(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Suomen kansan vanhat runot"









iK 



■ . &'■ 









P 



* 



\ 




u 



Mf 






M 



tn 



; :■ 




7^ 





fej^jbro 



Presented to the 

LIBRARIESo/fte 

UNIVERSITY OF TORONTO 

from 

the Library of 

Elli Kaija Köngäs-Maranda 



SUOMALAISEN KIIUAUJSITDKN SEURAN 



TOIMITUKSIA. 



147 OSA. 



I. 



Digitized by the Internet Archive 

in 2010 with funding from 

University of Toronto 



http://www.archive.org/details/p1 suomenkansanval Oniem 



SUOMEN KANSAN VANHAT RUNOT X. 



SATAKUNNAN 
RUNOT. 



JULKAISSUT 



T. POHJANKANERVO. 



HELSINKI 1933, 

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEORA. 



• 




HELSINKI 1933, 
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINON OY. 



Alkulause. 

Kun allekirjoittanut v. 1928 joutui prof. A. R. Niemen apulaisena »Suo- 
men kansan vanhojen runojen» toimitustyöhön aluksi Raja- ja Pohjois- 
Karjalan loitsuihin, teki prof. Niemi ehdotuksen, että ryhtyisin samalla 
läpikäymään Satakunnan vanhojen runojen ja loitsujen käsikirjoituksia, 
niiden julkaisemista varten. Tähän Suomalaisen Kirjallisuuden Seura suos- 
tui. Saatuani sitten vuoden 1931 alkupuolella mainitut runot ja loitsut 
painokuntoon, luovutti Seura, prof. Niemen esityksestä, niiden toimitus- 
työn kokonaisuudessaan allekirjoittaneelle. Edellämainittuna vuonna sain 
professorien E. N. Setälän ja A. R. Niemen ystävällisellä myötävaikutuk- 
sella Kalevalaseuralta stipendirahan kansatieteellistä matkaa varten Koillis- 
Satakuntaan. Noin kuukauden kestäneen matkani tuloksena oli lähes neljä- 
sataa toisintoa kansatietoutta, pääasiassa loitsuja ja runoja, jotka tässä ja 
seuraavassa Satakunnan vanhojen runojen osassa julkaistaan. 

Toimitustyö on suoritettu samoja periaatteita noudattaen kuin aiem- 
missa »Suomen kansan vanhojen runojen» julkaisuissa. Milloin alkuperäi- 
sessä käsikirjoituksessa olevasta merkinnästä on poikettu esim. isojen ja 
pienien alkukirjainten suhteen, on siitä samoin kuin muistiinpanijan 
itsensä tekemistä korjauksista alahuomautuksissa mainittu. Kokoelmaan 
välimerkitys on julkaistaessa yhdenmukaistettu. Epävarmasti luettavissa 
kohdissa on käytetty puolihakasia ja hakasissa olevalla huutomerkillä 
on osoitettu virheelliseltä näyttävä kohta erikseen tarkistetuksi. Runot 
ja loitsut on julkaistu aineenmukaisessa ja maantieteellisessä järjestyksessä,,* 

Ns. Tampereen seutujen vanhat runot ja loitsut, jotka Hämäläis-Osa- 
kunta aikoinaan julkaisi Hämeen muistomerkeissä 1 ja II (SKVR IX i, 2), 
on nyt tässä Satakunnan vanhoihin runoihin ja loitsuihin liitetty ja kokoel- 
n 1.1 numeroon liittyvällä tähdellä merkitty, sekä suurimmaksi osaksi, mikäli 
käsikirjoitukset ovat painatuksen aikana olleet käytettävissä, tarkistettu. 

Satakunnan vanhojen runojen aineiston pääasiallisin osa on Suomalaisen 
Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Muista mainittakoon Satakuntalaisen 
Osakunnan keräykset, jotka oval osakunnan hallussa, Muinaismuistoyhdis- 
tyksen arkistosta. Suomen Valtionarkistosta ja Sanakirjasäätiön kokoel- 



VI 

mistä saadut. Lisaksi on eräistä painetuista julkaisuista otettuja, jolloin 
julkaisu un tarkoin mainittu. Eräästä »Kansan Kantele»-nimisestä kirjasta 
ei ole voitu ottaa siinä mahdollisesti olevia Satakunnan vanhoja runoja, 
kun kirjan julkaisija on pidättänyt »kaikki oikeudet», eikä ole lähemmin 
tiedusteltaessa runoista mitään ilmoittanut. Käsikirjoituksista on taas jä- 
tetty julkaisematta sellaiset, jotka ilmeisesti ovat, kuten J. E. Westerlun- 
din kokoelmassa v:lta 1889 useat kymmenet numerot, suorastaan Kale- 
valasta opittuja. Jos muistiinpano ei ole kokonaan osoittautunut kirjal- 
liseksi, on se erinäisin varauksin julkaistu. 

Tunnen tässä erittäin suurta kiitollisuutta toimitustyön alkuvaiheista 
saakka saamastani opastuksesta manalle mennyttä opettajaani ja ystävääni 
prof. A. R. Niemeä kohtaan. Arvokasta apua ovat ystävällisesti antaneet 
myöskin professorit Kaarle Krohn, J. J. Mikkola, Väinö Salminen ja E. N. 
Setälä, joille parhaat kiitokseni. 

Helsingissä maalisk. 18:ntena 1933. 

T. Pohjankanervo. 



Sisällysluettelo. 

Sivut 

Alkulause V 

Sisällysluettelo VII— XX 

Lyhennykset ja merkit 756 

Oikaisuja 756 



I. Kertovaisia runoja. 



Elman surma n:ot l — 18 1 — 79 

Enpä tiedä rikka raukka kuta tammea takonen n:o 19 79 

Piispa Henrikin surmavirsi n:ot 20 — 27 79—81 

Hameen ihmeet a:ot 28 —28 a 82 

Kadonnul aeito a:o 29—30 82—84 

Kivikirkko tehtäköön n:o 31 84 

Kukko lauloi Kuurinmaalla n:ol 32—39 84—85 

Kuu paistaa kuollut ajaa n:ot 40 — 44 85 — 86 

Laiska .laa kko n:o 45 86 

Lohikäärmeelle tuomittu aeito n:o 46 86 — 87 

Lunastettava aeito n:ot 47—60 87—99 

Metsään menijän löytö a:o 61 99 — 100 

Miniän runo n:ot 62—78 100—105 

Minä menin metsään nro 79 105 — 106 

Mustempi sydän pahalla aro 80 L06 

Myödyn aeidon runo arot 81—82 106—107 

Nahko naimahan meni nro 83 107 

Neljän neidon runo arot 84—103 10H — ] L6 

Nälkä nähtiin tulevan arot 104—113 116—118 

Rita riihen riski piika aro 114 118 

Sukunsa kaipaaja n:o 115 118 — 119 

Turku paloi tuppinensa nrot 116 118 119 



VIII 



Velisurmaaja n:o 119 120 

Vesmanviikin laulu nrot 120—127 120—128 

Vuohen surma nro 128 128 

Paikallistarinoissa y.m. tavattavia, osittain kirjallisen vaikutuksen 
alaista osittain uudempaa runoutta. 

Ei silloin hyvin eletty n:o 129 129 

Hiisi n:o 130 129 

Juutit n:o 130 a 129 

Karkun kirkosta ja asutuksesta n:ot 131 — 133 129 — 131 

Kirkonrakentajat Killi ja Nalli nrot 134—141 132—133 

Klaus Kurki n:o 142 133—134 

Oi oi Oravainen n:o 143 134 

Pirun valitus n:o 144 134 

Siikaisten asutuksesta nro 144 a 134 —135 

Tee kirkko Karaattiin n:ot 145—146 135 

Tänäpänä maltaani jauhetaan nrot 147 — 149 135 — 136 

Vieri kieri kakkarani nro 150 136 

Vitsari ja Kööpeli nro 151 136—137 



II. Lyyrillisiä runoja. 

Laulu. 

Jos ma laululle rupean nro 152 137 

Jos ma laulaja olisin nro 153 137 

Kauan laulaa pitää nro 154 137 — 138 

Minä laulan laukun suita nro 155 138 

Erilaisia tunnelmia. 

Ei tiedä emo poloinen nro 156 138 

Eipä tunne poloinen piika nro 157 138 

Ei < ile isää, ei ole äitiä nro 158 138 

Isännälle iMälle nro 159 138—139 

Kuin mie kasvaimen isoksi nro 160 139 

Luulin aina annettavan nro 161 139 

Miniän kohtalo nrot 162 — 163 139—140 

Naidahan kylän neidot nro 164 140 



IX 



Naijan runo n:o1 itiö -166a 140 

Onkos teillä niin kuin meillä n:ot 166— 170 140 -141 

Suurus suustani putosi d:o 171 141 

Juomalauluja. 

Juomalaulu d:o i 72 141 

Määrätyissä tiloissa laulettuja runoja. 

Häälauluja. 

Hyvä kaase kaunis kaase n:o 1 73 142 

Härän tappo n:o 174 142—143 

Lähteä minun pitääpi n:o 175 143 

Mistä tunsit tuhina tulla n:o 176 143 

Päänpeittäjäiset n»t 177 -177a 143 

Vuotuisten juhlapäivien viettoon liittyviä runoja. 

Tuomaan runo n:ot 178—188 144—145 

Tule joulu koskas joulut n:o 189 145 

Joulu tulee jonkkis konkkis n:ot 190—192 145—146 

Tapanin virsi n:ot 193— 227a 146—162 

Laskiainen lähenee n:o 228 162 

Helatuorstai n:o 229 162 

Helluntaina lauvantaina n:ot 230—232 162 

Eeyri n:o 233 162 

Pyhäinpäiväviikoilla n:ot 234—236 162—163 

Paimenlauluja. 

Hoi karja kutiin n:0t 237—246 163—165 

Kirjas katos karjastain n:ot 247— 248 a 165 

Kulu päivä, kulje päivä n:ot 249—258 165—168 

Kutitin, kutitin kumppaniani n:ot 259—269 168—169 

Lampurin laulu n:ot 270—271 169—170 

Muut menee kirkkoon n:ot 272—282 170—172 

Paimenen huolet n:ot 283—285 172 

Paimenen soitto n:ot 286 172 

Paimenen voi n:ot 287—291 173 

Tyytyn. lyytyn pilkapaimen n:Ot 292— 318a 173—177 

Älä mene niittuun n:ot 319 177 



Työlauluja. 

Jauhajan laulu n:o1 320—321 177—178 

Hyvä on olla hympyrällä n:o 322 178 

Kankaankutojan laulu nro 322 a 178 

Kehrääjän laulu n :ot 323—326 178 

Kehtolauluja. 

Aa aa no :t 327— 342 a 178—180 

Aa aa akkani kuoli n:ot 343 -375 a 180-186 

Aa aa Akkerin Kaija n:ot 376 -416 187—192 

Aa aa allin lasta n :o 416 a 192 

Aa aa appelaan n:o 417 192 

Aa aa makkaa kauan n:ot 418—419 192—193 

Aa vauva vakusa n:ot 420 — 422 193 

Aa vissaa kirjavaa kissaa n:ot 423 — 426 193 

Aa vissaa älä sijaas pissaa n:ot 427 — 433 193—194 

Aa lulla lasta kissa tuli vastaan n:o1 434—436 194—195 

Aa tuuti nykyä n:ot 437—438 195 

Aidan takana n:o 438a 195' 

Biibnli baabuli simmutkii n :o 439 195 

Heijaa heijaa ■ — n:o 440 195 

Heijaa tuijaa n:o 441—442 195—196 

Hoi hoi hoikkaan n:o 443 196 

Huis kiss.i lullan takaa n:o 444—446 196 

Huis sika satulaselkä n:ot 447—452 196—197 

Huis sika Haverin läättiin n:ot 453—456 197 

Huis sika huntilaan n:o 456 a 197 

Huis sika kettuja pettää n:ot 457—474 197—200 

Huis sika mettään nrot 475—540 200—210 

Huru liuru hummalla kirkkoon Q:ot 541-629 210—226 

Itse minä lapselleni univirren laulan nrot 630—644 226 — 228 

Kaksin kaunis maata panna n:ot 645-647 228—229 

Kamilasta lullaamaan n:ot 648-649 229 

Karhun tie n:o 649 a 229 

Kolli kirkkoja tekee ks. n:ot 134—141 

Kissat juoksee nro 650 229 

Kiss' kiss' kippurahäntä nro 650 a 229 

Kukas sitten laulelee nro 651 229 



XI 

Kyllä mä tiedän minkä mä viädään d:o1 662—663 230 

Käki kukku, kulta nukku n:ot 654— 654 a 230 

Lennä [< nnä leppälintu ks. loitsuja. 

Lintu mulle liinan tuopi n:ot 655 658a 230—231 

Minä laulan lasten IrielelT Q:ot 659—661 231—232 

Minäpä laulan lapselleni n:o 662 232 

Minä sr liikun ahkerasti n:o 663 232 

Minä vakusa liikutun ja univirren laulan n:o utf4 232—233 

Missäs olel olle d:o 665 233 

Miu mau Maskun kello n:ot 666—692 233—236 

Muori "ii mustan mullan alla n:ot 693 — 695 236—237 

Nuku nuku nurmilintu q:o1 «96—710 237—239 

Nuku nuku aukeriainen u:ot 711— 729 a 239—242 

Nukkuu toi u:o 730 2-12 

Nuku nuku aulin Kalle n:0 731 242 

Pakkanen oven takana n:ot 732—743 a 242—244 

Piipoti.pol pol n:o743/S 245 

Pikkanen piika n:o 744 245 

Pikku i nm pui ka n:0 745 245 

Piu pau kclitii heilahtaa n:o 746 245 

Piu pau papinkello n:ot 747—751 245—246 

Pimu paum paukkaa n:ot 752—752 a 246 

Pii pii pinninaula a:ot 753—754 246 

Pikku lintu n:ot 755—757 246 

Tillin lallin Lassin K;ii.j;i n:Ol 7-">8— 758 a 246—247 

Tikanpoika n:ot 759 — 764 247 

Tule uni uunin päältä n:ot 765—786 248—250 

Tuolla ompi mäki n:o 787 250 

Tuonen tupa n:ot 788—886 250—266 

Tupakkirulla n:ot 887—993 267—284 

russa lulla tunsi n:o 994 284 

Tuuti lasta turpeeseen n:o 995 285 

Tuuti lasta turvakseni nmt 996--1002 285—286 

Tuuti lasta nukkumaan, piikaa torkkumaan n:o1 1003— 1018« ... 286—289 

Tuuti lullaa lasta muori tuli vastaan nmt 1019—1055 289— 295 

Tuuti lasta tuomariksi, kirkkoherraksi n:o1 i <>">»; — 1059 295 

Tuu tUU Turusta tullaan nmt 1060—1064 295—296 

Tu tn pallukkani nmt L065- L066 296 

Tuutuu- Mikä lapsella lienee n :ol 1067 1071 296—297 



XII 

Uni ulkona kyseleen:ot 1072 —1080a 297—299 

Uu im uunilan ämmä n:o 1081 299 

Vii vii virvunei), missä sulia pesä on n:ot 1082—1106 299 — 303 

Voi pahaa paimenpoikaa n:ot 1107—1108 303 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 
A. Viihdytyksiä. 

Hiire hiire tulkka sauna n:o 1109 303 

Hiiren häälahjat n:ot 1110—1112 303—304 

Hyppele, hyppele hyvvee poika n:o 1113 304 

Hyppää tanssaa n:ot 1114—1115 304 

Isäni istuu ikkunalla n:o 1116 304 

Joulu tulee jonkkis konkkis ks. n:ot 190—192 

Kettu itki poikiaan n:ot 1116 a— 1121 304—305 

Kettu neuvo poikiaan n:ot 1122—1131 305—307 

Kissa kuoli kiiruulla ajalla n:ot 1132—1151 307—309 

Kisu kisu kaimaa n:ot 1152—1157 309—310- 

Kissa nauku kirkon mäellä n :ot 1158—1166 310—311 

Körö körö kirkkoon n:ot 1167—1175 311—313 

Lasten laulu n:o 1176 313 

Lato on alla nro 1177 313 

Leivon leivon leipäsii n:ot 1177 a — 1181 313—314 

Lömbö lapset herättää n:o 1182- 314 

Noin koira mettään menee n:ot 1183—1194 314—315 

Näiks' meijän Maijaa? n:ot 1195—1197 315 

Sormien nimet n:ot 1198—1212 d 315—318 

Soutaa joutaa n:ot 1213—1215 318 

Soutaa soutaa n:o 1216 318 

Suutari kraatari n:ot 1217—1223 318—320 

Taipaleen ämmä n:ot 1224—1227 320—321 

Tiiru liiru vettä kantaa n:o 1228 321 

Tipu tipu taapota n:ot 1229—1230 321 

Toukotamma n:ot 1231—1241 321—322 

Toussuttaessa n:ot 1242—1244 322—323 

Vaari pantiin uuniin n:ot 1245—1246 323 

Älä itkekkee n:ot 1247—1248 323 



XIII 

B. Muita lastenrunoja. 

Hämähäkki seinäsäkki n:o 1249 323 

n vala nro 1250 323 

Kuljin Turun takatietä Q:0l 1251—1252 324 

Kuru kuru kuppiin d:0 1253 324 

Kuulin korvessa kellojen Boivan d:o 1254 324 

Kyyhkysen muna n:ot 1255—1258 325 

Käki kukkuu aro 1259 325 

Lastenlaulu n:o i2f;o 325 

Lasten kujeita d:o 1261 325 

Lasten lavenuksia q:o 1262 326 

Lasten loru n:o 1263 326 

Linnun pesän löytäjä n:0 1264 326 

Löytäjä aro 1265 326 

Minä menen mettään kettuja pettäännröt 1266—1277 326—328 

Minä puhun juttua nrot 1278—1286 328—329 

Mitäs tr.nki tekkee nro 1287 329 

Uuni muni muikkaa nro 1288 329 

i lletteko näh il imijän pukkia n:ot 1289—1295/3 329—331 

Paimenen palkka n:ot 1296— 1296 a 331 

Pieni lehmä n:ot 1297—1298 331—332 

Pikkuinen t yttö n:ot 1299—1301 332 

Punasel sukat ja aahkarukat nrot 1302—1311 332—334 

Tallin hiilin laulettiin D:ot 1312—1317 334—335 

Tukulmista tuhkapyssy n:o 1318 335 

Tule huomena unille a:o 1319 336 

Vaari tekee taulaa n:ot 1320—1323 336 

Varpusen oluen teko n:ot 1324—1330 336—338 

Yks' hullu mies maan pääll' n:ot 1331—1333 338 

Yks' kaks' nro 1334 338 

Yk<' meni marjaan nro 1335 338 

Ketjurunoja. 

Hiiri. ja voinrot 1336— 1358 338—347 

Hiiri meni mettään nrot 1359—1405 347—369 

Kallio kaukana mettäs nrol 1406—1408 369—371 

Kuka laivaa noutamaan nro 1409 371—372 

Kuka lypsää lehmän n:o 1410 372—373 



XIV 

Kukko ja kana meni saunaan n:ot 1411—1461 373 — 423 

Kuulin kurjen kullertavan n:ot 1462—1480 423—433 

Käykäämme käyrälle vävyksi n:o 1 481 433 —434 

Lehden taittaja n:ot 1482—1489 434—436 

Läskin kantaja n:ot 1490—1497 436—441 

Mikä kirkko? — Ryssän kirkko n:ot 1498—1451 441—443 

Mikä on yks' n:ot 1502— 1508a 443— 446 

Mikä tuolla kaukaa näkyy n:o 1509 446—447 

Onnimanni n:ot 1510—1538 447— 454 

Pakeneva n:ot 1539—1584 455—475 

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen n:ot 1585—1606(8 475 — 189 

Pukki kaalimaassa n:ot 1607— 1621 « 489—508 

Tuleks' sauna? n:o 1921 £ 508 

Leikkirunoja. 

Ensimäinen enkeli n:ot 1622—1632 508—511 

Hiiri meni ressutteli n:ot 1633—1634(5 511—512 

Himajapallo n:ot 1635—1636 512 

Himolaan meno 1637—1639 512—514" 

Hippaa n:ot 1640-1641 514 

Hirvisillä n :ot 1642—1648 514—516 

Karhusilla n:o 1649 517 

Kauran leikkaaminen n:ot 1650 — 1653 517—518 

Kehrään silkkilankaa n:o 1654 518 

Kellu yks' n:ot 1655—1666 518—521 

Kenen sormen päällä n:ot 1667—1678 521—523 

Kirkon keskipi la ri n:0 1679 523 

Kivirinki n:o 1680 523—524 

Kukku istui portin päällä n:ot 1681 — 1684 a 524 

Kätken kivee, sotken savee 

(Kätken sormusta) n:ot 1685—1701 524—529 

Kävin kerran tai vahassa n : o 1702 529 

Leikari n:ot 1703—1705 529—530 

Leipä loppu Limberiltä n:o 1706 530 

Leiskoo n:o 1707 531 

Mitäs kolkutat? u:o 1708 531 

Nikkaa nakkaa n:ot 1709— 1710a 531 

Nippis nappis naulastooliin n:o( 1711—1736 532 —537 



Nykkää 0:0l 1737-1739 537-538 

Sokkosilla n:o L740 539 

Susisilla n:ot 1741 -1746)8 539-541 

Tuosta käy poikain polku n:ot 1747—1751}' 541—542 

Varis istu aitan päällä n:0 1752 542 

V.nirisill.i u:o1 1753-1754 542-543 

Västäräkki vääräsääri n:o1 1755—1756/3 543—544 

äidin pieni sokerirotta u:o 1756 y 544 

Tanssilauluja. 

Bei hei heitukainen n:o 1757 544 

Hyppään tanssaan Q:ot 1758— 1758a 544 

K.irupiik.ini n:Ol 1757—1760» 544 

Kenkäni rikki tallaan n:ot 1761—1766 545 

Pilkkarunoja. 
A. Ristimänimiin liittyviä. 

Aatu n:0 1767 546 

Aina n:0 1768 546 

Alle n:o 1768« 546 

Anna n:ot 1769—1770 546 

Antti n:Ot 1771-1775 546—547 

Afve n:u 1776 547 

Aukusti n:0 1777 547 

Elli n:Ot 1778—1781 547— .".48 

Eiuppu n:0 1782 548 

Erkki, Eero n:n>t 1783—1784 548 

Fivdrikki n:0t 1785 548 

ll.ikki n:0 1786—1816 548—552 

Hornia uni n:0 1817 552 

Iisakki n:ot 1818—1819 552—553 

Jooseppi n:o 1820 553 

Jussi n:Ot 1821—1853 553—557 

Kallr d:o< L854 -1857 557 

Kirsti kB. n:ot 1858—9. 

Kaija n:Ot 1858—1859 557 

Kustaa n:0 L860 557 

Leena n:.. 1861 557 -658 



XVI 

Liisa n:ot 1862—1865 558 

Maija n:Ot 1866—1871 558—559 

Matti n:ot 1872—1883 559_56o 

Miina nro 1884 5 6 q 

Mikko n:Ot 1885—1891 560—561 

Mooses n:o 1892 5 61 

Pekka, Pietari n:ot 1893—1897 561—562 

Santeri ks. Hermanni n:o 1817. 

Taneli n:ot 1898—1910 562—563 

Uoti n:o 1911 563—564 

Vappu n:ot 1912—1913 564 

Vikki n:o 1914 564 

ViJle n:o 1915 564 

B. Yleis- ja paikannimiin liittyviä. 

Akka n:ot 1916—1918 564 

Anoppi n:ot 1919—1920 564—565 

Pranskala n:o 1921 565 

Hoppu n:ot 1922—1923 5 65 ' 

Huittinen n:o 1924 5g5 

Hunttila n:ot 1925—1927 565—566 

Höytolän kylä n:o 1928 566 

Isä n:ot 1929—1938 566—567 

Juoppo n:o 1939 567 

Kankaanpään taloja 11:0 1940 567 

Kiialasta kyny ja kinnari n:o 1941 567 

Kikkeli kakkeli n:o 1942 568. 

Kokki n:o 1943 568 

Korkki, Lipu n:o 1944 568 

Kyröläinen nro 1945 568 

Leipuri n:o 1946—1947 568 

Paakari nro 1948 568 

Parkanon kirkonkellot nro 1949 569 

Puhki maiden punlasille nro 1949 a 569 

Renkku nro 1950 569 

Rapalassa riideltiin nro 1950« 569 

Ryssä nrot 1951-1953 569—570 

Suttila nrot 1954—1955 570, 



XVII 

Talala nro 1956 570 

Tyrvaa Q:ot 1957—1958 570 

Ylkä ja morsian n:ot 1959—1960 570—571 

Sekalaisia loruja ja hokuja. 

Emäntä hirressä nro 1961 571 

Edellä kulkija n:o 1962 571 

Isä hirres, äiti orres n:0 1963 571 

Isänteitä n:ot 1964— 1976a 571—573 

Joe minä korpun kiinni saisin n:o 1978 573 

Jaa, jää. jäkevä n:o 1979 574 

Kaksitoista poikalasta n:0 1980 574 

Kirkost' lullaa n:o 1981 574 

Kävin käräjissä nro 1982 574 

Litta meni niemeen n:o 1982 a 574 

Menin kerran Punin n:o 1983 575 

Mikko kysy mitä koitetaan n:0 1983a — 1983/? 575 

Minä Isu iloinen n:0 1984 575 

Maitten muijalla nenäkin nro 1985 575 

Muu muu matikan poika nro 1986 576 

Maori ja vaari keskustelee n:o 1987 576 

Niin minä ennen lauloin nro 1988 576 

OHeks' kuulin juttuu nro 1989 576 

Oletkos kuullut metsän koraa nro 1990 576 

Paksu herra pamputettu nro 1990a 576 

Pikku piimäenkeli nro 1990/? 576 

Poika meni Onkimaan nro 1990 y 577 

P' ika rupes häpeemään nro 1990 d 577 

Pukki karaa nro 1991 577 

Riihen ripsoja nro 1992 577 — 578 

Suku muku mustalainen nrot 1993 — 1994 578 

Sun kukkos käy mun peltoni poikki nrot 1995 — 1999 578 — 580 

Supin Ioni nro 2000 580 

Susi meni Sormusen tarhaan nro 2001 581 

Tiiu talnn ämmä nrot 2002—2015 581—583 

Tuomittu kissa nro 2015 a 583 

Tuonelan sillalla nro 2015/? 583 

Tuusa nro 2015/ 583 



XVIII 

Vares raakun n:o 2016 583—584 

Vasikan juoma n:o 2016 a 584 

Viikonpäivät n:ot 2017— 2023 d 584—585 

Voi voi sentään n:o 2024 585—586 

Yks' kaks' kolme nro 2024 a 586 

Äidinneuvo n:o 2024/3 586 



Miete- ja opetus-runoja sekä sananlaskuntapaisia katkelmia. 

Ahven vaivanen valitti n:o 2025 586 

Antaa sateen sataa n:0 2026 586 

Ensin huutaa huijahuttaa n:o 2027 586 

Isot istuvat tuvassa n:o 2028 587 

Jäniksen sana n:o 2029 587 

Kanan sana n:o 2029 a 587 

Katti kaks',koira kolme n:o 2030 587 

Kauran sana n:o 2031 587 

Koskas laiska työtä tekis n:o 2031 587 

Kukon sana n:o 2032 587 

Kynttelinpäivä n:o 2033—2034 587—588 

Lampaan rukous n:ot 2035—2036 ..." 588 

Leipojalle n:o 2036 a 588 

Liinapeippo sanoo n:o 2037 588 

Maltaitten sana n:o 2037a 588—589 

Mikä kyy kynnyksellä n:o 2038 589 

Niin on lesken leuan alla n:o 2039 589 

Ohhoh hoikkaa n:o 2040 589 

Ohran sana n:o 2041 589 

Oikeus on ovensuun n:o 2042 589 

Pääskynen piiskunen n:o 2043 589 

Papu sanoo n:o 2044 590 

Pieni li utu liinapää n:o 2045 590 

Sammakon sana n:o 2046 590 

Suden laulu n:o 2047 590 

Tanoka s ja t allukas n :o 2048 590 

Turkki on tuulella hyvä n:o 2048a 590 

Vareksen sana n:o 2049 590 

Viikkojen laskeminen n:ot 2050— 2050 a 590—591 



\l\ 
Satakunnan loitsut. 

Tietäjä. Haltiat. Kateet. 
Tietäjä. 

Tietäjäksi valmistautuminen n:o1 2061—2052 .. 596 

Näkymättömäksi pääseminen n:ot 2053— 2064 .. 595 596 

Syyn selville saaminen n :o 2055 596 

Paholaisen Likin saaminen n:ot 2056 -2058 596 597 

Tietäjän lentämiskeino n:ot 2059 2083 597 003 

Noitien uhri n:o 2084 604 

Hautausmaalla ja kirkossa käynti d:o1 2084a — 2089a ., . 604 

Kerskaussanoja n:o 2090 606 

Tietäjät suhteessa toisiinsa. 
Varaus toista loitsijaa vastaan n:ot 20yi — 2092 606 

Haltiat. 

Kirkonväen nosto n:o1 2093— 2lu0 607-609 

Vainajan karkoittaminen n:ot 2101 — 2106 609 — oio 

Ruumissaatto vapaasti kulkemaan n:o 2107 610 

Kalma ks. Erinäiset taudit, kalma. 

Kummitukset n:o1 2108—2109/? 610—612 

Liekiö n:ot 2109y— 2111 612—613 

Tonttu n:ot 2111a— 21110 613 

Kuunteleminen yöllä n:ot 2112—2119 613—615 

Kateet. 

Kateen sanoja n:ot 2119 a — 2123 a 615—616 

Pahansuovan luku 2124 616 

Loukkaantumat ja viottumat. 

Hien sanat n:o 2125 616 

Kiven vihat n:ot 2126—2138 616—618 

Kynnen vihat n:0 2139 618 

Lasten loukkaantuma n:ot 2139a — 2143a 618 — 619 

Nokkosen polttama n:o 2144 619 

Pakkasen jälki n:ot 2145—2150 619—620 

Puun vihat Q:Ot 2151— 2176 a 620—625 



Raudan sanoja. 

A. Raudan synty (Raudan vihat) n:o1 2177— 2243a 625—636 

B. Raudan lumous tv.ot 2243—2275 636—641 

C. Raudan nostatus n:ot 2276—2285 641—642 

Siikasen sanat n:ot 2286—2288 642—643 

Tulen vili.it n:ot 2289 — 232G 643—649 

Turkin sattuneen sanat n:o 2327 649 

Valkean vihat, ks. Tulen vihat. 

Venähdys, ks. Niukahdus. 

Veren sulku n:ot 2328—2517 650—679 

Vihneen sanat, ks. Siikasen sanat. 

Pistämät, puremat ja puskemiset. 
Ampiaisen sanoja. 

A Ampiaisen lumous n:ot 2518—2697 679—701 

B. Ampiaisen piston parantaminen. n:ot 2698 — 2699 701 

C. Ampiaisen nostatus n:ot 2700— 2707 701—702 

Hämähäkin sanat n:ot 2708— 2708 « 702—703 

Härjän sanat n:o 2709 703 

Koiran lumous n:ot 2709a— 2715 703—704 

Koiran purema parannetaan n:o 2716 704 

Kusiaisen sanat n:o 2717 705 

Kärpän purema parannetaan nro 2718 705 

Käärmeen sanoja. 

A. Käärmeen puremaan n:ot 2719—2851/3 705—730 

B. Käärme estetään puremasta n :ot 2852 — 2858 730—731 

C. Käärmeen pidätys n:ot 2859—3045 « 731—753 

D. Käärmeen nostatus n:ot 3046—3048 753 

Sisiliskon purema n:o 3049 754 

Sisiliskon pidätys n:ot 3050— 3062« 755 

Käsialanäytteitä 758—760 



I. KERTOVAISIA RUNOJA. 



Elinan surma. 



1. Noormarkku. Lindgren n. 233. 

29/ Q9 

Kaisa Lindgren, 34 v. Kuullut 
mummoltaan Anna Ilaalmannilta. 
[Kirjall. vaikutusta.] 

Elinan surma. 

Ei 1 itku Laukasta lakkaa, 
Valitus Vesilahdesta. 

Aittamäellä avaralla 
Seisoi 2 Elina neitti 
Vaski vakka kainalossa, 

Vaski avain vakkasissa, 
s Huulilla hymy iloinen, 
Katsantonsa aivan kaunis, 
Koko olento oivallinen. 
Tali fcuohoon[!] Kalaus[!] Kur- 
ki 1 , 
Astui taloon avaraan. 
io Huusi heti tullessansa, 
Pakisi paha sanoiksi: 
»Onko talossa tiloa. 
Tattu[I] talli hevfoiisille 8 ? 



Onko täällä emäntä,! 
is Tytärtä ottaa mukaani?» 
Vastasi tuohoon emäntä. 

Puhui taitava talotar: 

»Hev[o]isia mepjll 1 on tallin täysi, 

Piiat meiir on pikkuisia, 
äo Tyttäreet[l] vähän kasvuisia.» 
Vastasi tuohoon Kalaus[!] 
Kurki 

Kenen keksi katala: 

»Tuosapa on Elina neitti. 

Kaunis kyllä ja sorea! 
^ Kylläpä sekin avioksi auttaa 

Minulle miehelle parhaalle.» 
Tuosta äiti tuumaeli, 

Emäntä ijälle elänyt: 

»Jos "n teille' tarpeheksi, 
30 Suotte saada sulolla. 

Sydämellä siunatulla 

Tyttäreeni rekenne[!] 

Oivan mielien ohella, 

Kulta suitsiisien kupella 



1. > kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Säkeissä 2, 9, 11—15, 17, 20, 22, 24, 26, 28, 
30—33, 37, 38, 42, 44, 49, 55, 57, 58, 62, 66, 68, 72, 79, 80, 82, 86—90, 95 
98— 100, 1U2— 105, lii. 113, 114, 116, 117, 122, 126, 136, 140, 143, 145, 150—153, 
155, 156, 160, 161, 163, 164, 166, 167, 171, 172, 174, 178—180, 183, 184, 187, 188, 
190, 192—195, 198, 199, 202, 212, 213, 230, 232. 234, 255, 262, 266, 275, 278, 279, 
281, 287, 289, 291, 292, 299, 300, 312, 331, 333, 335 on pieni alkukirjain — 3 kk:sta voi 
myöskin lukea : hevisirplle. 



Kertovaisia runoja. 



35 Elina s n laa itke mällään, 

Kääntyi äidin äänille 

Rukoellen, ruikutellefn], 

Imelästi itkien, 

Sanoillensa sattaen: 
40 »Äiti, älä mua Klanlle anna, 

Klau minun tulelle polttaa, 

Kovin päivin kuolettaa 4 . 

Kuhun kuumalla kuolemalla 

Tulen tuimalla tuhalla?» 
45 — »Älä turhia turise, 

Puhu parhain, tyttäreeni, 

Pane sanat suloisemmat, 

Te[o] kaikki kaunihisti, 

Ole olla[!] alamainen, 
50 Mielin kielin kärsivä[i]nen!» 

— »Ellei osaa onnelleni, 

Tule turmio tielleni 

Millään muulla muutoksella 5 , 

Tule se kautta Kirstin huoran, 
55 Kurjan kurvan[!] kureilla.» 

Ellei oli' hullu, niin on hempi 6 , 

Ottaa kihlat, antaa kättä, 

Käsi kaualla kävelee. 
Kehoitteli kunnon akka 
60 Suomelan sulo emäntä: 

»Mitä huolit hullusta, 

Pidät piiasta pahasta! 

Käännä kaikki parahaksi, 

Mielin kielin kä[ä]ntele! 
65 Olos onni seurassasi, 

Toimi taito talossasi 7 , 

Koko kotos kaunistukoon, 

Elos olkoon ihana!» 
Suostui tyttö suru mielin, 
to Meni miehelle tuolle. 

Tuli Kurjen 1 kartanolle, 



Kävi kaikki katsomahan. 
Käski Kirstiä kylylle, 
Vara vaatetten pesolle; 
75 Py[y]si pesemään paraten, 
Varovasti vaatteina, 
Äidin kauni[i]ta kan[ka]hia. 

Kirsti tuosta kohlimahaan, 
Huhtomahaan huimasti, 
8o Avannolle ankarasti 
Rouvan liina vaattehia, 
Pito vaatteita parhaita. 

Rouva tuosta tuhmuudesta 
Varoitteli vakasti: 
85 »Älä kolki, Kirstin huora, 
Paitojani niin pahasti! 
Älä tuollef!] tuimuudella 
Vaatteita viruttele! 
Nehän ei ole täällä tehty, 
90 Vaan jo äitini kodissa.» 

Tuosta portto porahteli. 
Puri, polki pahemmin; 
Hullu huora huhtoeli, 
Kurikallan kuhmieli 
95 Vaatte[e]t vallan vanukkeille, 
Liinan ripaloitsemaan. 

Rouva, armas Elina 1 , 
Oli aivan äänetönnä, 
Tyytyi työhöön tuiman porton, 
ioo Pahan pirjön pieksennälle 8 . 

Tuli tuosta tuvallensa. 
Aikoi käydä levolle, 
Käsi ristiin riistelekse, 
Siunausta sulolle, 
105 Rukoellen levolle. 

Kului tuosta aika annas, 
\ ii ii viikot vitkalle, 
Niin jo Kirsti 1 kuoillansa 



4 kuoletta : kuolettaa. — 5 mutoksella : muutoksella. — 6 on ♦hempi* 
'■ l. n In seurassasi : t. *talossasi* — 8 piesennälle : pieA-sennälle. 



o.h. 



Elinan surma. I. 



Herrallensa kuiskutti: 
no »Korkia Kalaus[l] herra 9 , 

Armas urho apia, 

Eipä enää Elina rouva 

Ole sulle suloinen, 

Eipä edes oskollin[en]. 
ns Ulevi, yli renki, 

Ball' on aivan armahaana, 

Kaikiissa kallis kuuella.» 
»Taosta tulen tuhanteen!» 

Kurjen kurkku karkasi. 
120 »Annan sulle, sulo piika, 

Kirsti, kaunis kultaseni, 

Kalleuutta yllin kyllin, 

Näytä kue toeksi, 

Kurja teko täydeksi!* 
125 Neuvoi tuosta Kirsti kurja: 

»Tekeyty, tenskentele 

Matka pitkä tulevan, 

Otettavana olevan 

Hämeheestä hämärästä 
130 Pohjan maille poloisille, 

Keräjille kestäville, 

Kokouksiille isoille.» 

Tuli tuuma taitavasti 

Kudotuksi kujeinen. 
135 »Käyppä, Klauskin, laolle, 

Viivytte[le] viikkoa kuusi. 

Kujeen näytän toeksi, 

Kurjan teon täyiksi.» 
Elina, armas äiti, 
140 Tunsi tuskan tulevan, 

Vaimofpn vaivan välillään, 

Valitteli va r i*keasti, 

Itki immen unel 

Pian pojan antavansa 
145 Isälle anna[a]ksi iloksi, 

Elämällensä suloksi; 



Kirisi kauvan viipymästä 

Kurjen kauko matkahan. 

Klaus Kurki kuudella hevoi- 

sella, 
iso Kuuni viikon viljalla 

Ajoi Laukon lahdelmalla. 

Hiipi hiljaa ladolle, 

Toivoi onnea kujeile. 
Elina, armas rouva, 
155 Sisälle sulki surunsa, 

Tu[n]si jo äidiksi tulonsa. 

Kovin kiivi alla mielin: 

.Miehensä missä vi[i]pyvi. 
Pojan pienen synnytteli, 
i6o Sitä syli ja suuteli, 

Isän tulon outeli. 

Käski Kirstin 1 kiirummiten 

Laitta [a] sia lapselle, 

Pienelle poika poloiselle. 
ies »Ohenna oma siani, 

Laske kaksi lakanata, 

Pane pari poistajia, 

Kolme korva ty[y]nyä, 

Laske peite pehmeä!» 
170 Tuosta Kirsti kiirutteli, 

Fani laajat lakanat, 

Koko kuusi korva tyynyy, 

Viellä viisi polstaria, 

Peitteitä perin paljon. 
175 Juoksi ylistapanaan 

Ulevia tapakaan: 

»Riennä ripesti, Ulevi, 

Koitvan luokse tulevi, 

Puheita on sanella, 
iso Tehtäviä anella!» 

Ulevi uskoi akalla 
Huoran hurjan Supukan, 
Pahan porton porinan 



kk:ssa iso alkukirjain. 



Kertovaisia runoja. 



Olevan toen tekoa, 
185 Vailla vaarafa], vikoa. 

Viipymättä joutteli 

Pakinoille parhaan rouvan 

Kiiruliteli kamarihin: 

»Mit on pulleita sanella, 
190 Tehtäviä anella?» 

Kirsti kirottu kintereillä 

Löi heti oven kiini, 

Lukittu lukoilla viisiillä, 

Varusteli vankanlailla , 
195 Rauta kankella kapotti, 

Kovin lujasti lukittuna, 

Lukkuen taa teljet[t]ynä. 
Tuulen tuiman tavalla 

Hiipi hurja Kirstin huora 
200 Klauskin laolle lahatti[!], 

Kutsui Kurjen 1 kullaksensa, 

Onnitteli omasen: 

»Nyt mä laittelin toeksi 

Mitä saattelin sanoiksi: 
205 Ulevi ilman hävytä 

Hyvin häijysti elävi 

Kanssa kauniin Elin;) 1 rouvan, 

Puolison pahan tapaisen.» 
Tuosta Kalan kulkemahan, 
210 Kohden kotoa rientämähän. 

Kiukusta kamala 

Sy[ty]tti talon palamaan. 
Liekkien sisällä sysätty 

Elina rukka, hyljätty, 
215 Haikiasti valittelee, 

Armas apua rukoilee: 

»Kuule, puolisoni», 

Näin hän armoa anovi, 

Ky [y] neli-silmin sanovi, 
220 »Jos mun poltat, puolisoni, 

Teet mun tulella tuhaksi, 



Ota armas poikasesi, 
Piltti pikkara pelasta, 
Poikas pieni palamasta, 

225 Vallan vieton[!] vioista! 
Tuli tuima jo piirittelee, 
Riennä lapsen aA r uksi, 
Pelasta pieni raukka!» 
Tuohoon Kurki 1 kirkasi, 

230 Tun[n]ottomasti parkasi: 
»Pala, portto, poikines, 
Tulen lautta lapsinesi!» 
Viellä rukoili Elina 1 , 
Rouva raukka ruikutteli: 

235 »Ah, jos armas äitini. 
Suomelan emo armahin 10 , 
Hätähääni joutuisi 
Ka[ta]lata lähtöäni 
Katsomahan 11 kosto kovaa, 

240 Vallan vietonta vereä!» 
Viesti lensi vikkelästi 
Vinhan vauhdin viluissa 
Suomelan sulo kotihin, 
Kanssa kovin kurjan viestin. 

245 Mustalla 12 murha poltolla. 
Ȁiti armahin olohos, 
Tyttös tahtoa kuulohos! 
Käyppä pian kulkemaan 
Ri[e]nne pian tilleinään!» 

250 Tuosta tuimasti tujotti 
Emo arkain alotti: 
»Kuinka kulta Elinani 
Voinee siellä, annanani?» 
Viisti tuohoon virkkoeli: 

255 »Ennen hyvin, nyt paremmin.) 
Tuosta muija pukemahan, 
Haalimahan hamettansa; 
Hame oli väärinpuolin. 
»Kuinka voinee tyttäreeni?» 



10 arhin : armahin. — ll Katsoma|n| : Katsomahan. — 12 musta]nj mustana. 



Elinan surma. I . 



260 »Ennen hyvin, nyt paremmin», 
Virkkoi viesti vikkelästi, 
Sanoiksi saatti sukkelasti. 

»Trö[i]jyn. tröijyn t röijyäni. 
Tröijyni on väärin puolin; 
2G5 Pujen, pujen pukuani, 
Pukuni mi väärin puolin, 
Voi, kuinka voinee tyttäreni?» 

- »Ennen hyvin, nyt paremmin.» 
jopa kaulin kamala, 

- i\u suuri svnkiä. 
Suitti synk[k]änä taivalla 
Vesi lahden lakialta 
Laukan rinteeltä ripeni. 

Tuosta tuiki tukalasta, 
275 Näöstä kurjan kovasta 

Emo itkeen imelästä, 

Pahoin parkuen läheni. 

Liitteli luokse tyttäreen, 

Avuksi armaisens i. 
280 Apu oli myöhäinen, 

Tulut[!] turva heikko. 

Katkerasti kiukutteli 13 , 

Vainen vaivanen valitti, 

Rukoillen ruikuttcli 
285 Kurjan Kurjen 1 edessä; 

Emo ehti sanomahan, 

Armoa anomahan: 

»Tulen kidasta kirvoita 

Syytönnä, sysättynä, 
geo Tutkimatta tuomittuna 

Tyttäreni armahin, 

Poika pieni, kallehin!» 
Kurki kurjasti kohotti, 

Kannuksian kalautti: 
295 »Tuo 14 on helppo tuomio, 

Palkka pieni portolle, 



305 



310 



315 



320 



325 



330 



Ansaittuna annettu.» 

I'' lastusta ]i"jalle 
Rukoili riitissä kiisin. 
Äiti armahin pyyteli, 
Poloiselle toivotteli. 

Kirkui Kalausj!] kovasti, 
Kurki kuljetti kidastan: 
»Palakoon portto poikineJs', 
Paha huora läpsinen!» 

Elina itkein aneli, 
Niiskuttaen nikotteli; 
»Ali. mun armas emoni, 
Kolkko on mun kohtaloni! 
Joutuu jo mun lähtöni, 
Liekit rumat Uittelee 
Kanssan kova kuolema.» 

Hyvästit nyt hyviteltiin. 
Kaihosti kaikki katusi, 
Meni mieliin ijäksi, 
PapJ^nui muistoon sumeeksi. 
Lahosi jo rauniohoon, 
Hiiltyi hela hiiliiksi. 

Kala[u)s Kurki 1 kauhiasti 
Katseli tekonsa katalaa, 
Valitteli jo vaikeasti 
Onnetonta oloansa: 
»Voi, voi, unia onnetonta. 
Poltiin armaan Elinani, 
Viellä pienen poikaseni!» 
[S[t]ui aitan portahiilla, 
Kivi kannalla katseli 
Tekoansa tuimenpata. 
Mainittavampaa pahu[u]tta 15 . 

Kulki kujaa kaunis kaappfshi. 
Elon 16 enkeli ehätti, 
Kysyi heti hellästi, 
Saattoi vakasti sanoiksi: 



13 Kuitteli : kuiÄntteli. — " tuo *on* helppo : t. o. h. — 15 kk:ssa seuraa kaksi 
tyhjää sivua, joilla on samalla käsialalla : »seuraavalla sivulla'). — 16 jEnkeli) elon : e. 



Kertovaisia runoja. 



Mitä mietit miesparka, 

335 Kuta 17 kurja valitat?» 
Vastaeli Kalaus Kurki, 
Itku silmin ilmoitti: 
»Sitä si[i]nä jo surenmista[!], 
Murhetta mulla raukalla, 

340 Poltan arma[a]n Elinan 
Ka[n]ssa poikani poloisen.» 

Vastasi tuohon tulia, 
Viittasi vallan visusti, 
Yletyllä ilolla, 

346 Sanoilla sanken suloilla: 

»Kyllä tiedän kussa on armas 
Elina rouva; 
Elina rouva taivaassa, 
Viimaisessa taivahaanssa . 
Ylimä[i]sen portin päällä, 

350 Kulta käädyt käessä, 
Pieni poikanen sylissä. 
Kyllä tiedän tien toisen, 
Tolan kurjan Kalaus Kurjen: 
Kalaus Kurki helvetissä. 



355 Alimaisessa helvetissä, 
Alimaisen portin alla. 
Hiukan kannukset näkyvät. 
Siellä suuri Kirstin huora, 
Hurja portto porajaa, 

36o Kadotustan kavajaa 9 , 
Hiukan himesti helottaa, 
Hopia rihma kilottaa.» 
Tuohoon katosi tulia, 
Muuttui pian näkyvä. 

365 Kurki kurja ajamaan 
Oman tunnon tuskissansa. 
Kurja hevoista hälytti, 
Suisti suorasti jokeheen, 
Vieri vauhdisti veteheen. 

370 Rakki koira korea 
Kintereillä kirposi, 
Se 18 oli hurja Kirstin huora, 
Painu paha perästä 
Lakkapäihiin lainehiin, 

375 Kotihin kova onnisiiu. 
Loppu. 



2. Vesilahti. Lönnrot S156 1 .* 

1820-luvulta, aikaisintaan v. 1822. 



Vieressä olevaan runoon tehdyt myö- 
hemmät korjaukset, muutokset ja lisäyk- 
set: 



Elinainen neitsy nuori 1 . 

Elina inen neitty nuori 2 



17 |Suret| kuta kurja : k. k. — 18 Se *oli* hurja : S. o. h. 

2. 1 Otsikko otettu Lönnrotin käsikirjoitusniteen rekisteristä. Tässä julkaistava 
Elinan surmaruno ei voi olla Lönnrotin alkuperäinen kansanomainen muistiinpano, 
vaikka se onkin varhaisin meille säilyneistä Lönnrotin kappaleista tätä runoa. Hänellä 
on ilmeisesti täytynyt olla pohjana (1820-luvun alulta?) omia aikaisempia kirjaanpa- 
noja, yksi tai useampia, joihin nojautuu tämä ikänsäkin puolesta suhteellisesti myöhäi- 
nen puhtaaksi kirjoitettu kappale, jonka Niemi (Kalevalan kokoonpano I 65) katsoo 
olevan vasta vuoden 1827 tai 1828 paikkeilta. — 2 Runo julkaistaan vasemmalla siinä 
asussa, jossa sen on Lönnrot ensin kirjoittanut S-kokoelmassa säilyneille lehdille ja 
oikealla kaikki ne muutokset, korjaukset, muutosehdotukset ja välisäelisäykset, joita 



Elinan surma. 2. 



meni aittahan mäellä 
vaski vakka kainalossa, 
vaski avain vakkasessa 

e Tuoltapa tulee Klaus Kurki. 
»Mistäs tunnet Klaus Kurjen?» 
»Tunnen tuiman käytännöstä, 
jalan jalon heitännöstä.» 
Klaus tuo mäelle tuli 

10 sadat miehet saattamassa, 
sadat satula hevoset, 
miehillä kulta kannukset. 
hopia helat hevosilla. 
»Onko teillä neityttä myydä, 

ib piikaa vasteeni pidettyy?» 



»Hepo meillä mäellä myydän, 

kartanolla luukaviat, 
vaan ej piikaa pihalla, 



2. [m. a. mäellje 



12. [mieh]et |k. kannuksjtssa 

13. hevot hopia liehussa 

14. [O. t.] neittä [m.] 
[piikaa j pidettyy minulle 
[piika vasteeni pidetty] 
[piika pidetty minulle] 
f Ile] voiset [mäellä myydäjän 
[1. k.] 
[v. e. p. p.] myydä 3 



15 



16. 

17. 
18. 



Lönnrot tapansa mukaan on mitä runsaimmin sirotellut tähänkin kappaleeseen. 
Muutoksissa ja lisäyksissä käytetyistä julkaisu tavoista huomautettakoon seuraavaa: 
l:o jos säettä on vain numeroimalla muutettu, osotetaan se hakasissa oikealla puolella 
numeroilla, milloin ei mitään epäselvyyttä synny; muuten julkaistaan säe uudelleen 
hakasissa kokonaan tai alkukirjaimin; 2:o kun säe on kokonaan uudelleen laadittu ja 
edellinen puistettu, julkaistaan se kursivoituna; ellei edellistä ole samalla poistettu, 
painetaan vaihtoehtoinen säe kursivoimatta; 3:o kun korjauksia ja muutoksia säkeissä 
on tehty päälle tai yläpuolelle, poistamalla aikaisempia muotoja, osotetaan se oikealla 
kädellä kursivoituna hakasten ulkopuolella; ellei aikaisempia kohtia ole poistettu, on 
muutosehdotukset kursivoimatta; kun säettä on useampaan erään muutettu, julkais- 
taan muutokset siinä järjestyksessä, kuin ne näyttävät alkuperin tehdyiltä; milloin 
selvyys ei välttämättä vaadi, ovat hakasiin otetut vain alkuperäisen säkeen sanojen 
alkukirjaimet; 4:0 alkuperäisten säkeitten väliin lisätyt säkeet on k uisi voitu ja merkitty 
kirjaimilla a, b, c jne. sekä sen säkeen nr:lla. jonka jälkeen ne ovat kirjoitetut; 5:0 
jos säe on muutettu vain kirjaimia pois pyyhkimällä, julkaistaan säe uudelleen haka- 
sissa muutetussa asussa muutetut sanat kursivoituina \rt. 15. säettä); 6:o jos korjauk- 
set ja lisäykset ovat ly jy kynällä tehdyt ij"ik;i näyttävä) ikänsä puolesta myöhäisim- 
miltä), merkitään säkeen loppuun kursivoitu /...■ lyjykynäkorjaukset alkavat vasta 
105. säkeestä; näihinkin muutoksiin nähden ks. myös edellisissä kohdissa mainittuja 
selityksiä; 7:o jus jotakin erikoista on ollut joihinkin korjauksiin nähden huomautet- 
tavaa, on se hakasiin pi aitillä paineltu tai alahuomautuksessa selitetty. — 3 Lisäys 
pyyhitty uudelli 



Kertovaisia runoja. 



eikä kaupita kartanolla; 
20 kyll' on meillä tupiakin, 

tupa meill' on yljän tulla, 
tupa tulla, toinen mennä, 

talli meill' on hevoset panna, 

vaja varsat valjastella, 
s» naula meill' on satulat panna, 

laskea hevoisten helut.» 
Klaus tuo tupahan tuli, 

miekallans' oven avasi, 

tupellansa kiini tunki. 
30 Elinan viisi veljestä 

istuit kaikki pöydän päässä, 

nousit kaikki seisohellen. 
»Onko teillä neityttä myydä, 

piikaa vasteeni pidettyy?» 



a »Olispa tuo vähä Elina, 
nuori nainen naitavalla.» 



[v. e. piik]ao 4 pienintäkään 
[v. e. p.] huonompa[a]k[an]. 
[v. e. piik]a [huonjoinkaan 

19. [kartanolla kaupitajne 5 

20. löytyypä talossa tässä 
20 a. tupiakin tultavia 

21. yks' [on] tupa [yljän tulla] 

22. [toinen tupa mennä] yljän 
22 a. löytyypä talossa tässä 

23. [t. m. o. hevo]^ 1 [p.] 



26. [hei. 1. hev.] 

27. [Klaus tuo tuli tupahan] 

28. [o. m. a.] 



30. [viisi v. E.] 



32. 
33. 
34. 



85 »Ej ole meissä neittyin myyjää 35. 
eikä naisten naittajata, 36. 



astu toisehen tupahan, 
kysy ensin äidiltäni.» 

Klaus tuo kävi käskettyä 
«o tuonne toisehen tupahan: 

»Onko teillä neityttä myydä, 
piikaa vasteeni pidettyy?» 

»Pijat meill' on pikkaisia, 
kaikki keskeen kasvavia.» 



39. 
40. 



[n. k. seiso] alien 
[O. t. neit]tä [m.] 
[p.] pidettyy minulle 
[piika pidetty minulle] 
[E.o.m. neit]s[yin myyjä] 
[e. n. naittaj]ott 
[e. n.] naittelia 



[KL kävi] kiiruhusti 
meni [toisehen tupahan] 



42. [piika] pidetty minulle 

44. [kaikki] vielä [kasvavia] 
[kasv. k.v.] 

45. Ompa teili Elina nuori 

46. neitsyt kaunis [naitavalla] 
46 a. sepä myykäälte minulle 



4 Epäselvä korjaus, 
p. o. [kaupit]([a]ne. 



Korjattaessa säettä toinen t jäänyt merkitsemättä 



Elinan surina 2 



»Ej taida vähä Elina 
panna työhöön palkollista, 

ruokkia isoo pereettä, 
bo katsoo isoo tarhakarjaa.» 

»Kyll' on mulle Kirsti piika, 
joka panee työhöön palkollisen, 
ruokkii myös ison perehen, 
katsoo ison tarhakarjan.» 
es Tuopa vähä Elinainen, 



vaka neittonen vastaapi: 
»Kyll 7 on sulle Kirsti huora, 

joka mun poltattaa tulella, 

pahoin päiviin kaolettaapi.» 
60 »Ej ole Kirsti kuvas piika 

eikä huora huonessani, 

vaan on töissä toimellinen, 

saatta vainen saudissansa, 

siksi kauan siellä ollut, 
65 kauan karjani katsonut, 

pannut työhöön palkollisin 

laittanut ru'an pereelle.» 

Kukas hullu, muu kuin piika. 

jollej hullu, niin on himmi 
70 otti kihlat, anto kättä, 

käsi Klauksen povessa. 

kävi Klaun kartanolla. 
Kirsti katseli klasista, 

välkisteli västäröistä. 
ts »Oh jos sitäkin olisis, 

joka tuon välin pahennais. 

saatais asiani entiselle.» 
Vuosi vuodelle kuluupi 

eikä kuulunut kylissä 
so eikä nähty naapureissa 

tuon välin pahentajata. 

menettäjää mielisuosion 

• = valtaisesti? — ' kk.ssa pieni 
ta]isi. — * Molemmat sanat epäselviä. 



56. [vaka] tse;;/ ? [vostaapt] 
Sanansa sano v' 

57. [k. O. sull]a [K. h.] 

58. [j. m. poltattjtst 8 [t.] 

59. [palloin päivin kliolettajist 

61. [e. h. huones]s[ani] 

63. [s.] ogJ:om[ssansa] 

64. [s. siellä k. 0.] 

65. [k. k. kats]eöul 

67. [r. 1. pj 

[71. ja 72 - numeroilla osoitettu päin- 
vastaiseen järjestykseen.] 

73. [K. k. lasista] 

76. [joka] joutuisi [väli]fttn 

77. [sa]tsts [asia]* [e.] 

78. [V. vuodel]ta [k.] 

79. vaan ej [k. k.| 

80. [e. n. naapurjissa 

82. [m.] hyväin mielten 9 [?] 

alkukirjain. — ' Korjausvirhe, p.o. [poltat- 



10 



Kertovaisia runoja. 



eikä toista tarvittukan 
Kirstin ollessa kotona, 
85 huonehessa häijyn huoran 
Sala sano Klaukselle: 
»Uolevi emännän makasi!» 

Tuopa tuohon vastahapi, 
puhu suusta kiivahasta: 

90 »Jospa tuottelet todeksi 
mitäs saattelit sanoiksi, 
sinunpa mä silkissä käytän 
Elinan tulella poltan, 
viisi verkasta hameetta 

95 annan kaikki käydäksisi 
ennen kuin Elina prouvan, 
kantaakses' avaimet annan 
ennen kuin Elina prouvan 
lukut lupaan lukitakses 
ioo ennen kuin Elina prouvan.» 
»Ohoh Klaus kultaseni 
mene Aumasten ladolle, 

pikku niittusten nimille, 
ole kauas keräjille 
io5 menevänsä pohjanmaalle.» 
Klaus kävi 10 kammarihin 
etelien Elina prouvan: 

»Ohoh vähä Elinani 
käärä säkkihin evästä, 
no voita pikku vakkasehen. 



käsky kävi keräjille, 
mennäkseni pohjanmaalle.» 
»Oh mun Klaus kultaseni 



83. [e. t. tarvittuk] kaan 



87 a. hyvän rouvaW renki häijy 

88. [t. t. vasta]/[api] 

89. sano [suusta k.] 

[sano] varsin suutuksissa 



92. vielä sun verassa käytän 



AFi^ös. 



Kirjoitusvirhe, p.o. kävi. 



94. [v. v. hametta] 

95. [k. a. käydäks]e[si] 

96. [e. k. E. rouvan] 



100. [e. k. E. rouvan] 

102. astu [A. L] 
aja [A. 1.] 



105. [meneväjsi [p.] L. 

107. meni [Elina]?i etehen L. 
'puhui [Elinan] edessä 

108. [Oh] mun [v. E.] 

109. [käär]i [s. e.] 

110. viillä [voita v.] 

[109. ja 110. s. numeroilla osoitettu päin 
vastaiseen järjestykseen.] 

111. [k.] tuli 11 [k.] 

113. Älvös 12 Klaus Kultaiseni L. 

Ei piti kuten Hämeen muistom. II. — 12 Äl|ös|: 



Elinan sarina. 2. 



11 



älä tuolla kauvan viivy. 
115 viikot on viimeiset käsissän, 
päivät viellä viimeisemmät, 
älä tuella paljOO puhu . 
puhu puolilta puhejas, 

puhu toiste toinen puoli, 
uo älä tuolla joukoissa juo, 

juo vaan puolilta janojas, 
juo sitte toiste puoli, 
älä uloos tieltä astu, 
astu puoli saappahissa. 
ias astu toiste toinen puoli.» 

Klaus tuo 16 kävi 16 kammarista 



ajo Aumasten ladolle, 
pikku niittusten nimille. 
Krsti tuo kotahan kävi 

iso pienten vaattein pesolle, 
paitain Elina prouvan. 
Elina kodan kohella 
kuuli kovan kolkutuksen, 
paukkinan patLPjen luonna. 

135 »Oh mun Kirsti piikaseni 
älä kolki niin kuvasti, 
minun pieniä naattejani, 

ej net ole täällä saadut, 

vaan on äitini kutonut.» 

i*o Kirstipä tuohoon mutkan 

muisti 
kolkei viellä ki n kovemmin 
prouvan pieniä vaatteeja, 



114. [t. k.viivy]ttele L. 

115. viimeiset on mulla viikot 13 

116. [p.l varsin \\] 

117. [älä] paljolta 14 puheile 15 L. 

118. [p. p. puhejsi L. 
fp. p.] sanasi L. 

120. ]ä. t. j. j.l toisten 

[ä. joukossa j.| miesten L. 

121. [j. v. p. janojsi L. 

122. [j. t.] toinen [p.] L. 

123. [ä] pojes [t. a.] L. 



126. [Kl.] (kävi k.| 
126 a. otti •porahan sainiini 
b. heitti selkään hevoiselle 



129. [K. t. k.] meni L. 



132. [E. k. koh|a[lla) L. 



137. pienoisia paitojani L. 
[pait. pien.] 

138. [e. n. o. t.] tehdyt 



141. [kolk]fe[i v. k.] L. 

142. paitoja Elina rouvan 
142 a. sekä muita vaattehia 



13 Alkuperäisestä poistettu vain säkeen kaksi ensi sanaa. — l * Lyijykynäkir- 
joitus hyvin haalistunut, voinee lukea myös: paljosta. — 15 Voisi ehkä lukea puheele. 
Vrt. Lönnrot S 52, puheilla. — M yi. lyijyk. kirj. : m. 



12 



Kertovaisia runoja. 



huora tuo huoppia virutti, 
polti puolilta poroksi. 
145 »Huora häijy khikkuhinen 
älä kolki niin kovasti 
minun pieniä vaatteejani, 

älä portto polta niitä.» 

Huorat nuot hyvätkin piijat 
150 vaan ej porto puolettakan. 

Elina tuo kodasta kävi 
pahoin mieliin kammariinsa 
itteksensä siellä itki. 

Tuon^epa tuo Kirstikin 7 tuli 
155 huora häijy hävitöinen. 

»Oh mun prouva kultaseni 
pitäkäm pienet pitoiset, 
kansa kempit kesta pidot 
isäntämme pois ollessa 
iso niinkuin ennenkin on tehty, 
ottakamme orja työstä, 
häijy härkäjen perästä.» 

»Oh mun Kirsti piikaseni 
tee sä itte mitäs tahdot, 
165 iske ensin muut tynnyrit, 
iske kaiketkin tynnyrit, 
älä iske sitä tynnyrii, 
joka on pantu minua vasteen.» 
Kirstipä 17 tuohoon mutkan 
muisti 
170 iski ensin sen tynnyrin 18 
piti kempit kestapidot, 
juotti joukon, joi itekkin, 
iski ensin sen tynnyrin, 
joka oli pantu 19 prouvaa vasteen. 



144. [polt]/« [p. p.] L. 



147. [m.] raukan [v.] 
paralta paitojani 

148. [ä. p. niitä polta] 

149. [Huoratjpa [h. piiat] 

150. porttoja ej [puolet] kahan L. 

151. [E.] [k. k.] L. 

152. [p. mielin k.] 

153. [itt] 'ellensäl [s. i.] 
[itki s. i.] L. 



157. [pitäkäm pitoiset pienet] L. 

159. [p. o.i.] 

161. [ottaka]a[mme o. t.] L. 



164. [tee]ppäs [itte] kuingas [t.] L. 

165. [i.] muita [tynnyrit] ä L. 

166 a. jätä ylsi iskemättä 

167. [ä. i. tynnyri]ä L. 

168. [j. o. pantuina [minu]Z7e L. 



173. [e. i. s. t.] L. 

174. [j. 0. p.] Elinialle L. 



17 Kirjoitusvirhe, p.o. Kirstipä. — 18 Lönnrot (puhtaaksi kirjoittaessaan) kir- 
joittanut 170. säkeen liian aikaisin, jonka vuoksi pyyhkinyt sen pois useilla vino- 
viivoilla. — 19 pantu sanan yläpuolelle kirjoitettu ensin rouva lyijykynällä, mutta 
poistettu sitten. 



Elinan surma. 2. 



13 



175 »Oh mun Kirsti piikaseni, 
toisin teit, toisia kaskin.» 

Jopa aurinko aleni 
taivahalla tasasella 
laski läntehen levolle. 

iso Kirsti kävi kammarihin 
etehen Elina prouvan: 

»Mihees prouva maata menne, 
että sianne sioitan, 
Uotin uuteen tupahanko 

isä ylimmäisen portin päälle?» 
»Raskas siell' on raskaan 
maata, 
raskas siell' on raskaan nosta 
Uotin uudessa majassa, 
tuvassa tuntemattomassa. 

190 Tee vaan Kla uksen tupahan, 
paremmat on tutut paikat. 

Miekat siell' on välkkäväiset, 
raudat siell' on hohtavaiset, 
pyssyt siell' on paukkuvaiset. 

195 Miekat miehillä sodassa 
vaaroin veriset välkkyvät, 
siellä raudat raatelee vat, 
siellä pyssytkin paukkuu\at. 



176. [toisin teit toisi]» [käskin] L. 



181. meni [Elina]» [e.] L. 



seinällä ovat sidotut. 

soo väsynneenä väijymästä. 
Tee siis sinne yösianni, 
pane kaksin villavaipat, 
pane kaksin vuodiliinat[!] 
pane kaksin päänaluset. 

205 pane kaksin lakanatkin.» 

Kirstipä 1 ' tuohoon mutkan 
muisti, 
pani viidet villavaipat. 



187. nosta vielä vaikeampi L. 



196. [vaaroin välkkyyvät veriset] L. 

198. [s. p. paukkuvat] 

[s. p.] paulia ja vat 

[pijssyt ]pahat [paukkujife- 

rat L. 
[p. p. pauhajavat.] 



14 



Kertovaisia runoja. 



pani viidet vuodiliinat, 

pani viidet päänaluset, 

210 pani viidet lakanatkin. 

»Oli mun Kirsti piikaseni, 
toisin teit, toisia käskin.» 

Kirsti kävi kammarista, 
meni Uolevin majalle: 
215 »Uolevi ylimmäinen trenki, 
prouva teitä sinne käski.» 

»Mitasta mä tuolla teline, 
totta mä tuonne sentän käyne.» 

Kirsti pikemmin perässä 
220 yhdeksät lukut lukitsi, 
sadat teljet teljetteli. 

Juoksi Aumasten ladolle, 
pikku niittusten nimille: 

»Ohoh Klaus kultaseni, 
225 ompa Uolevi nytkin siellä, 
luk r ut' o vein lukittuna, 
telkeet päällä teljettynä.» 

Tämä täältäpä tuleepi, 
kiivas 20 kiirutti kotia 
230 alla päin pahoissa mielin, 
tulen tuoheseen sytytti, 
pisti tervaksen tiilihin, 

valo valkeen nurkan alle. 

Sauvu suitseepi tulinen, 
235 liekki tuima leimahtelee, 
polttaa huonen huonehelta. 

Viell' on paikka palamata, 
viell' on Elina elossa. 

Laski lapsensa pienuisen 
240 itkeväisen ikkunalle. 

»Ohoh kultan, Klaus kulta n, 
älä polta poika lastas, 

-° Puhtaaksi kirjoittaessaan Lönnr 
jonk,i päälle korjannut. — 21 Sana on kk 
vähä\ 



215. [Uolev]' y. [renki.] 

216. [rouva t. s. k.] 

218. [t. m. t. sentä]ä[n k.] L. 



225. [o[n [U. n. s.] L. 



228. [Tämä]pä [tuleepi täältä] L. 



231. [t. tuohe]hen [s.] L. 

232. toisen[?] 21 tulen tervak- 

sehen L. 

233. a. alle tiilien asetti L. 



239. [L. 1.] vakaisen 22 L. 



ot alkanut ensin seuraavaa säettä: allap., 
:ssa hyvin epäselvä. — " Voi myös lukea : 



Elinan surma. 2. 15 



vaikkas poltat pojan tuojan, 
älä sormustas kaduta, 
245 vaikkas kantajan kailotat!» 

»Pala portto poikineskin. 246. [P. p. poikinesji L. 

mailman lautta lapsineskin. 247. [m. 1. lapsines]t L. 

• i se ole minun poikan, 
vaan on ison Uolevin poika!» 
250 Kirsti tuo puodiin poikesi, 
sieltäpä tuo kruutia kanto, 
kanto Klauksen kätehen. 

»Pane pänni pahoja jauhoj 
terra tynnyrin sekahan, 
255 että paremmin palalsis.» 

Tuopa tuolta Elina prouva 
varo Uoti reljetänsä. 

»Ohoh Uoti oma veljen, 
mene käske aitioni tänne, 
26o pyydä joudulla tulimaan. 
puhu paremmin kuin onka n.» 

»Oh mun muuri kultaseni. 
tyttärenne teitä kutsu. 
pyysi joudulla tulemaan.» 
265 Kuin tuo puki puukuansaf!] 
puki kaikki eestakaisin. 

»Voi minua, vaivasta vaimoo, 
kuinka hameetin hameeni, 
hameetin 23 kaikki eestakaisin. 
270 kuinka liekän tyttäreni?» 

»Hyvin kyllä, muori koita!» 
iVoi minua, vaivasta vaimoo, 
kuinka sukin sukkiani, 
sukin kaikki eestakaisin, 
878 kuinka liekän tyttäreni?» 

»Hyvin kyllä, muori kulta!» 
►Voi minua, vaivasta vaimoo, 
kuinka kenkiini !| kenkiäni, 
kenkiin[!] kaikki eestakaisin, 
28o kuinka liekän tyttäreni?» 



- 2 k ;imeetin : Aampi-tin. 



16 Kertovaisia runoja. 



»Hyvin kyllä, muori lailta!» 
Tuli tielle edemmäksi, 
sauvu Laukosta näkyypi, 

tuli Klauksen kartanosta. 284. sauvu [KL k.] 

285 »Voi minua, vaivasta vaimoo, 
sauvu Laukosta näkyypi, 
sauvu Klauksen kartanosta, 
mitäs tuolla tehtänekän, 
kuinka liekän tyttäreni?» 
290 »Hyvin kyllä, muori kulta, 

sikoja siellä lalidattihin, 291. lampaita [s. 1.] 

sikoja siellä korvettihin, 
kukkoja siellä kuukattihin, 
kanoja siellä kaltattihin, 
295 pienen prinsin ristiä isiksi, 24 
pienen poikasen poluksi, 
poika lapsen polkumiksi.» 
Kuin kävi Klauksen karta- 
nolle 
laski kohta polvillensa, 
300 maaliaan vävynsä 25 etelien. 

»Ota pois tuo tuolta tulesta . 
vaka vaimo valkehesta!» 
»En ota tuota tulesta, 
porttoo pojes valkehesta, 
305 siksi valkeen vintinkin, 
hyvän huonehen hävitin.» 

»Anna mennä muille maille 
elkeänsä piilomahan, 
töitänsä häpelemään.» 
3io »Olkon siellä, Uolen huora, 310. [01ko]o[ns. U. h.] 
palakohon poikain portto!» 

»Ohoh vähä Elinani 
mahdois olla mielin kielin, 313. [m. o. mielijm [kieli]tn 

mieliin kieliin porton kansa, 314. [mieli]m [k. p. k.] 
315 kärsiä Kirstin 7 kiukkuja.» 
»Ohoh oma muori kultan, 
ej ole syytä väliintäkän, 

24 Kirjoitusvirhe, p.o. ristiäisiksi. — 26 Samoin, p.o. vävynsä. 



Elinan surma 2. 



17 



neulaa silmätöintäkän, 
tein kaikki, mitä taisin, 

320 tein päälläkin vähäsen.» 

Sr oli meno porahan prouvan, 
nnoren Kiina emännän, 
kansa kauniin kasvoiltansa, 
että töissänsä taitavan 

325 puhtaan aina puheissansa, 
siivun puoli sanoissakin. 

Kauan kaipaa kansa kaikki, 

itkee sinua alalliset, 
ikävöitsee ylemmätkin. 
330 Olis ottanut hyvästi 
itkevältä äidiltänsä, 
vaan jup'- 7 raukesi raukka, 
lenti liekkien sisähän 

rinnalle poikainen pieni. 

335 Se oli meno parahan prouvan. 
se "li hukka huomenenkin, 
kansa kaunihin tavaran, 
sekä kullan kiiltäväisen, 
että hopian hohtavaisen. 

340 Klaus tuo asu Kirstinänsä 7 
[Jotin uudessa tuvassa. 
Kaikki kaikkinansa katovat: 
laille puuttuupi pellolta 
eikä kasva kauramaatkan, 

345 kulo poltti parahat paikat, 
kuiva kukisti loputkin. 
Hevoisia talli täynnä, 
nautoja navetto täynnä 30 
kuulit kaikki kursi suuhuun, 

350 kaaduit kaurajenf!] nojalle. 
Klaus itki kynnykselle. 
i itki. että itki. 



233. sekä [kaun. kasv.| 

324. [e. töissä] [taitava]wen 

326. [s. p. Banois]s[sakin] 

328. [i.] alhaisel sinua 

329. [i.] ylhäisetin 

330. [O.] jo- e - [o. li.] 



33. a vajoi valkehen 2 * peräti 
334. [r. pieni p.] povella 39 



339. [o. hohtava]n 

340. [KL] [a. k.) 



343. [1.] kuihtui vainioilla 

344_ [Säe ylipyyhitty.] 

345. [k.) im tsiä kukisti 

346. [Säe ylipyyhitty.] 



351. [Kl. \]stu [kynnukselljä 

352. [sekä i]stu [e. i.| 



56 Kirjoitettu yläpuolelle ja vedetty viiva yli, joten käynyt epäselväksi. 
•» jo|k|a : jopa. - - 8 yi. [valk]r ian 1 . — 2 » Säkeen jälkeen kirjoitettu ja poistettu jäl- 
leen. — 30 Kirjoitusvirhe, p.o. täynnä. 



18 



Kertovaisia runoja. 



Jesus äijänä käveli: 
»Mitäs itket. Klaus Kurki?» 
355 »Kyll on syytä itkemistä, 
siit' on sydämen' kipeä, 
ettän poltin puolisoni, 
sytytin syleni täyden, 
vaimon valkeella valotin, 

3eo poltin pienen poikaseni. 
Hevoisia 31 talli täynnä, 
nautoja navetto täynnä, 
kuolit kaikki korsi suuhuun, 
kaaduit kaura jen nojalle 32 . 

365 »Kyllän tiedän Elina prouvan.» 
»Missäs on sitte Elina prouva?» 
»Ylimmäisesä taivaassa, 

kuuden kynttilän edessä, 
Jesuksen jalkain juuressa 



370 pikku poikainen sylissä, 
Uolevi oven edessä. 

Kyllä myös tiedän Klaus 
Kurjen.» 
»Missäs on sitte Klaus Kurki 33 ?» 
»Alammaises' helvetissä 



3-5 kannukset vähän näkyyvät, 

jalat alta kiilustaavat. 

Kyllä viellä tiedän Kirsti huoran 

alammaises helvetissä, 

alammaisen portin alla 
380 palmikoitta' vähän näkyypi 

silkit päihin sidottuna 33 .» 



357. [p.] paraan [puolisoni] 

359. valoin [Kirjotettu säkeen yläpuo- 
lelle, muutos jäänyt kesken.] 



364 a. Jesus [Sana jälleen ylipyyhitty.] 

366. [M. o.] [E. rouva?] 

367. [Y\]ähällä [taiva]/i[assa] 
Ylisessä [t.| 

369. [J.] sul ( o'n sylissä [Sanat ylipyy- 
hitty.] 

[J. jalkain juuressa] jumalan 

371 a. Missäs liene Klaus Kurki? 
372. [K.] [t, Kl. K.] 



374. [Al]isessa [li.] 

[Al]ahalla [h.] [Molemmat kor- 
jaukset päälletysten.] 

375. [k. v. näkyvät] 

376. [j. a. kiilustavat] 
37.. (k. vielä t. K. h.] 

378. [al]isessa [h.] 

379. [alimmaisen [p. a.] 

380. [palmiko]/ [v. n.] 



31 [hlevoisia : //evoisia. — 32 Säkeen loppu e epäselvä, myöhemmin korjailtu 
selvemmäksi c:ksi. — 33 Säe on pantu sulkuihin. 



Elinan surina. 3. 



19 



Klaus tu>> ajohon lähti 
pisti pillit säkkihinsä. 
soitti suolla mennessänsä, 
385 järäliytti järven päässä 

karahutti kaukahalla. 

Ajo päin sulaan merehen, 
aaltoihin upottikse. 

Se "li meno nuoren miehen. 
390 kansa nainehen urohon. 
Kirsti rakkina perässä. 



381 a. kulht rihmat l;i Uuttaa pi 



:;s,s. ali, [aaltn|yVii syvien 8 



Kirja on kirjoitettuna, 
löytty Laukosta mäeltä. 

Traditionen säger att händelsen, som förefallit i Vesilax Socken och pä Laucko 
Säteri gärd derstädes. timat vid sl. af 1600 eller vid början af 1700 talet — Elina 
var hemma ifrän Suomela By i samma socken 2 Vi fjerdedels mii aflägset öfver en 
del 35 af Vesilax sjön. Mera har jag icke bekant utaf traditionen — Aumas ladan 
och lilla ängen skola ännu kunna uppvisas. Byggningen skall hafva 36 stätt närä den 
som nu är byggd r pä Laucko 1 . 



3. [Vesilahti?] Lönnrot S 25*. 

Tuntemattoman, käsialasta päät- 
täen oppineen henkilön, jonkun papin 
t.m.s. muistiinpano 1 . 

Weisu. 

V: 1: 

Elinainen nejtsy 2 nuori, 

meni ajtahan- mäelle, 
vaski* vacka 2 kainalossa, 
vaski avain vackaisessa 2 . 

V:2: 

5 Tuolla pa Klaus tule. 

» 



Tulennosta tunnen tujman, 
jalost jalan heitännöstä.» 

I'.- .S.- 
Klaus ajo pihaan 2 , 
io sadan 2 hevoisen 2 mjehen 2 
kansa. 
Mjekallansa oven 2 avais, 
tupellansa 2 kinni tunki. 

V: i: 

»O minun muori 2 kuldaiseni, 
ongo neijtsyttä 2 myrä, 



»Mistäs 3 tunnet Klaus Kurjen-'» is pika 2 minua varten piretty?» 

34 upottikse jäänyt pyyhkimättä. — 35 yläp.:etAr, del ali. -viivattu. — 36 hava : 
ha/va. 

3. ' Joutunut Lönnrotin haltuun jo varhain; hän lahjoittanut sen Suom. Kirj. 
Seuralle lokak. 25 p. 1872. — - kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. 



20 



Kertovaisia runoja. 



V: 5: 

»Ej ole nejtsyttä 2 myrä, 
pijatt 2 on vielä piskuisia, 
kansa kesken kasvavia. 
V: 6: 
Tupa on mejl yljän 2 tulla, 
20 toinen tulla, toinen mennä, 
talli 2 on mejl hexvoiset 2 panna, 
naula on mejl satulat 2 laske, 
\vaja 2 warsat 2 valjutella.» 

V: 7: 

»Onpa tejllä vähä Elina.» 
25 »Ej 3 taida vähä Elina, 
panna työhön palkollista 2 , 
kaite iso karja 2 tarha, 
ruockia iso perhettä 2 .» 
V: S: 

»Kyllä mull on Kirsti pika, 
30 joka pane työhon[!] palkolliset 2 , 
kaite iso karja tarha, 
ruocki myös iso perhettä 2 .» 
I": 9. 
»Kyllä suli on Kirsti pika, 
joka mun tulesa poltta. 
35 kovin päivin kuollettapi 4 .» 

V: 10. 
Elinan visi' 2 velje 2 , 
istu kaicki pöydänpä sä 2 . 
»Elina minun sisaren 2 , 
ejko muta ylpiämpä, 
40 kuin on Klaus Kurki?» 
V: 11. 
Ej ole hullu, mut kuin pika 2 , 
otti kihlat 2 , annoi kättä, 
käsi Klauxen kädessä. 
V: 12. 
»Kirsti jiika 2 kiukuhinen, 
45 mitäs kälkittet karassa 2 , 
paukotat patojen luox?» 



»Huoran 3 huopia virutan, 
pahan pärton vattehia.» 
V: 13. 
Kirsti katseli klasista, 
50 västärästä 2 välkytteli: 
»O jos sitä kin olis, 
joka ton välin pahendais!» 

V: 11. 

»Jos sen todexi tuotat. 

jongas sanaxi saatatt, 
55 Elinan visi 2 verkasta 2 hametta, 

ne sinun pitäxex, 

ennen kuin Elina fräfvan 2 . 

avaimet 2 sinun kantaxex. 

ennen kuin Elina fräfvan 2 .» 
V: 15. 
eo Tuli käsky käräihin, 

käräihin Pohjanmalle. 

»Elinainen fräfva 2 nuori, 

säres säckihin ävästä 2 , 

voita kisson vackasehen 2 .» 

V: 16. 

65 »O mun Klaus kuldaiseni, 
älä sjellä kauvan vivy, 
päivät vimmejsrt käsissä, 
vikot vielä vimmeisihiät, 
juo puoli sjemenyttäs, 

70 juo toisten toinen puoli, 
astu puoli sapahahasta 2 [!j. 
astu toisten tojnen puoli.» 

V: 17. 
»O mun Klaus kuldaiseni, 
olepas meneväs käräihin 2 , 
75 joxe Aumasten larälle, 
pjenten 2 niittysten nimelle.» 

V: IS. 
»O mun fräfva 2 kuldaiseni, 
pitäkämme pjenet pitoiset, 
uin kuin ennen kin on piretty 



4 kuolettapi : kuoltettapi. 



Elinan surma. 3 



21 



äännän 1 pois ollesa, 
ottakas me orja työstä, 
häjyn härkäVn* perästä.» 

I": 19. 

M I uuni Kirsti pikaiseni, 
tehe itse mitäs tahdot, 
5ke kaicki mut tynnyrit, 
mutta elä sitä iske, 
kuin "n minua varten pryätty.» 

V: 20. 

Kirsti tähän mutkan muisti, 
tän pä hän esixi iski. 
9o »O 3 mun Kirsti pikaiseni, 
toisa tehit, toisa käskin». 
V: >i. 
»O mun fräfva 2 kuldaiseni, 
mingä mä Bianne tehen, 
tehen Olovin atehen tupahan, 
»s ylimmäisen häivin palle. 
sjel on pyssyt paukavaiset, 
sjel on mjekat 2 välkyväiset, 
otan kahdet höyhen tynyt, 
otan Iina lakanat. 
ioo ja langa vaipan. 
I'.- 22. 
Ulovi viimainen trengi, 
fräfva 2 teitä tupan käski.» 
»Mitäs 3 minä sjellä tehen?» 
Meni 3 hän sinne arvollansa, 
ioo Kirsti pikemmin perässä, 
yhdexätt liikut lukitti, 
sadat teijet teljetteli. 
r. 23. 
Juoxi sitt Aumasten ladolle, 
pjenten 2 niittysten nimelle. 
no »O mun Klaus kuldaiseni, 
Ulovi emännän 3 makaisi.» 
Tuli 3 lian sjeldä 



i '.iin pahoisa mjelin, 
sytytti tulen tuohen, 

ns pisti valkian nurkan ale. 
V: 21. 

Elina fräfva 2 nuori, 
laski lapsen ackunalle. 

»Älä 3 paita poika 2 lastas, 

vaikas pältal pojan tuojan, 
120 älä sormustas 2 kaduta, 

vaikas kandajan kadotat.» 
V: 25. 
»Ej ole se niiniin poikan, 
van • • 1 1 si' Olovin poika, 
pältan pärton poikinensa, 
tae kansa lauttan lapsinensa.» 
V: ■-'';. 
»Ulovi minun veickan, 
menes muoriani 2 käsken.» 
»I I mun muori 2 kuldaiseni, 
fräfva 2 tejtä sinne kutsu.» 

1": -V. 

i3P »Väi, väi, minua vaivasta vai- 
mo, 
vatetin 2 itseni edestakasin, 
kuinga Ijene tyttäreni?» 
»Hyvin 3 kyllä muori 2 kulda.» 
I': 28. 
»Vai. vai. minua vaivasta vai- 
mo, 
isä sauhu Laukusta näky. 
sanhu Klaun kartanosta 2 .» 
»Kanan pajat kaltatan. 
lampaita 2 slahdatan. 

pjenen prinsin 2 ri>tijäixi 5 . 2 .» 

V: 29. 

140 Kuin hän sitten sinne tuli. 
la>ki itsensä polvillensa, 
oman vävynsä 2 etelien. 



"' risl i -iixi : risti/äixi. 



22 



Kertovaisia runoja. 



»O 3 mun Klaus kiimaiseni, 
ota pois poika 2 tulesta, 
14-, vaka vaimo 2 valkiasta, 
a uiia mennä muille maille 2 
töitänsä häpeilemän, 
jälkiänsä pilomahan.» 

V: 30. 

»Älä van mun Klaus kuldan, 
iso ota pänni pahoia jauhoia, 
terva 2 tynnyri lisä xi. 
heitä tonne tulehen, 
ehk se paremmin palane.» 

V: 31. 

»O mun Elina parka n. 



kuren 2 kyntilän edessä, 
ns Ulovi oven edessä. 

V : 34 
Kyllän tiedän Klaus Kurjen.» 
»Missä 3 on sitt Klaus Kurjen[!]?» 
»Alimmaises helvetissä 2 , 
alimmaisen portin alla. 
iso kannuxet 2 vähän näky. 
jalat alta kilusta.» 
V: 35. 
Kyllä tiedän tiedänf!] Kirsti 
huoran.» 
Missä[!] on sitt Kirsti huoran 2 [!]?» 
»Alimmaises 3 helvetissä 2 , 



155 mixex ollu mielin kielin porton iss alimmaisen portin alla, 



kansa.» 
»O 3 mun muori 2 kuldaiseni, 
mitäs on tehty väryttä, 
vartti neulan silmättömän?» 
V: 32. 

Klaus istu kartanolla 2 , 

i6o sekä suri, että itki. 
Jesus äijänä 2 käveli. 
»Mitäs 3 itket, Klaus Kurki?» 
»Kyll 3 on syta[!] itkemistä: 
sytytin syleni täyden. 

165 vaimoni 2 valkian vajotin. 
Talli täysi hevoisia 2 , 
navetfd 1 täysi eläimiä 
kaicki kuoli korsi suhun, 
katu kauraien 2 noialle.» 
V: 33. 

no Kyllän tiedän Elina frofvan 2 .» 
»Missä 3 on Elina frofva 2 ?» 
»Ylimmäises Ymmärkissä, 
pieni poikainen 2 sylissä, 



pallmikot vähän näky, 
jalat alta kilusta.» 

V: 36. 

Klaus sitt lähti menehen, 
pisti pillit säckihinsä 2 , 
190 soitti suolla mennessänsä, 
järähytti järvenpässä 2 , 
kaiahutti kangahalla 2 . 
Toi 3 oli meno nuoren miehen, 
kansa nainen urohon; 
195 Kirsti rackina 2 perässä. 

Slut. 

4. [Vesilahti?] Lönnrot S 33*. 

Tuntemattoman, jonkun oppineen 
henkilön muistiinpano 1 . 

Elina neitty 2 aittahan 2 meni, 
Vaski vackanen 2 kädes, 
Vaski avain 2 vackases 2 . 
Clavus vastahan tuli: 
s C: 3 »Oliskos teillä neittä 2 myydä, 



4. 1 Ollut Lönnrotin hallussa; hän lahjoittanut sen Suom. Kirj. Seuralle lokak. 
25 p. 1872. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. — 3 n:b: [= notabene] t'.: Clavus — M: — Elinas 
Mor — E: Elina — K: — Kirsti — . Mp. selit. 



Kiinan surina. 4. 



23 



Pik;i pidetty minua vasten?* 
M: "K,j aeittettä 2 mäellä myydä, 
Eikä kaupita kartanolla 2 , 

Kyll on miinil tupiakin 2 , 
10 Toinen tulla, toinen mennä.* 
Clavua toj tupahan 2 tuli. 

Elinan vijsi- veljestä 
Istu kairki pöydän pääsä, 
Nousit kairki Beisovalle. 
15 E: »o! mun muori 2 kuldaiseni, 

Älä minua Clavull anna!» 
M: »Miltäs sinä Clavun tunnet?» 
E: »Tulenosta tunnen tuiman 
Jalon jalan heitanosta.» 

■-•'I Mirkallansa oven 2 aukais, 
Tupellansa kijni Iyckäis. 
C: »O! mun muori 2 kuldaiseni 2 
Ongoa teillä uritta 2 mydä, 
Pijka pidetty minua vasten?» 

25 M: »Pjenet on minulla pijat, 
Tyttäret kesken kasva urita.» 
C: »Omba teillä vaha 4 Elina.» 
M: »Ej voj vähä 4 Elina 
Pitä perhettä suurta, 

30 Katso suurta karja tarha. 
Panna työhön pallkollista.» 
C: »Kyll on mulla Kirsti pijka 
Joka pitä peren 2 suuren. 
Pane työhön palkollista 

36 Katto suren karja 2 tarhan.» 
E: »Kyll on sulia Kirsti pijka. 
Joka mun tulessa noidatta, 
Pahoin päivin kuoletta.» 

Mutta kukas muut kuin flicka 
raucka 

40 Otti kihlat, andoj kättä 
Käveli Clavuxen kartanolla 2 



Käsi Clavuxen kädes. 

Kirsti pijka 5 klasisa katteli 
Värkistrli västärillä. 

is K: »< )! ho — mistäs sekin tulis, 
Joka tuon välin pahennais.» 
Meni oitis Clavuxen tygö. 
K: »( ) mun Clavus kultaiseni, 
Olovi frouvan 8 kansa yhtä pitä.» 

50 C: »O! mun Kirsti pijkaiseni, 
Josas tuottelel fcodexi, 
Mitäs saattelit sanoxi. 
Elinan tulessa poltan. 
Sinun sitt verasa käytän.» 

55 K: »O mun Clavus kultaiseni 
Ole kauvas menevänänsä 
Pohjanmaalle karejahan 2 , 7 
Aj'a' Amma r s'ten[!] ladolle, 
Pjenden nijttusten perällä, 

6o Nijnbän tuottelen todexi, 
Mitan saattelin sanoxi.» 
C: »O! mun vähä Elinan 
Sääli säekihin evästä, 
Pane voita vackaseen 2 , 

65 Lijkkiö sijan liha 
Ja karpio kanan munia 
Minun kauvas mennäxeni, 
Pohjanmaalle kärejihin.» 
E: »O! mun Clavus kultaiseni 2 

70 Puhu puolilla sanoilla, 
Anna toisest toinen pm di. 
Nijns kauvan elä saat 
Pohjan noittajjen 2 sras.» 
clavus toj ajohon lähti, 

75 Ajoi Ammasten ladolle 2 , 
Pjenden nijttusten perällä. 
Kirsti toi pykillä meni. 
Frouva sitt rainl.ili.111 tiili: 



4 Kirjoitusvirhe, p.o. vähä. — 5 pika : pi/ka. 
virhe. p.o. Karejahan. 



- ■ frovan: frouvan. — 7 Kirjoitus- 



24 



Kertovaisia runoja. 



E: »O! mun Kirsti-pijkaiseni, 

80 Älä klappa nijn kovasti, 
Minun finiä vaateitani, 
Ej ne ole täälä saatu, 
Vaan mun muorini 2 kotona.» 
»O! mun Kirsti pijkajseni, 

85 Älä klappa nijn kovasti, 
Minun finiä väteitani, 
Ej ne ole ole[!] täällä saatu, 
Vaan mun muorini 2 kotona. 
Älä klappa, Kirsti huora 2 

90 Nijn kovin kovasti, 
Minun finiä väteitani 
Sill ej ne ole täällä tehdyt 8 , 
Vaan mun muorini 2 kotona.» 
K: »Olispa mun lukua 

95 Vaicka parka palkollinen, 
Olet sinäkin 2 iso 2 emändä 2 , 
Ollut Olevin ohesa, 
Pitkä parran parmahissa. 
O! mun frouva 2 kultaiseni 
ioo Pitäkämme pjenet pitoiset, 
Nijn kuin ennengin on pidetty 
Isänän pois ollesa. 
Ottakat me orjat 2 työstä 
Häijyen härkäin 2 perästä.» 
105 E: »O mun Kirsti pijkaiseni 
Tee itse, mitäs tahdot, 
Iske kaicki muut tynörit 2 , 
Mutta älä sitä iske 
Kuin on mua varten prykätty.» 

no Kirsti tähän mutkan muisti 
Tomba hän ensin iski. 
E: »O! mun Kirsti pijkaiseni 2 
Tee mun sian portin päällä, 



Kaunihin kamarihin 2 , 
ns Pane kaxi korva tyynyt, 

Kaxi lijna lakanat 2 

Ja kaxi villa vaipat. 
O mun Kirsti pikaiseni 2 , 

Eppäs tehnyt, nijn kuin käskin. 
120 Yxin panit korva t.vnyt, 

Yxin lijna lakanat 2 , 

Yxin villa vaipat.» 

K: »O mun frouva 2 kultaiseni 2 ,» 

Olovi teitä tupahan kutsu.» 
125 E: »Mitästäs minä sjelä teen?» 
Meni hän sinne arvollansa, 

Kirsti kirusti peräsä, 

Yhdexän lucku lukitsi. 

Taka teljen 2 kymm[e]nexi 9 . 
130 Meni sitt Ammasten ladolle 

Picku nijttusten perällä. 

K: »O! mun Clavus kultaiseni 

Jopan tuottelin todexi, 

Mitan saattelin sanoxi, 
135 Olovi frouvan kansa makas 10 .» 
Clavus kohta kotia tuli, 

Pisti valken nurkan alle. 

Elina klasist sormens pisti. 

E: »O! mun 2 Clavus kultaiseni 
140 Älä kadota sormustas, 

Josas kadotat sormuxen 2 kanda- 
jan.» 

Clavus mjekan tupestansa otti 

Veti oitis sormen 2 poicki. 

Vähä Elina tuvassa 2 rukoili: 
us »Kaicki nurkat 11 palakon, 

Tämä vettä 12 vuotakon, 

Sixi kuin mä muorini 2 näen 13 



8 tehtyjä] : tehdy(. 9 kymmexi : kymmeraexi. — 10 Mustetta levinnyt niin, 

että on vaikea sanoa, onko luettava makas, makasi vai maka (s. o. makaa). — u Lönn- 
rot (?) pyyhkinyt sanan lyijykynällä ja kirjoittanut yläpuolelle: paikat. — 12 Kirjoitus- 
virhe, p.o. vettä. — 13 nallin 1 ! ■ näen. 



Elinan surma. < 



25 



Meneppäf trengi 2 muorini 1 kotio, 
Käske häntä tänne tulla.* 
150 Trengi toj Suomelan tuli: 

■•< l! mun nnmri 2 kultaiseni 

Frouva teitä Lauckohon kutsu.» 

M: »Voj, voj, minua vaimo 2 valju 

Kuingan suin suckiani, 

Suin ain edestakaisin, 

Kuinga ljene tyttäreni?» 
•Hyvin kyllä, muori 2 knlda, 

Kucko sjelä kuldatanf!] 

Kana sjelä kaldatan, 
160 Picku prinsin 2 pitoon.» 

M: »Voj, voj, minua vaimo valju, 

Kuingan puin pukujani. 

Puin ain edestakaisin. 

Voj, voj, minua vaimo valju 
ie» Kuinga ljene tyttäreni 2 ?» 

»Hyvin kyllä, muori 2 kulta.» 

M: »Kuingan levin li juojani 

Levin ain edestakaisin, 

Kuinga ljene tyttäreni?» 
i7o »Hyvin kyllä, muori 2 kulda.» 

M: »Aij, aij, Laukosta saukin 2 
suit-> . 

Savu Clavuxen kartanosta 2 .» 

►Lambaita slandatan, 

Sikoja korvetan 2 , 
175 Picku prinsin 2 pitoon.» 

Muori toj laski kontillensa 

i »min vavyns{!] 2 eten. 

M: »i ) mun Clavus kultaiseni 2 

Ota pois poika tulest i. 
iso Vaka vaimo valkiasta, 

Anna mennä muille maille 

Töitänsä häpemän, 

Jälkijänsä piloman.» 

K: »Älä vaan mun Clavus kultan. 



tse i ita pänni pahoja jauhoja, 
Terva tynnöri lisäxi. 
Ehk se M paremmin palane 
Eleitä tänne tuleseen!» 

M: »0 mun Elina kuldaiseni 2 , 

190 .Mahduit olla mj elin kjelin 
Huoran porton kansa.» 
»Ej ole syytä pienindäkän 
Ej edes neulan teräkän. 
Tämä aurcka palak i. 

195 Koskan muorini 2 näin!» 

Ej sitt enä niitän menestyn 
Laukosa: 
Kuoli tallillinen 2 hevoisia, 
Navetollinen eläimiä, 
Kaieki kuolit korsi suhun, 

200 Kaaduit kaurajen nojalle. 
Clavus Kurki, mjes kamala. 
Sekä istu, että itki. 
Jesus äjänä 2 käveli: 
»Mitäs itket, Clavus Kurki?» 

205 C: »Kyll on syytä itkemistä, 
Vaivasa valittamista: 
Poltin, poltin puolisoni 2 , 
Sytytin hyvän sylini 2 . 
Kuoli stallinen 2 hevoisia 

gio Navetollinen eläimiä 2 , 
Kaieki kuolit korsi suhun. 
Kaatuvat kaurajen 2 linjalle.» 
Js: »Älä itke, Clavus Kurki, 
Kyllän tjedän Elina frouvan 6 ;» 

»is C: »Kusasl ombi Kiina Frouva?» 
Js: »Ylimäises taivahisa 2 
Kuuden kyntilän edes, 
Kulda kirjainen 2 kädes, 
Pjeni poikainen sylis, 

230 Olevi oveil edes. 

Js: Kyllän tjedän < llavus Kurjen.» 



" Eh k r ;. : En* se. 



26 



Kertovaisia runoja. 



C: »Kusast ombi Clavus Kurki. 
Js: »Alimaises helvetisä 2 , 
Vähän kannuxia 2 näky, 

225 Pickaraista kumotta. 

Js: Kyllän tjedän Kirsti huoran.» 
C: »Kusast ombi Kirsti huora?» 
Js: »Alimaises helvetisä 2 . 
Vähän palmikoita näky.» 

230 Clavus toj ajohon lähti. 
Pisti pillit säckihinsä, 
Soitti suolla 2 mennesänsä. 
Ajoi päin sula merta. 
Kirsti rackina 2 peräsä. 

235 Toj oli meno nuoren 2 mjehen 2 
Kansa nainen urohon. 15 

5. Vesilahti. Granlund, Gottlundin 
kok. n. 684*. 1836\ 

Claes Kurki. 
Koko asia on tapahtunut Vesilah- 
den pitäjässä. Claes Kurki 2 oli Lau- 
kon-kartanon haltia. Suomela 2 oli sen 



talon nimi josta hän meni naimaan 
Elinaa. 

Laukon kartano on soukalla maan- 
suonella. Järvi on kahden 3 puolen, ja 
koivumettää 4 edessä ja takana. Emä 
kirkkoon lujetaan puoli penikulma, 
järvimatkaa, jossa myös Laukon muuri 5 
hauta on. — Nytt 6 on se muutettu kap- 
pelin. 

Suomela on Lihmon joen rannalla 
Etelään päin laukosta. 

Elinan isästä 5 ej tietä mitään, ej 
myös hänen äitensä 5 , ejkä viiden 5 vel- 
jensä nimestä. 

Elina neitty 5 nuori 
Meni aittahan mäelle. 
Vaski vakka kainalossa. 
Vaski avaan vakkasessa: 
5 »Tolia tulee Klaus 6 Kurki 7 .» 
Mistäs tunnet Klaus 6 Kurjen, 
Jotes ennen ole nähnyt 8 ?» 
»Tulennosta tunnen tuiman, 
Jalon jalaan heitännöstä 9 .» 
io Klaus Kurki ajo pihaan 



15 Säkeet 235 ja 236 alkup. kk:ssa alleviivatut. 

5. 1 Hämeen muistomerkeissä II 2 s. 25 sanotaan: »Lisäyksessä olevat huomau- 
tukset osottavat, ettei Granlund ole voinut tätä kirjoittaa ennen kuin vasta kenties 
1840-luvun lopulla, vaikka hänellä on mahdollisesti ollut joitakuita omiakin aikaisem- 
pia muistiinpanoja, joista hän on tämän yhdistellyt ja kirjoittanut puhtaaksi. Siihen 
aikaan, jolloin tämä on kirjoitettu, ei Gr. näytä edes käyneen Vesilahdessa, jossa hän 
oli viettänyt lapsuutensa 1800-luvun 2. ja 3. vuosikymmenellä. Tämä kappale näyttää 
tehdyn painatusta varten ja on ollut luult. alustava käsikirjoitus Turussa v. 1847 paine- 
tulle arkkiveisulle Laulu Klaus Kurjen surmaamasta Elinasta. Ks. tarkemmin tästä 
toisinnosta KROHNin Kantelett. tutk. I 144 — 145.» Tästä Granlundin muistiinpanosta 
on Gottlund antanut tarkempiakin tietoja. Ks. Pohjankanervo, Kalevalaseuran vuo- 
sik. 10 (1930) s. 148 ja alahuomautus, jossa sanotaan: Finl. Allm. Tidning v. 1862 
n:o 158. Nägra historiska notiser om den i Finland fordom sä celebra familjen Kurck 

Forts. fr. föreg. n:o) Den legend, som jag 1836 erhöll däraf i Äbo underteck- 

nad frän folkets mun af Hr. Granlund, som själf var en infödd Vesilaxbo. . 

2 Sana kk:ssa alleviivattu. — 3 käden : ka/fden. — 4 |ta r ka n | koivumettää : k. — 5 kk:ssa 
iso alkukirjain. — 6 kk:ssa pieni alkukirjain — 7 * [Tähtösellä merkityt alahuomaut. 
orginaalin, muut toimituksen.] Sano Elina äidillensä. — B * |Kys vastasi äjtel: kysy 
äite. — 9 * Elinan vastaus. 



Elinan surma. 5. 



27 



Tuhansilla 10 . 11 hevosilla; 

Klaus Kurki tuli tupaan 

Miekallansa oven 6 avas. 

Tupellansa kiinni tuikkaa, 
te »Onko teillä neittyttä myydä, 

Piikaa mulle 5 pidettynä 12 ?» 

»Piijat on 5 kaikki pikkusia 

Kanssa keskenkasvavia 18 .» 

»Anna sr vähä Elina 14 ! 
20 Joka auttaa avioksi.» 

»Ej taida vähä 5 Elina 

Ruokkia ismi karja tarhaa. 

Pitää isoo perhettä, 

Työhön panna palkollista 15 .» 
25 »Kyllä mull' on Kirsti piika, 

Joka taitaa talon toimen. 

Ruukkia ison karja tarhan 

Pitää ison perheen, 

Työhön panna palkollisen 16 .» 
30 »Kyllä suli' on Kirsti huorra, 

Joka minun tulin polttaa, 

Kovin päivän kuollettelee 1 '. 

Tupa meillä on yljän 5 tulla, 

Toinen tulla, toinen mennä; 
35 Naulat meillä on satulat panna 

Vajat myöskin valjutella 18 .» 
Elinan viisi 5 velje 

Istu kaikki pöyrän päässä. 

»Kukas on hullu, muu kun piVka 



•to Vaikej hullu. mutt'a l himmi, 
Otti kihlat, anto kättä 

Käsi Klauksen 8 povessa.» 
Klaus Kurki kulkeen lähti. 

Meneen kahden kahtustansaf!]. 
\r, Kirsti huorra keikutteh 19 , 

Västärältä välkytteli: 

».inss sitäkin olis edes 

Joka tuonkin välin pahentas.» 

»O mun Kirsti 6 piikaseni, 
50 Josas sen todeksi tuotat, 

Jonkas sanoksi nytt saatat. 

Sulle viisi verka hametta 

Ennen kuin Elina rouvan 5 , 

Sinun yhdeksän 5 avaanta, 
55 Ennen kuin Elina rouvan 5 .» 
Kirsti huorra kiukkuhinen 

Kolisteli korasansa. 

»Mitäs kolkittet korassa, 

Paukutat patajen luoksi?» 
6o »Pesen huorran 5 huopineita 5 

Puolen porton 5 vaattehia.» 
Huorria on 5 hyvätkin piijat, 

Mutt ej portot 5 puoletkaan. 

Kirsti huorra kiukkuhinen. 
65 Sano Klaus Kurjellensa: 

»Oleppas meneväs käräiihin 

Käräille pohjan nrialle 20 . 

Juokse Aumasten ladolle 



10 sadan| tuhansin! : tuhansi//a.— n Säkeissäll, 14, 16—18, 20, 22—24, 27—29, 
32, 34, 38—41, 46, 48, 51—54, 65, 69, 71, 74, 81—82, 90, 92 — 95. 97. 99, loi. le:: 
— 108, 114,116,118,123,125,126—130,136—137, 139, 141, 149—150, 158—159. 161. l»',:t 
—166. 168—171, 173—176, 180—181, 183—184, 187—188, 191. 195—196, 197. ien 
—201, 203—204, 206, 209—210, 212, 216, 221, 229, 236, on pieni alkukirjain. — 
12 'Kysy Klaus Kurki Elinan äidiltä. — 13 'Vastasi äite Kurjelle. — u 'Sanoi klaus 
Kurki. — 15 *vastas Elinan Äite Claes Kurjelle. — 16 * Klaus kurjen vastaus. - 
17 'vastasi ElinaKurjelle. — 18 *ClaesKu[r]jen vastaus. — 19 'Katteli Kateilla sillmin 
Laukon kartanon klasista Klaus Kurjen tuloo, Elinan kansa. — 20 'Kirsti, (Kurjen 
jalka vaimmo) Oli kauvan aikaa sanonut Elinan yhtyyttä pitäviin trendin kansa 
jota ej Kurki uskonut; mutta Kirsti lupasi sen todeksi näyttää jos kurjen piti pois 



28 



Kertovaisia runoja. 



Pienten niittysten 5 nimille 21 .» 

70 Klaus sano Elinalle: 
»Tuli käsky käräille 
Käräille pohjan maalle, 
Elina rouva 5 nuori 
Sääli säkkiliin evästä.» 

75 »O mun Klaus 6 kultaseni 
Älä tuolla kauvan viivy, 
Päivät on viimmeset käsisäni, 
Viikot viellä viimmesemmät 22 . 
Astu puoli saappastas, 

so Astu toisten toinen puoli. 
Syö puoli eväästäs, 
Syö toisten toinen puoli.» 
Klaus meni menoansa. 
Kirsti sano Elinalle: 

sa »Ohoo rouva 5 kultaseni 
Pitäkäsme pikku pitoset 
Niin kuin ennenkin on tehty 
Isännän pois ollesa; 
Ottakamme orja työstä, 

90 Häijy härkäen perästä.» 
»O mun Kirsti 6 piikaseni 
Tehe itte, kuinkas tahdot, 
Iske kaikki muut tynnyrit, 
Mutta älä sitä iske, 

95 Joka minulle on pantu 23 .» 

Kirsti tähän mutkan muisti 
Sen hän iski ensimmäksi. 
»Oohoo Kirsti 6 piikaseni 
Toisa tehit, toisa käskin. 

ioo Oohoo Kirsti 6 piikaseni! 



Tehe minulle nytt sia 24 .» 
»O mun rouva 5 kultaseni! 
Mihinkäs sianne tehen?» 
»Tehe tupaan 25 pöyrän päähän. 

105 Pane kahdet liina rairit, 
Pane kahdet höyhen tyynyt, 
Pane kahdet liina vaipat, 
Pane kahdet nauha peitot.» 
Kirsti vei vallan toiset. 

no »Ulovi ylinen 5 trenki! 
Rouva teitä tupaan käski 26 .» 
»Mitäs minä tuolla lehen 27 ? 
Menenpä tuonne arvollansa.» 
Kirsti pikemmin perässä, 

ii5 Yhdeksät lukut lukitti. 
Sadat teljet teljetteli. 
Juoksi Aumasten 6 ladolle. 
Pienten niittysten nimille: 
»O mun Klaus kultaseni! 

iso Ulovi emännän makasi.» 

Klaus lähti tulemahan 

Alapäin, pallossa mielin. 

Sytytti tulen tuoheen, 

Pani tulen tervakseehen, 

125 Laski va Ikeen nurkan ale. 
Elinainen rouva 5 nuori 
Laski lapsen akkunalle 28 : 
*»0 mun Klaus kultaseni!* 
Älä polta poika lastas. 

130 Vaikkas poltat pojaan tuojan!» 
»Poltan porton poikinensa, 
Mailman lauttan lapsinensa!» 



menemän; jonka tähden hän lupasi mennä pohjan maalle, vaik ej mennytkän kuin 
niitty latoon, vähän matkaa laukosta. — 21 kk:ssa seuraa: |Elina Rouva nuori sääli 
sakkihin evästäl. — 22 *Elina oli raskaana; juri viimmesillä; — 23 *ristiäs Juominen, 
joka oli hälle pantu. — 24 *Elina tunsi ittensä jo kipeeksi. — 25 lYlimm| tehe:t. — 
26 *kuin kirsti sai kipeen Elinan ma[a]ta lapsen vuoteesen, juoksi hän Ulovia sinne 
kaskeen, valehrellen Elinan häntä käskeneen. — 27 Kirjoitusvirhe, p.o. lehen. — 
28 *Jonka hän siinnä samasa oli saanut. 



Elinan surma. 5. 



29 



Klinninen nuiva nuori 
Kätensä hän pisti maalle: 
135 »O mun Klaus kultaseni! 
Älä sormnstas karota, 

Vaikkas kantajan karotat.» 

Klaus katkaa miekallansa 

Sormen poikki sormuksesta. 
140 Elinainen rouva 8 nuori 
Sano viimmen veikollensa: 

»O mun veikko 5 kultaseni! 
Menes kaskeen äiteheni.» 
Veikko meni menoansa: 

145 »O mun äitt: 5 kultaseni: 

Rouva teitä Laukkoon kuttu.» 
»Voi minua vaivasta vaimmo! 
Kuinka suin Mikkiäni. 
Suin noin edestakasin, 

iso Kuinka liei tyttäreni 29 ?» 

»Hyvin kyllä, äite kultan.» 
»Voi, minua vaivasta vaimmoo! 
Kuinka kengin kenkiäni. 
Kengin noin edestakasin. 

155 Kuinka lienne tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, muori kulta.» 
»Voi, minua vaivasta vaimo! 
Koska liamehrin hameitani, 
Bamehrin noin edestakasin. 

leo Kuinka liene tyttäreni'- ■ 
Hyvin kyllä, muori kulta ■• 
»Voi, minua vaivasta vaimo!» 
Koska t röijyn t röijyjäni. 
Tröijyn noin edestakasin 

165 Kuinka lienne tyttäreni?» 
II \ mii kyllä, muori 5 kulta.» 
»Voi, minua vaivasta vainimo'0 1 ! 



Klinikan myssyn myssyäni. 
Myssyn noin edestakasin, 

170 Kuinka liene tyttäreni?» 
Ily\ in kyllä, äite kultan.» 
»Voi, minua vaivasta vaimmo! 
Kunkan liitin liinastani. 
Liitin noin edestakasin 

175 Kuinka liekän tyttäreni?» 
Hyvin kyllä, muori kulta.» 
»Voi, minua vaivasta vaimo! 
Saulin Laukosta näkyy. 
Sauhu Kurjen' 1 kartanolta, 

iso Kuinka liekän tyttäreni?» 
»Hyvin kylki, äite kultan.» 
»Voi, minua vaivasta vaimmoo! 
Tuima käry tulee täältä, 
Kuinka liekän tyttäreni:-'» 

ies »Hyvin kyllä, muori kulta! 
Kukon poiaat kuitataan. 
Kanan pojaal kaltataan, 
Pienen pirtisten pitohin, 
Poika lasten polkusiksi 80 .» 

