iK
■ . &'■
P
*
\
u
Mf
M
tn
; :■
7^
fej^jbro
Presented to the
LIBRARIESo/fte
UNIVERSITY OF TORONTO
from
the Library of
Elli Kaija Köngäs-Maranda
SUOMALAISEN KIIUAUJSITDKN SEURAN
TOIMITUKSIA.
147 OSA.
I.
Digitized by the Internet Archive
in 2010 with funding from
University of Toronto
http://www.archive.org/details/p1 suomenkansanval Oniem
SUOMEN KANSAN VANHAT RUNOT X.
SATAKUNNAN
RUNOT.
JULKAISSUT
T. POHJANKANERVO.
HELSINKI 1933,
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEORA.
•
HELSINKI 1933,
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINON OY.
Alkulause.
Kun allekirjoittanut v. 1928 joutui prof. A. R. Niemen apulaisena »Suo-
men kansan vanhojen runojen» toimitustyöhön aluksi Raja- ja Pohjois-
Karjalan loitsuihin, teki prof. Niemi ehdotuksen, että ryhtyisin samalla
läpikäymään Satakunnan vanhojen runojen ja loitsujen käsikirjoituksia,
niiden julkaisemista varten. Tähän Suomalaisen Kirjallisuuden Seura suos-
tui. Saatuani sitten vuoden 1931 alkupuolella mainitut runot ja loitsut
painokuntoon, luovutti Seura, prof. Niemen esityksestä, niiden toimitus-
työn kokonaisuudessaan allekirjoittaneelle. Edellämainittuna vuonna sain
professorien E. N. Setälän ja A. R. Niemen ystävällisellä myötävaikutuk-
sella Kalevalaseuralta stipendirahan kansatieteellistä matkaa varten Koillis-
Satakuntaan. Noin kuukauden kestäneen matkani tuloksena oli lähes neljä-
sataa toisintoa kansatietoutta, pääasiassa loitsuja ja runoja, jotka tässä ja
seuraavassa Satakunnan vanhojen runojen osassa julkaistaan.
Toimitustyö on suoritettu samoja periaatteita noudattaen kuin aiem-
missa »Suomen kansan vanhojen runojen» julkaisuissa. Milloin alkuperäi-
sessä käsikirjoituksessa olevasta merkinnästä on poikettu esim. isojen ja
pienien alkukirjainten suhteen, on siitä samoin kuin muistiinpanijan
itsensä tekemistä korjauksista alahuomautuksissa mainittu. Kokoelmaan
välimerkitys on julkaistaessa yhdenmukaistettu. Epävarmasti luettavissa
kohdissa on käytetty puolihakasia ja hakasissa olevalla huutomerkillä
on osoitettu virheelliseltä näyttävä kohta erikseen tarkistetuksi. Runot
ja loitsut on julkaistu aineenmukaisessa ja maantieteellisessä järjestyksessä,,*
Ns. Tampereen seutujen vanhat runot ja loitsut, jotka Hämäläis-Osa-
kunta aikoinaan julkaisi Hämeen muistomerkeissä 1 ja II (SKVR IX i, 2),
on nyt tässä Satakunnan vanhoihin runoihin ja loitsuihin liitetty ja kokoel-
n 1.1 numeroon liittyvällä tähdellä merkitty, sekä suurimmaksi osaksi, mikäli
käsikirjoitukset ovat painatuksen aikana olleet käytettävissä, tarkistettu.
Satakunnan vanhojen runojen aineiston pääasiallisin osa on Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Muista mainittakoon Satakuntalaisen
Osakunnan keräykset, jotka oval osakunnan hallussa, Muinaismuistoyhdis-
tyksen arkistosta. Suomen Valtionarkistosta ja Sanakirjasäätiön kokoel-
VI
mistä saadut. Lisaksi on eräistä painetuista julkaisuista otettuja, jolloin
julkaisu un tarkoin mainittu. Eräästä »Kansan Kantele»-nimisestä kirjasta
ei ole voitu ottaa siinä mahdollisesti olevia Satakunnan vanhoja runoja,
kun kirjan julkaisija on pidättänyt »kaikki oikeudet», eikä ole lähemmin
tiedusteltaessa runoista mitään ilmoittanut. Käsikirjoituksista on taas jä-
tetty julkaisematta sellaiset, jotka ilmeisesti ovat, kuten J. E. Westerlun-
din kokoelmassa v:lta 1889 useat kymmenet numerot, suorastaan Kale-
valasta opittuja. Jos muistiinpano ei ole kokonaan osoittautunut kirjal-
liseksi, on se erinäisin varauksin julkaistu.
Tunnen tässä erittäin suurta kiitollisuutta toimitustyön alkuvaiheista
saakka saamastani opastuksesta manalle mennyttä opettajaani ja ystävääni
prof. A. R. Niemeä kohtaan. Arvokasta apua ovat ystävällisesti antaneet
myöskin professorit Kaarle Krohn, J. J. Mikkola, Väinö Salminen ja E. N.
Setälä, joille parhaat kiitokseni.
Helsingissä maalisk. 18:ntena 1933.
T. Pohjankanervo.
Sisällysluettelo.
Sivut
Alkulause V
Sisällysluettelo VII— XX
Lyhennykset ja merkit 756
Oikaisuja 756
I. Kertovaisia runoja.
Elman surma n:ot l — 18 1 — 79
Enpä tiedä rikka raukka kuta tammea takonen n:o 19 79
Piispa Henrikin surmavirsi n:ot 20 — 27 79—81
Hameen ihmeet a:ot 28 —28 a 82
Kadonnul aeito a:o 29—30 82—84
Kivikirkko tehtäköön n:o 31 84
Kukko lauloi Kuurinmaalla n:ol 32—39 84—85
Kuu paistaa kuollut ajaa n:ot 40 — 44 85 — 86
Laiska .laa kko n:o 45 86
Lohikäärmeelle tuomittu aeito n:o 46 86 — 87
Lunastettava aeito n:ot 47—60 87—99
Metsään menijän löytö a:o 61 99 — 100
Miniän runo n:ot 62—78 100—105
Minä menin metsään nro 79 105 — 106
Mustempi sydän pahalla aro 80 L06
Myödyn aeidon runo arot 81—82 106—107
Nahko naimahan meni nro 83 107
Neljän neidon runo arot 84—103 10H — ] L6
Nälkä nähtiin tulevan arot 104—113 116—118
Rita riihen riski piika aro 114 118
Sukunsa kaipaaja n:o 115 118 — 119
Turku paloi tuppinensa nrot 116 118 119
VIII
Velisurmaaja n:o 119 120
Vesmanviikin laulu nrot 120—127 120—128
Vuohen surma nro 128 128
Paikallistarinoissa y.m. tavattavia, osittain kirjallisen vaikutuksen
alaista osittain uudempaa runoutta.
Ei silloin hyvin eletty n:o 129 129
Hiisi n:o 130 129
Juutit n:o 130 a 129
Karkun kirkosta ja asutuksesta n:ot 131 — 133 129 — 131
Kirkonrakentajat Killi ja Nalli nrot 134—141 132—133
Klaus Kurki n:o 142 133—134
Oi oi Oravainen n:o 143 134
Pirun valitus n:o 144 134
Siikaisten asutuksesta nro 144 a 134 —135
Tee kirkko Karaattiin n:ot 145—146 135
Tänäpänä maltaani jauhetaan nrot 147 — 149 135 — 136
Vieri kieri kakkarani nro 150 136
Vitsari ja Kööpeli nro 151 136—137
II. Lyyrillisiä runoja.
Laulu.
Jos ma laululle rupean nro 152 137
Jos ma laulaja olisin nro 153 137
Kauan laulaa pitää nro 154 137 — 138
Minä laulan laukun suita nro 155 138
Erilaisia tunnelmia.
Ei tiedä emo poloinen nro 156 138
Eipä tunne poloinen piika nro 157 138
Ei < ile isää, ei ole äitiä nro 158 138
Isännälle iMälle nro 159 138—139
Kuin mie kasvaimen isoksi nro 160 139
Luulin aina annettavan nro 161 139
Miniän kohtalo nrot 162 — 163 139—140
Naidahan kylän neidot nro 164 140
IX
Naijan runo n:o1 itiö -166a 140
Onkos teillä niin kuin meillä n:ot 166— 170 140 -141
Suurus suustani putosi d:o 171 141
Juomalauluja.
Juomalaulu d:o i 72 141
Määrätyissä tiloissa laulettuja runoja.
Häälauluja.
Hyvä kaase kaunis kaase n:o 1 73 142
Härän tappo n:o 174 142—143
Lähteä minun pitääpi n:o 175 143
Mistä tunsit tuhina tulla n:o 176 143
Päänpeittäjäiset n»t 177 -177a 143
Vuotuisten juhlapäivien viettoon liittyviä runoja.
Tuomaan runo n:ot 178—188 144—145
Tule joulu koskas joulut n:o 189 145
Joulu tulee jonkkis konkkis n:ot 190—192 145—146
Tapanin virsi n:ot 193— 227a 146—162
Laskiainen lähenee n:o 228 162
Helatuorstai n:o 229 162
Helluntaina lauvantaina n:ot 230—232 162
Eeyri n:o 233 162
Pyhäinpäiväviikoilla n:ot 234—236 162—163
Paimenlauluja.
Hoi karja kutiin n:0t 237—246 163—165
Kirjas katos karjastain n:ot 247— 248 a 165
Kulu päivä, kulje päivä n:ot 249—258 165—168
Kutitin, kutitin kumppaniani n:ot 259—269 168—169
Lampurin laulu n:ot 270—271 169—170
Muut menee kirkkoon n:ot 272—282 170—172
Paimenen huolet n:ot 283—285 172
Paimenen soitto n:ot 286 172
Paimenen voi n:ot 287—291 173
Tyytyn. lyytyn pilkapaimen n:Ot 292— 318a 173—177
Älä mene niittuun n:ot 319 177
Työlauluja.
Jauhajan laulu n:o1 320—321 177—178
Hyvä on olla hympyrällä n:o 322 178
Kankaankutojan laulu nro 322 a 178
Kehrääjän laulu n :ot 323—326 178
Kehtolauluja.
Aa aa no :t 327— 342 a 178—180
Aa aa akkani kuoli n:ot 343 -375 a 180-186
Aa aa Akkerin Kaija n:ot 376 -416 187—192
Aa aa allin lasta n :o 416 a 192
Aa aa appelaan n:o 417 192
Aa aa makkaa kauan n:ot 418—419 192—193
Aa vauva vakusa n:ot 420 — 422 193
Aa vissaa kirjavaa kissaa n:ot 423 — 426 193
Aa vissaa älä sijaas pissaa n:ot 427 — 433 193—194
Aa lulla lasta kissa tuli vastaan n:o1 434—436 194—195
Aa tuuti nykyä n:ot 437—438 195
Aidan takana n:o 438a 195'
Biibnli baabuli simmutkii n :o 439 195
Heijaa heijaa ■ — n:o 440 195
Heijaa tuijaa n:o 441—442 195—196
Hoi hoi hoikkaan n:o 443 196
Huis kiss.i lullan takaa n:o 444—446 196
Huis sika satulaselkä n:ot 447—452 196—197
Huis sika Haverin läättiin n:ot 453—456 197
Huis sika huntilaan n:o 456 a 197
Huis sika kettuja pettää n:ot 457—474 197—200
Huis sika mettään nrot 475—540 200—210
Huru liuru hummalla kirkkoon Q:ot 541-629 210—226
Itse minä lapselleni univirren laulan nrot 630—644 226 — 228
Kaksin kaunis maata panna n:ot 645-647 228—229
Kamilasta lullaamaan n:ot 648-649 229
Karhun tie n:o 649 a 229
Kolli kirkkoja tekee ks. n:ot 134—141
Kissat juoksee nro 650 229
Kiss' kiss' kippurahäntä nro 650 a 229
Kukas sitten laulelee nro 651 229
XI
Kyllä mä tiedän minkä mä viädään d:o1 662—663 230
Käki kukku, kulta nukku n:ot 654— 654 a 230
Lennä [< nnä leppälintu ks. loitsuja.
Lintu mulle liinan tuopi n:ot 655 658a 230—231
Minä laulan lasten IrielelT Q:ot 659—661 231—232
Minäpä laulan lapselleni n:o 662 232
Minä sr liikun ahkerasti n:o 663 232
Minä vakusa liikutun ja univirren laulan n:o utf4 232—233
Missäs olel olle d:o 665 233
Miu mau Maskun kello n:ot 666—692 233—236
Muori "ii mustan mullan alla n:ot 693 — 695 236—237
Nuku nuku nurmilintu q:o1 «96—710 237—239
Nuku nuku aukeriainen u:ot 711— 729 a 239—242
Nukkuu toi u:o 730 2-12
Nuku nuku aulin Kalle n:0 731 242
Pakkanen oven takana n:ot 732—743 a 242—244
Piipoti.pol pol n:o743/S 245
Pikkanen piika n:o 744 245
Pikku i nm pui ka n:0 745 245
Piu pau kclitii heilahtaa n:o 746 245
Piu pau papinkello n:ot 747—751 245—246
Pimu paum paukkaa n:ot 752—752 a 246
Pii pii pinninaula a:ot 753—754 246
Pikku lintu n:ot 755—757 246
Tillin lallin Lassin K;ii.j;i n:Ol 7-">8— 758 a 246—247
Tikanpoika n:ot 759 — 764 247
Tule uni uunin päältä n:ot 765—786 248—250
Tuolla ompi mäki n:o 787 250
Tuonen tupa n:ot 788—886 250—266
Tupakkirulla n:ot 887—993 267—284
russa lulla tunsi n:o 994 284
Tuuti lasta turpeeseen n:o 995 285
Tuuti lasta turvakseni nmt 996--1002 285—286
Tuuti lasta nukkumaan, piikaa torkkumaan n:o1 1003— 1018« ... 286—289
Tuuti lullaa lasta muori tuli vastaan nmt 1019—1055 289— 295
Tuuti lasta tuomariksi, kirkkoherraksi n:o1 i <>">»; — 1059 295
Tuu tUU Turusta tullaan nmt 1060—1064 295—296
Tu tn pallukkani nmt L065- L066 296
Tuutuu- Mikä lapsella lienee n :ol 1067 1071 296—297
XII
Uni ulkona kyseleen:ot 1072 —1080a 297—299
Uu im uunilan ämmä n:o 1081 299
Vii vii virvunei), missä sulia pesä on n:ot 1082—1106 299 — 303
Voi pahaa paimenpoikaa n:ot 1107—1108 303
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
A. Viihdytyksiä.
Hiire hiire tulkka sauna n:o 1109 303
Hiiren häälahjat n:ot 1110—1112 303—304
Hyppele, hyppele hyvvee poika n:o 1113 304
Hyppää tanssaa n:ot 1114—1115 304
Isäni istuu ikkunalla n:o 1116 304
Joulu tulee jonkkis konkkis ks. n:ot 190—192
Kettu itki poikiaan n:ot 1116 a— 1121 304—305
Kettu neuvo poikiaan n:ot 1122—1131 305—307
Kissa kuoli kiiruulla ajalla n:ot 1132—1151 307—309
Kisu kisu kaimaa n:ot 1152—1157 309—310-
Kissa nauku kirkon mäellä n :ot 1158—1166 310—311
Körö körö kirkkoon n:ot 1167—1175 311—313
Lasten laulu n:o 1176 313
Lato on alla nro 1177 313
Leivon leivon leipäsii n:ot 1177 a — 1181 313—314
Lömbö lapset herättää n:o 1182- 314
Noin koira mettään menee n:ot 1183—1194 314—315
Näiks' meijän Maijaa? n:ot 1195—1197 315
Sormien nimet n:ot 1198—1212 d 315—318
Soutaa joutaa n:ot 1213—1215 318
Soutaa soutaa n:o 1216 318
Suutari kraatari n:ot 1217—1223 318—320
Taipaleen ämmä n:ot 1224—1227 320—321
Tiiru liiru vettä kantaa n:o 1228 321
Tipu tipu taapota n:ot 1229—1230 321
Toukotamma n:ot 1231—1241 321—322
Toussuttaessa n:ot 1242—1244 322—323
Vaari pantiin uuniin n:ot 1245—1246 323
Älä itkekkee n:ot 1247—1248 323
XIII
B. Muita lastenrunoja.
Hämähäkki seinäsäkki n:o 1249 323
n vala nro 1250 323
Kuljin Turun takatietä Q:0l 1251—1252 324
Kuru kuru kuppiin d:0 1253 324
Kuulin korvessa kellojen Boivan d:o 1254 324
Kyyhkysen muna n:ot 1255—1258 325
Käki kukkuu aro 1259 325
Lastenlaulu n:o i2f;o 325
Lasten kujeita d:o 1261 325
Lasten lavenuksia q:o 1262 326
Lasten loru n:o 1263 326
Linnun pesän löytäjä n:0 1264 326
Löytäjä aro 1265 326
Minä menen mettään kettuja pettäännröt 1266—1277 326—328
Minä puhun juttua nrot 1278—1286 328—329
Mitäs tr.nki tekkee nro 1287 329
Uuni muni muikkaa nro 1288 329
i lletteko näh il imijän pukkia n:ot 1289—1295/3 329—331
Paimenen palkka n:ot 1296— 1296 a 331
Pieni lehmä n:ot 1297—1298 331—332
Pikkuinen t yttö n:ot 1299—1301 332
Punasel sukat ja aahkarukat nrot 1302—1311 332—334
Tallin hiilin laulettiin D:ot 1312—1317 334—335
Tukulmista tuhkapyssy n:o 1318 335
Tule huomena unille a:o 1319 336
Vaari tekee taulaa n:ot 1320—1323 336
Varpusen oluen teko n:ot 1324—1330 336—338
Yks' hullu mies maan pääll' n:ot 1331—1333 338
Yks' kaks' nro 1334 338
Yk<' meni marjaan nro 1335 338
Ketjurunoja.
Hiiri. ja voinrot 1336— 1358 338—347
Hiiri meni mettään nrot 1359—1405 347—369
Kallio kaukana mettäs nrol 1406—1408 369—371
Kuka laivaa noutamaan nro 1409 371—372
Kuka lypsää lehmän n:o 1410 372—373
XIV
Kukko ja kana meni saunaan n:ot 1411—1461 373 — 423
Kuulin kurjen kullertavan n:ot 1462—1480 423—433
Käykäämme käyrälle vävyksi n:o 1 481 433 —434
Lehden taittaja n:ot 1482—1489 434—436
Läskin kantaja n:ot 1490—1497 436—441
Mikä kirkko? — Ryssän kirkko n:ot 1498—1451 441—443
Mikä on yks' n:ot 1502— 1508a 443— 446
Mikä tuolla kaukaa näkyy n:o 1509 446—447
Onnimanni n:ot 1510—1538 447— 454
Pakeneva n:ot 1539—1584 455—475
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen n:ot 1585—1606(8 475 — 189
Pukki kaalimaassa n:ot 1607— 1621 « 489—508
Tuleks' sauna? n:o 1921 £ 508
Leikkirunoja.
Ensimäinen enkeli n:ot 1622—1632 508—511
Hiiri meni ressutteli n:ot 1633—1634(5 511—512
Himajapallo n:ot 1635—1636 512
Himolaan meno 1637—1639 512—514"
Hippaa n:ot 1640-1641 514
Hirvisillä n :ot 1642—1648 514—516
Karhusilla n:o 1649 517
Kauran leikkaaminen n:ot 1650 — 1653 517—518
Kehrään silkkilankaa n:o 1654 518
Kellu yks' n:ot 1655—1666 518—521
Kenen sormen päällä n:ot 1667—1678 521—523
Kirkon keskipi la ri n:0 1679 523
Kivirinki n:o 1680 523—524
Kukku istui portin päällä n:ot 1681 — 1684 a 524
Kätken kivee, sotken savee
(Kätken sormusta) n:ot 1685—1701 524—529
Kävin kerran tai vahassa n : o 1702 529
Leikari n:ot 1703—1705 529—530
Leipä loppu Limberiltä n:o 1706 530
Leiskoo n:o 1707 531
Mitäs kolkutat? u:o 1708 531
Nikkaa nakkaa n:ot 1709— 1710a 531
Nippis nappis naulastooliin n:o( 1711—1736 532 —537
Nykkää 0:0l 1737-1739 537-538
Sokkosilla n:o L740 539
Susisilla n:ot 1741 -1746)8 539-541
Tuosta käy poikain polku n:ot 1747—1751}' 541—542
Varis istu aitan päällä n:0 1752 542
V.nirisill.i u:o1 1753-1754 542-543
Västäräkki vääräsääri n:o1 1755—1756/3 543—544
äidin pieni sokerirotta u:o 1756 y 544
Tanssilauluja.
Bei hei heitukainen n:o 1757 544
Hyppään tanssaan Q:ot 1758— 1758a 544
K.irupiik.ini n:Ol 1757—1760» 544
Kenkäni rikki tallaan n:ot 1761—1766 545
Pilkkarunoja.
A. Ristimänimiin liittyviä.
Aatu n:0 1767 546
Aina n:0 1768 546
Alle n:o 1768« 546
Anna n:ot 1769—1770 546
Antti n:Ot 1771-1775 546—547
Afve n:u 1776 547
Aukusti n:0 1777 547
Elli n:Ot 1778—1781 547— .".48
Eiuppu n:0 1782 548
Erkki, Eero n:n>t 1783—1784 548
Fivdrikki n:0t 1785 548
ll.ikki n:0 1786—1816 548—552
Hornia uni n:0 1817 552
Iisakki n:ot 1818—1819 552—553
Jooseppi n:o 1820 553
Jussi n:Ot 1821—1853 553—557
Kallr d:o< L854 -1857 557
Kirsti kB. n:ot 1858—9.
Kaija n:Ot 1858—1859 557
Kustaa n:0 L860 557
Leena n:.. 1861 557 -658
XVI
Liisa n:ot 1862—1865 558
Maija n:Ot 1866—1871 558—559
Matti n:ot 1872—1883 559_56o
Miina nro 1884 56q
Mikko n:Ot 1885—1891 560—561
Mooses n:o 1892 561
Pekka, Pietari n:ot 1893—1897 561—562
Santeri ks. Hermanni n:o 1817.
Taneli n:ot 1898—1910 562—563
Uoti n:o 1911 563—564
Vappu n:ot 1912—1913 564
Vikki n:o 1914 564
ViJle n:o 1915 564
B. Yleis- ja paikannimiin liittyviä.
Akka n:ot 1916—1918 564
Anoppi n:ot 1919—1920 564—565
Pranskala n:o 1921 565
Hoppu n:ot 1922—1923 565 '
Huittinen n:o 1924 5g5
Hunttila n:ot 1925—1927 565—566
Höytolän kylä n:o 1928 566
Isä n:ot 1929—1938 566—567
Juoppo n:o 1939 567
Kankaanpään taloja 11:0 1940 567
Kiialasta kyny ja kinnari n:o 1941 567
Kikkeli kakkeli n:o 1942 568.
Kokki n:o 1943 568
Korkki, Lipu n:o 1944 568
Kyröläinen nro 1945 568
Leipuri n:o 1946—1947 568
Paakari nro 1948 568
Parkanon kirkonkellot nro 1949 569
Puhki maiden punlasille nro 1949 a 569
Renkku nro 1950 569
Rapalassa riideltiin nro 1950« 569
Ryssä nrot 1951-1953 569—570
Suttila nrot 1954—1955 570,
XVII
Talala nro 1956 570
Tyrvaa Q:ot 1957—1958 570
Ylkä ja morsian n:ot 1959—1960 570—571
Sekalaisia loruja ja hokuja.
Emäntä hirressä nro 1961 571
Edellä kulkija n:o 1962 571
Isä hirres, äiti orres n:0 1963 571
Isänteitä n:ot 1964— 1976a 571—573
Joe minä korpun kiinni saisin n:o 1978 573
Jaa, jää. jäkevä n:o 1979 574
Kaksitoista poikalasta n:0 1980 574
Kirkost' lullaa n:o 1981 574
Kävin käräjissä nro 1982 574
Litta meni niemeen n:o 1982 a 574
Menin kerran Punin n:o 1983 575
Mikko kysy mitä koitetaan n:0 1983a — 1983/? 575
Minä Isu iloinen n:0 1984 575
Maitten muijalla nenäkin nro 1985 575
Muu muu matikan poika nro 1986 576
Maori ja vaari keskustelee n:o 1987 576
Niin minä ennen lauloin nro 1988 576
OHeks' kuulin juttuu nro 1989 576
Oletkos kuullut metsän koraa nro 1990 576
Paksu herra pamputettu nro 1990a 576
Pikku piimäenkeli nro 1990/? 576
Poika meni Onkimaan nro 1990 y 577
P' ika rupes häpeemään nro 1990 d 577
Pukki karaa nro 1991 577
Riihen ripsoja nro 1992 577 — 578
Suku muku mustalainen nrot 1993 — 1994 578
Sun kukkos käy mun peltoni poikki nrot 1995 — 1999 578 — 580
Supin Ioni nro 2000 580
Susi meni Sormusen tarhaan nro 2001 581
Tiiu talnn ämmä nrot 2002—2015 581—583
Tuomittu kissa nro 2015 a 583
Tuonelan sillalla nro 2015/? 583
Tuusa nro 2015/ 583
XVIII
Vares raakun n:o 2016 583—584
Vasikan juoma n:o 2016 a 584
Viikonpäivät n:ot 2017— 2023 d 584—585
Voi voi sentään n:o 2024 585—586
Yks' kaks' kolme nro 2024 a 586
Äidinneuvo n:o 2024/3 586
Miete- ja opetus-runoja sekä sananlaskuntapaisia katkelmia.
Ahven vaivanen valitti n:o 2025 586
Antaa sateen sataa n:0 2026 586
Ensin huutaa huijahuttaa n:o 2027 586
Isot istuvat tuvassa n:o 2028 587
Jäniksen sana n:o 2029 587
Kanan sana n:o 2029 a 587
Katti kaks',koira kolme n:o 2030 587
Kauran sana n:o 2031 587
Koskas laiska työtä tekis n:o 2031 587
Kukon sana n:o 2032 587
Kynttelinpäivä n:o 2033—2034 587—588
Lampaan rukous n:ot 2035—2036 ..." 588
Leipojalle n:o 2036 a 588
Liinapeippo sanoo n:o 2037 588
Maltaitten sana n:o 2037a 588—589
Mikä kyy kynnyksellä n:o 2038 589
Niin on lesken leuan alla n:o 2039 589
Ohhoh hoikkaa n:o 2040 589
Ohran sana n:o 2041 589
Oikeus on ovensuun n:o 2042 589
Pääskynen piiskunen n:o 2043 589
Papu sanoo n:o 2044 590
Pieni li utu liinapää n:o 2045 590
Sammakon sana n:o 2046 590
Suden laulu n:o 2047 590
Tanoka s ja t allukas n :o 2048 590
Turkki on tuulella hyvä n:o 2048a 590
Vareksen sana n:o 2049 590
Viikkojen laskeminen n:ot 2050— 2050 a 590—591
\l\
Satakunnan loitsut.
Tietäjä. Haltiat. Kateet.
Tietäjä.
Tietäjäksi valmistautuminen n:o1 2061—2052 .. 596
Näkymättömäksi pääseminen n:ot 2053— 2064 .. 595 596
Syyn selville saaminen n :o 2055 596
Paholaisen Likin saaminen n:ot 2056 -2058 596 597
Tietäjän lentämiskeino n:ot 2059 2083 597 003
Noitien uhri n:o 2084 604
Hautausmaalla ja kirkossa käynti d:o1 2084a — 2089a ., . 604
Kerskaussanoja n:o 2090 606
Tietäjät suhteessa toisiinsa.
Varaus toista loitsijaa vastaan n:ot 20yi — 2092 606
Haltiat.
Kirkonväen nosto n:o1 2093— 2lu0 607-609
Vainajan karkoittaminen n:ot 2101 — 2106 609 — oio
Ruumissaatto vapaasti kulkemaan n:o 2107 610
Kalma ks. Erinäiset taudit, kalma.
Kummitukset n:o1 2108—2109/? 610—612
Liekiö n:ot 2109y— 2111 612—613
Tonttu n:ot 2111a— 21110 613
Kuunteleminen yöllä n:ot 2112—2119 613—615
Kateet.
Kateen sanoja n:ot 2119 a — 2123 a 615—616
Pahansuovan luku 2124 616
Loukkaantumat ja viottumat.
Hien sanat n:o 2125 616
Kiven vihat n:ot 2126—2138 616—618
Kynnen vihat n:0 2139 618
Lasten loukkaantuma n:ot 2139a — 2143a 618 — 619
Nokkosen polttama n:o 2144 619
Pakkasen jälki n:ot 2145—2150 619—620
Puun vihat Q:Ot 2151— 2176 a 620—625
Raudan sanoja.
A. Raudan synty (Raudan vihat) n:o1 2177— 2243a 625—636
B. Raudan lumous tv.ot 2243—2275 636—641
C. Raudan nostatus n:ot 2276—2285 641—642
Siikasen sanat n:ot 2286—2288 642—643
Tulen vili.it n:ot 2289 — 232G 643—649
Turkin sattuneen sanat n:o 2327 649
Valkean vihat, ks. Tulen vihat.
Venähdys, ks. Niukahdus.
Veren sulku n:ot 2328—2517 650—679
Vihneen sanat, ks. Siikasen sanat.
Pistämät, puremat ja puskemiset.
Ampiaisen sanoja.
A Ampiaisen lumous n:ot 2518—2697 679—701
B. Ampiaisen piston parantaminen. n:ot 2698 — 2699 701
C. Ampiaisen nostatus n:ot 2700— 2707 701—702
Hämähäkin sanat n:ot 2708— 2708 « 702—703
Härjän sanat n:o 2709 703
Koiran lumous n:ot 2709a— 2715 703—704
Koiran purema parannetaan n:o 2716 704
Kusiaisen sanat n:o 2717 705
Kärpän purema parannetaan nro 2718 705
Käärmeen sanoja.
A. Käärmeen puremaan n:ot 2719—2851/3 705—730
B. Käärme estetään puremasta n :ot 2852 — 2858 730—731
C. Käärmeen pidätys n:ot 2859—3045 « 731—753
D. Käärmeen nostatus n:ot 3046—3048 753
Sisiliskon purema n:o 3049 754
Sisiliskon pidätys n:ot 3050— 3062« 755
Käsialanäytteitä 758—760
I. KERTOVAISIA RUNOJA.
Elinan surma.
1. Noormarkku. Lindgren n. 233.
29/ Q9
Kaisa Lindgren, 34 v. Kuullut
mummoltaan Anna Ilaalmannilta.
[Kirjall. vaikutusta.]
Elinan surma.
Ei1 itku Laukasta lakkaa,
Valitus Vesilahdesta.
Aittamäellä avaralla
Seisoi2 Elina neitti
Vaski vakka kainalossa,
Vaski avain vakkasissa,
s Huulilla hymy iloinen,
Katsantonsa aivan kaunis,
Koko olento oivallinen.
Tali fcuohoon[!] Kalaus[!] Kur-
ki1,
Astui taloon avaraan.
io Huusi heti tullessansa,
Pakisi paha sanoiksi:
»Onko talossa tiloa.
Tattu[I] talli hevfoiisille8?
Onko täällä emäntä,!
is Tytärtä ottaa mukaani?»
Vastasi tuohoon emäntä.
Puhui taitava talotar:
»Hev[o]isia mepjll1 on tallin täysi,
Piiat meiir on pikkuisia,
äo Tyttäreet[l] vähän kasvuisia.»
Vastasi tuohoon Kalaus[!]
Kurki
Kenen keksi katala:
»Tuosapa on Elina neitti.
Kaunis kyllä ja sorea!
^ Kylläpä sekin avioksi auttaa
Minulle miehelle parhaalle.»
Tuosta äiti tuumaeli,
Emäntä ijälle elänyt:
»Jos "n teille' tarpeheksi,
30 Suotte saada sulolla.
Sydämellä siunatulla
Tyttäreeni rekenne[!]
Oivan mielien ohella,
Kulta suitsiisien kupella
1. > kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Säkeissä 2, 9, 11—15, 17, 20, 22, 24, 26, 28,
30—33, 37, 38, 42, 44, 49, 55, 57, 58, 62, 66, 68, 72, 79, 80, 82, 86—90, 95
98— 100, 1U2— 105, lii. 113, 114, 116, 117, 122, 126, 136, 140, 143, 145, 150—153,
155, 156, 160, 161, 163, 164, 166, 167, 171, 172, 174, 178—180, 183, 184, 187, 188,
190, 192—195, 198, 199, 202, 212, 213, 230, 232. 234, 255, 262, 266, 275, 278, 279,
281, 287, 289, 291, 292, 299, 300, 312, 331, 333, 335 on pieni alkukirjain — 3 kk:sta voi
myöskin lukea : hevisirplle.
Kertovaisia runoja.
35 Elina s n laa itke mällään,
Kääntyi äidin äänille
Rukoellen, ruikutellefn],
Imelästi itkien,
Sanoillensa sattaen:
40 »Äiti, älä mua Klanlle anna,
Klau minun tulelle polttaa,
Kovin päivin kuolettaa4.
Kuhun kuumalla kuolemalla
Tulen tuimalla tuhalla?»
45 — »Älä turhia turise,
Puhu parhain, tyttäreeni,
Pane sanat suloisemmat,
Te[o] kaikki kaunihisti,
Ole olla[!] alamainen,
50 Mielin kielin kärsivä[i]nen!»
— »Ellei osaa onnelleni,
Tule turmio tielleni
Millään muulla muutoksella5,
Tule se kautta Kirstin huoran,
55 Kurjan kurvan[!] kureilla.»
Ellei oli' hullu, niin on hempi6,
Ottaa kihlat, antaa kättä,
Käsi kaualla kävelee.
Kehoitteli kunnon akka
60 Suomelan sulo emäntä:
»Mitä huolit hullusta,
Pidät piiasta pahasta!
Käännä kaikki parahaksi,
Mielin kielin kä[ä]ntele!
65 Olos onni seurassasi,
Toimi taito talossasi7,
Koko kotos kaunistukoon,
Elos olkoon ihana!»
Suostui tyttö suru mielin,
to Meni miehelle tuolle.
Tuli Kurjen1 kartanolle,
Kävi kaikki katsomahan.
Käski Kirstiä kylylle,
Vara vaatetten pesolle;
75 Py[y]si pesemään paraten,
Varovasti vaatteina,
Äidin kauni[i]ta kan[ka]hia.
Kirsti tuosta kohlimahaan,
Huhtomahaan huimasti,
8o Avannolle ankarasti
Rouvan liina vaattehia,
Pito vaatteita parhaita.
Rouva tuosta tuhmuudesta
Varoitteli vakasti:
85 »Älä kolki, Kirstin huora,
Paitojani niin pahasti!
Älä tuollef!] tuimuudella
Vaatteita viruttele!
Nehän ei ole täällä tehty,
90 Vaan jo äitini kodissa.»
Tuosta portto porahteli.
Puri, polki pahemmin;
Hullu huora huhtoeli,
Kurikallan kuhmieli
95 Vaatte[e]t vallan vanukkeille,
Liinan ripaloitsemaan.
Rouva, armas Elina1,
Oli aivan äänetönnä,
Tyytyi työhöön tuiman porton,
ioo Pahan pirjön pieksennälle8.
Tuli tuosta tuvallensa.
Aikoi käydä levolle,
Käsi ristiin riistelekse,
Siunausta sulolle,
105 Rukoellen levolle.
Kului tuosta aika annas,
\ ii ii viikot vitkalle,
Niin jo Kirsti1 kuoillansa
4 kuoletta : kuolettaa. — 5mutoksella : muutoksella. — 6 on ♦hempi*
'■ l. n In seurassasi : t. *talossasi* — 8 piesennälle : pieA-sennälle.
o.h.
Elinan surma. I.
Herrallensa kuiskutti:
no »Korkia Kalaus[l] herra9,
Armas urho apia,
Eipä enää Elina rouva
Ole sulle suloinen,
Eipä edes oskollin[en].
ns Ulevi, yli renki,
Ball' on aivan armahaana,
Kaikiissa kallis kuuella.»
»Taosta tulen tuhanteen!»
Kurjen kurkku karkasi.
120 »Annan sulle, sulo piika,
Kirsti, kaunis kultaseni,
Kalleuutta yllin kyllin,
Näytä kue toeksi,
Kurja teko täydeksi!*
125 Neuvoi tuosta Kirsti kurja:
»Tekeyty, tenskentele
Matka pitkä tulevan,
Otettavana olevan
Hämeheestä hämärästä
130 Pohjan maille poloisille,
Keräjille kestäville,
Kokouksiille isoille.»
Tuli tuuma taitavasti
Kudotuksi kujeinen.
135 »Käyppä, Klauskin, laolle,
Viivytte[le] viikkoa kuusi.
Kujeen näytän toeksi,
Kurjan teon täyiksi.»
Elina, armas äiti,
140 Tunsi tuskan tulevan,
Vaimofpn vaivan välillään,
Valitteli vari*keasti,
Itki immen unel
Pian pojan antavansa
145 Isälle anna[a]ksi iloksi,
Elämällensä suloksi;
Kirisi kauvan viipymästä
Kurjen kauko matkahan.
Klaus Kurki kuudella hevoi-
sella,
iso Kuuni viikon viljalla
Ajoi Laukon lahdelmalla.
Hiipi hiljaa ladolle,
Toivoi onnea kujeile.
Elina, armas rouva,
155 Sisälle sulki surunsa,
Tu[n]si jo äidiksi tulonsa.
Kovin kiivi alla mielin:
.Miehensä missä vi[i]pyvi.
Pojan pienen synnytteli,
i6o Sitä syli ja suuteli,
Isän tulon outeli.
Käski Kirstin1 kiirummiten
Laitta [a] sia lapselle,
Pienelle poika poloiselle.
ies »Ohenna oma siani,
Laske kaksi lakanata,
Pane pari poistajia,
Kolme korva ty[y]nyä,
Laske peite pehmeä!»
170 Tuosta Kirsti kiirutteli,
Fani laajat lakanat,
Koko kuusi korva tyynyy,
Viellä viisi polstaria,
Peitteitä perin paljon.
175 Juoksi ylistapanaan
Ulevia tapakaan:
»Riennä ripesti, Ulevi,
Koitvan luokse tulevi,
Puheita on sanella,
iso Tehtäviä anella!»
Ulevi uskoi akalla
Huoran hurjan Supukan,
Pahan porton porinan
kk:ssa iso alkukirjain.
Kertovaisia runoja.
Olevan toen tekoa,
185 Vailla vaarafa], vikoa.
Viipymättä joutteli
Pakinoille parhaan rouvan
Kiiruliteli kamarihin:
»Mit on pulleita sanella,
190 Tehtäviä anella?»
Kirsti kirottu kintereillä
Löi heti oven kiini,
Lukittu lukoilla viisiillä,
Varusteli vankanlailla ,
195 Rauta kankella kapotti,
Kovin lujasti lukittuna,
Lukkuen taa teljet[t]ynä.
Tuulen tuiman tavalla
Hiipi hurja Kirstin huora
200 Klauskin laolle lahatti[!],
Kutsui Kurjen1 kullaksensa,
Onnitteli omasen:
»Nyt mä laittelin toeksi
Mitä saattelin sanoiksi:
205 Ulevi ilman hävytä
Hyvin häijysti elävi
Kanssa kauniin Elin;)1 rouvan,
Puolison pahan tapaisen.»
Tuosta Kalan kulkemahan,
210 Kohden kotoa rientämähän.
Kiukusta kamala
Sy[ty]tti talon palamaan.
Liekkien sisällä sysätty
Elina rukka, hyljätty,
215 Haikiasti valittelee,
Armas apua rukoilee:
»Kuule, puolisoni»,
Näin hän armoa anovi,
Ky [y] neli-silmin sanovi,
220 »Jos mun poltat, puolisoni,
Teet mun tulella tuhaksi,
Ota armas poikasesi,
Piltti pikkara pelasta,
Poikas pieni palamasta,
225 Vallan vieton[!] vioista!
Tuli tuima jo piirittelee,
Riennä lapsen aAruksi,
Pelasta pieni raukka!»
Tuohoon Kurki1 kirkasi,
230 Tun[n]ottomasti parkasi:
»Pala, portto, poikines,
Tulen lautta lapsinesi!»
Viellä rukoili Elina1,
Rouva raukka ruikutteli:
235 »Ah, jos armas äitini.
Suomelan emo armahin10,
Hätähääni joutuisi
Ka[ta]lata lähtöäni
Katsomahan11 kosto kovaa,
240 Vallan vietonta vereä!»
Viesti lensi vikkelästi
Vinhan vauhdin viluissa
Suomelan sulo kotihin,
Kanssa kovin kurjan viestin.
245 Mustalla12 murha poltolla.
Ȁiti armahin olohos,
Tyttös tahtoa kuulohos!
Käyppä pian kulkemaan
Ri[e]nne pian tilleinään!»
250 Tuosta tuimasti tujotti
Emo arkain alotti:
»Kuinka kulta Elinani
Voinee siellä, annanani?»
Viisti tuohoon virkkoeli:
255 »Ennen hyvin, nyt paremmin.)
Tuosta muija pukemahan,
Haalimahan hamettansa;
Hame oli väärinpuolin.
»Kuinka voinee tyttäreeni?»
10 arhin : armahin. — ll Katsoma|n| : Katsomahan. — 12 musta]nj mustana.
Elinan surma. I .
260 »Ennen hyvin, nyt paremmin»,
Virkkoi viesti vikkelästi,
Sanoiksi saatti sukkelasti.
»Trö[i]jyn. tröijyn t röijyäni.
Tröijyni on väärin puolin;
2G5 Pujen, pujen pukuani,
Pukuni mi väärin puolin,
Voi, kuinka voinee tyttäreni?»
- »Ennen hyvin, nyt paremmin.»
jopa kaulin kamala,
- i\u suuri svnkiä.
Suitti synk[k]änä taivalla
Vesi lahden lakialta
Laukan rinteeltä ripeni.
Tuosta tuiki tukalasta,
275 Näöstä kurjan kovasta
Emo itkeen imelästä,
Pahoin parkuen läheni.
Liitteli luokse tyttäreen,
Avuksi armaisens i.
280 Apu oli myöhäinen,
Tulut[!] turva heikko.
Katkerasti kiukutteli13,
Vainen vaivanen valitti,
Rukoillen ruikuttcli
285 Kurjan Kurjen1 edessä;
Emo ehti sanomahan,
Armoa anomahan:
»Tulen kidasta kirvoita
Syytönnä, sysättynä,
geo Tutkimatta tuomittuna
Tyttäreni armahin,
Poika pieni, kallehin!»
Kurki kurjasti kohotti,
Kannuksian kalautti:
295 »Tuo14 on helppo tuomio,
Palkka pieni portolle,
305
310
315
320
325
330
Ansaittuna annettu.»
I'' lastusta ]i"jalle
Rukoili riitissä kiisin.
Äiti armahin pyyteli,
Poloiselle toivotteli.
Kirkui Kalausj!] kovasti,
Kurki kuljetti kidastan:
»Palakoon portto poikineJs',
Paha huora läpsinen!»
Elina itkein aneli,
Niiskuttaen nikotteli;
»Ali. mun armas emoni,
Kolkko on mun kohtaloni!
Joutuu jo mun lähtöni,
Liekit rumat Uittelee
Kanssan kova kuolema.»
Hyvästit nyt hyviteltiin.
Kaihosti kaikki katusi,
Meni mieliin ijäksi,
PapJ^nui muistoon sumeeksi.
Lahosi jo rauniohoon,
Hiiltyi hela hiiliiksi.
Kala[u)s Kurki1 kauhiasti
Katseli tekonsa katalaa,
Valitteli jo vaikeasti
Onnetonta oloansa:
»Voi, voi, unia onnetonta.
Poltiin armaan Elinani,
Viellä pienen poikaseni!»
[S[t]ui aitan portahiilla,
Kivi kannalla katseli
Tekoansa tuimenpata.
Mainittavampaa pahu[u]tta15.
Kulki kujaa kaunis kaappfshi.
Elon16 enkeli ehätti,
Kysyi heti hellästi,
Saattoi vakasti sanoiksi:
13 Kuitteli : kuiÄntteli. — " tuo *on* helppo : t. o. h. — 15 kk:ssa seuraa kaksi
tyhjää sivua, joilla on samalla käsialalla : »seuraavalla sivulla'). — 16 jEnkeli) elon : e.
Kertovaisia runoja.
Mitä mietit miesparka,
335 Kuta17 kurja valitat?»
Vastaeli Kalaus Kurki,
Itku silmin ilmoitti:
»Sitä si[i]nä jo surenmista[!],
Murhetta mulla raukalla,
340 Poltan arma[a]n Elinan
Ka[n]ssa poikani poloisen.»
Vastasi tuohon tulia,
Viittasi vallan visusti,
Yletyllä ilolla,
346 Sanoilla sanken suloilla:
»Kyllä tiedän kussa on armas
Elina rouva;
Elina rouva taivaassa,
Viimaisessa taivahaanssa .
Ylimä[i]sen portin päällä,
350 Kulta käädyt käessä,
Pieni poikanen sylissä.
Kyllä tiedän tien toisen,
Tolan kurjan Kalaus Kurjen:
Kalaus Kurki helvetissä.
355 Alimaisessa helvetissä,
Alimaisen portin alla.
Hiukan kannukset näkyvät.
Siellä suuri Kirstin huora,
Hurja portto porajaa,
36o Kadotustan kavajaa9,
Hiukan himesti helottaa,
Hopia rihma kilottaa.»
Tuohoon katosi tulia,
Muuttui pian näkyvä.
365 Kurki kurja ajamaan
Oman tunnon tuskissansa.
Kurja hevoista hälytti,
Suisti suorasti jokeheen,
Vieri vauhdisti veteheen.
370 Rakki koira korea
Kintereillä kirposi,
Se18 oli hurja Kirstin huora,
Painu paha perästä
Lakkapäihiin lainehiin,
375 Kotihin kova onnisiiu.
Loppu.
2. Vesilahti. Lönnrot S1561.*
1820-luvulta, aikaisintaan v. 1822.
Vieressä olevaan runoon tehdyt myö-
hemmät korjaukset, muutokset ja lisäyk-
set:
Elinainen neitsy nuori1.
Elina inen neitty nuori2
17 |Suret| kuta kurja : k. k. — 18 Se *oli* hurja : S. o. h.
2. 1 Otsikko otettu Lönnrotin käsikirjoitusniteen rekisteristä. Tässä julkaistava
Elinan surmaruno ei voi olla Lönnrotin alkuperäinen kansanomainen muistiinpano,
vaikka se onkin varhaisin meille säilyneistä Lönnrotin kappaleista tätä runoa. Hänellä
on ilmeisesti täytynyt olla pohjana (1820-luvun alulta?) omia aikaisempia kirjaanpa-
noja, yksi tai useampia, joihin nojautuu tämä ikänsäkin puolesta suhteellisesti myöhäi-
nen puhtaaksi kirjoitettu kappale, jonka Niemi (Kalevalan kokoonpano I 65) katsoo
olevan vasta vuoden 1827 tai 1828 paikkeilta. — 2 Runo julkaistaan vasemmalla siinä
asussa, jossa sen on Lönnrot ensin kirjoittanut S-kokoelmassa säilyneille lehdille ja
oikealla kaikki ne muutokset, korjaukset, muutosehdotukset ja välisäelisäykset, joita
Elinan surma. 2.
meni aittahan mäellä
vaski vakka kainalossa,
vaski avain vakkasessa
e Tuoltapa tulee Klaus Kurki.
»Mistäs tunnet Klaus Kurjen?»
»Tunnen tuiman käytännöstä,
jalan jalon heitännöstä.»
Klaus tuo mäelle tuli
10 sadat miehet saattamassa,
sadat satula hevoset,
miehillä kulta kannukset.
hopia helat hevosilla.
»Onko teillä neityttä myydä,
ib piikaa vasteeni pidettyy?»
»Hepo meillä mäellä myydän,
kartanolla luukaviat,
vaan ej piikaa pihalla,
2. [m. a. mäellje
12. [mieh]et |k. kannuksjtssa
13. hevot hopia liehussa
14. [O. t.] neittä [m.]
[piikaa j pidettyy minulle
[piika vasteeni pidetty]
[piika pidetty minulle]
f Ile] voiset [mäellä myydäjän
[1. k.]
[v. e. p. p.] myydä3
15
16.
17.
18.
Lönnrot tapansa mukaan on mitä runsaimmin sirotellut tähänkin kappaleeseen.
Muutoksissa ja lisäyksissä käytetyistä julkaisu tavoista huomautettakoon seuraavaa:
l:o jos säettä on vain numeroimalla muutettu, osotetaan se hakasissa oikealla puolella
numeroilla, milloin ei mitään epäselvyyttä synny; muuten julkaistaan säe uudelleen
hakasissa kokonaan tai alkukirjaimin; 2:o kun säe on kokonaan uudelleen laadittu ja
edellinen puistettu, julkaistaan se kursivoituna; ellei edellistä ole samalla poistettu,
painetaan vaihtoehtoinen säe kursivoimatta; 3:o kun korjauksia ja muutoksia säkeissä
on tehty päälle tai yläpuolelle, poistamalla aikaisempia muotoja, osotetaan se oikealla
kädellä kursivoituna hakasten ulkopuolella; ellei aikaisempia kohtia ole poistettu, on
muutosehdotukset kursivoimatta; kun säettä on useampaan erään muutettu, julkais-
taan muutokset siinä järjestyksessä, kuin ne näyttävät alkuperin tehdyiltä; milloin
selvyys ei välttämättä vaadi, ovat hakasiin otetut vain alkuperäisen säkeen sanojen
alkukirjaimet; 4:0 alkuperäisten säkeitten väliin lisätyt säkeet on k uisi voitu ja merkitty
kirjaimilla a, b, c jne. sekä sen säkeen nr:lla. jonka jälkeen ne ovat kirjoitetut; 5:0
jos säe on muutettu vain kirjaimia pois pyyhkimällä, julkaistaan säe uudelleen haka-
sissa muutetussa asussa muutetut sanat kursivoituina \rt. 15. säettä); 6:o jos korjauk-
set ja lisäykset ovat ly jy kynällä tehdyt ij"ik;i näyttävä) ikänsä puolesta myöhäisim-
miltä), merkitään säkeen loppuun kursivoitu /...■ lyjykynäkorjaukset alkavat vasta
105. säkeestä; näihinkin muutoksiin nähden ks. myös edellisissä kohdissa mainittuja
selityksiä; 7:o jus jotakin erikoista on ollut joihinkin korjauksiin nähden huomautet-
tavaa, on se hakasiin pi aitillä paineltu tai alahuomautuksessa selitetty. — 3 Lisäys
pyyhitty uudelli
Kertovaisia runoja.
eikä kaupita kartanolla;
20 kyll' on meillä tupiakin,
tupa meill' on yljän tulla,
tupa tulla, toinen mennä,
talli meill' on hevoset panna,
vaja varsat valjastella,
s» naula meill' on satulat panna,
laskea hevoisten helut.»
Klaus tuo tupahan tuli,
miekallans' oven avasi,
tupellansa kiini tunki.
30 Elinan viisi veljestä
istuit kaikki pöydän päässä,
nousit kaikki seisohellen.
»Onko teillä neityttä myydä,
piikaa vasteeni pidettyy?»
a »Olispa tuo vähä Elina,
nuori nainen naitavalla.»
[v. e. piik]ao4 pienintäkään
[v. e. p.] huonompa[a]k[an].
[v. e. piik]a [huonjoinkaan
19. [kartanolla kaupitajne5
20. löytyypä talossa tässä
20 a. tupiakin tultavia
21. yks' [on] tupa [yljän tulla]
22. [toinen tupa mennä] yljän
22 a. löytyypä talossa tässä
23. [t. m. o. hevo]^1 [p.]
26. [hei. 1. hev.]
27. [Klaus tuo tuli tupahan]
28. [o. m. a.]
30. [viisi v. E.]
32.
33.
34.
85 »Ej ole meissä neittyin myyjää 35.
eikä naisten naittajata, 36.
astu toisehen tupahan,
kysy ensin äidiltäni.»
Klaus tuo kävi käskettyä
«o tuonne toisehen tupahan:
»Onko teillä neityttä myydä,
piikaa vasteeni pidettyy?»
»Pijat meill' on pikkaisia,
kaikki keskeen kasvavia.»
39.
40.
[n. k. seiso] alien
[O. t. neit]tä [m.]
[p.] pidettyy minulle
[piika pidetty minulle]
[E.o.m. neit]s[yin myyjä]
[e. n. naittaj]ott
[e. n.] naittelia
[KL kävi] kiiruhusti
meni [toisehen tupahan]
42. [piika] pidetty minulle
44. [kaikki] vielä [kasvavia]
[kasv. k.v.]
45. Ompa teili Elina nuori
46. neitsyt kaunis [naitavalla]
46 a. sepä myykäälte minulle
4 Epäselvä korjaus,
p. o. [kaupit]([a]ne.
Korjattaessa säettä toinen t jäänyt merkitsemättä
Elinan surina 2
»Ej taida vähä Elina
panna työhöön palkollista,
ruokkia isoo pereettä,
bo katsoo isoo tarhakarjaa.»
»Kyll' on mulle Kirsti piika,
joka panee työhöön palkollisen,
ruokkii myös ison perehen,
katsoo ison tarhakarjan.»
es Tuopa vähä Elinainen,
vaka neittonen vastaapi:
»Kyll7 on sulle Kirsti huora,
joka mun poltattaa tulella,
pahoin päiviin kaolettaapi.»
60 »Ej ole Kirsti kuvas piika
eikä huora huonessani,
vaan on töissä toimellinen,
saatta vainen saudissansa,
siksi kauan siellä ollut,
65 kauan karjani katsonut,
pannut työhöön palkollisin
laittanut ru'an pereelle.»
Kukas hullu, muu kuin piika.
jollej hullu, niin on himmi
70 otti kihlat, anto kättä,
käsi Klauksen povessa.
kävi Klaun kartanolla.
Kirsti katseli klasista,
välkisteli västäröistä.
ts »Oh jos sitäkin olisis,
joka tuon välin pahennais.
saatais asiani entiselle.»
Vuosi vuodelle kuluupi
eikä kuulunut kylissä
so eikä nähty naapureissa
tuon välin pahentajata.
menettäjää mielisuosion
• = valtaisesti? — ' kk.ssa pieni
ta]isi. — * Molemmat sanat epäselviä.
56. [vaka] tse;;/ ? [vostaapt]
Sanansa sano v'
57. [k. O. sull]a [K. h.]
58. [j. m. poltattjtst8 [t.]
59. [palloin päivin kliolettajist
61. [e. h. huones]s[ani]
63. [s.] ogJ:om[ssansa]
64. [s. siellä k. 0.]
65. [k. k. kats]eöul
67. [r. 1. pj
[71. ja 72 - numeroilla osoitettu päin-
vastaiseen järjestykseen.]
73. [K. k. lasista]
76. [joka] joutuisi [väli]fttn
77. [sa]tsts [asia]* [e.]
78. [V. vuodel]ta [k.]
79. vaan ej [k. k.|
80. [e. n. naapurjissa
82. [m.] hyväin mielten9 [?]
alkukirjain. — ' Korjausvirhe, p.o. [poltat-
10
Kertovaisia runoja.
eikä toista tarvittukan
Kirstin ollessa kotona,
85 huonehessa häijyn huoran
Sala sano Klaukselle:
»Uolevi emännän makasi!»
Tuopa tuohon vastahapi,
puhu suusta kiivahasta:
90 »Jospa tuottelet todeksi
mitäs saattelit sanoiksi,
sinunpa mä silkissä käytän
Elinan tulella poltan,
viisi verkasta hameetta
95 annan kaikki käydäksisi
ennen kuin Elina prouvan,
kantaakses' avaimet annan
ennen kuin Elina prouvan
lukut lupaan lukitakses
ioo ennen kuin Elina prouvan.»
»Ohoh Klaus kultaseni
mene Aumasten ladolle,
pikku niittusten nimille,
ole kauas keräjille
io5 menevänsä pohjanmaalle.»
Klaus kävi10 kammarihin
etelien Elina prouvan:
»Ohoh vähä Elinani
käärä säkkihin evästä,
no voita pikku vakkasehen.
käsky kävi keräjille,
mennäkseni pohjanmaalle.»
»Oh mun Klaus kultaseni
83. [e. t. tarvittuk] kaan
87 a. hyvän rouvaW renki häijy
88. [t. t. vasta]/[api]
89. sano [suusta k.]
[sano] varsin suutuksissa
92. vielä sun verassa käytän
AFi^ös.
Kirjoitusvirhe, p.o. kävi.
94. [v. v. hametta]
95. [k. a. käydäks]e[si]
96. [e. k. E. rouvan]
100. [e. k. E. rouvan]
102. astu [A. L]
aja [A. 1.]
105. [meneväjsi [p.] L.
107. meni [Elina]?i etehen L.
'puhui [Elinan] edessä
108. [Oh] mun [v. E.]
109. [käär]i [s. e.]
110. viillä [voita v.]
[109. ja 110. s. numeroilla osoitettu päin
vastaiseen järjestykseen.]
111. [k.] tuli11 [k.]
113. Älvös12 Klaus Kultaiseni L.
Ei piti kuten Hämeen muistom. II. — 12Äl|ös|:
Elinan sarina. 2.
11
älä tuolla kauvan viivy.
115 viikot on viimeiset käsissän,
päivät viellä viimeisemmät,
älä tuella paljOO puhu .
puhu puolilta puhejas,
puhu toiste toinen puoli,
uo älä tuolla joukoissa juo,
juo vaan puolilta janojas,
juo sitte toiste puoli,
älä uloos tieltä astu,
astu puoli saappahissa.
ias astu toiste toinen puoli.»
Klaus tuo16 kävi16 kammarista
ajo Aumasten ladolle,
pikku niittusten nimille.
Krsti tuo kotahan kävi
iso pienten vaattein pesolle,
paitain Elina prouvan.
Elina kodan kohella
kuuli kovan kolkutuksen,
paukkinan patLPjen luonna.
135 »Oh mun Kirsti piikaseni
älä kolki niin kuvasti,
minun pieniä naattejani,
ej net ole täällä saadut,
vaan on äitini kutonut.»
i*o Kirstipä tuohoon mutkan
muisti
kolkei viellä ki n kovemmin
prouvan pieniä vaatteeja,
114. [t. k.viivy]ttele L.
115. viimeiset on mulla viikot13
116. [p.l varsin \\]
117. [älä] paljolta14 puheile15 L.
118. [p. p. puhejsi L.
fp. p.] sanasi L.
120. ]ä. t. j. j.l toisten
[ä. joukossa j.| miesten L.
121. [j. v. p. janojsi L.
122. [j. t.] toinen [p.] L.
123. [ä] pojes [t. a.] L.
126. [Kl.] (kävi k.|
126 a. otti •porahan sainiini
b. heitti selkään hevoiselle
129. [K. t. k.] meni L.
132. [E. k. koh|a[lla) L.
137. pienoisia paitojani L.
[pait. pien.]
138. [e. n. o. t.] tehdyt
141. [kolk]fe[i v. k.] L.
142. paitoja Elina rouvan
142 a. sekä muita vaattehia
13 Alkuperäisestä poistettu vain säkeen kaksi ensi sanaa. — l* Lyijykynäkir-
joitus hyvin haalistunut, voinee lukea myös: paljosta. — 15 Voisi ehkä lukea puheele.
Vrt. Lönnrot S 52, puheilla. — M yi. lyijyk. kirj. : m.
12
Kertovaisia runoja.
huora tuo huoppia virutti,
polti puolilta poroksi.
145 »Huora häijy khikkuhinen
älä kolki niin kovasti
minun pieniä vaatteejani,
älä portto polta niitä.»
Huorat nuot hyvätkin piijat
150 vaan ej porto puolettakan.
Elina tuo kodasta kävi
pahoin mieliin kammariinsa
itteksensä siellä itki.
Tuon^epa tuo Kirstikin7 tuli
155 huora häijy hävitöinen.
»Oh mun prouva kultaseni
pitäkäm pienet pitoiset,
kansa kempit kesta pidot
isäntämme pois ollessa
iso niinkuin ennenkin on tehty,
ottakamme orja työstä,
häijy härkäjen perästä.»
»Oh mun Kirsti piikaseni
tee sä itte mitäs tahdot,
165 iske ensin muut tynnyrit,
iske kaiketkin tynnyrit,
älä iske sitä tynnyrii,
joka on pantu minua vasteen.»
Kirstipä17 tuohoon mutkan
muisti
170 iski ensin sen tynnyrin18
piti kempit kestapidot,
juotti joukon, joi itekkin,
iski ensin sen tynnyrin,
joka oli pantu19 prouvaa vasteen.
144. [polt]/« [p. p.] L.
147. [m.] raukan [v.]
paralta paitojani
148. [ä. p. niitä polta]
149. [Huoratjpa [h. piiat]
150. porttoja ej [puolet] kahan L.
151. [E.] [k. k.] L.
152. [p. mielin k.]
153. [itt] 'ellensäl [s. i.]
[itki s. i.] L.
157. [pitäkäm pitoiset pienet] L.
159. [p. o.i.]
161. [ottaka]a[mme o. t.] L.
164. [tee]ppäs [itte] kuingas [t.] L.
165. [i.] muita [tynnyrit] ä L.
166 a. jätä ylsi iskemättä
167. [ä. i. tynnyri]ä L.
168. [j. o. pantuina [minu]Z7e L.
173. [e. i. s. t.] L.
174. [j. 0. p.] Elinialle L.
17 Kirjoitusvirhe, p.o. Kirstipä. — 18 Lönnrot (puhtaaksi kirjoittaessaan) kir-
joittanut 170. säkeen liian aikaisin, jonka vuoksi pyyhkinyt sen pois useilla vino-
viivoilla. — 19 pantu sanan yläpuolelle kirjoitettu ensin rouva lyijykynällä, mutta
poistettu sitten.
Elinan surma. 2.
13
175 »Oh mun Kirsti piikaseni,
toisin teit, toisia kaskin.»
Jopa aurinko aleni
taivahalla tasasella
laski läntehen levolle.
iso Kirsti kävi kammarihin
etehen Elina prouvan:
»Mihees prouva maata menne,
että sianne sioitan,
Uotin uuteen tupahanko
isä ylimmäisen portin päälle?»
»Raskas siell' on raskaan
maata,
raskas siell' on raskaan nosta
Uotin uudessa majassa,
tuvassa tuntemattomassa.
190 Tee vaan Kla uksen tupahan,
paremmat on tutut paikat.
Miekat siell' on välkkäväiset,
raudat siell' on hohtavaiset,
pyssyt siell' on paukkuvaiset.
195 Miekat miehillä sodassa
vaaroin veriset välkkyvät,
siellä raudat raatelee vat,
siellä pyssytkin paukkuu\at.
176. [toisin teit toisi]» [käskin] L.
181. meni [Elina]» [e.] L.
seinällä ovat sidotut.
soo väsynneenä väijymästä.
Tee siis sinne yösianni,
pane kaksin villavaipat,
pane kaksin vuodiliinat[!]
pane kaksin päänaluset.
205 pane kaksin lakanatkin.»
Kirstipä1' tuohoon mutkan
muisti,
pani viidet villavaipat.
187. nosta vielä vaikeampi L.
196. [vaaroin välkkyyvät veriset] L.
198. [s. p. paukkuvat]
[s. p.] paulia ja vat
[pijssyt ]pahat [paukkujife-
rat L.
[p. p. pauhajavat.]
14
Kertovaisia runoja.
pani viidet vuodiliinat,
pani viidet päänaluset,
210 pani viidet lakanatkin.
»Oli mun Kirsti piikaseni,
toisin teit, toisia käskin.»
Kirsti kävi kammarista,
meni Uolevin majalle:
215 »Uolevi ylimmäinen trenki,
prouva teitä sinne käski.»
»Mitasta mä tuolla teline,
totta mä tuonne sentän käyne.»
Kirsti pikemmin perässä
220 yhdeksät lukut lukitsi,
sadat teljet teljetteli.
Juoksi Aumasten ladolle,
pikku niittusten nimille:
»Ohoh Klaus kultaseni,
225 ompa Uolevi nytkin siellä,
lukrut' o vein lukittuna,
telkeet päällä teljettynä.»
Tämä täältäpä tuleepi,
kiivas20 kiirutti kotia
230 alla päin pahoissa mielin,
tulen tuoheseen sytytti,
pisti tervaksen tiilihin,
valo valkeen nurkan alle.
Sauvu suitseepi tulinen,
235 liekki tuima leimahtelee,
polttaa huonen huonehelta.
Viell' on paikka palamata,
viell' on Elina elossa.
Laski lapsensa pienuisen
240 itkeväisen ikkunalle.
»Ohoh kultan, Klaus kulta n,
älä polta poika lastas,
-° Puhtaaksi kirjoittaessaan Lönnr
jonk,i päälle korjannut. — 21 Sana on kk
vähä\
215. [Uolev]' y. [renki.]
216. [rouva t. s. k.]
218. [t. m. t. sentä]ä[n k.] L.
225. [o[n [U. n. s.] L.
228. [Tämä]pä [tuleepi täältä] L.
231. [t. tuohe]hen [s.] L.
232. toisen[?]21 tulen tervak-
sehen L.
233. a. alle tiilien asetti L.
239. [L. 1.] vakaisen22 L.
ot alkanut ensin seuraavaa säettä: allap.,
:ssa hyvin epäselvä. — " Voi myös lukea :
Elinan surma. 2. 15
vaikkas poltat pojan tuojan,
älä sormustas kaduta,
245 vaikkas kantajan kailotat!»
»Pala portto poikineskin. 246. [P. p. poikinesji L.
mailman lautta lapsineskin. 247. [m. 1. lapsines]t L.
• i se ole minun poikan,
vaan on ison Uolevin poika!»
250 Kirsti tuo puodiin poikesi,
sieltäpä tuo kruutia kanto,
kanto Klauksen kätehen.
»Pane pänni pahoja jauhoj
terra tynnyrin sekahan,
255 että paremmin palalsis.»
Tuopa tuolta Elina prouva
varo Uoti reljetänsä.
»Ohoh Uoti oma veljen,
mene käske aitioni tänne,
26o pyydä joudulla tulimaan.
puhu paremmin kuin onka n.»
»Oh mun muuri kultaseni.
tyttärenne teitä kutsu.
pyysi joudulla tulemaan.»
265 Kuin tuo puki puukuansaf!]
puki kaikki eestakaisin.
»Voi minua, vaivasta vaimoo,
kuinka hameetin hameeni,
hameetin23 kaikki eestakaisin.
270 kuinka liekän tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muori koita!»
iVoi minua, vaivasta vaimoo,
kuinka sukin sukkiani,
sukin kaikki eestakaisin,
878 kuinka liekän tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muori kulta!»
►Voi minua, vaivasta vaimoo,
kuinka kenkiini !| kenkiäni,
kenkiin[!] kaikki eestakaisin,
28o kuinka liekän tyttäreni?»
-2 k ;imeetin : Aampi-tin.
16 Kertovaisia runoja.
»Hyvin kyllä, muori lailta!»
Tuli tielle edemmäksi,
sauvu Laukosta näkyypi,
tuli Klauksen kartanosta. 284. sauvu [KL k.]
285 »Voi minua, vaivasta vaimoo,
sauvu Laukosta näkyypi,
sauvu Klauksen kartanosta,
mitäs tuolla tehtänekän,
kuinka liekän tyttäreni?»
290 »Hyvin kyllä, muori kulta,
sikoja siellä lalidattihin, 291. lampaita [s. 1.]
sikoja siellä korvettihin,
kukkoja siellä kuukattihin,
kanoja siellä kaltattihin,
295 pienen prinsin ristiä isiksi,24
pienen poikasen poluksi,
poika lapsen polkumiksi.»
Kuin kävi Klauksen karta-
nolle
laski kohta polvillensa,
300 maaliaan vävynsä25 etelien.
»Ota pois tuo tuolta tulesta .
vaka vaimo valkehesta!»
»En ota tuota tulesta,
porttoo pojes valkehesta,
305 siksi valkeen vintinkin,
hyvän huonehen hävitin.»
»Anna mennä muille maille
elkeänsä piilomahan,
töitänsä häpelemään.»
3io »Olkon siellä, Uolen huora, 310. [01ko]o[ns. U. h.]
palakohon poikain portto!»
»Ohoh vähä Elinani
mahdois olla mielin kielin, 313. [m. o. mielijm [kieli]tn
mieliin kieliin porton kansa, 314. [mieli]m [k. p. k.]
315 kärsiä Kirstin7 kiukkuja.»
»Ohoh oma muori kultan,
ej ole syytä väliintäkän,
24 Kirjoitusvirhe, p.o. ristiäisiksi. — 26 Samoin, p.o. vävynsä.
Elinan surma 2.
17
neulaa silmätöintäkän,
tein kaikki, mitä taisin,
320 tein päälläkin vähäsen.»
Sr oli meno porahan prouvan,
nnoren Kiina emännän,
kansa kauniin kasvoiltansa,
että töissänsä taitavan
325 puhtaan aina puheissansa,
siivun puoli sanoissakin.
Kauan kaipaa kansa kaikki,
itkee sinua alalliset,
ikävöitsee ylemmätkin.
330 Olis ottanut hyvästi
itkevältä äidiltänsä,
vaan jup'-7 raukesi raukka,
lenti liekkien sisähän
rinnalle poikainen pieni.
335 Se oli meno parahan prouvan.
se "li hukka huomenenkin,
kansa kaunihin tavaran,
sekä kullan kiiltäväisen,
että hopian hohtavaisen.
340 Klaus tuo asu Kirstinänsä7
[Jotin uudessa tuvassa.
Kaikki kaikkinansa katovat:
laille puuttuupi pellolta
eikä kasva kauramaatkan,
345 kulo poltti parahat paikat,
kuiva kukisti loputkin.
Hevoisia talli täynnä,
nautoja navetto täynnä30
kuulit kaikki kursi suuhuun,
350 kaaduit kaurajenf!] nojalle.
Klaus itki kynnykselle.
i itki. että itki.
233. sekä [kaun. kasv.|
324. [e. töissä] [taitava]wen
326. [s. p. Banois]s[sakin]
328. [i.] alhaisel sinua
329. [i.] ylhäisetin
330. [O.] jo-e- [o. li.]
33. a vajoi valkehen2* peräti
334. [r. pieni p.] povella39
339. [o. hohtava]n
340. [KL] [a. k.)
343. [1.] kuihtui vainioilla
344_ [Säe ylipyyhitty.]
345. [k.) im tsiä kukisti
346. [Säe ylipyyhitty.]
351. [Kl. \]stu [kynnukselljä
352. [sekä i]stu [e. i.|
56 Kirjoitettu yläpuolelle ja vedetty viiva yli, joten käynyt epäselväksi.
•» jo|k|a : jopa. - -8 yi. [valk]r ian1. — 2» Säkeen jälkeen kirjoitettu ja poistettu jäl-
leen.— 30 Kirjoitusvirhe, p.o. täynnä.
18
Kertovaisia runoja.
Jesus äijänä käveli:
»Mitäs itket. Klaus Kurki?»
355 »Kyll on syytä itkemistä,
siit' on sydämen' kipeä,
ettän poltin puolisoni,
sytytin syleni täyden,
vaimon valkeella valotin,
3eo poltin pienen poikaseni.
Hevoisia31 talli täynnä,
nautoja navetto täynnä,
kuolit kaikki korsi suuhuun,
kaaduit kaura jen nojalle32.
365 »Kyllän tiedän Elina prouvan.»
»Missäs on sitte Elina prouva?»
»Ylimmäisesä taivaassa,
kuuden kynttilän edessä,
Jesuksen jalkain juuressa
370 pikku poikainen sylissä,
Uolevi oven edessä.
Kyllä myös tiedän Klaus
Kurjen.»
»Missäs on sitte Klaus Kurki33?»
»Alammaises' helvetissä
3-5 kannukset vähän näkyyvät,
jalat alta kiilustaavat.
Kyllä viellä tiedän Kirsti huoran
alammaises helvetissä,
alammaisen portin alla
380 palmikoitta' vähän näkyypi
silkit päihin sidottuna33.»
357. [p.] paraan [puolisoni]
359. valoin [Kirjotettu säkeen yläpuo-
lelle, muutos jäänyt kesken.]
364 a. Jesus [Sana jälleen ylipyyhitty.]
366. [M. o.] [E. rouva?]
367. [Y\]ähällä [taiva]/i[assa]
Ylisessä [t.|
369. [J.] sul(o'n sylissä [Sanat ylipyy-
hitty.]
[J. jalkain juuressa] jumalan
371 a. Missäs liene Klaus Kurki?
372. [K.] [t, Kl. K.]
374. [Al]isessa [li.]
[Al]ahalla [h.] [Molemmat kor-
jaukset päälletysten.]
375. [k. v. näkyvät]
376. [j. a. kiilustavat]
37.. (k. vielä t. K. h.]
378. [al]isessa [h.]
379. [alimmaisen [p. a.]
380. [palmiko]/ [v. n.]
31 [hlevoisia : //evoisia. — 32 Säkeen loppu e epäselvä, myöhemmin korjailtu
selvemmäksi c:ksi. — 33 Säe on pantu sulkuihin.
Elinan surina. 3.
19
Klaus tu>> ajohon lähti
pisti pillit säkkihinsä.
soitti suolla mennessänsä,
385 järäliytti järven päässä
karahutti kaukahalla.
Ajo päin sulaan merehen,
aaltoihin upottikse.
Se "li meno nuoren miehen.
390 kansa nainehen urohon.
Kirsti rakkina perässä.
381 a. kulht rihmat l;i Uuttaa pi
:;s,s. ali, [aaltn|yVii syvien8
Kirja on kirjoitettuna,
löytty Laukosta mäeltä.
Traditionen säger att händelsen, som förefallit i Vesilax Socken och pä Laucko
Säteri gärd derstädes. timat vid sl. af 1600 eller vid början af 1700 talet — Elina
var hemma ifrän Suomela By i samma socken 2 Vi fjerdedels mii aflägset öfver en
del35 af Vesilax sjön. Mera har jag icke bekant utaf traditionen — Aumas ladan
och lilla ängen skola ännu kunna uppvisas. Byggningen skall hafva36 stätt närä den
som nu är byggd rpä Laucko1.
3. [Vesilahti?] Lönnrot S 25*.
Tuntemattoman, käsialasta päät-
täen oppineen henkilön, jonkun papin
t.m.s. muistiinpano1.
Weisu.
V: 1:
Elinainen nejtsy2 nuori,
meni ajtahan- mäelle,
vaski* vacka2 kainalossa,
vaski avain vackaisessa2.
V:2:
5 Tuolla pa Klaus tule.
»
Tulennosta tunnen tujman,
jalost jalan heitännöstä.»
I'.- .S.-
Klaus ajo pihaan2,
io sadan2 hevoisen2 mjehen2
kansa.
Mjekallansa oven2 avais,
tupellansa2 kinni tunki.
V: i:
»O minun muori2 kuldaiseni,
ongo neijtsyttä2 myrä,
»Mistäs3 tunnet Klaus Kurjen-'» is pika2 minua varten piretty?»
34 upottikse jäänyt pyyhkimättä. — 35 yläp.:etAr, del ali. -viivattu. — 36 hava :
ha/va.
3. ' Joutunut Lönnrotin haltuun jo varhain; hän lahjoittanut sen Suom. Kirj.
Seuralle lokak. 25 p. 1872. — - kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.
20
Kertovaisia runoja.
V: 5:
»Ej ole nejtsyttä2 myrä,
pijatt2 on vielä piskuisia,
kansa kesken kasvavia.
V: 6:
Tupa on mejl yljän2 tulla,
20 toinen tulla, toinen mennä,
talli2 on mejl hexvoiset2 panna,
naula on mejl satulat2 laske,
\vaja2 warsat2 valjutella.»
V: 7:
»Onpa tejllä vähä Elina.»
25 »Ej3 taida vähä Elina,
panna työhön palkollista2,
kaite iso karja2 tarha,
ruockia iso perhettä2.»
V: S:
»Kyllä mull on Kirsti pika,
30 joka pane työhon[!] palkolliset2,
kaite iso karja tarha,
ruocki myös iso perhettä2.»
I": 9.
»Kyllä suli on Kirsti pika,
joka mun tulesa poltta.
35 kovin päivin kuollettapi4.»
V: 10.
Elinan visi'2 velje2,
istu kaicki pöydänpä sä2.
»Elina minun sisaren2,
ejko muta ylpiämpä,
40 kuin on Klaus Kurki?»
V: 11.
Ej ole hullu, mut kuin pika2,
otti kihlat2, annoi kättä,
käsi Klauxen kädessä.
V: 12.
»Kirsti jiika2 kiukuhinen,
45 mitäs kälkittet karassa2,
paukotat patojen luox?»
»Huoran3 huopia virutan,
pahan pärton vattehia.»
V: 13.
Kirsti katseli klasista,
50 västärästä2 välkytteli:
»O jos sitä kin olis,
joka ton välin pahendais!»
V: 11.
»Jos sen todexi tuotat.
jongas sanaxi saatatt,
55 Elinan visi2 verkasta2 hametta,
ne sinun pitäxex,
ennen kuin Elina fräfvan2.
avaimet2 sinun kantaxex.
ennen kuin Elina fräfvan2.»
V: 15.
eo Tuli käsky käräihin,
käräihin Pohjanmalle.
»Elinainen fräfva2 nuori,
säres säckihin ävästä2,
voita kisson vackasehen2.»
V: 16.
65 »O mun Klaus kuldaiseni,
älä sjellä kauvan vivy,
päivät vimmejsrt käsissä,
vikot vielä vimmeisihiät,
juo puoli sjemenyttäs,
70 juo toisten toinen puoli,
astu puoli sapahahasta2[!j.
astu toisten tojnen puoli.»
V: 17.
»O mun Klaus kuldaiseni,
olepas meneväs käräihin2,
75 joxe Aumasten larälle,
pjenten2 niittysten nimelle.»
V: IS.
»O mun fräfva2 kuldaiseni,
pitäkämme pjenet pitoiset,
uin kuin ennen kin on piretty
4 kuolettapi : kuoltettapi.
Elinan surma. 3
21
äännän1 pois ollesa,
ottakas me orja työstä,
häjyn härkäVn* perästä.»
I": 19.
M I uuni Kirsti pikaiseni,
tehe itse mitäs tahdot,
5ke kaicki mut tynnyrit,
mutta elä sitä iske,
kuin "n minua varten pryätty.»
V: 20.
Kirsti tähän mutkan muisti,
tän pä hän esixi iski.
9o »O3 mun Kirsti pikaiseni,
toisa tehit, toisa käskin».
V: >i.
»O mun fräfva2 kuldaiseni,
mingä mä Bianne tehen,
tehen Olovin atehen tupahan,
»s ylimmäisen häivin palle.
sjel on pyssyt paukavaiset,
sjel on mjekat2 välkyväiset,
otan kahdet höyhen tynyt,
otan Iina lakanat.
ioo ja langa vaipan.
I'.- 22.
Ulovi viimainen trengi,
fräfva2 teitä tupan käski.»
»Mitäs3 minä sjellä tehen?»
Meni3 hän sinne arvollansa,
ioo Kirsti pikemmin perässä,
yhdexätt liikut lukitti,
sadat teijet teljetteli.
r. 23.
Juoxi sitt Aumasten ladolle,
pjenten2 niittysten nimelle.
no »O mun Klaus kuldaiseni,
Ulovi emännän3 makaisi.»
Tuli3 lian sjeldä
i '.iin pahoisa mjelin,
sytytti tulen tuohen,
ns pisti valkian nurkan ale.
V: 21.
Elina fräfva2 nuori,
laski lapsen ackunalle.
»Älä3 paita poika2 lastas,
vaikas pältal pojan tuojan,
120 älä sormustas2 kaduta,
vaikas kandajan kadotat.»
V: 25.
»Ej ole se niiniin poikan,
van • • 1 1 si' Olovin poika,
pältan pärton poikinensa,
tae kansa lauttan lapsinensa.»
V: ■-'';.
»Ulovi minun veickan,
menes muoriani2 käsken.»
»I I mun muori2 kuldaiseni,
fräfva2 tejtä sinne kutsu.»
1": -V.
i3P »Väi, väi, minua vaivasta vai-
mo,
vatetin2 itseni edestakasin,
kuinga Ijene tyttäreni?»
»Hyvin3 kyllä muori2 kulda.»
I': 28.
»Vai. vai. minua vaivasta vai-
mo,
isä sauhu Laukusta näky.
sanhu Klaun kartanosta2.»
»Kanan pajat kaltatan.
lampaita2 slahdatan.
pjenen prinsin2 ri>tijäixi5.2.»
V: 29.
140 Kuin hän sitten sinne tuli.
la>ki itsensä polvillensa,
oman vävynsä2 etelien.
"' risl i -iixi : risti/äixi.
22
Kertovaisia runoja.
»O3 mun Klaus kiimaiseni,
ota pois poika2 tulesta,
14-, vaka vaimo2 valkiasta,
a uiia mennä muille maille2
töitänsä häpeilemän,
jälkiänsä pilomahan.»
V: 30.
»Älä van mun Klaus kuldan,
iso ota pänni pahoia jauhoia,
terva2 tynnyri lisä xi.
heitä tonne tulehen,
ehk se paremmin palane.»
V: 31.
»O mun Elina parka n.
kuren2 kyntilän edessä,
ns Ulovi oven edessä.
V : 34
Kyllän tiedän Klaus Kurjen.»
»Missä3 on sitt Klaus Kurjen[!]?»
»Alimmaises helvetissä2,
alimmaisen portin alla.
iso kannuxet2 vähän näky.
jalat alta kilusta.»
V: 35.
Kyllä tiedän tiedänf!] Kirsti
huoran.»
Missä[!] on sitt Kirsti huoran2[!]?»
»Alimmaises3 helvetissä2,
155 mixex ollu mielin kielin porton iss alimmaisen portin alla,
kansa.»
»O3 mun muori2 kuldaiseni,
mitäs on tehty väryttä,
vartti neulan silmättömän?»
V: 32.
Klaus istu kartanolla2,
i6o sekä suri, että itki.
Jesus äijänä2 käveli.
»Mitäs3 itket, Klaus Kurki?»
»Kyll3 on syta[!] itkemistä:
sytytin syleni täyden.
165 vaimoni2 valkian vajotin.
Talli täysi hevoisia2,
navetfd1 täysi eläimiä
kaicki kuoli korsi suhun,
katu kauraien2 noialle.»
V: 33.
no Kyllän tiedän Elina frofvan2.»
»Missä3 on Elina frofva2?»
»Ylimmäises Ymmärkissä,
pieni poikainen2 sylissä,
pallmikot vähän näky,
jalat alta kilusta.»
V: 36.
Klaus sitt lähti menehen,
pisti pillit säckihinsä2,
190 soitti suolla mennessänsä,
järähytti järvenpässä2,
kaiahutti kangahalla2.
Toi3 oli meno nuoren miehen,
kansa nainen urohon;
195 Kirsti rackina2 perässä.
Slut.
4. [Vesilahti?] Lönnrot S 33*.
Tuntemattoman, jonkun oppineen
henkilön muistiinpano1.
Elina neitty2 aittahan2 meni,
Vaski vackanen2 kädes,
Vaski avain2 vackases2.
Clavus vastahan tuli:
s C:3 »Oliskos teillä neittä2 myydä,
4. 1 Ollut Lönnrotin hallussa; hän lahjoittanut sen Suom. Kirj. Seuralle lokak.
25 p. 1872. — 2kk:ssa iso alkukirjain. — 3 n:b: [= notabene] t'.: Clavus — M: — Elinas
Mor — E: Elina — K: — Kirsti — . Mp. selit.
Kiinan surina. 4.
23
Pik;i pidetty minua vasten?*
M: "K,j aeittettä2 mäellä myydä,
Eikä kaupita kartanolla2,
Kyll on miinil tupiakin2,
10 Toinen tulla, toinen mennä.*
Clavua toj tupahan2 tuli.
Elinan vijsi- veljestä
Istu kairki pöydän pääsä,
Nousit kairki Beisovalle.
15 E: »o! mun muori2 kuldaiseni,
Älä minua Clavull anna!»
M: »Miltäs sinä Clavun tunnet?»
E: »Tulenosta tunnen tuiman
Jalon jalan heitanosta.»
■-•'I Mirkallansa oven2 aukais,
Tupellansa kijni Iyckäis.
C: »O! mun muori2 kuldaiseni2
Ongoa teillä uritta2 mydä,
Pijka pidetty minua vasten?»
25 M: »Pjenet on minulla pijat,
Tyttäret kesken kasva urita.»
C: »Omba teillä vaha4 Elina.»
M: »Ej voj vähä4 Elina
Pitä perhettä suurta,
30 Katso suurta karja tarha.
Panna työhön pallkollista.»
C: »Kyll on mulla Kirsti pijka
Joka pitä peren2 suuren.
Pane työhön palkollista
36 Katto suren karja2 tarhan.»
E: »Kyll on sulia Kirsti pijka.
Joka mun tulessa noidatta,
Pahoin päivin kuoletta.»
Mutta kukas muut kuin flicka
raucka
40 Otti kihlat, andoj kättä
Käveli Clavuxen kartanolla2
Käsi Clavuxen kädes.
Kirsti pijka5 klasisa katteli
Värkistrli västärillä.
is K: »< )! ho — mistäs sekin tulis,
Joka tuon välin pahennais.»
Meni oitis Clavuxen tygö.
K: »( ) mun Clavus kultaiseni,
Olovi frouvan8 kansa yhtä pitä.»
50 C: »O! mun Kirsti pijkaiseni,
Josas tuottelel fcodexi,
Mitäs saattelit sanoxi.
Elinan tulessa poltan.
Sinun sitt verasa käytän.»
55 K: »O mun Clavus kultaiseni
Ole kauvas menevänänsä
Pohjanmaalle karejahan2,7
Aj'a' Ammars'ten[!] ladolle,
Pjenden nijttusten perällä,
6o Nijnbän tuottelen todexi,
Mitan saattelin sanoxi.»
C: »O! mun vähä Elinan
Sääli säekihin evästä,
Pane voita vackaseen2,
65 Lijkkiö sijan liha
Ja karpio kanan munia
Minun kauvas mennäxeni,
Pohjanmaalle kärejihin.»
E: »O! mun Clavus kultaiseni2
70 Puhu puolilla sanoilla,
Anna toisest toinen pm di.
Nijns kauvan elä saat
Pohjan noittajjen2 sras.»
clavus toj ajohon lähti,
75 Ajoi Ammasten ladolle2,
Pjenden nijttusten perällä.
Kirsti toi pykillä meni.
Frouva sitt rainl.ili.111 tiili:
4 Kirjoitusvirhe, p.o. vähä. — 5 pika : pi/ka.
virhe. p.o. Karejahan.
- ■ frovan: frouvan. — 7 Kirjoitus-
24
Kertovaisia runoja.
E: »O! mun Kirsti-pijkaiseni,
80 Älä klappa nijn kovasti,
Minun finiä vaateitani,
Ej ne ole täälä saatu,
Vaan mun muorini2 kotona.»
»O! mun Kirsti pijkajseni,
85 Älä klappa nijn kovasti,
Minun finiä väteitani,
Ej ne ole ole[!] täällä saatu,
Vaan mun muorini2 kotona.
Älä klappa, Kirsti huora2
90 Nijn kovin kovasti,
Minun finiä väteitani
Sill ej ne ole täällä tehdyt8,
Vaan mun muorini2 kotona.»
K: »Olispa mun lukua
95 Vaicka parka palkollinen,
Olet sinäkin2 iso2 emändä2,
Ollut Olevin ohesa,
Pitkä parran parmahissa.
O! mun frouva2 kultaiseni
ioo Pitäkämme pjenet pitoiset,
Nijn kuin ennengin on pidetty
Isänän pois ollesa.
Ottakat me orjat2 työstä
Häijyen härkäin2 perästä.»
105 E: »O mun Kirsti pijkaiseni
Tee itse, mitäs tahdot,
Iske kaicki muut tynörit2,
Mutta älä sitä iske
Kuin on mua varten prykätty.»
no Kirsti tähän mutkan muisti
Tomba hän ensin iski.
E: »O! mun Kirsti pijkaiseni2
Tee mun sian portin päällä,
Kaunihin kamarihin2,
ns Pane kaxi korva tyynyt,
Kaxi lijna lakanat2
Ja kaxi villa vaipat.
O mun Kirsti pikaiseni2,
Eppäs tehnyt, nijn kuin käskin.
120 Yxin panit korva t.vnyt,
Yxin lijna lakanat2,
Yxin villa vaipat.»
K: »O mun frouva2 kultaiseni2,»
Olovi teitä tupahan kutsu.»
125 E: »Mitästäs minä sjelä teen?»
Meni hän sinne arvollansa,
Kirsti kirusti peräsä,
Yhdexän lucku lukitsi.
Taka teljen2 kymm[e]nexi9.
130 Meni sitt Ammasten ladolle
Picku nijttusten perällä.
K: »O! mun Clavus kultaiseni
Jopan tuottelin todexi,
Mitan saattelin sanoxi,
135 Olovi frouvan kansa makas10.»
Clavus kohta kotia tuli,
Pisti valken nurkan alle.
Elina klasist sormens pisti.
E: »O! mun2 Clavus kultaiseni
140 Älä kadota sormustas,
Josas kadotat sormuxen2 kanda-
jan.»
Clavus mjekan tupestansa otti
Veti oitis sormen2 poicki.
Vähä Elina tuvassa2 rukoili:
us »Kaicki nurkat11 palakon,
Tämä vettä12 vuotakon,
Sixi kuin mä muorini2 näen13
8 tehtyjä] : tehdy(. 9 kymmexi : kymmeraexi. — 10 Mustetta levinnyt niin,
että on vaikea sanoa, onko luettava makas, makasi vai maka (s. o. makaa). — u Lönn-
rot (?) pyyhkinyt sanan lyijykynällä ja kirjoittanut yläpuolelle: paikat. — 12 Kirjoitus-
virhe, p.o. vettä. — 13 nallin1! ■ näen.
Elinan surma. <
25
Meneppäf trengi2 muorini1 kotio,
Käske häntä tänne tulla.*
150 Trengi toj Suomelan tuli:
■•< l! mun nnmri2 kultaiseni
Frouva teitä Lauckohon kutsu.»
M: »Voj, voj, minua vaimo2 valju
Kuingan suin suckiani,
Suin ain edestakaisin,
Kuinga ljene tyttäreni?»
•Hyvin kyllä, muori2 knlda,
Kucko sjelä kuldatanf!]
Kana sjelä kaldatan,
160 Picku prinsin2 pitoon.»
M: »Voj, voj, minua vaimo valju,
Kuingan puin pukujani.
Puin ain edestakaisin.
Voj, voj, minua vaimo valju
ie» Kuinga ljene tyttäreni2?»
»Hyvin kyllä, muori2 kulta.»
M: »Kuingan levin li juojani
Levin ain edestakaisin,
Kuinga ljene tyttäreni?»
i7o »Hyvin kyllä, muori2 kulda.»
M: »Aij, aij, Laukosta saukin2
suit-> .
Savu Clavuxen kartanosta2.»
►Lambaita slandatan,
Sikoja korvetan2,
175 Picku prinsin2 pitoon.»
Muori toj laski kontillensa
i »min vavyns{!]2 eten.
M: »i ) mun Clavus kultaiseni2
Ota pois poika tulest i.
iso Vaka vaimo valkiasta,
Anna mennä muille maille
Töitänsä häpemän,
Jälkijänsä piloman.»
K: »Älä vaan mun Clavus kultan.
tse i ita pänni pahoja jauhoja,
Terva tynnöri lisäxi.
Ehk seM paremmin palane
Eleitä tänne tuleseen!»
M: »0 mun Elina kuldaiseni2,
190 .Mahduit olla mj elin kjelin
Huoran porton kansa.»
»Ej ole syytä pienindäkän
Ej edes neulan teräkän.
Tämä aurcka palak i.
195 Koskan muorini2 näin!»
Ej sitt enä niitän menestyn
Laukosa:
Kuoli tallillinen2 hevoisia,
Navetollinen eläimiä,
Kaieki kuolit korsi suhun,
200 Kaaduit kaurajen nojalle.
Clavus Kurki, mjes kamala.
Sekä istu, että itki.
Jesus äjänä2 käveli:
»Mitäs itket, Clavus Kurki?»
205 C: »Kyll on syytä itkemistä,
Vaivasa valittamista:
Poltin, poltin puolisoni2,
Sytytin hyvän sylini2.
Kuoli stallinen2 hevoisia
gio Navetollinen eläimiä2,
Kaieki kuolit korsi suhun.
Kaatuvat kaurajen2 linjalle.»
Js: »Älä itke, Clavus Kurki,
Kyllän tjedän Elina frouvan6;»
»is C: »Kusasl ombi Kiina Frouva?»
Js: »Ylimäises taivahisa2
Kuuden kyntilän edes,
Kulda kirjainen2 kädes,
Pjeni poikainen sylis,
230 Olevi oveil edes.
Js: Kyllän tjedän < llavus Kurjen.»
" Eh kr;. : En* se.
26
Kertovaisia runoja.
C: »Kusast ombi Clavus Kurki.
Js: »Alimaises helvetisä2,
Vähän kannuxia2 näky,
225 Pickaraista kumotta.
Js: Kyllän tjedän Kirsti huoran.»
C: »Kusast ombi Kirsti huora?»
Js: »Alimaises helvetisä2.
Vähän palmikoita näky.»
230 Clavus toj ajohon lähti.
Pisti pillit säckihinsä,
Soitti suolla2 mennesänsä.
Ajoi päin sula merta.
Kirsti rackina2 peräsä.
235 Toj oli meno nuoren2 mjehen2
Kansa nainen urohon.15
5. Vesilahti. Granlund, Gottlundin
kok. n. 684*. 1836\
Claes Kurki.
Koko asia on tapahtunut Vesilah-
den pitäjässä. Claes Kurki2 oli Lau-
kon-kartanon haltia. Suomela2 oli sen
talon nimi josta hän meni naimaan
Elinaa.
Laukon kartano on soukalla maan-
suonella. Järvi on kahden3 puolen, ja
koivumettää4 edessä ja takana. Emä
kirkkoon lujetaan puoli penikulma,
järvimatkaa, jossa myös Laukon muuri5
hauta on. — Nytt6 on se muutettu kap-
pelin.
Suomela on Lihmon joen rannalla
Etelään päin laukosta.
Elinan isästä5 ej tietä mitään, ej
myös hänen äitensä5, ejkä viiden5 vel-
jensä nimestä.
Elina neitty5 nuori
Meni aittahan mäelle.
Vaski vakka kainalossa.
Vaski avaan vakkasessa:
5 »Tolia tulee Klaus6 Kurki7.»
Mistäs tunnet Klaus6 Kurjen,
Jotes ennen ole nähnyt8?»
»Tulennosta tunnen tuiman,
Jalon jalaan heitännöstä9.»
io Klaus Kurki ajo pihaan
15 Säkeet 235 ja 236 alkup. kk:ssa alleviivatut.
5. 1 Hämeen muistomerkeissä II 2 s. 25 sanotaan: »Lisäyksessä olevat huomau-
tukset osottavat, ettei Granlund ole voinut tätä kirjoittaa ennen kuin vasta kenties
1840-luvun lopulla, vaikka hänellä on mahdollisesti ollut joitakuita omiakin aikaisem-
pia muistiinpanoja, joista hän on tämän yhdistellyt ja kirjoittanut puhtaaksi. Siihen
aikaan, jolloin tämä on kirjoitettu, ei Gr. näytä edes käyneen Vesilahdessa, jossa hän
oli viettänyt lapsuutensa 1800-luvun 2. ja 3. vuosikymmenellä. Tämä kappale näyttää
tehdyn painatusta varten ja on ollut luult. alustava käsikirjoitus Turussa v. 1847 paine-
tulle arkkiveisulle Laulu Klaus Kurjen surmaamasta Elinasta. Ks. tarkemmin tästä
toisinnosta KROHNin Kantelett. tutk. I 144 — 145.» Tästä Granlundin muistiinpanosta
on Gottlund antanut tarkempiakin tietoja. Ks. Pohjankanervo, Kalevalaseuran vuo-
sik. 10 (1930) s. 148 ja alahuomautus, jossa sanotaan: Finl. Allm. Tidning v. 1862
n:o 158. Nägra historiska notiser om den i Finland fordom sä celebra familjen Kurck
Forts. fr. föreg. n:o) Den legend, som jag 1836 erhöll däraf i Äbo underteck-
nad frän folkets mun af Hr. Granlund, som själf var en infödd Vesilaxbo. .
2 Sana kk:ssa alleviivattu. — 3 käden : ka/fden. — 4|tarkan| koivumettää : k. — 5 kk:ssa
iso alkukirjain. — 6 kk:ssa pieni alkukirjain — 7* [Tähtösellä merkityt alahuomaut.
orginaalin, muut toimituksen.] Sano Elina äidillensä. — B* |Kys vastasi äjtel: kysy
äite. — 9* Elinan vastaus.
Elinan surma. 5.
27
Tuhansilla10.11 hevosilla;
Klaus Kurki tuli tupaan
Miekallansa oven6 avas.
Tupellansa kiinni tuikkaa,
te »Onko teillä neittyttä myydä,
Piikaa mulle5 pidettynä12?»
»Piijat on5 kaikki pikkusia
Kanssa keskenkasvavia18.»
»Anna sr vähä Elina14!
20 Joka auttaa avioksi.»
»Ej taida vähä5 Elina
Ruokkia ismi karja tarhaa.
Pitää isoo perhettä,
Työhön panna palkollista15.»
25 »Kyllä mull' on Kirsti piika,
Joka taitaa talon toimen.
Ruukkia ison karja tarhan
Pitää ison perheen,
Työhön panna palkollisen16.»
30 »Kyllä suli' on Kirsti huorra,
Joka minun tulin polttaa,
Kovin päivän kuollettelee1'.
Tupa meillä on yljän5 tulla,
Toinen tulla, toinen mennä;
35 Naulat meillä on satulat panna
Vajat myöskin valjutella18.»
Elinan viisi5 velje
Istu kaikki pöyrän päässä.
»Kukas on hullu, muu kun piVka
•to Vaikej hullu. mutt'al himmi,
Otti kihlat, anto kättä
Käsi Klauksen8 povessa.»
Klaus Kurki0 kulkeen lähti.
Meneen kahden kahtustansaf!].
\r, Kirsti huorra keikutteh19,
Västärältä välkytteli:
».inss sitäkin olis edes
Joka tuonkin välin pahentas.»
»O mun Kirsti6 piikaseni,
50 Josas sen todeksi tuotat,
Jonkas sanoksi nytt saatat.
Sulle viisi verka hametta
Ennen kuin Elina rouvan5,
Sinun yhdeksän5 avaanta,
55 Ennen kuin Elina rouvan5.»
Kirsti huorra kiukkuhinen
Kolisteli korasansa.
»Mitäs kolkittet korassa,
Paukutat patajen luoksi?»
6o »Pesen huorran5 huopineita5
Puolen porton5 vaattehia.»
Huorria on5 hyvätkin piijat,
Mutt ej portot5 puoletkaan.
Kirsti huorra kiukkuhinen.
65 Sano Klaus Kurjellensa:
»Oleppas meneväs käräiihin
Käräille pohjan nrialle20.
Juokse Aumasten ladolle
10 sadan| tuhansin! : tuhansi//a.—n Säkeissäll, 14, 16—18, 20, 22—24, 27—29,
32, 34, 38—41, 46, 48, 51—54, 65, 69, 71, 74, 81—82, 90, 92 — 95. 97. 99, loi. le::
— 108, 114,116,118,123,125,126—130,136—137, 139, 141, 149—150, 158—159. 161. l»',:t
—166. 168—171, 173—176, 180—181, 183—184, 187—188, 191. 195—196, 197. ien
—201, 203—204, 206, 209—210, 212, 216, 221, 229, 236, on pieni alkukirjain. —
12 'Kysy Klaus Kurki Elinan äidiltä. — 13 'Vastasi äite Kurjelle. — u 'Sanoi klaus
Kurki. — 15 *vastas Elinan Äite Claes Kurjelle. — 16 * Klaus kurjen vastaus. -
17 'vastasi ElinaKurjelle. — 18 *ClaesKu[r]jen vastaus. — 19 'Katteli Kateilla sillmin
Laukon kartanon klasista Klaus Kurjen tuloo, Elinan kansa. — 20 'Kirsti, (Kurjen
jalka vaimmo) Oli kauvan aikaa sanonut Elinan yhtyyttä pitäviin trendin kansa
jota ej Kurki uskonut; mutta Kirsti lupasi sen todeksi näyttää jos kurjen piti pois
28
Kertovaisia runoja.
Pienten niittysten5 nimille21.»
70 Klaus sano Elinalle:
»Tuli käsky käräille
Käräille pohjan maalle,
Elina rouva5 nuori
Sääli säkkiliin evästä.»
75 »O mun Klaus6 kultaseni
Älä tuolla kauvan viivy,
Päivät on viimmeset käsisäni,
Viikot viellä viimmesemmät22.
Astu puoli saappastas,
so Astu toisten toinen puoli.
Syö puoli eväästäs,
Syö toisten toinen puoli.»
Klaus meni menoansa.
Kirsti sano Elinalle:
sa »Ohoo rouva5 kultaseni
Pitäkäsme pikku pitoset
Niin kuin ennenkin on tehty
Isännän pois ollesa;
Ottakamme orja työstä,
90 Häijy härkäen perästä.»
»O mun Kirsti6 piikaseni
Tehe itte, kuinkas tahdot,
Iske kaikki muut tynnyrit,
Mutta älä sitä iske,
95 Joka minulle on pantu23.»
Kirsti tähän mutkan muisti
Sen hän iski ensimmäksi.
»Oohoo Kirsti6 piikaseni
Toisa tehit, toisa käskin.
ioo Oohoo Kirsti6 piikaseni!
Tehe minulle nytt sia24.»
»O mun rouva5 kultaseni!
Mihinkäs sianne tehen?»
»Tehe tupaan25 pöyrän päähän.
105 Pane kahdet liina rairit,
Pane kahdet höyhen tyynyt,
Pane kahdet liina vaipat,
Pane kahdet nauha peitot.»
Kirsti vei vallan toiset.
no »Ulovi ylinen5 trenki!
Rouva teitä tupaan käski26.»
»Mitäs minä tuolla lehen27?
Menenpä tuonne arvollansa.»
Kirsti pikemmin perässä,
ii5 Yhdeksät lukut lukitti.
Sadat teljet teljetteli.
Juoksi Aumasten6 ladolle.
Pienten niittysten nimille:
»O mun Klaus kultaseni!
iso Ulovi emännän makasi.»
Klaus lähti tulemahan
Alapäin, pallossa mielin.
Sytytti tulen tuoheen,
Pani tulen tervakseehen,
125 Laski va Ikeen nurkan ale.
Elinainen rouva5 nuori
Laski lapsen akkunalle28:
*»0 mun Klaus kultaseni!*
Älä polta poika lastas.
130 Vaikkas poltat pojaan tuojan!»
»Poltan porton poikinensa,
Mailman lauttan lapsinensa!»
menemän; jonka tähden hän lupasi mennä pohjan maalle, vaik ej mennytkän kuin
niitty latoon, vähän matkaa laukosta. — 21 kk:ssa seuraa: |Elina Rouva nuori sääli
sakkihin evästäl. — 22 *Elina oli raskaana; juri viimmesillä; — 23 *ristiäs Juominen,
joka oli hälle pantu. — 24 *Elina tunsi ittensä jo kipeeksi. — 25 lYlimm| tehe:t. —
26 *kuin kirsti sai kipeen Elinan ma[a]ta lapsen vuoteesen, juoksi hän Ulovia sinne
kaskeen, valehrellen Elinan häntä käskeneen. — 27 Kirjoitusvirhe, p.o. lehen. —
28 *Jonka hän siinnä samasa oli saanut.
Elinan surma. 5.
29
Klinninen nuiva0 nuori
Kätensä hän pisti maalle:
135 »O mun Klaus kultaseni!
Älä sormnstas karota,
Vaikkas kantajan karotat.»
Klaus katkaa miekallansa
Sormen poikki sormuksesta.
140 Elinainen rouva8 nuori
Sano viimmen veikollensa:
»O mun veikko5 kultaseni!
Menes kaskeen äiteheni.»
Veikko meni menoansa:
145 »O mun äitt:5 kultaseni:
Rouva teitä Laukkoon kuttu.»
»Voi minua vaivasta vaimmo!
Kuinka suin Mikkiäni.
Suin noin edestakasin,
iso Kuinka liei tyttäreni29?»
»Hyvin kyllä, äite kultan.»
»Voi, minua vaivasta vaimmoo!
Kuinka kengin kenkiäni.
Kengin noin edestakasin.
155 Kuinka lienne tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muori kulta.»
»Voi, minua vaivasta vaimo!
Koska liamehrin hameitani,
Bamehrin noin edestakasin.
leo Kuinka liene tyttäreni'- ■
Hyvin kyllä, muori kulta ■•
»Voi, minua vaivasta vaimo!»
Koska t röijyn t röijyjäni.
Tröijyn noin edestakasin
165 Kuinka lienne tyttäreni?»
II \ mii kyllä, muori5 kulta.»
»Voi, minua vaivasta vainimo'01!
Klinikan myssyn myssyäni.
Myssyn noin edestakasin,
170 Kuinka liene tyttäreni?»
Ily\ in kyllä, äite kultan.»
»Voi, minua vaivasta vaimmo!
Kunkan liitin liinastani.
Liitin noin edestakasin
175 Kuinka liekän tyttäreni?»
Hyvin kyllä, muori kulta.»
»Voi, minua vaivasta vaimo!
Saulin Laukosta näkyy.
Sauhu Kurjen'1 kartanolta,
iso Kuinka liekän tyttäreni?»
»Hyvin kylki, äite kultan.»
»Voi, minua vaivasta vaimmoo!
Tuima käry tulee täältä,
Kuinka liekän tyttäreni:-'»
ies »Hyvin kyllä, muori kulta!
Kukon poiaat kuitataan.
Kanan pojaal kaltataan,
Pienen pirtisten pitohin,
Poika lasten polkusiksi80.»
190 Kun hän pääsi kartanolle
Lankes polvellensa maahan
Oman vävynsä eteen:
»I >:il mun Kurki kultaseni
Ota pois Kiina" tulesta32
195 Jälkiänsä piiloomaan
Töitänsä häpeilemän88.»
»Poltan porton poikinensa
Mailman lauttan lapsinensa.
»n mun Kiina kultasiin.
ano Mikses ollul mielinkielin,
Mielin kielin portonkansa?»
Kirsti vastaa kiukkusesti:
29 * vaikka >'j poika puhunut äidellensä asia, niin oli äite kuitenkin peloosansa
tyttärestänsä, ja tyhmistyksisänsä veti suko t auriin jalkaansa niinkuu sitte kaikki
muutkin riepunsa. — :,° *Hist iäisiksi. — 31 Ota Omun:Om. -:J- tuista tulesta : t.
— 33 »sen hän sano kurjen mieliksi, saajaksensa elinan paremmin pois.
30
Kertovaisia runoja.
»Mitäs on tehty vääryyttä,
Päälle neulan silmättömän?»
205 Kirsti huorra kiukusansa
Sano Klaus Kurjellensa:
»O mun Klaus kultaseni
Otta pänni pahoja jauhoja,
Terva tynnyri lisäksi34,
210 Ehkä hän paremmin syttyne.»
Klaus istu tallin kynnyksellä,
Sekä istu, että itki35.
[esus harmaa takki tuli pihan:
»Mitäs itket, Klaus6 Kurki6?»
215 »Kyllä on syyssä itkemistä,
Vaivassa valittamista:
Sytytin syleni täyden.
Vaimmoni valkiaan vajotin.
Tallin täysi hevosia,
220 Naveton täysi eläämmiä,
Kaikki kuoli korsi suuhun
Kaatu kaurajen nojalle.»
»Kyllän tiedän Elina rouvan5,36.»
»Missäs on5 Elina rouva5,37?»
225 »Ylimmäises' ymmärkisä,
Ylimmäisen portin päällä,
Iesuksen jalkaiin5 juuressa
Kuuden kyntilän edessä,
Pieni poikanen sylissä,
230 Ulovi oven5 edessä.
Kyllän tiedän Klaus Kurjen.»
»Missästäs on Klaus Kurki?»
»Alimmaisessa helvetissä,
Alimmaisen portin alla,
235 Vähän kannuksia näkyy,
Jalaat alta kiiluttapi5.
Kyllän tjedän Kirsti huoran.»
»Missästäs on Kirsti huorra?»
»Alimmaisessa helvetissä,
240 Alimmaisen portin5 alla.
Palmikoita vähän näkyy,
Jalaat alta kiiluttaavat.»
Klaus toi lähti ajamaahan38,
Pisti pillit säkkihinsä,
245 Soitti suolla mennessänsä,
Kajahuttu[!] kangahalla39,
Järähytty järven päässä40.
Se oli meno nuoren miehen,
Ki[r)sti rakkina perässä.
Lisäys.
loss kurki, niinkun sanootaan, aja
vaunusansa parihevosilla Tuhnun
vuorelta5 järveen5, niin5 oli Kirstil-
länsä6 ruottin neljännes peräsä juok-
settava. Ja hyvän hetkahdoksen sai
he molemminkin alas hypätessänsä,
— i 1 1 : i 5 vuori on jyrkkä, ja äkkinäinen
kumminkin neljän taikka viiden sylen
korkonen veden pinnasta, en sitten-
kän ole korkeemmasta paikkafa] mi-
tannut. Vuoren sisään käy järveltä
isoo kolmiloppinen läpi /\ aluusta
mahtus 41 mies hevosen selääsä sisään,
mutta vähittäin tule läpi mutkalli-
seksi ja pikkuseksi, että mjes tuskin
mahtuu kontamalla. Vanhan 6 puheen
34 *kuin ej kurki ensimmäisellä viritöksellä saanut huonnetta viriämään, niin
pani hän kirstin käskyllä jauhoja ja tervatynnyrin lisäksi, Josta sitten koko kartano
palo. — 35 *Kuin koko Laukon kartano hevosinensa päivinensä oli palanut ettei
Kurjella enää ollut päänsä pistettävä, niin hän katu työtänsä itkemällä. —
36 *Jesuksen vastaus. — 3; kk:ssa Ruova, p.o. tietysti Rouva. — 3S *Sanotaan kurjen
istuneen vaunuinsa ja ajaneen parihevosilla Tuhnun Kalliolta alas järveen. — 39 *|Apu|
ampu pys|s|vllä lähteisänsä. — 40 *ampu toisen kerran rannassa. — 41 |on sron1! mah-
tus : m.
Elinan surma. 6.
31
jälkeen pitäs sen käymän Laukun kel-
larin saakka; multa en niinä sjella ole
kennonkaan kuulin pitkällä käyvän,
muuta kuin lavolla. Korian olon itte-
kin lapsena siellä ollut toisen, vähän
mjehekkainman kansa kuin itte olin.
Uutta kuin hän sano: »Joka0 sinne
pidemmältä menee viedän iiaksi. niin
ettei ikinä palaa. i ><■ pelootti minua
etten ole sen oran perästä sinne men-
ny 4- vaikka se oli kotoni' (Uukian)
maalla, parin kivilieiton päässä, Sieri-
mon45 lahdessa, paatti valkamalla.
Sisäpuolelta on se pienillä kivillä las-
kettu hyvin siloseksi. ja sanotaan van-
haan aikan asuneen siinnä ihmisiä.
Pirun pesäksi un sitä kuttuttu, ja kuu-
luu vieläkin kuttuttavan.
6. Vesilahti. Borenius (1'istj) V.'1/
—79.
Hinsala. Juh. Taavetti Priijäri,
varakas talon omistaja, synt. 1824.
I 'ppinut virren parh[aastaan] äitiltään .
Elinainen neity nuari
Meni hän .littahan mäjelle
Vaski vakkanen käressä,
| Vaski] vakka kainalossa,
s •[Vaski] avain vakkasessa.*
»Tuallapa Klavuskin tulee.»
»Mistä tunnek Klavus kurjen?»
»Tnlennosta tunnen tuiman
Jalon jalan heitännöstä.»
io Klavus toi sisähän ajaa
Saran hevoismiehen kanssa.
Kysyi, onko neityttä myyrä.
»Ei ole neityttä myyrä,
vaastaa[l] aito.
Piial oval piskuisia,
15 Kanssa kesken kasvusia.»
Kl[avus] vast[aa]:
»I Inhan teillä vähä Eliina.»
»Ei taira vähä Eliina
Panna tyähöm palkollista2,
Kaitsee8 ismi karjatarhaa,
20 Ruokkia isoo perehtä.»
Kl[avusJ v[astaa:|
»Kyllä4 ui ii 11 on Kirsti4 piika,
♦Joka taitaja] talon toimet.*
Joka panee tyähön palkolliset,
Kaitsee4 ison karjatarhan,
25 Ruakkia ison perehen.»
Eliina5:
»Kyllä4 suli on Kirsti4 huara
Joka minun tulella polttaa,
Kuvin päivin kualettaapi.»
Kusti hän tui kilkutteli,
so Rästähällä välkytteli:
»Ah, jos sitäkin olis,
Joka toin parin pahentaisi»
Tuli käsky käräjihin,
Käräjihin pohjain maalle6.
Klfavus] kaski.'
35 »*Oo mun oma arma liani8!*»
Eliina sanoi7:
»Minä sanoilla sanelen:
" *mutta kuin nytt menisin kotomailleni niin en myös sitäkän kattomata
jättäs. — 43 S j erimon : Sierimon.
6. ' Muistiinpantu kolme eri kertaa1/,, 8/7 ja 8/9 1879, jonka vuoksi alkup:ssä
runsaasti lisä- ja täydennyssäkeitä sekä hiukan eroavia kohtia, jotka kaikki julkaistaan
lopussa käyttäen samoja merkitsemistapoja kuin nr:ssa 2 (ks. sen alahuom. 2). —
2 palk 'ui llista : palkollista. — 3 -ee alleviivattu. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. —
■ Kiina Prouva : E. — 6 pohjammalle : pohjam maalle. — ' Sanat kkssa ylipyy-
hitty H r. Sisar: kyllä se niin on.
32
Kertovaisia runoja.
Astup puali saappahasta,
A[s]tut toistet toinein puali9,
Päivät on viimeiset käressä,
40 Viikot viälä viimeisimmät.»
»Nyt siinä ruppee pahhuus leviämään».
K![avus:]
»Mitäs teet Kirstiseni?»
Kirsti:
»Peson hnaran10 vaatteina11.»
Kl[avus] vastaten:
»Ömpa hnaria12 kaikki
* Viälä parhaatkin piijat*.
45 Vaan4 ei porttoja pualekkaan.»
(Kuin Kirsti oli portto)
»Joshan sen toreksi näytät,
Eliinan viisi13 verkaista hametta
Annan sulle palkkioksi.»
Kirsti:
»Ehkä, kuin pian tahrot,
50 Ole menevinäs käräjihin,
Käräjihin Pohjani maalle.
Astu Aumasten laöolle,
Piänten Niittysten nimelle.»
Klaus hankki käräjihin.
55 Hankki päivän, hankki toisen.
»Pane14 eväs käräjihin,
Pane matkalle pitkälle
Likiö sijan lihoja,
Karpio kanan munia.»
(»Arvattavasti silloin viälä15 selkähevo-
sella ajettiinkin»)
60 Klaus16 matkaan lähteissänsä
Muisti hän noi Kirstin4 sanat.
Astui Aumasten laöolle,
Piänten niittysten nimelle.
Kirsti:
»Oi mun Eliina prouvaseni,
65 Pitäkäämme piänet piöot,
Niinkuin ennenkin olemme pitä-
neet
Isäntäjen pois ollessa.»
»Oi17 mun Kirsti piikaseni,
Tee itte, mitäs tahrot,
70 Älä sitä iske,
Joka minua vasten on pryätty.»
Kirsti hän toim mutkani muisti,
Hämpä toin esistä18 iski.
»O mun Kirsti p[iikase]ni,
75 Toisat teit toisak kiiskin.»
»O mun prouva19 kultaseni
Vliinkähäii20 sijanne telien,
Teenkö21 Kalevin uutehen tu-
paan?»
Se oli joku muu miäs siällä.
»Tee sijani sinne
se Ylimmäiseen voovinkihin22,
Klaus Kurjen kamarihin23,
(Yl[inimäi]sen portin päälle),
Siäl on pyssyt poukkavaiset,
Sapelit myäs24 välkkyväiset,
85 Terävät terä asehet25.»
Eliina20 rouva mentyänsä
Klavus Kurjen kamarihin.
4 Säejärjestys merkitty muutettavaksi: 39, 40, 37, 38.— 10 (»huara on ajatus-
ten kautta turmeltu, mutta portto itte työssä, portto merkittee sitä vielä että ne on
murhaajia kanssa, että hän on murhamies, lapsensa tappaja y.m. sekannusta»). Kert.
sei. " h alleviivattu. — 12 r alleviivattu. — 13 verkaista : »viisi* v. — u Pane s; : P.
— 15vi|e|lä : viälä. — " a alleviivattu. — 17 0|h| : Oi. —"es- alleviivattu. -19 kk:ssa
iso alkukirjain. - so ii alleviivattu. — 21 Uolevin : »Teenkö* U. — 2S toinen v alle-
viivattu - 23 m alleviivattu. — 24 Sapelit : S. *myäs*. — « Ss:n alkup. järjest.:
83—85, 79—82; num. muutettu.
Elinan surma. 6.
33
k. iski yhren kertaiset vaatteet pane-
maan, Kirsti pani kahren kertaiset*)
Kirsti toin88 äkkäsi äkistä,
Meni Ualevin luaksi
90 Sanoi sanan, sanoi kaksi:
»Rouva teitä sinne kutsui.»
»Mitähän taalla tehen?»
Meneehän8' sentään arvollansa,
Kiisti perässä pikaa
95 Sarat liikut lukitti,
Sarat teljel teljetteli.
(Telkes sinne molemmat)
Muisti tiän Aumasihin*,
Muisti Klavuu läsnä olon.
iNyt hän sen toreksi näytän,
ioo Josta sanelin sanat.
Tule Klavus katsomahan:
Ualevi emäntää makas!»
siältä28 sinne tultuansa
Hirmuvalkian29 sytytti30
105 Kartanohon kaunihihin
Alle Eliina rouvan.
Lopussa veisataan Klavuksesta että
hän tuli hajapääksi31.
Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden-
nyssäkeet edelliseen:
l. [Eli]i[nainen Dei]ts[y n.]
[E. neit]i [n.]
3. [V. v. kä]ö[essä]
10. [K. t. s. ajjoi
11. [Sa]ö[an] tuhmnen [hevois]m [k.]
12. *Kysy: Onko teillä neitsyä myy-
rä* [K. O. t. noi]ttyttä [m.]
lia. Ei mäjellä neitsyä myyrä
b. Tupa meilT on yljän tulla
c. [Tupa] tulla, toinm mennä
d. Naulat meilT on satulat panna
[Naula] oinpi [s. p.|
e. Viälä vaja valjaillrkkin
14. [P. 0. pisklajsia32
15. [K. k. kas]vasia
23. [p. t. p.]
28a. Eliinan viisi veljee
b. Istuivat pyörän päässä
c Mistäs löyrät miähen jalomman
d. Tahi muuten kaunihimman
e. Kuin on tämä Klavus Kurki
f. INIikä hullu muu kuin piika
g. Jos ei hullu niin on tyhmä
h. Otti kihlat antoi kättä
i Käsi K la viiksen käöes
[K. K.] povessa
j. Klavus *(kulki)* kanssa kauni-
liiti vaimon
[K. (k.) k. kaun]ii[nv.]
[K. (k.) k. k.] (emännän?)33
k. Yli Alhon ajeli
[Y. A.] ajoi
1. Laukon lahta kartanolle
[L. 1. kartanjohon
m. (Tultiin Klavun kart?)88
n. Tuolla asfuluvat urhot uljaham-
mat
Tällä [u. u.] 'Siellä1 [u. u.]
o. Viälä vanhai vaattehissa
p. Tuolla Klavun kartanolla
Olit [K. k.]
q. Orö1ottnin uutta emäntää
26 Kirsti : K. *toin*. — " Menehän : Meneehän. — 28 Sana kkissa ylipyyhitty,
yi. lyjyk.: iKlaus?) — 29 | Karta Hirmuvalkian : H. — 30 viritti syty tytti | *sy-
tytti*:s. — 3l Runon loppuun lyijyk. kirj. ja ylipyyhitty. Meressä päiv. 8/?- —
32 Nähtävästi epätäydellinen merkintä, lienee tarkotettu: [pi]k[k]a[sia]. — 33 yi. lyijyk.
lisättv.
34
Kertovaisia runoja.
[Odo]tit [u. e.]
odottfain] emännän tuloo
r. Suamen tyttöö kaunihinta
[S. t.] parahinta
[S.] (neittä?)84 [k.]
s. Viäläpä isompi rahfas35
[V. i. rahMas]35
t. Lemmin35 virren visersi
[L. ] (virttä veisaeli?)33
(Kaikki olivat (muut) iloisia, yksi
Kirsti oli pahalla miälellä)
u. Somemmat sanat saneli
(Somat?) sanelmat saneli
Sanat [s. s.]
v. Tästä Klavun kaunihista
x. Toivossa emosta35 Laukon
[T. emKoiP^sta L.]
Saattaa puuttua siitä ehtimiseen
välisanoja kanssa. — Virressä ylistel-
lään sitte uutta emäntää ja Laukon
onnellisuutta että jotkut viikot päivät
elivät onnellisna. Siitä jää ny vissin,
ennen kuin Kirstistä ruvetaan laula-
maan36.
y. Viälä sitten majalaiset
(»m[i]t[ä] ne on»)
z. *Seurassa veljesten Klavun*
ä. Olit ilon seurassa askareilla
[O.] ilon askareilla
ä. Palvellen natoa37 uutta
dd.
ee.
ff.
gg-
ö. Kului viikot, päivät pualet
aa. Elon aamun ohjaksilla
bb. Koska pakko iskin pahaa
cc. Klavus Kurjen kartanolle
(veljet tai muu kotosensa:)38
Mistä tulee kurja Klavus
Panet pääskin pahoille
Koskas otat kuulla kaikki
Piikaskin piänimmät sanat.
30. [Rastähä]ä[llä v.]
31. [A. j.] tuotakin [o.]
36. Sulle [s. s.]
37. [A. p. saappah]a[sta].
38. [A. toiste]n [t. p.]
40. [V. v. viimeis]e[mmat]39
45. [Va]i[n e. p. puale]t[kaan]
46. [J. s. to]ö[eksi n.]
52. [A. A. la]r[olle]
56. [P.e.] matkalle pitkälle.
[P. o.] käräjihin
[P. m. p.]
65. [P. p.pi]r[ot]
69. [T. i]ts[e m. t.]
71. [J.] mua [v. o. p.]
73. Tompa hän [e. i.]
75. [Toisaf [t. toisaf [k.]
81. [Kla]v[us k. k.]
92. [Mitä] ma [t. t.)
104. [H.] sytytti
34 r. lyijyk. lis. — 35 Rahvas ja lemmen sanojen merkitys laulajalle tuntematon
samoin emo. Mp. huom. (»min en tiedä mitä se rahvas on»). — 36 kk:ssa on viittaus %
tehtyyn lisäykseen: »joku veljensä taikka niitten Hänen kotoseuransa virressä valit-
taa: Mistä |s| tule|t| kurja Klavu|s| Panet pääskin pahoille Koskas otat kuulla kaikki
Piikaskin piänimmät sanat.» Tämä kaikki yliviivattu. Sitten seuraa säkeet, jotka
ovat lisäyksissä: 28 y — gg. — 37 (nato sanan merkitys Iaulajallen tuntematoin ).Mp.
huom. — 38 Korjattu lyijykynällä päälle [kotosejura. — 39 kk:ssa seuraa sitten yli-
pyyhittynä: Kirsti neuvo, Kirsti pyykillen meni, kuului kolkkina kodasta. Astu Au-
masten larolle, Piänten niittysten nimellen. Kl[avus] *Jospa* jahka sen todeksi näy-
tät. Eliinan viisi verkaista hametta Annan sulle palkkioksi. Kirsti: Ehkä kuinka pian
tahrot.
Elinan surma. 7.
35
7. V,siU,hti. Borenius (1986) 23}*
—79.
Hinsala. Järvensivun Akaatta Kal-
len tytär, 60 v., synt. Toivolan kylän
Arolassa. Lapsuudesta laulanut: »minä
olin vallan pikkunen silloin etten ma
lukkeekan osannu».
Kliin.i iin ii iirit tv nuari
Meni aittaham mäjelle
Vaski vakka kainalossa,
[Vaski]avain vakkasessa.
s Tuallapa Klavu-kin tulee.
Äiti:
»Mistäs tunnet Klavus2 Kur-
jen2:-'»
»Tulennosta tunnen tuiman
Jalusta jalan heitännöstä.»
Klavus ajoi pihaan:
io »Onko teillä neityttä myyrä,
Piikaa inulle pidettynä?»
»Ei ole meillä n[eityttä] m[yyrä].
Piiat meiiron3 pikkusia,
Kaikki2 kesken kasvaneita.»
15 »Annas toi väliä Eliina,
Auttaahan toi avioksi.»
Elpina]:
»Ei neittyttä mäellä myyrä
Hevosia m[äellä] myyrään,
Luukaviok kartanolla .
20 Tupa meill on yljän tulla,
[Tupa] tulla 1* toinen mennä.»
Klavus otti kihlat, anto kättä,
Klavus lähti ajohon.
Kun se tuli vasta noutaan:
25 »O mun äite kultaiseni5,
Älä minua Klavulle anna.
Kyllä sill' n n Kirsti piika.
Joka niiniin tulessa polttaa.
Kovin päivin kualettaa6.»
30 »Kylki iniiir on Kirsti2 piika.
Joka taitaa talon toimen.»
Klavus ajo Suomelan pihaan
Saran hevoisiuiaheii kanssa.
Miakallansa oven avais7,
35 Tupellansa kiinni tuuppaa8.
Eliinaisen viisi veljeä
Istu kaikki pöyräm päässä
Antoivak Klavulle2 kättä,
Menivät Laukom mäelle.
40 Kirsti katteli ikkunasta:
»O jos sitäkin olis,
Joka toin välin pahentaisi
O mun Klavus2 kultaiseni9
Ualevi emännän ma kas10.»
45 »O mun Kirsti piikaiseni,
Jos sen tuattelet to[ö1eksiu,
Jonka saattelit12 sanoiksi,
Viisi verkaista hametta
Annan sinun käyräkses.»
50 »O mun Kl[avus]2 k[ult)aiseni5
Sano kuivas13 meneväisi,
Käräjihin Pohjan maalle,
.Monet viikot viipyväisi,
Niin mä tuattelen toöeksi,
55 Jonka saattelin sanoiksi14.»
7. ' Alkuperäisessä käsikirjoituksessa esiintyvät, nähtävästi uudestaan muis-
tiinpantaessa saadut lisäsäkeet ja eroavat kohdat julkaistaan toisinnon lopussa käyt-
täen samoja merkitsemistapoja kuin nr:ssa 2 (ks. sen alah. 2). — 2 kk:ssa pieni alku-
kirjain.— 3 meill ä | : meill' on. — 4 yi. [tulla]t. — 6 edell. i alleviiv. — 6 ku|o|lettaa :
kuolettaa. — ' avas : avais. — 8 tuppas : tuuppas. — ' kultaseni : kultaiseni. —
10 makas : makasi. — u to rjeksi : toöeksi, yi. toreksi. — I2 i alleviivattu. — 13 kavas:
kauvas. — " Sak. itten alkup. järj.: 53, 53 a, b — 55, 52; num. muutettu.
36
Kertovaisia runoja.
»Säälis säkkihin evästä,
Viillä voita vakkasehen
Linkkiö sian lihoja15,
Karpin kanan munia16.»
Kirs[ti:]17
eo »Aja Aumasten larolle.
Pikkuniittysten nimelle18.»
Kirsti pyykilleni meneepi
Piänten vaatetten pesolle19.
Nuori vaimo20:
Kuului kolkkina korasta:
65 »Äläk kolkik Kirsti lmara!»
»Huarari liuapia virutan,
Paha' vaimo' vaatteita.»
Rouva:
»En oo huara ensinkään,
En oo ennen, enkä vasta.»
70 Kirsti siähem mutkani muisti,
Kolkki vialä kovemmin.
»Piretääm me pitoset piänet
Isännän pois ollessa.»
»Tee, niin kuin olet ennenki teh-
ny21
75 Isännän pois ollessa.
Iske ensim muut tynnyrit
Jätä yksi iskemätä.
(Se iski sen t[ynnyri]n jota kiellet-
tiin)
»O mun Kirsti2 piikaiseni,
Toisa teit22 toisa23 käskin.»
so »Om mun prouva kultaiseni,
Miinkän tien teillen24 sijan?»
»Teek Klavun kamarihin,
Panek kahret korvatyynyt.
[Panek kahret] villavaipat.»
85 »O mun Kifrsti2 pfiikaiseni],
Toisat teit, t[oisak] k[äskin]:
Panit viiret villav[aipa]t,
[Panit viiret] korvat[yyny]t,
Viiret liinaiset lakanat25.»
90 »Ualeri26 ylinen trenki,
Prouva teitä sinne kutsu2'.»
»Mitäsmähän28 tualla tehen?»
Meni hän sentään arvollansa.
Kirsti kiiruhti perässä
95 Viiret lukut lukitti29,
[Viiret] teljet telkesi,
Takateljet kymmenennet.
Lähti Aumasten larolle,
Pikkuniittysten nimelle:
ioo »O m[un] Kl[avus]2 k[ultaiseni]
Jo nyt tuattelen30 [todeksi],
Jonka saattjelin sanoiksi]:
Ualeri26 emännän makara\»
Kl[avus]2
Sekä juaksi, että joutui
105 Alla päin, pahoilla miälin,
Otti tulta tervakseen,
Pisti tulen nurkan alle,
Valo alle valkian.
El[iina]
Pisti sormensa klasista
no Vihki sormus sormessansa:
»Älä sormusta karota,
Vaikka kantajan kurotat.»
15 lih|aa| : liho/a. — 16 mun|ii| : munia. — 17 Sana kk:ssa ylipyyhitty. — 18 Sä-
keet 60 — 61 kk:ssa ylipyyhitty. Samallakertaa näyttävät 53 a jab lisätyn. — 19 o alle-
viivattu. -- 20 |Prouva sanoo| *Nuori vaimo* : N. v. — 21 kk:ssa on 71 ja 72, 73 ja 74
säkeen viilissä tavallista isompi väli. — 22 yi. [Toisajt. — 23 yi. [toisa]k. — 21 nalle-
viivattu; teillen : *tien* t. — 25 Säkeitten 89 ja 90 välissä tav. isompi väli. — 26 Uale-
|v|i : Ualeri. — " ts alleviivattu. — 28 mitäs mä hän : mitäsmähän. — 29 luk!u|tti : lu-
kitti. — 30 tuotten : tuatteten.
Elinan surma. 7.
37
Klfavus]2
Otti miakai) kiiltäväisen
Laski sillä(n) sormen puikki,
n.-, »0 mun Kl[avus]2 k[ultaiseni]
Älä polta poikalasl .
Vaikka81 poltat poijaan22 tuajan.»
»Ei se ole minun poika,
Vaan se on öalerm88 poika!»
Kun se tuli se muari Suomelasta,
niin se laski maahan polville oman
vävynsä eteen.
120 »Ota pois Eliina prouva,
Vakaa34 vaimo valaasta.
Oh mul lapsi kultaiseni,
Mahroit kärsiä paremmin.»
»Oh mun äite kultaiseni] ,
125 Ei ole syytä pienintäkään,
Vikaa vähäistäkään.
(Toinen17:
»Teliin kaikki, minkän taisin,
Viälä päällekkin vähäisen.»
Kulu tuskin puali kuuta
i3o Taikka kaksi viikkokautta,
Hevosia tallin täysi.
Nautoja navetan täysi
Kualivak35 kaikki korsi suuhun,
Kaatuivak kaurajen36 nojalle.
135 (Klavus) istu tallin kynnyksellä.
Jesus37 äjänä käveli:
»Mitäs itket, Klavus2 Kurki2?»
(Sekä istu)
»Kyll on syytä38 itkemistä:
140 Poltin oman pualisoni
Kanssa oman poikalapsen.»
'Kyllin39 tiärän Eliina prouvan.»
Riissasta40 on Eliina prouva.»
»Se on taivaan talossa
145 Ylimmäisen portin päällä.
Ylimmäisessä ymmärkissä
Kulta kirjanen käressä,
Pikkupoikanen sylissä41,
Ualeri2* oven eressä.»
150 »Missästä on Klavus Kurki2?»
»Alimmaisessa helvetissä
[Alimmaijsen portin alla,
Kannukset vähän näkyy,
Jalaat alta kaiuttaa.
155 Siäll42 om43 nivaskin Kirsti2 huara
Alimmaisessa44 h[elveti]ssa
[Alimmaijsen p[ortin] a[lla],
(Toinen:
Palmikot vähiin näkyy).»
Kl[avus] K[urki]2
Soitti sualla mennessänsä,
i6o Kajahutti kankalialla45
Järähytti järven päällä,
Kirsti rakkina perässä.
Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden-
nyssäkeet edelliseen:
5. Tytär:
Tualla tulee Klavus Kurki2,46
7. Tytär:47 [T. t, t.]
8. Tytär: Jalon jalaan46 [h.]
9. [K. a. pihajhfan]46
11. [P. m. pi]r[ettynä]
31 yi. [Vaikka]s. — 32 aa alleviivattu. — 33 Uale|v|in : Ualerin. — 34 Vaka : Va-
kaa.— 35 Kuali k : KualieaÄ-. — *• toinen a alleviivattu. — " e alleviivattu. — 38yl.
i (ta] — 39 n alleviivattu. — 40 stä alleviivattu. — 41 Säkeiden järjestys merkitty
muutettavaksi: 148, 147, 145, L46. — « Tiärän Siall : S. — *» o|n : o/n. — 44 Alim-
maiset : Alimmaisessa. — " Kank. kaj. : Kaj. kank., järjest. viivalla muutettu.
— "■ Säe lyijykyn. lis. — 47 Sana lyijyk. kirj. ja ylipyyhitty.
38
Kertovaisia runoja.
16. Joka auttaa [avioksi]
21 a. (Toin[en]
(Vaja varsat valjastella)
27. [K.] sul [o. k. p.]
27. a. Joka taitaa 't^p.]48
33. [Sa]ö[an h. k.]
33 a. [Saran] satulaurohon
46. [J. s. t. to]r[eksi]
49 a. Ennen kun Eliina prouvan
52 a. Aja Aumasten laöolle
b. Pikkuniittysten nimelle
54. [N. m. t. to]r[eksi]
55 a. Klfavus] E[lina]lle
59 a. O mun Klavus2 kultaiseni
b. Älä siällä kauJVJan viivy
[A. s. kauva]' [v.]
c. Syä puali eväästäs
d. [Syä] toistet toinem puali
e. Astu puali saappaastas
f. Astut toi[stet] t[oinem] p[uali]
g. Jua puali siämennystäs
h. [Jua] toistet toin[em] p[uali]
i. Ettäs pikemmin pääset
j. Pohjan noitajen49 sejasta50
60. [A. A. la]5[olle]
63. [P. v. peso] ho n
64 a. (Tytär:»
Paukkina patajen luana
65. [Älä]' [kolki]' [K. h.]
65 a. (Tytär51
Älä Kirsti2 piikaseni
b. Älä kolki paitojani niin ko-
vasti
Paitojani niin pahasti
c. Ei ne oo täällä tehtyjä
Ei ne ole täällä tehty
cl. Vaan ovat äiteni kotona)
Vaan ne on äiteni kotona.
69 a. Huaria hyvät ki pii j at
b. Vaan ei porttoja pualekkaan
c. Ittekkin isot emännät
rl. Ovat Ualerin52 ohessa
e. Pitkäparran parmahissa
70. [K.] tähän [m. m.]
72. [Pi]5[etääm m. p. p.]
87. [P. vii]ö[et v.]
93. [M. h.] tonne [a.]
111. [Ä. s. ka]ö[ota]
112. [V. k. ka]ö[otat]
114 a. Tarjos poikaa Masista
b. itkeväistä ikkunasta
121 a. (Toinen)
Om mun Klavus kultaiseni
b. Otap pänni pahoja jauhoja
c. Tervatynnyri lisäksi
cl. Että paremmin pal'ais
122 a. Mikses tehny niin kuin käskin
b. Mahroit olla miälin kiälin
c. M[iälin] k[iälin] porton kanssa
135 a. Sekä istu että itki
141 a. Vasta kannetun karotin
Äijä:
143 Kussasta [o. E. p.]
143a. (Kyllä tiäränE[liina]pr[ouva]n)
144. Tualla [t. t.]
150. Kussasta [o. K. K.]
158 a. Kultarihmat kuumottaavat
162 a. litku ei Laukosta lakkaa
b. Valitus VesUahresta.
[V. Vesilah]5[esta]
(Mutta kyllä täällä jumalan kiitos
on ollu rauhaa Vesilahressa, ettei mi-
tään semmoista oo tapahtunut täällä
minun muistaa ainakaan).
48 Säe ylipyyhitty. — 49 a alleviivattu. — 50 seasta : se/asta. — 51 |tytär|
*Sama* : S. — "-- r alleviivattu.
Kiinan surma. 8 — 9.
(9
S.Vrsiluhh. Bon nius(1986)24}*—79.
Saija. Hakalan Maija.
Kiimainen n< it t > - nuari
Suamelan emäntä3
Meni aittahan mäjehVe1
Vaski vakk;i k[ainalo]ssa,
t [Vaski] avain v[akka]sessa.
Xäki Klaavuksen tulevan:
»Klaavus taalla tuleepi.»
Em[äntä:]
»Mistäs tunnet Kl[aavus]4 Kurjen?»
»Tunnen tulon tuimannostä5[!],
io Ja la a n ja Ivo n heitä n nosta.»
(Mies:
Tulennasta tunnon tuiman,
Kelven jalaan heitännästä)6.
Klaavus ajaa7 pihaan
Saran hevoisen miähen kanssa.
ia »Tallit meiir on hevoset panna.»
Klaavus toi tupahan tulee,
Miakallansa ovet8 avaa,
Tupellansa kiinit9 tunkee.
»Onko teillä mitta10 myyrä,
20 Pidetty11 piikaa minua varten?»
Em[äntä:]
»Ei ole meillä neittä myyrä,
Pid[etty] p[iikaa] sinua v[arten]:
Piijat meiir on piskusia,
Neidot keskenkasvavia,
25 Piänet sormet piikasilla,
Ei ne tairat talon tointa.
Tyähön panna palkkaväkkee.»
»Ompa tua vähä Eliina.»
»Ei se tairat talon t[ointa],
30 Työhön pann[a]p[alkka]v[äkkee].»
»Kyllä meill' on Kirsti piika12,
Joka taitaa talon toimen
Tyähön pfanna] p[alkka]väjen.»
El[iina]
»Kyllä sinull13 on Kirsti huara
ss Joka Tuimin tulessa polttaa.
Pahoin päivin kualettaa.
Tämä (tai seur[aava]) laulaja [ks.
nr. 9.] selitti: Se tuli sitten hulluksi
Klfavus]1 K[urki]4 ja ajoi vaunuilla
järveen.
Eroavia toisintomuotoja edelliseen:
21. [E. o. m. n. myy]ö[ä]
24. [N. keskenkasva]netia
26. [E. n. tai]ö[at t. t.]
36. äijän:
]P. p. kualettaa](pi l.
9.Vesilahti. Borenius (1986) 25}*— 79.
Ristilän Eeva 59-v. älykäs ämmä,
synt. Karkusa. Tänne tullut 8:11a
enonsa luo. Oppinut virren isältään,
joka [oli] Hämeen Kyröstä, vaan oli
täällä Laukossa taksvärkissä. Kävi
(enon puolesta, joka [oli] varakas mies)
3 kertaa viikossa Laukossa taksvär-
kissä. Eno Jojenpohjan kylässä.
Klaus2 meni Suamelaan:
»Onko teillä neitsyttä8 myydä4?»
Äite:
»Ei o'm meillä nfeitsyttä]
m[yydä].»
8. " Ks. nr. 7:n alah. 1. — ■ yi. [neit]|s|[y]. Säe pantu sulukk., jotka jälleen
ylipyyhitty. — 3 Säe ylipyyhitty. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 5 tuimannja|sta :
tuimannosta. — 8 Säkeen alle lisätty selitykseksi: 'huvi kehennästi). -T a|a jaa : a. —
8 ove|n| : ovet. — • t alleviivattu. l0 ttä alleviivattu. - "dalleviiv. — n Säkeiden
alkup. järjest.: 31 2'J— 30; num. muutettu. — l3sinull|a| : sinull'.
9. l Ks. nr. 7:n alahuom. 1. Vrt. nr. 10:een. — 2 a alleviivattu. — 3 ts alleviiv.
* d alleviiv.
40
Kertovaisia runoja.
Kl[avus:]5
»Ompa toi vähä Eliina.»
Äi[te:]
s »Ei taida väliä Eliina talon tointa
Hallita isoo tarhakarjaa.»
Kl[avus:]5
»Kyll' om imilla Kirsti piika,
Joka taitaa talon toimen,
Panna tyähöm palkollisen.»
Eliina:
10 »Kyll on sulia Kirsti huarra6,
Joka minun tulessa polttaa,
Pahoin päivin kualettaa.»
Kl[avus:]
»Ei ok Kirsti5 ennekeän7
Ketän polttanut tulessa,
15 Pahoin päivin kualettanu.»
Sitte sanoo se Kirsti huara niin:
»Om mun Klavus8 kultaseni
Vähän kyllä sinä tiädät:
Ualovi9 emännän makasi10.»
»Om mun Kirsti piikaseni
20 Jos sen tuattelet todeksi,
Jonka saattelit sanoksi9,
Niin sinun veraassa11 käytän,
Eliinan tulessa poltan.
Viisi verkasta hametta
25 Annan sinun käydäksesi
Ennen kun Eliina f rouva n,
Annan kätees avaimet
Ennen kun E[liina] f[rouva]n.»
»Om mun Klavus k[ulta]seni
30 Sanok kauvas meneväsi,
Monet viikot viipyväsi,
Keräjisä12 Pohjammaalla .»
»Om mu [n] vähä Eliinani
Säälis säkkiin evästä,
35 Viili [!] voita vakkasee
Likiö sial lihoja,
Karpio kanam munia,
Minun kauvas mennessäni13
Keräjihim Pohjammaalle.»
40 »Voi mun Klavus k[ulta]seni
Älä viivys14 siälä kauvan,
Päivät viimeiset minulla,
Viikot on viälä viimeisemmät.
Astup puali saappahaastas11,
45 [Astu]t toisten toinen puali,
Syä vaani15 puali eväästäs,
[Syä]t toisten t[oinen] p[uali]18,
Puhup pualilla17 sanoilla,
[Puhujt t[oisten] tjoinen] p[uali],
50 Sinä pikemmin peäset
Pohjan noitajen2 sejasta.»
(Klaus lähti sitten ajaan)
(Kirsti meni kiireesti ylös)
»Om mun frouva k[ulta]seni
Pidet ääs pitoset piänet,
Otetaan orjat tyästä
55 Isäntäjen18 pois ollessa.»
»Om mun Kprsti] p[iika]seni
Tehe itte niin kus tahdot,
Älä sitä tynnyriä iske,
Jok om pantu minua vasten.»
60 Kirsti siähem mutkani muisti:
Siitä tynnyristä ensinnä19 laski.
Kirsti pyykilleni meni
Paitajen2 Eliina frouvan.
Kuulu kolkkina kodassa,
«s Kävi frouva katsomaan:
»Om mun K[irsti]5 p[iika]seni
5 kk:ssa pieni alkukirjain. — 6 rr alleviiv. — ' e alleviiv. — s av alleviiv. —
9 o alleviiv. — J0 i alleviiv. — u aa alleviiv. — ,2 e ja s alleviivatut. — 13 ssä alleviiv.
— n viivy : viivys. — 15 vaa|n| : vaam.
49, 46, 4;
puali |n| : pualiMa.
>.. — 16 Säejärjestys merkitty muutettavaksi: 48,
18 ä alleviiv. — 19 nnä alleviiv. — 20 ni alleviiv.
Elinan surma c>
41
Ei o" niitä täälä tehty,
Vaan on äiteni kutuna.»
70 »Haaran21 huapia virutan.»
Vesissä-silminä Eliina
M' ui ylös tapaan.
Kirsti meni perässä:
»Voi mun frouva kfultaseni]
n Miinkä tehen teille sian,
Teenko9 Uulovin uuteen tuppaan?»
»Tehe Havun kamariin-,
Siälä kun on ennekin ollu.»
Siä! "in pyssyt paukkuvaiset,
.-" [Siä! om] miakat välkkyväiset.»
Kl[iina]:
»Pyssyt on surmana sodassa,
Miakat miähille käsisä23,
Tuttuna ovat tuvassa24.
Kamansa23 kauniina25,
85 Teli es26 sinne yäsiaatii10.
Pane yksin27 korvatyynyt,
Pane yfksin] villavaipat.
Yksin liinaiset10 lakanat.»
Kirsti siähem mutkaa1 muisti
90 Pani kaksin28 korvatyynyt],
[Pani kakoin] v[illa]v[aipat],
Kaksin [liinaiset] I[akanat],
»Voi mun Kirsti piikaiseni
Toisat tehit, toisak käsiin.»
95 Juaksi Ualovin tuppaan:
»Ualovi ylinen t renki,
Frouva teitä ylös kuttu.»
»Mitä minä siälä tilien?»
Meni hän sinne arvollansa,
ioo Kirsti kiiruusti29 perässä
Yhdeksäl liikkua30 lukitti.
Takateljen kymmenennen.
Juaksi sitten Aumastel31 ladolle,
Pikkuniittysten niinille.
105 »Voi mun Kl[avus] k[ultaseni],
öalovi emännän makasi.»
Klavus miälissä painun
Lähti kotia ajaan,
Pisti tulen nurkan ale32,
uo Eliina frouva nuari
KauppaS lasta klasista:
»Älä polta poikalastas,
Vaikkas poltap pojaan tuajan.
Älä sormustas kadota,
us Vaikkas kantajan kadotat!»
»Poltam portom poikinensa,
Mailtnan33 lautan lapsinensa!»
Eliina Herraa Jesusta rukoili:
»Palakoon kaikki paikat,
120 Tähä vettä vuatakoon
siksi että äiteni näkisin.
Oho Uati veikkoiseni10,
Juakse, joudu Suamelaan
Käske äiteni t annet tulla,
125 Puhu paremmin kun onkaan.»
Otti Uati mennäksensä,
Pian juaksi järven poikki:
»Frouva teitä käski sinne34.»
»Voi minua vaivaista vaimoa,
130 Kuinka suin sukkiani
Kaikki edestakasin,
Kuinka liänet tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muari parka,
[Hyvin] ennen, nyt paremmin.»
135 »Voi miia vfaivaista] v[aimoa],
Kumka hamee hameitani,
21 r alleviiv. — " m alleviiv. — 23 s alleviiv. — 24 ss alleviiv. — 25 ii alleviiv.
26 hes alleviiv. — 2T ksin alleviiv. — 2S Sana kk:ssa alleviiv. — 29 uu alleviiv. —
30 u alleviiv. — 31 Aumaste|n| : Aumastel — 32 le alleviiv. — 33 il alleviiv. — 34 Säkeen
alla: (se oli Eliinan veli).
42
Kertovaisia runoja.
Kaikki eöes [takasin],
Kuinka liat tyttäreni?»
»Hyvin [kyllä, muari parka,
140 Hyvin ennen, nyt paremmin].»
Tultiin Suamelan lahdelle,
Sauvu Laukosta näkkyy,
[Sauvu] Klavun kartanolta.
»Mitä tuallat telitäneekkin
145 Noin sakkeen sauvun kanssa?»
»Kukkoja siälä kultatataan[!].
Kananpoikia kaltataan
Piänem prinssin pidoksi9.
Pikku pojaan poikimiksi.»
iso Päästiin Klavun kartanolle,
Laski maaliani polvillensa
Oma5 vävynsä etteen:
»Otap pois Klavus kulta
Poikas tulesta,
155 Vaka2 vaimo valkeesta!»
»Poltam portom poikinensa,
Mailm[an] lfautan] l[apsinensa]!
»Voi mun vähä Eliinani
Mikses35 ollum miälin kiälin,
igo M[iälin] kfiälin] porton kanssa.»
»Voi minun äite kultaiseni
Tein kaikki, mitä taisin,
Viälä päällekkin vähän.
Palan nyt teakin36 paikka,
165 Koska ma2 viälä viimeisiksi
Kovan kualoni edellä
Sain nähdä äiteni silmät.»
Kirsti Klavusta rukoili:
»Panep pänni pahoja jauhoja
170 Tervatynnyri5 lisäksi,
Että paremmin palaisi.»
Jesus äijänä käveli,
190
195
Klavus istu tallin kynnyksellä.
»Mitäs itkek Klavus Kurki?»
»Ky 11 on syysä37 itkemistä.
Vaivoisa valittamista:
Poltin oman pualisoni,
Poltin piänem38 poikaiseni39.
Vasta kannetun kadotin.
Talli täynnä hevosia,
Navetto täynnä eläimiä.
Kaikki kuali(vak) korsi suuhun,
Kaatuvak kaurajen2 nojalle.»
Jesus = Vapahtaja:
»Kyllä (minä) tiedän Eliina
f rouva n.»
»Misäs on Eliina fr[ouva]?»
»Eliina on frouva taivaan
Ylimmäisessä ymmärkisä23
Kulta kirja kädesä.
Pikku poikanen40 sylisä,
TJulovi41 oven edessä.
»Kyllä (minä) tiädän Klavus5
Kurjen.»
»Misäs^on toi Kl[avus]5K[urki]5?»
»Alimmaisesa helvetisä,
[Alimmai]sen portin alla,
Kannukset viälä vähän näkyy-
vät43,
Jalaat alta kiilustaavat11.
Kyllä (minä) t[iädän] Kirsti5 haa-
ran.»
»Misäs on toi K[irsti]5 huara?»
»Alimmaisesa h [elveti]ssa ,
[Alimmaijsen p[orti]n alla,
Palmikot vähän näkyyvät,
Jalaat alta kiilustaavat.»
Klavus sitte kiiruusti lähti,
35 es alleviiv. — 36 äkin alleviiv. — 37 sä alleviiv. — 38 piäne|n| : piänem. —
39 poikaseni : poikaiseni. — 40 poika : poikanen. — 41 U|a|lovi : Uulovi. — 42 Misä|n| :
Misäs. — 43 vv alleviiv.
Elinan surma. 9
43
Soitti saalia mennessänsä,
so5 Kajahutti kankaalla,
Järävytti järven pääsä4*.
Ajoi päin sulaa merta
Päireniämen kalliolta.
Kirsti rakkina perä(s)sä.
210 Se oli meno nnarem miähen45.
41. [A. v. s. k;i|v[van|
43. [Viikot viiil]' on [viimeisemmät]
50. Niin [sinä p. p.|
51. (Poika:
[P. n. | käsistä)
55 a. Niin kuin ennenkin on tehty
5G. [O. m. K.] kul[taseni]
(»Sen hän puhui vaan eikä laulanu 57 a. Niin kus teit minua ennen
että:) Kirja löytyi kirjoitettuna Lau-
kon kiviseltä mäjeltä kiven päältä.
(»Että se tiädosa on mistä tiäto on
saatu; että hän itte sen kirjoitti ja jätti
61. Sen hän riisiksi iski
62a.Piänten vaatteitten pesolle9
68. [E. o. n. t]e[älä t.]
kalliolle ennen kuin meni mereen.») 70a. Pahan vaimon vaalli/ua
Eroavat kohdat sekä lisri- ja täyden-
nyssäkeet edelliseen:
1. [Kla]v[us m. s.]
1 a. Sadan hevoismiähen kanssa
b. Sadan sat ula ufoon46
2. [O. te]ö[lä n. m.]
5. Ei se tairat [t. t.]
5a. Pannat ty1ä1hön palkollista
8a. Hallita ison kirjat[ar]han
13. [E. o. K. enne]n[keän]47
15 a. Kukas kuitenki on hullu
b. [Kukas] muu kuin flikka
raukka
c. Otti kihlat ja anto kättä
d. Käsi oli Klavuksen kädessä
e. (Mentiin Klavun kartanolle)
f. Kirsti katteli ikkunasta
g. Oh jos sitäki olis
[or q.3.0.]
h. Joka to[in] välin pahentais
25. [A. s. käy]r[äksesi]
38. [M. k. mennjäkseni
40. Om [m. K. k.]
»Se oli ampuminen». Kert. sei.
71. [Vesi]s[ä-silmi]n [E.)
72. Tuli rannasta [t.|
73. [K.] kiiruusti [p.l
74. Om [m. f. k.]
75. Mihin [tehen] sian teille
76a. Älä tehe Ualovin tuppaan
77. [T. K. kamari] h in
78. Niin kus ennenkin olet tehnyt
81. [P. o. s. soda]s[a]
82. [M. miähill|ä [k.]
83. [T. o. tuva]s[a]
84. [K. kaun|ih|iina|
.85. [T. s. yösi[a[ni]
88. [Yksi]l [1.1.1
100. [K. k. perä]s[ä]
104. [Pikkuniitt]it[8ten n.]
105. Om [m. K. k.|
in:, a. Jo nyt tuattelin todeksi
b. Jonkan saattelin sfanoksi]
1 108a. Otti tulen tervakseen
111 a. itkeväistä ikkunasta:
121. |S. e. a.] (silmät]48 [n.]
122. Om mun [Uati v.]
210, 209, 207,
15 Säkeitten alkup. järjest.
208; numer. muutettu. — u Nämä kaksi säettä taisi laulajalla olla tässä kohdassa
alussa kuin hän sitä ensin kertoi ennen kirjaan panemisen alottamista. Mp. muist. —
47 n lyijyk. lisätty. — 4a Sana kk:ssa ylipyyhitty.
44
Kertovaisia runoja.
124. [K.] hänen [t. t.]
127 a. Sekä juaksi että joutu
b. Tuli tonne Suamelaan49
128. [F. t.] sinnek kuttu
131. [K. e]r[estakasin]
132. [K. liä]kkään [t,]
135. [V.] minua [v. v.]
138. [K.] liäkkään [t.]
141. Tulivat (S. lah]r[elle]
142. [Sau]hu |L. n.]
143. [Sau[lm [K. k.]
143 a. Kuinka liäkkään tyttjäreni]
145. [N. s. sau]h[un k.]
149. [P.] poikaen [polk]w[miksi]
150. Tultiin [K. k.]
153-4. [Otap pois poikas tulesta]
155. [V. v. valk]ia[sta]
158. O' [mun v. E.]
[0]m [m. v. E.]
159. Mahck/ ollam [m. k.]
162. Tehin [k. mitä]n [t.]
165. [Koska]n [v. viimeis] V [ksi]
171 a. Lensi sitten Häkin sisälle
b. Sytty ilmivalkiaan
[S. ilm]e[valkiaanl50
c. Se oli meno nuaren frouvan
173 a. Sekä istu että itki
176. [Vaivjassa [v.]
177 a. Sytytin syleni täyden.
180. [Tall]in täysi [h.]
181. [Nave]ton [täy]nnä [e.]
182. [K. kuali k. s.]
183. Kaikki kaatui kaufrajen n.]
184. [Kyllä]n [tiädän E. f.]
185. [M. o.] toi [E. f.]
186. [E. frouva on t.]
Tuala on toi [Eliina frouva]
186 a. Tuala taivaan — talossa
Ylimmäisesä [y.]
187 a. [Ylimmäi]sen portim peälä
[K. k. kä]r[esä]
b. kuusi kynttilää edessä
190. [U. o. e]r[essä]
191. [Kyllä] n [tiädän K. K.]
192 a. [Tuala on toi] kl[avus]
k[urkil)
196. [J. a.] kumottaavat
197. [Kyllä]n [tiädän K. li.]
203. Kflavus] lähti ajohohon [!]
[K. ajoho]n [lähti]
[K. sitte]rkl[k.l.]
203 a. Pisti pillit säkkiinsä
[P. p. säkki]/u'[nsä]
205. [Kaja]v[utti kanka]h[alla]
[J.j. p]e[äsä]
206. [Ajoi] aalloin syvihin
[Ajoi aalloijhin [syvihin]
210. [Päir]ä[niämen k.]
10. Vesilahti. Borenius (1986) 261.*
—79.
[Ristilän Eeva, 59 v.]2 ja hänen poi-
kansa, niitunvahti Juhana Yilhelmi
Silvaan, 35 v., oppinut virren lapsena
49 Säkeitten alkup. järjest: 126, 127 a, 127, 127 b; num. muutettu. — 50 e
lyijyk. lisätty.
10. x Ks. nr. 7:n alahuom. 1. Vrt. nr. 9:ään. — 3 Minä olin 13, 14:n v[uoden]
ijallä kuin isäni kuoli, en ollu viälä rippiskoulun iässä (nyt 59 vv; siis 1833 vn paikoilla).
Isä, Matti, oli (Hämeen) Kyröstä Vesajärven Santalan torpasta ja oli nainut täältä.
Mäkipään rystollista (Tuamaan talosta) Siitä sitä sanottiin välistä Santa-Matiks, vä-
listä vaimon nimestä Kaisan Matiks. Se oli vähän hurja ja rupesi naituansa juomaan,
niin että [yläp.: jonka tähden] vaimo tuli tänne veljensä luo (Tohka) Tohaalle Jojen
Kiinan surma. lo.
45
Siteitään8. Muistiinp. Lempäälän puo-
lella rajaa Nurkkisen talon (= kyläni
maalla.
[Poika:]
Bliinainen aeitty4 nuari
Meni aittaan mäjille
Vaski vakkanen kädessä,
[Vaski] avain vakkasesa.
Aiti[!]:
b Näki hän sielä5 Klavus Kurjen
Kuin Klavus tuli Suamelaa6.
»Om mum muari kultaiseni6.»
Äite:
»Mistäs tunmt Kl[a viis] K[urjen]?»
»Tulostansa tuiman tunnen,
10 Jalon jallaan heitännöstä.»
»Eikös muita ylpiöitä
Kuin on Kaukon Kl[avus] K[ur-
ki]7-»
[Poika:]
Klavus Kurki7 ajoi8 pihaan
Poika
Sadan aevoismiähen kanssa.
15 Saran satulaurroon9.
Äite:
Miahet[!] kultamiakoissansa,
Hevoisel hopiapäissä.
Eliinan viisi veljeeM
Kaikki istui pöydän) päässä,
ia [Kakki] nousi seisovalle
Menit vastaan Klavulle.
pohjan kylään. Mutta vuoden päästä mies tuli perästä ja oli kymmenkunnan vuotta
[yläp.: kymmeniä vuosia] Laukon taksvärkkimiehenä lankonsa puolesta, jonka olisi
pitänyt Laukon tolpparina panna mies puolestaan kartanon työhön. Tytär ei vielä
silloin syntynyt ollut. Sitten ne muutti .Muutti [!] Mäkipäähän vaimon iii t i n luo ja oli-
vat siellä jonkun aika[a], siksi kuin hän perunajäakaria[!] asetettiin ja kävi kolmena
vuanna jos ei enemmän Porissa iasui niin kauvan vielä anopen luona). Sotamiehenä
se sai nimen Modig, jolla herrasväki sitä aina kuttui. Kuin se sotapalveluksesta pääsi,
niin hän rupesi itte huanetta tekemään Karkussa (Kosken rystollista otetulle) Eijerin
maalle. Siellä se asui kuolemaansa asti. Siellä tytär syntyi, mutta eno sen otti tänne
kuin se oli 8-nnella tänne kasvatetyttäreksi. Kotona virren oppi isältänsä, joka lap-
sillensa opetti kaikellaisia turhia arvootuksiasekä hyvempää että huonompaa ja muuuta,
»ettette vallan tuhmia olette», »turhempaa ja parempaa» niin opetti myös useampia
jumalisia virsiä että ne vallan ulkoa osasi niin kuin hän on ne myöhemmin kirjasta
[yläp.: arkista] nähnyt. Vanhemmat eivät täällä enää asumassa olleet, sen jälkeen kuin
isä sotamiehestä paasi muuta kuin mitä joskus vieraissa kävivät vaimon äitin luona
ollen silloin yötä tai pari siellä. la hän puhunu koskaan sitä* että olisi Laukossa Lau-
lanut Lönnrotille Törngrenin luona. — (Kuin vanha isä oli kuollessaan, '-i muista koska
ei silloin kotona ollut eikä silloin kuin hautaan pantiin, mutta taalla enonsa luona). Mp.
kirjottama. — 3 Kirjaa ei ole nähnyt, mutta ei muistanut varmuudella oliko kuullut
toistenkin laulavan. Jos viime mainittu seikka ei ole virren muotoon [yläp.: muutosta]
vaikuttanut, niin on tässä Kantelettaren El. surman perusmuoto. — Huom. Useissa
kohden poikkeava. Erittiin tyttären poika ei sanonut muistavansa ollenkaan kuulleen
Kant. 235 (Granl. 242), 265 ja 260, 301, 302, 341 seurr. Viivattomat paikat ovat pojan
lisäämät. Mp. lis. Tähän painettaessa on »viivattomien paikkojen» eteen lisätty:
[Poika:] ja niiden jälkeen: [Äiti:]. — 4 y suluissa. — ä sielllä : s. — 6 Säe kk:ssa yli-
pyyhitty. — ' kk:ssa pieni alkukirjain. — 8 a|ijoi : *Kurki* a. — 9 Korjauksesta
päättäen korj. ensin: [satulaurro]hon. sitten Iisat t >' : [satula]uro[hon]. — 10e alleviiv.
46
Kertovaisia runoja.
Klavus Kurki emännälle:
»Onko teillä nfeitsyttä] m[yyrä],
Piikaa mulle pidolla?»
25 »Ei neitsyitä mäjellä myydä,
Hevoiset meillä m[äjellä] myy-
rään,
Lukuaviok kartanolla.
Ompa meillä tupiakin:
Tupa om meilT yljän tulla,
30 [Tupa on] tulla, toinen mennä
Talli on meillä hevoiset11 panna,
Nauloja laskee satulat12,
Vaja varsat valjutella.»
Klavus Kurki meni tuppaan
35 Miakallansa oven avais,
Tupellansa kiinit tukki13.
[Poika:]
Eliinainen äirellensä:
»Älä minua Klavullen anna!»
[Äiti:]
Kl[avus] K[urki]7 emännälle:
40 »Onko teillä nfeitsyttä] m[yyrä],
Piikaa m[ulle] pirolla?»
»Ei ole mulla n[eitsyttä] my[yiä],
Piikaa sullep pirolla:
Piiat on meillä pikkuisia,
45 Kaikki kesken kasvaneita.»
»Ompa tua14 vähä Eliina.»
»Ei taira vähä Eliina
[Poika:]
Kajta15 suurta tarhakarjaa16.
Ruakkia17 isoo perhettä,
50 Pannat ty[ähöm] palkollista.»
[Äiti:]
»Ei Eliina n tarvittekkaan
[Poika:]
Kaita18 [suurta tarhakarjaa,
[Ruakkia isoo perhe]tta,
Pann[at tyähöm palkollista.
55 Ompa mulla Kirsti piika,
Joka t[aitaa] t[alon] t[oimen[:
Kaita suuren t[arha]karjan,
R[uakkia] ison perheen,
Pannat t[yähöm] p[alkolli]sen.»
[Äiti:]
60 »Kyllä on sulia Kprsti] piika,
[Poika:]
Laukon entinen emäntä.
Se mun tulessa19 polttaisi,
Kovin päivin kuole(tt)aisi.»
[Äiti:]
»Ei ole K[irsti] ennenkeänä20
[Poika:]
65 KetäkVän20 tulella polttanut,
Kovrinl21p[äivin] kuolettanut(tu),
[Äitii]
Ei oo ennen eikä vasta.»
Kukas kuitenkin on hullu?
[Kukas] muu kuin piika raukka.
[Poika]:
70 Joll' ei oo hullu, niin on himmi
[Äiti:]
Otti kihlat, anto kättä,
Käsi Klavun käressä
Kävi Klavun7 kartanolle10.
Kirsti katteli klasista,
75 Västäräänsä välkytteli:
(»Syöstäväänsä7», s. o. sukkulaa, »kan-
gasta kutoi»)
»Oi jos sitäkin olis,
11 hevoset : hevoiset. — 12 Säkeitten alkup. järjest.: 32, 31; num. muutettu. —
13 kkalleviiv. — 14 uaalleviiv. — l5 ita alleviiv. — 10 r. vrt. kant. toisint. (Mp. huom.)
— 17 Ru|o|kkia : Ruakkia. -18 ta alleviiv. — ls Se tulessa : S. *mun* t. — 20 eä alle-
viiv. — 21 voisi hyvin lukea: Kovei.
Kiinan surma. 10.
47
[Poika:]
Tuan valin pahentais,
[Äiti:]
Ennen kuin avaimet annan.
Toisen käskyllä kävelen.»
8o Läksi hän Klavun7 puheelle22:
»Oo mun Kl[avu]s kultaiseni28
Vähän kyllä sinä tiärät:
[Poika:]
Uulovi24 emännän makasi!»
[Äiti:]
>>< i" mun Kirsti piikaiseni
es Jos sen t[uattelet] toreksi.
Jonka (v) satt[elit] sanoiksi25,
Niin s[inun] v[eraassa] k[äytän],
Elfiinan] t[ulessa] p[oltan].
V[iisi] v[er]kaista h [n mettä]
9i Annan s|inun] ktäylräksesi25
Enn[en] k [un] E[liina] fr[ouva]n,
An[anan] kätees(ki) avaimet
Ennen k[un] E[liina] fr[ouvan].»
»Oo mun Klavus kultaiseni
95 Aja Aumasten larolle,
Pikku niittusten26 nimelle27,
Sanok kauvas meneväsi,
Monet viikot viipyväsi
Keräjisä10 Pohja [n]niaalla,
ioo Niinpän28 tuattelen todeksi
Jonka saa[tte]lin sanoksi.»
»Oo mu(ii) vähä Eliinani
Säälis sfäkkiin evästä |.
Viili [voita vakkaseep.
105 Likiö [sial lihoja],
Karp[io ka nam munia |
Minun k[auvas] mennessäni
Keräjihin P[ohjanmaa]lle.»
»Oo mun Klavus knlta[i]seni
[Poika:]
no Älä viivy kauvan rs^iäläT
[Äiti:]
Päivfät] viimeiset minulla,
[Poika:]
Viikot vi.il un v[iimei]semmät10.
[Äiti:]
A[stup puali saappahaastas],
A[stut toisten toinen puali],
u5 P[uhup pualilla sanoilla],
P[uhut toisten toinen puuali],
Syä [vaani puali eväästäs],
S[yät toisten toinen puali],
Jua vaan puali siämenestäs30.
120 [Jua] tfoisten] toinen pufali]31.
Niin [sinä pikemmin peäset]
P[ohjan noita jen] sejästä|!|.»
Klavus lähti ajoon.
Kirsti pyykilleni meneepi
125 Pfiänten vaatteitten pesolle],
Pfaitajen Eliina frouvan].
Kuului knlkina [koila|sta32,
Obs. (pojan)
Palkkina patajen lualasa.
[Äiti:]
Kävi fr[ouva] katsomahan:
i3o »Aki kolkik33 Kirsti piikaiseni
Paitojani niin pahasti.»
Poika7:
Kirsti tähän mutkam34 muisti.
Kolkki viälä kovemmin.
- ee alleviiv. — M kutaiseni : kultaiseni. — M Ujajlovi : Uulovi. — " i alle-
viiv. — 26 u alleviiv. — " nimi Ile : nimelle, yi. nim|c Ile. — 28 n alleviiv. — "Po-
jalla säkeiden järjestys: 104, 103. — 30nes alleviiv. — 31 Säkeitten alkup. järjest.: 119,
120, 117, 118: num. muutettu. — 32 sta alleviiv. — M Säkeen alkupuoli ylipyyh., mutta
palautettu jälleen. — 34 m|a tkam : mutkam.
48
Kertovaisia runoja.
[Äiti:]
»Äläk35 kolkik36 Kirsti huarra37
135 Paitojani n[iin] p[ahasti],
Ei oo niitä taala t[ehty]38,
Vaan [on äiteni kotona].»
»Mitäs on minun lukuva
Vaikka parka palkollinen
140 Haukutaisiin39 lmarraksikin37.
Itse isokkin emännät
[Poika:]
Ovat Uulovin ohesa,
Pitkä parran parmahisa.»
[Poika:]
Itkusilmissä Eliina
[Äiti:]
145 Meni rannasta tuppaan.
K[irsti] kiiruusti40 per [ässä]:
»Oom mun frouva k[ulta]iseni41
Pidetääs pitoset piänet42
Isfäntäjen pois ollessa],
iso Otetaan [orjat tyästä],
Häijyt härkäjen perästä.»
»Oo mun K[irsti] pfiikajiseni43
Tehe itse44 niin kuis45 [tahdot],
Niin [kus teit minua ennen].
155 Iskek kaikki muut tynnyrit,
Yksi jätä iskemätä,
Jok on pantu minua vasten46.»
Kirsti siähen [mutkana muisti],
[Poika:]
Iski ensin sen tynnyrin.
[Äiti:]
j6o »Voi mun K[irsti] p[iikai]seni
[Poika:]
Toisat tehit, toisak käskin.»
[Äiti:]
»Voi mun frouva kultasen [i] '
Miinkä tehen tfeille] sian47.
Teenkö Uulovin uu[teen] tuup-
paan]?»
ies »Älä tee Uu[lovin] uu[teen] teip-
paan],
Tehe [Klavun kamariin].
Niin lois ennenkin olet tehny.
Siäl om pyssy[t] paukkuvfaiset],
[Siäl om] m[iakat] välk[kyväi-
set],
[Poika:]
i7o [Siäl on] raurat kiiltäväiset.
[Äiti:]
Pyssyt [on surmana sodassa],
Miakat mfiähilllä48 kfäsisä],
Tuttuna1 [ovat tuvassa],
Kamarissa k[auni]hiina.
175 Tees sinne yä siajani],
Pane [yksin korva tyynyt J.
P[ane yksin villavaipat],
Yksin [liinaiset lakanat].»
Kirsti tähän m[utkan] m[uisti]:
iso P[ani] kaksin [korvatyynyt].
Kaksin49 pani vill[a]v[aipat].
Kaksin liinaiset l[akana]t.
»Oo mun K[irsti] p[iik]aiseni
Toiset10 tehi[t], toisek10 kfäskin].»
185 »Uulovi ylinen trenki,
Frouva [teitä] ylös [kuttu].»
36 Ala : Alä/c. — 36 kolki : kolkiA-. — 37 rr alleviiv. — 3S [s[aatu]| : ([ehty].—
39 t alleviiv. — 40 kiir : kiiruus/i. — 41 k[ulta]seni : k[ulta]iseni. — l- Huom. Poika
ei sanonut muistavansa ollenkaan: kansa kempit kesti juhlat, samoin muutenkin seur.
esim. Kant. 235 Granl. 242, Kant. 265, 6, 301, 2. — "3 p[iika]seni : p[iika]i'seni. —
44 s alleviiv. — 45 Sana kk:ssa alleviiv. — 46 Sakeisiin 155 — 7 on liitetty reunahuo-
mautus: Obs äitin laulama. — 47 ia alleviiv. — 48 m[iähi]ll jre!| : m[iähi]llä. — 49 Kaks :
Kaksin.
Elinan surma. 10.
49
»Mitä [minä siälä tehen].»
Meni [hän sinne arvollansa],
Kirsti [kiiruusti perässä]
190 Y[hdeksäl lukkoa tukitti],
T[akateljen kymmenennen].
Astu* Aumasten larolle,
Ppkku] u[iittysten] aimelleM
(Kävi Kl.ivun puheelle28):
[Äiti:]
io mun Kl[avus] k[ultai]seini51
Jo nyt [tuottehn todeksi],
Jonkan [saattelin sanoksi]:
äka:]
Qulovi em[ännän makasi].
ti:
< In hän vielä nykki» siälä
sooFrouvan kansa kamarisa.»
[Poika:]
Klavus kohta kotio52 riensi
[Äiti:]
Alas pää63 oli pahoissa64 miälin,
Otti tulta tervaksehen,
Tulen tilalleni \ imii55.
205 Pisti tulen mukan ale,
Valu ale" valkiata.
[Poika:]
Eliinainen prouva auari
[Äiti:]
Herraa JesustaM rukoili:
"Kaikki mualta palakoon,
210 Tähän vettä vuatakoon,
Että viälä aitoni5* näkisin!
io Uati veikkoiseni25
Juaks[e] jour[u] Suomelahan,
Käske häntä tännel i lulla].
ns Puhu [paremmin kun onkaan].*
Otti Uati mennäksensä,
Pian juaksi [järven puikki].
Sekä jua|ksi:,T että joutu].
Tuli tonne Suamelahan58:
•<>i>59 mun muari kultaiseni.
Fr[ouva] teitä sinnek käski.»
»Voi [minua vaivaista vaimoa]
Kuin [ka suin sukkiani].
Kaikki edes [takasin],
826 Kuinka [iäkkään [tyttäreni]?»
»Hyviin kyllä, muari parka],
Hfyvin] enfnen, nyi paremmin].
»Voi minua [vaivaista vaimoa]
Kuin[ka] hameen [hameitani],
[Poika:]
230 Hameen aina erestakaisin,
[Äiti:]
Kuinka liäkkään [tyttäreni]?»
»Hy[vin kyllä, muori parka],
Hyvpn enn[en, nyt paremmin].
[Poika]:
»Voi [minua vaivaista vaimoa]
[Äiti:]
235 Kuinka levil liinojan,
Poil
Liinaan6" aina erestakaisin,
iti:]
Kuinka [liäkkään tyttäreni]?»
»Hy|vin kyllä, muari parka],
llyvjin riinru, nyt paremmin].»
[Poika:]
240 Tulit Suamelan iahrelle,
[Äiti:]
Sauvu Laukusta näkyypi.
[Sauvu] Klavun kartanolla.
50 As alleviiv. — '' k[ultai]seni : k[ultai]seini. — 5S e alleviiv. — M ää alleviiv.,
sanan yi. poika. — M ss alleviiv. — w virit alleviiv. — se-ät i ni : äitini. — oTjn o][k-
si) : m 5u imelä .m : SuamelaAan. m i ' '" Liina i n : Liinaan.
50
Kertovaisia runoja.
[Poika:]
»Mitä tuallä [!] tehtänekkän
Noin sakian sauvun kans[a]?»
245 »Kukkoja sialla kultata]han.
[Äiti:]
Kan [a npoikia kaltata] ha n ,
[Poika:]
Lampaita siälä61 lahrataan,
Sianpäitä korvetaan
[Äiti:]
Piänem prinssin piroksi52,
[Poika:]
250 Poikalapsen polkusiksi.»
Tulit Klavun kartanolle,
[Äiti:]
Laski maahan polvillensa
Oman vävynsä etehen:
[Poika:]
»Oo mun Klavus7 kultaiseni
[Äiti:]
255 Päästä poijes Klavus kulta
Toi Eliina tulesta,
Vaka vaimo valkiasta!
Annam mennäm muillem maille
Jälkiänsä kertomaan,
2 60 Töitänsä häpeilemään.»
»Älä vaan mun Klavus kulta,
Panep pänni pahoja jauhoja
Tervatynnyri lisäksi,
Että paremmin palaisi!»
265 Eliina(inen) frouva nuari
Pisti sormensa klasista
Vihkisormus62 sormesansa:
»Oo mun Klavus kultaiseni
Älä sormVstas karota,
[Poika:]
270 Jossas kantajan karotat.»
I Vili:]
Klavus Kurki' kurja miäsi25,
[Poika:]
Miäs kurja ja kamala,
Veti miakan tupestansa
[Äiti:]
Laski sillä sormen poikki.
275 Eliina(inen) prouva nuari
Pisti lapsensa klasista,
Itkevästä ikkunasta:
»Oo mun Kl[avus] k[ultaiseni]
[Poika:]
Älä poikaas karota,
280 Jossas kantajan karotat.»
[Äiti:]
»Ei se ole minun poikan,
Vaan se on Uulovi[n] poika!
Poltan porton p[oikinensa],
Mailm[an lautan lapsinensa].»
285 »Palan nyt tääkin paikka,
Koska" viälä [viimeiseksi]
Kovan kua Iloni edesä
Sain [nähdä äiteni silmät].»
01is(i) viälä sanonu pari san(n)aa
290 Itkevälle äirellensä.
[Poika:]
Raukka raukkesi tuleen,
[Äiti:]
Lensi liäkin sissään,
[Poika]:
Uppois ilmevalkiaan10.
[Äiti:]
Kului tuskin puali kuuta
[Poika:]
295 Taikka kaksi viikkokautta
Tallin täysi hevosia.
Navetan täysi nautoja
Kuali kaikki korsi suuhun
Kaatui25 kaurajen nojalle.
61 1 alleviiv.
''- Säk. alussa: |Itkeväs|.
Elinan surma. I".
51
300 Kl[;ivusj K|urki| kurja miä-r'.
Miäs k|urjj| ja kainala
Isni aittansa kynnyksellä
Sekä istu. että itki.
Jesus miähenä käveli:
303 »Mitäs itkek Kl[avus] K[urki|?»
»KylT on syyssä itkemistä
Vaivassa88 valittamista:
Poltin oma[n puolisoni),
Sytytin syleni täyren,
310 Poltim pianem[!] poikaiseni,
Vasta kan[ni'tun kadotin].
»Kyllän tiäran Eliina frouvan.»
»Missäs on toi E(liina fr[ouva]?»
•Taala0 taivaan talossa
315 Yummäisess1 ymmärkissä
[Äiti:]
Kuusi kynttilää eressä,
Kultakirja käressä,
[Poika:J
Pisku poikainen sylissä,
Dulovi oven eressä.
320 Viälän tiäran Klfavus] K[ujrjen7.»
»Missäs on toi K[lavus]7K[urki]7'?)>
»Alimmfaisesa helvetisä]
A[limmaisen portin] alla,
Kann[uksi't| (viälä) vähän näkyy-
vät,
325 Jalaat alta [kiilustaavat].
Viälä tiätän Kirsti auaran64.»
»Mi>s;i> on t"i K | iisti ] huarra37,65?»
»Al[immais< äa] bel[vetisä]
Al[immaisen portin alla],
330 Palmikot vähän näkyyvät,
Kultarihmat kuumottaavat69.»
Klavus K[urki|7 kurja niiasi25,
Miäs kurja ja k[;imala|
Pisti pillit sikkiinsä,
-atu sualla mennessänsä,
Kajah|utti| k[anka]haalla,
Jär[äytti] jäxv[en] p[äässä];
Ajoi päin sulaa67 merta63,
[Ajoi] aalloin syviin.
340 Se oli meno nnaren miähen
Kansa nuaren urohok^n.
Kirsti rakkina perässä
(Päireniämen kalliolta >.
(Liite ks. edell.) [= nr. 9.]
Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden-
nyssäkeet edelliseen:
1 a. [E. neitt|o'n' [n.|
[E. lleit|sy [n. |
2. [M. aitta|han [m.J
3. [Y. v. kä]r[essä]
[V. vakk|a kainalossa
5. Tuola68 tulee Klavus kurki
Äit[e]
7. Ah mun muari k|ultuiseni]
7 a. Älä[!] minua klavulle anna
14. [Sa]r[an li. k.]
15. [s. satula]urohon
19. |Istu|it [kaikki p. p.]
20. Nousi kaikki [s.|
21. Läksit [v. K.]
24. [P. m. pi]r[olla]
[P. ii i . | pidettynä
l'.">. [Et neits]e[itä m. myy]r[ä]
[Poika:J
25 a. Pannak kauppaa kartanolla
26. | Hevosia mäjellä myyrään]
28. KvPP on [m. i.|
29. [Tup]' «mi unilla (y. t.]
32. [Naul]aarl1 [laske]a [s.]
63 aalleviiv. — '■' t alleviiv., yi. poik[a]. — 65 vi. poik[a]. — 66 r. l'[oika]. —
•' aa alleviiv. — «a Tuol I a : T.
52
Kertovaisia runoja.
[Nallia 1. s.]
[Naul]at 11. s.]
33. [Vaja]t [v. v.]
34. [K. K.] tuli [tu]pa'h'|an]
35. [M. o. av]oi
38. [Ä. m. Klavulle a.]
41. [P. m.] pidettynä [!]
42. [E. o.] meillä neitsettä [m.]
[E. o.] minulla [n. m.]
43. Eikä piikaa pidettynä [!]
44. Meill' on neitset nuarukaisel
46. [O.] toi [v. E.]
46 a. Joka auttaisi avioksi
51. [Ei E. tarvittekk]an
55. [Äiti:]
Kyll oin mulla [K. p.]
62. Joka miuiin tulessa [p.]
63. [Äiti:]
Palioim [päivin kuole]t[aisi]
65. [Äiti:]
Ketäa'111 [!] polttanut tulessa
66. [Äiti:]
Pahoin [p. k.]
67. [Ei] ole [e. e. v.]
70. Jos [e. o. h. n. o. li.|
74. [K. k. klasis]sa
77. [Tuaii[kiii |v. pahentais]i
80. [Läjhti [h. k. puh|ei[lle]
81. Oho [m. K. k.)
83. [U.] Eliinan makas
85. [Jos]sas [sen t. t.|
86. [Jonka s. s.]
92. [A. kätees a.]
94. |( )]>m' [m. K.k.l
95. [A. a. la]Ö[olle]
96. [P. n. nim]i[lle]
99. [Keräjijssä [P.l
[Keräji|hin [Pohjanmaall]e
102. Om [m. v. E.]
105. p[oika:]
Leki'51 [s. 1.]
110. [Ä. kauvan siälä viivy]
112. [V. viäl]a [!] viimeisimmät25
[V. viäl] un [viimeisimmät]
122. (p[oika:])
[P. ii. | käsistä
123. [K. 1. ajo]h[on]
123 a. Ajoi Aumast[en] ladolle
b. Pikku niittusten [nimelle]
127. [K. k. koda]ssa
128. [P. p. lualajsta
130. [Poika:]
Oo mun [K. p.[
130 a. Älä kolki niin kovasti .
132-3. (Äiti entisellä tavalla:)
Huarran3' huopia vi[rutan]
Pahan vaiino[n] vaattehia
137 a. Huarria ovat hyvakkin [!] pa-
jat
b. Vaan ei porttoja pualeksikan69
138. p[oika:]
[M. o. m.] väliä
141. [Aili:]
| [tse]kin isot [emännät]
142. [O. U. ohe]ssa
143. [P. p. parmahi]ssa
144. [Äiti:]
Vesi[silmissä E.]
145. Tuli [ranna]lta [tupajhan
147. Voi [m. f. k.]
un. [P. pito]i[se1 p.|
69 »Se on huarra joka pitää vaan yksinäistä, mutta se on portto joka pittää
toisen vaimon
Elinan surma. 10.
53
149 a
154 a
158.
169.
160.
161.
161 a
i
163.
h;i a
L65.
167.
169 a
L75.
176.
177.
178.
L84.
L84a
b
185 a
186.
192.
193.
Niin kuin ennenkin on tehty 199.
(Ollessas Laukon entinen 200.
emäntä) 201.
[K.] tähän [m. m.]
[Äiti:]
Sempä hän ensiksi iski 202.
Oo [m. K. p.]
[Äi»i:| 204.
21 17
Eppäs tfhnv niin k|um| käs-
k[in] 20a
bkil ensin sen [tynnyrin] j
Oo [m. f. k.] -'"
Millin [tehen sian teille]
Ylimmäisen portin päälle
[A. tlehe70 [U. u. t.|
[N. kn|i|s e. 0. t.l
[Poka:]
Siäla [!| raur.it raatelevat
Terävät teräisi I | ?]
Tehes71 [s. y. s.]
[P.l yhret [k.]
[P.| yhre[t v.|
Ylnvi [1. l.|
P[oika:J
[Ka]hret [p. v.|
[Tois]a[t t. tois]a[k k.]
[Poika?:]
Eppa[s tehny niin kuin käs-
211 a.
b.
212.
213.
221.
224.
228 a.
b.
c.
tl.
c.
kinl
Panit kahrel [korvatyynyt]
IJ;m|it| kahr[et villavaipat]
[Poika:]
Tnlkaatte KJavun kamariin
[Poik
[E.] teitä sinne [k.]
Juoksi sitten [A. la]ö[olle]
[P. n. nim]i[lle]
f.
230.
236.
240.
241.
242.
[i>n|han (v. n. s.|
[F. kan]ssa [k.]
Äiti':
[K.] Kurki [k. r.|
[K.] kiireesti [k. r.)
[A.] päin [pahoi]ll[a m.]
[T. i.| sytytti
[Eliin]a fr[ouva n.]
1 11. Je]ss[susta r.]
[K. m. palako]h[on]
[T. v. vuatako]h[on]
Siksi että [äiteni n.]
(Poik..
[Että] (viälä viimeiseksi)
[Poika:]
( Kovan kualeman eressä
saisin nährä äiteni silmäl )
oo mun [Uati v.|
|J. jou]ö[u S.]
[F. t. s.] kuttu
Poika:
Sukkaan aina edestakaisin
(Poika:)
kuinka kenkin kenkiäni
kenkään aina erestakaisin
kuin[ka [iäkkään tyttäreni]
Byv[in kyllä muari parka]
Ilyvjin ennen nyt paremmin]
Voi [minua vaivaista vaimoa]
[II.] kaikki [e.]
[Äiti:]
kaikki edest[akaisin]
[Äiti:]
Tultiin [S. [.]
[Sau]h[n L. n.]
[S. Kl. kartanoilta
[S. Kl. kartanoista
70 tee: Vene1 : *tehe*. — T1 Sana kk:ssa ylipyyhitty.
54
Kertovaisia runoja.
243.
[M. tual]a [telitänek]kin
280.
244.
[Äiti:]
[N. s. sau]h[un] kanssa,
281.
245.
[Äiti:]
284 a
kukon päitä kultatahan
b
[Poika:]
c
247.
[S. s. lahrata]7iem
d
248.
[S. p. korvetahan
249.
[P. p. pi]doi[ksi]
e
250.
[Äiti:]
f
Pikkupoikain [polkusiksi]
g
251.
[Äiti:]
h
Tultiin [K. k.]
i
255.
Otap [p. K. k.]
285.
Laske [p. K. k.]
288 a
259.
[J. kerto ma \han
289.
[Poika:]
290.
[J.] piirtäämähän
291.
[Äiti:]
260.
[T. häpeilemätön
292.
261.
Kirsti (sanoo:)
293.
[Ä.] päästä [Klavus kulta]n
265.
[Eliina] pr[ouva n.]
293 a
266.
[P.] hätiänsä [k.]
[P.] kätensä [k.]
295.
269.
[Ä. s. ka]6[ota]
295 a
270.
273.
[Äiti:]
Vaikkas [k. k;i]ö[otat]
[Äiti:]
Otti [m. t.]
297.
275.
[Poika]:
302.
[Eliina] frfouva n.]
304.
[Äiti:]
321a
276.
[P.] lasta [nsa k.]
324.
277.
[Itkevä]i[stä i.]
327.
279.
[Äiti]:
327 a
[A.] polta poikalastas
334.
[Äiti:]
Vaikkas poltat pojaan tuajan
[E. s. ole]m [m. poikanji
Oo mun vähä Eliinani72
Oo mun lapsi parkaiseni
Mahdo52 olla miälin kiälin
M[iälin] kjiälin] p[orton]
kfanssa]
Oo mun äite k[ultaiseni]
Teliin kaikki mitan taisin
Viälä päällekkin vähäisen
Ei os syytä piänintäkän
Vertaa neulan sihnäisenkän
[Pala]koon [n. t, p.]
Eliinatnen frouva nauri
[O. v. s. p. sanjaa
[I. äi]di[llensä]
[Äiti:]
Raukkesi raukka samassa
[L. 1. si]sähän
[U. ilmevalkia] han
Ä[iti]:
Syttyi [i.]
Se oli meno nuaren frouvan
[Äiti:]
Eli [k. v.]
Äi[ti:]
Jesus äijänä käveli
(ks. edell. tapa[an = nr. 9,
172:sta alkaen]
Nautoja71 [navetan täysi]
[I. aittans]' [k.]
[Je]ss[ns m. k.|
Tuala on toi kl[avns] k[urki]
[Kannukset vähän n.]
[Mi]s[äs o. t. K. h.|
Tuala on toi [Kirsti huarra]
[P. p. säkki]/i [insä]
'2 Eliinjaijni : Eliinani.
Kiinan surma, lt — 12.
55
339. [A. anoin syvi]/>[in]
341. [K. n. uroh]o[n]
11. Vesilahti. Borenius. (1986)30*.
79.
Yakkala. Kolme vaimoa.
Ivl. i ;ms 1 1 1 Kurki kurja miäS
M[iä<] k[urja] ja kamala.
Eliinainen neitty nuari
Meni attahan näjelle
5 Vaski vakka kainalossa,
[Vaski] avain vakkasissa.
»Viili voita vakkaseen1,
Linkki" sian lihoja,
Karpio ka'11'an moni [a].»
io Sanoi kauvaa menevänsä
Käräjihin2 Pohjanmaalle.
Älä3
»Kuinka tröijyn tröijyäni,
Tröijyn aina erestakasin,
is Kuinka liäkkään tyttäreni
Laita Laukossa?!
»Hyvin kyllä, muari kulta.
Hyvin ennen, nyt paremmin.»
»Kuinka kengin kenkiäni,
20 Kengin a[ina] e[restakasin],
Kuink[a liäkkään tyttäreni]
Laita [Laukossa]?»
»Hyvin [kyllä, muari kulta],
Hyvin [ennen, nyt paremmin].»
bs »Kuinka myssyn myssyäni.
Myssyn aina erestakasin4,
Kuinka liekk[ään tyttäreni]
Laita [Laukossa]?»
»Hyvin [kyllä, muari kulta],
bo Hyvin [ennen, nyt paremmin].»
12. Vesilahti. Borenius. (1986) 311.*
—79.
\ ikkala. Ryännän vaari, Juha Ju-
han poika, 79 v. — Huom. Nuotti
sama kuin Priijärillä.
Klaus ajoi Suomelan mäjelle
Eliina in2
»Onko teillä neitsyttä myyrä?»
»Piiat on kaikki piskuisia,
j Kansa kesken kasvaneita.»
»Ompa (teitillä) vähä Eliina.»
»Ei taida väliä El[iina]
Kaita3 isoo karjatarhaa,
Ruakkia isoo perettä*.
io »Kyllä mull on K[irsti] piika,5
Joka kaittee ison tarhakn|rjan]8
Ruakkii is[on] perehen.»
Eliinainen7 neitsy nuari
Mani aittaan8 mäelle11
15 Piäni vakkanen kainalossa:
»Kyllä suli on Kirsti piika,
Joka10,11 mun tulella polttaa.»
Eliinan viisi veljestä,
Kukas un hullu, muu kun piika,
11. ' vakkasi' h i-n : v. — 2 Kärj ,i : KaröjtAin. — 3 Sana kk:ssa ylipyyhitty.
— * erestakasin: *aina* e.
12. 1 Lisä- ja täydennyssäkeel sekä eri kertoja kirjaanpantaessa saadut eroavat
kohdat julkaistuina, toisinnon lopussa. Julkaisemistavasta ks. nr. 2:n alahuom. 2. —
1 Sana kk:ssa ylipyyhitty. — 3 t alleviivattu. — 4 r alleviiv. — 5 Säkeitten alkup.
järjest.: 13 — 17. In — 12; num. muutettu. — 6 tahaka[rjan] : tarhakafrjan]. — ' Sanan
yi. Sra1. — 8 attaan : aitta/ian. — * e alleviiv. — I0 kkrssa pieni alkukirjain. — " Säkeen
alussa: piika
56
Kertovaisia runoja.
20 Otti kihlat, anto kättä.
Käsi Klavuksen povessa.
»Oleppas mänevänäs käräjifin'12,
Käräjiin Pohjammaalle13.»
Eliinainen neitsy n[uari]
as Sääsi vakkahan evästä:
»Älä mun Klavus14 kultaseni
Siällä15 kauvan viivy
Päivät viimeset käsissä,
Viikot vialä [!] viimeisemmät.»
Kirsti sanoi16:
30 »Menfe' Aumasten larolle17
Piänten18 n[iittysten] n[imille].
Oo19 mun prouva kultaseni,
Miinkäs minä sianne telien17,20?
Ottakaamme21 orjat tyästä
35 Pitäkämme piänet pitoset,
Niin k[un] ennenkin on piretty
[sännän pois ollessa.
Miinkäs minä sianne telien,
Ylimmäiseen ynmiäkkiin [!]?»
40 »Älä Kirsti piik[aseni],
Siäll om miäkät]!] välkkyväset,
[Siäll om] pyssyt poukkav[aiset].»
(Kirsti juaksi sitten trenkituppaan)
»Ooveli22 ylimmäinen trenki,
Prouva teitä sisälle kuttu.»
45 »Mitäs minä tualla tehen!»
.Meni hän tonne alla miälin,
Kirsti pikemmin perässä
Yhreksät4 lukut lukitti,
Sarat teljet teljetteli.
50 Juaksi Aum[asten] l[arolle],
Piänt[en niittysten nimille]:
»Nyt ma toreksi tuattelen,
Mitä sanaksi saattelin.»
Klavus toi tualta tuli
55 Pisti tulen tuaheen23,
[Pisti] valkeen nurkan ale9.
Pykninki tulen paleli,
Vaan se nurkka vettä24 valeli.
Prouva pisti kätensä klasista:
eo »Älä sormustas karota,
Vaikkas kantajan karoitat25.»
Otti miakan välkkävaisen [!]
Paiskas sormen poikki.
Pisti lapsen ikkunaalle:
65 »Älä polta poikalasta,
Vaikkas poltat pojaan tuajan.»
»Poltan porton poikinensa,
Kansa lautan lapsinensa.
Ei se oop portto minun poika n,
70 Se on ison Oovelin poika!»
»Oo mun Uati veikkaseni,
Joudu pian Suamelaan
Äitiäni26 tänne kuttuun,
Että saisin sanan sanoa,
75 Puhup parhain asiat kus tiärät4.»
Uati kiiruusti S[uame]laan meni:
»Eliina teittiä sinnek kuttu.»
»Voi mua vaivasta27 vaimoro',
Kuinkan28 sukin sukkiani,
80 Sukin noin19 erestakasiu
Kuinka liäkän12 tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muari kulta.»
»Voi minua vaiv[asta vaimoo],
Kuinkan hameen hameitani,
85 Hamehren29 noin erest[akasin],
12 ä alleviiv. — 13 Pohjam maf ale1 : Pohjammara/le'1. — 14 a alleviiv. — 15 11 alle-
viiv. — 16 Sanat kk:.ssa ylipyyhityt. — 17 Säe ylipyyhitty. — 18 Piänt ylipyyhitty. —
19 Sana kk:ssa alleviiv. — 20 h alleviiv. — 21 mm alleviiv. — 22 Oo alleviiv. — 23tua|n| :
luaheen. — 24 v|a|tta : vettä. — 25 oi alleviiv. — " Äitiini : Äitiäni. — 2T s alleviiv. —
28 n alleviiv. — 2° hr alleviiv.
Elinan surma. 1 2,
57
Kuinka [liäkkän tyttäreni]?»
»IIyv|iii kyllä, tnuari kulta]».
- uhu Laukosta näkyypi
[Sauhu] fOavun kartanolta,
bo Mitä siäUä tehtänekkän12?»
»Eukon päitä kuitataan,
Sian päitä kaltat[a]han
1'iäntrn poikasten tuloon.»
Tuli Klnvuu kartanolle,
l„i^ki maahan3" polvillensa
t bnan vävynsä eteen:
m >t,i peis tui tulesta,
Vaka vainio valkeasta!»
Kirsti huarra:
»Älä vaam31 mun Klavus kulta-
seni,
100 Panep pänni pahoja jauhoja
Tervatynnyri lisäksi,
Että paremmin syttyneekkin32.»
»Oo mun Eliina parkaseni,
s- uioo äite
Kun28 es" ollu(m) miälin kiälin,
io5 M[iälin] kfiälin] huarran33 kansa.»
»Tehin kaikki, mitä taisin,
Viälä päälle paremminkin.»
Klavus istu aittansa kynnyk-
sellä
Sekä istu, että irki.
no Iesus31 äijänä käveh:
Kaikki kuali korsi suuhun,
Kutu kaurajenM aojalle.»
120 Klavuspa tuasta tuli17.
»Kyllän28 tiärän Eliina prouvan.»
»Missä ompri,8a Kl[iina| p[rouva]?»
»Ylimmäisessä ymmäk[issä],
Kuusi kynttilää eressä37,
i - i Piäni poikanen sylissä,
( loveU38 oven eressä.
Kyllä12 tiärän Kl[avus] K[urje]n.»
»Missäs omp[i] Kl[avus]10 K[ur-
ki|10?»
»Ahmmaisessa heh [etissä]
no [AUmmaiJsen portin alla,
Kannukset vähiin näkyypi,
.Talaat, alla kiiluttnapi.
Kyllä12 t[iärän] K[irsti] n[uar-
i m ] n.»
»Missä12 ompi K[irsti] b.[uarra]?»
136 »Alim[maisessa helvetissä]
Alim[maisen portin alla],
Palmikot vähän n[äkyypi].»
Klavuspa tuasta tuli
Pisti pillit säkkiinsä,
no Istu sitten vanuin
Ka.jahntti kankali.ill.i.
Järven paassä [!] järähytti,
Ajo sulaa [n] veteen.
Se oli meno nunivii miälien39
»Mitäs itket, Klfavus] K[urki]?» i« Kansa naineen ur(r)oon
»Kvll on syyssä itkemistä,
Vaivossa35 vahttamista:
Sytytin syleni täyren,
us Vaimooni valkeesen vaivutin;
Tallin täysi hevosia,
Naveton täysi eläimiä,
Kirsti takkina perässä.
Lisä- ja täydennyssäkeet sekä eroavat
kohdat edelliseen:
1. [Kla]v[us a. Suomela]an
6. [Omp.i vähä Eliina |
30 maalia : maahan. — 31 vaa n] : vaam. — 32 eekki alleviiv. — 33 rr alleviiv. —
34 le alleviiv. — 35 os alleviiv. — 36 0|n| : ompi. — 3~ Säkeitten alkup. järjest.: 125,
124; luun. muutettu. — 3K < > a veli : Ooveli. — "Säkeitten alkup. järjest.: 146, 144 —
145: num. muutettu.
58
Kertovaisia runoja.
7. [Ei tai]r[a v. E.)
12. IR. i. pereen)
14. [M. aitta]fe[an mä]rj'[elle]
17 a. Kovin päivin kualettaapi
18 a. Istu kaikki pöyräm päässä
19 a. Joll ei oo hullu niin on himmi
21 a. Kirsti katteli klasista
b. Västärästä v[älkytteli]
c. Oo joska sitäkin olisi
il. Joka ton'k'i [!] välin pahentais
e. Jos sen toreksi tuatai
[J. s. t. tua]ttelet
f. Jonka sanaksi saattelit
g. Saat ne avamet40 kantaakses
h. Ennen kun El[iina] pr[ouva]n
i. Saat ne lukut lukitakses
j. Ennen k[un] El[iina] p[rouvan]
22. [O. m]e[nevänäs käräji]fo[in]
23. [Käräji]/?[in P.]
23 a. Mene Aum[asten] larolle
b. Piänten niittysten nimille
[P. oiitt]«[sten n.]
27. Alä [sialla k. v.]
29. [V. v. viimesemmät]
30. Meni Auviasten larolle
31. Piänten n[iittysten] n[imille]
34. [Ottakamme o. t.]41
34 a, Häijy härkäjefm1 perästä [!]
36. [N. k. e. o.] tehty
37. [Isännän] (kotoo) [pois o.]
37 a. Oo mun pr[ouva] k[ultaseni]
39. [Y. ymmäkki]/i[in]|!]
41. [S.o.mi]a[k]a[t välkk]ä[vä]i[set]
48. [Yh]ö[eksät 1. l.|
49. [Sa]Ö[at t. t.|
51 a. Om mun Kl[avus] kfultaseni]
52.
56.
69.
72.
75.
[N. m.] (sen) [toreksi tua]tan
[P. v. n. al]a
[Ei se oo]c [p. m. p.]
[J. p. Suamela]/),[an]
[P. p. a. ku]i[s t.)
[P.] paremmin kuin on
87 a. (Mitä mi[n]ä tualla telien)
81. [K. liäk]/c[än t.]
85. (Hameen) [noin e.]
89 a. Kuinka [liäkkän tyttäreni]
b. Hyvin [kyllä muari kulta]
c. Voi [minua vaivasta vaimoo]
d. Sauhu [Laukosta näkyypi]
e. Kuinfka liäkkän tyttäreni]
91. [K. p. kultata]h[an]
93. [P. p. tulo]/i[on]
94. Pro[u]va [tuli K. k.]
96. [O. v. ete]/i[en]
96 a. Oo mun Kl[avus] k[ultaseni].
98. [V. v. valk]e[asta]
[V. v. valke[j'[asta]
98 a. (Poltan [porton poikinensa]
b. kansa [lautan lapsinensa])
[K. e. ollu]c [m. k.]
[V. päälle]p[p]
[V. v.] vajotin
[N. t. el]'[äimiä]
122 a. Jesuksen jalkain juuressa
I]esuksen j. j.]
123 a. Ylimmäisen portin paalflä]
127. [Kyll]än [t. K. k.]
131. K. v. nä]k[kyypi]
331. [Kylläjn [t. K. h.]
134. Missä]s [o. K. h.]
137 a. Jalaat alta [kiiluttaapi]
138. [Klavus] toi [tuosta t.]
104.
107.
115.
117.
J0 ava|i| : avamet, — a Säkeen alussa: |Y]limmäiseen ymmäkkihin] |? Ks. säe
33 ja vrt. säk. 38—9.
Kinan surma. 13 — 14.
59
139. [P. p. säkki[/i[insä|
140. [I. s. vaunu) i'/i[in]
i 13. siitä [ajo sula]han [vete]h[en]
l 16. [K. n. or(r)]Mon].
13. Vesilahti. Borenius (1986)32*. —
15/77<>.
Kouvon isäntä ja emäntä.
Ei ole Kirsti ennenkän
Ketän polttann tulessa,
Pahoin päivin kualettanu,
Ei ole ennen, eikä vasta.
Säkeiden yläp. kirjotetut eroavat
kohdat (Ars. nr. 2:n alahuom. 2):
1. [E. o. K. i'iinriik]<[än|
3. Kovin [p. k.].
14. Vesilahti. Borenius (1986) 331*.
-1B/7 79.
Ania. Rekolan nmari. Maija Kaisa,
62 v.. Priiärin sisar (ks. nr. 6).
Eliinainen2 neitty nuari
Meni aittahan mäjelle3
Vaski vakkanen käressä,
[Vaski] avain vakkasessa.
e »Tilallapa Klauskin tulee.»
»Mistäs tunnet Klaus Kurjen?»
»Tunnen4 tuiman tulusta,
Jalon jalaan heitännöstä.»
Klaus toi sisään ajoi
io Sadan tuhannen hevosen kanssa.
Kysyi, onki neittyttä myyrä.
»(Meillä) ei ole [nrittyttä myyrä]:
Piiat ompi piskusia.
Kansa kesken kasvavi[a|.»
15 »Onipa teillä väliä Eliina.»
»Ei taita väliä Eliina
Pannat tyähön palkollista,
Kaittee5 iso'o' tarhakarjaa.
Etuakkia isoo perehtäB.»
äo »Kylki meilT on Kirsti piika,
.loka taitaa panna tyähön p[alkol-
li]sen,
Kaitte[e ison karjata]rhan,
Ruakkia [ison pajrehen.»
»Kyllä suli on Kirsti huarra,
25 Joka minun tulella polttaa.
Kovin päivin kualettaapi!»
Eliinan viisi veljistä
Istuvat pöyrän päässä:
»Mistäs löydät miähen jalomman7
30 Kuin ön tämä Klavus Kurki.»
Mikäs on hullu, muu kuin piika,
Jos ei hullu, niin himmi.
Otti kihlat, antoi kättä.
Käsi8
35 Kirsti hän toi kilkutteli.
Västäräkki välkytteli:
»Ah, jos sitäkin olis,
(Joka) tonkin parin pahentais9!»
Eliina:
»Älä kulki niin kovasti.
io Paitojani niin1" pah[asti].
Ei ne oo täällä tehty.
Vaan ne on äiteni kotona.»
Klavus:
r
1 Lisä- ja täydennyssäkeet sekä eroaVat kohdat julkaistuina toisinnon
lopussa, .lulkaisemistavasta ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 2 Eliinanen : Eliinainen. —
8 mäelle: mä/elle. — 4 Tu innen : T. — 5 Kaitte|a| : Kaittee. — 6 t alleviiv. —
7 jalomma : jalomman. — » Sana ylipyyhitty. — 9 pah i ntais : pahentais. — 10 nin :
niin.
60
Kertovaisia runoja.
»< >m imin Kirsti piika [iseni],
Mitäs(täs) tualla tehet?»
45 »Pesen huarras paitoja.»
Klfavus:]
»Kyll on huarria kaikki,
Mutt ei porttoja pualekkaana11.
Oo mun Kirsti p[iikaiseni]
Laitelletkos sen todeksi,
50 Jonkas laittelit samiksi?»
Käräjihin12 Plolijan]maalle13.
»Päivät on viimeiset käsissä
V[iiko]t v[iälä] v[iimei]semmat.
Astup p[uali] saappahasta,
55 [Astu]1 toisten toinen p[uali|.»
»Sääli säkkiin evästä,
Viili voita vakkaseen,
Karpio kanan munia.
Lekiö[!] sian lihoja.»
Kirsti:
6o »Aja Aumasten larolle,
Pikku niittysten nimelle.
<>'ni' pun prouva kultaiseni
Pitäkäsme kestäpirot,
Kansa kesken kestapirot[!]
6 [säntäjen pois ollessa.»
»Oo mun K[irsti] ppikaiseni]
Tehe itte niin kuis tahrot!
Älä sitä tynnyria [!] amrmu'ta,
Joka14 minua vasten on pryätty.»
70 Kirsti kohta mutkan m[uisti|.
Ammutti sen [tynnyrin],
Joka prouvaa vasten oli pryätty.
»Oo mun pr[ouva] k[ultaiseni]
Miinkä mä sianne tehen,
75 Ualevin uuteen tuppaan?»
»Siäl om pyssyt poukkavaiset
[Siäl on] sapelit välkkävaiset15[![,
[Siäl on] raurat hohtavaiset.»
(Meni Ualevin tykö):
»Prouva teitä sinne käski.»
8o »Mitäs mä tualla telien.»
Sarat lukut lukitti,
[Sarat] teljet teljetteli.
Meni Aumasten larolle,
Pikk[u niittysten nimelle]:
85 »Nyt laitan toreksi,
Mitä saattelin16 sanoiksi17.»
Hän pani palaan sen
»Kuinka18 liinan liinojani,
[Kuinka] hameen hameitani,
[ Kuinka | laita tyttäreni?»
90 »Hyvin kyllä niuari kulta19.»
»Laukusta sauhukin näkyypi.
Kuinka laita [tyttäreni]?»
»Hyvin [kyllä, niuari kulta].
Kukonpäitä kuitataan.
95 Kananpäitä kaltataan
Piänten poikasten poluuksi.
Poikalasten polkusiksi.»
La's'ki kontilleni1 [a]
Oman vävynsä etteen.
ioo »Antaa kualta portto20 poikinensa,
Mailman lautta lapsinensa.»
»Älä poikaa karota,
Vaikkas tuajan k[arota]t,
Älä sormustas k[arota],
105 Vaikkas kantajan k[arota]t.
Palakoon tämäkin paikka.
11 pualekka|n| : pualekkaana, aa ja a alleviiv. — 12 Kärj|ä|hin : Käräjihin. —
13 kk:ss;i pieni alkukirjain. — !4 |Vas| Joka : J. — 15 ä alleviiv. — 16 aa alleviiv. —
17 oi alleviiv. — 18 Kuin : KuinA-o. — 19 Säkeitten alkup. järjest.: 91, 90; mun. muu-
tettu. — «o tto alleviiv.
Elinan surma. 1 ■ IS
.,1
Koska ma viälä äitini näjin.»
iPannep[!] pänni pahoja jau-
hoja
Toinen pänni tervaksia.»
110 Kl.ivus itki kartanolla,
i Earmaatakki äijaa[!] kysyi)-:
»Mitäs itket Kb vus K|urki|l:;'»
»Vaivanen vainioni poltin8',
Tallin täysi hevosia,
115 Navel fa'n t[äysi] eläimiä,
Kaikki on kualluk korsi suuhun,
Kaatunu kaurajen nojalle.»
»Kyllän tiaran [!| E [liina] pr[ou-
va]n.»
»Missä ompi Efliina] p[rouva]?»
t»o »Ylimmäisessä voo^ inkissa
[Ylimmäi]sen pöyrän päässa[!],
Kuu n n kynttilän eressä,
Jessuksen jalaan juuressa
Pikku poikanen sylissä,
125 (Jalevi oven eressä.
Kyllän t[iärä]n K[lavui
6.
10.
12.
23.
28.
38.
K[ur- 44-
49.
je]nu.»
»Missäs ompi Kl[avus]u K[ur-
kij13y»
»AUmmaisessa helv[eti]ssä
[Ahmmaijsen p[orti]n alla,
iso Pikkusen kannuksia näkyy.
Kyll[än] t[iärä]n K[irsti] h[ua
KlavuM toi ajohon lähti.
Kirsti rakkina perässä,
Suitti sualla mennessänsä,
i m Kajahutti kankahaalla,
Järähytti järven päässä.
/ lennyssäkei i sekä erom at
kuhilm edellisi
5. [T. Kla]u[uskin t.|
[M. t. KlaMus K.]
[Sa]r[an t. h. k.|
[Sa]ö[an t. h. k.]
n a. Tupa^meill on yljän tulla28
b. Ei mäjellä neittyttä myyrä
c. Tupa meill' on yljän tulla-'7
il. Tupa tulla toinen mennä
e. Tupellansa oven avasi
f. M ia ka 11a nsa kiini sulki
[ei ole n. m.]
[R. i. j>i n i n]
|Ist|n [p. p.|
Itmikin parin p.|
| Mitäs tualla t.]
[Lai]tatk[os sen to]r[eksi]
50a. (Eliinan viisi verkaista hametta
b. Annan sulle p[alka]ksi)
Menee8 Sanoo menrva
72. |.l.| häntä [v. e. p.|
86. [M. s. san]oksi
114. |Kaikki| huoli [k. s.|
ra|n13.» L15. [Kaatu k. n.]
»Missäs [ompi Kirsti huara]?»
»Alimm[aisessa helvi tissä]
Apimmaisen portin alla],
135 Pikkusen silmiä kiiluttaapi,
Pikkunen poikanen syliss
120. [Y. voovin]ff[issa].
15. Vesilahti. Borenius. (1986) 361*.
79.
Hiusala. Karoliina Helanteri, nik-
karin vaimo, ^t v., Järven sivun Akaa-
-1 ai .i : äijä. - n Säkeitten alkup. järjest.: 113 — 117. ui — 112: num. muu-
tettu. — -' Säkeen alussa: Tallin. — 24 u alleviiv. — -'■ ei| Tupa:T. — ae Säe
ylipyyhitty. — 2T Säe li-. aiv tähän nähtävästi samalla kuin li a mi pyyhitty.
15. ' Alkuperäinen muistiinpano kirjoitettu lyijykynällä. Siihen on tehty li-
säyksiä ja merkit! kohtia, jotka julkaistaan toisinnon lopussa. Julkaisemis-
62
Kertovaisia runoja.
tan tytär. Oppinut äiten laulun mu-
kaan. Muistiinp. Tampereella.
Eikös muita ylpiöitä2
Kuin3 on Laukon Klavus3 Kurki3.
Klavus ajoi pihahan
Sadan hevoismiähen kanssa,
5 [Sadan] satula urohon,
Miähet kulta miakoissansa,
He\ öiset hopia päissä
Klavus Kurki emännälle:
»Onkos teillä neittyttä myyrä,
10 Piika [a mulle pidettynä]?»
Emäntä:
»Ei3 neittä mäjellä m[yyrä],
Pannak kaupaks kartanolla.»
Eliinaisen viisi veljee
Istuit kaikki pöyräm päässä4,
15 Nousit kaikki seisovalle
Läksit vastahan Klavulle5:
»Unhan meillä tupiakin:
Tupa meill' on yljän t[ulla],
[Tupa] tulla, toinen mennä,
20 Talli on meillä hevot6 panna,
Vaja varsat valju telia,
Naulaa!7 laskee satulat8
Miakallansa oven avais,
Tupellansa kiinit tunki9.
H 1
as »Piiat meill' on pikkuisia,
Kaikki kesken kasvaneita.»
»Ompa toi vähä Eliina,
Jospa tui vähä Eliina.»
Eliinainen äirellensä:
30 »Älä minua Klavulle anna
Se mun10 tulessa polttais,
Kovin päivin kualettaisi.»
»Ei taira vähä Eliina
Kaita11 suurta tarhakarjaa,
35 Ruakkia isoo pereiltä.»
»Onhan mulla Kirsti p[iika],
Joka taitaa, talon toimen.»
»Onhan sulia Kirsti pfiika],
Laukon entinen emäntä.»
| -_]
40 »Ei ole Kirsti ennenkään
Kettään polttanut tulessa.
Kovin päivin kualettanu.»
Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden-
mjssäkeet edelliseen:
0 a. Jalon jalaan heitännöstä
5. [S]r[an s. urhon]
11. [ei nei]tty[ttä m. m.]
12 a. Hevoiset mäjellä myyrään,
h. Luukaviok kartanolla
22. [Naulaa]n [1. s.]
24. [T. k.] luuppais
26. [K. k. kasvajym
27. [O. t]ua [v. E.]
27 a. Joka auttaa avioksi
28. Armaspa [vähä E.]
29. Eliina:
31. [Se] minun [t. p.]
35. [R. i. perh]e«ä.
15 c. [Vesilahti?] Borenius, n.37. — 79.
[Hinsala?] Nuorempi sisar1 Tilta
Teemanni, 18 v.
tavasta ks. nr. 2, alahuom. 2. — 2 Säkeen lopussa: |Kuin|. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.
— 4 r. ks. seur. [siv.] — 5 a alleviiy. — 6 vot alleviiv. — ' aa alleviiv. — 8 Säkeiden
15 — 22 kohdalle reunaan kirjoitettu: järjestys epävarma. — 9 Säkeiden 23 — 4 kohdalle
reunaan kirjoitettu: (samoin); ks. edellistä alali. — 10 mun |pol| : m. — u t alleviiv.
15 a. ' = n. 15 kertojan sisar.
Elinan surma. 15« — 16.
63
[Huolimatta mahd. kirjall. alkup.
on seuraava katkelma mukaan otettu, j
Eliina 2:
»Tiialla tulee Havaskin.»
»Mistä tunnet Kl[avus| K[urje]ns?
»Tulennosta tuiman t|unnen].
Jalon jalaan hfeitännöstä].»
ä »Eikö muita niin ylpiöitä,
Kuin on L[auko]n K[lavus]8
K[urki]3?»
EQ[aus K[urki]3 ajoi pihaan
Saran bevoismiähen kanssa,
[Saran] satula urhon*
i" Mi.ihrt k[ulta]m[iakoissansa],
B( voiset h[opia] p[äissä].
Eliinaisen 5 veljee
Istuit kaikki pöydän päässä,
Nousit kaikki seisoalle,
is Läksit rastaan Klfavulle].
Kl|avns| K[ n iki ]3 emännälle:
»4 Inko teillä neittyttä8 myyrä,
Piikaa mullep pirettynä6?»
16. Vesilahti. Tappura ». 1*. — 95.
M.iijastiina, kirkonvartija Tallgrenin
vaimo.
Klaus Kurjen laulu.
Laukon virsi.
Eliinan surma.
Vesilahden pitäjän luoteisella reu-
nalla on eräs maamme suurimpia maa
kartanoita, nimeltä Laukku. Miiluin
tämä k irtano on syntynyt, ei varmaan
tiedetä. Arvellaan, että se olisi tapan
t ii ii »i t siihen aikaan, jolloin vielä lappa-
laiset pitivät Hämeen maata hallus-
sansa. Kiusan suussa tähän päivään
saakka säilynyt taru kertoo, että eräs
kieitava lappalainen tuli sattumalta
sille kannakselle, joka yhdistää Hint-
salan niemen mannermaahan. Näh
tyään kannuksen sopivaksi talonpai-
kaksi, laski hän linkkunsa maahan ja
sanoi
»Tuohon minä laukkuni lasken,
Tuohon minä Laukon rakennan»
tahi toisten kertojien mukaan:
»Tuohon laukku lasketahan,
Tuohon Laukko tulkohon.»
Milloin tämä olisi tapahtunut, ei
voida varmaan sanoa. Mutta jo lo-
pulla 13:tta vuosisataa eli vähän jäl-
keen Birger Jaarlin Hämeeseen teke-
mää ristiretkeä joutui Laukon kar-
tano Kurki nimiselle suomalaiselle
aatelissuvulle. Kansantaru kertoo täs-
täkin omituisella tavallaan. Kuin
Ruotsalaiset olivat saaneet pysyväi-
sen jalansijan Hämeessä, tahtoi vi-
hollinen1 karkoittaa heidät täältä pois.
\ ihollisen sotajoukossa oli eräs tavat-
toman suuri ja noituudessa taitava
mies, nimeltä Potko. Tämän avulla
toivoi vihollinen helposti saavansa voi-
ton Ruotsalaisista ja halusi sen tähden,
että riita ratkaistaisiin kaksintaiste-
lulla. Potko vaati ylpeästi parasta
Ruotsalaista kanssansa kaksintaiste-
luun. Ruotsalaisten sotilaiden jou-
kossa ei ollut ketään, joka olisi uskal-
tanut antautua niin vaaralliseen otte-
luun moisin hirviön kanssa. Matti
ukista oppinut i. \lp. huom. — 3 kk:ss.i pieni alkukirjain. — 4 ur|ojhon : u. —
■ yi. [neit]s[yttä]. — 'Alkup. käsikirj. on lyijy k. (ks. n. lä alahuom. I), mutta säk.
12 — 18 musteella siv. alareun. kirj. Samat säk. esiintyvät myöskin lyijyk. kirjoitet-
tuina pienelle paperilipulle ja on niissä muutamia eroavaisuuksia: . s. l2[E.]v[iisi v.i
ia s. 11 [N. k seiso]v[alle], josta v on ylipyyhit t\
16, ' Arvattavasti Venäläisiä tai Laatokan Karjalaisia. Kirj. muist.
64
Kertovaisia runoja.
Kurki tarjoutui vapaaehtoisesti tähän
hänen mielestään kunniakkaaseen tais-
teluun. Ettei kummankaan taistelijan
puoluelaiset pääsisi tappiolle joutuvaa
auttamaan, valittiin taistelupaikaksi
eräs pieni saari Sorvan selällä Anian
kylän kohdalla Vesilahden pitäjän ja
Tottijärven kappelin rajalla.2 Kaksin-
taistelijat menivät kumpikin omalla
veneellään saareen, Potko edellä ja
Matti perässä. Potko veti veneensä
rannalle, mutta Matti survasi omansa
lakaisin järvelle. Kummastellen kysyi
Potko, miksi Matti niin teki. Matti
vastasi levollisena, etfeivät he mo-
lemmin saarelta hengissä palaa; ei siis
kahta venettäkään tarvita. Potko,
jolla oli suurempi miekka ja joka piti
itseään vastustajaansa parempana,
sai ensin lyödä. Hän sivalsi kaikin
voimin koettaen halkaista Matin päätä.
Matti hyppäsi syrjään ja menetti ai-
noastaan vasemman kätensä sormet.
Potko sanoi: »Niinhän sinä hyppäät,
kuin kurki.» — »Kurki minä olenkin»,
vastasi Matti ja lyödä naksahutti Pöt-
költä pään poikki, ennenkuin tämä
aavistikaan. Potkon veneellä lähti
Matti saaresta, joka tämän kaksin-
taistelun johdosta sai nimen Kurjen
saari ja jota vielä tänäkin päivänä
kutsutaan samalla nimellä. Kuin ran-
nalla odottavat sotajoukot näkivät
Potkon veneen tulevan järvellä, luuli-
vat he Matin kaatuneen ja Ruotsa-
laiset lähtivät pakoon, samalla kuin
viholliset ryhtyivät heitä takaa aja-
maan. Pian kuitenkin huomattiin,
että se olikin Matti, joka Potkon ve-
neellä tulla könötti rantaa kohden, ja
nyt tuli vihollisen vuoro pötkiä pa-
koon. Tämän urotyönsä palkkioksi
sai Matti Kurki Laukon perinnölli-
seksi sukukartanoksi ja muutamat
kertojat lisäävät, että hän sentähden
korotettiin aatelissäätyynkin. Kurki
suvun hallussa pysyi Laukon kartano
yli 500 vuotta. Turun hovioikeuden
asessori Klaus Arvid Kurki myi sen
vasta vuonna 1817.
Keskimmäisten Kurkien viimeisen
edellisen3 jäsenen, Klaus Kurjen ai-
kana tapahtui Laukossa tuo surulli-
sen kuuluisa tapaus, joka Elinan sur-
man nimellä vielä tänäkin päivänä on
himmeänä kaikuna Vesilahden rah-
vaan muistissa.
Laukon herra Klaus Jaakonpoika
Kurki oli kahdesti naimisissa. Hänen
ensimmäinen puolisonsa Kaarina Mau-
nuntytär Fleming kuoli vuonna
Arvellaan, että tuo raaka Klaus Kurki
olisi hänet väkivaltaisesti hengiltä
ottanut. Sitten meni Klaus Kurki
toiseen avioliittoon Elina Stenbockin
kanssa, jonka hän mustasukkaisuuden
sokaisemana poltti, ei varmaan tiedetä
minä vuonna. Luultavaa on, että se
tapahtui 1480 ja 1490 vuosien välillä.
»Laukon virsi», kuten sitä yleensä
vielä Vesilahdella nimitetään, seu-
raa tässä sellaisena, kuin sitä 50 — 60
vuotta takaperin lauleskeli silloin
vanha mummo Maijastiina, joka oli
ollut kirkonvartija Tallgren'in vaimo.
Laukun virsi.
Eliina neitty nuori
Meni aittojen mäelle
- Saaren keskellä on pieni ympyriäinen kenttä, jota ympäröi lehtipuukerros ja
kiviset rannat. Kirj. uniisi. — 3 Viimeinen Kurki keskimmäisestä haarasta oli Arvid
Klaunpoika Kurki joka oli Turun piispana 1510 — 1522. Viimeksi ma[ijnittuna vuonna
hän aikoi perheineen paeta Ruotsiin. Mutta Öregrundin edustalla Pohjanmaalla hän
joutui haaksirikkoon ja hukkui koko seurueensa kanssa Toukokuun 23 päivänä 1522.
Kirj. muist.
Elinan surma. 16.
65
Vaskivakka kainalossa,
\ askiavain vakkasessa.
Eliina:
5 »Tuulta tulee Klaus Kurki.»
Äiti:
»Mistäs tunnet Klaus Kurjen?»
Eliina:
»Tulennosta tuiman tunnen
Jalon jalan heitännöstä.»
Äiti:
»Eikös muita ylpiöitä,
io Kuin on Laukun Klaus Kurki?»
Klaus Kurki ajoi pihaan
Sadan hevosmiehen kanssa.
Sadan satulaurohnn.
Miehet kultamiekoissansa,
15 Hevoset hopiapäissä.
Eliinan viisi veljeä
Istuit kaikki pöydän päässä,
Nousit kaikki seisoalle,
Läksit Klaulle vastahan.
20 Klaus Kurki emänälle:
»Onkos teillä neittyttä myydä,
Piikaa mulle pidettynä?»
Emäntä:
»Ei ne[i|ttyttä mäellä myydä,
Eikä panna kaupan kartanolla.
25 Hevoset ne mäellä myydään,
Luukaviot kartanolla.
Kyll' on meillä tupiakin:
Tupa meillä on yljän tulla.
Tupa tulla, toisen mennä.
30 Vielä kolmas kauppaa tehdä.
Talli meill' on hevot panna,
Vaja varsat valjastella.
Naulat kalujen laskimiksi.»
Klaus tuo tuli tupahan,
i i Miekallansa oven avaisi,
Tupellansa kiini tunki,
sekä kysyi:
»Onko teillä neittyttä myydä,
Piikaa mulle pidettynä?»
Äiti Quoren Eliinaisen
40 Klaus Kurjelle kumarsi
ja sanoi:
»Ei ole meillä4 neittyttä myydä,
Eikä piikaa pidettynä:
Piiat meill' on pikkusia.
Kaikki kesken kasvavia.»
Klaus Kurki:
45 »Ompa tuo väliä Eliina,
Joka auttaa avioksi.
Annappa vähä Eliina!»
Eliina äidillensä:
»Oh mun äiti kultaiseni5,
Älä mua Klaulle anna!»
Äiti:
50 »Ei taida vähä Eliina
Kaita suurta tarhakarjaa.
Ruokkia isoa perettä,
Panna työhön palkollista.»
Klaus Kurki:
»Ei Eliinan tarvitsekkaan.
55 Ompa mulla Kirsti piika.
Joka taitaa talon toimen.
Minä annan Kirsti piian
Kaita suuren tarhakarjan,
Ruokkia ison perehen,
eo Panna työhön palkollisen.»
Eliina:
»Kyllä sulia on Kirsti piika,
Laukon entinen emäntä.
Se mun polttas tulessakin,
Koviin päiviin kuolettaisi.»
4 mellä : meillä. — 5 kultaisen : kultaiseni.
66
Kertovaisia runoja.
Klaus Kurki:
65 »Ei ole Kirsti ennenkään
Ketään polttanut tulessa,
Koviin päiviin kuolettanut,
Ei ole ennen, eikä vasta.»
Kukas on kuitenkin hullu,
70 Kukas muu kuin piika raukka,
Jos ei hullu, niin kuitenkin himmi,
Otti kihlat, anto kättä,
Käsi on Klaun kädessä,
Ja meni Klaun kartanolle.
75 Kirsti katteli klasissa,
Väärin häntä välkytteli
ja sanoi:
»Oh, jos olis sitä ihmistä,
Joka tuon välin pahentaisi,
Ennenkuin avaimet annan,
80 Toisen käskyllä kävelen.»
Lähti hän Klaun puheille
ja sanoi:
»Ohoh, Klaus Kultaseni,
Vähän sinä kyllä tiedät,
Uulovi emännän makasi.»
Klaus sanoi:
85 »Oh, mun Kirsti piikaseni,
Jos sen tuottelet todeksi,
Minkä saattelit sanoksi,
Niin sinun verassa käytän,
Eliinan tulessa poltan,
90 Viisi verkasta hametta
Annan sinun käydäksesi,
Ennenkuin Eliina rouvan
Annan avaimet kätehen.»
Kirsti:
»Oh, mun Klaus kultaseni,
95 Aja nyt Aumasten ladolle,
Pikku niittyisten nimelle.
Sano kauvas meneväsi,
Monet viikot viipyväsi
Käräjillä Pohjanmaalla,
ioo Niin mä tuottelen todeksi
Sen kuin saattelin sanoiksi.»
Klaus lähteä lupasi,
Teki työtä käskettyä.
Kaus rouvalleen:
»Oh, mun vähä Eliinani,
105 Minun on matkahan lähtö,
Vähän kauvas Pohjanmaalle,
Käräjille, asioille.
Viillä voita vakkasehen,
Sääli säkkihin evästä,
no Liikkiö sian lihoa,
Karpio kananmunia,
Minun kauvas mennäkseni,
Käräjille Pohjanmaalle.»
Eliina:
»Oh, mun Klaus Kultaseni,
ns Älä siellä kauvan viivy,
Viikot on viimeiset minulla,
Päivät vielä viimesemmät.
Astu puolin saappahassa,
Astu toiste toinen puoli,
iso Puhu puolilla sanoilla,
Puhu toisten toinen puoli,
Syö puoli evästäsi,
Syö toisten toinen puoli,
Juo vaan puoli siemenystä,
125 Juo toisten toinen puoli,
Niin sinä pikemmin pääset
Pohjan noitien seasta.»
Eliina vähä emäntä
Säälei säkkihin evästä,
130 Viilsi voita vakkasehen,
Liikkiön sian lihoa,
Karpion kananmunia.
Klaus lähti ajohon,
Ajo Aumasten ladolle,
135 Pikku niittyisten nimelle.
Elinan surma. 16.
67
Kirsti teki talon töitä.
Oli pyykille menevä,
Pienten vaatetten pesolle,
Paitojen Eliina rouvan.
140 Kolkkina kuulu kodasta,
Rouva kävi katsomahan
ja sanoi:
»Oh, mun Kirsti piikaseni,
Mitäs kolkit niin kodassa,
Paukuttelet paitojen tykönä?»
Kirsti:
145 »Huorran6 huopia virutan,
Pahan vaimon vaattehia.»
Eliina:
»Älä Kirsti piikaseni
Kolki niitä niin kovasti.»
Kirstipä tähän mutkan muisti,
150 Kolkkipa vielä kovemmin.
Eliina:
»Älä kolki Kirsti huorra7
Paitojani niin pahasti,
Ei ne ole täällä tehty.
Vaan on äitini kotona.»
Kirsti:
155 »Huorria ovat hyvätkin piiat,
Vaan ei portot puoletkaan.
Eikä ole minun lukua,
Vaikka parka palkollinen
Haukuttaisiin huorraksikin,
i6o Koska itse isot emännät,
Ovat Uulovin ohessa,
Pitkä parran parmahissa.»
Itku silmissä vähä Eliina
Tuli rannasta tupahan.
165 Kirsti kiiruhti perässä
ja sanoi:
»Oh, mun rouva kultaseni,
Ottakaas me orjat työstä,
Häjyt härkäjen8 perästä,
Ja pidetääs me pienet pidot,
i?o Kanssa kempit, kesäjuhlat,
Niinkuin ennenkin oli tehty,
Kuin oli matkoilla isäntä.»
Eliina:
»Ohoh, Kirsti piikaseni,
Tehe itse kuinkas tahdot,
175 Niinkuin tehit minua ennen,
Iske kaikki muut tynnyrit,
Yksi jätä iskemä(t)tä,
Joka on pantu minua vasten.»
Kirstipä tähän mutkan muisti,
iso Iski ensin sen tynnyrin.
Eliina:
»Ohoh, Kirsti piikaseni,
Toista tehit, toista käskin.»
Kirsti:
»Oh mun rouva kultaseni,
Minkä tehen sijan teille,
185 Tehenkö uuteen tupaha'n\
Ylimmäisen portin päälle?»
Eliina:
»Älä tehe uuteen tupaan,
Ylimmäisen portin päälle,
Tehe sija Klaun tupahan,
190 Niinkuin olet ennenkin tehnyt.»
Kirsti:
»SielT on pyssyt paukkuvaiset,
Siellä miekat välkkyväiset,
Siellä raudat raatelevaiset,
Terävät teräasehet.»
Eliina:
195 »Pyssyt on sodassa surmana,
Miekat miehillä käsissä,
Tuttuna ovat tavassa,
Kamarissa kaunihina.
Tehe sinne vaan sijani,
• Huoran : Huorran. — 7 huora : huorra. — 8 yi. [härk]ie[n].
68
Kertovaisia runoja.
200 Pane kahdet villavaipat,
Pane kahdet korvatyynyt,
Pane kahdet nauhapeitot,
Kahdet liinaset lakanat.»
Kirstipä tähän mutkan muisti,
205 Pani viidet villavaipat.
Pani viidet korvatyynyt,
Pani viidet nauhapeitot,
Viidet liinaset lakanat.
Eliina levolle lähti
ja sanoi:
210 »Etpä tehnyt, niinkuin käskin,
Panit viidet villavaipat,
Panit viidet korvatyynyt,
Panit viidet nauhapeitot,
Panit viidet liinalakanat.»
215 Kirsti lähti kamarista,
Meni Uulovin tupahan.
Kirsti:
»Uulovi ylimmäinen renki,
Tulkaa te Klaun tupahan.
Rouva teitä sinne kutsu,
220 Siellä teitä tarvitahan,
Kiiruhusti kaivatahan.»
Uulovi:
»Mitäs mä siellä tehnen?»
Meni sinne arvollansa.
Kirsti kiiruusti perässä,
225 Lukitsi yhdeksät lukut,
Takateljet kymmenennet.
Juoksi sitte Aumasten ladolle,
Pikku niittysten nimelle.
Kirsti:
»Ohoh, Klas kultaseni,
230 Jo nyt tuottelen todeksi,
Minkä saattelin sanoiksi:
Uulovi emännän makasi,
Ja hän on vielä nytkin siellä,
Rouvan kanssa kamarissa.»
235 Klaus kohta kotio riensi
Allapäin pahoilla mielin,
Otti tulta tervaksehen,
Tulta tuohehen viritti,
Pisti tulen nurkan alle,
240 Valon alle valkiata.
Eliina nuori rouva
Pisti sormensa klasista
Vihkisormus sormessansa.
Eliina:
»Ohoh, Klaus kultaseni,
245 Älä sormusta kadotas[!],
Vaikkas kantajan kadotat.»
Klaus Kurki kurja mies,
Mies kurja ja katala,
Veti miekkansa tupesta,
250 Sieppas raudan kiiltäväisen,
Laski sillä sormen poikki.
Eliinainen nuori rouva
Piti lastansa lasissa,
Itkeväistä ikkunassa.
Eliina:
255 »Ohoh, Klaus kultaseni
Älä polta poikalastas,
Vaikkas poltat pojan tuojan.»
Klaus Kurki:
»Pala portto poikinesi,
Mailman lautta lapsinesi,
260 Ei se ole minun poikani,
Vaan se ompi Uulovin poika.
Eliinainen nuori rouva
Herraa Jesusta rukoili.
Eliina:
»Ohoh, Herra Jesus kulta,
265 Anna armas Herra Jesus,
Että vielä äitini näkisin.
Palakohon kaikki paikat,
Tämä vettä vuotakohon,
Siks' että äitini näkisin.
Elinan surma. 16.
69
■vo Ohoh, Ouoti veikkoseni.
Juokse joudu Suomelahan9
Käske häntä tänne tulla,
Kiinihusti joutumahan,
Puhu paremmin, kuin täälT on-
kaan.»
275 Otti Uoti mennäksensä.
Sekä juoksi, että joutu10,
Pian juoksi järven poikki,
Tuli tuonne Suomelahan.
Uoti:
»Ohoh, muori kultaseni,
28o Eliina teitä sinne kutsu.»
Nousi hän pian vuoteeltansa,
Puki päällensä vaatteita.
Muori:
»Voi minua vaivaista vaimoa,
Kuinka barnehin hamettani,
285 Hame aina edestakaisin,
Kuinka liene tyttäreni?»
Uoti:
»Hyvin kyllä, muori kulta,
Hyvin ennen, nyt paremmin.»
Muori:
»Voi minua vaivaista vaimoa,
290 Kuinka sukin sukkiani,
Sukin aina edestakaisin,
Kuinka liene tyttäreni?»
Uoti:
»Hyvin kyllä, muuri kulta,
Hyvin ennen, nyt paremmin.»
Muori:
29ä »Voi minua vaivaista vaimoa,
Kuinka kengin kenkiäni,
Kengin aina edestakaisin,
Kuinka liene tyttäreni?»
Uoti:
»Hyvin kyllä, muori kulta,
300 Hyvin ennen, nyt paremmin.»
Muori:
»Voi minua vaivaista vaimoa,
Kuinka troijyn trrtijyäni.
Tröijyn aina edestakaisin.
Kuinka lienee tyttäreni?»
Uoti:
305 »Hyvin kylki, muuri kulta,
Hyvin ennen, nyt paremmin.»
Muori:
»Voi minua vaivaista vaimoa,
Kuinka myssyn myssyäni.
Myssyn aina edestakaisin,
310 Kuinka liene tyttäreni?»
Uoti:
»Hyvin kyllä, muori kulta.
Hyvin ennen, nyt paremmin.»
Muori:
»Voi minua vaivaista vaimoa,
Kuinka levin liinojani,
3i5 Levin aina edestakaisin.
Kuinka liene tyttäreni?»
Uoti:
»Hyvin kyllä, muori kulta,
Hyvin ennen, nyt paremmin.»
Ehtivät Suomelan lahdelle.
Muori:
320 »Voi minua vaivaista vaimoa,
Sauhu Laukusta näkyypi,
Sauhu Klaun kartanolta.
Mitä tuolla tehtäneekin
Noin sakian sauhun kanssa?»
9 Suomela, Eliina rouvan kotitalo, Stenbockien silloinen sukukartano, on noin
puolen penikulman matkan päässä Laukosta kaakkoista ilman suuntaa kohti toisella
puolella Aition selkää erään pitkän lahden perukassa. Kirj. muist. — 10 jout[ruP| :
joutu. — u yi [valklfeTasta].
70
Kertovaisia runoja.
Uoti:
325 »Kukot siellä kultatahan,
Kanan pojat kaltatahan,
Lampaita lahdatahan,
Sian päitä korvetahan,
Pienen prinsin ristimiksi,
330 Pienen poikasen pidoksi.»
Tulivat Klaun kartanolle,
Laski maahan polvillensa
Oman vävynsä etehen.
Muori:
»Oh, mun Klaus kultaseni,
335 Ota pois tulesta poika,
Vaka vaimo valkiasta»!»
Klaus Kurki.
»Poltan porton poikinensa,
Mailman lautan lapsinensa.»
Muori:
»Älä polta Klaus kulta,
340 Anna mennä muille maille
Jälkiänsä piilemähän,
Töitänsä häpeämähän.»
Kirsti:
»Älä päästä Klaus kulta!
Pane pänni pahoja jauhoja,
345 Terva tynnyri lisäksi,
Ne heitä tulen sekahan,
Että paremmin palaisi.»
Muori:
»Oh, mun vähä Eliinani,
Ohoh, lapsi parkaseni,
350 Mahdoit olla mielin kielin,
Mielin kielin, porton kanssa?»
Eliina:
»Oli, mun äiti kultaiseni,
Ei o' syytä pienintäkään,
Ei vikoa vähäistäkään,
355 Silmäneulan vertaistakaan.
Tehin kaikki, mitä taisin,
Vielä päällekkin vähäisen.
Pala nyt tämäkin paikka,
Koskan vielä viimeseksi,
360 Kovan kuoloni edellä,
Sain nähdä äitini silmät!»
Olis vielä ottanut hyvästi,
Sanonut pari sanaa
Itkevälle äidillensä,
365 Raukka raukesi samassa,
Lensi liekkien sisähän,
Vaipui ilmevalkiahan.
Se oli meno nuoren rouvan,
Nuoren Eliina emännän,
370 Joka oli kaunis kasvoltansa,
Kaunis kaikella tavalla,
Kauvan sinua kaivatahan,
Ijan kaiken itketähän.
Itku ei Laukosta lakkaa,
375 Valitus Vesilahdesta.
Se oli loppu nuoren vaimon,
Kanssa pienen poikalapsen.
Kulu tuskin puoli kuuta,
Taikka kaksi viikkokautta,
380 Hevosia tallin täysi,
Nautoja naveton täysi,
Kuoli kaikki korsi suuhun,
Kaatu kaurojen nojalle.
Klaus Kurki kurja miesi,
385 Mies kurja ja kamala
Istui aitan kynnyksellä,
Sekä istui, että itki.
Jesus äijänä käveli
Sekä Klaulta tiedusteli:
390 »Mitäs itket Klaus Kurki?»
Klaus Kurki:
»KylT on syytä itkemistä,
Vaivoja valittamista:
Poltin oman puolisoni,
Elinan surma. 16.
71
Sytytin Byleni täyden,
395 Poltin pienen poikaseni,
Vasta kannetun kadotin.»
Jesus:
»Kyllä tiedän Eliina rouvan.»
Klaus Kurki:
»Missäs on Eliina rouva?»
Jesus:
»Tuoli' on Eliina rouva,
400 Tuolla taivahan talossa.
Ylisessä ta iva liassa,
Ylimmäisen portin päällä.
Jalkojen suuressa Jumalan,
Kuuden kynttilän edessä,
405 Kulta kirjanen kädessä.
Pikku poikainen12 sylissä,
Uulovi oven edessä.
Tiedän myöskin Klaus Kurjen.»
Klaus Kurki:
»Kussasta on Klaus Kurki?»
Jesus:
410 »Tuoli' on tuolla Klaus Kurki,
Alasessa helvetissä,
Alimmaisen portin alla,
Kannukset vähän näkyvät,
Jalan alta kuhistavat.
415 Vielä tiedän Kirsti huorran.
Tuoli' on tuolla Kirsti huorra,
Alisessa helvetissä,
Alimmaisen portin alla.
Palmikot väliä n näkyvät,
420 Kultarihmat kuumottavat.»
Klaus tuo ajohon lähti,
Pisti pillit säkkiliinsä,
Soitti suolla mennessänsä,
Kajahutti kankahalla,
425 Järähytti järven päässä,
Ajoi päin sulaa merta
Alle aaltojen syvinten.
Se oli meno nuoren miehen,
Kanssa nainehen urohon,
430 Kirsti rakkina perässä.
Jo ensimmäisen puolisonsa, orpa-
nansa13 Kaarina Flemingin kuoleman
jälkeen joutui Klaus Kurki omantun-
non vaivoihin. Toisen vaimonsa Elina
Stenbockin ja tämän kanssa siittä-
män poikansa poltettuaan, päätti
Klaus Kurki itsemurhalla lopettaa
tärkeillä rikoksilla tahratun elämänsä.
Hän valjastutti kaksi hevosta vaunu-
jen eteen, istui itse vaunuihin ja ajoi
Päiräniemen jyrkältä kalliolta14 suo-
raan järveen. Kirsti, jonka valta Lau-
kossa Klaus Kurjen kuoleman jälkeen
olisi ollut pieni, meni isäntänsä pe-
rässä samaa tietä järveen, jonne he
molemmat jäivät.
Kerrotaan koetetun pelastaa vau-
nuja ylös järvestä, mutta veden pin-
taan noustuaan, vaipuivat ne uudes-
taan pohjaan, eivätkä sittemminkään
tehdyt pelastamis-yritykset ole pa-
remmin onnistuneet. Kun kalastajan
nuotta takertuu Päiräniemen kallion
alla olevaan vedenalaiseen kariin, sa-
notaan Klaus Kurjen vaunujen nous-
seen ylös muistuttamaan kalastajalle,
että juuri siinä syvänteessä on hau-
tansa saanut tuo Laukon mahtava
Klaus Kurki.
12 poikanen : poikainen. — 13 Klaus Kurjen täti (isän sisar) Elina Niilontytär
Kurki oli naimisissa Maunu Klaunpoika Fleming'in kanssa. He tulivat Fleming'ien
nuoremman sukuhaaran esivanhemmiksi ja heidän vanhin tyttärensä Kaarina oli
Klaus Kurjen ensimmäinen puoliso. Kirj. muist. — 14 Päiräniemen kallio on Laukon
kannaksen pohjoisella puolella Vakkalan lahden rannalla lähellä kartanon rakennuk-
sia. Kirj. muist.
Kertovaisia runoja.
17. Vesilahti. Kallio N, n. 290. —12.
Ida Heinonen. Kuullut Halikossa
K. W. Förbomilta, joka runon oli oppi-
pinut vaimonsa veljeltä Laukosta. Mp.
Uskelassa.
Paha Klaus Kurki, ku frouvans polt.
Klaus Kurki kurja miesi,
miesi kurja ja kamala,
istui aitan kynnyksellä,
sekä istu, että itki.
5 »Mistäs1 tunnet Klaus Kurjen,
onko hän kummempi muita?»
»Tulennasta tuiman tunnen,
jalon jalan heitännästä.»
»Eikös muita ylpiöitä,
io kun on Laukon Klaus Kurki?»
Klaus lähtevi tupahan,
polki jalan portahalle,
miekalla oven avasi,
tupellansa kiini tunki.
15 Klaus tuo tuli tupahan
joukon kanssa kartanolle,
saran saatto miehen kanssa,
saran satulaurohon;
miehet kultamiekoissansa,
20 hevoset hopiapäissä.
»Onkos teillä neittiä myyrä,
piika mulle pirettynä?»
»Ei meillä neittiä myyrä,
ei piika piretty minulle[!].»
25 Klaus tuo rannalta tulevi,
ajoi kohti kartanoa,
viisi veljestä Elinan,
istut kaikki pöörän päässä,
nousit kaikki katsomahan,
30 kävit kartanolle vastahan.
»Ei neittiä mäellä myyrä,
tehrä kauppa kartanolla;
hevoset mäellä myyrään,
ka vja jalat kartanolla.
35 Onpa meillä tupakin,
tupa tulla, toinen mennä,
talli kans on hevoset panna,
vaja varsat valjastella,
naulat laskea satulat.»
40 Klaus Kurki vielä kysyi:
»Onkos teillä neittiä myyrä?»
Jopa äiti Elinan nuoren
Klaus Kurjelle kumarsi:
»Ei ole meillä neittiä myyrä,
45 piikat meillä pikkusia,
kaikki keskenkasvavia.»
»Onpa teillä Elina nuori,
kyllä vahva varreltansa,
avioksi auttavainen;
50 annappas mulle Elina!»
»Oi mun kultaiseni!
Älä mua Klaulle anna,
eihän minä vielä taira
panna työhön palkollista,
55 ruokkia suurta perhettä,
lioitta suurta tarhakarja.»
»Sitä ei sinun tarvittekka,
kosk on siellä Kirsti piika;
pankon työhön palkolliset,
60 ruokkikoon ison perheen
ja kaitselkohon tarhakarjan!»
»Kyll on siellä Kirstipiika,
Laukon entinen emäntä.
se mun tules polttaja,
05 kovin päivin kuolettaja.»
»Ei oi Kirsti ennenkä kettään polt-
tanu,
kovin päivin kuolettanu,
eikä ennen, eikä vasta.»
Kukas kuitenkin oli hullu,
17. » Säkeissä 5, 7, 9, 117, 138, 174, 194, 312, 336, 347 pieni alkukirjain.
Elinan surma. 17.
73
io kukas muu kuin Kiina raukka!
Otti kililat. antoi kättä
kurjan Klaaus Kurjen.
Kävi Klaaulle emännäksi.
Kirsti katseli klasista.
75 tuli silmistä välkkyeli:
»Voi millä tavalla
mä saisin ton välin pahenemaan,
ennenkuin valtani annan
ja toisen käskyjä kuu[n|telen?»
80 Eipä muita ta iv i t tukkaan,
itse Kirsti neuvon keksi,
läksi Klaaun pakinoille:
»Voi mun Klaaus kultaiseni,
vähäpä sinä tiiät!
85 Uolevi makasi emännän kanssa,
nuoren Elinan, renki roisto!»
»Voi mun Kirsti piikaiseni,
jos sä laitat toreksi,
minkä sait sä sanoiksi.
»o sinun silkillä vaatetan
ja Elinan tulessa poltan2!
Viisi villaista hametta
annan sinun käyräksesi.
enkä Elina rouvan!»
»a »Voi mun Klaaus kultaiseni,
aja pienelle niitylle.
aja Aumasten3 Lirolle,
sano kauvas meneväsi.
monet viikot viipyväsi
ioo keräjissä Pohjanmaalla;
silloin tuottelen toreksi,
minkä saattelin sanoiksi!»
Klaaus Kurki kurja miesi
totteli huoran houkutusta,
105 meni Elinan kamarihin:
»Voi mun pieni Elinani.
laita voita vakkasehen,
suuri säkki evästä,
liikiö sianlihaa,
no karpio kananmunia.
pitkät matkat mennäkseni
käräjille Pohjanmaalle!»
»Voi mun oma kultaiseni.
älä siellä kauvan viivy,
us viikot on mulla viimeiset,
päivät vielä vumeisemmät!
Astu suurin askelin.
tai astu toisten loinen puoli;
puhu asia puolille.
i2o mene toisten täyttämään;
syö puoli evästä,
s\ ö toisten toinen puoli;
juo puoli lasia s.
jätä toinen puoli Pohjan noitien
juotavaksi»
125 Niinpä pani Elina rouva
suureen säkkihin evästä,
laitti voita vakkasehen.
liikkiön sianlihaa.
karpion kananmunia.
i3o Klaus lähti matkahan,
ajoi pikku niitti lie.
ajoi Aumasten3 larolle.
Kirsti huora tupaan lähti
vaatteita pieniä pesemään
135 ja paitoja Elina rouvan4.
Kuului kolina tuvasta,
pankkina patatuvasta.
Rouva kävi katsoman6,
mitä siellä kolkatan":
m» »Voi mun Kirsti piikaiseni,
* |vaa| poltan : p. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — * |p|rouvan : r. — 5katso-
' n : k. — 6 kolkataa n : k.
74
Kertovaisia runoja.
mitäs täällä niin kovasti kolhit
ja patojani paukuttelet?»
»Huoran huopia virutan,
huonon vaimon vaattehia!»
145 »Äläpäs Kirsti piikaiseni,
kolhi niitä niin kovasti!»
»Kolliinpa mä kiusallakin,
kolhin vielä kovemmin!»
»Älä kolhi, Kirsti huora,
150 paitojani pahasti!
Ei niit ole täällä tehty,
vaan on äitini kotona!»
»Huoria on ne hyvätkin piiat,
vaan ei portot puoletkaan!
155 Vähäpä minun väliä,
vaikka parka palkollinen
haukuttaisin huoraksi,
kun isot emännätki,
ovat renkien kai[na]lossa,
i6o pitkäpartojen parissa!»
Itku silmissä Elina tuli
rannalta tupahan.
Kirsti kiiruhti perässä:
»Kuulkas rouva kultaiseni,
165 otetas me renkit työstä,
häijyt härkien perästä,
piretän nyt pirot pienet
sekä pienet juupelijuhlat;
niin täällä ennenkin tehtiin,
170 kun oli reisulla isäntä!»
»Kirsti kiltti piikaseni
teeppäs itse, niinkuin tahrot,
niinkuin teit sä ennen mua!
Tyhjennä kaikki tynnörit,
175 se vaan yksin täynen jätä,
kun on tehty minua varten!»
Kirstipä tähän mutkan muisti:
sen hän sitten ensin laski.
»Voi mun Kirsti piikaiseni,
iso toisin teit, kun toisin käskin!»
»Voi mun kulta rouvaseni,
mihin teen mä yösijanne,
teenkö uuteen tupahan,
ylimäisen holvin päälle?»
185 »Tee niinkuin ennenkin teit
sijani Klaavun tupahan,
siellä miekat välkkyväiset,
siellä pyssyt paukkuvaiset,
siellä raurat raatelevaiset!
190 Pyssyt tarvitaan sorassa,
miekat miehien käsissä,
ei tuttuja ole tuvassa,
kamarissa kaunihissa.
Sinne tee vaan sijani,
195 pane kaksi villavaippa,
kaksi korvatyyny,
kaksi liinaista lakana!»
Kirstipä meinasi kiusallakin:
panen viisi villavaippa,
200 panen viisi korvatyyny;
viisi liinaista lakanaa.
Elina tästä levolle läksi.
»Voi mun Kirsti piikaiseni,
etpä tehnyt, niinkuin käskin,
205 panit viisi villavaippa,
panit viisi korvatyyny,
viisi liinaista lakanaa.»
Kirsti juoksi kamarista,
meni Uolevin tupahan:
210 »Kuulkaas Uolevi, ylinen trenki,
tulkaas Klaavun tupahan,
siellä teitä tarvitahan,
kiiruhusti käskettiin.»
»Mitasta mä siellä tehnen?»
215 Meni sentään arvoltansa.
Kirsti kiiruhti perässä,
yhreksät ovet lukitsi,
takateljet kymmenet:
Elinan surma. 17.
75
sitte juoksi pikkuniitulle,
iso kiiruhti Aamasten kirolle:
»No mun Klaavaa kaltaiseni,
nytpä laittelen toreksi,
minkä saattelin sanoiksi:
on hän siellä nytkin vielä
225 f ro u van kanssa kamarissa!)
Klaavus kohta kotiin läksi
pahalla päällä, pahoilla mielin,
otti tulta tervaksehen,
tulta tuohon viritti,
230 pani tulen nurkan alle,
valoi alle valkiata.
Elinainen nuori rouva
pisti sormensa klasista,
vihki sormus sormessansa.
235 »Voi mun Klaaus kultaiseni,
älä sormusta karota,
vaikka kantajan karotat!»
Elinainen nuori rouva
piti lastansa lasissa [!],
240 itkeväistä ikkunassa.
»Voi mun Klaaus kultaiseni.
älä polta poikalastas,
jostas poltat pojan luojan[!]!»
»Pala portto poikinesi,
245 ma ilma n lauta lapsinesi;
ei se ole minun poikani.
vaan se ompi Uolevin poika!»
Elinainen nuori rouva
Herra Jesusta rukoili:
250 »Oohoh Herra Jesos kulta.
anna annos Jesus kulta,
että äitini näkisin;
palakohon7 kaikki paikat,
tämä vettä vuotakohon,
255 siks et äitini näkisin!
Voi mun Uoti veikkoseni.
juoksi- joutuin Suomelahan!
Kumi tänne äitiäni,
sano paremmin kuin onkaan!»
260 Uoti läksi juoksemahan,
sekä juoksi, että joutui,
pian juoksi järven poikki,
tuli I! 1 tuonne Suomelahan:
»Jo nyt muori kultaiseni,
265 rouva teitä sinne käski,
siellä teitä tarvittaisiin,
kiiruhusti käskettiinkin!»
Nousi muori vuoteeltansa,
alkoi päällensä pukea:
270 »Voi minua vaivaista vaimo,
kun puin hamettani,
puin aina edestakaisin;
kuinka liekään tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muori kulta,
275 hyvin ennen, nyt paremmin!»
»Voin minua vaivaista vaimo,
kun puin röijyjäni,
puin aina erestakaisin;
kuinka liekään tyttäreni?»
280 »Hyvin kyllä, muori kulta,
hyvin ennen, nyt paremmin!»
»Voi minua vaivaista vaimo,
kun puin sukkiani,
puin aina erestakasin;
285 kuinka liekään tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muori kulta,
hyvin ennen, nyt paremmin!»
»Voi minua vaivaista vaimo,
kun puin kenkiäni,
290 puin aina erestakasin;
kuinka liekään tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, nuori kulta,
hyvin ennen, nyt paremmin!»
»Voi minua vaivaista vaimo.
Säkeet 253, 254 ja 255 ovat reunaan lisätyt.
76
Kertovaisia runoja.