190 Kun hän pääsi kartanolle 
Lankes polvellensa maahan 
Oman vävynsä eteen: 
»I > :il mun Kurki kultaseni 
Ota pois Kiina" tulesta 32 

195 Jälkiänsä piiloomaan 
Töitänsä häpeilemän 88 .» 
»Poltan porton poikinensa 
Mailman lauttan lapsinensa. 
»n mun Kiina kultasiin. 

ano Mikses ollul mielinkielin, 
Mielin kielin portonkansa?» 
Kirsti vastaa kiukkusesti: 



29 * vaikka >'j poika puhunut äidellensä asia, niin oli äite kuitenkin peloosansa 
tyttärestänsä, ja tyhmistyksisänsä veti suko t auriin jalkaansa niinkuu sitte kaikki 
muutkin riepunsa. — :, ° *Hist iäisiksi. — 31 Ota Omun:Om. - :J - tuista tulesta : t. 
— 33 »sen hän sano kurjen mieliksi, saajaksensa elinan paremmin pois. 



30 



Kertovaisia runoja. 



»Mitäs on tehty vääryyttä, 
Päälle neulan silmättömän?» 

205 Kirsti huorra kiukusansa 
Sano Klaus Kurjellensa: 
»O mun Klaus kultaseni 
Otta pänni pahoja jauhoja, 
Terva tynnyri lisäksi 34 , 

210 Ehkä hän paremmin syttyne.» 
Klaus istu tallin kynnyksellä, 
Sekä istu, että itki 35 . 
[esus harmaa takki tuli pihan: 
»Mitäs itket, Klaus 6 Kurki 6 ?» 

215 »Kyllä on syyssä itkemistä, 
Vaivassa valittamista: 
Sytytin syleni täyden. 
Vaimmoni valkiaan vajotin. 
Tallin täysi hevosia, 

220 Naveton täysi eläämmiä, 
Kaikki kuoli korsi suuhun 
Kaatu kaurajen nojalle.» 
»Kyllän tiedän Elina rouvan 5 , 36 .» 
»Missäs on 5 Elina rouva 5 , 37 ?» 

225 »Ylimmäises' ymmärkisä, 
Ylimmäisen portin päällä, 
Iesuksen jalkaiin 5 juuressa 
Kuuden kyntilän edessä, 
Pieni poikanen sylissä, 

230 Ulovi oven 5 edessä. 

Kyllän tiedän Klaus Kurjen.» 
»Missästäs on Klaus Kurki?» 
»Alimmaisessa helvetissä, 



Alimmaisen portin alla, 
235 Vähän kannuksia näkyy, 
Jalaat alta kiiluttapi 5 . 
Kyllän tjedän Kirsti huoran.» 
»Missästäs on Kirsti huorra?» 
»Alimmaisessa helvetissä, 
240 Alimmaisen portin 5 alla. 
Palmikoita vähän näkyy, 
Jalaat alta kiiluttaavat.» 

Klaus toi lähti ajamaahan 38 , 
Pisti pillit säkkihinsä, 
245 Soitti suolla mennessänsä, 
Kajahuttu[!] kangahalla 39 , 
Järähytty järven päässä 40 . 
Se oli meno nuoren miehen, 
Ki[r)sti rakkina perässä. 

Lisäys. 
loss kurki, niinkun sanootaan, aja 
vaunusansa parihevosilla Tuhnun 
vuorelta 5 järveen 5 , niin 5 oli Kirstil- 
länsä 6 ruottin neljännes peräsä juok- 
settava. Ja hyvän hetkahdoksen sai 
he molemminkin alas hypätessänsä, 
— i 1 1 : i 5 vuori on jyrkkä, ja äkkinäinen 
kumminkin neljän taikka viiden sylen 
korkonen veden pinnasta, en sitten- 
kän ole korkeemmasta paikkafa] mi- 
tannut. Vuoren sisään käy järveltä 
isoo kolmiloppinen läpi /\ aluusta 
mahtus 41 mies hevosen selääsä sisään, 
mutta vähittäin tule läpi mutkalli- 
seksi ja pikkuseksi, että mjes tuskin 
mahtuu kontamalla. Vanhan 6 puheen 



34 *kuin ej kurki ensimmäisellä viritöksellä saanut huonnetta viriämään, niin 
pani hän kirstin käskyllä jauhoja ja tervatynnyrin lisäksi, Josta sitten koko kartano 
palo. — 35 *Kuin koko Laukon kartano hevosinensa päivinensä oli palanut ettei 
Kurjella enää ollut päänsä pistettävä, niin hän katu työtänsä itkemällä. — 
36 *Jesuksen vastaus. — 3; kk:ssa Ruova, p.o. tietysti Rouva. — 3S *Sanotaan kurjen 
istuneen vaunuinsa ja ajaneen parihevosilla Tuhnun Kalliolta alas järveen. — 39 *|Apu| 
ampu pys|s|vllä lähteisänsä. — 40 *ampu toisen kerran rannassa. — 41 |on sron 1 ! mah- 
tus : m. 



Elinan surma. 6. 



31 



jälkeen pitäs sen käymän Laukun kel- 
larin saakka; multa en niinä sjella ole 
kennonkaan kuulin pitkällä käyvän, 
muuta kuin lavolla. Korian olon itte- 
kin lapsena siellä ollut toisen, vähän 
mjehekkainman kansa kuin itte olin. 
Uutta kuin hän sano: »Joka sinne 
pidemmältä menee viedän iiaksi. niin 
ettei ikinä palaa. i ><■ pelootti minua 
etten ole sen oran perästä sinne men- 
ny 4 - vaikka se oli kotoni' (Uukian) 
maalla, parin kivilieiton päässä, Sieri- 
mon 45 lahdessa, paatti valkamalla. 
Sisäpuolelta on se pienillä kivillä las- 
kettu hyvin siloseksi. ja sanotaan van- 
haan aikan asuneen siinnä ihmisiä. 
Pirun pesäksi un sitä kuttuttu, ja kuu- 
luu vieläkin kuttuttavan. 

6. Vesilahti. Borenius (1'istj) V.' 1 / 

—79. 

Hinsala. Juh. Taavetti Priijäri, 

varakas talon omistaja, synt. 1824. 

I 'ppinut virren parh[aastaan] äitiltään . 

Elinainen neity nuari 
Meni hän .littahan mäjelle 
Vaski vakkanen käressä, 
| Vaski] vakka kainalossa, 
s •[Vaski] avain vakkasessa.* 
»Tuallapa Klavuskin tulee.» 
»Mistä tunnek Klavus kurjen?» 

»Tnlennosta tunnen tuiman 
Jalon jalan heitännöstä.» 
io Klavus toi sisähän ajaa 



Saran hevoismiehen kanssa. 
Kysyi, onko neityttä myyrä. 
»Ei ole neityttä myyrä, 

vaastaa[l] aito. 
Piial oval piskuisia, 
15 Kanssa kesken kasvusia.» 

Kl[avus] vast[aa]: 

»I Inhan teillä vähä Eliina.» 
»Ei taira vähä Eliina 
Panna tyähöm palkollista 2 , 
Kaitsee 8 ismi karjatarhaa, 
20 Ruokkia isoo perehtä.» 

Kl[avusJ v[astaa:| 

»Kyllä 4 ui ii 11 on Kirsti 4 piika, 
♦Joka taitaja] talon toimet.* 
Joka panee tyähön palkolliset, 
Kaitsee 4 ison karjatarhan, 
25 Ruakkia ison perehen.» 

Eliina 5 : 

»Kyllä 4 suli on Kirsti 4 huara 
Joka minun tulella polttaa, 
Kuvin päivin kualettaapi.» 
Kusti hän tui kilkutteli, 

so Rästähällä välkytteli: 
»Ah, jos sitäkin olis, 
Joka toin parin pahentaisi» 
Tuli käsky käräjihin, 
Käräjihin pohjain maalle 6 . 
Klfavus] kaski.' 

35 »*Oo mun oma arma liani 8 !*» 
Eliina sanoi 7 : 
»Minä sanoilla sanelen: 



" *mutta kuin nytt menisin kotomailleni niin en myös sitäkän kattomata 
jättäs. — 43 S j erimon : Sierimon. 

6. ' Muistiinpantu kolme eri kertaa 1 /,, 8 /7 ja 8 /9 1879, jonka vuoksi alkup:ssä 
runsaasti lisä- ja täydennyssäkeitä sekä hiukan eroavia kohtia, jotka kaikki julkaistaan 
lopussa käyttäen samoja merkitsemistapoja kuin nr:ssa 2 (ks. sen alahuom. 2). — 
2 palk 'ui llista : palkollista. — 3 -ee alleviivattu. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 
■ Kiina Prouva : E. — 6 pohjammalle : pohjam maalle. — ' Sanat kkssa ylipyy- 
hitty H r. Sisar: kyllä se niin on. 



32 



Kertovaisia runoja. 



Astup puali saappahasta, 
A[s]tut toistet toinein puali 9 , 
Päivät on viimeiset käressä, 
40 Viikot viälä viimeisimmät.» 

»Nyt siinä ruppee pahhuus leviämään». 
K![avus:] 

»Mitäs teet Kirstiseni?» 

Kirsti: 

»Peson hnaran 10 vaatteina 11 .» 
Kl[avus] vastaten: 

»Ömpa hnaria 12 kaikki 
* Viälä parhaatkin piijat*. 
45 Vaan 4 ei porttoja pualekkaan.» 
(Kuin Kirsti oli portto) 

»Joshan sen toreksi näytät, 

Eliinan viisi 13 verkaista hametta 

Annan sulle palkkioksi.» 

Kirsti: 
»Ehkä, kuin pian tahrot, 
50 Ole menevinäs käräjihin, 

Käräjihin Pohjani maalle. 

Astu Aumasten laöolle, 

Piänten Niittysten nimelle.» 

Klaus hankki käräjihin. 
55 Hankki päivän, hankki toisen. 

»Pane 14 eväs käräjihin, 

Pane matkalle pitkälle 

Likiö sijan lihoja, 

Karpio kanan munia.» 

(»Arvattavasti silloin viälä 15 selkähevo- 

sella ajettiinkin») 

60 Klaus 16 matkaan lähteissänsä 



Muisti hän noi Kirstin 4 sanat. 
Astui Aumasten laöolle, 
Piänten niittysten nimelle. 

Kirsti: 

»Oi mun Eliina prouvaseni, 
65 Pitäkäämme piänet piöot, 

Niinkuin ennenkin olemme pitä- 
neet 
Isäntäjen pois ollessa.» 

»Oi 17 mun Kirsti piikaseni, 
Tee itte, mitäs tahrot, 
70 Älä sitä iske, 

Joka minua vasten on pryätty.» 
Kirsti hän toim mutkani muisti, 
Hämpä toin esistä 18 iski. 
»O mun Kirsti p[iikase]ni, 
75 Toisat teit toisak kiiskin.» 
»O mun prouva 19 kultaseni 
Vliinkähäii 20 sijanne telien, 
Teenkö 21 Kalevin uutehen tu- 
paan?» 

Se oli joku muu miäs siällä. 

»Tee sijani sinne 
se Ylimmäiseen voovinkihin 22 , 
Klaus Kurjen kamarihin 23 , 
(Yl[inimäi]sen portin päälle), 
Siäl on pyssyt poukkavaiset, 
Sapelit myäs 24 välkkyväiset, 
85 Terävät terä asehet 25 .» 

Eliina 20 rouva mentyänsä 
Klavus Kurjen kamarihin. 



4 Säejärjestys merkitty muutettavaksi: 39, 40, 37, 38.— 10 (»huara on ajatus- 
ten kautta turmeltu, mutta portto itte työssä, portto merkittee sitä vielä että ne on 
murhaajia kanssa, että hän on murhamies, lapsensa tappaja y.m. sekannusta»). Kert. 
sei. " h alleviivattu. — 12 r alleviivattu. — 13 verkaista : »viisi* v. — u Pane s; : P. 
— 15 vi|e|lä : viälä. — " a alleviivattu. — 17 0|h| : Oi. —"es- alleviivattu. - 19 kk:ssa 
iso alkukirjain. - so ii alleviivattu. — 21 Uolevin : »Teenkö* U. — 2S toinen v alle- 
viivattu - 23 m alleviivattu. — 24 Sapelit : S. *myäs*. — « Ss:n alkup. järjest.: 
83—85, 79—82; num. muutettu. 



Elinan surma. 6. 



33 



k. iski yhren kertaiset vaatteet pane- 
maan, Kirsti pani kahren kertaiset*) 

Kirsti toin 88 äkkäsi äkistä, 
Meni Ualevin luaksi 
90 Sanoi sanan, sanoi kaksi: 
»Rouva teitä sinne kutsui.» 

»Mitähän taalla tehen?» 
Meneehän 8 ' sentään arvollansa, 
Kiisti perässä pikaa 
95 Sarat liikut lukitti, 
Sarat teljel teljetteli. 

(Telkes sinne molemmat) 

Muisti tiän Aumasihin*, 

Muisti Klavuu läsnä olon. 
iNyt hän sen toreksi näytän, 
ioo Josta sanelin sanat. 

Tule Klavus katsomahan: 

Ualevi emäntää makas!» 
siältä 28 sinne tultuansa 

Hirmuvalkian 29 sytytti 30 
105 Kartanohon kaunihihin 

Alle Eliina rouvan. 

Lopussa veisataan Klavuksesta että 
hän tuli hajapääksi 31 . 

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- 
nyssäkeet edelliseen: 

l. [Eli]i[nainen Dei]ts[y n.] 

[E. neit]i [n.] 
3. [V. v. kä]ö[essä] 

10. [K. t. s. ajjoi 

11. [Sa]ö[an] tuhmnen [hevois]m [k.] 

12. *Kysy: Onko teillä neitsyä myy- 
rä* [K. O. t. noi]ttyttä [m.] 

lia. Ei mäjellä neitsyä myyrä 



b. Tupa meilT on yljän tulla 

c. [Tupa] tulla, toinm mennä 

d. Naulat meilT on satulat panna 
[Naula] oinpi [s. p.| 

e. Viälä vaja valjaillrkkin 

14. [P. 0. pisklajsia 32 

15. [K. k. kas]vasia 

23. [p. t. p.] 

28a. Eliinan viisi veljee 
b. Istuivat pyörän päässä 
c Mistäs löyrät miähen jalomman 

d. Tahi muuten kaunihimman 

e. Kuin on tämä Klavus Kurki 

f. INIikä hullu muu kuin piika 

g. Jos ei hullu niin on tyhmä 
h. Otti kihlat antoi kättä 

i Käsi K la viiksen käöes 

[K. K.] povessa 
j. Klavus *(kulki)* kanssa kauni- 
liiti vaimon 

[K. (k.) k. kaun]ii[nv.] 

[K. (k.) k. k.] (emännän?) 33 
k. Yli Alhon ajeli 

[Y. A.] ajoi 

1. Laukon lahta kartanolle 

[L. 1. kartanjohon 
m. (Tultiin Klavun kart?) 88 
n. Tuolla asfuluvat urhot uljaham- 

mat 

Tällä [u. u.] 'Siellä 1 [u. u.] 
o. Viälä vanhai vaattehissa 
p. Tuolla Klavun kartanolla 

Olit [K. k.] 
q. O r ö 1 ottnin uutta emäntää 



26 Kirsti : K. *toin*. — " Menehän : Meneehän. — 28 Sana kkissa ylipyyhitty, 
yi. lyjyk.: iKlaus?) — 29 | Karta Hirmuvalkian : H. — 30 viritti syty tytti | *sy- 
tytti*:s. — 3l Runon loppuun lyijyk. kirj. ja ylipyyhitty. Meressä päiv. 8 /?- — 
32 Nähtävästi epätäydellinen merkintä, lienee tarkotettu: [pi]k[k]a[sia]. — 33 yi. lyijyk. 
lisättv. 



34 



Kertovaisia runoja. 



[Odo]tit [u. e.] 

odottfain] emännän tuloo 
r. Suamen tyttöö kaunihinta 

[S. t.] parahinta 

[S.] (neittä?) 84 [k.] 
s. Viäläpä isompi rahfas 35 

[V. i. rahMas] 35 
t. Lemmin 35 virren visersi 

[L. ] (virttä veisaeli?) 33 

(Kaikki olivat (muut) iloisia, yksi 
Kirsti oli pahalla miälellä) 

u. Somemmat sanat saneli 
(Somat?) sanelmat saneli 
Sanat [s. s.] 
v. Tästä Klavun kaunihista 
x. Toivossa emosta 35 Laukon 
[T. emKoiP^sta L.] 

Saattaa puuttua siitä ehtimiseen 
välisanoja kanssa. — Virressä ylistel- 
lään sitte uutta emäntää ja Laukon 
onnellisuutta että jotkut viikot päivät 
elivät onnellisna. Siitä jää ny vissin, 
ennen kuin Kirstistä ruvetaan laula- 
maan 36 . 

y. Viälä sitten majalaiset 

(»m[i]t[ä] ne on») 
z. *Seurassa veljesten Klavun* 
ä. Olit ilon seurassa askareilla 

[O.] ilon askareilla 
ä. Palvellen natoa 37 uutta 



dd. 

ee. 
ff. 
gg- 



ö. Kului viikot, päivät pualet 
aa. Elon aamun ohjaksilla 
bb. Koska pakko iskin pahaa 
cc. Klavus Kurjen kartanolle 
(veljet tai muu kotosensa:) 38 
Mistä tulee kurja Klavus 
Panet pääskin pahoille 
Koskas otat kuulla kaikki 
Piikaskin piänimmät sanat. 

30. [Rastähä]ä[llä v.] 

31. [A. j.] tuotakin [o.] 

36. Sulle [s. s.] 

37. [A. p. saappah]a[sta]. 

38. [A. toiste]n [t. p.] 

40. [V. v. viimeis]e[mmat] 39 

45. [Va]i[n e. p. puale]t[kaan] 

46. [J. s. to]ö[eksi n.] 
52. [A. A. la]r[olle] 

56. [P.e.] matkalle pitkälle. 

[P. o.] käräjihin 

[P. m. p.] 
65. [P. p.pi]r[ot] 
69. [T. i]ts[e m. t.] 
71. [J.] mua [v. o. p.] 
73. Tompa hän [e. i.] 
75. [Toisaf [t. toisaf [k.] 
81. [Kla]v[us k. k.] 
92. [Mitä] ma [t. t.) 
104. [H.] sytytti 



34 r. lyijyk. lis. — 35 Rahvas ja lemmen sanojen merkitys laulajalle tuntematon 
samoin emo. Mp. huom. (»min en tiedä mitä se rahvas on»). — 36 kk:ssa on viittaus % 
tehtyyn lisäykseen: »joku veljensä taikka niitten Hänen kotoseuransa virressä valit- 
taa: Mistä |s| tule|t| kurja Klavu|s| Panet pääskin pahoille Koskas otat kuulla kaikki 
Piikaskin piänimmät sanat.» Tämä kaikki yliviivattu. Sitten seuraa säkeet, jotka 
ovat lisäyksissä: 28 y — gg. — 37 (nato sanan merkitys Iaulajallen tuntematoin ).Mp. 
huom. — 38 Korjattu lyijykynällä päälle [kotosejura. — 39 kk:ssa seuraa sitten yli- 
pyyhittynä: Kirsti neuvo, Kirsti pyykillen meni, kuului kolkkina kodasta. Astu Au- 
masten larolle, Piänten niittysten nimellen. Kl[avus] *Jospa* jahka sen todeksi näy- 
tät. Eliinan viisi verkaista hametta Annan sulle palkkioksi. Kirsti: Ehkä kuinka pian 
tahrot. 



Elinan surma. 7. 



35 



7. V,siU,hti. Borenius (1986) 23}* 

—79. 
Hinsala. Järvensivun Akaatta Kal- 
len tytär, 60 v., synt. Toivolan kylän 
Arolassa. Lapsuudesta laulanut: »minä 
olin vallan pikkunen silloin etten ma 
lukkeekan osannu». 

Kliin.i iin ii iirit tv nuari 
Meni aittaham mäjelle 
Vaski vakka kainalossa, 
[Vaski]avain vakkasessa. 
s Tuallapa Klavu-kin tulee. 

Äiti: 
»Mistäs tunnet Klavus 2 Kur- 
jen 2 :-'» 
»Tulennosta tunnen tuiman 
Jalusta jalan heitännöstä.» 
Klavus ajoi pihaan: 
io »Onko teillä neityttä myyrä, 
Piikaa inulle pidettynä?» 
»Ei ole meillä n[eityttä] m[yyrä]. 

Piiat meiiron 3 pikkusia, 

Kaikki 2 kesken kasvaneita.» 
15 »Annas toi väliä Eliina, 

Auttaahan toi avioksi.» 

Elpina]: 
»Ei neittyttä mäellä myyrä 

Hevosia m[äellä] myyrään, 

Luukaviok kartanolla . 
20 Tupa meill on yljän tulla, 

[Tupa] tulla 1* toinen mennä.» 

Klavus otti kihlat, anto kättä, 



Klavus lähti ajohon. 
Kun se tuli vasta noutaan: 
25 »O mun äite kultaiseni 5 , 
Älä minua Klavulle anna. 
Kyllä sill' n n Kirsti piika. 
Joka niiniin tulessa polttaa. 

Kovin päivin kualettaa 6 .» 

30 »Kylki iniiir on Kirsti 2 piika. 
Joka taitaa talon toimen.» 
Klavus ajo Suomelan pihaan 
Saran hevoisiuiaheii kanssa. 

Miakallansa oven avais 7 , 

35 Tupellansa kiinni tuuppaa 8 . 
Eliinaisen viisi veljeä 
Istu kaikki pöyräm päässä 
Antoivak Klavulle 2 kättä, 
Menivät Laukom mäelle. 

40 Kirsti katteli ikkunasta: 
»O jos sitäkin olis, 
Joka toin välin pahentaisi 
O mun Klavus 2 kultaiseni 9 
Ualevi emännän ma kas 10 .» 

45 »O mun Kirsti piikaiseni, 
Jos sen tuattelet to[ö 1 eksi u , 
Jonka saattelit 12 sanoiksi, 
Viisi verkaista hametta 
Annan sinun käyräkses.» 

50 »O mun Kl[avus] 2 k[ult)aiseni 5 
Sano kuivas 13 meneväisi, 
Käräjihin Pohjan maalle, 
.Monet viikot viipyväisi, 
Niin mä tuattelen toöeksi, 

55 Jonka saattelin sanoiksi 14 .» 



7. ' Alkuperäisessä käsikirjoituksessa esiintyvät, nähtävästi uudestaan muis- 
tiinpantaessa saadut lisäsäkeet ja eroavat kohdat julkaistaan toisinnon lopussa käyt- 
täen samoja merkitsemistapoja kuin nr:ssa 2 (ks. sen alah. 2). — 2 kk:ssa pieni alku- 
kirjain. — 3 meill ä | : meill' on. — 4 yi. [tulla]t. — 6 edell. i alleviiv. — 6 ku|o|lettaa : 
kuolettaa. — ' avas : avais. — 8 tuppas : tuuppas. — ' kultaseni : kultaiseni. — 
10 makas : makasi. — u to rjeksi : toöeksi, yi. toreksi. — I2 i alleviivattu. — 13 kavas: 
kauvas. — " Sak. itten alkup. järj.: 53, 53 a, b — 55, 52; num. muutettu. 



36 



Kertovaisia runoja. 



»Säälis säkkihin evästä, 

Viillä voita vakkasehen 

Linkkiö sian lihoja 15 , 

Karpin kanan munia 16 .» 

Kirs[ti:] 17 
eo »Aja Aumasten larolle. 

Pikkuniittysten nimelle 18 .» 

Kirsti pyykilleni meneepi 

Piänten vaatetten pesolle 19 . 

Nuori vaimo 20 : 
Kuului kolkkina korasta: 
65 »Äläk kolkik Kirsti lmara!» 

»Huarari liuapia virutan, 

Paha' vaimo' vaatteita.» 

Rouva: 
»En oo huara ensinkään, 

En oo ennen, enkä vasta.» 
70 Kirsti siähem mutkani muisti, 

Kolkki vialä kovemmin. 

»Piretääm me pitoset piänet 

Isännän pois ollessa.» 

»Tee, niin kuin olet ennenki teh- 

ny 21 
75 Isännän pois ollessa. 

Iske ensim muut tynnyrit 

Jätä yksi iskemätä. 

(Se iski sen t[ynnyri]n jota kiellet- 
tiin) 

»O mun Kirsti 2 piikaiseni, 
Toisa teit 22 toisa 23 käskin.» 
so »Om mun prouva kultaiseni, 
Miinkän tien teillen 24 sijan?» 
»Teek Klavun kamarihin, 



Panek kahret korvatyynyt. 
[Panek kahret] villavaipat.» 
85 »O mun Kifrsti 2 pfiikaiseni], 
Toisat teit, t[oisak] k[äskin]: 
Panit viiret villav[aipa]t, 
[Panit viiret] korvat[yyny]t, 
Viiret liinaiset lakanat 25 .» 

90 »Ualeri 26 ylinen trenki, 
Prouva teitä sinne kutsu 2 '.» 
»Mitäsmähän 28 tualla tehen?» 
Meni hän sentään arvollansa. 
Kirsti kiiruhti perässä 
95 Viiret lukut lukitti 29 , 
[Viiret] teljet telkesi, 
Takateljet kymmenennet. 
Lähti Aumasten larolle, 
Pikkuniittysten nimelle: 

ioo »O m[un] Kl[avus] 2 k[ultaiseni] 
Jo nyt tuattelen 30 [todeksi], 
Jonka saattjelin sanoiksi]: 
Ualeri 26 emännän maka r a\» 
Kl[avus] 2 
Sekä juaksi, että joutui 

105 Alla päin, pahoilla miälin, 
Otti tulta tervakseen, 
Pisti tulen nurkan alle, 
Valo alle valkian. 
El[iina] 
Pisti sormensa klasista 

no Vihki sormus sormessansa: 
»Älä sormusta karota, 
Vaikka kantajan kurotat.» 



15 lih|aa| : liho/a. — 16 mun|ii| : munia. — 17 Sana kk:ssa ylipyyhitty. — 18 Sä- 
keet 60 — 61 kk:ssa ylipyyhitty. Samallakertaa näyttävät 53 a jab lisätyn. — 19 o alle- 
viivattu. -- 20 |Prouva sanoo| *Nuori vaimo* : N. v. — 21 kk:ssa on 71 ja 72, 73 ja 74 
säkeen viilissä tavallista isompi väli. — 22 yi. [Toisajt. — 23 yi. [toisa]k. — 21 nalle- 
viivattu; teillen : *tien* t. — 25 Säkeitten 89 ja 90 välissä tav. isompi väli. — 26 Uale- 
|v|i : Ualeri. — " ts alleviivattu. — 28 mitäs mä hän : mitäsmähän. — 29 luk!u|tti : lu- 
kitti. — 30 tuotten : tuatteten. 



Elinan surma. 7. 



37 



Klfavus] 2 

Otti miakai) kiiltäväisen 
Laski sillä(n) sormen puikki, 
n.-, »0 mun Kl[avus] 2 k[ultaiseni] 
Älä polta poikalasl . 
Vaikka 81 poltat poijaan 22 tuajan.» 
»Ei se ole minun poika, 
Vaan se on öalerm 88 poika!» 

Kun se tuli se muari Suomelasta, 
niin se laski maahan polville oman 
vävynsä eteen. 

120 »Ota pois Eliina prouva, 
Vakaa 34 vaimo valaasta. 

Oh mul lapsi kultaiseni, 

Mahroit kärsiä paremmin.» 

»Oh mun äite kultaiseni] , 
125 Ei ole syytä pienintäkään, 

Vikaa vähäistäkään. 

(Toinen 17 : 

»Teliin kaikki, minkän taisin, 

Viälä päällekkin vähäisen.» 

Kulu tuskin puali kuuta 

i3o Taikka kaksi viikkokautta, 

Hevosia tallin täysi. 

Nautoja navetan täysi 

Kualivak 35 kaikki korsi suuhun, 

Kaatuivak kaurajen 36 nojalle. 
135 (Klavus) istu tallin kynnyksellä. 

Jesus 37 äjänä käveli: 

»Mitäs itket, Klavus 2 Kurki 2 ?» 

(Sekä istu) 

»Kyll on syytä 38 itkemistä: 
140 Poltin oman pualisoni 



Kanssa oman poikalapsen.» 

'Kyllin 39 tiärän Eliina prouvan.» 

Riissasta 40 on Eliina prouva.» 

»Se on taivaan talossa 
145 Ylimmäisen portin päällä. 

Ylimmäisessä ymmärkissä 

Kulta kirjanen käressä, 

Pikkupoikanen sylissä 41 , 

Ualeri 2 * oven eressä.» 
150 »Missästä on Klavus Kurki 2 ?» 

»Alimmaisessa helvetissä 

[Alimmaijsen portin alla, 

Kannukset vähän näkyy, 

Jalaat alta kaiuttaa. 
155 Siäll 42 om 43 nivaskin Kirsti 2 huara 

Alimmaisessa 44 h[elveti]ssa 

[Alimmaijsen p[ortin] a[lla], 

(Toinen: 

Palmikot vähiin näkyy).» 

Kl[avus] K[urki] 2 

Soitti sualla mennessänsä, 

i6o Kajahutti kankalialla 45 
Järähytti järven päällä, 
Kirsti rakkina perässä. 

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- 
ny ssäkeet edelliseen: 

5. Tytär: 

Tualla tulee Klavus Kurki 2 , 46 

7. Tytär: 47 [T. t, t.] 

8. Tytär: Jalon jalaan 46 [h.] 

9. [K. a. pihajhfan] 46 
11. [P. m. pi]r[ettynä] 



31 yi. [Vaikka]s. — 32 aa alleviivattu. — 33 Uale|v|in : Ualerin. — 34 Vaka : Va- 
kaa. — 35 Kuali k : KualieaÄ-. — *• toinen a alleviivattu. — " e alleviivattu. — 38 yl. 
i (ta] — 39 n alleviivattu. — 40 stä alleviivattu. — 41 Säkeiden järjestys merkitty 
muutettavaksi: 148, 147, 145, L46. — « Tiärän Siall : S. — *» o|n : o/n. — 44 Alim- 
maiset : Alimmaisessa. — " Kank. kaj. : Kaj. kank., järjest. viivalla muutettu. 
— "■ Säe lyijykyn. lis. — 47 Sana lyijyk. kirj. ja ylipyyhitty. 



38 



Kertovaisia runoja. 



16. Joka auttaa [avioksi] 

21 a. (Toin[en] 

(Vaja varsat valjastella) 
27. [K.] sul [o. k. p.] 
27. a. Joka taitaa 't^p.] 48 
33. [Sa]ö[an h. k.] 
33 a. [Saran] satulaurohon 
46. [J. s. t. to]r[eksi] 
49 a. Ennen kun Eliina prouvan 
52 a. Aja Aumasten laöolle 

b. Pikkuniittysten nimelle 
54. [N. m. t. to]r[eksi] 
55 a. Klfavus] E[lina]lle 
59 a. O mun Klavus 2 kultaiseni 

b. Älä siällä kauJVJan viivy 
[A. s. kauva]' [v.] 

c. Syä puali eväästäs 

d. [Syä] toistet toinem puali 

e. Astu puali saappaastas 

f. Astut toi[stet] t[oinem] p[uali] 

g. Jua puali siämennystäs 

h. [Jua] toistet toin[em] p[uali] 
i. Ettäs pikemmin pääset 
j. Pohjan noitajen 49 sejasta 50 

60. [A. A. la]5[olle] 

63. [P. v. peso] ho n 

64 a. (Tytär:» 

Paukkina patajen luana 
65. [Älä]' [kolki]' [K. h.] 

65 a. (Tytär 51 

Älä Kirsti 2 piikaseni 

b. Älä kolki paitojani niin ko- 

vasti 
Paitojani niin pahasti 

c. Ei ne oo täällä tehtyjä 
Ei ne ole täällä tehty 

cl. Vaan ovat äiteni kotona) 



Vaan ne on äiteni kotona. 
69 a. Huaria hyvät ki pii j at 

b. Vaan ei porttoja pualekkaan 

c. Ittekkin isot emännät 
rl. Ovat Ualerin 52 ohessa 

e. Pitkäparran parmahissa 
70. [K.] tähän [m. m.] 
72. [Pi]5[etääm m. p. p.] 
87. [P. vii]ö[et v.] 
93. [M. h.] tonne [a.] 

111. [Ä. s. ka]ö[ota] 

112. [V. k. ka]ö[otat] 

114 a. Tarjos poikaa Masista 
b. itkeväistä ikkunasta 

121 a. (Toinen) 

Om mun Klavus kultaiseni 

b. Otap pänni pahoja jauhoja 

c. Tervatynnyri lisäksi 
cl. Että paremmin pal'ais 

122 a. Mikses tehny niin kuin käskin 

b. Mahroit olla miälin kiälin 

c. M[iälin] k[iälin] porton kanssa 
135 a. Sekä istu että itki 

141 a. Vasta kannetun karotin 

Äijä: 
143 Kussasta [o. E. p.] 
143a. (Kyllä tiäränE[liina]pr[ouva]n) 
144. Tualla [t. t.] 
150. Kussasta [o. K. K.] 
158 a. Kultarihmat kuumottaavat 
162 a. litku ei Laukosta lakkaa 
b. Valitus VesUahresta. 
[V. Vesilah]5[esta] 

(Mutta kyllä täällä jumalan kiitos 
on ollu rauhaa Vesilahressa, ettei mi- 
tään semmoista oo tapahtunut täällä 
minun muistaa ainakaan). 



48 Säe ylipyyhitty. — 49 a alleviivattu. — 50 seasta : se/asta. — 51 |tytär| 
*Sama* : S. — "-- r alleviivattu. 



Kiinan surma. 8 — 9. 



(9 



S.Vrsiluhh. Bon nius(1986)24}*—79. 
Saija. Hakalan Maija. 
Kiimainen n< it t > - nuari 
Suamelan emäntä 3 
Meni aittahan mäjehVe 1 
Vaski vakk;i k[ainalo]ssa, 
t [Vaski] avain v[akka]sessa. 
Xäki Klaavuksen tulevan: 
»Klaavus taalla tuleepi.» 

Em[äntä:] 

»Mistäs tunnet Kl[aavus] 4 Kurjen?» 
»Tunnen tulon tuimannostä 5 [!], 

io Ja la a n ja Ivo n heitä n nosta.» 
(Mies: 

Tulennasta tunnon tuiman, 
Kelven jalaan heitännästä) 6 . 
Klaavus ajaa 7 pihaan 
Saran hevoisen miähen kanssa. 

ia »Tallit meiir on hevoset panna.» 
Klaavus toi tupahan tulee, 
Miakallansa ovet 8 avaa, 
Tupellansa kiinit 9 tunkee. 
»Onko teillä mitta 10 myyrä, 

20 Pidetty 11 piikaa minua varten?» 
Em[äntä:] 

»Ei ole meillä neittä myyrä, 
Pid[etty] p[iikaa] sinua v[arten]: 
Piijat meiir on piskusia, 
Neidot keskenkasvavia, 

25 Piänet sormet piikasilla, 
Ei ne tairat talon tointa. 
Tyähön panna palkkaväkkee.» 
»Ompa tua vähä Eliina.» 



»Ei se tairat talon t[ointa], 

30 Työhön pann[a]p[alkka]v[äkkee].» 
»Kyllä meill' on Kirsti piika 12 , 

Joka taitaa talon toimen 

Tyähön pfanna] p[alkka]väjen.» 

El[iina] 

»Kyllä sinull 13 on Kirsti huara 
ss Joka Tuimin tulessa polttaa. 
Pahoin päivin kualettaa. 

Tämä (tai seur[aava]) laulaja [ks. 
nr. 9.] selitti: Se tuli sitten hulluksi 
Klfavus] 1 K[urki] 4 ja ajoi vaunuilla 
järveen. 

Eroavia toisintomuotoja edelliseen: 

21. [E. o. m. n. myy]ö[ä] 
24. [N. keskenkasva]netia 
26. [E. n. tai]ö[at t. t.] 

36. äijän: 

]P. p. kualettaa](pi l. 

9.Vesilahti. Borenius (1986) 25}*— 79. 

Ristilän Eeva 59-v. älykäs ämmä, 
synt. Karkusa. Tänne tullut 8:11a 
enonsa luo. Oppinut virren isältään, 
joka [oli] Hämeen Kyröstä, vaan oli 
täällä Laukossa taksvärkissä. Kävi 
(enon puolesta, joka [oli] varakas mies) 
3 kertaa viikossa Laukossa taksvär- 
kissä. Eno Jojenpohjan kylässä. 

Klaus 2 meni Suamelaan: 
»Onko teillä neitsyttä 8 myydä 4 ?» 
Äite: 

»Ei o'm meillä nfeitsyttä] 

m[yydä].» 



8. " Ks. nr. 7:n alah. 1. — ■ yi. [neit]|s|[y]. Säe pantu sulukk., jotka jälleen 
ylipyyhitty. — 3 Säe ylipyyhitty. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 5 tuimannja|sta : 
tuimannosta. — 8 Säkeen alle lisätty selitykseksi: 'huvi kehennästi). - T a|a jaa : a. — 
8 ove|n| : ovet. — • t alleviivattu. l0 ttä alleviivattu. - "dalleviiv. — n Säkeiden 
alkup. järjest.: 31 2'J— 30; num. muutettu. — l3 sinull|a| : sinull'. 

9. l Ks. nr. 7:n alahuom. 1. Vrt. nr. 10:een. — 2 a alleviivattu. — 3 ts alleviiv. 
* d alleviiv. 



40 



Kertovaisia runoja. 



Kl[avus:] 5 

»Ompa toi vähä Eliina.» 

Äi[te:] 
s »Ei taida väliä Eliina talon tointa 
Hallita isoo tarhakarjaa.» 
Kl[avus:] 5 

»Kyll' om imilla Kirsti piika, 
Joka taitaa talon toimen, 
Panna tyähöm palkollisen.» 
Eliina: 

10 »Kyll on sulia Kirsti huarra 6 , 
Joka minun tulessa polttaa, 
Pahoin päivin kualettaa.» 

Kl[avus:] 
»Ei o k Kirsti 5 ennekeän 7 
Ketän polttanut tulessa, 

15 Pahoin päivin kualettanu.» 

Sitte sanoo se Kirsti huara niin: 
»O m mun Klavus 8 kultaseni 
Vähän kyllä sinä tiädät: 
Ualovi 9 emännän makasi 10 .» 
»O m mun Kirsti piikaseni 

20 Jos sen tuattelet todeksi, 
Jonka saattelit sanoksi 9 , 
Niin sinun veraassa 11 käytän, 
Eliinan tulessa poltan. 
Viisi verkasta hametta 

25 Annan sinun käydäksesi 
Ennen kun Eliina f rouva n, 
Annan kätees avaimet 
Ennen kun E[liina] f[rouva]n.» 
»Om mun Klavus k[ulta]seni 

30 Sanok kauvas meneväsi, 
Monet viikot viipyväsi, 
Keräjisä 12 Pohjammaalla .» 
»Om mu [n] vähä Eliinani 



Säälis säkkiin evästä, 

35 Viili [!] voita vakkasee 
Likiö sial lihoja, 
Karpio kanam munia, 
Minun kauvas mennessäni 13 
Keräjihim Pohjammaalle.» 

40 »Voi mun Klavus k[ulta]seni 
Älä viivys 14 siälä kauvan, 
Päivät viimeiset minulla, 
Viikot on viälä viimeisemmät. 
Astup puali saappahaastas 11 , 

45 [Astu]t toisten toinen puali, 
Syä vaani 15 puali eväästäs, 
[Syä]t toisten t[oinen] p[uali] 18 , 
Puhup pualilla 17 sanoilla, 
[Puhujt t[oisten] tjoinen] p[uali], 

50 Sinä pikemmin peäset 
Pohjan noitajen 2 sejasta.» 

(Klaus lähti sitten ajaan) 
(Kirsti meni kiireesti ylös) 

»Om mun frouva k[ulta]seni 

Pidet ääs pitoset piänet, 

Otetaan orjat tyästä 
55 Isäntäjen 18 pois ollessa.» 

»Om mun Kprsti] p[iika]seni 

Tehe itte niin kus tahdot, 

Älä sitä tynnyriä iske, 

Jok om pantu minua vasten.» 
60 Kirsti siähem mutkani muisti: 

Siitä tynnyristä ensinnä 19 laski. 
Kirsti pyykilleni meni 

Paitajen 2 Eliina frouvan. 

Kuulu kolkkina kodassa, 
«s Kävi frouva katsomaan: 

»Om mun K[irsti] 5 p[iika]seni 



5 kk:ssa pieni alkukirjain. — 6 rr alleviiv. — ' e alleviiv. — s av alleviiv. — 
9 o alleviiv. — J0 i alleviiv. — u aa alleviiv. — ,2 e ja s alleviivatut. — 13 ssä alleviiv. 
— n viivy : viivys. — 15 vaa|n| : vaam. 



49, 46, 4; 



puali |n| : pualiMa. 



>.. — 16 Säejärjestys merkitty muutettavaksi: 48, 
18 ä alleviiv. — 19 nnä alleviiv. — 20 ni alleviiv. 



Elinan surma c > 



41 



Ei o" niitä täälä tehty, 
Vaan on äiteni kutuna.» 

70 »Haaran 21 huapia virutan.» 
Vesissä-silminä Eliina 
M' ui ylös tapaan. 
Kirsti meni perässä: 
»Voi mun frouva kfultaseni] 

n Miinkä tehen teille sian, 
Teenko 9 Uulovin uuteen tuppaan?» 
»Tehe Havun kamariin-, 
Siälä kun on ennekin ollu.» 
Siä! "in pyssyt paukkuvaiset, 

.-" [Siä! om] miakat välkkyväiset.» 

Kl[iina]: 

»Pyssyt on surmana sodassa, 
Miakat miähille käsisä 23 , 

Tuttuna ovat tuvassa 24 . 

Kamansa 23 kauniina 25 , 
85 Teli es 26 sinne yäsiaatii 10 . 

Pane yksin 27 korvatyynyt, 

Pane yfksin] villavaipat. 

Yksin liinaiset 10 lakanat.» 

Kirsti siähem mutkaa 1 muisti 
90 Pani kaksin 28 korvatyynyt], 

[Pani kakoin] v[illa]v[aipat], 

Kaksin [liinaiset] I[akanat], 
»Voi mun Kirsti piikaiseni 
Toisat tehit, toisak käsiin.» 

95 Juaksi Ualovin tuppaan: 
»Ualovi ylinen t renki, 
Frouva teitä ylös kuttu.» 
»Mitä minä siälä tilien?» 
Meni hän sinne arvollansa, 

ioo Kirsti kiiruusti 29 perässä 
Yhdeksäl liikkua 30 lukitti. 



Takateljen kymmenennen. 

Juaksi sitten Aumastel 31 ladolle, 

Pikkuniittysten niinille. 
105 »Voi mun Kl[avus] k[ultaseni], 

öalovi emännän makasi.» 

Klavus miälissä painun 

Lähti kotia ajaan, 

Pisti tulen nurkan ale 32 , 
uo Eliina frouva nuari 

KauppaS lasta klasista: 

»Älä polta poikalastas, 
Vaikkas poltap pojaan tuajan. 
Älä sormustas kadota, 

us Vaikkas kantajan kadotat!» 
»Poltam portom poikinensa, 
Mailtnan 33 lautan lapsinensa!» 
Eliina Herraa Jesusta rukoili: 
»Palakoon kaikki paikat, 

120 Tähä vettä vuatakoon 
siksi että äiteni näkisin. 
Oho Uati veikkoiseni 10 , 
Juakse, joudu Suamelaan 
Käske äiteni t annet tulla, 

125 Puhu paremmin kun onkaan.» 
Otti Uati mennäksensä, 
Pian juaksi järven poikki: 
»Frouva teitä käski sinne 34 .» 
»Voi minua vaivaista vaimoa, 

130 Kuinka suin sukkiani 
Kaikki edestakasin, 
Kuinka liänet tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, muari parka, 
[Hyvin] ennen, nyt paremmin.» 

135 »Voi miia vfaivaista] v[aimoa], 
Kumka hamee hameitani, 



21 r alleviiv. — " m alleviiv. — 23 s alleviiv. — 24 ss alleviiv. — 25 ii alleviiv. 
26 hes alleviiv. — 2T ksin alleviiv. — 2S Sana kk:ssa alleviiv. — 29 uu alleviiv. — 
30 u alleviiv. — 31 Aumaste|n| : Aumastel — 32 le alleviiv. — 33 il alleviiv. — 34 Säkeen 
alla: (se oli Eliinan veli). 



42 



Kertovaisia runoja. 



Kaikki eöes [takasin], 
Kuinka liat tyttäreni?» 
»Hyvin [kyllä, muari parka, 

140 Hyvin ennen, nyt paremmin].» 
Tultiin Suamelan lahdelle, 
Sauvu Laukosta näkkyy, 
[Sauvu] Klavun kartanolta. 
»Mitä tuallat telitäneekkin 

145 Noin sakkeen sauvun kanssa?» 
»Kukkoja siälä kultatataan[!]. 
Kananpoikia kaltataan 
Piänem prinssin pidoksi 9 . 
Pikku pojaan poikimiksi.» 

iso Päästiin Klavun kartanolle, 
Laski maaliani polvillensa 
Oma 5 vävynsä etteen: 
»Otap pois Klavus kulta 
Poikas tulesta, 

155 Vaka 2 vaimo valkeesta!» 
»Poltam portom poikinensa, 
Mailm[an] lfautan] l[apsinensa]! 
»Voi mun vähä Eliinani 
Mikses 35 ollum miälin kiälin, 

igo M[iälin] kfiälin] porton kanssa.» 
»Voi minun äite kultaiseni 
Tein kaikki, mitä taisin, 
Viälä päällekkin vähän. 
Palan nyt teakin 36 paikka, 

165 Koska ma 2 viälä viimeisiksi 
Kovan kualoni edellä 
Sain nähdä äiteni silmät.» 
Kirsti Klavusta rukoili: 
»Panep pänni pahoja jauhoja 

170 Tervatynnyri 5 lisäksi, 
Että paremmin palaisi.» 
Jesus äijänä käveli, 



190 



195 



Klavus istu tallin kynnyksellä. 
»Mitäs itkek Klavus Kurki?» 
»Ky 11 on syysä 37 itkemistä. 
Vaivoisa valittamista: 
Poltin oman pualisoni, 
Poltin piänem 38 poikaiseni 39 . 
Vasta kannetun kadotin. 
Talli täynnä hevosia, 
Navetto täynnä eläimiä. 
Kaikki kuali(vak) korsi suuhun, 
Kaatuvak kaurajen 2 nojalle.» 

Jesus = Vapahtaja: 
»Kyllä (minä) tiedän Eliina 

f rouva n.» 
»Misäs on Eliina fr[ouva]?» 
»Eliina on frouva taivaan 
Ylimmäisessä ymmärkisä 23 
Kulta kirja kädesä. 
Pikku poikanen 40 sylisä, 
TJulovi 41 oven edessä. 
»Kyllä (minä) tiädän Klavus 5 

Kurjen.» 
»Misäs^on toi Kl[avus] 5 K[urki] 5 ?» 
»Alimmaisesa helvetisä, 
[Alimmai]sen portin alla, 
Kannukset viälä vähän näkyy- 

vät 43 , 
Jalaat alta kiilustaavat 11 . 
Kyllä (minä) t[iädän] Kirsti 5 haa- 
ran.» 
»Misäs on toi K[irsti] 5 huara?» 
»Alimmaisesa h [elveti]ssa , 
[Alimmaijsen p[orti]n alla, 
Palmikot vähän näkyyvät, 
Jalaat alta kiilustaavat.» 
Klavus sitte kiiruusti lähti, 



35 es alleviiv. — 36 äkin alleviiv. — 37 sä alleviiv. — 38 piäne|n| : piänem. — 
39 poikaseni : poikaiseni. — 40 poika : poikanen. — 41 U|a|lovi : Uulovi. — 42 Misä|n| : 
Misäs. — 43 vv alleviiv. 



Elinan surma. 9 



43 



Soitti saalia mennessänsä, 
so5 Kajahutti kankaalla, 

Järävytti järven pääsä 4 *. 

Ajoi päin sulaa merta 

Päireniämen kalliolta. 

Kirsti rakkina perä(s)sä. 
210 Se oli meno nnarem miähen 45 . 



41. [A. v. s. k;i|v[van| 

43. [Viikot viiil]' on [viimeisemmät] 

50. Niin [sinä p. p.| 

51. (Poika: 

[P. n. | käsistä) 
55 a. Niin kuin ennenkin on tehty 
5G. [O. m. K.] kul[taseni] 



(»Sen hän puhui vaan eikä laulanu 57 a. Niin kus teit minua ennen 



että:) Kirja löytyi kirjoitettuna Lau- 
kon kiviseltä mäjeltä kiven päältä. 
(»Että se tiädosa on mistä tiäto on 
saatu; että hän itte sen kirjoitti ja jätti 



61. Sen hän riisiksi iski 
62a.Piänten vaatteitten pesolle 9 
68. [E. o. n. t]e[älä t.] 



kalliolle ennen kuin meni mereen.») 70a. Pahan vaimon vaalli/ua 



Eroavat kohdat sekä lisri- ja täyden- 
nyssäkeet edelliseen: 

1. [Kla]v[us m. s.] 

1 a. Sadan hevoismiähen kanssa 
b. Sadan sat ula ufoon 46 

2. [O. te]ö[lä n. m.] 
5. Ei se tairat [t. t.] 

5a. Pannat ty 1 ä 1 hön palkollista 
8a. Hallita ison kirjat[ar]han 
13. [E. o. K. enne]n[keän] 47 
15 a. Kukas kuitenki on hullu 

b. [Kukas] muu kuin flikka 

raukka 

c. Otti kihlat ja anto kättä 

d. Käsi oli Klavuksen kädessä 

e. (Mentiin Klavun kartanolle) 

f. Kirsti katteli ikkunasta 

g. Oh jos sitäki olis 

[or q.3.0.] 

h. Joka to[in] välin pahentais 
25. [A. s. käy]r[äksesi] 
38. [M. k. mennjäkseni 
40. Om [m. K. k.] 



»Se oli ampuminen». Kert. sei. 



71. [Vesi]s[ä-silmi]n [E.) 

72. Tuli rannasta [t.| 

73. [K.] kiiruusti [p.l 

74. Om [m. f. k.] 

75. Mihin [tehen] sian teille 
76a. Älä tehe Ualovin tuppaan 

77. [T. K. kamari] h in 

78. Niin kus ennenkin olet tehnyt 

81. [P. o. s. soda]s[a] 

82. [M. miähill|ä [k.] 

83. [T. o. tuva]s[a] 

84. [K. kaun|ih|iina| 
.85. [T. s. yösi[a[ni] 

88. [Yksi]l [1.1.1 
100. [K. k. perä]s[ä] 

104. [Pikkuniitt]it[8ten n.] 

105. Om [m. K. k.| 

in:, a. Jo nyt tuattelin todeksi 

b. Jonkan saattelin sfanoksi] 
1 108a. Otti tulen tervakseen 
111 a. itkeväistä ikkunasta: 

121. |S. e. a.] (silmät] 48 [n.] 

122. Om mun [Uati v.] 

210, 209, 207, 



15 Säkeitten alkup. järjest. 
208; numer. muutettu. — u Nämä kaksi säettä taisi laulajalla olla tässä kohdassa 
alussa kuin hän sitä ensin kertoi ennen kirjaan panemisen alottamista. Mp. muist. — 
47 n lyijyk. lisätty. — 4a Sana kk:ssa ylipyyhitty. 



44 



Kertovaisia runoja. 



124. [K.] hänen [t. t.] 
127 a. Sekä juaksi että joutu 
b. Tuli tonne Suamelaan 49 
128. [F. t.] sinnek kuttu 

131. [K. e]r[estakasin] 

132. [K. liä]kkään [t,] 
135. [V.] minua [v. v.] 
138. [K.] liäkkään [t.] 

141. Tulivat (S. lah]r[elle] 

142. [Sau]hu |L. n.] 

143. [Sau[lm [K. k.] 

143 a. Kuinka liäkkään tyttjäreni] 
145. [N. s. sau]h[un k.] 

149. [P.] poikaen [polk]w[miksi] 

150. Tultiin [K. k.] 

153-4. [Otap pois poikas tulesta] 
155. [V. v. valk]ia[sta] 

158. O' [mun v. E.] 
[0]m [m. v. E.] 

159. Mahck/ ollam [m. k.] 
162. Tehin [k. mitä]n [t.] 

165. [Koska]n [v. viimeis] V [ksi] 
171 a. Lensi sitten Häkin sisälle 

b. Sytty ilmivalkiaan 
[S. ilm]e[valkiaanl 50 

c. Se oli meno nuaren frouvan 
173 a. Sekä istu että itki 

176. [Vaivjassa [v.] 

177 a. Sytytin syleni täyden. 

180. [Tall]in täysi [h.] 

181. [Nave]ton [täy]nnä [e.] 

182. [K. kuali k. s.] 



183. Kaikki kaatui kaufrajen n.] 

184. [Kyllä]n [tiädän E. f.] 

185. [M. o.] toi [E. f.] 

186. [E. frouva on t.] 

Tuala on toi [Eliina frouva] 

186 a. Tuala taivaan — talossa 

Ylimmäisesä [y.] 

187 a. [Ylimmäi]sen portim peälä 

[K. k. kä]r[esä] 

b. kuusi kynttilää edessä 

190. [U. o. e]r[essä] 

191. [Kyllä] n [tiädän K. K.] 
192 a. [Tuala on toi] kl[avus] 

k[urkil) 

196. [J. a.] kumottaavat 

197. [Kyllä]n [tiädän K. li.] 
203. Kflavus] lähti ajohohon [!] 

[K. ajoho]n [lähti] 
[K. sitte] rkl [k.l.] 
203 a. Pisti pillit säkkiinsä 
[P. p. säkki]/u'[nsä] 

205. [Kaja]v[utti kanka]h[alla] 
[J.j. p]e[äsä] 

206. [Ajoi] aalloin syvihin 
[Ajoi aalloijhin [syvihin] 

210. [Päir]ä[niämen k.] 

10. Vesilahti. Borenius (1986) 26 1 .* 
—79. 

[Ristilän Eeva, 59 v.] 2 ja hänen poi- 
kansa, niitunvahti Juhana Yilhelmi 
Silvaan, 35 v., oppinut virren lapsena 



49 Säkeitten alkup. järjest: 126, 127 a, 127, 127 b; num. muutettu. — 50 e 
lyijyk. lisätty. 

10. x Ks. nr. 7:n alahuom. 1. Vrt. nr. 9:ään. — 3 Minä olin 13, 14:n v[uoden] 
ijallä kuin isäni kuoli, en ollu viälä rippiskoulun iässä (nyt 59 vv; siis 1833 vn paikoilla). 
Isä, Matti, oli (Hämeen) Kyröstä Vesajärven Santalan torpasta ja oli nainut täältä. 
Mäkipään rystollista (Tuamaan talosta) Siitä sitä sanottiin välistä Santa-Matiks, vä- 
listä vaimon nimestä Kaisan Matiks. Se oli vähän hurja ja rupesi naituansa juomaan, 
niin että [yläp.: jonka tähden] vaimo tuli tänne veljensä luo (Tohka) Tohaalle Jojen 



Kiinan surma. lo. 



45 



Siteitään 8 . Muistiinp. Lempäälän puo- 
lella rajaa Nurkkisen talon (= kyläni 
maalla. 

[Poika:] 

Bliinainen aeitty 4 nuari 
Meni aittaan mäjille 
Vaski vakkanen kädessä, 
[Vaski] avain vakkasesa. 

Aiti[!]: 

b Näki hän sielä 5 Klavus Kurjen 
Kuin Klavus tuli Suamelaa 6 . 
»O m mum muari kultaiseni 6 .» 

Äite: 
»Mistäs tunmt Kl[a viis] K[urjen]?» 
»Tulostansa tuiman tunnen, 
10 Jalon jallaan heitännöstä.» 



»Eikös muita ylpiöitä 

Kuin on Kaukon Kl[avus] K[ur- 

ki] 7 -» 
[Poika:] 

Klavus Kurki 7 ajoi 8 pihaan 

Poika 

Sadan aevoismiähen kanssa. 
15 Saran satulaurroon 9 . 

Äite: 

Miahet[!] kultamiakoissansa, 
Hevoisel hopiapäissä. 
Eliinan viisi veljee M 
Kaikki istui pöydän) päässä, 
ia [Kakki] nousi seisovalle 
Menit vastaan Klavulle. 



pohjan kylään. Mutta vuoden päästä mies tuli perästä ja oli kymmenkunnan vuotta 
[yläp.: kymmeniä vuosia] Laukon taksvärkkimiehenä lankonsa puolesta, jonka olisi 
pitänyt Laukon tolpparina panna mies puolestaan kartanon työhön. Tytär ei vielä 
silloin syntynyt ollut. Sitten ne muutti .Muutti [!] Mäkipäähän vaimon iii t i n luo ja oli- 
vat siellä jonkun aika[a], siksi kuin hän perunajäakaria[!] asetettiin ja kävi kolmena 
vuanna jos ei enemmän Porissa iasui niin kauvan vielä anopen luona). Sotamiehenä 
se sai nimen Modig, jolla herrasväki sitä aina kuttui. Kuin se sotapalveluksesta pääsi, 
niin hän rupesi itte huanetta tekemään Karkussa (Kosken rystollista otetulle) Eijerin 
maalle. Siellä se asui kuolemaansa asti. Siellä tytär syntyi, mutta eno sen otti tänne 
kuin se oli 8-nnella tänne kasvatetyttäreksi. Kotona virren oppi isältänsä, joka lap- 
sillensa opetti kaikellaisia turhia arvootuksiasekä hyvempää että huonompaa ja muuuta, 
»ettette vallan tuhmia olette», »turhempaa ja parempaa» niin opetti myös useampia 
jumalisia virsiä että ne vallan ulkoa osasi niin kuin hän on ne myöhemmin kirjasta 
[yläp.: arkista] nähnyt. Vanhemmat eivät täällä enää asumassa olleet, sen jälkeen kuin 
isä sotamiehestä paasi muuta kuin mitä joskus vieraissa kävivät vaimon äitin luona 
ollen silloin yötä tai pari siellä. la hän puhunu koskaan sitä* että olisi Laukossa Lau- 
lanut Lönnrotille Törngrenin luona. — (Kuin vanha isä oli kuollessaan, '-i muista koska 
ei silloin kotona ollut eikä silloin kuin hautaan pantiin, mutta taalla enonsa luona). Mp. 
kirjottama. — 3 Kirjaa ei ole nähnyt, mutta ei muistanut varmuudella oliko kuullut 
toistenkin laulavan. Jos viime mainittu seikka ei ole virren muotoon [yläp.: muutosta] 
vaikuttanut, niin on tässä Kantelettaren El. surman perusmuoto. — Huom. Useissa 
kohden poikkeava. Erittiin tyttären poika ei sanonut muistavansa ollenkaan kuulleen 
Kant. 235 (Granl. 242), 265 ja 260, 301, 302, 341 seurr. Viivattomat paikat ovat pojan 
lisäämät. Mp. lis. Tähän painettaessa on »viivattomien paikkojen» eteen lisätty: 
[Poika:] ja niiden jälkeen: [Äiti:]. — 4 y suluissa. — ä sielllä : s. — 6 Säe kk:ssa yli- 
pyyhitty. — ' kk:ssa pieni alkukirjain. — 8 a|ijoi : *Kurki* a. — 9 Korjauksesta 
päättäen korj. ensin: [satulaurro]hon. sitten Iisat t >' : [satula]uro[hon]. — 10 e alleviiv. 



46 



Kertovaisia runoja. 



Klavus Kurki emännälle: 

»Onko teillä nfeitsyttä] m[yyrä], 

Piikaa mulle pidolla?» 
25 »Ei neitsyitä mäjellä myydä, 

Hevoiset meillä m[äjellä] myy- 
rään, 

Lukuaviok kartanolla. 

Ompa meillä tupiakin: 

Tupa om meilT yljän tulla, 
30 [Tupa on] tulla, toinen mennä 

Talli on meillä hevoiset 11 panna, 

Nauloja laskee satulat 12 , 

Vaja varsat valjutella.» 

Klavus Kurki meni tuppaan 
35 Miakallansa oven avais, 

Tupellansa kiinit tukki 13 . 
[Poika:] 

Eliinainen äirellensä: 

»Älä minua Klavullen anna!» 
[Äiti:] 

Kl[avus] K[urki] 7 emännälle: 
40 »Onko teillä nfeitsyttä] m[yyrä], 

Piikaa m[ulle] pirolla?» 

»Ei ole mulla n[eitsyttä] my[yiä], 

Piikaa sullep pirolla: 

Piiat on meillä pikkuisia, 
45 Kaikki kesken kasvaneita.» 

»Ompa tua 14 vähä Eliina.» 

»Ei taira vähä Eliina 
[Poika:] 

Ka j ta 15 suurta tarhakarjaa 16 . 

Ruakkia 17 isoo perhettä, 
50 Pannat ty[ähöm] palkollista.» 
[Äiti:] 

»Ei Eliina n tarvittekkaan 



[Poika:] 

Kaita 18 [suurta tarhakarjaa, 

[Ruakkia isoo perhe]tta, 
Pann[at tyähöm palkollista. 

55 Ompa mulla Kirsti piika, 
Joka t[aitaa] t[alon] t[oimen[: 
Kaita suuren t[arha]karjan, 
R[uakkia] ison perheen, 
Pannat t[yähöm] p[alkolli]sen.» 
[Äiti:] 

60 »Kyllä on sulia Kprsti] piika, 
[Poika:] 
Laukon entinen emäntä. 
Se mun tulessa 19 polttaisi, 
Kovin päivin kuole(tt)aisi.» 

[Äiti:] 

»Ei ole K[irsti] ennenkeänä 20 

[Poika:] 
65 KetäkVän 20 tulella polttanut, 
Kov r in l21 p[äivin] kuolettanut(tu), 

[Äitii] 
Ei oo ennen eikä vasta.» 
Kukas kuitenkin on hullu? 
[Kukas] muu kuin piika raukka. 

[Poika]: 
70 Joll' ei oo hullu, niin on himmi 

[Äiti:] 

Otti kihlat, anto kättä, 
Käsi Klavun käressä 
Kävi Klavun 7 kartanolle 10 . 
Kirsti katteli klasista, 
75 Västäräänsä välkytteli: 

(»Syöstäväänsä 7 », s. o. sukkulaa, »kan- 
gasta kutoi») 

»Oi jos sitäkin olis, 



11 hevoset : hevoiset. — 12 Säkeitten alkup. järjest.: 32, 31; num. muutettu. — 
13 kkalleviiv. — 14 uaalleviiv. — l5 ita alleviiv. — 10 r. vrt. kant. toisint. (Mp. huom.) 
— 17 Ru|o|kkia : Ruakkia. - 18 ta alleviiv. — ls Se tulessa : S. *mun* t. — 20 eä alle- 
viiv. — 21 voisi hyvin lukea: Kovei. 



Kiinan surma. 10. 



47 



[Poika:] 
Tuan valin pahentais, 

[Äiti:] 

Ennen kuin avaimet annan. 
Toisen käskyllä kävelen.» 
8o Läksi hän Klavun 7 puheelle 22 : 
»Oo mun Kl[avu]s kultaiseni 28 

Vähän kyllä sinä tiärät: 

[Poika:] 
Uulovi 24 emännän makasi!» 

[Äiti:] 

>>< i" mun Kirsti piikaiseni 

es Jos sen t[uattelet] toreksi. 
Jonka (v) satt[elit] sanoiksi 25 , 
Niin s[inun] v[eraassa] k[äytän], 
Elfiinan] t[ulessa] p[oltan]. 
V[iisi] v[er]kaista h [n mettä] 

9i Annan s|inun] ktäylräksesi 25 
Enn[en] k [un] E[liina] fr[ouva]n, 
An[anan] kätees(ki) avaimet 
Ennen k[un] E[liina] fr[ouvan].» 
»Oo mun Klavus kultaiseni 

95 Aja Aumasten larolle, 
Pikku niittusten 26 nimelle 27 , 
Sanok kauvas meneväsi, 
Monet viikot viipyväsi 
Keräjisä 10 Pohja [n]niaalla, 

ioo Niinpän 28 tuattelen todeksi 
Jonka saa[tte]lin sanoksi.» 
»Oo mu(ii) vähä Eliinani 
Säälis sfäkkiin evästä |. 
Viili [voita vakkaseep. 

105 Likiö [sial lihoja], 
Karp[io ka nam munia | 



Minun k[auvas] mennessäni 
Keräjihin P[ohjanmaa]lle.» 
»Oo mun Klavus knlta[i]seni 

[Poika:] 

no Älä viivy kauvan r s^iälä T 

[Äiti:] 

Päivfät] viimeiset minulla, 

[Poika:] 
Viikot vi.il un v[iimei]semmät 10 . 

[Äiti:] 
A[stup puali saappahaastas], 
A[stut toisten toinen puali], 

u5 P[uhup pualilla sanoilla], 
P[uhut toisten toinen puuali], 
Syä [vaani puali eväästäs], 
S[yät toisten toinen puali], 
Jua vaan puali siämenestäs 30 . 

120 [Jua] tfoisten] toinen pufali] 31 . 
Niin [sinä pikemmin peäset] 
P[ohjan noita jen] sejästä|!|.» 

Klavus lähti ajoon. 
Kirsti pyykilleni meneepi 

125 Pfiänten vaatteitten pesolle], 
Pfaitajen Eliina frouvan]. 
Kuului knlkina [koila|sta 32 , 
Obs. (pojan) 

Palkkina patajen lualasa. 

[Äiti:] 
Kävi fr[ouva] katsomahan: 
i3o »Aki kolkik 33 Kirsti piikaiseni 
Paitojani niin pahasti.» 

Poika 7 : 

Kirsti tähän mutkam 34 muisti. 
Kolkki viälä kovemmin. 



- ee alleviiv. — M kutaiseni : kultaiseni. — M Ujajlovi : Uulovi. — " i alle- 
viiv. — 26 u alleviiv. — " nimi Ile : nimelle, yi. nim|c Ile. — 28 n alleviiv. — "Po- 
jalla säkeiden järjestys: 104, 103. — 30 nes alleviiv. — 31 Säkeitten alkup. järjest.: 119, 
120, 117, 118: num. muutettu. — 32 sta alleviiv. — M Säkeen alkupuoli ylipyyh., mutta 
palautettu jälleen. — 34 m|a tkam : mutkam. 



48 



Kertovaisia runoja. 



[Äiti:] 

»Äläk 35 kolkik 36 Kirsti huarra 37 
135 Paitojani n[iin] p[ahasti], 
Ei oo niitä taala t[ehty] 38 , 
Vaan [on äiteni kotona].» 
»Mitäs on minun lukuva 
Vaikka parka palkollinen 
140 Haukutaisiin 39 lmarraksikin 37 . 
Itse isokkin emännät 

[Poika:] 

Ovat Uulovin ohesa, 
Pitkä parran parmahisa.» 

[Poika:] 

Itkusilmissä Eliina 

[Äiti:] 

145 Meni rannasta tuppaan. 
K[irsti] kiiruusti 40 per [ässä]: 
»Oom mun frouva k[ulta]iseni 41 
Pidetääs pitoset piänet 42 
Isfäntäjen pois ollessa], 

iso Otetaan [orjat tyästä], 
Häijyt härkäjen perästä.» 
»Oo mun K[irsti] pfiikajiseni 43 
Tehe itse 44 niin kuis 45 [tahdot], 
Niin [kus teit minua ennen]. 

155 Iskek kaikki muut tynnyrit, 
Yksi jätä iskemätä, 
Jok on pantu minua vasten 46 .» 
Kirsti siähen [mutkana muisti], 

[Poika:] 

Iski ensin sen tynnyrin. 

[Äiti:] 

j6o »Voi mun K[irsti] p[iikai]seni 



[Poika:] 

Toisat tehit, toisak käskin.» 

[Äiti:] 

»Voi mun frouva kultasen [i] ' 
Miinkä tehen tfeille] sian 47 . 
Teenkö Uulovin uu[teen] tuup- 
paan]?» 
ies »Älä tee Uu[lovin] uu[teen] teip- 
paan], 
Tehe [Klavun kamariin]. 
Niin lois ennenkin olet tehny. 
Siäl om pyssy[t] paukkuvfaiset], 
[Siäl om] m[iakat] välk[kyväi- 

set], 

[Poika:] 

i7o [Siäl on] raurat kiiltäväiset. 

[Äiti:] 

Pyssyt [on surmana sodassa], 
Miakat mfiähilllä 48 kfäsisä], 
Tuttuna 1 [ovat tuvassa], 
Kamarissa k[auni]hiina. 

175 Tees sinne yä siajani], 
Pane [yksin korva tyynyt J. 
P[ane yksin villavaipat], 
Yksin [liinaiset lakanat].» 

Kirsti tähän m[utkan] m[uisti]: 

iso P[ani] kaksin [korvatyynyt]. 
Kaksin 49 pani vill[a]v[aipat]. 
Kaksin liinaiset l[akana]t. 
»Oo mun K[irsti] p[iik]aiseni 
Toiset 10 tehi[t], toisek 10 kfäskin].» 

185 »Uulovi ylinen trenki, 

Frouva [teitä] ylös [kuttu].» 



36 Ala : Alä/c. — 36 kolki : kolkiA-. — 37 rr alleviiv. — 3S [s[aatu]| : ([ehty].— 
39 t alleviiv. — 40 kiir : kiiruus/i. — 41 k[ulta]seni : k[ulta]iseni. — l - Huom. Poika 
ei sanonut muistavansa ollenkaan: kansa kempit kesti juhlat, samoin muutenkin seur. 
esim. Kant. 235 Granl. 242, Kant. 265, 6, 301, 2. — " 3 p[iika]seni : p[iika]i'seni. — 
44 s alleviiv. — 45 Sana kk:ssa alleviiv. — 46 Sakeisiin 155 — 7 on liitetty reunahuo- 
mautus: Obs äitin laulama. — 47 ia alleviiv. — 48 m[iähi]ll j r e!| : m[iähi]llä. — 49 Kaks : 
Kaksin. 



Elinan surma. 10. 



49 



»Mitä [minä siälä tehen].» 
Meni [hän sinne arvollansa], 
Kirsti [kiiruusti perässä] 
190 Y[hdeksäl lukkoa tukitti], 
T[akateljen kymmenennen]. 
Astu* Aumasten larolle, 
Ppkku] u[iittysten] aimelle M 

(Kävi Kl.ivun puheelle 28 ): 
[Äiti:] 

io mun Kl[avus] k[ultai]seini 51 
Jo nyt [tuottehn todeksi], 
Jonkan [saattelin sanoksi]: 

äka:] 
Qulovi em[ännän makasi]. 

ti: 

< In hän vielä nykki» siälä 
sooFrouvan kansa kamarisa.» 

[Poika:] 

Klavus kohta kotio 52 riensi 

[Äiti:] 

Alas pää 63 oli pahoissa 64 miälin, 
Otti tulta tervaksehen, 
Tulen tilalleni \ imii 55 . 
205 Pisti tulen mukan ale, 

Valu ale" valkiata. 
[Poika:] 

Eliinainen prouva auari 

[Äiti:] 

Herraa Jesusta M rukoili: 
"Kaikki mualta palakoon, 
210 Tähän vettä vuatakoon, 
Että viälä aitoni 5 * näkisin! 

io Uati veikkoiseni 25 
Juaks[e] jour[u] Suomelahan, 
Käske häntä tännel i lulla]. 



ns Puhu [paremmin kun onkaan].* 
Otti Uati mennäksensä, 
Pian juaksi [järven puikki]. 
Sekä jua|ksi :,T että joutu]. 
Tuli tonne Suamelahan 58 : 
•<>i> 59 mun muari kultaiseni. 
Fr[ouva] teitä sinnek käski.» 
»Voi [minua vaivaista vaimoa] 
Kuin [ka suin sukkiani]. 
Kaikki edes [takasin], 

826 Kuinka [iäkkään [tyttäreni]?» 
»Hyviin kyllä, muari parka], 
Hfyvin] enfnen, nyi paremmin]. 
»Voi minua [vaivaista vaimoa] 
Kuin[ka] hameen [hameitani], 

[Poika:] 

230 Hameen aina erestakaisin, 

[Äiti:] 

Kuinka liäkkään [tyttäreni]?» 
»Hy[vin kyllä, muori parka], 
Hyvpn enn[en, nyt paremmin]. 

[Poika]: 

»Voi [minua vaivaista vaimoa] 
[Äiti:] 
235 Kuinka levil liinojan, 
Poil 
Liinaan 6 " aina erestakaisin, 

iti:] 
Kuinka [liäkkään tyttäreni]?» 
»Hy|vin kyllä, muari parka], 
llyvjin riinru, nyt paremmin].» 

[Poika:] 

240 Tulit Suamelan iahrelle, 

[Äiti:] 
Sauvu Laukusta näkyypi. 
[Sauvu] Klavun kartanolla. 



50 As alleviiv. — '' k[ultai]seni : k[ultai]seini. — 5S e alleviiv. — M ää alleviiv., 
sanan yi. poika. — M ss alleviiv. — w virit alleviiv. — se -ät i ni : äitini. — oT jn o][k- 
si) : m 5u imelä .m : SuamelaAan. m i ' '" Liina i n : Liinaan. 



50 



Kertovaisia runoja. 



[Poika:] 
»Mitä tuallä [!] tehtänekkän 
Noin sakian sauvun kans[a]?» 
245 »Kukkoja sialla kultata]han. 

[Äiti:] 
Kan [a npoikia kaltata] ha n , 

[Poika:] 

Lampaita siälä 61 lahrataan, 
Sianpäitä korvetaan 

[Äiti:] 

Piänem prinssin piroksi 52 , 

[Poika:] 
250 Poikalapsen polkusiksi.» 
Tulit Klavun kartanolle, 

[Äiti:] 
Laski maahan polvillensa 
Oman vävynsä etehen: 

[Poika:] 

»Oo mun Klavus 7 kultaiseni 

[Äiti:] 

255 Päästä poijes Klavus kulta 
Toi Eliina tulesta, 
Vaka vaimo valkiasta! 
Annam mennäm muillem maille 
Jälkiänsä kertomaan, 

2 60 Töitänsä häpeilemään.» 
»Älä vaan mun Klavus kulta, 
Panep pänni pahoja jauhoja 
Tervatynnyri lisäksi, 
Että paremmin palaisi!» 

265 Eliina(inen) frouva nuari 
Pisti sormensa klasista 
Vihkisormus 62 sormesansa: 
»Oo mun Klavus kultaiseni 
Älä sormVstas karota, 
[Poika:] 

270 Jossas kantajan karotat.» 
I Vili:] 



Klavus Kurki' kurja miäsi 25 , 

[Poika:] 

Miäs kurja ja kamala, 
Veti miakan tupestansa 

[Äiti:] 

Laski sillä sormen poikki. 
275 Eliina(inen) prouva nuari 

Pisti lapsensa klasista, 

Itkevästä ikkunasta: 

»Oo mun Kl[avus] k[ultaiseni] 
[Poika:] 

Älä poikaas karota, 
280 Jossas kantajan karotat.» 

[Äiti:] 

»Ei se ole minun poikan, 
Vaan se on Uulovi[n] poika! 
Poltan porton p[oikinensa], 
Mailm[an lautan lapsinensa].» 

285 »Palan nyt tääkin paikka, 
Koska" viälä [viimeiseksi] 
Kovan kua Iloni edesä 
Sain [nähdä äiteni silmät].» 
01is (i) viälä sanonu pari san(n)aa 

290 Itkevälle äirellensä. 
[Poika:] 
Raukka raukkesi tuleen, 

[Äiti:] 

Lensi liäkin sissään, 

[Poika]: 
Uppois ilmevalkiaan 10 . 

[Äiti:] 
Kului tuskin puali kuuta 

[Poika:] 
295 Taikka kaksi viikkokautta 
Tallin täysi hevosia. 
Navetan täysi nautoja 
Kuali kaikki korsi suuhun 
Kaatui 25 kaurajen nojalle. 



61 1 alleviiv. 



''- Säk. alussa: |Itkeväs|. 



Elinan surma. I". 



51 



300 Kl[;ivusj K|urki| kurja miä-r'. 

Miäs k|urjj| ja kainala 

Isni aittansa kynnyksellä 

Sekä istu. että itki. 
Jesus miähenä käveli: 
303 »Mitäs itkek Kl[avus] K[urki|?» 

»KylT on syyssä itkemistä 

Vaivassa 88 valittamista: 

Poltin oma[n puolisoni), 

Sytytin syleni täyren, 
310 Poltim pianem[!] poikaiseni, 

Vasta kan[ni'tun kadotin]. 
»Kyllän tiäran Eliina frouvan.» 

»Missäs on toi E(liina fr[ouva]?» 

•Taala taivaan talossa 
315 Yummäisess 1 ymmärkissä 

[Äiti:] 

Kuusi kynttilää eressä, 
Kultakirja käressä, 

[Poika:J 

Pisku poikainen sylissä, 
Dulovi oven eressä. 

320 Viälän tiäran Klfavus] K[ujrjen 7 .» 
»Missäs on toi K[lavus] 7 K[urki] 7 '?)> 
»Alimmfaisesa helvetisä] 
A[limmaisen portin] alla, 
Kann[uksi't| (viälä) vähän näkyy- 

vät, 

325 Jalaat alta [kiilustaavat]. 
Viälä tiätän Kirsti auaran 64 .» 
»Mi>s;i> on t"i K | iisti ] huarra 37 , 65 ?» 
»Al[immais< äa] bel[vetisä] 
Al[immaisen portin alla], 

330 Palmikot vähän näkyyvät, 
Kultarihmat kuumottaavat 69 .» 

Klavus K[urki| 7 kurja niiasi 25 , 
Miäs kurja ja k[;imala| 



Pisti pillit sikkiinsä, 
-atu sualla mennessänsä, 
Kajah|utti| k[anka]haalla, 

Jär[äytti] jäxv[en] p[äässä]; 
Ajoi päin sulaa 67 merta 63 , 
[Ajoi] aalloin syviin. 
340 Se oli meno nnaren miähen 
Kansa nuaren urohok^n. 
Kirsti rakkina perässä 
(Päireniämen kalliolta >. 

(Liite ks. edell.) [= nr. 9.] 

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- 
nyssäkeet edelliseen: 

1 a. [E. neitt|o'n' [n.| 
[E. lleit|sy [n. | 

2. [M. aitta|han [m.J 

3. [Y. v. kä]r[essä] 

[V. vakk|a kainalossa 
5. Tuola 68 tulee Klavus kurki 

Äit[e] 
7. Ah mun muari k|ultuiseni] 
7 a. Älä[!] minua klavulle anna 

14. [Sa]r[an li. k.] 

15. [s. satula]urohon 

19. |Istu|it [kaikki p. p.] 

20. Nousi kaikki [s.| 

21. Läksit [v. K.] 
24. [P. m. pi]r[olla] 

[P. ii i . | pidettynä 
l'.">. [Et neits]e[itä m. myy]r[ä] 
[Poika:J 

25 a. Pannak kauppaa kartanolla 

26. | Hevosia mäjellä myyrään] 

28. KvPP on [m. i.| 

29. [Tup]' «mi unilla (y. t.] 

32. [Naul]aa rl1 [laske]a [s.] 



63 aalleviiv. — '■' t alleviiv., yi. poik[a]. — 65 vi. poik[a]. — 66 r. l'[oika]. — 
•' aa alleviiv. — « a Tuol I a : T. 



52 



Kertovaisia runoja. 



[Nallia 1. s.] 

[Naul]at 11. s.] 

33. [Vaja]t [v. v.] 

34. [K. K.] tuli [tu]pa'h'|an] 

35. [M. o. av]oi 

38. [Ä. m. Klavulle a.] 

41. [P. m.] pidettynä [!] 

42. [E. o.] meillä neitsettä [m.] 
[E. o.] minulla [n. m.] 

43. Eikä piikaa pidettynä [!] 

44. Meill' on neitset nuarukaisel 
46. [O.] toi [v. E.] 

46 a. Joka auttaisi avioksi 
51. [Ei E. tarvittekk]an 
55. [Äiti:] 

Kyll oin mulla [K. p.] 

62. Joka miuiin tulessa [p.] 

63. [Äiti:] 

Palioim [päivin kuole]t[aisi] 

65. [Äiti:] 

Ketäa'11 1 [!] polttanut tulessa 

66. [Äiti:] 
Pahoin [p. k.] 

67. [Ei] ole [e. e. v.] 

70. Jos [e. o. h. n. o. li.| 

74. [K. k. klasis]sa 

77. [Tuaii[kiii |v. pahentais]i 

80. [Läjhti [h. k. puh|ei[lle] 

81. Oho [m. K. k.) 

83. [U.] Eliinan makas 

85. [Jos]sas [sen t. t.| 

86. [Jonka s. s.] 
92. [A. kätees a.] 

94. |( )]>m' [m. K.k.l 

95. [A. a. la]Ö[olle] 

96. [P. n. nim]i[lle] 



99. [Keräjijssä [P.l 

[Keräji|hin [Pohjanmaall]e 
102. Om [m. v. E.] 
105. p[oika:] 

Leki'5 1 [s. 1.] 
110. [Ä. kauvan siälä viivy] 
112. [V. viäl]a [!] viimeisimmät 25 

[V. viäl] un [viimeisimmät] 

122. (p[oika:]) 

[P. ii. | käsistä 

123. [K. 1. ajo]h[on] 

123 a. Ajoi Aumast[en] ladolle 
b. Pikku niittusten [nimelle] 

127. [K. k. koda]ssa 

128. [P. p. lualajsta 

130. [Poika:] 

Oo mun [K. p.[ 
130 a. Älä kolki niin kovasti . 
132-3. (Äiti entisellä tavalla:) 

Huarran 3 ' huopia vi[rutan] 
Pahan vaiino[n] vaattehia 
137 a. Huarria ovat hyvakkin [!] pa- 
jat 
b. Vaan ei porttoja pualeksikan 69 

138. p[oika:] 

[M. o. m.] väliä 

141. [Aili:] 

| [tse]kin isot [emännät] 

142. [O. U. ohe]ssa 

143. [P. p. parmahi]ssa 

144. [Äiti:] 

Vesi[silmissä E.] 

145. Tuli [ranna]lta [tupajhan 

147. Voi [m. f. k.] 
un. [P. pito]i[se1 p.| 



69 »Se on huarra joka pitää vaan yksinäistä, mutta se on portto joka pittää 
toisen vaimon 



Elinan surma. 10. 



53 



149 a 

154 a 

158. 
169. 

160. 
161. 



161 a 

i 
163. 

h;i a 
L65. 
167. 
169 a 



L75. 
176. 

177. 
178. 

L84. 



L84a 
b 

185 a 

186. 

192. 
193. 



Niin kuin ennenkin on tehty 199. 

(Ollessas Laukon entinen 200. 

emäntä) 201. 
[K.] tähän [m. m.] 

[Äiti:] 

Sempä hän ensiksi iski 202. 

Oo [m. K. p.] 

[Äi»i:| 204. 

21 17 

Eppäs tfhnv niin k|um| käs- 

k[in] 20a 
bkil ensin sen [tynnyrin] j 
Oo [m. f. k.] -'" 

Millin [tehen sian teille] 
Ylimmäisen portin päälle 
[A. tlehe 70 [U. u. t.| 
[N. kn|i|s e. 0. t.l 

[Poka:] 

Siäla [!| raur.it raatelevat 
Terävät teräisi I | ?] 
Tehes 71 [s. y. s.] 
[P.l yhret [k.] 
[P.| yhre[t v.| 

Ylnvi [1. l.| 
P[oika:J 

[Ka]hret [p. v.| 

[Tois]a[t t. tois]a[k k.] 

[Poika?:] 

Eppa[s tehny niin kuin käs- 



211 a. 
b. 

212. 
213. 

221. 

224. 

228 a. 

b. 

c. 

tl. 
c. 



kinl 



Panit kahrel [korvatyynyt] 
I J ;m|it| kahr[et villavaipat] 

[Poika:] 

Tnlkaatte KJavun kamariin 

[Poik 

[E.] teitä sinne [k.] 

Juoksi sitten [A. la]ö[olle] 
[P. n. nim]i[lle] 



f. 
230. 
236. 

240. 

241. 
242. 



[i>n|han (v. n. s.| 
[F. kan]ssa [k.] 

Äiti': 

[K.] Kurki [k. r.| 

[K.] kiireesti [k. r.) 

[A.] päin [pahoi]ll[a m.] 
[T. i.| sytytti 
[Eliin]a fr[ouva n.] 
1 11. Je]ss[susta r.] 
[K. m. palako]h[on] 
[T. v. vuatako]h[on] 
Siksi että [äiteni n.] 

(Poik.. 

[Että] (viälä viimeiseksi) 

[Poika:] 

( Kovan kualeman eressä 
saisin nährä äiteni silmäl ) 
oo mun [Uati v.| 
|J. jou]ö[u S.] 

[F. t. s.] kuttu 
Poika: 

Sukkaan aina edestakaisin 

(Poika:) 

kuinka kenkin kenkiäni 

kenkään aina erestakaisin 

kuin[ka [iäkkään tyttäreni] 

Byv[in kyllä muari parka] 

Ilyvjin ennen nyt paremmin] 

Voi [minua vaivaista vaimoa] 

[II.] kaikki [e.] 

[Äiti:] 

kaikki edest[akaisin] 

[Äiti:] 

Tultiin [S. [.] 
[Sau]h[n L. n.] 
[S. Kl. kartanoilta 
[S. Kl. kartanoista 



70 tee: Vene 1 : *tehe*. — T1 Sana kk:ssa ylipyyhitty. 



54 



Kertovaisia runoja. 



243. 


[M. tual]a [telitänek]kin 


280. 


244. 


[Äiti:] 






[N. s. sau]h[un] kanssa, 


281. 


245. 


[Äiti:] 


284 a 




kukon päitä kultatahan 


b 




[Poika:] 


c 


247. 


[S. s. lahrata]7iem 


d 


248. 


[S. p. korvetahan 




249. 


[P. p. pi]doi[ksi] 


e 


250. 


[Äiti:] 


f 




Pikkupoikain [polkusiksi] 


g 


251. 


[Äiti:] 


h 




Tultiin [K. k.] 


i 


255. 


Otap [p. K. k.] 


285. 




Laske [p. K. k.] 


288 a 


259. 


[J. kerto ma \han 


289. 




[Poika:] 


290. 




[J.] piirtäämähän 


291. 




[Äiti:] 




260. 


[T. häpeilemätön 


292. 


261. 


Kirsti (sanoo:) 


293. 




[Ä.] päästä [Klavus kulta]n 




265. 


[Eliina] pr[ouva n.] 


293 a 


266. 


[P.] hätiänsä [k.] 
[P.] kätensä [k.] 


295. 


269. 


[Ä. s. ka]6[ota] 


295 a 


270. 
273. 


[Äiti:] 

Vaikkas [k. k;i]ö[otat] 

[Äiti:] 






Otti [m. t.] 


297. 


275. 


[Poika]: 


302. 




[Eliina] frfouva n.] 


304. 




[Äiti:] 


321a 


276. 


[P.] lasta [nsa k.] 


324. 


277. 


[Itkevä]i[stä i.] 


327. 


279. 


[Äiti]: 


327 a 




[A.] polta poikalastas 


334. 



[Äiti:] 

Vaikkas poltat pojaan tuajan 
[E. s. ole]m [m. poikanji 
Oo mun vähä Eliinani 72 
Oo mun lapsi parkaiseni 
Mahdo 52 olla miälin kiälin 
M[iälin] kjiälin] p[orton] 
kfanssa] 
Oo mun äite k[ultaiseni] 
Teliin kaikki mitan taisin 
Viälä päällekkin vähäisen 
Ei os syytä piänintäkän 
Vertaa neulan sihnäisenkän 
[Pala]koon [n. t, p.] 
Eliinatnen frouva nauri 
[O. v. s. p. sanjaa 
[I. äi]di[llensä] 
[Äiti:] 

Raukkesi raukka samassa 
[L. 1. si]sähän 
[U. ilmevalkia] han 

Ä[iti]: 

Syttyi [i.] 

Se oli meno nuaren frouvan 

[Äiti:] 

Eli [k. v.] 

Äi[ti:] 

Jesus äijänä käveli 

(ks. edell. tapa[an = nr. 9, 
172:sta alkaen] 

Nautoja 71 [navetan täysi] 

[I. aittans]' [k.] 

[Je]ss[ns m. k.| 

Tuala on toi kl[avns] k[urki] 

[Kannukset vähän n.] 

[Mi]s[äs o. t. K. h.| 

Tuala on toi [Kirsti huarra] 

[P. p. säkki]/i [insä] 



' 2 Eliinjaijni : Eliinani. 



Kiinan surma, lt — 12. 



55 



339. [A. anoin syvi]/>[in] 
341. [K. n. uroh]o[n] 

11. Vesilahti. Borenius. (1986)30*. 
79. 

Yakkala. Kolme vaimoa. 
Ivl. i ;ms 1 1 1 Kurki kurja miäS 
M[iä<] k[urja] ja kamala. 

Eliinainen neitty nuari 

Meni attahan näjelle 
5 Vaski vakka kainalossa, 
[Vaski] avain vakkasissa. 
»Viili voita vakkaseen 1 , 
Linkki" sian lihoja, 
Karpio ka'11'an moni [a].» 
io Sanoi kauvaa menevänsä 
Käräjihin 2 Pohjanmaalle. 

Älä 3 

»Kuinka tröijyn tröijyäni, 
Tröijyn aina erestakasin, 

is Kuinka liäkkään tyttäreni 

Laita Laukossa?! 

»Hyvin kyllä, muari kulta. 

Hyvin ennen, nyt paremmin.» 

»Kuinka kengin kenkiäni, 
20 Kengin a[ina] e[restakasin], 

Kuink[a liäkkään tyttäreni] 

Laita [Laukossa]?» 

»Hyvin [kyllä, muari kulta], 



Hyvin [ennen, nyt paremmin].» 

bs »Kuinka myssyn myssyäni. 

Myssyn aina erestakasin 4 , 

Kuinka liekk[ään tyttäreni] 

Laita [Laukossa]?» 

»Hyvin [kyllä, muari kulta], 
bo Hyvin [ennen, nyt paremmin].» 

12. Vesilahti. Borenius. (1986) 31 1 .* 

—79. 

\ ikkala. Ryännän vaari, Juha Ju- 
han poika, 79 v. — Huom. Nuotti 
sama kuin Priijärillä. 

Klaus ajoi Suomelan mäjelle 

Eliina in 2 

»Onko teillä neitsyttä myyrä?» 
»Piiat on kaikki piskuisia, 
j Kansa kesken kasvaneita.» 

»Ompa (teitillä) vähä Eliina.» 

»Ei taida väliä El[iina] 

Kaita 3 isoo karjatarhaa, 

Ruakkia isoo perettä*. 
io »Kyllä mull on K[irsti] piika, 5 

Joka kaittee ison tarhakn|rjan] 8 

Ruakkii is[on] perehen.» 

Eliinainen 7 neitsy nuari 

Mani aittaan 8 mäelle 11 
15 Piäni vakkanen kainalossa: 

»Kyllä suli on Kirsti piika, 

Joka 10 , 11 mun tulella polttaa.» 

Eliinan viisi veljestä, 

Kukas un hullu, muu kun piika, 



11. ' vakkasi' h i-n : v. — 2 Kärj ,i : KaröjtAin. — 3 Sana kk:ssa ylipyyhitty. 
— * erestakasin: *aina* e. 

12. 1 Lisä- ja täydennyssäkeel sekä eri kertoja kirjaanpantaessa saadut eroavat 
kohdat julkaistuina, toisinnon lopussa. Julkaisemistavasta ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 
1 Sana kk:ssa ylipyyhitty. — 3 t alleviivattu. — 4 r alleviiv. — 5 Säkeitten alkup. 
järjest.: 13 — 17. In — 12; num. muutettu. — 6 tahaka[rjan] : tarhakafrjan]. — ' Sanan 
yi. S r a 1 . — 8 attaan : aitta/ian. — * e alleviiv. — I0 kkrssa pieni alkukirjain. — " Säkeen 
alussa: piika 



56 



Kertovaisia runoja. 



20 Otti kihlat, anto kättä. 

Käsi Klavuksen povessa. 

»Oleppas mänevänäs käräjifin' 12 , 

Käräjiin Pohjammaalle 13 .» 

Eliinainen neitsy n[uari] 
as Sääsi vakkahan evästä: 

»Älä mun Klavus 14 kultaseni 

Siällä 15 kauvan viivy 

Päivät viimeset käsissä, 

Viikot vialä [!] viimeisemmät.» 
Kirsti sanoi 16 : 
30 »Men f e' Aumasten larolle 17 

Piänten 18 n[iittysten] n[imille]. 

Oo 19 mun prouva kultaseni, 

Miinkäs minä sianne telien 17 , 20 ? 

Ottakaamme 21 orjat tyästä 
35 Pitäkämme piänet pitoset, 

Niin k[un] ennenkin on piretty 

[sännän pois ollessa. 

Miinkäs minä sianne telien, 

Ylimmäiseen ynmiäkkiin [!]?» 
40 »Älä Kirsti piik[aseni], 

Siäll om miäkät]!] välkkyväset, 

[Siäll om] pyssyt poukkav[aiset].» 
(Kirsti juaksi sitten trenkituppaan) 
»Ooveli 22 ylimmäinen trenki, 

Prouva teitä sisälle kuttu.» 
45 »Mitäs minä tualla tehen!» 

.Meni hän tonne alla miälin, 

Kirsti pikemmin perässä 

Yhreksät 4 lukut lukitti, 

Sarat teljet teljetteli. 
50 Juaksi Aum[asten] l[arolle], 

Piänt[en niittysten nimille]: 



»Nyt ma toreksi tuattelen, 
Mitä sanaksi saattelin.» 
Klavus toi tualta tuli 

55 Pisti tulen tuaheen 23 , 

[Pisti] valkeen nurkan ale 9 . 
Pykninki tulen paleli, 
Vaan se nurkka vettä 24 valeli. 
Prouva pisti kätensä klasista: 

eo »Älä sormustas karota, 
Vaikkas kantajan karoitat 25 .» 
Otti miakan välkkävaisen [!] 
Paiskas sormen poikki. 
Pisti lapsen ikkunaalle: 

65 »Älä polta poikalasta, 

Vaikkas poltat pojaan tuajan.» 
»Poltan porton poikinensa, 
Kansa lautan lapsinensa. 
Ei se oop portto minun poika n, 

70 Se on ison Oovelin poika!» 
»Oo mun Uati veikkaseni, 
Joudu pian Suamelaan 
Äitiäni 26 tänne kuttuun, 
Että saisin sanan sanoa, 

75 Puhup parhain asiat kus tiärät 4 .» 
Uati kiiruusti S[uame]laan meni: 
»Eliina teittiä sinnek kuttu.» 
»Voi mua vaivasta 27 vaimo r o', 
Kuinkan 28 sukin sukkiani, 

80 Sukin noin 19 erestakasiu 
Kuinka liäkän 12 tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, muari kulta.» 
»Voi minua vaiv[asta vaimoo], 
Kuinkan hameen hameitani, 

85 Hamehren 29 noin erest[akasin], 



12 ä alleviiv. — 13 Pohjam maf ale 1 : Pohjammara/le' 1 . — 14 a alleviiv. — 15 11 alle- 
viiv. — 16 Sanat kk:.ssa ylipyyhityt. — 17 Säe ylipyyhitty. — 18 Piänt ylipyyhitty. — 
19 Sana kk:ssa alleviiv. — 20 h alleviiv. — 21 mm alleviiv. — 22 Oo alleviiv. — 23 tua|n| : 
luaheen. — 24 v|a|tta : vettä. — 25 oi alleviiv. — " Äitiini : Äitiäni. — 2T s alleviiv. — 
28 n alleviiv. — 2 ° hr alleviiv. 



Elinan surma. 1 2, 



57 



Kuinka [liäkkän tyttäreni]?» 

»IIyv|iii kyllä, tnuari kulta]». 
- uhu Laukosta näkyypi 

[Sauhu] fOavun kartanolta, 
bo Mitä siäUä tehtänekkän 12 ?» 

»Eukon päitä kuitataan, 

Sian päitä kaltat[a]han 

1'iäntrn poikasten tuloon.» 

Tuli Klnvuu kartanolle, 

l„i^ki maahan 3 " polvillensa 

t bnan vävynsä eteen: 

m >t,i peis tui tulesta, 

Vaka vainio valkeasta!» 
Kirsti huarra: 

»Älä vaam 31 mun Klavus kulta- 
seni, 
100 Panep pänni pahoja jauhoja 

Tervatynnyri lisäksi, 

Että paremmin syttyneekkin 32 .» 

»Oo mun Eliina parkaseni, 

s- uioo äite 

Kun 28 es" ollu(m) miälin kiälin, 
io5 M[iälin] kfiälin] huarran 33 kansa.» 
»Tehin kaikki, mitä taisin, 
Viälä päälle paremminkin.» 
Klavus istu aittansa kynnyk- 
sellä 
Sekä istu, että irki. 
no Iesus 31 äijänä käveh: 



Kaikki kuali korsi suuhun, 
Kutu kaurajen M aojalle.» 

120 Klavuspa tuasta tuli 17 . 

»Kyllän 28 tiärän Eliina prouvan.» 
»Missä omp r i ,8a Kl[iina| p[rouva]?» 
»Ylimmäisessä ymmäk[issä], 
Kuusi kynttilää eressä 37 , 

i - i Piäni poikanen sylissä, 
( loveU 38 oven eressä. 
Kyllä 12 tiärän Kl[avus] K[urje]n.» 
»Missäs omp[i] Kl[avus] 10 K[ur- 

ki| 10 ?» 
»Ahmmaisessa heh [etissä] 

no [AUmmaiJsen portin alla, 
Kannukset vähiin näkyypi, 

.Talaat, alla kiiluttnapi. 

Kyllä 12 t[iärän] K[irsti] n[uar- 

i m ] n.» 

»Missä 12 ompi K[irsti] b.[uarra]?» 
136 »Alim[maisessa helvetissä] 

Alim[maisen portin alla], 

Palmikot vähän n[äkyypi].» 
Klavuspa tuasta tuli 

Pisti pillit säkkiinsä, 
no Istu sitten vanuin 

Ka.jahntti kankali.ill.i. 

Järven paassä [!] järähytti, 
Ajo sulaa [n] veteen. 

Se oli meno nunivii miälien 39 



»Mitäs itket, Klfavus] K[urki]?» i« Kansa naineen ur(r)oon 



»Kvll on syyssä itkemistä, 
Vaivossa 35 vahttamista: 
Sytytin syleni täyren, 
us Vaimooni valkeesen vaivutin; 
Tallin täysi hevosia, 
Naveton täysi eläimiä, 



Kirsti takkina perässä. 

Lisä- ja täydennyssäkeet sekä eroavat 
kohdat edelliseen: 

1. [Kla]v[us a. Suomela]an 

6. [Omp.i vähä Eliina | 



30 maalia : maahan. — 31 vaa n] : vaam. — 32 eekki alleviiv. — 33 rr alleviiv. — 
34 le alleviiv. — 35 os alleviiv. — 36 0|n| : ompi. — 3 ~ Säkeitten alkup. järjest.: 125, 
124; luun. muutettu. — 3K < > a veli : Ooveli. — "Säkeitten alkup. järjest.: 146, 144 — 
145: num. muutettu. 



58 



Kertovaisia runoja. 



7. [Ei tai]r[a v. E.) 
12. IR. i. pereen) 
14. [M. aitta]fe[an mä] r j'[elle] 

17 a. Kovin päivin kualettaapi 

18 a. Istu kaikki pöyräm päässä 

19 a. Joll ei oo hullu niin on himmi 
21 a. Kirsti katteli klasista 

b. Västärästä v[älkytteli] 

c. Oo joska sitäkin olisi 

il. Joka ton'k'i [!] välin pahentais 

e. Jos sen toreksi tuatai 
[J. s. t. tua]ttelet 

f. Jonka sanaksi saattelit 

g. Saat ne avamet 40 kantaakses 
h. Ennen kun El[iina] pr[ouva]n 
i. Saat ne lukut lukitakses 

j. Ennen k[un] El[iina] p[rouvan] 

22. [O. m]e[nevänäs käräji]fo[in] 

23. [Käräji]/?[in P.] 

23 a. Mene Aum[asten] larolle 
b. Piänten niittysten nimille 
[P. oiitt]«[sten n.] 
27. Alä [sialla k. v.] 

29. [V. v. viimesemmät] 

30. Meni Auviasten larolle 

31. Piänten n[iittysten] n[imille] 
34. [Ottakamme o. t.] 41 

34 a, Häijy härkäjefm 1 perästä [!] 

36. [N. k. e. o.] tehty 

37. [Isännän] (kotoo) [pois o.] 
37 a. Oo mun pr[ouva] k[ultaseni] 
39. [Y. ymmäkki]/i[in]|!] 

41. [S.o.mi]a[k]a[t välkk]ä[vä]i[set] 

48. [Yh]ö[eksät 1. l.| 

49. [Sa]Ö[at t. t.| 

51 a. Om mun Kl[avus] kfultaseni] 



52. 
56. 
69. 

72. 
75. 



[N. m.] (sen) [toreksi tua]tan 

[P. v. n. al]a 

[Ei se oo] c [p. m. p.] 

[J. p. Suamela]/),[an] 

[P. p. a. ku]i[s t.) 

[P.] paremmin kuin on 
87 a. (Mitä mi[n]ä tualla telien) 
81. [K. liäk]/c[än t.] 
85. (Hameen) [noin e.] 
89 a. Kuinka [liäkkän tyttäreni] 

b. Hyvin [kyllä muari kulta] 

c. Voi [minua vaivasta vaimoo] 

d. Sauhu [Laukosta näkyypi] 

e. Kuinfka liäkkän tyttäreni] 
91. [K. p. kultata]h[an] 

93. [P. p. tulo]/i[on] 

94. Pro[u]va [tuli K. k.] 
96. [O. v. ete]/i[en] 

96 a. Oo mun Kl[avus] k[ultaseni]. 
98. [V. v. valk]e[asta] 
[V. v. valke[j'[asta] 
98 a. (Poltan [porton poikinensa] 
b. kansa [lautan lapsinensa]) 
[K. e. ollu] c [m. k.] 
[V. päälle]p[p] 
[V. v.] vajotin 
[N. t. el]'[äimiä] 

122 a. Jesuksen jalkain juuressa 

I]esuksen j. j.] 

123 a. Ylimmäisen portin paalflä] 
127. [Kyll]än [t. K. k.] 

131. K. v. nä]k[kyypi] 
331. [Kylläjn [t. K. h.] 
134. Missä]s [o. K. h.] 
137 a. Jalaat alta [kiiluttaapi] 
138. [Klavus] toi [tuosta t.] 



104. 
107. 
115. 
117. 



J0 ava|i| : avamet, — a Säkeen alussa: |Y]limmäiseen ymmäkkihin] |? Ks. säe 
33 ja vrt. säk. 38—9. 



Kinan surma. 13 — 14. 



59 



139. [P. p. säkki[/i[insä| 

140. [I. s. vaunu) i'/i[in] 

i 13. siitä [ajo sula]han [vete]h[en] 

l 16. [K. n. or(r)]Mon]. 

13. Vesilahti. Borenius (1986)32*. — 

15 / 7 7<>. 

Kouvon isäntä ja emäntä. 

Ei ole Kirsti ennenkän 
Ketän polttann tulessa, 

Pahoin päivin kualettanu, 
Ei ole ennen, eikä vasta. 

Säkeiden yläp. kirjotetut eroavat 
kohdat (Ars. nr. 2:n alahuom. 2): 

1. [E. o. K. i'iinriik]<[än| 
3. Kovin [p. k.]. 

14. Vesilahti. Borenius (1986) 33 1 *. 

- 1B / 7 79. 

Ania. Rekolan nmari. Maija Kaisa, 
62 v.. Priiärin sisar (ks. nr. 6). 

Eliinainen 2 neitty nuari 
Meni aittahan mäjelle 3 
Vaski vakkanen käressä, 
[Vaski] avain vakkasessa. 

e »Tilallapa Klauskin tulee.» 
»Mistäs tunnet Klaus Kurjen?» 
»Tunnen 4 tuiman tulusta, 
Jalon jalaan heitännöstä.» 
Klaus toi sisään ajoi 

io Sadan tuhannen hevosen kanssa. 
Kysyi, onki neittyttä myyrä. 



»(Meillä) ei ole [nrittyttä myyrä]: 

Piiat ompi piskusia. 

Kansa kesken kasvavi[a|.» 
15 »Onipa teillä väliä Eliina.» 

»Ei taita väliä Eliina 

Pannat tyähön palkollista, 

Kaittee 5 iso'o' tarhakarjaa. 

Etuakkia isoo perehtä B .» 
äo »Kylki meilT on Kirsti piika, 

.loka taitaa panna tyähön p[alkol- 

li]sen, 

Kaitte[e ison karjata]rhan, 

Ruakkia [ison pajrehen.» 

»Kyllä suli on Kirsti huarra, 
25 Joka minun tulella polttaa. 

Kovin päivin kualettaapi!» 
Eliinan viisi veljistä 

Istuvat pöyrän päässä: 

»Mistäs löydät miähen jalomman 7 
30 Kuin ön tämä Klavus Kurki.» 
Mikäs on hullu, muu kuin piika, 

Jos ei hullu, niin himmi. 

Otti kihlat, antoi kättä. 

Käsi 8 

35 Kirsti hän toi kilkutteli. 

Västäräkki välkytteli: 

»Ah, jos sitäkin olis, 

(Joka) tonkin parin pahentais 9 !» 

Eliina: 

»Älä kulki niin kovasti. 
io Paitojani niin 1 " pah[asti]. 

Ei ne oo täällä tehty. 

Vaan ne on äiteni kotona.» 
Klavus: 



r 



1 Lisä- ja täydennyssäkeet sekä eroaVat kohdat julkaistuina toisinnon 
lopussa, .lulkaisemistavasta ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 2 Eliinanen : Eliinainen. — 
8 mäelle: mä/elle. — 4 Tu innen : T. — 5 Kaitte|a| : Kaittee. — 6 t alleviiv. — 
7 jalomma : jalomman. — » Sana ylipyyhitty. — 9 pah i ntais : pahentais. — 10 nin : 
niin. 



60 



Kertovaisia runoja. 



»< >m imin Kirsti piika [iseni], 
Mitäs(täs) tualla tehet?» 
45 »Pesen huarras paitoja.» 

Klfavus:] 

»Kyll on huarria kaikki, 

Mutt ei porttoja pualekkaana 11 . 

Oo mun Kirsti p[iikaiseni] 

Laitelletkos sen todeksi, 
50 Jonkas laittelit samiksi?» 

Käräjihin 12 Plolijan]maalle 13 . 

»Päivät on viimeiset käsissä 

V[iiko]t v[iälä] v[iimei]semmat. 

Astup p[uali] saappahasta, 
55 [Astu] 1 toisten toinen p[uali|.» 

»Sääli säkkiin evästä, 

Viili voita vakkaseen, 

Karpio kanan munia. 

Lekiö[!] sian lihoja.» 

Kirsti: 

6o »Aja Aumasten larolle, 
Pikku niittysten nimelle. 
<>'ni' pun prouva kultaiseni 
Pitäkäsme kestäpirot, 
Kansa kesken kestapirot[!] 

6 [säntäjen pois ollessa.» 
»Oo mun K[irsti] ppikaiseni] 
Tehe itte niin kuis tahrot! 
Älä sitä tynnyria [!] am r mu'ta, 
Joka 14 minua vasten on pryätty.» 

70 Kirsti kohta mutkan m[uisti|. 
Ammutti sen [tynnyrin], 
Joka prouvaa vasten oli pryätty. 
»Oo mun pr[ouva] k[ultaiseni] 
Miinkä mä sianne tehen, 

75 Ualevin uuteen tuppaan?» 



»Siäl om pyssyt poukkavaiset 
[Siäl on] sapelit välkkävaiset 15 [![, 
[Siäl on] raurat hohtavaiset.» 

(Meni Ualevin tykö): 

»Prouva teitä sinne käski.» 
8o »Mitäs mä tualla telien.» 

Sarat lukut lukitti, 

[Sarat] teljet teljetteli. 

Meni Aumasten larolle, 

Pikk[u niittysten nimelle]: 
85 »Nyt laitan toreksi, 

Mitä saattelin 16 sanoiksi 17 .» 
Hän pani palaan sen 

»Kuinka 18 liinan liinojani, 

[Kuinka] hameen hameitani, 

[ Kuinka | laita tyttäreni?» 
90 »Hyvin kyllä niuari kulta 19 .» 

»Laukusta sauhukin näkyypi. 

Kuinka laita [tyttäreni]?» 

»Hyvin [kyllä, niuari kulta]. 

Kukonpäitä kuitataan. 
95 Kananpäitä kaltataan 

Piänten poikasten poluuksi. 

Poikalasten polkusiksi.» 

La's'ki kontilleni 1 [a] 

Oman vävynsä etteen. 

ioo »Antaa kualta portto 20 poikinensa, 
Mailman lautta lapsinensa.» 
»Älä poikaa karota, 
Vaikkas tuajan k[arota]t, 
Älä sormustas k[arota], 

105 Vaikkas kantajan k[arota]t. 
Palakoon tämäkin paikka. 



11 pualekka|n| : pualekkaana, aa ja a alleviiv. — 12 Kärj|ä|hin : Käräjihin. — 

13 kk:ss;i pieni alkukirjain. — !4 |Vas| Joka : J. — 15 ä alleviiv. — 16 aa alleviiv. — 
17 oi alleviiv. — 18 Kuin : KuinA-o. — 19 Säkeitten alkup. järjest.: 91, 90; mun. muu- 
tettu. — «o tto alleviiv. 



Elinan surma. 1 ■ IS 



.,1 



Koska ma viälä äitini näjin.» 
iPannep[!] pänni pahoja jau- 
hoja 
Toinen pänni tervaksia.» 

110 Kl.ivus itki kartanolla, 
i Earmaatakki äija a [!] kysyi)-: 
»Mitäs itket Kb vus K|urki| l:; '» 
»Vaivanen vainioni poltin 8 ', 
Tallin täysi hevosia, 

115 Navel f a'n t[äysi] eläimiä, 

Kaikki on kualluk korsi suuhun, 
Kaatunu kaurajen nojalle.» 
»Kyllän tiaran [!| E [liina] pr[ou- 

va]n.» 
»Missä ompi Efliina] p[rouva]?» 

t»o »Ylimmäisessä voo^ inkissa 
[Ylimmäi]sen pöyrän päässa[!], 
Kuu n n kynttilän eressä, 
Jessuksen jalaan juuressa 
Pikku poikanen sylissä, 

125 (Jalevi oven eressä. 

Kyllän t[iärä]n K[lavui 



6. 
10. 



12. 
23. 
28. 
38. 

K[ur- 44- 

49. 



je]n u .» 

»Missäs ompi Kl[avus] u K[ur- 

kij 13 y» 
»AUmmaisessa helv[eti]ssä 
[Ahmmaijsen p[orti]n alla, 
iso Pikkusen kannuksia näkyy. 
Kyll[än] t[iärä]n K[irsti] h[ua 



Klavu M toi ajohon lähti. 
Kirsti rakkina perässä, 
Suitti sualla mennessänsä, 
i m Kajahutti kankahaalla, 
Järähytti järven päässä. 

/ lennyssäkei i sekä erom at 

kuhilm edellisi 

5. [T. Kla]u[uskin t.| 
[M. t. KlaMus K.] 
[Sa]r[an t. h. k.| 
[Sa]ö[an t. h. k.] 
n a. Tupa^meill on yljän tulla 28 

b. Ei mäjellä neittyttä myyrä 

c. Tupa meill' on yljän tulla-' 7 
il. Tupa tulla toinen mennä 

e. Tupellansa oven avasi 

f. M ia ka 11a nsa kiini sulki 

[ei ole n. m.] 
[R. i. j>i n i n] 
|Ist|n [p. p.| 
Itmikin parin p.| 
| Mitäs tualla t.] 
[Lai]tatk[os sen to]r[eksi] 
50a. (Eliinan viisi verkaista hametta 
b. Annan sulle p[alka]ksi) 

Menee 8 Sanoo menrva 
72. |.l.| häntä [v. e. p.| 
86. [M. s. san]oksi 
114. |Kaikki| huoli [k. s.| 



ra|n 13 .» L15. [Kaatu k. n.] 



»Missäs [ompi Kirsti huara]?» 
»Alimm[aisessa helvi tissä] 
Apimmaisen portin alla], 
135 Pikkusen silmiä kiiluttaapi, 
Pikkunen poikanen syliss 



120. [Y. voovin]ff[issa]. 

15. Vesilahti. Borenius. (1986) 36 1 *. 
79. 
Hiusala. Karoliina Helanteri, nik- 
karin vaimo, ^t v., Järven sivun Akaa- 



- 1 ai .i : äijä. - n Säkeitten alkup. järjest.: 113 — 117. ui — 112: num. muu- 
tettu. — -' Säkeen alussa: Tallin. — 24 u alleviiv. — -'■ ei| Tupa:T. — ae Säe 
ylipyyhitty. — 2T Säe li-. aiv tähän nähtävästi samalla kuin li a mi pyyhitty. 