295 kun levitin liinani,
levitin aina erestakaisin;
kuinka liekään tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muori kulta,
hyvin ennen, nyt paremmin!»
300 »Voi minua vaivaista vaimo,
kun puin myssyäni,
puin aina erestakaisin;
kuinka liekään tyttäreni?»
»Hyvin kyllä, muori kulta, "
305 hyvin ennen, nyt paremmin!»
Tuli muori pukeneksi,
sitte lähtivät ajohon.
Ajoivat Suomelan lahrelle:
»Voi minua vaivaista vaimo,
310 Savu Laukosta näky vi,
sauhu Laukon kartanosta.
Mitäs tuolla tehräänkään
noin sakian sauhun kanssa?»
»Kukot siellä kuitataan,
315 kananpojat kaltataan,
lampaita lahrataan,
sianpäitä paistetaan,
pienen prinssin ristimeksi,
pikku poikasen piroksi.»
320 Tuli Laukon kartanolle,
laski maahan polvillensa,
etehen oman vävynsä:
»Voi mun Klaavus kultaiseni,
ota pois tulesta poika,
325 vaka vaimoa valkiasta!»
»En ota porttoa tulesta,
eikä porton poikakaan,
palakoon portto8 poikinensa,
mailman lauta lapsinensa!»
330 »Älä polta Klaavus kulta,
anna mennä muilla maille
jälkiänsä piileilemään,
töitänsä häpeilemään!»
Kirsti tuli kiiruhusti:
335 »Älä vainen Klaavus kulta!
Vaan pane jauhoja pahoja,
tervatynnyri lisäksi,
heitä tulen sekahan,
että paremmin palaisi!»
340 »Voi mun pikku Elinani,
voi mun lapsi par kani,
mahros olla mielin kielin,
mielin kielin Kirstin kanssa?»
»Voi mun äiti kultaiseni,
345 ei ole syytä pienintäkään,
vikaista vähäistäkään.
Kaikki tein, minkä taisin,
vielä päälle vähäisenkin.
Ole kiitetty Jumala,
350 ylistetty Herra Jesus,
kun torjut tuliset liekit,
että vielä viimeiseksi,
kovan kuoloni erellä,
sain nährä äitini silmät.»
355 Olis ottanut hyvästi,
puhallellut vähäsen vielä,
itkevälle äitillensä;
raukka raukesi samassa,
lensi liekkien sisähän,
360 vaipui ilmivalkiahan.
Se oli meno nuoren rouvan,
nuoren Elina emännän,
jok oli kaunis kasvoiltansa,
kaunis kaikilta tavoilta.
365 Kauvan häntä kaivatahan,
ijän kaiken itketähän,
itku ei ikän Laukosta lakkaa,
ei valitus Vesilahdesta.
Se oli meno nuoren rouvan,
370 kanssa, pienen poikalapsen.
pojika| : portto.
Elinan surma. 17 a.
77
Kului tuskin puoli vuotta.
vieri kaksi viikkokautta:
hevosia9 tallit täynnä.
lehmiä navetat täysi,
375 kuolit kaikki konsa[I] suuhun,
kaatuit kaurojen nojalla.
Klaus Kurki, kurja miesi,
miesi kurja ja kamala,
istui aitan kynnyksellä.
380 sekä istui, että itki.
Jesus äijänä käveli:
»Mitäs itket Klaavus Kurki?»
»Kyl on syytä itkemistä,
vaivoja valittamista!
385 Uskoin huoran houkutukset,
valhet sekä vakutukset,
poltin oman puolisoni,
poltin pikku poikaseni,
vasta kannetun karotin.»
390 »Kyllä tiedän Elina rouvan!»
»Missäs on tuo Elina rouva?»
»Tuol on, tuol on Elina rouva,
ylisessä ymmärskissä,
tuolla taivallan talossa!
395 Kuusi kynttilä eressä,
kultakirjainen kädessä,
pikku poikanen sylissä,
Uolevi oven eressä.
Tieran myöskin Klaavus Kurjen:
400 tuol on toi Klaavus Kurki
alimmassa helvetissä.
alimmaisen portin alla,
kannukset vähän näkyvät.
kultakellot kuumottavat.
405 Vielä tierän Kirsti huoran:
tuolla on toi Kirsti rouva
alimmassa helvetissä,
alimmaisen portin alla.
palmikot vähän näkyvät,
410 kultarihmat kuumottavat.»
Klaus Kurki, kurja miesi,
mies kurja ja kamala,
satuloitsi orihin
mustan vaunun etehen,
415 pisti pillit säkkiin,
soitti suolle mennessänsä,
ajoi päin sulaa merta;
ja Kirsti rakkina perässä.
Siin oli meno nuoren miehen,
420 kanssa nainehen urohon.
17 «. Kangasala. Borenius n. 52.
-ul,74.
Hakalan Taava, erään Kerppolan
Torpparin vaimo.
fHuolimatta mahd. kirjallisesta al-
kup. on seuraava katkelma mukaan
otettu. |
Laus Kurjen arkki*. I
Eliinainen2 neitty nuari3
Meni aittahaam4 mäjelle5
Vaski vakka6 kainaloissa7.
Vaski avv.ijii vakkasessa.
Äiti:
5 »Tu.ilta tullee Klaus8 Kurki8
(Eliina:)
»Mistäs tunnet Klaus8 Kurjen8?»
»Tulennosta tuiman tunnen,
* kk-.ssa iso alkukirjain.
\~ (c. ' Arkista oppinut, mull oli semmonen arkki. Mp. huom. — 2 Elinainen :
Eliinainen. — 3 r. »Tapanin laulu» = [Tapanin] virsi. »Lasten virsiä». (Runon nimeä
ei tunneta). — 4 aittanani : aittahaam. — 5 mäjell |ä| : mäjelle. — 6 vakkajnen| : v. —
' kainalossa : kainaloissa; yi. [kainal]ossa. — 8 kk:ssa pieni alkukirjain.
78
Kertovaisia runoja.
Jalon jallaan9 heitännöstä.»
Klaus K [urki]8 ajoi pihhaan
10 Salan hevOjS miähen10 kanssa,
Salan satula urohoon11:
Miähet kulta miakoissansa,
Hevoset hopia12 päissä.
Kl[aus] K[urki] tuli pihaan13,
Kysy:
15 »Onko teillä neityttä myylä,
Piikaa mullen pilettynä?»
»Ei neityttä mäjellä myylä14,
Pannaan15 kauppa kartanolla,
Hevoset mäjellä myylää16.
20 Kyllä meill' on tupiaki:
Tupa meill' on yljän tulla,
Tupa tulla, toinen mennä,
Vaja varsat valjutella17,
Naulat laskee18 satulat19.»
Äiti:
25 »Ei meil om neityttä myylä:
Piiat meil om20 pikkusia,
Kaikki kesken kasvavia.»
K[l]aus K[urk]i:
»Ompa tua21 vähä Eliina,
Joka auttaa avioksi
30 *Annappa vähä Eliina.*»
Eliina:
»Älä anna minua Klaulle,
Se minun koviim päiviin kualettaa
Ja minun tulessa polttaa.»
(En minä muista kuin sitä välillä
on).
18. Tottijärvi. Borenius (1986) 481*.
-28/874.
Pajulahti. »Porin Kaisa» (mies,
Pori ennen ollut jääkärinä), kant-
tori Stalmannin täti. Ennen arkkia
oppinut.
»K[l]aus kurjen virsi»2.
(Alkua ei muista)
Äiti sanoo:
»Mahroit olla mielin kielin,
Miel[in] k[ielin] porton kanssa.»
Eliina vastas sitten että:
»Koitin3 olla miel[in] k[ielin],
Kaikki tenin4 mitan5 taisin,
5 Viälä6 vähäm7 paalienkin8
Pala nyt tämäkin9 paikka,
Koskan näin äitin10 silmät
Kovan3 kualonF eöellä12.»
(Siin on pari 3 värsyä välillä kun en
m[inä] muista)
Jiesus äijänä käveli,
io Klaus Kurki3 istu tallin kynnyk-
sellä ja itki.
Kysy:
»Mitäs itket Klaus3 Kurki3, 13?»
9 jalan : jal/aan. — 10mi|e|hen : miähen. — u uroh|o|n : urohoon. — 12 ia aJle-
viiv. — 13 yi. [pi]hh[aan]. — 14 myylä : *mäjellä* m. — ls aan alleviiv. — 16 Säe ala-
reunaan kirj . , mutta merkitty tähän kuuluvaksi. — 17 valj ]a|tella : valjutella. —
18 ee alleviiv. — 19 kk:ssa seuraa: | Äiti, Älä anna minua Klaullen (en muista nuu-
kaan)!.— 20 o|n| : om. — ai ua alleviiv.
18. 1 Ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 2 r. »Kaikki vaan yhrellä nuatilla mitä on sem-
mottia». — Ei puoli-i11 jälkeäkään. Mp. huom. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — 4 h
alleviivattu. — 5 mitä : mitan. ■ — 6 Vi|e|lä : Viälä. — 7 vähä : vähäm. — * Kumpikin
nalleviiv. — 9 tämä : tämä/cm. — 10 ätin : äitin. — u ku|o|loni : kuoloni. — 12 e|r|ellä:
edellä. — I3 Säkeitten alkup. järjest.: 17, 17 a — k, 11 — 16; num. muutettu. Säkeet
f — k reunaan kirj.
Elinan surma. 18—20.
79
»Kyll «m syyssä itkemistä,
Vaivassa valittamista:
Poltin oman pnalisani14,
15 Sekä piänen15 poikaseni,
Äsken kannet un kadotin16.»
Kysy:
Missä on Eliina" frouva?»
Klaaus18 Kurki3 pisti pillit säkki-
hinsä,
Soitti sualla mennessänsä,
20 Järven päässä19 järähytti.
Ajo äkkiä järveen
Tiina rakkina perässä.
Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden-
nyssäkeet edelliseen:
[Otsikko:] [K]/aa[us k. v.]
Oa. s. Älä polta poikalasta
b. Vaikkas poltat pojaan tuojan!
c. Poltan porton poikinensa
d. Mailman lautan lapsinensa
e. Ei se ole minun poikan
f. Vaan se on20 Pavelin21 poika22.
5. [V. v. p]eä[hVnkin]
10. [KlMaus k. i. t. k. j.i.]
11. [M.i. kla]a[us k.?]
17a. Eliina frouva istuu taivaassa
[E. f. i. taiva[/i[assa]
b. Pikku poikanen sylissä
c. Uaveli oven edessä
(Sitten kun sen sai kuulta
kysy ■:
d. Missä on Klaaus3 K [urki]8
e. Kl[aaus] K[urki]8 on helvetissä
f. Alimmaisen portin alla
g. Kannuksia vähän näkyy.
h. Missäs on Tiina huarra24,25?
i. Tiina h[uarra on| helvetissä]
j. Alimfaisen] p[ortin] a [11a]
k. Palmikoita vähän näkyy.
Enpä tiedä tikka raukka,
kuta tammea takonen.
19. Tyrvää. Kullan n. 28. —10,l103.
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v.
Tikka sanoi käelle:
»Tyhjää kakut, kultainen käki.»
»Enpä tiedä, tikka raukka,
Kuta tammea takonen,
Kuta kuusta kolkuttelen.
5 Moni on pinnalta sileä.
Päältä hyvän näköinen,
Vaan on sisältä lahoa,
Sydämeltä mällännyttä;
Toiset päältä köykäiset,
io Melkeinpä lahon näköiset,
Vaan on sisältä sielät,
Sydämeltä ehykäiset.»
Piispa Henrikin surmavirsi.
20. Eonkilahti. Saarimaa n. 531.
—09.
tl. p. Yläneellä.
Mist Lalli laki sai?
Hyvä miähe hytyst (= piispa
Henrikin)
14 Jälkimm. a alleviiv.
pi|e|nen : piänen.
16 d alleviiv. — 17 ii alleviiv.
— 18 aa alleviiv. — '* pää|s|sä : päässä [I]. — 20 |oon : on. — 21 Onko se Uaveli |vai
Ualovi] minä en muista. Mp. alahuom. — " Käsikirjoituksessa on tämän jälkeen seu-
raava kertojan lisäys: (Ennen: Mitä siällä tehtäncAAään — sauAun »Mullakin ne on niin
lap[s]uuden aikaset». — "Sana ylipyyhitty. — " kk:-^;i iso alkukirjain. — Mrr alleviiv
80
Kertovaisia runoja.
21. Pomarkku. Lindgren n. 234.
-29/n 92.
Uusikylä. Ruotivanhus Heikki Kan-
kasniemi, n. 79 v.
Kirjall. vaikutusta.]
Pispa Hendrikin surma1.
Lalli otti pispan lakin,
Pyhän miehen hytyrin,
Kulki kovin kiiruhtaen,
Pakeni pahan2 ilkinen.
5 Katsoi lapsi kehdostansa,
Kohensi kättä pientä,
Puolelta vuodelta puheli,
Ymmärtävästi saneli:
»Kaksi on lakki Lallin päässä
io Eikä3 omat kumpikaan.
Mistä Lalli lakin sai,
Pyhän miehen hytyrin?
Lallilla on lakki pääsä
Katalassa kallossansansa[ ! | ,
15 Pispan lakki lavea,
Huippu tottörö[!| komea.»
Tuosta Lalli lapoaan,
Riensi raukka riivatusti.
Eipä ollut turvaa tuolla:
20 Ahdisteli hiiri lauma,
Raateleeksi rieteli.
Lalli rannalla |!] pakeni,
Hiiret hiipi perässä,
Kaapusi rannan raitiolla,
25 Nousi puuhun pidempään,
Hiiret puuta kalvatteli,
Juuresta poikki järsien.
Puu kaatui kamalasti,
Vieri virtaan vinhasti.
30 Lallin loppu rumalta,
Näytti kalman katalalta;
Veteen vaipui vimmaa pää[!],
Suistui Henrikin surma mies.
Henrikin surmasta on muuten eri-
tyinen tarina kansan keskellä.
22. Köyliö. Palonen maikakert.,
Niemi fi,unonker. matkak. siv.
309. —52.
Köyliössä ollessani kuulustelin, jos
jonkunmoisia juttuja pispa Henrikistä
olisi jälellä kansan seassa. Nämät
täällä eivät enään tietäneet mitään
muuta, kun että Lalli — Köyliön kar-
tanon senaikuinen isäntä — olisi Sankt
Henrikin tappanut järvellä, ja lyönyt
sormen, jossa oli sormus, poikki, joka
sormi sormuksenensa sitten jäälohka-
resta löyttiin Mittomaarin aikana. Hen-
rikin hautaamisesta, ja häristä, joilla
ruumista kuljetettiin, oli alku eräästä
runosta jälellä, näin kuuluva:
»Musta mulli Muntilasta,
Toinen Polsun Jaakolasta»,
vaan tässä kaikki heidän tietonsa oli-
kin.
23. Köyliö. Killinen K, Suom. Mui-
naisin, yhd. aikakausk. II s. 98.
Keskiaika. Noin 1/i virstaa pohjoi-
seen päin siitä saaresta, jolla Köyliön
kartano on, on toinen V« virstaa pitui-
nen saari, jonka nimi on Kauko, sa-
notaan sitä myöskin Lallinluodoksi.
Tämän luodon sivulla sanotaan Lallin
murhanneen Henrikin, joka siis oli
sillä kertaa Kokemäelle päin menossa
koska tämä luoto on Kokemäelle päin
siitä saaresta, jossa Lallin asunto oli.
21. » kk:ssa iso alkukirjain. — 2 |pahen| pahan : p. — 3 Säkeissä 10 ja 16 on
pieni alkukirjain.
Piispa Henrikin surmavirsi. 23—27.
81
Vielä tiedetään Köyliössä kertoa, että]
kun Henrikki oli murhattu, hankittiin
hänen ruumiistaan vetämään k.iksi
mustaa härkää, ja saatiin
Musta mulli Mantilasta,
toinen Polsun Jaakolasta.
24. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n.
105. —30.
Vanhantalon isäntä, n. 50 v.
Kusta Lalli on lakin saanut
mies paha hyvän hytyrän?
»Mistä Lalli lakin saanu,
hyvä miähe hytyrä,
paha miähe pahuus?»
Hiiret rupesivat kiusaamaan niin
ettei Lalli saanu lepoo yäl eikä päiväl.
Hän kiipes viiteen kuuseen järven ran-
nal; hiiret nakersivat poikki ja Lalli
kaatus kuusines päivines järveen. Siit
sai järvi Hiiri järve nimen. St Hen-
rikki pantiin vetämään
»musta mulli Muntilasta,
toinen P »Ison Jaakolasta.»
(Talojen nimiä Köyliössä).
25. Kurria. Kaukomaa L. n. 3. —
16/6 30.
Karviankylä. Joos. Kallioniemi,
93 v. Ihmisten puheista oppinut.
Mistäs Lalli lakin saisi,
Hendrikki hyvän hytyrin?
Se on Hämehen maassa tapahtunut.
Lalli tappoi miehen Köyliön järvellä.
26. Länsi-Suomi, Niemi A. R, n. 4.
—90.
Lallista.
Lalli on Köyliön kartanon ensimäissi
isäntti. Kon pispa Henrikki Koke-
mäelt tuli tän ei Kirsti Lallin emäntä
antanu ruakka vaan
»keitti kiältä kelvotonta.»
Pispa otti ja maksoi kaksinkertaisest
ruan. Lalli, kon tul kotti lähti aja-
ajamaan takaa ja tappoi Henrikin
Kauko luaros Köyliönjärves1. Sit
otti hän viäl piispa lakin. Vähänen
laps sano laattialt:
27. Satakunta. Suom. Kirkkohist.
Seur. toim. XXVIII s. 9, 1930.
Kaksi 'pyhää Henrikkiä koske-
vaa muistiinpanoa, Kirj. Aarno
Maliniemi ja J. J. Mikkola.
Relation om S:t Hnnrichs dod.
Han tog och af honom hans myssa
och satte den pä sit hufvvud. Sedän
han sig med detta ringa bytet bepryt
hade, skyndar han sig hemät, och när
han skulle taga myssan af sig, och
helsa pä sin hustru, blif\vo häären och
härgälen fastsittande wed myssan, sä
at sedän mössan \var aftagen, syntes
blodiga hufvvudskälen. Det berättas
och at da han skulle draga av sig rin-
gen, har han ryckt af sig fingret. Til
detta när\varande Gudz straff säges
hustrun haf\va lagt detta försmädeliga
löijet, säjandes
Custa Lalli lakin sai,
häijy mies hyvän hytyrän.
26. l Henrikin : H. *Kauko luoaros Köyliönjärves*.
82
Kertovaisia runoja.
Hämeen ihmeet.
28. Parkano. Harvia n. 257. —07.
Kiliniö. Iivari Mäntykoski, 47 v.
Olen minä kuullut kummem-
mankin,
Suomen maassa suuremmaiikin1
Hämehessä käyöessäni:
Kun lampaat laisit laattiaa,
5 Ja piiat määjyt karsinas.
Olen minä kuullut kummem-
maiikin, j.n.e.
Kun härjät hakkas halkoja,
ja rehkit luikkas parsissa.
Olen minä kuullut [kumme-
matkin], j.n.e.
io Kun hevoset istui kamarissa,
Ja isännät hirnuit tallissa.
Olen minä [kuullut kumme-
mai|kin], j.n.[e.]
Sika tiellä, miekka vyöllä, kaksilla
kannuksilla
Ja2 sotamies läätis rohisi.
15 Olen minä [kuullut kumme-
ma ukin], j.n.e.
Lehmät leipo leipiä
Ja2 emännät imivät navetassa.
28 a. Virrat. Hämeenlinnan alak.
sentin. Sylvi Mäki-Kahila, n.
349.—12U25.
Liisa Lampila, 73 v.
Ätsäristä Virroille).
[Alkup. Tuutulaulua.]
Tuu, tuu tupakkirulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä
(Muuttanut
28. • r. (t. summemmai|kin).
5 Mitä siellä tehtiin?
Isännällä kynnettiin,
emännällä karhittiin,
piiat lakas tunkioita,
siat vastas taikinoita,
io herrat ryyppäs viinaa
ja talonpojat piiinää.
Kadonnut neito.
29. Tyrvää. Kullaa n. 9. — 9/i 05.
Tapiola. Antti Kalliomäki, 58 v.
[Omatekemää ja kirjallista vaiku-
tusta seassa.]
Surullisen valitus.
Viisi oli tyttöä emolla,
Viisi lasta vanhemmalla.
Läksi tyttö puolukkahan,
Toinen läksi mustikkahan,
5 Kolmas koitti pähkinähän,
Neljäs kesä kalahan,
Viides jänön poluille,
Koukkupolven polkumille.
Mi lähti jänön jälille,
io Se sinne katoaapi;
Joka kesä kalahan,
Sepä joutui ahtolahan;
Mi koitti pähkinähän,
Se ei sieltä poijes pääse;
15 Joka mustikkaan menevi,
Sen on siellä kouko tappoi;
Yks on tyttö tylleröinen
Kotia kohti kohonneena.
Neiti mi läksi puolukkahan
20 Hän se polun kotiin polki,
Puolukoita toi kantamuksen.
Siitä emo ihastuupi,
Kuin on neiti kotia saapui,
2 kk:ssa pieni alkukirjain.
Kadonnut neito. 29.
83
Sanoi näillä sanoilla,
25 Lausui tällä lausehella:
»Viel on mulla millä eleä,
Lapseni, kulta, kunniani,
Saapui kuululliin kotihin.»
Neiti maalle marjahaaseen
30 Lupas mennä uuden kerran.
Emo kieltä, emo kielti,
Iso isoin ihmetteli,
Miksi neito marjahan,
Puolukoita poimimahan?
35 Neito sanoi sanat nuo:
»Minä marjahan menisin
Tuiman talven varaksi.»
Läksi neito marjahan,
Puolukoita poimimahan1.
40 Poimi puoloja pussillisen,
Kokeilipa kontillisen,
Silloi[n| saavutti väsymys neion,
Uni uuvutti unehen,
Kaatoi nurin mättähälle.
45 Siinä neito nukkuaapi,
Mättähällä makoaapi.
Tuli suuri tuulen puuska,
Idästä iso vihuri,
Heitti niskaan vaatteet neion,
50 Vatsan paljaaksi puhalti.
Kulki poikanen polulla,
Mies metsässä matkustaapi,
Näki neien mättähällä
Unen helmoin uupunehen.
55 Miespä tuota himoitseepi,
Päälle neion heittäytyypi,
Siinä neidon raiskoaapi,
Tina rinnan riuuttelee[!].
Neito unesta heräsi.
6o Paikkojansa pakottelee,
Vatsanansa vaivaileepi.
Neiti tuosta sanelemaan:
»Palloin tein mä, tytti raukka,
Tytti raukka, neito nuori,
65 Söin marjoja mättähältä,
Ne nyt vaivaavat vatsallani.
Unessa tuntui suloiselta,
Herättyäni vaikialta.»
Neito tuosta kotihin
-o Emollensa valittamaan.
Emo tuon sanoiksi virkki:
»Kylläpä tuosta paranet,
Pane maaten päivän, pari,
Kunnes vaivasi vajoopi,
75 Tuskasi poies poistuupi.»
Kävi tyttö makaamahan,
Makas päivän, makas toisen,
Saman verran viikkojakin.
Vatsa tuost yhä paisuvi,
80 Vyö lyhyeksi lyheni,
Siksi kunnes sukeutuupi,
Imehno[!] ilmoille ilmaantuupi.
Tyttö tuota valitteli,
Valitteli, vaikerteli,
85 Sanoi sanoilla noilla2,
Lausui näillä lausehilla:
»Mis onneni ehompi,
Kun en kuollut kolmi öisnä,
Kadonnut kapalolasna.
90 Miksi mua vaimo vaali,
Miksi emo imetti?
Parempi minun olisi
Olla manalan majoilla,
Tuonen tyttöjen keralla,
95 Kuin on kurjan kuljeskellaa[!l
Näillä mailla matkustella,
Tehdä työtä tyhjän päälle,
Nähdä vaivaa vaivan päälle,
Kokea monta kovoa
29. * poimihan : poimimahan. — 2 nolla : noilla.
84
Kertovaisia runoja.
100 Ollen ihmisten ihmehenä,
Kärpästen naurettavana.»
30. Tyrvää. Kullaa n. 91. — 1SU03.
Tapiola. Fanni Taipale, 26 v.
Äidin laulu.
Neitoni minun katosi,
Nuorna saamani katosi.
Arvaa, aurinko, asiat,
Kuu, kummat haastattele,
5 Mihin joutui neitoseni,
Kunne kanani katosi!
Kuu se asiat arvoapi:
Tyttäresi orjuudessa,
Miehen mustan vankilassa,
io Ku ei mieheen suostunut,
Vankilahan paiskattihin.
Minä tyttöä hakemahan,
Rautaset ovet avajan,
Kiviseinät tieltä siirrän.
15 Mikään ei minua estä
Lastani pois päästämästä.
Kivikirkko tehtäköön.
31. Parkano. Paldani n. 4. —52.
Kivikirkko tehtäköhön.
Annikainen, punnikainen,
Kuto kirjukankahia,
Kirjulinnassa, tuvissa,
Niidet nisku, kaitehet nasku,
B Puola kultanen kulisi,
Katto ulos ikkunasta,
Näki kirkon palavan.
Anna' palaa puisen kirkon,
Kivikirkko tehtäköhön,
io Rautaharja rakettakohon,
Paremmat papit tuotakohon,
Paremmat papin emännät,
Kiiltävämmät kirkkoherrat,
Mieluisemmat messumiehet.
Kukko lauloi Kuurinmaalla.
32. Oripää. Vihervaara n. 3154.
—11.
Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v.
Noirat lensivät paaston aikana.
Noita kulki niin nopeasti, että kun
päivä piirsi Pirkkalasa,
koitti Kokemäellä,
yleni Yläneellä.
33. Mouhijärvi. Hannus n. 175.
—90.
Vestola. Eedla Hannus, 60 y.
Pirun matkustus.
Kukko lauloi Kuurimmaalla ,
Kana kaakotti Viipurissa,
Päivä piirsi Pirkkalassa,
Koitti se Kokemäellä.
34. Ylöjärvi. Paldani n. 20*. —52.
Kukko laulo Kuurin maassa,
Kana kraakotti Kangasalla,
Päivä piirsi Pirkkalassa,
Koi koitti Kokemäellä.
35. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. i.
—SQj731.
Kirkonkylä. Siina Martta, 80 v. Mp.
Kunnalliskodissa.
Päivä piirsi Pirkkalassa,
koitti Kokemäellä,
valkeni Vanajanselällä.
Kuu paistaa, kuollut ajaa. 36—40.
85
36. Sahat ja Erä}. Hahnsson n. 221*.
—53.
Runo.
Kukko laulo Kuurinmaalla,
Kana kaakotta Virossa,
Varsa liilju Viipurissa.
Pässi määkki Pälkäneellä2,
6 Päivä koitti koivistossa,
Valkeni vatikivessä.
37. Kuhmalahti. Lindroos 15*. — 88.
Haapsaari. 40 v. nainen. Kuullut
äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Mp. Totti-
järvellä.
Kukko laulo' Kuurin maalla.
Kana kaakotti Virossa;
Sika vinku' Viipurissa,
Hepo hilju' Helsingissä.
5 Varsa Vaasan kaupungissa.
mi. Ks. n. 36.
38. [Virrat.] Pahtani 73.* —52.
Kukko laulo Kuurin maassa,
Kana Vaasassa valitti,
Sika vinku Viipurissa,
Porsas porasi Porvohossa,
5 Päivä koitti koivistossa.
39. Huittinen. Saarimaa n. 405. — 09
Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut
Huittisissa. Mp. Paattisissa.
Kukko laulo Kuurimmaalla,
kana kaakotti Virosa,
sika vinku Viipurisa.
Kuu paistaa, kuollut ajaa.
40. Kankaanpää. Mikkola J. J. n.88.
—87.
Kankaanpään kirkonkylä. Kustaa
Varvari.
Se oli yksi kuollut kuin sano, että
kuin sinä kuolet, niin sinun pitää tulla
minulle sanoon kummonen sija sinulla
on. Sittc se tuli sanoon kuin sen oli
häät sen toisen miehen, tuli sanoon sit-
te, että nyt minä tulin sanoon. Se sano
että tuokaa nyt hänelle1 multaa taltri-
killa ja se kulu hänen eestiinsä. Ja
sittenkuin se sano sille, sille ylkäälle,
että nyt on minun aikani mennä pois.
Se ylkä sano sitte että nyt minä tulen
kanssas kattoon kummonen paikka si-
nullla siellä on. Sittenkuin se meni
kattoon sen kuolleen kanssa, sano:
minä tulen ja koitan kummonen sija
sinulla on haudassa. Se meni koit-
taan, mutta hauta painu kiinni ja siellä
oli sitte niinkuin loinpuut ja ne kierti
ympäri, ja siellä oli suuria ja pieniä,
jotka oli ees mennyt, ja kuin ne kierti
ympäri, niin se teki aina 1000 aastai-
kaa kuin se ylkä mies pois. Niin oli
vaan niinkuin haahmu,niin meni sinne
samaan taloon, jossa häitä pidettiin ja
siellä puhuttiin, että täältä katos frii-
ari, että kuollut vei sen mennessänsä
ja oli sitte niin jo kauan aikaa. Kuol-
lut:
»Kuu2 paistaa heliästi,
kuullut ajaa keviästi,
eikös pelkää ihminen.»
Sano* se kuollut aina sitä ylkää kuin
ne kattoon haudalle.
36. ' Vrt. Virittäjä X:o 8 v. 1929 T. Pohjankanervo, Lisiä Iläm. muistom. j.n.e
siv. 383. — 2 Säe reun. kirj. ja säk. lopussa: (Sahalahdelta). Vrt. edell. m. kirj. siv
335.
40. » hänelle : h. *multaa*. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
86
Kertovaisia runoja.
41. Alastaro. Vihervaara n. 3123.
—11.
Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Kuuvalolla ajo joku matkamiäs
hautausmaan ohitte. Joku olento
kulki siinä peräsä ja sano:
»Kuu1 paistaa heliästi,
kuallu ajaa keviästi,
eks elävä pelkää?»
42. Alastaro. Vihervaara n. 3124.
—11.
Lauronen. Eevastiina Kivimäki,
50 v.
Toisen toisinnon mukaan se olento
sanoi:
»Kuu paistaa kirkkaasti,
Kuallu aijaa vilppaasti,
Eks pelkää kultani?»
(Matkamiäs sanoi):
»Kuin ma pelkään, kun oma
kultani kans1 on.»
Näkö kulki matkamiehen rinnalla.
Se oli matkamiehen kuolleen kullan
näköinen. Sitt se katos (kun matka-
mies vastannut oli).
43. Tyrvää. Kullaa n. 36.
Tapiola.
Kuu paistaa,
Kuolleet ajaa,
Mahtaa lapset pelätä,
Pienokaiset piiloutua1,
s Vahvemmatkin vapista.
n
7i 03.
44. Hämeenkyrö. Vihervaara n. 501.
—10.
Rauma. Emma Grönberg, 50 v.
Kuullut H:kyrössä.
Kuu paistaa heleästi,
Kuollut ajaa keveästi,
Etkös elävä pelkää?
Laiska Jaakko.
45. Kiikka. Maijala n. 63. — 2/4 04.
Lähtee suvi, lähtee talvi,
Lähtee jäätkin järvestä,
Vaan ei lähre Laiska Jaakko
Noukorotin linnasta.
Lohikäärmeelle tuomittu neito.
46. Eräjärvi. Järvinen N, n. 15. —
53. Sama Reinholmilla Fol. 12,
n. 29.1
Tuutikas me kaksi lasta,
Koskas2 kolmannen sa'amme?
Jesus kaunis kolmanneksi3,
Neitsy Maaria neljänneksi,
s Isä viisas viidenneksi,
Äiti kulta kuudenneksi.
Jopa meitä joukko tulee;
Käykääs me Käenmäelle
Käen kieltä oppimahan,
io Kiskokas me niini pitkä,
Niini pitkä ja leviä,
Jolla hirret hirttelemme
Tien suuhun, veräjäpuuhun4,
41. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
42. 1 r. (= mukana).
43. 1 piloutua : piiloutua.
46. • Runon on G. J. Nyman kirj. H. A. Reinholm merk. R:n muistiinpanoksi
v:lta 1848. — 2 Tekstissä seur.: (tois. mistäs) — 3 Reinholmilla : |kumppaliksi| kolman-
neksi : k. — 4 Reinholmilla : v|i|räjäpuuhun : veräjäpuuhun.
Lunastettava neito. 46—48.
87
Josta kuninkaat kulkevat,
is Valtaherrat vaeltavat.
Lunastettava neito.
47. Eura? (Heinonen) lieinholm, Fol.
12 n. 761. —52?
Tyttö istu kammioss'2,
Itkee ja huokaa raskaast'
Näki isänsä kulkevan
Pitkin meren rantaa,
s Hyvä isä', rakas isä'.
Lunasta minua täältä!
Milläs minä sinun lunastan,
Kun ei ole minull rahaa3.
Ompi sulia 3 hevoista,
io Pane paras pantiksi.
Ennen mä luovun tyttärestän,
Kun parhaasta hevosestaan.
Tyttö
äitinsä menevän '
15 — mulla rahaa.
Ompa sulia kolme lehmää
veljensä,
Milläst
3 miekkaa
20 sisarestan.
Kun parhaasta miekastan.
Näki4 sisarensa
Hyvä sisar — —
Ompa sulia 3 kruunua.
26 Näki ylkänsä
Hyvä ylkan, rakas ylkän,
-3 laivaa.
Ennen mä luovun laivasta,
Kun parhaasta ystävästän.
30 Isän hevoset kuolkoon,
Parhaana kyntöä ika n!
Äidin lehmät ehtyköön,
Parhaita lypsyaikanl
Veljen miekka menköön poikki,
35 Parhaana sota-aikan!
Sisaren kruunu pudotkon,
Vihille mennessänsä!
Ja yljän laivat seilatkoon,
Koko elämän aikaan!
40 Isän hevoiset kuolivat
Parhäna kyntöaikan,
Äidin lehmät ehtyivät
Parhaana lypsyä ika n,
Veljen miekka meni poikki
45 Parhaana sota[-jaikan,
Sisaren kruunu putoosi
Vihille mennessänsä,
Ja yljän laivat seilasiit
Koko elämän ajan.
48. Oripää. Viliervaaran.2371. — 11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Venäjäläinen, venäjäläinen
Soutaa1 ja joutuu,
Ja neitsy nuari, neitsy nuari
Istuu1 ja itkee
s Pää paatin pohjall ja
Käret lairan pääll.
47.
Suom. run.
Näki.
1 Runon yi.: upptecknad af Heinonen: Eura eller Nystad. [Yrt. Y;irsin;iis-
n. 1040]. — 2 |rannalla| kammioss' : k. — 3 ;v|a|r|aa : rahaa.. — * Njejki :
»8. • kk:ssa pieni alkukirjain.
88
Kertovaisia runoja.
49. Loimaa. Vihervaara n. 4467.
—13.
Venäläinen veisaa ja soutaa,
Neitto nuari istuu ja itkee
Venäläisen venikossa[!].
Kappalaisen laivasa,
5 Kappa kären päällä,
Karinkaukalo kainalosa:
»Älä viä mua Venäjän maalle,
Saata mua Karjanmaalle!!),
Siälä on mulla faari elosa.»
io »Hyvä faari, kaunis faari,
Lunasta mua täältä pois!»
»Ei ole millä mä sua lunastan.»
»Onpa sinulla kolme orhia,
Anna paras pantikseni.»
is »Ennen luavun tyttäreestäni,
Ennenkun parhaasta orhiistani.»
Venäläinen veisaa ja soutaa.
»Älä viä mua Venäjän maalle,
Saata mua Karjanmaalle,
20 Siälä on mulla muari elosa.»
»Hyvä muari, kaunis muari,
Lunasta mua täältä pois!»
»Ei ole millä lunastan.»
»Ompa sinulla kolme hametta,
25 Anna paras pantikseni.»
»Ennen luavun tyttäreestäni
Ennenkun parhaasta hameestani.»
Venäläinen veisaa ja soutaa.
»Älä viä mua Venäjän maalle,
30 Saata mua Karjanmaalle,
Siälä on mulla veli elosa.»
*»Hyvä veli, kaunis veli,
Lunasta mua täältä!»*
»Ei ole millä mä sua lunastan.»
35 »Ompa sinulla kolme miakkaa,
Anna paras pantikseni.»
»Ennen luavun sisareestani
Ennenkun parhaasta miakastani.»
Venäläinen veisaa ja soutaa.
40 »Älä viä mua Venäjän maalle,
Saata mua Karjanmaalle,
*Siälä on mulla sisar elosa.*
Hyvä sisar, kaunis sisar,
Lunasta mua täältä!» —
45 *»Ei ole millä mä sua lunastan.»
»Ompa sinulla kolme krunuu,
Anna paras pantikseni.»
»Ennen luavun sisareestani,
Ennenkun parhaasta kruunus-
tani.»*
50 »Valkia kruunus polttakoon
Parhaalla häitten ajalla!
Miakkas poikkis taittukoon
Kiihkeämmän soran ajall!
Varas hammees viäköön
55 Parhaalla tarpeen ajalla!
Susi orhiis syäköön
Parhaalla kylvön ajalla!»
Sitt susi orhiita syämään,
Varas hammeita viämään,
6o Miakat poikki taittumaan,
Valkia kruunuja polttamaan.
50. Alastaro. Vihervaara n. 2493.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Venäläinen -verikoira
Soutaa ja laulaa.
Neitto nuari paatisa
Itkee ja huakaa,
s Pää on paatin pohjasa
Ja käsi paatin kaulalla.
Näki hän isänsä rannalla:
Lunastettava neito. 50.
89
»Isä kulta, isä kulta.
Lunasta unia täältä!»
10 »Milläs mä sun lunastan,
Kun vähän on uralla vanaa?»
»Ompa sulia kolme tammaa.
Pane paras pantiks!»
»Ennen luaviin tyttäreestänj
15 Ennenkon parhaasta tammas-
tani.»
Venäläinen verikoira
Soutaa ja laulaa.
Neitto nuari paatisa
Itkee ja huakaa.
20 Pää on paatin pohjasa
Ja käsi paatin kaulalla|!|
Näki hän äitinsä rannalla:
»Äiti kulta, äiti kulta.
Lunasta mua täältä!»
25 »Milläs mä sun lunastan,
Kun vähän on molla vanaa?»
»Ompa sulia kolme lehmää,
Pane paras pantiks!»
»Ennen laavun tyttäreestänj
30 Ennenkon parhaasta lehmästäni.»
Venäläinen verikoira
Soutaa ja laulaa.
Neitto nuari paatisa
Itkee ja huakaa,
35 Pää on paatin pohjasa
Ja käsi paatin kaulalla.
Näki hän veljensä rannalla:
»Veli kulta, veli kulta.
Lunasta mua täältä!»
40 »Milläs mä sun lunastan.
Kun vähän on unilla varraa?»
»Ompa sulia kolme miakkaa,
Pane paras pantiksi»
»Ennen mä luavun sisareestani
45 Ennenkon parhaasta miakastani.»
Venäläinen verikoira
Soutaa ja laulaa.
Niitti» nuari paatisa
Itkee ja huakaa,
50 Pää on paatin pohjasa
Ja käsi paatin kaulalla.
Näki hän sisarees rannalla:
»Sisar kulta, sisar kulta,
Lunasta mua täältä!»
55 »Milläs mä sun lunastan,
Kun vähän on mulla varraa?»
»Ompa sulia kolme kruunun,
Pane paras pantiks!»
»Ennen luavun sisareestani
60 Ennenkon parhaasta kruunus-
tani.»
Venäläinen verikoira
Soutaa ja laulaa.
Neitto nuari paatisa
Itkee ja huakaa.
fis Pää on paatin pohjasa
Ja käsi paatin kaulalla.
Näki hän sulhoos rannalla:
»Sulho kulta, sulho kulta,
Lunasta mua täältä!»
70 »Milläs mä sun lunastan.
Kun vähän on mulla varraa?»
»Ompa sulia kolme linnaa.
Pan»' paras pantiks!»
»Ennen luavun linnastani
76 Kun parhaasta kullastani.»
Isän tammat laihtuivat
Parhaalla ajon aijaalla;
Äitin lehmät ehtyivät
Parhaalla lypsyn aijaalla;
80 Veljen miakat maatuivat
Parhaalla soran1 aijaalla;
50. J r. (= sodan).
90
Kertovaisia runoja.
Sisareen kruunut sulivat
Parhaalla ilon aijaalla;
Sulhon linnat enenivät
85 Koko elinaijaan.
51. Huittinen. Saarelainen, n. 54. —17.
Rustaava Alho, synt. Huittisissa
1834 ja kuoli 1916. Hän eli melkein
syntymäseudullaan kaiken ikänsä ja
vanhemmiltansa ja ehkä läheisemmil-
tänsä naapureiltansa hän oli kerto-
mansa tiedot kuullut. Mp. huom.
Sureva neito.
Venäläinen veisaa ja soutaa,
Neitsy nuori itkee ja surree:
»Vie minua Venäjän maalle,
Venäjän maalta Karjan maalle,
5 Sielä1 on mun rakas isäni.»
Venäläinen veisaa ja soutaa,
Neitsy nuori itkee ja surree.
Näki hän isänsä kävelevän
Pitkin meren rantaa:
io »Hyvä isä, kaunis isä,
Lunasta mua täältä!»
»Milläs mää sun lunastan,
Ei mull ole varraa.»
»Onpa sulia kolme hevosta,
15 Pane niistä parhaan!»
*»Ennen luovun tytt'ä'restäni.
Enne ko parhaasfta] hevosestani.»*
Venäläinen veisaa ja soutaa,
Neitsy nuori itkee ja surree.
20 Näki hän äitinsä kävelevän
Pitkin meren rantaa:
»Hyvä äiti, kaunis äiti,
Lunasta mua täältä!»
»Milläs mää sun lunastan,
25 Ei mul ole varraa.»
»Onpa sulia kolme lehmää,
pane niistä parhaan.»
»Ennen luovun tyttärestäni,
Ennen ko parhaasta lehmästäni.»
30 Venäläinen veisaa ja soutaa,
Neitsy nuori itkee ja surree.
Näki hän veljensä kävelevän
Pitkin meren rantaa:
»Hyvä veli, kaunis veli,
35 Lunasta mua täältä!»
»Milläs mää sun lunastan,
Ei mull ole varraa.»
»Onpa sulia2 kolme miekkaa,
Pane niistä parhaan.»
40 »Ennen luovun sisarestani,
Ennen ko parhaasta miekastani.»
Venäläinen veisaa ja soutaa,
Neitsy nuori itkee ja surree.
Näki hän sisarensa kävelevän
45 Pitkin meren rantaa:
»Hyvä sisar, kaunis sisar,
Lunasta mua täältä!»
»Milläs mää sun lunastan,
Ei mull ole \arraa.»
50 »Onpa sulia kolme kruunua,
Pane niistä parhaan.»
»Ennen luovun3 sisarestani,
Ennen ko parhaasta kruunus-
tani.»
Venäläinen veisaa ja soutaa4,
55 Neitsy nuori itkee ja surree.
Näki hän ylkänsä kävelevän,
Pitkin meren rantaa:
»Hyvä ylkä, kaunis ylkä,
Lunasta mua täältä.»
60 »Milläs mää sun lunastan.
51. * Säkeissä 9, 11, 13, 21, 23, 25, 33, 35, 37, 39, 41, 45, 47, 49, 51, 57, 59, 61, 63,
65, 67, 69, 71 ja 73 on kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 sull|e| : sulia. — 3 luov|a|n : luoviin.
— 4 soutaa Ipitkin meren rantaa| : s.
Lunastettava neito. 51 — 53.
91
Ei nmll ole varraa.»
»Onpa sulia kolme talloo,
Pane niistä parilaan.»
»Ennen luovun talostani,
65 Ennen ko armaasta morsi[a]mes-
tani.»
»Isäni hevosen jalaat5 taittukoot6
Parhaalla kylvön aijaall7;
Äitini lehmät ehtykööt
Parhaalla lypsyn aijaall;
70 Veljeni miekat ruostukoot,
Parhaalla sodan aijaall;
^wareni kruunut palakoot,
Parhaalla häitten aijaall;
Kultani talot pysykööt elimänsä
aijaan!»
52 a. Kokemäki. Reinholm, Fol. 11.
n. 288 d.— 48.
Runo on sama kuin edellä julkaistu
NYI n. 23, joten sitä ei ole tähän tois-
tamiseen otettu . Yert. G. J. Nyma-
nin kirj : II. A. Reinholm, s. 53 ja 57,
(Helsinki 1906), missä se on merkitty
originaaliksi.
52
Reinholm NVI n. 23
Kumo1
-48.
Venäläinen viukaparta,
Soutaa ja joutaa,
Neitsy nuori istuu ja itkee
Venäläise venneess',
5 Käde(t) paatim partahall,
Jallat [paatim] pohjass'.
»Sisar hyvä, s[isarj h[yvä].
Lunast minuu täält'!»
»Millä minä sinnuu lunastan?»
io »Onpa sinuU' kolme silkkikläningiä
Pane paras pantiks'!»
Veli hyvä —
Ompa sulia 3:me miekkaa,
Isä hyvä, isä kaunis,
is Ompa teille 3 kartanoo,
Äiti
3 kult[a] kruunun.
53. Kiikka. Laurila K.O,n.l. — 90.
Gudmuntila. Maija Mäkelä, 81 v.
Laulu Ison Vihan ajoilta.
Venäläinen, ■ venäläinen, veri
suu
Soutaa1 ja joutaa.
Neitsyt nuori itkee ja huutaa
Pää paatin pohjassa,
5 Kädet paatin laidassa.
Näki hän isänsä rannalla.
Neitsy sanoo:
»Oo mun isäni, raks isäni,
Lunasta minut täältä pois!»
io Isä sanoo:
»Milläs mä sinun lunastan?»
Neitsy sanoo:
»Ompa sulia kolme hevosta,
Pane niistä paras pantiksi!»
15 Isä sanoo:
»Ennen mä luovun tyttärestän
Kun huonommastakan hevoses-
tan.»
Venäläinen, venäläinen, veri
suu
Soutaa ja joutaa.
20 Neitsyt nuori itkee ja huutaa
Pää paatin pohjassa,
Kädet paatin laidassa.
taittukoot. — ' ajaall : aijaall.
5 jala|l| : jalaat. — • taittukoo|n|
52. • = Kokemäki.
53. > Säkeissä 2, 5, 19, 22, 36, 39, 53, 56, 70, 73, pieni alkukirjain.
92
Kertovaisia runoja.
Näki hän äitinsä rannalla.
Neitsy sanoo:
25 »Oo mun äitini, rakas äitini,
Lunasta minut täältä pois!»
Äiti sanoo:
»Milläs mä sinun lunastan?»
Neitsy sanoo:
30 »Ompa sulia kolme lehmää,
Pane niistä paras pantiksi!»
Äiti sanoo:
»Ennen mä luovun tyttärestän,
Kun huonommastakan lehmäs-
tän.»
35 Venäläinen, venäläinen, veri
suu,
Soutaa ja joutaa.
Neitsyt nuori itkee ja huutaa
Pää paatin pohjassa,
Kädet paatin laidassa.
40 Näki hän veljensä rannalla.
Neitsy sanoo:
»Oo mun veljeni, rakas veljeni,
Lunasta minut täältä pois!»
Veli sanoo:
45 »Milläs mä sinun lunastan?»
Neitsy sanoo:
»Ompa sulia kolme miekkaa,
Pane niistä paras pantiksi!»
Veli sanoo:
50 »Ennen mä luovun sisarestan
Kun huonommastakan miekas-
tan.»
Venäläinen, venäläinen, veri
suu
Soutaa ja joutaa.
Neitsyt nuori itkee ja huutaa
55 Pää paatin pohjassa,
Kädet paatin laidassa.
Näki hän sisarensa rannalla.
Neitsy sanoo:
»Oo mun sisareni, rakas sisareni,
eo Lunasta minut täältä pois!»
Sisar sanoo:
»Milläs mä sinun lunastan?»
Neitsy sanoo:
»Ompa sulia kolme kultakruu-
nua,
65 Pane niistä paras pantiksi!»
Sisar sanoo:
»Ennen mä luovun sisarestan
Kun huonommastakan kruunus-
tan.»
Venäläinen, venäläinen, veri
suu
to Soutaa ja joutaa.
Neitsyt nuori itkee ja huutaa.
Pää paatin pohjassa,
Kädet paatin laidassa.
Näki hän ylkänsä rannalla.
75 Neitsy sanoo:
»Oo mun ylkäni, rakas ylkäni,
Lunasta minut täältä pois!»
Ylkä sanoo:
»Milläs mä sinun lunastan?»
so Neitsy sanoo:
»Ompa sulia kolme kartanoa,
Pane niistä paras pantiksi!»
Ylkä sanoo:
»Ennen mä luovun kartanostan
85 Kun rakkaasta morsiamestan.»
Neitsy laulaa:
»Isäni hevoset kaatukoon
Keskellä touvon aikaa;
Äitini lehmät ehtyköön
90 Paraalla lypsyn aikaa;
Veljeni miekat taittukoon
2 siv. alar.: vihki.
Lunastettava neito. 53—54.
93
Keskellä sodan aikaa;
Sisareni kruunut sulakoon
Keskellä tellan2 aikaa;
95 Ja kultani kartanot tallella olkoon
Sata ajasta aikaa!»
54. Tynää. Ahlstedt n. BO. — U/4Ö3.
lllo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.
Venäläinen verikuono
Soutaa ja huopaa
Pää paatin pohjalla,
Kädet Bivulaidoilla.
s Neito istui kokassa.
Itkee ja huokaa.
Näki hän isänsä rannalla:
ilsäkulta, lunasta minä täältä!»
»Millä mä sun lunastan?»
io »Ompa sulia kolme hevosta,
Pane paras pantiksi
Ja lunasta minä täältä!»
»Ennen luovun pojastani.
Ennenkuin parhaasta hevoses-
tani.»
15 Näki hän äitensä rannalla:
»Äitikulta, lunasta minä täältä!»
»Millä mä sun lunastan?»
»Ompa sulia kolme lehmää,
Pane paras pantiksi.
20 Lunasta minä täältä!»
»Ennen luovun pojastani.
Ennenkuin parhaasta lehmäs-
täni.»
Taas näki hän veljensä ran-
nalla:
»Velikulta, lunasta minä täältä!»
25 »Millä mä sun Lunastan?»
»Ompa sulia kolme miekkaa, eo Kultani kartanot pysykööt
Pane paras pantiksi Kaiken elinajan!»
54. l Säkeissä 36 ja 41 on kk:ssa pieni alkukirjain.
Ja lunast minä täältä!»
»Ennen luovun lapsestani,
30 Ennenkuin parhaasta miekastani.
Näki hän sisarensa rannalla
Sanoi: »Sisareni, lunasta minä
täältä!»
»Millä mä sun lunastan?»
»Ompa sulia kolme kultakruu-
nua,
35 Pane paras pantiksi
Ja1 lunasta minä täältä!»
»Ennen luovun sisaristani.
Ennenkuin parhaasta kruunus-
tani.»
Näki hän kultansa ran-
nalla:
40 »Oma kultan. oma kultan,
Lunasta minä täältä!»
»Millä mä sun lunastan?»
»Ompa sulia kolme kartanoa,
Pane paras pantiksi
45 Ja lunasta minä täältä!»
»Linnat on kylmät kyljissäni,
Morsian lämmin virressäni,
Ennen luovun kartanoistani.
Ennenkuin omasta kullastani.»
su »Kaikille tahdon kostaa.
Kun ei mua täältä osta.
Isäni hevoset kaatukoot
Keskellä kyntöaikaa,
Äiteni lehmät verta lypsäkööt
55 Keskellä ly[p]syaikaa.
Veljeni miekal taittukoot
Keskellä soikin aikaa.
Sisareni kruunut sulakoot
Keskellä häitten aikaa.
94
Kertovaisia runoja.
55. Tyrvää. Pakula V. V, n. 71.
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
Pommerin piian laulu.
Neitsy.istu paatisa,
pää paatin laidalla,
käsi paatin pohjalla,
venäläisen, venäläisen venheesä.
5 Näki hän isänsä rannalla.
Sano: »Voi, mun rakas isäni,
lunasta minä täältä pois!»
»Milläs sun siältä lunastan?»
»Ompa1 sulia kolme hevosta,
io pa niistä paras pantiksi!»
»Ennen mä luavun2 tyttärestäni
ennenku parhaasta hevosestani,
kyllä minä toisen tyttären saan3,
mutta en saa toista hevosta.»
15 Neitsy istu paatisa,
pää paatin laidalla,
käsi paatin pohjalla,
venäläisen, venäläisen venheesä.
Näki hän äitensä rannalla.
20 Sano: »Lunasta minä täältä pois!»
»Milläs sun siältä lunastan?»
»Ompa sulia kolme lehmää,
pa niistä paras pantiksi»
»Ennen mä luavun tyttärestäni
25 ennenku parhaasta lehmästäni,
kyllä minä toisen tyttären saan,
mutta en saa toista lehmää.»
Neitsy istu paatisa,
pää patin laidalla,
30 *käsi paatin pohjalla*,
venäläisen, venäläisen venheesä.
Näki hän veljensä rannalla.
Sano: »Voi mun rakas veljeni,
lunasta minä täältä pois!»
35 »Milläs sun siältä lunastan?»
»Ompa sulia kolme miakkaa,
pa niistä paras pantiks!»
»Ennem4 mä lura1vun sisarestani
ennenku parhaasta solakastani,
40 kyllä5 minä toisen sisaren saan,
mutta en saa toista miakkaa.»
Neitsy istu paatisa,
pää paatin laidalla,
käsi paatin pohjalla,
Ab venäläisen, venäläisen venheesä.
Näki hän sisarensa rannalla.
Sano: »Voi mun rakas sisareni,
lunasta minä täältä pois!»
»Milläs sun siältä lunastan?»
50 »Ompa sulia kolme kruunua,
pa niistä paras pantiks!»
»Ennen luavun sisarestani
ennenku parhaasta kruunustani,
kyllä minä toisen sisaren saan,
55 mutta en saa toista kruunua6.»
Neitsy istu paatisa,
pää paatin laidalla,
käsi paatin pohjalla,
venäläisen, venäläisen venheesä.
60 Näki hän kultansa rannalla:
»No, voi mun rakas lailtani,
lunasta minä täältä pois!»
»Milläs sun siältä lunastan?»
»Ompa sulia kolme kartano ra',
65 pa niistä paras pantiks!»
»Ennen mä luavun kartanostani
ennenku omasta morsiamestani,
55. 1 0|n|pa : 0>?rpa. — s lu|o|vun : luavun. — 3 saa : saan. — 4 Enne|n| : En-
nem. — 6 Säkeissä 40, 72, 74, 76 ja 78 on kk:ssa iso alkukirjain. — 6 |miakka| ♦kruu-
nua* : k.
Lunastettava neito. 55 — 56.
95
kyllä ma kartanon toisen saan,
mutta en saa toista morsianta.»
to »Isäni hevoset kualkoon
keskellä kynnen aikaa,
äiteni lehmät ehtyköön
parhaalla lypsynaikaa ,
ja veljeni miakat taittukoon
-5 keskellä sodan aikaa,
ja sisareni kruunut himmistyköön
keskellä hait t en aikaa.
ja kultani kartanot kasvakoon
tuomiopäivään7 asti!»
56. Lavia. Kievari n. 183.
-90.
Laviankylä. Laimi Rankonen 13
vuotta. Kuullut Liisa Hakalalta om.
kyl.
Rannalla itkejä.
Tyttö istuu meren rannalla
Itkee ja huokaa.
Näki äitins kulkevan
Pitkin meren rantaa:
5 »Hyvä äiti, rakas äiti.
Lunasta mua täältä!»
»Milläs minä sun lunastan,
Kun on niin vähän varaa?»
»Olipa sulia ennenaikaan
io Kolme lehmää.
Pane paras pantiksi
Ja lunasta mua täältä.»
Tyttö istuu meren rannalla
Itkee ja huokaa.
15 Näki isäns kulkevan
Pitkin meren rantaa:
»Hyvä isä, rakas isä,
Lunasta mua täältä!»
»Millä minä sun lunastan,
20 Kun on niin vähän varaa?»
»Olipa sulia ennenaikaan
Kolme ruunaa.
Pani' paras pantiksi
Ja liinasia mua täällä!»
25 Tyttö istuu meren rannalla
Itkee ja huokaa.
Näki siskons kulkevan
Pitkin meren rantaa.
»Hyvä sisko, rakas sisko,
30 Lunasta mua täältä!»
»Milläs minä sun lunastan,
Kun on niin vähän varaa?»
»i llipa sulia onnenaikaan
Kolme liinaa,
35 Pane paras pantiksi
Ja lunasta mua täältä!»
Tyttö istuu meren rannalla
Itkee ja huokaa.
Xäki veljens' kulkevan
40 Pitkin meren rantaa:
»Hyvä veli. rakas veli,
Lunasta mua täältä!»
»Millä minä sun lunastan,
Kun on niin vähän varaa?»
45 »Olipa sulia ennenaikaan
Kolme miekkaa,
Pane paras pantiksi
Ja lunasta mua täältä!»
Tyttö istuu meren rannalla
50 Itkee ja huokaa.
Xäki sulhons1 kulkevan
Pitkin meren rantaa:
»Hyvä sulho, rakas sulho,
Lunasta mua täältä!»
55 »Milläs minä sun lunastan,
Kun on niin vähän varaa?»
' tu|o|miopäivään : tuomiopäivään.
56. * Näki |veljens| : N. *sulhons*.
96
Kertovaisia runoja.
»Olipa sulia ennenaikaan
Kolme laivaa,
Pane paras pantiksi
co Ja lunasta mua täältä!»
Sulhokainen, ainokainen,
Tytön paras turva,
Pani paraans pantiksi
Ja lunasti hänen sieltä.
57. Pirkkala. Starck n. 3*. —89.
Eva Kaisa Purra, ker. äiti, 69 v.
Venäläinen, verikoira,
soutaa ja joutaa.
Neitty istuu paatissa
itkee ja huokaa,
s kädet paatin laidassa,
polvet meren pohjassa;
näki isäns' rannalla
kävelevän sannalla1:
»Hyvä isä, kaunis isä,
io lunasta mua täältä pois!»
»Millä mä sinun lunastan?»
»Onpa sulia kolme hevosta,
pane paras pantiksi,
toinen hengen huomaksi.»
15 »Ennen mä luovun tyttärestäni
ennen kun mun hevosistani.»
Venäläinen verikoira j.n.e.
näki äitins rannalla.
Hyvä äiti -
20 Onpa sulia kolme lehmää, —
pane paras — — —
ennen kun mun lehmistäni.
Venäläinen
— veljens rannalla.
25 Hyvä veli,
kolme miekkaa,
pane paras
— ennen kun mun miekoistani.
Venäläinen
30 - - sisarens rannalla —
Hyvä sisar,
— kolme kruunua
ennen kun mun ikruu-
nustani.
»Isäni hevoset kaatukoot
35 paraana touko aikana,
äitini lehmät ehtykööt
paraana lypsy aikana,
veljeni miekat taittukoot
paraana sota-aikana
40 sisareni kruunut hukkukoot
paraana vihki-aikana.»
58. [Ylöjärvi] Paldani n. 13*. — 52.
Lunastettava neiti.
Venhäläinen verikorva1
Soutaa ja joutaa,
Neitty istuu ka j Utissa
Itkee ja huokaa,
5 Kädet paatin laidalla,
Polvet meren pohjassa,
Näki isänsä2 kävelevän rantaa:
»Rakas isä, kulta isä,
Lunasta minua täältä!»
io »Millä mä sinun lunastan?»
Ompa sulia kolme hevosta,
Pane' paras pantiksi.»
»Ennen luovun tyttärestä,
Ennenkun paraasta hevosestani.»
15 Venhäläinen verikorva
57.
58.
Säe lisätty myöhemmin ja säk. alussa iso alkukirj.
Säk. yi.: Kanteletar 26. 3. kirjassa. — - |äiten[sä]| isänsä : i.
Lunastettava neito. 58—59.
97
Soutaa ja joutaa,
Neitty istuu kajutissa
[tkee ja huokaa,
Kädet paatin laidalla,
go Polvel meren pohjassa,
Näki äitinsä kävelevän rantaa:
»Rakas äite, kulta äite,
Lunasta minua täältä!»
»Millä mä sun lunastan?»
se »I impa sulia kolme Lehmää
Pane paras pantiksi.»
»Ennen luovun tyttärestäni3, .
Ennenkun paraasta Lehmästäni.»
Venhaläinen verikorva
Soutaa ja joutaa,
Neitty istuu kajutissa
Itkee ja huokaa,
Kädel paatin laidalla,
Polvet meren pohjassa,
35 Näki veljensä kävelevän rantaa:
»Rakas veli, kulta veli
Lunasta minua täältä!»
»Millä mä sinun lunastan?»
»Ompa sulia kolme miekkaa,
40 Pane paras pantiksi.»
»Ennen luovun sisarestani,
Ennenkun paraasta miekastani.»
Venhaläinen verikorva.
Soutaa ja joutaa.
a Neitty istuu kajutissa
Itkee ja huokaa,
Kädet paatin laidassa,
Polvet meren pohjassa,
Näki sisarensa kävelevän rantaa:
5o »Rakas sisar, kulta sisar.
Lunasta minua täältä.»
»Millä mä sinun lunastan?»
»( Impa sulia kolme kruunua.
Pane paras pantiksi.»
55 »Ennen luovun sisarestani
Ennenkun paraasta kruunustani.»
Venhaläinen verikorva
Soutaa ja joutaa,
Neitty istuu kajutissa
go [tkee ja huokaa,
Kädet paatin laidalla,
Polvel meren pohjassa,
Näld (hän) ylkänsä kävelevän
rantaa:
»Rakas ylkä. kulta vika.
65 Lunasta minua täältä.»
»Millä mä sun lunastan?»
»Ompa sulia kolme sormusta,
Pane paras pantiksi.»
»Ennen luovun sormuksestani
70 Ennenkun sinusta, morsiameni!»
»Isäni hevoset kaatukoon,
Paraana touko aikana;
Äiteni lehmät ehtyköön,
Paraana lypsyn aikana;
75 Veljeni miekat kätkeköön,
Paraana sota aikana:
Sisareni kruunut sulakoon.
Kihkeenä kirkon aikana;
Ylkäni sormukset liitäköön,
bo Kaiken elinaikani.
59. Eräjärvi. Tyyskä (2209) 8*.— 07.
Hyvä isä.
Neito näki lin[n]asta isänsä ja
sanoi:
»Hyvä isä, rakas isä
Lunasta minua täältä!»
»Milläs mä sinun lunastan?»
5 »Onhan sinulla kolme laivaa.
3 ni alleviivattu
98
Kertovaisia runoja.
Pane piiras pantiin.»
»Ennen ma luovun lapsestani
Ennenko paraasta laivastain.»
»Hyvä isä, rakas isä
10 Lunasta minua täältä!»
»Milläs mä sinurn' lunastan.»
»Onhan isällä kolme oritta,
Pannep] paras panttiin.»
»Ennen luovun lapsestain
15 En[n]enko parhaasta orhistain.»
»Hyvä isä, paras isä
Lunasta minua täältä!»
Neito katseli ikkunasta äitinsä
ja sanoi:
»Hyvä äiti, rakas äiti
20 Lunasta minua täältä!»
»Milläs mä sun lunastan
Kun ei ole panttii.»
»Onhan äilillä kolme lehmää,
Pane paras tänne.»
25 Äiti sanoi:
»Ennemmä luovun lapsestani
Ennenko parhaasta lehmästäni.»
Neito näki veljensä kävelevän
Pitkin meren rantaa ja sanoi:
30 »Hyvä veli, rakas veli
Lunasta minut täältä!»
»Milläs mä sun lunastan
Kun ei ole panttii.»
»Onhan veljellä kolme miekkaa,
35 Pane paras panttiin.»
»Ennen ma luovun siskostani
Ennen kun parhaasta miekasta-
ni.
Neito näki siskonsa kävelevän
Pitkin meren rantaa ja sanoi:
Hyvä sisko, rakas sisko.
Lunasta minua täältä!»
»Milläs mä sun lunastan
Kun ei minull ole panttii.»
»Onhan siskolla kolme silkkiä,
45 Pane paras tänne.»
»Ennen mä luovun siskostani
Ennenko parhaasta silkistäni.»
Neito katseli ikkunasta
Näki sulhonsa kävelevän pitkin
50 Meren rantaa ja sanoi:
»Hyvä sulho, rakas sulho
. Lunasta minua täältä!»
»Milläs mä sun lunastan
Kun ei ole panttii.»
55 »Onhan sulholla kolme linnaa
Pane paras panttiin.
»Ennen mä luovun linnastani
Ennenko omasta kullastani.
Linnan minä saan toisen,
eo Mutta en armast neitooni.»
Tytär toivotti:
»Isäni laiva upotkohon.
Äitini lehmät ehtyköhön,
Veljeni miekka katkeftkojhon1
65 Siskoni silkki revetköhön
Sulhoni linna rikastukoon!»
60. [Virrat]. Palaani n. 72*. —52.
Venäläinen verikoira,
Soutaa ja huopaa,
Neitty istuu kajutissa.
Itkee ja huokaa.
5 Näki isäns kävelevän,
Pitkin meren rantaa:
»Isä kulta lunasta minua täältä
pois.»
»Ei oo millä sun lunastan.»
59. " katke[tko]ho : katke[tko]hon.
Metsään menijän löytö. 60—61.
99
■>< imp;i sulia kolme hevosta,
lo Ann.'! unille niistä kolmas.»
»Ennen luovun tyttärestän,
Ennenkun paraasta hevosestan.»
Venäläinen verikoira,
Soutaa ja huopaa,
ie Neitty istuu kajutissa,
[tkee ja huokaa,
Näkee äitena kävelevän
Pitkin meren rantaa.
■ Äiti kulta lunasta minua täältä
pois.»
go »Ei ".I niillä sun lunastan.»
»Ompa sulia kolme lehmää,
Anna mulle niistä kolma
»Ennen luovun tyttärestän,
Ennenkun paraasta lehmästän.»
■a Venäläinen verikoira,
Soutaa ja huopaa,
Niitty istuu kajutissa.
Itkee ja lillukaa.
Näkee veljenä kävelevan[!],
ia I 'n kin uirren rantaa:
»Veli kulta lunnasta minua täältä
pois.»
»Ei 00 millämä sen[!] lunastan.»
»i »mpa sulia kolme miekkaa,
Anna mulle niistä k"Inins.»
35 »Ennen luovun sisarestani
Ennenkun paraasta miekastan.»
Venäläinen verikoira,
Soutaa ja huopaa,
Neitty istuu kajutiss
40 Itkee ja himkaa.
Näkee sisarens' kävelevän,
Pitkin meren rimaa:
- sar kulta lunasta minua täältä
pois.»
»Ei oo millämä sun lunastan.»
45 »Ompa sulia kolme kruunua.
Anua mulli' niistä kolmas.»
»Ennen luovun sisaresta n
Ennenkun paraasta kruunusta n.»
Venäläinen verikoira.
50 Soutaa ja huopaa,
Neitty istun kajutissa,
Itkee ja huokaa.
Näkee ylkäns1 kävelevän.
Pitkin nnren rantaa:
ss »Ylkä kulta lunasta minua täältä
pois.»
»Ei oo2 millämä sun lunastan.»
»Ompa sulia kolme linnaa.
Anna mulle niistä kolmas.»
»Ennen luovun linnastan
6o Ennenkun morsiammestan.»
»Isäni hevoset tapahtukoon,
Paraana kynnön aikana.
Äiteni lehmät ruvetkoon,
Paraana lypsyn aikana,
65 Veljeni miekat kätkeköön.
Paraana siulan3 aikana.
Sisareni kruunut rauvetkoon,
Paraana helon aikana, (keskellä
kirkko mäkee)
Ylkäni linnat korootkoon (me-
nestyköön)
to Paraana tarpeen aikana.
Metsään menijän löytö.
61. Pomarkku. Lindgren e. 237.
-27n 92.
Uusikylä. Heikki Kankasmaa, 79 v.
[Mahdoll. Kant. vaik.. vrt. esim.
K. uit. III: 26.]
60. » |isäns| *ylkäns* : y. — - o \: oo. — 3 d alleviivattu; yi.: [so]r[anl.
100
Kertovaisia runoja.
Mnlicn löyttö.
Menin minä metsään
Halko puita hakemahan,
Rankoja raivaamahan.
Sain minä kuormaa kuusi1
puista.
5 Panin päälle petäjätä,
Levittiin[!] lepän laikkasia,
Korotiin kuorman kuivu puilla
Pidentelin pihlajilla.
Ajoin kohden kotoa,
10 Tulin Tuuna2 järvelle.
Järven jäällä nukutti.
Nyyti soma sinkotteli,
Näytti siististi silmille.
Minä mielellä hyvällä.
15 Haparoitsin halulla,
Luuliin pullon pussisa,
Lumppu rajussa aamu1 ryypyn
Olevan2 oivanlaisen.
Selällä lensi silmiini,
20 Suuni sului korville,
Koska kohtasin kossin
Avattuani pussin.
Pojan pienen pahasen.
Väärä suun vääntämässä.
25 Minä pussin puitten päälle,
Jäällä jätetyn jäkersiin,
Hiihdoin hevoista huimasti,
Ajoin kotiin kovasti.
Panin pojan uunin päällä,
30 Annoin2 pojalle aamiaista,
Hiiri härjän sarvella,
Kriinui lehmän rieskasta.
Kasvoi poika mieheksi.
Mitätön tuli mitaltaan:
3i Kaksi kyynärää korvaltan,
Kasvanut ei enempää
Mit |a|ltansa minnekään.
Maalarina meni ikänsä,
Kraatari kanssa hyvä:
40 Teki housut papille.
Maalasi kolun[!] komean,
Siveli seinät pensselillä.
Kuoli kurjan vanhana.
Kuin kuoli ensin kerran,
45 Tuli aitasta tupahan;
Toisen kerran ku[o]ltuans
Kulki kummun turppeen
Miniän runo.
62. Eura. Järvinen n. 1.
■A
■dia.
-52.
61. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:
62. ' ja|u|hoi : jaohoi. — 2 va|j|pan
Olin lunnien tyttö talos.
Olin muinen tyttö talos',
Kasvasin kon palko palos',
Orjat survoi, orjat jaohoi1.
Palkolliset riihen tapoi[!|.
5 Menin luhtiin lukun taan maat.
Alla viiden villa-vaipan2,
Päälle kuuden hööhän[!] tyynyn.
Ei sinne kuulunut kukkoili ääntä,
Eikä vartan kolkkinoita.
io Laskin olutt' juodukseni,
Nisnka kkoo syödä kseni.
Sitte kon m'nää myyttiin Myyrill3'
miniä ks',
Myyrin pojan puolisoksi.
Panttiin minä jaohamaan,
15 Karppio käden osalla.
Isänt' tuli ovest' sisäll',
Vitsa pieni pihlavainen kädes',
Kysyi: misji sinua piru opetett'
Konei oi' työhöön totutett".
ssa pieni alkukirjain.
: vatpan. — 3 |m|yyrill' : M.
Miniän runo. 63—67.
101
63. i h vpää. Tallgrt n n. 52. 13.
Piina Virtanen. Mp. Maariassa.
Minä meni kellariin,
otin Oltta juonikseni.
nisuleipää syöräkseni.
Mniiii Myyrille miniäks,
s Myyrin pojan avioks.
Myyri kysyi, miss mä olen kasva-
tettu,
kun ei ole työhön opetettu.
64. Alastaro. Vihervaara n. 2440,
—11.
Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä,
SI V.
t »Iin minä tyttö talos,
Kasosin kun putki palos
Luhtisa lukon takana,
Viireii viiksen vaipan alla,
5 Kuuren höyhentyynyn päällä.
65. Hiiiiiini n. Vakkila n. 3. — 88.
Kokemäki. Leena Ekman, 76 v.
Kuullut kertomansa Huittisissa.
( Uin minä tyttönä talossa,
Kasosin kuin putki palossa,
Makasin luntissa hikuntakana,
Alla viilien villa vaipan,
5 Päällä kuuden korva tyynyn.
Menin keikutin kellariin
Otin olutta juodaksenin[!],
Nisuleipää syödäkseninf!].
Menin minä Myydille1 miniäksi
io Myydin pojalle avioksi,
Kohta kohtaisin kovinman
Ja toista tulin tietämään:
Pantiin kohta jauhamaan
Karpin jyviä kainaloon.
ia Yhdellä istun alalla
Käsivarrella kiertämään.
66. Huittinen. Saarelainen n. 55. — 17.
Rustaava Alho, 82 v.
Mtjrmi miniä.
Olin minä tytärnä talosa1,
Kasosin2 kon putki palosa8,
Viiren4 villa väipön alla,
Kuuren5 korvatyynyn päälä.
s Menin minä kellariin keikun elin.
Otin minä oluita juorakseni,
Nisukakkoo syöräkseni8.
Jourun minä Myrrille miniäksi7,
Myrrin pojalle puolisoksi.
io Pantiin minä jauhamaan
Karpio8 kärellä valamaan.
Isäntä tuli ovesta
(>li2 halko haapanen käressä9,
Pieni pitkä pihlavainen.
is Sano. kusa sinä roisto
Kasonnutkin2 olet,
Kasvatettu2 kun tervaskanto,
Kon2 ei oos sna työhön pantu?
Mahto mun äitini mahona maata,
20 Pidellä pieniä kiviä.
Kapaloita kannon päitä,
Ennen kon tämmöstä möllipäätä.
67. Kauvatsa. Massa n. 1.
Talon tytär.
( Uin minä tyttö talossa,
-92.
65. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
66. 1 talossa : t. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 palos|s|a : p. — * Vii-
|d{en : Viiren. — 5 Kuu|d|en : Kuuren. — •syö|d|ä : syöräkseni. — 7 min|e|äksi : mi-
niäksi. — ■ K|r|rpio : Karpio. — 9 kä|d|essä : käressä. -
102
Kertovaisia runoja.
Kasvoin kun putki palossa.
Sorsan sulkiin sisällä,
Vesilinnun höyhenissä.
5 Orjat survoi, orjat jauhoi,
Palveliat riihet tappoi.
Makasin minä luhtissa lukun
takana,
Alla viilien villavaipan.
Päällä kuuden korvatyynyn;
10 Kukosta kuulin kukon äänen,
Alla vartan vaipan äären.
Kun minä unesta kyliäni sain,
Menin minä keikutin kellariin.
Otin olutta juodukseni,
15 Nisukakkua syödäkseni.
Vietiin minä Myyrille miniäksi,
Myyrin pojan puolisoksi;
Pantiin niinä jauhamaan,
Karpio käden osalle.
20 Isäntä1 tuli saunaan sisälle.
Halko haapainen kädessä.
Pieni, pitkä pihlajainen2,
Löi ennen kun keritti.
»Missä on sua piru pidetty,
•25 Kasvatettu tervaskanto,
Kun ei sua ole työhön pantu!»
Menin mä kotioni koittelemaan,
Mm ta lattia oli partta soukempi,
Kynnys hirttä korkeampi.
30 »Voi, voi, minun onneni osaa,
Ihanaista elämää!
Kun ei äitini mahona mannut,
Pidellyt pieniä kiviä,
Kapaloinnut kannon päitä,
35 Ennen kuin tämmöstä tytärtä!»
68. Kauvatsa. Antero Vipunen sir.
19 -20. —08.
68. 1 lsäntä|tä| : I. — ' phlajainen
Runo on sama kuin edell. julkaistu
n:o 67, Massa n. 1, joten sitä ei ole
tähän toistamiseen otettu.
69. Kankaanpää. Palonen, matkdkert.
Niemi Runonker. malkdk. siv.
310. —59.
Kankaanpäästä sain seuraavan »lo-
run», josta en tiedä sanoa mitä hän on:
»Minä makasin luhdissa,
Rauta Uikkujen takana,
Viiden villa veipun alla,
Kuuden korva tyynyn päällä,
5 Kuultelin kukon laulua;
Iinestäni kyllä sain.
Keikuttelin kellarissa.
Leikkasin nisu kakkoa,
Leikkasin sitä syödäkseni,
io Päästin oltta juodakseni.
orvot tappo, orvot jauhoi,
Palkolliset riihtä tappo.
Pantiin maltaita jauhomaan,
Karpion kivee kantamaan;
l5 Isäntä tuli katsomaan
Haapanen halko kädessä,
Pieni keppi pihlajainen.
Missäs nyt olet ollut?
Pureskelin pieniä luita,
20 Ennenkuin sitä tytärtä kasvatin.»
70. Parkano. Harma n. 2U. -07.
Kihniä. Iivari Mäntykoski, 47 v.
Miniän valitus.
Olin minä tytärrä talossa,
Kasvun kun putki palossa.
Makasin hitissä lukon takana,
Viiren villa vaipan alla,
5 Kiiuren korvatyynyn päällä.
: pihlajainen.
Miniän runo. 70—71.
L03
Siellä mä kuuntelin kukun ääntä,
Virlioin varhoin varstan ääntä,
siiic kun unestani kyllän sain,
Mennä keputtelin kellariin,
10 Laskin olutta juorakseni,
Taiton nisusta pyöräkseni.
Ei mu.i suutu survomahan
Eikä rihtä riimomahan.
i Irjat survo, orjal jauho.
15 Ja nuo paksut palkkapiiat.
Sitte minä myytiin Myrylään.
Myryn poijan puolisoksi.
Sain minä pahan anoppi aka\
Joka pani minun rihtä riimoma-
han.
sa .l.i karpion päivässä jauhamahan.
Kylähän mentiin jauhamahan,
Heitettiin karpio olaalle.
Isäntä tuli mettästä kotio,
( »li baapanen1 halko kainalo--.
85 Kysy: »Kussa2 sna konna on kas-
vatettu.
Kun ei ole työhön opetettu?»
S "li minun onneni, orjani,
osani.
Kun minun äiteni olis kanan-
päitä tehny,
Eli pieniä kiviä piereskelly,
:to Ennenku tällaista tytärtä kas-
vatti.
71. Kumu. Paldanin. 1 — 52.
Runoja1.
■ M i »linrnä tyttö talossa
Kasvon kun putki palossa,
Ei mna suotu survomahan,
Eikä riihtä riimomahan,
I Irjat survo, orjat riimo,
| Irjal riimo, orjal jauho.
Palkolliset riihet tappo.
Makasin luhdis2 liikun takana,
Viiden villa peiton alla.
io Laskin ol'tta juodakseni,
Nisu-kakkoo syödäkseni,
Siellä kuultelin kukon ääntä,
Alla vaipan vartahaisen.
Vietiin Nyrrin miniäksi,
ia Nyrrin poijalle puolisoksi,
Pantiin siellä jauhamahan.
Karpio käsivarren päälle;
Isäntä tuli kattoinahan,
Haapanen halko kädi
l>o Pieni vitta pihlajainen8:
»Kussa on sna kasvatettu,
Kun ei työhön opetettu.
Kasvatettu kun tervas kanto,
Eikä koskaan työhön pantu.»
25 Mahto äiteni mahona maata,
Kapaloita kannonpäitä,
Pestä pieniä kiviä,
Ennenkun tällaista tytärtä.
(toisella kiillä Ruovedestä.)
6) Matalena aeitty nuori.
Kasvo toi kotona kauvan.
Viiden villa vaipan alla.
Päällä kuuilen korvatyynyn,
s Hienoin lakana in viilissä.
Vietiin Myyrälle miniäksi.
Myyrän pojaan puolisoksi,
Pantiin maltaita jauhamahan,
Karpio kädelle osaksi;
io Tuli isäntä kattoinahan.
70. l liapanen : haapanen. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
71. ■ r. (Katso Kanteletar J. kirja 163). — 2 r. d. äännellään näillä seuduin
kuin I. paikoin niinkuin r. — 3 pihlajainen : pihlajainen.
104
Kertovaisia runoja.
Halko haapanen kädessä,
Pitkä vitta pihlajainen:
»Miss' on sinua pidetty,
Tervas kanto kasvatettu,
15 Kun ei työhön opetettu?»
72. Karvia. Kaukomaa L, n. 7.
-nU30.
Ämmänkylä. Kaisa Harjukangas,
80 v. Oppinut seur. laulun Mäkelän
Simppa vainaalta.
Orjat survo, orjat jauho,
Palkolliset riihet tappo,
Se vain makas lutis lukon takan,
Viiden villapeiton alla.
5 Sitten kuin uni loppuisi
Juoksi remputti kellarikin,
Peesti olutta juoraksensa,
Nisuleipää syöräksensä.
Sitten vietiin Jöörnille miniäksi,
io Jöörnin poijalle puolisoksi.
Siellä pantihin jauhamahan,
Karpion vakka käsivarrelle.
Isäntä tuli katsomahan
Haapanen halko olalla,
15 Pieni ja pitkä pihlajavitta käressä
Ja •sano:
»Kusa sun on päntele kasvatettu,
Kun ei oo työhön opetettu?
Kasvatettu kuin tervaskanto,
20 Ei koskaan työhön pantu!»
»Mahroin minä olla mahassa,
Tänäkkin päivänä salassa,
Piereskellä pieniä luita,
Kapaloita kannunf!] päitä.»
Ei se ollu arkkilaulu.
73. liuovesi. Paldani n. 1 b*. — 52.
Ks. n:o 71 b kohta.
74. Tampereen seudut. Cheilan, Lönn-
rotin kokoelmissa Q n. 19.
Koska runo on julkaistu Hämeen
muistoni. II (SKVR IX,s) n:o 58, niin
ei sitä ole tähän otettu, vaikka runo
kuuluu lähemmin Satakunnan kuin
Hämeen runoihin1.
75. Tampereen seudut. M<]iiläinen.
maalisk. 1836.
Runo on julkaistu Hämeen muis-
toni. II n:o 591. (Ks. edell. n:oa.)
76. Tampereen seudut. Lönnrot S.
n. 561.
Runo on julk. Hämeen muistoni.
II n:o 651. (Ks. edell. n:o 74.)
74. l Q-kokoelmassa Kanteleen V. vihon esipuheessa, joka on v:lta 1831, Lönn-
rot sanoo runon saaneensa yliopp. Cheilanilta, joka todennäköisesti oli Keuruulta
kotoisin ja nähtävästi tämän runon sieltä käsin Lönnrotille toimittanut. (Vrt. Poh-
jankanervo, Kalevalaseur. vuosik. 10, s. 148.)
75. 1 Runon loppuun liittämässään »jälkimaineessa» Lönnrot sanoo »näitä»
kuulleensa »tytöiltä Tamperin ja Hämeenlinnan kaupunkien välillä, paikoin vähän
toiseen laatuun, niinkun usein onkin tavallinen.»
76. 1 Häm. muistom. II n. 67, alahuom.: »Tämä runo on (puhtaaksi) kirjo-
tettu samoille arkeille, joille Lönnrotin helkavirsienkin vahimmat kappaleet, joten
näyttää todennäköiseltä, että Lönnrot on sen saanut samalla matkalla v. 1831, mah-
dollisesti juuri Sääksmäestä. Ainakin on Lönnrot itse (Meh.il. 1836 maalisk:n numero)
maininnut kuulleensa »Tamperin ja Hämeenlinnan kaupunkien välillä.»
Minä menin metsään
105
77. Tamperei n n udut. . Isp < '. H:
Topeliuksen. kok. XVII* ison
luvun alusta1.
Runo on julk. Hämeen muistoni. II
78. Satakunta. Nuori Satakunta 1914
st». 108 109.
Myyrin miniä.
Olin niiaa tyttö talosa,
kasosin kun putki palosa,
makasin luhtisa lukun takana
alla viiden villa vaipan,
5 päällä kuuden korvatyynyn.
Ei sinne kuulu kukkon laulu
eikä varttan kulina;
orjal survo, orjat jauho,
palkolliset riihet tappo.
to Sitten kun mä anesta kyllän sain
menin keikotin kellariin
laskin oltta juodakseni,
oisukakkoo syödäkseni.
Sitten kun minä kasusin
is vietiin minä .Myyrille miniäks,
Myyrin pojaalle puolisoks.
Pantiin minä Myyrillä jauhamaan
karpin kahdella kämmenellä.
Myyrin isäntä tuli ovesta sisälle
20 halko Haapanen kädessä,
kuppi pieni pililavainen pivosa
löi ennenkoii hän hätisti:
»Misä on sna piru pidetty
kasvatettu kon tervaskanto
25 eikä oo sna työhön pantu!»
— »< »Iin minä tyttönä talosa
kasusin kon puiki palosa,
orjat survo, orjat jauho
palkolliset riihet tappo.»
so Malito m 1 1 ii äiteni mahona maata.
kapaloita kannonpäitä,
pidellä pieniä kiviä,
ennenkuin tämmöisiä tyttäreitä.
Minä menin metsään.
79. Tyrvää. Kullaa n. 88. —13U03.
Tapiola, \ntli Kalliomäki, 58 v.
[Vanhan kansanrunon vaikutusta. J
Minä menin metsään
Ajaan ammuja takaa.
Ammu juoksi edelläni.
Minä kynsillä kypäsin.
5 Silloin pääsin päälle vuoren.
Vuorelle teräksiselle.
Löysin kontin korean.
Kopoin kontin kainalooni.
Kuljin matkoa vähäisen,
to Löysin laatikon laakean1,
Laitoin laatikon laukkuhiini.
Kuljin matkoa vähäisen,
Löysin tinaisen tikarin.
Menin vielä virstan verran'-.
is Neito vastaani vaelti.
Kysyin neidolta näppärältä:
Kenen nämät tavarat?
Neiti taiten vastaeli:
Tavarat on Väinämöisen3,
20 Joka ilmoihin yleni,
Taivoalle tavottaavi.
Kontti putos kainalosta.
77. • Carl Henrik Asp synt. 1781 K, akussa, oli ensin asessorina ja sitte neu-
voksena Vaasan hovioikeudessa, kuoli 1846. — ä Ks. Niemi, Suomi III 13] 48.
79. ' laaken : laakean. — 2 veran : verran. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.
106
Kertovaisia runoja.
Laatikko IahiHehilta,
Tikari taskusta tallahti.
Mustempi sydän pahalla.
80. Tyrvää. Kullaa n. 93. — 17/403.
Tapiola. Eemil Mäkelä, 54 v.
Mustat on saunan seinät.
Mustempi sydän pahalla,
Ryssällä ryvettynehellä,
Rehutoinna kasvanehella.
5 Miekoin maahan samosi.
Rikkoneet on lasten rauhan.
[ 'lianneet elämää nuorten1,
Vanhain vaivoista iloinneet.
Väki on lyöty, miehet myöty,
io Kaadettu kaski samottu.
Mustat on saunan seinät,
.Mustempi sydän pahalla,
Ryssällä ryvettynehellä,
Rehutoinna kasvanehella .
Myödyn neidon runo.
81 . Eräjärvi. Järvinen N, n. 25*.
—53.
Menin Viroon karjalaiseks',
Akana nniaallo paimenaiseks'
Tuli ylkä mun työni,
Istuhan1 tyvellen puuta,
5 Minä laps latvemman puolell'.
Rupesin häneltä kysyyn:
»Tukkos kotonikin kautta?»
»Tulinkin kotosikin kautta.»
»Mitä meiltä annettihin?»
io »Sinä teiltä2 annettihin.»
»Mitäs isälleni annot?»
»Isälles3 isot hevoset.»
»Mitäs äitilleni annot?»
»Äitilleskin ison lehmän.»
iö »Mitäs siukullenkin annot?»
»Siukulleskin sini-uukin4.»
»Mitäs veikollenkin annot?»
»Veikolleskin veto-härjät.»
»Mitäs miniälle annot?»
äo »Miniälle ison soljen,
Paksun pauvan.» -
Nousin mä kirokivellen,
Kirosin mä viisi kirroo:
»Isäni iso hevonen
25 Tallihinsa taatukohon,
Aseisiinsa kaatukohon.
Myymästähän minua,
Panemasta pikkuruista
Lasna leikisnä tekemän;
30 Äitinikin iso lehmä
Ehtyköön lypsyn-aijaalla5;
Veikkonikin veto-härjät
Tallihinsa taatukohon,
Aseisinsa[!] kaatukohon
35 Parraalla ajon-aijaalla;
Siukkunikin sini-uukki
Villohinsa viipyköhön .
Karitsoihinsa kaatukoon;
Miniänkin iso solki,
40 Paksu pauva,
Parraalla aikaa poikki menköön;
Myymästä he6 minua
Panemasta pikkuruista
Lasna leikistä tekemän.»
80. ' nuo|s|ten : nuorten.
81. l Istuh|o|n : Istunen. — 2 |m|eiltä : teiltä. — 3 Isälles|kin|
paan). — G |parraalla| lypsyn-aijaalla : l.-a. — 6 irh^ej *he* : h.
1. — 4r. (lam-
Nahko naimahan m mi. s 2 83
107
82. Eräjärvi. Remholm Fol. I2n.23a\
—48.
Naitetun tytön kirot.
Minin minä Viroon karjalai-
seksi,
Akanan maalle paimeneksi2,
Tuli niiniin ylkä työöni,
Nnili.in tyvellen puuta,
:. Minä laps' latveman puolell'.
Rupesin häneltä kyselemään:
»Tukki is kutuni kalitta-»
"Tulinkin kotuskin kautta.')
»Mitä meiltä annettiin?»
i" »Sinä teiltä annettiin.»
»Mitäs isollenikin annoit?»
»Isolleskin isol hevoset.»
»Mitäs äitillenikin annoit?»
»Äitilleskin ison Lehmän.»
i6 »Mitäs Biukullenkin annoit?»
»Siukullrskin sinimiukin.»
»Mitäs veikollenikin annoit?»
»Veikolleskin vetävät härjät.»
»Mitäs miniällekin annoit?»
io»Miniällen ison soljen, paksun
pauvan.»
(Morsian kiroo:)
»Nousin mä sitten kirokivellen
Ja kirosin 6 kiroo:
[8änikin iso hevonen
TaDihinsa taatukohon,
25 Aseisiinsa kaatukohon*,
M\ ymästähän minua.
Panemasta pikkuruista,
Lasua leikkisnä tekemään!
Äitinikin iso lehmä,
so Ehtyköön paraalla, lypsyn
ajalla*!
Veikkonikin vretäväl härjät
Talliliinsa taatukohon,
Aseisiinsa kaatukohon.
Paraalla ajon ajalla'
35 siiikkiinikin siuiuukki
Villoihinsa viipyköhön
Karitsohinsa kaatukohon!
Miniänkin iso solki ja paksu pauva
Paraalla aikaa puikki menköön!
m Myymästä minua,
Panemasta pikkuruista.
Lasna leikistä tekemään!
Nahko naimahan meni.
83. Teisko. Hankala /'. n. 7*. -03.
Liisa Ala-Rantala, Tn v.
Häälaulu.
Nahko naimahan meni
pyysi Pahoita tytärtä.
Pahko istu pöydän päässä.
Agna tyttö uunin päällä,
5 puna sukka, solkikengä.
( inpa yljässä vähän vikoja.
syöpä ylkä Nimikin paljon.
Puolen luhta, puoim vohta.
Puolen kuollutta hevosta.
m Puolen pannin pienet leivät,
puolen pannin nisusel leivät.
Saranat sa nkutettll
pihtipielet pinkotettu. —
82. ■ Vertaamalla nmoa edelläjulkaistuun (n:o 81, Järvinen 25) huomaa, että
lama on k< >|>i< > siitä, joten se ii ole Reinholmin kesällä 1848 saamia kuten G. J. Ny-
man kirjassaan: II. A. Reinholm (s. 28 ja 58) olettaa, vaan kopio Järvisen V. 1853
tekemistä muistiinpanoista. — 2 Kaksi ensimäistä säetta alleviivattu. — 3 jt|aatuko-
hon : Aaatukohon. — * aikana »ajalla* : a.
108
Kertovaisia runoja.
Neljän neidon runo.
84. Nakkila. Lampola n. 8. — 89.
Emma Nygärd, 17 v.
Mikä tuolla kaukana näkyy?
Meri siellä kaukana näkyy.
Mikä sen meren keskellä on?
Kivi sen meren keskellä on.
5 Mikä sen kiven päällä on?
Aitta sen kiven päällä on.
Mitä siellä aitassa on?
Neljä nuorta neitsykäistä.
Mitä ne siellä tekee?
m Yksi kutoo kulta sukkaa,
Toinen kutoo kulta vyötä,
Kolmas lakaisee laattiata,
Neljäs itkee nuorinta1 ve[l]jeensä.
Älä itke, tuolla se näkyy,
15 Tuo sinulle semmoisen lampaan,
Joka joka viikko villan antaa,
Joka kuukaus' karitsan2 kantaa.
Tuo isälles silkki vaatteet,
Äitilles kultaisen lypsinkiulun.
85. Pori. Tuomi n. 119. —91.
Maria Grönros.
Kehhlolaulu.
Ptruu, ptruu, tupakkirullaa.
Mistäs tiäsit1 tänne, tulla?
Pitkin hopiaista tiätä.
Mistäs sillä tiällä oli?
5 Siäl oli yksi lato.
Mitäs siinä laros2 oli?
Siäl oli neljä neityy.
Mitä neljä neityy siäl teki?
Yks kuto kultakangast,
io Toinen pualas mustaa3 silkkilan-
kaa,
Kolmas lavasi laatet,
Neljäs istu kynnyksel,
Suri nuarta veljees.
Älä sure kyl se tullee,
1 6 Se tua semmos lampaa ,
Joka jokaviikko villa antaa
Joka kuukausi karitta kantaa.
Kyllä sinä meidän portit tunnet:
Pukin sarvista saranat,
20 Ristirau'11'a rautarenkaat,
Piänet penikat penkin ai,
Kaalikuppi4 nokan ai.
86. Noormarkku. Lindgren n. — 92.
Hilma Appelqvist. Kuullut Porissa.
Osamisen ihmettely.
Tuu, tuu, tupakki rulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Kujasta kuijaa, vajasta1 vaijaa,
Pitkin pientä pellon orjaa.
a Mikä se on kuin siinä on?
Siinä on yksi talo.
Mitä sen tuvassa on?
Siell on neljä neitty.
Yksi kutoo kulta lanka sukka
io Toinen kehrää kulta lankaa,
Kolmas lanttia lakaisee,
Neljäs ovella kynnyksellä porraa.
Älä sillen enää porrra.
Olenpa sun veikko,
15 Annan sulle semosen la nipan,
Kuin vakoset villat kantaa.
84. ■ nuo|n|inta : nuorinta. — 2 ka|a|itsan : karitsan.
85. 1 ti|e|sit : tiäsit. — 2 laldloslsal : laros. — 3 puolas : p. *mustaa*.
pieni alkukirjain.
1 kk:ssa
Neljän neidon runo «7—89.
109
87. Loimaa. Viherv. n. 14.61. /■">'.
Vestrikka vetsrikka
Pikkunen lintu istu
Ja itki aitan akkunalla
Pääskynen kysy:
iits? sinä itket?»
»Itken Quarta veljeäni
Kun issoon sottaan viätiin.»
\l;i sitä itke, tualta
Se tullee viheriäisellä kerolla.
m Sr tua sinulle sinisen lampaan,
Kun joka viikko villan antaa,
Joka kuukausi karitan kantaa!»
88. Punkalaidun. Hahnsson n. 371.
53. [Sama Eeinh. SMMY:n
kok. 35 42. s. 296.]
Pikku aittanen mäellä,
Pikku lintu västäräkki,
l-i un aitan akkunalla-.
Siellä neljä8 neitsykäistä.
s Mitä he siellä työksensä4?
Yksi kutoo kultavyötä,
Toinen sovitti solkim^ä,
Kolmas paino pulkkimia,
Neljäs5 itki veljeänsä6,
io Kun DUOrna sotaan vietiin.
Pienen' pispan vartiaksi,
Lasna laivan haltiaksi.
Tuollapa näkyy tulevan,
Pää ii. i kyy päältä mettää,
15 Jalat alta aivottaisin,
Parta päivän palmikoisa,
Hiukset kullan suortuvisa,
Tuo isällensä ison oriin.
Veljellensä vetävän härän,
»o Sisarellen sinisen lampaan,
.loka viikko7 villaa antaa.
Joka kuukaus karittan kantaa.
88 a. Punkalaidun. Lännetär,siv55.
1860.
Laulu.
Tikku aittanen mäellä,
Tikku lintu västä-räkki
Istuu aitan akkunalla.
Siellä neljä neitsykäistä.
s Mitä he siellä työksens
Vk>i kutoo kulta-vyötä.
Toinen sovitti solkimia,
Kolmas paino pulkkimia,
Neljäs itki veljeänsä,
io Kun nuoraa sotaan vietiin.
Pienen' pispan vartiaksi.
Lasna laivan haltiaksi.
Tuollapa näkyy tulevan:
Tää näkyy päältä mettää,
15 Tilaat alta aivottaisin.
Taita päivän palmikoisa,
Hiukset kullan suortuvisa.
Tuo isällensä ison oriin,
Veljellensä vetävän härään,
20 Sisarelleen sinisen lampaan,
Joka viikko villaa antaa.
Joka kuukaus karittan kantaa.
89. Punkalaidun. Kotikoski n. 673.
-»1*09.
Vpraham Koskenmäki, 7:t v. Kuul-
lut äidiltään UUa Strömiltä.
86. ' kk:ss;i iso alkukirjain.
87. ' kk>>a pieni alkukirjain.
1 Puht. kirj. kokoelmassa n. 3. — - r. nuorta . — 3 neljä nuorta
ttek — 6 neljä : neljäs. — «[nuorta veljeänsä : v. — \ oi viikko : v.
11(1
Kertovaisia runoja.
(Laulajan sanoilla.)
Mikä sr tuola kaukana näkkyy?
Kylä se tuola kaukana näkkyy.
Mikä sen kylän keskell' on?
Kivi sen kylän keskell' on.
5 Mikä sen kiven keskell' on?
Kirves sen kiven keskell' on.
Mikä sen kirveen lappehella?
Neula sen kirveen lappehella.
Mikä sen neulannupin pääsä?
10 Kirkko sen neulannupin pääsä.
Ketä sielä kirkosa on?
Neljä nuorta neitsykäistä.
Yksi kutoo kultavyötä,
Toinen harjaa hapsiansa,
15 Kolmas sovitteli solkiansa,
Xdjäs istui ja itki.
Pikkulintu västäräkki
Kysy kirkon akkunalta:
»Mitä itket neito nuori?»
20 »Itken nuorta veikkoani,
Joka nuoraa sottaan vietiin,
Lasna laivan haltiaksi,
Pienenä mela pivoksi1.»
Västäräkki vastaeli:
35 »Tuolta hän näkkyy tulevan,
Pää näkkyy päältä mettän,
Jallaat alta aimottaa.»
»Mitä hän tupi tullessansa?»
»Isällensä ison orriin,
30 Iitillensä lypsävän lehmän,
Veljellensä vetävän härrään,
Sisarellensa sinisen lampaan,
Joka viikko villan niittää.
Joka kuukausi karitta n kaulaa.'»
90. Tijrvää. Ojansuu A. H, n. 35. — 00.
Anna Stiina lisakintytär, 66 v.
Mikä toi tuala kaukana näkyy?
Kylä toi tuala kaukana,
*Kylä toi tuala klaukanaj1.*
Mikä to ii kylän alittej juaksee?
5 Joki toi) kylän^alitte,
Joki toi] kylän alitte.
Mikä toj jojerj keskellä ompi?
Lastu jojev] kes kellii.
Mitä sei lastun lappeella ompi?
io Aitta lastu1 lappeella.
Mitä sen^aitan sisäss^ompi?
Neljä nuorta neitsykäistä.
Mitä ne2 siälä tyäksensärt' tekee?
Kyllä on tyvä kaikilla:
15 Yksi kutoo kultavyätä,
Toinen solkia sovittaa,
Kolmas harjaa hapsujansa,
Neljäs itkee nuarta veljeensä.
Joka nuarena sotaan viätiin,
m Lasna laval3 lastariks.
Tuala veljes pääkin näkyy
Pappila v vainijon perällä.
Hiukset kullan suartuvisa
Saksan saappaat jalasa.
91. Tyrvää. Ahlstedt n. 92. — 3/i 05.
Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli,
6» v.
Univirsi.
a) ( )li mulla kolme poikasta
lasta,
yks oli pitkä, toinen lyhyt,
89. : |ki|voksi : pivoksi.
90 1 Tekstissä seuraa : [Kylä toi tuala *k[aukana]* näkyy|.
— 3 laiva|(a)n| : laivaa
Neljän neidon runo. 91—03.
iii
kolmas niist " oli valkoisempi.
I '.miu näinä pitkän karjaa kait-
teen,
r. lyhven pitkän apuriksi,
valkkon1 merikaloille,
ei valkko ikinä mllu'.
Panin minä koiran korven kautta,
menin itte' mettän kautta,
i» löysin karjan kankahalta,
karjan kiikuksi kiversin,
paimenel papiksi panin,
mustan koiran lukkariksi.
h) Mikä tuella kaukana näkyy?
ls Meri2 tuolla kaukana näkyy.
Mikä sm meren tutkailuilla?
Saari sm meren tutkaimilla.
Mikä sen saarni tutkaimilla?
Nätti kaunis tupa uus',
äo Nätti kaunis tupa uus'.
Ketä siinä tuvassa aSUU?
Neljä auorta neitsykäistä!
Mitä ne kukin työksensä tekee?
Yks" niistä kutoo kultasta vyötä,
_ Toinen vaippaa vaatelee,
Kolmas hopeeta hohottaa.
Neljäs itkee veljestänsä.
Tuollapa veljes näkyy.
Alla virran ai vo taisi,
30 Päällä virran virvota isi.
Hiukset kullan suortuvissa,
Soinut Ruotsin sormuksissa,
Jalat saksan saappahissa.
92. Tyrvää. Ahl st,, li n. 2. %z02.
lllo. A.nna-Stiina Korkeemäki
Tuutulaulu.
Mikä toi tuolla kaukana näkyy?
Kylä tuolla kaukana.
Mika sen kylän alitse juoksee?
Joki kylän alitse.
Mika sm joen keskellä ompi?
Kaslll joen keskellä.
Mikä tuon lastun lappeella
ompi?
Aitta lastun lappeella.
Mitä sen aitan sisällä ompi?
m Neljä nuorta neitsykäistä.
Mitä ne siellä työksensä teki
Kyllä on työ kaikilla:
Yksi kutoo kultavyötä,
Toinen solMa sovittaa,
15 Kolmas harjaa hapsiansa.
Neljäs itkee Ullorta Veljeänsä.
Joka nuoraa sotaan vietiin
Lasna laivan haltiaksi.
Tuoltapa veljen pääkin näkyy
20 Pappilan vainion perältä,
Hiukset kullan suortuvissa.
Saksan saappahat jalassa.
93. Tyrvää. Kullaan.lA. — n/103.
Tapiola. Kalle Santatnaki.
Mikäs tuolla kaukana näkyy?
Tupa tuolla kaukana.
Mikäs tuon tuvan takana?
Taiiinii tuon tuvan takana.
5 Mikäs tammin latvasessa v
Kätkyt tammin latvasessa.
Mikäs kätkyen sisässä?
1 'oika kätkyen sisässä.
Mikäs pojan olkapäällä?
10 Kirves pojan olkapäällä.
Mikä kirvelien kasassa?
m kirvelien kasassa.
91 ' kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:s<,i pieni alkukirjain.
L12
Kertovaisia runoja.
Mihin lastu lankeaapi,
Siihen paja tehtäköhön;
15 Pajahan vaskinen alasin.
Hopeaiset huohottimet.
Kulta vartinen vasara.
Mies pieni, kähärä tukka.
Pajan päässä takomahan,
20 Noitakonetta valmistamaan.
94. Tyrvää. Kullaa n. 6. ~6/i03.
Kalle Harjunpää, 60 v. Kuullut
isältään.
[Alku Pakenevan runoa, loppuosa
Kuulin kurjen kullertavan.]
Minä menin muille maille
Mustia villoja valiottaan.
Koira toi korppi rotan.
Rupes minua haukkumaan,
s Minä menin aidan päälle,
Aita sortui alleni.
Minä lehtolion lehahdin.
Lehto muuttui mereksi.
Mitä löytyi meressä?
io Siellä löytyi saari.
Mitä löytyi saaressa?
Saaressa oli lehto.
Mitä löytyi lehossa?
Lehossa oli tupanen,
is Ketä oli tuvassa?
Tuvassa oli neljä neittä:
Yksi suri isoansa,
Joka nuorna merehen sortui,
Toinen suri emoansa,
■-'o Joka suruistansa murtui,
Kolmas itki siskoansa.
Joka nuorena katosi.
Neljäs itki sulhoansa,
Joka sodassa1 sotivi,
25 Armaitansa puolustavi.
Viivyin vähäisen tuvassa,
Viivyin päivän, viivyin toisen,
Jo päivänä kolmantena
Läksin matkaani jatkamahan.
30 Kuljin päivän, kuljin toisen,
Saman vetosen rannikoita.
Jo päivänä kolmantena
Saavuin lahen lahkehelle2
Niemen nimettömän nenälle,
35 Mäen puuttoman kupeille.
Lahen päässä oli niitty.
Niityn keskellä oli lato,
Ladossa oli lautiainen3.
Kuulin kurjen ladossa kuhertava,
m Menin lähemmäksi latoa,
Löin kurkea kupuhun.
Kurki meni kontillensa.
Minä päälle polvilleni.
Tapoin kurjen kokonansa,
45 Heitin säkkiin selkääni,
Kannoin kauniisti markkinoille;
Myin sen siellä ryssänkuoharille,
Sain häitä rahaa sarvellisen;
Ostin sillä mustan1 pukin,
50 Jolla ratsastin kotiin.
Että4 ilma humisi
Ja portit kaikki kumisi.
Kotona kumua kuullellahan,
Luullan ryssän ryöstään tulevan.
55 Karja4 kootaan kiireesti
Ja paetaan pois metsään.
Kun mä pääsen kotia
Lähden heitä hakemahan.
Löydän viimein metsästä
60 Vaimot, lapset lyykyllänsä.
94. ' kk:ssa iso alkukirjain.
- 4 kk:ssa pieni alkukirjain.
r. (lahje, lieve). — 3 r. (lautiain lautakatto).
Neljän neidon runo. 95—96.
113
95. Tyrvää.Pakula V. V ,n.56. -17/323.
I. msaja. Sanni Lyöri, 30 v. Kuul-
lut Pumpuli-Miinalta, 70 \\. Kallia-
lasta.
Oli uralla kolme poikasta lasta,
yks oli pitkä1, toinen lyhyt,
kolmas niistä oli valkosempi.
Panin pitkiin karjaa kaitseen,
s lyliyn pitkän apuriksi,
vaikkua merikaloille.
.Menin itte mettän kautta,
panin koiran korven kautta;
hiysin karjan kankahaalta.
io Karjan kirkoks kiversin,
paimenen papiks2 panin.
mustan koiran lukkariksi.
Mikä fuala kaukana näkyy?
Meri tuala3 kaukana näkyy.
ib Mik;i sen meren tutkailuilla?
Saari sen meren tutkaimilla.
Riitä sm saaren tutkaimilla'?
Nätti, kaunis tupa uus.
Mitä siälä tuvasa asuu?
20 Neljä nuarta neitsykäistä.
Mitä ne kukin tyäksensä tekee?
Yks niistä kutoo kultaista vyätä,
Toinen vaippaa raatelee,
Kolmas bopiata hohottaa,
88 NeljäS itkee Veljestä Iisi.
Tuala Bun veljes ttäkyy,
31 ' "ii niin pitkäki,
alla virran aivottaisin,
päällä virran virvottaisin,
80 hiukset kullan suartuissa5,
sormel Ruatsin sormuksisa,
jalaat saksan saappahisa*.
96. Mouhijärvi. Järvinen, n. 24.
—53.
[Sama Reinholmilla SMMY:n kok.
kaps. 33.]
Mikä tuolta kaukaa Däkyy?
Kylä tuulta kaukaa näkyy.
Mikä kylän alitte juoksee?
Joki kylän alitte juoksee.
5 Mikä joen keskustalla?
Kenttä joen keskustalla.
Mikä kentän keskustalla?
Lähde kentän keskustalla.
Mikä sen lähteen silmässä?
io Kivi sen lähteen silmässä.
Mikä kiven kihkaralla-
Kirves kiven kihkaralla.
Mikä sen kirven lavalla?
Aitta sen kirven lavalla.
ie Mitä siellä aitassa?
Viisi nuorta aeitsykäistä,
Yksi kutoo kultavyötä,
Toinen tulittaa kulta huita,
Kolmas harjaa hapsukkoita,
20 Neljäs sitelee silkkiä,
Viides istuu kynnyksellä.
Itkee nuorta veljeänsä.
Kuin ennen siulan aikana,
Poijes tuli muilla mailla.
:s I tarakka hyppäs Ikkunalle,
Kysy aitan ikkunalta:
»Mitä itket neitsy-eiii?»
»Itken nuorta veljeäni.
Kuin ennen sodan aikana.
io I 'oijes tuli muilla mailla.»
»Mitäs lupaat neitsyseni,
Sanon sinun nuoren velji
95. ' |>i k k.i : pitkä. — '- \;i\>\k^ i : p. — * t|a|aia : tuala. — 4 s äkeissä 27, 30
ja 32 on kk:ssa iso alkukirjain. — s suortu vissa : suortuissa; yi. [suortu]v[issa]. —
• saappa i
8
114
Kertovaisia runoja.
»Ison kirkon knltinensa1,
Kappelin kirkon hopeinensa.»
3ö »Se on: yhdeksän meren takana.
Laivan ison haltiana,
Perämelan pitäjänä.»
96 a. Mguhijärvi. Reinholm Fol. 12.
n. 21 a1.— 48.
Mikä kaukana näkyy?
Mikä toi tuolla kaukana näkyy?
Kylä toi t[uolla] k[aukana] n[ä-
kyy].
Mikä sen kylän alitte juoksee?
Joki sen kylän alitte juoksee,
s Mikä sen joen keskustalla?
Kenttä sen joen keskustalla.
Mikä sen kentän keskustalla?
Lähde sen kentän keskustalla.
Mikä sen lähteen2 silmässä?
io Kivi sen lähteen silmässä.
Mikä sen kiven kihkaralla?
Kirves sen kiven kihkaralla3.
Mikä sen kirveen lavalla?
Aitta sen kirveen4 lavalla.
15 Mikä siellä aitassa?
5 nuorta netsykäistä
Yksi kutoo kultavyötä,
Toinen5 haittaa kulta hnita,
Kolmas harjaa hapsukkeita6,
20 Neljäs sitelee silkkiä,
Viides istuu kynnyksellä
Itkee nuorta veljeänsä,
Kun5 ennen sodan aikana.
Poijes tuli muille maille.
25 Harakka hyppäs ikkunalle
Kysy aitan ikkunalta:
»Mitäs itket, neitsyseni?»
»Itken nuorta veljeäni,
K[un] e[nnen] s[odan] apkana]
30 P[oijes]7 t[uli] m[uille] mfaille].»
»Mitäs lupaat netsyseni,
Sanon sinun nuorin(?) veljes?»
»Ison kirkon knltinensa,
Kappelin kirkon hopeinensa.»
35 »Se on 9 meren takana,
Laevan ison haltiana,
Perämelan pitäjänä.»
97. Mouhijärvi. Laine T, n. 157.
—93.
Tuolla näkyy punaen kylä.
Mikä kylän keskellä?
Keto kylän keskellä.
Mikä kedon keskellä?
5 Lähde kedon keskellä.
Mikä lähteen sisässä?
Kivi lähteen sisässä.
Mitä kiven kikkuralla?
Kirves kiven kikkuralla.
io Mitä kirveen lappeen alla?
Lastu kirveen lappeen alla.
Mikä lastun latikall.i?
Sormus lastun latikalla.
Mikä sormuksen sisässä?
15 Tammi sormuksen sisässä.
Mikä tammen latvan päässä?
Kamari tammen latvan päässä.
Mitä kamarin sisässä?
Kolme nuorta neitsyettä:
20 Yksi kutoo kultavyötä,
96. ' kirkon |hopeinensa| : k. *kultinensa*.
96 a. ' Yert. edell. run. ks. n:o 82 alahuom. 1. — 2 läh|den| Aahteen. — 3 yi.
kii hkaralla? — 4 yi. lyijykynällä : kentän kesk. — 5 r. |?|. — 6 hapsukk|ata| ata jälleen
alleviivattu, yi.: [hapsakk]|a|ita|?| : [hapsukk]eita. — ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Neljän neidon runo ■•: t"i
115
Yk-i sovittaa soikea,
Yksi itkee veljeänsä,
Kun1 vietiin nuorena sotaan.
98. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 13.
—12.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.
I'ikku lintu västäräkki
istn aitan ikkunalla,
itki nuorinta veljeänsä,
joka nuorena -"taan vietiin,
5 kapaloisa kannettu.
99. Pirkkala. Starck 13*. —89.
Eva Kaisa Purra, '»:{ v.
Västäräkki vaara >aari
hyppää aitan ikkunalle,
kysy, keitä täällä on.
Kolme nuorta neitsykäistä,
s yksi kiitoo kulta vyötä,
tninen painaa palkeita,
kolmas suree veikkaansa.
Veikka nuorena sotaan tueni,
tuo uuliin tullessansa,
io joka viikk" villan antaa,
joka kuu uuhin kantaa.
100. K n in. I 'n hlmii n. ">. — 52.
Mtiii talin maasessa?
Mikä tuolta kaukaa näkyy?
Kylä tuolta kaukaa näkyy.
Mikä kylän keskellä on?
Niitty kylän keskellä on.
s Mikä niityn keskellä on?
< >ja niityn keskellä on.
Mikä ojan keskellä on?
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
100. ' Sana alleviivattu, r. (puola?)
Lähde ojan keskellä on.
Mikä lähteen keskellä on?
io Kivi lähteen keskellä on.
Mikä-; kiven keskellä on?
Risti kiven keskellä on.
Mikäs ristin kukulla on?
Aittatien ristin kukkulalla,
is Mitä siellä aittasessa?
Neljä nuorta neitsykäistä:
Yksi kuto kulta vyötä,
Toinen huittaa kulta huita1,
Kolmas solkia sovittaa,
äo Neljäs istuu kynnyksellä,
Itkee nuorta veikkoansa,
Kun nuorena sotaan vietiin,
Lassa laivan haltiaksi.
Mitä (hän) tuopi tullessansa?
Sisarelleen sinisen uuhen,
Joka viikkoin villan tekee,
Kuukausittain karin2 tekee.
101. liuovesi. Palaani n. 67*. —52.
Mikä tuolta kaukaa näkyy?
Kylä tuolta kaukaa näkyy.
Mikä kylän alla on?
Joki kylän alla on.
5 Mikä joen keskellä on?
Kirves joen keskellä on.
Mikä kirveen lapasessa?
Lastu kirveen lapasessa.
Mikä lastun keskellä on?
io Aittanen lastun keskellä on.
Mikä aittasen sisälT on?
Neljä nuorta neitsykäistä:
Yksi kuto kulta vyötä,
Toinen solkee sovitti,
-ma alleviivattu, r. (karitta).
116
Kertovaisia runoja.
15 Kolmas paino paUrimita,
Neljäs itki veljeänsä,
Kun nuorra sotaan vietiin
Kapalossa kannettihin,
Sieltä hän toi, sieltä hän sai:
20 Sisarellen sinisen uuhen.
Joka viikko villan teki
.Inka kuukausi karittan teki.
102. Kankaanpää. Salokangas n. 50.
—10.
Kansanlaulu.
Käki tuon pitkiin kuusen lat-
vas,
Käki tuon pitkän kuusen Iatvas,
Käki tuon pitkän kuusen Iatvas,
Näki hän sieltä merellekki
5 Näki hän sieltä merellekki,
Näki hän sieltä merellekki
Meren keskellä piänen1 saaren,
Saaren keskellä piänen1 pensaan.
Pensaan juurella neiron2 nuoren,
io Neidon sylissä sotilaspoian.
Sotilaan käsi neiron2 kaulas.
103. Satakunta. Petelius n. 18. —15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut äidiltään.
Tuutulaulu.
Mikä tuolla kaukana näkyy?
Kylä tuolla kaukana näkyy.
Mikä sen kylän alitse käy?
Joki sen kylän alitse käy.
5 Mikä sen joen keskellä on?
Saari sen joen keskellä on.
Mikä sen saaren keskellä on?
Tupa sen saaren keskellä on.
Mitä sen tuvan sisällä on?
io Siell on neljä neitsykäistä:
Yksi kutoo kulta vyötä,
Toinen solkia sovittaa,
Kolmas harjaa1 hapsiansa.
Neljäs itkee nuorinta veljeänsä,
15 Kun nuorena sotaan vietiin
Vihollisen paimenille,
Tykin suuren suun eteen.
Nälkä nähtiin tulevan.
104. Pori. Kaukamaa L, n. 4.
-17/8 59.
Kustaa Tirri, 76 v.
[Vrt. Pilkkarunoja.]
Nälkä nähtii1 tuleva2
Karhiniemen kankaalla
Pussi sellääsä, koppi käresä: ■
Tirri tirkisti,
5 Kastari katsahti,
Rautio rakasti.
Kenni keikisti,
Höyssy3 hönkähti,
Unto ulvahti,
io Koulii koukulla veteli,
Kuukkinen kumarsi kujasa,
Paavola ajo papuja pattaa
Ja3 pelläätti nällää takasi.
105. Loimua. Kolistuin n. 2. siv. 26.
1916.
Nälän kulkemisesta kerrotaan Loi-
maalla:
»Nälkä tuli Närpistä,
102. ' pi|e|nen : piänen. — 2 neijdo|n : neiz-on.
103. ' lyijykynällä korj attu : harjaa.
104. > nahtiiiui : n. — 2 tuleva|n| : t. — 3 |Unto|
Höyssy : H. — s Ja |ajo| : J.
N.ilka nähtiin tulevan. 105—111.
117
kysy tiätä Tilkasiin.
meni paha Pahikaisiin
ja istu litan piitan päähän,
istu kuku iikian ikäns.»
Närppi ja Tilkanen oval taloja Kari-
naisissa, Pahikainen on kylä Loimaalla
i i siellä on Iita niminen talo.
106. Alusin m. Vihervaara n. 2340.
11.
Ylhäinen, Miina Paukkio, 55 v.
Nälkä tuli Närpistä,
l-tu Iitan1 piitan päähän,
Kysy tiätä Tilkasiin.
107. Alastaro. Vihervaara, n. 2341.
11.
Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä,
8 1 v.
.\ älän kulkeminen.
Nälkä nähtiin tulevan
Karppurattaat peräsä,
Parkkikakku kainalosa,
Meni Ronkan kankaalle.1
108. Alastaro. Vihcmitim n. />*.'/.
— 19.
Heikki Efraimiiipoika, ~'-\ v.
Nälkä tuli Närpistä,
Kysy tiätä Tilkasiin,
Poikkea Pahikaisiin,
Istu [itan piitan päähän
5 Ja istuu elävän ikäns.
109. Huittinen. Vihervaara, n. 4720.
16.
Nälän kulkemisesta kerrotaan Huit-
tisissa:
Nälkä nähtiin tulevan
Karhinniemen kankahalla.
Kuukkinen kumarsi,
Kenni keikisti,
s Eiautio rakasti,
Paavola pahaksu,
Kasteri karas alas ahteesta.
Karhinniemen kylä Huittisissa oli
tunettu muualla pitäjällä köyhyydes-
tään ja kaiketi sentähden nälän kul-
keminen sovitetuinkin juuri Karhi-
niemin kylään. Kuukkinen j. n. e. ovat
Karhiniemen taloja.
110. Huittinen. Vihervaara n. -~>137.
—14.
Pöytyä. Kolkkinen. Vaitiopäivä-
mies Kaarlo Värri.
Nälkä nähtiin Karhiniemen1
kankahalla.
Kuukkinen kumarsi,
Kenni keikisti,
Rautio rakasti,
5 Paamla pahaksu,
Kasteri katas alas ahtresta.
(Kenni. Kuukkinen j.n.e. taloja.)
111. Kokemäki. Kotiseutu, o. 1911.
n. 13. s. 282.
Nälän kulku Kokemäellä.
\uin puolisen vuosisataa oli Koko-
mäellä käytännössä seuraava pilaruno
nälän kulusta:
»Nälkä lähti Näähälästä,
Meni Kiusalan kiukaalle.
Kiusalan kiukaalta Aakulan ait-
tan portaalle.
106. ' (Iita on talo Pahikaisten kylässä Loimaalla.)
107. ' (Hongan kangas on Kokemäellä.)
110. ' Karhinmen : Karhiniemen.
118
Kertovaisia runoja.
Aakulan aittan porttaalta sepän
piippuun,
5 Jossa hän ikänsä kiikkuu.»
112. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. — 00.
Anna Stiina Iisakintytär, 66 v.
Nälkä nähtiin tulevan
Karhiniämen kanka haalla.
Oli pikku kelkka peräsä,
ja vehkatukko kelkasa.
[Loppu Pakenevan runoa ks. n. 1516.]
113. Satakunta. Petelius n. 7. — 15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailta, ei muista keneltä
Nälkä.
Nälkä nähtiin tulevan.
Jänisjärven jäätä myöten,
Parkki taakka selässä,
Lumppukelkka perässä .
5 Olki petkele olalla.
Vehka vihko kainalossa
Rita riihen riski piika.
114. Parkano, rahiani n. 68. —52.
[Sama Paldanin matkakert., Niemi
Runonker. matkakert. ss. 155—156,
jossa sanotaan: Näillä tie-
noilla peräsin vanhaa runo laulua, mul-
ti jota kovaksi onnekseni kukaan ei
enää taitanut kaikkia laulaa, se on
tällainen:]
Rita riihen riski piika
Keitti puuron puhtukaisen,
Lämpömäisen läikähytti,
Veipä visusti virtaan,
5 Ahvenille armahille.
Kanan Auni kaunis vainio
Äkkäsi puuron joessa:
Kääri kaati-liinohinsa .
Isketti etumihinsa:
io Souti Ruonan soukkaa jokee,
Alla Ruonan rohkiasti.
Siellä tuoksu turveperse,
Kivikaari kilvotteli,
Laakakaari kallisteli.
is Meni linnahan1 lujahan,
Kuulusahan karta nohon.
Onko syöttiläs kotona.
Tiius kalti kartanolla?
Onpa syöttiläs kotona,
20 Tiius kalti kartanolla.
Siitä kasvo iso silava.
Ison Simunan sivellä.
Vävyn vähäsin otella.
Kanan Heikki kauvan raaku:
25 Ei pidä puuron puuttuman.
Kenen kiitos, kun Jumalan!
Kirkkovärti[!] päätä väänti,
Leikko nyrkkiä nykerti2:
Kenen tämä3 kevetön pylsy,
30 Kenen mauton makkara.
Viikin visallani!) reessä?
Sukunsa kaipaaja.
115. Rauma. Rauvola n. 8.
Johan Chandelin, 29 v.
[Kirjallistako vaikutusta.]
Missä mun suun sukuni.'
Miss on minun isäni.
Mis isäni, mis emoni.
Missä vietro veikkoseni,
Missä siskoni soivat.
—91.
Hi, ] kk:ssa iso alkukirjain. — 2 nyke|e|ti : nyke/ti. — 3 "ii tämä : t.
Turku paloi tuppinensa. 115—118.
119
5 Kaikki kasvi kumppanini?
Yks mi vietynä Virohon,1,2
Toinen saatettu Balohoon,
Kolmas \ iety Karlajahan1,
Neljäs Venäjän1 maalle,
m Miesten syöjille siiiille.
Kaunoisille kartanoille.
Suuri 'il suku miilulla;
Vaan kuin syttyi suuri sota,
Siellä isä surmattihin;
15 Kuin tul kova nälkä vnosi,
Nälkään mun emoni kuoli;
Tuli suurel surma vuodet,
Surma vei veikkoni uenken;
Tuli suuret suru vuodet,
ia Suni mun surmas sisareeni,
Kaikki sukuni kantti.
Jäin mie leito yksikseni
Toisten surmaa suremahan,
Katomista oottamahan.
Turku paloi tuppinensa.
116
Mouhijärvi. Järvinen n. 33. — 53.
[Ketjurunon malliin.]
Turku palo tuppinensa1.
Iso kello keppinensä,
Palo Turrun n2 isn3 puoli,
Palo Turmiin hirsipuu.
5 Jossa monelle ilo tuli.
Palo Turruun linna.
Jäät vei sillan.
Kattila juoksee kuurin rantaan,
Oritpään myllyt jauhaa santaa,
io Virttään paimenet kantaa.
Lakillansa santaa.
117. Mouhijärvi. Hahnsson n. 14.
—53.
Hahmajärven kylä.
Lasia nukuttai
Pui, pui punaväki,
Pai1, rai rikasta vaimon.
Tuli sieltä Turkuun,
Turku paloi tuppinensa,
5 Kirkon kello keppinensä,
Turusta palo iso puoli.
Josta monen sydän kuoli.
Kattila juoksi Kuurin rantaan,
Paimenet lakillansa santaa kan-
taa.
118. Mouhijärvi. Laine 7'. //. 156.
—93.
Liutlaut (meni) Mynämäkeen,
eli hyvin, kävi hyvin.
käytti lapseus' kauniisti.
Meni sitte Piikiin.
5 nai Piikistä rikkaan frouvan,
tuli sitte Turkuun.
vaan Turku palo tuppinensa,
kirkko kämppi kelloinensa
Palo Turuun Raastuvan torni,
io josta monella suru oli,
paloi Turuun isn puodi,
josta monen sydän kuoli,
paloi Turuun hirsipuu,
josta monella iin oli.
is Nuuttila juoksi Orippään ran-
taan.
Orippään myllyt jauhoja antaa
ja Virttään paimenet kanto lakil-
la ns' santaa.
11",. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — - vrohon : virohon.
116. ' Yert. Laurentius Petrin »Ajan Tiedoss; leviin säkeihin. — 2 Tur-
ruun : Turruun. — 3 i 1" : iso.
117. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
120
Kertovaisia runoja.
Velisurmaaja.
119. Alastaro. Vihervaara n. 2494.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
[Kirjasta opittu.]
-Mistäs tulet, kustas tulet,
Poikani iloinen?»
»Meren rannalta, meren rannalta.
Äitini kultainen.»
5 »Mitäs siälä tekemästä,
Poikani iloinen?»
»Hevostani juottamasta .
Äitini kultainen.»
»Mistäs olet miekkas vereen saarni,
io Poikani polonen?»
»Pistin veljeni kualiaaksi,
Muarini kultainen.»
»Mihes sinä nyt itte jourut,
Poikani polonen?»
15 »Jounin kauvas muille maille,
Muarini kultainen.»
»Koskas sinä siältä takasin tu-
let,
Poikani polonen?»
»Sittenkun kivi veren1 päällä pys-
tyy,
20 Muarini kultainen.»
»Koskas toi kivi veren päällä
pyssyy,
Poikani polonen?»
»Sitten kon korppi valkenee,
Muarini kultainen.»
25 »Koskas korppi valkenee,
Poikani poloinen?»
»Sittenkon hanhi mustenee,
Muarini kultainen.»
»Koskas toi hanhi mustenee,
30 Poikani poloinen?»
»Sittenkon kaikki tuaniiolle tul-
laan,
Muarini kultainen.»
Vesmanviikin laulu.
120. Merikarvia. Roosblom n. 107.
—04.
Arttur Viinamäki.
Vesmanviiki tietä myöden rat-
sasti.
Siellä neidon nuoren kohtasi.
»Kuules, sä neitonen, mitä sanon
sul,
Taidatkos sä kysymyksen vas-
tata mul?»
5 »En ole oppinut vastailemaan,-
Vaan viisaan järjen antoi uralle
Jumala.
Kerroppa kysymys sä minkä, tie-
dät mul!
Taidankin mä kysymyksen vas-
tata sul.»
»Mikä sitä pyörää ympyriäisempi1
on?
io Missä ne kirkkaimmat kynttilät
on?
Missä on auringon huone?
Kussa lepää kuolleiden jäljet?
Mikä sitä joutsenta valkeampi on?
Mikä sitä korppia mustempi on?
ir, Kuka huutaa kovemmin kuin
kurki?
Minkä se tie menee niin leveä,
119. ' r. (= veden).
120. 1 ympvr jjaisempi : ympyriäisempi.
Vesmanviikin laulu. 120—121.
121
Jota ihminen vaeltaa niin Bangen
keviää?
M ik.i^ sen laveamman sillan ra-
kentaa,
Jonka alla kalaiset siel virras
[taa?»
bo »Aurinko sitä pyörää ympyriäi-
sempi on,
Taivaalla kirkkaimmal kynttilät
on,
[däs mi auringon huone,
Haudassa lepää kuolleiden jäljet.
Enkelistä[!] joutsenta valkeampi
on,
ii Synti sitä korppia mustempi on,
Ukkonen huutaa kovemmin kuin
kurki,
Helvettiin menee tie niin leviä,
Jota ihminen vaeltaa niin sangen
keviää.
Talvi sun laveamman sillan ra-
kentaa,
äo Jonka allakalaisetvirrasvaeltaa.»
»Koskas tämän tiesit,
Niin tiedät enemmän.»
Vesmanviik otti kultasormusta
viis
Ja antoi ne Bille tytölle merkiksi.
121. Loimaa. Hollo n. 331. —09.
Vesmanviikj tietä pitkin rat-
sasti,
Ja nuorukaisen tiellä hän kohtasi,
Sanoi: »Euuleppas1 nyi nuoru-
kainen
Mitä kysyn suit'!
s Taidatko 3ä kysymyksel vastata
milli"?»
»En ole minä oppinut vastaile-
maan,
Ja eilen tapoin tämän maan Vii-
kin kuninkaan.»
-Kun sä tapoit tämän maan Viikin
kuninkaan,
Niin sä tapoit minun oman veljen.
i» Vesmanviiki eteenpäin ratsasti,
Ja nuorukaisen toisen hän koh-
tasi.
Sanni: »Kuuleppas1 nyi nuoru-
kainen,
Mitä kysyn suit!
Taidatko sä kysymykset vastata
mull'?»
is »En ole minä oppinut vastaile-
maan,
Vaikk' viisaan järjen antoi mull'
Junia la.
.Mun' jos tahdol kysymykses
kysyä,
Niin koitan, elikä voisin mä vas-
tata.»
»Mikä sr pyöreä ja ympyriäinen
on?
ao Missä ne kirkkaimmal kynttilät
on?
Missä ompi majansa aurinkoisen?
Ja missäs onpi jäljet kuolleen
miehen?
Mikä sen laviamman sillan ra-
kentaa?
Jonka alla kalaset ain' virras
vaeltaa?
25 Mikäs on se niin sangen lavia tie,
Jota myöden ihmisen ain vaeltaa
keviään?
121. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
122
Kertovaisia runoja.
Mikä sitä lintuakin vikkelampi
on?
Mikäs on mustempi korpin pukua?
Mitkä ovat valkeammat jout-
senta?
30 Ja mikäs huutaa kovemmin kuin
kurki?»
»Aurinko se pyöreä ja ympyriäi-
nen on,
Taivaass' ne kirkkaimmat kyntti-
lät on,
Idäss' ompi majansa aurinkoisen.
Ja haudass' onpi jäljet kuolleen
miehen.
35 Talvi sen laviamman sillan
rakentaa,
Jonka alla kalaiset ain virras vael-
taa,
Helvetin tie on se sangen lavea
tie.
Jota myöten ihminen ain vaeltaa
keviään.
Ajatus se lintuakin vikkelampi
on,
40 Synti on mustempi korpin pukua,
Enkelit on valkeammat joutsenta,
Ja ukkonen huutaa kovemmin
kuin kurki.»
»Kun sä tiedät tämän, niin sä
tiedät enemmän.»
Ja ilomielin toisistansa he erkani-
vat.
45 Vesmaviiki sormestaan otti kulta-
sormuksen.
Ja antoi sille nuorukaiseH' muis-
toksi sen.
122. Huittinen. Virittäjä n. 4 — 5.
s. 57—. 1905.
Prof. J. J. Mikkolan tutkielmasta.
Balladi Tesmanviikistä.
Vanhempi sukupolvi tuntee siellä
täällä Satakunnassa kaunissävelisen
balladintapaisen laulun, jossa pää-
osana ovat arvoitukset vastauksineen.
Ennenkuin laulun alkuperää käyn kä-
sittelemään, painatan sen tähän koko-
naisuudessaan seuraavassa muodossa,
jollaisena se on peräisin Huittisista:
Vesmanviiki tietänsä matkusti,
Matkallansa nuorukaisen kohtaisi:
»Kuules sä, nuorukainen, mitä
kysyn suita,
Osaatkos sä kysymyksen vastata
mulle!»
s »En ole minä oppinut vastaile-
maan,
Kun eilen tapoin tämän maan
Viikin kuninkaan.»
»Vai tapoit sinä tämän maan
Viikin kuninkaan.
Niin tapoit sinä minun veljen.»
Vesmanviiki löi häntä nyrkeillään,
io Niettä (niin että) veri tuli hänen
sisältään,
Vesmanviiki löi hänen alttiiksi
maan,
Niinkuin lehti puusta alas putoaa.
Vesmanviiki etiäpäin matkusti
niin,
Matkallansa nuorukaisen kohtaisi,
15 Sanoi: »Kuule sinä, nuorukainen,
mitä kysyn suita,
Osaakkos sä kysymyksen vastata
mulle?»
- »En ole minä oppinut vastaile-
maan,
Vaan viisaan järjen antoi mulle
Jumala.
\ esmanviikin laulu. 122.
128
\ an jos sinä kysymyksen taidat
kysyä multa.
20 Niin ehkä taidan kysymykses vas-
tata sulle.»
»Mikäs Bitä pyörää ympyriäi-
sempi on?
Missä ne kirkkaimmat kynttilät
on?
Missäs auringolla on huone?
Missäs lepää kuolioon miehen jäl-
jet?»
»Aurinko pyörää ympyriäi-
sempi on,
Taivaassa kirkkaimmat kynttilät
on,
Lännessä auringolla on huone,
Tuonelassa on kuolleen miehen
jäljet.»
•Mikäs sitä lintua vikkelämpi
on?
bo Mikä- sitä korppia mustempi on?
Mitkä ovat valkiammat kuin jout-
sen?
Mikä- huutaa lujemmin kuin
kurki?
»Mieli sitä lintua vikkelämpi
on,
Synti sitä korppia mustempi on,
35 Enkelit ovat valkiammat kuin
joutsen,
Ja ukkonen huutaa lujemmin
kuin kurki.»
— »Mikäs sen laviainman sillan
rakentaa,
Jonka alla kalat virrassa vaeltaa?
Mihinkäs se tie käy niin sangen
lavia (leviä),
u Jota myöden ihmiset vaeltaa niin
keviään?»
»Talvi se laviainman sillan ra-
kentaa,
Jonka alla kalat virrassa vaeltaa.
Ja helvettiin käy se tie niin sangen
leviä,
Jota myöten ihmiset vaeltaa niin
keviään.»
45 - »Koskas nämät osasit, niin
osaal enemmän.»
Niin sankarit ne ilosta joivat
enemmän,
Ja Vesmanviiki otti kultasormusta
viis
.la antoi nuorukaiselle muistoks.
Melkein yhtäpitävä tämän kanssa
on Porista peräisin oleva toisinto,
jonka ylioppilas K. Manner on jätl
nyt käytettäväkseni. Arvoituks
»Missä onpi auringolla huone. mi>sj
lepää kuolleen miehen jäljet'' \
taan siinä:
hlas^' onpi auringolla huone.
Länness lepää kuolleen miehen
jäljet.
Edellisestä poikkeavat hiukan myös
kin säkeet:
Helvettiin käy se tie niin lavia,
Jonka päällä ihminen on vaaral-
laki viel.
Niinikään on edellisen toisinnon mat-
kusti-san&a sijalla ratsasti:
Vesmanviiki tietä myöten rat-
sasti,
Matkallansa nuorukaisen kohtaisi,
ja seuraavasta ratsastuksesta sano-
taan:
Matkallansa nuorukaisen toisen
kohtaisi,
Dosentti H. Ojansuu on pannut pa-
perille saman laulun Tyrväästä eräältä
seitsenkymmen vuotiaalla vaimolta,
124
Kertovaisia runoja.
joka sanoi sen oppineensa Tampereella.
3i 11 ensimäinen värsy kuuluu:
Vesmanviiki tietämyödenratsasti,
jossa hän yhden nuorukaisen koh-
taisi.
Sano(i): »Kuules, nuorukainen,
mitä sanon suli,
taidatkos sinä kysymyksen vas-
tata mu 11?
Tärkein ero on toisessa värsyssä,
jossa »Viikin kuningasta» vastaa »Vii-
sin kuningas»:
»En ole minä oppinu' vastaamaan,
eilen tapoin tämän maan Viisin
kuninkaan,
- »Tapoikkos sinä tämän maan
Viisin kuninkaan,
silloin sinä tapoit minun veljen!»
Kolmas värsy loppuu:
Vesmanviiki löi hänen alttiiksi
juur,
niinkuin lehti puusta alas raukee.
Muuten puuttuu tästä toisinnosta
arvoitus: Missä auringolla on huone?
ynnä sen vastaus.
123. Alastaro. Vihervaara, n. 2435.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Vesmanviiki tiätääs myäten
matkusti1,
sialta hän nuarukaisen kohtasi.
»Kuules nyt nuarukainen,
Mitä sanon sullo, tairatko
5 Vastata kysymykseen mulle?»
- »En ole mä oppinu vastaamaan,
Mutta eilen tapoin maan Viisin
kuninkaan.»
— »Jos eilen tapoit sä maan Viisin
kuninkaan.
Niin silloin tapoit minun veljeni.»
io Vesmanviiki löi häntä nyrkillääs,
Että veri törmäsi ulos hänen sisäl-
tään.
Vesmanviiki tiätääs myären
matkusti,
Nuarukaisen toisen sialta kohtasi.
»Kuuleppas nyt nuarukainen.
mitä sanon su lie,
15 Tairatkos vastata kysymykseen
mulle?»
- »En ole oppinu minä vastaa-
maan.
Mutta viisaan järjen antoi mulle
Jumala.
Sanoppas nyt kysymykses mulle.
Ehkä taitaisin vastata sulle.»
20 — »Mikä sitä pyärää ympyriämpi
on?
Misä ne kirkkaammat kynttilät
on?
Mikä sen laviamman sillan raken-
T 13,3 .
Jonka alitte nua kalaiset vir-
rasa vaeltaa?
Mihinkä viä se tiä niin lavia,
as Jota ihminen vaeltaa niin keviä?»
— »Aurinko pyärääki ympyriämpi
on,
Taivaalla ne kirkkaammat kynt-
tilät on,
Talvi sen laviamman sillan raken-
tlKl ,
Jonka alitte nuo kalaset virrasa
vaeltaa,
30 Helvettiin mennee se tiä lavia.
123. : ISieltä hän marv| matkusti : m.
Vesmanviikin luulu. 123 124
125
Jota ihminen vaeltaa keviä.»
Vesmanviiki otti kultasormuksen
sormesta.
Ja anto nuorukaiselle muistoksi.
124. Tyrvää. Ahlstedt n. l i .—a/l202.
Uin. Anna-Stiina Korkeamäki, 69 \
Vesman Viikin luulu.
Vesman Viiki tietä myöten
ratsasti,
Jolla hän yhden nuorukaisen koh-
taisi
Ja sanoi: »Kuules, nuorukainen,
mitä kysyn suita?
Taidakkos sinä kysymykseen vas-
tata mulT?»
5 »En ole minä oppinut vastaa-
maan.
Eilen tapoin tämän maan viisin
kuninkaan.»
»Tapoikkos sinä tämän maan vii-
sin kuninkaan,
Silloin sinä tapoit niiniin veljein.»
Ja Vesman Viiki löi häntä nyr-
keillään,
io Niettä veri törmäs ulos hauen
sisältään;
Vesman Viiki Iiii hänen alttiiks
juur
Niinkuin lehti puusta alas raukee.
Vesman Viiki edemmäksi vielä
ratsasti,
Jossa hän toisen nuorukaisen koh-
taisi,
is Sanoi: »Kuules. nuorukainen,
mitä kysyn suita?
Taidakkos sinä kysymykseen vas-
tata mull'?»
»En ole minä oppinut vasl
maan.
Mutta viisaan järjen antoi unille
Jumala,
Ettän taidan kysymykseen vas-
tata suli',
ao Koska sinä ensiks sen ilmoitat
mull1.»
»No mikäs sitä pyörää ympy-
riäiseni])' on?
Missäs ne kirkkaimmat kynttilät
on?
Kussas ovat kuolluitten jäljet?
Mikäs sen laviamman sillin
rakentan.
ss .lonka alla kalaset siellä virrassa
vaeltaa?
Mihinkäs menee se tie juur leviä,
Jota ihminen vaeltaa niin keviää?
Mikäs sitä lintua vikkelämp-
on?
Mikäs sitä korppia mustempi on?
30 Kukas on valkoisempi kuin jout-
sen?
Kukas huutaa kovemmasti kun
kurki?»
»Aurinko sitä pyörää ympy-
riäisemp' on,
Taivaalla kirkkaammat kynttilät
on,
Eaudass' ovat kuolluitten jälji I ,
35 Talvi sen laviamman siliän
rakentaa,
Jonka alla kalaset siellä virrass;i
Itaa.
Helvettiin menee se tie juur [eviä,
Jota ihminen vaeltaa niin keviää,
Aatos sitä lintua vikkelämpi on,
m Synti sitä korppia mustempi on,
126
Kertovaisia runoja.
Enkel' on valkoisempi kuin jout-
sen,
Ukkonen huutaa kovemmasti kun
kurki.»
»Koskas tämän tiesit, niin tie-
dät enemmän.»
Ja sankarit ne joivat juuri ilois-
saan.
45 Vesman Viiki otti kultasormusta
viis
Ja antoi sille nuorukaiselle mer-
kiks'.
125. Parkano. Tyyskä n. 157. —88.
Vensmanviiki.
Vensmanviiki se tietäns myö- 1
den ratsasti, !
Tapais yhden nuorukaisen mat-
kallansa.
»Kuuleppas nyt nuorukainen, mitä
mä sanon sulle,
Joss' sä taidat kysymykseen vas-
tata mulle:
5 Mikä sitä pyörää ympyrjäisempi
on?
Missäs ne kirkkaammat kynttilät
on?
Mikäs sitä laviamman sillan ra-
kentaa?
Jonka alatse nuo kalat tuoli' vir-
rass' vaeltaa?
Mikäs sitä korppia mustempi on?
io Mikäs sitä joutsenta valkosempi
on?
Mihin menee tie sangen lavia,
Jota myöden ihmiset vaeltaa san-
gen keviää?»
Aurinko sitä pyörää ympyrjäi-
sempi on,
Taivaas sitä kirkkaammat kyntti-
lät on,
15 Talvi sitä laviamman sillan ra-
kentaa, jonka
Alatse1 nuo kalat tuoli virrassa
vaeltaa.
Synti sitä korppia mustempi on,
Enkeli sitä joutsenta valkosempi
on,
Helvettiin mene se tie sangen
lavia,
•äo Jota myöden ihmiset vaeltaa juur
keviää.
Koskas sen taidat — niin taidat
enempi.
Vensmanviiki otti kultasormuk-
sen sormestansa
Ja1 antoi sen sille nuorukaiselle
muistoksi.
126. Tampere. Ojansuu A. H, n. 30.
—00.
Anna-Stiina Iisakintytär, 66 v.
Vesmanviiki tiatä myären rat-
sasti,
Jossa hän yhren nuarukaiser) koh-
taisi,
Sano(i), kuules nuarukainen, mitä
sanon suli,
Taidatkos sinä kysymyksen vas-
tata'11 mull?
5 En olem minä oppinuv vasta-
maan,
Eilen tapoin tämän maan viisi r\
kuninkaan.
I2.V 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Vesmanviikin laulu. 126—127.
127
Tapoikkos sinä tämän maan *Mikäs sitä Untoa vikkelämpi on?*
viisi i) koni likaan? 30 Mikäs on valko(i)sempi kuin jout-
Silloin1 sinä tapoil niiniin veljen.
Vesmanv[iikki] löi häntä nyr-
keillään.
10 Niättä veri törmäsi hänen sisäl-
tään,
\'|<-in.inviikki| löi hänen alttiiksi
juur
Niinkuin lehti puusta alas raukee.
V[esmanviikki] eremmäks viälä
ratsasti.
jossa hän teisen nuarukaisen koh-
tasi.
- qo kuules ouarukainen mitä
sanon suli
Tairakkos sinä kysymyksen vas-
ten
Ja kukas huutaa kovemmastik
kui n kurkia
Aurinko sitä pyärää ympyrijäi-
sempi on,
Taivaalla kirkkaammat kynttilät
on,
Haurasa* ovat kualluitten jäljet,
as Talvi sen laviamman sillar raken-
taa,
Jonka alla kala(i)se1 siälä virroisa
vajeltaa,
♦Helvettiin menee sei i.i juur leviä .
Jota ihminen vajeltaa niinkeviä,*
Synti sitä kurppia mustempi on,
tatam^mull? w *Aatos sitälintua vikkelämpi on,*
Enwole minä oppinuy vastaamaan Enkeli on valkosempi kuin jout-
Mutta viisaan järjen antoi mullc ten.
Jumala Ukkonen huutaa kovemmasti
Ettän tairan2 kysymyksen vastata kuivi kurki,
suli. Koskas tämän tiäsit uin tiärät
n Koska sinä ensin sen ilmoitat enemmän,
mull. Sankarit joivat juuri iloissaan
No mikäs -itä pyärää ympyrijäi- 45 Vesmanviiki otti kultasormusta
sempi onr
Viis
Ja antoi sille nuarukaiselle mer-
kiks.
(Ja) misäs ne kirkkaammat kynt-
tilät on?
.Ia misäs3 ovat kuolluitten jäljet?
Mikä-4 sen laviamman sillan ra- *27. Tampere. Salokorpi ii.33.-ll.
kentaa . v< -minunkin laulu.
25 Jonka alla kala(i)sel siälä vir- Vesmanviiki tietä myöten rat-
roisa vajeltaa? sasti
Mihinkäs menee se tiäjuur(i) leviä, Ja nuorukaisen tiellänsä kohtasi.
johon ihminen vajeltaa oiirikeviä? »Kuuleppas sinä nuorukainen
Mikäs sitä5 korppia mustempi on? I mitä sanon suli:
126. ' kk:ssa pjpni alkukirjain. — - tai|d|an : tairan. — 'yi.: Kusas. — 4 yi.:
Kukas. — s si|i|tä : s. — • Hauras. s| : Haurasa.
128
Kertovaisia runoja.
Taidatkos sä kysymyksiin vastata
mull?»
5 »En ole minä oppinut vastaile-
maan,
Vaan järjenjuoksun antoi mulle
Jumala.
No, jos sinä tahdot kysymykses
mulle ilmoittaa,
Niin koetanhan, ehkä taidan vas-
tata.»
»Mikä tuota pyörää ympyriäi-
sempi on
10 Ja missä ne kirkkaammat kyntti-
lät on
Ja missä on huone aurinkoisin
Ja mikä huutaa kovemmin kuin
kurki?
Ja mikä sen laveamman sillan
rakentaa,
Jonk' alitse nuo kalaiset tuolla
virras' vaeltaa,
is Ja mikä tuota korppia mustempi
on
Ja missä lepää kuolleen miehen
jäljet?»
»Aurinko sitä pyörää ympyriäi-
sempi on,
Ja taivaassa ne kirkkaammat
kynttilät on.
Ja idäss' on huone aurinkoisin,
20 Ja ukkonen huutaa kovemmin
kuin kurki,
Talvi sen lavemman sillan raken-
taa,
Jonk' alitse nuo kalaiset tuoli'
virras' vaeltaa.
Ja synti sitä korppia mustempi on
Ja haudass' lepää kuolleen mie-
hen jälki.»
Vuohen surma.
128. Merikarvia. Bompp. n. 2. — 89.
Vuohi tuli karjasta kotia,
Kei tuli kivikarista,
Sovitteli sorkkians1 seinään,
Makisteli maltaitansa,
5 Kukisteli kuivauksiansa.
Kaatui maahan mallasparvi.
Emäntä koukun loukosta.
Koppas vuohta päähän.
Vuohi se kielellänsä liputti:
io »Elä minua tapa, hyvä emäntä!
Minä olen hyvä isäntä,
Perheen piimässä pidän2,
Viraat voilla ravitsen.»
Eipä kettu kelvoton,
is Emäntä tästä huolinutkaan,
Koppas vuollen kuoliaaks'
Vei vainion perään
Piiskasi vesivakoa,
Vako juoksi ojaan,
20 Ojasta jokeen, täyteen mereen.
Tulipa turulaiset nuotalle,
Tuli linnan aukko ahvenille.
Tuli vuohi nuottaan.
Tätä kaikki ihmetteli:
25 Silmät olivat suuret sijaiseksi,
Pää suuri3 valaskalaksi!
Te hullut, kun ette vuohta tunne!
Pö hö hö hö höö.
128. : sorkkias : sorkkians. — 2 pi|ie|än : pidän. — 3 |pieni| suuri : s.
Ei silloin hyvin eletty. 129—131.
129
PAIKALLiSTARINOISSA Y.M. TAVATTAVIA, OSITTAIN"
KIRJALLISEN VAIKUTUKSEN ALAISTA OSITTAIN
UUDKMPAA RUNOUTTA.
Ei silloin hyvin eletty.
129. Satakunta. Suom. VaU. ark.:
Topogr. Raumo.
Ks. .1. U. Aspelin: Korsholman linna
ja lääni, J. J. Mikkola: Kokemäen
niinestä, Satakunta 1 siv. 130. 1907,
K. Killinen: Kiinteitä muinaisjään-
nöksiä I lvilan kihlakunnassa 1878.
Rovasti Frosterusen v. 1736 tekemä
muistutus: gambla Finska Kunor fin-
nas om ett gammalt Slott soin värit
ved Raumo och Iata säledes:
Eij silloin hyvin eletty,
('uin oli Linna Lijnamaisa,
Cuisti Kmnolan kedolla,
silloin leipä lehmän inaxoi,
5 Murun muninen vasicka,
Carpion härkä Calosarvi.
Hiisi.
130. Pomarkku. Lindgren, n. 238.
-»/n 92.
Heikki Nyyman, 55 v.
Hiisi.
Halli kauhia jättiläinen,
Hiisi hirmun suuri,
Asui ahon sydämessä,
Konna korven ko 's' kelossa.
s Jutteli julma akallen:
Kuului kuusi penikulmaa,
Selitti sanat seitsemälle:
Kaiku kuului kaheksalle:
Vaikka bi[l]jaa kuhisi.
io Kullallensa kuiskutteli.
Puhalsi puut kumohoon,
Koppas kättä kalliolle:
Kallio kaheksi meni.
Joi joesta kerran:
is Joki1 kuivaksi2 joutteli.
Pisarat ei piisaja
Juoda jäykän jättiläisen,
Kaliin kuivan kurkun.
Juutit.
130 a. Luvia. Virittäjä v. 1926 s. 19.
Eräitä vanhoja säkeitä juuteista.
Kysymyksessä olevin niuistotiedon
aiheena olivat »juutit». Nämä olivat
kertoman mukaan tehneet hävitysret-
ken seudulle ja siten karkoittaneet
väestön metsään. Paenneiden joukossa
oli myös kaksi tyttöä. »Maisu» ja
»Kaisu». Kun »juutit» sittemmin oli-
vat poistuneet, lähdettiin kylästä huu-
tamaan tyttöjä kotiin:
»Maisu, Kaisu!
jo Jumala juutit vei,
Pyhä henki pyssymiehet.»
Karkun kirkosta ja asutuksesta.
131. Satakunta. Suomi II*. s. liö.
Skogman, keri. matk. Satak.
Lempääläiset kävivät ensin kirkkoa
K arkussa, sitte Pirkkalassa. Senj ai-
keen rakensivat oman kirkkonsa Ai-
130. ' Kuivaksi joutteli : Joki k. j. — s kk:ssa iso alkukirjain.
130
Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.
mala kylään. Vesilahtelaiset närkäs-
tyivät kun heille tuli niin pitkä kirkko-
matka yli Toutosen. Kolme miestä,
yksi Mustisista, toinen Hakimäestä,
kolmas Menkalasta, tuumivat, mitä
olisi tehtävä — palkkasivat puoli-
hullun miehen Hollolasta polttamaan
kirkon Aimalassa. Tästä runossa:
Mies musta Mustisista,
Harmaa Hakimäestä,
Pitkä Mikko Menkalasta,
Hollolasta haukutteli,
5 Kiiski miestä mieletöntä
Polttaan kirkon Aimalasta;
Että siutuis vetten riidat,
Vaikenis oma in väet.
Mies viritti valkean kirkon nurk-
kaan, valkea pääsi vallalle, ei liki pai-
koiltaankaan, Nurmen kylästä Haura-
lasta ja Herralasta jouduttu apuun:
Baurala ei havainnut,
Herrala ei herännyt,
Nurmikunta nukkununna.
Ainoosti Priita-niminen piika Lem-
posista sai valkean käsistä Pietarin,
Paavalin, Priitan jaMatleenan kuvat.
Kuvain alle tehtiin lauttoja, jotka
lykättiin järvelle sanoen:
Kuhunka laivat kulkevat,
sinne kirkko tehtäköhön.
132. Satakunta. Suomi Ih siv. 137.
Skogman., kert. malk. Satak.
piru kirosi Karkun seu-
raavilla sanoilla:
Olkoon aina rosvot varkaat
koko Kurkun pitäjässä,
Raipiolla hullut raukat,
Heimosissa heittiöitä .
133. Karkku. Satakunta V 1925.
ss. 348—450.
Athanasius Rosengren.:
Muistotietoja Karkun muinaisuudesta.
Mitkä kylät Karkussa ovat ensiksi
asuttuja, siitä kertoo kansantaru seu-
raavaa: Kun Nohkuan kylän asukas
kerran keväisen länsituulen puhal-
taessa koki katiskaansa Toijalan sal-
men suulla, näki hän laineilla valkoisen
esineen, minkä lähemmin tarkastet-
tuaan huomasi kirveen lastuksi, joka
näytti olevankin hakattu oikein rauta-
kirveellä, joita meren rannalla liikku-
vat kaupparosvot kuljettivat. Tuos-
tapa ukon mieli tuli apeaksi, muoto
muuttui murheelliseksi. »Joko tänne-
kin on tullut kanssa-asukas kalavesiäni
anastamaan ja metsästysmaitani val-
taamaan. Heli lähden häntä hakemaan,
jotta näen, mikä hän on miehiään,
ja samalla varotan, ettei tungeksi
liian lähelle oikeuksiani omistelemaan.»
Kokosi konttihin evästä,
souti rannat, kierti saaret,
samoeli salmet kaikki.
Vaan Vammakosken alapuolelle ei
mennyt, tietuen että siitä ei lastu ole
mitenkään voinut ylös nousta. Toisen
päivän iltaan oli jo ennättänyt kiertää
Salon ja Kutalan saaretkin. Vaan kun
ei missään huomannut asutusta ilmai-
sevaa rannikkoa, niin toisen puivan
illalla jätti veneensä Huittisen vuol-
teelle siinä vakaassa aikomuksessa,
että vielä tarkastaa Suoniemen selän
rannikot, kun ensin käy kotona kalan-
pyydyksiään kokemassa.
Kolmantena aamuna, kun oli pyy-
dyksensä kokenut ja syönyt vahvan
aamueineen, niin kokosi taaskin kontti-
hin evästä siinä vakaassa aikomuk-
sessa, että ei ennen tulla kotia kuin
tulee tolkulle siitä, mistä lastu lähte-
Karkun asutuksesta. 132.
131
nvnna. Kun on kotvan soutanunna
Kutalan ja Muuraissaaren salmia itää
kohti ja päässyt kohdalle Kalmasaa-
ren avarammalle aukealle, niin jo
liuoin. i.i Sarkolan laluien perästä nou-
sevan sakean savun. Mitä lienee te-
keillä"
Lieneekö sodan savua,
vaiko vainovalkeata?
Mutta kun kerran on liikkeellä, niin
on asia lähemmin tarkastetta\ a. Kään-
tää veneensä lännen puolelle Kalma-
kaarta ja niin tavuin Vanajan vuoren
suojaamana soutelee lähemmäksi sitä
kohtaa, josta oli nähnyt savun nouse-
\an. Mutia veneellä ei hän uskaltanut
aivan lähelle, vaan katki veneensä pa-
jupehkoon Onniaisten lahdessa. Läh-
tee maita myöten hiipimään savua
kohti. Ei aikaakaan, kun jo joutuu
Miemojoen suuhun, huomaa siinä tänä
kevanni laskettuja kalapurnuja ja
aivan äskettäin valmistuneet, joen yli
johtavat portaat. Jopa jo löysi pai-
kan, mistä lastu lähtenynna! Taan-
noin käynyt käkönen tuuli sekä itäi-
nen vihuri työnti lastun lainehille
kohti KutaJan saarta,
siitä sitten myötävirrat
veiväl lastua edemmä,
länsi läikytti takaisin.
Niin oli lastun lähtöpaikka löydetty,
mutta lastun löytäjästä ei vielä ollut
tietoa. Miemojoen suusta lähti savua
kohti poikki Talolan niemen. Ja kun
pääsee niemen pohjoisrannalle, niin
huomaa lahden vastaisella rannalla
parikin ihmisasuntoa, joiden yläpuo-
lella olevalla peratulla ja osaksi muo-
katullakin mäkirinteellä häärii muu-
tamia ihmisiä sakean savun seassa.
Se oli uljas Untamoinen,
joka käänti Käärekosken,
kun siinä vakineen vuohi- ja lammas-
laumansa ympäröimänä rauhallisesti
vierti ohrahalmettaan keväistä kylvöä
varten. Siinä Nohkuan asukas astuu
arasti lähemmä ja tavallisen terveh-
dyksen tehtyään alkaa heti kysellä,
eikö tulokas ole asettanut asuntoaan
liika lähelle ja riittääkö kalavesiä pur-
nupaikoiksi monelle. Vielä verkotkin
sekoopi, metsänkäynti tulee kahdelle
ahtaaksi.
Sarkolan asukas kun huomaa, että
tuntematon naapurinsa moittii hauta
kuin äsken tullutta luisen etujen anas-
tajaa, vastaa siihen karskisti:
»Ei ole eilen tultu,
äijä on aikoja kulunut,
kun me piennä poikasina.
kesäkontin korkosina,
5 tulimme isän perässä
vainomailta vierahilta.
Mitä olet miehiäsi,
missä miekkonen asunet.
kun en ole ennen nähnyt,
io enkä tullut tuntemahan?»
»Tuolla asun tuolla puolen
noitten virtasten vesien,
siniselkien takana.»
»Pysy sinä sillä puolen,
15 minä olen tällä puolen.
Täällä on kyllä Itä kaloja.
lahdet täynnä lahnasia,
korvet täynnä kontioita,
vielä näätiä näkeepi,
20 joka oksalla orava,
laitumet hyvin avarat,
hettehiset heinärannat,
otrahalmehet hyviä1.»
133. 1 muoto o t r a osoittaa, että runo ei liene kansanomainen.
132
Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.
Kirkonrakentajat
Killi ja Nalli.
134. Oripää. Vihervaara n. 749. — 12.
Makkarkoski. Juho Tuominen, 35 v.
Nalli nauloja nakkoo[!]
Killi kirkkoa tekkee
rahalises Raisios.
135. Alastaro. Vihervaara n. 748.
—12.
Sikilä. Juha Sulander, 50 v.
Raision kirkkoa rakensivat Killi ja
Nalli nimiset jättiläiset. He tekivät
ilmaseksi, jos saatiin nimet tiatoon.
Sitt vaarittiin tavaton makso, jos ei
nimiä saatu tiätää. Jättiläisen ämmä
kiikutti vuarenlohkareesa lastaas kal-
liolla ja lauleskeli:
Killi kirkkoo tekkee,
Nalli nauloja takkoo
rahalises Raisios,
eikä he tiärä hänen nimestään.
Pappi kuljeskeli mettäsä ja kuuli sen
muijan laulun äänen ja tuli sillä lailla
tiatoon. Sitt kun kikrko tuli valmiiks,
niin pappi huusi:
»Pois1 Killi kirkosta,
pois Nalli harjalta!»
Silloin jättiläiset menivät ja Nalli pot-
kasi päätyn mennesään. Siihen jäi
avvoin, tukkimaton reikä, joka ei pysy
kiini muulla, kun olliilla taikka lau-
roilla. Sitä on kyllä koitettu peittää
kivillä ja sementillä, mutta ei pysy
kiini. Jos päivällä pannaan kiini, niin
yällä mennee auki.
136. Kokemäki. Sallgen n. 6. — 90.
Tuutilasta Tuorolasta,
Tuoro kirkkoo tekkee,
Nalli nauloja takkoo
rahaisessa Raisiossa.
137. Tyrvää. Pakula V. F, o) 5.
-™/312.
Vihattula. Juha Myllyntausta, 48 v.
Jättiläinen oli tehnyt Karkun seura-
kuntalaisten] kansa1 sellaisen sopi-
muksen, että hän rakentaa Karkkuun
kirkon, jos saa sen kirkollisen väkee
ittellensä. Mutta hän ei saa mitää
palkkaa, jos karkkulaiset saavat tiätää
hänen poikansa nimen. Jättiläinen sai
kirkon jo melkein valmiiksi, kattoa
vaan puuttui. Mutta silloin erään
kerran ihmiset2 kuulivat jättiläisen
akan laulavan pojalleen:
Tuutin, tuutin Tuamopoikaa3.
Killi kirkkoja tekee,
Nalli nauloja takoo
rahallisesa RaipiosaJ!].
5 Tuutin, tuutin Tuamopoikaa.
Joka4 mun poikani nimen tiätää5:
ei Killi kirkkoo saa
eikä Nalli nauloja tavo.
Seuraavana päivänä Karkkulaiset
menivät kirkolle, ku jättiläinen juuri
oli kirkon harjalla ja huusivat jätti-
läisen pojaan nimee. Silloin jättiläinen
suuttuneena potkas toisen päädyn pois
kirkosta ja meni tiähensä. Karkku-
laisten täyty tehdä toinen pääty sitte
puusta.
135. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
137. * kans|s|a : k. — 2 *erään kerran* ihmiset : e.k.i. — 3 Tu|o|mopoikaa: Tua-
mopoikaa. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 6 ti|e|tää : tiätää.
Kirkonrakentajat Killi ja Nalli. 138~r.2
133
138. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 189.
—12.
Heinijärvi. F.liina Rappi, Gä v.
Killi kirkkoja trkee,
Nalli nauloja takoo
Elahaisessa raisosa,
Nalli poika porstuoita.
139. Ikaalinen. SMMY : Eeinholmin
kok.lOl XIII.
En gammal legend hördes sa här:
Killi kirkkoa tekee
Nalli nauloja takoo,
Kiliin poika kirjoittaa.
Pois killi kirkon päältä,
5 Ilman kuuta auringota
Maasta palka maksetaan.
(Denna strorphen1 tillade Toivonen)
139 a. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n.
352. — *>!7 31.
Kirkonkylä. Eeva Saarinen, 95 v.
Mp. Kunnalliskodissa.
Ennen kun Pirkkalan kirkkoa teh-
tiin, niin sanottiin että sitä teki hiilen
joukko. Ne olivat nimeltään Killi ja
Nalli, joten sanottiin:
Killi kirkkoa tekee,
Nalli nauloja takoo.
140. Länsi-Suomi. Rytkönen Antti,
n. 1798. —96.
Eräs kulkija.
Aa lulla, pienen kullan!
Killi kirkon tekee,
Nalli nauloja takoo
Rahallises Roissiossa1.
141
.Satakunta. Suomi 1847 siv. 52
liiilnui tili Finlands kännedom
i rtlnioiinijihiskl hiinsn iiilc af
Anders Warelius.
Esto memor patriae, quae te ge-
Dllitquc tulitque.
i tm Karkku kyrka sagcs at t »en rese
vid namn Killi mcd sin hustru Nalli,
som bodde i Pirunvuori, ett herg med
djupa grottor, V« m'l ifrän kyrkan,
byggde den med vilkor, att han för
besväret skulle fä sä myeket menniskor
som kyrkan inrymde, dock lofvade
han, om man gissade hans namn, gä af
för intet. l;ndertiden hände sig, att en
herde hörde barnpigan, som i berget
söfde Killis barn. sjunga:
Killi kirkkoo tekecpi,
Nalli nauloja takopi,
Lalli lasta liikuttapi
(Killi gör kyrka.
Nalli smider spik,
Lalli vaggar barnet.)
Pä detta sätt blef namnhemligheten
känd; och, när fräga blef om entrepre-
neurens lön, upprepade mau:
Killi kirkkoo tekcepi etc.
hvarpa Killi förbittrad sparkade ned
kyrkans vestra gafvel.
Klaus Kurki.
142. Länsi-Suomi. Niemi .1. Il, n. 5.
—90.
Klaus Kuria.
Oli yks niin mainio mias. lian kävi
usiammat valtakunnat eikä kukka
voittanu hänt. Ruatin kuningas ku-
tutti hänen tykönsä. Kuningas pani
myäs kuttumuksen Kurjen perään.
139 a. ' = hiiden.
140. ' Kun tehtiin Roission kirkkoa Turun tuona. [Pitää tietysti olla: luona.]
134
Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.
Kurki pyysi salaa nährä lukunlävestä
ja näki 1 päätä ja yhren miähen. Kur-
ki valmisti ittes toisella taval ja otti
Herran ehtoollisen. Sit hän meni miak-
kahuaneeseen ja löi jalkaas laattiaan.
Sen miakan kun kelähti hänt vasta hän
otti ja meni yhte luatto. Kumpiki
meni eri paatil. Sitteku he pääsit
luaro rantaan potkas Kurki paattis
merelle. Voittamaton sano: »mitäs
sitä potkasit. »Emme sunkas me mo-
lemat paatti tarvit» sano Kurki. Sit
ko he oliva mitanneet plassit, sano
voittamaton: »Kumpis ensin koitta?»
»Koit sinä vaan» sano Kurki. Se löi
sit ja Kurki hyppäs takaperin. Voit-
tamaton sano: »Sinä hyppäsit niin
kuin kurki.» »Kurki minun nimenikki
on.» Kurki löi halki tavallas Voitta-
mattoman. Orava läksi sisältä ja Kur-
ki huusi:
»Auta orava!»
Orava vastas: »ei aut auttama,
leipä eresä, leipä takana,
pyhä leipä poltta.»
Ruatin kunongas anno Kurjelle
kolme kartanoo Suamesa: Köyliön,
Anolan ja Laukon Vesilahresa.
Oi, oi, Oravainen.
143. Luvia. Riikonen Anni s. 41. — 95.
Luvian luodot. Emäntä Vesterlund-
Maanpää, 45 v.
Oi, oi, Oravainen,
Kiidä, kiidä, kinnahainen!
Neula löysi löydyn,
Sai, sai saalihin!
Pirun valitus.
144. Satakunta. Suomi Ih s. 136
Skogman. Kert. matk. Satak.
Pirunvuorella, Teiskon kappelissa
Näsijärven rannalla, oli piru hakannut
itselleen 20 syltä pitkän ja 3 — 4 syltä
leveän tien, joka vieläkin kutsutaan
pirun tieksi. Ihmeellistä on ettei sillä
radalla kasva pienintäkään puuta,
vaikka molemmin puolin on vahvaa
metsää. — Neivuorella samassa kappe-
lissa huuteli piru kerran jouluaattona,
kun Mustaniemen isäntä meni kylpöön :
Voi mua poloista poikaa!
Mustaniemi kylpöön menee;
Joulusika teurastettu,
Joulupäreet katossa,
5 Joulupahnat lattialla
Nauriit viidessä kopassa,
Lahti kuudessa ammeessa,
Valmiina jouluksi kaikki.
Siikaisten asutuksesta.
144 a. Siikainen. Killinen, K. Kiin-
teitä muinaisjäännöksiä Ulvilan
kihlakunnassa 1878.
Siikaisten pitäjän synnystä ja asu-
tuksesta on pitkä runo, joka yleensä
siellä on kansan muistossa. Runon
alkuperäiseksi tekijäksi arvellaan eräs-
tä Isak Emanuel Sallgen -nimistä lai-
vuria (synt. 1814), joka kesät kuljetti
laivaa Uudestakaupungista, talvet oles-
keli syntymäkylässään Otamolla, Sa-
lon talossa, josta sekä Sallgen että Sa-
lonius nimiä on sepitetty. Hän kuoli
naimatonna tapaturmasta. Runo,
joka siis itsestään ei ole vanha, perus-
tuu vanhoihin kansantaruihin; säkeitä
siinä tapaa Korhosen runoista. Runo-
mitta, paikoin varsinkin, on aivan vir-
heellinen, mutta virheellisimmät pai-
kat ovat luultavasti siten syntyneet,
että muut ovat lisäilleet alkuteokseen
säkeitä, varsinkin runon loppupuolella.
Runo kuuluu näin:
Tee kirkko Karsattiin. li". 1 17
135
Misi' on alkuasujamel .
.Misi' iin suku Sorkkalaisten,
Mistä Siikasten sikiöt?
Mist' "n alku Anttilalle,
.-, Mistä Mattilan talolle.
Niinpä kasvoi kansakunnat,
K\ läkunnai kokoontuivat;
Kutsuttihin Siikasiksi.
Kun oli sikiöt Siikajoelta.
10 Siikasist' on siemen tullut
Levennynnä Leväsjoelle1
Sama suku Saarikoskeen1
Petkeleehen* pemahtanut
Toisel Kivijärvellenkin2
n Pyntäsihin2 pyrähtänyt
Samminmajan saataville
Leppäjärvelle2 leveni.
Jopa joukko jumalisia,
( »tamolle" oivallisia
20 Siirsi isän siunauksella
Alkoi työnsä auttavasti
Asui talon taitavasti.
Tee kirkko Karsattiin.
145. Port. Kaukomaa /.. n. 6.
~17/8 29.
Kuolaa Tirri, 76 v.
Hiidenkallion kohdalla oli määrä
tehdä kirkko, mutta hiidet suuttuneina
päättivät sen estää sanoen:
»Tehkää kirkko Karsattii.
Karsatissa kirkko kaunis o1.»
ja lirittivät kipuvuoresta suuren kal-
liolohkareen, josta syntyi lliidenkallio
Paskantöyrylle. Kallio meni kuiten-
kin kirkon paikan yli ja hiidet sanoi-
vat että se nli lei to, letto köykänen.
Sitten pantiin oppimattomat li n
i i at kiven etteen ja ne vetivät sen2
Huittisten kirkon nyk. paikalle, johon
sitten rakennettiin kirkko. Paikan
nimi on Karsatti.
146. Satakunta. Suomi 18& siv. 52.
Om Tyrvää (Sv. Tyrvis) kyrkan
(byggd mot slutet af katolska tiden)
säges att den är ett verk af Munkit ja
Nunnat.
Man ville enligt sägen, törsl hygga
kyrkan i Karhiniemi (den äldsta by i
socknen), men alli hvad man arbetat
oin dagen, blef nedrifvet om natten.
Slutligen hörde man en röst:
Tee kirkko Karsattiin.
Karaatissa kirkko kaunis on.
(Gör kyrka i Karsatti
i Karsatti är kyrkan vacker.)
Och man började bygga i Karsatti.
Tänäpänä maltaani jauhetaan.
147. Ori piiii. Tallgren n. 51. —13.
M.p. Maariassa. Kiina Virtanen.
Tänäpän maltaani jauhotaan,
huomena häisäui pauhataan:
eikä minun nimestäni kukaan
tiera,
nimeni on Tit lilan Tuura.
laisiksifj
144 «. ■ S.o. Kirriläiset rupesivat kutsumaan Joenniemellä asuvaisia Sorkko-
Kylia Siikaisiss i
t i 5
o. — «sen »Huttisten* kirkon : s. II. k.
136
Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.
148. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
a) 15 —12.
Hertuala. Oustaava Pihlaja, 74 v.
— — Yks kerta sitte
kuninkaan poika oli menny mettään
kävelemään niin se näki ku pieni ruma
äijä kiersi kataja puuskaa ja laulo:
»Tänäpänä maltaani1 jauhetaan
huomenna häissäni pauhataan.2
Neito istuu ja itkee,
eikä tiera minulle nimee.
5 Nimeni on Tittilän Turre3,
nimeni on Tittilän Turre.»
149. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 10.
—31.
Juhtimäki. Iisakki Harju, n. 78 v.
synt. Merikarvialla.
Eräs noita oli kosinut muuatta
tyttöä ilmaisematta hänelle nimeään,
vaikka tyttö oli tahtonut sitä tietää.
Kun noita sitten lauloi katajapuskaa
kiertäessään:
»Tänäpänä maltaani jauhetaan,
huomenna häissäni lauletaan!
Tyttö itkee ja suree
eikä tiedä nimeäni
ja minä olen Tittilän Tuure»,
kuuli tyttö hänen laulunsa ja sai siitä
kuulla kosijan nimen. Kuultuaan, että
häntä oli noita kosinut, purki
tyttö kihlauksen.
Vieri, kieri kakkarani.
150. Tyrvää. Ax M, n. 25. —88.
Värjärin vaimo M. K. Ax. Kuullut
Tvrvällä.
Kaksi sisarusta.
»Nyt saat sinä lähteä ulos maail-
malle; enempää en jaksa mokomaa
ruojaa elättääkkään.»
Siittä nuorempi tytär rupesi kovasti
itkemään ja leipo niistä kyynelistään
leivän, viskasi sen edelleen pyörimään
ja sanoi:
Vieri1, kieri, kakkarani,
Kyynel' leipä leipomani
Kultamaihin kulkemaan.
Minne vierit, kunne kierit,
Polkuas käyn polkemaan.
Vitsari ja Kööpeli.
151. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 29.
—31.
Juhtimäki. Eeva ja Iisakki Harju.
Jälkimäinen n. 80-vuotias.
Vitsari ja Kööpeli.
Kaksi pirua, Vitsari ja Kööpeli, kä-
vivät kerran maailman lapsia katso-
massa. Erään miehen hevonen uupui
suohon. Silloin tämä mies sanoi: »nyt
hänen (= sen) piru vei.» Piru kuli sen
ja sanoi, ettei hänen ollut syytä tähän
tapaukseen enempää kuin vastasyn-
tyneen lapsen.
Kööpeli kertoi, että eräs noita-akka
oli syyttänyt häntä niinikään syy-
tönnä. Noita-akka oli nimittäin lau-
sunut sanat, joita Kööpeli ei kyllä kaik-
kia kuullut eikä muistanutkaan, mutta
osan hän muisti ja se kuului:
»Pidä paula palmikoita,
148. « maltani : maltaani. — 2 pauh|e|taan : pauhataan : — 3 |t|urre : Turre. -
4 se|meni| : s.
150. J kk:ssa pieni alkukirjain.
Jos ma laululle rupean 151 — 154.
137
kestä köysi kolmisäinen!
älä päästä pirua pintehestä
kahden kallion välistä.»
Pirut menivät sitlen Hautuvan pa-
jaan pyytämään yösijaa pajan ahjoon.
Seppä ojensi pyssynpiipun ja kaski
pirujen »kuutti. i» sen läpi. Pirut meni-
vät pyssyn piippuun, mutta silloin
seppä laukaisi sen. »Tuhat tulim-
in. usta sun pajaasi» huusivat pirut il-
mas' mennessään.
II. LYYRILLISIÄ RUNOJA.
LAULU.
Jos ma laululle rupean.
152. Kankaanpää. Laiho n. 302.
—90.
Santra Hakkuri, 21 V.
[Kirjallista vaikutusta, nähtävästi
Kantelettaresta.]
Jos ma laululle rupean.
Laulan pihlajan pihalle,
Tammen kesku-tanhnalle,
Tammeen tasaset oksat,
s Joka nksalle omenan,
i imenalle kultapyörän.
Kultapyörälle käMsen.
Kun käki kukahtelevi.
Kulta suusta kuohahtavi.
ia Vaski leuvoilta valuvi
Kultasehen kuppisehen,
Vaskisehen vakkasehen.
Jos ma laulaja olisin.
153. Tyrmä. Kultaa n. 17. — "A 03.
Tapiola.
[Vanhan runon vaikutusta]
Jos minä laulja olisin.
Niin kullalleni minä laulaisin,
154. ' vaten : vaiten.
kk:ssa iso
Laulaisin laulut laveat.
Narraisin, jos taitaisin,
5 Narraisin neidot komeat.
Laulaisin tytöt miehelään,
Akat saunaan saapumaan,
Miniät tupaan tulemaan.
Laulaisin ryssät rymäkkään,
io Virom[!] lapset viidakkoon,
Lappalaiset lanipiloihin.
Noidat noroihin syvihin.
Kauan laulaa pitää.
154. Mouhijärvi. Bauvoh n. 5. — 91.
Kirkonkylä. Susanna Eronen, 60 v.
Kuullut Akatta Heposelta.
Lauloo pitee.
Kauon lauloo pitee
Kuin on kiele kaikomassa.
Kylien siilon vaiten1 olla
Kuin on kiele kylmennynnä.
s Silmä kylinä, katse2 jäykkä,
Käsi, sormet, jäykennynnä.
Tuol on Tuonelan tuvilla
Paljon tietoa tilillä,
Paljon seppoja selolla,
io Mont on kielen keittäjätä,
Monta soiton soittajata3.
Kipä silloin laulu luista,
alkukirjain. — 3 sottajata : soittajata.
138
Erilaisia tunnelmia.
Eikä kieFe1 laului muista
Kuin on kieli kankistunut
15 Tuonen poikien pioissa,
Noissa4 hornan juominkeissa.
Siis nyt2 laula, leito kiele,
Soita, soita, suu sorea,
Niinkauvan kuin saat1 re'loilla,
20 Laulaa ihmisten oloilla,
Kaiken kansan kuuluvilla!
Minä laulan laukun suita.
155. Sahalahti. Järvinen n. 20*. -
Pakkalan kylä.
Minä laulan laukun suita,
Vesilikoja vetelin.
Joen suita ja järven päitä,
Pitkin särjen selkäluita.
5 Laulaisimpa, taitaisimpa,
Jos noi vuoret voiksi tulis',
Väärät koivut makkaroiksi,
Pienet oksat tupakiksi.
Suuret oksat lukkariksi.
-52.
ERILAISIA TUNNELMIA.
Ei tiedä emo poloinen.
156. Tyrvää. Kallaa n. 8. — 12/i03.
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v.
Lastenlaulu.
Tuki nuoresta tule vi.
Vara vastakas vavasta.
En tiedä, emo poloinen,
En katala kasvattaja,
5 Mitä miksikin imetän,
Kuta kuksi kostuttelen.
Imetänkö itkukseni,
Vaalin lasta vaivakseni,
Vaiko iloksi ihmisten,
io Kunniaksi koko kansan,
Maineheksi maan lavean,
Sotaurooksi sorjaksi,
Vaiko neitseitten riemuksi,
Ilman impyisten iloksi?
Eipä tunne poloinen piika.
157. Satakunta? Paavo-Kallio n. 2.
—91.
Ei tuota tunne poloinen piika.
Millinen minulla mieli,
Hänen kultakuormastansa,
Hänen vatsan vaivoistansa.
(Kuuluisi ehkä jo runojen ryhmään.)
Ei ole isää, ei ole äitiä.
158. Honkajoki. Hirsikoski Anna.
n. 57. — 23/324.
Näinpä se lauleli Viipurin likka
tuohitaakkoja tehdessään!
Ei ole isää, ei ole äitiä,
kuka taakan selkään nostas.
Isännälle ilkiälle . . .
159. Eurajoki. Mäkelä n. 132. —29.
I. Isaksson.
3 liloissa : ./Voissa.
Kuin mie kasvaimen isoksi. 159 162
130
lenaikaisesta asustaan huoli-
matta muka. m otettu.]
[sännällen ilkiälleo
tarvittis unin laulella,
kun sai koko pitkän talven
köyhyyressä palvella.
Kuin mie Rasvannen isoksi.
160. Rauma. Rauvola n. 9. — -91.
Johan Chandelin, 29 v.
Liisien lauluja.
Kuulin mie kuina laulun,
Lauloi annas äitiseni;
Kuulin mie pellolta laulun.
Lauloi hyvä isässeni;
6 Kuulin mie kujalta laulun.
Lauloi giiro siskoseni;
Kuulin mie salolta laulun.
L.iulni veilo veikkoseni.
Mitä tekee äiti mullen?
io Hiin mull laittaa mekkoani.
Mitä niulle ri'sä laittaa?
Laittaa mau makeaisen.
Mitä mulle sisko antaa?
Antaa korul monellaiset.
is Mitä mulle veikko antaa?
Antaa ammutun oravan.
Mitä minä äitilleni?
Vaatetan mie äitiäni,
Kuin mie kaavanneen isoksi.
20 Mitä annan isälleni?
Elätän mie isäääni.
Kuin mie kaavanneen isoksi.
Mitä annan Biskolleni?
Sulhon laitan siskolleni,
-•s Kuin mie kasvanneen isoksi.
Mitä annan veiolleni?
Morsion mie veiolleni,
Kuin mie kasvanneen isoksi.
Mii mie vaatetan äitiäni?
so Aivan sulal silkkisellä.
Mill mie isäni elätän?
Aivan hienoll vehnasellä[!].
Mistä sulhon siskolleni?
Hienoimmista herrasista.
35 Mistä morsion veiolleni?
Herras mielien mamselleista.
Hyvä, jos kasvaan isommaksi,
Ilyv itselle, hyv äidille,
llyv isälle, hyv siskolle.
m Hyvä viellä veiollein.
Luulin aina annettavan.
161. Mouhijärvi. Järvinen, n. 34.
—.53.
Isäntä emäntinensä,
Istuit kaksin pöydän päässä1.
Söivät voita pöydän päässä.
Minä istun kiukahalla.
■-Listin leipäni palasia;
Luulin aina annettavan.
Kaksin käsin kannettavan;
Mutt' ei oo aina antamista,
Kaksin käsin kantamista.
Miniän kohtalo.
162. Tyrvää. Kullaan. 92.—a/103.
Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v.
Kuullut isältään.
Valkea on kosken vahti.
Valkeampi neidon elo.
Pimiä syksyinen päivä,
Pimiämpi miniän elo.
161.
paass i a - p.
140
Erilaisia tunnelmia.
5 Työt on paljon tehtävänä,
Viljat kaiki käytettävänä,
Vajat siivoeltavana,
Lapsi lauma kaittavana.
Valkea on kosken vahti,
10 Valkeampi neidon elo,
Pimiä syksyinen päivä,
Pimiämpi miniän elo.
163. Alastaro. Vihervaara, n. 1985.
—11.
[Lyyrillistä.]
Niin on tyttö taalosa,
kun on marja mättähäällä,
niin on miniä miäheläsä,
kun on koira kahlehiisa.
Naidahan kylän neidot.
164. Parkano? Alanen Viljo, n. — 30.
Jalasjärvi, Koskuen kylä. Kaappo
Räisä. Syntynyt v. 1866 Parkanon Mus-
taj arvella.
Vanhanpiian laulu:
Naidahan kylän neidot,
Naidahan neidot naapurista,
Minua ei milloinkana,
Kurjaa ei kulloinkana.
5 Käyvät kymmenet kysyjät,
Viidet, kuudet pitkävirsut
Kotiani kiertelevät,
Kartanota kaartelevat.
Tupa on täynnä tuppisuita,
io Pöytä pönkkinä mahoja
Jakkuni on täynnä jarkiloita1,
Laattia latoneniä2
(ei muistanut enempää.)
Naijan runo.
165. Tampereen seudut. Cheilan, Lönn-
rotin kok. Q 20. Ennen vuotta
1831.
Runo on julkaistu SKVR IX n. 70,
joten sitä ei ole tähän painatettu, vaik-
ka se kuuluu lähinnä Satak. alueelle.
Ks. n:o 74 alahuom. 1.
165 a. Tamp. seud. Mehiläinen. Maa-
liskuu 1836.
Ks. edell. n:oon liittyvää selit.
Onkos teillä niin kuin meillä?
166. Tyrvää. Ahlstedt n. 27. —03.
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.
Tuutulaulu.
Onkos teillä ninkon1 meillä?
Meill on ninkon herroillakin,
Heh, heh, herroillakin,
Kahvipannu pöyöän päässä.
167. Tyrvää. Pakula V. V., n. 92.
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut Miina Jakkiselta, kotoisin Ruoksa-
mosta.
Onkos teillä niinku meillä?
Meill1 on niinku herroillaki,
heh, heh herroillaki:
viinapullo2 on rensselisä3
5 ja karhunnahka on portin päällä
ja pop, pop, portin päällä,
täi. — 2 Latonenä kertojan arve-
164. 1 Jarlikka kertojan arvelun mukaan
hm mukaan = russakka, torakka.
166. ' kk:ssa iso alkukirjain.
167. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — - kk:ssa iso alkukirjain. — 3 rensselis|s|ä : r.
Suurus suustani putosi. 168 — 172.
141
168. Kankaanpää. Salokangas n. 54.
—10.
Kansanlaulu.
Onkos teillä, niinkuin meillä,
niinkuin me-e-eillä
Musta kissa muurini päällä,
muuriin pä-ä-äällä?
169. Ikaalinen. Almun Viljo, n. 22.
—31.
Luhalahti. Taavetti Hällström, n.
65 v. Kertoja kuullut runon Kivi-
mäen torpan vaarilta Saarijärvellä
n. 4u vuotta sitten.
Ei tässä surulla syödä
eikä elellä huolen kanssa.
täss' on soitot seinillämme
porokellot portin päällä.
5 rämppäkellot rästähillä,
tanner täynnä tanssijoita,
keskupiha keikku joita,
kun voita on viisi leiviskäistä
ja seitsemän sianlihaa.
170. Vesti. Hels. Suom. Normaalilys.
honv.: Lindroos n. 11*. — 92.
Järvenranta. Kustaa Kalpela.
Onkos teillä?
Onkos teillä ninkun meillä
karhun nahka portin päällä?
MeilT on yhtä, meilT on toista.
meill' on vekkulin varikoista.
s Onkos teillä ninkun meillä
porokello portin päällä?
Onkos teillä ninkun meillä
oltta ja viinaa rensselissä?
lv okia on toi kommon porsi
m vahteriainen viirin varsi.
Suurus suustani putosi.
171. Ruov. Pahin m n. 17*.
Suuruus suustani putosi.
Hyvä leipä leu voistani,
Jo on suussa suurus jauhot,
Leipä männyssä mäellä.
Juomalauluja.
172. Tyrväa. Ahlstedt n. 45. —^1^03.
Illo. Anna-Stiina Korkeemaki, 70 v.
Palkka on maksettava.
Laulaisin ja taiöaisin,
Jos palkkani makseta isiin;
Enkä mä tyyris ulisi
Ko mä viinaryypyn saisin.
s Enkä mä yhdestä kostusikkan,
Tarttisin minä kaksi.
Eihän sekän olisi mulle
Yhtään hullummaksi.
Tarttisin minä kolmannenki,
io Jospa vaan minä saisin,
Sittempä niinä vasta talon tyttöjä
naisin.
142
Häälauluja.
III. MÄÄRÄTYISSÄ TILOISSA
LAULETTUJA RUNOJA
HÄÄLAULUJA.
Hyvä kaase, kaunis kaase.
173. Harjavalta. Ruusunen n. 196.
—03.
Sopivasta piilopaikasta siis krykyn-
tuoja katselee ja kun hän huomaa kaa-
sen häärivän saunanlämmitys puu-
hassa koettaa hän lähestyä salavih-
kaa ja pyyhkäistä kaasen kasvoihin
nokea kädessään olevasta noetusta
vanttuusta tai muusta rievusta. Jos
hän saa kaasen petetyksi niin on se
merkkinä että morsian ei ole puhdas
toisista miehistä, tai miehistä yleiseen,
sillä ei yleensä katsota miestä ennen
vihkimistä oikeutetuksi sekaantu-
maan tulevaan vaimoonsa. Kaase siis
nyt koettaa parhaansa mukaan suo-
jella morsiamen mainetta ja oman
sukupuolensa kunniaa, mutta jos hän
petetään, niinkuin kekseliäätkin van-
hatpojat usein tekevätkin, niin alenee
kaasen arvo suuren asteen ja häntä
häiden aikana sanovatkin kuokkarit
eli kuokkavieraat, joiden johtajana
tuo krykyntuoja on, olkoon sitte kut-
suvieras tai kutsumaton, pilkkani-
mellä:
Hyvä kaase,
Kaunis kaase,
Nokinokka kaase.»
Kun kaase on saanut saunan uuniin
tulen, menee hän sisään mitä kiireim-
min ja ottaa hyvää päivää sanomatta
ämpärin tuvasta, menee kaivolle ja
ottaa sieltä vettä ämpäriin ja kun mor-
sianta sitte huudetaan kyökkiin saa
hän asiaa tietämättömänä tullen koko
ämpärillisen vettä päähänsä ja pääl-
lensä ja kaase, joka on kaatajana sanoo
Nim puhrasta ko taa vesi
Nin non tua miari morseinkin.
Leski ihmisiä, joitten häitä vietetään
ei ollenkaan käsitellä tällä tavalla eikä
krykyntuojakaan kaasea maalaa.
Härän tappo.
174. Pomarkku. Lindgren n. 241.
Heikki Kankasmaa, n.
-27u 92.
Uusikylä.
79 v.
[Alkuaan häissä1 laulettu.]
Tapoin harjan taitavasti,
Härjän suuren surmasiin,
Lahdiksi laitiin jouluksi2,
Paistiksi parhaan juhlan.
5 Kiilo sai sen korvat,
Kanalle annoin karvat,
Soinille sorkat,
Sipilälle silmät.
Kalliolle pääkallon2,
io Lintulalle liha liuskan,
Lukkarille luut,
Papille paskat;
Loukon säästin loppiaseks,
Sorkka parin laskiaiseks,
174. ! Ks. Niemi — Sabaliauskas: »Lietuviu dainos ir giesmes siaurrytineje
Lietuvoje.» — 2 kk:ssa iso alkukirjain.
Lahteä minun pitääpi. 175— l'"a.
14 •
15 Pään p.niiii pääsiäseks*
Maksan Maariaksi;
Hiukan jäi vidin helluntaiksi2.
Lähteä minun pitääpi.
175. Luusi-Suomi, kolistuin n. 10.
sir. 163. —12.
Nykyään saa aniharvoin Länsi-Suo-
messa lauluja kerätessään vanhalla
runomitalla sepitettyjä lauluja. Seu-
raava katkelma on kuitenkin vanhaa
runomittaa:
Morsian itki vuoteellansa.
Orja viime viikollansa:
Lähteä minun pitääpi
Tavan tietysti takista.
s Tavan tietämättömähän.
Ylläoleva katkelma tuntuu sisällyk-
seltään kuuluvan »häävirsiin». — Mai-
nittu katkelma on saatu 7 2 vuotiaalta
Antti Vihervaaralta Tammelassa. Hän
on sen kuullut pikkupoikana Äidin-
äidiltään Humppilassa.
Mistä tunsit tuhma tulla?
176. Tyrvää. Kulina n. 29.—J*/103.
Tapiola. Kalle Koivuniemi, n. 23 v.
Ntitoset laulaavat sulhasistaan seuraa-
vasti:
Mistä tunsit, tuhina, lulla.
Epä kelpo tien osata
Tähän kuuluhun kotihin,
Kauniisehen kartano non,
5 Jossa koirat haukkui haritteli,
Lehmät ammui ammotteli,
Neiot karkeloissa kaliisi.
Jos kynnys oli hirttä korkeampi,
Kamaa kahta matalampi,
10 rkset uhkan ulvovaiset,
Saranat rastaan sanovat?
Päänpeittä jäiset.
ITI. Pomarkku. Vallinheimo n. 1. '.*'>.
Kun oikein ollaan innostuneita, ope-
tellaan sammakon hyppi/jä, ryssää y.m.
Lopuksi ansainnee mainitsemista
»pään peittäjäiset». Telturipojal kan-
tavat esiin viina-astian ja telia Hikat
tuovat »prikalla» juustoa ja kakkoo.
Morsian tarjoo juomaklasissa miehille
viinaa, naisille joskus, »franski viinii».
Silla valin panevat hyväntahtoiset, vii-
nanhaluiset nuorenparin hyväksi ra-
haa tarjottimelle ja laulaa loilottavat:
»tiiliä haavaa, tällä haavaa.
tällä haavaa saadaan juustoa ja
kakkoo,
tällä haavaa, tällä haavaa pan-
naan musta myssy pää-
päähän
»(morsian joutuu vaimoksi). Ikävä
kyllä, ei ole vielä hetikään loppunut
tämä runollinen viinanmyyntitapa.
177 «. Siikainen. Heloman Kyllikki,
n. 86. —30.
Ison-Salon isännältä, n. 50 v.
[Uudesta asustaan huolimatta otet-
tu.]
Päänpeitläjäisissä laulettu laulu.
Muistakaa se vaan
eti kaikill annetaan,
jok ei ryyppää paloviinaa
hän ei saa.
144
Vuotuisten juhlapäivien viettoon liittyviä runoja.
VUOTUISTEN JUHLAPÄIVIEN VIETTOON
LIITTYVIÄ RUNOJA.
Tuomaan runo.
178. Eura. Häyrinen, n. 40. — u/i2l4
Amanda Aaltonen, n. 50 v. M.p.
Piikkiössä.
Tule meille, Tuomas kulta,
tuoppa joulu tullesas,
sian kinkku seljäsäs,
oluttynnöri olalla,
s nisukakku kainalossa,
viinaputteli povessa!
179. Oripää. Vihervaara n. 3205 a
—11.
Oripään kylä. Juha Marttila, 70 v
Tuomaan päivänä laulettiin:
Tule meille, Tuamas kulta,
Tua joulu tullesas,
Viinapottu povesas,
Ja nisulimppu käresas!
180. Oripää. Vihervaara n. 3205 h.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Tule meille, Tuamas kulta,
Tua joulu tullesas;
Olvitynnäri olallas,
Lihakontti kainalosa!
5 Kylläs meijän portin tiärät:
Tervaristi, rautarenkas,
Harmaa koira portin päällä
Purree sallaa, jos hän saa.
181. Loimaa. Vihervaara n. 4463.
—13.
Tule meille Tuamas kulta
Tua joulu tullesas,
Olkikimppu olalla,
Pikari pivosa,
s Poteli povesa,
Juustokakku kainalosa.
Kylläs meiän portin tiärät:
Tervaristi, rautarenkas
Pukiusarvista säränät.
182. Alastaro. Vihervaara n. 3276.
—11.
Hennijoki. Juha Rosten, 66 v.
Tule meille, Tuamas kulta,
Tua joulu tullesas,
Viinaplasku plakkarisas,
Oluttynnyri olkapäilläs!
183. Alastaro. Vihervaara, n. 3277.
—11.
Sikilä. Vilho Vieno, 45 v.
Tule meille, Tuamas kulta,
Tua joulu tullesas,
Nisokakko kainalosas,
Viinapikari pivosas!
184. Alastaro. Vihervaara, n. 3267.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Tuomas kulta, tule tänne,
Tua joulu tullesas,
Oluttynnyri olallas,
Viinalekkeri seljäsäs,
Tule joulu koskas joulut. 184— 107.
145
5 Juustokakko kainalosas!
— En minä uskalla tiille talla,
Teillä OB vihasia koirin.
Kyllä minäkoirani kohta panen,
Penikkani pönkin alle.
185. Alustani. Vihervaara, n. 3208.
—11.
sikila. Eräs 40-vuotias vaimo.
Kuullut Oripään Tanskilassa.
Tule meille. Tuamas kulta,
Tua joulu tallesas,
Liha. voi helmasas,
Juustokakku povesas,
s Olkikinippu seljäsäs,
Joulntynnyri jollellans!
Mistäs meiän portin tiärät?
Trrvaristi. rautarenkas,
Avv;i.i Siittä vaan!
186. Punkalaidun. Mäkitalo n. 244
a. —11.
Olutta valmistettiin myöskin jo ai-
kaisin syksyllä.
Tuomas tulla tohisee,
Olut kuurnassa kohisi e.
[Jatk. ks. Loitsuja, oluenpano],
187. Ruovesi. Murjuuni n. 10*} — 13.
E. Marjanen, 45 v.
Sanat joulua odotettaessa.
Tule meille Tuamas kulta
Tuappa joulu tullessasi,
Kehu kekri, jonvu joulu,
Jopa pääse pääsiäinen,
5 Kyll on kystä aitassamme,
Paljo pantuna eloa:
Sirkan reisi, paarman jalka
Sammakon peräpakara.
188. Satak. Vihervaara n. 3285. —11.
Yirtsanoja. Maijastiina Pellonperä,
81 v.
Tule meille, Tuamas kulta.
Tua joulu tullesas!
Kylläs meirän portin tunnet:
Haka alla, pyärä päällä.
s Terva tikku pyärän päällä,
Harmaa koira portin piäles hauk-
kuu.
Tule joulu koskas joulut.
189. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi,
n. 199. —12.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v.
Tule joulu koskas joulut,
kyllä aitassa tomeroo:
sirkar^reilet, parmam pyrstöt,
sisäliskon silmäpuali.
Joulu tulee jonkkis, konkkis.
190. Port. Tuomi n. IV,
-91.
Fanny Ekqvist, 16 v. Kuullut Rää-
täli Halmiselta.
Joulu tullee.
Joulu tullee jonkkerin konkke-
rin
187. ' Paitsi tätä ainoata varsinaista Tampereen seuduilta kokoelmiin joutu-
nutta Tuomaan runon toisintoa, joka päällepäätteeksi näyttää kirjasta (Maammekir-
jasta?) opitulta, huomautettakoon tähän kuuluvista säkeistä seuraavissa nr:ssa: 240,
241, 344, 245, 529, 814, '.108. 857— 8.076.
10
146
Vuotuisten juhlapäivien jne.
Keskellä kerin nevvaa1,
Olki lyhde selläässä,
Valkosia paitoja kainalossa,
5 Kryynipuuropata2 kelkassa, •
Voipytty kelkassa,
Lehmällihaa3, larapaallihaa4,
SijaUihaa5, kelkassa
Karhullihaa6, sudellihaa,
10 Ketullihaa, kelkassa.
Ko joulu se huaneeseen astuu,
Ni rauha ja ilo lapsille tullee.
191. Punkalaidun.
—10.
Moisio n. 28.
Joulu tulee jonkkis konkkis,
iso kakko kainalossa,
viinapullo plakkarissa,
olkilyhde selässä.
192. Punkalaidun Moisio n. 27. — 10.
»Matin Kaisu», n. 80 v.
Joulu tulee joukker koukker,
minä leekker piikan kanssa;
joulu tulee, joutaa kyllä,
kyllä on kystä aitassamme,
5 sirkan reisi, parman jalka
hyttysen hyvät mumiset.
TAPANIN VIRSI.
193. Porin puoli? Urhonen n. 10.
12l1—20.
K. Urhonen, 60 v.
Vanha Nuutti laulu.
Saiskos luvan laulaan tulla
Kun on meillä Joulu ollu,
Nuutipäivän kunniaksi.
Isännän minä ensin kiitän
s Kun on suojan suosta tuonut,
Tehnyt talon tantereelle.
Emännän minä sitte kiitän
Kun on olutta ohrista tehnyt,
Makovettä maltahista.
io Yks tie meni uuteen tupaan,
Toinen meni uuteen kotaan,
Kolmas keikkuu kellariin,
Neljäs läikkyy lähtehelle,
Kippuras on kissan häntä,
15 Koppuras on koiran häntä,
Solmussa sian saparo,
Kaikilla hyvä olla o.
Suokoon Jumala tähänkin taloon
Tyttäriä tylleröitä,
20 Piikoja paksu lantioita!
194. Eurajoki.
-4/io 10.
Kuivalahti
Nurmi F, n. 28.
S. Wallenius.
Tapanin kysyminen.
Eurajoen Kuivalahden kylässä oli
20 — 30 vuotta sitten tapana käydä
Tapania kysymässä1. Tapanin päivänä
kokoontuivat kylän 10 — 14 vuoden
ikäiset pojat yhteen ja kävivät läpi ky-
län kussakin talossa ja pienemmässäkin
asunnossa. Joukon johtaja kulki edellä
ja kysyi ovesta: »Onkost Tapan2 koton3.»
190. 1 keri|m| mäkk|aa| : kerin |mäkkee| nevvaa : k.n. — 2 - puuropa : -
puuropata. — 3 Lehmä|n|lihaa : Lehmänlihaa. — 4 lampaa|n|lihaa : lampaanlihaa. —
5 Sija|n|lihaa : Sijaflihaa. — * Karhu|n|lihaa : Karhunlihaa.
194. » kysymäsä : kysymässä. — 2 Tapan|i|: : T. — 3 koton|a| : k. — 4 kk:ssa
pieni alkukirjain.
Tapanin virsi. 194—197.
147
Jos vastatliin kieltävästi, menivät ky-
syjät toisen paikkaan, mutta jos vas-
tattiin myöntävästi, tuli koko joukko
iän. Siellä he lauloivat virsikirjasta:
\vt lapset pienet laulakaa», j.n.e.
Sitten tarjottiin heille »vaarin kaljaa»
ja jästileipää, toisinaan myös viinaa.
Senjälkeen joukko läksi liikkeelle ja
huusi: »Hyvä* Tapani». Ellei ollut hyvin
kestitetty, huudettiin »Paha* Tapani»,
ja joitain tuhmia sanoja vielä lisäksi.
\ i.l.i nykyisin käyvät jotkut lapset
yksittäin Tapania kysymässä ja tulee
heille antaa jouluvalmisteita. Tapa-
nin kysyminen on tällöin peitettyä ker-
jäämistä.
195. Merikarvia. Sortav. sein.: Vieno
Kalevala n. 31. — 13.
Kuinka vietettiin joulua Merikarvian
pitäjässä 40 vuotta sitten.
Tapaninpäiväaamuna oli pihalle
kokoontunut suuri joukko tyttöjä ja
poikia herättämään, »tapani laululla»
talon väkeä. Laulun sisällön mukaan
pyysivät he »koussaa» laulustaan, ja
heille annettiinkin sahtia tai viinaa,
juustoa, limppua y.m. Tapaninlaula-
iuinen on ollut hyvin yleinen tapa,
vaikka se nyt on niin unhottunut,
että ainoastaan alkupuoli laulusta on
säilynyt muistissa. Sen sanat ovat näin:
Nouskaa nyt ylös kävelemään.
Ystäviänne tervehtelemään,
Kuulemaan, kuinka Tapani tai-
taa laulaa.
Jos te meille koussaa tuotte,
5 Me kiitämme teitä tulevana
vuonna
Hopialla hohtavalla
Taldrikalla. joka on viinan alla.
Nyt me olemme jo täsäki fcalos'
Ja olemme virtemme veisanneet
jalost'.
Tämän jälkeen puhuttiin laulussa
Stefanuksen kuolemasta. Lähtiessä
lauloivat nämät vielä laulun, jossa kii-
tettiin kestityksestä. Tietysti myös-
kin mentiin kirkkoon ja iltapäivällä
ajettiin hurjasti tapania. Välistä oli
yhdessä pihassa 30:kin hevosta yhtä-
aikaa. Sattui kyllä niinkin, että moni
ajoi kuoliaaksikin itsensä tapanina.
Joulun välipäivinä ei tehty mitään
työtä. Uuden vuodenpäivä oli niin-
kuin tavallinen sunnuntai, samoin lop-
piainen, paitsi että parempaa ruokaa
silloin laitettiin. Senjälkeen alkoivat
»härkäviikot ja reikäleivät».
196. Alastaro. Vihervaara, n. 3232.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Tapanin päivänä laulettiin:
Tapanii. Tapa n ii.
Onkos koussa kotona?
Tapani, Tapani.
Onkos kupisa koussaa?
b Tapani se kivitettiin,
Kovin päivin kualetettiin.
Kuka tiäs, kuka tiäs
Ei hän maksanu koussaa.
197. Punkalaidun. Mäkitalon. 244c.
—11.
Tapania vietettiin jo paljon iloi-
semmin. Hevoset valjastettiin1 ja läh-
dettiin miehissä Tapaninajoon, ajaen
talosta taloon. Jos Tapaninajajille
talossa tarittiin olutta tai viinaa, lau-
loivat nämät n. s. Tapanin laulun,
josta yksi osa kuuluu näin:
197. 1 va|j|jastettiin : valjastettiin.
148
Vuotuisten juhlapäivien jne.
Tuottois' taitava Tapani
Ruokkiloi Ruojuksen hevosii,
Konkareita, kenkareita
Kontioiden kaitsi.
5 Vei hevot lähteeltä juomaan,
Konilauinan latkimahan.
Kuopasi koni kaviollansa,
Kilpisti kerran kielellänsä.
Tuosta taitava Tapani
10 Tammansa talliin talutti,
Osui otsa ortehesen,
Pää pitkä partehesen.»
198. Punkalaidun. Mäkitalo n. 244
d. —11.
Nuuttia1 vietettiin samoin kuin Ta-
paniakin ajaen talosta taloon n. s.
»Nuutinajoa». Illalla alkoi kulkea n. s.
Tähtipojat, joita väliin oli parikym-
mentäkin yhdessä joukossa ja jotka2
olivat puetut hyvin omituisiin pukui-
hin. Joukon tultua taloon kysyi jou-
kon johtaja:
Taittaanko talossa tässä,
Osataanko asutussa,
Antaa arvo vierahillc.
Kulkijoille kurkihirttä,
5 Oltta poikien povehen?»
Jos talossa oltiin suosiollisia, lausuttiin
heille vastineeksi:
Terve, terve, Tähtipojat
Kuulut kulkijat koreat!
Onhan talossa tässä
Oltta viljalti varattu
s Poika portille povehen.
Vähäsen leikittyään3 talon väen
kanssa ja saatuaan olutta läksivät
»Tähtipojat» kiertämään4 toisia taloja.
Näin oli joulu iloisesti vietetty.
Vaikka6 kaksi päivää Nuutin j alesta
vielä olivatkin pyhän tapaisia »Nuutin
nuppi» ja »nupinkuuraus», katsottiin
joulun kuitenkin loppuvan Nuuttiin.
199. Kauvatsa. Setälä E. N, —30.
Tuomo Siura laulanut n. 1878, sil-
loin n. 60 v.
Knuutipukkien laulu:
Kirjoitettu muistin mukaan 19301.
Hyvä merkki miälesäni
tähän taloon tullesani.
Musta polku kotaan käy(pi)
toinen keikku kellari(h)in.
5 kiparas on kriipin häntä
solmusa sian saparo,
(punaset isännän posket),
leviät emännän lanteet.
Isännän mä ensin kiitän,
io kuin on suasta suajan tuonu,
männyn pitkältä mäeltä.
Emännän mä sitte kiitän,
kuin on ohrista olutta pannu,
makuvettä maltahista:
15 Kaunis on isäntä, kaunis on
emäntä,
Kaunis on lukkari, kaunis on
pappi.
Kaunis on tynnyri, kaunis on
tappi.
200. Kauvatsa. Järvinen n. 32. — 53.
[Sama Reinh. SMMY:n kok. 70—73
s. 11.]
198. l Nuut|in| : Nuuttia. — 2 j|oill|a : jotka. — 3 leikitty ly |än : leikittyään. —
4 kie|l|tämään : kiertämään. — 6 |v|aikka : Taikka.
199. ' Runon on prof. Setälä hyväntahtoisesti antanut julkaisijan käytettä-
väksi.
Tapanin virsi. 200 202.
IM
Knuutipukkeja kuljettaessa.
Isännän mä ensin kiitän.
Kuin on raosta suojan tehnyt,
Männyn pitkän mäioUle1 tuonut.
Emännän mä Bitte kiitän
5 Knin on olirist' oliin tehnyt,
Makuvettä maltahista.
Musta polku kotahan käy,
Toinen keikun kellariin
Kolmas aittaan mäelle1,
io Neljäs tallihiin.
Viides riihirivihiin.
201. Kaiumtsa. Nyberg M, n. 312. — ?
Vähtärin Gabriel.
Isännän mä ensin kiitän,
kuin on suosta suojan tuonut,
männyn pitkältä mäelt.
Emännän mä sitten kiitän,
g kuin on ohrista olutta tehnyt,
makuvettä inaltahist.
202. Mouhijärvi. Mcmnern.l. — 11.
Kalle Sulanen (Schylander), n. 74 v.
»Hiiva-Nuutina» oli tapana ajella
kuin Tapaninakin, mutta siihen va-
rustauduttiin paljon juhlallisemmin.
Joku miehistä puettiin »parooniksi».
Hänelle tehtiin oljista takki ja korkea
olkilakki. Kasvot peitettiin tuohinaa-
niarilla, jottei kukaan häntä tuntenut.
Vyöhön kiinnitettiin runsaasti tiukuja,
pitkä puumiekka ja vyön alle pistet-
tiin oljista väännetty pamppu. »Pa-
rooni» istutettiin nyt reenperään, hei-
tettiin nurin käännetyt turkit niskaan,
joku asettui hänen kuskikseen ja sitten
lähdettiin ajamaan talosta taloon, ky-
lästä kylään. Väkeä seurasi »paroonin»
mukana mikä hevosella, mikä jalan
tai muuten, ja saattojoukko kasvoi
talo talolla suuremmaksi. Aina1 taloon
tullessa laulettiin:
»Nuuti tulee nutkuttelee
kaljatuoppi kainalossa.
leipäkyrsä peukalossa.»
»Paroonin» kuski kysyi sitten: »Pää-
seekö* parooni sisään». Kun lupa saa-
tiin oli pirtissä tuossa tuokiossa käy-
mässä huikea tanssi, jossa »parooni»
itse liehui ylinnä. Kaikilla, mutta
erittäinkin naisväellä, oli tapana tehdä
kiusaa »paroonille». Hän saattoi pian
menettää tukon takistaan tai lakis-
taan ja vieläpä naamaristaankin noi-
den veitikoiden käsiin. Sitä estääk-
seen oli »paroonilla» tuo olkkipamppu,
joka oli kastettu nesteeseen, minkä
laadun selvästi tunsi se, joka sai [lam-
pusta hujauksen naamaansa. Kun
tanssia oli jonkun aikaa kestänyt ja
talon sahtihaarikat useamman kerran
tyhjennetty ja viinakulta saanut hy-
vän verotuksen, lähdettiin toiseen
taloon. Ensin kuitenkin kiitettiin
isäntä ja emäntä laulaen:
»Isännän mä ensi' kiitän
jok: on peltonsa reirannut3,
siemenen maahan heittänyt,
viljasta viinan keittänyt,
5 ilojuonian valmistanut.
Emännän mä sitte' kiitän.
jok' on ohrista olven tehnyt,
makujuoman maltahista.»
Toisessa talossa uudistui sama peli.
200. > Reinholmilla : mäelle.
202. ' Anna: Aina. — 2 kk:ssa pieni alkukirj.
korvesta pellon tehnyt.» Mp. huom.
1 Säe kuului myös: »jok' on
150
Vuotuisten juhlapäivien jne.
203. Lavia. Kallio Saima, n. 31.
- 10/! 20.
Niemi. Johannes Kallio, 58 v. Suo-
denniemellä oppinut.
Isännän minä ensin kiitän,
fraUailaa1 ja ensin kiitän,
joka on otrat kasvattanut
ja joka on otrat kasvattanut.
5 Emännän minä sitten kiitän,
frallai1 laa ja sitten kiitän,
joka on otrist olven tehnyt
ja joka on otrist olven tehnyt.»
(Kertoja ei muista tapanilaulua
kokonaan.)
204. Suodenniemi. Hämeenlinnan al-
kuk. sem. Setälä K, n.45. — 23.
Vilhelmiina Kiili, n. 82 v.
Jos taas pukkia kohdeltiin hyvin, oli
seurauksena, että pukki toivotti par-
hainta onnea ja menestystä koko ta-
lolle, sekä sen asukkaille. Muun
muassa hän lauloi näin:
»Lehmät maitoa antakoon,
lampaat kaksosia kantakoon!
Kissan häntä olkoon kipurassa,
ja koiran häntä kopurassa!
5 Sian saparo solmussa!»
Laulettuaan, läksi pukki taas seuraa-
vaan taloon. Näin vietettiin tapanin-
päiväilta. Pikkupyhinä käytiin ahke-
rasti kylässä, ja sielläkös oli jokaisella
kertomista Tapanipukista ja muista
ajoretkistä.
205. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. IA
—12.
Herttuala. Kustaava Pihlaja, 74 v.
Tapanin laulun katkelma.
Nuuti tulee nulputtelee
sekonen leipä selässä,
kaljakappa kainalossa.
Emännän minä ensin kiitän,
s joka on olven ohrista tehny,
makujuoman maltahista.
Isännän minä sitte kiitän,
jok' on suosta suojan tehny,
penkit perämaasta.
206. Hämeenkyrö. Mikkola J.J, n. 6.
—87.
Rikala. Kalle Saari. Kuullut Ylö-
järvellä.
[Ks. n:o 221.]
207. Kankaanpää. Lähteenmäki, n.l.
- »/, 06.
Vihtiläjärvi. Alppu Silli, 67 v.
Joulunpyhinä kuljetettiin kertojan
unorempana ollessa hänen kotipitä-
jässään Kankaanpäässä talosta taloon
»pahnapoikaa» eli »joulupukkia» (olkiin
käärittyä miestä). »Pahnapojan» ta-
loon tullessa syntyi tavallisesti seu-
raava keskustelu:
Pahnapoika: Hyvee ehtoota! —
Talonväki: Mistä pappa tulee.
— P: Oulusta, enkä tielä tämmoon
joulusta.
T: Mitä asioittette?
— P: Nyt ensin tupakkoo piippuu,
että sais huulekki Uikkuun.
Hyvän kestityksen jälkeen lauloi
»joulupukki» seuraavan kiitoslaulun:
»Minä laulan tähän taloon
Tammen keskelle pihoo,
203. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
Tapanin virsi. 207—210.
151
Oksat olutta jiioksemouu,
Veeal vierettä valomoon.
5 Ei ole ohria halla pannu,
Kapasta tuli kymmenen kannua.
Eniännämwmä ensin, kiitän,
Joka on ohrista oluen tthny,
Makujuoman maltahista.
10 Isännäm^mä sittei] kiitän,
Joka on suosta suojan tehny.
Asettanu ankarasti,
Pannup^paikalle hyvälle.»
Huonon kestityksen jälkeen lauloi
»joulupukki» seuraavan pilkkalaulun:
»Teelä on ohrat halla pannu,
Ei kapasta tullit kuin yksi kannu,
Seki niinkö. kirnupimee.
Josta ämmät tulee kiimeen.»
208. Ikaalinen. Vähätalon. 1. — 11.
\ ähän aikaa talossa oltua lähdettiin
taas kulkemaan toista taloa kohti.
Kuitenkin ne ennen lähtöänsä lauloi-
vat laulun pirtin oven takana pors-
tuassa. Jos olivat saaneet paljon ilo-
lientä, niin silloin siinä laulussa kiitet-
tiin ja ylistettiin koko talon väkeä.
Tämän laulun alku on:
»Isännät mä ensin kiitän,
joka on aitasta ohrat tuonut,
emännät mä sitten kiitän,
joka on ohrista oluen tehnyt,
makujuoman maltahista »
Jos taas isäntä ei ollut oikein hyvin
kestinnyt, juomalla, niin silloin kuului
haukkumalaulu, jossa haukuttiin ja
moitittiin koko talon väkeä, varsinkin
isäntää ja emäntää. Eräskin tämän
laulun säe kuuluu:
»Hevos. s täitä tippukoon,
ja lehmäs kuolkoon korsi suu-
hun »
209. ILiiiiHmii. Iltiincerdinnanall.iil,
sem. Kohonen .1, n. 27. — 24.
Tevaniemi. Miina Kuusela.
Tapani pukki kyllä kulki talosta
taloon kerjäten sahtia ja viinaa mu-
kana olevaan leiliinsä. Hällä oli väl-
lyt väärin päin päällä, samoin karva-
lakki päässä. Vihta oli häntänä ja sar-
vet päässä. Jos hän sai talosta jotain
leiliinsä, oli hän hyvillään ja kiitteli
oven takana; jos ei saanut, oli hän
vihanen. Kiitosta hän lauloi vielä
pihassakin seuraavin sanoin:
Isäntää ensin kiitän,
joka on ohrat aitasta tuonut,
emäntää sitten kiitän,
joka on makujuomat maltaista
tehnyt,
s Laulan tähän taloon
tammen keskelle pihaa,
oksat olutta juoksemaan,
vitsat viinaa tihkumaan.
Kun hän oli laulanut, soitti hän
kelloa ja meni.
210. Ikaalinen. Palaani n. 114. — 52.
Tapanti laulu.
(Tämä on kai ennen runo ollut1,
vaikkei sitä runon nuotilla2 enää lau-
lettu.)
Tapani se takusta tehty,
Tapani se talli poika.
210. ■ runo *ollut* : r.o. — 2 nuo|njilla : nuotilla.
152
Vuotuisten juhlapäivien jne.
Ajo hevoset juomaan
Lamposelle lähtehelle.
5 Näki tählen taivaalla,
Pienen pilkan pilven raos'.
Härkä rupesi möyrimään,
Joka oli viis vuotta maas' maan-
nut,
Liha syöty, luut lusittu,
10 Kesi kengiksi tehty.
Laulanpa ma tähän taloon,
Talliin hyvät hevoset,
Hevosille hyvät varsat;
Laulanpa ma tähän3 taloon,
15 Tammen keskelle pihaa,
Oksat olutta juoksemaan,
Vittat viinaa tiukkumaan4».
Isäntää mä ensin kiitän,
Jok' on suosta suojan tehnyt,
20 Pannut penkit pensahille,
Alentanut ansahille;
Isäntää mä vielä kiitän,
Jok' on ohrat aitasta tuonut;
Emäntää mä sitten kiitän,
25 Jok' on ohrist oluen tehnyt,
Makujuoman maltahista,
Anna toopin totta tehlä,
Viis vanteisen vissist,
Isäntä eles kontillansa,
30 Emäntä takana polvillansa,
Tynnyri tyytin lyytin.
211. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 142.
—31.
Luhalahti. Kalle Sarkola, n. 84 v.
Tapanlipukin laulu.
Talossa, jossa tapantipukkia kes-
tittiin, laulettiin:
Minä laulan Tapanin tähän
taloon.
Isännän mä ensin kiitän,
jok' on ohrat aitasta tuonut.
Emännän mä sitten kiitän,
5 jok' on ohrista olven tehnyt,
makujuoman maltahista.
Lehmäs sun lypsäköön,
vasikkas' maitoo maistakoon,
hevoses' sun hirnukoon,
io varsas' sun karjukoon,
ja häntänsä harjalle nostakoon
ettei heitä talliin saatais!
Katkelma:
»oviseinä orhin luista,
peräseinä peuran luista,
15 sivuseinät sirkan luista,
halkoparret halapajuista»
kuului myös tähän lauluun.
Talossa, jossa ei kestitty, laulettiin:
Isäntä hirteen,
emäntä orteen,
verinen puukko pöytään,
20 lehmäs' verta lypsäköön,
sudet varsas' syököön!
Sipsiössä lisäsi joku vielä edelliseen:
»Haiman vaikka potkikoon
Eskelin valakkaa ottikkoon»
kun Eskelillä ei oltu päästy sisään lau-
lamaan. (Tapantipukkia ei joskus
voitu päästää sisään senkään vuoksi,
että lapset pelkäsivät sitä).
212. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 155.
—31.
Sipsiönkylä. Taavetti Särkikoski,
n. 71 v.
3 tä|rm"l|än : täMn. — 4 tu|l|kkumaan : tiukkumaan.
Tapanin virsi. 212—213.
153
Tapantipukin laulu.
Talossa, jossa tapantipukkia kes-
tittiin laulettiin:
Minä laulan Tapanin tähän
taloon:
tammen keskelle pihaa,
oksat olutta juoksemaan,
vitsat viinaa tiukkumaan.
5 Isännän mä ensin kiitän,
jok' on ohrat aitasta tuonut.
Emännän mä sitten kiitän,
jok' on oluista olven tehnyt,
makujuoman maltahista,
io tytön takana tynnörit.
[sannan mä vieki kiitän,
jok' on suosta suojan tehnyt,
oviseinän orhin luista,
peräseinän peuran luista,
15 sivuseinän sirkan luista,
liannut penkit pensahiin
ja alentanut ansahiin.
Talossa, missä ei kestitty laulettiin:
koninlapa pöytään
veriveitti pystyyn j.n.e.,
(Yleensä kaikkea onnettomuutta
talolle, kuten lehmät lypsämään verta
ja vasikat kuolemaan. Kertoja ei
muistanut enempää.)
213. Tottijärvi. Lönnrot. S 154*.
nen v. 1829.
Joulu joukossa tuleepi
tantiSBa Tapanin päivä.
Tanttai tuo taitava Tapani
puoli yöstä puoli yöhöön.
s Tapanilla tallitrenki
vei hän juomalle hevoisen
En-
kaivolle karikka selän,
läpi säären lälitehelle.
Lähdet läikky, hevonen kuorsu.
io Mitäs kuorsut korpin ruoka,
hirnut ihmisen hevonen?
Lähdin maaliaan rattahista
katsomahan maan vikoja.
Ej ollut maassa maan vikoja
15 eikä vedessä veen vikoja.
Iskin silmäni itähän,
katson päin luoteheseen.
Näin tähden taivahalla1,
pilkan pilvien ravossa.
so Menin Ruotuksen tallihin
levittelin verkalointa.
Menin Ruotuksen tupahan
seisattelin oven suussa,
pysättelin parttein päässä.
25 Vasta is Ruotus maltansa,
timo tiskinsä nojalta:
Pese kättä, käy rualle,
ruoki Ruotuksen hevoista.
En sinä pitkässä ijässä
äo ruoki Ruotuksen hevoista
kaitse kiivan kankarita.
Sitte mä sen todeksi uskon.
jos tuo härkä mylvineepi,
joka on luina laattialla.
35 liha syöty, luu jätetty,
kesi2 kenkinä pidetty.
Sitte mä sen todeksi uskon,
kuin tuo kukko laulaneepi,
joka on paistina vadissa,
40 höyhenillä höyhkenillä,
jäsenillä järkkäneillä,
luitansa lutistelee3
213. ' Ollut todennäköisesti ensin taivahilla, korjaus päälle, tai päinvastoin. —
J Kirjoitettu ensin |rSittei|, korjattu päälle |Kesi| ja vihdoin yläpuolelle kesi.—3 Kirjoi-
tettu ensin tutistelee, ( korjattu /:ksi päälle ja yläpuolelle.
15i
Vuotuisten juhlapäivien jne.
Isännän ilolliseksi,
Emännän elolliseksi.
45 Sitte mä sen todeks4 uskon,
kuin tuo veiten pää vesonne,
jot' on vuosi vuoleskeltu,
kaksi kannettu tupessa.
vesonne kuusi5 vesoa,
50 lehti veson seittemänen.
Isäntää mä ensin kiitän,
joka on suosta suojan tehnyt
asettanut ankaralle,
pannut paikalle hyvälle,
55 pannut penkin pensahista.
Emäntää mä sitte kiitän,
joka on ohrista oluen pannut,
maku juoman maltahista.
Olut alla, vaksi päällä,
eo keskellä mesi punainen.
Meneppas[!] kemppi kellarihin
tuoppas olutta tupi täynen,
anna tuopin totta tehdä,
viisi vantehen vikoja.
65 Olut alla, vaksi päällä,
keskellä mesi punanen.
214. [Tottijärvi.] Borenius (1986) 49*.
—71.
[Porin Kaisa, ks. nr. 18].
»Tapanin virsi».
Tanssas toi taitava Tapani
Pualiyästä pualiyähön.
Tapanill on tallitrenki
Vei hän1 juamalle hevosta2,
5 Kaivolle karikka seärtä.
Lährel3 läikky, hevonen kuarsu.
Mitäs kuarsut korpin ruaka,
Hirnut Hingistön hevonen?
Sitä on iso joukko sitten välillä
(ennen kun ne kiitokset tulee) kuljet-
tiin Tapanin yänä kylistä kyliin. Yksi
oli pujettu sitten Tapaniks4 ja se vei-
sasi sitten se Tapani. Ne veisas oven
takana. Ja sitten sisään laskettiin
niin ne kiiteltiin. Vaan kun ei las-
kettu niin laitettiin vaan en minä sitä
muista6.
Isäntää6 mä ensin kiitän,
io Joka on suajan suasta tuanut7
Tehnyp penkit pensahista,
Pannup paikalle hyvälle.
Emäntää6 mä sittek kiitän,
Joka on olven ohrista tehnyt7,
15 Makujuaman maltahista.
215. Lempäälä. SMMY: Reinholmin
kok. 69 205*.
Tapani.
Man plägade och plägar stundom
ännu Stefaniafton gä omkring och
sjunga:
Isännän —
emännän
osv. kiitosta. Tapani är klädd »olki-
pantikoissa».
216. Sahalahti. Äijälä E, n. 169.
—96.
Isän mä ensin kiitän,
jok' on suosta suojan tehnyt,
pengit pannut pensahista.
1 s:n päällä i:n piste, kirjotusvirje, p.o. todeksi. — 6 uu alleviivattu, päälle kir-
joitettu seittemän.
214. x ä alleviiv. — 2 vo alleviiv. — 3 r alleviiv. — 4 Millä tavoin ei tietänyt sa-
noa. Ker. muist. — 6 Lause pyyhitty. — « ää alleviiv. — » t alleviiv.
Tapanin virsi. 216—217.
155
Emännän1 mä sitte* kiitän.
5 jok' on ohrist ' olvetf pannut,
mako juoman maltahista.
216 a. Tampere. SMMY: Reinhol-
min kok. 70—73 s. 361.
Stephanin veisu afskrifven efter en
dalig handskrifven uppteckning i Tam-
merfors.
[Kun »veisu» on uudempaa runoa,
ei tähän ole otettu kuin muutamia
kohtia siitä.]
(18) Isännälle kiitos olkoon,
Kmännälle kansa (sanom) sa-
massa.
Siunaus siaan tulkoon
Nyt tämän kousan edestä:
uo Olkoon teille kiitos suuri.
Siunaus sill (? sitf) siaan juuri
Koska te
Kousaa annoitte meillen'.
(20) Tyttärin' kiitos olkoon
Ja onni aina noutakoon,
Pojan kansa liitto tulkoon
155 Xytt' täll joulun juhlalla.
Toimellisii suull' ja taidolT
Pojat teitä naimaan aikoo,
Onnea
Me toivotuin nyt teillen.
i6o Trengeille kiitos olkoon
Nyt ja aina (meijän) puolestani
Kuin liyin vaarin on pitän
Tääll heijän omast tallista us'
Hyvät ovat hevoiset heilien,
165 Paremmaksi vielä tulkoon
Vii T onnea
Me toivotam nyt teillen'.
Piikoja mc sitten kiitä iii
Kuin ei olleet uneliaat,
170 On meitä sisäll' päästänn'.
Ottanut kans valkian
Teijan pitää saaman miehen,
Paraimmista yksi.
217. Tampere. Vihervaara, Antero
Vipunen 09. siv 44 — 6*.
Fredrik Saxberg. 48 v. Ollut itse
mukana esittämässä Tapanin virttä
n. 35 v. sitten. Muistiinp. Pöytyän
Himaisten kylässä.
Tapanin virttä on E. Vihervaara lä-
hettänyt 6 toisintoa. Näytteeksi
muuan:
»Voi, voi tätä vaivalloista mat-
kaa,
kun olemme eteemme ottaneet.
Itaaliasta olemme illalla lähte-
neitä.
Ei suinkaan se vaivoja maksa,
5 vaan kulkea me tahromme.
Ei ole meillä senkaltaista hätää,
emme tee näljän tähren tätä,
vaan julistamme, julistamme,
tuon vanhan Stefaanin muistoo.
io Stefaanus vanhaan aikaan
tuala Juutan kansan joukos,
jossa häntä kivitettiin,
armottomasti kualetettiin.
jonka me, jonka me
15 julistamme tällä tavalla.
Tämmoset vaatteet ompi meillä
takki ja paita on pöksymme
216. 1 Emännäjt; : Emännän. — 2 sit|n| : sitte. — 3 ol|u|en : oleen.
165
Vuotuisten juhlapäivien jne.
fral lai laa, fral lai laa.
Jos ma tuasta ryypyn saisin,
äo hopealta hohtavalta,
kultaisesta kuppoisesta,
niin heti kohta, heti kohta,
se Tapanin terveeks tekee.»
Jos saatiin kestitystä niin laulettiin:
»Isännälle olkoon kiitos,
emännän kanssa hyvas liitos,
piikaa muistamme tulevana
vuona,
Fral lai laa, fral lai laa.»
Jollei saatu mitään niin laulettiin:
»Isäntä hirteen,
emäntä orteen,
veriveitti pöyrän päähän».
Ylläolevaa Tapanin virttä on lau-
lettu Tampereella: Sitä esittivät siellä
pojat ja monet miehet, noin 14 — 25
vuoden ikäiset. Tapaninpäivä illalla
he alkoivat kulkunsa ja sen jälkeen
jokaisena kirkkopyhänä kynttilänpäi-
vään asti, jolloin viimeinen kerta ol-
tiin laulamassa.
Tapanijoukossa oli yksi nimeltään
»kupe» 1. joukon isä. Muut olivat muka [
hänen poikiaan. »Kupella» oli kas-
voissa naamari, ja tekoparta pella-
vista, vällyt nurinpäin selässä, vyö
»uuman» ympärillä ja tyyny selässä,
jotta hän näytti kyttyräselkäiseltä.
»Kupe» tehtiin kyttyräselkäiseksi sen-
tähden, että hän oli muka Alppien yli
kulkiessaan taittanut selkänsä. Ku-
pella oli myöskin matkasauva —
muilla ei ollut — ■ jonka köyryssä
päässä riippui kukkaro rahoja varten,
ja porokello. Päässä oli kupella joku
tasapohjainen vanhanaikuinen lakki.
Muilla joukon jäsenillä oli paita hou-
sujen päällä, sekä paidan päällä takki.
Kupella yksinään ei ollut paita hou-
sujen päällä. Päässä oli heillä pape-
rista tehdyt sokeritopan muotoiset
lakit. Vyöllä oli jokaisella puumiekka.
Yksi joukosta oli »murjaani». Hänellä
oli mustatut kasvot. Kupen tehtävänä
olikin »saippuarahan» pyytäminen poi-
kansa »murjaanin» kasvojen pesemi-
seksi.
Kun Tapanijoukko tuli jonkun ta-
lon eteen, niin »kupe» kilisti poro-
kelloaan merkiksi tapanipoikain saa-
pumisesta. Sen jälkeen kupe meni
sisään pyytämään lupaa sisälle tule-
miseen. Jos se saatiin, niin mentiin
sisälle. Siellä kaikki muut, paitsi
kupe, lauloivat edelläolevan Tapani-
runon. Toisten laulaessa kupe laulun
tahdin mukaan löi sauvaansa lattiaan.
Laulun loputtua muut seisoivat oven
suussa ja kupe pyysi »saippuarahaa»
ja viinaa. Jos saatiin niitä, niin kii-
tettiin niinkuin jo edellä on mainittu.
Jollei saatu, niin haukuttiin niinkuin
siitä on edellä mainittu. Kun kestitys
oli saatu, niin kupe pyysi talonväeltä
lupaa partansa ajamiseen. Kun hän
sai siihen luvan, niin hän otti jonkun
»poikansa» miekan ja rupesi sillä aja-
maan. Usein tarjottiin hänelle »peili»,
mutta kupe huomautti, että hän on
vanha mies, niin ettei ole sellaiseen
tottunut, sillä hän on saunan nurkassa
ajanut partansa. Lisäksi hän huo-
mautti, että pojillansa on terävät mie-
kat, jotka vievät parran pois ilman
kuvastimeen katsomistakin. Kun »isä»
ajoi partaansa, niin rupesivat toiset
kumartelemaan hyvästijätöksi, mutta
silloin tapahtui kupelle se onnetto-
muus, että hän muka leikkasi ajaes-
saan kaulaansa sillä seurauksella, että
hän tupertui lattialle muka suuren
verenvuodon tähden. Pojille tuli kova
kiire sitoa isänsä haava. Joku heistä
otti nenäliinansa ja sitoi sen kupen
kaulan ympäri. Silloin muka taukosi
T.ip.inin virsi 21
157
verenvuoto. Lopuksi koko joukko
kumarteli hyvästijätöksi ja meni toi-
seen taloon.
218. Tampere Kali*, mu n. 12. siv.
225. 1914.
Tampereella laulettiin kiitokseksi:
»Isännälle olkoon kiitos,
emännän kanssa hyväs liitos,
piikaa muistamme tulevana
vuonna.
Fral lai laa, fral lai laa.»
— Jollei saatu kestitystä, niin lau-
hat iin talonväelle haukkumalaulu.
joka toisinaan oli sangen karkea. Mai-
nitsen näytteenä seuraavan Tampe-
reella käytetyn:
»Isäntä hirteen, emäntä orteen,
veriveitti pöyrän päähän.»
219. Ylöjärvi. SMMY: Reinhobnm
kok. 70—73 s. 371. —?
[Alkupuoli uudempaa runoa, joten
ei ole tähän otettu.]
Isäntää mä ensin kiitän
kun on suolta suojan tuonut.
35 ja männyn pitkästä mäeltä.
Hyvä merkki tähän taloon!
Emäntää mä toiseksi kiitän,
kun on ohrista oluen pannut,
ja malTahista makean juoman.
40 Hyvä merkki tähän taloon!
Kipurass' on koiran häntä,
solmuss' sian sapar'01. —
Hyvä merkki tähän taloon!
Toinen keikkuu kellarihin,
45 Toinen keikkuu kotahan.
Hyvä merkki tähän taloon!
Jolles Tapani apuu anna,
niin suden (pirun) päälle kannan.
Paha merkki Tähän taloon!
50 Isänt'onhirres,emänt'onorress'
isännän kullit (parta) on riihen
parress.
Paha merkki tähän taloon!
Lehmäs verta lypsäköön,
kirnuat' lulta[l] soittakoon.
55 paha merkki tähän taloon!
220. Ylöjärvi. SMMY: Reinholmin
kok. 70—73 s. 360. —?
Tapaninlaulu.
Pietilän Aatami oli Tapanin joh-
dattajana ja laulajana, sokia mies.
Muita saattajia kans. Tapani oli koko-
naan olkiverhoon1 vaatetettu; oli kun
olkilyhde aina jalkaniveleen asti, olki-
lakki päässä, niin kuitenki, että itse
vähä näki. Sokia ensin pyysi luvan
sisälle tulla, meni2 pirtin penkkiin istu-
maan. Molemat talutettiin istumaan.
Kysyi luvan, olisko lupa nuorten
kanssa huvitella. Hän rupesi laula-
maan:
Tanssi sinä taitava Tapani etc.
ja Tapani siinä rupesi letkumaan.
221 . Ylöjärvi. Mikkola J, n. 6*. —87.
Kalle Saari, kuullut lapsuudessaan
Y:llä. Muistiinp. Hämeenkyrön Rika-
lan kylässä.
Tapaninlaulu.
Joukossa meitille Suomalaisilli'
joulu tulee.
Tanssissa Tapanin päivä.
220. ' olkijhamel : o\k'werhoon. — 2 meni : m. *pirtin*.
158
Vuotuisten juhlapäivien jne.
Tanssaspa toi taitava Tapani
Oven suusta pöylän päähän,
5 Pöylän päästä oven suuhun,
Puoli yöstä puoli yöhön. —
Tapanill' on tallitrenki,
Joka ruokkii Ruoloksen oriita,
Kaitseepi Kilan kankareita.
10 Eipä toi hepo vettä juonut. —
Miksis kuorsut konnan ruoka
Ja valitset variksen palaa?
Hepo kuorsu, lähde läikky -
Mitäs kuorsut konnan ruoka?
15 Mutta sitte vasta minä sun iha-
na isäntä
Sun sanas todeksi uskon,
Jos toi puukonpää vesoileepi
Seittemän vesaa, lehtivesan kah-
deksanneksi,
Joll' on vuosi vuoleskeltu
20 Ja kaksi tupessa piletty.
Mutta sitte vasta minä ihana
isäntä
Minä sun sanas todeksi uskon,
Jos toi kukko laulaneepi,
Höyhenillänsä höyhkäjääpi,
25 Jonka on liha paistina valisa,
Höyhenet tulipalossa.
Meneppäs kemppi kellariin,
Annappas tuopin totta tehlä
Viisivanteisen vipata!
30 Kyllä on olutta kellarisa
Tammisesa tynnyrisä
Koivusen tapin takana,
Vaski alla, vaski päällä,
Mesi makonen keskellä.
35 Annappas viinakupin kuljeskella
Ja leivän pytkyn pyörählellä.
222. 1 Käsikirjoituksessa on tässä
laulu, joka jätetään julkaisematta.
Isännän minä ensin kiitä,
Joka on suosta suojat tehnyt.
Penkit pannut pensahista,
40 Pannut paikalle parahaalle
Ja asettanut ahkeralle.
Emännän minä sitte kiitä,
Joka on ohrista olvet tehnyt,
Makujuomat maltahista. -
45 Näin on käynyt lauluni laalul-
lensa,
Ilovirttä veisaten —
Tulevana vuonna ohrija kasvaa
Kun kumurikkiä
Ja hyvin siunatun pitkiä.
222. Ylöjärvi. Tamminen J, n. 12*.
—11.
Tapaninpäivän vietossa oli erittäin
huomattava tapaniajo. Siihen lähti-
vät nuoret miehet, yksi puettuna Ta-
paniksi. Tapanin housut, takki ja
lakki olivat oljilla päällystetyt ja kas-
voilla jonkinlainen naamari. Tapanin
»kuljettaja» kysyi taloon saavuttua:
»saakos Tapani taloon tulla?»
Jos isäntä vastasi:
»olkoon terve tultuansa»,
astui seurue, Tapani etupäässä sisään.
Tapani alkoi lattialla tanssia ja laulaa
Tapanin laulua esim. näin:
Tanssas toi taitava Tapani
Ovensuusta pöydän päähän,
s pöydän päästä ovensuuhun,
puoliyöstä puoliyöhön.
Tapanil' on tallitrenki,
ruokkii toi Ruotuksen oriit,
kaitsee kylän konkarit
kohden uudemman aikainen Tapanipoikain
Tapanin virsi. 222—224.
159
Kun vieraita oli kestitetty, jatkoi
Tapani kiitellen:
10 Isännän mä ensin kiitän,
jok' on suosta suojan tehnyt,
pannut penkit pensahista,
paikalle parahalle,
ankaralle asettanut,
is Emännän mä sitten kiitän,
jok' on ohrist olven tehnyt,
makujuoman maltahista.
Onhan talos antamista
Tapanille maistamista,
20 viinaa sekä olutta.
Jos talossa ei kyllin kestitetty, hauk-
kui Tapani esim.
»perkele peltos kyntäköön» y.m.
Sitten lähti seurue toiseen taloon.
Joka talosta lahti miehiä matkaan,
tavallisesti omalla hevosellaan. Jos-
kus mentiin kaikki yhdessä reessä,
jonka eteen kaksi tai kolme hevosta
oli valjastettu. Kun kuorma tuli liian
suureksi, täytyi niiden, jotka olivat
kauimmin olleet reessä, jäädä pois.
Nain ajeltiin talosta taloon.
223. Messulc. 8MMY: Reinkolmin
koh: 69 225.
Tapani päivästä täällä kaikkina
Joulupyhinä ajetaan Tapani ympäri.
Siinä lauletaan:
Tansas tuo taitava Tapani,
Oven suusta pöydän päähän,
Pöydän päästä oven suuhun . . .
ja sitten:
Nannan mä ensin kiitän,
5 Joka on suosta suojan trhny,
Pensahista penkin pannut,
Emännän mä sitten kiitän,
Jok' on ohrist olven pannut,
Maltahist' makosen juoman.
224. Knngasla. Meurman Agathan1
(SM MY: Reinholmin kok. 70
425). —52.
Tapanin laulu.
Tapani, jalo Tapani,
Tansas toi taitava Tapani
Ovensuusta pöyhin päähän.
Ruotospa toi kunnoton kuningas,
5 Ilon ilkiän isäntä.
Sitt' mä sanas todeks uskon,
Jos toi kukko laulanee,
Jok on paistina välissä,
Höyhenet tuli palossa.
io Laulopa toi kuusi sanaa,
Sanan puoli seittemättä.
Ruotospa toi kunnoton kunin-
gas,
Ilon ilkiän isäntä.
Sitt mä sanas todeks uskon,
15 Jos toi härkä mylvinee,
Jonk' on liha syötynä,
Luu jäljelle jätetty,
Kesi kenkinä pidetty.
Mylvipa[!] toi kahdeksan sanaa,
20 Sanan puoli yhdeksättä.
224. 1 Agathon Meurmanin kirje H. A. Reinholmille, päiv. Liuksialassa24/6 1852
Siinä sanotaan m. m.: »Pä min frägan huruvida runosängaren icke ansäg nägonting
pa sinä ställen i tidernas längd hafva smäningom bortfallit, svarade han, att han icke
afviste sädant, och att han i fyratio ärs tid sjungit den sadan den nu blifvit upplecknad.
Hvad säledes hari brister torde ätmisntone pä denna ort icke mera kunna ersättas.»
160
Vuotuisten juhlapäivien jne.
Ruotospa toi kunnoton kunin- 1 Vittat viina tiukkumaan.
&&°: Haukkusanat, jos ei mitään anneta talossa.
Ilon ilkiän isäntä.
Sitt' mä sanas todeks uskon.
Jos toi veittenpää vesone,
25 Joll' on vuosi vuoleskeltu,
Viisi tupessa kannettu.
Vesopa toi yhdeksän vesaa,
Vihdas vesan kymmenennen.
Meneppä kempi kellariin
30 Tuoppan olta tuopposella,
Annappa tuopin totta tehdä,
Viisivantehen vipata,
Kaksikorvan kallistella,
Viinakupin kuljeskella.
35 Voi, voi muori kulta,
Jos mun nälkäni näkisit,
Juostenpa aittaan menisit,
Tepottelen kellariin.
Kiitos saadusta nautinnosta.
Isännän mä ensin kiitän,
40 Jok on suosta suojan tehnyt
Pannut penkit pensahista,
Asettanut ankarasti,
Vetänyt hirret hirmulta mäeltä.
Malaat vuorilta kovilta,
45 Tuohet vilj ala j tumilta.
Emännän mä sitten kiitän,
Jok' on ohrist olven pannut,
Maltahista makojuoman
Jumala antakoon tulevanakin
vuonna ohrat ja rukiit
menestyvän, että sää-
dän oltta ja viinaa.
50 Toivotan mä tähänkin taloon
Tammen keskelle pihaa,
Oksat olta juoksemaan,
Toivotan mä tähänkin taloon
55 Kuivan kuusen keskelle pihaa
Oksat kusta juoksemahan,
Laivat paskaa pruiskimahan
Isäntä hirtehen, emäntä ortehen,
Veriveitti pöylän päähän.
Loppu.
225. Kangasala. Borenius (1986) 46*.
13/8-74.
Kerppola. Juha Juntell, 70 v.
Joulun pyhinä sitä ennen aikaan
laulettiin. Tapanin päivänä puetet-
tiin joku mies Tapaniksi. Oljista teh-
tiin semmoinen vaate ympäri ettei
koko miestä näkynyt ollenkaan. Häntä
sitten kuljetettiin pitkin kylää suu-
rissa seuroissa talosta taloon ja ky-
syttiin
»saako Tapani sisään tulla?»
Jos silloin laskettiin sisään niin lau-
lettiin tätä virttä, josta sitten tarjot-
tiin juomista olutta ja viinaa. Laula-
jat sitten kiittivät siitä isäntää ja
emäntäfä]. (Oikeastaan yksi laulaja,
ei kuitenkaan tapa).1 Minä olin silloin
kymmenen vuotias ja nyt olen 70 vn
vanha. Tapani oli itte täysi mies.
Muuten oli huonompia ja parempia
joukossa (pienempiä ja suurempia)
(Tapani ei muuten mitään toimitta-
nut häntä näytettiin vaan ja yksi jou-
kosta lauloi virren). »Runoks sano-
taan semmosta, joka siivotonta on.»
Tanssas toi taitava Tapani
(»tämä ensimmäinen sana2»)
Oven suusta pöyläm päähän3
Pöyläm päästä oven suuhun3
225. 1 Se on pois heitetty koko tapa jo. Kert. huom.
3 n alleviiv. — 4 ohristlal : ohrist'.
2 Sana kk:ssa alleviiv.
Tapanin virsi. 225—227 a.
161
(Tuotiin sitten juamaa, joka mie-
helle annettiin sitte. — Sitten ruvet-
tiin kiitteän sitten, emänteä joka juo-
misen tehnyt oli:)
Emännän mä ensin kiitän
= pannu
5 Jok on ohrist'4 olven tehny2
Makujuamam maltahista.
[sännäm mä Bitten kiitän.
Jok on tehny penkit pensahista.
226. Eräjärvi. Salon. 15*. —12.
Tanssas toi taitava Tapani,
taiten teki toi Tapani,
meni Kuatuksen tupaan.
Kuatus vastasi nivaltaan
s Tiva tiskins takaa:
Meneppäs Kemppi kellariin
Tuappas oltta fcuapposella,
annappas viisivanteisen vipata,
viinakiipin kuljeksella.
227. Satakunta. Petelius J,n.3. — 15.
.Inho Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailla, ei muista keneltä.
Hiiva-nuutti.
Nuutin syötin, nuutin juotin,
Talosta taikinat sahtit tuotiin.
[sännän minä ensin kiitän.
Emännän kouraan lantin liitän,
s Tyttären jätän tyhjin käsin.
Pojalle annan vasten pläsii,
Piijalle minä pirun näytän
Ki sen talitpa millään tä\ tä
227 «. Satakunta. SMMY : EeinhoV
mm. kok. 70— 731 s. 442 ja seur.
Reinholmin kokoelmissa olevassa
kahdeksannesarkin kokoisessa paine-
tussa vihkosessa (painettu Porissa
O. Palanderin kirjapainossa 1866) on
kolme »Tapanin päivälaulua», joista
vihkon alussa sanotaan: »Suloisia nuo-
rukaisten Lauluja niin nivus Tapani-
päivä Lauluja, joita nuorukaiset ovat
tavaksensa ottaneet käydä veisaa-
massa Tapanipäivä aamuna.» Näistä
on tähän otettu vain kolmannen runon
alkupuoli, koska runot ovat uudem-
paa Tapanin laulua.
Kolmas huilu.
Isännäir olkoon kiitos,
Ja emännäll. samaten myös,
10 Siunaus kanssanne liitoss'
Ja menestys kaikissa tfäss'
Kousaa te annoitte meille,
Suur' siunaus olkoon teille.
Nyt kaikk saatuin edestä.
Trenkeille olkoon ka ns' kiitos.
Ja nytkin meidän puolestamni'
Ett' hyvät on hevoise! taloss'
25 Kaikk' hirnuvat tallissann'.
Juur hyvät ovat hevoiset teillä.
Paremmaksi ne tulkoon vielä
Sitäpä sydämesi' toivomme.
Tyttärin" viel kiitos olkoon
go Ja aina onni noudattava.
Poikain kanss' tulkoon liittoon,
Nyt tänäkin Joulu- Juhlana
Heidän pitää saamaan miehen
Niistä parhaimmist, juur' yhden,
35 Sitäpä nyt sydämest' toivomin'
Piikoja me siitä kiitämm'.
Ett' eivät ole uneliaat.
227 a. l Samassa kotelossa siv. 360 on myöskin Raumalta 21 säetta pitkä
»Tapaninvirsi», jota ei ole otettu, koska se on kokonaan uudempaa runoa.
1 1
162
Vuotuisten juhlapäivien jne.
He ovat meit' sisälle päästän'
Ja valikian ylös ottaneet.
40 Toimeliaisuuden' saa aikoon
Ett' Pojat teit raukkoja naikoon
Ja tehköön teist emäntiä.
Laskiainen lähenee.
228. Alastaro. Vihervaara n. 2562.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Laskiaisesta on Alastarolla käytän-
nössä seuraava sananlasku:
»Laskiaisjuhla lähenee,
lihat ja makkarat vähenee,
sorkat on suuresa vaarasa
kiahuvasa variparasa.»
Helatuorstai.
229. Eurajoki. Saarimaa n. 518. — 09
M.p. Uudenkirk. pit.
Hei hei helatuorsta,
mitäs nai varhan^tuli?
Jää1 meres ja lumi maas
ja ohra aita loukkas
Helluntaina lau Vantaina.
230. Lempäälä. Leander n. 66*. — 13.
Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp.
Hauholla.
Helluntaina, lavantaina,
uusi vihta vihdotaan,
lämmin löyly löyhitään.
Orpanat katsoon kuttutaan,
5 voinen puuro keitetään.
231. Kokemäki. Sallgen n. 4. — 90.
Helluntaina, lauvantaina
uusi vihta vihdotaan,
voinen puuro keitetään;
kaikki tyttäret kodolle tulevat,
5 tuovat juuston tullessansa,
syövät kuus' ollessansa,
vieväv viis' mennessänsä.
232. Yli-Satak, Järvinen N. {SMMY:
Reinholmin kok. 72-3 22)*.
Helluntai.
Helluntai lauvantaina,
Uusi vihta . . . vihdotaan.
Koska tytöt kodolle tulevat,
Tuovat juuston tullessansa,
5 Syövät kuusi ollessansa,
Vievät viisi mennessänsä,
Keyri.
233. Tyrvää. Rullaa n. 97. — 10/405.
Tapiola. Frans Haavisto, 56 v.
Ei aina keyriä kestä.
Ei aina tupia pestä,
Ei aina häitä juoda,
Ei aina iloa suoda,
ö Toisinaan on surun aika,
Toisinaan on hauta paikka,
Toisinaan on kaljan pano,
Toisinaan on työ päivä.
Pyhäinpäivä viikoilla.
234. Pori. Kaukamaa L, n. — 30.
E. Munter, 56 v.
229. 1 |Ku| Jää : J.
Pyhäinpäivä viikoilla.
163
Pyhämieste viiko]
o hyvät päivät piikoil:
tehrää lalitii,
prykätää salitii.
235. Siikainen. Oksanen Katri, n. 11.
—30.
a vanhalta emännältä, 76 v.
Pj li;iinipaivavl_vikoilla.
on hiivat päivät pikoilla
prukätl sahtia,
tehdä lahtia,
6 mutetämwmua0oria
vahetetavwväria.
236. Ylöjärvi. Pohjankanervo T,
n. 36. -3,l7.;/.
Kirkonkylä. Kusi. Arv. Koivisto,
83 v. M.p. Kunnalliskodissa.
Kulus' toi aika.
ja paistas1 toi päivä,
ja tulis' toivottu pyhäin päivä,
jos kultan sen kuulis'
s ja armokin tulis',
ja ottais' mun pois
tästä orjuule
PAIMENLAULUJA.
Hoi karja kotiin!
237. Ulvila. Tuomi n. 61. —90.
Amanta Kortelahti, 18 v.
Paimen laulu.
Huis karjani kaikki kottiin,
liinan vittau vinkumati1,
Hauta ruaskan roikumati!
Kuallu koira makkaa portin alla,
5 Emäntä istun kamariss,
Kirroilee, konnei vedestä voita
tule.
238. Noormarkku. Österlund n. 1.
—20.
Leikki.
Kuis kuis kunnankarja
kotio päin, kotio päin
kakarasten kapuloilla,
lankosten lankapäillä,
i sisarusten sisikoilla,
mukulasten kapuloilla.
239. Kiikoinen. Hahnsson
n. 101.
—53.
Paimen lauluja.
Hoi, kotio hongon karja!
Kotona hongon emännäl ovat.
Syövät piimää, juovat rieskaa,
Panettelevat paimenians,
5 Laitteleval laitumians,
Ei vedestä voita tule!
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
237. ' vinkumat ta : vinkumat/.
1 Puh! kirj. kokoelmassa n. 23.
164
Paimenlauluja.
240. Mouhijärvi. Hahnsson n. 13}
—53.
Paimenlauluja.
Hoi kotio herran karja,
ilman torven soittamata2,
Ilman vittan vinkinätä,
Ilman raipan roikinata!
5 Kylläs herran portin tunnet:
Terva risti, rautarengas,
Pukin sarvesta saranat2,
Kaksi koiraa portin alla,
Froua istuu kaivon kannel],
io Ämmä kyykkyy kynnyksellä,
Kiroileepi kirnuansa.
Panettelee paimentansa,
Paimen parka laiduntansa.
240 a. Mouhijärvi. Lännetär, siv. 55.
1860.
Paimenlaulu.
Hoi kotio herran karja
Ilman torven soittamata,
Ilman vittan vinkinätä,
Ilman raipan roikinata!
5 Kylläs herran portin tunnet:
Terva-risti, rauta-rengas,
Pukin sarvesta saranat,
Kaksi koiraa portin alla,
Rouva istuu kaivon kannelT,
io Ämmä kyykkyy kynnyksellä,
Kiroileepi kirnuansa,
Panettelee paimentansa,
Paimen parka laiduntansa.
241. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi. n. 10.
—12.
Heinijärvi Loviisa Hauska, 75 v.
Hoi kotio herran karja,
kylläs herran portin1 tierät:
Puu lukku, rauta risti,
harmaa koira portin päällä.
242. Jämijärvi. Välisalo n. 14. — 02.
Heta Pajulahti. 67 v.
Karjan kotiin-ajo.
Hoi kotia konnen[!] karja,
ilman vitsan vinkumata
rautaruoska raikeemata!
Kotona on kova emäntä,
s syö viiliä, voita,
panettelee paimentansa,
kiroileepi kirnujansa.
243. Sahalahti. Äijälä E, n. 140.
—96.
Hoi kotio konnan karja, .
siitäs tunnet meidän portin:
haka alla, linkki päällä,
tervaristi portin päällä.
244. Sahalahti. Äijälä E, n. 168.
—96.
Hoi kotio konnan karja,
ilman vittan vinkumata,
rautaruoskan räikämätä,
siitäs tunnet meilän portin;
5 haka alla, lenkki päällä,
tervaristi portin päällä.
245. Pirkkala. Starck n. 8. —89.
Hoi, kotio, kmnan karja
ilman vittan viukumata
rauta-ruoskan roikumata!
240. 1 Puht. kirj. kokoelmassa n. I1.). — 2 Säe r. lisätty.
241. x porti|t|: porti/i.
Kirjas kaius karjastain, 245—249.
165
Kylläs herran punin tunnet:
5 kuu-liikku, ranta-rengas
kirjava koira portin alla
pukin sarvet sarannoUla.
246. J-tuovesi. 1'alditiu n. 15*. 52.
Hoi kotio konnan karja.