15. ' Alkuperäinen muistiinpano kirjoitettu lyijykynällä. Siihen on tehty li- 
säyksiä ja merkit! kohtia, jotka julkaistaan toisinnon lopussa. Julkaisemis- 



62 



Kertovaisia runoja. 



tan tytär. Oppinut äiten laulun mu- 
kaan. Muistiinp. Tampereella. 

Eikös muita ylpiöitä 2 
Kuin 3 on Laukon Klavus 3 Kurki 3 . 
Klavus ajoi pihahan 
Sadan hevoismiähen kanssa, 

5 [Sadan] satula urohon, 
Miähet kulta miakoissansa, 
He\ öiset hopia päissä 
Klavus Kurki emännälle: 
»Onkos teillä neittyttä myyrä, 

10 Piika [a mulle pidettynä]?» 
Emäntä: 

»Ei 3 neittä mäjellä m[yyrä], 
Pannak kaupaks kartanolla.» 

Eliinaisen viisi veljee 
Istuit kaikki pöyräm päässä 4 , 

15 Nousit kaikki seisovalle 
Läksit vastahan Klavulle 5 : 
»Unhan meillä tupiakin: 
Tupa meill' on yljän t[ulla], 
[Tupa] tulla, toinen mennä, 

20 Talli on meillä hevot 6 panna, 
Vaja varsat valju telia, 
Naulaa! 7 laskee satulat 8 



Miakallansa oven avais, 
Tupellansa kiinit tunki 9 . 

H 1 

as »Piiat meill' on pikkuisia, 
Kaikki kesken kasvaneita.» 
»Ompa toi vähä Eliina, 
Jospa tui vähä Eliina.» 
Eliinainen äirellensä: 



30 »Älä minua Klavulle anna 
Se mun 10 tulessa polttais, 
Kovin päivin kualettaisi.» 
»Ei taira vähä Eliina 
Kaita 11 suurta tarhakarjaa, 

35 Ruakkia isoo pereiltä.» 
»Onhan mulla Kirsti p[iika], 
Joka taitaa, talon toimen.» 
»Onhan sulia Kirsti pfiika], 
Laukon entinen emäntä.» 
| -_] 

40 »Ei ole Kirsti ennenkään 
Kettään polttanut tulessa. 
Kovin päivin kualettanu.» 

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- 
mjssäkeet edelliseen: 

a. Jalon jalaan heitännöstä 

5. [S]r[an s. urhon] 
11. [ei nei]tty[ttä m. m.] 
12 a. Hevoiset mäjellä myyrään, 

h. Luukaviok kartanolla 
22. [Naulaa]n [1. s.] 
24. [T. k.] luuppais 

26. [K. k. kasvajym 

27. [O. t]ua [v. E.] 

27 a. Joka auttaa avioksi 

28. Armaspa [vähä E.] 

29. Eliina: 

31. [Se] minun [t. p.] 
35. [R. i. perh]e«ä. 

15 c. [Vesilahti?] Borenius, n.37. — 79. 
[Hinsala?] Nuorempi sisar 1 Tilta 
Teemanni, 18 v. 



tavasta ks. nr. 2, alahuom. 2. — 2 Säkeen lopussa: |Kuin|. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. 
— 4 r. ks. seur. [siv.] — 5 a alleviiy. — 6 vot alleviiv. — ' aa alleviiv. — 8 Säkeiden 
15 — 22 kohdalle reunaan kirjoitettu: järjestys epävarma. — 9 Säkeiden 23 — 4 kohdalle 
reunaan kirjoitettu: (samoin); ks. edellistä alali. — 10 mun |pol| : m. — u t alleviiv. 
15 a. ' = n. 15 kertojan sisar. 



Elinan surma. 15« — 16. 



63 



[Huolimatta mahd. kirjall. alkup. 

on seuraava katkelma mukaan otettu, j 
Eliina 2 : 

»Tiialla tulee Havaskin.» 
»Mistä tunnet Kl[avus| K[urje]n s ? 
»Tulennosta tuiman t|unnen]. 
Jalon jalaan hfeitännöstä].» 
ä »Eikö muita niin ylpiöitä, 
Kuin on L[auko]n K[lavus] 8 

K[urki] 3 ?» 
EQ[aus K[urki] 3 ajoi pihaan 
Saran bevoismiähen kanssa, 
[Saran] satula urhon* 
i" Mi.ihrt k[ulta]m[iakoissansa], 
B( voiset h[opia] p[äissä]. 

Eliinaisen 5 veljee 
Istuit kaikki pöydän päässä, 
Nousit kaikki seisoalle, 
is Läksit rastaan Klfavulle]. 
Kl|avns| K[ n iki ] 3 emännälle: 
»4 Inko teillä neittyttä 8 myyrä, 
Piikaa mullep pirettynä 6 ?» 

16. Vesilahti. Tappura ». 1*. — 95. 

M.iijastiina, kirkonvartija Tallgrenin 
vaimo. 

Klaus Kurjen laulu. 
Laukon virsi. 
Eliinan surma. 
Vesilahden pitäjän luoteisella reu- 
nalla on eräs maamme suurimpia maa 
kartanoita, nimeltä Laukku. Miiluin 
tämä k irtano on syntynyt, ei varmaan 
tiedetä. Arvellaan, että se olisi tapan 



t ii ii »i t siihen aikaan, jolloin vielä lappa- 
laiset pitivät Hämeen maata hallus- 
sansa. Kiusan suussa tähän päivään 
saakka säilynyt taru kertoo, että eräs 
kieitava lappalainen tuli sattumalta 
sille kannakselle, joka yhdistää Hint- 
salan niemen mannermaahan. Näh 
tyään kannuksen sopivaksi talonpai- 
kaksi, laski hän linkkunsa maahan ja 
sanoi 

»Tuohon minä laukkuni lasken, 
Tuohon minä Laukon rakennan» 
tahi toisten kertojien mukaan: 
»Tuohon laukku lasketahan, 
Tuohon Laukko tulkohon.» 

Milloin tämä olisi tapahtunut, ei 
voida varmaan sanoa. Mutta jo lo- 
pulla 13:tta vuosisataa eli vähän jäl- 
keen Birger Jaarlin Hämeeseen teke- 
mää ristiretkeä joutui Laukon kar- 
tano Kurki nimiselle suomalaiselle 
aatelissuvulle. Kansantaru kertoo täs- 
täkin omituisella tavallaan. Kuin 
Ruotsalaiset olivat saaneet pysyväi- 
sen jalansijan Hämeessä, tahtoi vi- 
hollinen 1 karkoittaa heidät täältä pois. 
\ ihollisen sotajoukossa oli eräs tavat- 
toman suuri ja noituudessa taitava 
mies, nimeltä Potko. Tämän avulla 
toivoi vihollinen helposti saavansa voi- 
ton Ruotsalaisista ja halusi sen tähden, 
että riita ratkaistaisiin kaksintaiste- 
lulla. Potko vaati ylpeästi parasta 
Ruotsalaista kanssansa kaksintaiste- 
luun. Ruotsalaisten sotilaiden jou- 
kossa ei ollut ketään, joka olisi uskal- 
tanut antautua niin vaaralliseen otte- 
luun moisin hirviön kanssa. Matti 



ukista oppinut i. \lp. huom. — 3 kk:ss.i pieni alkukirjain. — 4 ur|ojhon : u. — 
■ yi. [neit]s[yttä]. — 'Alkup. käsikirj. on lyijy k. (ks. n. lä alahuom. I), mutta säk. 
12 — 18 musteella siv. alareun. kirj. Samat säk. esiintyvät myöskin lyijyk. kirjoitet- 
tuina pienelle paperilipulle ja on niissä muutamia eroavaisuuksia: . s. l2[E.]v[iisi v.i 
ia s. 11 [N. k seiso]v[alle], josta v on ylipyyhit t\ 

16, ' Arvattavasti Venäläisiä tai Laatokan Karjalaisia. Kirj. muist. 



64 



Kertovaisia runoja. 



Kurki tarjoutui vapaaehtoisesti tähän 
hänen mielestään kunniakkaaseen tais- 
teluun. Ettei kummankaan taistelijan 
puoluelaiset pääsisi tappiolle joutuvaa 
auttamaan, valittiin taistelupaikaksi 
eräs pieni saari Sorvan selällä Anian 
kylän kohdalla Vesilahden pitäjän ja 
Tottijärven kappelin rajalla. 2 Kaksin- 
taistelijat menivät kumpikin omalla 
veneellään saareen, Potko edellä ja 
Matti perässä. Potko veti veneensä 
rannalle, mutta Matti survasi omansa 
lakaisin järvelle. Kummastellen kysyi 
Potko, miksi Matti niin teki. Matti 
vastasi levollisena, etfeivät he mo- 
lemmin saarelta hengissä palaa; ei siis 
kahta venettäkään tarvita. Potko, 
jolla oli suurempi miekka ja joka piti 
itseään vastustajaansa parempana, 
sai ensin lyödä. Hän sivalsi kaikin 
voimin koettaen halkaista Matin päätä. 
Matti hyppäsi syrjään ja menetti ai- 
noastaan vasemman kätensä sormet. 
Potko sanoi: »Niinhän sinä hyppäät, 
kuin kurki.» — »Kurki minä olenkin», 
vastasi Matti ja lyödä naksahutti Pöt- 
költä pään poikki, ennenkuin tämä 
aavistikaan. Potkon veneellä lähti 
Matti saaresta, joka tämän kaksin- 
taistelun johdosta sai nimen Kurjen 
saari ja jota vielä tänäkin päivänä 
kutsutaan samalla nimellä. Kuin ran- 
nalla odottavat sotajoukot näkivät 
Potkon veneen tulevan järvellä, luuli- 
vat he Matin kaatuneen ja Ruotsa- 
laiset lähtivät pakoon, samalla kuin 
viholliset ryhtyivät heitä takaa aja- 
maan. Pian kuitenkin huomattiin, 
että se olikin Matti, joka Potkon ve- 
neellä tulla könötti rantaa kohden, ja 



nyt tuli vihollisen vuoro pötkiä pa- 
koon. Tämän urotyönsä palkkioksi 
sai Matti Kurki Laukon perinnölli- 
seksi sukukartanoksi ja muutamat 
kertojat lisäävät, että hän sentähden 
korotettiin aatelissäätyynkin. Kurki 
suvun hallussa pysyi Laukon kartano 
yli 500 vuotta. Turun hovioikeuden 
asessori Klaus Arvid Kurki myi sen 
vasta vuonna 1817. 

Keskimmäisten Kurkien viimeisen 
edellisen 3 jäsenen, Klaus Kurjen ai- 
kana tapahtui Laukossa tuo surulli- 
sen kuuluisa tapaus, joka Elinan sur- 
man nimellä vielä tänäkin päivänä on 
himmeänä kaikuna Vesilahden rah- 
vaan muistissa. 

Laukon herra Klaus Jaakonpoika 
Kurki oli kahdesti naimisissa. Hänen 
ensimmäinen puolisonsa Kaarina Mau- 
nuntytär Fleming kuoli vuonna 
Arvellaan, että tuo raaka Klaus Kurki 
olisi hänet väkivaltaisesti hengiltä 
ottanut. Sitten meni Klaus Kurki 
toiseen avioliittoon Elina Stenbockin 
kanssa, jonka hän mustasukkaisuuden 
sokaisemana poltti, ei varmaan tiedetä 
minä vuonna. Luultavaa on, että se 
tapahtui 1480 ja 1490 vuosien välillä. 

»Laukon virsi», kuten sitä yleensä 
vielä Vesilahdella nimitetään, seu- 
raa tässä sellaisena, kuin sitä 50 — 60 
vuotta takaperin lauleskeli silloin 
vanha mummo Maijastiina, joka oli 
ollut kirkonvartija Tallgren'in vaimo. 

Laukun virsi. 

Eliina neitty nuori 
Meni aittojen mäelle 



- Saaren keskellä on pieni ympyriäinen kenttä, jota ympäröi lehtipuukerros ja 
kiviset rannat. Kirj. uniisi. — 3 Viimeinen Kurki keskimmäisestä haarasta oli Arvid 
Klaunpoika Kurki joka oli Turun piispana 1510 — 1522. Viimeksi ma[ijnittuna vuonna 
hän aikoi perheineen paeta Ruotsiin. Mutta Öregrundin edustalla Pohjanmaalla hän 
joutui haaksirikkoon ja hukkui koko seurueensa kanssa Toukokuun 23 päivänä 1522. 
Kirj. muist. 



Elinan surma. 16. 



65 



Vaskivakka kainalossa, 

\ askiavain vakkasessa. 

Eliina: 
5 »Tuulta tulee Klaus Kurki.» 

Äiti: 

»Mistäs tunnet Klaus Kurjen?» 

Eliina: 
»Tulennosta tuiman tunnen 
Jalon jalan heitännöstä.» 

Äiti: 

»Eikös muita ylpiöitä, 
io Kuin on Laukun Klaus Kurki?» 
Klaus Kurki ajoi pihaan 
Sadan hevosmiehen kanssa. 
Sadan satulaurohnn. 

Miehet kultamiekoissansa, 

15 Hevoset hopiapäissä. 
Eliinan viisi veljeä 
Istuit kaikki pöydän päässä, 
Nousit kaikki seisoalle, 
Läksit Klaulle vastahan. 

20 Klaus Kurki emänälle: 
»Onkos teillä neittyttä myydä, 
Piikaa mulle pidettynä?» 

Emäntä: 
»Ei ne[i|ttyttä mäellä myydä, 
Eikä panna kaupan kartanolla. 

25 Hevoset ne mäellä myydään, 
Luukaviot kartanolla. 
Kyll' on meillä tupiakin: 
Tupa meillä on yljän tulla. 
Tupa tulla, toisen mennä. 

30 Vielä kolmas kauppaa tehdä. 
Talli meill' on hevot panna, 
Vaja varsat valjastella. 
Naulat kalujen laskimiksi.» 
Klaus tuo tuli tupahan, 



i i Miekallansa oven avaisi, 
Tupellansa kiini tunki, 

sekä kysyi: 
»Onko teillä neittyttä myydä, 
Piikaa mulle pidettynä?» 
Äiti Quoren Eliinaisen 
40 Klaus Kurjelle kumarsi 
ja sanoi: 

»Ei ole meillä 4 neittyttä myydä, 
Eikä piikaa pidettynä: 
Piiat meill' on pikkusia. 
Kaikki kesken kasvavia.» 

Klaus Kurki: 
45 »Ompa tuo väliä Eliina, 
Joka auttaa avioksi. 
Annappa vähä Eliina!» 

Eliina äidillensä: 
»Oh mun äiti kultaiseni 5 , 
Älä mua Klaulle anna!» 
Äiti: 

50 »Ei taida vähä Eliina 
Kaita suurta tarhakarjaa. 
Ruokkia isoa perettä, 
Panna työhön palkollista.» 

Klaus Kurki: 
»Ei Eliinan tarvitsekkaan. 

55 Ompa mulla Kirsti piika. 
Joka taitaa talon toimen. 
Minä annan Kirsti piian 
Kaita suuren tarhakarjan, 
Ruokkia ison perehen, 

eo Panna työhön palkollisen.» 
Eliina: 
»Kyllä sulia on Kirsti piika, 
Laukon entinen emäntä. 
Se mun polttas tulessakin, 
Koviin päiviin kuolettaisi.» 



4 mellä : meillä. — 5 kultaisen : kultaiseni. 



66 



Kertovaisia runoja. 



Klaus Kurki: 

65 »Ei ole Kirsti ennenkään 
Ketään polttanut tulessa, 
Koviin päiviin kuolettanut, 
Ei ole ennen, eikä vasta.» 
Kukas on kuitenkin hullu, 

70 Kukas muu kuin piika raukka, 
Jos ei hullu, niin kuitenkin himmi, 
Otti kihlat, anto kättä, 
Käsi on Klaun kädessä, 
Ja meni Klaun kartanolle. 

75 Kirsti katteli klasissa, 
Väärin häntä välkytteli 

ja sanoi: 
»Oh, jos olis sitä ihmistä, 
Joka tuon välin pahentaisi, 
Ennenkuin avaimet annan, 

80 Toisen käskyllä kävelen.» 
Lähti hän Klaun puheille 

ja sanoi: 

»Ohoh, Klaus Kultaseni, 
Vähän sinä kyllä tiedät, 
Uulovi emännän makasi.» 
Klaus sanoi: 

85 »Oh, mun Kirsti piikaseni, 
Jos sen tuottelet todeksi, 
Minkä saattelit sanoksi, 
Niin sinun verassa käytän, 
Eliinan tulessa poltan, 

90 Viisi verkasta hametta 
Annan sinun käydäksesi, 
Ennenkuin Eliina rouvan 
Annan avaimet kätehen.» 

Kirsti: 
»Oh, mun Klaus kultaseni, 

95 Aja nyt Aumasten ladolle, 
Pikku niittyisten nimelle. 
Sano kauvas meneväsi, 
Monet viikot viipyväsi 



Käräjillä Pohjanmaalla, 

ioo Niin mä tuottelen todeksi 
Sen kuin saattelin sanoiksi.» 
Klaus lähteä lupasi, 
Teki työtä käskettyä. 
Kaus rouvalleen: 
»Oh, mun vähä Eliinani, 

105 Minun on matkahan lähtö, 
Vähän kauvas Pohjanmaalle, 
Käräjille, asioille. 
Viillä voita vakkasehen, 
Sääli säkkihin evästä, 

no Liikkiö sian lihoa, 
Karpio kananmunia, 
Minun kauvas mennäkseni, 
Käräjille Pohjanmaalle.» 

Eliina: 
»Oh, mun Klaus Kultaseni, 

ns Älä siellä kauvan viivy, 
Viikot on viimeiset minulla, 
Päivät vielä viimesemmät. 
Astu puolin saappahassa, 
Astu toiste toinen puoli, 

iso Puhu puolilla sanoilla, 
Puhu toisten toinen puoli, 
Syö puoli evästäsi, 
Syö toisten toinen puoli, 
Juo vaan puoli siemenystä, 

125 Juo toisten toinen puoli, 
Niin sinä pikemmin pääset 
Pohjan noitien seasta.» 
Eliina vähä emäntä 
Säälei säkkihin evästä, 

130 Viilsi voita vakkasehen, 
Liikkiön sian lihoa, 
Karpion kananmunia. 
Klaus lähti ajohon, 
Ajo Aumasten ladolle, 

135 Pikku niittyisten nimelle. 



Elinan surma. 16. 



67 



Kirsti teki talon töitä. 
Oli pyykille menevä, 
Pienten vaatetten pesolle, 
Paitojen Eliina rouvan. 
140 Kolkkina kuulu kodasta, 
Rouva kävi katsomahan 

ja sanoi: 
»Oh, mun Kirsti piikaseni, 
Mitäs kolkit niin kodassa, 
Paukuttelet paitojen tykönä?» 

Kirsti: 

145 »Huorran 6 huopia virutan, 
Pahan vaimon vaattehia.» 

Eliina: 
»Älä Kirsti piikaseni 
Kolki niitä niin kovasti.» 
Kirstipä tähän mutkan muisti, 

150 Kolkkipa vielä kovemmin. 
Eliina: 
»Älä kolki Kirsti huorra 7 
Paitojani niin pahasti, 
Ei ne ole täällä tehty. 
Vaan on äitini kotona.» 
Kirsti: 

155 »Huorria ovat hyvätkin piiat, 
Vaan ei portot puoletkaan. 
Eikä ole minun lukua, 
Vaikka parka palkollinen 
Haukuttaisiin huorraksikin, 

i6o Koska itse isot emännät, 
Ovat Uulovin ohessa, 
Pitkä parran parmahissa.» 
Itku silmissä vähä Eliina 
Tuli rannasta tupahan. 

165 Kirsti kiiruhti perässä 
ja sanoi: 
»Oh, mun rouva kultaseni, 
Ottakaas me orjat työstä, 



Häjyt härkäjen 8 perästä, 
Ja pidetääs me pienet pidot, 

i?o Kanssa kempit, kesäjuhlat, 
Niinkuin ennenkin oli tehty, 
Kuin oli matkoilla isäntä.» 

Eliina: 
»Ohoh, Kirsti piikaseni, 
Tehe itse kuinkas tahdot, 

175 Niinkuin tehit minua ennen, 
Iske kaikki muut tynnyrit, 
Yksi jätä iskemä(t)tä, 
Joka on pantu minua vasten.» 
Kirstipä tähän mutkan muisti, 

iso Iski ensin sen tynnyrin. 
Eliina: 
»Ohoh, Kirsti piikaseni, 
Toista tehit, toista käskin.» 

Kirsti: 

»Oh mun rouva kultaseni, 
Minkä tehen sijan teille, 

185 Tehenkö uuteen tupaha'n\ 
Ylimmäisen portin päälle?» 

Eliina: 
»Älä tehe uuteen tupaan, 
Ylimmäisen portin päälle, 
Tehe sija Klaun tupahan, 

190 Niinkuin olet ennenkin tehnyt.» 
Kirsti: 
»SielT on pyssyt paukkuvaiset, 
Siellä miekat välkkyväiset, 
Siellä raudat raatelevaiset, 
Terävät teräasehet.» 
Eliina: 

195 »Pyssyt on sodassa surmana, 
Miekat miehillä käsissä, 
Tuttuna ovat tavassa, 
Kamarissa kaunihina. 
Tehe sinne vaan sijani, 



• Huoran : Huorran. — 7 huora : huorra. — 8 yi. [härk]ie[n]. 



68 



Kertovaisia runoja. 



200 Pane kahdet villavaipat, 
Pane kahdet korvatyynyt, 
Pane kahdet nauhapeitot, 
Kahdet liinaset lakanat.» 
Kirstipä tähän mutkan muisti, 

205 Pani viidet villavaipat. 
Pani viidet korvatyynyt, 
Pani viidet nauhapeitot, 
Viidet liinaset lakanat. 
Eliina levolle lähti 
ja sanoi: 

210 »Etpä tehnyt, niinkuin käskin, 
Panit viidet villavaipat, 
Panit viidet korvatyynyt, 
Panit viidet nauhapeitot, 
Panit viidet liinalakanat.» 

215 Kirsti lähti kamarista, 
Meni Uulovin tupahan. 

Kirsti: 
»Uulovi ylimmäinen renki, 
Tulkaa te Klaun tupahan. 
Rouva teitä sinne kutsu, 

220 Siellä teitä tarvitahan, 
Kiiruhusti kaivatahan.» 

Uulovi: 
»Mitäs mä siellä tehnen?» 
Meni sinne arvollansa. 
Kirsti kiiruusti perässä, 

225 Lukitsi yhdeksät lukut, 
Takateljet kymmenennet. 
Juoksi sitte Aumasten ladolle, 
Pikku niittysten nimelle. 

Kirsti: 
»Ohoh, Klas kultaseni, 

230 Jo nyt tuottelen todeksi, 
Minkä saattelin sanoiksi: 
Uulovi emännän makasi, 
Ja hän on vielä nytkin siellä, 
Rouvan kanssa kamarissa.» 



235 Klaus kohta kotio riensi 
Allapäin pahoilla mielin, 
Otti tulta tervaksehen, 
Tulta tuohehen viritti, 
Pisti tulen nurkan alle, 

240 Valon alle valkiata. 
Eliina nuori rouva 
Pisti sormensa klasista 
Vihkisormus sormessansa. 

Eliina: 
»Ohoh, Klaus kultaseni, 

245 Älä sormusta kadotas[!], 
Vaikkas kantajan kadotat.» 
Klaus Kurki kurja mies, 
Mies kurja ja katala, 
Veti miekkansa tupesta, 

250 Sieppas raudan kiiltäväisen, 
Laski sillä sormen poikki. 
Eliinainen nuori rouva 
Piti lastansa lasissa, 
Itkeväistä ikkunassa. 
Eliina: 

255 »Ohoh, Klaus kultaseni 
Älä polta poikalastas, 
Vaikkas poltat pojan tuojan.» 

Klaus Kurki: 

»Pala portto poikinesi, 
Mailman lautta lapsinesi, 

260 Ei se ole minun poikani, 
Vaan se ompi Uulovin poika. 

Eliinainen nuori rouva 
Herraa Jesusta rukoili. 

Eliina: 
»Ohoh, Herra Jesus kulta, 

265 Anna armas Herra Jesus, 
Että vielä äitini näkisin. 
Palakohon kaikki paikat, 
Tämä vettä vuotakohon, 
Siks' että äitini näkisin. 



Elinan surma. 16. 



69 



■vo Ohoh, Ouoti veikkoseni. 
Juokse joudu Suomelahan 9 
Käske häntä tänne tulla, 

Kiinihusti joutumahan, 
Puhu paremmin, kuin täälT on- 
kaan.» 
275 Otti Uoti mennäksensä. 
Sekä juoksi, että joutu 10 , 
Pian juoksi järven poikki, 
Tuli tuonne Suomelahan. 

Uoti: 

»Ohoh, muori kultaseni, 
28o Eliina teitä sinne kutsu.» 
Nousi hän pian vuoteeltansa, 
Puki päällensä vaatteita. 

Muori: 
»Voi minua vaivaista vaimoa, 
Kuinka barnehin hamettani, 
285 Hame aina edestakaisin, 
Kuinka liene tyttäreni?» 
Uoti: 

»Hyvin kyllä, muori kulta, 
Hyvin ennen, nyt paremmin.» 

Muori: 
»Voi minua vaivaista vaimoa, 
290 Kuinka sukin sukkiani, 
Sukin aina edestakaisin, 
Kuinka liene tyttäreni?» 

Uoti: 
»Hyvin kyllä, muuri kulta, 
Hyvin ennen, nyt paremmin.» 

Muori: 
29ä »Voi minua vaivaista vaimoa, 
Kuinka kengin kenkiäni, 

Kengin aina edestakaisin, 



Kuinka liene tyttäreni?» 

Uoti: 
»Hyvin kyllä, muori kulta, 
300 Hyvin ennen, nyt paremmin.» 

Muori: 
»Voi minua vaivaista vaimoa, 
Kuinka troijyn trrtijyäni. 
Tröijyn aina edestakaisin. 
Kuinka lienee tyttäreni?» 

Uoti: 
305 »Hyvin kylki, muuri kulta, 
Hyvin ennen, nyt paremmin.» 

Muori: 
»Voi minua vaivaista vaimoa, 
Kuinka myssyn myssyäni. 
Myssyn aina edestakaisin, 
310 Kuinka liene tyttäreni?» 

Uoti: 
»Hyvin kyllä, muori kulta. 
Hyvin ennen, nyt paremmin.» 

Muori: 
»Voi minua vaivaista vaimoa, 
Kuinka levin liinojani, 
3i5 Levin aina edestakaisin. 
Kuinka liene tyttäreni?» 

Uoti: 

»Hyvin kyllä, muori kulta, 
Hyvin ennen, nyt paremmin.» 
Ehtivät Suomelan lahdelle. 
Muori: 
320 »Voi minua vaivaista vaimoa, 
Sauhu Laukusta näkyypi, 
Sauhu Klaun kartanolta. 
Mitä tuolla tehtäneekin 
Noin sakian sauhun kanssa?» 



9 Suomela, Eliina rouvan kotitalo, Stenbockien silloinen sukukartano, on noin 
puolen penikulman matkan päässä Laukosta kaakkoista ilman suuntaa kohti toisella 
puolella Aition selkää erään pitkän lahden perukassa. Kirj. muist. — 10 jout[ruP| : 
joutu. — u yi [valklfeTasta]. 



70 



Kertovaisia runoja. 



Uoti: 

325 »Kukot siellä kultatahan, 
Kanan pojat kaltatahan, 
Lampaita lahdatahan, 
Sian päitä korvetahan, 
Pienen prinsin ristimiksi, 

330 Pienen poikasen pidoksi.» 
Tulivat Klaun kartanolle, 
Laski maahan polvillensa 
Oman vävynsä etehen. 

Muori: 
»Oh, mun Klaus kultaseni, 

335 Ota pois tulesta poika, 
Vaka vaimo valkiasta»!» 
Klaus Kurki. 

»Poltan porton poikinensa, 
Mailman lautan lapsinensa.» 

Muori: 

»Älä polta Klaus kulta, 

340 Anna mennä muille maille 
Jälkiänsä piilemähän, 
Töitänsä häpeämähän.» 

Kirsti: 
»Älä päästä Klaus kulta! 
Pane pänni pahoja jauhoja, 

345 Terva tynnyri lisäksi, 
Ne heitä tulen sekahan, 
Että paremmin palaisi.» 

Muori: 
»Oh, mun vähä Eliinani, 
Ohoh, lapsi parkaseni, 

350 Mahdoit olla mielin kielin, 
Mielin kielin, porton kanssa?» 

Eliina: 
»Oli, mun äiti kultaiseni, 
Ei o' syytä pienintäkään, 
Ei vikoa vähäistäkään, 

355 Silmäneulan vertaistakaan. 



Tehin kaikki, mitä taisin, 
Vielä päällekkin vähäisen. 
Pala nyt tämäkin paikka, 
Koskan vielä viimeseksi, 

360 Kovan kuoloni edellä, 
Sain nähdä äitini silmät!» 

Olis vielä ottanut hyvästi, 
Sanonut pari sanaa 
Itkevälle äidillensä, 

365 Raukka raukesi samassa, 
Lensi liekkien sisähän, 
Vaipui ilmevalkiahan. 

Se oli meno nuoren rouvan, 
Nuoren Eliina emännän, 

370 Joka oli kaunis kasvoltansa, 
Kaunis kaikella tavalla, 
Kauvan sinua kaivatahan, 
Ijan kaiken itketähän. 
Itku ei Laukosta lakkaa, 

375 Valitus Vesilahdesta. 

Se oli loppu nuoren vaimon, 
Kanssa pienen poikalapsen. 
Kulu tuskin puoli kuuta, 
Taikka kaksi viikkokautta, 

380 Hevosia tallin täysi, 
Nautoja naveton täysi, 
Kuoli kaikki korsi suuhun, 
Kaatu kaurojen nojalle. 
Klaus Kurki kurja miesi, 

385 Mies kurja ja kamala 
Istui aitan kynnyksellä, 
Sekä istui, että itki. 
Jesus äijänä käveli 
Sekä Klaulta tiedusteli: 

390 »Mitäs itket Klaus Kurki?» 
Klaus Kurki: 
»KylT on syytä itkemistä, 
Vaivoja valittamista: 
Poltin oman puolisoni, 



Elinan surma. 16. 



71 



Sytytin Byleni täyden, 
395 Poltin pienen poikaseni, 

Vasta kannetun kadotin.» 
Jesus: 

»Kyllä tiedän Eliina rouvan.» 
Klaus Kurki: 

»Missäs on Eliina rouva?» 
Jesus: 

»Tuoli' on Eliina rouva, 
400 Tuolla taivahan talossa. 

Ylisessä ta iva liassa, 

Ylimmäisen portin päällä. 

Jalkojen suuressa Jumalan, 

Kuuden kynttilän edessä, 
405 Kulta kirjanen kädessä. 

Pikku poikainen 12 sylissä, 

Uulovi oven edessä. 

Tiedän myöskin Klaus Kurjen.» 
Klaus Kurki: 

»Kussasta on Klaus Kurki?» 
Jesus: 
410 »Tuoli' on tuolla Klaus Kurki, 

Alasessa helvetissä, 

Alimmaisen portin alla, 

Kannukset vähän näkyvät, 

Jalan alta kuhistavat. 
415 Vielä tiedän Kirsti huorran. 

Tuoli' on tuolla Kirsti huorra, 

Alisessa helvetissä, 

Alimmaisen portin alla. 

Palmikot väliä n näkyvät, 
420 Kultarihmat kuumottavat.» 
Klaus tuo ajohon lähti, 



Pisti pillit säkkiliinsä, 

Soitti suolla mennessänsä, 

Kajahutti kankahalla, 
425 Järähytti järven päässä, 

Ajoi päin sulaa merta 

Alle aaltojen syvinten. 

Se oli meno nuoren miehen, 

Kanssa nainehen urohon, 
430 Kirsti rakkina perässä. 

Jo ensimmäisen puolisonsa, orpa- 
nansa 13 Kaarina Flemingin kuoleman 
jälkeen joutui Klaus Kurki omantun- 
non vaivoihin. Toisen vaimonsa Elina 
Stenbockin ja tämän kanssa siittä- 
män poikansa poltettuaan, päätti 
Klaus Kurki itsemurhalla lopettaa 
tärkeillä rikoksilla tahratun elämänsä. 
Hän valjastutti kaksi hevosta vaunu- 
jen eteen, istui itse vaunuihin ja ajoi 
Päiräniemen jyrkältä kalliolta 14 suo- 
raan järveen. Kirsti, jonka valta Lau- 
kossa Klaus Kurjen kuoleman jälkeen 
olisi ollut pieni, meni isäntänsä pe- 
rässä samaa tietä järveen, jonne he 
molemmat jäivät. 

Kerrotaan koetetun pelastaa vau- 
nuja ylös järvestä, mutta veden pin- 
taan noustuaan, vaipuivat ne uudes- 
taan pohjaan, eivätkä sittemminkään 
tehdyt pelastamis-yritykset ole pa- 
remmin onnistuneet. Kun kalastajan 
nuotta takertuu Päiräniemen kallion 
alla olevaan vedenalaiseen kariin, sa- 
notaan Klaus Kurjen vaunujen nous- 
seen ylös muistuttamaan kalastajalle, 
että juuri siinä syvänteessä on hau- 
tansa saanut tuo Laukon mahtava 
Klaus Kurki. 



12 poikanen : poikainen. — 13 Klaus Kurjen täti (isän sisar) Elina Niilontytär 
Kurki oli naimisissa Maunu Klaunpoika Fleming'in kanssa. He tulivat Fleming'ien 
nuoremman sukuhaaran esivanhemmiksi ja heidän vanhin tyttärensä Kaarina oli 
Klaus Kurjen ensimmäinen puoliso. Kirj. muist. — 14 Päiräniemen kallio on Laukon 
kannaksen pohjoisella puolella Vakkalan lahden rannalla lähellä kartanon rakennuk- 
sia. Kirj. muist. 



Kertovaisia runoja. 



17. Vesilahti. Kallio N, n. 290. —12. 

Ida Heinonen. Kuullut Halikossa 
K. W. Förbomilta, joka runon oli oppi- 
pinut vaimonsa veljeltä Laukosta. Mp. 
Uskelassa. 

Paha Klaus Kurki, ku frouvans polt. 

Klaus Kurki kurja miesi, 

miesi kurja ja kamala, 

istui aitan kynnyksellä, 

sekä istu, että itki. 
5 »Mistäs 1 tunnet Klaus Kurjen, 

onko hän kummempi muita?» 

»Tulennasta tuiman tunnen, 

jalon jalan heitännästä.» 

»Eikös muita ylpiöitä, 
io kun on Laukon Klaus Kurki?» 
Klaus lähtevi tupahan, 

polki jalan portahalle, 

miekalla oven avasi, 

tupellansa kiini tunki. 
15 Klaus tuo tuli tupahan 

joukon kanssa kartanolle, 

saran saatto miehen kanssa, 

saran satulaurohon; 

miehet kultamiekoissansa, 
20 hevoset hopiapäissä. 

»Onkos teillä neittiä myyrä, 

piika mulle pirettynä?» 

»Ei meillä neittiä myyrä, 

ei piika piretty minulle[!].» 
25 Klaus tuo rannalta tulevi, 

ajoi kohti kartanoa, 

viisi veljestä Elinan, 

istut kaikki pöörän päässä, 

nousit kaikki katsomahan, 
30 kävit kartanolle vastahan. 
»Ei neittiä mäellä myyrä, 

tehrä kauppa kartanolla; 



hevoset mäellä myyrään, 
ka vja jalat kartanolla. 

35 Onpa meillä tupakin, 
tupa tulla, toinen mennä, 
talli kans on hevoset panna, 
vaja varsat valjastella, 
naulat laskea satulat.» 

40 Klaus Kurki vielä kysyi: 
»Onkos teillä neittiä myyrä?» 
Jopa äiti Elinan nuoren 
Klaus Kurjelle kumarsi: 
»Ei ole meillä neittiä myyrä, 

45 piikat meillä pikkusia, 
kaikki keskenkasvavia.» 
»Onpa teillä Elina nuori, 
kyllä vahva varreltansa, 
avioksi auttavainen; 

50 annappas mulle Elina!» 
»Oi mun kultaiseni! 
Älä mua Klaulle anna, 
eihän minä vielä taira 
panna työhön palkollista, 

55 ruokkia suurta perhettä, 
lioitta suurta tarhakarja.» 
»Sitä ei sinun tarvittekka, 
kosk on siellä Kirsti piika; 
pankon työhön palkolliset, 

60 ruokkikoon ison perheen 
ja kaitselkohon tarhakarjan!» 
»Kyll on siellä Kirstipiika, 
Laukon entinen emäntä. 
se mun tules polttaja, 

05 kovin päivin kuolettaja.» 

»Ei oi Kirsti ennenkä kettään polt- 

tanu, 
kovin päivin kuolettanu, 
eikä ennen, eikä vasta.» 
Kukas kuitenkin oli hullu, 



17. » Säkeissä 5, 7, 9, 117, 138, 174, 194, 312, 336, 347 pieni alkukirjain. 



Elinan surma. 17. 



73 



io kukas muu kuin Kiina raukka! 

Otti kililat. antoi kättä 

kurjan Klaaus Kurjen. 

Kävi Klaaulle emännäksi. 
Kirsti katseli klasista. 
75 tuli silmistä välkkyeli: 

»Voi millä tavalla 

mä saisin ton välin pahenemaan, 

ennenkuin valtani annan 

ja toisen käskyjä kuu[n|telen?» 
80 Eipä muita ta iv i t tukkaan, 

itse Kirsti neuvon keksi, 

läksi Klaaun pakinoille: 

»Voi mun Klaaus kultaiseni, 

vähäpä sinä tiiät! 
85 Uolevi makasi emännän kanssa, 

nuoren Elinan, renki roisto!» 

»Voi mun Kirsti piikaiseni, 

jos sä laitat toreksi, 

minkä sait sä sanoiksi. 
»o sinun silkillä vaatetan 

ja Elinan tulessa poltan 2 ! 

Viisi villaista hametta 

annan sinun käyräksesi. 

enkä Elina rouvan!» 
»a »Voi mun Klaaus kultaiseni, 

aja pienelle niitylle. 

aja Aumasten 3 Lirolle, 

sano kauvas meneväsi. 

monet viikot viipyväsi 
ioo keräjissä Pohjanmaalla; 

silloin tuottelen toreksi, 

minkä saattelin sanoiksi!» 
Klaaus Kurki kurja miesi 

totteli huoran houkutusta, 

105 meni Elinan kamarihin: 



»Voi mun pieni Elinani. 
laita voita vakkasehen, 

suuri säkki evästä, 

liikiö sianlihaa, 
no karpio kananmunia. 

pitkät matkat mennäkseni 

käräjille Pohjanmaalle!» 

»Voi mun oma kultaiseni. 

älä siellä kauvan viivy, 
us viikot on mulla viimeiset, 

päivät vielä vumeisemmät! 

Astu suurin askelin. 

tai astu toisten loinen puoli; 

puhu asia puolille. 
i2o mene toisten täyttämään; 

syö puoli evästä, 

s\ ö toisten toinen puoli; 

juo puoli lasia s. 

jätä toinen puoli Pohjan noitien 
juotavaksi» 
125 Niinpä pani Elina rouva 

suureen säkkihin evästä, 

laitti voita vakkasehen. 

liikkiön sianlihaa. 

karpion kananmunia. 
i3o Klaus lähti matkahan, 

ajoi pikku niitti lie. 

ajoi Aumasten 3 larolle. 

Kirsti huora tupaan lähti 

vaatteita pieniä pesemään 
135 ja paitoja Elina rouvan 4 . 

Kuului kolina tuvasta, 

pankkina patatuvasta. 

Rouva kävi katsoman 6 , 

mitä siellä kolkatan": 
m» »Voi mun Kirsti piikaiseni, 



* |vaa| poltan : p. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — * |p|rouvan : r. — 5 katso- 
' n : k. — 6 kolkataa n : k. 



74 



Kertovaisia runoja. 



mitäs täällä niin kovasti kolhit 
ja patojani paukuttelet?» 
»Huoran huopia virutan, 
huonon vaimon vaattehia!» 

145 »Äläpäs Kirsti piikaiseni, 
kolhi niitä niin kovasti!» 
»Kolliinpa mä kiusallakin, 
kolhin vielä kovemmin!» 
»Älä kolhi, Kirsti huora, 

150 paitojani pahasti! 

Ei niit ole täällä tehty, 
vaan on äitini kotona!» 
»Huoria on ne hyvätkin piiat, 
vaan ei portot puoletkaan! 

155 Vähäpä minun väliä, 
vaikka parka palkollinen 
haukuttaisin huoraksi, 
kun isot emännätki, 
ovat renkien kai[na]lossa, 

i6o pitkäpartojen parissa!» 
Itku silmissä Elina tuli 
rannalta tupahan. 
Kirsti kiiruhti perässä: 
»Kuulkas rouva kultaiseni, 

165 otetas me renkit työstä, 
häijyt härkien perästä, 
piretän nyt pirot pienet 
sekä pienet juupelijuhlat; 
niin täällä ennenkin tehtiin, 

170 kun oli reisulla isäntä!» 
»Kirsti kiltti piikaseni 
teeppäs itse, niinkuin tahrot, 
niinkuin teit sä ennen mua! 
Tyhjennä kaikki tynnörit, 

175 se vaan yksin täynen jätä, 
kun on tehty minua varten!» 
Kirstipä tähän mutkan muisti: 
sen hän sitten ensin laski. 
»Voi mun Kirsti piikaiseni, 



iso toisin teit, kun toisin käskin!» 
»Voi mun kulta rouvaseni, 
mihin teen mä yösijanne, 
teenkö uuteen tupahan, 
ylimäisen holvin päälle?» 

185 »Tee niinkuin ennenkin teit 
sijani Klaavun tupahan, 
siellä miekat välkkyväiset, 
siellä pyssyt paukkuvaiset, 
siellä raurat raatelevaiset! 

190 Pyssyt tarvitaan sorassa, 
miekat miehien käsissä, 
ei tuttuja ole tuvassa, 
kamarissa kaunihissa. 
Sinne tee vaan sijani, 

195 pane kaksi villavaippa, 
kaksi korvatyyny, 
kaksi liinaista lakana!» 
Kirstipä meinasi kiusallakin: 
panen viisi villavaippa, 

200 panen viisi korvatyyny; 
viisi liinaista lakanaa. 
Elina tästä levolle läksi. 
»Voi mun Kirsti piikaiseni, 
etpä tehnyt, niinkuin käskin, 

205 panit viisi villavaippa, 
panit viisi korvatyyny, 
viisi liinaista lakanaa.» 

Kirsti juoksi kamarista, 
meni Uolevin tupahan: 

210 »Kuulkaas Uolevi, ylinen trenki, 
tulkaas Klaavun tupahan, 
siellä teitä tarvitahan, 
kiiruhusti käskettiin.» 
»Mitasta mä siellä tehnen?» 

215 Meni sentään arvoltansa. 
Kirsti kiiruhti perässä, 
yhreksät ovet lukitsi, 
takateljet kymmenet: 



Elinan surma. 17. 



75 



sitte juoksi pikkuniitulle, 
iso kiiruhti Aamasten kirolle: 
»No mun Klaavaa kaltaiseni, 
nytpä laittelen toreksi, 

minkä saattelin sanoiksi: 

on hän siellä nytkin vielä 
225 f ro u van kanssa kamarissa!) 

Klaavus kohta kotiin läksi 

pahalla päällä, pahoilla mielin, 

otti tulta tervaksehen, 

tulta tuohon viritti, 
230 pani tulen nurkan alle, 

valoi alle valkiata. 

Elinainen nuori rouva 

pisti sormensa klasista, 

vihki sormus sormessansa. 
235 »Voi mun Klaaus kultaiseni, 

älä sormusta karota, 

vaikka kantajan karotat!» 

Elinainen nuori rouva 

piti lastansa lasissa [!], 
240 itkeväistä ikkunassa. 

»Voi mun Klaaus kultaiseni. 

älä polta poikalastas, 

jostas poltat pojan luojan[!]!» 

»Pala portto poikinesi, 
245 ma ilma n lauta lapsinesi; 

ei se ole minun poikani. 

vaan se ompi Uolevin poika!» 
Elinainen nuori rouva 

Herra Jesusta rukoili: 
250 »Oohoh Herra Jesos kulta. 

anna annos Jesus kulta, 

että äitini näkisin; 

palakohon 7 kaikki paikat, 

tämä vettä vuotakohon, 
255 siks et äitini näkisin! 

Voi mun Uoti veikkoseni. 



juoksi- joutuin Suomelahan! 

Kumi tänne äitiäni, 

sano paremmin kuin onkaan!» 

260 Uoti läksi juoksemahan, 
sekä juoksi, että joutui, 
pian juoksi järven poikki, 
tuli I! 1 tuonne Suomelahan: 
»Jo nyt muori kultaiseni, 

265 rouva teitä sinne käski, 
siellä teitä tarvittaisiin, 
kiiruhusti käskettiinkin!» 
Nousi muori vuoteeltansa, 
alkoi päällensä pukea: 

270 »Voi minua vaivaista vaimo, 
kun puin hamettani, 
puin aina edestakaisin; 
kuinka liekään tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, muori kulta, 

275 hyvin ennen, nyt paremmin!» 
»Voin minua vaivaista vaimo, 
kun puin röijyjäni, 
puin aina erestakaisin; 
kuinka liekään tyttäreni?» 

280 »Hyvin kyllä, muori kulta, 
hyvin ennen, nyt paremmin!» 
»Voi minua vaivaista vaimo, 
kun puin sukkiani, 
puin aina erestakasin; 

285 kuinka liekään tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, muori kulta, 
hyvin ennen, nyt paremmin!» 
»Voi minua vaivaista vaimo, 
kun puin kenkiäni, 

290 puin aina erestakasin; 
kuinka liekään tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, nuori kulta, 
hyvin ennen, nyt paremmin!» 
»Voi minua vaivaista vaimo. 



Säkeet 253, 254 ja 255 ovat reunaan lisätyt. 



76 



Kertovaisia runoja. 



295 kun levitin liinani, 

levitin aina erestakaisin; 
kuinka liekään tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, muori kulta, 
hyvin ennen, nyt paremmin!» 

300 »Voi minua vaivaista vaimo, 
kun puin myssyäni, 
puin aina erestakaisin; 
kuinka liekään tyttäreni?» 
»Hyvin kyllä, muori kulta, " 

305 hyvin ennen, nyt paremmin!» 
Tuli muori pukeneksi, 
sitte lähtivät ajohon. 
Ajoivat Suomelan lahrelle: 
»Voi minua vaivaista vaimo, 

310 Savu Laukosta näky vi, 
sauhu Laukon kartanosta. 
Mitäs tuolla tehräänkään 
noin sakian sauhun kanssa?» 
»Kukot siellä kuitataan, 

315 kananpojat kaltataan, 
lampaita lahrataan, 
sianpäitä paistetaan, 
pienen prinssin ristimeksi, 
pikku poikasen piroksi.» 

320 Tuli Laukon kartanolle, 
laski maahan polvillensa, 
etehen oman vävynsä: 
»Voi mun Klaavus kultaiseni, 
ota pois tulesta poika, 

325 vaka vaimoa valkiasta!» 
»En ota porttoa tulesta, 
eikä porton poikakaan, 
palakoon portto 8 poikinensa, 
mailman lauta lapsinensa!» 

330 »Älä polta Klaavus kulta, 
anna mennä muilla maille 
jälkiänsä piileilemään, 



töitänsä häpeilemään!» 
Kirsti tuli kiiruhusti: 

335 »Älä vainen Klaavus kulta! 
Vaan pane jauhoja pahoja, 
tervatynnyri lisäksi, 
heitä tulen sekahan, 
että paremmin palaisi!» 

340 »Voi mun pikku Elinani, 
voi mun lapsi par kani, 
mahros olla mielin kielin, 
mielin kielin Kirstin kanssa?» 
»Voi mun äiti kultaiseni, 

345 ei ole syytä pienintäkään, 
vikaista vähäistäkään. 
Kaikki tein, minkä taisin, 
vielä päälle vähäisenkin. 
Ole kiitetty Jumala, 

350 ylistetty Herra Jesus, 
kun torjut tuliset liekit, 
että vielä viimeiseksi, 
kovan kuoloni erellä, 
sain nährä äitini silmät.» 

355 Olis ottanut hyvästi, 
puhallellut vähäsen vielä, 
itkevälle äitillensä; 
raukka raukesi samassa, 
lensi liekkien sisähän, 

360 vaipui ilmivalkiahan. 

Se oli meno nuoren rouvan, 
nuoren Elina emännän, 
jok oli kaunis kasvoiltansa, 
kaunis kaikilta tavoilta. 

365 Kauvan häntä kaivatahan, 
ijän kaiken itketähän, 
itku ei ikän Laukosta lakkaa, 
ei valitus Vesilahdesta. 
Se oli meno nuoren rouvan, 

370 kanssa, pienen poikalapsen. 



pojika| : portto. 



Elinan surma. 17 a. 



77 



Kului tuskin puoli vuotta. 

vieri kaksi viikkokautta: 

hevosia 9 tallit täynnä. 

lehmiä navetat täysi, 
375 kuolit kaikki konsa[I] suuhun, 

kaatuit kaurojen nojalla. 

Klaus Kurki, kurja miesi, 

miesi kurja ja kamala, 

istui aitan kynnyksellä. 
380 sekä istui, että itki. 
Jesus äijänä käveli: 

»Mitäs itket Klaavus Kurki?» 

»Kyl on syytä itkemistä, 

vaivoja valittamista! 
385 Uskoin huoran houkutukset, 

valhet sekä vakutukset, 

poltin oman puolisoni, 

poltin pikku poikaseni, 

vasta kannetun karotin.» 
390 »Kyllä tiedän Elina rouvan!» 

»Missäs on tuo Elina rouva?» 

»Tuol on, tuol on Elina rouva, 

ylisessä ymmärskissä, 

tuolla taivallan talossa! 
395 Kuusi kynttilä eressä, 

kultakirjainen kädessä, 

pikku poikanen sylissä, 

Uolevi oven eressä. 

Tieran myöskin Klaavus Kurjen: 
400 tuol on toi Klaavus Kurki 

alimmassa helvetissä. 

alimmaisen portin alla, 

kannukset vähän näkyvät. 

kultakellot kuumottavat. 



405 Vielä tierän Kirsti huoran: 

tuolla on toi Kirsti rouva 

alimmassa helvetissä, 

alimmaisen portin alla. 

palmikot vähän näkyvät, 
410 kultarihmat kuumottavat.» 
Klaus Kurki, kurja miesi, 

mies kurja ja kamala, 

satuloitsi orihin 

mustan vaunun etehen, 
415 pisti pillit säkkiin, 

soitti suolle mennessänsä, 

ajoi päin sulaa merta; 

ja Kirsti rakkina perässä. 
Siin oli meno nuoren miehen, 
420 kanssa nainehen urohon. 

17 «. Kangasala. Borenius n. 52. 
- u l,74. 

Hakalan Taava, erään Kerppolan 
Torpparin vaimo. 

fHuolimatta mahd. kirjallisesta al- 
kup. on seuraava katkelma mukaan 
otettu. | 

Laus Kurjen arkki*. I 

Eliinainen 2 neitty nuari 3 
Meni aittahaam 4 mäjelle 5 
Vaski vakka 6 kainaloissa 7 . 
Vaski avv.ijii vakkasessa. 

Äiti: 

5 »Tu.ilta tullee Klaus 8 Kurki 8 
(Eliina:) 
»Mistäs tunnet Klaus 8 Kurjen 8 ?» 
»Tulennosta tuiman tunnen, 



* kk-.ssa iso alkukirjain. 

\~ (c. ' Arkista oppinut, mull oli semmonen arkki. Mp. huom. — 2 Elinainen : 
Eliinainen. — 3 r. »Tapanin laulu» = [Tapanin] virsi. »Lasten virsiä». (Runon nimeä 
ei tunneta). — 4 aittanani : aittahaam. — 5 mäjell |ä| : mäjelle. — 6 vakkajnen| : v. — 
' kainalossa : kainaloissa; yi. [kainal]ossa. — 8 kk:ssa pieni alkukirjain. 



78 



Kertovaisia runoja. 



Jalon jallaan 9 heitännöstä.» 
Klaus K [urki] 8 ajoi pihhaan 

10 Salan hevOjS miähen 10 kanssa, 
Salan satula urohoon 11 : 
Miähet kulta miakoissansa, 
Hevoset hopia 12 päissä. 
Kl[aus] K[urki] tuli pihaan 13 , 
Kysy: 

15 »Onko teillä neityttä myylä, 
Piikaa mullen pilettynä?» 
»Ei neityttä mäjellä myylä 14 , 
Pannaan 15 kauppa kartanolla, 
Hevoset mäjellä myylää 16 . 

20 Kyllä meill' on tupiaki: 
Tupa meill' on yljän tulla, 
Tupa tulla, toinen mennä, 
Vaja varsat valjutella 17 , 
Naulat laskee 18 satulat 19 .» 
Äiti: 

25 »Ei meil o m neityttä myylä: 
Piiat meil om 20 pikkusia, 
Kaikki kesken kasvavia.» 

K[l]aus K[urk]i: 

»Ompa tua 21 vähä Eliina, 
Joka auttaa avioksi 
30 *Annappa vähä Eliina.*» 
Eliina: 

»Älä anna minua Klaulle, 

Se minun koviim päiviin kualettaa 



Ja minun tulessa polttaa.» 

(En minä muista kuin sitä välillä 
on). 

18. Tottijärvi. Borenius (1986) 48 1 *. 

- 28 / 8 74. 

Pajulahti. »Porin Kaisa» (mies, 
Pori ennen ollut jääkärinä), kant- 
tori Stalmannin täti. Ennen arkkia 
oppinut. 

»K[l]aus kurjen virsi» 2 . 

(Alkua ei muista) 

Äiti sanoo: 

»Mahroit olla mielin kielin, 
Miel[in] k[ielin] porton kanssa.» 

Eliina vastas sitten että: 
»Koitin 3 olla miel[in] k[ielin], 
Kaikki tenin 4 mitan 5 taisin, 
5 Viälä 6 vähäm 7 paalienkin 8 
Pala nyt tämäkin 9 paikka, 
Koskan näin äitin 10 silmät 
Kovan 3 kualonF eöellä 12 .» 

(Siin on pari 3 värsyä välillä kun en 
m[inä] muista) 
Jiesus äijänä käveli, 
io Klaus Kurki 3 istu tallin kynnyk- 
sellä ja itki. 
Kysy: 

»Mitäs itket Klaus 3 Kurki 3 , 13 ?» 



9 jalan : jal/aan. — 10 mi|e|hen : miähen. — u uroh|o|n : urohoon. — 12 ia aJle- 
viiv. — 13 yi. [pi]hh[aan]. — 14 myylä : *mäjellä* m. — ls aan alleviiv. — 16 Säe ala- 
reunaan kirj . , mutta merkitty tähän kuuluvaksi. — 17 valj ]a|tella : valjutella. — 
18 ee alleviiv. — 19 kk:ssa seuraa: | Äiti, Älä anna minua Klaullen (en muista nuu- 
kaan)!. — 20 o|n| : om. — ai ua alleviiv. 

18. 1 Ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 2 r. »Kaikki vaan yhrellä nuatilla mitä on sem- 
mottia». — Ei puoli-i 11 jälkeäkään. Mp. huom. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — 4 h 
alleviivattu. — 5 mitä : mitan. ■ — 6 Vi|e|lä : Viälä. — 7 vähä : vähäm. — * Kumpikin 
nalleviiv. — 9 tämä : tämä/cm. — 10 ätin : äitin. — u ku|o|loni : kuoloni. — 12 e|r|ellä: 
edellä. — I3 Säkeitten alkup. järjest.: 17, 17 a — k, 11 — 16; num. muutettu. Säkeet 
f — k reunaan kirj. 



Elinan surma. 18—20. 



79 



»Kyll «m syyssä itkemistä, 

Vaivassa valittamista: 

Poltin oman pnalisani 14 , 
15 Sekä piänen 15 poikaseni, 

Äsken kannet un kadotin 16 .» 
Kysy: 

Missä on Eliina" frouva?» 

Klaaus 18 Kurki 3 pisti pillit säkki- 

hinsä, 

Soitti sualla mennessänsä, 
20 Järven päässä 19 järähytti. 

Ajo äkkiä järveen 

Tiina rakkina perässä. 

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- 
nyssäkeet edelliseen: 

[Otsikko:] [K]/aa[us k. v.] 
Oa. s. Älä polta poikalasta 

b. Vaikkas poltat pojaan tuojan! 

c. Poltan porton poikinensa 

d. Mailman lautan lapsinensa 

e. Ei se ole minun poikan 

f. Vaan se on 20 Pavelin 21 poika 22 . 
5. [V. v. p]eä[hVnkin] 

10. [KlMaus k. i. t. k. j.i.] 

11. [M.i. kla]a[us k.?] 

17a. Eliina frouva istuu taivaassa 
[E. f. i. taiva[/i[assa] 

b. Pikku poikanen sylissä 

c. Uaveli oven edessä 
(Sitten kun sen sai kuulta 
kysy ■: 

d. Missä on Klaaus 3 K [urki] 8 

e. Kl[aaus] K[urki] 8 on helvetissä 



f. Alimmaisen portin alla 

g. Kannuksia vähän näkyy. 
h. Missäs on Tiina huarra 24 , 25 ? 

i. Tiina h[uarra on| helvetissä] 

j. Alimfaisen] p[ortin] a [11a] 

k. Palmikoita vähän näkyy. 

Enpä tiedä tikka raukka, 
kuta tammea takonen. 

19. Tyrvää. Kullan n. 28. — 10 ,l 1 03. 

Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v. 
Tikka sanoi käelle: 

»Tyhjää kakut, kultainen käki.» 
»Enpä tiedä, tikka raukka, 
Kuta tammea takonen, 
Kuta kuusta kolkuttelen. 
5 Moni on pinnalta sileä. 
Päältä hyvän näköinen, 
Vaan on sisältä lahoa, 
Sydämeltä mällännyttä; 
Toiset päältä köykäiset, 
io Melkeinpä lahon näköiset, 
Vaan on sisältä sielät, 
Sydämeltä ehykäiset.» 

Piispa Henrikin surmavirsi. 

20. Eonkilahti. Saarimaa n. 531. 

—09. 

tl. p. Yläneellä. 

Mist Lalli laki sai? 
Hyvä miähe hytyst (= piispa 
Henrikin) 



14 Jälkimm. a alleviiv. 



pi|e|nen : piänen. 



16 d alleviiv. — 17 ii alleviiv. 



— 18 aa alleviiv. — '* pää|s|sä : päässä [I]. — 20 |oon : on. — 21 Onko se Uaveli |vai 
Ualovi] minä en muista. Mp. alahuom. — " Käsikirjoituksessa on tämän jälkeen seu- 
raava kertojan lisäys: (Ennen: Mitä siällä tehtäncAAään — sauAun »Mullakin ne on niin 
lap[s]uuden aikaset». — "Sana ylipyyhitty. — " kk:-^;i iso alkukirjain. — M rr alleviiv 



80 



Kertovaisia runoja. 



21. Pomarkku. Lindgren n. 234. 
- 29 /n 92. 

Uusikylä. Ruotivanhus Heikki Kan- 
kasniemi, n. 79 v. 

Kirjall. vaikutusta.] 

Pispa Hendrikin surma 1 . 

Lalli otti pispan lakin, 

Pyhän miehen hytyrin, 

Kulki kovin kiiruhtaen, 

Pakeni pahan 2 ilkinen. 
5 Katsoi lapsi kehdostansa, 

Kohensi kättä pientä, 

Puolelta vuodelta puheli, 

Ymmärtävästi saneli: 

»Kaksi on lakki Lallin päässä 
io Eikä 3 omat kumpikaan. 

Mistä Lalli lakin sai, 

Pyhän miehen hytyrin? 

Lallilla on lakki pääsä 

Katalassa kallossansansa[ ! | , 
15 Pispan lakki lavea, 

Huippu tottörö[!| komea.» 
Tuosta Lalli lapoaan, 

Riensi raukka riivatusti. 

Eipä ollut turvaa tuolla: 
20 Ahdisteli hiiri lauma, 

Raateleeksi rieteli. 

Lalli rannalla |!] pakeni, 

Hiiret hiipi perässä, 

Kaapusi rannan raitiolla, 
25 Nousi puuhun pidempään, 

Hiiret puuta kalvatteli, 

Juuresta poikki järsien. 

Puu kaatui kamalasti, 

Vieri virtaan vinhasti. 
30 Lallin loppu rumalta, 

Näytti kalman katalalta; 



Veteen vaipui vimmaa pää[!], 
Suistui Henrikin surma mies. 

Henrikin surmasta on muuten eri- 
tyinen tarina kansan keskellä. 

22. Köyliö. Palonen maikakert., 

Niemi fi,unonker. matkak. siv. 
309. —52. 

Köyliössä ollessani kuulustelin, jos 
jonkunmoisia juttuja pispa Henrikistä 
olisi jälellä kansan seassa. Nämät 
täällä eivät enään tietäneet mitään 
muuta, kun että Lalli — Köyliön kar- 
tanon senaikuinen isäntä — olisi Sankt 
Henrikin tappanut järvellä, ja lyönyt 
sormen, jossa oli sormus, poikki, joka 
sormi sormuksenensa sitten jäälohka- 
resta löyttiin Mittomaarin aikana. Hen- 
rikin hautaamisesta, ja häristä, joilla 
ruumista kuljetettiin, oli alku eräästä 
runosta jälellä, näin kuuluva: 

»Musta mulli Muntilasta, 
Toinen Polsun Jaakolasta», 
vaan tässä kaikki heidän tietonsa oli- 
kin. 



23. Köyliö. Killinen K, Suom. Mui- 
naisin, yhd. aikakausk. II s. 98. 

Keskiaika. Noin 1 / i virstaa pohjoi- 
seen päin siitä saaresta, jolla Köyliön 
kartano on, on toinen V« virstaa pitui- 
nen saari, jonka nimi on Kauko, sa- 
notaan sitä myöskin Lallinluodoksi. 
Tämän luodon sivulla sanotaan Lallin 
murhanneen Henrikin, joka siis oli 
sillä kertaa Kokemäelle päin menossa 
koska tämä luoto on Kokemäelle päin 
siitä saaresta, jossa Lallin asunto oli. 



21. » kk:ssa iso alkukirjain. — 2 |pahen| pahan : p. — 3 Säkeissä 10 ja 16 on 
pieni alkukirjain. 



Piispa Henrikin surmavirsi. 23—27. 



81 



Vielä tiedetään Köyliössä kertoa, että] 
kun Henrikki oli murhattu, hankittiin 

hänen ruumiistaan vetämään k.iksi 
mustaa härkää, ja saatiin 

Musta mulli Mantilasta, 
toinen Polsun Jaakolasta. 



24. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 
105. —30. 

Vanhantalon isäntä, n. 50 v. 
Kusta Lalli on lakin saanut 
mies paha hyvän hytyrän? 



»Mistä Lalli lakin saanu, 
hyvä miähe hytyrä, 
paha miähe pahuus?» 

Hiiret rupesivat kiusaamaan niin 
ettei Lalli saanu lepoo yäl eikä päiväl. 
Hän kiipes viiteen kuuseen järven ran- 
nal; hiiret nakersivat poikki ja Lalli 
kaatus kuusines päivines järveen. Siit 
sai järvi Hiiri järve nimen. St Hen- 
rikki pantiin vetämään 

»musta mulli Muntilasta, 
toinen P »Ison Jaakolasta.» 
(Talojen nimiä Köyliössä). 



25. Kurria. Kaukomaa L. n. 3. — 

16 / 6 30. 

Karviankylä. Joos. Kallioniemi, 
93 v. Ihmisten puheista oppinut. 

Mistäs Lalli lakin saisi, 
Hendrikki hyvän hytyrin? 

Se on Hämehen maassa tapahtunut. 
Lalli tappoi miehen Köyliön järvellä. 

26. Länsi-Suomi, Niemi A. R, n. 4. 

—90. 

Lallista. 
Lalli on Köyliön kartanon ensimäissi 
isäntti. Kon pispa Henrikki Koke- 
mäelt tuli tän ei Kirsti Lallin emäntä 
antanu ruakka vaan 

»keitti kiältä kelvotonta.» 

Pispa otti ja maksoi kaksinkertaisest 
ruan. Lalli, kon tul kotti lähti aja- 
ajamaan takaa ja tappoi Henrikin 
Kauko luaros Köyliönjärves 1 . Sit 
otti hän viäl piispa lakin. Vähänen 
laps sano laattialt: 



27. Satakunta. Suom. Kirkkohist. 
Seur. toim. XXVIII s. 9, 1930. 
Kaksi 'pyhää Henrikkiä koske- 
vaa muistiinpanoa, Kirj. Aarno 
Maliniemi ja J. J. Mikkola. 

Relation om S:t Hnnrichs dod. 

Han tog och af honom hans myssa 
och satte den pä sit hufvvud. Sedän 
han sig med detta ringa bytet bepryt 
hade, skyndar han sig hemät, och när 
han skulle taga myssan af sig, och 
helsa pä sin hustru, blif\vo häären och 
härgälen fastsittande wed myssan, sä 
at sedän mössan \var aftagen, syntes 
blodiga hufvvudskälen. Det berättas 
och at da han skulle draga av sig rin- 
gen, har han ryckt af sig fingret. Til 
detta när\varande Gudz straff säges 
hustrun haf\va lagt detta försmädeliga 
löijet, säjandes 

Custa Lalli lakin sai, 
häijy mies hyvän hytyrän. 



26. l Henrikin : H. *Kauko luoaros Köyliönjärves*. 



82 



Kertovaisia runoja. 



Hämeen ihmeet. 

28. Parkano. Harvia n. 257. —07. 
Kiliniö. Iivari Mäntykoski, 47 v. 

Olen minä kuullut kummem- 
mankin, 
Suomen maassa suuremmaiikin 1 
Hämehessä käyöessäni: 
Kun lampaat laisit laattiaa, 
5 Ja piiat määjyt karsinas. 

Olen minä kuullut kummem- 
maiikin, j.n.e. 
Kun härjät hakkas halkoja, 
ja rehkit luikkas parsissa. 
Olen minä kuullut [kumme- 
matkin], j.n.e. 
io Kun hevoset istui kamarissa, 
Ja isännät hirnuit tallissa. 
Olen minä [kuullut kumme- 
mai|kin], j.n.[e.] 
Sika tiellä, miekka vyöllä, kaksilla 
kannuksilla 
Ja 2 sotamies läätis rohisi. 
15 Olen minä [kuullut kumme- 
ma ukin], j.n.e. 
Lehmät leipo leipiä 
Ja 2 emännät imivät navetassa. 

28 a. Virrat. Hämeenlinnan alak. 
sentin. Sylvi Mäki-Kahila, n. 



349.— 12 U25. 
Liisa Lampila, 73 v. 
Ätsäristä Virroille). 

[Alkup. Tuutulaulua.] 
Tuu, tuu tupakkirulla 
mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä 



(Muuttanut 



28. • r. (t. summemmai|kin). 



5 Mitä siellä tehtiin? 
Isännällä kynnettiin, 
emännällä karhittiin, 
piiat lakas tunkioita, 
siat vastas taikinoita, 
io herrat ryyppäs viinaa 
ja talonpojat piiinää. 

Kadonnut neito. 

29. Tyrvää. Kullaa n. 9. — 9 /i 05. 
Tapiola. Antti Kalliomäki, 58 v. 
[Omatekemää ja kirjallista vaiku- 
tusta seassa.] 

Surullisen valitus. 

Viisi oli tyttöä emolla, 

Viisi lasta vanhemmalla. 

Läksi tyttö puolukkahan, 

Toinen läksi mustikkahan, 
5 Kolmas koitti pähkinähän, 

Neljäs kesä kalahan, 

Viides jänön poluille, 

Koukkupolven polkumille. 

Mi lähti jänön jälille, 
io Se sinne katoaapi; 

Joka kesä kalahan, 

Sepä joutui ahtolahan; 

Mi koitti pähkinähän, 

Se ei sieltä poijes pääse; 
15 Joka mustikkaan menevi, 

Sen on siellä kouko tappoi; 

Yks on tyttö tylleröinen 

Kotia kohti kohonneena. 

Neiti mi läksi puolukkahan 
20 Hän se polun kotiin polki, 

Puolukoita toi kantamuksen. 
Siitä emo ihastuupi, 

Kuin on neiti kotia saapui, 

2 kk:ssa pieni alkukirjain. 



Kadonnut neito. 29. 



83 



Sanoi näillä sanoilla, 

25 Lausui tällä lausehella: 
»Viel on mulla millä eleä, 
Lapseni, kulta, kunniani, 
Saapui kuululliin kotihin.» 
Neiti maalle marjahaaseen 

30 Lupas mennä uuden kerran. 
Emo kieltä, emo kielti, 
Iso isoin ihmetteli, 
Miksi neito marjahan, 
Puolukoita poimimahan? 

35 Neito sanoi sanat nuo: 
»Minä marjahan menisin 
Tuiman talven varaksi.» 
Läksi neito marjahan, 
Puolukoita poimimahan 1 . 

40 Poimi puoloja pussillisen, 
Kokeilipa kontillisen, 
Silloi[n| saavutti väsymys neion, 
Uni uuvutti unehen, 
Kaatoi nurin mättähälle. 

45 Siinä neito nukkuaapi, 
Mättähällä makoaapi. 

Tuli suuri tuulen puuska, 
Idästä iso vihuri, 
Heitti niskaan vaatteet neion, 

50 Vatsan paljaaksi puhalti. 
Kulki poikanen polulla, 
Mies metsässä matkustaapi, 
Näki neien mättähällä 
Unen helmoin uupunehen. 

55 Miespä tuota himoitseepi, 
Päälle neion heittäytyypi, 
Siinä neidon raiskoaapi, 
Tina rinnan riuuttelee[!]. 
Neito unesta heräsi. 

6o Paikkojansa pakottelee, 
Vatsanansa vaivaileepi. 



Neiti tuosta sanelemaan: 
»Palloin tein mä, tytti raukka, 
Tytti raukka, neito nuori, 

65 Söin marjoja mättähältä, 
Ne nyt vaivaavat vatsallani. 
Unessa tuntui suloiselta, 
Herättyäni vaikialta.» 
Neito tuosta kotihin 

-o Emollensa valittamaan. 

Emo tuon sanoiksi virkki: 
»Kylläpä tuosta paranet, 
Pane maaten päivän, pari, 
Kunnes vaivasi vajoopi, 

75 Tuskasi poies poistuupi.» 
Kävi tyttö makaamahan, 
Makas päivän, makas toisen, 
Saman verran viikkojakin. 
Vatsa tuost yhä paisuvi, 

80 Vyö lyhyeksi lyheni, 
Siksi kunnes sukeutuupi, 
Imehno[!] ilmoille ilmaantuupi. 

Tyttö tuota valitteli, 
Valitteli, vaikerteli, 

85 Sanoi sanoilla noilla 2 , 
Lausui näillä lausehilla: 
»Mis onneni ehompi, 
Kun en kuollut kolmi öisnä, 
Kadonnut kapalolasna. 

90 Miksi mua vaimo vaali, 
Miksi emo imetti? 
Parempi minun olisi 
Olla manalan majoilla, 
Tuonen tyttöjen keralla, 

95 Kuin on kurjan kuljeskellaa[!l 
Näillä mailla matkustella, 
Tehdä työtä tyhjän päälle, 
Nähdä vaivaa vaivan päälle, 
Kokea monta kovoa 



29. * poimihan : poimimahan. — 2 nolla : noilla. 



84 



Kertovaisia runoja. 



100 Ollen ihmisten ihmehenä, 
Kärpästen naurettavana.» 

30. Tyrvää. Kullaa n. 91. — 1S U03. 
Tapiola. Fanni Taipale, 26 v. 
Äidin laulu. 

Neitoni minun katosi, 

Nuorna saamani katosi. 

Arvaa, aurinko, asiat, 

Kuu, kummat haastattele, 
5 Mihin joutui neitoseni, 

Kunne kanani katosi! 

Kuu se asiat arvoapi: 

Tyttäresi orjuudessa, 

Miehen mustan vankilassa, 
io Ku ei mieheen suostunut, 

Vankilahan paiskattihin. 
Minä tyttöä hakemahan, 

Rautaset ovet avajan, 

Kiviseinät tieltä siirrän. 
15 Mikään ei minua estä 

Lastani pois päästämästä. 

Kivikirkko tehtäköön. 

31. Parkano. Paldani n. 4. —52. 
Kivikirkko tehtäköhön. 

Annikainen, punnikainen, 

Kuto kirjukankahia, 

Kirjulinnassa, tuvissa, 

Niidet nisku, kaitehet nasku, 
B Puola kultanen kulisi, 

Katto ulos ikkunasta, 

Näki kirkon palavan. 

Anna' palaa puisen kirkon, 

Kivikirkko tehtäköhön, 
io Rautaharja rakettakohon, 

Paremmat papit tuotakohon, 



Paremmat papin emännät, 
Kiiltävämmät kirkkoherrat, 
Mieluisemmat messumiehet. 



Kukko lauloi Kuurinmaalla. 

32. Oripää. Vihervaara n. 3154. 

—11. 

Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v. 
Noirat lensivät paaston aikana. 
Noita kulki niin nopeasti, että kun 

päivä piirsi Pirkkalasa, 
koitti Kokemäellä, 
yleni Yläneellä. 

33. Mouhijärvi. Hannus n. 175. 
—90. 

Vestola. Eedla Hannus, 60 y. 
Pirun matkustus. 

Kukko lauloi Kuurimmaalla , 
Kana kaakotti Viipurissa, 
Päivä piirsi Pirkkalassa, 
Koitti se Kokemäellä. 

34. Ylöjärvi. Paldani n. 20*. —52. 
Kukko laulo Kuurin maassa, 
Kana kraakotti Kangasalla, 
Päivä piirsi Pirkkalassa, 
Koi koitti Kokemäellä. 



35. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. i. 
— SQ j 7 31. 

Kirkonkylä. Siina Martta, 80 v. Mp. 
Kunnalliskodissa. 

Päivä piirsi Pirkkalassa, 
koitti Kokemäellä, 
valkeni Vanajanselällä. 



Kuu paistaa, kuollut ajaa. 36—40. 



85 



36. Sahat ja Erä}. Hahnsson n. 22 1 *. 

—53. 

Runo. 

Kukko laulo Kuurinmaalla, 
Kana kaakotta Virossa, 
Varsa liilju Viipurissa. 
Pässi määkki Pälkäneellä 2 , 
6 Päivä koitti koivistossa, 
Valkeni vatikivessä. 

37. Kuhmalahti. Lindroos 15*. — 88. 

Haapsaari. 40 v. nainen. Kuullut 
äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Mp. Totti- 
järvellä. 

Kukko laulo' Kuurin maalla. 
Kana kaakotti Virossa; 
Sika vinku' Viipurissa, 
Hepo hilju' Helsingissä. 
5 Varsa Vaasan kaupungissa. 

mi. Ks. n. 36. 



38. [Virrat.] Pahtani 73.* —52. 

Kukko laulo Kuurin maassa, 
Kana Vaasassa valitti, 
Sika vinku Viipurissa, 
Porsas porasi Porvohossa, 
5 Päivä koitti koivistossa. 

39. Huittinen. Saarimaa n. 405. — 09 

Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut 
Huittisissa. Mp. Paattisissa. 

Kukko laulo Kuurimmaalla, 
kana kaakotti Virosa, 
sika vinku Viipurisa. 



Kuu paistaa, kuollut ajaa. 

40. Kankaanpää. Mikkola J. J. n.88. 
—87. 

Kankaanpään kirkonkylä. Kustaa 
Varvari. 

Se oli yksi kuollut kuin sano, että 
kuin sinä kuolet, niin sinun pitää tulla 
minulle sanoon kummonen sija sinulla 
on. Sittc se tuli sanoon kuin sen oli 
häät sen toisen miehen, tuli sanoon sit- 
te, että nyt minä tulin sanoon. Se sano 
että tuokaa nyt hänelle 1 multaa taltri- 
killa ja se kulu hänen eestiinsä. Ja 
sittenkuin se sano sille, sille ylkäälle, 
että nyt on minun aikani mennä pois. 
Se ylkä sano sitte että nyt minä tulen 
kanssas kattoon kummonen paikka si- 
nullla siellä on. Sittenkuin se meni 
kattoon sen kuolleen kanssa, sano: 
minä tulen ja koitan kummonen sija 
sinulla on haudassa. Se meni koit- 
taan, mutta hauta painu kiinni ja siellä 
oli sitte niinkuin loinpuut ja ne kierti 
ympäri, ja siellä oli suuria ja pieniä, 
jotka oli ees mennyt, ja kuin ne kierti 
ympäri, niin se teki aina 1000 aastai- 
kaa kuin se ylkä mies pois. Niin oli 
vaan niinkuin haahmu,niin meni sinne 
samaan taloon, jossa häitä pidettiin ja 
siellä puhuttiin, että täältä katos frii- 
ari, että kuollut vei sen mennessänsä 
ja oli sitte niin jo kauan aikaa. Kuol- 
lut: 

»Kuu 2 paistaa heliästi, 
kuullut ajaa keviästi, 
eikös pelkää ihminen.» 

Sano* se kuollut aina sitä ylkää kuin 
ne kattoon haudalle. 



36. ' Vrt. Virittäjä X:o 8 v. 1929 T. Pohjankanervo, Lisiä Iläm. muistom. j.n.e 
siv. 383. — 2 Säe reun. kirj. ja säk. lopussa: (Sahalahdelta). Vrt. edell. m. kirj. siv 
335. 

40. » hänelle : h. *multaa*. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. 



86 



Kertovaisia runoja. 



41. Alastaro. Vihervaara n. 3123. 

—11. 

Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v. 

Kuuvalolla ajo joku matkamiäs 
hautausmaan ohitte. Joku olento 
kulki siinä peräsä ja sano: 

»Kuu 1 paistaa heliästi, 
kuallu ajaa keviästi, 
eks elävä pelkää?» 

42. Alastaro. Vihervaara n. 3124. 

—11. 

Lauronen. Eevastiina Kivimäki, 
50 v. 

Toisen toisinnon mukaan se olento 
sanoi: 

»Kuu paistaa kirkkaasti, 
Kuallu aijaa vilppaasti, 
Eks pelkää kultani?» 

(Matkamiäs sanoi): 
»Kuin ma pelkään, kun oma 
kultani kans 1 on.» 

Näkö kulki matkamiehen rinnalla. 
Se oli matkamiehen kuolleen kullan 
näköinen. Sitt se katos (kun matka- 
mies vastannut oli). 



43. Tyrvää. Kullaa n. 36. 
Tapiola. 
Kuu paistaa, 
Kuolleet ajaa, 
Mahtaa lapset pelätä, 
Pienokaiset piiloutua 1 , 
s Vahvemmatkin vapista. 



n 



7i 03. 



44. Hämeenkyrö. Vihervaara n. 501. 

—10. 

Rauma. Emma Grönberg, 50 v. 
Kuullut H:kyrössä. 

Kuu paistaa heleästi, 
Kuollut ajaa keveästi, 
Etkös elävä pelkää? 

Laiska Jaakko. 

45. Kiikka. Maijala n. 63. — 2 / 4 04. 

Lähtee suvi, lähtee talvi, 
Lähtee jäätkin järvestä, 
Vaan ei lähre Laiska Jaakko 
Noukorotin linnasta. 

Lohikäärmeelle tuomittu neito. 

46. Eräjärvi. Järvinen N, n. 15. — 
53. Sama Reinholmilla Fol. 12, 
n. 29. 1 

Tuutikas me kaksi lasta, 
Koskas 2 kolmannen sa'amme? 
Jesus kaunis kolmanneksi 3 , 
Neitsy Maaria neljänneksi, 
s Isä viisas viidenneksi, 
Äiti kulta kuudenneksi. 
Jopa meitä joukko tulee; 
Käykääs me Käenmäelle 
Käen kieltä oppimahan, 
io Kiskokas me niini pitkä, 
Niini pitkä ja leviä, 
Jolla hirret hirttelemme 
Tien suuhun, veräjäpuuhun 4 , 



41. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 

42. 1 r. (= mukana). 

43. 1 piloutua : piiloutua. 

46. • Runon on G. J. Nyman kirj. H. A. Reinholm merk. R:n muistiinpanoksi 
v:lta 1848. — 2 Tekstissä seur.: (tois. mistäs) — 3 Reinholmilla : |kumppaliksi| kolman- 
neksi : k. — 4 Reinholmilla : v|i|räjäpuuhun : veräjäpuuhun. 



Lunastettava neito. 46—48. 



87 



Josta kuninkaat kulkevat, 
is Valtaherrat vaeltavat. 

Lunastettava neito. 

47. Eura? (Heinonen) lieinholm, Fol. 

12 n. 76 1 . —52? 

Tyttö istu kammioss' 2 , 
Itkee ja huokaa raskaast' 
Näki isänsä kulkevan 
Pitkin meren rantaa, 
s Hyvä isä', rakas isä'. 
Lunasta minua täältä! 

Milläs minä sinun lunastan, 
Kun ei ole minull rahaa 3 . 
Ompi sulia 3 hevoista, 
io Pane paras pantiksi. 

Ennen mä luovun tyttärestän, 
Kun parhaasta hevosestaan. 

Tyttö 

äitinsä menevän ' 

15 — mulla rahaa. 

Ompa sulia kolme lehmää 

veljensä, 

Milläst 

3 miekkaa 

20 sisarestan. 

Kun parhaasta miekastan. 

Näki 4 sisarensa 

Hyvä sisar — — 
Ompa sulia 3 kruunua. 
26 Näki ylkänsä 



Hyvä ylkan, rakas ylkän, 

-3 laivaa. 

Ennen mä luovun laivasta, 

Kun parhaasta ystävästän. 
30 Isän hevoset kuolkoon, 

Parhaana kyntöä ika n! 

Äidin lehmät ehtyköön, 

Parhaita lypsyaikanl 

Veljen miekka menköön poikki, 
35 Parhaana sota-aikan! 

Sisaren kruunu pudotkon, 

Vihille mennessänsä! 

Ja yljän laivat seilatkoon, 

Koko elämän aikaan! 
40 Isän hevoiset kuolivat 

Parhäna kyntöaikan, 

Äidin lehmät ehtyivät 

Parhaana lypsyä ika n, 

Veljen miekka meni poikki 
45 Parhaana sota[-jaikan, 

Sisaren kruunu putoosi 

Vihille mennessänsä, 

Ja yljän laivat seilasiit 

Koko elämän ajan. 

48. Oripää. Viliervaaran.2371. — 11. 
Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Venäjäläinen, venäjäläinen 
Soutaa 1 ja joutuu, 
Ja neitsy nuari, neitsy nuari 
Istuu 1 ja itkee 
s Pää paatin pohjall ja 
Käret lairan pääll. 



47. 
Suom. run. 
Näki. 



1 Runon yi.: upptecknad af Heinonen: Eura eller Nystad. [Yrt. Y;irsin;iis- 
n. 1040]. — 2 |rannalla| kammioss' : k. — 3 ;v|a|r|aa : rahaa.. — * Njejki : 



»8. • kk:ssa pieni alkukirjain. 



88 



Kertovaisia runoja. 



49. Loimaa. Vihervaara n. 4467. 
—13. 

Venäläinen veisaa ja soutaa, 
Neitto nuari istuu ja itkee 
Venäläisen venikossa[!]. 
Kappalaisen laivasa, 
5 Kappa kären päällä, 
Karinkaukalo kainalosa: 
»Älä viä mua Venäjän maalle, 
Saata mua Karjanmaalle!!), 
Siälä on mulla faari elosa.» 
io »Hyvä faari, kaunis faari, 
Lunasta mua täältä pois!» 
»Ei ole millä mä sua lunastan.» 
»Onpa sinulla kolme orhia, 
Anna paras pantikseni.» 
is »Ennen luavun tyttäreestäni, 
Ennenkun parhaasta orhiistani.» 
Venäläinen veisaa ja soutaa. 

»Älä viä mua Venäjän maalle, 
Saata mua Karjanmaalle, 

20 Siälä on mulla muari elosa.» 
»Hyvä muari, kaunis muari, 
Lunasta mua täältä pois!» 
»Ei ole millä lunastan.» 
»Ompa sinulla kolme hametta, 

25 Anna paras pantikseni.» 
»Ennen luavun tyttäreestäni 
Ennenkun parhaasta hameestani.» 
Venäläinen veisaa ja soutaa. 

»Älä viä mua Venäjän maalle, 
30 Saata mua Karjanmaalle, 

Siälä on mulla veli elosa.» 

*»Hyvä veli, kaunis veli, 

Lunasta mua täältä!»* 

»Ei ole millä mä sua lunastan.» 
35 »Ompa sinulla kolme miakkaa, 



Anna paras pantikseni.» 
»Ennen luavun sisareestani 
Ennenkun parhaasta miakastani.» 
Venäläinen veisaa ja soutaa. 

40 »Älä viä mua Venäjän maalle, 
Saata mua Karjanmaalle, 
*Siälä on mulla sisar elosa.* 
Hyvä sisar, kaunis sisar, 
Lunasta mua täältä!» — 

45 *»Ei ole millä mä sua lunastan.» 
»Ompa sinulla kolme krunuu, 
Anna paras pantikseni.» 
»Ennen luavun sisareestani, 
Ennenkun parhaasta kruunus- 
tani.»* 

50 »Valkia kruunus polttakoon 
Parhaalla häitten ajalla! 
Miakkas poikkis taittukoon 
Kiihkeämmän soran ajall! 
Varas hammees viäköön 

55 Parhaalla tarpeen ajalla! 
Susi orhiis syäköön 
Parhaalla kylvön ajalla!» 

Sitt susi orhiita syämään, 
Varas hammeita viämään, 

6o Miakat poikki taittumaan, 
Valkia kruunuja polttamaan. 

50. Alastaro. Vihervaara n. 2493. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Venäläinen -verikoira 
Soutaa ja laulaa. 
Neitto nuari paatisa 
Itkee ja huakaa, 
s Pää on paatin pohjasa 
Ja käsi paatin kaulalla. 
Näki hän isänsä rannalla: 



Lunastettava neito. 50. 



89 



»Isä kulta, isä kulta. 

Lunasta unia täältä!» 
10 »Milläs mä sun lunastan, 

Kun vähän on uralla vanaa?» 

»Ompa sulia kolme tammaa. 

Pane paras pantiks!» 

»Ennen luaviin tyttäreestänj 
15 Ennenkon parhaasta tammas- 
tani.» 
Venäläinen verikoira 

Soutaa ja laulaa. 

Neitto nuari paatisa 

Itkee ja huakaa. 
20 Pää on paatin pohjasa 

Ja käsi paatin kaulalla|!| 

Näki hän äitinsä rannalla: 
»Äiti kulta, äiti kulta. 

Lunasta mua täältä!» 
25 »Milläs mä sun lunastan, 

Kun vähän on molla vanaa?» 

»Ompa sulia kolme lehmää, 

Pane paras pantiks!» 

»Ennen laavun tyttäreestänj 
30 Ennenkon parhaasta lehmästäni.» 
Venäläinen verikoira 

Soutaa ja laulaa. 

Neitto nuari paatisa 

Itkee ja huakaa, 
35 Pää on paatin pohjasa 

Ja käsi paatin kaulalla. 

Näki hän veljensä rannalla: 

»Veli kulta, veli kulta. 

Lunasta mua täältä!» 
40 »Milläs mä sun lunastan. 

Kun vähän on unilla varraa?» 

»Ompa sulia kolme miakkaa, 

Pane paras pantiksi» 

»Ennen mä luavun sisareestani 



45 Ennenkon parhaasta miakastani.» 
Venäläinen verikoira 

Soutaa ja laulaa. 

Niitti» nuari paatisa 

Itkee ja huakaa, 
50 Pää on paatin pohjasa 

Ja käsi paatin kaulalla. 

Näki hän sisarees rannalla: 
»Sisar kulta, sisar kulta, 

Lunasta mua täältä!» 
55 »Milläs mä sun lunastan, 

Kun vähän on mulla varraa?» 

»Ompa sulia kolme kruunun, 

Pane paras pantiks!» 

»Ennen luavun sisareestani 
60 Ennenkon parhaasta kruunus- 
tani.» 
Venäläinen verikoira 

Soutaa ja laulaa. 

Neitto nuari paatisa 

Itkee ja huakaa. 
fis Pää on paatin pohjasa 

Ja käsi paatin kaulalla. 

Näki hän sulhoos rannalla: 
»Sulho kulta, sulho kulta, 

Lunasta mua täältä!» 
70 »Milläs mä sun lunastan. 

Kun vähän on mulla varraa?» 

»Ompa sulia kolme linnaa. 

Pan»' paras pantiks!» 

»Ennen luavun linnastani 
76 Kun parhaasta kullastani.» 
Isän tammat laihtuivat 

Parhaalla ajon aijaalla; 

Äitin lehmät ehtyivät 

Parhaalla lypsyn aijaalla; 
80 Veljen miakat maatuivat 

Parhaalla soran 1 aijaalla; 



50. J r. (= sodan). 



90 



Kertovaisia runoja. 



Sisareen kruunut sulivat 
Parhaalla ilon aijaalla; 
Sulhon linnat enenivät 
85 Koko elinaijaan. 

51. Huittinen. Saarelainen, n. 54. —17. 

Rustaava Alho, synt. Huittisissa 
1834 ja kuoli 1916. Hän eli melkein 
syntymäseudullaan kaiken ikänsä ja 
vanhemmiltansa ja ehkä läheisemmil- 
tänsä naapureiltansa hän oli kerto- 
mansa tiedot kuullut. Mp. huom. 

Sureva neito. 

Venäläinen veisaa ja soutaa, 
Neitsy nuori itkee ja surree: 
»Vie minua Venäjän maalle, 
Venäjän maalta Karjan maalle, 
5 Sielä 1 on mun rakas isäni.» 
Venäläinen veisaa ja soutaa, 
Neitsy nuori itkee ja surree. 
Näki hän isänsä kävelevän 
Pitkin meren rantaa: 

io »Hyvä isä, kaunis isä, 
Lunasta mua täältä!» 
»Milläs mää sun lunastan, 
Ei mull ole varraa.» 
»Onpa sulia kolme hevosta, 

15 Pane niistä parhaan!» 

*»Ennen luovun tytt'ä'restäni. 
Enne ko parhaasfta] hevosestani.»* 

Venäläinen veisaa ja soutaa, 
Neitsy nuori itkee ja surree. 

20 Näki hän äitinsä kävelevän 
Pitkin meren rantaa: 
»Hyvä äiti, kaunis äiti, 
Lunasta mua täältä!» 
»Milläs mää sun lunastan, 



25 Ei mul ole varraa.» 

»Onpa sulia kolme lehmää, 

pane niistä parhaan.» 

»Ennen luovun tyttärestäni, 

Ennen ko parhaasta lehmästäni.» 
30 Venäläinen veisaa ja soutaa, 

Neitsy nuori itkee ja surree. 

Näki hän veljensä kävelevän 

Pitkin meren rantaa: 

»Hyvä veli, kaunis veli, 
35 Lunasta mua täältä!» 

»Milläs mää sun lunastan, 

Ei mull ole varraa.» 

»Onpa sulia 2 kolme miekkaa, 

Pane niistä parhaan.» 
40 »Ennen luovun sisarestani, 

Ennen ko parhaasta miekastani.» 
Venäläinen veisaa ja soutaa, 

Neitsy nuori itkee ja surree. 

Näki hän sisarensa kävelevän 
45 Pitkin meren rantaa: 

»Hyvä sisar, kaunis sisar, 

Lunasta mua täältä!» 

»Milläs mää sun lunastan, 

Ei mull ole \arraa.» 
50 »Onpa sulia kolme kruunua, 

Pane niistä parhaan.» 

»Ennen luovun 3 sisarestani, 

Ennen ko parhaasta kruunus- 
tani.» 
Venäläinen veisaa ja soutaa 4 , 
55 Neitsy nuori itkee ja surree. 

Näki hän ylkänsä kävelevän, 

Pitkin meren rantaa: 

»Hyvä ylkä, kaunis ylkä, 

Lunasta mua täältä.» 
60 »Milläs mää sun lunastan. 



51. * Säkeissä 9, 11, 13, 21, 23, 25, 33, 35, 37, 39, 41, 45, 47, 49, 51, 57, 59, 61, 63, 
65, 67, 69, 71 ja 73 on kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 sull|e| : sulia. — 3 luov|a|n : luoviin. 
— 4 soutaa Ipitkin meren rantaa| : s. 



Lunastettava neito. 51 — 53. 



91 



Ei nmll ole varraa.» 

»Onpa sulia kolme talloo, 

Pane niistä parilaan.» 

»Ennen luovun talostani, 
65 Ennen ko armaasta morsi[a]mes- 

tani.» 
»Isäni hevosen jalaat 5 taittukoot 6 

Parhaalla kylvön aijaall 7 ; 

Äitini lehmät ehtykööt 

Parhaalla lypsyn aijaall; 
70 Veljeni miekat ruostukoot, 

Parhaalla sodan aijaall; 

^wareni kruunut palakoot, 

Parhaalla häitten aijaall; 

Kultani talot pysykööt elimänsä 

aijaan!» 



52 a. Kokemäki. Reinholm, Fol. 11. 
n. 288 d.— 48. 

Runo on sama kuin edellä julkaistu 
NYI n. 23, joten sitä ei ole tähän tois- 
tamiseen otettu . Yert. G. J. Nyma- 
nin kirj : II. A. Reinholm, s. 53 ja 57, 
(Helsinki 1906), missä se on merkitty 
originaaliksi. 



52 



Reinholm NVI n. 23 



Kumo 1 

-48. 

Venäläinen viukaparta, 
Soutaa ja joutaa, 
Neitsy nuori istuu ja itkee 
Venäläise venneess', 
5 Käde(t) paatim partahall, 
Jallat [paatim] pohjass'. 

»Sisar hyvä, s[isarj h[yvä]. 
Lunast minuu täält'!» 

»Millä minä sinnuu lunastan?» 
io »Onpa sinuU' kolme silkkikläningiä 
Pane paras pantiks'!» 

Veli hyvä — 

Ompa sulia 3:me miekkaa, 
Isä hyvä, isä kaunis, 
is Ompa teille 3 kartanoo, 
Äiti 

3 kult[a] kruunun. 



53. Kiikka. Laurila K.O,n.l. — 90. 

Gudmuntila. Maija Mäkelä, 81 v. 
Laulu Ison Vihan ajoilta. 

Venäläinen, ■ venäläinen, veri 

suu 
Soutaa 1 ja joutaa. 
Neitsyt nuori itkee ja huutaa 
Pää paatin pohjassa, 
5 Kädet paatin laidassa. 
Näki hän isänsä rannalla. 

Neitsy sanoo: 
»Oo mun isäni, raks isäni, 
Lunasta minut täältä pois!» 

io Isä sanoo: 

»Milläs mä sinun lunastan?» 
Neitsy sanoo: 

»Ompa sulia kolme hevosta, 
Pane niistä paras pantiksi!» 
15 Isä sanoo: 

»Ennen mä luovun tyttärestän 
Kun huonommastakan hevoses- 

tan.» 
Venäläinen, venäläinen, veri 

suu 
Soutaa ja joutaa. 
20 Neitsyt nuori itkee ja huutaa 
Pää paatin pohjassa, 
Kädet paatin laidassa. 

taittukoot. — ' ajaall : aijaall. 



5 jala|l| : jalaat. — • taittukoo|n| 

52. • = Kokemäki. 

53. > Säkeissä 2, 5, 19, 22, 36, 39, 53, 56, 70, 73, pieni alkukirjain. 



92 



Kertovaisia runoja. 



Näki hän äitinsä rannalla. 
Neitsy sanoo: 
25 »Oo mun äitini, rakas äitini, 
Lunasta minut täältä pois!» 
Äiti sanoo: 

»Milläs mä sinun lunastan?» 
Neitsy sanoo: 
30 »Ompa sulia kolme lehmää, 
Pane niistä paras pantiksi!» 
Äiti sanoo: 

»Ennen mä luovun tyttärestän, 
Kun huonommastakan lehmäs- 

tän.» 
35 Venäläinen, venäläinen, veri 

suu, 
Soutaa ja joutaa. 
Neitsyt nuori itkee ja huutaa 
Pää paatin pohjassa, 
Kädet paatin laidassa. 
40 Näki hän veljensä rannalla. 
Neitsy sanoo: 
»Oo mun veljeni, rakas veljeni, 
Lunasta minut täältä pois!» 
Veli sanoo: 
45 »Milläs mä sinun lunastan?» 
Neitsy sanoo: 

»Ompa sulia kolme miekkaa, 
Pane niistä paras pantiksi!» 
Veli sanoo: 
50 »Ennen mä luovun sisarestan 
Kun huonommastakan miekas- 

tan.» 
Venäläinen, venäläinen, veri 

suu 
Soutaa ja joutaa. 
Neitsyt nuori itkee ja huutaa 
55 Pää paatin pohjassa, 
Kädet paatin laidassa. 



Näki hän sisarensa rannalla. 

Neitsy sanoo: 

»Oo mun sisareni, rakas sisareni, 
eo Lunasta minut täältä pois!» 
Sisar sanoo: 

»Milläs mä sinun lunastan?» 
Neitsy sanoo: 

»Ompa sulia kolme kultakruu- 
nua, 
65 Pane niistä paras pantiksi!» 
Sisar sanoo: 

»Ennen mä luovun sisarestan 
Kun huonommastakan kruunus- 

tan.» 
Venäläinen, venäläinen, veri 

suu 
to Soutaa ja joutaa. 

Neitsyt nuori itkee ja huutaa. 
Pää paatin pohjassa, 
Kädet paatin laidassa. 
Näki hän ylkänsä rannalla. 
75 Neitsy sanoo: 

»Oo mun ylkäni, rakas ylkäni, 
Lunasta minut täältä pois!» 
Ylkä sanoo: 
»Milläs mä sinun lunastan?» 

so Neitsy sanoo: 

»Ompa sulia kolme kartanoa, 
Pane niistä paras pantiksi!» 
Ylkä sanoo: 

»Ennen mä luovun kartanostan 
85 Kun rakkaasta morsiamestan.» 

Neitsy laulaa: 

»Isäni hevoset kaatukoon 
Keskellä touvon aikaa; 
Äitini lehmät ehtyköön 
90 Paraalla lypsyn aikaa; 
Veljeni miekat taittukoon 



2 siv. alar.: vihki. 



Lunastettava neito. 53—54. 



93 



Keskellä sodan aikaa; 
Sisareni kruunut sulakoon 
Keskellä tellan 2 aikaa; 
95 Ja kultani kartanot tallella olkoon 
Sata ajasta aikaa!» 

54. Tynää. Ahlstedt n. BO. — U / 4 Ö3. 

lllo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. 

Venäläinen verikuono 
Soutaa ja huopaa 
Pää paatin pohjalla, 
Kädet Bivulaidoilla. 

s Neito istui kokassa. 
Itkee ja huokaa. 

Näki hän isänsä rannalla: 
ilsäkulta, lunasta minä täältä!» 
»Millä mä sun lunastan?» 
io »Ompa sulia kolme hevosta, 
Pane paras pantiksi 
Ja lunasta minä täältä!» 
»Ennen luovun pojastani. 
Ennenkuin parhaasta hevoses- 
tani.» 
15 Näki hän äitensä rannalla: 
»Äitikulta, lunasta minä täältä!» 
»Millä mä sun lunastan?» 
»Ompa sulia kolme lehmää, 
Pane paras pantiksi. 
20 Lunasta minä täältä!» 
»Ennen luovun pojastani. 
Ennenkuin parhaasta lehmäs- 
täni.» 
Taas näki hän veljensä ran- 
nalla: 
»Velikulta, lunasta minä täältä!» 
25 »Millä mä sun Lunastan?» 

»Ompa sulia kolme miekkaa, eo Kultani kartanot pysykööt 
Pane paras pantiksi Kaiken elinajan!» 

54. l Säkeissä 36 ja 41 on kk:ssa pieni alkukirjain. 



Ja lunast minä täältä!» 
»Ennen luovun lapsestani, 
30 Ennenkuin parhaasta miekastani. 
Näki hän sisarensa rannalla 
Sanoi: »Sisareni, lunasta minä 

täältä!» 
»Millä mä sun lunastan?» 
»Ompa sulia kolme kultakruu- 
nua, 
35 Pane paras pantiksi 
Ja 1 lunasta minä täältä!» 

»Ennen luovun sisaristani. 
Ennenkuin parhaasta kruunus- 
tani.» 
Näki hän kultansa ran- 
nalla: 
40 »Oma kultan. oma kultan, 
Lunasta minä täältä!» 
»Millä mä sun lunastan?» 
»Ompa sulia kolme kartanoa, 
Pane paras pantiksi 
45 Ja lunasta minä täältä!» 

»Linnat on kylmät kyljissäni, 
Morsian lämmin virressäni, 
Ennen luovun kartanoistani. 
Ennenkuin omasta kullastani.» 
su »Kaikille tahdon kostaa. 
Kun ei mua täältä osta. 
Isäni hevoset kaatukoot 
Keskellä kyntöaikaa, 
Äiteni lehmät verta lypsäkööt 
55 Keskellä ly[p]syaikaa. 
Veljeni miekal taittukoot 
Keskellä soikin aikaa. 
Sisareni kruunut sulakoot 
Keskellä häitten aikaa. 



94 



Kertovaisia runoja. 



55. Tyrvää. Pakula V. V, n. 71. 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Pommerin piian laulu. 

Neitsy.istu paatisa, 
pää paatin laidalla, 
käsi paatin pohjalla, 
venäläisen, venäläisen venheesä. 
5 Näki hän isänsä rannalla. 
Sano: »Voi, mun rakas isäni, 
lunasta minä täältä pois!» 
»Milläs sun siältä lunastan?» 
»Ompa 1 sulia kolme hevosta, 

io pa niistä paras pantiksi!» 
»Ennen mä luavun 2 tyttärestäni 
ennenku parhaasta hevosestani, 
kyllä minä toisen tyttären saan 3 , 
mutta en saa toista hevosta.» 

15 Neitsy istu paatisa, 
pää paatin laidalla, 
käsi paatin pohjalla, 
venäläisen, venäläisen venheesä. 
Näki hän äitensä rannalla. 

20 Sano: »Lunasta minä täältä pois!» 
»Milläs sun siältä lunastan?» 
»Ompa sulia kolme lehmää, 
pa niistä paras pantiksi» 
»Ennen mä luavun tyttärestäni 

25 ennenku parhaasta lehmästäni, 
kyllä minä toisen tyttären saan, 
mutta en saa toista lehmää.» 

Neitsy istu paatisa, 
pää patin laidalla, 

30 *käsi paatin pohjalla*, 
venäläisen, venäläisen venheesä. 



Näki hän veljensä rannalla. 
Sano: »Voi mun rakas veljeni, 
lunasta minä täältä pois!» 

35 »Milläs sun siältä lunastan?» 
»Ompa sulia kolme miakkaa, 
pa niistä paras pantiks!» 
»Ennem 4 mä lu r a 1 vun sisarestani 
ennenku parhaasta solakastani, 

40 kyllä 5 minä toisen sisaren saan, 
mutta en saa toista miakkaa.» 

Neitsy istu paatisa, 
pää paatin laidalla, 
käsi paatin pohjalla, 

Ab venäläisen, venäläisen venheesä. 
Näki hän sisarensa rannalla. 
Sano: »Voi mun rakas sisareni, 
lunasta minä täältä pois!» 
»Milläs sun siältä lunastan?» 

50 »Ompa sulia kolme kruunua, 
pa niistä paras pantiks!» 
»Ennen luavun sisarestani 
ennenku parhaasta kruunustani, 
kyllä minä toisen sisaren saan, 

55 mutta en saa toista kruunua 6 .» 
Neitsy istu paatisa, 
pää paatin laidalla, 
käsi paatin pohjalla, 
venäläisen, venäläisen venheesä. 

60 Näki hän kultansa rannalla: 
»No, voi mun rakas lailtani, 
lunasta minä täältä pois!» 
»Milläs sun siältä lunastan?» 
»Ompa sulia kolme kartano r a', 

65 pa niistä paras pantiks!» 

»Ennen mä luavun kartanostani 
ennenku omasta morsiamestani, 



55. 1 0|n|pa : 0>?rpa. — s lu|o|vun : luavun. — 3 saa : saan. — 4 Enne|n| : En- 
nem. — 6 Säkeissä 40, 72, 74, 76 ja 78 on kk:ssa iso alkukirjain. — 6 |miakka| ♦kruu- 
nua* : k. 



Lunastettava neito. 55 — 56. 



95 



kyllä ma kartanon toisen saan, 

mutta en saa toista morsianta.» 
to »Isäni hevoset kualkoon 

keskellä kynnen aikaa, 

äiteni lehmät ehtyköön 

parhaalla lypsynaikaa , 

ja veljeni miakat taittukoon 
-5 keskellä sodan aikaa, 

ja sisareni kruunut himmistyköön 

keskellä hait t en aikaa. 

ja kultani kartanot kasvakoon 

tuomiopäivään 7 asti!» 



56. Lavia. Kievari n. 183. 



-90. 



Laviankylä. Laimi Rankonen 13 
vuotta. Kuullut Liisa Hakalalta om. 
kyl. 

Rannalla itkejä. 

Tyttö istuu meren rannalla 

Itkee ja huokaa. 

Näki äitins kulkevan 

Pitkin meren rantaa: 
5 »Hyvä äiti, rakas äiti. 

Lunasta mua täältä!» 

»Milläs minä sun lunastan, 

Kun on niin vähän varaa?» 

»Olipa sulia ennenaikaan 
io Kolme lehmää. 

Pane paras pantiksi 

Ja lunasta mua täältä.» 
Tyttö istuu meren rannalla 

Itkee ja huokaa. 
15 Näki isäns kulkevan 

Pitkin meren rantaa: 

»Hyvä isä, rakas isä, 

Lunasta mua täältä!» 

»Millä minä sun lunastan, 



20 Kun on niin vähän varaa?» 

»Olipa sulia ennenaikaan 

Kolme ruunaa. 

Pani' paras pantiksi 

Ja liinasia mua täällä!» 
25 Tyttö istuu meren rannalla 

Itkee ja huokaa. 

Näki siskons kulkevan 

Pitkin meren rantaa. 

»Hyvä sisko, rakas sisko, 
30 Lunasta mua täältä!» 

»Milläs minä sun lunastan, 

Kun on niin vähän varaa?» 

»i llipa sulia onnenaikaan 

Kolme liinaa, 
35 Pane paras pantiksi 

Ja lunasta mua täältä!» 

Tyttö istuu meren rannalla 

Itkee ja huokaa. 

Xäki veljens' kulkevan 
40 Pitkin meren rantaa: 

»Hyvä veli. rakas veli, 

Lunasta mua täältä!» 

»Millä minä sun lunastan, 

Kun on niin vähän varaa?» 
45 »Olipa sulia ennenaikaan 

Kolme miekkaa, 

Pane paras pantiksi 

Ja lunasta mua täältä!» 
Tyttö istuu meren rannalla 
50 Itkee ja huokaa. 

Xäki sulhons 1 kulkevan 

Pitkin meren rantaa: 

»Hyvä sulho, rakas sulho, 

Lunasta mua täältä!» 
55 »Milläs minä sun lunastan, 

Kun on niin vähän varaa?» 



' tu|o|miopäivään : tuomiopäivään. 
56. * Näki |veljens| : N. *sulhons*. 



96 



Kertovaisia runoja. 



»Olipa sulia ennenaikaan 
Kolme laivaa, 
Pane paras pantiksi 
co Ja lunasta mua täältä!» 
Sulhokainen, ainokainen, 
Tytön paras turva, 
Pani paraans pantiksi 
Ja lunasti hänen sieltä. 

57. Pirkkala. Starck n. 3*. —89. 

Eva Kaisa Purra, ker. äiti, 69 v. 
Venäläinen, verikoira, 
soutaa ja joutaa. 
Neitty istuu paatissa 
itkee ja huokaa, 
s kädet paatin laidassa, 
polvet meren pohjassa; 
näki isäns' rannalla 
kävelevän sannalla 1 : 
»Hyvä isä, kaunis isä, 
io lunasta mua täältä pois!» 
»Millä mä sinun lunastan?» 
»Onpa sulia kolme hevosta, 
pane paras pantiksi, 
toinen hengen huomaksi.» 
15 »Ennen mä luovun tyttärestäni 
ennen kun mun hevosistani.» 
Venäläinen verikoira j.n.e. 



näki äitins rannalla. 
Hyvä äiti - 
20 Onpa sulia kolme lehmää, — 
pane paras — — — 

ennen kun mun lehmistäni. 

Venäläinen 

— veljens rannalla. 



25 Hyvä veli, 

kolme miekkaa, 

pane paras 

— ennen kun mun miekoistani. 

Venäläinen 

30 - - sisarens rannalla — 

Hyvä sisar, 

— kolme kruunua 

ennen kun mun ikruu- 

nustani. 

»Isäni hevoset kaatukoot 
35 paraana touko aikana, 

äitini lehmät ehtykööt 

paraana lypsy aikana, 

veljeni miekat taittukoot 

paraana sota-aikana 
40 sisareni kruunut hukkukoot 

paraana vihki-aikana.» 

58. [Ylöjärvi] Paldani n. 13*. — 52. 
Lunastettava neiti. 

Venhäläinen verikorva 1 

Soutaa ja joutaa, 

Neitty istuu ka j Utissa 

Itkee ja huokaa, 
5 Kädet paatin laidalla, 

Polvet meren pohjassa, 

Näki isänsä 2 kävelevän rantaa: 

»Rakas isä, kulta isä, 

Lunasta minua täältä!» 
io »Millä mä sinun lunastan?» 

Ompa sulia kolme hevosta, 

Pane' paras pantiksi.» 

»Ennen luovun tyttärestä, 

Ennenkun paraasta hevosestani.» 
15 Venhäläinen verikorva 



57. 
58. 



Säe lisätty myöhemmin ja säk. alussa iso alkukirj. 

Säk. yi.: Kanteletar 26. 3. kirjassa. — - |äiten[sä]| isänsä : i. 



Lunastettava neito. 58—59. 



97 



Soutaa ja joutaa, 

Neitty istuu kajutissa 

[tkee ja huokaa, 

Kädet paatin laidalla, 
go Polvel meren pohjassa, 

Näki äitinsä kävelevän rantaa: 

»Rakas äite, kulta äite, 

Lunasta minua täältä!» 

»Millä mä sun lunastan?» 
se »I impa sulia kolme Lehmää 

Pane paras pantiksi.» 

»Ennen luovun tyttärestäni 3 , . 

Ennenkun paraasta Lehmästäni.» 
Venhaläinen verikorva 

Soutaa ja joutaa, 

Neitty istuu kajutissa 

Itkee ja huokaa, 

Kädel paatin laidalla, 

Polvet meren pohjassa, 
35 Näki veljensä kävelevän rantaa: 

»Rakas veli, kulta veli 

Lunasta minua täältä!» 

»Millä mä sinun lunastan?» 

»Ompa sulia kolme miekkaa, 
40 Pane paras pantiksi.» 

»Ennen luovun sisarestani, 

Ennenkun paraasta miekastani.» 
Venhaläinen verikorva. 

Soutaa ja joutaa. 
a Neitty istuu kajutissa 

Itkee ja huokaa, 

Kädet paatin laidassa, 

Polvet meren pohjassa, 

Näki sisarensa kävelevän rantaa: 
5o »Rakas sisar, kulta sisar. 

Lunasta minua täältä.» 

»Millä mä sinun lunastan?» 

»( Impa sulia kolme kruunua. 



Pane paras pantiksi.» 
55 »Ennen luovun sisarestani 

Ennenkun paraasta kruunustani.» 
Venhaläinen verikorva 

Soutaa ja joutaa, 

Neitty istuu kajutissa 
go [tkee ja huokaa, 

Kädet paatin laidalla, 

Polvel meren pohjassa, 

Näld (hän) ylkänsä kävelevän 

rantaa: 

»Rakas ylkä. kulta vika. 
65 Lunasta minua täältä.» 

»Millä mä sun lunastan?» 

»Ompa sulia kolme sormusta, 

Pane paras pantiksi.» 

»Ennen luovun sormuksestani 

70 Ennenkun sinusta, morsiameni!» 

»Isäni hevoset kaatukoon, 

Paraana touko aikana; 

Äiteni lehmät ehtyköön, 

Paraana lypsyn aikana; 
75 Veljeni miekat kätkeköön, 

Paraana sota aikana: 

Sisareni kruunut sulakoon. 

Kihkeenä kirkon aikana; 

Ylkäni sormukset liitäköön, 
bo Kaiken elinaikani. 



59. Eräjärvi. Tyyskä (2209) 8*.— 07. 

Hyvä isä. 

Neito näki lin[n]asta isänsä ja 

sanoi: 
»Hyvä isä, rakas isä 
Lunasta minua täältä!» 
»Milläs mä sinun lunastan?» 

5 »Onhan sinulla kolme laivaa. 



3 ni alleviivattu 



98 



Kertovaisia runoja. 



Pane piiras pantiin.» 
»Ennen ma luovun lapsestani 
Ennenko paraasta laivastain.» 
»Hyvä isä, rakas isä 

10 Lunasta minua täältä!» 
»Milläs mä sinu r n' lunastan.» 
»Onhan isällä kolme oritta, 
Pannep] paras panttiin.» 
»Ennen luovun lapsestain 

15 En[n]enko parhaasta orhistain.» 
»Hyvä isä, paras isä 
Lunasta minua täältä!» 
Neito katseli ikkunasta äitinsä 
ja sanoi: 
»Hyvä äiti, rakas äiti 

20 Lunasta minua täältä!» 
»Milläs mä sun lunastan 
Kun ei ole panttii.» 
»Onhan äilillä kolme lehmää, 
Pane paras tänne.» 

25 Äiti sanoi: 

»Ennemmä luovun lapsestani 
Ennenko parhaasta lehmästäni.» 
Neito näki veljensä kävelevän 
Pitkin meren rantaa ja sanoi: 

30 »Hyvä veli, rakas veli 
Lunasta minut täältä!» 
»Milläs mä sun lunastan 
Kun ei ole panttii.» 
»Onhan veljellä kolme miekkaa, 

35 Pane paras panttiin.» 

»Ennen ma luovun siskostani 
Ennen kun parhaasta miekasta- 
ni. 
Neito näki siskonsa kävelevän 
Pitkin meren rantaa ja sanoi: 
Hyvä sisko, rakas sisko. 



Lunasta minua täältä!» 

»Milläs mä sun lunastan 

Kun ei minull ole panttii.» 

»Onhan siskolla kolme silkkiä, 
45 Pane paras tänne.» 

»Ennen mä luovun siskostani 

Ennenko parhaasta silkistäni.» 

Neito katseli ikkunasta 

Näki sulhonsa kävelevän pitkin 
50 Meren rantaa ja sanoi: 

»Hyvä sulho, rakas sulho 
. Lunasta minua täältä!» 

»Milläs mä sun lunastan 

Kun ei ole panttii.» 
55 »Onhan sulholla kolme linnaa 

Pane paras panttiin. 

»Ennen mä luovun linnastani 

Ennenko omasta kullastani. 

Linnan minä saan toisen, 
eo Mutta en armast neitooni.» 

Tytär toivotti: 

»Isäni laiva upotkohon. 

Äitini lehmät ehtyköhön, 

Veljeni miekka katkeftkojhon 1 
65 Siskoni silkki revetköhön 

Sulhoni linna rikastukoon!» 

60. [Virrat]. Palaani n. 72*. —52. 
Venäläinen verikoira, 
Soutaa ja huopaa, 
Neitty istuu kajutissa. 
Itkee ja huokaa. 
5 Näki isäns kävelevän, 
Pitkin meren rantaa: 
»Isä kulta lunasta minua täältä 

pois.» 
»Ei oo millä sun lunastan.» 



59. " katke[tko]ho : katke[tko]hon. 



Metsään menijän löytö. 60—61. 



99 



■>< imp;i sulia kolme hevosta, 
lo Ann.'! unille niistä kolmas.» 

»Ennen luovun tyttärestän, 

Ennenkun paraasta hevosestan.» 
Venäläinen verikoira, 

Soutaa ja huopaa, 
ie Neitty istuu kajutissa, 

[tkee ja huokaa, 

Näkee äitena kävelevän 

Pitkin meren rantaa. 

■ Äiti kulta lunasta minua täältä 

pois.» 

go »Ei ".I niillä sun lunastan.» 
»Ompa sulia kolme lehmää, 
Anna mulle niistä kolma 
»Ennen luovun tyttärestän, 
Ennenkun paraasta lehmästän.» 

■a Venäläinen verikoira, 
Soutaa ja huopaa, 
Niitty istuu kajutissa. 
Itkee ja lillukaa. 

Näkee veljenä kävelevan[!], 

ia I 'n kin uirren rantaa: 

»Veli kulta lunnasta minua täältä 

pois.» 

»Ei 00 millämä sen[!] lunastan.» 

»i »mpa sulia kolme miekkaa, 

Anna mulle niistä k"Inins.» 
35 »Ennen luovun sisarestani 

Ennenkun paraasta miekastan.» 
Venäläinen verikoira, 

Soutaa ja huopaa, 

Neitty istuu kajutiss 

40 Itkee ja himkaa. 

Näkee sisarens' kävelevän, 

Pitkin meren rimaa: 
- sar kulta lunasta minua täältä 

pois.» 



»Ei oo millämä sun lunastan.» 
45 »Ompa sulia kolme kruunua. 

Anua mulli' niistä kolmas.» 

»Ennen luovun sisaresta n 

Ennenkun paraasta kruunusta n.» 
Venäläinen verikoira. 
50 Soutaa ja huopaa, 

Neitty istun kajutissa, 

Itkee ja huokaa. 

Näkee ylkäns 1 kävelevän. 

Pitkin nnren rantaa: 
ss »Ylkä kulta lunasta minua täältä 

pois.» 

»Ei oo 2 millämä sun lunastan.» 

»Ompa sulia kolme linnaa. 

Anna mulle niistä kolmas.» 

»Ennen luovun linnastan 
6o Ennenkun morsiammestan.» 
»Isäni hevoset tapahtukoon, 

Paraana kynnön aikana. 

Äiteni lehmät ruvetkoon, 

Paraana lypsyn aikana, 
65 Veljeni miekat kätkeköön. 

Paraana siulan 3 aikana. 

Sisareni kruunut rauvetkoon, 

Paraana helon aikana, (keskellä 
kirkko mäkee) 

Ylkäni linnat korootkoon (me- 
nestyköön) 

to Paraana tarpeen aikana. 

Metsään menijän löytö. 

61. Pomarkku. Lindgren e. 237. 
- 2 7n 92. 

Uusikylä. Heikki Kankasmaa, 79 v. 
[Mahdoll. Kant. vaik.. vrt. esim. 
K. uit. III: 26.] 



60. » |isäns| *ylkäns* : y. — - o \: oo. — 3 d alleviivattu; yi.: [so]r[anl. 



100 



Kertovaisia runoja. 



Mnlicn löyttö. 

Menin minä metsään 

Halko puita hakemahan, 

Rankoja raivaamahan. 

Sain minä kuormaa kuusi 1 

puista. 
5 Panin päälle petäjätä, 

Levittiin[!] lepän laikkasia, 

Korotiin kuorman kuivu puilla 

Pidentelin pihlajilla. 

Ajoin kohden kotoa, 
10 Tulin Tuuna 2 järvelle. 

Järven jäällä nukutti. 

Nyyti soma sinkotteli, 

Näytti siististi silmille. 

Minä mielellä hyvällä. 
15 Haparoitsin halulla, 

Luuliin pullon pussisa, 

Lumppu rajussa aamu 1 ryypyn 

Olevan 2 oivanlaisen. 

Selällä lensi silmiini, 
20 Suuni sului korville, 

Koska kohtasin kossin 

Avattuani pussin. 

Pojan pienen pahasen. 

Väärä suun vääntämässä. 
25 Minä pussin puitten päälle, 

Jäällä jätetyn jäkersiin, 

Hiihdoin hevoista huimasti, 

Ajoin kotiin kovasti. 

Panin pojan uunin päällä, 
30 Annoin 2 pojalle aamiaista, 

Hiiri härjän sarvella, 

Kriinui lehmän rieskasta. 

Kasvoi poika mieheksi. 

Mitätön tuli mitaltaan: 
3i Kaksi kyynärää korvaltan, 



Kasvanut ei enempää 
Mit |a|ltansa minnekään. 
Maalarina meni ikänsä, 
Kraatari kanssa hyvä: 

40 Teki housut papille. 
Maalasi kolun[!] komean, 
Siveli seinät pensselillä. 
Kuoli kurjan vanhana. 
Kuin kuoli ensin kerran, 

45 Tuli aitasta tupahan; 
Toisen kerran ku[o]ltuans 
Kulki kummun turppeen 

Miniän runo. 

62. Eura. Järvinen n. 1. 



■A 
■dia. 



-52. 



61. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk: 

62. ' ja|u|hoi : jaohoi. — 2 va|j|pan 



Olin lunnien tyttö talos. 

Olin muinen tyttö talos', 
Kasvasin kon palko palos', 
Orjat survoi, orjat jaohoi 1 . 
Palkolliset riihen tapoi[!|. 
5 Menin luhtiin lukun taan maat. 
Alla viiden villa-vaipan 2 , 
Päälle kuuden hööhän[!] tyynyn. 
Ei sinne kuulunut kukkoili ääntä, 
Eikä vartan kolkkinoita. 

io Laskin olutt' juodukseni, 
Nisnka kkoo syödä kseni. 
Sitte kon m'nää myyttiin Myyrill 3 ' 

miniä ks', 
Myyrin pojan puolisoksi. 
Panttiin minä jaohamaan, 

15 Karppio käden osalla. 
Isänt' tuli ovest' sisäll', 
Vitsa pieni pihlavainen kädes', 
Kysyi: misji sinua piru opetett' 
Konei oi' työhöön totutett". 

ssa pieni alkukirjain. 

: vatpan. — 3 |m|yyrill' : M. 



Miniän runo. 63—67. 



101 



63. i h vpää. Tallgrt n n. 52. 13. 

Piina Virtanen. Mp. Maariassa. 
Minä meni kellariin, 
otin Oltta juonikseni. 
nisuleipää syöräkseni. 

Mniiii Myyrille miniäks, 

s Myyrin pojan avioks. 
Myyri kysyi, miss mä olen kasva- 
tettu, 
kun ei ole työhön opetettu. 

64. Alastaro. Vihervaara n. 2440, 

—11. 

Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 

SI V. 

t »Iin minä tyttö talos, 
Kasosin kun putki palos 
Luhtisa lukon takana, 
Viireii viiksen vaipan alla, 
5 Kuuren höyhentyynyn päällä. 

65. Hiiiiiini n. Vakkila n. 3. — 88. 

Kokemäki. Leena Ekman, 76 v. 
Kuullut kertomansa Huittisissa. 

( Uin minä tyttönä talossa, 
Kasosin kuin putki palossa, 
Makasin luntissa hikuntakana, 
Alla viilien villa vaipan, 
5 Päällä kuuden korva tyynyn. 
Menin keikutin kellariin 
Otin olutta juodaksenin[!], 
Nisuleipää syödäkseninf!]. 

Menin minä Myydille 1 miniäksi 
io Myydin pojalle avioksi, 
Kohta kohtaisin kovinman 



Ja toista tulin tietämään: 
Pantiin kohta jauhamaan 
Karpin jyviä kainaloon. 
ia Yhdellä istun alalla 
Käsivarrella kiertämään. 

66. Huittinen. Saarelainen n. 55. — 17. 
Rustaava Alho, 82 v. 

Mtjrmi miniä. 

Olin minä tytärnä talosa 1 , 
Kasosin 2 kon putki palosa 8 , 
Viiren 4 villa väipön alla, 
Kuuren 5 korvatyynyn päälä. 
s Menin minä kellariin keikun elin. 
Otin minä oluita juorakseni, 
Nisukakkoo syöräkseni 8 . 
Jourun minä Myrrille miniäksi 7 , 
Myrrin pojalle puolisoksi. 

io Pantiin minä jauhamaan 
Karpio 8 kärellä valamaan. 
Isäntä tuli ovesta 
(>li 2 halko haapanen käressä 9 , 
Pieni pitkä pihlavainen. 

is Sano. kusa sinä roisto 
Kasonnutkin 2 olet, 
Kasvatettu 2 kun tervaskanto, 
Kon 2 ei oos sna työhön pantu? 
Mahto mun äitini mahona maata, 

20 Pidellä pieniä kiviä. 
Kapaloita kannon päitä, 
Ennen kon tämmöstä möllipäätä. 



67. Kauvatsa. Massa n. 1. 

Talon tytär. 
( Uin minä tyttö talossa, 



-92. 



65. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 

66. 1 talossa : t. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 palos|s|a : p. — * Vii- 
|d{en : Viiren. — 5 Kuu|d|en : Kuuren. — •syö|d|ä : syöräkseni. — 7 min|e|äksi : mi- 
niäksi. — ■ K|r|rpio : Karpio. — 9 kä|d|essä : käressä. - 



102 



Kertovaisia runoja. 



Kasvoin kun putki palossa. 
Sorsan sulkiin sisällä, 
Vesilinnun höyhenissä. 
5 Orjat survoi, orjat jauhoi, 
Palveliat riihet tappoi. 
Makasin minä luhtissa lukun 
takana, 

Alla viilien villavaipan. 
Päällä kuuden korvatyynyn; 
10 Kukosta kuulin kukon äänen, 
Alla vartan vaipan äären. 
Kun minä unesta kyliäni sain, 
Menin minä keikutin kellariin. 
Otin olutta juodukseni, 
15 Nisukakkua syödäkseni. 

Vietiin minä Myyrille miniäksi, 
Myyrin pojan puolisoksi; 
Pantiin niinä jauhamaan, 
Karpio käden osalle. 
20 Isäntä 1 tuli saunaan sisälle. 
Halko haapainen kädessä. 
Pieni, pitkä pihlajainen 2 , 
Löi ennen kun keritti. 
»Missä on sua piru pidetty, 
•25 Kasvatettu tervaskanto, 

Kun ei sua ole työhön pantu!» 

Menin mä kotioni koittelemaan, 
Mm ta lattia oli partta soukempi, 
Kynnys hirttä korkeampi. 
30 »Voi, voi, minun onneni osaa, 
Ihanaista elämää! 
Kun ei äitini mahona mannut, 
Pidellyt pieniä kiviä, 
Kapaloinnut kannon päitä, 
35 Ennen kuin tämmöstä tytärtä!» 

68. Kauvatsa. Antero Vipunen sir. 
19 -20. —08. 



68. 1 lsäntä|tä| : I. — ' phlajainen 



Runo on sama kuin edell. julkaistu 
n:o 67, Massa n. 1, joten sitä ei ole 
tähän toistamiseen otettu. 

69. Kankaanpää. Palonen, matkdkert. 
Niemi Runonker. malkdk. siv. 
310. —59. 

Kankaanpäästä sain seuraavan »lo- 
run», josta en tiedä sanoa mitä hän on: 

»Minä makasin luhdissa, 
Rauta Uikkujen takana, 
Viiden villa veipun alla, 
Kuuden korva tyynyn päällä, 
5 Kuultelin kukon laulua; 
Iinestäni kyllä sain. 
Keikuttelin kellarissa. 
Leikkasin nisu kakkoa, 
Leikkasin sitä syödäkseni, 
io Päästin oltta juodakseni. 
orvot tappo, orvot jauhoi, 
Palkolliset riihtä tappo. 
Pantiin maltaita jauhomaan, 
Karpion kivee kantamaan; 
l5 Isäntä tuli katsomaan 
Haapanen halko kädessä, 
Pieni keppi pihlajainen. 
Missäs nyt olet ollut? 
Pureskelin pieniä luita, 
20 Ennenkuin sitä tytärtä kasvatin.» 

70. Parkano. Harma n. 2U. -07. 
Kihniä. Iivari Mäntykoski, 47 v. 
Miniän valitus. 

Olin minä tytärrä talossa, 
Kasvun kun putki palossa. 
Makasin hitissä lukon takana, 
Viiren villa vaipan alla, 
5 Kiiuren korvatyynyn päällä. 

: pihlajainen. 



Miniän runo. 70—71. 



L03 



Siellä mä kuuntelin kukun ääntä, 
Virlioin varhoin varstan ääntä, 
siiic kun unestani kyllän sain, 
Mennä keputtelin kellariin, 
10 Laskin olutta juorakseni, 
Taiton nisusta pyöräkseni. 
Ei mu.i suutu survomahan 
Eikä rihtä riimomahan. 
i Irjat survo, orjal jauho. 

15 Ja nuo paksut palkkapiiat. 

Sitte minä myytiin Myrylään. 
Myryn poijan puolisoksi. 
Sain minä pahan anoppi aka\ 
Joka pani minun rihtä riimoma- 
han. 
sa .l.i karpion päivässä jauhamahan. 
Kylähän mentiin jauhamahan, 
Heitettiin karpio olaalle. 
Isäntä tuli mettästä kotio, 
( »li baapanen 1 halko kainalo--. 
85 Kysy: »Kussa 2 sna konna on kas- 
vatettu. 
Kun ei ole työhön opetettu?» 
S "li minun onneni, orjani, 

osani. 
Kun minun äiteni olis kanan- 
päitä tehny, 
Eli pieniä kiviä piereskelly, 
:to Ennenku tällaista tytärtä kas- 
vatti. 

71. Kumu. Paldanin. 1 — 52. 

Runoja 1 . 
■ M i »linrnä tyttö talossa 
Kasvon kun putki palossa, 
Ei mna suotu survomahan, 



Eikä riihtä riimomahan, 
I Irjat survo, orjat riimo, 
| Irjal riimo, orjal jauho. 
Palkolliset riihet tappo. 
Makasin luhdis 2 liikun takana, 
Viiden villa peiton alla. 

io Laskin ol'tta juodakseni, 
Nisu-kakkoo syödäkseni, 
Siellä kuultelin kukon ääntä, 
Alla vaipan vartahaisen. 
Vietiin Nyrrin miniäksi, 

ia Nyrrin poijalle puolisoksi, 
Pantiin siellä jauhamahan. 
Karpio käsivarren päälle; 
Isäntä tuli kattoinahan, 
Haapanen halko kädi 

l>o Pieni vitta pihlajainen 8 : 
»Kussa on sna kasvatettu, 
Kun ei työhön opetettu. 
Kasvatettu kun tervas kanto, 
Eikä koskaan työhön pantu.» 

25 Mahto äiteni mahona maata, 
Kapaloita kannonpäitä, 
Pestä pieniä kiviä, 
Ennenkun tällaista tytärtä. 

(toisella kiillä Ruovedestä.) 

6) Matalena aeitty nuori. 
Kasvo toi kotona kauvan. 
Viiden villa vaipan alla. 
Päällä kuuilen korvatyynyn, 
s Hienoin lakana in viilissä. 
Vietiin Myyrälle miniäksi. 
Myyrän pojaan puolisoksi, 
Pantiin maltaita jauhamahan, 
Karpio kädelle osaksi; 

io Tuli isäntä kattoinahan. 



70. l liapanen : haapanen. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. 

71. ■ r. (Katso Kanteletar J. kirja 163). — 2 r. d. äännellään näillä seuduin 
kuin I. paikoin niinkuin r. — 3 pihlajainen : pihlajainen. 



104 



Kertovaisia runoja. 



Halko haapanen kädessä, 
Pitkä vitta pihlajainen: 
»Miss' on sinua pidetty, 
Tervas kanto kasvatettu, 
15 Kun ei työhön opetettu?» 

72. Karvia. Kaukomaa L, n. 7. 

- n U30. 

Ämmänkylä. Kaisa Harjukangas, 
80 v. Oppinut seur. laulun Mäkelän 
Simppa vainaalta. 



Orjat survo, orjat jauho, 

Palkolliset riihet tappo, 

Se vain makas lutis lukon takan, 

Viiden villapeiton alla. 
5 Sitten kuin uni loppuisi 

Juoksi remputti kellarikin, 

Peesti olutta juoraksensa, 

Nisuleipää syöräksensä. 

Sitten vietiin Jöörnille miniäksi, 
io Jöörnin poijalle puolisoksi. 

Siellä pantihin jauhamahan, 

Karpion vakka käsivarrelle. 

Isäntä tuli katsomahan 

Haapanen halko olalla, 
15 Pieni ja pitkä pihlajavitta käressä 

Ja •sano: 

»Kusa sun on päntele kasvatettu, 



Kun ei oo työhön opetettu? 
Kasvatettu kuin tervaskanto, 
20 Ei koskaan työhön pantu!» 
»Mahroin minä olla mahassa, 
Tänäkkin päivänä salassa, 
Piereskellä pieniä luita, 
Kapaloita kannunf!] päitä.» 

Ei se ollu arkkilaulu. 

73. liuovesi. Paldani n. 1 b*. — 52. 

Ks. n:o 71 b kohta. 

74. Tampereen seudut. Cheilan, Lönn- 

rotin kokoelmissa Q n. 19. 

Koska runo on julkaistu Hämeen 
muistoni. II (SKVR IX,s) n:o 58, niin 
ei sitä ole tähän otettu, vaikka runo 
kuuluu lähemmin Satakunnan kuin 
Hämeen runoihin 1 . 

75. Tampereen seudut. M<]iiläinen. 

maalisk. 1836. 

Runo on julkaistu Hämeen muis- 
toni. II n:o 59 1 . (Ks. edell. n:oa.) 

76. Tampereen seudut. Lönnrot S. 

n. 56 1 . 

Runo on julk. Hämeen muistoni. 
II n:o 65 1 . (Ks. edell. n:o 74.) 



74. l Q-kokoelmassa Kanteleen V. vihon esipuheessa, joka on v:lta 1831, Lönn- 
rot sanoo runon saaneensa yliopp. Cheilanilta, joka todennäköisesti oli Keuruulta 
kotoisin ja nähtävästi tämän runon sieltä käsin Lönnrotille toimittanut. (Vrt. Poh- 
jankanervo, Kalevalaseur. vuosik. 10, s. 148.) 

75. 1 Runon loppuun liittämässään »jälkimaineessa» Lönnrot sanoo »näitä» 
kuulleensa »tytöiltä Tamperin ja Hämeenlinnan kaupunkien välillä, paikoin vähän 
toiseen laatuun, niinkun usein onkin tavallinen.» 

76. 1 Häm. muistom. II n. 67, alahuom.: »Tämä runo on (puhtaaksi) kirjo- 
tettu samoille arkeille, joille Lönnrotin helkavirsienkin vahimmat kappaleet, joten 
näyttää todennäköiseltä, että Lönnrot on sen saanut samalla matkalla v. 1831, mah- 
dollisesti juuri Sääksmäestä. Ainakin on Lönnrot itse (Meh.il. 1836 maalisk:n numero) 
maininnut kuulleensa »Tamperin ja Hämeenlinnan kaupunkien välillä.» 



Minä menin metsään 



105 



77. Tamperei n n udut. . Isp < '. H: 
Topeliuksen. kok. XVII* ison 
luvun alusta 1 . 

Runo on julk. Hämeen muistoni. II 



78. Satakunta. Nuori Satakunta 1914 
st». 108 109. 

Myyrin miniä. 

Olin niiaa tyttö talosa, 
kasosin kun putki palosa, 
makasin luhtisa lukun takana 
alla viiden villa vaipan, 
5 päällä kuuden korvatyynyn. 
Ei sinne kuulu kukkon laulu 
eikä varttan kulina; 
orjal survo, orjat jauho, 
palkolliset riihet tappo. 

to Sitten kun mä anesta kyllän sain 
menin keikotin kellariin 
laskin oltta juodakseni, 
oisukakkoo syödäkseni. 
Sitten kun minä kasusin 

is vietiin minä .Myyrille miniäks, 
Myyrin pojaalle puolisoks. 
Pantiin minä Myyrillä jauhamaan 
karpin kahdella kämmenellä. 
Myyrin isäntä tuli ovesta sisälle 

20 halko Haapanen kädessä, 

kuppi pieni pililavainen pivosa 
löi ennenkoii hän hätisti: 
»Misä on sna piru pidetty 
kasvatettu kon tervaskanto 

25 eikä oo sna työhön pantu!» 
— »< »Iin minä tyttönä talosa 



kasusin kon puiki palosa, 
orjat survo, orjat jauho 
palkolliset riihet tappo.» 

so Malito m 1 1 ii äiteni mahona maata. 
kapaloita kannonpäitä, 
pidellä pieniä kiviä, 
ennenkuin tämmöisiä tyttäreitä. 

Minä menin metsään. 

79. Tyrvää. Kullaa n. 88. — 13 U03. 

Tapiola, \ntli Kalliomäki, 58 v. 
[Vanhan kansanrunon vaikutusta. J 
Minä menin metsään 

Ajaan ammuja takaa. 

Ammu juoksi edelläni. 

Minä kynsillä kypäsin. 
5 Silloin pääsin päälle vuoren. 

Vuorelle teräksiselle. 

Löysin kontin korean. 

Kopoin kontin kainalooni. 

Kuljin matkoa vähäisen, 
to Löysin laatikon laakean 1 , 

Laitoin laatikon laukkuhiini. 

Kuljin matkoa vähäisen, 

Löysin tinaisen tikarin. 

Menin vielä virstan verran'-. 
is Neito vastaani vaelti. 

Kysyin neidolta näppärältä: 

Kenen nämät tavarat? 

Neiti taiten vastaeli: 

Tavarat on Väinämöisen 3 , 
20 Joka ilmoihin yleni, 

Taivoalle tavottaavi. 

Kontti putos kainalosta. 



77. • Carl Henrik Asp synt. 1781 K, akussa, oli ensin asessorina ja sitte neu- 
voksena Vaasan hovioikeudessa, kuoli 1846. — ä Ks. Niemi, Suomi III 13] 48. 
79. ' laaken : laakean. — 2 veran : verran. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. 



106 



Kertovaisia runoja. 



Laatikko IahiHehilta, 
Tikari taskusta tallahti. 

Mustempi sydän pahalla. 

80. Tyrvää. Kullaa n. 93. — 17 / 4 03. 

Tapiola. Eemil Mäkelä, 54 v. 

Mustat on saunan seinät. 
Mustempi sydän pahalla, 
Ryssällä ryvettynehellä, 
Rehutoinna kasvanehella. 
5 Miekoin maahan samosi. 
Rikkoneet on lasten rauhan. 
[ 'lianneet elämää nuorten 1 , 
Vanhain vaivoista iloinneet. 
Väki on lyöty, miehet myöty, 
io Kaadettu kaski samottu. 
Mustat on saunan seinät, 
.Mustempi sydän pahalla, 
Ryssällä ryvettynehellä, 
Rehutoinna kasvanehella . 

Myödyn neidon runo. 

81 . Eräjärvi. Järvinen N, n. 25*. 

—53. 

Menin Viroon karjalaiseks', 
Akana nniaallo paimenaiseks' 
Tuli ylkä mun työni, 
Istuhan 1 tyvellen puuta, 
5 Minä laps latvemman puolell'. 
Rupesin häneltä kysyyn: 
»Tukkos kotonikin kautta?» 
»Tulinkin kotosikin kautta.» 
»Mitä meiltä annettihin?» 



io »Sinä teiltä 2 annettihin.» 

»Mitäs isälleni annot?» 

»Isälles 3 isot hevoset.» 

»Mitäs äitilleni annot?» 

»Äitilleskin ison lehmän.» 
iö »Mitäs siukullenkin annot?» 

»Siukulleskin sini-uukin 4 .» 

»Mitäs veikollenkin annot?» 

»Veikolleskin veto-härjät.» 

»Mitäs miniälle annot?» 
äo »Miniälle ison soljen, 

Paksun pauvan.» - 
Nousin mä kirokivellen, 

Kirosin mä viisi kirroo: 

»Isäni iso hevonen 
25 Tallihinsa taatukohon, 

Aseisiinsa kaatukohon. 

Myymästähän minua, 

Panemasta pikkuruista 

Lasna leikisnä tekemän; 
30 Äitinikin iso lehmä 

Ehtyköön lypsyn-aijaalla 5 ; 

Veikkonikin veto-härjät 

Tallihinsa taatukohon, 

Aseisinsa[!] kaatukohon 
35 Parraalla ajon-aijaalla; 

Siukkunikin sini-uukki 

Villohinsa viipyköhön . 

Karitsoihinsa kaatukoon; 

Miniänkin iso solki, 
40 Paksu pauva, 

Parraalla aikaa poikki menköön; 

Myymästä he 6 minua 

Panemasta pikkuruista 

Lasna leikistä tekemän.» 






80. ' nuo|s|ten : nuorten. 

81. l Istuh|o|n : Istunen. — 2 |m|eiltä : teiltä. — 3 Isälles|kin| 
paan). — G |parraalla| lypsyn-aijaalla : l.-a. — 6 irh^ej *he* : h. 



1. — 4 r. (lam- 



Nahko naimahan m mi. s 2 83 



107 



82. Eräjärvi. Remholm Fol. I2n.23a\ 

—48. 

Naitetun tytön kirot. 

Minin minä Viroon karjalai- 
seksi, 
Akanan maalle paimeneksi 2 , 
Tuli niiniin ylkä työöni, 
Nnili.in tyvellen puuta, 

:. Minä laps' latveman puolell'. 
Rupesin häneltä kyselemään: 
»Tukki is kutuni kalitta-» 
"Tulinkin kotuskin kautta.') 
»Mitä meiltä annettiin?» 

i" »Sinä teiltä annettiin.» 
»Mitäs isollenikin annoit?» 
»Isolleskin isol hevoset.» 
»Mitäs äitillenikin annoit?» 
»Äitilleskin ison Lehmän.» 

i6 »Mitäs Biukullenkin annoit?» 
»Siukullrskin sinimiukin.» 
»Mitäs veikollenikin annoit?» 
»Veikolleskin vetävät härjät.» 
»Mitäs miniällekin annoit?» 

io»Miniällen ison soljen, paksun 

pauvan.» 

(Morsian kiroo:) 

»Nousin mä sitten kirokivellen 
Ja kirosin 6 kiroo: 

[8änikin iso hevonen 
TaDihinsa taatukohon, 
25 Aseisiinsa kaatukohon*, 
M\ ymästähän minua. 
Panemasta pikkuruista, 
Lasua leikkisnä tekemään! 



Äitinikin iso lehmä, 
so Ehtyköön paraalla, lypsyn 

ajalla*! 

Veikkonikin vretäväl härjät 

Talliliinsa taatukohon, 

Aseisiinsa kaatukohon. 

Paraalla ajon ajalla' 
35 siiikkiinikin siuiuukki 

Villoihinsa viipyköhön 

Karitsohinsa kaatukohon! 

Miniänkin iso solki ja paksu pauva 

Paraalla aikaa puikki menköön! 
m Myymästä minua, 

Panemasta pikkuruista. 

Lasna leikistä tekemään! 

Nahko naimahan meni. 

83. Teisko. Hankala /'. n. 7*. -03. 
Liisa Ala-Rantala, Tn v. 

Häälaulu. 

Nahko naimahan meni 

pyysi Pahoita tytärtä. 

Pahko istu pöydän päässä. 

Agna tyttö uunin päällä, 
5 puna sukka, solkikengä. 

( inpa yljässä vähän vikoja. 

syöpä ylkä Nimikin paljon. 

Puolen luhta, puoim vohta. 

Puolen kuollutta hevosta. 
m Puolen pannin pienet leivät, 

puolen pannin nisusel leivät. 

Saranat sa nkutettll 

pihtipielet pinkotettu. — 



82. ■ Vertaamalla nmoa edelläjulkaistuun (n:o 81, Järvinen 25) huomaa, että 
lama on k< >|>i< > siitä, joten se ii ole Reinholmin kesällä 1848 saamia kuten G. J. Ny- 
man kirjassaan: II. A. Reinholm (s. 28 ja 58) olettaa, vaan kopio Järvisen V. 1853 
tekemistä muistiinpanoista. — 2 Kaksi ensimäistä säetta alleviivattu. — 3 jt|aatuko- 
hon : Aaatukohon. — * aikana »ajalla* : a. 



108 



Kertovaisia runoja. 



Neljän neidon runo. 

84. Nakkila. Lampola n. 8. — 89. 

Emma Nygärd, 17 v. 

Mikä tuolla kaukana näkyy? 
Meri siellä kaukana näkyy. 

Mikä sen meren keskellä on? 
Kivi sen meren keskellä on. 
5 Mikä sen kiven päällä on? 
Aitta sen kiven päällä on. 

Mitä siellä aitassa on? 
Neljä nuorta neitsykäistä. 

Mitä ne siellä tekee? 
m Yksi kutoo kulta sukkaa, 
Toinen kutoo kulta vyötä, 
Kolmas lakaisee laattiata, 
Neljäs itkee nuorinta 1 ve[l]jeensä. 

Älä itke, tuolla se näkyy, 
15 Tuo sinulle semmoisen lampaan, 
Joka joka viikko villan antaa, 
Joka kuukaus' karitsan 2 kantaa. 
Tuo isälles silkki vaatteet, 
Äitilles kultaisen lypsinkiulun. 

85. Pori. Tuomi n. 119. —91. 
Maria Grönros. 

Kehhlolaulu. 
Ptruu, ptruu, tupakkirullaa. 
Mistäs tiäsit 1 tänne, tulla? 
Pitkin hopiaista tiätä. 
Mistäs sillä tiällä oli? 
5 Siäl oli yksi lato. 
Mitäs siinä laros 2 oli? 
Siäl oli neljä neityy. 
Mitä neljä neityy siäl teki? 



Yks kuto kultakangast, 
io Toinen pualas mustaa 3 silkkilan- 
kaa, 

Kolmas lavasi laatet, 

Neljäs istu kynnyksel, 

Suri nuarta veljees. 

Älä sure kyl se tullee, 
1 6 Se tua semmos lampaa , 

Joka jokaviikko villa antaa 
Joka kuukausi karitta kantaa. 

Kyllä sinä meidän portit tunnet: 

Pukin sarvista saranat, 
20 Ristirau'11'a rautarenkaat, 

Piänet penikat penkin ai, 

Kaalikuppi 4 nokan ai. 

86. Noormarkku. Lindgren n. — 92. 
Hilma Appelqvist. Kuullut Porissa. 
Osamisen ihmettely. 

Tuu, tuu, tupakki rulla, 

Mistäs tiesit tänne tulla? 

Kujasta kuijaa, vajasta 1 vaijaa, 

Pitkin pientä pellon orjaa. 
a Mikä se on kuin siinä on? 

Siinä on yksi talo. 

Mitä sen tuvassa on? 

Siell on neljä neitty. 

Yksi kutoo kulta lanka sukka 
io Toinen kehrää kulta lankaa, 

Kolmas lanttia lakaisee, 

Neljäs ovella kynnyksellä porraa. 
Älä sillen enää porrra. 

Olenpa sun veikko, 
15 Annan sulle semosen la nipan, 

Kuin vakoset villat kantaa. 



84. ■ nuo|n|inta : nuorinta. — 2 ka|a|itsan : karitsan. 

85. 1 ti|e|sit : tiäsit. — 2 laldloslsal : laros. — 3 puolas : p. *mustaa*. 
pieni alkukirjain. 



1 kk:ssa 






Neljän neidon runo «7—89. 



109 



87. Loimaa. Viherv. n. 14.61. /■">'. 

Vestrikka vetsrikka 
Pikkunen lintu istu 
Ja itki aitan akkunalla 
Pääskynen kysy: 

iits? sinä itket?» 
»Itken Quarta veljeäni 
Kun issoon sottaan viätiin.» 

\l;i sitä itke, tualta 
Se tullee viheriäisellä kerolla. 
m Sr tua sinulle sinisen lampaan, 
Kun joka viikko villan antaa, 
Joka kuukausi karitan kantaa!» 

88. Punkalaidun. Hahnsson n. 37 1 . 

53. [Sama Eeinh. SMMY:n 
kok. 35 42. s. 296.] 
Pikku aittanen mäellä, 

Pikku lintu västäräkki, 

l-i un aitan akkunalla-. 

Siellä neljä 8 neitsykäistä. 
s Mitä he siellä työksensä 4 ? 

Yksi kutoo kultavyötä, 

Toinen sovitti solkim^ä, 

Kolmas paino pulkkimia, 

Neljäs 5 itki veljeänsä 6 , 
io Kun DUOrna sotaan vietiin. 

Pienen' pispan vartiaksi, 

Lasna laivan haltiaksi. 
Tuollapa näkyy tulevan, 

Pää ii. i kyy päältä mettää, 
15 Jalat alta aivottaisin, 

Parta päivän palmikoisa, 

Hiukset kullan suortuvisa, 

Tuo isällensä ison oriin. 



Veljellensä vetävän härän, 
»o Sisarellen sinisen lampaan, 
.loka viikko 7 villaa antaa. 
Joka kuukaus karittan kantaa. 

88 a. Punkalaidun. Lännetär,siv55. 
1860. 

Laulu. 

Tikku aittanen mäellä, 

Tikku lintu västä-räkki 

Istuu aitan akkunalla. 

Siellä neljä neitsykäistä. 
s Mitä he siellä työksens 

Vk>i kutoo kulta-vyötä. 

Toinen sovitti solkimia, 

Kolmas paino pulkkimia, 

Neljäs itki veljeänsä, 
io Kun nuoraa sotaan vietiin. 

Pienen' pispan vartiaksi. 

Lasna laivan haltiaksi. 

Tuollapa näkyy tulevan: 

Tää näkyy päältä mettää, 
15 Tilaat alta aivottaisin. 

Taita päivän palmikoisa, 

Hiukset kullan suortuvisa. 

Tuo isällensä ison oriin, 

Veljellensä vetävän härään, 
20 Sisarelleen sinisen lampaan, 

Joka viikko villaa antaa. 

Joka kuukaus karittan kantaa. 

89. Punkalaidun. Kotikoski n. 673. 
-»1*09. 

Vpraham Koskenmäki, 7:t v. Kuul- 
lut äidiltään UUa Strömiltä. 



86. ' kk:ss;i iso alkukirjain. 

87. ' kk>>a pieni alkukirjain. 

1 Puht. kirj. kokoelmassa n. 3. — - r. nuorta . — 3 neljä nuorta 
ttek — 6 neljä : neljäs. — «[nuorta veljeänsä : v. — \ oi viikko : v. 



11(1 



Kertovaisia runoja. 



(Laulajan sanoilla.) 

Mikä sr tuola kaukana näkkyy? 

Kylä se tuola kaukana näkkyy. 

Mikä sen kylän keskell' on? 

Kivi sen kylän keskell' on. 
5 Mikä sen kiven keskell' on? 

Kirves sen kiven keskell' on. 

Mikä sen kirveen lappehella? 

Neula sen kirveen lappehella. 

Mikä sen neulannupin pääsä? 
10 Kirkko sen neulannupin pääsä. 

Ketä sielä kirkosa on? 

Neljä nuorta neitsykäistä. 

Yksi kutoo kultavyötä, 

Toinen harjaa hapsiansa, 
15 Kolmas sovitteli solkiansa, 

Xdjäs istui ja itki. 
Pikkulintu västäräkki 

Kysy kirkon akkunalta: 

»Mitä itket neito nuori?» 
20 »Itken nuorta veikkoani, 

Joka nuoraa sottaan vietiin, 

Lasna laivan haltiaksi, 

Pienenä mela pivoksi 1 .» 

Västäräkki vastaeli: 
35 »Tuolta hän näkkyy tulevan, 

Pää näkkyy päältä mettän, 

Jallaat alta aimottaa.» 

»Mitä hän tupi tullessansa?» 

»Isällensä ison orriin, 
30 Iitillensä lypsävän lehmän, 

Veljellensä vetävän härrään, 

Sisarellensa sinisen lampaan, 

Joka viikko villan niittää. 

Joka kuukausi karitta n kaulaa.'» 



90. Tijrvää. Ojansuu A. H, n. 35. — 00. 

Anna Stiina lisakintytär, 66 v. 

Mikä toi tuala kaukana näkyy? 

Kylä toi tuala kaukana, 

*Kylä toi tuala klaukanaj 1 .* 

Mikä to ii kylän alitte j juaksee? 
5 Joki toi) kylän^alitte, 

Joki toi] kylän alitte. 

Mikä toj jojerj keskellä ompi? 

Lastu jojev] kes kellii. 

Mitä sei lastun lappeella ompi? 
io Aitta lastu 1 lappeella. 

Mitä sen^aitan sisäss^ompi? 

Neljä nuorta neitsykäistä. 

Mitä ne 2 siälä tyäksensä rt ' tekee? 

Kyllä on ty v ä kaikilla: 
15 Yksi kutoo kultavyätä, 

Toinen solkia sovittaa, 

Kolmas harjaa hapsujansa, 

Neljäs itkee nuarta veljeensä. 

Joka nuarena sotaan viätiin, 
m Lasna laval 3 lastariks. 

Tuala veljes pääkin näkyy 

Pappila v vainijon perällä. 

Hiukset kullan suartuvisa 

Saksan saappaat jalasa. 

91. Tyrvää. Ahlstedt n. 92. — 3 /i 05. 

Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli, 
6» v. 

Univirsi. 
a) ( )li mulla kolme poikasta 

lasta, 
yks oli pitkä, toinen lyhyt, 



89. : |ki|voksi : pivoksi. 

90 1 Tekstissä seuraa : [Kylä toi tuala *k[aukana]* näkyy|. 
— 3 laiva|(a)n| : laivaa 



Neljän neidon runo. 91—03. 



iii 



kolmas niist " oli valkoisempi. 

I '.miu näinä pitkän karjaa kait- 

teen, 
r. lyhven pitkän apuriksi, 

valkkon 1 merikaloille, 

ei valkko ikinä mllu'. 

Panin minä koiran korven kautta, 

menin itte' mettän kautta, 
i» löysin karjan kankahalta, 

karjan kiikuksi kiversin, 

paimenel papiksi panin, 

mustan koiran lukkariksi. 

h) Mikä tuella kaukana näkyy? 
ls Meri 2 tuolla kaukana näkyy. 

Mikä sm meren tutkailuilla? 

Saari sm meren tutkaimilla. 

Mikä sen saarni tutkaimilla? 

Nätti kaunis tupa uus', 
äo Nätti kaunis tupa uus'. 

Ketä siinä tuvassa aSUU? 

Neljä auorta neitsykäistä! 
Mitä ne kukin työksensä tekee? 
Yks" niistä kutoo kultasta vyötä, 
_ Toinen vaippaa vaatelee, 

Kolmas hopeeta hohottaa. 

Neljäs itkee veljestänsä. 

Tuollapa veljes näkyy. 
Alla virran ai vo taisi, 
30 Päällä virran virvota isi. 
Hiukset kullan suortuvissa, 
Soinut Ruotsin sormuksissa, 
Jalat saksan saappahissa. 

92. Tyrvää. Ahl st,, li n . 2. %z02. 

lllo. A.nna-Stiina Korkeemäki 

Tuutulaulu. 

Mikä toi tuolla kaukana näkyy? 



Kylä tuolla kaukana. 

Mika sen kylän alitse juoksee? 
Joki kylän alitse. 

Mika sm joen keskellä ompi? 
Kaslll joen keskellä. 

Mikä tuon lastun lappeella 
ompi? 
Aitta lastun lappeella. 

Mitä sen aitan sisällä ompi? 
m Neljä nuorta neitsykäistä. 

Mitä ne siellä työksensä teki 

Kyllä on työ kaikilla: 
Yksi kutoo kultavyötä, 
Toinen solMa sovittaa, 

15 Kolmas harjaa hapsiansa. 

Neljäs itkee Ullorta Veljeänsä. 

Joka nuoraa sotaan vietiin 
Lasna laivan haltiaksi. 
Tuoltapa veljen pääkin näkyy 
20 Pappilan vainion perältä, 
Hiukset kullan suortuvissa. 
Saksan saappahat jalassa. 

93. Tyrvää. Kullaan.lA. — n / 1 03. 
Tapiola. Kalle Santatnaki. 

Mikäs tuolla kaukana näkyy? 
Tupa tuolla kaukana. 

Mikäs tuon tuvan takana? 
Taiiinii tuon tuvan takana. 
5 Mikäs tammin latvasessa v 
Kätkyt tammin latvasessa. 

Mikäs kätkyen sisässä? 
1 'oika kätkyen sisässä. 
Mikäs pojan olkapäällä? 
10 Kirves pojan olkapäällä. 
Mikä kirvelien kasassa? 
m kirvelien kasassa. 



91 ' kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:s<,i pieni alkukirjain. 



L12 



Kertovaisia runoja. 



Mihin lastu lankeaapi, 

Siihen paja tehtäköhön; 
15 Pajahan vaskinen alasin. 

Hopeaiset huohottimet. 

Kulta vartinen vasara. 

Mies pieni, kähärä tukka. 

Pajan päässä takomahan, 
20 Noitakonetta valmistamaan. 

94. Tyrvää. Kullaa n. 6. ~ 6 /i03. 

Kalle Harjunpää, 60 v. Kuullut 
isältään. 

[Alku Pakenevan runoa, loppuosa 
Kuulin kurjen kullertavan.] 

Minä menin muille maille 
Mustia villoja valiottaan. 
Koira toi korppi rotan. 
Rupes minua haukkumaan, 
s Minä menin aidan päälle, 
Aita sortui alleni. 
Minä lehtolion lehahdin. 
Lehto muuttui mereksi. 

Mitä löytyi meressä? 
io Siellä löytyi saari. 

Mitä löytyi saaressa? 
Saaressa oli lehto. 
Mitä löytyi lehossa? 

Lehossa oli tupanen, 
is Ketä oli tuvassa? 
Tuvassa oli neljä neittä: 
Yksi suri isoansa, 
Joka nuorna merehen sortui, 
Toinen suri emoansa, 
■-'o Joka suruistansa murtui, 
Kolmas itki siskoansa. 
Joka nuorena katosi. 
Neljäs itki sulhoansa, 



Joka sodassa 1 sotivi, 

25 Armaitansa puolustavi. 

Viivyin vähäisen tuvassa, 

Viivyin päivän, viivyin toisen, 

Jo päivänä kolmantena 

Läksin matkaani jatkamahan. 
30 Kuljin päivän, kuljin toisen, 

Saman vetosen rannikoita. 

Jo päivänä kolmantena 

Saavuin lahen lahkehelle 2 

Niemen nimettömän nenälle, 
35 Mäen puuttoman kupeille. 
Lahen päässä oli niitty. 

Niityn keskellä oli lato, 

Ladossa oli lautiainen 3 . 

Kuulin kurjen ladossa kuhertava, 
m Menin lähemmäksi latoa, 

Löin kurkea kupuhun. 

Kurki meni kontillensa. 

Minä päälle polvilleni. 

Tapoin kurjen kokonansa, 
45 Heitin säkkiin selkääni, 

Kannoin kauniisti markkinoille; 

Myin sen siellä ryssänkuoharille, 

Sain häitä rahaa sarvellisen; 

Ostin sillä mustan 1 pukin, 
50 Jolla ratsastin kotiin. 

Että 4 ilma humisi 

Ja portit kaikki kumisi. 

Kotona kumua kuullellahan, 

Luullan ryssän ryöstään tulevan. 
55 Karja 4 kootaan kiireesti 

Ja paetaan pois metsään. 

Kun mä pääsen kotia 

Lähden heitä hakemahan. 

Löydän viimein metsästä 
60 Vaimot, lapset lyykyllänsä. 



94. ' kk:ssa iso alkukirjain. 
- 4 kk:ssa pieni alkukirjain. 



r. (lahje, lieve). — 3 r. (lautiain lautakatto). 



Neljän neidon runo. 95—96. 



113 



95. Tyrvää.Pakula V. V ,n.56. - 17 / 3 23. 

I. msaja. Sanni Lyöri, 30 v. Kuul- 
lut Pumpuli-Miinalta, 70 \\. Kallia- 
lasta. 

Oli uralla kolme poikasta lasta, 

yks oli pitkä 1 , toinen lyhyt, 

kolmas niistä oli valkosempi. 

Panin pitkiin karjaa kaitseen, 
s lyliyn pitkän apuriksi, 

vaikkua merikaloille. 

.Menin itte mettän kautta, 

panin koiran korven kautta; 

hiysin karjan kankahaalta. 
io Karjan kirkoks kiversin, 

paimenen papiks 2 panin. 

mustan koiran lukkariksi. 
Mikä fuala kaukana näkyy? 

Meri tuala 3 kaukana näkyy. 
ib Mik;i sen meren tutkailuilla? 

Saari sen meren tutkaimilla. 

Riitä sm saaren tutkaimilla'? 

Nätti, kaunis tupa uus. 

Mitä siälä tuvasa asuu? 
20 Neljä nuarta neitsykäistä. 

Mitä ne kukin tyäksensä tekee? 

Yks niistä kutoo kultaista vyätä, 

Toinen vaippaa raatelee, 

Kolmas bopiata hohottaa, 

88 NeljäS itkee Veljestä Iisi. 

Tuala Bun veljes ttäkyy, 
31 ' "ii niin pitkäki, 
alla virran aivottaisin, 
päällä virran virvottaisin, 
80 hiukset kullan suartuissa 5 , 
sormel Ruatsin sormuksisa, 
jalaat saksan saappahisa*. 



96. Mouhijärvi. Järvinen, n. 24. 

—53. 

[Sama Reinholmilla SMMY:n kok. 
kaps. 33.] 

Mikä tuolta kaukaa Däkyy? 
Kylä tuulta kaukaa näkyy. 
Mikä kylän alitte juoksee? 
Joki kylän alitte juoksee. 
5 Mikä joen keskustalla? 
Kenttä joen keskustalla. 
Mikä kentän keskustalla? 
Lähde kentän keskustalla. 
Mikä sen lähteen silmässä? 
io Kivi sen lähteen silmässä. 

Mikä kiven kihkaralla- 
Kirves kiven kihkaralla. 
Mikä sen kirven lavalla? 
Aitta sen kirven lavalla. 

ie Mitä siellä aitassa? 
Viisi nuorta aeitsykäistä, 
Yksi kutoo kultavyötä, 
Toinen tulittaa kulta huita, 
Kolmas harjaa hapsukkoita, 

20 Neljäs sitelee silkkiä, 
Viides istuu kynnyksellä. 
Itkee nuorta veljeänsä. 
Kuin ennen siulan aikana, 
Poijes tuli muilla mailla. 

:s I tarakka hyppäs Ikkunalle, 

Kysy aitan ikkunalta: 
»Mitä itket neitsy-eiii?» 
»Itken nuorta veljeäni. 
Kuin ennen sodan aikana. 
io I 'oijes tuli muilla mailla.» 
»Mitäs lupaat neitsyseni, 
Sanon sinun nuoren velji 



95. ' |>i k k.i : pitkä. — '- \;i\>\k^ i : p. — * t|a|aia : tuala. — 4 s äkeissä 27, 30 
ja 32 on kk:ssa iso alkukirjain. — s suortu vissa : suortuissa; yi. [suortu]v[issa]. — 
• saappa i 

8 



114 



Kertovaisia runoja. 



»Ison kirkon knltinensa 1 , 
Kappelin kirkon hopeinensa.» 
3ö »Se on: yhdeksän meren takana. 
Laivan ison haltiana, 
Perämelan pitäjänä.» 

96 a. Mguhijärvi. Reinholm Fol. 12. 
n. 21 a 1 .— 48. 

Mikä kaukana näkyy? 
Mikä toi tuolla kaukana näkyy? 
Kylä toi t[uolla] k[aukana] n[ä- 

kyy]. 

Mikä sen kylän alitte juoksee? 

Joki sen kylän alitte juoksee, 
s Mikä sen joen keskustalla? 

Kenttä sen joen keskustalla. 

Mikä sen kentän keskustalla? 

Lähde sen kentän keskustalla. 

Mikä sen lähteen 2 silmässä? 
io Kivi sen lähteen silmässä. 

Mikä sen kiven kihkaralla? 

Kirves sen kiven kihkaralla 3 . 

Mikä sen kirveen lavalla? 

Aitta sen kirveen 4 lavalla. 
15 Mikä siellä aitassa? 

5 nuorta netsykäistä 

Yksi kutoo kultavyötä, 

Toinen 5 haittaa kulta hnita, 

Kolmas harjaa hapsukkeita 6 , 
20 Neljäs sitelee silkkiä, 

Viides istuu kynnyksellä 

Itkee nuorta veljeänsä, 

Kun 5 ennen sodan aikana. 

Poijes tuli muille maille. 
25 Harakka hyppäs ikkunalle 



Kysy aitan ikkunalta: 
»Mitäs itket, neitsyseni?» 
»Itken nuorta veljeäni, 
K[un] e[nnen] s[odan] apkana] 

30 P[oijes] 7 t[uli] m[uille] mfaille].» 
»Mitäs lupaat netsyseni, 
Sanon sinun nuorin(?) veljes?» 
»Ison kirkon knltinensa, 
Kappelin kirkon hopeinensa.» 

35 »Se on 9 meren takana, 
Laevan ison haltiana, 
Perämelan pitäjänä.» 

97. Mouhijärvi. Laine T, n. 157. 
—93. 

Tuolla näkyy punaen kylä. 
Mikä kylän keskellä? 
Keto kylän keskellä. 
Mikä kedon keskellä? 
5 Lähde kedon keskellä. 
Mikä lähteen sisässä? 
Kivi lähteen sisässä. 

Mitä kiven kikkuralla? 
Kirves kiven kikkuralla. 
io Mitä kirveen lappeen alla? 
Lastu kirveen lappeen alla. 

Mikä lastun latikall.i? 
Sormus lastun latikalla. 
Mikä sormuksen sisässä? 
15 Tammi sormuksen sisässä. 

Mikä tammen latvan päässä? 
Kamari tammen latvan päässä. 

Mitä kamarin sisässä? 
Kolme nuorta neitsyettä: 
20 Yksi kutoo kultavyötä, 



96. ' kirkon |hopeinensa| : k. *kultinensa*. 

96 a. ' Yert. edell. run. ks. n:o 82 alahuom. 1. — 2 läh|den| Aahteen. — 3 yi. 
kii hkaralla? — 4 yi. lyijykynällä : kentän kesk. — 5 r. |?|. — 6 hapsukk|ata| ata jälleen 
alleviivattu, yi.: [hapsakk]|a|ita|?| : [hapsukk]eita. — ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Neljän neidon runo ■•: t"i 



115 



Yk-i sovittaa soikea, 
Yksi itkee veljeänsä, 
Kun 1 vietiin nuorena sotaan. 

98. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 13. 

—12. 

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v. 

I'ikku lintu västäräkki 
istn aitan ikkunalla, 
itki nuorinta veljeänsä, 
joka nuorena -"taan vietiin, 
5 kapaloisa kannettu. 

99. Pirkkala. Starck 13*. —89. 

Eva Kaisa Purra, '»:{ v. 
Västäräkki vaara >aari 

hyppää aitan ikkunalle, 
kysy, keitä täällä on. 
Kolme nuorta neitsykäistä, 

s yksi kiitoo kulta vyötä, 
tninen painaa palkeita, 

kolmas suree veikkaansa. 
Veikka nuorena sotaan tueni, 
tuo uuliin tullessansa, 
io joka viikk" villan antaa, 
joka kuu uuhin kantaa. 

100. K n in. I 'n hlmii n. ">. — 52. 

Mtiii talin maasessa? 

Mikä tuolta kaukaa näkyy? 
Kylä tuolta kaukaa näkyy. 
Mikä kylän keskellä on? 
Niitty kylän keskellä on. 
s Mikä niityn keskellä on? 
< >ja niityn keskellä on. 
Mikä ojan keskellä on? 



1 kk:ssa pieni alkukirjain. 
100. ' Sana alleviivattu, r. (puola?) 



Lähde ojan keskellä on. 

Mikä lähteen keskellä on? 
io Kivi lähteen keskellä on. 

Mikä-; kiven keskellä on? 

Risti kiven keskellä on. 

Mikäs ristin kukulla on? 

Aittatien ristin kukkulalla, 
is Mitä siellä aittasessa? 

Neljä nuorta neitsykäistä: 

Yksi kuto kulta vyötä, 

Toinen huittaa kulta huita 1 , 

Kolmas solkia sovittaa, 
äo Neljäs istuu kynnyksellä, 

Itkee nuorta veikkoansa, 

Kun nuorena sotaan vietiin, 

Lassa laivan haltiaksi. 

Mitä (hän) tuopi tullessansa? 

Sisarelleen sinisen uuhen, 

Joka viikkoin villan tekee, 

Kuukausittain karin 2 tekee. 

101. liuovesi. Palaani n. 67*. —52. 
Mikä tuolta kaukaa näkyy? 
Kylä tuolta kaukaa näkyy. 
Mikä kylän alla on? 
Joki kylän alla on. 
5 Mikä joen keskellä on? 
Kirves joen keskellä on. 
Mikä kirveen lapasessa? 
Lastu kirveen lapasessa. 
Mikä lastun keskellä on? 
io Aittanen lastun keskellä on. 
Mikä aittasen sisälT on? 
Neljä nuorta neitsykäistä: 
Yksi kuto kulta vyötä, 
Toinen solkee sovitti, 

-ma alleviivattu, r. (karitta). 



116 



Kertovaisia runoja. 



15 Kolmas paino paUrimita, 
Neljäs itki veljeänsä, 
Kun nuorra sotaan vietiin 
Kapalossa kannettihin, 
Sieltä hän toi, sieltä hän sai: 

20 Sisarellen sinisen uuhen. 
Joka viikko villan teki 
.Inka kuukausi karittan teki. 

102. Kankaanpää. Salokangas n. 50. 

—10. 

Kansanlaulu. 

Käki tuon pitkiin kuusen lat- 

vas, 
Käki tuon pitkän kuusen Iatvas, 
Käki tuon pitkän kuusen Iatvas, 
Näki hän sieltä merellekki 

5 Näki hän sieltä merellekki, 
Näki hän sieltä merellekki 
Meren keskellä piänen 1 saaren, 
Saaren keskellä piänen 1 pensaan. 
Pensaan juurella neiron 2 nuoren, 

io Neidon sylissä sotilaspoian. 
Sotilaan käsi neiron 2 kaulas. 

103. Satakunta. Petelius n. 18. —15. 
Juho Malja, 43 v. Kuullut äidiltään. 

Tuutulaulu. 
Mikä tuolla kaukana näkyy? 
Kylä tuolla kaukana näkyy. 
Mikä sen kylän alitse käy? 
Joki sen kylän alitse käy. 
5 Mikä sen joen keskellä on? 
Saari sen joen keskellä on. 
Mikä sen saaren keskellä on? 



Tupa sen saaren keskellä on. 
Mitä sen tuvan sisällä on? 

io Siell on neljä neitsykäistä: 
Yksi kutoo kulta vyötä, 
Toinen solkia sovittaa, 
Kolmas harjaa 1 hapsiansa. 
Neljäs itkee nuorinta veljeänsä, 

15 Kun nuorena sotaan vietiin 
Vihollisen paimenille, 
Tykin suuren suun eteen. 

Nälkä nähtiin tulevan. 

104. Pori. Kaukamaa L, n. 4. 

- 17 / 8 59. 

Kustaa Tirri, 76 v. 

[Vrt. Pilkkarunoja.] 

Nälkä nähtii 1 tuleva 2 

Karhiniemen kankaalla 

Pussi sellääsä, koppi käresä: ■ 

Tirri tirkisti, 
5 Kastari katsahti, 

Rautio rakasti. 

Kenni keikisti, 

Höyssy 3 hönkähti, 

Unto ulvahti, 
io Koulii koukulla veteli, 

Kuukkinen kumarsi kujasa, 

Paavola ajo papuja pattaa 

Ja 3 pelläätti nällää takasi. 

105. Loimua. Kolistuin n. 2. siv. 26. 
1916. 

Nälän kulkemisesta kerrotaan Loi- 
maalla: 

»Nälkä tuli Närpistä, 



102. ' pi|e|nen : piänen. — 2 neijdo|n : neiz-on. 

103. ' lyijykynällä korj attu : harjaa. 

104. > nahtiiiui : n. — 2 tuleva|n| : t. — 3 |Unto| 



Höyssy : H. — s Ja |ajo| : J. 



N.ilka nähtiin tulevan. 105—111. 



117 



kysy tiätä Tilkasiin. 

meni paha Pahikaisiin 

ja istu litan piitan päähän, 

istu kuku iikian ikäns.» 

Närppi ja Tilkanen oval taloja Kari- 
naisissa, Pahikainen on kylä Loimaalla 
i i siellä on Iita niminen talo. 

106. Alusin m. Vihervaara n. 2340. 

11. 
Ylhäinen, Miina Paukkio, 55 v. 

Nälkä tuli Närpistä, 
l-tu Iitan 1 piitan päähän, 
Kysy tiätä Tilkasiin. 

107. Alastaro. Vihervaara, n. 2341. 

11. 
Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 
8 1 v. 

.\ älän kulkeminen. 

Nälkä nähtiin tulevan 
Karppurattaat peräsä, 
Parkkikakku kainalosa, 
Meni Ronkan kankaalle. 1 

108. Alastaro. Vihcmitim n. />*.'/. 

— 19. 

Heikki Efraimiiipoika, ~'-\ v. 

Nälkä tuli Närpistä, 
Kysy tiätä Tilkasiin, 
Poikkea Pahikaisiin, 
Istu [itan piitan päähän 
5 Ja istuu elävän ikäns. 

109. Huittinen. Vihervaara, n. 4720. 

16. 
Nälän kulkemisesta kerrotaan Huit- 
tisissa: 



Nälkä nähtiin tulevan 
Karhinniemen kankahalla. 
Kuukkinen kumarsi, 
Kenni keikisti, 
s Eiautio rakasti, 
Paavola pahaksu, 
Kasteri karas alas ahteesta. 

Karhinniemen kylä Huittisissa oli 
tunettu muualla pitäjällä köyhyydes- 
tään ja kaiketi sentähden nälän kul- 
keminen sovitetuinkin juuri Karhi- 
niemin kylään. Kuukkinen j. n. e. ovat 
Karhiniemen taloja. 

110. Huittinen. Vihervaara n. -~>137. 
—14. 

Pöytyä. Kolkkinen. Vaitiopäivä- 
mies Kaarlo Värri. 

Nälkä nähtiin Karhiniemen 1 
kankahalla. 
Kuukkinen kumarsi, 
Kenni keikisti, 
Rautio rakasti, 
5 Paamla pahaksu, 
Kasteri katas alas ahtresta. 
(Kenni. Kuukkinen j.n.e. taloja.) 

111. Kokemäki. Kotiseutu, o. 1911. 
n. 13. s. 282. 

Nälän kulku Kokemäellä. 

\uin puolisen vuosisataa oli Koko- 
mäellä käytännössä seuraava pilaruno 
nälän kulusta: 

»Nälkä lähti Näähälästä, 
Meni Kiusalan kiukaalle. 
Kiusalan kiukaalta Aakulan ait- 
tan portaalle. 



106. ' (Iita on talo Pahikaisten kylässä Loimaalla.) 

107. ' (Hongan kangas on Kokemäellä.) 
110. ' Karhinmen : Karhiniemen. 



118 



Kertovaisia runoja. 



Aakulan aittan porttaalta sepän 

piippuun, 
5 Jossa hän ikänsä kiikkuu.» 

112. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. — 00. 
Anna Stiina Iisakintytär, 66 v. 

Nälkä nähtiin tulevan 
Karhiniämen kanka haalla. 
Oli pikku kelkka peräsä, 
ja vehkatukko kelkasa. 

[Loppu Pakenevan runoa ks. n. 1516.] 

113. Satakunta. Petelius n. 7. — 15. 

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailta, ei muista keneltä 

Nälkä. 

Nälkä nähtiin tulevan. 
Jänisjärven jäätä myöten, 
Parkki taakka selässä, 
Lumppukelkka perässä . 
5 Olki petkele olalla. 
Vehka vihko kainalossa 

Rita riihen riski piika. 

114. Parkano, rahiani n. 68. —52. 
[Sama Paldanin matkakert., Niemi 

Runonker. matkakert. ss. 155—156, 
jossa sanotaan: Näillä tie- 
noilla peräsin vanhaa runo laulua, mul- 
ti jota kovaksi onnekseni kukaan ei 
enää taitanut kaikkia laulaa, se on 
tällainen:] 

Rita riihen riski piika 
Keitti puuron puhtukaisen, 
Lämpömäisen läikähytti, 
Veipä visusti virtaan, 
5 Ahvenille armahille. 



Kanan Auni kaunis vainio 

Äkkäsi puuron joessa: 

Kääri kaati-liinohinsa . 

Isketti etumihinsa: 
io Souti Ruonan soukkaa jokee, 

Alla Ruonan rohkiasti. 

Siellä tuoksu turveperse, 

Kivikaari kilvotteli, 

Laakakaari kallisteli. 
is Meni linnahan 1 lujahan, 

Kuulusahan karta nohon. 

Onko syöttiläs kotona. 

Tiius kalti kartanolla? 

Onpa syöttiläs kotona, 
20 Tiius kalti kartanolla. 

Siitä kasvo iso silava. 

Ison Simunan sivellä. 

Vävyn vähäsin otella. 

Kanan Heikki kauvan raaku: 
25 Ei pidä puuron puuttuman. 

Kenen kiitos, kun Jumalan! 

Kirkkovärti[!] päätä väänti, 

Leikko nyrkkiä nykerti 2 : 

Kenen tämä 3 kevetön pylsy, 
30 Kenen mauton makkara. 

Viikin visallani!) reessä? 



Sukunsa kaipaaja. 

115. Rauma. Rauvola n. 8. 

Johan Chandelin, 29 v. 
[Kirjallistako vaikutusta.] 

Missä mun suun sukuni.' 

Miss on minun isäni. 
Mis isäni, mis emoni. 
Missä vietro veikkoseni, 
Missä siskoni soivat. 



—91. 



Hi, ] kk:ssa iso alkukirjain. — 2 nyke|e|ti : nyke/ti. — 3 "ii tämä : t. 



Turku paloi tuppinensa. 115—118. 



119 



5 Kaikki kasvi kumppanini? 
Yks mi vietynä Virohon, 1 , 2 
Toinen saatettu Balohoon, 
Kolmas \ iety Karlajahan 1 , 
Neljäs Venäjän 1 maalle, 
m Miesten syöjille siiiille. 
Kaunoisille kartanoille. 

Suuri 'il suku miilulla; 
Vaan kuin syttyi suuri sota, 
Siellä isä surmattihin; 

15 Kuin tul kova nälkä vnosi, 
Nälkään mun emoni kuoli; 
Tuli suurel surma vuodet, 
Surma vei veikkoni uenken; 
Tuli suuret suru vuodet, 

ia Suni mun surmas sisareeni, 
Kaikki sukuni kantti. 
Jäin mie leito yksikseni 
Toisten surmaa suremahan, 
Katomista oottamahan. 



Turku paloi tuppinensa. 



116 



Mouhijärvi. Järvinen n. 33. — 53. 
[Ketjurunon malliin.] 
Turku palo tuppinensa 1 . 
Iso kello keppinensä, 

Palo Turrun n 2 isn 3 puoli, 

Palo Turmiin hirsipuu. 
5 Jossa monelle ilo tuli. 

Palo Turruun linna. 

Jäät vei sillan. 

Kattila juoksee kuurin rantaan, 

Oritpään myllyt jauhaa santaa, 
io Virttään paimenet kantaa. 

Lakillansa santaa. 



117. Mouhijärvi. Hahnsson n. 14. 
—53. 

Hahmajärven kylä. 

Lasia nukuttai 

Pui, pui punaväki, 
Pai 1 , rai rikasta vaimon. 
Tuli sieltä Turkuun, 
Turku paloi tuppinensa, 
5 Kirkon kello keppinensä, 
Turusta palo iso puoli. 
Josta monen sydän kuoli. 
Kattila juoksi Kuurin rantaan, 
Paimenet lakillansa santaa kan- 
taa. 

118. Mouhijärvi. Laine 7'. //. 156. 
—93. 

Liutlaut (meni) Mynämäkeen, 

eli hyvin, kävi hyvin. 

käytti lapseus' kauniisti. 

Meni sitte Piikiin. 
5 nai Piikistä rikkaan frouvan, 

tuli sitte Turkuun. 

vaan Turku palo tuppinensa, 

kirkko kämppi kelloinensa 

Palo Turuun Raastuvan torni, 
io josta monella suru oli, 

paloi Turuun isn puodi, 

josta monen sydän kuoli, 

paloi Turuun hirsipuu, 

josta monella iin oli. 
is Nuuttila juoksi Orippään ran- 
taan. 

Orippään myllyt jauhoja antaa 

ja Virttään paimenet kanto lakil- 
la ns' santaa. 



11",. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — - vrohon : virohon. 

116. ' Yert. Laurentius Petrin »Ajan Tiedoss; leviin säkeihin. — 2 Tur- 
ruun : Turruun. — 3 i 1" : iso. 

117. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



120 



Kertovaisia runoja. 



Velisurmaaja. 

119. Alastaro. Vihervaara n. 2494. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 
[Kirjasta opittu.] 

-Mistäs tulet, kustas tulet, 
Poikani iloinen?» 
»Meren rannalta, meren rannalta. 
Äitini kultainen.» 
5 »Mitäs siälä tekemästä, 
Poikani iloinen?» 
»Hevostani juottamasta . 
Äitini kultainen.» 
»Mistäs olet miekkas vereen saarni, 
io Poikani polonen?» 

»Pistin veljeni kualiaaksi, 
Muarini kultainen.» 
»Mihes sinä nyt itte jourut, 
Poikani polonen?» 
15 »Jounin kauvas muille maille, 
Muarini kultainen.» 
»Koskas sinä siältä takasin tu- 
let, 
Poikani polonen?» 
»Sittenkun kivi veren 1 päällä pys- 
tyy, 
20 Muarini kultainen.» 

»Koskas toi kivi veren päällä 
pyssyy, 
Poikani polonen?» 
»Sitten kon korppi valkenee, 
Muarini kultainen.» 
25 »Koskas korppi valkenee, 
Poikani poloinen?» 
»Sittenkon hanhi mustenee, 
Muarini kultainen.» 



»Koskas toi hanhi mustenee, 
30 Poikani poloinen?» 

»Sittenkon kaikki tuaniiolle tul- 
laan, 
Muarini kultainen.» 



Vesmanviikin laulu. 

120. Merikarvia. Roosblom n. 107. 
—04. 

Arttur Viinamäki. 

Vesmanviiki tietä myöden rat- 
sasti. 
Siellä neidon nuoren kohtasi. 
»Kuules, sä neitonen, mitä sanon 

sul, 
Taidatkos sä kysymyksen vas- 
tata mul?» 
5 »En ole oppinut vastailemaan,- 
Vaan viisaan järjen antoi uralle 

Jumala. 
Kerroppa kysymys sä minkä, tie- 
dät mul! 
Taidankin mä kysymyksen vas- 
tata sul.» 
»Mikä sitä pyörää ympyriäisempi 1 

on? 
io Missä ne kirkkaimmat kynttilät 

on? 
Missä on auringon huone? 
Kussa lepää kuolleiden jäljet? 
Mikä sitä joutsenta valkeampi on? 
Mikä sitä korppia mustempi on? 
ir, Kuka huutaa kovemmin kuin 

kurki? 
Minkä se tie menee niin leveä, 



119. ' r. (= veden). 

120. 1 ympvr jjaisempi : ympyriäisempi. 



Vesmanviikin laulu. 120—121. 



121 



Jota ihminen vaeltaa niin Bangen 

keviää? 
M ik.i^ sen laveamman sillan ra- 
kentaa, 
Jonka alla kalaiset siel virras 

[taa?» 
bo »Aurinko sitä pyörää ympyriäi- 

sempi on, 
Taivaalla kirkkaimmal kynttilät 

on, 
[däs mi auringon huone, 
Haudassa lepää kuolleiden jäljet. 
Enkelistä[!] joutsenta valkeampi 

on, 

ii Synti sitä korppia mustempi on, 

Ukkonen huutaa kovemmin kuin 

kurki, 
Helvettiin menee tie niin leviä, 
Jota ihminen vaeltaa niin sangen 

keviää. 
Talvi sun laveamman sillan ra- 
kentaa, 
äo Jonka allakalaisetvirrasvaeltaa.» 
»Koskas tämän tiesit, 
Niin tiedät enemmän.» 
Vesmanviik otti kultasormusta 

viis 
Ja antoi ne Bille tytölle merkiksi. 

121. Loimaa. Hollo n. 331. —09. 
Vesmanviikj tietä pitkin rat- 
sasti, 
Ja nuorukaisen tiellä hän kohtasi, 
Sanoi: »Euuleppas 1 nyi nuoru- 
kainen 
Mitä kysyn suit'! 
s Taidatko 3ä kysymyksel vastata 

milli"?» 



»En ole minä oppinut vastaile- 
maan, 
Ja eilen tapoin tämän maan Vii- 
kin kuninkaan.» 
-Kun sä tapoit tämän maan Viikin 
kuninkaan, 
Niin sä tapoit minun oman veljen. 
i» Vesmanviiki eteenpäin ratsasti, 
Ja nuorukaisen toisen hän koh- 
tasi. 
Sanni: »Kuuleppas 1 nyi nuoru- 
kainen, 
Mitä kysyn suit! 
Taidatko sä kysymykset vastata 

mull'?» 
is »En ole minä oppinut vastaile- 
maan, 
Vaikk' viisaan järjen antoi mull' 

Junia la. 

.Mun' jos tahdol kysymykses 

kysyä, 

Niin koitan, elikä voisin mä vas- 
tata.» 
»Mikä sr pyöreä ja ympyriäinen 

on? 
ao Missä ne kirkkaimmal kynttilät 

on? 
Missä ompi majansa aurinkoisen? 
Ja missäs onpi jäljet kuolleen 

miehen? 
Mikä sen laviamman sillan ra- 
kentaa? 
Jonka alla kalaset ain' virras 

vaeltaa? 

25 Mikäs on se niin sangen lavia tie, 

Jota myöden ihmisen ain vaeltaa 

keviään? 



121. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



122 



Kertovaisia runoja. 



Mikä sitä lintuakin vikkelampi 

on? 
Mikäs on mustempi korpin pukua? 
Mitkä ovat valkeammat jout- 
senta? 
30 Ja mikäs huutaa kovemmin kuin 

kurki?» 
»Aurinko se pyöreä ja ympyriäi- 
nen on, 
Taivaass' ne kirkkaimmat kyntti- 
lät on, 
Idäss' ompi majansa aurinkoisen. 
Ja haudass' onpi jäljet kuolleen 

miehen. 
35 Talvi sen laviamman sillan 

rakentaa, 
Jonka alla kalaiset ain virras vael- 
taa, 
Helvetin tie on se sangen lavea 

tie. 
Jota myöten ihminen ain vaeltaa 

keviään. 
Ajatus se lintuakin vikkelampi 

on, 
40 Synti on mustempi korpin pukua, 
Enkelit on valkeammat joutsenta, 
Ja ukkonen huutaa kovemmin 
kuin kurki.» 
»Kun sä tiedät tämän, niin sä 
tiedät enemmän.» 
Ja ilomielin toisistansa he erkani- 
vat. 
45 Vesmaviiki sormestaan otti kulta- 
sormuksen. 
Ja antoi sille nuorukaiseH' muis- 
toksi sen. 

122. Huittinen. Virittäjä n. 4 — 5. 
s. 57—. 1905. 



Prof. J. J. Mikkolan tutkielmasta. 
Balladi Tesmanviikistä. 

Vanhempi sukupolvi tuntee siellä 
täällä Satakunnassa kaunissävelisen 
balladintapaisen laulun, jossa pää- 
osana ovat arvoitukset vastauksineen. 
Ennenkuin laulun alkuperää käyn kä- 
sittelemään, painatan sen tähän koko- 
naisuudessaan seuraavassa muodossa, 
jollaisena se on peräisin Huittisista: 

Vesmanviiki tietänsä matkusti, 

Matkallansa nuorukaisen kohtaisi: 

»Kuules sä, nuorukainen, mitä 

kysyn suita, 

Osaatkos sä kysymyksen vastata 

mulle!» 
s »En ole minä oppinut vastaile- 
maan, 
Kun eilen tapoin tämän maan 
Viikin kuninkaan.» 
»Vai tapoit sinä tämän maan 
Viikin kuninkaan. 
Niin tapoit sinä minun veljen.» 
Vesmanviiki löi häntä nyrkeillään, 
io Niettä (niin että) veri tuli hänen 

sisältään, 
Vesmanviiki löi hänen alttiiksi 

maan, 
Niinkuin lehti puusta alas putoaa. 
Vesmanviiki etiäpäin matkusti 

niin, 

Matkallansa nuorukaisen kohtaisi, 

15 Sanoi: »Kuule sinä, nuorukainen, 

mitä kysyn suita, 

Osaakkos sä kysymyksen vastata 

mulle?» 
- »En ole minä oppinut vastaile- 
maan, 
Vaan viisaan järjen antoi mulle 

Jumala. 



\ esmanviikin laulu. 122. 



128 



\ an jos sinä kysymyksen taidat 
kysyä multa. 
20 Niin ehkä taidan kysymykses vas- 
tata sulle.» 
»Mikäs Bitä pyörää ympyriäi- 
sempi on? 
Missä ne kirkkaimmat kynttilät 

on? 
Missäs auringolla on huone? 
Missäs lepää kuolioon miehen jäl- 
jet?» 
»Aurinko pyörää ympyriäi- 
sempi on, 
Taivaassa kirkkaimmat kynttilät 

on, 
Lännessä auringolla on huone, 
Tuonelassa on kuolleen miehen 

jäljet.» 
•Mikäs sitä lintua vikkelämpi 

on? 
bo Mikä- sitä korppia mustempi on? 
Mitkä ovat valkiammat kuin jout- 
sen? 
Mikä- huutaa lujemmin kuin 

kurki? 
»Mieli sitä lintua vikkelämpi 

on, 

Synti sitä korppia mustempi on, 

35 Enkelit ovat valkiammat kuin 

joutsen, 
Ja ukkonen huutaa lujemmin 

kuin kurki.» 
— »Mikäs sen laviainman sillan 

rakentaa, 

Jonka alla kalat virrassa vaeltaa? 

Mihinkäs se tie käy niin sangen 

lavia (leviä), 

u Jota myöden ihmiset vaeltaa niin 

keviään?» 



»Talvi se laviainman sillan ra- 
kentaa, 
Jonka alla kalat virrassa vaeltaa. 
Ja helvettiin käy se tie niin sangen 

leviä, 
Jota myöten ihmiset vaeltaa niin 

keviään.» 

45 - »Koskas nämät osasit, niin 

osaal enemmän.» 

Niin sankarit ne ilosta joivat 

enemmän, 

Ja Vesmanviiki otti kultasormusta 

viis 
.la antoi nuorukaiselle muistoks. 

Melkein yhtäpitävä tämän kanssa 
on Porista peräisin oleva toisinto, 
jonka ylioppilas K. Manner on jätl 
nyt käytettäväkseni. Arvoituks 
»Missä onpi auringolla huone. mi>sj 
lepää kuolleen miehen jäljet'' \ 
taan siinä: 

hlas^' onpi auringolla huone. 
Länness lepää kuolleen miehen 
jäljet. 

Edellisestä poikkeavat hiukan myös 
kin säkeet: 

Helvettiin käy se tie niin lavia, 
Jonka päällä ihminen on vaaral- 

laki viel. 
Niinikään on edellisen toisinnon mat- 
kusti-san&a sijalla ratsasti: 
Vesmanviiki tietä myöten rat- 
sasti, 
Matkallansa nuorukaisen kohtaisi, 

ja seuraavasta ratsastuksesta sano- 
taan: 

Matkallansa nuorukaisen toisen 

kohtaisi, 
Dosentti H. Ojansuu on pannut pa- 
perille saman laulun Tyrväästä eräältä 
seitsenkymmen vuotiaalla vaimolta, 



124 



Kertovaisia runoja. 



joka sanoi sen oppineensa Tampereella. 
3i 11 ensimäinen värsy kuuluu: 

Vesmanviiki tietämyödenratsasti, 
jossa hän yhden nuorukaisen koh- 
taisi. 
Sano(i): »Kuules, nuorukainen, 
mitä sanon suli, 
taidatkos sinä kysymyksen vas- 
tata mu 11? 

Tärkein ero on toisessa värsyssä, 
jossa »Viikin kuningasta» vastaa »Vii- 
sin kuningas»: 

»En ole minä oppinu' vastaamaan, 

eilen tapoin tämän maan Viisin 

kuninkaan, 

- »Tapoikkos sinä tämän maan 

Viisin kuninkaan, 
silloin sinä tapoit minun veljen!» 

Kolmas värsy loppuu: 
Vesmanviiki löi hänen alttiiksi 

juur, 

niinkuin lehti puusta alas raukee. 

Muuten puuttuu tästä toisinnosta 

arvoitus: Missä auringolla on huone? 

ynnä sen vastaus. 

123. Alastaro. Vihervaara, n. 2435. 
—11. 
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Vesmanviiki tiätääs myäten 
matkusti 1 , 
sialta hän nuarukaisen kohtasi. 
»Kuules nyt nuarukainen, 
Mitä sanon sullo, tairatko 
5 Vastata kysymykseen mulle?» 

- »En ole mä oppinu vastaamaan, 
Mutta eilen tapoin maan Viisin 

kuninkaan.» 



— »Jos eilen tapoit sä maan Viisin 
kuninkaan. 
Niin silloin tapoit minun veljeni.» 
io Vesmanviiki löi häntä nyrkillääs, 
Että veri törmäsi ulos hänen sisäl- 
tään. 
Vesmanviiki tiätääs myären 
matkusti, 
Nuarukaisen toisen sialta kohtasi. 
»Kuuleppas nyt nuarukainen. 
mitä sanon su lie, 
15 Tairatkos vastata kysymykseen 

mulle?» 

- »En ole oppinu minä vastaa- 

maan. 
Mutta viisaan järjen antoi mulle 

Jumala. 
Sanoppas nyt kysymykses mulle. 
Ehkä taitaisin vastata sulle.» 
20 — »Mikä sitä pyärää ympyriämpi 

on? 
Misä ne kirkkaammat kynttilät 

on? 
Mikä sen laviamman sillan raken- 

T 13,3 . 

Jonka alitte nua kalaiset vir- 
rasa vaeltaa? 
Mihinkä viä se tiä niin lavia, 
as Jota ihminen vaeltaa niin keviä?» 

— »Aurinko pyärääki ympyriämpi 

on, 
Taivaalla ne kirkkaammat kynt- 
tilät on, 
Talvi sen laviamman sillan raken- 

tlKl , 

Jonka alitte nuo kalaset virrasa 

vaeltaa, 
30 Helvettiin mennee se tiä lavia. 



123. : ISieltä hän marv| matkusti : m. 



Vesmanviikin luulu. 123 124 



125 



Jota ihminen vaeltaa keviä.» 
Vesmanviiki otti kultasormuksen 
sormesta. 
Ja anto nuorukaiselle muistoksi. 

124. Tyrvää. Ahlstedt n. l i .— a / l2 02. 
Uin. Anna-Stiina Korkeamäki, 69 \ 
Vesman Viikin luulu. 

Vesman Viiki tietä myöten 
ratsasti, 
Jolla hän yhden nuorukaisen koh- 
taisi 
Ja sanoi: »Kuules, nuorukainen, 
mitä kysyn suita? 
Taidakkos sinä kysymykseen vas- 
tata mulT?» 
5 »En ole minä oppinut vastaa- 
maan. 
Eilen tapoin tämän maan viisin 
kuninkaan.» 
»Tapoikkos sinä tämän maan vii- 
sin kuninkaan, 
Silloin sinä tapoit niiniin veljein.» 
Ja Vesman Viiki löi häntä nyr- 
keillään, 
io Niettä veri törmäs ulos hauen 

sisältään; 
Vesman Viiki Iiii hänen alttiiks 

juur 
Niinkuin lehti puusta alas raukee. 
Vesman Viiki edemmäksi vielä 
ratsasti, 
Jossa hän toisen nuorukaisen koh- 
taisi, 
is Sanoi: »Kuules. nuorukainen, 
mitä kysyn suita? 
Taidakkos sinä kysymykseen vas- 
tata mull'?» 



»En ole minä oppinut vasl 

maan. 
Mutta viisaan järjen antoi unille 

Jumala, 
Ettän taidan kysymykseen vas- 
tata suli', 
ao Koska sinä ensiks sen ilmoitat 

mull 1 .» 
»No mikäs sitä pyörää ympy- 
riäiseni])' on? 
Missäs ne kirkkaimmat kynttilät 

on? 

Kussas ovat kuolluitten jäljet? 

Mikäs sen laviamman sillin 

rakentan. 

ss .lonka alla kalaset siellä virrassa 

vaeltaa? 

Mihinkäs menee se tie juur leviä, 

Jota ihminen vaeltaa niin keviää? 

Mikäs sitä lintua vikkelämp- 

on? 
Mikäs sitä korppia mustempi on? 
30 Kukas on valkoisempi kuin jout- 
sen? 
Kukas huutaa kovemmasti kun 

kurki?» 

»Aurinko sitä pyörää ympy- 

riäisemp' on, 

Taivaalla kirkkaammat kynttilät 

on, 

Eaudass' ovat kuolluitten jälji I , 

35 Talvi sen laviamman siliän 

rakentaa, 
Jonka alla kalaset siellä virrass;i 

Itaa. 

Helvettiin menee se tie juur [eviä, 

Jota ihminen vaeltaa niin keviää, 

Aatos sitä lintua vikkelämpi on, 

m Synti sitä korppia mustempi on, 



126 



Kertovaisia runoja. 



Enkel' on valkoisempi kuin jout- 
sen, 
Ukkonen huutaa kovemmasti kun 

kurki.» 
»Koskas tämän tiesit, niin tie- 
dät enemmän.» 
Ja sankarit ne joivat juuri ilois- 
saan. 
45 Vesman Viiki otti kultasormusta 

viis 
Ja antoi sille nuorukaiselle mer- 

kiks'. 

125. Parkano. Tyyskä n. 157. —88. 
Vensmanviiki. 

Vensmanviiki se tietäns myö- 1 
den ratsasti, ! 
Tapais yhden nuorukaisen mat- 
kallansa. 
»Kuuleppas nyt nuorukainen, mitä 
mä sanon sulle, 
Joss' sä taidat kysymykseen vas- 
tata mulle: 
5 Mikä sitä pyörää ympyrjäisempi 

on? 
Missäs ne kirkkaammat kynttilät 

on? 
Mikäs sitä laviamman sillan ra- 
kentaa? 
Jonka alatse nuo kalat tuoli' vir- 
rass' vaeltaa? 
Mikäs sitä korppia mustempi on? 
io Mikäs sitä joutsenta valkosempi 

on? 
Mihin menee tie sangen lavia, 
Jota myöden ihmiset vaeltaa san- 
gen keviää?» 



Aurinko sitä pyörää ympyrjäi- 
sempi on, 
Taivaas sitä kirkkaammat kyntti- 
lät on, 
15 Talvi sitä laviamman sillan ra- 
kentaa, jonka 
Alatse 1 nuo kalat tuoli virrassa 

vaeltaa. 
Synti sitä korppia mustempi on, 
Enkeli sitä joutsenta valkosempi 

on, 
Helvettiin mene se tie sangen 

lavia, 
•äo Jota myöden ihmiset vaeltaa juur 

keviää. 
Koskas sen taidat — niin taidat 

enempi. 
Vensmanviiki otti kultasormuk- 
sen sormestansa 
Ja 1 antoi sen sille nuorukaiselle 
muistoksi. 

126. Tampere. Ojansuu A. H, n. 30. 
—00. 
Anna-Stiina Iisakintytär, 66 v. 

Vesmanviiki tiatä myären rat- 
sasti, 
Jossa hän yhren nuarukaiser) koh- 
taisi, 
Sano(i), kuules nuarukainen, mitä 
sanon suli, 
Taidatkos sinä kysymyksen vas- 
tata' 11 mull? 
5 En ole m minä oppinu v vasta- 
maan, 
Eilen tapoin tämän maan viisi r\ 
kuninkaan. 



I2.V 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



Vesmanviikin laulu. 126—127. 



127 



Tapoikkos sinä tämän maan *Mikäs sitä Untoa vikkelämpi on?* 
viisi i) koni likaan? 30 Mikäs on valko(i)sempi kuin jout- 



Silloin 1 sinä tapoil niiniin veljen. 
Vesmanv[iikki] löi häntä nyr- 
keillään. 
10 Niättä veri törmäsi hänen sisäl- 
tään, 
\'|<-in.inviikki| löi hänen alttiiksi 

juur 
Niinkuin lehti puusta alas raukee. 
V[esmanviikki] eremmäks viälä 

ratsasti. 
jossa hän teisen nuarukaisen koh- 
tasi. 
- qo kuules ouarukainen mitä 
sanon suli 
Tairakkos sinä kysymyksen vas- 



ten 

Ja kukas huutaa kovemmasti k 

kui n kurkia 

Aurinko sitä pyärää ympyrijäi- 

sempi on, 
Taivaalla kirkkaammat kynttilät 

on, 
Haurasa* ovat kualluitten jäljet, 
as Talvi sen laviamman sillar raken- 
taa, 
Jonka alla kala(i)se1 siälä virroisa 

vajeltaa, 

♦Helvettiin menee sei i.i juur leviä . 

Jota ihminen vajeltaa niinkeviä,* 

Synti sitä kurppia mustempi on, 

tatam^mull? w *Aatos sitälintua vikkelämpi on,* 

En w ole minä oppinu y vastaamaan Enkeli on valkosempi kuin jout- 

Mutta viisaan järjen antoi mullc ten. 

Jumala Ukkonen huutaa kovemmasti 
Ettän tairan 2 kysymyksen vastata kuivi kurki, 

suli. Koskas tämän tiäsit uin tiärät 

n Koska sinä ensin sen ilmoitat enemmän, 

mull. Sankarit joivat juuri iloissaan 
No mikäs -itä pyärää ympyrijäi- 45 Vesmanviiki otti kultasormusta 



sempi onr 



Viis 



Ja antoi sille nuarukaiselle mer- 

kiks. 



(Ja) misäs ne kirkkaammat kynt- 
tilät on? 
.Ia misäs 3 ovat kuolluitten jäljet? 

Mikä- 4 sen laviamman sillan ra- *27. Tampere. Salokorpi ii.33.-ll. 

kentaa . v< -minunkin laulu. 

25 Jonka alla kala(i)sel siälä vir- Vesmanviiki tietä myöten rat- 

roisa vajeltaa? sasti 

Mihinkäs menee se tiäjuur(i) leviä, Ja nuorukaisen tiellänsä kohtasi. 

johon ihminen vajeltaa oiirikeviä? »Kuuleppas sinä nuorukainen 

Mikäs sitä 5 korppia mustempi on? I mitä sanon suli: 



126. ' kk:ssa pjpni alkukirjain. — - tai|d|an : tairan. — 'yi.: Kusas. — 4 yi.: 
Kukas. — s si|i|tä : s. — • Hauras. s| : Haurasa. 



128 



Kertovaisia runoja. 



Taidatkos sä kysymyksiin vastata 

mull?» 

5 »En ole minä oppinut vastaile- 
maan, 
Vaan järjenjuoksun antoi mulle 

Jumala. 
No, jos sinä tahdot kysymykses 
mulle ilmoittaa, 
Niin koetanhan, ehkä taidan vas- 
tata.» 
»Mikä tuota pyörää ympyriäi- 

sempi on 
10 Ja missä ne kirkkaammat kyntti- 
lät on 
Ja missä on huone aurinkoisin 
Ja mikä huutaa kovemmin kuin 

kurki? 
Ja mikä sen laveamman sillan 

rakentaa, 

Jonk' alitse nuo kalaiset tuolla 

virras' vaeltaa, 

is Ja mikä tuota korppia mustempi 

on 
Ja missä lepää kuolleen miehen 

jäljet?» 

»Aurinko sitä pyörää ympyriäi- 

sempi on, 

Ja taivaassa ne kirkkaammat 

kynttilät on. 

Ja idäss' on huone aurinkoisin, 

20 Ja ukkonen huutaa kovemmin 

kuin kurki, 
Talvi sen lavemman sillan raken- 
taa, 
Jonk' alitse nuo kalaiset tuoli' 
virras' vaeltaa. 



Ja synti sitä korppia mustempi on 
Ja haudass' lepää kuolleen mie- 
hen jälki.» 



Vuohen surma. 

128. Merikarvia. Bompp. n. 2. — 89. 

Vuohi tuli karjasta kotia, 

Kei tuli kivikarista, 

Sovitteli sorkkians 1 seinään, 

Makisteli maltaitansa, 
5 Kukisteli kuivauksiansa. 

Kaatui maahan mallasparvi. 

Emäntä koukun loukosta. 

Koppas vuohta päähän. 
Vuohi se kielellänsä liputti: 
io »Elä minua tapa, hyvä emäntä! 

Minä olen hyvä isäntä, 

Perheen piimässä pidän 2 , 

Viraat voilla ravitsen.» 
Eipä kettu kelvoton, 
is Emäntä tästä huolinutkaan, 

Koppas vuollen kuoliaaks' 

Vei vainion perään 

Piiskasi vesivakoa, 

Vako juoksi ojaan, 
20 Ojasta jokeen, täyteen mereen. 
Tulipa turulaiset nuotalle, 

Tuli linnan aukko ahvenille. 

Tuli vuohi nuottaan. 

Tätä kaikki ihmetteli: 
25 Silmät olivat suuret sijaiseksi, 

Pää suuri 3 valaskalaksi! 

Te hullut, kun ette vuohta tunne! 

Pö hö hö hö höö. 



128. : sorkkias : sorkkians. — 2 pi|ie|än : pidän. — 3 |pieni| suuri : s. 



Ei silloin hyvin eletty. 129—131. 



129 



PAIKALLiSTARINOISSA Y.M. TAVATTAVIA, OSITTAIN" 

KIRJALLISEN VAIKUTUKSEN ALAISTA OSITTAIN 

UUDKMPAA RUNOUTTA. 



Ei silloin hyvin eletty. 

129. Satakunta. Suom. VaU. ark.: 
Topogr. Raumo. 

Ks. .1. U. Aspelin: Korsholman linna 
ja lääni, J. J. Mikkola: Kokemäen 
niinestä, Satakunta 1 siv. 130. 1907, 
K. Killinen: Kiinteitä muinaisjään- 
nöksiä I lvilan kihlakunnassa 1878. 

Rovasti Frosterusen v. 1736 tekemä 
muistutus: gambla Finska Kunor fin- 
nas om ett gammalt Slott soin värit 
ved Raumo och Iata säledes: 

Eij silloin hyvin eletty, 
('uin oli Linna Lijnamaisa, 
Cuisti Kmnolan kedolla, 
silloin leipä lehmän inaxoi, 
5 Murun muninen vasicka, 
Carpion härkä Calosarvi. 

Hiisi. 

130. Pomarkku. Lindgren, n. 238. 
-»/n 92. 

Heikki Nyyman, 55 v. 

Hiisi. 
Halli kauhia jättiläinen, 
Hiisi hirmun suuri, 
Asui ahon sydämessä, 
Konna korven ko 's' kelossa. 
s Jutteli julma akallen: 
Kuului kuusi penikulmaa, 
Selitti sanat seitsemälle: 
Kaiku kuului kaheksalle: 



Vaikka bi[l]jaa kuhisi. 
io Kullallensa kuiskutteli. 

Puhalsi puut kumohoon, 

Koppas kättä kalliolle: 

Kallio kaheksi meni. 

Joi joesta kerran: 
is Joki 1 kuivaksi 2 joutteli. 

Pisarat ei piisaja 

Juoda jäykän jättiläisen, 

Kaliin kuivan kurkun. 

Juutit. 

130 a. Luvia. Virittäjä v. 1926 s. 19. 
Eräitä vanhoja säkeitä juuteista. 

Kysymyksessä olevin niuistotiedon 
aiheena olivat »juutit». Nämä olivat 
kertoman mukaan tehneet hävitysret- 
ken seudulle ja siten karkoittaneet 
väestön metsään. Paenneiden joukossa 
oli myös kaksi tyttöä. »Maisu» ja 
»Kaisu». Kun »juutit» sittemmin oli- 
vat poistuneet, lähdettiin kylästä huu- 
tamaan tyttöjä kotiin: 

»Maisu, Kaisu! 

jo Jumala juutit vei, 

Pyhä henki pyssymiehet.» 

Karkun kirkosta ja asutuksesta. 

131. Satakunta. Suomi II*. s. liö. 
Skogman, keri. matk. Satak. 
Lempääläiset kävivät ensin kirkkoa 
K arkussa, sitte Pirkkalassa. Senj ai- 
keen rakensivat oman kirkkonsa Ai- 



130. ' Kuivaksi joutteli : Joki k. j. — s kk:ssa iso alkukirjain. 



130 



Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne. 



mala kylään. Vesilahtelaiset närkäs- 
tyivät kun heille tuli niin pitkä kirkko- 
matka yli Toutosen. Kolme miestä, 
yksi Mustisista, toinen Hakimäestä, 
kolmas Menkalasta, tuumivat, mitä 
olisi tehtävä — palkkasivat puoli- 
hullun miehen Hollolasta polttamaan 
kirkon Aimalassa. Tästä runossa: 

Mies musta Mustisista, 
Harmaa Hakimäestä, 
Pitkä Mikko Menkalasta, 
Hollolasta haukutteli, 
5 Kiiski miestä mieletöntä 
Polttaan kirkon Aimalasta; 
Että siutuis vetten riidat, 
Vaikenis oma in väet. 

Mies viritti valkean kirkon nurk- 
kaan, valkea pääsi vallalle, ei liki pai- 
koiltaankaan, Nurmen kylästä Haura- 
lasta ja Herralasta jouduttu apuun: 

Baurala ei havainnut, 
Herrala ei herännyt, 
Nurmikunta nukkununna. 

Ainoosti Priita-niminen piika Lem- 
posista sai valkean käsistä Pietarin, 
Paavalin, Priitan jaMatleenan kuvat. 
Kuvain alle tehtiin lauttoja, jotka 
lykättiin järvelle sanoen: 

Kuhunka laivat kulkevat, 
sinne kirkko tehtäköhön. 

132. Satakunta. Suomi Ih siv. 137. 
Skogman., kert. malk. Satak. 

piru kirosi Karkun seu- 
raavilla sanoilla: 

Olkoon aina rosvot varkaat 
koko Kurkun pitäjässä, 
Raipiolla hullut raukat, 
Heimosissa heittiöitä . 



133. Karkku. Satakunta V 1925. 
ss. 348—450. 

Athanasius Rosengren.: 
Muistotietoja Karkun muinaisuudesta. 

Mitkä kylät Karkussa ovat ensiksi 
asuttuja, siitä kertoo kansantaru seu- 
raavaa: Kun Nohkuan kylän asukas 
kerran keväisen länsituulen puhal- 
taessa koki katiskaansa Toijalan sal- 
men suulla, näki hän laineilla valkoisen 
esineen, minkä lähemmin tarkastet- 
tuaan huomasi kirveen lastuksi, joka 
näytti olevankin hakattu oikein rauta- 
kirveellä, joita meren rannalla liikku- 
vat kaupparosvot kuljettivat. Tuos- 
tapa ukon mieli tuli apeaksi, muoto 
muuttui murheelliseksi. »Joko tänne- 
kin on tullut kanssa-asukas kalavesiäni 
anastamaan ja metsästysmaitani val- 
taamaan. Heli lähden häntä hakemaan, 
jotta näen, mikä hän on miehiään, 
ja samalla varotan, ettei tungeksi 
liian lähelle oikeuksiani omistelemaan.» 

Kokosi konttihin evästä, 
souti rannat, kierti saaret, 
samoeli salmet kaikki. 

Vaan Vammakosken alapuolelle ei 
mennyt, tietuen että siitä ei lastu ole 
mitenkään voinut ylös nousta. Toisen 
päivän iltaan oli jo ennättänyt kiertää 
Salon ja Kutalan saaretkin. Vaan kun 
ei missään huomannut asutusta ilmai- 
sevaa rannikkoa, niin toisen puivan 
illalla jätti veneensä Huittisen vuol- 
teelle siinä vakaassa aikomuksessa, 
että vielä tarkastaa Suoniemen selän 
rannikot, kun ensin käy kotona kalan- 
pyydyksiään kokemassa. 

Kolmantena aamuna, kun oli pyy- 
dyksensä kokenut ja syönyt vahvan 
aamueineen, niin kokosi taaskin kontti- 
hin evästä siinä vakaassa aikomuk- 
sessa, että ei ennen tulla kotia kuin 
tulee tolkulle siitä, mistä lastu lähte- 



Karkun asutuksesta. 132. 



131 



nvnna. Kun on kotvan soutanunna 
Kutalan ja Muuraissaaren salmia itää 
kohti ja päässyt kohdalle Kalmasaa- 

ren avarammalle aukealle, niin jo 
liuoin. i.i Sarkolan laluien perästä nou- 
sevan sakean savun. Mitä lienee te- 
keillä" 

Lieneekö sodan savua, 
vaiko vainovalkeata? 

Mutta kun kerran on liikkeellä, niin 
on asia lähemmin tarkastetta\ a. Kään- 
tää veneensä lännen puolelle Kalma- 
kaarta ja niin tavuin Vanajan vuoren 
suojaamana soutelee lähemmäksi sitä 
kohtaa, josta oli nähnyt savun nouse- 
\an. Mutia veneellä ei hän uskaltanut 
aivan lähelle, vaan katki veneensä pa- 
jupehkoon Onniaisten lahdessa. Läh- 
tee maita myöten hiipimään savua 
kohti. Ei aikaakaan, kun jo joutuu 
Miemojoen suuhun, huomaa siinä tänä 
kevanni laskettuja kalapurnuja ja 
aivan äskettäin valmistuneet, joen yli 
johtavat portaat. Jopa jo löysi pai- 
kan, mistä lastu lähtenynna! Taan- 
noin käynyt käkönen tuuli sekä itäi- 
nen vihuri työnti lastun lainehille 
kohti KutaJan saarta, 

siitä sitten myötävirrat 
veiväl lastua edemmä, 
länsi läikytti takaisin. 

Niin oli lastun lähtöpaikka löydetty, 
mutta lastun löytäjästä ei vielä ollut 
tietoa. Miemojoen suusta lähti savua 
kohti poikki Talolan niemen. Ja kun 
pääsee niemen pohjoisrannalle, niin 
huomaa lahden vastaisella rannalla 
parikin ihmisasuntoa, joiden yläpuo- 
lella olevalla peratulla ja osaksi muo- 
katullakin mäkirinteellä häärii muu- 
tamia ihmisiä sakean savun seassa. 

Se oli uljas Untamoinen, 
joka käänti Käärekosken, 



kun siinä vakineen vuohi- ja lammas- 
laumansa ympäröimänä rauhallisesti 
vierti ohrahalmettaan keväistä kylvöä 
varten. Siinä Nohkuan asukas astuu 
arasti lähemmä ja tavallisen terveh- 
dyksen tehtyään alkaa heti kysellä, 
eikö tulokas ole asettanut asuntoaan 
liika lähelle ja riittääkö kalavesiä pur- 
nupaikoiksi monelle. Vielä verkotkin 
sekoopi, metsänkäynti tulee kahdelle 
ahtaaksi. 

Sarkolan asukas kun huomaa, että 
tuntematon naapurinsa moittii hauta 
kuin äsken tullutta luisen etujen anas- 
tajaa, vastaa siihen karskisti: 

»Ei ole eilen tultu, 

äijä on aikoja kulunut, 

kun me piennä poikasina. 

kesäkontin korkosina, 
5 tulimme isän perässä 

vainomailta vierahilta. 

Mitä olet miehiäsi, 

missä miekkonen asunet. 

kun en ole ennen nähnyt, 
io enkä tullut tuntemahan?» 
»Tuolla asun tuolla puolen 

noitten virtasten vesien, 

siniselkien takana.» 

»Pysy sinä sillä puolen, 
15 minä olen tällä puolen. 

Täällä on kyllä Itä kaloja. 

lahdet täynnä lahnasia, 

korvet täynnä kontioita, 

vielä näätiä näkeepi, 
20 joka oksalla orava, 

laitumet hyvin avarat, 

hettehiset heinärannat, 

otrahalmehet hyviä 1 .» 



133. 1 muoto o t r a osoittaa, että runo ei liene kansanomainen. 



132 



Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne. 



Kirkonrakentajat 
Killi ja Nalli. 

134. Oripää. Vihervaara n. 749. — 12. 
Makkarkoski. Juho Tuominen, 35 v. 

Nalli nauloja nakkoo[!] 
Killi kirkkoa tekkee 
rahalises Raisios. 

135. Alastaro. Vihervaara n. 748. 
—12. 

Sikilä. Juha Sulander, 50 v. 

Raision kirkkoa rakensivat Killi ja 
Nalli nimiset jättiläiset. He tekivät 
ilmaseksi, jos saatiin nimet tiatoon. 
Sitt vaarittiin tavaton makso, jos ei 
nimiä saatu tiätää. Jättiläisen ämmä 
kiikutti vuarenlohkareesa lastaas kal- 
liolla ja lauleskeli: 

Killi kirkkoo tekkee, 
Nalli nauloja takkoo 
rahalises Raisios, 
eikä he tiärä hänen nimestään. 

Pappi kuljeskeli mettäsä ja kuuli sen 
muijan laulun äänen ja tuli sillä lailla 
tiatoon. Sitt kun kikrko tuli valmiiks, 
niin pappi huusi: 

»Pois 1 Killi kirkosta, 
pois Nalli harjalta!» 
Silloin jättiläiset menivät ja Nalli pot- 
kasi päätyn mennesään. Siihen jäi 
avvoin, tukkimaton reikä, joka ei pysy 
kiini muulla, kun olliilla taikka lau- 
roilla. Sitä on kyllä koitettu peittää 
kivillä ja sementillä, mutta ei pysy 
kiini. Jos päivällä pannaan kiini, niin 
yällä mennee auki. 



136. Kokemäki. Sallgen n. 6. — 90. 
Tuutilasta Tuorolasta, 
Tuoro kirkkoo tekkee, 
Nalli nauloja takkoo 
rahaisessa Raisiossa. 



137. Tyrvää. Pakula V. F, o) 5. 
-™/ 3 12. 
Vihattula. Juha Myllyntausta, 48 v. 

Jättiläinen oli tehnyt Karkun seura- 
kuntalaisten] kansa 1 sellaisen sopi- 
muksen, että hän rakentaa Karkkuun 
kirkon, jos saa sen kirkollisen väkee 
ittellensä. Mutta hän ei saa mitää 
palkkaa, jos karkkulaiset saavat tiätää 
hänen poikansa nimen. Jättiläinen sai 
kirkon jo melkein valmiiksi, kattoa 
vaan puuttui. Mutta silloin erään 
kerran ihmiset 2 kuulivat jättiläisen 
akan laulavan pojalleen: 

Tuutin, tuutin Tuamopoikaa 3 . 
Killi kirkkoja tekee, 
Nalli nauloja takoo 
rahallisesa RaipiosaJ!]. 
5 Tuutin, tuutin Tuamopoikaa. 
Joka 4 mun poikani nimen tiätää 5 : 
ei Killi kirkkoo saa 
eikä Nalli nauloja tavo. 

Seuraavana päivänä Karkkulaiset 
menivät kirkolle, ku jättiläinen juuri 
oli kirkon harjalla ja huusivat jätti- 
läisen pojaan nimee. Silloin jättiläinen 
suuttuneena potkas toisen päädyn pois 
kirkosta ja meni tiähensä. Karkku- 
laisten täyty tehdä toinen pääty sitte 
puusta. 



135. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 

137. * kans|s|a : k. — 2 *erään kerran* ihmiset : e.k.i. — 3 Tu|o|mopoikaa: Tua- 
mopoikaa. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 6 ti|e|tää : tiätää. 



Kirkonrakentajat Killi ja Nalli. 138~r.2 



133 



138. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 189. 

—12. 

Heinijärvi. F.liina Rappi, Gä v. 

Killi kirkkoja trkee, 
Nalli nauloja takoo 
Elahaisessa raisosa, 
Nalli poika porstuoita. 

139. Ikaalinen. SMMY : Eeinholmin 

kok.lOl XIII. 



En gammal legend hördes sa här: 

Killi kirkkoa tekee 
Nalli nauloja takoo, 
Kiliin poika kirjoittaa. 
Pois killi kirkon päältä, 
5 Ilman kuuta auringota 
Maasta palka maksetaan. 

(Denna strorphen 1 tillade Toivonen) 

139 a. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 
352. — *>! 7 31. 

Kirkonkylä. Eeva Saarinen, 95 v. 
Mp. Kunnalliskodissa. 

Ennen kun Pirkkalan kirkkoa teh- 
tiin, niin sanottiin että sitä teki hiilen 
joukko. Ne olivat nimeltään Killi ja 
Nalli, joten sanottiin: 

Killi kirkkoa tekee, 
Nalli nauloja takoo. 

140. Länsi-Suomi. Rytkönen Antti, 
n. 1798. —96. 
Eräs kulkija. 

Aa lulla, pienen kullan! 
Killi kirkon tekee, 
Nalli nauloja takoo 
Rahallises Roissiossa 1 . 



141 



.Satakunta. Suomi 1847 siv. 52 
liiilnui tili Finlands kännedom 

i rtlnioiinijihiskl hiinsn iiilc af 

Anders Warelius. 

Esto memor patriae, quae te ge- 
Dllitquc tulitque. 



i tm Karkku kyrka sagcs at t »en rese 
vid namn Killi mcd sin hustru Nalli, 
som bodde i Pirunvuori, ett herg med 
djupa grottor, V« m 'l ifrän kyrkan, 
byggde den med vilkor, att han för 
besväret skulle fä sä myeket menniskor 
som kyrkan inrymde, dock lofvade 
han, om man gissade hans namn, gä af 
för intet. l ; ndertiden hände sig, att en 
herde hörde barnpigan, som i berget 
söfde Killis barn. sjunga: 

Killi kirkkoo tekecpi, 
Nalli nauloja takopi, 
Lalli lasta liikuttapi 
(Killi gör kyrka. 
Nalli smider spik, 
Lalli vaggar barnet.) 

Pä detta sätt blef namnhemligheten 
känd; och, när fräga blef om entrepre- 
neurens lön, upprepade mau: 

Killi kirkkoo tekcepi etc. 

hvarpa Killi förbittrad sparkade ned 
kyrkans vestra gafvel. 

Klaus Kurki. 

142. Länsi-Suomi. Niemi .1. Il, n. 5. 

—90. 

Klaus Kuria. 

Oli yks niin mainio mias. lian kävi 
usiammat valtakunnat eikä kukka 
voittanu hänt. Ruatin kuningas ku- 
tutti hänen tykönsä. Kuningas pani 
myäs kuttumuksen Kurjen perään. 



139 a. ' = hiiden. 

140. ' Kun tehtiin Roission kirkkoa Turun tuona. [Pitää tietysti olla: luona.] 



134 



Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne. 



Kurki pyysi salaa nährä lukunlävestä 
ja näki 1 päätä ja yhren miähen. Kur- 
ki valmisti ittes toisella taval ja otti 
Herran ehtoollisen. Sit hän meni miak- 
kahuaneeseen ja löi jalkaas laattiaan. 
Sen miakan kun kelähti hänt vasta hän 
otti ja meni yhte luatto. Kumpiki 
meni eri paatil. Sitteku he pääsit 
luaro rantaan potkas Kurki paattis 
merelle. Voittamaton sano: »mitäs 
sitä potkasit. »Emme sunkas me mo- 
lemat paatti tarvit» sano Kurki. Sit 
ko he oliva mitanneet plassit, sano 
voittamaton: »Kumpis ensin koitta?» 
»Koit sinä vaan» sano Kurki. Se löi 
sit ja Kurki hyppäs takaperin. Voit- 
tamaton sano: »Sinä hyppäsit niin 
kuin kurki.» »Kurki minun nimenikki 
on.» Kurki löi halki tavallas Voitta- 
mattoman. Orava läksi sisältä ja Kur- 
ki huusi: 

»Auta orava!» 
Orava vastas: »ei aut auttama, 
leipä eresä, leipä takana, 
pyhä leipä poltta.» 

Ruatin kunongas anno Kurjelle 
kolme kartanoo Suamesa: Köyliön, 
Anolan ja Laukon Vesilahresa. 

Oi, oi, Oravainen. 

143. Luvia. Riikonen Anni s. 41. — 95. 

Luvian luodot. Emäntä Vesterlund- 
Maanpää, 45 v. 

Oi, oi, Oravainen, 
Kiidä, kiidä, kinnahainen! 
Neula löysi löydyn, 
Sai, sai saalihin! 

Pirun valitus. 

144. Satakunta. Suomi Ih s. 136 
Skogman. Kert. matk. Satak. 



Pirunvuorella, Teiskon kappelissa 
Näsijärven rannalla, oli piru hakannut 
itselleen 20 syltä pitkän ja 3 — 4 syltä 
leveän tien, joka vieläkin kutsutaan 
pirun tieksi. Ihmeellistä on ettei sillä 
radalla kasva pienintäkään puuta, 
vaikka molemmin puolin on vahvaa 
metsää. — Neivuorella samassa kappe- 
lissa huuteli piru kerran jouluaattona, 
kun Mustaniemen isäntä meni kylpöön : 

Voi mua poloista poikaa! 
Mustaniemi kylpöön menee; 
Joulusika teurastettu, 
Joulupäreet katossa, 
5 Joulupahnat lattialla 
Nauriit viidessä kopassa, 
Lahti kuudessa ammeessa, 
Valmiina jouluksi kaikki. 

Siikaisten asutuksesta. 