Ilman vittan viukinata,
Hauta ruoskan roikiuala.
Kotona kova emäntä,
g Viilin syöpi, maidon juopi,
Kaato vettä Idrnnhnnsa,
Kiroileepi kirnuansa,
Ku' ei vedestä voita tullu.
Kirjas katos karjastain.
247. Loimaa? Tamminen n. 32. — 85.
Lehmä kadonnut.
Kirjas katos karjastani.
Paras leluna laumastani,
En ma QskalT kotiin mennä,
[säntä lyö ikeellä,
5 Emäntä äkeellä,
Veljeni veitsellä.
Sisareni sirpillä,
Orpanani oljella,
Lankoni lastulla,
ia Mukulatkin muilla puilla,
Kakaratkin kalikoilla.
s Emäntä leipilapiolla,
Sisareni sirpillä.
Veljeni vi ka teellä,
Kakaratkin karikuilla.
Mukulatkin muilla puilla,
io Lapsetkin- lastuilla.
248 a. Kiikoinen. Lännetär, siv. 53.
1860.
Paimenlaulu.
Kirjas kaius karjastani.
Paras lehmä laumastani.
En tohdi kotio mennä.
Isäntä lyö ikeellä,
5 Emäntä leipilapiolla.
Sisareni sirpillänsä.
Veljeni vikatehella,
Kakaratkin karikuilla.
Mukulatkin muilla puilla.
[ 1
Kulu päivä, kulje päivä.
249. Pomarkku. Elers O. A, n.
20.
—93.
Abraham Söderlund,
Fnst.'i|tilt,i I U'].'sta-
248. Kiikoinen. Hahnsson n.
Kirjas katos karjastani.
Paras lehmä laumastani.
En tohdi kotio mennä:
Nauta lyö ikeellä.
11\
-53.
248. ' Puht. kirj. kokoelmassa n.
249. ' lainka n : lainkarin.
Pomarkku.
39 v. Kuuli
kylästä.
Orpolapsi.
Oli kerran eräällä lapsella äitipuoli
ja se oli hänelle hyvin ilkeä. Kerran
pani hän sen, orvon, karjaan ja oli ha-
kenut laakan kiven ja pannut sen
ympäri vähän taikinaa, ja antoi sen
orvolle kainalonn. et ta lian saisi siittä
syödä. Lapsi meni ja rupesi syömään.
mutta ei hän siittä saanut juuri lain-
kaan ' nälkäänsä sammutetuksi, kuin
siinä oli niin vähän taikinaa sen kiven
ympärillä; ja sitte hän lauloi:
20. — * |Lapset| Lapsetkin: L.
166
Paimenlauluja.
»Oi, jos kliinis' päiväkulta,
Oi, jos kuluis' päiväkulta,
Kun ei kulu kivi kulta,
Orpolapsen kainaloss',
ja siihen hän kuoli:
250. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. 19 a.
—90.
Orpolapsi.
Kun yhrellä pariskunnalla oli yhren
talon1 maalla huaneet ja niillä oli yks
laps sitte2 kans. Mutta kun ne3 tytön
vanhemmat kuali, nin ei orvolle4 jää-
ny6 muuta kun ernomasen kaunis kir-
java vasikka. Mutta sen talon teki
kovin6 miäli sitä vasikkaa, kun se
oli nin kaunis. No, ottivat sen sitte7
taloon8 ja panivat talon karjaan9 ja
orvon10 paimeneksi, mutte antanee11
sille12 mitään13 ruokaa; aattelivat14:
kyllä hän nälkään kualee, kun(n)ei16
mitään13 ruokaa saa, ja me saamme
vasikan sitten16. No, plikka meni
sitten1' karjaan ja oli siälä näliisänsä
ja laulo:
Kulu, kulu, päiväkulta!
Kyllä kuluu päiväkulta,
Mutte(i) kulu kivinen kakko
Orpolapsen kainalossa18.
[Jatk. sadulla]
251. Tyrvää. Ahlstedt n. 4. —03.
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.
Äitipuoli ja orooplikka.
Oli paha äitipuali orvolapsella. Sen
piti aina kantaa kivee. Sen päälle si-
valsi äitipuoli taikinaa. Kuivas sen
väliä. Plikan piti sen viä<)ä joka aamu
evääksensä, kun hän karjasa kiivi
Plikka valitti:
»Kulu, kulu, päiväkulta!
Kyllä kuluu päiväkulta,
Muttei kulu kivinen kakko
Orvo lapsen kainalosa.
Isä kuuli plikkansa valituksen. Sano
kohta äitipuolta: »eks' sinä saa antaa
oikeeta kakkoo mun lapselleni, sen
syöciä.»
252. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. 32.
—90.
Orpolaps ja äite puoli.
Miäs nai ja sai hyvän akan. unilta
se kuali ja miähelle1 jäi sitte2 tytär
Mutta miäs meni uuren3 kerran naimi-
seen4 ja plikka sai nin kovin6 pahan
aitepuolen. Se pani plikalle, .kun6
plikka kävi karjassa, karjaan evaäks
vähän7 taikinaa8 leivän9 päälle. Plikka
oli sitte10 karjassa ja laulo surusansa
siälä:
Kulu11, kulu12 päiväkulta,
Heitä13 heitä heiniköyttä,
Harppaa14 haravan15 vartta18,
Hyvän17 miähen kirvesvartta!
5 Kyllä kuluu päiväkulta,
Mutte kulu kivinen kakko
Orvolapsen18 kainalos(s)a18.
[Jatk. sadulla.]
yi.
10
250. 1 |toisen| talon: t. — 2 yi. [sitte]n. — 3 |s|e: «e. — 4 yi. Lorvolle]j.
[jäänyjm. — 6 yi. [kovi]m. — 7 yi. [sitte]t. — 8 yi. [taloo]i. — 9 yi. [karj
[orvo]m. u yi. [antanee]s — la yi. [sille]m. — 13 yi. [mitää]r. — 14 yi. [aatteliva]k. -
16 [= kunnei.] — 16 yi. [sitte]n. — 17 yi. — sitte]k. — 18 1. alleviivattu.
252. "■ |heillel yl.| [heille]j| »miehelle*: m. yi [miehellejj. — 2 yi. [sitte]t. — 3 yi.
[uu]d[en]. — 4 yi. [naimiseejj. — 5 yi [kovi]m. — 6 yi. [ku]m. — 7 yi [vähä]v. — 8 |voita
taikinaat*: t. — 9 yi. [leiväjm. — 10 yi. [sitte]k. — " yi. [Kulu]k. — 12 yi. [kululp.
13 yi [Heitä]h. — 14 yi. [Harppaa]h, sana alleviivattu. — 15 yi [haravajv, sana allevii-
vattu. — 16 Alkuaan kaiketi: Harppaja haravan vartta. Muuttunut: Harpaa haravan
vartta. Mp. huom. — 17 yi. [Hyva]m — 18 1 alleviivattu.
kului päivä, k.ulj<- päivfl 253 — 256.
167
253. Punkalaidun. Hahnsson n. 23b1.
—53.
Kulu päivä, kulje päivä,
Heitä päivä beinikoita,
Harppaa baravan vartta.
253 a. Punkalaidun. Lännetär, siv.
1860.
Paimenlaulu.
Kulu päivä, kulje päivä,
1 1< i t ;i päivä beiniköitä,
Barppaa baravan vartta!
Kuluu päivä pilvesäkin,
s Muu' ei kulu kivinen kokko[!]
( irpolapsen kainaloisa;
Vieret söin, ääret söin,
Keskustan kotio vein
Emännälle leipojalle,
io Miniälle antajalle.
254. Karvia. Kaukomaa 1.. n. i. — l/«
30.
Atum.iukyl.i Joosef iina Jokinen
80 v.
Erinomainen muistaja. Kun h. m
istui vuoteensa reunalla ja lauloi van-
hoja laulujaan ruumis huojuen ja oi-
kealla kädellä sivellen vasemman sel-
käpuolta, sai jonkinlaisen mielikuvan
Kalevalan muinaisista laulajista. Tie-
tonsa hiin kertoi hyvin auliisti ja
mainitsi ne oppineensa pitäjän van-
hoilta akoilta, varsinkin omalta äidil-
lään. Tämä oli kuollut Joosefiinan
ollessa 22-vuotias. Kaikesta sydämes-
tään Joosefiina oli kiintynyt entisajan
tietoon ja omasi aivan harvinaisen
ihanteellisen maailmankatsomuksen.
Kun äitipuoli oli pannut kiven1
kakon sijasta paimi nelle karjaan, lau-
loi poika muinoin karjassa:
Kulu. kulu. päiväkulta!
Ei kulu kivinen kakku
( Irpolapsen kainalossa.
Silloin purotettihin taivah
kakko.
255. Kiinni. Minun Viljo, n. 31.
\ uimalan kylä. Maria .losefiina
Jokinen n. 80 v.
Orpolapsi, jolla oli ankara äitipuoli,
lauloi:
»Kulu. kulu, päiväkulta!
Ei kulu kivinen kakku
< Irpolapsen kainalosi»
Kakun sisällä oli laakakivi. — Tai-
v liiasta pudotettiin suuri kakku1
256. Kulliini]. Lindroos n. 3*. 88.
Il.iapsaari. Eräs 40-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottij arvella.
Kulu päivä, kulje päivä
Heitä päivä heinäköyttä,
Harppaaja baravan vartta,
Viittä kuutta vikatevartta
5 Ei lopu kivinen kakku,
( Irpolapsen kainalosta.
253. ' Alkup. kk:ssa ovat säkeet runon 23 a:n vieressä ja merkityt Punkalaitu-
mella saaduiksi, mutta puhtaaksikirj. kokoelmassa lisätty Eräjärveltä saadun
alkuun (n. Jl
254 ' Toisen kerran laulaessaan Joosefiina selitti: laakasen kiven, vähän
taikinaa paalia.
255 ' Epäilemättä kertojan oma tilapäislisäys —esittäessään asiaa — alle-
kirjoittanut ainakin sai silloin sen h isityksen. Mp:n huom.
168
Paimenlauluja.
257 . Eräjärvi. Hahnsson n. 23 a1. 53.
[Kulu päivä, kulje päivä,
Heitä päivä heiniköitä,
Harppaa haravan vartta2.]
Kuluu päivä pilvissäkin,
5 Mutt' ei kulu kivinen kakko
Orpolapsen kainaloissa.
Vieret söin, ääret söin,
Keskustan kotio vein
Emännälle leipojalle,
io Miniälle antajalle.
258. Ruovesi. Palolani n. 16*. 52.
Kulu päivä, kulje päivä,
Heitä päivä heinikkoon,
Viittä, kuutta vikate' vartta,
Harppaa haravan vartta, (?)
5 Eipä kulu kivinen kakko,
Orpolapsen kainalosta,
Syrjät söi, sydämmen vei.
Emännälle leipojalle,
Pii'alle vanuttajalle.
Kutitin, kutitin kumppaniani.
259. Oripää. Vihervaara n. 2370.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kutitin, kutitin kumppaniani,
Kätkin suahon sammaliin.
260. Oripää. Tallgren n. 53. — 13.
Fiina Virtanen. M. p. Maariassa.
Kutitin, kutitin, kumppanii,
kätkin suohon sammaliin,
viira [!] veräjän pieleen.
Ikävä on yksin ollakseni,
5 ikävä karjaa kartakseni.
257. x = puht. kirj. kokoelmassa
253 ja alahuom.
Kirjas katoskarjastani,
paras lehmä laumastani.
Isäntäkin ikkeellä lyö,
ementäkin sitteellä,
io veljeni vikatteella
orpana orjankuiruilla.
261. Oripää t. Pöytyä. Vihervaara n.
3733. —11.
Justiina Stenvall, 73 v.
Kutitin kutitin kumppaniini,
kätkin suahon sammaliin
kirjavan kiven viäreen.
Ikävä yksin ollakseni,
5 paljon karjaa kaitakseni.
Oi, voi, voi oikostani,
Korjas katos karjastani,
paras lehmä laumastani.
En uskalln ennää kotio mennä:
io isäni lyä ikkeellä,
äitini äkkeellä,
sisareeni sirpillä,
veljeni veitellä.
Paimen poika kutitti kumppaninsa
kuoliaaksi ja kätki suohon samma-
liin ja sanoi sitten edellä olevan laulun:
kutitin kutitin kumppaniini j.n.e.
262. Oripää? Vihervaara n. 5146.
—21.
Turku, Kaarlo Lehto, 29 v.
Kutitin kutitin kumppanii
Kätkin suahon sammaliin,
Pistin leivänpalan poveen.
Toinen paimen oli kutittanut toista,
niin että se kuoli. Koetti saada vir-
koomaan.
n:o 21. — 2 Säkeet 1—3 = n:o 23 b; ks n:o
Lampurin laulu. ^t>3 — 271.
169
263. Loimaa. Vihervaara n. 4475.
—13.
K iroliina Puisto, 72 \.
Toinen paimenpoika kutitti toisen
kuoliaaksi ja lauleskeli:
»Kutitin kutitin
Kumppaniani ett kuali,
Kätkin suahon sammaliin
Kotoni laronalli'.
Panin leivän palanki povveen.»
264. Loimaa? Tamminen n.31. — 85.
Veljeni lyä veittellä,
Sisareeni lyä sirpillä1,
Orpana ni lyä oljella2.
267. VuuLalaitlua. Antco Vipuuni,
n 2. s. 29. —09,
Punkalaitumella on ennen ollut
eräs pitkänlainen paimentytön valitus,
jossa muun muassa on säkeet:
»Kutitin, kutitin kumppaniani
Peitin suohon sammalihin.»
Toverinsa surmaaja.
Kutitin (kutkutin) kutitin 268- RarjaM&a. Ruusunen n. 103.
/ID
kuinppanii.
Kätkin suohon sammaliin.
Ikävä on yksin ollaksen',
Isoa karjaa kaitakscn'.
265. Alastaro. Vihervaara u. 248*.
—11.
Virtsanoja. Markulan emäntä, n.
i"> v. Kuullut Yampulassa.
Kutitin, kutitin kumppaniani,
Kätkin suahon sammaleihin.
Kuti kuti kumppanii
Kätke suahoo sammallii.
Sanotaan1 lasta kutitellessa.
269. Virrat. Lm min- n. li*. 13.
Maria Vilhelmina Spir. 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Kutitin, kutitin kumppalia,
hautasin maalian (suohon) sam-
maliin.
Lampurin laulu.
270. Honkajoki. Kallio V. •/, n. 838.
266. Alastaro. Vihervaara n. 2446.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio.
Painien kutitti toisen kuoaliaaks ja
sano:
Kutitin, kutitin kumppanianin.
Kätkin suahoon suinmnleihin
Kotoni [aron etteen.
En minä nyt. uskalla kotiani
mennä: 271. Lucia. Rekola n. 205.
—09.
.1. V. Kallio.
Lampurin tuutu.
Limpun, lampun, lampaisiin,
Lampaan papu hampaisiin!
-10.
5 Isäni lyä ikkeellä,
Äitini lyä äkkeellä,
Tutu, tutu lampaitani,
kili, kili kiliäni,
266. 1 *lyö* sirpillä: 1. s. — 2 *lyö* oljella: 1. o.
268. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
170
Paimenlauluja.
päkä. päkä päkäken pässiäin,
päkä, päkä puskuri pässiäin.
5 Älä sinä kultain luule,
että minä toisia kuulen,
kyllä me tavataan huomenna,
soittelen suurella aholla.
Muut menee kirkkoon.
272. Alastaro. Vihervaara n. 2487.
—11.
Yirtsanoja. Fredrika Friman, 60 v.
Kuullut loi maalla.
Paimenlaulu.
Muut mennee kirkkoon,
Minä kurja karjaan;
Muut kuulee kirkonkelloo,
Minä kurja karjankelloo.
273. Alastaro. Vihervaara n. 2445.
—11.
Ylhäiuen. Miina Paukkio, 55 v.
Paimenlaulu.
Muut saa kuulla kirkonkellot,
Minä kurja karjankellot;
Muut saa kuulla papin ääntä,
Minä kurja sonnin ääntä.
274. Punkalaidun. Moisio n. 33.
—10.
Paimenlaulu.
Muut menee kirkkoon,
minä kurja karjaan;
muut ne kuulee kirkonkellon,
minä kurja karjankellon;
s muut kumartaa pappia,
minä kumarran kuusenjuurta.
Saatu »Matin Kaisulta», sanoi lap-
sena paimenessa ollessaan sitä laula-
neensa, eukko on yli 70 v.
275. Mouhijärvi. Järvinen n. 44.
—53.
Paimenen laulu.
Muut menee1 kirkkoon,
Minä kurja karjaan;
Muut kuulee kirkonkellot,
Minä kurja karjankellot:
5 Muut näkee kirkonharjan,
Minä kurja kuusen laivan;
Muut näkee papin parran.
Minä kurja pukin parran;
Muut kuulee huomenvirren,
io Minä kurja pukin porun.
276. Tärvää. Kullaa n. 15. 10/i —03.
Tapiola.
Paimenlaulu.
Muut menee kirkkoon,
Minä kurja karjaan,
Muut istuu kirkon penkkiin.
Minä kurja kuusen juureen;
5 Muut kuulee kirkon kellut.
Minä kurja karjan kellot.
277. Tijrvää. Kullaa n. 249.10/1—04.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään
kylästä.
Paimenlaulu.
Muut menee kirkkoon,
Minä kurja karjaan:
Muut kuulee kirkon kellot,
Minä kurja karjan kellot;
5 Muut kuulee lukkarin veisun,
275.
men|n|ee : m.
Muut ui snee kirkkoon. °.77 281
171
Minä kurjan karjareisun;
Muut näkee papin parran.
Minä kurja pukin parran:
.Muut kuulee papin lorun,
io Miiiä kurja pukin porun.
278. Kylä-Karvia. Paldanin. .'. — 52.
Muut menee kirkkoon.1
Muut ne kirkkohoir menepi,
Minäpä kurja karjahan;
Muut kuulee kirkon kellon,
Minä kurja karjan kollnn;
t Muut näkee kirkon harjan.
Minä kurja kuusen laivan:
Muut kuulee papin äänin.
Minä kurja karjan äänen;
Muut näkee papin parran.
i" Minä kurja pukin parran.
Kivi un inulla kirkkonani,
Pajupensas pappinani,
Lahopuu laulajanani.
Käki kulia Inkkarina.
15 Kuku kulta käki lintu,
Sauvanko käyn karjan kanssa,
Tämä suvi, vaiko kaksi.
Eli seitsemän su1
Eli '-i täytehen tätäkää?
279. hinrio. Kaukomaa L. n. 47.
- 1C 6 30.
Karviankylä. Salomon Teppala,
83 v.
I':: mun polska.
Miiui>_puko,, kirkkohoo,
Minä kurja karjalla.
Ja inuiit kulon kirkonkellon,
Minä kurja karjankellot,
n Muut näköö papinparran,
Minä kurja kutinparran.
280. Parkano. Earvia n. :'17. —07.
Kihniö. Iivari Mäntykoski, ',: v.
Kuullut Antilan l\ I täreltä
Paimen /
Muut menee kirkkoon.
Aluni kurja kaljaan;
Muut kuulee kirkon kellon,
Minä kurja karjan kellon;
s Muut ne näkee papin.
Minä kurja pukin;
Muut ne kuulee papin äänen,
Minä kurja pukin äänen;
Muut ne kuulee lukkarin äänen,
i» Minä kurja härjän äänen
281. Sahalahti. Äijälä K. ».167.
—96.
Muut' no menee kirkkoon,
minä kurja2 karjaan.
muut no kuulee kirkonkellot,
minä kurja karjan kellot.
5 Muut no näkee kirkon harjan.
minä kurja kuusenlalvan,
muut no näkee papin parran.
minä kurja pukin parra[n].
Minä yksin jätöt t iin
m ikkunoihin itkemään,
portillen8 poraamaan
ja raitille raakkumaan.
•J7s ' o: Katso Kanteletar 1. Kirja 177. — - kirkko | on :kirkkooon.
i. ' Runon odossa: Hiiri meni mettään pikku kelkkanen perässä pikku . —
2 kurja nm : k. :i portille: portillen.
172
Paimenlauluja.
282. Vesilahti. Hels. Suom. Normaali-
in*, konv.: Lindroos n. 1.2*. 92.
Järvenranta. Kustaa Kalpela.
Paimen valitus.
Muut menee kirkkoon,
minä kurja karjaan;
muut kuulee kirkon kellon,
minä kurja karjan kellon;
5 muut kuulee papin äänen,
minä kurja kutun äänen;
muut näkee papin parran,
minä kurja, pukin parran;
muut näkee papin pälsit,
io minä kurja pukin pälsit.
Paimenen huolet.
283. Tijrvää. Kullaa n. 90. — 19/4 03.
Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v.
Kuullut äidiltään.
Paimenen laulu.
Ketulla on käytävänsä,
Saukolla salaovensa,
Minne piilohon pujahtaa
Vaaran suuren vaaniessa,
5 Rajun ilman uhatessa.
Niin ei mulla raukalla;
Kuusi mulla suojanani,
Sora mäki polkunani.
Voi, jos ilta jo tulisi,
io Että kotiin kerkeäisin!
284. Parkano. Harvia n. 216. — 07.
Kihniö. Iivari Mäntykoski, 47 v.
Kuullut Antilan tyttäreltä.
Paimenlaulu.
Meni^ minä Ruottiin,
Sain sieltä ruopit;
Meniw minä Saksaan,
Sain sieltä saappaat.
5 Menin minä pahan
Leppäkosken rannalle,
Siellä tuli vastaani
Puhiseva akka,
Joka ajo aina
io Paimenia takkaa,
Repi minun vaatteeni
Riisin rääsin.
285. Punkalaidun. Hahnsson n. 401.
—53.
Paimenlaulu.
Muretta on muilla ja minulla
Juostesani karjan sivull.
Jos vohlan poika pois tullee,
Ehtoolla sen kurja (kohta) kuulen.
5 Isäntä sen kirjaan2 kroppaa,
Palkkani päälle paneepi3.
Paimen soitto.
286. Tyrvää. Rullaan. 114. — 15/4Ö3.
Näntölä. Juhanna Aittomäki, 32 v.
Paimenlaulu.
Paimen kun torvella toitotteli,
Sudet ne kauas karkotteli,
Karhut ne konttasi kankahalle,
Sudet ne samosi saunan alle.
5 Vaan kun paimeen uneen vaipu,
Silloi karhu lähes saapui,
Susi hypähti laumallansa,
K.i.ipsahti paha karjanansa.
Paimen kun heräsi unestansa,
io Huomasi karhun karjassansa,
Rupesi torvella toitottamaan.
285. J Puht. kirj. kokoelmassa n. 22. — 2 Pulit, kirj.: kirjan : kirjaan. — 3 alkup.
kok.: panepi : paneepi.
P inn-nen voi. 287—295.
r ;
Paimenen voi.
287. Kurria. Kaukomaa /.. n. 48.
-w/.30.
\ mni;i l.inkyla. Elina Halli, 70 v.
Juustoeväs a n in' t tiliin aina ensi
päivänä paimenille. Muulloin he lau-
loivat:
Paimenen "ii paha olla,
Kun ei olo voita,
Silakoita askissa
Ja mätämurnakoita1.
288. Kurrin. Kaukomaa L, n. 49.
-nU30.
Sarvelankylä. Maria Heinonen, 78v.
Karjasta kotiintullessa laulettihin:
Paimen parka on päivällistä.
Paimenen voi on voimallista.
289. Karria. Kaukomaa L, n. 50.
~nU30.
Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v.
Paimen parka päivällistä,
Paimenen voi on voimallista.
290. Kania. Kaukomaa L, n. 51.
- 21 6 30.
Koskiperä. Kaisa Välimäki. 7'J v.
Paimen parka päivällistä,
Paimenen voi on voimallista.
291. Ikaalinen. Alaani \'iljo, ». 8.
— 31.
Luhalahti. Kalle Sarkola, n. 84 v.
Paimenta kiusoteltiin runolla:
Paimen parka päivällistä,
paimenen voi on voimallista!
En loitsu sna kurakämmeneksi
enkä paskapeukaloksi.
Tyytyn, lyytyn, piikapaimen.
292. Kura. Juniani n. 10. — 52.
Tyy, tyy. tyv. Ivy, piika-pai.
raen,
Aja karjas' tälle puolelT,
Tääll' on pimlat puolikypsät,
Ompi mansikkaat makiat,
5 Sekä lintikkäät liidät.
293. Noormarkku. Koskilahti n. 45.
-2U04.
Sofia Viik. 60 v.
Paimenen huilu.
Tuurin luurin, piikapaimen,
Aja karjas tällepuolen!
Tääl" on heinät hempukaiset,
Vili ta varvut viiriäiset,
5 Puolamet on punaisia.
Mansikat on makuisia.
Sinä olet Liisa Anna!
294. Oripää. Vihervaara n. 2372.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Paimenlaulu.
Tyytyn, tyytyn, poikapainini.
Aja karjas tälle pualen!
Tääll on pualat punasia
Ja mansikat makkeimpia.
295. Alastaro. Vihervaara n. 2448.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
iso silakka. Kertoj. selit.
174
Paimenlauluja.
Paimenlaulu.
Tyyryn lyyryn, piikapaimen.
Aja karjas tälle pualen!
Täälä on marjat makkeempia.
Pualat punasempia.
296. Alastaro. Vihervaara n. 2489.
—11.
Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.
Paimenlaulu.
Tyyryn lyyryn, piikapaimen,
Aja karjas tälle pualen!
297. Punkalaidun. Vihervaaran. 269.
—09.
Vanttila. Tiina Oivukkala, 67 v.
Kehtolaulu.
Tyytyn, tyytyn piikapaimen
aja karjas tälle pualen!
Tää! on mansikat makosia,
pualat puppurijaisija.
298. Tyrvää. Ojansuu A. H,n. 24.-00.
Anna Stiina lisakintytär, 66 v.
Tuutii luutip piika paimen.
Ajak karjaa tällep pualen.
Tulek ittek kivijä miiären.
Täälä mansikat kim makosia
Ja pualakkir) kansa puppurija on.
299. Tyrvää. Pakula V. V, n. 70.
■*U12.
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
Tyytyn, tyytyn, piikapaimen,
aja karjas tälle pualen!
Tääl on marjat makosia
ja pualat purppuriaisia.
300. Tyrvää. Pakula V. V, n. 59.
- 10/3 12.
Vihattula. Heikki Kustaa Mäenpää,
76 v. Kuullut isältään.
Pii, pii, pii, pii piikapaimen,
aja karjas tälle pualen!
Tääl1 on mansikat makeita
ja pualat puppuriaisia.
301 . Turvaa. Ahlstedt n. 8. — 29/12 02.
Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v.
Tyytyllyytyn, piikapaimen,
Aja karjas tälle puolen,
Tule itte kiviä myöten!
Täair on mansikat makoisia,
a Puolat tääll' on punaisia.
Vihdan lehdet vihriäiset,
Heinänkorret heikuriaiset.
302. Tyrvää. Kallaa n. 40. — 14/x 03.
Tapiola.
Tyydyn lyydyn, plikka paimen.
Aja karjas tälle puolen,
Tule itse kiviä myöten!
Tääl on mansikat makuisia,
s Puolat puppuriaisia.
|303. Tyrvää. Ahlstedtn.32.—18/i03.
Peukalomäki. Anna-Liisa Nyman.
75 v.
Tuutulaulu.
Tyytyn, tyytyn, piikapaimen,
Aja karjas tälle puolen,
Tule itte' kiviä myööen!
300. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Tyytyn, lyytyn, piikapain 1—311.
175
Tääll' mi mansikal makoisia,
a Puolal tääll' on punaisia.
Vihöan lehöel vihriäiset,
Heinän korrel heikuxiaiset.
304. Lavia. Kamppi n. 14.— u/8 03.
Paimenten laulu.
»Tyytyä lyytyn piikapaimen
Aja karjaa tällepuolen,
Tääll' on mansikka makoinen
Ja pimiä pumpukainen.»
305. Jämijärvi. Välisalo n. 13. — 02.
Heta Pajulahti, >'<: v.
Tylyn lylyn piikapaimen.
Tvivn lytyn piikapaimen,
tee! on toinen poikapainien.
Aja karjaa tällepuolen,
tee! "n heinä hempukainen
5 puolanmarja pumpukainen.
306. Honkajoki, llirsikoski Anna,
n. 59.—*/324.
Pium, paum, pi[i]kapaimen,
aja karjas tällenpnolen!
Tääll' on heinät hempukkaiset,
vitsan varvut vehreäiset,
5 puolametkin "n punasia,
mansikatkin on makosia.
307. Kurrin. Kaukomaa L, n. 11.
- i! 6 30.
Aumiankvlä. Joosefiina Jokinen,
v.
Pii. pii. piikamainen,
A|ak_kaijas tällepuolen,
Tee] "n heinä hempukainen,
Puolanmarja pumpukainen,
s Lapsella mansikka makoinen.
308. Sahalahti. Annia E, a. 139. —96
Tiimi Iiirul likkapaimen,
aja karjas tälle maalle,
t.ill'1 on puola punasempi,
tääl' "n heinä hehkosempi,
5 tääl' on mansikka makonen,
mustikka sitäkin muikerainen.
309. Satakunta. Petelius n. 19. — 15.
Julio Malja. 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamilla, f\ muista keneltä.
Piiluun laulu.
Tyytun lyytun piika paimen,
Aja karjas tälle puolen,
Tääl on kedot Vehniäisiä.
Tääl on mansikat1 makeoita,
s Mustikat muita paremmat,
Tääl "n pimlukat punaisia,
Vadelmal vallan mainiot.
310. Lcinpnälti. Leander n. 73*. — 13.
Maija Mäkinen, 64 v. Muisliinp.
Hauholla.
Tyyryn lyyryn piikapaimen.
aja karjas tallen puolen.
Tääll on heinä hentokainen,
mansikkakin makosempi,
5 puolakin on punasempi,
mustikkakin mustempi.
311. Virkkula. Siani: n. 21*. 89.
Eva Kaisa Purra, 69 v.
1 kk:ssa iso alkukirjain.
309. ' kk:ssa iso alkukirjain.
176
Paimenlauluja.
Tyytyn, lyytyn piika paimen,
aja karjas tälle puolen,
täällä mansikka makonen,
täällä puola pumpukainen
5 heinä myöskin hentukainen.
312. Pirkkala. Virtanen n. 18. — 05.
Nokia. A. Virtanen.
Laulu.
Tule tänne piikapaimen,
Aja karjas tännepuolen,
Tääll' on mansikka makoinen,
Puola kans' myös on punainen!
313. Tampere. Kallialan. 47*.
Tiru, liru, likkapaimen,
Aja karjas tälle puolen,
Tääll' on puolat punasia,
Mansikatkin makosia.
-13.
52.
314. Ylöjärvi. Palaani n. 12*.
Tyytyn lyytyn piika paimen.
Tyytyn lyytyn piika paimen,
Aja karjas tälle puolen,
Tääl' on heinä hempukainen,
Mansikoita mollillansa,
5 Mustikoita mustanansa,
Juovukoita kallellansa,
Muuramita siellä täällä,
Viikunoita saksan maalla.
315. Kuhmalahti. Lindroosn. 8*. — 88.
Haap'saari. Eräs 40 v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottijärvellä.
Tyytyn, lyytyn, paimenlikka,
Aja karjas' tälle puolen.
Täällä heinä hienosempi,
Mansikka makosempi,
5 Puolan kylki punasempi
Mustikka mustempi,
tahi viim. säe myös:
Mustikka mustukainen.
316. Kuhmalahti. Hels. Suom. Nor-
maalilys. konv.: Lindroosn. 13*.
—92.
Judith Lindroos, 50 v., synt. Kuh-
malahden Haapsaaren kylässä. Muis-
tiinp. Vesilahdessa.
Paimentytölle.
Tyytyn lyytyn paimenlikka.
aja karjas tälle puolen;
täällä heinä hienosempi,
mansikka makosempi,
5 puolan kylki punasempi,
mustikka mustukainen.
317. Keuru. Valli n. 3*. 02.
Paimenlaulu.
Tyytyn lyytyn paimentyttö
Aja karjas tälle maalle,
Tääl' on puolakka punainen,
Tääl' on mansikka makonen,
5 Heinän nenä hemposempi,
Kivet kellon kaltaiset.
318. Keuru. Vegelius n. 14*. — 07.
Paimenen laulu.
Tyyty' lyyty' paimentyttö
Aja karjas tälle' maalle!
Tääll' on puolukka punanen,
Tääll' on mansikka makonen,
s Heinän nenä hemposempi,
Kivet kellon karvaset.
U< mene niiltuun. 318a— 321.
177
318c Satakunta? ArhoA.O, n.7—89.
Mp. Isojoella.
Paimenpoika ja -tyttö.
[Paimenen laulua — Pakenevan ru-
noa Hämeen ilmeet.]
»Aja] tälle1 puolen karjasi!
täällä un puolallehdet punaisia,
mansikat makoisia.»
Tyttö sanoi:
»En uskalla mennä kotiin,
s silla pudotin kirjat metsään;
isäni hakkaa ikeellä,
äitini äkeellä,
tyttäretkin tynnyreillä,
kakaratkin kapuloilla.
io ja mukulatkin muilla puilla3.
Hoi. hoi, horjattii!
kaikki piiat korjattiin,
minä yksin jätettiin
ja minä yksin metsään karkasin,
is Metsä minulle kepin antoi,
kepin minä vanhalle ämmälle an-
noin;
ämmä minulle kakon leipoi,
kakon minä kalamiehelle annoin
kalamies minulle kaloja antoi.
io kalat ininä jyvämiehelle annoin;
jyvämies jyviä antoi,
jyvät minä kotkalle annoin:
kutka minulle siipensä antoi,
yli meren mennäkseni
25 ja takaisin tullakseni.
Siellä minä paljon ihmeitä näin:
Piika tunki tunkiossa,
sika sotki taikinaa.
hevonen leipoi leipiä,
30 härkä mylvi pöydän päässä,
isäntä hirnui hinkalossa,
ja emäntä nauroi kaukalossa.
Älä mene niittuun.
319. Tyrvää. Pahula T*. I". */. 76.
15/ -ii)
Miina Forsblom, 8i \ .
Kirjakka, Railakka.
hyvä1 lehmä Heimakka.
älä mene niittuun!
Niittumiäs tulee,
s lyä sinua, lyö minua,
nappaa kellon kaulastas
ja kuuluvaisen kulkustas.
TYÖLAULUJA.
Jauhajan laulu.
320. Virrat. Leander n. 22*.
-13.
Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Minä jauhan Jaakolleni,
pikku puuron poijalleni.
321. Punkalaidun. Moision. 9. — 10.
Haviokoski. Suutari Hakenberg.
n. 70 v.
Joulusahliksia jauhettaissa.
Minä jauhan jaarittelen.
Yksin jyvin jyrkyttelen.
Joulu tulee, jonkkis konkkis.
318 a. l kk:ssa pieni alkukirjain säkeissä: 1. '• ja 14. — 2 tä|nn|e : tälle.
3 pui pj: puitta.
319. ' Säkeissä 2 ja 3 on kk:ssa iso alkukirjain.
12
17S
Kehtolauluja.
Nisukakko1 kainalossa,
5 Viinapullo plakkarissa.
Olkilyhde selässä,
Vaskikynttilä kädessä .
Tuomas kulta joulun tuo.
Hiivanuutti hiirenruoka,
10 Joka joulun poijes vie.
Hyvä on olla hympyrällä.
322. Kankaanpää. Laiho 181. — 89.
»Hyvä on olla hympyrällä1
kaunis kampura jalaalla2.
ettei3 vaadita sotaan
eikä tahdota tappeluhun.»
Kankaankutojan laulu.
322 «. Kiikha. Maijala n. 123.
-7* 04.
Näin kurotaan kankast,
Näin veretään lankast;
Kuro kankast, verä lankast,
An syöstävän kulkee!
Kehrääjän laulu.
323. Karvia. Kaukamaa L, n. .r)2.
Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v.
Kehrätessä laulettiin.
Kehräpäätä keikutteli,
Rullapäätä ruikutteli,
Ei muista loppua.
324. Lempäälä. Leander n. 62*. — 13.
Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp.
Hauholla.
Antaa rulla i ruikutella,
kehrävarren keikutella.
325. Ruovesi. Palaani n. 18*. — 52.
Antaa rullan ruikutella,
Kehrä, varren keikutella,
Villat karstaa kerkoseksi,
Vedä' lanka pienemmäksi,
s Kudo' niistä vaipat, ryijyt,
Kirjavat röijyt, hamehet,
Joita. nährhVkin kelpaa.
326. Virrat. Leander n. 7*. — 13.
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Antaa rullan ruikutella,
Kehrävarren keikutella .
KEHTOLAULUJA.
Aa aa — — .
327. Luvut. Salo n. 306. —M.
M.p. Hattulassa.
Aa aa Mollakka,
Mahraks omani ollakka,
327 a. Ahlainen. Hämeenlinnan alak.
sem. Haapala Anni, n. 129.
—24—25.
M:iria Ranta, 65 vuotias.
Aaa, aa lullaa, vauva tahtoo
pullaa,
321. x Nisukakk|u| : Nisukakko.
322. : Yrl. Kant. 11, 209. — 2 jalalla: jalaalla.
kk:ssa iso alkukirjain.
A i aa —
327 a— 335.
179
i - ei vauva pullaa saa,
Ei hau sitten nukukkaan.
328. Oripää. Vihervaara n. 2374.
—11.
i Iripää. Eemeli Oksanen, 28 v.
Vakulaulu1.
Aa vissan tussakkaa,
Raitalan Maijan masurkkaa.
Karjalan poijaat kyytillä aijaa,
Mennääs kattoon Raitalan Maijaa
329. Alastaro. Vihervaara n. 2405.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Aa aa allersoo,
Maahan pantiin pallersoo.
330. Harjavalta. Ruusunen n. 109.
—03.
Aa vavva, makkaakkavvan,
Konnei kirkosta kottiit tulli.
Keitär riaskaa vellinkö,
Panen sokeni sualaksi.
331. Punkalaidun. Moisio n. 30. 10
Aa lullaa lustil
Kirjaa puski Mustikee,
ei tätä laulua auta säästää,
kun tätä lakataan.
5 niin ruvetaan päästä.
332. Kokemäki. Kujanpää n. 10.
*h*20.
Mania Salonen, i4 v.
A.i aa Amalia, liikuta lullaa
Sofia.
333. Kokemäki. Kujanpää n. 2.
•li SI.
KUla Haapanen, ">i v.
A.i. aa, allii.
kivi kuva kallii.
isoaita edessäni,
pienel pojal perässäni,
s papupussi selässäni.
Ei voi kulkee,
ei voi kulkee.
334. Kauvalsa. Santavirta n. 82. — 05.
Amanda Kaakki, 45 v.
Kektolsulu.
Aa aa Aapelipoika,
Tosa cm Joulupäre1,
Ei muista loppuun asti.)
335. Tyrvää. Ahlstedt n. 4. — 7/i 03.
Illo". Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v.
Tuutulaulu.
[Loppu pyrkimärunoa 1
Aa lullaa, avaas "\ i!
Eikös se kyllä hyvin sovi?
Vedä rautaa poikki1 lautaa!
Ei minun ilman mennä auta.
5 Siviä ii minä tulla tahdon,
Jos minä vielä joinkin mahdun.
Vai onko siellä kyllä muita
Vii nai Kiitä, tupakkisuita?
1 r. (= kehtolaulu).
1 ij|oulupäre : Joulupäre.
1 kk:ssa iso alkukirjain.
180
Kehtolauluja.
336. Honkajoki. Hirsi koski Anna,
n. 22. -23/324.
Aa, aa, akkasta, ei se ollu mi-
tään pakkasta,
vaan se oli pientä pyryä, kun
(vauva) piti itte jyryä.
337. Noormarkku. Österlund n. 6.
—20.
Tuutulaulu.
Aa aa kakaraa
ei saa kakaraa nukkumaa
tarttis heittää muurin taa,
muttei ilkee kumminkaa.
338. Lempäälä. Vihervaara n. 4392.
—13.
Tuulilaulu.
Aa k lullaa, taas tullaan
Pikku piikaa naimaan,
Humputa heijaa, tussan lullaa,
Pikku piikaa naimaan.
339. Eräjärvi. Tyyskä (2560) 3*. —08.
Aa lullaan taas tullaan
Meitän1 tyttöjä naimaan
Hopeeta päähän
Kultaa kaulaan
s Silkki-leeninki päälle.
340. Tyrvää. Pakula V. V, n. 90.
-"Is 12.
Miina Forsblom, 84 v.
Aa lullaa lasta,
tule, surina, vastaan,
isot tallukat jalassa,
leipäsäkki selässä
5 ja viä tuota meijän lasta!
341. Tampere. Kallio V. J, n. 819*.
—09.
Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen
puolella.
Aalullaa äidin piika
Noudetaanpas leipää.
Jos ei äiti leipää saa
Jääpi kehto seisomaan
5 Lapsi kulta itkee
Lapsi kulta itkee.
341 a. Tampere. Lindström Olga, n.
18. —18.
Aa, tuuti lullaa ,
ei ole hyvä tulla
meidän Matin lullaan.
342. Kangasala. Kallio Väinö n. 14*.
—02.
Ida Pohjonen, 35 v. Kuullut mum-
moltaan, kotoisin Kangasalta.
Aa aa alli lintu
Pienen linnun poika
Pienellä linnulla pitkät siivet
Jolla se N. hoitaa.
342 a. Ruovesi. Luutonen Ahto. n. 47
—17.
Aa, aa, akana,
Pysy poika kotona,
Äitis selän takana.
Aa aa akkani kuoli.
343. Eura. Järvinen siv. 2. — 52.
Kohtuus kuol' jo Kuokkalan
koskeen.
339. l t alleviivattu.
.tkk;mi kimli 343
181
Kuka sen näki?
Kuokkalan väki.
Kuka sen hautas?
s Hallin Matti.
Kuka sen veisas?
Välikylän pappi.
344. Ulvila. Tuomi n. 58. —90.
Vanhala. Fiia Lindgren, 51 v.
Kehtolauluin.
Aa aa akkani kuali.
Kuhunka se kuali1?
Kukkulan jokkeen.
Kuka sen näki?
s Kukkulan väki.
Kuka sen hautas(i)?
Kaliin Matti.
Kuka sen veisas(i)?
Kivikirkon pikkunen pappi.
345. Kull, m. Tuomi n. 1.
Yiikka Lauren, 17 v.
89
Kehtolauluja.
Aa aa akkani kuoli,
liisrin pukkini peijaisiin;
ei ole varaa toista tuoda,
eikä tätäkään hautaan saada,
5 annetaan olla uuttiseen asti.
käsketään vieraita runsaammasti.
346. Noormarkku,. Koskilahti n 35.
-' i 04.
liina Fors, 40 v.
Lasten laulu.
Aa aa akkani kuoli!
Kuhunka se kuoli?
Merstalan jokkeen.
Kuka sen näki?
5 Härmälän väki.
Kuka s. mi veisas?
Hällin Matti.
Kuka sen hautas?
Kivikirkon pikku pappi.
347. Noormarkku. Lindgren n. 20.
—92.
Hilma Appelqvist.
Aa aa1 akkani1 kuoli.
Kuhunka se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Vakkakin väki.
Kuka sen hautas?
Hallin Matti.
Kuka sen saarnas-
sa kari n pappi.
348. Noormarkku. Olliani n. 602.
—89.
Noormarkku. Julio Fabian Palonen,
39 v.
Aa aa akkani kuali.
.Minkä se kuali?
Kukkulain puadii.
Kuka sen näki?
5 Lukkariv väki.
Kuka sev veisas?
Vekkulin täti.
Kuka sen saarnas?
Sakari pappi.
io Kuka sen hautas?
Hallini Maiti.
A.i. aa akkani kuali.
344. » *se* kuali : s. k.
i" ' kk:ssa iso alkukirjain.
182
Kehtolauluja.
Eik" ole varraa tuista tuada.
Antaa olla uuttiseen asti,
15 Käsketääv viaraita runsaammasti
349. Merikarvia. Romppanen n. 6.
—89.
Aa aa akkani kuoli.
Kuinka se kuoli?
Askulan jokeen.
Kuka sen näki?
5 Askulan väki.
Kuka sen hautas'?
Hauturin Matti.
Kuka sen veisas'?
Veisurin pappi.
350. Alastaro. Vihervaara n. 2395.
—11.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
Kehtolaulu.
Aa aa aakkonen kuali.
Kunka se kuoli?
Aakkosen koskeen.
Kuka sen näki0
5 Aakkosen väki.
351. Huittinen. Vakkila n. 6. — 88.
Ai ai akkanin kuoli.
Kunka se kuoli0
Mekalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Vakkalan väki.
Kuka sen1 hautasi?
Hallin Matti.
Kuka sen veisasi?
Prunkkalan pappi.
352. Kokemäki. Lempainen n. 2.
-7i04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kuullut isältään.
Kehtolaulu.
Aa aa akkani kuoli.
Kuinka se kuoli?
Eskolan koskeen.
Kuka sen näki?
s Eskolan väki.
Kuka sen hautas?
Hallin Matti.
Kuka sen veisas?
Prunkkalan pappi.
353. Kokemäki. Kujanpää n. 12.
-16li21.
Kalle Välimaa, 70 v.
Aa aa akkani kuoli.
Kunka1 se kuoli?
Eskolan koskeen.
Kuka1 sen näki0
5 Eskolan väki.
Kuka1 sen hautas?
Hallin Matti.
Kuka. sen veisas?
Prunkkalan pappi.
354. Kokemäki. Kujanpää n. 6.
-26/1220.
M. i nta Salonen, 44 v.
Aa aa akkani kuoli.
Kunne se kuoli?
Eskolan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Eskolan väki.
351. 1 Kuka *sen* : K. s.
353. » kk:ssa pieni alkukirjain.
Aa aa akkani kuoli. 354— 35'.t.
183
Kuka1 sen hautas?
Hallin Matti.
Kuka sen siunasi?
Pruiikkalan pappi.
355. Riikka. Oksa n. 3. — 05.
Katariina Helenius, 74 v.
Kehtolaulu.
Aa, aa. akkani kaali.
Minkä sr kaali?
Meskalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Vakkakin väki.
Kuka sm hautas?
Hallin Matti.
Kuka sen veisas?
Prunkkalan pappi.
356. Tyrvää. Kataja-ranta n. 158.
15 e 04.
Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v.
Kuullut isältään.
Kehtolauluja.
A a a a akkani kuoli.
Kuhunka hiin kuoli?
Kuokkalan kaskeen.
Kuka sen näki'
6 Akkalan väki.
Kuka sen hautasi?
Hallin Matti.
Kuka sen veisasi?
Välikylän pappi.
357. Tyrvää. Vihervaara n. 351. — 09.
Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny-
gärd, 45 v. Kuullut synt. pit. Tyr-
väällä.
Kehtolaulu.
Aa aa akkani kuali.
Kunka s,, kuali?
Kiiakkalan koskeen.
Kuka sen näki?
i \ ikkalan väki.
Kuka sm hautas?
Hallin Matti.
Kuka sen veisas?
Veitten Mikko.
358. Tyrvää. Kulin, Väinö, n. 9.
" a 02.
Hanna Kaliin, jj v. M.p. Tampe-
reella.
Aa aa akkani kuoli.
Kuinka se kuuli:-'
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Vakka la n väki.
Kuka sen hautas?
Hallin Matti.
Kuka sen veisas?
Kivikirkon pappi.
359. Tun-ää. Rullaan. 94. -17/403.
Aina Kallaa. 10 v.
Lasten laulu.
Ai aa akkani kuoli.
Minkä se kuuli'- — Vakkalan1 kos-
keen.
Kuka sen näki? —Vakkalan väki.
Kuka sen hautas? —Sallin Matti.
6 Kuka sen saarnas? - Tämän ky-
län pappi.
354. * kk:ssa pieni alkukirjain.
1 kkrssa pieni alkukirjain.
18'*
Kehtolauluja.
360. Tyrvää. Kullaan. 246. —1SU04.
Tapiola. Eeva Haavisto, 51 v.
Kuullut isältään, kotoisin Soinilan
kylästä.
Aa aa akkani kuoli.
Minkä se kuoli?
Vakkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Vakkalan väki.
Kukas sen veisas?
Veslahden pappi1.
Kukas sen siunas?
Sillanpään Mikko.
io Kukas sen hautas?
Sallin Matti.
361. Tyrvää. Pakula V. V, n. 87.
—12.
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v.
Aa aa akkani kuoli.
Minkä1 se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Vakkalan väki.
Kuka sen hautasi?
Hallin Matti.
Kuka sen siunasi?
Prunkkalan pappi.
362. Tyrvää. Pakula V. V, n. 79.
-15lsl2.
Mauno Kuokkanen, 52 v., kotoisin
Nurmeksesta.
Tuutulaulu.
Aa aa akkani kuali.
Kuhunka1 se kuali?
Kuakkalan2 koskeen.
Kuka sen näki?
s (Matin, Liisan, Jaakon y.m.) väki.
363. Mouhijärvi. Laine T, n. 153.
—93.
Aa aa akkani kuoli.
Kuhunka se kuoli?
Vakkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Vakkalan väki.
Kuka sen hautas'?
Sallin Matti.
Kuka sen veisas'?
Kivikirkon pappi.
364. Suoniemi. Färm K, n. 16. — 22.
Matilda Färm, 63 v.
Aa aa akkani kuoli.
Minkä1 se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka1 sen näki?
5 Kuokkalan väki.
Kuka sen siunas?
Simpan pappi.
Kuka1 sen hautas?
Hallin Matti.
365. Lavia. Nurmi F, n. 70. — 10/e12.
A. Maja.
Aa aa akkani kuoli.
Kuhunka1 se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen näki?
360. 1 papi : pappi.
361. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
362. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Ku[o|kkalan : Kuokkalan.
364. a kk:ssa pieni alkukirjain.
365. ] Kuka sen| Kuhunka : K.
Aa ii ;ikk;tni kuuli. 365—371
185
5 Vakkalan väki.
Kuka sen haut
Hallin Matti.
Kuka sen siun.
Katajiston pappi.
366. Suodenniemi. Mattila M. G,
n. 3. —13.
< i. Ritainäki, 48 v. M.p. Tammelan
pit
Kehtolaulu.
Aa aa akkani kuoli.
Kuka sen näki?
Akka sten väki.
Kuka sen hautasi?
5 Harmaatakki.
Kuka sen veisasi?
Piispan pappi.
367. Kankaanpää. Laiho n. 310. — 90
S intra Hakkuri, 21 v.
Aa aa akkani kuoli.
.Minkä se kuoli?
V es ka la n jokeen.
Kuka sen näki?
s Veskalan väki.
Kuka sen saarn
Katajan pappi.
Kuka sen hautas?
Sällin Matti.
368. Honkajoki. Hirsikoski Anna
n. 34. — a/8S4.
Aa aa akkanin kuoli
Kunka se kuoli? Kuoppalan kos-
keen.
Kuka sen näki? Kuoppalan väki
Kuka >en hautaa? Hallin Matti.
5 Kuka sen siunas? Frankkikin
pappi.
369. Urjala. Jussila n. 41. -19,'l225.
Ida Sundström, 85 v.
Kehtolaulu.
Aa aa akkani kuuli
Ottasiu toisen, mut imi huoli.
Kukas sen näki?
Kuokkalan väki.
5 Kukas sen hautas?
Hallin pappi,
Kukas sen siunas?
Siman Matti.
370. Pirkkala. Starck n. 17*. —89.
Aa aa akkani kuoli.
Ku(hu)nka se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Kuokkalan väki.
Kuka sen hautasi?
Haasin Matti.
Kuka sen veisasi?
Prunkkalan pappi.
371. Pirkkala. Virtanen ». 3*. -05.
Nekia.
Kehtolaulu.
Aa aa akkani kuuli,
minkä se kuoli?
pakkalan puotiin.
Kuka sen näki?
5 leikku väki,
kuka sen hautas?
Hallin Matti,
kuka sen veisaa
Prunkkalan pikku pappi.
186
Kehtolauluja.
372. Virkkala. Virtanen n. 12*. —05.
Nokia. A. Virtanen.
Laulu.
Aa aa akkani kuoli. -
Minkä se kuoli? -
Pakkalan puoriin. —
Kuka sen näki? —
s Leikkuuväki. —
Kukas sen hautas?
Hallin Matti. —
Kuka sen veisas? -
Prunkkalan pikku pappi.
372 a. Lempäälä. Helin Olga. n. 17.
—21—22.
Aa aa akkan kuoli.
Saisin toisenkin, mutt' en huoli.
Minkä se kuoli?
Kuokkalan koskeen,
s Kuka sen näki?
Hollon väki.
Kuka sen siunas?
Simunan Matti.
Kuka sen hautas?
io Hautaan pappi.
373. Kangasala. Kallio Väinön. 11*.
—02.
Manda Forsblom, 28 v.
Aa aa akkani kuoli,
minkä se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Hallin väki.
Kuka sen siunas?
Siukolan pappi.
Kuka sen hautas?
Hallin Matti.
374. Kuhmalahti. Lindroos n. 28*.
—83.
Haap'ssari. Eräs 40 v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottij arvella.
Ai ai ai ai akkani kuoli.
Mihinkä se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen näki?
5 Kuokkalan väki.
Kuka sen hautas'?
Hallin Matti.
Kuka sen veisas'?
Vehmaan pappi.
375. Orihvesi. Jokineun. 25*. — 03 — 4.
Nikolai Nieminen, 25 v.
Lastenloru.
Aa aa akkani kuoli,
kuinka se kuoli,
kuokkalan koskeen,
kuka sen näki,
5 vakkakin väki.
kuka sen hautas,
hallin matti,
kuka sen siunas,
kivikirkon pappi.
375 «. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäki Helmi, n. 342. — 25.
Josef iina Mäki, 59- v.
Aa aa akkani kuoli.
Minkä se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka se näki?
5 Valkalan väki.
Kuka sen hautasi?
Kissan pappi.
a Akkerin Kaij i. 376 381
187
Aa aa Akkerin Kaija.
376. Eurajoki, llaiiiiinrmi.il. — 12.
Aa aa akkan kaija,
Torasta tuodaan joka laija:
Sininen silkki, syrjästä rikki.
Keltainen1 silkki, keskeltä halki.
377. Ulvila. Tuomi n. 3. — 89.
Vanhakylä. Viiton Lindgren, L3 v.
Aa aa akan kaija.
Turusta tuodaan kaikkeelaija1:
mustaa >ilkkii. syrjästä rikki,
valkonen liinanen, keskeltä halki.
377 ir. Ahlainen. Hämeenlinnan alak.
sini. Huilimin Anni. n. 126.
—24—25.
Haria R mta, 65 vuotias.
Aa aa akkan kaijaa.
Turusta tuntiin kaikkia laija.
Punancn silkki syrjänä rikki,
Valkonen1 saali keskeltä halki.
378. Noormarkku. Koskilahti n. 29.
-2/i04.
Piina Fors, 10 v.
Lasten laulu.
Aa aa Akkurin Kaija1
Porista tuotiin kaikkia laija:
\ alkonen saali keskeltä halki,
Punainen silkki syrjästä rikki.
378 a. Siikainen. Hämeenlinnan alak.
sem. Marjamäki Martta, n. 321.
—25.
i iina Lind, 72-v. (Muuttanul Sii-
kaisiin Pomarkusta).
A a Akkakin Kaija
Turusta tuotiin kaikkia laija.
Silkit ja sametit ne
kaulalla liehuu.
5 Saksan viina sr
pullossa kiehuu.
379. Ori/pää. Vihervaara n. 2376.
—11.
i iripää. Eräs 1 ', \ uot ias vaimo.
Kehtolaulu.
Aa aa Aakkunan Kaija.
Tumiusta tuaraan kaikkea laija:
Punanen silkki syrjästä rikki,
Kellanen liinanen keskeltä halki.
380. Oripää. Talhtrru n. 55. — 13.
M.p. Maariassa. Fiina Virtanen.
Aa akuna kaija(a),
Turusta tuodaan joka laija(a):
kultanen silkki
syrjä on rikki.
5 silkkien saali
keskeltä halki.
381. Loimaa. Vihervaara n.
—13.
itulaulu.
Vaa vaa Vakkaan Maija.
376. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
877. ' kaiki laija : kaikkAeelaija.
377 a. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
pieni alkukirjain.
188
Kehtolauluja.
Turmista tuaraan kaikkea laija.
Vakkerin Maijalla oli kullattu
silkki,
Mutt oli kulunut kulmat rikki.
382. Loimaa. Vihervaara n. 273.
—09.
Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul-
lut lapsena Loimaalla.
Kehtolaulu.
Aa aa Akkalan Kaija,
Turmista tuaraan satta laija:
sininen1 silkki, syrjästä rikki,
valkonen nestuuki, keskeltä halki.
383. Alastaro. Vihervaara n. 2413.
—11.
Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.
Kehtolaulu.
Aa aa Akkasten Kaija,
Turust tuaraan joka laija:
Musta silkki syrjät rikki.
Ja punane liina keskeltä halki.
384. Alastaro. Vihervaara n. 2408.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Aa aa Akkaan Kaija,
Turruusta tuaraan joka laija:
Silkkiä, tärkkiä, myssynvärkkiä.
385. Alastaro. Vihervaara n. 2466.
—11.
Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.
Kehtolaulu.
Aa vaa Vakkarin Kaija,
Turruusta tuaraan kaikkea laija.
Silkkipumpuli arkusa liahuu,
Saksan viinaa pilliosa kiahuu.
386. Alastaro. Vihervaara n. 2433.
—11.
Virtsanoja. Markulan emäntä, n.
45 v. Kuullut Loimaalla.
Aa aa Akkan Kaija.
Turruusta tuatiin kaikkea laija:
Punanen silkki syrjästä rikki,
Valkonen liinanen keskeltä halki.
386 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäkiö Eeva, n. 356.
—24—25.
Amanda Kajala, 64-v.
Aa tuuti Akkalan Kaija
Turrruusta tuaraan kaikkia laija.
387. Huittinen. Maanvilj. lyseon to-
verik. n. 48. — 10.
Aa aa Akkerin Maija,
Turruusta tuodaan kaikkia laija:
Sametit ja silkit ne ilmassa liehuu,
Saksan viinit ne pulloissa Mehun.
388. Huittinen. Maanvilj. lyseon to-
verik. n. 47. — 10.
Kehtolaulu.
Aa aa Akkaan Kaija,
Turruusta tuodaan kaikkia laija:
Punan [en] liina, keskeltä halki.
Sininen silkki, vipsuista rikki.
389. Punkalaidun. Vihervaaran. 274
—09.
Vanttila. Kalle Nygärd, 45 v.
382. : kk:ssa iso alkukirjain.
A i aa Akkerin Kaija. 38y— 3%.
189
A . htolaulu.
Aa aa akkarin Kaija,
Torasta tuaraan kaikkea laija:
Silkit ja pumpulit portilla liahuu,
Saksan terva pytysä kiahuu.
390. Harjavalta. Ruusunen n. 97.
—03.
Akkankajja.
Aa aa akkatikajja1
Tunnista tuaraan
Kaikkii lajja:
Sinine silkki
s Syrjistä rikki.
Valkonel liinanen
Keskeltä halki.
391. Kokemäki. Paasikivi n. 16.
-Vi04.
Kuoppala. Amanda Stenberg, 50 v.
Aa aa akkan1 kaija,
Turruusta tuodaan kaikkia laija:
Vf-ljelleni verkahousut.
- arelleni silkkihuivi2.
392. Tyrvää. Rullaan. 98. — 18/403.
Tapiola. Aina Kullaa. 16 v.
Lasten laulu.
Aa aa akaan Kaija.
Turusta tuodaan kaikkia laija:
Punanen silkki, keskeltä rikki.
Valkonen liinainen, syrjästä rikki.
393. Tyrvää. Kutina n. 103. —17/703.
Tapiola Anna Kullaa, 28 v.
Aa aa ankerin .Maija1,
Turusta tuoraan jokalaija:
Punanen silkki,
Keskeltä rikki.
5 Valkonen huivi.
Keskeltä halki.
394. Tyrvää. Kullaa n. 216. — *U0i.
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 52 v.
Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään
kylästä
Aa aa ankerin Maija1.
Turusta tuoraan jokalaija:
Silkit ja pumpulit päässä liehuu.
Saksan viini potusa kiehuu.
395. Tyrvää. Xieminen n. 7. — 22.
Amanda Virtanen, "0 v.
Aa aa akkerin Kaija,
Turuusta tuodaan joka laija:
sinisiä1, punasia liinasia,
kaikenlaisia namusia.
5 Sininen liinanen syrjästä rikki,
punanen liinanen keskeltä halki.
396. Tyrvää. Pohtia V. V, n. 85.
312.
Kallialu. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
Aa aa Allerin Kaija,
Turusta tuadaan jork'alaija:
kangassilkkiä, pumpuliliinaa,
poikien raholla rommia, viinaa.
390. l akka|nlkajja : akkankajja.
1 A|kkan : akkan. — * silkkihuivi
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
394. ' kk:sa pieni alkukirjain.
395. ' kk:ssa iso alkukirjain.
L90
Kehtolauluja.
397. Mouhijärvi. Luitte 7', n. 160. \ 401. Hämeenkyrö. Hallila K, n. 2.
-93.
Vaa vaa vaa vaa Vakkerin
Maija (Kaija),
Turusta tuodaan viittakin laija,
silkit ja pumpulit tuulessa liehuu,
Saksan viina se pullossa kiehun.
398. Suoniemi. Nyberg Vi n. n. 7.
—12.
Pakkala. Aina Parkkinen, 47 v.
Aa aa Akkerin Maija,
Turusta tuoraan joka laija,
Silkit ja pumpulit
ilmassa liehun,
a Saksan viini
se pullossa kiehun.
399. Lavia. Kallio Soihtu, n. 1.
-27i2m
M. uida Grönfors, 54 v.
Tuutilaulu.
Aa aa Akkerin Maija,
Turusta tuoraan joka laija:
silkit, pumpulit ilmassa liehun.
Saksan viinit pullossa kiehuu.
400. Hämeenkyrö. Kuilua n. 362.
-"I12IO.
Vesajärvi. Juho Vähämuotia.
Lasten loru.
Aa aa Akkerin Maija,
Turusta tuodaan joka laija:
Silkit, pumpulit piiassa liehuu.
Saksan viini potussa kiehuu.
—03.
Lunten laulu.
Aa aa akkerin ma i ja a.
Turusta tuodaan jokalaija:
Silkit, pumpulit ilmassa Huhuu,
Saksan viina se pullossa kiehuu.
402. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi,
n. 197. —12.
Heininärvi. Loviisa Hauska, 77 v
Aa Akkeria,
Turusta tuolaa vakkeria,
silkit ja pumpulit ilmasa liehuu,
kaffeepannut lielellä kiehuu.
403. Kankaanpää. Laiho A, n. 315.
—90.
Niinisalo. Juhana Salo, 27 v.
Aa, aa, Appelan Maija, .
Turuusta tuotiin jokalaija:
Tikkiä, täkkiä, myssyvärkkiä.
404. Ikaalinen. Räyslölän. 48. — 21.
Alma Räystölä.
Aaa aa aa akkerimaijaaa
Aaa, aaaa akkerimaijaaa tuu-
dusta1 tuodaan joka laija.
Silkit, tärkit, myssyvärkit, kai-
kenlaista kra; niiaa.
405. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n. 35. -23/324.
Aa aa Akkaan Maija,
Turruusta tuodaan tuhatta laija,
Sinistä silkkiä, syrjästä rikki,
Valkonen1 esiliina, keskeltä halki.
404. ' tuu|r|usta : tuut/usta.
405. 1 kk:ssa pioni alkukirjain.
Aa, aa Akkerin Kaija. 106—412/?.
191
406. Parkano, Alanen Viljo,n.l4.
Ikaalinen, Lentola. Elli Vähätalo.
Kehtolauluin:
Aa aa Akkerin Maija
Turusta tuotiin jokalaija
Silkit, uivit ilmassa liehui
- ksan viinit pulloss;i kiehui.
407. Parkano. Alanen Viljo,». 17.
Parkanon kylä. Olga 1 rho.
Kehtolauluin :
Aa aa akkerin Maija
Turusta tuotiin kaikkia laija:
Silkkiä, tärkkiä, myssyvärkkiä
Haliiunia, tuttan. leijaa.
408. Parkano, Alanen Viljo,n.l8. -
Parkanon kylä. Olga Urho.
Aa aa akkerin Maija
Turusta tuotiin kaikkia laija
Silkkiä, tärkkiä, myssyvärkkiä
Kaikenlaista toonaa.
410 a, Lempäälä. Helin Olga, n. 19.
—21
Aa aa Akkerin Kaija.
Turuusta tuotiin joka laija
AkkeriU' "li musia silkki
Ja se "li joka kulmasta rikki.
410 ii. Lempäälä. Helin Olga, n. 18.
—21—22.
Aa aa Akkerin Kaija
Kuppari Kirsti ja ILlssan Maija.
AkkerilT "li paikattu takki,
ja kupparilT "li kullattu lakki.
411. Tampere. Loukola, n. 42*. — 14.
Maria Serenius, l«-sk i . 65 v.. kutoisin
Mäntyharjusta.
Aa aa Akkerin Maija
Turusta tuoraan joka laija,
Silkit ja sametit neilmassa liehuu,
Saksan punssi se pullossa kiehuu.
409. Parkano. Alanen Viljo, ». 19. —
Alaskylä. Maria Alanen, n. 59 v.
Aa aa akkerin Maija
Savuämmän pirttiin.
- Häpä poikia puetaan
- mettiin ja silkkiin.
410. Vesilahti. Kullin Väinö, n. 2*.
—02.
Laina Jaakkola. 21 v., synt. Vesi-
lahdessa. Kuullut mummoltaan, joka
•:.. myöskin Vesilahdesta. Muis-
tiini'. Kangasalla.
Aa aa kakkerin kai ja
Akkerilla on monta marjaa
Akkerilla on kultanen silkki
Vaikk' on kaikki kulmat rikki.
412. Tantin m n seudut. Niemi, n. 642.
—91.
Aa aa AkkeU™ Maijja,
Turuusta tualaa1 joka laijja.
412 i'. Tampere. Lindström olan. n.
1. —18.
Aa aa akkerin maijaa
Turusta tuodaan joka laija.
silkit pumpulit ilmassa liehuu.
Turun viina pullossa kiehuu.
412 fi. Tampt re. Jussila K . V., n. 14
.':: 26.
Aa aa akkelin Kaisa,
Tuu tmi tupakkirulla.
192
Kehtolauluja.
Turruusta tuuraan joka laija:
tupakkia, kuparia, paperia, pank-
korahhaa (suurta)
5 kissanvaatteet ja karhun nahhaat.
413. Kangasala. Kallio Väinö, n. 1*.
—02.
Tilda Gustafson, 20 v.
Aa aa akkerin Kaija
Turusta tuodaan joka laija
silkit pumpulit ilmassa liehuu
punasta viiniä pullossa kiehuu.
414. Iiuovesi. Marjanen, n. 39*. — 13.
Aa aa akkankaija
Turusta tuotiin kaikkia laija.
Sininen silkki syrjä rikki,
Valkonen saali keskeltä halki.
414 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Kajala Anna, n. 393.
—24—25.
Heikki Lehtonen, 72-v.
Aa aa Akkerin Maija
Turusta tuodaan joka laija:
Tuotiin taaskin silkki uusi,
Joka maksoi ruplia kuusi.
414 fi, Iiuovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Mali Helmi, n. 343. — 25.
Josefiina Mäki, 59-v.
Aa aa Akkerin Kaija,
Akkerilla on monta laija,
Akkerilla on kullattu silkki,
jonka on kaikki kulmat rikki.
415. Virrat. Leander, n. 5*. — 13.
Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Aa, aa Akkerin Kaijaa,
Turusta tuotiin joka laija:
piperia paperia pankkorahhaa,
sänkyvaatteet ja pässinahhaat.
416. Virrat. Räisä K, n. 19. — 30.
A a agerin maija,
Turuusta1 tuoraan joka laija,
silkki täkkijä plyyssi Näkijä,
piipun tuhkaa, pino markija,
5 kaikkija turuusta tuoraan.
Aa aa allin lasta.
416 a. Tampere. Lindström Olga, n.
16. —18.
Aa aa allin lasta,
pientä lnnun poikaa,
ei ole äitiä, ei ole isää,
joka sinua hoitaa.
Aa aa appelaan.
417. Kuru. Pohjankanervo T, n. 20.
— *l,31.
Itä-Aure. Emäntä Agda Saksa,
44 v.
Aa aa appelaan.
savuäijän pirttiin,
siellä sinut puetaan
samettiin ja silkkiin.
Aa aa m akkaa kauan.
418. Alastaro. Vihervaara n. 2396.
—11.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
Kehtolauluja.
Aa aa makkaa kauvan.
Turruusta tuaraan uusi vauva.
416. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Aa vauva vaku-..!. 418—427.
193
419. ilastaro. Vihervaara n. 2397.
-11.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
A.i aa, makkaa kauvan,
Muttei makkaa meijän vauva.
Aa vauva vakusa.
420. Oripää. Vihervaara /». 2365.
—11.
Oripä.i. Ilmari oksanen, 17 V.
Kehtolaulu.
.Vi. vauva, vakusa,
Koriat napit jakusa.
421. Oripää. Vihervaara n. 2378.
—11.
Oripää. Eemeli Oksanen, 28 v.
Kehtolaulu.
A.i. vauva vakusa.
Eikä äitiä kuulu missään.
Äiti on menny lakituppaan
hakemaan lapselle issää.
422. Alastaro. Vihervaara n. 2398.
—11.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
Kehtolaulu.
Aa vauva vakusa.
Koriat napit jakusa.
Aa vissaa kirjavaa kissaa.
423. Oripää. Vihervaara n. 2392.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Aa vissaa, kirjava kissa,
Harmaa katti ja Kraatari .Matti.
425. > Aala; : A.
424. Alastaro. Vihervaara n. 2471.
—11.
Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v.
Kehtolaulu.
A.-i vissaa, kirjava kissa,
Musta katti kiilaa.
425. Kokemäki. Sallgen n. 11. — 90.
A.i vissaa kirjava kissa,
mell'[!] on itsellä musta kissa.
Aa1 vawa makkaa kauvan.
meiir on itsellä pikkutien vavva.
5 Aa Matti, harmaa katti,
Lietoon vietiin Meskulan Matti.
Kuka-' nyt ennään riihiä tappaa,
kun kissa pellolla kuolPuhina
makkaa?
426. Lempäälä. Vihervaara n. 4395.
—13.
Tuutilaulu.
Aa aa vissaa harmaa kissa,
Kirjava koira pellolla loiraa;
Aa aa vissaa tule pikkukissa
Tuamaan unta lapselle.
Aa vissaa, älä sijaas pissaa.
427. Noormarkku. Koskilahti n. 33.
-Vi 04.
Tilda Branfield.
Ien laulu.
Aa, aa vissaa,
Älä vaan sijaas piss
Mamma heittää nurkan taa,
Mistäs pappa toisen saa?
13
194
Kehtolauluja.
428. Kokemäki. Santavirta n. 6. — 03
Säpilä. Manda Sillanpää, 50 v.
Kuullut Miina Hakanpäältä Kiettaren
kylästä.
Kehtolaulu.
Aa aa aa vissaa,
Älä vaan sijaas pissaa.
(Tätä kerrataan aina uudelleen,
kunnes lapsi on nukkunut.)
429. Kauvalsa. Santavirta n. 76.
—05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
Kehtolaulu.
Aa tuutia akkaa1,
Älä vaan siijaa kakkaa,
Aa tuutia vissaa,
Ala vaan siijaas pissaa.
430. Tyrvää. Katajaranta n. 25.
—04.
Aa tuti vissaa,
älä vaan enää siaas pissaa!
Aa tuti heiakkaan,
kaadan koko peiakkaan.
431 . Tampere. Siren T, n. 45. — 04.
Kehtolaulu.
Aa, aa vissaa,
Älä sijaas' pissaa,
Vaikkas kakan laskisitkin,
Kakan minä ruokkoisinkin.
432. Tampere. Kallio V. J, n. 808.
—09.
Aalullaa missä kirjava kissaa?
Älä sinä (nimi) sijaas pissaa.
Kuultu n. 40 vuotta sitten.
433. Ylöjärvi. Mikkola E, n. 724*.
—12.
Muistiinp. Kalvolassa.
Aa, aa vissaa
älä sijjaas pissaa
Aa lullaa lasta, kissa tuli
vastaan.
434. Oripää. Tallgren n. 45. — 14.
M.p. Maariassa. Fiina Virtanen.
Aa lulla lasta
kissa tuli vastaan
kissa istui kiikun päälle
kiikutteli lasta.
435. Punkalaidun. Moision. 3. — 10.
Haviokoski. Suutari Hakenberg,
70 v.
Aa tuuti lasta,
Kissa tuli vastaan,
Kissa hyppäs kiikun päälle
Ja1 kiikutteli lasta.
435 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
soin. Mäki Helmi, n. 339. — 25.
Josetiina Mäki, 59-v.
Aa lulla lasta,
vaari tuli vastaan!
Kissa istu kiikun päällä,
kiikutteli lasta.
435 p. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Rajala Anna, n. 390.
—24—25.
Heikki Lehtonen, 72-v.
Aaa, aa Astan
429. 1 |A|kkaa : akkaa.
435. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
A.i tuuti nykyä. 135— 441.
i'.:.
kissa1 tuli vastaan.
Kissa hyppäs kiikun päälle
Kiikutteli lasta.
436. Honkajoki. Kallio V. J, n. 823.
—09.
Tuutilullaa lasta,
Kissa tuli vastaan
Piika istuu kistun päällä
Ja liikuttelee lasta.
Aa tuuti nykyä.
437. Alastaro. Vihervaara n. 2421.
—11.
Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.
Kehtolaulu.
Aa tuuti nysyä,
Ekkös tahro pysyä?
Aa tuuti heijakkaa,
Tapan koko peijakkaan.
438. Alastaro. Vihervaara n. 2455.
—n.
Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul-
lut Huittisissa.
Kehtolaulu.
Aa tuuti nykyä,
Ekkös tahro pysyä!
Aa tuuti vissaa,
Älä vaan sijaas pissaa!
\a tuuti heijakkaa,
Minä kaaran sun koko peijakkaan.
Aidan takana.
438 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
s, ,,i. Piilanen Rauha, n. 380.
24 25.
Kusia. i \ inha, 65 v.
Aidan lakana väärässä puussa,
Lauloi kirjava tikka.
Joka ei tottele isää ja äitiä
Se saa maistaa vittasia.
Biibuli baabuli sini nmt kii.
439. Merikarvia. Roslin M, n. 8.
—88.
Biibuli, baabuli simmut kii
Aa, aa. biibuli bau.
Heijaa heijaa — — .
440. Sahalahti. Hahnsson n. 31*.
—53.
Pakkala.
Heijaa, heijaa,
Kistinkannun koijaa.
Lätin sormus,
Piipun herra,
5 Ristinkirja.
Lessoo1.
Heijaa tuijaa.
441 . Oripää. Vihervaara n. 2483.
—11.
Makkarkoski. Maria Kuusisto, 50 v.
Vakulaulu1.
Heijaa tuijaa
435 a. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
440. • Kirjoitettu ensin edellisen säkeen loppuun lessoo. Se poistettu ja kirjoi-
tettu 6. säe.
441. • r. (= kehtolaulu).
196
Kehtolauluja.
Savipäänuijaa,
Kun Taalikan äiti kuali.
442. Loimaa. Vihervaara n. 321.
—09.
Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul-
lut lapsena Loimaalla.
Kehtolaulu.
Heijaa tuijaa, savipäänuijaa,
Kun1 Kaalin äiti kuali,
Lukkari meni seljällens
Ja1 pappi väärin pualin.
Hoi hoi hoikkaan.
443. Pori, Riikonen siv. n. 46. — 95.
Katriina Sjövall, 75 v.
Hoi, hoi, hoikkaan,
Kun ei kukaan naikkaan!
Tussaa lullaa,
Joko kirkost' tullaan?
5 Kilttii piikaa kiikutan,
Muitten läpsii liikutan.
Hoi, hoi, hoikkaan,
Kun ei kukaan naikkaan!
Huis, kissa, lullan takaa.
444. Tampere. Kallio V. J. n. 810.
—09.
Huis kissa lullan takaa,
Itsepä (nimi) lullassa makaa.
445. Kuhmalahti. Hels. Suom. Nor-
maalilys. konv.: Lindroos n. 18*.
—92.
Judith Lindroos, 50 v.. synt. Kuh-
malahden Haapsaaren kylässä. Muis-
tiinp. Vesilahdessa.
Mene sinä musta kissa
meilän Liisan (nimi yleensä) lullan
takaa,
itte meilän pikku liisa
lullassansa makaa.
446. Tampere. Jussila n. 8. — 23,
K. A. Palonheimo (Brenius), 70 v
Pois kaikki mustat kissat,
(lapsen nimi) lullan takaa!
Itte hän pikkunen (nimi)
lullassansa makaa.
Huis sika satulaselkä.
447. Punkalaidun, Kotikoski n. 672.
-22/809.
Ulla Ström. .
Kehtolauluja Punkalaitumella.
Huis sika satulaselkä,
Kitis kuttu kello ka ula,
Niin meidän lapset laulaa,
Kuin Turun kellot pauhaa.
448. Tyrvää. Kullaan.2U.—B/104.
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 52 v.
Huis, sika, satulaselkä,
Huttis, kuttu, kellokaula!
Näin nyt meijän lapset laulaa,
Kuinkas Turuusa urvut pauhaa?
449. Kankaanpää. Laiho n. 307.
—90.
Santra Hakkuri, 21 v.
Huis, sika satula selkä,
Kukis, kukko kellokaula!
Tule, uni, uunimpäältä
Ja nappaa lasta silmän päälle!
442. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Huis >ik.i Haverin läättiin. 450
iv:
450. Lempäälä. Leander n. 68*.— 13. 454. Oripää. Tallgren n. 4S. —14.
Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- Mp. Maariassa. Fiina Virtanen.
sena. Muistiini.. Hauholla. llni, sik;| Quijarin läättiin
Huis sika satulaselkä, siellä ne muutkin hännästä krääk-
kiitis kuttu kellokaula. kii.
451. Sahalahti Eelin n. 22*. —03.
Uula. Kustaan Annastiina, 66 v
Katkelma.
Kuukis kukku kellokaula
Huis sika satula s, •ikä
Kiitti-1 kunne* kellokaula
ei maista
452. Salia luhti. Hahnsson a. 30*. — 53.
Pakkala.
Hui sika satulaselkä,
Kitiskurme, kellokaula,
Mullin mullin, keitonkieli,
- tpassäkki, lippaMeli,
5 Kollu, kollu.
Huis sika Haverin läättiin.
453. Oripää. Vihervaara n. 2383.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Huis. sika, I kiverin läättiin.
I niit muitaki sikoja
hännästä vaattiin1.
455. Loimua. HoUo n. 573. — 09.
Kehtolauluja.
Buis sika Haverin läättiin,
Sinne niitä muitakin hännästä
väännttiin.
456. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n.
194. —1 2.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v.
Huis sikoja Haverin läättiin,
siellä niitä muitakin hännästä
käättiin.
Huis sika huntilaan.
456 a. Kuhmalahti. Hahnsson n. 31.
—53.
Hui sika huntilaan.
Jätä kassis kaukaloon,
Mene itte monikkalaan,
Kierrä sieltä Ki''lielään.
Huis sika kettuja pettää.
457. Port. Kiikonen siv. n. 47. — 95.
Katriina Sjövall, 75 v.
Hui, sika, mettään
451. l Kun kurmee ajettiin jostain pois (varsinkin pahanteosta) sanottiin kiittis
samalla tavalla kun nytkin vielä sialle sanotaan huis. Ker. sei. — 2 kurme = kuttu.
Mielestäni nuo nimitykset ovat niiltä ajoilta, jolloin rautaa ei vielä tunnettu, ja sen-
tahden rappu (kello) kurmen (kutun) kaulaan tehtiin hyvin kaikuvasta kuivasta leppä-
puusta. Ker. sei.
453. * r. (= väännettiin).
456. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
19X
Kehtolauluja.
Oravia ottaan,
Jäneksiä jättään!
458. Ahlainen. Nurmela n. 3. — 20.
Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v.
Huis sika mettää
Kettuja1 pettää,
Jäniksiä ottaa,
Oravia jättää.
459. Siikainen. Laiho n. 313. —90.
Leväsjoki. Kaisa Nauriskoski, 70 v.
Huis, sika, mettään
Kettuja pettään,
Jäneksiä jättään,
Oravia ottaan!
460. Alastaro. Vihervaara n. 2465.
—11.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
Kehtolaulu.
Huis, sika, mettään
Kettua pettään,
Oravaa ottaan,
Janesta jättään!
461 . Kokemäki. Kujanpää n. 8. — .
Vi 21.
Manta Erkkilä, 60 v.
Huis sika mettään,
kettua pettään,
jänistä jättään,
oravaa ottaan!
462. Tyrvää. Nieminen n. 6. — 22.
Amanda Virtanen, 70 v.
Hus sika Hirttään,
kettuja pettään.
oravia ottaan,
jäniksiä jättään,
5 susia surmaan,
karhuja kaataan,
pikkuselle1 poikaselle marjoja tuo-
maan,
sinisellä pussisella,
karvaisella kassisella.
463. Tyrvää. Pakula V. F, n. M.
—07.
Vihattu. Heikki Äijälä, 70 v.
Huis. sika, metsääfn1
kettua pettään.
oraAraa ottaan,
jänestä jättään,
s sutta syömään,
karhua tuomaan!
464. Tyrvää. Pakula V. V, n. 68. -
26/322.
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
Huis, sika, mettään
kettua pettään,
oravaa ottaan,
jänestä jättään.
5 sutta syämään,
karhua juamaan,
suurta hirvee kotio tuamaan!
465. Mouhijärvi. Laine T, n. 151.
—93.
Huis. sika. mettään
kettuja pettään.
jäneksiä jättään
ja oravia ottaan!
462. ' kk:ssa iso alkukirjain.
Huis sika kettuja pettää. 266— 474.
199
466. Lavia. Nurmi F. n. 68.
10 , 12.
\ Maja.
Kehtolauluia.
Buis sika mettää,
Kettuja pettää,
Jäniksiä jättää,
Onnia ottaa.
5 Marjoja tuomaa,
Punasella pussilla,
Sinisellä silkillä.
Karvasella kassilla.
467. Kankaanpää. Luihu n. 306.
—90.
Saulia Hakkuri, '21 v.
Hus. sika. Hirttään.
Kettuja pettään,
Jäneksiä jättään,
( »ravia utraan!
468. Honkajoki. KallioV.J,n.l481.
16 s 13.
Juliana Itävaara, 55 v. Mp. Iso-
joen Koresjarvellä.
Huis sika mettään
kettuja pettään,
jäniksiä jättähän,
oravia ottahan!
469. Ku,ri,i. Kaukomaa L. n. 27. —
3Je30.
Äjnraälänkylä. Serafiina Otava,
61 v.
Lastenlaulu.
Huis sika mettään
Kettuja pettään,
Jäneksiä jättään,
< »ravia ottaan!
470. Karvia. Kaukomaa L. n. 28. —
»U30.
Ainin. il.uikvla. Kaisa Harjukangas,
80 v.
Huis sika Hirttään
Kettuja pettään.
Jäniksiä jättähän,
Oravia ottahan!
471. Karvia. Kanin, miu L. ,,. 29. —
3 6 30.
Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, s. 1952.
Huis sika mettään
Kettuja pettähän,
Jäneksiä jättähän.
< »ravia ottamahan.
472. Kanin. Kaulan, aa L, n. 30. —
27e 30.
Koskiperä. Kaisa Välimäki, 79 v.
Huis sika mettähän
Kettuja pettähän,
Oravia ottahan.
Jäniksiä jättähän!
473. Karria. Kaukomaa L, n. 31. —
11 e 30.
Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v.
Huis sika mettään,
Kettuja pettään
Oravia ottahan.
Jäniksiä jättähän!
474. Ruovesi, rahiani n. 117. —52.
Lasta tuutiessa.
Huis sij.it mettään.
Kettuja peilaan.
• »ravia nilaan.
200
Kehtolauluja.
Jäniksiä jäitään^
5 Minä monen mettään,
Tuon lapselle marjoja,
Punasella pussisella ,
sinisellä Säkkisellä,
Valkosella vakkasella,
10 Kultasella kelkkasella.
Huis sika mettään.
475. Rauma. Sjöros. n. 28? —90.
Huis sika mettään
lapsel marjoi tuomaan,
oravia ottaan,
jäneksiä jättään,
5 kettuja pettään,
huis sika mettään.
476. Luvia. Salon. 320. —14.
M.p. Hattulassa.
Hyys sika mettään menee,
Kallelle marjoi tuomaan,
Punaisessa pussissa1,
Valkoisessa kassissa.
477. Ulvila. Tuomin. 59. — 90.
Amanta Kortelahti, 18 v.
Kehto-lauluia.
Huis sika mettään
Tuamaan lapselle marjoja,
Punasella pusilla,
Karvasella kassilla,
5 Sinisellä sissillä,
*Häntas alla laukussa,
Sokereita joukossa*.
478. Ahlainen. Nurmela n. 4. — 20.
Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v.
Huis sika mettää
tuomaan lapselle marjoja,
punaisella1 pussilla,
karvaisella1 kassilla,
5 liäntäs1 alla varjossa,
ettei kylän pojat saa.
479. Noormarkku. Österlund n. 7. 19.
—20.
Maria Vahlman, 81 v.
Tuutulaulu.
Huis sika mettää
Tuomaa lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Sinisellä kassilla,
5 Karva selin säkillä.
480. Noormarkku. Ollinen n. 605.
—89.
Noormarkku. Miina Limperi, 29 v.
Kuullut Karoliina Simulalta.
Huis sika mettää
Tuamaa lapsella marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla!
s Pannaa ämpäri kaulaa,
Kuusen hako häntää.
481 . Merikarvia. Romppanen n. 7.
—89.
Hui, sika, metsään
Tuomaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla!
476. x pussi|a| : pussissa.
478. l kk:ssa iso alkukirjain.
lluis sika mettään. 482—489.
201
482. Merikarvia. Roslin M, n. S.
—88.
Hyis, sika. mettään
Tuomaan Maijulle marjoja
Punasella pussisella,
♦Karvasella kassisella*,
5 Sinisellä Säkkisellä,
Tuohisella tokkosellal
Ilyis. sika. mettään j.n.e.
483. Oripää. Vihervaara n. 2359.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Äe/i/o/(7i//i/.
Huis, sika, mettän perrään
Ennenkon laps ylös herrää.
484. Oripää. Vihervaara n. 2360.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Huis, sika, mettään
Lapsell marjoi tilamaan
Punasella pussilla.
Karvasella kassilla,
5 Hännän alla roppasella.
485. Oripää. Vihervaara n. 2377.
—11.
Oripää. Maistiina Anttila, 78 v.
Kehtolaulu.
Huis, sika. mettään
Tilamaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla,
5 Hännän alla kassilla!
486. Oripää. Tallgren n. 48. — 14.
Fiina Virtanen. M.p. Maariassa.
Huis sika mettään
tuomaan lapsille marjoja,
punasella pussilla.
hännän alla kassilla.
487. Loimaa. Vihervaara n. 4464.
—13.
Tuutulaulu.
Huis kissa mettään
Tilamaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
sinisellä kassilla!
488. Loimaa. Vihcrraam n. 4821.
—19.
Emilia Niemi, 43 v.
Kehtolaulu.
Huis sika mettään
Tuomaan (lapsen niini, esim.)
Villelle marjoja,
Punaisella pussilla,
Karvaisella kassilla.
5 Äiti kullan nukuttaa
Ja univirren laulaa.
Paina pikku silmä kii'(nni)
Ja nuku Herran rauhaan.
489. Loimaa. Vihervaara n. 240.
—09.
Pöytyä. Kullina. Vappu Uusitalo,
36 v. Kuullut kotipit. Loimaalla.
Kehtolaulu.
Huis sika mettään
lapsille marjoja tilamaan
punasell pussill,
karvaseU kassin.
s sinisell sakill.
202
Kehtolauluja.
490. Loimaa. Hollo E, n. 574. —09.
Huis sika mettään
Tuomaan Vilholle1 marjoja,
Punasella pussilla .
Sinisellä kassilla.
491 . Alastaro. Vihervaara n. 2464.
—11.
Virtsanoja. Markulan emäntä, n.
45 v. Kuullut Vampulassa.
Huis, sika, mettään
Tuamaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla!
492. Alastaro. Vihervaara n. 2470.
—11.
Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v.
Kehtolaulu.
Huis, sika, mettään
Tuamaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla,
5 Ropposella hännän alla!
493. Alastaro. Vihervaara n. 2416.
—11.
Sikilä. N. 40 vuotias vainio.
Kehtolaulu .
Huis, sika, mettään
Tuamaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla,
.i I länläs alla kukkarosa.
Katto vaan, ettes pissaa!
494. Alastaro. Vihervaara n. 2418.
—11.
Sikilä. Vihtori Ääri, 34 v.
Kehtolaulu.
Huis, sika, mettään
Tuamaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Kellasella kassilla!
494 «. Alastaro. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäkiö Eeva, n. 354.
—24—25.
Amanda Kajala, 64-v.
Huis sika mettän perrään
Vauvalle marjoja tuomaan,
Punasella pussilla ,
Karvasella kassilla,
5 Keltasella kessillä,
Leuan alla lekkerillä,
Hännän alla rappasilla.
Tule sitten takasin,
Kun vauva unesta herää.
495. Huittinen. Hirsikoski Anna, n.
5.-^24.
Huis sika, huis sika mettän per-
rään
tuomaan lapselle1 marjoja puna-
sella pussilla,
sinisellä kassilla, näntas alla hie-
putellen,
vattas alla varjossa.
496. Huittinen. Saarimaa n. 400.
—09.
Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut
Huittisissa. M.p. Paattisissa.
490. x sana kk:ssa alleviivattu.
495. ' r. selitetty »Tuuditettavan nimi
Hui- sika mettään. 496—503.
203
Iluis. sika, Hirttään
tuomaa lapselle1 marjoi
punasella pussilla
ja karvasella kassilla
b häntänsä alla kukkarosa,
vattansa alla kaukalosa.
497. Punkalaidun. Vihervaaran. 241.
—09.
\ anttila. Kalle Nygard, 45 v. Kuul-
lut synt. pit. Tyrväällä.
Kehtolaulu.
Huis sika Hirttään
tuamaan lapsille marjoja
sinisellä säkkiBellä,
punasella pussisella
5 kaara sitten kaukaloon
että lapsel syärä saa.
498. Punkalaidun. Moision. 6. — 10.
Il.iviokoski. Suutari Hakenberg.
n. 7o v.
Iluis sika, huis sika,
Mettän perään,
Tule sitten takasin
Kun lapseni herää.
5 Iluis sika uiettän päälle
'ruiuiiaan lapselle marjat tänne.
Punasella pussisella,
Sinisellä Säkkisellä,
Leukas alla t[u]okkosella,
io Häntää alla kukkarolla;
Tuo suussas' lisää,
Kaada kaikki kaukaloon,
Että lajisi syödä saa.
499. Punkalaidun. Moisio n. 26. —10.
Hui< sika mettään.
tuo lapeille marjoja,
sinisellä Säkkisellä.
punasella pussisella,
s roikota, voikota,
kaada kaikki kaukaloon,
että lapsel syödä saa.
500. Harjavalta. Ruusunen n. 90.
—03.
Iluis sika mettään.
Huis sika mettään
Tuomaan lapselle marjoja
Punasella linssillä,
Karvasella kassilla,
5 Hännän alla hepsuttaa.
501. Kokemäki. Sallgen n. 7. —90.
Huis koira mettään
tuomaan lapsella marjoja,
punaisella pussilla,
karvaisella kassilla.
s hännän alla laukulla,
sokerin paloja joukossa
502. Kokemäki. Ahti n. 4. —93.
Kiettare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul-
lut Johanna Ojalalta.
Huis. sika. mettään,
Tuamaan lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla.
503. Kokemäki. Kujanpää n. 1. —
' »/U20.
Manta Salonen, 44 v.
Huis sika mettään
tuumaan lapsille marjoja,
punasella pussilla,
'■'". ' tuomaa m piika! : t. *lapselle*.
204
Kehtolauluja.
karvasella kassilla
5 hännän alla laukussa,
sokereita joukossa.
504. Kokemäki. Lenvpainen n. 5. -
5/i 04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kehtolaulu.
Huis sika metsään menee
Tuomaan (Martalle) marjoja
Punasella pussilla,
Karvaisella kassilla
5 Hännän alla laukussa,
Sokeritoppi joukossa.
505. Kokemäki. Paasikivi n. 19. -
w/1203.
Kuoppala. Verner Palmu.
Huis, sika, mettään,
Lapselle marjoja tuomaan
Pn naisella pussilla,
Karvaisella kassilla,
5 Hännän alla laukussa,
Sokereita joukossa!
506. Kokemäki. Santavirta n. 4. — 03.
Sapilä. Manta Sillanpää, 50 v. Kuul-
lut Miina Hakanpäältä Kiettaren
kylästä.
Kehtolaulu.
Huis sika metsään,
Tuomaan lapselle marjoja,
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla.
507. Kauvatsa. Santavirta n. 74.
—05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
Kehtolaulu.
Huis sika metsään,
tuomaan lapselle marjoja,
punasella pussilla,
karvasella kassilla,
b häntäns alla lieputtellee,
paskan liepukkeita.
508. Tyrvää. Katajaranta n. 284.
—07.
Tyrvään kylä. Katariina Palmgren,
62 v.
Lastenloru.
Huis sika metsään!
Mene mäen ottaan,
Lapselle marjoja ottaan,
Punaselle pussisella ,
5 Sinisellä Säkkisellä!
509. -Tyrvää. Kullaa n. 218. —
9/i 04.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään
kylästä.
Huis, sika, mettään!
Tuo sieltä lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Sinisellä säkillä,
5 Karvasella kassilla,
Tuohisella toosalla,
Korialla kompsulla,
Häntäs alla hieputtele,
Tuo sielä ja kieputtele!
510. Tyrvää. Pakula V. F, n. 67. —
Kalliala. Miina Isokäki. 5" v. Kuul-
lut Vappu Silvanderilta.
Huis, sika, mettästä marjoja
tuamaan
Huis sika mettään. 510—517.
205
punasella pussisella,
karvasella kassisella,
sinisellä' säkkiflellä,
5 tuahisella ropposella!
511. Mouhijärvi. Laine T, n. 152.
—93.
Huis. Bika, mettään
tuomaan sieltä marjoja
punasella pussisella,
karvasella kassisella,
s leukas' alla lessuttele,
häntäs' alla hessuttele!
512. Kankaanpää. Laiho n. 303.
—90.
Niinisalo. Maija Mattila, 64 v.
Hus, sika, mettään,
Tuo lapselle marjoja
Punasella pussusella,
Sinisellä säkkysellä,
5 Karvasella kassusella!
513. Kankaanpää. Laiho n. 308.
—90.
Santra Hakkuri, 21 v.
Huis, sika, mettään
Tuomaan lapsille marjoja
Punasella pussusella,
Sinisellä säkkysellä,
5 Karvasella kassusella,
Häntäs alla roppisella!
514. Jämijärvi. Välisalo n. 10. — 02.
Hilda Viitahalme, 31 v.
Huis sika metsään.
Huis gika mettään.
tuomaan lapselle marjoja,
punasella pussisella,
sinisellä säkkysellä,
5 karvasella kassilla
hännän alla tuokkosella.
514 a. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa-
ri no. n. 17. — 31.
Iso-Röyhiö. Liina Keskinen.
Huis1 sika mettfn,
menen^mäen imkkän,
m -ukis si;ilt ;i marjat kaikki
hihna n^koppän,
65 pualukoita, juamukoita j. n. e.
515. Honkajoki. Kallio V. -f.n.822.
—09.
Huis. kissa, metsään
Tiia maanlapselle marjoja
Punasella pussusella,
Sinisellä säkkysellä,
5 Karvasella kassusella!
516. [{onko joki. Kallio I". J, n. 1 IS2.
-16U13.
Juliana Itavaara, 55 v. M.p. Iso-
joen Koresj arvella.
Huis sika mettähän
timmaan lapselle marjoja
punasella pussusella,
sinisellä säkkysellä,
karvasella kassisella.
517. Karvia. Kaukamaa L, n. 32. —
lI»30.
Koskiperä. Emelia Mäkinen, 53 v.
Huis sika mettään!
514 a. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
206
Kehtolauluja.
Tuo lapselle marjoja
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla!
518. Karvia. Rauhamaa L, n. 33. -
3A 30-
Ammälänkylä. Joosef iina Jokinen,
80 v.
Huis sika mettään!
Tuo lapselle marjoja
Punasella pussosella,
Karvasella kassosella!
519. Karvia. Kaukamaa L, n. 34.
- 6/o 30.
Tuulenkulma. Kaisa Moisio, 81 v.
Huis sika mettään,
Tuo lapselle marjoja
Pikkuisella pussusella,
Vanhan ämmän kassusella.
520. Karvia. Kaukamaa L, n. 35.
- 3% 30.
Mustakoskenkylä. Emilia Alanko,
28 v.
Näin sika mettähän menee,
Kipin, kapin, kotiot^tulee.
Tuo marjoja
Punasella pussosella,
s Karvasella Säkkisellä,
Pistää pikku suuhun.
521. Parkano. Alanen Viljo, n. 21*.
—30.
Alaskylä. Maria Alanen n. 59 v.
Huis' sika mettään
Mene mäen ottaan!
Tuo lapselle marjoja
Sinisellä Säkkisellä,
5 Vaskisella vakkasella,
Karvasella kassusella
Kertoja kuullut laulun iso-isänsä
sisarelta Vappu Hirvimäeltä.
522. Vesilahti. Hels.Suom. Normaali*
lys. konv. : Lindroos n. 15*. — 92.
Kirkonkylä. Judith Lindroos, 50 v.
synt. Kuhmalahden Haapsaaren ky-
lässä.
Kehtolaulu.
Huis sika mettään,
mene mäjen ottaan.
tua siältä Liisalle (nimi yleensä)
marjoja,
punasella pussosella ,
5 sinisellä Säkkisellä,
leukas alla lekkerissä,
vattas alla vakkasessa.
522 a. Lempäälä. Helin Olga, n.- 12.
—21—22.
Kalle Helin, 60-v.
Huis sika mettään,
Tuo lapselle marjoja,
Punaisella pussilla,
Sinisellä Säkkisellä,
s Valkoisella vakkasella,
Mene mäest' ottaan,
Häntäs alla keikuttele.
523. Pirkkala. Starck n. 10*. —89.
Huis sika mettään,
mene mä'en ottaan
noukkiin marjoja lapsen koppaan,
punasella pussisella,
5 sinisellä Säkkisellä,
Valkosella vakkasella,
toisin
Huis sika mettään. 523 530
207
lapsen koppaan
Lapsi ne itte tu'ee ottaan
ei sika saa kulkeen lapsen kop-
paa
524. Tampere. Ennegren n. 2d*. —86.
Tilda ESnnegren.
Minä laulan lapselleni pitkän
virren
Nin kun yhden seinä hirren:
Huis sika mettään,
Yli mäjen ottaan
i Tiianiaan lapselle marjoja
sinisessä Säkkisessä,
Ja punasessa pnssisessa.
525. Tampere. Kallio V. ./, n. 815*.
—09.
Kuultu unin .n v. sitten Tampereen
puolella.
Huis sika metsään
Tuomaan lapselle marjoja
Punaisella pussisella
Sinisellä Säkkisellä.
525 a. Tampere. Lindström Olga. n.
17. —18.
Huis sika metsään,
mene mäen nukkaan,
in niki sieltä marjoja,
pikku matin koppaan.
526. Tampereen seudut. Niemin. 643*.
—91.
Kittis, kultu kelkkailla,
Huis, sika satulaselkä,
Mene'" mäen ottaan*,
Tua sialta lapselle'" marjoja
i Sinisellä Säkkisellä,
Punasella pussisella
Valkosella vakkasella!
527. Ylöjärvi. Pohjankanervo /'. n.
30. M 7.7/.
Kirkonkylä. Kust. Aiv. Koivisto,
64 v. M.p. Kunnalliskodissa.
Huis sika mettään
tiin sieltä lapselle marjoja
sinisellä sissisellä,
punasella pussisella.
528. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n.
34 w731.
Kirkonkylä. Eeva s, uninen, 95 v.
M.|>. Kunnalliskodissa.
Huis sika mettään
lapselle marjoja noukkii
pienellä tanokoppasella.
529. Kangasala. Lilius n. 128*. —88.
Hjalmar Pinne, 13 v.
Huis sika metsään,
Mene Ainolle marjoja tuomaan
Punaisella pussisella,
sinisellä Säkkisellä,
5 Valkoisella vakkasella
Kyllä sinä meidän portin tie jät
Haka alla, pyörä päällä
Tervaristi pyörän päällä.
530. Sahalahti. Helin n. 12*. —03.
Sika marjaan.
i Yhdistetty useammista toisinnoista)
Huis sika mettään
Mene mäen ottaan
Tua lapselle marjoja
Sinisellä Säkkisellä,
208
Kehtolauluja.
5 Punasella pussosella,
Häntäs alla häkkisellä (ssä),
Vattas alla vakkasella (ssa),
Leukas alla lekkerillä (ssä),
Kuanos alla koppasella (ssa),
10 Älä itte noppaa,
noppaa lapsen koppaan.
531. Kuhmalahti. Lindroos n. 17*.
—88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen,
Kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta.
Muistiinp. Tottij arvella.
Huis sika mettään,
Mene mäen ottaan.
Tuo sieltä lapselle marjoja,
Punasella pussisella,
5 Sinisellä silkkisellä,
Kurkkus' alla kuppisessa,
Leukas' alla lekkusessa,
Vattas' alla vakkasessa,
Häntäs alla häkkisessä.
532. Eräjärvi. Järvinen N, n.
Sika juoksi sinne tänne,
Kaukalo sian suussa.
Pikku poika kaukalossa.
Huis sika mettään,
s Tuo lapselle marjoja,
Punasella pussisella,
Sinisellä Säkkisellä,
Keltasella kukkarolla,
Häntäs alla häkkisessä.
io Leukas alla lekkusessa,
Vattas alla vakkusessa,
Korvas alla koppasessa.
Roikota, roikuta.
23*.
-53.
Hae, hae Lassin Kaijaa,
15 Kupparin Kirsti. Jämsän Maija,
Rimppapirjo, Rampsun Anna,
Längelmäellä tansaa,
Hakohäntänsä kanssa.
47'
533. Eräjärvi. TyysM (2209) n.
—07.
II iii* si lm mettään.
Huis sika mettään!
Mitäs sika mettäs?
Marjoja tuomaan
Punaisella pussilla,
5 Sinisellä säkillä,
Kori j alla konttisella,
Vaskisella vakkasella,
Kultasella kuppisella ,
Maalatulla maljasella.
534. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 25*.
—08.
Huis sika mettä
mene mäen ottaa,
marjoja noppaa
lapsen koppaan.
535. Orihvesi. Kesälä n. 43. — 09.
Huis sika metsään
Mene metsän perrään!
Älä tul ennen takasiin
Ennen^kun lapsi herrää.
536. Orihvesi. Jokinen, n. 2*. — 03.
Lasten laulu.
Huis sika metsää
mene mäen nokkaan,
Tuo sieltä marjoja
Matti pojan1 koppaan.
536. 1 myöskin Maijalikan koppaan ja nimeä voi muutta[al miksi tahtoo. Ker.sel.
Huis sika mettään. 53>
209
537. Orihv. Jokinen, n. 3*. —03.
Leena Tervala, 64 v.
Lasten laulu.
Buis sik.i metsään
mene mäjen nokkaan.
Tuo sieltä marjoja
sinisellä Säkkisellä
5 punasella pussisella
pikku vauvan koppaan.
537 <;. Kuru. Pohjankanervo T, n.
13. 21 ;.'.'/.
Länsi-Aura. Hilma Valkeejärvi,
65 v.
Huis sika mettään
marjoja liakeen
punasella pussilla.
valkealla vakalla,
5 sinisillä säkillä
tuomaan pojulle (tytölle)
marjoja
538. [Ruov.?\ Paldani n. 117*. —52.
Lasta tuutiessa.
Huis sijat mettään,
Kettuja pettään,
Oravia ottaan,
Jäniksiä jättään;
5 Minä menen mettään.
Tuon lapselle marjoja.
Punasella pussisella,
Sinisellä Säkkisellä,
Valkosella vakkasella,
io Kultasella kelkkasella.
538 <'.. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sein. Mäki Helmi, n. 3i6 — 25.
Josef iina Mäki, 59 v.
Huis sika mettään,
mene mäen nokkaan,
noukis sieltä marjoja
pikku Ainon koppaan.
538 /?. Ruovesi. Hameenlinnan alak.
sem. Mäki Helmi, n, 347. — 25.
Josefiina Mäki, 59-v.
Huis sika mettään
marjoja tuomaan,
punasella pussilla,
sinisellä säkillä.
5 Valkosella vakalla,
keltasella kelkalla,
tule jouluksi kotiin.
538 y. Ruovesi. Luulonen Ahto, n. 23.
—13—15.
\ isuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.
Tuutilaulu.
Huis sika mettään,
Mene mäen nokkaan,
Tuo sieltä marjoja,
Helmin koppaan.
5 Punasella pussilla .
Keltasella kelkalla,
Tuo niitä oikeen paljo.
539. Virmt. Leander n. 9*. — 13.
Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Huis sika mettään,
pikku tytölle marjoja tuomaan
punasella pussilla,
sinisellä säkillä.
5 vattanalla vakkasissa.
14
210
Kehtolauluja.
54C. Satakunta. Petelius n. 14. — 15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailla, ei muista keneltä.
Leikki-laulu.
Huis sika mettään
Tuumaan lapselle marjoja,
Mansikoita mustikoita1,
Kypsiä ja makeoita,
Punasella pussilla,
Karvasella kassilla.
Huru huru hummalla kirkkoon.
541 . Luvia. Riikonen, siv. 40. — 95.
Luvian luodot. Emäntä Vesterlund-
Maanpää, 45 v.
Hu 's1, hurs\ Humullaan,
Ta kuperin Tannulaan,
Eurassa ehtoolla,
Kokemäell' puhteella,
5 Siell' kuko puuroo keitt'
Ja kana kastett' lämmitt'.
542. Nakkila. Lampola n. 6. — 89.
Huis, humma, Huittisiin,
Euraan ehtoolle,
Kokemäelle puhteelle!
Siellä kukko puuron keittää,
s Kana kasteen lämmittää.
Pikku lintu lusikat pesi1,
Y;ires marja tallin loi,
Harakka herrain hevoset juotti.
Korppi ruuhen kansi.
543. Pori. Grönholm n. 147. —89.
Marjaana Grönholm, 72 v. Kuullut
I hilassa.
540. ' kk:ssa iso alkukirjain.
542. 1 pes ee : pesi.
544. ' ka[n[ : kakol. — 2 yi. [kastee]l.
[lallijl.
545. J |toijpesi : p.
Lapsille.
Siellä kukko puuron keitti,
kana kasteen lämmitti,
pikku lintu voin sulatti,
harakat hevoset juotti,
s vares-Maija tallin loi.
544. Pori. Tuomi n. 118. —91.
Fanny Ekqvist, 16 v.
Tätilä.
Huis lmnnu tätilään,
Täti kakol1 leipo,
Pani paljo voita päälle,
kanam nmnav verta.
s Se sulas suuhun.
Se meni luuhun,
Kukko puuron keitti.
Kana kasteen2 lämmitti.
Harakka hiärimen nuali,
io Pikku lintu lusikat3 pesi,
Tallimaija4 tallin5 loi,
Korppi hevoset juotti.
545. Porinseutu. Suom. Kuval. toim.
Vuollekoski n. 5. — 23.
Huru, huru Huittisiin.
takatietä Takkulaan,
Eurajoell' ehtool,
Kokeinäel' puhteel,
s kukko puuron keitti,
kana kasteen lämmitti,
pikkulintu lusikat pesi1.
varesmaija tallin loi.
harakka hevoset juotti,
io ja korppi antoi hevoselle heiniä.
— - 3 yi. [lusikajk. — 4 yi. Varesmaija].
lluru huru hummalla kirkkoon. 545 o
211
545 a. Ahlainen. Hämeenlinnan äldk.
sem. Haapala Anni, n. 130.
24 25.
Maria Ranta, 65 vuo
t ii humma tätilään,
täti leipoo suuren kakon,
panee paljoa voita päälle.
546. Noormarkku. (Uinun n. 609.
—89.
Fimpyy. Juha Salomoonin poika,
j7 v.
Iluis. lniis Hunnulaa,
Takatiätä Tannulaa,
Euralla ehtoolla,
Kokemäellä puhteella!
5 Kukko siälä puuron keitti,
Kana kasteel Lämmitti,
Pikkulintu lusikap pesi,
Harakka Maija talli! loi.
Harakka krikkas tallim pääll':
io Kriks kraks kreijaa,
Tul huamem meill'.
- il sylttyy syädä ,j;i
Tamitalvaa juada.
547. Noormarkku. Ollint n n. 608.
—89.
llui-<. huis Hunnulaa,
Takatiätä Tannulaa,
Euralla ehtoolla,
Kokemäellä puhteella.
6 Kukko siälä puuron keitti,
Kana kasteel lämmitti,
Pikkulintu lusikap pesi,
Harakka-Maija talli] loi.
Kriis, kraas kreijjaa
io Tul' huamem meill',
Meill' leivotaa:
Saat voitakakkoo syädä
Ja riaskahäppyy juada.
548. Noormarkku. Lindgren n. 22.
—92.
Hilma Vppelqvist.
I anha runo.
Iluis, huis, Huittisii,
Takatietä Takkusii,
Euraan ehtoolla,
Kokemäellä puhteella!
s Kukko siellä puuron kiitti.
Kana kasteen lämmitti,
Harakka hevoisel kotia toi,
Varen Maija tullin loi.
Tannullan emon kellot soi
io Eurassa ehtoolla,
Kokemäellä puhteella.
549. Siikainen. Lindqvist Terttu,n.4.
-30.
i itamo.
Iluis hummalla tätilään,
täti kukon leipoo,
panee paljon voitu päälle,
päskysen munan verran.
550. Siikainen. Oksanen Kuiri. n. ■">.
—30.
[son-Salon vanhalta emännältä,
76 v.
Iluis sika lluiskilunn,
takatietä Takkilaan,
Euralle ehtooks,
Kokemäelle puhteeks,
5 kukko siälä puuron keittää,
kana kasteen lämmittää,
pikku lintu lusikat pesee,
212
Kehtolauluja.
sitte mennää käskee viaeraita syö-
mää.
551 . Siikainen. Oksanen Katri, n. 6.
—30.
Viinamäen isännältä, n. 50 v.
Huis sika Hunnillaan.
Takatietä Tannulaan
552. Siikainen. Oksanen Katri, n. 9.
—30.
Sitomaniemen isännältä, 50 v.
Huis sika Humalan,
takatietä Takkulan,
tua0män lapselle marjoja
punasella pussusella,
5 karvasella kassusella ,
keltasella kelkkusella.
553. Siikainen. Oksanen Katri, n. 10.
—30.
Lammin nuorelta isännältä, n. 50 v.
Huis sika Huiskilaan,
takatietä Takkilaan,
Euralle ehtooks,
Kokemäelle puhteeks,
5 kukko siellä puuron keittää,
kana hierimeiiwkraappii,
pikkulinnut lusikat pesee,
varpunen voita sulatti
vares-maija tallin luo ja kellot
soitteli.
554. Oripää. Tallgren n. 43. — 14.
Fiina Virtanen.
Huis humina Huittisiin,
Palojoelle1 pappisiin,
tatin tykö vieraisiin.
Tätiläs on paha koira
5 puri humman jalan poikki.
Täti leipoo ison kakun
panee paljon voita päälle,
silittelee sianlihalla,
kaunistelee kananmunalla.
io Harakka heitti hummalle heinä.
555. Örinää. Vihervaara n. 2364.
—11.
Oripää. Maistiina Anttila, 78 v.
Kehtolaulu.
Huis, humma, Huittisiin,
Palojoelle Pappisiin,
Tatin tyjö viara isiin!
Täti leipoo ison kakon,
5 Pannee paljon voita päälle,
silittellee siallihalla,
Kaunistellee kanammunilla. ■
556. Loimaa. Hollo n. 570. —09.
Huis humma Huittisiin,
Tatin tykö vieraisiin,
Täti leipoo ison kakon,
Pannee paljo voita päälle,
5 Liikkiön sian linnaa,
Karpion kanan munia.
Kukko puuron keittää,
Kana riaskan lämmittää,
Västäräkki voin sulattaa,
io Pikkulintu lusikat hakkee,
Harakka katon päällä nauraa.
557. Loimaa. Tallgren n. 59. — 13.
Maria Tuominen. M.p. Maariassa.
Huis humma Huittisiin
554. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Huru liuru hummalla kirkkoon. 557 — 563.
213
tatin tykö vieraisiin.
Täti1 leipoo ison limpun
tällää paljon voita päälle,
5 kiiskiseii kiven verran,
pääskysen munan verran,
sinkun sianlihaa,
karpion kananmunia,
lehmän juustoa lisää.
558. Loimaa. Tallgren n. 18. — 14.
ttf.p. Maariassa. Maria Tuominen,
:.; v.
Buru, huru, hummalla kirk-
koon ajaa,
vaari1, vaari1, varsalla perässä
ravaa.
Poikkee Bieltä tätilään;
täti kakun leipoo,
b kukko puuron keittää,
kana rieskan lämmittää,
varpu suolan heittää,
pikku lintu lusikat pesee,
pääsky vieraat käskee.
559. Alastaro. Vihervaara ».. 3315.
—11.
\ Ihaiiicn. Manta Lindström, 12 v.
Kuiultaja hiki silP aikaa, kun toiset
pakkoon menivät:
»Huru, huru, Huittisiin,
Takatiätä Tammelaani»
560. Alastaro. Vihervaara n. 3311.
Sikilä. \ ilho Vieno, 45 v.
Huruttaja luki:
Huru, huru. Huittisiin,
Takatiätä Tammelaan!
Kukku sialä puuron keitti,
Kana riaskan lämmitti,
■ \ ästräkki lusikat pesi,
Pikku lintu voin sulautti.
Hors tallaa, lapsel porraa,
Kyll nyi jo lyniysä nilaan.
561. Alastaro. Vihervaara n. 2490.
—11.
^ Ihäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Kehtolaulu.
Iluis hummalla Huittisiin
Tatin tykö viaraisiin!
Täti leipoo suuren kakon,
Tällää paljon voita päälle.
562. Alastaro. Vihervaara n. 2457.
—11.
Sikilä. Julia Sulander, 52 v. Kuul-
lut Huittisissa.
Kehtolaulu.
Iluis. humma, Huittisiin,
Tatin tykö viaraisiin!
Täti leipo ison kakon,
Pani päälle paljun voita.
5 Humma puri lasta jalkaan.
563. Alastaro. Vihervaara n. 2431.
—11.
Yirtsanoja. Maijastiina Pellonperä,
81 v.
Iluis. humma, Huittisiin.
Takatiätä Tammelaan!
Siälä kukko puun m keitti,
Kana riaskan lämmitti,
5 Västräkki voin sulautti.
Pikku lintu lusikan pesi ja haki.
1 kkssa pieni alkukirjain.
558. ' Sana kk:ssa alleviivattu ja yi. väri.
21',
Kehtolauluja
564. Alastaro. Vihervaara n. 2424.
—11.
Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.
Kehtolaulu.
Huis hummalla kirkkoon,
Pala järven pappilaan!
Pappilasa oli pureva koira,
Puri lasta jalkaan.
5 Laps karas tärin1 tykö,
Täti leipo suuren kakun,
Pani paljon voita päälle,
Karvasen nokan verran.
565. Huittinen. Hirsikoski Anna. n. 4.
Huis hummalla kirkkoon,
Humma poikkes Pukkalaan1,
palas sieltä pappilaan.
Pappilas oli hihanen|!| koira, puri
lasta2 jalkaan,
Laps vietiin tatin tykö.
Täti kohta kakkoo teki,
5 Pani1 paljon voita päälle — pääs-
kysenmunan verran.
566. Huittinen. Hirsikoski Anna,
n. 16.—23/324.
Kukkoo keitti puuron,
Kana1 lämmitti kasteen,
Pikkulintu lusikan pesi,
Maija maiston suolan,
5 Liisa tuli ja lippas kaikki.
567. Punkalaidun. Moision. 25. —10.
Huis hummalla kirkkoon,
Palojärven pappilaan!
Pappilass'1 oli paha koira,
puri lasta jalkaan.
5 Lapsi vietiin tätilään;
täti leipo ison kakon,
pani paljon voita päälle,
silkiön sian lihoja,
karpion kanan munia.
568. Punkalaidun. Vihervaaran. 227.
—09.
Vanttila. Kalle Nygärd, 45 v. Kuul-
lut synt. pit. Tyrväällä.
Kehtolaulu.
Ptruu humma kirkkoon,
siältä sitte tätilään:
täti kakon leipoo,
ja pani paljo voita päälle,
5 pääskysen munan verta,
kirvesvarren mittaselta.
569. Harjmalla.
—03.
Ruusunen n. 89.
564. l r. ( = tädin).
565. » kk:ssa pieni alkukirjain.
566. ! kk:ssa pieni alkukirjain.
567. J kk:ssa pieni alkukirjain.
Huishumma.
Huis humma Huittisiin,
Takatietä Taitt isiin,
Palatessa pappilaan.
Pappilas oli iso koira,
5 Puri lasta jalkaan.
Laps karas tädin tyä,
Täti leevoi ison kakon,
Pani paljon voita päälle.
Piikulintu pesi lusikat,
io Harakka hakkas liavot,
Varesmajja tallil loi.
■ 2r. selitetty »Tuuditettavan nimi.»
II uni luun liumm;ill;i kirkk i 570—576.
215
570. Kokemäki. Suihin, „. 2. —90.
Minä menen kyllään.
tädin työ vieraisille.
Täti leipoo ison kakun.
pannee paljo voita päälle,
s p;i.isk\ sen munan verta.
571. Kokemäki. Lerrvpainen n. II.
Kuurnia. Hilja Rintanen, 13 v.
Kuullut isältään.
Huittisiin.
Huru. laini Huittisiin,
Takatietä Takkulaan,
Palatessa pappilaan!
Kukku siellä puuron kiitti.
5 Kana kasteen lämmitti.
Pikkulinnut lusikal pesi,
Varesmaija tallin loi.
572. Kokemäki. Santavirta «. 57.
—03.
Bäpilä. Amamia Sillanpää, 40 v.
Kehtolaulu.
Buru, liuni Huittisiin,
Takatietä Takkulaan,
Palas sieltä pappilaan,
Pappilassa "li pureva koira,
s Puri lasta jalkaan.
Laps vietiin tädin tykö,
Täti hipoi ison kakon,
Pani paljon voita päälle,
Pääskysen munan verran.
573. Kokemäki. Sallgen u. 12. —90.
Buru, huru Huittisiin,
takatietä Takkulaan.
palatessa pappilaan.
Kukko siellä puuron keitti,
.-, kana kasteen lämmitti,
VOi liakkini'11 voin sullaatti.
pikku lintu lusikal pesi,
vares Maija tallin loi,
harakka hevosille heiniä heitti.
574. Kauvatsa. Santavirta n. 78. — 05.
Kaakinmaa. Amanda Kaaki, '<'> v.
Krlit, ilmiln.
Huru huru Huittisiin.
Takatietä Takkulaan.
Täti siellä vellun keitti.
Pikku lintu lusikat pesi,
5 Harakka kauhan nuoli
575. Tyrvää. Pakula I". I'. n. m.
-*/z12.
Kalliala. Miina [sokäki, .">: v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
Ptruu hummalla kirkkoon,
poiketaan siälä tätilään.
Täti kakon leipoo
ja kukko puuron keittää,
5 kana riaskan lämmittää
ja katti kauhat kanniskelee,
pikku lintu lusikat pesee
ja harakka tallin laisee
ja rästäräkki[!| voin sualaa
uija panee paljo voita kakon päälle.
576. Tyrvää. Nieminen n. 5. —22.
Amanda Virtanen, 70 v.
Pruus hummalla kirkkoon,
poike sieltä tätilään,
täti kakon leipoo,
kukko puuron keittää,
5 kana rieskan lämmittää,
pikkulintu lusikat p<
216
Kehtolauluja.
Tallimaija tallin ruokkoo,
Heikki hevost juottaa.
577. Tyrvää. Kullaa n. 35. — 14/i 03.
Tapiola.
Ptruu, humma, Huittisiin1,
Takatietä Takulle!
578. Tyrvää. Kullaa n. 22. — 13U 03.
Tapiola.
Lasien lauluja.
Huis, humma, kirkkoon,
Poikkee sieltä tätilään!
Täti kakon leipoo,
Kukko puuron keittää,
5 Kana rieskan lämmittää,
Harakka paran kaappi,
Vares voin laappii,
Pikkulintu lusikat pesee.
579. Tyrvää. Kullaa n. 221.— 13/i Oi.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
Kuullut äidiltää, kotoisin Tyrvään
kylästä.
Lastenlaulu.
Huru, huru Huittisiin1,
Takatietä Takkulaan,
Takkulasta pappilaan!
Pappilasa on vihanen koira,
5 Puri vauvaa jalkaan.
Vietiin lapsi tätilään.
Täti leipoo suuren kakon,
Pani paljon voita päälle,
Pääskysen munan verta.
580. Tyrvää. Kallio Väinö, n. 13.
20/ no
/12 "■*■
Hanna Kallio, 22 v. Kuullut Kaisa
Selin'iltä Tyrväältä.
Tpr hummalla kirkkoon men-
nään,
poikkee sieltä tätilään,
täti suuren kakon leipoo,
pani paljo voita päälle,
5 olis pannut enemmänkin,
mufei ollu kirnuttua.
Kukko puuron keittää,
kana. rieskan lämmittää,
pikku lintu lusikat pesee,
io harakka kauhan kaappii,
Antti tallin laasee,
N. itse hevoselle heiniä heittää.
581. Tyrvää. Katajaranta n. 285.
—07.
Tyrväänkylä. Katariina Palmgren,
62 v. Kuullut Riikka Ojansuulta Hei-
nolan pit. Onaliston kylästä.
Lastenloru.
Huis humma kirkkoon,
Poikkee sieltä tätilään!
Täti kakon leipoo,
Kukko puuron keittää,
5 Kana rieskan lämmittää,
Pikku lintu lusikat pesee,
Varesmaija tallin laasee ja
Harakka hevost ruokkii.
577. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
579. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
H uru liuru hummalla kirkkoon. 582—587.
217
582. Tyrvää. Aukee n. 3. — 1/803.
Lasien loruja.
Trpuus, humma kirkkoon,
poikkee sialta tätilään,
täti kakon leipoo,
kukku puuron koitta.!.
s kana naskan lämmittää,
pikkulintu lusikat pesee.
(Lauletaan lasta ruikuttaessa.)
583. Tyrvää. AhlsU dt n. 30. — 13/603.
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.
Kehtolaulu.
Tpruus hummalla kirkkoon!
Poikkee siältä tatin tyköl
Täti kakon leipoo,
Panee voita päälle
5 Jnnffnran verran.
Vares viaraal vastaan ottaa,
Harakka tallin kaappii.
Pikku lintu lusikat nualee.
584. Kiikoinen. Hahnsson n. 9 a}
—53.
Hut humma kirkkoon,
Poikkee8 siritä tätilään;
Täti kakon leipoo,
Kukko puuron keittää,
5 Kana rieskan lämmittää,
Tiiainen lusikat pessee,
Harakka kauhan kaappii,
Hiiri hierimen nuolee3,
Västäräkki voin sulauttaa.
5S4a. K i ihoin, n. Virittäjä siv. 2. 1912.
Hut humina kirkkoon,
Poikkee sieltä tätilään,
Täti kakon leipoo,
Kukko puuron keittää,
5 Kana rieskan Lämmittää,
Tiiainen lusikat pesee,
Västäräkki voin sulattaa,
(Harakka kauhan kaapii.
Hiiri hierimen nuolee).
585. Mouhijärvi. Laine T. n. 150.
-93.
1'tru humma, kirkkoon,
poikkee sieltä Tätilään,
täti kakon leipoo,
harakka puuron keittää,
g kana rieskan lämmittää,
västäräkki tallin laasee
ja pikkulintu lusikat pesee.
586. Suoniemi. Färm K, n. 18. — 22.
Johan Färm, 64 v.
Iluru. hurii, hummalla kirk-
koon,
poikkee sieltä tätilään.
Täti kakon leipoo ohrasista veh-
aäsistä,
klimppiä sianlihaa.
5 Voita puolen leiviskä;:.
587. Suoniemi. Färm I\.n.l7. — 22.
Hilma Sillanpää, 60 v.
Uuni liuru liuru liuru
hummalla kirkkoon,
poikkee sieltä tätilään;
täti kakon leipoo ohrasista, veh-
näsistä,
■'.. " Pnht. kirj. kokoelmassa n. 15. — *ATkup. kk:ssa toinen k. suluissa ja
alleviivattu. — 3 Säkeet: 7 — S alkup. kk:ssa p. lisätty.
218
Kehtolauluja.
5 kukko puuron keittää,
kana rieskan lämmittää,
pikkulintu lusikat pesee,
harakka tallin ajelee,
varis sen vasta laasee.
588. Laria. Nurmi F, n. 73. — 10/6 12.
A. Maja.
Täti kakon leipoo1,
Kukko puuron lämmittää, tai
keittää,
Kana rieskan lämmittää,
Hiiri hierimen nuolee,
5 Pikkulintu lusikat pesee,
Harakka-Maija tallin lakasee,
Harakka hevoset ruokkii.
589. Lavia. Nurmi F, n. 72. — 10/6 12.
A. Maja.
Huis sika Hunnulaa1.
Takatietä2 Tannulaa,
Poikkee sieltä tätilää!
Täti kakun leipoo,
5 Panee paljon voita päälle,
Pääskysen munan verran.
Antaa sen sitte Paavolle.
5.
590. Lavia. Kallio Saima.
- 10l1 20.
Niemi. Ester Koivisto, 69 v.
Trnus, truus1, hummalla kirk-
koon, | 593. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n. 9.
5 kana rieskan lämmittää,
harakka hierimen nualeskelee,
pikkulintu lusikat pesee
ja kaikkein parempana pidetään
siälä meidän
pikkuvauva.
591 . Suodenniemi Lahtinen n. 1. — 17.
Kehtolaulu.
Ptruus humma Huittilaan,
poikkee siältä Tätilään!
Täti ison kakon leipoo,
panee paljon voita päälle,
5 pääskysen munan verran.
Kukko puuron keitti,
kana kasteen lämmitti.
Harakka hiärimen nuoli,
varis tallin loi,
io korppi hevoselle heiniä toi.
592. Hämeenkyrö. Pahula V, n. 9.
—03.
Kuullut äidiltään, kotoisin Ikaali-
sista.
Tpruus hummalla kirkkoon!
Poikkee sieltä tätilään!
Täti kakon leipoo,
Kukko puuron keittää,
5 Lintu lusikat pesee,
Harakka tallin laisee.
poikkeen siältä tätilään,
täti kakon leipoo,
kukko puuron keittää,
—12.
Heinijärvi. Miina Lähteenmäki,
59 v.
588. 1 l|o[ipoo : leipoo.
589. » Hunnulaa a : 11. — 2 Takatiet|u| : Takatietä.
590. ' truus lliirl truus : t.t.
Hihii Iniru hummalla kirkkoon. '.■•:< — 598.
219
Tpruus hummalla kirkkoon,
poikkee sieltä tätilään;
täti kakon lei]
kukko puuron keittää,
5 pikku lintu lusikal pesee,
barakka hierimel kaappii,
tallin Maija tallittelee,
hevoset juottaa,
ja kellot soittaa.
io Hoi hittin, tittin!
594. Hämeenkyrö. Valkama n. 9.
21.
Kyröskoski. Amanda Valkama,
M v.
Tuutulaulu.
Ptruus hummalla kirkkoon,
poikkee sieltä tätilään,
täti kakon leipoo,
kukku puuron kiittää.
5 kana rieskan lämmittää,
harakka tallin lakasee.
Kurki tänne kutsuttiin.
käki tänne käskettiin,
kukkii ni.i ki.illi' ruvaalle.
595. I\iiiil:nii)i jiiiii. Laiho n. 314.
90.
Niinisalo. Juhanna Salo, 2" v.
(»n hummalla kirkkoon,
Poikkee sieltä Tätilään!
Täti kakon leipoo,
Kukko puuron keittää,
5 Harakka hierimen nuolee1,
Pikku lintu voin suolaa ja lusikat
pesee,
Varpuset värin kantaa,
Korppi hevosel ruokkii.
Vares tallin luo.
596. Jämijärvi. Välisalo n. 15. 02.
Pietari Välisalo, 70 v.
Kirkkaan
Hoi hummalla kirkkoon.
poikkee sieltä tätileen!
Täti kakon lei]
kukko puuron keittee,
b harakka hiärimen1 kaappii
pikkulintu lusikal pesee,
ja varis tallin laattian laisee.
597. Kurrin. Kaukomaa L. n. 36.
-ml,30.
Mustakoskenkylä. Emilia Alanko,
28 v.
Körön, körön, kirkkoon.
Papin muorin penkkiin,
H iiski.i ll.i ruunalla,
Valkosella valkalla,
-> Hopiaisella helmellä,
Kukko siellä puuron keitti,
Kana mairon lämmitti,
Pikkulintu lusikat pesi,
Västäräkki voita sulaa.
io Harakka kauhan kaappii,
Varis vieraat vastaan ottaa.
598. Kanin. Kaukomaa L. n. 37.
30 6 30.
Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 V.
Konin, körön, kirkolle,
Pappilan mummun penkille!
Kukko siel puuron keittää,
1 Ss:n alkup. järj. = 6,5; numeroilla muutettu.
596. ' hilelrimen : hiärimen.
220
Kehtolauluja.
Kana mairon lämmittää,
5 Pikkulintu lusikan tuo
Varis paran kaappii.
599. Vesil. Heh. Suom. Normaalilys.
Uonv.: Lindroos n. 20*. — 92.
[Kirkokylä]. Helmi Lindroos, 13v.
Leikkiloruja.
Hop hop hummalla kirkkoon,
poikkee siältä tätilään,
täti kakon leipoo,
kukko puuron keittää,
5 kana mailon lämmittää,
pikku lintu lusikat pesee,
harakka tallin laasee,
kotka elellä tiätä tallaa,
huutaa raitta rallaa!
60C. Tottijärvi. Rekola n. 62*. —04.
Sorva.
Tuutulaulu.
1 [uru huru huru huru hummalla
kirkkoon
Poikkee sieltä Tätilään!
Täti kakon leipoo,
Panee paljo voita päälle.
5 Kukko puuron keittää,
Kana mairon lämmittää,
Västäräkki voin sulaa,
Pikkulintu lusikapwpesee,
Katti kauhak^kanniskelee,
io Hiiri hiärimen kaappii,
Varis tallil^laasee,
Harakka hevoset juattaa.
Virsi loppu,
Lapsi nukku.
601. Lempäälä. Vihervaara n. 4391.
—13.
Tuulilaulu.
Huru huru hummalla kirkkoon,
Pahalla varsalla pappilaan.
Pappilas oli paha koira,
Puri lasta jalkaan.
5 Lapsi vietiin tädin tykö:
Täti kakon leipo,
Pani paljon voita päälle,
Pääskysen munan verran.
602. Lempäälä. Leander n. 69* . — 13.
Maija Mäkinen. 64 v. Muistiinp.
Hauholla.
Huis hummalla kirkkoon,
poikkee sieltä pappilaan,
pappilas1 on vihanen koira,
puri lasta jalkaan,
s laps vietiin tätilään,
täti leipo suuren kaakun,
pani paljon voita päälle,
pääskysen munan verran.
603. Lempäälä. Helin Olga, n. 13.
—21—22.
Kalle Helin, 60 v.
Huis hummalla kirkkoon,
Pahalla varsalla pappilaan!
Pappilass' oli paha koira:
Puri1 lasta jalkaan.
5 Lapsi vietiin tätilään.
Täti leipo suuren kakun.
Pani paljon voita päälle.
pääskysen munan verran,
liikkiön sianlihoja,
io karpion kananmunia2.
602. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
i 03. ' kk:ssi pieni alkukirj. — 2 Vrt. säk.
9 — 10 Eliinin surmarunoon.
Huru h nrn hummalla kirkkoon. 603— 608a
Tl\
Kukko puuron keitti,
Kana rieskan lämmitti.
Pikkulintu lusikat pesi
Hiistakka voin sulaa
15 Harakka hierimen kraappi.
Varis tallin lakiisi.
6C4. Pirkkala. Starck n.!)*. —89.
Iluis hummalla kirkkoon,
poikkee tieltä tätilään.
Täti k.i k" n leipoo
kukk" puuron keittää,
5 kana rieskan lämmittää,
västäräkki voin sulaa,
pikku lintu lusikat pesee.
Varis tallin Ia(k)asee,
harakka humman juottaa.
io Korppi kotio konkottelee,
kettu kellot kilistelee.
605. Tampere. Ennegren ti. 5*. — 86.
Tilda Ennegren.
Lasten laulu.
Huis humma tätilään
Poikkes tiältä pappilaan.
Pappilass' oli paha koira
Puri humman jalkaan.
5 Täti leipo suuren kakun
Pani voita päälle,
Sian lihalla silitteli.
Kanan munalla kaunisteli.
606. Tampere, s, rh, T, n. 28*. —04.
Laulu lanta polvella hyssytläissä.
Huru hummalla kirkkoon
Pahalla varsalla pappilaan,
Pappilassa oli paha koira,
Puri lasia jalkaan.
607. Tampere. Kallio V. J, n. 814*.
09.
Kuulin n 'ei v. sitten Tampereen
puolella.
Huis hummalla kirkkoon
Poikkee sieltä Tätilään.
Täti leipoo suuren kakon,
Panee paljon voita päälle.
5 Kukko puuron keittää,
Kana rieskan lämmittää,
Pikku lintu lusikat pesee,
Lehmä maidon antaa.
Varis hevoset juottaa.
608. Tampere. Loukolan. 47*. — 14.
Herman Mäkinen. -JS v.
Huru huru hummalla kirkkoiin
poikkee tätilään
täti kakon leipoo,
kukko puuron keittää,
s pikku lintu lusikat pesee,
harakka tallin lakasee.
Hoetaan pikkulasta polvella töys-
syttä*".'
608 a. Tampere. Lindström "If/a, n.
19. —18.
Huru huru hummalla kirkkoon.
poikkee sieltä tätilään.
Täti kakun leipoo,
kukko puuron keittää,
s kana maidon lämmittää,
pikku lintu lusikat pesee,
harakka1 haudan kaivaa.
608 a. ■ Sakeissa 7. 9— 10 iso alkukirjain.
222
Kehtolauluja.
Matti maahan pannaan,
kissa kellot soittaa
10 koira kotia koittaa.
6C8 /3. Tampere. Jussila K. V, n. 6.
—23—26.
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.
Huisku hummalla kirkolle,
poikkee sieltä tätilään.
Täti kakon leipoo.
Tikku lintu lusikat pesee,
5 keittää (lapsen nimi) puuroo.
6C8 y. Tampere. Jussila K. V, n. 11.
—23—26.
K. A. Elonheimo (Etrenius), 70 v.
Huis hummalla mettään
Palojärven pappilaan.
Pappilas1 oli paha koira
puri (lapsen nimi) jalkaan.
5 (lapsen nimi) vietiin tätilään;
täti leipo suuren (kakun) leivän
pani paljon voita päälle
liikkiön sian lihhaa
karpion kanan munia.2
609. Tampereen seudut. Niemi n.647*
—91.
Huru, huru hummalla kirkkoo"1,
Poikkees siältä setälää',
Setälästä tätilää'.,
Täti kako1 leipoo,
5 Kukko puuro"g keittää,
Kana riaska1 lämmittää,
Pikku lintu lusika" pesee,
Hännällänsä' laattia1 laasee,
6(18 /S. l kk:ssa pieni alkukirj. — 2
608 y. l kk:ssa pieni alkukirjain. —
Varis pataa kaappii,
10 Harakka hevosia junttaa,
Tarhapöllö pöyhin tuukaa.
610. Messukylä. Tamminen V,n. 4*.
—13.
Vilhelmiina Fonsell, synt. 1850.
Kuullut n. 50 v. sitten. Muistiinp.
Salossa.
Huuru hummalla kirkko
Poikke sieltä tätilä.
Täti kaku leipo,
Kukko puuron keittä,
5 Kana rieskan lämmittä.
Hiiri hierimen nuole,
Katti kauhan kaappi,
Pikku lintu lusikan pesse.
Harakka hevosen juotta.
611. Messukylä. Vihervaara, n. 24*.
—09.
Himainen. Fredrik Saxberg, 48 v.
Oppinut Messukylästä kotoisin ole-
valta äidiltään Tampereella. Muistiinp
Pöytyällä.
Kehtolaulu.
Huru lumi hummalla kirk-
koon,
poikkee siältä tätilään.
Täti leipoo suuren kakon,
panee paljon voita päälle,
5 pääskysen munan verran.
612. Kangasala. Kallio Väinö n. 15*.
—02.
Tilda Gustafson, 20 v.
Huru huru hummalla kirkkoon
mennään
Vrt. säk. 8— 9 Eliinan surmarunoon.
2 Vrt. säk. 8 — 9 Eliinan surmarunoon.
1 1 viru limu hummalla kirkkoon. r,i2- 616
223
pahalla varsalla pappilaan,
pappilan paha koira puree N.
jalkaan.
613. Sahalahti. Eelin n. H*. 03
Vieraana tätilä
(Yhdistetty useammista toisinnoista]
Uuni, lumi hummalla kirkkoon
Biirikolla hevosella,
Muri. muri mustalla tammalla,
Väri, väri varsalla perässä.
5 Pnikkee sialta tätilään,
Täti kakun leipoo
( Ihraaista, vehnäsistä
Karpio kanan munista,
Voita pualen Leiviskää,
io Pääskysen munan viiran.
Eukko puuron keittää,
K.ma mailon (rieskan) lämmittää,
Hiiri hiärimen kaappii,
Piänet lintusel lusikat pessee,
15 Västäräkki voita snllaaa,
Punalintu puita kantaa.
Keltalinti] keikuttellee.
614. Kuhmalahti. Lindroos n. 11*.
—888.
Haap'saari. Kräs 40-v. nainen,
kuullut äidiltänsä i lrika Eskolalta.
Muistiinp. Tottijärveltä.
Tpru hummalla kirkkoon,
Poikkee siritä tätilään,
Täti kakon leipoo,
Kukku puuron keittää,
6 Harakka liiirinnii kaappii.
Kana maidon lämmittää,
Västäräkki voita sulaan panee,
Pikku lintu lusikat pesee,
Harakka tallin laasee.
614 a. Eräjärvi. Hahnsson n. 9b.1
53.
Toismto.)
Hm humma kirkkoon,
Validilla varsalla.
Papin muorin penkiin,
Päivän i leen, päivän puoleen!
615. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 138*.
Körön körön h irkkoon.
Konin, körön kirkkoon
Pappilan muorin pönkkiin.
Mennään sieltä tätilään,
Täti kakmi leipoo,
s Kukko puuron keittää,
Harakka lusikat pesee.
Yllä oleva on lasten viihdysloru:
i likea j aika nostetaan vasemman pol-
velle niin. että jalal ovat ristissä.
Lapsi asetetaan hajareisin oikealle
polvelle, on olevinansa hevosen se-
lässä. Vasemmalla jalalla sätkyte-
i.i.ni polvia: lapsi ratsastaa i — Blan-
gan kuva): runo luetaan.
616. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. '17*.
-07.
Pappilaa oli paha koira,
Puri lapsen sormen päähän.
l.apsi vietiin tätilään,
Täti lei] suuren kakun.
s Pani paljon voita paalien,
Levitteli leipäselle,
Pääskylinnun munan verran.
614 a. ' Pulit. kirj. kokoelmassa n. 15 b.
224
Kehtolauluja.
Pääskysen munan kokosen
Pani voita leivällen,
617. Orihvesi. Kesälä n. 44. — 09.
Huru liuru huru huru
Hummalla kirkkoon,
Takasin tullessa tätilään.
Täti kakun leipoo
a Harakka suolan maistaa,
Pikkulintu lusikat pessee
Kodan takana koskessa.
618. Orihvesi. Aronsson n. 4*. — 04.
Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö.
Kehtolaulu.
Hop, hop hummalla kirkkolle[!],
Poikkee1 sieltä tädille.
Täti kakon leipoo,
Panee paljo voita päälle.
5 Kukko puuron keittää.
Kana mailon lämmittää,
Pikku lintu lusikat pesee,
Harakka tallin lakasee,
Jänis viepi kauroja eteen,
io Että se jaksaa kotio juosta.
619. Karu. Pohja rikanervo T, n. 10.
Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi,
65 v.
Huru, huru, huru, huru
hummalla kirkkoon,
poikkee sieltä tätilään.
Täti ison kakon leipoo,
5 panee paljon voita päälle
enemmän kun leiviskän.
Kukko puuron keittää,
kana mailon (rieskan)
lämmittää, pikkulintu
io lusikat pesee, västäräkki
voita sulaa,
harakka kauhan kaappii,
varis hierimen nuolee.
620. Kuru. Pohjarikanervo T, n. 15.
-%31.
\ ;ihäriuttanen. Rustaava Haukijärvi,
82 v.
Huru, huru, hummalla
kirkkoon, poikkee sieltä
tätilään, täti kakon leipoo,
panee paljon voita päälle,
5 pääskysen munan verran,
kyllä se piisaa kerran;
kukko puuron keittää,
kana mailon lämmittää,
pikku lintu lusikat pesee. •
621. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 17.
Itä-Aure. Emäntä Melta Rikala,
51 v.
Huru, huru, hummalla kirk-
koon,
papin muorin penkkiin;
minä menen tätilään,
täti kakon leipoo,
5 kukko puuron keittää,
kana mailon lämmittää,
pikkulinnut lusikat pesee.
622. Kuoresi. Marjanen n. 18*. — 13.
V. Marjanen.
Körö, körö kirkkoon.
618. ' Säkeissä 2, 4 ja 10 pieni alkukirj.
Huru huru hummalla kirkkoon. 622 — 626.
225
tatin tykö viaraisiin,
täti kakun leipoo,
kukko puuron keittää,
5 pikkulintu lusikat pesee,
harakka haudan kaivaa,
Matti maalian pannaan,
kissa kellot soittaa,
koira virren veisaa.
io hau. hau, hau!
622 a. Ruovesi. Luutunen Ahto, n. 22.
—13—15.
Visuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.
Tuutilaulu.
Huu, huu, hummalla kirkkoon,
Paraltaan paikkaan,
Poikkee tätilään,
Täti kakon leipoo,
5 Kukko puuron keittää,
Kana maidon lämmittää,
Pikkulintu lusikat pesee,
Sinilintu siat tekee,
Punalintu puita tekee,
io Kissa kellot soittaa.
Koira virret veisaa,
Kun Matti maahan pannaan.
623. Kcuru. Aulanko A, n. 1*. — 14.
Körö körö kirkkoon
papinmuorin penkkiin
liuskeella ruunalla,
Valkealla1 varsalla,
5 Poikkee sieltä Tätilään.
Täti kakon leipoo
Kukko puuron keittää,
Kana maijon lämmittää,
Pienet linnut lusikat pesee,
lo Harakka kauhan kaappii,
Varis vieraita vastaanottaa,
Haukka tuli vastaan
Ja haukotteli hau hau I
624. K, uni. Aulanko A, n. '?*.
[Körö koni kirkkoon
papinmuorin penkkiin
ruskeella ruunalla,
valkealla varsalla].
5 Sieltä mennään tätilään,
täti kakon leipoo,
kukko puuron keittää,
kana maion lämmittää,
hiiri hierimen kaappii,
io pikku linnut lusikat pesee.
—14.
13.
625. Virrat. Leander n. 8*.
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Huis humma kirkkoon,
täti kakun leipoo,
kukko puuron keittää,
kana maidon lämmittää
5 pikkulintu lusikat pesee,
kumma suolan puuroon heittää
pikku pallero suolan maistaa.
626. Satak? Kotiseudun toim.: Jal-
mari Matislo n. 2. — 15.
Kehtolaulu Humppilasta.
Huis hummalla Humppilasta
Palojärven pappilaan,
pappilassa paha koira,
puri lasia jalkaan.
5 Lapsi juoksi tätilään,
täti leipoi suuren kakun.
623. ' Sakeissa ',, 7— 9 on pieni alaukirj.
15
226
Kehtolauluja.
pani paljon voita päälle,
pääskysen munan verran.
627. Satak? Vihervaara n. 233. —09.
Tammelan Linikkala. Hilma Ki-
vistö, 48 v. Kuullut lapsena Hump-
pilassa.
Kehtolaulu.
Ruis hummalla Huittisiin,
Palojärven pappilaan,
pappilas on paha koira,
puri lasta jalkaan.
5 Laps meni tätilään:
täti leipo suuren kakun,
pani paljo voita päälle,
liikkiön siallihaa
karpion kanammunia,
pualen tynnyriä oltta.
628. Satak? Jussila n. 11. —23.
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.
M.p. Tampereella.
Huis hummalla mettään,
Palojärven pappilaan;
pa'p'pilas oli paha koira,
puri (lapsen nimi) jalkaan;
5 (lapsen nimi) vietiin tätilään,
täti leipo suuren (kakun) leivän,
pani paljon voita päälle,
liikkiön sianlihaa.
karpion kanan munia.
629. Satak? Jussilan. 6. —23.
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.
M.p. Tampereella.
Huisku hummalla kirkolle,
poikkee sieltä tätilään.
Täti kakon leipoo.
Pikku lintu lusikat pesee,
5 keittää (lapsen nimi) puuroo.
Itse minä lapselleni univirren
laulan.
630. Ahlainen. Nurmela n. 1. — 20.
Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v.
Itse mä nuppuni nukutan,
ja univirttä laulan,
ja univirttä laulaissani
nukkuu Herran rauhaan.
631 . Noormarkku. Ollinen n. 600.
—89.
Karoliina Simula, 63 v. Kuullut
Maija Kleemolalta.
Itte mä lapseni nukutaj
Ja univirrel laulan,
Silmät kiinivaipuvaiset
Nukkuu Herrar rauhaa.
632. Oripää. Vihervaara n. 2386.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Minä lapsen nukutan
Ja univirren laulan.
Paina pikku silmä kii'1
Ja nuku Herran rauhaan!
633. Alastaro. ViJiervaara n. 2409.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Itte minä kiikutan
Ja univirttä laulan.
632. ' r. (= kiinni).
öinä lapselleni univirren laulan. 633 640
227
Ala itke, pane maata,
Nuku Herran rauhaan!
634. Alastaro. Vihervaara n. 2427.
—11.
Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.
Kehtolaulu.
Itte minä lapseni nukutan
Ja univirren laulan.
Taina pikku silmäs kiin
Ja nuku Herran rauhaan!
635. Kokemäki. Lempainen n. 4.
— 5/i04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
[tse mä kultani nukutan
Ja univirren laulan.
Sittekö saan sm nukkumaan,
Xi1 lasken käteni kaulaan.
5 Itse mä kultani nukutan,
Ja Aniiamaiiima leipoo,
Jos ei mamma tee pientä leipää,
Ni annan lulliin seisoo.
636. Kokemäki. Paasikivi n. 42.
—05.
Adolf Stenberg. 50 v.
Itte1 mä kultani nukutan
Ja univirren laulan.
Paina pikku silmäs kii
Ja nuku Herran rauhaan!
637. Kauniisti. Santavirta n. 79.
—05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
Kehtolaulu.
Ehtoo tullee,
ehtoo1 tulle,
Ilolintu laulaa,
Pane pieni silmäs kii,
5 Ja nuku herran rauhaan.
638. Punkalaidun. Maisin n. 31.
—10.
Aili itse lapsellensa
univirren laulaa,
paina pikku silmä kiini,
ja nuku Herran rauhaan.
639. Lempäälä. Yilarraara n. 1399.
—13.
Tuutilaulu.
Nuku nuku pikkukuita,
Nuku hyvin kaiivan.
Paina pikkusinkku1 kyynyyn2
Ja nuku rauhan unta.
640. Teisko. Jussila K. !'. n. 20. —
Rustaava Grönroos, n. 57 v.
Tuutulaulu.
Spä lapsen nukuttaa.
joka univirren taitaa.
Silmä kiinni, suuppo kiinni,
kädet pitkin laitaa
641. Sahalahti. Hahnsson n. 32. — 53.
Minä lasta liikutan,
Unen virttä laulan.
Naurusuulla kattelen,
Nuku herran rauhaan!
635. ' Säkeissä '» ja 8 on pieni alkukirjain.
' H sie : Itte.
037. ' kk:ssa pieni alkukirj.
639. l r. (= silmä). — 2 r. (= kiinni).
228
Kehtolauluja.
642. Tampere. Kallio V. J, n. 816*.
—09.
Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen
puolella.
Äiti se itse kullallensa
Univirren laulaa
Pane pikku silmä kii
Nuku herran rauhaan.
643. Tampere. Jussila K. V, n. 10.
—23—26.
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.
Itte mä pikku (lapsen nimi)
univirren1 veisaan.
paina pikkunen mimmä kiinni
ja nuku Herran rauhaan.
643 a. Kuru. Pohjankanervo T, n. 12
-21li31.
Länsi-Aure. Hilma Yalkeejärvi,
65 v.
Minäpä itte pojalle (tytölle)
univirren laulan,
pane pieni silmä kiinni
ja nuku Herran rauhaan.
644. Virrat. Leander n. 33*. —13.
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Minä lapsen lulluttelen
ja univirttä laulan;
älä itke, pane maata,
nuku Herran rauhaan.
Kaksin kaunis maata panna.
645. Ikaalinen. Valkaman. 6. — z\\21.
Riina Friberg, 68 v.
Lapsen tuutulaulu.
Yksin on niin hyvä olla,
kahlen kaunis maata panna,
mutta kun tulee tuutilullaa,
sitten on jo paha olla.
5 Vakku se sanoo, liikun, liikun,
lapsi se sanoo, rääkyn, rääkyn.
Mamma sanoi: »Voi, voi, voi.
mikä ton möllikän tohon toi!»
646. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 20.
—30.
Lautola. Elli Vähätalo.
]'anha kehtolaulu.
Yksin on niin hyvä olla,
Kahden on kaunis maata mennä.
Mutta kun tulee »tuutilulla»,
Sitten on jo paha olla.
5 Vakku se sanoo: liikun, liikun,
lapsi se sanoo: rääkyn, rääkyn,
Mamma se sanoo: »voi, voi voi,
Mikä tuon möllikän tuohon toi!»
647. Tampere. Kallio V. J, n. 807.
—09.
Hanna Kallio.
Tuutulauluja.
Yksin on niin ikävä olla,
Kaksin kaunis maata panna.
Vaan kun tulee tuutilullaa,
Sitten on niin paha olla,
5 Tuuti sanoo liihu, liilat ,
Lapsi sanoo vääky, vääky,
643. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
Kami lasta lullaamaan. 648—651.
229
Äiti sanoo voi, voi.
Mikä ton mäkärän tohon toi.
Kami lasta lullaamaan.
648. Huittinen. Hirsikoski, An un.
n. 2. —*U24.
Kami. kami. kami tulee lastasi
lullailemmaan,
että mä pääsisin peppamaalle
sunnista laittelemaan.
649. Tyrvää. Horila n. 50. — w/6 22.
Signe Salmela, n. 30 v.
Kehtolaulu.
Nouse nyt jo kami, kami katui
minunkin lastani lullaamaan.
Hakkaan puut ja kannan veet
ja sinä vain sängyssä loikoilet.
Karhun tie.
«649 a. Mouhijärvi. Laine. T.n.116.
—93.
Häijää. Anna Metsämaa, n. 60 v.
[Uudenaikainen kehtolaulu.]
Karhu se metsässä Mätänsä käy
Karhun retket ei tänne näy.
Kettu se metsässä krepsuttaa,
Piiloon puikkii pensaan taa.
5 Orava se oksalla hyppelee,
Pöllö se ympäri tähyilee.
Kyyhkynen pihalla kuhertaa,
Kerääpi suuhunsa mitä vaan saa.
Varsa se tallisa hirnahtaa:
io Leipää hiukkasen antakaa!
Vasikat ne vaipuu vuoteellen,
Olkiin, heiniin pehmoisiin.
Killi kirkkoja tekee.
Ks. Paikallistarinoissa esiintyviä ru-
noja, n:ot 134—141.
Kissat juoksee.
650. Suodenniemi? Mulliin M. S,
n. 5. —13.
Matti Lähteenmäki, 45 v. M.p.
Tammelan pit.
Kehtolaulu.
Kissat juoksee kilvassa,
hännät keikkuu ilmassa.
Voi noita kissa parkuja,
kuinka ne olivat arkoja,
5 kunneivät rottia voittaneet,
vaikka ne olivat koittaneet.
Kiss' kiss' kippurahäntä.
650 «. Mänttä. Muniini kansakoulu,
Pättiniemi [Purola). Jatkola
Maiju, n. 5. — 31.
Kiss' kiss' kippurahäntä,
laske lasta lappeen rantaan.
Mitä sinne tekemään
kissan poikia pesemään.
Kukas sitten laulelee
651. Tampere. Jussila n. 5. —23.
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.
Kehtolaulu.
Kukas sitten laulelee,
kun meirän (lapsen nimi) kuolee?
Tytöt ne itkee ruikuttaa,
kun viärää kirkon pualeen.
•i:;n
Kehtolauluja.
Kyllä mä tiedän, minkä mä
viedään.
652. Tyrvää. Ahlstedt n. 22. — 18/7— .
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.
Tuutulaulu.
Kyllä minä tiäöän,
Minkä minä viäöään:
Kirkon pualeen,
Kon mä kualen.
5 Kellot soivat,
Jos ne voivat;
Jolle he voi,
Nin ei he soi.
653. Tampere. Ennegren n. 4*. — 86.
Tilda Ennegren.
«Kyllä minä tiädän».
Kyllä minä tiädän,
Minkä minä viädän,
Kirkon pualeen
Sitten kun ma kualen;
5 Lukkari laulaa,
Kellot ne pauhaa,
Pappi se lukee,
Ja siunaa haudan.
Käki kukku, kulta nukku.
654. Eräjärvi. Hansson n. 10*. — 53.
Käki kukku kuusistossa,
Linnut laulo haavistossa,
Käki kukku, kulta nukku.
Pikkulinnut laulelivat.
654 a. Orihvesi. Lännetär siv 53.
—60.
Lasta liikuttaessa.
Käki kukku kuusistossa,
Linnut laulo haavistossa,
Käki kukku, kulta nukku.
Pikkulinnut laulelivat.
Lennä lennä leppälintu.
Ks. Loitsuja.
Lintu mulle liinan tuopi.
655. Kangasala. Borenius (1986)
n. 6*. —74.
Hakalan Taava.
Itte liiku1(=n)1 lintustani
Muitten lintusten lisäksi,
Lintu mulle1 liinan tuapi,
Koppeloinen korvatyynyn,
5 Pääskynen pään alusen,
Harakka se hyvän hammeen.
656. Pirkkala. Srtack n. 15*. —89.
Eva Kaisa Purra, 69 v.
Minä liikun lintustani
muitten lintujen lisäksi.
Lintu mulle liinan tuopi,
pääskyläinen pään alusen,
5 kokkolintu korvatyynyn,
harakka hyvän hamehen,
varis vanhan takkirääsyn
korppi nalikasäkkisensä.
657. Ylöjärvi — Ruovesi. Paldatii n.
10*. —52.
Liiku, liiku linnustani1.
Liiku, liiku linnustani.
655. » Yläp.: = Itte1 tuulin.
657. x Muistiinpanon pohjana näkyy olleen kaksi kirjaanpanoa, joista P. on
seurannut puhtaaksi kirjoittaessaan ensin Ylöjärvellä muistiinpanemaansa, ja täyden-
tänyt sitä Ruoveden kappaleella, jolloin säkeet 5 ja 11 ovat lisätyt oikealle ja 10 säkeen
Mm i laulan lasten kielell'. 657 — 660.
231
Muitten linnusten lisäksi;
Tauti lasta turvakseni.
Vanhaa päiväni varaksi,
s Ikä loppuni iloksi.
Tuuti lasta tuomariksi,
Lehmän korvan leikkaajaksi.
Laulan lapselle lahjoja:
Pikku lintu liinan tuopi,
io Kostulainen8 korvatyynyn,
Pääskyläinen pään alusen,
Harakka hyvän hamehen,
Varis vanhan takki rääsyn.
658. Orihvesi. Hahnsson n. 12*. — 53.
Minä liikun lintuani
Muiden lintujen lisäksi:
Minulle lintu liinan tuopi.
Pääskyinen pääaluksen,
5 Koskeloinen korvatyynyn.
Harakka hyvän hamehen,
Varis vanhan takkisensa,
Korppi mustal rukkasensa.
Ruov. /•>■. n:o 6*57.
Minä laulan lasten kielell'.
659. [Noormarkku]
—89.
Ollinen n. 612.
658 a. Orthvi n.
—60.
1. ii n in lii r sir. 53.
Lasta liikuttaessa.
Minä liikun lintuani
Muiden lintujen lisäksi.
Minulle lintu liinan tuopi,
Pääskyinen päänaluksen,
s Koskeloinen korvatyynyn,
Harakka hyvän hamehen,
Vai i- vanhan takkisensa,
Korppi mustat rukkasensa.
Karoliina Simula, 63 v. Kuullut
Juurtaanilta.
Minä laulan lasten ki;i 1.-11" '
Keinu kiälell' keikuttelen,
Veräjät on viivuja täynä,
Aiiai loukot loukkahia.
660. Tyrvää. Ojansuu II A. n. 28— 00.
\nn.i Stiina lisakintytär, 66 v.
Minä laulan lapset) kiälen,
ketut) kiälen keikuttelen.
Kettu neuvo puikijansa
kiven päällä kykyihinsä:
5 »Älkäät airoilla asuko.
veräjisä viapahrelko.
Veräjät ov1 vipuja täynnä,
airal loukot loukkahia.
Jounin sitte hiire häihi'-.
io Kon hiiri naitti poikiansa.
kivellä koran takana.
Sinne kaikki kuttuttiihin;
minä pojjes jätettiin:
orava ota käresä,
is jänessavva3 kainalosa,
mettiäisellä siniset sukat .
pärinällä oli paremmat pöksyt ,
sontiaisella sormel pitkät.
Vapsiainen kirjava lintu
20 tuli viimeks häätaloo
ja mottas kaikkia ottaa4.
sivulle vasemmalle merkitty Koskeloinen Ftuo[vesi . joka siis R:llä huilittu kostu-
laisen sijalla. - ks. ed. alahuom.
659. « ki e lell' : kialell'.
660. > o|n| : oe. — 2 häihi|n| : h. — 3 sa|u|va : saova. — * r. (= otsaan).
232
Kehtolauluja.
661. Eräjärvi. Hahnssonn.il*. — 53.
Minäpä laulan lapsen laulun,
Ketun kielellä keikuttelen,
Minäpä soudan suojan rannan,
Tyynet rannat tylkyttelen.
Minäpä laulan lapselleni.
662. Tyrvää. Rullaa n. 7. — u/i 03.
Tapiola. Taavetti Koivuniemi, 58 v.
Kuullut äidiltään.
[Kirjallista vaikutusta.]
Kehtolaulu.
Minä laulan lapselleni,
Minäpä laulan lapselleni,
Kieltä pieksen pienelleni,
Kieltäpä pieksen pienelleni;
s Minä laulan lammen lummen,
Minäpä laulan lammen lummen,
Meren lummen luikahutan,
Merenpä lummen luikahutan,
Taivaan kaaren taivuttelen,
io Taivaanpa kaaren taivuttelen,
Ahdin asunnon avajan,
Ahdinpa asunnon avajan,
Katselen veden neitosia,
Katselempa veden neitosia
15 Laulan heistä laulun laihan,
Laulanpa heistä laulun laihan
Lapselleni pienoiselle,
Lapsellenipa pienoiselle,
Kultahelmellen heläytän,
20 Kulta helmellenipä heläytän.
Venäläinen, verikoira,
Venäläinenpä, verikoira,
Tappoi isän, tappoi äidin,
Tappoipa isän, tappoipa äidin,
25 Eipä säästänyt veikkoakaan,
664. 1 kauni|h|isti : k. — - Puht.
3 aamun : aamuun.
Eipä säästänyt veikkoakaan,
Ei surkeillut surkeuttamme,
Eipä surkeillut surkeuttamme.
Miehet nuo pinkka pöksyt,
30 Miehetpä nuo pinkka pöksyt
Raastivat vaan kodin rauhan,
Raastivatpa vaan kodin rauhan,
Lapset unesta peloitit,
Lapsetpa unesta pelotit,
35 Tasoi tavarat kaikki tyyni,
Tasoitpa tavarat kaikki tyyni,
Rikoit rikoiksi rumemmat,
Rikoitpa rikoiksi rumemmat.
Minä se liikun ahkerasti.
663. Kuhmalahti. Lindroos n. 19*.
—88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen,
kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta.
Muistiinp. Tottijärvelläi
Minä se liikutan ahkerasti,
Lapsi se itkee katkerasti.
Ai, voi makaa toi,
Ei toi enää valvoo voi.
Minä vakusa liikutan ja
univirren laulan.
664. Punkalaidun. Hahnsson n. 44.
—53.
[Sama runo on julkaistu Lännettä-
ressä v. 1860 siv. 54.]
Minun vähä piikaiseni,
Pane kauniisti1 maata,
Minun aviokukkaiseni,
Uni ruumiis kaataa
5 Kehtoon pehmiään makkaamaan2
Älä itke, pane vaan,
|nukkumaan| makkaamaan : m. —
kirj.
Missäs olel olle. 665—669.
233
Silmäs kiini herran nimeen.
Minä vakusa liikutan.
Unen virttä laulan,
m Naurusuulla liputan.
Nuku herran rauhaan,
Suloisesti makiasti,
Aina hamaan aamuun3 asti,
Eerran varjeluksen alla!
isLaps ei tiedä murehesta,
Luoja murheen pitää.
Eikä muusta puuttehesta,
Luoja antaa niitä.
Mitä lapsi tarvitsei .
äo Luoja kaikki ravii -
Kans kaarneen pojat pienet;
Ki Sitä ' i taida antaa
Yhtään leivän muruu.
Luoja suuri lapsestansa,
25 Pitää suuren surun.
Missäs olet olle.
665. Uusikirkko. Saarimaa n. 514.
—09.
Herman Itänen 1. Sokea Herman
67 v.
Aa.i aa alb'.
misäs olett olle?
En vnik^kulkke,
i>" poika eöelan.
5 piänep„pojap_peräsäii.
papusäkki seljäsän.
Miu mau Maskun kello.
666. Honkiiahti. Saarimaa n. 523.
—09.
Hellan emäntä, n. 50 v. M.p. Kar-
jalan pit.
Miu mau Maskun_ kello,
Kimalaisten ki konkello,
Eämäläiste härjänwke]lo,
Pöyttyäm^puukello,
5 Lemu lukkari lehmän^kello,
Vasaraiste varsan^kelJo,
Latokartano lamppan^kello,
pikku flikan^krappakello!
667. Eura. Häyrinen n. 65. 12.
Maria Rinne, n. 54 v. Mp. Piik-
kiössä.
Pium, paum, papinkello,
Kivijärven kirkon kello,
Pöyttyn1 iso puukello,
Särkisten2 sonnin kello,
5 Pappilan pässin kello.
668. Luvia. Kiikonen, sir. 41. — 95.
Luvian luodot. Emäntä Yesterlund-
Maanpää, 45 v.
Mau, mau, Maskun kellot,
Kivilahden kirkonkellot,
Pöytyään puukello,
Luvialahden kuparikellot!
669. Noormarkku. Lindgren n. 23.
—92.
Kolmet kirkon kellot1.
Pium pau Maskun kellot,
Kivilahden kirkon kellot,
Pöytyön puu1 kellot!
Piu pau Maskun kellot soimaan!
5 Kaikki2 muut kuolemaan,
Minä yksin jäämää.
667. 1 Suluissa Pöytyän? — 2 Suluissa Talo Euralla.
669. 1 kk:ssa iso alkukirjain — * Säkeissä 5 — 8 on pieni alkukirjain.
23^
Kehtolauluja.
Voita, kakkoo syömää,
Lämmintä vierettä juomaa!
670. Merikarvia. Roslin M, n. 9.
—88.
Bium baum, Baskiin1 kellot,
Kivilahden kirkonkellot,
Taatani valkosen valakan kellot!
671. Oripää. Vihervaara n. 2380.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Miu, mau, Maskun kello,
Kimalaisen kirkon kello,
Hämäläisen härjänkello,
Linnaa, leipää Liaron1 kello,
s Piimää, puuroo Prunkkalan kello,
Oltta, viinaa Oripään kello.
672. Oripää. Vihervaara n. 2379.
—11.
Oripää. Maijastiina Anttila, 78 v.
Kehtolaulu.
Miu mau, Maskun kello,
Kimalaisen kirkonkello,
Hämäläisen härjänkello.
673. Loimaa. Vihervaara n. 304.
—09.
Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul-
lut lapsena Loimaalla.
Kehtolaulu.
Piu pau piskiin kello.
hämäläisen härjän kello,
Pöytyän puukello,
Vesilahden
(Loppu on unhoittunut kertojalta.)
674. Alastaro. Vihervaara n. 2406.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Miu mau, Maskun kello,
Hämäläisen härjänkello,
Piimää, puuroo Prunkkalan kello.
Linnaa, leipää Liaron kello.
675. Alastaro. Vihervaara n. 2477.
—11.
Virtsanoja. Maijastiina Pellon-
perä, 81 v.
Miu mau, Maskun kello,
Hämäläisen härjänkello,
Suamalaisen sonninkello.
676. Alastaro. Vihervaara n. 2459.
—11.
Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul-
lut Huittisissa.
Kehtolaulu.
Miu mau, Maskun kellu.
Hämäläisen härj änkello ,
Kivirannan ruakakello.
677. Huittinen. Hirsikoaki Anna, n.
3. — 23/3 24.
Miu mau Maskun kellot,
Vesilahden lehmänkellot.
Kaikki lapset kuolkoon1, (vau-
valle)2
ruokaa jääköön!
670. 1 Maskun.
671.
Liedon)
677. 1 kuolkoo|t| : k. — 2 r. selitetty »Tuuditettavan nimi».
Mia mau Maskun kello. 678—685.
-
678. II muutut. Saarimaa n. 402.
—09.
Torppari Ekman, yli Tn v. Kuullut
Huittisissa. Mp. Paattisissa.
Miu iii.iu Maskun^kello,
Pöyttyäm^puukello,
Kiukaisteo tdrkon^kello!
K.iikk lapset kualkoo,
s meijäl^lapset jääköö
lusikkai lukijaksi,
viinipikarim^pitäjäks1,
olukkannun^kantajaks,
taltrikkein imaliaks
io ja sahalautain^kantajaks!
679. Harjavalta. Ruusunen n. 99.
—03.
Piu pau.
Pium paum Paskan kello.
Miu mau Maskun kello,
Karhukorven karjan kello,
BämäläiseD härrään kello,
s Ruokolahden ruakakello,
Rauman rautakello,
Turruun tuamio kirkonkello,
Pöytyyn puukellon klomo.
68C. Kokemäki. Sallgen n. 10. — 90
Miu mau Maskun kello,
Vesilahden lehmän kello,
Pöytyän puukello,
Bämäläisen hevosen kello.
\ asikkahakassa vasikan kellot,
I*l.iin. lilani lehmänkellot,
Lehmäin hakassa lehmäin kellot.
s Plom, plom kirkmi kellot,
Isollakirkolla kirkuu kellot.
682. Kokemäki. Santavirta n. 59.
—03.
Säpilä. Amanda Sillanpää, 10 \.
Kehtolaulu.
Piu. pau, piskun kello.
Kivijärven kirkonkello,
Karhiniemen karjankello,
Vesilahden lehmänkello,
s Pöytyän puunuija.
(Pisku= pieni lehmän vasikka, jota
tässä ehkä tarkotetaan. Myös talon
nimi Kokemäellä. Kivijärvi ja Pöy-
tyä Seurak. uimia. Karhiniemi kylä
Kauvatsan seurakunnassa, Vesilahti
samoin Tyrväällä.)
683. Suoniemi. Fiinit K. n. 15. — 22.
Matilda Färm. 63 v.
Piu. pan. papin kello.
kirkon kellu huutaa.
684. Honkajoki. Kulin, V. J, n. 821.
—09.
Kivijärven kirkonkellot .
Saarijärven saunakellot
681. Kokemäki. Lempainen n. 10. 685. Honkajoki. Hirsikoski Annu,
-Vi 04. n. 58. *U2d.
Kuullut äidiltään. 45 v.. Ulvilasta. I riimi, panin, papinkello,
Pium, paum, piskun kellot, lukkarin lesken lehmänkello,
078. l pitäjäks i : p.
Kehtolauluja.
Ki\ ijärven kirkonkellot,
kaiken niailman karjankellot!
686. Kihniö. Pohjankcmervo T, n.
28. — a/,31.
Kihniön kylä. Laimi Lepistö, 33 v.
Miu mau Maskun kello,
Kivijärven kirkon kello,
Savolahden saunan kello.
Kellol ne soivat, kellot temppelin,
Nyt ompi Herran pyhäpäivä,
Päivä parahin1.
687. Pirkkala. Starckn.1*. —89.
Miu. mau. Maskun kello
Sotavallan sonnin kello
Lempäälän lehmän kello
Hämeenlinnan härän kello
s Vesilahden kirkon kello.
688. Tam/pere. Kallialan. 17*. — 13.
Mau, mau, Maskun kello,
Kivikosken kirkon kello,
Suomalaisen sonnin kello
1 1 ä n i älä isen härjänkello .
689. Sahalahti. Eelin n. 16*. —03.
[Vrt. Pilkkarunoja nimista].
Mikon kellot.
Miu. mau Mikon kellot
Sora Matin lehmän kellot
Miu, mau Mikko kaali
Mikolle kellot soitettiin
5 Harakka naulan kaivo
Musta kissa maahan laulo.
Lukkarin lesken Lehmän kelloa.
Lehmän kellon, papinkelloa
Lukkarin lesken lehmänkelloa.
691. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 24*.
—08.
Piu pan papinkelloo
Lukkarin lesken lehmän Kelloo.
692. Satakunta. Petelius n. 6. — 15.
Kuullut Satakunnan rajamailta, ei
muista keneltä.
Tuutu-laulu.
Min mau Maskun kello
Uotilan ison orriin kelli.
Vesilahden lehmiin kello
Kivirannan kissan kello.
Muori on mustan mullan alla.
693. Tyrvää. Kallaa n. 248. —
10U04.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul-
lut siskoltaan.
Tiri, tiri. tiri. tiri, kon, kon kon-
gon,
Jaskate jäärä pöm, pöm, pöm,
Näin minun muorini muinen
lauloi,
Muorini mustan mullan alla,
5 Saksan sannan alla,
Sisareni on sielä ja täälä,
Veljeni on Venejän maalla,
Itte olen näillä mailla.
694. Sahalahti. Eelin n. U*. —03.
690. Eräjärvi. Tyyskä (2209). n. 70*.
—07.
Piu pau papinkelloa
646. ' liuoin, kirjallisuudesta liitetty
. vidin om
Tuuti lullaa lasta,
Äiti tuutii lasta.
loppu.
Nuku. nuku nurmilintu. 695—700.
237
Muari on mustan mullan alla,
Vaari Saksan sannan alla,
5 Siukkuni on sialla ja täällä,
Veljeni on Venäjän maalla,
Minä itte tällä maalla.
695. Kuhmalahti. Lindroos n. 5*.
—88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen,
kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta.
Muistiini'. Tottij arvella.
Tuuti lullaa lasta.
Muori tulee vasta.
Muori on mustan mullan alla.
Vaari Saksan sannan alla,
5 Sinkkiin' siellä ja täällä,
Veljen Venäjän maalla
Minä itte tällä maalla.
Nuku, nuku nurmilintu.
696. Lueta. Salo n. 5631. -14.
Nuku, nuku, nurja lintu,
Väsy. väsy, vastarahien.
696 a. Alilainen. Hämeenlinnan alalc.
sem. Haapala Anni, n. 12 i.
—24-25.
Vilhelmiina Yesterbacka, 68 vuotias.
Nuku, nuku nurmilintu.
Väsy, väsy västäräkki.
Uni tulee uunin päältä
kuoppaa lapsen silmäin päälle.
697. Noormarkku. Lindgren n. 8.
—92.
Anna Kaisa.
Linnun kehtolaulu.
Nuku, nuku nurmi1 lintu.
\ äsy, väsy västäräkkä1!
Kussa sinun pesäs1 on,
Kuusessa vai männyssä?
5 Harvoin hän sen haapaan1 tekee,
Koivuun ei kuskaan.
695. Noormarkku. Ollinen n. 601.
—89.
Noormarkku. .Inho Fabian Palonen,
39 v. Kuullut Maija l.uvisa Saloniuk-
selta.
Nuku. nuku nurmilintu,
Väsy, väsy västäräkki!
Uni tullee uneni [!] päällä.
Kuoppaa Muu silmäin päällä.
699. Noormarkku. Ollinen n. 603.
—89.
Noormarkku. Agda Maria Ollinen,
9v. Kuullut Maija Luvisa Ollilalta.
Nuku, nuku nurmilintu.
Väsy, väsy västäräkki!
Kusa sinun pesäs' on?
Kuivasa kuusessa,
5 Märässä männysä .
Katavapuskaj juuresa.
7C0. Merikarvia. Boslin M, n. 3.
—88.
Kehtorunoja.
Kuku, nuku, nurmilintu.
Väsy, väsy, västäräkki!
Uni tulee uunin päältä,
Kuoppaa lasta silmän päälle,
s Nukkumatti muurin takaa.
696. ' Runo on kk:ssa kerääjän numeroimana. arvoit, joukossa, lyi.jyk. yli-
viivattu.
697. ' kk:ssa iso alkukirjain.
Kehtolauluja.
701. Merikarvia. Romppanen n. 3.
39.
Nuku, nuku, uunilintu,
Väsy, väsy, västäräkki!
Uni tulee uunin päältä,
Noppaa lasta silmän päälle,
s Lapsi rupee nukkumaan.
702. Siikainen. Oksanen Katri, n. 13.
—30.
Kammin nuorelta em muilta.
Tuutulullin .
Nuku, nuku nurmilintu,
väsy, säsy västäräkki,
peitä silmäs liinasella.
Uni tulee uunin päältä,
nappaa lasta silmän päälle.
Tunnetaan yleisesti. |>ailsi kulmatta
säkeistöä.
703. II n niinin. Hirsikoski .luun. n.
15. M ;,'■'/.
Nuku, nuku, nurmilintu,
väsy, väsy, västäräkki.
Tee pesäs pellolle,
kartanoa kalliolle!
704. Kauvatsa. Santavirta n. 77.
05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
A ehtolaulu.
Nuku. nuku nurmilintu,
Väsy. väsy västäräkki,
Kusa sun pesäe.
Kuivasa kuusesa,
i Vakkäräniemesä,
Pitkäsä niemesä,
Veräjäpielesä,
Piimätitin aitan alla.
704 a. Ikaalinen. Almini Viljo, n.
190. —31.
Vähä-Röyhiö Severiina Friberg-
Kivelä.
Kehtolaulu.
Nuku, nuku, nupperoinen,
väsy, väsy, västäräkki;
pain- pikku silmä kiinni,
nuku Eerran rauhaan.
5 Kyllä Herra Ihrat tää,
kun pikku lintu laulaa.
705. Honkajoki. Kallio V.-J.u. 1184.
-16/8/-
Juliana Itävaara, ">5 v. Mp. Iso-
joen Koresjarvell.i.
Nuku, nuku, nurmilintu,
Väsy, väsy, västäräkki,
kääri kehtoa kukkasilla.
peitä siimäs liinasella.
706. Kuliin. Kaukamaa /.. n. 40.
' , 30.
Koskiperä. Emelia Mäkinen. 53 v.
Nukunwnukun^nunnilintu,
Väsy v_ väsy Ylvästä rakki.
Täi i kerrattiin.
706 a. Kihniö. Pohjankanervo '/'. n.
:■>.
■■-
h 31.
Kihniönk] lä. l .aitni Lepistö, 33 v.
Nuku. nuku. nunnilintii.
väs) . väsy västäräkki,
. pieni alkukirjain.
Nuku. nuku nukeriainen. 706a -711
Ei muistanut enerup lä
706 ji. Satakunta? Arho n. 18. —89.
Tuutimalullallaulu.
Nuku, nuku, uunilintu.
Nuku1 Herran rauhaan! .
Väsy, väsy västäräkki!
Uni, tule uunin takaa
i Ja1 noppaa lasta silmän päälle!
707. Lempäälä. Lindqvist n. 125*.
—87.
Hulaus. Matin Leena, 80 v.
Nuku nuku nurmi lintu,
Väsy väsy västräkkd,
Tee pellolle pesäsi,
Kalliolle kartanosi,
s Tuvan taka tupakki maasi.
Tuutin lasta tuonelaan,
Kirkon kellon kammioon.
Siellä on tupa turve katto,
Hieno hiekka permantona.
708. Tampere. Kallio V. J, n. 809*.
—09.
Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen
puolella.
Nuku, nuku nurmenlintu
Väsy, väsy västäräkki.
708 u. Tampere. Lindström Olga, n.
11. —18.
Nuku nuku nurmi lintu,
väsy väsy västäräkki.
708 f). Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Piilanen Rauha, n. 383.
—M— 25.
Kustaa Vinha. f>r, v.
Nuku nuku nurmilintu
väsy väsy västäräkki.
Pane maata maidonsyöjä
pikku Matti nätti.
709. Keuru. Vegelius n. 12*. — 07.
Nuku. nuku nurmilintu.
Väsy, väsy västäräkki.
Tee pelleilen pesäsi,
Kalliollen karta uusi.
5 Tule uni uunin päältä
Lyöppä lasta -ilman päälle,
Että ittrkkin maata saisin
Pettääjisen penkin päässä,
Rautasen rahin nenällä,
io Kultavuoren kukkulalla.
710. Virmt. Leander n. 6*. —13.
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Nukku [!], nuku nurmenlintu
väsy, väsy västäräkki.
Nukku ennen nurmenlintu.
väsy ennen västäräkki,
s teki pellollen pesää.
Nuku, nuku, nukeriainen.
711. Oripää. Vihervaara n. 2384.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Nuku. nuku. nunsukainen,
Pane maata, mansukainen,
Suvi pian tullee!
712. Säkylä. Saarimaa n. 535. — 09.
Nuku nuku nunkeriaine.
pane maate mansukainel
Kehtolauluja.
Kyllä Berra herättää,
koivunoksa virvottaa.
713. Loimaa. Vihervaara n. 4472.
—13.
Karoliina Puisto, 72 v.
Tuutulaulu.
Nuku nuku mipulainen
Pane maate mansukainen
pyhäpellon pyärtämelle;
korppi on tunnu korvatyynyn,
b vares vanhan nahkaröijyn.
714. Alastaro. Vihervaara n. 2426.
—11.
Sikila. Vilho Vieno, 45 v.
Kehtolaulu.
Nuku. nuku, nukkerainen,
Makkaa makkaa, mantukainen!
lw 11 mä joskus tykös tulen,
Sitt kun kuiva kuusi kukkuu,
s Lahonnut kanto laulaa,
Kärvänenki märehtii.
715. Alastaro. Vihervaara n. 2475.
—11.
Ylhäinen. Mania Heikola, 29 v.
Kehtolaulu.
Nuku. nuku. Duukeriainen,
Pane maate mankeiiainen!
716. Alasiani. Vihervaara n. .'411.
—11.
Vihainen. Miina PaukkiO, 55 v.
Kehtolaulu.
Nuku, nuku, nukeriainen,
Pane maate, mansukainen!
717. Alastaro. Vihervaara n. 2417.
—11.
Sikilä. Eräs 40- v. vaimo.
Kehtolaulu.
Nuku, nuku. nukkerainen,
Pane maata, mansukainen,
Kyllä herra herättää,
Koivunoksa virvottaa!
718. Punkalaidun. Moision.
-10.
;18. * manni n ainen mansuAainen
Haviokoski. Suutari Hakenberg,
n. 70 v.
Nuku, nuku, nukeriainen
Pane maata mansukainen1,
Nuku, nuku, nurmilintu.
Väsy, väsy. västäräkki,
s Paina pikku silmä kiinni
Ja nuku juuri äkkii!
[tse minä lasta liikutan.
Ja unenvirttä laulan.
Paina pikku silmä kiinni-,
io Ja nuku Herran rauhaan!
719. Harjavalta. Ruusunen n. 100.
—03.
Nuku nuku nuppuriainen.
Nuku nuku nuppuriainen
Pyhän pellon pyärtyneelle.
K\ lii -ii herra herättää,
Koivun oksa virvoittaa.
720. Tyrvää. Kataja/ranta n. '.'/ a.
—04.
I asten nukutus eli kehtolauluja.
Nuku, nuku. niiniini piika,
makaa, makaa. maidon juojal
. — s kiini : kiinni.
Nuku, nuku, nukeriainen. 720 — 729.
241
721. Ikaalinen. 1'ahlani n. 11. — 52
Nuku, nuku nupperoisen.
Nuku, nuku nupperoisen,
Pane maata maidon juoja!
Tule uni minin päältä,
Unen sulka suppilosla,
5 Lyö lunta luntin päälle, .
Ettei ruuti rassailtaisi.
Pahat jauhot paukahtaisi.
722. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 15.
Leutola. Elli Vähätalo.
Nuku, nuku nukkeroinen.
Pane maata maidon juoja
Kyll' on unikin suloista,
jos on maitokin maltoista.
723. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 21.
—31.
Luhalahti. Amanda Huvila, n. 75 v.
Kehtolaulu:
Nuku, nuku, nukkeroinen,
pane maata maidonjuoja,
kyllä sun Herra herättää!
724. Kangasala. Borenius (1986)
n. 53*. — 74.
Kerppolan emäntä.
Nuku nuku nukkeroinen
Pane maata mailonjuaja.
(Isäntä: kun ne lapsia tuuti).
725. Kangasala. Borenius (1986)
n. 56*. —74.
Hakalan Kustaan vaimo Taava.
Lasta tuulittaessa.
nukki-rciincii
Nuku nuku nurmen nukke
Panem maatam mailon juaja.
726. Virkkala. Virtanen n. 15*. — 05
Nokia. Matilda Virtanen, 50 v.
Tuutulaulu.
Nuku, nuku nurmilintu!
Lepäele maidonjuoja!
Suus mä peitän suukkosilla,
Pienen ruumiis peittosella.
727. Pirkkala. Rekola n. 63*. —04.
Villilän yksinäistila. Kaarlo Vil-
lilä, 37 v.
Tuutulaulu.
Nuku, muku [!], nukkeroinen
makaa mairon juaja!
Kyllä Herra herättää
kun pikku lintu visertää.
728. Orihvesi. Aronsson n. 2*. — 04.
Lylynkylä. Muuan 11-v. tyttö.
Kehtolaulu.
Nuku, nuku nurmi lintu.
Väsy, väsy västäräkki.
Kyllä Herra herättääpi.
Vitsan varpu virvoittaapi.
729. Kuru. Pohjankanervo T, n. 21.
-*/T'M.
Itä-Aure. Jenny Saksa, 22 v.
Nuku, nuku, nupperoinen.
Pane maata mailon juoja,
Kyllä Herra herättää,
Vitsan varpu virvoittaa.
16
242
Kehtolauluja.
729 a. littorcsi. Hameenlinnan alak.
sem. Piilonen Bauha, n. 381.
—24—25.
Kustaa Vinha, 65 v.
Tuutulullin.
Paina pikku silmä kiinni.
Nuku Herran rauhaan.
Kyllä Herra herättää,
jahka linnut puussa berää.
Nukkuu toi.
730. Tyrvää. Katajarantan.23. — 04.
Nukkuu toi, nukkuu toi,
ei toi vaivanen valvoo voi,
nukkuu vaan. nukkuu vaan,
kun kaks miestä liikuttaa.
Nuku, nuku äidin Kalle.
731. Tampere. Kallio V. J, 818*.
—09.
Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen
puolella.
Nuku, nuku äiilin Kalle,
Isän vene tulee lalilel
Täynnä pikku kaluja:
Kiiskisiä muikkuja.
Pakkanen oven takana.
732. limuna. Ojala K. N, n. 0.
-M/708.
Johanna Kallio, 38 v.
Kehtolaulu.
Aa lullaa laikuttaa,
älkää tulko tuppaanka,
pappa makaa sänkyssä,
pila kirves kämpässä,
s porin porstuan loukkaassa.
Hypätkäämme hyllyn lyllyn,
tansaatkaamme talliin Jallun;
josko kengäl rikki menee,
kyllä suutari loiset tekee,
to kyllä mainina palkan makssa,
ilman pappan tietämättä.
120.
91.
733. Pori. Tuomi n.
Maria Grönros.
Tuu, tmi tuutimateijaa,
Vaikka mä unhotin tuppini seinää.
Oleks sinä hullu, ko sisälle pak-
kaat?
Äijä mu viäressäni sänkyssä naak-
kaa,
734. Pori. Tuomi n. 133. —91.
Petti Hyteen, s v.
Aaa aa liirputtaa.
Kova ilma kolkuttaa,
Parta makkaa sänkysä.
Kirves kiiltää seinäsä,
s Pori1 postoon takana,
Vellu pitki porstoo laatet.
Hypätkäämme, hyllyillämme,
Tansakkaamme talluillamme,
Jos kenkät rikki mennee,
io Kyllä suutari toiset tekkee,
Kyllä mamma palka maksaa.
Kivisestä kellarista,
Tammisesta tynnäristä,
Koivuse tapi takkaa,
i . >■ 1 1 lok< > pappa parhaallas makkaa.
735. Porin maaseurdk. Tuomin. 87.
—90.
Amanta Rantala, ir. \ .
Tui, tui tuikuttaa.
734. ' Mn ti.i uiit.i tarkoittaa, P:n kaupunkia ei Be ainakaan merkitse. Mp:n
llllnm.
Pakkanen oven takana. 735 — 739.
243
Paha ilma paukuttaa.
Älkää tappako tulkokkaa.
Tuvassa makkaa parta.
.-. Tuvan seinäss piilikirves,
Porstoon loukoss pohdin,
Aitan avvain kynnyksen alla,
Ladon ovi auki,
Naveton ovi kiini.
io Kaivun kansi auki,
Minä putosin prunniin.
Hypäkkäämme, hyllyillämme,
Tanssakkaamme taimillamme,
Jos kengät rikki mennee,
is Kyllä suutari toiset tekkee,
Kyllä mamma palkan maksaa.
Kivisestä kellarista,
Tammisesta fcyiinöristä.
Koivusen tapin takkaa.
20 Siilonko pappa parhaallas mak-
kaa.
736. Ulvila. Tuomi n. 125. —91.
Fiija Lin[d]gren, 53 v.
Kuka ovvee kolkuttaa,
Aaa kiikalullaa,
Paha ilma paukuttaa.
Äaa kiikalullaa.
s Pitkäparta, röhörinta
Istuu piitan päässä,
Aaa kiikalullaa.
Kellarin avvai kynnysalla.
Aaa kiikalullaa.
io Sijan kinkku pohtimesa,
Aaa kiikalullaa.
Pitkä puukko viäresä,
Aaa kiikalullaa.
Nisulimppu leipomesa,
is Aaakiikalullaa.
Viinapottu pualikosa.
Aaa kiikalullaa.
(Lauletaan myös kehtolauluna.)
737. Noormarkku,. Lindgren n. 15.
—92.
Olininniaki. Kristina Sjöman.
Lasten tansi laulu.
Hypäkkämme hyllyllyllyn1,
Tanssakkamme tallunlallun!1
Mut jos kenkät rikki mene?
Kyllä suutari toiset tekee,
:i Mamma palkan maksaa,
Emän2 taatan1 tietämätä
Kivisestä kellarista.
Tammisesta tynnäristä,
Koivusen tapin takkaa.
738. Noormarkku. Lindgren n. 16.
—92.
Olininmäki. Kristina Sjöman, 57 v.
Varoitus runo.
Hypäkkäämme hyllyn lyllyn,
Tanssakkamme tallullallun1!
Älkää tupaan tulkokkaa:
Parta makaa sänkyssä
5 Kiitävä kirves kämpässä.
Pohdin poston loukossa,
Puuro kset2 pohtimessa.
739. Merikarvia. Roslin M, n. 7.
—88.
Lihaa, leipää aitasta,
Aa tussa lullaa.
737. * kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
738. > ai. [tallu]n[lallun]. — 2 |Pohdin| Puurokset : P.
244
Kehtolauluja.
( imenoita arkusta,
Aa tussa lullaa.
keriä skaapista,
Aa tussa lullaa.
740. Loimaa. Vihervaara n. 4462.
-13.
Karoliina Puisto, 72 v.
Kellarin avain kynnyksen alla.
K i i1 kiiku lullaa,
Juustokakku pohtimesa
Kii kiiku lullaa.
5 Viinapullo pualikosa
Kii kiiku lullaa,
Pikku itkee kehron pohjasa
Kii kiiku lullaa,
ls;i istuu pirtin piitalla
io Kii kiiku lullaa,
Röhörinta räkäparta
Kii kiiku lullaa.
741. Alastaro. Vihcrraara ti. :.'}<>!).
—11.
Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v,
V hrellä vaimolla oli jiaitsi miästä
sulhanen, lian oli laulavannaas lasta,
mutta antoikin tiaron sulhaselleen
(kun lauloi):
»Varjo kattoo akkunasta,
Aa kiiku lullaa!
Vaari naakkaa sänkysä,
Aa kiiku lullaa!
s Avvjiin on palkin alla,
Aa kiiku lullaa]
Juustokakkuu pualikosa,
Aa kiiku lullaa!
Pannukakkua pohtimi
io Aa kiiku Lullaa]
742. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n. 46.—als24.
Pois panippä oventakaa
pojn yksin lulluss' makaa,
743. Karvia. Kaukomaa L, n. 46.
-3/«30.
Immalänkylä. .loost-fiina Jokinen,
80 v.
Alä pakkane tupaan tule,
Tuutimalullaa Lista.
Vihamies on uunin päällä,
Tuutimalullaa lasta,
& Aitan avain poriahan alla,
Tuutimalullaa lasta,
Aitas o juustoo, lihaa, leipää,
tuutimalullaa lasta,
Pane avain poriahan alle,
io Tuutimalullaa lasta,
Vihamies on uunin päällä,
Tuutimalullaa lasta,
Tule ensi perjantaina,
Tuutimalullaa Lista.
is Vihamies on markkinoilla
Tuutimalullaa Lista.
Kuulillaan emännän laulun, isant.i
lähti markkinoille. Mutta kun isäntä
palah markkinareisusta, oli emännällä
toinen sulhanen.
743 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.-
sem. Mäki Helmi, n. 338. — 25.
Josefiina Mäki, 59 v.
Aa kiikun lulla,
avaimel on portaan alla,
musta kissa lasissa,
rieska kakku puhki
6 aa kiikun lulla.
740. ' Kii kii
Piipoti pot pot
-. 743 0—750.
245
Piipoti, pot pot — .
743 /?) Tampere Jussila K V. n 7
—23—26
K. A. Kliinheimo (Erenius). 70-v.
Piipoti, piipoti, pot, pot, pot,
tipa, tipa. tipa, tipa, trallallaa
talo oli järven rannalla
Pikkanen piika.
744. Alastaro. Vihervaara n. 2401.
—11.
Lauroinen. Maria Kivimäki, 22 v.
Kehtolaulu.
Pikkanen piika ja paskanen
paita.
Mistäs tiäsit tännet tulla?
Tiäsin täälä tarvittavan,
Pemnia karvittavan,
5 Voitakakkuii saavani.
Mitäs sialta palkkaa sait?
Viis, kuus piäntä poikaa.
Mikäs niitten nimet oli?
Kiveris, kaveris,
io Uiirenlinnan untesmanni.
Pikkuinen poika.
745. Oripää. Vihervaara n. 2389.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Pikkunen poika inyllymäesä,
Punanen jakku ja musta hattu,
Tuli minua friiaamaan.
Piu pau kehto helähtää.
746. Karvia. Kaukamaa L. n. 41.
-16!«30.
\iiiiii,il;inkylä. Elina Halli, 70 v.
Piu, pau. kehto heilahtaa,
Lapsi siellä sitten nukahtaa.
Lapsiammat laulaneet.
Piu pau papinkello.
747. Karria. Kaukamaa L, n. 42.
-™U30.
Mustakoskenkylä. Emilia Alanko,
28 v.
Piu, pau, papinkellot,
Lukkarin lesken lehmän kellot.
Piu, pau, Heikin kellot,
Hevosen paska oli Heikin kello!
748. Siikainen. H elomaa Kyllikki,
n. 81. —30.
Ison-Salon isäntä, 51 v.
Pium paum piskunkellot,
Lempaäläisten lehmän kellot,
Karkkulaisten karjankellot,
Euralle ehtooks,
5 Ja Kokemäelle puhteeks.
749. Siikainen. Helo-maa Kyllikki,
n. 82. —30.
Pium paum piskunkellot,
Karkkulaisten karjan kellot,
Lempaäläisten lehmän kellot,
Kivijärven kirkonkellot,
750. Siikainen. Oksanen Katri, n. 22.
—30.
Ison-Salon vanhalta emännältä,
76 v.
Pium paum Pirskun kellot,
246
Kehtolauluja.
Kivijärven kirkonkellot,
lempääläisten Lehmänkellot,
karkkulaisten karjankellot.
751. Siikainen. Oksanen Katri, n. 23.
—30.
Lammin nuori emäntä, 30 v.
riimi paum Pirsknn kellot,
Ki\ ijärven kirkonkellot,
Saarijärven saunankellot,
isäni vanhat valakankellot.
Pium paum paukkaan.
752. Tampere. Jussila n. 18. — 23.
K. A. Elonheimo (Erenius), "0 v.
Pium, panin, paukkaa,
jänis mettässä laukkaa,
kili. kili, kellot kaulassa,
punaisessa nauha— .i.
752 «. Ruovesi. Luutonen Ahto, n.
24. —13—15.
Yisuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.
Tuutilaulu..
Pium, panin paukkaa,
Haarapussi laukkaa,
Ylitse maan, alitse kuun,
Vie mua kotio vaan!
Pii, pii, pinninaula.
753. Oripää. Vihervaara n. 2366.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu
Pii pii. pinninaula,
Minä lasta koriasti laulan.
754. Alastaro. Vihervaara n. 2410.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukio, ä"> v.
Kehtolaulu.
Pii pii, pinnannaiila.
[tte mä lastani koriasti laulan
Bön tönttö lööröö.
Pikku lintu.
755. Oripää. Vihervaara n. 2381.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 7» v.
Kehtolaulu.
Pikku lintu lakki pääsä
Istun pajun kannon pääsä,
Huutaa: hutkii teijaa!
756. Oripää. rihcrraara n. 2388.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Pikku lintu, palokärki,
Kukkuu, laulaa korves.
iiarvmi aährään kultasormus
Palkkapiikaa1 sormes.
757. Alastaro. Vihervaara n. 2400.
—11.
Lauroinen. Maria Kivimäki, 23 v.
Kehtolaulu.
Pikku lintu lakki pääsä
Istuu pajun kannon pääsä.
Tallin lullin Lassin Kaija.
758. Kauvatsa. Santavirta n. 81. — 05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
S ehtolaulu.
Tallin, lallin. Lassin Kaija,
756. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Tikanpoika. 758 a — 764.
247
Kupparin Kirsti ja Jämsän Maija,
Lohi Liisa, ja limppu Vappu.
758 a. Uurjdla. Jussila n. 40.
191255.
Ida Sundström, 85 v.
Kehtolaulu.
Tuu. tmi, tussiin Kaijaa,
Kupparin Kirsti ja Helssan Maija,
Lierun Piete ja Laariin Anna.
Hoasikan Kaija ja meiän Maija,
a Linterin Liisa ja Lautakerttu,
Heröjärsä on äyrä ja Räkä-
piohttu.
Ne on kaikki ylitä, yhtä, lajia.
Tikanpoika.
759. Tyrvää. Katajaranta n, 1.
-10l*03.
Tyrvään kylä. Katariina Palm-
gren, 55 v.
Kehtolaulu.
Tii. tii. tikanpoika
Teki tielle naurista;
Tuli paha talonpoika.
Noukki joka mukulan.
760. Honkajoki. Hirsikoski Ainia,
n. 42 a. -™h'24.
Tii, tii, tikanpoika,
teki tielle nauriin.
Tuli tuhma talonpoika,
vei tikan nauriin.
5 Tikka se itkeä pillitti
ja talonpoika nauro.
Tuli paha paimenpoika,
Tallas Tikan oaurikoita.
— ei muista.
761. Sahalahti. Helin n. 8*.
Tii. tii Tikanpoikaa,
Kvlvi tiälle naurikoita,
-03.
762. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 36*.
—06.
Tii tii tikanpoikaa
Kylvi tielle naurikoita,
Tuli se paha kerjuupoika,
Söi sen tikan naurikoita.
763. Eräjärvi. Tyyskä (:?r,60) n. 26*.
—08.
Tii tii tikan poika
Teki tielle naurismaansa,
Tuli tuhma paimenpoika,
Söi tikan nauriin.
763 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Rajala Anna, n. 391. — 24-25
Heikki Lehtonen, 72 v.
Tii tii tikan poika
Kylvi tielle naurikoita.
Tuli tuhma talonpoika.,
Söi sen tikan naurikoita.
764. Virrat, Leander n. 28*. — 13.
Maria Vilhelmina Spir, G9 v. Muis-
tiini). Hauholla.
Tii, tii tikan poika,
kylvi tielle naurikoita;
tuli paha kerjupoika,
repi tikan naurikoita.
248
Kehtolauluja.
Tule uni uunin päältä.
765. Hauiini. Vaahtoranta n. 35. — 28.
Nukka-Matti tule uunin päältä.
Sivelee Paavoa silmille ja
Pikku-Paavo nukkuu siitä-ää.
Tässäkin kehtolaulussa Paavon si-
jalle saatetaan asettaa vaikka Jussi.
kaikki uunit, paitsi toinen ovat
varsinaisia kehtolauluja, joilla lasta
uneen tuuditetaan, toisella vain lapsen
itkua vaimennetaan.
766. Kura. Häyrinen n. 60. — M/i2^5
Amanda Aaltonen, n. 50 v Mp.
Piikkiössä.
Uni tulee uuni päältä,
sivaltaa lasta silmän pääle,
uni tulee uunin päältä,
tuo unisarvel fcullessasa,
lapsen silmää kiini painamaa.
767. Eura. Häyrinen n. 61.— ulnl2
Maria Rinne, n. 54 v. M.p. Piik-
kiössä.
Uu, un uurlan äiti,
tulee tuolta uunin päältä,
pottus kansa, siilkas kansa.
sivelemää silmiä.
768. Eurajoki. Sam imun n. 517.
—09.
Uni, uni, tules alas minin pääll .
käy vaka alat tr. lapse sil-
mäm^pääl.
769. Luvia. Riikonen, siv. 35. — 95.
Luvian luodot. Aina Josefini Ves-
terlund-Maanpää. 17 v.
1 kk ssa pieni alkukirjain.
773. • r. (= vedi
Uni, tule umiin pääält',
Sivaise siiman päälle'.
770. Port. Riikonen sio. 46. — 95.
Katriina Sjövall, 75 v.
Tule, uni, uunin päält'
Ja uappaa silmäin päälle!
771. Oripää. Vihervaara n. 2382.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Uni, tule uunin päältä
rjnensuppilo1 känsä
Sivelemmään lapsen silmiä!
772. Oripää. Tallgren n. 47. -14.
Fiina Virtanen. Mp. Maariassa.
Uunilan tuo äijä tuo unta tull-
lrssas
punasella pussilla.
karvasella kassilla,
sivalla lapsen silmiin.
773. Alastaro. Vihervaara n. 2425.
■11.
Sikila. Eräs 40-V. vaimo.
Kehtolaulu.
Tulo. uni, uunin päältä,
(Jnipoika porstualta
Lapsen silmäl sivelemmään
Oniveren1 kara
774. Alastaro. Vihervaara n. 2461.
—n.
Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul-
lut Huittisissa.
Tule uni uunin päältä. 774 — 783 a.
249
Kehtolaulu.
Tule, uni, uunin päältä.
Sivalla lasta silmän päältä,
Ett laps Bais levollisen unen.
775. Alastaro. Vihervaara n. 2414.
—11.
Männistö. Mikko Sulonen. 23 V.
Kehtolaulu.
Tule. uni. uunin päältä
sivaltaminaan vauvaa silmän
Unisulkas ka ns!
776. Punkalaidun. Moisio n. 32.
—10.
Uni tuli uunin päältä,
veti lasta silmän päältä.
777. Harjavalta. Ruusunen n. 101
—03.
Unikukka.
Unikukko uunim päältä
Tules alas muurin päältä.
Tuas unta tuuttisessa,
sinisessä vakkasessa,
5 Punasessa pohtimessa.
Sivele lapsen silmäin päälle!
778. Kauvatsa. Santavirta n. 75.
—05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
Kehtolaulu.
Uni tulee uunin päältä,
Nappaa lasta silmän päältä.
779. Tyrvää. Katajaranta n. 21 b.
—04.
Uni tulee uunin päältä,
nappaa lasta silmän päältä.
780. Karvia. Kinikamaa L, n. 39.
18 6 30.
Sarankylä. Severiina Lautinen, 78 v.
Tule uni uunin päältä
Paina lasta silmän päältä!
Nukun^nukun^ nurmilintu,
Väsy v__ väsy v_\ästä rakki!
781. Tampere. Kallio V. J, n. 811*.
—09.
Kuultu n. 40 v. sitten Tampereen
puolella.
Uni tulee uunin päältä
Nakkaa lasta silmän päältä.
782. Orihvesi. Aronsson n. 3*. — 04.
Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö.
Kehtolaulu.
Tule uni tyynyyn,
Paina lapsen silmä kyynyyn,
Tule uni uunin päältä,
Hyppää lapsen silmän päällä,
s Minä laulan linnun kielen,
Keikuttelen ketun mielen.
783. Ruovesi. Marjanen n. 12 a*.
—13.
E. Marjanen, 45 v.
Unen sanat.
Uni tule uunin päältä
Nappaa lapsen silmän päälle.
783 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäki Helmi, n. 340. — 25.
Josefiina Mäki. 59-v.
Uni tulee uunin päältä
uni suppilo kädessä.
uni suka suppilossa,
sukii pienet silmät kiinni.
250
Kehtolauluja.
784. Im m n. Vegelius n. 10*. —07.
Kehtolauluja.
Uni, fcule uimin päältä,
Torkka toisesta talosta.
Laske lapsen silmän päälle,
Kopsahuta korvan päälle,
5 Että anneensa uupuu,
Kehtohonsa keikahtaa.
Katrit, ks. n:o 709.
785. Virrat. Leander n. SO*. —13.
(Aaria \ ilhelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Tule uni uunin päältä,
tuo turva tullessasi.
Virrat, ks. n:o 1018.
786. Satakunta. Peteliusn. 11. —15.
Juho Malja, 45 v.
Kuullut Satakunna rajamailla, ei
muista keneltä.
ruutu laulu.
Tule uni uunin päältä,
Sivele silmäin päältä,
Tua unta tuokkosella.
Vetele vene Lusalla,
5 Poliotti le pohtimella1,
Kannas kaipiO9 vakalla.
Tuolla ompi mäki.
787. K n n haanpää. Laiha n. 300
—90.
Tiina Rämäkäs, 68 v.
Tuolla ompi mäki,
Jossa istuu käki
Ivirkialla puU8,
Kultaomena suus.
5 Sitte ku käki kukahtaa,
Lapsi Sitte nukahtaa.
Tuonen tupa.
788. Nakkaa. Lampola, n. 5. — 89.
Kehtolauluja.
Tuuti lasta tuonelaan!
Tuonelass1 on uusi tupa,
Sivuseinät sirkanluista,
Peräseinät peuran [luista],
5 Penkit pienistä penninkeistä,
Kiuas kullan kirpilöistä,
Laate meren vahasta.
Ovi omenapuusta,
Katto katajan kuorista.
789. Noormarkku. Koskilahti n. 30.
-Vi 04.
F. Fors.
Lasten laulu.
Tuuti lasta tuonelahan!
Tuanelas' on uusi tupa,
Sivuseinät sirkan luisia.
Peräseinät peuran luista,
5 Santa oli pantu sammaliksi,
Pientä hietaa permannoksi,
Klasit kullan kirpilöistä.
790. Noormarkku. Lindgren n. '.'/.
—92.
Kehto laulu.
Tilli, tUU. tuonela.i h.
Tuonelaa on tupa uus':
Sini seinä, savi seinä,
Hieta laate, turve katto.
s Ei sinne kuulu kukoin ääntä,
Kikä pienten lintuin laulun.
785,
pulliin
i|i|lla : pohtimella, kfcssa iso alkukirjain, -»kapio :karpio.
Tuonen tupa. 790—797.
251
791. Noormarkku. Lindgren n. l
—92.
Olininmäki. Kristina Sjöman.
hehto laulu.
Tuuti lasta tuonelaan!
Tuonelaa on tupa uusi: '
Turve katto tuvan päälle,
Santa pioni permannolla,
5 Perä seinä peuran luista.
Ovi seinä omena puista.
Sivu seinä sirkan luista.
Tuuti lasta tuonelaan!
Tuonelas on tupa uusi.
792. Merikarvia. Romppanen n. 5.
—89.
Tuu, tuu, Tuonelaan,
Takatietä Taimillaan!
Siellä kukko puuron keittää,
Kana kasteen lämmittää,
5 Pikku lintu lusikat pesee,
Varis padan raaputtaa.
793. Merikarvia. Romppanen n. 4.
—89.
Tuu, tuu, Tuonelaan!
Tuonelas' oli uusi tupa,
Peräseinä peuranluusta,
Sivuseinät sirkanluista,
s Pengit pienistä pinningeistä,
Laate kullan kipinöistä.
Ovi rauta-pellingeistä.
794. Siikainen. Oksanen Katri, n. 14.
—30.
Ison-Salon vanhalta emännältä,
76 v.
Tuutulaulu,
a) Tuuti lasta Tuonelaan,
Tuonelas on uusi tupa,
turvekatto, kivikiuvas,
rautaovi, santapieni permanto,
5 peräseinä peuralluista,
sivuseinä sirkalluista,
oviseinä omenapuista.
b) - - kynnyshirsi kyyne-
listä,
hirsi sammalmättähistä
795. Siikainen. Oksatie» Kuiri. n. 15.
—30.
Lammin nuorelta emännältä.
Tuuti lasta Tuonelaan,
alle nurmen nukkumaan,
Tuonelas on uusi tupa.
siel' oli ovi omenapuista,
s kädensija kärpäsenluista,
kynnyshirsi kyynelistä,
siel' oli hyvä maata,
ilman kyljen kääntämätä,
olkapäätä ojentamata.
796. Siikainen. Oksanen Katri, n. 16.
—30.
Sitomaniemen isäntä, n. 50 v.
Tuuti lasta Tuonelahan,
Tuonen tupa turveskatto,
oviseinä on omenapuista,
peräseinä peuralluista,
5 sivuseinät sirkalluista.
797. Oripää. Tallgren n. 60. —13.
Maxia Tuominen. Mp. Maariassa.
Aa lasta Tuonelaan1
797. ' kk:ssa ollut pieni kirjain, mutta lyijyk. korjattu isoksi. —
252
Kehtolauluja.
h latf piikain pideskellä,
Tuonelan1 lasten lauleskella.
Tuonelassa tupa uusi:
5 hieta pieta permanto,
sannast seinät.
turpeista katto päällä,
m\ ii seinä* sirkan luista.
peräseinä peuranluista,
10 ovi seinä omenapuista
kuivas kullanMpinöistä.
798. Oripää. \'ihrrraara n. 2481.
—11.
Oripää. Julia Marttiin.
Tuuti lasta Tuanelaan!
Tuanelasa uusi tupa,
Peräseinä peura Unista,
( iviseinä omenapuista,
5 Sivuseinä sirkalluista,
Turvekatto paali.
799. Oripää. Vihervaara n. 2361.
—11.
Oripää. Kaisa Pellonperä, 71 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta Tuanelaan!
Tuanelasa on uusi tupa,
( iviseinä omenapuista,
Sivuseinä sirkalluista.
s Peräseinä peuraUuista,
lliata ]iiäni ]>n i totia.
800. Oripää. \'ilnii(iara n. 2356.
-IL
Tanskila. Maija Välilä, 74 v
A i htolaulu.
Tuuti lasta Tuanelaan!
Tuanelasa uusi tupa,
- on sein
( iviseinä omenapuista,
Peräseinä peuraUuista,
:> Muuri vallan penninkeistä,
Katto kullalla silattu.
801. Oripää. Tallgren n. 46. —14.
liina Virtanen. Mp. Maariassa.
Tuuti lasta Tuonelaan,
Tuonelas on tupa uus:
Santa pieni permannolla,
si[v]useinä sirkan luista,
s oviseinä omenapuista.
peräseinä peuranluista,
kiuvas kissan kullasta,
turvekatto katon päällä,
ei sinne kuulu linnun laulu
io eikä kanan kraakatus,
eikä sara vesipisaraa.
802. Säkylä. Vainuni matlakerl.,
Xiemi liuumihrr. matkdkerl.
siv. 309—310. —59.
Tähän vielä liitän erään tuuvitus
laulun, joka oli joka paikassa tuttu.
ihka pienillä erinäisyyksillä kussakin
paikassa. Se kuuluu näin:
»Tuuti lasta Tuonelaan
Tuonen lasten lauleskelle,
Tuonen piikojen pidellä:
Tuonelassa uusi tupa,
s Peräseinä peuran luista.
Sivusein;! sirkan luista,
Katto muista luista:
Pöydäl kullalla silattu,
Penkit liopialla niilattu,
io Lattia tinalla valettu,
Santa pieni permantona.»
Tuonen tupa. 803—809.
253
803. Säkylä. Saarimaa n. 532. — 09.
Mp. Yläneellä.
Tuuti lulla Tuanelaan!
Tuanelas on uusi tupa;
oviseinä omenapuista,
katto tammen lautasista,
5 peräseinä peura luista,
laatti piänest hiatasta.
804. Loimaa. Vihervaara n. 4471
—13.
Karoliina Puisto, 72 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta Tuanelaahan.
Tuanel1 lasten lauleskella.
805. Loimaa. Vihervaara n. 4470.
—13.
Karoliina Puisto, 72 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta Tuanelaahan,
Tuanelasa1 tupa uusi:
Siälä santa sammaleena,
Hiata piäni permantona,
s Oviseinä omenapuusta.
Sivuseinä sirkalluusta,
Kiuas kullasta kurottu.
Ovi vaskesta valettu,
Ovempiälet penninkeistä,
806. Loimaa. Vihervaara n. 4845.
—19.
Pöytyä. Ortenoja, 60 v. vaimo.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta Tuanelaan.
Tuanelasa tupa uus,
Pantu santa sammaliksi,
Hiata piäni permonnoksi.
■ i iviseinä omenapuista1
Sivuseinä sirkalluista,
Peräseinä peuralluista,
Kiuas kullasta kuurattu,
Pesä piänistä penninkeistä,
io Pukinsarvista säränät.
807. Loimaa. Ikola n. 30. —10.
Oviseinä imenapuista,
peräseinä peuranluista,
sivuseinä sirkanluista,
(Polkan tahtiin rallatettu.)
808. Alastarot Vihervaara n. 4844.
—19.
Eräs vaimo, 45 v. Pöytyän Orten-
ojalta.
Tuuti lasta Tuanelaan.
Tuanelas tupa uus,
Sivuseinä sirkanluista,
Peräseinä peuralluista.
5 Oviseinä omenapuista.
Hieta piäni permanto,
Kiuas kullan kipinöistä,
Turvekatto pääll.
809. Alastaro. Vihervaara n. 2412.
—11.
Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.
Kehtolaulu.
Tuanelasa on tupa uus.
Peräseinä peuralluist,
Sivuseinä sirkalluist,
Oviseinä omenapuist,
804. » Tuonejn| : Tuonei.
805. » ITupa] Tuonelasa : T.
806. 1 |oj| omenapuista : o.
■J'.'.
Kehtolauluja.
.-. Katto k;ilan Buamuksist,
Laattia piänisl penninkeist,
Muuri kullan kipinöist.
810. Alastaro. Vihervaara n. 2404.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta Tuanelaan!
Tuanelasa on uusi tupa,
Sivuseinä sirkalluista,
Peräseinä peuralluista,
5 Oviseinä omenapuista,
Katto tammenlastuista,
Kiuas kullasta kurottu.
811. Alustan). Vihervaara n. 2434.
—11.
\ irtsanoja. Fredrika Friman, 60 v.
Kuullut Loimaalla.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta Tuanrlaan!
Tuanelasa mi uusi tupa,
Peräseinä peuralluista,
Sh aseinäl sirkalluista,
s Oviseinä omenapuista,
Kiuvas kullan murusista.
812. Alastaro. Vihrrranra n. '.'/'.W.
—11.
\ irtsanoja. Maijasliina IVllonpeiM.
Kl v.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta Tuanelaan!
Tuanelasa on tupa uusi,
Sivuseinä sirkalluista.
i rviseinä omenapuista,
:. Peräseinä peuralluista,
I »vi oli vahvasta vaskista.
Kiuas oli kullasta kurottu.
813. Huittinen. Vakkaa n. 2. —88.
Leena Ekman, 76 v.
Tuuti lasta tuonelaan,
Tunnen piikojen pidellä,
Tuonen lasten lauleskella.
Tuonelassa tupe tehty,
s Maja saatu tuantialassa,
Tupa uusi, turve katto.
Oviseinä omenapuista,
Peräseinä peuranluista,
Sivuseinä sirkanluista,
m Kiuvas kullasta kudottu.
Santa simn sammaleena,
Hieta pieni permantona.
814. Huittinen. Saarimaa n. 398.
—09.
Tuuti lasta Tuonelahan,
Tuonelassa tupa uusi.
Tuuti lasta vastapäätä,
Siäl on santa piäni permanosa,
5 katto On vaskesta valettu.
musta koera portimwpiäles
hampaal nirvisä,
tervaristi portim^pääl
ja pukin sarvista saranat.
815. Punkalaidun. Jannun n. 16 c.
—53.
Tuuti lasta tuonelahan.
Tuonen piikaen pidellä,
Tuonen lasten liikutella1
Tuon. las' on tupa uusi,
s Lasta vasten valmistettu:
815 ' r. (tois. laulatella).
Tuonen tupa. 815—821.
255
Turve-katto tuvan paalia.
Siellä santa sammalina,
Bieta pieni permantona,
Sivuseinäl sirkan luista.
10 Peräseinät peuran luista,
Oviseinä omenapuista,
Ovi orjan sääriluista,
l.aattia pienistä kivistä.
816. Punkalaidun. Moision. 8. — 10.
Haviokoski. Suutari Hakenberg,
n. "0 v.
Tuuti lasta Tuonelaan1
Tuonen piikain pidellä.
Tuonelass on tupa suuri,
Lasta vasten valmistettu:
5 Santa suuri sammalina,
Hieta pieni permantona,
Peräseinä peuranluista,
Sivuseinä sirkanluista,
OA"iseinä omenapuista,
io Katto kullasta kuurattu,
Ja muuri nurkkaan muurattu.
817. Harjavalta. Ruusunen n. 94.
—03.
Tuuti lasta tuonelaan.
Tuuti lasta tuonelaan
Tuonelas on uusi tupa,
Turvek katto, santaseinä,
Piäni hiata permanto.
818. Harjavalta. Ruusunen n. 93.
—03.
Tuuti lasta tuonelaan.
Tuuti lasta tuanelaan,
Tuanelas on uusi tupa:
Sirkalluist on sivuseinä,
Peuralluist on peräseinä,
s Omenapuista oviseinä.
Kivvas kullan kirpilöistä,
Laate laudan kappaleista.
819. Kokemäki. Ahti n. 3. —93.
Kiottare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul-
lut Johanna Ojalalta.
Tuuti lasta Tuonelaan,
Tuonelass' on uusi tupa.
Täti leipoo ison kakon,
Panee paljon voita päälle,
5 Pääskysen munan verran.
820. Kokemäki. Kujanpää n. 5.
-Vi 21.
Edla Haapanen, 51 v.
Tuuti lullaa Tuonelaan1,
Tuonelassa1 on uusi tupa.
Sivuseinät on sirkanluista,
peräseinä on peuranluista,
s oviseinä omenapuista.
Penkit pienistä penninkeistä,
pöytä saksantaltereista,
laate merenvahaisesta,
kiuas kullankirpiloista.
821. Kokemäki. Lempainen n. 1.
-5/i04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kehtolaulu.
Aa tuuti Tuonelaan!
Tuonelass on uusi tupa.
Peräseinä peuran luista,
81.6 ' kk:ssa pieni alkukirjain.
820. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
256
Kehtolauluja.
-.iii.it sirkan luista,
5 Oviseinä omenapuista,
Penkit pienistä penninkeistä,
Laate laudan palasista,
Katto meren vahasta.
822. Kiikka. Laurila K. O, n. 3.
—90.
Gudmuntila. Maija Mäkelä, 81 v
'luuti laulu.
Tunti lasta tuonelaan,
Tuonen lasten lauleskella.
Tuonen piikasten pidellä.
Tuonelas' on tupa uusi,
5 Sivu seinä syltää pitkä
Ja perä seinä kyynerää;
Meren vaha permantona,
Santa pieni saininalena;
Katto pienistä kivistä.
823. Tyrvää. Suomi 1854, siv. 128.
Kert. Tyrvään pit. kirj. A.YVarelius.
Ihanuus on vähessä arvossa. Soitto-
koneita en tiedä muita kuin viulun,
jota muutamat nuoret miehet vingut-
tavat, ja huuliharpu n. Virsiä
veisataan eniuimiten huonosti, ja
muuta laulua kuullaan harvoin (sil-
loinkin jotakin ruokotonta), paitsi
lasta liikuttaessa. Viimeksi maini-
tusta lihota oivat olo nekään laulua
karkottaneet, jotka muutoin pitävät
sitä synnillisenä; siinä OD vanlia runon
muotokin pysynyt, esimerkiksi:
»Tuuti lasta tuanelaan,
Tiianen piikasten pidellä',
Tuanen lasten lauleskella';
Tuanelas' on tupa uusi,
■ iliata piäni permantona
Santa suuri sammaleena,
Sivuseinä sirkan luista.
Peräseinä peuran luista,
Oviseinä orjan luista,
io EattO vaskesta valettu.»
Runolla: »Hiirulainen meni mettään,
Pikku kelkanen peräsä j.n.e. niinmyös
kertomalaululla: Venäläinen verisuu
soutaa ja joutaa, Neitty» parka, neitty"
parka itkee ja istuu» j.n.e. nukutetaan
lapsia, muttei niitä muissa tiloissa
kuulu. —
824. Tyrvää, Ahls(edtn.91.—a/105.
Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli,
68 v.
Univirsi.
Tuutin lastani Tuonelaan,
Tuonen lasten lauleskella.
Manan piikasten pidellä.
Tuonelass' on uusi tupa,
5 Sivuseinä sirkan luusta.
Oviseinä oravan luusta.
Hartiat lattian lavasee,
Nokka katon pyyhkiää.
825. Tyrvää. Ahlstedt n. 5.—* u02.
Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta Tuonelahan
Tuulien lasten lauleskella,
Tuolien piikasten pidellä!
Tuonelass' on uusi lupa.
r, Turvekatto kammiossa,
Sivuseinä syltä pitkä,
Peräseinä kyynärätä,
Hartiat, lattian lava8ee,
Nilkka katon pyhkiää.
io sieir on lapsen hyvä olla,
Ei oo mitään vaivaa tällä.
Tuonen tupa. 826—831.
257
826. Tyroää. Kultaan. 349.— ,/104. 829. Tyrvää, Pahtla V. V. n. 74.
12.
Miina Forsblom, 84 v. Kuullut Loh-
jan Yendelässa, inisi a kotoisin.
Tuuti lasta tuanelaan1,
tuanen kirkko kamariin!
Siäl2 on tupa turvekatto,
liiakka liiano permanto.
Tapiola. Antti Kallionlaki, 62 v.
Liikutuslaulu.
Tuuti lasta Tuonelahan1,
Tuonen piikain pidellä,
Tuonen lasten laulatella!
Tuonelassa tupa uusi,
s Manalassa makuupaikka,
Peuran luista peräseinät,
Sian suolista sivuseinät,
Katto koivun kuorisista,
Syömärit2 synnyistä syvistä,
io Kiuas kullan kipenistä,
Otta oiva kessukoista8,
Saranat saatanan sonnasta.
827. Tyrvää. Rullaa ,>. 202. — 17/703.
Kuullut äidiltään, ä2 v.
(Liikutuslaulu).
Tuuti lasta tuonelahan,
Tuonen tyttöin parihin!
Tuonelass on tupa uusi,
Sirkan luista sivu seinät,
s Vareksen luista pora seinä,
Permannot pienistä penninkeistä.
828. Tyrvää. Sieniini')) n. ".'.
Amanda Virtanen, 70 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lulla tuuti,
Tuonelass*1 on tupa uusi:
Peräseinä on peuranluista,
Sivuseinät viikunapuista,
s Oviseinä omenapuista,
Kiuvas kullan kipenistä.
—22.
(Ei muistanut enempää, vaikka se
onkin pidempi).
830 Tyrvää. Pakula V. V, n. 65.
-»1*12.
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut äidiltään.
Tuuti lasta tuanelaan,
tuanelas on tupa uusi
tuanen lasten lauleskella
ja tuanen piikasten pidellä!
5 Lattia on lahopuusta,
oviseinät orjanluista,
sivuseinät sirkanluista
ja peräseinä peuranluista,
penkit piänistä penninkeistä1
io ja katto kullan kappaleista.
831. Tyrvää. Pakula V. V, n. 64.
-"/•«■
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut äidiltään.
Tuuti lasta tuanelaan,
tuanelas on tupa uusi,
turvekatto, santaseinä
ja liiata piäni permanto.
826. * kk:ssa pieni alkukirjain. — : r. Syömäri on kattoa kannattava vuoli eli
orsi, joka on pirtin sisäpuolella. — 3 r. Kessukka on kori, tav. olutkori.
828. * Säkeissä 2 ja 4 pieni alkukirjain.
829. ' tuonela1 h an : t. — 2 kk:ssa on pieni alkukirjain.
830. » ]kivistä|: »penninkeistä*. 17
258
Kehtolauluja.
832. Mouhijärvi. Laini /. n. 149.
i nuti lasta Tuonelaan!
Tuonelass' on tupa uus'.
sivuseinä1 sirkan luista
peräseinä peuran luista,
:■ <'\ i seinä omena puista,
lattia on hietaa,
katto on kullalla klaseerattu
ja klasin alla on kaivo.
833. Suodenniemi. Mulliin M. E, n. 2
—13.
O. Ritamäki, 48 \. M.p. Tammelan
pii.
Kehtolaulu.
Tuu, tuu Tuppelaan,
Tuppelassa on tupa uusi:
sivuseinät1 sirkan lui ita
peräseinäl peuranluiset,
5 lattia1 kullan kipinöistä,
katto variksen InA hönistä.
834. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 10.
—03.
.-' i.iIhm;i Nurmikoski, 67 v. kotoisin
Ikaalisista. Kuullut äidiltään
Tuuli lasta tuonelahan,
Tuonelassa on tupa tehtu,
Turvekatto päälle panin.
Pallia kullalla maalattu,
6 Oviseinä on orvonluista,
Peräseinä peuran luisin.
Sivuseinä sirkan luista,
Muuri pienistä kivistä.
835. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 8.
—12.
Heinijärvi. Miina Lähteenmäki,
59 v.
Tuuti lasta tuonelaan,
Tuonelan plikkojen pilellä.
Tuonelass' on uusi tupa
jOSSa lapset laulaa:
5 peräseinä on peuran luista,
sivu seinä sirkan1 luista,
oviseinä omena puusta.
pöytä kullasta kulutin,
penkit on penninMstä,
io ovi hopeista hohtavista,
lattia vaskista valettu8,
kiuas kullan kirpilöistä.
836. Jämijärvi. Valtsuin n. 18. — 02.
Hilda Viitasalo, :il v.
/ at ta tuonelaan.
Tuuli lullaa lasta,
tuonelan nutein tupaan!
Tuonelassa on tupa uusi:
oviseinä omenapuista,
5 sivuseinä peuranluis ta,
katin kamelinluista,
pöytä "ii kullalla milliin.
penkit hopealla silattu.
lattia tinasta valettu.
837. Ikaalinen. Ttöystölä n. 49.
Vilhelmiina Räystölä.
Tuuti lasta tuonelaan,
Tuonelass1 on uusi tupa:
Sivuseinä- sirkan luusta,
-21.
832. ' kk:ssa on iso alkukirjain.
833. ' kk:ssa iso alkukirjain.
1 im peurani 'sirkan* :s. — * valettu|a . v.
1 Tuonelass|a : T. — 2 |Perä|seina, *Sivu*seinä : S.
Tuonen tupa. 837—843.
259
Peräseinä peuran luusta.
5 Oviseinä orhin luusta,
Peräparret halapajusta.
838. Honkajoki. Kallio V. J, n. U79.
-"Is 13.
Juliana Itävaara, 55 v. M.p. Iso-
joen Koresj arvella.
Tuuti lasta Tuonelahan,
Tuonelas on uusi tupa,
pieni santa permantona,
sivuseinä sirkanluista,
5 peräseinä peuranluista,
oviseinä omenapuista,
pöytä kullalla silattu,
laattia hopialla minattu;
ei siellä knkko laula
io eikä siellä koira hauku,
kyllä siellä lapsi nukkua saa.
839. Karvia. Kaukomaa L, n. 18.
-"7,30.
Koskiperä. Amanda Alkkiomäki,
60 v.
Tuuti lasta tuonelahan,
Tuonelass' on tupa uusi:
i iviseinä omenapuista.
Peräseinä peuranluista,
j sivuseinä sirkanluista,
Katto kaikista kalanluista,
Laattia hietamusta permanto.
840. Karvia. Kaukomaa L, n. 19.
-4/e 30.
Koskiperä, Emilia Mäkinen, 53 v
Tuuti lasta tuonelahan,
Tuonelan uutehen tupahan.
siili' on sija sirkanluista,
Peräseinä peuranluista,
-i Kärensijat kärpäsenluista.
841. Karmi. Kaukamaa L, n. 20.
-*%30.
Äinmälänkylä. Serafiina Otava,
61 v.
Kehtolaulu.
Tuui lasta tuonelahan,
Tuonne kirkon kammiohon!
Siel' oli tupa turveskatto,
Ovi oli tehty oravanluista,
s Peräseinä peuranluista,
Laattia hopialla silattu,
Pöyt' oli kullalla minattu
Ja lavittat vaskesta valettu.
Tmi, tuu, aa, aa.
oi Mikähän tuulla lapsella lienee,
Lieneekö mörkö säiky ttäny
Illalla saunatiellä?
Tuu, tuu, aa, aa.
842. Kama. Kaukamaa L, n. 21.
- M/e 30.
Ammalankylä. Kaisa Harjukangas,
80 v. Joosefiina Jokisen kanssa pitä-
jän parhain vanhantaitaja ja muistaja
Sivuseinä on sirkanluista,
Peräseinä on peuranluista,
Oviseinä on orjanluista,
Takkaseinä on kaikista kalan-
luista.
843. Karria. Kaukamaa L, n. 22.
-27,30.
Koskiperä. Amanda Alkkiomäki,
60 v.
Kehtolauluja.
Tuuti lasta Tuonelahan,
Tuonen piikasten pirellä
844. Kihniö. PohjcmkcmervoT,n.27.
-ml,31.
Kihniönkylä. Laimi Lepistö, 33 v.
Aa, aa, allin lasta,
tuuti lasta tuonelahan,
tuonelass' on tupa uusi,
(Ei muistanut enempää.)
845. Vesilahti. Borenius (1986), n.
34*. —79.
[Ania.] Kraatarin vaimo Miina.
Tuutii lasta Tuanelalian
Tuanel lasten liikutella
[Tuanejn piikajen pirellä
T[uane|lass on tupa uusi
u
5 Peräseinä peurnllmsta
u
sivuseinät sirkalluista
Oviseinä omenapuusta
Katto kullan kiiltäväinen
Santa hiano pennannoinen.
846. Vesilahti. Borenius (1986), n.
27*. —79.
Hinsala. Juh. Taavetti Priijarvi,
synt. 1824, ks. nr. e.
Tuuti lasta Tuanelahan
r
Tuanen piikasten pidellä,
Tuanen lasten laulatella.
Tupa on uusi Tuanelassa,
e si.iii mi santa sammalena,
1 liata pianeiiä pennantona,
Sivuseinät sirkallnista.
Peräseinä peuralluista,
Oviseinä omenapuista.
Kyllä sitä piisaa vial.i. nmtl sm
miiu vaan taira.
847. Tottijärvi. Rekola n. 61*. —Oi.
Sorva. Karoliina Rekola, 64 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta tuonelaan,
Tuanen lasten tuuritella,
Tuanen piikasten pirellä.
Tuanelass'won uusi tupa, turve-
ka ttO
5 Peräseinwon peuraluista,
sivuseinä siukuLluista1
Oviseinä orjalluista,
Hiata piäni permantona,
Santa suuri sammalena,
io Laattia meren vahasta,
Pöytä kullalla silattu.
Totlij. ks. n:o 1079.
848. Lempäälä. Kingelin n. 1*. — 97.
Tuuti lasta Tuonelaan
Tuonen piiasten pidellä,
Tunnen lasten lauleskella.
Tuonelassa on tupainen tehty:
s 1 'antu santaa sammaleiksi,
Hieta peni permannoiksi,
< »vei sielT on omenapuista,
Peräseinä peuranluista,
Kädensial kärpänluista,
m sivusein;i sirkanluista.
Lempäälä, ks. n: o 707 ja 960
>'," i siukun luisia = sairaan 1. Ker. BeL Säkeen alussi pieni alkukirj.
Tuonen tupa. 849 — 855.
261
849. Lempäälä. Vihervaara rt. 4478.
—13.
Saimi Vuori, 14 v.
Tuutilaulu.
Tuuti lasta Tuanelaan
Tuanelan turpeiden rakoon.
Santa kylmä sammalena,
Hiakka piäni permantona.
850. Pirkkala. Starck n. 19*. —89.
Tuuti lasta tuonelaan,
Tuonen piikain pidellä.
Tuonelass' on tupa uusi,
pieni hieta-permanto,
5 santa seinä, turvekatto.
Ei siellä vaivaa vattan tauti
eikä pun' puru-tauti.
Siellä lapset levätä saavat
ilman kyljen kääntämätä
io olkapään ojentamata.
Ei sinne kuulu kukon laulu
eikä pienen linnun ääni.
Tuuti lasta tuonelaan
Kivikirkon1 kammioon.
851 . Tampere. Ennegren n. 2 a*. — 86.
Tilda Ennegren.
Tuudin lasta Tuanelaan,
Tuamlan uuteen tupahan.
Siäll on santa sammaleina,
Hiata hiano permantona,
5 Perä-seinä on peuran luista,
Sivu-seinät sirkan luista.
Ovi seinä omena puista,
Karen sia kärpän luista.
Katto karhun kämmenistä.
852. Tampere. Ennegren n. 2b*. — 86.
Tilda Ennegren.
Tuudin lasta turpeiseen,
Kirkon juureen karkeeseen,
Siällä lapset laulelevat
Kirkon kelloja kuultelevat.
853. Tampere. Kalliola n. 1* . — 13.
Tuuti lasta tuonelahan,
Lapsentyttö torkkuinahan,
Tuonelass' on tupa uusi:
< lviseinä omenapuusta,
s Peräseinä petäjästä,
Kädensija karjan luusta
Sivu seinä sirkan luusta.
854. Tampere. Jussila K. !'. n. 12.
—23—26.
K. A. Elonheimo (Erenius), 70-v.
Tuuti lasta Tuonelahan1,
Tuonelas1 on uusi tupa:
santa2 pantu sammuliksi,
hieta pieni permannoksi.
855. Tampereen seudut. Niemi n.
640*. —91.
Tuuti lasta Tuanelaan
Tuanem piikaim pilellä;
Tuanelassa tupa kaunis:
Sirka'luista sivuseinät,
5 Peura!luista peräseinä,
Omenapuista OA-iseinä:
Tupa kaunis, kansa kaunis!
850. ' Kivikirkko = Messukylä.
854. a. * kk:ssa pieni alkukirj.
Ker. sei.
- ■ kk:ssa iso alkukirjain.
262
Kehtolauluja.
856. Ylöjärvi. Valaani n. ■'"'1*. —52.
Lasta liikultaissa.
Tuuti lasta Tuonelahan,
Kivikirkon kelin-iirin.
Tuonelaa' on uusi tupa,
Uusi tupa, turves kuti".
B Hieta pieni permantona,
Pöytä vaskesta valettu.
Ovi seinä omena puusta,
Periseinä penningistä.
Katto kaikesta kalanluista.
857. Ylöjärvi. Paldani n. 9*. —52.
Tuuti lasta Tuonelahan.
Tuonen piikojen pidellä,
SielV on snlle tupa tehty.
Savella seinät silattu.
5 Sinn' ei kuulu kukon laulu,
Eikä paista päivän valo.
858. Ylöjärvi. Palaamin. 9 c*. —52.
Tuuti lasta Tuonelahan,
Tuonen lasten liikutella.
Tuonen piikasten pidellä.
Tuonelassa on uusi tupa,
s Uusi tupa turve'katto,
Santa seinä Bammalena,
SinuVi pääse päivä paiste,
Eikä sade Baavuttele,
Eikä kuukaan kumota.
859. Messukylä. Tamminen V, n. 3*.
—13.
Vilhelmiina Fonsell, synt. 1850.
Kuullut n. 50 vuotta sitten. Uuistiinp.
salossa.
Tuuti lasta Tuonela
Tuonelan piikain pitellä
Tuonelaa on uusi tupa
Santa seinät, turve katto,
5 uuta pieni permanto.
860. Kangasala. Borenius (1986). n.
57*. —74
Hakalan Taava.
Tuulin lasta Tuanelaana1
Tuanen piikasten pilellä,
Tuanelass' on tupa uusi:
Turve/z-katto, santa-seinä,
b Pienestä kivestä permannot
861. Kangasla. Borenius (1986), n.
58*. —74.
[Kerppola.] Palvelijatar.
Tuurin lasta Tuanelaan
Tuanelassa on tupa uusi:
Sivuseinä sirka1 luista.
Perä seinä peura1 luista.
5 Ovi B[einä] orja1 luista.
Katto kullan kuminoista.
862. Kangasla. Borenius (1986), n.
59 a* —74.
[ Kerppola.] Karoliina.
Tuuli1 lasta Tuanelaan,
|Tuane|lass OD kaunis tupa:
Sivuseinä sirkan luista,
Ovi s[ein]ä omena-puista,
s Perä-s[einä] peuran Luista,
Katto kullan kupilOistä1.
856. » = SMMY: Reinholmin kok. 69, vihossa Peijaiset.
i »Kualema, hauta se on». Kert sei.
i iEn mini tiälä mitä se on». Kert. sei.
Tuonen tupa 863—868.
263
863. Kangasta. Borenius (lUsii). n.
59 b*, —74.
[Kerppola.] Karoliina.
[Tuuli1 lasta Tuanelaan,
Tuanelass on kaunis tupa],
Joss' on seinät aopiasta,
Katto kullan kirpilöistä.
864. Kangasala. Lilius n. 127*. — 88.
Hjalmar Finne, 13 v.
Tuudin lasta turpehesen,
Kirkon suuren korkuisehen,
Siell' on tupa turvekatto,
Hieta pieni permanto,
5 Peräseinä peurankuista,
Sivuseinä sirkanluista,
Oviseinä omenapuista.
865. Kangasala. Kallio Väinö, n. 6*.
—02.
Manda Forsblom, 28 v.
Tuuti lasta tuonelahan,
Tuonelan uuteen tupahan,
Tuonelassa on tupa uusi,
Perä seinä peuran luista,
5 Sivu seinä sirkan luista,
Ovi seinä omenapuista,
Lattia pienistä penningistä,
Muuri kullan kirpilöistä.
866. Sahalahti. Janina) X, n. 16b*.
—53.
Moltsia.
Tuuti lasta tuonelahan,
Tuonelan uutehen tupaan.
Tupa on tehty turpehista,
Katto panto karkehista,
5 Sivuseinä syltä pitkä,
Peräseinä kyynäröä,
Jossa lapset lepäelee
Ilman kylkeens' kääntämätä.
Jonk' ei kuulu kukun laulu,
io Eikä satu saunan löyly,
Eikä linnun lentäminen.
Eik' pahan ämmän toruminen.
867. Sahalahti. Helin n. 2*. —03.
Ilola. Koiviston Vendiä, 59 v.
[ Tuonelan '»/»».]
Tuuli lasta Tuanelaan,
Tuanelan uuteen tupahan.
Tuanelas on tupa uusi:
Sivuseinä sirkan luista,
5 Peräseinä peuran luista
Oviseinä omenapuista.
Katto kullan kuminoista.
Ei sinin:' kuulu kukon laulu
Eikä piänen piian nauru
io Eikä vaikean valitus.
868. Sahalahti. Helin n. 1*. —03.
Ilola. Kustaan Annastiina, 66 v.
[Tuonelan tupa.]
Tuuli lasta Tuanelaan,
Tuanelan tuvan porstuvaan.
Tuanelas on tupa uusi,
Jossa saapi poika maata,
5 Piika pitkälle levätä,
Jonk ei kuulu kukon laulu
Eikä lintusten viserrys,
Jonk on syltä sivuseinä.
Kyynärää pitkä peräseinä,
io Sant on pantu sammaliksi,
Hiata piänin permannoksi
Turpehist on tuvan katto.
Kehtolauluja.
869. Sahalahti. Eelin n. 1*. —03.
Pakkala. Ruuniakin Jahanna, 44 v.
Tuonelan tupa.
Tuuli lasta Tuanelaan,
Tuanelan uuteen tupahan.
Tupa on tehty turpehista,
■ Sanl on pantu sammaliksi
Piäni hiata permannoksi.
Ei sinne kuulu kukon laulu
Eikä kose saunan löyly.
Siellähän uelapsel jouten makkaa
io Ilman kyljen kääntämättä,
Olkapään ojentamatta.
870. Sahalahti. Eelin n. 3*. —03.
Tursola.
| Tuonelan tupa.]
Tuuli lasta Tuanelaan.
Tuanelan uuteen tupahan.
Tuanelas on tupa turpehista
Katto kullan barkehista (kiaku-
loista i
s Sivuseinä sirkan luista,
Peräseinä peuran luista,
Rouvvi santa sammalina,
Piäni hiata permantona.
Ei sinne kuulu kukon laulu
io Eikä paista pän än lämmin.
871. Kuhmalahti. Lindroos n. 1*.
—88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä I luki Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottij arvella.
Tuulin lasta tuonelaan.
Tuonelan uuteen tupahaan.
Siellä sivuseinä syltä pitkä.
Peräseinä kyynärätä;
5 Turpehista katto pantu.
Santa pieni sammalena,
Hieta pieni permantona.
Siellä saapi poika maata.
Likka pitkälle levätä.
io Ilman kyljen kääntämätä,
Olkapään ojentamata
Pitkä paitasten parissa.
Talin Jalkasten talossa,
Homesuitten huonehessa
15 Ei sinne kuulu kukon laulu
Eikä pienen linnun ääni.
872. Eräjärvi. Järvinen .V, 16a*.
—53.
Tuuti lasta tuonelahan,
Tuonen kirkon kammiohon,
Tuonen piikasten pidellä,
Tuonen lasten laulatella.
s Tuonelassa tupa uusi,
Jossa kelpaa lasten maata.
Ilman kyljen kääntämätä.
Olkapäätä vääntämätä.
Kussa kuuluu kulta-ovi,
io Katto kullan kiekuroista,
Pöytä kullan suortuvoista,
Peräseinät peuran luista,
Si\ useinäi sirkan luista.
< lviseinäl oravan luista,
15 Laattaa veden vahdosta.
873. Eräjärvi. Tyyskä (1596) n. 31*.
—04.
(liina Ahlgren, '27 v.
Tuuti lasta tuonelaan,
Alle nurmen nukkumaan,
Ki\ [kirkon kammiohon.
Siel on tuvas turvehkatto,
- Hiet.i pieni permantona,
Ovet ovat omenapuuta,
Tuonen tupa. 874—881.
265
CäZensijal kärpäsen luusta.
siel on lapsen hyvä olla,
Kaunis maata kalmistossa
10 Ilman kyljen kääntämä!. i.
874. Eräjärvi. Tyyskä (1977 ) n. 136*.
—06.
luu luu turpeeseen.
Tuu. tuu turpehesen,
Kirkon viereen karkehesen.
Siell' on santa sammalina,
Pioni hieta permantona,
s Siell' on ovet omenapuusta,
Kalensijat kärpäsen luusta,
Siell' on lapsen hyvä olla.
Tuonen tytön vainiolla:
Leikitellä lehvikossa
loPajatella pajukossa.
875. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 69*.
— 07.
Tuu, tuu turpeesehen,
Kirkon viereen karkeesehen,
Siell' on santa sammalina,
Pieni heita[!] permantona,
5 Siell' on ovet omenapuusta,
Kälen sija kärpäsen luusta.
Siell' on lapsen hyvä olla,
Lämmin nukkuu nurmen alla
Tuonen viljan vainiolla.
876. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 20*.
—08.
Tuuti lasta turpeheseen,
Kivikirkon kainalo hon,
Siel on lapsen hyvä olla,
Maata kyljen kääntämätä.
877. Teisko. Vihervaara n. 4830.
—19.
Kehtolaulu.
Tunti lasta Tnanelaan,
Tuanelass on tupa uusi:
Sivuseinä sirkalluista.
Periseinä peuralluista,
s Katto kallan kirpilöistä.
878. Teisko. Jaloin n. 3*. —11.
Tuuti lasta tuonelahan,
Tuonelassa tupa uusi :
Oviseinä omenapuista,
Peräseinä peuranluista ,
5 Sivuseinä sirkanluista,
Katto kullan kipinöistä,
Penkit pienistä penningistä.
879. Orihvesi. Hahnsson n. 19. — 53.
Tuuti lasta Tuonelaan,
Tuonelass' on tupa tehty,
Pantu santaa sammaleksi,
Iso kivi oven päälle.
880. Ruovesi. Palaani n. 118*. —52.
Tuuti lasta tuonelahan,
Kivikirkon kellarihin,
Tuonelassa on uusi tupa,
Uusi tupa, turves katto,
5 Hieta pieni permannoinen.
881. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäki Helmi, n. 337. — 25.
Josefiina Mäki, 59 v.
Tuuti lasta tuonelahan,
tuonen kirkon kellarihin,
tuonen piikain pidellä,
tuonen lasten liikutella.
5 Siel' on tupa turvekatto,
266
Kehtolauluja.
hieno hiekka permantona,
eikä sinne tuuli tuule,
eikä sinne päivä paista.
882. K, ui ii. Valli n. 4*. o;j.
Lasiin loruja.
Tuuli lasta Tuonelaan,
Kivikirkon kammioon,
Pitkäpartaisten pihaan,
Homesuisten huoneeseen.
s siell' on tupa turvekatto,
Pieni hiekka permantona
Eikä sinne päivä paista
Eikä sinne tuuli käy.
Seinät silkillä silattu,
io Penkit hopealla meluttu,
Kaiio karhun kämmenistä,
Pöytä Saksan talterista,
Lattia tinalla valettu,
Kaiiu siell' on karhunluista,
io Sivuseinät sirkanluista.
Peräseinät peura n luista,
i iviseinät oravanluista.
883. Keinu. Vegeliusn.il*. — 07.
Tuuti lasia Tuonelaan
Tuonen kirkon kammioon,
Pitkäpartaisten pihkaan,
Homesuisten huoneeseen.
b Siell' "n tupa, turve katto,
Eieno hiekka permantona,
Oviseinä oravan luisia.
Sivuseinä sirkan luisia.
Peräseinä peuran luista.
io Pöytä Saksan taalterista,
Penkit pienistä penningistä,
Tuvan katto turpehista,
Saunan kallo suininulista.
Kartano karhun kämmenistä.
884. Virrat. Leander ». 32*. —13.
Maria Yilhelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinji. Hauholla.
Tuudin lasta turpeeseen,
siell' on uusi tupa,
turves katto,
hieta pieni permantona.
885. Satakunta. Petelius n. 8. — 15.
Juho Malja, 43 v. Kuullul
kunnan rajamailla, ei muista keneltä.
Tuutu huilu.
Tuuli lasta tuonelaan
Tuonelas on tupa uusi,
Santakankaalle silottu,
Eietapieni permannoksi,
s Peräseinä Peuran luista,
Sivuseinät sirkan luista.
Oviseinä omenpuista,
Ku ilo kullan kirpilöistä.
886. Satah Kivisalo n.l. —-\b 15.
Lieto. Fredrik Toivonen, synt.
liiallisissa 1854,
E ehtolaulu.
Tuuti lasia Tuonelahan
Tuonen piikasten pidellä,
Tuonen lasten lauleskella.
Tuonelass' on uusi tupa:
s Sivuseinät sirkanluista,
Peräseinäl peuranluista,
i »viseinät omenapuista,
K m is kuilun kipinöistä;
Hieta pieni permantona,
io Lautakatto päällä.
Tupakkirulla. 887 — 892 a
267
Tupakkirulla.
887. Rauma. Vaahtoranta n. 34. — 28
Aa, rulla, tuppakkirulla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Kierittelin pitkin maantietä,
Kukas lasta liikuttaa?
5 Kissa lasta liikuttaa.
Kukas kissan palkan maksaa':'
Ivyllä yksi Turun herra1
Kissan palkan maksaa.
888. Eurajoki. Hänninen n. 10. — 12.
Tuu, tuu, tupakkirulla.
mistäs tiesit tänne tulla?
Pitkin tiätä kiarotellen, viearo-
telien.
Kukas lasta liikuttaapi?
5 Kyllä kissa kiikuttaapi.
Kukas kissalle palkan maksaa? —
Piispan iso oinas ja Hämeenlinnan
harjat.
889. Liiviä. Kiikonen sir. 40. — 95.
Luvian luodot. Emäntä Yesterlund-
Maanpää, 45 v.
Tuu, tuu. tupakkirulla
Mistäs tiesit tänne tulla?
Kultaista kujaa,
Vaskista vajaa,
5 Hopeaista tietä myöten.
890. Pori. Kaukamaa L. n.
Tekla Tammela, 76 v.
Tuu tuu tupakkirullia.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Kujasta kujjaa.
—30.
Vapasta vajjaa
5 Pitkin hopeista tietä.
Mitäs sielä sitten näit?
Kukko siellä puuron keitti,
Kana kastellen Lämmitti,
Pikku linnut lusikat pesi.
io Vares-Majja tallin loi,
.Ia kissi kellot soitti.
891. Ulvila. Vihervaaran. 260.— 09.
Turku. Augusta Renfors, 40 v.
Kuullut Maria Renforsilta. joka oppi
sen Ulvilasta.
Kehtolaulu.
Tuu tuu tupakkirullaa,
kuka sun käski tänne tulla
kuraista kuija a. vaksista[!] vaijaa,
pitkin Turun siltaa.
5 silkkisukat säärissä,
hopeakenkät jalassa,
kranssi ja kruunu päässä.
892. Ahlainen. Nurmela n. 2. — 20.
Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v-
Tuu, tuu, tupakka rulla.
mistät tiesit tänne tulla?
Kujasta kujaa,
ja vajasta vajaa.
5 pitkin pientä pellon ojaa.
892 «. Ahalinen. Hämeenlinnan ala-
k.sem. Haapala Anni, n. 125
—24—25.
Maria Ranta, 65 vuotias.
Tpruu, tpruu tupakki rullaa,
mistäs tiesit tänne tulla?
887. ' herra n : h.
268
Kehtolauluja.
Pitkin Turun siltaa.
hopiat1 kengät jaloissa, silkkisukat
irissä, kultakruunu pässäft.
893. Noormarkku. Saarimaa n. 515.
—09.
M.p. Undenkirk. pit.
Tuu. tUU, tupakkirulla,
mistäs tiäMt tä unetetulla?
Pisin_kultast,i kuja suuta,
pisi Valtasta vaja suuta.
894. Noormarkku. Ollinen n. 611.
—89.
Tuu. tuu. tupakkirulla.
Mistäs tiäsit ranne tulla?
Kujasta kujjaa. vajasta vajjaa,
Pitkim piäntä pellon ojjaa.
895. Noormarkku. Österlund n. 13.
—20.
Tuutulaulu.
Tuu tuu tupakki rulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Pitkin Tutu kivist siltaa
HopiakenkruH jalasa,
6 Silkkisukat säärissä1,
Polvirihmat polvisa,
Kultakruunu pääsä.
896. Merikarvia, Koslin M. n. 1.
—88.
Tuu. tuu. tupakkirullaa,
fiiistäa tiesil tä tulla?
Pitkin pientä pellonojaa,
Silkkisukat säärisäni,
s Bopiakengäl jalaasani,
Kultakruunu päässä,
Päsäpäsä, päsäpäsä pääsä.
896 a. Siikainen. Hämeenlinnan alak.
sem. Marjamäki Marila, n.
322. —25.
Juho Marjamäki, 83-v.
Truu, Truu, tupakkirulla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tietä pitkin tiesin tulla,
Raittia pitkin rapsutella.
897. Oripää. Vihervaara n. 2391.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 V.
Kehtolaulu.
Tuuti lullaa tupakkirullaa,
Koskas kirkosta kotia tullaan
Lapselle vellua keittämään.
Sokeria sualaks heittämään?
898. Oripää. Tdttgren m. 14. —14.
Fiina Virtanen. M.p. Maariassa.
Aa lulla pienen kullan,
mistäs tiesit meille tulla?
Tiesin1 tien ja tunsin portin,
tiesin tiiliä tarvittavan,
5 naureitakin karvittavan.
voita kakkuu annettavan.
899. Oripää. Vihervaara n. 2363.
—11.
Oripää. Ilmari Oksanen, 17 v.
Kehtolaulu.
Tuuti tuuti tupakkirullaa.
Mistäs tiä-it tännel tulla?
Tulin pitkin turkutiäta.
Hämäläisten härkätiätä.
892 a. ' kk-^^i i~'> alkukirjain.
898. ' kk>s,i pieni alkukirjain.
Tupakkirulla. 900—907.
269
900. Köyliö. M uhria n. 86. —25.
F. M. Laine.
Kehtolaulu.
Antini tilnlla. tupakkirulla .
Mistäs tiesit tänne tulla?
Ojasta ojaan, kujasta kujaan,
Pitkin pientä pellon ojaa.
5 Luulin täällä tarvittavan,
Piipun koppia tarvittavan.
Mistäs tunsit meidän portin?
Rautaristi, pyörä päällä,
Pukin sarvista saranat.
Tiäsin tiän, tunsin jäljet,
Näin sauhun suittevan.
904. Alasiani. Vihervaara n. 2456.
—11.
Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul-
lut Huittisissa.
Kehtolaulu.
Tuu tuutii tupakkirullaa.
Mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin tiätä pitkin
Tulin Turruun tullin.
5 Hei juu tuuti lullaa, tupakkirullaa!
901. Loimaa. Vihervaara n. 4469. 905. Alastaro. Vihervaara n. 2474.
—11.
Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v.
Kehtolaulu.
Tuu tuu tupakkirullaa.
Mistäs tiäsit tännet tulla?
Tiäsin tiän, osasin polun.
Vaikken täälä ennen ollu.
—13.
Mustanoja. Karoliina Puisto, 72 v.
Tuutulaulu.
Tuu tuu tupakkirulla,
Mistäs ti;isit tännen tulla?
Tiäsin tiän, tunsin tuvan,
Luulin taalan tarvittavan.
902. Alastaro. Vihervaara n. 2429.
—11.
Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä,
81 v.
Kehtolaulu.
Tuu tuu tupakkirullaa,
Mistäs tiäsit tänne tulla?
Tiäsin tiän, tunsin portin,
Tulin oiki oijestaas
s Kyytävän harjan seljäsä.
903. Alasiam. I" iliervaara n. 2432.
—11.
Virtsanoja. N. 12-vuotias tyttö.
Kehtolaulu.
Aa lullaa tupakkirullaa.
Mistäs tiäsit tännet tulla?
906. Alastaro. Vihervaara n. 2394.
—11.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
Kehtolaulu.
Aa lullaa tupakkirullaa,
Mistäs tiäsit tännet tulla?
Tulin pitkin turkutiätä,
Hämeenlinnan härkätiätä.
907. Alastaro. Vihervaara n. 2402.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lullaa tupakkirullaa,
Mistäs tiäsil tännet tulla?
Tiäsin tiän, tiäsin lairan,
Tiäsin täälä tarvittavan,
5 Nauriita karvittavan,
270
Kehtolauluja.
Tiäsin l iii ii ja tunsin portin:
Haka alla. pyärä päällä,
T( rvaristi pyärän päällä.
908. Alusiani. Vihervaara n. .'115.
—11.
Sikil;i. Vilho \ ieno, 45 v.
Kehtolaulu.
Tuu nm tupakkirullaa,
Mistäs tiäsit tännel tulla?
Tiäsin lian. tunsin portin:
Tervaristi portin päällä,
5 Pukinsarvista saranat.
Luulin täälä tarvittavan.
Perunoita karvittavan,
Voitakakkuu annettavan
Ja lusikoit,! luettavan.
908 k. Alastaro. Hämeenlinnan alak.
sem. Makiö Eeva, n. 355.
—24—25.
Vmanda Kajala. 64-v.
Tuu luu tupakkirulla
Mistäs tiäsit tänne tulla':'
Tulin pitkin Tunnun tiätä,
Pappilan vainion takkaa.
b Pappilassa oli vihanen koira,
Puri lasta jalkaan.
Lapsi meni tatin tykö,
Täti leipoo Buuren pullan
Pani paljon voita päälle.
io Lapsi söi suuren pullan
jalka tuli tervei ksi.
909. // iiillini ii . Sunini, mi n. 101.
09.
i oi ppari Ekman, yli 70 v, Kuullut
Huittisissa, tö.p. Paattisissa.
Tuu. tuu, tupakkirulla,
mistäs3 tiäsil tännet^tulla?