144 a. Siikainen. Killinen, K. Kiin- 
teitä muinaisjäännöksiä Ulvilan 
kihlakunnassa 1878. 
Siikaisten pitäjän synnystä ja asu- 
tuksesta on pitkä runo, joka yleensä 
siellä on kansan muistossa. Runon 
alkuperäiseksi tekijäksi arvellaan eräs- 
tä Isak Emanuel Sallgen -nimistä lai- 
vuria (synt. 1814), joka kesät kuljetti 
laivaa Uudestakaupungista, talvet oles- 
keli syntymäkylässään Otamolla, Sa- 
lon talossa, josta sekä Sallgen että Sa- 
lonius nimiä on sepitetty. Hän kuoli 
naimatonna tapaturmasta. Runo, 
joka siis itsestään ei ole vanha, perus- 
tuu vanhoihin kansantaruihin; säkeitä 
siinä tapaa Korhosen runoista. Runo- 
mitta, paikoin varsinkin, on aivan vir- 
heellinen, mutta virheellisimmät pai- 
kat ovat luultavasti siten syntyneet, 
että muut ovat lisäilleet alkuteokseen 
säkeitä, varsinkin runon loppupuolella. 
Runo kuuluu näin: 



Tee kirkko Karsattiin. li". 1 17 



135 



Misi' on alkuasujamel . 
.Misi' iin suku Sorkkalaisten, 
Mistä Siikasten sikiöt? 
Mist' "n alku Anttilalle, 
.-, Mistä Mattilan talolle. 

Niinpä kasvoi kansakunnat, 
K\ läkunnai kokoontuivat; 
Kutsuttihin Siikasiksi. 
Kun oli sikiöt Siikajoelta. 

10 Siikasist' on siemen tullut 
Levennynnä Leväsjoelle 1 
Sama suku Saarikoskeen 1 
Petkeleehen* pemahtanut 
Toisel Kivijärvellenkin 2 

n Pyntäsihin 2 pyrähtänyt 
Samminmajan saataville 
Leppäjärvelle 2 leveni. 
Jopa joukko jumalisia, 

( »tamolle" oivallisia 
20 Siirsi isän siunauksella 
Alkoi työnsä auttavasti 

Asui talon taitavasti. 



Tee kirkko Karsattiin. 

145. Port. Kaukomaa /.. n. 6. 

~ 17 / 8 29. 

Kuolaa Tirri, 76 v. 

Hiidenkallion kohdalla oli määrä 
tehdä kirkko, mutta hiidet suuttuneina 
päättivät sen estää sanoen: 

»Tehkää kirkko Karsattii. 
Karsatissa kirkko kaunis o 1 .» 



ja lirittivät kipuvuoresta suuren kal- 
liolohkareen, josta syntyi lliidenkallio 
Paskantöyrylle. Kallio meni kuiten- 
kin kirkon paikan yli ja hiidet sanoi- 
vat että se nli lei to, letto köykänen. 
Sitten pantiin oppimattomat li n 
i i at kiven etteen ja ne vetivät sen 2 
Huittisten kirkon nyk. paikalle, johon 
sitten rakennettiin kirkko. Paikan 
nimi on Karsatti. 

146. Satakunta. Suomi 18& siv. 52. 



Om Tyrvää (Sv. Tyrvis) kyrkan 
(byggd mot slutet af katolska tiden) 
säges att den är ett verk af Munkit ja 
Nunnat. 



Man ville enligt sägen, törsl hygga 
kyrkan i Karhiniemi (den äldsta by i 

socknen), men alli hvad man arbetat 
oin dagen, blef nedrifvet om natten. 
Slutligen hörde man en röst: 

Tee kirkko Karsattiin. 
Karaatissa kirkko kaunis on. 
(Gör kyrka i Karsatti 
i Karsatti är kyrkan vacker.) 
Och man började bygga i Karsatti. 

Tänäpänä maltaani jauhetaan. 
147. Ori piiii. Tallgren n. 51. —13. 

M.p. Maariassa. Kiina Virtanen. 

Tänäpän maltaani jauhotaan, 
huomena häisäui pauhataan: 
eikä minun nimestäni kukaan 

tiera, 

nimeni on Tit lilan Tuura. 



laisiksifj 



144 «. ■ S.o. Kirriläiset rupesivat kutsumaan Joenniemellä asuvaisia Sorkko- 



Kylia Siikaisiss i 



t i 5 



o. — «sen »Huttisten* kirkon : s. II. k. 



136 



Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne. 



148. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 
a) 15 —12. 
Hertuala. Oustaava Pihlaja, 74 v. 

— — Yks kerta sitte 

kuninkaan poika oli menny mettään 
kävelemään niin se näki ku pieni ruma 
äijä kiersi kataja puuskaa ja laulo: 

»Tänäpänä maltaani 1 jauhetaan 
huomenna häissäni pauhataan. 2 
Neito istuu ja itkee, 
eikä tiera minulle nimee. 
5 Nimeni on Tittilän Turre 3 , 
nimeni on Tittilän Turre.» 



149. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 10. 
—31. 

Juhtimäki. Iisakki Harju, n. 78 v. 
synt. Merikarvialla. 

Eräs noita oli kosinut muuatta 
tyttöä ilmaisematta hänelle nimeään, 
vaikka tyttö oli tahtonut sitä tietää. 
Kun noita sitten lauloi katajapuskaa 
kiertäessään: 

»Tänäpänä maltaani jauhetaan, 
huomenna häissäni lauletaan! 
Tyttö itkee ja suree 
eikä tiedä nimeäni 
ja minä olen Tittilän Tuure», 
kuuli tyttö hänen laulunsa ja sai siitä 
kuulla kosijan nimen. Kuultuaan, että 
häntä oli noita kosinut, purki 
tyttö kihlauksen. 

Vieri, kieri kakkarani. 

150. Tyrvää. Ax M, n. 25. —88. 
Värjärin vaimo M. K. Ax. Kuullut 

Tvrvällä. 



Kaksi sisarusta. 



»Nyt saat sinä lähteä ulos maail- 
malle; enempää en jaksa mokomaa 
ruojaa elättääkkään.» 

Siittä nuorempi tytär rupesi kovasti 
itkemään ja leipo niistä kyynelistään 
leivän, viskasi sen edelleen pyörimään 
ja sanoi: 

Vieri 1 , kieri, kakkarani, 
Kyynel' leipä leipomani 
Kultamaihin kulkemaan. 
Minne vierit, kunne kierit, 
Polkuas käyn polkemaan. 



Vitsari ja Kööpeli. 

151. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 29. 
—31. 

Juhtimäki. Eeva ja Iisakki Harju. 
Jälkimäinen n. 80-vuotias. 

Vitsari ja Kööpeli. 

Kaksi pirua, Vitsari ja Kööpeli, kä- 
vivät kerran maailman lapsia katso- 
massa. Erään miehen hevonen uupui 
suohon. Silloin tämä mies sanoi: »nyt 
hänen (= sen) piru vei.» Piru kuli sen 
ja sanoi, ettei hänen ollut syytä tähän 
tapaukseen enempää kuin vastasyn- 
tyneen lapsen. 

Kööpeli kertoi, että eräs noita-akka 
oli syyttänyt häntä niinikään syy- 
tönnä. Noita-akka oli nimittäin lau- 
sunut sanat, joita Kööpeli ei kyllä kaik- 
kia kuullut eikä muistanutkaan, mutta 
osan hän muisti ja se kuului: 

»Pidä paula palmikoita, 



148. « maltani : maltaani. — 2 pauh|e|taan : pauhataan : — 3 |t|urre : Turre. - 
4 se|meni| : s. 

150. J kk:ssa pieni alkukirjain. 



Jos ma laululle rupean 151 — 154. 



137 



kestä köysi kolmisäinen! 
älä päästä pirua pintehestä 
kahden kallion välistä.» 

Pirut menivät sitlen Hautuvan pa- 
jaan pyytämään yösijaa pajan ahjoon. 



Seppä ojensi pyssynpiipun ja kaski 
pirujen »kuutti. i» sen läpi. Pirut meni- 
vät pyssyn piippuun, mutta silloin 
seppä laukaisi sen. »Tuhat tulim- 
in. usta sun pajaasi» huusivat pirut il- 
mas' mennessään. 



II. LYYRILLISIÄ RUNOJA. 



LAULU. 

Jos ma laululle rupean. 

152. Kankaanpää. Laiho n. 302. 
—90. 

Santra Hakkuri, 21 V. 
[Kirjallista vaikutusta, nähtävästi 
Kantelettaresta.] 

Jos ma laululle rupean. 
Laulan pihlajan pihalle, 
Tammen kesku-tanhnalle, 
Tammeen tasaset oksat, 
s Joka nksalle omenan, 
i imenalle kultapyörän. 
Kultapyörälle käMsen. 
Kun käki kukahtelevi. 
Kulta suusta kuohahtavi. 
ia Vaski leuvoilta valuvi 
Kultasehen kuppisehen, 
Vaskisehen vakkasehen. 

Jos ma laulaja olisin. 

153. Tyrmä. Kultaa n. 17. — "A 03. 
Tapiola. 

[Vanhan runon vaikutusta] 

Jos minä laulja olisin. 
Niin kullalleni minä laulaisin, 



154. ' vaten : vaiten. 



kk:ssa iso 



Laulaisin laulut laveat. 
Narraisin, jos taitaisin, 
5 Narraisin neidot komeat. 
Laulaisin tytöt miehelään, 
Akat saunaan saapumaan, 
Miniät tupaan tulemaan. 
Laulaisin ryssät rymäkkään, 
io Virom[!] lapset viidakkoon, 
Lappalaiset lanipiloihin. 
Noidat noroihin syvihin. 

Kauan laulaa pitää. 

154. Mouhijärvi. Bauvoh n. 5. — 91. 

Kirkonkylä. Susanna Eronen, 60 v. 
Kuullut Akatta Heposelta. 

Lauloo pitee. 

Kauon lauloo pitee 
Kuin on kiele kaikomassa. 
Kylien siilon vaiten 1 olla 
Kuin on kiele kylmennynnä. 
s Silmä kylinä, katse 2 jäykkä, 
Käsi, sormet, jäykennynnä. 

Tuol on Tuonelan tuvilla 
Paljon tietoa tilillä, 
Paljon seppoja selolla, 
io Mont on kielen keittäjätä, 
Monta soiton soittajata 3 . 

Kipä silloin laulu luista, 

alkukirjain. — 3 sottajata : soittajata. 



138 



Erilaisia tunnelmia. 



Eikä kieFe 1 laului muista 

Kuin on kieli kankistunut 
15 Tuonen poikien pioissa, 

Noissa 4 hornan juominkeissa. 
Siis nyt 2 laula, leito kiele, 

Soita, soita, suu sorea, 

Niinkauvan kuin saat 1 r e'loilla, 
20 Laulaa ihmisten oloilla, 

Kaiken kansan kuuluvilla! 

Minä laulan laukun suita. 



155. Sahalahti. Järvinen n. 20*. - 
Pakkalan kylä. 

Minä laulan laukun suita, 
Vesilikoja vetelin. 
Joen suita ja järven päitä, 
Pitkin särjen selkäluita. 
5 Laulaisimpa, taitaisimpa, 
Jos noi vuoret voiksi tulis', 
Väärät koivut makkaroiksi, 
Pienet oksat tupakiksi. 
Suuret oksat lukkariksi. 



-52. 



ERILAISIA TUNNELMIA. 



Ei tiedä emo poloinen. 

156. Tyrvää. Kallaa n. 8. — 12 /i03. 
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v. 
Lastenlaulu. 

Tuki nuoresta tule vi. 
Vara vastakas vavasta. 
En tiedä, emo poloinen, 
En katala kasvattaja, 
5 Mitä miksikin imetän, 
Kuta kuksi kostuttelen. 
Imetänkö itkukseni, 
Vaalin lasta vaivakseni, 
Vaiko iloksi ihmisten, 
io Kunniaksi koko kansan, 
Maineheksi maan lavean, 
Sotaurooksi sorjaksi, 
Vaiko neitseitten riemuksi, 
Ilman impyisten iloksi? 

Eipä tunne poloinen piika. 



157. Satakunta? Paavo-Kallio n. 2. 
—91. 

Ei tuota tunne poloinen piika. 
Millinen minulla mieli, 
Hänen kultakuormastansa, 
Hänen vatsan vaivoistansa. 

(Kuuluisi ehkä jo runojen ryhmään.) 

Ei ole isää, ei ole äitiä. 

158. Honkajoki. Hirsikoski Anna. 
n. 57. — 23 / 3 24. 

Näinpä se lauleli Viipurin likka 
tuohitaakkoja tehdessään! 
Ei ole isää, ei ole äitiä, 
kuka taakan selkään nostas. 

Isännälle ilkiälle . . . 

159. Eurajoki. Mäkelä n. 132. —29. 
I. Isaksson. 



3 liloissa : ./Voissa. 



Kuin mie kasvaimen isoksi. 159 162 



130 



lenaikaisesta asustaan huoli- 
matta muka. m otettu.] 

[sännällen ilkiälleo 
tarvittis unin laulella, 
kun sai koko pitkän talven 
köyhyyressä palvella. 

Kuin mie Rasvannen isoksi. 

160. Rauma. Rauvola n. 9. — -91. 
Johan Chandelin, 29 v. 

Liisien lauluja. 

Kuulin mie kuina laulun, 

Lauloi annas äitiseni; 

Kuulin mie pellolta laulun. 

Lauloi hyvä isässeni; 
6 Kuulin mie kujalta laulun. 

Lauloi giiro siskoseni; 

Kuulin mie salolta laulun. 

L.iulni veilo veikkoseni. 
Mitä tekee äiti mullen? 
io Hiin mull laittaa mekkoani. 

Mitä niulle r i'sä laittaa? 

Laittaa mau makeaisen. 

Mitä mulle sisko antaa? 

Antaa korul monellaiset. 
is Mitä mulle veikko antaa? 

Antaa ammutun oravan. 
Mitä minä äitilleni? 

Vaatetan mie äitiäni, 

Kuin mie kaavanneen isoksi. 
20 Mitä annan isälleni? 

Elätän mie isäääni. 

Kuin mie kaavanneen isoksi. 

Mitä annan Biskolleni? 

Sulhon laitan siskolleni, 
-•s Kuin mie kasvanneen isoksi. 

Mitä annan veiolleni? 



Morsion mie veiolleni, 

Kuin mie kasvanneen isoksi. 
Mii mie vaatetan äitiäni? 
so Aivan sulal silkkisellä. 

Mill mie isäni elätän? 

Aivan hienoll vehnasellä[!]. 

Mistä sulhon siskolleni? 

Hienoimmista herrasista. 
35 Mistä morsion veiolleni? 

Herras mielien mamselleista. 
Hyvä, jos kasvaan isommaksi, 

Ilyv itselle, hyv äidille, 

llyv isälle, hyv siskolle. 
m Hyvä viellä veiollein. 

Luulin aina annettavan. 

161. Mouhijärvi. Järvinen, n. 34. 

—.53. 

Isäntä emäntinensä, 

Istuit kaksin pöydän päässä 1 . 
Söivät voita pöydän päässä. 
Minä istun kiukahalla. 
■-Listin leipäni palasia; 
Luulin aina annettavan. 
Kaksin käsin kannettavan; 
Mutt' ei oo aina antamista, 
Kaksin käsin kantamista. 

Miniän kohtalo. 

162. Tyrvää. Kullaan. 92.— a / 1 03. 

Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v. 
Kuullut isältään. 

Valkea on kosken vahti. 
Valkeampi neidon elo. 
Pimiä syksyinen päivä, 
Pimiämpi miniän elo. 



161. 



paass i a - p. 



140 



Erilaisia tunnelmia. 



5 Työt on paljon tehtävänä, 
Viljat kaiki käytettävänä, 
Vajat siivoeltavana, 
Lapsi lauma kaittavana. 
Valkea on kosken vahti, 
10 Valkeampi neidon elo, 
Pimiä syksyinen päivä, 
Pimiämpi miniän elo. 

163. Alastaro. Vihervaara, n. 1985. 
—11. 

[Lyyrillistä.] 

Niin on tyttö taalosa, 
kun on marja mättähäällä, 
niin on miniä miäheläsä, 
kun on koira kahlehiisa. 

Naidahan kylän neidot. 

164. Parkano? Alanen Viljo, n. — 30. 

Jalasjärvi, Koskuen kylä. Kaappo 
Räisä. Syntynyt v. 1866 Parkanon Mus- 
taj arvella. 

Vanhanpiian laulu: 

Naidahan kylän neidot, 

Naidahan neidot naapurista, 

Minua ei milloinkana, 

Kurjaa ei kulloinkana. 
5 Käyvät kymmenet kysyjät, 

Viidet, kuudet pitkävirsut 

Kotiani kiertelevät, 

Kartanota kaartelevat. 

Tupa on täynnä tuppisuita, 
io Pöytä pönkkinä mahoja 

Jakkuni on täynnä jarkiloita 1 , 

Laattia latoneniä 2 

(ei muistanut enempää.) 



Naijan runo. 

165. Tampereen seudut. Cheilan, Lönn- 
rotin kok. Q 20. Ennen vuotta 
1831. 

Runo on julkaistu SKVR IX n. 70, 
joten sitä ei ole tähän painatettu, vaik- 
ka se kuuluu lähinnä Satak. alueelle. 

Ks. n:o 74 alahuom. 1. 

165 a. Tamp. seud. Mehiläinen. Maa- 
liskuu 1836. 
Ks. edell. n:oon liittyvää selit. 



Onkos teillä niin kuin meillä? 

166. Tyrvää. Ahlstedt n. 27. —03. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v. 

Tuutulaulu. 

Onkos teillä ninkon 1 meillä? 
Meill on ninkon herroillakin, 
Heh, heh, herroillakin, 
Kahvipannu pöyöän päässä. 

167. Tyrvää. Pakula V. V., n. 92. 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut Miina Jakkiselta, kotoisin Ruoksa- 
mosta. 

Onkos teillä niinku meillä? 
Meill 1 on niinku herroillaki, 
heh, heh herroillaki: 
viinapullo 2 on rensselisä 3 
5 ja karhunnahka on portin päällä 
ja pop, pop, portin päällä, 

täi. — 2 Latonenä kertojan arve- 



164. 1 Jarlikka kertojan arvelun mukaan 
hm mukaan = russakka, torakka. 

166. ' kk:ssa iso alkukirjain. 

167. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — - kk:ssa iso alkukirjain. — 3 rensselis|s|ä : r. 



Suurus suustani putosi. 168 — 172. 



141 



168. Kankaanpää. Salokangas n. 54. 

—10. 

Kansanlaulu. 

Onkos teillä, niinkuin meillä, 

niinkuin me-e-eillä 

Musta kissa muurini päällä, 

muuriin pä-ä-äällä? 

169. Ikaalinen. Almun Viljo, n. 22. 

—31. 

Luhalahti. Taavetti Hällström, n. 
65 v. Kertoja kuullut runon Kivi- 
mäen torpan vaarilta Saarijärvellä 
n. 4u vuotta sitten. 

Ei tässä surulla syödä 
eikä elellä huolen kanssa. 
täss' on soitot seinillämme 
porokellot portin päällä. 
5 rämppäkellot rästähillä, 
tanner täynnä tanssijoita, 
keskupiha keikku joita, 
kun voita on viisi leiviskäistä 
ja seitsemän sianlihaa. 

170. Vesti. Hels. Suom. Normaalilys. 
honv.: Lindroos n. 11*. — 92. 

Järvenranta. Kustaa Kalpela. 

Onkos teillä? 
Onkos teillä ninkun meillä 
karhun nahka portin päällä? 
MeilT on yhtä, meilT on toista. 
meill' on vekkulin varikoista. 
s Onkos teillä ninkun meillä 



porokello portin päällä? 
Onkos teillä ninkun meillä 
oltta ja viinaa rensselissä? 
lv okia on toi kommon porsi 
m vahteriainen viirin varsi. 

Suurus suustani putosi. 

171. Ruov. Pahin m n. 17*. 

Suuruus suustani putosi. 
Hyvä leipä leu voistani, 
Jo on suussa suurus jauhot, 
Leipä männyssä mäellä. 



Juomalauluja. 

172. Tyrväa. Ahlstedt n. 45. —^1^03. 
Illo. Anna-Stiina Korkeemaki, 70 v. 
Palkka on maksettava. 

Laulaisin ja taiöaisin, 
Jos palkkani makseta isiin; 
Enkä mä tyyris ulisi 
Ko mä viinaryypyn saisin. 
s Enkä mä yhdestä kostusikkan, 
Tarttisin minä kaksi. 
Eihän sekän olisi mulle 
Yhtään hullummaksi. 
Tarttisin minä kolmannenki, 
io Jospa vaan minä saisin, 

Sittempä niinä vasta talon tyttöjä 

naisin. 



142 



Häälauluja. 



III. MÄÄRÄTYISSÄ TILOISSA 
LAULETTUJA RUNOJA 



HÄÄLAULUJA. 

Hyvä kaase, kaunis kaase. 

173. Harjavalta. Ruusunen n. 196. 
—03. 



Sopivasta piilopaikasta siis krykyn- 
tuoja katselee ja kun hän huomaa kaa- 
sen häärivän saunanlämmitys puu- 
hassa koettaa hän lähestyä salavih- 
kaa ja pyyhkäistä kaasen kasvoihin 
nokea kädessään olevasta noetusta 
vanttuusta tai muusta rievusta. Jos 
hän saa kaasen petetyksi niin on se 
merkkinä että morsian ei ole puhdas 
toisista miehistä, tai miehistä yleiseen, 
sillä ei yleensä katsota miestä ennen 
vihkimistä oikeutetuksi sekaantu- 
maan tulevaan vaimoonsa. Kaase siis 
nyt koettaa parhaansa mukaan suo- 
jella morsiamen mainetta ja oman 
sukupuolensa kunniaa, mutta jos hän 
petetään, niinkuin kekseliäätkin van- 
hatpojat usein tekevätkin, niin alenee 
kaasen arvo suuren asteen ja häntä 
häiden aikana sanovatkin kuokkarit 
eli kuokkavieraat, joiden johtajana 
tuo krykyntuoja on, olkoon sitte kut- 
suvieras tai kutsumaton, pilkkani- 
mellä: 

Hyvä kaase, 
Kaunis kaase, 
Nokinokka kaase.» 
Kun kaase on saanut saunan uuniin 
tulen, menee hän sisään mitä kiireim- 
min ja ottaa hyvää päivää sanomatta 



ämpärin tuvasta, menee kaivolle ja 
ottaa sieltä vettä ämpäriin ja kun mor- 
sianta sitte huudetaan kyökkiin saa 
hän asiaa tietämättömänä tullen koko 
ämpärillisen vettä päähänsä ja pääl- 
lensä ja kaase, joka on kaatajana sanoo 

Nim puhrasta ko taa vesi 

Nin non tua miari morseinkin. 

Leski ihmisiä, joitten häitä vietetään 
ei ollenkaan käsitellä tällä tavalla eikä 
krykyntuojakaan kaasea maalaa. 



Härän tappo. 
174. Pomarkku. Lindgren n. 241. 



Heikki Kankasmaa, n. 



- 2 7u 92. 
Uusikylä. 

79 v. 
[Alkuaan häissä 1 laulettu.] 
Tapoin harjan taitavasti, 

Härjän suuren surmasiin, 

Lahdiksi laitiin jouluksi 2 , 

Paistiksi parhaan juhlan. 
5 Kiilo sai sen korvat, 

Kanalle annoin karvat, 

Soinille sorkat, 

Sipilälle silmät. 

Kalliolle pääkallon 2 , 
io Lintulalle liha liuskan, 

Lukkarille luut, 

Papille paskat; 

Loukon säästin loppiaseks, 

Sorkka parin laskiaiseks, 



174. ! Ks. Niemi — Sabaliauskas: »Lietuviu dainos ir giesmes siaurrytineje 
Lietuvoje.» — 2 kk:ssa iso alkukirjain. 



Lahteä minun pitääpi. 175— l'"a. 



14 • 



15 Pään p.niiii pääsiäseks* 

Maksan Maariaksi; 

Hiukan jäi vidin helluntaiksi 2 . 

Lähteä minun pitääpi. 

175. Luusi-Suomi, kolistuin n. 10. 
sir. 163. —12. 

Nykyään saa aniharvoin Länsi-Suo- 
messa lauluja kerätessään vanhalla 
runomitalla sepitettyjä lauluja. Seu- 
raava katkelma on kuitenkin vanhaa 
runomittaa: 

Morsian itki vuoteellansa. 
Orja viime viikollansa: 
Lähteä minun pitääpi 

Tavan tietysti takista. 

s Tavan tietämättömähän. 

Ylläoleva katkelma tuntuu sisällyk- 
seltään kuuluvan »häävirsiin». — Mai- 
nittu katkelma on saatu 7 2 vuotiaalta 
Antti Vihervaaralta Tammelassa. Hän 
on sen kuullut pikkupoikana Äidin- 
äidiltään Humppilassa. 

Mistä tunsit tuhma tulla? 

176. Tyrvää. Kulina n. 29.— J */ 1 03. 

Tapiola. Kalle Koivuniemi, n. 23 v. 

Ntitoset laulaavat sulhasistaan seuraa- 
vasti: 

Mistä tunsit, tuhina, lulla. 

Epä kelpo tien osata 
Tähän kuuluhun kotihin, 
Kauniisehen kartano non, 

5 Jossa koirat haukkui haritteli, 
Lehmät ammui ammotteli, 
Neiot karkeloissa kaliisi. 
Jos kynnys oli hirttä korkeampi, 






Kamaa kahta matalampi, 
10 rkset uhkan ulvovaiset, 
Saranat rastaan sanovat? 

Päänpeittä jäiset. 

ITI. Pomarkku. Vallinheimo n. 1. '.*'>. 

Kun oikein ollaan innostuneita, ope- 
tellaan sammakon hyppi/jä, ryssää y.m. 

Lopuksi ansainnee mainitsemista 
»pään peittäjäiset». Telturipojal kan- 
tavat esiin viina-astian ja telia Hikat 
tuovat »prikalla» juustoa ja kakkoo. 
Morsian tarjoo juomaklasissa miehille 
viinaa, naisille joskus, »franski viinii». 
Silla valin panevat hyväntahtoiset, vii- 
nanhaluiset nuorenparin hyväksi ra- 
haa tarjottimelle ja laulaa loilottavat: 

»tiiliä haavaa, tällä haavaa. 
tällä haavaa saadaan juustoa ja 

kakkoo, 
tällä haavaa, tällä haavaa pan- 
naan musta myssy pää- 
päähän 

»(morsian joutuu vaimoksi). Ikävä 
kyllä, ei ole vielä hetikään loppunut 
tämä runollinen viinanmyyntitapa. 



177 «. Siikainen. Heloman Kyllikki, 
n. 86. —30. 

Ison-Salon isännältä, n. 50 v. 
[Uudesta asustaan huolimatta otet- 
tu.] 

Päänpeitläjäisissä laulettu laulu. 

Muistakaa se vaan 
eti kaikill annetaan, 
jok ei ryyppää paloviinaa 

hän ei saa. 



144 



Vuotuisten juhlapäivien viettoon liittyviä runoja. 



VUOTUISTEN JUHLAPÄIVIEN VIETTOON 
LIITTYVIÄ RUNOJA. 



Tuomaan runo. 

178. Eura. Häyrinen, n. 40. — u /i2l4 

Amanda Aaltonen, n. 50 v. M.p. 
Piikkiössä. 

Tule meille, Tuomas kulta, 
tuoppa joulu tullesas, 
sian kinkku seljäsäs, 
oluttynnöri olalla, 
s nisukakku kainalossa, 
viinaputteli povessa! 



179. Oripää. Vihervaara n. 3205 a 
—11. 

Oripään kylä. Juha Marttila, 70 v 
Tuomaan päivänä laulettiin: 

Tule meille, Tuamas kulta, 
Tua joulu tullesas, 
Viinapottu povesas, 
Ja nisulimppu käresas! 



180. Oripää. Vihervaara n. 3205 h. 
—11. 
Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Tule meille, Tuamas kulta, 
Tua joulu tullesas; 
Olvitynnäri olallas, 
Lihakontti kainalosa! 
5 Kylläs meijän portin tiärät: 
Tervaristi, rautarenkas, 
Harmaa koira portin päällä 
Purree sallaa, jos hän saa. 



181. Loimaa. Vihervaara n. 4463. 
—13. 

Tule meille Tuamas kulta 
Tua joulu tullesas, 
Olkikimppu olalla, 
Pikari pivosa, 
s Poteli povesa, 
Juustokakku kainalosa. 
Kylläs meiän portin tiärät: 
Tervaristi, rautarenkas 
Pukiusarvista säränät. 

182. Alastaro. Vihervaara n. 3276. 
—11. 

Hennijoki. Juha Rosten, 66 v. 

Tule meille, Tuamas kulta, 
Tua joulu tullesas, 
Viinaplasku plakkarisas, 
Oluttynnyri olkapäilläs! 

183. Alastaro. Vihervaara, n. 3277. 
—11. 

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v. 
Tule meille, Tuamas kulta, 
Tua joulu tullesas, 
Nisokakko kainalosas, 
Viinapikari pivosas! 

184. Alastaro. Vihervaara, n. 3267. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 
Tuomas kulta, tule tänne, 
Tua joulu tullesas, 
Oluttynnyri olallas, 
Viinalekkeri seljäsäs, 



Tule joulu koskas joulut. 184— 107. 



145 



5 Juustokakko kainalosas! 
— En minä uskalla tiille talla, 
Teillä OB vihasia koirin. 

Kyllä minäkoirani kohta panen, 
Penikkani pönkin alle. 

185. Alustani. Vihervaara, n. 3208. 
—11. 

sikila. Eräs 40-vuotias vaimo. 
Kuullut Oripään Tanskilassa. 

Tule meille. Tuamas kulta, 
Tua joulu tallesas, 
Liha. voi helmasas, 
Juustokakku povesas, 
s Olkikinippu seljäsäs, 
Joulntynnyri jollellans! 
Mistäs meiän portin tiärät? 
Trrvaristi. rautarenkas, 
Avv;i.i Siittä vaan! 

186. Punkalaidun. Mäkitalo n. 244 
a. —11. 

Olutta valmistettiin myöskin jo ai- 
kaisin syksyllä. 

Tuomas tulla tohisee, 
Olut kuurnassa kohisi e. 
[Jatk. ks. Loitsuja, oluenpano], 

187. Ruovesi. Murjuuni n. 10*} — 13. 
E. Marjanen, 45 v. 

Sanat joulua odotettaessa. 

Tule meille Tuamas kulta 
Tuappa joulu tullessasi, 
Kehu kekri, jonvu joulu, 



Jopa pääse pääsiäinen, 
5 Kyll on kystä aitassamme, 
Paljo pantuna eloa: 
Sirkan reisi, paarman jalka 
Sammakon peräpakara. 

188. Satak. Vihervaara n. 3285. —11. 
Yirtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 

81 v. 

Tule meille, Tuamas kulta. 
Tua joulu tullesas! 
Kylläs meirän portin tunnet: 
Haka alla, pyärä päällä. 
s Terva tikku pyärän päällä, 
Harmaa koira portin piäles hauk- 
kuu. 

Tule joulu koskas joulut. 

189. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, 
n. 199. —12. 

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v. 

Tule joulu koskas joulut, 
kyllä aitassa tomeroo: 
sirkar^reilet, parmam pyrstöt, 

sisäliskon silmäpuali. 

Joulu tulee jonkkis, konkkis. 



190. Port. Tuomi n. IV, 



-91. 



Fanny Ekqvist, 16 v. Kuullut Rää- 
täli Halmiselta. 

Joulu tullee. 

Joulu tullee jonkkerin konkke- 

rin 



187. ' Paitsi tätä ainoata varsinaista Tampereen seuduilta kokoelmiin joutu- 
nutta Tuomaan runon toisintoa, joka päällepäätteeksi näyttää kirjasta (Maammekir- 
jasta?) opitulta, huomautettakoon tähän kuuluvista säkeistä seuraavissa nr:ssa: 240, 
241, 344, 245, 529, 814, '.108. 857— 8.076. 

10 



146 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



Keskellä kerin nevvaa 1 , 
Olki lyhde selläässä, 
Valkosia paitoja kainalossa, 

5 Kryynipuuropata 2 kelkassa, • 
Voipytty kelkassa, 
Lehmällihaa 3 , larapaallihaa 4 , 
SijaUihaa 5 , kelkassa 
Karhullihaa 6 , sudellihaa, 

10 Ketullihaa, kelkassa. 

Ko joulu se huaneeseen astuu, 
Ni rauha ja ilo lapsille tullee. 



191. Punkalaidun. 
—10. 



Moisio n. 28. 



Joulu tulee jonkkis konkkis, 
iso kakko kainalossa, 
viinapullo plakkarissa, 
olkilyhde selässä. 

192. Punkalaidun Moisio n. 27. — 10. 
»Matin Kaisu», n. 80 v. 
Joulu tulee joukker koukker, 
minä leekker piikan kanssa; 
joulu tulee, joutaa kyllä, 
kyllä on kystä aitassamme, 
5 sirkan reisi, parman jalka 
hyttysen hyvät mumiset. 



TAPANIN VIRSI. 



193. Porin puoli? Urhonen n. 10. 
12 l 1 —20. 
K. Urhonen, 60 v. 

Vanha Nuutti laulu. 

Saiskos luvan laulaan tulla 
Kun on meillä Joulu ollu, 
Nuutipäivän kunniaksi. 
Isännän minä ensin kiitän 

s Kun on suojan suosta tuonut, 
Tehnyt talon tantereelle. 
Emännän minä sitte kiitän 
Kun on olutta ohrista tehnyt, 
Makovettä maltahista. 

io Yks tie meni uuteen tupaan, 
Toinen meni uuteen kotaan, 
Kolmas keikkuu kellariin, 
Neljäs läikkyy lähtehelle, 
Kippuras on kissan häntä, 



15 Koppuras on koiran häntä, 

Solmussa sian saparo, 

Kaikilla hyvä olla o. 

Suokoon Jumala tähänkin taloon 

Tyttäriä tylleröitä, 
20 Piikoja paksu lantioita! 



194. Eurajoki. 

- 4 /io 10. 
Kuivalahti 



Nurmi F, n. 28. 



S. Wallenius. 
Tapanin kysyminen. 
Eurajoen Kuivalahden kylässä oli 
20 — 30 vuotta sitten tapana käydä 
Tapania kysymässä 1 . Tapanin päivänä 
kokoontuivat kylän 10 — 14 vuoden 
ikäiset pojat yhteen ja kävivät läpi ky- 
län kussakin talossa ja pienemmässäkin 
asunnossa. Joukon johtaja kulki edellä 
ja kysyi ovesta: »Onkost Tapan 2 koton 3 .» 



190. 1 keri|m| mäkk|aa| : kerin |mäkkee| nevvaa : k.n. — 2 - puuropa : - 
puuropata. — 3 Lehmä|n|lihaa : Lehmänlihaa. — 4 lampaa|n|lihaa : lampaanlihaa. — 
5 Sija|n|lihaa : Sijaflihaa. — * Karhu|n|lihaa : Karhunlihaa. 

194. » kysymäsä : kysymässä. — 2 Tapan|i|: : T. — 3 koton|a| : k. — 4 kk:ssa 
pieni alkukirjain. 



Tapanin virsi. 194—197. 



147 



Jos vastatliin kieltävästi, menivät ky- 
syjät toisen paikkaan, mutta jos vas- 
tattiin myöntävästi, tuli koko joukko 
iän. Siellä he lauloivat virsikirjasta: 
\vt lapset pienet laulakaa», j.n.e. 
Sitten tarjottiin heille »vaarin kaljaa» 
ja jästileipää, toisinaan myös viinaa. 
Senjälkeen joukko läksi liikkeelle ja 
huusi: »Hyvä* Tapani». Ellei ollut hyvin 
kestitetty, huudettiin »Paha* Tapani», 
ja joitain tuhmia sanoja vielä lisäksi. 

\ i.l.i nykyisin käyvät jotkut lapset 
yksittäin Tapania kysymässä ja tulee 
heille antaa jouluvalmisteita. Tapa- 
nin kysyminen on tällöin peitettyä ker- 
jäämistä. 

195. Merikarvia. Sortav. sein.: Vieno 
Kalevala n. 31. — 13. 

Kuinka vietettiin joulua Merikarvian 
pitäjässä 40 vuotta sitten. 



Tapaninpäiväaamuna oli pihalle 
kokoontunut suuri joukko tyttöjä ja 
poikia herättämään, »tapani laululla» 
talon väkeä. Laulun sisällön mukaan 
pyysivät he »koussaa» laulustaan, ja 
heille annettiinkin sahtia tai viinaa, 
juustoa, limppua y.m. Tapaninlaula- 
iuinen on ollut hyvin yleinen tapa, 
vaikka se nyt on niin unhottunut, 
että ainoastaan alkupuoli laulusta on 
säilynyt muistissa. Sen sanat ovat näin: 

Nouskaa nyt ylös kävelemään. 
Ystäviänne tervehtelemään, 
Kuulemaan, kuinka Tapani tai- 
taa laulaa. 
Jos te meille koussaa tuotte, 
5 Me kiitämme teitä tulevana 
vuonna 
Hopialla hohtavalla 
Taldrikalla. joka on viinan alla. 



Nyt me olemme jo täsäki fcalos' 
Ja olemme virtemme veisanneet 

jalost'. 

Tämän jälkeen puhuttiin laulussa 
Stefanuksen kuolemasta. Lähtiessä 
lauloivat nämät vielä laulun, jossa kii- 
tettiin kestityksestä. Tietysti myös- 
kin mentiin kirkkoon ja iltapäivällä 
ajettiin hurjasti tapania. Välistä oli 
yhdessä pihassa 30:kin hevosta yhtä- 
aikaa. Sattui kyllä niinkin, että moni 
ajoi kuoliaaksikin itsensä tapanina. 
Joulun välipäivinä ei tehty mitään 
työtä. Uuden vuodenpäivä oli niin- 
kuin tavallinen sunnuntai, samoin lop- 
piainen, paitsi että parempaa ruokaa 
silloin laitettiin. Senjälkeen alkoivat 
»härkäviikot ja reikäleivät». 

196. Alastaro. Vihervaara, n. 3232. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Tapanin päivänä laulettiin: 
Tapanii. Tapa n ii. 
Onkos koussa kotona? 
Tapani, Tapani. 
Onkos kupisa koussaa? 
b Tapani se kivitettiin, 
Kovin päivin kualetettiin. 
Kuka tiäs, kuka tiäs 
Ei hän maksanu koussaa. 

197. Punkalaidun. Mäkitalon. 244c. 

—11. 

Tapania vietettiin jo paljon iloi- 
semmin. Hevoset valjastettiin 1 ja läh- 
dettiin miehissä Tapaninajoon, ajaen 
talosta taloon. Jos Tapaninajajille 
talossa tarittiin olutta tai viinaa, lau- 
loivat nämät n. s. Tapanin laulun, 
josta yksi osa kuuluu näin: 



197. 1 va|j|jastettiin : valjastettiin. 



148 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



Tuottois' taitava Tapani 
Ruokkiloi Ruojuksen hevosii, 
Konkareita, kenkareita 
Kontioiden kaitsi. 
5 Vei hevot lähteeltä juomaan, 
Konilauinan latkimahan. 
Kuopasi koni kaviollansa, 
Kilpisti kerran kielellänsä. 
Tuosta taitava Tapani 
10 Tammansa talliin talutti, 
Osui otsa ortehesen, 
Pää pitkä partehesen.» 

198. Punkalaidun. Mäkitalo n. 244 
d. —11. 
Nuuttia 1 vietettiin samoin kuin Ta- 
paniakin ajaen talosta taloon n. s. 
»Nuutinajoa». Illalla alkoi kulkea n. s. 
Tähtipojat, joita väliin oli parikym- 
mentäkin yhdessä joukossa ja jotka 2 
olivat puetut hyvin omituisiin pukui- 
hin. Joukon tultua taloon kysyi jou- 
kon johtaja: 

Taittaanko talossa tässä, 

Osataanko asutussa, 

Antaa arvo vierahillc. 

Kulkijoille kurkihirttä, 
5 Oltta poikien povehen?» 

Jos talossa oltiin suosiollisia, lausuttiin 

heille vastineeksi: 

Terve, terve, Tähtipojat 

Kuulut kulkijat koreat! 

Onhan talossa tässä 

Oltta viljalti varattu 
s Poika portille povehen. 

Vähäsen leikittyään 3 talon väen 

kanssa ja saatuaan olutta läksivät 



»Tähtipojat» kiertämään 4 toisia taloja. 
Näin oli joulu iloisesti vietetty. 
Vaikka 6 kaksi päivää Nuutin j alesta 
vielä olivatkin pyhän tapaisia »Nuutin 
nuppi» ja »nupinkuuraus», katsottiin 
joulun kuitenkin loppuvan Nuuttiin. 

199. Kauvatsa. Setälä E. N, —30. 

Tuomo Siura laulanut n. 1878, sil- 
loin n. 60 v. 

Knuutipukkien laulu: 
Kirjoitettu muistin mukaan 1930 1 . 
Hyvä merkki miälesäni 
tähän taloon tullesani. 
Musta polku kotaan käy(pi) 
toinen keikku kellari(h)in. 
5 kiparas on kriipin häntä 
solmusa sian saparo, 
(punaset isännän posket), 
leviät emännän lanteet. 
Isännän mä ensin kiitän, 
io kuin on suasta suajan tuonu, 
männyn pitkältä mäeltä. 
Emännän mä sitte kiitän, 
kuin on ohrista olutta pannu, 
makuvettä maltahista: 
15 Kaunis on isäntä, kaunis on 

emäntä, 
Kaunis on lukkari, kaunis on 

pappi. 
Kaunis on tynnyri, kaunis on 

tappi. 



200. Kauvatsa. Järvinen n. 32. — 53. 

[Sama Reinh. SMMY:n kok. 70—73 
s. 11.] 



198. l Nuut|in| : Nuuttia. — 2 j|oill|a : jotka. — 3 leikitty ly |än : leikittyään. — 
4 kie|l|tämään : kiertämään. — 6 |v|aikka : Taikka. 

199. ' Runon on prof. Setälä hyväntahtoisesti antanut julkaisijan käytettä- 
väksi. 



Tapanin virsi. 200 202. 



IM 



Knuutipukkeja kuljettaessa. 
Isännän mä ensin kiitän. 
Kuin on raosta suojan tehnyt, 
Männyn pitkän mäioUle 1 tuonut. 
Emännän mä Bitte kiitän 
5 Knin on olirist' oliin tehnyt, 
Makuvettä maltahista. 
Musta polku kotahan käy, 
Toinen keikun kellariin 
Kolmas aittaan mäelle 1 , 
io Neljäs tallihiin. 
Viides riihirivihiin. 

201. Kaiumtsa. Nyberg M, n. 312. — ? 
Vähtärin Gabriel. 

Isännän mä ensin kiitän, 
kuin on suosta suojan tuonut, 
männyn pitkältä mäelt. 
Emännän mä sitten kiitän, 
g kuin on ohrista olutta tehnyt, 
makuvettä inaltahist. 

202. Mouhijärvi. Mcmnern.l. — 11. 

Kalle Sulanen (Schylander), n. 74 v. 



»Hiiva-Nuutina» oli tapana ajella 
kuin Tapaninakin, mutta siihen va- 
rustauduttiin paljon juhlallisemmin. 
Joku miehistä puettiin »parooniksi». 
Hänelle tehtiin oljista takki ja korkea 
olkilakki. Kasvot peitettiin tuohinaa- 
niarilla, jottei kukaan häntä tuntenut. 
Vyöhön kiinnitettiin runsaasti tiukuja, 
pitkä puumiekka ja vyön alle pistet- 
tiin oljista väännetty pamppu. »Pa- 
rooni» istutettiin nyt reenperään, hei- 
tettiin nurin käännetyt turkit niskaan, 



joku asettui hänen kuskikseen ja sitten 
lähdettiin ajamaan talosta taloon, ky- 
lästä kylään. Väkeä seurasi »paroonin» 
mukana mikä hevosella, mikä jalan 
tai muuten, ja saattojoukko kasvoi 
talo talolla suuremmaksi. Aina 1 taloon 
tullessa laulettiin: 

»Nuuti tulee nutkuttelee 
kaljatuoppi kainalossa. 
leipäkyrsä peukalossa.» 

»Paroonin» kuski kysyi sitten: »Pää- 
seekö* parooni sisään». Kun lupa saa- 
tiin oli pirtissä tuossa tuokiossa käy- 
mässä huikea tanssi, jossa »parooni» 
itse liehui ylinnä. Kaikilla, mutta 
erittäinkin naisväellä, oli tapana tehdä 
kiusaa »paroonille». Hän saattoi pian 
menettää tukon takistaan tai lakis- 
taan ja vieläpä naamaristaankin noi- 
den veitikoiden käsiin. Sitä estääk- 
seen oli »paroonilla» tuo olkkipamppu, 
joka oli kastettu nesteeseen, minkä 
laadun selvästi tunsi se, joka sai [lam- 
pusta hujauksen naamaansa. Kun 
tanssia oli jonkun aikaa kestänyt ja 
talon sahtihaarikat useamman kerran 
tyhjennetty ja viinakulta saanut hy- 
vän verotuksen, lähdettiin toiseen 
taloon. Ensin kuitenkin kiitettiin 
isäntä ja emäntä laulaen: 

»Isännän mä ensi' kiitän 
jok : on peltonsa reirannut 3 , 
siemenen maahan heittänyt, 
viljasta viinan keittänyt, 
5 ilojuonian valmistanut. 
Emännän mä sitte' kiitän. 
jok' on ohrista olven tehnyt, 
makujuoman maltahista.» 

Toisessa talossa uudistui sama peli. 



200. > Reinholmilla : mäelle. 
202. ' Anna: Aina. — 2 kk:ssa pieni alkukirj. 
korvesta pellon tehnyt.» Mp. huom. 



1 Säe kuului myös: »jok' on 



150 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



203. Lavia. Kallio Saima, n. 31. 

- 10 /! 20. 
Niemi. Johannes Kallio, 58 v. Suo- 
denniemellä oppinut. 

Isännän minä ensin kiitän, 
fraUailaa 1 ja ensin kiitän, 
joka on otrat kasvattanut 
ja joka on otrat kasvattanut. 
5 Emännän minä sitten kiitän, 
frallai 1 laa ja sitten kiitän, 
joka on otrist olven tehnyt 
ja joka on otrist olven tehnyt.» 

(Kertoja ei muista tapanilaulua 
kokonaan.) 

204. Suodenniemi. Hämeenlinnan al- 
kuk. sem. Setälä K, n.45. — 23. 

Vilhelmiina Kiili, n. 82 v. 



Jos taas pukkia kohdeltiin hyvin, oli 
seurauksena, että pukki toivotti par- 
hainta onnea ja menestystä koko ta- 
lolle, sekä sen asukkaille. Muun 
muassa hän lauloi näin: 

»Lehmät maitoa antakoon, 
lampaat kaksosia kantakoon! 
Kissan häntä olkoon kipurassa, 
ja koiran häntä kopurassa! 
5 Sian saparo solmussa!» 
Laulettuaan, läksi pukki taas seuraa- 
vaan taloon. Näin vietettiin tapanin- 
päiväilta. Pikkupyhinä käytiin ahke- 
rasti kylässä, ja sielläkös oli jokaisella 
kertomista Tapanipukista ja muista 
ajoretkistä. 

205. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. IA 
—12. 
Herttuala. Kustaava Pihlaja, 74 v. 



Tapanin laulun katkelma. 

Nuuti tulee nulputtelee 
sekonen leipä selässä, 
kaljakappa kainalossa. 

Emännän minä ensin kiitän, 
s joka on olven ohrista tehny, 
makujuoman maltahista. 
Isännän minä sitte kiitän, 
jok' on suosta suojan tehny, 
penkit perämaasta. 



206. Hämeenkyrö. Mikkola J.J, n. 6. 

—87. 

Rikala. Kalle Saari. Kuullut Ylö- 
järvellä. 
[Ks. n:o 221.] 

207. Kankaanpää. Lähteenmäki, n.l. 

- »/, 06. 

Vihtiläjärvi. Alppu Silli, 67 v. 

Joulunpyhinä kuljetettiin kertojan 
unorempana ollessa hänen kotipitä- 
jässään Kankaanpäässä talosta taloon 
»pahnapoikaa» eli »joulupukkia» (olkiin 
käärittyä miestä). »Pahnapojan» ta- 
loon tullessa syntyi tavallisesti seu- 
raava keskustelu: 
Pahnapoika: Hyvee ehtoota! — 
Talonväki: Mistä pappa tulee. 

— P: Oulusta, enkä tielä tämmoon 

joulusta. 
T: Mitä asioittette? 

— P: Nyt ensin tupakkoo piippuu, 
että sais huulekki Uikkuun. 

Hyvän kestityksen jälkeen lauloi 
»joulupukki» seuraavan kiitoslaulun: 

»Minä laulan tähän taloon 
Tammen keskelle pihoo, 



203. 1 kk:ssa iso alkukirjain. 



Tapanin virsi. 207—210. 



151 



Oksat olutta jiioksemouu, 
Veeal vierettä valomoon. 

5 Ei ole ohria halla pannu, 
Kapasta tuli kymmenen kannua. 
Eniännäm w mä ensin, kiitän, 
Joka on ohrista oluen tthny, 
Makujuoman maltahista. 

10 Isännäm^mä sittei] kiitän, 
Joka on suosta suojan tehny. 
Asettanu ankarasti, 
Pannup^paikalle hyvälle.» 

Huonon kestityksen jälkeen lauloi 
»joulupukki» seuraavan pilkkalaulun: 

»Teelä on ohrat halla pannu, 
Ei kapasta tullit kuin yksi kannu, 
Seki niinkö. kirnupimee. 
Josta ämmät tulee kiimeen.» 

208. Ikaalinen. Vähätalon. 1. — 11. 



\ ähän aikaa talossa oltua lähdettiin 
taas kulkemaan toista taloa kohti. 
Kuitenkin ne ennen lähtöänsä lauloi- 
vat laulun pirtin oven takana pors- 
tuassa. Jos olivat saaneet paljon ilo- 
lientä, niin silloin siinä laulussa kiitet- 
tiin ja ylistettiin koko talon väkeä. 
Tämän laulun alku on: 

»Isännät mä ensin kiitän, 
joka on aitasta ohrat tuonut, 
emännät mä sitten kiitän, 
joka on ohrista oluen tehnyt, 
makujuoman maltahista » 

Jos taas isäntä ei ollut oikein hyvin 
kestinnyt, juomalla, niin silloin kuului 
haukkumalaulu, jossa haukuttiin ja 
moitittiin koko talon väkeä, varsinkin 
isäntää ja emäntää. Eräskin tämän 
laulun säe kuuluu: 



»Hevos. s täitä tippukoon, 
ja lehmäs kuolkoon korsi suu- 
hun » 

209. ILiiiiHmii. Iltiincerdinnanall.iil, 
sem. Kohonen .1, n. 27. — 24. 

Tevaniemi. Miina Kuusela. 

Tapani pukki kyllä kulki talosta 
taloon kerjäten sahtia ja viinaa mu- 
kana olevaan leiliinsä. Hällä oli väl- 
lyt väärin päin päällä, samoin karva- 
lakki päässä. Vihta oli häntänä ja sar- 
vet päässä. Jos hän sai talosta jotain 
leiliinsä, oli hän hyvillään ja kiitteli 
oven takana; jos ei saanut, oli hän 
vihanen. Kiitosta hän lauloi vielä 
pihassakin seuraavin sanoin: 

Isäntää ensin kiitän, 
joka on ohrat aitasta tuonut, 
emäntää sitten kiitän, 
joka on makujuomat maltaista 

tehnyt, 
s Laulan tähän taloon 
tammen keskelle pihaa, 
oksat olutta juoksemaan, 
vitsat viinaa tihkumaan. 

Kun hän oli laulanut, soitti hän 
kelloa ja meni. 



210. Ikaalinen. Palaani n. 114. — 52. 

Tapanti laulu. 
(Tämä on kai ennen runo ollut 1 , 
vaikkei sitä runon nuotilla 2 enää lau- 
lettu.) 

Tapani se takusta tehty, 
Tapani se talli poika. 



210. ■ runo *ollut* : r.o. — 2 nuo|njilla : nuotilla. 



152 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



Ajo hevoset juomaan 

Lamposelle lähtehelle. 
5 Näki tählen taivaalla, 

Pienen pilkan pilven raos'. 

Härkä rupesi möyrimään, 

Joka oli viis vuotta maas' maan- 
nut, 

Liha syöty, luut lusittu, 
10 Kesi kengiksi tehty. 

Laulanpa ma tähän taloon, 

Talliin hyvät hevoset, 

Hevosille hyvät varsat; 

Laulanpa ma tähän 3 taloon, 
15 Tammen keskelle pihaa, 

Oksat olutta juoksemaan, 

Vittat viinaa tiukkumaan 4 ». 

Isäntää mä ensin kiitän, 

Jok' on suosta suojan tehnyt, 
20 Pannut penkit pensahille, 

Alentanut ansahille; 

Isäntää mä vielä kiitän, 

Jok' on ohrat aitasta tuonut; 

Emäntää mä sitten kiitän, 
25 Jok' on ohrist oluen tehnyt, 

Makujuoman maltahista, 

Anna toopin totta tehlä, 

Viis vanteisen vissist, 

Isäntä eles kontillansa, 
30 Emäntä takana polvillansa, 

Tynnyri tyytin lyytin. 

211. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 142. 
—31. 
Luhalahti. Kalle Sarkola, n. 84 v. 

Tapanlipukin laulu. 
Talossa, jossa tapantipukkia kes- 
tittiin, laulettiin: 



Minä laulan Tapanin tähän 

taloon. 
Isännän mä ensin kiitän, 
jok' on ohrat aitasta tuonut. 
Emännän mä sitten kiitän, 
5 jok' on ohrista olven tehnyt, 
makujuoman maltahista. 
Lehmäs sun lypsäköön, 
vasikkas' maitoo maistakoon, 
hevoses' sun hirnukoon, 
io varsas' sun karjukoon, 
ja häntänsä harjalle nostakoon 
ettei heitä talliin saatais! 

Katkelma: 
»oviseinä orhin luista, 
peräseinä peuran luista, 
15 sivuseinät sirkan luista, 
halkoparret halapajuista» 
kuului myös tähän lauluun. 
Talossa, jossa ei kestitty, laulettiin: 
Isäntä hirteen, 
emäntä orteen, 
verinen puukko pöytään, 
20 lehmäs' verta lypsäköön, 
sudet varsas' syököön! 
Sipsiössä lisäsi joku vielä edelliseen: 
»Haiman vaikka potkikoon 
Eskelin valakkaa ottikkoon» 
kun Eskelillä ei oltu päästy sisään lau- 
lamaan. (Tapantipukkia ei joskus 
voitu päästää sisään senkään vuoksi, 
että lapset pelkäsivät sitä). 

212. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 155. 
—31. 

Sipsiönkylä. Taavetti Särkikoski, 
n. 71 v. 



3 tä|rm"l|än : täMn. — 4 tu|l|kkumaan : tiukkumaan. 



Tapanin virsi. 212—213. 



153 



Tapantipukin laulu. 

Talossa, jossa tapantipukkia kes- 
tittiin laulettiin: 

Minä laulan Tapanin tähän 

taloon: 
tammen keskelle pihaa, 

oksat olutta juoksemaan, 
vitsat viinaa tiukkumaan. 

5 Isännän mä ensin kiitän, 
jok' on ohrat aitasta tuonut. 
Emännän mä sitten kiitän, 
jok' on oluista olven tehnyt, 
makujuoman maltahista, 

io tytön takana tynnörit. 
[sannan mä vieki kiitän, 
jok' on suosta suojan tehnyt, 
oviseinän orhin luista, 
peräseinän peuran luista, 

15 sivuseinän sirkan luista, 
liannut penkit pensahiin 
ja alentanut ansahiin. 
Talossa, missä ei kestitty laulettiin: 

koninlapa pöytään 
veriveitti pystyyn j.n.e., 

(Yleensä kaikkea onnettomuutta 
talolle, kuten lehmät lypsämään verta 
ja vasikat kuolemaan. Kertoja ei 
muistanut enempää.) 



213. Tottijärvi. Lönnrot. S 154*. 
nen v. 1829. 
Joulu joukossa tuleepi 
tantiSBa Tapanin päivä. 
Tanttai tuo taitava Tapani 
puoli yöstä puoli yöhöön. 
s Tapanilla tallitrenki 
vei hän juomalle hevoisen 



En- 



kaivolle karikka selän, 

läpi säären lälitehelle. 

Lähdet läikky, hevonen kuorsu. 
io Mitäs kuorsut korpin ruoka, 

hirnut ihmisen hevonen? 

Lähdin maaliaan rattahista 

katsomahan maan vikoja. 

Ej ollut maassa maan vikoja 
15 eikä vedessä veen vikoja. 

Iskin silmäni itähän, 

katson päin luoteheseen. 

Näin tähden taivahalla 1 , 

pilkan pilvien ravossa. 
so Menin Ruotuksen tallihin 

levittelin verkalointa. 

Menin Ruotuksen tupahan 

seisattelin oven suussa, 

pysättelin parttein päässä. 
25 Vasta is Ruotus maltansa, 

timo tiskinsä nojalta: 

Pese kättä, käy rualle, 

ruoki Ruotuksen hevoista. 

En sinä pitkässä ijässä 
äo ruoki Ruotuksen hevoista 

kaitse kiivan kankarita. 

Sitte mä sen todeksi uskon. 

jos tuo härkä mylvineepi, 

joka on luina laattialla. 
35 liha syöty, luu jätetty, 

kesi 2 kenkinä pidetty. 

Sitte mä sen todeksi uskon, 

kuin tuo kukko laulaneepi, 

joka on paistina vadissa, 
40 höyhenillä höyhkenillä, 

jäsenillä järkkäneillä, 

luitansa lutistelee 3 



213. ' Ollut todennäköisesti ensin taivahilla, korjaus päälle, tai päinvastoin. — 
J Kirjoitettu ensin |rSittei|, korjattu päälle |Kesi| ja vihdoin yläpuolelle kesi.— 3 Kirjoi- 
tettu ensin tutistelee, ( korjattu /:ksi päälle ja yläpuolelle. 



15i 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



Isännän ilolliseksi, 
Emännän elolliseksi. 

45 Sitte mä sen todeks 4 uskon, 
kuin tuo veiten pää vesonne, 
jot' on vuosi vuoleskeltu, 
kaksi kannettu tupessa. 
vesonne kuusi 5 vesoa, 

50 lehti veson seittemänen. 
Isäntää mä ensin kiitän, 
joka on suosta suojan tehnyt 
asettanut ankaralle, 
pannut paikalle hyvälle, 

55 pannut penkin pensahista. 
Emäntää mä sitte kiitän, 
joka on ohrista oluen pannut, 
maku juoman maltahista. 
Olut alla, vaksi päällä, 

eo keskellä mesi punainen. 
Meneppas[!] kemppi kellarihin 
tuoppas olutta tupi täynen, 
anna tuopin totta tehdä, 
viisi vantehen vikoja. 

65 Olut alla, vaksi päällä, 
keskellä mesi punanen. 

214. [Tottijärvi.] Borenius (1986) 49*. 
—71. 
[Porin Kaisa, ks. nr. 18]. 

»Tapanin virsi». 

Tanssas toi taitava Tapani 
Pualiyästä pualiyähön. 
Tapanill on tallitrenki 
Vei hän 1 juamalle hevosta 2 , 
5 Kaivolle karikka seärtä. 
Lährel 3 läikky, hevonen kuarsu. 



Mitäs kuarsut korpin ruaka, 
Hirnut Hingistön hevonen? 

Sitä on iso joukko sitten välillä 
(ennen kun ne kiitokset tulee) kuljet- 
tiin Tapanin yänä kylistä kyliin. Yksi 
oli pujettu sitten Tapaniks 4 ja se vei- 
sasi sitten se Tapani. Ne veisas oven 
takana. Ja sitten sisään laskettiin 
niin ne kiiteltiin. Vaan kun ei las- 
kettu niin laitettiin vaan en minä sitä 
muista 6 . 

Isäntää 6 mä ensin kiitän, 
io Joka on suajan suasta tuanut 7 
Tehny p penkit pensahista, 
Pannu p paikalle hyvälle. 
Emäntää 6 mä sitte k kiitän, 
Joka on olven ohrista tehnyt 7 , 
15 Makujuaman maltahista. 

215. Lempäälä. SMMY: Reinholmin 
kok. 69 205*. 

Tapani. 
Man plägade och plägar stundom 
ännu Stefaniafton gä omkring och 
sjunga: 

Isännän — 
emännän 

osv. kiitosta. Tapani är klädd »olki- 
pantikoissa». 

216. Sahalahti. Äijälä E, n. 169. 

—96. 

Isän mä ensin kiitän, 
jok' on suosta suojan tehnyt, 
pengit pannut pensahista. 



1 s:n päällä i:n piste, kirjotusvirje, p.o. todeksi. — 6 uu alleviivattu, päälle kir- 
joitettu seittemän. 

214. x ä alleviiv. — 2 vo alleviiv. — 3 r alleviiv. — 4 Millä tavoin ei tietänyt sa- 
noa. Ker. muist. — 6 Lause pyyhitty. — « ää alleviiv. — » t alleviiv. 



Tapanin virsi. 216—217. 



155 



Emännän 1 mä sitte* kiitän. 
5 jok' on ohrist ' olvetf pannut, 
mako juoman maltahista. 

216 a. Tampere. SMMY: Reinhol- 
min kok. 70—73 s. 361. 



Stephanin veisu afskrifven efter en 
dalig handskrifven uppteckning i Tam- 
merfors. 

[Kun »veisu» on uudempaa runoa, 
ei tähän ole otettu kuin muutamia 
kohtia siitä.] 

(18) Isännälle kiitos olkoon, 

Kmännälle kansa (sanom) sa- 
massa. 
Siunaus siaan tulkoon 
Nyt tämän kousan edestä: 

uo Olkoon teille kiitos suuri. 

Siunaus sill (? sitf) siaan juuri 

Koska te 

Kousaa annoitte meillen'. 

(20) Tyttärin' kiitos olkoon 
Ja onni aina noutakoon, 
Pojan kansa liitto tulkoon 

155 Xytt' täll joulun juhlalla. 
Toimellisii suull' ja taidolT 
Pojat teitä naimaan aikoo, 
Onnea 
Me toivotuin nyt teillen. 

i6o Trengeille kiitos olkoon 

Nyt ja aina (meijän) puolestani 
Kuin liyin vaarin on pitän 
Tääll heijän omast tallista us' 
Hyvät ovat hevoiset heilien, 

165 Paremmaksi vielä tulkoon 
Vii T onnea 



Me toivotam nyt teillen'. 

Piikoja mc sitten kiitä iii 
Kuin ei olleet uneliaat, 
170 On meitä sisäll' päästänn'. 
Ottanut kans valkian 
Teijan pitää saaman miehen, 
Paraimmista yksi. 



217. Tampere. Vihervaara, Antero 

Vipunen 09. siv 44 — 6*. 

Fredrik Saxberg. 48 v. Ollut itse 

mukana esittämässä Tapanin virttä 

n. 35 v. sitten. Muistiinp. Pöytyän 

Himaisten kylässä. 

Tapanin virttä on E. Vihervaara lä- 
hettänyt 6 toisintoa. Näytteeksi 
muuan: 

»Voi, voi tätä vaivalloista mat- 
kaa, 

kun olemme eteemme ottaneet. 
Itaaliasta olemme illalla lähte- 
neitä. 
Ei suinkaan se vaivoja maksa, 
5 vaan kulkea me tahromme. 
Ei ole meillä senkaltaista hätää, 
emme tee näljän tähren tätä, 
vaan julistamme, julistamme, 
tuon vanhan Stefaanin muistoo. 

io Stefaanus vanhaan aikaan 
tuala Juutan kansan joukos, 
jossa häntä kivitettiin, 
armottomasti kualetettiin. 
jonka me, jonka me 

15 julistamme tällä tavalla. 

Tämmoset vaatteet ompi meillä 
takki ja paita on pöksymme 



216. 1 Emännäjt; : Emännän. — 2 sit|n| : sitte. — 3 ol|u|en : oleen. 



165 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



fral lai laa, fral lai laa. 
Jos ma tuasta ryypyn saisin, 
äo hopealta hohtavalta, 
kultaisesta kuppoisesta, 
niin heti kohta, heti kohta, 
se Tapanin terveeks tekee.» 

Jos saatiin kestitystä niin laulettiin: 
»Isännälle olkoon kiitos, 
emännän kanssa hyvas liitos, 
piikaa muistamme tulevana 

vuona, 
Fral lai laa, fral lai laa.» 
Jollei saatu mitään niin laulettiin: 
»Isäntä hirteen, 
emäntä orteen, 
veriveitti pöyrän päähän». 

Ylläolevaa Tapanin virttä on lau- 
lettu Tampereella: Sitä esittivät siellä 
pojat ja monet miehet, noin 14 — 25 
vuoden ikäiset. Tapaninpäivä illalla 
he alkoivat kulkunsa ja sen jälkeen 
jokaisena kirkkopyhänä kynttilänpäi- 
vään asti, jolloin viimeinen kerta ol- 
tiin laulamassa. 

Tapanijoukossa oli yksi nimeltään 
»kupe» 1. joukon isä. Muut olivat muka [ 
hänen poikiaan. »Kupella» oli kas- 
voissa naamari, ja tekoparta pella- 
vista, vällyt nurinpäin selässä, vyö 
»uuman» ympärillä ja tyyny selässä, 
jotta hän näytti kyttyräselkäiseltä. 
»Kupe» tehtiin kyttyräselkäiseksi sen- 
tähden, että hän oli muka Alppien yli 
kulkiessaan taittanut selkänsä. Ku- 
pella oli myöskin matkasauva — 
muilla ei ollut — ■ jonka köyryssä 
päässä riippui kukkaro rahoja varten, 
ja porokello. Päässä oli kupella joku 
tasapohjainen vanhanaikuinen lakki. 
Muilla joukon jäsenillä oli paita hou- 
sujen päällä, sekä paidan päällä takki. 
Kupella yksinään ei ollut paita hou- 



sujen päällä. Päässä oli heillä pape- 
rista tehdyt sokeritopan muotoiset 
lakit. Vyöllä oli jokaisella puumiekka. 
Yksi joukosta oli »murjaani». Hänellä 
oli mustatut kasvot. Kupen tehtävänä 
olikin »saippuarahan» pyytäminen poi- 
kansa »murjaanin» kasvojen pesemi- 
seksi. 

Kun Tapanijoukko tuli jonkun ta- 
lon eteen, niin »kupe» kilisti poro- 
kelloaan merkiksi tapanipoikain saa- 
pumisesta. Sen jälkeen kupe meni 
sisään pyytämään lupaa sisälle tule- 
miseen. Jos se saatiin, niin mentiin 
sisälle. Siellä kaikki muut, paitsi 
kupe, lauloivat edelläolevan Tapani- 
runon. Toisten laulaessa kupe laulun 
tahdin mukaan löi sauvaansa lattiaan. 
Laulun loputtua muut seisoivat oven 
suussa ja kupe pyysi »saippuarahaa» 
ja viinaa. Jos saatiin niitä, niin kii- 
tettiin niinkuin jo edellä on mainittu. 
Jollei saatu, niin haukuttiin niinkuin 
siitä on edellä mainittu. Kun kestitys 
oli saatu, niin kupe pyysi talonväeltä 
lupaa partansa ajamiseen. Kun hän 
sai siihen luvan, niin hän otti jonkun 
»poikansa» miekan ja rupesi sillä aja- 
maan. Usein tarjottiin hänelle »peili», 
mutta kupe huomautti, että hän on 
vanha mies, niin ettei ole sellaiseen 
tottunut, sillä hän on saunan nurkassa 
ajanut partansa. Lisäksi hän huo- 
mautti, että pojillansa on terävät mie- 
kat, jotka vievät parran pois ilman 
kuvastimeen katsomistakin. Kun »isä» 
ajoi partaansa, niin rupesivat toiset 
kumartelemaan hyvästijätöksi, mutta 
silloin tapahtui kupelle se onnetto- 
muus, että hän muka leikkasi ajaes- 
saan kaulaansa sillä seurauksella, että 
hän tupertui lattialle muka suuren 
verenvuodon tähden. Pojille tuli kova 
kiire sitoa isänsä haava. Joku heistä 
otti nenäliinansa ja sitoi sen kupen 
kaulan ympäri. Silloin muka taukosi 



T.ip.inin virsi 21 



157 



verenvuoto. Lopuksi koko joukko 
kumarteli hyvästijätöksi ja meni toi- 
seen taloon. 

218. Tampere Kali*, mu n. 12. siv. 
225. 1914. 

Tampereella laulettiin kiitokseksi: 

»Isännälle olkoon kiitos, 
emännän kanssa hyväs liitos, 
piikaa muistamme tulevana 

vuonna. 
Fral lai laa, fral lai laa.» 

— Jollei saatu kestitystä, niin lau- 
hat iin talonväelle haukkumalaulu. 
joka toisinaan oli sangen karkea. Mai- 
nitsen näytteenä seuraavan Tampe- 
reella käytetyn: 

»Isäntä hirteen, emäntä orteen, 
veriveitti pöyrän päähän.» 

219. Ylöjärvi. SMMY: Reinhobnm 

kok. 70—73 s. 371. —? 
[Alkupuoli uudempaa runoa, joten 
ei ole tähän otettu.] 

Isäntää mä ensin kiitän 
kun on suolta suojan tuonut. 

35 ja männyn pitkästä mäeltä. 
Hyvä merkki tähän taloon! 
Emäntää mä toiseksi kiitän, 
kun on ohrista oluen pannut, 
ja malTahista makean juoman. 

40 Hyvä merkki tähän taloon! 
Kipurass' on koiran häntä, 
solmuss' sian sapar'0 1 . — 
Hyvä merkki tähän taloon! 
Toinen keikkuu kellarihin, 

45 Toinen keikkuu kotahan. 



Hyvä merkki tähän taloon! 
Jolles Tapani apuu anna, 
niin suden (pirun) päälle kannan. 
Paha merkki Tähän taloon! 
50 Isänt'onhirres,emänt'onorress' 
isännän kullit (parta) on riihen 

parress. 

Paha merkki tähän taloon! 

Lehmäs verta lypsäköön, 

kirnuat' lulta[l] soittakoon. 

55 paha merkki tähän taloon! 

220. Ylöjärvi. SMMY: Reinholmin 
kok. 70—73 s. 360. —? 

Tapaninlaulu. 
Pietilän Aatami oli Tapanin joh- 
dattajana ja laulajana, sokia mies. 
Muita saattajia kans. Tapani oli koko- 
naan olkiverhoon 1 vaatetettu; oli kun 
olkilyhde aina jalkaniveleen asti, olki- 
lakki päässä, niin kuitenki, että itse 
vähä näki. Sokia ensin pyysi luvan 
sisälle tulla, meni 2 pirtin penkkiin istu- 
maan. Molemat talutettiin istumaan. 
Kysyi luvan, olisko lupa nuorten 
kanssa huvitella. Hän rupesi laula- 
maan: 

Tanssi sinä taitava Tapani etc. 
ja Tapani siinä rupesi letkumaan. 

221 . Ylöjärvi. Mikkola J, n. 6*. —87. 

Kalle Saari, kuullut lapsuudessaan 
Y:llä. Muistiinp. Hämeenkyrön Rika- 
lan kylässä. 

Tapaninlaulu. 

Joukossa meitille Suomalaisilli' 
joulu tulee. 
Tanssissa Tapanin päivä. 



220. ' olkijhamel : o\k'werhoon. — 2 meni : m. *pirtin*. 



158 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



Tanssaspa toi taitava Tapani 
Oven suusta pöylän päähän, 

5 Pöylän päästä oven suuhun, 
Puoli yöstä puoli yöhön. — 

Tapanill' on tallitrenki, 
Joka ruokkii Ruoloksen oriita, 
Kaitseepi Kilan kankareita. 

10 Eipä toi hepo vettä juonut. — 
Miksis kuorsut konnan ruoka 
Ja valitset variksen palaa? 
Hepo kuorsu, lähde läikky - 
Mitäs kuorsut konnan ruoka? 

15 Mutta sitte vasta minä sun iha- 
na isäntä 
Sun sanas todeksi uskon, 
Jos toi puukonpää vesoileepi 
Seittemän vesaa, lehtivesan kah- 
deksanneksi, 
Joll' on vuosi vuoleskeltu 

20 Ja kaksi tupessa piletty. 

Mutta sitte vasta minä ihana 

isäntä 
Minä sun sanas todeksi uskon, 
Jos toi kukko laulaneepi, 
Höyhenillänsä höyhkäjääpi, 

25 Jonka on liha paistina valisa, 
Höyhenet tulipalossa. 

Meneppäs kemppi kellariin, 
Annappas tuopin totta tehlä 
Viisivanteisen vipata! 

30 Kyllä on olutta kellarisa 
Tammisesa tynnyrisä 
Koivusen tapin takana, 
Vaski alla, vaski päällä, 
Mesi makonen keskellä. 

35 Annappas viinakupin kuljeskella 
Ja leivän pytkyn pyörählellä. 

222. 1 Käsikirjoituksessa on tässä 
laulu, joka jätetään julkaisematta. 



Isännän minä ensin kiitä, 

Joka on suosta suojat tehnyt. 

Penkit pannut pensahista, 
40 Pannut paikalle parahaalle 

Ja asettanut ahkeralle. 

Emännän minä sitte kiitä, 

Joka on ohrista olvet tehnyt, 

Makujuomat maltahista. - 
45 Näin on käynyt lauluni laalul- 

lensa, 

Ilovirttä veisaten — 

Tulevana vuonna ohrija kasvaa 

Kun kumurikkiä 

Ja hyvin siunatun pitkiä. 

222. Ylöjärvi. Tamminen J, n. 12*. 
—11. 

Tapaninpäivän vietossa oli erittäin 
huomattava tapaniajo. Siihen lähti- 
vät nuoret miehet, yksi puettuna Ta- 
paniksi. Tapanin housut, takki ja 
lakki olivat oljilla päällystetyt ja kas- 
voilla jonkinlainen naamari. Tapanin 
»kuljettaja» kysyi taloon saavuttua: 

»saakos Tapani taloon tulla?» 
Jos isäntä vastasi: 
»olkoon terve tultuansa», 
astui seurue, Tapani etupäässä sisään. 
Tapani alkoi lattialla tanssia ja laulaa 
Tapanin laulua esim. näin: 



Tanssas toi taitava Tapani 
Ovensuusta pöydän päähän, 
s pöydän päästä ovensuuhun, 
puoliyöstä puoliyöhön. 
Tapanil' on tallitrenki, 
ruokkii toi Ruotuksen oriit, 
kaitsee kylän konkarit 

kohden uudemman aikainen Tapanipoikain 



Tapanin virsi. 222—224. 



159 



Kun vieraita oli kestitetty, jatkoi 

Tapani kiitellen: 
10 Isännän mä ensin kiitän, 

jok' on suosta suojan tehnyt, 

pannut penkit pensahista, 

paikalle parahalle, 

ankaralle asettanut, 
is Emännän mä sitten kiitän, 

jok' on ohrist olven tehnyt, 

makujuoman maltahista. 
Onhan talos antamista 

Tapanille maistamista, 
20 viinaa sekä olutta. 

Jos talossa ei kyllin kestitetty, hauk- 
kui Tapani esim. 

»perkele peltos kyntäköön» y.m. 

Sitten lähti seurue toiseen taloon. 
Joka talosta lahti miehiä matkaan, 
tavallisesti omalla hevosellaan. Jos- 
kus mentiin kaikki yhdessä reessä, 
jonka eteen kaksi tai kolme hevosta 
oli valjastettu. Kun kuorma tuli liian 
suureksi, täytyi niiden, jotka olivat 
kauimmin olleet reessä, jäädä pois. 
Nain ajeltiin talosta taloon. 

223. Messulc. 8MMY: Reinkolmin 
koh: 69 225. 

Tapani päivästä täällä kaikkina 
Joulupyhinä ajetaan Tapani ympäri. 
Siinä lauletaan: 

Tansas tuo taitava Tapani, 
Oven suusta pöydän päähän, 
Pöydän päästä oven suuhun . . . 

ja sitten: 



Nannan mä ensin kiitän, 
5 Joka on suosta suojan trhny, 
Pensahista penkin pannut, 



Emännän mä sitten kiitän, 
Jok' on ohrist olven pannut, 
Maltahist' makosen juoman. 

224. Knngasla. Meurman Agathan 1 
(SM MY: Reinholmin kok. 70 
425). —52. 

Tapanin laulu. 

Tapani, jalo Tapani, 

Tansas toi taitava Tapani 

Ovensuusta pöyhin päähän. 

Ruotospa toi kunnoton kuningas, 
5 Ilon ilkiän isäntä. 

Sitt' mä sanas todeks uskon, 

Jos toi kukko laulanee, 

Jok on paistina välissä, 

Höyhenet tuli palossa. 
io Laulopa toi kuusi sanaa, 

Sanan puoli seittemättä. 
Ruotospa toi kunnoton kunin- 
gas, 

Ilon ilkiän isäntä. 

Sitt mä sanas todeks uskon, 
15 Jos toi härkä mylvinee, 

Jonk' on liha syötynä, 

Luu jäljelle jätetty, 

Kesi kenkinä pidetty. 

Mylvipa[!] toi kahdeksan sanaa, 
20 Sanan puoli yhdeksättä. 



224. 1 Agathon Meurmanin kirje H. A. Reinholmille, päiv. Liuksialassa 24 / 6 1852 
Siinä sanotaan m. m.: »Pä min frägan huruvida runosängaren icke ansäg nägonting 
pa sinä ställen i tidernas längd hafva smäningom bortfallit, svarade han, att han icke 
afviste sädant, och att han i fyratio ärs tid sjungit den sadan den nu blifvit upplecknad. 
Hvad säledes hari brister torde ätmisntone pä denna ort icke mera kunna ersättas.» 



160 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



Ruotospa toi kunnoton kunin- 1 Vittat viina tiukkumaan. 

&&°: Haukkusanat, jos ei mitään anneta talossa. 



Ilon ilkiän isäntä. 

Sitt' mä sanas todeks uskon. 

Jos toi veittenpää vesone, 
25 Joll' on vuosi vuoleskeltu, 

Viisi tupessa kannettu. 

Vesopa toi yhdeksän vesaa, 

Vihdas vesan kymmenennen. 
Meneppä kempi kellariin 
30 Tuoppan olta tuopposella, 

Annappa tuopin totta tehdä, 

Viisivantehen vipata, 

Kaksikorvan kallistella, 

Viinakupin kuljeskella. 
35 Voi, voi muori kulta, 

Jos mun nälkäni näkisit, 

Juostenpa aittaan menisit, 

Tepottelen kellariin. 

Kiitos saadusta nautinnosta. 

Isännän mä ensin kiitän, 
40 Jok on suosta suojan tehnyt 
Pannut penkit pensahista, 
Asettanut ankarasti, 
Vetänyt hirret hirmulta mäeltä. 
Malaat vuorilta kovilta, 
45 Tuohet vilj ala j tumilta. 

Emännän mä sitten kiitän, 
Jok' on ohrist olven pannut, 
Maltahista makojuoman 
Jumala antakoon tulevanakin 
vuonna ohrat ja rukiit 
menestyvän, että sää- 
dän oltta ja viinaa. 
50 Toivotan mä tähänkin taloon 
Tammen keskelle pihaa, 
Oksat olta juoksemaan, 



Toivotan mä tähänkin taloon 
55 Kuivan kuusen keskelle pihaa 
Oksat kusta juoksemahan, 
Laivat paskaa pruiskimahan 
Isäntä hirtehen, emäntä ortehen, 
Veriveitti pöylän päähän. 

Loppu. 

225. Kangasala. Borenius (1986) 46*. 

13 / 8 -74. 

Kerppola. Juha Juntell, 70 v. 

Joulun pyhinä sitä ennen aikaan 
laulettiin. Tapanin päivänä puetet- 
tiin joku mies Tapaniksi. Oljista teh- 
tiin semmoinen vaate ympäri ettei 
koko miestä näkynyt ollenkaan. Häntä 
sitten kuljetettiin pitkin kylää suu- 
rissa seuroissa talosta taloon ja ky- 
syttiin 

»saako Tapani sisään tulla?» 
Jos silloin laskettiin sisään niin lau- 
lettiin tätä virttä, josta sitten tarjot- 
tiin juomista olutta ja viinaa. Laula- 
jat sitten kiittivät siitä isäntää ja 
emäntäfä]. (Oikeastaan yksi laulaja, 
ei kuitenkaan tapa). 1 Minä olin silloin 
kymmenen vuotias ja nyt olen 70 vn 
vanha. Tapani oli itte täysi mies. 
Muuten oli huonompia ja parempia 
joukossa (pienempiä ja suurempia) 
(Tapani ei muuten mitään toimitta- 
nut häntä näytettiin vaan ja yksi jou- 
kosta lauloi virren). »Runoks sano- 
taan semmosta, joka siivotonta on.» 

Tanssas toi taitava Tapani 
(»tämä ensimmäinen sana 2 ») 
Oven suusta pöyläm päähän 3 
Pöyläm päästä oven suuhun 3 



225. 1 Se on pois heitetty koko tapa jo. Kert. huom. 
3 n alleviiv. — 4 ohristlal : ohrist'. 



2 Sana kk:ssa alleviiv. 



Tapanin virsi. 225—227 a. 



161 



(Tuotiin sitten juamaa, joka mie- 
helle annettiin sitte. — Sitten ruvet- 
tiin kiitteän sitten, emänteä joka juo- 
misen tehnyt oli:) 

Emännän mä ensin kiitän 

= pannu 

5 Jok on ohrist' 4 olven tehny 2 
Makujuamam maltahista. 
[sännäm mä Bitten kiitän. 
Jok on tehny penkit pensahista. 

226. Eräjärvi. Salon. 15*. —12. 
Tanssas toi taitava Tapani, 

taiten teki toi Tapani, 
meni Kuatuksen tupaan. 
Kuatus vastasi nivaltaan 
s Tiva tiskins takaa: 
Meneppäs Kemppi kellariin 
Tuappas oltta fcuapposella, 
annappas viisivanteisen vipata, 
viinakiipin kuljeksella. 

227. Satakunta. Petelius J,n.3. — 15. 

.Inho Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailla, ei muista keneltä. 

Hiiva-nuutti. 

Nuutin syötin, nuutin juotin, 
Talosta taikinat sahtit tuotiin. 
[sännän minä ensin kiitän. 
Emännän kouraan lantin liitän, 
s Tyttären jätän tyhjin käsin. 
Pojalle annan vasten pläsii, 
Piijalle minä pirun näytän 
Ki sen talitpa millään tä\ tä 

227 «. Satakunta. SMMY : EeinhoV 

mm. kok. 70— 73 1 s. 442 ja seur. 
Reinholmin kokoelmissa olevassa 



kahdeksannesarkin kokoisessa paine- 
tussa vihkosessa (painettu Porissa 
O. Palanderin kirjapainossa 1866) on 
kolme »Tapanin päivälaulua», joista 
vihkon alussa sanotaan: »Suloisia nuo- 
rukaisten Lauluja niin nivus Tapani- 
päivä Lauluja, joita nuorukaiset ovat 
tavaksensa ottaneet käydä veisaa- 
massa Tapanipäivä aamuna.» Näistä 
on tähän otettu vain kolmannen runon 
alkupuoli, koska runot ovat uudem- 
paa Tapanin laulua. 

Kolmas huilu. 

Isännäir olkoon kiitos, 
Ja emännäll. samaten myös, 
10 Siunaus kanssanne liitoss' 
Ja menestys kaikissa tfäss' 
Kousaa te annoitte meille, 
Suur' siunaus olkoon teille. 
Nyt kaikk saatuin edestä. 

Trenkeille olkoon ka ns' kiitos. 
Ja nytkin meidän puolestamni' 
Ett' hyvät on hevoise! taloss' 

25 Kaikk' hirnuvat tallissann'. 
Juur hyvät ovat hevoiset teillä. 
Paremmaksi ne tulkoon vielä 
Sitäpä sydämesi' toivomme. 
Tyttärin" viel kiitos olkoon 

go Ja aina onni noudattava. 
Poikain kanss' tulkoon liittoon, 
Nyt tänäkin Joulu- Juhlana 
Heidän pitää saamaan miehen 
Niistä parhaimmist, juur' yhden, 

35 Sitäpä nyt sydämest' toivomin' 
Piikoja me siitä kiitämm'. 
Ett' eivät ole uneliaat. 



227 a. l Samassa kotelossa siv. 360 on myöskin Raumalta 21 säetta pitkä 
»Tapaninvirsi», jota ei ole otettu, koska se on kokonaan uudempaa runoa. 

1 1 



162 



Vuotuisten juhlapäivien jne. 



He ovat meit' sisälle päästän' 
Ja valikian ylös ottaneet. 
40 Toimeliaisuuden' saa aikoon 
Ett' Pojat teit raukkoja naikoon 
Ja tehköön teist emäntiä. 



Laskiainen lähenee. 

228. Alastaro. Vihervaara n. 2562. 

—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Laskiaisesta on Alastarolla käytän- 
nössä seuraava sananlasku: 

»Laskiaisjuhla lähenee, 
lihat ja makkarat vähenee, 
sorkat on suuresa vaarasa 
kiahuvasa variparasa.» 

Helatuorstai. 

229. Eurajoki. Saarimaa n. 518. — 09 
M.p. Uudenkirk. pit. 

Hei hei helatuorsta, 
mitäs nai varhan^tuli? 
Jää 1 meres ja lumi maas 
ja ohra aita loukkas 

Helluntaina lau Vantaina. 

230. Lempäälä. Leander n. 66*. — 13. 
Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp. 

Hauholla. 

Helluntaina, lavantaina, 
uusi vihta vihdotaan, 
lämmin löyly löyhitään. 
Orpanat katsoon kuttutaan, 
5 voinen puuro keitetään. 



231. Kokemäki. Sallgen n. 4. — 90. 

Helluntaina, lauvantaina 
uusi vihta vihdotaan, 
voinen puuro keitetään; 
kaikki tyttäret kodolle tulevat, 
5 tuovat juuston tullessansa, 
syövät kuus' ollessansa, 
vieväv viis' mennessänsä. 

232. Yli-Satak, Järvinen N. {SMMY: 
Reinholmin kok. 72-3 22)*. 

Helluntai. 

Helluntai lauvantaina, 
Uusi vihta . . . vihdotaan. 
Koska tytöt kodolle tulevat, 
Tuovat juuston tullessansa, 
5 Syövät kuusi ollessansa, 
Vievät viisi mennessänsä, 

Keyri. 

233. Tyrvää. Rullaa n. 97. — 10 / 4 05. 
Tapiola. Frans Haavisto, 56 v. 
Ei aina keyriä kestä. 

Ei aina tupia pestä, 
Ei aina häitä juoda, 
Ei aina iloa suoda, 
ö Toisinaan on surun aika, 
Toisinaan on hauta paikka, 
Toisinaan on kaljan pano, 
Toisinaan on työ päivä. 

Pyhäinpäivä viikoilla. 

234. Pori. Kaukamaa L, n. — 30. 
E. Munter, 56 v. 



229. 1 |Ku| Jää : J. 



Pyhäinpäivä viikoilla. 



163 



Pyhämieste viiko] 
o hyvät päivät piikoil: 
tehrää lalitii, 
prykätää salitii. 



235. Siikainen. Oksanen Katri, n. 11. 

—30. 

a vanhalta emännältä, 76 v. 

Pj li;iinipaiva vl _vikoilla. 
on hiivat päivät pikoilla 
prukätl sahtia, 
tehdä lahtia, 



6 mutetä m w mua oria 
vaheteta v w väria. 

236. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, 

n. 36. - 3,l 7 .;/. 

Kirkonkylä. Kusi. Arv. Koivisto, 
83 v. M.p. Kunnalliskodissa. 

Kulus' toi aika. 
ja paistas 1 toi päivä, 
ja tulis' toivottu pyhäin päivä, 
jos kultan sen kuulis' 
s ja armokin tulis', 
ja ottais' mun pois 
tästä orjuule 



PAIMENLAULUJA. 



Hoi karja kotiin! 

237. Ulvila. Tuomi n. 61. —90. 
Amanta Kortelahti, 18 v. 

Paimen laulu. 

Huis karjani kaikki kottiin, 
liinan vittau vinkumati 1 , 
Hauta ruaskan roikumati! 
Kuallu koira makkaa portin alla, 
5 Emäntä istun kamariss, 
Kirroilee, konnei vedestä voita 

tule. 

238. Noormarkku. Österlund n. 1. 

—20. 
Leikki. 

Kuis kuis kunnankarja 



kotio päin, kotio päin 
kakarasten kapuloilla, 
lankosten lankapäillä, 
i sisarusten sisikoilla, 
mukulasten kapuloilla. 

239. Kiikoinen. Hahnsson 



n. 10 1 . 
—53. 



Paimen lauluja. 

Hoi, kotio hongon karja! 
Kotona hongon emännäl ovat. 
Syövät piimää, juovat rieskaa, 
Panettelevat paimenians, 
5 Laitteleval laitumians, 
Ei vedestä voita tule! 



1 kk:ssa pieni alkukirjain. 
237. ' vinkumat ta : vinkumat/. 

1 Puh! kirj. kokoelmassa n. 23. 



164 



Paimenlauluja. 



240. Mouhijärvi. Hahnsson n. 13} 

—53. 

Paimenlauluja. 

Hoi kotio herran karja, 
ilman torven soittamata 2 , 
Ilman vittan vinkinätä, 
Ilman raipan roikinata! 

5 Kylläs herran portin tunnet: 
Terva risti, rautarengas, 
Pukin sarvesta saranat 2 , 
Kaksi koiraa portin alla, 
Froua istuu kaivon kannel], 

io Ämmä kyykkyy kynnyksellä, 
Kiroileepi kirnuansa. 
Panettelee paimentansa, 
Paimen parka laiduntansa. 

240 a. Mouhijärvi. Lännetär, siv. 55. 

1860. 
Paimenlaulu. 

Hoi kotio herran karja 
Ilman torven soittamata, 
Ilman vittan vinkinätä, 
Ilman raipan roikinata! 
5 Kylläs herran portin tunnet: 
Terva-risti, rauta-rengas, 
Pukin sarvesta saranat, 
Kaksi koiraa portin alla, 
Rouva istuu kaivon kannelT, 
io Ämmä kyykkyy kynnyksellä, 
Kiroileepi kirnuansa, 
Panettelee paimentansa, 
Paimen parka laiduntansa. 

241. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi. n. 10. 

—12. 
Heinijärvi Loviisa Hauska, 75 v. 



Hoi kotio herran karja, 
kylläs herran portin 1 tierät: 
Puu lukku, rauta risti, 
harmaa koira portin päällä. 

242. Jämijärvi. Välisalo n. 14. — 02. 
Heta Pajulahti. 67 v. 

Karjan kotiin-ajo. 

Hoi kotia konnen[!] karja, 
ilman vitsan vinkumata 
rautaruoska raikeemata! 
Kotona on kova emäntä, 
s syö viiliä, voita, 
panettelee paimentansa, 
kiroileepi kirnujansa. 

243. Sahalahti. Äijälä E, n. 140. 

—96. 
Hoi kotio konnan karja, . 
siitäs tunnet meidän portin: 
haka alla, linkki päällä, 
tervaristi portin päällä. 

244. Sahalahti. Äijälä E, n. 168. 

—96. 
Hoi kotio konnan karja, 
ilman vittan vinkumata, 
rautaruoskan räikämätä, 
siitäs tunnet meilän portin; 
5 haka alla, lenkki päällä, 
tervaristi portin päällä. 

245. Pirkkala. Starck n. 8. —89. 
Hoi, kotio, kmnan karja 

ilman vittan viukumata 
rauta-ruoskan roikumata! 



240. 1 Puht. kirj. kokoelmassa n. I 1 .). — 2 Säe r. lisätty. 

241. x porti|t|: porti/i. 



Kirjas kaius karjastain, 245—249. 



165 



Kylläs herran punin tunnet: 
5 kuu-liikku, ranta-rengas 
kirjava koira portin alla 
pukin sarvet sarannoUla. 

246. J-tuovesi. 1'alditiu n. 15*. 52. 
Hoi kotio konnan karja. 

Ilman vittan viukinata, 
Hauta ruoskan roikiuala. 
Kotona kova emäntä, 
g Viilin syöpi, maidon juopi, 
Kaato vettä Idrnnhnnsa, 
Kiroileepi kirnuansa, 
Ku' ei vedestä voita tullu. 

Kirjas katos karjastain. 

247. Loimaa? Tamminen n. 32. — 85. 

Lehmä kadonnut. 

Kirjas katos karjastani. 
Paras leluna laumastani, 
En ma QskalT kotiin mennä, 
[säntä lyö ikeellä, 
5 Emäntä äkeellä, 
Veljeni veitsellä. 
Sisareni sirpillä, 
Orpanani oljella, 
Lankoni lastulla, 
ia Mukulatkin muilla puilla, 
Kakaratkin kalikoilla. 



s Emäntä leipilapiolla, 

Sisareni sirpillä. 
Veljeni vi ka teellä, 
Kakaratkin karikuilla. 
Mukulatkin muilla puilla, 
io Lapsetkin- lastuilla. 

248 a. Kiikoinen. Lännetär, siv. 53. 

1860. 
Paimenlaulu. 

Kirjas kaius karjastani. 
Paras lehmä laumastani. 
En tohdi kotio mennä. 
Isäntä lyö ikeellä, 
5 Emäntä leipilapiolla. 
Sisareni sirpillänsä. 
Veljeni vikatehella, 
Kakaratkin karikuilla. 
Mukulatkin muilla puilla. 

[ 1 

Kulu päivä, kulje päivä. 

249. Pomarkku. Elers O. A, n. 



20. 
—93. 
Abraham Söderlund, 

Fnst.'i|tilt,i I U'].'sta- 



248. Kiikoinen. Hahnsson n. 

Kirjas katos karjastani. 
Paras lehmä laumastani. 
En tohdi kotio mennä: 
Nauta lyö ikeellä. 



11\ 

-53. 



248. ' Puht. kirj. kokoelmassa n. 

249. ' lainka n : lainkarin. 



Pomarkku. 
39 v. Kuuli 
kylästä. 

Orpolapsi. 
Oli kerran eräällä lapsella äitipuoli 
ja se oli hänelle hyvin ilkeä. Kerran 
pani hän sen, orvon, karjaan ja oli ha- 
kenut laakan kiven ja pannut sen 
ympäri vähän taikinaa, ja antoi sen 
orvolle kainalonn. et ta lian saisi siittä 
syödä. Lapsi meni ja rupesi syömään. 
mutta ei hän siittä saanut juuri lain- 
kaan ' nälkäänsä sammutetuksi, kuin 
siinä oli niin vähän taikinaa sen kiven 
ympärillä; ja sitte hän lauloi: 

20. — * |Lapset| Lapsetkin: L. 



166 



Paimenlauluja. 



»Oi, jos kliinis' päiväkulta, 
Oi, jos kuluis' päiväkulta, 
Kun ei kulu kivi kulta, 
Orpolapsen kainaloss', 
ja siihen hän kuoli: 

250. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. 19 a. 
—90. 

Orpolapsi. 
Kun yhrellä pariskunnalla oli yhren 
talon 1 maalla huaneet ja niillä oli yks 
laps sitte 2 kans. Mutta kun ne 3 tytön 
vanhemmat kuali, nin ei orvolle 4 jää- 
ny 6 muuta kun ernomasen kaunis kir- 
java vasikka. Mutta sen talon teki 
kovin 6 miäli sitä vasikkaa, kun se 
oli nin kaunis. No, ottivat sen sitte 7 
taloon 8 ja panivat talon karjaan 9 ja 
orvon 10 paimeneksi, mutte antanee 11 
sille 12 mitään 13 ruokaa; aattelivat 14 : 
kyllä hän nälkään kualee, kun(n)ei 16 
mitään 13 ruokaa saa, ja me saamme 
vasikan sitten 16 . No, plikka meni 
sitten 1 ' karjaan ja oli siälä näliisänsä 
ja laulo: 

Kulu, kulu, päiväkulta! 
Kyllä kuluu päiväkulta, 
Mutte(i) kulu kivinen kakko 
Orpolapsen kainalossa 18 . 
[Jatk. sadulla] 

251. Tyrvää. Ahlstedt n. 4. —03. 
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. 
Äitipuoli ja orooplikka. 



Oli paha äitipuali orvolapsella. Sen 
piti aina kantaa kivee. Sen päälle si- 
valsi äitipuoli taikinaa. Kuivas sen 
väliä. Plikan piti sen viä<)ä joka aamu 
evääksensä, kun hän karjasa kiivi 
Plikka valitti: 

»Kulu, kulu, päiväkulta! 
Kyllä kuluu päiväkulta, 
Muttei kulu kivinen kakko 
Orvo lapsen kainalosa. 

Isä kuuli plikkansa valituksen. Sano 
kohta äitipuolta: »eks' sinä saa antaa 
oikeeta kakkoo mun lapselleni, sen 
syöciä.» 

252. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. 32. 
—90. 

Orpolaps ja äite puoli. 
Miäs nai ja sai hyvän akan. unilta 
se kuali ja miähelle 1 jäi sitte 2 tytär 
Mutta miäs meni uuren 3 kerran naimi- 
seen 4 ja plikka sai nin kovin 6 pahan 
aitepuolen. Se pani plikalle, .kun 6 
plikka kävi karjassa, karjaan evaäks 
vähän 7 taikinaa 8 leivän 9 päälle. Plikka 
oli sitte 10 karjassa ja laulo surusansa 
siälä: 

Kulu 11 , kulu 12 päiväkulta, 
Heitä 13 heitä heiniköyttä, 
Harppaa 14 haravan 15 vartta 18 , 
Hyvän 17 miähen kirvesvartta! 
5 Kyllä kuluu päiväkulta, 
Mutte kulu kivinen kakko 
Orvolapsen 18 kainalos(s)a 18 . 

[Jatk. sadulla.] 



yi. 



10 



250. 1 |toisen| talon: t. — 2 yi. [sitte]n. — 3 |s|e: «e. — 4 yi. Lorvolle]j. 
[jäänyjm. — 6 yi. [kovi]m. — 7 yi. [sitte]t. — 8 yi. [taloo]i. — 9 yi. [karj 
[orvo]m. u yi. [antanee]s — la yi. [sille]m. — 13 yi. [mitää]r. — 14 yi. [aatteliva]k. - 
16 [= kunnei.] — 16 yi. [sitte]n. — 17 yi. — sitte]k. — 18 1. alleviivattu. 

252. "■ |heillel yl.| [heille]j| »miehelle*: m. yi [miehellejj. — 2 yi. [sitte]t. — 3 yi. 
[uu]d[en]. — 4 yi. [naimiseejj. — 5 yi [kovi]m. — 6 yi. [ku]m. — 7 yi [vähä]v. — 8 |voita 
taikinaat*: t. — 9 yi. [leiväjm. — 10 yi. [sitte]k. — " yi. [Kulu]k. — 12 yi. [kululp. 
13 yi [Heitä]h. — 14 yi. [Harppaa]h, sana alleviivattu. — 15 yi [haravajv, sana allevii- 
vattu. — 16 Alkuaan kaiketi: Harppaja haravan vartta. Muuttunut: Harpaa haravan 
vartta. Mp. huom. — 17 yi. [Hyva]m — 18 1 alleviivattu. 



kului päivä, k.ulj<- päivfl 253 — 256. 



167 



253. Punkalaidun. Hahnsson n. 23b 1 . 

—53. 
Kulu päivä, kulje päivä, 
Heitä päivä beinikoita, 
Harppaa baravan vartta. 

253 a. Punkalaidun. Lännetär, siv. 

1860. 
Paimenlaulu. 

Kulu päivä, kulje päivä, 
1 1< i t ;i päivä beiniköitä, 
Barppaa baravan vartta! 
Kuluu päivä pilvesäkin, 
s Muu' ei kulu kivinen kokko[!] 
( irpolapsen kainaloisa; 
Vieret söin, ääret söin, 
Keskustan kotio vein 
Emännälle leipojalle, 
io Miniälle antajalle. 

254. Karvia. Kaukomaa 1.. n. i. — l /« 

30. 

Atum.iukyl.i Joosef iina Jokinen 
80 v. 

Erinomainen muistaja. Kun h. m 
istui vuoteensa reunalla ja lauloi van- 
hoja laulujaan ruumis huojuen ja oi- 
kealla kädellä sivellen vasemman sel- 
käpuolta, sai jonkinlaisen mielikuvan 
Kalevalan muinaisista laulajista. Tie- 
tonsa hiin kertoi hyvin auliisti ja 
mainitsi ne oppineensa pitäjän van- 
hoilta akoilta, varsinkin omalta äidil- 
lään. Tämä oli kuollut Joosefiinan 



ollessa 22-vuotias. Kaikesta sydämes- 
tään Joosefiina oli kiintynyt entisajan 
tietoon ja omasi aivan harvinaisen 
ihanteellisen maailmankatsomuksen. 

Kun äitipuoli oli pannut kiven 1 
kakon sijasta paimi nelle karjaan, lau- 
loi poika muinoin karjassa: 

Kulu. kulu. päiväkulta! 
Ei kulu kivinen kakku 
( Irpolapsen kainalossa. 

Silloin purotettihin taivah 
kakko. 

255. Kiinni. Minun Viljo, n. 31. 

\ uimalan kylä. Maria .losefiina 
Jokinen n. 80 v. 
Orpolapsi, jolla oli ankara äitipuoli, 
lauloi: 

»Kulu. kulu, päiväkulta! 
Ei kulu kivinen kakku 
< Irpolapsen kainalosi» 

Kakun sisällä oli laakakivi. — Tai- 

v liiasta pudotettiin suuri kakku 1 

256. Kulliini]. Lindroos n. 3*. 88. 
Il.iapsaari. Eräs 40-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- 
tiinp. Tottij arvella. 

Kulu päivä, kulje päivä 
Heitä päivä heinäköyttä, 
Harppaaja baravan vartta, 
Viittä kuutta vikatevartta 
5 Ei lopu kivinen kakku, 
( Irpolapsen kainalosta. 



253. ' Alkup. kk:ssa ovat säkeet runon 23 a:n vieressä ja merkityt Punkalaitu- 
mella saaduiksi, mutta puhtaaksikirj. kokoelmassa lisätty Eräjärveltä saadun 
alkuun (n. Jl 

254 ' Toisen kerran laulaessaan Joosefiina selitti: laakasen kiven, vähän 
taikinaa paalia. 

255 ' Epäilemättä kertojan oma tilapäislisäys —esittäessään asiaa — alle- 
kirjoittanut ainakin sai silloin sen h isityksen. Mp:n huom. 



168 



Paimenlauluja. 



257 . Eräjärvi. Hahnsson n. 23 a 1 . 53. 

[Kulu päivä, kulje päivä, 

Heitä päivä heiniköitä, 

Harppaa haravan vartta 2 .] 

Kuluu päivä pilvissäkin, 
5 Mutt' ei kulu kivinen kakko 

Orpolapsen kainaloissa. 

Vieret söin, ääret söin, 

Keskustan kotio vein 

Emännälle leipojalle, 
io Miniälle antajalle. 

258. Ruovesi. Palolani n. 16*. 52. 

Kulu päivä, kulje päivä, 
Heitä päivä heinikkoon, 
Viittä, kuutta vikate' vartta, 
Harppaa haravan vartta, (?) 
5 Eipä kulu kivinen kakko, 
Orpolapsen kainalosta, 
Syrjät söi, sydämmen vei. 
Emännälle leipojalle, 
Pii'alle vanuttajalle. 

Kutitin, kutitin kumppaniani. 

259. Oripää. Vihervaara n. 2370. 

—11. 
Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kutitin, kutitin kumppaniani, 
Kätkin suahon sammaliin. 

260. Oripää. Tallgren n. 53. — 13. 
Fiina Virtanen. M. p. Maariassa. 
Kutitin, kutitin, kumppanii, 

kätkin suohon sammaliin, 
viira [!] veräjän pieleen. 
Ikävä on yksin ollakseni, 
5 ikävä karjaa kartakseni. 



257. x = puht. kirj. kokoelmassa 
253 ja alahuom. 



Kirjas katoskarjastani, 
paras lehmä laumastani. 
Isäntäkin ikkeellä lyö, 
ementäkin sitteellä, 
io veljeni vikatteella 
orpana orjankuiruilla. 

261. Oripää t. Pöytyä. Vihervaara n. 
3733. —11. 

Justiina Stenvall, 73 v. 

Kutitin kutitin kumppaniini, 
kätkin suahon sammaliin 
kirjavan kiven viäreen. 
Ikävä yksin ollakseni, 
5 paljon karjaa kaitakseni. 
Oi, voi, voi oikostani, 
Korjas katos karjastani, 
paras lehmä laumastani. 
En uskalln ennää kotio mennä: 
io isäni lyä ikkeellä, 
äitini äkkeellä, 
sisareeni sirpillä, 
veljeni veitellä. 

Paimen poika kutitti kumppaninsa 
kuoliaaksi ja kätki suohon samma- 
liin ja sanoi sitten edellä olevan laulun: 
kutitin kutitin kumppaniini j.n.e. 

262. Oripää? Vihervaara n. 5146. 

—21. 
Turku, Kaarlo Lehto, 29 v. 
Kutitin kutitin kumppanii 
Kätkin suahon sammaliin, 
Pistin leivänpalan poveen. 

Toinen paimen oli kutittanut toista, 
niin että se kuoli. Koetti saada vir- 
koomaan. 

n:o 21. — 2 Säkeet 1—3 = n:o 23 b; ks n:o 



Lampurin laulu. ^t>3 — 271. 



169 



263. Loimaa. Vihervaara n. 4475. 

—13. 
K iroliina Puisto, 72 \. 
Toinen paimenpoika kutitti toisen 
kuoliaaksi ja lauleskeli: 

»Kutitin kutitin 
Kumppaniani ett kuali, 
Kätkin suahon sammaliin 
Kotoni laronalli'. 
Panin leivän palanki povveen.» 

264. Loimaa? Tamminen n.31. — 85. 



Veljeni lyä veittellä, 
Sisareeni lyä sirpillä 1 , 

Orpana ni lyä oljella 2 . 

267. VuuLalaitlua. Antco Vipuuni, 

n 2. s. 29. —09, 

Punkalaitumella on ennen ollut 

eräs pitkänlainen paimentytön valitus, 

jossa muun muassa on säkeet: 

»Kutitin, kutitin kumppaniani 
Peitin suohon sammalihin.» 



Toverinsa surmaaja. 

Kutitin (kutkutin) kutitin 268 - RarjaM&a. Ruusunen n. 103. 

/ID 

kuinppanii. 
Kätkin suohon sammaliin. 
Ikävä on yksin ollaksen', 



Isoa karjaa kaitakscn'. 

265. Alastaro. Vihervaara u. 248*. 

—11. 
Virtsanoja. Markulan emäntä, n. 
i"> v. Kuullut Yampulassa. 

Kutitin, kutitin kumppaniani, 
Kätkin suahon sammaleihin. 



Kuti kuti kumppanii 
Kätke suahoo sammallii. 

Sanotaan 1 lasta kutitellessa. 



269. Virrat. Lm min- n. li*. 13. 
Maria Vilhelmina Spir. 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Kutitin, kutitin kumppalia, 
hautasin maalian (suohon) sam- 
maliin. 



Lampurin laulu. 
270. Honkajoki. Kallio V. •/, n. 838. 



266. Alastaro. Vihervaara n. 2446. 

—11. 
Ylhäinen. Miina Paukkio. 
Painien kutitti toisen kuoaliaaks ja 
sano: 

Kutitin, kutitin kumppanianin. 
Kätkin suahoon suinmnleihin 
Kotoni [aron etteen. 
En minä nyt. uskalla kotiani 

mennä: 271. Lucia. Rekola n. 205. 



—09. 
.1. V. Kallio. 

Lampurin tuutu. 
Limpun, lampun, lampaisiin, 
Lampaan papu hampaisiin! 



-10. 



5 Isäni lyä ikkeellä, 
Äitini lyä äkkeellä, 



Tutu, tutu lampaitani, 
kili, kili kiliäni, 



266. 1 *lyö* sirpillä: 1. s. — 2 *lyö* oljella: 1. o. 
268. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



170 



Paimenlauluja. 



päkä. päkä päkäken pässiäin, 
päkä, päkä puskuri pässiäin. 
5 Älä sinä kultain luule, 
että minä toisia kuulen, 
kyllä me tavataan huomenna, 
soittelen suurella aholla. 

Muut menee kirkkoon. 

272. Alastaro. Vihervaara n. 2487. 

—11. 
Yirtsanoja. Fredrika Friman, 60 v. 
Kuullut loi maalla. 

Paimenlaulu. 

Muut mennee kirkkoon, 
Minä kurja karjaan; 
Muut kuulee kirkonkelloo, 
Minä kurja karjankelloo. 

273. Alastaro. Vihervaara n. 2445. 

—11. 

Ylhäiuen. Miina Paukkio, 55 v. 
Paimenlaulu. 

Muut saa kuulla kirkonkellot, 
Minä kurja karjankellot; 
Muut saa kuulla papin ääntä, 
Minä kurja sonnin ääntä. 

274. Punkalaidun. Moisio n. 33. 

—10. 
Paimenlaulu. 

Muut menee kirkkoon, 
minä kurja karjaan; 
muut ne kuulee kirkonkellon, 
minä kurja karjankellon; 
s muut kumartaa pappia, 
minä kumarran kuusenjuurta. 



Saatu »Matin Kaisulta», sanoi lap- 
sena paimenessa ollessaan sitä laula- 
neensa, eukko on yli 70 v. 

275. Mouhijärvi. Järvinen n. 44. 

—53. 

Paimenen laulu. 

Muut menee 1 kirkkoon, 

Minä kurja karjaan; 

Muut kuulee kirkonkellot, 

Minä kurja karjankellot: 
5 Muut näkee kirkonharjan, 

Minä kurja kuusen laivan; 

Muut näkee papin parran. 

Minä kurja pukin parran; 

Muut kuulee huomenvirren, 
io Minä kurja pukin porun. 

276. Tärvää. Kullaa n. 15. 10 /i —03. 
Tapiola. 

Paimenlaulu. 

Muut menee kirkkoon, 
Minä kurja karjaan, 
Muut istuu kirkon penkkiin. 
Minä kurja kuusen juureen; 
5 Muut kuulee kirkon kellut. 
Minä kurja karjan kellot. 

277. Tijrvää. Kullaa n. 249. 10 / 1 —04. 
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. 

Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään 
kylästä. 

Paimenlaulu. 
Muut menee kirkkoon, 
Minä kurja karjaan: 
Muut kuulee kirkon kellot, 
Minä kurja karjan kellot; 
5 Muut kuulee lukkarin veisun, 



275. 



men|n|ee : m. 



Muut ui snee kirkkoon. °.77 281 



171 



Minä kurjan karjareisun; 

Muut näkee papin parran. 
Minä kurja pukin parran: 
.Muut kuulee papin lorun, 
io Miiiä kurja pukin porun. 

278. Kylä-Karvia. Paldanin. .'. — 52. 

Muut menee kirkkoon. 1 

Muut ne kirkkohoir menepi, 
Minäpä kurja karjahan; 
Muut kuulee kirkon kellon, 
Minä kurja karjan kollnn; 

t Muut näkee kirkon harjan. 
Minä kurja kuusen laivan: 
Muut kuulee papin äänin. 
Minä kurja karjan äänen; 
Muut näkee papin parran. 

i" Minä kurja pukin parran. 
Kivi un inulla kirkkonani, 
Pajupensas pappinani, 

Lahopuu laulajanani. 
Käki kulia Inkkarina. 
15 Kuku kulta käki lintu, 
Sauvanko käyn karjan kanssa, 
Tämä suvi, vaiko kaksi. 
Eli seitsemän su 1 
Eli '-i täytehen tätäkää? 

279. hinrio. Kaukomaa L. n. 47. 
- 1C 6 30. 

Karviankylä. Salomon Teppala, 

83 v. 

I':: mun polska. 
Miiui>_puko,, kirkkohoo, 
Minä kurja karjalla. 



Ja inuiit kulon kirkonkellon, 
Minä kurja karjankellot, 
n Muut näköö papinparran, 

Minä kurja kutinparran. 

280. Parkano. Earvia n. :'17. —07. 
Kihniö. Iivari Mäntykoski, ',: v. 

Kuullut Antilan l\ I täreltä 
Paimen / 
Muut menee kirkkoon. 

Aluni kurja kaljaan; 

Muut kuulee kirkon kellon, 
Minä kurja karjan kellon; 

s Muut ne näkee papin. 
Minä kurja pukin; 
Muut ne kuulee papin äänen, 
Minä kurja pukin äänen; 
Muut ne kuulee lukkarin äänen, 

i» Minä kurja härjän äänen 

281. Sahalahti. Äijälä K. ».167. 

—96. 

Muut' no menee kirkkoon, 
minä kurja 2 karjaan. 
muut no kuulee kirkonkellot, 
minä kurja karjan kellot. 
5 Muut no näkee kirkon harjan. 
minä kurja kuusenlalvan, 
muut no näkee papin parran. 
minä kurja pukin parra[n]. 

Minä yksin jätöt t iin 
m ikkunoihin itkemään, 
portillen 8 poraamaan 

ja raitille raakkumaan. 



•J7s ' o: Katso Kanteletar 1. Kirja 177. — - kirkko | on :kirkkooon. 

i. ' Runon odossa: Hiiri meni mettään pikku kelkkanen perässä pikku . — 
2 kurja nm : k. :i portille: portillen. 



172 



Paimenlauluja. 