Pisin tiätä telkuttelin.talkuttelin.
Mistäs tunsh meijämwporti?
5 Tervaristi portim^pääl,
pukin sarvesta saranat.
910. Punkalaidun. Moisio n. 1.— 10.
Haviokoski, Suutari llakonberg,
n. 70 v.
Tuutilullaa tupakkirulla,
Mistäs tiesil tänne tulla?
Tiesin tien, tunsin portin:
Tervaristi, rautarengas,
5 Pukin sarvesta saranat.
Tiesin täällä tarvittavan,
Lusikoita karvittavan.
Kukko siellä puuron keitti,
Kana rieskan Lämmitti,
io Västäräkki lusikat pesi.
Harakka liieriineii nuoli,
Varvunen vai in kaappi,
(Puup?) toi oluita ja viinaa.
911. Punkalaidun. Moisio n. '-'/'.
—10.
Tupakkirulla.
Tuu. tuu, tupakkirulla.
mistä! tiesii tänne tulla?
Tulin1 pitkin turkuteitä,
hämäläisten härkätietä,
s kauppamiesten kuormanpäällä,
tiesin täällä tarvittavan,
luulin täällä leivottavan,
luulin saavani VOitakakkOO.
909 . ' kk:ssa iso alkukirjain.
111 , ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Tupakkirulla. 912—918.
271
912. Punkalaidun. Kotikoski n. 465.
17 , 09.
Ptruu, ptruu, tupakkarulla1.
Mistäs fciesil tänne tulla?
Tulin pitkin Turrutin2 tietä,
Tammelaisten takatietä.
912 «. Punkalaidun. Kotikoski. J.W
Etnogr. n. 70 s. 2. —09.
(Äiti sanoo unelle:)
Tuu, tuu, tuutilulla(n)1
(Äiti kysyy unelta:)
Mistäs tiesit tänne tulla?
5 (Uni vastaa:)
»Tulin pitkin Turun tietä,
Tammelaisten takatietä2,
1 limeenlinnan härkätietä.»(?)
913. Harjavalta. Ruusunen n. 95.
—03.
Mistäs tiesit tänne, tulla?
Tuuti lullaa, tupakkirullaa,
Mistäs tiäsit tännet tulla?
Tiäsin täälä tarvittavan.
Klasi piipuja karsittavan,
5 Voi kakkoo annettavan,
Pipparkakkoo syätettävän.
Pitkin kullasta kujjaa,
Vaskisia vajjaa.
s Hup]irisia (iätä niyären.
915. Kokemäki. Sälliini n. 13. — 90.
Aa tUUti lullaa.
tupakki rullaa.
mistäs tiesil täi tulla?
Pitkin1 pientä pellon oijaa.
ojasta oijaa, vajas ta vaijaan.
916. Kokemäki. Sallgen n. 5. — 90.
Aa rullaa, tuppakka rullaa,
mistäs tiesil tänne tulla?
Kultaista1 tuijaa2, olkista oijaa3
vaskista vaijaa, varsin hopiaista
tietä.
917. Kokemäki. Santavirta n. 5.
—03.
Manta Sillanpää, 50 v. Kuullut
Miina Hakanpäältä Kiettaren kylästä.
Kehtolaulu.
Tuu, tuu, tupakkirulla.
Mistäs' tiesit tänne tulla?
Pitkin tietä tiesin tulla,
Niputella naputella.
914. Harjavalta. Ruusunen n. 96. 918. Kokemäki. Paasikivi n. 20.
—03.
Mistäs tiesit tänne tulla.
Aa lullaa piänen kullan,
Mistäs tiäsit tännet tulla?
-30/1203.
Kuoppala.
Tuu, tuu. tuu. tuu, tupakki-
rulla.
912. > kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Turmin : Turruun.
912 a. ' Länsisuomessa n tässä tapauksessa lausutaan melkein henkäsemällä
(kuulumattomasti). Mp. huom. — 2 Tämä säe on Punkalaitumella yleinen. Mp. huora.
915. l kk:ssa pieni alkukirjain.
916. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kujaa : kuijaa. — 3 ojaa : oijaa.
272
lvhtolauluja.
Mistäs tiesil tänne tulla?
Sinistä siltaa1,
Kuparista* kuijaa,
s Vaskista vaijaa
Turruusta tuomaan kaikkia laija3:
Sininen silkki, syrjästä rikki.
Punanen saali, keskeltä halki.
Veljelleni verkahousut,
lo Sisarelleni silkkihuivin.
919. Kokemäki. Lempainen n. 6.
■*U04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kehtolaulu.
Aa lullaa tupakkirullaa.
Mistäs liisit tänne tulla?
Kujasta kujaan, majasta majaan.
Pitkin pientä pellon ojaa.
s Luulin täällä tarvittavan.
Voita ja leipää annettavan,
Kananpäitä karsittavan.
Klasipiippuja karvittavan.
921. Kokemäki. Kujanpää n. 3 —
7i5L
M. uita Erkkilä, 60 v.
Tuuti lullaa, tupakki rullaa,
mistäs tiesil tänne mli
Tiesin täällä tarvittavan,
lusikoita karvittavan.
Tulin vaskista vaijaa.
hoppeista hulinaa,
tinasta tietä.
922. Kauvatsa. Santavirta n. 80.
—05.
Kaakinmaa, Amanda Kaakki, 45 v.
A htolaulu.
Aa tuutia tupakkarullaa,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Pitkin tietä tiesin tulla,
Niputella, naputella.
5 Kissan nahhaasia saranat
Ja koiran nahhaasta klinkkuhih-
nat.
920. Kokemäki. Kujanpää, n.
Lovisa Välimaa, 68 v.
Aa lullaa t upakkirullaa .
mistäs tiesit tänne tulla?
Tiesin1 tien. tunsin portin:
portin oli haka alla.
s pukinsaivi saranalla,
pitkin kultasta kuijaa.
vaskista vaijaa.
Tiesin täällä tarvittavan
pientä lasta.
33. 923. Kauvatsa. Hahnssonn.2.J -53
I osta nukuttaessa.
Tuuti rulla, tupakki rulla,
Mistäs2 tiesil tänne tulla?
Tiesin tien, tunsin portin,
Kuin oli rautaivnkaat pääll'.
5 Pukin sarvesta saranat.
924. Kiikka. Oksa n. 2. —05.
Katariina Helenius, 74 v.
Kehtolaulu.
Tiiu. tuu tupakkirullaa.
•.• 18. ' kk:ssaseur. : Vaskista vaij.| — 'kk ilkuldrjain. — -3laija|a| :L
920. ' kk ^-a pieni alkukirjain
923. • Puht. kirj. kokoelmassa n. 18 — 'Säkeissä 2 -S pieni alkukirjain.
Tupakkirulla. 924—928.
273
Mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tiätä,
Porin tiätä pötköttelin.
925. Tyrvää. Pakula V. V, n. 86.
—12.
Kalliola. Miina Isokäki, 57 v.
Ttiu, tuu, tupakkarullaa,
mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turku-tiätä,
Hämeenlinnan härkätiätä.
5 Mistäs tunsit herran portin?
Tunsin rautarenkahista,
tervaristi1 portinpäällä,
pukin sarvi sarannoista2.
926. Tyrvää? Pakula V. F, n. 72.
-15lsl2.
Mp. Tyrväällä.
Tuutulaulu.
Tuu, tuu, tupakkarullaa,
mistäs tiäsit tänne tulla?
Tualta tulin Turun tiätä,
pappilan pihoja pitkin.
5 Siäl oli äkänen koira,
puri (Matin, Mikon, Liisan j.n.e.)
jalan poikki1.
(Matti, Mikko, Liisa j.n.e.) juaksi
tätilään.
Täti leipo suuren kakon,
pani paljon voita,
io sianlihalla silitteli,
kananmunalla kaunisteli
ja antoi (Matin, Mikon, Liisan
j.n.e.) syädä.
925. > |T[ervaristi : (ervaristi. — 2y
926. l Ijalkaanj : *jalan poikki*.
927. l kk:ssa pieni alkukirjain.
927. Tyrvää. Rullaan. 96. — 19/403.
Roismala. Kalle Heikkilä, 14 v.
Kuullut isältään.
I.mstenliiulu.
Mistä tiesil kotiin tulla?
Tulin pitkin Turun1 tietä,
Hämeen maitten härkäteitä.
Mistä tunsit kotosi?
5 Koirasta hallavasta,
Portin alla haukkuvasta.
Papin pahan hevosista
Heinäladossa ollehista,
Ontelosta olut tynnyristä
io Olkiladossa ollehesta.
Mistäs tunsit äitis armaan,
Mistä tunsit isäsi rakkaan?
Äiti vierettä ammenteli
Loimottavan liekin luona,
15 Hän se lauloi ja ammenteli
Kaulassa liina niin kuin lumi,
Kaunis niinkuin taivaan kaari.
Mistäpä tunsin isäni?
Veisteli hän kirvesvartta
20 Kulta akkunan edessä.
Näi[n] löysin tien.
Näin tunsin tuvan,
Tunnen myös isän ja äidin.
928. Tyrvää. Kullaan.222. — 16/i04
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
Kuullut isältään, kotoisin Soinilan
kylästä.
Tuuti lullaa, tupakki rullaa,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tietäni myören tiesin tulla,
Kuulin sinun äänes täältä,
18
274
Kehtolauluja.
5 Näin sauhun kykin päältä.
Mikä toi tuala kaukana näkyy:-'
Kylä tuala kaukana näkyy.
Mitä Ben kykin keskellä on?
Joki sen kylän keskellä on.
10 Mikä sen joen keskellä on?
Luutia sen joen keskellä on.
Mikä sen lautan paalia on?
Aitta sen lautan päällä on.
Mitäs sen aitan sisällä on?
is Viisi neitsyttä sielä veisaa.
929. Tyrvää. K ui hm n. 280. — M/i 0-L
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul
lut isältään, kotoisin Soinilan kylästä.
Lastenlaulu.
Tuuti lullaa, tupakki rullaa,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
5 Herrat misteli liattujansa.
Talonpoikasel takkejansa.
Mistäs tunsit ineijän portin?
Teijan portisa tervaristi,
Rautarenkas ja pukinsarvesta
samat .
930. Tyrvää. Kullaa n. 57. — u/i 03.
Tapiola.
Tuuti lullaa, tupakki rullaa.
Mistä tiesit no ille tulla?
Tietä myöden, tietä myöden.
Mistä tunsit meidän portin?
5 Siitä kun "li rauta veräjä.
931. Tyrvää. Kulini Väinö, n. 10
Hanna Kallio, 22 v. M.p. Tampe-
reella
'ruuti lullaa, tupakka rullaa.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Vaskista vajaa, kultasta kujaa.
Kyllä kai meidän portin tunnet?
s Terva risti, rauta rengas,
Pukin sarvesta saranat,
Haka alla, pyörä parilla.
Ilirvee koira portin pielessä
Haukkuu1, haukkuu,
m Sampaat1 irvissä
Ja1 on muuten paha.
932. Tyrvää. Katajaranta n. 160.
ilbU04.
Järvenpää. Abraham Satimus, <>8 v.
Kuullut isältään.
Aa, lulla, tupakkanilla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Pitkin Turun tullitietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
5 Porin polkua,
Tampereen takaa.
933. Tyrvää. Vihervaaran. 261.— -09
Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny-
f;ard. ',:> v. Kuullut kotipit. T\ rva. Ula.
Kehtolaulu.
Tuu ttiu tupakkirullaa,
mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Tuikut i/itä.
Hämeenlinnan bärkätiätä.
s Mi>tas tunsit meijän portin?
Tervaristi, rautarenkas.
pukinsarvista saranat.
934. Tyrvää. Ahtee n 6.
A i htoUtuluja.
Aa tuuti lullaa.
oi.
931. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Tupakkirulla. 934—939.
275
Tupakkirullaa,
Mistäs tiesit tänne1 tulla?
— Tulin pitkin Turkutietä,
5 Hämeenlinnan härkätietä.
— Mistäs nuijiin portin tunsit?
- Näin tervaristin, rauta(lauta)
portin.
Pukinsarvesta saranat.
935. Tyrvää. Ahlstedt n. 89. — ii04.
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 V.
Kehtolaulu.
Tuu. tuu, tupakkirulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä,
s Porin tietä pötköttelin.
- Mistäs meidän portin tiesit?
— Rautarengas, tervaristi.
Teiöän portisa oli,
Pukinsarvesta saranakkin.
io Näkkin nakkin saranakkin.
Muari juaksi peräsämme,
Toi sukat ja kengät.
Ja hoppee nuöritf!] alla.
Ja kultanyörit päällä.
is Piika istu kastun päällä.
Ja keri lankaa lastun päälle,
Tekkee siittä kellaset kengät,
Punaset sukat niettä hohtaa.
936. Tyrmä. Ahlstedt n. 28.
16h03.
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 V.
Tuutulaulu.
Tuu, tuu, tupakkirulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin turkutietä,
Hämäläisen härkitietä.
5 Mistäs ineijän portin tiäsit?
Tervaristi pyäräpäällä.
936 a. Ti/rvää. Suom. Kansanru.n.
seinin, siv. 4. 1909.
Kirj. Jaakko Suomalainen.
Mainittakoon ensin muutamia tä-
män kehtolaulun toisintoja.
Tuu tuu tupakkirulla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämälläisten härkätietä,
5 Mistäs meiän portin tiesit?
Terva listi, pyörä päällä.
937. Mouhijärvi. Laine T, n. 154a.
—93.
Aa tuuti, Tupakkirulla,
mistäs tiesit meille tulla?
Pitkin tietä tiesi tulla.
Mistäs tiesit meidän portin?
5 Tervaristi. rautarengas,
pukin sarviset sarannat.
938. Mouhijärvi. Laine T, n. 154b.
—93.
Aa tuuti, Tupakki rulla.
mistäs tiesit Turkuun tulla?
Tulin pitkin Turku tietä,
Hämeenlinnan härkä tietä;
5 hevoselleni heiniä annon
ja varsalleni kauroja.
939. Suoniemi. Färm K, n. 13. —22.
Matilda Färm, 63 v.
Tuu, tuu, tupakkirullaa,
mistäs tiesit tänne tulla?
934. ' kk:ssa iso alkukirjain.
276
Kehtolauluja.
Tulin1 pitkin Turku tietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
5 Tulin tännr sauvua pakoon,
\ekkuli-pirjon kainalon rakoon.
940. Lavia. Nurmi F, n. 71. —
10/ , p
\. Maja.
Tmi tuu tupakkamllaa,
Mistä tiesil tänne tulla?
Ojasta ojaan,
Vajasta vajaan.
5 Pitkin Turun kivisiltaa.
Pilkin Turun karjatietä.
941. Suodeniemi. Lahtinen n. 3. — ?
Kehtolaulu.
Aa tuutilullaa,
tupakkirullaa;
mistäs tiäsit tänne tulla?
Tiäsin täällä tarvittavan,
5 kaukaloita karvittavan.
-Haka alla1, pyörä päällä.
tervaristi pyörän päällä,
pukinsarvesta sarannot.
942. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 12.
19
i . .
Heinijärvi. Miina Lähteenmäki, 59v.
Tuuti lulla tupakkirullaa,
kuka sun käski Turkuun tulla?
Tietä myäten tiesin tulla.
kuulin kukon laulun täältä,
.-. näin savun kylän päältä.
943. Hämeenkyrö. Vihervaara n.
5228.— 11.
Pöytyä. Emma Grönberg, 50 v.
Kuullut synt. pii. Hämeenkyrössä.
Kehtolaulu.
Tuu tuu tupakkirulla.
Kuka sun käski Turkuun tulla'-'
Itse tulin Turkutiätä.
Hämeenlinnan karjat iätä.
944. Hämeenkyrö. Valkama n. 27.
—21.
Kyröskoski. Armas Valkama, 12 v.
Aa lullaa tupakki rullaa,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tiesin1 tien, tunsin portin,
portin oli haka alla.
s pukinsarvi sarannalla,
pitkin kultasta kujaa,
vaskista vajaa.
Tiesin täällä tarvittavan, pientä
lasta.
945. Kankaanpää. Luihu n. 304.
—90.
Niinisalo. Maija Mattila. 64 v.
Tuuti lullaa, tupakki rullaa.
Kuka sun käski Turkuun tulla?
Itte tulin torkuttelin,
Pitkin tietä keikuttelin.
946. Jämijärvi. Välisalo ». 9. — 02.
Matilda \ alisalo, 68 \
I uutilaulu.
Tuuti lullaa tupakkirullaa.
Kuka sun kaski Turkuun tulla?
Itte tulin tuikuttelin,
takateita I arkut telin
s Itte käveim teitäni myöde,
1 kk. ss i pieni alkukirjain.
941. ' alla risti pyörä i p
944 ' kk:: ja pieni alkukirjain.
Tupakkirulla. 946—953.
277
sotaraiäs souti vettä myöde
nisuleivän leipojaksi,
varilrivaii vanuttajaksi.
947. Ikaalinen. Pohjankanervo T, n.
7. -»1,31.
Juhtimäki. Helmi Kajala. Mp.
Kurussa.
Tuutulaulu.
Tuu, tmi tupakkirulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
Tuutilulla tupakkirulla.
mistäs tiesit tänne tulla?
Tiesin1 tien, näin portin,
vaka alla. pyörä piialla.
s terva risti portin päällä.
950. Honkajoki. Kallio V. J, n. 820.
—09.
Tuutilullaa. tupakkirulla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tiesin tien, näin portin.
Tervaristi pyärän päällä,
5 Pukinsarvesta sarana.
947 a. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 16. 951. Honkajoki. HirsikoskiAnna,n.
Leutola. Elli Vähätalo.
Tuli pitkin Turuntietä
Hämeenlinnan härkätietä.
Herrat nosti lakkiansa,
Talonpojat takkiansa.
948. 1'avkano. Alanen Viljo, n. 13.
Alaskylä. Olga Urho.
Kehtolaulu.
Tuu, tuu tupakkirullaa,
Kuka sinun käski Turkuun tulla!
Itse tiesin tietäni myöden
i
Löysin tieltä tipsuttimet,
Kankahalta kapsuttimet,
Joilla mä tänne kävelin,
Kaunista lasta katselin.
36. — 23l324.
Aatuli lullaa, tupakkirullaa!
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin kurasta kuijaa,
näin sauhun nousevan,
5 kuulin kukkon laulavan,
luulin näitä tarvittavan,
piipun koppia karvittavan.
952. Karvia. Kaukomaa L, n. 23,
-3I*30.
Ämmälänkylä. Serafiina Otava,
61 v.
Tuu. tuu. tupakkirullaa.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin tietä turkuttelin
Ei muista loppua.
949. Honkajoki. Kallio V.J, n. 1480. 953. Karvia. Kaukamaa L, n. 24.
— uiil3. — 3%30.
Juliana Itävaara, 55 v. M.p. Iso- Mustakoskenkylä. Emilia Alanko,
joen Koresjärvellä. 28 v.
948. 1 Paikkaan kuulunee säe: »Sotamies souteli vettä myöden», — vaikkei ker-
toja sitä muistanut.
949. • kk:ssa pieni alkukirjain.
278
Kehtolauluja.
Tuutimalullaa,
Tupakkirullaa,
Kuka sun käski taimetutulla?
Ittetwtulin turkuttelin,
. Pitkin tietä torkuttelin.
Tiesin tien, tiesin lalon,
Tiesin täällä tarvittavan.
954. Karvia. Kaukomaa /.. n. 25. -
27e 30.
Vmmälänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
Tmi. Tiiu. tupakkirullaa,
Kuka sun käski taimetutulla?
Tulin itte Turuntietä,
Hämäläisen härkätietä.
955. Kanin. Kaukomaa L. n. 26.
-n!*30.
Sarvelankylä. Maria (Hava. 64 v.
Tuuti, tuuti, tullaa.
Tupakkirullaa'
Tim, tuu, tullaa.
Tupakkirullaa'
s Mistäs tiesit tännet tulla?
Tulin tietä turkuttelin
955 u. [Parkano?] Räisä K, n. 15. -30.
lu ruu ruumisin
kun ruumis käski mun tänne tulla,
itse tiesin tieni tietä myöre,
sotamies souteli vettä myöre
:. pohjan maille mantereille,
tunturien takatantereille,
peura lauman Laitumille, niin oi-
k'r'11.
956. Kihniö. Pohjankanervo '/'. n.
26. — 27/731.
Kihniönkylä, Laimi Lepistö, 83 v-
Tuu. tuu tupakkirulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Itte tulin turkuttelin,
tietä myöten nulkuttelin.
957. Vesilahti. Kullin Väinö, n. 7*.
—02.
Laina Jaakkola, 21 v. Muistiinp.
Kangasalla.
Tuu tuu tupakki rulla
Mistäs tiesit tänne tulla
Tulin pitkin Turku tietä
Hämäläisen härkä tietä
e Mistäs meidän portin löysit?
Kulta kiulu portin päällä
Kaivo keskellä pihaa.
958. Vesilahti. Iit Is. Suom. Normaa-
lilys. konv.: Lindroos »'. 16*.
—92.
Kirkonkylä. Johanna Ojanperä,
44 v.
Kehtolaulut
Tuuti lullaa, tupakkirulla,
mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Tunnin tiätä,
Hämeenlinnan härkätietä.
5 kultakuppi kaivun päällä,
kaivo keskellä kartanoo.
959. Lempäälä. Vihervaara n. 4393.
—13.
Tuutilaulu,
Tuu tuu tupakkirullaa,
Mistäs tiäsit lanne tulla?
Tulin pitkin Turkuliätä.
Tupakkirulla. 959—964.
279
Hämäläisen härkätiätä,
Sauhua pakoon aidan rakoon
Aidan rakoon mustalaisen
Kaarinan päällä.
960. Lempäälä. Leander n. 58*. — 13.
Maija Mäkinen, 64 V. Muistiinp.
Hauholla.
Tuu. tuu tupakkirulla,
mist;N tiesil tänne tulla':'
Tulin pitkin Turkuteitä,
Hämeenlinnan härkäteitä.
s Puikkosin tuonelan uuteen tu-
paan.
Siell oli lasten hyvä olla,
ilman kyljen kääntämätä,
olkapään ojentamata.
961. Lempäälä. Linrfqiist n. 127*.
—87.
Hulaus. Matin Leena, 8o v.
Tuu, tuu. tupakki rulla
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turku tietä,
Hämeenlinnan härki tietä.
5 A. A. vissa älä sias pissaa,
Tuu. Tuu, tupakki rulla.
961 a. Lempäälä. Helin Olga. n. 8.
—21—22.
Miina Helin, 59 v.
Tui. tui tupakkirulla
Mistäs tänne tiesit talla?
Tulin sauhua pakoon.
Mistäs nieirän portin löysit?
5 Haka alla, pyörä päällä,
Harmaa koira portin alla.
Kaivo keskellä pihaa.
961 /?. Lempäälä. Helin Olga, n. li.
21 2 3
Kalle Helin, 60-v.
Tuu tuu tupakkirulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä,
5 Sauhua pakoon
Aidan1 rakoon,
Kauppa mielien1 kainalon rakoon.
962. Pirkkala. Starck n. 11*. —89.
Ptruu, ptruu, tupakki rulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turku-tietä,
pompottelin Porin tietä,
5 Hämeenlinnan härki tietä.
Herrat ryyppäs viinaa,
talonpojat piimää,
herrat nosti lakkiansa,
talonpojat takkiansa.
963. Pirkkala. Virtanen n. 1*. — 05.
Nokia.
Kehtolaulu.
Tuu, tmi. tupakkirullaa,
niistä tiesit Turkuun tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä,
5 härkä nosti sarviaan,
talonpoika lakkiaan.
964. Pirkkala. Virtanen n. 16*. —05.
Nokia. Matilda Virtanen, 50 v.
Tuutulaulu.
Tuu. tuu tupakkirullaa,
Mistäs tiesit Turkuun tulla?
Tulin pitkin turkutietä,
961a. 1 kk:ssa pieni alkukirj.
280
Kehtolauluja.
Bämeenlinnan härkätietä.
6 Härkä nosti sarviansa.
Talonpoika lakkiansa.
965. Pirkkala. \'irlane>in.l7*.—05.
Nokia. A Virtanen.
Tuutulaulu.
Tuu. tmi. tupakkirulla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä
5 Herrat nosti liattuansa,
Mustalaiset myssyänsä.
Kerjäläiset koppiansa.
966. Tampere. Ennegren n. 3c*. — 86.
Tilda Ennegren.
Tuu tmi tupakki rulla.
Mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turku tiätä,
Hämeenlinnan härkä tiätä,
5 Hevosen reessä heinä tukoss'.
967. Tampere. Siren T, n. 27*. —04.
Tuu tUU tupakkirulla.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
968. Tampere. Kallio V. J, n. 813*.
—09.
Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen
puolella.
Tuutilullaa tupakkirulla
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
969. Tampere. Kalliola n. 2*. —13.
Tmi tuu tupakkirulla
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutn m
Hämeenlinna n härkitietä
s Omenoita myymään,
Sipulia syömään.
Herrat nosti liattuansa.
Talonpojat lakkisansa;
Herrat meni helvettiin,
10 Talonpojat taivaaseen
takkurivarsallansa.
97C. Tampere. Jussila K. V, n. 13.
—23—86.
K. A. Elonheimo (Erenius). 70 v.
Tuu tuu tupakkirulla.
Mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutiätä1,
hämäläisen bärkätiätä.
b Mistäs tunsit meirän portin?
Haka alla. pyörii päällä,
kaivo keskellä pinnaa,
kultakuppi kaivon päällä.
Koira haukku kuistilla,
10 emäntä konna porstuassa,
söi viilin kirnustansa,
ettei voita tullut2.
971. Tampere. Lindström Olga, n. 12.
—18.
Tuu tUU tupakki rulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin1 pitkin Turun tietä,
Hämelinnan härkätietä.
970 ' Turkuti|e|ta : Turkutiätä. — »tullunkaan; : t.
971. ' kk:ss;i pieni alkukirjain.
Tupakkirulla. 972—976.
281
972. Tampereen seudut. Niemi n.
641*. —91.
»Tuuti lullaa, tupakkirullaa,
Mist ;is fciäsil tänne* tulla?»
»Tulim pitkin Turkutiätä,
Häme1 linna' härkätiätä.»
5 Tupakinsavua pakoon,
Valkosi'"8 kiver rakoon.
973. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n.
29.—30li31.
Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto,
64 v. M.p. Kunnalliskodissa.
Tuu, tuu, tupakkirulla.
Kuka sinun käski Turkuun tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
974. Kangasala. Lilius n. 129*.— 88.
Hjalmar Finne, 13 v.
Pruu, pruu tupakkarulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä
Hämeenlinnan härkä tietä.
5 Herrat ne ryyppää viinaa.
Talonpojat piimää.
Herrat ne nosti lakkiansa,
Talonpojat takkiansa.
975. Sahalahti. Helin n. G*.
Tupakkirulla.
Tuu, tuu tupakkirullaa.
Mistäs tiäsit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutiätä
Hämäläistä (en) härkätiätä
5 Poikkesin pohjan polulle,
ei muista
-03.
Näin siällä saunan sauhut.
Pukin sarviset sarannat.
ei muista
976. Sahalahti. Helin n 7*. —30.
(Yhdistetty ll:sta toisinnosta)
Tuu, tuu tupakkirullaa,
Tuuti lullaa tupakkirullaa,
Mistäs tiäsit Turkuun tulla?
Kuka sun kä.ski Turkuun tulla?
s Tulin minä pitkin Turkutiätä,
Hämeenlinnan härkätiätä,
Lenkuttelin Porintiätä,
Vaeltelin Vaasantiätä,
Heisinkin hevostiätä,
io Liukasta jäätä Upottelin,
Kaposta tiätä kapottelin,
Lipottelin liukasta jäätä,
Kapottelin kaunista tiätä,
Liruttelin linnan tiätä,
15 Marssin pitkin markkinateitä
Sauhua pakkoon kiven rakkoon,
Bevosen reessä heinitukossa,
Martin Kallun kainalossa.
Pussin heitti heikertuuta,
20 Keppin laulo kirnau.
Näin teilän uulen portin,
Näin siällä uulen portin:
Haka alla pyärrä päällä,
Karhunnahka portin päällä,
25 Haka alla pyärrä päällä,
Tervaristi pyärrän päällä,
Haka alla pyärrä päällä,
Kirjava koirra portin piialla,
Haka alla pyärrä päällä,
30 Tervaristi portin päällä.
Turpehista tupa tehty,
Kankahista katto tehty,
282
Kehtolauluja.
Kaivo keskellä pihaa,
Kaivo kaivon juurakolla.
977. Sahalahti. Järvinen X. n. 21*.
—53.
Pakkala
Tuuti lullaa, tupakkirullaa,
Mistäs tiesil tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Sirottelin linnantietä,
5 Hevoisen reessä be[i]nätukossa,
Martin Kaarlen kainalossa.
978. Kuhmalahti. Lindroos n. 9*.
88.
Haapasaari. Eräs 40-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottijärvellä.
Tuuti lullaa, tupakki rullaa,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turmin tietä,
Hämeenlinnan härkä tietä.
s llrrr.it istu' kistun päällä,
Taloiipoja.it lastun päällä.
Herral ryyppäs viinaa,
Talonpojaal piimää.
Herrat nosti lakkiansa,
io Talonpojaat takkiansa.
979. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 137*.
06.
I uu tuu tupakkarullaa.
Tuu, tuu tupakkarullaa
Mistäs tiesil tänne tulla?
Pitkin tietä tiputtelin,
Tiputtelin, taputtelin.
.'. Tietämyöten tiesin tulla
Maata myölen mut kastella.
Koroahan koivikkohon,
Sinisalmi siimokselien.
980. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 66*.
07.
Tuuta lullaa, tupakkirullaa
Mistäs tiesit Turkuun tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
Lipsuttelin linnuntietä.
981. Orihvesi. Jokinen n. 1*. — 03.
Antti Lepola, 60 v.
luutima lullaa
Tupakkirullaa,
Mistäs tiesit Turkuun tulla
Tupakkia ostaan?
& Tulin pitkin Turkutietä,
Iläniiän linnan härkätietä
Turusta tupakkia ostaan.
982. Teisko. Auloin n. 2*. —11.
Aa. tuuti lullaa,
kuka sinun käski Turkuun tulla'
Tietä tulla turkuttelin,
Jäätä myöten järkyttelin.
983. Orihvesi. Aronsson n. 1*. — 04.
Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö.
Kehtolaulu.
Tuu. tuu tupakki rulla,
Mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turku tietä,
lirune.n Läänin härkä tietä.
5 Herrat ne QOSti lakkiaan.
talonpojat takkiaan.
Heinit ne ryyppää viinaa,
talon pojat piimää.
Tupakkirulla. 984—990/}.
283
984. Kuru. Pohjankanervo T. n. 5.
Karjula. Yrjö Karjula, :i7 v.
Tuutulaulu.
Tuu, tuu tupakkirullan
Kuka sinun kaski Turkuun tulla?
Itte tulin turkuttelin,
Jäätä myöten järkyttelin
s Pieni kelkkailen perässä.
Pieni pytty kelkkasessa.
985. Kuru. Pohjankanervo T, n. 6.
-Ul,31.
Olkitaipale. Riikka Hilden, 82 v.
Tuutulaulu.
Tuutilullaa tupakkirullaa
Kuka sinun käski Turkuun tulla?
Itte tulin tuikuttelin.
Jäätä myöten järkyttelin.
986. Kuru. Pohjankanervo T, n. 14.
«■1,31.
Länsi-Aure. Hilma Valkee järvi,
65 v.
Tuu, tuu. tupakkirulla
kuka sun käski Turkuun tulla?
Itte tulin turkuttelin.
tietä myöten järkyttelin.
987. Kuru. Pohjankanervo T, n. 16.
— »1,31.
Itä-Aure. Emäntä Melta Rikala,
51 v.
Tuutilullaa. tupakkirullaa,
mistäs tiesit Turkuun tulla?
Itte tiesin tietäni myölen,
isä souti vettä myölen,
5 sisareni siellä täällä,
veljeni on Venäjän maalla.
988. Kuru. Pohjankanervo V. n. 18.
»1,31.
Il.i \iiiv. Marjatta Kivijärvi. 7 v.
Tuu. tuu, tupakkirulla.
Mistä- tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
989. Kuru. Pohjankanervo T, n. 19.
-"1,31.
Itä-Aure. Emäntä Agda Saksa, 44v.
Tuu. tuu. tupakkirulla
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
hämäläisten härkätietä.
990. Kuru. Pohjankanervo T. n. 23.
™/731.
Itä-Aure. Serafiina Sormunen, 60 v.
Tuuti lullaa tupakkirulla,
kuka sun käski Turkuun tulla?
Itse tulin tietäni myölen,
sotamies souteli vettä myölen.
990 «. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäki Helmi, n. 341. — 25.
Josef iina Mäki, 59 v.
Tuu tuu tupakkirukka
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turun tietä,
Hämeen härkätietä.
990 [3. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem. Piilanen Rauha, n. 377.
—24—25.
Kustaa Vinha, 65-v.
Tuu, tuu tupakkirullaa,
kuka sun käski Turkuun tulla?
284
Kehtolauluja.
Tulin it sr- turkutti'lin,
jäitä myöten järköttelin.
6 keppi1 kädessä käpöttelin,
pitkin Hämeen härkätietä.
991. Virrat. Leander n. 3*. -13.
Maria Yilhelmina S|iir. 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Tnu. tuu tupakkirulla
mistäs tiesit Turkuun tulla?
Tulin1 pitkin Turku tietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
992. Virrat. Sievänen n. 62*. —14.
Ahlqvist, suutari. 50 v. Kuullut
Reeta Ristaselta, n. 70-80 v.
Tuu tuu tupakkirulla
Mistäs tiesit tänne tulla?
Täälläpä sua tarvitaan
Piipun kanssa kärlietään.
992 a. Virrat. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäki-Kahila Sylvi. n. 349a
-12/425.
Liisa Lampola, 73 v. Muuttanut
Ätsäristä Virroille.
Tuu, tuu Tupakkirulla,
mistäs tiesit tänne tulla?
Tulin pitkin Turkutietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
.•i Mitä siellä tehtiin?
Isännällä kynnettiin.
emännällä karliittiin,
piiat lakas tunkioita,
siat vastas taikinoita,
io herrat ryyppää viinaa
ja talonpojat piimää.
993. Satakunta. Petelius n. 10. —15.
Juho Malja. 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailta, ei muista keneltä.
Tuutu laulu.
Tuu tuu tupakki rullaa.
Mistäs tiesit tänne tulla?
Kyllähän minä tien tiesin,
Tulinpitkin Turku1 tietä,
5 Hämeen linnan härkätietä.
Mistäs meiän portin tunsit?
Merkeistä minä portin tunsin.
Näin portisä1 terva n>tin,
Rautarenkaan,
10 Ja pukin sarvesta saranat.
Kuinkas tiesit tänne tulla?
Tiekin täällä tarvittavan.
Lusikoita kanit tavan,
Kukko täällä puuron keittää,
is Kana kasteen lämmittää.
Pikkulintu lusikat pesee.
Kukas kupit viruttaa?
Pikku palleroinen kai.
Tussa lulla tuusi.
994. Port. Riikonen sir. n. 47. —95.
Katriina Sjövall, 75 v.
Tussa lulla tunsi!
Tulee monta tusinaa
< ittajia oven taa.
Joka päivä uusi:
Sunnuntaina suutari.
'J9n/}. ' kk:s-.i iso alkukirjain.
1 kk ~-.i pieni alkukirjain.
993. ■ t urku : T. — • porti.s -., p.
Tuuti lasta turpeeseen. 995 — 100(1.
285
Maanantaina maalari.
Tiistaina tiilari1
Keskiviikkona keisari,
Perjantaina ptTinanni.
10 Lauvantain laamanni.
Tuuti lasta turpeeseen.
995. Satak.? Inkilä n. 1. —04.
Tuutilaulu.
Tuudin lasta turpeeseen,
Kirkon viereen karkeseen.
Ovi siell' on omenapuusta.
Peräseinä peuranluusta ,
5 Sivuseinä sirkanluusta,
Katto karhun kämmenistä.
Tuuti lasta turvakseni.
996. Tyrvää. Ahlstedt n. 10.—2i\ 03.
Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta turvakseni,
Yanhanpäivän varakseni,
Ijäiseksi ilokseni.
Lapsipa vakusta vastasi:
5 Senverran on sinun minusta
Kun on vuohen vohlastansa,
Lampaan karittastansa,
Hevon vanhan varsastansa.
997. Tyrvää. Pakula V. V, n. 60.
-wlzl2.
Viliattula. Heikki Kustaa Mäenpää,
76 v. Kuullut Kuuttilan Leena-
muorilta.
Tuuti lasta turvakseni,
99'i. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
998. l v alleviivattu — 2 Säkeen
alleviivattu.
vanhan päiväni varaksi,
ikäloppuni iloksi.
Sen verran minun sinusta
5 kun vuahen vohlastansa.
hepon vanhan varsastansa.
(Ei muistanut enempää, vaikka
se on pitempi).
998. Vesilahti. Borenius (1986) n*.
28.-79.
Ristilän Eeva, 59 v.
Tuudil lasta turvakseni,
Liikul lasta linnakseni
Vanhan päiväni varaksi.
Lapsi vastaa vavusta1, 2:
s Sen verran on sinun minusta
Kuin on vuohen vohlastansa,
Lampaan3 karittastansa,
Hevon vanhan varsastansa.
Totlrj. ks. n:o 1079.
Ylöj. ks. n:o 657.
999. Kitiiijasala. Borenius (1986) n.
60*.— 74.
Hakalan Taava.
»Lasten virsi» »kun lasta tuulitaan»
»lasta tuulittaessa»:
Tuulin lasta turvakseni
Vanhan päiväni varaksi.
1CC0. Sahalahti. Helin n. 13*. —03.
Äidin rakkaus.
Tuulin lasta turvakseni
Vanhan päiväni varaksi,
ylip.: Vastasi lapsi [va]ft[usta]. — 3 aa
1!SC.
Krhtolauluja.
[kipäiväni ilokBi,
Kualinpäiväni kunniaksi.
t Vähän on vävyBtä varma.
Tyhjä turva tyttärestä,
Minijästä niiälihurmit,
Poijaasta [jäiset ilkut.
1001. Sahalahti, ■lunnini .V. n. 19*.
—53.
Pakkala.
Tuulin lasta turvakseni,
Vanhan-päiväni varaksi.
Ikäloppuni iloksi,
Kuolinpäiväni kunniaksi.
5 Vastasi lapsi va'usta:
Sen on sinun minusta
Kuin on vuohen vohlastansa
Lammasten ka riitastansa,
Tamman vanhan varsastansa.
Buov. les. n:o 657.
1002. Virrat. 1 .rumin- n. 31*. —13.
Maria Yilhehnina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Tuudin lasta turvakseni,
vanhain päiväin varaksi.
tuudin vaikka turpeeseenki.
1002 a. Eräj. Järvinen A . >i. 15. — 53.
Ks. Kert. runoja n:o 46.
Tuuti lasta nukkumaan, piikaa
torkkumaan.
1003. Ori/pää. Vihervaara n. 2375.
—11.
Oripää M.iMmi.i Anttila, 7s v.
Vakulaulu.
Tuuti lasta nukkuniaan,
Lapsenpiika torkkumaan.
Kukas sitten laikuttaa?
Kyllä kisu kiikuttaa.
3 Mikäs kissan palkka?
Hämmeenlinnan härkä,
Turruunlinnan Lehmä,
Pispan paras paistinlammai
Iso riikin kukku.
1004. Oripää. Vihervaara n. 2367.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta nukkuniaan.
Lapsenpiika torkkumaan.
Kukas sitten kiikuttaa?
Kyllä kissa kiikuttaa.
5 Mikäs kissan palkka?
Kolme markkaa.
Turruunlinnan lehmä.
Hämmeenlinnan härkä,
Pispan paras paistinlamm&c
io ja äijän suuri torohammas.
1005. Oripää. Tallgren n. 42. —14.
Kiina Virtanen. M.p. Maariassa.
Aa lasta nukkuniaan,
lapsen piika torkkumaan;
kukas sitte kiikuttaa?
Kyllä1 kissa kiikuttaa.
5 Kuka kissan palkan maksaa-
Hämeen härkä.
Turun lehmä.
yksi paras paistin lammas,
porsaan2 torahammas.
1005. ■ kk:ssa pieni alkukirjain. — ■ porsa|aj : porsaan
Tuuti lasta nukkumaan, piikaa torkkuinaan. 1006 — loin
287
1006. Loimun. Vihervaara n. 4468.
—13.
Mustanoja. Karoliina Puisto. 72 V.
Tuutulaulu.
Aa lasta nukkumaan,
Lapsenpiika tiukkumaan.
Kuka sitten lullaa?
Kyllä kissa lullaa,
s Mikä kissan palkka?
Hämmeenlinnan härkä,
TuiTuunlinnan lehmä,
Pappilan paras lammas,
Ja sikatorohammas.
1007. Loimaa. \'iherraara n. />'.''/.
—19.
Heikki Kajala. 55 v.
Kehtolaulu.
Tintti vauvaa nukkumaan.
Lapsen piika torkkumaan.
Kuka sitten kiikuttaa?
Kyllä kissa kiikuttaa.
5 Kuka kissan palkan maksaa?
Hämeenlinnan härkä,
Turun linnan lehmä,
Piispan paras paitsi lammas.
Sian torahammas.
1008. Alastaro. Vihervaara n. 2428.
—11.
Ylhäinen. N. 25-vuotias mies.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta nukkumaan.
Lapsenpiika torkkumaan.
Kukas sitte kiikuttaa?
Kyll kissakin kiikuttaa,
o Mikäs kissan palkan maksaa?
TuiTuunlinnan lehmä.
Hämmeenlinnan härkä.
Pispan paras paistinlammas
Ja ämmän iso torohammas.
1009. Alastaro. Vihervaara n. 2399.
— 11.
Ylhäinen. Miina 1'aukkio, 55 v.
Tuuti lasta nukkumaan,
Läpsenpiikaa torkkumaan.
Kukas lasta kiikuttaa?
Kyllä kissa kiikuttaa
5 Mikäs kissan palkka?
Hämeenlinnan1 härkä,
Turuunlinnan lehmä,
Pispan paras paistinlammas,
Vanhan ukkon torohammas.
1009 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäkiä Eeva. n. .353.
—24—25.
Amanda Kajala, 64-v.
Aa tuuti lasta nukkumaan
Lapsenpiika torkkumaan.
Kukas sitten kiikuttaa?
Kyllä kissa kiikuttaa.
ä Mikäs kissan palkka?
Hämeenlinnan härkä,
Turun herran lehmä.
Piispan paras paistilammas,
Isosika, torahammas.
1010. Punkalaidun. Vihervaara n.
255.— 09.
Yanttila. Matti Oivukka, 70 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta nukkumaan,
1009. ' vi.: Turunlinnan;.
288
Kehtolauluja.
lapsenpiika torkkumaan.
Kukas sittc kiikuttaa''
Kyllä kissa kiikuttaa.
Mi kas kissan palkka?
Turruunlinnan lehmä,
lläinmeenlinnan härkä.
pispan paras paistinlammas,
vanhan ämmän torahammas.
1011. Tyrvää. Ahlstedt n. 9. M t02.
IVukalomäki. Anna Nyman. 7i v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta nukkumaan.
Lapsenpiika torkkumaan.
Uni pihalla puheli.
Unen poik' dli porstuassa,
s Unen oli suppilo kädessä.
Unenpojan sulka suppilossa,
Siveli lapsen silmäripset.
Siitä sr [apsi nukkui sitte.
1012. Mouhijärvi. -Iän- imu n. 22.
—53.
Tuuti lasta nukkumahan.
Lapsenlikkaa torkkuinahan.
Kuka lasta liikuttaa?
Kyllä Jesus liikuttaa.
6 Kyllähän hänen kiikuttaa.
Mitä Jesukselle palkkaa?
Hämeen härkä, Turuun lehmä.
Pispan paras lammas.
Kukas lasta liikuttaa1?
Kyllä kisu liikuttaa,
s Mikäs kisun- palkka on?
Hämmeenlinnan härkä,
Turmiin lehmä,
pispan paras paistinlammas,
vanhan ämmän torahammas.
1014. Kuru. Jussila n. 23. — 3/325.
Miina Honkanen, 78 v. M.p. Teis-
kossa.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta nukkumaan,
lapsenpiika torkkuinaan.
Kukas lasta liikuttaa?
Kyllä piika liikuttaa,
s Mitäs piian palkkaa?
Pari kolme markkaa.
1015. Tottijärvi. Rekola n. 64*.— Oi.
Sorva, Karoliina Rekola. 64 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta nukkumaan,
lapsenpiika torkkumaan.
Kukas sitte liikuttaa?
Kyllä kissa kiikuttaa,
s Mitäs kissalle palkkaa?
Tunnin sonni, Hämeen härkä.
Piispan paras lahtilammas.
Rovastin huanompP hammas.
1013. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 1016. Tampereen seudut. Niemi 644*.
n. 37. -23!324.
A.niiti lasta nukkumaan,
lapsenpiika torkkumaan.
—91.
Tuuli1 lasta nukkumaan,
Lapse"1 piikaa torkkumaan.
= 5—9, 3—4; numeroilla muutettu. —
1013. ' Säkeiden alkuperäinen järjestys
- M i k .is- pukan p.ilkk.i : \1. *kisun* p.
1015. ' Korjattu epäselvästi, vei lukea y litaliv vin: huonompi.
Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. L016— 1020.
289
Kukas sitir1 liikuttaa?
Kyllä kissa kiikuttaa.
o Kukas kissa"' palkam maksaa;
Toruun suuni, Bämee' härkä,
Lispa"1 paras pässi.
1017. Kuhmalahti. Lindroos n. 2*. — 88.
Haap'saari. Eräs -'»o-v. nainen,
kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta.
Muistiinp. Tottijätvellä.
Tuulin lasta nukkumaan
Lapsenlikka torkkumaan.
Kuka sitten liikuttaa?
Kylki äite liikuttaa,
s Mikä äilen palkka?
Tunnin linnan sunni,
Hämeenlinnan härkä,
Pispan paras Lammas,
Voolin1 iso vuohi.
1017 «. Teisko. Jusila K. V, n. 23.
—25.
Miina Honkanen, 78 v. Kuullut
Kurussa.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta nukkumaan,
lapsenpiika torkkumaan.
Kukas lasta liikuttaa?
Kyllä piika liikuttaa.
5 Mitäs piian palkkaa?
Pari kolme markkaa.
1018. Virrat. Sievänen n. 56*. — 14.
Toisvesi. Riikka Hautamäki, 75 v.
Oppinut äidiltään.
Tuuti lasta nukkumaan.
LapseMikkaa torkkumaan.
Tule uni uunim^päältä
mi:, i = Vouti. Ker. sei.
1019. 1 kans|a| : kanssa.
kapsoi likkaa torkkumaan
:> Nappaa lasta sil'mäm^päällä.
1018 a. Snluk? Jussila n. 42. — 19/l225.
lila Sundström, 85 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lasta nukkumaan,
lapsenpiika torkkumaan.
Kuka lasta liikuttaa?
Kyllä Liisa liikuttaa.
s Missäs Liisan palkka?
Bämeenlinnan härkä.
Turunlinnan sonni.
piispan paras paistinlammas.
Tuuli lullaa lasta, muori tuli
vastaan.
1019. Eura. Järvinen n. 7 . — 52.
Aa lullaa lasta.
Tuuti lullaa lasta.
Muori istuu kistun päällä,
Liikuttaa lasta.
5 Isä menee äitin kanssa1 niitulla,
Lupas tuoda pikku lillui!',
Punaset sukat ja keltasel kengät',
Hoppii nöörit päälT.
1020. Eura. Järvinen n. 8. — 52.
tahi:
Tuuti lullaa lasta,
Moron kommer fasta.
Muori istuu kistun päälT
Liikuttaa lasta.
5 Faari menee Saksaan,
Tuo sielt' punaset sukat.
Kultaset nöörit päälT.
19
290
Kehtolauluja.
1C21. Luvia. Kiikimni sir. n. 35.
—95.
Luvian Luodot. Aina Josefina Ves-
terlund-Maanpää, 17 v.
Faari istuu kirstun pääll'.
Kerii lankaa Lastan pääll1,
Liikuttaa lasta.
Kukas lasta liikuttaa?
5 Kissa sitä kiikuttaa.
Kukas kissan palkan maksaa?
Pappilan paras pässi.
1022. Kullaa. Tuomi n. 60. —90.
Amanda Kortelahti, 18 v.
Aa tuuti lasta.
Moron kommer fasta.
Piika istuu kistun pääll,
Liikuttaa lasta,
5 Muari meni Turkuun,
Faari kaunis kaupunkiin.
Ostaa lapselle punasukat,
Korkko kemiat, tina tiskit,
Hoppeet priiskit, kulta kruunun,
io Parhaan linnun siivet.
1023. Noormarkku. Koskilahti n. 31.
-2/i04.
Kiina Fors, 40 v.
Lasien luuhi.
Aa lullaa Lista.
Moran kommer vastaa.
Paari istuu kistun päällä
Ja liikuttelee lasia.
1024. Merikarvia. Roslin M, n. 6.
—88.
Tuuti lullaa lasta,
Muuri komber3 vasta.
[SS istuu kistun päällä,
kerii lankaa lastun päälle,
s Täti kävelee pitkin siltaa,
KutOO linjalle punaisia sukkia.
1025. Siikainen. Laiho n. 312. —90.
Leväsjoki. Kaisa Nauriskoski, 70 v.
Tuuti lullaa lasta,
Murun kommet vasta.
Muuri istuu kistun päällä,
Kerii siinä lankaa;
5 Vaari nimi isolle sillalle, pitkälle
sillalle
Tuomaan sieltä koriat kengut,
Kultaa uöörit päällä.
1026. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
„. 73.-30.
Ison-Salon emäntä 76 v.
Tuuti lullaa lasta
moron kommer vasta,
muori liikuttaa lasta,
muuri istuu1 kirstun päällä
s kerii siinä lankaa;
faari menee pitkälle sillalle
tua sieltä punasel sukat,
keltasel kengäl
kultahopea snööril päällä.
1027. Oripää Vihervaara n. 32. — 09.
Pöytva. Eräs LS V. tyttö. Kuullut
äidiltään, joka oli sen oppinut Bynt.
pit. i iripäässä,
Kehtolaulu.
Muari istuu kistun pääl,
kenii lankaa lastun pääl.
1024. • tulee.
liiji;. ' istuu *kirstun*:
i. k.
Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. 1027—1033.
291
Vaari mennee Saksaa,
tUO sialta kullalleni
s punaset sukat ja kellaset kcnkät
kultakoljet[!] kaulaan.
1028. Oripää. Vihervaara n. 2485.
—11.
Oripää. Maijastiina Anttila, 78 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lullaa lasta,
Muari kommer vastaan.
Muari istuu kistun pääll,
Kerrii lankaa lastun pääll.
1029. Oripää. Vihervaara n. 2393.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lullaa lasta,
Muari kommer vasta.
Muari istuu kistun pääll,
Kerrii lankaa lastun pääll,
5 Eijaa lasta kansa.
Muari meni Saksaau,
Tuamaan lapselle
Punaset sukat,
Kellaset kenkät
io Ja kultanyärit päällä.
1030. Oripää. Tallgren n. 41. — 14.
Fiina Virtanen. M.p. Maariassa.
Aa lulla lasta,
mummu1 laulaa lasta,
mummu istuu kirstun pääll(ä),
kerii lankaa lastun pääll(ä)2.
5 Vaari meni Ruottiin,
toi sieltä mummulle
kultaiset kengät,
hopea nyörit päällä.
1031. Oripää. Vihervaaran. 33. — 09.
Pöytyä. Maria Ylijoki, 62 v. Kuul-
lut Oripäässä.
Kehtolaulu.
Tuuti lullaa lasta
muari kommer vasta,
muari istuu kistun pääl,
kerrii lankaa lastun pääl
5 kiikuttellee lasta.
1032. Loimaa. Vihervaara n. 4458.
—13.
Tuutulaulu.
Aa lullaa lasta
Paari tulee vasta
Pitkänsillan päästä
Nisuja kylvämästä,
s Ja muari istuu kistun pääl
Kerrii lankaa lastun pääl.
1033. Alastaro. Vihervaara n. 2403.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Tuuti lullaa lasta,
Muari kommer vasta.
Muari istuu kistun pääll,
Kiikuttellee lasta.
5 Muari istuu kistun pääll,
Kerrii lankaa lastun pääll,
Kuttoo lapselle punaset sukat,
Kellaset kenkät, kultanyärit
päälle.
1030. ' mumm;a| - mummu. — 2 paall|e| : päälle.
292
Kehtolauluja.
1034. Punkalaidun. Vihi rvaara
n. 336. —09.
Vaattila. Tiina Oivukka, 67 \.
Kehtolaulu.
Tunti tallaa lasta,
muari kommer vastaan,
tuli Turruun sillan pääsä,
voitakakkua käresä.
1035. Punkalaidun. Moision.2. —10
Haviokoski. Suutari Hakenberg.
n. 70 v.
A;i tuuti lasta,
Muori kommer vastuun.
Muuri istui kistun päälle.
ja1 keri lankaa lastun puulle.
1036. Kokemäki. Lempainen n. 3.
-5/i04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kehtolaulu.
Aa lullaa lasta,
Moronkommervasta,
Piika istui kistun päällä,
Liikutteli lasta.
1037. Tyrväa. Kalajaranta n. 162.
Järvenpää. Mirahan) Satimus, 68 v.
Kuullut isältään.
Tuuti lullaa lasta,
Vaari kommer vasta,
Piika liikutti lasta.
Vaari meni pitkälle sillalle
B Tuo lapselle sukat, kengät,
Kultanyöril päällä.
1038. Tyrväa. Ahlstedt n. 6, "/m 02.
Peukalomäki. Ann,. \> man, 74 v.
Tuutulaulu.
Tuutilullua lasta.
Piika liikutti lasta.
Minua tulee vasta.
Minua istuu kistun päällä,
5 Keri lankaa lastun päälle.
Muori meni pitkälle sillalle,
Toi sieltä punaisel sukat.
Kellasel kengät,
K uit a nyörit päällä.
io Iso oli jalka.
Pikkunen oli kenkä.
Lapsi itki.
Vuku paukkui,
Kuka näitä kuulla voi?
1039. Tyrväa. Ahlstedt n. 26. —03.
Peukaloin. iki. Anna Nyman, 75 v.
Tuutulaulu.
Tunti lullaa lasta.
Piika liikutti lasta.
Muari tulee vasta.
Muari istuu kistun päällä
i Kerii lankaa lastun päälle.
Muun menee pitkälle Billalle,
Tu.a sieltä Annalle punasel sukat,
Kellasel kengät.
iso oli jalka,
lo Pikkunen oli kenkä.
Lapsi itki. vaku paukku
Kuku näitä kuulla voi?
Hoi, luu. hoi!
[035 ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. 1040- 1046
293
1040. Tyrvää. Auket n. 1. — 5/803.
Lasten loruja.
Tuuti lullaa lasta.
Muari1 kammen vastaa.
Muari se meni pitkälle sillalle,
Toi lapselle sukat, kenkät,
s Kultasel nyärrit päälle.
1041. Tyrvää. Katajaranta n. 161.
— B/,04.
Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v.
Kuullut isältään.
Kehtolaulu.
Tuuti lulla lasta.
Muori kommer vasta.
Piika liikutti lasta.
Vaari istuu kisuin päälle,
.-> Kerii lankaa lastun päälle.
1042. Tyrvää. Rullaa n. 106. — 17 ,03
I.iikutuslaulu.)
Tuuti lullaa lasta.
Muori komnier vasta.
Muori istuu kistun päällä.
Kerii lankaa lastun päälle.
1043. T>irraö. Valuin V. V. n. 88.
—12.
KaJliala. Miina Isokäki, 57 v.
Tuuti lullaa lasta,
piika liikutti lasta;
ja muari tulee vasta;
muari istu kistun päällä,
s kerii lankaa lastun päällä;
ja vaari menee pitkälle sillalle,
ja tua sialta lapselle punaset sukat
ja keltasel kengät1,
ja kultasel nyäril päällä.
1044. Hämeenkyrö. Vihervaaran. 490
—10.
Kainu. i Emma Grönberg, 50 v.
kuullut Hrkyrössä.
Kehtolaulu.
Tuuti lulla lasta,
finkerporia vasta,
tyhjää parkumasta.
1045. Hämeenkyrö. NybergVivi,n.3.
—12.
Kyröskoski. Eliina Happi. 63 v.
Faari kammer hoot.
muori istu kistun päällä
ja keri pientä lankaa,
punaset sukat,
s keltaset kengät,
ja hopia snyörit päällä.
1046. Karria. KaiiLamaa L. n. 38.
-Vt 30.
Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
Tuuti lullaa lasta,
Muori teki vasta
Viisi, kuusi lasta.
Muori käveli pitkin siltaa,
s Meni siitä Turkuun
Toi lapselle punaset sukat.
Kullatut kukkaret,
Paikatut plakkarit.
Kultarahaa täynnä.
1040. 1 kk:ssa säkeissä 2, 4 — 5 pieni alkukirjain.
1043. • ken kai: kengät.
294
Kehtolauluja.
1047. Lempäälä. Vihervaaran. 4397.
—13.
Tuutilaulu.
Tuuti lulla lasta,
Muari kommer vasta,
Muari hyppää kiikim päälle,
Kiikutteli lasia.
1048. Toi li järvi. Rekola n. 65*. —04.
Sorva. Karoliina Rekola, 64 v.
Tuutulaulu.
(alku puuttuu)
Muari istu kistun päällä
Keri lankaa lastun päälle,
Niinkin1 piäntä kun hiuskarvan.
Vaari käveli pitkin siltaa
5 Pikkunen1 poika sylissä,
Poikkes siältä Pommeriin
Osti sitte punaset sukat,
Keltaset1 kenkät,
Silkki (kulta-) nauhat niihin.
1049. Tölli järvi. Rekola n .437*.— 04.
Sorva. Iivari Lintanen, 22 v.
Lasten loru.
Muari istu kistuni^päällä
kerii lankaa lastumwpäälle,
vaari sf käveli laati ialla
piippu suus>a, koppi käressä,
santaa Aaro llep^, punaset sukat
koltasek^ kenkäl .
silkkiset nyäripwpääUe.
1050. Pirkkala. Starck n. 28*. —89.
Tuuti lullaa lasta
Mummu tulee vasta.
Mummu istuu kistun päällä,
kehrää pientä lankaa.
5 Vaari ajaa vaunuilla
Valkosilla hevosilla
pitkän sillan päähän,
tuo sieltä lapsellensa
punasit sukat, keltasct kengät,
10 kultarihmat päällä.
1051 . Tampere. Kallio V. J, n. 812*.
—09.
Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen
puolella.
Tuutilullaa lasta
Muari tuli vastaan,
Muari istuu kirstun päällä
Kerii lankaa lastun päälle,
6 Niinkuin hiuksen karvaa,
Niinkuin hiuksen karvaa.
1052. Tampereen seudut. Niemi n.
645*. —91.
Muari se istuu kistu"1 päällä,
Kerii lankaa lastu"1 päälle',
Niim piäntä. niim piäntä, niinku'
hiuksenkarva.
Vaari se puetti lapset sukkaang
kenkää'.
5 Talutti sillep pitkään siltaan;
Sukka se kuluu ja kenkä* sr kaa-
tuu.
1053. Tampere. Mäkelä A. E. n
—13.
I luuna Apilas. Muistiinp. Kuoreh-
veden Lahdenkylässä.
Kehtolaulu.
Tuuti lullaa lasta,
1017. • kk:ss;i pieni alkukirjain.
Tuuli lasta tuomariksi, kirkkoherraksi. 1022—1026.
295
Vaari tullee vastaan
Keppi käless, pussi seläss,
Tallukat ne tassaa.
Se lapsesta tulee, kun alvotaau,
Se lapsesta tulee, kun aivotaau,
vastasi mustalaisakka.
1054. Kuhmalahti. Lindroos n. 6*.
—88.
II. i ip\saari. Elräs 4ii-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä I liika Eskolalta. Muis-
tiinp. Totti järvellä.
Muori meni pitkään siltaan,
Pani kaikki lapset sukkaan ken-
kään.
Sukka hukku' kenkä kaatu',
Muori piiskas' kaikki lapset.
1055. Orihvesi. Kesälä n. 42. — 09.
Aa lullaa lasta
Faari tuli vastaan.
Fasteri istuswkistun päälä
Kerei sukki lankaa.
5 Faari käveli pitkin siltaa
Tuo punaset sukat, kellaset ken-
gät,
Silkki rihmat siula
Kulta nyörit päälä.
Tuuti lasta tuomariksi,
kirkkoherraksi.
1056. Rauma. Siren T, n. 18. —04.
Siren, 64 v.
Suomalaisia tarinoita.
Mustalaisakka soudatti lastansa ja
lauloi samassa:
Tuuti lasta kirkkoherraksi,
Tuutti lasta kirkkoherraksi.
Ole vaiti, ei sinun lapsestasi kirkko-
herraa tule, sanoivat muut ihmiset.
1057. Noormarkku. Ollilien n. 613.
—89.
Tuuti lasta tuomariksi,
Liikuta linnan kriivariksi,
Olukaiinun1 kantajaksi,
Viinapikarim pitelijäksi.
1058. Noormarkku. Koskilahti n. 28.
—04.
F. Fors.
Lasten laulu.
Tuuti lasta tuomariksi.
Tuomarin apulaiseksi.
Liikun linnan lukkariksi,
Papin paiöan neulojaksi.
1059. Ti/rriiii. Ahlstedt n. 11.
-2°l 12 02.
IIlo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v.
Tuutulaulu.
Tuuti lasta tuomariksi,
Turun linnan kriivariksi,
Ison pitäjän papiksi.
Hiippakunnan lukkariksi.
5 Kulmakunnan kuppariksi.
Tuu, tuu Turusta tullaan.
1060. Kiikka. Oksa n. 1. —05.
Katariina Helenius, 74 v.
Kehtolaulu.
Tuu, tuu Turruusta tullaan!
Kuka siältä tullee?
1057. » Olutkannun : O.
296
Kehtolauluja.
Talo, Rauko, Tormilan Hailo,
Kukan Kontti ja Jauhoparta.
1061. Kiikka. Loukola. n. 69.
Sylvi Enqvist, li v. M.p. Tam|"
reellä.
Aa tuuti lullaa.
Turusta tullaan.
Ketä siritä tullenee?
Ranko, Tala. TormUa,
5 Meskalan Heikkilä ja Horila,
Kiikan kuutti Jauhoparta,
Kaisti, Paavi ja Pakila.
Keitäs muita olikan?
Nimet ovat talojen niinin Riikassa.
1062. Tyrvää. Ojala K. N, n. 8.
-»1,08.
D. Ojala, 60 v.
Kehtolaulu.
Aa tuuti lullaa.
Tunisia tullaa.
Kukas sieltä tullenee?
Paavi. Kaisti ja Pakila,
5 Meskala, linkki Horila,
Kiikan kontti. Jauhoparta,
Ketäs muita olikaan?
1063. Kankaanpää. Laiho n. 318.
90.
Santra Hakkuri, i!l v. Kuullut
Kaisa Anderssonilta.
Tuuti lullaa,
Tunnista tullaa.
Keitä sieltä tullee?
Talaraukko Tonnila,
s Meakola, Heikkilä, Horila,
Hutikka. Runtu, < Iskura,
Vinska, Pukki, Pakila,
Näppi, Kokki. Katila.
Teuku, Topi, Ketola,
io Kanki. Seppä, Rekola,
Kiikan kontti ja jauhoparta.
1064. Satakunta. Peteliusn. IS. 15
.Inli.i Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailta, ii muista keneltä.
Tuutulaulu.
Aa lullaa. Turusta tullaan.
Kuka sieltä tullenee?
Kapi, Soini ja Ruutikka,
Meskalau Heikkilä, Horila,
5 Kiikan Kontti ja Jauhoparta.
Tu tu pallukkani.
1065. Tyrvää. Kultaan. 101.— * 1,03
Tapiola.
/ iikutuslaulu).
Tu tu tu tu tikkurilakki.
Että mä saan sua halatakki.
1066. Tyrvää. Kulina n. 105. "!703.
Tapiola.
Liikut uslaulu).
Tu tu tu tu pallukkani.
Että m.i saan sua oalatani.
Tuu, tuu — — — .
Mikä lapsella lienee.
1067. Tyrvää. Ahlstedtn.21. -"U03
Henriika Ponsi, 34 v.. kotoisin P&l
k aneelta
/ uutulaulu.
Tuu. tuu, tuutukainen,
Tupa uuöen uutukainen,
Uni ulkona kyselee. 1067—1075.
297
Tuvassa on katto kaikuvainen,
Pikkunen lintu on laulavainen.
5 Sinne kuuluu linnun laulu.
Mutfei koiran haukkuminen.
1068. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi,
n. 11. —12.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.
Tuuti tätä lasta tänä vuonna,
toista toisena kesänä,
kolmatta suven tultua,
neljättä Lenlen lanketessa,
a viilettä kuuletta peläk'kanasin.
1069. Eräjärvi. Järvinen n. £5. — 53.
[Uutta.]
Tuuta. hunttuu,
Kastura, muuttuu,
Impaurun lilla piia,
Lilla piia!
s Sdkeri ja sovinto,
Sill liilaa fcyyvää.
1070. Ikaalinen. Räystölän. 50. — 21
Janne Grönroos.
[Uutta.]
Tuuti lullaa1 nuppuraa,
äidin pientä lasta.
Tuuti lullaa1 nuppuraa.
lana jaa ta iva liasta.
1071. Kiuru. Valli n. 5*.
Tuuti lulla lasta
Mikä lap[s]ella lienee?
Lieneekö äiti säikäyttänyt
Illalla saunantiellä.
0:'.
Uni ulkona kyselee.
1072. Eura. Järvinen n. 6. — 52.
Uni ulkona kyseli.
Unen poika porstuassa,
Uni-tuut tinen kädessä.
Uni-sulka tuuttisessa.
.-> Tulet tänne ylkä raukka.
Itse pieren piinpustani.
Lasken lintin läntisiäni.
Torahutan torvestani.
1073. Noormarkku. Koskilahti n. 32.
-2li04.
Fiina Fors, 40 v.
Lasten huilu.
Uni unta huutele.'.
Unenpoika porstuassa kuuntelee:
Puoli unta kehoon alla,
Koko uni kehöossa.
1074. Siikainen. Litidqviat Terttu,
n. 3. —30.
Otamo. Haanpään emäntä, 45 v.
Lasten tuutulaulu.
Uni se pihalla puheli,
läpi sammalten saneli:
onko piäntä pirtissä,
vähästä vakun sisässä?
1075. Tyrvää. KuRaa n. 50. — 17/i 03
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v.
Uni ulkona seisovi,
Unen poika porstuassa.
Uni sulka suppilossa,
Uni luutunen kädessä.
1070. ! Itlullaa : /ullaa.a
298
Kehtolauluja.
1076. Lavia, Kallio Saima, n. 2.
12 i,V-
M. unia Grönfors, 54 v.
Tuutilaulu.
Uni ulkona kyselee,
unen poika porstuassa1:
»Onko lapsi laattialla,
pieni sormi permannolla:-"
5 Kukas lasta liikuttaa?
Kissa häntä kiikuttaa.
Mikäs kissan palkka on?
Hameenlinnan musta härkä
10 ja piispan paras lammas.
1077. Hämeenkyrö. NybergVivi,n.5
—12.
Herttuala. Kustaava Pihlaja, 74 v.
Unen poika porstuassa
uinu kattila käessä,
unen kaulia kattilassa.
unen suppilo sivussa.
6 unen sulka suppilossa.
jolla hän untansa sivelee,
pikku poijan silmän päälle.
1078. Vesil. Heh. Suom. X<irm<udilys.
konv.'. Lindroos n. 17*. — 92.
Kirkonkylä. Judith Lindroos, 50 v.
synt. Kuhmalahden Haapsaaren ky-
lässä.
Kehtolaulu.
Uni ulkona kysyvi.
unen poika porstuassa,
onko Liisa (nimi yleensä) kätkyessä,
piika (poika) patjojen parissa.
1079. [Tottij.] Borenius 1986 n. 50*.
—74.
[Porin Kaisa, ks. nr. 18.]
»Kun lasta nukutetaan:»
(kehto kyll' sitä yhressä virressä kät-
kyeksi mainittiin.)
Uni ulkona kyseli
Uneni poika porstuassa:
• (lisko lasta kätkyessä1,
Vähästä va'un sisällä.
5 Uni suppelo2 käressä3,
Uni sulka suppelossa,
Jolla sivun lapsen silmät.
Lapsi nukkuu kum metelien.
Tuuti4 lasta turvakseni,
io Vanhan päiväni varaksi,
Ikäloppuni iloksi
Kuallin-päiväni kunniaksi.
Lapsi vastaapi5 vakusta6:
Sen verran on sinun7 minusta
is Kuin8 on vuahen vohlastansa,
Hevon vanhan varsastansa,
Lampahan karit tast ansa9
Tuuti lasta Tuanelahan
Tuanen piikasten pirellä10,
20 Tuanen lasten liikutella,
Tuanelassa on tupa uusi,
(Jusi tupa nirvrkkatto11,
Santa pantu sammaliksi12,
lliata pieni permannoksi
25 Savella silatut seinät — .
1076. ' poika |permannolla| porstuassa : p.p.
1079. ' Ylap. [kätky]p[easä] (2[:sella] k[erralla)). — J (Mitä se on) En niinä tiädä.
Ker. alahuom. — 3 r alleviiv. yi.: [kä]*[essä]. — « i alleviivattu. - 5 aa alleviiv.ittu.
— • k alleviivattu. — " n alleviivattu. — " i alleviivattu. — • tl alleviivattu.—10
yläp.: [pi]t)[eUä]. — u edell. k alleviivattu. — u a alleviiv.
Uu uu uunikin ämmä. 1881—1886.
299
1080. Sahalahti. Helin n. 15*. -03
Uni ;a keinolapsi.
Uni se ulkona kyselee
Unen poika poistuvassa:
Onko lasta kätkyessä,
Piäntä pehkojen seassa,
6 Unituakkonen kälessä,
Unisulka tuakkosessa,
Jolla hän silmiä siveleepi
Kasvoja kaunisteleepi.
1080 a. Sahalahti. Suom. kansan-
run. sem. s. 39. 1909. Kirj.
Jaakko Suomalainen.
Länsisuomalaisissa kirjaanpanoissa
on kuvaus unen tulosta uunin päältä
sangen usein liittynyt edellä tutkit-
tuun »Nurmilintuun», varsinkin Etelä-
Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Muita
lauluja ei Länsi-Suomessa tavatakaan
tähän kuvaukseen yhtyneinä.
Uni se ulkona kyselee
Unen poika porstuassa:
Onko lasta kätkyessä,
Pientä pehkujen seassa?
5 Unituokkonen kälessä,
Unisulka tuokkosessa,
Jolla silmiä siveleepi,
Kasvoja kaunisteleepi.
Uu, uu, uunilan ämmä.
1081. Säkylä. Saarimaan. 533. — 09.
M.p. Yläneellä.
Uu, uu, uunilan ämmä,
tua unta tullessas
punasella pussilla,
karvasella kassilla!
Vii vii virvunen, missä sulia
pesä on?
1082. Eura. Järvinen, n. 5. — 52.
Lasia nukuttaissa.
Tii, tii, tirvunen,
Vaa, vaa. varvunen,
M isä sinun pesäs' on?
Kuusesa pienes',
5 Väkkärän niemes',
Kuivasa kuuses',
Vääräsä männys',
Pappilan porssaan p — ees'.
1083. Nakkila. Niemi F. V, n. 15.
—03.
Kukonharja Juho Lind, 33 v.
Tiainen.
Tii, tii, tiainen, vatikuti var-
punen,
onkos miähellä vilu.
1084. Port. Porin suom. lytök. opp.
n. 31. —16.
Tii tii tiainen vatikuti varpunen
1085. Pori. Porin suom. tyttök. opp.
n. 49. —16.
Tii, tii, ti iäinen, vati kuti var-
punen,
pane oksa olkahasen, pää aseta
pälkähäsen.
1086. Noormarkku. Österlund n. 9.
—20.
Maria Vahlman, 81 v.
Vii, vii virvusta
vaa, vaa varvusta,
Kusa sinu pesäs?
800
Kehtolauluja.
Kuusesa kuivasa,
[ännysä väääsä
köppärä niemellä.
1C87. Siikainen. Helamaa Kyllikki,
n. 83. —30.
Silt.iMMi isäntä a. 60 v.
Tii tii tiainen,
vati kuti varpunen,
kuivas niemes,
vääräs männys,
s Väkkäräniemen päässä.
1088. Loimaa. I' Hurraani n. 4-i.~>U.
—13.
Tuutulaulu.
Pii pii pikkulintu
K usa sinun pesäs un?
Kuusesa katajasa,
Koivupuusa matalasa.
1089. Loimaa. Vihervaara n. i i6U
—13.
Tuutulaulu.
Tii tii tiainen
Vakalintu varpunen
t nti uksan ulalleen,
[stUS puun laivaan.
1090. Oripää. Tallgren n. 54. —13.
Fiina Virtanen. M.p. Maariassa.
Tii tii tiainen
pikkulintu varpunen,
kuin sinä kehtaan kylään mennä
kun kmittis mi niin karvasi r-
1091. Alastaro. Vihervaara u. .'158.
il.
Sikila. Juha Sulander, 52 v. Kuul-
lut Huittisissa.
A . htolaulu.
Vii vii virvunen,
Vaa vaa, varvunen,
Kusa sun pesäs on?
Kuu kuu. kuivasa kuusesa,
r. Riärrääsä männysä,
Ruahosesa matta
1092. Punkalaidun. Vilu naara n.
325. 09.
Vanttila. Tiina Oivukka. G7 v.
Kehtolaulu.
Vii vii virvunen,
vaa vaa van hihii.
kusa sinun pesäs mi?
Kuivasa kuusesa,
s märjäsä männysä,
Mäkkäräniämesä,
veräjä piälesä,
ison kiven viäresä.
1093. Tyrvää. Ahlstedt n. 3. ' , 03.
lllo. Anna-Stiina Korkeamäki, 69 v.
Tuutulaulu.
Viivii virpunen,
Vaavaa varpunen,
Missä sinun pesäs on?
Klll\ass;i kllllsrssa.
. Märässä männyssä,
Väärässä väkkärässä,
Väkkärän niemessä,
Veräjä pielessä,
Piimätinkin aitan alla.
m Pikku Liisan pirtissä,
Kehdon tolpassa,
Makkarasarvessa.
Vii vii virvunen, missä sulia pesä on. 1093—1099.
301
1094. Tyrvää. Pahda I". I". n. ■',; .
-27s>-'.
Vihattula. Heikki Kustaa Mäenpää,
76 v. Kuullut isältään.
Vii vii viirunen,
vaa vaa varvunen,
kusa sinun pesäs on?
Kuivasa kunsesa,
b väkkärä männysä,
Kivlladon korvesa,
tervas kannosa,
kalakaijan kaulasa,
meren pohjasa.
1095. Tyrvää. Katajaranta n. 159.
15 6 04.
Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v.
Kuullut isältään.
Vii, vii. virvunen,
Vaa1, vaa, varviinen,
hiissä, kussa pesäs on?
Väärässä männyssä,
a Väkkäräniemessä,
-Veräjäpielessä2.
1096. Tyrvää. Katajaranta n. 24.
—04.
Vii, vii, virpunen,
vaa, vaa, varpunen,
kussa1 on sun pesäs?
Vääräsä2 männysä,
5 kuiva kuusesa,
väkkärä niemesä,
veräjä pielesä.
1097. Tyrvää. Rullaa n. 24. — 13/i 03.
Tapiola.
Vii vii vii vii virvunen.
Vaa vaa vaa vaa varvunen,
Missä sun pesäs on?
Kuivasa kuusesa,
5 Märäsä männyssä,
Väkkäränniemessä,
Ison kiven vieresä,
\ erejä pielesä,
Aitan alla, aitan alla.
io Tuomiokuusesa.
1098. Tyrvää. Rullaan. 215.— */i04.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään
kylästä.
Vii vii virvunen,
Vaa vaa varvunen,
Missä sun pesäs on?
Kuivasa kuusesa.
s Märäsä männysä,
Väkkärän niemesä,
Verejä pielesä,
Pinon ravosa,
Pappilan kaivosa,
io Koppaliisan korvesa,
Pikkuliisan pirtin alla.
1099. Tyrvää. Lönnbohm n. 3337.
—22.
L. Marjanen.
Lastenlaulu.
Vii vii virvunen,
Vaa vaa varvunen,
Misä sinun pesäs on?
1095. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Veräjäpiel|l|ssä : Veräjäpielessä.
1096. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — - kk:ssa pieni alkukirjain.
302
Kehtolauluja.
Kuivasa kuusesa,
läräsä lnännysä,
Yakkäräniämesä1, 2,
Veräjäpiälesä1, 3.
1099 a. Tyrvää. Lönnbohm n. 3386.
—22.
L. Marjanen.
Lasien runo.
Vii vii virvunen,
Vaa vaa varvunen,
Misä sinun pesää on?
Kuivasa kuusesa,
s Vääräsä männysä1,
Väkkäxäniämesä,
\ eräjänpiälesä.
1100. Riikonen, llnlmssonn. 8.1
Ti ti tiianen,
Va va varvunen',
.Misä sinun pesäs on?
Väkkärän niemesä,
5 Veräjän pielesä,
Kuivasa kuusesa,
tiärääsä männysä,
Mäki Kaijan3 kamirisa*
Olkilvhteen sisällä.
-53
1101.
Mouhijärvi.
-93.
Laine T. n. 148.
Lasten univirsiä.
I un illa nuotilla.)
Vii vii virpiini ii.
\ .m vaa varpunen,
Kus'a sinun pesäs1 on?
Kuivas'a kuuses'a,
.-. Maräas'ä niamiys'ä.
Kuivan kuusen lalvas'a,
Väkkärä niemes'ä,
Pahas'a paulas'a,
Veräjä pieles'ä.
1102. Suoniemi. Nyberg Mii. n. 6.
—12.
Pakkala. Aina Parkkinen, 47 v.
Vii vii virpunen,
vaa vaa varpunen,
kussa on sinun pesäsi?
Kuivassa kuusessa,
■> väkkärä niemessä,
ison kiven vieressä.
1103. Jämijärvi. Välisalon. 11. — 02
Matilda Välisalo, 68 v.
Pesän etsintä.
Pii pii piikkistä.
Vaa vaa vaakkusta.
Kusa pesä lirnee?
Väkkäränieme,
s Kuivas kuuses,
MärjäS lnännys.
1104. Tampere. Kallialan. 6*. —13.
Tii tii tianen,
Pikkunen lintu viluinen
Istuu pajun kannon pääs-ä.
Tirttilakki pään päällä.
1099. ' Sanan ensiosan loppu ä ali. viivattu. — * ni|e|messä : nidmesä. —
3 pi;e|lesä : pidlesä.
1099 a ' | männysä *niämesä*| : männysä.
1100. x Puht. kirj. kokoelmassa n i: — 2 Puht. kirj. : Tii, tii. tiianen, Vaa,
vaa, varvunen. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — * Puht. kirj.: kamarissa.
Voi pahaa paimenpoikaa. 1105 IIII.
303
1105. Kangasala. Kallio Väinö, n. 4*.
—02.
Ida Pohjonen, 35 v.
Vii vii virpunen
Vaa vaa varpunen
Mi^sä sinun pesäsi on?
Kuivassa kuusessa,
5 Märässä männyssä,
Väkkärä niemessä,
Vainion suussa.
11C6. Satakunta. Petelius n. 9. — 15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamilta, ei muista Keneltä.
Tuuti laulu.
Tii tii tijanen,
Taa taa tali nokka.
Kussa sun pesäs on?
Kuivasa kuusesa,
5 Märrääsä männysä,
Käkkärä niemesä,
Mättärän vieresä,
Kiven kolos,
Katajan holos,
io Kivi kirkon räystään alla.
Voi pahaa paimenpoikaa.
1107. Alastaro. Vihervaara n. 2422.
—11.
Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.
Kehtolaulu.
Voi sitä pahhaa paimenpoikaa
Kun jätti sen portin auki!
Kualema tuli sisälle
Ja nappas sen nuarukaisen.
1 108. Huittinen. Hirsikoski Anna,
n. 21. —^24.
Voi tota pahhaa paimenpoikaa,
ko jätti sen portin auki.
Kuolema tuli sisälle ja nappas
nuorukaisen
VIIHDYTYSLAULUJA JA MUITA LASTEN RUNOJA.
A. Viihdytyksiä.
Hiire hiire tulkka sauna.
1109. Rauma. Vaahtoranta n. 33.
—28.
Hiire, hiire, tulkka sauna,
Meijä Paavo lämmittä vett.
Paavon sijalle lisätään tavallisesti
sen lapsen nimi, jolle se lauletaan.
Hiiren häälahjat.
1110. Tyrvää. Ahlstedt n. 7.-^/^02.
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v.
Tuutulaulu.
Hiiri naitti poikiansa
Kivellä kodan takana.
Sinne kaikki käskettihin,
Minä poijes jätettihin.
5 Sinne meni orava ota kädessä,
Jänes sauva kainalossa,
Paarmalla oli paremmat pöksyt,
Mettiäisellä siniset sukat.
1111. Sahalahti. Helin n. 18*. -03.
Hiirien lahjat.
Missä ne hiiret häitä pittää?
Kolassa kiven takana,
Kukot sinne kuttuttiin,
Kanat sinne kattottiin.
304
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
:. Lahjal sialla jaettiin:
Kukolle kultalakki.
Kanalle kaunis kaulavaate.
Hiirelle hissu, myyrälle myssy,
Sammakolle samettilakki,
i" Sirkalle pitkät silkkirihmat.
1112. Sahalahti. Hahnsson n. 7*.
—53.
Korpiniemi.
Hiiri naitteli poikiaan
Kodassa kiven takana.
Kukut sinne kuttuttiin,
Kanat kaikki kat lottiin.
> Siellä lahjat jaettiin:
Hiiiell' hissu, myyrälT myssy.
Kärpälle samettilakki.
Sirkalle silkkili|i|na.
Kukolle kultakannukset,
io Kana kauniin kaulakaapun.
Hyppele, hyppele, hyvvee poika.
1113. Karvia. Kaukomaa L, n. 43.
-3 6 30.
Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, s.1852
Lastenlaulu.
Hyppele, hyppele, hyvvee poika,
Sonsari1 suuri on sukkas' suus',
Ammoin kuollut rampa Sammalis-
ton vanha muori nain laulanut.
Hyppää tanssaa.
1114. Ori/pää. Vihervaara n. 2368.
11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Hyppää, tanssaa. nii.iri Hikka.
Nyt on aika iloita!
Vanhuus tullee kun varas yällä,
Eip;i jalkas nuusekka.
1115. Alusiini). Vihervaara n. 2420.
II.
Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.
Kehtolaulu.
Hyppää, tanssaa. nuari flikka.
Nyt on aika iloita!
Vanhuus tullee kun varas yalä
Ei sun jalkas nousekka.
Isäni istuu ikkunalla.
1116. Karvia. Kaukomaa L, n. 45.
1 , 30.
immälänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
Aite vainaa laulo, kun lasta souteli:
Nani istuu ikkunalla.
Ailini saksan saunan alla.
Veljeni Venäjän maalla.
Sisareni sielä ja taala.
Joulu tulee jonkkis konkkis.
Ks. Vuotuisten juhlapäivien viettoon
liittyviä runoja (n:ot 190—192).
Kettu itki poikiaan.
1116«. Punkalaidun. Järvinen n. 18.
—53.
Kettu itki poikiansa,
Kiven päällä kyykyllänsä:
1113. ' = kirppu. Mp. huom.
Kettu itki poikiaan. 1 116 «—1122.
305
Kws;i poikani poloiset?
Pispan pitkinä trioina,
s Valtaherran vaattehina
Kettu aeuvo poikiansa:
Älkäät aidoilla1 asuko,
Veräjisä viepahdelko;
Veräjät on vipuja täynnä,
io Aidan loukot loukkahia.
1117. Punkalaidun. Antero Vipunen \
1908 s. 42 ja ss. 52—53.
Runoa ei ole tähän otettu, koska se
on kuminassakin Antero Vipusessa
sama kuin edellä julkaistu n. 1119
Järvinen n. 18.
1118. Jämijärvi. Välisalo n. 12.— 02
Hilda Viitahalme, 31 v.
Keinu valitus.
Kettu istui kyykyllänsä,
kiven peellä lyykyllänsä.
Itki poikiansa:
voi minun poikani poloiset
s ovat pispan pitkinä hioina
valtamiesten vaattehina.
1119. Vesilahti. Hahnsson n. 34.
—53.
Kettu itki poikiaan.
Kiven päällä kyykyllään,
Missä mun poikani poloset,
Pispan pitkinä hioina,
5 Valtamiesten vaattehina.
1120. [Tottij.] Borenius(1986)n.51*.
—74.
[Porin Kaisa, ks. n. 18.]
sei.
1116 a. l aidoilla |ja| asuko : a. a.
1120. > em alleviiv. — 2o alleviiv.
- 5 tt alleviiv. — 6 toinen e alleviiv
Kettu itki poikiansa
eii
Kivoin1 päällä kyykyllänsä,
Missäs niiniini poikani poloset -
Pispan pitkinä hiona2,
r, Valta-miästen vaattehina8,
Pikinyskyn4 kauluksina.
Kettu neuvo poikiansa :
Älkäätte5 aidalle asuko,
Verejillä8 viakastelko,
io Verejät vipuja täynnä,
Aida1 loukot loukahia,
Nuaria niiähiä tnettät täynnä
Seisoovat7 pyssynsä nojalla.
1121. Pirkkala. Starck n. 23*. —89.
Susi survoo, häntä keikkaa,
jänis jauhaa, pää järisee,
kettu itki poikiansa
kiven päällä kyykyllänsä:
5 »kussa mun poikani poloiset ovat.
ovatko joutuneet pispan pitkille
hijoille,
valtamiesten vaattehille?»
Kettu neuvo poikiaan.
1122. Siikainen. Hämeenlinnan alak.
sem. Marjamäki Marita, n.
327. —25.
Eliina Niemi, 45 v.
[Loppuosa Paimenen runoa.]
Kettu se lauleli lapsillensa ,
Kiven päällä lyykyllänsä:
Älkää te airoilla asustelko,
veräjillä viakahdelko.
— 3 li alleviiv. — 4 »Se on suutari». Kert
— ' oo alleviiv.
20
306
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
s Veräjät on vipuja täynnä,
aidan ravol lonkkaluita.
Pois kirjava karjastaan,
paras lehmä laumastaan.
En tohdi kotio mennä,
10 isäntä hakkaa kuolaamilla,
emäntä1 leipilapioDa,
muu1 väki muilla puilla,
kakaratkin karikoilla.
1123. Alastani. Vihervaara n. 2476.
—11.
Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä,
81 v.
Seuraava katkelma on nähtävästi
''Kettu istu kiven päällä kyykyllänsä;"
laulua:
Kettu oli kiven päällälyykyl-
länsä.
1124. Punkalaidun. Moisio n. 18.
—10.
Haviokoski. Suutari Hakenberg,
n. 70 v.
Kettu neuvoi poikiansa,
Kiven päällä lyykyllänsä:
Älkää aidoilla asuko,
Veräjillä viivytelkä,
s Veräjät on vipuja täynnä
Aidan raot loukkahia.
1125. Kauniisti. Santavirta n. 73.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki. i.'i\.
Kehtolaulu.
Kettu -e neuvoo poikiansa:
älkää aidoilla asuko,
veräjillä viepahdelko.
Veräjäpielel on viekkahaita,
saidan loukut loukkahaita.
1126. Tiinaa. I\ ala m ra ula n. 22.
—04.
Minä laulan lapsen kielen,
ketun kielen keikuttelen.
Kettu neuvo poikiansa
kiven päällä kyykyllänsä:
5 »Älkäii a ii lulla asuko,
veleillä viepahdelko!
Verejät on vipuja täynnä,
aidan lonkkot loukkahia,
metsät miehiä jaloja.»
1127. Tyrvää. KuUaan.37.—uJt03.
Tapiola.
Ketut neuvo poikiai
Kiven takana lyykyllänsä:
»Alkäätte aidoilla asuko,
Veräjillä liepahdelko!
5 Veräjät un vipuna kaikki.
Aidan raot loukkahina.»
1 128. Tyrvää. Kullaan. 213. —17li04.
Tapiola. Antti Kalliomäki, 62 v.
Kuullut isältään
Kettu neuvo poikiansa
Kiven päällä lyykyllänsä:
Älkäät äimillä asuko,
Verejillä vievahrelko!
5 Verejät on vipuja täynnä,
Airan loukot loukkahia.
Metrit miehiä jaloja,
Kulkeval kaaret kainalosa,
Sotkeval suun reunasia,
im Taka teitä tallustavat.
1122. ' kk — i i-" alkukirjain.
Kissa kuoli kiiruulla ajalla. 1129—1135.
307
1129. Tyrvää. Nieminen n. 3 — 4.
—22.
Amanda \ irtanen, 70 v.
^linä se laulan lapsen kielen,
ketun kielen keikutellen.
Kettu se neuvo poikiansa,
kiven takan kyykyllänsä:
5 »Älkäät te airoilla asuskelko,
veräjilä liepahdelko,
veräjät on vipoja täynnä,
aidan1 loukot loukkahia2,
metsät miehiä jaloja.»
1130. Lavia. Kamppi n. 32. I2,W.
Lasten laulu.
Kettu sanoi poijillensa:
»Älkää aidoilla asuko,
veräjillä vavahtako;
aidat ansoja täynnä,
veräjät vipusimia.»
1131. Satakunta. Petelius n. 22. —15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailta, ei muista keneltä.
Leikki laulu.
Kettu neuvo poikiansa
Kiven takana kyykyllänsä:
Älkää te aidoilla asuko,
Veräjillä viekotelko,
5 Veräjät1 on vipuja täynnä
Aidan loukot loukkahia,
Metsät miähiä jaloja.
Kissa kuoli kiiruulla ajalla.
1132. Pori. Grönholm n. 224. —89.
A. Aronen, 16 v. Kuullut Kaarlo
Grönqvistin ä.
ll;in kuoli kiiruuir ajalT,
Jyvät oli viiT pellolT hajalT;
Tuoss' häu nyt kylmäin paarten
pääl'makraia,
Kuka piru jyvät oljist' pois hak-
kaa.
1133. Kullaa. Tumnt n. 2. —89.
Viikka Laureen, 17 v.
Kissa kindi kiimul ajall,
elot oli kaikki pellolla hajaall;
kukas jyvät oljista1 hakkaa,
ko kissa kuollunna pellolla mak-
kaa?
1134. Oripää. Vihervaara n. 2387.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Kissa kuali kiiruulla ajalla,
Elot oli pellolla hajalla.
Kukas kissan elot tappaa,
Kun kissa itte kualleena makkaa?
1135. Säkylä. Saarimaan. 534. — 09.
M.p. Yläneellä.
Kissa kuali kiirul ajal,
elot oli pellol hajal.
Kuka häne elos tappaa?
Tosa hän ny vieläkim^makkaa.
1129. : kk:ssa iso alkukirjain. -
1131. ' Veräjäin! : Veräjä*.
1133. J ;hyvää solistaj *jyvät oljista* : j.o
k oukkahia : foukkahia.
308
YiihdytyslaulujH ja muita lasten runoja.
1136. Huittinen. Hirsikoski Anun. Ei oo kuk;i riihtä tappaapi,
a. 9. '* :i ' i sr mullassa kuollunna makkaapi.
Kukas sitten, kukas sitten hii-
riä tappaa, 1141. Kanin. Kaukomaa L. n. 12.
kuu kissat pellolla kim leena naak-
kaa?
Kissa kuoli kiiruulla aijaalla,
ko elot oli pellolla haijaalla.
— Vi 30.
Ammalänkyla. .Itmscfiina Jokinen,
Hu v.
Kissa kuuli kiitit lm 1 ujjalla.
Eloi jäi pellolle hajalle.
Kukas nyt riihet tappaa,
Kun kissa kuolluuna makkaa?
Kais siinä vähän lisää "ii, mutten
mu ta
1137. Tyrvää. Ahlstedt n. 29. --" 403. ,
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.
Tuutulaulu.
Kissa kuali kiiruulla ajaalla,
Elot oli pellolla hajaalla.
Kukas nyt hiiriä tappaapi, 1142- Kihniö.PohjankanervoT,n.24.
Kon kissa kuallunna makaapi? —ah31.
Kihniönkylä. Laimi Lepistö, 33 v.
1138. Suodenniemi. Lahtinen n. :.'.
—17.
»Kissa kimii kiiruulla ajaalla.
BlOl Oli pellolla hajaalla.
Kukas nyt hiiriä tappaa?»
Vanhoilla joks. yleinen tuutilaulu.
1139. Hämeenkyrö. Valkama n. 7.
—21.
Kyröskoski. Amanda Valkama,
r,l v.
Tuutulaulu.
Kissa kimii kiiruulla ajaallansa,
kissan elot oli hajaallansa,
kuka oe kissan elol tappaa,
kun kissa itte kuolluunna makkaa.
Kissa kuoli kiiruulla ajalla,
elot oli pellolla hajalla.
kukapa ae hiiretkin tappaa,
kun katinpojal kuolleena mak-
kaa.
1143. Sahalahti. Helin n. 17*. -03.
Kissan kuolema.
Kissa kuali kiirulla ajalla.
Kissan viljat on pellolla hajalla.
Kukas kissan viljat lappaa.
Kun itte kissa kuallunna makkaa?
5 Kukas1 niitti kun toiset kissat.
1144. Pirkkala. Starck n. S. *.*<*
Kissa kuoli kiiruulla ajalla.
1140. Honkajoki. Hirsikoski Anna, elol oli pellolla hajalla:
n. 23. —23l324.
Kissa kuoli kiiruhulla aijaalla,
k0 elol Oli pellolla haijaalla.
kukas kissan elol korjaa,
kun kissa itte kuollunna makaa
i elopellollansa,
1 I '•:; i kk ss i pieni alkukirjain.
Kisu, kisu kaimaa. 1145—1152.
309
1145. Ylöjärvi. Pohjankanervo T. n.
32. — M/731.
Kirkonkylä. Kusi Aiv. Koivisto,
64 v. kiuillul Kuopion Kelivon ky-
lässä. Mp. Kunnalliskodissa.
Kissa kuuli kiinnilla ajalla,
heinät oli niityllä hajalla,
leukapa se hiiriä tappaa,
kun kissa kuolleena makaa.
1146. Kuhmalahti. Lindroos n. 21*.
—88.
Ilaapsaari. Eräs 40-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottij arvella.
Kiss;i kuoli kiinnilla ajalla,
Kissan elol kaikki hajalla.
Kuka kissan elol tappaa.
Kuka jyvät oljista hakkaa?
1147. Kuru. Pohjankanervo T. n. 9.
-»1,31.
Länsi Aure. Olga Järvelä, 23 v.
Kissa kuoli kiinihulla ajalla,
elot oli pellolla hajalla,
kuka ne hiiret tappaa,
kun kissan poika kuolleena ma-
kaa.
1148. Kuru. Pohjankanervo T, n. 11.
Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi,
65 v.
Kissa kuoli kiinnilla ajalla
elol oli pellolla hajalla
1149. Kuru. Pohjankanervo T, n. 22.
Itä- Aure. Serafiina Sormunen, 60 v.
Kissa kimli kiinnilla ajalla,
olut oli pellolla hajalla.
Kuka sitä sitten hiiriä tappaa,
kun kissanpoika kuolluna penkin
alla makaa.
1150. Virrat. Leander n. 13*. —13.
Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Kissa kuoli kiinnilla ajalla,
elot pellolla hajalla,
kukas1 kissan viljat tappaa,
kun kissa itte kuollunna makaa?
1151. Satakunta. Peteliusn. 13. — 15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailta, ei muista keneltä.
Tuutulaulu.
Kissa kuoli kiinnilla aijaalla,
Elot oli pellolla haijaalla,
Kuka nyt ennää hiiriä tappaa
Kun kissakin kuolleena,
5 Pellolla makkaa.
Kisu kisu kaimaa.
1152. Hauina. Vaahtoranta n. 32.
—28.
Kehtolauluja.
Kisu, kisu kaima,
Mennänk yhdes naima,
Panna pikkuhunnu ette.
Mennä ite yhte rekke.
1119. * kk:ssa iso alkukirjain.
310
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1153. Eura. Häyrinen n. 45. —
**ln12.
Maria Rinne, n. 5i v. M.p. Piik-
kiö
Kisu, Kisu kaima,
mennä yhres naima,
pistetä pikku hunnu ette,
istuta taka rekke!
1154. Luvia. Salo n. 311. —14.
M.p. Hattulassa.
Kisu kisu kaimaa,
Mennäs yhres naimaa1,
Naapurista .
1155. Noormarkku. Lindgren n. ■'■'.
—92.
Hilma Appelqvist.
Kehto laulu.
Kisu kisu kaimaa1,
Mennääs yhdes1 aaimaa,
Pannaan pukki ettee1.
Panna rukki rekkee,
5 Mennää naula mäkke!
Mennää koti i kysymää1,
Kuinka sielä pittää pys[y]mään.
1156. Noormarkku. Österlund n. 8.
—20.
Maria Vahlman, si v.
Tuutulauluja
Kisu, kisu kaimaa
Mennää1 yhres aaimaa
Piimä 1 1 1 . 1 1 « > 1 1 tyttäriä
Kankasalta kaukoa.
1157. Tyrvää. Kuilua n. 33. —
" , 03.
Tapiola.
Kisu, kisu kaimaa,
Kärpän raato,
Mennääs yhdessä naimaan!
Kissa nauku kirkon mäellä.
1158. Oripää. Vihrrraara u. '.'.'IHO.
II.
Tanskila. Maija Välilä. 74 v.
Kehtolaulu.
Kissa nauku kirkonmäellä,
Toinen toraisa tohisi;
Pappi luuli pampul Boivan,
Lukkari papin lukevan.
1159. Ahtsimi). Vihervaara n. 2486.
—11.
\ irtsanoja. Sakariaa Pikinen, 60 v.
Kehtolaulu.
Kissa nauku kirkonmäellä,
Toinen tohisi toraisa;
Pappi luuli pamput soivan.
Lukkari papin lukevan.
1160. Alastaro. Vih* rvaara n.
—11.
Sikila. V ihtori S.äri, ::'i \ .
h ehtolaulu.
Kissa naukuu kirkon päällä,
Toinen toraisa tohisee;
Pappi luuli pampun soivan,
Lukkari papin lukevan.
L154. ' naima : naimaa.
1155. • kk:ssa N<> alkukirjain.
1156. * kk ssa pieni alkuko
Körö körö kirkkoon. 1161—1168.
311
1161. Huittinen. Vakkaa n. 5. —88.
Kassa mauku kirkon päällä,
Toinen tornissa tohisi.
Pappi luuli pamput soivan,
Lukkari papin lukevan,
s Teini kellot du ha a van.
1162. Huilittiin. Saarimaa n. 403.
—09.
Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut
Huittisissa. M. p. Paattisissa.
Kissa meni kirkkoon,
toinen toraisa tuhisi.
Pappi luuli urkuin soiva,
lukkari papi lukevan.
5 kun^kissam_persep_pauku.
1163. Kokemäki. Santavirta n. 58
—03.
Säpilä. Amanda Sillanpää, 40 v.
Kehtolaulu.
Kissa nauku kirkon päällä,
Toinen tornissa tohisi,
Pappi luuli kellot soivan,
Lukkari papin lukkevan.
1164. Kokemäki. Kujanpää n. 7
— 26/i2 20.
Manta Salonen, 44 v.
Kissa se maukui kirkon päällä,
toinen tornissa tohisi.
Pappi se luuli pamppuin soivan,
lukkarin1 papin veisaavan.
1165. Tyrväa. Kuilun n. 100. —
UU03.
Tapiola. Eevastiina Haavisto.
Ki-^sa mauku kirkuu päällä,
Toinen tornisa torisi.
Pappi luuli kell"t soivan,
Lukkari papin lukevan.
1166. Tyrvää. Pakuh V. V, n. 62.
",12.
Kalliola. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
Kissa mauku kirkon päällä
ja toinen tornisa tuhisi.
Pappi luuli pamput soivan
ja lukkari papin lukevan
5 ja pappi lukkariini veisaavan.
Körö körö kirkkoon.
1167. Noormarkku. Koskilahti n. 27.
Maria Viik.
Lasien laulu.
Koron, körön kirkkoon
Papin muorin penkkiin
Ruskealla ruunalla,
Valkealla varsalla,
5 Takkupualla tammalla.
1168. Siila itien. Helo>naa Kyllikki,
n. 72.— 30.
Ison-Salon emäntä, 76 v.
Körön körön kirkkoon
pappilan muorin penkkiin,
hunnulla hiirikalla,
haukikalan karvasella,
5 lohen mustan muotosella,
körön körön kirkkoon
pappilan muorin penkkiin.
1164. J kk:ssa iso alkukirj.
112
Viihdytys!. uiluja ja muita lasten runoja.
1169. Loimaa. Hollo n. :>71. 09
Körö, körö kirkkoon,
Ruskealla ruunalla,
Valkealla varsalla,
aitojen alati,
b Peltojen peräl i,
1170. Lavia. Kallio S, uinu. n. i.
— «7,20.
Niemi. Ester Koivisto, 69 v.
Körö, körö, kirkkoon,
papin muorin penkkiin.
ruskealla ruunalla,
valkeella varsalla,
.-, kirjavalla1 kissalla,
koni päisellä koiralla.
laukkipäällä lampaalla.
Se, joka ennen ennättää,
sille velli keitetään.
1171. Ikaalinen. Pohjankanervo T,
n.8.- »/,«.
.1 uhtimaki. Helmi Rajala. Mp.
Kurussa.
Koni, körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin,
siellä sitten puetaan
-.Hinttiin ja silkkiin.
1172. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n. 25. n\z24,
Körön, körön kirkkoon, papin-
muorin penkkiin,
ruskiaUa ruunalla, valkiaJla var-
salla,
hopialla helmellä, puolikan pol-
vella.
1 Luiki tuli vastaan haukotellen,
sverihiiri haaraa, viskatu kaaraa,
kiukkua kuttaa. vaskea nielee,
kuka. tuka, nalikalakki pääs,
pääs, pääsi
1173. Vesil. Iiris. Suom. Normaali-
lys. konv.: Lindroos rt. 22*. 92.
| kirkonkylä]. Helmi Lindroos, 13 v.
Bop hop hummalla kirkkoon.
mustalla ruunalla,
Valkosella varsalla,
pappilan muarin penkkiini
Sahalahti, ks. >t:o 613.
1173 a. Tampere. Hämeenlinnan alak.
sem. Farvela Eine. n. 375.
—24—25.
Kerttu Kokkonen. 19 v.
Körö, körö. kirkkoon
pappilan muorin penkkiin
ruskealla ruunalla,
valkealla varsalla.
5 laukkipäällä lampaalla,
kirjavalla kissalla,
köli päällä koiralla.
1174. Ylöjärvi. Pohjankanervo T,n.
33.—* Vt 31.
Kirkonkylä Eeva Saarinen, <>5 v.
M.p. Kunnalliskodissa.
Körö, koro, kirkkoon,
papin n rin penkkiin.
Kertoja ei muistanut enempää
1 170. ' kirjalla : kirjatulla.
Lasten laulu. 1175 1181.
:(13
1175. Eräjärvi. Hdhnssonn. 15 b*.
—53.
Hut! humma kirkkoon,
Valkialla varsalla
Papin muorin penkkiin,
Päivän puoleen, päivän puoleen
Erdj. ks. n :i> <>1~>.
Keuru. fes. n:o 623 — 4.
Lasten laulu.
1176. Kinikucuipäu. Laiho n. 301.
—90.
Eppu Seppälä, 55 v.
Lasten laulu.
Lasten tähden1 lauletaan,
Vaikka näillä2 nauretaan,
Sillan sellu,
Taatan tallu.
s Musterin muru
Ja mamman mallu.
Lato on alla.
1177. Harjavalta. Ruusunen n. 110.
—03.
Päällä.
Lato on alla,
Mylly päällä,
Myllyn päällä haistimet,
Eaistimen päällä kiikarit,
5 Kiikarein päällä tihumettä,
Tihus mettäs piänii linnui.
Tätä laulattaessa osoitetaan latona
lapsen vattaa,
Myllynä lapsen suuta,
Haistimina nenää,
Kiikareina silmiä,
Tihuna mettänä nivuksia.
Leivon leivon leipäsii.
1177 a. Ahlainen. Hämeenlinnan
alak.sem. Haapala Anni. n. 131.
—24—25.
Maria Ranta, 65 vuotias.
Leivon, leivon leipää,
silitän, silitän, puskon,
puskon, tuikkaan uuniin.
1178. Kankaanpää. Laiha n. 316.
—90.
Niinisalo. Juhanna Salo, 27v.
Lapsen käsiä taputtaessa lauletaan:
Leivon, leivon kakkosia.
Pikkusia, makosia,
Pist' uuniin!
ja samalla pistetään lapsen käsiä suu-
hun päin.
1179. Kankaanpää. La/im n. 317.
—90.
Niinisalo. Juhanna Salo, 27 v.
Taka. paka pulloo,
Mes meri melloo!
1180. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n.31.— ^U 24.
Leivon, leivon leipäsiä pikku-
sia, makosia
hellan päälle kypsyyn, pannun
alle paistuun,
sili-vili pistä pikkus suukkuun
1181. Lempäälä. Leander n. 17*. — 13.
Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap-
sena. Muistiinp. Hauholla.
1176. ' yi. (kanssa). — 2 yi. (sillä).
314
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Leivon, leivon kankkusia,
kukas kaakun BYÖ?
Isä ja äiti, sinkku ja veikko,
kukko ja pikkukalia
Lömbö lapset herättää.
1182. Pori. Riikonen n. 188.
Katariina Sjövall, 75 v.
Lömbö, lömbö, lömböttää,
Lömbö lapset herättää?
Noin koira mettään menee.
1183. Noormarkku. Koskilahti n. 36.
-2/i04.
Fiina Fors, 40 v.
Lasten laulu.
Noin koira kirkkoon menee
Juosten, käyden lompotellen;
Noin sieltä kutia tulee
Nälkä, vilu. jalka kans palelee.
Tätä laulaessa pidetään lapsi sylissä
ja molempia jalkoja vuoroin hääly-
tetään.
1184. Alastani. Vihervaara n. 2472.
—11.
Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v.
Lasta tonssutetaan ja sanotaan:
pun, sapun,
Sika mettään mennee,
Konkkis. knnkkis.
Koira kotia tullee.»
1185. Harjavalta. Ruusunen n. 105.
—03.
Sipu sapu sipil sapU
Koera mettääm mennee,
Lomppis, lomppis,
Koera kottiil tullee.
1186. Kokemäki. Kujanpää n. 26.
-M/i31.
Lovisa Välimaa, 6K v.
Lomppis lomppis koirat met-
tään menee
Sipu sapu m|iu sapu kottii tullee.
1187. Kokemäki. Kujan/pää n. 4.
-10/u-'/.
Erland Hakanpää, 70 v.
Lomppus, lomppis,
koiral mettään mennee.
Sipu, sapu,
Bipn, sapu,
5 kottii tullee.
1188. Kokemäki. Paasikivi n. 15.
Kuoppala. Amanda Stenberg, 50 v.
Tuuti laulu.
Lomppis, lomppis, koira met-
tään mennee-
Sipu sapu, sipu Bapu, kottii tul-
lee.
1189. Kokemäki. Sallgen n. 3. —90.
Loms". loms', kura me1
mennee,
sipu, sapu, sipu, sapu Icottiin tul-
lee.
1190. Kiikka. Oksa n, 24. —05.
Miina Hannu, 2"> v.
Lapsen hyoäilylaulu.
Konkkis, koukki-, koira met-
tään liiennee.
N.iiks' meijän Maijaa. 1190—1198.
315
Sipu sapu, sipu Bapu, takasin tul-
lee.
Selitys: Laulaja pitää sängyssä istu-
van lapsen jaloista kiini ja nostelee
niitä vuorotellen. Ensin harvaan,
mutt.i Mttrn taajempaan.
1191. Hämeenkyrö. Valkama n. 25 a.
—21.
Kyröskoski. Armas Valkama, 12 v.
Lomppis lomppis koirat met-
tään menee.
sipu sopu sipu sopu kotiin tulee.
1192. Honkajoki. Kolho V. J, n.
796. —09.
Kun lapsen jalkojen kanssa leiki-
tellään, niin sanotaan, ensiksi hitaasti.
»Lomppis koira mettään me-
nee.»
Sitten nopeasti:
»Kipin kapin kotia tulee.»
1193. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n. 30. -a/3ä
Lompsis, kompsis koira met-
tään menee,
sitten kun jalaat paleleen rupee:
kipi. kapi, kipi, kapi kotia tulee.
1194. Lempäälä. Vihervaaran. 4313.
—13.
Kun kierretään pikkulasten käsiä
ulospäin, sanotaan harvaan:
Lonkin1 lonkin
koira mettään mennee.
n päin kierrettäissä sanotaan
nopeasti:
Sipin1 säpin
sialta takasin tullee.
Näiks' meijän Maijaa?
1195. Alastaro. Vihervaara n. 2460.
—11.
Männistö. Maria Renholm, 56 v.
Kehtolaulu.
Tipu tipu teijaa.
Näiks meijän Maijaa1?
Hame oli sammalsaijaa,
Tröijy oli sammaa laija.
1196. Harjavalta. Ruusunen n. 98.
—03.
Sipu sapu.
Sipu sapu saijjaa,
Näiks meem Maijjaa?
Hame oli saijjaa,
Tröijjy sammaa laijja.
1197. K okrm Hki. Sallgen n. 8. — 90.
Sipu saijaa, näiks' meeif Maijaa,
hame oli saijaa ja tröijy sammaa
laija?
Sormien nimet.
1198. Hunnia. Vaahtoranta n. 50.
—28.
Sormien nimet opetetaan lapsille
seuraavalla lorulla:
Tomitutt1, rikiputt,
longermann. järttahan2, pikku vi-
kuriviiri.
1194. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1195. l kk:ssa pieni alkukirjain.
1198. ' Tomi p|utl : Tomi/utt. — - |J|ärttahan : järttahan.
31C,
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1199. Oripää Solo n. 327. 14.
M.p. Hattulassa.
Peukalopukki,
Suomen lukki,
Kultaralli,
Sokarvalli,
1'ikkulilli.
1203. Alastaro. Vihervaara n. 2299.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, .">5 v.
Sormien nimet:
Peukalo: Tummentukki,
laalmanni,
keikkasormi,
kultakranni,
n pikkanen pikilintu.
12CC. Laini. I' ihrrriuiiii n. :':>:><> a.
il.
Latva. Manda sillanpää, 35 v. 1204. Alastaro. Vihervaara n. J298.
Sormien nimet:
Peukalo = tumentukki,
liiskapotti,
laalmanni.
kultakranni,
piäni pikilintu.
1201. Ori/pää. Vihervaara n. .'341 a.
■11.
Kalle oksanen, 61 v.
Sonniin nimet:
Peukalo: tummentukki,
liiskaplotti,
laalmanni,
kultakranni,
pikkunen pikilintu.
1202. Lomitin. Vihervaaran. 1324a.
13.
.s, .iiiinii nimet:
(lapset lukivat.)
Peukalo peukalopukki1
Qummentukki,
laalmanni,
kultakranni,
pikku1 tipulintu.
-11.
Sikilä. Eräs ll-vuotias poika.
Sormien nimet:
Peukalo: Peukaloplotti,
Suamen >-* > t r i .
laakmanni,
kultakranni,
5 pikkanen pikilintu1.
1205. Alastaro. Vihervaara n. 2297
11.
Sikilä. Vilho Vieno, i
Sormien nimet:
Peukalo: Tummentukki,
leikkipuin.
lonkkamanni,
petrinanni,
5 pikkanen pikilintu.
1206. Alastaro. Vilu i vaara n. 2296
II.
\ Ihäinen. Hilma Ala Pouta, 82 v.
Suniin n imiiel:
Peukalo: Tummantukki,
Liiskaplotl i,
laalmanni,
1202. ' yi. |Peukalo = nummentukki|. — 2 |Pi| : pikkutipulintu.
1204. ' Alla ylipyyhittj : Peukalo-tummentukki, liiskapotti, \aalmanni, kulta-
kranni piäni pilvilintu|.
S »rmi -ii nimet. L206 1212a
kultakranni,
5 pikkunen pikilintu.
1207. Kokemäki. Paasikivi n. 21.
30/ no
— /12 uö-
Kuoppala. Kuullut äidintään
Amanda Stenbergiltä, n. 50 v.
Peukalo-pukki,
Tuomen tukki.
Lonkamanni,
Kultaränni.
b Pikkuliru.
1208. Tyrvää. Vihervaara n. 392.
—09.
Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny-
gärd. i". v. Kuullut Tyrväällä.
Tyrväällä on lapsille opetettu sor-
mien niinet seuraavasti:
Peukalo Peukalopuntti,
paakermanni,
isosi i mii.
kultaralli.
pikku tiriliri.
1209. Hämeenkyrö. Vihervaaran. &1Ö
—10.
Rauma. Emma Grönberg, 50 v.
Kuullut H:kyrössä.
Hämeenkyrössä ovat lapset sor-
mille antaneet seuraavat nimet:
Peu ka lopu ntti
Suonien suntti
Valtermanni
Knltarulla
Pikkurilli.
1210. Honkajoki. Kulin, ]'..[, n. 213.
—09.
Sunin m niinet:
Peukaloputti = peukalo.
Suomensutti 1 etusormi].
Langermanni [ keskisormi].
Kultapränni [= nimetön],
5 Pikkulilli = pikkusoimi.
1211. Parkano. Tyyskä n. i. -88.
Sormien nimet:
Peukalo puttis
Suonien suttis,
Ottermanni,
Kultakranni.
s Pikkn-lilli.
1212. Kurrin. Kaukamaa L. n. 768.
aU30.
Kirkonkylä. Maria Nikola, 82 v.
Arvotus.
Peukaloputti.
Suomen sutti,
Lonkermanni,
Kulta pänni,
5 Ja pikku lintu liina häntä.
Joka läpi seinän lentää.
1212 a. Kurria. Satakuntalaisen osa-
kunnan kotiseuduntutkimuksia:
Blom Kaisu, Karvian naisten
käsityöt, siv. 108. — 30.
Sormikkaita on tehty kaikenväri-
sistä langoista ja myöskin villalan-
goista.
Arvoitus:
Peukaloputti. Suonien sutti.
Lonkermanni, kultapänni,
ja pikkulintu, liinahäntä.
joka läpi seinän lentää.
318
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1212 [i. nuoresi. Luulonen Ahto, n.
33. —17.
niien niinet:
Peukalo putti, Suamen sotti,
Lekkermanni, Eultaralli, Pikke-
rille.
1212 y. Buovesi. Luuionen Ahto, n.
34. —17.
3ormien nimet:
Täintappaja, Voinlappaja,
Piki-Pietari, Nimetön-Matti, Pik-
kulilli.
1212 6. Buovesi. Luulonen Ahto, n.
35. —17.
Sormien nimet:
Peukaloputti, Suamen tutti,
Longermanni, Kultaralli, Hopea-
piiukka.
Soutaa joutaa.
1213. Lavia. Nurmi F, n. 69. —10Ul2
\ Maja.
Soutaa, joutaa,
Suomesta saaree,
Omenia noutaa.
Pähkinöitä pähkimää.
1214. Tain [n ii. Kullin V. J, n. 817.
—09.
Soutaa, soutaa
Mamsellille piimää noutaa.
1215. K maalahti. Lindroos n. 12*.
—88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Kskolalta. Muis-
tiini'. Tottijärvellä.
Soutaa, soutaa,
Kylli maarin joutaa.
Lukkari perää pitää
l'appi soutaa.
5 Soutaa, soutaa.
Suo meille kalasia.
Apa jällen ahvenia.
Paalien kosken kuoreina,
Kiiskit kiven rakoon.
Soutaa, soutaa.
1216. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 78. 30.
Ison-Salon emäntä 76 v.
Rysää laskettaessa laulettiin1:
Soutaa, soutaa
Suomesta saareen,
omenoita ottamaan,
pähkinöitä poimimaan,
solutta ja viinaa laskemaan,
tammisesta tynnyristä,
koivusen tapin takaa.
Suutari Kraatari.
1217. Eura. Järvinen, n. 9. — 52.
Suutari, kraatari.
Papin poika Pietari.
Tee minull' nippu-kengät, nappa-
kengät,
Minä menen kauas naimaan.
s Pino-pirjan tytärt ja KankasalaD
Kaijaa.
1218. Port. hiilmiin >n. 16. — 95.
Katriina Sjövall, 75 v.
Suutari, kraatari,
1216. 1 Runon loits. viittaavasta otsikosta huolimatta on se tähän otetta,
koska samanlaista toista ei ole loitsuna esiintynyt, mutta kyllä lasten viihdy tyBlukuina.
Suutari Kraatari. 12 1 s L221.
319
Papinpoika, Pietari,
Tee lnpsill'1, tee lapsill'1 nipunapu
kengäti
Älä pane nirkkoi,
5 Älä pane korkoi.
Tee lapsill'1, tee lapsill'1 nipunapu
kengät!
Älä pane nahkaa,
Pane vähän rahkaa.
Tee lapsill'1, tee lapsill'1 nipunapu
kengät!
10 Älä pane nauhoi,
Pane vähä jauhoi,
Tee lapsill'1, tee lapsill'1 nipunapu
kengät!
1219. Oripää. Vihervaara n. 2385.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 7i v.
Kehtolaulu.
Suutari, raatari,
Papinpoika Piatari,
Tees mulle nippukenkä, nappu-
kenkä,
Minä menen naimaan
5 Kankastalon Kaisaa.
1220. Loimaa. Tallgren n. 17. —14.
Maria Tuominen, 57 v. Mp. Maa-
riassa.
Suutari kraatari tulee meille1,
tekee minulle nippu kengät,
nappu kenget[!]
minä mene kauvaks naimaan
5 kankaan korpeen.
Siellä tehdään nisukakoo,
kiltti kakkoo,
kihlat paunaan kiven rakkooV;
kivet ruppe kukkumaan.
10 kodan ovet kolkkumaan,
kattilan sankat kolkkumaan2.
1221. Loimaa. Vihervaara n. 4474.
—13.
Karoliina Puisto, 72 v.
Lasten laulu.
Suutari räätäli
Tee mulle nippu kenkät, nappu-
kenkät,
Minä menen naimaan
Kankassalon Kaisaa.
5 Siälä tehrään nisukakkoo ylkälle,
Ylkä antaa kaaselle,
Kaase pannee kiven päälle,
Kivi ruppee kiikkumaan,
Koran (= kodan) ovi kolkku-
maan,
10 Pappilan paransankat helisemää-
hän
Ison hevosen heinii
Vähän varsan kauroi.
Kokit tuasa (= tuvassa) nauroi,
Kokin pojat porstuasa,
15 Kukko laulo muurin päällä:
Heis kukko leijaa,
Kukkon kinnas,
Kanavvarvas1,
Taas travari huijaa.
20 Ei nyt muuta kun
Tirkun teijaa.
1218. > lapsje|ir : lapstir.
1220. » tulee »meille* : t.m. — * yi. lyijyk.:?
1221. * Kanavvar|r)as : Kanavvarcas.
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja,
1222. Alastaro. Vihervaara n. 2407.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Kehtolaulu.
Suutari, kraatari, papinpoika
Piatari,
Tee mulle nippukenkät, nappu-
kenkät!
Minä menen naimaan
Kankasalta Kaisaa,
Pino-Pirjen tytärtä kattomaan.
1223. Tyrvää. Ahlstedt n. 90. ' \05.
Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli,
68 v.
Univirsi.
Suutari kraatari,
Pyhä poika Pietari,
Tee mulle nippakengät, nappa-
kengät,
Minä menen naimaan,
5 Kauas kankahille,
Pinopilven tyttäriä;
Siellä nisul leivottiin,
Morsiamelle annettiin,
Morsian anto pietille,
io Pieti anto yljälle,
Ylkä pani kiven päälle,
Kivi rupes kiikkuun.
Kodan ovel kolkkuun.
Kissa mauku kirkon päällä,
15 Toinen tornissa torasi,
Pappi luuli pampul soivan,
Lukkari papin lukevan.
Taipaleen ämmä.
1224. Loimaa. Vihervaara n. 1466.
13.
Tuutulaulu.
Taa taa Taipaleen ämmä
Katkasi valkosen
Vasikan äännän,
Teki siitä kirnun koitan1
s Kirnua silla paljon voita.
1225. Alastaro. Vihervaara n. 2350
—1 1 .
ylhäinen. Manta Lindström, 12 v.
Lasten laulu.
Tui tui, Tuittulan ämmä,
Taitit sen viattoman
vasikan hännän.
1226. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
213. —12.
Heinijärvi. Aliina Happi, 65 v.
Tuittuil luittuit Tuittulan ani-
mat
tahtovat Villilän vasikan hännän,
tekivät siitä sitten kirnun männän
tekivät silla palju voita.
1227. [Parkano.] Räisä K. n. 16. —30.
[Loppuosa ketjurunoa.]
Ait1 täit täit täit taipalen äm-
[m]ä,
katkasi Katilan vasikan hännän,
teki siitä kinum männän ja kir-
nus sillä voita ;
Hiilinä se voi on. kettu sen söi,
Hiilillä se kettu, aittall
5 alla. miliuä se aitta, valkija Ben
poltti-,
niilinä sr valkija, vesi sen sam-
mutti,
niilinä se vesi, härkä Ben joi,
inilina se härkä, susi sen tappaa,
1 224 ' r. ( männän).
1227. > kkrssa pieni alkukirj. — - pol|l|tti : p
Tiiru liiru vettii kantaa. 1227—1235.
321
mihnä se susi, kirves sen tappaa,
m mihnä se kirves, kaukana kan-
nonnenäs,
mihnä se kanto, tonkat sen söi,
inihnä ne tonkat, linnut ne söi,
mihnä ne linnut, yhdeksän meren
takana vehrijäisen kiven alla.
Tiiru liiru vettä kantaa.
1228. Eura. Eäyriru n n. 48. —1AUl2.
Maiia Rinne, n. 54 v. P.p. Piik-
kiössä.
Tiiru liiru vettä kantaa,
taaru laaru lähteestä.
Tipu, tipu, taapota.
1229. Oripää. Vihervaara n. 2462.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Lasten laulu.
Kananpoika piipotti:
Pot pot pot,
Minun pitää munia
Ja kenkätä käyrä.
1230. Alastaro. Vihervaara n. 5467.
—11.
Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.
Tipu, tipu, taapota.
Pot pot pot!
Minun pittää munia
Ja kenkätä käymän.
Toukotamma.
1231. Noormarkku. Koskilahti n. 37.
-8/,04.
Sofia Fors.
Lasten laulu.
Toussun, toussun, toukotamma,
1234. 1 r. (= rintaa).
Ei se kynnä, ei se kanna.
Pieni[ä] lapsia kirkkoon vie.
Tätä laulaessa pidetään lapsi pol-
vella istumassa ja siinä keinutetaan.
1232. Siikainen. Lindqvist Terttu,
v. 5. —30.
Otamo.
Taii, tau taukarihununa
laiska Laurin konkarilla,
ci se kynnä eikä kylvä,
eikä se jouluna piäniä poikia perä-
säs verä.
1233. Oripää Vihervaara n. 2358.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Tou tou, Tourun tamma.
Ei se kynnä, eikä kanna,
Eikä lapsia vetele.
Pramin ori se kyntää, se kantaa,
5 Se lapset vetele.
1234. Alastaro. Vihervaara n. 2473.
—11.
Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.
Lasta toussuttaessa sanotaan:
»Touru. touru, touru tamma,
Ei se kynnä, eikä kanna,
Eikä varsall mammaa1 anna.»
1235. Harjavalta. Ruusunen n. 108 a.
—03.
Tuoturi humina.
Toussuttaja ottaa lapsen polvelleen,
ja tuota siinä sitte hytkyttää laulaen:
Tou, tou, touturi humma
21
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Ei hän kynnä eikä kanna
Eikä varsaansa imetä.
1235 (.'. Harjavalta. Ruusunen n.
108 b. —03.
'Jimi tmi tonturi humma,
Ei se kynnä, eikä kanna,
Eikä sitä aisoin panna.
1236. Harjavalta Huusmicn h. 108c
—03.
Toti tmi tunturi humma
Ei se kynnä, eikä kanna,
Eikä m' lapsia vetele.
1237. Kokemäki. Paasikivi n. 5.
15 7 03.
Kuoppala.
Tou, tmi, tmi, tmi, tmikuiiu
tamma,
Ei -'• kynnä, eikä sp kanna,
Eikä se kaikkein lyädäkkä^anna.
1238. Kokemäki. Lenvpainen n. ~< .
12li04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kuullut isältään.
Lapsi n laulu.
Tou, tou, toukarihumma,
Ei hän kynnä.
Ei hän kanna,
Eikä pieniä lapsia perässänsä ve-
tele.
1239. Kiikku. Oksa rt. 26. —07.
Juho Turma. 6« v.
Lapsi n hyi iiih/liiulu.
Tourun, tourun,
to ukku tamma!
E2i ->' kynnä,
eikä kanna,
5 eikä1 lapsia vetele
(Touruttaminen on sellaista, kun
joku istuupi tuolilla tai sängyn reu-
nalla, hänen jalkojensa päällä seisoopi
lapsi, jota touruttaja pitää k
kiinni. Touruttaja heiluttaa jalkojaan
ylös ja taas alas.)
1240. Parkano. Almin: \~iljo, n. 12.
Alaskj lä. Helmi Naskali.
Kehtolaulu.
Toussun, toussun taukotamma,
ei se kylvä.
ei se kynnä.
ei se varsoja vetele.
1241. Virrat. Leander n. 29*. 13.
Maria Vilhelmina Spii-, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Tiui— un toussun Tourun
tamma,
ei se kynnä, ei se kann
ei se imetä varsojansa.
Toussuttaissa.
1242. Loimaa. Hollo n. 572. —09.
Buisaa, li"\ lää,
Hiukset pääsä löyhää.
1243. Loimaa, HoUo n. 569. 09.
I apsi polvella.
Hummalla aijaa hössöttää,
Pappilan vaijaan tössöttaä,
1236. ' h ö|6äkkän : lyöoäkkän.
1238. ' kk --.I isu alkukirjain.
Vaaxi paaliin uuniin. 1243 — 1250.
323
1244. Lempäälä. Vihervaaran. 4396.
—13.
Tuutilaulu.
Huisaa haisaa nähikkös
meirän Kaisaa
Kuinka se hyppäs kruunu pääsä
Ja patiinakenkät jalassa?
Vaari pantiin uuniin.
1245. Rauma. Siren T. n. 49. —04.
Vaari pantiin uuniin,
Vaari pantiin uuniin,
Vaarilla oli tarkat korvat
Hän uunissakin kuuli.
1246. Tampere. Vihervaara n. 119.
—09.
[limainen. F. Saxberg. Kuullut
Tampereella.
Tallin lallin laulettiin,
kettu pantiin uuniin.
Ketul oli tarkat korvat,
uunissaki kuuli.
Älä itkekkee.
1247. Kokemäki. Lempainen n. 48.
-5!i04.
Lempainen.
Lohdutus.
Ala itkekkee,
Pappa tulleelee,
Tuo uudet ruojut Jällelle
Pikisaumaiset,
5 Pukinnahkaiset,
Juuri kahden markan arvoiset.
1 248.. s' Uh aint n. Oksanen Kutri. n. 30.
-30.
Ison-Salon vanhalta emännältä,
;6 v.
Lastenloru.
Faari menee pitkälle sillalle,
tuo siritä punaset sukat,
keltaset kengät,
kultahopeasnöörit päällä.
B. Muita lasten runoja.
Hämähäkki seinäsäkki.
1249. Kankaanpää. Luihu. n. 94.
-™*90.
Miina Hakola, 5lJ v.
Hämähäkki.
»Härnniähäkki, seinäsäkki,
Kuninkaan kulta-kerän rahan va-
ra a s.»
Kissan vala.
125C. Kankaanpää. Laiho n. 102.
-WU90.
Kaarle Oukari, 22 v.
Kissan vala.
»Minä, kissa katimpoika,
lupaan ja vannon, .
kivet ja kannot,
hiiret ja rotat,
5 hengeltä pois otan,
enkä varaasta!»
324
Yiilidytyslauluja ja muita lasten runoja.
Kuljin Turun takatietä.
1251. Kiukainen. Ilen n. 1. — 90.
Kuljin Turun takatietä,
Hämeenlinnan härkä tietä,
llrir.it uosti hattuansa,
Talon pojat lakkiansa,
5 Kerjäläisel keppiänsä,
Ja mua uaurettiin niin.
1252. Kokemäki. Lenvpainen n. 166.
— ul?09.
Kustaa Johansson, n. 60 v. Kuul-
lut Ulvilassa.
Jokin katkelma.
• II' rrat niisti hattujansa,
Talonpojat lakkejansa,
Kerjäläiset koppejansa.»
Kuru, kuru kuppiin.
1253. laivia. Sulo n. 213. —14.
M.p. Hattulassa.
Kuru kuri kuppiin,
Vaivasen rattiin.
Kuulin korvessa kellojen soivan.
1254. Noormarkku. Lindgren n. 236.
-2°lu92.
Kaisa Kreeta Lönberg, synt. 1810
Noormarkussa.
[Kirjall. vaikutusta.]
Kettojen soitto.
Kuuliin korvessa
Kellun soivan.
Kävin mä kummaa katsoman:
Kello kiikku oksalla.
5 Kulta kielin läpätti,
Orava1 oivasti soitteli,
Pihka pivo pimputteli,
Käytteli käpyniiles.
Kuulemaan oh* kutsumina,
m Kaikki kokon katsonunna
Metsolan mirrit,
Tapion turrut,
Jänes .Inssi jntteli,
Suden suku veisasi
15 Vienoa virttä,
Aamun arinasta ääntä
Tapiolan kirkossa
Metsolan kirjasta.
Linnut ue lauleli,
bo Yaivkset \ iritteli,
Korppi ääntä korkonteli,
Kakkuri kaakotteli,
I Iulik.ij.it huuteli
Humeasti huikutteli,
25 Rastaskin ratkutteli.
Kiekko rinnallaa ripotti,
Pikku linnut piipitteli.
Karhu oli kappalainen,
Ilves imelä veisaja,
30 Jänes juttuin julistaja
Kertoi kuulut kunnolla.
Kurki koirat karkotteli.
riiinui uni lukkarina,
Kakkuri viimein kapat kanto,
35 Susi survasi mittaan.
Tämmönen oli Metsolan3 meno,
Tapion talon komento
Kirkon menot Uw ik<>
Korven kolkossa koverassa.
1254. • Sak. ii ja 25 pieni alkukirjain. — 2 riniia : rinna//a.
— ' kkssa pieni alkukirj
Kyyhkysen muna. 1255—1261.
325
Kyyhkysen muna.
1255. Säkylä. Ääri n. '.'. — 86.
.joki.
Kyyhkynen.
liuu, huu, hulluuttani,
Annoin kannalle kymmenen mu-
aaa,
Sain kanalta kaks' munaa,
liuu. huu hulluuttani.
1256. Alastaro. Vihervaara n. 260.
—11.
Sikilä. Vilho Vieno, 45 v.
Kyy, kyy kyy kymmenen mun-
naa,
Vahetin kauan kans, sain kaks
munnaa.»
1257. Noormarkku. Ollinen n. 547.
— 89
Noormarkku. Asda Maria Ollinen
10 v. Kuullut Maija Luvisa Ollilalta
Kyyhkysellä oli ennen ollut kym
menen munaa, mutta kana sai houku
telluksi sen vahettamaan kanssansa^
vaikk*ei hänellä ollut kuin ainoastaan
kaksi munaa ja sen vuoksi sanookin
kansa kyyhkysen valittavan vielä:
Kyyn, kyyn, kymmenem man-
naa,
Vahetin kanan kans' kahteen
munnaan.
1258. Kankaanpää. Laiho n. 93.
— "U90.
Santra Hakkuri, 21 v.
Kyyhkysen sana.
»Kyh, kyh. kyhkynen,
kymmenen munaa,
Vahetin kahteen kanan munaan.
Kaihiin pääni harmaaksi.
Niin sanoi kyyhkynen, kun oli va-
hettanut munalukua kanan kanssa.
Käki kukkuu.
1259. Säkylä. Iisakki Ääri >i. 1.
Pyhäjoki.
Käki.
Käki kukkuu:
Lyö lato lukkuun,
Ann' Antill' avain,
Ann'(a) flikoilT(e) vita-kakkoo
5 ja pojuT(e) koivu juustoo.
Lasten laulu.
1260. Noormarkku. Koskilahti n. 34.
"/i 04.
Maria Viik.
Lasten laulu:
Paimen Luiru ja
lampurin rotta.
KylTkai paimenen
Lampurin1 krottaa.
Lasten kujeita.
1261. Kokemäki. Santavirta n. 53.
—03.
Säpilä. Manda Sillanpää, 50 v.
Lasten kuieita.
Toinen lapsista sanoo toiselle kun
se, jolle sanotaan, on ensin määräyk-
sen mukaan sulkenut silmänsä:
Kalle, Kalle, paa -un- alle,
niin herra antaa rohtoo.
1260. * Lampuri : Lampurin.
826
Viihdyt yslauluj a ja muita lasien runoja.
Kun sitten toinen avaa suunsa, syl-
käsee toinen sinne.
Lasten laverruksia.
1262. Kiikku. Esko n. 5. —03-4
Lasten laverruksia.
Pääni -yhyy päivällistä,
ottani orjan murkinaa,
vattani varitaikinaa,
perseeni pieniä vittoja.
Lasten loru.
1263. Alastaro. Vihervaara n. 2304
ja 2305. —11.
Manta Heikola. 29 v.
Lasten loru.
a) Kissa kusi kellariin,
Ämmä pani tynnäriin,
Maisti olikos sualaa.
Toisella kielellä edellä oleva on:
b) Saakus sii.
Laarin kel,
Tikkos maa,
Liko laasna.
Linnun pesän löytöjä.
1264. Merikarvia. Roslin M. n. 27.
—88.
Löysin, löysin linnunpesän,
Mutt' en sano sulle.
Löytäjä.
1265. Tyrväa. ÄMstedi n. il. -03.
lllo. Anna Stiina Korkeamäki, 70 v.
Kuullut isältään.
Kehtolaulu.
Menin minä kerran kappaleen
matkaa,
Näin ketun juaksevan,
Luulin orhiin olevan;
Sitä minä karkasin,
-. Sitä minä parkasin
Koko sen pitkiin talvisen yän.
Menin minä taas kappaleen
matkaa,
Jouduin lukkarin porstuaan;
Löysin sieltä kirnun männän,
io Luulin sen kirkuu avaimeks.
Sitä minä kääntelin,
Sitä minä vääntelin,
Kuku sen pitkän talvisen yän.
Menin minä taas kappaleen
matkaa,
15 Jouduin Sipin kellariin.
Löysin sieltä piimäpytyn.
Luulin sen kirkonkelloksi:
Sitä minä koittelin,
Sitä minä soittelin,
äo Koko sen pitkän talvisen yän.
Menin minä taas kappaleen
matkaa.
Jouduin papin kamariin.
Löysin sieltä höyhentyynyn,
Luulin aeittyen "levän,
25 Sitä minä trussasin,
Sitä minä pussasin
Koki» sen pitkän talvisen yän,
Minä menen mettään kettuja
pettään.
| Ks. Tuutulauluja: lluis sika j.n.e.]
1266. Tyrväa. Kullan „. l:'7. \n:;
i apiola.
/ asten laulu.
Minä nieen mettään
Minä menen mettään kettuja pettään. 1266—1275.
327
Kettuja pettään,
Jäniksiä jättään,
( »ravia ottaan.
1267. Hämeenkyrö. Mattila K. n. I.
— 03.
Lasten laulu.
Isä moni metsään
Kettuja pettään,
Jäniksiä jättään,
Karhuja kaataan.
1268. Vi silahti. HeJs. Suom. Normaar
lilys.konv.: Lindroos n. 21*.
—92.
[ Kirkonkylä]. Helmi Lindroos, 13 v.
Minä monen mettään
kettuja pettään,
oravia ottaan.
jäniksiä jättään,
5 susia suistaan
karhuja kaataan.
1269. Lempäälä. Leander «74*. — 13.
Maiju Mäkinen, 64 v. Kuullut lap-
sena. Muistiinp. Hauholla.
Isä meni mettään,
kettuja pettään,
oravia ottaan,
jänistä jättään.
1270. Pirkkala. Starck n. 25*.
Mennään mettään
kettua pettä(mä)än
jänistä jättä(mä (än
oravaa otta(ma |an.
-89.
1271. Ylöjärvi. Pohjankanervo T,
n. 31. —Mli31.
Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto.
64 v. M.p. Kunnalliskodissa.
Minä menen mettään
kettuja pettään,
oravia ottaan
ja jäniksiä jättään.
1272. Eräjärvi. Tyyskä 1595 n. 72*.
—04.
Aleks. Ahlgren. 71 v.
Minä menen mettään.
Minä menen mettää
Kettuja pettää
Jäniksiä jättää
Oravia ottaa.
1273. Eräjärvi. Tyyskä 1977 n. IM* .
—06.
Mies meni mettään.
Mies meni mettään
Kettuja pettää
Oravia ottaa
Jäniksiä jättää.
1274. Orihvesi. Jokinen n. 4*. — 03.
Eräs vanha mummu.
Lasien laulu.
Isä meni mettään
Kettua pettään
Jänistä jättään
Oravaa ottaan.
Ruov. ks. n:o 538.
1275. Keuru. Vegelius n. 13*. —07.
Varsin tavallinen muoto Keuruulla.
Huis sika mettään,
328
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Kettuja pettään,
Jäniksiä jättään,
i »ravia ottaan
Susia sulkeen
Karhuja kaihteen.
1276. Virrat. Leander n. 20*. —13.
Maria \ aihelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Minä menes mettään,
Jäniksiä jättään,
oravia ottaan.
1277. Satakunta. Peteliusn.5. — 15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailta, ei muista keneltä.
Metsä-miehen laulu.
Minä menin mettään
Kettuja pettään,
(»ravia ottaan.
Jäniksiä jättään.
Minä puhun juttua.
1278. Kiikka. Esko n. 6.
Minä puluin juttua.
susi vei kuttua.
veti yli aidasta.
piti kiinni paidasta;
5 paita repes, susi häpes,
ja meni pois.
Kun susi vei kuttua parrasta
Ja piru haki mettäsä varrasta.
5 Tien minä vieläkin uudempia:
Kasvaa sielä vielä suurempia,
Kasvaa myÖS sielä kiljuva piru:
Ajaa takaa. lupaa tappaa.
Näntä juoksee pitkin seivästä
io Piha kourasa.
Emäntä juoksee pitkin kiulua
Navetta kourasa.
1280. Tyrvää. Kaihta n. 224.—9lt04.
Tapiola. Al-ksi Viitamäki, 18 v.
Kuullut Matti Apiaiselta, kotoisin
Hauholan kylästä.
Minä puhun juttua.
Että susi pani kuttua.
Heitti yli aidasta,
Piti kiini palloBta[I],
5 Rapsahutti paidasta.
Kuttu pääsi karkuun.
Susi rupes parkuun:
Juu 1111 1111 uu.
03-04. 1281. Tyrvää. Äuke* rt. 2.
Lasten loruja.
Minä puhun juttua.
Su-q1 vei kuttua pai
Seitti yli aidasta.
Kuttu rupes parkuun
s Ja suvi- vippaa karkuun.
' > m.
1279. Tyrvää. Katajaranta n. 81.
Vi 04.
Tyrvään kylä. läkki Vahl, 20 v.
i lottekoa kuulleet uusia:
Mettäsä kasvaa kuusia;
1282. Tyrvää. Kollin Väin», n 5.
— 13,'i 03.
Hilja Kallio, 15 v.
Kuulkaas juttua.
Susi vei kuttua.
1281. ' kk:ssa säkeist. 2, 3 ja 5 pieni alkukirjain. — 2 *Misi* vippas B.V.
Mitäs Irenki tekkee. 1282—1289.
329
Seitti yli aidasta,
Piti kiinni paidasta,
5 Paita repes,
Susi häpes,
Kuttu pääsi karkuun.
Susi rupes parkuun.
1283. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi,
n. 198. -12.
Heinijäivi. Loviisa Hauska, 77 v.
Minä puhun juttuu,
susi vei kutiini.
M'i sen sankarin korpeen.
heitti sen hännästä orteen.
1284. Lempäälä. Eelsing. Alh. opist.
konv. NurTchinen A. S, n. 10.
—84.
Puhu juttua.
Minä puluin juttua,
susi vei kuttua.
heitti yli aivasta.
piti kii parrasta,
5 paita repes, susi häpes,
kuttu pääsi karkuun,
susi rupes parkuun, viäläkö nyt!
1285. Sahalaliti. Hahnsson n. 331.
—53.
Juttelin juttua.
Susi vei kuttua,
liritti yli aidasta,
Piti kiini parrasta,
s Vei sitten korpeen,
Pani naahaan orteen.
1286. Satula Järsiä F, n. 36. —91.
Kuulkaas uy tätä juttuu,
ku susi kaniini kut tmi,
pitkin aidan vierun aika kieruu,
oiefrl häntä lieriin.
Mitäs trenki tekkee.
1287. Pori. Riihonen s. 46. —95.
Katriina Sjövall, 75 v.
Mitäs trenki tek'kee?
Trenki reiraa rekkee.
Kuka lähtee ajelemaan-
Kissa lähtee ajelemaan.
5 Kukas jaksaa1
Kissan reisnt maksa?
Yhden ryssän ruplan,
Takaisin tulless' »tuplan».
Muni, muni, muikkaa.
1288. Alastaro. Vihervaara n. 2316.
11.
Hilma Ala-Pouta, 32 \ .
Lapset sanoivat pyytäessään jotain
(silmät olivat silloin kiinni):
Muni, muni muikkaa.
Kerjäläiskeikkaa,
Hyväst talost jottain,
Pahast ei mittaan.
Joka antaa, niin istuu taivaasa
kultatoolisa, mutta joka ei anna,
istuu huusisa pussi pääsä.
Oletteko nähneet meiän pukkia.
1289. 1'ori. Tuomi n. 92. —90.
Oleks nähny meitin pukkii
1285. * Pulit. kirj. kokoelmassa.
330
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
mettä-niitun airalla?
siilon pitkät harmaat karvat
ja kikikellot kaulalla.
1290. Pon. Roosbhm n. 70. —04.
Ruosniemi. K. Riihiko-ki
Laulu.
( lotteko nähneet meijän
pukkia Tuonelan
aidan vieressä?
Sil »ui pitkät ja valko-
s sei sääret,
j.i kilikilikello kaulassa
1291. Noormarkku. Mäkelä n. 134.
29
( iletteko poijaat pukkeja näli-
nyt
Tämän kylän pellon aidalla?
Sil' on pitkät sarvet päässä
ja kilikilikellot kaullalla.
1292. Siikainen. Lindqvist Terttu,
n. 6. 30.
Otamo. Koivumäen mummulta,
76 v.
Lastenloru.
Iluuriskutti, kello kanin .
oletteko nähny meirän kuttia
teirän niityn airalla?
Siir oli siliät sarvet pääs,
s kilikilikellol kaulalla.
Meirän kuttua
Teirän niitun airalla?
Sillä on suuret, pitkät sarvet.
Kili kili kello kaulalla.
1294. Kauvatsa. Santavirta n. 92.
—05.
Kaakinmaa. Fanny Kaakki, 15 v.
Ootteko nähnyt imijän kettuu,
meijän niitun aidasa,
Sill' oli suuret sarvet pä"
ja kili kili kellot kaulasa.
1295. Ikaalinen. Alanen Viljo. n. :i7
—31.
Laulu Kallionkielen kyläsi *
Oletteko aähny meidän puk-
kia
Kallionkielen kiilalla
Sill' oli suuret sarvet pääs'
ja kili-kili-kellot kaulalla.
1295 a. Ikaalinen. SS. My toi. san.
7i. 343.— w/n 27.
Riitiala. Kalle 1 usitalo.
Tuutulaulu.
Oletteko aähäneet meilän puk-
kia
kallion-kielen nilalla,
sill' oli pitkät sarvet pei
ja kili-kili-kelloja kaulalla.
1293. Alastaro. Vihervaara n. 2355. 1295 * lkaaUnen- SS- MxJio1 "
n. 343. — wlu27.
.lulliini. iki. Kalle i usitalo.
//.
Ylhäinen. Hilma Ma- Pouta
Kuuli n i Oripää
t iletteks nähnee
Tuutulaulu.
Oletteko, velikullat, kuttuja
kuulin
Paimenen palkka. 1295/3- I
331
heinäniitun ailalla,
niillä on saaria Barvia päässä
ja kdlikilikelloja kaulalla.
Paimenen palkka.
1296. Tampere. Kalliola n. 3*. — 13.
Missäs tämän kesän olit?
Titilässä, tätilässä.
Mitä siellä tekemäss
Metsän karjaa kaitsemassa
5 Mitäs sail palkkaa'^
Viis kuu- koiraa.
Mitkä niiden nimet ovat?
Yksi Nikki, oäveräkki,
Uudenkirkon ongennanni,
io Käkisalmen käräpallo.
1296 «. Ruovesi. Luutonen Ahto. n.
53. —17.
Riu rau reporukka.
Missäs tämän kevvään olit?
Itilässä, tätilässä.
Mitä siällä tekemässä?
5 Jumalan karjaa kaitsemassa.
Mitäs sait palkkaa?
Viis kuus koirraa.
Mitkä niitten nimet oli?
Ensin Nikki, toinen Näkki,
io Kolomas Näveräkki.
Uuden kirkon audelmass
Keräpallo!
Pieni lehmä.
[Yert. Ketjurunoihin.]
1297. Lempäälä. Helsing. AU;, opis-
ton lconv. Nurkkinen A. S, n. 9.
—84.
Ilyyvin piäni lehmä.
Yhrellä ämmällä oh" niin pikkuruku-
rukurukurukuruikkunen lehmä j.i se
pikkurukurukru1rukunikuiuikkunrn
lehmä lypsi niin pikkurukurukuruku-
ruikkusen maitoo ja sillä oli myöskin
niin pikkuruknrnkurukuruikkunen
kissa, joka söi kaikki sen pikkuruku-
rukurukuruikkusen lehmän pikkuru-
kurukurukruikkusen mairon ja se äm-
mä sano, että hauhl
(Hyvin kovalla äänellä, että kuul-
telijä säikähtyy .
1298. Lempäälä.
13.
Vihervaara n
Pöytya. Amanda Berglund, 50 v.
Pikkurukuruikkunen satu.
Oli kerran eräs pikkurukuruikkunen
muija. Ja sillä pikkurukuruikusella
muijalla oli niin pikkurukuruikkunen
pirtti. Ja siellä pikkurukuruikkusessa1
pirtissä oli niin pikkurukuruikkunen
kissa. Ja2 sillä pikkuruku ruikkusella
kissalla oli niin pikkurukuruikkunen
maitokuppi. Ja siinä pikkurukuruik-
kusessa maitokupissa oli niin pikku-
rukuruikkunen maitotilkka. Ja sillä
pikkurukuruikkusella muijalla oli niin
pikkurukuruikkunen3 navetta. Ja siellä
pikkurukuruikkusessa navetassa oli
niin pikkurukuruikkunen lehmä. Ja
sillä pikkurukuruikkusella lehmällä oli
niin pikkurukuruikkunen juomakiulu.
Ja siellä pikkurukuruikkusessa nave-
tassa oli niin pikkurukuruikkunen palli.
Ja siinä pikkurukuruikkusella pallilla
1297. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1 2<8. ' pikkurukuruikkuse lla: : pikkurukuruikkus
ku rukuruikkusessan : pikkurukuruikkunen.
' - a : Ja. — 3 pik-
332
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
istui pikkurukuruikkunen muija. Ja
lypsi sitä pikkurukuruikkusta lehmää
Bemmoseen pikkurukuruikkuseen kiu-
luun. Ja se pikkurukuruikkunen muija
meni sisälle siihen pikkurukuruikku-
seen tupaansa. Ja laski sen pikkuruku-
ruikkusen kiulun siihen pikkuruku-
ruikkuselle muurille. Ja pikkuruku-
ruikkunen kissa joi sen pikkurukuruik-
kusen maitotilkan. Ja se pikkuruku-
ruikkunen muija sano sitä pikkuruku-
ruikkusta kissaa: »hui mene pois kissa!»
Pikkuinen tyttö.
1299. Siikainen. Oksanen Katri. n. 8.
—30.
Hieroja- Kristiinalta.
Pika pikkunen,
paita paskanen,
misäs viruit ninw kauvan?
>it ;i tekemäs, paita pesemäs,
5 sielä mä vivuin nii|^ kauvan.
1300. Oripää. Tallgren n. 50. —14.
Fiina Virtanen. M. p. Maariassa.
Pikkunen tyttö,
likainen paita,
missä olel pitänyt maita?
I '. — iti pyykkii.
5 liikutin maltai,
keritsin lampai,
panin juustoni juoksemaan;
karasin kylään kysymään:
missä Be piti syötämään?
io M\ lh n portaan alla.
1301. Loimaa. Tallgren n. 16. — 14.
Maria Tuominen. .'.7 v. M.p. Maa-
1301 ' kauan : kaman, - - a-li
1 ol|i| :o.
Pikkanen piika,
likainen paita,
missä vii\ \ | kauvan1 maita?
Pesin astiat8,
5 liikutin maltai.
Hiljan lampea sauna.
Panin juuston juoksemaan,
menin kyläsi kysymään:
missä se piti syötämään.
Punaset sakat ja nahkarukat.
1302. Port? Nordlund n. 78. —90.
Punaset sukat ja nahkarukat,
joka niihin nyppäs, niin ne hyppäs
joka niihin kajos, niin ne hajoa.
1303. Luvia. Kiikonen n. 6. — 95.
Luvian luodot. Aina Josefina \Yes-
terlund-Maanpää, 17 v.
Ennen oi' yks' äinnf ja BlU
äiiiin.iir oi' Hikka.
sill flikall' oi' punasel sukat,
Sill' ämmäU' Oi'1 vanhat nahk'-
rukat.
Kun niihin rup niin ne
repes'.
Kun niihin kajos, niin ne hajos'.
Kun niit' nyppäs, — niin ne liyp-
päs'.
1304. Mi rikarvia. Roslin M, n. 19.
—88.
Loruja, runopätkiä tahi sakeita j. n. e
Ennen oli yks' ämmä
Ja sillä ämmällä oli poika
ja sillä pojalla "li punasel sukat
Ja inust.it nahka rukat
astiat, yi. [asti]oilta].
Punaset sukat ja nahkarukat. 1304 1310
333
s Ja k" niihin kajos'
Niin ne tajos',
Ja ko niihin rupes',
Xi' ne repes'.
Ja ko niitä nyppäs',
... \r ae nyppäs'.
Pis, pis, ko mä päästä rupeen:
Ennen oli yks' ämmä
Ja sillä ämmällä "ii poika
Ja sillä pojalla oli punaset sukat
j.n.e.
1305. Merikarvia. Roslin M. n. 20.
—88.
Ennen oli äijä ja ämmä ja niillä
oli poika.
Puhunko mä sen päähän asti'- - 1309. Tyrvää. Rullaa n. 247. —ul104
1308. Punkalaidun. Kotikoski J. W,
Etnogr. n. 70. s. 25. —09.
4
Loppumatoin satu:
YhdelTakalT oli kaks' poikaa,
toiselT oli
punaset sukat, toisella vauli.it
kenkä rukat, —
kun niitä nyppäs, niin ne byp-
päs,
kun niihin kajos, niin ne hajos, —
kun niihin rupes, niin ne repes.
Kun yhdelTakalT oli kaks1 poi-
kaa j.n.e.
Puhu vaan! -
Ennen oli äijä ja ämmä ja niillä
oli poika -
puhunko . . . j.n.e.
1306. Huittinen. Hirsikoski, A n un
n. 6. »/, 24.
MeilT oli kerran akka, akalla
oli poika.
Poijaalla oli punaset rasat, kun
niitä
nyppäs. niin ne hyppäs.
Kun niitä nipas, nin ne kippi-.
1307. Huittinen. Hirsikoski, Anna
n. 7. -&lz24.
Oli kerran ämmä, ämmällä oli
punaset
sukat, poijaalla vanhat nahka-
rukat,
Kun niitä nyppäs. niin ne hyppäs.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul-
lut Kaija Korpelalta, kotoisin Mai-
t uksen kylästä.
Ämmällä oli poika.
Poijaalla oli sukat
Ja vanhat nahka rukat.
Joita hän pesi ja paikkas,
s Pani uunin suulle kuivuun.
Pis, pis, minä päästä rupeen:
Ämmällä oli poika,
Poijaalla oli sukat
Ja vanhat nahka rukat;
io Poika kasto ne veteen,
Löi sitten ne kiveen,
Pani taas uunin suulle kuivuun.
Pis, pis, minä päästä rupeen: j.n.e.
1310. Lavia. Laine T. n. 5.
Lavia. Hilda Roikka, 21 v. Kuul-
lut Ulvilan Tonkarilla.
Ämmällä oli poika, pojalla oli puna-
Kuu niitä nippas. niin ne kippas. set sukat ja vanhat nahkarukat. Niitä
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
hän kusi. pesi1, kurikoitti. kuivas' ja
kaulas' ja piti niitä porstuan naulas'.
Kun niihin rupes', niin ne repes', kun
n.ippis'. niin ne kläppäs'. Kun nyp-
päs', niin ne hyppas', kun kajos', niin
ne hajOS' ja haisi. Ooks sitä ennen
kuulin'.'» »Kn, (Gon)» »la se ollut en
(oon), vaan se oli: »Ämmällä oli poika
j.n.e. . . .»
1311. Parkano. Earvian.258. —07.
Kihniä. Iivari Mäntykoski. \~. V.
Ennen "li akka
ja akalla poika.
ja poijalla oli punanen piippa
lakki.
ja harmaa haara takki,
jota hän aina pesi ja klappas,
ja joka kiveliön nappas.
Sanonkoma vielä:
Ei so niin olin.
Ja sitte sama aina uudestaan.
Tallin hiilin laulettiin.
1312. Alastaro. Vihervaara n. .'/".'•'.'.
—11.
Sikilä. Eräs 10-V. vainio.
Kehtolaulu.
Toliin lullin laulettiin,
Tallin ovi avattiin,
Poika heiniin paiskattiin
.ia plikal ulos ajettiin.
1313. Huittinen. VakUlan. li.— 88.
Naisten laulu.
Tallinlallin lauleltiin.
1'ojat talliin kaskettiin.
Tuhka jiiiiiiPooi koiteltiin,
Vanha tamma Lypsettiin,
.-. Poikain puudon kasteeksi.
Misä poikain kunnia makaa?
Sikaläätissä sikkain keskellä.
Mitäs poikain myötä pannaan?
Vehkilhnppu ja varsan kinttu
10 Salin lalin laulettiin.
Plikal saliin käskettiin.
Nisu puudoo koitettiin.
.Ia voita silmään heitettiin,
\uaii lehmä lypsettiin.
io Plikkain puudan kasteeksi.
Misäs plikkain kunnia makaa?
Se on salissa pöydän päässä.
Mitäs plikkain myötä pannaan?
Nisiilimppu ja sian kinttu.
io Tuhauneii rahaa ja tauta rattaat.
1314. Punkalaidun. Hahnsson n. il.
53.
S. ukkikin kylä.
Poikia meillä satiin1,
Talliin kohta juostiin2.
Bevosen loimet rikottiin.
Poikain vakuvaatteiksi3.
b Ruokaa holtille keitettiin.
Tervaa sekaan heitettiliin4.
Puufatiin ajettiin5,
Puulusikoilla syötiin'.
Flikkoja meillä saatiin',
io Luhtiin8 kohta juostiin*
Arkun kannet avattiin9
Silkkipakal särjettiin1".
1310. ' pesi *kurikoitti* kuivas : p.k.k.
1314. i saati |h|in : s. — 2 juesti|h|in : j. — 3 vaat te hiiksi : -v. — ' heitätti h in :
h. — 5 aj .i iti h im : ajettiin. — • syöti|h in i s. ' saati h, in : s. — " lnht|t|iln : 1.
— «availi li in : a. — I0sai |.-l » 1 li in : s.
Tukulmista tuhkapyssy. 1314- 1318
335
Flikkain vakuvaat teiksi12.
Ruokaa heitille keitettiin,
is Sokeria sekaan heitettiin,
Tinafatiin33 ajettiin",
Hopeelusikoilla syntiin.
1315. Tyrvää. Pakula V. I'.
s-i.
K aJ li ala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
(Kiusotusruno.)
Allin lallin laulettiin,
tallin ovet avattiin1,
poikia sinne hmnlettiin,
kryynipuuro keitettiin2,
s vanha tamma lypsettiin3
piikeille (poijille) puuron4 kaseksi.
1316. Tyrvää. Ahtee n. 7} —^Od.
Tallillallin2 laulettiin.
Tallin ovi avattiin.
Poikia ulos potkittiin.
Tyttöjä sisään kutsut[t]iin,
5 Olkipuuroo3 keitettiin.
Sontaa suolaksi heitettiin.
Tallinlallin lau[le]ttiin,
Salin ovet avattiin;
Tyttöjä ulos potkittiin,
io Poikia sisään kutsuttiin,
Nisupuuoroo[!] keitettiin.
Sokeria suolaks' heitettiin.
1317. Tärvää. Ahlstedt n. 31. —03.
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.
Kehtolaulu.
Tallin lallil laulettiin,
Tallin ovet avattiin.
Poikia sinne kutsuttiin;
Santapuuroo keitettiin,
s Multaa sualaks heitettiin.
Vanhat sonnit lypsettiin
Poikain puuron kaseksi.
Talli] lallil laulettiin,
Salin ovet avattiin,
io Prikkoja sinne kutsuttiin,
Riiskryyni puuroo keitettiin.
Sokeria sualaks heitettiin,
Nuaret lehmät lypsettiin
Plikkain puuron1 kaseksi.
Tukulmista tuhkapyssy.
1318. Tyrvää. Kullin Väinö, n.
8.
12 lu-
ihuina Kallio, 22 v. Kuullut Ku-
rusta vaimo Lindqvistiltä. Mp. Tam-
pereella.
Huomenna tulee paljo vieraita
Ruotsista rukumeettari,
Tukuhulmista tuhka pyssy,
kuuron nolli, langon Lassi1,
r» ma 1 iikka ja rillan Matti1,
sikomunni ja munnun Matti1,
Anterios1 konkka kolmikesä
ja kopra Matti1,
Agaatta1 piettasallita
ja titula tuulin pohjan äiti.
v- vak|a[vaatte|h|iksi : vakuvaatteiksi. — " Tinala;a|tiin : T. — u ajetti|h|in : a.
1315. 1 |u[vattiin : avattiin. — * keitettii : keitettiin. — 3 lypsettii : lypsettiin.
— 4 ]>uu rjron : p.
1316. ' Tytöt laulaa päinvastoin. M.p. huom. — a alap. : [Talli]n[lallin]. —
3 toisin: tuhkapuuroo. M.p. huom.
1317. ' kk:ssa iso alkukirjain.
1318. i kk:ssa pieni alkukirjain.
336
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Tule huomena meille.
1319. Tyrvää. Kuihin n. 104. — 17/t03.
Tapioin. Anna Kullaa, 28 v.
Tu tu tuimaan,
Tu meille huomana naimaan!
Saal sylttyä syöräkses,
Rapakaljaa juorakses.
Vaari tekee taulaa.
1320. Pon. Grönholm n. 132. —89.
Marjaana Grönholm, 72 v. Kuul-
lut l lvilassa.
Äijä tekee {n ulaa.
Äijä tekee taulaa,
ämmä vieress' nauraa:
voi luun kulta äijätän',
kun tekee liyvää taulaa.
5 Äijä tekee lusikoit,
ämmä lukee tusinoit';
voi mun kultu äijätän' ,
kun tekee liyvii lusikoit'.
Äijä tekee kirnun.
m ämmä vieress' hirnuu:
voi mun kulta äijätän',
kun tekee hyvää kirnun.
1321. Loimaa. Ikola n. 29. —10.
Taata tekkee taulaa,
mamma viäres1 laulaa.
Taata tekkee kirnun,
mamma viäres1 hirnuu.
.-, Taata tekkee tankoo,
mamma viäres hankoo.
Taata tekkee lusikat,
mamma lukkee tusinat.
Taata tekkee kiulun.
n. mamma viäres1 viulun-
Taata tekkee tankaa,
mamma viäres kankaa'
Taata tekkee paulaa,
Manuna viäres1 kaulaa.
ie Taata tekkee ryyppii,
mamma viäres1 hyppii.
1322. Alastaro. Vihervaara n. 2468.
—11.
\ Lhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Vaari tekkee taulaa.
Muari viäresä laulaa:
Oo, mun kulta taatasen,
Kun teet niin hyvvää taulaa!
1323. Alastaro. Vihervaara n. 2320.
—11.
\ ii Nanoja. Fredrika Friman, 60 v.
Kuullut Loimaalla.
Taata tekkee taulaa.
Mamma viäresä laulaa.
Taata tekkee lusikoita.
Mamma lukkee tusinoita.
Varpusen oluen teko.
1324. Luvia. HoUmen n. 3. —93.
Menin minä, menin ininä,
RäStäälle maata.
Nain siellä unta.
Ett' varpunen prykäfli olutta,
6 Ja munankuor' oli kuurnana,
,i,i tuohes'a poltti valkeaa.
1325. Pori. Kiilaani siv. 47. —95.
Katriina Sjövall, 75 v.
Yhtenä yönä mä unta näin,
i ,:i i vi|e|res riöres, — »r, (rukilla). — 3 r. (kankut;,
Varpusen oluen teko. 1325—1330.
337
Ett' varpunen prykäsi oltta.
Muii[!l kuori häh" kuurnana oi'
Ja tuohta hän pruukasi polttaa.
5 Sitte kun hän oluens' vahniiks'
sai.
Niin hän ittens' juovuksiin joi
Ja meni katonrästäall maata.
Ja kissa se tuli sen töminän kanss'
Ja herätti varpusen unestans'.
io Ja varpunen - hyppäs tuuleen!
1326.
Kokemäki. Kujanpää n. 34.
-'M 21.
Lovisa Välimaa, 68 v.
Tissa se tasteli rastaalta, kusa
varpunen lepäsi.
1327
Tyrvää. Kninjurnnia n. ;.'.
13 5 03.
Tyrvään kylä. Katariina Palmgren,
55 v.
Kehtolaulu.
Varpunen prykäsi oltta,
Tuohia pruukas hän polttaa.
Kananmunan kuorista hällä kuur-
na.
Joi siitä itsensä juovuksiin.
s Meni sitte rastaalle istumaan,
Putos sieltä maahan kuolluksiin
Senkaltasella jyryllä ja pauhi-
nalla.
1328. Tyrvää. Kullaa n. 44. — 6/i 03.
Mielaaniemi. Kalle Koivuniemi,
26 v.
Tähän tapaan kuulee useasti sanot-
tavan:
Minä näin unta unisani:
oli kultainen sormus sorinesani,
\ askinen kynttilä kädessäni.
Kauhu kun mä heräsin:
5 Sammakko oli kädessäni,
Sormi housun reijässäni.
Nain loppu hauska uneni
Ja kauhu siaan siirtyvi.
1329. Tyrvää. Kullaa n. 219. —^^04.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
Kuullut Kaija Korpelalta, kotosin
M. ii t uksen kylästä.
Kun minä makasin ja unta
näin,
Että varpunen prykäsi oltta;
Tuohia pruukas hän polttaa.
Kun hän sai olvensa valmiiksi,
5 Joi hän ittensä juovuksiin,
Meni hän sitten rastaalle maate.
Kissa häntä sielä hätyytti.
Varvunen sano sitten:
Ti1, ti, tiit, ti. ti. tiit.
1330. Tyrvää. Pakula V. V, n. 66.
-M/s 13.
Kalliala. \ ille Lindfors, 65 v. Kuul-
lut äidiltään Kaisa Kellarilta.
Koska minä makasin ja unta
näin,
ku varpunen prykäsi olutta.
Munan1 kaarista hänellä kuurna
oli,
ja tuahii hän pruukasi polttaa.
5 Ja kun hän olvensa valmiiksi sai.
ni hän ittensä2 juavuksiin joi.
Meni hän rastaalle maata.
Kissa kiipes nurkkia'a ylös,
1329.
1330.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
1 Mulilan : Munan. — 2 itlslensä :
ittensä.
22
838
Yiihdytyslauluja ju muita lasten runoja.
ja vaipunen puikahti tuuleen
10 ja Banoi, kas niin ininäkin luulen.
Yks' hullu mies maan pääll'.
1331. Huuma. Kotiseudun toim.:
ll)iin Kallio a. 3. 16.
Eräs Raumalainen loru.
Yks liull niiäs maa pääl
rakens talos jaa pääl.
Mni sitl kyläsi kysyin;!:
»Pitäk se siin pysynin.- t
b Miäs istus kuistil,
talo läk luistil.
1332. Rauma. Roosblomn.ll7.—04.
Ilul miäs maan pääl
Rakens tupas jää pääl.
Mm kylää kysymä
Pitäk se siiil pysymä.
5 Am istus kuistill ja
Tupa läks luistil.
1333. Eurajoki. Ummun n n. 18.
—12.
Yk8 tuli' miäs maan pääll'
rakens' tupa ns' jään pääll';
men kyläst kysymä1,
pitääks' Ben siin pysymä.
5 Äinnf istus kuistill'.
talo läks' luistill!
Yks' kaks' .
1334. Siikainen. Oksanen Katri,
n. 31. -30.
Ison-Salon vanhalta emänniltä.
Lastenloru.
Yks. kaks. kolme, neljää,
anna iloscn olla,
hiiri hyppää myss] pääs
sontiainen miekkavyöllä,
5 kissa lyöpi trumpun päälle.
Eikä anna sinullckaa rauhaa.
Yks' meni marjaan.
1335. Siikainen. Lindqvist Tultu.
n. 7. 30.
Otamo.
Loru. jonka Lintusin Maijavainaa
oli laulanut Luoman nuorelle emän-
nälle.
Yks meni marjaan,
kaks meni karjaan,
kaks meni maltaita jauhamaan
seittämän sannalle,
s kahreksen rannalle
kakstoista korkealle vuorelle.
Nämä' olival kaikki erään perheen
lapsia ja kuinka monta niitä sitten
olikaan yhteensä, kysyttiin lopuksi.
KETJURUNOJA.
Hiiri ja voi.
1336. Rauma. Rauvola n. 10. — 91.
Johan l handelin, 29 v.
Lasten tuutu.
Mis.i nyi "n isä?
]sä on pellolla.
Mitäs isä pellolla?
[sä kylvää nisuja.
s Mis;i n\ t on nisut?
1333. ' kysymä ä k
Hiiri ja voi. 1336—1338.
339
Linnut noukei nisut.
Misä nyt on linnut?
Baukka tapoi linnut.
Misä nyt on haukka?
10 Kirves tapoi haukan.
Misä nyt on kirves?
Käskee kaataa kirves.
Misä nyt on kaski?
Tuli poltti kasken.
is Misä nyt on tuli?
Vesi sammutti tulen.
Misä nyt on vesi?
Härkä ryyppää veden.
Misä nyt on härkä?
20 Karhu tapoi härrään.
Misä nyt on karhu?
1-ä tapoi karhun.
Misä nyt on isä?
Isä on pellolla.
25 Mitä isä pellolla?
Isa kylvää nisuja.
j.n.e. aina loppumattomiin.
1337. Honkilahti. Vihervaaran. 4843
—19.
Ida Vind. 30 v.
»Mikä toin päästä voin vei?» —
»Hiiri.»
»Misä se hiiri on?» — »Aitan ali.»
»Misä se aitta on?» — »Valu poltti.»
»Misä se valu on?» — »Vesi sam-
mutti.»
5 »Misä se vesi on?» — »Härkä ryyp-
päs.»
»Misä se härkä on?» — »Vähän
miähen puukko tapoi.»
»Misä se viiliä miäs on?» - »Nisni
kylvämäs.»
»Misä ne nisu1 ova?» - »Linnut
söiv.i.»
»Misä ne linnu ova?» — »Tuult viil-
tämäs. maat2 polkemas.
io Joka tämänki sanan3 peräst yh-
renkin sanan puhuu Pittä nykit-
tämän, näkittämän kuus kuppii
korvast verta.»
(Jos joku puhui revittiin korvast.)
1338. Eura. Järvinen n. 4.
Mikä voin lävest' vei-
Mikä voin lävest' vei?
Hiiri.
Misä se hiiri?
Kissa söi.
5 Misä se kissa?
Aitan ali'.
Misä se aitta?
Tuli sen poltti.
Misä se tuli?
io Vesi sen sammutti.
Misä se vesi?
Härkä ryyppäs'.
Misä se härkä?
Niitull' viiltämäs'.
15 Misä se niittä?
Vikatte vilhkas',
Kovasin kolkkas'.
Misä se kovasin?
Äijän vyön ali'.
20 Misä se äijä?
Men' eiävält' taevaasseen.
Joka tämän erän peräst',
-52.
1306.
|s|isu : nisu. — * kk:ssa iso alkukirjain. — 3 sana : sana/t.
340
Yiihdylyslauluja ja muita lasten runoja.
Puluni1 punottaa,
Naoraa aopottaa,
25 Pitää elävält' nyljeltämäii,
Pää-luuhuUD saakka.
1339. Luvia. x<il<> n. 313.
\i i>. Hattulassa.
-14.
Aitan alla.
M is se ait on?
Valu poltt'.
Mis se valu On?
s Vesi saiiiinutt.
Mis se vesi On?
Härkäs ryyppää.
Mis se härkä on?
Vähän miehen puukko tappoi.
io Mis se vähä mies on?
Xisui kylväinäs.
Nisut kasvoi tavattomast.
1340. Alastaro. Vihervaara n. 2454.
—11.
Sikilä. L4-vuotias tyttö.
Mikä toi? - N ykä.
Mikä toi? - Nippu.
Mikä 1 1 i ] > 1 1 n päästä voin vei?
Hiiri.
Misä hiiri? Aitan alla.
:, Misä aitta? Valkia poltti.
Misa valkia? - Vesi sammutti.
Misä vesi? Härkä n \ ppäs.
Misä härkä? Niityllä syämäsä.
Misä niitty? Vikahre vilkkas.
to Misä vikahre? Kovasin kulutti.
Misä kovasin'' Äijän vyän alla.
Misä äijä? Kannon pääsä.
Misä kanto'' Kukkuu QOkasa,
M isä kukko? Tuulta viiltä-
inäsä.
Maata polkemasa —
Ja joka tämän sanan perästä yh-
renkin sanan puhhuu
Pitää kuus kuppia
Korvista verta kiskottaman.
1340 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäkiö Eeva, n. 363 a.
—24—25.
Sofia Suvitie, 72-v.
Tai. tai. taipalan ämmä
Katkasi viisaalta vasikan hännän,
Teki siitä kirnun männän,
Kirnusi sillä voita.
5 Missä se voi?
Susi sen söi.
Missä se susi?
Kirves sen tappoi.
Missä se kirves?
io Kannon päässä.
Missä se kanto?
Mätäni pois!
1341. Hui iimn,. Vakkaa n. 8. —88.
Mikä sen voi vei? Kissa voin
vei.
Missä kissa? Aitan alla.
Missä aitta? Tuli poltti.
Missä tuli? Vesi sammutti.
5 Missä vesi? Härkäs ryyppäs.
Missä härkä? Kirves tappoi.
Missä kirves? Kovasin kulutti.
Missä kovasin? Äijän vyön alla.
Missä äijä?
io Tuulia viiltämässä, maata poltta-
massa.
1 Puhun kuu punottaa : P.p.
Hiiri ja voi. 1341 — 1344.
341
Yhdeksän meren takana.
Joka tämän sanan päälle,
Puhun taikka pukahtaa,
Nauraa taikka nakalitaa.
15 Se pitää nykiiritainän. nakitetta-
man.
Niskapii humista haaU-Uimiin
asti.
1342. Punkalaidun. Meisto n. 12.
—10.
Haviokoski. Suutari Ilakenberg,
n. 70 v.
Mikä toi on? Naka.1
Mikä toi on? - - Nykä.1
Mikä toi on? -- Piippa.1
Mikä sen piipan päästä voin vei?
5 Hiiri. Missä se hiiri?
Aitan alla. Missä se aitta?
valkee poltti. Missä se valkee?
Vesi sammutti. Missä se vesi?
Härkä ryyppäs. Missä se härkä?
io Niitolla juoksemassa. Missä se
niittu?
Vikahde vilkkaa. Missä se vi—
kahde?
Kovasin kolkkas. Missä se kova-
sin?
Pikku miehen vyön alla . Missä se
pikku mies?
Tuulta viiltämässä, maata polke-
massa.
15 Joka tämän sanan perästä puhuu
pukahtaa,
nauraa nukahtaa, pitää kortteli
korvasta
verta otettaman.
1343. Kokemäki. Lenvpainen n. 8.
,5A 04.
Kuullut Ulvilassa.
Kukas mun sormeni päästä
voin söi?
Kissa.
Missä se kissa on?
Aittan alla.
s Missä se aitta on?
Tuli sen poltti.
Missäs se tuli on?
Vesi sen sammutti.
MiSSäS1 se vesi 011?
Härkä sen joi
io Missä se härkä on?
Miehet sen tappoi.
Missä ne miehet on?
Kauraa niittämässä.
15 Missä ne kaurat ovat?
Linnut ne söi.
Missä ne linnut ovat'J
Ne lenteli ympäri muitten maitten,
ja joka tämän sanan perästä pu-
huu pukahtaa, nauraa nakahtaa,
se pitää verilihalle nypittämän.
1344. K iikka. Oksa n. 25. —05.
Elma Rosenqvist. 7 v.
Lasten leikkilaulu.
Toi, toi, Toikolan ämmä
katkasi Viitalan vasikan hännän,
teki siitä kirnunmännän;
kirnusi kahreksan leiviskää voita.
5 Missä se voi?
Kettu sen söi.
Missä se kettu?
1311. * kk:ssa pieni alkukirjain.
1312. ' Mis ä : Missäs.
342
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Aittasen alla.
Missä se aitta?
io Tuli sen poltti.
Missä se tuli?
Vesi sen sammutti.
Missä se vesi?
Härkä sen ryyppäs.
15 Missä se härkä?
Kirves sen tappoi.
Missä se kirves?
Kannon juurella.
Missä se kanto?
20 Madot sen söi.
Missä ne marot?
He kulkivat yhreksän meren,
kahreksan maan. He huusivat:
kuri lui, oth kii jos saat!
Toinen lukee kysymykset, ja toinen
vastaukset. Kun luku on loppuun
luettu, niin vastaaja lähtee viimeisiä
sanoja lukiessaan juoksemaan ja toi-
nen koittaa häntä kiini.
1345. Lavia. Kamppi n. 33. — 15/60-i.
Laulu, jota lapset usein laulavat.
Nykä näkä, nykä1 Häkä!
Mikä sen nykänpäästä voin vei?
Hiiri katti aitan alle!
Mikä sen aitan? Valkee poltti!
i Mikä sen valkee»? Vesisam lii
Mikä sen veden? Härkä ryyppäs!
Mikä sen harjan? Piikki pisti!
Mikä sen piikin? Seppä tako!
Mökä sen sepän? Jumalan tauti
tappo,
io ja keiteltiin ikkunasta alas. että
kuutit kelisi.
1345. * kk:ssa iso alkukirjain.
1347. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
mustetta ja toista käsialaa.
1346. Honkajoki, llirsikoski Juna,
n. 53 -**k2i.
Tai, tai taipalen ämmä
Katkasin Katilan vasikan hännän
Tein siittä kirnunmännän,
Kirnusin sillä paljon voita.
s Mihnäs se voi on? aidan alla.
Milinäs se aita on? valkia sm
poltti.
Mihnäs se valkia on? vesi sen
sammutti.
Milinäs se vesi on? härkä sen joi.
Mihnäs se härkä on? kirves sen
lappo,
io Mihnäs se kirves on? kaukana
metsäs,
kannon nenäs.
Kotkat lensivät kahdeksan kau-
pungin yli ja huusivat: Kulluik.
kulluik. tuu perähän, jos saavu-
tat!
1347. Karvia. Paldani n. 95. — 52.
Voi minun voitani.
Voi minun voitani,
Kettu sen söi?
Missä kettu on? Aitan alla.
Missä aitta? Valkia poltti,
5 Missä valkia? Vesi1 sm sammutti.
Missä vesi On? Härkä1 sen joi.
Missä härkä on? Kirves1 sm
tappo.
Missä kirves? Kannen1 juures.
Missä kanto? Toukat1 söi.
io Missä toukat, on? Kotkat1 ne
noukki.
Missä kotkat2 On?
1 |toukat| : 'kotkat*. Korjaus on erilaista
Hiiri ja voi. 1347—1350.
343
Lensivät yhreksän meren ylitte,
Kymmenen punasen kaupungin
Läpitte'.
1348. Kania. Raakamaa L, n. 13.
»1,30.
Ämmänkylä. Serafiina Otava, 61 v.
Ketjuru.no.
Tai, tai, Taipalusämmä,
Katkasi Valkosen vasikan hännän.
Teki siitä kirnun männän,
Kirnus sillä paljon voita.
5 Misä se voi on? -
Aitan alla.
Misä se aitta on?
Valkia sen poltti.
Misäse valkia on?
io Vesi sen sammutti.
Misä se vesi on?
Härkä sen ryyppäs'.
Misä se härkä on?
Kirves sen tappo,
is Misä se kirves on?
Kannon nenäsi
Misä se kanto on?
Mätäni maroiksi.
Misä ne marot on?
20 Kotka ne söi.
Misä se kotka on?
Lenti kahreksan kaupungin
ja meren taa ja sanoi:
Luikkis piki tuikkia !
1349. Vesilahti. Hels. Suom. Normaa-
lilys. konv.: Lindroos n. 4*. — 92.
Järvenranta. Eeva Kalpela, 12 v.
Mikä tää on?
Mikä tää on?
— Nykä.
Mikä tää on?
— Näkä.
a Mikä tää on?
— Hiippa.
Mikä sen hiipan päästä voin vei?
- Sen vei hiiri.
Minkä hän sen vei?
io — Aitan ale.
Missä aitta?
- Tuli poltti.
Missä tuli?
— Vesi sammutti.
15 Missä vesi?
— Härkä ryyppäs.
Missä härkä?
- Nutulla juaksee.
Missä niittu?
20 — Vikahte niitti.
Missä vikahte?
- Kovasin kulutti.
Missä kovasin?
- Äijän vyän alla.
26 Missä äijä?
— Pajan akkunasta kattelee.
1350. Tottijärvi.Lindroosn. 25*. — 88.
Huhtaa. Ida Runkka, 15 v., kuul-
lut sisareltansa Elsalta samassa ky-
lässä.
Mikä toss' on?
Nika.
Mikä toss' on?
Xaka.
5 Mikä toss' on?
Nika.
Mikä toss' on?
Nika, j.n.e.
Mikä toss on?
io Piippa.
344
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Mikä Ben piipau päästä voin vei?
Hiiri vei pappilan uitan alle.
Missä se aitta?
Tuli poltti.
16 Missä se tuli';'
Vesi sammutti.
Missä sr vesi?
Härkä ryyppäs.
Missä se härkä?
bo I 'ii ukko tappo.
Missä sr punkko?
Seppä tako.
Missä se seppä?
Ilvppäs ikkunasta pihalle
25 ja meni aika kyytiä mäkeen.
1351. Lempäälä. Vihervaaran. 4309.
-13.
Näytetään sormia ja kysytään:
Mikä tää On? Nykä.
Mikä tää on? Näkä.
Mikä tää on? Piippa.
s Mikä sen piipan päästä voin vei?
Hiiri.
Minkä hän sen vei? Leppäsin
aitan alle.
Mikä sen aitan oli? Tuli pultti.
Mikä sen tulen oli? Vesi sammut h
Mikä sen veden oli? Härkä ryyp-
päs.
to Mikä sen härän oli? Puukko
tappo.
Mikä sen puukon <>li? Seppä tako.
Mikä sen sepän oli? Seppä hyp-
päs akkunasi ulos,
että kontit krojahti.
1352. Lempäälä Kvngelin n. 3*. —97.
Mika toi?
— Nykä.
Mikä toi?
— Näkä.
s Mikä toi?
— Piippu.
Mikä sen piipun piiasta voin vei?
Hiiri.
Missä se hiiri?
10 — Leppäsen aitan alla.
Missä se aitta''
Valkee sen poltti.
Missä se valkee?
- Vesi sen samutti.
15 Missä se vesi?
- Härkä sen ryyppäs.
Missä se härkä?
Niityllä se juoksi.
Missä se niitty?
20 — Vikate sen vilkkas
Missä se vikate?
Kuvasin sen kolkkas.
Missä se kovasin?
äijän vyön alla.
2r, Missä si' äijä?
Kannonpääss' istu.
Missä se kanto?
- Karhu sen raappi
Missä se karhu?
20 - Tuulta viiltämässä
maata polkemassa.
.inka ensin puhuu pukahtaa,
nauraa nakahtaa.
se nypitään selkäruorosta kanta-
päihin asti.
1353. Lempäälä. Perhon. 18* a. -07.
Äiti hoi,
Missä vc ui
Kl— a Söi.
Hiiri ja voi. 1353— 1354 a.
345
Missä kissa?
5 Aitan alla.
Missä aitta?
Tuli poltti.
Missä tuli?
Vesi s.miimitti.
io Missä vesi?
Härkä joi.
Missä härkä?
Kirves tappoi.
Missä kirves?
is Kannon nenässä.
Missä kanto?
Metsän perässä.
1354. Lempäälä. Lindqvist n. 118*.
—87.
Ahtiala. Suutarin tytär Lovisa,
71 v. vanha piika.
Keskustelu Leikki.
On kun ensin panee kaksi ihmistä
kumpikin toisen kätensä nyrkkiin
toinen toisensa päälle pitäin peuka-
losta kiini, joka jää niin toisen nyr-
kiin sisälle ja sitte toinen rupee kyse-
leen joka sormee järjestään aikain
alimmaisesta, jokaon pikku sormi näin
sanoin, kuin seuraa ia toinen vastaa
kysymyksiin, alkaa siis näin:
Kysymys: »Mikä toi on?
Vastaus: »Nykä»
Kys. Mikä toi on?
Vas, Näkä.
5 Kys. Mikä toi on?
Vas, Nykä.
Kys, Mikä toi on?
Vas, Xäkä.
Kys, Mikä toi on?
io Vas, Nykä.
Kys, Mikä toi on?
Vas, Näkä.
Kys, Mikä toi on?
Vas, Nykä.
15 Kys, Mikä toi on?
Vas, Näkä.
Nyt viimein tulee päälimmäinen
sormi, joka on peukalo.
Kys. Mikä toi on?
Vas, Ämmän piippu.
Kys, Mikä siitä voin vei?
20 Vas, »Hiiri kylän aitan alle.
Kys, Missä se aitta?
Vas, Valkee sen poltti.
Kys, Missä se valkee?
Vas, Vesi sen sammutti.
25 Kys, Missä se vesi?
Vas, Härkä sen ryyppäs.
Kys, Missä se Härkä?
Vas, Pyssy sen ampus.
Kys. Missä se Pyssy?
30 Vas, Seppä sen tako.
Kys. Missä se Seppä?
Vas, Yhdeksän meren takana,
Kilpi järvi kymmenes,
ja niin loppu se leikki, joka on hyvin
hauska.
1354 «. Tampere. Jussila K. V, n. 1.
—23.
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.
Tai, tai, Taipalen ämmä
katkasi Katilan vasikan hännän,
teki siitä kirnun männän.
Kirnusi kilon voita.
5 Missä se voi?
Kettu sen söi.
f
Missä se kettu?
Kirves sen tappoi.
346
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
kirves?
10 Kannon päässä.
Missä se kanto?
Tuli sen poltti.
.Missä se tuli?
Vesi Ben sammutti.
is Missä se vesi?
Malani maroiks.
Missä no marot?
Kurjet ne söi.
Missä ne kurjet?
20 Ne lensi kahdeksan virran
ja yhdeksän maan halki
ja laulu mennessänsä:
»kur luikkis, kur luikkis.
Ota kii, jos saat!»
1355. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n.71*
—04.
Aleks. Ah]gr6n, 71 v.
Entä voi.
Entäs voi?
Hiiri söi.
Kntäs hiiri?
Aitan alle liyppäs.
.-. Entäs aitta?
Tuli poltti.
Kntäs tuli?
Ves sammutti.
Entäs vesi?
io Härkä hörppäs.
Entäs härkä?
Karlin lappo.
Entäs karhu?
Mies ampu.
is Entäs mies?
Niitvl makaa.
Entäs niitty?
Viikate vipsas.
Entäs viikate?
20 Kannon päässä.
Kntäs kanto?
Toukka Söi.
Entäs toukka?
Kukko Qokkas.
•jr. Kntäs kukko?
Orrell makaa.
1356. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. U5.*
—06.
Entä voi.
Missä voi?
Kissa söi.
Entä kissa-
Aitan alla.
5 Entä aitta?
Tuli poltti.
Entä tuli?
Vesi sammutti.
Entä vesi?
io Härkä harppasi.
Missä härkä?
Niitulla.
Entä niittu?
Vikate viilsi.
te Missä vikate?
Kannon päässä.
Entä kanto?
Karhu repi.
Entä karhu?
20 Mies tappo.
Entä mies?
Haulas makaa.
1357. Eräjärvi. Tyyskä (3309) n. 13*
07.
Entä \oi?
Entä voi?
Hiiri söi.
Entäs hiiri?
Hiiri meni mettään. 135"— 1359.
347
Kissa tappoi.
6 Entäs kissa?
Aitan alla.
Entäs aitta?
Tuli poltti.
Entäs tuli?
lo Vesi sammutti.
Entäs vesi?
Härkä joi.
Entäs härkä?
NiitulT käy.
is Entäs niittu?
Vi kate vipsas.
Entäs vikate?
Kovasin koppas.
Entäs kovasin?
20 Kannon pääs.
Entäs kanto?
Karhu repi.
Entäs karhu?
Miäs tappo.
25 Entäs miä-'r
Hau las makaa.
1358. [ Parkano JRäisä K, n. 16.
M.p. Jalasjärvellä.
[Runon alkup. on tuutulaulua
-30.
■]
s Mihnä1 se voi on?
Kettu sen söi.
Mihnä se kettu?
Aittan alla.
Mihnä se aitta?
io Valkija sen poltti.
Mihnä se valkija?
\ esi sen sammutti.
Mihnä se vesi?
Härkä sen joi.
is Mihnä sr härkä?
Susi sen tappaa.
Mihnä se susi?
Kirves sen tappaa.
Mihnä sr kirves?
20 Kaukana kannonnenäs.
M ilma se kanto?
Toukat sen söi.
Mihnä ne toukat?
Linnut ne söi.
26 Mihnä ne linnut?
Yhdeksän meren takana.
Vehrijäisen kiven alla.
Hiiri meni mettään.
1359. Eura. Saarimaa n. 493. — 09.
M.p. Laitilassa.
Hiir men meMäni^
pikku kelkka hännäs.
Tuli kissa vasta.
kysy: mihes mene?
5 - Menem^puita poikkima
ja isso tammi tappama.
- Jos tule susi vasta?
- Kyll mnää mene maa ali.
— (Tavalliseen tapaan.)
— Mist se valkone lehm sitä saa1?
io — Syä ruaho.
— Mist se sitä ruaho saa?
- Kirkkaast mättäst,
makkiasl mättäst,
taivaan^köökin^tyttärelt.
1358. ' Säkeissä 5—27 on kk:ssa pieni alkukirjain.
1359.
(voita).
348
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1360. Port. Sandholm n. 1. —90.
lltiri ja Kulti.
Hiiri meni metsäin
pieni kirves kelkassa.
Katti tuli rastaan
Ja1 kysyi minkäs menet?
. Menen puitani puimiinaan
Halkojani hakkaamaan.
Muutt' jos puu kaatuu päälles?
Menen puun juurelle.
Mitäs syöt jos nälkä tuleepi?
io Minä syön puun kuorii.
Mutt' jos vattas paisuu?
PuskOn neulasella.
Mutt' jos veri tullee.
Voitelen voikosella.
is Mistäs sitä saat?
Vanhan ämmän vakkasesta,
Mistä vanha ämmä sitä saa?
Nuoren lehmän mämmistä.
Mistä nuori lehmä sitä saa?
20 Metsästä, mättään juuresta.
Missä on se mätäs?
Valkea sen poltti.
Missä se valkea on?
Vesi sen sammutti.
B5 Missä se vesi on?
Härkä sen ryyppäs*.
Missä se härkä on?
Puukko sen tappoi.
Missä se puukko on?
so Vanhan äijän tupessa.
Missä se äijä on?
Turun linnaan se vietiin pois.
1361. Noormarkku. Ollinon n. 607.
89.
Hiiri meni mettää
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
I 361 ' ka i t.i.ni : kannan.
Pikkunen kelkka peräsä,
Pikkunen kirves kelkasa.
Katti istu kannoin pääsä,
5 Kysy. minkäs menet
Pikkune hiiri parka?
Puitani purkamaa.
Aidaksiani särkemää.
Entä jos puu kaatuu päälläs?
io Kyllä mä karraan1 aidar rakkoo.
Kntä jos tullee nälkä?
Kyllä mä pureskelen) puujjuuria
Entä jos vattas paisuu?
Kyllä mä piiskoin puskomella.
15 Entä jos tullee veri?
Kyllä mä voitelev voilla.
Mistäs sitä voita saat?
Vanhan ämmäv vakkasesta.
Mistäs vanha ämmä saa?
so Nuarel lehmän ounnusista.
Mistä nuari lehmä saa?
Vihriäisestä mättäästä.
M isä se mätäs o?
Vikahde sen niitti.
_•:, Misä se vikahde o?
Kovasi se kulutti.
M isä se kovasin o?
Jokkee se putos.
Misä se joki o?
so Härraat sej joivat.
Misä ne harräät o?
Miähel ae tappo.
Misä ne miähel o?
Kauraa kylvämäs'.
16 Misä se kaura 0?
Korpit ne söivät.
Misä ne korpit?
rypp&s : ryyppäs.
Hiiri meni mettään. 1361 — 1362.
349
Viiden kymmenenä meren takana:
Of kii. jos saat!
1362. Merikarvia. Romppanen n. 1.
—89.
A. htorunoja.
[Loppupuoli — Kuulin kurjen kul-
lertavan — Neljän neidon runoa.]
Hiiri meni metsään
Pikkunen kelkka perästä,
rikkunen kirves kelkas'.
Katti istui kannon pääs'.
5 Kysyi: »Minkäs1 menet?»
».Menm tänne puitani puimaan
Ja kataviani hakkaamaan.»
»Entä jos puu kaatuu päällesi?»
»Kylki mä mainin n maan rakoon.»
io »Entä jos sun tulee nälkä?»
»Kyllä mä kuihin katavan juuria.»
»Entä jos vatsaa' paisuu?
»Kyllä mä puskon naskalilla.»
»Entä jos veri juoksee?»
is »Kyllä mä voitelen voikkusella.»
»Mistä sitä voikkusta saat?»
»Vanhan ämmän vakkasesta,
Nuoren lehmän nunnusesta,
Viherijäisestä metsästä.»
20 Menin minä metsään,
Kuulin siellä kurjen kullertavan.
Heinäsirkan kellertävän.
Panin minä kultaset suitset kur-
jen suuhun.
Ajoin pitkin vaskista vajaa,
25 Kultasta kujaa;
Ajoin kurjen vajan alle,
Panin silppuja eteen,
Eipä tämä näitä syönyt.
Panin kauroja eteen.
30 Eipä tämä näitäkään syönyt.
Panin sniuja eleen,
Näitäpä tämä oissuttel ja Hassut-
teli.
Viiden, kuuden viikon päästä
Panin minä Maisan, Kaisan lyp-
sämään,
35 Eipä tämä nisiä löytänytkään.
Menin minä itse viiden, kuuden
viikon päästä,
Löysin tämän nisät.
Lypsin kiuluuni.
Kaadoin sitten pyttyyni.
40 Täyttipä kiulu pyttyni,
Kaadoin sitten saaviini,
Täyttipä pytty saavini.
Juotin pikkusen vasikan,
Panin lopun lautaselle.
45 Hiiri tuli ja maistoi vähän.
Rotta tuli ja maistoi paljon,
Katti tuli ja kahmas' kaikki.
Emäntä koukun loukosta,
Väärän puun pesän edestä,
su Kaappas' kattia päähän.
Katti sanoi: »Älä1 vaan minua
lyö,
Taikka minä huudan niin,
Että huutoni kuuluu ympärin
maailmaa
Ja poruni Pohjan Tornioon.»
55 Sielläpä leipiä leivottiin
Ja voita sekaan seulottiin.
Mikä tuolia kaukana merellä
näkyy?
Yksi koria luoto.
Mikä sen luodon keskellä nä-
kyy?
6o Yksi koria tupa.
1362. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
350
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja
Mikä sen tuvan keskellä n;i ky \ v
Neljä neitsykäistä.
Yksi kutoo kultavyötä.
Toinen lavasee lattiaa,
Gi Kolmas lullaa lasta.
Neljäs istuu aitan ikkunalla
Ja murehtii vanhinta vel|j|eänsä.
Joka on nuoraa joutunut laivan
haltijaks'.
lluus kuus torvea
70 Puhaltaa ylös ilmaan.
Kaikki kutut menee metsään.
Isäntä käveli keppinsä kanssa,
Löi minun parhaan kuttuni kuo-
liaaks".
Löysin minä tuohiskäivärän,
75 Pistin valkeen isännän ladon nurk
kaan.
Lato se rupes' palamaan.
Minä se Lähdin karaamaan.
Karasin Bitten Lullukalliolle,
Lullasin siellä tarpeekseni. -
so Yksi kello-lehmä tuli hukkaan.
Jonka nimi oli Kukka-.
Kuusi käski kuulustella.
Haapa kä-ki hakee.
Keto kiiski leikitellä,
85 Koivu lupas' ehtoolla selkään.
1363. Siikainen. Lindqvist Terttu,
n. 1.S0.
Otamo. Fiina Koivumiiki. 76 v.
Lastenloru.
Hiiri meni mettään
pikku kelkka peräs,
pikku kirves kelkas.
Kisu tuli vastaa
- k ukk;i : A.
1 Säkeissä 5, -, ■>, r. ■::. '.m;.
5 Kysy1: »minkäs menet?»
»Menen puitani punomaan,
Halkojani hakkaamaan.»
»Entäs jos pnn kaatuu päälles,
Minkäs sitte menet?»
io »Menen maarrakoo.»
»Kntäs jos tulee nälkä?»
■■M ön sitte santaa.»
»Entäs jos vattas paisuu?»
»Pistelen nirpin parpin neula-
silla.»
lb -Kntäs jos tulee veri?»
»Voitelen voi voikkusella.»
»Mistäs sitä voikkusta saa?»
»Nuaren lehmän nunnusista.»
»Mistäs sitä sinne tulee?»
■io »Viimaisesta mät8äästä[l]»
»Missä se vihriäineii mätäs on?»
»Vikates sen niitti.»
»Misäs se vikates on?»
»Tallin aitan alla.»
25 »Misäs se aitta on?»
»Valkee Ben poltti.»
»Misäs se valakee on?»
»Vesi sen sammutti.»
»Misä se vesi on?»
30 Pikku härkä sen ryyppää.»
Misäs se pikku härkä on?»
»Pikku miäs sen tappo.»
»Misäs se pikku miäs on?»
►Se on nipposten napposten
nisumaata kylväma-
1364. Siikaim n. Lindqvist Terttu,
n. 2. -30.
Otamo. Vanhatalon emännältä, n.
35 v.
28, 30, 32 on pieni alkukirjain.
Hiiri meni mettään. 1364—1366.
351
Lastenloru.
Pikku miäs meni mettään
katti istu kannon pääs,
kysy: »minkäs menet?»
»Menen puitani purkamaan,
5 airaksiani karsimaan.»
»Jos puu kaatuu päälles?»
»Menen puun juurelle».
»Jos tulee1 nälkä?»
»Syän santaa.»
io »Jos paisun vattas?»
»Puhkon neulalla.»
»Jos2 tulee veri?»
»Voitelen voikkosella.»
»Mistäs sitä voita saat?»
15 »Vanhan lehmän tunnusista»
»Mistä vanha lehmä saa?»
»Vihreästä mättähästä.»
»Misäs se vihriäinen mätäs on?»
»Vika 1 rs sen niitti.»
20 Misäs se vikates?»
»Kovasin sen kulutti.»
»Misäs se kovasin on?»
»Se putos jokee.»
»M isä se joki on?»
aa »Härkä sen ryyppäs.»
»Misä se härkä on?»
»Veitti sen tappo.»
»Misä se veitti on?»
»Se on pikkumiähen vyällä,
30 taivaan nummerolla
nisumaita kylvämäs.»
1365. Oripää. Vihervaara n. 2362.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
h i Iltalaulu.
»Hiirulainen, haarulainen, mi-
lics menet?»
»Menen mettään puitani puke-
maan,
halvojani hakkaamaan.»
»Mutt jos kaattuu puu päälles?»
.-. »Kyll mä kairaan katavan alle.»
»Mutt jos tullee nälkä?»
»Kyll mä karrutan katavanjuur-
ta.»
»Mutt jos vattas paisuu?»
»Kyll mä trohin neulasella.»
io »Mutt jos tullee veri?»
»Kyll mä voitelen voikkusella.»
»Mistäs sitä voiretta saat?»
»Vanhan ämmän vakkasesta.»
»Mistäs vanha ämmä sitä saa?»
is »Nuaren lehmän tisuista.»
»Mistäs nuari lehmä sitä saa?»
»Tuareesta mättäästä.»
»Misäs se mätäs on?»
»Äijä sen niitti.»
20 »Misäs se äijä on?»
»Se on kauroja kylvämäsä.»
»Misäs kaurat?»
»Linnut söivät.»
»Misäs linnut?»
86 »Alonen kymmenen virstan pääsä
lentämäsä.»
1366. Loimaa. Tallgren n. 19. — 14.
Maria Tuominen, 57 v. M.p. Maa-
riassa.
Hiiri meni mettään,
Oli kirves kelkass.
3133. « |puu|tulee : t. — 2 Säkeissä 12—13, 15, 19, 23, 25, 27—29 on pieni alku-
kirjain.
352
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Kirs'sa istui kannon päässä,
Kulta plari1 suun edessä.
i Kissa kysyi:
Kunk.is2 menet hiiri rakka?
Menen puita poimimaan,
[ssoo tammee tappamaan.
Kissa sanoi:
10 Jos sun kaatuu puu päälles?
lluri sanoi:
K\ l mä menes maan alle.
Kissa sanoi:
Jos sun tulee nälkä?
15 Hiiri sanoi:
Kyl mä karruta n katajan3 (ja
puun) juurii.
Kissa kysyi:
Jos sun tulee jano?
Hiiri sanoi:
20 Kyl mä mene meren rantaan
Kissa kysyi:
Jos sun paisuu1 vattas?
Hiiri sanoi:
Ky] mä pistän tikkuneulal.
25 Kissa sanoi:
Jos sun tulee veri?
Hiiri sanoi:
Kyl mä voitelen voikkosella.
1367. Loimaa. 1'ihrrraara n. 4477.
—13.
Karoliina 1'uisto. 72 v.
Hiiri meni mettään
Pikku kelkka peräsä
Piku kirves kelkasa.
Kissa istu kiven päällä
5 Kysy: »Mihes1 menet hiiri rukka?»
i 166 ' yi. lyijyk.? — • Säki
pieni alkukirjain. —* kataja|a| : katajan
136 ' kk:ssa pieni alkukirjain. -
»Menen lantani pinnoomaan.
Lastujani latomaan.»
»Häntää jos kaatuu pun päälles?»
»Kyll mä malirun maan rakkoon.»
io ».Mutia jos tulee nälkä?»
»Kyll mä kumitan kuusen juurta.
Kairuttclen katuvan juurta.»
»HäntäS ko' paisuu vattas?»
»K\ 11- ma tikon neulasilla.»
ie »Mutta jos tulee veri?»
»Minä voitelen voikkosella.»
»Mistäs sen voikkosen saat?»
»Vanhan muarin vakkasesta.»
»Mistäs vanha muari sen saa?»
so »Nuaren lehmän nisästä.»
»Mistäs nuari lehmä sen saa?»
»Ihanasta mättäästä.»
1368. Alastaro. Vihervaara n. 2463.
—11.
Vritsanoja. Fredrika Friman, 60 v.
Kuullut Loimaalla.
Hiiri meni linttaan.
Pikkanen kelkka peräsä.
Katti istu kannon pääsä,
Kysy: »mihes menet'»
b »Menen puitani poimimaan.
Halvojani hakkaamaan.»
»Entäs, jos nälkä tulee-»
»Kyllä mä karrutan katavan-
juurta.»
»Entäs, jo- vattas paisuu?»
lo -Kyllä mii pistän neulasella.»
»Kntäs. jos veri tullee?»
»Kyllä mä voitelen \ oikkosella .»
s. 10, L2, 14, 16, I», 20, 22, 24, 26, 28 on
— * pasuu : paisuu.
»Kylliä K
Hiiri meni mettään. 1360 — 1371.
353
1369. Alastaro. Vihervaara n. 2451.
il.
Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.
Pikku hiiri meni mettään,
Pikku kolkka peräsä
Ja pikku kirves kelkasa.
Kitti istu kannon pääs.
e Kysy: »kunkas menet?»
»Menen puitani pukemaan,
Kaunojani nalkkimaan.»
»Häntäs kon kaatuu puu pääl-
les?»
»Ivy 11 mä menen maan rakkoon.»
io »Eikös siäla vattas paisu?»
»Kyll mä pistelen neulasella.»
»Eikös sitten veri tule?»
»Kyll niinä voitelen voikkosella.»
»Mistäs sen voikkosen saat?»
15 »Xuaren lehmän tisseistä.
Vanhan ämmän vakkasesta.»
1370. Alastaro. Vihervaara n. 2442.
—11.
Sikilä. Vilho Vieno, 'i5 v.
Pikku hiiri mettään meni,
Pikkuset rattaat peräsä.
Pikku kirves rattaliiilla.
Katti istu kannon pääsä.
s Mihes menet, pikkuhiiri?
Halvojani hakkaamaan.
Puitani punnittemmaan,
Eikös puu päälles kaaru?
Kyll mä mahrun maan alle.
io Eikös siälä nälkä tule?
Kyll mä kaivan katavanjuurta.
Eikös siitä vattas paisu?
Kyll mä tikon neulasilla.
1370. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Eikös sitten veri tule?
is Kyll mä voitelen voikkosella.
Mistä> sitä voikkosta saat?
Vanhan ämmiin vakkasesta,
Nuaren Lehmän 1\ ps} ksestä.
Mistäs nuari lehmä saa?
20 Kirkkaan mättään päästä.
Mistäs mätäs sitä saa?
Taivaan ilopiikalta.
Mistäs ilopiika sitä saa?
Se. kon un kaikki luanu,
25 Tuliosansa1 tähän mailmaan
tuanu.
1371. Ahistaro. Vihervaara n. 2441.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Hiiri meni mettään,
Piani kelkka peräsä,
Piäni kirves kelkasa.
Kissa tuli vastaan.
s Kysy: »mihes menet?»
»Menen puitani puinimaan,
Havojani hakkaamaan.»
»Häntäs kon puu kaatuu pääl-
les?»
»Kyll mä menen airan alle.»
io »Häntäs kon aita kaatuu?»
»Kyll mä mahrun maan alle.»
»Häntäs kon vattas paisuu?»
»Kyll mä pistän neulasilla.»
»Entäs kon tullee veriv»
15 »Kyll mä voitelen voikkosella.»
»Mistäs sitä voiretta saat'^»
»Vanhan ämmän vakkasesta.»
»Mistäs vanha ämmä saa?»
»Xuaren lehmän ni>i>tä.»
23
354
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
20 »Mistäs nuari lehmä saapi?»
»Heleästä heinän päästä,
Kukan keltavan1 nenästä,
Kaunihin kanervan päästä.*
1372. Huittinen. Saarelainen n. 53.
—17.
Rustaava Alho.
Pikku kuri.
Pikku hiiri meni mettään,
Pikku kirves kelkkasessa.
Katti istu kannon pääsä,
Sano, kunkas menel hiiri?
s Menen puitani poimimaan,
I lavojani1 hakkaamaan.
Mutta jos pun päällesi kaatuu?
Kyllä mä työnnän maan rakoon.
Mutta jos tulee nälkä?
io Kyllä mä syäna santaa.
.Mutta jos vattas paisuu?
Kyllä mä puskun neulasilla.
Mutta jos veri tullee?
K > 11. i mä voitelen voikkosella.
15 Mistäs sitä voita saat'.-'
Vanhan ämmän vakkasesta.
Mistä vanha ämmän Baa?
Nuoren lehmän naimisista.
Mistä nuori lehmä saa?
Bo Viheliäisen mättään päästä.
Misä on se mätäs?
Vikahde sen niitti,
Misä "n se vikahre?
Kovasin sen kuluin.
Misä on se kovasin?
•Aitan alla.
Missä on sr aitta?*
Tuli sen poltti.
Misä on sr tuli?
bo Wsi sen sammutti.
Misä on se vesi?
Il.ii kä sen ryyppäs.
Misä on se härkä?
Miäs3 sen ampui.
ss Misä on so niiäs?
Kauroja kylvää.
Misä on ne kaurat?
Kurjet ne noukki4.
Misä on no kurjet?
oi Kolmen meren takana.
1373. Punkalaidun. Kotikoskin. 464.
17 , 09.
Pikku hiiri.
( Kertojan sanoilla.)
Pikku hiiri mettään meni,
Tikku kelkkailen peräsä.
Pikku kirves kelkkasesa.
Katti istu kannon pääsä.
s Kysy: »Mihin1 menet pikku hiiri?»
»Menen puitani pylkistelleen',
Halkojani halkistelleen8.»
»Mutta jos pUU päälles kaatuu-»
•K\ ll.iiu.i joudun4 maan rakkoon.»
Mutta jos nälkä tulleepi?»
»K\ Iki ma kalvan kalavati juurta.»
»Häntäs Bitte, joa vattas paisuu?*
• Kvlläina trohin neulasella.»
»Häntäs sitte, jos veri tullei
i.-. »Kyiiäiuä voitelen voikkosella.»
»Mistäs sitä voikkosta Baapi?»
l. » ai. (keltava keltainen).
13T^. ' kk:ssa pieni alkukirjain. ' sy|ö|n : syön. -*Mi|i - Miös. — * kk:ssa
euraa : \li>;i on kaurat
i:i::t. ' kk>>.i pieni alkukirjain. — * pylkistel|een : pylkistelfeen. — • halki
|leen| : halkistelleen. — *yl. [jou](r)[unj.
lliiii meni mettään 13 3
::,:,
»Nuoren »Kirjasen» nunnusesta.»
»Mistäs nuori »Kirjanen» saapi?»
»Ketunleivän kengän6 alta.»
»o »Mistäs Ketunleipä saapi?»
••Karhun mättähästä8.»
1374. Harjavalta, Ruusunen n. 91.
—03.
Uurru mettään meno.
Hiiri meni mettään
Pikku kelkka perässä.
Pieni kirves kelkassa.
Katti istui kannon pääs
b Kysyi: »Mihes1 menet?»
»Menen puitani poimimaan,
Issoo taminee tappamaan.»
»Mut jos puu päälles puttoo?»
»Kyl mää mahrum maar rakkoo.»
io »Mut jos tullee nälkä?»
»Kyllä mä syän santaa.»
»Mut jos paisuu vattas?»
»Kyl mää puskon neulasella.»
»Mut jos tullee veri?»
ia »Kyllä mä voitelen voilla.»
»Mistäs hiiri vei! a saa?»
»Vanhan ämmän vakasta.»
»Mistän vanha ämmä saa?»
»Nuoren lehmiin nuunusesta.»
20 »Mistäs nuori lehmä saa?»
»Niitun kauniisi mättähästä.»
1375. Harjavalta. Ruusunen n. 92.
—03.
toisinto.
Hiiri mennee mettään
Piäni kelkka perässä.
1'iäui kirves kelkasessa.
Kissa istui kannun pääsä
5 Kysyi: »Mihes menet?»
»Meneen puitani kaatamaan,
Nsuo tammee tappamaan.»
»Häntäs1 pun pääläs puttoo?»
»Kyl mää menen juuren alle.»
io »Häntäs tulle nälkä?»
»Karrutan koivun kuarusia.»
»Häntäs paisuu vattas?»
»Kylki mä pistän neulasella.»
»Häntäs tulle veri?»
15 »Voitelen tuareella voitusella.»
Mistäs sinä voita saat?»
»Vanhan ämmän roppisesta.»
»Mistä sitää vanha ämmä saa?»
»Nuarel lehmän nunnusesta.»
20 »Mistäs nuari lehmä saa?»
»Vihrijäisestä mättähäästä.»
1376. Kokemäki. Santavirta n. 60.
—03.
Säpila. Amanda Sillanpää, 40 v.
II iiri ja Kulti.
Hiiri meni mettään.
Pieni kelkka perässä.
Katti istui kannun päässä.
»Kunkas menet hiirulainen?»
s »Menen puitani poimimaan,
Halvojani hakkaamaan.»
»Mutta jos puu päälles kaatuu?»
»Kyllä mä mahdun maan rak-
koon.»
»Mutta jos tullee nälkä?»
io »Kyllä mä karrutan kalajan juur-
ta.»
•yi. [ken, k [än]. — 6 yi (sammal)[mättähästä.]
1374. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1375 ' Entäs jos. Mp.huom.
356
\ iihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
»Mutta jos paisuu vatia-
■Kyllä mä puakon neulaisella.»
»Mutta jos tullee veri?»
»Kyllä mä voitelen voikkoisella.»
is »Mistäs^ sitä voita saat0'*
»Nuoren lehmän mammasta.»
»Mistä nuori lehmä sitä saa?»
»Viheliäisistä mättämistä.»
»Misä se mätäs on?»
20 »Vikahde sen niitti.»
»Misä se vikahde on?»
»Kovasin sen kulutti.»
»Misä se kovasin on?»
»Vetteen se heitettiin.»
25 »Misä se vesi on?»
»llärräät sen joi.»
»Misä ne härräät on?»
»Miehet ne tappo.»
»Misä ne miehet on?»
30 »Kauraa leikkaamassa.»
»Misä ne kaurat on?»
»Kurjet ne söi.»
»Misä ne kurjet on?»
»Yhdeksänkymmenen meren ta-
kana.»
1377. Kokemäki. Lempainen n. 9.
-Vi 04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kissa ja hiiri.
Pikku hiiri metsään meni
Tinakirves kelkassa.
Kissa kysyi kannon päästä:
Minne menet, hiiri?
5 Lähden puitani poimimahan
Haikujani hakkaamaan.
Mutta jos puu päällesi kaatuu?
Minä mahdun maan rakoon.
Mutta jos nälkä tulisi?
io Kyllä mä karrutan katajan kuo-
ria.
Mutta jos vatsaa paisuu?
Kyllä mä pistän neulasella.
Muita jospa >al luu-
Kyliä mä voitelen voikkoseUa,
16 Sivelen sianlihalla.
Mistä sitä VOita saat?
Vanhan ämmän vakkasesta,
Nuoren lehmän männeistä.
Mistä nuori lehmä saapi-
so Heleästä mättähästä,
Kaunihilta kankahalta.
Missä se mätäs on?
Vikahte sen niitti.
Missä se vikahte on?
25 Kovasin sen kulutti.
Missä se kovasin on?
Veteen se putosi.
Missä se vesi on?
Härät sen joi.
30 Missä ne härät on?
Miehet ne tappoi.
Missä ne miehet on?
Kauroja niittämässä.
Missä ne kaurat on?
35 Kurjet ne söi.
Mis[s]ä ne kurjet on?
Ne lenteli ympäri mailmaa.
Of kiin' jos saat!
1378. Kokemäki. Kujanpää n. 21.
-7i 21.
lauma llakanpää, 45 v.
Hiiri meni mettään
pieni kirves kelkassa.
Katti kysy aidan päältä:
»Mihin1 Mnä menet?»
13T8. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — - Kymm|ä|nen : Kymmenen.
Hiiri meni mettään. 1378—1380.
357
5 Menen puitani poimimaan,
halkojani hakkaa maan».
»Mutt' jos kaatuu puu päälles?»
»Kyllä mä menen maan rakoon.»
»Mutt' jos tulee nälkä?»
io »Kyllä mä kraaputan katajan
juurta.»
»Mutt' jos paisuu vattas?»
»Kyllä mä puskon neulasilla.»
»Mutt' jos tullee verta?»
»Kyllä mä voitelen voipusella.»
15 »Mistäs sitä voipusta saat?»
»Vanhan ämmän vakkasrsta.»
»Mistä vanha ämmä sitä saa?»
»Nuoren1 lehmän nisistä.»
»Mistä nuori lehmä saa?»
20 »Kirkkaasta mättäästä.»
»Missä se mätäs on?»
»Viikate sen niitti.»
»Missä se viikate on?»
»Kovasin sen kulutti.»
_ , -Missä se kovasin on?»
»Vetteen se pitos.»
»Missä se vesi on?»
»Härjät sen ryyppäs.»
»Missä ne härjät on?»
30 »Kaurakylvöllä.»
»Missä ne kaurat on?»
»Kurjet ne söi.»
»Missä ne kurjet on?»
»Kymmenen2 virstan päässä len-
tää ja laulaa,
35 eikk' ole päätä eikä kaulaa,
ota kii jos saat!»
1379. K iikka. Numminen n. 429.
—17.
Hiiri meni metsään
pieni kelkka perässä,
pieni kirves kelkkasessa.
Kissa kysyy kannon päästä:
s Minne sinä hiiri parka, menet?
Menen puita purkamaan,
aidaksia särkemään.
Entä jos puu päälles kaatuu.
Minä juoksen juuren alle.
io Vaan jos nälkä näppäsevi.
Syönpä koivun kuorusia.
Vaan jos turpuu mahasi.
Minä pistän neulasella.
Mutta jos verta vuotaapi.
15 Minä voitelen voinsulalla.
Viistä pieni hiiri voita saa?
Vanhan ämmän vakkasesta.
Mistä vanha ämmä saa?
Nuoren lehmän nännäsistä.
»o Mistä nuori lehmä saa?
Helevästä heinänpäästä,
keltakukan nenästä,
kauniin kanervan päästä.
1380. Tyrvää. Pakula V. V, n. 58.
-27/325-
Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut Vappu Silvanderilta.
Pikku hiiri meni mettään
pikku kelkkanen peräsä ja
pikku kirves kelkkasesa.
Katti istu kannon pääsä
5 ja kysy: »Minkäs menet, hiiri
rukka?»
»Menen mettään puitani pinoo-
mahan
ja halkojani hakkaamahan.»
»Mutta jos tulee nälkä?»
3".S
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
»Kyllä karskutan katajan juur-
ta.»
10 »Mutta jos vnttas turpoo?»
»Kyllä pistän neulasella.»
».Mutta jos tulee veri?»
»Kyllä voidao voikkosella.»
»Mistäs hiiri voita saa?»
15 »Nuaren lehmän aännisestä.»
»Mistäs nuari lehmä saa?»
»Heleästä heinän päästä.»
1381. Tyrvää. Pakula I'. 1". n. 77.
-"/s 12.
Miina Forsblom, 84 v. Kotoisin
Lohjan Vendelästä.
Hiiri meni mekään1
pikkuset rattaat nannaa
ja kirves kainlosa.
»Millin menet, hiiri raukka?»
5 »Tänne menen, katti raukka.
Sundion kirkon seinäpuita,
Maaiian kirkon malkapuita.»
»Mul jos sul tul* aälkä?»
»Kruaputan kuivun juurta,
10 kr'a'aputan katavan juurta.»
»Mut jos sul tul jano?»
»Juan mä karjan askeleist.»
»Mu! jos sun va##as4 paisuu?»
»lw 1 mä pistelen neulaisten kans5.»
15 ».lus veri rupee juaksemaan?»
»Kyl mä voitelen voitein kans.»
»Mistäs gaal voiteit?»
»Vanhan muijan pytöist.»
»Mistäs vanha muija saap?»
20 »Kuarest lehmäst.»
»Mistäs niiar lehmä saap?»
»Ihanaisesi mättääst.»
»Missä On m' ihanainen mäti
»Vikate Ben kulutti.»
25 «MiN.ist on se vi ka t>
»Kovasin sen kulutti.»
»Misäs on m- kovasin?»
»Pahnalatoon paiskattiin.»
»Misäs on se pahnalato?»
30 »Hiiivt sen tuiskais.»
»Misäs on ne hiiret?»
»Kiss;i ne naukkas.»
1382. Tyrvää. AKUtedl /e 25. ^ ,03.
Peukalomäki. Anna Nyman, 75
Tuutulaulu.
Pikku hiiri meni mettään
Tikku kelkknuen perässä,
Pikku kirves kelkkasessa.
Katti istu kannon päässä,
d Rupes kohta kyselemään:
»Minkäs menet . hiiriparka?»
»Käyn puitani pinoilemaan,
Halkojani hakkailemaan.»
»Entäs kon puu päälles' kaa-
tuu?»
m »Kyllä mä inahJun maan rak-
koon.»
»Mutta jos aälkä näppäsevi?»
»Kyllä mä karskilta n katajan
juurta.»
»Mutta jos vattas paisuu?»
»Kyllä mä närpin neulasella.»
15 »Mutta jos verta vuotaa?»
»Kyllä mä voitelen voikkosella.»
»Mistäs sen voikkosenkin saat?»
»Vanhan ämmän vakkasesta.»
»Mistä vanha ämmä saapi?»
m »Nuaren lehmän uunillisesta.»
1381. ' yi. (messään
(vassas). — •" k;i .> s : kans.
— * Ikainalcis : kai"los. — n svil I tul II: s. t.
vi.
lliiii meni mettään. 1382—1385.
359
»Mistä nuari lehmä saapi?»
»Viimaisesta mättäästä.»
»Mistä vilinä mätäs saa?»
»Pitkän pilven tyttäreltä.»
1383. Tyrvää. Vihervaara n. 303. —09.
Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny-
gärd, 45 V.
Kehtolaulu.
Pikku hiiri meni mettään,
Piäni1 kelkkailen peräsä,
Kani1 kirves kelkkasesa.
Katti istu kannun pääsä, kysy:
5 »Minkäs1 menet hiirulainen?»
»Menen mettään puitani hak-
kailemaan, pinoilemaan.»
»Mutta jos puu päälles kaatuu?»
»Kyllä mä juaksen juuren alle.»
»Mutta jos nälkä tulee?»
io »Kyllä mä kurrutan kuusen juur-
ta, karrutan katajan juurta.»
»Mutta jos vattas paisuu?»
»Kyllä mä pistän neulasella.»
»Mutta jos veri tulee?»
»Kyllä mä voiran voikkosella.»
is »Mistäs hiiri voita saapi?»
»Vanhan mummun vakkasesta.»
»Mistäs vanha mummu saapi?»
»Nuaren lehmän naimisesta.»
»Mistäs nuari lehmä saapi?»
20 »Heleästä heinän päästä,
Keltasen1 kukan nenästä,
Kaunihin1 kanervan päästä.»
1384. Iliinimil, ■iin">. Nyberg Vivi, n.
16. —12.
Kyröskoski. Kustaava Pihlaja, 74v.
Hiiri meni mettään
pikku kelkkailen perässä,
pikku kirves kelkkasessa.
Kaiu tuli vastaan, kysyi:
s Milikäs kuliani menet?
Menen puitani kokoon, hakojani
hakkaan.
Mutta kun puu päälles kaatuu?
Kiekahdan kiven juureen.
Mutta kun nälkä tulee?
io Karrutan kalajan juurta.
Mutta kun vattas paisuu?
Pistän silloin neulasella.
Mutta kun kipeetä tekee?
Voitelen voikkusella.
15 Mistäs1 sitä saat?
Nuoren lehmän ninnisestä,
ja vanhan ämmän vakkasesta.
Mistäs sitä sinne tulee?
Vihriäisestä mättäästä,
20 kehästä heinän päästä.
1385. Jämijärvi. Välisalo n. 19. —
"/12 02.
Maria Välisalo, 23 v.
Hiiri meni metsään.
Hiiri meni metteen, pieni kelkka
peräs.
Katti istui kannon nenäs ja kysyi:
Minne menet hiiri raukka?
Tänne menen, tuomiokirkon
tukkipuita,
5 Maariakirkon malkapuita.
Mutta jos kaatuu puu peelles?
Pakenen maan alle.
Entä jos tulee nälkä?
Kaivelen katajan juuria.
io Entä jos vattas paisuu?
1383. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1384. l M|u|tas : Mistäs.
360
Viihdytyslauhlja ja muita lasten runoja.
Pisteleil tilkin t Tukin neulasilla.
Mutt;i jos tulee veri?
Voitelen voikkusella.
Mistä sitä voikkusta saat?
ie Vanhan ämmän vakkasesta.
Mistä sitä vanhan ämmän vakka-
seen on t ullut?
Nuoren lehmän nunnuscsta.
Mistä sitä nuoren lehmän nunnu-
seen on tullut?
Ihanasta mättähästä.
20 Misä se ihana matas[!] nyt on?
Vikates sen vei.
Misä se vikates on?
Haisti sen söi.
Misä se haisti on?
Valkee sen poltti.
Misä se valkee on?
Vesi sen sammutti.
Misä se vesi nyt on?
Yksi musta miäs sen ryyppäs.
8o Misä se miäs on?
Yhdeksän kahdeksan meren
takana.
Mitä se siellä tekee?
Ohria ottaa, nisuja niittee,
kauroja kattaa.
1385 a. Ikaalinen. Salava Anna-
Kaarina, n. 18. — 31.
Iso-Röyhiö.
I Iin' meni metf&n,
pikkukelekkane(n) perän,
meni pun alle, sev^vatta paisu,
se sai lehcmältä voita
5 ja voiteli sitä voikkosella.
1386. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n. 38.— * U 24.
Pikku hiiri meni mettään
Pikku1 kelkka peräsä, pikku kir-
ves kelkasa,
Katti istu kannon pääsä. kysy:
Kunkas1 menet hiiri rankka?
s Menen puitani poimimaan, halvo-
jani hakkaamaan.
Mutta jos puu päälles kaatun?
Kyllä mä mahdun maan rakkoon
Mutta jos tullee nälkä?
Kyllä mä karskutan katavan
juurta, syön koivun pintaa.
io Mutta jos vattas paisuu?
Kyllä mä trohon neulasella.
Mutta jos tullee veri?
Kylki mä voitelen voikkosella,
sivelen sianlihalla
Mistä sinä voikkosta saat?
is Vanlian ämmän vakkasesta.
Mistä vanha ämmä sitä saa?
Nuoren kirjaksen vattasta.
Mistä nuori kirjas sitä saa?
Vihriäisestä mättäästä,
to Misä se vihriäinen mätäs on?
Vikahde sen niitti.
Misä se vikalnl f-
Kovasin sen kulutti.
Misä se kovasin on?
26 Vettccn se putos.
Misä se vesi on?
ii.M ka Ben i> yppas.
Misä se härkä on?
Mies sen ampu.
80 Misä se mies on?
1385a. * kk:ssa pieni alkukirj.
L388. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Hiiri meni mettään. 1386 — 1388.
361
Kauroja kylvämäsä.
Misä ne kaurat on?
Punasenmeren takana.
1387. Kuriin. Paldani n. 94. — 52.
Hiiri meni mettään.
Hiiri meni mettään,
Katti istu kannolla1,
Minkäs hiiri menee?
Tänne menen mettään,
s Mitä hiiri mettäs'?
Hakkaan Maarian kirkon malka-
puita.
Tuomio kirkon tukkipuita.
Muttakun kaatuu päälles puu?
Niin menen maan rakoon.
io Milläs siellä elät?
Järsin puun juuria.
Matta kun vattas paisuu?
>\ ön silkkisen, salkkisen neula-
sia,
Mutta kun tulee verta?
is Voikkosella voitelen.
Mistä sitä voikkosta saat?
Vanhan ämmän pyttysestä.
Mistä sitä ämmän pyttyseen on
tullut?
Nuoren lehmän nunnusesta.
20 Mistä sitä lehmän nunnuseen on
tullut?
Metisestä mättähästä.
Missä mätäs on?
Viikate' niitti.
Missä viikates2?
25 Harsti sen söi.
Missä harsti on?
Vanhan ämmän aitan portaiF.
Missä aitta?
Yalkia poltti.
30 Missä valki.i -
\ esi sen sammutti.
Missä vesi?
Härkä sen joi.
Missä härkä?
35 Kirves sen tappo.
Missä kirves?
Pikku miehen vyötärön alla,
joka lentää ilmas' pilviä piirten.
1388. Kiirnn. Kaukamaa L, n. lö.
-19U30.
Xmmänkylä. Kaisa Harjukangas,
80 v.
Hiiri meni mettähän
Pikku klkkanen perässä,
Pikku kirveli kelkkasella.
Mihkäh nyt hiiri parka meet?
5 Puitani käy muhimahan.
Halkojani halkelemahan.
Mutta kun puu päälleh kaatuu?
Luikahran puun juuren ala.
Mutta kun vattah paisuu?
io Pistelen neulasella.
Mutta kun veri tulee?
Voitelen voikkusella.
Mistäs^sitä voikkusta saat?
Nuoren lehmän nunnisista.
15 Mistä sitä sinnet^tulee?
Vihriäisestä mättähästä .
Misä se vihriäine mätäs on?
Vikate sen niitti.
Misä se vikates on?
20 Suuren laron kynnyksellä.
Misä se uusi lato?
1387. • kannjallla : kannolla. — 2 viijt|ates : viiÄates.
362
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
i Iisi lato on palana.
Millä se sammutettii?
Verellä se sammutettii,
Misä se vesi on?
Mustankyytiä1 härkä sen ryyppää.
Misä se mustankyytiä härkä on?
Mustan meren takana.
Mitä se sie tekee?
no Nisua niittää,
Kauroja katkoo.
1389. Kuirin. Kaukamaa L, n. 16.
:i , 30.
Kirkonkylä. Liisa K y t ■ '■ viita, s. 1852
Hiiri meni mettähän
Pieni kelkka perä li.
Kissa kysy hiireltä:
Minkäs menet?
5 Puitani puituiin.
I takojani hakkaahan,
Entäs sitten, jos pun päälles
kaatuu?
Byppään puun rakohon.
Kyllä se siinä on kaikki se taru.
1390. Kurrin. Kaill.u maa L, n. 14.
:i , 30.
Ämraänkylä. Joosefina Jokinen,
su V.
Biiri meni mettähän
Kissa tuli vastahan.
Kissa kysy:
Milikäli nyt meet?
s Biiri sano:
Puitani purkkiin,
Halkoja hakkaahan.
Mutta kuu tulee nälkä?
S\ ön katajaa pulmusia.
lo Mutta kun pullistun vatta?
Voitele voikkusella.
Mistäs stää voikknsta tulee?
Nuoren leimuin aunnusista.
Mistäs sitä uuunusiin tulee:
i:. Vikate Ben niitti.
Misäs se vikate on?
Kannon nenään minä sen panin.
Misä se kanto on?
Yalkia sen poltti.
20 Misä se valkia on?
Vesi sen sammutti.
Misä se Vesi On?
Härkä sen ryyppäs.
Misä se härkä on?
lt, Maa sen nieli.
1391. Parkano. Almien Viljo. n. 26.
—30.
Alaskvla. Maria Alanen n. 59 v.
Ilmi meni mettään
Pikku kelkkailen perässä.
Pieni kirves kelkkasessa.
Kissa istu kannon nenä-,
.-. Kysyi: »milikäs menet?»
»Menen puitani pii oaan,
Halkojani hakkaamahan.»
»Mutta kuu pun päälles' kaatuu'-»
»Kyllä mahdun maan rakoon.»
io »Mutta kun nälkä tulee?»
»Kalavan katajan juurii.»
»Mutta kun vattas paisuu?»
»Pistän neulasella.»
»Mutia kuu veri tule
. \ oitelen voikkusella.»
»Mistä sitä voikknsta saa?»
1388, ' mustankyyssä mustankirjava
Hiiri meni mettään. 1391 L39 l
363
»Nuoren Lehmän uunnunesta.»
»Mistä 3itä auori lehmä saa?»
»Viheriäisestä mättähästä.»
20 »Mistä se mätäs saa?»
»Pikkusesta pilven rippusesta.»
1392. Vesilahti. Eels.Suom.Normaa-
lilys. konv.: Lindroosn.3*. — 92.
Järvenranta. Kustaa Kalpela.
Katti ja pikku hiiri.
Pikku hiiri meni mettään
pikku kelkkailen peräsä1
pikku kirves kelkkasesa2.
Katti istui kannun pääsä3
5 kysy: »minkäs menel biirylämen?»
»Menen puitani pinoilemaan
halkojani hakkailemaan.»
»Häntäs kun puu päälles kaa-
tuu?»
— »Kyllä mä mahrun maan ra-
koon.»
io »Häntäs kun nälkä tulee?»
- »Kyllä mä kalvan katajan
juurta.»
-»Häntäs kun vattas paisuu?»
- »Kyllä mä tärpin neulasella.»
- »Häntäs kun veri tulee?»
15 - »Kyllä mä voitelen veikko-
sella.»
- »Mistäs sitä voikkosta saat?»
— »Nuoren lehmän nunnusesta.»
- »Mistäs nuori lehmä saa?»
— »Vihannasta mättähästä.
1392 «. Lempäälä. Helin Olga, n. 11.
—21—22.
Kalle Helin, 60-v.
Pieni hiirulainen meni mettään
Pikkunen keikkunen perässä,
pikkunen kirves kelkkasessa-.
Katti kysyi1 kannon päästä:
s Minkäs menet, hiiriraukka?
Menen puitani pinoilemaan,
halkojani hakkailemaan.
Mutta jos puu päälles kaaliin?
Kyllä mä mahdun maan rakoon.
m Mutia jos i ui'1'' nälkä?
Kyllä mä kalvan katajaiijuuria,
kuopsuttelen koivunkuottia.
Mutta JOS vattas paisuu?
Kyllä mä tärpin neulasilla.
15 Mutta jos tulee veri?
Kylki mä voitelen voikkosella.
Mistäs hiiri vita saapi?
Vanhan ämmän vakkasesta.
Mistäs vanha ämmä saa?
ao Nuoren lehmän nunnusista.
Mistäs nuori lehmä saa':'
Vihannasta mättähästä.
Mistäs vihanta mätäs saa?
Pilvispoukan tyttäriltä.
1393
—Oi.
Tottij. Rekola n. UI*
Sorva.
Lasten laulu.
Hiiri mettääm^menee
Piäni keikkunen perässä
Kissa hiireltä kysyvi:
Minkäs menet hiiryläinen?
Menem^mettään puitani poi-
mii n,
halkojani hakkaan.
Mutta jos puu päälles kaatuu?
Kyllämä mahrum_maarwra-
koon.
I 192. * peräs|s|ä : p. — 2 kelkkases|sja : k.
1392 a. x listui| : »kysyi*.
pääs|s|ä : p.
364
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Uutta jos nälk/i tulee?
10 — Kylläinä kalvan katajajw
juurta.
Mutta jos vattas paisuu?
- Kyllämä tärpin^ipistelen)^
oeulasilla
— Mutta jos veri vuataa?
— Kyllämä voirav^voikkosella.
15- Mistäs^sitä voikkosta saat?
Vanhan ämmän pyttysestä.
— Mistäs vanha ämmä saa?
NuareMehinän^nunnusosta.
Mistäs mi. i ri lehmä saa?
20 — Vihannasta mättähästä.
1394. J.i mpäälä. J. niinin- n. 67*. — 13.
Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp.
Hauholla.
Hiiri mettään tnenevi,
pieni kelkkailen perässä.
Kissa istui kannon päässä.
kysyi minkäs menet?
5 — Halojani hakkaan, puitani ko-
koon.
- Mutta jos puu päälles kaatuu?
- Kyllä mä luikahran lumen
alle.
- Jos vilu tulee?
Kyllä mä mahlun maan alle.
io— Mutta joa nälkäs tulee?
Kyllä kalvan katajiin juurta.
- Jos vattas paisuu?
Kyllä mä ronkin oeulasilla.
Mutta jos veri tulee?
15 - Kyllä voitelen voikkosella.
Mistäs sitä voita saat?
Vanhan ämmän vakkasesta.
Mistä se vanha ämmä saa?
— Nuorru lehmän ounnusista.
so — Mistäs nuori lehmä saa:-'
- - Vihannasta mättaliästä.
Mistäs vihanta mätäs saa?
-Pilvipoukon tyttäriltä.
1395
— 89.
Pirkkala. Starck n. 4*.
Hiiri mettään meneepi,
pieni kelkkanen perässä,
pieni kirves kelkkasessa;
katti istu aidan päällä
s kysy: mi(hi)nkäS nyt menet?
Menen puitani pinoilemaan1
halkojani hakkailemaan.
Mutta JOS puu päälles kaatuu?
Millä juoksen juuren alle.
m Multa jos tulee nälkä?
Minä kalvan katajan juurta.
Mutta jos vattas paisuu?
Minä pistelen neulasella.
Mutia jos tulee verta?
is Minä voitelen voin sulalla.
Mistä hiiri voita saapi?
Vanhan ämmän vakkasesta.
Mistä vanha ämmä saapi?
Nuoren lehmän nunnusesta.
io Mistä nuori Lehmä saapi.
Viheriaisesta[l] mättähästä.
1396
Pirkkala. Virlanenn. 11*. — 05.
Nokia. K. Forsblom. 7o v.
Laulu.
Hiiri metsähän menevi,
pikku kelkkanen perässä.
Kissa istu kannon päässä,
kysy, minkä menet hiiri parka.
— Menen puitani pinoileen,
I :;•'.". ' Sana on kirjoitettu perästapain lyijykynällä.
Hiiri meni mettään. 1396—1397.
365
halkojani hakkailemaan.
Entä joa puu päälles kaatuu?
Minä voitelen voikkosella.
Mistä hiiri voita saapi?
10 Vanhan akan vakkasesta.
Mistäs Sitä vanha akka?
Nuoren lehmän Hännisistä.
Mistäs sitä nuori Lehmä?
Vihannaisesta mättähästä.
15 Missäs se vihanta mätäs on?
Viikate sen niitti.
Mistäs se viikate?
Seppä sen takoi
Missäs se seppä?
ao Tauti sen tappoi.
Missäs se tauti?
Hyppäs ikkunasta pihalle,
että kontit kolisivat.
1397. Ylöjärvi. Paldanil4(-=SMMY:
Reinholmvn kok. 99 33).— 52.
Hiiri ja Katti.
Hiiriläinen menee mettään.
Pikku kclkkanen perässä,
Pikku kirves kelkkasessa,
Katti kannolla istuupi
s Kannon päässä katseleepi:
»Minkäs menet hiiriläinen?»
Tänne menen mettään
Puitani noiltaan, halkojani hak-
kaan,
Muttakun puu päälles kaatuu?
10 Puikahdan maan rakoon,
Muttakun nälkä tuleepi?
Kyllä kalvan katajan juurta,
Muttakun jano tuleepi?
Kyllä käyn järven rannalle,
is Muttakun vattas paisuuvi?
Kyllä tärpin1 neulasilla
Muttakun verta tuleepi?
Kyllä voitelen voikkosella,
Mistä sitä voikkosta saat?
20 Vanhan ämmän vakkasesta,
Mistäs vanha ämmä saapi?
Nuoren lehmän nunnusesta,
Mistäs nuori lehmä saapi?
Vihannasta ponsahasta,
25 Missä pensas on?
- Vikate' niitti.
Missä vikate'?
— Kovasin2 kulutti.
Missä kovasin?
30 — Akanoihin kätkettynä.
Missä akanat?
— Hiiri ne tuiski.
Missä hiiri?
— Katti sen murti.
35 Missä Katti?
— Kannon2 takana.
Missä kanto?
- Valkee poltti.
Missä valkee?
40 — Vesi sammutti.
Missä vesi?
— Härkä ryyppäs.
Missä härkä?
— Keihäällä pistettiin,
■is Missä keihäs?
— Nuoren miehen vyön alla.
Missä nuori mies on?
- Nisuja kylvämässä.
Missä nisut on?
50 — Häkkisten perseessä.
Missä häkkiset?
1397. * Sana alleviiv. ; r. Tärpin = knacka. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
366
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Taivas ,ill;i lentelee.
Missä taivas on?
Pääs päällä veli kulta.
1398. Kangasala. Borenius (1986) n.
62*. - 7i.
Hakalan Taava. synt. \ ääksyn kar-
tanoa aloossa (= »maalla»).
»Hiiren virsi1*.
Hiiri mennee mettääm1
Pikku kelkka nm perässä
= Katti
Kissa istuu3 kannoin päässä
Kysyi hiireltä miinkäs4 menet?
5 Tänne puitani pinnoilemmaa(n)s
Halkojani bakkailemmaaoo
Intä6 kuin pun päälles kaatuu?
Kyllä mä mahlum maar rae-
koon'
Intä kun sinun nälkä tul(l)ee?
io Kyllä8 mä kalvan katajan .juuret,
Kojettelen8 koivun ktutret,
Hajekselen haavan lehlet8
Intä kun sinun vattas paisuu?
Kyllä mä1" tärpinu neulasilla.
15 Intä kun veri tul(l)ee?
Kyllä mä1" voitelen voikkosella.
Mistäs sitä voikosta fcul(l)ee?
Vanhan ämmäm pyttysestä.
Mistäs sitä vanhan ämmän pyt-
tyyn tuli li- -
so Nuaren lehmän nunnusesta.
Mistäs n|uai-e]u l|ehmä]n nun-
nuun tul(l)ee?
Vihannasta mättähästä.
Mistäs vihanta mätäs tul(l)ec?
Jumalan kälen tallokaa.
1399. Sahal. Helin n. 25*. —03.
H iiri ja />
Hiiri meni mettään
Pikku kelkkanen perässä,
Pikku kirves kelkkasessa.
Kissa istu kannon päässä.
5 Kysy »minkäs menet, biiriraukka-
im n?»
Tänne menen puitani punoile-
maan,
Halkojani hakkailemaan
»Mutta jos sinun puu päällesi
kaatuu?»
Kyllä mä puikahlan puun rak-
koon.
m »Mutta jos nälkä tulee?*
Kyllä mä kalvan katajan juurta.
»Mutta joa vattas paisuu?»
Kyllä mä tärpin neulasilla.
»Mutia jos veri tulei
ie Kylki mä voitelen voikkosella.
Mistäs sitä voikkosta saat?»
Vanhan ämmän pyttysestä.
i ;'is i i ; « t f r i . ■ — . i selitys: Tätä lauletaan lasta tuudittaessa ja myös lapsel
keskenään. - * Ensin ollut: Hiiri mettääm mennee; korjaukset yläp. j-i päällä. — 3
uu alleviivattu. — l ii a lie vi iv.it tn. ■■ im toin. i j;i m m alleviiv — »Panna pino
arveli laulaja. Se on nyt siinä vaan että puitani pinno[i]lemmaa. Mp. huom. — • =
Mutta »Tääll sanotaan: intä I Mp. huom.] s in issa on I j.i .> alleviiv. — " laulaessa kuu-
luu yleensä yksinkert. kmi-. Mp. lm ■ kk:ssa pieni alkukirj. — * Näitä 3 Banaa
[tark. säkeitä 10 12] laulaessaan laulaja käytti sävelen jälkimmäistä osaa i.- sama
kokoelmassa olevaa sävelmää). Mp. huom. - '" ä alleviivattu. " »Niin kun pisti
niin kun pistelemiseks sanotaan sitä». Ei Bitä nyi muullosti sanota muuta kun siinä
Mp. sei.
Hiiri meni mettään. 1399— r."l
367
»Mistäs sitä vanhan ämmän pytty-
seen tulee?»
Nuaren lehmän ounnusesta.
20 »Mistäs sitä nuaren lehmän nun-
nuseen tulee?»
Vihannasta mättään päästä.
»Mistäs sitä vihannan mättään
päähän tulee?»
Pilviponkan tyttäreltä,
Länkipohjan lääkäriltä,
25 Pohjannutien tuamarilta.
1400. Kuhmalahti. Salo .1. 34 n.
975*. —13.
Anna Perkki, 36 v. Muistiinp. Hat-
tulan Sattulassa.
Hiiri meni mettään
Pikku kirves kelkkasessa.
Katti istu kannon päässä
Kysy: minkäs menet hiiriraukka?
s Tänne menen puitani hakkaile-
maan.
Entäs jos puu päälles kaatuu?
Pujahlan puun rakkoon.
Entäs jos nälkäs tullee?
Kyllä mä kalvan katajan juurta.
10 Mutta jos vattas turpoo?
Kyllä mä tärpin neulasilla.
Mutta jos veri tullee?
Kyllä mä voitelen voikkosella.
Mistä sitä voikkosta saat?
is Vanhan muijan vakkasesta.
Mistä sitä vanhan muijan vakka-
seen tulee?
Nuaren lehmän nunuusesta.
Mistä - i t ; i nuaren lehmän nunnu-
seen tulee?
Vihannan mättään päästä.
1401. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n. 69*.
—04.
Aleksanderi Ahlgren, 71 v.
Hiiri meni mettään.
Hiiri meni mettään
Pieni kelkka perässä.
Katti istui kannon päässä,
Katti kys"s i hiireltä:
5 »Mihinkäs siä menet?»
Hiiri sanoi katille:
»Tänne menen mettään
Puitani pujoilemaan
Haikujani hakkailemaan.»
io Katti sanoi hiirelle:
»Entäs jos puu päälles kaatuu?»
Mahlumpa miä maan rakohon
Kiven alle kipaisen.»
»Entäs jos siäl tulee nälkä?»
is »Kyllä kaluun katajan juurta,
Purekselen kuusen juurta.»
»Entäs jos vattäS paisuu pahasti
Turpoopi turmiolle?»
»Kyllä tärpin neulasella
so Pistelen piikkisellä.»
»Entäs jos tekee kipeitä
»Kyllä voitelen voikkosella.»
»Mistäs siä voikkoist saat?»
»Vanhan ämmän vakkasesta»
25 »Mistäs sit vanha ämmä saa?»
»Nuoren lehmän nunuusesta.»
»Mistäs nuori lehmä saa?»
»Vihannasta mättähästä.»
»Mistäs sil mätäs saa?»
30 »Taivaan köyhän tyttäreltä.»
»Mistäs köyhän tytär saa?»
»Yli-ukon uumenilta,
Chanista satehista,
Taivaan lakeesta laesta.»
368
Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja.
1402. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 37*.
-09.
Järvenpää. Anton Tuomala, 15 v.
Kuullut äidiltänsä. Poika on sotkenut,
mutta äiti osaa paremmin tämän
runon.
Hiiri meni metsään
Pikkunen kirves kelkassa.
Katti istui kannon päässä
Ja kysyi: »minkäs menet?»
s »Puutani pnjoileen
Ja hakujani hakkaan.»
»Jos puu kaatuu päälles?»
»Menen maan rakoilun.
»Jos vatsaa paisun?»
io »Pistä havun neulasella»
Jos veri tulee?
Voitele vanhan ämmän vakka-
sesta.
Mistäs vanha ämmä saa?
Nuoren lehmän nunnusesta.
15 Mistäs nuori lehmä saa?
Viliä nnasta mättähästä.
Mistäs vihanta mätäs?
Pilven patikan [?] tyttäreltä.
1403. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 38*.
—06.
Järvenpää. Anton Tuomala, 15 v.
Kuullut äidiltään Karoliina Tuoma-
lalta, 50 v.
Hiiri meni mettään
Pikkunen kelkka perässä
Pikkunen kirves kelkassa.
Katti istui kannon päässä
5 Ja kysyi: mihinkäs menel
Hiiri rukka?
Hiiri vastasi: mettään mene.
Mitäs siellä tekemään
Puutani pujoilemaan
io Hakojani hakkaamahan.
Entäs jos puu päälles kaatuu?
1'istäyn maan rakohon.
Entäs jos nälkä tulevi?
Syön puun kuona.
ib Puren puun hakoja.
\ aan jos vattas turpoopi?
Pistän havun neulasella.
Vaan jos verta virtaapi?
Veren tulla pitääkin.
20 Jos sitä kovin kivistääpi?
Sitte voila voitelen.
Mistäs sinä voita saat?
Vannan ämmän vakkasesta.
Mistäs vanha ämmä saapi?
25 Nuoren lehmän nunnusesta.
Mistäs nuori lehmä saapi?
Koivesta korttehesta,
Vihannasta mättähästä.
Mistäs nuori mätäs saapi?
30 Pilven poukan tyttäreltä.
1404. }'irmt. Leander n. 12*. —13.
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis-
tiinp. Hauholla.
Hiiri mettään menevi,
pieni kelkkanen perässä.
Kissa istui kannon päässä,
kysyi minkäs menet?
s »Hakojani hakkaan (kasaan)
puitani kokkoon.»
Multa jos puu päälles kaatUU?
— Kassahran maan rakoon.
Mutta jos nälkää tulee?
io — Kalvan katajan juurta.
Mutta jos vatsaa paisuu?
Tärpin neulasella.
- Mutta jos verta tulee?
Kallio kaukana mettäs. 1404 1406.
369
Voitelen voikkosella.
is — Mistäs sitä voikkosta tulee?
Vanhan ämmän pyttysestä.
Mistäs sitä sinne tulee?
— Nuorru Lehmän ounnusesta.
1405. Virrat. Sievänen n. 51*. — 15.
Vaskivesi. Josefiin. i Majamäki, G0 v.
Oppinut uidilt.i.m.
Tuutilaul
Hiirulainem^mettääm^mennee
Pikku kelekkanen perässä
I'ikku kirves kelekkasessa.
Katti istu kannon nenässä
a Kysy. mihkäs hiirulainem^men-
Qee?
Menen puitani puinnin.
Ja halakojani hakkaili ■on.
Mutta jos puu päälleh kaatuu?
Kyllä mahaöun maan rakkoon.
io Mutta jos vattas paisuu?
Kyllä pistän neulasella.
Mutta jos verta tullee?
Voitelen voikkusella.
Mistäs hiiri voita saa?
15 Nuoren lehemän nunnusesta.
Mistäs nuori lehemä voita saa?
Tuoreesta turppeesta,
vihannasta mättäästä.
Kallio kaukana mettäs.
1406. Eura. Järvinen n. 3. — 52.
Kallio oV kaukana mettäs.
Kallio ol' kaukan' mettäs'
Puu ol' kallion päälT
Ja kaliin ol' kaukana mettäs'
( Iksa ol' puun pääll'
s Puu ol' kallion pääll'
Kallio ol' kaukana mettäs'
Pesä ol' oksan
( »ksa ol' puun pääll',
Puu ol' kallion pääll';
io Kallio ol' kaukana mettäs'
Muna ol' pesän pääll',
Pesä ol' oksan pääll'.
Oksa ol' puun pääll',
Puu ol' kallion pääll',
15 Kallio ol' kaukana mettä
Lintu ol' minanf!] pääll',
Muna ol' pesän pääll',
Pesä ol' oksan pääll',
Oksa ol' puun pääll,
20 Puu ol' kallion pääll'.
Kallio ol' kaukana mettäs'
Hööhän ol' linnun pääll.
Lintu ol' munan pääll,
Muna ol' pesän pääll'.
25 Pesä ol' oksan pääll',
Oksa ol' puun pääll',
Puu ol' kallion pääll',
Kallio ol' kaukana mettäs'.
Polstar' ol' hööhämen pääll'
30 Hööhän ol' linnun pääll',
Lintu ol' munan pääll,
Muna ol' pesän pääll,
Pesä ol' oksan pääll',
Oksa ol' puun pääll',
35 Puu ol' kallion pääll",
Kallio ol' kaukana mettäs'
Neitty ol' poistavin pääll',
Polstar ol' hööhämen pääll,
Hööhän ol' linnun pääll',
io Lintu ol' munan pääll',
Muna ol' pesän pääll',
Pesä ol' oksan pääll,
Oksa ol' puun pääll,
Puu ol' kallion pääll',
i.-, Kallio ol' kaukana mettäs' j.n.e.
24
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1407. Port. Tuomi. n. 57. —90.
Fannj Ekqvist, 15 v.
i 'li viheliäinen laakso,
Laaksoss oli vuari,
Vuari oli laaksoss,
Vuarell oli puu,
5 PUU "li VUUlvll,
Vuari "li viheriäisessä laaksoss.
— Puuss "li oksa,
( iksa oli puuss,
1'uh oli vuarell,
i» Vuari "li viheriäisessä laaksoss.
( Iksall istu lintu
Lintu oli oksalla1
< Iksa "li puuss.
Puu oli vuarell,
ii Vuari "li viheriäisessä laaksoss.
Linnusta lähti höyhen,
— Höyhen lähti linnust,
Lintu "li oksall,
Oksa "li puuss,
so Puu oli vuarell,
Vuari "li viheriäisessä laaksoss.
Höyhenestä tuli polstari,
— Polstari tuli höyhenestä,
Höyhen lähti linnusta,
Lintu istu oksall,
( Iksa "li puus,
Puu "li vuarell.
Vuari "li vihereäisessä laaksoss.
['"lstarill makas neitty,
80 Niin ihana niitty.
Niin kaunis neitty
Vitt\ makas poli tarilla,
Polstari tuli böyhenestä,
Böyhen lähti linnusta,
35 Lintu istu oksall,
< >k-a oli puus,
Puu "li vuarell,
Vuari "li viheriäisessä laak — .
1408. Alastaro. Viherv. n. ■-'<■',<>. -11.
Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Mettäsä kassini niin kaunis puu,
Niin kaunis puu,
Enkä ole elämäni päivinä
Niin kaunista punta nähnykka.
j Siina puusa "li niin kaunis nk-;i.
Niin kaunis oksa,
Enkä "le elämäni päivinä
Niin kaunista oksaa nähnykka.
Siinä oksasa "li niin kaunis pesä,
io Niin kaunis pesä,
Enkä "h' elämäni päivinä
Niin kaunista pessää nähnykka.
Siinä pesäsä1 "li niin kaunis lintu.
Niin kaunis lintu.
15 Enkä ole elämäni päivinä
Niin kaunista lintua nähnykka.
Sillä linnulla oli niin kaunis höy-
hen,
Niin kaunis höyhen,
Enkä "le elämäni päivinä
so Nnn kaunista höyhentä näh-
nykka.
Siitä höyhemestä[l] tehtiin min
kaunis polstari,
Niin kaunis polstari,
Enkä "le elämäni päivinä
Niin kaunista polstaria nähnykka.
25 Sillä polstarilla makas niin kau-
nis fhkka,
Niin kaunis Hikka.
Enkä ole elämäni päivinä
Niin kaunista liikkaa nähnykka.
Silla kauniilla Hikalla "li niin kan-
in- sulhanen,
1407.
1408.
1 dk .Ui .i
1 i »ksasa . *pesäsä*.
Kuka laiva; itämaan, lins 1409.
371
30 "Niin kaunis sulhanen,
Enkä ole elämäni päivinä
Niin kaunista sulhasta nähnykkä.
Siitä kauniista parista pirettiin
niin kauniit häät,
Niin kauniit häät,
35 Enkä ole elämäni päivinä
Niin kauniit;! häitä nähnykkä.
Kuka laivaa noutamaan.
1409. Harjavalta. Bäclci-Rwusu
17. 91.
Torttila. MaJakias Ojala.
Ketjurunon mukailua.]
Kuka noutaa laivan.
Kuka1 noutaa laivan?
Kuusi laivaa noutamaan.
Ei kuusi noutamaan:
Kirves kiikkuu juurellansa.
5 Kuka noutaa laivan?
Mänty noutaa laivan.
Ei mänty noutamaan:
Kirves juuret katkoo,
Salia puikki ratkoo.
10 Kuka noutaa laivan?
Leppä noutaa laivan.
Ei leppä noutamaa n:
Y. Finnilä (!] kulrk'utaan.
Kuka laivan noutamaan?
is Tammi laivan noutamaan.
Ei tammi noutamaan:
Sika syö terhoja.
Kuka laivan noutaa?
Koivu noutaa laivan.
20 Ei koivu noutamaan:
Vihdotaisiin lehviään.
Kuka laivan noutamaan?
Tuomi laivaa'2 noutamaan.
Ei tuomi noutamaan:
n.
»s Tuomen lehvät' tuoksuu.
Kukas laivaa noutamaan?
Jänes laivaa noutamaan.
Jänes pelkää havuja.
30 Kukas laivan noutamaan?
Kettu laivaa noutamaan.
Ei kettu noutamaan:
Kettu s\ ö kanoja.
Kuka laivan noutamaan?
35 Orava laivaa Huutamaan.
Ei orava noutamaan:
< irava syö käpyjä.
Kukas laivaa Huutamaan?
Lammas laivaa noutamaan.
40 Ei lammas noutamaan:
Lammas pelkää sutta.
Kuka laivaa noutamaan?
Sika laivaa noutamaan.
Ei sika noutamaan:
45 Sika syö taikinaa.
Kuka laivaa noutamaan?
Kana laivaa noutamaan.
Ei kana noutamaan:
Kettu söisi kanan,
so Kuka laivaa noutamaan?
Pukki laivaa noutamaan.
Ei pukki noutamaan:
Pukki hyppää arit'aa.
Kuka laivaa Huutamaan?
55 Susi laivaa noutamaan.
Ei susi nouta maan:
Susi söisi lampaan.
Kuka laivaa noutamaan?
Karhu laivaa Huutamaan.
60 Ei karhu2 noutamaan:
Karhu kaataa lehmän.
Kuka laivaa noutamaan?
Koira laivaa noutamaan.
Ei koira noutamaan:
1409. ' Kuka|a| : K. — ■ kk:ssa iso alkukirjain.
372
Viihdyt yslaulu ja ja muita lasten runoja.
es Koira haukkuu portilla.
Kuku laivaa iiuin.iin.ian?
Hepo laivaa noutamaan.
Ei hepo* noutamaan:
Urpu vetää auraa.
70 Kuka laivaa noutamaan?
Hiiri laivaa noutamaan
Ei hiiri2 noutamaan:
Kissa söisi hiiren.
Kuka laivaa näkemään?
75 Saukko laivaa noutamaan.
Ei saukko noutamaan:
Saukko lähtee uimaan.
Kuka laivaa hakemaan?
Tuli laivaa Huutamaan.
80 Ei tuli2 noutamaan:
Tuli poltaa laivan.
Kuka laivan noutamaan?
Vesi3 laivan Huutamaan.
Ei vesi noutamaan:
85 Vesi laivan hukuttaa.
Kuka laivaa noutamaan?
Tuuli laivaa noutamaan.
Tuuli laivan noutaa,
Purjeisihiin puhaltaa.
90 Huovarille huojennusta.
Soutajalle helpotusta,
M ■ 1 1 kamiehen huvitusta.
Tuuli laivan rantaan toi,
Laulu nalle tästä soi!
Kuka lypsää lehmän.
1410. Tyrvääi Bäeki-Ruusu n. 19.
—9 1 .
[Kirjall. vaikutusta.]
turran maksoin.
Krn.iii maksuin niaataliaisni,
Kuittailin kaunokaisen,
Millähäs tuon kuittahaisit,
Milläs maksoil maatabaisen?
e Saalia saksan markkasella,
Tuhannella tuloksella,
Kymmenellä kyntäjällä.
Väellä veto härällä,
Kahdella kanan munalla.
lo Mitäs sait sä vastaseksi,
Saasta saksan markkasesta,
Tuhannesta tuloksesta,
Kymmenestä kyntäjästä,
\ iiestä vetohärästä,
15 Kahcsla kanan munasta?
Sain mä tuosta lehmän hyvän.
Lehmän hyvän ja byötyisen.
Milläs lehmän lypsänehet?
.Muurilla mä lypsänehen.
äo Entä jos ei muori lypsä?
Mummolla mä lypsänehen.
Entä jos ei mummo Lypsä?
Nadolla mä lypsänehen.
Entä jos ei nato h psä?
25 Miniällä Lypsänehen.
Entä jos ei minjä1 lypsä?
Tyttärellä lypsänehen.
Entä jos ei tytär lypsä?
Neiollani lypsänehen.
bo Mistä saat sä neitosen?
liikkaan vaimon tyttäristä,
Tyttäristä hius sorean,
Puna posken sini1 silmän,
Joi on ääni kun linnun laulu,
:i., Se mun Lypsää lehmäseni.
Milläs ruukit neitosesi?
Suvet hilalla medellä,
Talvet kaiket talkkunoilla.
Missäs piäl neitostasi,
to Kasvata! siä kanaasi?
3 kk:s-..i pieni alkukirjain.
t 'i lo. ' k:ss i i-" alkukirjain.
Kukku ja kana meni saunaan. 1210—1411.
373
Suvet suolla suukoimissa,
Talvet maalla mansikkoissa,
Kallioilla kankahilla.
Kukko ja kana meni saunaan.
1411. Bauma. Sjöros n. 11. —90.
Knna ja kuko saunassa.
Koko ja kana meni muina
sauna.
Kana kippas kaivu.
Hyvä kaivo kaunis kaivo, annas
mmuil vett.
Km mnää snuul enne vett ann
5 ko mnää saan prykärilta ämpri.
Hyvä prykär kaunis prykärannas
mnuul ämpri.
Km mnää snuul enne ämpri ann
ko snää mnuul myllärilt malttai
tua.
Hyvä myllär kaunis myllär annas
mnuul malttai.
io Em mnää snuul enne malttai ann
ko snää mnuul riihest jyvi tua.
Hyvä riihi kaunis riihi annas
mnuul jyvi.
Em mnää snuul enne jyvi ann
ko snää mnuul pellolt eloi tua
(em mnää muistakka, mnää sekko
jo).
15 Hyvä - eloi — ko
sontta tua —
(mutt nyy tlee semnem paikk, etem
muistakka ene. Siin oi sitt viäl ett ko
hä sitt men nii lehmä leivosivas siäl
kaunis viheriäises iiii tus ja siäl oi sitt
kaunei puit. »Ko lian käve sitt kaikk
paika ja tul niin kuko oi kuallus sinä
aikan meiavittum penki ala»).
1411. Eurajoki. Keikari n. 81. —
1 , 92.
Kehtolaulu.
Kukko ja kana meni löylyyn,
Eik' lioilla olin' vettä.
Kukko sc hyppäs' kaivolle:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
5 Annas1 mulli' vettä!»
»Eli anna. en anna.
Ennenkuin tuol muir ämpärin.»
Kukko se hyppäs piian i\ kö:
»Hyvä piika, kaunis piika,
io Annas' mulle ämpäri!»
»En anna. en anna.
Ennenkuin tuot mulT kengät.»
Kukko se hyppäs suutarin luo:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
15 Annas' mu Ilo kengät!»
»En anna, en anna.
Ennenkuin tuot mulT harjaksii.»
Kukko se hyppäs sian Luo:
»Hyvä sika. kaunis sika,
ao Annas' mulle harjaksii!»
»En anna, en anna.
Ennenkuin tuot milli' jyvii.»
Kukko se hyppäs pellolle:
»Hyvä pelto, kaunis pelto,
25 Annas' mulle jyvii!»
[»En anna. en anna],
Ennenkuin tuot mulT sontaa.»
Kukko se hyppäs metsään:
»Hyvä metsä, kaunis metsä,
30 Annas mulle hakkoo!»
»En anna. en anna.
Ennenkuin tuot mulT kirveen.»
Kukko se hyppäs sepän luo:
»Hyvä seppä, kaunis seppä,
35 Annas' minulle kirves!»
1411. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
»En anna, en anna,
Ennenkuins tuol mull' takku.»
Kukko se hyppäs kalliolle:
»Hyvä kallio, kaunis kallio.
m Aunas niullc takkii'"
Kallm hänelT takkia antoi,
Takin hän sitt' sepäll kantoi,
Seppä se hänelT kirveen ausoi,
Kirveen hän sitt' metsään kantoi.
•15 Metsä -'■ hänelT hakkua antoi,
llavot hän sitt pellolT kantoi,
Pelto sr hänell' jy vii antoi,
Jyvät hän sitt sialT kantoi,
sika hänell' harjaksii antoi.
sn Harjakset hän sitt suutarill'
kantoi,
Suutari hänell' kengät antoi.
Kengäl hän sitl piiall' kantoi.
Piika se hänell' ämpärin antoi.
Ämpärin hän sitt kaivolT kan-
toi.
55 Kaivo sr hänell' vettä antoi.
\ i ii, ii hän sitt saunaan kantoi -
Ja kana sr oli kuollut.
1413. huvia. Hollmen n. 1. — 93.
Kuko ja kana.
Kuko ja kana meni vihtomaan,
Kik ollu kylmää vettä.
Kana kippas' kaivoll':
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, annas
niiniiir vettä!»
5 »En anna. en anna. ennenks' tuol
inuir rihmoi1!»
Kana kippaa oeitsyn ty'ö:
»Hyvä neitsy, kaunis neitsy, annas
niiniiir rihmoi!»
»En anna, en anna, ennenks1 tuot
muir kenkä!»
Kana kippas' suutarill'.:
io »Hyvä suutar". kaunis suutar'.
annas minull' kenkä!»
»En anna. en anna. ennenks' tuol
inuir harjaksii.»
Kana kippas' Man työ:
»Hyvä sika. kaunis sika. annas
minull' harjaksi!»
»En anna. en anna. ennenks' tuo'
luuli' mäski.»
15 Kana kippas prykärill':
»Hyvä prykär', kaunis prykär',
annas inimiU' mäski.»
»En anna. en anna. ennenks' tuo'
muir jauhoi!»
Kana kippas' mylläriU'2:
»Hyvä myllär, kaunis myllär,
annas lninull' jauhoi.»
20 »En anna. m anna. ennenks' tuo'
mull' jyvi!»
Kana kippas' pellon työ':
»Hyvä prlt'. kaiuin pelt', annas
minull' jyvi!»
»En anna. en anna. ennenks tuo'
mull' sontta.»
Kana kippas tarh'an:
bs »Hyvä tarh". kaunis tailT. annas
minull' sontta!»
»En anna. m anna. enneks' tuo'
mull' hakko.»
Kana kippas' metsä:
»Hyvä mett', kaunis mett', annas
minull' hakko!»
»En anna. en anna. rnnrnks' tuo
muir kirve'!»
1413. ' mull' |harjaks : m. r. — * Kippaa |pryk|ärilT : k. myttäriir.
Kukko ja kana meni saunaan. L413 r. li.
375
30 Kana kippas sepän työ:
»Hyvä sepp', kaunis sepp, annas
niinnir kir\
»En anna. en anna. ennenks' tuo' |
inuir lautta.»
Kana kippas Ruotti':
»Hyvä ruott', kaunis niott', annas
niinnir ratitta.-
35 Ruott' hänell' raodan annoi,
raoda' hän sitt' sepäll' kannoi.
pä QänelT kirve' annoi,
kirve' hän sitt mettä' kannoi.
Mett' hänell' hakku annoi,
m ha'o' lian sitt' tarha' kannoi.
Tarh' hänell' suutta annoi,
suuna hän sitt' pellolT kannoi.
Pelt' hänell' jyvi' annoi,
jyvä' hän sitt' niylly'n kannoi.
45 MyUär hänell' jaolioi' annoi,
jaoin ' hän sill[!] prykarill" kan-
noi.
Prykär' hänell' mäski annoi.
mäski hän sitt siall' kannoi.
sik.i hänell' harjaksi' annoi,
50 harjakse hän sitt' suutarill' kan-
noi.
Suutar' hänell' kenkä' annoi,
kenkä hän sitt' neitsyll' kannoi.
Neitsy hänell' rihmoi annoi,
rihma' hän sitt' kaevoll' kannoi.
.-..-, Kaevo hänell' vett' annoi, vede
hän sitt sauna' kannoi.
Kuko oi' kuoli' sauna häkkä.
Kana lioitt" vett' niska ninko
nääkkä.
Kuko virkos ja sanoi: se on nii'
märkkä.
1383. Nakkila. Lampola n. 7. — 89.
Aminia Nissiin. 30 V.
Kukku ja kana1.
Kukku ja kana meni lö[yl]yyn,
ei ollut vettä eikä höyryy.
Kykko hyppäs kaivun työ:
»Hyvä2 kaivu, kaunis kaivo,
5 annas mulle \ että!»
»En:t anna. en3 anna.
ennenko tuol mulle ämpärin.»
Kukki» hyppäs neitsyn työ:
»Hyvä neitsy, kaunis neitsy,
10 anna mulle ämpäri!»
»En anna. en anna.
ennenko tuol mulle kengät.»
Kukko hyppäs suutarin työ:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
15 anna mulle kengät!»
»En4 anna. en anna,
ennenkö tuot mulle harjaksii.»
Kukko hyppäs sian työ:
»Hyvä sika. kaunis sika.
20 annas mulle harjaksii!»
»En anna, en anna.
ennenko tuot mulle juomaa.»
Kukko hyppäs prykärin työ:
»Hyvä prykäri, kaunis prykäri,
25 annas mulle juomaa!»
»En anna. en anna.
ennenko tuot mulle jauhoja.»
Kukko hyppäs myllyn työ:
»Hyvä mylly, kaunis mylly,
30 annas mulle jauhoja!»
»En anna. en anna,
ennenko tuot mulle jyviä.»
Kukko hyppäs pellon työ:
»Hyvä pelto, kaunis pelto,
Iiii. » kk:ssaiso alkukirjain. — "- Sakeissa i, 9, 11, li. 16, 19, 21, 24, 26, 29,
31, 34, 36, 39, 41, 44, 46 ja 49 on pieni alkukirjain. — 3 E e n : E. — 4 en |en[ anna : e. a.
376
Viihdytyslauluja ja muit;i lasten runoja.
oas unille jyviä!»
1-: ii anna, en anna,
riineiiko fcnol unille hakuja.»
Kukku hyppäs metsän työ:
il\ \;i metsä, kaunis metsä,
to annas unille laulaa:»
»Ed anna. en anna.
ennenko fcuol mulle kirveen.»
Kukko hyppäs sepän työ:
-ih \.;i Beppä, kaunis seppä,
i., annas mulle ku ves!»
»En anna. en anna.
ennenko tuol molle rainaa.»
Kukku hyppäs tehtaan työ:
»Hyvä tehdas, kaunis tehdas,
50 annas mulle rautaa!»
Tehdas hälle raudan antoi,
raudan hän sepäll' kantoi;
seppä4 hälle kirveen antoi,
kirveen hän metsälT kantoi;
se metsä hälle lannan antoi,
lannan hän pelloll' kantoi;
pelto luille jyvät antoi.
jyvät hän myllyyn kantoi;
mylly hälle jauhoja antoi,
60 jauhot hän prykärill' kantoi;
prykäri hälle juoman antoi,
juoman hän siall' kantoi;
sika hälle harjaksia antoi,
harjakset hän BUutarilT kantoi
66 suutari hälle kengäl antoi,
kengäl hän aeitsyll' kantoi;
neitsy hälle ämpärin antoi,
ämpärin hän kaivolT kantoi;
kaivu hälle veden antui,
70 veden hän Baunaan kantoi.
Kana oli jo kuollut.
1415. Pon. Tuomi n. 54. —90.
Juliana Forssel, 40 v.
Kanan kuolema.
Kukku ja kana meni vihto-
maan.
Ei Olin vettä, kanan tuli jano.
Kukku se hyppäsi kaivolle:
»Hyvä kaivu, kaunis kaivu, anna
mulle vettä.»
5 »En anna, en anna. ennenko tuot
mulle ämpärin.»
Kukko sr h\ ppäsi nikkarin tyä:
»Hyvä nikkari, kaunis nikkari.
anna unille ämpäri.»
»En anna. en anna. ennenko tuot
mulle lauta
Kukko s.- hyppäsi mettän tyä:
m »ii\ \.i mettä, kaunis mettä, annan
mulle lautaa.»
»En anna. en anna ennenko tuol
mulle rautaa.*
Kukku se hyppäsi sepän tyä:
»Hyvä seppä, kaunis Beppä, anna
mulle rautaa.»
»En anna. en anna, ennenkö tilat
mulle takkii.»
16 Kukku sr hyppäsi pruukin tyä:
»Hyvä pruuki. kaunis pruuki,
annan mulle takkti1.»
»En anna. en anna. ennenko lual
rahhaa.»
Kukko se hyppäsi Turkuun (Ruat-
tiiui:
Hyvä Turku (Ruatti). kaunis
Turku (Ruatti) anna unille
rahhaa.»
20 Turusta hän rahan sai,
* Säkeissä 53, 55, 57, 59, 61, 63, 65, 67 ja 69 on iso alkukirjain.
1415. ' takklaa : takku*.
Kukko ja kana meni saunaan. 1415 1416.
377
Rahan pruukkiin vei,
PruuMsta hän takkii sai,
Takin2 hän sepälle vei,
Sepältä hän rautaa sai,
25 Raudan hän mettään vei,
Mettästä hän lautaa sai,
Laudan hän uikkarille vei,
Nikkarilta hän ämpärin sai.
Ämpärin hän kaivolle vei,
30 Kaivulta hän vettä sai.
Veden hän kanalle vei,
Mutt kana oli kuallu.
1385. Pori. Tuomi n. 55.-90.
Anuilta Kantala.
Toisinto.
Kukkuja kana meni vihtomaan
Ei ollu vettä, kanan tuli jano.
Kukko se hyppäsi kaivolle:
»Hyvä kaivo, rakas1 kaivo, anna
mu He vettä.»
s »En anna, en anna, ennenko tuat
ämpärin».
Kukko se hyppäsi trengin tyä:
»Hyvä trenki, rakas1 trenki2, an-
anan mulle ämpäri».
»En anna, en anna. ennenko tuat
mulle kengät».
Kukko se hyppäsi suutari tyä:
io »Hyvä suutari, rakas suutari,
anna mulle kengät.»
»Een anna, een anna, ennenko
tuat mulle harjaksii.»
Kukko se hyppäsi sijan tyä:
»Hyvä sika, rakas sika. anna
mulle harjaksii.»
»Een anna. een anna. ennenkö
!ll. il Ullille lll.iskii.»
15 Kukko se hyppäsi prykärin tyä:
"Hyvä prykäri, rakas prykäri,
anna mulle mäskii.»
»Een anna. een anna, ennenko
niat miiiir jauhoi.»
Kukko se hyppäsi myllärin t\.i:
»Hyvä mylläri, rakas mylläri.
anna mulle jahoi.»
20 »Een anna, een anna, enneko
tuat mulle viljaa.»
Kukko se hyppäsi pellon tyä:
»Hyvä pelto, rakas pelto! anna
mulle viljaa»,
»Een anna. een anna. enneko
tuat mulle sontaa.»
Kukko se hyppäsi tunkion tyä:
25 »Hyvä tunkio, rakas tunkio, anna
mulle sontaa.»
»Een, anna, een anna. ennenko
tuat mulle hakoi.»
Kukko se hyppäsi mettään:
»Hyvä mettä, rakas mettä, anna
mulle hakoi.»
»Een anna, een anna, enneko tuat
mulle kirveen.»
30 Kukko se hyppäsi sepän tyä:
»Hyvä seppä, rakas seppä, anna
mulle kirves.»
»Een anna, een anna, enneko tuat
mulle rautaa.»
Kukko se hyppäsi Riiattiin:
»Hyvä Ruatti, rakas Ruatti, anna
mulle rautaa.»
35 Ruatti hälle rautaa anto,
Raudan hän sepälle kanto,
2 taki|sta| : takin.
1416. 1 [kaunis *rakas*
-2 trenkjai : trenki.
Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja.
Seppä tälle kirveen anto,
Kirven lian mettään kanto,
Mettä hälle hakoja anto,
ii. H.ivot hän tunkiolle kanto,
Tunkio hälle sontaa anto,
Sonnan hän pellolle kanto,
Pelto hälle viljaa anto,
Viljan hän myllyyn kanto,
■ia Mylly hälle jauhoi anto,
Jauhoi hän prykkiin kanto,
Prykäri hälle mäskii anto,
Mäskin hän sialle kanto,
sika hälle harjaksii anto,
so Earjaksel hän suutarille kanto.
Suutari hälle kengät anto.
Kengät hän trengille kanto.
Trenki hälle ämpärin anto,
Ämpärin hän kaivolle kanto,
55 Kaivu hälle vettä anto,
Veden hän kanalle kanto,
Mutta kana oli kuallu.
1417. Värin. Portin n.
3.-89.
Pikku Immin kuolemasta.
Kukko j.! kana pieni menivät mui-
noin yhdessä pähkinä vuorelle ja päät
(ivat keskenänsä, että kumpi vain
ensiksi pähkinän löytäisi1 hän siis'
kumppanillensa jakoi toisen puolen.
Kana pian löysikin oikein tavatto-
man' suurenpähkinan, muutta eipä
tuosta mitään hiiskunutkaan, vaan
tahtoi yksinään syödä kaiken. Mutta
i uop i oli niin suuri, etfei hän saan-
niii sitä nieltyksi', vaan se kurkkuun
istui, ja tästäpä nj i kana pelkäämään
ei tä ehkä I ukehl uisi 11. äl äänty-
neenä huusi Kukko1 rakas, juokse.
minkä suinkin jaksat, minulle vettä
noutamaan, silla muuten varmaanki
tukehdun. Kukko lähti pötkin
kaivolle ja sanoi sinne ennätetty änsä:
»Kaivo4* kulta, anna minulle vettä,
kanaseni pähkinävuorella makaa, hän
On saanut suin >n ■ pähkinän kurk-
kuunsa ja ompi tukehtumaisillansa.
Kaivo vastasi: »Juokse4 ensin mur-
si.immen luoksi, sek.i luo sieltä pu-
naista silkki laukaa. Kukk[oJ morsia-
men* tykö juoksi ja sanoi sitten hä-
nelle: 'Anna4 kiltti morsian minulle
punaista silkki lankaa, lankan annan
kaivolle, kaivo minulle vettä antaa ja
veden minä kannan kanaselleni, joka
pähkinävuorella maakaa. Hän on
suuren pähkinän kurkkimiisi7 s.,. mut
Sekä on nyt8 tukehtumaisillaan9. Mor-
sian vastasi: ».luokse1 ensin multa-
in,e m minun pikku kiekkurani. joka
jäi paju-pensahasen riippumaan. Nyt
kukko1" pensaalle juoksi otti oksalta11
kiekkuran ja toisen morsia II''1-.
rsian antoi kukolle13 silkkilankan,
langan vei kukko kaivolle11 ja kaivo
hänelle vettä antoi. Kukko nyt veden
kantoi kanallensa, multa tuopa oli
JO tui k elitumaan1'' ehtinyt ennen
kuin kukko perille paasi, j.i makasi
nyt siinä liikahtamatta1*, ihan henge-
tönnä17. Talapa1" kukko niin ko-
vasti suri, ett ,i se ääneensä il kemään
rupesi, ja kaikki elävä) tulivat kanan
kovaa1' onnea surkuttelemaan. Kuusi1
1417. ■ kk:ssa töyläisi. — * tavatto|vlan : tavattoman. — * |m|eltyksi : niel-
tyksi, 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — * suu s en : suu/en. » mursiani n en : mOr-
imen. ; kurkkunsa : kurkkuunsa. — 8 n n i : nyt. ' tukehtumaasi s aan : tu-
kehtumaisillaan. — I0 kukka : kukko. — u o|c|ksalta :o. - u mor|i|iaraelle : mor-
lelle. " kukole : kukolte. " l|aivolle : kaivolle. u turkie|k|tumaan : tn' k .-// -
tumaan. — " liikahtamata : liikahtamatta. " hen k etönnä : hengetönnä. —
p äpä tätäpä, '•' k ■• vaa k"\ aa
Kukko ja k. ina meni saunaan, iii: 1418.
379
pieniä hiirtä rakensivat vähäiset vau-
nut. joissa*0 Unia-1 oli haudalle vie-
ia\ ä . ja kun v. uinui oli valmiiksi saatu
hiiret valjaihin menivät ja itse" kukko
istui ajajaksi. Mutta tiellä hei! ä ket tu
knhta<i. • M 1 1 1 1 1 ■ liiat k isi, kukki' li\ V a '
»Minä kanani menen hautaama
»Suvaitsetko*4 minun tulla mukanasi?*
»Tule. mutta taakse istu. täällä sinä
liioin painat.* Kettu meni istumaan
vaunujen-' taa ja sille sinne viella
tuli susi. karhu, hirvi, jalopeura ja
kaikkia metsän eläviä. Näin nyt kelpo
vauhtia mentiin eteenpäin, kunnes tul-
tiin erään puron rannalle.-'5 •Milenka
tästä ulitse[!] pääsemme» huudahti
kukko. Silla puron reunalla makasi ol-
jenkorsi, joka sanoi: -Minä1 sillaksilas-
keun puron poikki, jotta saatte saat ttte
ylitse ajaa> Mutta kun nuo kuusi
hiirtä27 tuli sillalle, luikahti nitteen alta
korsi, vaipuen vetelien, ja hiiret myös-
kin putosivat sinne sekä hukkuivat
kaikki. (Uliinpa nyi taaskin*8 pahassa
pulassa, mutta nytpä hiili (!) tuli
apuansa tarjoamaan sanoen: »Minä-
hän4 laskeun virran poikki, että pää-
sette ulitse[!] toiselle29 puolelle. Sen hii-
li!'1 nyt tekikin, mutta kovaksi onneksi
vesi siihen30 koski hiukkasen, josta
se kihisten sammui ja kuoli. Kun kivi
tämän havaitsi tuon tuli kukko rauk-
kaa sääli, ja se nyt laskeutui veden
poikki. Silloin kukko itse meni vau-
nuja vetämään, mutta kun hän toi-
sille rannalle piankin päästyänsä31
oli kedolle laskenut kanavainajan ja
sitten kojetti hinata myöskin noita
toisia, jotka vaunujen takana istui-
vat, tiima hänelle32 Uijan raskaaksi
kävi. kovin monta kun siinä oli pai-
namassa, vaunut nyt takaisin vyöryi-
vät ja niissä olivat toinen toisensa
päällitse putosivat vetehen. sekä
hukkuivat kaikin. Kukko siis jäi yk-
sin kuollein kanssa, ja tälle hau nyt
haudan kaivoi laski vainajan sinne,
laittoi haudalle kummun seka islui
siihen suremaan, kunnes itsekin kuuli;
ja nytpä siis viimeinenki oli manan33
maihin muuttanut.
1418. Kullan. JäkiUä. n. M. — 92.
Kukko ja kai: Uu, maa.
Kukku ja kana meni vihtomaa,
eikä saunas ollu vett.
Kukko hyppäs brunnin tyä:
»Hyvä brunni, kaunis brunni,
s anna mulle vettä!»
»En anna. en anna.
ennenks tuat mull rihmaa.»
Kukko hyppäs piian tyä:
»Hyvä piika, kaunis piika,
io anna mulle rihmaa!»
»En anna. en anna.
ennenks tuat mull kengät.»
Kukku hyppäs suutari tyä:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
15 anna mulle kengät!»
»En anna, en anna,
ennenks tuat mull harjaksii.»
Kukku hyppäs sian tyä:
»Hyvä sika. kaunis sika.
20 anna mulle harjaksii!»
»En anna. en anna.
ennenks tuat mull raakaa.»
c0 jois|t|a: joissa. — 21 h>na : Äana. — 22 jj [tse : itse. — a hautamaan : hautaa-
maan. — -1 Suvaitse k ki> : Suvaitsetko. — 25 vaunu e n : vaunu/en. — 26 |n|rannalle : r.
— -' hirttä yi. [h]i[irttä]| hiiltä : hiirtä. — 28 taskin : taeskin. — 29 r öiselle : loiselle.
— - 30 sii|rtt';en : siiften. — 31 päästyänsä : päästyänsä. - - 32 äjänelle : Äänelle. —
33 kk:ssaiso alkukirjain.
380
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Kukko hyppäs emännä tyä:
"li\ ,i i mäntä, kaunis emäntä,
25 anna unille raakaa!»
»Ku anna, en anna,
enneks tuat inull puita.»
Kukku hyppäs mettän tyä:
»Hyvä mettä, kaunis mettä,
BO anna mulle puita!»
»En anna. en anna.
enneks tuat mu 11 kirvee.»
Kukku hyppäs sepän tyä:
»Hyvä seppä, kaunis seppä.
BG anna unille kirves!»
»En anna. en anna.
enneks tuat tuuli rautaa.»
Kukko hyppäs Ruattii:
»Hyvä Ruatti, kaunis Ruatti,
40 Anna mulle rautaa!»
Ruatti luille raudan antoi,
Kattila n kukku sepäU kantoi.
Seppä luille kirveen antoi.
Kirveen kukko mettä] kantoi.
is Mel tä lialle puita antoi.
Puut kukko emännäll kantoi.
Kmäntä lialle makaa antoi,
Ruau kukko sialle kantoi.
sika lialle harjaksii antoi.
Bo Earjakset kukko suutarill kantoi.
Suutari hälle kengät antoi,
Kengäl kukko piiall kantoi.
Piika hälle rihman antoi,
Rihman kukko prannil] kantoi.
55 Prunni hälle vettä antoi
Veden kukko saunaan kantoi. —
K'o kukko tuli saunaa, ni kana
oli kaalin.
1419. Normarkku. Lindgren n. 19.
—92.
Harjakangas. Liina < Irönlund, 36 v.
Runo hinasin ja kukosta.
Kukko ja kana meni vihtomaa
eikä1 ollut vettä.
Kana2 karas prunnulla:
»Hyvä prunni, kaunis prunni.
5 anna mulle vettä!»
»En anna. [en anna],
ennenkos tuot mulle rihmat.»
Kana karas neitsyn työ:
»Hyvä mitty. kaunis neitty,
10 anna mulle rihmat!»
»En anna. en anna.
ennenkö^ tuol mulle kenkä). »
Kana karas suutari työ:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
LE anna mulle keiikät!»
»Kn anna, en anna.
ennenkos tuot mulle harjaksii »
Kana karas siian[!] t\ ö:
»Hyvä sika. kaunis sika,
20 anna mulle harjaksii!»
»En anna. en anna,
ennenkos tuol mulle mäski.*
Kana karas prvkkärin työ:
»Hyvä prykkäri, kaunis prykkari,
25 anna unille mäski!»
»Kn anna, [en anna],
ennenkos tuot mullejauho
Kana karas mylly y:
»Hyvä mylly, kaunis mylly,
8o anna mulle jauhoja!*
Imi anna, [en anna],
ennenkos tuot mulla jyviä.»
\;\:t ' Säkeissä 2 ja "0 on iso alkukirjain. — ■ Sakeissa :i. 8, 11, 13, 14, 18.
19, 21, 23, 28, 34, 36. '.1. 43, 46, 51, 53, 54 ja 56 on pieni alkukirjain.
Kukko ja kana meni saunaan 1419 1 120.
381
Kana karas riihee.8
»Hyvä riihi, kaunis riihi,
ii,i mulle jyriä!»
»En anna, en anna,
ennenkos fcuoi mulle eloja.»
Kana karas pellolla:
»Hyvä pelto, kaunis pelto,
jo anna mulle eloja!»
»En anna, en anna,
enne[n]kos tuot mulle sontaa.»
Kana karas tarhaa:
»Hyvä tarha, kaunis tarha,
45 anna mulle sontaa!»
»En anna, en anna.
enne[n]kos tuot mulle hakoja.»
Kana karas mettään:
»Hyvä mettä, kaunis mettä.
5o anna mulle hakoja!»
»En anna, en anna.
ennenkos tuot mulle kirveen.»
Kana karas sepän työ:
»Hyvä seppä, kaunis seppä,
es anna mulle kirves!»
»En anna. en anna,
ennenkos tuot mulle raudan3,4.»
Kana karas ruukii:3
»Hyvä muki, kaunis muki,
go anna mulle rautaa!»
Ruuki nalle rautaa3 antoi;
hän raudan sepälle kanto,
seppä lialle kirveen antoi;
hän kirveen metsään kantoi,
65 metsä hälle hako[ja]3 antoi;
hän havut tarhaan kantoi,
tarha hälle sontaa antoi;
hän -ennän pellolle kantoi,
pelto hälle eloja antoi;
3 kk:ssa iso alkukirjain. — 4 mulle
rille kantoi, suutari prunnille : r. p.
to hän elot ri[i|heen kantoi,
ri[i]hi hälle jyviä antoi;
hän jyvät mylly[y]n kanto [i],
mylly hälle jauhoja8 antoi;
hän .jauhot prykkärille kantoi,
75 prykkäri hälle mäskii antoi;
hän mäskin siialle kantoi,
sika hälle harjaksia antoi;
hän harjaksrt suutarille kantoi,
suutari hälle kenkät antoi;
8o hän kenkät neitsyelle kantoi,
neitsy hälle rihmat antoi;
hän rihmat1 prunnille kantoi,
prunni hälle vettä antoi;
hän veden saunaan kantoi.
85 Kukko oli sill aikaa kuolin.
1420. Noormarkku. Ollinen, n. 610.
—89
Kukko ja kana meni vihtomaa
Eikä heili' ollu löylyy.
Kukko hyppäs' kaivolla;
Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
5 Anna mulla vettä!
Een anna, een anna
Ennekos tuat mulla ämpäri.
Kukko hyppäs' trenki tyä;
Hyvä trenki, kaunis trenki,
io Anna mulla ämpäri!
Een anna, een anna
Ennekos tuat mulla kenkät.
Kukko hyppäs' suutari tyä;
Hyvä suutari, kaunis suutari,
15 Anna mulla kenkät!
Een anna. een anna
Ennenkos tuat mulla harjaksii.
Kukko hyppäs sijjäan tyä:
I kirveen! Haudan : m. R. — 5 rihmat |suuta-
382
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Hyvä sika. kaunis sika,
rna unilla harjaksiil
Km anna, mi anna
Ennenkos tual unilla mäskii.
Kukko hyppää \>v\ karin tyä:
Hyvä prykäri, j.n.e.
\uii;i luulla mäskii!
Een j.n.e.
Ennenkos tuat mulla jauhoja.
Kukku hyppäs myllyy:
Hyvä mylly, j.n.e.
30 Anna niulla jauhoja!
Een j.n.e.
Ennenkos tuat mulla jyviä.
Kukku hyppäs riihee:
Hyvä j.n.e.
i6 Anua j.n.e.
Een j.n.e.
Ennenkos tuat mulla eloja.
Kukko hyppäs' peltoo:
Hyvä j.n.e.
40 Anna j.n.e.
Een j.n.e.
Ennenkos tuat unilla sontaa.
Hyvä j.n.e.
Anna j.n.e.
*i Een j.n.e.
Ennenkos tuat mulla hakoja.
Kukko hyppäs mettää:
Hyvä j.n.e.
Anna j.n.e.
50 Een j.n.e.
Ennenkos tual mulla kirvei
Kukko hyppäs si pän tyä:
Hyvä j.n.e.
Anna j.n.e.
55 Een j.n.e.
Ennenkos tual mulla rautaa.
Kukko hyppäs Uuattii:
Hyvä j.n.e.
Anua j.n.e.
6o liuatti luilla raudan anto;
Haudan hau sepällä kanto.
Seppä luilla kirveen anto,
Kirveen hau mettään kanto.
Mettä luilla havol anto.
86 Havol hän tarhaan kanto.
Tarha halla sonnan anto.
Sonnan lian peltoon kanto.
Pelto halla elol anto.
Elol här riiheen kanto.
to Riihi halla jyvät anto.
Jyväl hain myllyyn kanto,
Mylly halla jauhoi anto.
Jauhot h.iin prykärillä kanto,
Prykäri luilla mäskin anto,
t-. Mäskin hän >ijjualla kanto.
Sika hällä harjukset anto.
Harjakset luin suutarilla kanto.
Suutari hällä kenkät anto.
Kenkä! hän trenkillä kanto.
8o Trrnki hulla ämpärin anto,
Ämpärin hiin kaivolla kanto.
Kaivo hällä veden anto.
Veden hän saunaan kanto,
Sauna hällä löylyn anto. —
>.-. Kana oli jo kuallu saunan kiu-
kaalla.
1421. Merikarvia. Tommila n. 1.
—.s.''.
Kehtolaulu.
Kuko ja kana meni vihtomaan,
Ei ollut veden märkää.
Kukko hyppäsi kaivolla,
Kukko ja kana meni saunaan, [421.
:;s::
Sanoi1: »Hyvä2 kaivo, kauniskaivo
s Amia'- mulle vettä.»
»En anna, m anna, ennen kun
tuot ämpärin.»
Kukko hypäsi rengin8 tykö,
Saimi: »Hyv a- renki, kaunis renki,
anna mulle ämpäri.»
10 »En anna, en anna, enne kun tuol
rihmat.»
Kukko hyppäs piian tykö,
Sanoi: »Hyvä2 piika, kaunis piika,
Anna2 muule rihmat.»
»En anna, ennanna, ennekun tuot
kengät.»
ib Kukko hyppäs suutarin tykö,
Sanoi: »Hyvä2 suutari, kaunis suu-
tari,
Anna2 mulle kengät.»
»En anna. en anna, ennen kun
tuot harjaksia.»
Kukko hyppäsi sian tykö,
Kukko h\ ppäsi peltoon,
Sanoi: »Hyvä2 pelto, kaunis pelto,
Anna2 mulle juviä.»
»En anna. en anna, ennenkun
tuol sontaa.»
i:, Kukko h\ ppäsi t u nkiolla ,
Sanoi: »Hyvä2 tunkio, kaunis
tukio.
Anna2 mulle sontaa.»
»En anna. on anna. enne kun tuot
hakoja.»
Kukko hyppäsi metsään,
40 Sanoi: »Hyvä2 metsä, kaunis
mct>ä,
Anna2 mulle hakoja.»
»En anna, en anna, ennenkun
tuot kirveen.»
Kukko hyppäsi sopan tykö,
Sanoi4: »Hyvä2 soppa, kaunis
srppä,
45 Anna2 mulle kirves.»
j» Sanoi- »Hyvä2 sika, kaunis sika, | »En anna, en anna, enenkun tuot
Anna2 mulle harjaksia.» rautaa.»
»En anna, en anna, ennen kun Kukko hyppäsi ruukkiin,
tuot mäskin.»
Kukko hyppäsi mäskärin tykö.
Sanoi: »Hyvä2 ruukki, kaunis
ruukki.
Sanoi: »Hyvä2 mäskäri, kaunis Anna2 mulle rautaa.»
mäskäri, so »En anna, en anna, ennenkun tuot
25 Anna2 mulle mäskiä.» rahaa.»
»En anna, en anna, ennenkun Kukko hyppäsi mynttärin tykö5,
tuot jauhoja.» Sanoi: »Hyvä2 mynttäri, kaunis
Kukko hyppäsi myllärin tykö, mynttäri,
Sanoi: »Hyvä1 mylläri, kaunis Anna2 mulle rahaa.»
mylläri Mynttäri hälle rahan antoi,
Anna2 mulle mäskiä.» 55 Hän rahan ruukkiin kantoi,
30 »En anna, en anna, ennen kun Ruukki hälle raudan antoi,
tuot jyviä.» lian raudan sopalle kantoi,
1421. ' Sano : Sano/. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — s ren]k|in : rengin,
aoi : .Saimi. — fi mynttärin *tykö* : m. t.
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Seppä bälle kirven antoi,
ll.iii kirveen metsään kantoi,
. o Metsä hälle bakoja antoi,
Hau havot6 tunkiolle kantoi,
Tunkio hälle sonnan antoi,
Hän -niinä pellolle kanini.
Pelto bälle jyviä antoi,
m Hän jyvät myllyyn kantoi,
.Mylläri hälle jauhot antoi,
Hän jauhoi mäskärille kantoi,
Mäskäri hälle mäskin antoi,
Hän inäskin sialle kantoi.
70 sika bälle harjaksia antoi,
Hän harjaksel suutarille kantoi.
Suutari hälle kengät anoit,
Hän kengät piialle kantoi,
Piika1 hälle rihmat antoi.
75 Hän rihmat rengille kantoi,
Renki hälle ämpärin antoi1,
Hän ämpärin kaivolle kantoi,
Kaivu hälle vettä antoi,
lian veden -annaan kantoi,
80 Siten oli kana kuollut.
1422. Siikainen. Granqvist H. n. 28.
—90.
Sammi. Elvira Sammi, 13 v.
Kukku ja Kana,
Kukko ja kana uuni vihtoon,
nka nllu' vettä.
Kukko hyppää prunnin työ:
-hyvä prunni, kaunis prunni,
5 anna mulli' vettä -
»En anna, en anna.
ennenkuin tuol ämpärin.»
Kukku byppäs trengin1 työ:
»hyvä nvnki. kaunis trmki,
m anna mulle ämpäri.»
»Imi anna. en anna.
ennenkuin tuol rihmat.»
Kukku byppäs piian työ:
»hyvä piika, kaunis piika,
!.-, anna mulli' lihiii.it >>
»Imi anna. m anna.
ennenkuin tuot kengut*.»
Kukko hyppää suutarin työ:
»hyvä suutari, kaunis suutari.
•_>o anna mulle kengut1
»En anna. en anna.
ennenkun tuot harjaksia.»
-Kukko byppäs siaan työ:
»hyvä sika. kaunis sika.
25 anna mulle harjaksia.*
En anna. en anna.
ennenkuin tuol mäskii.»
— Kukko hyppäs pruukin työ:
»hyvä pruuki. kaunis pruuki.
30 anna mulli' mäskii.»
— No pruuki anto mäskii.
Mäskin vei kukku Biaalle,
sika anto harjaksia.
Harjakset vei kukko suutarille,
35 suutari anto kengut'-.
Kengin- vei kukko piialle,
piika anto rihmat. —
Rihmat vei kukko trengille1,
1 1 auki anto ämpärin.
h Ämpärin vei kukko prunnille,
prunni anto vettä*.
Veden kanto kukko -annaan,
mutta pikku kana oli jo kUOllu'.
•■ ha i "i : havot. 7 p iika : /'iika. — 8 h uijin i n : ämpärin.
1 yi. [tren]k[in]. — * yi. [ken]k[utj. — » ve|den : ve«Ä.
Kukko ja kana meni saunaan. 1423—1425.
385
1423. Oripää. Vihervaara n. 2357.
—11.
Tanskila. Maija Välilä, 74 v.
Kehtolaulu.
Eukkoja kana meni vihtomaan
Eikä olin kuirmiallaka vettä.
Kana klippas kaivolle
Ja kukko kuali kiukaalle.
1424. Alasiani. Vilinraant n. .'.' t i 4 .
—11.
Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.
Kukko ja kana meni vihtomaan
Ja eikä ollu vettä.
Kana karas vettä tuaniaan:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
5 Annas mulle vettä!»
»En minä ennen vettä anna
Ennenkos menet hakemaan koi-
vusta lehren.»
- »Hyvä koivu, kaunis koivu,
Annas mulle lehti!»
io »En minä ennen lehteä anna
Ennenkos tuat mettästä hakkoo.»
— »Hyvä mettä, kaunis mettä,
Annas mulle hakkoo!»
»En minä ennen hakkoo anna
15 Ennenkos tuat sepältä kirveen.»
— »Hyvä seppä, kaunis seppä.
Annas mulle kirves!»
»En minä ennen kirvestä anna
Ennenkos menet tuaniaan neit-
syitä rihmaa.»
20 — »Hyvä neitsyt, kaunis neitsyt
Annas mulle rihmaa!»
»En minä ennen rihmaa anna
Ennenkos menet tuamaan suuta-
rilta kenkät.»
1424. * lanotl: anto.
— »HyArä suutari, kaunis suutari
25 Annas mulle kenkät!»
»En ininä ennen kenkiä anna
Ennenkos menet tuaniaan pos-
sulla harjaksia.»
— »Hyvä possu, kaunis possu
Annas mulle harjaksia!»
ao »En minä ennen harjaksia anna
Ennenkos menet tuamaan pellolta
jyviä.»
Pelto anto jyviä;
Vei sialle.
Sika anto1 harjaksia;
35 Vei suutarille.
Suutari anto kenkät;
Vei neittylle.
Neitty anto rihmaa.
Vei sepälle.
40 Seppä anto kirveen;
Vei mettälle.
Mettä anto hakkoo;
Vei komille.
Koivu anto lehren;
45 Vei kaivolle.
Kaivo anto vettä.
Kana karas saunasta
Astiatas hakemaan
Ja kukko putos lavolta alas
50 Ja huusi tullesaas: »kukkokeekoo!»
1425. Alastaro. Vihervaara n. 2453.
—11.
Sikilä. Vilho Meno, 45 v.
Kukko ja kana meni vihtomaan
Ja eikä ollu saunasa vettä.
Kana karas lähteelle.
»Hyvä lähre, kaunis lähre,
sAnnas mulle vettä!»
25
386
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
»Ku minä sullo vettä anna
Ennenkos minulle kuivalta leliren
fcuat.»
Kana karas koivulle.
»Hyvä kuivu, kaunis koivu,
10 Annas mulle lehti!»
En niinä Billie lehteä anna
Ennenkos minulle sepältä kirveen
tuat.»
Kana karas sepälle.
»Hyvä seppä, kaunis seppä,
15 Annas muUe kirves!»
»Eu niinä sullo kirvestä anna
Ennenkos minulle Turruusta rau-
taa tuat.»
Kana karas Turkuun.
»Hyvä Turku, kaunis Turku,
20 Annas mulli' rautaa!»
»En niinä sullo rautaa anna
Ennenkos minulle suutarilta ken-
kät tuat.»
Kana karas suutarille.
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
25 Annas mulle kenkät!»
»En niinä BUlle kenkiä anna
Ennenkos minulle possulta har-
jaksia tuat.»
Kana karas possulle.
»Hyvä DOSSU, kaunis possu,
so Annas mulle harjaksia!»
»En minä sulle harjaksia anna
Ennenkos minulle myllystä jau-
hoja tuat.»
Kana karas myllyyn.
»Hyvä mylly, kaunis mylly,
36 Annas mulli' jauhoja!»
•Ku minä sulle jauhoja anna
Ennenkos minulle riihestä jyviä
tuat.»
Kana karas riiheen.
»Hyvä riihi, kaunis riihi,
40 Annas mulle jyviä!»
»En minä sulle jyviä anna
Ennenkos minulle pellolta eloja
tuat.»
Kana karas pellolle.
»Hyvä pelto kaunis pelto,
45 Annas mulle eloja I»
»En minä sulle eloja anna
Ennenkos minulle mettästä hak-
koo tuat.»
Kana nimi mettään,
Mettä anto liakkoo,
50 Kana vei pellolle,
Pelto anto eloja,
Kana vei riiheen,
Riihi anto jyviä,
Kana vei myllyyn,
55 Mylly ani o jauhoja,
Kana vei possulle,
Possu anto harjaksia,
Kana voi suutarille,
Suutari anto kenkät,
eo Kana vei Turkuun,
Turku anto rautaa,
Kana vei sepälle,
Seppä teki kirveen,
Kana voi koivulle,
be Koivu anto leliren,
Kana voi Kiilteelle,
Lähro anto vettä,
Kana vei saunaan.
»Kukko kirkon», sano kukko ja
kaali.
1426. Huittinen, Hilden A,n. 56— 98.
\1|. Marttilassa. Kalle Santtinen,
n. 30 v.
Kukko ja kana meni saunaan. 1426.
387
Kukko ja kana.
Kukko ja kana söi sakkoo,
Kukon meni luu kurkkuun1.
Kana pani saunan lämmitä,
Kana meni lähteel':
5 »Hyvä lälire, kaunis lähre
Anna minulle vettä!»
»En minä ennen vettä anna,
Ennenkös mu lie ämpärin tuot.»
Kana meni piikan tykö:
io »Hyvä piika, kaunis piika,
Anna molle ämpäri!»
»En minä ennen ämpärii anna,
Ennenkös mulle pjaksut tuot.»
Kana meni suutaril':
15 »Hyvä suutari, kaunis suutari.
Anna mulle pjaksut!»
»En minä ennen pjaksui anna,
Ennenkös harjaksia tuot.»
Kana meni sian tykö:
20 »Hyvä sika, kaunis sika,
Anna mulle harjaksia!»
»En minä ennen harjaksia anna
Ennenkös mulle mäskiä tuot.»
Kana meni prykäril':
25 »Hyvä prykäri, kaunis prykäri,
Anna mulle mäskii!»
»En minä ennen mäskii anna,
Ennenkös mulle jauhoi tuot.»
Kana meni mylläril':
30 »Hyvä mylläri, kaunis mylläri,
Annan mulle jauhoi!»
»En minä ennen jauhoi anna,
Ennenkös mulle jyvii tuot.
Kana meni pellol':
35 »Hyvä pelto, kaunis pelto
Anna mulle jyvii!»
»En minä ennen jyvii anna,
1426. ' Ikirkkoonl »kurkkuun* : k.
Ennenkös mulle sontaa tuot.»
Kana meni tarhaan:
40 »Hyvä tarha, kaunis tarha,
Anna mulle sontaa!»
»En minä ennen sontaa anna,
Ennenkös mulle hakkoo tuot.
Kana meni mettään:
4a »Hyvä mettä, kaunis mettä,
Anna mulle hakkoo!»
»En minä ennen hakkoo anna,
Ennenkös mulle kirveen tuot.
Kana meni sepäl':
50 »Hyvä seppä, kaunis seppä,
Anna mulle kirves!»
»En minä ennen kirvest' anna,
Ennenkös mulle rautaa tuot.»
Kana meni Ruottiin:
55 »Hyvä Ruotti, kaunis Ruotti,
Anna mulle rautaa!»
Ruotti hänel' rauran anto,
Hän rauran sepäl' kauno,
Seppä hänel' kirveen anno,
60 Hän kirveen mettään kanno,
Mettä hänel' hakkoo anno,
Hän havon tarhaan kanno,
Tarha hänel' sontaa anno,
Han sonnan pellol' kanno,
65 Pelto hänel' jyvät anno,
Hän jyvät myllärill' kanno,
Mylläri hänel' jauhoi anno,
Hän jauhot prykäril' kanno,
Prykäri hänel' mäskii anno,
70 Hän mäskin sial' kanno,
Sika hänel' harjakset anno,
Hän harjakset suutaril' kanno,
Suutari hänel' pjaksut anno,
Hän pjaksut piikal' kanno,
?5 Piika hänel' ämpärin anno,
388
Viilid.vtyslauluja ja muita lasten runoja.
ll.iii ämpäriä lähteel' kauno,
Lähre hand' vettä armo,
11,111 veren saunaan kauno.
Huh, huh, In ia
bo Kukko uii kuollul
1427. Huittinen. Hirsikoski Anna,
n.l.-nji324.
Kukon ja kanan saunamatka:
[Huittislainen:]
Knkkn ja kana meni viiltoon,
Ei1 ollut beitillä vettä.
Kana kippas kaivon tykö:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
5 Anna1 mulle vettäl»
»En anna, en anna, ennenkös tuot
mulle kiulun.»
Kana hyppäs t puikin tykö:
»Hyvä trenki, kaunis trenki, anna
mulli' kiulu»
»Imi anna. en anna, ennenkos tuat
mulle rihmat.»
io Kana kippas piian tykö:
»Hyvä piika, kaunis piika, anna
mulle rihmat!»
»En anna, en anna, ennenkos I nai
mulle kengät.»
Kana kippas suutarin tykö:
»llyv.i suutari, kaunis suutari,
anna mulle kengäti»
ie »Imi anna. en anna. ennenkos tuäl
mulle harjaksia.»
Kana kippaa sian tykö:
»Hyvä Sika, kaunis sika, anna
mulle harjaksia!»
»Imi anna. en anna, ennenkos tuot
mulle jyviä.»
Kana kippas pellon tykö:
" »Hyvä pelto, kaunis pelto, anna
mulle jyviä!»
»En annan, en anna, ennenkos
tuat mulle ha\<
Kana kippas mettän tykö:
»Hyvä mettä, kaunis mettä, anna
mulle havoja!»
»En anna, en anna, ennenkos liiat
mulle kirveen.»
85 Kana kippaa sepän tykö:
»Hyvä seppä, kaunis seppä, anna
mulle kirves!,.
»En anna. en anna, ennenkos tuat
mulle rautaa.»
Kana kippas rautapuadiin:
Rautapuadista hau raudan sai,
:in Raudan hän sitten sepälle vei.
Sepältä hän kirveen sai.
Kirveen hän sitten mettälle vei,
Mettältä hän havot sai.
llavot hän sitten pellolle vei.
35 Pellolta hän jyvät sai.
Jyvät hän sitten sialle vei,
sialta hiin harjaksel sai,
Harjakset luin siltin suutarille
Vei,
Suutarilta hän kengät sai.
40 Kengät hän sitten piialle vei,
Piialta hiin rihmat sai.
Rihmat hiin sitten (rengille vei,
Trengiltä hiin kiulun sai.
Kiulun hiin sitten kaivolle vei,
e, Kaivolta hiin sitten vettä sai,
Veden hän sitten saunaan vei
ja heitti niin kovan löylyn, että
kana palo
ja kukko kropsahti alas.
1427. ' Säk. 2 ja 5 kk:ssa pieni alkukirjain.
Kukko ja kana meni saunaan. 1428.
389
1428. Huittinen.
Kukko ja
Vakkila n. 7. — 88.
kana meni vihto-
maan.
Eikä ollu heitillä vettä.
Kana kippasi kaivon tykö,
Kana lähteelle lähti:
5 Hyvä lähde, kaunis lähde,
Anna mulle vettä.
Lähde vainen vastaeli:
En enne sulle vettä anna,
Kos tuot mulle kiulun.
io Kana kippasi renkin tykö:
Hyvä renki, kaunis renki,
Anna mulle kiulu.
En ennen sulle kiulua anna.
Kos tuat mulle rihmat.
15 Saatat sukan sitehct.
Kana kippasi neitton tykö:
Hyvä neitto, kaunis neitto,
Anna mulle rihmat.
En ennen sulle rihmoja,
20 Kos tuot mulle kenkät.
Kana samosi suutarille:
Hyvä suutari, kaunis suutari,
Anna mulle kenkät.
En ennen sulle kenkiä anna,
25 Kos tuot mulle harjaksia.
Kana kippasi sian tykö:
Hyvä sika, kaunis sika,
Anna mulle harjaksia.
En ennen sulle harjaksia anna.
30 Kos tuot mulle jyviä.
Kana kippasi pellon tykö;
Hyvä pelto, kaunis pelto,
Anna mulle jyviä.
En ennen sulle jyviä anna
35 Kos tuot mulle sontaa.
Kana kippasi tarhan tykö:
Hyvä tarha, kaunis tarha,
Anna mulle sontaa.
En ennen sulle sonta anna,
40 Kos tuot mulle hakoa.
Kana kippasi kuusen tykö:
Hyvä kuusi, kaunis Icuum.
Anna mulle hakoa.
En ennen sulle hakoa anna,
45 Kos tuot mulle kirveen.
Kana kippasi sepän tykö;
Hyvä seppä, kaunis seppä,
Anna mulle kirves.
En ennen sulle kirvestä anna,
50 Kos tuot mulle rautaa.
Kana Ruottille nukutteli;
Hyvä Ruotti. kaunis Ruotti,
Anna mulle rautaa.
Ruotti hänelle rauran antoi,
55 Hiin rauran sepälle kantoi,
Seppä hänelle kirveen antoi,
Hän kirveen kuuselle kantoi,
Kuusi hänelle hakoa antoi,
Hän havot tarhalle kantoi,
60 Tarha hänelle sonnan antoi,
Hän sonnan pellolle kantoi,
Pelto hänelle jyviä antoi,
Hän jyvät sialle kantoi.
Sika hänelle harjaksia antoi,
65 Hän harjakset suutarille kantoi,
Suutari hänelle kenkät antoi,
Hän kenkät neittolle kantoi,
Neitto hänelle rihmat antoi,
Hän rihmat renkille kantoi,
70 Renki hänelle kiulun ani' n.
Hän kiulun lähteelle kantoi,
Lähde hänelle vettä antoi.
Hän veden saunaan kantoi,
Vaan kukko oli opi oikeenansa,
75 Valitellen vaivojansa,
Saunan lavon alla,
390
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1429. Punkalaidun. Maisia ti. 29.
—10.
»Matin Kaisu-.
Kukko ja kana.
Kukko ja kana moni viiltoon,
olia vihtonut muttei ollut vettä.
Kana kippaa lähteelle:
»Hyvä1 lähde, kaunis Lähde,
s anna mulle vettä.»
»En anna, en anna,
ennen kun rengiltä kiulun tuot.»
Kana kippas rengin tykö:
»Hyvä1 renki, kaunis renki,
io anna mulle kiulu.»
— »En anna, en anna.
ennen kun piikiltä sukkarihmat
tuot.»
Kana kippas piikan tykö:
»Hyvä1 piika, kaunis piika,
15 anna mulle sukkarihmat.»
»En anna, en anna,
ennen kun suutarilta kengät tuot.»
Kana kippas suutarin tykö:
»Hyvä1 suutari, kaunis suutari,
20 anna mulle kengät.»
»En anna, en anna.
ennen kun sialta harjaksia taot.»
Kana kippas sian tykö:
»Hyvä1 sika, kaunis sika.
25 anna mulle harjaksia.»
»En anna, en anna,
ennen kun myllystä jauhoja tuot.»
Kana kippas myllyn tykö:
»Hyvä1 mylly, kaunis mylly,
8o anna mulle jauhoja.»
»En anna. en anna,
ennen kun pellolta jyviä tuot.»
Kana kippas pellon tykö:
»Hyvä1 pelto, kaunis pelto,
36 anna mulle jyviä.»
»En anna, en anna.
ennen kun tunkiolta sontaa tuot.»
Kina kippas tunkion tykö:
»Hyvä1 tunkio, kaunis tunkin,
40 anna mulle sontaa.»
»En anna, en anna.
ennen kun mettästS hakuja tuot.»
Kana kippas mettän tykö:
»Hyvä1 mettä, kaunis mettä,
45 anna mulle hakoja.»
»En anna, en anna.
ennen kun sepältä kirveen tuot.»
Kana kippas sepän tykö:
»Hyvä1 seppä, kaunis seppä,
50 anna mulle kirves.»
»En anna, en anna,
ennen kun Ruottista rautaa tuot.»
Sai Ruottista rautaa.
vei sen raudan sepälle,
55 sai sepältä kirveen,
vei sen kirveen mettälle,
sai mettältä hakuja.
vei havot tunkiolle,
sai tunkiolta sontaa,
bo vei sonnan pellolle,
sai pellolta jyviä,
vei jyvät myllylle,
sai myllyt ;i jauhoja,
vei ne jauhot sialle.
65 sai Sialta harjaksia.
vei harjakset suutarille,
s.-ii suutarilta kengät,
vei kengät piikille.
sai piikalta sukkarihmat,
to vei sukkarihmat rengille,
sai rengiltä kiulun,
1429. l kk:ssa pieni alkukirjain.
Kukku ja kana meni saunaan. 1429—1430.
391
vei kiulun lähteelle,
sai lähteeltä vettä,
vei veden saunaan.
76 Kukko oli puolipyörryksissä lavon
alla.
- Kluittis kukku kuoli
En niinä enää inistään huoli.
1430. Harjavalta. Ruusunen n. 102.
—03.
Kukko ja kana.
Kukko ja kana meni löylyyn,
Kanan tuli jano.
Kukko karas kaivon tyä:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo
5 Annas mnlle vettä.»
»En anna, en anna
Ennei]ks tuat mulle kiulun.»
Kukko karas piikan tyä:
»Hyvä piika, kaunis piika,
io Annas mulle kiulu.»
»En anna, en anna
Enneiiks tuat mulle kengät.»
Kukko karas suutarin tyä:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
15 Annas mulle kenkät.»
»En anna, en annan
Enneiiks tuat mul harjaksii.»
Kukko karas sian tyä:
»Hyvä sika, kaunis sika.
20 Annas mulle harjaksii.»
— »En anna, en anna,
Enneiiks tuat mulle mäskii.»
Kukko karas mäskärin1 tyä:
»Hyvä mäskäri, kaunis mäskäri,
25 Annas mulle mäskii.»
»En anna, en anna,
Ennei|ks tuat mulle jauhoi.»
Kukko karas myllyn tyä:
»Hyvä mylly, kaunis mylly.
äo Annas mulle jauhoi.»
— »En anna. en anna,
Ennei|ks tuat mulle jyvvii.»
Kukko karas pellon tyä:
»Hyvä pelto, kaunis pelto.
35 Annas mulle jyvvii.»
»En anna, en anna,
Enneiiks tuat mulle sontaa.»
Kukko karas tarhan tyä:
»Hyvä tarha, kaunis tarha,
40 Annas mulle sontaa.»
»En anna, en anna
Enneiiks tuat mulle hakkoo.»
Kuko karas mettän tyä:
»Hyvä mettä, kaunis mettä.
45 Annas mulle hakkoo.»
»En anna, en anna,
Enneiiks tuat mulle kirven.»
Kukko karas sepän tyä:
»Hyvä seppä kaunis seppä,
50 Annas mulle kirves.»
»En anna, en anna.
Enneiiks tuat mulle rautaa.»
Kukko karas pruukin tyä:
Hyvä pruuki, kaunis pruuki,
55 Annas mulle rautaa.»
»En anna, en anna.
Enneiiks tuat mulle hiilii.»
Kukko karas valun2 tyä:
»Hyvä valu, kaunis valu.
60 Annas mulle hiilii.»
Sitte:
Valu hänelle hiilii annoi,
Hän hiilet pruukille3 kannoi.
1430. 1 Mäskäri on kaljan eli oluen tekiä.
polttaa puista hiiliä. — 3 pruuki on rautatehdas.
Mp. huom. — 2 Valu, se on tuli, joka
392
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Pruuki hänelle rautaa annoi,
ll.in raudan sepälle kannoi,
65 Seppä äänelle kirveen annoi,
Hiin kirveen mettälle kannoi,
Mettä hänelle hakkoo annoi,
ll.in liavon laihalle kannoi.
Tarha hauelle sonnan aniini,
to Hän sonnan pellolle kannoi,
Pelto hänelle jyvvii annoi,
Hän ,jy\a1 myllylle kannoi,
Mylly hänelle jauhoi annoi.
Hän jauhoi mäskärille kannoi,
75 Mäskäri hänelle mäskij annoi,
Eän mäskin sialle kannoi,
Sika hänelle harjaksii annoi,
Hän harjakset suutarille kannoi,
Suutari hänelle kenkäl annoi,
so Hän keijkät piialle kannoi,
Piika hänelle kiulun annoi.
Hän kiulun kaivolle kannoi,
Kaivo hänelle vet annoi.
Hän veren saunalle kannoi,
85 Saunan loukos oh kana henketöin.
1431. Kokemäki. Paasikivi n. 1.
-15!703.
Kuoppala.
Kukko ja kana meni löylyyn.
Ei ollu veti eikä loylyy.
Kukko hyppäs kaivon tyä.
Sano; ,>H\ va1 kaivo, kaunis kaivo.
5 Annas mulle vettä!»
»En anna. en anna.
Ennenkos t u.it mulle kiulun.»
Kukko hyppäs trenkin tyä.
Sano: »Hyvä1 trenki, kaunis
t renki,
io Annas mulle kiulu!»
»En anna. en anna.
Ennen kos tuat mulle rihmat.»
Kukko hyppää neitoyn tyä.
Sano: »Hyvä1 neitsy, ka[u]nis
neitsy,
is Anna mulle rihmat!»
»En anna, en anna.
Ennen kos tuat mulle kenkät.»
Kukko hyppäfi suutarin tyä.
Sano: »Hyvä1 suutari, kaunis suu-
tari,
äo Anna mulle kenkät!»
»En anna, en anna,
Ennen kos tuat mulle harjaksia.»
Kukko hyppäs sian tyä,
Sano: »Hyvä1 sika, kaunis sika.
25 Anna mulle harjaksia!»
»En anna, en anna.
Ennen kos tuat mulle mäskiä.»
Kukko hyppäs mäskärin tyä.
Sano: »Hyvä1 mäskäri, kaunis
mäskäri,
ao Anna mulle mäskiä!»
»En anna, en anna.
Ennen kos tuat mulle jauhoja.»
Kukko hyppäs myllärin tya.
Sano: »Hyvä1 mylläri, kaunis myl-
läri.
35 Anna mulle jauhoja!»
»Ku anna. en anna.
Ennen kos tuat mulle jyviä.»
Kukko hi ppäs pellon tyä.
Sano: »llyva1 pello, kaunis pelto,
40 Anna mulle jy\
»Ku anna, en anna,
Ennen kos tuat mulle sontaa.»
Kukko hyppäs tarhan tya.
Sano: »Hyvä1 laiha, kaunis tarha,
1431. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Kukko ja kana meni saunaan. 1431 — 1432.
393
45 Anna mulle soutaa!»
»En anna, en anna.
Ennen kos tuat unille hakkoo.»
Kukko hyppäs mettän iyä.
Sano: »Hyvä1 mettä, kaunis mettä,
50 Anna mulle liakkoo!»
»En anna, en anna.
Ennen kos tuat mulle kirveen.»
Kukko hyppäS sepän lyä.
Sano: »Hyvä1seppä, kaunis seppä,
55 Anna mulle kirves!»
»En anna. en anna.
Ennen kos tuat mulle rautaa.»
Kukko hyppäs Helsinkiin.
Helsinki hänelle rauöan a nuo,
eo Hän sen rauöan sepälle kauno;
Seppä hänelle kirveen anno,
Hän sen kirveen mettälle kauno,
Mettä hänelle hakkoo anno,
Hän ne havot tarhalle kanno;
es Tarha hänelle sontaa anno;
Hän sen sonnan pellolle kanno;
Pelto hänelle jyviä anno.
Hän ne jyvät myllärille kanno;
Mylläri hänelle jauhoja anno,
vo Hän ne jauhot mäskärille kanno;
Mäskäri hänelle mäskiä anno,
Hän sen mäskin sialle kanno;
sika hänelle harjakset anno,
Hän ne harjakset suutarille kanno;
75 Suutari hänelle kenkät anno,
Hän ne kenkät neitsylle kanno;
Neitsy hänelle rihmat anno,
Hän ne rihmat trenkille kanno,
Trenki hänelle kiulun anno,
80 Hän sen kiulun kaivolle kanno;
Kaivo hänelle vettä anno,
1432. * vettä [eikä ollu vettä[ eikä
|en annaj ennenkos : a. e.
Hän sen veöen saunaan kauno. -
Kana oli kaalin saunan kiu-
kaalle.
1432. Kokemäki. Kujanpää n. 9.
-Vt 81.
Emma Hakanpää, iö v.
Kukko ja kana meni Löylyyn,
eikk' ollu vettä1 eikä aöylyy[!].
Kana hyppäs kaivulle, sano:
»Hyvä2 kaivo, kaunis kaivo, anna
mulle vettä.»
5 »En anna, en anna, ennenkos tuot
mulle kiulun.»
Kana karas nikkarille, sano:
»Hyvä2 nikkari, kaunis nikkari,
anna mulle kiulu.»
»En anna, en anna. ennen kos
tuot rihmat.»
Kana karas neitsylle, sano:
io »Hyvä2 neitsy. kaunis neitsy, anna
mulle rihmat!»
»Ku anna, en anna. ennenkos tnot
mulle krnuiit.»
Kana karas suutarille sano:
»Hyvä2 suutari, kaunis suutari,
anna mulle kengät!»
»En anna, en anna. ennenkos tuot
unille harjaksia!»
15 Kana karas sian tykö, sano:
»Hyvä2 sika. kaunis sika, anna
luulle harjaksia!»
»En anna. en anna3, ennenkos tuot
luulle mäskiä.»
Kana karas mäskyrille, sano:
»Hyvä2 mäskyri. kaunis mäskyri,
anna mulle mäskiä!»
v. e. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 anna
394
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
bo »En anna. on anna, ennenkos tuot
mulle jauhoja.»1
Kana karas myllyyn, sano:
►Hyvä1 mylly, kaunis mylly, anna
mulle jauhoja!»
»En anna. en anna. ennenkos tuot
mulle jyviä.»
Kana karas pellolle, sano:
•25 »Hyvä2 pelto, kaunis pelto, anna
mulle jyviä!»
»En anna, en anna. ennenkos tuot
mulle sontaa.»
Kana karas tunkiolle, sano:
»Hyvä2 tunkio, kaunis tunkio,
anna. mulle sontaa!»
»En anna, en anna, ennenkos tuot
liakkoo.»
30 Kana karas mettään, sano:
»Hyvä2 mettä, kaunis mettä, anna
mulle liakkoo!»
»En anna, en anna, ennenkos tuot
mulle kirveen.»
Kana karas sepän työ, sano:
»Hyvä2 seppä, kaunis seppä, anna
oralle kirves!»
35 »En anna. en anna. ennenkos tuot
mulle rautaa.
Kana karas pruukiin. sano:
»Hyvä2 pruuki, kaunis pruuki,
anna mulli' rautaa!»
Pruuki hänelle raudan anno,
raudan hän sepälle kauno,
jo seppä hänelle kirveen anno.
Kirveen hau mettään kauno.
mettä hänelle havot anno.
havot hän tunkiolle kauno,
tunkio hänelle sonnan anno.
ib Sonnan hän pellolle kanno
pelto hänelle jyvät anno.
jyvät hän myllyyn kauno.
Mylly hänelle jauhot anno.
jauhot hän mäskyrille kauno.
50 mäskyri hänelle mäskin anno,
mäskin hän sialle kanno,
sika hänelle harjakset anno,
Harjakset lian suutarille kanno,
suutari hänelle kengät anno,
55 kengät hän neitsylle kanno,
neitsy hänelle rihmat anno.
Rihmat hän nikkarille kauno,
nikkari hänelle kiulun anno,
kiulun hän kaivolle kanno.
60 Kaivo hänelle veden anno,
veden hän saunaan kauno.
Sis soo kukko oli kuollut.
kun kana pääsi saunaan.
1433. Kokemäki. Ahti n. 1. — 93.
Kiettare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul-
lut Johanna Ojalalta.
Lapsen Tiukuttajan satu.
Kukko ja kana meni löylyyn,
mutt' ei ollu vettä.
Kana karas kaivolle:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
5 anna mulle vettä!»
— »En anna, en anna
ennen ko tuat mulle rihmat.»
Kana karas neitseen tykö:
»Hyvä neitsy, kaunis neitsy.
10 anna mulle rihmat!»
— »En anna, en anna
ennen ko tuat mulle kukat.»
Kana karas suutarille:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
15 anna mulle kenkätl»
— »En anna. en anna
ennen ko tuat mulle harjata
Kukko ja kana meni saunaan. 1433—1434.
395
Kana karaa sian tykö:
»Hyvä sika, kaunis sika.
so anna uralle harjaksia!»
-»En anna. on anna
ennen ko tuat mulle mäskiä.»
Kana karas prykärin tykö:
»Hyvä prykäri, kaunis prykäri.
•25 anna mulle mäskiä!»
— »En anna, en anna
ennen ko tuat mulle jaohoja.»
Kana karas myllyn tykö:
»Hyvä mylly, kaunis mylly,
30 anna mulle jaohoja!»
— »En anna, en anna
ennen ko tuat mulle jyviä.»
Kana karas pellolle:
»Hyvä pelto, kaunis pelto,
35 anna mulle jyviä1!»
Pelto hänelle jyvät anno;
jyvät hän myllylle vei,
mylly hänelle jaohot anno.
jaohot hän prykärille vei,
40 prykäri hänelle mäskin anno,
mäskin hän sialle vei,
sika hänelle harjakset anno,
harjakset hän suutarille vei,
suutari hänelle kenkät anno,
45 kenkät hän neitseelle vei,
neitsy hänelle rihmat anno,
rihmat hän kaivolle vei,
kaivo hänelle vettä anno.
Kana meni saunaan
so ja kuko oli jo henketönnä saunan
parvesa.
1434. Etikka Esko, n. 1. —03 —4.
Kukko ja kana meni vihtoon,
Ei ollut heillä vettä.
Kukko kippas kaivon tykö,
1433. * Tekstissä seuraa: lEn anna
hyvä kaivo, kaunis kaivo,
s anna mulle vettä.
En en anna, ennen kos tuat kiulun.
Kukko kippas renkin tykö,
hyvä renki, kaunis renki,
anna mulle kiulu.
io Een anna, een anna,
ennen kos tuat nauhat.
Kukko kippas piian tykö,
hyvä piika, kaunis piika
anna mulle nauhat,
is Een anna, een anna,
ennenkos tuot kenkät.
Kukko kippas suutarin tykö.
hyvä suutari, kaunis suutari,
anna mulle kenkät.
20 Een anna, een anna,
ennen kos tuat harjaksia.
Kukko kippas sian tykö,
hyvä sika, kaunis sika,
anna mulle harjaksia.
25 Een anna, een anna,
ennen kos tuat jauhoja.
Kukko kippas myllyyn.
hyvä mylly, kaunis mylly,
anna mulle jauhoja.
30 Een anna, een anna,
ennen kos tuat jyviä.
Kukko kippas pellon tykö,
hyvä pelto, kaunis pelto
anna mulle jyviä.
35 Een anna, een anna,
ennen kos tuat sontaa.
Kukko kippas tarhaan,
hyvä tarha, kaunis tarha,
anna mulle sontaa.
40 Een anna, een anna.
ennen kos tuot hakoja.
en anna ennen ko|.
396
Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja.
Kukku kippas metsän tykö,
hyvä metsä, kaunis metsä,
anna unille hakoja.
45 Een anna, een anna,
i'i n kos liiat kirveen.
Kukko kippas Bepän tykö,
hyvä seppä, kaunis seppä,
anna mulle kirves.
50 Een anna. een anna.
ennen kos tuol rautaa.
Kukko kippas pruukiin,
hyvä pruuki, kaunis pruuki,
anna luulle rautaa.
55 Sai priiukista rautaa.
vei rauran sepälle.
Sai sepältä kirveen,
vei kirveen metsälle.
Sai metsältä hakoja,
r.o vei havot tarhaan.
Sai tarhalta sontaa.
vei sonnan pellolle.
Sai pellolta jyviä,
vei jyvät myllyyn.
65 Sai myllystä jauhoja,
vei jauhot sijalle.
Sai sijalta harjaksia.
vei harjakset suutarille.
Sai suutarilta kenkät,
to vei kenkät piialle.
Sai piialta nauhat,
vei nauhat renkille.
Sai renkiltä kiulun.
vei kiulun kaivolle.
75 Sai kaivolta vettä.
vei veden saunaan.
Siellä kukko heitti veden kiukaalle,
josta tuli niin kova löyly, että he mo-
lemmat kuolivat kuumuuteen.
1485. ' S.ikeissa 7, 9, 12, 14, 19,
pieni alkukirj.
1435. Tjirriiä. ojansuu II. A, n. 23.
—00.
Aihio Stiina lisakiiitylar. (16 V.
Kukko ja kana meni vihtoo
Ei ollus saunasa vettä,
Kana kippas avennolle
Ei ollu avennolla kiulua,
s Kana kippas trei)kin tykö:
»Hyvä trenki, kaunis treiiki,
Anna1 niulle kiulu.
»En minä sulle* kiuluva anna.
Joltes neittyltä rihmoja kanna.»
io Kana kippas neittyn tykö:
»Hyvä neiti y. kaunis neitty.
Anna unille rihmaa!»
»Em niinä suller rihmoja anna,
Joltes suutarilta kenkiä kanna.
i5 Kana kippas suutarin tykö:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
Anna"' mullek kenkätl» —
»En min;i sullek kenkiä anna.
Joltes Minniltä nahkoja kanna.»
äo Kana kippas sonnin tykö:
»Hyvä sonni, kaunis sonni,
Anna"1 mulle nahkaa.»
»En minä sttlle" nahkaa anna,
Joltes pellolta jyviä kanna.»
25 Kana kippas pellolle:
»Hyvä pelto, kaunis pelto,
Anna mulle jyvät!»
»Imi niinä sulle jyviä anna.
Joltes kartanosta sontaa kanna.»
so Kana kippas kartanoon:
»Hyvä kartano, kaunis kartano,
Annani mulli' sontaa!»
»Ku minä sulles sontaa anna,
Joltes mettästä hakoja kanna.»
22, 24, 29, 32, 34, 37, 39, 42, 44 ja 47 on
Kukko ja kana meni saunaan. 1435—1436.
397
35 Kana Irippas mottaan:
»Hyvä mettä, kaunis mettä,
Anna"1 mulle hakoja!» —
»Em minä sullo hakuja anna.
Joitta sepältä kirvestä kanna.»
■jo Kana kippaa sopalle:
»Hyvä soppa, kaunis soppa.
Annas mulle* kirves!»
»Em minä sullek kirvestä anna,
Joltes Ruattista rautaa kanna.»
■»5 Kana kippas Riiattiin:
»TTyvä Huntti, kaunis Hn.it t i.
Anna muller rautaa.»
Sai Ruattista rautaa.
Kana rainan sepälle,
50 Seppä luille kirveen,
Kana kirveeni mettään.
Mettä hällo havot,
Kana havot kartanoon.
Kartano hälle sontaa,
55 Kana sonnan pellolle,
Pelto hälle jyvät.
Kana jyvät sonnille,
Sonni hälle nahkaa,
Kana nahaaii suutarille,
60 Suutari hälle kenkät,
Kana kenkät neittylle,
Neitty lialle rihmat,
Kina rihmat trenkille,
Trenki hällek kiulun,
*?5 Kana kiulun avennolle,
Avento hälle vettä,
Kana veren saunaan.
Kukko istu solkkisella.
Sauna oli jähtynyJ jo2.
1436. Tyrvää. Pahila F. F, n. 78.
Miina Forsblom, 84 v. Kotoisin
Lohjan Vendelästä.
Kukku meni kylpemään
ja kana kaakut ii vettä:
»Hyvä lähde, kaunis lähde,
anna mulle vettä!»
5 »Em mä Mille vettä anna
enku1 tuat mulle vihdan.»
»HyA-ä koivu2, kaunis koivu2,
anna mulle vihta!»
»Em mä sulle vihtaa anna
io enku1 tuat mulle rihman3.»
»Hyvä neito, kaunis neito,
anna mulle rihma!»
»Em mä --iille rihmaa anna
enku1 tuat mulle kengät.»
15 »Hyvä suutari, kaunis suutari,
anna mulle kengät!»
»Em mä sulle kenkiä anna
enku tuat mulle lihaa.»
»Hyvä sika. kaunis sika,
20 anna mulle lihaa!»
Sika lihan kanalle,
kana4 lihan suutarille,
suutari kanalle kengät;
kana kengät neidolle,
25 neito kanalle rihman5:
kana rihman koivulle,
koivu kanalle vihdan,
kana vihdan koivulle,
koivu kanalle vettä.
30 Ku kana meni saunaan,
niin löysi knkon kualleena.
2 Runoa julkaistaessa on noudatettu alkuper. konsept. ja puhtaaksi kirj. käsi-
kirjoitusta.
1436. ' ennenku : e. — 2 koivje| : koivu. — 3 rijnlman : ri/?man. — 4 Säkeissä
22 — 29 on kk:ssaiso alkukirjain. — 5 rihma 1 : rihman.
398
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1437. Tyrvää. Pakilla V. F, n. 81.
'*/« 12
Kalliola. Ville Lindfors, 65 v. Kuul-
lut äidiltään Kaisu Kellarilta.
Kukko ja kana meni viiltoon,
ei ollu saunasa vettä.
Kana kippas kaivolle:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
s anna mulle vettä!»
»Em mä sulle vettä anna
ennen kus trenkiltä kiulun kan-
nat.»
Kana kippas trenkille:
»Hyvä trenki, kaunis trenki.
io anna mulle kiulu!»
»Em mä sulle kiulua anna
ennen kus neitseeltä rihmat kan-
nat.»
Kana kippas aeitseelle:
»Hyvä neitsyt, kaunis neitsyt.
15 anna mulle rihmat!*
»Em mä sulle rihmoja anna
ennen kus suutarilta kenkät kan-
nat.»
Kana kippas suutarille1:
»Hyvä suutari, kaunis suutari.
20 anna mulle kenkät!»
»Em mä sulle kenkiä anna
ennen kus possulta harjaksia kan-
nat.»
Kana kippas possulle2:
»Hyvä possu, kaunis possu.
25 anna mulle harjakset!»
»Em mä Bulle harjaksia anna3
ennen kus mylläriltä jauhoja kan-
nat.»
1437. ' suu d.arille : suutarille. — *
tästä : mettästä. — * |r|uottiin : Pilottiin
60 — 81 ja 83 on kk:ssa iso alkukirjain.
♦Kana kippas myllärille*:
»Hyvä mylläri, kaunis mylläri.
30 anna mu 11*- jauhoja!»
»Em mä sulle jauhoja anna
ennen kus pellolta jyviä kannat.»
Kana kippas pellolle:
»Hyvä pelto, kaunis pelto,
35 anna mulle jyviä!»
»Em mä sulle jyviä anna
ennen kus tarhasta BrOD1taa kan-
nat.»
Kana kippas tarhaan:
»Hyvä tarha, kaunis tarha,
40 anna mulle sontaa!»
»Em mä sulle sontaa anna
ennen kus mettästä4 hakoja kan-
nat.»
Kana kippas mettään:
»Hyvä mettä, kaunis mettä,
is anna mulle hakoja!»
»Em mä sulle hakoja anna
ennen kus sepältä kirveen kannat.»
Kana kippas sepälle:
»Hyvä seppä, kaunis seppä,
50 anna mulle kirves!»
»Em mä sulle kirvestä anna
ennen kus liuattista rautaa kan-
nat.»
Kana kippas Riiattiin6:
»Hyvä Huatti, kaunis Huatti,
55 anna mulle rautaa!»
»Em mä SUlle rautaa anna
ennen kus kanan munan munit.»
Kana muni munan.
Sai liuattista6 rautaa,
co vei7 raudan sepälle,
su possulle : p. — ' a|a|na : anna. — * |n|et-
— • |r|uottista: Äuottista. — ' Säkeisä
Kukko ja kana meni saunaan. 1437—1438.
399
sai sepältä kirveen,
vei kirveen mettään.
sai mettästä hakuja.
vei havot tarhaan,
65 sai tarhasta sontaa,
vei sonnan pellolle,
sai pellolta jyviä,
vei jyvät myllärille,
sai mylläriltä jauhoja,
to vei jauhot possulle,
sai possulta harjakset,
vei harjakset suutarille,
sai suutarilta kenkät,
vei kenkät neitseelle,
rs sai neitseeltä rihmat8,
vei rihmat trenkille,
sai trenkiltä kiulun,
vei kiulun kaivolle,
sai kaivolta vettä,
äo vei veden saunaan,
sai saunasta löylyä:
Mutta kukko oli kuallu kumminki
saunanakkunalle niskaluut suu-
hun.
1438. Tyrvää. Katajaranta n. 282.
b*07.
Tyrvaankylä. Anna Palmgren, 53 v.
Kuullut Kaisa Tolpolta.
Ballarimainen lastenloru.
Kukko ja kana meni vihtoon.
Ei ollut heillä vettä eikä löylyy.
- Kana kippas kaivolle -
Sano: »Hyvä1 kaivo, kaunis kaivo,
5 Anna1 mulle vettä!»
»En sulle ennen vettä anna,
Ennenkun trenkiltä kiulun kan-
nat.»
- Kana kippas trenkin luokse.
Sano: »Hyvä1 l renki, kaunis
trenki,
io Anna1 muule kiulu!»
»En sulle ennen kiulua anna,
Ennenkun neitsyitä rihmat kan-
nat.»
Kana kippas neitsyen luokse. —
Sano: »Hyvä1 neitsyt, kaunis neit-
syt,
15 Anna1 mulle rihmat!» -
»En anna, en anna, ennenkun
Suutarilta kenkät kaunat.» -
- Kana kippas suutarin luokse.
Sano: »Hyvä1 suutari, kaunis suu-
tari,
20 Anna1 mulle kenkät!» -
»En sulle ennen kenkiä anna,
Ennenkun sialta harjakset kan-
nat.» -
- Kana kippas sian luokse —
Sano: »Hyvä1 sika, kaunis sika,
25 Anna1 mulle harjakset!»
»En sulle ennen harjaksia anna,
Ennenkun myllystä jauhot kan-
nat.»
- Kana kippas myllylle -
Sano: »Hyvä1 mylly, kaunis mylly,
30 Anna1 mulle jauhot!»
— »En anna, en anna,
Ennenkun pellolta viljan kan-
nat.»
- Kana kippas pellolle -
Sano: »Hyvä1 pelto, kaunis pelto,
8 ln|ihmat : rihmat.
1438. ! kk:ssa pieni alkukirjain.
400
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
as Anna1 mnlle vilja!»
— »En sulle ennen viljaa anna.
Ennenkun tarhasta sonnan kan-
nat.»
- Kana kippas tarhaan,
Sano: »Hv\ä' laiha, kaunis tarha,
•«o Anna1 mulli' sonta!»
— »En sulle sontaa anna.
Kuiiriikuii metsästä harot kan-
nat.»
- Kana kippas metsään,
Sano: »Hyvä1 metsä, kaunis met-
sä,
19 Anna1 niullr havut!»
— »En sulle ennen hakoja anna.
Ennenkun sepältä kirveen kan-
nat.»
Kana kippas sepälle
Sano: »Hyvä1 seppä, kaunis seppä,
50 Anna1 niulle kirves!»
— »Eli anna. en anna.
Ennenkun Tunnista raudan kan-
nat.»
Knia kippas Turkuun.
Sano: »Hyvä1 Turku, kaunis Tur-
ku.
58 Anna1 mnlle rauta!»
— »En anna, en anna.
Ennenkun EtuOttista rahan kan-
nat.»
Kana kippas Kuuttiin
Sano: »Hyvä1 liuotti, kaunis
Kuutti,
BO Anna1 niulle raha'»
»Ruottista» hän rahan sai
ja vei sen Turkuun.
»Turuusta» hau raudan sai
ja vei sen sepälle.
65 Sepältä hän kirveen sai
ja vei sen metsään.
Metsästä hän havot sai
ja vei ne tarhaan.
Tarhasta hän sonnan sai
to ja vei sen pellolle.
Pelleltä h, in viljan sai
ja vei sen myllyyn.
Myllystä hän jauhot sai
ja vei ne sialle.
75 Sialta hän harjakset sai
ja vei ne suutarille
Suutarilta hän »kenkät» sai
ja vei ne neitsylle.
Neitsyitä hän rihmat sai
80 ja vei ne »trenkille».
Trenkiltä hau kiulun sai
ja vii kaivolle.
Kaivusta, hän veten sai
ja vei Ben saunaan.
Multa siitä, kun kana oli lähtenyt
vettä hakemaan, oli kulunut niin
piika aika, että sauna oli perin kyl-
in, iksi jäähtynyt ja kukon parta oli
jäätynyt. Tästä suuttuneena pot-
k[a]si kanan kukko kuoliaaksi, ja
siten päättyi tuo kummallinen ja
monivaiheinen kukon ja kanan vihto-
mishis toria.
1439. Mouhijärvi. Järvinen n. 26.
—53.
Kukku1 ja kana tuli oikomaalta,
Meiiiväl saunaan vihtomaan.
Kana liyppäs kiukaalle:
-Kulta kmvas, kaunis kiuvas.
5 Anna niulle löylyy.»
»En anna. en anna. jos et vettä
tuo.»
Ii3'.i. ' Uunon alussa ss: | Kukko ja kana menit vihtomaan, El ollukkan vettä
Kukku sano kanalle: »Lähde kana lähteestä vettä tuomaan!»|
Kukko ja kana meni saunaan. 1439.
401
Kana liyppäs kaivolle:
-Kulta kaivo, kaunis kaivo.
Anna mulle vettä.»
10 »En anna, en anna. ennenkos
vintan2 tuot.»
Kana liyppäs trengin3 työn:
»Kulta trenki. kaunis trenki,
Anna mulle vintta.»
»En anna, en anna, ennenkos rih-
mat tuot.»
15 Kana hyppäs piikaa työ:
»Kulta piika, kaunis piika,
Anna mulle rihmat4.»
»En anna, en anna, ennenkos ken-
gät tuot.»
Kana hyppäs suutarin työ:
20 »Kulta suutar, kaunis suutar,
Anna mulle kengät.»
»En anna, en anna, ennenkos har-
jaksia tuot.»
Kana hyppäs sian työn:
»Kulta sika, kaunis sika.
25 Anna mulle harjaksia.»
»En anna, en anna, ennenkos ruo-
kaa tuot.»
Kana hyppäs emänän työn:
»Kulta emäntä, kaunis emäntä,
Anna mulle ruokaa.»
30 »En anna, en anna, ennenkos jau-
hoja tuot.»
Kana hyppäs myllyyn:
»Kulta mylly, kaunis mylly,
Anna mulle jauhoja.»
»En anna, en anna, ennenkos jyviä
tuot.»
Kana liyppäs pellolle:
■ Kulta pelto, kaunis pelto,
Anua mulle jyviä.»
»En anna, en anna, ennenkos son-
taa tuot.»
Kana hyppäs tarhaan:
40 »Kulta tarha, kaunis tarha,
Anna mulle sontaa.»
»En anna, en anna, ennenkos ha-
koja tuot.»
Kana liyppäs mettään:
• Kulta mettä, kaunis mettä,
is Anna mulle hakoja.»
»En anna, en anna, ennenkos kir-
veen tuot.»
Kana hyppäs sepän työn:
»Kulta seppä, kaunis seppä.
Anna mulle kirves.»
50 »En anna, en anna, ennenkos rau-
taa tuot.»
Kana hyppäs pruukiin:
»Kulta pruuki, kaunis pruuki,
Anna mulle rautaa.»
»En anna. en anna, ennenkos kivee
tuot.»
55 Kana liyppäs suureen vuoreen:
»Kulta vuori, kaunis vuori,
Anna mulle kivee.»
»En anna, en anna, ennenkos kan-
kee tuot.»
Kana hyppäs suureen korpeen:
eo »Kulta korpi, kaunis korpi,
Anna mulle kankee.»
Sai korvesta kankee,
Vei sen kangen vuoreen,
vinta t| : vintan. — 3 tren|k|in : trengin. — 4 rihma|a|t : r.
402
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Sai vuoresta kivee,
es \ ei sen kiven pruukiin,
Sai prunkista raataa,
\ ei sen raudan sepälle,
v.u sepältä kirveen,
\ ei sen kirveen mettään,
Tn Sai mettältä hakoja,
\ ei ne liaot tarhaan,
Sai tarhalta sontaa,
Vei sen sonnan pellolle,
Sai pellolta jyviä,
75 Vei ne jyvät mylly\ d,
Sai myllyltä jauhoja,
Vei ne jauhot emännälle,
Sai emännältä ruokaa,
Vei sen ruan sialle,
80 Sai sialta harjaksia,
\ ei ne harjakset suutarille,
S;u suutarilta kengät,
Vei ne kengät piikalle,
Sai piikalta rihmat,
«s Vei ne rihmat trengille5,
Sai trengiltä vintan,
Vei sen vintan kaivon työn,
Sai kaivolta vettä,
Vei sen veden kiukaalle,
90 Sai kiukaalta löylyy.
Sitte mentiin saunaan,
Kana kukolle vihdan,
»Kiiks». sano kukko kon virkos.
1440. Larin. Nurmi F. n. 74. ■
WU 12-
A. Maja.
Lasten l»ru.
Kukko ja kana meni vihto
maan,
Ki ollut veilen märkää.
Kukko hyppää kaivolle:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo
5 Anna minulle vettä.»
»En anna. en anna.
Ennen kun tuol ämpärin.»
Kukko hyppäs rengin tykö:
»ll\ \.i renki, kaunis renki,
to Anna minulle ämpäri.»
Renki vaatii kenkiä.
Suutari vaatii harjaksia.
Sika vaatii sakkaa,
P'1'y'ykkäri1 vaatii jauhoja,
m Mylläri vaatii jyviä,
Pelto vaatii lantaa.
Tunkio vaatii hakoja,
.Metsä vaatii kirvestä,
Seppä vaatii taulaa.
Rautaruukki' vaatii rahaa.
20 Kukko myö munia ja saa
rahaa, ja siten purkautuu
koko juttu, kunnes kukko
palaa vesiämpärilleen saunaan.
missä kana makaa pyörtyneenä.
1441. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
1. —12.
Kyröskoski. Eliina Kuppi. •',:( v.
Kukko ja kana luli Kuurin-
maalta, tälle maalle viiltoon.
Hyvä sauna, kaunis sauna,
anna mulle löylyä.
Ken' anna. een anna, enneiikus
tuot vettä.
5 Kukko se hyppäsi kaivoo:
* tren|kjillt' : trengille.
1440. ' |rM|v\vkari : PTrylykäri. — ;
1441. ' E|e ti : E.
Rautajhjuukki : Rautaruukki.
Kukko ja kana meni saunaan. 1441.
403
Hyvä2 kaivo, kaunis kaivo, anna
mulle vettä.
— Een anna, een anna, ennenkus
fcUOl vinlan.
Kukko se hyppäsi trenMn luo:
Hyvä8 trenki, kaunis trenki. anna
mulle vintta.
10 — Een anna. een anna. ennenkus
tuot mulle sukkarihmat.
Kukko se hyppäsi piian luo:
Hyvä2 piika, kaunis piika, anna
mulle sukkarihmat.
- Een1 anna, een anna, ennenkus
tuot kenkät.»
Kukko se hyppäsi suutarin tykö:
ie Hyvä2 suutari, kaunis suutari,
anna mulle kenkät.
— Een anna. een anna, ennenkus
tuot harjaksia3.
Kukko se hyppäsi sian tykö:
Hyvä2 sika, kaunis sika, anna
mulle harjaksia
— Een anna, een anna. ennenkus
tuot ruokaa4.
20 Kukko se hyppäsi emännän luo:
Hyvä2 emäntä, kaunis emäntä.
anna mulle ruokaa.
— Een anna. een anna. ennenkus
tuot jauhoja.
Kukko se hyppäsi myllyyn:
Hyvä2 mylly, kaunis mylly, annan
mulle jauhoja.
25 — Een anna, een anna, ennenkus
tuot jyviä.
Kukko se hyppäsi pellolle:
Hyvä2 pelto, kaunis pelto, anna
mulle jyviä.
-Een anna. en anna. ennenkus
tuot sontaa.
Kukko s(. hyppäsi navettaan:
30 Hyvä2 aavetta, kaunis navetta,
anna niulle sontaa.
- Een anna. een anna. ennenkus
tuot hakuja.
Kukko hyppäsi mettään:
Hyvä2 mettä, kaunis mettä, anna
mulle hakuja.
-Een anna, en anna, ennenkus
tuot kirveen.
:•>•> Kukkos se hyppäsi sepän tykö:
Hyvä2 seppä, kaunis seppä, anna
mulle kirves.
— Een anna. en anna. ennenkus
tuot rautaa.
Kukko se hyppäsi Turkuun:
Hyvä2 Turku, kaunis Turku, anna
mulle rautaa.
io Sai Turusta rautaa,
"Vei rauran sepälle,
Sai sepältä kirveen,
Vei kirveen mettään,
Sai mettältä hakoja,
45 Vei haot navettaan,
Sai navetalta sontaa,
Vei sonnan pellolle,
Sai pellolta jyviä.
Vei jyvät Myllyyn,"
50 Sai myllyltä jauhoja,
Vei jauhot emännälle,
Sai emännältä ruokaa,
Vei ruan -iälle,
Sai sialta harjaksia,
55 Vei harjakset suutarille,
Sai suutarilta kenkät.
2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 |ruokaa) harjaksia : h. — * rukaa : ruokaa.
404
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Vei keiik.it piialle,
Sai piialta sukkarihmat,
Vei sukkarihmat renkUle,
60 Sai renkiltä vintan.
Vei vintan kaivolle.
Sai kaivolta vettä,
Vei velen sannalle.
Sai sannalta löylyä,
se Mutta ku kukko meni vihtoon,
nii kana oli jo kuollut.
1442. Hämeenkyrö. Valkama n. 10.
21.
K\ röskoski. Amanda \ alkama, 51 v.
Tuutulaulu.
Kukko ja kana meni saunaan,
Ei ollut saunassa vettä.
Kukku hyppää kaivolle,
Ei1 Ollul kaivulla vinttaa.
5 Kukko hyppäs rengin tykö.
Hyvä renki, kaunis renki,
Anna mulle viatta,
En anna, en anna.
Ennenkus tuot mulle sukkarih-
mat.
10 Kukko hyppäs piian tykö,
11\ v.i piika, kaunis piika,
Anna mulle sukka rihmat.
En anna. en anna,
Ennenkus tuot mulle kengät,
is Kukko hyppää suutarin tykö,
Hyvä suutari, kaunis suutari.
Anna mulle kengät.
En anna, en anna,
Ennenkus tuot mulle harjaksia.
20 Kukku hyppäs sian tykö,
Hyvä sika, kaunis Bika,
1442. ' Säkeissä ',. 6, 7. 9, 11, 12,
37, 39, 42, 44, '.7, 49, 52, 54, 57, 59, 62 on
Anna mulle harjaksia.
Ku anna, en anna,
Ennenkus tuot mulle ruokaa.
•-'5 Kukko hyppäs emännän luo,
Hyvä emäntä, kaunis emäntä.
Anna mulle ruokaa.
En anna, en anna,
Ennekus fcuol mulle jauhoja,
no Kukko hyppäs myllyyn,
Hyvä mylläri, kaunis mylläri.
Anna mulle jauhoja.
En anna. en anna.
Ennenkus tuot mulle jyviä.
ti Kukko hyppäs riiheen,
Hyvä riihi, kaunis riihi,
Anna mulle jyviä.
En anna, en anna,
Ennenkus tuot mulle eloja.
40 Kukko hyppäs pellolle,
Hyvä pelto, kaunis pelto,
Anna mulle eloja.
En anna, en anna,
Ennenkus tuot mulle sontaa,
is Kukko hyppäs tunkiolle,
I ly v.i tunkio, kaunis tunkio.
Anna mulle sontaa.
Kn anna, eu anna.
Ennenkus tuot mulle hakoja.
50 Kukko hyppäs mettään.
Hyvä mettä, kaunis mettä.
Anna mulle (hakoja].
En anna, en anna,
Ennenkus tuot mulle kirveen.
55 Kukko h\ ppäs sepälle,
Byvä seppä, kaunis seppä,
Anna mulle kirves,
En anna. en anna,
14,16,17, 19, 21, 22,24,26—29, 32, B4,
pieni alkukirjain.
Kukko ja kana meni saunaan. 1442 — 1443.
405
Enneiikus tuot mulle kiven.
60 Kukko hyppäs mäkeen,
HyvS mäki, kaunis mäki,
Anna mulle kivi.
Sam mäestä kiven.
Vein kiven pruukiin,
bi Sain pruukista rautaa.
Vein raudan sepälle,
Sain sepältä kirveen,
Vein kirveen mettään,
Sain mettästä hakoja.
70 Vein havot tunkiolle,
Sain tunkiolta sontaa.
Vein sonnan pellolle,
Sain pellolta eloja.
Vein elot riiheen,
75 Sain riihestä rukiita.
Vein rukiit myllyyn.
Sain myllystä jauhoja,
Vein jauhot emännälle,
Sain emännältä ruokaa,
»o Vein riivaan sialle,
Sain sialt harjaksia,
Vein harjakset suutarille,
Sain suutarilta kengät,
Vein kengät piialle,
85 Sain piialta sukkarihmat,
Vein sukkarihmat rengille,
Sain rengiltä vinta,
Vein vintan kaivolle,
Sain kaivolta vettä,
90 Vein veden saunaa.
Ja sitten vihtovat kukko ja
Kana niin. että molemmat polt-
tivat säärensä.
1443. Eämeenk. Viitanen n. 60. — 01.
Kukkon ja kanan taruni.
Kukko ja kana meni viiltoon,
Kik' olin saunasa löytyy.
Kuku meni kiukaan tykö:
»Hyvä kiuv(v)as, kaunis kiuvas,
5 Anna mulle löylyy.»
»En anna, en anna.
Ennenkus tual vettä.»
Kukko meni kaivon tykö:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
io Anna mulle vei la.»
»En anna, en anna,
Ennenkus tuat kiulun.»
Kukko meni piikan tykö:
»Hyvä piika, kaunis piika,
15 Anna mulle kiulu.»
»En anna, en anna,
Ennenkus tuat kengät.»
Kukko meni suutarin tykö:
»Hyvä suutari, kaunis suutari,
20 Anna mulle kengät.»
»En anna, en anna.
Ennenkus tuat harjaksii.»
Kukko meni sian tykö:
»Hyvä sika, kaunis sika,
25 Anna mulle harjaksii.»
»En anna, en anna,
Ennenkus tuat mäskii.»
Kukko meni malturin tykö:
»Hyvä malturi, kaunis malturi,
30 Anna mulle mäskii.»
»En anna, en anna,
Ennenkus tuat viljaa.»
Kukko meni pellon tykö:
»Hyvä pelto kaunis pelto.
35 Anna mulle viljaa.»
»En anna, en anna,
Ennenkus tuat sontaa.»
Kukko meni tunkion tykö:
»Hyvä tunkio, kaunis tunkio,
■io Anna mulle sontaa.»
406
Yiihdytysluuluja ja muita lasten runoja.
»En anna. en anna.
Kimriikus tuat hakoja.»
Kukko meni nuti an tykö:
»Hyvä mettä, kaunis mettä,
is Anna mulle hakoja.»
»En anna. en anna.
Ennenkua tnai kirveen.»
Kukko meni sepän tykö:
»Hyvä seppä, kaunis seppä,
50 Anna tuulle kirves.»
»En anna, en anna.
Ennenkus tuat rantaa.»
Kukku meni Iina Uin tykö:
»Hyvä limitti. Kaunis Ruatti,
65 Anna unille rautaa.»
Riiat ti lialle rantaa antoi,
kauran hän sitte sepälle kantoi,
Seppä lialle kirveen antoi,
Kirveen hän sitte mettälle kan-
toi,
60 Mettä lialle hakoja antoi,
Haut hän sitte tunkiolle kantoi,
Tunkio hälle sontaa antoi,
Sonnan hän sitte pellolle kantoi,
IVItii hälle viljaa antoi,
65 Viljan hän sitte inultiirille kan-
toi,
Malturi hälle mäskiä antoi,
Mäskin hän sitte sialle kantoi,
Sika hälle harjaksia antoi,
Harjakset hän sitte suutarille
kantoi,
70 Suutari hälle keiiir.it antoi,
Kengäl hän sitte pilkalle kantoi.
Piika hiille kiulun antoi.
Kiulun hän sitte kaivolle kantoi,
Kaivo hiille vettä antoi,
75 Veren hän sitte kiukaalle kantoi.
Kiiivas hälle löylyä antoi.
Mutta saunasa oli häkää Olhl,
Kana oli häkään kuallu.
Kukko häntä kauvan suri,
mi Itte myöski peräsä kuali.
Tällaista laulua kuulee vanhain
akkain silloin talloin laulavan lasta
nukuttaessaan.
1444. Kankaanpää. Laiho n. 83.
— 19/4.90.
Santra Hakkuri, 21 v.
Kukku vihtomassa.
Kukko tahtoi kylpeä ja hyppäsi
sentähden saunan
parvelle ja sanoi;
»Hyvä1 kiuas, kaunis kiuas, anna
luulle' löylyä!»
Kiuas vastasi: »En3 anna. en anna,
ennenkos tuot vettä.»
Kukko hyppäsi kaivolle:
s »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna
mulle vettä!'»
»En anna. en anna, ennenkos tuot
kiulun.»
Kukko hyppäsi rengin tykö:
»Hyvä renki, kaunis renki, anna
niullc kiulu!»
»Eli anna. en anna. ennenkos tuot
rihmat.»
io Kukko hyppäsi piian t\ kö:
»Hyvä piika, kaunis piika, anna
mulle rihma 1 1»
•Imi anna. en anna. ennenkos tuot
kengät.»
Kukko hyppäsi suutarille:
1444. ' kks>a pieni alkukirjain.
Kukko ja kana meni saunaan. 1444 — 1445.
4u :
»Hyvä suutari, kaunis suutari, »En anna, en anna. ennenkos tuot
anna mulle kengät!»
kiviä.»
15 »En anna. en anna. emniikos tuot Kukku hyppäsi kalliolle:
harjaksia.» »Hyvä kaliin, kaunis kallio, anna
Kukko hyppäsi sian tykö:
mulli' kiviä!»
»Hyvä sika, kaunis sika, anna Kallio armahti kukkoa ja antoi
mulle harjaksia!»
kiviä.
»En anna, en anna, ennenkos tuot 40 Kukko vei kivet takkipruukiin.
lauhoja.»
Kukko hyppäsi myllyyn:
20 »Hyvä mylly, kaunis mylly, anna
sai sieltä takkia.
Vei takin rautapruukiin, sai sieltä
rautaa,
mulle jauhoja!» Vei raudan sepälle, sai sieltä kir-
»En anna, en anna, ennenkos tuot
jyviä.»
Kukko hyppäsi pellolle:
veen.
Vei kirveen metsään2, sai sieltä
hakoja.
»Hyvä pelto, kaunis pelto, anna Vei haot pellolle, sai sieltä jyviä.
mulle jyviä!» 45 Vei jyvät myllyyn, sai sieltä jau-
hoja.
»En anna, en anna, ennenkos tuot
hakoja.»
25 Kukko hyppäsi metsään:
»Hyvä metsä, kaunis metsä, anna
mulle hakoja!»
»En anna, en anna, ennenkos tuot
kirveen.»
Kukko hyppäsi sepälle:
»Hyvä seppä, kaunis seppä, anna
Vei jauhot sialle, sai siltä har-
jaksia,
Vei harjakset suutarille, sai siltä
kengät.
Vei kengät piialle, sai siltä rih-
mat.
Vei rihmat rengille, sai siltä kiu-
lun.
mulle kirves!» 50 Vei kiulun kaivolle, sai sieltä3
vettä.
Vei veden kiukalle, sai siltä löy-
lyä.
30 »En anna, en anna, ennenkos tuot
rautaa.»
Kukko hyppäsi pruukiin:
«Hyvä pruuki. kaunis pruuki, Ja sitten kukko vihtoi.
anna mulle rautaa!»
»En anna, en anna, ennenkos tuot 1445. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
takkia.»
Kukko hyppäsi takkipruukiin:
35 »Hyvä pruuki, kaunis pruuki,
anna mulle takkia!»
n. 24. — 23/3J/.
Kukon ja kanan saunamatka.
Kukko ja kana meni saunaan,
rupesivat siä taulaan.
metsä|lle| : metsään. — 3 siltä : sieltä.
408
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Muita kanan tuli jano.
Kukko hyppäs kaivolle
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna
mulle vettä!»
5 »En anna, en anna, ennenkun tuot
vintan.»
Kukko hyppäs emännän luo:
"Hyvä emäntä, kaunis emäntä
anna mulle viatta!»
»En anna, en anna. ennenkun tuot
mulle kengät.»
Kukko hyppäs suutarin luo:
10 »Hyvä suutari, kaunis suutari.
anna mulle kengät!»
»En anna, en anna, ennenkun tuot
harjaksia.»
Kukko hyppäs sian luo:
»Hyvä sika, kaunis sika. anna
mulle harjaksia.»
15 »En anna, en anna. ennenkun tuot
mulle jyviä.»
Kukko hyppäs isännän luo:
»Hyvä isäntä, kaunis isäntä, anna
mulle jyviä.»
En anna, en anna, ennenkun
tuot mulle eloja.
Kukko hyppäs riihen luo:
20 »Hyvä riihi, kaunis riihi, anna
mulle eloja!»
Riihi kukolle elot antoi,
Kukko vei ne isännälle.
I-antä kukolle jyvät antoi.
Kukko vei ne sialle,
3ika kukolle harjakset antoi.
Kukko vei ue suutarille,
Suutari kukolle kengäl antoi,
Kukko vei ne emännälle,
Emäntä kukolle vintan antoi.
30 Kukko vei sen kaivolle,
Kaivo knkolle vettä anto,
Kukko veden saunaan kanto.
.Mutta sillaikaa oli kana kuolin
janoon.
1446. Parkano. Kallioniemi n. 8.
—07.
Linnankylä. Hilma Kaksinen, 32 v.
Kukon ja kanan saunamatka.
Kukkoja kana meni viiltoon,
Ei ollu vettä.
Kukko sano kanalle:
»Mee1 sinä hakeen vettä.»
5 Kana nimi kaivolle:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna
niulle vettä.»
— »Een anna, een anna. ennenku
tuot vintan.
»Kana meni trengin työ:
»Hyvä1 trenki. kaunis trenki. anna
mulle viatta.»
10 — »Een anna. een anna, ennenku
tuot kengän paulat.»
Kana meni piian työ:
»Hyvä1 piika, kaunis piika, anna
niulle vintta.»
»Ken anna. een anna. ennenku
tuot kengät.»
Kana meni suutarille:
»Hyvä1 suutari, kaunis suutari,
anna mulle kengät.»
lEen anna. een anna. ennenku
tuot harjaksia.»
Kana meni sian työ:
»Hyvä1 sika. kaunis sika. anna
mulle harjaksia.»
1446. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Kukko ja kana meni saunaan. 1446 — L447.
409
— »Een anna, oen anna, ennenku
tuot mulle ruokaa.»
20 Kana meni emännän työ:
»Hyvä1 emäntä, kaunis emäntä,
anna mulle ruokaa.»
— »Een anna. een anna, ennenku
tuot mulle jauhoja.»
Kana meni myllyyn:
»Hyvä1 mylly, kaunis mylly, anna
mulle jauhoja.»
25 — »Een anna, een anna, ennenku
tuot mulle jyviä2.»
Kana meni riiheen:
»Hyvä1 riihi, kaunis riihi, anna
mulle jyviä.»
— »Eeen anna, een anna, enneku
tuot eloja.
Kana meni pellolle:
30 »Hyvä1 pelto, kaunis pelto, anna
mulle eloja.»
— »Een anna, een anna, ennenku
tuot sontaa.»
Kana meni tunkiolle:
»Hyvä1 tunkio, kaunis tunkio,
anna mulle sontaa.»
-»Een anna, een anna, ennenku
tuot hakoja.»
35 Kana meni mettään:
»Hyvä1 mettä, kaunis mettä, anna
mulle hakoja.»
— »Een anna, een anna, ennenku
tuot kirveen.»
Kana meni pajaan:
»Hyvä1 paja, kaunis paja, anna
mulle kirves.»
40 — »Een anna, een anna, ennenku
tuot rautaa.»
Kana meni pruukiin:
»Hyvä] pnmki, kaunis pruuki
anna mulle rautaa.»
»Ken anna. een anna. ennenku
tuot kiven.»
Kana meni kalliolle:
45 »Hyvä1 kallio, kaunis kallio, anna
mulle kivi.»
Sai kiven,
Vei pruukiin, sai rautaa,
Vei pajaan, sai kirveen,
Vei mettään, sai hakoja,
Vei tunkiolle, sai sontaa,
5o Vei pellolle, sai eloja,
Vei riiheen, sai jyviä,
Vei myllyyn, sai jauhoja,
Vei emännälle, sai ruokaa,
55 Vei sialle sai harjaksia,
Vei suutarille, sai kengät,
Vei piialle, sai kenkipaulat,
Vei trengille, sai vintan,
Vei kaivolle, sai vettä,
60 Kukko oli kuollu kuumuuteen.
1 447 . T res ilahti Heh . Suom . Normaali-
lys. konv.: Lindroos n. 5*. — 92.
Kirkonkylä. Helmi Lindroos, 13 v.
Kukko ja kana.
Kukko ja kana meni saunaan,
rupesivat sialla laulaan.
Kukko meni vettä hakeen,
mutt ei ollukkan vinttaa.
5 Kukko meni rengin tykö:
»hyvä renki, kaunis renki,
anna mulle vintl.i !■>
— »En minä sulle vinttaa anna,
josses tua mulle sukkanauhoja.
io Kukko meni piian tykö:
2 tuot |eloja| jyviä : t. j.
410
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
»hyvä piika, kaunis piika,
anna mulle sukkanauhat!»
— »En minä sullo sukkanauhoj'
anna,
josses tua inullc kenkiä.»
is Kukko meni suutarin tykö:
»hyvä suutari, kaunis suutari.
anna unille kengät!»
»Ku ininä sulle kenkiä anna,
jiism's tua unille harjaksia.»
so Kukku meni sian tykö:
»hyvä sika, kaunis sika,
anna mulle harjaksia!»
— »En minä sulle harjaksia anna.
josses tua mulle raakaa.»
25 Kukko meni emännän tykö:
»hyvä emäntä, kaunis emäntä,
anna mulle makaa!»
— »En minä sulle makaa anna,
josses tua mulle jauhoja.»
:»i Kukku meni myllyn tykö:
»hyvä mylly, kaunis mylly,
anna mulle jauhoja!»
- »En minä SUlle jauhoja anna
josses tua mulle jyviä.»
35 Kukko meni pellon tykö;
»hyvä pelto, kaunis pelto,
anna Tiiulle jyviä!»
»En minä sulle jyviä anna,
josses tua mulle sontaa.»
40 Kukko meni kuusen tykö:
»hyvä kuusi, kaunis kuusi.
anna mulle sontaa'»
»Imi minä sulle sontaa anna,
josses tua mulle kirvestä.»
45 Kukku meni sepän tykö:
»hyvä seppä, kaunis seppä.
anna mulle kirves!»
»En niinä sulle kirvestä anna,
josses tua mulle rautaa.»
so Kukku meni vuaren tykö:
»hyvä vuari. kaunis vuari.
anna mulle rautaa!»
Sai vuarelta rautaa,
sai sepältä kirveen,
55 sai kuuselta sontaa.
sai pellolta jyv;ä,
sai myllyltä jauhoja,
sai emännältä makaa,
sai sialta harjaksia.
60 sai suutarlta kengät,
sai piialta sukkanauhat.
sai rengiltä1 vintan. —
Mutta kun meni saunaan.
niin kana olikin jo kuallu.
1448. Tottijärvi. Lindroos n. 24*.
—88.
Huhtaa. Ida Kiinkka. 15 v., kuul-
lut sisareltansa Kisalta samassa ky-
lässä.
Kukko ja kana meni kylpöön,
Eik' olin' löylyä.
Kana sano kiukaalle:
Hyvä kiuas, kaunis kiuas
.. anna mulle löylyä. —
En anna. en anna
jollet tuo mulle vettä
Kana kippas kaivulle:
Hyvä kaivu, kaunis kaivu,
10 anna mulle vettä. —
En anna. en anna
eniienkus" mut mulle piialta äm-
pärin.
Kana kippaa piian tykö:
Hyvä piika, kaunis piika
L447. ' Alkuansa ollut: treng Utö; t pyyhitty.
Kukko ja kana meni saunaan. 1448—1449.
.11
15 anna mulle ämpäri. —
En anna, 'ii anna
ennenkus' tuot emännältä sukka-
rihmat.
Kana kippas emännän tykö:
llyv.i emäntä, kaunis emäntä
20 anna mulle sukkarihmat. —
En anna, en anna
ennenku>' nmt unille suutarilta
kengät. -
Kana kippas suutarin tykö:
Hyvä suutari, kaunis suutari
2i anna mulle kengät. —
En anna, en anna,
ennenkus tuot mulle sialta har-
jaksia.
Kana kippas sian tykö:
Hyvä sika, kaunis sika
30 anna mulle harjaksia. —
En anna. en anna,
ennenkus' tuot mulle pellosta
jyviä.
Kana kippas pellon tykö:
Hyvä pelto, kaunis pelto
35 anna mulle jyviä.
En anna, en anna
ennenkus' tuot mettästä hakoja.
Kana kippas mettän tykö:
Hyvä uutta, kaunis mettä
io anna mulle hakoja. —
En anna, en anna
ennenkus tuot sepältä kirveen.
Kana kippas sepän tykö:
Hyvä seppä, kaunis seppä
is anna mulle kirves. —
En anna, en anna,
ennenkus tuot Ruottista rautaa.
Kana kippaa Ruottiin:
1449. 1 |vel : ollenkaan. — * kk:saa pieni alkukirjain
!1\ vä Ruotti. kaunis Ruotii
5o anna mulle rautaa
ElUOtti antO rautaa.
Seppä anto kirveen,
Mettä anto hakoja,
Pelto anto jyviä,
s i Sika auto harjaksia,
Suutari anto kengät,
Emäntä anto sukkarihmat.
Piika anto ämpärin
ja kaivo anto vettä,
eo Mutta kun kana pääsi saunaan.
niin kukko olikin jo kuollut.
1449. Lenvpäalä. Vihervaaran. 4390.
—13.
Kana ja kukko meni saunaan
Ja löivät takkinsa naulaan.
Mutta kana huamas ettei ollu
ollenkaan1 vettä
Niin kana kippas kana kippas
kaivolle:
s »Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
Anna mulle vettä.» —
»En anna. en anna,
Ennenkös2 tuat kiulun.»
Kana kippas kana kippas puuse-
pän tykö:
io »Hyvä seppä, kaunis seppä,
Anna mu lie kiulu.» -
»En anna, en anna,
Ennenkös tuat puun.»
Kana kippas kana kippas puun
tykö:
15 »Hyvä puu, kaunis puu,
Anna mulle puuta.» -
»En anna, en anna,
Ennenkös tuat kirveen.»
412
Viihtlytyslauluja ja muita lasten runoja.
Kana kippaa kana kippas sepän
tykö:
»o »Hyvä Beppä. kaunis seppä,
Anna unille kirves.» —
»En anna, en anna.
Ennenköa tuat rautaa.»
Kana kippas kana kippas rauran
tykö:
25 Hyvä rauta, kaunis rauta,
Anna mulle rautaa.»
»En anna. en anna.
Ennenköa tuat mookarin.»
Kana kippas, kana kippas sepän
tykö.
30 »Hyvä seppä, kaunis seppä,
Anna mulle mookari.» —
Seppä anto mookarin,
Kana vei rauralle,
Kauta anto rautaa,
85 Kana vei rauran sepälle,
Seppä anto kirveen.
Kana vei kirveen puulle.
Puu anto puuta.
Kana vei puun puusepälle,
40 Puuseppä anto kiulun,
Kana vei kiulun kaivolle,
KaivO antoi vettä.
Kana vei Vettä saunaan.
Sitten kukko ja kana rupea Hau-
raan.
1450. L&nvpäälä. Vihervaaran. 4327.
—13.
Saimi Vuori, 14 v.
Kana ja kukko meni saunaan
Ja loiv.it takkinsa naulaan.
Mutta kana liuainas
Ettei ollut ollenkaan vettä.
1450. * yi. |pas|. — ' kipas : kippas.
5 Niin kana kana|!| kippas. kana
kippas kaivolle:
»11\ va kaivo, kaunis kaivo.
Anna mulle vettä.»
»En anna, en anna.
Bnnenkos tuat kiulun.»
LO Kana kippas kana kippas puu-
sepän tykö1:
»Hyvä seppä, kaunis seppä
Anna mulle kiulu.»
»En anna, en anna.
Ennenkos tuat puun.»
15 Kana kippas kana kippas2 puun
tykö:
»Hyvä puu, kaunis puu,
Anna mulle puuta.»
»Ed anna, en anna,
Ennenkos tuat kirveen.»
20 Kana kippas kana kippas sepän
tykö:
»Hyvä seppä, kaunis' Beppä,
Anna mulle kirves.»
»En anna, en anna,
Ennenkos tuat rautaa.»
»6 Kana kippas kana kippas rauran
tykö1:
»Hyvä rauta, kaunis rauta,
Amia mulle rautaa.»
»En anna. en anna,
Ennenkos tuat moukarin.»
30 Kana kippas kana kippaa sepän
tykö:
"II\ vä seppä, kaunis seppä,
Anna mulle mookari.»
Seppä anto moukarin
Kana \ei rauralle.
ss Rauta anto rautaa.
Kana vei rainan sepälle,
3 k.mni is : k.
Kukko ja kana meni saunaan. 1450 — 1451.
413
Seppä anto kirveen,
Kana vei kirveen puulle,
Puu antoi punta,
40 Kana vei puun puusepälle,
Puuseppä anto kiulun,
Kana vei kiulun kaivolle,
Kaivo anto vettä,
Kana vei vettä saunaan,
45 Sitten kukko ja kana rupes nau-
raan.
1451. Lempäälä. Lindqvist n. 122*.
—87.
Ahtiala. Suutarin tytär Lovisa, 71 v.
Huis kukko kylpömään,
Kana vettä noutamaan.
Kana meni lähteelle,
Lähde annas vettä.
s En minä ennen vettä anna,
Ennenkös mulle vihran annat.
Kana meni koivulle1,
Koivu annas vihta.
En minä ennen vihtaa anna
io Ennenkös mulle rihman annat.
Kana meni neitolle1,
Neito annas rihma,
En minä ennen rihmaa anna,
Ennenkös mulle kenkät annat.
15 Kana meni suutarille1.
Suutari annas kenkät,
En minä ennen kenkiä anna,
Ennenkös mulle harjakset annat.
Kana meni sialle1.
20 Sika annas harjaksia.
En minä ennen harjaksia anna,
Ennenkös mulle kaakun annat -
Kana meni pakarille1.
Pakari annas kakku.
25 En ininä ennen kakkua anna.
Ennenkös mulle maitoo annat.
Kana meni lehmälle1.
Lehmä annas maitoo.
En minä ennen maitoo anna
30 Ennenkös mulle heiniä annat.
Kana meni niitulle,
Niittä annas heiniä.
En minä ennen heiniä anna.
Ennenkös mulle viikatteen1 annat
35 Kana meni sepälle1,
Seppä annas viikate.
En minä ennen viikatetta anna
Ennenkös mulle rauran1 annat
Kana löysi rauran1,
40 Kana rauran1 sepälle1,
Seppä kanalle viikatteen,
Kana viikatteen niitulle1,
Niittu heinät kanalle,
Kana heinät lehmälle1,
45 Lehmä mairon kanalle,
Kana mairon pakarille1.
Pakari kaakun kanalle,
Kana kaakun sialle1,
Sika harjakset kanalle,
50 Kana harjakset suutarille1.
Suutari kenkät kanalle,
Kana kenkät neitolle1,
Neito rihman kanalle,
Kana rihman koivulle,1
55 Koivu vihran kanalle,
Kana vihran lähteelle1,
Lähde vettä kanalle
Kana vettä kukolle
Ja kukko oli kuulin kuumaan
6o ja kana vallittaan suu auki
Ka, Ka, Ka, jota valitusta
se viellä tänäänkin pitää Ka,
Ka. Ka,
1451. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
414
Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.
1452. Lempäälä. Kingelin n.5*. — 97.
Kukko ja kana uuni kylpöön
ei ollutkaan vettä.
Kana kippas kaivon työ:
- »Hyvä kaivo, kaunis kaivo.
ma mulle vettä!*
- »En minä onnen vettä anna,
ennenkus tuol mulle kiulun».
Kana kippas nikkarin työ.
»Hyvä nikkari, kaunis nikkari.
io anna niullo kiulu!»
»En minä onnen kiulua anna
ennenkus tuot mulle kirveen.
Kana kippas sepän työ
»Hyvä seppä, kaunis seppä,
15 anna mulle kirves!»
- »En minä omien kirvestä anna.
ennenkus tuot mulle rautaa.
Kana kippas vn[o]ren työ
- »Hyvä vuori, kaunis vuori.
20 anna mulli' rautaa!»
Vuori anto rautaa.
Kana vei raudan sepän työ.
Seppä anto' kirveen.
Kana vei kirveen nikkarin työ,
25 nikkari anto kiulun
Kana vei kiulun kaivon työ
kaivo anto Mitä.
Kana meni saunaan.
kukko makaa lavolla.
30 koivet pystyssä [!], oli kuollut.
1452 «. Lempäälä, liriin Olga, n. 16.
—21—22.
Kiille Helin, 60 v.
Kukko ja kana meni vihtoon
eikä heili' ollut vettä.
Kana kippas kaivolle:
Nätti kaivo, kaunis kaivo,
5 Anna1 mulle vettä.
En minä BuUe vettä anna.
Ennenkös rengiltä kiulun kannat.
Kana kippas rengille:
Nätti renki, kaunis renki,
io Anna mulle kinlu.
En minä sulle kiulua anna,
Ennenkös piialta rihmat kannat.
Kana kippas piialle:
Nätti piika, kaunis piika.
is Anna mulle rihmat.
En minä sulle rihmoja anna
Ennenkös suutarilta kengät kan-
nat.
Kana kippas suutarille:
Nätti suutari, kaunis suutari,
20 Anna mulle kengät.
En minä sullo kenkiä anna.
Ennenkös possulta harjakset kan-
nat.
Kana kippas possulle:
Niitti possu, kaunis possu,
25 Anna mulle harjakset.
En minä sulle harjaksia anna.
Ennenkös myllystä jauhot kannat,
Kana kippas myllyyn:
Nätti mylly, kaunis mylly,
80 Anna mulle jauhot.
En minä sulle jauhoja anna.
Ennenkös pellolta jyvät kaunat.
Kana kippas pellolle:
Nätti pelto, kaunis pelto,
85 Anna mulle jyvät .
En minä sulle jyviä anna,
Ennenkös tarhasta sonnan kannat
52
1452a. 'Säkeissä 5. 7. 10, 12, 15, 17, 20, 22, 25, 30, 35, 37, 40,41,45,47,50,
55, 57, 59, 61, 63, 65, 67, 69, 71. 73, 75, 77, on pieni .ilkukirj.
Kukko ja kana meni saunaan. 1452 a — 1453.
415
Kana kippas tarhaan:
Nätti tarha, kaunis tarha.
to Anna mulle sontaa.
En niinä sulle SQIltaa anna.
Ennenkös metsästä haut kannat
Kana kippas metsään:
Nätti metsä, kaunis metsä,
45 Anna mulle hakoja.
En minä sulle hakuja anna,
Ennenkös sepältä kirveen kannat.
Kana kippas sepälle:
Nätti seppä, kaunis seppä,
50 Anna mnlle kirves.
En niinä sulle kirvestä anna,
Ennenkös Ruotsista raudan kan-
nat.
Kana kippas Ruotsiin:
Nätti Ruotsi, kaunis Ruotsi,
55 Anna mulle rautaa.
En minä sulle rautaa anna,
Ennenkös munas mulle annat.
Kana antoi munansa,
Sai Ruotsista raudan,
60 Vei raudan sepälle,
Sai sepältä kirveen,
Vei kirveen metsään,
Sai metsästä haot,
Vei haot tarhaan,
65 Sai tarhasta sontaa,
Vei sonnan pellolle,
Sai pellolta jyvät,
Vei jyvät myllyyn,
Sai myllystä jauhot,
to Vei jauhot possulle,
Sai possulta harjakset,
Vei harjakset suutarille,
Sai suutarilta kengät,
Vei kengät piialle,
75 Sai piialta rihmat,
Vei rihmat rengille,
Sai rengiltä kiulun,
Vei kiulun kaivolle,
Sai kaivolta velen,
80 Vei veten saunaan.
Mutta silTaikaa kun hän kävi,
Oli kukkokiikuu jo kuullut.
1453. Tampere. Ennegren n l*.—86.
Kannu Vesi-matka.
Kuts kukkii kylpömään,
Kana vettä kantamaan.
Kana:
Hyvä lähde kaunis lähde,
Anna mulle vettä.
Lähde:
s En minä ennen vettä anna,
Ennen kun mulle vihdan tuat.
Kana:
Hyvä koivu kaunis koivu,
Anna mulle vihta.
Koivu:
Emminä ennen vihtaa anna,
io Ennen kun mulle rihman tuat.
Kana:
Hyvä neitty kaunis noitty,
Anna mulle rihma.
Neitty:
Emminä ennen rihmaa anna,
Ennen kun mulle kenkät tuat.
Kana:
15 Hyvä suutari kaunis suutari,
Anna mulle kenkät.
Suutari:
Emminä ennen kenkää anna,
Ennen kun mulle harjakset tuat.
Kana:
Hyvä Possu kaunis possu,
20 Anna mulle harjakset.
Possu:
416
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Im iä niiicii harjaksi,-! anna,
Ennen kun unille jyviä tuat.
Kana:
Hyvä 1'iihiiniäs kaunis riihimiäs,
Anna mulle jyvät.
Riihimiäs:
25 Emminä ennen jyviä anna,
Ennen kun mulle kaloja tuat.
Kana:
Hyvä kala-niiäs. kaunis kalamiäs
Anna mulle kalat.
Kalamiäs:
Emminä ennen kaloja anna,
so Ennen kun mulle kakon tuat.
Kana:
Hyvä Paakari kaunis paakari,
Anna mulle kakku.
Paakari:
Emminä ennen kakkua anna,
Ennen kun mulle maitoo tuat.
Kana:
35 Hyvä lehmä kaunis lehmä,
Anna mulle maitoo.
Lehmä:
Emminä ennen maitoo anna.
Ennen kun mulle heiniä tuat.
Kana
Hyvä niitty-niiäs. kaunis niitty-
linäs,
40 Anna mulle heinät.
Niittyni.:
Emminä ennen heiniä anna.
Ennen kun mulle viikatteen tuat
Kana:
llvva seppä kaunis seppä,
Anna mulle viikate.
Seppä:
45 Emminä ennen viikatetta anna.
Ennenkun mulle sysiä tuat,
Kana:
Hyvä kolari kaunis kolari,
Anna mulle sysiä.
Kolari:
Emminä ennen sysiä anna,
50 Ennen kun mulle tervaksia tuat.
Kana:
Hyvä kanto kaunis kanto
Anna mulle tervaksia.
K .i nto Tervaksia kanalle,
Kana tervakset kolarille,
55 Kolari kanalle sydet,
Kana sydet sepälle,
Seppä kanalle viikatteen,
Kana viikatteen niittumiähelle,
Niittumiäa kanalle heinät,
60 Kana heinät lehmälle,
Lehmä kannalle maidon,
Kana maidon paakarille,
Paakari kanalle kakun.
Kana kakun kalamiähelle
ii Kalamiäs kanalle kalat,
Kana kalat riihimiähelle
Riihimiäs kanalle jyvät.
Kana jyvät possulle,
POSSU kanalle harjakset,
70 Kana harjakset suutarille,
Suutari kanalle kenkät,
Kana kenkät neittyclle,
Niitty kanalle rihmat.
Kana rihmat koivulle,
75 Koivu kanalle vihdan,
Kana vihdan lähteelle,
Lähde kanalle vettä.
Kana veden kukolle.
Kukko "likin jo kuollut.
1454. Tni>ii>rm'i\ siiliini. Siemi n.
650*. —91.
Kukku ja kana meni koipiin'.
kukko ja kana meni saunaan. 1454 — l'i55.
417
enw anna ,
k kengät.»
Kana meni kaivosta vettä aou-
Ei olluk kaivussa vinttaa;
Kana meni sit te1 trengin tykö':
b »Hyvä trenki, kaunis tronki.
Tehem mulle' vintta!»
»Em minä tehe', em minä tehe',
Ennenkus annat sukkarihmat.»
Kana se tiyppäa piian tykö':
to »Hyvä piika, kaunis piika,
Anna mulle1 rihmat!»
»En^nanna'
Ennenkns anna
Kana se hyppäs suutarin tykö':
15 »Hyvä suutari, kaunis suutari.
Anna1" mulle* kengät!»
»En^nanna', en_"anna,
Ennenkns tuat mulle' oltta.»
Kana se hyppäs pry karin tykö':
äo »Hyvä prykäri, kaunis prykäri,
Anna"1 mulle' oltta!»
»Enwnanna, enw"anna,
Ennenkus annat jyviä.»
Kana se hyppäs riihee',
25 Riihi anto jyviä,
Prykäri anto oltta,
Suutari anto kengät,
Piika anto rihmat,
Trenki teki vinta',
30 Kana vei vettä saunaa'.
Kukko oli partaalla kuollunna.
Muist. Kanan retkeä voidaan jat-
kaa niin pitkälle kuin kukin haluaa.
1455. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 1
— "li 31.
Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto,
64 v. Mp. Kunnalliskodissa.
Kun kukku ja kana meni kylpö-
mään, niin saunassa ei ollu vettä:
Kana li\ ppäs kaivoon (!),
hyvä kaivu, kaunis kaivo,
anna mulle vettä.
En anna. en anna, ennenkös
5 tuat vintan.
Kana hyppäs rengin tyhö1,
hyvä renki, kaunis renki,
anna mulle vintta.
En anna, en anna, ennenkös
m tuat sukkarihmat.
Kana hyppäs piijan tyhö,
hyvä piika, kaunis piika
anna mulle sukkarihmat.
En anna, en anna, ennenkns
15 tuat kengät.
Kana hyppäs suutarin tyhö,
hyvä suutari, kaunis suutari.
anna mulle kengät.
En anna, en anna, ennenkös
20 tuat harjaksia.
Kana hyppäs sian tyhö,
hyvä sika, kaunis sika,
anna mulle harjaksia.
En anna, en anna, ennenkös
25 tuat jauhoja.
Kana hyppäs myllyyn,
hyvä mylly, kaunis mylly,
anna mulle jauhoja.
En anna, m anna. ennenkös
30 tuat jyviä.
Kana hyppäs pellolle,
hyvä pelto, kaunis pelto,
anna mulli' jyviä.
En anna, en anna, ennenkös
35 tuat sontaa.
Kana hyppäs tarhaan
1455. ' Näin sanovat vanhat ylöjärveläiset, huomautti kertoja.
27
(18
Viihdytyalauluja ja muita lasten runoja.
hyvä tarha, kaunis tarha,
anna mulle sontaa.
! h;ist,i hän sonnan Bai,
40 sonnan hän pellolle vei,
pellolta hän jyviä sai,
jyvät hän myllyyn voi.
myllystä hän jauhoja Bai,
jauhoi hän Bialle vei,
is sialta hän harjaksel sai,
harjakset hän suutarille vei,
suutarilta hän kengät sai,
kengäl hän piijalle vei,
piijalta hän Bukkarihmal sai,
so rihmat hän trengille (!) vei,
(jengiltä hän vintan sai,
vintan hän kaivoon vei,
kaivusta hän veren2 sai.
velen hän saunaan vei
55 ja kukko oli lavolla
kuolleena.
1456. Salmi Eelin n. 9*. —03.
Kukko ja kana meni kylpöö,
Ei ollu vettä.
Kana kippas kaivon tykö.
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo
s Anna mulle vettä.»
»En anna. en anna
paitti kus tuat vinti»
Kana kippas rengin t\ kö
»Hyvä renki, kaunis renki
io Anna unille vintti.»
»En anna. en anna
paitti kus tuat lehlent
Kana kippaa koivun tykö.
»11\ vä koivu, kaunis koivu
is Anna unille lehti.»
»En anna. en anna
paitti kus tuat rihmat»
Kana kippas moisiaminen tykö
»Hyvä morsian, kaunis morsian
2o Anna mulle rihmat.»
»En anna. en anna
paitti kus tuat kenkät.»
Kana kippas suutarin tykö
Hyvä suutari, kaunis suutari
25 Anna mulle kenkät»
»En anna, en anna
paitti kus tnat harjaksia»
Kana kippaa posson tykö
»Hyvä posso kaunis posso
io Anna mulle harjaksia»
»En anna. en anna
paitti kus tuat jyviä»
Kana kippas pellon tykö
»Hyvä pelto kaunis pelto
35 Anna mulle jyviä»
»En anna. en anna
paitti kus tuat sontaa»
Kana kippas kuusen tykö
»Hyvä kuusi, kaunis kuusi
40 Anna mulle sontaa»
»En anna, en anna
paitti kus tuat kirveen»
Kana kippaa sepän tykö
»Hyvä seppä, kaunis seppä
45 Anna mulle kirves»
»En anna. en anna
paitti kus tuat rautaa»
Kana kippas li nättiin
Ruattista hän raakun sai,
," Sepälle hän raulan vei.
Sepältä hän kirveen -ai.
Kuuselle hän kirveen vei,
Kuuselta hän sontaa sai.
Poliolle hän sonnan vei.
'Vanhemmat Bano: velen, huomautti kertoja.
Kukko ja kana meni saunaan. 145fi — 1457.
419
55 Pellolta hän jyviä sai,
Possolle hän jyvät vei,
[Vssolta hän harjaksia sai,
suutarille hän harjakset vei,
Suutarilta hän kenkät sai,
aa tforsiammelle hän kenkät vei,
Morsiammelta hän rihmat sai,
Koivulle hän rihmat vei,
Koivulta hän lehlen sai,
Renkille hän lehlen vei,
65 Penkiltä hän vintin sai,
Kaivolle hän vintin vei,
Kaivolta hän vettä sai,
Vei velen saunaan
Ja kukko oli jo kuallu.
1457. Erä}. Tyyskä (2209) n. 1*. —07.
Metsäkulma. Katri Kuivanen, 13 v.
kuullut Loviisa Lehtiseltä, 40 v., kotoi-
sin Kuhmoisista.
Kukko ja kana kylpömässä.
Kukko meni kylpemään
Kana sanoi: »minä kanssa».
Kukko sanoi kanalle:
»Eihän tääh" ou vettä»
5 Kana kippas kaivon luo:
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo
Anna mulle vettä.»
Kaivo sanoi kanalle:
En minä ennen vettä anna
io Ennenkos mulle lehlen tuot.
Kana kippas koivun luo:
»Hyvä koivu, kaunis koivu.
Anna mulle lehti.»
Kohu sanoi kanalle:
is Emma ennen lehtee anna,
Ennenko tuot mulle rihman.
Kana kippas piian luo:
»Hyvä piika, kaunis piika
Anna mulle rihma.»
20 Piika sanoi kanalle,
»Knmä ennen rihmaa anna,
Ennenko tuot mulle kenkät.»
Kana kippas suutarin luo,
»Hyvä suutari, kaunis suutari
25 Anna mulle kenkät.»
Suutari sanoi kanalle:
»Emma ennen kenkiä anna,
Ennenkö tuol mulle harjaksia.»
Kana kippa-i pesson luo:
30 »Hyvä posso, kaunis posso
Anna mulle harjaksii.»
Posso sano kanalle:
»Emma ennen harjaksii anna,
Ennenko tuat mulle jauhoi»
3a Kana kippas myllärin luo:
»Hyvä mylläri, kaunis mylläri
Anna mulle jauhoi.»
Mylläri sanoi kanalle
Emma ennen jauhoi anna
40 Ennenkö annat jyvä.»
Kana hyppäsi pellon luo:
»Hyvä pelto, kaunis pelto,
Anna mulle jyvii.»
Pelto sanoi kanalle
45 »Enmä ennen jyvii anna
Ennenko tuot mulle sontaa.»
Kana kippas tarhan luo:
»Hyvä tarha, kaunis tarha
Anna mulle sontaa.»
50 Tarha sanoi kanalle
»Emma ennen sontaa anna
En[n]enko tuot hakoi.»
Kana kippas kuusen luo:
»Hyvä kuusi kaunis kuusi
55 Anna mulle hakoi.»
Kuusi antoi hakoi.»
Tarha antoi sontaa,
Yiiluiytyslauluja ja muita lasten runoja.
Pelto antoi jyvii.
Mylly antoi jauhoi,
so Poaso antoi harjaksii,
Suutari antoi kenkät.
Piika antoi rihmaa.
Koivu antoi lehtoi,
Kaivo antoi vettä
65 Kukko ja kana kylpövät.
1458. Orihv. Aronsson n. 5*. — 04.
Lyly. Muuan 10-v. tyttö.
Kehtolaulu.
Kukko ja kana meni kylpöön.
Saunassa ei ollut vettä.
Kukko se kippaa kaivolle.
Hyvä kaivo, kaunis kaivo,
5 anna niulle vettä.
En anna. en anna.
ennenkun tuol ämpärin.
Kukko se kippaa renkin luo.
Hyvä renki, kaunis renki
io anna mulle ämpäri.
En anna. en anna.
onnenkun tuot sukkarihmat.
Kukko se kippaa piijan luo.
Hyvä piika, kaunis piika,
is anna mulle sukkarihmat.
En anna. en anna
ennenkun tuol kengät.
Kukko sr kippaa suutarin luo.
Hyvä suutari, kaunis suutari,
20 anna mulle kengät.
En anna, en anna.
ennenkun tuot harjakset.
Kukko se kippaa sian luo.
Ilyva sika kaunis sika
25 anna mulle harjakset.
Sika harjakset kukolle.
1459 ' kk:^.i pieni alkukirjain.
Kukko harjakset suutarille,
Suutari kengäl kukolle,
Kukko kengäl piialle,
30 Piika rihmat kukolle.
Kukko rihmai rengille,
Henki ämpärin kukolle.
Kukko ämpärin kaivolle,
Kaivo vettä kukolle.
:o Mutta sillä ajalla oh kana kuollut
saunaan.
1459. Ruotusi. Pctidcmi n. 10. — 52.
Kukko ja Kana.
Kukko ja kana meni kylpöön.
Kukko nääntyy lavolla tahto vettä
juolakseen. Kana juoksi lähteelle ja
sano:
»Hyvä1 lähle. anna mulle vettä,
vettä minä vien kukolle,
kukko istuu lavolla ja kuivaa.»
»En minä anna ennenkun minä
saan lehtiä.»
5 Kana juoksi koivun työ ja s. nm:
»Hyvä1 koivu, anna mulle lehtiä,
lehtiä minä vien lähteelle,
lähle antaa mulle vettä,
vettä minä vien kukolle,
m kukko muu lavolla ja kuivaa.»
- »En minä anna ennenkun
kulta rihman.»
Kana juoksi neittyven työ ja
sano:
-ll\ va1 neitty. anna mulle kulta-
rihmani!].
minä vien koivulle,
us koivu antaa tuulle lehtiä.
lehtiä im i i .- i vien lähteelle,
lähle antaa mulle vettä,
Kukko ja kana meni saunaan. 1459.
421
vettä minä vien kukolle,
kukko istuu lavolla ja kuivaa.»
20 — »En1 niinä ennenkun saan kul-
ta kengät.»
Kana juoksee suutarin työ ja
pyytää:
»Hyvä1 suutari, anna mulle kulia
kengät,
niinä vien neittyvelle,
nritty antaa mulle kulta rihman,
25 kulta rihman minä vien koivulle
koivu antaa mulle lehtiä,
lehtiä niinä vien lähteelle,
lähle antaa mulle vettä,
vettä minä vien kukolle,
30 kukko istuu lavolla ja kuivaa.»
- »En1 minä aima< ennenkun
minä saan harjaksia.»
Kana juoksi sijan työ ja sano:
»Hyvä1 sika, anna1 mulle harjak-
sia.»
minä vien suutarille,
35 suutari antaa' mulle kultakengät,
kultakengät minä vien neitty-
velle jne.
»En1 minä anna',
ennenkun minä saan mäskiä.»
Kana juoksee prykärin työ, ja
pyytää:
40 Hyvä1 prykäri, anna' mulle mäs-
kiä,
mäskiä minä vien sijalle,
sika antaa mulle harjaksia,
harjaksia minä vien suutarille
jne.
— »En minä ennen annac ennen-
kun minä saan maltaita.»
45 Kana juoksee malturin työ ja
sanoopi:
»Hyvä malturi, anna' minulle
maltaita,
maltaita minä vien prykärille,
prykäri jne.
»En1 minä anna* ennen, ennenkun
sinä annat mulle puita.»
50 Kana juoksi puilen liakkaajan
työ ja sanoo:
»Hyvä1 liakkaaja, anna mulle
puita,
puita minä vien malt urille, mal-
turi, jne.
»En1 minä anna' ennenkun saan
kirveen.»
Kana juoksi sepän työ ja sano:
55 »Hyvä1 seppä, anna' mulle kir-
ves,
kirveen minä vien puilen hakkaa-
jalle.
puilen hakkaaja mulle antaa jne.
»En1 minä anna' ennenkun saan
sysiä.»
Kana juoksi sysien polttajan työ
ja pyytää:
eo »Hyvä1 sysien polttaja, anna mulle
sysiä,
sysiä minä jne.
Sysien polttaja anto sitte sysiä,
sysiä vei sepälle,
seppä anto kirveen,
86 kirveen vei puilen hakkaajalle
puilen hakkaaja anto puita,
puita vei malturille,
malturi anto maltaita,
maltaita vei prykärille,
70 prykäri anto mäskiä,
mäskiä vei sijalle,
sika anto harjaksia,
harjaksia vei suutarille,
422
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
suutari anto kulta kengät,
76 kulta kengäl vei neittyvelle,
neitty anto kulta rihman,
kulta rihman kulta rihmau|!| vei
koivulle,
koivu anto lehtiä.
Lehtiä vei lähteelle,
«o lähle anto vettä.
vettä vei kukolle,
kukko oli lavolla kuollu.
Kana itki sitte. -
1460. Ruovesi. Siren n. 175. — 92.
Väärinmaja. Kiimala. Jussi Suka-
nen, G vuotta.
Kukko ja kana menivät saunaan,
ja vesi loppui. Kana meni
hakemaan vettä ja sanoi:
»Hyvä1 kaivo, kaunis kaivo,
anna mulle vettä.»
s Kaivo sanoi: »En1 anna, en anna
ennenkuin mulle lehtiä tuot.»
Se meni koivulle: »Hyvä1 koivu,
kaunis koivu, anna
mulle lehtiä.»
»En anna. en anna, ennenkuin
mulle sukkarihmat tuot.»
Kana meni piian tykö ja pyysi
Bukkarihmoja.
Piika sauoi: »En1 anna, es anna,
ennenkuin mulle kengät tuot.»
io Kana meni suutarin tykö ja pyysi
kenkiä ja suutari sanoi:
»En1 anna, ennekuin mulle har-
jaksia tuot.»
Sitte se meni sialta hakemaan har-
jaksia ja sika sanoi:
»Imi1 anna. ennekuin tuot rapaa.*
Kana meni emännän tykö ja
pyysi rapaa.
15 Sitte emäntä antoi ja kana vei
ravan sialle
ja sai sialta harjaksia.
Vei harjakset suutarille ja sai
suutarilta kengät,
vei kengät piialle,
ja sai piialta sukkarihmat,
vei ne sukkarihmat koivulle
20 ja sai koivulta lehtiä,
vei ne lehdet kaivolle ja sai kai-
volta vettä
ja vei veden saunaan.
Ja kukko oli jo kuivanut ja kuol-
lut ja kana porasi.
1461. Pirrat. Sievänen >i. M*. — 15.
Kukko ja kana.
Kukko meni ja kana meni
kansaa
Mutt^ei olluv^veliä.
Kana kiipas kaivolle
Hyvä kaivo, kaunis kaivo
5 Annamwmulle vettä.
Kn^anna, en_anna
Ennenkum_mulle lehtiä tuot.
Kana kiipas koivuun
Hyvä koivu kaunis koivu
io Annam^mulle lehtiä.
En^anna en^anna
Knnenkum mulle rihmat tuot.
Kana kiipas piijan työ
ll|yv,i| p[iika] k[aunis| p[ii]ka
15 Annani^ mulle rihmat
En anna en anna
1460. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Kuulin kurjen kullertuvn. 1461 — 1462.
423
Ennenkum^mulle kengät tuot.
Kana kiipas suutarin työ
H|yvä] s[uutari] k[aunis]s[uutar'|
>o annani, mulle kengät
En^anna en^anna
Bnnenkum^mulle harjaksia tuot.
Kana kiipas sian työ
Hfyvä] s[ika] k[annis] s[ika]
is annamwmulle harjaksia
En^anna, en^anna.
ennenkum^mulle jauhoja tuot.
Kana kiipas myllyyn
Hyvä mylläri, kaunis mylläri
30 Annam^mulle jauhoja.
Enwanna en^anna
Ennenkum^mulle jyviä tuot.
Kana kiipas pellolle
H[yvä] p[elto] k[aunis] [pelto]
35 annam^mulle jyviä
En_anna, en^anna
Ennenkum^mulle sontaa tuot.
Kana kiipas pihhaan
H[yvä] p[iha] k[aunia] p[iha]
40 annam^mulle sontaa.
En^anna en^anna
Ennenkum^mulle hakoja tuot.
Kana kiipas kuuseen
H[yvä] k[uusi] kfaunis] k[uusi]
45 annam^mulle hakoja.
En^anna, en^anna
Ennenkum^mulle kirveen tuot.
Kana kiipas seppään
H[yvä] s[eppä] kfaunis] s[eppä]
50 annam^mulle kirves.
Seppä anto kirveen kuuselle,
Kuusi hakoja tunkiolle
Tunkio sontaa pellolle,
Pelto jyviä myllärille,
58 Mylläri jauhoja sijalle,
sika harjaksia suutarille,
Suutari kengät piijalle,
Piika rihmat koivulle,
Kuivu lehtiä kaivolle,
60 Kaivo vettä kanalle
Ja kukko oli kuollu kuivuuteen.
Kuulin kurjen kullertavan.
1462. Pori. Tuomi n. 122. —91.
Urho Nordlund.
Kuulin minä kurjen.
Kuulin minä kurjen kujertavan,
Heinäsuassa hepertävän1,
Otin ojasta kokkareen,
Pyörtänöltä piänen2 kiven,
5 Heitin kurkea kupeisin.
Kurki kohta kompillensa,
Minä päälle polvillensa,
Panin suitset suuhuun,
Päitsymet päällään,
io Ajoin pitkin oijaa3,
Kuskista kuijaa,
Vaskista vaijjaa,
Panin kurjen karsinaan;
Kurki sai valkosen4 vasikan.
is Panin hänen etteens kauroi,
Mitä tämä näitä söi,
Panin hänen etteensä ohrii.
Mitä tämä näitä söi,
Panin hänen etteens rukki it a
80 Mitä tämä näitä söi,
Panin hänen etteens pavui,
Mitä tämä näitä söi
Panin hänen etteensä nisui5,
1462. * he|ll|ertävän : hepertävän. — 2 pi|e|nen : piänen. — 3 ojaa : ojjaa. —
Va|s|k|i|sen : vaZkosen. — 5 Tekstissä seuraa : |Mitä tämä näitä söi.j
4.''.
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Näitä li.ni sitten oiskutteli, aas-
kutteli,
25 Kapan täyden hassutteli.
Panin Maisiin lypsämää,
Ki Maisu maitoo tuanu,
Panin Liisiin lypsämää,
Ki Liisi nisiä Löytäny;
30 Monin it te koohottelin,
Kaahottelin,
Lypsin lukkarin lusikan täyden.
Pappilan pienen padan täyden.
Lasten vähän saavin täyden,
35 Omankiulun täyden,
Panin saavin ja kiulun kiukaal.
Hiiri tuli hissutteli,
Kanampoika kaasutteli.
Mutta ko tuli taa häijy katti,
40 Kaasi kiulun kinipin kämpin,
Saavi ylön alaisin.
Kili kohta itkemään;
Lapset kaikki latkiniaa.
Poru kuului torniin,
45 Valitus hirsiinaahaa.
1463. Noormarkku. Ollinen n. 606.
—89.
Noormarkku. Iida Heleena Ollinen.
16 v.
Menini minä Lyttylää,
Lyttylän koirat haukkamaa,
Hyppäsiin minä aidam pääll',
Aita kaatu;
. 1 1\ ppäsim minä männistöö,
Männistö muutin mereks';
Eyppäsim minä oiittuu,
Löysin) minä kurje;
\'ein kurjen kottii,
i" Pani heiniä ettee.
Parin kolmem päiväm päästä
Panini minä Maija] lypsämää,
Maija ei Löytäny nisiä;
Larin kolmem päiväm päästä
is Maisa-Kaisa Lypsämää,
Kaisa veteli hännäst';
Menin) minä itte viiden. Lcuudem
päiväm päästä lypsämää.
Löysiin imua aisat.
Annoin kraatarilla kannullise,
20 Suutarilla sukalh-i .
Papilla padallise,
Kirjalaisella keukällise,
Lukkarilla lusikallise,
Kissalla kipallise,
25 Koiralla kopallise.
1464. Loimaa. Tallgren n. 61. — 13.
Maria Tuominen. Mp. Maariassa.
Kuulin mä kurjen kuhertavan.
heinäsuossa ellertävän[!],
paiskasi(n) kurkia kupuhuun.
kurki meni vatsallens,
i minä piialle polvillens.
1465. Linnuin. Vihervaara n. 1*19.
—19.
Turku. Heikki Kajala, 55 v. Kuul-
lut kotipitäjässään Loimaalla,
A ■ ■liliilinilii.
Kuulin kärjen kuUertavan,
Beinäsuolla hellertävän.
Menin kurkee kattomaan,
( »tiu kurjen kiini.
5 Panin suitteet suuhun.
1'äitteet päähän,
AjOD kärjellä kotiin.
Kanin kurjen karsinaan,
AnnOlD heilua eteell.
Kuulin kurjen kullertavan. 1465—1467.
425
i" Mitä tämä näitä söi;
Annoin nisuja eteen,
Niitä se hiukan Hissutteli, plas-
slltteli,
EokO päivän Hassutteli.
Sikkon menin kattomaan,
15 Oli poikinut kirjavan vasikan.
Lypsin sitten kohottelin
Pappilan paran,
Lukkarin lusikan.
Oman kiuluni täyteen,
20 Panin saunaan piitalle happane-
maan.
Hiiri tuli ja inaisti vähän,
Katti tuli ja kaasi kaikki.
Minä karasin piäksemään.
Katti rupes itkemään,
as Itku kuulu Ilmolasta,
Pori Pohjan Tornioista.
1466. Loimaa. Vihervaara n. 4473.
—13.
Karoliina Puisto, 72 v.
Kuulin minä kurjen kuller-
tavan ,
Heinäsualla hellertävän,
Papin niitusa paapottavan.
Paiskasin minä kurkia kuppuun.
s Kurki kohta kontillensa,
Minä päälle polvillensa;
Minä panin kurjelle suitteet suu-
hun,
Päätteet päähän,
Tulin kurjella kotia
m Kultasta kurjaa,
Vaskiseen vajaan,
Tinahaista tiätä myäten.
Laskin kuljen karsinaan.
Heitin heiniä eteen.
ii Mitä tämä niitä söi;
Heitin kauroja eteen.
Mitä tämä näitäkä söi;
Heitin nisuja etteetl.
Niitä hän sitl Hissutteli, nassut-
teli,
20 Pnaleti kappasta kaahmotteli.
Sitten lypsi toohotteli
Lukkarille lusikan täyren,
Papille paran täyren,
Turun uuren torven täyren1.
25 Minull itte kiulun täyren.
Laskin kiulun kiukaalle.
Hiiri siittä hiukan inaisti.
Laskin lopun lauralle.
Katti meni ja kaasi kaikki.
30 Minä koukun loukkaasta,
Väärän puun pesän erestä
Kattia hakatakseni.
Poru kuulus Pohjan-Tornioon,
Valitus Venäjän maalle,
35 Uivina Uuteen kylään.
1467. Punkalaidun. Hahnsson n. 36.
—53.
Kuulin ma kurjen kullertavan,
Heinisuolla hellertävän,
Papin niitulla panevan,
Otin kiven kätteheni,
5 Heitin kurjen kupuhun.
Onnetonta olkapäähän,
Vaivasta vasen kätehen1;
Kurki2 ojaan polvillensa,
Minä päälle kontillensa;
io Panin kurkeni suittimet8 suuhun,
1466. * tlöiyren : täyren.
1467. > katehen : kaUehen. — 2 Kuki : Kurki.
SVlittletl : suittimet.
426
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Päittimet päähän, renkaat kor-
viin4.
Ajoin kurjellani kutiin.
Kultasta kujaa, vaskista vajaa4,
Hopeista maantietä.
15 Panin5 kurkeni navettaan.
Kanto hän siellä Valkosen6.
Kirjavaisen vasikan7.
Panin minä Kaisun Maisuil katto-
inahan.
Eipä tämä8 täältä
bo Mitään sen* enämpätä löytänyt.
Menin itte kattoinahan:
Kurki lypsi troohotteli10 loohot-
t iii.
Lukkarill lusikan täyden,
Papin vanhan kengän täyden,
as Kappalaisell kauhan täyden,
Kirkko herrall'11 padan täyden,
Minä oman kiulun täyden.
Panin kiulun laatt iälle12.
Tuli kana katto sinne,
30 Tuli hiiri hiukka maisto,
Tuli katti kaato kaikki.
Otin nurkasta konkarin,
Kylki katin köykyttelin röykyt-
telin,
Itku kulu llinolalian,
35 Poru pohjan Torniohon,
Valitus venäjän maalle.
1468. Kauvatsa. Mikola n. 3. -
Yttila. Esteri Jaakkola. TS v.
Kuulin kurjen kullertavan.
93.
Heinäsuosa hellertävän,
Hyppäsin kurjen selkään,
Ajoin kurjella kotio,
s Panin kurjen navettaan.
Kurki kanno vasikan.
Minä lypsin Udiottelin,
Papin vanhan saappaan täyteen,
Venäläisen venheen täyteen,
m Viis suurta tiskin täyttä.
Hiiri tuli ja maisto hiukka,
Katti tuli ja kaasi kaikki.
Minä otin nappulan
.la hakkasin katin niättä:
15 Itku kuului Ilmolaan.
Poru Pohjan Tornioon,
Väliin- Venäjän maalle.
Ja kitinä kiven rakkoon.
1469.
Kauvatsa.
—53.
Hahnsson n. i o1.
Kurjen laulu.
Kuulin minä kurjen
kuller-
tavan,
Heinisuolla hellertävän,
Papin niitulla2 panevan3.
Otin minä kurjen kiini,
s Panin kurjen karsinahan4.
Suittet5 suuhuun, päittimet* pää-
hään7.
Panin heiniä etteen,
Mitä tämä näitä sui;
Panin kauroja etteen,
m Mitä tämä näitä söi;
Panin nisuja etteen,
|me|
*sen*
4 kaksi viimeistä
: P. — • Säe alleviivattu. -
on kk:ssa viivalla osotettu eri säkeeksi. — * Panin-
- T kk:ssa vasik'kahan. — • tämä tämä : t. — »|enem!
: s. — 10 lypsi "troohotteli* : 1. 1. — " herra|n| : herra//. — >2 lattialle : laottiaUe.
1469. ' Puht. kirj. kokoelmassa n. 2 b. — 8 niit|y|llä : niitulla. — J r. |(ait-
tan)|. — * k;usin. i. ui : kareinaAan. '- Suitel : Suittet. — • päit|t|et : p.; yi. päittimet,
joka mi puhtaaksikirj. vihossakin.- ' Tekstissä seunii Päittimel päähäni.
Kuulin kurjen kullertavan. 1469 — 1470.
427
täysi,
Niitä hän väliän nissutteli8,
*Nassutteli*,
Puolon kappaa kassotteli.
15 Lukkarin lusikan täysi.
Papin plakkarin täysi,
Kerjäläisen kengän täysi,
Viikarin vanhan vonneen'
Ison kirkon tornin täysi.
so Se kanno valkian vasikan;
Minä panin Maijan ja Kaijan
lypsämään.
Ei Maija mammoja löydä.
Eikä Kaija rieskaa saa.
Minä menin itte,
25 Löysin mammat, sain rieskan10.
Lypsin11 minä lehottelin12,
Lukkarin lusikan täyden,
Papin paatin13 täyden,
Venäläisen venneen täyden,
30 Savolaisen saappaan täyden;
Isä kattoi ikkunasta,
Äiti kattoi akkunasta,
Poika porstuan1* pielestä,
Hiiri meni ja maisti hiukan,
35 Katti meni ja kaasi kaikki;
Minä hakkasin kattia,
Poru kuului Pohjanmaalle,
Kitinä kiven rakkoon.
1470. Tyrvää. Ojansuu H. A, n. 27.
—00.
Anna Stiina Iisakintytär, 66 v.
Olim mä muinem mustalaille
Päätäni panettelin,
Silkillä sirottelin.
Tuli yksi paha musta koira
:, Haukku uiinuva airan päällä.
(= alleni)
Aita aleni kaatu.
Minä lensin lepistöön,
Lepistö muuttu mereksi.
Minä karsin kahiloita
10 Kahilat ne kahisivat.
Minä lährin juakseen
Kultasta kujaa
Hopeista ojaa1,
Vaskista2 vajaa.
15 Kuulin kurjen kuhertavan,
Heinämitalla kellertävän,
Ja menin sitten kattoon.
Kurki oli kantanunna
Punasilmä lehtokorva vasikka alla
20 Ja2 veim minä kurjelle kauroja.
Mitä kurki näitä söi.
Veim minä kurjelle nisuja,
Niitä hän väliän nissiin nassutteli:
Pualen kappaa vatsaseensa.
25 Minä lypsin tohottelin
Ja2 sain sittem maitoo.
Kirkkoherra n kirnullisen,
Papir rouvan plakkarillisen,
Kappalaisen kauhallisen,
30 Lukkarin lusikallisen.
Laskin kirnuni kiukaan ottaan
(otsaan)
Hiiri meni maisto pikkusen,
8 kk:ssa seuraa: |nassutteli|. — 9 veneen : venneen. — 10 r. sain rieskan; myö-
hemmin lisätty. Seuraava säe |Sain rieskan|. — u Lypin : Lypsin. — ,2 Säkeet: 26
— 28, 31 — 33 on atkuper. kk:ssa reunaan lisätty ja merkitty numeroksi 4 b; päälle
kirjoitettu: Variant. — 13 r. lisätyssä toisinnossa: padan. — 14 |Porstuan| Poika : P.
(porstuan)? Sana on kk:ssa. alleviivattu
1470. ' jolojan : o. — 2 kk:ssa pieni kirjain. — ' P o|ru : Parfcu. — 4 Ks. n:o
1435 alahuom. 2.
128
Viihdy tyslauluj a ja muita lasten runoja.
Katti meni kaato kaikki.
Mika siitä koniin, laapin.
. i 'orasij ja nualeskelin,
Että kuulu poru Pohjan Tornio-
llOIl.
Kitinä 'Kivikirkolle.
Valitus Venäjän maalle
Parku3 pappila'* vainijolle*.
1471. Tyrvää. Pakula V. V, n. 55.
Lausaja. Sanni I.yöri, 30 v. Kuul-
lut Pumpuli-Miinalta. 70 v.. Kai-
lialasta.
Kuulin kurjin kullertavan,
heinäsualla hellertävän,
papin niitolla menevän.
Menin kurkee kiini ottaan.
s Sain kurjen kiini.
Aj'o~'n kurjen kotio
kultaista kujaa
ja vaskista vajaa.
bopiaista tiätä myäden.
10 Panin kurjen karsinaan.
Annon heiniä eteen.
Ei tämä näitä syänyt,
Annon nisuja eteen.
Niitä se vähän nissutteli, nas-
sutteli,
is puaieii kappaa kaasutteli.
Kaskin Maisaa, Kaisaa kattoon,
Ei tämä totellut.
Menin ttte viikon päästä.
Kurki oli poikunu:
bo punalehtosilmä vasikka lauvan
alla.
1472. Tyrvää. Kvllaa n. 233. — »U04.
Tapiola. Antti Kalliomäki, f>4 v.
Kuullni Herman Santilta, kotoisin
Vehmaan kylästä.
Kuulin kurjen kullertavan,
Heinäsiioila hellertävän,
Papin niityllä pakinoivan,
Tanhuan päässä tanssaavan.
., Menin minä ja otin kurjen kiini,
Minä vein kurjen navettaan.
Vein heiniä taas eteen
Mitäs kurki niitä söi,
Vein ininä olkia eteen
m Mitäs tämä niitä BÖi,
Vein minä jauhoja eteen
Mitä> tämä niitä siä,
Vein minä rukiita eteen
Mitäs tämä niitä söi,
Vein minä rukiita eteen
Mitäs tämä niitä söi,
is Vein minä ohria eteen
Mitäs tämä niitä söi,
Vein kauroja eteen
Mitäs tämä niitä söi.
Vein nisuja eteen,
80 Niitä se vähän nissutteli, Hassut-
teli.
Kapan verran kaasutteli.
Käskin mennä Maisun, Kaisun
katsomaan,
Mitäs nämä sinne meni.
Menin sitte itte katsomaan.
25 Siälä oli valkonen vasikka.
Punaposki, lehtosilmä1.
Menin kurkee lypsämään,
Kurki lypsi toohotteli
Pappilan paran täyden,
1471 ' kk:ssa iso alkukirjain.
Kuulin kurjen kuhertavan. 1472—1874.
,,._. ,,
so Isonkirkon kelloa täyden.
Panin maidon pattaan päähän,
Hiiri tuli ja maisto siitä vähän
Katti tuli ja kaato kaikki.
Multa minä kattia luiinin,
35 Haasuttelin ja kaasuttelin.
Että poru kuulu pohjan Tornioon,
Valituskin Venäjän maalle.
1473. Ztyrvää. KuOaan.26.— ™jx03.
Tapiola. Antti Ilalniee, 89 v. Kuul-
lut Jaakko Maitukselta.
Kuulin kurjen kuhertavan,
Heinä suolla kellertävän,
Papin meneviin maalle.
Lukkarin olevan luhdalla.
s Koppasin kurjen kiini,
Panin suitset suuhun,
Päitset päähän,
Vein kurjelle kauroja,
Mitäs kurki niitä söi,
io Vein kurjelle ohria
Mitäs kurki niitä söi,
Vein kurjelle rukiita
Mitäs kurki niitä söi,
Vein kurjelle nisuja
ib Mitäs kurki niitä söi,
Muuta kun vähän nassutteli,
Hiukkasen tissin tassitteli
Puoli kappaa vatsallansa.
Lähetin Maijan1 lypsämähän,
20 Kanssa Kaijan katsomahan,
Ei kumpikaan nisiä löyä.
Menin katsoon viikon päästä.
Kurki on kantanut valkian voh-
lan.
Minä lypsin lyydyttelin,
25 Kurjen maidon kehloon kaasin.
Sitä tuli Turun uusi sarvellinen,
Papin uusi vakallinen.
Muorin uusi mukillinen.
Kanan kaunis kupillinen,
30 Jäi vielä luulle Hissillinen.
Paimenen pieni pussillinen.
Hyttysen hyppysellinen,
Kärpäsen kärsällinen,
Taimi pojan taskullinen.
56 Maidon asetin akkunalle.
Hiiri hiukkasen hipasi.
Katti kaikki klotkahutti.
Minä kattia kolhimahan,
Aikalailla loikomahan.
40 Katti ilmahan kahahti.
Siellä kakko leivottihin,
Siellä kansa juustoa painettiin,
Sulhaselle annettiin.
Sulho antoi morsiamelle,
45 Morsian antoi kaasollensa,
Kaase antoi pokallensa.
Piika kivelle pudotti.
Siitä maa kiertämähän,
Paikat kaikki vaappumahan.
50 Aitat allikkoon vajosi,
Tuvat uudet maan sisälle.
Piikat virkut torkkuinahan,
Laiskat piikat kukkoinahan
Manalan mennäksensä,
55 Jossa äijät joi ämpäristä,
Ämmät miehein takoa,
Piikat pitkien pillien päistä,
Pojat alta nurkkakiven.
1474. Tyrvää. Aukeen. 4. — "V, 03.
Anna Myllymäki 81 v. Oppinut
äidiltään Kiikassa.
Kuulin kurjen kuhertavan,
1473. • kk:ssa pieni alkukirjain.
430
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Beinäsualla hellertävän,
Tapin niitulle menevän,
Lukkarin oliolla olevan,
s Otin kurjen kiinni.
Panin kurjen suittet suuhun,
Päittimet päähän.
Ajon kullaista kujaa myöden,
Vaskista vajaa myöden,
10 Hopeaista tietä myöden,
Vein kurjen karsinaan,
Panin kauroja etehen
Mitäs kurki näitä söi,
Panin ohria etehen
ib Mitäs kurki näitä söi,
Panin rukiita etelien
Mitäs kurki näitä söi,
Panin nisuja etelien
Näitä kurki Hassutteli,
■2» Puolen kappaa kaasutteli.
Panin Maisun lypsämään,
Kaisun kansa katsomaan,
Ei kumpikaan nisiä Löydä.
Menin itte viikkosen päästä,
25 Löysin kurjen kantanunna,
Valkonen vasikka alla,
Punakorva lehtosilmä.
Menin sitte lypsämään.
Kurki lypsi tohotteli.
30 Turun uuden torven täyden,
Sakka marja n saavin täyden,
Papin uuden vakan täyden,
Lukkarille lusikallisen.
Vielä nipun niskiseeni,
35 Vielä napnn [läskiseeni.
Laskin lopun akkunalle.
Hiiri tuli, maisto vähän.
Katti tuli. kaappas kaikki.
Minä" katin röykytteiin,
e. Palmu päivin pöykyttelin.
Katu karas Dmalaan,
Siellä ka kko leivottiin1,
Siellä juusto painettiin,
Yljän käteen annettiin.
is Ylkä anto morsiamelle,
Morsian anto kaasellensa.
Kaase anto piikallensa.
Piika laski kiven päälle.
Kivi rupes kiappumaan,
6o Paran polijat paukkumaan,
Viriät piikat torkkumaan,
Laiskal piikat luikkimaan.
Aitta kaatu ammikkoon[I],
Uusi tupa ullakkoon.
55 Siniset maat. puut punaset,
Viimaiset vittan juuret,
Kellaset katajan juuret,
Kirjavat kiven juuret.
Kulta kukko kannuksisa,
6o Vanhat ämmät vaskivöisä,
Tyttäret tinasiloissa.
Äijät juovat ämpäristä.
Ämmät äijien takaa,
Piikat juovat pikarista,
es Koirat juovat nikarista,
Nuoret miehet nurkan alta.
1475. Hämeenkyrö. Nyberg Viri n. 15.
-12.
Kyröskoski. Eliina Happi, 63 v.
Minä kuulin kurjen kuhertavan,
heinisuolla hellertävän,
papin niityllä pallertavan.
Minä kurjen suittet suulle.
.. päihtimet päähän.
Ajoin kurjella koi ia,
kultasta kujaa.
vaskista vajaa.
hopiaista tietä myöten.
1 leivot|aa|n : leivottiin.
Kuulin kurjen kullertav;»n. 1475— 1477a.
431
10 Nostin kurjen karsinaan;
käskin Maisaa,
käskin Kaisaa,
ei kumpiakaan totelln.
Menin itse lypsytteleen,
i6 lypsin kirkk'herrallc kirnun täy-
ren,
kappalaiselle kapan täyren,
lukkarille1 lusikan täyren,
ja ittelleni kiulun täyren.
1476. Hämeenkyrö. Polilla V, n. 17.
—04.
Kuullut äidiltään, kotoisin Ikaali-
sista.
Kuulin kurjen kaikertavan,
Papin niitulla parkuvan.
Panin kultaset suittet suuhun
Ja vein sen kurjen kotia,
5 Panin kauroja eteen,
Ei se syönyt niitäkään,
Panin rukiita eteen,
Ei se syönyt niitäkään,
Panin nisuja eteen,
io Niitä se söi vähän
Nissutteli, nassutteli.
Kapan verran kassutteli.
1477. Karvia. Kaukamaa L, n. 8.
-3I*30.
Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v. Vanha mummu kertoi, kun
olin 8 — 9-vuotias.
Kirsti karstaa Kangasalla
Ison kiven päällä.
Kuulin kurjen kuukuttavana,
Toin kurjen kotio.
5 Panin kurjen karsinahan,
Pani heiniä etehen,
Ei syönykkää,
Pani rukiina etelien.
Ei syönykkää,
io Pani nisusia etehen,
Rnpespa kohta syömähän.
Panin Kaisun lypsähän,
Ei nisiä löydäkkään.
Itse lypsin lypähytin,
is Tiskihini tipahutin,
Pappilan tinasen toopin täyren.
Papin messupa ira n täyren,
Lukkarin lusikan täyren.
Panin mairon pattahan nenähän.
20 Hiiri tuli ja joi vähihin,
Katti tuli ja kaato lopun.
Ajoin kattia salohon takaa,
Sain saloh katin kiinni.
Nylin, nylin, nyrkkyselläni,
25 Peitin, peitin peukaloisellani,
Vein veren Viipurihan,
Sain monen tuhannen maksavan
kultapenninkin.
Ostin sillä aika orhin,
Joka puut punassa loisti,
30 Mäkipellon karvasena.
Oviseinä orjanluista,
Sivuseinä sirkanluista,
Peräseinä peurankuista.
Pöytä kullalla kurottu,
35 Lavitta hopealla valettu,
Penkki äyrin penningistä,
Patah pähkinäpuista.
1477 a. Karria. Kaukomaa L, n. 8 b.
—30.
Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
1475. » |ja| lukkarille : 1.
, -
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
["öisen k. •nau laulaessaan33 , JOO
tiina Jokinen teki seuraavat lisäykset
ja muutokset:
Heitin kurkia kupuhun,
Kurki kohta kontillensa.
Toin kurjin kotio,
Heitin kurjen karsinahan,
5 Heitin heiniä etehen
Panin maisiin Kaisun lypsähän,
Piirrin, piiriin, peukaloisellani,
Ostin sillä aika orhin.
Minin sinne sisälle,
10 Jossa puut luinansa loisti,
Pöytä kullalla silattu.
Penkki äyrin penningistä,
Lavitta vaskella valettu,
l.aattia veren vaahtosena,
15 Patah pähkinäpuista.
1477 b. Karvia. Alanen Viljo, n. 28.
—30.
Ämmälän kylä. .losefiina Jokinen
n. 80 v.
Kirsti karstaa Kangasalla
Non kiven päällä.
Kuulin kurjen kiukuttavan.
Heitin kurkea kupuhun.
s Kurki kohta kontillensa.
Kirsti päälle kontillensa.
Toin kurjen karsinahan
llntin heiniä etehen.
Bi syönykkää
m Heitin rukihia etelien.
Ei syönykkää
Heitin nisiisia etehen
Rupespa kohta syömähän.
Panin maisiin Kaisun lypsään,
i . Ki nisiä löynnytkään.
iise lypsin Lypeähytin,
Tiskihini tipahutin
Pappilan tinasen toopin täyden,
Lukkarin lusikan täyden.
eo Panin maidon pattahan nenähän.
Hiiri tuli ja joi vähihin,
Katti tuli ja kaato lopun.
Ajoin kattia salohon takaa.
Sain katin saloh" kiinni.
25 Nylin, nylin ny rkky seliäni.
Piiriin, piirrin peukalollani.
Vein veren Yiipurihin.
Sain sieltä monen tuhannen mar-
kan kultapenningin.
Ostin sillä aika orhin.
30 Menin sinne sisälle.
Jossa puut punassa loisti.
Mäki pellon karvasena.
Ovisenä orjan luista.
Sivuseinä sirkanluiflta,
:is Peräseinä peura nluista,
Pöytä kullalla silattu.
Penkki äyrin penningistä,
Lavitta vaskella valettu,
l.aattia veden vaahtosena.
.m Patah' pähkinäpuista.
1478. Parkano. Alanen VHjo,n. 22.-80.
Bydänmaa. \ ille Kuusjärvi n. 25 v.
Lapsen loru.
Tuu, buu tupakkirullaa,
Kuka miu käski Turkuun tulla?
■rillin, tulin tietäni myöden,
Mustan kissan jälkiä myöden,
s Löysin tieltä kiputtimet,
K.i|iuttiniet kankahalta.
Kuului kurjen kuhertavan.
Käykäämme käyrälle vävyksi. 1478—1481.
433
Heinäsirkan hellertävän.
Otin kurjen kiinni
10 Vein kurjen karsinahan.
Vanha Eeva ei tullut lypsään,
Maija tuli ja lypsi.
Sain inkkarin lusikallisen,
Papin juhlallisen
15 Hiiri meni. hiukan maistoi.
Katti meni, kaikki kaato,
( >tin koukun loukosta.
Löin kattia selkään.
Vein katin Turun linnaan,
20 Sain siitä hyvän hinnan.
Sidlä katti tuomittuiin
Ja lirun silmään laskettihin.
Vesil.ks.n:o 1567.
1479. Pirkkala. Starck n. 16*. —89.
Eva Kaisa Purra, 43 v.
Kuulin kurjen kuikertavan
niityn alla naikertavan;
Otin kakkaran pellosta
Initin kurkee kupuhun.
5 Panin kurjen suittet suuhun
päittimet päähän,
ajon kurjella kotio.
Nostin kurjen karsinaan,
panin kauroja etelien,
io ei tämä näitä syönyt.
Panin ohria etehen,
ei tämä näitä syönyt.
Panin rukiita etehen;
ei tämä näitä syönyt.
is Panin papuja etehen.
ei tämä näitäkään syönyt.
Panin nisuja etehen,
näitä tämä söi nassutteli
koko kapan kaasutteli.
20 Panin Maijan lypsään,
ei tämä nisiä lyönnj t;
menin itte, löysin nisät
pitkät niin kun niityn putket.
Lypsin oman kiuluni täyteen,
25 Turun torven täyteen,
pappilan paatin täyteen,
lukkarin lusikan täyteen,
vein saunan solkkiselle.
Hiiri tuli maisto vähän.
30 tuli katti, kaato kaikki.
Itku kuului Ilmolaan,
poru Pohjan Tornioon,
valitus Venäjän maalle.
Sahal.ks. n:ol574.
1480. Virrat. Sievänen n. 61*. — 13.
Pirttiniemi. Fia Etelä-Niemi, 83 v.
»Kuulin kurjen kuhertavan
Heinäsuolla hellertävän — »
Enempää ei muistanut kertoja. Tiesi
laulun olleen pitemmän, sanoi äitinsä
sitä lasta tuutiessa laulaneen.
[Ks. numeroita: 1540, 1551, 1557—8,
1560, 1567.]
Käykäämme käyrälle vävyksi.
1481. Karvia. Kaukamaa L, n. 6.
r19/« 30.
Ämmänkylä. Kaisa Harjukangas,
80 v. Pitäjässä kuulu lauluntaidos-
taan, mikä ei sitten aiheettomaksi
osoittautunutkaan.
Pimpuset, pampuset
Sotahan meni.
Minä köyhä kantoja karsin
Mettäiii punaisten partahilla.
5 Tulipa tammi vastallamme.
Taittakaamme tammenoksat,
28
434
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Taittakaamme hirvenoksat,
Käykäämme Käyrälle vävyksi!
Käyrä vie Väkkärälle,
10 Väkkärä vesivavoille
Vesivavot bylkehille,
Hylkehet mustille kanoille,
Mustat kanat muille maille,
Sinisille maille,
15 Punaisille Iliaille.
Jos on kukot kultakannaksissa.
Tyttäret tinasiloissa
Ja vanhat miehet vaskivöissä.
Mukulana opin vanhemmilta. Ei
arkeissa mitään ollut.
Lehden taittaja.
1482. Huittinen. Hirsikosli Anna,
n. 17. to/3 24.
Seppä takoo viikatetta,
Mitä sillä viikatteella? Heiniä
niitetään.
Mitä niillä heinillä? Lampaitten
syödä.
Mitä niillä lampailla? Villoja
keritä.
5 Mitä niillä villoilla? Lankaa keh-
rätä.
Mitä sillä laiiLrall.!- Sarkaa kutoa,
Mitä sillä saralla? Lapsillen tak-
kia.
Mitä Lapsilla takkia? Lastuja poi-
mimaan.
1483. Huittinen. HirsikoskiAnna,n.
18. — 12/8 24.
Kukko hyppää koivuun tans-
inarulei
Mitä siellä koivussa? [tansmarolei]
Lehtiä noukkimaan »
Mitä niillä lehdillä? »>
6 Kurtuin B] ödä »
Mitä niillä kutuilla? »
Lypsetään maitoo. »
Mitä sillä maidolla? »
Lasten juoda. »
io Mitä niillä lapsilla? »
Lastuja noukkimassa. i
Mitä niillä lastuilla? »
Keitetään kaffetta. »
1484. Tyrvää. Kallio Väinö n. 3.
20 ,2 05.
Hanna Kallio, 2:! v Mp. Tampe-
reella.
Lasten lauluja.
1'iuin, paum, papin kello.
Lukkarin muorin Lumikin1 kello,
Viikatteita hiotaan.
Mitä niillä viikatteilla?
5 Heiniä niitetään.
Mitä niillä heinillä?
Lampaiden Byödä.
Mitä niillä lampailla?
Lapsille takkia.
io Mitä niillä lapsilla?
Lastuja kantaa.
Mitä niillä lantuilla?
Kukkoja paistaa.
Mitä niillä kukoilla?
ib Herrojen syödä.
Mitä niillä herroilla?
Käräjiä käymään.
Mitä niillä käräjillä?
Oikeutta vaaditaan.
1484. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Lehden taittaja. 1485—1489.
435
1485. Tyrvää. Vahala I". V, n. 83.
-*U12.
Vammala. K. Salo, 4G v.
Pukki hyppäs pmilnin.
Mitä siä puusa?
Lehtiä taittaa.
Mitä niillä lehdillä?
5 Lehmien syädä.
Mitä niillä lehmillä?
Maitoo lypsää.
Mitä sillä maidolla?
Lasten syädä.
io Mitä niillä lapsilla?
Lastuja noukkia.
Mitä niillä lastuilla?
Padan alle pistää.
Mitä sillä padalla?
x5 Puuroa keittää.
Mitä sillä puurolla?
Pöydälle viädä1.
Tulkaa kaikki syämään!
1486. Sahalahti. Helin n. 19*. —03.
Kysymyksiä.
Pukki meni puuhun
lehtiä taittaan.
Mitä niillä lehlillä?
Kutun1 syälä.
5 Mitä sillä kutulla?
Maitoo lypsää.
Mitä sillä mailolla?
Lapsen juala.
Mitä sillä lapsella?
io Kaukoitä noukkia.
Mitä niillä kalikoilla?
Oltta panna.
Mitä sillä olvella?
Vaarin juala.
1485. 1 vi e|dä : viedä.
1486. » Säkeissä 4, 6, 8, 10, 12 ja
1487. Sahat. Järvinen N, n. 30*.
-53.
Moltsia.
Pukki meni puuhun
lehtiä taittaan,
Mitä niillä lehdillä?
Kutunkin Byödä.
i Mitä sillä kutulla?
Maitoa lypsää.
Mitä sillä maidolla?
Lapsen syöd.i
1488. Kuhmal. Lindroos n. 4*. — 88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottijärvellä.
Pukki meni puuhun
lehtiä taittaan.
Mitä niillä lehlillä?
Kutun syölä.
5 Mitä sillä kutulla?
Maitoo lypsään.
Mitä sillä mailolla?
Lapsen juola.
Mitä sillä lapsella?
io Kalikoita noukkiin.
Mitä niillä kalikoilla?
Oltta tehlään.
Mitä sillä olvella?
Papin juola.
ls Mitä sillä papilla?
Kirkossa kaymään[!]
Mitä sillä kirkossa?
Lukeen ja laillaan.
1489. Kuhmal. Hcls. Suom. Normaali-
lys. lconv.: Lindroos n. 14*. — 92.
Judith Lindroos, 50 v., synt. Kuh-
14 on pieni alkukirjain.
436
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
malahden Haapsaaren kylässä. Muis-
tiinp. \ esilahdessa.
Kehtolaulu.
Pukki meni paulani
lehtiä taittaa ii.
Mitä niillä lehdillä?
Kutun syillä.
s Mitä sillä kutulla?
Maitoo l\ psää.
Mitä sillä mailolla?
Liisan (yleensä) juola.
Mitä sillä Liisalla?
10 Kalikoita noukkii.
Mitä niillä kalikoilla?
Oltta tehlääu.
Mitä sillä olvella?
Papin juola.
ie Mitä sillä papilla?
Kirkossa käylä?
Mitä sillä kirkossa?
Lukee ja laulaa.
Läskin kantaja.
1490. Luiki. Riikonen n. 13. —
Luvian luodot. Emäntä Vesterlund-
Maanpää, 45 v.
Tiedän mä sen miehen, joka
fläskiä kannoi.
Tiedän mä sen koeran, joka
puri sitä niiest. joka fläskiä kan-
noi.
Tiedän mä sen suden, joka söi
s sen koeran, joka puri sitä miest',
joka fläskiä kannoi.
Tiedän mä sen tangon, joka
löi Ben sini. 'ii. joka s<">i sm koeran.
joka puri sitä miest' j.n.e.
1491. ' Tässä laulussa esiintyvät
sanoissa niinkuin »r» (Mp. huöm.).
Tiedän mä sen valun, joka
io poltt sen tangon, joka löi sen
suden, joka söi sen koeran j.n.e.
Tiedän mä sen veden, joka
Bammutt' sen valun, joka poltt'
sen tangon, joka löi sen suden
j.n.e.
is Tiedän mä sen harjan, joka
ryyppas Ben veden, joka sammutt'
sen tulen, joka poltt" sen tangon
j.n.e.
Tiedän mä sen karhun, joka
murskas sen harjan, joka ryyp-
•M päs sen veden, joka sammutt'
sen tulen j.n.e.
Tiedän mä sen piikin, joka pist'
sen karhun, joka murskas sen
harjan, joka ryyppas sen veden
j.n.e.
Tiedän mä sm sepän, joka teki
25 sen piikin, joka pist' sen karhun,
joka murskas sen härjän j.n.e.
Tiedän mä sen nuoran, joka
hirtt' sen sepän, joka teki sen
piikin, joka pist sen karhun j.n.e.
so Tiedän mä sen huoran joka
punoi sen nuoran, joka hirtt' Ben
sepän, joka tek' sen piikin, joka
pist' sen karhun, joka murskas
sen härjän. joka ryyppas' sen
35 veden, joka sammutt' sen valun,
joka poltt' sen tangon, joka löi
sen suden, joka söi sen koeran.
joka puri sitä miest. joka fläskiä
kannoi.
1491. Kulina. Jäkälä n. 45. —92.
Tiädä1 mää se miähe,
»d»-kirjaimet lausutaan jotenkin kaikuu
Läskin kantaja. 1491.
437
Ko fläskin kannoi.
» » »
Tiädän mää se koira,
ko puri stä miästä.
5 ko fläskin kannoi.
» » »
Tiädä mää se sude,
ko2 söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
ko fläskin kannoi.
» » »
io Tiädä mää se tangon,
ko löi sen suden,
ko söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
ko fläskin kannoi.
» » »
15 Tiädä mää se valun,
ko poltt sen tangon,
ko löi sen suden,
ko söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
20 ko fläskin kannoi.
» » »
Tiädä mää se vede,
ko sammutt se valu,
ko poltt sen tangon,
ko löi sen suden,
25 ko söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
ko fläskin kannoi.
» » »
Tiädä mää se härjä,
ko joi sen veden,
30 ko sammutt se valu,
ko poltt sen tangon,
ko löi sen suden,
ko söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
35 ko fläskin kannoi.
» » »
Tiädä mää se keihää,
ko pist se härä,
ko joi sen vede,
ko sammutt se valu,
40 ko poltt sen tangon,
ko löi sen suden,
ko söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
ko fläskin kannoi.
» » »
45 Tiädä mää se sepä,
ko terott se keihää,
ko pist se härä,
ko joi se vede,
ko sammutt se valu,
50 ko poltt sen tangon,
ko löi sen suden,
ko söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
ko fläskin kannoi,
» » »
55 Tiädä mää se papi,
ko hautas se sepä,
ko terott se keihää,
ko pist se härä,
ko joi sen veden,
60 ko sammutt se valu,
ko poltt sen tangon,
ko löi sen suden,
ko söi sen koiran,
ko puri stä miästä,
65 ko fläskin kannoi,
ko fläskin kannoi,
ko fläskin kannoi.
2 kk:ssa iso alkukirjain.
438
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
1492. Noormarkku. Koskilahti n. 26.
-10/.04.
Näin mä sen miähen, ko fläskii kanto.
Näin mä sen miähen, ko fläskii
kunto.
Näin mä sen koiran, ko puri sitä
miästä. ko fläskii kanto.
Näin mä [sen] suöen, ko söi
sen koiran, ko puri sitä miästä,
ko fläskii kanto.
6 Näin mä sen tangon, ko löi sitä
sutta, ko söi sen koiran, [ko] puri
sitä miästä, ko fläskii kanto.
Näin mä sen valkeen, ko poltti
sen tangon, ko löi sitä sutta, ko j
io soisen koiran, ko puri sitä miästä,
ko fläskii kanto.
Näin mä sen veöen, ko sammutti
sen valkeen, ko poltti sen tangon,
[ko] löi sitä sutta, ko söi sen
koiran, ko puri sitä miästä, ko
fläskii kanto.
15 Näin mä sen härrään, ko joi
sen veöen, ko sammutti sen val-
keen, ko poltti sen tangon, ko
löi sitä sutta, ko söi sen koiran.
ko puri1 sitä miästä. ko fläskii
kanto.
20 Näin mä sen pyssyn, ko ammut-
tiin se härkä, ko joi sen veöen,
ko sammutti sen valkeen, ko
poltti sen tangon ko löi sitä sutta,
ko söi sen koiran, ko puri sitä
miästä, ko fläskii kanto.
as Näin mä sen sepän, ko tako sen
pyssyn, ko ammuttiin se härkä,
ko joi sen veöen, ko sammutti
n valkeen, ko poltti sen tangon'
ko löi sitä sutta, k<> soisen koiran,
m ko puri sitä miästä, ko fläskii
kanto.
Näin mä sen naaran, ko hirtet-
tiin se seppä, ko tako sen pyssyn.
ko ammuttiin se härkä, ko joi
sen veöen, ko sammutti sen val-
35 keen, ko poltti sen tangon, ko
löi sitä sutta, ko söi sen koiran.
ko puri sitä miästä, ko fläskii
kanto.
Näin mä sen hiiren, ko söi sen
nuaran, ko hirtettiin se seppä.
40 ko tako sen pyssyn, ko ammuttiin
se härkä, ko joi sen veöen, ko
sammutti sen valkeen, ko poltti
sen tangon, ko löi sitä sutta, ko
Böi sen koiran, ko puri sitä miästä,
ko fläskii kanto.
45 Ja minä tapoin sen hiiren, ko
söi sen nuaran. ko hirtettiin se
seppä, ko tako sen pyssyn, ko
ammuttiin se härkä, ko joi sen
veöen. ko sammutti sen valkeen,
m ko poltti sen tangon, ko löi sitä
sutta, ko söi sen koiran, ko puri
sitä miästä ko fläskii kanto, ko
fläskii kanto.
1493. Huittinen. Hirsikoski Annu.
n. 19. -183/3 24.
Tiäininä sen miähen ko pläskin
kannon.
Tiämmä sen koiran, ko puri sitä
miästä. ko pläskin kannon.
Tiämmä sen suden, ko söi Ben
koiran, ko puri sitä miästä, ko
pläskin k. mnon
1492. ' koiran *ko* puri : k. k. |>.
Läskin kantaja. 1493 — 1495.
439
5 Tiämmä sm tangon, ko löi sen
suden, ko söi j.n.e.
Tiämmä sen valkeen, ko poltti
sen tangon, ko löi sen suden j.n.e.
Tiämmä sen veden, ko sammutti
sen valkeen, ko poltti j.n.e.
Tiämmä sen harjan, ko ryyppäs
io sen veden, ko sammutti j.n.e.
Tiämmä sen karhun1, ko tappo
sen harjan j.n.e.
Tiämmä sen keihään, ko pisti
sen karhun, ko tappo j.n.e.
Tiämmä sen sepän, ko terotti sen
keihään, ko pisti j.n.e.
Tiämmä sen papin, ko siunas sen
15 sepän, ko terotti sen keihään j.n.e.
1494. Tyrräii. Ojansuu H. A, n. 33.
—00.
Anna Stiina Iisakintytär, 66 v.
Näjim minä sem miähei) ku
fläskin. kanno,
Ja näjim minä sei) koira i] kun puri
sitä miästä kun fläskin kannoi.
Ja näjim minä sen suren kun söi
s st'i| koiran kun puri sitä m[iestä]
k[un] f[läskin] k[annoi],
Ja näjim minä sen tanko n kul1
löi sitä sutta kuu söi sen. koirran
j.n.e.
Näjim minä sev valkeen kun2
poltti sen. taiikou kul löi sitä sutta
j.n.e.
io Ja näjim minä sev veren kun
sammutti sev valkeen. kun poltti
sen tankon j.n.e.
Ja näjim minä se härjäi] ku
ryyppäs sev veren etc.
Ja näjim minä sei] keihään
kum pisti se harjan ku etc.
Ja näjim minä sen sepän, kun
tako sen. keihään kum etc.
15 Ja näjim minä sem pirun kur
ripitti sen sepän.
Näjim minä sei| kukon kun
niäli3 sem pirun etc.
Loppu.
1495. Mouhijärvi. Järvinen n. 27.
—53.
Minä tielän sen koeran.
Kon puri sitä miestä',
(kon pläskin kanto).
Minä tielän sen sulen,
5 Kon söi sen koeran,
Kon puri sitä miestä, kon pläskin
kanto.
Minä tielän sen tangon1,
Kon löi sitä sutta,
Kon söi sen koeran.
io Kon puri sitä miestä, kon pläskin
kanto.
Minä tielän sen valkeen,
Kon poltti sen tangon,
Kon löi sitä sutta j.n.e.
Minä tielän sen velen,
15 Kon sammutti sen valkeen,
Kon poltti sen tangon, j.n.e.
Minä tielän sen harjan,
1493. » imiehenl ko : k. k.
1494. » ku|n| : ku/. — - ku|
1495. l tanikion : tan»on.
kun. — 3 ni|e|li : uiöli.
440
\ iih<iy tyslauluja ja muita lasten runoja.
Kun ryyppää Ben velen,
Kon sammutti sen valkeen j.n.e.
20 Minä tielän sen karhun,
Kon mursi sen härjän,
Kmi ryyppää sen velen j.n.e.
Minä tielän sen kriliän,
Kon pi-,ti sen karhiin.
25 Kon mursi sen liärjän j.n.e.
Minä tielän sen sepän.
Kon terotti sen keihän.
Kon pisti sen karhun j.n.e.
Minä tielän se pirun.
30 Kon vei sen sepän.
Kon terotti sen keihän j.n.e.
Minä tielän sen vuoren.
Kusa asuu se piru.
Ken vei sen sepän,
35 Kon terotti sen keihän,
Kon pisti sen karhun.
Kon mursi sen harjan,
Kon ryyppää sen velen,
Kon sammutti sen va Ikeen,
40 Kon poltti sen tangon,
Kon löi sitä suita.
Kon söi sen koeran,
Kon puri sitä miestä.
Kmi pläskin kanto.
1496. Hämeenkyrö. Nyberg \'ni. n.
185. —12.
Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 v.
Minä tunsin sen miehen, kun
]i!askin kanto.
Minä tunsin sen koiran, kun puri
sitä miestä, kun pläskin kanto.
1496. ' joka *SÖi* : j.
-6 1 1 ti 1 1 valkeeu : v. — '
s. — » |v|en
Minä tunsin sen BUren, joka söi
5 sen koiran, joka puri sitä miestä,
ku pläskin kanto.
Minä tunsin sen tankon. joka löi
sen suren, joka soi1 sen koiran.
joka j.n.e.
Minä nain sen valkeen, joka poltti
sen lankun, joka löi sen suren.
joka j.n.e.
io Minä näin sen2 velen, joka Bam-
nmtti sen valkeen, joka poltti Ben
tankon J.n.e.
Minä näin sen härän, joka ryyp-
pää sen velen, joka sammutti sen
valkeen. joka j.n.e.
Minä näin sen puukon, joka tappo
is sen härän*, joka ryyppää sen
Velell. j.n.e.
Minä tunsin Ben sepän, joka tako
sen puukon, joka tappo sen Ila-
riin4, joka ryyppäs sen velen,
joka sammutti sen valkeen5. joka
20 poltti sen tankon, joka löi Ben
suren, joka söi* Ben kmran. joka
puri sitä, miestä, ku pläskin
kanto.
Jumalan tauti tappo sen BCpän,
ja heitti ikkunasta ulos. että
kontit roikahti.
1497. Ruovesi. PcAdcmi (BMMY:
l!i iiiholmin kolc. 35 —42l — sama:
99 siv. 49*.)
Läskin kantaja.
Minä tiedän Ben miehen
sen. — ' Im m1. m : haran. — * hara i i hft-
1497. • Kirjoiteltu vanhalle kuluneelle paperille niteeseen Seuraleikkejä»,
sivunumero puuttuu. — * |miehen| : *veden*. — * |tappo| : *pisti*.
Mikä kirkko? — Ryssän kirkko. 1497—1 198.
441
kun kUkiä kanto.
Minä tiedän sen koiran
kun puri sitä miestä,
5 kun läskiä kanto.
Minä tiedän sen suden,
kun söi sen koiran.
kun puri Bitä miestä
kun läskiä kanto.
10 Minä tied[än] sen tangon
kun tappo sen suden,
kun söi sen koiran.
kun puri sila miestä,
kun läskiä kanto,
is Minä tiedän tiedän[!| sen valkeen,
kun polti sen tangon,
kun tappo sen suden,
kun söi sen koiran.
kun puri sitä miestä
20 kun läskiä kanto.
Minä tiedän sen veden2
kun sammutti sen valkeen,
kun polti sen tangon,
kun tappoi sen suden,
25 kun söi sen koiran
kun puri sitä miestä
joka läskiä kanto.
Minä tiedän härän
kun ryyppäs sen veden
30 Minä tiedän sen karhun
kun mursi sen harjan
Minä tiedän sen keihään
kun pisti3 sen karhun
Sepän, kun tako sen keihään
35 vuoren, kussa asu se seppä,
kun tako sen kejhään
hiiren, kun kaaputti sen vuoren,
kuss ;isu se seppä
kissan kun söi sen hiiren,
40 kum [!] kaaputti sen vuoren
Leikiteltiin sillä tapaa, että, jokuu
joukosta henkensä vetämättä, laski
tämän pitkän lorun.
Mikä kirkko? — Ryssän kirkko.
1498. Alastaro. Vihervaara n. 2294.
—11.
Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.
Lasten loru.
Mennääs kirkkoon.
Mihen kirk[kloon? — Ryssän
kirkkoon.
Minkä ryssän? — Papuryssän.
Mikä papu? - - Härkipapu.
5 Mikä härkä? - - Puhvelihärkä.
Mikä puhveli? - Vaunun puh-
veli.
Mikä vaunu? - - Väkivaunu.
Mikä väki? — Ruakaväki.
Mikä ruaka? - - Kaaliruaka.
io Mikä kaali? - - Keräkaali.
Mikä kerä? - - Lankakerä.
Mikä lanka? - - Suutarin lanka.
Mikä suutari? - - Rajasuutari.
Mikä raja? - - Kenkäraja.
ii Mikä kenkä':' - Hevosenkenkä.
Mikä hevonen? — Sontahevonen.
Mikä sonta? - - Karjansonta.
Mikä karja? - Siipikarja.
Mikä siipi? Linnunsiipi.
20 Mikä lintu? — Harakka.
Mikä harakka? — Paskaharakka.
Yiihdytyslauluja ja rauita lasten runoja.
Mikä paska? Onnisen paska.
Mikä ihminen? - Vaimoihminen.
.Mikä vaimo? — Ole vai!
1499. Huittinen. Vihervaara n. 420.
—09.
Jokioisten Latovainio, Martti Luiki
Kuullut eräältä huittislaiselta.
Lasten loru.
Mikä kuivu? Asekoivu.
Mikä ase? Sota-ase.
Mikä sota? Nuijasota.
Mikä nuija? Kukkanmija.
5 Mikä kokkar? Savenkokkar.
Mikä savi? Tinasavi.
Mikä tina? Nappitina.
Mikä nappi? Räätälinnappi.
Mikä räätäli? Vällyräätäli.
io Mikä välly? Reki välly.
Mika reki? Kirkkorcki.
Mikä kirkko? Ryssänkirkko.
Mikä ryssä? Papuryssä.
Mikä papu? Härkipapu.
n Mikä härkä? Pufielihärkä.
Mikä puffeli? Vaiinnnpuffeli.
Mika raunu? Sika vaunu.
Mikä sika? Mettäsika.
Mikä mettä? Koivumettä.
1500. PunLnliiiilioi. Moisio n. 4.
—10.
Haviokoski. Suutari Hakcnberg, n.
70 v.
Mies, mikä mies':'
Rajamies1. Mikä raja?
Kenkäraja. Mikä kenkä?
Hevoskenkä. Mikä hevos?
5 Sotahevos. Mika sota?
Nuijasota. Mikä nuija?
Kokkarnuija. Mikä kokkar?
Peltokokkar. Mikä pelto?
Heinäpelto. Mikä heinä?
io Kastelleina. Mikä kaste?
Vesikaste Mikä vesi?
Lämmin vesi. Mikä lämmin?
Saunan lämmin. Mikä sauna?
Kylpysauna. Mikä kylpy?
i i Mieskylpy. Mikä mies?
Sotamies. Mikä sota?
Nuijasota, j.n.e.
1501. Lempäälä. Vihervaaran. 4308.
—13.
Minä menen kirkkoon.
Minkä kirkkoon? Kyssäänkirk-
koon.
Mikä ryssä? Papuryssä.
Mikä papu? Härkäpapu,
5 Mikä härkä? Pulivelihärkä.
Mikä puhveli? Vaunun puhveli.
Mikä vaunu? Tavaravaunu.
Mikä tavara? Ruoka tavata.
Mikä ruoka? Sianrnoka.
m Mikä Sika? Metsäsika.
Mikä metsä0 Koivumettä.
Mikä koivu? Asekoivu.
Mikä ase? Sota-ase.
Mikä BOta? Nuijasota.
i5 Mikä nuija? Kokkarenuija1.
Mikä kokkare? Savikokkare,
Mikä Bavi? Tinasavi.
Mikä tina0 Nappitina.
Mikä oappi? Ryijynnappi.
i>n Mika ryijy0 Kekirym .
1500. i |r|ajamiea : Rajamies.
1501. J Kokarenuija : Kok/tarenuija. — 2 J. n. e. |p.| : J. n. e.
Mika on yks? 1501—1503.
443
Mikä reki? Kirkkoreki.
Mikä kirkko? Ryssänkirkko j.n.e.2
90.
hevosenkengäss.
Mikä on yks?
1502. Pori. Tuomi n. 56.
Mikko Ekqvist, 49 v.
Mikä yks?
Yks Jumala.
Mikä kaks?
Kaks silmää pääs.
e Mikä koi?
Koi jalkaa padall.
Mikä neljä?
Neljä nänniä lehmäll.
Mikä viis?
io Viis sormee kädess.
Mikä kuus?
Kuus naulaa
Miika seittemän?
Seittemän tähtee seulasess.
15 Mikä kahdeksan?
Kahdeksan äyrii markass.
Mikä yhdeksän?
Yhdeksän kertaa kläpätään.
Mikä kymmenen?
äo Kymmenen käskyy laiss?
1503. Merikarvia. Roslin il/, n. 2 a.
—88.
Karoliina Ahlroth, '.:> v.
Yuorolaulua.
Sano sinä minulle,
Minä1 kysyn sinulta:
Mikä on yksy
Yks' Herra Kristus, joka
5 Hallitsee taivaan,
Meren ja maan.
Sano sinä minulle,
Minä kysyn sinulta:
Mikä on kaks'?
io Kaks' Mooseksen laulua,
Yks' Herra Kristus, joka
Hallitse» taivaan.
Meren ja maan.
Sano sinä minulle,
15 Minä kysyn -multa:
Mikä on kolm'?
Kolm' patriarkkaa.
Kaks' Mooseksen taulua,
Yks' m. m.
20 Sano sinä minulle,
Minä kysyn sinulta:
Mikä on neljä?
Neljä evankelistaata.
Kolm' patriarkkaa,
25 Kaks' m. m.
Sano sinä minulle,
Minä kysyn sinulta:
Mikä on viis'?
Viis pyhää2 kirjaa,
30 Neljä evankelistaa,
Kolm' m. m.
Sano sinä minuulle,
Minä kysyn sinulta:
Mikä on kuus?
35 Kuus' kivikruusia
Vedellä täytetty,
Viinaksi muutettu,
Kanelian3 Kaanaa.-^'
Kaanaan häiss',
m Viis pyhää kirjaa,
Neljä ni.iii.
Sano sinä minulle,
I50:i.
Mp. huom.
Sinä Minä : M. — 2 Viisi Mooseksen kirjaa. Mp. huom. — * Galilean.
4'.4
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Minä kysyn sinulta:
Mikä on Beitsemän?
45 Seitsemän armoa4,
Kuus kivikrnusia.
Vedellä täytetty, mm.
Sano sinä minulle,
Minä kysyn sinulla:
60 Mikä on kahdeksan?
Kahdeksan armolahjaa5,
Seitsemän armoa,
Kuus' m.m.
Sano sinä minulle,
55 Minä kysyn sinulta:
Mikä mi yhdeksän?
Yhdeksän enkeliä6.
Taivaan kuoriSB*'
Kahdeksan armolahjaa,
6o Seitsemän m.m.
Sano sinä minulle,
Minä kysyn sinulta:
Mikä on kymmenen?
Kymmenen käskyä,
es Jumalan laiss',
Yhdeksän enkeliä,
Taivaan m.m.
Sano sinä minulle,
Minä kysyn sinulta:
to Mikä on yks'toista?
Yks'toista yhteenpantu,
Kymmenen käskyä.
Jumalan laiss1 m. m.
Sano sinä minulle,
75 Minä kysyn sinulla:
Mikä On kastoista?
Kaks'toista apostolia,
Yks'toista yhteenpantu,
K\ mmenen käskyä,
80 Jumalan laiss'8
Yhdeksän enkeliä,
Taivaan kuoriss'
Kahdeksan armolahjaa,
Seitsemän armoa,
85 Kuus kivikrnusia.
Vedellä täytetty
Viinaksi muutettu,
Kanelia n Kaanaass".
Kaanaan häis',
90 Viis' pyhää kirjaa,
Neljä evankelista, i.
Kolm' patriarkkaa,
Kaks' Mooseksen taulua,
Yks' Herra Kristus, joka
95 Hallitsee taivaan,
Meren ja maan.
1504. Alastaro. Vihervaara n. 1324.
—11.
Mikä on ensimmäinen tosi? —
Saulii pisti silmään.
Mikä on toinen tosi. — Kaks
silmää pääsä.
Mikä on kolmas tosi. - Kolme
konttia paininsa.
Mikä on neljäs tosi. Neljä
mammaa (utaretta) lehmällä.
5 Mikä on viires tosi. — Viis sormia
kari
Mikä on kuures tosi. — Kuus
läpeä hevosen kenkäsä.
Mikä on seittemäa tosi. — Seitte-
uiau lähtee ( Ma vasa.
* Seitst-man henkeä. Uni K Mp. Imom. — * Kahdeksan autuutta P. mieat,
sun. Bv. Mp.h. — * [lm. k. Mp. huom. — ' Kuoria : kuoris.?. — 8 lais : laiss.
Mikä on yks? 1505—1508.
445
1505. Alastaro. Vihervaara n. 1193.
—11.
Mikä on ensimmäinen tosi?
Sauhu pisti silmään.
Mikä on toinen tosi? Kaks
silmää pääsä.
Mikä on kolmas tosi? — Kolme
säätä köyresä.
Mikä on neljäs tosi? Neljä
mammaa lehmällä.
(mammaa. = utaretta).
s Mikä on viires tosi? — Viis sormee
käresä.
Mikä on kuures tosi? — Kuus
läpiä hevosen kenkäsä.
Mikä on seittemäs tosi? — Seitte-
män tähtee seulasessa.
Mikä on kahreksas tosi- - Kah-
reksan äyriä markasa.
Mikä on yhreksen tosi? — Yhrek-
sän kertaa kläpätään.
io Mikä on kymmenes tosi. — Kym-
menen kappaa karpiosa.
1506. Huittinen. Numminen n. 435.
—17.
Fanny Ulvio.
Mikä ensimäinen tosi on?
Sauhu pisti silmään.
Toinen: kaksi silmää päässä,
Kolmas: kolme säätä köydessä,
5 Neljäs1: neljä mammaa lehmällä,
Viides: viisi sormea kädessä,
Kuudes: kuus naulaa hevosen
kengässä,
Seitsemäs: Seitsemän tähteä seu-
lasessa2,
Kahdeksas: ,s äyriä markassa,
io Yhdeksäs: '.) kertaa kläpätään,
Kymmenes: 10 kappaa karpiossa.
1507. Tyrvää. Ojansuu n. 1 a. — 89.
Mikäon yks? Yks silmä kirveesä.
Mitä on kaks? Kaks silmää pääsä.
[Mitä on] kolme?1 Kolme jalkaa
rukilla.
[Mitä on] neljä? Neljä mammaa
lehmällä,
s [Mitä on] viis? Viis sormee kä-
dessä.
[Mitä on] kuus? Kuus läpee hevo-
sen kengäsä.
[Mitä on] seittemän? Seitteinä n
tähtee Otavassa
[Mitä on] kahdeksan? Kahdeksan
yötä jakoaikaa
[Mitä on] yhdeksän? Yhdeksän
äyriä markasa.
io [Mitä on] kymmenen? Kymmenen
kappaa karpiosa.
1508. Mouhijärvi. Järvinen n. 29.
—53.
»Kalilean häälaulu*.
Yks on ainoa Herra, Jumal,
Joka hallittee yli maan ja tai-
vaan.
Kaks Kaneleaa,
Yks on ainoa Herra, Jumal.
5 Joka hallittee yli maan ja tai-
vaan.
Kolmi Patriarkkaa,
Kaks Kanelaa,
1506. * Säkeissä 5 — 11 pieni alkukirjain. — 2 seulase [e |sa : seulasessa.
1507. 1 kol|ol|me: k.
446
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Yks ainoa j.n.e.
Neljä Evankelistaa,
10 Kolm Patriarkkaa.
Kaks Kaneleaa j.n.e.
Viis Mosrksen-kirjaa,
Neljä Evankelistaa,
Kolin j.n.e.
i5 Kuusi kivikruusii
vedellä täytetty
viinaksi muutettu1
Viis Moseksen-kirjaa,
Neljä j.n.e.
io Seitsemiin hengen lahjani
Kuusi kivikruusii.
Viis j.n.e.
Kahleksan autuutta2,
Seittemän hengen lahjat,
25 Kuus j.n.e.
Yhleksän Enkelitten-kuoria .
Kahleksen autuutta.
Seittemän j.n.e.
Kymmänen taevaan kauneus,
ao Yhleksän Enkelittcn kuoria,
Kahleksan autuutta,
Seittemän hengen lahjat,
Kuusi kivikruusii.
Vedellä* täytetty.
35 Viinaksi muutettu,
Viis Moseksen-kirjaa,
Neljä Evankelistaa.
Kolin' Patriarkkaa,
Kaks' Kaneleaa,
40 Yks on ainoa Herra, Jumal,
Joka hallitsee yli maan ja tai-
vaan.
1508 a. Lempäälä. Helin Olga, n.
15. —21 —22.
Kalle Helin, 6o v.
Mikä yks?
Y"ks' silmä tontulla.
Mikä kaks?
Kaks' silmää päässäs.
s Mikä kolme?
Kolme ristintähteä.
Mikä neljä?
Neljä nunnua lehmällä.
Mikä viis?
io Viis' sormea kädessäs.
Mikä kuus?
Kuus läpee hevosenkengässä.
Mikä seitsemän?
Seitsemän tähteä Otavassa,
is Mikä kahdeksan?
Kahdeksan äyriä markassa.
Mikä yhdeksän?
Yhdeksän tuumaa vaaksan mitta.
Mikä kymmenen?
20 Kymmenen kappaa karpiossa.
Mikä ykstoista?
Ykstoista yötä jakoaikaa.
Mikä kakstoista?
Kakstoista lajin lautamiestä
25 eikä yhtään laitamiestä.
Mikä tuolla kaukaa näkyy
1509. Virrat. Palaani n. 70*. —52.
Mikä tuolta kaukaa näkyy?
Kirkko tuolta kaukaa näkyy.
1508. " s-ikeet 16 ja V,
Vedellä : \ .
r. kirjoitettu. — * autuutt|u : autuutta. —* |VUm|
Onnimanni. 15oy — 1513.
447
Mikä kirkon sisällä on?
Arkku kirkon sisällä on,
b Mikä arkun sisällä on?
Jesus arkun sisällä on.
Mikä Jesuksen kädessä?
Toosa Jesuksen kädessä,
Mikä toosan sisällä on?
10 Puna non makaa mansikka.
Onnimanni.
1510. Siikainen. Oksanen Katri, n.
32. —30.
Salon vanhalta emännältä 76 v.
/ astenloru.
Olim^minä ennen enttamanni
enttamannista matias
matiaksesta mätapullö
mätapöllöstä pöperö
5 pöperöstö pöutäiii]ki
pöutärii)Gistä ripakka
ripaksata rintasolki
rintasoljesta sorijas
sorijaksesta s< irmuskimppu
io sormuskimpusta kipenä
kipenästä kirjainmerkki
kirjammerkistä meteli
metelistä meidän herra
meiöän herrasta hevone
io hevosesta heinärroki
heinäfrestä tuäörreki
tiiäörrestä takareki
takarestä vanha ämmä.
1511. Oripää. Vihervaara n. 3322.
—11.
Oripään kylä. Miina Heikint ytär,
56 v.
Lynn/luku.
Hiiri, hiiri, hinkaan rakkoon
Katti, katti, kankaan rakkoon!
Katista kassoo kauramanni,
Kauramannista majuri,
a Majurista mantapöllö,
Mantapöllöstä pöytärinki,
Pöytärinkistä ituri.
Kurista rintasi. Iki.
Rintasoljesta kipinä,
io Kipinästä kirkontorni.
Kirkontornista toukon loukon.
1512. Satakunta? Tamminen n. 12.
—85.
Hiiri, hiiri, hiukan rakoon.
Katti, katti, kankaan rakoon.
Katista kasvaa kauramanni,
Kauramannista maturi,
5 Maturista maitopyörä,
Maitopyörästa' pötyri,
Pötyristä pöytärinki,
Pöytäringistä rituri,
Riturista rintasolki,
io Rintasoljesta soturi.
Soturista sormuskimppu,
Sormuskimpusta kipinä,
Kipinästä kirkontorni.
Kirkontornista mustakatti kolia,
is Joko ollaan?
Pois edestä ja takaa!
joka takana makaa,
saa kymmenen silmää peittää.
1513. Alastaro. Vihervaara n. 2343.
—11.
Sikilä. Vilho Vieno, 45 v.
Olin minä Onnimanni,
Onnimannista matikka.
Matikasta maitopyärä,
Maitopyärästä pöperö,
it48
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
5 Pöperöstä pöytärinki,
l'-\ tarinkistä rimake,
linnakkeesta rintasolki,
Rintasoljesta sorike,
Sorikkeesta m im ms kimppu,
10 Sormuskimpusta kipin;i,
Kipinästä kirjanmerkki,
Kirjan merkistä meteli,
Metelistä miäliherra,
Miäliherrasta lievonen,
is Hevosesta heinäsirkka,
Heinäsirkasta sinikello,
Sinikellosta kekäle,
Kekäleestä kenkäraaja1.
Kenkä ia ajasta rapakko,
20 Rapakosta rairanhaara,
Hairanliaarasta harakka,
Harakasta hankonvarsi.
Hankonvarresta vai iikka,
Vanikasta vaimononni,
26 Vaimononnesta omena.
Omenasta Onnimanni.
(Siitä hi, is Likasin.)
1514. . 1 laslnro. Vihervaara n. 2342.
—11.
Hennijoki. .hiha HosU-n, G6 v.
< Hin ennen ollernianni,
Kasoa minusta kanramanni,
Kauramannista matike,
Matikkeesta matapöllö,
s Matapöllöstä pöpyri,
Pöpyristä pöytärinki,
IViytäri ukista ripake,
Ripakkeesta rintasolki,
Rintasoljesta sorike,
m Smikesta suriniiskimppn,
Sormuskimpusta ki]>inä.
Kipinästä kirkontorni,
Kirkontornista tosike,
Tosikkeesta toorlottis.
1515. Alastaro. \'ihrrraara n. 2344.
—11.
^ lh. liuon. Manta Heikola, 29 v.
Lasten loru.
Aa aa allersoo,
Maahan pantiin mallersoo,
Maasta kasvo matara.
Matarasta maatapöllö,
5 Maatapollostä pöytärinki,
Pöytärinkistä sorike,
Sorikesta huipun luipnn.
1516. Alastaro. Vihervaara n. 2345.
—11.
Ylhäinen. Miina 1'aukio, 55 n .
Ota katu, ka^ta katti,
Yiä katti kaupunkiini
Katista kassoo karvamanm.
Karvamanuista manike,
5 Mamkkeesta matopöllö,
Matopdlldstä pötike,
Pötikkeestä pöytärinki,
1 ' < > \ laimklsta n\ ike.
Rivikkeestä rintasolki,
io Rintasoljesta sorike.
Sorikkeesta sormuskimppu,
Sormuskimpusta kipinä.
Kipinästä kirkonkello.
Kirkonkellosta kehike,
i5 Kehikkeestä kenkänrihmat,
Keiikänrihmoista nvike.
1513. l ai. (= kenkäraja).
Onnimanni. 1516 — 1520.
449
1517. Punkalaidun. Antero Vipunen
n:o 2 siv. 25. 1909.
Olin minä ennen Östermanni,
Kasusin siitä kauramanni,
Kniiramannista matike,
Matikesta maitopulin,
s Maitopöllöstä pötike,
Pötikcstä pöytärinki,
Pöytäringistä ritike,
Ritikestä rintasolki,
Rintasoljesta sorike,
io Sorikesta sormuskimppu,
Sormuskimpusta kipinä,
Kipinästä kirkonkello.
Kirkonkellosta kerike,
Kerikestä kengännahka,
is Kentrännahasta natike.
Natikesta oaitapöllö,
Naitapöllöstä pötike j.n.e.
1518. Kokemäki. Santavirta n. 56.
—03.
Säpilä. Fredrinad Pihlava.
Kehtolaulu.
Olin minä ennen ollermanni,
Kasos minusta kauramanni,
Kauramannista kerike,
Kerikestä kenkännaulaan,
s Kenkännaulasta natikeen,
Xatikesta natapöllöön,
Natapöllöstä pöpörään,
Pöpörästä pöytärinkiin.
Pöytärinkistä rimukeen,
io Rimuksesta rintasolkeen,
Rintasoljesta sorikeen,
Sorikesta sormuskimppuun,
Sormuskimpusta kipinään,
Kipinästä kirkonkelloon,
15 Kirkonkellosta kerikeen,
Kerikestä kenkännaulaan,
Kenkännaulasta natikkeen
j.n.e. (Laulua voidaan kerrata tar-
peen mukaan.)
1519. Tyrvää. Kuilua n. 212.
12/i Oi.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 V.
Olin minä Onnimanni,
Onnimannista matikka,
Matikasta maitopyörä,
Maitopyörästä pyperö,
s Pyperöstä pöytäristi,
Pöytärististä rimuke,
Rimukesta rintasolki,
Rintasoljesta sorike,
Sorikesta sormuskimppu,
io Sormuskimpusta kipinä,
Kipinästä kirkon kellot,
Kirkon kellosta kerike.
Kerikestä kenkännauhat,
Kenkän nauhasta narike,
15 Narikesta nattapöllö,
Nattapöllöstä pöperö -
(sitten jatkuu samalla tavalla).
1520. Tyrvää. Kallio Väinö, n. 12.
-»U 02.
Hanna Kallio, 22 v. Mp. Tampe-
reella.
Oli ennen Onnimanni,
onnimannista matikka,
matikasta maitopyörä,
maitopyörästä pöpelö,
5 pöpelöstä pöytäristi,
pöytärististä rimanko,
rimangosta rintasoki,
rintasoljesta sodanko,
sodangosta sormikinnas,
io sormikintaasta kipuna,
kipunasta kirjanmerkki,
29
450
Viihdy tyslauluj a ja muita lasten runoja.
kirjan merkistä meteli,
metelistä meijän herra,
meijän herrasta hepukka,
is hepukasta heinäkenkä,
heinäkengästä kekäle,
kekäleestä kenkärauta,
kengänraudasta ramina,
räminästä raippakääry,
so raippakäärystä käkönen,
käkösestä kärryn pyörä,
kärrynpyörästä pöpelö,
pöpelöstä pöytäristi,
pöytärististä rimanko j.n.e.
1521. Lnriii. Kievari n. 182. -
Laviankylä. I no Hankonen, '.i v.
Kuullut Aino Suojaselta.
Kirkonkellosta kerikeen,
Kerikestä kengän nauhaan.
Kengän nauhasta natikeen,
Nätikesta natapöllöön,
.-. Natapöllöstä pöpöröön,
I 'öpöröstä pöytärinkiin,
I'iiyt;ii'inirist;i ripakkaan,
Ripakasta rintasolkeen,
Rintasoljesta sormuskimppuun,
io Sormuskimpusta kipinään.
Kipinästä kirkonkelloon,
Kirkonkellosta kerikeen,
Kerikestä kengän oauhaan, j.n.e.
(vaikka loppumal tomaan i,
1522. Hämeenkyrö. Kuihin n. 360.
17 „ 10.
Vesajärvi. Katri Vähämuotia, 14 v.
Kuullut '• ■ i li ti.tr li. n
Lasten loru.
Kipinästä kirjan merkki.
Kirjanmerkistä meidän herra,
Meidän herrasta hepukka1,
Herukasta heinäkuorma,
:. Heinäkuormasta helvke
1523. Hämeenkyrö. Kuilun n. 361.
17 * to.
\ esajärvi. Juho \ ähäinuotia,
/ asten loru.
Kipinältä kirkonkello,
Kirkonkellosta kerike,
Kerikestä kengännauha,
Kengännauhasta oatike,
.-. Nätikesta aatarapöllö,
Natarapöllöstä pöperö,
Pöperöstä pöytärinki,
Pöytäringistä ritike,
Ritikestä rintasolki,
io Rintasoljesta sorike,
Sorikesta sormuskimppu
1524. Jämijärvi. Välisalon.17. — 02.
Maria \ älisalo, 'j:s v.
) mpyi i. a m n lnulii.
Kirkonkellosta kerinkiin,
keringistä kengännauhaan,
kengännauhasta natikeen,
nätikesta nattapöllöön,
.. oattapöllöstö pöpöröön,
pöpöröstä pöi tärinkiin,
pöytäringistä ripakkaan,
ripakasta rintasolkeen,
]■■::
ai. (tai hevukka = hevonen |.
Onnimanni. 1524—1528.
45 1
rintasoljesta sorakeen,
m. sorakesta sormuskimppuun,
sormuskimpusta kipineen,
kipinästä kirkonkelloon,
kirkonkellosta kerinkiin. j.n.e.
1525. Kurrin. K niil.n maa L. n. 10.
-\30.
Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen
80 v.
Olin minä ennen entamanni
Bntamannista matike,
Maituvellistä pöpörö,
Pöpöröstä sormikinnas,
j Sonnikinnasta kipuli,
Sipulista kirjanmerkki.
Kirjanmerkistä meteli,
Metelistä nieirnn herra,
Meirän herrasta heinireki,
io Työreki, takareki,
Valkolaukku kaikki voitti.
Siinä se on sitten loppu.
1526 a. Karvia. Kaukamaa L, n.
10 b. —30.
Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
Toisen kerran laulaessaan 30 ', Joose-
fiina Jokinen teki seuraavat lisäykset
ja korjaukset:
Matikesta maitovelli,
Maitovellistä pöpörö,
Pöpöröstä pöytäxisti,
Pöytärististä rimanne,
5 Rimannista rintasolki,
Rintasoljesta somuri.
Somurista sormikinnas,
Sormikinnasta kipuli
1527. Ikaalinen. Valaani siv. 41.
n. 2 52.
Kipenestä kirkonkello,
Kirkonkellosta keilinki,
Keilingistä kengän naulia.
Kengän nauhasta oaatinki,
s Naatingista naattapöllö,
Naattapöllöstä pöpörö,
Pöpöröstä pö\ tärinki.
Pöytäringistä riitinki.
Riitingistä riitasolki1,
io Riitasoljesta sorikko,
Sorikosta sormus,
Sormuksesta kipinä,
Kipenestä kirkon kello
(aina loppumattomaan).
1528. Lempäälä. Vihervaaran. 5139.
—13.
Eedit Nuotio, 15 v.
Oli1 ennen Onnimanni,
Onnimannista matikka,
Matikasta maitopj ärä,
Maitopyörästä pytikkä
s Pytikästä pöytäristi,
Pöytärististä, ripukka,
Ripukasta rintasolki,
Rintasoljesta sopukka,
Sopukasta Suomenkirja,
io Suomenkirjasta meteli,
Metelistä meidän herra,
Meidän herrasta herukka,
lillukasta heinäkelkka,
1527. ' ri ii tasolki : riitasolki.
1528. » Lyijyk.: [Olil(n).
452
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Heinäkelkasta kekäle,
le Kekäleestä kenkiraja,
kenkirajasta rapukka,
Rapukasta raidanhaara,
Raidanhaarasta hanikka.
Havukasta hangonvarsi*,
bo Hangonvarresta8 vatikka,
Vatikasta vallesmanni,
Vallesmannista matikka.
1529. Lempäälä. Hels. Suom. ai
keisop. konv. LII: Nurkkinen
n. 7*. -84.
Johanna Kurkkinen.
Juttu.
töin' olin ennen enamanni,
Minusta kasvo kauramaani
Kauramannista masike,
töasikesta maatapöllö,
s .Maatapöllöstä pöpörä,
Pöpörästä pöytärinki,
lTiyl ;iri ukista ritike,
Ritikcstä rintasolki,
Rintasoljesta sorike,
io Sorikesta sormuskimppu,
Sormuskimpusta kiperä,
Kiperästä kinlnnkorva,
Kinlnnkorvasta kovelo,
Kovelosta koukunvarsi,
is Koukunvarresta vasara,
Vasarasta vaakelpuu,
\ aakelpuusta läjä paskaa.
1530. Lempäälä. Hels. Siwm. alkeisop.
konv. LII: Nurkkinen n. 8*. — 84.
Aksel Nurkkinen.
Toisin [ks.ed.].
Sormuskimpusta kipinä,
i hang|o nvarsi, hang|a|nvarsi : hangonvarsi, korj. lyijyk. — » Hang|a|nvarresta:
II. mi; mvarresta, korj. lyijyk.
Kipinästä kirkonkello,
Kirkonkellosta oakeli,
Nakelista nahkapöUÖ,
a Nahkapöllöstä pöpörä,
Pöpörästä pöytärinki,
Pöytärinkistä ripakka,
Kipakasta rintasolje,
Rintasoljeesta sorinki,
io Sorinkista sormuskimppu,
Sormuskimpusta kipinä,
Kipinästä j.n.e.
1531. Pirkkala. Stack n. 2*. —89.
Kipakasta rintasolki,
rintasoljesta Bolakka,
solakasta sormuskimppu,
sormuskimpusta kipenä,
skipenästä kirkonkello,
kirkonkellosta kiulun varsi,
kiulun varresta vatike,
vatikesta vatapöllö,
vatapöllöstä pöpörä,
m pöpörästä pöytäristi,
pöytärististä ripakka,
ripakasta rintasolki j.n.e.
1532. Tampere. Rekola n. 439* . —04.
Niilo Räikkä, 12 v.
Lasten loru.
Solikesta sorkkamanni,
sorkkamannista matike,
matikesta matapöllö,
matapöllöstä pöpörää,
s pöpörästä pöytärenki,
pöytärenkistä rinikce,
Onnimanni. 1532—1535.
453
rinikestä rintasorkee,
rintasorkesta solike,
golikesta sorkkamanni, j.n.e.
1533. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n. 70*.
—04.
Aleks. Ahlgren. 7 1 v.
Olin enmn natapyörä.
Olin ennen natapyörä,
Natapyörästä pöperö,
Pöperöstä pöytäristi,
Pöytäristisl rinunki,
5 Rinunkista rintasolki,
Rintasoljest sorinki,
Sorinkista sormikinnas,
Sormikintaast kinunki,
Kinunkista kirjammerkki,
io Kirjanmerkist meteli,
Metelistä meihin herra,
Meilän herrast herukka,
Herukasta heinäkänkä [!]
Heinäkengäst kekäle,
15 Kekäleestä kenkän raja,
Kenkän rajast rapukka,
Rapukasta railanhaara,
Railanhaarast hankon varsi,
Hankon varrest vatukka,
20 Vatukasta vallesmanni,
Vallesmannit natikka,
Natikasta natapyörä.
1534. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n.
134*. —06.
Kustaa Mäkelä, 13 v.
Onnimanni.
Olin ennen Onnimanni
Onnimannist matikka
Matikasta maitoristi,
Maitoristisl ripukka,
s Ripukasta rintasolki,
Kintasoljrst sopukka,
Sopukasta sontarenki,
Sontarcnkist sorakka,
Surakasta sutalierra,
m Sotaherrasi bevnkka,
Eeyukasta beinähanka,
1 Ifinäli.i nii-.ist" haarukka,
flaarukasta hangonvarsi,
Hangonvanvst vasikka,
15 Vasikasta vallesmanni,
Vailesmannist matikka ,
Matikasta maitoristi j.n.e.
1535. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n.
135*. —06.
Juho Virtanen, kuullu äidiltänsä,
joka on 45 v.
Olin ennen Onnimanni.
Olin ennen Onnimanni
Onnimannist' matikka,
Matikasta maitopyärä,
Maitopyäräst pötikkä ,
5 Pötikästä pöytäristi,
Pöytäristist' ripukka,
Ripukasta rintasolki,
Rintasoljest sopukka,
Sopukasta sontarenki,
io Sontarengist repukka,
Repukasta reikäleipä,
Reikäleiväst' lepikkö,
Lepiköstä lehmänhäntä,
Lehmän liännäst lievukka,
15 Hevukasta heinähanka,
Heinähangast haarukka,
Haarukasta hangonvaisi ,
Hangonvarrest vatikka.
454
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Vatikasta vallesmanni,
20 Vallesmannist1 matikka,
Matikasta maitopyörä j.n.e.
1536. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n.
63*. -07.
\iilnn Tuomala. L5 V.
Ota katti.
Ota katti, kanna katti.
Via katti kuninkaalle,
I Ma sialta < Innimatti
< »imin matista matikka.
5 Matikasta maata pöllö,
Maatapöllöstä pöpörä,
Pöpörästä pöytärinki,
Pöytärinkistä rimuri,
K imurista rintasolki,
io Rintasoljesta sotikka,
Sotikasta sormikinnas,
Sonnikiiitaasia kiinuri.
K 1 1 1 1 ii iist;i keränen,
Keräsestä keikuttimet,
15 Eeikuttimista kekäle.
1536 a. Mäntiä. Savosenniemen kansa-
koulu, Salo Lahja, n. 69. — 31.
Loppumaton luku.
Oli kerran Onnimanni,
Onnimaimista matikka,
matikasta mailnps (Jrä,
niaitnpyurästä pöpykkä,
5 pöpykästä ["'At aristi,
pöytärististä ripnkka,
ripukasta rintasolki,
rintasolesta supukka,
sopukasta snomenkrrja.
io suomenkirjasta kipinä,
kipinästä kirjan merkki,
kirjan merkistä metelli,
iii't eilistä meidän herra,
meidän herrasta hevonen,
io hevosesta heinäsirkka.
heinäsirkasta sipukka. J.n.e.
1537. Pirrat. Siren 7'. //. <;/*. "/.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, kuul-
lut ,n. Iin, i^lill. un
Kehtolaulu.
Olin minä ennen ennaniamu
Knnaniannista matike.
Matikesta maatapyörä,
Maatapyörästä pyrike,
s Pyrikestä pöytärikki,
1 ' ■ ' \ tankista ritari,
Ritarista rintasolki,
1,'intasoljesta sorike
Sorikesta solkiket)kä.
1538. SaAakunta. Peteliusn.21. — 15.
Juho Malja. 43 v. Kuullut Sata-
kunnan rajamailla, ei muista keneltä.
Lemmen synty.
Oli ennen Onni .Manni,
Tuli siitä kaulamanni,
Kaulamannista matake,
MLatakesta matapöllö,
5 Matapöllöstä pöperö,
Pöperöstä pöytärinki,
Pöytärinkistä ritike,
Ritikestä rintasolki,
Rintasotjesta1 solike,
m Solikesta sormuskimppu,
Soi maskimpusta kipinä.
Kipinästä1 sytty lempi.
1538. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Pakeneva 1539 L540
455
Pakeneva.
1539. Eura. Järvinen n. 2. 52.
Mustila.
M'nä menin muinen Mustikan,
.Mustii villoi vahettamaan,
Mnstilan kurni1 haukkumaan,
Minä niinin aitan alla,
s Aitta minun paalien kaadui,
Minä menin mettään,
Mettä iimll korjan kopin annoi,
Minä sen kupin kalamiehell an-
noin,
Kalamies minull' kaloi annoi.
io Minä' no kalat jyvämiehell' an-
noin,
Jyvämies m'null' jyvii annoi,
Minä jyvät linmiill' annoin.
Lintu in'imir puolen siivistäs an-
noi,
Yli meren mennäkseni,
15 Takaperin tullakseni.
Siel' miiää vast' ihmeit kuulin:
Piikat söi pikarisi".
Aiuni.ii joi ämpärist',
Pojat söi purttaan aitta.
20 Herrat söi mitä he -ai.
Silakan silmii ja leevän läppii.
1539 a. Eura. Suom. Kcmsanrun. sem.
siv. :.?—58. 1909.
Kirj. S. J. Pentti.
Ennenkuin ryhdymme säe säkeeltä
tarkastelemaan Pakenevan runoa, ase-
tamme siitä näytteeksi seuraavan
kahdesta länsisuomalaisesta toisin-
nosta (at ja b 1) yhdistetyn kappa-
leen:1
* Minä menin muinen Mustilaan
Mustia villoja vaihtamaan.
* Mnstilan koira haukkumaan,
Minä juoksin aidan päälle,
s Aita kaatui minun päälleni,
Minä menin metsään,
Löysin sieltä kauniin kepin,
Minä sm kepin isoäidille,
isoäiti minulle kakun,
io Minä sm kakun kalamiehelle,
Kalamies minulle kalan.
* Minä ne kalat j\ vämiehelT an-
noin,
* Jyvämies minull' jyvii annoi,
* Minä jyvät linnulT annoin,
is Lintu minulle siivut
* Yli meren mennäkseni.
* Takaperin tullakseni.
154C. Eurajoki. Hilden n. 1. —10.
Kanttori Nordlund-vainaja.
[Alku Paimen laulua.]
Menin minä muinen mustalle
maalle
Päätäni pälittämään.
Silkillä sirottamaan,
Kullalla karistamaan.
5 Putosi torveni maan rakoon.
En uskaltanut kutia mennä:
Isäni ulisi lyönyt ikeenpuulla,
Äitini äkeenpuulla,
Sisareni sirpin varrella,
m Veljeni veistinkirveellä,
Mukulat muilla puilla,
Kakarat kaikilla kalikoilla.
Kuulin minä kurjen kullerta-
van.
1539. ' koera rupes'] haukkumaan : k. h.
1539 a. ' Tähdellä merkityt kuuluvat b l:een.
456
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Heinäsirkan hellertävän,
15 Laskevan Papinojalla.
Otin kokkare n ojasta,
Pienen kiven pyurtänultä,
Heitin kurkea kupuun.
Kurki siitä silmillensä.
20 M ma päälle polvillensa,
Panin suitsimet suuhun,
Päitsimet päähän,
Ajoin pitkin kulkusta kujaa.
Vaskista vajaa,
25 Panin kurjen karsinahan.
Kurki kantoi valkosen vasikan.
Käskin Kaijaa, käskin1 Maijaa
Lypsämähän,
Ei kukaan ehtinyt tulla.
30 Menin minä itse lööhöttelin,
Tööhöttelin
Vähä viikkosen takaa.
Lypsin pappilan1 ison padan täy-
den,
Lukkarin ison lusikan täyden,
35 Laskin kiulun laudall'.
Hiiri tuli hissutteli,
Kissanpoika tassutteli,
Kaasi rieskan maahan.
Tästä Elli itkemähän,
«o Lapsel kaikki latkimahan.
Pietar' kissaa tappamahan.
Kissa hyppäs puuhun.
1541. Noormarkku. Lindgren n. 17.
—92.
f »lininm.tki. Kristina Sjöman.
Naima laulu.
Matti meille naitettiin,
Kaali velliä keitettiin.
Tervaa sikaan heitettiin.
Minä aiilan alle pakusiin,
5 Aita mun palloni jakosi.
Menin minä metsään.
Metsä niulle kipin lainakfl anto,
Minä kupin kala miehelle,
Kala mies mulli- kaloja antoi.
10 Minä1 kalat pusun suiiliuun,
Posu unilla puolen kylkees,
Minä kyljen koiran sauhuun,
Koira mulle oravas haukku,
Minä ora viillä pienet linnut ko
kusiin
15 Yli meren mennäkseni.
Tänne taas tullakseni.
Ihmeitä nähdäkseni:
Lehmät leipo ja siiaat sotki.
1542. Loimaa. Hollo n. 568. —09.
Musta koira, korppiruoka.
Tuli mua haukkumaan.
Minä hyppäsin airan päälle,
Aita rupes vaipumaan.
5 Minä airasta seipään sain,
Annuin sen vanhalle ämmälle,
Ämmä mulle kakun leipo,
Minä kakun kalamiälielle,
Kalamiäs mulle kalan anto.
io Minä kalan jyvämieheDe,
Jyvämiäs mulle jyvän anto,
Minä jyvän possulle,
Possu mulle liikin leikk.i>.
Minä liikin linnulle,
i-. Lintu minulle siivet ani"
Yli meren mennäkseni.
Pappilan rantaan tullakseni.
Siellä vasta ihmeitä naimikseni.
1540. ' kk::ssa iso alkukirjain.
1541. ' Säkeissä le j;i 16 on pieni alkukirjain.
Pakeneva. 1542—154'..
457
Lampaat noukke lastuja,
20 Ja vasikat sotke taikinaa.
Emäntä mää karsinasa1
Isäntä ptruu piltoosa.
1543. Loimaa. Vihervaara n. 4476.
—13.
Menin minä ennen muinoin
Mnstialaan
Päätäni panettamaan.
Musta koira korpinruaka
Rupes minua haukkumaan.
5 Minä lensin lepistöön,
Lepistö mereksi muuttu,
Minä kahlasin kankaalle,
Kankas kahreksi jakos,
Minä airasta seipään sain,
io Seipään minä vanhalle mummulle,
Vanha mummu mulle kakon leipo,
Kakun annoin kalamiähelle,
Kalamiäs kaloja aimo,
Minä kalat possun suuhun,
15 Possu minulle liikkiön anno,
Minä liikkiön linnulle annon,
Lintu minulle siipees anno,
Yli meren mennäkseni
Papilan mäkkeen tullakseni.
20 Siälä mä vasta ihmeen näin:
Porsaat sotkus taikinaa,
Lampaat kokos lastuja,
Kanat käväs (= lakaisivat) pcr-
montoo[l]
Piikat möyre tunkiolla,
25 Isäntä hirnu pilttoosa,
Emäntä määki lammaskarsinasa,
Sonni hakkas puita
niin että häntä takana heilu.
1544. Altistun). Vihervaara n. 2491.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
[Lopussa Lehden taittajan laulua.]
Menin minä muinen Musteelaan
Mustia viiluja valicl la maan
Musta koira, korpinruaka
Rupes minua haukkumaan.
5 Minä airan päälle pakosille,
Aita alle rakosille.
Siältä minä korian kopin löysin,
Annoin kopin vanhalle muarille,
Vanha muari mulle kakon leipo,
io Minä annon kakon kalamiähelle,
Kalamiäs minulle kaloja anno,
Minä kalat jyvämiähelle,
Jyvämiäs minulle jyviä anno,
Minä jyvät possun suuhun,
is Possu minulle oravia kanno,
Minä oravat kotkan suuhun,
Kotka minulle siipees anno
Yli meren mennäkseni.
Tälle pualen tullakseni.
20 Siälä minä vasta ihmeet näin:
Hevoset puita hakkasivat,
Lampaat lastuja noukeivat,
Siat taikinaa sotkeivat,
Vuahet uuniin panivat,
25 Pukki meni puuhun.
Mitä pukki puusa?
Lehtiä ottaan.
Mitä lehrillä?
Kutun syärä.
äo Mitä kutulla?
Maitoo lypsää.
Mitä mairolla?
Lapsen juara.
Mitä lapsella?
1542. * karsinas|s|a : k.
458
Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja.
35 Lastuja noukkia.
Siitä lastuilla?
Olutta prykätä.
Mitä oluella?
Eärjän juara.
10 Mitä harjalla?
Kuninkaan häihiin tapetaan.
1545. Huittinen. Vakkila n. 4. — 88.
Leena Ekman, 76 v.
Menin muinen mustalaan,
Päätänin panettelemaan,
Silkillä sidott f lini.i.i n.
Tuli häijy häntä rakki.
.-. Koira paha koukun ruoka.
Haukku minun hallatteli,
Mäen päällä mällätteli,
Vahto valkoinen suusa.
Lensin minä lepistöhön,
io Lepistö inrrrksi muuttui.
Menin minä aidan päälle,
Aita allmi lahosi.
Menin niinä sauvoon,
Savo niiniin tielle vei,
15 Tie minun kylään vei;
Kysyin kyytiä kylästä,
Löysin ämmän leipomassa.
Tyttösen vanut lamassa.
Ämmä minulle kakon leipoi,
Iinä kakon kalamieliille.
Kalamiehet minulle kaloja antoi.
Minä kalat riihiväelle.
Riihiväki minulle jyviä antoi.
Minä jyvät possun suuhun,
25 Possu minulle reitensä antoi.
Minä reiilen kolkan suuhun.
Kotka minulle siipensä antoi.
Yli meren mennäkseni,
Takaisinkin tullaksenin.
Sieläkös näin ihmeet suuret:
1'uut punaiset, maat siniset.
Viherijäisel vitsan juuret,
Ämmät hinku in hinkaloif
Siat sotkit taikinoita.
sr> Sonnit mylvei pyörän päässä,
Karja kävi kauhtanoissa,
Orhit sielä salit in teki,
Pässil sielä vettä kanto
Jotka iiiinunkiin juoda anto.
1546. Punkalaidun. Hahnsson n. 43.
—53.
Sarkkilan kylä.
Menin muinon mustillani1,
Päätäni kaunistamahan.
Silkillä silittäniähän.
Kullalla kultamailan2.
5 Hopialla hohtamahan.
Musti istu pöydän pääsä,
Musiin lapsel laattialla,
Mustin emäntä lavolla.
Musti koiralla8 taltutti,
io Minä aidalle pakOSin,
Aita mun allani miirtn.
Minä lensin lepistöhön,
Lepistö nureksi uinuttu.
Minä karsin kankahille.
15 Kangas kahdeksi jakosi,
Minä vi|i]tahan'' pakosin,
Viita mulle sauvan laitto,
Sauva minun tielle vei,
Tie minun kyllään vei.
eo Löysin ämmän5 leipomasta,
Tyttären vanuttamasta:
1546. ' a alleviivattu; yi. [mustill]e[ni]. — ■ yi. [kul]litt[amahan], puht. kirj.
kok. : kutittamahan. — 3;mii'Sli koirall.i : k. — ' Puht. kirj. kok. viitahan.- . mi-
ni, i m ämmän.
Pakeneva. 1540—1548.
",:.'.i
Ämmä mulle kakon leipo,
Minä kakun kalamiehen",
Kalamies mulT kaloja* anto,
i Minä kalat riihimiehelT,
Riihimies mull' jyriä anto,
Minä jyvät porsaan suuhun.
Porsas puolen kylkiänsä,
Parahia paikkojansa7;
äo ^[inä kyljen koiran suuhun.
Koira mulle oravan haukku,
Minä oravan kotkan suuhun,
Kutka puolen Hipiänsä.
Toisen puolen sulkiansa,
86 Yli meren mennäkseni,
Tälh' punien tullakseni:
siellä kukut kultavyösi,
Kanat vaskivarpahisa,
Piikat tinasiloisa,
40 Pojat poimupaitosisa8,
Piikat joivat pikarista,
Vanhat ämmät ämpäristä,
Nuoret9 miehet nurkan alta.
1547. Kokemäki. Sallgen n. 1. — 90.
Lasten kehtolauluja.
Minä menin Mustalaan,
mustia villoja valiottaan.
Mustalan koira tuli minua vas-
taan.
minä aitan alli' pakosin,
5 aina pääni Jakosin.
Siellä minä paljon ihmeitä näin:
siat1 sotki taikinaa,
ämmät möyri tunkiossa,
tnnkit hirnu hinkalossa,
io piikat roinas navetossa,
kuppari helisteli Barviansa,
kysy, onko teillä lämmintä vettä,
että saisin tuon kippiän imijän
puukottaa.
1548. Tyrvää. Ojansuu H. A, n. 29.
—00.
Viiii.» Stiina [isakintytär, 66 v.
Nälkä Qähtiin tulevan
Karhiniämeii kankahaalla
Oli pikku kelkka peräsä
Ja veh ka tukko kelkasa,
s Minä mettään pakooni meni,
Mettä mulle marjat anto,
Minä marjat riihimiähelle annon,
Riihimiäs mulle jyvät anto.
Minä jyvät possun suulle,
io Posso pualet kyljistänsä,
Paraammista paikoistansa.
Minä kyljet koirrnlle annon,
Koirra mulle oravan haukku,
Minä oravan kotkalinnulle annon,
is Kotka lintu minut, otti
Siipihinsä sulkihinsa,
vei mun yli yhreksän meren
viälä siältä takasin traksi,
Minä mar siälä ihmeitä näjin,
20 Paroilla siälä veistettii,
Ja kirveillä siälä keitettii,
oravilla siälä kynnet tii,
Oriit kuusesa makais,
Vasikat leipo,
25 Siat sotki taikinoita,
Piiat tuhri tunkioita,
SiäMili hevoset hopiapäisä,
T\ fctärel tinasiloisa,
1'ojaat parhaat paperisa,
8 loja alleviivattu. — 7 palkojansa : paikftoj l
»Pulit, kirj. kok. : Vanhat.
1547. : kk:ssa iso alkukirjain.
poim|a|p. : poimup. —
'•60
Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja.
bo Ja lehmät leivät kypsenteli,
Lampaat uuniin anniskeli,
Piänel karitsal kantoi vettä,
.1.1 kukkol muni penkin alla,
Kanat kaakot ti taivahalla.
1549. Tyrvää. Ojansuu II. A, n. 1.
—89.
Runo.
Minä menin mettään,
MettäStä niinä kepin sain;
Minä kepin ämmälle,
Ämmä mulle kakon leipo;
.-. Minä kakon kalamiehelle,
Kalamies mulle kaloja anto;
Minä kalat riiliimichelle,
Rallimies mulle jyviä anto;
Minä jyvät possun (sian) suuhun,
io Sika mulle sivuns anto;
Minä sivun koiralle,
Koira mulle oravan anto;
Minä oravan kokkolinnulle,
Kokkolintu siipens anto
15 Yli meren mennäkseni,
Tälle puolen tullakseni.
Siell' oli pieni pirtti
( >\ iseinä oravan luista,
Sivuseinä sirkan luista,
20 Peräseinä peuran luista,
Lavanalusta omenapuusta,
Muurikin kullasta kudottu.
Ikkunat raudasta rakettu,
ivnkit messingistä valettu.
1550. Tyrvää. Pakula V. V, n. 73.
'•"' :, 12.
Miina 1'orsblom, 8'i v. Kotoisin Loh
jan Vendelästä.
alkukirjain.
1 |s|uomalainen : .Suomalainen
Minä Mikko Suomalainen1,
kenokaula kerjäläinen,
minä kepin t iältä löysin,
keppi minun kylään vei.
s Minä kyläsi muijan löysin,
joka minul kakun leivoi.
Minä kakun kalauiiähel,
kalamiäs mul kalat annoi;
minä kalat riihimiähel,
m riiliimiäs mul jyvät annoi;
minä2 jyvät porsaan suuhun,
porsas mulle liha annoi;
minä lihan koiran suuhun,
koira mulle siipilinnun haukku
15 yli vetten mennäkseen
ja takaperin tullakseen.
Siäl mä näin nenä fcyätä tehtävän,
kurjet joivat kulda.
varekset tina valoivat.
20 sijat sotki taikina
ja härjät hakkas puita.
piiat makai tunkios
ja miähet makais ningalos.
1551. Tyrvää. Ahlstedt n. 2. — 8/i03.
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v.
Tuutulaulu.
Olin minä muhien mustalainen,
Päätäni panettelin.
Silkillä sidottelin.
Tuli yks' paha musta koira.
6 Haukkui minua aidan päällä.
Aita mun alleni kaatui.
Minä lähdin jaokseen
Kultaista kujaa.
Hopeista ojaa,
io Vaskista vajaa.
8 Sakeissa in— n ja 2<> on kk:ssa iso
Pakeneva. 1651—1553.
461
Sitten lensin lepikköön,
Lepikko muuttui mereksi.
Minä karsin kahiloita,
Kahilat ne kahisivat.
15 Kuulin kuren kuhertavan,
Heinäniitulla hellertävän,
Abuin sitä katsomaan.
Kurki oli kantanunna
Punasilmän, lehti 'kurva n vasikan.
äo Minä vein kurjelle heiniä.
Mitä kurki niitä söi!
Vein kurjelle leipää.
Minä vein kurjelle nisuja.
Niitä sr vähän nissunnassutteli,
25 Puolen kappaa vatsaseensa.
Sitten lypsin tohottelin,
Sain sitten maitoo
Kirkkoherran kirnullisen,
Lukkarin lusikallisen,
30 Kappalaisen kauhallisen,
Papin rouvan plakkarillisen.
Panin sen sitten kiukaan ottalle
lämpiään.
Hiiri meni, maisto1 vähän,
Katti meni, kaato1 kaikki.
35 Minä sitä kolliin, laapin,
Porasin ja nuoleskelin,
Niettä kuului poru Pohjan2 Tor-
niohon,
Valitus Venäjänmaalle.
Kitinä Kivikirkolle2.
40 Parkuna pappilan vainiolle.
1552. Turviin. Ahlstedt n. 24. —10/103.
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.
Tuutulaulu.
Musta koira, korpirruaka,
Tuli minun kiinppuhuni,
Minä aidalle pakosin,
Aita mun alleni lahosi;
.-. Minä mettään pakosin,
Mettä mulle sauvan lainas,
Minä sauvan vanhalle ämmälle;
Vanlia ämmä mulle kakun leipo,
Minä kakon kalamiehelle;
io Kalamies mulle kaloja anto,
Minä kalat riihimiehelle,
Riihimies mulle jyviä anto,
Minä jyvät pussiin suuhun,
Possu mulle oravan haukku,
15 Minä oravan kokkolinnulle,
Kokkolintu mulle siipensä anto
Yli meren mennäkseni.
Tälle pualen tullakseni.
Sielläkös minä ihmeitä nä'in:
20 Siat sotki ja lehmät leipo
Ja lampaat prykäsi oltta;
Ämmät potki karsinasa,
Äijät tuhni tunkiosa.
1553. Tyrvää. Ahlstedtn.88. — 2U04.
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.
Ihmeitä.
Nälkä nähtihin tulevan.
Karhiniemen kankahalla,
Pieni kelkka perässä,
Vehkatukko kelkkasessa.
s Minä mettään pakisin.
Mettä mulle marjoja anto;
Minä marjat riihimiähelle,
Riihimies mulle jyviä anto;
Minä jyvät posson suuhun,
ioPosso mulle kylkensä anto,
Paraammista paikoistansa;
1551. ' kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
162
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Minä k\ Ijel koiralle annon,
Koira luulle oravan haukku.
Minä oravan kokkolinnulle.
ii. Kokko minin otti,
Vei ininui yli yheksän meren,
\ ielä sieltä takasinkin toi.
Minä mar siellä ihmeitä näin:
Vasikat leipo,
20 Lainpa.it uuniin anniskeli,
Leiväl kypsenteli lehmät.
siat sotki taikinoita,
1'iiat tuhri tunkioita;
Siell' "H hevosel hopiapäissä,
se Tyttäret tinasiloissa.
Kirveillä siellä keiteltiin.
Padoilla siellä veistettiin.
I n\i\ illa k\ onetl iin,
i iriil kuusesa makasi.
bo Kukkot muni penkin alla,
Kanat kaakotti laattiall.i.
1554. Tyroää. Ahlstedtn.93.—solli04
PeukaJomäki. Anna Nyman, 68 v.
Kuullut äidiltään.
Kehtovirsi.
Musta koira korpinruoka,
Tuli minun kimppuhuni,
Minä aidalle pakosin,
Aita mun alleni lahosi,
s Minä mettään pakosin.
Mettä miille sauvan laina:-.
Minä saman vanhalle ämmälle.
Vanha ämmä mulli' kakon leipo,
Minä kakun kalamiehelle,
io Kalamies mulle kaluja anto,
Minä kalat riihimiehelle,
Riihimies iniille jyviä anto,
Minä jyväl possun suuhun.
Possu mulle oravan haukku,
is Minä oravan kokkolinnulle.
Kokkolintu mulle siipensä anto.
Yli meren mennäkseni,
Taas takasin tullakseni.
Sielläkös minä ihmeitä näin.
80 Siat sotki ja lehmät leipO,
Lampaat prykäsi oltta,
Ämmät potki karsinassa,
Aijat tuhri tunkiolla.
1555. Tyrvää. Ahlstedt n. M. — 3/i05.
Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli,
68 v. Kuullut lapsena kotiseudullaan.
Kehtovirsi.
Menin minä muinen Mus talaan,
Taatani panettaan,
silkillä sirottaan,
Hopealla hohtamaan.
5 Kuhalta1 kiiltämään,
Minä poijes pyntättiin.
Kahden kolmen koukun kanssa,
Minä kurasin kankahalle.
Kangas kahtia jakosi,
m Mmä lensin lepikköön,
Lepikkö muuttui mer°ksi,
Minä mettään pakosin.
Mettä mulli' kepin anto.
Minä kopin vanhalla ämmälle.
is Ämmä mulli' kakon leipo,
Minä kakon kalamiehelle.
Kalamies mulli' kaloja auto.
Mmä kalat riihimiehelle.
Riihimies mulli' jyviä anto.
•-■n Minä j\ \ at p0SSan[l] suuhun,
Possa puolet kylkiänsä.
Minä kyljet koiralle,
Koira minulle oravan haukku.
Minä oravan kokkolinnulle,
■:. Kokkolintu mulle Biipensä anto.
1555. l Kultal la : KultaJUa.
Pakeneva. 1555—1556.
463
Yli meren mennäkseni,
Tällepuolen tullakseni.
1555 1 . Tyrvää. Kullaa /-.'. n. 6
« , 03.
[Ks. Kertovaisia runoja n:o 94.]
1555 (J. Tyrvää. Sm, iii. Kansanrun.
sem. sir. 75. 1909.
Kirj. S. J. Pentti.
Yksi tämäntapainen runo on Länsi-
Suomessa muistiin merkitty fb 8).
►Venäläinen verikoira
(Venäläinen verikoira i
Tappoi isän, tappoi äidin,
Eipä säästänyt veikkoakaan,
5 Ei surkeillut surkeuttamme.
Miehet nuo pinkkapöksyt
Raastivat vaan kodin rauhan.
Lapset unesta peloitit.
Tasoi tavarat kaikkityyni.
io Rikoit rikoiksi rumemmat.
1556. Mouhijärvi. Hahnsson n. 131.
—53.
Hahmajärven kylä.
(Toisinto.)
Minä menin mettään:
Mettä uralle sauvan anto,
Minä sauvan vanhall muorill,
Muori uralle kakon anto,
5 Minä kakon kala miehell,
Kalamies mull kaloja anto2,
Minä kalat riihi miehell,
Riihi mies mull' jyvii anto.
Minä jyvät porsahalle,
m Porsas mulle reitens anto,
Minä reilen kotkan suuhun,
Kotka mulle siipeus anto,
Vii meren mennäkseni,
Takaperin tullakseni,
ia Siellä ihmeil nähläkseni3:
Siat SOtki taikinaa.
ja lampaal pr\ käsil oltta,
Lehmät leipo,
Hevosel liakkas nurkkaa.
20 Ämmät tuhri tunkiolla.
1'iikat surisi karsinoisa,
Pojat potki porstuisa,
Isänät kilju vainiolla.
1557. Lavia. Kallio Soima n. 22.
-sli20.
Niemi. Matilda Kallio, 4'J v. Kuul-
lut Maija Koivistolta Suodenniemeltä.
Kehruu luritit*.
Minä menin metsään,
metsämies mulli- kepin anto.
Minä kepin ämmälle,
ämmä mulle kakon leipo.
:. Minä kakm kalamiehelle,
kalamies mulle kaloja anto.
Minä kalan riihimiehelle,
riihimies mulle jyviä anto.
Minä jyvät possolle,
io posso mulle toisen kylkensä anto.
Minä kyljen koiralle,
koira mulle oravan haukkui.
Minä oravan kitkalle.
kotka mulle toisen siipensä anto
is yli meren mennäkseni,
takaperin tullakseni.
Siellä minä ihmeitä näin:
1556.
nähdäkseni.
1 Puht. kirj. kok. n. 1 c. — 2 kalo|i|anto : kalo/a anto. — 3 näh >1 ikseni :
264
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Pojaat näin poimupairasa,
tytöl kultakenkisä,
>a mustan laivan merellä;
kaniin kurjen koheltavan,
heinäsirkan heheltävän.
Menin kurkee kiinni ottaan,
sain kurjen kiinni.
as Panin kurjen navettoon.