282. Vesilahti. Hels. Suom. Normaali- 
in*, konv.: Lindroos n. 1.2*. 92. 

Järvenranta. Kustaa Kalpela. 
Paimen valitus. 

Muut menee kirkkoon, 
minä kurja karjaan; 
muut kuulee kirkon kellon, 
minä kurja karjan kellon; 
5 muut kuulee papin äänen, 
minä kurja kutun äänen; 
muut näkee papin parran, 
minä kurja, pukin parran; 
muut näkee papin pälsit, 
io minä kurja pukin pälsit. 

Paimenen huolet. 

283. Tijrvää. Kullaa n. 90. — 19 / 4 03. 
Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v. 

Kuullut äidiltään. 

Paimenen laulu. 

Ketulla on käytävänsä, 
Saukolla salaovensa, 
Minne piilohon pujahtaa 
Vaaran suuren vaaniessa, 
5 Rajun ilman uhatessa. 
Niin ei mulla raukalla; 
Kuusi mulla suojanani, 
Sora mäki polkunani. 
Voi, jos ilta jo tulisi, 
io Että kotiin kerkeäisin! 

284. Parkano. Harvia n. 216. — 07. 
Kihniö. Iivari Mäntykoski, 47 v. 

Kuullut Antilan tyttäreltä. 
Paimenlaulu. 

Meni^ minä Ruottiin, 
Sain sieltä ruopit; 



Meni w minä Saksaan, 
Sain sieltä saappaat. 
5 Menin minä pahan 
Leppäkosken rannalle, 
Siellä tuli vastaani 
Puhiseva akka, 
Joka ajo aina 
io Paimenia takkaa, 
Repi minun vaatteeni 
Riisin rääsin. 

285. Punkalaidun. Hahnsson n. 40 1 . 

—53. 

Paimenlaulu. 

Muretta on muilla ja minulla 
Juostesani karjan sivull. 
Jos vohlan poika pois tullee, 
Ehtoolla sen kurja (kohta) kuulen. 
5 Isäntä sen kirjaan 2 kroppaa, 
Palkkani päälle paneepi 3 . 

Paimen soitto. 

286. Tyrvää. Rullaan. 114. — 15 / 4 Ö3. 
Näntölä. Juhanna Aittomäki, 32 v. 

Paimenlaulu. 

Paimen kun torvella toitotteli, 
Sudet ne kauas karkotteli, 
Karhut ne konttasi kankahalle, 
Sudet ne samosi saunan alle. 

5 Vaan kun paimeen uneen vaipu, 
Silloi karhu lähes saapui, 
Susi hypähti laumallansa, 
K.i.ipsahti paha karjanansa. 
Paimen kun heräsi unestansa, 

io Huomasi karhun karjassansa, 
Rupesi torvella toitottamaan. 



285. J Puht. kirj. kokoelmassa n. 22. — 2 Pulit, kirj.: kirjan : kirjaan. — 3 alkup. 
kok.: panepi : paneepi. 



P inn-nen voi. 287—295. 



r ; 



Paimenen voi. 

287. Kurria. Kaukomaa /.. n. 48. 
- w /.30. 

\ mni;i l.inkyla. Elina Halli, 70 v. 

Juustoeväs a n in' t tiliin aina ensi 
päivänä paimenille. Muulloin he lau- 
loivat: 

Paimenen "ii paha olla, 
Kun ei olo voita, 
Silakoita askissa 
Ja mätämurnakoita 1 . 

288. Kurrin. Kaukomaa L, n. 49. 

- n U30. 
Sarvelankylä. Maria Heinonen, 78v. 
Karjasta kotiintullessa laulettihin: 
Paimen parka on päivällistä. 
Paimenen voi on voimallista. 

289. Karria. Kaukomaa L, n. 50. 

~ n U30. 
Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v. 
Paimen parka päivällistä, 
Paimenen voi on voimallista. 

290. Kania. Kaukomaa L, n. 51. 

- 21 6 30. 
Koskiperä. Kaisa Välimäki. 7'J v. 

Paimen parka päivällistä, 
Paimenen voi on voimallista. 

291. Ikaalinen. Alaani \'iljo, ». 8. 

— 31. 

Luhalahti. Kalle Sarkola, n. 84 v. 
Paimenta kiusoteltiin runolla: 

Paimen parka päivällistä, 
paimenen voi on voimallista! 



En loitsu sna kurakämmeneksi 
enkä paskapeukaloksi. 

Tyytyn, lyytyn, piikapaimen. 

292. Kura. Juniani n. 10. — 52. 
Tyy, tyy. tyv. Ivy, piika-pai. 

raen, 

Aja karjas' tälle puolelT, 
Tääll' on pimlat puolikypsät, 
Ompi mansikkaat makiat, 

5 Sekä lintikkäät liidät. 

293. Noormarkku. Koskilahti n. 45. 

- 2 U04. 
Sofia Viik. 60 v. 

Paimenen huilu. 
Tuurin luurin, piikapaimen, 
Aja karjas tällepuolen! 
Tääl" on heinät hempukaiset, 
Vili ta varvut viiriäiset, 
5 Puolamet on punaisia. 
Mansikat on makuisia. 
Sinä olet Liisa Anna! 

294. Oripää. Vihervaara n. 2372. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Paimenlaulu. 

Tyytyn, tyytyn, poikapainini. 
Aja karjas tälle pualen! 
Tääll on pualat punasia 
Ja mansikat makkeimpia. 

295. Alastaro. Vihervaara n. 2448. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 



iso silakka. Kertoj. selit. 



174 



Paimenlauluja. 



Paimenlaulu. 

Tyyryn lyyryn, piikapaimen. 
Aja karjas tälle pualen! 
Täälä on marjat makkeempia. 
Pualat punasempia. 

296. Alastaro. Vihervaara n. 2489. 
—11. 

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v. 

Paimenlaulu. 

Tyyryn lyyryn, piikapaimen, 
Aja karjas tälle pualen! 



297. Punkalaidun. Vihervaaran. 269. 

—09. 
Vanttila. Tiina Oivukkala, 67 v. 

Kehtolaulu. 

Tyytyn, tyytyn piikapaimen 
aja karjas tälle pualen! 
Tää! on mansikat makosia, 
pualat puppurijaisija. 

298. Tyrvää. Ojansuu A. H,n. 24.-00. 
Anna Stiina lisakintytär, 66 v. 

Tuutii luuti p piika paimen. 
Aja k karjaa tälle p pualen. 
Tulek itte k kivijä miiären. 
Täälä mansikat kim makosia 
Ja pualakkir) kansa puppurija on. 

299. Tyrvää. Pakula V. V, n. 70. 

■*U12. 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Tyytyn, tyytyn, piikapaimen, 
aja karjas tälle pualen! 



Tääl on marjat makosia 
ja pualat purppuriaisia. 

300. Tyrvää. Pakula V. V, n. 59. 

- 10 / 3 12. 

Vihattula. Heikki Kustaa Mäenpää, 
76 v. Kuullut isältään. 

Pii, pii, pii, pii piikapaimen, 
aja karjas tälle pualen! 
Tääl 1 on mansikat makeita 
ja pualat puppuriaisia. 

301 . Turvaa. Ahlstedt n. 8. — 29 / 12 02. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v. 
Tyytyllyytyn, piikapaimen, 

Aja karjas tälle puolen, 
Tule itte kiviä myöten! 
Täair on mansikat makoisia, 
a Puolat tääll' on punaisia. 
Vihdan lehdet vihriäiset, 
Heinänkorret heikuriaiset. 

302. Tyrvää. Kallaa n. 40. — 14 / x 03. 
Tapiola. 

Tyydyn lyydyn, plikka paimen. 
Aja karjas tälle puolen, 
Tule itse kiviä myöten! 
Tääl on mansikat makuisia, 
s Puolat puppuriaisia. 

|303. Tyrvää. Ahlstedtn.32.— 18 /i03. 

Peukalomäki. Anna-Liisa Nyman. 
75 v. 

Tuutulaulu. 

Tyytyn, tyytyn, piikapaimen, 
Aja karjas tälle puolen, 
Tule itte' kiviä myööen! 



300. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Tyytyn, lyytyn, piikapain 1—311. 



175 



Tääll' mi mansikal makoisia, 
a Puolal tääll' on punaisia. 
Vihöan lehöel vihriäiset, 
Heinän korrel heikuxiaiset. 

304. Lavia. Kamppi n. 14.— u / 8 03. 

Paimenten laulu. 

»Tyytyä lyytyn piikapaimen 
Aja karjaa tällepuolen, 

Tääll' on mansikka makoinen 
Ja pimiä pumpukainen.» 

305. Jämijärvi. Välisalo n. 13. — 02. 
Heta Pajulahti, >'<: v. 

Tylyn lylyn piikapaimen. 

Tvivn lytyn piikapaimen, 
tee! on toinen poikapainien. 
Aja karjaa tällepuolen, 
tee! "n heinä hempukainen 

5 puolanmarja pumpukainen. 

306. Honkajoki, llirsikoski Anna, 
n. 59.—*/ 3 24. 

Pium, paum, pi[i]kapaimen, 
aja karjas tällenpnolen! 
Tääll' on heinät hempukkaiset, 
vitsan varvut vehreäiset, 
5 puolametkin "n punasia, 
mansikatkin on makosia. 

307. Kurrin. Kaukomaa L, n. 11. 

- i! 6 30. 
Aumiankvlä. Joosefiina Jokinen, 
v. 

Pii. pii. piikamainen, 

A|ak_kaijas tällepuolen, 



Tee] "n heinä hempukainen, 
Puolanmarja pumpukainen, 

s Lapsella mansikka makoinen. 

308. Sahalahti. Annia E, a. 139. —96 

Tiimi Iiirul likkapaimen, 

aja karjas tälle maalle, 

t.ill' 1 on puola punasempi, 
tääl' "n heinä hehkosempi, 
5 tääl' on mansikka makonen, 
mustikka sitäkin muikerainen. 

309. Satakunta. Petelius n. 19. — 15. 

Julio Malja. 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamilla, f\ muista keneltä. 

Piiluun laulu. 
Tyytun lyytun piika paimen, 
Aja karjas tälle puolen, 
Tääl on kedot Vehniäisiä. 
Tääl on mansikat 1 makeoita, 
s Mustikat muita paremmat, 
Tääl "n pimlukat punaisia, 
Vadelmal vallan mainiot. 

310. Lcinpnälti. Leander n. 73*. — 13. 
Maija Mäkinen, 64 v. Muisliinp. 

Hauholla. 

Tyyryn lyyryn piikapaimen. 
aja karjas tallen puolen. 
Tääll on heinä hentokainen, 
mansikkakin makosempi, 
5 puolakin on punasempi, 
mustikkakin mustempi. 

311. Virkkula. Siani: n. 21*. 89. 
Eva Kaisa Purra, 69 v. 



1 kk:ssa iso alkukirjain. 
309. ' kk:ssa iso alkukirjain. 



176 



Paimenlauluja. 



Tyytyn, lyytyn piika paimen, 
aja karjas tälle puolen, 
täällä mansikka makonen, 
täällä puola pumpukainen 
5 heinä myöskin hentukainen. 

312. Pirkkala. Virtanen n. 18. — 05. 
Nokia. A. Virtanen. 

Laulu. 
Tule tänne piikapaimen, 
Aja karjas tännepuolen, 
Tääll' on mansikka makoinen, 
Puola kans' myös on punainen! 



313. Tampere. Kallialan. 47*. 
Tiru, liru, likkapaimen, 
Aja karjas tälle puolen, 
Tääll' on puolat punasia, 
Mansikatkin makosia. 



-13. 



52. 



314. Ylöjärvi. Palaani n. 12*. 

Tyytyn lyytyn piika paimen. 

Tyytyn lyytyn piika paimen, 
Aja karjas tälle puolen, 
Tääl' on heinä hempukainen, 
Mansikoita mollillansa, 
5 Mustikoita mustanansa, 
Juovukoita kallellansa, 
Muuramita siellä täällä, 
Viikunoita saksan maalla. 

315. Kuhmalahti. Lindroosn. 8*. — 88. 
Haap'saari. Eräs 40 v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- 
tiinp. Tottijärvellä. 

Tyytyn, lyytyn, paimenlikka, 
Aja karjas' tälle puolen. 



Täällä heinä hienosempi, 
Mansikka makosempi, 
5 Puolan kylki punasempi 
Mustikka mustempi, 
tahi viim. säe myös: 
Mustikka mustukainen. 



316. Kuhmalahti. Hels. Suom. Nor- 
maalilys. konv.: Lindroosn. 13*. 
—92. 

Judith Lindroos, 50 v., synt. Kuh- 
malahden Haapsaaren kylässä. Muis- 
tiinp. Vesilahdessa. 

Paimentytölle. 

Tyytyn lyytyn paimenlikka. 
aja karjas tälle puolen; 
täällä heinä hienosempi, 
mansikka makosempi, 
5 puolan kylki punasempi, 
mustikka mustukainen. 

317. Keuru. Valli n. 3*. 02. 

Paimenlaulu. 

Tyytyn lyytyn paimentyttö 
Aja karjas tälle maalle, 
Tääl' on puolakka punainen, 
Tääl' on mansikka makonen, 
5 Heinän nenä hemposempi, 
Kivet kellon kaltaiset. 

318. Keuru. Vegelius n. 14*. — 07. 

Paimenen laulu. 

Tyyty' lyyty' paimentyttö 
Aja karjas tälle' maalle! 
Tääll' on puolukka punanen, 
Tääll' on mansikka makonen, 
s Heinän nenä hemposempi, 
Kivet kellon karvaset. 



U< mene niiltuun. 318a— 321. 



177 



318c Satakunta? ArhoA.O, n.7—89. 
Mp. Isojoella. 

Paimenpoika ja -tyttö. 
[Paimenen laulua — Pakenevan ru- 
noa Hämeen ilmeet.] 

»Aja ] tälle 1 puolen karjasi! 
täällä un puolallehdet punaisia, 
mansikat makoisia.» 

Tyttö sanoi: 

»En uskalla mennä kotiin, 
s silla pudotin kirjat metsään; 
isäni hakkaa ikeellä, 
äitini äkeellä, 
tyttäretkin tynnyreillä, 
kakaratkin kapuloilla. 
io ja mukulatkin muilla puilla 3 . 
Hoi. hoi, horjattii! 
kaikki piiat korjattiin, 
minä yksin jätettiin 
ja minä yksin metsään karkasin, 
is Metsä minulle kepin antoi, 
kepin minä vanhalle ämmälle an- 
noin; 
ämmä minulle kakon leipoi, 
kakon minä kalamiehelle annoin 
kalamies minulle kaloja antoi. 



io kalat ininä jyvämiehelle annoin; 
jyvämies jyviä antoi, 
jyvät minä kotkalle annoin: 
kutka minulle siipensä antoi, 
yli meren mennäkseni 

25 ja takaisin tullakseni. 

Siellä minä paljon ihmeitä näin: 
Piika tunki tunkiossa, 
sika sotki taikinaa. 
hevonen leipoi leipiä, 

30 härkä mylvi pöydän päässä, 
isäntä hirnui hinkalossa, 
ja emäntä nauroi kaukalossa. 

Älä mene niittuun. 
319. Tyrvää. Pahula T*. I". */. 76. 

15/ -ii) 

Miina Forsblom, 8i \ . 
Kirjakka, Railakka. 
hyvä 1 lehmä Heimakka. 
älä mene niittuun! 
Niittumiäs tulee, 
s lyä sinua, lyö minua, 
nappaa kellon kaulastas 
ja kuuluvaisen kulkustas. 



TYÖLAULUJA. 



Jauhajan laulu. 
320. Virrat. Leander n. 22*. 



-13. 



Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Minä jauhan Jaakolleni, 
pikku puuron poijalleni. 



321. Punkalaidun. Moision. 9. — 10. 
Haviokoski. Suutari Hakenberg. 
n. 70 v. 

Joulusahliksia jauhettaissa. 

Minä jauhan jaarittelen. 
Yksin jyvin jyrkyttelen. 
Joulu tulee, jonkkis konkkis. 



318 a. l kk:ssa pieni alkukirjain säkeissä: 1. '• ja 14. — 2 tä|nn|e : tälle. 
3 pui pj: puitta. 

319. ' Säkeissä 2 ja 3 on kk:ssa iso alkukirjain. 



12 



17S 



Kehtolauluja. 



Nisukakko 1 kainalossa, 

5 Viinapullo plakkarissa. 
Olkilyhde selässä, 
Vaskikynttilä kädessä . 
Tuomas kulta joulun tuo. 
Hiivanuutti hiirenruoka, 
10 Joka joulun poijes vie. 

Hyvä on olla hympyrällä. 

322. Kankaanpää. Laiho 181. — 89. 
»Hyvä on olla hympyrällä 1 

kaunis kampura jalaalla 2 . 
ettei 3 vaadita sotaan 
eikä tahdota tappeluhun.» 

Kankaankutojan laulu. 

322 «. Kiikha. Maijala n. 123. 

-7* 04. 
Näin kurotaan kankast, 
Näin veretään lankast; 
Kuro kankast, verä lankast, 
An syöstävän kulkee! 

Kehrääjän laulu. 

323. Karvia. Kaukamaa L, n. . r )2. 



Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v. 
Kehrätessä laulettiin. 

Kehräpäätä keikutteli, 
Rullapäätä ruikutteli, 

Ei muista loppua. 

324. Lempäälä. Leander n. 62*. — 13. 
Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp. 

Hauholla. 

Antaa rulla i ruikutella, 
kehrävarren keikutella. 

325. Ruovesi. Palaani n. 18*. — 52. 
Antaa rullan ruikutella, 

Kehrä, varren keikutella, 
Villat karstaa kerkoseksi, 
Vedä' lanka pienemmäksi, 
s Kudo' niistä vaipat, ryijyt, 
Kirjavat röijyt, hamehet, 
Joita. nährhVkin kelpaa. 

326. Virrat. Leander n. 7*. — 13. 
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Antaa rullan ruikutella, 
Kehrävarren keikutella . 



KEHTOLAULUJA. 



Aa aa — — . 

327. Luvut. Salo n. 306. —M. 

M.p. Hattulassa. 
Aa aa Mollakka, 
Mahraks omani ollakka, 



327 a. Ahlainen. Hämeenlinnan alak. 

sem. Haapala Anni, n. 129. 

—24—25. 
M:iria Ranta, 65 vuotias. 

Aaa, aa lullaa, vauva tahtoo 
pullaa, 



321. x Nisukakk|u| : Nisukakko. 

322. : Yrl. Kant. 11, 209. — 2 jalalla: jalaalla. 



kk:ssa iso alkukirjain. 



A i aa — 



327 a— 335. 



179 



i - ei vauva pullaa saa, 
Ei hau sitten nukukkaan. 



328. Oripää. Vihervaara n. 2374. 
—11. 

i Iripää. Eemeli Oksanen, 28 v. 
Vakulaulu 1 . 

Aa vissan tussakkaa, 
Raitalan Maijan masurkkaa. 
Karjalan poijaat kyytillä aijaa, 
Mennääs kattoon Raitalan Maijaa 

329. Alastaro. Vihervaara n. 2405. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Aa aa allersoo, 
Maahan pantiin pallersoo. 

330. Harjavalta. Ruusunen n. 109. 
—03. 

Aa vavva, makkaakkavvan, 
Konnei kirkosta kottiit tulli. 
Keitär riaskaa vellinkö, 
Panen sokeni sualaksi. 

331. Punkalaidun. Moisio n. 30. 10 

Aa lullaa lustil 
Kirjaa puski Mustikee, 
ei tätä laulua auta säästää, 
kun tätä lakataan. 
5 niin ruvetaan päästä. 



332. Kokemäki. Kujanpää n. 10. 

*h*20. 
Mania Salonen, i4 v. 

A.i aa Amalia, liikuta lullaa 

Sofia. 

333. Kokemäki. Kujanpää n. 2. 

•li SI. 
KUla Haapanen, ">i v. 
A.i. aa, allii. 
kivi kuva kallii. 
isoaita edessäni, 
pienel pojal perässäni, 
s papupussi selässäni. 
Ei voi kulkee, 
ei voi kulkee. 

334. Kauvalsa. Santavirta n. 82. — 05. 

Amanda Kaakki, 45 v. 
Kektolsulu. 

Aa aa Aapelipoika, 
Tosa cm Joulupäre 1 , 
Ei muista loppuun asti.) 

335. Tyrvää. Ahlstedt n. 4. — 7 /i 03. 
Illo". Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v. 

Tuutulaulu. 
[Loppu pyrkimärunoa 1 

Aa lullaa, avaas "\ i! 
Eikös se kyllä hyvin sovi? 
Vedä rautaa poikki 1 lautaa! 

Ei minun ilman mennä auta. 

5 Siviä ii minä tulla tahdon, 

Jos minä vielä joinkin mahdun. 
Vai onko siellä kyllä muita 
Vii nai Kiitä, tupakkisuita? 



1 r. (= kehtolaulu). 

1 ij|oulupäre : Joulupäre. 

1 kk:ssa iso alkukirjain. 



180 



Kehtolauluja. 



336. Honkajoki. Hirsi koski Anna, 
n. 22. - 23 / 3 24. 

Aa, aa, akkasta, ei se ollu mi- 
tään pakkasta, 
vaan se oli pientä pyryä, kun 
(vauva) piti itte jyryä. 

337. Noormarkku. Österlund n. 6. 
—20. 

Tuutulaulu. 

Aa aa kakaraa 
ei saa kakaraa nukkumaa 
tarttis heittää muurin taa, 
muttei ilkee kumminkaa. 

338. Lempäälä. Vihervaara n. 4392. 
—13. 

Tuulilaulu. 

Aa k lullaa, taas tullaan 
Pikku piikaa naimaan, 
Humputa heijaa, tussan lullaa, 
Pikku piikaa naimaan. 

339. Eräjärvi. Tyyskä (2560) 3*. —08. 

Aa lullaan taas tullaan 
Meitän 1 tyttöjä naimaan 
Hopeeta päähän 
Kultaa kaulaan 
s Silkki-leeninki päälle. 

340. Tyrvää. Pakula V. V, n. 90. 
-"Is 12. 

Miina Forsblom, 84 v. 

Aa lullaa lasta, 
tule, surina, vastaan, 
isot tallukat jalassa, 
leipäsäkki selässä 
5 ja viä tuota meijän lasta! 



341. Tampere. Kallio V. J, n. 819*. 
—09. 

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen 
puolella. 

Aalullaa äidin piika 
Noudetaanpas leipää. 
Jos ei äiti leipää saa 
Jääpi kehto seisomaan 
5 Lapsi kulta itkee 
Lapsi kulta itkee. 

341 a. Tampere. Lindström Olga, n. 

18. —18. 

Aa, tuuti lullaa , 
ei ole hyvä tulla 
meidän Matin lullaan. 

342. Kangasala. Kallio Väinö n. 14*. 
—02. 

Ida Pohjonen, 35 v. Kuullut mum- 
moltaan, kotoisin Kangasalta. 

Aa aa alli lintu 
Pienen linnun poika 
Pienellä linnulla pitkät siivet 
Jolla se N. hoitaa. 

342 a. Ruovesi. Luutonen Ahto. n. 47 

—17. 

Aa, aa, akana, 
Pysy poika kotona, 
Äitis selän takana. 

Aa aa akkani kuoli. 

343. Eura. Järvinen siv. 2. — 52. 
Kohtuus kuol' jo Kuokkalan 

koskeen. 



339. l t alleviivattu. 



.tkk;mi kimli 343 



181 



Kuka sen näki? 
Kuokkalan väki. 
Kuka sen hautas? 
s Hallin Matti. 
Kuka sen veisas? 
Välikylän pappi. 

344. Ulvila. Tuomi n. 58. —90. 
Vanhala. Fiia Lindgren, 51 v. 

Kehtolauluin. 

Aa aa akkani kuali. 
Kuhunka se kuali 1 ? 
Kukkulan jokkeen. 
Kuka sen näki? 
s Kukkulan väki. 
Kuka sen hautas(i)? 
Kaliin Matti. 
Kuka sen veisas(i)? 
Kivikirkon pikkunen pappi. 



345. Kull, m. Tuomi n. 1. 
Yiikka Lauren, 17 v. 



89 



Kehtolauluja. 

Aa aa akkani kuoli, 
liisrin pukkini peijaisiin; 
ei ole varaa toista tuoda, 
eikä tätäkään hautaan saada, 
5 annetaan olla uuttiseen asti. 
käsketään vieraita runsaammasti. 

346. Noormarkku,. Koskilahti n 35. 
-' i 04. 

liina Fors, 40 v. 
Lasten laulu. 

Aa aa akkani kuoli! 
Kuhunka se kuoli? 
Merstalan jokkeen. 



Kuka sen näki? 
5 Härmälän väki. 
Kuka s. mi veisas? 
Hällin Matti. 
Kuka sen hautas? 
Kivikirkon pikku pappi. 

347. Noormarkku. Lindgren n. 20. 
—92. 

Hilma Appelqvist. 

Aa aa 1 akkani 1 kuoli. 

Kuhunka se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 

Kuka sen näki? 
5 Vakkakin väki. 

Kuka sen hautas? 
Hallin Matti. 

Kuka sen saarnas- 
sa kari n pappi. 

348. Noormarkku. Olliani n. 602. 
—89. 

Noormarkku. Julio Fabian Palonen, 
39 v. 

Aa aa akkani kuali. 

.Minkä se kuali? 

Kukkulain puadii. 

Kuka sen näki? 
5 Lukkariv väki. 

Kuka sev veisas? 

Vekkulin täti. 

Kuka sen saarnas? 

Sakari pappi. 
io Kuka sen hautas? 

Hallini Maiti. 

A.i. aa akkani kuali. 



344. » *se* kuali : s. k. 
i" ' kk:ssa iso alkukirjain. 



182 



Kehtolauluja. 



Eik" ole varraa tuista tuada. 
Antaa olla uuttiseen asti, 
15 Käsketääv viaraita runsaammasti 

349. Merikarvia. Romppanen n. 6. 

—89. 

Aa aa akkani kuoli. 
Kuinka se kuoli? 
Askulan jokeen. 
Kuka sen näki? 
5 Askulan väki. 
Kuka sen hautas'? 
Hauturin Matti. 
Kuka sen veisas'? 
Veisurin pappi. 

350. Alastaro. Vihervaara n. 2395. 
—11. 

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. 
Kehtolaulu. 

Aa aa aakkonen kuali. 
Kunka se kuoli? 
Aakkosen koskeen. 
Kuka sen näki 
5 Aakkosen väki. 

351. Huittinen. Vakkila n. 6. — 88. 

Ai ai akkanin kuoli. 
Kunka se kuoli 
Mekalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Vakkalan väki. 
Kuka sen 1 hautasi? 
Hallin Matti. 
Kuka sen veisasi? 
Prunkkalan pappi. 



352. Kokemäki. Lempainen n. 2. 

-7i04. 

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 
Kuullut isältään. 

Kehtolaulu. 

Aa aa akkani kuoli. 
Kuinka se kuoli? 
Eskolan koskeen. 
Kuka sen näki? 
s Eskolan väki. 
Kuka sen hautas? 
Hallin Matti. 
Kuka sen veisas? 
Prunkkalan pappi. 

353. Kokemäki. Kujanpää n. 12. 

- 16 li21. 
Kalle Välimaa, 70 v. 

Aa aa akkani kuoli. 
Kunka 1 se kuoli? 
Eskolan koskeen. 
Kuka 1 sen näki 
5 Eskolan väki. 
Kuka 1 sen hautas? 
Hallin Matti. 
Kuka. sen veisas? 
Prunkkalan pappi. 

354. Kokemäki. Kujanpää n. 6. 

- 26 / 12 20. 
M. i nta Salonen, 44 v. 

Aa aa akkani kuoli. 

Kunne se kuoli? 
Eskolan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Eskolan väki. 



351. 1 Kuka *sen* : K. s. 

353. » kk:ssa pieni alkukirjain. 



Aa aa akkani kuoli. 354— 35'.t. 



183 



Kuka 1 sen hautas? 
Hallin Matti. 
Kuka sen siunasi? 

Pruiikkalan pappi. 

355. Riikka. Oksa n. 3. — 05. 

Katariina Helenius, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Aa, aa. akkani kaali. 
Minkä sr kaali? 
Meskalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Vakkakin väki. 
Kuka sm hautas? 
Hallin Matti. 
Kuka sen veisas? 
Prunkkalan pappi. 

356. Tyrvää. Kataja-ranta n. 158. 

15 e 04. 
Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v. 
Kuullut isältään. 

Kehtolauluja. 
A a a a akkani kuoli. 
Kuhunka hiin kuoli? 
Kuokkalan kaskeen. 
Kuka sen näki' 
6 Akkalan väki. 
Kuka sen hautasi? 
Hallin Matti. 
Kuka sen veisasi? 
Välikylän pappi. 

357. Tyrvää. Vihervaara n. 351. — 09. 
Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny- 

gärd, 45 v. Kuullut synt. pit. Tyr- 
väällä. 



Kehtolaulu. 

Aa aa akkani kuali. 
Kunka s,, kuali? 
Kiiakkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
i \ ikkalan väki. 
Kuka sm hautas? 
Hallin Matti. 
Kuka sen veisas? 
Veitten Mikko. 

358. Tyrvää. Kulin, Väinö, n. 9. 

" a 02. 

Hanna Kaliin, jj v. M.p. Tampe- 
reella. 

Aa aa akkani kuoli. 
Kuinka se kuuli:-' 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Vakka la n väki. 
Kuka sen hautas? 
Hallin Matti. 
Kuka sen veisas? 
Kivikirkon pappi. 

359. Tun-ää. Rullaan. 94. - 17 / 4 03. 

Aina Kallaa. 10 v. 
Lasten laulu. 

Ai aa akkani kuoli. 
Minkä se kuuli'- — Vakkalan 1 kos- 
keen. 
Kuka sen näki? —Vakkalan väki. 
Kuka sen hautas? —Sallin Matti. 
6 Kuka sen saarnas? - Tämän ky- 
län pappi. 



354. * kk:ssa pieni alkukirjain. 
1 kkrssa pieni alkukirjain. 



18'* 



Kehtolauluja. 



360. Tyrvää. Kullaan. 246. — 1S U04. 
Tapiola. Eeva Haavisto, 51 v. 

Kuullut isältään, kotoisin Soinilan 
kylästä. 

Aa aa akkani kuoli. 
Minkä se kuoli? 
Vakkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Vakkalan väki. 
Kukas sen veisas? 
Veslahden pappi 1 . 
Kukas sen siunas? 
Sillanpään Mikko. 
io Kukas sen hautas? 
Sallin Matti. 

361. Tyrvää. Pakula V. V, n. 87. 
—12. 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. 

Aa aa akkani kuoli. 
Minkä 1 se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Vakkalan väki. 
Kuka sen hautasi? 
Hallin Matti. 
Kuka sen siunasi? 
Prunkkalan pappi. 

362. Tyrvää. Pakula V. V, n. 79. 

- 15 lsl2. 

Mauno Kuokkanen, 52 v., kotoisin 
Nurmeksesta. 

Tuutulaulu. 

Aa aa akkani kuali. 



Kuhunka 1 se kuali? 
Kuakkalan 2 koskeen. 
Kuka sen näki? 
s (Matin, Liisan, Jaakon y.m.) väki. 

363. Mouhijärvi. Laine T, n. 153. 
—93. 

Aa aa akkani kuoli. 
Kuhunka se kuoli? 
Vakkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Vakkalan väki. 
Kuka sen hautas'? 
Sallin Matti. 
Kuka sen veisas'? 
Kivikirkon pappi. 

364. Suoniemi. Färm K, n. 16. — 22. 
Matilda Färm, 63 v. 

Aa aa akkani kuoli. 
Minkä 1 se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka 1 sen näki? 
5 Kuokkalan väki. 
Kuka sen siunas? 
Simpan pappi. 
Kuka 1 sen hautas? 
Hallin Matti. 

365. Lavia. Nurmi F, n. 70. — 10 / e 12. 
A. Maja. 

Aa aa akkani kuoli. 
Kuhunka 1 se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 



360. 1 papi : pappi. 

361. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 

362. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Ku[o|kkalan : Kuokkalan. 

364. a kk:ssa pieni alkukirjain. 

365. ] Kuka sen| Kuhunka : K. 



Aa ii ;ikk;tni kuuli. 365—371 



185 



5 Vakkalan väki. 
Kuka sen haut 
Hallin Matti. 
Kuka sen siun. 
Katajiston pappi. 

366. Suodenniemi. Mattila M. G, 
n. 3. —13. 

< i. Ritainäki, 48 v. M.p. Tammelan 
pit 

Kehtolaulu. 

Aa aa akkani kuoli. 
Kuka sen näki? 
Akka sten väki. 
Kuka sen hautasi? 
5 Harmaatakki. 
Kuka sen veisasi? 
Piispan pappi. 

367. Kankaanpää. Laiho n. 310. — 90 
S intra Hakkuri, 21 v. 

Aa aa akkani kuoli. 
.Minkä se kuoli? 
V es ka la n jokeen. 
Kuka sen näki? 
s Veskalan väki. 
Kuka sen saarn 
Katajan pappi. 
Kuka sen hautas? 
Sällin Matti. 

368. Honkajoki. Hirsikoski Anna 
n. 34. — a / 8 S4. 

Aa aa akkanin kuoli 
Kunka se kuoli? Kuoppalan kos- 
keen. 
Kuka sen näki? Kuoppalan väki 
Kuka >en hautaa? Hallin Matti. 



5 Kuka sen siunas? Frankkikin 

pappi. 

369. Urjala. Jussila n. 41. - 19 ,' l2 25. 
Ida Sundström, 85 v. 

Kehtolaulu. 

Aa aa akkani kuuli 
Ottasiu toisen, mut imi huoli. 
Kukas sen näki? 
Kuokkalan väki. 
5 Kukas sen hautas? 
Hallin pappi, 
Kukas sen siunas? 
Siman Matti. 

370. Pirkkala. Starck n. 17*. —89. 
Aa aa akkani kuoli. 

Ku(hu)nka se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Kuokkalan väki. 
Kuka sen hautasi? 
Haasin Matti. 
Kuka sen veisasi? 
Prunkkalan pappi. 

371. Pirkkala. Virtanen ». 3*. -05. 

Nekia. 

Kehtolaulu. 

Aa aa akkani kuuli, 
minkä se kuoli? 
pakkalan puotiin. 
Kuka sen näki? 
5 leikku väki, 
kuka sen hautas? 
Hallin Matti, 
kuka sen veisaa 
Prunkkalan pikku pappi. 



186 



Kehtolauluja. 



372. Virkkala. Virtanen n. 12*. —05. 
Nokia. A. Virtanen. 

Laulu. 

Aa aa akkani kuoli. - 
Minkä se kuoli? - 
Pakkalan puoriin. — 
Kuka sen näki? — 
s Leikkuuväki. — 
Kukas sen hautas? 
Hallin Matti. — 
Kuka sen veisas? - 
Prunkkalan pikku pappi. 

372 a. Lempäälä. Helin Olga. n. 17. 
—21—22. 

Aa aa akkan kuoli. 
Saisin toisenkin, mutt' en huoli. 
Minkä se kuoli? 
Kuokkalan koskeen, 
s Kuka sen näki? 
Hollon väki. 
Kuka sen siunas? 
Simunan Matti. 
Kuka sen hautas? 
io Hautaan pappi. 

373. Kangasala. Kallio Väinön. 11*. 

—02. 

Manda Forsblom, 28 v. 

Aa aa akkani kuoli, 
minkä se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Hallin väki. 
Kuka sen siunas? 
Siukolan pappi. 
Kuka sen hautas? 
Hallin Matti. 



374. Kuhmalahti. Lindroos n. 28*. 
—83. 

Haap'ssari. Eräs 40 v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- 
tiinp. Tottij arvella. 

Ai ai ai ai akkani kuoli. 
Mihinkä se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka sen näki? 
5 Kuokkalan väki. 
Kuka sen hautas'? 
Hallin Matti. 
Kuka sen veisas'? 
Vehmaan pappi. 

375. Orihvesi. Jokineun. 25*. — 03 — 4. 

Nikolai Nieminen, 25 v. 
Lastenloru. 

Aa aa akkani kuoli, 
kuinka se kuoli, 
kuokkalan koskeen, 
kuka sen näki, 
5 vakkakin väki. 
kuka sen hautas, 
hallin matti, 
kuka sen siunas, 
kivikirkon pappi. 

375 «. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mäki Helmi, n. 342. — 25. 
Josef iina Mäki, 59- v. 

Aa aa akkani kuoli. 
Minkä se kuoli? 
Kuokkalan koskeen. 
Kuka se näki? 
5 Valkalan väki. 
Kuka sen hautasi? 
Kissan pappi. 



a Akkerin Kaij i. 376 381 



187 



Aa aa Akkerin Kaija. 

376. Eurajoki, llaiiiiinrmi.il. — 12. 
Aa aa akkan kaija, 

Torasta tuodaan joka laija: 
Sininen silkki, syrjästä rikki. 
Keltainen 1 silkki, keskeltä halki. 

377. Ulvila. Tuomi n. 3. — 89. 
Vanhakylä. Viiton Lindgren, L3 v. 

Aa aa akan kaija. 
Turusta tuodaan kaikkeelaija 1 : 
mustaa >ilkkii. syrjästä rikki, 
valkonen liinanen, keskeltä halki. 

377 ir. Ahlainen. Hämeenlinnan alak. 

sini. Huilimin Anni. n. 126. 

—24—25. 
Haria R mta, 65 vuotias. 

Aa aa akkan kaijaa. 
Turusta tuntiin kaikkia laija. 
Punancn silkki syrjänä rikki, 
Valkonen 1 saali keskeltä halki. 

378. Noormarkku. Koskilahti n. 29. 

- 2 /i04. 
Piina Fors, 10 v. 

Lasten laulu. 

Aa aa Akkurin Kaija 1 
Porista tuotiin kaikkia laija: 
\ alkonen saali keskeltä halki, 
Punainen silkki syrjästä rikki. 



378 a. Siikainen. Hämeenlinnan alak. 
sem. Marjamäki Martta, n. 321. 
—25. 

i iina Lind, 72-v. (Muuttanul Sii- 
kaisiin Pomarkusta). 

A a Akkakin Kaija 
Turusta tuotiin kaikkia laija. 
Silkit ja sametit ne 
kaulalla liehuu. 

5 Saksan viina sr 
pullossa kiehuu. 

379. Ori/pää. Vihervaara n. 2376. 
—11. 

i iripää. Eräs 1 ', \ uot ias vaimo. 
Kehtolaulu. 

Aa aa Aakkunan Kaija. 
Tumiusta tuaraan kaikkea laija: 
Punanen silkki syrjästä rikki, 
Kellanen liinanen keskeltä halki. 

380. Oripää. Talhtrru n. 55. — 13. 
M.p. Maariassa. Fiina Virtanen. 
Aa akuna kaija(a), 

Turusta tuodaan joka laija(a): 
kultanen silkki 
syrjä on rikki. 
5 silkkien saali 
keskeltä halki. 

381. Loimaa. Vihervaara n. 
—13. 

itulaulu. 

Vaa vaa Vakkaan Maija. 



376. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 

877. ' kaiki laija : kaikkAeelaija. 

377 a. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 
pieni alkukirjain. 



188 



Kehtolauluja. 



Turmista tuaraan kaikkea laija. 
Vakkerin Maijalla oli kullattu 

silkki, 
Mutt oli kulunut kulmat rikki. 

382. Loimaa. Vihervaara n. 273. 
—09. 

Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul- 
lut lapsena Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Aa aa Akkalan Kaija, 
Turmista tuaraan satta laija: 
sininen 1 silkki, syrjästä rikki, 
valkonen nestuuki, keskeltä halki. 

383. Alastaro. Vihervaara n. 2413. 
—11. 

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v. 
Kehtolaulu. 

Aa aa Akkasten Kaija, 
Turust tuaraan joka laija: 
Musta silkki syrjät rikki. 
Ja punane liina keskeltä halki. 

384. Alastaro. Vihervaara n. 2408. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 
Kehtolaulu. 

Aa aa Akkaan Kaija, 
Turruusta tuaraan joka laija: 
Silkkiä, tärkkiä, myssynvärkkiä. 

385. Alastaro. Vihervaara n. 2466. 

—11. 
Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. 

Kehtolaulu. 

Aa vaa Vakkarin Kaija, 



Turruusta tuaraan kaikkea laija. 
Silkkipumpuli arkusa liahuu, 
Saksan viinaa pilliosa kiahuu. 

386. Alastaro. Vihervaara n. 2433. 

—11. 

Virtsanoja. Markulan emäntä, n. 
45 v. Kuullut Loimaalla. 

Aa aa Akkan Kaija. 
Turruusta tuatiin kaikkea laija: 
Punanen silkki syrjästä rikki, 
Valkonen liinanen keskeltä halki. 

386 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mäkiö Eeva, n. 356. 
—24—25. 
Amanda Kajala, 64-v. 
Aa tuuti Akkalan Kaija 
Turrruusta tuaraan kaikkia laija. 

387. Huittinen. Maanvilj. lyseon to- 
verik. n. 48. — 10. 

Aa aa Akkerin Maija, 
Turruusta tuodaan kaikkia laija: 
Sametit ja silkit ne ilmassa liehuu, 
Saksan viinit ne pulloissa Mehun. 

388. Huittinen. Maanvilj. lyseon to- 
verik. n. 47. — 10. 

Kehtolaulu. 
Aa aa Akkaan Kaija, 
Turruusta tuodaan kaikkia laija: 
Punan [en] liina, keskeltä halki. 
Sininen silkki, vipsuista rikki. 

389. Punkalaidun. Vihervaaran. 274 
—09. 

Vanttila. Kalle Nygärd, 45 v. 



382. : kk:ssa iso alkukirjain. 



A i aa Akkerin Kaija. 38y— 3%. 



189 



A . htolaulu. 

Aa aa akkarin Kaija, 
Torasta tuaraan kaikkea laija: 
Silkit ja pumpulit portilla liahuu, 
Saksan terva pytysä kiahuu. 

390. Harjavalta. Ruusunen n. 97. 
—03. 

Akkankajja. 

Aa aa akkatikajja 1 

Tunnista tuaraan 
Kaikkii lajja: 
Sinine silkki 
s Syrjistä rikki. 
Valkonel liinanen 
Keskeltä halki. 

391. Kokemäki. Paasikivi n. 16. 

-Vi04. 

Kuoppala. Amanda Stenberg, 50 v. 

Aa aa akkan 1 kaija, 
Turruusta tuodaan kaikkia laija: 
Vf-ljelleni verkahousut. 
- arelleni silkkihuivi 2 . 

392. Tyrvää. Rullaan. 98. — 18 / 4 03. 
Tapiola. Aina Kullaa. 16 v. 

Lasten laulu. 

Aa aa akaan Kaija. 
Turusta tuodaan kaikkia laija: 
Punanen silkki, keskeltä rikki. 
Valkonen liinainen, syrjästä rikki. 



393. Tyrvää. Kutina n. 103. — 17 / 7 03. 
Tapiola Anna Kullaa, 28 v. 

Aa aa ankerin .Maija 1 , 
Turusta tuoraan jokalaija: 
Punanen silkki, 
Keskeltä rikki. 
5 Valkonen huivi. 
Keskeltä halki. 

394. Tyrvää. Kullaa n. 216. — *U0i. 
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 52 v. 

Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään 
kylästä 

Aa aa ankerin Maija 1 . 
Turusta tuoraan jokalaija: 
Silkit ja pumpulit päässä liehuu. 
Saksan viini potusa kiehuu. 

395. Tyrvää. Xieminen n. 7. — 22. 
Amanda Virtanen, "0 v. 

Aa aa akkerin Kaija, 
Turuusta tuodaan joka laija: 
sinisiä 1 , punasia liinasia, 
kaikenlaisia namusia. 
5 Sininen liinanen syrjästä rikki, 
punanen liinanen keskeltä halki. 

396. Tyrvää. Pohtia V. V, n. 85. 

3 12. 
Kallialu. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Aa aa Allerin Kaija, 
Turusta tuadaan jo r k'alaija: 
kangassilkkiä, pumpuliliinaa, 
poikien raholla rommia, viinaa. 



390. l akka|nlkajja : akkankajja. 

1 A|kkan : akkan. — * silkkihuivi 

1 kk:ssa pieni alkukirjain. 

394. ' kk:sa pieni alkukirjain. 

395. ' kk:ssa iso alkukirjain. 



L90 



Kehtolauluja. 



397. Mouhijärvi. Luitte 7', n. 160. \ 401. Hämeenkyrö. Hallila K, n. 2. 



-93. 

Vaa vaa vaa vaa Vakkerin 

Maija (Kaija), 
Turusta tuodaan viittakin laija, 
silkit ja pumpulit tuulessa liehuu, 
Saksan viina se pullossa kiehun. 

398. Suoniemi. Nyberg Vi n. n. 7. 
—12. 

Pakkala. Aina Parkkinen, 47 v. 

Aa aa Akkerin Maija, 
Turusta tuoraan joka laija, 
Silkit ja pumpulit 
ilmassa liehun, 
a Saksan viini 
se pullossa kiehun. 

399. Lavia. Kallio Soihtu, n. 1. 

- 2 7i2m 

M. uida Grönfors, 54 v. 
Tuutilaulu. 

Aa aa Akkerin Maija, 
Turusta tuoraan joka laija: 
silkit, pumpulit ilmassa liehun. 
Saksan viinit pullossa kiehuu. 



400. Hämeenkyrö. Kuilua n. 362. 
-"I12IO. 
Vesajärvi. Juho Vähämuotia. 

Lasten loru. 

Aa aa Akkerin Maija, 
Turusta tuodaan joka laija: 
Silkit, pumpulit piiassa liehuu. 
Saksan viini potussa kiehuu. 



—03. 

Lunten laulu. 
Aa aa akkerin ma i ja a. 
Turusta tuodaan jokalaija: 
Silkit, pumpulit ilmassa Huhuu, 
Saksan viina se pullossa kiehuu. 

402. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, 
n. 197. —12. 

Heininärvi. Loviisa Hauska, 77 v 

Aa Akkeria, 
Turusta tuolaa vakkeria, 
silkit ja pumpulit ilmasa liehuu, 
kaffeepannut lielellä kiehuu. 

403. Kankaanpää. Laiho A, n. 315. 
—90. 

Niinisalo. Juhana Salo, 27 v. 

Aa, aa, Appelan Maija, . 
Turuusta tuotiin jokalaija: 
Tikkiä, täkkiä, myssyvärkkiä. 

404. Ikaalinen. Räyslölän. 48. — 21. 
Alma Räystölä. 

Aaa aa aa akkerimaijaaa 
Aaa, aaaa akkerimaijaaa tuu- 
dusta 1 tuodaan joka laija. 
Silkit, tärkit, myssyvärkit, kai- 
kenlaista kra; niiaa. 

405. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 
n. 35. - 23 / 3 24. 

Aa aa Akkaan Maija, 
Turruusta tuodaan tuhatta laija, 
Sinistä silkkiä, syrjästä rikki, 
Valkonen 1 esiliina, keskeltä halki. 



404. ' tuu|r|usta : tuut/usta. 

405. 1 kk:ssa pioni alkukirjain. 



Aa, aa Akkerin Kaija. 106—412/?. 



191 



406. Parkano, Alanen Viljo,n.l4. 
Ikaalinen, Lentola. Elli Vähätalo. 

Kehtolauluin: 

Aa aa Akkerin Maija 
Turusta tuotiin jokalaija 
Silkit, uivit ilmassa liehui 

- ksan viinit pulloss;i kiehui. 

407. Parkano. Alanen Viljo,». 17. 

Parkanon kylä. Olga 1 rho. 
Kehtolauluin : 

Aa aa akkerin Maija 
Turusta tuotiin kaikkia laija: 
Silkkiä, tärkkiä, myssyvärkkiä 

Haliiunia, tuttan. leijaa. 

408. Parkano, Alanen Viljo,n.l8. - 

Parkanon kylä. Olga Urho. 

Aa aa akkerin Maija 

Turusta tuotiin kaikkia laija 
Silkkiä, tärkkiä, myssyvärkkiä 
Kaikenlaista toonaa. 



410 a, Lempäälä. Helin Olga, n. 19. 
—21 

Aa aa Akkerin Kaija. 
Turuusta tuotiin joka laija 
AkkeriU' "li musia silkki 
Ja se "li joka kulmasta rikki. 

410 ii. Lempäälä. Helin Olga, n. 18. 
—21—22. 
Aa aa Akkerin Kaija 

Kuppari Kirsti ja ILlssan Maija. 
AkkerilT "li paikattu takki, 
ja kupparilT "li kullattu lakki. 

411. Tampere. Loukola, n. 42*. — 14. 
Maria Serenius, l«-sk i . 65 v.. kutoisin 
Mäntyharjusta. 

Aa aa Akkerin Maija 
Turusta tuoraan joka laija, 
Silkit ja sametit neilmassa liehuu, 
Saksan punssi se pullossa kiehuu. 



409. Parkano. Alanen Viljo, ». 19. — 
Alaskylä. Maria Alanen, n. 59 v. 

Aa aa akkerin Maija 
Savuämmän pirttiin. 

- Häpä poikia puetaan 

- mettiin ja silkkiin. 

410. Vesilahti. Kullin Väinö, n. 2*. 

—02. 

Laina Jaakkola. 21 v., synt. Vesi- 
lahdessa. Kuullut mummoltaan, joka 
•:.. myöskin Vesilahdesta. Muis- 
tiini'. Kangasalla. 

Aa aa kakkerin kai ja 
Akkerilla on monta marjaa 
Akkerilla on kultanen silkki 
Vaikk' on kaikki kulmat rikki. 



412. Tantin m n seudut. Niemi, n. 642. 
—91. 

Aa aa AkkeU™ Maijja, 
Turuusta tualaa 1 joka laijja. 

412 i'. Tampere. Lindström olan. n. 
1. —18. 

Aa aa akkerin maijaa 
Turusta tuodaan joka laija. 
silkit pumpulit ilmassa liehuu. 
Turun viina pullossa kiehuu. 

412 fi. Tampt re. Jussila K . V., n. 14 

.':: 26. 

Aa aa akkelin Kaisa, 

Tuu tmi tupakkirulla. 



192 



Kehtolauluja. 



Turruusta tuuraan joka laija: 
tupakkia, kuparia, paperia, pank- 
korahhaa (suurta) 
5 kissanvaatteet ja karhun nahhaat. 

413. Kangasala. Kallio Väinö, n. 1*. 
—02. 

Tilda Gustafson, 20 v. 

Aa aa akkerin Kaija 
Turusta tuodaan joka laija 
silkit pumpulit ilmassa liehuu 
punasta viiniä pullossa kiehuu. 

414. Iiuovesi. Marjanen, n. 39*. — 13. 

Aa aa akkankaija 
Turusta tuotiin kaikkia laija. 
Sininen silkki syrjä rikki, 
Valkonen saali keskeltä halki. 

414 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 

sem. Kajala Anna, n. 393. 

—24—25. 

Heikki Lehtonen, 72-v. 

Aa aa Akkerin Maija 
Turusta tuodaan joka laija: 
Tuotiin taaskin silkki uusi, 
Joka maksoi ruplia kuusi. 

414 fi, Iiuovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mali Helmi, n. 343. — 25. 
Josefiina Mäki, 59-v. 

Aa aa Akkerin Kaija, 
Akkerilla on monta laija, 
Akkerilla on kullattu silkki, 
jonka on kaikki kulmat rikki. 

415. Virrat. Leander, n. 5*. — 13. 
Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis- 

tiinp. Hauholla. 



Aa, aa Akkerin Kaijaa, 
Turusta tuotiin joka laija: 
piperia paperia pankkorahhaa, 
sänkyvaatteet ja pässinahhaat. 

416. Virrat. Räisä K, n. 19. — 30. 
A a agerin maija, 

Turuusta 1 tuoraan joka laija, 
silkki täkkijä plyyssi Näkijä, 
piipun tuhkaa, pino markija, 
5 kaikkija turuusta tuoraan. 

Aa aa allin lasta. 

416 a. Tampere. Lindström Olga, n. 
16. —18. 

Aa aa allin lasta, 
pientä lnnun poikaa, 
ei ole äitiä, ei ole isää, 
joka sinua hoitaa. 

Aa aa appelaan. 

417. Kuru. Pohjankanervo T, n. 20. 

— *l,31. 

Itä-Aure. Emäntä Agda Saksa, 
44 v. 

Aa aa appelaan. 
savuäijän pirttiin, 
siellä sinut puetaan 
samettiin ja silkkiin. 

Aa aa m akkaa kauan. 

418. Alastaro. Vihervaara n. 2396. 
—11. 

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. 
Kehtolauluja. 

Aa aa makkaa kauvan. 
Turruusta tuaraan uusi vauva. 



416. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



Aa vauva vaku-..!. 418—427. 



193 



419. ilastaro. Vihervaara n. 2397. 
-11. 

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. 
A.i aa, makkaa kauvan, 
Muttei makkaa meijän vauva. 

Aa vauva vakusa. 

420. Oripää. Vihervaara /». 2365. 
—11. 

Oripä.i. Ilmari oksanen, 17 V. 

Kehtolaulu. 
.Vi. vauva, vakusa, 
Koriat napit jakusa. 

421. Oripää. Vihervaara n. 2378. 
—11. 

Oripää. Eemeli Oksanen, 28 v. 

Kehtolaulu. 
A.i. vauva vakusa. 
Eikä äitiä kuulu missään. 
Äiti on menny lakituppaan 
hakemaan lapselle issää. 

422. Alastaro. Vihervaara n. 2398. 

—11. 

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. 

Kehtolaulu. 

Aa vauva vakusa. 
Koriat napit jakusa. 

Aa vissaa kirjavaa kissaa. 

423. Oripää. Vihervaara n. 2392. 

—11. 
Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Aa vissaa, kirjava kissa, 
Harmaa katti ja Kraatari .Matti. 

425. > Aala; : A. 



424. Alastaro. Vihervaara n. 2471. 
—11. 

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. 

Kehtolaulu. 

A.-i vissaa, kirjava kissa, 
Musta katti kiilaa. 

425. Kokemäki. Sallgen n. 11. — 90. 
A.i vissaa kirjava kissa, 

mell'[!] on itsellä musta kissa. 
Aa 1 vawa makkaa kauvan. 
meiir on itsellä pikkutien vavva. 
5 Aa Matti, harmaa katti, 
Lietoon vietiin Meskulan Matti. 
Kuka-' nyt ennään riihiä tappaa, 
kun kissa pellolla kuolPuhina 

makkaa? 

426. Lempäälä. Vihervaara n. 4395. 
—13. 

Tuutilaulu. 

Aa aa vissaa harmaa kissa, 
Kirjava koira pellolla loiraa; 
Aa aa vissaa tule pikkukissa 
Tuamaan unta lapselle. 

Aa vissaa, älä sijaas pissaa. 

427. Noormarkku. Koskilahti n. 33. 
-Vi 04. 

Tilda Branfield. 

Ien laulu. 

Aa, aa vissaa, 
Älä vaan sijaas piss 

Mamma heittää nurkan taa, 
Mistäs pappa toisen saa? 



13 



194 



Kehtolauluja. 



428. Kokemäki. Santavirta n. 6. — 03 
Säpilä. Manda Sillanpää, 50 v. 

Kuullut Miina Hakanpäältä Kiettaren 
kylästä. 

Kehtolaulu. 

Aa aa aa vissaa, 
Älä vaan sijaas pissaa. 

(Tätä kerrataan aina uudelleen, 
kunnes lapsi on nukkunut.) 

429. Kauvalsa. Santavirta n. 76. 
—05. 
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. 

Kehtolaulu. 

Aa tuutia akkaa 1 , 
Älä vaan siijaa kakkaa, 
Aa tuutia vissaa, 
Ala vaan siijaas pissaa. 

430. Tyrvää. Katajaranta n. 25. 
—04. 
Aa tuti vissaa, 

älä vaan enää siaas pissaa! 

Aa tuti heiakkaan, 
kaadan koko peiakkaan. 

431 . Tampere. Siren T, n. 45. — 04. 

Kehtolaulu. 

Aa, aa vissaa, 
Älä sijaas' pissaa, 
Vaikkas kakan laskisitkin, 
Kakan minä ruokkoisinkin. 

432. Tampere. Kallio V. J, n. 808. 
—09. 
Aalullaa missä kirjava kissaa? 

Älä sinä (nimi) sijaas pissaa. 
Kuultu n. 40 vuotta sitten. 



433. Ylöjärvi. Mikkola E, n. 724*. 
—12. 

Muistiinp. Kalvolassa. 
Aa, aa vissaa 
älä sijjaas pissaa 

Aa lullaa lasta, kissa tuli 
vastaan. 

434. Oripää. Tallgren n. 45. — 14. 
M.p. Maariassa. Fiina Virtanen. 
Aa lulla lasta 

kissa tuli vastaan 
kissa istui kiikun päälle 
kiikutteli lasta. 

435. Punkalaidun. Moision. 3. — 10. 

Haviokoski. Suutari Hakenberg, 
70 v. 

Aa tuuti lasta, 
Kissa tuli vastaan, 
Kissa hyppäs kiikun päälle 
Ja 1 kiikutteli lasta. 

435 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
soin. Mäki Helmi, n. 339. — 25. 
Josetiina Mäki, 59-v. 

Aa lulla lasta, 
vaari tuli vastaan! 
Kissa istu kiikun päällä, 
kiikutteli lasta. 

435 p. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Rajala Anna, n. 390. 
—24—25. 
Heikki Lehtonen, 72-v. 

Aaa, aa Astan 



429. 1 |A|kkaa : akkaa. 

435. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



A.i tuuti nykyä. 135— 441. 



i'.:. 



kissa 1 tuli vastaan. 

Kissa hyppäs kiikun päälle 

Kiikutteli lasta. 

436. Honkajoki. Kallio V. J, n. 823. 

—09. 

Tuutilullaa lasta, 
Kissa tuli vastaan 
Piika istuu kistun päällä 
Ja liikuttelee lasta. 



Aa tuuti nykyä. 

437. Alastaro. Vihervaara n. 2421. 
—11. 

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. 
Kehtolaulu. 

Aa tuuti nysyä, 
Ekkös tahro pysyä? 
Aa tuuti heijakkaa, 
Tapan koko peijakkaan. 

438. Alastaro. Vihervaara n. 2455. 

—n. 

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- 
lut Huittisissa. 

Kehtolaulu. 

Aa tuuti nykyä, 
Ekkös tahro pysyä! 
Aa tuuti vissaa, 
Älä vaan sijaas pissaa! 
\a tuuti heijakkaa, 
Minä kaaran sun koko peijakkaan. 



Aidan takana. 

438 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
s, ,,i. Piilanen Rauha, n. 380. 
24 25. 

Kusia. i \ inha, 65 v. 

Aidan lakana väärässä puussa, 
Lauloi kirjava tikka. 
Joka ei tottele isää ja äitiä 

Se saa maistaa vittasia. 

Biibuli baabuli sini nmt kii. 

439. Merikarvia. Roslin M, n. 8. 

—88. 

Biibuli, baabuli simmut kii 
Aa, aa. biibuli bau. 

Heijaa heijaa — — . 

440. Sahalahti. Hahnsson n. 31*. 
—53. 

Pakkala. 

Heijaa, heijaa, 
Kistinkannun koijaa. 
Lätin sormus, 
Piipun herra, 
5 Ristinkirja. 
Lessoo 1 . 

Heijaa tuijaa. 

441 . Oripää. Vihervaara n. 2483. 

—11. 

Makkarkoski. Maria Kuusisto, 50 v. 

Vakulaulu 1 . 

Heijaa tuijaa 



435 a. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 

440. • Kirjoitettu ensin edellisen säkeen loppuun lessoo. Se poistettu ja kirjoi- 
tettu 6. säe. 

441. • r. (= kehtolaulu). 



196 



Kehtolauluja. 



Savipäänuijaa, 

Kun Taalikan äiti kuali. 

442. Loimaa. Vihervaara n. 321. 
—09. 

Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul- 
lut lapsena Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Heijaa tuijaa, savipäänuijaa, 
Kun 1 Kaalin äiti kuali, 
Lukkari meni seljällens 
Ja 1 pappi väärin pualin. 

Hoi hoi hoikkaan. 

443. Pori, Riikonen siv. n. 46. — 95. 
Katriina Sjövall, 75 v. 

Hoi, hoi, hoikkaan, 
Kun ei kukaan naikkaan! 
Tussaa lullaa, 
Joko kirkost' tullaan? 
5 Kilttii piikaa kiikutan, 
Muitten läpsii liikutan. 
Hoi, hoi, hoikkaan, 
Kun ei kukaan naikkaan! 

Huis, kissa, lullan takaa. 

444. Tampere. Kallio V. J. n. 810. 
—09. 

Huis kissa lullan takaa, 
Itsepä (nimi) lullassa makaa. 

445. Kuhmalahti. Hels. Suom. Nor- 
maalilys. konv.: Lindroos n. 18*. 
—92. 

Judith Lindroos, 50 v.. synt. Kuh- 
malahden Haapsaaren kylässä. Muis- 
tiinp. Vesilahdessa. 



Mene sinä musta kissa 
meilän Liisan (nimi yleensä) lullan 

takaa, 
itte meilän pikku liisa 
lullassansa makaa. 

446. Tampere. Jussila n. 8. — 23, 
K. A. Palonheimo (Brenius), 70 v 
Pois kaikki mustat kissat, 

(lapsen nimi) lullan takaa! 
Itte hän pikkunen (nimi) 
lullassansa makaa. 

Huis sika satulaselkä. 

447. Punkalaidun, Kotikoski n. 672. 

- 22 / 8 09. 
Ulla Ström. . 

Kehtolauluja Punkalaitumella. 

Huis sika satulaselkä, 
Kitis kuttu kello ka ula, 
Niin meidän lapset laulaa, 
Kuin Turun kellot pauhaa. 

448. Tyrvää. Kullaan.2U.— B / 1 04. 
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 52 v. 
Huis, sika, satulaselkä, 

Huttis, kuttu, kellokaula! 
Näin nyt meijän lapset laulaa, 
Kuinkas Turuusa urvut pauhaa? 

449. Kankaanpää. Laiho n. 307. 

—90. 

Santra Hakkuri, 21 v. 

Huis, sika satula selkä, 
Kukis, kukko kellokaula! 
Tule, uni, uunimpäältä 
Ja nappaa lasta silmän päälle! 



442. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



Huis >ik.i Haverin läättiin. 450 



iv: 



450. Lempäälä. Leander n. 68*.— 13. 454. Oripää. Tallgren n. 4S. —14. 

Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- Mp. Maariassa. Fiina Virtanen. 

sena. Muistiini.. Hauholla. llni , sik;| Q uijarin läättiin 

Huis sika satulaselkä, siellä ne muutkin hännästä krääk- 

kiitis kuttu kellokaula. kii. 



451. Sahalahti Eelin n. 22*. —03. 
Uula. Kustaan Annastiina, 66 v 
Katkelma. 

Kuukis kukku kellokaula 
Huis sika satula s, •ikä 
Kiitti- 1 kunne* kellokaula 



ei maista 



452. Salia luhti. Hahnsson a. 30*. — 53. 

Pakkala. 

Hui sika satulaselkä, 
Kitiskurme, kellokaula, 
Mullin mullin, keitonkieli, 
- tpassäkki, lippaMeli, 
5 Kollu, kollu. 

Huis sika Haverin läättiin. 

453. Oripää. Vihervaara n. 2383. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 
Huis. sika, I kiverin läättiin. 
I niit muitaki sikoja 
hännästä vaattiin 1 . 



455. Loimua. HoUo n. 573. — 09. 

Kehtolauluja. 

Buis sika Haverin läättiin, 
Sinne niitä muitakin hännästä 

väännttiin. 

456. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n. 

194. —1 2. 

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v. 

Huis sikoja Haverin läättiin, 
siellä niitä muitakin hännästä 

käättiin. 

Huis sika huntilaan. 

456 a. Kuhmalahti. Hahnsson n. 31. 

—53. 

Hui sika huntilaan. 
Jätä kassis kaukaloon, 
Mene itte monikkalaan, 

Kierrä sieltä Ki''lielään. 

Huis sika kettuja pettää. 

457. Port. Kiikonen siv. n. 47. — 95. 
Katriina Sjövall, 75 v. 

Hui, sika, mettään 



451. l Kun kurmee ajettiin jostain pois (varsinkin pahanteosta) sanottiin kiittis 
samalla tavalla kun nytkin vielä sialle sanotaan huis. Ker. sei. — 2 kurme = kuttu. 
Mielestäni nuo nimitykset ovat niiltä ajoilta, jolloin rautaa ei vielä tunnettu, ja sen- 
tahden rappu (kello) kurmen (kutun) kaulaan tehtiin hyvin kaikuvasta kuivasta leppä- 
puusta. Ker. sei. 

453. * r. (= väännettiin). 

456. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



19X 



Kehtolauluja. 



Oravia ottaan, 
Jäneksiä jättään! 

458. Ahlainen. Nurmela n. 3. — 20. 
Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v. 
Huis sika mettää 

Kettuja 1 pettää, 
Jäniksiä ottaa, 
Oravia jättää. 

459. Siikainen. Laiho n. 313. —90. 
Leväsjoki. Kaisa Nauriskoski, 70 v. 
Huis, sika, mettään 

Kettuja pettään, 
Jäneksiä jättään, 
Oravia ottaan! 

460. Alastaro. Vihervaara n. 2465. 
—11. 

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. 

Kehtolaulu. 

Huis, sika, mettään 
Kettua pettään, 
Oravaa ottaan, 
Janesta jättään! 

461 . Kokemäki. Kujanpää n. 8. — . 
Vi 21. 

Manta Erkkilä, 60 v. 

Huis sika mettään, 
kettua pettään, 
jänistä jättään, 
oravaa ottaan! 

462. Tyrvää. Nieminen n. 6. — 22. 
Amanda Virtanen, 70 v. 

Hus sika Hirttään, 



kettuja pettään. 
oravia ottaan, 
jäniksiä jättään, 
5 susia surmaan, 
karhuja kaataan, 
pikkuselle 1 poikaselle marjoja tuo- 
maan, 
sinisellä pussisella, 
karvaisella kassisella. 

463. Tyrvää. Pakula V. F, n. M. 

—07. 
Vihattu. Heikki Äijälä, 70 v. 
Huis. sika, metsääfn 1 
kettua pettään. 
oraA r aa ottaan, 
jänestä jättään, 
s sutta syömään, 
karhua tuomaan! 

464. Tyrvää. Pakula V. V, n. 68. - 

26 / 3 22. 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Huis, sika, mettään 
kettua pettään, 
oravaa ottaan, 
jänestä jättään. 
5 sutta syämään, 
karhua juamaan, 
suurta hirvee kotio tuamaan! 

465. Mouhijärvi. Laine T, n. 151. 
—93. 

Huis. sika. mettään 
kettuja pettään. 
jäneksiä jättään 
ja oravia ottaan! 



462. ' kk:ssa iso alkukirjain. 



Huis sika kettuja pettää. 266— 474. 



199 



466. Lavia. Nurmi F. n. 68. 

10 , 12. 
\ Maja. 

Kehtolauluia. 

Buis sika mettää, 
Kettuja pettää, 
Jäniksiä jättää, 
Onnia ottaa. 
5 Marjoja tuomaa, 
Punasella pussilla, 
Sinisellä silkillä. 
Karvasella kassilla. 

467. Kankaanpää. Luihu n. 306. 
—90. 

Saulia Hakkuri, '21 v. 
Hus. sika. Hirttään. 
Kettuja pettään, 
Jäneksiä jättään, 

( »ravia utraan! 

468. Honkajoki. KallioV.J,n.l481. 

16 s 13. 
Juliana Itävaara, 55 v. Mp. Iso- 
joen Koresjarvellä. 

Huis sika mettään 
kettuja pettään, 
jäniksiä jättähän, 
oravia ottahan! 

469. Ku,ri,i. Kaukomaa L. n. 27. — 
3 J e 30. 

Äjnraälänkylä. Serafiina Otava, 
61 v. 

Lastenlaulu. 

Huis sika mettään 
Kettuja pettään, 
Jäneksiä jättään, 
< »ravia ottaan! 



470. Karvia. Kaukomaa L. n. 28. — 

»U30. 

Ainin. il.uikvla. Kaisa Harjukangas, 
80 v. 

Huis sika Hirttään 
Kettuja pettään. 
Jäniksiä jättähän, 
Oravia ottahan! 

471. Karvia. Kanin, miu L. ,,. 29. — 
3 6 30. 

Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, s. 1952. 

Huis sika mettään 
Kettuja pettähän, 
Jäneksiä jättähän. 
< »ravia ottamahan. 

472. Kanin. Kaulan, aa L, n. 30. — 
2 7e 30. 

Koskiperä. Kaisa Välimäki, 79 v. 

Huis sika mettähän 
Kettuja pettähän, 
Oravia ottahan. 
Jäniksiä jättähän! 

473. Karria. Kaukomaa L, n. 31. — 
11 e 30. 

Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v. 

Huis sika mettään, 
Kettuja pettään 
Oravia ottahan. 
Jäniksiä jättähän! 

474. Ruovesi, rahiani n. 117. —52. 

Lasta tuutiessa. 
Huis sij.it mettään. 
Kettuja peilaan. 
• »ravia nilaan. 



200 



Kehtolauluja. 



Jäniksiä jäitään^ 
5 Minä monen mettään, 
Tuon lapselle marjoja, 
Punasella pussisella , 
sinisellä Säkkisellä, 
Valkosella vakkasella, 
10 Kultasella kelkkasella. 



Huis sika mettään. 

475. Rauma. Sjöros. n. 28? —90. 

Huis sika mettään 
lapsel marjoi tuomaan, 
oravia ottaan, 
jäneksiä jättään, 
5 kettuja pettään, 
huis sika mettään. 

476. Luvia. Salon. 320. —14. 
M.p. Hattulassa. 

Hyys sika mettään menee, 
Kallelle marjoi tuomaan, 
Punaisessa pussissa 1 , 
Valkoisessa kassissa. 

477. Ulvila. Tuomin. 59. — 90. 
Amanta Kortelahti, 18 v. 

Kehto-lauluia. 
Huis sika mettään 
Tuamaan lapselle marjoja, 
Punasella pusilla, 
Karvasella kassilla, 
5 Sinisellä sissillä, 
*Häntas alla laukussa, 
Sokereita joukossa*. 



478. Ahlainen. Nurmela n. 4. — 20. 

Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v. 

Huis sika mettää 
tuomaan lapselle marjoja, 
punaisella 1 pussilla, 
karvaisella 1 kassilla, 
5 liäntäs 1 alla varjossa, 
ettei kylän pojat saa. 

479. Noormarkku. Österlund n. 7. 19. 
—20. 

Maria Vahlman, 81 v. 

Tuutulaulu. 

Huis sika mettää 
Tuomaa lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Sinisellä kassilla, 
5 Karva selin säkillä. 

480. Noormarkku. Ollinen n. 605. 

—89. 

Noormarkku. Miina Limperi, 29 v. 
Kuullut Karoliina Simulalta. 

Huis sika mettää 
Tuamaa lapsella marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla! 
s Pannaa ämpäri kaulaa, 
Kuusen hako häntää. 

481 . Merikarvia. Romppanen n. 7. 
—89. 

Hui, sika, metsään 
Tuomaan lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla! 



476. x pussi|a| : pussissa. 
478. l kk:ssa iso alkukirjain. 



lluis sika mettään. 482—489. 



201 



482. Merikarvia. Roslin M, n. S. 
—88. 

Hyis, sika. mettään 
Tuomaan Maijulle marjoja 
Punasella pussisella, 
♦Karvasella kassisella*, 
5 Sinisellä Säkkisellä, 
Tuohisella tokkosellal 

Ilyis. sika. mettään j.n.e. 

483. Oripää. Vihervaara n. 2359. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Äe/i/o/(7i//i/. 

Huis, sika, mettän perrään 
Ennenkon laps ylös herrää. 

484. Oripää. Vihervaara n. 2360. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Huis, sika, mettään 
Lapsell marjoi tilamaan 
Punasella pussilla. 
Karvasella kassilla, 
5 Hännän alla roppasella. 

485. Oripää. Vihervaara n. 2377. 
—11. 

Oripää. Maistiina Anttila, 78 v. 

Kehtolaulu. 

Huis, sika. mettään 
Tilamaan lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla, 
5 Hännän alla kassilla! 

486. Oripää. Tallgren n. 48. — 14. 
Fiina Virtanen. M.p. Maariassa. 
Huis sika mettään 



tuomaan lapsille marjoja, 
punasella pussilla. 
hännän alla kassilla. 



487. Loimaa. Vihervaara n. 4464. 

—13. 

Tuutulaulu. 

Huis kissa mettään 

Tilamaan lapselle marjoja 

Punasella pussilla, 
sinisellä kassilla! 



488. Loimaa. Vihcrraam n. 4821. 
—19. 
Emilia Niemi, 43 v. 

Kehtolaulu. 

Huis sika mettään 
Tuomaan (lapsen niini, esim.) 
Villelle marjoja, 
Punaisella pussilla, 
Karvaisella kassilla. 
5 Äiti kullan nukuttaa 
Ja univirren laulaa. 
Paina pikku silmä kii'(nni) 
Ja nuku Herran rauhaan. 



489. Loimaa. Vihervaara n. 240. 
—09. 

Pöytyä. Kullina. Vappu Uusitalo, 
36 v. Kuullut kotipit. Loimaalla. 

Kehtolaulu. 
Huis sika mettään 
lapsille marjoja tilamaan 
punasell pussill, 
karvaseU kassin. 
s sinisell sakill. 



202 



Kehtolauluja. 



490. Loimaa. Hollo E, n. 574. —09. 
Huis sika mettään 

Tuomaan Vilholle 1 marjoja, 
Punasella pussilla . 
Sinisellä kassilla. 

491 . Alastaro. Vihervaara n. 2464. 
—11. 

Virtsanoja. Markulan emäntä, n. 
45 v. Kuullut Vampulassa. 

Huis, sika, mettään 
Tuamaan lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla! 

492. Alastaro. Vihervaara n. 2470. 
—11. 

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. 
Kehtolaulu. 

Huis, sika, mettään 
Tuamaan lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla, 
5 Ropposella hännän alla! 

493. Alastaro. Vihervaara n. 2416. 
—11. 

Sikilä. N. 40 vuotias vainio. 

Kehtolaulu . 

Huis, sika, mettään 
Tuamaan lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla, 
.i I länläs alla kukkarosa. 
Katto vaan, ettes pissaa! 



494. Alastaro. Vihervaara n. 2418. 
—11. 

Sikilä. Vihtori Ääri, 34 v. 

Kehtolaulu. 
Huis, sika, mettään 
Tuamaan lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Kellasella kassilla! 

494 «. Alastaro. Hämeenlinnan alak. 

sem. Mäkiö Eeva, n. 354. 

—24—25. 

Amanda Kajala, 64-v. 

Huis sika mettän perrään 
Vauvalle marjoja tuomaan, 
Punasella pussilla , 
Karvasella kassilla, 
5 Keltasella kessillä, 
Leuan alla lekkerillä, 
Hännän alla rappasilla. 
Tule sitten takasin, 
Kun vauva unesta herää. 

495. Huittinen. Hirsikoski Anna, n. 
5.-^24. 

Huis sika, huis sika mettän per- 
rään 
tuomaan lapselle 1 marjoja puna- 
sella pussilla, 
sinisellä kassilla, näntas alla hie- 

putellen, 
vattas alla varjossa. 

496. Huittinen. Saarimaa n. 400. 
—09. 

Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut 
Huittisissa. M.p. Paattisissa. 



490. x sana kk:ssa alleviivattu. 

495. ' r. selitetty »Tuuditettavan nimi 



Hui- sika mettään. 496—503. 



203 



Iluis. sika, Hirttään 
tuomaa lapselle 1 marjoi 
punasella pussilla 
ja karvasella kassilla 
b häntänsä alla kukkarosa, 
vattansa alla kaukalosa. 

497. Punkalaidun. Vihervaaran. 241. 
—09. 

\ anttila. Kalle Nygard, 45 v. Kuul- 
lut synt. pit. Tyrväällä. 

Kehtolaulu. 

Huis sika Hirttään 
tuamaan lapsille marjoja 
sinisellä säkkiBellä, 
punasella pussisella 
5 kaara sitten kaukaloon 
että lapsel syärä saa. 

498. Punkalaidun. Moision. 6. — 10. 

Il.iviokoski. Suutari Hakenberg. 
n. 7o v. 

Iluis sika, huis sika, 
Mettän perään, 
Tule sitten takasin 
Kun lapseni herää. 
5 Iluis sika uiettän päälle 
'ruiuiiaan lapselle marjat tänne. 
Punasella pussisella, 
Sinisellä Säkkisellä, 
Leukas alla t[u]okkosella, 
io Häntää alla kukkarolla; 
Tuo suussas' lisää, 
Kaada kaikki kaukaloon, 
Että lajisi syödä saa. 

499. Punkalaidun. Moisio n. 26. —10. 

Hui< sika mettään. 
tuo lapeille marjoja, 



sinisellä Säkkisellä. 
punasella pussisella, 
s roikota, voikota, 
kaada kaikki kaukaloon, 
että lapsel syödä saa. 

500. Harjavalta. Ruusunen n. 90. 
—03. 

Iluis sika mettään. 

Huis sika mettään 
Tuomaan lapselle marjoja 

Punasella linssillä, 
Karvasella kassilla, 
5 Hännän alla hepsuttaa. 

501. Kokemäki. Sallgen n. 7. —90. 
Huis koira mettään 

tuomaan lapsella marjoja, 
punaisella pussilla, 
karvaisella kassilla. 
s hännän alla laukulla, 
sokerin paloja joukossa 

502. Kokemäki. Ahti n. 4. —93. 
Kiettare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul- 
lut Johanna Ojalalta. 

Huis. sika. mettään, 
Tuamaan lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla. 

503. Kokemäki. Kujanpää n. 1. — 

' »/ U 20. 

Manta Salonen, 44 v. 

Huis sika mettään 
tuumaan lapsille marjoja, 
punasella pussilla, 



'■'". ' tuomaa m piika! : t. *lapselle*. 



204 



Kehtolauluja. 



karvasella kassilla 
5 hännän alla laukussa, 
sokereita joukossa. 

504. Kokemäki. Lenvpainen n. 5. - 

5 /i 04. 

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 

Kehtolaulu. 

Huis sika metsään menee 
Tuomaan (Martalle) marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvaisella kassilla 
5 Hännän alla laukussa, 
Sokeritoppi joukossa. 

505. Kokemäki. Paasikivi n. 19. - 
w / 12 03. 

Kuoppala. Verner Palmu. 
Huis, sika, mettään, 
Lapselle marjoja tuomaan 
Pn naisella pussilla, 
Karvaisella kassilla, 
5 Hännän alla laukussa, 
Sokereita joukossa! 

506. Kokemäki. Santavirta n. 4. — 03. 
Sapilä. Manta Sillanpää, 50 v. Kuul- 
lut Miina Hakanpäältä Kiettaren 
kylästä. 

Kehtolaulu. 

Huis sika metsään, 
Tuomaan lapselle marjoja, 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla. 

507. Kauvatsa. Santavirta n. 74. 

—05. 

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. 

Kehtolaulu. 

Huis sika metsään, 



tuomaan lapselle marjoja, 
punasella pussilla, 
karvasella kassilla, 
b häntäns alla lieputtellee, 
paskan liepukkeita. 

508. Tyrvää. Katajaranta n. 284. 
—07. 

Tyrvään kylä. Katariina Palmgren, 
62 v. 

Lastenloru. 

Huis sika metsään! 
Mene mäen ottaan, 
Lapselle marjoja ottaan, 
Punaselle pussisella , 
5 Sinisellä Säkkisellä! 

509. -Tyrvää. Kullaa n. 218. — 

9 /i 04. 

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. 
Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään 
kylästä. 

Huis, sika, mettään! 
Tuo sieltä lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Sinisellä säkillä, 
5 Karvasella kassilla, 
Tuohisella toosalla, 
Korialla kompsulla, 
Häntäs alla hieputtele, 
Tuo sielä ja kieputtele! 



510. Tyrvää. Pakula V. F, n. 67. — 

Kalliala. Miina Isokäki. 5" v. Kuul- 
lut Vappu Silvanderilta. 

Huis, sika, mettästä marjoja 
tuamaan 



Huis sika mettään. 510—517. 



205 



punasella pussisella, 
karvasella kassisella, 
sinisellä' säkkiflellä, 
5 tuahisella ropposella! 

511. Mouhijärvi. Laine T, n. 152. 
—93. 

Huis. Bika, mettään 
tuomaan sieltä marjoja 
punasella pussisella, 
karvasella kassisella, 
s leukas' alla lessuttele, 
häntäs' alla hessuttele! 

512. Kankaanpää. Laiho n. 303. 
—90. 

Niinisalo. Maija Mattila, 64 v. 

Hus, sika, mettään, 

Tuo lapselle marjoja 

Punasella pussusella, 

Sinisellä säkkysellä, 

5 Karvasella kassusella! 

513. Kankaanpää. Laiho n. 308. 
—90. 

Santra Hakkuri, 21 v. 

Huis, sika, mettään 
Tuomaan lapsille marjoja 
Punasella pussusella, 
Sinisellä säkkysellä, 
5 Karvasella kassusella, 
Häntäs alla roppisella! 

514. Jämijärvi. Välisalo n. 10. — 02. 
Hilda Viitahalme, 31 v. 

Huis sika metsään. 

Huis gika mettään. 



tuomaan lapselle marjoja, 
punasella pussisella, 
sinisellä säkkysellä, 

5 karvasella kassilla 

hännän alla tuokkosella. 

514 a. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa- 
ri no. n. 17. — 31. 
Iso-Röyhiö. Liina Keskinen. 

Huis 1 sika mettfn, 
menen^mäen imkkän, 
m -ukis si;ilt ;i marjat kaikki 
hihna n^koppän, 
65 pualukoita, juamukoita j. n. e. 

515. Honkajoki. Kallio V. -f.n.822. 
—09. 

Huis. kissa, metsään 

Tiia maanlapselle marjoja 
Punasella pussusella, 

Sinisellä säkkysellä, 
5 Karvasella kassusella! 

516. [{onko joki. Kallio I". J, n. 1 IS2. 

- 16 U13. 

Juliana Itavaara, 55 v. M.p. Iso- 
joen Koresj arvella. 

Huis sika mettähän 
timmaan lapselle marjoja 
punasella pussusella, 
sinisellä säkkysellä, 

karvasella kassisella. 

517. Karvia. Kaukamaa L, n. 32. — 
l I»30. 

Koskiperä. Emelia Mäkinen, 53 v. 
Huis sika mettään! 



514 a. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



206 



Kehtolauluja. 



Tuo lapselle marjoja 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla! 

518. Karvia. Rauhamaa L, n. 33. - 

3 A 30 - 

Ammälänkylä. Joosef iina Jokinen, 
80 v. 

Huis sika mettään! 
Tuo lapselle marjoja 
Punasella pussosella, 
Karvasella kassosella! 

519. Karvia. Kaukamaa L, n. 34. 

- 6 /o 30. 

Tuulenkulma. Kaisa Moisio, 81 v. 

Huis sika mettään, 
Tuo lapselle marjoja 
Pikkuisella pussusella, 
Vanhan ämmän kassusella. 

520. Karvia. Kaukamaa L, n. 35. 

- 3 % 30. 
Mustakoskenkylä. Emilia Alanko, 

28 v. 

Näin sika mettähän menee, 
Kipin, kapin, kotiot^tulee. 
Tuo marjoja 
Punasella pussosella, 
s Karvasella Säkkisellä, 
Pistää pikku suuhun. 

521. Parkano. Alanen Viljo, n. 21*. 
—30. 

Alaskylä. Maria Alanen n. 59 v. 

Huis' sika mettään 
Mene mäen ottaan! 
Tuo lapselle marjoja 
Sinisellä Säkkisellä, 



5 Vaskisella vakkasella, 
Karvasella kassusella 

Kertoja kuullut laulun iso-isänsä 
sisarelta Vappu Hirvimäeltä. 

522. Vesilahti. Hels.Suom. Normaali* 
lys. konv. : Lindroos n. 15*. — 92. 
Kirkonkylä. Judith Lindroos, 50 v. 

synt. Kuhmalahden Haapsaaren ky- 
lässä. 

Kehtolaulu. 

Huis sika mettään, 
mene mäjen ottaan. 
tua siältä Liisalle (nimi yleensä) 

marjoja, 
punasella pussosella , 
5 sinisellä Säkkisellä, 
leukas alla lekkerissä, 
vattas alla vakkasessa. 

522 a. Lempäälä. Helin Olga, n.- 12. 

—21—22. 

Kalle Helin, 60-v. 

Huis sika mettään, 
Tuo lapselle marjoja, 
Punaisella pussilla, 
Sinisellä Säkkisellä, 
s Valkoisella vakkasella, 
Mene mäest' ottaan, 
Häntäs alla keikuttele. 

523. Pirkkala. Starck n. 10*. —89. 
Huis sika mettään, 

mene mä'en ottaan 
noukkiin marjoja lapsen koppaan, 
punasella pussisella, 
5 sinisellä Säkkisellä, 
Valkosella vakkasella, 
toisin 






Huis sika mettään. 523 530 



207 



lapsen koppaan 
Lapsi ne itte tu'ee ottaan 
ei sika saa kulkeen lapsen kop- 
paa 

524. Tampere. Ennegren n. 2d*. —86. 
Tilda ESnnegren. 

Minä laulan lapselleni pitkän 

virren 
Nin kun yhden seinä hirren: 
Huis sika mettään, 
Yli mäjen ottaan 
i Tiianiaan lapselle marjoja 
sinisessä Säkkisessä, 
Ja punasessa pnssisessa. 

525. Tampere. Kallio V. ./, n. 815*. 
—09. 

Kuultu unin .n v. sitten Tampereen 
puolella. 

Huis sika metsään 
Tuomaan lapselle marjoja 
Punaisella pussisella 
Sinisellä Säkkisellä. 

525 a. Tampere. Lindström Olga. n. 

17. —18. 

Huis sika metsään, 
mene mäen nukkaan, 
in niki sieltä marjoja, 
pikku matin koppaan. 

526. Tampereen seudut. Niemin. 643*. 
—91. 

Kittis, kultu kelkkailla, 
Huis, sika satulaselkä, 
Mene'" mäen ottaan*, 
Tua sialta lapselle'" marjoja 
i Sinisellä Säkkisellä, 



Punasella pussisella 
Valkosella vakkasella! 

527. Ylöjärvi. Pohjankanervo /'. n. 

30. M 7 .7/. 

Kirkonkylä. Kust. Aiv. Koivisto, 
64 v. M.p. Kunnalliskodissa. 

Huis sika mettään 
tiin sieltä lapselle marjoja 
sinisellä sissisellä, 
punasella pussisella. 

528. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 
34 w 7 31. 

Kirkonkylä. Eeva s, uninen, 95 v. 
M.|>. Kunnalliskodissa. 

Huis sika mettään 
lapselle marjoja noukkii 
pienellä tanokoppasella. 

529. Kangasala. Lilius n. 128*. —88. 

Hjalmar Pinne, 13 v. 

Huis sika metsään, 
Mene Ainolle marjoja tuomaan 
Punaisella pussisella, 
sinisellä Säkkisellä, 
5 Valkoisella vakkasella 
Kyllä sinä meidän portin tie jät 
Haka alla, pyörä päällä 
Tervaristi pyörän päällä. 

530. Sahalahti. Helin n. 12*. —03. 

Sika marjaan. 

i Yhdistetty useammista toisinnoista) 

Huis sika mettään 
Mene mäen ottaan 
Tua lapselle marjoja 
Sinisellä Säkkisellä, 



208 



Kehtolauluja. 



5 Punasella pussosella, 
Häntäs alla häkkisellä (ssä), 
Vattas alla vakkasella (ssa), 
Leukas alla lekkerillä (ssä), 
Kuanos alla koppasella (ssa), 
10 Älä itte noppaa, 
noppaa lapsen koppaan. 

531. Kuhmalahti. Lindroos n. 17*. 
—88. 

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, 
Kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. 

Muistiinp. Tottij arvella. 

Huis sika mettään, 
Mene mäen ottaan. 
Tuo sieltä lapselle marjoja, 
Punasella pussisella, 
5 Sinisellä silkkisellä, 
Kurkkus' alla kuppisessa, 
Leukas' alla lekkusessa, 
Vattas' alla vakkasessa, 
Häntäs alla häkkisessä. 



532. Eräjärvi. Järvinen N, n. 

Sika juoksi sinne tänne, 
Kaukalo sian suussa. 
Pikku poika kaukalossa. 
Huis sika mettään, 
s Tuo lapselle marjoja, 
Punasella pussisella, 
Sinisellä Säkkisellä, 
Keltasella kukkarolla, 
Häntäs alla häkkisessä. 
io Leukas alla lekkusessa, 
Vattas alla vakkusessa, 
Korvas alla koppasessa. 

Roikota, roikuta. 



23*. 
-53. 



Hae, hae Lassin Kaijaa, 
15 Kupparin Kirsti. Jämsän Maija, 
Rimppapirjo, Rampsun Anna, 
Längelmäellä tansaa, 
Hakohäntänsä kanssa. 



47' 



533. Eräjärvi. TyysM (2209) n. 

—07. 

II iii* si lm mettään. 

Huis sika mettään! 
Mitäs sika mettäs? 
Marjoja tuomaan 
Punaisella pussilla, 
5 Sinisellä säkillä, 
Kori j alla konttisella, 
Vaskisella vakkasella, 
Kultasella kuppisella , 
Maalatulla maljasella. 



534. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 25*. 

—08. 

Huis sika mettä 
mene mäen ottaa, 
marjoja noppaa 
lapsen koppaan. 

535. Orihvesi. Kesälä n. 43. — 09. 
Huis sika metsään 

Mene metsän perrään! 
Älä tul ennen takasiin 
Ennen^kun lapsi herrää. 

536. Orihvesi. Jokinen, n. 2*. — 03. 

Lasten laulu. 

Huis sika metsää 
mene mäen nokkaan, 
Tuo sieltä marjoja 
Matti pojan 1 koppaan. 



536. 1 myöskin Maijalikan koppaan ja nimeä voi muutta[al miksi tahtoo. Ker.sel. 



Huis sika mettään. 53> 



209 



537. Orihv. Jokinen, n. 3*. —03. 
Leena Tervala, 64 v. 

Lasten laulu. 
Buis sik.i metsään 
mene mäjen nokkaan. 
Tuo sieltä marjoja 
sinisellä Säkkisellä 
5 punasella pussisella 
pikku vauvan koppaan. 

537 <;. Kuru. Pohjankanervo T, n. 

13. 21 ;.'.'/. 

Länsi-Aura. Hilma Valkeejärvi, 
65 v. 

Huis sika mettään 
marjoja liakeen 
punasella pussilla. 
valkealla vakalla, 
5 sinisillä säkillä 
tuomaan pojulle (tytölle) 
marjoja 

538. [Ruov.?\ Paldani n. 117*. —52. 

Lasta tuutiessa. 

Huis sijat mettään, 
Kettuja pettään, 

Oravia ottaan, 
Jäniksiä jättään; 
5 Minä menen mettään. 
Tuon lapselle marjoja. 
Punasella pussisella, 
Sinisellä Säkkisellä, 

Valkosella vakkasella, 
io Kultasella kelkkasella. 

538 <'.. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sein. Mäki Helmi, n. 3i6 — 25. 

Josef iina Mäki, 59 v. 

Huis sika mettään, 



mene mäen nokkaan, 
noukis sieltä marjoja 
pikku Ainon koppaan. 

538 /?. Ruovesi. Hameenlinnan alak. 
sem. Mäki Helmi, n, 347. — 25. 
Josefiina Mäki, 59-v. 

Huis sika mettään 
marjoja tuomaan, 
punasella pussilla, 
sinisellä säkillä. 
5 Valkosella vakalla, 
keltasella kelkalla, 
tule jouluksi kotiin. 

538 y. Ruovesi. Luulonen Ahto, n. 23. 
—13—15. 
\ isuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v. 

Tuutilaulu. 

Huis sika mettään, 
Mene mäen nokkaan, 
Tuo sieltä marjoja, 
Helmin koppaan. 
5 Punasella pussilla . 
Keltasella kelkalla, 
Tuo niitä oikeen paljo. 



539. Virmt. Leander n. 9*. — 13. 

Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Huis sika mettään, 
pikku tytölle marjoja tuomaan 
punasella pussilla, 
sinisellä säkillä. 
5 vattanalla vakkasissa. 

14 



210 



Kehtolauluja. 



54C. Satakunta. Petelius n. 14. — 15. 
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailla, ei muista keneltä. 

Leikki-laulu. 

Huis sika mettään 
Tuumaan lapselle marjoja, 
Mansikoita mustikoita 1 , 
Kypsiä ja makeoita, 
Punasella pussilla, 
Karvasella kassilla. 

Huru huru hummalla kirkkoon. 

541 . Luvia. Riikonen, siv. 40. — 95. 
Luvian luodot. Emäntä Vesterlund- 

Maanpää, 45 v. 

Hu 's 1 , hu r s\ Humullaan, 
Ta kuperin Tannulaan, 
Eurassa ehtoolla, 
Kokemäell' puhteella, 
5 Siell' kuko puuroo keitt' 
Ja kana kastett' lämmitt'. 

542. Nakkila. Lampola n. 6. — 89. 
Huis, humma, Huittisiin, 

Euraan ehtoolle, 
Kokemäelle puhteelle! 
Siellä kukko puuron keittää, 
s Kana kasteen lämmittää. 
Pikku lintu lusikat pesi 1 , 
Y;ires marja tallin loi, 
Harakka herrain hevoset juotti. 
Korppi ruuhen kansi. 

543. Pori. Grönholm n. 147. —89. 
Marjaana Grönholm, 72 v. Kuullut 

I hilassa. 



540. ' kk:ssa iso alkukirjain. 
542. 1 pes ee : pesi. 

544. ' ka[n[ : kakol. — 2 yi. [kastee]l. 
[lallijl. 

545. J |toijpesi : p. 



Lapsille. 
Siellä kukko puuron keitti, 
kana kasteen lämmitti, 
pikku lintu voin sulatti, 
harakat hevoset juotti, 
s vares-Maija tallin loi. 

544. Pori. Tuomi n. 118. —91. 
Fanny Ekqvist, 16 v. 

Tätilä. 

Huis lmnnu tätilään, 
Täti kakol 1 leipo, 
Pani paljo voita päälle, 
kanam nmna v verta. 
s Se sulas suuhun. 
Se meni luuhun, 
Kukko puuron keitti. 
Kana kasteen 2 lämmitti. 
Harakka hiärimen nuali, 
io Pikku lintu lusikat 3 pesi, 
Tallimaija 4 tallin 5 loi, 
Korppi hevoset juotti. 

545. Porinseutu. Suom. Kuval. toim. 
Vuollekoski n. 5. — 23. 

Huru, huru Huittisiin. 
takatietä Takkulaan, 
Eurajoell' ehtool, 
Kokeinäel' puhteel, 
s kukko puuron keitti, 
kana kasteen lämmitti, 
pikkulintu lusikat pesi 1 . 
varesmaija tallin loi. 
harakka hevoset juotti, 
io ja korppi antoi hevoselle heiniä. 



— - 3 yi. [lusikajk. — 4 yi. Varesmaija]. 



lluru huru hummalla kirkkoon. 545 o 



211 



545 a. Ahlainen. Hämeenlinnan äldk. 
sem. Haapala Anni, n. 130. 

24 25. 
Maria Ranta, 65 vuo 
t ii humma tätilään, 
täti leipoo suuren kakon, 
panee paljoa voita päälle. 

546. Noormarkku. (Uinun n. 609. 
—89. 
Fimpyy. Juha Salomoonin poika, 

j7 v. 

Iluis. lniis Hunnulaa, 
Takatiätä Tannulaa, 
Euralla ehtoolla, 
Kokemäellä puhteella! 

5 Kukko siälä puuron keitti, 
Kana kasteel Lämmitti, 
Pikkulintu lusikap pesi, 
Harakka Maija talli! loi. 

Harakka krikkas tallim pääll': 
io Kriks kraks kreijaa, 
Tul huamem meill'. 
- il sylttyy syädä ,j;i 
Tamitalvaa juada. 

547. Noormarkku. Ollint n n. 608. 

—89. 

llui-<. huis Hunnulaa, 
Takatiätä Tannulaa, 
Euralla ehtoolla, 
Kokemäellä puhteella. 

6 Kukko siälä puuron keitti, 
Kana kasteel lämmitti, 
Pikkulintu lusikap pesi, 
Harakka-Maija talli] loi. 

Kriis, kraas kreijjaa 
io Tul' huamem meill', 
Meill' leivotaa: 



Saat voitakakkoo syädä 
Ja riaskahäppyy juada. 

548. Noormarkku. Lindgren n. 22. 

—92. 

Hilma Vppelqvist. 

I anha runo. 
Iluis, huis, Huittisii, 
Takatietä Takkusii, 
Euraan ehtoolla, 
Kokemäellä puhteella! 
s Kukko siellä puuron kiitti. 
Kana kasteen lämmitti, 
Harakka hevoisel kotia toi, 
Varen Maija tullin loi. 
Tannullan emon kellot soi 
io Eurassa ehtoolla, 
Kokemäellä puhteella. 

549. Siikainen. Lindqvist Terttu,n.4. 

-30. 
i itamo. 

Iluis hummalla tätilään, 

täti kukon leipoo, 

panee paljon voitu päälle, 

päskysen munan verran. 

550. Siikainen. Oksanen Kuiri. n. ■">. 
—30. 

[son-Salon vanhalta emännältä, 
76 v. 

Iluis sika lluiskilunn, 
takatietä Takkilaan, 
Euralle ehtooks, 
Kokemäelle puhteeks, 
5 kukko siälä puuron keittää, 
kana kasteen lämmittää, 
pikku lintu lusikat pesee, 



212 



Kehtolauluja. 



sitte mennää käskee via e raita syö- 
mää. 

551 . Siikainen. Oksanen Katri, n. 6. 

—30. 

Viinamäen isännältä, n. 50 v. 
Huis sika Hunnillaan. 
Takatietä Tannulaan 

552. Siikainen. Oksanen Katri, n. 9. 

—30. 

Sitomaniemen isännältä, 50 v. 

Huis sika Humalan, 
takatietä Takkulan, 
tua män lapselle marjoja 
punasella pussusella, 
5 karvasella kassusella , 
keltasella kelkkusella. 

553. Siikainen. Oksanen Katri, n. 10. 
—30. 

Lammin nuorelta isännältä, n. 50 v. 
Huis sika Huiskilaan, 
takatietä Takkilaan, 
Euralle ehtooks, 
Kokemäelle puhteeks, 
5 kukko siellä puuron keittää, 
kana hierimeii w kraappii, 
pikkulinnut lusikat pesee, 
varpunen voita sulatti 
vares-maija tallin luo ja kellot 

soitteli. 

554. Oripää. Tallgren n. 43. — 14. 
Fiina Virtanen. 

Huis humina Huittisiin, 
Palojoelle 1 pappisiin, 



tatin tykö vieraisiin. 
Tätiläs on paha koira 
5 puri humman jalan poikki. 
Täti leipoo ison kakun 
panee paljon voita päälle, 
silittelee sianlihalla, 
kaunistelee kananmunalla. 
io Harakka heitti hummalle heinä. 

555. Örinää. Vihervaara n. 2364. 
—11. 

Oripää. Maistiina Anttila, 78 v. 
Kehtolaulu. 

Huis, humma, Huittisiin, 
Palojoelle Pappisiin, 
Tatin tyjö viara isiin! 
Täti leipoo ison kakon, 
5 Pannee paljon voita päälle, 
silittellee siallihalla, 
Kaunistellee kanammunilla. ■ 

556. Loimaa. Hollo n. 570. —09. 
Huis humma Huittisiin, 

Tatin tykö vieraisiin, 
Täti leipoo ison kakon, 
Pannee paljo voita päälle, 
5 Liikkiön sian linnaa, 
Karpion kanan munia. 
Kukko puuron keittää, 
Kana riaskan lämmittää, 
Västäräkki voin sulattaa, 
io Pikkulintu lusikat hakkee, 
Harakka katon päällä nauraa. 

557. Loimaa. Tallgren n. 59. — 13. 
Maria Tuominen. M.p. Maariassa. 

Huis humma Huittisiin 



554. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



Huru liuru hummalla kirkkoon. 557 — 563. 



213 



tatin tykö vieraisiin. 
Täti 1 leipoo ison limpun 
tällää paljon voita päälle, 
5 kiiskiseii kiven verran, 
pääskysen munan verran, 
sinkun sianlihaa, 
karpion kananmunia, 
lehmän juustoa lisää. 

558. Loimaa. Tallgren n. 18. — 14. 
ttf.p. Maariassa. Maria Tuominen, 

:.; v. 

Buru, huru, hummalla kirk- 
koon ajaa, 
vaari 1 , vaari 1 , varsalla perässä 

ravaa. 
Poikkee Bieltä tätilään; 
täti kakun leipoo, 
b kukko puuron keittää, 
kana rieskan lämmittää, 
varpu suolan heittää, 
pikku lintu lusikat pesee, 
pääsky vieraat käskee. 

559. Alastaro. Vihervaara ».. 3315. 
—11. 

\ Ihaiiicn. Manta Lindström, 12 v. 
Kuiultaja hiki silP aikaa, kun toiset 
pakkoon menivät: 

»Huru, huru, Huittisiin, 
Takatiätä Tammelaani» 

560. Alastaro. Vihervaara n. 3311. 
Sikilä. \ ilho Vieno, 45 v. 
Huruttaja luki: 

Huru, huru. Huittisiin, 
Takatiätä Tammelaan! 



Kukku sialä puuron keitti, 
Kana riaskan lämmitti, 
■ \ ästräkki lusikat pesi, 
Pikku lintu voin sulautti. 
Hors tallaa, lapsel porraa, 
Kyll nyi jo lyniysä nilaan. 

561. Alastaro. Vihervaara n. 2490. 
—11. 

^ Ihäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v. 

Kehtolaulu. 

Iluis hummalla Huittisiin 
Tatin tykö viaraisiin! 
Täti leipoo suuren kakon, 
Tällää paljon voita päälle. 

562. Alastaro. Vihervaara n. 2457. 
—11. 

Sikilä. Julia Sulander, 52 v. Kuul- 
lut Huittisissa. 

Kehtolaulu. 

Iluis. humma, Huittisiin, 
Tatin tykö viaraisiin! 
Täti leipo ison kakon, 
Pani päälle paljun voita. 
5 Humma puri lasta jalkaan. 

563. Alastaro. Vihervaara n. 2431. 
—11. 

Yirtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 

81 v. 

Iluis. humma, Huittisiin. 
Takatiätä Tammelaan! 
Siälä kukko puun m keitti, 
Kana riaskan lämmitti, 
5 Västräkki voin sulautti. 
Pikku lintu lusikan pesi ja haki. 



1 kkssa pieni alkukirjain. 
558. ' Sana kk:ssa alleviivattu ja yi. väri. 



21', 



Kehtolauluja 



564. Alastaro. Vihervaara n. 2424. 

—11. 

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. 
Kehtolaulu. 

Huis hummalla kirkkoon, 

Pala järven pappilaan! 
Pappilasa oli pureva koira, 
Puri lasta jalkaan. 
5 Laps karas tärin 1 tykö, 
Täti leipo suuren kakun, 
Pani paljon voita päälle, 
Karvasen nokan verran. 

565. Huittinen. Hirsikoski Anna. n. 4. 
Huis hummalla kirkkoon, 

Humma poikkes Pukkalaan 1 , 

palas sieltä pappilaan. 

Pappilas oli hihanen|!| koira, puri 

lasta 2 jalkaan, 

Laps vietiin tatin tykö. 

Täti kohta kakkoo teki, 

5 Pani 1 paljon voita päälle — pääs- 

kysenmunan verran. 

566. Huittinen. Hirsikoski Anna, 
n. 16.— 23 / 3 24. 
Kukkoo keitti puuron, 

Kana 1 lämmitti kasteen, 
Pikkulintu lusikan pesi, 
Maija maiston suolan, 
5 Liisa tuli ja lippas kaikki. 

567. Punkalaidun. Moision. 25. —10. 

Huis hummalla kirkkoon, 
Palojärven pappilaan! 



Pappilass' 1 oli paha koira, 
puri lasta jalkaan. 
5 Lapsi vietiin tätilään; 
täti leipo ison kakon, 
pani paljon voita päälle, 
silkiön sian lihoja, 
karpion kanan munia. 

568. Punkalaidun. Vihervaaran. 227. 
—09. 

Vanttila. Kalle Nygärd, 45 v. Kuul- 
lut synt. pit. Tyrväällä. 

Kehtolaulu. 

Ptruu humma kirkkoon, 
siältä sitte tätilään: 
täti kakon leipoo, 
ja pani paljo voita päälle, 
5 pääskysen munan verta, 
kirvesvarren mittaselta. 



569. Harjmalla. 
—03. 



Ruusunen n. 89. 



564. l r. ( = tädin). 

565. » kk:ssa pieni alkukirjain. 

566. ! kk:ssa pieni alkukirjain. 

567. J kk:ssa pieni alkukirjain. 



Huishumma. 

Huis humma Huittisiin, 
Takatietä Taitt isiin, 
Palatessa pappilaan. 
Pappilas oli iso koira, 

5 Puri lasta jalkaan. 
Laps karas tädin tyä, 
Täti leevoi ison kakon, 
Pani paljon voita päälle. 
Piikulintu pesi lusikat, 

io Harakka hakkas liavot, 
Varesmajja tallil loi. 

■ 2 r. selitetty »Tuuditettavan nimi.» 



II uni luun liumm;ill;i kirkk i 570—576. 



215 



570. Kokemäki. Suihin, „. 2. —90. 
Minä menen kyllään. 

tädin työ vieraisille. 
Täti leipoo ison kakun. 
pannee paljo voita päälle, 
s p;i.isk\ sen munan verta. 

571. Kokemäki. Lerrvpainen n. II. 

Kuurnia. Hilja Rintanen, 13 v. 
Kuullut isältään. 

Huittisiin. 
Huru. laini Huittisiin, 
Takatietä Takkulaan, 
Palatessa pappilaan! 
Kukku siellä puuron kiitti. 
5 Kana kasteen lämmitti. 
Pikkulinnut lusikal pesi, 
Varesmaija tallin loi. 

572. Kokemäki. Santavirta «. 57. 
—03. 

Bäpilä. Amamia Sillanpää, 40 v. 

Kehtolaulu. 
Buru, liuni Huittisiin, 
Takatietä Takkulaan, 
Palas sieltä pappilaan, 
Pappilassa "li pureva koira, 
s Puri lasta jalkaan. 
Laps vietiin tädin tykö, 
Täti hipoi ison kakon, 
Pani paljon voita päälle, 
Pääskysen munan verran. 

573. Kokemäki. Sallgen u. 12. —90. 
Buru, huru Huittisiin, 

takatietä Takkulaan. 
palatessa pappilaan. 
Kukko siellä puuron keitti, 



.-, kana kasteen lämmitti, 

VOi liakkini'11 voin sullaatti. 
pikku lintu lusikal pesi, 

vares Maija tallin loi, 
harakka hevosille heiniä heitti. 

574. Kauvatsa. Santavirta n. 78. — 05. 
Kaakinmaa. Amanda Kaaki, '<'> v. 

Krlit, ilmiln. 

Huru huru Huittisiin. 
Takatietä Takkulaan. 
Täti siellä vellun keitti. 

Pikku lintu lusikat pesi, 
5 Harakka kauhan nuoli 

575. Tyrvää. Pakula I". I'. n. m. 

-*/ z 12. 
Kalliala. Miina [sokäki, .">: v. Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Ptruu hummalla kirkkoon, 
poiketaan siälä tätilään. 
Täti kakon leipoo 
ja kukko puuron keittää, 

5 kana riaskan lämmittää 
ja katti kauhat kanniskelee, 
pikku lintu lusikat pesee 
ja harakka tallin laisee 
ja rästäräkki[!| voin sualaa 

uija panee paljo voita kakon päälle. 

576. Tyrvää. Nieminen n. 5. —22. 

Amanda Virtanen, 70 v. 

Pruus hummalla kirkkoon, 
poike sieltä tätilään, 
täti kakon leipoo, 
kukko puuron keittää, 
5 kana rieskan lämmittää, 
pikkulintu lusikat p< 



216 



Kehtolauluja. 



Tallimaija tallin ruokkoo, 
Heikki hevost juottaa. 

577. Tyrvää. Kullaa n. 35. — 14 /i 03. 
Tapiola. 

Ptruu, humma, Huittisiin 1 , 
Takatietä Takulle! 

578. Tyrvää. Kullaa n. 22. — 13 U 03. 
Tapiola. 

Lasien lauluja. 

Huis, humma, kirkkoon, 
Poikkee sieltä tätilään! 
Täti kakon leipoo, 
Kukko puuron keittää, 
5 Kana rieskan lämmittää, 
Harakka paran kaappi, 
Vares voin laappii, 
Pikkulintu lusikat pesee. 

579. Tyrvää. Kullaa n. 221.— 13 /i Oi. 
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. 

Kuullut äidiltää, kotoisin Tyrvään 
kylästä. 

Lastenlaulu. 

Huru, huru Huittisiin 1 , 
Takatietä Takkulaan, 
Takkulasta pappilaan! 
Pappilasa on vihanen koira, 
5 Puri vauvaa jalkaan. 
Vietiin lapsi tätilään. 
Täti leipoo suuren kakon, 
Pani paljon voita päälle, 
Pääskysen munan verta. 



580. Tyrvää. Kallio Väinö, n. 13. 

20/ no 

/12 "■*■ 

Hanna Kallio, 22 v. Kuullut Kaisa 
Selin'iltä Tyrväältä. 

Tpr hummalla kirkkoon men- 
nään, 
poikkee sieltä tätilään, 
täti suuren kakon leipoo, 
pani paljo voita päälle, 
5 olis pannut enemmänkin, 
mufei ollu kirnuttua. 
Kukko puuron keittää, 
kana. rieskan lämmittää, 
pikku lintu lusikat pesee, 
io harakka kauhan kaappii, 
Antti tallin laasee, 
N. itse hevoselle heiniä heittää. 



581. Tyrvää. Katajaranta n. 285. 
—07. 

Tyrväänkylä. Katariina Palmgren, 
62 v. Kuullut Riikka Ojansuulta Hei- 
nolan pit. Onaliston kylästä. 

Lastenloru. 

Huis humma kirkkoon, 
Poikkee sieltä tätilään! 
Täti kakon leipoo, 
Kukko puuron keittää, 
5 Kana rieskan lämmittää, 
Pikku lintu lusikat pesee, 
Varesmaija tallin laasee ja 
Harakka hevost ruokkii. 



577. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 
579. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



H uru liuru hummalla kirkkoon. 582—587. 



217 



582. Tyrvää. Aukee n. 3. — 1 / 8 03. 

Lasien loruja. 

Trpuus, humma kirkkoon, 
poikkee sialta tätilään, 

täti kakon leipoo, 
kukku puuron koitta.!. 
s kana naskan lämmittää, 
pikkulintu lusikat pesee. 

(Lauletaan lasta ruikuttaessa.) 

583. Tyrvää. AhlsU dt n. 30. — 13 / 6 03. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v. 

Kehtolaulu. 

Tpruus hummalla kirkkoon! 
Poikkee siältä tatin tyköl 
Täti kakon leipoo, 
Panee voita päälle 
5 Jnnffnran verran. 
Vares viaraal vastaan ottaa, 

Harakka tallin kaappii. 
Pikku lintu lusikat nualee. 

584. Kiikoinen. Hahnsson n. 9 a} 
—53. 

Hut humma kirkkoon, 
Poikkee 8 siritä tätilään; 

Täti kakon leipoo, 
Kukko puuron keittää, 
5 Kana rieskan lämmittää, 
Tiiainen lusikat pessee, 
Harakka kauhan kaappii, 
Hiiri hierimen nuolee 3 , 
Västäräkki voin sulauttaa. 

5S4a. K i ihoin, n. Virittäjä siv. 2. 1912. 
Hut humina kirkkoon, 



Poikkee sieltä tätilään, 
Täti kakon leipoo, 
Kukko puuron keittää, 
5 Kana rieskan Lämmittää, 

Tiiainen lusikat pesee, 
Västäräkki voin sulattaa, 

(Harakka kauhan kaapii. 

Hiiri hierimen nuolee). 

585. Mouhijärvi. Laine T. n. 150. 
-93. 

1'tru humma, kirkkoon, 
poikkee sieltä Tätilään, 
täti kakon leipoo, 
harakka puuron keittää, 
g kana rieskan lämmittää, 
västäräkki tallin laasee 
ja pikkulintu lusikat pesee. 

586. Suoniemi. Färm K, n. 18. — 22. 
Johan Färm, 64 v. 

Iluru. hurii, hummalla kirk- 
koon, 
poikkee sieltä tätilään. 
Täti kakon leipoo ohrasista veh- 

aäsistä, 

klimppiä sianlihaa. 
5 Voita puolen leiviskä;:. 