Panin Maijan Lypsämään;
ei Maija saanut inaitoo.
Panin Kaijan lypsämään,
ei Kaija löytänyt nisiäkään.
30 Menin sitte itte.
Lypsyttelin, lipsuttelin,
paiMllc parallisen,
lukkarille lusikallisen.
Panin sitte akkunalle.
35 Kissa moni1 haistaan.
koira meni maistaan.
Löin koukulla puahon,
putOS kiviin että kolisi.
Kerin kovalle kerälle,
40 pistin plakkarin perälle,
vein Turuun linnaan
sain hyviin hinnan.
Ostin sillä hinnalla hyvän mus-
ia n oriin,
ajoin sillä oriilla2pitkin Turun b aia
45 ja perse hoki: lori, hori, hori.
1558. Suiifiriuiiniii. Mattila M. E,
n. 1. —13.
O. Ritamäki, 48 v. Mp. Tammelassa
Kehtolaulu.
Ptruu humma kiikkuun.
Poikkeen1 sieltä tätilään,
Täti kakon leipoo.
Annan kakon kalamiehelle,
5 Kalamies2 mulle jyviä antoi,
Vein jyvät possun suuhun,
Possu mulle liikkiön anto,
\ ein liikkiön koiralle,
Koira mulle oravan haukkui,
m Vein oravan kotkalle,
Kotka mulle siivet anto,
Lensin, lensin letkuttelin,
Etuperin mennessäni,
Takaprin tullessani.
15 Kuulin kurjen kuhertavan.
Heinäsirkan bedeltävän.
Menin kurkee kiinni koittaan.
Sain kurjen kiinni.
Vein kurjen karsinaan.
20 Kauran kahuja eteen.
Menin aamulla katsomaan.
Siellä oli valkonen vasikka.
Panin Maijan lypsämään,
Maija ei löytänyt tissiä;
25 Panin Kaijan lypsämään,
Kaija kaato kaikki.
Menin itte lypsämään,
Lypsyttelin, lapsuttelin
Kiuluseni täyteen.
30 Annan papille padallisen,
Lukkarille lusikallisen.
Koira tuli ja ryyppäs,
Katti tuli ja kaato kaikki.
Minä katin kangaspuihin,
35 Nyljin, nyljin nyrkilläni,
Piirsin peukalollani.
1557. ' meni | n : m. — s orilla : oriiila.
1558. l |Pl°>kkeeu : Poikkeen, — «Säkeissä: 5, 3, 9, ti, 18, 14, 16,20,22,28,29,
12 , ,, ',:, on pieni alkukirjain.
Pakeneva. 1558—1560.
465
Wiii nahan Turkuun,
Sain sata Saksan talteria,
Kuusi kaltaista vyötä,
40 Joilla ostin sellaisen hevosen,
Jolla oli lammi lautasilla.
Meri keskellä selkää,
Kuono pilviä piteli,
Harja taivasta jakeli,
45 Kaviot kiviä rauskutteli.
1559. Kankaanpää. Laiho n. 292.
—90.
Hilma Hakkuri. 13 v.
Talliin lallun laulettiin,
sian sorkat keitettiin,
Minulleki annettiin.
Minä mettään pakenin,
;> Mettä mulle sauvan antoi,
Sauvan minä ämmälle annoin.
Ämmä minulle kakon leipoi,
Kakon minä kalamiehelle annoin,
Kalamies minulle kaloja antoi,
io Kalat minä riihimiehelle annoin,
Riihimies mulle jyviä antoi.
Jyvät minä kosselle annoin,
Kosse mulle puolet reisistänsä,
Reidet minä koiralle annoin,
is Koira mulle oravan haukkui,
Oravan minä kotkalle annoin,
Kotka mulle siivet antoi
Yli meren mennäkseni.
Takaperin tullakseni.
20 Sielä minä vasta ihmeitä näin:
Kirveellä keitettiin,
Kattilalla veistettiin,
Si.it SOtkui taikinaa.
Äijät mähkyi karsinas,
1560. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
as Lehmäl leipoi taikinaa.
Emännät ammui pilttuulla.
1560. Honkajoki. Hirsikoski Aimo.
n. 32. —23/3 ■-'/'.
Mustolaan.
Menin muinen Mustalaan1
päätänin panettelemaan,
silkillä silottelemaan
Musta koira, korpin ruoka,
s minua, vastaan tuli.
Minä hyppäsin aidan päälle,
aita mun alleni kaatu.
Minä lensin lepistöön,
Lepistö mereksi muuttu.
io Minä karvin kankaan,
kankaalta ma hyppäsin kultaselle
pyörtänölle,
Löysin kurjen kantanunna,
ajoin kurjen kotio,
annoin kauroja etteen.
15 Mitä1 tämä näitä söi!
Annoin rukkiita etteen,
Mitä tämä näitä söi!
Annoin nisuja etteen,
Niitä se pikkusen nissutteli,
20 puolen kappaa nassutteli.
Minä käskin Kaisa- Maisan mennä
lypsämään.
Ei Kaisa-Maisa nisiäkän löytänyt
Menin itte lypsämään.
Lypsin niättä kohottelin,
25 lukkarin lusikan täyteen,
papin saappaan täyteen.
Vein sen riaskan saunanparveen.
Hiiri tuli ja muisti hiukan,
katti tuli ja kaasi kaikki.
30
466
Yiihdytvslauluja ja muita lasten runoja.
30 Minä otin katin kii.
Itku kuulu Ilmolaan,
poni Pohjan-Tornioon,
valitus Venäjänmaalle,
kitiumis kdvenrakkoon,
35 Sinne hän sitten meni pakkoon.
1561. Honkajoki. Hirsikoski Anun.
n. 52. — ö/8 24.
Kun minä menin Murrilahan
mustia villoja vaihtamahan,
koira tuli Korpelasta mun perä-
lläni haukkumahan,
Minä hyppäsin aidalle, aita kaatui
molemmin puolin,
5 Minä lennin lepikkoon, lepikko
millien sauvan antoi,
.Minä sauvan riihimiehelle. ralli-
mies mullen jyviä antoi,
Minä jyvät myllärille, mylläri
mullen jauhoja antoi,
Minä jauhot vaimolle, vaimo mul-
len kyrsän leipo,
Minä k\rsän linnulle, lintu minut
kotia viisas.
1562. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n. 61. ~23!324.
Aita kaatui kahden puolen.
Minä lennin lepikkoon,
Lepikko1 muuttui mereksi,
Minä kaikki kalat merestä,
.-. Minä kalat l i i 1 1 i i i i < h . lie,
Riihimies minulle jyväpakan,
Minä jyväpakan suutarille.
Suutari mulle mustat kengät,
Minä mustat kengät papille,
m Pappi mulle paitaliinan
Minä paitaliinan vaivaisille.
Vaivaiset mullen sata kiitosta.
1563. Kurrin. 1 'uhin ui n. 96. — 52.
Muori kuoli, toinen muori tuli,
Minä pääsin päistäriin,
Päistäristä siemeniin,
Siemenistä mettään.
s Mettä mulle sauvan anto.
Sauva Ullille tien QeUVO,
Tie mun kylään vei,
Kylä mulle kakon anto,
Kakon minä kalamiehille,
io Kalamiehet mulle kaloja1,
Minä kalal riihimiehille,
Riihimieliet mulle jyviä,
Minä jyvät possolle,
Possu mulle puoli kylkiään.
te Minä kyljen koiralle,
Koira mulle oravan haukku.
Minä oravan kotkalle,
Kotka mulle puoli siipiään,
Jolla minä yli meren lensin.
20 Siellä juovat pojat vattan pom-
posta.
1564. Kurrin. Kaukamaa L, n 9.
-»1,30.
Äiumankyla. Kaisa Harjukangas.
Venäläinen verikoira
Tappoi Kani ja äitini,
Olispa miniinki tappanu!
Peestinpä minäki päistärläjähä,
5 Päistärläjä rupes palana,
[Vesinpä minä inettähänki.
Mettä unille sauan anto,
Ja minä sauan akalle,
Akka mulle kakon leipo,
1562. ' Säk. :i — 7 pieni alkukirjain.
1 k o loja : kaloja.
Pakeneva. 1564—1566.
467
l» Minä kakon kalamiehelle,
Kalamies mulle kaloja anto,
Minä kalat riihimiehelle,
Rallimies mulle jyviä anto
Minä jyvät possun suuhun,
15 Possu puolen liikkiönsä,
Minä liikkiön koiran suuhun.
Koira mulle oravan haukku,
Minä oravan papille,
Pappi mulle pairan anto,
20 Minä pairan suutarille,
Suutari mulle kengät neulo,
Että mä pääsen naimaa
Kaukaa Kangasalta
Piimäpirjon tyttäriä.
1565. [Satak?] Alanen Viljo, n. 23.
—30.
Kaappo Räisä, 64 v.
Lapsen loru •
Un, uu ruumiinkuu
Ruumis käski mun tänne tulla,
Minä kaahin aidan päälle,
Aita kaatu kankahalle,
5 Kangas mulle sauvan anto,
Sauva mun tielle vei,
Tie mun kylähän vei,
Siellä löysin akan leipomasta.
Tyttäret vanuttamasta.
io Tyttö mulle kakon vanutti,
Minä kakon kalamiehelle,
Kalamies mulle kaloja anto,
Minä kalat jyvämiehelle,
Jyvämies mulle jyviä antoi,
is Minä jyvät possun suuhun,
Possu mulle puolen kylkeänsä
antoi,
Minä kyljen koiralle,
Koira mulle oravan haukkui,
Minä oravan linnulle,
20 Lintu inulle siipensä antoi
Ylimeren mennäkseni,
Sieltä jälleen tullakseni.
Siellä oli kaivo keskellä pihaa,
Jossa poiat joivat pikarista,
25 Piiat pika-nikarista,
ämmät joivat ämpäristä.
Äijät kämpäristä.
1566. [Satdk.?] Räisä K, n. 13.
—30.
Venäläinen verikoira
tappoi isän, tappoi äirin,
meinas vielä munkin tappaa,
minä kauhiin airan päälle,
5 aita kaatui kankahalle.
minä lennin lepikkoon,
lepikko muuttui mereksi,
minä karsiin kankahalle,
kaukas mulle sauvan antaa,
m sauva mun tielle vei.
tie mru'n kylähän vei,
sielä löyrin akan leipomasta,
tyttären vanuttamasta ,
tyttö mullen kakon vanutti,
15 akka mulle kakon leipoo,
minä kakon kalamiehelle,
kalamies mulla kaloja antaa,
minä kalat jyvä miehelle,
jyvä mies mulle jyviä antaa,
äo minä jyvät possun suuhun,
possu mulle puolen kylkijänsä
antaa,
minä kyljen koiralle,
koira mulle oravan haukkuu.
minä oravan linnulle,
25 lintu mulle siipensä antaa
yli meren mennäkseni
168
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Itä jällen tullakseni,
siellä oli kaivo keskellä pihaa.
Poijat joivat pikarista
30 piijat pika nikarista,
äijät joivat ämpäristä,
ämmäl äijänsä perseen kämpäristä
aäin se on oikeen.
1567. Vesti. Hels. Sinun. Normaali-
lys. konv.: Lindroos n. 1*. — 92.
Järvenranta. Kustaa Kalpela.
Menin minä Erkon Kerkko-
han
päätäni panettamaan,
silkillä silottamaan
hopialla helottamaan.
5 Erkki kesken kenkimästä
koirria hosottaniaan.
minä airalle pakoon;
aita mun allani lakoon,
minä lensin lepistöhön,
m lepistö mereksi muuttu,
minä menin suurell' vuorell',
korkialle kukkulalle.
Kuulin kurjen kiukuttavan.
heinäsuolla heikuttavan,
15 papin niityllä panevan.
Minä kurjen heinipuulla,
sain ma kurjen sapilaalla;
minä kurjen kiinni otin,
panin kurjen suittel suuhun,
so Buittet suuhun, päittel päähän;
ajon kurjella kotio,
pitkäsäärellä pihahan.
Panin kurjen kytkyehen,
kultaisehen kytkyehen;
.•.-. panin kurjen karsinahan,
rantaiselien karsinalla n.
vaskiseen vajaseheli.
Panin Maijan lypsämähän,
Maija ci nisiä lyönny;
80 panin Kaijan lypsämähän,
Kaija kaikki maahan kaato.
Menin itte lypsämähän,
h |i .m itte l\ rpyttelin,
pikarihin pirpottelin,
B6 Inkkarin lusikan täyren,
kirkkoherran kirnun täyren.
Panin lopun pattahalle,
tuli hiiri, siittä maistu.
tuli katti, aappas kaikki.
•io Minä koukun kolkkahasta,
väärän puun pesän erestä
löin mä hiiren kuolluksihin,
katin puohpyörryksihin.
Lihat linnahan vetelin,
45 nahaat traksin kaupunkihin,
jolla sain hirmusen hevosen;
luokka paukku taivasalla,
längel pilviä piteli,
harja taivasta lakasi,
50 kaviot kiviä löi,
häntä maata lorusi.
1568. Vesil. Heh. Suom. Normaali-
lys. konv.: Lindroos n. 2*. — 92.
Kirkonkylä. Juditfa Lindroos, 50 v.
synt. Kulnnal ilidin Ilaapsaaren ky-
lässä.
Soppo soteli.
Suppu soteli meni sulaan
viilin kuulen koiran kans,
tappo ämmän, tappo äijän,
tahto sr minunkin tappaa.
5 Pääsin ailalle pakoon,
aita mun allani lakos,
minä mem[n] pensaan juureen,
pensas inullo kepin lainaa,
Pakeneva. 1598—15:1.
169
keppi minun tuille vei,
10 tiä minun taloon1 vei,
löysin emännän leipomassa,
tyttären taikinaa taputtamassa.
Tytär luulle kakon leipo,
emäntä rupes torumaan.
id Minä k; i k< > 1 1 kalamiähelle,
kalamiäs tuulle kaloja;
minä kalat riihimiäheUe,
riihimiäs mulle jyviä;
minä jyväl posson suuhun,
20 posso pualet kylkiänsä;
minä kyljet kokkolinnulle,
kokkolintu mulle siipensä lainas
yli meren mennäksen
takasikkin tullaksen.
1569. Lempäälä. Vihervaara n. 4341.
—13.
Saimi Vuori, 14 v.
Lampaat ne lattian lakasi,
Ämmät ne vääräsä makasi.
Akat ammui kytkyeesä,
Siat pani olutta.
s Katillalla veistettiin.
Kirveellä keitettiin.
(on vaan katkelma.)
1570. Pirkkala. Skogman n. 34*. —61.
Sukkelat mutkat.
Menin minä lepistöön,
Lepistöltä kepin löysin.
Keppi minun tielle vei,
Tie minun kylään toi,
5 Kylass'[!] ämmät leipomassa,
Ämmät mulle kakon leipo,
Kalamiehelle sen annoin,
Kalamies mulle kaloja,
1568. ' tiell]ä| : tiälle. — 2 Ensin oli
Etiihimiehelle ae1 annoin,
Lo Riihimies mulle jyviä,
Jyvät annoin sialle.
sika mulle' kyljistänsä,
Kyljen annein kuralle,
Koira mulle kutkan toi,
is Kutka mulle Biivestänsä.
Niillä lensin lei kiittelin.
Kymmenen meren ylitse,
Kahden kaupungin läpitse;
Jo siellä ihmeitä näin,
äo Padalla siellä viistettiin.
Kirveellä siellä keitettiin,
Kanat keitti päivällistä,
Lampaat laittoi karsinata,
Siat sotki taikina ta.
25 Tunkioa ämmät tuhri,
Äijät väänsi kehrävartta.
1571. Pirklcdla. Starck n. 7*. —89.
Eva Kaisa Purra, 69 v.
Sokko meni sotaan
viiden kuuden koiran kanssa,
tappo isännän, tappo emännän.
tahto vielä minunkin tappaa.
5 Minä hyppäsin aidan päälle.
aita kaatu kahden puolen,
minä menin lepistöön,
lepistöstä kepin löysin.
Keppi minun tielle toi,
io tie minun kylään vei.
Löysin ämmän leipomasta.
tyttären kyrsää vanuttamasta.
Ämmä mulle kakon leipo,
tytär kyrsän vanutti,
is minä kakon kalamiehelle,
kalamies anto kaloja,
ut: kylään: korj. ylap.
470
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
minä kalat riihimiehelle,
riihimies anto jy\ iä,
minä jyvät si'alle,
aika puolet kyljistänsä,
minä kyljen koiralle,
koira kuku lihansa,
annon lihat kotkalle,
kotka puolet suvistansa,
25 joilla lentää let kiittelin
pitäjän
yhdeksän meren ylitte,
kahdeksan kaupungin läpitte.
Siellä minä vasta ihmeitä näin:
padalla siellä veistettiin,
30 kirveellä siellä keitettiin;
si:at puita hakkaeli,
miehet tuhri tunkioita,
vainmt katteli klasista.
1572. Kangasala. Lilius n. 134*.
—88.
Hjalmar Pinne, 13 v.
Minä menin Melkkolan Kelk-
kolaan,
Melkkolan Kelkkolan koirat rupes
h. liikkumaan.
Minä menin aidan päälle,
Aita kaatui alleni,
e Minä menin lepistöön,
Taitoin sieltä kepin,
Keppi neuvoi tielle.
Tie neuvoi saunalle
Sauna neuvoi kylään;
io Minä pääsin kylään.
Tapasin isännän istumassa,
Pojan köyttä vääntämässä',
T\ II.iivii taikinaa vanuttamassa,
Emännän leipomassa.
15 Emäntä leipoi mulli ■ kakun.
Minä kakun kalamiehelle,
Kalamies mulle kaloja.
Minä kalat jyvämiehelle,
Jyvämies antoi mulle jyviä.
bo Minä jyvät possun suuhun,
Possu antoi mulle puolet rei-
siänsä.
Minä reidet koiran suuhun,
Koira haukkui mulle oravan,
Minä oravan kotkan suuhun.
25 Kotka antoi mulle puolet sii-
piänsä.
Niillä lentää letkut telin,
K\ nimenen meren ylitse.
Sicll' oli isännät hopeavöissä,
Tyttäret tinasohiissa.
30 Pojat raiitakanniiksissa.
Hevoset rautakavioissa.
1572 a. I\ a iifinsula. Suom. Kansan-
run. sem. siv. n. 84. 1909.
Kirj. S. J. Pentti.
Mutta h 15 (kuultu Kangasalla,
kirjoitettu Helsingissä) ei poikkea
länsisuomalaisesta muodosta muualla
paitsi sakeissa:
»Eeppi neuvoi tielle,
Tie neuvoi saunalle.
Sauna neuvoi kylään.
Tapasin isännän pojan
s Tyttären vanut ia massa.
Emäntä leipoi» j.n.e.
1573. Sahalahti. Äijittä E, n. 141.
—96.
Sopia meni sotaan
viiden kuulen korian[I] kanssa.
Tappo ämmän, tappo äijän,
rupea minunkin teippaan.
Pakeneva. 1573—1"."',
471
5 Minä pääsin ailalle1,
aita k.uitii kanien puolin.
aidan päältä päistärille.
Päistäret ponpahti palaan,
päistäriltä Lepistöön,
10 lepistöstä kepin löysin
keppi minun tielle toi,
tie minun kylään vei.
Löysin ämmän leipomasta
ja tyttären vanuttamasta.
15 Tytär oralle kaakun leipo,
minä kaakun kalamiehelle,
kalamies mulle puolet kalojaan,
minä kalat riihimiehelle,
riihimies mulle puolet jyviään.
20 minä jyvät possolle,
] n isso mulle kylkensä anto,
minä luut koiralle,
koira mulle kotkan haukku
25 yli meren mennäkseni,
tälle puolen tullakseni.
1574. Sahalahti. Helin n. 5*. — 03.
Ilola. Koiviston Vendiä, 59 v.,
kuullut mies-vainajaltansa. joka synt.
Töykänän kylässä.
Elkkolan laulu.
Menin minä Elkkolan Kelkko-
laan
Päätäni panettamaan (panetta-
mahan)
Silkillä silittämään
Kamaralla kaunistettamahan.
5 Elkko kesken kenkimästä
Koirrat päälleni hukutteli.
Menin minä ailalle pakkoon,
Aita mun allensa kaato.
Lensin tästä lepikköön,
1573. l ai|h|alle : ai/alle. — 2 Säkeissä 16
10 Lepikkö mereksi muuttu.
Karsin tästä kankahille,
Kaukas kahtia meni (menevi)
Puut punaset. maat siniset,
Kanervan juuret viheriäiset.
ir, Mika toi taalla kaukana näkkyy?
Kylä toi tualla kaukana näk-
kyy.
Mitä ton kylän koskei on?
Kirkko ton kylän keskel on.
Mitä ton kirkon sisä] on?
20 Aitta ton kirkon sisäl on.
Mitä ton aitan sisäl on?
Neljä nuarta neitsykäistä,
Yksi sittoo silkMvöitä,
Toinen vallaa vaskivöitä,
25 Kolmas suvittellee solkia,
Neljäs itkee veljeänsä
Kun viätiin nuarena sottaan.
Kapalossa kannettiin,
Seimessä vö] jättiin.
30 Tappo ämmän, tappo äijiin.
Tahtoi munkin tappaa.
Pääsin mä tästä päistäriin
Paistavista siämeniin
Siämenistä mettään.
35 Mettä mullen saiivvan anto
Sauvva minun tiälle vei
Tiä minun kyllään vei.
Löysin minä ämmän leipomasta.
Tyttären kyrsää vanuttamasta
40 Ämmä mullen ka k' in leipo.
Minä kakon kalamiähelle
Kalamiäs mulle kaloja.
Minä kalat riihimiähelle
Riihimiäs mulle jyviä,
is Minä jyvät pussin suuhun
Pussin suusta pussini suuhun
18, 20, 23 iso alkukirjain.
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Posso inullcn kylkensä
Minä kyljen koirrallen,
Koirra mullen oravan haukku
iina oravan siipilinnulle
Siipilintu mulle pualel siipijänsä
Ja häntä böyhenijänsä,
Jolla ma lensin letkuttelin
Yhleksän meren ylitte,
55 Kahleksan tammen tahitte
SiäJ "ii kokoi kultakannuksissa,
Kanat, vaskivarpahissa
Hevonen tuatu Helsinkistä,
Rantakarin kaupunkia ta,
6o Umpikenkä ulkomailta.
Panin minä Maijan Lypsämään
Maija ei saanu maitoo maalle.
Menin itte lypsämään
Sain minä itte mailon maalle.
65 Nuaret miähel Durkkahista,
Vanhat äijät ämpäristä
MaitOO saivat jualaksensa.
1575. Kuhmalahti. Lindroos n. 13*.
—88.
l!;ia]i'saari. 40- v. nainen, kuullut
äidiltänsä Ulrika Eskolalta. >luistiinp.
Tottijärvellä.
Soppo soteli meni sotaan,
Viilen, kuulen koiran kai
Tappo' äijän, tappo' ämmän.
Tahto' se minunkin tappaa.
i Minä nilalle pakoon,
Aita minun allani lakos',
Minä pensaan juurelle,
Pensas minulle kepin lainas',
Keppi minun tielle vei,
io Tie minun kylään vei,
Löysin emännän leipomasta,
Tyttären taikinaa vanuttamasta.
Emäntä minulle kakon leipo,
T\ tär rupes' torumaan.
i . Minä kakon kalamiehelle.
Kalamies mulle kaloja,
Minä kalat riihimiehelle,
Riihiinies mulle jyviä,
Minä jyvät posson suuhun,
20 POS80 puolet kylkiänsä.
Minä kyljet kokkolinnulle,
Kokkolintu mulle siipensä lainas'
Yli meren mennäkseni,
Takasikkin tullakseni,
25 Siellä oli pojaal poimupaitasissa,
Tyttäret kulta siioissa.
1576. Eräjärvi. Tyyskä (i'.)T7) n.
131*. 07.
Kustaa Maki-la. i:s v., kuullut isäl-
tään, joka on jo lähes To v.
Sotilas mani sotaan.
Sotilas meni sotaan
Viilen kuulen koiran kanss'
Tappoi äijän, tappoi ämmän
Meinas' vielä minunkin tappaa,
:> Minä hyppäsin ailam päälle
Aita kaatui kahlein pualen.
Minä hyppäsiin päistärläijään
Päistärläijä rupes palamaan.
Minä hyppäsin Lepistöön,
io Lepistö iniille sauvan antoi,
Sauva minut (jäälle saattoi
Tiä minut kylään vei.
sialla löysin akan leipomasta,
Tyttären leipiä vanuttamasta.
\kka mulle kakon leipoi.
Minä kakon kalamiähellen.
Kalamiäs mulle kaloja antoi,
Minä kalal riihimiähelle,
Riihimiäs mulli' j\ \ ijä antoi
1'ikcneva. 1576—1878.
473
20 Minä. jyv.it posson suuhan
Posso pualet kyljistänsä.
Minä kyljen koiran suuhun,
Koira mulle oravan haukkui,
Minä oravan kotkan noukkaan,
a Kotka mulli' siivet antoi.
Niillä lentelin lekuttelin
Yli yhleksän meren sinisen.
SielT oli kukut kultakannuksissa,
Kanat hopee höyhenissä,
30 Pikkupojat pullosissa,
Pikkupirjal pikareissa,
Vanhat ämmät ämpärissä,
Vanhat äijät nurkan alta.
1577. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n.
62*. —07.
Anton Tuomala, 15 v.. kuullut ta-
lonväeltä.
Venäläinen verikoira.
Venäläinen verikoira
Tappoi isän
Tappoi äilen
Meinas häijy
s Minunkin tappaa
Mutta pääsin
Aitan harjalle.
Aita kaatui kahlen puolen
Minä siitä päistäriin,
io Päistäreet syttyi tuleen
Minä lehtoon lepsählin
Lehto mulle sauvan antoi,
Sauva mulle tien neuvo
Minä tie[l]tä taimi löysin
io Emännän leipomasta,
Tyttären taputtamasta ,
Äijän köyttä vääntämästä
Isännän ilman istumasta,
Emäntä mulle kakun leipoi,
äo Minä kakun kalamiehelle
Kalamies unille kaloja,
Minä kalut Hullun suuhun.
Hollo mulle oravan haukkui.
Minä oravan sepällen,
25 Seppä mullen sakset takoi
Minä saksel raatarillen,
Raatali mullen jakun neuloi,
E1 tä mä pääsin naimaan
Pillipiiparin tyttären.
1578. Eräjärvi. Hansson n. 30 a.
—53.
Sopia se sutaan meni
Viiden kuuden koiran kanssa.
Tappo äijän, tappo ämmän,
Rupes m(in)unkin tappamahan,
s Minä hyppäsin aidan päälle,
Aita kaatu kahden puolen,
Minä hyppäsin päistärille,
Päistäret rupes palamahan.
Minä hyppäsin kultakoukkuun.
io Lauta koukulta lepistöön.
Lepistö mull'1 kepin anto,
Keppi minun tiellen saatto,
Tie minun kylään vei.
Löysin ämmän leipomasta,
15 Tyttären vanuttamasta.
Ämmä mullen2 kukon leipo,
Minä kakun kalamiehelT,
Kalamies mull" kaloj(a)8 anto,
Minä kalat riihi miehell',
20 Riihimies mull' jyvi(ä) anto,
Minä jyvät posson suuhun,
Posso puolen4 kylkiänsä,
1578. 1 |minullen| *mull* : m.
* |(minull|| puolen : p.
2 m|(in)|ullen : m.
loja alleviivattu. —
471
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Muki kyljen koiran suuhun.
Koira minullen oravan haukku.
i Minä oravan kotkan suuhun,
K<>t k . i puolet6 siipiänsä,
Joilla Inisin lipsuttelin,
Yhdeksän* meren ylitte,
Kahdeksan' talon tahitte8,
3o Jos oli pojat poimupaidois,
Vanhal äijät vaskivöissä.
Sieltä löysin pienet piiat pika-
rista,
Nuoret pojat potelist.i.
Vanhal aijat ämpäristä,
35 Vanliat ämmät nurkan alta.
1579. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 2.
-mlf81.
[tä-Aure. Emäntä Melta Rikala,
"il v., kuullut pienenä tyttönä.
Venäläinen verikoira
Tappi i isän, tappu äiten,
Tahto tappaa itteniMn,
Mutta pääsin päistärihin,
5 Päistäristä raumenihin,
Ruumenet mun mettään saatto,
Mettä unille sauvan anto,
Minä sauvan akalle.
Akka niulle kakun leipo,
m Minä kakon koiralle,
Koira minulle oravan haukku,
Minä oravan pajulle.
Pappi unille paitaliinan,
Minä paitaliinan lukkarille,
15 Lukkari niulle puolel jyvistään.
1581. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 3.
»1,31
Itä- \uiv Emi nila Uulila Ruoho-
nen, 55 v. Pienenä kuullut.
Toinini meni soutaan
viilen kuulen koiran kanssa,
tappo rouvansa,
vielä meinas minunki tappaa.
5 Minä menin ailan päälle,
aita kaatU kahlen puolen,
minä menin lepistöön,
lepistöstä kepin sain,
keppi minun kylään vei.
1580. Ruovesi. Marjanenn.58*.—13.
Aita kaatu kahdenpuolen
minä nousin pensaan päälle
pensas mulle kepin anto,
keppi minun tielle vei,
5 tie minun kylään vei.
Löysin ämmän Leipomasta
t\ iiären typyttämästä.
Ämmä mulle kakon leipo,
minä kakon kainalooni
io läksin siitä toiseen taloon.
SielläköS minä ihmeitä näin:
siat sotki taikinaa
ja ämmät tuhri tunkioo.
1582. Virrat. Paldani n. 71*. —52.
Minä menin Lättilään,
Päätäni panettaan,
Silkillä1 sirottaan.
Lättilän koirat rupes haukkuun
s Minä h\ ppäsin airalle,
Aita kaatu kaatu2 kahren puolen;
6 1 < mi n ii 1 1 • • 1 1 , | Iit : p. — 8|punasen| meren : m. — ' kk:ssa pieni alkukirjain.
ikeet 29 — 31 on alkup. kk:ssa reunaan lisätty ja merkitty numeroksi 30 b.
1582 ' Kirjotusvirhe, p.o. Silkillä. — 'Sanan toistaminen kirjotusvirhe.
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1582 — 1585.
475
Minä hyppäsin airalle,
Aita kaatu kainon puolen,
Minä hyppäsin Lepikköön,
i» Lepikkö muuttu mereksi,
Papin nuiva soutamaan,
Nm Ti aeitty itkemään.
1583. Virrat. Siren T. n. 60*. —Oi.
Kurjenkylä. Hilma Jokinen, 50 v.
Verikoira venäläine,
Tappo isän tappo äiöen,
Tahtopa > ielä niiniinkin tappaa.
Minä pääsin paistärihin,
s Päistäristä ruumeniin,
Ruumenista mettään,
Mettä mulle^sauvan^anto
Minä sauvan kalamiehelle,
Kalamies mulle kaloja anto,
io Minä kalat riih imi> helle,
Riihimies mulle jyviä anto,
Minä jyvät possun suuhun,
Possu mulle puolen kylkiänsä
anto,
Minä kyljen koiran suuhun,
15 Koira mulle oravan haukku,
Minä oravan kaakkolinnulle,
Kaakki mulle siipensä sulki
Yli meren mennäkseni
Ja sieltä jällen takasin tullakseni.
1584. Virrat. Sievänen n. 52* . — 15.
Vaskivesi. Josefiina Majamäki,
60 v., oppinut äidiltään.
La, la, la, la laulettiin
Sian sorkkia keitettiin,
Annettiim_mullekkimwpa la ,
Minä palan vanahalle muorille,
s Muori mulle kakoMeipo,
Minä kak"ii kalamiehille,
Kalamiehel mulle kaluja anto,
Minä kalat riihimiehille,
Riihimiehel mulli' jyviä anto,
m Minä jyväl possun suuhun,
Possu mulle pimlen kyljestään,
Minä kyljen kuran suuhun,
Koira mulli' oravan hankki,
Minä oravan kotkan suuhun,
ia Kotka mulle siipmsä lainasi
Yli merem_ mennäkseni,
Sieltä takasit^ tullakseni.
Sielläpä minä vasta ih'mcitä näin:
Isännällä kynnettiin,
Emännällä kartuttiin,
Siat sotki taikinaa,
Piiat tuhllri tunkijoo1.
Palvelin talonpoikaa
vuoteni täyteen.
1585. Pori. Friman J, n. 22. —89.
Juho Aalto, 20 v.
Palkkani.
Palvelin minä talonpoikaa
sen vuoden ja päivän pääll'.
sain minä kanan palkastani.
Kanan nimi oli Katin-oja
s hei jei jei jei jei.
Kanan nimi oli Katin-oja
pvm pvm pym.
Palvelin minä talonpoikaa
sen vuoden ja päivän pääll",
io sain minä kukon palkastani.
Kukon nimi oli Tiruliru
hei jei jei joi jei.
Kanan nimi oli Katin-oja
pym pym pym.
is Palvelin minä talonpoikaa
sen vuoden ja päivän pääll'.
1584
tunkioo : tunki/oo.
476
Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.
sain minä hevon palkastani.
Eevon nimi "li Besten,
Knk«'ii nimi oli Tiniliru.
äo Kaiuin nimi "li Catin-oja
hei jei jei jei jei.
Kanan nimi "li Catin-oja
pvm pvm pyin.
Palvelin minä talonpoikaa
25 Ben vuoden ja päivän päälT,
sain minä akan palkastaan.
Akan nimi "li K-ten.
luvun nimi "li Besten,
kukon nimi "li Tiniliru,
30 kanan nimi "li Katin-oja
hei jei jei jei jei.
Kanan nimi "li Katin-oja
pvm pvm pyin.
1586. Mi riharrui. Ilosin* M. n. 1.
—88.
Karoliina Ahlroth, 75 v.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni täyteen,
Sain minä1 koiran palkastani.
Koira "li Himan hau hau hau.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni täyteen,
5 Sain minä kissan palkastani.
Kissa "li Krikseli,
Koira "li Kirnau hau hau hau.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni täyteen,
Sain minä kutun palkastani.
io Kuttu "li .M"".
Kissa "li Knkseli,
Koira m. m.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni täyteen,
Sain minä pukin palkastani.
15 Pukki oli I'"".
Kuttu oli Möö,
lviss;i m. m.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni täyteen,
Sain ininä lehmän palkastani.
20 Lehmä oli Longeri,
Pukki "li Pöö,
Kuttu "li Möö, m. m.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni täyteen,
Sain ininä härän palkastani.
16 ll.nkä "li Manu-eli.
Lehmä "h Longeri,
Tukki m.m.
Palvelin ininä talonpoikaa vuo-
teni täyteen,
Sain minä tyttären palkastani.
:i« Tytär oli Marketa,
Härkä "li- Mangeli,
Lehmä m. in.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
tiiii täyteen,
Sain minä talon palkastani.
tb Tai" "li Kartano,
Tytär oli Marketa,
Bärkä "li Mangeli,
Lehmä "li Longeri,
Pukki "h Pöö
ei Kuttu "li Möö,
Kissa "li Krikseli,
Koira "li Kirnau hau hau hau.
1587. Oripää. Vihervaara n. 2373.
—11.
Taaskila. Maija Välilä, 7'. \ .
Palvelin talonpoikaa
1586. l Sain : S. »minä*. — * Mm oli : o.
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1587—1589.
477
vuateni ta\ teen,
Sain pässin palkastani.
Pässi oli P;ik;irä.
5 Koira lliu hau,
Kissa oli Kirnamau,
Kukku oli Kunakokki,
Kana oli Kaakrniakki.
Muna oli tiu vou vou.
1588. Loimun. Hollo n. 326. —09.
Palvelin talonpoika vuoteni
täyteen,
Sain minä munan palkastani,
Ja se muna oli tiuvauvoo,
Ja se muna oli tiuvauvoo.
a Palvelin talonpoika vuoteni
täyteen ,
Suu minä kanan palkastani.
Ja se kana oli kaakernokka,
Ja se muna oli tiuvauvoo,
Ja se muna oli tiuvauvoo,
10 P. tp. v. t., sain minä kukun
palkastani,
Se kukko oli kuukernokka,
Kana oli kaakernokka j.n.e.
P. tp. v. t., sain minä kissan
palkastani
Se kissa oli miu mau j.n.e.
15 P. tp. v. t., sain minä koiran
palkastani,
Se koira oli hiu Inu j.n.e.
P. tp. v. t.. sain minä lampaan1
palkastani,
Se lammas oli mää mää j.n.e.
P. tp. v. t. sain minä pässin pal-
kastani
20 Se pässi oli päkäkää j.n.e.
P. tp. v. t., sain minä lehmän
palkastani
Se lehmä oli ammuu j.n.e.
P. tp. v. t., sain ininä sonnin pal-
kaltani.
Se sonni oli pöy vöy j.n.e.
25 Palvelin talonpoika vuoteni
täyteen,
Sain minä hevon palkastani,
Se hepo oli hirnai.
Sonni oli pöy vöy,
Lehmä oli ammuu.
30 Pässi oli päkäkää,
Lammas oli mää mää,
Koira oli hiu hau,
Kissa oli miu mau.
Kukko oli kukernokka,
35 Kana oli kaakernokka,
.la so muna oli tiuvauvoo,
Ja se muna oli tiuvauvoo.
1589. Alastaro. Vihervaara n. 2437.
—11.
Sikilä. Eräs 13-vuotias tyttö.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
Sain minä munan palkastani.
Munan nimi oli Tiu tau tau.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
5 Sain minä kukkon palkastani.
Kukkon nimi oli Kuunakuppi
Ja munan nimi oli Tiu tau tau.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
Sain minä kanan palkastani.
10 Kanan nimi oli Kaakelituppi,
1588. ' minä |pässin| : m.l.
Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.
Kukkuu nimi oli Kuunakuppi
Ja munan nimi oli Tiu tau tau.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
Sain minä kissan palkastani,
ie Kissan niini oli Niu nau nau.
Kanan nimi oli Kaakeltuppi,
Kukkuu nimi < >li Kuunakujijii
Ja munan niini oli Tiu tau tau.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
20 Sain minä koiran palkastani.
Koiran nimi oli Hau hau hau.
Kissan nimi oli Niu nau nau.
Kanan nimi oli Kaakeli uppi,
Kukkmi nimi oli Kuunakuppi
25 Ja munan nimi oli Tiu tau tau.
1590. Alastaro. Vihervaara n. 3438.
11.
Siirilä. Vilho Vieno, 45 v.
Eevosen nimi lihaa.
Sian nimi Viivi.
Lehmän niini Muu muu,
Koiran nimi Huntu n muutu,
:. Katin nimi Nahka-maunus.
Kukkon nimi Kulta nuppi.
Kanan nimi Prätspeli pöm pöm
pöm.
1591. Alusiani. Vihervaaran. 2443.
—11.
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.
Palvelin lniii.i talonpoikaa vua-
telli täyteen.
Sain minä kukkon palkastani.
Kukku sano: kukkulunruu.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
6 Säin minä kanan palkastani.
Kana sano: Kai.
Kai minun kanani.
Kukko sano: kukkulunruu.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
m Sain minä ahneen1 palkastani.
Uhhee sano: Mää,
Mää minun uneni,
Kai minun kanani,
Kukko sano: Kukkuluuruu.
15 Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
Sain minä sian palkastani,
Sika sano: Röh,
Röh minun sikani,
Mää niiniin uhoni.
20 Kai minun kanani.
Kukko sano: Kukkulunruu.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
Sain minä lehmän palkastani.
Lehmä sano: Myy,
bg Myy minun lehmäni.
Röh minun sikani.
Mää minun uheni.
Kai minun kanani,
Kukko sano: Kukkuluuruu.
no Palvelin minä talonpoikaa vua-
teni täyteen,
Sain minä härjän palkastani.
Härkä sano: Muu.
Muu niiniin härkäni.
Myy minun lelunani.
Röh linnun sikani.
1 r. (= lampaan).
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1591—1592.
Maa minun oheni,
Kai minun kanani.
Kukko sano: Kukkoluuruu.
Palvelin minä talonpoikaa vua-
tiiu täyteen.
40 Sain minä hevosen palkastani.
Eevonen sano: Ih ha.
In ha minun hevoseni,
Muu minun härkäni.
Myy minun lrlnnäni.
45 Röh minun sikani.
Mää minun uneni,
Kai minun kanani,
Kukko sano: Kukkuluuruu.
1592. Kokentäki. Lempainen n. 25.
— 5/i04.
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.
Kuullut isältään.
} hdeksän vuoden palkka.
Palvelin talossa vuoteni,
Sain niinä kissan palkastani,
Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni,
5 Sain minä koiran palkastani,
Koira oli krikseli,
Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni,
Sain minä lampaan palkastani,
io Lammas oli mää,
Koira oh krikseli,
Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni,
Sain minä kutun palkastani,
is Kuttu oli pöö,
Lammas oli mää,
Koira oli krikseli,
Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni,
20 Sain minä harjan palkastani,
Härkä oli uu,
Kulin oli pöö,
Lammas oli mää.
Koira oli krikseli,
2.) Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni,
Sain minä lehmiin palkastani,
Lehmä oli muu.
Härkä oli uu.
30 Kuttu oli pöö,
Lammas oli mää.
Koira oli krikseli,
Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni,
35 Sain minä hevosen palkastani,
Hevonen oli hääsi
Lehmä oli muu.
Härkä oli uu.
Kuttu oli pöö,
40 Lammas oli mää.
Koira oli krikseli,
Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni,
Sain minä tyttären palkastani,
ts Tytär oli Marketta,
Hevonen oli hääst,
Lehmä oli muu,
Härkä oli uu.
Kuttu oli pöö,
50 Lammas oli mää,
Koira oli krikseli,
Kissa oli kirmau ohhohhoo.
Palvelin talossa vuoteni.
Sain minä talon palkastani,
55 Talo oli kartano,
Tytär oli Marketta,
Hevonen oli hääst,
Lehmä oli muu,
180
Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja.
Härkä "li uu,
eo Kuilu oli pöö,
Lammas oli mää,
K tira "li krikseli,
Kissa oli kirinau ohhohhoo.
1593. Tyrvää. Horilan.21.—wlt22.
Kukko oli kurnappi,
ja kana "li karnappi,
ja sr1 muna oli tiu vou vou.
(Sanotaan, että Lepistö, Mylly-
maassa asuva 6(1 — 70 v. ikäinen mies,
opetti tämän hullunkurisen viisun po- ,o k;im (||i kaakgmuppj
jälleen. Sitä on ruvennut muutkin
ihmiset sitten käyttämään
sain minä kukon palkisiani;
ja >'■ kukko "li kunakoppi,
kana "li kaakernuppi,
ja se muna "li liv von vou vou
vou,
ls ja se muna "li tiv VOU VOU vou
vou.
Palvelin talonpoikaa vuateni
täyteen,
sain minä kissan palkastani;
ja sr kissa "li kirnainau,
kukk" "li kunakoppi,
1594. Tyrvää. 1 'akuin V. I\ n. 80. \
Kalliala. Ville Lindfors, 65 v. Kuul-
lut äidiltään Kaisa Kellarilta.
Palvelin talonpoikaa vuateni1
täyteen,
sain minä munan palkastani;
ja2 se muna oli tiv von vou vou
vou,
ja se muna oli tiv vou vou vou
vou.
5 Palvelin talonpoikaa vuateni
täyteen,
sain minä kanan palkastani;
ja se kina "li kaakernuppi,
ja sr muna "li tiv vou vou vou
Voll.
ja se muna oli tiv von vou vou
VOU.
io Palvelin talonpoikaa vuatnii
täyteen,
ja se muna oli tiv vou von VOB
vou.
ja se muna oli tiv vou vou vou
Voll.
I'. il velin talonpoikaa vuateni
täyteen.
sain niinä koiran palkastani;
26 ja se koira "li hiuhan.
kissa oli kirnainau.
kukko oli kunakoppi,
kana oli kaakernuppi,
ja se muna oli tiv VÖH vou vou
VOU.
30 ja se muna oli tiv vou vou von
vou.
Palvelin talonpoikaa vuateni
täyteen,
sain minä pässin palkistani;
ja sr pässi "li päkäpä.i.
koira oli biuhau,
98 kissa oli kirnainau.
kukko oli kunakoppi,
kana oli kaakernuppi.
159H l seini : se.
i , i vu|o|teni : vuateni. ' Säkeissä 3— 4, 7— 8, 12, 14, 18, 21, 25, 29, 82,
:ix, ,2, '»s, 52, v on iso alkukirjain.
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteni. I.Vi', I.ViH.
481
ja se muna oli tn vou vmi von 1596. Tyrvää. Kullaa n. 225 a.
vu ii. -8/i04.
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
Kulliini äidiltään, kotoisin Tyrvään
k\ tästä.
ja se muna « > 1 i tiv vou vou von
von.
40 Palvelin talonpoikaa vuateni
täyteen,
sain minä Lehmän palkastani;
ja sr lehmä oli ammunmöö,
pässi oli päkäpää,
koira oli liinhaii,
45 kissa oli kiroaman,
kukko oli kiina koppi,
kana oli kaakernuppi,
ja se muna oli tiv vou vou von
VOU,
ja sr muna oli tiv vou vou vou
vou.
50 Palvelin talonpoikaa vuateni io Kana oli prätsperi
täyteen, | Koira oli prikseli,
sain niinä hevosen palkastani;
ja se hevonen hirnahii.
lehmä oli ammunmöö,
pässi oli päkäpää,
55 koira oli hiuhau,
kissa oli ktroamau,
kukko oli kunakoppi,
kana oli kaakernuppi,
ja se muna oli tiv vou vou vou
von.
60 ja se muna oli tiv vou vou vou
vou.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
ja sain minä kissan palkastani.
Kissa oli kirnou höh hoh hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
5 ja sain minä koitan palkastani.
Koira oli prikseli.
Kissa oli kirnau hoh huh hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
ja sain minä kanan palkastani.
Kissa oli kirnau hoh hoh hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
ja sain minä kukkon palkastani.
15 Kukko oli konnermooki,
Kana oli prätsperi.
Koira oli prikseli,
Kissa oli kirnau hoh hoh hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
20 ja sain minä lampaan palkakseni.
Lammas oli mää
Kukko oli konnermooki,
Kina oli prätsperi,
1595. Tyrvää. Kullaa n. 56. — 13/i03 Koira oli prikseli,
Tapiola.
Talon pojan palveliani,
Sain minä kukkuu polkastani.
25 Kissa oli kirnau hoh hoh hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
ja soin minä kutun palkakseni.
Kukkon nimi oli väy väy väy. Kuttu oli pöö,
31
482
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
l.niiin.is oli mää,
30 Kukko oli konncrmooki.
Kana oli prätsperi,
Koira oli prikseli,
Kissa oli kirnau hoh hoh hoo.
I '.il velin minä talonpoikaa vuo-
teni
Bsja sain minä Lehmän palkastani,
Lehmä oli liuu,
Kuttu oli pöö,
Lammas oli mää,
Kukko oli konnermooki,
m Kana nli prätsperi,
Koira oli prikseli,
Kissa oli kirnau hoh hoh hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
ja sain minä härrään palkastani,
45 Härrään nimi oli hukseli,
Lehmä oli huu,
Kuttu oli pöö,
Lammas oli mää.
Kukko oli konnesmooki,
50 Kana oli prätsperi,
Koira oli prikseli,
Kissa oli kirnau hoh, hoh. hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
toni
ja sain minä hevosen palkastani
55 Hevonen oli hesteli,
Märkä oli hukseli,
Lehmä oli huu,
Kuttu oli pöö,
Lammas oli mää,
6o Kukko oli konnermooki.
Kana oli prätsperi,
Koira oh prikseli.
Kiv>;i oli kirnau Imli hoh hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
es ja sain minä talon palkastani.
Talo oh kartano,
Hevonen oh hesteli,
Härkä oh hukseli.
Lehmä oli huu,
?o Kuttu oli pöö,
Lammas oli mää.
Kukko oli konnermooki,
Kana oli prätsperi,
Koira oli prikseli,
76 Kissa oli kirnau hoh li"h hoo.
Palvelin minä talonpoikaa vuo-
teni
ja sain piika n palkastani
Piika oli Markreetta,
Talo oli kartano,
so Hevonen oli hesteli,
Härkä oli hukseli,
Lehmä oli huu.
Kuttu oli pöö,
Lammas oli mää,
86 Kukko oli konnermooki.
Kana oli prätsperi,
Kissa oli kirnau hoh hoh hoo.
1597. Mouhijärvi. Laine T, n. 159.
—93.
Palvelin minä talonpojan
vuoteni täyteen,
sain minä munankin palkastau'.
.Muna1 oli t iu-vau-vaii-vau-vaa.
s Palvelin minä talonpojan
vuoteni ta\ tei n.
Baifl minä kanankin palkastan'.
Kana oli kaker nappi,
muna oli tiu-vau-vau-vau-vaa.
1597. " Säkeissä 4, 8, 13, 18, 23, 33, 37, 42, i7 jm 52 on pieni alkukirjain.
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 159" — 1598.
483
10 Palvelin minä2 [talonpojan
vuoteni täyteen]
hain minä] kukonkin palkastan'.
Kukko oli knkernuppi3.
kana kakernappi j.n.e.
15 Palvelin2 [ininä talonpojan
vuoteni täyteen]
[sain minä] kissankin palkastan'.
Kissa oli kirnamau,
kukko knkernuppi j.n.e.
20 Palvelin8 [minä talonpojan
vuoteni täyteeni
[sain minä] koirankin palkastan'.
Koiira oli hau hau,
kissa kirnamau j.n.e.
25 Palvelin2 [minä talonpojan
vuoteni täyteen],
[sain minä] pässinkin palkastan'.
Pässi oli pää pää, *
koirra hau hau j.n.e.
30 Palvelin2 [minä talonpojan
vuoteni täyteen],
[sain minä] siankin palkastan'.
Sika oli röhröh j.n.e.
Palvelin2 [minä talonpojan
35 vuoteni täyteen],
[sain minä] lehmänkin palkastan'.
Lehmä oli myy myy,
sika röhröh j.n.e.
Palvelin2 [minä talonpojan
vuoteni täyteen],
[sain minä] hevosenkin palkas-
tan'.
Hevonen oli iha haa,
lehmä myy myy j.n.e.
Palvelin2 [minä talonpojan
45 vuoteni täyteen].
[sain minä] talonkin palkastan'.
Talo oli taataa,
hevonen iha haa, j.n.e.
Palvelin minä talonpojan
50 vuoteni täyt ien,
sain minä tytönkin palkastan.
Tyttö oli tyytyy,
talo taataa,
hevonen iha haa.
55 lehmä myy myy,
sika röhröh,
pässi pääpää,
koirra hauhau,
kissa kirnamau.
60 kukko knkernuppi,
kana kakernappi,
mutta muna oli tiu-vau-vau-vau-
vaa.
1598. Mouhijärvi. Järvinen n. 28.
—53.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen,
Sain sian palkastani,
Sian nimi hinkkisvinkkis, hynty-
kynty1.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen,
5 Sain minä kanan palkastani,
Kanan nimi prätspeli,
Sian nimi hinkkisvinkkis, hynty-
kynty.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen,
Sain minä kukon palkastani,
io Kukon nimi oli konnaknuti,
Kanan nimi prätspeli j.n.e.
2 2 kk:ssa seuraa : j. n. e. — 3 kukern|a|ppi : kukern«ppi.
1598. ' Seur. säe : Hynty kynty , ylipyyhitty.
'.■>.
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteni,
i minä katin palkastani,
Katin nimi karnamau,
15 Kukon nimi j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä lehmän palkastani,
Lehmän nimi juomakroma,
Katin nimi j.n.e.
20 Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen.
Sain ininä härjän palkastani,
Ilärjän nimi huskispuskis,
Lehmän nimi j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen.
25 Sain minä pukin palkastani,
Pukin nimi pökökökö,
Härjän nimi j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen.
Sain minä neitsyen- palkastani,
30 Neitsyn nimi junfru,
Pukin nimi j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
1a\ te,.]!.
Sam minä hevosen palkastani,
Hevosen nimi häst.
:... Neitsyn nimi j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen.
Sam minä papin p iikastani,
Papin nimi präst,
Hevosen nimi häst,
io Neitsyn8 nimi junfru,
Pukin nimi pökökökö,
Harjan nimi huskispuskis.
Lehmän nimi juomakroma.
Kilin nimi karnamau.
is Kukon nimi konnaknuti.
Kanan nimi prätspeli,
Sian nimi hinkkisvinkkis. liynty-
kynty.
— Suola on sait.
mallas on tnalt.
50 Kylmä o a kalit.
.Ia kaikki on alit.
1599. Tottijärvi. Lindroos n. 28*.
—88.
Huhtaa. Antti Yli-Kunkka, 18 v.
kuullut äidiltänsä Miina Hunkalta.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain sian palkastani.
Sian nimi sinkivinki syntykynty.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
i Sain pukin palkastani.
Pukin nimi mökökökö,
Sian nimi sinkivinki syntykynty.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain kanan palkastani.
lo Kanan nimi prätspeli,
Pukin nimi mökökökö,
Sian nimi sinkivinki syntykynty1.
1 neitsj m : neitsyen. — 3 Ne|e|tsyn : Neitsyn; t:n alap. kirj. a.
1599. ' Ukup. kasikirj otuksessa runo ei päät] tähän, vaan jatkuu uudelta
sivulta seuraavalla molla (Lindroos 29). Kokoelmaa numeroitaessa su. un. Kirj. Seuran
arkistossa on runo epähuomiossa jaettu kahdeksi en n. uksi.
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen 1600 1602.
485
1600. Tottijärvi. Lindroos n. '.'O*}]
—88.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä kukun palkastani.
Kukon niini konnaksnuuke,
Kanan nimi prätspeli, j.n.e.
5 Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä katin palkastani.
Katin nimi karnamaukus,
Kukon nimi konnaksnuuke, j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
io Sain minä lehmän palkastani.
Lehmän nimi jamakrama,
Katin nimi karnamaukus. j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä härään palkastani.
15 Härään nimi busMpuski,
Lehmän nimi jamakrama. j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen.
Sain minä hevosen palkastani
Hevosen nimi häst,
2o Härään nimi huskipuski.
Lehmän nimi jamakrama,
Katin nimi karnamaukus,
Kukun nimi konnaksnuuke.
Kanan nimi prätspeli,
25 Pukin nimi mökökökö,
Sian nimi sinkivinki syntykynty.
1601. Pirkkala. Virtanen n. 13*.— 05.
Nokia. Matilda Virtanen, 50 v.
Laulu.
Palvelin talonpoika vuoteni
täyteen
1 600. ' Ks. ed. n:on alahuom.
Sain minä munan palkastan.
Munan nimi Iin ja tiu von vou.
Palvelin talonpoika vuoteni täy-
teen
■ Sain minä sian palkastan.
Sian nimi hinkvits'.
Palvelin talonpoika vuoteni täy-
teen
Sain minä kanan palkastan.
Kanan nimi präsperi.
io Palvelin talonpoika vuoteni täy-
teen
Sain minä kukun palkastan
Kukun nimi konakuti.
palvelin talonpoika vuoteni täy-
teen
Sain minä pukin palkastan.
15 Pukin nimi pökökökö.
Palvelin talonpoika vuoteni täy-
teen.
Sain minä lehmän palkastan.
Lehmän nimi natinuti.
1602. Pirkkala. Starck n. 14*. —89.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen,
sain minä munan palkastan';
muna oli piti vou vou.
Palvelin etc.
5 - - kanan palkastan';
kana oli kaakernuppi,
muna oli piu vou vou.
Palvelin etc.
- kukun palkastan';
io kukko oli kuukernuppi,
kana oli etc.
Palvelin etc.
486
Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
kissan palkastani
kissa oli kirnamau,
15 kukko oli etc.
Palvelin etc.
— koiran palkastan';
koi oli hau hau hau,
kissa oli etc.
20 Palvelin etc.
lehmän palkastan';
lehmä ammou, mou,
koira oli etc.
Palvelin etc.
25 hevon palkastan';
hepo oli hirnamau,
lehmä oli ammou, mou,
koira oli hau hau hau,
kissa oli kirnamau.
30 kukko oli kuukernuppi,
kana oli kaakernuppi,
muna oli piu voit, vou.
1603. Tampere. Sir e"n T. n. 25*. —04.
Kehtolaulun katkelma.
Kukon nimi Kullekruuti,
Kanan nimi Kreisperi,
Munan nimi Tivo Tivo töy töy
töy.
1604. Sahal. Helin n. 10*. —03.
1'akkala. Matin Jahanna, 52 v.
Kuullut 4 v. vanhana Korpiniemon
kylässä 80-vuotiaalta Kontti Kertun
Tiinalta.
Talonpojan palkka.
Minä talonpoika vuateni täy-
teen palvelin
Sain minä munan palkastani.
Ja so luuna oli viii van
Ja se kissa oli kirman.
5 Minä talonpoika vuateni täyteen
palvelin
Sain minä kissan palkastani.
Ja se kissa oli kirmau
Ja se koira oli hiu hau.
Minä talonpoika vuateni täy-
teen palvelin
io Sain minä kukon palkastani.
Ja se kukko oli kukernuppi
Ja se kana oli kakemuppi
Ja se muna oli viu vau vauv
vauv van.
Minä talonpoika vuateni täy-
teen palvelin
15 Sain minä lehmän palkastani.
Ja se lehmä oli ammukka
Ja se hevonen oli iha haha ha.
ei miiista.
1605. Kuhmal. Lindroos n. 27*. — 88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen,
kuullut äidiltänsä. Ulrika Eskolalta.
Muistiinp. Tottijärvellä.
Palvelin talonpoikaa vuotoni
täyteen
Sain minä munan palkastani.
Ja se muna oli tiuvoUVOUVOU-
VOUVOUVOU.
[Ja se muna oli tiuvouvouvou-
VOUVollVoll.]
5 Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä kanan palkastani.
Kana oli kakernoppj
Ja se niiniä oli ÖUVOUVDUVOU-
vouvouvou,
Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1605 — 1606.
487
[Ja se uuma oli tiuvouvouvou-
VOUVOUVOU.J
io Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain niinä kukon pilkastani.
Kukko oli kuna kuppi1.
Kana oli kakernoppi, j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
15 Sain nunä kissan palkastani.
Kissa oli kirnau,
Kukko oli kunakoppi, j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä koiran palkastani.
20 Koira oli hiuhau,
Kissa oli kirnau, j.n.e.
Palvelin talonpoikaa Aiioteni
täyteen
Sain minä pässin palkastani.
Pässi oli päkäkää,
25 Koira oli hiuhau, j.n.e.
Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä lehmän palkastani.
Lehmä oli ammomoo,
Pässi oli päkäkää, j.n.e.
30 Palvelin talonpoikaa vuoteni
täyteen
Sain minä hevosen palkastani.
Hevonen oli ihahaa,
Lehmä oli ammomoo,
Pässi oli päkäkää,
35 Koira oli hiuhau.
Kissa oli kirnau,
Kukko oli kunakoppi,
Kana oli kakernoppi ja
Se muna oli tiuvouvouvouvou-
vouvou.
40 .ia sr muna oli tiuvouvouvouvou-
vouvou.
1606. Virrat. Sievänen n. 63*. — 15.
l.
PalSvlin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saimwminä kissan palkistani,
Kissa oli kirmaus
oh^hoh^hoh.
5 Palavelin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saimwminä koiran palikastani,
Koira oli rinkseli,
kissa oli kirmaus
oh hoh^hoh.
3.
io PaPvelin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saim^minä sian pahkastani,
Sika oli röhkoli,
Koira oli rinkseli,
Kissa oli kirmaus
15 oh^,hoh_hoh.
4.
Palavelin talonpoikaa vuoteni
päällä n
Saim^minä pukin pahkastani,
Pukki oli pökkeli,
Sika oli rökkeli,
20 koira oli rinkseli
Kissa oli kirmaus
oh hoh^hoh.
5.
Palavelin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saim^minä kuitun pahkastani,
25 Kuittu oli möö,
Pukki oli pökkeli,
1605. 1 |(kukernoppi)| kunakoppi : k.
',SS
Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.
Sika "li rökkeli,
Koira "li rinkseli,
Kissa oli kinuan-;
B« oh huh Jioh.
6.
PaPvelin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saimwminä pässin palakastani
Pässi "li pää,
Kuitta "li möö,
35 Pukki "li pökkeli,
Sika oli rökkeli j.n.e.
oh hoh^hoh.
Palavelin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saim^minä lampaan pahkastani,
40 Lammas "li mää.
Pässi "li pää,
Kuittti "li möö,
Pukki oli pökkeli j.n.e.
"li Ji"li Ji"h.
8.
45 PaPvelin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saimwminähärräänpal(a)kastani,
Härkä "li mOO,
lammas "li mää,
1'ä-sj oij pää j.n.e.
50 oh hoh^hoh.
9.
PaPvclin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saim^minä lehmän palakastani,
Lehemä "li muu,
Härkä "li moo,
I ammas "li mää,
• i "h pää j.n.e.
"h h"li Ji"h.
160fxf.
4 yi. [pässi]m.
yi. [kissa |m.
krikseli
LO.
Pal*velin talonpoikaa vuoteni
päähän
Saim^minS hevosen paPkastani,
Levonen "li hii.
Leluna "li muu ,
Härkä "li moo j.n.e.
oh^hoh^hoh.
ii.
PaPvclin talonpoikaa vuoteni
päähän
66 Saim^minä poijan pahkastani,
P"ika "li vii,
Hevonen "li hii.
Lehminä "li muu,
Härkä "li moo,
to Lammas "li mää,
Pässi "li pää,
Pukki "li pökkeli,
Sika "li rökkeli,
Koira "li rinkseli,
76 Kissa "li kirmaus,
Ohjiohjioh.
1606 r. Satak. Tuomi ». 130. —91.
i ii to Halkinainen, '•• • » \
Palvelin ininä.
Palvelin minä rikasta miästä,
Hikasta miästä ja viisasta:
s.iiin minä kissan1 palkistani.
Kis oh kirnau2. ohhohh
Palvelim minä rikasta miästä
Rikasta miästä ja \ iisasta:
Sami minä koiran) palkastani,
K"ir "li rikseli3,
Kis oli kirniau. ohhohhoo.
io Palvelim minä rikasta miästä,
Etikasta miästä ja viisasta:
- uni minä passin4 palkastani.
»kinuan*. — s |kirmau| : »rikseli*. —
Pukki kaalimaassa I6uf. a 160
489
Pässi tili poffeli,
Koir "li krikseli,
15 Kis oli kinuan, oh oho hoo.
Palvelim minä rikasta miastä,
Etikasta ja viisasta:
Saim ininä lehmän palkastani.
ao Lelun oli anmiiin.
passi oli pöffeli,
Koir oli krikseli,
Kis "li kinuan, oh QOh Q00.
Palvelim minä rikasta miastä,
Kikasta ja viisasta:
85 Saini ininä humman palkastani.
Humina <>li hirnuu,
Lehm oli ammuu.
Pässi "li pöffeli,
Koir oli krikseli,
to Kis oli kirmau.
Oh hoh li"".
1606/3. Satak. Krohn I, ja Nyberg M,
n. 264.—
Palvelin minä talonpoikaa
Vuoden ja päivän päälT;
Sain minä kanan palkastani.
Kanan palkastani.
5 Kanan1 nimi "li tirulirun liruliru
Kasimaija1 hymppympyn.
-kukon- —akan- — .
Pukki kaalimaassa.
1607. Luvia. Hollmen n. 2. — 93.
Pukk' ja vesi.
En minä menin minä mettä.
Pukki oli kaalimaass'.
En minä menin minä mettä,
Tuli uniin' vastaa' koira:
s »Hyvä koira, kaunis koira,
Pure tuota pukki!
Ei pukki mene pois kaalimaast'.»
Kn minä menin minä mettä,
'Puli niinif vastaa susi:
in »Hyvä susi, kaunis susi,
Sviis tim koira!
Ei koira pure pukki'.
Ei1 pukki mene pois kaalimaast.»
En minä menin minä mettä,
15 Tuli minu' vastaa mies:
»Hyvä mies, kaunis mies,
Ammu tim susi!
Ei susi syö koira',
Ei koira pure pukki',
20 Ei pukki mene pois kaalimaast'.»
En minä menin minä mettä.
Tuli minu vastaa honka2,:
»Hyvä honka2 kaunis honka2,
Kaada tuo mies!
25 Ei mies ammu sutta.
Ei susi syö koiraa,
Ei koira pure pukki',
Ei pukki mene puis kaalimaast'.»
En minä menin minä mettä,
30 Tuli minu' vastaa' valu:
»Hyvä valu, kaunis valu.
Polta tuo honka!
Ei honka kaada miestä.
Ei mies ammu sutta,
35 Ei susi syö koiraa,
Ei koira pure pukki',
Ei pukki mene pois kaalimaast.»
En minä menin minä meitä.
Tuli minu' vastaa' vesi,
40 »Hyvä vesi, kaunis vesi,
1606 /?. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1607. " kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 |mies| : honka.
190
Viihdytyslauluja ja muita lasien runoja.
Sammuta tuo valu!
Ei valu polta honkaa,
Ei honka kaada miestä,
Ei mies ammu sutta.
is Ei susi syö koiraa,
Ei koira pure pukki'.
Ei pukki mene pois kaalimaast.»
En minä menin minä mettä,
Tulis niiiuf vastaa härkä:
so »Hyvä härkä, kaunis härkä,
Ryyppä' tuo vesi!
Ei vesi sammut' valu'.
Ei valu polta honkaa,
Ei honka kaada miestä,
55 Ei mies ammu sutta,
Ei susi syö koira".
Ei koira pure pukkia,
Ei pukki mene pois kaalimaast'.»
En minä menin minä mettä,
eo Tuli minu' vastaa' karhu3:
»Hyvä karhu8, kaunis karhu8,
Syös tuo härkä!
Ei härkä ryyppää vettä,
Ei vesi sammuta valu',
65 Ei valu polta honkaa.
Ei honka kaada miestä,
Ei mies ammu sutta.
Ei susi syo4 koiraa,
Ei koira pure pukki',
70 Ei pukki mene pois kaalimaast'.»
Karhu söi härän.
Härkä ryyppäs verle',
Vesi sammuit' valun.
Valu poltt' houkan,
:.'. ifonk' kaas' miehen,
Mies ammui BUden,
Susi söi koeran,
3 |härkä| : »karhu*. — 4 |pure| : *syö*.
10(18. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Koer'5 puri pukki'.
Pukki men' poiss kaalimaast'.
1608. Kulina. Korpi n. 3. —90.
Palus. Josefiina Korvensivu, 40 v.
Akka ja hänen pukkinsa.
Oli kerran akka,
joka vei pukkinsa aamulla met-
sään
ja käski sen tulla illalla kotiin.
Ei pukki tullutkaan kotiin,
5 jonkatähden akka lähti sitä ha-
kemaan.
Häntä vastaan tukki, jolle hän
sanoi:
»Tukki1 lyö pukkia, ei pukki tule
kotiin».
Ei tukki lyönytkään pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
io Hän meni taas ehtoolla hakemaan
pukkia
ja tuli häntä tuli vastaan.
Hän sanoi tulelle:
»Tuli1, polta tukki,
ei tukki lyö pukkia,
15 eikä pukki tule kotiin.»
Ei tuli polttanutkaan tukkia,
eikä tukki lyönyt pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
Taas kolmantena ehtoona meni
akka hakemaan pukkia
20 ja tuli vesi vastaan.
Hän sanoi vedelle:
»Sammuta1 sinä 7681 tilli,
ei tuli polta tukkia,
eikä tukki lyö pukkia,
25 eikä pukki tule kotiin.»
Kolilr : Koer.
Pukki kaalimaassa. 1608.
191
Ei vesi sammuttanutkaan tulta,
eikä tuli polttanut tukkia,
iikä tukki lyönyl pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
30 Taas neljäntenä ehtoona meni
akka hakemaan pukkiansa
ja tuli härkä vastaan.
Hän sanoi haralle:
»Ryyppää1 sinä härkä vesi,
ei ve>i sammuta tulta,
35 eikä tuli polta tukkia.
eikä tukki lyö pukkia,
eikä pukki tule kotiin.»
Ei härkä ryypännytkään vettä,
eikä vesi sammuttanut tulta.
40 eikä tuli polttanut tukkia,
eikä tukki lyönyt pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
Taas viidentenä ehtoona meni hän
hakemaan pukkia
ja tuli nuora vastaan.
45 Hän sanoi nuoralle:
Lyö1 sinä nuora härkää,
ei härkä ryyppää vettä,
eikä vesi sammuta tulta,
eikä tuli polta tukkia,
äo [eikä tukki lyö pukkia,]
eikä pukki tule kotiin.»
Ei nuora lyönytkään härkää,
eikä härkä ryypännyt vettä,
eikä vesi sammuttanut tulta,
55 eikä tuli polttanut tukkia.
eikä tukki lyönyt pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
Hän meni taas kuudentena eh-
toona hekemaan pukkia
ja tuli hiiri vastaan.
bo lian sanoi hiirelle:
»Pure1 sinä hiiri nuoraa,
ei auora lyö härkää8,
eikä härkä juo vettä,
eikä vesi sammuta tulta.
65 eikä tuli polta i ukkia,
eikä tukki lyö pukkia,
eikä pukki tule kutiin.»
Ei hiiri purrutkaan nuoraa,
eikä nuora lyönyt härkää,
70 eikä härkä juonut vettä,
eikä vesi sammuttanut tulta,
eikä tuli polttanut lukkia,
eikä tukki lyönyt, pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
75 Hän meni taas seitsemäntenä3
ehtoona hakemaan
ja tuli kissa vastaan.
Hän sanoi kissalle:
»Syö sinä kissa hiiri,
ei hiiri pure nuor, m.
so eikä nuora lyö härkää,
eikä härkä juo vettä,
eikä vesi sammuta tulta,
eikä tuli polta tukkia,
eikä tukki lyö pukkia,
85 eikä pukkia tule kotiin.»
Ei kissa syönytkään hiirtä,
eikä hiiri purrut nuoraa.
eikä nuora lyönyt härkää,
eikä härkä juonut vettä,
90 eikä vesi sammuttanut tulta,
eikä tuli polttanut tukkia,
eikä tukki lyönyt pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
Akka meni taas kahdeksantena
95 ehtoona hakemaan pukkiaan
2 nuora jtule kotiini : n. *lyö härkää*. — 3 sit|t|emäntenä : seitsemäntenä.
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
ja tuli koira vastaan.
Hän satini koiralle:
»S\ ö sinä koira kissa.
ei kissa syii hiirtä,
100 eikä hiiri pure nuoraa,
eikä nuora lyö härkää,
eikä härkä juo vettä,
eikä vesi sallimilta tulta,
eikä tuli puita tukkia.
loa eikä tukki [yö pukkia.
eikä pukki tule kutiin.»
Ei koira syönytkään kissaa.
eikä kissa synnyt hiirtä,
eikä hiiri purrut nuoraa .
im eikä nuora lyönyt härkää,
eikä härkä juonut vettä.
eikä vesi sammuttanut tulta.
eikä tuli polttanut tukkia,
eikä tukki lyönyt pukkia,
i lg eikä pukki tullut kotiin.
Akka meni taas yhdeksäntenä eh-
toona hakoinaan pukkia
ja tuli susi vastaan.
Akka sanoi sudelle:
»Syö1 sinä susi koira.
120 ei koira syö kissaa.
eikä kissa syö hiirtä,
eikä hiiri pure nuoraa,
eikä nuora lyö härkää,
eikä härkä juo vettä,
185 eikä vesi sammuta tulta.
oikä tuli polta tukkia.
eikä tukki lyö pukkia.
eikä pukki tulo kotiin.»
•Ei susi syönytkään koiraa,
id 'ikä koira syönvt kissaa j.n.e.*
Hän moni taas kymmenentenä
ehtoona hakoinaan
ja tuli karhu vastaan.
Hän sanoi karhulle:
»Syö1 sinä. karhu, susi.
L8G oi susi syö koiraa.
iikä koira syö hiirtä.
eikä hiiri pure nuoraa,
oikä nuora [yö härkää,
oikä härkä juo vettä,
mo eikä vesi sammuta tulta
eikä tuli polta tukkia,
eikä tukki [yö tuikkia.
eikä pukki tule kotiin.»
Ei karhu syönytkään sutta.
us eikä susi s\ i*ii \ t koiraa.
eikä koira syönyt kissaa.
eikä kissa syönyt hiirtä,
eikä hiiri purrut nuoraa.
eikä nimra lyönyt härkää.
15" eikä härkä juonut vettä.
eikä vesi sammuttanut tulta.
eikä tuli polttanut tukkia,
eikä tukki lyönyt pukkia,
eikä pukki tullut kotiin.
155 Akka meni taas yhdentenätoista
ehtoona hakemaan pukkiaan
ja tuli pyssymies vastaan.
Hän sanoi pyssymiehelle:
»Ammu1 sinä. pyssymies, karhu.
n karhu syö. sutta,
iso eikä susi syö koiraa.
eikä koira syö kissaa,
eikä kissa syö hiirtä.
eikä hiiri pure nuoraa,
eikä nuora lyö härkää.
puitta a : polt Uimaan.
Pukki kaalimaassa. 1608 — 1609.
493
ikä härkä juo vettä,
eikä vesi sammuta tulta,
eikä tuli polta tukkia,
eikä tukki lyö pukkia,
eikä pukki tule kotiin.»
170 SUloin pyssymies alkoi ampua
karhua,
karhu alk<>i syödä sutta,
susi alkoi syödä koiraa
ja koira alkoi syödä kissaa,
kissa alkoi syödä hiirtä,
175 hiiri alkoi purra nuoraa,
nuora alkoi lyödä härkää,
ja härkä alkoi juoda vettä,
vesi alkoi sammuttaa tulta
ja tuli alkoi polttamaan4 tukkia
iso ja tukki alkoi lyödä pukkia
ja pukki tuli kotiin.
Siinä se
1609. Noormarkku. Koskilahti n. 25.
-Vi 04.
Saini meni mettään.
Saini meni mettään,
Kili1 kippas perässä
Kili istui kiven päällä,
Saini söi marjoja.
b Tuli koira vastaan.
»Hyvä koira, kaunis koira,
Hauku tuta kiliä!»
Ei koira kiliä haukkunu,
Eikä kili kottii tullu
io Ilman Sainin kantamatta.
Saini meni mettään,
Kili kippas perässä.
Kili istui kiven päällä,
Saini söi marjoja.
ie Tuli susi vastaan.
»Hyvä susi, kaunis susi,
Syä lua koira!»
Ei susi koiraa syönyt .
Eikä koira kiliä haukkunu.
ao Eikä kili kottii tullu
Ilman Sainin kantamatta.
Saini mnii mettään,
Kili kippas perässä.
Kili istui kiven päällä,
Saini söi marjoja.
Tuli tanko vastaan.
»Hyvä tanko, kaunis tanko,
Lyä tota sutta!»
Ei tanko sutta lyäny,
30 Eikä susi koiraa syäny,
Eikä koira kilii haukkunu,
Eikä kili kottii tullu
Ilman Sainin kantamatta.
Saini meni mettään,
35 Kili kippas perässä.
Kili istui kiven päällä,
Saini söi marjoja.
Tuli valkee vastaan.
»Hyvä valkee, kaunis valkee,
40 Polta tua ta n!
Ei valkee tankoo polttanu,
Eikä tanko sutta lyäny,
Eikä susi koiraa syäny,
Eikä koira kilii haukkunu.
45 Eikä kili kottii tullu
Ilman Sainin kantamatta.
Saini meni mettään.
Kili kippas perässä,
Kili istui kiven päällä,
bo Saini soi marjoja.
Tuli vesi vastaan.
1609. ' Säkeissä 2, 7, 10, 12, 17, 21, 23, 28, 33, 35, 40, 46, 48, 53, 60, 62, 67, 75,
82, 91, 93, 98, 108, 110, 1 15 ja 126 on pieni alkukin. iin
494
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
-Hyvä vesi, kaunis vesi,
Sammuta tu;i valki
Ei vesi valkeet' sammuttanu,
55 Eikä valkee tankoa1 polttanu,
Kikä tanko sutta lyäny,
Eikä susi koiraa syäny,
Eikä koira kilii baukkunu,
Eikä kili kottii tulin
BO Ilman Sainin kantamatta.
Saini meni mettään,
Kili kippaa perässä.
Kili istui kiven päällä,
Saini söi marjoja,
65 Tuli härkä vastaan.
»Hyvä härkä, kaunis härkä.
Jua tua vesi!»
Ei härkä vettä juanu.
Eikä vesi valkeet' sammuttanu,
7" Kikä valkee tanko'!»1 polttanu,
Eikä tanko sutta lyäny.
Eikä susi k"iraa syäuy.
Eikä koira kilii haukkuun.
Eikä kili kottii tulin
75 Ilman Sainin kantamatta.
Saini meni mettään,
Kili kippas peräs-ä.
Kili istui kiven jäällä.
Saini söi marjoja.
Bo Tuli miäs vastaan.
»Hyvä miäs. kaunis miäs,
Tapa tua härkä!»
Ei miäs härkää tappanu,
Eikä härkä vettä juanu,
85 Eikä vesi valkeet' Bammuttanu,
Eikä valkee tankoo polttanu,
Eikä tanko sutta lyäny.
Eikä susi koiraa syäny,
Kikä koira kilii haukkuun,
90 Eikä kili kot ui tulin
Ilman Sainin kantamatta.
Saini meni mettää,
Kili kippas perässä.
Kili istui kiven päällä,
Saini söi marjoja,
Tuli köysi vastaan.
»Hyvä köysi, kaunis köysi,
Hirtä taa miäs!»
Ei köysi miästä1 hirttäny,
ioo Eikä mies härkää tappanu.
Eikä härkä vettä juanu,
Kikä vesi valkeet' sammuttanu.
Kikä valkee tanko'01 polttanu.
Eikä tanko sutta lyäny.
105 Kikä susi koiraa syäny.
Kikä koira kilii haukkunut.
Eikä kili kottii tullu
Ilman Sainin kantamatta.
Saini meni mettään.
no Kili kippas perässä.
Kili istui kiven päällä.
Saini söi marjoja.
Tuli hiiri vastaan.
»Hyvä hiiri, kaunis hiiri.
us Pure tota köyttä!»
Hiiri köyttä puremaan.
Köysi miästä hirttämään,
Miäs härkää tappamaan.
Härkä vettä juninaan.
iso Vesi valkeet1 sammuttamaan,
Valkee tankoio1 polttamaan,
Tanko sutta hämään.
Susi koiraa syämaan.
Koira kilii haukkumaan,
125 Kili kottii kerran meni
Ilman Sainin kantamatta.
Tämä liikkuu \ teisesti kansan suussa
2 mi;e]sta : miästä.
Tukki kaalimaassa. 1610 — 1611.
495
Äidit varsinkin laulavat tätä lapsil-
leen.
1610. Alustani. Vihervaara n. 2492.
—11.
Ylliainen. Miina Paukkio, 55 v.
Meni akka mettään,
Tuli pukki1 vastaan.
»Mene mene pukki kottiin!»
Eipä pukki mennykkä.
5 Meni akka mettään.
Tuli tukki vastaan.
»Lyä tukki pukkia.
Pukki ei mene kottiin!»
Eipä tukki lyänykkä.
io Meni akka mettään,
Tuli tuli vastaan.
»Puita tuli tukkia,
Tukki ei lyä pukkia,
Pukki ei mene kottiin!»
15 Eipä tuli polttannkka.
Meni akka mettään,
Tuli vesi vastaan.
»Sammuta vesi tuli,
Tuli ei polta tukkia,
20 Tukki ei lyä pukkia,
Pukki ei mene kottiin!»
Eipä vesi sammutta nukka.
Meni akka mettään.
Tuli härkä vastaan.
25 »Jua härkä vesi,
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkia,
Tukki ei lyä pukkia,
Rikki ei mene kottiin!»
30 Eipä härkä juanukka.
Meni akka mettään,
Tuli nuara vastaan.
»Hirtä nuara härkä,
Härkä ei jua vettä,
bs Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkia.
Tukki ei lyä pukkia,
Pukki ei mene kottiin!»
Eipä nuara liirttanykkä.
40 Meni akka mettään,
Tuli hiiri vastaan.
»Pure hiiri nuara,
Nuara ei hirtä härkää.
Härkä ei jua vettä,
45 Vesi ei sammuta tulta.
Tuli ei polta tukkia.
Tukki ei lyä pukkia.
Pukki ei meni- kottiin!»
Hiiri puremaan nuaraa,
50 Nuara hirttämään härkää,
Härkä juamaan vettä,
Vesi sammuttamaan tulta,
Tuli polttamaan tukkia,
Tukki lyämään pukkia.
65 Pukki juaksemaan kottiin.
1611. Alastaro. Vihervaara n. 2452.
—11.
Sikilä. Vilho Vieno, 45 v. Kuulkrt
isoisältään.
Tiän minä sen pispan,
Kon teki sen papin,
Kun hautas sen sepän,
Kun tako sen pyssyn,
55 Kun anipus sen karhun,
Kun tappo sen härjän,
Kun ryyppäs sen veren1,
Kun sammutti sen valkeen,
Kun poltti sen tankon,
1610.
1611.
1 r. (akan pukki).
1 r. (= veden).
496
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja
10 Kun löi sitä sutta,
Kun Böi sen koiran,
Kun puri sitä miästä,
Kun plä.-kin kanto.
1612. Alttstiiru. Vihervaara n. 2436.
11.
Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.
Killi meni mettään
ja Suini1 meni kans.
Killi istu kiven pää!
Ja Soini söi marjoi.
5 Tuli koira vastaan.
»Hyvä koira, kaunis kura.
Puit tota Killiä!»
Ei koira Killiä pure,
Ei Killi kotia tule
io Ilman Soinin kantaniata.
Killi meni mettään
Ja Soini moni kans.
Killi istu kiven pääll
.Ia Soini söi marjoi.
15 Tilli 8USJ Vastaan.
»Hyvä susi. kaunis susi.
Syä loi koira!»
Ei susi koiraa syäny.
• Ei koira Killiä2 pure
20 Ei Killi kotia tule
Ilman Soinin kantaniata.
Killi meni mettään
.ia Soini meni kans,
Killi istu kiven pääll
25 Ja Soini söi marjoi.
Tuli tanko vastaan.
»Hyvä tanko, kaunis tanko.
|.\a tota SUtta!»
Ei lanko sutta lyä.
30 Ei susi koiraa s\ a.
Ei koira Killiä pure,
Ei Killi kotia tule
Ilman Somin kantaniata.
Killi meni mettään
85 Ja Soini meni kans.
Killi istu kiven pääll
.la Smiii söi marjoi.
Tuli valkia vastaan.
»Hyvä valkia, kaunis valkia
40 Poltas toi tanko!»
Ei valkia tankoo polta,
Ei tanko sutta lyä.
Ei susi koiraa syä.
Ei koira Killiä pure,
i .-. Ei Killi kotia tule
Ilman Soinin kantaniata.
Killi meni mettään
.la Soini meni kans.
Killi istu kiven pääll
50 Ja Soini söi marjoi.
Tuli vesi vastaan.
»Hyvä vesi. kaunis vesi,
Sammuta toi valkia!»
Vesi valkiaa sammut ta maa n.
se Valkia tankoo polttamaan,
Tanko sutta lyätnään,
Susi koiraa syämään,
Koira Killiä puremaan,
Killi kotia tulemaan
«o Ilman Soinin kantaniata.
1613. Huittinen. Saarimaa n. 399.
—0.9.
Soini meni mettään,
Kiliä meni kans.
Killi istu kivemwpääl.i.
Soini soi marjoi.
.-. Tuli koera vastaa:
1612. ' |s|oini : .Soini. — 2 Kil)i|i| : Killiä.
Pukki kaalimaassa. 1612 — 1613.
497
•Hyvä koera, kaunis koera,
puret^tota Killii!»
Ei koera Killiä parru,
'■ikä1 Killi kotiot^ tulin
io ilma Soinin^kantamata,
Soini meni mettään j.n.e.
Tuli susi vastaa.
»Hyvä susi, kaunis susi,
syätw toi koera!»
is Ei susi koeraa syäny,
eikä ko^ra Killiä purru j.n.e.
Soini meni mettään, j.n.e.
Tuli tanko vastaan.
»ll[yvä] tanko, kfaunis] tanko,
20 lyät^tota sutta!»
Ei tanko sutta lyäny,
eikä susi koeraa syäny. j.n.e.
Soini meni mettään, j.n.e.
Tuli valkee vastaan.
25 »H[yvä] valkee, k[aunis] v[alkee],
poltat^, toi tanko!»
Ei valkee tankoo polttanu, j.n.e.
Soini meni mettään, j.n.e.
Tuli karhu vastaan.
ao»H[yvä] karhu, k[aunis] k[arhu],
sammutatwtoi valkee!»
Karhu valkeeta sammuttamaa,
valkee tankoo polttamaan.
tanko sutta lyämää,
:i5 susi koeraa syämään,
koera Killiä puremaa2.
Killi kotiot^tulemaa
ilma Soinin^kantamata.
1614. Tyrvää. Pakula V. V, n. 63.
-»1*12-
KalJiala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul-
lut isävainaaltaan.
s- mi meni mettään,
Killi kippas peräsä,
Soini siii marjoja,
Killi istu kiven päällä.
5 Tuli koira vastaan:
»Hyvä koira, kaunis koira,
pure tuata Killiä!»
Ei koira Killiä purru.
eikä Killi kotio tullu1
io ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään
ja Killi kippas peräsä.
Soini söi marjoja,
Killi istu kiven päällä.
15 Tuli susi vastaan:
»Hyvä susi. kaunis susi,
syä toi koira!»
Ei susi koiraa syäny,
eikä koira Killiä purru,
20 eikä Killi kotio tullu
ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään
ja Killi kippas peräsä.
Soini söi marjoja
as ja Killi istu kiven päällä.
Tuli tanko vastaan:
»Hyvä tanko, kaunis tanko
lyä tota sutta!»
Ei tanko sutta lyäny,
30 eikä susi koiraa syäny2,
eikä koira Killiä purru,
eikä Killi kotio tullu
ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään
.).=> ja Killi kippas peräsä3,
Soini söi marjoja,
ja Killi istu kiven päällä.
1613.
1614.
1 ei: eiArd'. — 2 puremaa : puremaan.
1 tul le j : tul/u. — 2 |purru| : *syäny*. — 3 pe|s|äsä : peräsä.
32
498
Viihdy tyslauluja ja muita lasten runoja.
Tuli valkee vastaan:
»Hyvä valkee, kaunis valkee,
40 polta toi tanko!»
Ei valkee tankoo puita.
eikä tanko sutta lyä.
eikä susi koiraa4 syä,
eikä koira Kölliä pure,
45 eikä Killi kotio tule
ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään
ja Killi kippas peräsä,
Soini soi marjoja,
50 ja Killi istu kiven päällä.
Tuli vesi vastaan:
»Hyvä vesi, kaunis vesi,
sammuta toi valkee!»
Ei vesi valkeeta sammuta,
55 eikä valkee tankoo polta,
eikä tanko sutta lyä,
eikä susi koiraa syä,
eikä koira Killiä pure,
eikä Killi kotio tule
6o ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään
ja Killi kippas peräsä,
Soini söi marjoja.
ja Killi istu kiven päällä.
65 Tuli härkä vastaan:
»Hyvä härkä, kaunis härkä,
jua toi vesi!»
Ei liärkä vettä juanu.
eikä vesi valkeeta sammuta,
to eikä valkee tankoo polta,
eikä tanko sutta lyä,
eikä susi koiraa syä,
eikä koira Killiä5 purru,
eikä Killi kotio tulin
75 ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään
ja Killi kippas peräsä.
Soini söi marjoja,
ja Killi istu kiven päällä,
so Tuli pyssy vastaan:
»Hyvä pyssy, kaunis pys^y.
ammu toi liärkä!»
Ei pyssy6 härkää ammu,
eikä liärkä vettä jua,
85 eikä vesi valkeeta sammuta.
eikä valkee7 tankoo polta.
eikä tanko sutta lyä,
eikä susi koiraa lyä,
eikä koira Killiä pure,
90 eikä Killi kotio tule
ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään
ja Killi kippas peräsä,
Soini söi marjoja,
95 ja Killi istu kiven päällä.
Tuli seppä vastaan:
»Hyvä seppä, kaunis seppä,
tao toi pyssy8!»
Seppä pyssyä takomaan.
ioo ja pyssy härkää ampumaan.
ja liärkä vettä juomaan.
ja vesi valkeeta sammuttaan,
ja valkee tankoo polttaa n.
ja tanko sutta lyämään.
105 ja susi koiraa syämään.
ja koira Killiä puremaan,
ja Killi kotio tulemaa n,
ilman Soinin kantamata.
«koi|s|aa : koiraa. — '" |k|illia : Äifflä. — • pys|y|y : pywy.— Tva|r|kee : vaikea.
' pysy:: pyssy.
Pukki kaalimaassa. 1615.
499
1615. Ti/nää. Heikkilä n. 1. —XU04.
Tapiola.
Teini ja hiili.
Teini meni metsään
Killi kippas kans'1.
Tuli koira vastan:
»Hyvä koira, kaunis koira,
5 Pun tuota Killiä!»
Ei koira Killiä purrut,
Eikä Killi kotia tullut,
Ilman Teinin kantamatta.
Teini meni metsään.
io Killi kippas kaus.
Tuli susi vastaan:
»Hyvä susi. kaunis susi,
Syö tuo koira!»
Ei susi koiraa syönyt.
15 Eikä koira Killiä purrut,
Eikä Killi kotia tullut,
Ilman Teinin kantamatta.
Teini meni metsään,
Killi kippas kans.
20 Tuli tanko vastaan:
»Hyvä tanko, kaunis tanko,
Lyö tuota sutta!»
Ei tanko sutta lyönyt,
Eikä susi koiraa synnyt.
25 Eikä koira Killiä purrut,
Eikä Killi kotia tullut.
Ilman Teinin kanta ma ta2.
Teini meni metsään,
Killi kippas kans.
30 Tuli valkee vastaan:
»Hyvä valkee, kaunis valkee,
Polta tuo tanko!»
Ei valkee tankoo polttanut,
Eikä tanko sutta lyönyt,
... taka susi koiraa syönyt,
Eikä koira Killiä purrut.
Eikä Killi kotia tullut,
Ilman Toinin kantamaia.
Teini meni metsään,
40 Killi kippas kans.
Tuli vesi vastaan:
»Hyvä vesi, kaunis vesi,
Sammuta tuo valkee!»
Ei vesi valkeeta sammuttanut,
45 Eikä valkee tankoo polttanut,
Eikä tanko sutta lyönyt,
Eikä susi koiraa syönyt,
Eikä koira Killiä purrut,
Eikä Killi kotia tullut,
30 Hman Teinin kantamata.
Teini meni metsään,
Killi kippas kans.
Tuli härkä vastaan:
»Hyvä härkä, kaunis härkä,
55 Juo tuo vesi!»
Ei härkä vettä juonut.
Eikä vesi valkeeta sammuttanut,
Eikä valkee tankoo polttanut,
Eikä tanko sutta lyönyt.
eo Eikä susi koiraa syönyt,
Eikä koira Killiä purrut,
Eikä Killi kotia tullut,
Ilman Teinin kantamatta.
Teini meni metsään,
65 Killi kippas kans.
Tuli puukko vastaan:
»Hyvä puukko, kaunis puukko,
Tapa tuo härkä!»
Ei puukko härkää tappanut,
70 Eikä härkä vettä juonut.
Eikä vesi valkeeta sammuttanut,
1615. * kans|a| : k. ■ — 2 kantama|t|ta : k.
500
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Kika valkee tankoo puit tanut,
Eikä tauko sutta lyönyt,
Eikä susi koiraa syönyt,
76 Eikä koira Ballia purrut,
Eikä Kiiti kotia tullut,
Ilman Toinin kantamata.
Toini moni metsään.
Killi kippas kans.
80 Tuli seppä vastaan:
»Hyvä soppa, kaunis seppä.
Tao tuota puukkoo!»
Seppä takomaan ]>uukkoo,
Puukko tappamaan härkää,
85 Härkä juomaan vettä,
Vesi saiiunuttainaan valkeeta.
Valkee polttamaan tankoo,
Tanko lyömään sutta,
Susi syömään koiraa,
90 Koira puremaan Rilliä.
Silloin Killi tuli kotia,
Ilman Toinin kantamatta.
1616. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
186. —12.
Herttuala. Rustaava Pihlaja 76 v.
Sonni moni mettään,
Kiila meni kans.
Kiila istu kiven päällä.
sonni noukki marjoja.
5 Tuli koira vastaan:
Hyvä koira, kaunis koira,
hauku tätä kiilaa.
Ei koira Kiilaa hauku.
ei Kiila kotiin mene
io ilman sonnin kantamatta.
Tuli susi vastaa:
Hyvä susi. kaunis >usi.
syö tämä koira.
Ei susi koiraa syö.
15 Ei koira Kiilaa1 hauku,
ei Kiila kotiin mene
ilman sonnin kantamatta,
Tuli tanko vastaan:
Hyvä tanko, kaunis tanko.
20 lyö tätä sutta.
Ei tanko sutta lyö,
ei susi koiraa syö* j.n.e.
Tuli valkee vastaa:
Ilyva valkee, kaunis valkee,
25 polta tämä tanko.
Ei valkee tankoa polta,
ei tanko sutta lyö. j.n.e.
Tuli vesi vastaa:
Hyvä vesi. kaunis vesi,
■m sammuta tää valkee.
Ei vesi valkeeta sammuta,
ei valkee. j.n.e.
Tuli härkä vastaan:
Hyvä härkä, kaunis härkä,
ss ryyppää ta ma vesi.
Ei härkä vettä ryyppää,
ei vesi valkeeta sammuta, j.n.e.
Tuli puukko vastaa:
Hyvä puukko, kaunis puukko,
40 tapa tää härkä.
Ei puukko härkä tapa,
oi härkä vettä ryyppä. j.n.e.
Tuli seppä vastaa:
Hyvä seppä, kaunis seppä,
45 tao tämä puukko.
Seppä aitte puukon tako,
puukko sitte harjan tappo,
härkä sitte velen ryyppäs,
vesi sitte valkeen sammutti,
1616. • |k|illaa : Äillaa. — * |l|yö : syö.
Pukki kaalimaassa. 1616— 1617
501
50 valkee sitte 'ta'nkon poltti,
tanko sitte sulen löi
arasi sitte koiran söi,
koira sitte Kiilaa haukku.
Killan piti sitte kotia menemä
65 ilman SOimili kantamatta.
1617. Teisko. Aatola n. 1*. —11.
Amanda Koivunen. 62 V., synt.
Ruovedellä.
Pukki kaalimaassa.
Pukki meni kaalimaahan
eikä lähtenyt sieltä pois.
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten.
Tuli koira vastaan.
5 Minä sanoin koiralle:
aja toi pukki pois kaalimaasta!
En niinä, sanoi koira. —
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten.
Tuli susi vastaan.
io Minä sanein sudelle:
susi syö toi koira!
Kun ei se pure pukkia
eikä pukki lähde puis kaalimaasta.
En minä, sanoi susi. —
is Minä menin vähän matkaa tietä | so eikä pukki lähde kaalimaasta pois.
*En minä. sanoi lammikko*.
25 minä sanoin petäjälle:
kaadu fcon miehen päälle.
k i se ammu sutta.
eikä susi syö koiraa,
eikä koira pure pukkia;
30 petäjä sanoi2: En minä.
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten,
tuli valkee vastaan;
minä sanoin valkeelle:
polta toi petäjä,
35 kun ei se kaadu miehen päälle,
eikä mies ammu sutta,
eikä susi syö koiraa.
eikä koira pure pukkia.
eikä pukki lähde kaalimaasta pois.
40 En minä, sanoi valkea.
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten,
tuli lammikko vastaan.
Minä sanoin lammikolle:
sammuta toi valkee,
ta kun ei se polta petäjää,
eikä petäjä kaadu miehen päälle,
eikä mies ammu sutta,
eikä susi syö koiraa,
eikä koira pure pukkia.
myöten,
tuli mies vastaan.
Minä sanoin miehelle1:
ammu toi susi,
kun ei se syö koiraa.
20 eikä koira pure pukkia.
eikä pukki lähde kaalimaasta pois.
Mies sanoi: »en minä». -
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten,
tuli petäjä vastaan.
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten,
tuli härkä vastaan.
Minä sanoin haralle:
55 juo toi lammikko,
kun ei se sammuta tulta.
eikä tuli polta petäjää,
eikä petäjä kaadu miehen päälle,
eikä mies ammu sutta.
6o eikä susi syö koiraa.
1617. l Säe kk:ssa kahdesti, edellinen ylipyyhitty. — 2 |Mies sanoi| : »petäjä
sanoi*.
502
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
eikä koira pure pukkia,
eikä pukki lähde kaalimaasta
pois;
en minä, sanoi härkä3.
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten,
es tuli kytkyin vastaan,
minä sanoin kytkyelle:
kurista toi härkä,
kun ei se juo lammikkoa,
eikä lammikko sammuta tulta,
70 eikä tuli polta petäjää,
eikä petäjä kaadu miehen päälle.
eikä mies ammu sutta,
eikä susi syö koiraa.
eikä koira pure pukkia,
75 eikä pukki lähde kaalimaasta pois,
en minä, sanoi4 kytkyin.
Minä menin vähän matkaa tietä
myöten,
tuli hiiri vastaan.
minä sanoin hiirelle:
so kalva toi kytkyin poikki,
kun ei se kurista härkää,
eikä härkä juo lammikkoa.
eikä lammikko sammuta tulta.
eikä tuli polta petäjää,
86 eikä petäjä kaadu miehen päälle,
eikä mies ammu sutta,
eikä susi syö koiraa.
eikä koira pure pukkia.
eikä pukki lähde kaalimaasta pois.
90 En minä. sanoi hiiri.
Menin vähän matkaa tietä myö-
ten,
tuli kissa vastaan.
Minä sanoin kissalle:
syö toi hiiri.
95 kun ci se kalva kytkyintä,
eikä kytkyin kurista härkää.
eikä härkä juo lammikkoa.
eikä lammikko sammuta tulta.
eikä tuli polta petäjää,
ioo eikä petäjä kaadu miehen päälle,
eikä mies ammu sutta,
eikä susi syö koiraa.
eikä koira pure pukkia,
eikä pukki lähde kaalimaasta pois.
105 Ja heti kissa rupesi syömään
hiirtä,
hiiri kalvamaan kytkyintä,
ja kytkyin kuristamaan härkää,
ja härkä rupesi juomaan lammik-
koa.
Ja lammikko rupesi sammutta-
maan tulta,
uo ja tuli polttamaan petäjää,
ja petäjä kaatumaan miehen
päälle,
ja mies ampumaan sutta
ja susi syömään koiraa,
koira puremaan pukkia
ns ja pukki juoksi kaalimaasta pois.
(Loppu).
1618. Tottijärvi. Lindroos n. 26*.
—88.
Huhtaa. Alitti Rankka, 18 v., kuul-
lut sisareltansa Ainalta samassa kylässä.
Sonni meni marjaan,
Killi meni kans',
Killi istu kivenpäällä,
sonni noukki marjoja.
6 Tuli koira vastaan. —
Hyvä koira, kaunis koira,
hauku tota killia. —
Ei koira kiilaa hauku,
eikalll killi kotio me'
3 Säe on sivun alareun. kirj., mutta osoitettu tähän kuuluvaksi
kahdesti, edell. ylipyyhitty.
4 Sana kk:ssa
Pukki kaalimaassa. 1618—1619.
503
10 ilman soimin kantanutta.
Tuli susi vastaan. -
Hyvä susi, kaunis snsi
syö tää koira.
Ei susi koiraa syö.
15 eikä koira kiilaa hanku.
eikä killi kotio me',
ilman sunnin kantamata.
Tuli tanko vastaan.
Hyvä tanko, kaunis tanko.
«o lyö tätä sutta. —
• Ei tanko sutta lyö.
ei susi koiraa syö,
ei koira kiilaa hauku,
eikä killi kotio me',
25 ilman sonnin kantamata.
Tuli valkee vastaan.
Hyvä valkee, kaunis valkee,
polta tää tanko. —
Ei valkee tankoo polta,
30 ei tanko sutta lyö,
ei susi koiraa syö, j.n.e.
Tuli vesi vastaan. -
Hyvä vesi, kaunis A'esi
sammuta tää valkee. —
35 Ei vesi valkeeta sammuta.
ei valkee tankoo polta.
ei tanko sutta lyö, j.n.e.
Tuli härkä vastaan. -
Hyvä härkä, kaunis härkä
40 ryyppää tää vesi. —
Ei härkä vettä ryyppää,
ei vesi valkeeta sammuta.
ei valkee tankoo polta, j.n.e.
Tuli karhu vastaan.
45 Hyvä karhu, kaunis karhu
tapa tämä härkä.
Ei karhu härkää tapaa [!].
ei härkä vettä ryyppää,
ei vesi valkeeta sammuta, j.n.e.
50 Tuli keihäs vastaan. —
Hyvä keihäs, kaunis keihäs
pistä tämä karhu. -
Ei keihäs karhua pistä.
ei1 karhu härkää f!] tapa,
65 ei härkä vettä ryyppää.
ei vesi valkeeta sammuta,
ei valkee tankoo polta
ei tanko sutta lyö,
ei susi koiraa syö,
go ei koira kiilaa hauku.
eikä killi kotio me',
ilman sonnin kantamata.
Tuli seppä vastaan.
Hyvä seppä, kaunis seppä
65 terota tämä keihäs. —
Seppä terotti keihään,
Keihäs pisti karhua.
Karhu tappo närään,
Härkä ryyppäs veden,
to Vesi sammutti valkeen,
Valkee poltti tangon,
Tanko löi sutta.
Susi söi koiran,
Koira haukku kiilaa ja
75 Killi meni kotio kimpin kämpin.
1619. Virkkala. Starck n. 6*.
Soini meni mettään.
kili meni kanssa.
Kili istu kiven päällä,
Soini noukki marjoja.
5 Tuli koira vastaan.
Hyvä koira, kaunis koira,
hauku tota kiliä.
Ei koira kiliä hauku,
eikä kili kotio mene
io ilman Soinin kantamata.
sn.
1618. a ei|kä| : e.
504
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
Soini un ui mettään,
kili meni kanssa.
Kili istu kives päällä,
Soini noukki marjoja.
15 Tuli susi vastaan.
Hyvä susi. kaunis susi,
syö tOta koiraa.
Ei susi koiraa syö,
ei koira kiliä hauku,
20 eikä kili kotio mene
ilman Soinin kantamata.
Soini meni mettään j.n.e.
Tuli tanko vastaan.
Hyvä tanko, kaunis tanko.
25 lyö tota sutta.
Ei tanko sutta lyö,
ei susi koiraa syö,
ei koira j.n.e.
Soini meni mettään j.n.e.
30 Tuli valkee vastaan.
Hyvä valkee, kaunis valkee,
polta tota tankoo.
Ei valkee tankoo polta,
ei tanko sutta lyö j.n.e.
35 Soini meni mettään j.n.e.
Tuli vesi vastaan.
Hyvä vesi. kaunis vesi,
sammuta tota valkeeta.
Ei vesi valkeeta sammuta,
m ei valkee laukoo polta j.n.e.
Soini meni mettään j.n.e.
Tuli leuka vastaan.
1620. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
Hyvä härkä, kaunis härkä.
juo tota vettä.
45 Ei härkä vettä juo,
ei vesi valkeeta polta j.n.e.
Soini meni mettään j.n.e.
Tuli puukko vastaan:
Hyvä [puukko, kaunis puukko]
50 tapa tota härkää.
Ei puukko [härkää tapa]
Soini meni [mettään]
[Tuli] seppä vastaan.
ta'o tota puukkoo.
55 Seppä takoi puukkoo,
puukko tappoi härkää,
härkä joi vettä
vesi sammutti valkeeta,
valkee poltti tankoo.
60 tanko löi sutta.
susi söi koiraa
koira haukku kiliä
kili meni kotio
ja Soini moni kanssa.
1620. Ruovesi. Siren S, n. 172. —04.
Väärimaja. .Inssi Sukanen, 6 vuotta.
Kun emäntä käski tytön aja-
maan pukki kaalimaasta pois.
eikä1 pukki mennytkään.
Tyttö [ähti hakoinaan vitsaa luot-
sasi a.
ja sitte tuli koira vastaan
s ja tyttö sanoi: »Pure2 sinä pukkia,
kk:ss;i pieni alkukirjain
Pukki kaalimaassa 1620.
505
että pukki menee pois kaali-
maasta.»
Koira sanoi: »En2 minä», eikä
mennytkään.
Sitte tuli susi vastaan, ja tyttö
sanoi:
»Pure sinä koiraa, että koira pu-
ree pukkia.
10 että pukki mene'' pois kaalimaasta
pois».
Sitte tuli pyssymies vastaan.
tyttö salmi sille pyssymiehelle:
»Ammu1 sinä susi. että susi puree
koiraa.
että koira puree pukkia,
is että pukki menisi pois kaali-
maasta.
Pyssymies sanoi: »En2 minä.»
Sitte tuli honka vastaan,
ja tyttö sanoi: »Surmaa2 sinä tuo
mies,
että mies ampuu suden,
20 että susi purre koiraa .
että koira puree pukkia,
että pukki menee kaalimaasta
pois.»
Sitte tuli valkea vastaan,
tyttö sanoi: »Polta2sinä tuo honka,
ss että honka surmaa miehen,
että mies ampuu suden,
että susi puree koiraa,
että koira puree pukkia,
että pukki menee kaalimaasta
pois.»
so Valkea sanoi: »En2 minä.»
Sitte tuli vesi vastaan, ja tyttö
sanoi:
.Sammuta2 sinä valkea,
että valkea polttaa hongan,
että honka surmaa miehen,
36 että mies ampuu suden,
että susi puree koiraa,
että koira puree pukkia.
että pukki menee kaalimaasta
pois.»
Sitte tuli härkä vastaan, ja tyttö
-anoi:
40 »Juo2 sinä vesi, että vesi sammut-
taa tulen,
että tuli polttaa hongan,
että honka surinaa miehen,
että mies ampuu suden,
että susi puree koiraa.
tö että koira puree pukkia.
että pukki menee kaalimaasta
pois.»
Härkä sanoi: »En2 minä.»
Sitte tuli kytkyt.
Tyttö sanoi: »Kytke2 sinä tuo
härkä,
50 että härkä ryyppäisi3 veden,
että vesi sammuttaa valkean,
että valkea polttaa hongan,
että honka surmaa miehen,
että mies ampuu suden,
55 että susi puree koiraa.
että koira puree pukkia.
että pukki menee kaalimaasta
pois.»
Kytkyt sanoi: »En2 minä.»
Sitte tuli hiiri vastaan.
60 ja tyttö -anoi: »Kalva2 sinä tuo
kytkyt,
että kytkyt kytkisi härän.
että härkä ryyppäisi veden.
että vesi sammuttaa valkean,
|juo| ryyppäisi : r.
506
Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.
i ttä valkea polttaa hongan,
65 että honka surinaa miehen,
että mies ampuu suden,
että susi puree koiraa.
että koira puree pukkia.
että pukki menee kaalimaasta
pois.»
70 Sitte tuli kissa vastaan ja tyttö
sanoi:
»Syö2 sinä hiiren4.
että hiiri kalvaa
kytkymen,
että kytkyt kytkee härän,
75 että härkä ryyppää veden,
että vesi sammuttaa valkeen,
että valkea polttaa hongan,
että honka surmaa miehen,
että mies ampuu suden,
80 että susi puree koiraa.
että koira puree pukkia.
että pukki menee kaalimaasta
pois.»
Kissa sanoi: »Kyllä2 minä.»
Sitte kissa söi hiiren.
85 hiiri kalvoi kytkymen. kytkyt
kytki härän,
härkä joi \eden,
vesi sammutti valkean,
valkea poltti hongan.
honka surmasi mielien,
90 mies ampui suden.
susi puri koiraa.
koira puri pukkia,
ja pukki meni kaalimaasta pois.
1621. Ruovesi. PaMani n. 93*. —, 52.
Soini jn Killi.
v"ini meni mettään.
Killi meni kanssa.
Killi istu kiven päälle,
Tuli koira vastaan.
6 Hyvä koira, kaunis koira
Pure' tuota Killiä!
Ei koira killiä pure,
Eikä Killi kotio mene,
Ilman Soinin kantamata',
io Nuoren miehen nostamata'.
Soini meni mettään.
Killi meni kanssa.
Killi isin kiven päälle,
Tuli susi vastaan.
i5 »Hyvä susi. kaunis susi.
Syö* tuota koiraa!»
Ei susi koiraa Byö,
Eikä koira Killiä pure,
Eikä Killi kotio mene',
20 Ilman Soinin kantamata'
Nuoren miehen nostamata'.
Soini meni mettään.
Killi meni kanssa,
Killi istu kiven päälle,
25 Tuli tanko, vastaan.
»Hyvä tanko, kaunis tanko.
Lyö' tuota sutta!»
Ei tanko sutta lyö,
Eikä susi koiraa syö,
30 Eikä Killi kotio* mene
Ilman Soinin kantamata'
Nuoren miehen nostamata'.
Soini meni tm ttään,
Killi meni kanssa,
:i5 Killi istu kiven päälle,
Tuli valkia vastaan.
Hyvä valkia. kaunis valkia,
»Polta< tuo tanko»!
Ei valkia tankoo polta.
4 Hiiri ' : hiiren.
Pukki kaalimaassa. 1621 — 1621a.
507
*o Eikä tanko sutta lyö,
Eikä susi koira[a] syö,
Eikä koira Killiä pure,
Eikä Killi kotio mene,
Ilman Soinin kantamata*.
45 Nuoren miehen nostamata'.
Soini meni mettään.
Killi meni kanssa,
Killi istu kiven päälle,
Tuli vesi vastaan.
50 »Hyvä vesi, kaunis vesi,
Sammuta' tuo valkea!»
Ei vesi valkeeta sammuta,
Eikä valkia tankoa polta,
Eikä tanko sutta lyö,
55 Eikä susi koiraa syö,
Eikä koira Killiä pure,
Ilman Soinin kantamata',
Nuoren mielien nostamata'.
Soini meni mettään,
60 Killi meni kanssa,
Killi istu kiven päälle,
Tuli härkä vastaan,
»Hyvä härkä, kaunis härkä,
Juo' tuo vesi!»
65 Ei härkä vettä juo,
Eikä vesi valkeeta sammuta.
Eikä valkia tankoo polta,
Eikä tanko sutta lyö,
Eikä susi koiraa syö.
70 Eikä koira Killiä pure,
Eikä Killi kotio mene,
Ilman Soinin kantamata1.
Nuoren miehen nostamata'.
Soini meni mettään,
75 Killi meni kanssa,
Killi istu kiven päälle,
Tuli pyssy vastaan
1621 a. * emännlta : emännältä.
►Hyvä pyssy, kaunis pyssy,
Ammu' tuo härkä!»
80 Pyssy härkää ampumaan,
Härkä vettä juomaan.
Vesi valkeeta sammuttaan,
Valkee tankoo polt[t]amaan,
Tanko sutta lyömään,
85 Susi koira [a] syömään,
Koira Killiä pun maan,
Killi kotio menemään,
Ilman Soinin kantamata'
Nuoren miehen nostamata*.
1621 a. Satak.? Arho A. 0, n. 10.
—89.
P. Sarviluoma, 23 v.
Pukki kaalimaassa.
Eräs mies meni pyytämään ruo-
kaa
herrastalon emännältä1,
mutta emäntä pani ehdoksi
pukin ajamisen pois kaalimaasta.
5 Tämän ehdon ottikin mies teh-
däksensä.
Mutta hän ei saanut
pukkia pois.
Hän läksi edemmäksi,
mutta häntä vastaan
10 tuli susi.
Tätä pyysi hän
syömään pukin,
mutta susi ei tehnyt sitä.
Karhu tuli vastaan.
15 sitä pyysi hän sutta tappamaan,
mutta karhu ei tehnyt sitä.
Mies pyssy olalla tuli
häntä vastaan.
508
Leikkirunoja.
häntä hän pyysi ampumaan kar-
hua.
80 unitta mies ei tehnyt sitä.
Puu tuli häntä vastaan,
Bitä pyysi hän kaatumaan
miehen päälle,
mutta se ei tehnyt sitä.
25 Valkea tuli vastaan.
sitä pyysi hän polttamaan puun.
mutta valkoa ei sitä tehnyt.
Viimeisiksi tuli vesi häntä vas-
taan.
Sitä pyysi hän sammuttamaan
valkean.
30 Tämä sammutti valkean,
valkea poltti puun,
puu kaatui miehen päälle,
mies ampui karhua.
karhu hyökkäsi suden päälle,
35 susi pukin,
ja näin mies teki emännän ehdon.
Hän sai emännältä ruokaa
mielin määrin,
mitä tahtoi.
Tuleks sauna?
1921 /?. Rauma. Salminen E , Sauna-
rak. ja saunassakäynii Rauman
maalaiskunn. 1800-luvun lop.
1900-luvun alussa, ss. 46 — 47.
1931.
En tiedä, onko seuraava hokema
kirjaklisuudesta tai kansanomaista,
mutta kuulin sen lapsena usein ja on
se vieläkin muistissani, se kuuluu
näin:
Tuleks sauna, mini sauna?
Kiulu1 sauna.
Mikä kiulu? — Vesi kiulu.
Mikä vesi? — Merivesi.
o Mikä meri? — Pohja meri.
Mikä pohja? — Perä pohja.
Mikä perä? — Kellonperä.
Mikä keho? — Taskukello.
Mikä tasku? — Liivintasku.
io Mikä liivi? — Silkkiliivi.
Mikä silkki? — Perhosilkki.
Mikä perho? — Kaaliperho.
Mikä kaali? — Rtiakakaali.
Mikä ruaka? -Sikaruoaka.
is Mikä sika? — Metsäsika.
Mikä metsä? — Koivumetsä.
Mikä koivu? — Asekoivu.
Mikä ase? — Sota-ase.
Mikä sota? — Nuijasota.
20 Mikä nuija? - Perun nuija.
Mikä perun? — Maaperiin.
Mikä maa? — Isämaa.
Mikä isä? — Oma isä.
LKIKKIKUNOJA.
Ensimäinen enkeli.
1622. Luoto. Salo n. 310.
M p. Hattulassa.
-14.
Ensimäinen enkeli,
Teinen tonkeli,
Kolmas konkeli.
1621/?. ' kk:ssa pioni alkukirj. joka säkeen kysyin ja vastauksessa runon
loppuun saakka.
Ensimäinen enkeli. 1923^1927.
509
1623. Merikarvia. Roslin M, n. 24.
—88.
Kilvalla yli aidan mennessä, huutaa
jokainen numeronsa ja siilien kuulu-
van nimityksen, aidalta hypätessään
Ensimäinen enkeli,
Toinen torakka,
Kolmas konttipää,
Neljäs ueitsykäinen,
ö Viides villahäntä,
Kuudes kultaknuppi,
Srittcmas seiväspari.
(tahi) sepän vasara.
Kahdeksas kanki väärä,
io Yhdeksäs ylkämies,
Kymmenes Kyrön pappi.
1624. Alastaro. Vihervaara n. 2312.
—11.
Sikilä. Eräs 13-vuotias tyttö.
Ensimmäinen enkeli,
Toinen tonkeli,
Kolmas konttipuali,
Neljäs nrittykäinen,
5 Viires villahattu,
Kuures kultanuppu,
Seittemäs sepänemäntä,
Kahreksas kanan äiti,
Yhreksäs ylönantaja,
io Kymmenes kylänkantaja.
1625. Alastaro. Vihervaara n. 2300.
—11.
Ylhäinen. Yrjö Heikola, 13 v.
Ensimmäinen enkeli,
Toinen tonkeli,
Kolmas konttipuali,
Neljäs neittykäinen,
s Viires villahattu,
Kuures kultanuppu,
Seitsemäs sepänemäntä,
Kahreksas karvainkarttaaja1,
Yhreksäs jyrrääjä,
io Kymmenes kyntäjä,
Eakstoistas kullankantaja.
1626. Huittinen. Hirvikoski Anna
n. 11. — a/a >.\.
Ensimmäinen enkeli,
toinen tonkeli,
kolmas konttipuoli,
neljäs ueitsykäinen.
5 viides villahattu,
kuudes kultanuppi,
seitsemäs sepän emäntä,
kahdeksas Kalatin isäntä,
yhdeksäs ympäri mäkkee,
io kymmenes kyllä jo on.
1627. Kokemäki. Santavirta n. 72.
—03.
Säpillä. Kaarlo Sainio, 25 v.
Lastenleikissä, kun koetettiin juosta
kilpaa, usein aitainkin ylitse, laskettiin
ennätykset seuraavasti.
Ensimmäinen Esa taivaassa,
Toinen tollnkas marke,
Kolmas konttipuoli,
Neljäs neulansilmä,
5 Viides villahattu.
Kuudes kultanuppi.
Seitsemäs sepän emäntä,
Kahdeksas kananpaska,
Yhdeksäs ylkä,
io Kymmenes kyrpä.
1625. x Toisin: Kahreksas kylläänkarraaja.
510
Leikki runoja.
1628. Loimaa. Vihervaara n. 5300.
—13.
Pöytyä. Eräs 61 vuotias vaimo.
Ensimmäinen enkeli,
Toinen t< »nkcli.
Kolmas konttipuali,
Neljäs aeitsykäinen1,
a Viires villahattu,
Kuures kultannppi,
Seittemäs sepänemäntä,
Kahreksas karvalakki,
Yhreksäs ylönannettu.
io Kymmenes kylläänkannettu.
Edelläoleva sanottiin »yli airan
hypätesä». Myös sanottiin.
Ensimmäinen eskopaska .
Toinen kollokuano.
Loppu edellaolevaa.
1629. Tyrvää. K nilaan. 350. — u/i04.
Tapiola. Herman Kullaa, 64 v.
Ensimmäinen ehdontähti,
Toinen, toinen toikka jalka,
Kolmas, kolmas konttipuoli,
Neljäs, neljäs neittykäinen,
s Viides, viides villahattu.
Kuudes, kuudes kultanuppi,
Seitsemäs, seitsemäs sepänemäntä
Kahdeksas, kahdeksas kanttuurin
prouva,
Yhdeksäs, yhdeksäs ympyriäinen
läpi.
io Kymmenes, kymmenes kyhkysen
muna.
1629 a. Karlin. Luutunen Ahto n.
31. —17.
Mp. Ruovedellä.
Ensimmäinen enkeli.
Toinen tonkeli,
Kolmas konkeli,
Nelijäs iirit sykäinen,
6 Viides villahäntä.
Kuudes kupariseppä,
Seittemäs sepän emäntä.
Kaheksas Kalajoelta,
Yheksäs Ylöjärveltä,
io Kymmenes Kyrön pappilasta.
1630. Umiii, ,ilnm. Nyberg Vivi, n.
191. —12.
Heinijärvi. Eliina Rappi, 65 v.
Ensimmäinen enkeli
Kura1 Iinasta lenteli.
Toinen tohtori
Paranna1 mun loukkoni,
s Kolmas kloponokka.
Neljäs neitsy.
Viires villahäntä.
Kuures kupparin kulli,
Seitsemäs sepänemäntä,
io Kahleksas2 kalaveleltä,
Yhleksäsä8 Yliskylästä.
Kymmenes Kyrön pappilasta.
1631. Parkano. Tyyskä n. 3.
E n simainen esoen keli .
Ensimäinen esoenkeli,
Toinen tohtori,
Kolmas konkka,
Neljäs neitsy.
5 Viides villahattn,
Kuudes kultanuppi.
— 88.
1629. ' |net| : aeitsykäinen.
1630. » kk:ssa pieni alkukirjain. — l kah|r|eksas : kah/eksas. — ' Yhih|leksav V.
Hiiri meni ressutteli. I,s:si— I83'i /?.
511
Seitsemä sepän emäntä,
Kahdeksas yliskylästä
Kymmenes kyrön pappilasta.
1632. Tampere. Kallio V.J,n.839.
—10.
Lastenloru.
Ensimmäinen enkeli.
Toinen tonkeli.
Kolmas konkeli,
Neljäs neitsykäinen,
5 Viides villahattu,
Kuudes kultanuppu.
Seitsemäs selkähevonen,
Kahdeksas karvalammi,
Yhdeksäs ympärileikkaa
io Kymmenes
Kun mentiin esim. aidan yli, niin
kutsuttiin yliennättäneitä yllämaini-
tulla nimillä, riippuen siitä, missä jär-
jestyksessä kukin ehti yli.
Hiiri meni ressutteli.
1633. Noormarkku. Österlund n. 5.
—20.
Hiiri meni ressutteli
tämä tuva alla.
Mitä hän siellä teki?
Kairon lehmiä paimentaa,
ä Mitkä niiden nimet oli?
Timperi, Tamperi,
Pitkätukka, Tuohennokka,
Venun nokka, puh, pah pois.
1634. Kokemäki. Kallio K, n. 245.
-22/i256.
Hiiri meni retusteli,
Tuonne tuvan alle.
Mitä sinne tekemään?
Kurjia lehmiä paimentamaan.
s Mitkä niiden nimet ovat?
Pimpuli, pampuli, pitkätukka,
tuohinokka,
Pyh, pah, tästä joukosta puis1!
1634 a. Mäntiä. Mäntän kansakoulu,
Niemelä Hellä n. 18. — 31.
Hiiri mennä hissutteli
tämän tuvan alle.
Mitä sinne tekemään?
Kurron1 lehmiä paimentaan.
5 Mitkä niiden nimet oli?
Vimperi, Vamperi,
Tuohinokka, Venekokka
Mene tästä portista poi.
1634/9. Mänttä. Mäntän kansakoulu,
Siltanen Laila n. 44. — 31.
Hiiri mennä hissutteli
tämän tuvan alle.
Mitä sinne tekemään?
Kuron lehmiä paimentaan.
6 Mitkä niiden nimet ovat
Vimper vamperi
Tuohinokka venekokka
Mene tästä portista pois.
1634. ' Sana kk:ssa alleviivattu.
1634a. 1 Säkeissä 4 — 5 on pieni alkukiij.
1634/9. ' Säkeissä 3 — 5 ja 8 on pieni alkukirj.
512
Leikkirunoja.
1634 ; . Mänttä. Savosenmäen kansa-
koulu, Lahja Salo n. 59. — 31.
iinri mennä hissutteli
tämän tuvan alle.
Mitä1 sinne tekemään?
Kurran lehmiä paimentaa.
5 Mitkä niitten nimet oli?
Vimperi vamperi
Tu[o]hinokka venekokka
Mono iästä portista pois.
1634 i). Mänttä. Savosenmäen kansa-
koulu, Xiivinen Sirkka n. 82.
—31.
Hiiri mennä hissutteli
tämän tuvan alle?
Mitä1 siellä tekemässä?
Kurran lehmiä paimentaan.
5 Mitkä niitten niinet ovat?
Vimperi, vamperi,
Tuohinokka, venekokka
Mene tästä portista pois.
Himajapallo.
1635. Mcssuk. ja Kmii/nsala.
(SMMY: Iiri nh<,l m m kok. 35—
421*.) 105 a.
Hunaja pallosilla.
Istutaan niink H lirisillä. Pallo
polvein a[l]itse. Yhden, joka keskellä
oleskelee, on työ etsiä sitä »koperoita[»|
jokaisen tykönä, joka pallon (usei-
niasti kiven) »raksaa toisen kourasta».
Siina lauletaan:
Iiii. Iiii liimaja pallo,
Kulje pallo maita myöden,
Kerkiele ke tosille!
Kai sila leikkiä tehdään talvellakin
tuvassa, unitta enempi ulkona suvisia
aikaa, kun on paljo väkeä.
1636. Eräj. Järviin n N. {SMMY:
Iin nimim in kok. 35— 421*.)
105b.
H imajapalloo.
Istutaan ringissä kedolla, kivi lii -
majapallona. Yks juoksee ympäri
ringin liakein kenen huostassa pallo
on. .lonka alla lian sen löytää, se taas
vuoronsa hakemaan, toiset kuljetta-
vat pallon mies mieheltä ja laulavat:
Iiii. haa himajapallo,
Kulje pallo iiiaita myöden,
Kerkiä ketoja myöden.
Keväällä kettu kuoli,
5 Joulunpyhinä haudattiin.
Himolaan meno.
1637. Oripää. Vihervaara n. 3300.
11.
Oripään kylä. Eemeli Oksanen,
■JS v.
■'Uunillaan nirrin».
Kun arvotettiin arvotuksia ja jos
tuli kolme arvotusta, joista ei tietänyt,
niin joutui Himolaan menemään. Kun
se lähti (joka ei ollut arvannut) oli
silla hiiri hevosena, lusikka rekenä,
sammakko sai ulana, onkiniato piis-
kana ja kaarnie ohjaksina.
Yksi oli llimolan mammana. Il ui
sanoi:
1634 y. 1 Säkeissä 3—8 on pieni alkukirjain.
1634 5. ' Säkeissä on pieni alkukirjain.
1 Sivunumero puuttuu.
Himolaan meno. 1637—1638.
513
»Mens kattoon1, piikaseni,
kun koirat haukkuu
ja portit paukkuu,
kuka sialta tullee!»
ll.in sanoi sen kolme kertaa.
Piika sanoi, että sieltä tulee (esim.)
Oksasen Ilmari kolmen arvotuksen
tähren.
Himotan mamma kysy: >Mitä2 ne
arvotukset oval Se, joka moni kysy-
mään, sanoi ne. Himotan mamma se-
litti ne. Sen (joka Himolassa kiivi)
piti tehdä Himolan mammalle palve-
luksia selitysten edestä. Ile (Himo-
kin mamma ja selitysten hakija) käve-
livät vajan orsilla. (He tietysti eivät
missään vajan orsilla kävelleet, sanot-
tiin vaan. että he kävelivät.)
1638. Tyrvää. Kultaa n. 129. ,7 103.
Tapiola. Lempi Laurila, 19 v.
Himolaan vieminen.
Ensin kyselee se, joka on kunin-
gaaksi määrätty, arvotuksia, joita
kaikki toiset arvaavat. Sitten kuin
on jollekin saatu arvaamattomia ar-
voituksia, kolme tahi kuusi ennen so-
vitun määrän mukaan, viedään1 se,
joka ei ole kaikkia arvannut, Himo-
laan, joka tapahtuu seuraavasti:
Kuningas sanoo: 'Minä vien -itt,-
seuraa sen henkilön nimi, S.S. Himo-
laan.
Lusikka rekenä, sammakko1 äa-
tulana,
sisilisko1 piiskana, käänne ohjak-
sina.
Hän menee niin, että koirat hauk-
kuu
ja portil paukkuu.
Himolan ämmä sanoo vanhempaa
plikkaansa: Menes katsoon, kuka si
tulee,
kun kairat haukkuu
ja portil paukkuu.
Vanhempi likka sanoo: Ei2 sielä
ketään tule. Himolan ämmä sanoo
vanhemmalle plikalle:
Ei koira valetta hauku,
Musti turhia murise.
Amnia sanoi nuor. ■uimalle plikallensa:
Mene2 katsoon, kuka siellä tulee,
kun koirat haukkuu ja portil
pa ukkuu.
Nuorempi likka sanoo:
Siellä2 tulee se ja se kolmen arvo-
tuksen kanssa.
Ja saapuu vieras tupaan; emäntä ky-
syy kuulumista, jolloin vieras vastaa
tulleensa hakemaan seliitystä[!] arvo-
tuksille, joita ei itse tietänyt. Emäntä9
sanoo näiden selityksen. Si[t]ten
ämmä sano: Kai2 sinun jo nälkäkin
on, kun olet tullut niin pilkan matkan
Sitten laski hän toisen jalkansa ras-
taalle ja toisen jalkansa portin päälle
ja päästi vieraan käteen aika kura-
läjän. Siitä vieras rupesi poraamaan.
Uutta 'm aita sanoi: Mene pesemään,
kyllä se lähtee. Vieras meni ja ly[k]käs
kätensä terva tiinuun ja rupes valitta-
maan sanoen: »Tämä2 on tervaa
Ämmä sanoi: Mene9 kuivaan. Vieras
meni ja ly[k]käs päänsä höyhen pus-
siin. Sitten hänelle annettiin voinen
hattu, paperinen hame ja klasiset ken-
kat. Nain lahti vieras Himolasta.2 Mat-
kalla ollessaan tuli kova pouta ja suli
1637. x r. (= katsomaan). — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
1638. * kk:ssa iso alkukirjain. — "- kk:ssa pieni alkukirjain.
33
514
Leikkirunoja.
hänen voinen hattunsa. Tuli kova
sadi ■ i i inen paperinen hameensa
Tuli- kova ki\i kallio ja rikku hänen
klasiset kenkänsä.i Sitten ruvetaan
kyselemään siltä, joka on käynyt
Himolassa-, ja lian vastaa nähneensä
siellä pai; jon; semmoista, mistä ei
täällä tiedel itään. Sitten alkaa
leikki uudestaan.
1639. Ruovesi. Paldanin. 136*. 52.
Himolassa käynyt.
Kolmelta arvaamattomalta arvoi-
tukselta pannaan Himolaan ineneen.
Sieltä tullut loruttelee jotakin, niin
I mullosenkin:
Kun minä menin Himolaan,
niin oli molla nauriista hevonen,
sokerista hevosen kengät,
VOiSta satula ja paluusta suittet.
5 sitte tuli vesi sade,
suli sokeriset kengät,
tuli päivä paiste,
suli voinen satula,
tuli kriivari
io otti Buittel .
tuli sika
ja söi nauriisen hevosen.
Hippaa.
1640. Noormarkku.
-u/3'<--
l ,as
Lume n. 6.
Hippasen leikkiminen.
Hippasta leikitään suvella ja tal-
vella, laisin valitaan hippa. Hippa
valitaan luvuilla. Esim:
Kerin, kerin, kerttustani,
kahden, puolen karttustani,
ille sukkalankaa,
koiralle kankaan kuretta
Sitten lapset juoksivat j.i liippa pe-
rässä. Lapset ottaval johonkin rau-
taan kiinni ja hippa sanoo ■•
Pois paikastas, paikk is palaa.
.in- toinen lähtee siitä, ottaa hän taas
johonkin rautaan kiinni. Jos hm pää-
see siitä niin, ettei hippa saa häntä
kiinni, menee hippa jonku toisen luO
ja sanoo sain. illa lailla. Niin kanan
hippa koettaa, että hän yhden saa
Siila, jonka hippa saa kiinni, tulee
hippa.
1641. Toni j. Rekola n. M5" 04.
Sorva.
Lasten viihdylysloru.
»Korun, korun tammastani
surelle sukkavilloja,
karhuili' kankaankuteita
Huntti se viiluja.»
Selitys. Ensimäisen lauseen aikana
p\ öritetään kättä toisen inkassa. Toi-
sen lauseen aikana ikäänkuin viska-
taan »villoja».
Hirvisillä.
1642. Kangasala. SMMY: Reinhol-
iii m kok. 35 I '.' s. 181 a
[Sama merkitty Huittisista ja Mou-
hijarvella.]
Hirvisillä.
Tääll' on yksi kamala elävä
Meikin herran haassa.
Hamppuni haaskasi.
Kaurani katkasi,
e Toki niin paljo pahaa:
Tupakki juuret imekseli,
Kaalirontil pureskeli,
Teki uiin paljo italiaa.
Hirvisillä 1642 I
515
Onko hirvei salossa?
■ i in hyväkin liinaharja.
Mitä h[irvi] maksaa?
Viis Viipfurin] r[ahaa].
Kuus kulta penn[inkiä]
Sata Saks[an] fcaaleria.
is Ulos hirvi salosta!
1643. Kivikirkko1. SMMY: Reinhol-
iii in kok. 35 12 siv. i~4.
Kaikki seisova! rinkiä. Yks jää
Lämättä riimin -a-, iän hirveksi ja
loinen, kyttä on takanapäin piilossa.
ra[a]vata virttä laulaen mennään
ympäri. Siite kun hirvi menee ulos
ovat ja laulu la[k]kaa.
Meilän herran haassa "li
Yksi kamala elävä,
Joka on ollut tänä vuolen
Tehnyt paljon pahaa:
Baaskannut kylän kauramaat,
Repinyt kaalin rontit2
Minun pippuskryynit, pappas-
kryynit
Ja minun parraat yrtit.
Kyttä se oli piilossa ja kuulteli kyllä
tarkka in
Jos toi kyttä hirven saisi
io Tuomarin herrat sen nannaan
veisi.
Kyttä hyppää piilosta ja kysyy:
( inko hirveä salossa?
Vast. On hyvä liinaharja, lippa-
korva.
Kyttä: Mitä hirvi maksaa?
Vast. Tuhannen tuhatta tukaat-
tia.
. Viis Viipurin rahaa,
Kuus kulta penninkiä
Viis Viipurista hametta,
Turun tuomiokirkko päälle.
Ulos hin i salosi i sanotaan oitis
sitten.
1644. Kuru. SMMY: Reinholmin
kok. 35 i2 n. 27.
Hirvisillä.
Tääll' "n yks kainala eläin
Meijän herran haassa,
Tekee paljun pahaa,
Syö1 pippurit, tonkii tupakit,
Kaivelee kaniin taimet.
Koira viskaa hirveä pallolla,
pois hirvi salosta.
Kiertävät piiriä, hirvi saa kolmasti
juosta ringin läpi, koira ei.
1645. Ruovesi. SMMY: Reinholmin
kok. 35—42 n. 28.
Hirveä Peuraa.
Sisällä hirvi liina silmillä. Laule-
taan tavallisesti sanat. Ulkopuolella
kävelevä kysyy:
»< Inko peura
alossa, mitä se
maksaa?»
joku vastaa:
100 taaleria,
5 viipurin rahaa,
5, 6 pärekhnppua.
hirvi salosta irti!
Kaikki ympäri huonetta ja nakki on
kuin sokkosilla olo. Hirvi ajaa.
1643. • = Messukylä.
1644. ' Islyö : Syö.
n tatit rontit: r.
5 1 G
Leikkirunoja.
1646. Ruo ■• 8MMY: Reinholmin
koi:. 35—42. llokas n. 198 d.
mi 35—42 n. 488a.]
Hirvisillä taikka Peurasilla.
on usein talvihuvitus in\.^vi
Yksi • >i i liina silmillä piirin keskellä,
toinen avoimin silmin ulkopuolella.
Piirissä kierretään j mpäri ja lauletaan
huilu, jota emme ole käsittäneet. Sen
laulettua, kysyy ulkopuolella käve-
Ur\ ä:
Onko peura (hirvi) salossa,
mitä se maksaa?
Joku vasl
Sata taaleria,
Vii-; Viipurin rahaa,
Viis kuus päre' kimppuu
Hirvi salosta irti!
Ja sam tssa hajoo piiri, k.iikki juok
seval ympäri huonetta ja leikki käy
aivan niinkuin ollaan sokkosilla. Joka
ensin hirven (peuran) kasiin sattuu.
hänestä tulee hirvi peura) toiseksi
kerraksi.
1647. Virkkala. SMMY: Reinholmin
kok. 35 42 n. 550 b.
Karhusilla laikka Hirvisillä.
Pihalle piirustetaan kuus piiriä taik
ka taloja. Niitä kierilaan[!] huutaen:
Hm i hirvi iiiiss,is: olet!
1648. Satakunta. Paldam n 128
—52.
[Sama SMMY: Reinh. 35—42 n. 22
ja 35—42 s. i72.]
Leikkejä.
Hirvisillä.1
Tl hdään rinki ja hirvi un sisällä ja
tappaja on ulkopuolella rinkiä, tanssi-
taan \ mpäri ja lauletaan nain:
Tässä on yksi kamala eläin.
Meidän herran tarhas,
( Hlu t tässä tämän vuoden,
Tehnyt paljon pahaa,
s Syönyl kaikki piparuutit, papa-
ruutit,
Tupakin juuret, kaalin kontit,
K.iikki para.it kryylit.
Eaaskas hyvän hamppumaan,
Söi kauniin kauramaan.
sitte pisättyypi rinki, ja tappaja
kysyy:
( >nki hirvi salossa?
\ astataan:
( In hyväkin liinaharja2
eli
On hyväkin seppele kaula3.
Hirven tappaja kysyy taas Mitä
hirvi maksaa Rinki vastaa siihen:
Tuhat tukaatia,
Sala saksan taalteria,
Viis Viipurin4 rahaa.
Kuus kulta penninkiä,
o Turuun tuomio kirkon ja
Rauta lapion.
\ vt tappaja s u Minä ammun
hauen ilman puoleta ayrita. meidän
herra tahtOO hyvaa rekiviltli.
nakkaa hirveä siinä samassa millä ta-
hansa, muka sila animntaksensa. Siitä
lähtee hirvi ulos |>iiiista eli rinkistä ja
tappaja koittaa kiinni, mutta nukissa
ei saa kiinni tavottaa. Muttakun
hirvi kolme kertaa on rinkissä käynyt,
niin ei saa enää mennä sisään, eikä
päästetäkki in vaan nyi pitää ulko-
puolella tavotettaman. Sen kohdalla,
1648. ' \ alissa; I Katso runo Ktlttn r.
— * |v iipurin : V.
kirj. 15
• *r. (likasta] ■■' r. (poja
Karhusilla. ltT.s I
517
kun5 hirvi kiinni saadaan, se jaa hir-
veksi ja entinen hirvi [•annaan aja-
jak-i
Karhusilla.
1649. Yli-Satahunta. SMMY: Eein-
holmin koik. 35 12 n. 550 a.
Karhua. Karhusilla.
Maahan piirutetaan \ mpyriäinen
tila. Sen ulkopuolella on karhu »maal-
n ja höpisee tätä lorua
Maa-mylläriä,
Kivi-kellaria,
survi humalia,
Papu-petkeliä
5 lvi ns kukku ja leija
Kuks maahan!
Viimeisen sanottua juokseva) kaikki
lilasta ulkopuolelle karhun maalle
Kenen karini mailtaan saavuttaa,
tulee karhuksi.
[Sama leikki merkitty myöskin Ha-
meenkyröstä 35 — 4J n. 550 c. Leikin
lopussa huudetaan: »Pois karhu ma-
jalta!»]
Kauran leikkaaminen.
1650. Noormarkku. IAndgren n. '.'/'.
-6U92.
Kauran Uikku /rikkiä.
Siina asettui nuoriso rinkiin parit-
taisin, vaan yksi oli aina inaara olla
liikaa, ja so oli sattuma, kuka jäi hi-
kaksi eli parittomaksi. Kaikki aset-
tui rinkiin ja alettiin laulaa:
Leikatkaamme kauraa!
Kuka tämän sitoman sittoo,
Kuka tämän lyhteen loikkaa0
Kukas muu kuin oma kulia'
s Ehtoo tähti, kirkas tähti,
Anna länsin kiertää,
Kukin omas saa,
yksi ilman jää.
\ n isen sanan peräsi i karkasi1
kukin kiini keneen saa ja yksi jäi
ilman. Tanssi alkoi taas samalla ohjel-
malla kasi kädessä suuressa ympyriäi-
sessä iini
1651. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
219. 12
Heinjärvi. Maria Hillu, G5 v.
Leikataan nyt kauraa,
Otetaan nvl ohraa,
Joka tästä sitomen sitoo,
Se mun oman olkoon,
5 Huamenakin tulkoo!
Ostin yhlen laarin.
Leivon yhlen leivän.
Kasvatin paljo neitsykäisiä,
Kaikki oval valkoisia.
10 Uulen muorin muotoisin.
Yksi, joka linkin keskellä seisoo,
Katse yhtä, katso toista.
Katso kaikkein kauneinta.
1652. Kankaanpää. Salokangas n. 32
—10.
Leikkilaulu.
Leikakkaamme kauraa!
Kukas1 kauran sitoo?
Kukas muu kun uoma kulta.
Mistäs mää soi löydän':'
5 Viimeksi näin hänet tillalla
Kirkkaan lampuv2 valolla.
5 jkun kun : k.
1650. 1 karka|a| : karkasi.
1652. ' Sakeissa I : ja 5 -8 pieni
il kukirjain. — 2 lampu|n| : lampuc.
518
Leikki runoja.
Tuos son minun, tuos son sinun,
Joku Baa jäädä yksin.
1652..'. Kangasala. SMMY: Rein-
hoi»",, L„l,. 35- 42 n. 241.
Kännin leikkaamista
Leikatasme kauraa,
Kuk.i sitomen sitoo?
Se joka armon rtekemän1] (pitää).
( istui yhlen laarin,
5 Leivon yhlen leivän,
Kasvatin paljo neittj viä
Kaikki oli valkosia
( Mun n muorin muotosia.
Nuori mies seisoo ringin keskell2
io Anna tanssin käydä
Ulos- ja sisään.
1653. Sahalahti. SMM1 : Reinhol-
mim kok. 35—42 n. 242.
Jännien huurun leikkaamista.
fr. Sahalax trakten.
Leikatäs me kauraa,
Kuki tämän sitomen sitoo?
Minnit oma kultani.
Illalla hänen hiljan aäin,
s Aamulla lupasi tulla,
[loisella mielellä,
Suruisella sydämellä
( Istin yhden jauhomaton,
Leivon siitä yhden kakon,
m Kasvatin nuoria neitsykäisiä,
( »man muorins' muotosia
Kaikki oval valkosia.
Anna tansin käydä
l rios ja sialle.
id Neitty seisoo ringin keskell1
Joka tahtoo kumppanin etsii,
Katsoo yhtä, katsoo toista,
Katsoo kaikkia n parasta.
Kehrään silkkilankaa.
1654. Hunnin. SMMY: Reinholmim
kok. 35 12 n. 269.
h el riitä silkki-lankaa1.
Kaikki o\ ai j hdessä piirissä parit-
tain ja kiertävä) ympäri toinen toi-
sensa käsistä kuuni pitäen i i laulaen
Kehrään kehrään silkki-lankaa
Niin hienoo kuin hiuskarva
Yhdeksän kerta[a| ympäri.
Silloin kukin pari kiertää ympäri
\ ksi yhtääpäin, toinen toisinpäin,
poika tytöltänsä kysyen:
Oletkos mun äisaren'?
Etkös ole sisaren?1
El oi1 oikein etees katton1,
takapuol on edessäs'
s Etupuo] on takanas
Kään ittes ympäri.
Taas kii i rel ään \ mpäri ja lauletaai
ini.i. mutta ^illa erotuksella, että
tyttö pojalta kysj j
i lletkos mun veljen1,
E1 kös oi1 mun velji
Kello yks.
1655. Alastaro. Vihervaara n. 2313
II
Sikil.i. \ illni \ i 'im. 15 v.
Kello j k munat k\ ps
1652a. l yi [tek]ee. * Viittaus siv. alar.: eller äfven häreftei Katso yhtä,
katso toista. 8e ofvar Verte [Tarkoittaa seur. n:oa 1653.]
1654. ' Vrt. SK\ R XIII n:o 1095.
K. Ilo yks. 1655- i
519
[Kello] -i - rakas laps,
[Kello] 3 plikanpolvi,
[Kello] 4 plikan velje,
& [Kello] 5 ■- plikka siis.
[Kello] 6 - korjaa taus,
[Kello] 7 — mini.it keittämään,
[Kello] 8 - munat lahresa,
[Kello] 9 - munat yhresä.
1656. Alastaro. Vihervaara n. 2311.
il.
Sikilä Eräs 1 l-vuotias poika.
Kello yks muna kyps,
Kello kaks - hyvä laps,
Kello kolme anna olla,
Keli., neljä - hyvä velli,
s Kello viis — prisii-.
Kello kuus - korjaa taus,
Kello seittemän -pistä1 \ -it teliä,
Kello kahreksan kala lahresa.
1657. Alastaro. Vihervaara n. 2295.
11.
Hai toinen. .1 uin. Lähde, 23 v.
Kello yks - muna kyps,
Kelin kaks tapa laps,
Kello kolme — polkemaan.
Kellu neljä - neulomaan,
Kello viis — villoi kehräämään,
Kello kuus — korjaa luus,
Kelin seittemän — munia keit-
tämään.
1657 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak.
sem. Mäkiä Eeva, n. 364 a. 24.
—25.
Sofia Suvitie 72 v.
Kello yks', muna kyps',
Keli" kaks1 ota laps',
Kellu kolme kissa maan.
Kellu neljä neuloinaan.
8 Kello viis', presiis.
Kellu kuu>' kurjaa hius',
Kello seitsemän velliä keittämän,
Kello kahdeksan kauha katteen.
Kello yhdeksän ympäri mäkkee,
io Kello kymmenen linkkuinaan,
Kellu yksitoista ylistett\ ,
Kello kakstoista kaikki loppu.
1658. Huittinen. Hirsikoski Ainin
n. 10. —23U2d.
Kello yks unina k\ ps,
Kello kaks hyvä laps,
Kello koi - holol,
Kellu neljä - hyvä veli.
5 Kello viis - prisiis,
Kello kuus -- korjaa luu-.
Kellu seittämän munia keit-
tämään,
Kello kahdeksan kalat un lah-
dessa,
Kello yhdeksän ympäri mäk-
kee,
io Kellu kymmenen kyllä jo un.
1659. Koli miili. Kujanpää n. 32.
-9U21.
Erland Hakanpää, 70 v.
Kellu yks muna kyps,
Kello kaks karjalaps,
Kello kolme koilimaan,
Kello neljä neulomaan,
5 Kello viis sitomaan,
Kello kuus kutuinaan.
Kellu seitsemän sepän emäntä,
1656. ' pistä |i : p.
520
Leikkirunoja.
Kello kahdeksan1 karttamaan,
Kello yhdeksän ympäri mäkkee,
ie Kello kymmenen kynä katteen.
1660. Tyrvää. Kulin,, n. 217.
16/,04.
Tapiola I lemmi Sant. 19 v.
Yks, muna on kyps,
Kaks, hyvä laps,
Kolme, mennään kolomaan,
Neljä, ruvetaan neulomaan,
5 Viis, mennään viihtomaan,
Kuus, korjaa kohta luus,
Seittemän, pistänkö sua veittellä,
Kahdeksan, munat on lahdesa,
Yhdeksän, ympäri vääntää,
to Kymmenen, kylkee kääntää,
Yksitoista, ympäri mäkee,
Kaksitoista, kartal käteen!
1661. Kiikka. Numminen n. 430.
17.
Kello yks muna kyps,
[Kello| kaks pese laps,
[Kello| kulin an sen oi,
| Kello] aeljä neulomaan,
5 [Kello] viis viiltoinaan.
[Kello] kuus km-ja luus.
[Kello| seitsemän - pistä veit-
Sellä
[Kello] kahdeksan kalat lah-
dessa.
[Kello] yhdeksän ämmät yh-
dessä,
m [Kello] kymmenen - mi-
hinkä minä uv menen'"
1662. Hämeenkyrö. Valkama n
—21.
Kyröskoski. Armas Valkama, 12
Kello yks. muna kyps,
Kello kaks. karja laps.
Kello kolme koilimaan,
Kello neljä neulomaan.
5 Kello viis sitomaan.
Kello kuus kutomaan.
Kello seitsemän sepän emäntä.
Kellu kahdeksan kari laamaan.
Kello yhdeksän ympäri mäkeen,
io Kello kymmenen kynä käteen.
1663. Honkajoki. Hirsikoski Anna,
n. 54 — nlz 24.
Kello yks — ylhä nostiin,
Kello kaks kalaan mentiin,
» kolme kutia tultiin,
» neljä -nelikkaa,
5 » viis — virutettiin,
» kuus — kuivattiin,
» seitsemän emäntä keit-
tämään,
» kahdeksan - kaikki val-
mis,
» yhdeksän ylisänky.
io » kymmenen — kylkeä kään-
nä,
» ykstoista ylhä nostiin,
» kaksitoista kaffia kei-
lan.
1664. Vesilahti. Vihervaara n. 5138
30.
Antti Mäkinen.
Kellu ykg muna kyps.
U ig i Kello »kahdeksan* karttaamaan i K k k.
Kenen sormen päällä? 1667—1669.
521
[Keli"] kaks pikipaks.
[Kello] kolme verä solme,
[Kello] aeljä annani mennä,
s [Kello] viis menes siis,
[Kello] kuus korjaa! luus,
[Kello] seittemän pistäv veit-
tellä,
[Kellu] kahreksan kalal lah-
resa,
[Kello] yhreksän - lanka vyh-
resä,
10 [Kello] kymmenen — ? (Ei kertoja
muistanut).
1665. Kuru. Juslin n. 33 — 3[i25.
Maria Mattila. 7:: v. M |>. Teiskossa.
Kello yks muna kyj s.
kello kaks kana laps,
kello kolme konin polvet,
kello neljä neulansilmä,
5 kello viis Vtipuris,
kello kuus korjaa luus,
kello seittemän pistä veittellä,
kello kahdeksan1 kalat lahressa,
kello yhreksän lanka vyhressä,
10 kello kymmenen syömään,
kello ykstoista saunaan,
kello kaksioista maata.
1666. Il n ovesi. Luulonen Ahto, n. 30.
—17.
Kello yks ympyräinen,
Kello kaks kananlaps,
Kello kolome konin polovi,
Kello neljä neulan silimä,
5 Kello viis Viipurissa,
Kellu kuus muna uus,
Kello seittemän emännät keittä-
mään,
Kello kaheksan kaikki syämään,
Kello yheksän ympäri mäkkee.
Kenen sormen päällä?
1667. Noormarkku,. Muhin,,! n. 3.
1 1 1 •
Yksi leikkijä panee päänsä polvil-
leen. Toiset asettuvat hänen ympä-
rilleen ja panevat sor nsa hänen
päänsä päälle. Yksi liikuttaa sor-
meaan (hänen) toisten sormiensa '
sormien päällä hokien
Iivrri ääveri äffänkääveri,
arvaas, kenenkä sormen päälle
painetaan.
Hän kysyy nain siltä, jonka pään
päällä toisten leikkijäin sormel ovat.
Jollei tämä arvaa, lyödään häntä. Jos
hän arvaa, joutuu se. jonka sormen
päälle painettiin, hänen tilalleen.
1668. Noormarkku. Koskilahti n. 24.
7 , 03.
»Iiveri» leikkin luk u
Iiver, ääver, äffän kääveri,
arvaas kenen sormen päällä?
1669. Alastaro. Vihervaara n. 3222.
—11.
Ylhäinen. Hihna Ala-Pouta 32 v.
Joulupahnoilla oli yks pää1 jonkun
1665. ■ yi. [kahjr[eksan)
1667. ' somiensa : sormiensa.
1669. ' Sana kk:ssa kahdesti.
Leikkirunoja.
sylisä, ettei nähny ketään. Toisel
panivat kukin sormensa sen selän
päälli ia yks luki:
»Niiver nääver
Äffän kääver.
Arvaas kenen'
Sormen päälle?»
Jos arvasi, kenen sormen päälle lu-
kija painui, pääsi pois; mutta jollei
arvannut, niin lyötiin ja .-•■ii olla niin
kauan arvaamassa kun arvas.
1670. Alastaro. Vihervaara n. 5052.
—12.
Yli-Ämmäister kylä. Miina 1 ,<uik-
kio, 61 v.
Yksi leikkijöistä "li kumarruksissa.
Toisel panivat kukin sormensa hänen
selkänsä päälle. Yksi laski sormensa
jonkun sormen päälle ja luki:
Niiver nääver,
äffän kääver,
arvaas kenen1 sormen päälle?
Jos ei arvannut, niin lyötiin. Se
joutui kumarruksiin, jonka sormen
päälle "li painettu silloin, kun arvaaja
arvasi. Jiis "li vaan kaksi leikkijää,
niin toini n sano
Niiver nääver,
äffän kääver,
arvaas minkä sormen2 p;i;ille2?
1671. Kokemäki. Sallgen n. 32. 90.
Niiver, nääver,
äffär kääver,
arvaa kenen sormen päällä!
1672. Kokemäki. Kulin, K, „. 252.
»1*26.
[veri ääveri äffän kääveri,
Arvaas kenen sormen päälle pai-
netaan!1
1673. J.ni ia. Kamppi n. 13 !
/ 1 ikki.
»Iveri, äviii äffän kääveri,
Arvaas kenenkä sormen päällä!*
N ksi asettuu sänkyyn siimat tyy-
nyä vasten, toisel asettava! sormensa
hänen selkänsä päälle. »Arvottajaa
lukee näitä si ja muutellen sor-
meensaa[l] sormelta sormelle, kunnes
arvaa, kenen »sormen päälle» pj
tettiin.)
1674. Suoden» i< mi. Lahtinen n. i.
—17.
I iveri-, ääverili ikki.
Lapset asettuva! piiriin polvillensa
lattialle, vksi asettuu keskelle, nelin-
kontin», jolloin toisel läpsit laskevat
oikean käden etusormen hänen sel-
känsä päälle. Yksi alkaa kuljettaa
sormeansa jokaisen sormen päälle ja
lukee:
»Iiveri1, ääveri, ähvänkääveri.
Arvaas kenenkä sormen päällä!»
Jos lian arvaa, joutuu arvattu hänen
sijaansa ai \ aajaksi. Jos taas hau ei
arvaa, ametaan hauelle kunnon lyönti.
Lukemista jatkuu, kunnes arvaja osuu
oikeaan.
- |sorm| : Sormen.
1670 ' k un : kenen. ■ kk:ssa lyijvk. mustekirj. päälle korjattu.
II 2 ' Sana kk.s-.i .1 lle\ n \ ai 1 11.
1674. ' kk-s.i pieni alkukirjain.
Kirkon keskipilari. 167'.»— 168o.
1675. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
200. 1 2.
Heinijärvi Miina Malmi. 67 v.
[iveri ääveri äffän kääveri,
arvaas kenenkä sormen i>.;i;iv
1676. Kankaanpää. Päivih n. 60.
4 04.
ll.ikki i.ilj.i, 60 v.
[iveri, ääveri, äffän kääveri,
arvaas kenenkä sormen päällä?
1677. Kankaanpää. Laiho n. 299.
90.
ra Hakkuri, 21 v.
Iiveri ääveri,
äffän käffän,
Arvaas kenenkä sormen päällä?
Näitä lukuja käytetään sormipelissä
n päällä.
1678. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 89.
—10.
Mp. Isojoella.
laveri, ääveri, äffänkääveri,
Arvaas1 kenenkä sormenpäällä?
Painettiin sormella jonkun selkään
j.i piti arvata, kuka painoi. Jos ei
arvannut oikein, sai antaa pantin.
Kirkon keskipilari.
1679. Alastaro. Vihi rvaara n. 2303 a.
—11.
Männistö. Mikko Sulonen, 2:1 v.
Tai:
Kirkon keskipilari, kissa istuu
keskellä puuta, keskellä kesku-
oksaa. ■
Kivirinki.
1680. Harjavalta. Ruusunen n. 26.
03.
hi. itinki.
< >n istumaleikkejä, j > > 1 1 k : < osaan-
"I tajal istuvat pöj dän ääressä ja sit ti
leikkivä! siinä leikkiänsä. ( Ikoa on
koottu parikymmentä pientä kiveä ja
m asetetaan sit ten sekasin el tä kenel
läkään ei saa olla erinäköisiä kivi;i,
vaan pitää oli. 1 kullakin jokaista kiven
väriä, si 1 t.-ii latoo kukin kaksikym-
mentä kiveänsä pöydälle niin että ne
muodostavat siinä pyöreän j > iiri n.
> Usi joukosta ottaa sitten hatun tai
muun esineen jonka panee silmillensä
niin että ei sen läpi sovi ollenkaan
nähdä ja peittaa silla kasvonsa. Kun
toiset ovat varmistuneet, että ei ole
näkemisestä pelkoa, ottavat he kukin
kiven silmiään peittäneen piiristä |a
panevat omaan piiriinsä, josta ensin
o\ at kiven pois ottanee!
Sitten kun on kivet saatu paikoil-
leen saa silmiänsä peittänyt ottaa lii-
nan tai peitteen silmiltään ja katsoa
sila hävitystä niinka toiset hauen hui-
massansa ovat tehneet. Jos kaikilla
olisi niin erilaiset kivet, että ei toisen
piirin kivet värinsä puolesta sopisi toi-
seen piiriin, min olisi helppokin tuntea
sen missä on tuo poistettu kivi silmiänsä
peittäneen laumasta mutta kun ovat
kaikki sekaisin täytyj ruveta arvaa-
maan Jo an iolta muistaa vahaisen,
että minkälainen kivi on poissa jou-
kosta, niin osoittaa hän sormellaan
sen näköista, mutta jos se ei ole se,
niin lausuu osoitetun piirin omistaja
kutakin kiveä näytettäessä sanan seu-
raavasta runosanelmasta, jolla antaa
tietää, et tä ei se kivi, jota osoitettiin,
ollut oikea. Hän sanelee:
1678. ' At m a is
■:.
Leikki runoja.
Pist:
Polttaa,
kee,
Sortaa,
$ Mullaks
Murtaa,
Astu kuli i härkä
Navettoon.
Koska ei omistaja ollul tuntenut
nyi omaansa joukosta, niin menetti
lian nyt kivensä, joka pauliin toisten
kivien keskelle rinkiin voiton merkiksi.
Mutta jos hän omaa kiveä osoitti sano-
taan hänelle:
( ir oruas pois.
jolloin lian saa viedä omansa |>ois ja
asettaa paikallensa rinkiin. Nain sitä
sitte lian arvaa kunkin piiristä ja saa
takaisin tai menettää härkänsä.
Kukko istui portin päällä.
Ks. Nikkaa uakk
1681. Pon. Laine T. n. Kili. n.l.
Kukko istu portin päällä,
räknäs noita puukkon päitä,
niitä pitää oleman kaksitoista-
kymmentä.
1683. Kokemäki, kulin, K. „
Earakka istui aidan päällä,
Luki siellä niitä näitä,
Ohran päitä, joita tuli
Kaksisataa kymmentä!1
1684. Hämeenkyrö. Nybt m Fivi,
,,. Iin. 12.
Varis istui aitan katolla,
luki. laski niitä näitä,
jollei usko. tulo katsoon,
täss' "ii varmaan viisitoista.
1684 «. Tampere. Lindström Olga, n.
20. —18.
Varis istui aidan päällä
huusi yhtä. huusi toistu.
huusi viimoin kahtatoista:
12 3 4 5 0 7 8 9 ltl 11 12.
Kätken kivee, sotken savee.
(Kätken sormusta.)
1685. Eurajoki. Hänninen n. 52.
12.
Kätkön kivii. sotkun savii, vasi-
kan tr,i\ ii.
ti i ii liilii. poltan hiilii.
hajen seppää, en löj i ' kottn ket-
KenelT kivi on?
1682. Pon. Roosblom n. 122. —04
ll. Roosblom
Okko istui portin päällä,
l!;iknäs niitä puukon päitä. 1686. Luvia. Salo n. 319
Montako niitä oli? M P Hattulassa.
Luvun saa sanoa1 ainoasi, mii 12.] Kätken kivii .
1682. ' u anoa : -ano.i.
1688. ' Sana kk:ssa alleviivattu.
1686 ' ki i vii : k.
li
K itken kivee, Botken savee. ir.sr, icss
Sotken2 savii,
Vasikan travii,
Teen tiilii8,
5 Poltan liiilii.
Haen seppää,
En löör kettää,
T\ Iiii pioo,
Tyhii pioo.
1687. Noormarkku. Mäkinen n. 6.
—27.
Kätkinkiveä.
Leikkijät asettuvat piiriin. Piirin
sisäpuolelle jää \ksi, jolla on kivi kä-
dessä, sitii kiveä sanotaan kööväksi.
Hän pistää kätensä leikkijäin1 tas-
kuun tai helmaan. Leikkijä! pitävät
kätensä edessä, etteivät toiset näe,
antaako sotkia heille köövän. Sitte.
kun hän on antanut sen köövän jolle-
kin, kyysyy hän: »Kellä köövä on?»
Hän kysyy näin kaikilta leikkijöiltä.
Joka arvaa kellä se on, hän menee
kätkijän kanssa salaa puhumaan. He
määräävät kaksi esinettä, joista se
saa valita, jolla köövä oli. He määrää-
vä! esim. vaikka tuolin ja pöydän.
Jos hän ottaa pöydän saa hän kultaa.
Kun he tulevat sen luo. jolla köövä oli,
sanovat he: »Päivää.» Sitten kysyy
se, jolla köövä oli: »Mistä kaukaa
vieraat on?» He vastaavat
»Rikkaasta rakkaasta rahalli-
sesta paikasta,
jossa on niin paljo kultaa
niin paljon hoppeeta
ja prunni keskellä pinnaa
5 ja ja syörään voita ja linnaa.»
Sitte he kysyvät, kumman hän
ennen ottaa, pöydän vai tuolin. Sille.
kun hau on niistä jommankumman
ottanut, kysyvä! he: »Kelle toisen
annat.» Hän antaa sen kelle vaan
tahtoo. Sitte he sanovat sen. mitä he
kumpikin saavat. Se joutuu kätkiäksi
jolla köövä oli.
1688. Noormarkku. Laine n. :'3. —
1 .assila.
Kiven kätkeminen
Kun kiveä kätketään, niin ensin
yksi valitaan »kätkijäksi» jollakin lo-
rulla. Sellaisia loruja on:
»Kille, Kalle, Jakkarasta,
teki housut makkarasta,
meni ojaan onkelle,
sai kolme simpukkaa.
5 ensimmäisen söi,
toisen joi,
kolmannen äidille kotia toi!»
Toiset istuvat johonkin. Kätkijä
ottaa kiven käteensä ja pistää jokaisen
helmaan ja sanoo:
»Kätken kivee, sei ken savee,
pistän sen muorin punaseen suk-
kaan,
älä sitä sitten ikänä linkkaa,
vaan haukkaa sen päästä!»
Kun hau on sen kätkenyt, kysyy
hän keltä tahansa: »Kellä kivi on?»
Se, jolta kysytän, vastaa, kellä luu-
lee sen olevan. Jos hän arvaa, niin hän
menee sitten kätkijän kanssa poispäin.
He panevat vaikka nauriille ja peru-
nalle nimet. Jos tytöt leikkivät, niin
pannaan poikain nimet. Mutta jos po-
jat leikkivät, pannaan tyttöin nimet.
Kun he tulevat, kysyy se, jolla kivi
oli: »Mistä te tulette?» He vastaaval
2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 tii t ii : t ii/i i -
1687. ' leikkijä|u|n : leikkijäin.
I ■eikkiru
»Rikkaasta, rakkaasta, rahallisesta
paikasta,
taloa laittamasta, joson unin paljo
kultaa.
mau paljo hopeeta, kaivo keskellä
pihaa.
syörään voita ja lihaa.
Kumman ennen otat, nauriin vai
perunan.'»
Hän vastaa, kumman tahtoo ottaa.
Kätkijä kysyy: »Kelle sen toisen an-
nat?» siitrn li, m vastaa, kelle sen
tahtoo antaa.
1689. Loimaa? Tamminen n. 13.
—85.
Sormusta kätkiessä eli kätkinkivisiUä.
Kätken sormusta,
Älä tiukkaa,
Pistä pinaiseen sukkaan.
1690. Loimaa? Tamminen n. li. — 85.
Kai km sormusta,
Pidä visuun,
Älä pudota risuun!
1691. Loimaa? Tamminen n. 15.
85.
Kätken kivii pitkin rivii,
Sotkun savii vasikan travii.
Se on nisust', syö sitä visusi'.
Älä sitä sääsf. haukkaa Ben
pääst '.
»Naimasta» tullun kysytään): (Iistä
tullaan. (»Naittajat vastaa:
Naimasta, naittamasta, rikkaasta,
rakkaasta,
rahallisesta paikasta,
tuollapäin ryjä, tuollapäin raja.
tuoltapäin kaikki täynnä.
1692. Alastaro. Vihervaara n. 3306
il.
Manta Heikola, Ja v.
Kiven kätkemii
Kiveä kätkettiin helmaan Se, joka
katki, luki:
»Kätkin kn iä
pitkin riviä;
pirä visusti,
>r on nisusta,
haukkaa päästä,
äläkä säästä!'»
Sitten kysyttiin kaikilta kahteen
kertaan1 (kätkijä kysyi): »Kenellä kivi.
Manta?» Se vastasi: »Hilmalla», jne.
Kuu kolmannella kerralla kysyttiin,
niin täytyi sen omistaa, kenellä se kivi
oli. Kiven kätkijä otti jonkun loisen
ja he menivät arvaajalle äijää | muijaa,
tilamaan. Vrvaaja oli se jonka ''iisik-i
oli sanonut kenellä kivi oli Sittenkun
he tulivat, niin tulijoilla olival kädel
ristissä toistensa päällä nyrkissä. Kivi
oli kätkettynä nyrkkiin. Se kivi oli
äijä muija), jota tuatiin. Ai \ aa ja sai
kädellään koskettaa sitä kaita, jns-a
kivi oli. Jollei ensimäisellä kerralla
arvannut, missä kädessä oli. niin ne
panivat kätensä selkänsä taakse ja
muuttivat kiven toiseen käteen. Koi
mas kerta samilla lailla. Niin muni i
kertaa käskettiin arvaamaan, kun vih-
doin aiv. ivi. Sitten kun arvasi, sanoi
arvaaja:
»Mistä tullaan?»
Tuojat vastasivat:
»Naimasta».
1692. ' Tekstissä -»•uraa: | Kenellä kivi/'.
K. iiken kivee, solken savee. 1692 -169';
525
\rv.i.ij.i kysyi:
»Mistä kauka
Tuojat kiersivät itseään ympäri ja
näyttivät kädellään sanoessaan:
»Rikkaalta, rakkaalta, rahalliselta
paikalta kaatua tonnepäin.
(ja nayttiv.it simalla sormellaan).
1693. Alastaro. Vihervaara n. 3307.
—11.
Vihainen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Kuullut i Iripäässä
Kiven kätkeminen.
Kiveä kätkiessä sanottiin in
»Katkon kiviä
pitkin riviä.
sotken savia,
vasikan t ravia.
s Pirä visusti.
älä kissallekka näytä!»
1694. Punkalaidun. Moisio n. 11.
—10.
Sormusta kätkettäissä.
Katkon kiveä.
Sotken savia.
Pidä visusta.
Se on nisusta,
s Haukkaa sen päästä,
Älä sitä säästä,
Annan sullekkin,
l Isan knllekkin.
Sitten kun kätkijä on arvauttanut
kenellä sormus on, lähtee hän yhdessä
arvaajan kanssa määräämään ystävää
sille, jolla sormus oli. Sieltä palattua
kysyy sormuksen saaja: »mistä tul-
laan'' i johon kai kijä \ asta i »nai
masta». »Mistä kaukaa '■• —
»Rikkaasta, rakkaasta rahallisesta
paikasta.
Pilvi 1. puu kaatuu tuonnepäin».
1695. Harjavalta. Ruusunen n. 5.
03.
kin kivi.
Vksi ottaa -kiven'1 ja alkaa 'sotke-
maan.»1
Kivenä on toisinaan korkki toisi
naan nappi, mutta usein on myös kos-
ken sorvaama litteän pyöreä ikorpit)-
kivi )' . joka onkin antanut leikille
nimen.
Kätkiä pistää kätensä kunki piilo-
paikkaan lukien:
Sotken savvee,
Kätkeii kivvee,
Jos sul on nisust,
Piras so visust,
5 Haukkaap pääst,
Älä stää sääst,
Mut syäk koht!
1696. Kokemäki. Sallgenn. 31. — 90.
Kätken kivvee,
sotken savvee,
pidä visusti,
se on nisusti.
5 Kenellä kivi1 on!
1697. Tyrvää. Rullaan. 38. —u x03.
Tapiola.
Kätken kivee, sotken savee,
Syö nisusta aivan visusta,
1695. > Sana alleviivattu.
1696. ' ki i|vi : k.
Leikki runoja.
Haukkaa sen päästä,
Äläkä -itä säästä,
b Pistä -'■ muorin mustaan sukkaau,
Äläkä -itä koskaan hukkaa!
Pistä se äitis punasccn suk-
kaan,
.1"- vaan hukkaat, saat sinä suk-
kaa j.n.e.
1698. Honkajoki. Hirsikoski A mm. 1
n. 29. -:l 3 34.
Teen tiiliä, paikkaan muuria,
kudon sukkaa,
unitta älä -itä luikkaa.
(Kätkin laulu).
1699. Honkajoki. Hirsikoski Anun.
n. 48. -:V-'.
Kätken kivvee, sotken savvee,
Pidä visusti, se "ti nisusi, i.
Älä Sitä -aäslä. haukkaa -m
päästä!
1700. Ikoni nm, s M MY: Reinholm
Fol. 35— 42 Aamulehti 1911 n. 14.
A tii/.,-ill<i
Kuten edellisissäkin leikeissä niin
tässäkin tulee il" sitä suuremmaksi
mitä suurempi on joukkokin. - Kaikki
asettuvat istumaan ympäri pirttiä.
Mieluisensa tytön pojat etsivät vierus-
toverikseen, sillä aikaa riittää kyllä
keskinäiseen supattamiseen.
Valitaan sitten yksi joukosta kätki-
jäksi. Taina ottaa sormuksen tai jon-
kun muun sopivan pikku esineen ja
alkaa kätkeä. Kätkijä kulkee henkilö
henkilöltä, pistän kätensä jokaisen
kämmenten \ aliin ja sanoo:
Kätkin kivcc
sotken savee,
teen tiiliä
poltan hiiliä.
I 'ätä Ionia on paljon piteininal I ikin
-i n |.il ko.i OD m ui.
701 . Kangasala. Lilius n. 337*. — 88.
Hjalmar Finne, 13 v.
Sormusta kätketään.
siten, että se jolla on sormus kulkee
jokaisen luona ja sanoo:
»kätken sormusta,
sotken kannetta,
älä luikkaa.
pistä punaiseen sukkaan .»
Sitten annetaan sormus jollekulle.
Sitte kyselee kätkijä joltakulta:
s »kellä sormus?»
Se sanoo jonkun, jolla hän luulee
sen olevan, siltä taas kysytään. Tätä
jatketaan, kunnes joku arvaa, kellä
sormus on. Kätkijä ja se joka on ar-
vannut lalitev.it yhdessä sulhasia ha-
kemaan sille, jolla sormus on. He
ajattelevat henkilöitä ja vertaavat
niitä, vaikka mihin esineeseen, \ailika
kenkärajaan. Sitte tulevat he käsi-
kädessä sen eteen, jolla sormus on.
lama lyö heidän kätensä irti ja kysj j
mistä tullaan?
naimasta.
Mistä kaukaa?
Kaukaa.
(Längelmäeltä sanotaan:
10 kaukaa, kaukaa Kangasalta.)
Toiset sanovat:
rikkailta, rakkailta
rahallisilta,
joita ei voi hepo vetää,
liinaharja liikutella,
15 Rautahankia kannatella.
Kävin kerran tai vahassa. I 702- 1 7i
leppäluokka lennätellä;
tuonne ja tuonin' päin kaatuu.
Ja näyttävät käsillään, missä päin
sulhaset tahi morsiamet asuvat. Sit-
ten kysyvät:
minkäs enemmin oi
ja sanovat ne vertaukset, Sanoo sitte,
kummanko hän ottaa ja antaa toisen
jollekulle muulle. S,' joka sai toisen,
seuraavalla kerralla k;i tkeä.
Kävin kerran taivahassa.
1702. Kokemäki. Kallio K, n. 244.
-*/n26.
Kävin kerran taivahassa,
Mitä siiliä tekemässä?
Kissan poikia pesemässä.
Mitä sait palkaksesi?
s Viis', kuus', kissanpoikaa.
Mitkä niiden nimet ovat?
Suutari kraatari, pikipöksy,
Pietari, kengänkoputtaja,
Naskalinnaputtaja, puh1, '-. päh'-
pois!2
Leikari.
[Vrt. Voutisilla.]
1703. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi,
n. 30.— 12.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.
Leikitellen leikari tulee
nuoren prouvan kartanoon.
Anna nuorin tyttäristäs,
taikka vanhin junkkaristas.
s Kiitos vaan hyvä prouva,
junkkarin sain,
junkkarin sain,
junkkarin tanssin tanssaan vaan.
t d junkkari sanan asemesta pröo-
kynä
1704. Eräj. (SMMY: Eeinholmin
kok. 35—421*.)n.79.
1 1 ikari.
Saako Leikari leikkiä Lyödä
Hyviin rouvan kartanolla5
joka kieltää tahtoo, vastaa:
»Ei oo millä maksan leikarin pal-
kan.
Ei oo kultaa eikä hopeeta
s Eikä raskasta rahaa
Eikä pientä penninkiä:
Jo on kuollut kullan tuoja,
Vaipunut vaskiin vetäjä
Hiipunut maani riiteliä.
(ei tullut tästä sen paremin kysyn-
neeksi mitenkä siinä minetellään
1705. lluor. Paldani(SMMY:Rein-
holmin kok. 35—421.) n. 74*.
Leikaria, Leikarin trikki
(Lekarens lek).
On Rouva pöydän päässä, piiritetty
suurelta joukolta nuoria poikia ja
neitosia. — Yksi parikunta tulepi
oven äärestä laulaen:
Täältäpäs leikarit tulevat
hyvän nuivan kartanoon,
niin Rouva vastaa:
Mitäpäs leikarit tahtelevat
hyvän Rouvan kartanosta.
■2Sana kk:ssa alleviivattu.
1702. ' kk^sa iso alkukirjain.
17o'i. ' Sivunumero puuttuu.
170.', ' Kirjoitettu vanhalle kuluneelle paperille.
530
Leikkirunoja.
pariskunta sanopi vastaukseksi:
5 Leikitäppä leikarit tahtovat
hyvän rouvan kartanossa,
johon rouva sanoo:
Bj '»' millämä maksan Leikarin
palkan.
ci oo kulta eikä hopiata,
eikä pientä penninkiä
to eikä raskasta rahaa,
jo on kuolin kullan tuoja,
vaipunut vaskien vetäjä,
olen niinkuin kolottu koivu,
maahan karsittu kataja.
15 tänä viimessä kesänä
Pariskunta vastaa:
En minä kysy sun kultias,
kyll' on kultaa kutuna,
hopiata isän maassa,
pcltohoonkin peitt\ mään,
20 maahankin mätänemaän,
anna nuori nejtysistas
taikka vanhin jiiukaristas,
taikka lähde itte hyvä nuiva.
Kouva taas \ asta| a
Ei Rouva kotoo jouda,
.:, tästä pienistä pihasta
rantalaisesta majasta,
tekee teinille metua,
panee papille olutta,
hieroo herran maltusia
Sitten, jottei ihte tarvittis mennä,
. nila. i rouva yhen neitosistansa eli
junkaristansa, josta ne kolme ilosta
I-il I ><-;i | i | h\ |i|>; lamaan ja laulainaaii:
30 Suuri kiitos, rauri kiitos
hyviin lahjan antamasi
paremman vielä lupaamasi —
Senjälkeen menevä! he j allensa oven
etelien, josta he lähtevät jällensä
maila tavalla leikitselemään, niin-
kauvan kuin rouvan seurassa kestää
nuoria. \ 'iiinein taytv\ rouvan ilite
lähtemän kun on muut kaikki men-
neet leikarille. Sitten laulavat:
Murehdi, murehdi hyvä nuori
morsian,
jopa sinun isäskin on kuollut
86 [jopa sinun] äitis [on kuollut]
[jopa sinun] veljes [on kuollut]
[jopa sinuiil sisares [on kuullut]
ja viimein
[jopa sinun] ylkäs on kuollut
(jonka alla rouva suuresti kumut. -
leksen maahan asti ja murhentelek-
sen). Näin laulettua rupeeval viimein
laulamaan —
iloitse, iloitse hyvä nuori morsian
4ii vieläpä sinun isäskin elää
[vieläpä sinuiil altiskin [elää]
[vieläpä sinun] veljeskin [elää]
[vieläpä [sinuiil sisareskin [elää]
[vieläpä sinunl ylkäskin elää
ilosta rupee morsian tansiin ai k i
lailla, johon leikki lopetetaan.
Leipä loppu Limberiltä.
1706. Merikarvia. Ilosiin M. n, 28.
—88.
Leipä Loppu Limberiltä,
Viina loppu Tampereita
Limberi lamberi lambaisii,
Limppu Limberin hambaisiin.
Leiskoo. 1707
531
Leiskoo.
1707. Ulvila. SMMY: Reinholm 35
12. llokas s. 169. [Sama
Reinh. kok. 35—42 s. 455 mer-
kitty Huittisista ja Mouhij.]
Leiskoo laikka perskeinu.
Kaks miestä <-l i k k;t poikaa laskeivat
istumaan joulupahnojen päälle vasta-
itä jalal rinnatusten luinen toisensa
pers' puolen pitäin toisensa
käsivarresta lujasti kiini. Siinä kei-
kutteleival edes takaisin k. m van aikaa,
niin kauvan kun haluttaa Ulvilassa
laulavat keikkuen:
Tunti lulla
tupakka tulla
Kuka sun ka-ki Turkuun tulla?»
Itte Tulla tuikuttelin
s Jäätä myöten järköttelin,
Muniini mustan mullan alla,
Vaarini Saksan -annan alla,
Sisareni siellä taalla.
Veljeni Venäjän maassa.»
Mitäs kolkutat.
1708. Noormarkku. Österlund n. 12.
Maria \ ahlman, 81 v.
Leikki.
Kolkuta, kolkuta.
Mitäs mu kulttaporttini
pääl kolkutat?
Kultakipinät ilmas
5 lentelee.
Mikäs olekkaa?
Vanha sokkee halvattu ämmä.
Mitäs haet?
1709. l I. »lyödyksi*.
1710. J j. »aseella*.
Kruusiilaa.
m .\sin vks trapu ylemmäks.
Nikkaa nakkaa.
K- Kukko istu portin paalia. 1
1709. Oripää. Vihervaara k. 3301.
II.
Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v.
i n. ia. m veitsi lään sillä läpiä
johonkin, ja tulee 16 läpeä lyödyksi1,
kun luetaan
»Nikkaa, nakkaa.
Naulas takkaa
Satulaselkä,
Saapasjalka,
s Viik vaak viistoista,
Näitä pittää tulla kuustoisl
1710. Alastaro. Vihervaara n. 3330.
II.
Sikilä. Vilho vieno, 45 v.
Nikkaa, nakkaa
Naula lika ntaa n.
Satula selkään,
Saapas jalkaan.
5 Näistä pittää
Karttuman \ iist.usta.
Edellä olevaa luki.->-a lyötiin jollain
aseella1 johonkin ja piti tuleman 15
läpeä.
1710 a. Ruovesi. I/uutonen Ahto. n.
57. 17.
Nilikin nalakiu.initä inänilikin,
Kirveen silimän nurkan rakkoon,
Jonsei usko, tule kattoon,
Lövräl vii-T. >i^t;i rakkoo.
532
Li-ikkirunoja.
Nippis nappis naulastooliin.
1711. Honkilahti. Vihervaaran. 4883
19.
[da \ ind, 30 v.
Pantiin sormel pöydälle, kukin'
(leikkijöistä yhden, jos1 oli vähän,
niin kummastakin kädestä yks sonni.
\ k- Joukosi laski.
Vippaa, vappaa, kellastakkaa,
Meidän piänel kananpoijaat'
Menivä herran laro alle,
Tekiväl siäl kaikenmailmanpaha:
s Söivä kaikki piparuuti.paparuuti,
Kaalinkonti, tupakin tronti.
Harma lievonen astui ovest sisäll
Saapas jalas, satula seljäs,
Qus koira ovelloira.
Se, joka sai sanan »ovelloira», joutui
ovensuuhun. Kukin (leikkijöistä) otti
jonkun rinkan nimen. Kysj itiin oven
suussa olijalta, millä hän tulee. Se
sanoi millä hän tulee. Se, jolla oli
sen elukan (minkä ovensuussa olija
sanoi) niini, otti sen selkään ja toi sen
toisten joukkoon.
1712. Eura. Häyrinen n. 16. uul2.
Maria Rinne, n. 54 v. M.p. Piik-
kiössä
Nippis, oappis uaulastooli,
meirän pienel kanapojal
niriiii meirä herra latt'01;
teil siell' paljo paha,
5 söit k;iikki jyvä.
Harma hevone astui ovest,
satu! seljäs, saappa jalas,
sano: teirä pitä ovesi käymä.
1713. Lavia. Salo n. 326. U
M.p. Hattulassa
Nippis nappis naulastuoli.
1714. Luvia. Kiikom n n. 9. 95.
Luvian I I"t. \ina .losefina \
terlund-Maanpää
(Kukin leikkijä asettaa oikein kä-
tensä pöydälle1, siten että kaikki sor-
met muodostaval rivin. Yksi leikkijä
lukee hitaasti, osottaen vuor i kula-
kin sormea
Meidän herran pienet kanal
meni yhteen lattoon,
Teki siell' paljon pahaa:
Söi kaikki piparuutit, paparuutit,
Kaikki parhaat Bydämmen kryy-
rn.
:, Nuoleskeli sakkasaavit,
Pureskeli tupakintrontit.
Hannaa hevonen tallist' poukkoo,
ll.nit' seläss', saappaal .jalas-".
Kiis käsi koukkoo!
io Kettu peräss' poukkoo!
Konna itte loukkoon!
iSe. jonka sormelle sana »loukkOOl
lankee, menee loukkoon. Muul otta-
vat silTaikaa eläinten nimiä, n. k.
koira, kissa, karini j.n.e Kysytään
loilkoss.i olijalta, kenen lian taliin,
itseänsä auttamaan koiran, kissan
vaiko karhun j.n.e. Man mainitsee
jonkun eläimen. Se joka omistaa mai
nitun el, nm. ai nimen, mei autta-
1M ian joutuu ii-' vuorostaan louk-
koon, määrää taas toisen eläimen aul
lamaan j.n.e. Niin jatketaan leikkiä |
III 'kk 5Sa iso alkukirjain.
[714. i pöj |r|älle : pöydälle.
Nippis aappis naulastooliin. L715 — 1718
533
1715. Porin puoli. SMM V : Reinholm
35 42. [Suom. kans. ajan-
viettoja n. 113.)
Nippis-Napp
K.iikki laskevat yhden sormen
kumppalinsa sormi n viereen niin että
ne ovat ympyrässä jollakulla siliällä
paikalla, esim. polvella, pöydällä, tuo-
lilla j.n.e. Yks' joukosta alkaa leikin
sillä että hän nappaa jokaisen sormen
ille ympäri koko sormiympyrän,
sanoen:
Nippis aäppis
Naulas-tuoli.
Meijän herra kanapojat
menit herran latoon,
s teit siellä paljo pahaa:
Söit pipamutit, paparuutit,
Kaikki maailman sydämen kryy-
dit,
Harmaa hevonen,
Satula seljassa,
io Saappaat jalass'
Kiis käsi koukkuun,
Huuti koira li uikkuun!
1716. Pori. Tuomi n. 128. —91.
Mikko Ekqvist, 50 v.
Nippi, nappis.
Nippis, aappis, naulastooli,
Meirän herran kanampojat meni
lattoo,
Teit sialla paljon pahnaa:
Söivät pipamutit, paparuutit,
5 Kaikenmaailman syräme kryyrit.
Kiis käsi koukku u1,
Huuti koira loukkoo,
Kissa peräs p<»ukkoo.
Käj tetään arpomisessa, tai mj ös
eräässä muussa leikissä, mutta kun ei
leikkijä ole mainittu niissä neuvoissa
runojen kokoojille, jätän sen pois.
1716 a. Ahlainen. Hämeenlinn. alak.
sem., Haapala Anni, n. 114.
—24—25.
Maria Ranta, n. 05 v.
Meidän Herran pienet
kananpojat moni tallin latoon.
Teki siellä paljun pahaa,
söi piparuutil paparuutit.
s Hiis käsi koukkuun,
huut km ra t Imikkuun.
1717. Noormarkku. Sunni F, n. 20.
Nippis nappis naulastooli,
Meidän herran pienet kananpojat
Menivät tallin lattoo.
Tekivät siellä paljon pahaa:
5 Söivät piparuutit, paparuutit,
Kaiki kalliit kryyöit1.
Kiis käsi koukkua,
Huuti koira loukkoo!
1718. Noormarkku. Österlund n. 4.
—20.
Nippis nappis naulastoolii
Harmaa hevone satula selköa[!],
Saapas jalkaa.
Meirän herran pienet
5 kana pojat,
meni talli lattoro',
söivät siellä piparuutit
1716. 1 t. seur.: [huutil.
1717. ' krvv r it : k]
Leikkirunoja.
paparuutit.
kaike mailraa
10 syräme kryyrit.
Kiis käsi koukkuu
li m 1 1 i herra loukkuu
Pukki peräs poukkuu!
1719. Noormarkku. Mäkinen n. I . -27.
Lassila.
Leili
Nippelisnappelis.
Kukin leikkiä asettaa yhtaikaa yh
den sormensa yhden leikkiän polvelle.
Toinen laskee painaen kunkin sormen
päälle, il. m sanoo:
Aiiikkc tanikko triot äks,
Kotia fyyrä fämsäks,
Piilipuin ruusentam,
Minä makaan pränninkakaa knäps
ulspulstuu.
5 Nippelis1, Qappelis2 oappelii,
m\ Ilarin ämmät tapeli.
Pninnnn kannella hassattiin,
myssyl päässä krassattiin.
K i i- käsi koukkoo,
io huuti koira loukkoon,
pukki peräs poukkoo.
Se. junka sormen päälle viimeiseksi
»Mitä sun sellääsääs on».
Hän sanoo sen nimen Sill toi-
set sanoval
»Purista pian seUäästäs pois.
1720
Merikarvia. Roslin M. n. 12.
—88.
I a i n l lisiä» y.m.
Nippis, aappis oaulastooliin
Yksi pieni kananpoika
oleili meidän herran latoon,
Teki siellä paljo pahaa,
s Sainia selääs', saappaal jal
Kiis käsi koukkuun,
Huut koira loukkoon!
1721
Tamminen rt. 16.
Loimaa?
—85.
Kuninkaan hutia ollessa.
Nippu, oappu, kellastappu.
Meidän herran kananpojat
Menit meidän herran ladon alle,
Teit siellä paljo pahaa.
5 l [arinaa hevonen, sainiat seljäss',
saappaal jalss\
Ki>s. käsi koukkuun,
Mei ven loukkoon'.
painetaan, juutun nurkkaan. Kukin
leikkijä antaa itselleen nimen. Ile m2 ,.„„/.„,„■,„„.
antaval myös sille nimen, joka on nur-
kassa, mut la min. el tei hän sitä kuule.
Sitte lie kysyväl nurkassa olijalta,
millä li. in tahtOO menua kotia. lu-
llan sanoo sen mikä hänellä un nimenä,
saa hän kävellä kutiin, mutta jos hän
i iltaisen, joka un jonkun leikki-
jän nimi. esim. vaikka hcMimu, saa
h. oi mennä kutiin sillä. Sit ten I' ikki
jät kj sj \ .n silta, junka selässä on se.
juka oli nurkassa:
Maisin ,,, 5.
Suutari Hakenberg,
—10.
Haviokoski
n. Td V
Meidän Innan kryydimaassa,
l\.i\ i niin kainala elävä.
Eaaskas' kaikki kaalinlehdet,
Soi kaikki piparuutit, paparuutit
r, Ja tupakin juurel . ja kaikkia
kalliit kryydit.
1719. i Nippe|s|is : Nippelis. —* nappeliji : nappeli».
Nippis nappis naulastooliin. 1723 1725
535
1723. Hunni -ulin. Ruusunen n. 13.
03.
\ 'lolastooli.
Leikkiin osaaottav.il ottivat kes-
keensä pöydän, jolle laskivat kukin
sormensa ja yksi alkoi lukea siirtäen
aina kaksitavuisen sanarj tmin jälkeen
sormensa seuraavan sormelle:
Nippis nappis
Naölastoolii1,
Harmaa hevone
Satula seilaa-'.
5 Saapas jallaas,
Flei|kka tuppi,
Nuuskii kuono,
Kii'is käsi
io Koukkoon
Huuti konna
Loukkoon!
eli myös toisin.
Nippis nappis
Naölastoolii,
15 Meirän herran
Kanani pojat
Menit meirän
Herra! lattoon.
Teki sial.i
20 Paljom pa lihaa:
Söiväi sielä
Piparuutit,
Papäruutit,
Kaikkeini parhaat
25 Syraiini| kryyrit;
Kiis käsi koukkoon
Huuli koöra loukkoon!
i
Kenen sormen päällä se viimeinen
»-koon» sanottiin sen piti mennä louk-
koon.
Ml ten jääneet antoivat niiniä jokai-
selle osaa ottavalle ja sillekin, joka
loukossa eli nurkassa oli ja sille kysyi-
väl esimerkiksi:
■Milläs tulet kottii. hevoset vai lell-
in.a irai ijäl vai lampaal j.n.e. sanoen
kaikille annetut nimet. Nyt sanoo
nurkassa olia, jonku mainituista ni-
mistä ja sitte menee se ken käsketään
tai kenen niinen nurkassa olia sanoo,
ja tmi nurkassa olleen seljassaan
toisten luo. Äskeinen lukia sanoo:
Mikä su sellääsäs o?» Nyt sanoo
noutaja sen niinen, jota kantaa. »Pu-
rot |piani puis., käskee kysyjä ja nyt
pudottaa noutaja kannettavan pois
selästään ja leikki alkaa s. uunin kun
ennenkin uudelleen.
1724. Kolciinilri. Paasikivi n. 6.
— 15l,03.
Kuoppala.
Nippis, nappis, naulastooli,
meiöän herran pienet kananpojat
menivät teidän herran lattoon:
Söivät siellä piparuutit, papäruu-
tit.
5 kaikella i^et syrämen kryyrit.
Huis koira loukkoon,
pukki peräsä poukkoo!
1725. Kokemäki. Sallgenn. 23. —90.
Lasten leikki sanoja.
Nippis, nappis naulas toonin.
Satula selkään saappaat jalkaan.
Meni meidän herran lattoon,
Teki siellä paljun pahaa:
s Söi piparuutit, papäruutit1,
Kaikkein parhaimmat sydämen
ryytit.
1723. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1724. ' pairiaruutit : papäruutit.
536
Leikkirunoja.
Huuli konna loukkoon,
Jänis perässä loukkoon.
1726. Kiikku. Oksa n. 21. —05.
Midiiiii Rosenqvist, 14 v.
Nipin napin, piäni kanin poika
meni1 kerran latoon2. Söi siellä
piparuutit8 paparnutit, kaikista
parhaimmat Saksan mintut. Euis
5 loukkoon, käsi koukkoon!
Selitys: Lapset oval piirissä j;i yksi
on keskellä, joka lukee luvun osottaen
sormellaan eri henkilöä4 joka sanalle.
Jolle tulee viimeinen sana, hän joutuu
.ilk;ijaksi.
1727. Riikka. Numminen n. 424.
—17.
Leikkilukuja y.m.s.
Nippis aappis naulatoosa,
meni kaikki pienet kanapojat,
heirän herrans Iatohon,
söi kaikki piparuutit paparuutit,
5 kaikki parhaat ryytit vaan,
vaikka mies oli vahtina.
Pyssy sano pois.
1728. Lavia. Kull m Sm ma, n. 20.
-*lnl9.
Manda I Grönfors, 54 v.
Kippis, nappis naulastooliin,
saappaat jalkaan, satula selkään!
Meirän1 herran piänel kanan-
pojaat menivät
yhteen latoon.
5 Tekivät si.ii.i paljon pahaa.
Soivat siälä'- piparuutti, papa-
ruutit, vanhan ämmän sisäkryy-
ril.
1729. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n.
201.— 12.
H sinijärvi. Miina Malmi, 67 v.
Kippis nappis naulas stooh,
satulat selkään, saappaat jal-
kaan.
Meilän pienel kanan poijal meni-
vät
herran latoo, söivät1 sielä pipe-
ruutit, paperuutit.
5 Huis kukko laukkoo, jänis peräs
poukkoo.
Mies mettään meni. kello kilahti.
ja koukut kolahti.
1730. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n.
139. —12.
Nippas nappas naulat toosaan.
satulat selkään, kenkät1 jalkaan,
jollet usko, tule katso, täss'2 on
viisitoista!
1731. Jämijärvi. Välisalo n. 16. — 12.
Maria Välisalo, 23 v.
Huis koira ovcnloukkoon.
Nippis nappis naulastooliin,
.Meidän herralla oli ennen paljo
pieniä kananpoikia.
Ne menivät meidän
1726. ' tne|e|ni : m. — "- l|o|toon : 1'itoon. —
nelle| *eri henkilöä* : e.h.
1728. ' Mei|d|än : Meirän. — *si|e|lä : siölä.
1729 ' kk:ssa iso alkukirjain.
1730 ' kenkäjät : k. — * täs : t i
1 pipajsjuutit : piparuutit. — 4 ]ke-
Nippis nappis naulastooliin. I7::i r :~
a herran latoon
ja tekiväl sielä paljon pahaa.
Tuli harmaa hevonen satula
selees, saappaat jalaas.
Kiis käsi koukkuan,
10 huis koira oven loukkoon!
1732. Kankaanpää. Laiho n. 297.
90.
Santra Hakkuri, 21 v.
Leikki: >IIini salossa*.
Susilampais-loru).
Yksi ilMä elävä
Tuli minu herrani hakaan.
Oli sielä koko suven.
Teki paljo pahaa:
- i piparuutit,
Paparuutit,
Kaalin kontit,
Tupalan juuret.
Pois hirvi salosta
io Jokahitten talosta!
1733. Kanl:ninipää. Päivike n. 62.
-*U04.
Heikki Lilja, 60 v.
Nippis nappis naulastooliin,
herran pienet kananpoiat meni-
vät yhteen pieneen latoon,
tekivät siellä paljon pahaa,
kiis käsi loukkoon, koira huusi
koukoon!
1734. Honkajoki. Kallio Niilo. n. 88.
—10.
M.p. Isojoella.
Nippis, nappis. naulastooli.
Meidän herran pienet kananpojat
Mmivät lahden latoon,
Tekiväl siellä paljon pahaa:
s Söiväl siellä piparuurit1, pap i-
1'UUl'll.
Kaiken mailman sydämenkryy-
rr'it.
Kas käsi koukkuun.
Huusi koira loukkuun!
1735. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 93
—10.
Nippis. nappi-, nappeliin,
Myllärin ämmät tappelii,
Myssyl päässä hassatti,
Prunnin1 kannella tanssatti.
s Kiis käsi koukkuun!
Huuti koira loukkuun!
1736. Parin ii<>. Tyyskä n. 5. — 88.
Xippisnappi.
Nippis. nappis. naulastoolii,
Satula selkään, saapas jalka m.
Kiis käsi koukkuun,
Huuti koiran loukkuun!
Nykkää.
[Vrt. Ketjurunoja.]
1737. Honkilahti. Vihervaaran. i882
—19.
Ida Vind, 30 v.
Kädet pantiin päällekkäin. Lasket-
tiin sormista. Toinen kysyi:
Mik tämä on? Nykä. näkä.
Sitten kun loppuivat muut sormet1,
niin pantiin peukalo pystyyn ja kysyt-
tiin:
[Ks. jatk. n. 1337.]
1734. ■ piparuu|t|it : piparuurit.
1735. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1737. ' sa sormet : s.
Leikkirunoja.
1738. Luvia. Kiihmen n. 8. — 95.
Luvian luodot. Aina Josefina Ves-
terlund-Maanpää, it v.
\ ykkää.
kulin,' osan ottajaa, enemmänkin
voi olla. Leikkijät taivuttava! kukin
oikean kätensä oypfekiin, asettaval
niin nyrkkinsä päällekkäin. Peukaloi
ojennetaan suoraksi. Päällimmäinen
nyrkki tarttuu aina alimmaisen peuka-
loon. Päällimmäisen1 nyrkin peukalo
taitetaan sisään, s.o. »päätön nykkä».)
Yksi leikkijä kysyy, osottaen alini-
maista nyrkkiä:
Mikä tUO On? (Vastaus.) Se "ii
nykkä.
Kysyjä osottaa toista nyrkkiä:
Mikä tuo on? — Se on akka.
Kysyjä osott[aa] kolmatta:
Entä tuo? -Se on päätön nykkä.
Mikä nykänpään vei? Hiiri vei.
s Mihins hiir' nykän pään vei?
\i i sen aitan ali'.
Missäs se aitt on? - Valu sen
poltt'.
Missäs sr \.iir, on? Vesi sen
sammutt.
Missäs 5e ves' on? Härk' sen
ryyppäs',
Missäs s>' härk' on? - Vähän
miehen puukk' sm tappoi.
io Missäs se vähä mies on?» — On
oisui' kylväämäss'.
Miss/is ne nisut ovat? Lin-
n ti t söi.
Missäs ne linnut ovat? - Ne
lens' yli yheeksän meren ja kali-
deksan kaupungin.
[Nyrkil erotetaan
Joka tämän sanan pääll1 yh-
denki sanan puhuu, se pitää
[lykittämän ja nakittaman veri-
lihaan ast'.
[Nyi ei saa yksikään leikkijä hiis-
kua sanaakaan ennen sitä, joka OB
alottanul leikin. Jos joku rikkoo I itä
vastaan, saa häntä mykkiä ja nakkia
verilihaan ast'.)
1739. Mouhijärvi. SMMY: Reinhol-
mtn frofc. 35—42 n. 414 g.
1 Mouhijärvi och afven i \ esilaks
säliär:
Knj tnäfvarne knytas salunda at t de
yttre fingersidorna komma mot hvara-
nan och tummarna parallelt med
hvarandra ofvanpä. Frägaren frägar
p ekan de först pä en tummen,
mikä tuo?
\\ ka,
derefter pekande pä samina persons
andra luunne:
Mikä tuo?
Näkä O.8.V.
Missä härkä
keihäs tappo.
5 Missä keihäs?
Seppä lako.
Missä Beppä?
J[um]alan ilma vei ikkunan kaulia
pihalle että koulit roikan ti. Sitten:
Kuka tämän perästä?
Kuka ensin tyrskii n\ kitaan kaikilta
niin että hau on vallan hukassa.
1738 i n 1 1 m m. m Päällimmäisen P.
Sokkosilla. 1739 i .1
539
Sokkosilla.
1740. Oripää. Vihervaara n. 3305.
II.
Maijastiina Anttila, Ts v.
Sokkosilla olo.
Yhden silmille pantiin raasu
(= vaate) ja se oli sokko.
Sokolle sanottiin:
Saatan sokkoo, saatan sokkoo.
Sokko kysyy: »Mika1 tosa
(Sokko oli viety muurin eteen.)
Hänelle sanottiin: musta pata.
Sokko kysyy: mitä siili sisäll un?
Vastataan: munia mustan liämon
ka ns.
Sokko: Kuka sitä syö?
Vastataan: Isäntä ja emäntä.
sokko: Mikäs mun osani on?
Vastataan: Paska tikun no kas.
Susisilla.
1741. Harjavalta. Ruusunen n. 27.
—03.
Lampuri ja susi.
Kaksi leikissä oliaa erkanee toinen
lampuriksi ja toinen sudeksi ja muut
leikkiin osaaottavat asettuvat lam-
paiksi keskelle lattiaa. Lampuri tekee
sitte aitaa ympäri, puskoen kädel-
länsä, sanoen:
Puskuni, puskun.
Aitaa, ettei
Susi pääse ylitte,
Eikä mato alitte,
5 Eikä lintu airan ravost.
Lopuksi sanoo hän ympäri käydes-
sään »lampaitten > o tila pidellen:
Keritten, karitten,
Kaikki mun ommiini.
Poistuu sitte sivuun ikäänkuin asel
tumaan iiukkniiia.nl. Sitten tulee susi
piilopaikastaan ja vie j hden lampaan
jonnekin piiloon, kuten loukkoon tai
muualle senlaiseen paikka, m.
Kun paimen herää ja tulee hake-
maan lampaita, huomaa hän el tä j ksi
on joukosta poissa. Hän lähtee etsi-
mään ja etsii ja huutaa
Karu piikani
Karu piikani.
mutta ei ollenkaan kuulu muualla
vastausta, kun aitauksessa, Ny) hau
tekee aidan uudelleen lammasaitauk-
seen ja menee taas pois. Tätä leikkiä
uudistetaan niin kaavan kunnes lam-
paat ovat yksi kerrallaan pois viedyi
Silloin vasta on paimenella aikaa lam-
paitaan hakea, ja rupeaakin toden-
teolla niitä hakemaan. Löytää suden
metsästä ja kysyy silta:
Oleks sää mul lampaitani nähny?
En ui nähny! sanoo susi.
Tämppäi niittej jäljet käy, int-
tää paimen.
Tääl ei niit sunkan vaan näy.
Paimen alkaa katsella tarkemmin
sutta ja sanoo:
Mistäs su suus ommustaks fcullu?
Söim mettäs mustikkoit.
Mistäs o suus punäseks tulin:-
Söim mettäs mansikkoit.
Mistäs oj jalkas savveen fcullu?
Hyppäsiin pappilan kai päält.
Tämä vastaus kait sekoitti suden
puheissaan koska hänen hallussaan
oleviksi keksittiin lampaal
»Huuti ryäkäle!» Imusi paimen,
»siiiläpä mul lampaan o!»
ja läksi \ temään lampaitaan pois.
1740. ' kk:ssa pieni alkukirjain
Leikkirunoja.
*-usi tuli nyi lampaaksi ja lampuri
sudeksi seka se lammas, jonka susi
ensinnä vei, t »)!•■•■ lampuriksi.
1742. Noormarkku. Laine ja Maki-
m n n. '.'.
Lassila.
":;V;.
Sudin leikkiminen.
Kun sutta ruvetaan leikkimä. in, ase-
tutaan ensin piiriin. Sitten valitaan
yksi sudeksi ja yksi paimeneksi. Ne
valitaan luvuilla, jollaisia on. esim.:
Kiikeri-Ville se kissan tappoi,
kätki Ben ruumiin huoneen alle,
sunnuntaiaamuna otti sm pois.
Kiikeri-Ville se vinkui, vankui
5 ju oli ihan villi.
Kaikki toiset ovat lampaita. Susi
seisoo ulkopuolella piiriä ja paimen
sisäpuolella. Paimen nukkuu ja susi
vie vlulen lampaan, sitten susi sanoo:
Ämmä, ämmä, tuttis palaa
ja taikina maahan kuuluni,
susi suita parhaan lampaan vei.
P unien herää ja laskee lampaansa.
Söiks saa susi mun lampaani'.'
sanoo paimen. En, sanoo susi. Mutta
sun suus on musta, sanoo paimen.
Sitten susi sanoo:
Suin mustikoita mussuttelin,
mansikoita massuttelin
ja yksi musta kivi un takanani.
Niin k. mau kun lampaita on va-
rastaa, niin kauan sila aina leikitään.
Sitten aletaan leikki alusta.
1743. Ori piiii. Tnllijrcn n. 56. -13.
I Iina \ irtanen. M.p. Maariassa.
Tein tein aitaa
tinasella tikulla.
vaskisella vartaalla.
ettei lintu raosta lennä,
5 eikä mato alta mahdu.
1744. Loimaa. SMMY:Reinholm35*
12. llokas -" 207 a,
'Loimaalla nain:
Tikun tikon aitaa,
Ettei lintu päältä Ininä,
Eikä susi alta mahdu,
Rauta-katto päälle')
(Loimaalla:
Korin kerin ut t u.ix( ! | .
korin korin piikaa.)
1745. Kokemäki. Kallio K. n. 311.
— 22/1226\
Osanottajat: Haukka, kana ja po-
jat.
Leikin kulku: Valitaan haukka j a
kana. Kana seisoo haukan edessä, ja
kanan pesässä toisistaan kiinni pitäen
kananpojat. Haukka ja kana keskus-
televat keskenään seuraava. m lapaan:
lliun, hion kynsiäni.
Minkätähden sitä teet?
Sinun pahan poikaa tähden.
Mitäs pahaa poikani teki?
5 Se söi tuon minun kauramaani.
Haukka koettaa nyt ottaa jonkun
kananpojan kiinni. Tällöin kana sn
soo haukan edessä koettaen kädet levi-
tettyinä puolustaa poikiaan Kanan-
pojat pysyttelevät kanan lakana suo-
1744. ' Bässe [Iyijyk. r.] takka. Lammasta huutaisi sanotaan Rauman puo-
lella: karu piika e M p. huom.)
ruosta käj poikain polku, i 1 I i9
541
jassa. Lopuksi joku kananpoikasista
joutuu kiinni, jolloin h. m seuraavassa
leikissä on haukka, ja entinen haukka
on kana, joka s. ia suojata poikasiaan
haukan kasiin joutumasta.
1746. J, m m. Kullin Sainin, ii. .')'.
6 , 20.
Niemi. Matilda Kallio, 19 v.
Susisilla ollessa.
Korin kerin nuttii.
muurin mustii sukkii,
vaarin vanhoi vanttumii.
Teen aitaa, teen aitaa,
5 ettei pappilan iso susi ylitte
pääse
eikä j ;ines lapit le
eikä mato alitte.
1 746 «f. Kankaanpää. Laiho n. 294.
90.
Kaarle [lautasalo, 20 v.
Kuu. nm viskar Bee
Monker viskar vorvingree
Krakken kuu.
Jäärnes suu.
5 Hupputi jakkaa,
Kassini pakkaa,
Hemputa ylennä vois.
(Naita käytetään »susilampaista»
leikitessä, ja jolle viimenen sana tulee,
se sudeksi i
1746 //'. Kankaanpää. Laiho n. 296.
—90.
Santra Hakkuri. 21 V.
Susilampaisiin sudeksi.
Vikkoo, vakkoo,
Vaiseri maiseri,
Mettoo pyytää,
Venneella vääntää,
5 Tint, tont,
Tori, lori,
Lottis loukkoon!
Tuosta käy poikain polku.
1747. Mouhijärvi. Laine T. n. 158.
-93.
Tostapa käy toi poikajen polku
puikki pellon naapuriin;
naapuriss' on nätti tyttö,
sinisilmä, punaposki.
5 Jos ei tähde tiiliä laittaa,
menköön maata kylmään aittaan:
puurokuppi, leipäsäkki,
vanuteetsä lusikka.
1748. Suoniemi. Finni K, n. 19.
22.
Kalle Heikkilä, 59 v.
Timlta kävi poikien polku,
läpi pellon naapuriin.
Naapuris' on komea tyttö,
sinisilmä, punaposki.
s Ellet tahdo tiiliä laittaa,
mene maate kylmään aittaan,
leipäsäkki, puurokuppi,
jos ei ole lusikkaa.
1749. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi,
n. li::. 12
Tuultapa ka\ toi poikain polku,
yli pellon naapurin;
naapurissa on nätti plikka,
sinisilmä, punaposki,
s Menkää pojal plikkoja naittaa,
siel' saa syörä mitä vaa maittaa.
Leikkirunoja.
175C. Tanvpi re. Vihervaara n. ' '".'.
09.
Himainen. F. Saxberg. Kuullut
Tampereella.
/ eikkiluku.
Tostapa käy toi poikajen poika
poikki pellon naapuriin.
Naapurissa on koria tyttö,
punaposki, sinisilmä, valkotuk-
kainen.
5 Jolles tahro tiiliä laittaa,
niin mene maata kylmään aittaan.
Puurokuppi, leipäsäkki,
muttei ole lusikkaa.
1751. Tampere. Jussila n. '.'.
K V Elonheimo Erenius 70 v. M.p.
Tampereella.
Leikkihopu.
Tuostapa käy se poikain polku
yli pellon naapuriin.
Naapuris on sievä tyttö:
sinisilmä, punaposki.
:, Jollei tahdo hiiliä laittaa,
mene maata kylmään aittaan.
Leipäsäkki, puuropussi,
jollei ''i "I1' lusikkaa.
1751 «. Ruovesi, Luutonen -1/''". n.
ii. 17.
Tuoltase käypi poikien poloku1,
Yli pellon naapuriin.
Naapurissa sievä tyttö,
Sinisilimä, punaposki.
, Ellei tahalo liiliä|!| laittaa,
Mene maata kyh mään aittaan.
Leipäsäkki, puurokuppi.
Jolla ci ole lusikkaa,
Menköön pois.
1751 a ' polku : poloku.
1751 /.;. Tampere. Lindström '"'/</, ii-
ii. 18.
Tästäpä käypi paikan polku
yli pellon naapurin;
naapurissa kaunis tyttö,
sinisilmä, punaposki,
5 joll.i, tahdo tiiliä kani
mene maata k\ Imään aittaan,
leipä säkki, puuro kuppi,
joi ei ole lusikkaa.
1751 ;•. Mänttä. Savosenmäen kansa-
koulu, Niininen Sirkka, n. 83.
—31.
Tuosta se kulkee poikaen polku
naapurista naapuriin,
naapuris on nätti likka,
jos ei tahdo tilä[!] tehdä
.-, leipäsäkki. puurokuppi, lusikk;i.
Varis istu aitan päällä.
1752. s,,!,,,!. Helin n. 20*
—03.
Variksen puku.
Varis istu aitan päällä
Kammaltyinen kamppa paä-~s;i
(Kammal tyyki kamppa päässä).
Siien tyyttä myssy pääs
:, Sammaa laija (sorttia) röijy päällä
Silkki kenkut jalassa
Bopia soljet kenkäin päällä.
Voutisilla.
[\ rt. Leikari.]
1753. Karvia. Kaukomaa /.. n. l>.
. 30.
Sarvelenkylä. Opetl i >lga Sarvela,
:;■, v Oppinut vanhemmiltaan.
Voutisilla. 1753 1755.
543
Vanha leikkilaulu.
Minä seolen rikas vouti,
Köyhä vouti,
ämmän tappanut,
Talon juonut,
:. Näin mun kerjätä täytyy.
Ota nuorin neitosista!
Neitosen sain,
Neitosen sain,
Mennään Turkuun kestiin.
io Saksan leikkuriksi.
1754. Ylöj. Paldani n. 129*. —52.
[Sama SMMY: Eeinh. 35—42
n. 395.]
Voutisilla.
Köyhällä voudilla on yksi henki
tykönään joko | >< >i k^i eli plikka, mutta
rikkaalla voudilla on monia henkeä.
Köyhä vouti huilaa näin rikkaalle
\ nudille:
Minä olen si vaivanen vouti,
Ration vouti.
Taloni hävitin,
Emäntäni tapon,
5 Jo nyt loppu riikin ristat,
Syötävästä, juotavasta ,
Näin nyt kerjätä täytyy;
Jos sinä olet rikas rikkaudes,
Auta' köyhää köyhyydes!
Kun on yhden hengen saanut, niin
rupee tanssiin ilosta ja laulaa nain:
Nyt ininä olen rikas vouti,
Äveriäs vouti,
Maan ostin.
Talon ostin.
Emännän ostin;
16 K\ 11' on rallaa tavarata.
Yltä kyllä hopiata:
Joka pitäjän pohjas.
Näin tehdään niinkauvan, kun rikas
vouti jää vaivaiseksi voudiksi elikkä
kaikki paitsi yksi henki jää hänelle
joka sitte taas saa ruveta kerjäeleen
Taina leikki kestää silla lailla niin
kauvan kun tahdotaan.
Muistutus: Köyhä vouti näyttäik
sen olennossaan hyvin huonona ja
viheliäisenä, ontuvana ja keppi kädessä
kävellen.
Västäräkki vääräsääri.
1755. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 8.
-02.
Seka myöskin sanoilla:
Västäräkki, väärä sääri,
hyppäs saunan ikkunalta,
kysyi saunan ä uunilla:
onko saunas lämmintä?
1756. Lempäälä. Vihervaara n. 4314.
—13.
Saimi Vuori, 14 v.
Västäräkki vääräsääri
Kysyi saunan1 ämmiltä:
Onko2 saunasa lämmintä.
1756 o:. Mänttä. Savosenmäen kansa-
koulu, Salo Lahja, n. 53. — 31.
Västä rakki vääräsääri
istui aidan nenässä,
kysyi kylän ämmiltä,
onko sauna lämmintä.
1756. ' sa|in : saunan. — * kk:ssa pieni alkukirjian
Tanssilauluja.
1756/.'. Mänttä. Mäntän kansa
kuulu, Siltanen Laila, n. 39.
—31.
Västäräkki vääräsääri
istui saunan kynnj ksellä,
kyseli kylään ämmiltä,
oliku sauna lämmintä.
Äidin pieni sokeri rotta.
1756r. Tampere. Lindström Olga, /<■
3. -18.
Aiilin pieni sokeri rotta,
arvaas onko se oikeen totta,
laskee ama kymmeneen:
12 3 4 5 6 7 B 9 1".
TANSSILAULUJA.
Hei, hei Heitukainen.
1757. Pesti. Hahnsson n. 8*. —53.
Hei. hei heitukainen,
Tupa uuden uutukainen.
Tupa tahtoo tanssia.
Permanto pelaria,
b Tuvan katto kaikkuniia.
Hyppään tanssaan.
1758. Tyrvää. Kullan n. 39.
14 , 03.
Tapiola.
Hyppään, tansaan näkin
maalla.
Set ken näkin hyvän aidan.
1758 «f. Musiini). Hämeenlinnan alak.
sini.. Mäkiä Eeva, n. 360.
-24- :.'■',.
Maria Santala, •'>■"> \ ,
Hyppään tanssaan tavallisen
taajaan
Jestaspas ku mi lystiä.
Hyppään tanssaan kultani kanssa
Kultani kenkät on kallellansa.
Karupiikani.
1759. Köyliö. Mäkelä n. 89. —25.
s. Isotalo.
I \ rt. Susisilla.]
Karupiikani, karupiikani,
Kanaa Rantalan niittyyn.
Karraa takasin, karraa takasin
Taikka Rantala ampuu.
1760. Kauvatsa. Hämeenlinnan alak.
sentin. Haapamäki M. n. 750.
-10/r-;.
\iiin»i Heinola, 75 \.
Karupiikani, karupiikani.
meni Rantalan niittuun.
Tule poijes, tule poijes,
taikka Kantala suuttuu.
Kierrettiin myös j hitaalle päin,
niin että kerä "li^ pään päällä pysynyt.
1560 k. Ahlainen. Hämeenlinn. alak.
sini.. U un jiulit A u m. a. /.','
U 25.
\ ilhelmiina \ esterbagha[l], 68 vuo-
tias.
Karu piikani, liru taatani meni
Hautalan hakkaan.
Tllle poiS, Iille puis enilellk' Kall-
lala tappaa
Kenkäni rikki tallaan. 1761 i ', 66
Kenkäni rikki tallaan.
1761. Pori Tuomi n. i. —89.
Vilhelmiina Ekgvist, 18 v.
Hyppy laulu.
Hyppään tanssaan kultani
kans(s)a,
Kult, un kengäl on kallellansa.
Kyllä suutari surun pittää,
Kultani kengät kiini vettää.
s Ja kyllä mammani palkan maksaa,
Kivisestä1 kellarista,
Koivusen tapin takkaa,
Siilon k" pappani makkaa.
1762. Tynää. Pahila V. V. n. 89.
12.
Kalliala. Miina I sok.i ki . 57 v.
Heipparuutia rullaa,
kenkäni rikki tallaan,
vanhan Taapelin naurismaalla.
Kyllä suutari surun pitää,
s kultani kenkät kiinni vetää,
ja muarini palkan maksaa.
ilman vaarini tiätämätä.
1763. Hämeenkyrö. Nyberg Vivx
n. 187. 12
Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 v.
Tuuti lullaa Kalle poikaa,
ostaaks muori silakoita?
Pentele huulin rnä1rristänsä,
mut1 kaak. kaak. katajaa.
5 mistäs kultani kenkät saa?
Hyppäsin, tanssassin kultani
kanssa,
ja kultani kenkä ob' kallellansa.
1761. ' Kiviset:i : Kivisesi i
1763. ' kk:ssa iso ;ilkukirjain.
Kyllä kai suutari huolen pitää,
ja kultani kenkän kinni vetää.
1764. Tampere. Kalliala n. II*.
—13.
Suutari herraa sutkastiin,
Pääluu tutisi, b.uule1 käydä nu-
pisi;
Hyppäänpäs minä hyllyn, lyllyn,
Tanssaanpas minä tallun, lallun,
s Vaikkapa kengäl paljon kuluu.
Kylläpä suutari uusia tekee,
Äiti parka palkan maksaa
Kivisestä kellarista,
Tammisesta tynnyristä
xo Koivusen tulpan takoa.
1765. Kuhmalahti. Lindroos n. 14*.
—88.
Haap'saari. Eräs 10-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Tottijarvell. i
Taittariariarallaa.
Kenkäni rikki tallaan
Paikki isuutarin naurismaalla .
Suutari panee paikan.
s Muori maksaa palkan.
Ilman vaarin tietämätä.
1766. Stilmlahii. Äijälä E. n. 171.
—96.
Heipparuutia rallaa,
kenkäni rikki tallaan.
vanhan Tulppakin naurismaas
Suutari paikkaa pistää,
s muori se palkkaa maksaa,
ilman vaarin tietämätä.
35
Pilkkarunoja.
PILKKARUNOJA.
A. Ristimänimiin liittyviä. 1770. Ptrfcfcolo. Rekola n. 760 05.
Kansanlaulu.
Aatu.
1767. Rauma. Siren 7. rt. 29. 04.
Pilkkaruno Vatusta.
Aatu, Aatu, Kuormasi kaatuu.
Aina.
1768. Kina joki. Sunni /•'. n. 3.
W.
Aina. laina, paljon paina,
Lymysloukkon, lulkon[!] joukkon
Yks on joukosta puis.
Alle.
1768 a. I! Kolisi. I. Hilluin II Allin. II.
40. 17.
Alle uiallc makkarasta
Housut tehty pikkarasta
Meni "jaan onkimaan
Sai kolome simpukkaa
5 Yhylen söi, toisen joi
Kolomannen mammalle kotio toi.
Anna.
1769. Kokemäki. Kallio K, n. 240.
12 -''■
Anna panna palleroinen,
Puolen markan pulleroinen,
i,\ psi lehmät, taittoi sarvel
Kaatui kiven kalliolle.
'., Siitä portti pois!1
Tiru taru tannaa
piru pani Annaa
mustassa sankyssa
vällyjen alla.
5 Kuka sen näki?
Koki' talon v;iki.
että pirull "li punanen
perseläpi.
Antti.
1771. Hunnin. Siren T. n. 30. 04.
Pilkkalaulu . \nlisla.
Antti, kantti karvakontti,
Puupää pikarisilmä.
1772. Pomarkku. Lindgren n. 6. 92.
Kustaa Mahlamäki.
Autti Sapeli1
Tahdoks tapell'
Tyhjäll tupell1
Vääräll veittell',
s Vastaan olell'?
1773. Merikarvia Nordlund n. 92.
—90.
Antti kantti musikantti,
kolmen markan komidantti.
1774. Alastaro. Vihervaara n. 2308.
-11.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
Anttia haukutaan
Antti kuutti karvakontti.
1769 ' Sana kk:ssa allevii\ ättu
ittj. ' k U:-;^.i iso alkukirjain,
Antti. Aiv.'. 1774 1776.
54 7
Kupariktilli, nahkapalli,
Haukkas tampun makkarasta,
Vahtas salin akkunasta.
Antoi Matin maistaa;
Matti kaato lattiaan,
Kili nipes itkemään.
1775. 1.i mpäälä. Lm mi, r n. 63*. -13.
M.iij.i Mäkinen. 64 v. Kuullut
lapsena. Muistiinp. Hauholla.
Antti kantti karvajalka,
meni sonnilla sotaan,
mullikalla muille mailien.
Arve.
1776. Tyrvää. Ojansuun .1. //. 2. — 89.
. 1 rv e.
Arve meni parveen,
Paskansi sarveen,
Tuli alas1 parvesta,
Söi paskan sarvesta.
Aukusti.
1777. Huittinen. Katajaranian. 283.
-%07.
Lastenloruja.
Aukusti tussaa,
Kirjava kis>a.
Ruskea koira,
sm peräsä loiraa.
Elli.
1778. Eurajoki. Nurmi F, n. li
3%20.
Lymysluku.
Elli keitti velliä,
1779. Pori. 7/uomi n —90.
Juhanna Forssel, »0 v
l lvilan pitäjässä olevassa Paluksen
kylässä oli muinoin 6 taloa, joista seu
raava laulu:
Elli3 kiitti vellii,
Kiilu kiahtitti.
K"pn kualmtti.
Jämsä jähdytti,
.-. Narva sano, Qälkä minun on,
Valli sano, vanhastas se sinun on.
1780. Kuilun. Kulonen n. 172. -
vnna-Maija Malkasuo, 55 vuotias.
Kili keitti vellii,
Kiil" sen kiehutti,
Kopo sen kuohutti,
Närvä sanoi: »Nälkä1 mun on».
(Talo nimeltä Elli. jätti perinnön,
joka lankesi kahdelle muulle talolle,
Kopolle ja Kiilolle.9 Närvän talo j.ii
ilman.)
1781 . Eräj. Tyyskä 1977 n.U7*. —07.
ElU Kelli.
Elli kelli
Keitä velli.
Elli keitti vellii
t tinalla kauhallans,
5 Omista ohrajauhoistans.
Velli kaatui lattialle.
Siitä Elli itkemähän,
1776. ' |p|alas : a.
1779. ' Talojen nimet; pm..huom.
1780. ' kk:ssa hieni alkukirjain. — - Kiilo I" Ile : K.
Pilkkarunoja.
Ellin Iap8e1 Litkunahan.
Muu väki murajamahan
Koko perhe päräjämähan.
Emppu.
1782. Tyrvää. Katajaranta n. 79.
-04.
Emppu, Emppu, emputteli,
Katajan oksilla kannettiin.
Pihlajan oksilla punnittiin,
Yli kirkon heitettiin,
B Mustalla mulla[lla] peitettiin,
Kenkiraja veisas sen.
Erkki. Eero.
1783. Rauma. Siren T. n. 31. 04.
Pilkkalaulu lukisin.
Erkki. Erkki, perseessäsi1 on
merkki.
1784. Satakunta? Paavo-Kallio n. 3.
—91.
Esa Eeroo komenteeroo,
Pani kissan kyntämähän,
Varpuisen vakoamahan,
[tse istui pyhän pellon
pianterelle,
i Kattoi itään, kattoi länteen,
Kattoi poikki Pohjan malta.
Fredrikki.
1785. Rauma. Siren T. n. 32. 04.
Pilkkaruno Fredrikistä
Fredrikki, puitu rikki,
Paidan alla kaikki rikki.
[783 ' kk ssa iso alkukirjain.
i ss 'II einää heinää
Heikki.
1786. Hauiini. Roosblom n. IN.
Pihka Heikin laiva lähti
varttia vailla kuu-.
onkapannu buus:
tollukoita kuus;
s yks. kaks, kolm,
neli. viis, kuu-'
1787. Pon. Tuomi n. 8.
Vilhelmiina Ekgvist, is \
Heikki heiluri, kivikellari,
maamylläri, paskatynnäri.
1788. Pori. Tuomi n. 9.
Heikki meni heinää1.
löi paskan seinää;
Ihukki tuli heinäst,
söi paskan seinäst.
1789. Pon. Tuomi n. 69.
Miina Ekgvist, 50 v.
Heikki hellari,
Kivikellari,
Maanmylläri,
Paska fcynnäri,
5 Pani kissun kyntämään,
Varpusen vakkoo vetämää.
Istu itte pyärtänölle,
Nappi täitä aahvoistansa,
Suuremmat pisti suuhun-.
i<> Piänemmäl pello siämeniks.
1790. Pon. Roosblom n. 126. 04
Haukkuma /<"•».
Heikki meni heinää.
Paskansi lado seinää;
Heikki. 1790 1798
549
Pappi tuli vastaa,
Löi nokkas paskaa.
1791. Pon". RoosMom n. 132. —04.
Haukkuma toruja.
Heikki hellari,
Kivi kellari,
Maamylläri1,
Paskatynnäri.
1791 a. Ahlainen. lituun nlinnan alak.
-iiii. Huilimin Anni. n. 132.
.'/ 25.
Maria Ranta, 65 vuotias.
1'ikku Heikin laiva
lähti v.uiti.i vailla kuus,
Onkapannu huus'
Uuninpäällä tollukoita kuivu-
massa kuus".
5 Yks" kaks' kolme neljä viis kuus".
1792. Olijiini. Vihervaara n. 2321.
—11.
Makkarkoski. Juha Tuominen, 30v.
Heikkiä haukuttiin:
Heikki hellari,
Kivikellari,
Maamylläri,
Paskatynnäri.
1793. Alnstnin. Vihervaara n. 2310.
11.
Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Heikkiä haukutaan:
Heikki hellari,
Kivikellari,
maamylläri,
paskatynnyri.
1794. Kokemäki. Paasikivi n. i.
15 ; 03.
Kuoppala.
llrikki meni heinään,
Heitti piimäns seinään.
llrikki tuli heinästä,
Nuoli piimän seinästä.
1795. Kokemäki. Lempainen n. 121.
,r> , 04.
Kuorola. Vniti Kujanen, 25 v.
Heikki meni heinää,
Piäri pitkin seinää.
Sittäkö tuli heinästä.
Ni otti piarus seinästä.
1796. Kokemäki. Kallio K. n. 246
-22/l2'-'".
Pappilan Heikin laiva lähti,
varttia vailla kuus'
Onkapannu hinis:
Tallukoita kuus', puh, päh, pois!1
1 797. Tiimin. < )jansu u A . H, n. 3.-89.
Heikki.
Heikki meni heinään,
Löi paskan seinään,
I Likki tuli heinästä.
Soi paskan seinästä.
1 798. Tiimiä. Ojansuu A. H, n. 9.-89.
Heikki. Heikki. Henterikki,
Vääräsääri vänterikki
Pani kiikkuu kyntämähän.
Varpusen vakoo ajamahan,
5 Istu itte pyärtänölle1,
Noukki täitä housuistansa,
1791. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1796. ' Sana kk:ssa alleviivattu.
17'.>8. 1 py|ö|rtänölle : pyärtänölle.
Pilkkarunoja.
Suuremmat pisteli suuhunsa,
Pienemmät pellon siemeneksi*.
1799. Kauvatsa. Santavirta n. 12.
05.
Sanantapoja.
Heikki meni heinään,
heitti paskan seinään.
1800. Kauvatsa. Santavirta n. ''/'.
—05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 15 \.
Heikki hellari,
Kivi kellari,
Maan mylläri,
Pa8katynnöri.
s Heikki pani kissan kyntämään,
Varpusen vakkoo ajamaan,
I-tu itte pyörtänöllä,
Noukki nahoistansa1 kirppuja,
Pisteli suuremmat suuhunsa,
io Pienemmät siemeniksi.
1801. Silmin, m. Färm l\ . n. .'/
22.
Mimmi Viitanen. 22 v.
Vehka-Heikin laiva lähti
varttia vaille 6.
Onka pannu uus.
tallukoita 6,
5 yks', kaks', kolme, neljä, viis'.
kuus'.
[stu pyhällä pyärtänöllä,
Noukki täitä pairastansa,
[sommal syä, ja piänemmät jät-
tää.
1803. Tampere. Loukola n. £9*. — 14.
Herman Mäkinen, 2x v.
Lasten haukkumaloru.
11'ikki meni heinään
löi päänsä seinään.
Heikki tuli heinästä
otti päänsä seinästä.
1803 a. Tampere. Hämeenlinnan ala)
sm., Parvela Eine, n. 371.
—24—25.
i 'li ,i Kerola, i:; v.
Pihka lirikin laiva läliti
varttia vaille kuus
onka pannu tms
tallukoita uunin päällä
5 kuivamassa kuus.
Yks kaks kolm oel viis kuus.
1803/)'. Tampere. Lindström Olga, n.
.'.'. -18.
Pihka Heikin laiva lähti
varttia vailla kuus.
onka pannu uus
Tallukoita kuus.
5 12 3 4 6 6
1802. Tottijärvi. Rekolan. 123. 05. 1803;-. Tiimini:. Lindström Olga, n.
.1. I . Lautanen, 55 \ 8. — 18.
Meirän herra Hentrikki Heikki heikki helisevä
Vääräsääri väntrikki kontissa koliseva,
'siemen ■ k-i siemeniksi.
1 n. iho im tansa : nao/stansa
Heikki 1803y— 1810.
551
kuinka monia hoikkia
kontissa kolisee.
6123466789 10.
1804. V/w. Paldani n. 19*. 52.
[Sama SM MY: Reinholm35—
42 n. 12.]
Heikki Heikki henterikki.
(lujetaan pilkalla Heikki nimisille)
Heikki, heikki henterikki,
Väärä sääri väntrikki,
Kommo tiira, taara jalka,
Pani kissan kyntämään,
5 Vuohon vakoo vetämään,
Itte istu' pyörtänöllä,
Kylki kurki toista nappas,
Kyllä kurki hakataan,
Hakkurin kanssa pakataan.
1805. Sahal Hahnsson n. 32*. —53.
Pakk.il.i
Hiikki meni heinään,
Vappu tuli vastaan.
lirikin leipä povessa,
Vapun voita tuohisessa;
5 Heikki juoksi hepsutteli
Pitkin pappilan papua,
Taut perässä putisi,
Lukkari luuli lukut soivan,
Pappi lukkarin lukevan.
1806. Erä}. Tyyskä (1977) n. 141*.
07.
Heikki Hellan.
Heikki Hellari, kivikellari
Maan mylläri, tamppusäkki
söi ripaa, Söi rapaa,
söi vanhan akan napaa.
1807. Eräj. Tyyskä (1977) n. 146*.
Heikki meni luu, mu,
Heikki meni heinään
Helapäällä hevosella,
Tanapäällä tammalla.
5 i Hkisella oriilla,
Valkosella valakalla.
1808. <)nn*,. Kesälä n. 53. —09.
Alma Kölli Kesälä
Heikki meni heinään,
P i'i pitkin seinään.
Vappu tuli vastaan.
Sai sata lasia,
s Sanoi mikäs oimes on:
Lukkari, lakkari
Papinpoika plakkari,
Tee mi mi 1 nippu kengät, nappu-
kengät.
Minä menen naimaan
io Kankaantaka Kaisaa,
Pino-Pirjon tyttärii
Kana-Kaijan kakarii.
1809. Ruovesi. I.n uh, uni Ahto, n. 28.
—13—15.
Visuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.
Pihka Hoikin onkapannu lähti
Varttia vailla kuus
Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus.
1810. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. 43.
—17.
Pihka-Heikin laiva lähti
Vaartia vailla kuus.
Onkapannu uus,
Tallukoita muurin päällä
, Kuivamassa kuus.
Pilkkarunoja
Yk<. kaks. kolome, nelijä, viis.
kuiis.
1811. Mänttä. Mäntän kansakoulu,
1'iiUiiiirnii {Purola). Maiju Jat-
kola, n. 6. 31.
Hippaheikin laiva lähti
varttia vajaa kuus.
höyrylaiva huus,
yks. kaks, kolme, neljä, viisi,
kuusi.
1812. Mänttä. Muutun kansakoulu,
Siltanen Laila, n. 29. —31.
Hippa Heikin laiva lähti
varttia vaille kuus.
onko pannu uus.
tillukoita tallukoita,
s muurin päälä kuivamassa.
12 3 t 5 6.
1813. Miiiillii. Mäntiin kansakoulu.
Siltanen Luilu. n. 38. — 31.
Heikki meni teinään
laitto leivän seinään,
Heikki pal(a]s heinästä,
otti leivän seinästä.
1814. Millillä. Sunisi uunini Lnnsn-
l.niilii. s,iln Lahja, n. 67. — 31.
Hippa Heikin laiva lähti
varttia vaille kuus.
onka pannu huus,
tillukoita tallukoita
s uunin päällä kuivamassa kuu-,
l 2 3 i 6 6
1815. Mänttä. Savosennuum kansa-
koulu, Niininen Sirkka, n. 75.
— />' / .
Pihka Heikin laiva lahti
vaartia vaille kuus
onkapannu uus,
tillukoita tallukoita,
s uunin päällä kuivamassa kuus
1, 2. :i. i. :». 6.
1816. Manila. Surisi limuni kansa-
koulu. Tenngren Aili, n. 98.
Pahkaheikin laiva lähti
varttia vailla kuus,
onka pannu uus,
tallukoita muurin päällä
.-> kuivamassa kuus.
yks, kaks. kolme, neljä, vii-,
kuus.
Hermanni.
1817. Ahlainen. Hämeenlinnan aldk.
sem.. Haapala Anni. n. /'.'/.
U 25.
Julio Viljanen, 63 v.
Hermanni ja Santeri "li mo-
leinmat sepän pojat.
Läksival metsästä puita tiloinaan
ja kaatoivat kuormansa ojaan.
Iisakki.
1818. Port. Tuomi n- 126.
Miina Ekqvist.
Iisakki Simoliini
Otti piarun kiini;
Keri kerälle,
.'*/.
Jooseppi . 1818 182
Pisti plakkarin perälle;
s Vei Tunnu linnaa,
hyvä hinna,
i teti musta ori,
Ajo ]iitki Pori torrii,
Niäl pers |i mi horihorrii.
1819. Tyrvää.
04.
Katajaranla n.
Haukku unirunoja.
En ininä sinua iisu
piru kiroo, mutta liikutan,
niin. että sininen sauhu kehdon
kantapäästä nousee.
Jooseppi .
1820. Eurajoki. Kähärin. 190.— 93.
Jooseppii Jaakoppia Efraimii
ja Enkkelii.
Ehtoolla mennään, jos vaan voi-
llaan. Seeyerin mummua katso-
maan.
Jussi.
1821. Rauma. Siren T. n. 33. —04.
Pilkkaru.no Jussista.
Jussi pussi punnittiin;
Katajan oksilla kannettiin,
Kirkon kelloja soitettiin.
Mustalla mullalla peitettiin.
1822. Kiukainen. S u neli n. 24. —03.
Panelia. Vihtori Malm, 21 v.
Juhapoj m rakkaus.
Jussi Jussi jumalan luoja
joka pitä aina pii j an puolta
pitelee hän kourallansa
el onko piija häpykarva! kohöal-
lansa.
Pilvistä putosi punane pulkka
siihen karvaseen maan paikkaan
missä satiaisel ilman harppujen
ja huilujen helinää elivät.
Kiven alta litkutteli
laö 'ii alta latkutteli.
io Lukkari luuli papin lukevan
ja pappi luuli harpun soivan,
mutta naapuri talosta kuului se
lapsen synnyttämisen kitinä,
minä vaivanen menin juuri
kuin toinen parallensa lastansa
synnytti.
1823. Luvia. Salo n. 308. 14.
M.p. Hattulassa.
Jussi pussi Jukolan Jussi,
Porsan pahnan pöllyttäjä,
Sikolätin lämmittäjä.
1824. Luvia. Salo n. 309. li
M.p. Ilattula--i.
Jussi pussi punnittiin.
Katajan oksalT kannettiin,
Yli airan heitettiin,
MustalT mullair peitettiin,
5 Sian virsilT veisattiin.
1825. Pori. Nordlund n. 84. —90.
Jussi pussi puita nussi,
pisteli pinon rakoon,
pino rupes palamaan
ja Jussi paasi pakoon.
1826. Pori. Nordlund n. 85. —90.
Jussi pussi punnittiin,
katavan oksilla kannettiin.
I
Pilkkarunoja.
yli kukun heitettiin,
mustalla mullalla peitettiin,
.•> kissan virsillä veisattiin.
Teki tikan tiineeks,
Varpusen varkaaks,
1'ikkuliiiiiuii leivättömäks.
1827. Port. Nordlund n. 86. —90.
Yks' Jussi pannaan yhteen pus-
siin
ja annetaan ryssän1 nussii,
niin siittä tulee kuus Jussii.
1828. Pon. Roosblom n. 127. —04.
Jussi pussi punnittii,
Katava oksa! kannettii,
Yli kirko heitettä,
Mustalla mullal peitettii,
:. Lehmä1 kello! soitettii,
Piaruvirsil veisattu.
1829. Pori. Roosblom n. 129. —04.
Haukkuma loruja.
Jussi pussi puita nussi,
Pisti pino rakkoo;
Pino rupes palamaa
Ja Jussi lykkäs pakkoo.
1830. Pori. Roosblom n. 131. -04.
Haukkuma loruja.
Jussi pussi pakanaa,
Paskansi papi lakaanaa;
Pappi1 käski korjaamaa
Jussi rupes porraamaa.
1831. Merikarvia. Roslin M. n. 21.
—88.
Jussi julma jurves,
Kovasiipi korves
1832. Oripää. Vihervaara n. 2328.
11.
Oripää. Kaarle Karlström. 70 v.
Jussia haukutaan
Jussin imssit punnittiin.
Katavanoksilla kannettiin,
Yli kirkon heitettiin,
Mustalla mullalla peitettiin.
1833. Alosiani. Vihervaara n. 2306.
—11.
M. muisto. Mikko Sulonen, 23 v.
Jussia haukutaan
Ju-si pussi punnittiin.
tCatavanoksalla kannettiin.
Yli kirkon heitettiin.
Mustalla mullalla peitettiin,
5 Härjänkellot suitettiin
Ja harakanvirsi veisattiin.
1834. Alastaro. Vihervaara n. 2309.
—11.
Ylhäinen. Manta Heikola, -J'.» v.
Jussia haukutaan:
Jussi pussi punnittiin,
Katavanoksalla kannettiin.
Yli kirkon heitettiin.
Mustalla taulalla peitettiin,
. Harakan virrellä veisattiin,
Varsan kontti keitettiin
Jussin peijaisiks.
IH'J7. ' kk:>s.i iso alkukirjain
ts-js. i Le ui ä : lefcmä.
1830. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Jussi 1834 1842
1835. Kokemäki. Lempainen ». 165.
— " , 09
Akseli Kuusinen, n. is v.
Jakson Jussi ja Eeva,
Paimen Erkki ja Leena,
Taas pari pari piäniä herroja
koossa.
Rinki ja Kilikin Maija
Koveni ja Kaija.
Taas pari pari piäniä herroja
koossa.
1836. Kokemäki. Paasikivi n. 29.
21 »03.
Kuoppala.
Jussi pussi puita nussi
Pisteli pinon rakkoon;
Pino rupes palamaan,
Jussi liyppas pakkoon.
1837. Kokemäki. Kujanpää n. 13.
-V, 21.
Manta Erkkilä, 60 v.
Jussin herjausssnnat.
Jussi, pussi, punnittiin,
katajan oksilla kannettiin.
Yli kirkon heitettiin,
mustaan multaan peitettiin1.
5 Porokelloill' soitettiin.
pieruni irsilT veisattiin.
1838. Kokemäki. Kujanpää n. 14.
-'Un-
Manta Erkkilä, 60 v.
Jussi, pussi, puita kuksi,
pisteli pinon rakkoon
pino rupes palamaan
ja Jussi1 liyppas pakkoon.
1837. 1 peitettiin |yli kirkon heit;
1838. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
1839. ' ;r|oitettiin : soitettiin.
1839. Kokemäki. Tuomi n. 5. —89.
Emil Forsell, 12 \
Haukkumarunoja.
Jussi pussi punnittiin,
katavan oksalla kanneltiin.
yli kirkon heitettiin,
mustalla mullalla peitettiin,
5 pierun virrellä veisattiin,
härrään kellolla soitettiin1.
1840. Kokemäki. Tuomi n. 6. —89.
Emil Forsell, 12 v.
Jussi pussi puita missi.
Pisti pinon rakk ;
Pino rupes palamaan,
Ja Jussi juoksi pakkoon.
1841. Kauvatsa. Peteliusn. 23. — 15.
Juho Malja. 13 v. kuullut Tuomas
Kempillä.
/ • ikkilaulu.
Jussi pussi punnittiin,
Katajanoksalla kannettiin.
Yli kirkon heitettiin,
Mustalla mullalla peitettiin.
1842. Tyrvää. Ojansuu .1.11. n.5. —89.
Jussi.
Jussi pussi,
Puita missi
Pisteli pinon ra k i,
Teki tikan tiineeks,
5 Varpusen varattomaks,
Musta nlinnun munattomaks,
Pikkulinnun pesättömäks.
Porokelloill" : p.P.
Pilkkarunoja.
1843. Tyrvää.OjansuuA.H,n. 6 a. -89. 1848. Honkajoki. Hirsikosh Inna,
./ uss i .
Jussi pussi
Puita nussi,
Pisteli pinon rakoon,
Pino rapes palamaan,
s .);i Jussi hyppää pakoon.
1844. Iin , ää. ( )jansuv . I . //, n.6b.-89.
.inssin pussh punnittiin,
Katajan oksilla kannettiin,
Kiven1 noloon heitettiin,
Mustalla mullalla peitettiin,
i Harakan virsi veisattiin,
Sonnin kellolla soitettiin.
n, 12 b. '-',, U.
Puli. puli Jukka
Salmonen uudella myllyllä!
Jyvät oli kaikki,
kaikki oli kaikki,
s viimenen leipä "li hyllyllä.
1849. Tampereen seudut. Niemi n.
648*.— 91.
Jussi pussi punnittu',
Katajilla kannettii',
Yli kirko' heitettä',
Mustaa multaa peitettii'.
Tampereen seudut, ks. n:o 1865.
1845. Tyrvää. Katajaranta n.
-04.
.lussi. Jussi, puita luissi.
Pisteli pinon rak
Pino rapes palamaan
Ja Jussi hyppää pak i.
Yq 1850. Kuhmal. s,, h, .1. /(. 976*. 13.
Anna Perkkl, 36 v. Muistiinp. Hat
tulan Sattulassa.
Jussi pussi punnittiin
Katajan oksalla kannettiin
Yli kirkmi heitel nm
Paskapalassa keitettiin.
1846. Hämeenkyrö. Mattila A", n. 3.
03.
Lastin tuilla.
Jussi pussi punnittiin,
Katajan oksalla kai 1 1 iin.
Yli kirkmi heitettiin,
Mustalla mullalla peitettiin.
1851. Eräj. Tyyskä {1977) n. 142*.
-07.
Jussi Julma.
Jussi julinn, tuupin kuluin.
Söi herran hevosen lili.it .
leppäsellä veittellä,
tammisella lautasella.
1847. Kankaanpää. Loiko n. 305. 1852. Orikv. Jokinen n. 7*
Niinisalo Maija Mattila, 64 v
Jussi pussi punnittiin,
Katajan oksilla kannettiin,
Kiven kuluun heitettiin,
Mustalla mullalla peitettiin.
is-,'.. ' Kive e n K
03.
Mauri .loki. 30 v.
Lommausi »m».
Jussi pussi punnittiin
Katajan oksalla kannettiin
Yli kirkuu heitettiin
Mustalla mullalla peitettiin
Jussi. Kalle. 1853 1861.
1853. Orihv. Jokinen n. 8*. — 03.
Matu i Joki, 30 \ Kuuli pikkupoi-
kana.
Lommausruno.
Jussi juro jän i
Korosilmä korvessa
Söi ruuhellisen ruttaa
Paatillisen paskaa
Söi puolen lohta
sd puolen vohta
Söi puolen kolmatta koninraatoo
eikä vielläkään maha täyteen tul-
lut.
Kalle.
1854. Port. Nordlund n. 83. —90.
Kalle, palle pakanaa,
paskansi papin lakanaan,
pappi käski korjaamaan,
Kalle rupes poraamaan.
1855. Alastaro. Vihervaara n. 2314.
II.
Hilma Ua-Pouta, 32 v.
Kallea haukuttiin:
Kalle Ui lii kolloo,
Piäri pitkin holloo.
Tai:
Kallee, mes maan alle!
1856. Alastaro. Vihervaara n. 2315.
11.
Mani i Heikola 29 v.
Tai:
Kalle killi kolloo,
Paskansi kiven holloon,
Kusi lukkarin lusikkaan
Ja papin porokelloon.
1857. Tanvpere. Loukola n. '><>''. — 14.
Herman Mäkinen, js \
/ asten haukkuntaloru
Kalle palle pakanaa
V si papin lakanaa(n)
pappi kaski korjaamaa(n)
Kalle rupes poraamaa(n).
Kirsti.
K s. n:ot L858
Kaija.
1858. Pirkkala. Slard n. 79
Aulini, laalun Lassin Kaija.
Kuppari-Kirsti ja meijän .Maija,
Lohi-Liisu ja Limpun Pirkku
Eepsuhei ja Sapara-Matti.
1859. Kuhmal. Lindroos n. 20*. —88.
Haap'saari. Eräs 10-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä l Irika Iiskolalta. Muis
tiinp. Tottij arvella.
Lai. lai Lassin Kaija.
Kuppari Kirsti ja Helsan Maija.
Turmista tuodaan jokalaija.
Kustaa.
1860
130.
04.
Pori. Roosblom n
Haukkuma loruja.
Kustaa Kurveliin
Otti sian korvii kii;
Sika huusi! ii.
Älä ota mu ktuviini kii!
Leena.
1861. Kuru. Jussila n. 32. 3 , 25.
Maria Mattila, 73 v. M.p. Teiskossa
Leena leteri,
Pilkkarunoja.
velliä veteli,
Tunnun takana
santapakalla,
kahdenkymmenen1 kauhan kanssa
Liisa.
1862. Rauma. Vaahtoranta n. i.~>.
28.
Minä ja sinä ja Sirka-liis.
1863. Merikarvia. Roslin M. n. 22.
—88.
Sinä ja minä
Ja Sirkan Liisa
Vasikka-Matti
Ja-truuttilakki.
M< •hiiiiii.il on nätit.
Sitä mä olen katunu,
Kon mä Sauna-Maijan jätin.
1867. Pori. Tuomi n. 11. —89.
\ ilhelmiina Ekg\ ist, 18 v.
Maija, Maija, mallas piika.
makkaa pitkin penkkii,
toinen jalka loikollas,
ja toinen vedetty lenkkii1.
1868. Alastaro. Vihervaara rt. 2348.
—11.
Vihainen. Hilma Ala-Pouta. :::! v
Vihtori .ja .Maija.
Mihes sinä pikku Maija
Vihtoria traijaat?
1864. Kankaanpää. Tuomi n. 123. 1869. Kokemäki_ Paasikitn n.
91.
Venesjärvi. Sapina Anttila, 'j'« \
Liisa keri uukkoo,
Vaaki puristi puukkoo,
Leipäloppu koriisi
Eik ollu oriist.
1865. Tampereen seudut. Sn un u.
649*. 91.
Minä ja sinä ja sirka1 Liisa
Kurikka-Jussi ja nahkapussi.
Maija.
1866. Alusi, tm. Vihervaara n. 2330.
11.
\ Ihäinen Manta Heikola, 29 v.
1 1 uikkuni. uunoihin kuuluvana
otettu.]
Sauna-Maija. Muarin-Tiiiia,
1861. ' VI. I k . 1 1 1 1 r | . • 1 1 k > iii Muiifii |.
' kk -s.i pieni alkukirjain.
186T. ' lenkkii n : I.
J1 ,2 03.
Kuoppala.
Tipu. tipu, taijaa.
Näiks meen Merjaa?
Eame "li sai jaa,
Tröijy samaa laija.
1870. Mouhijärvi. Hannus n. 15.
39
Iiskola. Taavetti Kekkonen, 30 v.
.lammi .!/.///</// huilu.
A-kus pintaa
piri piri pinteri
Jaaran Maijasta
boikun sai
9 Kuppai Kaijaa
hieputa Maijaa
tutipiti rutkuu
ja toppos tui.
Yl.it li is I 18 9
559
1871. Mouhijärvi. Limu '/'. n. 165.
—93.
Ali hah haa ja dree vaa paa ai
Maija-liisa pelluta trappuna.
Matti.
1872. Port. Tuomi n. 127. —91.
M ii n Ekgvist, 50 v.
Matti mytty mättähällä
Aiiijmi sutta sualen päähän
Saastasta sarven nenähän,
Pentelettä pcrscluuluni.
1873. Noormarkku. Lindgren n. 282a.
-18/io93.
Kaikellaiset kaalit oli vanhan ajan
ravinto. Perunan1, juurikkaan ja kaa-
lin varret keitettiin velliksi, josta ru-
nokin laulaa:
Matti meille naitettiin,
Kaali velliä keitettiin,
Tervaa sekaan heitettiin,
Minä aidan alle pakosiin,
Aita päälleni jakosi.
1875. Kokemäki. Kallio l\ . n. 241
22 -w
12 -'<•
Matti, jolle jakkarasta,
Bousul tehtiin makkarasta.
Meni ojaan onkimaan,
Sai kolme simpukkaa,
\ hden söi, toisen joi,
Kolmannen kotia toi!1
1876. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. i. —89.
Matti.
Matti maali.
Kylmä kaali.
Pohjatuuli,
Porsaanhuuli,
5 Sikoläätin lämmittäjä,
Lammaskarsinan pesijä.
1877. Tyrvää.0jansuuA.H,n.7. 89
Matti, .Inssi
Matit on miesten parhaita,
Jusseja "ii mettäkkin tavuna1.
1878. Tyrvää.OjansuuA.H,n.8.—89.
Matti meteli,
Kuka sua seipäällä selkääs ve-
teli?
1874. Kokemäki. Lempainen n. 147. 1879. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
*l304. 190. 12.
Lempainen. Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 \
Matti meni mettään Matti niitti mättähällä,
Kettuja pettään,
Jäneksiä jättään,
Oravia ottaan.
Ampu sutta suolen päähän.
Perkelettä perä suoleen.
Saatanata sarven juureen.
1875. ' Sana kk:ssa alleviivattu.
is 77. ' kk:ssa seuraa: Ammattilaisten huolimattomuus, Kraatari suksii
(yi. p.m.) sukillansa. Suutari paljailla munillansa iyl. suksii suk.)
Pilkkarunoja
1880. Honkajoki. Hirsikoski Anna.
n. 56. -;; ;,.'/.
Mi i ii m\ tiy mättäällä,
istui 1 uvan räystäällä,
ampui sutta suolenpäähän,
kettua kantapäähän.
Mikko.
1885. Tyrvää. Rullaa n. 55, alx03.
i apiola.
hasu n laulu
Tui tui tui, tuppeni putos,
Kaikki kaluni katos.
1881. Eräj. Tyyskä (1977) n. 78*. Mikko se leikkasi vasikan bfin-
06.
Lyydi Laurila, li v.
Matti se meni naimaan
Eikä se mennyl tyhmänlailla
Niinkuin moni tähän aikaan:
Lainalakia, lainatakki
;. Lainakihlat kintahissa.
ii.in.
Tekipä siitä kirnun männän.
1882. Teisko. Vihervaara n. W92.
19.
Maitia haukuttiin:
Matti maali,
Kyliini kaali,
Pohjatuuli,
Porsaan buuli.
1883. Ruov. Marjanen n. 55*. 13.
Pomp pomp pokaraa,
sieir "n kaksi kararaa
toinen Matti,
toinen Maija
s molemmal on mustapäitä.
Miina.
1886. Punkalaidun. Vihervaara n.
335. 09.
\ anttila. Matti i livukka, 70 v
Kehtolaulu.
Miu, mau, Mikko kuali,
älä itke ämmä parka,
kyllä kello inisen kläppää
1887. Kangasala. Lilius n. 135*
—88.
Hjalmar l'i , [3 \
|\ 1 1. Kehtolauluja \ a aa akkani
kuoli.]
Miu. ni.iu Mikkn kuoli,
Mihinkä se kuoli?
Kuokkalan koskeen.
Kuka sen nautasi?
b Ballin Matti.
Kuka sm siunasi?
Sillinpappi.
Kuka sille kellol soitti?
Kissa itse kellol soitti.
1884. Rauma. Siren T. n. 34. 04.
Pilkka runo Miinasta.
Miina, Miina, älä minua aina 1888. Pirkkala. Starck n. 12*. 39
piinaa, Miu, mau, Mikkn kuoli.
Anna minulle kerrankin ryyppy Älä sure Elli parka,
\ iinaa. kylin kello toisen l\ öpi.
Mikko. Mooses. 1889 189 1
561
1889. Sdhdl. Helin n. 21*. —03.
Ilola. Kustaan Annastiina, 66 v.
Pilkkalaulu.
Miu. mau Mikko kuali
Älä itku ämmä raukka
Kyllä kello toisen lyäpi
i Iksalan orriin kello
b Vasikkalan varsan kello
Lemmittylän lehmän kello
Pokka Matin vuahen rappu1.
1890. Kuhmal. Lindroos n. 16*. —88.
Haapasaari. Eräs 40-v. nainen,
kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta.
Muistiinp. Tot Iijärvellä.
Mm. mau Mikko kuoli,
Mikon kellot soitettiin.
Harakka haulan kaivajaksi
Musta kissa laulajaksi.
1891. Erä/. TyysM (2209) n. 68*.
—07.
[ Kehtolaulua.]
Miu mau Mikko kuoli
Mikko kuoli, suru. huoli,
Tuli siitä tupasehen
Tupasehen pienoisehen,
5 Kissa kellot soitteli,
Harakka haulan kaiveli,
Varis maahan lauleli,
Korppi virren veisaeli,
Kukko puuron putkahutti,
io Kana rieskan lämmitteli.
Läm[m]itteli lehmän mailon
Harakka suolan heitti,
Puoln unilla puuron peitti.
Västäräkki lusikat pesi,
i-. Musta katti kauhan kaapi.
Mooses.
1892. Ruijiisi. Hämeenlinnan alal.
sem., Rajala Anna, n. 395.
—24 -25.
Heikki Lehtonen, 72 v.
Mooses, Mooses mokkulahuuli
Osasi hyvin laulaa.
Pantiin kulmakunnan kuppariksi
Sarvipussit kaulaan.
Pekka, Pietari.
1893. Tyrvää. Kullaa n. 115. —
™U03.
Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v.
Pietarin tattarin höyryn löy-
ryn.
Näin minun muijani lauloi ennen
Pirttiä lämmitä pannessaan,
Lavitsan reunoja laastessaan.
1894. Tampere, Loulcola n. 51*.
—14.
Alma Mäkinen, 27 v.
Lasien haukkumaloru.
Pekka Pietarin poika
varasti Vallilta voita,
meni naapurin -annaan
pani hattunsa naulaan,
s lensi akkansa kaulaan.
1889. 1 Leppäpuusta tehty kello, jossa oli kielinä pihlajaisia haravan piikin
kokoisia nappuloita noin 8x15x9 cm. Käytettiin vanhaan aikaan kuttujen kaulassa
nykyis. metallikellojen asemasta. Mp. huom.
36
Filkkirunoja.
1895. Länsi-Suomi. Inkilä n. 2. 04
Tuulilaulu.
Piu, pau, Pietari kuoli,
Kissanpojat kiitokset tuopi,
Barakanpojal haudan kaivoi.
Ketunpojat kelloja soitti.
1896. Miinliä. Mäntän kansakoulu,
Siltanen Laila, n. 25. — 31.
Pekka Pietarinpoika
varasti vangilasta voita,
meni Saksaan saunaan,
pani lakkinsa naulaan.
1897. Mänttä. Savosenmäen kansa-
koulu, Salo Lahja, n. 55. — 31.
Pekka Pietarin poika
varasti vankilasta voita,
meni saksan saunaan,
pani lakkinsa naulaan.
Santeri.
[Ks. Hermanni 1817.]
Taneli.
1898. Rauma. Siren T. n. 35. —04.
Pilkkaruno Tanelisi t.
Tai tai Taneli. Tanelin inun.it
paleli.
Taneli pantiin karsinaan,
Muniansa parsimaan.
Tai tai Taneli, Tanelin munat
paleli,
5 Tanelista ei kukaan huoli,
Taneli un munapuoli.
1899. Port. Roosblom n. 133
Tint tant Taneli.
Tanelin munat paleli,
Taneli hyppäs karsinaa
Muniansa parsim
i>i.
1900. Port. Tuomi n. 64. -90.
Miina Bkgvist, i9 v.
Tint tant Taneli.
Tanelin munat paleili,
Taneli hyppäs karsinaan.
Muniansa hautumaan.
1901. Noormarkku. OUinen n. '•■
—89.
Iida Heleena Ollinen, 16 N
Tint tant Taneli,
Tanelin munat paleli.
Ei flik.Jt Tanelista hunli.
Taneli mi munapuali,
6 Taneli hyppäs karsinaa
Jaaram munia parsimaa.
Huom! Tämä on kirjoitettu sanasta
sanaan lausumisen mukaan.
1902. Oripää. Vihervaara n. 5145.
—21.
Tanelia haukuttiin.
Tint tant Taneli,
Tanelin pussit paleli.
Taneli hyppäs karsinaan,
pussejansa pa rsi maa n.
1903. Alastaro. Vihervaara n. 2307.
—11.
Vihainen. Manta Lindström, 12 \
Taneli. i haukutaan:
Tint tant Taneli,
Tanelin varpaat paleli,
Taneli hyppäs karsinaan
Sukkiansa parsimaan.
1904. Huittinen. Saarimaa n. 406.
—09.
Torppari Ekman, vii To v. Kuullut
Huittisissa. M.p. Paattisisss
Taneli, lyui 1911.
16 ;
Tint t.uit Taneli,
Tanelim^pussip^paleli,
ku hän naimasa ajeli.
Taneli hyppäs karsinaa
5 Pässim^pusseja parsimaa.
1905. Kokemäki. Paasikivi n. 28.
aU03.
Kuoppala.
Tint. tan, tan, tan, Taneli,
Tanelin munat paleli;
Taneli hyppäs karsinaan
({uniansa parsimaan.
1906. Kokemäki. Santavirta n. 11.
03.
Kiettare. Miina llakanpää, 80 v.
Leikki runo.
Tint. tant Taneli1.
Tanelin munat paleli.
Taneli hyppäs karsinaan,
Muniansa parsimaan.
1907. Kaakinmaa. Santavirta n. 91.
—05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
Tint. tant, Taneli,
Tanelin munat paleli',
Tandi hyppäs karsinaan,
Muniansa parsimaan.
5 Taneli olis muuten miehen malli
Mutt' ei ole toista pallii.
1908. Tyrvää. KuUaan.54:.—v'l103.
Tapiola.
Lasten kuulee täalä Tyrvääsä usein
laulavan seuraavaa:
Tint tant taut tant Taneli1.
I anelin kontit paleli.
Taneli on tonttipuoli,
Tanelist ei kukaan huoli.
s Taneli hyppäs karsinaan
Pässin pusseja parsimaan.
1909. Mouhijärvi. Hannus n. 7. —89.
Mustianoja. Eeva Kujansuu, 66 v.
Tanelin laulu.
Täit täit Taneli. Tanelin munat
paleli;
Taneliss' olis mielien niallii,
mutt' ei ole muutako toinen palli.
Tint. tant tant tant Taneli.
5 Täit täit Taneli, Tanelin munat
paleli;
Taneli hyppäsi karsinaan
pässin munia parsimaan.
Tint, tant tant tant Taneli.
1910. Kankaanpää. Päivike n. 7.
-31l304.
Vihtori Santaharju, 57 v.
Tint tant Tanelii1,
Tanelin1 munat paleli;
Taneli1 hyppäs karsinaan,
muniansa parsimaan.
Uoti.
1911. Tyrvää. Kullaa n. 99. — 10/8 03.
Tapiola. Lydia Tuominen, 22 v.
Kuullut enoltaan.
Uoti koukkujaan kokevi,
Törö töitä toimitteli,
Ahdisteli ahmatusti,
1906. " [t aneli : Taneli.
1008. l kk:ssa pieni alkukirjain.
1910. ' kk:ssa pieni alknkirjian.
564
Pilkkarunoja.
Likentelee Upeasti,
5 Talon taakse ajelee
Pitkin paikkoja pitelee,
Sieltä tupaa tutkiaa,
Ennen kun pois palajaa.
Vappu.
1912. Virrat. Leander n. 19*. 13.
Maria \ ilhelmina Spir, 69 v. Muis
tiinp. Hauholla.
Mmi Vappu mettään,
tuli piikki vastaan.
Pukilla "ii punasel housut,
olipa silla pikkunen kelkka,
5 pikku pyttynen kelkkasessa,
pässin munat pyttysessä.
1913. Virrat. Leander n. 35*. —13.
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis
tiinp. Hauholla.
Vippn Vappu villahäntä.
juoksi pitkin rantatietä,
pikku kelkkanen perässä,
pikku p\ ttynen kelkkasessa,
s siell' "li tietoo,
siili" oli taitoo,
siell' "li vähän maitoo.
Vikki.
1914. Rauma. Siren T. n. 36. 04.
PUkkai uno l ikk t*iä.
Vikki, Vikki. tuuma ja tikki,
.(ns ci pidä, niin menköön rikki.
Ville.
1915. Kokemäki. Tuomi n. '• . 89.
Rakkulainen. Emil Forssell, u v.
Ville kille kiikuilla.
Katinpoika kaakarilla,
Katu hyppäs puuhun,
Paskansi Villi' suuhun.
1 Paikannimien pilkkaa isältäväl
n kehtolaulun toisinnot. Ks. n:oja
B. Yleis- ja paikannimiin' liittyviä.
Akka.
[Vrt. Kehtolauluja.]
1916. Alastaro. Vihervaara n. 24
—11.
Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä,
81 v.
A ehtolaulu.
Aa aa akkani kuali.
Turuusta tuntiin toinen muari.
19\T . Lempäälä. Leander n. 59*. 13.
Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap-
sena Muistiinp. Hauholla.
Aa aa akkani kuoli,
saisin ("ison. niuttmi huuli.
1918. Tampere. Jussila n. 1~>. 23.
k. \. Elonheimo (Erenius), 70 v
M.p. Tampereella.
Aa. aa, muijan kuali
saisin uurenkin, mutl en huali.
Anoppi.
1919. Noormarkku. Ollinen n 664
—89.
Iida Heleena Ollinen, 16 \
llv\ vää huamenta anoppi muk-
ka'
kin erääl 'Min. mau. Maskun kellot i
666- -6
Franskala. L919— 1926
MulT "n morsei k" Taavetin
tokka,
Silkis' ja kullas' o talloo tullu,
Eik' oi' kenenkää huarana ollu.
Huoml Taina on kirjoitettu sanasta
sanaan lausumisen muka. m.
1920. Tyrvää. Rullaa n. 108. — 1T , 03.
Tapiola. Karoliina Kutiaa.
Hippas tokkaa,
Anoppi mokkaa,
En ininä mamma sun miniäs
okkaan,
Minä ""ii plikka kun Taavetin
tokka,
Sinun on poikas räkä nukka.
Franskala.
1921. Pon. Turnni n. 10. —89.
Franskalan valakka,
Suolanen silakka.
Kirppuin kiristäjä,
Täitten täristäjä,
6 Luteitten lutistaja.
Hoppu.
1922. Tyrvää. Vihervaara n. 417.
—09.
Punkalaidun. Vanttila. Kalle \>
görd, 45 v. Kuullut Tyrväällä.
Tyrväällä on ennen käytetty seu-
raavaa sanantapaa:
Hoppu hosu housujaan
Vammaskosken sillan pääsä,
ettei Marttilan maata saatu,
Hopun housujen kuhinalta.
1923. Tyrvää. Loukola ». 70.
28 1S
12 -t*.
Sylvi Engvist, 14 v. M.p. Tampe-
reella.
I [oppu se pesi housujansa
\ ammaskosken -illan alla
-i tei Marttila maata saanut
housujen kohinalta.
Huittinen.
1924. Alastaro. Vihervaara ,<.
Sikilä. Hamberg, 60 v.
Huittisten hullut.
Vampulan varkaat,
Pöytyän parhaat,
Marttilan pitäjän piänet poijaat
5 Nylkyrin viiraan päällees joi1.
Hunttila.
1925. Salmi. Helin n. 23*. —03.
h ehtolaulu.
Huis sika Huntilaan
Jata kassis Kaukolaan
Mene itte Monikkalaan
Monikkalan Mikkolaan.
1926. Kuluuni. Hahnsson n. 9*.
Hui sika huntilaan.
Jätä kassis kaukolaan,
Mene i t t . ■ monikkalaan,
Kierrä sieltä kiehelään.
-53.
1924. ' k k : s -• . i seuraa: Pöytyän varkaat, Loimaan parhaat, Huittisten hullut,
Pöytyän pullot. Laron parmat, Paattisten varekset|.
566
Pilkkani;
1927. Kvhmal. Lindroos, n. 18*. —88. |
Il.iap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiin)). Tottijärvellä.
Huis sik;i hiilitilaan.
Iata kassis' kaukolaan:
Mene itte monikkalaan,
Kierrä sieltä kiehelään.
Höytölän kylä.
1928. Ikaalinen. Salani Anna-Kaa-
rina, n. 10. — 31.
Iso-Röyhiö.
höiitoläii^kulan taloista hoetan näin,
että:
liniituläii^kiilä hiiva kiila,
kalavesi kahalem^,pualen
näläkä keskellä kvile,
kinruse(n) saunamwparveh
v;uiliali krutisarveh.
Isä.
1929. Luvia. Sah n. 307.
M.p. Hattulassa.
lsii i-i u puussa,
Lampaan lapa suussa.
1930. Pori. Roosbhm n. 119.
H. Roosblom.
Ukko istui puussa
Lampaan lapa suussa,
Leikkasi1 lapsille lihaa;
Lapset karas pilki pihaa.
1931. Koh Paasikivi n. 17.
-Vi04.
Kuoppala.
Isä räsä istuu tasa
Pöööän pääsä1, aokka räi
Parta jääsä, silmät1 tillillänsä
pä
1932. Kokemäki. Paasikivi n. 18.
8 r04.
Kuoppala.
l-.i istun ]illlts;i
Lampaanlapa suusa,
Leikkaa lapsille lihhaa;
Lapsel karma ympäri pihhaa.
1933. Kauvatsa. Santavirta n. 6.'.'.
—05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
Ua. rysä, rasa,
Istu tasa.
Pöydän pääsä,
Nokka rääsä,
5 Parta jääsä,
Lapsel karas pitkin pihhaa
Ja1 isä leikkas niille lihhaa.
04. 1934. Kiikku. Numminen, n. 427
17.
Isä i-tu puussa
lampaanlapa suussa
leikkaa lapsille lihaa
lap-ct juoksi pitkin pihaa
—14.
1 Lei i kasi : Leikkasi.
[931. ' pä äsä p. — * |ja| silmäl -
1933 ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Juoppo. 1
567
1935. Tyrmä. Petelius n. 24. —15.
S. i l,i k unn.in rajaseuduilta.
Leikkilaulu.
Isa istu puusa1
Lampaanlapa suusa,
Verinen veitti käresä,
Leikkeli kipsille lihhaa.
5 Heitteli pitkin pinnaa.
1936. Lempäälä. Vihervaaran. 4310.
—13.
Isä räsä istu t ;is;i .
Pane partas roikkuun.
1937. Lem jiuiilii. Leander n. 70*. — 13.
Maiju Mäkinen, 64 v. Kuullut lap-
sena. Muisliinp. Hauholla.
Isä istu puussa,
lampaan lapa unissa.
1938. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. 60.
—17.
Isä istu puussa,
Lampaanlapa suussa.
Räknää yhtä, räknää kahta,
Räknää viimmein kahtatoista.
Juoppo.
1939. Teisko. Vihervaara n. 4993.
—19.
Juappo sano: juaraan,
Keltä, sano Ketara,
Minulta, sano Mikkola,
Nattar naurahti.
(Juappo, Ketara, Mikkola ja Nattari
ovat Messukylän Utolahden taloja.)
Kankaanpään taloja.
1940. Kankaanpää. Päivike n. lii.
-or>.
Julio Ilelkamäki 36 v.
Loru Kankaanpäästä.
Hinkkasin Hietikolle1,
kunttasiu Kopalaiselle,
myötämaata* Myllymäkeen,
takatietä Tapalaan,
5 Ihanamäki ilmestyy,
Kaivola kaukana kallion kielellä,
närissäni hyppäsin3 Päivikelle.
Imusi4 jätin Honkolle,
lakkini Oukarille,
iu karkasin5 Kujansuuhun,
käskettiin Kärjelle,
kerkesin Kersantille.
Kiialasta kyny ja kinnari.
1941. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa-
rina, n. 11. -31.
Iso-Röyhiö.
ja ste on tämmönei)ki loru, että:
kialasta kunii ja kinnari,
karhosista jouti ja vinnari,
luhalahalesta köntti ja roijkka,
isosta-röii hiosta itu ja pentti,
5 sammiij kiilasta räkänenä änkö
kil'vakkalasta kerupe kanko.
on nitä nimiä ja kiillä nill^on ollu
merkituksensäkki, mutta kuka sem-
mottia muista.
1935
1840
— * yi. lyijykynältä
1 puu|s|sa : p.
1 |h|ietikolle : H. — 2 myötämata : myötämaata.
hj |>asin : hyppäsin.
'housuni. — 5 k|i|rkasin : karkasin.
568
Pilkkarunoja.
Kikkeli, kakkeli.
1942. Kokemäki. Paasikivi n. 2.
''■ 7 03.
Kuoppala.
Kikkeli, kakkeli, kananpesän
varraas,
Sai kaks kallaa,
Söi nekin sallaa.
Kissa karas kiikkuun,
s Paskansi kikkelin piippuun;
Kikkeli luuli rusinaks,
Oikin| !| kissan paskalirtti.
Kokki.
1943. Teisko. Vihervaara n. 4994.
19.
Kokki kottaan,
Kovapää pattaan,
Ketaral paran alle.
(Aitolahden hiluja.)
Korkki, Lipu .
1944. Tyrvää. Kuilun n. 48.
7i 03.
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v.
Tupalaa piippuun, sano Korkki,
Pani häntä pakana, sano Lipu,
Mu] on hyvä hevonen, sano Nurk-
ki.
Käyilääs v, 1 1 n • 1 1 , i . 1 1 1 . s.i n<» Uolppi,
5 M 1 1 . i tneijän matani, sanoo [ivari,
Senverran tänä vuonna saa puhua
Korkki.
Kyröläinen.
1945. Honkajoki. Hirsikoski Annu.
n. 60. --',.'/
Kyröläinen, kyröläinen kyt-
tyräselkä,
maksa mullen kruunun velka!
Jollet maksa sovinnolla,
niin minä koljaan korennolla!
Leipuri.
1946. Mänttä. M ii nimi kansakoulu,
Hellä Niemelä, n. 24. — 31.
Leipuri katsoi uuniin.
oliko pullat ruunii,
jos ei ne olleet ruunii.
viskeli pii kin uunii.
1947. Mänttä. Mäntän kansakoulu,
Laila s tiimien, n. 35. — 31.
Leipuri katsoi uuniin.
oliko pullat ruuniit,
viskeli pitkin uunii.
Paakarin laulu.
1948. Rauma. Siren '/', n. 37. — 04.
Haukkumaruno »paakat
(leipurista.)
Paaka paala pullia.
Onkos pullat pruuniar
i', i.i karia pas kattaa,
Viekää häntä nurkan taa.
i i 'aakari vietiin nurkan I
rullat paloi annissa.
1 lepurista : leipurista.
P.nk.uion kirkonkellot. 1949 L953.
569
Parkanon kirkonkellot.
1949. Parkano. Tyyskä n. 166.
36
Parkanon ja Ikaalisten kirkonkellot.
Parkanon:
kuka köyhän nai, kuka köyhän
nai.
Ikaalisten:
toinen köyhä toisen köyhän, toi-
nen köyhä toisen köyhän.
Puhki maiden Punlasille.
1949 a. Virrat. Hämeenlinnan alak.
sem.. Mäki-Kahila Sylvi, n. 348.
—24—25.
Puhki maiden Punlasille
halki maiden Haukkasille.
Sipilähän silmät tinkku
- vilahteen saappaat paukkui
>. Koroon korvat loukku.
Oltiin <itä Ollilassa,
tarjettiin sitä Tallilassa
ja elettihin sitä EUilässä.
Renkku.
1950. Alastaro. Vihervaaran. 2335.
—11.
Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Renkulla kis^i tapettiin
Ja lihat hiittä syätiin.
Piäni pala takapäästä
Vilkillf kki viätiin.
(Ovat taloja Vampulan kylässä
Vampulassa.)
Ripalassa riideltiin.
1950 c Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem., Piilanen Ravha, n. 378.
25.
Kustaa \ inh i
Kun Ripalassa riideltiin,
niin ääni kuului Alvariin.
Siel oli Pusu puu kädessä,
Jorkka kanki kainalossa.
5 Visuveden viisas Jussi,
Person taitava Tapani.
Ryssä.
1951. Alastaro. Vihervaara n. 2324
11.
Ylhäinen. Yrjö Heikola, 13 v.
Ryssän värkit punnittiin,
Pantiin pyttyyn ja sualattiin,
Yli kirkon liritettiin.
Mustalla mullalla peitettiin
5 Ja kissa n viiliä veisattiin.
1952. Alastaro. Vihervaara n. 2325.
II.
Ylhäinen. Laini Kännö, 23 v.
Kuullut Vampulassa.
Ryssän pussi! punnittiin,
Katavanoksalla kannettiin.
Yli kirkuu heitettiin,
Mustalla mullalla peitettiin.
1953. Ki -7,7,,/ Loukolan.72. -ffl a14.
Sylvi Engvist. I'i v. M.p. Tampe-
reella.
Ryssällä rysiä kudotaan,
Kaistilla kaloja pyydetään,
Vinskalla villoja keritään,
Pakilassa pannuja kraapitaan.
Pilkkarunoja.
Ii\ SSä K.usli. y. m. ,i\.i| (ilojen
nimiii K ii kassa
Suttila.
1954. Alastaro. Vihervaara n. 2334.
11.
Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Suttilasa susi saatiin,
Bakulille sana viätiin.
Hekali sai hepsnt,
Viknri sai vipsut.
5 Hannula sai hampaal ,
Naapila sai nahat.
Tapala sai talit.
Kuko sai kullin.
Sut lilan kyliin I aloja Huittisissa.)
1955. II Hillun a. Lyden n. .'<.
Kalle Vianonen, 26 v.
Sunilan suti.
Sllt lilassa -Iisi saatiin,
Hakimille sana vietiin.
Hannula sai hampaat,
Uinu huulet,
6 Naatilla nalihaan.
Toikko toisen punien,
Kalinen karvat.
Kokkn korvat,
Tiukku tiiran.
io Vikun vipsut .
llrkuli hepsut,
Ta [>a la talin,
Sakari särvit.
Vallila vattan.
i5 Keskitalo keuhkot,
lsohirvi luki hinnan
Ison pöyrin pöyrän päässä.
-90.
Talala.
1956. Alastaro. Vihervaara n
il.
\ Ihainen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Talala-1 on kolme talloo:
Kupari. Rasia8, Kelkka.
Kupari mahtuu Rasiaan
ja Rasia mahtuu Kilkkaan.
Tyrvää.
1957. Kokemäki. Kotiseutu n. 10.
siv. IM). /•.'.
Tyrväällä kolme makaamia:
Yksi on Parkkikankaalla,
Toinen Vehkakorvessa,
Kulina- mi kutmia Tyhjänä.
1958. Tyrvää. Loukola n. 73. —
12 i4-
Sylvi Bngvist, r> v. M.p. Tampe-
reella.
Talojen nimiä Tyrväällä.
Topi toppaa.
Tenkku tippaa.
Vareri vahtaa,
Innilä inisee,
\ ahkärä vääntää
Ylkä ja morsian.
1959. Tyrvää. hulina n. 52. --17(1Ö3.
Tapiola. Kovastiina Haavisto, 63 v.
Vika mies ja morsian
Käveli pukin orsia,
Söi heinän km-sia.
Trki1 kirves varsia
1 Talalan kylä mi Punkalaitumella. — * r. ( = Rasi
1959. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Emäntä hirressä. L960 1965
571
1960. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n.
100. 12.
Kyröskoski. Eliina Rappi, 6'i v.
Ylkämies ja morsian
käveli pitkin orsia,
veisteli \ iikatevarsia,
ja söi talon korsia.
SEKALAISIA LORUJA JA HOKUJA.
Emäntä hirressä.
1961. Pomarkku. Lindgren n. 242.
Uusikylä. Heikki Kaukasmaa, n.
79 v.
H irti huu n.
Äjät, ämmät,
[lenkit, piikat,
Istui1 kirkossa
Kirjat kädessä;
e Veisattiin virsiä.
Laulettiin lauluja.
Puu säkissä puheli,
Tapani teini tavotteli,
Liukkolan poika painii.
10 Kirkon seinät kajahteli.
Kirkossa kaiken ajan
Muun kansan istuessa
Vieri vene kotirantaan.
Kotona kova kohtaus:
is Emä[n]tä hirressä,
Rippui talotar
Nuoran nenässä.
Edellä kulkija.
1962. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri,
n. 192. —12.
liehujani. Kliina Rappi, 65 v.
Joka erellä travaa,
1961. ' Säk. 3, 12, L6 ja 17 pieni
1 olit ee| : olkoon.
se veräjät avaa.
joka keskellä kulkee,
ei tärtte avat' eikä sulkee,
5 joka peräs kulkee,
se veräjän sulkee.
Isä hirres, äiti orres.
1963. Stil.aiitni. lilluman Kyllikki,
n. 104. 30.
Vanhantalon isäntä n. 50 v.
N.i hirres, .iii i orres
pojat puodis, kultavyöl suolis
tyttäret kirkos, virsikirjat kou-
ras,
mielnt korves kontit seljäs
5 pirun pojat kontis korvat pystys.
Isämeitä.
1964. Eura. Häyrinen n. 30. —ujnU.
Maria Rinne, 54 v. M.p. Piikkiössä.
Isä meirän iltin, kiltin.
Aabrahamini aliin, kaltin,
laupias Jumala
ja laut' katto.
1965. Tyrvää. Pakula V. V, n. 94.
—12.
Miina Forsblom, M v.
Is meil olkoon1.
dkukirjain.
572
Sekalaisia loruja ja hokuj i
salin nimen tulkoon,
antaa nikkoo,
taivaan rikkoo,
5 retta po amen.
(Luettiin silloin, kun ruvettiin hip-
pasille.)
1966. Tyrvää. Kuilua n. 228. — 3U04.
Ketola. Aleksi Viitamäki, 17 v.
Isämeidän, peräseinän,
Uskontunnustus, vattan pullis-
iiis. 1970. Mouhijärvi. Laine T. n. 164. -
1969. Mouhijärvi. Laine T, n. 163a.
Häijää. K. Lund, IS v.
Ryssän isämeidä.
»Is mei, kutei, kallis kivi kin-
keri. Ankkuri, pankkiiri.
Pyhä savu temppeli. Katuni
makkara, ja taas temppeli.
Isotisu, Vähät isu. Plaassaa ja
ploos
Lautakatto, Jumalan matto.
Kiipesin puuhun,
5 Putosin maahan,
Läpi meni päähäni1,
Lääkäri paransi,
Tohtori troppasi,
Pappi praakasi.
io Jalka rupes turj n.
Leikkasin pois.
1967. Tyrvää. kiillon „. 269. 4/,04.
Ketola. Aleksi Viitamäki, 17 v.
[smeipyy, kati nimes olkoon,
Anna meille ukkoa,
Taivahan tukkoa,
Väkeä ja voimaa
s Pyhähenki soimaa.
1968. Moiilu/iiiril Luun '/'. u. 155.
93.
Isä meidän, iltten kiltten.
Aapraliaini kulttni kaltten.
Pj li.it luut. ]iyli.it jäsenet;
pyhäl kirkon pihtipielet,
t potkasi portin, kaato kaalin
tietehen, helmen nappiseen.
■.. ' pahani : päähäni.
Häijää. K. Lund, 15 v.
»Is mei, pyntee, Satiniemen Bol-
koo. Antaa ukkoo
Taivaan rikkoo. Valakata touv-
vee, valakata kaanaa.
Ritta i ammen.»
1971. Mouhijärvi. Laine '/'. n. 165. —
Häijää. K. Lund, 15 v.
»Is mei, kutoi. Anna meille
ukkoo,
Taivahan rikkoo Tuki tuimaa.
Väki roimaa.
Ritta poo ammen.»
1972. Muulillani. Laine T, rt. 166. -
Häijää. K. Lund, 15 v.
>Ia mei, kutei, kallis kivi kin-
keri.
Haista mun viis, kuus, vilapula
virteen,
prinkua prinkeen. tsotisu, Vähä-
tisn
Pliisaa, ploosaa. Kirnaukki
[sameita. L973 1978
573
1973. Hämeenkyrö. Heikkiin n. 46.
Vesajärvi. Juho Muniin, 60 v.
Kuullut lapsena.
Isänteitä.
[sämeidä ilttenkatten,
Aaprahami kulttenkaltten1,
Pyhät Imit. pyhäl jäsenet,
Pyhät kirkon pihtipiälet,
i Potkasi porttiin,
Kaatu kaalin lioteellc.
Helmen nappis.
1976. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
203. 12.
Heinijärvi. Mun;! Malmi, 67 v.
[sä meri pinkkiin taaskin temp-
peli, katumaton makkara, kura
puosta hirteen, haista mun viis
kuu- kuuleman lenken, pili pili
5 lenken prinkkua, prinken iso tisu
ja vähä tisu, kana meni troput-
teli pliisaa ploosaa totter kapper
kirnaukkis. Ammen.
1974. Hämeenkyrö. Heikkilä n. 47. 1976,;. Ruovesi. Luutonen Ahto, n.
» , 04.
\ esajärvi. Juho Muotia. 60-v. Kuul-
lut lapsena.
Isänteitä.
Kuiri inkeri,
Kariskivi kinkeri,
Pyhä sana pamp,
Pamp, pamp, pamp,
55 Praasaa, proosa,
Viis hengen pritkua.
29. —li.
►Isämeitä».
Isä meilän, iirin kiltin,
Aaprahamin altin kultin.
Pyhät luvut, pyhäl sanat,
Pyhät kirkon pihtipiälet.
s Saunaan salpa,
Navetan \ isainen pyörä.
— sisään kvörää.
1975. Hämeenkyrö. Koli, o Niilo, n. Jos minä kirpun kiinni saisin.
95. —10.
Mustalaisen uskontunnustus .
1- meku tai,
Kavis kivis. kinkeri,
Kavis meni ankkuri,
Taas temppelin, paap pamppurin,
s Syö sympperin, juo jumppurin.
Vera pusa hirteen,
Haista mun viis kuus,
Vili viii vingen prittua pringen,
Ruottin kippi t kapper kirnau kis.
1978. Virrat. Paldani „.t>9*.—52.
Jos mä kirpun kiirii saisin.
Niin mä häntä keittelisin,
Pään syltyksi tekisin
Jalat paistiksi panisin;
5 Kuttusin hongan hovinensa,
Haavan kuku lahkoinensa,
Tuli korppi vei silmän,
Tuli toinen vi toisen,
Älä huuli mitäs teit!
1973. * kulttenkairelen : k.
Sekalaisia loruja ja hokuja.
Jää, jää, jäkevä.
1979. Pomarkku. Lindgren n. 240.
-»U92.
i usikylä. Heikki Kaukasraaa, 79 v.
Jää. jää.
Jää, jää jäkevä,
Joen yli yllät teli.
Sujui mieleeni
Luistin halu.
a Hiihiin hiljaa hihtimiillä1,
Luikuttelin luistimilla.
Kaaduin kumoon kovasti,
Sa>n s'prauksen silmälleni,
Eopsanksen korvalleni.
io Jäa halki järähti,
Pohjan perä kajahti,
Kaiku kuului Karvialle,
Turnaus Toornioohoon,
Väre vieri Venäjälle.
15 Kirposi kaikkein
Kivein rakoon.
Kaksitoista poikalasta.
1980. Punkalaidun. Hahnsson n. 42.
53.
Sarkkilan kylä.
Kakstoista poikasta lasta,
Istu1 räkä(sen)a männyn oksall',
Tuli kylmä pohjatuuli,
Puhalsi heit(ä) Uukkaalle jäälle.
Tuli kotka poikinensa,
Söi luit' kaikki nahkonensa.
Ykstoista piikasta lasta,
Istu ihanan koivun oksall' ,
Tuli lämmin länsituuh,
io Puhalsi heit(in) koreell' kedolT;
Tuli enkeli taivaasta,
Vei heitin taivaasen.
Kirkost tullaa.
1981. Luvia. Riikonen siv. 40. — 95.
Luvian luodot. Emäntä Vesterluiul
Maanpää, 45 v.
Kirkost' tullaan.
Kivellä' nilaan.
Koirat haukkuu,
Portit paukkuu.
5 Vierait' tulee,
Praasut palaa.
Tyniini karaa.
Kävin käräjissä.
1982. Ruovesi. Paidan n. 66. — 52.
Kävin käräjillä Kauhavalla,
Seison siellä Lain alla,
Luoman salin lattialla.
Tulin siellä vähäseen tappoon,
s Kahdenkymmenen Lootun sak-
koon,
Vieläpä sitten tuomari kaipaa,
Yhdeksän talaria jalka vaivaa.
Litta meni niemeen.
1982 a. Mäntiä. Mäntän kansakoulu.
Siltanen Laila. n. 46. —32.
Litta meni Niemeen,
minä Nientä kiertämään,
i,in,i palas Niemestä,
minä Nientä kiertämästä
1979 i kk— ..i iso alkukirjain.
1980. ' 1 Mu Mu. -- - ras|räkä(sen) : r.
Menin kerran Poriin. 1983 1985
575
Menin kerran Poriin.
1983. Port. Tuomi n —90.
Kerin kerin kerrään1,
Pistän plakkrin perrään3,
Vian Turruun linnaan3,
Saan hyvän hinnan*,
b Ostan mustan orin,
Mun päre kurriin,
Ajan pitkin Purin torrii,
Niäl perse pannee,
Hori liorrii.
Mikko kysy mitä keitetään.
1983 a. Lavia. SS. Mytol. san. n. 215
s.5.—2*l229.
Taavi Laaksonen.
Lapsille lorutaan esim.
Mikko kysy, mitänyt keitetään?
Matti sano, makkara velliä,
Jussi sano, juutasko sitä syö,
Heikki sano, heitetään pois,
Antti sano, annetaan sen olla.
Huonosti kasvatettuja poikia sano-
taan kyllä niistä juutaista on opetta-
jallakin vastusta.
1983/3. Mäntiä. Savosenmäen kansa-
koulu. Salo Lahja, n. 68. — 31 .
Mikko sanoi: »Mitä tässä syö-
dään?»
Hanna sanoi: »Hapanta ja kaalii!»
Jussi sanoi: »Juutas sitä syököön!»
Matti sanoi: »Maukastapa se un-
kin!»
5 Heikki sanoi: »Heitäppä sitä mul-
lekkin!»
1983. 1 kerrää : kerrään. — 2 perää
hinnan,
1 muija]] cni : m.
Minä Isu iloinen.
1984. Parkano, rahiani n. 119. —52.
M uni Isu (Israel) iloinen.
Minä Isu iloinen,
[tte juosta jumputtelen,
Laturin la\ iaa tietä,
Veipäs lempo leilin vittan lepo-
kiven niäes',
5 Siinäpä, krannin kavalat miehet
edelle pääsi.
Jopa järvenpääs jätettiin,
Puuron keitti pussahutti,
Uutta senki uukahutti,
Ei puiren puuttehes,
io Sielläpä kirves kirisi,
Siellä ränget rätisi,
Viisi syltä villa köyttä,
Suitti ohjat oivalliset.
(Tämä lienee palanen pisemmästä
runosta, joka on unohtunut laulajan
muistosta.)
Muitten muijalla nenäkin.
1985. Huittinen. Hirsikoski Anna
n. 13. — 23/324.
Muiden muijalla nenäkin, mutt'
ei mun muijallani.
Löysin vanhan lankakerän, tein
siitä muijalleni uuden nenän.
Muiden muijalla peilikin, mutt'
ei mun muijallani.
Löysin vanhan tervaleilin, tein
siitä maijall1 uuden peilin.
5 Uusi peili, tervaleili, oli mun mui-
jallani.
Loppu uudempaa runoa.
: perrään. — 3 linnaa : liinnaan. — 4 hinna :
tiaisia loruja ja hokuja.
Muu, muu mutikan poika.
1986. Pirkkala. Starck 26*. —89.
Muu. muu, mutikan poika,
tapa toi valkonen vasikan poika
että ruohol rauhan saa.
Muori ja vaari keskustelee.
1987. Eräjärvi. Hahnsson n. 25. — 53.
Muori ja vaari keskutelee,
Miinkä pojal maata panee:
Mustaan sakkiin, sikaläättiin,
Siell on poikani kunnia sänky.
s Muuri ja vaari keskustelee,
Miinkä likat1 maata panee:
luteen2 tupaan, silkki sänkyyn,
Siell3 on likkain kunnia sänky.
Pojat taas kääntävät sen ensimäisen
värsyn likoille, toisen ittellensä.
Niin minä ennen lauloin.
1988. Kurrin. Kaukamaa I..
"1,30.
Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
Tiri, t iii. kun. kun. kon,
Niin minä ennen lapsena lauloin.
Forsmanni' pojal tuli aika kieruu,
mentii' hakemaa' [isak1 P.nnppuu
[isak Pamppuu tuli aika bamppuu
löi Qokkae kivvee', meni Jumala'
oimmee
Oletkos kuullut metsän koraa.
1990. Huittinen. Vakkila n. 13.
—88.
Oletkos kuullut metsän koraa1,
Kuinka se keväällä pahasti pc:
Oletkos kulkenut järven jäätä.
Kuinka se pitää rytin&atä?
5 Oletkos nähnyt Turuun herraa.
Kuinka se tekee korreeksi varaan?
Paksu herra pamputettu.
1990 a. Ruor, n. Luutonen Ahto
45. —17.
Paksu herra pamputettu
Ruatsin maalla rumputettu,
Venäläisten velhkuppi,
Suamalaisten sualakuppi.
Pikku piimäenkeli.
Oleks kuulin juttuu.
1989. Pori. Valldeman n. 45. —89.
Oleks kuulin juttuu ko susi
kanto' km luu tmi ki ' Forsmanni'
aira veiruu?
1990/?. Ruovesi. Luutonen Ahto. ».
48. —17.
Pikku piimäenkeli,
Navetassa lenteli.
Kärpäsiä oyppeli,
Härkäin päälle hyppeli.
- Uus Uuteen: L". — ' SieU|ä| '.'n*
1087. ' pojal »likat* : 1.
1789 ' i isak : /is;ik.
1990. ' Tikka, j > >k; i nokallansa kuivaa puuta vastaan saa suuden kumisen kon-
nan. Mp. hunni
Poika meni onkimaan. 1990 y -1992.
577
Poika meni onkimaan.
1990 y. Ruovesi. Luutonen Alilo. n.
49.— 17.
Poika meni onkimaan,
Sai kolome simpukkaa,
Yhlylen söi, toisen joi,
Kolomannen mammalle kotio toi.
Poika rupes häpeemään.
1990 <5. Mänttä. Savosenmäen kansa-
koulu, Salo Lahja, n. 52. — 31.
Poika meni kapakkaan,
osti sieltä tupakkaa,
isä sattui näkemään,
poika nipes häpemään.
Pukki karas.
1991. Noormarkku. Ollinen n. 630.
—89.
Oskari Engholm. 50 v.
Pukk' karas,
Pukk' travas,
Pukk' neljästi niin,
Ämm' istui
5 Siäl' kelkas'
Piti karikast' kii;
Pukk' karas'
Pukk' travas
Pukk' neljästi niin,
io Ämmä istui
Siäl' kelkas,
Piti saparost, kiin'.
Ämmä istui
Siäl kelkas'.
is Oli karikka kädes',
1992. 1 kk:ssa iso alkukirjain.
Löi pukkii niät.
Kylkiluut varis';
Pukk' karas'.
Pukk' travas.
20 Pukk' uel j asti niin;
Ämm' istui
Siäl kelkas',
Piti saparost, kiin'.
Yks' pytty,
25 Yks' jeppu,
.Ja se kelkkainen siin
Ja so pyttyinen
Köytettiin,
Kelkkahan kiin";
30 Pukk' karas'
Pukk' travas'
Pukk' neljästi niin.
Ämm' istui
Siel kelkas.
35 Pit saparost kiin.
Riihen ripsoja.
1992. Kangasala. Kallio Väinö n. SO.
'* n 02.
Kalle Vilkman, 58 v.
Kun ininä piika pikkarainen
menin riihtä ripsomaan
perä parsia pyyhkimään,
meni1 siellä vihne vittuun,
5 akana takalaukkuun.
Tästä kös hätä tuli.
Onko miehiä kotona?
Viisi miestä tarvitaan.
Yksi haaroja hajottaan,
io toinen karvoja jaottaan,
kolmas kieltä keikuttaan,
37
Sekalaisia loruja j.i hokuja.
neljäs vettä seisottaan,
viides vihnettä vetämäaaään.
Suku muku mustalainen.
1993. Siikainen. Oksanen Katri, n. 2.
—30.
Viinamäen isännältä, n. 50 v.
Suku muku mustalainen,
musta kansa kiertolainen,
leivän syö ko lemmon poika,
palap pitää paremmak^kn talon
koi m.
1994. Siikainen. Oksanen Katri,n.3.
—30.
Vähän-Salon isännältä, 71 v.
Suku musta mustalainen,
laiska kansa kiertolainen,
leivän syö ko lemmon koira,
palap paremmak ko joku vanha
vaivannähny.
5 Sitte he tekevät ittensä jonkullai-
siks lääkäreiks,
muutamat mustalaiset tekee it-
tens salvureiks,
toiset taas huuslaakareiks.
(t. sutia b-äne1 alvari maantiäns
"liki)
s vastasi niiäs toi nuari.
Kyllä mä hakkaan^kon-
tipwpoikki.
sanoi vanha muari,
Kiistä sä semmoten^kirveenkä
saat,
vastasi niiäs toi nuari.
m Kyllä mä pajasta kirveen saan,
sanoi vanha muari.
Ei sinun^kirvesäs vartaakan ole,
vastasi miäS toi nuari.
Kyllä mä pirän silmästä kiinni'-.
15 sanoi vanha muari.
Silmä on^kuuma kunwtulinen
uuni,
vastasi niiäs toi nuari.
Kyllä8 mä panen hanskat katteen,
sanoi vanha muari.
20 Hanska4 on rikki ja peukalo poikki,
vastasi miäs toi nuari.
Kyllä mä hanskani paikata ossaan
sanoi vanha muari.
Silmättömäl neulalla ja palaneella
lankalla,
25 vastasi miäs toi nuari.
Sun kukkos käy mun
peltoni poikki.
1995. Huittinen. Suuriman n. 390.
—09.
Sun^kukkos onjväyny
mum_peltoni poikki,
sanoi vanha muari.
Siittä sen oikia polkukin^käy,
1996. Turrun. Kullan n. 116. —03.
Tapiola. Hermanni Kulia, i, 56 v.
Kuullut äidiltään, kotoisin Vehmaan
kylästä.
Suu kauas käy mun peltoni1
poikki,
Sano ämmä vanha.
Siitäpä poikain maani ie käy,
Vastais mies ja nuori.
1 bäne|n| : h. — * kiini : kiinni. — * |Kyllä| : Kyllä: K. — *|h|auska : H.
1 petoni : pe/toni.
miu kuUk.i- käy mun peltoni puikki. 1 1998
579
5 Kyllä mä lyön .jalan poikki.
- <• ämmä vanha.
Ei ole kirveesäs vartta vaan,
Vastais mies ja anori.
Kyllämä hanskoini paikan saa n.
io Sano ämmä vanha.
Silmittömällä neulalla, palanei ii
lankalla.
Vastais mies ja anori.
Hirtettävänkin -mun -nisin.
Sano ämmä vanha.
15 sinun omaan sänkys tolppaan,
Vastais mies ja rraori.
Suorin tekevän sinun -nisin.
Sano ämmä vanha.
sinun ('iiian tyttäres kanssa,
»o Vastais mies ja nuori.
1997. Hämeenkyrö. Nyberg l'ivi, n. 2.
—12.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.
Sun kukkos ja kanas käy muu
peltoni poikki, sano mies ja nuori.
Siit häne oikea polkunsa käy. sano
ämmä vanha.
Mutta minä lyön kirveellä jalat
poikki, sano mies ja nuori.
Eipä sun kirveessäs vartta ole,
-anoi ämmä vanha.
5 Pilan sitten silmästä kiini, sano
mies ja nuori.
Mutta kun silmä on kuuma kuin
tulinen uuni. vastas ämmä vanha.
Tailan minä hanskatkin käteeni
panna, sano mies ja nuori.
Hanskat on rikki ja peukalo
poikki, sano ämmä vanha.
Tailan minä hanskaani paikankin
panna, sanoi mies ja nuori.
io Silmättömällä neulalla ja pala-
neella laukalla1, vastasi ämmä
vanha.
Sinä olel vikapää pahaan paik-
kaan, sanoi mies ja nuori.
Miehel sinne edellä tietäkin tekee,
oi ämmä vanha.
1998. Orihvesi. Hahsson A.J,n. 18.
—53.
Sun kukko- käy mun peltoni
poikki.
Sano ämmä vanha.
Siitä sen oiMa polkukin käy.
Vastas mies ja nuori.
s Minä lyön sinut jalaal poikki,
Sano
Eipä se puu vielä kasvanut ole,
Vastas
Mutta minä otan kirveen kä-
teen,
io Sano
Eipä sun kirveessä varttakaan ole,
Vastas
Mutta minä pidän silmästä
kiini,
Sano ■ —
15 Silmä on kuuma kun tulinen hiile,
Vastas
Mutta minä panen hanskat kä-
teen
Sano
Hanskat on rikki ja peukalo poik-
ki
äo Vastas
lw;. ' lankalliel : lankalla.
580
Sekalaisia loruja j;i hokuja.
Mutta minä parsin hanskani, Supin loru.
Sano
Silmättömällä neulalla, palaneella 2000. Kankaanpää. Laiho n. 309.
langalla,
Vastas
25 Mutta minä hirtän sinun hirsi
puuhun,
Sano
Niin oman tyttäres sängyn tolp-
paan,
Vastas —
Minä1 ajan sinun helvettiin,
bo Sano ämmä vanha
Ämmä se edellä peijakas2 pei
kekäle kädessä,
Vastas mies ja nuori.
1999. Virrat. Sievänen n. 65*. -15.
Sun kukkos kulukee mumwpel-
toni poikki
Sanoo akka vanaha.
90.
Eppu Seppälä, 55 v.
Supin loru.
Jos katoo puukko taikka tuppi.
Niin sanotaan: ei suinkaan Bitä
muut vieny k" Suppi.
Jos niiss' on puumerkki,
Kyllä sen pois ottaa Eonkakosken
Krevun Erkki.
5 Jos sen vie Pomarkkuun Nissille.
miehelle vissille
Taikka K ra a lie.
Tulee yhtäkaikki avosilmin
maalle.
Keltteri kylään kelpaa.
Keltterin on kylään velkaa.
io Sui>pi. se vanha everisti,
Siittäpä sen oikee tiekin kulttkee K;iikki villat poveensa pisti.
Vastais mies tuo nuori Aatu, vanha hätähoppa,
s Kyllä mä kukkosi kaulan katka- Ei se huomannut villakoppaa.
s, n Suppi ämmäin kans krupaa.
Vastais akka vanaha.
Kirves on kuuma kun tulinen
le Kapan (viina)korttelista lupaa.
Suppi soittaa taajaa ja harvaa.
uuni ' Että Tapalan äiti arvaa ajaa kar-
Vastais mies tuo nuori. i;l;i
Kyllä mä hanskan kädessäni pi- Nouse n1"^ äiti klohju ja Leen.,
Aan
rohju,
Taikka ma kepilläni ruimaan
io Vastais akka vanaha
Banskas on rikki ja peukalos pai- 20 J;| oostan raatoa kuivaan;
laa Eiuksista linnun pauloja,
Vastais mies tuo nuori. Sampaista kengän nauloja
Sääriluista luistimia
Ei imii- 1 ;i loppua.)
Leukaluista uistimia.
1998. ' yi. (Mutta?) — * pejakas : peijakas.
- i meni Sormusen tarhaan, 2001 2007.
581
Susi meni Sormusen tarhaan.
2001. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.
188. - 1 2.
Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 \.
Susi meni Sormusen tarhaan,
Vei sieltä porsaan parhaan;
Vei salkkuiin korpee,
Heitti bännäsl ortee,
s Pisti puukon kylkee,
Ja rupes siitä n\ Ikee.
Tiiu (alun ämmä.
2002. Eura. Häyrinen u. 12. —ujn12.
Maria Rinne, n. 54 v. M.p. Piik-
kiössä.
Tiiu talu tappeli ämmäs kans;
meni minä joukkoo keppin kans.
löin minä .'miniää nmkkaasluuhii,
iiii et se poukkas oven suuhu;
5 ja oli siellä viikon kaks.
tuli siellä kahta pahemaks.
2003. Pori. Tuomi n. 65. —90.
Miina Ekqvist, i'.) v.
Tiiu talu tappeli ämmäns
kan^a.
Minä menin joukkoon köppini
kanssa,
Löin ämmää lonkka huilimin.
Ämmä sr hyppäsi "vensuuhuun,
5 Oli siälä1 päivän, kaks2.
Tuli taas tappelemaan.
2004. Pomarkku. Lindgrenn.5. 92
Kustaa Mahlamäki.
Tili tali tappeli
ämmäs kans.
Minä menin joukk.ni
köppini kans.
.-> Heitän äinmaa
Lonkka1 luuhun.
Ämmä Inisi oven suuhun.
2005. Alastaro. Vihervaara n. 2347.
il.
Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.
Tipu tapu tappeli ämmänsä
kanssa,
Minä menin joukkoon koukkuni
kanssa;
Minä löin ämmää lonkasluuhun
Ja ämmä se poukkosi oven suu-
luin.
2006. Alastaro. Vihervaara n. 2327.
11.
Viallinen. Yrjö Heikola, 13 v.
Tulitikku tappeli ämmäänsä
kans.
Isä meni joukkoon sauvaansa
kans.
2007. Alastaro. Vihervaara n. 2326.
—11.
Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Tiiu talu tappeli ämmänsä kans,
Minä menin joukkoon köppini
kans,
Löin ämmää lohkkoluuhun,
Ämmä se poukkos oven suuhun,
5 Oli siin tunnin kaks
Ja tuli vähän paremmaks.
2003. ' siel I ä : s. — 2 päivän tai kaks, m.p. huom.
2004. ■ kk>s;i iso alkukirjain.
582
Sekalaisia loruja j.i hokuja.
2008. Huittinen. Hirsikoski Anna
n. S. —nlt24.
Tilutalu tappeli ämmänsä
kanssa .
Tiputapu tappeli ämmänsä
kansa,
Minä menin joukkoon koppiin
kansa.
Minä menin joukkoon köppinin Löin ämmää lonkkaluuhun,
kanssa, Ämmä poukahti ovensuuhun.
Löin ämmää lonkkoluuhun.
Ämmä se poukahti ovensuuhun. 2012- Tyrmä. Kullaa n.
5 Olihan siellä viikon kaksi.
Tulihan vähiin paremmaksi.
Tilutalu tappeli taas ämmänsä
kanssa
Minä Hirnin joukk j.n.e. (lop-
pumattomiin).
2009. Punkalaidun. Kotikoskin. 467.
-17/40.9.
»Tuppeli» tappeli akkansa kana'.
Minä menin joukkoon köppini
kans.
Löin minä akkaa Lonkkaluuhun,
Akka se poukkosi oven suuhun.
nU 03.
Tapiola.
Tiln. tilu. tappeli akkansa
kans[s]a,
Minä menin sekaan koukkuni
kai
Löin akkaa lankkoluuhun,
Akka poukkas ovensuuhun,
Oli siellä vuoden, kaksi,
Tuli vähän paremmaksi.
2013. Kiikka. Oksa n. 28. 07
Kiikanojankylä. Alma 'lorina, 2^ v.
Kiusotus laulu.
Tiku Taku tappeli ämmänsä
2010. Kokemäki. Santavirta n. 101. kanf
— 05. Minä menin joukkoon köppini
Säpilä. Amanda Sillanpää, 50 v. kanssa,
Tiiu. talu tappeli ämmänsä Löin ämmää lonkkaluuhun,
kansa. Amina se ]iuiikkasi ovensuuhun,
Minä menin joukkoon köppini a Oli hän siellä viikon kaksi.
kansa. Tuli hän paljon paremmaksi.
Löin ämmää lonkkaluuhun,
(Jos joku leikissä turlinstaa suuttuu,
Ämmä1 se poukkosi oven suuhun. "iin l'">1'1 öusotetaan tällä laululla.)
2011. Kokemäki Lempainen n. 146. 2014- Kiikka. Numminen n. 426.
»1,04.
Lempainen. Kustaa Johansson,
60 v. Kuullut I lvilan I riidalasta.
Tilutalu tappeli ämmänsä kan>.
minä menin joukkon keppini kans,
2010. ' M, Amini \
Tuomittu kissa. 2014—2016
583
loin1 minä ämmää sääriluuhun
sääriluu poukkasi ovensuuhun,
5 oli se siellä viikon, kaks,
tuli se vähän paremmaks*.
2014«. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n
196. —12.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v
Tilutalu tappeli ämmänsä
kansa,
minä menin sekaan keppini kansa;
löin1 minä ämmää lonkkoluuhun.
niin että pötkähti ovensuuhun;
löin1 minä äijää kantapäähän,
niin että se hyppäsi pöyrän pää-
hän.
2015. Kankaanpää. Päivike n. 8.
—04.
Vihtori Santaharju, 51 v.
Kansanlaulu.
Tulitikku tappeli ämmänsä
kanssa,
minä menin joukkoon keppini
kanssa,
löin ämmää lonkkaluuhun,
niin että se lensi oven suuhun.
Tuomittu kissa.
2015 a. Ruovesi. Hämeenlinnan aldk.
sein., Rajala Anna, n. 389
—24—25.
Maija Lehtonen, 52 v.
Tuomittu kissa etpäs tiedä
minkä löysin,
Löysin pienen lintusen,
2014. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — z
2014 a. ' kk:ssa iso alkukirjain.
josta keitin vellinkisen.
Tuli katti kaupungista
s Latki vellin lapsineen,
söi veliin perheineen.
Minä kattia ajoin kaupunkiin.
Siellä katti tuomittiin
viirnsilmä vieteltiin
io lynkkaan leppään,
koveroon koukkuun,
märkään mäntyyn,
lakkapää petäjään.
Tuonelan sillalla.
2015 /S. Hämeenkyrö. Nyberg Viii,
n 4. —12.
Herttuala. Rustaava Pihlaja, 74 v.
Ehtoolla illalla.
Tuonelan sillalla,
ämmät ne tappeli tavallansa,
koukut ne kolisi,
s kaukalot kalisi,
hierimet hilisi hiljalleen.
Tuu sa .
2015 y. Ruovesi. Luutonen Ahto, n.
30. —17.
Tuu sa vitsun laasevit,
Lipassonnin niska.
Laak vook, laarin laa,
Saksan maalarilla.
Vares raakuu.
2016. Luvia. Riikonen siv. 35. — 95.
Luvian luodot. Aina Joselina Ves-
terlund-Maanpää, 17 v.
parem;ni:;iUs : paremmaks
584
Sekalaisia loruja ja hokuja.
Vares raakun.
Kuusi kaatuu,
Paari yskii,
Niukat jyskii,
b Koirat haukkuu.
Pakkanen paukkuu!
Vasikan juoma kaatu.
2016 c Oripää. Vihervaara n. 3728.
—11.
Eemeli Oksanen, 28 v.
Plitin platin vanha täti,
vasikanjuama ka.it us.
eikä ikinä ylös saatu.
Vasikka meni mettään,
5 eikä ikinä löytty.
Viikonpäivät.
2017. Alastaro. Vihervaara n. 304.
11.
Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.
Miäs muistutteli, mikä päivä käsillä
oli. Muistuttelemalla viikon Ivat, sai
selville, että pyhä oli.
.Maanantaina myllyyn mentiin,
tiistaina kutia tultiin.
keskiviikkona taikina tehtiin,
tuarstain leivottiin,
5 perjantai koira kuali ja
lauvantaina liauruttiin.
2018. 1'arkano. Tyyskä n. 2. —88.
Maanantaina Maalari.
Maanantaina maalari.
Tiistaina tiiliherra,
Keskiviikkona keisari,
Tuorstaina tuomari,
:. Perjantaina pelimanni,
Lau'antaina lautamies,
Sunnuntaina suutari.
2019. Rauma. Kotiseudun Toim. Ilmo
Kallio n. 39. —16.
I n Ilonpäivät.
»Ny o tuarsta, kyll tämä viikk
jo pia juasta.i
Verrattain myöhäsyntyinen jo sii
täkin päättäen, että on »juasta» eikä
»karata».
2020. Alastaro. Vihervaaran. 3262a.
11.
Ylhäinen. Miina l'aukkio, 55 v.
»Makkaramaananta,
Pukitustiista,
Tuhkakeskiviikkn.
Kiristuarsta,
5 Pitkäperjantai.»
2021. Noormarkku. Koskilahti n. 44.
-15/.Ö4.
Laiskan Jaakon työjärjestys.
Maanantai mei maates' ja
Tiistaipäivä sen sivus',
Keskiviikko ei ole työpäivä ja
Torstaipäivän palkal' ei elä,
5 Perjantai on lauvantain aatto
.ia1 joka pyhän oikein pyhittää,
m so tee
Lauvantainakaan yhtää mittää.
2021. ' kk:ss;i pioni alkukirjain.
Viikonpäivät. 2022 2024.
585
2022. Hämeenkyrö Kuihin n. 363.
12 -10-
Vesajärvi. Juho Vähämuotia.
Lasten loru.
Maanantaina m\ lly> n mentiin,
Tiistainn takasin tultiin.
Keskiviikkona taikina tehtiin.
Torstaina se leivottiin,
5 Perjantaina koira kuoli,
Lauvantama se kuopattiin.
2023. Kokemäki. Paasikivi, n. 25.
Kuoppala.
Laiska-Jaakon lause.
Maa nauta mennee maatesa, tiis-
taa1 siinä sivusa, keskiviikko1 ei
ole kenenkään tyäpäivä, tuorstaa1
päivän palkalla ei ihrainen elä,
perjanta1 on lauvantan autto.
Joka tahtoo pyhhää pittää, ei se
tee lanvantaina yhtäkän mittaan.
2023 a. Patovcsi. Luutonen Ahto, n. c)
1. —17.
Frii maanantai.
Liippaus tiistai.
Hemppaus keskiviikko,
Torstai mennee niin ja näin.
s Perjantaina ei tu palijo mittaan,
Lanvantaina lankee pyhä sisään,
Ja nyt on pyhä.
Keskiviikko ei o kenenkään työ-
päivä,
Torstain palkalla ei elä,
5 Perjantai on lauvantain aatto.
Ja joka pyhän oikein pittää,
Se ei tee lanvantaina yhtään mit-
taa.
2023 ■/. Ruovesi. Saariluoma Vilho,
n. 4866. —22.
Pohjankylä.
Riimaanantai,
liippaus tiistai,
hemppaus keskiviikko,
tuorustaina teen vähän työtä,
5 perjantaina en paljo jaksakkaan
ja lauantaina lankee pyhä sisään
-auo renki.
2023 d. Ruovesi. Saariluoma Vilho.
n. 44M. —22.
Pohjankylä.
Maanantaina myllyyn mentiin,
Tiistaina kotja tultiin,
Keskiviikkona taikina tehtiin,
Tuorustaina se leivotiin,
s Perjantaina koira kuoli,
Lauantaina se nyljettiin.
Kyllä nyt pyhä on mennään pois
kirkkoon vaan.
Voi voi sentään.
2023/^. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. e) 2024. Tampere. I. "monen Aido.
2. —17. 56. —17.
Maanantai mennee maatessa Mp. Ruovedellä.
Tiistai siinnä sivussa, Voi voi sentään,
2023. ■ kk:ssa iso alkukirjain.
: a. 1 Säkeissä: 4 — 5 iso alkukirjain.
586
Miete- j;i opetusrunoja ->k.i sananlaskuntapaisia katkelmia.
Kuinka monta kertaa,
Ihmisten lapset ilmassa Lentää,
Tnnlissa pilvissä,
5 Hampaat irvissä,
Karvalakit korvissa,
I Imisut polvissa.
Yks kaks kolme.
2024 a. Tampere. Lindström Olpa. n.
13. —18.
Yks kaks kolme
istu isän polveen,
äiti sain ii, ettes saa,
isä sanoi, istu vaan.
5 vks kaks kahdeksan,
kolme neljä yhdeksän
viis kuns kymmenen.
Äidin neuvo.
2024 fi. Pori. Tuomi v. 13. —89.
Vilhelmiina Ekqvist, 48 v.
Enttin ämmä neuvo tytärtään:
Nous ylös ja siunaa,
pes silmäs ja kampaa pää-,
01 nöyrä ja notkee,
.la1 älä kenenkään tottel2 käskyy!
& Tee sijas päiväs aikaa.
Ja1 vartoo ehtoos,
01 vakaa, älä varast,
Ot1,3 siilonko saat!
MIETE- JA OPETUSRUNOJA SEKÄ SANANLASKUN-
TAPAISIA KATKELMIA.
Ahven vaivanen valitti.
2025. Kuhmal. Lindroos 10*. —88.
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul-
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-
tiinp. Totti järvellä.
Kala itki aikojansa.
Ahven vaivanen valitti.
Talonpoika tallujalka
Virittää VerkOD panee paulan.
Antaa sateen sataa.
2026. Tyrvää. Kutiaa n. 42. ^03.
Kalle Mustalahti, 22 V.
Sade ilmalla sanotaan:
Antaa sateen sataa.
Pannaan pavut pataan.
Syödään mitä maittaa,
Viedään loput aittaan.
s Pidetään Tyrvään vanhaa tapaa.
Ensin huutaa huijahuttaa.
2027. Satakunta. Paavo-Kallio n. 36.
-91.
Ensin huutaa huijahuttaa, kun
mi kurkku kovimmillaan, sitten
laulun langetessa kähistää kuni
katala.
2024 /?. ' kk>*-;i pieni idkukirjain. — ■ tottel|t| : t. kk S88 I. k : k.l. jarj. lyijyk
muutettu. — » ot|t| : o.
[soi istuval luv issa. 2028
587
Isot istuvat tuvassa.
2028. Karvia. Kaukomaa L, n. 5.
-«1,30.
Karviankvlu. Joos. Kallioniemi, 93
Isot istuval tuvissa,
Pöyhkiaiiiin.it pöyrän päässä.
Jäniksen sana.
2029. Kankaanpää. Laiho n. 98.
- UU 90.
Kaarle Oukari, -11 v.
Jäniksen sana.
»Kylki sulki, poikani, niin suu-
ret silmät on, ko mullaki»
ja jättää io vuorokauden vanhana.
Kanan sana.
2029 c. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.
sem.. Mäki Helmi. n. a) 1. — 25.
Josefiina Mäki, 59 v.
Kana:
Piipota, piiputa pot, pot, po1 .
Minä tässä munia kengitä käyn.
Kukko:
Mistä minä haukanruoka
sulle tässä kengät otan.
ei ole sopivaa lestiäkään
ko, ko, ki><>!
Katti kaks, koira kolme.
2030. Noormarkku. Ollinen n. 109.
89.
Noormarkku. Julio Fredrikki Olli-
nen, öo v. Kuullut Haampään Juhalta
Muistovärsy siitä kuinka kauan koti-
eläimet kantavat sikiöitänsä:
Katti kaksi, koira kolme,
Viittä, kuutta vinkuvaine,
Seittemää mököttäväine.
Kauran sana.
2031. Kankaanpää. Laiho n. 101.
"' , 90.
Kaarle l lukari, 22 v.
Kounni suun.
»Lapsiki mun tappaa,
Mut ei mieskään pudista.»
Koskas laiska työtä tekis.
2031 a. Ruovesi. I. »nimien Ahto. n. c)
3. —17.
Koskas laiska työtä tekis.
Kesällä ei kerkiä,
Talavella <ji tarkene,
Syksyllä käy suurel tuulet,
Ja keväällä on vettä palijo.
Kukon sana.
2032. Kankaanpää. Laiho n. 97.
- 19 4 90.
Heleena Oukari, 58 v.
Kukun suun.
»Ruoki minua Sifferin päivään.
Heitä sitte hännästä hangelle!»
Kynttelinpäivä.
2033. Tyrvää. Kullaan.46. *A03.
Tapiola Eevastiina Haavisto. 63 v.
Talvitöistä kerrotaan seuraavasti:
Kynttilä kovin kysyvi,
Paavali pajattelevi:
20:t2. : kk:ssa pieni alkukirjain.
Miete- j.i opetusrunoja ^k,i sananlaskun tapaisia katkelmia.
t >nko tehty talvi töitä:
( mk" pitkiä pinoja,
i »nko paljon aidaksia?
Ruovitko jo rohtimesi,
Peroitko jo pellavasi,
Joko villasi virutit''
2034. Alastaro. Vihervaara n. 1126.
—11.
\\\ nti iki kylki kyseli,
Paavali paljon pakinoitti:
»l »nko1 t''ln\ t ; f I % itöitä,
onko pitkiä pinoja,
5 ouku kankaita korettu, i km k 'itu)
alotettu äivinoita.»
Lampaan rukous.
3035. Ruot?. Hankala E, n. 55*. 04.
Eriika Vastamäki. 78 v. Kuullut
vanhemmiltaan. Muistiinp. Kurussa
Poikelusini kylässä.
/ ampaan luku.
Päivän elän,
knn pääni kerittel .
en päivääkään
kun rintani kerittet.
2036. Keuru. Faissin. 305*. 99—02.
Lammastaika.
kampaat rin-tii-st \ \ li\ viti kun ei ke-
ritte niijen päätä, eikä jalkoja polvijen
ala puolelta, keväällä ei laske ulos
ikertaa lauvantaina, • -i k ;< ota syk-
Byllä ensikertaa navettaan Sunnun-
taina. Sanotaan
elä ruunuvani keritte
elä alta polven jalkojani,
laske lauvantaina,
eläkä lukitta Sunnuntaina.
Leipojalle.
2036 <:. Siikainen. Oksanen K, S
kaisten tuultiin kolitalouskuU-
ituiftti. siv. 68. 1932.
Toisaalla taas lohdutettiin |eip,>
jos hän ei saanut kaunista i ilkeä:
leivo leipä lipin lapin.
köliä uni kaunista.1
Liinapeippo sanoo.
2037. Tyrvää. Ojansuu A. II. n
—00.
Anna Stiina Iisaki nl\ tär, 66 V.
Liinapeippo, (= västäräkki) kun se
keväällä tulee, laulaa:
Yän j hreksäm perästä
soi kej jääj järvem pohjaa,
Paremmat minum piänet var-
paani,
kuu tullannen tuuraa.
Maltaitten sana.
2037 a. Siikainen. Oksanen K. -
kuisten vanhaa kotitalouskult-
luuria,siv. 90. 19
Imeltymisen aikana maltaita täytyi
käydä pöOhimäs1 usein, varsinkin
kahden ensimmäisen vuorokauden
aikana, etten ät ne saai i happamev1
vika i tai homehtuneet, Sellaisista
maltaista tehtj juoma ai juossul kuur-
Dassa.
Malia.it sanoivat:
B, L Säkeet alleviivatul
2037 a ' Sana alleviivattu.
Mika kyy kynnyksellä. 2038 2043
589
»katto mu.i kaks iiätä.
kolmantena ma olej jo kontillani!»
Mikä kyy kynnyksellä
2038. Punkalaidun. Järvinen n. 17.
—53.
Mika kyykky kynnyksellä?
Mikä laatii laattialla?
Mikä tuuteri tnvasa?
Mikä kenkätä mailla?
5 Mikä suossa sääryksitä?
Kissa kyykky kynnyksellä;
Lapsi laatu laattialla;
Keht«> tuuteri tnvasa;
Kettu kenkätä mäellä;
io Kurki suosa säärvksitä.
Niin on lesken leuan alla.
2039. Karvia. Kaukomaa L, n. 70.
-" 6 30.
Ammälänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
Niin on lesken leuan alla,
Kuin on riihen röyrän alla.
Oh hoh hoikkaa.
2040. Tyrväa, K nilaa n. 43. — 6/i03.
Useasti kuulee kasvavain ihmisten
sanovan tähän tapaan:
Oh, hoh. hoikkaa,
En minä paljun voikkaan,
Vaan1 sen vähän, mitä voin.
En sitäkän viitsi.
Ohran sana.
2041. Kankaanpää. Laiho n. 100.
'" , 90.
Heleena ( »tikari. 58 v.
Ohran sana.
»Kiven kierrän,
Kannun kartan,
Mutl en pahan ämmän kattamaa
Oikeus on ovensuuh.
2042. Kumu. Kaukamaa /.. n. 72.
25 , 30.
Suomij ärvenkylä. Joonas Mäkelä,
20 v.
Joonas Mäkelä sai sakkoo kun oli
sanonut oikeudelle.
Oikeus mi ovensuuh
Riisyissä, rääsyissä,
Vääryys perässä
Silkissä, sametissa'.
»UU^kaa kuin Mäkelä sinattihin»
tuli sananparreksi.
Pääskynen piiskunen.
2043. Ruovesi. Hämeenlinnan alak-
seni., Rajala Annu. n. 392.
24 -25.
Heikki Lehtonen, 72 v.
Pääskynen, piiskunen,
Sinisiipi, valkorinta
Liiteli ja laateli,
Teki sitten pesän,
s Alusta kesän.
Muni sinne munat.
Hautui niistä pojat.
Pojat lensi ilmaan.
2O'i0. ' kkrssa pieni alkukirjain.
opetusrunoja sekä sananlaskuntapaisia katkelmia.
Papu sanoo.
2044. Viljakkala. Servo n. 1. -13.
Papu sanoo kylväjää:
Jollen ole vappuna vaossa,
niin en pauka padassa,
enkä pouka pohtimessa.
Pieni lintu liinapää.
2045. Harjavalta. Ruusunen n. 104.
—03.
Piäni lintu liinapää
Istui paju kannon pääs,
J;i pisti paitaas kiin.
Sammakon sana.
2046. kankaanpää. Laiho n. 99.
-U/«S0.
Kaarle Oukari, 22 v.
»Sammakon* sana.
»Syö, poikani, säästäin savee,
Pitk;i "ii mailman sivu!»
Suden laulu.
2047. Pirkkala. Starck n. 24*. -89.
Tanotorvi ja pukin sarvi
mun sydämeni ilahuttaa
mut' tui häijy harjan sarvi
mun maastakin pois peloittaa.
(Susi laulaa).
Tanokas ja tallukas.
2048. Tyrvää. Kullan n. 41. -14/i03.
Tapiola.
Tanokas ja tallukas,
Se on köyhän kenkä,
Aina jalkaan pistettävä,
Vaikka menis minkä.
Turkki on tuulella hyvä.
2048 u. lluoi-fsi. Hiilin '« iiliiimu' iilnl..
soh.. Villanen Rauha, a. 379.
24 -25.
Kustaa Vinha, 05 v.
Turkki on tuulella hyvä,
pälsit päiväpaistcholla.
Renkimiehet rehellisesti,
kirkkomäellä komiat.
Pitkät piipui hampahissa
outo luulis olevan no omia.
Vareksen sana.
2049. KiiiiLiinnpää. Laiho n. 9<i.
Heleena Oukari, 58 v.
larekscn sana.
»Vaa, vaa,
Tuu tänne nurkan taa,
saai , Baa1 saappaat,
Kun pillit ja punaset nöörit.»
Viikkojen laskeminen.
2050. Kankaanpää. Laiho n. 386.
—90.
Tiina R&mäkäs, 68 v.
Almanakka.
]\ uäämpäivästfi seittemän
viikkoo Tuomaaseen,
Tuomaasta kuus Kvut tilämpai-
vään.
Kynltiläiiipaix astä knlnir Maitiin
(== kevätMatiiin)
Malista neljä 1 ilkkuu Maariaan.
Viikkojen laskeminen. 2050— 2050 a.
:,•!
& Maarialta viis Vappuun.
Vapusta kahdeksan Mettumaariin,
M< ttumaarista viisJaakonpäivää,
Jaakosta neljä Perttuun1,
Pertusta \ iis Mikkoon,
io Mikosta taas viis Pyhäämpäivään.
2050 c Virrat. Hämeenlinnan alak.
sem.. Mäki-Kahila Sylvi, n. c)5.
—24—25.
Kaisa Kokkinen Viitasaarelta, 17 v.
Vanhanajan almanakka.
Heikki neljännellä.
paavali viiennellä,
kyntteli kuuennella.
Siitä kolome mattiin.
5 matista neljä maanaan
maaliasta viis vappuun
^litä pitol kulumatta crkkiin.
Erkistä viikko urpoon,
urvusta viis juhannukseen,
io siitä viis Jaakkoon
Jaakosta neljä perttuun
siitä viis mikkoon.
Elikosta viis köyriin,
köyristä seitsemän jouluun.
2050. ' Pettuun : Perttuun.
SATAKUNNAN
LOITSUT
38
TIETÄJÄ. HALTIAT. KATKUT.
TIETÄJÄ.
Tietäjäksi valmistautuminen.
2051. Tyrmä. Anoin II. n. 133. -95.
Iso Heikki.
Kun saa niin mustan kissan, ettei
siinä ole ollenkaan valkosta karvaa,
leuvvan aliakaan, ja tappaa sen sitte
ja panee pavun kasvamaan kummasa-
kin silmäkura p isaja panee sen pääkal-
lon semmoseen paikkaan, ettei aurinko
vaan saa nähoä niitä papuja, ja panee
sitte siittä valmistuneita papuja taas 2
kappaletta kasvamaan niihin silmi-
kuappiin, ja sittek kun ne taas on
valmistuneet, niin pannaan siittä sa-
Sosta sitte taas 2 papua samalla lailla
kasvamaan. Siittä tulee sitte seinmo-
sia papuja, että kun niitä panee suu-
hunsa ja puhaltaa ihmisten päälle ja1
sanoo:
Tulkoon2 karmeita!
taikka mitä vaan tahtoo tulemaan,
niin kyllä tulee.
m
2052. Tyrvää. Rullaa n. 158. — 15/;
02.
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 54 v.
[Yert. Hautausmaalla ja kirkossa-
käynti].
Jos tahtoo ruveta ennustamaan tule-
vaisia asioita, tulee mennä jonakin
pyhä-yönä kirkkopihaan. Sinne men-
nessään tulee sanoa verejälla:
Kaikki vanhurskaat levätkää
levossa, vaan jumalattomat nous-
kaat.
Sitten on kierrettävä kirkko kol-
meen kertaan ja joka kerta otettava
multaa kirkon oven edestä ja jos joku
tulee ja kysyy jotakin, ei saa vastata
mitään.
Näkymättömäksi pääseminen.
2053. Virrat. Siren T, n. 88*. —04.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 40 v.
Kuinka ihminen saa. ittensä
näkymättömäksi.
Otetaan poikabanan ensimmäinen
muna. Katotaan sellainen paikka,
jossa ei koskaan ole kukaan käynyt
jostakin erakosta. Tärkeemmin joku
vuoren louhu. Sillä kanan munalla
piirretään kolmeen kertaan vasta päin
rinki. Sitte pannaan vasempaan kai-
naloon se muna ja ollaan siellä nu-
kin sisällä yhdeksän vuorokautta
(»mitä tarvitsee, on följyssä»). Sitten
avataan se muna yhdeksän vuorokau-
den päästä, niin siellä on elävä poi-
kanen, kun se on vasemmassa kainalo-
kuopassa hautunu. Sitten päästetään
se poika meneen ja sanotaan:
minun pitää olla jokaiselle
2051. * |niin kyllä| ja: j. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
5 96
Tietäjä.
tahtojalle^?) näkymätön niinkuu
sinä olel minulle.
Sitten kun menee ensi kertaa Herran
ehtoollispöytään niin ei saa niillä
öölettiä. Salaa sen följyynsä. Sila
pitää aina säilyttää muassaan, kun
haluaa ettei kukaan hänt ä näe.
2054. Ähtäri SS, Mytol.sm.
J. Osk. Savola.
Näkymättömäksi tuleminen1.
Entisaikoihin oli suuria »rosvoja» eli
varkaita. Kuulin kerrottavan että he
voi tekeytyä näkymättömäksi olijoiksi
kuten vain halusivat kuulin sitten
tarun, että mies joka halus ruveta
ammattilaiseksi teki seuraavan ko-
keen: Syksyllä pimeenä yönä mentiin
kirkkomaalle Otettiin ruumisarkku
mies laskettiin siilien ja arkku kaivel-
tuun hautaan, joku joukosta otti sa-
man lapion jolla pappi ruumiin päälle
multaa siunatessaan heittää. Samoin
teki mies. Hän sanoi:
Maasta olel sinä tullul
ja maaksi pitää sinun jälleen tule-,
mau.
Herramme* Ristus2 Jessus8 on
sinun ennen auringon nousua he-
rättävä.
Seuraavaksi yöksi piti mennä kirk-
koon alttarille seisomaan sinne tuli
mies, joka sanoi: Jeesuksen muisto
ihana, sille sai antaa kättä, ja tulla
sen mukana pois pimeestä kirkosta.
Mies oli varmasti sellainen että voi
lumota näkymättömäksi vaikka päivä
sydännä kuinka vain itse halusi kun
varkauksia teki.
Syyn selville saaminen.
2055. Satak. Oukari (Laiho) n. 103.
-89.
Silmäin kääntäjän oppi.
Haetaan kirkkomaasta ruumiin pää-
luu. Pyydetään, että sitä saa pilaa
:;. 6 eli 9 vuolta. Sitte pannaan kylvö-
aikana pääluu peltoon ja pannaan
ohria silmän roijästä kasvamaan. Kun
ohrat1 ovat tulleet jyvälle, niin otetaan
ne tarkasti tallelle. Kun aiotaan sil-
miä kääntää, niin pannaan niitä jyviä
suuhunsa ja katsotaan kaikkien läsnä
olijain päälle. Silloin sanotaan:
Niinkuin2 sen ihmisen haamu
on salattu, josta oämäl jyvä! ovat
minun suuhuni tulleet, niin olkoon
minä ja minun tekoni Ben kantta
valatin, josta näinät jyvät otetut
i ovat.
Pääluun saa viedä lakaisin niin pian
kuin sopii . mutta ei pidä maksaa,
ennenkuin jyvät loppuu. Sitte saa
viedä uhriksi' lantin samaan paikkaan
ja sanoa:
Tässä1 on maksu siitä, jonka
Otin sinä vinoina ja sinä päivänä
Paholaisen lakin saaminen.
2056. Kuru1. Äijälä II. n. 137*. 95.
Iso Heikki, yli 80 v. Kuullut Santa-
lalla, joka kuollut n. 22 V. sitte. Muis-
liinp. Tyrväässa.
» Perkeleeltä saa semmosen
lakinkin että aulaa järkee. Kun niinä
menen trahtooriin kirkon aikana ja
sanon:
2053. ' Voi lukea myös: tahtajallr.
2054. l Alkuper. käsikirj. ei ollut painatuksen okana käytetläi issä, joten kor-
rehtuuria ei ole voitu siihen tarkistaa. — - kk:ssa pieni alkukirjain.
2055. ' ohjd|at: ohrat. — s kk:ssa pieni alkukirjain. — * uh|d[ilcsi: uhrikNJ.
2056. ' Mp:n kertojien luettelon mukaan •Saul ala oli mainio noita Ruovedellä.!
Paholaisen Uikin saaminen. 2056 — 205lJ.
597
Antakaas urulle kortteli viinaa
ja huudan 3 kertaa:
tule nyi kumppanini ryyppään
viinaa,
niin sitte se tulee, itte perkele, ja
sitte täytyy siapata sen pääsä lakki1
ja juasta kolmen oven läpitte ennen
kun se saa kii, muuton se vääntää
niskat n uriin. Se l.ikki sitte antaa
järkee.
2057. Jalasjärvi. Alanen Viljo, n. 96.
Koskiini kylä. Kaappo Kaisa, 64 v.
»Friimurarivalai -liitto »Pelsepuu-
pin» kanssa.
Jos tahtoi tulla oikein rikkaaksi
eikä keinoista välittänyt, voi siksi
päästä tekemällä liiton »Pelsepuupin»
kanssa. »Välikirja» tehtiin seuraavalla
tavalla. Piti käydä ripillä kolme ker-
taa yhtenä pyhänä ja ottaa joka kerta
rippileipä tallelle nautittuaan sen kera
ensin viiniä. Näihin leipiin piti sitten
kirjoittaa nimensä verellä, joka saatiin
vasemman käden nimettömän» sor-
menpäähän ristiin vedetystä haavasta
ja sanoa:
niinkuin tämä' veri ei ruumii-
seen takaisin tule. ei myöskään
sieluni pidä tulla taivaan valta-
kuntaan.
Sitten piti ottaa nämä leivät ja
mennä sellaiseen hotelliin, missä kaikki
pahuus on vallalla. Täällä sai tavata
»Pelsepuupin», jonka tunsi siitä, että
sillä oli punainen lakki. Mukaan ote-
tuilla leivillä piti vaihtaa sitten häneltä
tuo lakki. Tällä lakilla oli se ominai-
suus, että se teki kantajansa näky-
mättömäksi. Ei tarvinnut siis muuta
kuin mennä sellaiseen paikkaan, missä
tiesi rahaa olevan saatavissa ja ottaa
sitä, kun kukaan ei voinut nähdä ha
nen tekoansa.
2058. Jalasjärvi. Ainiini Viljo, n. 97
Koskuen kylä. Kaappo Räisä, n.
64 v.
[Vrt. Hautausmaalla ja kirkossa
käynti.] Viinasia katsominen — syyn
selville saaminen.
Kun tahdottiin päästä selville, mistä
tauti on tarttunut, kuka sen aiheut-
tanut, kuka varastanut, tai tehnyt
muuta vääryyttä salaa, ryhdyttiin
seuraavaan keinoon syyn tai syyllisen
selville saamiseksi. Mentiin hautaus-
maalle ja »ostettiin»1 sieltä pääkallo-
luu ja ruumiin multaa s. o. sitä mul-
taa, jota pappi oli heittänyt arkun
kannelle siunatessaan ruumista ja
sanottiin:
tämä ei pidä takaisin tuleman
ennemmin kuin Jeesuksen Kris-
tuksen ruumis taivahasta.
Sitten piti haudata tuon luun maa-
han, asettaa kolme ohrajyvää kasva-
maan kummastakin silmänreijästä.
Kun korret tulivat jyvälle otettiin tä-
llistä viisi jyvää ja asetettiin ne multa-
hiukkasten2 kera viinakuppiin ja sitten
katsottiin. Tällöin nähtiin salatut
asiat, syyt ja syylliset.
Tietäjän lentämiskeino.
2059. Eura. Porin tyttölys. Tähtinen
Irja, n. 11 -',7. -26.
Eeva Tähtinen.
Laskiaisyönä meni eräs eukko myl-
lyyn, ja luki loitsun:
2056. » |t|akki : fakki.
2058. ' Ostaminen tapahtui siten, että pistettiin raha arkun kannen raosta
sisään ja sanottiin: »minä ostan tämän luun sinulta». Mp. huom. — 2 Kysymyksessä
nähtävästi se multa, mitä oli arkun kannelta otettu. (Tiedot Kaappo Raisan muistiin-
panoista. Mp. huom.)
598
Tietäjä.
Nurkkaan ja pieliin,
erehdyksessä hän jätti pois.
unitta ei mihinkään kiinni.
Myllyssä häntä sitten heiteltiin
nurkkiin ja pieliin.
2060. Kiukainen. Porin tyttölys.
Simula Hanna, n. 1094. 26.
Amanda Thunström.
Männynoksä, joka oli ollut lammas
ten ruokana, vietiin kolmen tien ns
teykseen jä istuttiin sen päällä. Ei
muuta tarvinnut kuin huutaa:
Huis liais ilmaan,
ei kiviin eikä kantoihin!
Niin1 sitten lähti lentämään ilmaan
noidan kanssa tekemään muille ihmi-
sille pahaa.
2061. Pori.
—87.
Mikkola J. •/. n. 60.
Emäntä otti sitä [voidetta] pulloon
ja pani plakkariinsa ja sitte vyöhönsä
tuikkas tikulla ja sano:
Tästä1 ilmaan, ei ylös eikä ales,
eikä minnekkään kiinni sinnen,
minun2 eileset3 villani jäi.
Suutari känssä tuikkas vyhöönsä
eikkä ottanut sitä sitte mukaansa sitä
voiletta san itä tasia ilmaan ei
ylös eikä äläs. eikä minnekkään kiinni
sinnen tämän talon emäntäkin. Sitte
joutu yhteen myllyyn, jossa oli sen
talonemäntä. Emäntä sano että millä
sinä tänne pääsit. Suutari sano. sillä
kuin sinäkin. Emäntä sitte lähti siitä
pois jä äiilcii suutarillekin voiletta,
että suutarikin pääsi kotio. .Ia suutari
neuvo kotona trendille ja antoi sitä voi-
letta. Trenki kanssa taas tuikkas vyö-
höönsa jä sano:
Tästä1 ilmaan, ylös ja ales
ja joka paikkaan kiinni.
ja sitte sen löi joka paikkani kiinni,
ja sitte se kuoli.
2062. Pon. Porin tyttölys. Astala
Kerttu, n. 760. -26.
Tekla Halminen,
Männynoksä, jok.i oli ollut lammas-
ten ruokana, vietiin kolmen tien haa
raan. sitten istuttiin sen päälle ja
huudettiin:
lltiis', hais' ilmaan
ei kiviin eikä kantoihin!
Silloin lähti oksa lentämään, ja ihmi-
nen, joka sillä istui, pääsi noidan
kanssa tekemään pahaa vihamieliil-
leen.
2063. Noormarkku. Österlund n. 19.
-20.
Sofia Koskinen, 66 v
joi. o ' kkss.i pieni alkukirjain.
2061. ' kk:ssä pieni alkukirjain.
lian alkoi seurata emäntää ja näki
lainan .T.iässa yksinäisessä huoneessa
riisuutuvan ja voitelevan ruumiinsa
eräällä rasvalla, jota Otti pytystä jä
voiiiellessaan emäntä sanoi:
Yli yhreksä kirko,
vls ja als, eikä minkää kii otta-
maa.
.la äkkiä emäntä muuksi muuttu-
neena lähti lentämään »yli yhrekss'
kirkon., eikä »mihinkään ottanut
kiinni.''
Henki teki nyt samaisen tempun kun
emullakin, mutta lausui voidelles-
s.iäii:
• miilulta : mlulta : minun. -"Ikuinleile
-•■\ B.
Tietäjän lentamiskeino. 2063 — 2068.
599
Yli yhreksä kirko yls ja als,
joka paikkaa kii ottamaa
\'yt mi. 's oli aivan kuolla, kun otti
joka paikkaan kiinni ja varsinkin kir-
koissa heittelehti nurkasta toiseen.
2064. Merikarvia. Nordlund n. 3.
—90.
V. Nordlund, 54 v.
Ylös ja alas.
Yksi noita neuvo poikaansa ilmassa
matkustaan seuraavalla tavalla: »Mene
korsteinin päähän viili ii seisoon ja sano
ylös ja kauvas».
Poika teki työtä käskettyä ja meni,
mutta ei muistanukkaan oikeen. vaan
sano: ylös ja alas. ylös ja alas. Kohta
poika meni alas kursteinia ja taas ylös
ja teki sitä koko yön.
2065. s, il, iniiiii. Helomaa Kyllikki,
n. 67. —30.
Viinamäen isäntä n. 50.
Trulli: Irullittaa.
Ottaa lammasonnea. Kerittiin lam-
paista villa jostakin paikasta.
Menemää ja mahtumaa,
eikä minkää paikkaa sattumaa,
sanottiin ja mentiin korsteenista ulos
lampaita kerittemään. Tuulimyllyyn
mentiin sitten punnitsemaan villoja.
Ylös, ;il;is ja ympäri inailniaa1
eikä mihinkään nurkkaan eikä
pieleen kiinni ota,
ja lentänyt luudalla savutorvesta ulos.
Renki oli nähnyt emännän hommat
ja voidellut hänkin emännän lähdet-
tyä samasta pullosia itseään. Mutta
sanat lian oli lausunut:
Ylös. alas eikä mihinkään,
eikä niin ollen päässyt mihinkään.
2067. Ori/pää. Vihervaara n. 2932
11.
Makkarkoski. Juha Tuominen.
Sitt kon emäntä oli lähteny. trenki
otti sen pullon ja rupes kans voitele-
maan itteääs. Ja kun hän oli kuullel-
lut, mii] lailla emäntä sano.1 Emäntä
oli sanonut:
Menemään2 ja mahtumaan ja
eikä yhteenkä piäleen sattumaan.
Tunki sano huamaamata väärin
päin ne sanat. Trenki sano:
Menemään2 ja mahtumaan ja
joka piäleen sattumaan.
Mitäs sitt, kon trenki oli voirellut, niin
hän satutti ittees joka piäleen ja oli
aivan hukasa kun meni tavattomasti
ja mätki (itseänsä). Sitt hän siunas
ittees, mutt oli jo kolmannes pitäjäs.
kun alas putos.
2066. Siikainen. Kaekallio Vuokko. 2068. Alastaro. Vihervaara n. 3140.
n. 26. —27.
Trulleista.
Eräs emäntä oli lähtenyt laskiaisena
trulliksi. Hän oli sivellyt jostain pul-
losta salaa takaruumiisa ja sanonut
sitten:
11.
Vihainen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.
Yks emäntä ja tytär olivat kahta
reisin uuninluudan seljäsä ja sanoivat:
ylös ja alas. ei nurkkiin eikä
piäliin.
2066. * ma|a|ilmaa : m.
2067. ' oli sanonut | : sano.
■2kk:ssa pieni alkukirjain.
600
Tietäjä
Olivat sillä lailla elukan onnea otta-
masa toisien piahtoisa
2069. Harjavalta Ruusunen d. 332.
-03.
Näyhälä. \ äinö Vastamäki.
Noitain ilmassakulvot.
Siilon ko on paaston aika ni tullee
noitain men pirun tyä kontrahtii
uuristammaan ja ne lentää sin uunil-
luuran sellääs ko ensin voitelee ittees
pirult saarul voiteel ja stää voiret ne
pittää saunankiukkaan lakan suures
pässisarves ja m1 voitein- sit ittes ni sit
mennee uuniluuran selkään ja sannoo:
Ei nurkkiin <-ika piäliin, mut
k>> -iuk ko oinionkin.
vi. t sin ko piru on.
2070. Harjtiraliu. Iluusuncn n. 333.
-03.
Merstola. Kustaa kiunismäki.
Noidan matka.
Yks noitäemäntä kävi ain paaston-
.iikan saunasa ja ei piika nähny hänen
tulevan ulos ^ialt. ni piika meni sit
uls ko emäntäkin lähti ja meni emän-
nän peräs saunanporstooseen ja sit
katteli oven ravost ko emäntä otti
uunintakkkaa sarven ui sil sit voiteli
ittees ja istui sit tuuran selkään ja
Oi et:
VI- ja uls, ei nurkkiin >>ika piä-
liin,
ja sit se lensi akkunasi uls. mut piika
meinas et i-iks lian mahra pääsi sil sink
ko emäntäkin ja voiteli ittes samallai]
j.i sit lensi luur.ui p.i.il helvettiin kans.
2071. Kokemäki. Kankaanpään kan-
sanopisto n. 374. 16
Laskiaisena ajna käytin kylpemäsä,
niin ei emäntä tul[l]ut koskan saunan.
Siten' sano denki[! |: Vyten1 minäpirän
vahtia emänästä, ja hän näki kojo
emäntä täläsi uru1niJ Intän jalkain vä-
lin ja sanoi:
Ylös1 ja ulos eikä nurkin oikä
pielin!
Niin1 hän meni nieli yksi kohausoli;
denkj myös tahto menä, hän täläsi
lutan jalkainsa valin ja sanoi:
YlÖS1 ja alas. nurkin ja pielin!
Niin1 hau meni ylös, alas, nurkin ja
pielin. Siten1 hän päsi ison tamanfj]
seikan. Siten1 kuin he tuli kotia, olj
hän emänän seläsä. Siten emäntä antoi
lafhjjro^a kaiken möisi, etei van denki
olitts">i[l] mitan puhunu.
2072. Kauvatsa. Massa n. 17. 92.
Vilhelm liassa 50 v.
\ tila ja rrnki.
Vähän aijaam päästi tuli muari
pirttiin, eikä luullus siälä olevan kenen -
kun. Hau otti sängym päänalusen
alta piänen potuj ja ryyppäs siitt,, j.i
sano:
Ylös1 ja ulos, muttei nurkkiin
eikä pieliij.
Ja1 kohta lensi muari pitkin korsi. i-
nia pihalle. Nym meni tr.-nki kans ja
otti samasta potusta ryyppyj ja oli
määrä sani b samallailla ko muari-
kim. mutta sanokin hilamaa mäti:
Ylös1 ja alas, nurkkiij .ja piäliij
Ja1 kohta rupes t renkiä hakkaa-
m. i. m katosta laattiaan, toisesta nur-
2071. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — : |lu| uruini : u.. korjaus epäselvä.
2072. ' kk ss.i pieni alkukirjain. — * toisee|n| : toisee/'. — * piälii|n| : piälii/.
Tietäjän lentämiskeino. 2072—2075.
601
kasta toiseej-, ja vasta trykin aijaam
päästä sai hän oltua alallansa. Hän
otti toisen kerrar ryypyn siiltä potusta
ja sano nyv vasta:
Ylös1 ja ulos, lnuttVi nurkkiin
eikii jiialiij.3
2072«. Kauvatsa. Mikolan. 21.— 93.
Valvatunmaa. Kustaa Perämaa,
73 v.
Joilla voi estää toisen menestyksen,
ja hyödyttää itseänsä.
Kun laskijaisyönä rasvaa uuniluu-
dan ja istuu sen päälle sanoen:
Hei1, ylös ja alas,
i>i nurkkiin oikä pieliin.
Niin' silloin menee ulos korsteenista
ja käy joka onnellisen ihmisen luona
ja saa ne kaikki onnet itsellensä.
2073. Suodenniemi. Porin tyttölys.
Latva Kerttu, n. 958. — 26.
Amanda Tobiasson.
Seuraavaa taikajuttua kerrotaan:
Illalla kun jo oli pantu nukkumaan ja
renki nukkui pakarissa, tuli emäntä
lehtikerpo kainalossa, semmoinen,
josta lampaat jo olivat lehdet syöneet,
pisti kervon uuniin ja pani sen pala-
maan, otti kaapista rasvapöntön ja
voiteli itsensä ja sitten uuniluudan
sillä ja istui uuniluudan päälle ja sanoi:
Huis hepo, ylös ja alas,
ei mihinkään nurkkaan eikä pie-
leen,
vaan sinne missä kaikki noidat
koossa ovat.
Ja sitten lensi emäntä ulos ovesta.
Renki nousi ylös ja teki samallalailla
kuin einänlakin. teki uuniluudan itsel-
leen, voiteli sen ja itsensä sekä istui
sen päälle ja sanoi:
Huis hepo, ylös ja alas.
joka nurkkaan ja pieleen,
sinne missä kaikki noidat kuulla
oval .
2074. Hämeenkyrö. Ku uinun/pään
kansanopisto n. 200. -16.
Temppujen tekoon kuljettiin hyvin
mutkasia teitä, tavallisesti korsteinin
kautta. Niinpä erään talon emäntä
meni paran1, elikkä noidan puheille,
niin otti pakarin nurkasta uuni luudan
ja istui kahden reisin sen päälle ja
sano:
Ylös2 aalasf!], eikä mihinkää
kiinni!
Ja renki oli tällännyt itsensä nurk-
kaan piiloon j;i koitti samaa temppua
sanoen:
Ylös2 alas ja jokapaikkaan
kiini!
Mutta2 kyllä olikin kolkuttanut ren-
kin päätä joka paikkaan kiini, ja renki
tuli takasin ja sanoi, niinkun emäntä-
kin, ja pääsi samaan paikkaan, missä
emäntä oli salaisuuksia tutkimassa.
2075. Kankaanpää. Porin tyttölys.
Vuori Bertta, n. 1231.
Maria Helin.
»Trullien» huutona laskiaisena oli:
Ylös ja alas. muttei millinkään
nurkkiin, eikä pieliin!
JiiT^a. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2074. 1 Sana kk:ssa alleviivattu. — 2 kfcssa pieni alkukirjain.
602
Tietäjä.
2076. Ikaalinen. Laurila V, n. 9.
a.
\ ähäröyhiö.
Erään talon renki näki yhtenä yönä,
kun emäntä hiipi uuniin, voiteli itseään
taikavoiteilla ja s. moi:
Ylös1 ja alas, mutta ei mihin-
kään kiinni!
Heti kohosi emäntä savupiipusta
ylös. Henki päätti koettaa, vaikut-
taako taikavoiteet häneen ja voiteli
itseään niillä. Mutta hän oli kuullut
väärin emännän sanan ja sanoi:
VI' »s1 ja alas. unitta jokapaik-
kaan kiinni!
Hän kohosi savupiippuun ja kolhi
itseään siellä, kunnes viimein pääsi
alas. Hän arvasi kuulleensa väärin
emännän sanat ja päätti toisena yönä
olla tarkempi.
Toisena yönä, heti emännän mentyä.
voiteli renki itseään taikavoiteilla ja
-.moi:
Ylös1 ja alas. ninita ci mihin-
kään kiinni!
Nyt vaikutti taikavoima hänellekin.
Hirn2 kohosi savupiipusta ja lensi
ilmassa emännän perässä. Aamulla
tuli hän jälleen alas samaa tietä.
2077. Ikaalinen. Alanen Viljo. n.
205. —31.
Luhalahti. Aleksander Siren, n. 45 v
Trulli.
Trulli pani vihdan seipään päähän ja
lenti sen nojalla sanoen:
ylös ja alas eikä inilikää kiinni
Eräs renki muutti sanat :
ylös ja alas ja jokapaikkaan
kiinni.
Tällöin renki sai kolahutella itseään
kaikkeen.
2078. Hongonjoki. Mikkola •/. -/. /<.
73. 87.
Emäntä ja isäntä meni maata,
emäntä lähti isännän vierestä pois ja
pani uunin luulan isännän viereen.
No emäntä voiteli ittensä yheksästä
potista ja meni toornista ulos, ja trenki
oli sitte sängyssä ja emäntä luuli että
sr nukkuu, ja trenki näki kaikki ne
voite potut ja mihinkä emäntä ne pani.
.la trenki meni ja voiteli samoista1
potuista ja vyötti amuieu vyöllensä2
kuin emäntä pani kiulun .la emäntä
sano:
Yheksän8 kitkun sivutte ja ci
saa ottaa pnnn laivaan1,
multa kaski ottaa kaikkiin kuin ei tie-
tänyt sanoo ja sautto '■männän.
2079. Karrin. Kaukomaa L. n. 665.
-»1,30.
Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen,
80 v.
Trullit.
Eräs emäntä oli pannut pölkyn tilal-
leen vuoteeseen ja käskenyt isännän
halata sitä. Itse hau riisuutui, voiteli
ruumiinsa, puki taas päälleen, veli
uuniluuran puohonsa ja nousi toor-
nin1 läpi, et li» humahti sanoen:
Lennä, lennä yhdeksän
entä kiikun ylitte
ennen auringon nousua!
2076. ' kkssa pieni alkukirjain. — * Hän »kohosi savupiipusta ja* lensi : H.
k s. j.l.
2078. ' s enn|oista : samoista. — « vyölle|e|nsä : v. — 3 kkssa pieni alkukirjain.
ju7'.t. ' toorni = savutorvi. Mp. huom.
Tietäjän lentämiskeino. 2080—208:).
6n:;
2080. Ylöjärvi. Mattila M. E, n.
o) 20. 31.
Viljakkalan kylä. Kalle Koskinen,
70 v. Mp. Viljakkalassa.
Erään talon emäntä oli trulli. Ker-
ran hän lähti taas ja meni takkamuu-
rin eteen ja hoki:
Ylös ja ulos1 eikä mihinkään
kiinni!
Ylösja ulos2 eikä mihinkään kiinni!
Sitten vaan kuvasti kohahti ja
••mäntä lensi savitorvesta ulos.
Talnn renkin uli kuitenkin salaa
katsellut ja hänkin nyt meni takan
eteen ja erehdyksessä hoki:
Ylös ja alas2 ja joka paikkaan
kiinni!
Ylös ja alas2 ja jnkapaikkaan
kiinni!
Sitten renki alkoi kulkea kovalla vauh-
dilla lattiasta kattoon ja katosta lat-
tiaan. Renki korjasi sanansa ja ryöp-
sähti hänkin ulos savutorvesta ja jou-
tui samaan navettaan kuin emäntäkin.
2081. Virrat. SS. Mytol. san. n. 377.
Frans Viitanen.
Pääsiäis-aattona kätkeytyi talon
renki siihen vanhaan tupaan, nähdäk-
seen miten emäntä teki temppujaan.
Emäntä saapuikin myöhemmällä tu-
paan, kädessä suuri härjänsarvi. Sar-
vessa oli rasvansekaista voidetta.
Emäntä riisuutui ja voiteli itsensä sar-
vessa olevalla voiteella, meni sitten
tulisijaan, takkaan, seisomaan ja sanoi:
Tästä ylös, auringonnousuun
asti, ja tästä alas.
Sitten emäntä meni ylös savupii-
pusta, että tuhka tuoksahti. »Minäkin
yritän luota temppua», ajatteli renki.
vini i samasta sarvesta. Meni
sitten takkaan seisomaan ja sanoi:
Tästä ylös .ja alas auringonnou-
suun asu.
Silmänräpäyksessä hän nousi savu-
piipun päähän, mutta siitä putosi
takaisin ja taas ylös.
2082. Virrat. 88. Mytol. san n. 377.
« 12 28.
Frans Viitanen.
Erään talon noitaemäntä oli hyvissä
väleissä rengin kanssa niin, että otti
rengin mukaansa noituusretkelle. Il<-
voitelivat itsensä jollakin rasvalla,
sitten emäntä varoitti, ettei nyi saa
puhua mitään kun lähdetään. Sitlm
emäntä sanoi:
Nyt ylös me melemmat[!] aurin-
gon nousuun asti.
He menivät savupiipusta ylös ja
lähtivät kiitämään ilmassa hirmuista
vauhtia kierien ympäri kuin vyhdinpuu.
2083. Ijittsi-Siiiitiii. Niemi A. II.
n. 7. —90.
Laskiais-ehtona kun emäntä jäi
sisälle toisten saunaan mennes, jäi
trenki muurin taa piiloon että näkis
mitä emäntä teki. Emäntä voiteli
yhden haon ja ittes ja sano:
Sinne ja sinne ei nurkkiin eikä
piäliin eikä tiän viäriin
ja läksi ulos
Kon emäntä oli menny teki trenki
-nilalla tavalla, mutta sano vaan:
Sinne ja sinne, nurkkiin ja
piäliin ja tiän \ i.iriin.
Hänt kolhitti tiäl aika lavalla.
2080. ' ulos *eikä mihinkään kiinni*. — - alas *ja jokapaikkaan kiinni*.
6n4
Tietäjä.
Noitien uhri.
2084. Tyrvää. Kalajaranta (Palm-
gren) n. 218. -™!704.
Herman Alanen, 60 v. Kuullut
eräältä tyrvääläiseltä noidalta.
Ne karvat, kun noidat paaston-
aikana kokooval ihmisten elukoista,
tarvitsee polttaa pitkäperjantaits
vasten yöllä jossakin myllyssä, johon
kaikkien paikkakunnan noitajen[l] tar-
vitsee1 kokontua hyvitysuhdia perke-
leelle tekemään. Kaikkikkienf!] noita-
jen pilaa yhdestä suusta huutaa:
Pa2 sainista, kulta perkele!
Tämän jälkeen sytytetään karvat
palamaan.
Hautausmaalla ja kirkossa
käynti.
[Ks. loitsuja Eri tiloissa: Hautausmaan
ja kirkon ohi kulkiessa.)
2084 o. Satak.Oukari(Laiho)n.l01.
-89.
Lulun avaaminen.
Tee ruumiin sääriluusta avaimen-
muotoinen esine. Rupea sillä avaa-
maan lukkoa. Avatessa sano nain:
Litkut1 lujal auvetkoot,
raudal kovat rauetkoot
ja valukoot vahvat salvat,
niinkuin valui helvetin portissa,
5 josta Jeesus sisälle meni.
Käsillä1 tehdyt teljot
vallattomiksi vaipukoot,
niinkuin v.i.nt i.it |!| Vapahtajan3
haudalla.
Puut1 lahot lautaiset,
io ruosteen syömät rautaiset
mullan varaksi muuttukoot
ja puulta valta puuttukoon,
että minä sisälle kävisin,
aina pimeyden avulla
io vallan tuimana tunkisin.
2085. Noormarkku. OUinen n. 507b.
—89.
Juho Fabian Palonen, 39 v.
Kun uuden vuoden yönä panee he-
vosen suitset päähänsä ja kulkee
kolme kertaa vastapäivää kirkon ym-
päri ja potkasee joka kerralla kirkon
ovea ja samalla
huutaa sen nimeä, joka ensim-
mäisenä «m haudattu gen kirkon
juureen,
niin kolmannella kertaa tulee se avaa-
maan kirkon oven ja silloin tarvitsee
ottaa suitset päästänsä ja katsella läpi
kuolainten, niin näkee sen henkilön
i lie voi puhua asiansa ja jolta saa
tietää mitä vaan tahtoo. Takaisin
tullessa ei saa katsoa taaksensa, silla
silloin väännetään niskat nurin.
2086. Noormarkku. Lindgren n. 35
—36.—ujn92-
[Hautausmaalla käyntiä ja pirun
karkoittamista.]
Totta olette kuulleet, kuin Koiviston
ai lasta vaatteet varrastettiHni1, kuinka
»noita neitti» Koiviston isännän k
tuli hautaus maallani- Ensin2 mentiin
Rumarkkuun, vaan kuin siellä oli pieni
lapsi, ensin haudattu, meni matka
tyhjin syssyyn3.1. mutta sitten he ajoi-
2084. • tavitsee : tarvitsee. — • kk:ssa pieni alkukirjain
2084 a. ■ kk:ssa pieni alkukirjain.
2086. " Sana kk:ssa alleviivattu — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 tyhjin «sys-
syyn* mutta i s. m.
Hautausmaalla ja kirkossa käynti. 2086— 2088
605
vai Noormarkkuun, jossa »noita neittii
harakkana I>'Iim hautaus maan aidalle,
ja kuolleita tuli sadoin ja tuhansin,
ja kuin sitten ajoiv.it kotia kohden,
seurasi kuolleista noi 3004 heitä »Kirk-
kokallion2 ahteelta», toiset päätönnä,
toiset pään kanssa, toisia istu kranan
sankan päällä, toisia aisain päällä, ja
noin sata istui pitkin hevoisen selkaa.
joista ei Koiviston- Juhankustaa mui-
ta tuntenut, ko Siipakan Kössi vai-
naan ja Elijaksen tröökynän. Vasta
Kirkkokalliou2 ahteli a palasi kalman
kartanon perhe pois ja tulivat kukin
k"t lansa.
Muistan viellä, kuinka meidän pas-
toorikin pirun kansa taisteli, joka oli
erä[ä]n miehen sisällä, jota jo yhdeksän
pappia oli koettanut ajaa pois, vaan
turhaan, ei piru lähtenytkään, vaan
tuli kovempaan kiukkuun. Niin tuo-
liin pirulta riivattu pastoori vainaja
.1. F. Johansonnin luokse, joka jo en-
nen oli perkeleitä ajanut ulos, ja nyt al-
koi piru miestä revellä1, pisti kaulan pit-
käksi ja rupesi pap[p]ia haukkumaa.'
Mitä sinä musta Jussi musta1 tahdot,
vielläkös muista[t] kuinkas koulupoi-
kana ollessansa varastiit oppikirjan >2
■Sen olen katunut ja anteeksi saanut»,
vastasi pappi. »Vielläkös muistat,
kuinka ylioppilaana ollessas teit kau-
hian synnin ja kortteerinsa1 palvelus-
tytön kanssa teit huorin, muistakkos?»
'Muistan kyllä, sen olen haikialla mie-
lellä katunut ja anteeksi saanut, mitä
sinun siiheen tulee, kyllä sinun nyt
täytyy jättää tämä ihminen rauhaan!»
sanoi pappi, avasi ikkunan ja sanoi:
Meidän Herran Jesuksen Kris-
Kxistuksen nimessä
.ja5 hänen palvelijanansa' sanon
minä sinulle:
mene pois, sinä saastainen henki,
ja anna Pyhän henken siaa saada!
Silloin1 repeli piru ihmistä kovin ja
läksi ulos suudella huudolla ja kiukulla
Niin2 niin!
2087. Alastaro. Vihervaara n 3119.
—11.
Sikila. Hamberg, 60 v.
Kun menee yöllä 9 kertaa tamman
ränget kaulassa ympäri kirkon vas-
taanpäivään ja lukee isämeidän niin
harvaan, että viimeisellä kerralla
sanoo oven kohdalla
aamen,
niin aukenee kirkon ovi ja pääsee
kirkkoon. Siellä saa tietää kaikki
asiat, mitä kysyy.
2088. lltttihiif.ii. Kotiseutu s. 70.
—29.
Kun hän tuli kirkon kellarin luo, otti
Pitkä Piena häntä kädestä kiinni ja
sanoi:
Tässä sinun täytyy mädäntyä
niinkuin minäkin.
ellet <aa minulle anteeksi antoa
imilta kolmelta neidolta,
jotka tuolla alttarilla veisaavat:
Palvelustyttö katsoi alituille ja
näki siellä Pitkän Pienan kolme mor-
sianta veisaamassa. Tyttö pyysi nei-
doilta anteeksi, mutta he vastasivat
kieltävästi. Toisenkin kerran hau
pyysi, inulla neidot eivät nytkään
antanee! anteeksi. Silloin hän sanoi:
Jollette minun ja Pitkän Pienan täh-
den anna anteeksi, niin antakaa Her-
ramme Jeesuksen Kristuksen tähden.
* kk:ssa 300 sattaa. — 5 ja *hänen* palvelijanansa : j. h. p. ■
Telijanansa.
• 8 palvelijana : pai-
606
Tietäjä! suhteessa toisiinsa.
Silloin morsiamet antoivatkin an-
teeksi, minkä jälkeen katosivat, ja
Pitkä Piena meni itse haillaan.
2089. Lavia, Laine M. n. 21. -a/995.
Maria Nfirkkola, 71 v. Kuullut
»Vanlialta \ änkiltä» Riikosista.
Taina noita vei lumen kanssansa
yöllä kirkkoon. Kirkkoon pääshat
he siten, että noita kolmasti löi nyr-
killään oven päälle aina sanoen:
Mikkeli avaa ovi!1
(kirkon nimeksi vihitessä oli annettu
Mikkeli). Silloin ovet aukeni, että
helisi vaan. Kirkon »kontrilla* tuli
heitä vastaan mies, jonka suusta kävi
semmoinen tuli. »kun pärekerpo olis
palanu».
2089 «. Kankaanpää. Kankaanpään
kansanopisto n. ■'!'.'!). 10.
\ oidat.
Noin 50 vuolta sitlen kuollut suntio
Main Österlund oli kertonut, että lian
nuoruudessaan kerran meni Valleruu-
sille takuumieheksi, kun se meni kir[k]-
koon tietoja keräämään. Oli pimeä
syys yö, kirkon ovi aukeni heti, kun
V. puhalsi avaimenreikään. V. meni
sitten sisään, multa hänen oli määrä
seista liikkumata ulkopuolella, rasta
sitten vastata, kun kirkosta kysytään
Kirkosta kuului taaja puheen holina,
jossa V. äänikin joskus joukkoon
yhtyi, mutta selvää mitä puhuttiin ei
hän saanut. \ ihroin alkoi häntä kam-
mottaa ja hän poistui paikoiltaan,
mutta ei kuitenkaa aivan kauvas kir-
kosta. Hetken kuluttua ärjästiin
kovalla äänellä:
Onko1 siellä takuumies?
Hän1 huusi:
On.
Heti tuli Yalleruusi ulos kirkosta ja
oli hänelle hirmusesti vihanen siitä,
kun oli poistunut paikaltaan.
Kerskaussanoja.
2090. Kuru. Pohjankanervo T, n.
355. —wl731.
Pappila. Lehtori Paavo Nummin* n
Kerskatessa sanotaan:
Saal tuola sukus'
noukkahiiriä mvälen.
TIETÄJÄT SUHTEESSA TOISIINSA.
Varaus toista loitsijaa vastaan. 2092. Karria. Kuukamaa L, n. '»'.'; i.
--20/ Qf)
2091. Eurajoki. Kahari n. K/:;. '„ l«*u-
„p Ämmälänkylä. Serafiina Otava,
61 v
Jos noitaa Ivo jollakin ionilla tämän
noituessa, niiin ei pysty noituminen, Kun tahtoo tehdä taian voimatto
vaan noita huutaa: maksi- sanotaan:
Näeks'1 perklett', kon ties! Pidä koiraa kotonal
2089. ' s. m, ii: »Mikkeli .ivaa ovi» kk:ssa alleviivattu
2089 «. ' kkssa pieni alkukirjain.
2091, ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Kirkonväen nosto. 2093 -2096
607
HALTIAT.
Kirkonväen nosto.
2093. nnpää. Vihervaara n. 2939.
—11.
Kalle Oksanen, 61 v.
Uuresakaupunkisa yks maalari maa-
las kirkkoo. Hän oli ottanu kirkon
urakalla maalattavaks. Aika tuli
tärkiks i= taperälle). Toiset meni ja
kyseli:
»Millä1 laillas s;' nyt tullee ree-
raan?»
\1 i.ilari rähähti:
Tulkoot1 nyt kikki kualleet
hauroistas auttamaan!
Sitt tuli niitä äärettömästi ja rym-
pyttivät äijän (maalarini pualikual-
leeks. Veivät äijän kirkosta hautaus-
maalle. Sai monta aikaa sairastaa ja
maata kippeenä.
2093«. Punkalaidun. Kotiseutu s. 72.
—29.
Kun muutamat Oriniemen miehet
— -kerrotaan Punkalaitumella — pa-
lasivat kerran Porista markkinoilta,
huusivat he niinikään hautausmaan
kohdalla:
Kuolleet nouskaa ylös tuo-
miolle!
Silloinpa kohosikin eräästä avonai-
sesta haudasta partainen ukko paita-
sillaan ja huokasi:
Joko kaikki toiset ovat nous-
2094. Tyrväa. Äijälä II. n. 259. —35
Iso Heikki.
Kun kirkon kiärtää kolmeen kertaan
ja kolistaa joka kerta oven päälle ja
sanoo:
Nouskaa ylös. jos teitin per-
kele olis,
aina Aatamista asti!
nin kaikki nousee.
2095. Tyrväa. Äijälä 11. n. 260.
—95.
Iso Heikki. Kuullut Lilykin Sepän
Heikiltä Ketolan kylässä.
Ruumiin voi herättää ylös sillä-
tavalla: Kun te nyt. kattokaas, otatte
jonkun yksinäisen huaneen, eikä se
tartte olla se huane, josa ruumis on.
ku se vaan on yksinäinen huane, ja
kiärrätte sen kolmeen kertaan ja sa-
notte joka kerralla, että:
'Sun pitää N.N. nouseman ylös,
jos sun perkele olis!'
2095 a. Tyrväa. Rutuna n 22. — 90.
O. Mäkelä, '-'l v. Mp. Porissa.
[Ks. Varastetun tavaran takaisin
saaminen n:o 5202.]
2096. Viljakkala. Mattila E. n. a) 51 .
—31.
Viljakkalan kylä. Emma Kallioi-
nen, 65 v.
Hämeenkyrön kunnan Uskelan ky-
lässä asui ennen eräs talon isäntä, joka
vahingon sattuessa pyysi paholaisia
tai »väkiä» avukseen. Tavallisesti
hän lausui silloin:
Tullannen tuhatta laivan lastia
kaikki niin pieniä kuin neulan
silmiä.
2093. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
608
Haltiat.
Kerran s. un i isäntä :»joi h.-\ < .-.■u.i.u:
joen jäätä myöten kivikuorina. i kotiin.
Jaa petti ja hevonen kuormineen vai-
pui jokeen. Isäntä ei kerinnyt nyi
luettelemaan avuntarvitsijoiden luku-
määrää, vaan huusi:
Tulkaa kaikki ja pian!
2097. Hongonjoki. Paldani n. 87.
—52.
Kansan herättämiseksi kirkon maasta.
Josta nioillc uouskenteli,
Haudat meille aukenivat,
Herran hengen kiillosta.
Kenet, suuret, nuoret, vanhat,
5 Uskon elestä soisi iva isot.
Vittan anniin armosta,
Jonka päälle uskallan,
Istun .Maarian etelien,
Josta haudat1 aukenivat,
io Kuolluet maasta horaili,
Asuc siellä tilallas,
Jossa olet kulkenut.
Anua rauha asioissa.
Mielen oksa. rauhan tila.
2098. Kurria. Rauhamaa L, n. 704
-lo/«30.
Sarankylä. Juha Panula, ss v.
Kiikmunaan väki.
Varkaan niskahan nOStettihin kir-
konmaan väkeä. Kun ikinä oli pimiä,
niin ne höpisi aina sen korvissa:
Viedä takasi! Viedä takasi!
Muuten ne alkoivat pöyhihin, ellei
vienyl takaisin. Mäkelän Simppa
vainaa meni yöllä kirkonmaahan. —
Jos piirin sisällä olija olisi antanut
kättä, olisi hänet heti viety. Kirkon-
vaki on aivan nostattajan näköistä.
2099. Kuru. Pohjankanervo T, n. 327.
-m/tÄ1.
Karjula. Ananias Järvinen, 77 v.
Karjulan talon vaarivainaa oli mat-
kalla ja kirkon kellotapulin kohdalla
sanoi:
Nouse sinäkin seppä
Tuomas rekeen!
Niin olikin riisuttu hevosensa val-
jaista ja käännelty luiselle suunnalle
eikä päässyt enää jatkamaan mat-
kaansa.
2100. Virrat, fiftrA» T. n. 9*. -03.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.
Kuolleitten esiin manaaminen.
Kirkkoa kierretään takaperin kul-
kien ensin kerta vastapäivää ja sitten
kerta myötä päivää. Sitten mennään
selin kiikun ovelle, levitetään kädet
ristiin poikki oven, ensin vasen käsi
alempana ollen (käsijärj estys hiukan
epävarma) sitten oikea; sen jälkeen
vielä vasen kasi alempana ollen.
Tainan jälkeen käalinylaan pain ovea,
jolloin ovi aukee. Siellä on haltia vas-
tassa ja kysyy:
Mitä sinä tahdot?
l'\ ydän lupaa päästä alttarille.
Mitä sieltä tahtoisit?
Tuonelan väkeä
Silloin saa loihti ja luvan mennä
alttarille, \lllarilla hau polvistuu J8
lausuu:
& Tulo tulinen nurmi,
Nouse saatana sarvipäinen!
Tuo vakosi manalasta
2097. * «1. alleviivattu, yi. (hau]l[at].
Vainajan (tarkoittaminen, 2101 — 2106
609
Mainitsemani miehen pää
Tekeen tahtoni mukaan!
Kun pyydetty henki tulee, 1. nisun
loihtija kenen päälle hän tätä tahtoisi
yllyttää.
Vainajan karkoittaminen.
2101. Loimaa. Kotiseutu s. 69. -29.
Kerran talonväen koolla ollessa tuli
vainaja kummittelemaan. Talonväki
kysyi:
Mitä etsit?
Kummitus vastasi:
( ituk.i.i pois se lauta kapan
pohjalta,
jolla eläissäni petin ihmisiä viljaa
myydessäni.
Niin tehtiinkin, ja senjälkeen vai-
naja lakkasi kummittelemasta.
2102. Alastaro. Vihervaara n. :''>24.
—11.
Sikilä. Vihtori Ääri, 34 v.
Muutamat ruumiit ovat karailleet,
siilon kun ovat viälä pois arkuista,
niin että sukat on rikki. Sen, joka sen
huomaa, pitää panna käret ristiin
ja siunata.
Se kuollut ei pääse mihinkään.
2103. Hämeenkyrö. Vihervaara n.
1835. - 10.
Pöytyä. Emma Grönberg, 51 v.
Kuullut H:kyrössä.
Kun kuollutta käytiin katsomassa,
niin tehtiin ristinmerkki rintaan ja
sanottiin:
Nimeen1 isän, pojan ja pyhän-
hengen.
Jos niin teki, ei pelännyt kuollun i,
eikä kuolleen h.-n ki tullut vaivaamaan.
2104. Kurein. Kaukomaa /.. n. 702.
30.
Karviankylä. Malakias Majahalme,
:y v.
I Oi najai n ii riihet.
Kun vainajain henget ahdistivat
uni- emeä, niin tämä kirosi:
Mitä tekemistä sulia mun kans-
sani on?
Mees^sen vaiva!
ja ne kalusivat. Sen täti oli kuollut
istualleen sänkyyn ja siksi se liikkui.
2105. Kuru. Pohjankanervo T.n.332.
-%31.
Länsi- Aure. Nikolai Still, 71 v.
Jos vainajat kummittelevat, niin ne
saadaan takaisin siten, että otetaan
kirkonkelloista kielen juuresta (ikeestä)
hikeä ja se pannaan elävän hopeen
sekaan ja sitten koirasteeren siipiky-
näan ja tappi päälle ja sanotaan:
Näin tulisesti kuin
tällä kynällä on lennetty,
niin sinunkin täytyy kotios len-
tää!
Miehelle otetaan isosta kellosta ensin
ja naiselle pienestä, mutta molemmista
kummallekkin. Tämä pitää tapahtu-
man yhteensoiton ja huomenkellon
välillä.
2106. Keuru. Salokannel n. 37i*. —12.
II lapamäki.
Kummiaisen taika.
Kun on sellaisessa paikassa jossa
on sanottu kuulevan kummiaisia, ja
tahtoo niitä kuulla, niin on olta>
hiljaa j:i tarkastaa kuinka se rupee
:in : i kk s.,, on pieni alkukirjain.
610
Haltiat.
kuulumaan jos nähdään sen ihmisen
muotoiseksi niin kysj tään:
mitä vasten sinä olet liikku-
massa
jos se sanoo jotain hakevansa niin
tuodaan se sille ja käsketään lähte-
n se siihen paikkaan, jossa sillä
on olenta paikka. Jos se ei vielä lak-
kaa kuulumasta, niin sitten tehdään
n, että a\ ataan ovi aivan auki ja
tehdään risti viiva kirveellä kynnyk-
seen ja manaten sanotaan:
Mahukkos nyi tuosta 3aatana
makuu peh]
Sinähän el enää kuulu maan
päällä matetijain1
olentaan ollenkaan,
Eikä siimii sinun2 tartte Hä\ ien
olennoin matkoilla liikkua.
sitten se lakkaa kuuluma
Ruumissaatto vapaasti
kulkemaan.
2107. Keuru. Salokannel n. 399*.
-12.
Haapamäki.
Ruumistaika.
Kun ruumiin saatossa matkalla sat-
tuu sellainen tapaus että ei jaksa
hevonen vetää, niin mennään hevosen
eteen ja nostetaan lankia vasemman
olkapään uhalta, ja kalliotaan niien
läpitte takapuoleen niin nähdään; min-
kälainen este on hi vosen edessä, elikkä
reessä Kun se selvästi nähdään
niin mennään sen kohdalle ja manaten
-anotaan:
Marssipas matkaas ja annal
meiän saalia rauha miehen saat-
telussa iäiseen makuupaikkaansa1.
ja niin päästään siitla pahasta rau-
hassa malkaan.
Kalma.
[Ks. Erinäiset taudit, Kalma.]
Kummitukset.
2108. Kankaanpää. Ollinen n. 7S0.
90.
Niinisalo. Leskivaimo Rosnäll.
Maj arven kirkkoa rakennettaissa
meni mies maata IcLrkonporstuaan höy-
sitten tnli pientä kirkko-
väkeä ja olivat tanssinee! ja hypelleet
ja sanoneet:
Bypätkäämme, hyllätkäämme,
Tanssatkaamme, tallatkaamme!
Iso inn.i Mahnalasta
Maahan tuodaan ensi sunnun-
ina.
Kuulija oli ollut jumalinen mies.
2108 k. Lempäälä. SS. Mytol. san.
n. 501 s. 3. - u 37.
Elsa Honkasalo.
Haamuja1 ilmestyi myös usein esim.
hautausmaan läheisyydessä, tai riihen
nurkan takaa. Yksi pahassa maineessa
oleva paikka oli Hirsikangas Lempää-
län ja Akaan. tarkennuin s; -.n \ iia-
lan ja Toijalan kylien välillä oleva
piika metsäkangas Siellä usein hevo-
sella kulkija näki. tai kuuli jotain.
Ilaamn saattoi hypätä kärryille, tai
seisauttaa hevosen niin. ettei päässyt
2106. ' Kirjoitusvirhe, p. o. matelijain. — -'loinen sinun liikaa, kirjoittaja
erehtynyt rivien vaihteessa.
2107. ' Kirjoitusvirhe, p. o. makuupaikkaansa.
2108 a ' Sana kk ss;, alleviivattu.
Kummituksi t. 2108a -2109.
611
minkään. .lo~ silloin tiesi »manuu-
sanat . "li asia autel lu, mutta joskus
s. ii hevonen seistä tuntikaupalla, pää
semättä paikaltaan. Manuusanoja sai
opettaa vain itseään nuoremmalle ja
muistan mummoni kertoneen joiuin
tämänlaisia s; ja käytetyn juuri
Hirsikankaan matkalla:
poistu poikkes rienaa jäinen,
Kiesus kulkevi kuormassan, j.n.e.
21C8/?. Teisko. SS. Mylol.
n. i6? s. 6 7. 27a 29
K. II. laim.
Tämän kirjoittaja oli kerran talvi-
puhteella matkalla Toikolle Kurun ja
Teiskon käräjille Torppari Kaarle
Moision kanssa. Tultua Mäenpään
tienhaaran kohdalla olevan vanhan
metsittyneen santakuopan kohdalle
hevoinen1 kuorsui ja lykkäsi rekeä
taaksepäin ja kuopi maata ja hevoisen
ohjaaja K. tili' Moisin sanoi nähneensä
poikkitien menevän mataloita ruskeita
miehiä ja eikä saanut hevoista eteen-
päin menemään. Minä kirkaisin:
pois keropääl bevoisen kim-
pusta
ja hevoinen lähti laukkaamaan lujaa
juok<ua sivulleen vilku jen j . i kuoltu-
jen. Kalle Moisio oli siinä u^k"-
että hänen hevoistaan Malin pikku-
miehei säikäyttivät, mutta kun . Matin
sanoilla komennettiin, niin hevoinen
riemastui juoksuun.
21C8 :-. Teisko. SS. Mylol. san.
n. 167 ss. 1 3. a 2 29.
K. 1'. Färm.
Kääpiö1 tunnetaan Teiskossa1 ni-
menä li.nkioi.-nii.Hii, |<it ka ilmaan-
tuvat ihmisia kiusaamaan kuu siihen
ovat aiheen saaneet . Talollinen Autti
Vanha Piuhari ajoi yksin Jouluyönä
IVi kon kirkolle ja meni t kkosen[kan]-
kaalla- vanhan sotamiehen Malin ohi
käskemättä tätä rekeensä niin ehdit
m Leppäsillan ahteelta notkel
ii niin tiheän metsän kohdalla
ennenki hi i \ alkaman torpan vai-
nion aukeamalle tuli häntä vastaan
maantien täydeltä pieniä ihmisiä ja
liäm n I ryöstäytyi tieltä
pois suuren mi j n juurelle ja ue
pienel ihmiset alkoivat kiskoa hevosta
mäntyyn. Mii i i \ anha Piuhari huu-
taa Jumalan uine sä apua. Siihen
i ipui \ iimein Viat ja muita kirkko-
miehiä. Alat huusi sotaäänellä
kii kkomiehen
kimpusta
meni ja talutli hevonen tielle seka
tarjosi Vanha Piuharille ohjat, mutia
tämä pyysi Alat in ohjaamaan hevoista
ja istumaan rekeen hänen linnallensa,
joka myös tapahtui. — -
2109. Orihvesi. Kotikoski n. 17. — 17/4
09.
Ediskummallinen tarinani 2
Liikkuu näillä tienoin todellisena
huuhuna[!], että Parkannon kappelilla
Ikaalisten pitäjää Xerkoil kylässä
Hemmilän töllissäliikkuii henkellinen3
olento, joka olis sanotun töllin vaarin2
pois keropa
-'losp!. l hevoin ; hevoinen.
2108 y. 1 Sana kk:ssa alleviivattu. — -meni *Ukkosen[kan]kaalla* : m. I .
iMny. ' \i p. saanut tarinan vanhana käsikirjoituksena Orivedeltä. — * kk:ssa
iso alkukirjain.
612
Haltiat.
henki kuolleena ollul yh-
deksän vuotta, jonka sanotaan j hden
maalarin ylös ajanneen haudastansa
mainitun töllin asukkaikaita[l kiusaa-
maan "-'-k. i vahinkoittamaan', ja olis
rikkonnut töllin huoneellista kalu
kiusannut heidän karjaansa, niin että
mainittu tölli on läytynnyl jäi tää a u
mattomaksi ja sitte henki "li-, muul ■
tannul loiseen, puolen virstan8 mat-
kalla olevaan asumukseen, joss i
näkj mättömänä puhunnul milloin ka-
t mi rajassa milloin permannon alta
hiljaisesti kuuluvalla äänellä, ja lainan
viimeksi' mainitun as uksen nimi
on Vaiviolahti, samaa ennen mainit-
tua kylää henki ulis puhunnul ihmeeli-
siä asijoita ennen I apahl unneista sekä
tulevaisia ennustaen, ja tätä ihmeel
Iistä henkeä ulis ollul paljon ihmisiä
kuulemassa sekä likitienoolta että
etäämmältä pohjoispuolelta. Myöskin
sanotaan, että henki on pyytännyl
.■i ta \ eisal taaisiin1 henkellisiä \ irsiä :
ja ~illnin sanoo paremman ollaksensa,
töllin isäntä oli sanonnut henkellen
kovia sanoja:
.ins3 olet taivaasta8, niin mene
sinne, tahi jos helvetistä2, niin
mene sinne.
josta henki antoi aika tölmäyksen hä-
nelle4 niskaan.
/
haa. Kun isä tuli, niin se meni k i
pihan laa ja pani uuden testamentin
polviensa päälle ja sanoi:
Männinkäiset1, tulkaat kor-
vista ja lokeroista!
2109 ,;. Virrat. Haroia «. 153.
Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 10 \
\nihlaii vani meni Koukkuluo-
iii m sillan kohdalla, i >li pari I
olin reessä naisia ja "li (vaari nimi! •
täin ' i m iv uksissa i iii s.monu:
Taikaa1 ny koko Koukkuluo-
in.in perkeL
kyllä mli ny menee!
(sanoi täh, kun oli huonopuheinen).
Ei ollu puolta kilometria päässy, km
hevonen pidätti. Oli nienny ja kai-
tonu takaperin ja sanonu:
Kvllä1 ny taah menee.
Liekiö.
05.
21C9<(. Virrat. Karvia n.
Eetu Koivumäki. 30 V.
Asia piti tapahtuneen Kos l\w<>-
yhdes torpas. Siellä oli piru nähty
koko kesän. Kerran oli akka ja äijä
kirkolla, piru oli tehnyt lapsille pa-
2109-. Merikarvia.
3366. -u.
Vihervaara «.
Liekkiä.
Merikarvialla oli Liekkiöin 1. I.iek-
kiö niminen olento. Se puhui kaikk
perässä. Jos nauroi, niin se nauroi
Se sanoi aina samat sanat. Se kuul-
tiin yöllä ulkona, mutta sila ei nfiht]
Ne jotka öillä kulkivat, kuulivat sen
Sitten se lakkasi, kun kysyttiin:
Missä1 sinä siilon olit. kuri
Kristus oli ristin päällä?
3 kk:ssa pieni alkukirjain. ' tölmäyksen "hänelle* niskaan : t.h.n.
2109 '(. ' kk>s,i pieni alkukirjain.
2109/?. ■ kk:ssa pieni alkukirjain.
!109y. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Liekiö, Tonttu. 2110 2112.
613
2110. Viljakkala. Mmi, h,. M. E,
n. 320. 31.
Viljakkalan kylä. Kalle Paijala,
V.
Kun kertoja "li nuorena toverinsa
II. i metsätyössä, lenteli Liekiö hei-
dän lähellään ja lauloi:
i ihhoh!
i ihhoh!
silloin kertojan toveri tiuskasi:
Muutaks' kieles!
Liekin rupesi sitten pitämään »mo-
lotosta
Liekiö oli ollut harmaan linnun nä-
köinen.
kirkko :: kertaan myätäpäivää ' Siälä
silte tulee kirkon haltia vastaan ja
k\ sj \
Mitäs i i hiiuf.'
Sille pitää sitten sanoman:
I '\ \ täsin2 o i\ us-isäntää».
Taikka2, jos tahtoo naistonttua
taloonsa, niin pitää sitte pyyt. un. m
»avus-emäntää Sen saa sitte mu-
kaansa viimesellä kerralla. Mutta kun
pyytää avus-isäntää, niin pitää kiär-
Läesä olem, m valakan ränkel kaulasa
nurinpäin, kun taas Lahootaan avu-..
emäntää, pitää olla tamman ränket
kaulassa.
2111. Honkajoki. SS. Mytol. san.
n. H JUU. -7/,29.
Peuralahti, F.
Liekkiö.
Tunnetaan Merikarvian ja Siide-
pyyn paikoilla linnun muotosena silti
näkymättömänä matkivana olentona.
Kun tämä olio kovasti ahdisti ja matki
ei tarvinnut muuta kun kysyä siltä että:
Misä sinä silloin olit,
kun Vapahtaja1 ristiin naulittiin.
\iin ei ollut peniä että se enää
matki. Kyllä oli antanut menevän
mennä rauhas.
2111 fi. Sahalahti. Äijälä /■:. n. il.
96
Vehkajärvi. Riika Simontytär, 15 v.
Kun p.u tammahevosen länget
Jouluyönä kaulaansa ja menee kirk-
koon ki. ulaan ja kun sitte kolmeen
kertaan myötäpäivään on kiärtänyt,
tule.' tontl il vastaan ja ky-yy:
Mitäs1 tahlot?
Niin1 tartee sai silte mitä tahtoo
ja millä tahtoo rikastua, niin tonttu
sille loisena yönä lua sitä liuaiieen
tykö oikeen aikalailla
Tonttu.
2111 k. Tyrvää. Äijälä II. n. 159.
95.
Iso Heikki.
Kun tahdotaan miästonttua t. iloon,
niin mennään kolmeiia torstaina taikka
oikeastaan torstaita vastaan yöllä kir-
Kuunteleminen yöllä.
2112. Pori. rmiii lyttölys. Alander
Eeli, n. 737. :J<i.
Sofia Alanen.
Jos tahtoi nähdä laskiaisnoitia,
täytyi illalla mennä peräkkäin kol-
mesta ovesta ja lausua taakseen kat-
kolle ja kiärretään kunakin yönä somatta:
-lii. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
.111 «. * my |ö|täpäivää: myötäpäivää.
2111 ft. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
- kk:ssa pieni alkukirjain.
Haltiat.
Tahdon nähdä ja kuulla!
Sitten täytj i puhumatta mennä istu-
maan sellaisen rakennuksen katolle,
jota "li kolme kertaa siirretty.
2113. Ahlairu n. Inberg V, n. 3 a.
-V.95.
Pienet lapset olivat laskiaisena teli-
neet kivistit pyörän kaivon ympäri
-•'k.i pitivät loinen toisensa k
kiinni sekä sanoivat:
Me tahdomme kuulla ja nähdä!
He olivat silloin nähnee) saunan.
i oli pieni lapsi, joka itki hyvin
katkerasti, ja pieni musia rakki hehku
suussaan juoksi heidän käsiensä yli.
2114. Ahlainen. Inberg I". n. 5 a.
lU95.
Kaksi naista meni kaivon kannelle
ja pyysi kuulla ja nähdä!
He näkivät silloin vaimoihmi
valkoinen paita päällä, joka tuli ylös
kaivosta. He pyörtyivät, ja toinen
Jilltnsi kaiv l.
2115. Ahlainen. Inberg V, n. 19.
Kun laskiais noo:
Minä tahdon kuulla ja nähdä!
niin saa kuuli. i j i nähdä.
2116. Ahlai Inberg I". n.
V- '■'■'■
i iskiaisehl ia otetaan kapp
punl nakin jotakin leimattua
käteen ja mennään tiehaaraan,
kohu.' tietä yhtyj Täällä kappa ja
puntari kl. 12 asetetaan maahan ja
istutaan niil ten päälle, Nj i s motaan:
Minä tahdon kuulla ja nähdä]
Täten saadaan kuulla ja nähdä.
2116 a. Noormarkku. Österlund n.
19 20.
• Koskinen, <",g v.
Laskiaisnäkyjen eli »Trullin» k il
imuni
l iaskiai i i utaan kello 12
yöllä tielle, joka haarautuu kolmelle
laholle, sitten sanotaan:
■ I"- saisim nähdä
ja kuulla.
[Ks. Tietäjän Ientämiskeinon:o20
2117. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 31. 27.
Kitiinii lemim n lash ilolla.
Laskiaisena ja koko paastonkin ai-
kana mentiin klo 12 yöllä kolmesti-
muutetun huoneen katolle ja kuun-
neltiin ääniä. Lähdettäessä sanottiin:
Xvi pitää kuulla ja nähdä!
Sen jälkeen piti olla aisan hilj
puhuma) ta.
2118. Siikainen. Raekallio Vuokko.
n. 87.
Kertoi vanh 1 liri.
Laskiaisena otettiin »ahterina alla
kapan mitta ja mentiin lantak
päälle navetan ulkopuolelle kuuntele-
maan. Sanottiin:
Minä tahdon kuulla ja nähdä,
mitä tapahtuu!
Minä tahdon kuulla, nähdä ja
koskea!
jolloin piti koskea kaikkea mitä näki.
— Kertojan äiti oli nähnyl päättö-
miä ihmisiä jäällä. Kesällä hukkui
joku.
Kateen sanoja. 2119a— 2123
61c
2119. Karvia. Kaukamaa /.. n. 573.
*U30
Suomijärvenkylä, Joon is Mikola,
SO v.
Kuulteleminen
Kolmen kruunatun kapan eli pun-
tarin päällä kuullellaan vapun- ja
laskiaisyönä. Ei oikein tärkein an
olla niiren päällä, vaan lykätään pois.
Juhlaa vastaan lykättiin minut pois
nanparven lavittalta. Siellä oli
tehty aikanaan murha. Juhlapäivää
vasten yöllä yhleksästä kahteen on
rauhaton aika. jolloin ei saa lepoa
huoneissa, joissa on murha tapahtu-
nut. Eräs oli sellaisessa kuullut ääntä
ja kysynyt:
.1"- "ti asia, niin fcule sisälle!
En peese, konnes siunannu ovea
saranan puolta, vaan avaimen
puolta, vastattiin.
Rauli. m saa, kun tekee kolme ristiä
kädellä lukun puolelle ja lukee isä-
meidän ja Herran hyvästi siunakkoon.
I 'm en ii kun moo:
Menep^pois saatana, sillä kir-
joitetl i. että Herraa sinun
Jumalaasi pitää sinun kumarta-
man ja häntä ainoaa palveleman
KATEET.
Kateen sanoja.
2119 a. T>on\ Ruusunen n.377. -04.
[Ks. Kirnun suojeleminen panen ta-
jall 1332 ]
2120. Tyrvää. Ojansuu n. 18. —90.
Vammala.
Hyvä onni kylä, ui lähtevälle tulee
jos ennen1 lähtöänsä se(k)ottaa pesää
anoo:
Päin isännät, päin emännät,
Si Iin kaikki peijakkaat,
Tikku kahteen silmään,
(Ja)2 kyrpä noiran3 kurkkuun.
2121. Tarraa. Ahlstedt n. 35. —03.
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.
Kun joku pelkää noitumisia ja va-
hinkoa senkautta, sanoo:
2120. " yi. [enne]l.— s (|j|a) : (Ja).
2122. l kk:ssa pieni alkukirjain.
Tikku kateen silmään
ja kyrpä noiöan kurkkuun!
2122. Kankaanpää. Ollinen n. 790.
—90.
Niinisalo. Leskivaimo Rosnäll.
Kateelle sanota m:
KielestäsMisää, pahasta miele
ei mitään.
2123. [Keuru.] Sa n. 299*.
—12.
Haapamäki. Katriina, 35-VU0t. kul-
jeksiva mustalaisnainen.
Kalein luku.
Tule tauti jumalasta
apu hyvästä ihmisestä
taikka hyvästä Katriinasta.
Vien pahan ihmisen sanal
-3yl. [noi]d[anj.
il6
Loukkaantumat ja vioti timal ,
iss' ei kuulu kukon laulu
kieron koval osal
pahal päivä!
jot' rauhaa elämä'
ja onnelliseks
jotk' kukaan ei kadehtais
jotk' pahan, kieron ihmisen sa-
ii.it.
2123 c. Tampereen seudut, ('luihin.
Lönnrotin kokoelmissa Q, n. 17.
Kun runo on julkaisin Hän □
muistoni. I (SKVR IX,i) n. 39, niin
sitä ei ole tähän otettu.
Pahansuovan luku.
2124. Tyrmä. Kulliin n. 95. "; ,
03.
Tapiola < >skar Haavisto, 16 v.
[Kirjall. \aik.]
Ken suulla Buurentelee,
[Iältä mahti murtukoon,
Maan madoksi maatukoon!
Yksi on ylijumala,
s Yksi valtias väkevä,
Juku ohjaapi ososel .
Rangaiseepi pahansuovat.
LOlkkAANTTMAT JA VIOTTUMAT.
Hien sanat.
2125. Hämeeni, n/rö. Syherg I'"'. n.
138. —12.
Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v.
Hien sanat.
Hyi hikihellettä,
k;iks hametta yllä,
kolmas orrella!
Kivenvihat.
2127. Siikainen. Helomaa Kyllikki.
n. 65. -30.
Rööperin mummu f>7 v.
A 1989 vihat
parannetaan seuraavasti: painetaan
kivellä 3 keri, ui haavaan ja luetaan:
Kivi kultu kukkuraine(n)
su viinitilus kasva nu vakkuraine(n)
Nimeen bän, Pojan ja Pyhän
hengen
vihas pois ota!
2126. Siikainen. Granqvist n, 27. 2128- Mouhijärvi. Hahnsson J. .!.
89.
Petkele. Mauri Pakkala, 31 v.
Kiven loukkaamisissa:
Kivi nimes, pidä kipua, anna
ihmisellä olla terveytensä!
n. 3. 53.
Jos lankee ja sattuu kiviä laikka
puuta vastaan, niin1 Be särkee, niin
menee samaan paikkaan ja painaa
kolme keilaa siihen samaan, kun vit-
tuuni <>n ja sanoo:
2128. ' ja| : •niin*.
Kivnviii.ii. 2128-
61
Pidä2 ki]'ii>
siunaa ittensä ja tulee |">i^ takansa
kattoni, it.i. Niin kipu menee pois.
2129. Ikaalinen. Lunnin \' . n. ii.
Vähäröyhiö.
A . r» vi hat.
Kivi kirkas, kivi kova,
m vihas pois!
Luetaan kuin edellinenkin. |
2129 e. Ikaalinen. Alanen Viljo,
n. 336. 31
Riitiala. Vilhelmiin Sipiniemi, n.
82 v.
i im kivi vihas
kyll/i iiiiiiun jalkani pitää!
Sanottiin kolme koriaa ja painet-
tiin kivellä ja tämä tehtiin kolmasti
siis yht. 9 kertaa, lopuksi syljettiin.
2130. Karria. Kaukomaa L, n. 207.
— 14/ tn
Sarvelankylä. Joonas Lahti, 75 v.
Kun varpahansa löi kivelien. tuli
sanoa:
Suuri kiitosta
Koira kova,
Pellon kakkara!
2131 . Parkano. Kaukomaa /., n. 206.
"1,30.
tlp. Karvia. Suomijärvenkylä Joo-
sefiina Suo mi järvi, 78 v.
Kiven *ihat.
Kivitikka. veljenpoika,
Maanmuna, pellonkakkara,
Teepwpäältä terveheksi,
Alta tnntnmattomaksi!
Sylki-. i |. liilat. i. in. ■ Pieni konsti,
mutta auttaa.
2132. Ruovesi. Skogman n. 35*. -61.
Kiven sanat.
Maa äites, kivi nimes,
Byvin teil ettäs satut,
Vielä paremmin ettäs paranet.
2133. Keuru. Minin n. 4*. -90.
Kiven sanat.
Kivi kiljas veljen poika
Maan muna pellon mansikka.
2134. Keuru. Alkula n. li-. 91.
Yesikenru. A. Limberg, nahkuri,
53 v.
Kiven sanat.
Tii" kirstus[!] kiven avain!
kivi rikki lyyväkseni
paasi halki pannakseni
villa suus villa pääs
o villapa iti'kkiu olel
tule kipus ottamaan1
kivet kipuva huutaa
vuoren reunat voivottaa.
2135. Keuru. Vaissi n. 319*. —99-22.
h iven sanat.
Sinä maan muna
pellon kakkara,
kakkara kaivon poika
vihanen vihasen jälki.
Luetaan suolattommaan voihin ja
voijellaan kiven loukkaamaan paik-
kaa.
1 kfcssa pieni alkukirjain.
IVA*. 1 ottaman: Ottamaan.
61f
Loukkaantuma! ja viottumat.
2136. Virrat. Sievänen n. 16*. 13.
Id.i Kujala, 60 v.
A i< i n sa ■
Kivi kii"ii äijän poika
tiemun tisu. taimon tasu
villa alla, villa päällä
villanen sinun vihaskin olkoon.
2137. Virrat. Sievänen n.77*.—li.
Vaskivesi. Josefiina Värmälä, r,6 v.
Kuullut äitinsä veljeltä Heikki Ky-
döltä, n. 90 v.
A teen sanat.
Kipatos kiveen, pakotos puu-
hun.
(Sana! luetaan voiteeseen, jolla
kiveen loukattua paikkaa voidellaan.)
2138. Mullin. Karhumäki n. 23*.
-lOirll).
Taavetti Saarinen.
Kuin \'ih<isanat.
Kivi kakkara, kakkaran poika,
Tien kakkara, moan kakkara,
Kakkara kaiken kakkara,
Kakkara kaivon kakkara.
i »ta koiras pois!
(3 kertaa). Sitten piti hakon m
ja sinne viedä lopul tuhasta sekä
peittää hyvin.
Kynnen vihat.
2139. Karvia. Kaukomaa L, n. 21 i.
-10l630.
Sarankylä. Juha Panula, 88 v.
Kynnen vihat.
Kun kynnen vih.il tuli, oli leikat-
tava kynsiä, poltettava ne tuhaksi ja
sillä voideltava -an. ien:
Lasten loukkaantuma.
2139 a. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
i 30.
Lammin isäntä, 61 v.
Pukama.
I'. liuetaan niinet I n millä pukam
ja luetaan:
Sian sipuli, koiran kopuli
lampaan latikka
tämän lapsen haavan päällä,
kyllä tämä tästä paranee.
2140. Siikainen. Helomaa Kyllil
n. i9. -30.
Siiaan sipuli, koiran kopuli.
lehmä! litikka,
I nn|> i.iMat ikka,
tänäpänä ku kirkko,
5 huomenna ku kirppu,
kyllä se paska siitä pian paranee.
Luetaan haava. m ja syljetään päälle.
2141. Tyrvää. Ojansuu, n. 12. —90.
\ ammala.
Kun tuista SattUU, niin sanota, m:
ptshoo1, sian- paska siteeks
.i.i lampaan8 latukka paska.
[son4 vuahen8 vualupaskal
Senverran* sullekin' help] ,
. 5 Kun mullekin8 palkkaa.
2141. i syljetään 'yl.[sii , -*yl. [lampaa]l. »yI.[Iso]v. -yl.[vua.
he]v.— *yl |<e';vi verran). —'yi. [sulleMki]h. — « yi. [mullelkjk
Lasten loukkaantuma Nokkosen polttama. 2142 — 2144
6 1 9
2142. Lempäälä. Kimuli,, ,,.4*. — 97.
Tpo, lampaan lotikka,
Tpo, sian Sitikka,
Tpo, Kotilon koiranpaska,
Tpo, sisältä tervi
rp<>. päältä tuntomattomaks,
Tpo, kyllä se jo paranee.
2143. Keuru. Salokannel n. 26. —11.
Haapamäki. A. Utter.
Kuun sanat.
Ks. Pakotussanoja n:o 3687 «].
2143 c. Satak.? Paavo-Kallio n. -i.
91.
Hyi. sian sipuri, koiran kopuri,
lampaan lapuri,
kissan kiinni. lehmän leveä p ka
voiteeksi,
tavallinen lapsen loukkautuneen
sorni'Mi voide; kuuluisi tavallaan loih-
tulukujen ryhmään.]
Nokkosen polttama.
2144. Kokemäki. Ahti n. 10. —93.
Vallila. Matti Kappärämäki, 65 v.
Nokkosen sanat.
[Vrt. Käärmeen sanoja.
Nokkonen musta, maan alanen,
Kiakura, kaakura, kiven alanen,
J ly vin teit. ettäs poltit,
Mntt' pikemmins paranet.
Pakkasen jälki.
2145. Hongonjoki. Paldani n. S5.
—52.
Kylmän simat.
Kenginköhän kylän k. n
Kuumat hiilet sukkibini,
sinä pakkainen pyhryn* poika,
Pane soita pane1 maita,
Mutta älä' ihmisen ruumista.
2145<?. Honkajoki. Kullin V. •/.
■.■;. 09.
/' '. kasen -'in at.
Jos aamulla kenkiessä lausui seu-
raavat | sanat, niin .'i\ äl jala.1 paleltu-
nee! :
Kesän k< ngin kenkihini,
Kuumal hiilet1 sukkibini.
Pakkanen, pyryn poika
Pane soita, p un' noita,
5 Pane karheita kallioita,
Mul älä ihmisten vasikoita!
2145/?. Honkajoki. Kull io V. ■/.
n. 1530. 'S 13.
Juliana Itävaara, 55 v. Kuullut
Maija Honkarannalta. Mp. Isojoen
Koresjärvellä.
(Pakkasen sanal
Kesän kenkin kenkihini.
kuumal hiilel sukkihini.
Pakkasen Pyyryn poika
pane soita, pane maita,
i pane karkeita1 kallioita,
imu älä ihmisen varpaita.
2145. ' Sana alleviivattu, r. (pyrjrn).
21 ." ".- * Kiilut : hiilet.
2145 /?. » k|o|rkeita : karkeita.
Loukkaantumat ja viottumat.
2146. Eräjärvi. Tyyskä (1384) n. 9*.
03.
\\*k<. Ahlgren, 70 \
Kylmän luku.
Pakkanen puhurin' poika
Älä kylmää kynsiäni
\lak.i polvin palella
Kylmää soita, kylmää maita,
s Kylmää kiviä ja kantoja
Tunkeh tulta kourihini
Kekäleitä kenkihiini.
2147. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 19*.
-07.
Mäki-Santeri [Santeri Mäkinen),
kuoli. ui j.i ihmisten ja eläinten pa-
ranlelija, 76 v.
Pakkasen sanat.
Pakkanen puhurin poika
Älä kylmää kynsiäni,
Älä päätäni palella,
Älä polta poskiani
5 Älä jäälä jalkojani.
Kylmää soita,
Kylmää maita,
Kylmää kiviä ja kantoja.
2148. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 20*.
07.
Mäki-Santeri (Santeri Mäkinen),
76 v.,
Toisin edellinen [Pakkasen sanat].
Pakkanen Puinnin poika
Älä kylmää kynsiäni.
Al.i päätäni palella
Tunki' tulta kintahaBen
s Kekälettä kenkänäni
Kylmää soita,
Kylmää maita,
Kylmää kiviä ja kantoja.
2149. Virrat. Siren T. ti. 3*. «::.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.
Sanat kylmän vihoihin.
Pakkanen puhurin poika
Niin itähän rinnoin.
Kääntyi kourin pohjosehen,
Kuinka kuu kehälle imusi
s Jäitä kaarelle kavahti.
Muru kuuta, muru voita
Pakkasen panemille,
Kovan ilman koskemille.
Lausutaan kolme kertaa j;i syljetään
jok;i kerralla.
2150. Kev.ru. Vegelius n. 7*. 72.
Pakkaseen mennessä.
Ki "le kylmän kylmettäniistä
Kikä lämpösen lämmittämistä,
Rauan kaava mi jalassan'.
| Vrt. Löylyn sanoja. |
Puun vihat.
2151. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 66. 30.
Rööperin mummu 67 v.
Puuo vihat.
i ttetaan tikku siitä puusta, joh n
loukannut itsensä j;i painetaan sillä
haavaan kun ensin on sitä purtt
kertaa painetaan ja luetaan:
Puu kulta kukkuraine(n)
-.i\ i mullas kasvanu vakkuraine(n)
Dimeen Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen
\ ih.is1 puis ota.
2151. ' kk>s.i imi alkukirjain.
Puun \ih it. 2151 -2157.
621
2152. Ikaalinen. Laiho n. 370. -90.
Isoröyhiö. Maria Hakala, 13 v.
Puun sanat.
Puu puhlas, Jumalan luoma,
Vesi mantereen vetämä,
Lahokannen kasvattama.
Mikä pun pahan teki?
Mäntypuu pahan teki.
Mikä puu pahan teki?
Kuusipuu pahan teki.
Mikä puu pahan teki?
Koivupuu pahan teki.
Nämät san. ii luetaan 9 kori. puun
loukkaamaan paikkaan ja johon myös
karvitaan samasta puusta nöhtää,
jota rasvan kanssa pannaan kipeän
paikan päälle.
2152 a. Honkajoki. Kuilu, Niilo n.
-1.-.. -JO.
[Ks. Raudan sanoja nro 2203.]
2153
Kaukomaa L. n. 179.
I V.
Km i m.
-•1,30.
Tuulenkulma. Kaisa Moisio, i
Puun sanat:
Saapa, koivu,
Pihkapuu,
Kaikki puut,
Menköön juuresta syrämeen
5 Ja syrämest' yliiuäisil' oksii'
Sinne minä kivu heitän!
Ja korkein Herra Jeesus
Alta terveeks' tehköön,
Päältä kivuttomaksi
io Sinne niinä kivu heitän'.
Ni- o kalliit sanat.
2154. Kun in. Kaukamaa L, n. 180.
Ämmälänkylä. Kisa Mautyjoki.
Oppinut äidinäidiltään, kuululta tie-
täjäakalta Norpakan mummulta, joka
kuoli, kun kertoja oli 21 v. vanha
Kertoja nyi 15 v. vanha
l'uiui vihat:
L'ini^-.i piskuttaa,
Massu maskuttaa,
( >tap^,pois omas!
2155. hiiriin. Kaukamaa L.n.181.
-19l*30.
\mmälänkyl. Serafiina Tienhaara,
79 v.
Puun sanat:
T\ vestä tyyrehempi,
Keskeltä kr\ iämpi,
Larvasta laviampi,
Puu nimes,
< itap^pois vihas!
Jotakin siitä on. Mutta kun mieheni
salut li säärensä, niin ei omat sanat tul-
leet lukuun. Oli otettava kolme lastua
ja niillä paineltava kipupaikkahan ja
syljettävä. Saari parani kohta.
2156. Kurrin. Ku n kamaa L, n. 182.
Karviankylä. Malakias Majahalme,
79 v.
1'uun vihat:
Kun puulla loukkasi, oli otettava
kolme lastua samaa puuta ja painel-
tava sekä sanottava:
Tyvestä tyyrehempi,
Larvasta lahiahempi,
Keskeltä keviämpi,
Puu nimes,
< >takwkipus!
2157. Knrrm. Kaukamaa /.. n. i*.V.
-26/63Ö.
Karviankylä. Papusen muori, 85 v.
Loukkaantumat ja \ iottum ii
m vihat.
i >t i ■ i tava siitä puusta, jolla on satut-
t .nm t . paini Itava ja luettava:
T\ vestä i yyrehemp
Keskeltä keviämpi,
Ja larvasta sitäkin laviampi!
2158. Karvia. Kaukamaa 1.. n. 187.
1,1 , 30.
mkylä. Kaisa Panula, 75 v.
Puun , i/mi.
Kun puusta k.nkiis. oli otettava las-
tuja siitä puusta seka suoloja ja pyy-
hittävä niillä. Lopuksi ne oli heitet-
tävä maalian sanoen:
Pirä koiras kotonah!
!!-.■ tehnyt niin.
2159. Parkano. Kallioniemi A, n.
07.
Puun vihasanat.
Kun puu jollain lavalla sai i uu
kaarnaan, heittää se vihansa, s.o
kattila alkaa kuvin polttamaan,
vastaan on tehoisat sanat:
Puu puhulas, Jumalan lu<
ota vihas i
34.
ouk-
lou-
fätä
lii:
i i-
2159'(. Parkano. Alanen Viljo, n 175.
—31.
Nerkoonkylä. Vnna Kivinen, n.
58 v. Kuullut Korven Riinalta Lin-
nankylässä
Sanat tikun poisottamisen jälkeen:
Puu puhdas Jumalan luoma,
\ saa Jeesuksen vetämä;
ei se ole tel stä telit} .
vaan Herran Hengestä pyhästä
Kun sanat lausui ei .jälki muka
polttanut.
2160. Lempäälä. Hels. Suom. alkeis-
op. konv. III: Nurkkinen n.
126*. 84.
Esteri.
ii vihat.
Puu ota vihas pois,
Tim vettä tun mettä,
Yhreksältä laitumelta
Kuuresta kukkasen taivasta.
Pahon tehil
Ettäs loukkasit,
Minä manaan
Ettäs paranet.
2161. Orihvesi. Kanien n. 3*. —0:2.
Maria \ irlanen, 75 \ Muistiinp.
Kangasala.
Puu vastaan.
Puun linkuni, maan äkämä,
veden kilpi, maan kilpi.
Jopa vanha Väinämöinen
veisteli venettänsä
5 kalliolla kalkutteli.
2162. Orihvesi. Jokinen n. 31*. -04.
\ Taipale, 60 v. Kuullut vanhem-
miltaan.
Puun sanat.
Puu puhdas Jumalan luoma
Jessuksen oksasta vetämä.
sillä sinä olet pääsevä
kun yks on puussa kärsinyt.
(Luotaan :i kertaan suolait.
voihin tai ihraani.
2163. Orihvesi. Jokinen n. 32*. -04.
Sandra I skali 55 v. Kuullut vae
nilaan.
Puun vihat. 2163—2171.
ritiin sanat.
Puu puhdas Jumalan Luoma
s i Jessuksen vetämä
kanto Herran kasvattama.
(Luetaan 3 kertaa suolattomaan
voihin tai ihraan .
2164. Rv - man n. 38*. - 61.
Puun sanat.
Puu puhdas puhtaasti tehty,
Kanto kauniisti kasvatettu,
Vesana vedetty,
i irasna otettu,
s Hyvin teit, ettäs satut,
Vielä paremmin ettäs paranet.
2165. Keuru. Aikido n. 5*. —90.
Puun sanat.
Puu puhlas[!] Jumalan lunnia
Maan mantereen vetämä,
Oksan solmun kasvattama
Jessuksen veri puhtas.
2166. Keuru. Vaissi n. 318*. —99
02.
Puun vihojen ottaminen.
i Hetaan ihraa ja luetaan.
puu puhdas Jumalan Luoma
maan mantereen makonen,
maan sinä maan minä
maan me molemmat.
liiralla voijallaan puun loukk[a jama
palkka.
2167. Kiuru.
Valli n. 2*. —02.
Loitsisanat /■un puu on loukannut.
Puu puhdas Jumalan luoma
Kant- Herran kasvattama,
Vesa Jesuksen vetämä.
Mikä puu pahan teki?
s Hakopuu pahan teki,
Lehtipuu ihmetteli.
Mikä puu pahan teki?
Lehtipuu pahan teki,
Hakopuu ihmetti li.
2168. I\i nm. Suli, Liuun:! u. 29 ■-. tl.
i [aapamäki Saarinen.
Puun sunni.
Puu puhas, Jumalan luoma
Vesa manteren \ \ tämä,
Kanto Herran kasvattama.
Mikä puu pahan tek(i)?
5 Hako-puu pahan tek(i),
Lehtipuu imehtel(i).
2169. Keuru. Salokannel n. 30*. 11.
Haapamäki. Ilmarinen.
Pu m sanat.]
Puu puhtonen, maan makonen
Jumalan luoma niinkuu ininäkin.
Sinä puu ja minäkin puu
ja puu ollaan molemmat.
217C. Kiuru. Salokannel n. 304*.
—12.
II. i; lp. un, iki. Ristaniemi. Vuorela.
Puun sunni.
Jos koivunen puu satuttaa jotakin,
niin kolmasti syletään sen paikan yli
ja sanotaan:
kuivu puu pahan teki,
mänty puu katseli.
2171. Virrat. Sievänen n. 18*. 13.
Ida Kujala, 60 v.
Puun sanat.
Puu puhdas Jumalan luoma
Loukkaantuma) ja viottumat.
Jeesuksen vesoma
hyvä ettäs^satutil
sitä parempi ettäs parannat.
2172. Virrat. Siren 1 . n. ::':. 03.
Kurjenkylä. Juho Ruolu n, 39 \
Sanat puun »ihoihin.
puu puhdas Jumalan luoma
Vesa Jeesuksen vesoma,
ll\ vin teit, ettäs pistit,
Vielä paremmin, ettäs parannat.
Lausutaan kolme kertaa ja sylje
tään joka kerralla.
2173. Virrat. Sievänen n. 17*. 13.
Moi isi> Rannanjärvi, soppa, 72 v.
Kuullut muoriltaan Leena Punta-
seita, '.'U V.
Puun sanat.
Puu Jumalan luoma
vesa Jeesuksen vesoma.
Missäs "Iit kun vehmas vihotti?
Hyvin teil ettäs satutit
s 3itä pikemmin ettäs parannat.
2174. Mullia. K niinimäki n. 1*. —10.
( ID-
Sakarias Mäkinen.
Puun vihasanat.
I >u i i puhas Jumalan luoma
Vesa Jeesuksen vetämä
Kasvatti punta punasta
Jalan juuressa Jumalan,
s Kani alla Antilahan.
Mehiäinen pieni lintu
Tuo mettä mettolasta
Tivoa tapiolasta.
Kuka puu pahan teki?
m n. imi- tai lehti] pahan tek
Lehti tai havupuu ihmetteli.
2175. Mullin. Karhumäkin.25*.—10
i 11).
•| aavetti Saarinen.
Puun vihasanat.
Puu puhas Jumalan luoma.
Moan sinä, ruoan minä
Moan me molemmat.
2176. Multia. Karhumäki n. .s*. -10
i 11).
Sahra järvi. Taavetti Pihkanen
1'itun vihasanat.
Puu puhas Juiiialan Imuna
Vesa Jeesuksen vetämä
Kasvatti puuta puhasta
Jalan juuressa Jumalan,
& Käen alla autuahan.
Mehiäinen pieni lintu
Tuo mettä mettolasta
Tivoa tapiolasta.
Kuka puu pahan teki?
io Havu- tai lehtipuu pahan teki
Lehti- tai havupuu ihmetteli.
Voija yltä, voija alta,
Kerran keekeä sivalla
Naiiä paha ei vikkoa1.
2176e. Jalasjärvi. Alainen Viljo,*
Koskuen kylä. Kaapi»' Raisa, 64 «
Puun sanat:
Pun puhdas Jumalan Imuna.
1 Voi liiko.i myös: vikkoo.
Raudan synty (Raud in vihat). 2177 -2181.
Kanto Herran kasvattama,
\ ■ -i Jeesuksen vetämä,
Ota omas' pois!
Syljettiin.)
Näillä sanoilla parannettiin »puun
vihat*, pyyhkäisemällä kipeätä paik-
kaa samalla kolme kertaa puunpala-
sella. (Sanat tuettiin j"ka kerta, kun
pyyhkäistiin.).
Raudan sanoja.
A. Raudan synty (Raudan vihat).
2177. Siikainen Granqvist n.
-89.
Petkele. Mauri Pakkala, 31 v.
Raudan loukkaamisissa.
Rauta raiska, eppäs silloin suuri
ollut.
Kun ^ii'i suosta sullottihin,
Vakkasessa kannettihin,
Pohtimessa pohdettihin
.-> Pajan ahjossa liehdottihin.
Jesus, tule haava terveeks te-
keen,
Keskeltä kivuttomaksi,
Päältä tuntumattomaksi,
Alta aivan terveheksi.
2178. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 70. 37.
Kertoi Nymaniin isäntä.
Rautaesineen tekemän haavan pa-
rannussanat:
Rauta nimes,
pirä1 vihas.
Kanna kipus,
Ami.i haavalle haavan terve} s.
2179. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 71. '.V.
Kun sormeen on tullut haava sj l-
jetään sirpin terään ja purraan sirppiä.
Silla sirpillä painellaan haavaa ja
manataan:
Voi sinua rauta raukka,
kun minua vihaisit
e1 silloin suuri <»llut
kuin suos sullottii(n)
s ja veteläs vellottii(n).
2180. Siikainen. I h Immin Kyllikki,
n. 60. 30.
Vihat: vihoja.
Rauöav vihat otettiin pois haa-
vasta. Terällä, jolla oli loukannut
paineltiin haavaa ja sanottiin:
Rautu nimes,
piöä vihas,
kanna kipus,
anna tuulle mun terveyteni.
2181. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 61. 30.
Rööperin mummu 67 v. kotoisin
Vuorijärven kylästä.
Raudan sanat
Et sä rauta raukka raskas ollu,
suosta pajaan kannettiin,
[sä lietto,
Poika lietto,
s kulina pyhää miestä liet to
nimeen isän ja Pojan ja l'\ hän
Hengen aamen
Kalini sanat
2178. ' pi 'I ä : pirä.
iO
626
Loukkaantumat ja viottumat.
2182. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
62. 30.
Rauta oimes
pidä vihas
kanna kipus
anna ihmiselle ihmiseii terveys.
2183. SiiLiiimii. I hlm, mu l\ tfllil.Li.
n. 63. 30.
Petkele. Pakkalan isäntä n. 7ä v.
Raudun suurit.
Kun raudalla tehty haava tulee
kijieeks niin painetaan siilien 3 ker-
i .ia sillä raudalla ja luetaan:
Rauta oime(h)
piöä viha(h)
anna ihmisellä olla hänen tervey-
tos.
2184. Siikainen. Laiho n. 357. — 90. 1
Vuorijärvi. Nikoleeinu!- \atamin-
poika, 55 v.
Raulin,, sanat.
Rauta oimes,
Piöä vihas,
Kanna kipus,
\mi.i ihmiselle ihmisen terveys.
VjmihI sanat Luetaan 3 kertaan sii-
hen teräkaluun, jolla haava on men-
nyt. Jokaisen luvun päätyttyä syl-
jetään terään.
2185. Kauvatsa. Järvinen n. 18. — 53.
Raudan-vihan sanat.
Mikä tuo tuolla kaukana näk-
kyy?
Pilvi tuo tuolla kaukana näkkyy.
Mikä imi pilven rattahilla on?
Piika Inu pilven raltahilla on.
s Mikä ton piikasen kädes1 on?
Kulta sarvi sarkkunen1,
Kulta Sulkanen kädesä.
Jesuksen veri punanen,
Johanneksen kapalusvyö sitteeksi
lo Revenyttä reikkään,
1 [apannutta haavaan.
Rauta ota kipus1
Suurel suonel suutasuksen,
Pienet suonel päätäppäin.
2186. Tyrvää. Rullaa n. 261. — 2/i04.
Tapiola. Eeva Haavisto, '52 v.
Kuullut Konrad Kuukalta, kotoisin
Ilauholan kylästä.
Kun kirveellä tahi jollain muulla
teräkalulla on mennyt haava, niin1
ei se tunnu kipeältä, jos se, jonka jal-
kaan tahi käteen on haava mennyt,
ni taa het i kirveen terän ja kouraa sit 5
ja sai
Kipu sinun,
Haava niiniin!
2187. Mouhijärvi. Laine T. n. 33.
92.
Häijaä. K. Osk. Nyberg, n. -jo v.
Kuullut »Soukon Antilta», n. 60 v.,
Suonieinestä.
Kainlan jälki (purema) katoo näillä
sanoilla:
Rauta, pieni, raukkahainen,
Suusta sinä sotkettihin,
Vetelästä vetkottihin.
2185. ' sarkunen : sarkfrunen. — 2r. Kolme viimeistä värsyä sanotaan kolme
kertaa, purraan ja painetaan raudalla, jolla haava tehty on, kolme kertaa samaan haa-
va.m.
2186. ' kk:ssa iso alkukirj
Raudan synty (Raudan vihat). 2187—2194
627
Pidä sinä kipus. minä pidän haa-
vani
b .1. -us siunatkoon! Nimeen [sän,
Pojan ja Pyhänhengen.
2188. Hämeenkyrö. Mulliin M. E,
n. 151. -13.
Uskelan kylä. Miina Kolmiloppi,
62 v.
I eren pidätyssanat.
Kyllä tiedän raudan synnyn,
raudan synnyn ruostehesta,
kun noin rumille töille rupesit.
(Ei muistanut enempää.)
2189. Kankaanpää. Palonen n. 15.
—59.
Raudan vihat.
Älä rauta raukka minua vihaa,
Sinä suasta sullattu.
Vetelästä vettattu [!]
Tehty teräkseksi kovaksi.
2190. Jämijärvi. Räystölä n. 33. —21.
Tiina Hietikko.
Rauta raukka, suasta sullottu,
koskesta koottu, Jiasuksen veri,
maito1 makonen.
Tee haava sisältä terveeks,
peeltä emistä paremmaksi!
2191. Ikaalinen. Paldani n. 32 a.
—52.
Raudasta.1
Voi sinuas rauta räiski,
Et sä siilon suuri ollut,
Kun sä maitona makasit,
Neljän neitosen nisissä,
5 Vinkumoisen kainalossa.2
Etkä siilon suuri ollut.
Kun sä suosta BOtkettihin,
Vetelästä vellottihin.
2192. Ikaalinen. Paldani n. 32 b.
—52.
eli: [ks. edell.]
Oho sna rauta räiski,
Etpä- siilon suuri ollut,
Kun sua suosta sotkettihin,
Vetelästä vaivattihin1;
5 Susi sinun- suosta sotki,
Karhu kanto kankahasta,
Äijä sinun pajaan kanto,
Ja seppä raudaksi tako.
2193. 1 haalinen. Laiho n. 355. — 90.
Isoröyhiö. Maria Hakala, 43 v.
Raudan sanal.
Neitsy nousi lähtehestä,
Vaski vakkanen sylis,
Kolme tuakkusta vakkases,
Yhlellä hän haavan paransi,
5 Toisella haavan puhdisti,
Kolmannella päältä silitti.
Pyhän Hengen lämmin leipä,
Marian makia maito.
Nämät sanat luetaan kolmeen ker-
taan ihraan, jolla voidellaan raudan
loukkaama paikka.
2194. Ikaalinen. Laiho n. 356. —90.
Isonröyhiön kylä. Maria Hakala,
43 v.
2190. > mait|a| : maito.
2191. * Runon yi. (Katso Kalevala 9 runo 277). — 2 Säkeiden välissä: (ja 301
samassa run.).
2192. * vaivattiin : vaivatti/tin. — 2 |sun| *sinun*:s.
I. nukka. liituni. il ja vinUiiin.il
Raudan sanat.
Voipa siinne rauta rankka.
Eppäs silloin suuri ollu,
Ku sinua suasa sullottiin,
Ja vetelässä vellottiin.
Mikä tualta näkyy?
Pilvi tualta näkj 5 .
Mitä tuala on pilven päällä?
Sarvi tual on pilven päällä.
Siitä sarves on?
10 Kipeisiin paranteita,
Haavoihin voiteita,
Pyhän Hengen lämmin leipä,
Marian niakia maito.
Viinat sanat luetaan 3 kert. ihraan.
jolla voidellaan raudan loukkaama
paikka.
2195. Ikaalinen. Soulia n. 63. 97.
Miettisten kylä. J. Nygärd, 60 V.
Raudan sanat.
< lo, Sinä rauta raiska!
Ethän silloin kuva ollut,
kuu sinä suosta sullotihin,
vetelästä vellattihin.
-. Poika kangasta mittas,
otti timlta salpiraudan,
kalliosta kalpiraudan,
jolla luut rikko,
ja suonel yhdestä erotti.
Luetaan 9 kertaan.
2196. Ikaalinen. Lunnin V, n. 13.
■/,m.
\ . 1 1 l . 1 1 . ■ > hiö
Raudan vihat.
Hauta kirkas, rauta kova, ota
vihas poisl
Luetaan j hdeksään turtaan ia joka
ta sj Ijetään kipuun.)
2197. Ikaalinen. Kotiseulututk.kurss.
s. 65 6. 15.
Rauta-esineellä tehtyyn haavaan
asetettiin kovasimen hikeä ja sitte
siveltiin haavaa kirveen terällä ja
-.Hinttiin:
Pidä rauta vihas ittr.
2198. Ikaalinen. Alunen Viljo n. 62.
30
Särkilammin mummo
Sirpin sanat.
Pidä sirppi vihas'
Kyllä sormeni pitää.
Lopuksi syljettiin kivun päälle.
2198». Ikaalinen. Almun Viljo, n.
337. 3 1 .
Riitiala. Vilhelmiina Sipiniemi, n.
SJ V.
Sirpille.
( ita sirppi vihas pois,
Kyllä sormeni pitää!
Sitten sirpiUä painettiin 3 kertaa ja
joka kerta sanottiin kolmasti nämät
sanat.
2198//. Ikaalinen. Alanen VQjo,n.
334. 31.
Riitiala. V ilhelmiina sipiniemi. n.
82 v.
Vihaa minua sen verran kun
minä sinua
ja kolmasti nuolastiin terää.
2199. Ikaalinen. Alanen Viljo n. 75.
30.
Leutola Isota! imäntä Muis-
tiinmerkinnj i EUi \ ähätalo,
Raudan sanat:
Voi sinuas rauta raiska
Raudan synty [Raudan vihat). 2199 -2204.
.Mitäs silloin aattelit,
Kun susi sua suosta nosti,
Karhu kaivoi kankahasta,
5 Ehtoolla seppä syntyi
Sepän poika puoliyöstä
Hiilet suus' ja väkivasara kädes1.
2200. Ikaalinen. Alanen Viljo,n. 178.
31
\ ähä-Röyhiö. Esteri Vähä-Heik-
kilä, n. 82 v.
limuliiti sanut:
< i sua, rauta raukka.
olikkos' silloin suuri,
kuu suusta sulattiin,
vetelänä vellattiin,
5 kolme pyhää miestä lietto.
2200 «. Ikaalinen. Alanen Viljo, n.
212. —SI.
Helteen kylä. Siina Kivimäki, n.
68 v.
Sirpin, puukon ja kirveen sa-
lmiksi luettiin isämeidän rukous
kolmeen kertaan ja suudeltiin te-
rää.
2201. Hongonjoki. Paldam n. 86 a.
52.
Hm, m sanat.
Sinä rauta luun ja lihan syöjä,
Sinä valiinjxun varaastaja,
Ihmisen lihan himooja,
Sinä veren kiskooja,
o Kynnen alta pusertava,
siunatut sinun sias.
2202. Hongonjoki. Paldam n. 86b.
KO
Voipa Sinuas rauta raiska.
Eppäs silloin suuri ollut,
Koska vetelästä velka ttihin;
Voijm sinuas. etpä silloin kaukana
ollut
.-. Kun istut kistun kulmas, silmäs
vettä vuosi.
2203. Honkajoki, kullin Niilo. n. t5.
10.
Juha Pihlajaviita I. Fili-Jussi»
isojoen Kodesj arvella. Kuullut Ma-
nuel Hautaojalta I. Hoorion-faari-
>. ainaalta n 70 v. ukolta, Honkajoella.
Puun ja raudan vihat.
Jos oli sattunut ja haava ruvennut
pahenemaan, haettiin samaa lajia
puuta ja rautaa. JOS raudalla oli -ai -
tunut. Piti purra sitte 3 kei taa I ätä
puuta tai rautaa ja painella puulla tai
laudalla sattuneeseen paikkaan. Pure-
misen välissä syljetään ja saneitaan:
Ota puu (tois. rauta) kulta1
(tois. paska) vihaisel koiras |
2203 a. Honkajoki. Kallio Niilo n.
43. 10.
[Ks. Raudan lumous n:o -202.]
22C4. Kurini. Kaukamaa /.. «. 189.
2* a 30.
Karvialankylä. Jaakko Porrassalmi,
72 v.
Huuliini i-ihnt.
Jos on raudan vihat, on purtava
yhdeksän kertaa teräasetta, syljettävä
ja ma, nai I ävä "I t. imaan vihansa pois:
2199. ' Liekö viittaus Seppo Ilmarisen syntyyni \l|
2203. ' kulta vihaiset : k. »(toi-, paska,» v.
630
Loukk.iMiilimi.il ja vintlnm.it.
I ItaV, villU- puis.
Niink<> ininäkin otan vihiini pois!
2205. Karvia. Kaukomaa L. n. 191.
30.
Koskiperä. \ntti M. huh. 71 v.
Veren seisattajaksi ja raudan jäljen
ninjaksi mainittu.
Raudun sanat:
Jeesus Kristus siunakkoon
Pirä koirah kotonah! 2209. Karvia. Kaukomaa L. n. 197.
Ei muuta tarvitakkah. Pois ottanut
2208. Karvia. Kaukomaa /.. n. 196.
- u/, 30.
\nmi.ilaiikyl.i. Serafiina Tienhaara,
79 v.
Voi sua rauta raukka,
Kun BUa SUOSa snllnlliliin,
Vetelässä vellottihin!
Rauta nimes,
5 Otap pois \ ihas!
monasti. Puulle samanmoiset.
2206. Kuilut. Kaukomaa /.. ». 193.
' „ 30.
Koskiperä. Juha Salonen 92 v.
»Salosev vaari., varsin tietorikas van-
han kansan mies, entinen kuulu ter-
vanpolttaja ja kalamies. Vielä ukko
oli ketterä liikkeissään, vaikka näkö
ja kuulo jo huonontuneet. Eräs retki-
kunnan aarteista.
Kun telatahan raulalla1,onluettava:
Pehmiär^rauta,
Kovener^rauta,
Pehmesippäs siilo,
Kon piru rautoihin pantiin.
2207. Karvia. Kaukomaa 1.. n. 195.
Sarankylä. Kaisa Panula, 7."' v.
Juku kulkumies opetti.
Raudan i ihot,
Purtihin satuttanutta terää kiilun
kerua ja pyyhittiin haavaa sanoen: 22ll. Karvia. Kaukomaa L, n. 199
-%30.
Karviankylä. Malakias Majahalme,
79 v. Erinomainen kertoja.
Huudan vihat:
Silla paineltihin, mikä ase oli vian
tehnyt ja sanoltiliin:
Et sinä rauta raukka
Silloin suuri ollut,
Kun suosa siilluttiliin.
Veteläsä vellottihin.
& Rauta niine-.
< Itak^kipus!
2210. Karvia. Kaukomaa L. n. 198.
-*U80.
Ämmälänkylä. Elsa \lantyjoki,
45 v.
Raudan vihat:
Voi sua rauta raukka,
El sinä silloin suuri ollu,
Kun su.i vetelästä vellattiinl
Kettu sun lierelle toi.
Pehmene rauta.
Kovene r.iut.i
Niinkö sinä pehmenit ko piru Inl-
velis!
K n \ as n sille un i kina loukkaisi jall.
j-joe, ' kk:ssa ensim. I. alleviivattu,
ämmälänkylä. Serafiina Otava,
01 v.
Raudan vihat.
Jos rautaes - ottaa ja t ulee verta
R mdan synty (Raudan vihat). 221 1 -2217.
631
ja vihottelee, niin on purtava rauta-
esinestä, sylettävä maahan ja painel-
tava ^'ka -anot l.iva:
Piräk koira omas!
Samoin puunvihat. Paineltava on
niin. el i i \ ähän koskee.
2212- Kuirin. Kaukamaa /.. n. 201.
Sarankylä. Santeri Tuohiluoma,
SO v.
Raudan vihat.
Painellahau kiimalla aseella kilin nn
lyönyt, kolme kertaa ja sanoo:
Viev viha- pois!
Kipu sun,
Haava mun!
Samahan sorttiin kivenvihat.
2213. Kurrin. K n nl.ii imin L. n. 202
'" . 30.
Sarankylä. Bertta Isoniemi, 25 v.
Kun eräs akka uli saanut haavan
käteensä loisen ihmisen lammassak-
silla. niin Tilta Kulmala yritti paran-
taa sen silla, et la otti suoloja, pienensi
pihan kivellä ne, käski ottaa lammas-
sakset suuhun ja samalla kun hän
ripotti suoloja haavaan ja höpisi itsek-
seen omia lukujaan sairaan sanoa hil-
jaa itsekseen;
Kovempi mun lihani kuin
rauta ja teräs!
2214. Kumu. K niil.n mini L. n. 205.
-»/•S0.
Koskiperä. Kaisa Välimäki, 79 v.
Raudan, puun ja kiven vihat.
Jos tuli raudan vihat, oteltiin siitä
loukkaavasta laudasta olemista haa-
van paalle. Puun villojen I ullessa otet-
tiin siitä puusta, joka loukkasi, las-
luja, joilla tehtihin risli kipeän p
sylkästihin ja
siunattihin.
Kivestä taas kaaputettihin murua ja
pantihin päälle.
2215. Parkano. Mikkola -f. J, n. 3.
87.
Raulan sanat.
Voi sinuas, rauta raiska,
Susi sinun suosta "iti.
Karhu kanto kankaaseen,
Kettu sinun raulaksi tako
.-> Leppäsellä Heteellä,
Pajusella palkeella.
2216. Parkano. ValMemxm n. 34.
88.
Isak Koppila, 73 v.
Rnudansanal.
Voi sinuas rauta raiska,
Et sinä silloin suuri ollul .
Kun sinä suosta sotkettihin,
Ja vetelästä vellottihin!
5 Susi sinun suusta sotki.
Karlin sinun kankaliasla kaivu,
la pp.u-illä lieteillä.
Pajusilla palkehilla,
Sydel suussa syntyessä,
Kiillossa väki-vasara.
10 Jesuksen veri punainen,
Rieska .Marian makeinen,
Tämän 1 1 . i . i \ . i i i voitehel
Kun namät sanat luetaan sellaiselle
haavalle, joka on tullut raudalla, ja
vihneiksi syljetään haavaan, niin var-
masti sanotaan paranevan.
2217. Parkano. Alanen Viljo n. 76.
Sydänmaa. Hilda Lähteenmäki,
n. 50 v.
Loukkaan! umal ja \ ioltumat.
Raudan sanat:
Tyly. tydy,
Tydyt sinä silloinkin,
Kun sinua Vellamossa1 seulottiin
ja sullottiin.
— -i 1 1 ;» t luettiin kolmeen kertaan ja
puhallettiin väliss
2218. Lempäälä. Hels. Suom. al-
keisop. Jconv. LII: Nurkkinen
127*. -/
lysteri.
Huurun vihat.
Voi sinuas rauta raukka
Missä sinä siilon olit
Knli.is suahon sotkettiin
Vetelään vetkottiin?
s Mahro maitona maata
Nuaren neitosen aisassa.
Panon tehil
Ettäs loukkasit,
Minä manaan
10 Että< paranet.
2220. Sahalahti. Järvinen N, n. 18b*.
53.
Moltsia.
[Raudan-vihan Sanat. \
\'"i sinuas rauta raukka,
Ruma ruosteen alainen.
Etpä silloin suuri ollut,
Ktkä kovin koriakaan . . .
:. Neito linkku inättäliällä.
Kusta maito maahan juoksi,
Hesi iiiittiiiin narahti.
Toini oousi taivahasta;
Im lietto1, länsi li et to,
i" Kuvin pohjanen porotti.
.i.i m- vanha Äijäröinen,
Survo tuin raudan suuremmaksi,
Seulo ton raudan siemeniä.
Mistä voile tehtäi ?
is Beinän s[e]ittemän seläästä,
[misen sian ihrajasta,
Maho-jäniksen maidosta.
Sukuns tuttavia,
Heimos ystäviä.
2219. Kangasala. Kallio Väinö, /<.
. -04.
Kalle Vilkutan. 7n v Kuullut isäl-
t.l.lll. '.m v.
lan sanat.
Voi -im rauta parka
el sinä siilo' suuri "Iin'
el suuri rkkä pieni
kun sua suassa sullottiin
. vetelässä vellottiin.
(Nämä luetaan kolmeen kertaan
kolmesti poikineen lehmän rasvaan
ja .sila tulee potilaan nauti
2221. Sahalahti. Äijälä E, /-. 87.
Kun kirveellä "ti lyöty jalkaan, niin
tarttee lukee sitte:
Oi sinä rauta raukka,
et sinä siilon suuri ollu,
kun sua suasta kaivettiin.
Susi sinun suasta kaivoi,
-., karhu sinun kankaasta repi;
viat iin sepän pajaan,
hanki huavi huaneeseen.
Jesuksen veri punanen,
Neitsy Maarian maito makial
2217. ' Sana kk>>a alleviivattu.
1 Ensin ollul Hehto, korjaus tehty päälle.
Raudan synty (Raudan vihat). 2222—222".
633
2222. Sahalahti. SMAIY: Reinholmin
koi:. 25* II.
Jän isen muistiinpanema1.
Raudun (Kaikkein) vihain sanat.
Voi sinuas, rauta raukka,
Ktuua ruosteen alainen!
Etpäs silloin suuri ollut,
Etkä kuvin koriakaan . . .
5 Neito nukku mättähällä,
Josta maito maahan juoksi,
Nesi iiiiiiuun nirahti.
Tohu imusi taivahasta.
Itä lietto, länsi lietto,
io Kovin pohjanen porotti
Ja se vanha Äijäröinen
Survo toin raudan suuremaksi,
Sciilu ton raudan siemeniä.
Mistä voile teinin
15 Heinän seittemän selästä.
lniisen sijan ihrajasta,
Uahojäniksen mailosta,
Sukus' tui ta \ ia.
Eeimos' ystävii.
2223. Eräjärvi. Tyyskä (2547) 142*.
os.
Jos veitsellä, kirveellä tahi muulla
terä-aseella tekee haavan niin pitää
ottaman haavasta raudan vihat pois
siten eitä puree hampaillansa kolme
kertaa terää ja painaa sillä haavan
päälle sekä >anoo:
ota terä vihas,
\ ie se kipumäki''!.1.
yhdeksän sylen syvää,
ettei pääs sieltä pois ikänänsä,
niin haava ei rupee vihottelemaan,
vaan paranee pian.
2224. Orihvesi. Jokinen n. 34*. 04.
S i skali, 55 v. Kuullut vaariltaan.
Raudan sanat.
Voi sinua rauta raukka
el ollul silloin suuri etkä pieni
kun suossa sullottiin
vetelässä vellottiin.
(Luetaan :i kertaa suolat! aan voi-
hin tai ihraan).
2225. Orihvesi. Jokinen n. 33*. 04.
V. Taipale, 60 v. Kuullut vanhem-
miltaan.
Raudan sanat.
N, m isku. raudan lastu.
savikossa sotkettiin,
rapakossa runneltiin,
maahan mahtis poljettiin
s vuinias sillä sorretl iin
ja paraneen koitettiin.
2226. Kaiu. Pohjankanervo T , n. 58.
Länsi-Aure. Taloll. Matti Ahven-
lampi, 65 v.
/; mlan vihat.
Hauta Jumalan luoma
vie kipus Kristuksen
kuolemaan asu!
J.i niinkuu maitona
a makasit neitseen nuoren
nisissä.
2227. Kihu. I 'nli imiluin m> T. n. 59.
,31.
Länsi \inv, llilin. i Valkeejärvi,
65 v.
2222. ' n:o 2220 (Järvinen X, '.s I.
634
Loukkaantumat ja viotl amal
Raulan sanat.
Oletkos rauta raukka
Suolta, suolta sulkettu,
Vetelästä veikattu.
Maito maku makuinen,
5 Jiesuksen veri punainen
Tehe työtä, hakkaa hakoja,
Tee ihmisen liha terveeksi,
Päältä näkymättömäksi.
2228. Kuru. Pohjankanervo T, n. 61.
-&l,31.
Itä-Aure. Konsta Rikala, 55 v.
Raulan sanat.
Rauta Jumalan Luoma,
\ ie kipu Kristuksen
kuolemaan asti.
Et sinä suuri ollu,
a kun su.i simsta sullatiin
ja vetelästä vellattiin,
kun maitona makasil
neitseen Marian nisissä.
2229. Virrat. Sievänen 6*. 13.
Mooses Rannanjärvi, seppä, 72 v.
Kuullut muoriltaan Leena Punta-
seita, 90 v.
Raudan sanat.
lly\ m teil rauta ettäs poltit
sitä paremmin ettäs paransit
isältä aivan terveheksi
päältä tuntumattomaksi.
2230. Virrat. Sievänen 7*. —13.
[da Kujala, 60 v.
limuin,, sanat.
Voi sinua rauta raukka
iuulikkos ollees siilon suuri
kun suosta sullottiin
vedestä vellottiin
» kuusen alta kärnäkkeestä.
2231. Virrat. Sievänen S*. -13.
Ilrikki Syvälä, talon vanha isäntä,
69 v. Kuullut j<> nuorena entiseltä
sotamiehellä Brkki Tyymiltä, 'tO 50 v.
Raudan sanat.
Rauta raukka.
Et sinä silloin suuri ollut
kuin sinä suosta sullottiin
vetelästä vellottiin.
2232. Virrat. Siren T, n. i*. —03.
Kurjenkylä, Juho Ruohonen, 89 v.
Sanat ra, uinu pihoihin.
Rauta kaikki raateleva,
Suosta sinä sullottihin,
Vetelästä vellottihin,
Kun (sa) kankahassa kasvoit,
5 Vehmaassa viitana vihoitit.
Ilyviu teit, ettäs purit.
Vielä paremmin, ettäs parannat.
Lausutaan kolme kertaa ja sylje-
tään joka kerralla.
2233. rUihijticrsi. Salokannel n. 31*.
11.
Kaijanaho.
Raudan sanat:
Rauta raukka ota vihaa pois
kyllä mä sun syntys tiiän.
Siirryppäs sirpin kuoliomeks'
pääs pataluhaks'.
e Muista kuu suossa sullottihin
vetelässä vellottihin
nuoren neitosen nisi
Raudan synty [Raudan vihal 22 1 1
635
2234. Keuru. Alkula n. 7*. —90.
- auel Hyötylä.
Ram on nnat.
Tyrttypä ennen tyrmän1 koski
rt. min kureessa.
Voi8 9inuas rauta raukka
Kun trii tekijälles pahaa.
a Minäpä sun ruukin ruosteheesta
Ahjosta ylös ajelin
Etsii silli ui suuri olin
Kun sä rieskana ripesit,
Maitona makasit
io Nuoren neitosen helmassa.
2235. Keuru. Alkula n. 13*. —91.
Vesikeuru. A. Limperg, nahkuri,
Rainan sanat.
Kirppu puri, sara vihlas
ää pieni rauta raiska
-illmi kun suossa sullottiin
i vellotteli1.
5 Mettijäinen2 pieni lintu
Kanna mettä mettisestä
Yheksän suuren meren ylitte
puolen merta kymmenettä.
korvesta koulittiin,
3inäpä martona makasil
sujen sorkkojen jälissä
io karhun kannan kaivamissa.
Luetaan rasvaan ja (annaan haavan
i lie.
2237. Keuru. Vegelius >*. 1*. —72.
Raudan sanat:
Kirppu pm', sara viilas',
ei rauta mitta yt.
Voi sua rauta raiska.
Kun teil tekiälles pauhaa!
b Etpäs silloin suuri ollut
Kun rieskana repesit,
Maitosuuna makasit.
Nuoren neihtyen helmassa.
2238. Keuru mneln. 89*. —10
—11.
Haapamäki.
Raudan vihat poistetaan siten, että
taan terä hampaisiin ja sanoo sitä
ennen:
minä puren sinua
koska sinä purit minua.
2236. Keuru. l'aissi n. 314*.
-02.
la- as su-vuot. ukki..
Rauvan sanat.
I I, SUa rauta raukka
etpäs ole suuri
etkä- aivan pieni
suosta sullottiin,
g kankahasta kaivettiin,
rämäköstä räävittiin.
ECirjotusvirhe, p. o.
1 Ensin ollut vellottiin
-gg 2239. Keuru. Salokannel n. 32*. — 11.
Tiusala. Nygren.
[Raudan sanat:]
Oss' sinä rauta rukka
ethän silloin suuri ollut
kun suolissa sullottiin
ja vetelänä vellottiin
6 ja maitona mainittiin
nuorten aeitein nisissä.
Haavaan luettava ihran kanssa).
tyrmän. — - kk:ssa pieni alkukirjain.
, korjaus tehty päälle. — ■' kk:ssa pieni alkukirjain.
Loukkaantuma! ja viotl umal
2240. Keuru. Salokannel n. 34*. -11. Vetelästä vellottihin
Haapamäki. Haapamäki. Maitona moahan keitin.
[ Raudan sanat;]
Tys, tys tyniyn kuski 2242 a. Satakunta? Peteltus n. 16.
kuski j< ■• > rt . 1 1 1 i 1 1 kuressa1 15.
Voi Bua rata raiska Raudanloitsu.
kun teil tekiälles pahhaa. Raudan synty, syväsynty,
Minäpä sinun ruosteella ruokin' tuikea tuHo1 teräksen,
j.-i ahjosta ylös ajelin. Maasta sinua kaivettihin, suosta
Eppäs siilo [n] suuri olin sinua löydettihin.
kun rieskana8 rypesil Tielä valta löytäjäsi, tunnusta
ja maitona makasit taito takojasi!
io nuoren aeittyen helemassa. .Miksi purit ihmislihaa, miksei
ennen puuta vihaa,
2241* Multia. Karhumäki n. 27*. i<> 5 Sinä musta maan nousu veren
(—7/). sait sä vuotamahan,
Sakarias Mäkinen. Hun n huppelehtimahan pojan
Rauvan vihasanat. poloisen polvesta.
Meitä on kolome kovoa veljestä Minä sinut sitoon maan rakohon
Ves, valakea ja rauta manaan,
[lauta on viks vaks. Tyyly veri juoksemasta, miehen
On purtava kolo kertoa sitä voima vuotamasta,
asetta, joka hoavan on tetanyi ja joka ,.,,,.,,, gulle hl|.,., hlkll,
kerran perästä on -\ lästä\ ä hoavaan , . . . ,
io Etehesi puiset tukut.
ja sanoi lava nama sanat.
o9,i9 i/ /, ; ; / i .,-■■ <r\ B- Raudan lumous.
ll<\l. Mullin, tiarhumakin. 12*. IO
1 "l 2243. 1'ori. Loppöneti n. 37.
Sahrajärvi. Taavetti Pihkanen,
|(iin)]i]| Mitenkä viikateen päättä kävellään
,. vahingoittamatta, neljän silmän1 kesken.
Rauvan sanat:
,. . . ,.,... Otetaan vnkaate' ja purraan kol-
\ os v.inlun veljeksistä. ,, v , ,
J masti son päälle Kun ensi kerta pur-
Tul tuimin tyttäristä ,, sen Päi lausutaan
Rauta raukka nuorimmainen Älä piru purel
Etpä siilon suuri u]|ut roisen kerran purressaan lausutaan:
■ Kun sä suosta -ulkotuliin. Al;i vaan piru puri'!
ii'<*\. ' Kahden ensi maisen säkeen viereen kerääjä on merk yi veretauikui-
sanat. • Tämän säkeen vsemmalle puolelle sivuu i kerääji Tkinnyl kysymys-
merkin. 'Voi luko.i myös: rieskona.
2243, ' kk:s>.;i on: silmmän. • viikate : viika
Raudan lumous. 2243 2249
637
Kolmanneen kerran purressaan lau-
sutaan:
Älä vaan piru pure, tiedä se!
Mutta jos joku pahantahtoinen.3 on
näkemässä ja' lausuu Iisaksi nauiat
sanat:
Missäs koiran hampaat on,
"ii koiralle ennen hampaat ollut?»
Silloin viikate voi vahingoittaa.
2244. Port. Järsiä n. 35 a.
Mitenkä saattaa kävellä vikateen
päällä ilman vahinkoittumatta.
Puree 3 kertaa \ ik.it teen päälle lau-
suin ensi kerralla:
Älä piru pure,
2:11a:
Älä vaan piru pure,
3:11a:
Älä vaan piru pure, tiedä se.
niin ei viikate vahinkoita.
2246. Noarmarkku. Koskilahti n. 16 .
■ , 03.
Kuullut eräältä kulkevalta ukolla'.
Taika te > ilman.
Kun jotakin teräkalua nivotaan,
tulee heti hivomisen jälkeen tarttua
n hampaillaan ja lukea
Berrasiunaus.
Sitte pitää pyyhkiä terä kuivaksi
oikean puoliseen saappaan varteen tai
housun lahkeimeen.
2247. Pomarkku. Palonen n. 14. — 59.
RauTcHan sanat.
Vikahde, rauta pehmene1,
.Minun jalkani kovene2
Karkene ja kovene,
Rauta kanki ennen puikki men-
köön,
5 Ennenkuin minun jalkani!
2245. Pon. Elers 0. .1. n. 6. 93.
Toimi Salonen, li v. Kuuli Le ler
Tuomassonnilta.
Raudun sunni.
Panee kuinka monta terävää viika-
tetta ja* panee varret ylös ilmaan,
min että terävä puoli tulee ylöspäin
ja lausuu itseksensä seuraavat sanat;
Jalka kovenee,
Rauta karkenee
Ja terä muuttuu hamaraksi,
niin voi ilman mitään vaivaa kulkea
avojalvoin terävien vikahdetten päällä.
2248. Siikainen. Laiho n. 357 b. —90.
Vuorijärvi. Nikoteemus Aatamin
poika, 55 v.
Näitä sanoja käytetään myös kun
vikatteen terän päällä kävellään, jalan
vahingoittumatta.
I [Ks n:o 2184.]
2249. Lm mini. Vihervaara n. 1549.
—13.
Raudan sanat.
Serän erä
Kirkas terä,
* pahatahtoinen pahantahtoinen. — 4 niin : *ja*.
2245. ' ne
2246. ' r. Mp. oli juuri silloin lyönyt kirveellä jalkaansa, jonka tainten ukko
tämän kertoi. — - kk:ssa iso alkukirjain.
::\~. ' r. vedetä. m peukal sormella jätkin terää: v. s. ].. t. — - r. kaarella
ttu jokaiseen seur. säk. kuuluvaksi = vedetään ete.
63X
Loukkaantumat ja viottumat.
ei1 siiran pirä
ihmisen ihoon
s pureman ennenkan
helvetin portti avataan.
Kun edellä "lcv.it sanat luettiin, ei
mennyt haavaa kun otti jonkun terä-
aseeseen esim. sirppiin t.iikk.i viikat-
teeseen kiinni
Kun mentiin metsäpinolle, niin
luettiin mainitut »raudan sanat» te-
rään, katsottiin pain terää, sitten ei
se haavottanut -
2250. Tyrmä. Anoin H. n. 151. 95.
Iso ll.ikki.
Kun sylkee käteensä ja vetää pitkin
vikatteen terää 3 kertaa eSestakasin
ja sanoo joka kerralla:
Pehmene1 rauta, kovene jalka!
niin voi kävellä vikatteen terän paalia,
niin eltei yhtään me haavaa jatkoin.
2251. Tyrvää. Äijälä II. n. 152. 95.
Pakolan renki. Oskari.
Kun sylkee 3 kertaa teräkaluun tai
hivuttaa sitä sylkee hypj
sanoo:
Rauta3 pehmee kun maa, ja
jalka kova kuti luu!
niin kyllä voi paljain jaloin kävellä
vikatteen terän paaliakin. Kyllä mi-
näki n hivottua sirppiä kanniskellu
kiäleni päällä.
Ja perkeleen saatana jalan kove-
tuttakoon!
Kun näin sanoo ja pitää silloin kiirii
vikatteen terästä, niin saa kyllä paljain
jaloin mennä sen terää myöden k&ve-
leen. — Mutta1 jos on juku semmonen,
joka tietää nämät sanat ja vanun ne
toiseppäin niin.:
Rautakanki terän kovetutta-
koon
Ja perkeleen saatana jalan peh-
inittak
silloin2 menee jalka halki luuhun
2253. Mouhijärvi. Hannus n. 35.
—89.
i tskari Hannus, 25 v.
litnnlaiisanat.
Vitsa viu, kahlekoira, I
muutu hamaraksi!
2254. Mouhijärvi. Laine T, n. 34.
rl äijää. Juho Skogström.
Raudan sanat, ette pure:
Puu puhjetkoon ja raudat ruos-
tukoot!
Tule iso saatana varjeluinaan jal-
kojani,
ette rauta purra saa!
2252. Tyrvää. Rullaa n. 259. v\»l. 2255. Mouhijärvi. Laine T. n. 35.
Tapiola. Antti Kalliomäki, 64 \
Rauran sanat.
Rautakanki terän pehmittä-
köön
—92.
Häijaa. .Inha Skogström.
Rauta kuu puu
ja iho kun luu.
h.
2249. ' ei| ei : e. — haavottanut
2250. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
; kk ssa pieni alkukirjain.
2252 ' kk:ssa pieni alkukirjain. —* kfcssa iso alkukirjain.
Raudan lumous. 2256—2262.
639
2256. Mouhijärvi. Laine T. n. 36.
92.
Häijää. Juha Sjkogström.
Karkene rauta j;i kovene sormi
ja tylsty hammas! Ja vaikka
kuka saatana sinua kiroilis, td ei
pystj ja ei pysty!
2257. Larin. Sammalisto n. 1. — 02.
Mikko Uoti, 7o vuoti, is. Mp. Kan-
gasall.i.
Raudan sanat.
Rauta karkene, terä pehmene,
terä muutu hamaraksi!
2258. Lavia. SS. Mytol. san. n.
« , 29.
Taavi Laaksonen.
Raudan sanat.
Olen kuullut vanhoja loitsuja vielä
entisten Iisaksi seuraavanlaisia: Rau-
dan sanat jolla teraa i lehtiin tehotto-
maksi
Jalka kovene, rauta pehmene,
terä muutu hamaraksi
2259. Hämeenkyrö. Kallaa a. 372.
% 10.
\ esajärvi. Vihtori Vähämuotia, St5 v.
Neulan voi kipua tuntematta pistää
poskensa lävitse siten, että puree kol-
me kertaa neulaan ja sanoo joka ker-
ralla:
pehmeä neula, pehmeä neula.
2260. Kankaanpää, Laiho n. 354.
—90.
Fransi Oukari, 50 v.
Raudan sanat.
Pehmennä rauta.
Kovenna ranta.
Pidä \ ilia.
Koskas silloinki pehmennit,
5 Kun pim kalileis oli.
Nämät sanat luetaan purressa ham-
paillaan jonkin teräkalun terään es-
tääkseen haavaa tulemasta.
v un. ii sanat estävät myös jalkain
vahingoittumasta vikatteen terän
päällä kävellessä
2261. Jämijärvi. Välisalo n. 2. 03.
Venla Vuorenpää, 32 v.
Raudan pehmitös sanat.
Peliini ranta, pehmisitpä sil-
loinkin,
kun piru kahleensa poikki puri.
2262. Honkajoki. Kalla, Siilo, n. 43.
to.
Juha Pihlajaviita I. »Fili-Jussi»
Isojoen Kodesj arvella. Kuullut Ma-
nuel Hautaojalta 1. »Hoorion-faarivai-
naalta», n. 70 v. ukolta, Honkajoella.
Paljain jaloin viikatteen terällä
käyminen.
Piti sanoa:
Et sinä rauta raukka silloin
häävi ollut,
Kun sinä neitseen seimes1 mai-
tona makasit.
Ei täs Kristus ristinpuussa,
Ei las maito maalian jouda,
s Kirottu olet, jossas puret.
Jos joku toinen »noita» tulee pai-
kalle ja sanoo:
Misäs, koira, hampahas ou,
tunkee terä heti luihin asti.
2262. > neitseen ]maidos| maitona : n. *seimes* m.
640
Loukkaantumat ja viottumal
2263. Karvia. Kaukomaa L, n. 192. 2267. Orihvesi. Jokinen n. 27*. 04.
Suomijärvenkylä. Joonaa Mäkelä
80 v.
Rajakorpi vainaa kuljetti kolme
kertaa suunsa läpitte vikattehen. Sit-
ten se käveli paljaan terän päällä,
vanteet jai vain jalkoihin, muttei
verinaarmua. Se höpisi ittekseen:
Kovetu rauta,
Pehmiä rauta,
Pehmiä, pehmiä,
Pehmisippäs siilo, ko Kristus hel-
vettiin astu!
M it ;i lie lisää höpissyt, en tiedä.
Kyllä sillä pehmisi terä.
2264. Kumu. Kaukamaa 1.. n. 194.
■■ , 30.
Haavistonkulma. Kalle korkea-
salo, 65 v.
Pehmiär^rauta,
Kovener^rauta!
Pehmisippäs siilo,
Ko piru kahlehista i si!
2265. Parkano. Saarimaa n. 1061.
-09.
Metsävahti Renfors, Mp. Yläneellä.
Teräaseen simat.
Kovener_rauta, pehmenerw
rautal
Pehmenippäs silloinkin, kun piru
kahleis oli.
2266. Tottijärvi. Rekolan.770*. 05.
Sorva l i lintanen 55 \ .
/ oitsu.
Teräkalu ei lehe haavaa kun sai :
Terä pehmene, rauta triänene,
terä tt m 1 1 f ii aamaraks.
Nikolai Nieminen, 25 v. Kuullut
lapsena.
Kirveen lumous.
Kuu kirves pajotetaan niin lyödään
sillä kolme kertaa pajankynnj Itseen ja
sanotaan:
\ ihaa maata ja puuta
mutta älä lihaa eikä luuta.
2268. Orihvesi. Jokinen n. 35*. 04.
V. Taipale, 60 v. Kuullut vanhem-
miltaan.
/. räase laitetaan niin ettei se pytty
ihoon.
Kuu kirves tai muu teräase tuodaan
pajasta ja hijotaan niin ennenkuin
sitä satutetaan puuhun pannaan se
suuhun ja sanotaan:
rauta älä vihaa luuta eikä li-
haa.
2269. Kuru. Hankala /'. n. ff*. 03.
Manu Vastamäki. Hän sanoi n. nn.it
sanat lainatuksi »mustasta raamatusta.
■mi sanoi.
Kaula puhdas .Tuinalan lunnia.
viaton Kristuksen vereen asti.
2270. Kuru. Pohjankanervo 7. n. 62.
»1,31.
it.i \uiv. Juho Mustarjärvi, 30 v.
Teräasetta lorotettaessa pyhetään
terää vasempaan jalkaan kolme ker-
taa ja sanotaan:
Vihaa puuta ekkä minua!
2271. Virrat. Sievänen n. '■'*■ —13.
In., Mäkinen, Tn v.
dan sanat.
Kolota puuta ja maata.
tt^älä ihmisel^luuta.
Kaudan nostatus. 22 6 2280 a
641
2272. K»uru. Salokcmneln.33*. II.
Haapamäki
[Raudan sanat:]
Uunin in teräs ja rauta
vieköön puuta ja maata
muu' ei -\ litisen lihhaa.
2273. K: uni. Salokannel n. 35*. 11.
Haapamäki Moisio.
Raudan sanat:]
Ruotsin teräs ja rauta
\ ieköön puuta ja maata
mutta ei syntisen kantapäätä.
2274. Keuru. Salokannel n.36*. II.
I [aapamäki.
[Raudan sanot:]
Rauta malmi Ruotsin ranta
vuole puuta, vuole maata
vaan älä >\ni iscn lihoa.
(Luettua pyyhästään terä suun yli).
2275. Keuru. Salokannel n.307*. —12.
Haapamäki. Haaramäki.
lunnin sanat.
Ruotsin teräs, Suomen rauta
Vir puuta, vie maata.
Mutta ala syntisen lihaa.
C. Raudan nostatus.
2276. Pori. Järstä n. 35b. —89.
Multa jos joku toinen taas sanoo:
Missäs1 koiran hampaat mi.
nti koiralla ennen hampaat olleet,
niin silloin vi kate vahinkoittaa.
2276«. Pori. Leppänen n. 37. 89.
\ Ks. K. m. I,m lumous n:o 2243.]
2277. Pomarkku. Elers <>. .1. n. W.
93
I usikylä. Serafiia Saari, s'i v.
Kuuli isältään, Kynäksen kylästä
l/;', n taa < ikatteen terällä astujan
astumiset tyhjiksi.
Jos joku poppamies rupeaa näj i te
l. mii.i, ui viikatteen terällä astumisen
taitoaan, niin ei tarvitse muuta kuin
sanoa
Misä helvetis' >uu isävainaas
vanhat hampaat on?
niin poppamies ei arvaa astua viikat-
teen terälle.
2278. Tyrvää. Äijälä II. n. 153. 95.
Ruudun lumoussanojen kumoussanat:
Tuupal-Kaini, misä suu teräs
on?
2279. Tyrvää. Äijälä II. n. 154. 9:>.
[Ramhin lumoussanojen kumoussanat:]
Tuupal-Kaini, karasi' rauta!
228C. Tyrvää. Kuilun n. 352. "\04.
Tapiola. Herman Kullaa, 64 v.
Kun juku mi noitunut vikatteen,
uin että sen päällä voi kävellä, saa sen
uin. että kyllä vir jalan halki, jos
sanoo:
Misä perkeleessä suu teräs on?
2280 k. Tyrvää. Kulliin n. :':>9. —04.
[Ks. Kauilan lumous n:<> 2252.]
_'J.s. i kk:ssa pieni alkukirjain.
il
C42
Loukkaantuma) ja vioti umal
2280 {}. Honkajoki. Kulin, Niilo n.
43. 10.
1 Ks Raudan lumous n:o 2262.]
2281. Kuriin. Kuulumiin ].. ii. 200.
-"U30.
Suomijärvenkylä. Akseli Suomi-
järvi, 53 v.
Ennen vanhaan oli miehiä, jotka
kulkivat teräaseiden päällä. Ijäskin
käveli kahdentoista vikattehen terän
yli satuttamatta jalkaansa, vain uur-
keel jäivät. Uutta eräs kun vierestä-
katsoja sanoi:
Pruukaapa tuommonen koira
purra!
nii heti leikkasi jalan luuta myöten
poikki. Se mies tunsi taian.
2282. Tottijärvi. Rekola n. 769*. 05.
a. I'. Lintanen, 55 v.
Loitsu.
Kuj joku tekee konstia teräkaluilla
ni ku sanoo:
Ompa sun isälläskin hampaal
ollu,
ni tulee haava.
2283. \'irnil. Ilnrriu n. 15. —05.
Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 4o v.
Miten toisen saa ittensä telotta-
maan kirveellä tai. millä hyvään terä-
aseella, jos on pahaa tehnyt.
Otetaan kolme kertaa hampain puu-
ta toisen kirveen jälesl
kirotaan
mitä törkeemmästi vaan ja hypätään
ylös tasajalkaa kulme kertaa
2284. Virrat. Humu n. 197. -07.
Kirkonkylä. Julio Ruohonen, iO v.
Pallini taottaa aikaan teräaseella.
Jos pahaa tekis teräaseella, niin
ottaa niitä ripeitä, joita se (jolle paha
saatetaan) on hakannu. Niitä heittää
pohjaseen päin menevään koskeen
vasemman olkansa yli ja sanoo:
Vie koiras kotiosl
Sesitte omalla aseellaan telaa ittensä.
2285. Virrat. Eäisä K. n. 20. —30.
Jos to[i]nen puhui jotain loukkaa-
\ aa tuli kiroten1 samia et tä:
rauta sua \ ihakkoon!
Kyllä telas itsensä pahoin, jos kulki
tietä nivoi-i yöllä, ei saanut koskaan
mennä veräjästä keski tietä, jottei
häjy kohrannut1, jos rupes pelkää-
mään kovin, niin tuli vei, ia risti tiehen
ja siunata ja sitten lasapakkä[l] hy-
pätä sen yli kyllä1 pelko jäi.
Siikasen sanat.
2286. Virrat. Harvia n. 222. —07.
Kirkonkylä. J. E. Vierimaa.
Siikasen loihtu taliin.
Talia hyppysissä käännellään koko
aika ja luetaan sanat. Talia pan
sitten kurkkuun tai mihin siikanen on
tarttunut.
Siikanen sinun nimes,
Piharjrikka, pello i|^ kukka.
Maar^rikka, manerer^rikka,
ptyi (syljetään)!
s Eppä sinä silloin viriä suuri ollu,
Kun maitona makasit,
Nuoren neitosen aisassa"
\ uoren vaskisen raossa,
2285. ' kk:ssa iso alkukirjain.
Siikasen sanat. Tulen vihat. 2286—2292.
643
ptyil
Meri on eessä mennäksesi,
Salini takana soutaaksesi,
Ptyi!
2287. Mullin. Karhumäki n. 28*.
—10 (—11).
Taavetti Saarinen.
Siikasen sanat.
Siikanen sinun nimesi
Akana alinomainen,
Moan rikka, mannun rikka,
1'iirin rikka,
s Kujan kultainen kuning
Keännä kelekkas toisapäin
Verinen liha eessäs,
Sininen taivas jälessäs.
2288. Muhin. Karhumäki n. 19*.
—10(—11).
Sahrajärvi. Juho Haukilammin-
mäki.
Siikasen sanat.
Pihan rikka, pellon rikka
Moan rikka, mannun rikka
Akana alinomani n
Alla orren asuva,
s Peällä orren pysyvä
- ikanen sinun nimes.
Tulen vihat.
2289. Siikainen. Granqvist n. 30.
—89.
Polttohaavojen ja valkeasta tarttumisen
sanat
Neitsyt Maaria nemoinen,
Ota jätä vähäinen,
Jolla tulen tukahutat,
Valkeankin vapahutat.
2290. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 10. —27.
I ulen sammutus ja valkean sanat.
Tulipalo saatiin sammumaan kier-
tämällä palava huone kolmasti. Kier-
ii i täessä luettiin valkean sanal :
Vaino kaukaa tuli
heitellen helmojansa,
heitellen takkiansa,
jäinen hytty, jäinen hattu,
5 jäinen kattila selässä,
jäinen kauha kattilassa,
jäinen - povessa.
(enempää ei muistettu.)
2291. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 41.
Emäntä Jaakko-Mikkola saanut
1 enkoolin tohtorin» äidiltä.
Valkean sanat (kopio).
Vaimo kaukaa tilli
heitellen helmojans,
heitellen takkijans
ijäinen hytty. ijäinen liattu,
s ijäinen kattila seljäs,
ijäinen kauha kattilasa,
jolla hyytä hyyt\ tti,
lämminyttä häädytti
tästä tulen vijasta
io ja valkijaisten vainVstaM
sisältä kivuttomaksi,
päältä tuntemattomaks.
Jeesus siuuakkoou,
sanotaan kolme kertaa ja tämä lue-
taan kolme kertaa.
2292. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 78. —27.
Palohaava.
Kun värillä tai valkeella polttaa
jäsenensä, niin poltet lakkaa, jos pitää
Loukkaantuma) ja \ iottumal
kipeätä paikkaa »lehmänkuses* Kun
ipsi "h poll tanut sormens
koton, i ollut lehmää, juoksutti äiti
lapsen naapurin navettaan, otti nave-
tan »laatepuun» ylös j;i pani lapsen
• ■iin. n lattian alla olevaan lehmän
virtsaan Navetan lakana oleva-*. i
.laksos» johon virtsaa oli keräytynyt
inyos pidettiin palanutia -onnea jota
särki, silla kusi otti pois poltti
Lapsillekin aina neuvottiin:
Piräs siellä laksos sormees niin
kauan k" lakkaa.
2292 a. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n .64. ::
Ks Veren sulku n:o 131,8.]
2293. Punkalaidun. Järvinen n. 55 b.
53.
Vaimo valkonen tuleepi,
Sinihelma b.emmaa,
Sinitokkonen kädesä,
Sinisulka fcokkosessa,
. Jolla hän tuultaa tuiskasee,
Valkehita vaivuttaapi,
sisältä kivuttomaksi,
1'äältä tuntumattomaksi.
2294. I Luultuni. Koliseulututk. kurss.
n. 65. 15.
Loitsuja oli myÖS tulen, veden, rau-
dan y. m. vihoihin. Tulen sanat oli-
\ at
Vaimo liepotteli ja laapotteli
ja poikkea porstuaan.
2295. Ikaalinen. Kotiseutututk. Kurss.
n. 65. 15.
I . , 1 olivat st uraat m
Pilvi D0U8i pohjosesta,
Piika istu pilven päällä,
Jäinen kattila kädessä,
Jäinen kauha kattilassa,
i Jolla ään tulen tukahutti
Valkean vihan vähenti.
2296. Hongonjoki. Paldani n.
52.
Netty Maaria emonen,
( ui', jätä pikkuinen,
Jollas tulta tiik.ihnt.it.
Valkianki vapahutat;
. \ apahutal vahingon päälle,
Ettes kastetun verta polta,
Polta* sinisillä tulillas,
Ekkäs vaivollas lasketa*,
Kenenkä1 syntisten päälle;
m Sinä murtamaton, muuttumaton,
Puuttumaton, taitamaton,
Tammen vieres kulkenut.
Sinä yksin maata polkenut,
Pohjan tähden alla ollut;
15 Sinä syntymätön, tukahtamaton,
Vapahra valkia vihas',
Niinkuu Kristus vapahti,
Kansaansa synnistä.
Meikin pitää olla vapahlettu,
o Kaikista vaaroista,
Peikoista peitä,
.Meille makia lepo suo!
2297. Parkano. Mikkola J.J, n. 1.-87.
Valkian sanat.
Pilvi nousi pohjaselta,
Piika istu pilven päällä
Kattila kälessä,
.iäinen kauha kattilaa,
o Jolla hän meni tulta tukahutta-
in.i. n
Ja valkiaa sammuttahan.
Tulen viha) .
2304
645
2298. Parkano. SS. Reponen Astrid,
1929.
Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai
palus, 79 v
Valkianvihanvoide.
voire
vil'mas tuli vilkutteli,
välinäs tuli välkytteli
keskellä merikiviä
kirjavasta käärmeestä
s kipinä lähti,
terra iesus ottakohovw
v;il:'ki[;uis,i\wvili.it pois minusta.
Nämä sanat luetaan suolattomaan
voihin, joiuni mi ]>, miu hiilennölil il
Sitten voidellaan valkeanvihat.
2299. Parka/no. SS Reponen Astrid,
1929.
Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai-
palus, 79 v.
Valkianvihanvoide.
vilmas tuli vilkutteli,
välmäs tuli vaikutteli
keskellä merikiviä
kirjavasta kärmehestä
5 kipinä lähti.
silla sittev__valakiiavwvihat parane.
val;'ki]av vihav voiletta.
2300. Parkano. Alanen Viljo, n. 188.
31.
Nerkoonkylä. Anna Kivinen n. 58 v.
Nouse pilvi pohjasesta,
istu piika pilven päällä
hyinen kattila käessä,
hyinen kauha kattilassa,
:. .jullii tulen «.ammuttaisit.
valkean vihon1 vihottaisit!
2301. Parkano. Alanen Viljo n. //.">
■30.
Nerkoon kylä. Sanat kuultu .lulio
Uin imäeltä (kuollut 1905 n. 70 vuo-
tns
I 'oikean sanat:
Pilvi nousi pohjosesta,
Piika istui pilven päällä,
Jäinen kattila käessä,
.lainen kauha kattilassa,
s Jolla hän tulen takahutti,
Valkean vihan vähenti.
2302. Kurria. KiniLiiiiiiui /.. a. 174.
3 „ 30.
Ainiualankyla. SriMl nn.i (Hava,
61 v.
Valkian vihat.
.los iho paloi höyryllä, niin liöpö-
tettihin kankaanpalaan, johon oli ras-
vaa voideltu:
Tuli tuli taivaasta,
Tuli tuli maasta,
Menköhön kiukaan kiviin,
Saunan sankkoihin savuihin!
2303. Knrrm. K iiiiLiniiiiii /,. n. 176.
, 30.
Karviankylä. Jaakko Porrassalmi.
72 v.
Valkian vihat.
•Jos valkiasta tarttuu, niin on otet-
tava suoloja kourahan, pyyhkeiltävä
ja heitettävä vasemman olkapään yli
takkaan sanoen:
i ita koiras pois!
Taakseen ei saa katsoa
2304. Kangasala. Kulho Väinö, n.
25*. 04.
Kalle Nilkutan, 70 v. Kuullut isäl-
lään. 90 V.
2300. ' kkrssa o alleviivattu.
646
Loukkaantumat ja viottumal
Palaneen parantaminen.
Pilvi tuli pohjasta,
Toinen kulki lännestä,
piika istu pilven päällä
jäinen kattila käres
b jäinen kauha kattilassa,
jolla hän tulensa tukehrutti
valkeansa sammutteli.
.;iiii;i anat luetaan kolmeen ker-
taan kolmesti poikineen lehmän ras-
vaan ja sillä voidellaan palanut).
2305. Sahalahti. Järvinen N, n. 55a*.
-53.
Moltsia.
Valheen sanat.
Ämmä musta, pää keritty,
Souteli jäisessä kolassa,
Jäähyppynen sylissä,
Jääjähmä kainaloissa,
s Jolla tulta tuikahutti,
Valkeita vaikahutti.
2306. Sahalahti. Äijälä E, n. 90.
—96.
Kun joku paikka palaa ihossa, niin
tarttee vetää rasvaa päälle ja lukee
kolmeen kertaan sanat:
Vaimo* kaukaa tulee,
väliä vekkanni kainalossa,
vaskisiipi vekkasessa,
jolla hän valkrrii p.,i> sivelee.
Cuparikattila sylissä
Vaskinen kauha kattilassa,
5 Jolla hän tuli tuultansa tyvi
mähän,
Valkiaansa vähentämähän.
2308. Orihvcsi. Jokinen n. 30*. —04.
Vilho Taipale, 60 v. Kuullut van-
hemmiltaan.
Palaneen parannus.
Pilvi nousi pohjasesta,
toinen vastaan läheni lännestä.
Piika istui pilven päällä
jäinen kattila sylissä,
5 jäinen kauha kattilassa,
jolla hän tulens' tukahutti
ja valkeansa sammutti.
Luetaan kolmeen kertaan suolatto-
maan voihin tai ihraan, jota potilaan
on maistettava.)
2309. Kuru. Pohjankanervo T, n. 81.
-%31.
Ita-Aure. Konsta Rikala, 55 v.
Kuullut craalta vanhalta mieheltä.
V aikeen sanat.
Pilvi nousi pohjosesta.
piika istu pilven päällä
jäinen kauha kattilassa,
jolla ma tulen tuikaliutan.
a vn Ikeen vihat vähentäisin.
2307. Teisko. Hankala Jussi, n. 2. 2310. Kuru. Pohjankanervo T, n. 82.
-3lln02.
Jalasjärvi. Bmanuel Snäll, n. 62 v.
Tulen sanal.
Pilvi näkyy pohjaaselta,
Piika istun pilven päällä
%31.
ltä-Aure. Bmänti Kiina Äijälä,
62 v. K 1 1 til 1 ii t isän äileltä.
I aikeen sanat.
Vaimo kaukaa tulee
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Tulen \ ili.il 2310 2 11 "
647
Pohjiin perkiön perästä,
Joka voiletta puhahuttaa
Haavaa palaneesee.
2311. Ruovesi. Skogman n. 36*. -61.
I 'aikeen sanat.
Hyvin teil ettäs palot
Vielä paremmin ettäs paranet;
l-ut guonel suuta -unten
Vähät suonel päätä pääten.
2312. Keuru. Alkula n. 1*. —90.
I aikeen sanat.
Hyinen poika, jäinen poika,
Valknien sepän osen[!] poika
Pahoin teit ettäs poltit,
Paremmin ettäs parannaisit.
.-. Kirstinen kivellä istu
Musta kulma kuutimolla,
Vaimo valkea vavolla
sini helma hiehutuinen
Kulta kuppinen käjessä,
io Kulta sulka koppisessa,
Jolla voiteli voihkavija,
Paransi parisevija.
2313. Keuru. Vaissi n. 147*. — 99
—02.
\ aikeen sanat.
Herran tiet tuli työttömäksi,
valkeen väettömäksi,
niinkun kolmelle miehelle täit
tulisessa uunissa.
Luetaan maitoon kolmeen kertaan
ja sillä voijellaan palanutta paikkaa.
jonka "li hyviä hyppysessä,
jäätä jänkäles käjessä,
veti sitä lumista rrkee
;. tulisen linnan läpi
Luetaan kolmeen kertaan maitoon
jolla voijellaan palanutta paikkaa.
2315. Keuru. Valssi n. 313*. —99
02.
\ alku n sanat.
Pilvi m 'iisj pohjosesta
piikanen istu pilven paalia
jäinen kattila käjessä
jäinen kauha kattilassa,
5 jolla hän tulta tyvensi
valkeeta vähensi.
lantaan ihraan ja sillä voijellaan
palanutta paikkaa.
2316. Keuru. Vaissi n. 325'
—02.
Valkeen sn nai.
Pahon teit ettäs poltit
paremmin tekisit ettäs
-99
paran-
taisit,
kirstinä kivellä istuu
musta kulma kuutijolla,
s vaimo valkonen vavolla
sini helma hiehuttellee
kulta kupponen käjessä,
kulta sulka kupposessa,
jolla hän voitelee voihkavija
io parantaa parisevija.
Luetaan ihraan ja voijellaan palo-
haavaa.
2314. Keuru. Faissi n. 248*. —99 2317.
-02.
Valkeen sanat.
Yksi mies nousi merestä
Keuru. Vaissi n. 378*. —99
—02.
Valkean sanat:
Tyttö istu pilven päällä
Loukkaantumat ja \ ioU uuial .
jäinen kattila käjessä
jäinen kauha kattilassa,
hm minun tulisel rurkkini
. valkeisel valittuuni
jolla mä tulta hellytän
valkeeta vähennän.
s.ukiI luetaan maitoon yheksään
kertaan ja silla maijolla voijellaan
palanu paikka.
2318. Keuru. Vegelius n. 9*. - 72.
Valkea, hyvä sanoma!
Am m saunan salvan päälle,
Kiukaan kiville kippua.
Tullee siiliinkin tuska,
i Panee sinunkin pakko
i imiasi ottaessa,
Pahojasi lappaessa.
Mehiäinen pieni lintu,
Tuo mettä Mettolasta,
m Ampialasta voietta
Voia yltä, voia alta,
Vieriltä viattomaksi
Keskeä auurumattomaksi,
Alta aivan terveheksi
ii Ilyt. hyvä, hyt!
Ei oo kippeä yhtään.
2319. Keuru. Salokannel n. 20*. -11.
Tiusala. Nygrfen, ukku.
V aikeen sanat:
Mei1 on kolme kovaa veljestä
vesi, valkee, tuli, viks, vaks'.
Luettava ihraan 3 kertaa [si
lakka kelpaa paremman puutteessa)
silla sitte voitelee.
2320. Keuru. Salokannel n. 21*. -11.
Tiusala. Nygren, ukko.
i alkaen sanot
M\ inen poika, jäinen poika
valkonen sr panosen poika,
pahon teit, kun poltH
tee paremmin, että parannat.
5 Vaimo valkonen vaolla
sinihihna (liehuttelee
kultakuppinen käessä,
kultasulka kuppisessa.
jolla voitelee voihkavia
ia parantaa päriseviä.
2321. Keuru. Salokannel n. 22*.— 11.
Haapamäki. Etelä-ahon i »tto.
| V aikeen sanat:
Hyinen poika, jäinen poika
valakonen se parosen (pano
poika.
Pahasti teil kun poltit
paremmin kun parannat.
:, Kirstinen kivellä istuu
musta kulma kuutiolla.
Vaimo valakonen vavolla
sini helema (liehuttelee
kulta kupponen käjessä
1» kulta sulka kupposessa,
jolla hän voitelee voipajia
parantelee päriseviä.
I [arvoin tavattavissa |.
2322. Keuru. Salokannel n. 23*
Haapamäki
[ Valkeensanat:]
Pilivi nousi pohjosesta
piika piliven päällä
jäinen kauha sylissä,
jäinen kauha kattilassa,
. jolla tulen tukahuttaa
ja vihansa poies ottaa.
//.
Tulen vihal. Turkin sattuneen sanat. 2323 232"
i-.V.l
2323. Mullin. Karhumäki n. 15*.
m ny
Sahrajärvi. Taavetti Tikkanen.
Juhii sanat.
Verkko veljesten tekemä,
Suoverusten solmiama
Ape aiiiolle panema.
Potkettii se myötävirtaa,
3ii Itä soatii lohi punanen,
Halaistiin se lohi punanen,
Sieltä1 tul tul punanen
Johonka ei taittu kasin koskea,
Kunei ollul rautasia vanttuita
io Ja vaskisia kintaita.
Mutta nouspa jäästä jäine vaimo,
Hyymästä hyvä kyläue.
Vana vilikki Väinämöine
Tuoppa virrasta vilua,
15 Jaata jännä kammarista
Sillä kyyllä kyyvytellä,
Sillä jeällä jeävytellä.
2324. Multia. Karhumäki n.32*. 10
K ID.
Sahrajärvi. Maria Pienriihimäki.
Valakean sunni.
Kolome kovoa veljestä,
[lauta ves ja valakea
Ves vyök, ranta voaks.
Luvettava yheksään kertaan ja sy-
lästävä aina välillä.
2325. Virrat. Sievänen n. 1*. — 13.
Mooses Rannanjärvi, seppä, 72 v.
Kuullut muoriltaan 90-vuotiaalta
Leena Puntaselta.
Valkean sanat.
Hyvin teit ettäs palot
sitä paremmin ettäs parannat;
isol - i't suutaksuin
pienet suonel päätäpäin,
5 alta aivan terveheksi
päältä tuntumattomaksi.
2326. Virrat. Sievänen n. 3*. —13.
Heikki Nevala, talon isäntä, 59 v.
( tppinul 1 jisa Bomanilta.
Valkean sanat.
Vesi valvokoon,
valkee maakkoon.
Turkinsattuneen sanat.
2327. Tyrvää. Ahtee V. n. 3. — 14/i 03.
Siina Saunanoja, 70 v.,
Turkin sattuneen sanat:
Mikä tnj tnala1 kaukana näkyy?
Pilvi toi tuala1 kaukana näkyy.
Mikä sen pilven penkaralla on?
Poika pieni puhtukainen.
5 Mitä sen pojan koppasess' on?
Maarian maito inakia.
Mitä se sillä tekeepi?
Voitelee sisältä sileäksi,
Päältä2 näkymättömäksi.
rämä luetaan 7:n kertaan ja joka
kerran perästä syljetään 3:me kertaa.
Valkean vihat.
Ks. Tulen vihat.
Venähdys.
K< Niukahdus.
2323. x kk:s>.i pieni alkukirjain.
2327. ' tu|ol|la : tuola. — s kfcssa pieni alkukirjain.
6r.o
Loukkaantumat ja \ i<a tumal
Veren sulku.
2328. Eurajoki, Isopere n. 57. — 91.
Sydänmaa. Isak Carlsson, 48 v.
I eren sanat:
Seis sinä veri,
ja makaa sinä veri,
koskas silloinkin seisoi,
kos Kristuksen ristin päälT oli.
2329. Eurajoki. Nurmi F, n. 67. —09.
Kuivalahti. A. Mäkipere. Kuullut
eräältä kulku-ukolta.
Veren sanat.
Ilvvty veri, seiso veri!
Niinkuin kivi kosken pohjas,
Niinkuin naula laivan syrjäs,
Niinkuin helvetis kattila,
s jolla verta keittä.
Jollei vielä pysähdy, tulee painaa
samalla teräkalulla kolme kertaa haa-
van piialla ja silloin varmasti lakkaa.1
2330. Nakkila. Rauvola n. 3. — 91.
Tattara. I. Keskimäki. Kuullut
sisareltaan Kiukaisista.
Vere sanat.
Seis veri, tyre(n)1 veri, niinko
se tn i as
helvetis2, joka väärin valas teki!
2331. Pori. llagtier n. 2. -89.
Veren sanat.
Siisty veri, Ivysi y mii.
i\ ystyi ennen Punanen meri!
2332. Pori. Hagner n. 3. 89.
Seiso, veri, paikallas, niinkuin
se mies seisoo helvetissä joka
saappaansa pyhänä rasuvoitsee.
2333. Pori. Vesierlund n. 16. —89.
Juho Brusin, 40 v.
I 'eren pidätyssanat,
Kaahu honka huovinensa,
Knihn kolme poikinensa.
Etfei maito maahan kaadu,
Punainen putoaisi,
b Isän tulinen turkki.
Aiilin pajunen paita.
Et sinä silloin suuri ollut .
Kuin sinä suohon sullattihin
Veteläsi.i \,ill,itiihin.
io Vuoressa veren keittäjä,
Vuoressa kattilan hakee
Lukko tuimaan haavaan.
Paikka pahaan läpeen.
2334. I'ori. Vesierlund n. 17. -89.
Juho Brusin, 40 v.
Veren pidätyssanat.
Tyynny veri niinkuin Tyynin-
koski,
Seiso niinkuin seinä!
Nimeen Isän ja pojan ja Pyhän
hengen. Aamen.
2335. Pori tai I hila. Langen n. 1.
-90.
Veren juoksun lakkauttamis-eanat.
Kuinkas silloin lauletaan,
kuin rauta pahan tekkee,
•j:t2'.l. ' Tiakkaa : /akkaa.
1 n] alleviivattu, yi. [tyre]v.
kk;s>a iso alkukirjain.
\ eren sulku. 2
651
elikä myös terä hieno hilpa
Veri hyyksi hyytyköön
6 ja jeiäkM jäätyköön!
Veri seisoi kuin seinä1
ja miekka meressä
ja saraheinä sammalessa.
Lennä, lennä, Laiha kurki.
io tuomaan hiestä patoja
ja helvetistä kattiloita,
jolla hurmetta turrutetaan,
ettei1 maito maahan juokse!
Tysty veri. seiso veri,
15 niinkuin miekka meressä
ja saraheinä sammalessa!
Sitten syljetään haavan päälle.)
2336. Pori. Friman J. n. 13. —89.
Kustaa Friman. 62 v.
Veren sanat.
(Luettava 9 kertaa perätysten, niin
kyllä, veri lakkaa.)
Kuinka silloin lauletaan,
Kun rauta pahan tekee,
Eli himon hilpasee:
Veri ny yksi hyytyköön,
.. Veri jääksi jäätyköön,
Veri seiso, niinkuin seinä,
Niinkuin sara heinä sammalissa!
Lennä, lennä, laiha kurki,
Tuo hi[i]estä patoja,
io Ja helvetistä kattiloita,
Joilla verta keitetään,
Ja hurmetta hurutetaan.
Ettei maito maahan juokse,
Eikä hurmi peltoon putoa.
2337. Noormarkku. Nurmio Fr, n. 1.
—04.
Veren pidälyssanat.
Seis veri, seiso1 veri!
Seisopa Punainenmerikin silloin,
kun Mooses siit kuivin ylitte meni.
2338. Merikarvia. Romppanen n. 8.
—89.
I ei en pidätys sanoja.
Kaadu honka huovinensa,
koivu kolme poikinensa,
ettei maito maahan kaadu,
punanen putoisi!
5 Isän tulinen turkki,
äidin pajunen paita!
Et1 sinä silloin suuri ollut,
kun sinä suohon suikattiin,
vetelästä vellattiin.
io Vuoressa1 veren keittäjä,
vuoressa kattilaa hakee.
Tukko tuimaan haava, m
paikka pahaan läpeen.
2339. Merikarvia. Romppanen n. 9.
—89.
Tyynny, veri. niinkuin Tyrus
koski,
seiso niinkuin seinä!
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen. Aamen!
2340. Merikarvia. Kotikoivu n. 24.
—23.
Kaisa Lähteenmäki, 84 v.
I erensulku sanat.
Että veren vuoto haavasta taukoaisi
233.".. « kuin *seinä* : k. s. — * kk:ssa iso alkukirjain.
2337. ' kk:ssa iso alkukirjain.
2 138. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
I oukkaantumal i i \ iottumat.
Tyräytä tyynni, pidätä piäni, 2344. Siikainen. Granqvist n. '<1.
niinkuin 9 L2 väärän lautanne- 89.
hen vala helvetissä. Siikaisten kylä. Mikon i.
Jesuksen veri punainen,
2341 . Siikainen. Hannus n. 179. 90. paranna tämä haava,
K irkonkj lä \. E. Lindroos, 15 v.
Kuullut Katri Lindroosilta.
Veren sanat.
Pidäty nyt, punainen,
Ainaiseksi kulussas
Kautta Luojan, kaikkivallan,
Että beikko ihminen
. Elämähän jäisi,
Li viisaammiksi opettaisi
Jälkeen tulevaiset.
2342. Siikainen. Hannus n. 180. —90.
Kirkonkylä. A. E. I /indroos, i"> v.
Kuullul Katri Lindroosilta.
2:$et | veren | sanat.
Seiso veri, tyysty veri!
Seiso niinkuin seinä,
Asu niinkuin aita,
Kristuksen veri punainen!
sisältä paranemaan,
päältä näkymättömäksi!
2345. Siikainen. Granqvist n. 52.
89.
Siikaisten kylä. Mikon mui
Tyysty veri, tyysty veri!
Ty\st\ pä: Tyyringin meri2.
Istu1 ko kivi, seiso ko seinä, asu
ko aitta!
2346. Siikainen. Granqvist n. 53.
89.
Siikaisten kyin. Erkki Kallio.
Tyysty veri, seiso veri, tyysty
veri, seiso veri, tyysty veri, seiso
veri, niinko kaksitoista lauta-
miestä Helvetin portilla]
2343. Siikainen. Granqvist n. 50. 2347. Siikainen. Granqvist n. 54
89.
Siikaisten kylä. Kaisa Fagerström.
Veren sunni.
l't yrsty veri, seiso veri, niinkuin
seinä!
Ptyrsty veri, seiso veri, niinkuin
aita!
Ptyrsty veri, seiso veri, niinkuin
Kyröskoski!
Ptyrsty veri, seiso veri, niinkuin
Jesus ristin päällä!
— 89.
Siikaisten kylä. Juha Korkeamäki.
Seiso veri. tyysty veri,
niinkuu tyysty Tyrjän kuski.
jo(s)sa Jesus ristittiin.
kaikki kansa kiistettiin;
niinkuin se mies. joka oikein tiesi,
mutta väärin vanno, seisoo Hel-
vetissä!
Parane1 päältä näkymättömäksi,
sisältä tuntumattomaksi!
1 kk --.i pieni alkukirjain. •' v eri : meri,
2347. ' kk:ssa pieni alkukirjain
Veren sulku. 2
2348. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 64.
Kertoi Erkki Kahri.
l eren pidätys.
\ erenvuoto haa\ asta saal iin
tumaan, kun kipeätä paikkaa siveltiin
sydämeen pain ja samalla luettiin
verensulkusanat:
T\ w\ veri, seiso veri
Niinkuin se Jordanin vesi.
Musta mies merestä nousi
Hyystä hyppysissä,
-. Jäätä jänkärä käd
Iski tulta tullessansa
Kirjavasta kärmehestä
[ikkerällä merikivellä,
Tyystypäs tuohon paikkahan.
2349. Siikainen. Raekallio Vuokko,
n. 65. 27.
Kertoi emäntä Jaakko-Mikkola.
I i ren pidätys.
Haavaa tutkittaessa puhuttiin:
Älä sinäkään juokse,
kun ei Neitsy Mariankaan juossut,
kun Vapahtajan synnytti.
2350. Siikainen. Helomaa K
n. 2. -30.
Haat at.
Eräs mies pysähdytti veren vuodon
sanoilla:
Veri seiso niinko se vaimo seiso
heilvetin porstuas.
2351. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 3. —30.
Veren sanat:
Älä sinäkään jua0kse kun ei
Neitsyt Maariakaan jua0ssu kn
hän Vapahtajan synin fcti.
2352. pS Ih Immin Kyllikki,
n. i. 30.
n .-< " mi.
suksen Kristuksen puhdas
veri
ja Maarian makonen maito,
seiso veri niinkuin Jordanin virta
silloin kun Jumala sen seisatti
5 ja Pyhä Poika ristiinnaulittiin.
\ imä sanal lueti iin 3 kertaa peräk-
käin niin veren juoksu seisahti.
2353. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 5. 30.
Veren sanat.
Tystä veri, seiso veri
seisopa sekin mies helvetissä,
joka pyhänä kenkiäns tervaa.
2354. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 6. —30.
Julin Vimperi 55 v. Sammin ky-
lästä.
Veren sanat.
Tystyv^veri, tyre veri,
niinkn Kyröskoski.
Tysty veri, tyre veri
niinkn Jortaniv1^ virta,
5 josa Kristus kastettiin.
T\ m\ veri, tyre veri
niinkn kahdentoista lautamie-
hen veri.
Tystj veri, tyre veri
niinkn väärän tua0marivw veri hel-
vetis.
2354. • Jortani n : Jortanic.
Loukkaantumat ja viottumat.
2355. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
30.
Kuusela, 75 v. Kirkonkylän kun-
nantalolta.
Veren sanat.
Kristuksen puhdas veri
ja Maarian makuuni maito,
seiso veri niinkuin Jordanin virta
silloin kun Jeesus kastettiin
•o ja se Pyhä Poika ristiinnaulittiin.
Painetaan sormella haavaan 3 ker-
taa näitä sanoja luettaessa.
2356. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 8. —30.
Lammin nuoriemäntä noin 32 v.
Veren sanat.
Seiso veri. tyrry veri,
seiso oiinko ^'inä,
asu niinko aita
pidätä veri,
5 pidätti Vapahtajan MTiki ristin
päällä,
seiso aiinko sen ämmän sielu,
joka helvetin tules lauantaista
lankaa kehräs,
seiso niinko Jordanin virta.
Vasemmalla nimettömällä kierre-
tään vastapäivää haavan ympäri niin
kauan kuin nämä sanat luetaan.
2357. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 9. —30.
Lammin isäntä 61 v.
1 i un sanat.
Seiso veri, seiso niinko seinä
asetu niinkn ,-iita
seiso niinkö t <- 1 1 lis ori hevoinen
seiso niinko Kristuksen veri pu-
nainen.
Ei lujat sanat .
2358. Oripää. Vihervaara n. 2511.
n.
Oripää. Kaarle Karlström, 70 v.
I ii en pidätyssanat.
Tysty veri. seiso veri
Niinkuu lantamiäs belvetisä!
2359. Köyliö. Niemi A. B, n.5. -90.
Karhia. Esaias Sundholm, n. 70 v.
Kuullut Vampulassa Maria Viskiltä.
Veren seisahdus sanat.
Veri pyssäy,
Veri seisau
Niinkuin Kristuksen viirestä haa-
\ astal
2360. Loimaa. Lindqvist n. 495. - 92,
\ päjä. Liisa Härkönen, 7 1 v.
Taikoja ta
Veren pysäytys saadaan sillä, kun
manuttaa veren, puhuu hyvin hiljaa
itseksensä jonkuunsanan Raamatusta
ja ottaa pienen puhtaan kepin kuusi
puusta ja antaa nyi muutaman tipan
verta juoksusta tippua1 sen kepin
päälle; kietoo sitte puhdasta liinavaa-
tetta sen kepin ympäri, pi sitte
sen pj styyn sellaiseen paikkaan
on tavallinen lämmin, multa -ili'h' n ei
saa paistaa päivä eikä kun. No* nyt
kuin 36 veri on kuivanut siilien keppiin,
niin ii iiu.i veri ikänä rupeaa liaaksi
juoksemaan,
2360. ' tippa : tippua. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.
Veren sulku. 2361—2366.
655
2361. Loimaa. Vihervaara n. 4548.
—13.
Karoliina Puisto, 72 v.
I > f n tyrytyssanat.
Seiso veiri, tyry veri,
niinkuu se miäs seisoo helvetin
portisa,
kun Jeesuksen veren jalvoillas til-
inä!
Se luettiin kolmeen kertaan. Sitt
veri seisahtu.
2362. Vampula. Puno n. 2. — 3li03.
Punola. Maria Puiki. 54 v. Kuul-
lut äidiltään.
Vi rt n loitsu.
Voi voi sinuas, muta raukka,
Kun' et silloin paksu ollut,
Kun sä suosta nostettiin,
Vetelästä vetkottiin.
s Neitseen Marian makia maito,
Kristuksen veri punainen
Tällä haavalla voiteeks'!
2363. Huittinen. Vihervaara n. 034.
—10.
Somerniemi. Miina Heikkilä, 50 v.
Kuulllut huittislaiselta.
Veren tyrytys.
Otettiin sirppi, jolla oli sormiin
haavan lyönyt, hampaisiin. Koske-
tettiin kolme kertaa hamaraa. Sitten
pantiin se sirppi haavan päälle ja
sanottiin:
Tyry. tyry veri,
niinkun tää sirppiki seisoo!
Nähnyt Huittisista kotoisin olevan
naisen niin tekevän.
2364. Kokemäki. Ahti n. 8. -93.
Kiettare. Maija Rintala, 63 v.
Veren sanat.
Seiso veri, pyssää veri niin ko
vesi seiso Joortanin virrasa, ko
Vapahtaja ylitte kulki
2365. Kauvatsa. Järvinen n. 47. — 53.
Veren sanat.
■ Seiso veri, tyysty veri,
Niinkuin Joortanin virta seiso sil-
loin,
Kon1 Kristus kastettiin.
Seiso veri, tyysty veri.
s Niinkuin kaksitoista lautamiestä
seisoo helvetissä,
Oikein tietää, väärin tuomittee.
Seiso veri, tyysty veri,
Niinkuin se ämmä seisoo,
Kon perjantain,! pääs pessee,
io Sunnuntaina vast sukkii tiedoll'.
2366. Kiikku. SS. Mytol san. n. 206.
— •k 29.
Santeri Seppälä. Kert. opett. K. F.
Helisevä.
Huu.1 Tästä henkiolennosta, sen
esiintymisestä tai puremisesta ei ker-
toja sanonut mitään kuulleensa. Se
esiintyy kuitenkin hänen sanelemas-
saan ja kansalta kuulemassaan loit-
sussa (veren pidätyssanoissa):
Huudan huuta1, huudan hyytä,
Huudan pataa tuonelasta,
Helvetistä kattilaa,
Jolla verta keitetään.
2365. * kk:ssa pieni alkukirjain.
2366. 1 Sana kkrssa alleviivattu.
Loukkaantumat ja viol Lumal
2367. Tyrvää. Äijälä II. n. 239. 95.
Vunastuuna.
Kim haavaa painetaan raudalla ja
sanotaan:
[stu veri, seiso veri niin kun
seinä,
isin veri, seiso veri niin kuin kivi
kiahuvasa koskesa,
istu veri, seiso veri niin kuin sen
sialu helvetisä seisoo
joka pyhänä kenkiänsä tervaa!
niin verenjuoksu1 lakkaa.
2368. Tyrvää. Äijälä ff,». 240. -95.
Iso lli-ikki
Kuu tahdotaan pidättää veri haa-
vasta juoksemasta, niin otetaan hyp-
pysellä sylkee suusta ja sanotaan:
Veri piöä paikkas,
veri piöä paikkas,
veri piöä paikkas,
ja kiärretään niitä hyppysiä 3 kertaan
vasemman korvan ympäri ja sitte
pannaan se sylki haavan paali.- i
notaan kulun- kertaa:
Piöä veri paikkas!
Sitte pidättää vissiin
2369. Tyrvää. Äijälä ff, n. 241. -95^
Afuurimestarin Loviisa.
Miu1 "i,n vaan pannu Naavan päälle
sormeni ja lukenu:
Nimeen [sän ja Pojan ja Pyhän
Hengen. Aamen.
silla min oon saanu veren pidättä-
mään.
2370. Tyrvää. Kullaa n. 141. ' »03.
Tapiola. \.nna Jokinen, 56 \ Kuul-
lut isältään
Verta pidätetään seuraavalla Unisuita:
Veri punanen, pirahtele,
Luojan lupsahan lujua!
Älä ämmän älhpäähän,
Kovan kopsahan kola ja!
.-. s.- sinun kihauttaisi,
Tunkiolle tokauttaisi.
2371. Tyrvää. Ahlstedt n. 17. " a03.
111,, \nna -Stiina Korkciuiiaki. 70 v.
\ < n npidälyssanat.
[stu veri, seiso1 veri,
Ninkon kivi kiahuvasa koskesa.
[stu veri, seiso1 veri,
Ninkon sm sialu kaöotuksesa,
.-, joka pyhänä tervaa kenkiänsä.
2372. Mouhijärvi. Hannus n. 36
-89.
i iskari Hannus, 25 v.
Veren sunni.
Tyysty veri, seiso veri!
Seisoo1 seinäkin, tyystyy kosket-
kin,
niinkuin joki Jordanissa,
jossa Kristus ristittiin,
b Pyhähenki1 kastettiin,
kaksitoista lautamiestä helvetissä,
väärä tuomari pöydän päässä.
2367. ' yi. [vere]j[juok
i \ eri pidättää Min M
2371. ' kk:ssa iso alkukirjain
2372. ' kfcssa pieni alkukirjain.
Veren sulku. l::::i -2380
65:
2373. Mouhijärvi. Laine T. n. 230.
93.
\1 i Irönfors, 19 v. Kuullut Koke-
mäellä.
I eri seisahtuu seuraavilla sanoilla:
Tysl veri, seiso veri. seiso veri
punanen,
niinkuin sr [autamies seisoo helve-
tissä, joka väärin vannoo.
Tysl veri, seiso veri, seiso veri
punanen,
niinkuin sr tuomari seisoo helve-
tissä, joka väärin tuomitsee!
Molemmal osal luetaan taikoessa
:: m. mmi kertaan).
2374. Mouhijärvi. Hannus n. 37.
—89.
< tekari Hannus, 25 v.
Toist i veren sanat.
S< iso ja pw paikallas, niinkuin
Jordanin virta, silloin kun Jesus
Johannekselta kastettiin!
2375. Mouhijärvi. Vähätykki n. 18.
04.
Iivari \ ätti, 49 v.
Veren pidätys sanat.
Hyydy veri juoksemasta,
hyydy yhdeksän lautamiehen sie-
lun kautta helvetissä.
2376. Mouhijärvi. Kankaanpään kan-
*n n »pisto, Husari n. 485. Ui.
Hilma Husari,
Veren sanat.
Seiso veri, tyydy veri,
seisoo koski kuohuvainen Joora-
niss.i .
jossa Kristus ristittiin kastetun
kakstoista1 lautamiestä helvetissä1
ja väärätuomari pöydän päässä.
2377. Mouhijärvi. Laine '/'. n. 54
92.
Häijää. Sakari Lehtimäki, 40 v.
Veren sanat.
Veri seiso, niinku se seisoo hel-
vetisä, joka väärin vannoo!
2378. Muuli/ nirri. Lninr T. n. 55.
9 '.'.
H äijää Sakari Lehtimäki, 40 v.
Tahi:
Veri seiso, niinkuu vesi seisoi
Jordanissa, ku Jesus kastettuni
2379. Mouhijärvi. Vähätykki n. 17.
01.
Tyrvää
Veren sanat.
i Hetaan sellainen saapas, joka on
pyhäaamuna tervattu ja lyödään sillä
koliif kertaa vertavuotavaan kasvoon
ja joka kerta lausutaan:
Seiso veri. niinkuin s:1 seisoo
helvetisä, juku on pyhäaamuna
saappaansa tervannut.
2380. Lavia. Kamppi Väinö, n.. 4.
-03.
I eren sanat.
Tyrehdy, tyrehdy!
Tyrehty Jordanin virtaki
siilon kun Kristus kastettiin.
2376. ' kk:ssa iso alkukirjain.
42
658
Loukkaantumat ja viottumat.
2381. Lavia. Kamppi n. 17. —03.
Eräs ruotimummo.
Veren sanat.
Tyrehdy, tyrehdy!
Tyrehty1 Juortanin virtakin,
si]]> .In kun Kristus kiistettiin!
Tule haava terveheksi,
5 katoa1 kipu kivehen,
kipuvuoren kukkulalle,
vuoren rautaisen sisähän!
2382. Lavia. Kievari n. 172. -90.
Laviankylä. Uno Rankonen. 9 v.
Kuullut Aino Suojaselt a.
Veren sanat.
Lakkaa punanen putoomasta,
Mii viekas vieriämästä.
Lakkasi Jordankin juoksemasta,
jossa Herra Jeesus ristittiin
5 ja kaikki kansat kastettiin.
2383. Lovia. SS. Mytol. san. n. 213.
s. 1—2. -nU29.
Taavi Laaksonen.
Seiso veri, seiso veri,
niin ko se mies helvetisä,
joka oikein tiesi,
ja väärin vannoi!
Vielä veren sanoja.
5 Seiso veri, seiso veri,
tyrehdy tyystin vuotamasta,
harmiksi hiiden hillittömän!
Seiso veri, seiso veri,
hurme punanen hurtan juoma,
io pysähdy paikalla kohta,
harmiksi hiiden hillittömäni
2384. Lavia. SS. Mytol. san. n. 208
s. 3. -wln28.
Taavi Laaksonen.
Rahka sana on miltei jäänyt pois
käytännöstä.
Äitini kertoi erään emännän ennen
muinoin pitävän tapanaan kirota että
huuharahka, Eräässä veren sanoissa
esiintyy rahka.
Seiso veri, seiso veri,
ihmislapsen ihmeheksi,
rahkan raakan (raa'an) raateluksi,
sekä vanhassa tarussa seuraava lause:
Rahka ratsulla ajavi.
verehinen vettä myöten.
2385. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 1.
—03.
Taavetti Sahramäki, 67 v. Kuullut
Iisakki Vuorenmaalta.
Veren pidätyssanat.
Tyrsty veri. seiso veri, seiso
niinkuin seinä! Seisoipa Jortanin
virtakin silloin, kun .lesus Kristus
kastettiin.
Viimeinen lause1 lausutaan kol-
masti.)
2385 a. Hämeenkyrö. Pakula I'. n. 2.
—03.
Taavetti Sahramäki, 67 v. Kuullut
Iisakki Vuorenmaalta.
Tyrsty veri, seiso veri, seiso
aiinkuin sen miehen sielu helve-
tissa, joka lähimmäisensä rajan
siirsi.
2381. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — * kk:ssa iso alkukirjain.
2385. • |s|ause : iause.
Veren sulku. 2385b— 2391.
659
2385 b. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 3.
—03.
Taavetti Sahramäki, 67 v. Kuullut
Iisakki Vuorenmaalta.
Tyrsty veri, seiso veri, seiso
niinkuin sen miehen sielu helve-
tissä, joka jouluaamuna kenkänsä
rasvaa.
2386. Hämeenkyrö. Mallita M, n. 29.
—05.
Uskela. Ville Kairisto, 58 v.
Veren pidätyssanat.
Seiso veri, tyry veri
niinkun sen ihmisen veri helvetisä,
joka pyhä aamuna saappaansa
rasvaa1.
2387. Hämeenkyrö. Heikkilä n. 4.
-uli04.
Vesajärvi. Tilda Muotia, 27 v.
Kuullut iso isältään.
Verenpidätyssanat.
Seiso veri! Tyrsky veri!
Ninkun1 tyrsky tyyrin koski,
Joki Joordanissa pidätti.
Seiso kuin seinä! Asu kuin aita!
6 Niinkun1 12 lautamiehen sielu hel-
vetissä
Ja2 sen vaimon, joka torstaina
parret täytti,
Ja2 perjantaina voita kirnus.
2388. Hämeenkyrö. Kamppi n. 15.
-"/s 03.'
Vesajärvi. Tilda Vähämuotia. Kuul-
lut iso isältään. Mp. Laviassa.
2386. » rasvaa|a| : r.
2387. 1 kk:ssa sana alleviivattu. —
2388. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Veren sanat.
Seiso veri, tyrsky veri,
niin ko tyrsky Tyyrin1 koski,
joki Juortanin pidätti!
Seiso niin ko seinä,
s asu niin ko aita,
niinko kahdentoista lautamiehen
sielu helvetissä ja sen vaimon,
joka torstaina parret täytti ja per-
jantaina voita kirnui.
2389. Hämeenkyrö. Mattila M. E,
n. 420. —31.
Kustaa Lehtiniemi, 68 v. Kuullut
Matti Brax'ilta. Mp. Viljakkalassa.
Verensanat.
(Katkelma)
Seiso veri! Seiso niinkuin väri-
pä ta!
Seiso niinkuin yhdeksän lautamie-
hen veri helvetissä,
jotka oikein tietävät
ja väärin tuomitsevat!
239C. Kankaanpää. Palonen n. 19.
—59.
Toisin.
Seiso niinkuin seinä,
Asu niinkuin aita,
Ole niinkuin kivi keskellä koskee!
Painetaan nimettömällä sormella.
2391 . Kankaanpää. Oukari (Laiho)
n. 93. —89.
Veren sanat.
Tyysty - - jo tyysty,
Niinkuin Tyrnän koski!
•2kk:ssa pieni alkukirjain.
Loukkaantumat ja vio Uumat.
TY3rsty niinkuin kaksitoista lauta- Nämät sanat auttavat, vaikka ei
miestä sanain lukij;i näkisikään naavaa.
Jotka helvetissä oikeaa asiaa vää-
räksi vääntävät. 2395' Kankaanpää. Laiho n. 393
uo.
2392. Kankaanpää. Oukari {Laiho)
n. 95. -89.
Verenpidätys-sanal.