587. Suoniemi. Färm I\.n.l7. — 22. 
Hilma Sillanpää, 60 v. 

Uuni liuru liuru liuru 
hummalla kirkkoon, 
poikkee sieltä tätilään; 
täti kakon leipoo ohrasista, veh- 
näsistä, 



■'.. " Pnht. kirj. kokoelmassa n. 15. — *ATkup. kk:ssa toinen k. suluissa ja 
alleviivattu. — 3 Säkeet: 7 — S alkup. kk:ssa p. lisätty. 



218 



Kehtolauluja. 



5 kukko puuron keittää, 
kana rieskan lämmittää, 
pikkulintu lusikat pesee, 
harakka tallin ajelee, 
varis sen vasta laasee. 

588. Laria. Nurmi F, n. 73. — 10 / 6 12. 
A. Maja. 

Täti kakon leipoo 1 , 
Kukko puuron lämmittää, tai 

keittää, 
Kana rieskan lämmittää, 
Hiiri hierimen nuolee, 
5 Pikkulintu lusikat pesee, 
Harakka-Maija tallin lakasee, 
Harakka hevoset ruokkii. 

589. Lavia. Nurmi F, n. 72. — 10 / 6 12. 
A. Maja. 

Huis sika Hunnulaa 1 . 
Takatietä 2 Tannulaa, 
Poikkee sieltä tätilää! 
Täti kakun leipoo, 
5 Panee paljon voita päälle, 
Pääskysen munan verran. 
Antaa sen sitte Paavolle. 



5. 



590. Lavia. Kallio Saima. 
- 10 l 1 20. 
Niemi. Ester Koivisto, 69 v. 
Trnus, truus 1 , hummalla kirk- 
koon, | 593. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n. 9. 



5 kana rieskan lämmittää, 
harakka hierimen nualeskelee, 
pikkulintu lusikat pesee 
ja kaikkein parempana pidetään 
siälä meidän 
pikkuvauva. 

591 . Suodenniemi Lahtinen n. 1. — 17. 

Kehtolaulu. 

Ptruus humma Huittilaan, 
poikkee siältä Tätilään! 
Täti ison kakon leipoo, 
panee paljon voita päälle, 
5 pääskysen munan verran. 
Kukko puuron keitti, 
kana kasteen lämmitti. 
Harakka hiärimen nuoli, 
varis tallin loi, 
io korppi hevoselle heiniä toi. 

592. Hämeenkyrö. Pahula V, n. 9. 
—03. 

Kuullut äidiltään, kotoisin Ikaali- 
sista. 

Tpruus hummalla kirkkoon! 
Poikkee sieltä tätilään! 
Täti kakon leipoo, 
Kukko puuron keittää, 
5 Lintu lusikat pesee, 
Harakka tallin laisee. 



poikkeen siältä tätilään, 

täti kakon leipoo, 
kukko puuron keittää, 



—12. 

Heinijärvi. Miina Lähteenmäki, 
59 v. 



588. 1 l|o[ipoo : leipoo. 

589. » Hunnulaa a : 11. — 2 Takatiet|u| : Takatietä. 

590. ' truus lliirl truus : t.t. 



Hihii Iniru hummalla kirkkoon. '.■•:< — 598. 



219 



Tpruus hummalla kirkkoon, 

poikkee sieltä tätilään; 

täti kakon lei] 

kukko puuron keittää, 
5 pikku lintu lusikal pesee, 

barakka hierimel kaappii, 

tallin Maija tallittelee, 

hevoset juottaa, 

ja kellot soittaa. 
io Hoi hittin, tittin! 

594. Hämeenkyrö. Valkama n. 9. 

21. 
Kyröskoski. Amanda Valkama, 

M v. 

Tuutulaulu. 

Ptruus hummalla kirkkoon, 
poikkee sieltä tätilään, 
täti kakon leipoo, 
kukku puuron kiittää. 
5 kana rieskan lämmittää, 
harakka tallin lakasee. 
Kurki tänne kutsuttiin. 
käki tänne käskettiin, 
kukkii ni.i ki.illi' ruvaalle. 

595. I\iiiil:nii)i jiiiii. Laiho n. 314. 

90. 
Niinisalo. Juhanna Salo, 2" v. 

(»n hummalla kirkkoon, 
Poikkee sieltä Tätilään! 
Täti kakon leipoo, 
Kukko puuron keittää, 
5 Harakka hierimen nuolee 1 , 
Pikku lintu voin suolaa ja lusikat 

pesee, 
Varpuset värin kantaa, 



Korppi hevosel ruokkii. 
Vares tallin luo. 

596. Jämijärvi. Välisalo n. 15. 02. 
Pietari Välisalo, 70 v. 

Kirkkaan 

Hoi hummalla kirkkoon. 
poikkee sieltä tätileen! 

Täti kakon lei] 

kukko puuron keittee, 
b harakka hiärimen 1 kaappii 
pikkulintu lusikal pesee, 
ja varis tallin laattian laisee. 

597. Kurrin. Kaukomaa L. n. 36. 
- m l,30. 
Mustakoskenkylä. Emilia Alanko, 

28 v. 

Körön, körön, kirkkoon. 
Papin muorin penkkiin, 
H iiski.i ll.i ruunalla, 
Valkosella valkalla, 
-> Hopiaisella helmellä, 
Kukko siellä puuron keitti, 
Kana mairon lämmitti, 
Pikkulintu lusikat pesi, 
Västäräkki voita sulaa. 

io Harakka kauhan kaappii, 

Varis vieraat vastaan ottaa. 

598. Kanin. Kaukomaa L. n. 37. 
30 6 30. 

Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen, 

80 V. 

Konin, körön, kirkolle, 
Pappilan mummun penkille! 
Kukko siel puuron keittää, 



1 Ss:n alkup. järj. = 6,5; numeroilla muutettu. 
596. ' hilelrimen : hiärimen. 



220 



Kehtolauluja. 



Kana mairon lämmittää, 
5 Pikkulintu lusikan tuo 
Varis paran kaappii. 

599. Vesil. Heh. Suom. Normaalilys. 
Uonv.: Lindroos n. 20*. — 92. 
[Kirkokylä]. Helmi Lindroos, 13v. 

Leikkiloruja. 

Hop hop hummalla kirkkoon, 
poikkee siältä tätilään, 
täti kakon leipoo, 
kukko puuron keittää, 
5 kana mailon lämmittää, 
pikku lintu lusikat pesee, 
harakka tallin laasee, 
kotka elellä tiätä tallaa, 
huutaa raitta rallaa! 

60C. Tottijärvi. Rekola n. 62*. —04. 
Sorva. 

Tuutulaulu. 
1 [uru huru huru huru hummalla 
kirkkoon 
Poikkee sieltä Tätilään! 
Täti kakon leipoo, 
Panee paljo voita päälle. 
5 Kukko puuron keittää, 
Kana mairon lämmittää, 
Västäräkki voin sulaa, 
Pikkulintu lusikap w pesee, 
Katti kauhak^kanniskelee, 
io Hiiri hiärimen kaappii, 
Varis tallil^laasee, 
Harakka hevoset juattaa. 
Virsi loppu, 
Lapsi nukku. 



601. Lempäälä. Vihervaara n. 4391. 

—13. 

Tuulilaulu. 

Huru huru hummalla kirkkoon, 
Pahalla varsalla pappilaan. 
Pappilas oli paha koira, 
Puri lasta jalkaan. 
5 Lapsi vietiin tädin tykö: 
Täti kakon leipo, 
Pani paljon voita päälle, 
Pääskysen munan verran. 

602. Lempäälä. Leander n. 69* . — 13. 

Maija Mäkinen. 64 v. Muistiinp. 
Hauholla. 

Huis hummalla kirkkoon, 
poikkee sieltä pappilaan, 
pappilas 1 on vihanen koira, 
puri lasta jalkaan, 
s laps vietiin tätilään, 
täti leipo suuren kaakun, 
pani paljon voita päälle, 
pääskysen munan verran. 

603. Lempäälä. Helin Olga, n. 13. 
—21—22. 

Kalle Helin, 60 v. 

Huis hummalla kirkkoon, 
Pahalla varsalla pappilaan! 
Pappilass' oli paha koira: 
Puri 1 lasta jalkaan. 
5 Lapsi vietiin tätilään. 
Täti leipo suuren kakun. 
Pani paljon voita päälle. 
pääskysen munan verran, 
liikkiön sianlihoja, 
io karpion kananmunia 2 . 



602. 1 kk:ssa iso alkukirjain. 

i 03. ' kk:ssi pieni alkukirj. — 2 Vrt. säk. 



9 — 10 Eliinin surmarunoon. 



Huru h nrn hummalla kirkkoon. 603— 608a 



Tl\ 



Kukko puuron keitti, 
Kana rieskan lämmitti. 
Pikkulintu lusikat pesi 
Hiistakka voin sulaa 
15 Harakka hierimen kraappi. 
Varis tallin lakiisi. 

6C4. Pirkkala. Starck n.!)*. —89. 
Iluis hummalla kirkkoon, 
poikkee tieltä tätilään. 
Täti k.i k" n leipoo 
kukk" puuron keittää, 
5 kana rieskan lämmittää, 
västäräkki voin sulaa, 
pikku lintu lusikat pesee. 
Varis tallin Ia(k)asee, 
harakka humman juottaa. 
io Korppi kotio konkottelee, 
kettu kellot kilistelee. 

605. Tampere. Ennegren ti. 5*. — 86. 
Tilda Ennegren. 

Lasten laulu. 
Huis humma tätilään 
Poikkes tiältä pappilaan. 
Pappilass' oli paha koira 
Puri humman jalkaan. 
5 Täti leipo suuren kakun 
Pani voita päälle, 
Sian lihalla silitteli. 
Kanan munalla kaunisteli. 

606. Tampere, s, rh, T, n. 28*. —04. 

Laulu lanta polvella hyssytläissä. 

Huru hummalla kirkkoon 
Pahalla varsalla pappilaan, 



Pappilassa oli paha koira, 

Puri lasia jalkaan. 

607. Tampere. Kallio V. J, n. 814*. 

09. 

Kuulin n 'ei v. sitten Tampereen 

puolella. 

Huis hummalla kirkkoon 
Poikkee sieltä Tätilään. 
Täti leipoo suuren kakon, 
Panee paljon voita päälle. 
5 Kukko puuron keittää, 
Kana rieskan lämmittää, 
Pikku lintu lusikat pesee, 
Lehmä maidon antaa. 
Varis hevoset juottaa. 

608. Tampere. Loukolan. 47*. — 14. 

Herman Mäkinen. -JS v. 

Huru huru hummalla kirkkoiin 
poikkee tätilään 
täti kakon leipoo, 
kukko puuron keittää, 
s pikku lintu lusikat pesee, 
harakka tallin lakasee. 

Hoetaan pikkulasta polvella töys- 
syttä*".' 

608 a. Tampere. Lindström "If/a, n. 

19. —18. 

Huru huru hummalla kirkkoon. 
poikkee sieltä tätilään. 
Täti kakun leipoo, 
kukko puuron keittää, 
s kana maidon lämmittää, 
pikku lintu lusikat pesee, 
harakka 1 haudan kaivaa. 



608 a. ■ Sakeissa 7. 9— 10 iso alkukirjain. 



222 



Kehtolauluja. 



Matti maahan pannaan, 
kissa kellot soittaa 
10 koira kotia koittaa. 

6C8 /3. Tampere. Jussila K. V, n. 6. 
—23—26. 

K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v. 

Huisku hummalla kirkolle, 
poikkee sieltä tätilään. 
Täti kakon leipoo. 
Tikku lintu lusikat pesee, 
5 keittää (lapsen nimi) puuroo. 

6C8 y. Tampere. Jussila K. V, n. 11. 
—23—26. 
K. A. Elonheimo (Etrenius), 70 v. 

Huis hummalla mettään 
Palojärven pappilaan. 
Pappilas 1 oli paha koira 
puri (lapsen nimi) jalkaan. 
5 (lapsen nimi) vietiin tätilään; 
täti leipo suuren (kakun) leivän 
pani paljon voita päälle 
liikkiön sian lihhaa 
karpion kanan munia. 2 

609. Tampereen seudut. Niemi n.647* 
—91. 
Huru, huru hummalla kirkkoo" 1 , 

Poikkee s siältä setälää', 
Setälästä tätilää'., 
Täti kako 1 leipoo, 
5 Kukko puuro" g keittää, 
Kana riaska 1 lämmittää, 
Pikku lintu lusika" pesee, 
Hännällänsä' laattia 1 laasee, 



6(18 /S. l kk:ssa pieni alkukirj. — 2 
608 y. l kk:ssa pieni alkukirjain. — 



Varis pataa kaappii, 
10 Harakka hevosia junttaa, 
Tarhapöllö pöyhin tuukaa. 

610. Messukylä. Tamminen V,n. 4*. 
—13. 

Vilhelmiina Fonsell, synt. 1850. 
Kuullut n. 50 v. sitten. Muistiinp. 
Salossa. 

Huuru hummalla kirkko 
Poikke sieltä tätilä. 
Täti kaku leipo, 
Kukko puuron keittä, 
5 Kana rieskan lämmittä. 
Hiiri hierimen nuole, 
Katti kauhan kaappi, 
Pikku lintu lusikan pesse. 
Harakka hevosen juotta. 

611. Messukylä. Vihervaara, n. 24*. 

—09. 

Himainen. Fredrik Saxberg, 48 v. 
Oppinut Messukylästä kotoisin ole- 
valta äidiltään Tampereella. Muistiinp 
Pöytyällä. 

Kehtolaulu. 
Huru lumi hummalla kirk- 
koon, 
poikkee siältä tätilään. 
Täti leipoo suuren kakon, 
panee paljon voita päälle, 
5 pääskysen munan verran. 

612. Kangasala. Kallio Väinö n. 15*. 

—02. 
Tilda Gustafson, 20 v. 

Huru huru hummalla kirkkoon 
mennään 

Vrt. säk. 8— 9 Eliinan surmarunoon. 
2 Vrt. säk. 8 — 9 Eliinan surmarunoon. 



1 1 viru limu hummalla kirkkoon. r,i2- 616 



223 



pahalla varsalla pappilaan, 
pappilan paha koira puree N. 

jalkaan. 

613. Sahalahti. Eelin n. H*. 03 

Vieraana tätilä 
(Yhdistetty useammista toisinnoista] 

Uuni, lumi hummalla kirkkoon 
Biirikolla hevosella, 
Muri. muri mustalla tammalla, 
Väri, väri varsalla perässä. 

5 Pnikkee sialta tätilään, 
Täti kakun leipoo 

( Ihraaista, vehnäsistä 

Karpio kanan munista, 

Voita pualen Leiviskää, 
io Pääskysen munan viiran. 

Eukko puuron keittää, 

K.ma mailon (rieskan) lämmittää, 

Hiiri hiärimen kaappii, 

Piänet lintusel lusikat pessee, 
15 Västäräkki voita snllaaa, 

Punalintu puita kantaa. 

Keltalinti] keikuttellee. 

614. Kuhmalahti. Lindroos n. 11*. 
—888. 

Haap'saari. Kräs 40-v. nainen, 
kuullut äidiltänsä i lrika Eskolalta. 
Muistiinp. Tottijärveltä. 

Tpru hummalla kirkkoon, 
Poikkee siritä tätilään, 
Täti kakon leipoo, 
Kukku puuron keittää, 

6 Harakka liiirinnii kaappii. 

Kana maidon lämmittää, 

Västäräkki voita sulaan panee, 



Pikku lintu lusikat pesee, 
Harakka tallin laasee. 

614 a. Eräjärvi. Hahnsson n. 9b. 1 
53. 

Toismto.) 

Hm humma kirkkoon, 

Validilla varsalla. 

Papin muorin penkiin, 

Päivän i leen, päivän puoleen! 

615. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 138*. 

Körön körön h irkkoon. 

Konin, körön kirkkoon 
Pappilan muorin pönkkiin. 
Mennään sieltä tätilään, 
Täti kakmi leipoo, 
s Kukko puuron keittää, 
Harakka lusikat pesee. 

Yllä oleva on lasten viihdysloru: 
i likea j aika nostetaan vasemman pol- 
velle niin. että jalal ovat ristissä. 
Lapsi asetetaan hajareisin oikealle 
polvelle, on olevinansa hevosen se- 
lässä. Vasemmalla jalalla sätkyte- 
i.i.ni polvia: lapsi ratsastaa i — Blan- 
gan kuva): runo luetaan. 

616. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. '17*. 

-07. 

Pappilaa oli paha koira, 
Puri lapsen sormen päähän. 
l.apsi vietiin tätilään, 

Täti lei] suuren kakun. 

s Pani paljon voita paalien, 
Levitteli leipäselle, 
Pääskylinnun munan verran. 



614 a. ' Pulit. kirj. kokoelmassa n. 15 b. 



224 



Kehtolauluja. 



Pääskysen munan kokosen 
Pani voita leivällen, 

617. Orihvesi. Kesälä n. 44. — 09. 
Huru liuru huru huru 

Hummalla kirkkoon, 
Takasin tullessa tätilään. 
Täti kakun leipoo 
a Harakka suolan maistaa, 
Pikkulintu lusikat pessee 
Kodan takana koskessa. 

618. Orihvesi. Aronsson n. 4*. — 04. 

Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö. 

Kehtolaulu. 

Hop, hop hummalla kirkkolle[!], 
Poikkee 1 sieltä tädille. 
Täti kakon leipoo, 
Panee paljo voita päälle. 
5 Kukko puuron keittää. 
Kana mailon lämmittää, 
Pikku lintu lusikat pesee, 
Harakka tallin lakasee, 
Jänis viepi kauroja eteen, 
io Että se jaksaa kotio juosta. 

619. Karu. Pohja rikanervo T, n. 10. 

Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi, 
65 v. 

Huru, huru, huru, huru 
hummalla kirkkoon, 
poikkee sieltä tätilään. 
Täti ison kakon leipoo, 
5 panee paljon voita päälle 
enemmän kun leiviskän. 
Kukko puuron keittää, 



kana mailon (rieskan) 
lämmittää, pikkulintu 
io lusikat pesee, västäräkki 
voita sulaa, 

harakka kauhan kaappii, 
varis hierimen nuolee. 

620. Kuru. Pohjarikanervo T, n. 15. 

-%31. 

\ ;ihäriuttanen. Rustaava Haukijärvi, 
82 v. 

Huru, huru, hummalla 
kirkkoon, poikkee sieltä 
tätilään, täti kakon leipoo, 
panee paljon voita päälle, 
5 pääskysen munan verran, 
kyllä se piisaa kerran; 
kukko puuron keittää, 
kana mailon lämmittää, 
pikku lintu lusikat pesee. • 

621. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 17. 

Itä-Aure. Emäntä Melta Rikala, 
51 v. 

Huru, huru, hummalla kirk- 
koon, 
papin muorin penkkiin; 
minä menen tätilään, 
täti kakon leipoo, 
5 kukko puuron keittää, 
kana mailon lämmittää, 
pikkulinnut lusikat pesee. 

622. Kuoresi. Marjanen n. 18*. — 13. 
V. Marjanen. 

Körö, körö kirkkoon. 



618. ' Säkeissä 2, 4 ja 10 pieni alkukirj. 



Huru huru hummalla kirkkoon. 622 — 626. 



225 



tatin tykö viaraisiin, 
täti kakun leipoo, 
kukko puuron keittää, 
5 pikkulintu lusikat pesee, 
harakka haudan kaivaa, 
Matti maalian pannaan, 
kissa kellot soittaa, 
koira virren veisaa. 
io hau. hau, hau! 

622 a. Ruovesi. Luutunen Ahto, n. 22. 
—13—15. 
Visuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v. 

Tuutilaulu. 
Huu, huu, hummalla kirkkoon, 
Paraltaan paikkaan, 
Poikkee tätilään, 
Täti kakon leipoo, 
5 Kukko puuron keittää, 
Kana maidon lämmittää, 
Pikkulintu lusikat pesee, 
Sinilintu siat tekee, 
Punalintu puita tekee, 
io Kissa kellot soittaa. 
Koira virret veisaa, 
Kun Matti maahan pannaan. 

623. Kcuru. Aulanko A, n. 1*. — 14. 
Körö körö kirkkoon 
papinmuorin penkkiin 
liuskeella ruunalla, 
Valkealla 1 varsalla, 
5 Poikkee sieltä Tätilään. 
Täti kakon leipoo 
Kukko puuron keittää, 
Kana maijon lämmittää, 
Pienet linnut lusikat pesee, 



lo Harakka kauhan kaappii, 
Varis vieraita vastaanottaa, 

Haukka tuli vastaan 
Ja haukotteli hau hau I 



624. K, uni. Aulanko A, n. '?*. 
[Körö koni kirkkoon 
papinmuorin penkkiin 
ruskeella ruunalla, 
valkealla varsalla]. 
5 Sieltä mennään tätilään, 
täti kakon leipoo, 
kukko puuron keittää, 
kana maion lämmittää, 
hiiri hierimen kaappii, 
io pikku linnut lusikat pesee. 



—14. 



13. 



625. Virrat. Leander n. 8*. 

Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Huis humma kirkkoon, 
täti kakun leipoo, 
kukko puuron keittää, 
kana maidon lämmittää 
5 pikkulintu lusikat pesee, 
kumma suolan puuroon heittää 
pikku pallero suolan maistaa. 

626. Satak? Kotiseudun toim.: Jal- 
mari Matislo n. 2. — 15. 

Kehtolaulu Humppilasta. 

Huis hummalla Humppilasta 
Palojärven pappilaan, 
pappilassa paha koira, 
puri lasia jalkaan. 
5 Lapsi juoksi tätilään, 
täti leipoi suuren kakun. 



623. ' Sakeissa ',, 7— 9 on pieni alaukirj. 



15 



226 



Kehtolauluja. 



pani paljon voita päälle, 
pääskysen munan verran. 

627. Satak? Vihervaara n. 233. —09. 

Tammelan Linikkala. Hilma Ki- 
vistö, 48 v. Kuullut lapsena Hump- 
pilassa. 

Kehtolaulu. 
Ruis hummalla Huittisiin, 
Palojärven pappilaan, 
pappilas on paha koira, 
puri lasta jalkaan. 
5 Laps meni tätilään: 
täti leipo suuren kakun, 
pani paljo voita päälle, 
liikkiön siallihaa 
karpion kanammunia, 
pualen tynnyriä oltta. 

628. Satak? Jussila n. 11. —23. 
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v. 

M.p. Tampereella. 

Huis hummalla mettään, 
Palojärven pappilaan; 

pa'p'pilas oli paha koira, 
puri (lapsen nimi) jalkaan; 
5 (lapsen nimi) vietiin tätilään, 
täti leipo suuren (kakun) leivän, 
pani paljon voita päälle, 
liikkiön sianlihaa. 
karpion kanan munia. 

629. Satak? Jussilan. 6. —23. 
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v. 
M.p. Tampereella. 

Huisku hummalla kirkolle, 
poikkee sieltä tätilään. 
Täti kakon leipoo. 



Pikku lintu lusikat pesee, 
5 keittää (lapsen nimi) puuroo. 

Itse minä lapselleni univirren 
laulan. 

630. Ahlainen. Nurmela n. 1. — 20. 
Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v. 
Itse mä nuppuni nukutan, 

ja univirttä laulan, 
ja univirttä laulaissani 
nukkuu Herran rauhaan. 

631 . Noormarkku. Ollinen n. 600. 
—89. 

Karoliina Simula, 63 v. Kuullut 
Maija Kleemolalta. 

Itte mä lapseni nukutaj 

Ja univirrel laulan, 
Silmät kiinivaipuvaiset 
Nukkuu Herrar rauhaa. 

632. Oripää. Vihervaara n. 2386. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Minä lapsen nukutan 
Ja univirren laulan. 
Paina pikku silmä kii' 1 
Ja nuku Herran rauhaan! 

633. Alastaro. ViJiervaara n. 2409. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 
Kehtolaulu. 

Itte minä kiikutan 
Ja univirttä laulan. 



632. ' r. (= kiinni). 



öinä lapselleni univirren laulan. 633 640 



227 



Ala itke, pane maata, 

Nuku Herran rauhaan! 

634. Alastaro. Vihervaara n. 2427. 
—11. 

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v. 

Kehtolaulu. 
Itte minä lapseni nukutan 
Ja univirren laulan. 
Taina pikku silmäs kiin 
Ja nuku Herran rauhaan! 

635. Kokemäki. Lempainen n. 4. 

— 5 /i04. 

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 

[tse mä kultani nukutan 
Ja univirren laulan. 
Sittekö saan sm nukkumaan, 
Xi 1 lasken käteni kaulaan. 
5 Itse mä kultani nukutan, 
Ja Aniiamaiiima leipoo, 
Jos ei mamma tee pientä leipää, 
Ni annan lulliin seisoo. 

636. Kokemäki. Paasikivi n. 42. 

—05. 

Adolf Stenberg. 50 v. 

Itte 1 mä kultani nukutan 
Ja univirren laulan. 
Paina pikku silmäs kii 
Ja nuku Herran rauhaan! 

637. Kauniisti. Santavirta n. 79. 
—05. 

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. 

Kehtolaulu. 

Ehtoo tullee, 



ehtoo 1 tulle, 
Ilolintu laulaa, 
Pane pieni silmäs kii, 
5 Ja nuku herran rauhaan. 

638. Punkalaidun. Maisin n. 31. 
—10. 

Aili itse lapsellensa 

univirren laulaa, 

paina pikku silmä kiini, 

ja nuku Herran rauhaan. 

639. Lempäälä. Yilarraara n. 1399. 
—13. 

Tuutilaulu. 

Nuku nuku pikkukuita, 

Nuku hyvin kaiivan. 

Paina pikkusinkku 1 kyynyyn 2 

Ja nuku rauhan unta. 

640. Teisko. Jussila K. !'. n. 20. — 

Rustaava Grönroos, n. 57 v. 
Tuutulaulu. 

Spä lapsen nukuttaa. 
joka univirren taitaa. 
Silmä kiinni, suuppo kiinni, 
kädet pitkin laitaa 

641. Sahalahti. Hahnsson n. 32. — 53. 

Minä lasta liikutan, 
Unen virttä laulan. 
Naurusuulla kattelen, 
Nuku herran rauhaan! 



635. ' Säkeissä '» ja 8 on pieni alkukirjain. 

' H sie : Itte. 
037. ' kk:ssa pieni alkukirj. 
639. l r. (= silmä). — 2 r. (= kiinni). 



228 



Kehtolauluja. 



642. Tampere. Kallio V. J, n. 816*. 
—09. 

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen 
puolella. 

Äiti se itse kullallensa 
Univirren laulaa 
Pane pikku silmä kii 
Nuku herran rauhaan. 



643. Tampere. Jussila K. V, n. 10. 
—23—26. 

K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v. 

Itte mä pikku (lapsen nimi) 
univirren 1 veisaan. 
paina pikkunen mimmä kiinni 
ja nuku Herran rauhaan. 

643 a. Kuru. Pohjankanervo T, n. 12 
- 21 li31. 

Länsi-Aure. Hilma Yalkeejärvi, 
65 v. 

Minäpä itte pojalle (tytölle) 
univirren laulan, 
pane pieni silmä kiinni 
ja nuku Herran rauhaan. 

644. Virrat. Leander n. 33*. —13. 

Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Minä lapsen lulluttelen 
ja univirttä laulan; 
älä itke, pane maata, 
nuku Herran rauhaan. 



Kaksin kaunis maata panna. 

645. Ikaalinen. Valkaman. 6. — z \\21. 
Riina Friberg, 68 v. 

Lapsen tuutulaulu. 

Yksin on niin hyvä olla, 
kahlen kaunis maata panna, 
mutta kun tulee tuutilullaa, 
sitten on jo paha olla. 
5 Vakku se sanoo, liikun, liikun, 
lapsi se sanoo, rääkyn, rääkyn. 
Mamma sanoi: »Voi, voi, voi. 
mikä ton möllikän tohon toi!» 

646. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 20. 

—30. 

Lautola. Elli Vähätalo. 

]'anha kehtolaulu. 

Yksin on niin hyvä olla, 
Kahden on kaunis maata mennä. 
Mutta kun tulee »tuutilulla», 
Sitten on jo paha olla. 
5 Vakku se sanoo: liikun, liikun, 
lapsi se sanoo: rääkyn, rääkyn, 
Mamma se sanoo: »voi, voi voi, 
Mikä tuon möllikän tuohon toi!» 

647. Tampere. Kallio V. J, n. 807. 
—09. 

Hanna Kallio. 

Tuutulauluja. 

Yksin on niin ikävä olla, 
Kaksin kaunis maata panna. 
Vaan kun tulee tuutilullaa, 
Sitten on niin paha olla, 
5 Tuuti sanoo liihu, liilat , 
Lapsi sanoo vääky, vääky, 



643. 1 kk:ssa iso alkukirjain. 



Kami lasta lullaamaan. 648—651. 



229 



Äiti sanoo voi, voi. 

Mikä ton mäkärän tohon toi. 

Kami lasta lullaamaan. 

648. Huittinen. Hirsikoski, An un. 
n. 2. —*U24. 

Kami. kami. kami tulee lastasi 

lullailemmaan, 

että mä pääsisin peppamaalle 

sunnista laittelemaan. 

649. Tyrvää. Horila n. 50. — w / 6 22. 

Signe Salmela, n. 30 v. 
Kehtolaulu. 

Nouse nyt jo kami, kami katui 
minunkin lastani lullaamaan. 
Hakkaan puut ja kannan veet 
ja sinä vain sängyssä loikoilet. 

Karhun tie. 

«649 a. Mouhijärvi. Laine. T.n.116. 
—93. 

Häijää. Anna Metsämaa, n. 60 v. 
[Uudenaikainen kehtolaulu.] 

Karhu se metsässä Mätänsä käy 
Karhun retket ei tänne näy. 
Kettu se metsässä krepsuttaa, 
Piiloon puikkii pensaan taa. 

5 Orava se oksalla hyppelee, 
Pöllö se ympäri tähyilee. 
Kyyhkynen pihalla kuhertaa, 
Kerääpi suuhunsa mitä vaan saa. 
Varsa se tallisa hirnahtaa: 

io Leipää hiukkasen antakaa! 
Vasikat ne vaipuu vuoteellen, 
Olkiin, heiniin pehmoisiin. 



Killi kirkkoja tekee. 

Ks. Paikallistarinoissa esiintyviä ru- 
noja, n:ot 134—141. 



Kissat juoksee. 

650. Suodenniemi? Mulliin M. S, 
n. 5. —13. 

Matti Lähteenmäki, 45 v. M.p. 
Tammelan pit. 

Kehtolaulu. 

Kissat juoksee kilvassa, 
hännät keikkuu ilmassa. 
Voi noita kissa parkuja, 
kuinka ne olivat arkoja, 
5 kunneivät rottia voittaneet, 
vaikka ne olivat koittaneet. 



Kiss' kiss' kippurahäntä. 

650 «. Mänttä. Muniini kansakoulu, 
Pättiniemi [Purola). Jatkola 
Maiju, n. 5. — 31. 
Kiss' kiss' kippurahäntä, 
laske lasta lappeen rantaan. 
Mitä sinne tekemään 
kissan poikia pesemään. 

Kukas sitten laulelee 

651. Tampere. Jussila n. 5. —23. 
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v. 

Kehtolaulu. 

Kukas sitten laulelee, 
kun meirän (lapsen nimi) kuolee? 
Tytöt ne itkee ruikuttaa, 
kun viärää kirkon pualeen. 



•i:;n 



Kehtolauluja. 



Kyllä mä tiedän, minkä mä 
viedään. 

652. Tyrvää. Ahlstedt n. 22. — 18 / 7 — . 
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v. 

Tuutulaulu. 

Kyllä minä tiäöän, 
Minkä minä viäöään: 
Kirkon pualeen, 
Kon mä kualen. 
5 Kellot soivat, 
Jos ne voivat; 
Jolle he voi, 
Nin ei he soi. 

653. Tampere. Ennegren n. 4*. — 86. 
Tilda Ennegren. 

«Kyllä minä tiädän». 

Kyllä minä tiädän, 
Minkä minä viädän, 
Kirkon pualeen 
Sitten kun ma kualen; 
5 Lukkari laulaa, 
Kellot ne pauhaa, 
Pappi se lukee, 
Ja siunaa haudan. 

Käki kukku, kulta nukku. 

654. Eräjärvi. Hansson n. 10*. — 53. 

Käki kukku kuusistossa, 
Linnut laulo haavistossa, 
Käki kukku, kulta nukku. 
Pikkulinnut laulelivat. 

654 a. Orihvesi. Lännetär siv 53. 
—60. 

Lasta liikuttaessa. 

Käki kukku kuusistossa, 



Linnut laulo haavistossa, 
Käki kukku, kulta nukku. 
Pikkulinnut laulelivat. 



Lennä lennä leppälintu. 

Ks. Loitsuja. 

Lintu mulle liinan tuopi. 

655. Kangasala. Borenius (1986) 
n. 6*. —74. 

Hakalan Taava. 

Itte liiku 1(=n)1 lintustani 
Muitten lintusten lisäksi, 
Lintu mulle 1 liinan tuapi, 
Koppeloinen korvatyynyn, 
5 Pääskynen pään alusen, 
Harakka se hyvän hammeen. 

656. Pirkkala. Srtack n. 15*. —89. 
Eva Kaisa Purra, 69 v. 

Minä liikun lintustani 
muitten lintujen lisäksi. 
Lintu mulle liinan tuopi, 
pääskyläinen pään alusen, 
5 kokkolintu korvatyynyn, 
harakka hyvän hamehen, 
varis vanhan takkirääsyn 
korppi nalikasäkkisensä. 

657. Ylöjärvi — Ruovesi. Paldatii n. 
10*. —52. 

Liiku, liiku linnustani 1 . 

Liiku, liiku linnustani. 



655. » Yläp.: = Itte 1 tuulin. 

657. x Muistiinpanon pohjana näkyy olleen kaksi kirjaanpanoa, joista P. on 
seurannut puhtaaksi kirjoittaessaan ensin Ylöjärvellä muistiinpanemaansa, ja täyden- 
tänyt sitä Ruoveden kappaleella, jolloin säkeet 5 ja 11 ovat lisätyt oikealle ja 10 säkeen 



Mm i laulan lasten kielell'. 657 — 660. 



231 



Muitten linnusten lisäksi; 
Tauti lasta turvakseni. 
Vanhaa päiväni varaksi, 
s Ikä loppuni iloksi. 
Tuuti lasta tuomariksi, 
Lehmän korvan leikkaajaksi. 
Laulan lapselle lahjoja: 
Pikku lintu liinan tuopi, 
io Kostulainen 8 korvatyynyn, 
Pääskyläinen pään alusen, 
Harakka hyvän hamehen, 
Varis vanhan takki rääsyn. 

658. Orihvesi. Hahnsson n. 12*. — 53. 

Minä liikun lintuani 
Muiden lintujen lisäksi: 
Minulle lintu liinan tuopi. 
Pääskyinen pääaluksen, 
5 Koskeloinen korvatyynyn. 
Harakka hyvän hamehen, 
Varis vanhan takkisensa, 
Korppi mustal rukkasensa. 

Ruov. /•>■. n:o 6*57. 



Minä laulan lasten kielell'. 



659. [Noormarkku] 

—89. 



Ollinen n. 612. 



658 a. Orthvi n. 
—60. 



1. ii n in lii r sir. 53. 



Lasta liikuttaessa. 

Minä liikun lintuani 
Muiden lintujen lisäksi. 
Minulle lintu liinan tuopi, 
Pääskyinen päänaluksen, 
s Koskeloinen korvatyynyn, 
Harakka hyvän hamehen, 
Vai i- vanhan takkisensa, 
Korppi mustat rukkasensa. 



Karoliina Simula, 63 v. Kuullut 
Juurtaanilta. 

Minä laulan lasten ki;i 1.-11" ' 
Keinu kiälell' keikuttelen, 
Veräjät on viivuja täynä, 
Aiiai loukot loukkahia. 



660. Tyrvää. Ojansuu II A. n. 28— 00. 
\nn.i Stiina lisakintytär, 66 v. 
Minä laulan lapset) kiälen, 
ketut) kiälen keikuttelen. 

Kettu neuvo puikijansa 

kiven päällä kykyihinsä: 
5 »Älkäät airoilla asuko. 

veräjisä viapahrelko. 

Veräjät ov 1 vipuja täynnä, 

airal loukot loukkahia. 

Jounin sitte hiire häihi'-. 
io Kon hiiri naitti poikiansa. 

kivellä koran takana. 

Sinne kaikki kuttuttiihin; 

minä pojjes jätettiin: 

orava ota käresä, 
is jänessavva 3 kainalosa, 

mettiäisellä siniset sukat . 

pärinällä oli paremmat pöksyt , 

sontiaisella sormel pitkät. 
Vapsiainen kirjava lintu 
20 tuli viimeks häätaloo 

ja mottas kaikkia ottaa 4 . 



sivulle vasemmalle merkitty Koskeloinen Ftuo[vesi . joka siis R:llä huilittu kostu- 
laisen sijalla. - ks. ed. alahuom. 

659. « ki e lell' : kialell'. 

660. > o|n| : oe. — 2 häihi|n| : h. — 3 sa|u|va : saova. — * r. (= otsaan). 



232 



Kehtolauluja. 



661. Eräjärvi. Hahnssonn.il*. — 53. 
Minäpä laulan lapsen laulun, 

Ketun kielellä keikuttelen, 
Minäpä soudan suojan rannan, 
Tyynet rannat tylkyttelen. 

Minäpä laulan lapselleni. 

662. Tyrvää. Rullaa n. 7. — u /i 03. 

Tapiola. Taavetti Koivuniemi, 58 v. 
Kuullut äidiltään. 
[Kirjallista vaikutusta.] 
Kehtolaulu. 

Minä laulan lapselleni, 
Minäpä laulan lapselleni, 
Kieltä pieksen pienelleni, 
Kieltäpä pieksen pienelleni; 

s Minä laulan lammen lummen, 
Minäpä laulan lammen lummen, 
Meren lummen luikahutan, 
Merenpä lummen luikahutan, 
Taivaan kaaren taivuttelen, 

io Taivaanpa kaaren taivuttelen, 
Ahdin asunnon avajan, 
Ahdinpa asunnon avajan, 
Katselen veden neitosia, 
Katselempa veden neitosia 

15 Laulan heistä laulun laihan, 
Laulanpa heistä laulun laihan 
Lapselleni pienoiselle, 
Lapsellenipa pienoiselle, 
Kultahelmellen heläytän, 
20 Kulta helmellenipä heläytän. 
Venäläinen, verikoira, 
Venäläinenpä, verikoira, 
Tappoi isän, tappoi äidin, 
Tappoipa isän, tappoipa äidin, 

25 Eipä säästänyt veikkoakaan, 

664. 1 kauni|h|isti : k. — - Puht. 
3 aamun : aamuun. 



Eipä säästänyt veikkoakaan, 
Ei surkeillut surkeuttamme, 
Eipä surkeillut surkeuttamme. 
Miehet nuo pinkka pöksyt, 

30 Miehetpä nuo pinkka pöksyt 
Raastivat vaan kodin rauhan, 
Raastivatpa vaan kodin rauhan, 
Lapset unesta peloitit, 
Lapsetpa unesta pelotit, 

35 Tasoi tavarat kaikki tyyni, 
Tasoitpa tavarat kaikki tyyni, 
Rikoit rikoiksi rumemmat, 
Rikoitpa rikoiksi rumemmat. 

Minä se liikun ahkerasti. 

663. Kuhmalahti. Lindroos n. 19*. 

—88. 

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, 
kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. 
Muistiinp. Tottijärvelläi 

Minä se liikutan ahkerasti, 
Lapsi se itkee katkerasti. 
Ai, voi makaa toi, 
Ei toi enää valvoo voi. 

Minä vakusa liikutan ja 
univirren laulan. 

664. Punkalaidun. Hahnsson n. 44. 
—53. 

[Sama runo on julkaistu Lännettä- 
ressä v. 1860 siv. 54.] 

Minun vähä piikaiseni, 
Pane kauniisti 1 maata, 
Minun aviokukkaiseni, 
Uni ruumiis kaataa 
5 Kehtoon pehmiään makkaamaan 2 
Älä itke, pane vaan, 

|nukkumaan| makkaamaan : m. — 



kirj. 



Missäs olel olle. 665—669. 



233 



Silmäs kiini herran nimeen. 
Minä vakusa liikutan. 
Unen virttä laulan, 
m Naurusuulla liputan. 
Nuku herran rauhaan, 
Suloisesti makiasti, 

Aina hamaan aamuun 3 asti, 

Eerran varjeluksen alla! 
isLaps ei tiedä murehesta, 

Luoja murheen pitää. 

Eikä muusta puuttehesta, 

Luoja antaa niitä. 

Mitä lapsi tarvitsei . 
äo Luoja kaikki ravii - 

Kans kaarneen pojat pienet; 

Ki Sitä ' i taida antaa 

Yhtään leivän muruu. 

Luoja suuri lapsestansa, 
25 Pitää suuren surun. 

Missäs olet olle. 

665. Uusikirkko. Saarimaa n. 514. 

—09. 

Herman Itänen 1. Sokea Herman 
67 v. 

Aa.i aa alb'. 

misäs olett olle? 
En vnik^kulkke, 
i>" poika eöelan. 
5 piänep„pojap_peräsäii. 
papusäkki seljäsän. 

Miu mau Maskun kello. 

666. Honkiiahti. Saarimaa n. 523. 
—09. 

Hellan emäntä, n. 50 v. M.p. Kar- 
jalan pit. 



Miu mau Maskun_ kello, 
Kimalaisten ki konkello, 
Eämäläiste härjän w ke]lo, 
Pöyttyäm^puukello, 
5 Lemu lukkari lehmän^kello, 
Vasaraiste varsan^kelJo, 
Latokartano lamppan^kello, 
pikku flikan^krappakello! 

667. Eura. Häyrinen n. 65. 12. 

Maria Rinne, n. 54 v. Mp. Piik- 
kiössä. 

Pium, paum, papinkello, 
Kivijärven kirkon kello, 
Pöyttyn 1 iso puukello, 

Särkisten 2 sonnin kello, 
5 Pappilan pässin kello. 

668. Luvia. Kiikonen, sir. 41. — 95. 

Luvian luodot. Emäntä Yesterlund- 
Maanpää, 45 v. 

Mau, mau, Maskun kellot, 
Kivilahden kirkonkellot, 
Pöytyään puukello, 
Luvialahden kuparikellot! 

669. Noormarkku. Lindgren n. 23. 

—92. 

Kolmet kirkon kellot 1 . 

Pium pau Maskun kellot, 
Kivilahden kirkon kellot, 
Pöytyön puu 1 kellot! 
Piu pau Maskun kellot soimaan! 
5 Kaikki 2 muut kuolemaan, 
Minä yksin jäämää. 






667. 1 Suluissa Pöytyän? — 2 Suluissa Talo Euralla. 

669. 1 kk:ssa iso alkukirjain — * Säkeissä 5 — 8 on pieni alkukirjain. 



23^ 



Kehtolauluja. 



Voita, kakkoo syömää, 
Lämmintä vierettä juomaa! 

670. Merikarvia. Roslin M, n. 9. 
—88. 

Bium baum, Baskiin 1 kellot, 
Kivilahden kirkonkellot, 
Taatani valkosen valakan kellot! 

671. Oripää. Vihervaara n. 2380. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Kehtolaulu. 

Miu, mau, Maskun kello, 
Kimalaisen kirkon kello, 
Hämäläisen härjänkello, 
Linnaa, leipää Liaron 1 kello, 
s Piimää, puuroo Prunkkalan kello, 
Oltta, viinaa Oripään kello. 

672. Oripää. Vihervaara n. 2379. 
—11. 

Oripää. Maijastiina Anttila, 78 v. 
Kehtolaulu. 

Miu mau, Maskun kello, 
Kimalaisen kirkonkello, 
Hämäläisen härjänkello. 

673. Loimaa. Vihervaara n. 304. 
—09. 

Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul- 
lut lapsena Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Piu pau piskiin kello. 
hämäläisen härjän kello, 



Pöytyän puukello, 

Vesilahden 

(Loppu on unhoittunut kertojalta.) 

674. Alastaro. Vihervaara n. 2406. 

—11. 
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Miu mau, Maskun kello, 
Hämäläisen härjänkello, 
Piimää, puuroo Prunkkalan kello. 
Linnaa, leipää Liaron kello. 

675. Alastaro. Vihervaara n. 2477. 
—11. 

Virtsanoja. Maijastiina Pellon- 
perä, 81 v. 

Miu mau, Maskun kello, 
Hämäläisen härjänkello, 
Suamalaisen sonninkello. 

676. Alastaro. Vihervaara n. 2459. 
—11. 

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- 
lut Huittisissa. 

Kehtolaulu. 

Miu mau, Maskun kellu. 
Hämäläisen härj änkello , 
Kivirannan ruakakello. 

677. Huittinen. Hirsikoaki Anna, n. 

3. — 23 / 3 24. 

Miu mau Maskun kellot, 
Vesilahden lehmänkellot. 
Kaikki lapset kuolkoon 1 , (vau- 
valle) 2 
ruokaa jääköön! 



670. 1 Maskun. 



671. 



Liedon) 



677. 1 kuolkoo|t| : k. — 2 r. selitetty »Tuuditettavan nimi». 



Mia mau Maskun kello. 678—685. 



- 



678. II muutut. Saarimaa n. 402. 
—09. 

Torppari Ekman, yli Tn v. Kuullut 
Huittisissa. Mp. Paattisissa. 

Miu iii.iu Maskun^kello, 
Pöyttyäm^puukello, 
Kiukaisteo tdrkon^kello! 
K.iikk lapset kualkoo, 
s meijäl^lapset jääköö 
lusikkai lukijaksi, 
viinipikarim^pitäjäks 1 , 
olukkannun^kantajaks, 
taltrikkein imaliaks 
io ja sahalautain^kantajaks! 

679. Harjavalta. Ruusunen n. 99. 
—03. 

Piu pau. 

Pium paum Paskan kello. 
Miu mau Maskun kello, 

Karhukorven karjan kello, 
BämäläiseD härrään kello, 
s Ruokolahden ruakakello, 
Rauman rautakello, 
Turruun tuamio kirkonkello, 
Pöytyyn puukellon klomo. 

68C. Kokemäki. Sallgen n. 10. — 90 
Miu mau Maskun kello, 
Vesilahden lehmän kello, 
Pöytyän puukello, 
Bämäläisen hevosen kello. 



\ asikkahakassa vasikan kellot, 
I*l.iin. lilani lehmänkellot, 
Lehmäin hakassa lehmäin kellot. 
s Plom, plom kirkmi kellot, 
Isollakirkolla kirkuu kellot. 

682. Kokemäki. Santavirta n. 59. 
—03. 

Säpilä. Amanda Sillanpää, 10 \. 

Kehtolaulu. 

Piu. pau, piskun kello. 
Kivijärven kirkonkello, 
Karhiniemen karjankello, 
Vesilahden lehmänkello, 
s Pöytyän puunuija. 

(Pisku= pieni lehmän vasikka, jota 
tässä ehkä tarkotetaan. Myös talon 
nimi Kokemäellä. Kivijärvi ja Pöy- 
tyä Seurak. uimia. Karhiniemi kylä 
Kauvatsan seurakunnassa, Vesilahti 
samoin Tyrväällä.) 

683. Suoniemi. Fiinit K. n. 15. — 22. 
Matilda Färm. 63 v. 

Piu. pan. papin kello. 
kirkon kellu huutaa. 

684. Honkajoki. Kulin, V. J, n. 821. 
—09. 



Kivijärven kirkonkellot . 
Saarijärven saunakellot 



681. Kokemäki. Lempainen n. 10. 685. Honkajoki. Hirsikoski Annu, 
-Vi 04. n . 58. *U2d. 

Kuullut äidiltään. 45 v.. Ulvilasta. I riimi, panin, papinkello, 

Pium, paum, piskun kellot, lukkarin lesken lehmänkello, 



078. l pitäjäks i : p. 






Kehtolauluja. 



Ki\ ijärven kirkonkellot, 

kaiken niailman karjankellot! 

686. Kihniö. Pohjankcmervo T, n. 
28. — a /,31. 

Kihniön kylä. Laimi Lepistö, 33 v. 

Miu mau Maskun kello, 
Kivijärven kirkon kello, 
Savolahden saunan kello. 
Kellol ne soivat, kellot temppelin, 
Nyt ompi Herran pyhäpäivä, 
Päivä parahin 1 . 

687. Pirkkala. Starckn.1*. —89. 

Miu. mau. Maskun kello 
Sotavallan sonnin kello 
Lempäälän lehmän kello 
Hämeenlinnan härän kello 
s Vesilahden kirkon kello. 

688. Tam/pere. Kallialan. 17*. — 13. 

Mau, mau, Maskun kello, 
Kivikosken kirkon kello, 
Suomalaisen sonnin kello 
1 1 ä n i älä isen härjänkello . 

689. Sahalahti. Eelin n. 16*. —03. 
[Vrt. Pilkkarunoja nimista]. 

Mikon kellot. 

Miu. mau Mikon kellot 
Sora Matin lehmän kellot 
Miu, mau Mikko kaali 
Mikolle kellot soitettiin 
5 Harakka naulan kaivo 
Musta kissa maahan laulo. 



Lukkarin lesken Lehmän kelloa. 

Lehmän kellon, papinkelloa 
Lukkarin lesken lehmänkelloa. 

691. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 24*. 

—08. 

Piu pan papinkelloo 
Lukkarin lesken lehmän Kelloo. 

692. Satakunta. Petelius n. 6. — 15. 

Kuullut Satakunnan rajamailta, ei 
muista keneltä. 

Tuutu-laulu. 

Min mau Maskun kello 
Uotilan ison orriin kelli. 
Vesilahden lehmiin kello 
Kivirannan kissan kello. 

Muori on mustan mullan alla. 

693. Tyrvää. Kallaa n. 248. — 
10 U04. 

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul- 
lut siskoltaan. 

Tiri, tiri. tiri. tiri, kon, kon kon- 

gon, 

Jaskate jäärä pöm, pöm, pöm, 

Näin minun muorini muinen 

lauloi, 
Muorini mustan mullan alla, 
5 Saksan sannan alla, 
Sisareni on sielä ja täälä, 
Veljeni on Venejän maalla, 
Itte olen näillä mailla. 



694. Sahalahti. Eelin n. U*. —03. 



690. Eräjärvi. Tyyskä (2209). n. 70*. 
—07. 
Piu pau papinkelloa 

646. ' liuoin, kirjallisuudesta liitetty 



. vidin om 

Tuuti lullaa lasta, 
Äiti tuutii lasta. 

loppu. 



Nuku. nuku nurmilintu. 695—700. 



237 



Muari on mustan mullan alla, 
Vaari Saksan sannan alla, 
5 Siukkuni on sialla ja täällä, 
Veljeni on Venäjän maalla, 

Minä itte tällä maalla. 

695. Kuhmalahti. Lindroos n. 5*. 

—88. 

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, 
kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. 
Muistiini'. Tottij arvella. 

Tuuti lullaa lasta. 
Muori tulee vasta. 
Muori on mustan mullan alla. 
Vaari Saksan sannan alla, 
5 Sinkkiin' siellä ja täällä, 
Veljen Venäjän maalla 
Minä itte tällä maalla. 

Nuku, nuku nurmilintu. 

696. Lueta. Salo n. 563 1 . -14. 
Nuku, nuku, nurja lintu, 

Väsy. väsy, vastarahien. 

696 a. Alilainen. Hämeenlinnan alalc. 
sem. Haapala Anni, n. 12 i. 
—24-25. 
Vilhelmiina Yesterbacka, 68 vuotias. 
Nuku, nuku nurmilintu. 
Väsy, väsy västäräkki. 
Uni tulee uunin päältä 
kuoppaa lapsen silmäin päälle. 

697. Noormarkku. Lindgren n. 8. 
—92. 

Anna Kaisa. 

Linnun kehtolaulu. 

Nuku, nuku nurmi 1 lintu. 



\ äsy, väsy västäräkkä 1 ! 
Kussa sinun pesäs 1 on, 
Kuusessa vai männyssä? 

5 Harvoin hän sen haapaan 1 tekee, 
Koivuun ei kuskaan. 



695. Noormarkku. Ollinen n. 601. 

—89. 

Noormarkku. .Inho Fabian Palonen, 
39 v. Kuullut Maija l.uvisa Saloniuk- 
selta. 

Nuku. nuku nurmilintu, 
Väsy, väsy västäräkki! 
Uni tullee uneni [!] päällä. 
Kuoppaa Muu silmäin päällä. 

699. Noormarkku. Ollinen n. 603. 
—89. 

Noormarkku. Agda Maria Ollinen, 
9v. Kuullut Maija Luvisa Ollilalta. 

Nuku, nuku nurmilintu. 
Väsy, väsy västäräkki! 
Kusa sinun pesäs' on? 
Kuivasa kuusessa, 
5 Märässä männysä . 
Katavapuskaj juuresa. 

7C0. Merikarvia. Boslin M, n. 3. 
—88. 

Kehtorunoja. 

Kuku, nuku, nurmilintu. 
Väsy, väsy, västäräkki! 
Uni tulee uunin päältä, 
Kuoppaa lasta silmän päälle, 
s Nukkumatti muurin takaa. 



696. ' Runo on kk:ssa kerääjän numeroimana. arvoit, joukossa, lyi.jyk. yli- 
viivattu. 

697. ' kk:ssa iso alkukirjain. 






Kehtolauluja. 



701. Merikarvia. Romppanen n. 3. 

39. 

Nuku, nuku, uunilintu, 
Väsy, väsy, västäräkki! 
Uni tulee uunin päältä, 
Noppaa lasta silmän päälle, 
s Lapsi rupee nukkumaan. 

702. Siikainen. Oksanen Katri, n. 13. 

—30. 

Kammin nuorelta em muilta. 

Tuutulullin . 

Nuku, nuku nurmilintu, 
väsy, säsy västäräkki, 
peitä silmäs liinasella. 
Uni tulee uunin päältä, 
nappaa lasta silmän päälle. 

Tunnetaan yleisesti. |>ailsi kulmatta 
säkeistöä. 

703. II n niinin. Hirsikoski .luun. n. 

15. M ;,'■'/. 

Nuku, nuku, nurmilintu, 
väsy, väsy, västäräkki. 
Tee pesäs pellolle, 
kartanoa kalliolle! 

704. Kauvatsa. Santavirta n. 77. 

05. 
Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. 

A ehtolaulu. 

Nuku. nuku nurmilintu, 
Väsy. väsy västäräkki, 
Kusa sun pesäe. 
Kuivasa kuusesa, 
i Vakkäräniemesä, 
Pitkäsä niemesä, 



Veräjäpielesä, 
Piimätitin aitan alla. 

704 a. Ikaalinen. Almini Viljo, n. 
190. —31. 

Vähä-Röyhiö Severiina Friberg- 
Kivelä. 

Kehtolaulu. 

Nuku, nuku, nupperoinen, 
väsy, väsy, västäräkki; 
pain- pikku silmä kiinni, 
nuku Eerran rauhaan. 
5 Kyllä Herra Ihrat tää, 
kun pikku lintu laulaa. 

705. Honkajoki. Kallio V.-J.u. 1184. 

- 16 / 8 /- 

Juliana Itävaara, ">5 v. Mp. Iso- 
joen Koresjarvell.i. 

Nuku, nuku, nurmilintu, 
Väsy, väsy, västäräkki, 
kääri kehtoa kukkasilla. 
peitä siimäs liinasella. 

706. Kuliin. Kaukamaa /.. n. 40. 

' , 30. 
Koskiperä. Emelia Mäkinen. 53 v. 

Nukun w nukun^nunnilintu, 

Väsy v_ väsy Ylvästä rakki. 
Täi i kerrattiin. 

706 a. Kihniö. Pohjankanervo '/'. n. 



:■>. 



■■- 



h 31. 



Kihniönk] lä. l .aitni Lepistö, 33 v. 

Nuku. nuku. nunnilintii. 
väs) . väsy västäräkki, 



. pieni alkukirjain. 



Nuku. nuku nukeriainen. 706a -711 






Ei muistanut enerup lä 

706 ji. Satakunta? Arho n. 18. —89. 

Tuutimalullallaulu. 

Nuku, nuku, uunilintu. 
Nuku 1 Herran rauhaan! . 
Väsy, väsy västäräkki! 
Uni, tule uunin takaa 
i Ja 1 noppaa lasta silmän päälle! 

707. Lempäälä. Lindqvist n. 125*. 
—87. 

Hulaus. Matin Leena, 80 v. 
Nuku nuku nurmi lintu, 
Väsy väsy västräkkd, 
Tee pellolle pesäsi, 
Kalliolle kartanosi, 
s Tuvan taka tupakki maasi. 
Tuutin lasta tuonelaan, 
Kirkon kellon kammioon. 
Siellä on tupa turve katto, 
Hieno hiekka permantona. 

708. Tampere. Kallio V. J, n. 809*. 
—09. 

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen 
puolella. 

Nuku, nuku nurmenlintu 

Väsy, väsy västäräkki. 

708 u. Tampere. Lindström Olga, n. 
11. —18. 

Nuku nuku nurmi lintu, 
väsy väsy västäräkki. 

708 f). Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Piilanen Rauha, n. 383. 
—M— 25. 

Kustaa Vinha. f>r, v. 



Nuku nuku nurmilintu 
väsy väsy västäräkki. 

Pane maata maidonsyöjä 
pikku Matti nätti. 

709. Keuru. Vegelius n. 12*. — 07. 

Nuku. nuku nurmilintu. 
Väsy, väsy västäräkki. 
Tee pelleilen pesäsi, 
Kalliollen karta uusi. 
5 Tule uni uunin päältä 
Lyöppä lasta -ilman päälle, 
Että ittrkkin maata saisin 
Pettääjisen penkin päässä, 
Rautasen rahin nenällä, 
io Kultavuoren kukkulalla. 

710. Virmt. Leander n. 6*. —13. 

Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- 

tiinp. Hauholla. 

Nukku [!], nuku nurmenlintu 
väsy, väsy västäräkki. 
Nukku ennen nurmenlintu. 

väsy ennen västäräkki, 
s teki pellollen pesää. 

Nuku, nuku, nukeriainen. 

711. Oripää. Vihervaara n. 2384. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Nuku. nuku. nunsukainen, 
Pane maata, mansukainen, 
Suvi pian tullee! 

712. Säkylä. Saarimaa n. 535. — 09. 
Nuku nuku nunkeriaine. 

pane maate mansukainel 






Kehtolauluja. 



Kyllä Berra herättää, 
koivunoksa virvottaa. 

713. Loimaa. Vihervaara n. 4472. 
—13. 

Karoliina Puisto, 72 v. 

Tuutulaulu. 
Nuku nuku mipulainen 
Pane maate mansukainen 
pyhäpellon pyärtämelle; 

korppi on tunnu korvatyynyn, 
b vares vanhan nahkaröijyn. 

714. Alastaro. Vihervaara n. 2426. 
—11. 

Sikila. Vilho Vieno, 45 v. 

Kehtolaulu. 

Nuku. nuku, nukkerainen, 
Makkaa makkaa, mantukainen! 
lw 11 mä joskus tykös tulen, 
Sitt kun kuiva kuusi kukkuu, 
s Lahonnut kanto laulaa, 
Kärvänenki märehtii. 

715. Alastaro. Vihervaara n. 2475. 
—11. 

Ylhäinen. Mania Heikola, 29 v. 

Kehtolaulu. 

Nuku. nuku. Duukeriainen, 
Pane maate mankeiiainen! 



716. Alasiani. Vihervaara n. .'411. 
—11. 

Vihainen. Miina PaukkiO, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Nuku, nuku, nukeriainen, 
Pane maate, mansukainen! 



717. Alastaro. Vihervaara n. 2417. 
—11. 

Sikilä. Eräs 40- v. vaimo. 
Kehtolaulu. 

Nuku, nuku. nukkerainen, 
Pane maata, mansukainen, 
Kyllä herra herättää, 

Koivunoksa virvottaa! 



718. Punkalaidun. Moision. 



-10. 



;18. * manni n ainen mansuAainen 



Haviokoski. Suutari Hakenberg, 

n. 70 v. 

Nuku, nuku, nukeriainen 
Pane maata mansukainen 1 , 
Nuku, nuku, nurmilintu. 
Väsy, väsy. västäräkki, 
s Paina pikku silmä kiinni 
Ja nuku juuri äkkii! 
[tse minä lasta liikutan. 
Ja unenvirttä laulan. 
Paina pikku silmä kiinni-, 
io Ja nuku Herran rauhaan! 

719. Harjavalta. Ruusunen n. 100. 
—03. 

Nuku nuku nuppuriainen. 

Nuku nuku nuppuriainen 
Pyhän pellon pyärtyneelle. 
K\ lii -ii herra herättää, 
Koivun oksa virvoittaa. 

720. Tyrvää. Kataja/ranta n. '.'/ a. 

—04. 

I asten nukutus eli kehtolauluja. 

Nuku, nuku. niiniini piika, 
makaa, makaa. maidon juojal 

. — s kiini : kiinni. 



Nuku, nuku, nukeriainen. 720 — 729. 



241 



721. Ikaalinen. 1'ahlani n. 11. — 52 

Nuku, nuku nupperoisen. 
Nuku, nuku nupperoisen, 
Pane maata maidon juoja! 
Tule uni minin päältä, 
Unen sulka suppilosla, 
5 Lyö lunta luntin päälle, . 
Ettei ruuti rassailtaisi. 
Pahat jauhot paukahtaisi. 

722. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 15. 
Leutola. Elli Vähätalo. 

Nuku, nuku nukkeroinen. 
Pane maata maidon juoja 
Kyll' on unikin suloista, 
jos on maitokin maltoista. 

723. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 21. 
—31. 

Luhalahti. Amanda Huvila, n. 75 v. 

Kehtolaulu: 

Nuku, nuku, nukkeroinen, 
pane maata maidonjuoja, 
kyllä sun Herra herättää! 

724. Kangasala. Borenius (1986) 
n. 53*. — 74. 

Kerppolan emäntä. 

Nuku nuku nukkeroinen 
Pane maata mailonjuaja. 
(Isäntä: kun ne lapsia tuuti). 

725. Kangasala. Borenius (1986) 
n. 56*. —74. 

Hakalan Kustaan vaimo Taava. 



Lasta tuulittaessa. 

nukki-rciincii 

Nuku nuku nurmen nukke 
Panem maatam mailon juaja. 

726. Virkkala. Virtanen n. 15*. — 05 
Nokia. Matilda Virtanen, 50 v. 

Tuutulaulu. 

Nuku, nuku nurmilintu! 
Lepäele maidonjuoja! 
Suus mä peitän suukkosilla, 
Pienen ruumiis peittosella. 

727. Pirkkala. Rekola n. 63*. —04. 

Villilän yksinäistila. Kaarlo Vil- 
lilä, 37 v. 

Tuutulaulu. 

Nuku, muku [!], nukkeroinen 
makaa mairon juaja! 
Kyllä Herra herättää 
kun pikku lintu visertää. 

728. Orihvesi. Aronsson n. 2*. — 04. 
Lylynkylä. Muuan 11-v. tyttö. 

Kehtolaulu. 

Nuku, nuku nurmi lintu. 
Väsy, väsy västäräkki. 
Kyllä Herra herättääpi. 
Vitsan varpu virvoittaapi. 

729. Kuru. Pohjankanervo T, n. 21. 

-*/ T 'M. 

Itä-Aure. Jenny Saksa, 22 v. 

Nuku, nuku, nupperoinen. 
Pane maata mailon juoja, 
Kyllä Herra herättää, 
Vitsan varpu virvoittaa. 

16 



242 



Kehtolauluja. 



729 a. littorcsi. Hameenlinnan alak. 
sem. Piilonen Bauha, n. 381. 
—24—25. 

Kustaa Vinha, 65 v. 

Tuutulullin. 

Paina pikku silmä kiinni. 
Nuku Herran rauhaan. 
Kyllä Herra herättää, 
jahka linnut puussa berää. 

Nukkuu toi. 

730. Tyrvää. Katajarantan.23. — 04. 
Nukkuu toi, nukkuu toi, 

ei toi vaivanen valvoo voi, 
nukkuu vaan. nukkuu vaan, 
kun kaks miestä liikuttaa. 

Nuku, nuku äidin Kalle. 

731. Tampere. Kallio V. J, 818*. 

—09. 

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen 
puolella. 

Nuku, nuku äiilin Kalle, 
Isän vene tulee lalilel 
Täynnä pikku kaluja: 
Kiiskisiä muikkuja. 

Pakkanen oven takana. 

732. limuna. Ojala K. N, n. 0. 

- M / 7 08. 
Johanna Kallio, 38 v. 

Kehtolaulu. 

Aa lullaa laikuttaa, 

älkää tulko tuppaanka, 

pappa makaa sänkyssä, 

pila kirves kämpässä, 



s porin porstuan loukkaassa. 
Hypätkäämme hyllyn lyllyn, 
tansaatkaamme talliin Jallun; 
josko kengäl rikki menee, 
kyllä suutari loiset tekee, 

to kyllä mainina palkan makssa, 
ilman pappan tietämättä. 



120. 



91. 



733. Pori. Tuomi n. 
Maria Grönros. 

Tuu, tmi tuutimateijaa, 
Vaikka mä unhotin tuppini seinää. 

Oleks sinä hullu, ko sisälle pak- 
kaat? 
Äijä mu viäressäni sänkyssä naak- 
kaa, 

734. Pori. Tuomi n. 133. —91. 
Petti Hyteen, s v. 

Aaa aa liirputtaa. 
Kova ilma kolkuttaa, 
Parta makkaa sänkysä. 
Kirves kiiltää seinäsä, 
s Pori 1 postoon takana, 
Vellu pitki porstoo laatet. 
Hypätkäämme, hyllyillämme, 
Tansakkaamme talluillamme, 
Jos kenkät rikki mennee, 
io Kyllä suutari toiset tekkee, 
Kyllä mamma palka maksaa. 
Kivisestä kellarista, 
Tammisesta tynnäristä, 
Koivuse tapi takkaa, 

i . >■ 1 1 lok< > pappa parhaallas makkaa. 

735. Porin maaseurdk. Tuomin. 87. 

—90. 

Amanta Rantala, ir. \ . 

Tui, tui tuikuttaa. 



734. ' Mn ti.i uiit.i tarkoittaa, P:n kaupunkia ei Be ainakaan merkitse. Mp:n 



llllnm. 



Pakkanen oven takana. 735 — 739. 



243 



Paha ilma paukuttaa. 
Älkää tappako tulkokkaa. 
Tuvassa makkaa parta. 
.-. Tuvan seinäss piilikirves, 
Porstoon loukoss pohdin, 
Aitan avvain kynnyksen alla, 
Ladon ovi auki, 
Naveton ovi kiini. 

io Kaivun kansi auki, 
Minä putosin prunniin. 
Hypäkkäämme, hyllyillämme, 
Tanssakkaamme taimillamme, 
Jos kengät rikki mennee, 

is Kyllä suutari toiset tekkee, 
Kyllä mamma palkan maksaa. 

Kivisestä kellarista, 
Tammisesta fcyiinöristä. 
Koivusen tapin takkaa. 
20 Siilonko pappa parhaallas mak- 
kaa. 

736. Ulvila. Tuomi n. 125. —91. 
Fiija Lin[d]gren, 53 v. 

Kuka ovvee kolkuttaa, 

Aaa kiikalullaa, 

Paha ilma paukuttaa. 

Äaa kiikalullaa. 
s Pitkäparta, röhörinta 

Istuu piitan päässä, 

Aaa kiikalullaa. 

Kellarin avvai kynnysalla. 

Aaa kiikalullaa. 
io Sijan kinkku pohtimesa, 

Aaa kiikalullaa. 

Pitkä puukko viäresä, 

Aaa kiikalullaa. 



Nisulimppu leipomesa, 
is Aaakiikalullaa. 
Viinapottu pualikosa. 

Aaa kiikalullaa. 
(Lauletaan myös kehtolauluna.) 

737. Noormarkku,. Lindgren n. 15. 
—92. 

Olininniaki. Kristina Sjöman. 

Lasten tansi laulu. 

Hypäkkämme hyllyllyllyn 1 , 
Tanssakkamme tallunlallun! 1 
Mut jos kenkät rikki mene? 
Kyllä suutari toiset tekee, 
:i Mamma palkan maksaa, 
Emän 2 taatan 1 tietämätä 
Kivisestä kellarista. 
Tammisesta tynnäristä, 
Koivusen tapin takkaa. 

738. Noormarkku. Lindgren n. 16. 
—92. 

Olininmäki. Kristina Sjöman, 57 v. 

Varoitus runo. 
Hypäkkäämme hyllyn lyllyn, 
Tanssakkamme tallullallun 1 ! 
Älkää tupaan tulkokkaa: 
Parta makaa sänkyssä 
5 Kiitävä kirves kämpässä. 
Pohdin poston loukossa, 
Puuro kset 2 pohtimessa. 

739. Merikarvia. Roslin M, n. 7. 
—88. 

Lihaa, leipää aitasta, 
Aa tussa lullaa. 



737. * kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. 

738. > ai. [tallu]n[lallun]. — 2 |Pohdin| Puurokset : P. 



244 



Kehtolauluja. 



( imenoita arkusta, 
Aa tussa lullaa. 

keriä skaapista, 
Aa tussa lullaa. 

740. Loimaa. Vihervaara n. 4462. 

-13. 

Karoliina Puisto, 72 v. 
Kellarin avain kynnyksen alla. 
K i i 1 kiiku lullaa, 
Juustokakku pohtimesa 
Kii kiiku lullaa. 
5 Viinapullo pualikosa 
Kii kiiku lullaa, 
Pikku itkee kehron pohjasa 
Kii kiiku lullaa, 
ls;i istuu pirtin piitalla 
io Kii kiiku lullaa, 
Röhörinta räkäparta 
Kii kiiku lullaa. 

741. Alastaro. Vihcrraara ti. :.'}<>!). 
—11. 

Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v, 

V hrellä vaimolla oli jiaitsi miästä 

sulhanen, lian oli laulavannaas lasta, 

mutta antoikin tiaron sulhaselleen 

(kun lauloi): 

»Varjo kattoo akkunasta, 
Aa kiiku lullaa! 
Vaari naakkaa sänkysä, 
Aa kiiku lullaa! 
s Avvjiin on palkin alla, 
Aa kiiku lullaa] 
Juustokakkuu pualikosa, 
Aa kiiku lullaa! 
Pannukakkua pohtimi 
io Aa kiiku Lullaa] 



742. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 
n. 46.— a ls24. 

Pois panippä oventakaa 
pojn yksin lulluss' makaa, 

743. Karvia. Kaukomaa L, n. 46. 

- 3 /«30. 

Immalänkylä. .loost-fiina Jokinen, 
80 v. 

Alä pakkane tupaan tule, 

Tuutimalullaa Lista. 

Vihamies on uunin päällä, 

Tuutimalullaa lasta, 
& Aitan avain poriahan alla, 

Tuutimalullaa lasta, 

Aitas o juustoo, lihaa, leipää, 

tuutimalullaa lasta, 

Pane avain poriahan alle, 
io Tuutimalullaa lasta, 

Vihamies on uunin päällä, 

Tuutimalullaa lasta, 

Tule ensi perjantaina, 

Tuutimalullaa Lista. 
is Vihamies on markkinoilla 

Tuutimalullaa Lista. 

Kuulillaan emännän laulun, isant.i 
lähti markkinoille. Mutta kun isäntä 
palah markkinareisusta, oli emännällä 
toinen sulhanen. 

743 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.- 
sem. Mäki Helmi, n. 338. — 25. 
Josefiina Mäki, 59 v. 
Aa kiikun lulla, 
avaimel on portaan alla, 
musta kissa lasissa, 
rieska kakku puhki 
6 aa kiikun lulla. 



740. ' Kii kii 



Piipoti pot pot 



-. 743 0—750. 



245 



Piipoti, pot pot — . 

743 /?) Tampere Jussila K V. n 7 
—23—26 

K. A. Kliinheimo (Erenius). 70-v. 

Piipoti, piipoti, pot, pot, pot, 
tipa, tipa. tipa, tipa, trallallaa 
talo oli järven rannalla 



Pikkanen piika. 

744. Alastaro. Vihervaara n. 2401. 
—11. 

Lauroinen. Maria Kivimäki, 22 v. 
Kehtolaulu. 

Pikkanen piika ja paskanen 

paita. 
Mistäs tiäsit tännet tulla? 
Tiäsin täälä tarvittavan, 
Pemnia karvittavan, 
5 Voitakakkuii saavani. 
Mitäs sialta palkkaa sait? 
Viis, kuus piäntä poikaa. 
Mikäs niitten nimet oli? 
Kiveris, kaveris, 
io Uiirenlinnan untesmanni. 



Pikkuinen poika. 

745. Oripää. Vihervaara n. 2389. 
—11. 
Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 
Pikkunen poika inyllymäesä, 
Punanen jakku ja musta hattu, 
Tuli minua friiaamaan. 



Piu pau kehto helähtää. 

746. Karvia. Kaukamaa L. n. 41. 

- 16 !«30. 
\iiiiii,il;inkylä. Elina Halli, 70 v. 

Piu, pau. kehto heilahtaa, 
Lapsi siellä sitten nukahtaa. 

Lapsiammat laulaneet. 
Piu pau papinkello. 

747. Karria. Kaukamaa L, n. 42. 

-™U30. 

Mustakoskenkylä. Emilia Alanko, 
28 v. 

Piu, pau, papinkellot, 
Lukkarin lesken lehmän kellot. 
Piu, pau, Heikin kellot, 
Hevosen paska oli Heikin kello! 

748. Siikainen. H elomaa Kyllikki, 
n. 81. —30. 

Ison-Salon isäntä, 51 v. 
Pium paum piskunkellot, 
Lempaäläisten lehmän kellot, 
Karkkulaisten karjankellot, 
Euralle ehtooks, 
5 Ja Kokemäelle puhteeks. 

749. Siikainen. Helo-maa Kyllikki, 
n. 82. —30. 

Pium paum piskunkellot, 
Karkkulaisten karjan kellot, 
Lempaäläisten lehmän kellot, 
Kivijärven kirkonkellot, 

750. Siikainen. Oksanen Katri, n. 22. 
—30. 

Ison-Salon vanhalta emännältä, 
76 v. 
Pium paum Pirskun kellot, 



246 



Kehtolauluja. 



Kivijärven kirkonkellot, 
lempääläisten Lehmänkellot, 
karkkulaisten karjankellot. 

751. Siikainen. Oksanen Katri, n. 23. 
—30. 

Lammin nuori emäntä, 30 v. 

riimi paum Pirsknn kellot, 
Ki\ ijärven kirkonkellot, 
Saarijärven saunankellot, 
isäni vanhat valakankellot. 

Pium paum paukkaan. 

752. Tampere. Jussila n. 18. — 23. 
K. A. Elonheimo (Erenius), "0 v. 

Pium, panin, paukkaa, 
jänis mettässä laukkaa, 
kili. kili, kellot kaulassa, 
punaisessa nauha— .i. 

752 «. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. 
24. —13—15. 

Yisuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v. 

Tuutilaulu.. 
Pium, panin paukkaa, 
Haarapussi laukkaa, 
Ylitse maan, alitse kuun, 
Vie mua kotio vaan! 

Pii, pii, pinninaula. 

753. Oripää. Vihervaara n. 2366. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu 
Pii pii. pinninaula, 
Minä lasta koriasti laulan. 



754. Alastaro. Vihervaara n. 2410. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukio, ä"> v. 
Kehtolaulu. 

Pii pii, pinnannaiila. 
[tte mä lastani koriasti laulan 
Bön tönttö lööröö. 

Pikku lintu. 

755. Oripää. Vihervaara n. 2381. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 7» v. 

Kehtolaulu. 
Pikku lintu lakki pääsä 
Istun pajun kannon pääsä, 

Huutaa: hutkii teijaa! 

756. Oripää. rihcrraara n. 2388. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Kehtolaulu. 

Pikku lintu, palokärki, 
Kukkuu, laulaa korves. 
iiarvmi aährään kultasormus 
Palkkapiikaa 1 sormes. 

757. Alastaro. Vihervaara n. 2400. 
—11. 

Lauroinen. Maria Kivimäki, 23 v. 

Kehtolaulu. 
Pikku lintu lakki pääsä 
Istuu pajun kannon pääsä. 

Tallin lullin Lassin Kaija. 

758. Kauvatsa. Santavirta n. 81. — 05. 

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. 
S ehtolaulu. 

Tallin, lallin. Lassin Kaija, 



756. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Tikanpoika. 758 a — 764. 



247 



Kupparin Kirsti ja Jämsän Maija, 
Lohi Liisa, ja limppu Vappu. 

758 a. Uurjdla. Jussila n. 40. 
19 12 55. 
Ida Sundström, 85 v. 

Kehtolaulu. 
Tuu. tmi, tussiin Kaijaa, 
Kupparin Kirsti ja Helssan Maija, 
Lierun Piete ja Laariin Anna. 
Hoasikan Kaija ja meiän Maija, 
a Linterin Liisa ja Lautakerttu, 
Heröjärsä on äyrä ja Räkä- 

piohttu. 
Ne on kaikki ylitä, yhtä, lajia. 

Tikanpoika. 

759. Tyrvää. Katajaranta n, 1. 

- 10 l*03. 
Tyrvään kylä. Katariina Palm- 
gren, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Tii. tii. tikanpoika 
Teki tielle naurista; 
Tuli paha talonpoika. 
Noukki joka mukulan. 

760. Honkajoki. Hirsikoski Ainia, 
n. 42 a. -™h'24. 

Tii, tii, tikanpoika, 
teki tielle nauriin. 
Tuli tuhma talonpoika, 
vei tikan nauriin. 
5 Tikka se itkeä pillitti 
ja talonpoika nauro. 



Tuli paha paimenpoika, 
Tallas Tikan oaurikoita. 

— ei muista. 



761. Sahalahti. Helin n. 8*. 

Tii. tii Tikanpoikaa, 
Kvlvi tiälle naurikoita, 



-03. 



762. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 36*. 
—06. 

Tii tii tikanpoikaa 
Kylvi tielle naurikoita, 
Tuli se paha kerjuupoika, 
Söi sen tikan naurikoita. 

763. Eräjärvi. Tyyskä (:?r,60) n. 26*. 
—08. 

Tii tii tikan poika 
Teki tielle naurismaansa, 
Tuli tuhma paimenpoika, 
Söi tikan nauriin. 

763 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Rajala Anna, n. 391. — 24-25 
Heikki Lehtonen, 72 v. 

Tii tii tikan poika 
Kylvi tielle naurikoita. 
Tuli tuhma talonpoika., 
Söi sen tikan naurikoita. 

764. Virrat, Leander n. 28*. — 13. 

Maria Vilhelmina Spir, G9 v. Muis- 
tiini). Hauholla. 

Tii, tii tikan poika, 
kylvi tielle naurikoita; 
tuli paha kerjupoika, 
repi tikan naurikoita. 



248 



Kehtolauluja. 



Tule uni uunin päältä. 

765. Hauiini. Vaahtoranta n. 35. — 28. 
Nukka-Matti tule uunin päältä. 

Sivelee Paavoa silmille ja 
Pikku-Paavo nukkuu siitä-ää. 

Tässäkin kehtolaulussa Paavon si- 
jalle saatetaan asettaa vaikka Jussi. 
kaikki uunit, paitsi toinen ovat 
varsinaisia kehtolauluja, joilla lasta 
uneen tuuditetaan, toisella vain lapsen 
itkua vaimennetaan. 

766. Kura. Häyrinen n. 60. — M /i2^5 

Amanda Aaltonen, n. 50 v Mp. 
Piikkiössä. 

Uni tulee uuni päältä, 
sivaltaa lasta silmän pääle, 
uni tulee uunin päältä, 
tuo unisarvel fcullessasa, 
lapsen silmää kiini painamaa. 

767. Eura. Häyrinen n. 61.— u lnl2 

Maria Rinne, n. 54 v. M.p. Piik- 
kiössä. 

Uu, un uurlan äiti, 

tulee tuolta uunin päältä, 
pottus kansa, siilkas kansa. 
sivelemää silmiä. 

768. Eurajoki. Sam imun n. 517. 
—09. 

Uni, uni, tules alas minin pääll . 

käy vaka alat tr. lapse sil- 

mäm^pääl. 



769. Luvia. Riikonen, siv. 35. — 95. 
Luvian luodot. Aina Josefini Ves- 
terlund-Maanpää. 17 v. 

1 kk ssa pieni alkukirjain. 

773. • r. (= vedi 



Uni, tule umiin pääält', 
Sivaise siiman päälle'. 

770. Port. Riikonen sio. 46. — 95. 
Katriina Sjövall, 75 v. 
Tule, uni, uunin päält' 

Ja uappaa silmäin päälle! 

771. Oripää. Vihervaara n. 2382. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Kehtolaulu. 

Uni, tule uunin päältä 
rjnensuppilo 1 känsä 
Sivelemmään lapsen silmiä! 

772. Oripää. Tallgren n. 47. -14. 

Fiina Virtanen. Mp. Maariassa. 

Uunilan tuo äijä tuo unta tull- 

lrssas 
punasella pussilla. 
karvasella kassilla, 
sivalla lapsen silmiin. 

773. Alastaro. Vihervaara n. 2425. 
■11. 

Sikila. Eräs 40-V. vaimo. 
Kehtolaulu. 

Tulo. uni, uunin päältä, 
(Jnipoika porstualta 
Lapsen silmäl sivelemmään 
Oniveren 1 kara 

774. Alastaro. Vihervaara n. 2461. 

—n. 

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- 
lut Huittisissa. 






Tule uni uunin päältä. 774 — 783 a. 



249 



Kehtolaulu. 

Tule, uni, uunin päältä. 
Sivalla lasta silmän päältä, 
Ett laps Bais levollisen unen. 

775. Alastaro. Vihervaara n. 2414. 
—11. 

Männistö. Mikko Sulonen. 23 V. 

Kehtolaulu. 

Tule. uni. uunin päältä 
sivaltaminaan vauvaa silmän 



Unisulkas ka ns! 

776. Punkalaidun. Moisio n. 32. 
—10. 

Uni tuli uunin päältä, 
veti lasta silmän päältä. 

777. Harjavalta. Ruusunen n. 101 
—03. 

Unikukka. 
Unikukko uunim päältä 
Tules alas muurin päältä. 
Tuas unta tuuttisessa, 
sinisessä vakkasessa, 
5 Punasessa pohtimessa. 
Sivele lapsen silmäin päälle! 

778. Kauvatsa. Santavirta n. 75. 
—05. 

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. 

Kehtolaulu. 

Uni tulee uunin päältä, 

Nappaa lasta silmän päältä. 

779. Tyrvää. Katajaranta n. 21 b. 
—04. 

Uni tulee uunin päältä, 
nappaa lasta silmän päältä. 



780. Karvia. Kinikamaa L, n. 39. 

18 6 30. 

Sarankylä. Severiina Lautinen, 78 v. 

Tule uni uunin päältä 
Paina lasta silmän päältä! 
Nukun^nukun^ nurmilintu, 
Väsy v__ väsy v_\ästä rakki! 

781. Tampere. Kallio V. J, n. 811*. 

—09. 

Kuultu n. 40 v. sitten Tampereen 
puolella. 

Uni tulee uunin päältä 
Nakkaa lasta silmän päältä. 

782. Orihvesi. Aronsson n. 3*. — 04. 

Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö. 

Kehtolaulu. 

Tule uni tyynyyn, 
Paina lapsen silmä kyynyyn, 
Tule uni uunin päältä, 
Hyppää lapsen silmän päällä, 
s Minä laulan linnun kielen, 
Keikuttelen ketun mielen. 

783. Ruovesi. Marjanen n. 12 a*. 
—13. 

E. Marjanen, 45 v. 

Unen sanat. 

Uni tule uunin päältä 
Nappaa lapsen silmän päälle. 

783 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mäki Helmi, n. 340. — 25. 

Josefiina Mäki. 59-v. 

Uni tulee uunin päältä 
uni suppilo kädessä. 
uni suka suppilossa, 
sukii pienet silmät kiinni. 



250 



Kehtolauluja. 



784. Im m n. Vegelius n. 10*. —07. 

Kehtolauluja. 
Uni, fcule uimin päältä, 
Torkka toisesta talosta. 
Laske lapsen silmän päälle, 
Kopsahuta korvan päälle, 
5 Että anneensa uupuu, 
Kehtohonsa keikahtaa. 
Katrit, ks. n:o 709. 

785. Virrat. Leander n. SO*. —13. 
(Aaria \ ilhelmina Spir, 69 v. Muis- 

tiinp. Hauholla. 

Tule uni uunin päältä, 
tuo turva tullessasi. 
Virrat, ks. n:o 1018. 

786. Satakunta. Peteliusn. 11. —15. 

Juho Malja, 45 v. 

Kuullut Satakunna rajamailla, ei 
muista keneltä. 

ruutu laulu. 

Tule uni uunin päältä, 
Sivele silmäin päältä, 

Tua unta tuokkosella. 

Vetele vene Lusalla, 
5 Poliotti le pohtimella 1 , 
Kannas kaipiO 9 vakalla. 

Tuolla ompi mäki. 

787. K n n haanpää. Laiha n. 300 

—90. 

Tiina Rämäkäs, 68 v. 

Tuolla ompi mäki, 
Jossa istuu käki 
Ivirkialla puU8, 
Kultaomena suus. 



5 Sitte ku käki kukahtaa, 
Lapsi Sitte nukahtaa. 

Tuonen tupa. 

788. Nakkaa. Lampola, n. 5. — 89. 

Kehtolauluja. 

Tuuti lasta tuonelaan! 
Tuonelass 1 on uusi tupa, 
Sivuseinät sirkanluista, 
Peräseinät peuran [luista], 

5 Penkit pienistä penninkeistä, 
Kiuas kullan kirpilöistä, 
Laate meren vahasta. 
Ovi omenapuusta, 

Katto katajan kuorista. 

789. Noormarkku. Koskilahti n. 30. 

-Vi 04. 
F. Fors. 

Lasten laulu. 
Tuuti lasta tuonelahan! 
Tuanelas' on uusi tupa, 
Sivuseinät sirkan luisia. 
Peräseinät peuran luista, 
5 Santa oli pantu sammaliksi, 
Pientä hietaa permannoksi, 
Klasit kullan kirpilöistä. 

790. Noormarkku. Lindgren n. '.'/. 
—92. 

Kehto laulu. 
Tilli, tUU. tuonela.i h. 

Tuonelaa on tupa uus': 

Sini seinä, savi seinä, 
Hieta laate, turve katto. 

s Ei sinne kuulu kukoin ääntä, 
Kikä pienten lintuin laulun. 



785, 



pulliin 



i|i|lla : pohtimella, kfcssa iso alkukirjain, -»kapio :karpio. 



Tuonen tupa. 790—797. 



251 



791. Noormarkku. Lindgren n. l 
—92. 

Olininmäki. Kristina Sjöman. 
hehto laulu. 

Tuuti lasta tuonelaan! 
Tuonelaa on tupa uusi: ' 
Turve katto tuvan päälle, 
Santa pioni permannolla, 
5 Perä seinä peuran luista. 
Ovi seinä omena puista. 
Sivu seinä sirkan luista. 
Tuuti lasta tuonelaan! 
Tuonelas on tupa uusi. 

792. Merikarvia. Romppanen n. 5. 
—89. 

Tuu, tuu, Tuonelaan, 
Takatietä Taimillaan! 

Siellä kukko puuron keittää, 
Kana kasteen lämmittää, 
5 Pikku lintu lusikat pesee, 
Varis padan raaputtaa. 

793. Merikarvia. Romppanen n. 4. 
—89. 

Tuu, tuu, Tuonelaan! 
Tuonelas' oli uusi tupa, 
Peräseinä peuranluusta, 
Sivuseinät sirkanluista, 
s Pengit pienistä pinningeistä, 
Laate kullan kipinöistä. 
Ovi rauta-pellingeistä. 

794. Siikainen. Oksanen Katri, n. 14. 
—30. 

Ison-Salon vanhalta emännältä, 
76 v. 



Tuutulaulu, 

a) Tuuti lasta Tuonelaan, 
Tuonelas on uusi tupa, 
turvekatto, kivikiuvas, 
rautaovi, santapieni permanto, 

5 peräseinä peuralluista, 
sivuseinä sirkalluista, 
oviseinä omenapuista. 

b) - - kynnyshirsi kyyne- 

listä, 
hirsi sammalmättähistä 

795. Siikainen. Oksatie» Kuiri. n. 15. 

—30. 

Lammin nuorelta emännältä. 

Tuuti lasta Tuonelaan, 
alle nurmen nukkumaan, 
Tuonelas on uusi tupa. 
siel' oli ovi omenapuista, 
s kädensija kärpäsenluista, 
kynnyshirsi kyynelistä, 
siel' oli hyvä maata, 
ilman kyljen kääntämätä, 
olkapäätä ojentamata. 

796. Siikainen. Oksanen Katri, n. 16. 

—30. 
Sitomaniemen isäntä, n. 50 v. 

Tuuti lasta Tuonelahan, 
Tuonen tupa turveskatto, 
oviseinä on omenapuista, 
peräseinä peuralluista, 
5 sivuseinät sirkalluista. 

797. Oripää. Tallgren n. 60. —13. 
Maxia Tuominen. Mp. Maariassa. 

Aa lasta Tuonelaan 1 



797. ' kk:ssa ollut pieni kirjain, mutta lyijyk. korjattu isoksi. — 



252 



Kehtolauluja. 



h latf piikain pideskellä, 

Tuonelan 1 lasten lauleskella. 

Tuonelassa tupa uusi: 
5 hieta pieta permanto, 

sannast seinät. 

turpeista katto päällä, 

m\ ii seinä* sirkan luista. 

peräseinä peuranluista, 
10 ovi seinä omenapuista 

kuivas kullanMpinöistä. 

798. Oripää. \'ihrrraara n. 2481. 
—11. 

Oripää. Julia Marttiin. 

Tuuti lasta Tuanelaan! 
Tuanelasa uusi tupa, 
Peräseinä peura Unista, 
( iviseinä omenapuista, 
5 Sivuseinä sirkalluista, 
Turvekatto paali. 

799. Oripää. Vihervaara n. 2361. 

—11. 

Oripää. Kaisa Pellonperä, 71 v. 

Kehtolaulu. 
Tuuti lasta Tuanelaan! 
Tuanelasa on uusi tupa, 
( iviseinä omenapuista, 
Sivuseinä sirkalluista. 
s Peräseinä peuraUuista, 
lliata ]iiäni ]>n i totia. 

800. Oripää. \'ilnii(iara n. 2356. 
-IL 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v 

A i htolaulu. 

Tuuti lasta Tuanelaan! 
Tuanelasa uusi tupa, 

- on sein 



( iviseinä omenapuista, 
Peräseinä peuraUuista, 

:> Muuri vallan penninkeistä, 
Katto kullalla silattu. 

801. Oripää. Tallgren n. 46. —14. 
liina Virtanen. Mp. Maariassa. 

Tuuti lasta Tuonelaan, 
Tuonelas on tupa uus: 
Santa pieni permannolla, 
si[v]useinä sirkan luista, 
s oviseinä omenapuista. 
peräseinä peuranluista, 
kiuvas kissan kullasta, 
turvekatto katon päällä, 
ei sinne kuulu linnun laulu 
io eikä kanan kraakatus, 
eikä sara vesipisaraa. 

802. Säkylä. Vainuni matlakerl., 
Xiemi liuumihrr. matkdkerl. 
siv. 309—310. —59. 

Tähän vielä liitän erään tuuvitus 
laulun, joka oli joka paikassa tuttu. 
ihka pienillä erinäisyyksillä kussakin 
paikassa. Se kuuluu näin: 

»Tuuti lasta Tuonelaan 
Tuonen lasten lauleskelle, 
Tuonen piikojen pidellä: 

Tuonelassa uusi tupa, 

s Peräseinä peuran luista. 

Sivusein;! sirkan luista, 
Katto muista luista: 
Pöydäl kullalla silattu, 
Penkit liopialla niilattu, 
io Lattia tinalla valettu, 
Santa pieni permantona.» 



Tuonen tupa. 803—809. 



253 



803. Säkylä. Saarimaa n. 532. — 09. 
Mp. Yläneellä. 

Tuuti lulla Tuanelaan! 
Tuanelas on uusi tupa; 
oviseinä omenapuista, 
katto tammen lautasista, 
5 peräseinä peura luista, 
laatti piänest hiatasta. 

804. Loimaa. Vihervaara n. 4471 
—13. 

Karoliina Puisto, 72 v. 

Tuutulaulu. 
Tuuti lasta Tuanelaahan. 
Tuanel 1 lasten lauleskella. 

805. Loimaa. Vihervaara n. 4470. 

—13. 

Karoliina Puisto, 72 v. 

Tuutulaulu. 
Tuuti lasta Tuanelaahan, 
Tuanelasa 1 tupa uusi: 
Siälä santa sammaleena, 
Hiata piäni permantona, 
s Oviseinä omenapuusta. 
Sivuseinä sirkalluusta, 
Kiuas kullasta kurottu. 
Ovi vaskesta valettu, 
Ovempiälet penninkeistä, 

806. Loimaa. Vihervaara n. 4845. 
—19. 

Pöytyä. Ortenoja, 60 v. vaimo. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta Tuanelaan. 
Tuanelasa tupa uus, 



Pantu santa sammaliksi, 
Hiata piäni permonnoksi. 
■ i iviseinä omenapuista 1 
Sivuseinä sirkalluista, 
Peräseinä peuralluista, 
Kiuas kullasta kuurattu, 
Pesä piänistä penninkeistä, 
io Pukinsarvista säränät. 

807. Loimaa. Ikola n. 30. —10. 
Oviseinä imenapuista, 

peräseinä peuranluista, 
sivuseinä sirkanluista, 
(Polkan tahtiin rallatettu.) 

808. Alastarot Vihervaara n. 4844. 
—19. 

Eräs vaimo, 45 v. Pöytyän Orten- 
ojalta. 

Tuuti lasta Tuanelaan. 
Tuanelas tupa uus, 
Sivuseinä sirkanluista, 
Peräseinä peuralluista. 
5 Oviseinä omenapuista. 
Hieta piäni permanto, 
Kiuas kullan kipinöistä, 
Turvekatto pääll. 

809. Alastaro. Vihervaara n. 2412. 
—11. 

Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v. 

Kehtolaulu. 

Tuanelasa on tupa uus. 
Peräseinä peuralluist, 
Sivuseinä sirkalluist, 
Oviseinä omenapuist, 



804. » Tuonejn| : Tuonei. 

805. » ITupa] Tuonelasa : T. 

806. 1 |oj| omenapuista : o. 



■J'.'. 



Kehtolauluja. 



.-. Katto k;ilan Buamuksist, 
Laattia piänisl penninkeist, 

Muuri kullan kipinöist. 

810. Alastaro. Vihervaara n. 2404. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta Tuanelaan! 
Tuanelasa on uusi tupa, 
Sivuseinä sirkalluista, 
Peräseinä peuralluista, 
5 Oviseinä omenapuista, 
Katto tammenlastuista, 

Kiuas kullasta kurottu. 

811. Alustan). Vihervaara n. 2434. 
—11. 

\ irtsanoja. Fredrika Friman, 60 v. 
Kuullut Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta Tuanrlaan! 

Tuanelasa mi uusi tupa, 
Peräseinä peuralluista, 
Sh aseinäl sirkalluista, 
s Oviseinä omenapuista, 
Kiuvas kullan murusista. 

812. Alastaro. Vihrrranra n. '.'/'.W. 
—11. 

\ irtsanoja. Maijasliina IVllonpeiM. 
Kl v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta Tuanelaan! 
Tuanelasa on tupa uusi, 
Sivuseinä sirkalluista. 
i rviseinä omenapuista, 
:. Peräseinä peuralluista, 



I »vi oli vahvasta vaskista. 
Kiuas oli kullasta kurottu. 

813. Huittinen. Vakkaa n. 2. —88. 
Leena Ekman, 76 v. 

Tuuti lasta tuonelaan, 
Tunnen piikojen pidellä, 
Tuonen lasten lauleskella. 
Tuonelassa tupe tehty, 
s Maja saatu tuantialassa, 
Tupa uusi, turve katto. 
Oviseinä omenapuista, 
Peräseinä peuranluista, 
Sivuseinä sirkanluista, 

m Kiuvas kullasta kudottu. 

Santa simn sammaleena, 
Hieta pieni permantona. 

814. Huittinen. Saarimaa n. 398. 
—09. 

Tuuti lasta Tuonelahan, 
Tuonelassa tupa uusi. 
Tuuti lasta vastapäätä, 
Siäl on santa piäni permanosa, 

5 katto On vaskesta valettu. 

musta koera portim w piäles 
hampaal nirvisä, 

tervaristi portim^pääl 

ja pukin sarvista saranat. 

815. Punkalaidun. Jannun n. 16 c. 
—53. 

Tuuti lasta tuonelahan. 
Tuonen piikaen pidellä, 

Tuonen lasten liikutella 1 

Tuon. las' on tupa uusi, 

s Lasta vasten valmistettu: 



815 ' r. (tois. laulatella). 



Tuonen tupa. 815—821. 



255 



Turve-katto tuvan paalia. 
Siellä santa sammalina, 
Bieta pieni permantona, 
Sivuseinäl sirkan luista. 
10 Peräseinät peuran luista, 
Oviseinä omenapuista, 
Ovi orjan sääriluista, 
l.aattia pienistä kivistä. 

816. Punkalaidun. Moision. 8. — 10. 

Haviokoski. Suutari Hakenberg, 
n. "0 v. 

Tuuti lasta Tuonelaan 1 

Tuonen piikain pidellä. 

Tuonelass on tupa suuri, 

Lasta vasten valmistettu: 
5 Santa suuri sammalina, 

Hieta pieni permantona, 

Peräseinä peuranluista, 

Sivuseinä sirkanluista, 

OA"iseinä omenapuista, 
io Katto kullasta kuurattu, 

Ja muuri nurkkaan muurattu. 

817. Harjavalta. Ruusunen n. 94. 
—03. 

Tuuti lasta tuonelaan. 

Tuuti lasta tuonelaan 
Tuonelas on uusi tupa, 
Turvek katto, santaseinä, 
Piäni hiata permanto. 

818. Harjavalta. Ruusunen n. 93. 
—03. 

Tuuti lasta tuonelaan. 
Tuuti lasta tuanelaan, 



Tuanelas on uusi tupa: 
Sirkalluist on sivuseinä, 
Peuralluist on peräseinä, 
s Omenapuista oviseinä. 
Kivvas kullan kirpilöistä, 
Laate laudan kappaleista. 

819. Kokemäki. Ahti n. 3. —93. 
Kiottare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul- 
lut Johanna Ojalalta. 

Tuuti lasta Tuonelaan, 
Tuonelass' on uusi tupa. 
Täti leipoo ison kakon, 
Panee paljon voita päälle, 
5 Pääskysen munan verran. 

820. Kokemäki. Kujanpää n. 5. 
-Vi 21. 

Edla Haapanen, 51 v. 

Tuuti lullaa Tuonelaan 1 , 
Tuonelassa 1 on uusi tupa. 
Sivuseinät on sirkanluista, 
peräseinä on peuranluista, 
s oviseinä omenapuista. 
Penkit pienistä penninkeistä, 
pöytä saksantaltereista, 
laate merenvahaisesta, 
kiuas kullankirpiloista. 

821. Kokemäki. Lempainen n. 1. 

- 5 /i04. 
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 
Kehtolaulu. 

Aa tuuti Tuonelaan! 
Tuonelass on uusi tupa. 
Peräseinä peuran luista, 



81.6 ' kk:ssa pieni alkukirjain. 
820. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



256 



Kehtolauluja. 



-.iii.it sirkan luista, 
5 Oviseinä omenapuista, 
Penkit pienistä penninkeistä, 
Laate laudan palasista, 
Katto meren vahasta. 

822. Kiikka. Laurila K. O, n. 3. 
—90. 

Gudmuntila. Maija Mäkelä, 81 v 

'luuti laulu. 

Tunti lasta tuonelaan, 
Tuonen lasten lauleskella. 
Tuonen piikasten pidellä. 
Tuonelas' on tupa uusi, 
5 Sivu seinä syltää pitkä 
Ja perä seinä kyynerää; 
Meren vaha permantona, 
Santa pieni saininalena; 
Katto pienistä kivistä. 

823. Tyrvää. Suomi 1854, siv. 128. 

Kert. Tyrvään pit. kirj. A.YVarelius. 

Ihanuus on vähessä arvossa. Soitto- 
koneita en tiedä muita kuin viulun, 
jota muutamat nuoret miehet vingut- 
tavat, ja huuliharpu n. Virsiä 
veisataan eniuimiten huonosti, ja 
muuta laulua kuullaan harvoin (sil- 
loinkin jotakin ruokotonta), paitsi 
lasta liikuttaessa. Viimeksi maini- 
tusta lihota oivat olo nekään laulua 
karkottaneet, jotka muutoin pitävät 
sitä synnillisenä; siinä OD vanlia runon 
muotokin pysynyt, esimerkiksi: 

»Tuuti lasta tuanelaan, 

Tiianen piikasten pidellä', 

Tuanen lasten lauleskella'; 

Tuanelas' on tupa uusi, 
■ iliata piäni permantona 
Santa suuri sammaleena, 



Sivuseinä sirkan luista. 
Peräseinä peuran luista, 
Oviseinä orjan luista, 

io EattO vaskesta valettu.» 

Runolla: »Hiirulainen meni mettään, 
Pikku kelkanen peräsä j.n.e. niinmyös 
kertomalaululla: Venäläinen verisuu 
soutaa ja joutaa, Neitty» parka, neitty" 
parka itkee ja istuu» j.n.e. nukutetaan 
lapsia, muttei niitä muissa tiloissa 
kuulu. — 

824. Tyrvää, Ahls(edtn.91.— a / 1 05. 

Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli, 
68 v. 

Univirsi. 

Tuutin lastani Tuonelaan, 
Tuonen lasten lauleskella. 
Manan piikasten pidellä. 
Tuonelass' on uusi tupa, 
5 Sivuseinä sirkan luusta. 
Oviseinä oravan luusta. 
Hartiat lattian lavasee, 
Nokka katon pyyhkiää. 

825. Tyrvää. Ahlstedt n. 5.—* u 02. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti lasta Tuonelahan 
Tuulien lasten lauleskella, 
Tuolien piikasten pidellä! 
Tuonelass' on uusi lupa. 
r, Turvekatto kammiossa, 
Sivuseinä syltä pitkä, 
Peräseinä kyynärätä, 

Hartiat, lattian lava8ee, 
Nilkka katon pyhkiää. 
io sieir on lapsen hyvä olla, 
Ei oo mitään vaivaa tällä. 



Tuonen tupa. 826—831. 



257 



826. Tyroää. Kultaan. 349.— , / 1 04. 829. Tyrvää, Pahtla V. V. n. 74. 

12. 
Miina Forsblom, 84 v. Kuullut Loh- 
jan Yendelässa, inisi a kotoisin. 

Tuuti lasta tuanelaan 1 , 
tuanen kirkko kamariin! 
Siäl 2 on tupa turvekatto, 

liiakka liiano permanto. 



Tapiola. Antti Kallionlaki, 62 v. 
Liikutuslaulu. 

Tuuti lasta Tuonelahan 1 , 
Tuonen piikain pidellä, 
Tuonen lasten laulatella! 
Tuonelassa tupa uusi, 
s Manalassa makuupaikka, 
Peuran luista peräseinät, 
Sian suolista sivuseinät, 
Katto koivun kuorisista, 
Syömärit 2 synnyistä syvistä, 
io Kiuas kullan kipenistä, 
Otta oiva kessukoista 8 , 
Saranat saatanan sonnasta. 

827. Tyrvää. Rullaa ,>. 202. — 17 / 7 03. 

Kuullut äidiltään, ä2 v. 
(Liikutuslaulu). 

Tuuti lasta tuonelahan, 
Tuonen tyttöin parihin! 

Tuonelass on tupa uusi, 
Sirkan luista sivu seinät, 
s Vareksen luista pora seinä, 
Permannot pienistä penninkeistä. 



828. Tyrvää. Sieniini')) n. ".'. 
Amanda Virtanen, 70 v. 
Tuutulaulu. 

Tuuti lulla tuuti, 
Tuonelass* 1 on tupa uusi: 
Peräseinä on peuranluista, 
Sivuseinät viikunapuista, 
s Oviseinä omenapuista, 
Kiuvas kullan kipenistä. 



—22. 



(Ei muistanut enempää, vaikka se 
onkin pidempi). 

830 Tyrvää. Pakula V. V, n. 65. 

-»1*12. 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut äidiltään. 

Tuuti lasta tuanelaan, 
tuanelas on tupa uusi 
tuanen lasten lauleskella 
ja tuanen piikasten pidellä! 
5 Lattia on lahopuusta, 
oviseinät orjanluista, 
sivuseinät sirkanluista 
ja peräseinä peuranluista, 
penkit piänistä penninkeistä 1 
io ja katto kullan kappaleista. 

831. Tyrvää. Pakula V. V, n. 64. 

-"/•«■ 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut äidiltään. 

Tuuti lasta tuanelaan, 
tuanelas on tupa uusi, 
turvekatto, santaseinä 
ja liiata piäni permanto. 



826. * kk:ssa pieni alkukirjain. — : r. Syömäri on kattoa kannattava vuoli eli 
orsi, joka on pirtin sisäpuolella. — 3 r. Kessukka on kori, tav. olutkori. 

828. * Säkeissä 2 ja 4 pieni alkukirjain. 

829. ' tuonela 1 h an : t. — 2 kk:ssa on pieni alkukirjain. 

830. » ]kivistä|: »penninkeistä*. 17 



258 



Kehtolauluja. 



832. Mouhijärvi. Laini /. n. 149. 

i nuti lasta Tuonelaan! 
Tuonelass' on tupa uus'. 
sivuseinä 1 sirkan luista 
peräseinä peuran luista, 
:■ <'\ i seinä omena puista, 
lattia on hietaa, 
katto on kullalla klaseerattu 
ja klasin alla on kaivo. 

833. Suodenniemi. Mulliin M. E, n. 2 
—13. 

O. Ritamäki, 48 \. M.p. Tammelan 
pii. 

Kehtolaulu. 

Tuu, tuu Tuppelaan, 

Tuppelassa on tupa uusi: 
sivuseinät 1 sirkan lui ita 
peräseinäl peuranluiset, 

5 lattia 1 kullan kipinöistä, 
katto variksen InA hönistä. 

834. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 10. 
—03. 

.-' i.iIhm;i Nurmikoski, 67 v. kotoisin 
Ikaalisista. Kuullut äidiltään 

Tuuli lasta tuonelahan, 
Tuonelassa on tupa tehtu, 
Turvekatto päälle panin. 
Pallia kullalla maalattu, 

6 Oviseinä on orvonluista, 
Peräseinä peuran luisin. 
Sivuseinä sirkan luista, 
Muuri pienistä kivistä. 



835. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 8. 

—12. 

Heinijärvi. Miina Lähteenmäki, 

59 v. 

Tuuti lasta tuonelaan, 
Tuonelan plikkojen pilellä. 
Tuonelass' on uusi tupa 

jOSSa lapset laulaa: 
5 peräseinä on peuran luista, 
sivu seinä sirkan 1 luista, 
oviseinä omena puusta. 
pöytä kullasta kulutin, 
penkit on penninMstä, 
io ovi hopeista hohtavista, 
lattia vaskista valettu 8 , 
kiuas kullan kirpilöistä. 

836. Jämijärvi. Valtsuin n. 18. — 02. 
Hilda Viitasalo, :il v. 

/ at ta tuonelaan. 

Tuuli lullaa lasta, 
tuonelan nutein tupaan! 
Tuonelassa on tupa uusi: 
oviseinä omenapuista, 
5 sivuseinä peuranluis ta, 
katin kamelinluista, 

pöytä "ii kullalla milliin. 
penkit hopealla silattu. 

lattia tinasta valettu. 



837. Ikaalinen. Ttöystölä n. 49. 
Vilhelmiina Räystölä. 
Tuuti lasta tuonelaan, 

Tuonelass 1 on uusi tupa: 
Sivuseinä- sirkan luusta, 



-21. 



832. ' kk:ssa on iso alkukirjain. 

833. ' kk:ssa iso alkukirjain. 

1 im peurani 'sirkan* :s. — * valettu|a . v. 

1 Tuonelass|a : T. — 2 |Perä|seina, *Sivu*seinä : S. 



Tuonen tupa. 837—843. 



259 



Peräseinä peuran luusta. 
5 Oviseinä orhin luusta, 
Peräparret halapajusta. 

838. Honkajoki. Kallio V. J, n. U79. 

-"Is 13. 

Juliana Itävaara, 55 v. M.p. Iso- 
joen Koresj arvella. 

Tuuti lasta Tuonelahan, 
Tuonelas on uusi tupa, 
pieni santa permantona, 
sivuseinä sirkanluista, 
5 peräseinä peuranluista, 
oviseinä omenapuista, 
pöytä kullalla silattu, 
laattia hopialla minattu; 
ei siellä knkko laula 
io eikä siellä koira hauku, 
kyllä siellä lapsi nukkua saa. 

839. Karvia. Kaukomaa L, n. 18. 

-"7,30. 

Koskiperä. Amanda Alkkiomäki, 
60 v. 

Tuuti lasta tuonelahan, 
Tuonelass' on tupa uusi: 
i iviseinä omenapuista. 
Peräseinä peuranluista, 
j sivuseinä sirkanluista, 
Katto kaikista kalanluista, 
Laattia hietamusta permanto. 

840. Karvia. Kaukomaa L, n. 19. 

- 4 /e 30. 

Koskiperä, Emilia Mäkinen, 53 v 

Tuuti lasta tuonelahan, 
Tuonelan uutehen tupahan. 
siili' on sija sirkanluista, 



Peräseinä peuranluista, 

-i Kärensijat kärpäsenluista. 



841. Karmi. Kaukamaa L, n. 20. 

-*%30. 

Äinmälänkylä. Serafiina Otava, 
61 v. 

Kehtolaulu. 

Tuui lasta tuonelahan, 
Tuonne kirkon kammiohon! 
Siel' oli tupa turveskatto, 
Ovi oli tehty oravanluista, 

s Peräseinä peuranluista, 
Laattia hopialla silattu, 
Pöyt' oli kullalla minattu 
Ja lavittat vaskesta valettu. 
Tmi, tuu, aa, aa. 
oi Mikähän tuulla lapsella lienee, 
Lieneekö mörkö säiky ttäny 
Illalla saunatiellä? 
Tuu, tuu, aa, aa. 

842. Kama. Kaukamaa L, n. 21. 

- M /e 30. 

Ammalankylä. Kaisa Harjukangas, 
80 v. Joosefiina Jokisen kanssa pitä- 
jän parhain vanhantaitaja ja muistaja 

Sivuseinä on sirkanluista, 
Peräseinä on peuranluista, 
Oviseinä on orjanluista, 

Takkaseinä on kaikista kalan- 
luista. 

843. Karria. Kaukamaa L, n. 22. 

-27,30. 

Koskiperä. Amanda Alkkiomäki, 
60 v. 






Kehtolauluja. 



Tuuti lasta Tuonelahan, 
Tuonen piikasten pirellä 



844. Kihniö. PohjcmkcmervoT,n.27. 
- m l,31. 
Kihniönkylä. Laimi Lepistö, 33 v. 
Aa, aa, allin lasta, 

tuuti lasta tuonelahan, 
tuonelass' on tupa uusi, 



(Ei muistanut enempää.) 

845. Vesilahti. Borenius (1986), n. 
34*. —79. 

[Ania.] Kraatarin vaimo Miina. 

Tuutii lasta Tuanelalian 
Tuanel lasten liikutella 
[Tuanejn piikajen pirellä 
T[uane|lass on tupa uusi 

u 

5 Peräseinä peurnllmsta 
u 

sivuseinät sirkalluista 
Oviseinä omenapuusta 
Katto kullan kiiltäväinen 
Santa hiano pennannoinen. 

846. Vesilahti. Borenius (1986), n. 
27*. —79. 

Hinsala. Juh. Taavetti Priijarvi, 
synt. 1824, ks. nr. e. 

Tuuti lasta Tuanelahan 

r 

Tuanen piikasten pidellä, 

Tuanen lasten laulatella. 

Tupa on uusi Tuanelassa, 



e si.iii mi santa sammalena, 

1 liata pianeiiä pennantona, 
Sivuseinät sirkallnista. 
Peräseinä peuralluista, 
Oviseinä omenapuista. 

Kyllä sitä piisaa vial.i. nmtl sm 
miiu vaan taira. 

847. Tottijärvi. Rekola n. 61*. —Oi. 
Sorva. Karoliina Rekola, 64 v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti lasta tuonelaan, 
Tuanen lasten tuuritella, 
Tuanen piikasten pirellä. 
Tuanelass' w on uusi tupa, turve- 

ka ttO 

5 Peräsein w on peuraluista, 

sivuseinä siukuLluista 1 
Oviseinä orjalluista, 
Hiata piäni permantona, 
Santa suuri sammalena, 
io Laattia meren vahasta, 

Pöytä kullalla silattu. 
Totlij. ks. n:o 1079. 