Pidäty veri! Seiso1 veri!
Seiso1 niinkuin aita!
Seiso1 niinkuin sen ihmisen sielu
helvetissä,
joka väärin vannoo ja inisin tietää
2393. Kankaanpää. Laiho n. 335.
-90.
Eppu Seppälä, 55 v. Kuuli Kaappo
Kaappolalta
I inu sanoi.
Nouse honka huovinensa,
Kuivu kolmen poikinensa,
Ettei maito maahan kaaöu,
Eikä punanen putoo;
& Tukku tuimaan reikään.
Paikka pahaan Iäinen.
Miina Hakola. .">'.! v.
Haavan vihat
paranee, jos ^ill.i teräkalulla, jolla
haava tilli, painaa ristiin venhaavan
päälle kolme kertaa ja sanoo jokaisilla
kerralla:
l,\iul;i. Ota vill.is' pois!
2396. Kankaanpää. Laiho n. 339.
—90.
Juho Viitanen. 32 V. Kuuli Mauri
Perkiöltä samasta kylästä.
Veren sanat.
Tyyhtyvä veri!
Pitää seisoman, niinku yheksän
lautamiehen sielu helvetis.
Luetaan yhdeksään kertaan, jonka
kestäessä pidetään nimetön sormi haa
\,ni päällää.
Nämät luetaan 3 kertaan, ja pidät-
tävät veren haavaa näkemättäkin. 2397. Kankaanpää. Kankaan/pään
kunsttnopixlo. ['alokaiujas Fanny
n. 287. 16.
Kun \,i]|i.i.i\ i.i -hiottiin, niin lujet-
t un sanat, että veri lakkaa juokse
mast a.
Seiso1 veri,
seiso veri,
seiso ininknn kivi kiehuvaa koski -
aiinkun \ hdeksän lautamiestä hel-
ve!
2394. Kankaanpää. Laiho n. 340.
—90.
Muna Hakola. .",'.i v. Kuuli äidiltään.
Veren sanat.
Piöätä, veri punanen,
Seiso kun seinä.
Työehöy, niinkuin Kyröskoski,
Piöätä, niinkuin kakstoista lauta-
miestä helvetin portilla!
1 klessa pieni alkukirjain.
23*J7. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
Veren sulku. 2:!'.',S 2'.n',
661
2398. Kankaanpää. Ollinen n
—90.
Niinisalo. Leskivaimo Rosnäll.
Veren sanat.
Seiso veri, niinkuin seinä,
ja seitsemän lautamiestä,
niinkuin helvetin peräseinä!
2399. Kankaanpää. Laiho n. 336.
—90.
Vihtiläjärvi. Mikko Syrman, 62 v.
Veren sanat.
T\ ysty, niinkuin tyyni,
Seiso, niinkuin seinä,
Niinkuin kivi kuva koskessa,
Ja yhdeksän lautamiehen veri hel-
vetis!
2400. Kankaanpää Laiho n. 337.
-90.
Kyynärjärvi. Juha Aataminpoika,
63 v.
Veren sanat.
Seiso veri, seiso veri,
Tyysty veri. tyysty veri,
Niinkuin Kyröskoski!
Lukiessa supistetaan haavan reunat
yhteen.
Nimeen isän ja Pojan ja Pyhän
Eengen!
siilin ripotetaan vähän riivottua
salmiakkia päälle, non haava paranee
pian vaikka isompikin olisi.
2402. Kankaanpää. SS. Heponen
Astrid, 1929.
Veneskoski. Aina Mansukoski. 64 V.
Mp. Parkanossa.
Verensanat.
(Poika i »liai|kki kuollav^vercntuln.
em minä muistanukkän että mä ve-
rensanat taira'»:
seisov^veri, tustuv^veri,
seison niiiko1 seinä seiso.
seisonwiiii|ko aita seiso,
seison in i|ko uhreksäl^lautamie-
hevw
.'. veri- nelvetim^pohias.
2403. Jämijärvi. Välisalo n. 4. — 03.
Venla Vuorenpa;», 32 v.
Veren pysäytys sanat.
Seiso veri niinku
ne kolme tuomaria
helvetinporstuas.
2401. Kankaanpää. Laiho n. 409. 2404. Ikaalinen. Paldani n. 75 e.
—90.
Rajasalo. Iisakki Linnamäki. 80 v.
Verihaavan parannus.
Jos sormella painetaan haavan
päälle ja luetaan sanat:
.V.'.
Tys seiso, tys seiso,
SeiSO', niinkuu seinä,
Asu', niinkuu aita,
Niinkuu kivi kovas' koskes',
Herra .li'sii> Kristus siunak- :. Tyysty, niinkun yhleksän laula-
koon, mielien veri helvetissä.
24o2. J nvnk|uin| : ninko. — - kk:ssa seur.: |uhr|.
662
Loukkaantumat ja viottumat.
2450. Ikaalinen. Pokiani n. 75 f-
—52.
Seiso', niinkuu seinä,
Asu, niiukun aita,
Niinkuu kivi kova koskes,
Hyydy1 niinkuu Kyröskoski2,
5 Pitää seisomaa1 niinkuin kaksi*
toista lautamiestä helvetissä.
2405 a. Ikaalinen. Paldani n. 122.
-52.
[Ks. Ihmisten taudit, Manaussanoja
n:o 3052a. Vrt. Verensulku n:o 2446a.]
2406. Ikaalinen. Korhonen n. 53.
—97.
Riitiala. Uudentalon muori, 72 v.
Veren seisotus sanat.
Seiso veri! seiso niinkuin yh-
deksän lautamiehen veri helve-
tissä.
Isäni verinen miekka,
äitini pajunen paita
s vuoressa verta keitti
tukoksi tuiman reiän,
paikaksi pahaan läpeen.
Kertoja itse on seisottanut veren
näillä sanoilla.
2407. Ikaalinen. Kotiseutututk. kurss.
s. 65. -15.
Veren sulkusanoina luettiin:
Seisi) veri, seiso veri,
seiso niinkuin seinä,
Seiso niinkuin 9 lautamiehen veri
helvetissä1.
2408. Ikaalinen. Räystölän.23. —21.
Ida Grönroos.
Seiso niinku seinä,
asu niinku aita,
seiso niinku kivi kova koskes,
pahain niinku pahkunu veri,
5 seiso niinku pöytä alttarin eles!
2409. Ikaalinen. Räystölä n. 24. — 21.
Johan Räystölä.
Peukalonsa laskee suonen päälle ja
sanoo:
Seiso1 veri. seiso veri, seiso veri!
Seiso niinku kivi kiahuvas k<>skes.
-<'i»'> niinku yhyleksän [antamiest
helevetisl
2410. Ikaalinen. Räystölä n. 25. — 21.
Eva Rajamäki.
Peukalonsa laski-.- suonen peelle ja
sanoo kolome kertaa:
Seiso1 veri, seiso2 niinku kivi
kinliux as koskes, seiso niinku yhy-
leksän lautamiestä lielevetis.
2411. Ikaalinen. Laiho n. 338. -90.
Isoröyhiö. Maria Hakala, 43 v.
Veren sanat.
Seiso veri, seiso veri,
Seisu niinkuin seinä!
Seisu veri. seiso veri,
Seiso niinkuin kivi kiehuvaa kos-
kesi
s Seiso veri, seiso veri,
Seisu niinkuin \ luVksän lautamie-
hen sielu helvetis!
2405. ' d alleviivattu, yi. [Hyy]l[y]. — 2 kk:ssa pieni alkukirj. iin.
240". ' Haavan lääkkeenä käytettiin lautaa ja suolaa. Kirjoittajan liuoin.
2409. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
'.'itu. ■ kk:ssa pieni alkukirjain. — - kk:s»a iso alkukirjain.
Veren sulku 2412—2419.
663
2412. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa-
rina, "■ 6. — 31.
Iso-Röyhiö.
Verempilätöhsanat:
seisov^veri, -''iso niijku seinä,
seiso nii|ku Ghaleksäl^lautamiästä
her"vctih istu. oikeiniwpuhu ja
\.im tuamitte.
söli iso hava kerrai|ki. olivat jo ko-
valle niarannft se m mettäh. kolona
rupeh veri purskahtelen, haettiv^vl-
ria. sano, että kiillä hain pilat t£ vaikka
härf i| kurkut, noi verempilätöhsanat
se sitte sano. papusen nestorilta kehu
oppinensa. hikkiösta kai sl- kuilu oli.
2413. Ikaalinen. Alanen Viljo n. 195.
—31.
Iso-Röyhiö. Malakias Papunen, n.
68 v.
Veren sanat:
Seiso veri, seiso niinkuin seinä!
Seiso niinkuin yhdeksän lauta-
miestä helvetissä istuu,
jotka oikein puhuu ja väärin tuo-
mittee.
2414. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 187.
—31.
Röyhiö. Malakias Papunen.
Katkelma
— Seiso niinkuin Tyrön koski,
niinkuin sen miehen sydän, joka
pyhäaamuna kenkiänsä tervaa.
asu niinkuin aita
ja niinkuin kivi koskes'
ja niinkuin ylnicksän lautamiehen
sielu
s helvetin tules'
2416. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 193.
—31.
Juhtiin. iki. Taavetti Penttilä, n.
63 v.
Veren sanat:
Seiso veri. seiso veri
niinkuin yhdeksän lautamiestä
helvetin portilla!
Sanat piti lukea kolmeen kertaan.
2417. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 130.
—31.
Juhtimäki. Iisakki Harju, n. 78 v.
Veren sanat:
Seiso niinkuin seittemän lauta-
miestä helvetissä jotka väärin
tuominneet on.
Seiso niinkuin Jordan virta, jossa
Kristus kastettiin!
2418. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa-
rina, n. 34. — 31.
Jyllin kylä. Eeva Hakala, n. 70 v.
verempilätöhsanat:
seiso vw veri, seiso v^veri
ninku kivi kiahuvas hePvetin^
koskeh.
2415. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 179. 34,9. IkaaUnen. AXanm Viljo, n. 11.
-31.
Vähä-Röyhiö. Esteri Vähä-Heik-
kilä, n. 82 v.
Veren sanat:
Seiso niinkuin seinä.
—31.
Sipsiönkylä. Hilma Seppä, n. 61 v.
Kertoja kuullut sanat Kurusta kotoi-
sin olleelta Vastamäki-nimiseltä mie-
heltä.
I ,oukkaanl umal ja viottumat,
i ""' sanoi.- ja m- ämmä, joka perjantaina1
Seiso veri, seiso veri TOita kirnuaa.
seiso muikuin Punainen meri
silloin kun israelinlapsel ohitse 2421 a- Ikaalinen. Alanen Viljo,
kävi! " ■'''■"'• -31-
Riitiala, Bmma Järvinen, n, 51 v.
I eri n sanat,
Pysty veri, seiso veri,
Seisi niinkuin Töörnin kuski
Taikka niinkuin lautamiehen sielu
helvetissä
2422. Hongonjoki. Paldam n. 75 b.
— K2
Seiso kuin seinä,
■ .i-u kuin aita
niinkuin yhdeksän lautamiestä
helvetin tulessa!
Lakkaa punainen pulisemasta,
sininen sirisemästä,
ettei maito maahan juokse,
io punanen peltoon putoo!
TyySty Veri. seiso veri.
2420. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 77. Kun se mies aelvetis' seisoo,
Leotola. Isotalon emäntä. Muis- rk;1 sunnuntaina1 kenkänsä ter-
tiinmerkinnyl Elli \ ähätalo
Veren sanat:
Jeesuksen veri punanen 2423. Hongonjoki. Paldani n. 75 c.
Maarian maito makonen —52.
haavojen paranteeksi. Tyysty' veri, sois,,' veri,
Ei ollut niin kovaa verenvuotoa, Ami', niinkuu aita .ismi.
etteivät nämä olisi vaikuttaneet. Seiso, niinkun virta Jortanin joes'.
2421. Ikaalinen. Ahmin Viljo, «. 2424. Hongonjoki. Paldani n. .'•""/.
78. -
Leutola. Isotalon emäntä. Muis- TvystV veri. tyysty veri
tiinmerkinnyl Kili Vähätalo. E>Uätä< veri, seiso veri,
i eren sanat: Niinkun seinä s,. iso,,.
Tyysty tyysty verivieriämästä, Asn mil!knn aita asuu,
Punainen putoamasta! Tyysty. niinkuin tyrjän meri
Seiso, seisopa Siionin jokikin.
Jossa Jeesus ristittiin. 2425. Hongonjoki. Palonen n. 16
ö Kaikki kansa kasteltiin. ."/.''.
Seiso, niinkuin kivi kiehuvassa Verenpidätys-sanat.
koskessa T\ ysty veri, seiso veri.
2421 ' Perjantai muuten kades päivä. Silloin eivät työt menesty. Kylvämistä,
kirnuamista j. n. >■. eli paras välttää. Mp. huom.
2422. ' -muu a niaina : sunnuntaina
n sulku. 2425 — 2430.
Seiso1 siinä niinkuin soina,
Asu siinä niinkuin piha aita,
Seiso niinkuin vesi Jordaams
virrassa,
5 Silloinkuin- Kristus kastettiin,
Seiso niinkuin se ämmä helve-
tissä,
Joka sunnuntaina kenkänsä ter-
vasi,
Seiso niinkuin 9 lautamiestä hel-
vetissä,
Seiso niinkuin pilven patsas,
io Bkyptin ja Israelin lasten välillä!
Syljetään peukalo sormeen j.i pai-
netaan sillä sanoja lukeissa.
2426. Honkajoki. KaUio Niilo, n. 68.
-10.
»Halmes-Heermanni».
Verenpibätyssanat '
Tyysty veri8, seiso veri2,
niinkuu vesi Tyyrian koskes,
sillonkun Kristus ristiinnaulittiin!
Kertoja oli viimeksi pari viikkoa
sitten parantanut suuren, jalkaansa
saaman haavan.
2427. Honkajoki. Kallio V. -f, n.
1534. —^Ia12.
Seiso veri, niinkuin seinä,
asu, niinkuin aita,
seiso veri. niinkuin seinä,
seiso, niinkuin vesi Jordanin
joessa!
[Veren sanat. Veri haavasta sei-
sahtuu näillä sanoilla. Tästä luvusta
lienee osa jätetty sanomatta).
2428. Honkajoki. Kallio V. J. n.
1528. —ul»13.
Juliana llavaara. 55 v Kuullul
Maija Honkarannalta. Mp. Isojoen
Koresjärvellä
3i 30 veri, niinkuin seinä.
asu, niinkuin aita,
seiso, niinkuin s.- ämmä he]\etis>.i
seisoo
joka pyhänä kenkänsä tervas.
[Veren sanat. Veri seisahtuu Ii, i.i
vassa, kun sanat lausutaan.)
2429. Karvia. Paldam a. 38. —52.
Tukittu on suuremmatki1,
Jaksettu on jalommat ki.
Joet suista, järvel päistä,
Kariksel nienten nenistä.
2430. Karvia. Palaani n. 75 a. —52.
Vi ren sanat.
Tyysty' veri, tyysty1 veri,
Seis" veri, seiso veri,
Lakkaa' pian juoksemasta,
Punanen purisemasta,
s Leppää' lorisemasta,
Asuc, niinkuu aita asuu,
Seiso', niinkuu seinä seisoo,
S'iso'. niinkuu kivi koskes'.
Seisie. niinkuu yhleksän lauta-
io miehen veri uelv< tissä, joka oikein
tietää ja väärin vannoo, amen1
ijankaikkisest'.
2425. * Säkeissä 2, 4 — 0. s. 9, on pieni alkukirjain. — 2 Silloinkun : Silloinkuin.
2426. ' Verenpi|r|ätyssanal VerenpiBätyssanat. —*ve|s|i : veri.
2429 > Runon yi. (Kalevala s: 275).
2430. ■ kk:ssa iso alkukirjain.
f»66
Loukkaantumat ja viottumat.
2431. Karvia. Kaukamaa L, n. 233. Seiso viii!
— ^/e 30. Tyysty vw veri !
Karviankylä. Jaakko Porrassalmi,! SeiSOOpa sekin mieli helvetin,
72 v- joka sunnuntaiaamuna kenkänsä
Veren seisatus: tervasi
Pidätä veri,
Seiso veri,
Seiso veri niinkö seinä,
Asetu veri niinkö aita!
6 Seisahtipa meidä Vapahtajamme
veri muinoin helvetilakituva pors-
tuassa!
Kyllä pienet haavat seisahtuu, kun
vaan uskos sanoihin.
2432. Karvia. Kaukamaa L, n. 234.
™U 30.
Karviankylä. Nikolai Välimäki,
70 v.
I eren seisatus.
1'irätä veri,
Seiso v^ veri!
Seisok^kuin seinä,
Asu kuin aita!
5 Pirätti Jeesukse Kristukse veri
helveti la kituva porstuan eres.
2433. Karvia. Kaukamaa L, n. 232.
-*l,30.
Ämmälankylä. Elsa Mäntyjoki,
45 v.
Veren pidätys sanat:
Tyysty v^veri!
Sisov^veril
Seiso niinkö yhdeksän lautamie-
hen veri!
2435. Karria. Kaukamaa L. n. 235.
-3%30.
Koskiperä. Juha Salonen, 92 v.
Seiso veri!
Seiso kuin seinä,
Asu kuin aita,
Seiso Jeesilksenki veli helveti tll-
leski!
2436. Karvia. Kaukamaa L, n. 237.
— 4/630.
Koskiperä. Jussi Räpiä, 70 v.
Veren seisatus.
Seiso kuin seimi.
Asu kuin aita!
Helvetin tulehenko sulia kiiruson.
Jonka Jeesus verellänsä lunastanu
on!
Siitä on apuaki.
2437. Karvia. Kaukamaa L, n. 238.
-ll*30.
Koskiperä. Antti Alanen, 71 v.
Veren sanat:
Seiso veri, tyysty veri,
Seiso niinkö seinä,
Tyysty niinko aita!
Seisopa Jeesuksenki veri
5 Helveti lakituva porstuassa!
2438. Kurria. Kaukamaa L. u. 239.
2434. Kan m. Kaukamaa L, n. 236.
ämmälänkylä. Kaisa Harjukangas, /• JU-
80 v. Koskiperä. Antti Alanen, 71 v.
Veren sulku. 2438—2444.
667
Veren sanat (toisin):
Suuran hyytä. huuran jäätä.
Kuuran pataa Tuonelasta.
Kattilata Helvetistä,
Jolla verta keitetähän.
2439. Parkano. Valldemam n. 33.
—88.
Isak Koppila. 73 v.
Veren sanat.
Tyrsty tyyris juoksemasta,
Veri Veteläinen vierielemästä,
Tyrsty. tyrsty Jesuksen nimeen!
Seiso, kuin seinä,
5 Asu, kuin aita.
Seiso, kuin kaksitoista lauta-
miestä
Kristuksen tuomion edessä,
Seiso niinkuin se vainio1,
Joka pitkä perjantaina
io Voita kirnus2!
Kun nämät sanat luetaan lujaa tai
ajatuksissa, veri pidättyy heti juokse-
masta.
2440. Parkano. Saarimaa n. 1059.
-09.
Metsävahti Renfors. Mp. Yläneellä.
Yerensulkusanat.
Tyytyv^veri, pirätyv^veri!
Tyystypä ennen Tyrän koski,
joki1 Joortanin kunehtu,
missä Kristus ristittihiu.
ö kaikkivaltias kastettihin.
Seisok^kun seinä,
asuk kun aita.
2441. Parkano. Lehto n. 25.-94.
Paloviita. Maria Kujala. 65 v.
Veren sanat.
Seiso veri, hyydy veri,
Niin kuin yhdeksän lautamiehen
sielu
Helvetin portilla,
Niin kuin ki\i kosken pohjass,
s Niin kuin naula laivan kyljes,
Niin kuin se kattila, jolla Helve-
illä verta keitetään!
2442. Parkano. Lehto n. 26.-94.
Paloviita. Maria Kujala, 65 v.
Veren sanat.
Pidätä veri! Pidät tipä Jorta-
niki1.
2443. Parkano. Lehto n. 27. -94.
Paloviita. Maria Kujala, 65 v.
Veren sama.
Nouse, honka, huovinensa,
Koivu, kulmin poikinensa,
Ettei maito maahan kaadu!
Isän tulinen turkki,
s Äidin punanen paita.
Ett sinä sillain suuri ollut,
Kun sinä suosta sullottiin.
Vetelästä vellattiin.
Tukko tuimaan läpeen,
io Paikka pahaan haavaani
2444. Parkano SS. Reponen Astrid,
1929.
Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai-
palus, 79 v.
2439. > valre"i|mo : vaimo. — 2 kirnu : kirnus.
2440. » |J| joki : j.
2442. ' Jor|d[aniki : Jortaniki.
668
Loukkaan! am ii \< \ iottumat.
Verenpidälyssanat.
31 isov^veri tfistuv^veri,
se ison wni rikun seittemäl^lauta-
miestä Lokka helvetim^portilla
seiso.
2445. Parkano. Ahmin Viljo, n. 89a.
30.
Sydänmaan kylä. Justiina Pohjas-
pää, n. 56 v.
Veren .«mat:
Seiso veri,
Tyysty veri,
Veren pisätys.
Vasemmalla nimettömällä painaa
ja sanoo
Tyysty veri, pirätä veri
niinkuu yhreksän lautamiehen
veri helvetissa!].
Lukee hyvin hampaitten raosta, niin
kyllä pisättyy.
2448. Kihuin. Pohjankanervo T, n.
;/. *li31.
Kihniönkylä. Elina Moisio, 76 v.
Kuullut Korhoskylässä Möisi nuori
Seiso kuin seitsemän lautamiestä vainaalta.
Veren sanat.
Pirätä veri, seisata mii.
helvetissä!
Jollet seiso,
.-. Niin seiso »'ii tuhannen tervan ja ole niinkuu seinä!
keskellä
Kiehuvassa kattilassa.
2446. Parkano. Ahmin Viljo, n. 79b.
—30.
Sydänmaan kylä. Srveriina Sarvi
kallio, n. 74 v.
Veren sanat:
Sn-,,, veri niinkuin yhdeksän
lautamiehen veri helvetin perä-
seinässä.
2446 c Parkano. Pohjankanervo T.
„. 56. *It31.
Paroni Wrede. Kuullut Kullber-
gilta, Kurun Aineesta.
Pahahengen paikkatakki,
saatanan savinen lakki,
ja perkeleen persekarval
;i;ili!
2447. Kihniö. Pohjankanervo T. n.
73. 27/7 .v / .
Kihniönkylä. Antti Lepistö, 71 v.
2449. Lempäälä. Hels. Suom. alkeis-
op. konv. LII. Nurkkinen n.
130*. 84.
Veren tyrytysluku.
Srisu veri, ryhry veri
Niinkuu sen vaimmon veri
Siällä helvetissä
Joka lakita lastansa kantaa.
2450. Lempäälä. Hels. Suom. alkt
nii. konv. /.//. Nurkkinen n.
131*. 84
im [veren tyrytysluku] toisin.
Tyry veri, seiso \'Ti
Niinkuu sen vaimmon veri
Siällä helvetin portilla
Joka avopäin lastansa kantaa.
2451. Lempäälä. Hankala /'. »■ 9*.
03
M i k k< > Rajala, 57 \ Kuullut eräältä
Martti-nimiseltä miehellä Lempoisten
\ eren sulku. 2451
,,.,<,
kanavalla. Muistiinp.
.r \ Hankala.
Siessukj tässä
Veren seisahdussanat.
Seiso veri niinkuin seiväs suossa
Rautakanki kalliossa
Ja sen ihmisen sieln helvetissä
joka pyhänä kenkiään rasvaa.
seiso niinkuin yhdeksän lautamie-
hen
.-. veri helvetissä!
Seisahtipa Jordanin virtakin.
kuu neitseen Marian pojan veri
vuodatettiin! Nimeen isän, pojan
ja pyhän hengen. Amen.
2452. Pirkkala. Sankila n J 2
-09.
3. Salli. 56 v.
06
Veren tyreennyssanat
Tytrriin\ veri, seiso \ ri,
niinkuu se mies seisoo Belvel iss i
joka vaarin vannoo ja oikeen tie-
tää
2455. Kangasala. Sammalisto n. 3.
02.
Kustaa Snelman. 30 v. Kuullut
Sandra rlelmanilta.
saussanat.
Loiku veri. juokse veri,
niinkuin sen veri juoksee,
joka vielä maanpäällä kävelee.
2453. Ylöjärvi. Sirriincn ti. 15*. —1:1.
K. K. Kuutiainen, 35 v., kot. Kuore-
vedeltä. Kuiilliii 60-vuot. Savipalsi
nimiseltä mieheltä Ylöjärvellä, dtuis
tiinp. Virroilla.
Veren sanat.
Seiso veri, seiso veri,
seiso niinkuin seinä
niinkuin sen sielu seisoo helve-
tissä,
joka pyhänä kenkiään rasvaa.
2454. Ylöjärvi. Mmi, h, M. E, n. 302.
31.
Viljakkalan kylä. Kalle Koskinen,
70 v. (Kuuli Kalle Tiiliseltä Yläjär-
ven kunnan Kyöstilän kylästä | Mp
Viljakkala-- a
Verenpidätyssanat.
Lakkaa sininen sirisemästä,
punainen purisemasta,
■ niinkuin aitta,
2456. Kangasala. Kaulin n. 1*. — 02.
Viikko I oti 70 v Kuullut äidil-
lään.
Vert n s< isaussanat.
Seisatu veri
niinkuin sen sielu helvetissä,
joka kirkon aikana kenkiään ter-
vaa.
2457. Kangasala. Kullin Väinö n.
19*. 03.
Kustaa Forsblom, 4i v.
seisatussanat.
Luteel lateel . kirput katoit .
kaikki pahat pois poista.
Seiso veri
niin kuin s,. n veri helvetissä sei-
soo,
s joka pyhäaamuna kenkänsä ras-
vaa
ja perjantaina voinsa suolaa.
670
Loukkaantumat ja vinl tumat.
2458. Kangasla. Kallio Väinö, n.
27*. —04.
Kalle Vilkman, 70 v. Kuullut isäl-
tään, 90 v.
Veren seisatussanat.
Luteet lateet kirput ka teet
kaikki pahat pois pakene.
Seiso veri
niinkuin sen veri helvetissä seison
5 joka pyhäaamuna kenkänsä ras-
vaa.
Seiso veri
niin kun sen veri helvetissä äeisoo
joka perjantaina myydäkseen
voita kirnuaa
ja panee vältä suolaa.
10 Seiso veri
niin kun seu veri helvetissä seisoo
joka väärin vanuun ja oikein tie-
tää.
(Koko ajan kun tätä luetaan pide-
tään keskimäinen ja nimetön sormi
haavan päällä ja painetaan lujemp ta
silloin kun sanotaan »seiso»).
2459. Sahalahti. Äijälä E, n. 88.
—96.
Kim haavasta järki paljon verta
juaksee, sitte sanotaan:
Seiso1 veri. tyrty veri,
niinkuin väärän lautamiehen
sialu helvetissä Beisool
Seiso veri, tyrty veri,
.-. niin kuin sen sielu'- helvel issä. joka
lakita lasta kantaa.
Seiso veri, 1 5 rl y veri. niin kun sen
sielu,
joka pyhänä kenkiään rasvaa ja
tervaa.
2460. Kuhmalahti.
6*. - 82.
Salminen V, n.
Veren lyrtytys.
Otetaan semmonen ihran kirpale,
jolla on pyhänä kenkiä rasvattu, ja
sillä painellaan haavaa ja sanotaan:
Seiso veri, tyrty veri,
niiikun sen Nimisen veri helvetissä
seisoo»
joka kirkk'aikana kenkiään ras-
vaa.
2461 . Eräjärvi. Ekman E. A, n. 453*.
—91.
Keskisen Jooseppi, n. 40 v. Kuullut
Muurahais-Jussilta Eräjärveltä. Muis-
tiinp. Längelmäen Vinkiän kylässä.
[Raulav ^vihoin]
erittäin verenseisätyssanoina käytetty
samalla kun kirveellä painallettiin
haavaa:
Tyrtyvwveri, seisoT^veri,
seiso^ninkun seinä!
2462. Länsi-Teisko. Pohjankanervo T.
n. — 75. *le31.
Vanhaemäntä Maria Mattila, 79 v.
Veren sanat.
Seiso, seiso veri,
niinkuu sen ihmisen veri, joka on
helvetissä.
2463. Teisko? Hankala Jussi, n. 1.
31ln02.
Jalasjärvi. Emanuel Snäll, n. 62 v.
Seiso veri niinkuin seinä
Ja asu niinkuin aita.
T\ ysty veri, tyysty veri,
Niinkuin Typerian meri,
5 Älkä juokse niinkuin Kyröskoski.
2459. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — s |lu|lu : »itflu.
Veren sulku. 2464—2466 a.
671
2464. Teisko. Hankala K. n. 57*.
—05.
Pengonpohja. Yrjö Piuhan, tietäjä.
Kuollut n. 20 v. sitten 80-vuotiaana.
Kerääjän itse kuulema.
Veren sanat:
Loitsija pusertaa haavaa kokoon ja
lausuu hiljaa kolmeen kertaan, sylkäis-
ten joka kerran perästä, seuraavat
sanat:
Seiso kun seinä,
asu kun aita,
niinkuu kivi kova koskessa on;
tylsty niinkuu yhleksän lnutamiä-
hen veri helvetissä;
5 lakkia sininen sirisemästä,
punanen pulisemasta,
ettei maito maahan juokse,
punanen peltoon putoo.
2465. Teisko. Hankala E. n. 58*. —05.
Pengonpohja. Yrjö Piuhari, tietäjä,
ks. edell. n:oa.
Veren sanat:
Lausuja luki kolmeen kertaan, syl-
käisten aina välillä ja pusertaen haa-
vaa kokoon, sanat:
Hei, seisahla veri,
niinkuin Kristuksen veri silloin
kun Hän ristin puussa oli
ja niinkun myös sen veri,
5 joka mittumaarina paraatia kir-
kon aikana paraa teki.
2466. Orihvesi. Hahnsson J. A, n. 6.
—53.
Veren sanat.
Tyrty veri, seiso veri,
Seiso niinkuin seinä.
Asu niinkuin aita.
Tyrtypä ennen Tyryn kuski.
5 Seisopa Jortanin virta.
Niinkun sen sielu seisoo,
Joka lakita lapsen synnyttää.
Herran sapatti arkeeks tekee
Tyrty veri, seiso veri.
io Seiso niinkuin seinä,
Asu niinkuin aita.
Tyrtypä ennen Tyryn koski
Seisopa Jortanin1 virta
Niinkuin sen miehen sielu helve-
tissä,
15 Joka "ikein tietää2.
Väärin tuomittu.
2466 a. Orihvesi. JärvinenN, n. 61*.
—53.
Veren Tyrtytyssanat.
Tyrty veri, seiso veri.
Seiso niinkuin seinä,
Asu niinkuin aita.
Tyrtypä ennen Tyryn kuski,
5 Seisopa Joortaanin virta,
Niinkuin sen sielu seisoo,
Joka lakita lapsen synnyttää,
Herran sapatin arkeeks tekee.
Tyrty veri, seiso veri,
io Seiso niinkuin seinä,
Asu niinkuin aita.
Tyrtypä ennen Tyryn kuski,
Seisopa Joortanin virta.
Niinkuin sen miehen sielu helve-
tissä,
15 Joka oikein tietää, väärin tuomit-
tee.
2466. * kk:ssa pieni alkukirjain. — - Joka |väärin tuomittu| o. : J. o.
672
Loukkaantumat ja viottumat.
2467. Orihvesi. Kaulen n. 2*. —02. Jeesus sano, että sr seisoo nii[n]-
M.ui.t Virtanen, 75 v. Muistiinp.
Kangasalla.
I en n seisaussanat.
Tyrty mii. seiso veri,
niinkuin aita.
\ i iin pitää seisoman
niinkuin virstan tolppa,
i joka on maantien vieressä.
2468. Orihvesi. Kanien n. i*. -03.
Kustaa Snellman, 30 v. Muistiinp.
Kangasalla.
I nm seisaussanat.
Seiso veri, tyrty veri.
niinkuin sen sioin helvetissä sei-
soo,
joka veren uskon kautta sinne
tuomittu mi.
kun scin.i.
niinkuu senkin sielu helvetissä,
joka väärän valan tekee ja katu-
ui.it.i kuulet'.
Näitten sanojen jälkeen on syljet -
t . i \ . i haavaan.
2471. Orihvesi. Honkasalo n. 2*.
-12.
.Iitsus sano, että veri juoksee.
Neitsyl Marin s.uiu. että se seisoo,
niinkuu soina.
niinkuu soukin veri helvetissä,
joka väärän valan tekee ja katu-
nutta kuolee.
Näitten sanojen jälkien taas syljet-
tävä haavaan.
2469. Orihvesi. Jokiani ,i. HU*. -04.
Yllin- Taipale. 60 v. Kuullut van-
hemmilla.m
i'trrn srisotussnniit.
Seiso veri, tyrty veri
niinkuin ennen punanen meri
kun istraelinkansa ylitte meni
seiso niinkiin aurinko seisoi alal-
ja kuMi1 seiso näihin sanoihin sinä
konnan kuski.
2470. Orihvesi. Honkasalo n. /*. — 12.
2472. Orihrcsi. Ilmtkusalo n. •'<*.
-12.
Neitsyt Maria sano, että veri
juoksee.
Jeesus sano, että se Beisoo niinkuu
seinä,
niinkun senkin sielu helvetissä,
joka väärän valan tekee ja katu-
m.it.i kuolee.
I;i an i Jeesus Natsarenus sido se siihen
kiini.
Tämän jälkeen on syljettävä haa-
vaan ja pyhittävä sitä haavaa sormella
2473. Kuru. Pohjankanervo 7. n. 63.
i ilkitaipale. Riikka Hilden. 82 v.
I ,1,11 s, II, ,11.
Nntsyt Maria Bano, että veri Seiso veri niinkuin vesi.
juoksee. veri Beisoo niinkuin vesi.
Veren seisaussanat.
On puristettava haava kiini 3mella
sormella, sitten on sanottava seuraa-
\ at sanat:
Veren sulku. 2474—2479
673
2474. Kuru. Pohjankanervo T. n. 64.
-"A 32.
Länsi-Aure. Kalle Ahvenharju,
n. 65 v. Kuullut äidiltäni.
Sillä teräaseella, jolla haava on tul-
lut, painetaan haavan päälle ja pur-
raan asetta, joka pitää tehdä kolmasti.
Tavallisesti ensin purraan ja sitten pai-
nellaan ja sanotaan:
Veri seiso kun seinä,
;isu kun aita,
seiso niinkuu yhleksän
lautamiehen veri
s helvetin ja taivaan välil.
2475. Parkano. Pohjankanervo T.
n. 65.— »h 31.
Länsi-Aure1. Emäntä Tilda Mäkelä.
56 v.
Veren sanat.
On tukittu tulvat
suuremmakki, suusta
jojet, päästä niemet
ja selät niemien nenästä
(t. nenään, kert. lis.).
5 Seiso veri, seiso niinkun seinä
seiso niinkun yhleksän lautamie-
hen sialu helvetis!
2476. Parkano. Pohjankanervo T.
n. 66. — mf,31.
Länsi-Aure1. Frans Petäjäjärvi, n.
35 v.
Veren sanat.
Tyst, tyst Tyyrinkoski,
Seiso niinkun yhreksän
miehen lautamiehen
veri helvetis
Kertoja s, moi sitä olevan enempi,
mutta ei muistanut enää.
2477. Kuru. Pohjankanervo T, n. 67.
-»1,31.
Länsi-Aure. Hilda Järvensivu, 29 v.
Veren seisatussanat.
Seis" veri, seiso niinkun seinä,
seiso niinkun kivi kuohuvassa kos-
kessa,
ja seiso niinkun yhleksän
lautamiehen veri helvetin tulessa!
2478. Kuru. Pohjniikunnrvo T,n. 68.
-»(,31.
Länsi-Aure. Efraim Järvensivu,
64 v.
Veren seisatus.
Seiso kun seinä,
asu kun aita,
kun kaksioista apostolia
helvetin portilla!
2479. Kuru. Pohjankanervo T, n. 69.
-«7,31.
Länsi-Aure. Taloll. Matti Ahven-
lampi, 65 v.
Veren pilätys.
Seiso veri, niinkun seinä.
Asu niinkun aita,
Lihan lämpöisen sisässä.
Seiso niinkun Tyynnän virta.
5 Seiso niinkun Joortanin virta,
Tyysty veri vuotamasta,
Maito maahan kaatumasta!
Jollet muuten tyysty,
Niin haetaan hiiestä kattila
2475.
2476.
1 Vanhaa Kurua, myöhemmin liitetty Parkanoon.
1 Ks. edellistä.
43
Loukkaantumat ja viottumat.
10 Helvestistä keitinneuvo,
Jolla ilmisen veri
Yhleksään kertaan keitetään.
2480. Kuru. Pohjankcmervo T, n. 70.
-"A M.
Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi,
65 v.
Veren pidätys.
Seiso niinkuu vuori,
Seiso niinkuu Joortain virta,
Seiso niinkuu Jeesuksen
Kristuksen ristinpuu.
2481. Kuru. 1'ohjankanervo T,n. 71.
-*[,31.
Itä-Aure. Manta Ahonen, 64 v.
Veren sanat.
Sinun pitää seisoman
kun yhleksän lautamiestä
helvetin portilla.
Kertoja sanoi, ennen kun oli vielä
täylet hampaat, saaneensa veren pisät-
tymään.
2482. Kuru. Pohjankcmervo T, n. 72.
%31.
Itä-Aure. Emäntä Elina Äijälä, 62
v. Kuullut Raaholmin[l] Joosu vai-
naalta.
Veren sanat.
Seiso veri, seiso veri,
seiso niinkuu seinä.
seiso niinkuu yhleksän
lautamiehen veri helvetiss'!
2483. Kuru. . 1 hmm Viljo n. 117. 31.
EUuttaskorven kylä. Sanat kuultu
Juho Lammilta (kuollut yli 10 vuotta
sitten noin 65 vuoden .
I t r,n sanat:
Seiso veri niinkuin seinä,
Asu niinkuin aita.
Lihan lämpöisen sisällä.
Tyrsty veri vuotamasta,
:< Maito Diaahan kaatumasta.
Tyrsty niinkuin Tyrmän joki.
Seiso niinkuin Joonian virta.
Jos el muuten tyrsty,
Haetaan liiiestä kattila,
m Helvetistä keitinneuvot,
Joilla yhdeksän lautamiehen veri
helvetissä
Yhdeksään kertaan keitetään.
2484. Ruovesi. Skogman n. 39*. —61.
Veren sanat.
Tyrty veri, seiso veri,
Tyrtyipä ennenkin Kyröskoski,
.Tortanin virtakin jorahti.
Katso miestä helvetissä
5 Verta siellä keittämässä.
Älä veri sinne juokse,
Tyrty veri. seiso veri,
Tyrtypä ennenkin Kyröskoski,
Jortanin virtakin jorahti.
2485. Ruovesi. Hankala E, n. 56*.
—04.
Griika Vastamäki, 78 v. Kuullut
muoriltaan. Mustiinp. Kurussa, Poi-
kelusten kylässä.
Veren sanat.
Tartutaan kiinni nimettömään sor-
meen ja sanotaan:
Lakkaa sininen sirisemästä,
punanen pulisemasta,
ettei maito maahan juoksi
punanen peltohon putoo.
Veren sulku. 2486—2492.
675
2486. Virrat. Sievänen n. 11*.— 13.
Idi Kujala, 60 v.
Veren sanat.
TyJy Tyrnäkoski,
seiso veri niinkuin seinä,
seiso niinkuin Jortanin virrassa
vesi silloin seiso,
kun Johannes Jeesuksen kasto.
2487. Virrat. Sievänen n. 12*. — 13.
Heikki Xevala, talon isäntä, 59 v.
Kuullut isältään Herman Nevalalta,
94 v.
Veren sanat.
Seiso veri! — Seiso Punanen
meri,
kun Israelin lapset läpi meni.
Seiso veri! — Seisopa Jortanin
virta,
kun Israelin lapset yli meni.
2488. Virrat. Sievänen n. 13*. — 13.
Heikki SyväJä. talon vanha isäntä,
69 v. Kuullut ent. sotamieheltä Erkki
Tyyrailtä, 40—50 v.
Veren sanoja.
a) Lakkaa sininen sirisemästä
punanen purisemasta,
ettei maito maahan kaaöu
puna peltoon puttois.
b) sanojen käyttäjällä pitää olla täy-
det hampaat, jos tahtoo veren saada
seisattumaan.
2489. Virrat. Sievänen n. 14*. — 13.
Heikki Syvälä, talon vanha isäntä,
69 v., ks. edell. n:oa.
Tyrty veri, seiso veri,
seiso niinkuin seinä
taikka niinkuin Joortanin virta,
jossa Jeesus ennen kastettiin.
2490. Virrat. Siren T, n. 1*. -03.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.
Verenseisahdussanat.
T\ ysty veri, fcyysty veri, tyysty
veri!
Seiso veri, seiso veri, seiso veri!
Seiso niinkuin seinä!
Kuiva niinkuin aidas!
r Seiso niinkuin Jordanin virta sei-
soo!
Seiso niinkuin kaksitoista paria
Lautamiehiä helvetissä seisoo!
Lopuksi syljetään.
2491 . Virrat. Siren T. n. 67*. —04.
Kurjenkylä. Koivumäki.
Katkelma verenseisatussanoista.
Älä niin juokse kun Joortanin
virta,
jossa Kristus ennen kastettiin.
2492. Keuru. Vaissi n. 249*. — 99
—02.
Lehtimäki.1
Veren sanat.
Seiso niinkuu seinä
asu niin kun aita,
pyhässä maassa
pyhän pellon pientareella,
5 seiso niinkun se seisoo helvetissä
joka pyhänä nahkaa voitelee.
2492. • Käsikirjoituksesta ei käy tarkemmin selville, onko mahdollisesti kysy-
myksessä oleva L. Etelä-Pohjanmaan kappeli, vai joku K:n paikan tai henkilön nimi.
676
Loukkaantuma) j.i viottumat
2493. Keuru. Peltonen n. 20*. t5.
Kerääjän isa, 65 v.
Eräällä miehellä oli kerran hevonen
loukkaantunut, ja haavasta juoksi
kovisti verta Sattui tulemaan joku
puoskari äijä ja pyysi saada saap-
paan sen miehen jalasta jonka hevo-
nen se oli. Sillä saappaalla hän löi sii-
hen haavaan ja sanoi:
seiso veri, niinkuin sen veri soi-
siin helvetissä,
jok;i pyhä aamuna kenkiään ras-
vaa
ja veri seisoi.
2494. Keuru. Alkula n. 9*.
90.
Veren eh käsi/sanat.
Seiso veri niin kun seinä.
Seiso veri niin kun aita,
Seisopa vesi Joortanin kureessa
Juutasten juostessa ylite.
2495. Keuru. Alkula n. 10*. —90.
Veren ehkäsykonsli.
Pitää olla semmonen kenkä, jota on
pyhä aamuna rasvattu, sillä Lyyraan
kolme kertaa juoksevaan haavaan ja
sanotaa lyyvessä:
Seiso veri niinkuu sen sielu
seisoo helvetin torilla
joka pyhä aamuna kenkijään ras-
vaa.
2496. Keuru. Alkula n. 19*.
Otto Leinonen. \i~ v.
I eren ehkäsysanat.
Tysty veri, tysty veri
i ystypä vesi joortanissa
jossa Ristus kastettiin,
91.
tuo helvetin tulostu -e verinen
kattila,
s jolla saa sen veren kokon keittää.
2497. Keuru Vaissi n. 44*. —99—02.
\'cren sunni.
Neitsy Marin1 sanoi:
veri vuotaa.
Jeesus sanoi:
veri seisokoon
5 niin kun sen veri
kuin helvetissä on,
joka väärän valun teki.
2498. Keuru. Vaissi n. 284*. 99 -02
Veren sanat.
Tyry tyry tyrmän koski
seiso niin kun seinä
asu niin kun aita,
seiso niinkuu se mies seisoo helve-
tissä
s joka oikeen tietää ja väärin puh-
huti.
2499. Keuru. Vaissi n. 385*. -99 -02
Veren sanat.
T\ ry tyry tyrmän koski
elä juokse joortanin virta,
jossa Jeesus kastettiin
nimeen Isän Pojan ja Pyhänhen-
gen.
Kuumen[n]etun käyttämättömän
kuparirahan päällen pannaan verta,
raha pannaan viinaan, johon sanat
luetaan ja annetaan haavot tiineen
ryypätä sitte lakkaa vuotamasta veri.
2497. ' kk s-.i pieni alkukirjain.
Veren sulku. 2500—2507
677
2500. Kouru. Vegelius n. 5*. — 72.
Veren sanat.
Vihly Mario sano Jesukselle:
Veri juoksee.
Jesns sano:
Veri seisoo, niinkuin sen veri
5 joka helvetissa on,
joka väärän valan teki.
2501. Keuru. Salokannel n. 37*. — 11.
Haapamäki.
Verensulkusanat.
Seiso veri, seiso veri
seiso niinkuin seinä.
Seiso niinkuin sm sielu helvetissä
seisoo
joka pääsiäisaamuna
5 kenkänsä1 rasvaa.
2502. Keuru. Salokannel n. 38*. — 11.
Haapamäki.
[Verensulkusanat.]
Seiso veri, seiso veri
seiso niinkuin tyyni meri.
Seiso niinkuin Jeesuksen totinen
sana.
2503. Keuru. Salokannel n. 40*. — 11.
Haapamäki. Ilmarinen.
f Verensulkusanat .)
Tyyry, tyyry tyrinen koski
älä juokse niinkuu Jortanin virta.
Jossa Jeesus ennen kastettiin.
Mutta(?) luolan lukko
5 ja onnen ohjat.
Seiso niinkuin kiviseinä.
2504. Keuru. Salokannel n. 41*. —11.
Haapamäki. 1'ihlajaoja.
I i rensidhusanat. I
T\ y\ y tyyris tippumasta
veri putoomasta
tyytyi se ennen fcj rjän koski
joki musta tyrehtyi.
Meni kuivi, taivaat kuivi
sinä suurena poutavuonna
tulivuonna voimatonna!
2505. Keuru. Salokannel n. 42*. 11.
Haapamäki. Moisio.
[Verensulkusanat.]
Xeitsy .Maaria sano Jeesukselle:
veri seisoo.
Jeesus sano: niinkuu sen veri
joka helvetissä on vääränvalan
tekijä.
2506. Kiuru. Salokannel n. 43*. 11.
Haapamäki. K. Linden.
[ I erensulkusanat.]
Tyys, tyys, tyystä virta
seiso niinkuin seinä
ja asu niinkuin aita.
Seiso niinkuin se mies,
a joka helvetissä seiso.
2507. Keuru. Salokanneln. 305*. — 12.
Haapamäki. Haapamäki.
Veren seisotussanat.
Seiso veri, tyysty veri,
seiso niinkuin seinä,
seiso niinkuin aita.
seiso niinkuin Vapahtajan1 sana,
2501. 1 kenkäsä. Mp. liuoin
2507. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
678
Loukkaantumat ja viot tumat.
5 seiso niinkuin sen sielu seisoo hei- Seiso veri niinkuu Kristuksen veri
vetissä, seisoo tuomio portit
joka pääsiäis aamuna kenkiään
rasvaa. 2511. A' euru. Salokannel n. 34. -11.
[Ks. Raudansanoja, Raudan vihat
2508. Keveni.. Salokannel n. 306*. n:o 2240.]
-12.
2512. Keuru. Heinonen limun, n. 2.
Haapamäki. Haaramäki.
Veren seisolussanal.
Seiso veri, niinkuin sen ihmisen
sielu seisoo helvetissä,
joka pyhä-aamuna kenkiään ras-
vaa.
2509. Keuru. Salokannel n. 39*. tl.
Kolho.
[ \'erensulkusanat.]
Seiso veri niinkun seinä,
seiso niinkun sen sielu seisoo hel-
vetin torilla
joka on pyhäaamuna kenkiään
rasvan[n]ut.
2510. Keuru. Salokannel n. 44*. — 11
Tiusala. »Kipee-Pietari».
[ Verensulkusanat.\
Asu veri niinkun aita
seiso veri niinkun seinä!
Tuokoot virrasta1 pattaa.
jolla verta keitetään.
Ami veri niinkun sen veri seisoo
helvetissa.
joka lakita lastaan kantaa.
-10.
Soinin pappa, n. 1915 kuollut 8<J:tä
käydessään, vanhoja keurulaisia.
Verenvuodon sanat:
Seiso veri niinkuin seinä,
seiso niinkuin sen sielu helvetissä
seisoo, joka pyhänä kenkänsä ras-
vaa.
2513. Multia. Karhumäki n. 3*. — 10
(-11).
Sakarias Mäkinen.
Veren seisolussanat.
Seiso kun seiväs suossa.
Asu kun aita aholla.
Seiso kun Jordanin virta,
Jossa Jeessus kastettii.
2514. Mullia. Karhumäki n. 29*. —10
(-11).
Taavetti Saarinen.
Veren seisotussani!.
Seiso veri punanen
Seisojia virta Jordaninki
Siilon kun .Jeesus Kristus
Päin jalavoin kastettii.
:'. in i \ oisi lukea: cirrosta.
Vihneen sanat. J.",15— 2519.
679
2515. Ylä-Satak. Ylä-Satakimnan
tuomiokirja vuodelta 1707. 1558
(Suom. Valtioark.), ks. J ai mun
Finnen poiminnot 1. Suom. Kirj
Seuran arkistossa.1*
Verenpysähdyssa tmi.
Tynä tyris iuoxeroasl
Punanen puttomast
O Srin'uas Rauta Rauka.
Ett silloin Vihanen ollu
s Kuin sinä Maitoina makaisit
Suosta Raudan Syndi Lienä,
Suo mullasta hyivästä
Parfphnasta pehmoisest.
2516. Länsi-Suomi. Rytkönen Antti,
n. 1870. —95.
Eräs ukko.
Veren seisalus.
Niinkuu seiso vesi,
Niin seiso myös veri!
Ja myös se pitää niinki seisoman,
Niinkuu kattilassa helvetissä verta
keitettiin.
2517. Jalasjärvi. Alanen Viljo, n.
SO.—.
Koskuen kylä. Kaappo Räisä 64 v.
Veren sanat:
(Puoskari katsoi jäykkänä vuota-
vaan haavaan ja sanoi:)
Istu veri, seiso veri,
Seiso niinkuin seinä,
Asu niinkuin aita.
Seiso niinkuin yhdeksän lauta-
miestä
5 Helvetin portilla.
(Syljettiin.)
Vihneen sanat.
Ks. Siikasen sanat.
PISTÄMÄT, PUREMAT JA PUSKEMISET.
AMPIAISEN SANOJA.
A. Ampiaisen lumous.
2518. Eurajoki, hopere n. 56. — 91.
Sydänmaa. Isak Karlsson, 48 v.
Vaapsiaisen asetus sanat, ettei pistä.
Rauta lukku.
vaski hammas.
pidä p — kele su us kiini!
2519. Eurajoki. Kahari n. 90. —
% 92.
laapsiaisen sanat.
Vaapsiainen, viipsiäinen,
pomppaa puuta, pompaa maata,
vaan älä kristittyy ihmistä!
Tätä lukiessa ei saa näyttää ham-
paitansa.
2515. ' Vit. Hämeen muistom. 1. (SKVR IX„) n:o 319 a alahuom. 1.
680
Pistämät, puremat ja puskemuet.
252C. Eurajoki. Kahari n. 122. — I
4A> 92.
Ampiaisen sanat.
I, linnun kuol' isäs',
Lillanin kuol' äiti-'.
Lumoin kuulet sä itse,
Lumoin myös piikkis" pilaan,
i Lumoin kar pinnis' päin kallioo.
2521. Nakkila. Bauvola n, 2. 91.
Tattara. 1. Keskimäki. Kuullut
sisareltaan Kiukaisista.
Vaapsiaise sanot.
I lypsi/iine' (n)1, vaapsiaine' (n)1,
pompi puut2 ja maat8, älä kris-
tittyy ihmist!
2522. Nakkila. Niemi F. V. n. 135.
—03.
Lammainen. Nikolai Bäck, 54 v.
Ampiaisen lumonta.
Ko sannoo et:
Vapsiainen, vapsiainen,
bdakuriainen, kaikuriainen, hyä-
riainen, pyäriäinen,
pistä piikki--1 tuppeen,
5 äläkä minua fommi,
fomnii maata ja puuta,
vaan älä ihmisen ihoa!
Xi- ei vapsiaiset tee mittaan. Mut
jos joku kirroo siili viäres. ni sit ne pis-
tää, taik jos it näyttää hampaas niil,
ni sit ne kans pistää.
Puske puuta ja maata,
Mutta ala kristittyjä ihmisiä]
2524. Port. Löppönen n.. 40. -—89.
Saimi ampiaisen pistoa vastaan.
Kun lähestyy ampiaispesää, lausuu
seuraavat sanat:
Vapsiainen. vipsiäinen, pistä
puuta tahi1 maata, mutta älä
kristittyä sielua!
2525. Vuri. ljppiiurii n. 41. -89.
Älkäät te vapsiaiset minua
purko. koskei jalopeuratkaan Da-
nielia purreet:
2526. 1'uri. Järstä n. 32. -89.
Sanot ampiaisen pistoa vastaan.
Kun lähesty ampiaispesää ja lausuu
nämät sanat:
Vapsiainen, vipsiäinen, pistä
puita tai maata, mutta älä kris-
tittyä ihmistä.
2527. Pori. Järstä n. 33. -89.
Tai nämät:
Älkää vapsiaiset minua purko,
koska ei Jalopeuratkaan Danielia
purreet.
2523. 1'ori. Vesterlund t>. 28.
Juho Brusin. 10 v.
I aapsiaisen sanat.
Vaapsiainen. vaapsiainen.
2528. Pori loi Ulvila. Langin n. 3.
-90.
V aapsiaisen sanat.
su. Vaapsiainen. vaapsiainen,
puske puuta, puske maata,
mutt älä tätä syntistä ihmistä
puske!
2521. ' (n) alleviivattu
2522. ' pikkis : |ii,kkiv
2524. > ta i : ta/,,
- - puilta; : i>. — 3 maat a| : m.
- klcssa pieni alkukirjain.
Ampiaisen lumous. 2529 — 2537.
681
2529. Pori. Fager n. 10. -91.
Jos tahtoo1 saada ampiaisen sem-
moiseksi, eltei se pistä, niin täytyy
sanoa:
Kräässä p.i ik.issa istui J2 tuo-
maria
ja tuomitsi 1 1 väärin
ja kahdestoista tuomitsi oikein.
ja jos sinä pistät minua,
s niin minä tapan sinut.
2530. Pori. Kaukamaa n. 16\ —30.
Veera Palin, n. 50 v.
Vapsiaisen sanat:
Vipsiäine. vapsiaine,
pure puuta ja maata
tiiutt' älä kristittyy ihmistä.
2531. Ulvila. Langen n. 3. —90.
[Ks. n:o 2528.[
2532. Noormarkku, österlimd n. 15.
—20.
Ampiaisen sanat.
Älä minua puske,
Kun et ennen neitsyt
Maariakaan puskenut.
2533. Noormarkku. Ollinen n. 234.
—89.
Noormarkku. Juho Fabian Palonen,
39 v. Kuullut Freedriika Fimperiltä.
Vaapsiaise sanat.
Pidä suus' kii ninko minäki!
2534. Merikarvia. Romppanen n. 15.
—89.
. Impiaisen simat.
Isäsi lumottu, äitisi lumottu.
sinä itse lumottu.
Pistä piikkisi, karase seipääsi,
pistä piikkisi kallioon!
2535. Merikarvia. Kotikoivu n. 6.
Maria Koskinen, 49 v.
\'napsiaisen sanat
(ettei vaapsianen (ampiainen) pistä
ihmistä.)
Ampu, pumpu, puita pusko,
suus sulje, silmäs sokiat olkoot!
2536. Siikainen. Granqvist n. 62.
—89.
Siikaisten kylä. Mikon muori.
M ett iäisen sanat.
Lumottu on suu isäs,
lumottu on sun äitis,
lumottu olet sinä itte.
Pistä1 piikkis ketoon,
karauta hampaas kallioon!
Hörhiäinen1 minäki olen!
2537. Siikainen. (Iranqrisl n. 63.
—89.
Siikaisten kylä. Karvari Tarkkanen.
Ampiaisen sanat.
Ampiainen, ämmin lintu,
Amini puita, aromi maita,
Anuni kina-kanasia!
Kätke bampaas ikeniin!
2529. ' tatoo : taMoo.
2530. • Ei kuulu Osak. keräyksiin
2536. : kk:ssa pieni alkukirjain.
682
Pistämä! , puremat ja puskemiset.
2538. Siikainen. Granqvist n. 64.
—89.
Hirvijärvi. Vendiä Filander.
Rautatakki, vaskisel hampaat
pidä kirottu suus kiinni!
2539. Siikainen. Raekallio Vuokko.
n. 68. —27.
Kertoi Erkki Karhi.
Ampiaisin torjuntasanat.
Suu, suu villahammas,
K.nv.i lukko suuseteli[!].
Älä pistä
(jatkoa ei muisteta.)
2540. Siikainen. Raekallio Vuokko,
a. 69. —27.
Krunstenin emäntä.
Ampiaisen eli vaapsahnisen sanat.
Kun näki vaapsahaispesän, piti
välttyäkseen ampiaisten pistolta, sa-
noa:
Lumottu isäs,
lumottu äiti>.
lumottu olet sinä,
pistä piikkis ketoon
s karauta hampaas kallioon,
mÖrhiäinen[!] ininäkin olen.
Kun pitää suunsa niin tivisti kiinni
ettei hampaat näy, niin »ei vaapsainen
ammu».
2541. Siikainen. liehuuni Kyllikki,
n. 41. -30.
Ilrjrhiäinen.
Hörhiäisen sanat:
Te kärmeet, te kyykärmeitten
sikiöt, milläs luulette pistävänne
kristityn ihmisen lihaa.
2542. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 42. —30.
Yaapsiaisen sanat.
Lumottu olen minä,
lumottu olet sinä,
lumottu on sun isäs,
lumottu on sun äitis,
5 pistä piikkis ketoon,
karahuta hampaas kallioon
hörhiäimen[!] ininäkin olen.
2543. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 43. -30.
Gromsten n. 80 v.
Lumottu isäs.
lumottu äitis,
lumottu sinä,
pistä piikkis ketoon,
s karahuta hampaas kallioon,
hörhiäinen minäkin olen.
2544. Oripää. Vihervaara n. 2505.
-11.
Oripää. Eemeli Oksanen, 28 v.
Vapsiaisen sanat.
Pure puuta, syä1 maata,
Mutta älä kristittyä1 ihmistä!
2545. Oripää. Vihervaara n. 2503.
—11.
Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v.
Vaapsiaisen sanat.
Vapsalainen, korian kirjava
eläin,
Pure puuta ja maata,
Mut t älä Jeesuksen Kristuksen
nimineen kastettua ihmistä!
2544. ' kkssa iso alkukirjain.
Ampiaisen lumous. 2546 — 2554.
r,s:;
2546. Köyliö. Niemi . I. S, n. 2. — 90.
Kepolan kartano. Seppä Elden,
n. 60 v.
\ aapsiaisen sanat.
Viipsiäine. vaapsiaine mät-
tääs,
Pur kivi ja kautto,
Mut älä kristity thmise last!
2547. Loimaa. Hilden A. n. 82. —98.
Juho Löfstet. n. 30 v. Mp. Martti-
lassa.
Kiiliäisen sanat.
Kiiliäinen kiiltäväinen,
Pure puuta, pure maata,
Mut' älä kristittyä Jaakoppia!
2548. Alastaro. Vihervaara n. 2496.
—11.
Sikilä. Juha Sulander. 52 v. Kuullut
Huittisissa.
Vaapsiaisen sanat.
Viiplaine, vaaplaine,
Pompi puuta ja maata,
Mutta älä kristittyä ihmistä!
2549. Alastaro. Vihervaara n. 2499.
—11.
Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.
Vaapsiaisen sanat.
Vapsiainen, vipsiainen,
Pure puuta ja maata,
Älä kristittyä ihmistä!
2550. Alastaro. Vihervaara n. 2507.
—11.
Sikilä. Vilho Vieno, 45 v.
Vaapsiaisen sanat.
Pure puuta ja maata,
Kiviä ja kantoja,
Älä minua pure!
2551. Alastaro. Vihervaara n. 2497.
11.
Hennijoki. Juha Rosien. 66 v.
I aaps iäisen sanat.
Kaikki joukko lampaaks,
Minä yksin sureks!
Kun ne sanoi, eivät vaapsiaiset
p stäneet.
2552. Alusiin*). Vihervaara n. 2500.
—11.
Ylhäinen. Julin Paukio, 61 v.
Vaapsiaisen sanat.
Pure puuta, pure maata,
Älä ristittyä ihmistä!
2553. Vampula. Ojala K. N, n. 7.
-l5/708.
Sallila. Kristiina Saalberg, 55 v.
Sanat ampiaisen pistoa vastaan.
Ruma on sun esi-isäs,
Ruma on sun esiäitis,
Ruma olet sinä itsekin vapsiainen!
2554. Huittinen. Toivonen n. 20.
—10.
Pöyriälä. Juoho Liuhonen, 50 v.
Ampiaisen pistoa torjuttiin siten1,
että ampiaispesän ympäri kierrettiin
kolmeen kertaan ja sitten kädellä hää-
lytettiin pesään päin ja sanottiin:
Hiipulainen. haapulainen,
pikkulintu kultanuppu, älä mi-
nuun kajoo!
2554. » si|e|ten : s.
Pistämät, puremat ja puskrmisi-t
2555. Punkalaidun. Moisio n. 22.. vanhempi veljeni ja sisareni,
pikku lintuni!
Pure puuta ja maata,
mutta älä kristittyä ihmistä!
2560. Kokemäki. Aini n. 11. -93.
Vallila. Matti Kappärämäki, 65 v.
Vapsiaisen sanat.
Lumottu sun esi-isäs, lumottu
suu esiäitis, lumottu sinä vapsiai-
nen. Vapsiaiiirn minäkin olen.
2561 . Kokemäki. Paasikivi n. 32.
-03.
Kuoppala. Kustaa Vuormaa. n.
70 v.
Vapsiaisen piston vastana.
Vipsiäinen, vapsiainen
ammu punta ja maata,
mutta älä. minua kristittyä ih-
mistä!
Tätä lukiessa ei saa nayttaa hampai-
taan.
(puikaa - tiaista tai miestä),
aina tietysti lausujan mukaan viimei- 2562. Kokemäki. J.cmpauicn n. 66.
set sanat. - 2/4 04.
Lempainen. Oskar Mäntylä 26 \.
—10.
llaviokoski. Suutari Hallenberg,
ii 70 V.
. Impiaisen sanat.
Viipsiäinen, vaapsiainen
Puit puuta ja maata,
Älä kristittyä ihmistä!
2556. Kokemäki. SaUgen n. 18. -90.
Vapsiaisen sanat.
Vipsiäinen, vapsiainen,
puske puuta,
puske maata,
unitta älä kristittyä ihmistä!
2557. Kokemäki. Kallio Kaarlo, n. 52.
10
Vaapsiaisen — Ampiaisen sanat,
jolla sen pisto estetään.
Viipsiäinen, vaapsiainen.
Pure puuta ja maata.
.Mutta älä mitä pikkusta liikkaa
2558. Kokemäki. Kujanpää n. 15. Kuullut isältään
-»A 21.
Manta Salonen, U v.
. impiaisen sanat.
Puske puuta ja maata,
Mutt' älä kristittvy ihmist'1
Vapsiaisen sanat.
Vapsiainen, vapsiainen. pure
puuta ja maata. 2563. Kokemäki. Lempainen n. 68.
mutta älä kristittyä ihmistä. 3l/304.
Kuurola. Axel Nuikkinen, 25 \
2559. Kokemäki, \hii n. 9. —93.
Paistila. Nikolai Stenman, 30 v.
Vapsiaisen sanat.
Vipsiäinen, vapsiainen,
I mpiaisen sanat,
Pomppaa puuta
Ja pomppaa maata
.la älä kiistit Ivy ihmist!
Ampiaisen lumous. 2564 -2570
685
2564. Kokemäki. Tuomi n. 38. —89.
Kakkulainen. Johanna Forssel, 47 v.
Taikoja.
Vaapsiaisen sanat:
Lumotta isäs, lumottu äitis,
ja lumotta sinä itse,
karase kyrpäs ja pistä piikkiä kal-
lioon!
2565. Kokemäki. Sauinrirla n. 13.
—03.
Säpilä. K. Alanen, 40 v. Kuullut
Agata Naistamolta Harjavallan Nää-
hölästä.
Mettiäisen puremisen estämiseksi:
Maan mehiläinen.
Pirun sikiäinen,
Pure puuta ja maata.
Älä minua kristittyä ihmistä!
2566. K un m l.sa. Järvinen n. 46. — 52.
Yapsiaisen sanat.
a. Poikulainen, pikku-lintu.
Kulta-lintu1
Älä minua pure.
Minä sinun ystäväs1,
5 Sinä minun tuttuni1,
Minä sinun veljes poika.
b. Kaitse2 lammas lampaitas.
Minä itse susi keskellä.2
2567. Kamvatsa. SMMY:
33—34 n.
Yapsiaisen sanat1.
Geting.
Reinholm
Poikulainen2 pikku lintu.
Pikku lintu, kulta lintu'.
(Tässä syljetään, inutt' ei saa ham-
paitansa näyttää.)
Älä minua pure!
Minä sinun yatäväs (syljetään)
s Sinä minun tuttuni (samoin)
Minä sinun veljes poika.
2568. Kauvatsa. Massa n. 4. — 92.
Vapsiaisen loitsusanat.
Vipsiäinen, vapsiainen,
Pimppaa, pamppaa
Päin puuta ja maata,
Mutta älä minua.
5 Sillä minä olen kristitty ihminen.
2569. Kauvatsa. Laine M. n. 48.
-92.
Mariana Erikintytär.
Vaapsiainen ei pure, jos lausutaan:
Pure isääs,
älä minua pure!
Pidä1 hampaas kiinni,
kun minäkin pidän!
Sanoja puree silloin lujasti hammas-
taan.
2570. Kauvatsa. Luiiie M, n. 131.
—92.
Johan Kouhi, "8 v.
Ampiaisen lumonta.
Pikkulintu poikuriainen,
mitä sinä minua puret!
2566. * r. Tässä syljetään, mutta ei saa hampaitansa näyttää. — 2 kk:ssa
merkitty a Kauvatsalta ja b Mouhijärveltä. — ' Näitä sanoessa pitää suu kiini pidettä-
män, jotta hampaat ei näy.
2567. > Nähtävästi kopio edellisestä. — 2 Sana kk:ssa alleviivattu.
2569. * kk:ssa pieni alkukirjain.
«86
Pistimät, puremal ja puskemiset.
Minä1 sinun ystävää,
sinä minun veljeni,
minä sinun veljespoika,
ja sitte syljetään kolmasti.
2571. Kauvatsa. Laine M. n. 132.
—92.
Johan Kouhi, 78 v.
\iii]iiainrii n |.ure, jos sanotaan seu-
raavasti:
Vapsiainen, vapsiainen,
pure puuta ja maata,
älä kristittyä ihmistä!
2572. Kauniisti. Mikola n. 41. — 93.
\ alvatuninaa. Kustaa Perämaa,
73 v.
Purevia eläimiä koskevia. Elävät
saadaan puremattomiksi.
Vapsijainen saadaan purematto-
maksi siten, että sanotaan:
Yipsi jäinen1, vapsijainen,
purep puuta, puivin maata,
mutta älä kristittyä ihmistä.
2573. Riikka. Numminen n. 231.
—17.
Fanny Ulvio. M.p. Mynämäellä.
Pure puuta, pun' maata,
mutta älä vihaa ihmisen lihaa.
2574. Kiikka. Oksa n. 37. —07.
Kikkerlä. Janne Maijala, 21 v.
Viipsahainen, vaapsahainen,
pure puuta ja maata ja kivvee,
mutt'1 älä ihmisen siunattua lih-
haa vihhaa!
2575. Tyrvää. Äijälä H, n. 248. -95.
Rautajoen Kalle, 16 v., kuullut
rengeiltä.
\'apsiaisen sanat.
.Minä olen teiöän sutenne, te
mun lampaitani, minä teitä raa-
telen enkä näytä hampaitani.
2576. Tyrvää. Äijälä II. ti. 249. —95.
Vipsiäinen, vapsiainen,
Syä sinä puuta ja maata,
älä kristittyä ja kastettua!
2577. Tyrvää. Ahtee n. 2. — »/n 02.
Herman Ahtee, 68 v.
Vapsiaisen sanat.
Pure puuta, pure maata, mutta
älä ihmisen siunattuun lihaan
kajoo. (Syljetään1 3 kertaa.)
2578. Tyrniä. Bäclci-Ruusu n. 29.
—91.
Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula,
82 v.
\~apsahaisen1 sana[t].
Viipsiainen, vaapsihainen2.
Pure puuta, pure maata,
Älä kristittyä ihmistä!
2579. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 30.
—91.
Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula,
82 v.
| I 'a {sanaisen sanat. |
Älä pure kristittyä,
knskes purin Klrlistustakan!1
2570. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2572. ' kkssa pieni alkukirjain.
2574. ' kk:ssa iso alkukirjain.
2577. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2578. ' r. ampiaisen. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.
2579. ' kk:ssa pieni alkukirjain
Ampiaisen lumous. 2580 — 2587
687
2580. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 31. 2584. Tyrvää. K ulinan. 257. — s/i<M.
— 91.
Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula,
82 v.
[iapsahaisen sanat.]
Älä puro ihmisiä, taik mä kai-
paan vanhemmilles.
2581. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 32.
—91.
Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula,
82 v.
[Yapsahaisen sanat.]
Vapsiainen puri Maariata.
Maaria kaipas Jumalalle.1
Jomala1 löi vapsiaisen poikki.
— Älä1 pure minua,
taik mä varaan Maarialle!
2582. Tyrvää. Katajaranta n. 94.
-*kOA.
Tyrvään kylä. Daavid Palmgren,
51 v. Kuullut Apraham Pulkkiselta.
Loitsu.
Vapsiainen, kerholainen,
et sinä minusta huoli,
ei Jumalakan huoli katumatto-
man ihmisen si[e]lusta.
2583. Tyrvää. Kullaan. 69. — 4/i 03.
Tapiola. Antti Kalliomäki, 58 v.
Vapsiaisen ampumista luullaan väl-
tettävän seuraavilla sanoilla:
inen, vapsiainen, pure1
puuta, äläkä kristityn ihmisen
verta!
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.
( Vapsiaisen sanat.)
Vipsiäinen, vapsiainen,
Mettusmuori, mettiäinen,
Tule nyt ja mottaa
Minua ottaan!
2585. Tyrvää. Vihervaara n. 161.
13.
Punkalaidun. Yanttila. Kalle Ny-
gärd, 45 v. Kuullut synt. pit. Tyr-
väällä.
Ampiaisen l. paapsiaisen sanat.
Pikkunen lintu viipuliainen,
vääpyliäinen,
vanhemman veljeni poika,
pure puuta ja maata.
mutta älä kristittyä ihmistä!
Jos luki mainitut sanat, niin ei
vaapsiainen purrut.
2586. Mouhijärvi. Hahnsson J. A,
n. 2. —53.
V apsiaisen sanat.
Älä sinä mettä1 lintu,
Pikku lintu, syntistä viha.2
. Nokkas paljo painakoon,
Taikka verta vnotakoon.
(Ei siinä saa nauraa.)
2587. Mouhijärvi. -Hirvinen n. 60.
—53.
Y apsiaisen sanat.1
Älä sinä mettälintu,
2581. * kk.ssa pieni alkukirjain.
2583. • kk:ssa iso alkukirjain.
2586. » lpikku| 1 : «mettä* 1. — 2 kk:ssa seuraa säe: |Syntistä viha|.
2587. * kk:ssa iso alkukirjain.
688
Pistämät, puremat ja pnskemiset.
Kultalintu, syntistä vihaa!
Nokkaa paljon painakoon,
Taikka verta vuotakoonl
2588. Mouhijärvi. Hannus n. 11.
—89.
Oskari Hannus, 25 v.
Vapsaisen sanat.
Metsä lintu, hörhiäinen,
Älä1 syntistä vihaa!
Noukkaa paljon painakoon
Taikka1 verta vuotakoon!
2589. Mouhijärvi. Hannus n. 42.
-^89.
Oskari Hannus, 25 v.
Toiset vapsaisen sanat.
Vipsiäinen1 vapsiainen.
älä viinimaa minua!
Vommaa2 maan matoa
ja pitkää piikkiäistä!
2590. Mouhijärvi. Vähätykki n. 20.
—04.
Vapsaisen sanat.
Vapsainen, vapsainen, poin-
masi' puuta ja maata, mutta älä
minua kristittyä ihmistä!
Xämät luetaan mainittujen pesän
lumia kolmeen kertaan.
2591. Mouhijärvi. Vahälykki n. 21.
—04.
Suodenniemi. 1. Haapanen, 44 v.
I ansaiten sanat.
Hyrrää hyrrää mitäfl hyrräät,
2588. • kk:ssa pieni alkukirjain.
j.".s'.i. ' Vipiäinen : Yip>'iainen. — 2
mutta minä huhdon vaan kuin
susi lammaslaumassa.
Näitä lausuessa ei saa näyttää
vapsiaisille hampaitaan ja luetaan
nämät kolmeen kertaan.
2592. Mouhijärvi. Kankaanpään kan-
sanopisto. Ilusari n. 495. — 16.
M.mritsi Husari.
Fapsaisen sanat.
Vipsiäinen, vapsiainen,
pure puuta ja maata,
mutta älä kristittyyn ihmiseen
kajoo!
2593. Mouhijärvi. Hannus n. 47.
—89.
Murto. Mikko Pohjanen, 60 v.
Vapsaisen sanat.
Vipsiäinen, vapsiainen,
älä pure ihmisen verta!
Pure sinä maan matoo,
vipsiäinen, piikki-kuono!
2594. Mouhijärvi. Hannus n. 48.
—89.
Selkee. Taavetti Vastamäki, 23 v.
Toiset vapsaisen sanat.
Vipsiäinen, vapsiainen,
pistä puuta ja maata,
mutta älä kristittyä ihmistä!
2595. Mouhijärvi. Hannus n. 49.
-89.
Vestola. Oskari Fagerlund, 20 v.
huimannet vapsaisen sanat.
Pikku-lintu, poimulainen,
älä minua ammu!
Ucssa pieni alkukirjain.
Ampiaisen lumous. 2596 — 2605.
689
2596. Mouhijärvi. Laine T. n. 13. 2601. Mouhijärvi. Mohell n. 1. — 04.
—92.
H äijää, Vihtori kiviin, iki. n. '».". v.
Vapsiäisen l. ampiaisen sanat:
Minä susi, siu.i lammas.
Häjää. K. Schylander, 65 v.
Vapsaisen sanat.
\ Lpsiäinen, vapsianen, älä sinä
pure ihmisen verti. vaan pure sinä
Pidä sinä saatana hampaas kii! maan matoa, sinä vipsiäisen1
piikki-pää!
2597. Mouhijärvi. Laine V. n. 44,
—92.
Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v.
Tahi:
Metsä lintu, harmaa lintu, älä
minua pure!
Pun1 pieniä kiviä! Kuonos merta
piirtäköön!
2598. Mouhijärvi. Laine T, n. 45.
-92.
Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v.
Tahi:
Lauma kaikki lampaiksi! Minä
itte susi keskellä!
2599. Mouhijärvi. Laine T, n. 46.
—92.
Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v.
Tahi:
Mitäs mtia puret, kosk' ei jalo-
peurakaan Danielia purrut.
2600. Mouhijärvi. Laine T, n. 47.
—92.
Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v.
Tahi:
Mitäs muo pistät, eipä kärmek-
2602. Mouhijärvi. Mohell n. 25. -04.
Mustianoja. K. Ruutana, 69 v.
muuttanut Tyrväältä. Kuullut van-
hemmiltaan.
Vapsiäisen sanat.
Kokn lauma lampaiksi,
minä itse sudeksi!
Sanoja lausuessa ei saa hampaat
näkyä. — Jos tai'an ilmoittaa vanhem-
malle henkilölle, menettää se voi-
mansa.
2603. Lavia. Kievari n. 168.
Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v.
Kuullut Aino Suojaselta.
I apsaisen sanat.
Vapsaisen piikki pehmitköön,
ei pure eikä pistä.
2604. Lavia. Kievari n. 169.
Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v.
Kuullut Aino Suojaselta.
I 'apsaisen sanat.
Vapsaisen piikki pehmitköön,
ja minun lihani kurjekkoon.
2605. Lavia. Kievari n. 174. —
Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v.
kään pistäny Vapahtajaa puusa1. Kuullut Aino Suojaselta.
2600. 1 puus|s|a : p.
2601. * [p|ipsiäisen : pipsiäisen.
44
690
Pistämät, puremat ja puskemiset.
Itiirhiiiisen sanat.
Eörhiäinen, ilman lintu,
älä sin;i syniistä vihaa!
Noukkas maahan painukohoD
veres vuotakoon!
2606. Lavia. Kievarin. 177. —90.
Laviankylä. Uno Hankonen, 9v.
Kuullui Aino Suojaselta.
Hörhiäisen sanat.
Eörhiäinen ilman lintu,
korven kuuluisa kuningas,
jos sinä syniistä ihmistä ammut
nokkas paljun painakoon.
2607. Lavia. Kievari n. 178. —90.
Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v.
Kuullut Aino Suojaselta.
Hörhiäisen sanat.
Hörhiäiiien, pikkulintu.
älä sinä syntistä vihaa.
nokkas paljon painak
ja veres maahan vuotak i.
2608. Hämeenkyrö. Mainin K, n. 4.
—03.
Kalle Surtikko, 24 v.
. impia[i \sen sanat.
Ampiainen, hörhiäinen,
metsän karvainen korento,
pistä nokkaa1 kiveen tai kantoon,
ennenkuin minuun syntiseen ihmi-
seen'
veii kunnissa1 mättäässä, jos3
sinä minua puret, niin QOUkkais
pitää halkeaman ja verta vuota-
man.
2610. Hämeenkyrö. Mattila M. n. 11.
—03.
Mahnala. \ äinö Ilomäki, 17 v.
Vapsaisen sanat.
Vapsahainen, vapsahainen,
korven karva lintu,
noukkas verta vuotakoon,
kun pistät syntistä ihmistä!
2611. Hämeenkyrö. Manila M. E, n.
384. 31.
Kyröskoski. Väinö Koskinen, 30 v.
Mp. \ iljakkalassa.
Vapsaisen sama.
Vapsahainen vaapukka,
älä ammu minua!
Ammu kiviä ja kantoja,
älä ammu minua!
2612. Hämeenkyrö. NybergVivitn.22
-12.
Herttuala. Rustaava Pihlaja, 74 v.
Hörhiäisen sanat.
Eörhiäinen metsälintu,
Älä syntistä vihaa,
Nokkas poikki taittukoon,
Taikka verta VUOtak il
2609. Hämeenkyrö. Mainia K. n. 11. 2613. Hämeenkyrö. Heikkilä n. 3.
-02. 13/i -<«■
Kalle Käenmäki, r»3 v. Vesajärvi. Tilda Muotia, 27 v. Kuul-
Eörhiäinen ilman lintu kor- lul Paavo Koskisella.
2608. l no|ujkkas : n.
' kuurusa : kuurus.-a.
1 kk:ssa iso alkukirjain
Ampiaisen lumous. 2613 — 2620.
691
.Impiaisi n pistosanat.
Kirottu on sinun isäs,
Kirottu on sinun litis,
Kirottu olel sinä itse!
Pistä sun piikkis ketoon.
5 Ja lyö karvahäntäs kallioon!
2614. Hämeenkyrö. Takula V, n. 18.
—04.
Kyröskoski. Paavali Koskinen, 32 v.
Kuullut isältään.
Vapsainen estetään pistämästä seu-
raavilla sanoilla:
Lumottu on sun isäs,
lumottu on sun äites,
lumottu olet sinä itse.
Pistä sun piikkis kotoon ja lyö
karahkakäntäs kallioon!
(Tämä luetaan kolme kertaa.)
2615. Kankaanpää, Laiho n. 383.
—90.
Maria Uusi-Oukari, 49 v.
Hörluäisen sanat.
Hörhiäinen, mettä lintu,
Älä ammn minua syntistä ih-
mistä.
Paina noukkas palavaan,
Sulavaan suitsevaan,
5 Pyhä lämmin löyly.
Namät sanat luetaan yhteen kertaan
hörhiäisten1 (= vaapsalaisten1) päälle
pakatessa.
]'aapsaisen sarmt.
Mitä sinä pikku lintu minusta
tahdot?
Tukittiin jalopeurankin suu.
Pääpelin toornis.
Kun nämät sanat luetaan vaapsais-
pesän nähtyä, ja syljeskellään sinne-
päin, niin jää niiltä rauhaan.
2617. Jämijärvi. Välisalo n. 6. — 03.
Venla Vuorenpää, 32 v.
Mettiäisen sanat.
Mettiäinen mettälintu,
Älä syntistä vihaa,
Noukkas paljon painakoon,
takkas verta vuotakoon!
2618. Ikaalinen. Vesterlund n. 27.
—89.
Pori. Juho Brusin, 40 v.
Ampiaisen sanat.
Isäs' lumottu,
Äitis' lumottu,
Sinä itse lumottu,
Pistä piikkis',
5 Karase kyrpäs',
Pistä piikkis' valkiaan!
2619. Ikaalinen. Räystäitä n. 47. — 21.
Johanna Salminen.
Hörhiäinen maan möyriäinen,
älä ammu syntistä ihmistä, sun
nokkas rupee painaa n!
2616. Kankaanpää. Lailio n. 382. 2620. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa-
— 90. rtim. n. 32. — 31.
Kyynärjärvi. Julia Aataminpoika, Jyllinkylä. Eeva Hakala, n. ?0v.
63 v.
hörhiäisen sanat:
2615. * kk:ssa iso alkukirjain.
Pistämät, purema) ja puskemisel
raiitalukku, pulukku.
pulukku korempi.
2621. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 136.
31.
Juhtimäki. Eeva Harju, n. 59 v.
Ampiaisen suiint:
Maa, maa, tuki ampiaisen suu!
.i"< sinä perkeleh' purel
niin svö omana lihanas'.
Vapsaisen saihit.
V.ips.i h.iiricn varma lintu,
korven korvessa eränen.
Jos sinä syntistä ihmistä puret,
niin nokkas paljon painakoonl
2625. Honkajoki. Kulin* Siilo. n. 68.
id.
»Il.lllllc ■- I li .1111,111111 ■
Mettiäisen sannt.
M\ rkkys vähetköön,
Voimas paetk !
2622. Ikaalinen. Alanen Viljo, n.
84. —
Leutnl.i Muistiinmerkinnyl Elli 2626. Honkajoki. Kallio Xiilo, n. 80.
\ ähätalo.
Hörk täisi n sanoi.'
Hörhiläinen ilman lintu,
Pistä piikkis' ketoon,
Täxähytä uäntäs' kallioon.
Hörhiläinen minäkin olen joukos-j
Sanne! 2627. Kurria. Kaulaimia L. n. 146.
-nU30.
—10.
»Halmes-Heermanni.»
V aapsahaisen sanat.
Pun- puita ja kiviä,
Mutta älä minua!
Pesälle mennessä tuli kiristää luun
paitansa ja sanoa:
Rautalukko luja, mutta luu-
lukko lujempi.
2623. Viljakkala. Servo n. :.'. -13.
Hörhiäisen sandt.
Hörhiäinen, pieni lintu,
älä sinä syntistä vihaa,
nokkas1 sun verta vuotakoon,
j.i häntää paljon painakoon,
s eikä1 niiniin ole hätää.
2624. Viljakkala. Mattila M. E,
n. 299. 31.
Viljakkalan kylä Kallo Paijala,
76 v. (Kuuli Hopun Manulta.)
Suomijärvenkylä. li<la Majanmaa,
;,; v.
Mettiäinen, mettälintu,
Ala niin syntistä vihaa I
Noukkas paljo painakoon
Ja takkas verta vuotakoon!
Ki sitten pure.
2628. Karria. Kaiil.amiui L. )(. 147.
-"1,30.
Sarankylä. Santeri Tuohiluoma.
60 v
Kun keväsin eiW\ kerran inetiäisen
näki, si tiiliin:
Metiäinen, mettälintu,
\lä viluin vierahan lihaa!
2623. ' kk:ssa iso alkukirjain.
Ampiaisen lumous. 262t
f,'i:i
.\nn;i maata matkamiehen,
Anna vieraan levätä!
2629. Kurrin. Kaukamaa L, n. 148.
-"/«30.
Sarankylä. Severiina Lautinen, 7s s.
Metiäinen, mettälintu,
Älä vihaa vierahan lihaal
2630. Karvia. Kaukamaa /., n. /.">/
-'1,30.
Haavistonkulma. Kalle Korkea-
salo, 65 v.
Herhiäisen sanat:
Eräs vanha ukko luki herhiäis-
I isällä:
Huuraii mättähällä
Mutinaa ja hörinää, jota en kuullut.
I mpiaisen pidätys.
Kun meni ampiaispesälle pirrasta-
maan, oli pidettävä suunsa kiinni ja
sanottava:
Pidä suuh kiinni.
Niinko minäki pidän!
Mii täisi Ile sama justiin.
2634. Parkano. Valldemam n. 37.
—88.
Edla Peltoniemi, 2 1 v.
Ampiaisen sanat.
Pistä noukkas meteen,
Alkä ihmisen syntiseen keteen!
Sanat lausutaan ajatuksissa, suu
kiinni niin, ettei hampaat näy.
Talla keinolla ei ampiaisen pitäisi
pistämän.
2635. Parkano. Saarimaa n. 1060.
—09.
Metsävahti Renfors. Mp. Yläneellä.
Ampiaisen virnat.
Mettiäinen. pistä imkkas me- Puulnkkn. rautalukku,
teen, puulukku luja, rautalukku lu-
jempi.
2631. Parkano. Mikkola J. J, n. 4.
—87.
Mettiäisen sanat.
Äläkä syntisen keteen!
2632. Parkano. Alanen Viljo n. 163. 2636- Parkano. Lehto n. 4. —94.
—31.
Nerkoonkylä. Hilta Kivinen, n. 8 lv.
Ampiaisen sanat:
Elä minua ammu,
ammu puuta,
ammu muuta,
ammu kiven kovvaa!
Paloviita. Maria Kujala, 65 v.
Hörhiäisen sanat.
Hörhiäinen, metsälintu,
Elä ammu syntiseen!
Painat nenäs palavaan.
Sulavaan, suitsevaan.
sPyliän hengen lämminlöyly.
2633. Varhimo. Kaukamaa L, n. 152. 2637 . Lempäälä. Vihervaara, n. 3804*.
— ™ls30. K).
Joosefiina Suomijärvi, 78 v. Mp. \mantla Hrrgluml, 54 v. Kuullut
Karvia, Suomijärvenkylä. Lempäälässä. Muistiinp. Pöytyällä.
694
Pistämät, puremat ja puskemiset.
Ampiainen ei pure. kun sanoo:
Yiipsiainen vaapsiainen,
Pure maata, ala1 kristityn ihmisen
verta.
2638. Kangasala. Kallio Väinö, n.
22*. —Oi.
Kalle \ ilkman, 70 v. Kuullut nuo-
rena.
Kiinalaisen sanat.
Kimalainen kiivas lintu
pistä puuta, pistä maata
ammu suuhun sammalehen
mutt älä ihmisen ihohon.
Eampaattomia mul^lampaani
ennenkin ollu o,
ja pitää suunsak kiinni.
2642. Pirkkala. Sankaa n. 71*. OS
—09.
H. Sankila, 63 n
Vapsahaisen sanat.
Vapsahainen mettä lintu
pistä puuta, älä minua pistä
et' piru pistäkkaän,
pitele maa mätää
s pyhähenki perkelettä.
2639. Tottijärvi Rekoin n. 767
Sorva. Väinö Rekola.
"•"'■ 2643. Ylöjärvi. Palaani n. 36. —52.
Loitsu.
Vapsahainen ei purek kun sanoo:
Vapsahaine^Vampim^poika,
purep^puuta puivm^ maata
muttwälä kristittyä ihmistä.
2640. Tottijärvi. Rekolan. 771*. —05.
Sorva. K m ma Lintanen, 43 v.
Loitsu.
Vapsahaiset ei purek kun sanoo:
Te olette lammasliuma
ja minä1 ittes_susi keskellä.
2641. Tottijärvi. Rekola n. 773*. —05.
Sorva. Emma Lintanen. 4:t v.
Loitsu
\ apsahaiset ei purek kun sanoo:
Hörhiäisen (vapsahaisen) sanat.
Hörhiäinen mettälintu,
Miksis syntistä puret,
Noukkas palju painakoon!
2644. Eräjärvi. Tyyskä (1384) n. 4*.
—03.
Aleksanteri Ahlgren, 70 v.
Kimalaisin luku.
Kimalainen hyvä lintu
Yihaah puuta
Vihaah maata
Äläkä minua vihaah.
Muist. Pitää samalla kiertää terä-
kalulla (ei väliä niillä, mutta vasta
hijottu paras) kolmeen kertaan ym-
pari kimalaispesä eli parvi ja lukee
luku, niin ci kiinalain1 pistä.
2637. J |Ä|1§ : älä.
2639. l Myn-: Sampin. Mp. lis.
2640. • Alk. ollut tämän sanan jälkeen olen, pyyhitty pois.
26'.'. ' K. Taaja käyttää joskus eräjarveläisissäkin muistiinpanoissaan tallaisi;,
muotoja kotiseutunsa (Anjalan) murteen mukaan
Ampiaisen lumous. 2644 — 1651.
695
2645. Teisko. Hankala Jussi, n. 3.
-31/1205.
Jalasjärvi. Km.uuiel Snäll, u. C,2 v.
. lm /naisen sanat.
Älä ammu ampiaanen,
Mesihiisi himpiäänen,
Koppelo kotus olkoon,
Mesikenno kartanos,
5 T.iita nuoles kallioon.
2646. Orihvesi. Jokinen n. 11". — 03.
Amanda Heinäjärvi, 30 v. Kuullut
äidiltään.
Kimalaisen loits u.
Kiimalainen kiivas lintu
Ammu puuhun,
Ammu maahan
Ammu suuhun sammalihin.
2647. Orihvesi. Jokinen n. 18*. — 03.
Juha Mustalahti. 67 v. Kuullut van-
halta paimenelta.
Ampiaisen loitsu.
Lumo nuoles,
Kätke myrkkys
Pistä piikkis perseeseesi
(Lausuttava kolmekertaa ennenkuin
yhtään ampiaista tulee ulos pesästä.)
Polta aiipes, peitä aaavas.
- Seiso niinkuin Be sielu seisoo hel-
vetissä
joka väärän valan tekee ja katu-
mat, i kuulee,
seisu niinkuin Jessus seisoi ristim-
puussa
seisu näihin sanoihin sinä hörhi-
jäinen.
(Sanat ovat lausuttavat enne[n]kuin
yhtään ampiaista tulee pesästä ulos).
2649. Kuru. P6hjankamervoT,n.l53.
— *>/■, 31.
Länsi-Aure. Matilda Järvensivu.
60 v.
. I mpiaisen sanat
.Maa. maa, tuki ampiaisen suu,
jos perkeles puret, niin syö omaa
Iihaas'!
2650. Kuru. Pohiankanervo T, n. 154.
Länsi-Aure. Taloll. Matti Ahven-
lampi, 65 v.
Ampiaisen sanat.
Pilätä piru hevoses,
ettämäs suittet suuhus saan!1
2648. Orihvesi. Jokinen n. 26*. — 04. 2651. Kuru. PohjankanervoT,n. 155.
V. Taipale, 60 v. Kuullut vanhem-
miltaan.
Ampiaisen sanat.
Tähkä vähkä Suomen kärpä-
nen,
Ala pistä piikilläsi,
Pistä piikkis perseesees,
* , 31.
Länsi-Aure. Hilma Yalkeejärvi,
65 v.
Ampiaiselle sanotaan:
Ampiaisen pitää seisoman kun
lautamiehen elessä ja pahanhen-
gen eikä puroina n.
2650. 1 Yleensä esiintyivät käärmeen pidätyssanoina. Mutta tässä kertoja
nimenomaan sanoi ampiaisen sanoiksi.
696
Pistämät, puremat j.i puskemiset.
2652. Kuru.Pohjcm1ametvoT,n. 156. 2657. Kuru. Pöhjankanervo T, n. 160.
-22/,31.
Il.i-Aure. Konsta Rikala, 55 v.
Ampiaiselle:
Maa, maa, maa,
tuki ampiaisen suu!
Eikä saanut näyttää hampaitaan.
2653. Kuru. Pöhjankanervo T, n. 157.
%31.
li a Aure. Emäntä Manta Ahonen,
64 v.
Ampiaiselle:
Maailman piru ja perkele tukki-
koon ampiaisen suun!
%31.
II a \iin Serafi ina Sormunen. 60 v.
. Impiaisen sanat.
Ampiainen, pila varas, minä
olen aina valmis ulin'
2658. K nm. Pöhjankanervo T. n. 159.
-*l,31.
[tä-Aure. Taloll. Juho Hänninen,
76 v.
Ampiaiselle:
Ampiainen, ampiainen, ole val-
mis, kyllä minä aina valmis olen!
2659. Ruovesi. Paldani n. 125*. —52.
Ammu ampiainen noukkas alta,
2654. Kuru. Pöhjankanervo T. n. 158. että sammakko nauraa.
—*l731.
Itä- Aure. Emäntä Agda Saksa. 44 v.
. ampiaiselle:
Tuki, piru, ampiaisen suu,
syö hänet omana lihanaan!
2655. Kuru. Pöhjankanervo T. n. 162.
-x -.31.
Itä \urc. Emäntä Elina Äijälä,
62 v.
Ampiaisen sanoja.
Suuli kiini kun yks' jyvä!
Ei pure.
2656. Kuru. Pöhjankanervo T ',-n. /'-'/.
uh31.
Itä-Aure. Taloll. Eemeli Pusu. 59 v.
Sanotaan estämiseksi ampiaisen eli
hörriäisen puremista, joka usiasti, eyl-
jeskellen, kerrotaan, kun liki ampiai-
sen pesäii menniiän.
2660. \'imil. Sinniirn II. 20*. -13.
Maria Viitanen, 60 v.. synt. Ahtä-
rissä. Oppinut Virroilla Maija Kuivi-
kolta, 70 v.
I mpiaisen sanot.
Ampiainen irvihammas
älä minua pure;
pure puuta ja maata
jonses lahoo kaikkia syooa
:. älä koski'.
2661. Virrat. Sievänen n. 21*. 13.
Kaapo Luhtanen, 70 v. Kuullut
isältään.
I mpiaisclle.
ampiaisen pesällä sanotaan: Impiaisen sanat.
Pila varas ampiainen, kyllä Ampiaisen huuli halki
minä olen jo aikaa valmis ollu. ja hammas poikki.
Ampiaisen lumous. 2661—2668.
697
Ampiaisen noukan ei piöä minuun
pystymän.
Kun nämä sanat sanoo ei ampiai-
nen pistä . . .
2662. Virrat. Sievänen n. 74*. —14.
Virtain kylä. Heikki Ketven, 56 v.
Kuullut nuorempana Aleksi Har-
julta.
Ampiaisen sanat.
Ampiainen ampiainen
Älä ammu minua
Koppelo on kotonasi
Vesikannu kartanollas.
(Jotta san. il vaikuttavat tulee ne
lausua suu kiinni, i
2663. Ähtäri. SS. Mytol. san.
« , 29.
J. Osk. Savola.
Ampijainen.
Jo varhain lapsena kuulin Ampiai-
sesta, että se on viholainen eli ihte piru
joka lentäissään pörrää lapsia keho-
tettiin sitä hyvin varomaan ettei se
saanut ampua kun se tuli tupaan
pelättiin sitä kovasti. Kun se joskus
teki talvivaatteihen sisään pesänsä
jotka oli aittain orsilla oli se varma
kuoleman ennustus vaatteen omista-
jalle. Sen ampumista eli pistoa vas-
t .i.i n käytettiin heti kun pesä löyty
loitsua:
Huuli halaki. hammas poikki.
sitten se ei ampunut lenti pois.
kertani, yheksän leirin vanteet ja
viimmesen kerran perrään sannoo:
ampijainen ala kumin pure sen
verran kuu sammakko nauraa,
sitte ei ampijainen ammu.
2665. K in m. Vegelius n. I*. —72.
. Impiaisen san
Elä ammu, ampiainen,
Elä pistä, piikkiäinen.
Ammu muita, ampiainen,
Pistä muita, piikkiäinen.
s Tuohi tötterö tupasi,
Laho kanto kartanosi;
Sammal mätäs asuntosi.
i tlkniiu sulku suus e'essä,
Kapu kieles kantumessa,
io Haitta hampaies väliss
2666. Kiuru. Vegelius n. 2*. — 72.
[Ampiaisen sanoja:]
Kussa mun kuusiset kintaani,
Maan mantereiset vaattuuni,
jolla mä ampiaisen pessää kouhin.
2667. Keuru. Alkula n. 8*. -90.
Matti Kankaanpää.
. Impijaisen sanat.
Ampijainen armas mies
Auta meitä tässä ties,
Pistä noukkas kuivahaaseen kan-
kahaaseen1
Silitä ampijaisen selkää
s Ei se pure et[t]ä häntä pelkää.
2664. Keuru. Vaissi n. 379*. —99. 2668. Keuru. Alkula n. 21*. —91.
. . Niku Mannila, tmpanmies, 57 v.
, 1 m pmisen sanat.
Jos mennee ampiaisen pesälle, kun pijaisen sanat.
lukkee ilman henkimät ä hyheksään [!] Vie hiis härkä- uuhtaan,
2667. ■ kk:ssa iso alkukirjain.
Pistämät, puremat ja puskemiset.
mi kolme kertaa ja sylkee
joka kerta sanojassaan ei ammu.
2669. Keuru. Alkula n. 15*. —91.
Vesikeuru. A. Limperj:. nahkuri,
53 v.
. Impijaisen sanat.
Ampijainen pieni lintu
ammu puuta ammu maata
ammu kivija ja kantoja kanka-
halla
Syö kina kanasijas
.-. kätke hampaas ikeniis.
2670. Keu.ru. Alkula n. 16*. —91.
Otto Hulpijo. 52 v.
[Ampijaisen sanat. \
Am] li.j.i iiicii armaslintu
puske puuta, puske maata
puskeke1 koskei) kovija kivija
astuu jalkani ketohoou
5 kantapääni kallijohon
teen teräksestä paitani
pistä jos lystäät.
2671. Keuru. Alkula n. 17*. -91.
Otto Leinonen. 37 v.
[. Impijaisen sai
Pure pure maata
pure kovaa kosken kivee
pistä piikkis ketoon
kannuksesi kankanaaseen.
2672. Keuru, Alkula n, 18*. -91.
i uin Leinonen, 37 v.
lAmpijaisen sanat. ]
Siivi siivi siipilintu
aoukkas sivestä uoukkaa savesta
kipus hiijen kirvehei
2673. Keuru. Salokannel n. 45*. —11.
Tiusala. Nygren.
. Imputisen sanat:
Vie Juutas sun mullis meh-
tään
ja liärkäs korpeen,
jostas tuonu olet.
Ei sinun piikkis eikä mmles
5 piä pystymän minun inhoon.
2674. Keuru. Salokannel n. 46*. —11.
Haapamäki.
[Ampiaisen sanat:]
Ampiainen, kimpiäinen
pistä piikkis persieen[l]
kannukses kantapäähän.
2675. Keuru. Salokannel n. 47*. — 11.
I [aapamäki.
1 mpiaisen sanat:]
Ampiainen armas mies
älä puske minua.
Puske niitä, puske näitä,
puske kiviä, kannonpäitä.
2676. Keuru. Salokannel n. 48*. — 11.
Haapamäki.
[Ampiaisen sanat:)
Ampiainen armas lintu,
pure puuta, pure maata
pure kovvaa kosken kivvee
pistä piikkis petäjään
6 kannukses kankahaseen.
2677. Keuru. Salokannel n. 49*.
Tiusala. Seppälä.
[Ampiaisen sai
Ampiainen armas lintu
-11.
1 ECirjotusvirhe, p.o. puske.
Ampiaisen lumous. 2677 — 2685.
.,Ti
lennä puuhun
lyö piikkis ketohon.
Minä seison keskellä
b kovalla kivellä
ja tein teräksestä paijan.
Pistä jos tykkäät.
2678. Kiuru. Salokannel n. 50*. — 11.
Haapamäki.
[Ampiaisen sanat: |
Pistä maata, pistä puuta,
mutta älä minua pistä.
2679. Keuru. Salokannel n. 51*. —11.
Haapamäki.
[Ampiaisen sanat:]
Ampiainen annas lintu
puske puuta, puske maata
puske kusken kovia kiviä
mutta älä minua.
2680. Keuru. Salokannel n. 52*. — 11.
Haapamäki.
[Ampiaisen sanat:]
Ampiainen lemmon lintu
ammu puita, ammu maata
ammu harmaita kosken kiviä
vaan älä minua ammu.
2681. Ken ni. Salokannel n. 53*. -11.
Haapamäki. Koskela.
[Ampiaisen sanat:]
Ampiainen, kimpiäinen,
pistä piikki^ persiees,
karahkas kantapäähäs
eläkä minua pistä.
2682. Keui it. Salokannel n. 54*. — 11.
Haapamäki. Koskela.
| Impiaisen sanat: |
Ampiainen piikkiperse
älä pistä minua.
Pistä puuta, pistä maata
ja kovvaa kosken kivvee.
5 Pistä kannukses kankaaseen,
käpäläs kovvaa n kettuun.1
2683. Keuru. Salokannel n. 55*. — 11.
Haapamäki. Koskela.
[Ampiaisen sanat:]
Ampiainen armas lintu
pistä maata, pistä puuta
pistä kiiltäviä kiviä.
2684. Keuru. Salokannel n. 56*. — 11.
Haapamäki. Haaramäki.
[. Impiaisen sanat:]
Ampiainen annas lintu,
kiiliäinen kitupiikki
ammu puuta, ammu maata
ammu tinakanasia (kivikanasia)
5 kätke hampaas ikeniis.
2685. Keuru. Salokannel n. 57*. — 11.
Haapamäki. Haaramäki.
[Ampiaisen sanat:]
Hörhiäisen hienot hipneet
on täällä kärmetten kähy.
Maa mustaa mulierat.
Elä mua pistä,
f. vaan sitä joka väärin vannoo ja
katumata kuolee.
2682. * kettuun = tarkoittaa sitkeätä maankamaraa Mp.sel.
Pistämät, purema! ja puskemisel
2686. A", »ru. Salokannel n. 58*. —11.
Haapamäki. Laakkonen.
[Ampiaisen sanot.*]
Ampiainen piikkilintu
ammu puuta, ammu maata
ammu kosken kovvaa kivvee,
pun- hampaas yhteen,
s ammu muita, mutta ala, minua.
2687. Keuru. Salokannel n. Mi*. -11.
Haapamäki. Laakkonen.
[Ampiaisen sanat;]
Ampiainen, pimjainen
j.e.p.
2688. Keuru. Salokannel h. 60*. 11.
Haapamäki. Murtomäki.
[Ampiaisen sanot.*]
Ammu uinita ampiainen
pistä muita, piikMäinen
mutta elä ammu minua.
En puhu umalla suulla
s puhun suulla puhtahalla
Herran hengellä hyvällä.
lämpösellä läyhöttelen.
Tulkoon sulku sinis etehen,
kapula kmlos kantamiin
io perkeh' kapulaan kiinni.
2689. Keuru. Salokannel n. 300*. -12.
Haapamäki. Haaramäki.
Ampiaisen sanat.
Paholaisen piikMhäntä,
pistä piikkisi maalian.
kiviin ja kannun päihin,
mutta ala syntisoii lihaan.
Hampaat BUUSSal
tulee sanoa kolnu- kertaa j.i syläisU
joka kerta.
2691. Keuru. Heinonen Ilmari, h. 4.
10.
Soinin pappa. n. I'.M." kuollut 80:tä
käydessään, v. inhoja keurulaisia.
Herhiläinen:
Herhiläinen, hieno lintu,
jos tulet syömään,
pilaa sinun syödä kaikki,
muuton et saa koskea ollenkaan.
2692. Keuru, Heinonen Ilmari, n. 5.
-10.
Soinin pappa. n. 1915 kuollut 81
käydessään. Vanhoja keurulaisia.
Herhiläisen pistoa vastaan:
Herhiläisen bienol hipenet,
on täällä käärmetten kähy.
maa mustaa liiiiln-rata.
Alä mua pistä, vaan sitä,
5 joka väärin vaunuun ja katumata
kllolir.
2693
18.
2690. Keuru. Salokannel n. 301*.
Haa] äki. Haaramäki.
I mpiaisen -•nmt.
Hyvää päivää iso mehto
—12. i
M niini. Karhumäki
un il)
Taavetti Karhumäki.
, I m pulisi n kiinat.
Ampiaine armas lintu
Siä minua ammu.
Pistä piikkis pivoo,
Kannukses kankaasee,
s Vekaimes \ eshakkoo.
Tuohitoppelo talosi
Lahokanto kartanosi.
Nämä s, m, ii "v.ii luettavat kolme
kerta. i ilman henkäsemät i
Ampiaisen piston parantuminen. 2l>9'i —27111.
7(11
2694. Multia. Karhumäki n. 21*. —10
(-11).
Taavetti Saarinen.
. Impiaisen sanat.
Ampiainen pahan hengen pör-
riäinen
Pistä piikkis pihlaasee,
Kannukses kankaasee
Elä inimia pure.
2695. Mullin. Karhumäki n. 30*.
-HK -u).
Sakarias Mäkinen.
Ampiainen sanat.
Siivi siivi siipilintu
Nuukka sivestä,
Nulikka savesta
Kipu liiijcn kirvehestä.
2696. Mullia. Karhumäki n. 33*.
-HK— U).
Ville Lappi.
Ampiaisen sanat.
Ampiaine armas lintu.
Pistä piikkis kettoo,
Kannukses kankaasee.
Tuohituppi on sun tupas
s Lahokanto kartanos
Pistä muita elä minuva.
2697. Multia. Sievänen n. 19*.— 13.
Hanna Sievänen, 6(1 v. Kuullut nuo-
rena Liisa Koppelomäeltä. Muistiinp.
\ Hiilillä.
. impiaisen sanat.
Kitiäinen kiripiikki
ammu puuta, ammu maata
mutt^älä minua ammu.
Vie liiis harkäs mchtään.
B. Ampiaisen piston
parantaminen.
2698. Virrat. Siren T. n. 8*. —03.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.
Sanat ampiaisen pistoon.
Ampiainen alla kuonon,
Pure sen verran,
kun sammakko nauraa!
Lausutaan yhdeksiin kertaa perätys-
ten välillä he[n]keä vetämättä.
2699. Virrat. Sievänen n. 75*. — 14.
Vaskivesi. Josefiina Värmälä.
. I mpiaisen sanoina
kertoi Josefiina Värmälä . . . seuraa-
vat äidiltään oppimansa sanat:
Pure senverran kun sammakko
nauraa.
[Ks. tähän kuuluvia numeroita 2659,
2664.]
C. Ampiaisen nostatus.
2700. Merikarvia. Kotikoivu n. 7.
—23.
Maria Koskinen, 49 v.
Vaapsiaisen sanat.
että se pistäisi ihmistä
Misä, koira, bampaas on?
Olipa sun isälläs ennen hyvä
hampaat!
2701. Tyrvää. Äijälä H, n. 250.— 95.
Muurimestarin Loviisa.
Vapsiaisen sanat tulee kumotuks,
kun vaan joku toinen sanoo:
Mis.i sun koirra hampaas on,
kunnet niitä löyöäkkään!1
2701. l |olipa isälläskin ennen hampaat| : *kunnet niitä löyöäkkään*
702
Pistämät, puiiiii.il j,i puskemiset.
2702. Mouhijärvi. Laine T. n. 48. \
— <)•'
■■
H äijää. Vihtori Kivimäki. 0. i." V.
. Impiaisen pistänlä sanat:
Pistä, pistä, jiistipä s< >t .1 uiitskiii
Vapahtajaa puusal
2703. Hämeenkyrö. Manila M. n. 28
—05.
I rl iäinen. Martti Piekkola, 15 v.
Vapsaisen yllylyssanat.
Kun tahtoo vapsaista toisen päälle
yllyttää, niin tarttee sanoa vapsaiselle1.
että:
Missä2, rautakoi, hampaas on?
2704. Virrat. Harria n. 180. —07.
Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 49 v.
Ampiaisen pesä.
Jos menee ampiaisen pesälle lumoo-
malla, niin taika ei tepsi, jos toinen
sanoo:
Missä1 koira hampaas on?
2705. Virrat. Sievänen n. 22*. —13.
Kaapo Luhtanen, 70 v. Oppinut
isältään.
. . . mutta se [ampiainen] pistää jos
sanoo:
Missä koira hampaat on?
2706. Virrat. Sievänen n. Hi*. -14.
Vaskivesi. Josefiina Värmälä.
. I m /naisen sanoina
kertoi Josefiina Värmälä . . . myös
1 vaps|i|iselle : vapsaiselle. —
seuraavat äidiltään oppimansa sanat:
Missä' isäs bampaal on?
2707. Mullin. Karhumäki n.
-10(-11).
Taavetti Karhumäki.
20*
A /liinaisen noslosaiuil.
Nouse suosta, nouse moasta
\'<>ust.' korkeimman kamarin ka-
tosta
Pure vanhan vuarin hampahilla.
Hämähäkin sanat.
2708. Parkano. Palaani n. 3. —52.
Hämähäkki.*
Hämähäkki huorran poika.
Jesuksen keran varaastit,
Sun nyljen nyrkkysilläni,
Piirrän peukaloisillani2.
5 Kannan nahkas kaupunkiin.
Siellä saan satasin niarknn.
Kuusi kulta penninkiä,
JoilT ostan ismi nriiiin,
Meren jäätä juoksemahan,
io Someroa silottamahan,
Johonk'ei kävin pysty,
Eikä huokonen* kastu.
Ajon' viimein kuntillahan.
Kunnot on kodasta lähteneet,
is Kesken kullan keittäinätä,
Hopiankin sulamatac,
Voi vatunen kämmenellä,
Kirjo-koirra perässäni,
8 kk:ssa pieni alkukirjain.
2703.
2704. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2708. ' r. Katso Kanteletar 195 r. kirja. Tässä näkyy selvästi että ensimmäisel
\l mi laulajan muistista unhottuneet. M.p. huom. — a peukalois|e|llani : peuka-
loisillani. — a hof. Mp. huom. — * Tässä näyttäisi niinkuu tulisi loista runoa eli että
olisi jäänyt muutamia värsyjä pois. Pitkin matkaa ei ole mielestäni oikeaa järjestystä
talla runolla. Mp. huom.
Hämähäkin sanat, Härjän sanat. 2708 — 2709a.
703
Kapa hauki kainalossa.
20 Pureeko tui knirra minua?
Ki pun' eikä tottele,
Tuli1' turvissani tupahan.
Ale kaaren arvoiseni.
Kiliän tulin siihen tupahan,
25 Mukko ineif siihen tupahan,
Jonka kynnys voilla voittu,
Sijiin lihalla sivelty.
Kainaloilla kaaputeltu,
Oviseinä onnen5 luista,
30 Periseinä peuran luista,
Lanttia meren vahaasta.
Ikkun.it kukon takuista,
Patsas puista pähkinöistä,
Kiuvas meri kivistä;
35 Onnen kukku partahalla,
Laulo kielin6 keikutteli,
Kuulu tunturin vuorelle7,
Jokei kuollut tappamata,
Kovan onnen ottama ta.
2708a. Kihniö. Paldani maikakert.,
Niemi Runonker. matk. ss. 161
—162. 1852.
Juhtimäestä, jossa erousimme, tavo-
tin ehtimiseen Parkanolle, Kihniön
kulmalle, kerääkseni siellä loihtu-
runoja, joita olenkin vähitellen saa-
nut. Ei runot täällä olekkaan aivan
unhotuksiin jääneet ja halullisesti
kuulevat runoja lujettavan ja runo-
kirjoja kyselevät. Vanhat sanovat
täällä ennen Kanteleillakin lauletun.
Tämän Parkanon, erinomattain Kih-
niön kulman kielimurre oliskin vallan
sopivaa runoille, silla täällä sanotaan
esim.: juoksemahan, tekemähän, kau-
punkikin, lähleln-lle. kant imelien; mä-
kiä, soria, koria: taloa, maitoa, sikoa
j.n.e. Runoista, joita olen saanut,
kertonen tähän tällaisen:
Hämähäkistä.1
[Runo on sama kuin edellä ks. n:o 2708
ja siihen liittyviä alahuom.]
Härjän sanat.
2709. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 33.
—91.
Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula,
82 v.
Härjän sana[l].
Härkä kuokkei k.irtiinolla,
Meinas puskee Maariata.1
Jumala tuli väli'iin,
Torui härkää hirveästi,
s Karkkoeli kauheasti,
Otti vallan häijyltä.
Jos sä härkä unia pusket.
Niin mä sanon Maarialle1,
Maria kaipaa Jumalalle1,
io Jumala1 sua rankaisee.
Koiran lumous.
2709 a. Pori. Westerlund J. E, n. 29.
—90.
Porin maaseurak. Juho Brusin.
Kuullut Ikaalisissa.
h niran sanat.
Sulje hiisi haukun suut.i
5 Matkakert. olevassa runossa huomautetaan: Toinen laulaja sano: orjan luista.
— • Samoin: Kaiketi: monin kielin. — ' Ja edell. huomautetaan: Tunturin vuoren sa-
novat olevan korkeimman vuoren maan päällä, »jonka kukkulaa pilvet laahaavat».
2708a. ' Rinnoita (jemför) Kntltt:reen 1, jako n:o 195. Laulaja ei muistanut-
kaan niitä 10 alkuvärsyä. Että ne tässä kaivataan nähdään selvästi, muuten on tämä
paljon pisee kun Kantelettaressa. Mp. huom.
2709. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.
Pistämät, puremat j.i puskemiset.
Lempo koiran leukaluuta,
Btt'ei ennen ääntä päästä
Miehen mentyä pihalle.
2710. Harjavalta. Niemi F. V, n. 2.
-03.
Torttila. Kusija Anttila, 62 v.
Kuullut Erland Silvaanilta Pirkkalan-
kylästä.
Kaira lumotaan olemaan hiljaa.
Ko talloon mennee vaik.nl . taik
kulje taa muuton semmosen koiran
sivut, et on kiukkuiin'1 ja haukkuu, ni
-i .i,i lumotaa ettei se hauku sillai ko
sannoo et:
Sulje hurtti koiran suut.
Lempo hallin leukaluut.
Ettei äänt suustans pääs
Ennen ko miähen sivut päästää.
2711. Ikaalinen. Suluni Anna-Kaa-
rina, n. 33. — 31.
Jyllin kylä. Eeva Hakala, n. 70 v.
koiran sanat:
sulje liisi haukun suta,
lempo kuiraMeukaluta.
pane sul"ku sun etehen,
haitta haiiunastev^Yälihin.
5 ettei < ■ 1 1 .• entä pfstä
7iarämwmentuä ohitte.
2712. Tampereen seudut. Gheilan
Lönnrotin kok. Q. n. 10.
Koiran synty.
I; n m m m julkaisin Hämeen inuistom.
I iSK\ 1! I V. 1) n:o 1075, joten sitä
ei ole enää tähän oleilu (ks, u:o 74
alahuone l
2713. Orihvesi. Jokinen n. 10*. — 03.
Heikki Eklund, 52 v. Kuullut Kom-
pale Aulilla. D. To v.
Koiranloitau.
Hiisi siilo haukun suuta.
Lemppei koiran leukaluuta.
Ettei ennen ääntä päästä
Minun mentyä ohitse
2714. Keuru. Vaissi n. 234*. —99
—02.
Koiran taikominen.
Kolli koirra lakkaa haukkumasta,
kun saa naaras koiran korvan ja sen
läpi sanoo:
pane lukko suus etteen
haitta hampaas kolohon,
ne sanat sannoo kolmeen kertaan niin
kyllä koira hauk[k]umasta lakkaa.
2715. Keuru. Salokannel n. 68*. — 11.
Haapamäki. Mustalainen.
Koiran lumoussanat.
Sule hiisi hauku sutta
lempo koira leukaluuta
laita suluku suu etteen
haitta hainpaijes valliin.
5 ettet enne ääntä päästä
miehen mentyä sivuite.
Koiran purema parannetaan.
2716. Virrat. Harota n. 162. -07.
Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 49 v.
A oiran pun utu.
Jos koira puree, niin Huoletetaan
sillä ja sanoi, i. m;
Nuole1 koira haavasi
jTlo. ' kiukkuine vili.men. Mp. liuoin.
2716. ' kkssa pieni alkukirjain.
Kusiaisen sanat, Käärmeen puremaan. 2717 — JTJi
705
Kusiaisen sanat.
2717. Alastaro. Vihervaara n. 2510.
-11.
Sikilä. N. 30-vuotias mies Vampu-
lasta.
Kusiaisen sanat.
Kusiainen, kusiainen,
Pure puuta ja maata.
Älä minua pure!
[Vrt. Ampiaisen sanoihin.]
Kärpän purema parannetaan.
2718. Kuru. Pohjankanervo T. n. 2 78.
-%31.
Itä-Aure. Manta Ahonen, 64 v.
Kärpän puremaan luetaan1
Kurnii kuri,
pyhä Pietari kysy:
tuliko veri?
Neitsyt Maria sano:
a jo se parani.
Sanat luetaan maitoon, jota anne-
taan sairaan suuhun ja hierotaan ajet-
tunutta, purtua paikkaa.
Käärmeen sanoja.
A. Käärmeen puremaan.
2719. Eurajoki. Isopere n. 113. —91.
Kärmeen puremaa vastaan.
Mato puri Mariaa,
Pietari tuli ja paransi,
lausutaan silloin, kun kärme pistää.
2720. Pori. Vesterhmd n. 33. —89.
Kalle Grönvall, 20 v.
Diaaria sanoi: ormi puri.
Pietari sanoi: so se parani jo!
2721. Pori. Vesterhmd n. 34. —89.
Kalle Grönvall, 20 v.
Ormi puri,
Pietari sanoi: veri tuli;
Neitsy Maaria sanoi:
Oi se parani jo.
2722. Pori. Vesterhmd n. 35. —89.
Kalle Grönvall, 20 v.
Käärmeen sanoja.
Mato musta maan alunen,
Kiemura kiven takunen,
Aitan alunen.
2723. Pori. Vesterlund n. 37. —89.
Kalle Grönvall, 20 v.
Konna kuoli kalliolle,
Konnan suusta kuola juoksee
Iman ilkeän kidasta.
Pietari sanoi se puri,
5 Neitsy Maaria juoksi työ,
Sanoi: oi se paranee, se paranee!
2724. Noormarkku. Nurmio Fr, n. 2.
—04.
Sanat käärmeen puremaa vastaan.
Mato musta maan alainen,
Kiekura kiven takainen,
Kiukusas kierrät, kiemuroittet,
2718. » Kertoja huomautti sanoja käytettävän kärpän puremaan, vaikka ne
ilmeisesti muistuttavat käärmeen sanoja. Mp. huom.
45
706
Pistämät, puremat ja puskemiset.
Kivi on sua vasten kivettynyt,
5 Kirvesvarsi varattu.
Neit8yrsi Maria kysyi: Puritkos1
jo?
Purin, unitta'2 Pyhä Pietari pa-
ransi jo.
Kun loitsu on luettu, asetetaan haa-
v.m päälle viinassa tai kahvissa3 kas-
teltuja tupakan lehtiä, niiden pa.ille
suolaa ja kaikkein puällimäiseksi kar-
hunsammalelta maapuoli haavaan
päin.
2725. Noormarkku. OUinen n. 211.
—89.
Oskari Engholmi, n. 50 v.
Ko kärme o saanu pistää, ni sylje-
tään kättee ja pannaan haavan pääll',
jonka jälkee luetaan koi kertaa:
Mato musta maan alla,
kiakura kiven ravosa,
uiku aitain alipualla,
pahasti teit cts' panit.
b tee paremmin cts parannat.
Minkä1 muatonen:
maani muatonen,
sinerväin muatonen.
Mato <>ta vihas pois
ja anna imin terveyyten'!
2726. SoonimrkLu. OUinen n. 219.
—89.
Noormarkku. Juho Fabian Palonen,
39 v.
Jos kärme om pistäny jot tai, ni se
paranee vissii siittä, ko ottaa voit'
kolmen etumaise sormen päähää ja
puhaltaa sihhee koi' kertaa siilon ko
sannoo:
Jeesus sano: kärme puri.
Piatari3 sano: tulleeko veri?
Neil by Maaria sann: jo se parani.
.I.i- sitt' lukkee Isä meidäm pääll'
ja voitelee kippeetä paikkaa sillä
voilla.
2727. Pomarkku. Palonen n. 7 '. 59.
Madon sannt.
Mato musta maanalainen,
Kiven vierus kiekuriaineii.
Menit inättääsen kun tuli,
Tulit sieltä kun lmpia.
s Luulit puuta purreesi,
Paju-juurta lianneesi;
Keitä mettä kielelläs,
Haavoin kuin hakaisitl
Jos sinä olel tuikin, tulenmuotoi-
nen,
io Elikkä saikia. savenkarvainen,
Eli muu musta maanmuotoinen.
2728. Pomarkku. Elers O. A, n. 1.
-93.
Pomarkun kylä. Rosenvall, 50 —
60 v.
harineen sanat.
Sinä mato musta, maan ala-
tien,
Kiemurainen kiven alainen,
Keiku aitain alainen,
Pako pajun karvarien,
s Hulikkosfl] puuta purres,
2724. • kk:s>a pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. — * ,ka' hviissa|
•kahvissa* : k.
2725. ' Säkeissä 6 ja 9 on pieni alkukirjain.
2726. ' Pi|e|tari : Piatari. — 2 kkssa pieni alkukirjain.
Käärmeen puremaan. 2727- 2
707
Haapaa hakannes,
Niinen juurta pannes?
Pahoin teit, ettäs purit,
VielS parempi, ettäs parannat.
■ Kanna mettä kielelläsi
Haavaan puremaasi!
Nimen Isän j;i pojan ja pyhän
henken, aamen.
Kolmesti lukee nämät sanat haavan
päälle, että vetää myrkyn ulos.
Pitää uskoman, että auttaa!
Tämä ottaa poijes kärmeen puremi-
sen.
2729. Merikarvia. Romppanen n. 11.
—89.
Maaria sanoi: Ormi1 puri. Pie-
tari sanoi: So1, se parani jo.
2730. Merikarvia. Romppanen n. 12.
—89.
Mato musta maan alunen
kiemura kiven taktinen
aitan alunen.
2731 . Merikarvia. Kotikoivun. 9.
Maria Koskinen, 49 v.
-23.
Kärmeen sanat.
(että purtu ei vihortt'elis).
Miäs näki ko kärmes pisti.
Petari kysy: »Tuliko veri?»
Neitsy-Maaria sano: »Kyllä se
paranee.»
2732. Siikainen. Granqvist n. 32. — 89.
Siikaisten kylä. Kaisa Fagerström.
Madon (käärmeen) sanoja.
Mato musta, maanalainen,
Kiemurainen, kivenalainen,
Someron karvainen, paljuin kar-
vainen
2733. Siikainen. Grangvisl n. 36.
—89.
Samminmaja. Frans Hautala, 3t v.
Pietari sano: »nurmi puri».
Kristus sano: »terves oli».
Kolmannen meren sisäl oli saari,
saares oli tupa. tuvas oli neitsy.
.-■ Mitäs hän sielä tekemäs?
Parannusta tähän haavaan.
Parannukseks .Maarian, Kristuk-
sen Jesuksen,
Pyhän Hengen Lämmin löyly.
Eppäs silloin suuri ollu',
io kuins vannoit Kristukselle, ettes
pahaa tee.
2734. Siikainen. Granqvist n. 37.
—89.
Samminmaja. Frans Hautala, 31 v.
Ma to mytty mättähällä,
Musta mato, maan alainen,
Kiekurainen, kivenalainen,
Suon karva, kanervan karva,
s Pajun karva, pannahinen,
Luuliks puuta purrehesi,
Tahi pajua pannehesi,
Haapaa hakannehesi.
Kultana kulohon menit,
io Hopiana mättähäsen.
Paha oli, ettäs panit,
Parempi olis, että paranis.
Kanna mettä kielelläsi
Rikkirepimiin haavoihisi
. 29. ■ kk:ssa pieni alkukirjain.
708
1'istam.it. puremat ja puskemisel
2735. Siikainen. Laiho n. 322. 90.
Vuorijärvi, Nikoteemus Aatamin-
poika, 55 v.
A äärmeen sanat.
Main musta maakuriainen,
Kiven alla kulkevainen,
Sinä pajun karvanen,
Hyvin teit, ettäs purit,
5 Kultana kulohon uunit.
Hopiana mättähäsen.
Tule aaavas nuolemahan
Päältä aivan terveheksi.
Sisältä tuntumattomaksi!
Nämät sanat hietaan maitoon 3 ker-
taa. Knsin juodaan sitä vähän itse ja
sitten vasta sillä voidellaan haava
päältä. Tätä menetystapaa käytetään
niin ihmisille kuin eläimillekin.
2736. Siikainen. Helomaa Kyllikki.
n. 37. —30.
Gromsten n. 80 v.
Mato musta maan alanen
kiekurainen kiven alanen
kultana kuloon meneen,
hopiana mättääseen,
5 luuliks puuta purrees,
maata panm
Hyvä1 oli ettäs purit
vielä panet ettäs paranit.
Kanna mettä kielellä-,
io tule haava- voitelemaan
sisältä terveeks,
alta vallan terveeks,
paalia hui! limat Ii>lilak-,
paremmaka muinan
2737. Siikainen. Helomaa KyUtkki,
n. 38. -30.
Bammin kylä. JuhoVimp«ri,55 v.
Koonneen sanat.
Sinä musta niat" maan alai-
ne(n),
kiemurainen kiven alaine(n),
niku airain alaine(n).
liiä.no heinäljarviaine(n).
5 luulitkoe puuta purrees,
haapaa liakannees!
[vanna vettä kiät.lelläs
haavaan purema [a]s.
2738. Siikainen? Raekallio Vuokko.
n. 66. —27.
Kopio Kruunsteenin isännän v. 1899
Porin matkallaan löytämästä vihosta.
Käärmeen annat.
Käärmeen pistoksessa auttoi seu-
raava loitsu:
MatO musta maan
alunen1 kiekurainen
kiven alanen, kultana
kuloon meneen,
s hopiana mättääseen.
Luuliks2 puuta1 pun
maata pannees,
hyvä oli ettäs purit
vielä päreet ettäs
io parannit.
Kanna2 mettä
kielelläs, tule
haava- voitelemaa
sisältä terveeks,
te alta vallan
terveeks, paalia
2736. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2738. ' kk:ssa iso alkukirjain — * kk:ssa pieni alkukirjain.
Käärmeen puremaan. 273a- :
709
tuntamattomaks
paremmaks
lullinansa1.
2739. Siikainen. Hämeenlinnan ala-
kansak.sem. Marjamäki Martta,
n. 324. —25.
Juho Marjamäki. 83 v.
Katuineen sanat.
Mato musta maan alainen.
Kiekurainen kiven alasen,
Kultana kulmin menee,
Hopiana1 mäti ääseen.
s Luuliks puuta purrees,
Maata1 pannees?
Hyvä, ettäs purit,
Viä1 paret ettäs paranat.
Kanna mettä kielelläs,
io Tule1 haavaas voitelemaan,
Sisältä terveeks,
Alta1 vallan terveeks.
Päältä1 tuntamattomaks,
Paremmaks' muinoansa.
2739«. Kokemäki. Ahti n. 1Q.—93.
[Ks. Nokkosen polttama n:0 2144]
2740. Kauvatsa. Massa n. 2. — 92.
Käärmeen loitsuja.
Mato musta maanalainen,
Kiekuriainen kivenalainen,
Tule paha,
Paranna tapas
5 Makia maitorieska voiteeseen.
2741. Etikka. Numminen n.432. /<".
Fanny 1 lvio. M|>. Mynämäellä.
Kaarineen sanat:
Ture puuta, puiv maata,
mutta älä vihaa ihmisen lihaa.
2742. Tyrvää. Oukari, {Laiho) n '/
-89.
Oskari Mäkelä, 20 v.
Käärmeen sanat.
Mato musta maan-alainen,
Kiekuriainen kiveii-a lainen,
Aikku aitojen alainen,
Pure puuta, pane pajua
s .Mitäs tähän tulit!
2743. Tyrvää. Ainiin II, n. 93. —95.
Iso Heikki.
[Ks. Karjan suojeleminen käär-
meeltä, käärmeen purema n:o 4590.]
2744. Tyrvää. Äijälä H, n. 242. —95.
Urpunisti Salo. Kuullut Turussa
eräältä pohjalaiselta.
Kärmeen purema paranee, jos lue-
taan että:
Kärme musta, havun alainen,
kärme harmaja, havun alainen,
kärme kirjava, havun alainen,
hyvin teit ettäs pistit.
s paremmin ettäs parannat,
ja aina kun »kärme» sana mainitaan,
nin kiapautetaan kahta sormee pure-
man päällä.
2745. Tyrvää. Äijälä II, n. 243. - 95.
Iso Heikki.
Oma puri. Piatari kysy: »Tu-
liko1 veri?» Neitsyt2 Maaria sano:
»Ei, jo se parani.»
2739. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2745. » |t|uliko : Tuliko. — 2 Neit|t|yt : Neitsyt.
710
Pistämät, purema! ja puskemiset.
Ne sanal luetaan sualoihin j;i niillä
hivutetaan kärmeen puremaa, niin
kyllä paranee.
2746. Tyrvää. Äijälä II. n. 244. —95.
Muuri mestarin Loviisa.
Maaria1 sano:
'Mato pisti'.
Jeesus sano:
'Jo se parani'.
Ne sanat sopii lukee leivän pala"
seenkin ja lähettää kuinka kavvas"
hyvänsä ja antaa semmosen syäftäi
jota kärme on pistäny.
2747. Tyrvää. Äijälä //, n. 245. —95.
Musteliini.
Orma tuli ja puri.
Neitsyitf^Maaria tuli ja sano:
Hyvä että se puri',
mutta Piatari sano:
'Viälä paretnpi,
että se parani.'
Tphoo, helvetin karvaparta!
2848. Tyrvää. Ahteen. 1. -wln02.
Siina Saunaoja, 70 \.. kutuisin Ky-
röstä.
Käärmeen ~nnat.
Mato musta, maan alainen,
Kiekuriainen1, kiven alainen,
Kuola suustas laikahteli,
Ruman pedon kidasta.
Luetaan 3 keitaan ja sylkäistään
joka kerran perästä 3 kertaa thy, thy,
thv.
2749. Mouhijärvi. Järvinen n. 51.
—53.
Kärmeen puremisen sanot.*
Mato musta, maan alatien.
Kiven alanen, kiekurainen,
( »ikuaitaen alainen2,
Palloin teit, ettäs pistit,
s Tee paremmin, ettäs paranal !
Mene tiun '.ja tipolasta,
Tapoja fcapiolasta,
Kanniskele kieles päällä,
Tämän haavan voiteeksi!
2750. Mouhijärvi. Hannus n. 39. -89.
Oskari Hannus, 25 v.
Toiset käärmeen sanat.
Musta mato, maan alunen.
Kiekuriainen1, kiven alunen.
Hyvä oli, ettäs pistit
.la vielä parempi, kun paransit
:, Maa pidä maton!
2751. Sumutin i. SS. Mytol. san.
-7io^s.
Hilja Kuusi.
Maron lukuja, käärmeen puremaa
vastaan muistan kuulleeni m. m. seu-
raavan:
Konna istu kalliolla
kuula vuoti kunnan suusta
inon[l] ilkiän leukaluusta.
-Mene. mato maan rakoon,
s ino ilkiä kitones'
\ta kiri is' \ öljyssäsi
Mene, mato, maan rakooni
2746. • Mari : Maaria. — * ka|u|vas : kaevas
2747 ' kk:ssi pieni alkukirjain.
2X'iH. ' Säkeissä 2— '> pieni alkukirjain.
2749. ' kk:ssa iso alkukirjain. — 'alanen : alainen.
27äo. ' Säkeissä 2 5 pieni alkukirjain.
Käärmeen puremaan. 2 7 r> i a -5
:n
2751 a. Lavia SS. Mytol. san. n. 215
s. 5. -s , 29.
Taavi Laaksonen.
[ Käärmeen sy ■
Siikaisissa kuulin ennen erään ukon
jota sanottiin vanhaksi luhdiksi
(Vanha = Tuhtii loitsuavan seuraavaa:
H^po hyvä nelpottele,
Juuttaan juonista jumotu1,
väipäreisen vääntehistä. (jumotui
2752. Lavia. Kurun n. 173.
Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v.
Kuullut Aino Suojaselta.
Käärmeen sanat.
Huiku haiku aitojen alla
kiven kiertäjä, kannan karrut-
taja.
.Musta mato maan alta pahin on
Hyvin teit. ettäs panit.
5 Tee vielä paremmin,
pane mettä kieles päähän.
paranna pahat tekosi.
Ämmä kysyi,
Airi sanoi: »Jo1 se parani.»
Lavia, ks. n:o 2940.
2753. Hämeenkyrö. Bergiusn. 1. — 95.
Jeremias Ekholm.
Madon sanat.
Mato musta maan alta,
Eiekuriainen kiven alta,
Uiko aidan alta,
Uiko heinän latviainen.
2454. Kankaanpää. Palonen n.9. — 59.
\'ielä.
Uiku, aiku, aittain alainen,
Kiekuriainen kiven alainen,
Mato1 sininen, main punanen,
Ma tn keltanen. mato viheliäinen,
i Mato musta, maan karvanen.
Kussas silloin olit kun
Jouluna messu ylittiin?
2755. Kankaan pää. Oukari (Laiho)
n. 28. -89.
Aleksandra Kivijärvi, 20 v.
Käärmeen satun .
Mato musta maanalainen.
Kiekura kiven takainen
Kultana kulohon meni.
Sopiana mättähäsen.
5 Puuta luuli purevansa,
Eaapaa hakkaavansa.
Kanna mettä kielelläs
Haavaan puremahan,
Kivuttomaksi sisältä ja
io Päältä tuntumattomaksi.
2756. Kankaanpää. LaiJio n. 326.
—90.
Miina Hakola. 59 v.
Käärmeen sanat.
Nurmi puri.
Pyhä Pietari sano:
Tuliko veri?
Neitsy Maria sano:
s Jo se parani.
2757. Kankaanpää. Laihon. 327. —90.
Kyynärjärvi, Juho Aataminpoika,
63 v.
Käärmeen sanat.
Kärmes puri,
2751 a. l jumot|a| : jumotu.
2752. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2454. * Säkeissä 3 — 5 pieni alkukirj;
712
Pistämät. puremat ja |iuskemiset.
Neitse Maaria kysy:
Tuliko veri?
Jesus sanoi:
6 Se "n paratta.
2758. Kankaanpää. Laihon. 329. — 90.
Rajasalo. Iisakki Linnamäki. 80 v.
Käärmeen sanat.
Orvu puri.
Tuliko veri? Tuli.
Jo se parani.
Kannu juoksi selkätietä,
5 Kuola sen suusta valoi,
Josta meille mato sikis.
Jos sinot tuikia tulen karvanen,
Saiki.i saven karvanen,
Pajun karvanen,
lo Musta eli kirjava,
Mato musta maanalainen,
Luikku aitain alainen,
Heiko heinä nenähinen,
Lappo heinän lalvahinen,
is Kiemura kiven kiven [1] vierehi-
I|e||.
Kyllä minä sun syntiä tieöän,
Minkä inualle ku villavakkaan,
Kiviriuttaan sun rintapeltOS,
Kanto lahonen kartanos.
20 Pääsen minä Tuonelle,
Sieltä mä tulukset1 tuon,
Jolla ma sun kieles karistelen,
Kärmes parka!
Vini.it >.in;ii luetaan ulkoa 3 kertaa
vatiin, jossa on vettä ja suoloja. Ensin
ryypätään >ita lientä vähän itse ja
sitte vasta voidellaan sillä kipeä-
paikka. Tämä neuvo auttaa, paitsi
ihmisille, myös eläimille.
2758. ' tulukset |ostan| tuon : t. t.
2761. l kk:*'-.! iso alkukirjain.
2759. Kankaanpää. Laiho n. 330.
—90.
Vihtiläjärvi. Mikko Syrman, 62 v.
Käärmeen sanat.
lv irro puri, purri ka ne.
Pietari tuli rastaan ja kysyi.
Jesus vastas: jo se parani.
Nämät luetaan 3 kert. hengittä-
mättä käärmeen puremaan.
2760. Kankaanpää. Lailta n. 331.
-90.
Miina Hakola. 59 v.
Käärmeen sanat.
Mato musta maanalinen,
Ympäri kiven kiertäjä, aidan-ali-
nen,
Panon teit, ettäs purit.
Mutta via paremmin, ku paransit.
2761. Kankaanpää. Laiho n. 332.
90.
Miina Hakola, 59 v.
A äärmeen sanat.
Jos Sinä "i pajunkarvanen.
taikka maan karvanen.
jos1 sinä "i veden karvanen.
taikka minkäkarvanen,
5 jos1 -ma oi pilven karvanen,
taikka muun karvanen,
ota1 hampaas .jälki pois
ja paranna haavasi
v nii.it luetaan '■'> kertaa
2762. Kankaanpää. Ollinen n. 765.
-90.
Niinisalo. Leskivaimo Kosiiall Kuul-
lut Niinisalon M. a ti-faarilta.
Käärmeen puremaan. 2762 — 2768.
713
Mato puri, Pietari sano,
ja lifitsy Maaria kysy,
Jeesus paranti.
2763. Ikaalinen. Paldanin. 27. — 52.
Madon synty.
Ennen kaulin tiellä juoksi.
Kauhun suusta kuola juoksi,
Siitä meille mato synty.
Kaulia kiven alanen,
5 Tuikia tnlipnnanen,
Sakia savenkarvanen,
Monen mustan muotonen.
Kyllä konna kotos tiedän,
Kiviriutta rinta päältä,
10 Laho kanto kartanos,
Jos olet konna pahoin tehnyt,
Tehköön Jesus terveheksi,
Sisältä kivuttomaksi,
Päältä tuntumattomaksi,
is Paremmaksi entistänsä.
2764. Ikaalinen. Paldani n. 28 a.
—52.
Madon sanat.
Mato musta maan alanen,
Kiekura kiven alanen,
Pahoin teit ettäs purit.
Tee paremmin, ettäs parannat,
5 Suon karva, kanervan karva,
Pirjan pitkät silkki rihmat.
Olekkos sinä, konnan kuula kal-
liolla,
Olekkos aattaran (?) aidan vittois?
Ei mato mahallansa pane.
2765. Ikaalinen. Paldani ti. '.'S b. ■'>:.'.
Mato musta mnanalanen,
Kiekura, kiven alanen,
Kiiltävä aidan raossa,
Ettäs pahasti teit, kun purit,
s Tee paremmin, ettäs parannat.
2766. Ikaalinen. Valkama n. S. — 21.
Kiina Friiberg. 68 v.
Madon sanat.
MatO musta maan alla luikuaa.
laikuaa aitojen alla.
Maria kysyi. Kili puri, mene
maalta mättäälle,
tii maata tialaan. yhleksän meren
ylitte,
5 kymmenen meren sivutte.
Hikos hirvi juostessansa, joi vettä
janoissansa.
Herran henki, kurjen kuona,
perkeleen pää karvat.
Teit pahan ettäs pani,
io tee paremmin ja paranna.
2767. Ikaalinen. Kotiseutututk.kurss.
s. 66, -15.
Käärmeen sanoista sanottakoon:
MatO musta maan alainen
Kiemura kiven alla.
Hyvin teit' että pistit
Paremmin vielä kun paransit!
2768. Ikaalinen. Korhonen n. 51.
-97.
Riitiala. Uudentalon muori, 72 v.
Kuullut Salon Kaapolta Kankaan-
päästä.
Kiiärmrrn pistän piunnussanat.
Pietari sanoi:
Kärmes puri.
Neitty Maria kysyi:
Tuliko veri?
714
Pistämät, puremat ja puskemisel
5 Jesus s;im>i:
Se on parattu.
jos pahasti pääsee jo ajettumaan, on
luettava useampia kertoja ja kustava
astiaan ja pantava vähä suoloja
sekaan ja sillä hierottava.
2769. Ikaalinen. Laiho n. 323. -90.
Isoröyhiö. Maria Hakala. 43 v.
E äärmeen sanat.
Mato musta maanalainen,
Vyön lappo juon takainen,
Kiven päällä kiiltäväinen,
Aiöan raosta välkistrlovainon,
.-, Hyvin teit, jossas panit,
Paremmin teit, ku parannit.
2770. Ikaalinen. Laiho n. 324. —90.
Isoröyhiö. Maria Hakala, 43 v.
Formu puri,
Neitsy .Maaria sano:
Jo so parani.
2771. Ikaalinen. Alanen 7iljo,n. 177.
—31.
\ aha Röyhiö. Eesteri Heikkilä, n
82 v.
Madon sanat:
Uurnia puri,
tulik<> veri,
.loostis sanui: »Jo se parani»,
2772. Ikaalinen, s,, Imu Annu-Kaa-
rina, n. 43. 31.
Sipsiön kylä. Kari Haima. 62 v.
\hil,,n sanat
Mato musta maan alla
niku aikn nilan1 alla.
Maria kysy: Elli puri.
2773. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa-
rina, n. 44. — 31.
Mono metsä mätsähälle[l],
tiimaa tapialle
yh-loksam^nifirn ylitte,
kymmenemwmeren sivutte,
S EikOS liirvi jnastosansa.
joi vettä janottuansa.
Berran henki, kurjen kuano
perkeleem^peräkakara1.
Teit pahoin, ettäs panit.
Lo tee paremmin ja parannat
2774. Ikaalinen. Vähätalo ii. 2. —19.
Saukonperä.
Madon sanat.
Mato musta maan alla,
liuku aikn aidan alla.
Maria kysy. Elli puri
mono mettä mättähälle
., tumaa tapialahan.
yhdeksän3 moron ylitse,
kymmenen meren sivutse,
hikos liirvi juostessansa,
joi vettä janottuansa.
m Berran henki,
kurjen kuono,
perkeleen persekarvat,
toit palloin, että panit,
tee paremmin ja paranna.
Pitää luk. m sanat 9 kertaa esim.
ihraan, joka pannaan sitten »madon»
pureman paikan päälle, jolloin pui
paranee.
2772. ' ai d an : ai/an.
2773. ' Perä p akara : peräfcakara
2774. ' kk Bsa iso alkukirjain.
Kä ir n puremaan. 2775—2779.
715
2775. Uongonjoki. Paldam n. 74b.
—52.
Mato musta maanalanen,
Kiemura kiveD juurtunen,
Pajun karva pannahinen,
Voi paha, ettäs panit,
s Parempi ettäs parannat,
Kanna mettä kielelläs,
Reikihes tekemihis,
Haavohis panemihis!
2776. Hongonjoki. Paldani n. 74c.
—52.
Mato musta maanalanen,
Kiikku heinän juuivhinen,
Muiku aitan alanen,
Veden1 päällä kulkevainen,
ö Jossa vattalla vaelsi.
Nyrkistä pahasta parantava,
Voi paha ettäs panit,
Parempi, ettäs parannat!
Kanna mettä kielelläs,
10 Haavohis panemihis,
Eteikihis tekemihis!
2777. Hongonjoki. Paldani n. 74 d.
—52.
Mato musta maanalanen,
Kiemura kiven takanen,
Luulikkos puuta purrehes,
Pajun juurta pannehes,
s Hemmfils heinän viertolahan,
Otti mettä mettälästä,
Simaa tapiolasta.
Mettä kielelläs kanna.
ReiMhin tekemihis,
io Haavohin panemihis!
Luulit haapaa hakannehes,
Kultasen kiven juurella,
Kiinalaisen hunajalla.
Väli voitehella,
ie Tattarin veren jälkiä.
2778. Hongonjoki. ralliani n. 74 f.
—52.
Mistäs mato juoksenteli?
Aitan alla asuskeli,
Kannon alla juoksenteli,
Josta mieli kuljeskella.
5 Tammen oksaan ottavainen,
Madon henki pahalainen,
Joka puuta nauseskeli1,
Kristuksen päälle asteli,
Ristin päälle ripustettu,
io Ekkös niitä nähnytkään.
Viu paha. rt tas panit!
Kanna mettä kielelläsi,
Haavoin^ panemihis,
Reikihis tekemihis'
2779. Hongonjoki. Paldani n. 74 g.
—52.
Ormi puri, Pietari kysy:
Tulik" verta0 Ei1, jo parani,
Herran eles kuljettua.
Maan piirin poljettua.
5 Sinä maan matonen-,
Ha tupahan vihat ja pahat,
Synnin myrkky pyhii pois!
2776. l d alleviivattu, yi. [Ve]r[enJ.
■i::#. > niro^useskeli : nrakiseskeli.
27T9. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — ä nen alleviivattu.
716
Pistämät, puremat ja puskemiset.
2780. Hongonjoki. Paidan* n. 74 h.
—52.
.Jesus j;i Pietari
Kävi pitkin tietä myöten.
Xäki hän häjyn tiellä.
Herra, luu' henki siehen!
5 Herra loi hengen siehen.
Herra sano Pietarille:
»Pistä Bormes suuhun»,
Se pisti, ja mato puri.
Pietari sano: »Herra, ota' henki
pois!»
io »Ei saa ottaa, eikä antaa.»
2781. Hongonjoki. Paldani n. 74i.
—52.
.Mato musta maanalinen,
Luiku aitan alanen,
Kiemura kiven takanen.
Luulikkos puuta purrehes,
e Pajun juurta pannehes,
Mettä kielelläs kanna.
Keikihin tekemihis,
Haavohin panemihis!
Pahoin teit, ettäs panit,
m Vielä parempi, ettäs parannat.
2781 <f. Hongonjoki. Paldani matka-
kert.. Xiemi Runonker. matkak.
siv. 149. - '- 2.
Pannahitteii partakarva;
5 Luulikkos puuta purrehes,
Haavan juurta haukannees,
Tulikkos kino kirojen,
Ihmistä puremahan?
Hyvin teit ettäs purit,
io Parempi jottas parannat.
Kyllä sinun sukus tiedän:
Pirun suusta sivallettu.
Pirun kuolasta koottu,
Pahan vannon jKiltehista.
15 Niin minä suusi tukin,
Eampahas lakehen lasken:
TiY sisältä terveheksi,
Päältä tuntumattomaksi
Neit^y Maarian makia maito ki-
vun voiteeksi.
2782. lldiiiiinijoki. Palonen n. 8. — 59.
Madon1 purnuista vastaan.
Jesus sanoi: Käärme1 puri.
Pietari sanoi: Tuliko1 verta''
Maaria sanoi: Ei1, jo se parani!
2783. Honkajoki. Ylikoski n. 138.
-89.
Hongan kylä. Juho Virta.
Urmi puri. Pietari kysyi.
Maria sanoi:
»tuliko veri?» — »ei, se parani jo».
Hongoioessa viivyin puoli viikkoa, n70. ,, .... ..... , . .,__
? J. . ,....„». .T. , 2784. Honkajokt. )hk<iski n. 139.
Silla Olina sain taalla loihto runoja ko-
koon, niinkuin madon sanoja, joista
yksi laji kuuluu näin:
Mato musta inaanaluinen.
Kiekura kiven aluinen,
llivehitten hiuskarva,
2782. ' kk:ssa pieni ;ilkukirj,iin.
2784. * kk:ssa pieni alkukirjain.
-89.
Hongan kylä. Juho Virta.
Jesus sanoi: »sinä olit kanne,
sinä asut helvetis.
minä olen Jesus1.
Käärmeen puremaan. 2784—2790.
717
Paha1 <>li ettäs panit,
vielä pahempi ettäs paransit.
2785. Honkajoki. Ylikoski n. 140.
—89.
Hongan kylä. Julio Virta.
Mato musta maan alainen,
kiemuriainen kiven alainen,
pääs on neitsyttä kauniinpi,
Irieles hunaja maMampi;
ö paha oli, ettäs panit,
vielä pahempi, ettäs paransit.
2786. Karria. Paldani n. 74 a. — 52.
Madon sanoja.
Jokei osaa yhdeksällä1 lailla madon
sanoja lukee, ei liijoin voic madon
purtua haavaa parantaa. Voide1 pa-
rantamiseen pitää oleman suolatointa
voita, johon sanat lujetaan ja sillä
,-itte voidellaan niin »totta paranee-
kin».2
Mato musta maanalainen,
Kiekura kivenaluinen.
Hivehitten hiuskarva.
Pannahitten partakarva.
s Luulikkos puuta purrehes,
Haavan juurta haukunne Ys.
Tulikkos kino kirojen,
Inhimistä puremahan?
Hyvin teit, ettäs purit,
io Parempi jottas parannat,
Kyllä sinun sukus tielän:
Pirun suusta sivallettu.
Pirun kuolasta koottu,
Pahan vaimon paltehista;
ia Niin minä suusi tukin,
Hampahas lakehen lasken,
Te'e' sisältä terveheksi,
2786. > yhdeksä|ä| : yhdeksällä.
Päältä tuntumattomaksi,
Neitsyt Maarian makia maito ki-
vun voiteeksi!
2787. Karvia. Paldani n. 74 e. — 52.
Onni puri, Jesus kysy, tuliko
veri?
Neitty Maaria sano, jo se parani.
2788. Kurria.. Kaukomaa L, n. 98.
-2*U30.
Karviankylä. Jaakko Porrassalmi.
72 v.
Kärmeksen pistämän parannussanat.
Ravalla pesi ja luin:
Jeesus sano: Normi puri.
Pietari kysy: Tuliko veri?
Neitsy .Maria Bano: Se parani jo.
Apua on siitäki.
2789. Karria. Kuulumaa Ij, n. 105.
-16/650.
Karviankylä. Jooseppi Kallioniemi,
93 v. Menettänyt muistinsa toista
vuotta sitten niin. ettei enää kyennyt
sanelemaan kuin palasia.
Kärrnes.
Luulikkos puuta purrees,
Pajujuurta pannehesi?
2790. Karria. Kaakamaa L, n. 110.
-M/,30.
Karviankylä. Papusen muori, 85 v.
Äitevainaalta oppinut.
Kärmeksen sanat:
Normi puri.
Peetari kysy: Tuliko veri?
Neitsy Maria sano: Jo se parani.
2 Selitys on kk:ssa kaikki r. lisätty.
718
Pistämät, puremat ja jmskemiset.
279). Karvia. Kaukomaa I.. ». 106.
-" 6 30.
Karviankylä. Salomon Teppala
»Teppala [aarit, pitäjän kuulu taikuri,
eläintenparantaja ja hää stari, Nyi
83 v. vanha ja raihnainen. Tietojaan
lian ei suostu maailmalle levitte-
lemään. »Karvialaisten epäjumalat
erään kertojan mukaan kaikkialla
neuvottiin Teppala [aarini puheille.
Kärmeksen purema.
Puremaa hierottihin tupakkikuralla
ja ravalla seka luettihin:
Nurmi puri.
Pietari kysy: Tuliko veri?
Ja se sano: ES. Jo se parani.
2792. Kuirin. Kuuhulluni L. u . 100.
-3U30.
Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen,
su v.
Kärmeksen sanat.
Ottaa maata ja vettä ja painelee
sillä sekä lukee:
N u rmi puri.
Pyhä Pietari kysy: Tulik" verta?
Neitsy Maaria sano: Ei. Se pa-
rani jo.
2793. Kurrin. Kaukomaa L, n. 108.
-WU30.
Ämmälänkylä. Seraiiina Tienhaara,
79 v.
Muron sanat:
Kär hen puremaan on syljettävä
uiaatollohon ja sanottava:
Mikä puri?
Hormi puri.
Jeesus kysj :
Tuliko veri?
:, l'\ lia Pietari sano:
Ei. Se jo parani.
Mika paranti?
Neitsy Marian lämmin maito.
Miesvainaani teki niin ja paransi
vielä viimeisellä kymmenellä.
2794. Kurrin. Kaukomaa /.. r». 99.
-u/,30.
Suomi järven kylä. Iida Majanmaa,
57 v.
Kärmeksen sanat:
Kun kärmes on purrut, ottaa ylem-
mäs ajettuman kouralla kiinni ja
lukee:
Nurmi puri.
Ja Neitsy Maria kysy, Tuleeko
veri?
Jesus sano: Se parani jo.
Sitten on kaikki.
2795. Karvia. Kaukomaa L. n. 104.
-1B/*30.
Sarunkylä. Juho Viitasaari. V'» v.
Kärmeksen sanat:
Luuletko puuta purrein
Pajua paimenesi,
Puun juuria syönehesi!
Otettihin kontoa1 ja silla paineli iliin
9 keri. ia. joka kerta sanat sanoen.
2796. Karvia. Kaukomaa /.. n, 102.
-V.30.
Koskiperä. Anna Kuusisto. 65 v.
I {asti. m Liisa vainaa, »pokeloittijat.
Mika' puri? Karmea pun.
Pyhä Pietari sano; Tekikö kjpiää?
Pyhä Pietari sano: Ei. Jo se pa-
rani.
2795. ' = märkaa rahkaa
K. i. uineen puremaan. 2797 — 2803.
719
2797. Kurrin. Kaukomaa /.. n. 103.
~*L30.
Koskipera. .Inssi Rapia. 70 V.
Kärmeksen sanat (toisinto).
Mikä puri? Narmi puri.
Jeesus kysy: Tuliko veri?
Pyhä Pietari sano: Ei.
Mikä paranti.
5 Neitsyt Marian [ämmin maito.
2798. Kurrin. Kaukomaa L, n. 109.
-*U30.
Koskipera. Juha Salonen, 92 v.
Kärmeksen sanat:
Kina juoksi konnan suusta,
Kina ilkian kilasta1.
Neitsyt Maria sano: Jormi piiri.
Pietari sano: Teili' on avaimet.
5 Ja Jeesus sano: Se jo parani.
Rasuvalla oli pyhittäväjasylettävä.
»Tämäkin tolen tekee.»
2799. Kurria. Kaukomaa L, n. 107.
-3%30.
Mustakoskenkylä. Miina Alanko,
68 v.
Muron sanat:
Onni puri.
Pietari kysy: Tuleeko veri?
Neitsyt Maaria tuli vastaan.
Sano: Ei. Palaat^takasi! Jo se
parani.
2800. Kanin. Kaukomaa L, n. 111.
-V.30.
Haavistonkulma. Kalle Korkea-
salo, 65 v. Ehtymätön kertoja.
Kärmehen pirätäs.
Laipähän, kalahan, juustohon ja
lihapalahan luettiin kärmehen päättä-
miseksi
Viirun puri.
Pietari kysy: Tuliko veri?
Viis\ Maria sano: Ei.
Se parani jo.
Ja lopuksi sanot tiliin:
Sinä kimttu purit!
Mutta parempi "li.
Kun paransit sen!
Pajunkarvasen kärmehen sanat ovat
erikseen ja harvinaiset. Niitä en
taida.
2801. Karvia. Kaukomaa L, n. 112.
-6/«30.
Haavistonkulma. Kalle Korkea-
salo, 65 v.
hanuriini pirätös (toisin):
Hormi puri.
Pietari kysy: Tuliko veri?
Meriä sano: Ei!
Siihen se loppu.
2802. Karvia. Kaukomaa L. n. 113.
~«U30.
Tuulenkulma. Kaisa Moisio, 81 v.
Pietari sano. ett' onni puri.
Maria sano, ett' jo se parani.
Mutt' ne o nii kalliit sanat. Hyvät
ne oli.
i
2803. Parkano. Mikkola J. J. n. 7.
—87.
Sumien1 sanat.
Pietari sano: Nurmi puri.
2798. ' 1 alleviivattu.
2803. J (Nurmi selitettiin = käärme). Mp. huom.
Pistämät, puremat ja puskemiset.
Maria kysy: Tuliko2 veri?
Jesu-- sano: 36" parani jo.
Luettava kolmasti.
2804. Parkano. Valldeman n. 31.
—88.
Isak Koppila, 73 v.
Käärmeen sanat.
Maaria sanoi: »Käärme1 puri!»
Jeesus vastasi: »Se1 on parattul»
Naniät sanat tarvitsee lukea yhdek-
sään kertaan ja lopuksi sylkeä haavan
päälle. Sitten heti paranee haava.
2805. Parkano. Kallioniemi n. 33.
07.
Sanat kärmeen puremaa vastaan.
Kun kärme on purrut, painetaan
kädellä haavaa sanoen (oik. mutisten):
»Tormi puri.
Pyhä Pietari kysy:
»Tuliko1 veri?»
Jeesus sano:
5 »Se1 parani jo.»
2806. Parkano. Lehto n. 11. -94.
Paloviita. Maria Kujala, 65 v.
hnärmeen sanat.
Musta mato, maan alanen,
Meni läpi mättään,
Puetti puikko puun alatse,
Läpi lahon kielekkeisen.
2807. Parkano. Lehto n. 14. —94.
Paloviita. Maria Kujala, 65 v.
Käärmeen sama.
Kamin jimksi pitkin tietä,
Saunoo suusta kuola juoksi,
Josta meille matos syntyi.
Mato musta, maan alanen,
5 Kiekurainen kiven alanen,
Maaturainen maan alanen,
Joko sinä olet ollut tuiki tulen
kaivanen,
Soikia savun karvanen,
Vasken karvainen,
io Kuloheinän karvanen,
Maan karvanen,
Nurmen karvanen.
Uiku aitain alanen,
Ahkalaisten ahdas portti,
is Rikalaisten riutaportti,
Laho latu kartano,
Kiviriutta, riutaportti,
Pahan vaimon paidan pallet.
Sillä ei purra, jollei kirota.
2808. Parkano. Kaukomaa L, n. 101.
-*U30.
Joosefiina Suomijärvi, 78 v. Mp.
Karvia. Suomijärvenkylä.
li orina puri.
Jeesus kysy: Tuliko veri?
Neitsy Maria sano: Ei. Jo se pa-
rani.
Ihralla pyhittävä puremakohtaa.
2808 a. Parkano. Alanen Viljo n. 81.
—30.
Sandra Remsu, kotoisin Karjalasta.
Asunut pari vuotta Parkanon Sydän-
maan kylässä. Sanat kirjoittanut muis-
tiin eräs Hakomäen talon tytär
- kk:ss;> pieni alkukirjain.
2804. ' kk:ss;i pieni alkukirjain.
2805. ' kk:^.i pieni alkukirjain.
Käärmeen puremaan. 2808a — 2808/9.
721
A ääi mei n sanat1
Mullan muikku,
Maas silakka,
Mato musta maan alaneu,
Toukka tuomen karvallinen,
■ Läpi mattahan menijä,
Kulkija kulon alatse,
Puun juuren pujottelija,
Kannon juurru kaivelija,
Kuka sun käski kun kehuttiin,
id Isäsi vai riimsi.
vaiko valtavanhempasi,
Ristityitä rikkomahan,
Kastetuita kaatamahan.
i »Iisi ollut puuta purrakses',
is Hakua haukatakses',
Jopa nyt viinana vihas',
Oluena omal pahas',
.Minne on mieli murehes,
Kupuhusko kultaisehen,
20 Vatsahasko vaskisehen,
llmsta ihmisraukan,
Karvasta enin kapehen2
Emon tuoman ruumibista3
Hyvin tiesit, kun tulit.
25 Teet paremmin kuin palaat.4."'
28C8 //'. Parkano. Ahmin Viljo, n. 64.
—30.
Sandra Keinsu. kutuisin Karjalasta,
Asunut pari vuotta Parkanon Sydän-
maan kylässä. Sanat kirjoittanut muis-
tiin eräs Hakomäen talon tytär Sydän
maan kvlästä.
Sanal hai assäryn parantami-
seksi1:
Lihasta olet tullut,
luiihut (pitäisi kai olla luuhun!)
lausutut.
Main musta Iliaan alainen.
Toukko tuomen karvallinen.
s Läpi mattahan menijä,
Puun juuren pujottelija,
Kannun juuren kaivelija.
Kuka sun käski kuu kelluttiin.
Isäsiku. vai emosi
to Vaiko valtavanhempasi
Kiistityitä rikkomahan,
Kastetuita kaatamahan,
i >ispa ollut puuta purrakses',
Hakoa haukatakses'.
i5 Herhiläinen (on) hiien lintu,
Mehiläinen (on) mei jän lintu,
Lennä tuonne kunne käsken,
Ylitse meren yhdeksän.
Meri pimlen kymmenettä.
20 Tuo sinä mettä siivessäs,
Simoa siipesi nenässä,
Lennä mesikattilaan,
Kipeille voiteluksi.
Vammoille vari(a)vesiksi2.
35 Ne on voitellet vakaiset,
Kastiet ijän ikuiset.
Vian päälle vietä väs'.
Lihan syöjä syöpyköhön,
Luun purija juurtukohon.
2808 a. ' Karjalaisesta!'.') alkuperästään huolimatta on sanat tähän otettu.
kuska ne nähtävästi olisivat jääneet toistaiseksi julkaisematta. — - r. (tai: karvasta
iso kapenen, jos kysymyksessa mies). — 3 r. (tai: ison tuuman ruumihista). — * r. Kir-
joituksessa: et paremmin kuin palaat). — ' Hunni.! oikokirjoitusta jonkun verran
korjattu. Mp. huom.
2808/9. ' Ks. edell. n. un alaliuum. 1. -- - Mp:n korjaus sulkumerkkien välissä.
Pistämät, puremal ja pusken
28C9. Parkano. Almin, Viljo, n. 114. 2813. Parkano. Pohjankanervo T,
31.
Alaskylä. Emanuel Alanen. Kuollut
v. 1924 n. km vuotiaana. Synt. Ku-
russa.
Mml, m sanat:
Mato musta maan alla,
Kiemura kiven alla,
Hyvin teit, ettäs' pistit,
Paremmin vielä, ettäs paransit.
„. 166. -"-31.
I ansi- \iiiv1. Taloll. Mikko Mäkelä,
A äärmeen sanat.
i iiku aiku ailan alta,
mato musta maanalta,
nosta pääsi turpehesta,
Ei muistanut enempää.
2810. Parkano. Alanen \'iljo,n. 171. 2SIA. Lempäälä. Eels. Suom. aVceisop
31.
Nerkoonkyla. Anna Kivinen, n.
58 V.
Madon sanat:
Mato musta maanalainen,
pirun piiska, hiiren ruoska,
paholaisen partakarva,
kuka sinun käski jäytämähän
5 syömähän, kaluamahan
2811. Parkano. Alanen Viljo,n.l73.
—31.
Nerkoonkyla. Anna Kivinen, n. 58 v.
M udun sanat:
Normi pun
Maria kysy; Pietari sano:
se paranee
2812. Parkano. SS. Reponen Astrid,
1929.
Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai-
palus, "9 v.
Ka, m, i nsanat.
orina puri. pihtari kiisii
tuliko verta
jeeus sano, sr jo parani.
1 Kv n:o 2475 alahuom. l.
l,,iii o. LII: A' urkkinen n. 128*.
—84.
Esteri.
harineen vihat.
Kianiura kiven alla.
rjiku aitojen alla,
Tahon tehil
Eftäs pistit.
j Minä lilanaan
Ettäs paranet.
2815. Lempäälä. Hels. Svom.alkeisop.
konv. LII: Nurlckinenn. 132*.
—84.
Kreeta.
Maron luku (= Kari,,,, n uhat,.
Mato mU8ta maan alainni
Mytty mattahan alainen,
Kinto kantojen alainen
Pisti lasta kantapäähän.
5 Sinne mä sinun manaan
Pohjan pensiön perille.
2816. Kangasala? Knulrn n. 6*.- 02.
Mikko i oti, 70 v., kot. Kangasalta.
i ippinul i Laviassa.
K.'i. iimeen puremaan. 2816
723
Kärmeen puremisia vehtaan.
M\ tn mattahan alainen.
Kiemara[!] aidan alainen
• . n ira kiven alainen.
Hyvä oli, että pnrit,
$ parempi, että paranit.
Keitä mesi kieles päässä,
p me haavan partaalle,
että vaiva lakkoilisi1,
kipu tuima taukoaisi.
2817. Kangasala. Kuulen, n. 8.
-31/i202.
Mikko Uoti. 70 v. Kuullut Laviasta.
Käärmeen puremista lastaan.
Konna makas kalliolla,
viiltävä kiven lovessa.
Konnan suusta kuula juoksi,
kina vihasen kidasta.
s Sinä olet se vanha m; to
itseäsi vetämään.
Kyllä minä sinun hampaasi ko-
listan,
piikit pahal rouhaisen.
2818. Kangasala. Kallio Väinö n. 24*.
—04.
Kalle Vilkman, 70 v. Kuullut nuo-
rena.
Käärmeen sanat.
Mato musta, kivi punanen
kiemura kiven alanen
läpi heinän hujeltaa
uran läpi pujell
5 Hyvin teit purressasi
vielä paremmin paral
H816. • o kk:ssa alleviivattu.
2820. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2819. Sahalahti. Järvim n n. 51b.
Moltsia.
rmeen-puri ■ n<it.\
Mato musta, maan alanen,
Kiemura, kiven alani a,
Mykyrä, mättään alanen,
riku. aitain alainen.
5 Piti! ettäs pistit,
Parempi ettäs paran[n]at.
Mene mettä mettolasta,
Hunajaa humppilasta.
Keitä mesi kieles päällä;
io Pani' haavan partahalle.
2820. Sahalahti. Annin E, n. 85.
96.
Fredrik Rängvist. 70 v.
Kun kärme pistää, niin pilaa lukee:
Parmapuri, Pietari kysyi: »Tu-
liko1 verta? •
Maria sanoi: »Se1 parani jo!»
Sitte tarttee sylkee puremaa.
2821. Tottijärvi. Rekola n. 766*. —05.
Sorva. F. Lintanen, 55 v.
Loitsu.
> K armee-m purema paranee kuu
sanoo:
Minä olej^Jessuksen,
sinä olel perkeleen,
musta mato, maanalanen,
kiakurainen, kiven alanen.
ö Hyvä oli ettäs pistit,
Viäläkim^parempi ettäs paran-
nat.
Luulip^puuta purrees
ja purikkimwpuum^,punasia sua-
nia.»
724
Pistämät, pureraal ja puskemiset.
2822. ) löjärvi. Pohjankanervo I . n.
lC,s. %31.
Kirkonkylä. Kust. Vrv. Koivisto,
G4 v. Mp. Kunnalliskodissa
Käärmeen sana) luettiin kolmeen
leivänpalaan, jokaiseen kolme kertaa:
Mato musta maanalanen,
kiemura kiven alanen,
niku aitojen alenen,
pahon teit, ettäs panit.
5 tee paremmin, ettäs paranet.
Mene, metto, mettolaan1,
tiinain1 tatteriaan1,
maan karva, kanervan karva,
perkeleen partakarva.
Sanat sanoi kertoja kuulleena. i \n
gust Possilalta, joka oli varma sano-
jensa pystyväisyydestä. Tämä taas
kuuli isältään Esaias Possilalta, synt.
1801 ja kuoli 1886. Aug. Possila synt.
1843 ja kuoli 1921.
2823. Messukylä. Hankala /'. n. 12*.
-03.
Mikko Kajala. .17 v. Muistiin]). .1. A.
Hankala.
Kärmeen puremasanal.
I Kiiri puri.
Pietari pyyhkisi.
Maaria sano ja se parani.
2824. Kuhmalahti. Salminen l\ rt. 4*.
—82.
Kaikellaisia »vihoja tetaan pois*
seuraavalla loi hl uluvulla:
Ki malon purema (raulan viliat .
tulen vihat jne.) paha o',
Muin so on niitiksi, muin se on
kuiksi.
Muin se "ii imisän sian ihraksi,
Maholehmän mailoksi,
. Sivuttomaks, sisuttomaks,
Päältä näkymättömäks
Ei entist enempää.
Tämä luetaan kolmeen kertaan sa-
malla kun kipeetä jäsentä f! krt.
puhalletaan.
2825. Kuhmalahti. Salminen V, n. 9*.
82.
Madon lukuja.
Mytty mätty mättähässä,
Kiamura kiven lovessa,
Piatari sannoo: jo se pisti.
Marriia saunoo: jo se parani')'.
.-. Jessus saunoo: jo se parani.
2826. Kuhmalahti. Salminen V, n.
10*. 82.
[Madon lukuja.]
Mato musta maan-alaneii.
Mytty mättään-alatien.
Pujero pnun-alanen.
Pai tehil ettäs panit,
s Paremmin ettäs parannat.
Mutia mitäs tulit malmi ma jollen,
Sisiliskojen sijoille!
Mahlo' mennä teitäs myälen1.
Tna mettä kiäles päässä
to Baavois, repimiis reikiis.
Luvut lujetaan sualoin, jokk'anne-
laan purrun Buuhu'.
2827. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 17*.
07.
Mäki Santeri (Santeri Makin. -n ,
6 s
2822 ' Sanojen merkitystä ei kertoja osannut selittää, sanoi ne vain nain ole-
vansa varmaan kuullut.
2826 ' kk:ssa I alleviivattu.
Käärmeen puremaan. 282' 2829.
725
harineen sanat.
Mato musta maan alainen,
Tonkka tuonen karvallinen,
Alta ailan meneevi
Puilen juurta pujoitteli,
5 Kulon korsis koukulteli.
Tunnen sinun sukusi:
Syäjätäx sinun mereen heitti,
Sm aalto kivelle ajoi,
Josta käännyit kärmeheksi.
io Pää on pantu papusesta,
Silmät liinan siämenestä,
Hampahal hakikin terästä,
i pahan)
Ki.ili kehnon keihäistä.
Tule työsi tuntemahan,
15 Pahasi paha parantamaan,
Ennen kuin sanon emolles,
Valittelen vanhemmilles.
Enemmän on emolla työtä
Vaiva suuri vanhemmilla,
20 Kuin poika pahan tekeevi
Lapsi tuhmasti asuvi,
Hyvin teit kun purasit,
Paremmin teet kun parannat.
Voi sulalla voitelet.
2828. Eräjärvi. Tyyskä (2547) n. 47*.
-08.
Järvenpää. Hakalan vaari, 73 v.
Mnlonluvut.
Mato unista maan^nalainen
Tuukka tunnen karvainen
Puhki puun pujottelee
Läpi ailan ajelee,
5 Heinän korsis heittelehee[!]
.Mato maan karvainen
Kanervan karvainen
Ja kukin karvainen.
2829. Länsi-Teisko. SS. Mytol. san.
ii. i79 s. 1 :.'. nia29.
Kalle \ isa
Ensinnäkin kerron miten tämän
paikkakunnan entiset ihmiset ovat
hake I parannusta tietäjiltä.
lt->' olen nähnyt, miten eräs Kan-
gasalla syntynyt eukko Länsi-Teis-
kossa paransi käärmeen puremia ja
liikoja. Nimeltänsä hän oli Liisa
Rautala. Hau otti potilasta ajettu-
neista paikasta kiinni ja lausui seuraa-
vat sanat:
Maa, mikä ensimmäinen?
Malm1 maa ensimmäinen.
Mikä. malliisi. i maassa,
Mätäs mahossa maassa,
5 Mikä mättään nenässä?
.Main mättään nenässä.
Kiemura kiven alanen,
Uiku1 aitain alanen.
Kanervan karvainen,
io Kaste1 kurren karvainen,
Helleheinän1 muotohinen.
Mene mehto mehtolaan,
Apin siniölään
Yli kuuden kihlakunnan.
ts yli1 yhdeksän pitäjän.
Hyvä ettäs purit.
Parempi1 ettäs paranet,
Kuninkaan kultaruunu,
Perkeleen parta karva.
Näin hän puheli ja monet ihmiset
kertovat häneltä parannuksen saa-
neensa. Hän siveli kyllä vanhalla
ihralla ja kärpän2 lihalla ajettunutta
paikkaa.
2829. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk>-~a iso alkukirjain.
726
Pistämät, puremat ja puskemiset.
2830. Teisko. Hankala P, n. 10*. -03.
Liisa Ala-Rantala, 70 v.
Madon sanat.
M.i.i mikS ensimäinen?
Mahomaa ensimäinen.
Mika mahOSSa maa--.!.
Mitäs1 mahossa maas
:. Mikä mättään nenässä.
Mato unista maan alinen,
Kiemura kiven alainen,
Uiku aitain alainen.
Mullan karva, muodan8 karva,
io Helleheinän muotoinen.
Baavain puremiseen,
Reikäin repimisiin.
Hyvin tehil ettäs panit.
Paremmin vielä ettäs paranet.
is Mene metto metsolaan,
Siniä a pii II
Yli kuuden kihlakunnan,
Yli yhdeksän pitäjän.
Kuninkaan kultasolki,
äo Perkuleen partakarva.
2831. Teisko. Sievänen e. 23*. -13.
Emil Kytölä, kelloseppä. Oppinut
sanat Ala-Rantalan mummolta, n.
90 v. Muistiinp. Virroilla.
Käärmein loitsit.
Sanat luetaan vanhaan ihraan, jolla
voidellaan käärmeen puremaa.)
Maa mikä ensimäinen?
Maho maa ensimäinen.
Mika mahossa maasi
Mätäs mahossa maassa?
Mikä mättään nenässä'
Mato Miattaan nenässä.
Mato musta maanalainen.
Kiemura kivenalainen.
Hyvin teit ettäs panit
io Parempi ettäs parannat.
Mene metto metto]
siniä apialaas
Yli yhdeksän pitäjän,
Yli kuuden kihlakunnan.
is Kuninkaan kultasolki
Perkeleen partakarva.
2832. Orihvesi. Kuulen ». S*. — 02.
Maria Virtanen, 75 V. Muistiini .
Kangasalla.
Käärmeen puretuista vastaan.
MatO musta maan alla.
kiven alla kiemurassa .
sammalissa sakeltava,
aidan alla luikerteleva.
s Tiedän sukus. tiedän Byntys.
Hampaat inulla vahvennu at kuin
sulia
Herrapa sinunkin henkesi antoi.
Perkeleen kuulla kirotta minulta.
kirottu sinulta
io ja minun sanani mukaan sinun
hampaasi siakin
on kirouksen kautta parattu.
2833. Orihvesi. Jokinen n, 12*. -03.
Saatu eräältä 70-V. muijalta kirjo-
tettuna pieneen paperiin.
Käärmeen pureman parannus.
Mato musta kivipunainen,
Kiemura kiven alainen
Läpi mätästen,
Mene puun juurten
2830. ' Kirjotuavirhe, p.o. Mätäs. — * Voi lukea myös: muodon.
virhe, p.o. apialaas, vrt. nr. 256, säe 12.
•3 Kirjot us-
Kiirineen puremaan. 2833—2839.
727
5 Pujettele kannon
[stu kalliolla,
Kuola juoksi konnan suusta,
Kieli ilkiän kidasta.
Harmaa puri puri 3 kertaa
10 Pyh, Pietari puhdista puhdista
3 kertaa.
Neitsyt Maria sano ja paranna
paranna 3 keri ia
2834. Orihvesi. Jokinen n. 13*. -03.
Heikki Eklund. 52 v.
Käärmeen pureman parannus.
Mato musta maan ale
Kiven ale kiemuriainen
Läpi heinän hujeltaa,
Aidan läpi pujeltaa,
5 Hyvin tehit ettäs purit
Vieläkin paremmin ettäs paranet.
Maa pidä mattoo
pyhä pelto perkelettä
Jeesus Natsareenus
sido se siihen kiinni.
Tämän jälkeen 00 silla käärmeen
rasvalla, joka on sillä tavalla valmis-
tettu, kuin tulella on kerrottu, voi-
deltava siiri haavaa ja annettava vähä
syödä -''n henkilön sitä rasvaa.
2837. Kuru. Pohjankanervo T. n. 164.
%31.
Länsi- Aure. Emäntä Olga Seitsemi-
nen. Kuullut vanhalta maalarilta,
juka oli kotoisin Alavudelta.
Malon sanat.
.Alat" maan alla,
kiemurassa kiven alla
hyvä että pistit,
paree että paranit.
2835. Orihvesi. Jokinen n. 29*. — 04.
Sandra Uskali, 55 v. Kuullut vaa-
riltaan.
Käärmeen pureman parannus.
Mato musta kivipnnainen
kiemura kiven ala
läpi mätästen menneepi,
imun juurel pujotteleepi
5 konna istui kalliolla
kuula juoksi kunnan suusta.
(Luetaan 3 kertaa suolattomaan voi-
hin tai ihraan.)
2838. Kuru. Pohjankanervo T,n. 165.
-%31.
Länsi Vure. Xikolai Siili, 71 v.
Käärmeen purema.
Jos jotakin on käärme purrut, niin
sille samalle itikalle ja myöskin ihmi-
selle annetaan käärmeen lihaa kolme
jäsenen väliä. Ennen antamista lue-
taan »Herra hyvästi siunakkoon»,
mutta ei sanota »amenta». Mutta sit-
ten kun satsi on annettu luetaan taas
ja sanotaan molemmat
»amenet».
2836. Orihvesi. Honkasalo n. 5*.— 12. 2839. Kuru. Pohjankanervo T, n. 16?
Kun käärme on purrut on kierret-
iavä sen henkilön ympäri, jota se
on purrut 3 kertaa ja joka kerralla
laskettava sen henkilön eteen pol-
villee ja joka kerralla luettava seu-
raavat, sanat:
— 22/73L
\ ahäriuttanen, Luode. Aatu Poh-
jasmäki, 50 v.
Mulun sanat.
Mato niusta maan alla,
Pistämäl . puremat ja puskemiset.
kiven alla kiemuralla,
hyvä "li ettäs pistit,
vielä parempi, että paranit.
2839<(. Ruovesi. Skogman n. 40. 10.
[Ks. Käärme estetään puremasta
nro 2858.]
2840. Keuru. Heinonen Ilmari, n. 6.
-10.
Soinin pappa, n. 1915 kuollut 80:tä
käydessään, vanhoja keurulaisia.
Isiänne jos puri, sanottiin:
Mato musta maanalainen,
kiiluvainen kiven kolossa
ota punta purra ksesi,
pajunkuorta pannaksesi.
s Pahoin teit, ettäs puril .
tee paremmin, jottas paranet.
2841. Keuru. Heinonen 1 Imuri. n. 3.
—10.
Soinin pappa, n. 1915 kuollut 80:tä
käydessään, vanhoja keurulaisia.
Käärmeen saa puremattomaksi ho-
kemalla:
— Pure puuta, pure maata,
älä minua äläkä Jumalaa.
2842. Keuru. Alkula n. 6*. —90.
siim. Kankaanpää.
hunniin aniini .
Konna nukku kallijollen
Kuola juoksi konnan Buusta
Kino ilkijän kitasta.
2843. Keuru. Vaissi n. 75*. -99-02.
Kännein sanat.
Mato musta maan alainen,
kirjavainen kiven kolossa
pahasti tejil ettäs purit
tee paremmin ettäs parannat.
5 sillä sinulla on punta purr.n
pajun juuria pannakses.
luetaan kolmeen kertaan.
2844. Keuru. Vaissi n. 286*. 99-02.
Haron sanat.
Mato musta maan alanen
kirjavainen kiven kulussa
pahasti, teijil ettäs purit
tee paremmin ettäs parannat
5 lirit ;i mettä kieleltäs
liunajata huuleltas.
2845. Keuru. Salokannel n. 63*. -11.
Haapamäki.
[Kärmeen sanat.]
Mato musta maanalainen
kirjavainen kiven alla
ota puuta purrakses
pajun kinuta pannakses.
a Painuu teit ettäs puril
tie paremmin ettäs parannat,
heitä mettä kielestäs,
liunajata huulestas.
2846. Keuru. Salokannel n. 61*. -11.
Tiusala. Nygren, ukko.
Kärmeen sanot.
Mato musta, mytty mättäällä
kiiltäväinen kiven alla
kyllä mi puuta purrakses
pajun kuorta pannakses.
t Pahon1 t ti i ettäs pum
tee paremmin että paranee
heitä liunajata huulestas
mettä kielestäs.
2846. ' Voi lukea myös: Pahan.
Käärmeen puremaan. 2817—:
729
2847. Keuru. Salokannel n. 62*. 11.
Tiusala. Nygr6n, ukko.
| A ärmeen sanat:}
Kiiltäväinen kiven lovessa,
mytty mättähällä.
lliniles mi kuin hunaja
hampaasi kuin mesi.
Mutta pahasti teil kun purit.
2848. Multia. Uegnell n. 3c*. :,i.
Vilhulan isäntä.1
Mato musta, maan alainen,
Läpi mättäisten meniä,
Paju pensain pujottelia.
2849. Mullin. Karhumäki n. 9*. I<>
{-H).
Taavetti Karhumäki.
hurmeen sanat.
Juudas juoks, Juudas lankes
juostessaan
Juuttaan siiust;i kuola juoks.
.Mmi moaha manteresee
.M uuttu siinä murkinaksi,
s Yäänty sitte värttinäksi
Käänty viime kärmeheksi.
Villa suus, villa peäs,
Villa viis haimnastas
Pure puuta, pure moata
io Pure pahoa pajun juurta.
Villa suus. villa peäs,
Villa viis hammastas
Pure luuta, pure kunta.
2850. Multia. Karhumäki n. 7*.
—10{-11).
Sahrajärvi. Juho Ilaukilammin-
mäki.
2848. ' Kertoja ilmotettu muste
alahuom.
2851a. * kk:ssa iso alkukirjain. — ■
h ärmeen sanat.
Karval kalan suomuksista
Silimät liinan siemenistä.
2851. Virrat. Sirin T. n. 7*. o:;.
Kurjenkylä. .tulin Ruuhonen, :;',' v
Sanat käärineen pistoon.
Mato luusta maanalainen,
Hyvin teit, ettäs pistil
Vielä paremmin, ettäs parannat.
Lausutaan kolme kertaa ja sylje-
tään joka kerran perästä.
2851. Satak. Iiii isä K. n. 39. ?
Kun käärme1 puri, niin lue 3 ker-
taa:
Jorma puri. Pietari kysyi1:
tuliko verta? Neitsyn Mariija
sanoi: sr parani jo!
Sylje8 :: kertaal
2851 fl. Satakunta? Tyyskä n. Dl. -88.
Käärmeen pureman pai antaminen.
Se tapahtuu seuraavasti, pitää pan-
taman viinaa poteliin vähintään kort-
telin verta, mihinkä (viinaan) luetaan
käärmeen sanat Lukeminen tapahtuu
siten, että loihtia panee suunsa eteen
pnti-lin suun ja lukee sinne seuraa-
vasti:
Musta mato maan ai,
Kirjavainen kivrl ai.
Luulikkos puuta purrehes,
Pajun juurta pannehes.
Kaarineen sanat pitää lukea poteliin
kolme kertaa. Sitte pitää annettaman
2:11a; ks. 1'ohjois-IIaineen loitsut n:o G69
Ulos,, pieni alkukirjain.
Pistämät, puremat ja puskemisel
luettua viinaa ihmisen tahi eläimen
[kumpaata on käärme purrut) sisään
ja lopulla pitää kipeä paikka pestä-
1 11 iin -
B. Käärme estetään puremasta.
2852. Port. Elers, 0. .1. n. 8. —93.
Tciivo Salonen, 14 v. Kuuli Hugo
i ■ i ■ .nv.il lii t :i .
Kännien sanat.
Minä olen Jesuksen vesa,
smä olet perkeleen vesa,
Ala1 kajoo Jumalan luomaan!
Kun lukee nämät sanat, niin ei
kärme pure.
2853. Kokemäki. SoMgeti n. li.— 90.
Käärmeen sanoja.
Sinä maassa matelin,
pidätä ayl puremises,
niin myös kuolettava myrkky-'.
että saan sun hengelt' ottaa
ikuisesti1 kuollettaa.
2854. Tyrvää. Bäclci-Ruusu n. 27.
—91.
Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula,
82 v.
Kärmei n sanat.
Sinä mato maan alainen,
Paha mattahan puria,
Luoja sun luusi luiskatkohon,
Qampahaasi lyötäköhönl
5 Jotta ei koske häiyn hammas,
Pure pahan pannahaisen.
2855. Tyrvää. Kullaa n, 254. ViOi.
Tapiola. Eevs Haavisto ": v Kuul-
lut ivalta. ui. kol.iisin Soinilan kylästl
A ärmet n sanat.)
Sinä piru, musta, julma,
Paha, iiäijy, minua1 väijy) .
Nousel 5 lös kohdastansa,
Pures nytkin, perkelel
2856. 1. urin. Kiuiijipi Väinö,
03.
Käärme estetään puremasta sano-
malla kolme kertaa sanat:
Sinä kirottu, minä siunattu.
2857. Uongonjoki. Palaani n. Tik.
—52.
Tämä kai luetaan madon puremista
estämiseksi, eikä haavan paranemi-
seksi.1
Koska mato maassa käveli,
Vattallansa vaelsi,
Ruohon juurta ja'eli,
Kylmän talven maassa makaili,
6 Lählit ]"'is komustas,
Kristityn kastetun,
Lapsia hakeKeh-en;
Katto kanto kaunihiksi,
Katto kan toisiksi,
io Ettes hyöriväistä pitele!
2858. Ruovesi. Skogman n. 40*. — 61.
Käärmeen sanat.
Mato musta, maan alainen,
Kieppa kannon varjahinen, —
2852. ' klessa pieni alkukirjain.
2853. ' ikuise|l|ti : ikuis
2855. ' kk:ssa iso alkukirjain.
285". ' Selitys r. kirjoitettu.
Käärmeen pidätys. 2858
731
Sinä puun juurel puettel i,
Menet läpi mätästen,
Suon karva, kanervan karva,
Pajun karva pannahinen. —
Älä pistä pistimellä,
Myrkkysellä aeulasella,
Pistä kantohon petäjän,
i" Jätä myrkkys kiven rakoon.
C. Käärmeen pidätys.
2859. Rauma. Tervaskanto n. 94.
-98.
Huugo Korkeakoski, 10 v.
Käärmeen sanoja:
Mato mas's' matelee,
Piru seljäss' ajelee'.
seis' pyhä Perkel siks' ett' mnää
saa assen kätten'!
2860. Eurajoki. Isopere n. 14. —91.
Käärmen sanat.
Maa pysättäköön madot,
Piru, perkele,
i »Iljaksensa ulottukoon tänne!
2861. Eurajoki. Kuhan' n. 91. — 92.
Käärmeen sanat.
Maa, pidät' matoo,
Pyhä peto, perkel'
Niinkauvan, ett mä aseen saan!
2862. Eurajoki. Kahmi n. 124.
-%92.
Kärmeen sanat.
Maa, pidät', matoo,
Pyhä henk', perklett'!
Otan sauvan käteen,
Menen matoo tappamaan.
2863. Eurajoki. Kai n.
a ■'-•
Maa, pidät' matoi
Pyhä henk', perklett'!
Mist' Pietar' aseen saa,
Kit sais matoo tappaa?
2864. Eurajoki. Nurmi F. n. 66.
-09.
A. Mäkipere.
Käärmeen sanat.
Maa pidät matto,
Pyhä henki perkelettä!
Piirretään ympyrä sen paikan ym-
päri, jossa käärme on ollut ja käärme
tulee siilien ennen auringon laskua.
2865. Nakkila. Rauvola n. 1. —91.
Tattara. I. Keskimäki. Kuullut sisa-
rellaan Kiukaisista.
Kannen m sanat.
Maa, pirät mattoo, Pyhähenki
perkeleet!
Mist1 Piatar sauvan sais, et sais
maron tappaa?
2866. Pori. Peslerlund n. 32. —89.
K. ai,- Grönvall, 20 v.
Kääi m' i n -"noja.
[so, suuri, musta mato,
Anna lanka kera,
Aatami panee Eevan suuhun suit-
t imet.
2865. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
lvi.mi.it. puremat )a puskemisel
2867. Pon. Veslerlund n. 36. —89. 2873. Pori. Leppänen, rt. 38. 89.
Kalle Grönvall, 20 v.
Maa pitäköön päälläs' madol
Ja Pyhä lunki perkeleel .
2868. Pori. Vesterhmä n. iO. —89.
Julio Unisin. 40 V.
Käärrm ■ n sanoja.
Maa pidätä mato,
Ja pyhä pelto perkelett,
Pietari tuo köppis!
2869. Vori Vesierlund n. 41. —89.
Juho Brusin, 10 v.
Maa pidätä mato,
Pyhä Pietari, saatana!
.Mistä Pietari sauvan saa,
Pääsee matoa tappamaan.
2870. Pori. Oukari, {Laiho) n. 35.
—89.
F. T. Tuomi. 16 V.
Käärmeen pidätyssanat.
Maa pidätä matoas,
Pyhä pelto perkelettä,
Niinkauvan kuin p. Pietari
Hakee keppiänsä!
2871. Pori. Järsiä, n. 34.
su.
Sanat kärmettä vaataan:
Jos näkee kaarineen ja lausuu sanat
»Maa pidä matoa niin kuin pyhä
henki perkelettä»,
niin kiirine pysähtyy.
A äärmeen sanoja.
Kun näkee kärmeen ja kärme pää-
pois näkyvistä, niin vetäö siihen
paikkaan ristin, jossa kärmeen on näh-
nyt, ja lausuu seuraava! sanat:
M.i.i. pidä mattoo, niinkuin
pyhä henki perkelettä]
2874. Pori. /.«</m. r, n. 41.
Kaarlo \ irtanen, n. 40 v. Kuullut
Laviassa.
Tahi:
Maa, pidätä matos! Metsä, Lai-
naa puus!
2875. Pori. Laine T. n. 42. 92.
Kaarlo Virtanen, n. 'm v. Kuullut
1. a viassa.
Tahi:
Maa, pidä matoo, minä haen
o taa!
2876. Pori. EUrs 0. A. a. 1
Toivo Salonen, 11 v. Kuuli Serafia
Kiiiulilta.
Käärmeen sanat.
Maa, matoja pidätä,
Pyhä henki perkeleitä!
Kun san lamat sanat, niin kärme
pysähtyy ja saa tehdä kiirineelle, mitä
tahtoo.
287»)
2872. Pori. Hagner n I
—89.
Käärnu en sanat.
Mu. pidätä mattoo, pyhä pel-
to, perkelettä, tuo Pietari köppii!
a, Pori. Kaukomaa 1-. n. /■"''.
30.
Palin, n. 50 v.
Käärmeen sanat:
Maa ei pidätä mattoo,
2876 a. l Ks. n:o 2530 alahuom. 1.
Käärmeen pidätys. 2876 «- 28 9
ja pyhähenki ei perkelett,
•■ii i*i<t i ii s.ivv.ni sais
ett sais sun tappaa.
2876 (8. Pori. Kaukomaa L, n. 171
—30.
E. Munter, 56 v.
Mato käypi maata
ja pyhä pelto perkele.
2877. Noormarkku. Ollinen n. 212.
—£9.
i iskari Engholmi, n. 50 v.
Seuraavat kiirineen sanat ovat lau-
suttavat kolme kertaa vaikuttaak
sensa:
Maa i>iil.it;i mattoo,
pyhä pelto perkelettä!
2878. Noormarkku. Lindgren n. 219.
-"/n 92.
Kanteen sanoja.
Taitaa moni täällä tänäpänä yhtä
hyvin kun 200 vuotta sitten he ottaa
kolmen korttelin ja isommankin kär-
meen ja pistää sen poveensa ihan pal-
jasta ihoa vastaan. Jos he näkee kär-
meen maassa, niin he saa sen olemaan
paikallansa koko päivän, he loitsii sa-
laisia sanojansa, joista en muuta
muista kuin:
Maa1, pysätä mattoo,
pyhä pelto, perkelettä,
sata sarvista saatanaa!
Kiinitä1 kirottu vietteliä,
5 sido saatanan sanan tuoja,
pimeyyden pirtti kissa2,
kanne kauhia kadotuksen,
tuli järven myrkky kieli!
j.n.e.
Loitsu1 luetaan kni stija astutaan
aina kolme askelta eteenpäin, kunnes
lumous voittaa niin kärmeen, että s<
ei liiku. Välistä ottaa lumoja sen hän-
tään kiini ja paiskaa sen kiveen, vaan
harva syö sen lihaa. Eräs4 loitsia söi
sen kuitenkin, kuin s. n toopin' viina
21 kappaletta4 tuuman millaista puik-
kua nieleskeli mies.
2878 a. Noormarkku. Nurmio Fr, n
26. 04.
Jos näkee käärmeen ja haluaa saada
sen tapetuksi, mutia se pääsee pakoon,
voi sen palauttaa takaisin seuraavalla
tavalla. Tehdään risti kahdesta puun
esim. päreen kappaleesta. Asetetaan
se siihen, missä käärme nähtiin. Sa-
malla kun se risti asetetaan tähän
paikkaan, luetaan siinä
»Isä meidän» ja »Herransiunaus».
Käärine1 ei tulee takaisin siihen en-
nen auringon laskua, eikä pääse siitä
pois ennen auringon laskua1, aurin-
gon laskettua se lähtee ristin luota,
ellei sitä ennen ole lapettu.
2879. Noormarkku. Österlund n. li.
20.
Käärmeen sanat.
Maa pirätä matoa,
pyhähenki perkelettä!
2876 /S. l Ks. edell. lilluin.
2878. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — * k|a|ssa kissa - 3 Sana kk:ssa alleviivattu.
4 21 'kappaletta* tuuman : 21 k. t.
2x78 a. 4 laskua pois : 1.
Pistämä! pui emal ja puskemisel
2880. Noormarkku. Ollinen n. 214.
Noormarkku. Juho] abian Palonen,
39 v. Kuuli Freedriika Fimperiltä
kummi,), sanat.
Maa pidätä mattoo,
ninko pyhä maa perkelel tä!
2881. XininiiarLI.K. Ollilien n. 217.
—89.
Söörmarkku. Helli, 29 v.
Käärinee sanat.
Maa pidätä mattoo,
Ktt'ei ^e edestäni kattoo!
Niinkauvan ]< < i i 1 1 oliran jyvän
löydän.
Purraan kolmesta lepästä &en\
tinen kasvo ja pannaan ristiin1 siilien
paikkaan, josta käärn madellut,
sanoen:
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän
hengen
ja luetaan ylläkirjoitetul sanat.
2885. Merikarvia. Romppanen n. 10.
89.
Käärmeen sanoja.
[so, suuri, musta mato,
anna lankakerä!
2882. Noormarkku. Olhnm n. 218. A"l;l,nl Panee Bevan sm,lm11
on suitset.
Söörmarkku. Hulhi Linti, n. 60 v.
Kauriini sanat.
Maa jiidätä mattoo il ii kauva.
ko mettä puuta lainaa!
— Sit ti- ko nain o sanonu, ni täy-
tyy kattoo yhtä painoo karmeem pääll'
taikka muuto m- lähtee liasuu.
2883. Noormarkku. Ollinen n. 223.
89.
Noormarkku. Juho Freedrikki i'lli-
11. II. ",ll V.
Käärinee sanat.
Maa pidätä mattoo,
pyhä pelto perkelettä!
2884. Pomarkku. Palonen n. 16.
59.
Käärmeen pysättämisen sanat.
Maa pidätä mäti
Minä haen otaa,
2886. Merikarvia. Kotikoivu n. 17.
23.
Maria Koskinen, 19 v.
Käärmeen sanat.
Et t'-i karun- paas karkuun.)
Maa. pidätä matoo, Pyhä Piltti
perkelettä
että Piatari kerkec saamaa kepin
kätees
ja pääsee matoo tappamaan!
2887. Siikainen. Granqvist «. ■'''■'>'. 59.
Siikaisten kj lä. K.n\ ari Tarkkanen.
Mato, paina maata,
l'\ ha henki matoo!
2888. Siikainen. Granqvistn. 34.
Maa paina matoo paluin.
niinko pirua, min kauran,
k" Jesuksen nimiä mainitaan.
jks',. ' ri i tiin : ristiin.
Käärmeen pidätys. 2889 — 2898. 735
2889. Siikainen. Granqvist n. 35. — 89. ] Maa pidä matoo,
Ptruu, ptruu! pidätä paha hevo- minä pidän otaa.
nen, niin kauvan, kun noina s:
vaskisel suitteel suuhus. 2894- Oripää. Vihervaara n. 2502.
11.
2890. Siikainen. Hannus n. 176. Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v.
90. anot.
Kirkonkylä. A. K. Lindroos, 15 v. Maa, pirätä matosi,
Kuullut Jussi Myllymäeltä, lOv., iiii- Pyhähenki, perkele.
velan kylässä.
Käärmeen sanat. 2895. Köyliö. Niemi A. 11. n. 3.
sinä pitkä myrkky-hammas, qq
pidätä nyt puremises1, Kepoian kartano, seppä Elden,
kuollettava myrkkys myös. n. 60 v.
että saan sun hengelt' Ottaa, Käärmeen sanat.
ikuisti kuollettaa. Maa, pir matto,
l'\ li.i henki, perkelettä!
2891. Siikainen. Hannus n. 177.
90. 2896. Köyliö. Niemi I. B, n. 4.
Kirkonkylä. A. K. Lindroos, 15 v. — 90.
c , r, .. , „ , Karhia. Esaias Sundholm, n. To v.
2:set [karmee/i] sanat. '
Kuullut Vampulassa Mana Viskiltä.
Käärmeen sanat.
Älä juokse piru, että saan
sulle vaskiset ohjakset päähän!
Maa, pirä niattoo,
2892. s,//,,,,,,,, BaekaUio Vuokko, F?hä henM' Pielettä,
gy 07 Ete mato matkaas pääs!
1 u-- „ • x- n ••■ 2897. Loimaa? Tamminen n. 34. — 85.
Jos kaarme osui tielle, saatiin se
pysähtymään sanoilla: Käärmeen manaussanat.
' Maa pirä omas, Pi,1;i- mato, maas;
mato pirä paikkas pidä, maa, matos!
niinkauan kuin rna oran saan.
Jos käärme pääsi karkuun, tehtiin 2898- Alastaro. Vihervaara n. 2495.
risti tielle: Käärme palasi siihen. — 11.
Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul-
2893. Siikainen. Helamaa Kyllikki, lut ""iui>issa-
n. 39. — 30. Käärmeen pidätyssanat.
Lammin isäntä. Gl v. Maa, pirätä niattOO,
2890. l puremise : puremises.
ri-.i.mi.it. puremat ja puskemisel
Pyhähenki, perkelettä! 2903. Kokemäki. SaUgen n. 16. 90.
Kun ne sanat sanoo, niin käärme Mato pyBj maassa,
seisattmi ja saa hakea asetta.joUa voi pyhii ,„.„;, perkeiees8ä
Pietari tuo miekkaa!
2899. Vampula. Ojala K. N, n. (
■■ , 08
Sallila. Kristiina Saalberg 55 v
Käärmeen pidätys simat.
Maa pidätä matoa,
Pyhä henki perkelettä!
29C4. Kokemäki. SaUgen n. 17. 90.
Maa ei pidätä mattoo,
eikä pyhä pelto perkelettä,
ennenko Pietari saa sauvan kät-
tees'
ja pääsee mattoo tappamaan.
29C0. Huittinen. Palonenn.17. 59.
Toisin.
Maa pidätä matoo,
Metsä lainaa puuta.
P] liä pelto perkelettä!
2901. Harjavalta. Niemi F. V, n. 130
03.
Pirilä. Juho Virtanen, 35 v.
Käärmeen lumonla.
Ko käärmeen näkkee ni sannoo:
Maa pidä mattoo,
Pyhä pelto perkelettä!
Saan ma sauvan Pietarilta.
Jolla sun hampaasi hajotan.
\i\nsi ajan aholle
Kielesi kiven keräksi;
Ettes koske kristittyä
Pure ihmisen ihoa!
Ni sit ei pääse kärme puis paikasta
mihinkään.
2902. Kokemäki. SaUgen n. 15. 90.
Varas vie varkaalta,
pirU peilaa perkeleellä.
neitsyt Maria kantaa keppiä.
2905. Kokemäki
12.
Kullin K. n. 50.
Käärmeen sanoja.
Käärmeen saa pysähtymään semi..
villa sanoilla:
Maa ei pidätä maina.
Kikä pyhä pelto perkelettä
Näinäi sanat lausuttua käärme py-
sähtyy siksi aikaa kunnes ehtii hake-
maan aseen, jolla voi sen tappaa. Jos
niin kävisi, ettei se noilla sanoilla pj
sähtyisikään, niin silloin pitää seuraa-
vana1 pai vana täsmälleen samalla nii-
nutilla saapua paikalle, niin käärmeen
löytää siitä paikasta, ja silloin voi sen
tappaa
2906. Kokemäki. Kujanpää n. 16
■**lv> ■■'<>■
Kustaa ltarholm. 7(1 \ .
Käärmeen pysäyttämisen sumu.
Maa pysäl mattiin.
pun pysäl hevosta;
pyssää. pyssaa.
ett' mää sun tappaakin saan.
2905 ' kklSSa alkaa alleviivaus sanasta -niiaavana, jatkuen sanaan paikasta
K i irmeen pid Ltys. 2907- 291 .
737
2907. Kokemäki. Kujanpää n. 17.
Kalle Välimaa, To y.
Maa piii.it mattoo,
p\ h,i pelto perkelettä
ett' pyhä Pietari1 sauvan saa,
2908. Kokemäki. Le m puinen n. 63.
-sl/304.
Kuurola. Axel Nuikkinen, 25 v.
Kuullut Rika Annalalta, 80 v., joka
on kuullut isältään.
Käärmeen sanat.
Miten käärme pysäytetään.
Pidä, maa, mattoo,
Pyhä pelto, perkelettä.
Niin kuivan ko sauva sinun saa-
vuttaa!
2909. Kokemäki. Lempainen n. 64.
-31l301.
Kuurola. Axel Nuikkiuen. 25 V.
Kuullut Riika Annalalta, 80 v.
Käärmeen sanat.
Miten käärme saadaan liikkeelle.
Ei pidä maa mattoo,
Eikä pyhä pelto perkelettä
Nin kauvaa, ko sauva hänen saa-
vuttaa.
2910. Kokemäki. Lempainen n. 210.
-%09.
Korkeaoja. Otto Ojala, n. 45 v.
Käärmeen sanat:
Maa, pirätä matos
Ja pyhä perkeleesi
Kun nämät sanat lausuu, niin käär-
meen ei pitäisi paikaltaan liikahta-
maan.
2907. * kk:ssa pieni alkukirjain.
2912. » pi|d|ätä: pidätä.
2911. Knki-miiki. Lempainen n. 211.
-*lz09.
Korkeaoja. Otto Ojala, n. 45 v.
Käärmeen sanat:
Maa. pirätä uiattOO,
Ja mato pirätä maata!
Eikä sinun pirä pääsemän pai-
kastas kuukaan!
Nämät pitäisi olla erittäin voimalli-
set käärmeen pysäyttämis-sanat.
2912. Kokemäki. Paasikivi n. 33.
. — 29/i2Ö3.
Villiö. Verner Krunni, 26 v.
Käärmeen sanat.
Maa, piöätä1 mattoo,
Pyhä maa. perkelettä!
Mistä Mooses sauvan saa.
Jolla hän maöon tappaa?
2913. Kokemäki. Santavirta n. 14.
—03.
Säpilä. K. Alanen, 40 v. Kuullu-
Agota Naistamolta Harjavallan Nää-
hälästä.
Loitsu.
Käärmeenkulku pysäytetään seu-
raavilla sanoilla:
Maa pidätä mattoo,
Piru pidätä hevostas,
Niinkaunko ohjakset tuodaan,
Pyhäpelto perkelettä!
2914. Kauvatsa. Järvinen n. 49.
—53.
Madon sanat.
Maa pidätä mattoo,
Pyhä henki perkelettä!
47
738
Pistämät, puremat ja puskemiset.
2915. Kauvatsa. Massa n. -V.
Maa pidätä matoo,
Pyhä pelto perkelettä.
.-'?.
2916. Kauvatsa. Mikola n. 42. - 93.
Valvatunmaa. Kustaa Perämaa,
73 v.
Kiinne saadaan puremattomaksi
siten, että sanotaan:
MaaJ pidätäm mattoo,
pyhä pelto perkelettä.
siihen astik kp Pietari tulee.
2916 a. Kauvatsa. Mikola n. i3. — 93.
Valvatunmaa. Kiistaa Perämaa,
73 v.
liuoin! Näitä kahta viime mainit-
tua taikaa ei saa sanoa itseänsä van-
hemmalle. [Ks. edell. ja n:oa 2572.]
2917. Kauvatsa. Santavirta n. 105.
05.
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.
Loit s u .
Ptru perkele, pyssäytä hevoses,
että mä saan kriimun päähän.
Ei maa pidätä mattoo,
eikä pyhä poika perkelettä.
(Käytetään silloin, kun nähdään
käärme. Viili. i sanoilla saadaan n.it-l
se pysä3 1 tämään kulkunsa.)
2918. Kiikka. Oksa n. 36. 07.
Kiikannja. Kalle Leppänen, 25 v.
Pirätä, piru, että mä saan suit-
tel suuhus ja kriimun päähäsi
Vni.i sanoja ei Baa lausua koskaan
nuorempi vanhemman kuullen, sillä
silloin ne kadottavat voimansa siihen
nuorempaan henkilöön nähden, joka
ne vanhemman kuullen lausui, i
2919. Mouhijärvi. Järvinen n. i'j]>.
53.
Piru pysätä perkele,
Pyhä henki hevoses,
Että mä saan suittel suuhun,
Ohjat oikian-kätehen!
2920. Tyrvää. Järvinen n. 49c. — 53.
Maa pidätä mattiin.
Piru pientä kannetta1!
2921. Tyrvää. Seppälä n. 7. 91.
Kun kärmeen näkee uin kärme1
pysyy paikallansa kun sanoo:
Karin»'2 pitele matoo!
2922. Tyrvää. Äijälä U. n. 149.
—95.
Muurimestarin Loviisa.
Kuv^vaan sanoo:
Maa pidätä matos,
pyhä pelto perkeleesi
niin kyllä kärme pidättää, mutta se
täytyy sitte tappaa kans, ku sen ker-
ran päättääkin, muuton ei saa yällä
lepoo.
2923. Tyrvää. Äijälä H, n. 246. 95
Kelloseppä Sivula, -.\ntynyt Kii-
kassa, lähes 50 v.
Kärmeen sas pidättämään, kun sen
vaan näkee ja sanoo:
Maa pidätä liiat. iv
2916. • kk»a pieni alkukirjain.
2920 ' Vedetään sormella piiri maahan. Mp. huom.
2921 ' kanne '.näkee : k. — * kk:ss,i pieni alkukirjain.
Käärmeen pidätys. 2923—2931.
739
niin kuin pyhä pelto pidättää
ix-rkclfcii.
siihen asti että minä korian suit-
set suuhus saan
Nimeen Isän ja Pojaan ja Pyhän-
bengen Aamen.
2924. Tyrvää. Tervaskanto n. 93.
—98.
\iir.iino, 'Jo v.
Käärmeen sanoja:
Maa pidä matos',
pyhä pelto Perkelettä!
2925. Tyn ää. Eorila n. 85. — 16/8 22.
Käärmeen sanat.
Pidät .i maa matoa,
pysä pelto perkelettä!
2926. Tyrvää. Bäcki-Ruusu28.—91.
Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula,
82 v.
Man ei matoa pi'etä,
Pyhä heng' ei perkelettä.
Enkel ei pa'a pahaista.
Täyetä kärmeen hammas,
.-.Pahan1 hammas halvauta!
2927. Tyrvää. Kuilua n. 70. — 7i 03.
Tapiola. Aleksi Viitamäki. 16 v.
Käärmeen sanoiksi luullaan seu-
raava:
Maa, älä matoja venytä,
Pyhähenki siitä perkelettä!
2928. Tyrvää. Ahlstedt 46. "9A203.
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.
Kärmeen luihtu.
Kun näkee kärmeen, sanoo:
Piöä maa matoo,
Minä meen bakeen otaa.
Silloin maanhaltija pitää karmeita,
niättä se ei pääse pakoon. Saa hakee
aseen ja tappaa.
2929. Mouhijärvi. Hannus n. 38.
—89.
< iskari Hannus, 25 v.
Käärmeen sanat.
Odota, odota otaa,
maa pidä matoo,
Pyhähenki1 perkelettä!
2930. Mouhijärvi. Laine T, n. 39.
—92.
Häijää. Kaarlo Skogström, n. 55 v.
Käärmeen sanat.
Pidätä, piru, hevoses,
Pyhähenki perkelees,
Että mä saan suitteet suuhun
Ja1 ohjat oikiaan käteen!
2931 . Mouhijärvi. Laine T, n. 224.
—93.
Juha Saikka, n. 60 v. Kuullut isäl-
tään.
Kun käärme pakenee eikä saada
tapetuksi, niin se tulee samaan paik-
kaan seuraavalla tavalla: Vitsataan se
paikka, jossa käärme on ennen ollut,
leppävitsoilla. Pannaan sitten vitsat
ristiin rastiin ja sanotaan joko nain:
2926. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2929. ' kk:ssa pieni alkukirjain.
2930. • kk:ssa pieni alkukirjain.
740
Pistämät, purema) ja puskemiset.
Sinun, Eevan pettäjä, pitää
oleman tässä paikassa, kun minä
tulen
tahi nain:
Mato, seiso paikallas,
kyllä maa paikkans' pitää.
Seiso alallas'!
2932. Mouhijärvi. Laine T. n. 40.
—92.
Häijää. Kaarlo Skogstrom, n. 55 v.
Tahi:
Pisätä, pisätä, pirun hevonen,
että mä saan suitteet suuhusi
2933. Mouhijärvi. Viitanen n. 96.
— 97.
Tupurla. Juusefiina (Viinu) Levola,
43 v.
Käärmeen sanat.
1 'is.it ä piru hevostas,
paina Pyhä henki matoo maalian,
ininä incen kotoo suittia perään!
sanottiin olija liikkumatta paikallani
vaikka kuinka k.iuvan jos sanoi)
Maa pirä matOO päällä-'.
Pyhä Henki perkelettä allas'.
Niin kauvan, kun saan sille
suuhun suittet.
2936. Lavia. Sammalisto n. 2. -02.
Mikk». Uoti, 70 V. M.p. Kangasalla.
Käärmeen pysäyssanat.
.Maa pidä matOO,
pyiiä pelto perkelettä,
pistä hevoses suittiin,
ettei pääse menemään!
2937. Lavia 88. Mytol. .mu. 12/, 29.
Taavi Laaksonen.
Käärmeen pidätyssanat.
Maa musta, maa viimainen,
maa pidätä matOS.
2934. Mouhijärvi. Uohrll >,. 2. —04. 2938. Lavia. SS. Mytol san. */,29.
Mustianoja. F. Ruutana, 69 v.,
muuttanut Tyrväältä.
Käärmeen sanat.
Pisätä. piiu. hevosesi,
Pyhä Henki, perkeleesi,
että suitset päähän saisin,
marhaminnan kaulan päälle!
2935. Suo-niemi. SS. Mytol. san. n.
299 s. 5. — 15/io 28.
Hilja Kuusi.
Käärmeen pidättämis sanat:
Jos näki käärmeen, eikä ollut asetta,
millä olisi sen tappanut »pisätti m'.., niin
Taavi Laaksonen.
Käärmeen pidätys suriril:
Pidätä maa main,..
minä hajen "taa,
pyhä pelto perkelettä.
>■.
2939. Lavia. Kullin Suihki, ii
. 19.
N i . • 1 1 1 i . Taavetti Seppälä, n. 60 l
Käärmeen sanat.
Maa pirala1 matOO,
nr.ita- et. ia.
että mä Buittel suuhun saan.
2939. > pi|d|äta : pirätä. — * o|d|ota : <>n>ia.
Käärmeen pidätys 2940—2948.
741
2940. Lavia. Kullin Suniin, n. 9.
ti on
Il «w.
Niemi. Josefina Peltomäki, 70 <
Mmlun sanat.
Mato musta maan-alainen,
läpi mättään kulkevainen,
luuli puuta purreheensa,
paijun kuorta panneheensa,
6 vaan pisti Pietarin paljasta ihoa1.
2941. Luvia. Kallio Saima, n. 12.
—15.
Niemi. Serafiina Seppälä, 68 v.
Käärmeen sanat.
Pisätäks pirun hevonen,
että mä suittet suuhus saan!
Sanat lausuttiin kolmeen kertaan
sylkien aina kerran välillä.
2942. Lavia. Laine M. n. 31. —92.
Mustajoki. Taavi Mansikka.
Kärme pysyy paikallansa, jos sille
sanotaan:
Maa pidä mato, pyhä Pietari
tuo puun!
2943. Lavia. Kallio Saima. n. 11.
-*l*u.
Aluskylä. Ester Härkälä, 85 v.
Käärmeen sanat.
Maa pidätä matoo,
pyhä pelto perkelettä!
Madon suu tukkoon,
ettei ihmistä pistää saa!
2944. J.avia. Kamppi n. 19. — 03.
Eräs matkustava poika Kankaan-
päästä.
Taika, miten käärme pidätetään.
Jos käärme aikoo mennä piiloon,
niin saa sen helposti pysättymään, kun
lukee kolmeen kertaan sanat:
Pidätä, pidätä pirun hevonen,
että minä saan suitset suuhusi!
2945. Suodeniemi. Nurmio M. n. 331.
—88.
Keino käärmeen seisattamiseen.
Käärme seisattaa, kuin sille huutaa:
Seiso, saatana, Evan ja Ada-
min vietteliä!
2946. Hämeenkyrö. Mattila K. n. 13.
—02.
Toivo Kalmala, 22 v.
Käärmeen sm, ui:
Maa pidä mato'"1, niinkaiivan
kun minä haen otaal
2947. Hämeenkyrö. Mattila M. n. 1.
-15ln03.
Mannala. Väinö Ilomäki, 1? v.
Kärmeen pidätyssanat.
.Maa, pidä matosi,
Pyhähenki, perkele!
2948. Hämeenkyrö. Mattiin M. n. 27.
—05.
I rtiainen. Martti Piekkola, 15 v.
Kärmeen pidätyssanat.
Kun näkee kärmeen, niin tarttee
vetää kepillä ristin kuvan maahan sen
kärmeen likelle ja sanoo, että:
Tule1 ristis juureen, ristimato,
ennen aurinkon laskemista!
2940. l Kuuluisi oik. n:on 2752 jälkeen.
2948. : tu|t|e : tute; kk:ssa pieni alkukirjain.
742
Pistamat, puremat ja puskemiset.
2949. Hämeenkyrö. Vihervaara n.
503. 10.
Kimma. Emma Grönberg, 50 v.
Kuullut Hrkyrössä.
Käärmeen pidätys sanat:
Maa pirätä mattoo,
pyhähenki perkelettä!
2950. Kankaanpää Oukari \ Laiho)
n. 29. —89.
Vihtori Toivonen. 18 v.
K a a r n ui ii pidätys-sanat.
Pane maa matOOS,
Odota sun otaas!
Pyhä pelto perkele.
2951. Kankaanpää. Laiho n. 325.
—90.
Juho Viitanen, :i5 v.
Käärmeen sanat.
Mato, pyhä pelto,
Pidätä perkeles
Niinkaiivan ku ma
OÖan käteeni saa.
2952. Kankaanpää. Laiho n. 328.
-90.
Manta Ruusila, 43 v.
Käärmeen sanat.
.Maa piöä matoos,
Pyhä Henki perkeleesi
2953. Kankaanpää, Luihu n. 334.
-90.
Miina Hakola. 59 v.
Käärmeen pidätys sanat.
Piöätä, pidätä pirun hevonen,
Niinkaiivan ku ma SUittet ja oli-
jat suu hus saan,
Että mä saan sulia ajaa!
2954. Kankaanpää. Kankaanpään
kansanopisto. I 'alokangas
Fanny, n. 288. —16.
Myöskin lujelliin kaarineen sanoja,
joilla piti käärmeen pidättymän, esim.
Pirätä1 maa matOO,
ja pyhä pelto perkelettä!
2955. Kankaanpää. Kankaanpään
kansanopisto. Husari, n. 494.
—16.
Mauritsi Husari.
Kärmeen sanat.
Maa pirätä matoo
Pyhähenki perkelettä.
siksi1 kun mä puun haen
että mä saan kärmeen tappaa.
2956. Kankaan intit. Kankaanpään
kanstDiojtislo. n. ~>HU. 16.
nuriniin siiimt.
Maa, pirä mattoo,
Pyhä peli" perkelettä,
nin kauvvan ku kopin saan!
2957. Kauhaan pää. Kankaanpään
kniisanojiisla. n. ~i iO. Ui.
Pyhä maa ja perkele I
Pysy perkele paikassas,
nm kauvanko Taavetti sauvan
saa!
2954. ' kk:ssa pieni alkukirjain,
2955. ' kk:ssa iso alkukirjain.
Käärmeen pidätys. J'i.">8 — 2967.
743
2958. Kankaanpää. Ollim n n.
-90.
Niinisalo. Leskivaimo RosnäU. Kuul-
lut Niinisalon Matti! aarilta.
Maa pidä matos, minä haen
o taa!
2959. Kankaanpää. Laiho n. 333.
—90.
Rajasalo. Iisakki Linnamäki, 80 v.
Käärmeen pidätyssanat
Maa pidätä matos,
Seisahda perkeleen lievonen,
Että mä suittet suuhus saan!
Näitä lukiessa piUiä olla vasen
kantapää maassa ja hampaat purtuna
viiteen.
2960. Ikaalinen. Servo n. 5. — 13.
Kyykäärmeen sanat.
Ptrs, pisätä piru, että ma suit-
tet suuhus saan.
2961. Ikaalinen. Valkama n. 4. — 21.
Riina Friiberg. 68 v.
Käärmeen pidätys sanat.
Maa pilätä matos, pyhä henki
perkelees.
2962. Ikaalinen. Soulia n. 64.
Hövtölä. Heikki Haikara.
-97.
Käärmeen pidätys sanat.
Pidätä, pidätä, piru hevonen,
että mä suitset suuhus saan!
Risti on tehtävä maahan.
2963. Ikaalinen. Soutio n. 67. — 97.
Höytölä. T. Soutio, 40 v.
Madon sunni.
Maa piil.it matoja, pyhämies
perkelettä!
Luetaan 9 kertaan.
2964. Ikaalinen, Alanen Viljo, n. 185.
—31.
Röyhiö. Siina Keskinen, n. 75 v.
Pilätä, pilätä, pirun hevonen,
että mä suittet suuhus' saan!
2965. II. imlnii n. Laurila n. 17. —
\ ähäröyhiö.
Käärmeen saa lumottua ja pidätet-
ty I. jos kiertää maahan piirin kolmeen
kertaan sen paikan ympäri, jossa
käärme ensin nähtiin, ja sanoo ham-
paitaan näyttämättä:
Pidätä1, pidätä pirun hevonen,
että mä suitsel suuhus saan!
Käärme tulee piirin sisään, josta se
ei lähde ennen pois, ennenkuin se kuo-
lee.
Sama vaikutus on, jos tekee ristin
siihen, mistä se lähti, ja lukee edellä
mainitut luvut.
2966. Ikaalinen. Alunen Viljo, n.
82. —
Leppäsjärvi. Eufrosyne Järvenpää.
Synt. Parkanossa.
Käärmeen sanat:
Pidätä, pidätä, pirun hevonen,
Että mä suittet suuhus' saan.
2967. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 139.
—31.
Juhtimäki. Eeva Harju, n. 59 V.
1 kk:ssa pieni alkukirjain.
744
Pistämät, puremat ja puskemiset.
Käärmeen sanat:
o) Maa pidä matoo,
minä haen otaa!
b) Piru, piru aukase hevoses' suu,
että mä suittet suuhun saan!
2968. Viljakkala. Mattila M. E. n.
300. —31.
Viljakkalan kylä. Kalle Paijala,
76 v. (Kuuli Hopun Manulta.)
Käärmeen pidätyssanat.
Maa pidätä matos,
pyhä henki perkele!
2969. Viljakkala. Mattila M. E,
n. 386. —31.
Viljakkalan kylä. Emil Enberg, 68 v.
Käärmeen saa tulemaan siihen paik-
kaan, jossa sen näki, kun tekee leppä-
tikuista ristin siihen kohtaan ja lausuu:
Tule huomenna ennen puolta-
päivää!
2970. Honkajoki. Kallio Niilo, n.
64 a. —10.
Iisakki Kallioniemi.
Käärmeen pidätyssanat.
Pirä. maa, matosi
Piräty. piräty, pirun hevonen,
Niinkauvan että minä suittet suu-
husi saan!
Näin sanoen ei käärme päässyt pa-
koon.
2971. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 64b.
—10.
Jaakko Kallio Kuullut Honkajoella.
M.p. Uskelassa.
Maa, pirä matosi
Piru, pirätä hevoses,
Että' niinä suittel suuhusi Baanl
2972. Honkajoki. Kallio }'. J. „. 825.
—09.
Käärmeen sanat.
Kun käärmeen näki, niin piti yhteen
henkäykseen kolme kertaa sanoa seu-
raavat] sanat:
Maa, pidä matos,
Piru. pidätä hevoses,
Että mä suiiirr suu hus Baanl
Silloin käärme seisahtui ja sen saat-
toi tappaa.
2973. Honkajoki. Kallio V. J. n. 1524.
Juliana Itävaara, 55 v. Kuullut
Maija Honkarannalta. M.p. Isojoen
K oresj arvella.
/ oitsuja Satakunnasta.
Maa pidä matos,
piru pidä hevoses,
että mä suittel suuhus kerkiän
saa maan.
(Käärmeen sanat. Käärme estetii.tn
pakenemasta näillä sanoilla.)
2974. Honkajoki. Ylikoski n. 137.
-89.
Hongan kylä. Juho Virta, 70 v.
K anneen sanat.
Maa pidä inainc, minä haen
Otaa. Pidätä piru hevoista niin
kauvankuin Pietari1 suittel suu-
hus saa.
1 kkssa pieni alkukirjain.
Käärmeen pidätys. 2975—2982.
745
2975. Honkajoki. Ylikoski n. 141.
—89.
Hongan kylä. .Inho Virta.
Maa pidätä matos,
pyhä pelto perkeleesi
2976. Kunia. Kaukomaa L, n. 85.
->U30.
Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, »Kytö-
viiran mamma» s. 1852 Suomijärven
kylässä.
Kärmeksen pirätys:
Pirätä. pirätä, pirunhevonen,
Kita mä SUittet suuhus saan!
Kertoja itse nähnyt Riitanevalla,
kun kiirmes tuli vömpelönä vastaan.
Heikkilän isäntä sano sanat ja kärmes
pirätti.
2977. Kurrin. Kaukomaa L, n. 83.
-M/,30.
Änimänkylä. Serafiina Otava, 61 v.
Kärmehen sanat:
Pirätä, pirätä. pirun hevonen,
Että mä suittet suuhus saan!
Pirätä maa matos',
Pyhä henki perkelehes!
2978. Karvia. Kaukamaa L, n. 90.
-M/,30.
Suomijärvenkylä. Justiina Kujala,
81 v.
Pidätä, pidätä, pirunhevone,
Että mä suittet suuhus saan!
2979. Karvia. Kaukamaa L. n. 95.
-*U30.
Suomijärvenkylä. Joonas Mäkelä.
80 v. Oppinut isältään Simppa Mäke-
lältä, joka kuoli jo kolmattakymmentä
vuotta sitten. »Poikakloppina se oli
käynyt »leivät tömässä Lapissa» ja ollut
siellä 2 Va vuotta, josta matkalla vuo-
den. Se oli siellä saanut korpinkiven,
OSmansolmun ja paljun arvokkaita tie-
toja.. Hänen muita aoitakalujaan oli-
vat umpi- 1. kasuntipuu, ukkosenvaaja
puunliiat, koiruohot, pihlajan ja luo.
menkuoret y. m., joita Joonaallakin oli
vielä tallessa. »Isä oli maakalainen
lääkäri, vaikka ihmiset haukkuivat
häntä noidaksi. Varastettua tavaraa
hiin toiniini takaisin katsomalla arpaa
viinasta ja käymällä kirkoninaassa.»
Kärmeksen pirätys.
Kun kärmes pääsee kantoon eikä
satu olemaan (■taa. sanotaan:
Pilat ä, pilat ä. pirunhevone
Että mä suittet suuhus saan!
Koskas pois menet, pitää sun huo-
menna samalla tunnilla tällä pai-
kalla oleman!
2980. Kurrin. K liukumaa L, n. 75.
~2°U30.
Karviankylä. Jaakko Porrassalmi,
72 v.
Kärmehen pirätyssanal:
Kolme kyynärää eremmä ei mene,
kun todesta kiertää ja sanoo:
Maa pirätä matoa
Ja pyhähenki perkeleesi
298 1 . Karvia. Kaukamaa L, n. 78.
-llU30.
Karviankylä. Malakias Majahalme,
79 v.
Maa pirätä matoa
Ja pyhähenki perkelestä!
2982. Karvia. Kuu Lauma L, n. 79.
~™U30.
Karviankylä. Papusen muori, 85 V.
746
uii.it. puremat j.i puskemiset.
Kärmeksen pirättäminen. 2987. Kumu. Kantamaa L. u. 92.
Kun kärmeksen näkee ja koi ker- 4/ on
Koskiperä. \ntti Alanen, 71 v.
Maa pirätä matoa,
Pyhähenki perkelettä!
taa kiertää sanoen:
Pirätä, pirätä, pirnhevonen,
Että mä suittet suuhus saan!
niin siinä pysyy.
2983. Kanin. Kaukomaa I-. n. 76. 2988. Karvia. Kaukomaa L, n. 96.
Korpikylä. Vanha emäntä Lyly-
l.iiiimi. X6 v.
Kärmeksen pirätyssanat:
Älä ny piru mene,
Että mä sn kiinni saa!
2984. Karrin. K a n kamaa L. n. 88.
Koskiperä. Kaisa Välimäki. 79 V.
Kärmeksen pirätys.
Pirätä. pirätä, pirunhevonen,
KT I ä mä paulan kaulahas saan!
Sitten pirättää ja saa ruveta mö-
kyyttam.i.in
2985. Karria. Kaukomaa I.. n. 89.
-a/,30.
Koskiperä. Amanada Älkkiomäki,
60 v.
Pitää kiertää käärmeen ympäri.
jottasaisi sen tapetuksi, ja sanoa:
Pirätä pirunhevonen,
Että mä suittet suuhus saan!
2986. Karria. Kaukomaa L, n. 91.
-«/.30.
Koskiperä, Jussi Räpiä, 70v.
A ärmeksen sanat:
Seisos seisos saatana korih[!],
Nunkauva ki> mä sun tel suuhus
saa!
4/e 30.
Koskiperä. Kmelia Mäkinen, 53 v.
Maa pirätä matOS,
l'\ 1 1 .- 1 1 1 < ■ 1 1 k i perkeleesi
Apua un ollut.
2989. Karria. K Hui. a mau. 1.. n. 74.
~nU30.
Sarvelankylä. Pietari Soutaja, 86 v.
Kärmeksen pirätys.
Kun kunnes kulkee j;i katoaa, niin
tekee 3-loppisen ristin1 ja sanoo:
Pirätä, pirätä, pirunhevonen,
Että mä snittel suuhus saan!
Kusee lopuksi ja punien tunnin ku-
luttua on kärmes siinä, niin että toi
Sen tapp ■
Oon minä semmonen miehkin,
2990. Kania. KuiiLninau /.. //. 84.
7. 30.
Saxvelankylä. Kaisa Järvinen, 68 v
Pirätä. piruhevone,
Että mä suittet suuhus saan!
2991. Karna. Kaukomaa L, n. 93.
"le 30.
Sarvelan kylä. Bmäntä Mäkiotava,
70 v
M.i.i pirä matoa,
Pyhähenki perkeleetä!
2989. ' Kert. piirsi lattiaan kepillä: fff
Käärmeen pidätys J < ij mun
747
2992. Kurria. Kaukamaa /.. n. 94.
-V,30.
Sarvelankylä. Kaisa Virveli, sn v.
Pirätä, pirätä, piruhenki,
Että mä sinun suuhus saan!
Entiset ihmiset piiskasivat kärmestä,
ja se näytti silloin jalkansa ja var-
paansa, [sävainaa teki niin.
Kranni oli nostanut kärmeksen äiti-
vainaani kimppuun hänen käydessään
tiellä. Se tuli ko lokarina hänen peilis-
sään kunnes isä pääsi Väliin. Seuraa-
vana yönä se meni krannin navettahan
ja hakkasi yhren lehmän pään. Sanoja
ei tunne.
2993. Karvia. K mi Linnaa L, n. 86.
Kantinkylä. Tilta Alkava, tl. 60 v.
Käärmeen pidätys.
Kun kannes tulee vastahan ja ruve-
ta.oi Lippaan, niin kirotaan:
Tyry. pirätä piru.
Että mä suittet suulnis sa;m!
2996. Kuirin. Kaukomaa L. n. 81.
7e30.
Sarankylä. Matilda Marjaniemi,
n. 70 \
1'iräiä piruhevone,
Että mä siiittoi suuhus saan!
Kyllä pirättyy.
2997. Kuirin. K uiil.uiuau L. n. 82.
-«1*30.
ll.iavislonkulma. Kalle Korkeasalo,
65 v.
Kannellen pirätös (toisinto):
Pirätä. pirätä, piruhevone,
Että mä Suittet suulnis saan.
2998. Kurrin. Kaukamaa L, n. 87.
-™U30.
Kauhaluomankylä. Liisa Ala- Kau-
haluoma, 71 v.
Pidätä piru.
Että mä paan suittet suuhus
Ja kriimun päähäsi
2994. Kurria. Kaukamaa L. n. 77.
-WU30.
Sarankylä. Juho Panula, 88 v.
Kärmeksen saa pirättään, kun kier-
tää mattahan vastapäivään ja sanoo:
Pidätä, pidätä, piruhevone,
Kyllä mä suittet1 suuhus saan!
Kyllä se pirättää.
2999. Knnia. Kaukamaa L, n. 114.
-6/630.
Tuulenkulma. Kaisa Moisio, 81 v.
Kärmeksen puremaan:
Pirätä, pirätä, piruhevone,
Että mä suittet suuhus saa!
Sanat sanottiin maahan ja sillä pyy-
hittiin.
2995. Kurrin. Kaukamaa 1.. n. *0. 3000. tarknno. Kallioniemi n. 29.
-18/630.
Sarankylä. Severiina Lautinen. TK v.
Pirätä piru hevoses,
Että mä suittet suuhus saan!
—07.
h Hiirineen pidätys-sanat.
Kun kannetta hätyyttää1, pistäytyy
se usein piiloon esim. pehmeään niat-
2994. ' suitet : suit/et.
3000. ' hatyttää : hätyyttää.
748 Pistämät, puremat ja puskemiset.
i
,11. Tämän saa kuitenkin esille, 1 3006. Kihniö. Pohjankanervo T. n.
jos kiertää kolmeen kertaan mättään y~g _27/ dj
myötä- ia vastapäivään1, lukien joka ,-•> "... , ,.. . , • , ._.„ ..
, J„ K ' Kilmionkvla. Antti Lepistö. . Iv
kierroksella:
Kdä maa matOO, Käärmeen sanat.
Pyhä Henki perkelettä! Maa ')ir;it;i mat0B
Pyhähenki perkelehtä!
onni n i r -l. -<r> „x Ei mene minnekkään, vaan tuos
3001. Parkano. Lehto n. 12. — 94. . ...
keikkuu.
Paloviita. Maria Kujala, 65 v.
Käärmeen sanat. 3007. Kihniö. 1'uhjankanervo T. n.
Maa, pidätä matos, 173. — &/731.
Peltop, pidätä perkeleesi Nerkoo. Emäntä Sandra Kovanen,
60 v.
3002. Parkano. Lehto n. 13. -94. _ , .. A'""7"" ''^ . .
rentun ristinmerkki mannan ja sa-
Paloviita. Maria Kujala, 65 v. nottiin:
Käärmeen sanat. Pifätä piltti] heVODeH
Pidätä, piru, hevosos, ettämä suittet suuhun saan.
Ett;i mä suitset sutihus saan!
3008. Kiinni). Pohjankanervo T, n.
3003. Parkano. Lehto n. 17. —94. 174. —% 31.
Paloviita. Maria Kujala, 65 v. Nerkoo. Metsänvart. emäntä Aino
Kuusela, 53 v.
Madon sanat.
Maa, pidä matOO, Käärmeen sanoja.
Minä haen olaa! Maa Pilätä mato°-
Pyhähenki perkelettä!
3004. Parkano. Lehto n. 18. —94.
D , ... ,,.,... 3009. Lenvpäälä. Hels. Suom. al-
PaJOVllta. Maria Kujala, 65 v. r
keisop. kone. LII: Xurkkinen
Madon sanat. _«_^
133*. 84.
Maa, pidä matoo
,T.. , T ... ,,.... Käärmeen pidätysluku.
Niin kuu Jesus inteli perkelettä.
Maa pirä matoo
inns di ., ttt **a py,i;i I"'1'" perkelettä.
3005. Parkano. Alanen Viljo, n. 114a.
31
-..,' ,,.,, ,r _. 3010. Lempäälä. Vihervaara n. 4535.
sydänmaa, \ille Kuusiiarvi. 25 v. e
-13.
Kadon sanat: Saimi VuQri ,. y
.Maa pidä matoo, Kun on nähty käärme, niin pannaan
niinä harii ulaa. kaksi puuta ristiin siihen, miss
mättään, lukien : m, 'myötä- ja vastapäivään* I.
Käärmeen pidätys. 3010 101
749
käärme on nähty. Ensimäistä puuta
pannessa sanellaan:
Ei maa pirä matos.
Kun pannaan toinen puu, sanotaan:
Eikä pyhähenki perkelettä.
käärme tulee siihen samaan paik-
kaan seuraavana päivänä samaan ai-
kaan ja sen voi tappia
301 1 . Lempäälä. Vihervaara n. 4657.
—16.
Eräs nainen, 51 v.
Kun on nähty käärme, niin pannaan
kaksi puuta ristiin, siihen, missä se
käärme on nähty. Ensimmäistä puuta
pannessa sanotaa:
Ei1 maa pirä matos.
Kun toinen puu pannaan, sanotaa:
Eikä1 pyhähenki perkelettä.
Käärme tulee siihen seuraavan päi-
vänä samaan aikaan2, kun edellisenä-
kin päivänä on se näty siinä ja sen voi
tappaa.
3012. Kangasala. Kallio Väinö, n.
23*. —04.
Kalle Vilkman, 70 v. Kuullut nuo-
rena.
Kun käärmeen näkee niin sanotaan:
.Maa pirä mattoos
piru pirä hevostas
niin kauan kun suittet suuhun
saan.
3013. Kangasala. Hankala E, n. 66*.
—06.
K. Nyman. M.p. Tampereella.
Kun käärmeen nähtyä tekee kapu-
loista ristin maahan ja sanoo:
Toss^on sun kualinpaikkas,
niin käärme kuolee kohta sen jälkeen.
3011. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. -
3014. l kk:ssa pieni alkukirjain.
3014. Sahalahti. Äijälä E, n. 89.
—96.
Vehkajärvi. Henriikka Erikintytär,
71 v.
Kun mato tuppaa karkuun tap-
paessa niin sitte sanotaan:
Maa1 pilätä malmi, pyhähenki
perkelettä.
Samat1 sana) kolmeen kertaan.
3015. Tottijärvi. Rekola n. 768*.
—05.
Sorva. Väinö Rekola.
Loitsu.
Kärmej jää paikallensaj^jos vetää
kopilla piirin kärmeen ympärij ja sa-
noo:
Maa pitelemwmatoo
Pyhä Henki perkelettä.
3016. Pirkkala. Starck n. 73*. —89.
Kärmeen pidätys-sanat:
Ptruu, maa, pidätä matoo
pyhä henki perkelettä,
että mä suittet suuhun saan.
(Sanoja hoettaessa piirretään jolla-
kin aseella maahan kehys, josta kärme
ei sitte pääse pois.)
3017. Satak. Kallio V. J, n. 1525. -
16/s 13.
Juliana Itävaara, 55 v. Kuullut
Maija Honkarannalta. Mp. Isojoen
Koresj arvella.
Tuohon sun pitää tuleman,
ja tuohon sun pitää tapettaman!
Käärmeen sanat. Risti tehdään maa-
han. Käärme tulee jonkun ajan kulut-
tua siihen ja sen voi silloin tappaa.)
• |paikkaan| »aikaan* : a.
750
Pistämät, purema! ja puskemiset.
3018. Tampere. lAndqvistn.218*.-87'.
Joha[n] Forsplom, seppä, 42 v.
Käärmeen luku.
Kun tätä eläväfa] tahto[o] i >;» i k-
kanssa1 pitämään ja tappaa sanotaan:
Maa pirS matoo
pyhä pelto perkelettä
niin kauvvan kun ma riimun pää-
häs saan,
ja Kanne ei pääse nämä sanat sanot-
in;! mihinkään, siinä saa sen lappaa.
3019. Tatnvpereen seudut. Siren T.
n. 23*. -04.
Käärmeen pisätyssanal :
Pidä maa niatna.
Pyhä henki perkelettä.
3020. Yliijiirri. i'ohjaulanervo T, n.
177. — 30/731.
Kirkonkylä. Eeva Saarinen, 95 v.
Mp. Kunnalliskodissa.
Käärmeen pidätys.
Maa pirätä matoo,
Pyhähenki perkelettä.
3021. Ylöjärvi. Mattila M. K. n. 303.
3 1
Viljakkalan kylä. Kalle Koskinen,
70 v. Kuullut Ylöjärveltä. Mp. Vil-
jakkalassa.
Käärmeen pidätyssanat.
Maa pidätä matos,
pyhä pelto perkeleesi
3022. Ylöjärvi. Mmi, tn M. E, n. W2.
31.
Kalle Koskinen, To v. Mp. \ iljak-
kalassa
iPynnän vaarit sai karateen tule-
ni.!.m heti siilien paikkaan jossa oli
nalit y. vaikkapa olisi jo ehtinyt pitem-
mällekin. Vaari teki siihen paikkaan
lepän paloista ristin, johon halusi kär-
meen tulevan ja leki muutamia epä-
ina. naisia eleitä ja lausui:
Tulo heti täliän paikkaani
Kuului vaan kaanneen vihellys
sieltä, jonne se oli ehtinyt, ja pian se
oli ristin luuna
3023. M essu Luin. Hankala /'. n. 8*.
m.
Mikko Rajala 57 v. Mp. J. A. Han-
kala.
Kärme seisaudetaan* paikalleen;
Maa pidä matoa
Pyhä henki perkelettä.
3024. Eräjärvi. Tyyskä (2547)n. 143*.
—08.
Kun näkee k.irmeeii eikä vi sila
lappaa, mutta saapi kuitenkin kepillä
~ita koskettaa tahi jollakin muulla
aseella, niin pitää lyömän silla kepillä
siihen paikkaan maahan jossa kanne
oli ja lyödessä sanoman:
maa peri matos.
pyhä henki perkele [e]s,
ja jättämän kopin siihen, niin kanne
täytyy tulla siihen maata ja -aapi kar-
illeen toisteli tapetuksi jos tahtoo.
3025. Teisko. Hankala P,n.7*. 08.
Liisa Ala Kantala, u. Tn \.
Kärme seisautetaan.
Kierretään kärmeen ympäri piiri ja
lausutaan:
Maa pidä matoo,
Pyhä Henki perkelettä.
lolK. ' Kirjoitusvirhe, p.o. paikkansa.
3023. ' Kirjoitusvirhe, p.o. seisautetaan.
Käärmeen pidätys. 3026—3035.
::,i
3026. Teisko. Hankala E, n.60*. —05.
Pengonpohja. YrjöPiuhari, tietäjä.
Kuollut n. 20 v. sitten 80-vuotiaana.
Madon sanat:
»Maa pilätä tnatoo
pyhä pelto perkelettä.»
N nila sanat oli lausuttava kolmeen
kertaan.
3027. Orohvesi. Jokinen n. 17*. —03.
Mikkn Moisin, 42 V. Kuullut Pata
laita Orihvedellä.
Käärmeen pidätyssanat.
Pyhä maa pidä matoo,
pelto pidä perkelettä
ti iiii kauvan kuina suitset suuhun
saan.
Orihvesi ks. n:o 2836.
3028. Kuru. Pohjnnkanervo T,n. 169.
-"h 31.
Länsi-Aure. Nikolai Still, 71 v.
Jos tahtoo käärmeen pidättää, niin
sanotaan:
Pilätä piru hevoses'
että mä suittet suuhus' saan!
3029. Kuru. Pohjankanervo T, n. 171.
-19/731.
Länsi-Aure. Kalle Ahvenharju,
n. 65 v. Kuullut äidiltään Vilhelmiina
Ahvenharjulta.
Käärmeen pidätys.
Karmea pilätettiin siten, että teh-
tiin ristinmerkki tielle, sitte luettiin
-iinä:
Pilätä piru hevonen
ettämä suittet suuhun saan.
3030. Kuru. Pohjankanervo T. n. 172.
-*h31.
Länsi-Aure. Taloll. Iivari Paavola,
60 v. Kuullut aitevainaaltaan.
Käärmeen pidätys.
Lepästä tehtiin keppi, joka latva-
päästä veistettiin teräväksi ja painet-
tiin maahan ja sanottiin:
.Maa pila matoos
Pyhähenki perkelettä!
3031. Kuru. Pohjankanervo T, n. 170.
-uh81.
Karjula. Miina Leppä, 64 v.
Käärinet n pidätyssanat:
Pidätä piru hevoses,
että mä suittel sauhu saan.
3032. Ruovesi Paldani n. 126*. —53.
Maa pidä' matoo,
piru pidä' suittia.
Pistetään keppi maahan kärmeen
viereen pystöön ja sanotaan namat
sanat, niin ei käärme kajoo ihmiseen.
3033. Kuorisi. Jokinen n. 15*. — 03.
Tiina Orihlahti, 64 v., kotoisin Ruo-
vedeltä. Mp. Orihvedellä.
Kourineen pidätyssanat.
Maa pidä matoaa
Piru pidä hevostas,
Niin kauvan vaan
Kun ma suitsel suuhun saan.
3034. Virrat. Sievänen n. 24*. — 13.
Heikki Syvälä, talon vanha isäntä,
69 v. Kuullut jo nuorena entiseltä
sotamieheltä Erkki Tyymiltä. 40 —
50 v.
Madon sanat.
M aa pidätä mattoo
Pyhä henki perkelettä.
3035. Virrat. Sievänen n. 25*.
Kaapo Luhtanen, 70 v.
-13.
Pistämät, puremat ja puskemiset.
Madon sanat.
Maa pioätä mattoo.
Sanat sanoessaan pitää kiertää ma-
toa. Kun kiertää madon 3 kertaan
seisoo se vuorokauden paikallaan.
3036. Virrat. Siren T. n. 6*. -03.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.
Käärmeen seisottamissanat.
Kun nähtiin käärmeen piiloutuvan
ruohikkoon, niin tehtiin piiri, jonka
sisässä sen varmaan tiedettiin olevan.
Sen jälkeen tehtiin lepästä risti j ;»
sanottiin
Käärme, tule ristiäsi katso-
maani
3037. Ähtäri. SS. Mytail. san. n.
— *lx29.
J. Osk. Savola.
Käärmeen pijätäminen.
Kun käärme löyty ja sitä meinattiin
tappaa, mutta pääsi karkuun, tehtiin
seuraava:
Sille1 paikalle missä se oli tehtiin
lepän puusta risti kustiin päälle, ja
sanottiin:
tule ristimätön kantoon ris-
tiäs
jonkun ajan kuluttua oli kärme ristin
vieressä johon sen voi tappaa. Toinen
uskomus oli, henkilö joka käärmeen
näki huuti suurella äänellä:
»Pijätäppäs piru hevoses
että panen suihtet suuhus
sitten sen sai tappaa
3038. Keuru. Peltonen n. 14:*. —15.
Kerääjiin isä, 65 v.
Käärme kun menee paju pensaaseen,
saa sen jäämään sinne kun kolmeker-
taa kieriä. i vastapäivään ja sanoo:
ole sidlä niinkaiivan kun ininä
päästän.
3039. Keuru. Vaissi n. 337*. —99
—02.
Käärmeen taikominen.
Jos kärme tullee kartanolle niin pit-
tää ottaa rapun päästä turpeen ja viijä
se kolmen tien haaraan ja sannoo:
tulkaa tänne maan matoset
puis ihmisten jalusta
tänne kankaan kanervikoille,
minä vien ravan sinne.
Sitte ei tule kärmeet kartanolle.
3040. Kiuru. Salokannel n. 64*. — 11.
Haapamäki. H. Yinsten.
[Kärmeen sanat:]
Seisota piru hevosta s
että mä suittet suuhun saan.
3041. Keuru. Salokannel n. 66*. —11.
Haapamäki. Peräjoki.
[Kärmeen sanat:]
Kiekerjäinen, lonkerjainen
aijan alla pihisee, kihisee
minut säikäyti.ia
pahan pelottaa.
5 Hyppäsin häässä
housuta, ttammeeta
sukita. saappaita.
3042. Mullin. Karhumäki n. 3*.
I U).
Sakarias \lakincn.
Kärmeen seisolussanat.
Ruhtinas perkelel
-10
3037. ' kk:ss.i pieni alkukirjain.
Käärmeen pidätys. Käärmeen nostatus. 3042 — 3048.
753
Seisot,! perkele hevoses,
että 1 1 1 ; i Boan suitel suuhun.
3043. Multia. Salokannel n. 67*. 1 I
[Sormeen sanat:]
Kyymato, matelija
paluin kivun saattelija
ei ole asia tähän käydä
surma sulle koituvi
s kirous sun kantavi.
3044. Multia. Karhumäki n. II*.
—10( -11).
Sahrajärvi. Taavetti Pihkanen (kuol-
lut).
Kainuin seisotussanat.
Vie saatana hevoses koin!
3045. Satakunta. PeteUus n. 17. 15.
Juho Malja, 43 v. Kuullut Satakun
nau rajaseudulla, ei muista keneltä.
Käärmeen loitsu.
Mato julma maatiainen,
Kulkia korven takainen,
Miksi täällä lonkertelet1?
Maahan sinut Luoja manas.
5 Kirosi kiven rakohon.
Maa pilätä maina.
Pelto pyhä perkelettä!
3045 a. Satakunta. Ollinen n. 230.
—89.
Käärinein simat.
Maa, pidätä matto,.
Mato, pidätä maata!
D. Käärmeen nostatus.
3046. Kokemäki. Kallio K, n. 51. — 12.
Käärmeen voi saada toista pure-
maan seuraavilla sanoilla:
Missä helvetissä on sinun ham-
paas?
Oleks' jättänyt ne emäs persee-
seen?
Tällöin käärme pistää, vaikkapa toi-
sella olisi käärmeen piston vastasanat-
kin.
3047. Tyrvää. Äijälä H, n. 247. -95.
Muuri mestarin Loviisa.
Kun joku lumoo kärmeen niin ettei
se pure, vaikka lumooja sen pistää
poveensa, niin sen saa puremaan, jos
vaan sanoo:
Olipa isälläski1 ennen hampaat,
mihinkä sinun on joutu nu?
3048. Virrat. Siren T, n. 69*. -04.
Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 40 v.
Käärme pannaan toisen tykö
menemään.
Kärmes otetaan kiinni ja isketään
tulusraudalla tulta sen suuhun. Sano-
taan:
Menes^sinne, joka sunwon lä-
hettänytkin.
(usein on kärme muka toisten lähet-
tämä) Sitte kärmes päästetään irti.
Se tulee siilon kiakkona, kun se on
jonkun lähettämä.
3045.
3047.
lyijykynällä korjattu: longertelet.
isälläski|n| : i.
48
Pistämät. puremat ja puskemiset.
Sisiliskon purema.
3049. Keuru. Valssi n. 411*. 99
-02.
Sikaliskon purema.
Otetaan valkosen tamman maitoo
ja luetaan
Sikalisko sijan sisar
sinä raskas kun rauta kanki
sinä kevyt kun vihtan lehti,
jollen niinä valkosen tamman mai-
too saa
s ei niiniin haavani parane.
maidolla voidellaan haavaa.
Sisiliskon pidätys.
3050. Pori. Oukari. (Laiho) n. 94.
-89.
Sisiliskon sanat.
Sisilisko, silmän pisto,
Painavampi kuin rautakanki.
3051. Noormarkku. Ollinen n. 552.
-89.
Kuullut Noormarkun kylässä Freed-
riika Fimperiltä.
Sikalisku, rautalasku,
sinä raskas ko maa,
minä kevvee ko lehti!
3052» Siikainen. Hannus n. 178. 90.
Kirkonkylä. A. K. Lindroos, L5 v.
Kuullut Katri Lindroosilta.
Sisiliskon sanat.
Sinä sisko, - i - 1 1 1 s k < ■ .
Siliä keveä kun lehti.
3053. Siikainen. Helomaa Kyllikki,
n. 40. —30.
Lammin isäntä, Gl v.
Kun näki keväällä ensimmäisen ker-
ran Bisiliskon, niin piti sylkeä :^ kertaa
-anoa:
S.i raskas rauta,
mä keviä ko lehti!
Silloin ei sisilisko purrut sinä vuonna.
3054. Kokemäki. Lem/pavnen n. 97.
"k 04.
Kustaa Johansson, ■">* v.. kotoisin
t lvilan Friidalasta.
Sisiliskon sanat.
Sikalisko, kengän kisk".
Sinä olet niu painava ku rauta.
Minä uin kevvee ko lehti.
Ko näin ylistää sikaliskoa, ei pidäis
sit puremaa.
3055. Kankaanpää, tiukun, (l.niho)
n. .70. -89.
Vihtori Toivonen, 18 v.
Sisiliskon sanat.
Sisilisko, rautakisko,
Kaskas kuin rautakanki,
Keveä kuin lepänlehtil
3056. Kankaanpää. Laiho n. 359.
90.
Aleksanteri Välimäki i5 \
Sisiliskon sunni.
Sikalisko. rautakisko,
Minä notkee, ku lepän lehti,
sinä kankee, ku rautakanki.
3057. Jämijärvi. Välisalo n. 5. 02.
Maria Välisalo. 28 v.
Sisiliskon tanut,
Sikalisko raskas ku rautakanki,
minä kelven ku lepän lehti
Sisiliskon pidätys. 3058 — 3062 a.
755
3058. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 67 a 3061. Karvia. Kaukamaa L, n. 154.
-U/.3Ö.
Kirkonkylä- Auni Länsimäki,
- 1876.
Sisälisku, sihnätkisko,
Raskas kuin rautakanki,
Minä olen kelven kuin lepänlehti
—10.
»Halmeen mamma.*
.s is ilis ho n p idätys* •
Sisilisko, rautakisko,
Painavempi1 kuin rautakanki,
Minä kelvempi kuin lepänlehti!
3059. Honkajoki. Kullin Niilo, n. 07 b
-10.
J. Y. Kallio. Kuulin t Honkajoella.
\lp. Uskelass.i
Sisilisko, rautakisko,
Sinä raskas kuin rautakanki,
Minä kevyl kuin lepänlehti!
3062. Keuru. Sievänen n. 73*. -14.
Haapamäki. Judith Vääriskoski,
To v. Oppinut lapsena. Mp. Virroilla.
Sisiliskon sanat.
Sisilisko silventisko
Raskas kuin rautakanki
Minäkö nyt kun lepänlehti.
3060. Kun m. Kaukamaa /.. n. 155. 3062 a. Orihvesi. Antero Vipunen stv.
%30.
Kun ensi kerran keväällä sisäliskon
näki. sanoi:
Sisälisko, silmänkisko,
sinä raskas kuin rautakanki,
Minä kelvon kuin lepänlehri.
41. —08.
si>iiiskon pidätyssanoihin on yliop.
Erkkilä lähettänyt seuraavan Orih-
veden (Kuorehveden) toisinnon:
Sisilisko, silmänkisko,
raskaampi kur rautakanki.
1 painav|a|mpi : painavempi; kU:->;i pieni alkukirjain.
Tärkeimmät lyhennykset ja merkit
joita Suomen kansiin vanhoja runoja julkaistaessa on yleensä käytettj
[]= hakasten välissä olevai julkaisija lisännyl
r l = puolihakasiin painettu on käsikirjoituksessa epäselvä.
| | = pystyviivojen välissä oleva on käsikirjoituksessa ylipyyhitty.
: = kaksoispisteen jälkeen seuraa käsikirjoituksessa korjailu muoto
ai. = käsikirjoituksessa sanan alapuolelle kirjoitettu,
yi. = sanan yläpuolelle kirjoitettu
r. = reunaan lisätty.
kk:ssa = käsikirjoituksessa
\lp. tai rap. = muistiinpantu tai myöskin muistiinpanija
>\1\IY = Suomen Muinaismuistoyhdistyksen arkisto.
SS = Sanakirjasäätiön kokoelmat.
* * Tähtien välissä olevalla tarkoitetaan rivien välistä lisäystä käsikirjoiluk
sessa.
Oikaisuja.
Siv. 129 n:o 12'.)
levä tinnes.
172 Otsikko
»
»
Paimenen s.
231
■>
»
\l 1. 1 kielell.
245 »
»
»
P. p. k. heilahtaa
;ls
0
•
S. kraatari.
»
■
L. p. löytä
332 >
»
»
P. sukat j. n.
395 n:o 1434
i
•
A 1 1 ,',
540 » 1744(alahuom.
»
•
1 ii ka.
544 • 1560 a
»
»
1760 k.
574 Otsikko
»
Kirkosi i
» 589 n:o 2o'»:t kuuluisi otsikkonsa lakia n:on 204ä jälkeen.
KÄSIALANÄYTTEITÄ
Elinan surmaruno q:o i, Bäkeel i — 2U.
<"•* ' au.i .1» " V K »
■ nm* u
Ei silloin 1 1 % viii eletty n:o 129.
1
M"
st
il 1
i H
^?
1 f
vJ l
Y
..» -Tv TSK 3
1 4 \" ^ ^4^ 1 ^ yli ^ \n| h
^ v H J\tf i \' »
iKt -tftrh
v
44.kiM li
. ^t V \.
S N!
Ni
* * ^säa.sjn;
r
ä^^
'S;
4x4 >jU4 «CJ N H" ** s
$
/" '
|*
r.
y>><
*
;-3
-«.
V*
■JW
V**
V*
I *f.\
■ f
pfi f/V- ">>: ^r? '-V^J
H f! .