848. Lempäälä. Kingelin n. 1*. — 97. 
Tuuti lasta Tuonelaan 

Tuonen piiasten pidellä, 
Tunnen lasten lauleskella. 
Tuonelassa on tupainen tehty: 
s 1 'antu santaa sammaleiksi, 
Hieta peni permannoiksi, 
< »vei sielT on omenapuista, 
Peräseinä peuranluista, 
Kädensial kärpänluista, 
m sivusein;i sirkanluista. 
Lempäälä, ks. n: o 707 ja 960 



>'," i siukun luisia = sairaan 1. Ker. BeL Säkeen alussi pieni alkukirj. 



Tuonen tupa. 849 — 855. 



261 



849. Lempäälä. Vihervaara rt. 4478. 

—13. 

Saimi Vuori, 14 v. 

Tuutilaulu. 

Tuuti lasta Tuanelaan 
Tuanelan turpeiden rakoon. 
Santa kylmä sammalena, 
Hiakka piäni permantona. 

850. Pirkkala. Starck n. 19*. —89. 
Tuuti lasta tuonelaan, 

Tuonen piikain pidellä. 
Tuonelass' on tupa uusi, 
pieni hieta-permanto, 
5 santa seinä, turvekatto. 
Ei siellä vaivaa vattan tauti 
eikä pun' puru-tauti. 
Siellä lapset levätä saavat 
ilman kyljen kääntämätä 
io olkapään ojentamata. 
Ei sinne kuulu kukon laulu 
eikä pienen linnun ääni. 
Tuuti lasta tuonelaan 
Kivikirkon 1 kammioon. 

851 . Tampere. Ennegren n. 2 a*. — 86. 
Tilda Ennegren. 

Tuudin lasta Tuanelaan, 
Tuamlan uuteen tupahan. 
Siäll on santa sammaleina, 
Hiata hiano permantona, 
5 Perä-seinä on peuran luista, 
Sivu-seinät sirkan luista. 
Ovi seinä omena puista, 
Karen sia kärpän luista. 
Katto karhun kämmenistä. 



852. Tampere. Ennegren n. 2b*. — 86. 
Tilda Ennegren. 

Tuudin lasta turpeiseen, 
Kirkon juureen karkeeseen, 
Siällä lapset laulelevat 
Kirkon kelloja kuultelevat. 



853. Tampere. Kalliola n. 1* . — 13. 
Tuuti lasta tuonelahan, 
Lapsentyttö torkkuinahan, 
Tuonelass' on tupa uusi: 
< lviseinä omenapuusta, 
s Peräseinä petäjästä, 
Kädensija karjan luusta 
Sivu seinä sirkan luusta. 



854. Tampere. Jussila K. !'. n. 12. 
—23—26. 

K. A. Elonheimo (Erenius), 70-v. 

Tuuti lasta Tuonelahan 1 , 
Tuonelas 1 on uusi tupa: 
santa 2 pantu sammuliksi, 
hieta pieni permannoksi. 

855. Tampereen seudut. Niemi n. 
640*. —91. 

Tuuti lasta Tuanelaan 
Tuane m piikai m pilellä; 
Tuanelassa tupa kaunis: 
Sirka'luista sivuseinät, 
5 Peura ! luista peräseinä, 
Omenapuista OA-iseinä: 
Tupa kaunis, kansa kaunis! 



850. ' Kivikirkko = Messukylä. 
854. a. * kk:ssa pieni alkukirj. 



Ker. sei. 
- ■ kk:ssa iso alkukirjain. 



262 



Kehtolauluja. 



856. Ylöjärvi. Valaani n. ■'"' 1 *. —52. 

Lasta liikultaissa. 

Tuuti lasta Tuonelahan, 

Kivikirkon kelin-iirin. 
Tuonelaa' on uusi tupa, 
Uusi tupa, turves kuti". 
B Hieta pieni permantona, 
Pöytä vaskesta valettu. 
Ovi seinä omena puusta, 
Periseinä penningistä. 
Katto kaikesta kalanluista. 

857. Ylöjärvi. Paldani n. 9*. —52. 

Tuuti lasta Tuonelahan. 
Tuonen piikojen pidellä, 
SielV on snlle tupa tehty. 
Savella seinät silattu. 
5 Sinn' ei kuulu kukon laulu, 
Eikä paista päivän valo. 



858. Ylöjärvi. Palaamin. 9 c*. —52. 
Tuuti lasta Tuonelahan, 

Tuonen lasten liikutella. 
Tuonen piikasten pidellä. 
Tuonelassa on uusi tupa, 
s Uusi tupa turve'katto, 
Santa seinä Bammalena, 
SinuVi pääse päivä paiste, 
Eikä sade Baavuttele, 
Eikä kuukaan kumota. 

859. Messukylä. Tamminen V, n. 3*. 
—13. 

Vilhelmiina Fonsell, synt. 1850. 
Kuullut n. 50 vuotta sitten. Uuistiinp. 
salossa. 



Tuuti lasta Tuonela 
Tuonelan piikain pitellä 
Tuonelaa on uusi tupa 
Santa seinät, turve katto, 
5 uuta pieni permanto. 

860. Kangasala. Borenius (1986). n. 
57*. —74 

Hakalan Taava. 

Tuulin lasta Tuanelaana 1 
Tuanen piikasten pilellä, 
Tuanelass' on tupa uusi: 
Turve/z-katto, santa-seinä, 
b Pienestä kivestä permannot 

861. Kangasla. Borenius (1986), n. 
58*. —74. 
[Kerppola.] Palvelijatar. 

Tuurin lasta Tuanelaan 
Tuanelassa on tupa uusi: 
Sivuseinä sirka 1 luista. 
Perä seinä peura 1 luista. 
5 Ovi B[einä] orja 1 luista. 
Katto kullan kuminoista. 



862. Kangasla. Borenius (1986), n. 
59 a* —74. 
[ Kerppola.] Karoliina. 
Tuuli 1 lasta Tuanelaan, 
|Tuane|lass OD kaunis tupa: 
Sivuseinä sirkan luista, 
Ovi s[ein]ä omena-puista, 
s Perä-s[einä] peuran Luista, 
Katto kullan kupilOistä 1 . 



856. » = SMMY: Reinholmin kok. 69, vihossa Peijaiset. 
i »Kualema, hauta se on». Kert sei. 
i iEn mini tiälä mitä se on». Kert. sei. 



Tuonen tupa 863—868. 



263 



863. Kangasta. Borenius (lUsii). n. 
59 b*, —74. 

[Kerppola.] Karoliina. 

[Tuuli 1 lasta Tuanelaan, 
Tuanelass on kaunis tupa], 
Joss' on seinät aopiasta, 
Katto kullan kirpilöistä. 

864. Kangasala. Lilius n. 127*. — 88. 
Hjalmar Finne, 13 v. 

Tuudin lasta turpehesen, 
Kirkon suuren korkuisehen, 
Siell' on tupa turvekatto, 
Hieta pieni permanto, 
5 Peräseinä peurankuista, 
Sivuseinä sirkanluista, 
Oviseinä omenapuista. 

865. Kangasala. Kallio Väinö, n. 6*. 
—02. 

Manda Forsblom, 28 v. 

Tuuti lasta tuonelahan, 
Tuonelan uuteen tupahan, 
Tuonelassa on tupa uusi, 
Perä seinä peuran luista, 
5 Sivu seinä sirkan luista, 
Ovi seinä omenapuista, 
Lattia pienistä penningistä, 
Muuri kullan kirpilöistä. 

866. Sahalahti. Janina) X, n. 16b*. 
—53. 

Moltsia. 

Tuuti lasta tuonelahan, 
Tuonelan uutehen tupaan. 
Tupa on tehty turpehista, 
Katto panto karkehista, 



5 Sivuseinä syltä pitkä, 
Peräseinä kyynäröä, 
Jossa lapset lepäelee 
Ilman kylkeens' kääntämätä. 
Jonk' ei kuulu kukun laulu, 
io Eikä satu saunan löyly, 
Eikä linnun lentäminen. 
Eik' pahan ämmän toruminen. 

867. Sahalahti. Helin n. 2*. —03. 
Ilola. Koiviston Vendiä, 59 v. 

[ Tuonelan '»/»».] 

Tuuli lasta Tuanelaan, 
Tuanelan uuteen tupahan. 
Tuanelas on tupa uusi: 
Sivuseinä sirkan luista, 
5 Peräseinä peuran luista 
Oviseinä omenapuista. 
Katto kullan kuminoista. 
Ei sinin:' kuulu kukon laulu 
Eikä piänen piian nauru 
io Eikä vaikean valitus. 

868. Sahalahti. Helin n. 1*. —03. 

Ilola. Kustaan Annastiina, 66 v. 
[Tuonelan tupa.] 

Tuuli lasta Tuanelaan, 
Tuanelan tuvan porstuvaan. 
Tuanelas on tupa uusi, 
Jossa saapi poika maata, 
5 Piika pitkälle levätä, 
Jonk ei kuulu kukon laulu 
Eikä lintusten viserrys, 
Jonk on syltä sivuseinä. 
Kyynärää pitkä peräseinä, 
io Sant on pantu sammaliksi, 
Hiata piänin permannoksi 
Turpehist on tuvan katto. 






Kehtolauluja. 



869. Sahalahti. Eelin n. 1*. —03. 
Pakkala. Ruuniakin Jahanna, 44 v. 

Tuonelan tupa. 

Tuuli lasta Tuanelaan, 
Tuanelan uuteen tupahan. 
Tupa on tehty turpehista, 
■ Sanl on pantu sammaliksi 
Piäni hiata permannoksi. 
Ei sinne kuulu kukon laulu 
Eikä kose saunan löyly. 
Siellähän uelapsel jouten makkaa 
io Ilman kyljen kääntämättä, 
Olkapään ojentamatta. 

870. Sahalahti. Eelin n. 3*. —03. 
Tursola. 

| Tuonelan tupa.] 

Tuuli lasta Tuanelaan. 
Tuanelan uuteen tupahan. 
Tuanelas on tupa turpehista 
Katto kullan barkehista (kiaku- 

loista i 
s Sivuseinä sirkan luista, 
Peräseinä peuran luista, 
Rouvvi santa sammalina, 
Piäni hiata permantona. 
Ei sinne kuulu kukon laulu 
io Eikä paista pän än lämmin. 

871. Kuhmalahti. Lindroos n. 1*. 
—88. 

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä I luki Eskolalta. Muis- 
tiinp. Tottij arvella. 

Tuulin lasta tuonelaan. 
Tuonelan uuteen tupahaan. 
Siellä sivuseinä syltä pitkä. 

Peräseinä kyynärätä; 
5 Turpehista katto pantu. 



Santa pieni sammalena, 

Hieta pieni permantona. 

Siellä saapi poika maata. 

Likka pitkälle levätä. 
io Ilman kyljen kääntämätä, 

Olkapään ojentamata 

Pitkä paitasten parissa. 

Talin Jalkasten talossa, 

Homesuitten huonehessa 
15 Ei sinne kuulu kukon laulu 

Eikä pienen linnun ääni. 

872. Eräjärvi. Järvinen .V, 16a*. 
—53. 

Tuuti lasta tuonelahan, 
Tuonen kirkon kammiohon, 
Tuonen piikasten pidellä, 
Tuonen lasten laulatella. 

s Tuonelassa tupa uusi, 

Jossa kelpaa lasten maata. 

Ilman kyljen kääntämätä. 

Olkapäätä vääntämätä. 

Kussa kuuluu kulta-ovi, 
io Katto kullan kiekuroista, 

Pöytä kullan suortuvoista, 

Peräseinät peuran luista, 

Si\ useinäi sirkan luista. 

< lviseinäl oravan luista, 
15 Laattaa veden vahdosta. 

873. Eräjärvi. Tyyskä (1596) n. 31*. 
—04. 

(liina Ahlgren, '27 v. 

Tuuti lasta tuonelaan, 
Alle nurmen nukkumaan, 
Ki\ [kirkon kammiohon. 
Siel on tuvas turvehkatto, 
- Hiet.i pieni permantona, 
Ovet ovat omenapuuta, 



Tuonen tupa. 874—881. 



265 



CäZensijal kärpäsen luusta. 
siel on lapsen hyvä olla, 
Kaunis maata kalmistossa 

10 Ilman kyljen kääntämä!. i. 

874. Eräjärvi. Tyyskä (1977 ) n. 136*. 

—06. 

luu luu turpeeseen. 

Tuu. tuu turpehesen, 
Kirkon viereen karkehesen. 
Siell' on santa sammalina, 
Pioni hieta permantona, 
s Siell' on ovet omenapuusta, 
Kalensijat kärpäsen luusta, 
Siell' on lapsen hyvä olla. 
Tuonen tytön vainiolla: 
Leikitellä lehvikossa 
loPajatella pajukossa. 

875. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 69*. 
— 07. 

Tuu, tuu turpeesehen, 
Kirkon viereen karkeesehen, 
Siell' on santa sammalina, 
Pieni heita[!] permantona, 
5 Siell' on ovet omenapuusta, 
Kälen sija kärpäsen luusta. 
Siell' on lapsen hyvä olla, 
Lämmin nukkuu nurmen alla 
Tuonen viljan vainiolla. 

876. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 20*. 
—08. 

Tuuti lasta turpeheseen, 
Kivikirkon kainalo hon, 
Siel on lapsen hyvä olla, 
Maata kyljen kääntämätä. 



877. Teisko. Vihervaara n. 4830. 
—19. 

Kehtolaulu. 
Tunti lasta Tnanelaan, 
Tuanelass on tupa uusi: 
Sivuseinä sirkalluista. 
Periseinä peuralluista, 
s Katto kallan kirpilöistä. 

878. Teisko. Jaloin n. 3*. —11. 
Tuuti lasta tuonelahan, 

Tuonelassa tupa uusi : 
Oviseinä omenapuista, 
Peräseinä peuranluista , 
5 Sivuseinä sirkanluista, 
Katto kullan kipinöistä, 
Penkit pienistä penningistä. 

879. Orihvesi. Hahnsson n. 19. — 53. 
Tuuti lasta Tuonelaan, 

Tuonelass' on tupa tehty, 
Pantu santaa sammaleksi, 
Iso kivi oven päälle. 

880. Ruovesi. Palaani n. 118*. —52. 
Tuuti lasta tuonelahan, 

Kivikirkon kellarihin, 
Tuonelassa on uusi tupa, 
Uusi tupa, turves katto, 
5 Hieta pieni permannoinen. 

881. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mäki Helmi, n. 337. — 25. 
Josefiina Mäki, 59 v. 

Tuuti lasta tuonelahan, 
tuonen kirkon kellarihin, 
tuonen piikain pidellä, 
tuonen lasten liikutella. 
5 Siel' on tupa turvekatto, 



266 



Kehtolauluja. 



hieno hiekka permantona, 
eikä sinne tuuli tuule, 
eikä sinne päivä paista. 

882. K, ui ii. Valli n. 4*. o;j. 

Lasiin loruja. 

Tuuli lasta Tuonelaan, 
Kivikirkon kammioon, 
Pitkäpartaisten pihaan, 

Homesuisten huoneeseen. 
s siell' on tupa turvekatto, 

Pieni hiekka permantona 
Eikä sinne päivä paista 

Eikä sinne tuuli käy. 

Seinät silkillä silattu, 
io Penkit hopealla meluttu, 

Kaiio karhun kämmenistä, 

Pöytä Saksan talterista, 

Lattia tinalla valettu, 

Kaiiu siell' on karhunluista, 
io Sivuseinät sirkanluista. 

Peräseinät peura n luista, 

i iviseinät oravanluista. 

883. Keinu. Vegeliusn.il*. — 07. 

Tuuti lasia Tuonelaan 
Tuonen kirkon kammioon, 
Pitkäpartaisten pihkaan, 
Homesuisten huoneeseen. 
b Siell' "n tupa, turve katto, 
Eieno hiekka permantona, 
Oviseinä oravan luisia. 
Sivuseinä sirkan luisia. 
Peräseinä peuran luista. 
io Pöytä Saksan taalterista, 
Penkit pienistä penningistä, 
Tuvan katto turpehista, 



Saunan kallo suininulista. 
Kartano karhun kämmenistä. 

884. Virrat. Leander ». 32*. —13. 

Maria Yilhelmina Spir, 69 v. Muis- 
tiinji. Hauholla. 

Tuudin lasta turpeeseen, 
siell' on uusi tupa, 
turves katto, 
hieta pieni permantona. 

885. Satakunta. Petelius n. 8. — 15. 

Juho Malja, 43 v. Kuullul 
kunnan rajamailla, ei muista keneltä. 

Tuutu huilu. 
Tuuli lasta tuonelaan 
Tuonelas on tupa uusi, 
Santakankaalle silottu, 
Eietapieni permannoksi, 
s Peräseinä Peuran luista, 
Sivuseinät sirkan luista. 
Oviseinä omenpuista, 
Ku ilo kullan kirpilöistä. 

886. Satah Kivisalo n.l. —-\ b 15. 

Lieto. Fredrik Toivonen, synt. 
liiallisissa 1854, 

E ehtolaulu. 

Tuuti lasia Tuonelahan 
Tuonen piikasten pidellä, 
Tuonen lasten lauleskella. 
Tuonelass' on uusi tupa: 
s Sivuseinät sirkanluista, 
Peräseinäl peuranluista, 
i »viseinät omenapuista, 
K m is kuilun kipinöistä; 
Hieta pieni permantona, 
io Lautakatto päällä. 



Tupakkirulla. 887 — 892 a 



267 



Tupakkirulla. 

887. Rauma. Vaahtoranta n. 34. — 28 

Aa, rulla, tuppakkirulla. 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Kierittelin pitkin maantietä, 
Kukas lasta liikuttaa? 
5 Kissa lasta liikuttaa. 
Kukas kissan palkan maksaa':' 
Ivyllä yksi Turun herra 1 
Kissan palkan maksaa. 

888. Eurajoki. Hänninen n. 10. — 12. 
Tuu, tuu, tupakkirulla. 

mistäs tiesit tänne tulla? 
Pitkin tiätä kiarotellen, viearo- 

telien. 
Kukas lasta liikuttaapi? 
5 Kyllä kissa kiikuttaapi. 
Kukas kissalle palkan maksaa? — 
Piispan iso oinas ja Hämeenlinnan 

harjat. 

889. Liiviä. Kiikonen sir. 40. — 95. 
Luvian luodot. Emäntä Yesterlund- 

Maanpää, 45 v. 

Tuu, tuu. tupakkirulla 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Kultaista kujaa, 
Vaskista vajaa, 
5 Hopeaista tietä myöten. 



890. Pori. Kaukamaa L. n. 
Tekla Tammela, 76 v. 
Tuu tuu tupakkirullia. 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Kujasta kujjaa. 



—30. 



Vapasta vajjaa 

5 Pitkin hopeista tietä. 
Mitäs sielä sitten näit? 
Kukko siellä puuron keitti, 
Kana kastellen Lämmitti, 
Pikku linnut lusikat pesi. 

io Vares-Majja tallin loi, 
.Ia kissi kellot soitti. 

891. Ulvila. Vihervaaran. 260.— 09. 

Turku. Augusta Renfors, 40 v. 
Kuullut Maria Renforsilta. joka oppi 
sen Ulvilasta. 

Kehtolaulu. 

Tuu tuu tupakkirullaa, 
kuka sun käski tänne tulla 
kuraista kuija a. vaksista[!] vaijaa, 
pitkin Turun siltaa. 
5 silkkisukat säärissä, 
hopeakenkät jalassa, 
kranssi ja kruunu päässä. 

892. Ahlainen. Nurmela n. 2. — 20. 

Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v- 

Tuu, tuu, tupakka rulla. 
mistät tiesit tänne tulla? 
Kujasta kujaa, 
ja vajasta vajaa. 
5 pitkin pientä pellon ojaa. 

892 «. Ahalinen. Hämeenlinnan ala- 
k.sem. Haapala Anni, n. 125 
—24—25. 
Maria Ranta, 65 vuotias. 

Tpruu, tpruu tupakki rullaa, 
mistäs tiesit tänne tulla? 



887. ' herra n : h. 



268 



Kehtolauluja. 



Pitkin Turun siltaa. 
hopiat 1 kengät jaloissa, silkkisukat 
irissä, kultakruunu pässäft. 

893. Noormarkku. Saarimaa n. 515. 
—09. 

M.p. Undenkirk. pit. 

Tuu. tUU, tupakkirulla, 
mistäs tiäMt tä unetetulla? 
Pisin_kultast,i kuja suuta, 
pisi Valtasta vaja suuta. 

894. Noormarkku. Ollinen n. 611. 
—89. 

Tuu. tuu. tupakkirulla. 
Mistäs tiäsit ranne tulla? 
Kujasta kujjaa. vajasta vajjaa, 
Pitkim piäntä pellon ojjaa. 

895. Noormarkku. Österlund n. 13. 
—20. 

Tuutulaulu. 
Tuu tuu tupakki rulla, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Pitkin Tutu kivist siltaa 
Hopiakenk r uH jalasa, 
6 Silkkisukat säärissä 1 , 
Polvirihmat polvisa, 
Kultakruunu pääsä. 

896. Merikarvia, Koslin M. n. 1. 
—88. 

Tuu. tuu. tupakkirullaa, 

fiiistäa tiesil tä tulla? 

Pitkin pientä pellonojaa, 
Silkkisukat säärisäni, 
s Bopiakengäl jalaasani, 



Kultakruunu päässä, 
Päsäpäsä, päsäpäsä pääsä. 

896 a. Siikainen. Hämeenlinnan alak. 

sem. Marjamäki Marila, n. 

322. —25. 

Juho Marjamäki, 83-v. 

Truu, Truu, tupakkirulla. 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tietä pitkin tiesin tulla, 
Raittia pitkin rapsutella. 

897. Oripää. Vihervaara n. 2391. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 V. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lullaa tupakkirullaa, 
Koskas kirkosta kotia tullaan 
Lapselle vellua keittämään. 
Sokeria sualaks heittämään? 

898. Oripää. Tdttgren m. 14. —14. 

Fiina Virtanen. M.p. Maariassa. 

Aa lulla pienen kullan, 
mistäs tiesit meille tulla? 
Tiesin 1 tien ja tunsin portin, 
tiesin tiiliä tarvittavan, 
5 naureitakin karvittavan. 
voita kakkuu annettavan. 

899. Oripää. Vihervaara n. 2363. 

—11. 

Oripää. Ilmari Oksanen, 17 v. 

Kehtolaulu. 
Tuuti tuuti tupakkirullaa. 
Mistäs tiä-it tännel tulla? 
Tulin pitkin turkutiäta. 
Hämäläisten härkätiätä. 



892 a. ' kk-^^i i~'> alkukirjain. 

898. ' kk>s,i pieni alkukirjain. 



Tupakkirulla. 900—907. 



269 



900. Köyliö. M uhria n. 86. —25. 
F. M. Laine. 

Kehtolaulu. 

Antini tilnlla. tupakkirulla . 
Mistäs tiesit tänne tulla? 

Ojasta ojaan, kujasta kujaan, 
Pitkin pientä pellon ojaa. 
5 Luulin täällä tarvittavan, 
Piipun koppia tarvittavan. 
Mistäs tunsit meidän portin? 
Rautaristi, pyörä päällä, 
Pukin sarvista saranat. 



Tiäsin tiän, tunsin jäljet, 
Näin sauhun suittevan. 

904. Alasiani. Vihervaara n. 2456. 
—11. 

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- 
lut Huittisissa. 

Kehtolaulu. 
Tuu tuutii tupakkirullaa. 

Mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin tiätä pitkin 
Tulin Turruun tullin. 
5 Hei juu tuuti lullaa, tupakkirullaa! 



901. Loimaa. Vihervaara n. 4469. 905. Alastaro. Vihervaara n. 2474. 

—11. 

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. 

Kehtolaulu. 

Tuu tuu tupakkirullaa. 
Mistäs tiäsit tännet tulla? 
Tiäsin tiän, osasin polun. 
Vaikken täälä ennen ollu. 



—13. 
Mustanoja. Karoliina Puisto, 72 v. 

Tuutulaulu. 

Tuu tuu tupakkirulla, 

Mistäs ti;isit tännen tulla? 

Tiäsin tiän, tunsin tuvan, 

Luulin taalan tarvittavan. 

902. Alastaro. Vihervaara n. 2429. 
—11. 

Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 
81 v. 

Kehtolaulu. 

Tuu tuu tupakkirullaa, 
Mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tiäsin tiän, tunsin portin, 
Tulin oiki oijestaas 
s Kyytävän harjan seljäsä. 

903. Alasiam. I" iliervaara n. 2432. 
—11. 

Virtsanoja. N. 12-vuotias tyttö. 

Kehtolaulu. 

Aa lullaa tupakkirullaa. 
Mistäs tiäsit tännet tulla? 



906. Alastaro. Vihervaara n. 2394. 
—11. 

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. 
Kehtolaulu. 

Aa lullaa tupakkirullaa, 
Mistäs tiäsit tännet tulla? 
Tulin pitkin turkutiätä, 
Hämeenlinnan härkätiätä. 

907. Alastaro. Vihervaara n. 2402. 
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lullaa tupakkirullaa, 
Mistäs tiäsil tännet tulla? 
Tiäsin tiän, tiäsin lairan, 
Tiäsin täälä tarvittavan, 
5 Nauriita karvittavan, 



270 



Kehtolauluja. 



Tiäsin l iii ii ja tunsin portin: 
Haka alla. pyärä päällä, 
T( rvaristi pyärän päällä. 

908. Alusiani. Vihervaara n. .'115. 
—11. 

Sikil;i. Vilho \ ieno, 45 v. 
Kehtolaulu. 

Tuu nm tupakkirullaa, 
Mistäs tiäsit tännel tulla? 

Tiäsin lian. tunsin portin: 
Tervaristi portin päällä, 
5 Pukinsarvista saranat. 

Luulin täälä tarvittavan. 
Perunoita karvittavan, 
Voitakakkuu annettavan 
Ja lusikoit,! luettavan. 

908 k. Alastaro. Hämeenlinnan alak. 
sem. Makiö Eeva, n. 355. 
—24—25. 
Vmanda Kajala. 64-v. 
Tuu luu tupakkirulla 
Mistäs tiäsit tänne tulla':' 
Tulin pitkin Tunnun tiätä, 
Pappilan vainion takkaa. 
b Pappilassa oli vihanen koira, 

Puri lasta jalkaan. 

Lapsi meni tatin tykö, 
Täti leipoo Buuren pullan 
Pani paljon voita päälle. 
io Lapsi söi suuren pullan 
jalka tuli tervei ksi. 

909. // iiillini ii . Sunini, mi n. 101. 

09. 
i oi ppari Ekman, yli 70 v, Kuullut 
Huittisissa, tö.p. Paattisissa. 



Tuu. tuu, tupakkirulla, 
mistäs 3 tiäsil tännet^tulla? 
Pisin tiätä telkuttelin.talkuttelin. 
Mistäs tunsh meijäm w porti? 
5 Tervaristi portim^pääl, 
pukin sarvesta saranat. 

910. Punkalaidun. Moisio n. 1.— 10. 

Haviokoski, Suutari llakonberg, 
n. 70 v. 

Tuutilullaa tupakkirulla, 
Mistäs tiesil tänne tulla? 

Tiesin tien, tunsin portin: 
Tervaristi, rautarengas, 
5 Pukin sarvesta saranat. 
Tiesin täällä tarvittavan, 

Lusikoita karvittavan. 
Kukko siellä puuron keitti, 
Kana rieskan Lämmitti, 
io Västäräkki lusikat pesi. 
Harakka liieriineii nuoli, 
Varvunen vai in kaappi, 
(Puup?) toi oluita ja viinaa. 

911. Punkalaidun. Moisio n. '-'/'. 
—10. 

Tupakkirulla. 
Tuu. tuu, tupakkirulla. 
mistä! tiesii tänne tulla? 
Tulin 1 pitkin turkuteitä, 
hämäläisten härkätietä, 
s kauppamiesten kuormanpäällä, 
tiesin täällä tarvittavan, 
luulin täällä leivottavan, 
luulin saavani VOitakakkOO. 



909 . ' kk:ssa iso alkukirjain. 
111 , ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Tupakkirulla. 912—918. 



271 



912. Punkalaidun. Kotikoski n. 465. 

17 , 09. 
Ptruu, ptruu, tupakkarulla 1 . 
Mistäs fciesil tänne tulla? 
Tulin pitkin Turrutin 2 tietä, 
Tammelaisten takatietä. 

912 «. Punkalaidun. Kotikoski. J.W 
Etnogr. n. 70 s. 2. —09. 
(Äiti sanoo unelle:) 
Tuu, tuu, tuutilulla(n) 1 
(Äiti kysyy unelta:) 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
5 (Uni vastaa:) 
»Tulin pitkin Turun tietä, 
Tammelaisten takatietä 2 , 
1 limeenlinnan härkätietä.»(?) 

913. Harjavalta. Ruusunen n. 95. 
—03. 

Mistäs tiesit tänne, tulla? 
Tuuti lullaa, tupakkirullaa, 
Mistäs tiäsit tännet tulla? 
Tiäsin täälä tarvittavan. 
Klasi piipuja karsittavan, 
5 Voi kakkoo annettavan, 
Pipparkakkoo syätettävän. 



Pitkin kullasta kujjaa, 

Vaskisia vajjaa. 
s Hup]irisia (iätä niyären. 

915. Kokemäki. Sälliini n. 13. — 90. 
Aa tUUti lullaa. 

tupakki rullaa. 

mistäs tiesil täi tulla? 

Pitkin 1 pientä pellon oijaa. 
ojasta oijaa, vajas ta vaijaan. 

916. Kokemäki. Sallgen n. 5. — 90. 
Aa rullaa, tuppakka rullaa, 

mistäs tiesil tänne tulla? 

Kultaista 1 tuijaa 2 , olkista oijaa 3 
vaskista vaijaa, varsin hopiaista 

tietä. 

917. Kokemäki. Santavirta n. 5. 

—03. 

Manta Sillanpää, 50 v. Kuullut 
Miina Hakanpäältä Kiettaren kylästä. 

Kehtolaulu. 
Tuu, tuu, tupakkirulla. 
Mistäs' tiesit tänne tulla? 
Pitkin tietä tiesin tulla, 
Niputella naputella. 



914. Harjavalta. Ruusunen n. 96. 918. Kokemäki. Paasikivi n. 20. 



—03. 

Mistäs tiesit tänne tulla. 

Aa lullaa piänen kullan, 
Mistäs tiäsit tännet tulla? 



- 30 / 12 03. 
Kuoppala. 

Tuu, tuu. tuu. tuu, tupakki- 
rulla. 



912. > kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Turmin : Turruun. 

912 a. ' Länsisuomessa n tässä tapauksessa lausutaan melkein henkäsemällä 
(kuulumattomasti). Mp. huom. — 2 Tämä säe on Punkalaitumella yleinen. Mp. huora. 

915. l kk:ssa pieni alkukirjain. 

916. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kujaa : kuijaa. — 3 ojaa : oijaa. 



272 



lvhtolauluja. 



Mistäs tiesil tänne tulla? 

Sinistä siltaa 1 , 

Kuparista* kuijaa, 
s Vaskista vaijaa 

Turruusta tuomaan kaikkia laija 3 : 

Sininen silkki, syrjästä rikki. 

Punanen saali, keskeltä halki. 

Veljelleni verkahousut, 
lo Sisarelleni silkkihuivin. 

919. Kokemäki. Lempainen n. 6. 
■*U04. 
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 
Kehtolaulu. 

Aa lullaa tupakkirullaa. 
Mistäs liisit tänne tulla? 
Kujasta kujaan, majasta majaan. 
Pitkin pientä pellon ojaa. 
s Luulin täällä tarvittavan. 
Voita ja leipää annettavan, 
Kananpäitä karsittavan. 
Klasipiippuja karvittavan. 



921. Kokemäki. Kujanpää n. 3 — 

7i5L 

M. uita Erkkilä, 60 v. 

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, 
mistäs tiesil tänne mli 

Tiesin täällä tarvittavan, 
lusikoita karvittavan. 
Tulin vaskista vaijaa. 

hoppeista hulinaa, 
tinasta tietä. 

922. Kauvatsa. Santavirta n. 80. 
—05. 

Kaakinmaa, Amanda Kaakki, 45 v. 
A htolaulu. 

Aa tuutia tupakkarullaa, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Pitkin tietä tiesin tulla, 
Niputella, naputella. 

5 Kissan nahhaasia saranat 
Ja koiran nahhaasta klinkkuhih- 

nat. 



920. Kokemäki. Kujanpää, n. 

Lovisa Välimaa, 68 v. 
Aa lullaa t upakkirullaa . 
mistäs tiesit tänne tulla? 
Tiesin 1 tien. tunsin portin: 
portin oli haka alla. 
s pukinsaivi saranalla, 
pitkin kultasta kuijaa. 
vaskista vaijaa. 
Tiesin täällä tarvittavan 
pientä lasta. 



33. 923. Kauvatsa. Hahnssonn.2. J -53 

I osta nukuttaessa. 

Tuuti rulla, tupakki rulla, 
Mistäs 2 tiesil tänne tulla? 
Tiesin tien, tunsin portin, 
Kuin oli rautaivnkaat pääll'. 
5 Pukin sarvesta saranat. 

924. Kiikka. Oksa n. 2. —05. 

Katariina Helenius, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Tiiu. tuu tupakkirullaa. 



•.• 18. ' kk:ssaseur. : Vaskista vaij.| — 'kk ilkuldrjain. — - 3 laija|a| :L 

920. ' kk ^-a pieni alkukirjain 

923. • Puht. kirj. kokoelmassa n. 18 — 'Säkeissä 2 -S pieni alkukirjain. 



Tupakkirulla. 924—928. 



273 



Mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turun tiätä, 
Porin tiätä pötköttelin. 

925. Tyrvää. Pakula V. V, n. 86. 

—12. 

Kalliola. Miina Isokäki, 57 v. 
Ttiu, tuu, tupakkarullaa, 
mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turku-tiätä, 
Hämeenlinnan härkätiätä. 
5 Mistäs tunsit herran portin? 
Tunsin rautarenkahista, 
tervaristi 1 portinpäällä, 
pukin sarvi sarannoista 2 . 

926. Tyrvää? Pakula V. F, n. 72. 

- 15 lsl2. 
Mp. Tyrväällä. 

Tuutulaulu. 

Tuu, tuu, tupakkarullaa, 
mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tualta tulin Turun tiätä, 
pappilan pihoja pitkin. 
5 Siäl oli äkänen koira, 
puri (Matin, Mikon, Liisan j.n.e.) 
jalan poikki 1 . 
(Matti, Mikko, Liisa j.n.e.) juaksi 

tätilään. 
Täti leipo suuren kakon, 
pani paljon voita, 
io sianlihalla silitteli, 
kananmunalla kaunisteli 
ja antoi (Matin, Mikon, Liisan 
j.n.e.) syädä. 

925. > |T[ervaristi : (ervaristi. — 2 y 

926. l Ijalkaanj : *jalan poikki*. 

927. l kk:ssa pieni alkukirjain. 



927. Tyrvää. Rullaan. 96. — 19 / 4 03. 
Roismala. Kalle Heikkilä, 14 v. 

Kuullut isältään. 

I.mstenliiulu. 

Mistä tiesil kotiin tulla? 
Tulin pitkin Turun 1 tietä, 
Hämeen maitten härkäteitä. 
Mistä tunsit kotosi? 
5 Koirasta hallavasta, 
Portin alla haukkuvasta. 
Papin pahan hevosista 
Heinäladossa ollehista, 
Ontelosta olut tynnyristä 

io Olkiladossa ollehesta. 
Mistäs tunsit äitis armaan, 
Mistä tunsit isäsi rakkaan? 
Äiti vierettä ammenteli 
Loimottavan liekin luona, 

15 Hän se lauloi ja ammenteli 
Kaulassa liina niin kuin lumi, 
Kaunis niinkuin taivaan kaari. 
Mistäpä tunsin isäni? 
Veisteli hän kirvesvartta 

20 Kulta akkunan edessä. 
Näi[n] löysin tien. 
Näin tunsin tuvan, 
Tunnen myös isän ja äidin. 

928. Tyrvää. Kullaan.222. — 16 /i04 
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. 

Kuullut isältään, kotoisin Soinilan 
kylästä. 

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tietäni myören tiesin tulla, 
Kuulin sinun äänes täältä, 



18 



274 



Kehtolauluja. 



5 Näin sauhun kykin päältä. 
Mikä toi tuala kaukana näkyy:-' 
Kylä tuala kaukana näkyy. 

Mitä Ben kykin keskellä on? 
Joki sen kylän keskellä on. 
10 Mikä sen joen keskellä on? 
Luutia sen joen keskellä on. 
Mikä sen lautan paalia on? 
Aitta sen lautan päällä on. 
Mitäs sen aitan sisällä on? 
is Viisi neitsyttä sielä veisaa. 

929. Tyrvää. K ui hm n. 280. — M /i 0-L 
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul 

lut isältään, kotoisin Soinilan kylästä. 

Lastenlaulu. 

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 
5 Herrat misteli liattujansa. 
Talonpoikasel takkejansa. 
Mistäs tunsit ineijän portin? 
Teijan portisa tervaristi, 
Rautarenkas ja pukinsarvesta 

samat . 

930. Tyrvää. Kullaa n. 57. — u /i 03. 
Tapiola. 

Tuuti lullaa, tupakki rullaa. 
Mistä tiesit no ille tulla? 
Tietä myöden, tietä myöden. 
Mistä tunsit meidän portin? 
5 Siitä kun "li rauta veräjä. 

931. Tyrvää. Kulini Väinö, n. 10 
Hanna Kallio, 22 v. M.p. Tampe- 
reella 



'ruuti lullaa, tupakka rullaa. 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Vaskista vajaa, kultasta kujaa. 

Kyllä kai meidän portin tunnet? 
s Terva risti, rauta rengas, 
Pukin sarvesta saranat, 

Haka alla, pyörä parilla. 
Ilirvee koira portin pielessä 
Haukkuu 1 , haukkuu, 
m Sampaat 1 irvissä 
Ja 1 on muuten paha. 

932. Tyrvää. Katajaranta n. 160. 

ilb U04. 
Järvenpää. Abraham Satimus, <>8 v. 
Kuullut isältään. 

Aa, lulla, tupakkanilla. 

Mistäs tiesit tänne tulla? 
Pitkin Turun tullitietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 
5 Porin polkua, 

Tampereen takaa. 

933. Tyrvää. Vihervaaran. 261.— -09 
Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny- 

f;ard. ',:> v. Kuullut kotipit. T\ rva. Ula. 

Kehtolaulu. 

Tuu ttiu tupakkirullaa, 

mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin pitkin Tuikut i/itä. 
Hämeenlinnan bärkätiätä. 

s Mi>tas tunsit meijän portin? 
Tervaristi, rautarenkas. 

pukinsarvista saranat. 



934. Tyrvää. Ahtee n 6. 

A i htoUtuluja. 
Aa tuuti lullaa. 



oi. 



931. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Tupakkirulla. 934—939. 



275 



Tupakkirullaa, 

Mistäs tiesit tänne 1 tulla? 

— Tulin pitkin Turkutietä, 
5 Hämeenlinnan härkätietä. 

— Mistäs nuijiin portin tunsit? 

- Näin tervaristin, rauta(lauta) 

portin. 
Pukinsarvesta saranat. 

935. Tyrvää. Ahlstedt n. 89. — i i 04. 
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 V. 

Kehtolaulu. 

Tuu. tuu, tupakkirulla, 

Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 

Hämeenlinnan härkätietä, 
s Porin tietä pötköttelin. 

- Mistäs meidän portin tiesit? 

— Rautarengas, tervaristi. 
Teiöän portisa oli, 
Pukinsarvesta saranakkin. 

io Näkkin nakkin saranakkin. 
Muari juaksi peräsämme, 
Toi sukat ja kengät. 
Ja hoppee nuöritf!] alla. 
Ja kultanyörit päällä. 

is Piika istu kastun päällä. 
Ja keri lankaa lastun päälle, 
Tekkee siittä kellaset kengät, 
Punaset sukat niettä hohtaa. 

936. Tyrmä. Ahlstedt n. 28. 
16 h03. 

Peukalomäki. Anna Nyman, 75 V. 

Tuutulaulu. 
Tuu, tuu, tupakkirulla, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin turkutietä, 



Hämäläisen härkitietä. 

5 Mistäs ineijän portin tiäsit? 
Tervaristi pyäräpäällä. 

936 a. Ti/rvää. Suom. Kansanru.n. 
seinin, siv. 4. 1909. 
Kirj. Jaakko Suomalainen. 

Mainittakoon ensin muutamia tä- 
män kehtolaulun toisintoja. 

Tuu tuu tupakkirulla. 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämälläisten härkätietä, 
5 Mistäs meiän portin tiesit? 
Terva listi, pyörä päällä. 

937. Mouhijärvi. Laine T, n. 154a. 
—93. 

Aa tuuti, Tupakkirulla, 
mistäs tiesit meille tulla? 
Pitkin tietä tiesi tulla. 
Mistäs tiesit meidän portin? 
5 Tervaristi. rautarengas, 
pukin sarviset sarannat. 

938. Mouhijärvi. Laine T, n. 154b. 
—93. 

Aa tuuti, Tupakki rulla. 
mistäs tiesit Turkuun tulla? 
Tulin pitkin Turku tietä, 
Hämeenlinnan härkä tietä; 
5 hevoselleni heiniä annon 
ja varsalleni kauroja. 

939. Suoniemi. Färm K, n. 13. —22. 
Matilda Färm, 63 v. 

Tuu, tuu, tupakkirullaa, 
mistäs tiesit tänne tulla? 



934. ' kk:ssa iso alkukirjain. 



276 



Kehtolauluja. 



Tulin 1 pitkin Turku tietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 

5 Tulin tännr sauvua pakoon, 
\ekkuli-pirjon kainalon rakoon. 

940. Lavia. Nurmi F, n. 71. — 

10/ , p 

\. Maja. 

Tmi tuu tupakkamllaa, 
Mistä tiesil tänne tulla? 

Ojasta ojaan, 
Vajasta vajaan. 
5 Pitkin Turun kivisiltaa. 
Pilkin Turun karjatietä. 

941. Suodeniemi. Lahtinen n. 3. — ? 

Kehtolaulu. 

Aa tuutilullaa, 
tupakkirullaa; 
mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tiäsin täällä tarvittavan, 
5 kaukaloita karvittavan. 
-Haka alla 1 , pyörä päällä. 
tervaristi pyörän päällä, 
pukinsarvesta sarannot. 

942. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 12. 

19 

i . . 

Heinijärvi. Miina Lähteenmäki, 59v. 

Tuuti lulla tupakkirullaa, 

kuka sun käski Turkuun tulla? 
Tietä myäten tiesin tulla. 

kuulin kukon laulun täältä, 
.-. näin savun kylän päältä. 

943. Hämeenkyrö. Vihervaara n. 

5228.— 11. 

Pöytyä. Emma Grönberg, 50 v. 
Kuullut synt. pii. Hämeenkyrössä. 



Kehtolaulu. 

Tuu tuu tupakkirulla. 
Kuka sun käski Turkuun tulla'-' 
Itse tulin Turkutiätä. 
Hämeenlinnan karjat iätä. 

944. Hämeenkyrö. Valkama n. 27. 
—21. 

Kyröskoski. Armas Valkama, 12 v. 

Aa lullaa tupakki rullaa, 

mistäs tiesit tänne tulla? 
Tiesin 1 tien, tunsin portin, 
portin oli haka alla. 
s pukinsarvi sarannalla, 
pitkin kultasta kujaa, 
vaskista vajaa. 

Tiesin täällä tarvittavan, pientä 

lasta. 

945. Kankaanpää. Luihu n. 304. 
—90. 

Niinisalo. Maija Mattila. 64 v. 

Tuuti lullaa, tupakki rullaa. 
Kuka sun käski Turkuun tulla? 
Itte tulin torkuttelin, 
Pitkin tietä keikuttelin. 

946. Jämijärvi. Välisalo ». 9. — 02. 
Matilda \ alisalo, 68 \ 

I uutilaulu. 
Tuuti lullaa tupakkirullaa. 
Kuka sun kaski Turkuun tulla? 
Itte tulin tuikuttelin, 
takateita I arkut telin 

s Itte käveim teitäni myöde, 



1 kk. ss i pieni alkukirjain. 
941. ' alla risti pyörä i p 
944 ' kk:: ja pieni alkukirjain. 



Tupakkirulla. 946—953. 



277 



sotaraiäs souti vettä myöde 
nisuleivän leipojaksi, 
varilrivaii vanuttajaksi. 

947. Ikaalinen. Pohjankanervo T, n. 
7. -»1,31. 

Juhtimäki. Helmi Kajala. Mp. 
Kurussa. 

Tuutulaulu. 

Tuu, tmi tupakkirulla, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turun tietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 



Tuutilulla tupakkirulla. 
mistäs tiesit tänne tulla? 
Tiesin 1 tien, näin portin, 
vaka alla. pyörä piialla. 
s terva risti portin päällä. 

950. Honkajoki. Kallio V. J, n. 820. 
—09. 

Tuutilullaa. tupakkirulla. 

Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tiesin tien, näin portin. 
Tervaristi pyärän päällä, 
5 Pukinsarvesta sarana. 



947 a. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 16. 951. Honkajoki. HirsikoskiAnna,n. 
Leutola. Elli Vähätalo. 
Tuli pitkin Turuntietä 
Hämeenlinnan härkätietä. 
Herrat nosti lakkiansa, 
Talonpojat takkiansa. 

948. 1'avkano. Alanen Viljo, n. 13. 
Alaskylä. Olga Urho. 
Kehtolaulu. 

Tuu, tuu tupakkirullaa, 

Kuka sinun käski Turkuun tulla! 

Itse tiesin tietäni myöden 
i 

Löysin tieltä tipsuttimet, 
Kankahalta kapsuttimet, 
Joilla mä tänne kävelin, 
Kaunista lasta katselin. 



36. — 23 l 3 24. 

Aatuli lullaa, tupakkirullaa! 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin kurasta kuijaa, 
näin sauhun nousevan, 
5 kuulin kukkon laulavan, 
luulin näitä tarvittavan, 
piipun koppia karvittavan. 

952. Karvia. Kaukomaa L, n. 23, 
- 3 I*30. 

Ämmälänkylä. Serafiina Otava, 
61 v. 

Tuu. tuu. tupakkirullaa. 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin tietä turkuttelin 

Ei muista loppua. 



949. Honkajoki. Kallio V.J, n. 1480. 953. Karvia. Kaukamaa L, n. 24. 

— u iil3. — 3 %30. 

Juliana Itävaara, 55 v. M.p. Iso- Mustakoskenkylä. Emilia Alanko, 

joen Koresjärvellä. 28 v. 

948. 1 Paikkaan kuulunee säe: »Sotamies souteli vettä myöden», — vaikkei ker- 
toja sitä muistanut. 

949. • kk:ssa pieni alkukirjain. 



278 



Kehtolauluja. 



Tuutimalullaa, 
Tupakkirullaa, 

Kuka sun käski taimetutulla? 
Ittet w tulin turkuttelin, 
. Pitkin tietä torkuttelin. 
Tiesin tien, tiesin lalon, 
Tiesin täällä tarvittavan. 



954. Karvia. Kaukomaa /.. n. 25. - 

2 7e 30. 

Vmmälänkylä. Joosefiina Jokinen, 
80 v. 

Tmi. Tiiu. tupakkirullaa, 

Kuka sun käski taimetutulla? 
Tulin itte Turuntietä, 
Hämäläisen härkätietä. 



955. Kanin. Kaukomaa L. n. 26. 

- n !*30. 
Sarvelankylä. Maria (Hava. 64 v. 
Tuuti, tuuti, tullaa. 
Tupakkirullaa' 
Tim, tuu, tullaa. 
Tupakkirullaa' 
s Mistäs tiesit tännet tulla? 
Tulin tietä turkuttelin 



955 u. [Parkano?] Räisä K, n. 15. -30. 
lu ruu ruumisin 
kun ruumis käski mun tänne tulla, 
itse tiesin tieni tietä myöre, 
sotamies souteli vettä myöre 
:. pohjan maille mantereille, 
tunturien takatantereille, 
peura lauman Laitumille, niin oi- 

k'r'11. 



956. Kihniö. Pohjankanervo '/'. n. 
26. — 27 / 7 31. 

Kihniönkylä, Laimi Lepistö, 83 v- 

Tuu. tuu tupakkirulla, 
mistäs tiesit tänne tulla? 
Itte tulin turkuttelin, 
tietä myöten nulkuttelin. 

957. Vesilahti. Kullin Väinö, n. 7*. 
—02. 

Laina Jaakkola, 21 v. Muistiinp. 
Kangasalla. 

Tuu tuu tupakki rulla 
Mistäs tiesit tänne tulla 
Tulin pitkin Turku tietä 
Hämäläisen härkä tietä 
e Mistäs meidän portin löysit? 
Kulta kiulu portin päällä 
Kaivo keskellä pihaa. 

958. Vesilahti. Iit Is. Suom. Normaa- 
lilys. konv.: Lindroos »'. 16*. 
—92. 

Kirkonkylä. Johanna Ojanperä, 
44 v. 

Kehtolaulut 
Tuuti lullaa, tupakkirulla, 
mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin pitkin Tunnin tiätä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 
5 kultakuppi kaivun päällä, 
kaivo keskellä kartanoo. 

959. Lempäälä. Vihervaara n. 4393. 
—13. 

Tuutilaulu, 

Tuu tuu tupakkirullaa, 
Mistäs tiäsit lanne tulla? 
Tulin pitkin Turkuliätä. 



Tupakkirulla. 959—964. 



279 



Hämäläisen härkätiätä, 
Sauhua pakoon aidan rakoon 
Aidan rakoon mustalaisen 
Kaarinan päällä. 

960. Lempäälä. Leander n. 58*. — 13. 

Maija Mäkinen, 64 V. Muistiinp. 
Hauholla. 

Tuu. tuu tupakkirulla, 

mist;N tiesil tänne tulla':' 
Tulin pitkin Turkuteitä, 
Hämeenlinnan härkäteitä. 
s Puikkosin tuonelan uuteen tu- 
paan. 
Siell oli lasten hyvä olla, 
ilman kyljen kääntämätä, 
olkapään ojentamata. 

961. Lempäälä. Linrfqiist n. 127*. 
—87. 

Hulaus. Matin Leena, 8o v. 

Tuu, tuu. tupakki rulla 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turku tietä, 
Hämeenlinnan härki tietä. 
5 A. A. vissa älä sias pissaa, 
Tuu. Tuu, tupakki rulla. 

961 a. Lempäälä. Helin Olga. n. 8. 
—21—22. 
Miina Helin, 59 v. 

Tui. tui tupakkirulla 
Mistäs tänne tiesit talla? 
Tulin sauhua pakoon. 
Mistäs nieirän portin löysit? 
5 Haka alla, pyörä päällä, 
Harmaa koira portin alla. 
Kaivo keskellä pihaa. 



961 /?. Lempäälä. Helin Olga, n. li. 

21 2 3 

Kalle Helin, 60-v. 

Tuu tuu tupakkirulla, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä, 
5 Sauhua pakoon 
Aidan 1 rakoon, 
Kauppa mielien 1 kainalon rakoon. 

962. Pirkkala. Starck n. 11*. —89. 
Ptruu, ptruu, tupakki rulla, 

mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turku-tietä, 
pompottelin Porin tietä, 
5 Hämeenlinnan härki tietä. 
Herrat ryyppäs viinaa, 
talonpojat piimää, 
herrat nosti lakkiansa, 
talonpojat takkiansa. 

963. Pirkkala. Virtanen n. 1*. — 05. 

Nokia. 

Kehtolaulu. 

Tuu, tmi. tupakkirullaa, 
niistä tiesit Turkuun tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä, 
5 härkä nosti sarviaan, 
talonpoika lakkiaan. 

964. Pirkkala. Virtanen n. 16*. —05. 
Nokia. Matilda Virtanen, 50 v. 

Tuutulaulu. 
Tuu. tuu tupakkirullaa, 
Mistäs tiesit Turkuun tulla? 
Tulin pitkin turkutietä, 



961a. 1 kk:ssa pieni alkukirj. 



280 



Kehtolauluja. 



Bämeenlinnan härkätietä. 
6 Härkä nosti sarviansa. 
Talonpoika lakkiansa. 

965. Pirkkala. \'irlane>in.l7*.—05. 
Nokia. A Virtanen. 

Tuutulaulu. 

Tuu. tmi. tupakkirulla. 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä 
5 Herrat nosti liattuansa, 
Mustalaiset myssyänsä. 
Kerjäläiset koppiansa. 

966. Tampere. Ennegren n. 3c*. — 86. 
Tilda Ennegren. 

Tuu tmi tupakki rulla. 
Mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turku tiätä, 
Hämeenlinnan härkä tiätä, 
5 Hevosen reessä heinä tukoss'. 

967. Tampere. Siren T, n. 27*. —04. 
Tuu tUU tupakkirulla. 

Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 

968. Tampere. Kallio V. J, n. 813*. 
—09. 

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen 
puolella. 

Tuutilullaa tupakkirulla 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 



969. Tampere. Kalliola n. 2*. —13. 
Tmi tuu tupakkirulla 

Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutn m 
Hämeenlinna n härkitietä 
s Omenoita myymään, 
Sipulia syömään. 
Herrat nosti liattuansa. 
Talonpojat lakkisansa; 
Herrat meni helvettiin, 
10 Talonpojat taivaaseen 
takkurivarsallansa. 



97C. Tampere. Jussila K. V, n. 13. 
—23—86. 

K. A. Elonheimo (Erenius). 70 v. 

Tuu tuu tupakkirulla. 
Mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutiätä 1 , 
hämäläisen bärkätiätä. 
b Mistäs tunsit meirän portin? 
Haka alla. pyörii päällä, 
kaivo keskellä pinnaa, 
kultakuppi kaivon päällä. 
Koira haukku kuistilla, 
10 emäntä konna porstuassa, 
söi viilin kirnustansa, 
ettei voita tullut 2 . 



971. Tampere. Lindström Olga, n. 12. 

—18. 

Tuu tUU tupakki rulla, 
mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin 1 pitkin Turun tietä, 
Hämelinnan härkätietä. 



970 ' Turkuti|e|ta : Turkutiätä. — »tullunkaan; : t. 
971. ' kk:ss;i pieni alkukirjain. 



Tupakkirulla. 972—976. 



281 



972. Tampereen seudut. Niemi n. 
641*. —91. 

»Tuuti lullaa, tupakkirullaa, 
Mist ;is fciäsil tänne* tulla?» 
»Tuli m pitkin Turkutiätä, 
Häme 1 linna' härkätiätä.» 
5 Tupakinsavua pakoon, 
Valkosi'" 8 kive r rakoon. 

973. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 

29.— 30 li31. 

Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto, 
64 v. M.p. Kunnalliskodissa. 

Tuu, tuu, tupakkirulla. 
Kuka sinun käski Turkuun tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 

974. Kangasala. Lilius n. 129*.— 88. 
Hjalmar Finne, 13 v. 

Pruu, pruu tupakkarulla, 

Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä 
Hämeenlinnan härkä tietä. 
5 Herrat ne ryyppää viinaa. 
Talonpojat piimää. 
Herrat ne nosti lakkiansa, 
Talonpojat takkiansa. 



975. Sahalahti. Helin n. G*. 
Tupakkirulla. 

Tuu, tuu tupakkirullaa. 
Mistäs tiäsit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutiätä 
Hämäläistä (en) härkätiätä 
5 Poikkesin pohjan polulle, 

ei muista 



-03. 



Näin siällä saunan sauhut. 
Pukin sarviset sarannat. 
ei muista 



976. Sahalahti. Helin n 7*. —30. 
(Yhdistetty ll:sta toisinnosta) 
Tuu, tuu tupakkirullaa, 
Tuuti lullaa tupakkirullaa, 
Mistäs tiäsit Turkuun tulla? 
Kuka sun kä.ski Turkuun tulla? 
s Tulin minä pitkin Turkutiätä, 
Hämeenlinnan härkätiätä, 
Lenkuttelin Porintiätä, 
Vaeltelin Vaasantiätä, 
Heisinkin hevostiätä, 

io Liukasta jäätä Upottelin, 
Kaposta tiätä kapottelin, 
Lipottelin liukasta jäätä, 
Kapottelin kaunista tiätä, 
Liruttelin linnan tiätä, 

15 Marssin pitkin markkinateitä 
Sauhua pakkoon kiven rakkoon, 
Bevosen reessä heinitukossa, 
Martin Kallun kainalossa. 
Pussin heitti heikertuuta, 

20 Keppin laulo kirnau. 
Näin teilän uulen portin, 
Näin siällä uulen portin: 
Haka alla pyärrä päällä, 
Karhunnahka portin päällä, 

25 Haka alla pyärrä päällä, 
Tervaristi pyärrän päällä, 
Haka alla pyärrä päällä, 
Kirjava koirra portin piialla, 
Haka alla pyärrä päällä, 

30 Tervaristi portin päällä. 
Turpehista tupa tehty, 
Kankahista katto tehty, 



282 



Kehtolauluja. 



Kaivo keskellä pihaa, 
Kaivo kaivon juurakolla. 

977. Sahalahti. Järvinen X. n. 21*. 
—53. 

Pakkala 

Tuuti lullaa, tupakkirullaa, 
Mistäs tiesil tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Sirottelin linnantietä, 
5 Hevoisen reessä be[i]nätukossa, 
Martin Kaarlen kainalossa. 

978. Kuhmalahti. Lindroos n. 9*. 

88. 
Haapasaari. Eräs 40-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- 
tiinp. Tottijärvellä. 

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turmin tietä, 
Hämeenlinnan härkä tietä. 
s llrrr.it istu' kistun päällä, 
Taloiipoja.it lastun päällä. 
Herral ryyppäs viinaa, 
Talonpojaal piimää. 
Herrat nosti lakkiansa, 
io Talonpojaat takkiansa. 

979. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 137*. 

06. 
I uu tuu tupakkarullaa. 

Tuu, tuu tupakkarullaa 
Mistäs tiesil tänne tulla? 
Pitkin tietä tiputtelin, 

Tiputtelin, taputtelin. 
.'. Tietämyöten tiesin tulla 
Maata myölen mut kastella. 



Koroahan koivikkohon, 
Sinisalmi siimokselien. 

980. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 66*. 

07. 
Tuuta lullaa, tupakkirullaa 
Mistäs tiesit Turkuun tulla? 
Tulin pitkin Turun tietä, 
Lipsuttelin linnuntietä. 

981. Orihvesi. Jokinen n. 1*. — 03. 
Antti Lepola, 60 v. 

luutima lullaa 
Tupakkirullaa, 

Mistäs tiesit Turkuun tulla 
Tupakkia ostaan? 
& Tulin pitkin Turkutietä, 
Iläniiän linnan härkätietä 
Turusta tupakkia ostaan. 

982. Teisko. Auloin n. 2*. —11. 
Aa. tuuti lullaa, 

kuka sinun käski Turkuun tulla' 
Tietä tulla turkuttelin, 
Jäätä myöten järkyttelin. 

983. Orihvesi. Aronsson n. 1*. — 04. 
Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö. 

Kehtolaulu. 

Tuu. tuu tupakki rulla, 
Mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turku tietä, 
lirune.n Läänin härkä tietä. 
5 Herrat ne QOSti lakkiaan. 
talonpojat takkiaan. 
Heinit ne ryyppää viinaa, 
talon pojat piimää. 



Tupakkirulla. 984—990/}. 



283 



984. Kuru. Pohjankanervo T. n. 5. 

Karjula. Yrjö Karjula, :i7 v. 

Tuutulaulu. 

Tuu, tuu tupakkirullan 
Kuka sinun kaski Turkuun tulla? 
Itte tulin turkuttelin, 
Jäätä myöten järkyttelin 

s Pieni kelkkailen perässä. 
Pieni pytty kelkkasessa. 

985. Kuru. Pohjankanervo T, n. 6. 

- U l,31. 
Olkitaipale. Riikka Hilden, 82 v. 

Tuutulaulu. 

Tuutilullaa tupakkirullaa 
Kuka sinun käski Turkuun tulla? 
Itte tulin tuikuttelin. 
Jäätä myöten järkyttelin. 

986. Kuru. Pohjankanervo T, n. 14. 

«■1,31. 

Länsi-Aure. Hilma Valkee järvi, 
65 v. 

Tuu, tuu. tupakkirulla 
kuka sun käski Turkuun tulla? 
Itte tulin turkuttelin. 
tietä myöten järkyttelin. 

987. Kuru. Pohjankanervo T, n. 16. 

— »1,31. 

Itä-Aure. Emäntä Melta Rikala, 
51 v. 

Tuutilullaa. tupakkirullaa, 
mistäs tiesit Turkuun tulla? 
Itte tiesin tietäni myölen, 
isä souti vettä myölen, 

5 sisareni siellä täällä, 
veljeni on Venäjän maalla. 



988. Kuru. Pohjankanervo V. n. 18. 

»1,31. 

Il.i \iiiv. Marjatta Kivijärvi. 7 v. 

Tuu. tuu, tupakkirulla. 
Mistä- tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 

989. Kuru. Pohjankanervo T, n. 19. 

-"1,31. 
Itä-Aure. Emäntä Agda Saksa, 44v. 

Tuu. tuu. tupakkirulla 

mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turun tietä, 
hämäläisten härkätietä. 

990. Kuru. Pohjankanervo T. n. 23. 

™/ 7 31. 

Itä-Aure. Serafiina Sormunen, 60 v. 

Tuuti lullaa tupakkirulla, 
kuka sun käski Turkuun tulla? 
Itse tulin tietäni myölen, 
sotamies souteli vettä myölen. 

990 «. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 

sem. Mäki Helmi, n. 341. — 25. 

Josef iina Mäki, 59 v. 

Tuu tuu tupakkirukka 
mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turun tietä, 
Hämeen härkätietä. 

990 [3. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. 
sem. Piilanen Rauha, n. 377. 
—24—25. 
Kustaa Vinha, 65-v. 

Tuu, tuu tupakkirullaa, 
kuka sun käski Turkuun tulla? 



284 



Kehtolauluja. 






Tulin it sr- turkutti'lin, 
jäitä myöten järköttelin. 
6 keppi 1 kädessä käpöttelin, 
pitkin Hämeen härkätietä. 

991. Virrat. Leander n. 3*. -13. 

Maria Yilhelmina S|iir. 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Tnu. tuu tupakkirulla 

mistäs tiesit Turkuun tulla? 
Tulin 1 pitkin Turku tietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 

992. Virrat. Sievänen n. 62*. —14. 
Ahlqvist, suutari. 50 v. Kuullut 

Reeta Ristaselta, n. 70-80 v. 

Tuu tuu tupakkirulla 
Mistäs tiesit tänne tulla? 

Täälläpä sua tarvitaan 
Piipun kanssa kärlietään. 

992 a. Virrat. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mäki-Kahila Sylvi. n. 349a 
- 12 / 4 25. 

Liisa Lampola, 73 v. Muuttanut 
Ätsäristä Virroille. 

Tuu, tuu Tupakkirulla, 
mistäs tiesit tänne tulla? 
Tulin pitkin Turkutietä, 
Hämeenlinnan härkätietä. 
.•i Mitä siellä tehtiin? 
Isännällä kynnettiin. 
emännällä karliittiin, 
piiat lakas tunkioita, 
siat vastas taikinoita, 



io herrat ryyppää viinaa 
ja talonpojat piimää. 

993. Satakunta. Petelius n. 10. —15. 

Juho Malja. 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailta, ei muista keneltä. 

Tuutu laulu. 

Tuu tuu tupakki rullaa. 

Mistäs tiesit tänne tulla? 

Kyllähän minä tien tiesin, 

Tulinpitkin Turku 1 tietä, 
5 Hämeen linnan härkätietä. 

Mistäs meiän portin tunsit? 

Merkeistä minä portin tunsin. 

Näin portisä 1 terva n>tin, 

Rautarenkaan, 
10 Ja pukin sarvesta saranat. 

Kuinkas tiesit tänne tulla? 

Tiekin täällä tarvittavan. 

Lusikoita kanit tavan, 

Kukko täällä puuron keittää, 
is Kana kasteen lämmittää. 

Pikkulintu lusikat pesee. 

Kukas kupit viruttaa? 

Pikku palleroinen kai. 

Tussa lulla tuusi. 

994. Port. Riikonen sir. n. 47. —95. 
Katriina Sjövall, 75 v. 

Tussa lulla tunsi! 
Tulee monta tusinaa 
< ittajia oven taa. 
Joka päivä uusi: 
Sunnuntaina suutari. 



'J9n/}. ' kk:s-.i iso alkukirjain. 

1 kk ~-.i pieni alkukirjain. 
993. ■ t urku : T. — • porti.s -., p. 



Tuuti lasta turpeeseen. 995 — 100(1. 



285 



Maanantaina maalari. 
Tiistaina tiilari 1 
Keskiviikkona keisari, 
Perjantaina ptTinanni. 
10 Lauvantain laamanni. 

Tuuti lasta turpeeseen. 

995. Satak.? Inkilä n. 1. —04. 

Tuutilaulu. 

Tuudin lasta turpeeseen, 
Kirkon viereen karkeseen. 
Ovi siell' on omenapuusta. 
Peräseinä peuranluusta , 
5 Sivuseinä sirkanluusta, 
Katto karhun kämmenistä. 

Tuuti lasta turvakseni. 

996. Tyrvää. Ahlstedt n. 10.— 2 i\ 03. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti lasta turvakseni, 
Yanhanpäivän varakseni, 
Ijäiseksi ilokseni. 
Lapsipa vakusta vastasi: 
5 Senverran on sinun minusta 
Kun on vuohen vohlastansa, 
Lampaan karittastansa, 
Hevon vanhan varsastansa. 

997. Tyrvää. Pakula V. V, n. 60. 

- w lzl2. 

Viliattula. Heikki Kustaa Mäenpää, 
76 v. Kuullut Kuuttilan Leena- 
muorilta. 

Tuuti lasta turvakseni, 



99'i. 1 kk:ssa iso alkukirjain. 
998. l v alleviivattu — 2 Säkeen 
alleviivattu. 



vanhan päiväni varaksi, 
ikäloppuni iloksi. 

Sen verran minun sinusta 
5 kun vuahen vohlastansa. 
hepon vanhan varsastansa. 



(Ei muistanut enempää, vaikka 
se on pitempi). 

998. Vesilahti. Borenius (1986) n*. 

28.-79. 

Ristilän Eeva, 59 v. 

Tuudil lasta turvakseni, 
Liikul lasta linnakseni 
Vanhan päiväni varaksi. 
Lapsi vastaa vavusta 1, 2 : 
s Sen verran on sinun minusta 
Kuin on vuohen vohlastansa, 
Lampaan 3 karittastansa, 
Hevon vanhan varsastansa. 

Totlrj. ks. n:o 1079. 
Ylöj. ks. n:o 657. 

999. Kitiiijasala. Borenius (1986) n. 
60*.— 74. 

Hakalan Taava. 

»Lasten virsi» »kun lasta tuulitaan» 
»lasta tuulittaessa»: 

Tuulin lasta turvakseni 
Vanhan päiväni varaksi. 

1CC0. Sahalahti. Helin n. 13*. —03. 
Äidin rakkaus. 

Tuulin lasta turvakseni 
Vanhan päiväni varaksi, 

ylip.: Vastasi lapsi [va]ft[usta]. — 3 aa 



1!SC. 



Krhtolauluja. 



[kipäiväni ilokBi, 
Kualinpäiväni kunniaksi. 
t Vähän on vävyBtä varma. 
Tyhjä turva tyttärestä, 
Minijästä niiälihurmit, 
Poijaasta [jäiset ilkut. 

1001. Sahalahti, ■lunnini .V. n. 19*. 
—53. 

Pakkala. 

Tuulin lasta turvakseni, 
Vanhan-päiväni varaksi. 
Ikäloppuni iloksi, 
Kuolinpäiväni kunniaksi. 
5 Vastasi lapsi va'usta: 
Sen on sinun minusta 
Kuin on vuohen vohlastansa 
Lammasten ka riitastansa, 
Tamman vanhan varsastansa. 

Buov. les. n:o 657. 

1002. Virrat. 1 .rumin- n. 31*. —13. 

Maria Yilhehnina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Tuudin lasta turvakseni, 
vanhain päiväin varaksi. 
tuudin vaikka turpeeseenki. 

1002 a. Eräj. Järvinen A . >i. 15. — 53. 
Ks. Kert. runoja n:o 46. 

Tuuti lasta nukkumaan, piikaa 
torkkumaan. 

1003. Ori/pää. Vihervaara n. 2375. 
—11. 

Oripää M.iMmi.i Anttila, 7s v. 



Vakulaulu. 

Tuuti lasta nukkuniaan, 
Lapsenpiika torkkumaan. 
Kukas sitten laikuttaa? 
Kyllä kisu kiikuttaa. 
3 Mikäs kissan palkka? 
Hämmeenlinnan härkä, 
Turruunlinnan Lehmä, 
Pispan paras paistinlammai 
Iso riikin kukku. 

1004. Oripää. Vihervaara n. 2367. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta nukkuniaan. 
Lapsenpiika torkkumaan. 
Kukas sitten kiikuttaa? 
Kyllä kissa kiikuttaa. 
5 Mikäs kissan palkka? 
Kolme markkaa. 
Turruunlinnan lehmä. 
Hämmeenlinnan härkä, 
Pispan paras paistinlamm&c 
io ja äijän suuri torohammas. 

1005. Oripää. Tallgren n. 42. —14. 

Kiina Virtanen. M.p. Maariassa. 
Aa lasta nukkuniaan, 
lapsen piika torkkumaan; 
kukas sitte kiikuttaa? 
Kyllä 1 kissa kiikuttaa. 
5 Kuka kissan palkan maksaa- 
Hämeen härkä. 
Turun lehmä. 

yksi paras paistin lammas, 
porsaan 2 torahammas. 



1005. ■ kk:ssa pieni alkukirjain. — ■ porsa|aj : porsaan 



Tuuti lasta nukkumaan, piikaa torkkuinaan. 1006 — loin 



287 



1006. Loimun. Vihervaara n. 4468. 

—13. 

Mustanoja. Karoliina Puisto. 72 V. 

Tuutulaulu. 

Aa lasta nukkumaan, 
Lapsenpiika tiukkumaan. 
Kuka sitten lullaa? 
Kyllä kissa lullaa, 
s Mikä kissan palkka? 
Hämmeenlinnan härkä, 
TuiTuunlinnan lehmä, 
Pappilan paras lammas, 
Ja sikatorohammas. 

1007. Loimaa. \'iherraara n. />'.''/. 

—19. 

Heikki Kajala. 55 v. 

Kehtolaulu. 

Tintti vauvaa nukkumaan. 
Lapsen piika torkkumaan. 
Kuka sitten kiikuttaa? 
Kyllä kissa kiikuttaa. 
5 Kuka kissan palkan maksaa? 
Hämeenlinnan härkä, 
Turun linnan lehmä, 
Piispan paras paitsi lammas. 
Sian torahammas. 

1008. Alastaro. Vihervaara n. 2428. 
—11. 

Ylhäinen. N. 25-vuotias mies. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta nukkumaan. 
Lapsenpiika torkkumaan. 
Kukas sitte kiikuttaa? 
Kyll kissakin kiikuttaa, 
o Mikäs kissan palkan maksaa? 



TuiTuunlinnan lehmä. 
Hämmeenlinnan härkä. 
Pispan paras paistinlammas 
Ja ämmän iso torohammas. 

1009. Alastaro. Vihervaara n. 2399. 

— 11. 

Ylhäinen. Miina 1'aukkio, 55 v. 

Tuuti lasta nukkumaan, 
Läpsenpiikaa torkkumaan. 
Kukas lasta kiikuttaa? 
Kyllä kissa kiikuttaa 
5 Mikäs kissan palkka? 
Hämeenlinnan 1 härkä, 
Turuunlinnan lehmä, 
Pispan paras paistinlammas, 
Vanhan ukkon torohammas. 

1009 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mäkiä Eeva. n. .353. 
—24—25. 
Amanda Kajala, 64-v. 

Aa tuuti lasta nukkumaan 
Lapsenpiika torkkumaan. 
Kukas sitten kiikuttaa? 
Kyllä kissa kiikuttaa. 
ä Mikäs kissan palkka? 
Hämeenlinnan härkä, 
Turun herran lehmä. 
Piispan paras paistilammas, 
Isosika, torahammas. 

1010. Punkalaidun. Vihervaara n. 

255.— 09. 

Yanttila. Matti Oivukka, 70 v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta nukkumaan, 



1009. ' vi.: Turunlinnan;. 



288 



Kehtolauluja. 



lapsenpiika torkkumaan. 

Kukas sittc kiikuttaa'' 
Kyllä kissa kiikuttaa. 
Mi kas kissan palkka? 
Turruunlinnan lehmä, 
lläinmeenlinnan härkä. 
pispan paras paistinlammas, 
vanhan ämmän torahammas. 

1011. Tyrvää. Ahlstedt n. 9. M t 02. 

IVukalomäki. Anna Nyman. 7i v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti lasta nukkumaan. 
Lapsenpiika torkkumaan. 
Uni pihalla puheli. 
Unen poik' dli porstuassa, 
s Unen oli suppilo kädessä. 
Unenpojan sulka suppilossa, 
Siveli lapsen silmäripset. 
Siitä sr [apsi nukkui sitte. 

1012. Mouhijärvi. -Iän- imu n. 22. 
—53. 

Tuuti lasta nukkumahan. 
Lapsenlikkaa torkkuinahan. 
Kuka lasta liikuttaa? 
Kyllä Jesus liikuttaa. 
6 Kyllähän hänen kiikuttaa. 
Mitä Jesukselle palkkaa? 
Hämeen härkä, Turuun lehmä. 
Pispan paras lammas. 



Kukas lasta liikuttaa 1 ? 
Kyllä kisu liikuttaa, 
s Mikäs kisun- palkka on? 
Hämmeenlinnan härkä, 
Turmiin lehmä, 
pispan paras paistinlammas, 
vanhan ämmän torahammas. 

1014. Kuru. Jussila n. 23. — 3 / 3 25. 

Miina Honkanen, 78 v. M.p. Teis- 
kossa. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta nukkumaan, 
lapsenpiika torkkuinaan. 
Kukas lasta liikuttaa? 
Kyllä piika liikuttaa, 
s Mitäs piian palkkaa? 
Pari kolme markkaa. 

1015. Tottijärvi. Rekola n. 64*.— Oi. 
Sorva, Karoliina Rekola. 64 v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti lasta nukkumaan, 
lapsenpiika torkkumaan. 
Kukas sitte liikuttaa? 
Kyllä kissa kiikuttaa, 
s Mitäs kissalle palkkaa? 
Tunnin sonni, Hämeen härkä. 
Piispan paras lahtilammas. 
Rovastin huanompP hammas. 



1013. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 1016. Tampereen seudut. Niemi 644*. 



n. 37. - 23! 3 24. 
A.niiti lasta nukkumaan, 
lapsenpiika torkkumaan. 



—91. 

Tuuli 1 lasta nukkumaan, 
Lapse" 1 piikaa torkkumaan. 

= 5—9, 3—4; numeroilla muutettu. — 



1013. ' Säkeiden alkuperäinen järjestys 
- M i k .is- pukan p.ilkk.i : \1. *kisun* p. 

1015. ' Korjattu epäselvästi, vei lukea y litaliv vin: huonompi. 



Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. L016— 1020. 



289 



Kukas sitir 1 liikuttaa? 
Kyllä kissa kiikuttaa. 

o Kukas kissa"' palka m maksaa; 

Toruun suuni, Bämee' härkä, 

Lispa" 1 paras pässi. 

1017. Kuhmalahti. Lindroos n. 2*. — 88. 
Haap'saari. Eräs -'»o-v. nainen, 
kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. 
Muistiinp. Tottijätvellä. 

Tuulin lasta nukkumaan 
Lapsenlikka torkkumaan. 
Kuka sitten liikuttaa? 
Kylki äite liikuttaa, 
s Mikä äilen palkka? 
Tunnin linnan sunni, 
Hämeenlinnan härkä, 
Pispan paras Lammas, 
Voolin 1 iso vuohi. 

1017 «. Teisko. Jusila K. V, n. 23. 
—25. 

Miina Honkanen, 78 v. Kuullut 
Kurussa. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lasta nukkumaan, 
lapsenpiika torkkumaan. 
Kukas lasta liikuttaa? 
Kyllä piika liikuttaa. 
5 Mitäs piian palkkaa? 
Pari kolme markkaa. 

1018. Virrat. Sievänen n. 56*. — 14. 
Toisvesi. Riikka Hautamäki, 75 v. 
Oppinut äidiltään. 

Tuuti lasta nukkumaan. 
LapseMikkaa torkkumaan. 
Tule uni uunim^päältä 



mi:, i = Vouti. Ker. sei. 
1019. 1 kans|a| : kanssa. 



kapsoi likkaa torkkumaan 
:> Nappaa lasta sil'mäm^päällä. 

1018 a. Snluk? Jussila n. 42. — 19 / l2 25. 
lila Sundström, 85 v. 
Kehtolaulu. 

Tuuti lasta nukkumaan, 
lapsenpiika torkkumaan. 
Kuka lasta liikuttaa? 
Kyllä Liisa liikuttaa. 
s Missäs Liisan palkka? 
Bämeenlinnan härkä. 
Turunlinnan sonni. 
piispan paras paistinlammas. 

Tuuli lullaa lasta, muori tuli 
vastaan. 

1019. Eura. Järvinen n. 7 . — 52. 
Aa lullaa lasta. 

Tuuti lullaa lasta. 
Muori istuu kistun päällä, 
Liikuttaa lasta. 
5 Isä menee äitin kanssa 1 niitulla, 
Lupas tuoda pikku lillui!', 
Punaset sukat ja keltasel kengät', 
Hoppii nöörit päälT. 

1020. Eura. Järvinen n. 8. — 52. 
tahi: 

Tuuti lullaa lasta, 
Moron kommer fasta. 
Muori istuu kistun päälT 
Liikuttaa lasta. 
5 Faari menee Saksaan, 
Tuo sielt' punaset sukat. 
Kultaset nöörit päälT. 



19 



290 



Kehtolauluja. 



1C21. Luvia. Kiikimni sir. n. 35. 
—95. 

Luvian Luodot. Aina Josefina Ves- 
terlund-Maanpää, 17 v. 

Faari istuu kirstun pääll'. 
Kerii lankaa Lastan pääll 1 , 
Liikuttaa lasta. 
Kukas lasta liikuttaa? 
5 Kissa sitä kiikuttaa. 
Kukas kissan palkan maksaa? 
Pappilan paras pässi. 

1022. Kullaa. Tuomi n. 60. —90. 
Amanda Kortelahti, 18 v. 

Aa tuuti lasta. 
Moron kommer fasta. 
Piika istuu kistun pääll, 
Liikuttaa lasta, 
5 Muari meni Turkuun, 
Faari kaunis kaupunkiin. 
Ostaa lapselle punasukat, 
Korkko kemiat, tina tiskit, 
Hoppeet priiskit, kulta kruunun, 
io Parhaan linnun siivet. 

1023. Noormarkku. Koskilahti n. 31. 
- 2 /i04. 

Kiina Fors, 40 v. 

Lasien luuhi. 

Aa lullaa Lista. 
Moran kommer vastaa. 
Paari istuu kistun päällä 
Ja liikuttelee lasia. 

1024. Merikarvia. Roslin M, n. 6. 
—88. 

Tuuti lullaa lasta, 



Muuri komber 3 vasta. 
[SS istuu kistun päällä, 
kerii lankaa lastun päälle, 
s Täti kävelee pitkin siltaa, 
KutOO linjalle punaisia sukkia. 

1025. Siikainen. Laiho n. 312. —90. 
Leväsjoki. Kaisa Nauriskoski, 70 v. 
Tuuti lullaa lasta, 

Murun kommet vasta. 
Muuri istuu kistun päällä, 
Kerii siinä lankaa; 
5 Vaari nimi isolle sillalle, pitkälle 

sillalle 
Tuomaan sieltä koriat kengut, 
Kultaa uöörit päällä. 

1026. Siikainen. Helomaa Kyllikki, 
„. 73.-30. 

Ison-Salon emäntä 76 v. 

Tuuti lullaa lasta 

moron kommer vasta, 
muori liikuttaa lasta, 
muuri istuu 1 kirstun päällä 
s kerii siinä lankaa; 
faari menee pitkälle sillalle 
tua sieltä punasel sukat, 
keltasel kengäl 
kultahopea snööril päällä. 

1027. Oripää Vihervaara n. 32. — 09. 

Pöytva. Eräs LS V. tyttö. Kuullut 
äidiltään, joka oli sen oppinut Bynt. 
pit. i iripäässä, 

Kehtolaulu. 

Muari istuu kistun pääl, 
kenii lankaa lastun pääl. 



1024. • tulee. 

liiji;. ' istuu *kirstun*: 



i. k. 



Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. 1027—1033. 



291 



Vaari mennee Saksaa, 
tUO sialta kullalleni 
s punaset sukat ja kellaset kcnkät 
kultakoljet[!] kaulaan. 

1028. Oripää. Vihervaara n. 2485. 
—11. 

Oripää. Maijastiina Anttila, 78 v. 

Kehtolaulu. 
Tuuti lullaa lasta, 
Muari kommer vastaan. 
Muari istuu kistun pääll, 
Kerrii lankaa lastun pääll. 

1029. Oripää. Vihervaara n. 2393. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lullaa lasta, 
Muari kommer vasta. 
Muari istuu kistun pääll, 
Kerrii lankaa lastun pääll, 
5 Eijaa lasta kansa. 
Muari meni Saksaau, 
Tuamaan lapselle 
Punaset sukat, 
Kellaset kenkät 
io Ja kultanyärit päällä. 

1030. Oripää. Tallgren n. 41. — 14. 
Fiina Virtanen. M.p. Maariassa. 

Aa lulla lasta, 
mummu 1 laulaa lasta, 
mummu istuu kirstun pääll(ä), 
kerii lankaa lastun pääll(ä) 2 . 
5 Vaari meni Ruottiin, 



toi sieltä mummulle 
kultaiset kengät, 
hopea nyörit päällä. 

1031. Oripää. Vihervaaran. 33. — 09. 

Pöytyä. Maria Ylijoki, 62 v. Kuul- 
lut Oripäässä. 

Kehtolaulu. 
Tuuti lullaa lasta 
muari kommer vasta, 
muari istuu kistun pääl, 
kerrii lankaa lastun pääl 
5 kiikuttellee lasta. 

1032. Loimaa. Vihervaara n. 4458. 
—13. 

Tuutulaulu. 

Aa lullaa lasta 
Paari tulee vasta 
Pitkänsillan päästä 
Nisuja kylvämästä, 
s Ja muari istuu kistun pääl 
Kerrii lankaa lastun pääl. 

1033. Alastaro. Vihervaara n. 2403. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lullaa lasta, 
Muari kommer vasta. 
Muari istuu kistun pääll, 
Kiikuttellee lasta. 
5 Muari istuu kistun pääll, 
Kerrii lankaa lastun pääll, 
Kuttoo lapselle punaset sukat, 
Kellaset kenkät, kultanyärit 

päälle. 



1030. ' mumm;a| - mummu. — 2 paall|e| : päälle. 



292 



Kehtolauluja. 



1034. Punkalaidun. Vihi rvaara 
n. 336. —09. 

Vaattila. Tiina Oivukka, 67 \. 
Kehtolaulu. 

Tunti tallaa lasta, 
muari kommer vastaan, 
tuli Turruun sillan pääsä, 
voitakakkua käresä. 

1035. Punkalaidun. Moision.2. —10 
Haviokoski. Suutari Hakenberg. 

n. 70 v. 

A;i tuuti lasta, 
Muori kommer vastuun. 
Muuri istui kistun päälle. 
ja 1 keri lankaa lastun puulle. 

1036. Kokemäki. Lempainen n. 3. 

- 5 /i04. 
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 
Kehtolaulu. 

Aa lullaa lasta, 
Moronkommervasta, 

Piika istui kistun päällä, 
Liikutteli lasta. 



1037. Tyrväa. Kalajaranta n. 162. 

Järvenpää. Mirahan) Satimus, 68 v. 
Kuullut isältään. 

Tuuti lullaa lasta, 
Vaari kommer vasta, 
Piika liikutti lasta. 
Vaari meni pitkälle sillalle 
B Tuo lapselle sukat, kengät, 
Kultanyöril päällä. 



1038. Tyrväa. Ahlstedt n. 6, "/m 02. 
Peukalomäki. Ann,. \> man, 74 v. 
Tuutulaulu. 

Tuutilullua lasta. 
Piika liikutti lasta. 
Minua tulee vasta. 
Minua istuu kistun päällä, 
5 Keri lankaa lastun päälle. 

Muori meni pitkälle sillalle, 
Toi sieltä punaisel sukat. 
Kellasel kengät, 

K uit a nyörit päällä. 
io Iso oli jalka. 
Pikkunen oli kenkä. 
Lapsi itki. 
Vuku paukkui, 
Kuka näitä kuulla voi? 

1039. Tyrväa. Ahlstedt n. 26. —03. 

Peukaloin. iki. Anna Nyman, 75 v. 

Tuutulaulu. 

Tunti lullaa lasta. 
Piika liikutti lasta. 

Muari tulee vasta. 

Muari istuu kistun päällä 
i Kerii lankaa lastun päälle. 

Muun menee pitkälle Billalle, 
Tu.a sieltä Annalle punasel sukat, 
Kellasel kengät. 
iso oli jalka, 
lo Pikkunen oli kenkä. 
Lapsi itki. vaku paukku 
Kuku näitä kuulla voi? 
Hoi, luu. hoi! 



[035 ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. 1040- 1046 



293 



1040. Tyrvää. Auket n. 1. — 5 / 8 03. 

Lasten loruja. 
Tuuti lullaa lasta. 
Muari 1 kammen vastaa. 
Muari se meni pitkälle sillalle, 
Toi lapselle sukat, kenkät, 
s Kultasel nyärrit päälle. 

1041. Tyrvää. Katajaranta n. 161. 
— B /,04. 

Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v. 
Kuullut isältään. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lulla lasta. 
Muori kommer vasta. 
Piika liikutti lasta. 
Vaari istuu kisuin päälle, 
.-> Kerii lankaa lastun päälle. 

1042. Tyrvää. Rullaa n. 106. — 17 ,03 

I.iikutuslaulu.) 
Tuuti lullaa lasta. 
Muori komnier vasta. 
Muori istuu kistun päällä. 
Kerii lankaa lastun päälle. 

1043. T>irraö. Valuin V. V. n. 88. 
—12. 

KaJliala. Miina Isokäki, 57 v. 

Tuuti lullaa lasta, 
piika liikutti lasta; 
ja muari tulee vasta; 
muari istu kistun päällä, 
s kerii lankaa lastun päällä; 
ja vaari menee pitkälle sillalle, 
ja tua sialta lapselle punaset sukat 



ja keltasel kengät 1 , 

ja kultasel nyäril päällä. 

1044. Hämeenkyrö. Vihervaaran. 490 

—10. 

Kainu. i Emma Grönberg, 50 v. 
kuullut Hrkyrössä. 

Kehtolaulu. 

Tuuti lulla lasta, 
finkerporia vasta, 
tyhjää parkumasta. 

1045. Hämeenkyrö. NybergVivi,n.3. 

—12. 

Kyröskoski. Eliina Happi. 63 v. 

Faari kammer hoot. 
muori istu kistun päällä 
ja keri pientä lankaa, 
punaset sukat, 
s keltaset kengät, 
ja hopia snyörit päällä. 

1046. Karria. KaiiLamaa L. n. 38. 
-Vt 30. 

Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen, 
80 v. 

Tuuti lullaa lasta, 
Muori teki vasta 
Viisi, kuusi lasta. 
Muori käveli pitkin siltaa, 
s Meni siitä Turkuun 
Toi lapselle punaset sukat. 
Kullatut kukkaret, 
Paikatut plakkarit. 
Kultarahaa täynnä. 



1040. 1 kk:ssa säkeissä 2, 4 — 5 pieni alkukirjain. 
1043. • ken kai: kengät. 



294 



Kehtolauluja. 



1047. Lempäälä. Vihervaaran. 4397. 
—13. 

Tuutilaulu. 
Tuuti lulla lasta, 
Muari kommer vasta, 
Muari hyppää kiikim päälle, 
Kiikutteli lasia. 

1048. Toi li järvi. Rekola n. 65*. —04. 
Sorva. Karoliina Rekola, 64 v. 

Tuutulaulu. 
(alku puuttuu) 



Muari istu kistun päällä 
Keri lankaa lastun päälle, 
Niinkin 1 piäntä kun hiuskarvan. 
Vaari käveli pitkin siltaa 
5 Pikkunen 1 poika sylissä, 
Poikkes siältä Pommeriin 
Osti sitte punaset sukat, 
Keltaset 1 kenkät, 
Silkki (kulta-) nauhat niihin. 

1049. Tölli järvi. Rekola n .437*.— 04. 
Sorva. Iivari Lintanen, 22 v. 

Lasten loru. 

Muari istu kistuni^päällä 
kerii lankaa lastum w päälle, 

vaari sf käveli laati ialla 
piippu suus>a, koppi käressä, 
santaa Aaro lle p ^, punaset sukat 
koltase k ^ kenkäl . 
silkkiset nyärip w pääUe. 

1050. Pirkkala. Starck n. 28*. —89. 

Tuuti lullaa lasta 

Mummu tulee vasta. 



Mummu istuu kistun päällä, 
kehrää pientä lankaa. 

5 Vaari ajaa vaunuilla 
Valkosilla hevosilla 
pitkän sillan päähän, 
tuo sieltä lapsellensa 

punasit sukat, keltasct kengät, 
10 kultarihmat päällä. 

1051 . Tampere. Kallio V. J, n. 812*. 
—09. 

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen 
puolella. 

Tuutilullaa lasta 
Muari tuli vastaan, 
Muari istuu kirstun päällä 
Kerii lankaa lastun päälle, 

6 Niinkuin hiuksen karvaa, 
Niinkuin hiuksen karvaa. 

1052. Tampereen seudut. Niemi n. 
645*. —91. 

Muari se istuu kistu" 1 päällä, 
Kerii lankaa lastu" 1 päälle', 
Nii m piäntä. nii m piäntä, niinku' 
hiuksenkarva. 
Vaari se puetti lapset sukkaa ng 

kenkää'. 
5 Talutti sille p pitkään siltaan; 
Sukka se kuluu ja kenkä* sr kaa- 
tuu. 

1053. Tampere. Mäkelä A. E. n 
—13. 

I luuna Apilas. Muistiinp. Kuoreh- 
veden Lahdenkylässä. 

Kehtolaulu. 
Tuuti lullaa lasta, 



1017. • kk:ss;i pieni alkukirjain. 



Tuuli lasta tuomariksi, kirkkoherraksi. 1022—1026. 



295 



Vaari tullee vastaan 
Keppi käless, pussi seläss, 
Tallukat ne tassaa. 



Se lapsesta tulee, kun alvotaau, 
Se lapsesta tulee, kun aivotaau, 

vastasi mustalaisakka. 



1054. Kuhmalahti. Lindroos n. 6*. 

—88. 

II. i ip\saari. Elräs 4ii-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä I liika Eskolalta. Muis- 
tiinp. Totti järvellä. 

Muori meni pitkään siltaan, 
Pani kaikki lapset sukkaan ken- 
kään. 
Sukka hukku' kenkä kaatu', 
Muori piiskas' kaikki lapset. 

1055. Orihvesi. Kesälä n. 42. — 09. 
Aa lullaa lasta 

Faari tuli vastaan. 
Fasteri istus w kistun päälä 
Kerei sukki lankaa. 
5 Faari käveli pitkin siltaa 
Tuo punaset sukat, kellaset ken- 
gät, 
Silkki rihmat siula 
Kulta nyörit päälä. 

Tuuti lasta tuomariksi, 
kirkkoherraksi. 

1056. Rauma. Siren T, n. 18. —04. 
Siren, 64 v. 

Suomalaisia tarinoita. 
Mustalaisakka soudatti lastansa ja 
lauloi samassa: 

Tuuti lasta kirkkoherraksi, 
Tuutti lasta kirkkoherraksi. 

Ole vaiti, ei sinun lapsestasi kirkko- 
herraa tule, sanoivat muut ihmiset. 



1057. Noormarkku. Ollilien n. 613. 
—89. 

Tuuti lasta tuomariksi, 

Liikuta linnan kriivariksi, 
Olukaiinun 1 kantajaksi, 
Viinapikarim pitelijäksi. 

1058. Noormarkku. Koskilahti n. 28. 

—04. 
F. Fors. 

Lasten laulu. 

Tuuti lasta tuomariksi. 
Tuomarin apulaiseksi. 
Liikun linnan lukkariksi, 
Papin paiöan neulojaksi. 

1059. Ti/rriiii. Ahlstedt n. 11. 
- 2 °l 12 02. 

IIlo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v. 
Tuutulaulu. 

Tuuti lasta tuomariksi, 
Turun linnan kriivariksi, 
Ison pitäjän papiksi. 
Hiippakunnan lukkariksi. 
5 Kulmakunnan kuppariksi. 

Tuu, tuu Turusta tullaan. 

1060. Kiikka. Oksa n. 1. —05. 

Katariina Helenius, 74 v. 
Kehtolaulu. 

Tuu, tuu Turruusta tullaan! 
Kuka siältä tullee? 



1057. » Olutkannun : O. 



296 



Kehtolauluja. 



Talo, Rauko, Tormilan Hailo, 

Kukan Kontti ja Jauhoparta. 

1061. Kiikka. Loukola. n. 69. 

Sylvi Enqvist, li v. M.p. Tam|" 
reellä. 

Aa tuuti lullaa. 
Turusta tullaan. 
Ketä siritä tullenee? 

Ranko, Tala. TormUa, 

5 Meskalan Heikkilä ja Horila, 

Kiikan kuutti Jauhoparta, 
Kaisti, Paavi ja Pakila. 

Keitäs muita olikan? 

Nimet ovat talojen niinin Riikassa. 

1062. Tyrvää. Ojala K. N, n. 8. 

-»1,08. 

D. Ojala, 60 v. 

Kehtolaulu. 

Aa tuuti lullaa. 
Tunisia tullaa. 
Kukas sieltä tullenee? 
Paavi. Kaisti ja Pakila, 
5 Meskala, linkki Horila, 
Kiikan kontti. Jauhoparta, 
Ketäs muita olikaan? 

1063. Kankaanpää. Laiho n. 318. 

90. 
Santra Hakkuri, i!l v. Kuullut 
Kaisa Anderssonilta. 

Tuuti lullaa, 

Tunnista tullaa. 

Keitä sieltä tullee? 
Talaraukko Tonnila, 
s Meakola, Heikkilä, Horila, 
Hutikka. Runtu, < Iskura, 



Vinska, Pukki, Pakila, 
Näppi, Kokki. Katila. 
Teuku, Topi, Ketola, 
io Kanki. Seppä, Rekola, 

Kiikan kontti ja jauhoparta. 

1064. Satakunta. Peteliusn. IS. 15 

.Inli.i Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailta, ii muista keneltä. 

Tuutulaulu. 

Aa lullaa. Turusta tullaan. 
Kuka sieltä tullenee? 
Kapi, Soini ja Ruutikka, 
Meskalau Heikkilä, Horila, 
5 Kiikan Kontti ja Jauhoparta. 

Tu tu pallukkani. 

1065. Tyrvää. Kultaan. 101.— * 1,03 
Tapiola. 

/ iikutuslaulu). 

Tu tu tu tu tikkurilakki. 
Että mä saan sua halatakki. 

1066. Tyrvää. Kulina n. 105. "! 7 03. 
Tapiola. 

Liikut uslaulu). 
Tu tu tu tu pallukkani. 
Että m.i saan sua oalatani. 

Tuu, tuu — — — . 
Mikä lapsella lienee. 

1067. Tyrvää. Ahlstedtn.21. -"U03 
Henriika Ponsi, 34 v.. kotoisin P&l 

k aneelta 

/ uutulaulu. 

Tuu. tuu, tuutukainen, 
Tupa uuöen uutukainen, 



Uni ulkona kyselee. 1067—1075. 



297 



Tuvassa on katto kaikuvainen, 
Pikkunen lintu on laulavainen. 
5 Sinne kuuluu linnun laulu. 
Mutfei koiran haukkuminen. 

1068. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, 
n. 11. —12. 

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v. 

Tuuti tätä lasta tänä vuonna, 
toista toisena kesänä, 
kolmatta suven tultua, 
neljättä Lenlen lanketessa, 
a viilettä kuuletta peläk'kanasin. 

1069. Eräjärvi. Järvinen n. £5. — 53. 

[Uutta.] 

Tuuta. hunttuu, 
Kastura, muuttuu, 
Impaurun lilla piia, 
Lilla piia! 
s Sdkeri ja sovinto, 
Sill liilaa fcyyvää. 

1070. Ikaalinen. Räystölän. 50. — 21 

Janne Grönroos. 
[Uutta.] 

Tuuti lullaa 1 nuppuraa, 
äidin pientä lasta. 

Tuuti lullaa 1 nuppuraa. 
lana jaa ta iva liasta. 



1071. Kiuru. Valli n. 5*. 
Tuuti lulla lasta 
Mikä lap[s]ella lienee? 
Lieneekö äiti säikäyttänyt 

Illalla saunantiellä. 



0:'. 



Uni ulkona kyselee. 

1072. Eura. Järvinen n. 6. — 52. 

Uni ulkona kyseli. 
Unen poika porstuassa, 

Uni-tuut tinen kädessä. 
Uni-sulka tuuttisessa. 
.-> Tulet tänne ylkä raukka. 
Itse pieren piinpustani. 
Lasken lintin läntisiäni. 
Torahutan torvestani. 

1073. Noormarkku. Koskilahti n. 32. 

- 2 li04. 
Fiina Fors, 40 v. 

Lasten huilu. 

Uni unta huutele.'. 
Unenpoika porstuassa kuuntelee: 
Puoli unta kehoon alla, 
Koko uni kehöossa. 

1074. Siikainen. Litidqviat Terttu, 
n. 3. —30. 

Otamo. Haanpään emäntä, 45 v. 
Lasten tuutulaulu. 

Uni se pihalla puheli, 
läpi sammalten saneli: 
onko piäntä pirtissä, 
vähästä vakun sisässä? 

1075. Tyrvää. KuRaa n. 50. — 17 /i 03 
Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v. 

Uni ulkona seisovi, 
Unen poika porstuassa. 
Uni sulka suppilossa, 
Uni luutunen kädessä. 



1070. ! Itlullaa : /ullaa.a 



298 



Kehtolauluja. 



1076. Lavia, Kallio Saima, n. 2. 

12 i,V - 

M. unia Grönfors, 54 v. 
Tuutilaulu. 

Uni ulkona kyselee, 
unen poika porstuassa 1 : 
»Onko lapsi laattialla, 

pieni sormi permannolla:-" 

5 Kukas lasta liikuttaa? 
Kissa häntä kiikuttaa. 
Mikäs kissan palkka on? 
Hameenlinnan musta härkä 

10 ja piispan paras lammas. 

1077. Hämeenkyrö. NybergVivi,n.5 

—12. 

Herttuala. Kustaava Pihlaja, 74 v. 
Unen poika porstuassa 
uinu kattila käessä, 
unen kaulia kattilassa. 
unen suppilo sivussa. 

6 unen sulka suppilossa. 
jolla hän untansa sivelee, 
pikku poijan silmän päälle. 

1078. Vesil. Heh. Suom. X<irm<udilys. 
konv.'. Lindroos n. 17*. — 92. 

Kirkonkylä. Judith Lindroos, 50 v. 
synt. Kuhmalahden Haapsaaren ky- 
lässä. 

Kehtolaulu. 

Uni ulkona kysyvi. 
unen poika porstuassa, 



onko Liisa (nimi yleensä) kätkyessä, 
piika (poika) patjojen parissa. 

1079. [Tottij.] Borenius 1986 n. 50*. 
—74. 
[Porin Kaisa, ks. nr. 18.] 

»Kun lasta nukutetaan:» 
(kehto kyll' sitä yhressä virressä kät- 
kyeksi mainittiin.) 

Uni ulkona kyseli 
Uneni poika porstuassa: 
• (lisko lasta kätkyessä 1 , 

Vähästä va'un sisällä. 

5 Uni suppelo 2 käressä 3 , 
Uni sulka suppelossa, 
Jolla sivun lapsen silmät. 
Lapsi nukkuu kum metelien. 
Tuuti 4 lasta turvakseni, 

io Vanhan päiväni varaksi, 
Ikäloppuni iloksi 
Kuallin-päiväni kunniaksi. 
Lapsi vastaapi 5 vakusta 6 : 
Sen verran on sinun 7 minusta 

is Kuin 8 on vuahen vohlastansa, 
Hevon vanhan varsastansa, 
Lampahan karit tast ansa 9 
Tuuti lasta Tuanelahan 
Tuanen piikasten pirellä 10 , 

20 Tuanen lasten liikutella, 
Tuanelassa on tupa uusi, 
(Jusi tupa nirvrkkatto 11 , 
Santa pantu sammaliksi 12 , 
lliata pieni permannoksi 

25 Savella silatut seinät — . 



1076. ' poika |permannolla| porstuassa : p.p. 

1079. ' Ylap. [kätky]p[easä] (2[:sella] k[erralla)). — J (Mitä se on) En niinä tiädä. 
Ker. alahuom. — 3 r alleviiv. yi.: [kä]*[essä]. — « i alleviivattu. - 5 aa alleviiv.ittu. 
— • k alleviivattu. — " n alleviivattu. — " i alleviivattu. — • tl alleviivattu.— 10 
yläp.: [pi]t)[eUä]. — u edell. k alleviivattu. — u a alleviiv. 



Uu uu uunikin ämmä. 1881—1886. 



299 



1080. Sahalahti. Helin n. 15*. -03 

Uni ;a keinolapsi. 

Uni se ulkona kyselee 
Unen poika poistuvassa: 
Onko lasta kätkyessä, 
Piäntä pehkojen seassa, 
6 Unituakkonen kälessä, 
Unisulka tuakkosessa, 
Jolla hän silmiä siveleepi 
Kasvoja kaunisteleepi. 

1080 a. Sahalahti. Suom. kansan- 
run. sem. s. 39. 1909. Kirj. 
Jaakko Suomalainen. 

Länsisuomalaisissa kirjaanpanoissa 
on kuvaus unen tulosta uunin päältä 
sangen usein liittynyt edellä tutkit- 
tuun »Nurmilintuun», varsinkin Etelä- 
Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Muita 
lauluja ei Länsi-Suomessa tavatakaan 
tähän kuvaukseen yhtyneinä. 

Uni se ulkona kyselee 
Unen poika porstuassa: 
Onko lasta kätkyessä, 
Pientä pehkujen seassa? 
5 Unituokkonen kälessä, 
Unisulka tuokkosessa, 
Jolla silmiä siveleepi, 
Kasvoja kaunisteleepi. 



Uu, uu, uunilan ämmä. 

1081. Säkylä. Saarimaan. 533. — 09. 
M.p. Yläneellä. 
Uu, uu, uunilan ämmä, 
tua unta tullessas 
punasella pussilla, 
karvasella kassilla! 



Vii vii virvunen, missä sulia 
pesä on? 

1082. Eura. Järvinen, n. 5. — 52. 

Lasia nukuttaissa. 

Tii, tii, tirvunen, 
Vaa, vaa. varvunen, 
M isä sinun pesäs' on? 
Kuusesa pienes', 
5 Väkkärän niemes', 
Kuivasa kuuses', 
Vääräsä männys', 
Pappilan porssaan p — ees'. 

1083. Nakkila. Niemi F. V, n. 15. 

—03. 

Kukonharja Juho Lind, 33 v. 

Tiainen. 

Tii, tii, tiainen, vatikuti var- 
punen, 
onkos miähellä vilu. 

1084. Port. Porin suom. lytök. opp. 
n. 31. —16. 

Tii tii tiainen vatikuti varpunen 

1085. Pori. Porin suom. tyttök. opp. 
n. 49. —16. 

Tii, tii, ti iäinen, vati kuti var- 
punen, 
pane oksa olkahasen, pää aseta 
pälkähäsen. 

1086. Noormarkku. Österlund n. 9. 

—20. 

Maria Vahlman, 81 v. 

Vii, vii virvusta 
vaa, vaa varvusta, 
Kusa sinu pesäs? 



800 



Kehtolauluja. 



Kuusesa kuivasa, 

[ännysä väääsä 

köppärä niemellä. 

1C87. Siikainen. Helamaa Kyllikki, 
n. 83. —30. 
Silt.iMMi isäntä a. 60 v. 
Tii tii tiainen, 
vati kuti varpunen, 
kuivas niemes, 
vääräs männys, 
s Väkkäräniemen päässä. 

1088. Loimaa. I' Hurraani n. 4-i.~>U. 
—13. 

Tuutulaulu. 
Pii pii pikkulintu 
K usa sinun pesäs un? 
Kuusesa katajasa, 
Koivupuusa matalasa. 

1089. Loimaa. Vihervaara n. i i6U 
—13. 

Tuutulaulu. 

Tii tii tiainen 

Vakalintu varpunen 

t nti uksan ulalleen, 

[stUS puun laivaan. 

1090. Oripää. Tallgren n. 54. —13. 
Fiina Virtanen. M.p. Maariassa. 

Tii tii tiainen 
pikkulintu varpunen, 
kuin sinä kehtaan kylään mennä 
kun kmittis mi niin karvasi r- 

1091. Alastaro. Vihervaara u. .'158. 

il. 
Sikila. Juha Sulander, 52 v. Kuul- 
lut Huittisissa. 



A . htolaulu. 

Vii vii virvunen, 
Vaa vaa, varvunen, 
Kusa sun pesäs on? 
Kuu kuu. kuivasa kuusesa, 
r. Riärrääsä männysä, 
Ruahosesa matta 



1092. Punkalaidun. Vilu naara n. 
325. 09. 
Vanttila. Tiina Oivukka. G7 v. 

Kehtolaulu. 

Vii vii virvunen, 

vaa vaa van hihii. 
kusa sinun pesäs mi? 
Kuivasa kuusesa, 

s märjäsä männysä, 
Mäkkäräniämesä, 
veräjä piälesä, 
ison kiven viäresä. 



1093. Tyrvää. Ahlstedt n. 3. ' , 03. 
lllo. Anna-Stiina Korkeamäki, 69 v. 
Tuutulaulu. 

Viivii virpunen, 
Vaavaa varpunen, 

Missä sinun pesäs on? 

Klll\ass;i kllllsrssa. 

. Märässä männyssä, 
Väärässä väkkärässä, 
Väkkärän niemessä, 
Veräjä pielessä, 
Piimätinkin aitan alla. 
m Pikku Liisan pirtissä, 
Kehdon tolpassa, 
Makkarasarvessa. 



Vii vii virvunen, missä sulia pesä on. 1093—1099. 



301 



1094. Tyrvää. Pahda I". I". n. ■',; . 
- 2 7s>-'. 
Vihattula. Heikki Kustaa Mäenpää, 
76 v. Kuullut isältään. 

Vii vii viirunen, 
vaa vaa varvunen, 
kusa sinun pesäs on? 
Kuivasa kunsesa, 
b väkkärä männysä, 
Kivlladon korvesa, 
tervas kannosa, 
kalakaijan kaulasa, 
meren pohjasa. 



1095. Tyrvää. Katajaranta n. 159. 
15 6 04. 
Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v. 
Kuullut isältään. 

Vii, vii. virvunen, 
Vaa 1 , vaa, varviinen, 
hiissä, kussa pesäs on? 
Väärässä männyssä, 

a Väkkäräniemessä, 
-Veräjäpielessä 2 . 



1096. Tyrvää. Katajaranta n. 24. 
—04. 

Vii, vii, virpunen, 
vaa, vaa, varpunen, 
kussa 1 on sun pesäs? 
Vääräsä 2 männysä, 
5 kuiva kuusesa, 
väkkärä niemesä, 
veräjä pielesä. 



1097. Tyrvää. Rullaa n. 24. — 13 /i 03. 

Tapiola. 
Vii vii vii vii virvunen. 
Vaa vaa vaa vaa varvunen, 
Missä sun pesäs on? 
Kuivasa kuusesa, 
5 Märäsä männyssä, 
Väkkäränniemessä, 
Ison kiven vieresä, 
\ erejä pielesä, 
Aitan alla, aitan alla. 
io Tuomiokuusesa. 

1098. Tyrvää. Rullaan. 215.— */i04. 

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. 
Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään 
kylästä. 

Vii vii virvunen, 
Vaa vaa varvunen, 
Missä sun pesäs on? 
Kuivasa kuusesa. 
s Märäsä männysä, 
Väkkärän niemesä, 
Verejä pielesä, 
Pinon ravosa, 
Pappilan kaivosa, 
io Koppaliisan korvesa, 
Pikkuliisan pirtin alla. 

1099. Tyrvää. Lönnbohm n. 3337. 
—22. 

L. Marjanen. 

Lastenlaulu. 

Vii vii virvunen, 
Vaa vaa varvunen, 
Misä sinun pesäs on? 



1095. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Veräjäpiel|l|ssä : Veräjäpielessä. 

1096. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — - kk:ssa pieni alkukirjain. 



302 



Kehtolauluja. 



Kuivasa kuusesa, 

läräsä lnännysä, 
Yakkäräniämesä 1 , 2 , 
Veräjäpiälesä 1 , 3 . 

1099 a. Tyrvää. Lönnbohm n. 3386. 

—22. 

L. Marjanen. 

Lasien runo. 

Vii vii virvunen, 
Vaa vaa varvunen, 
Misä sinun pesää on? 
Kuivasa kuusesa, 
s Vääräsä männysä 1 , 
Väkkäxäniämesä, 
\ eräjänpiälesä. 



1100. Riikonen, llnlmssonn. 8. 1 
Ti ti tiianen, 
Va va varvunen', 
.Misä sinun pesäs on? 
Väkkärän niemesä, 
5 Veräjän pielesä, 
Kuivasa kuusesa, 
tiärääsä männysä, 
Mäki Kaijan 3 kamirisa* 
Olkilvhteen sisällä. 



-53 



1101. 



Mouhijärvi. 
-93. 



Laine T. n. 148. 



Lasten univirsiä. 

I un illa nuotilla.) 
Vii vii virpiini ii. 
\ .m vaa varpunen, 



Kus'a sinun pesäs 1 on? 
Kuivas'a kuuses'a, 

.-. Maräas'ä niamiys'ä. 
Kuivan kuusen lalvas'a, 
Väkkärä niemes'ä, 
Pahas'a paulas'a, 
Veräjä pieles'ä. 

1102. Suoniemi. Nyberg Mii. n. 6. 
—12. 

Pakkala. Aina Parkkinen, 47 v. 

Vii vii virpunen, 
vaa vaa varpunen, 
kussa on sinun pesäsi? 
Kuivassa kuusessa, 
■> väkkärä niemessä, 
ison kiven vieressä. 

1103. Jämijärvi. Välisalon. 11. — 02 

Matilda Välisalo, 68 v. 

Pesän etsintä. 
Pii pii piikkistä. 
Vaa vaa vaakkusta. 
Kusa pesä lirnee? 
Väkkäränieme, 
s Kuivas kuuses, 
MärjäS lnännys. 

1104. Tampere. Kallialan. 6*. —13. 
Tii tii tianen, 

Pikkunen lintu viluinen 
Istuu pajun kannon pääs-ä. 
Tirttilakki pään päällä. 



1099. ' Sanan ensiosan loppu ä ali. viivattu. — * ni|e|messä : nidmesä. — 
3 pi;e|lesä : pidlesä. 

1099 a ' | männysä *niämesä*| : männysä. 

1100. x Puht. kirj. kokoelmassa n i: — 2 Puht. kirj. : Tii, tii. tiianen, Vaa, 
vaa, varvunen. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — * Puht. kirj.: kamarissa. 



Voi pahaa paimenpoikaa. 1105 IIII. 



303 



1105. Kangasala. Kallio Väinö, n. 4*. 

—02. 

Ida Pohjonen, 35 v. 

Vii vii virpunen 
Vaa vaa varpunen 
Mi^sä sinun pesäsi on? 
Kuivassa kuusessa, 
5 Märässä männyssä, 
Väkkärä niemessä, 
Vainion suussa. 

11C6. Satakunta. Petelius n. 9. — 15. 
Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamilta, ei muista Keneltä. 
Tuuti laulu. 

Tii tii tijanen, 
Taa taa tali nokka. 
Kussa sun pesäs on? 
Kuivasa kuusesa, 
5 Märrääsä männysä, 
Käkkärä niemesä, 
Mättärän vieresä, 



Kiven kolos, 
Katajan holos, 
io Kivi kirkon räystään alla. 



Voi pahaa paimenpoikaa. 

1107. Alastaro. Vihervaara n. 2422. 
—11. 

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. 
Kehtolaulu. 

Voi sitä pahhaa paimenpoikaa 
Kun jätti sen portin auki! 
Kualema tuli sisälle 
Ja nappas sen nuarukaisen. 

1 108. Huittinen. Hirsikoski Anna, 
n. 21. —^24. 

Voi tota pahhaa paimenpoikaa, 
ko jätti sen portin auki. 
Kuolema tuli sisälle ja nappas 
nuorukaisen 



VIIHDYTYSLAULUJA JA MUITA LASTEN RUNOJA. 



A. Viihdytyksiä. 
Hiire hiire tulkka sauna. 

1109. Rauma. Vaahtoranta n. 33. 
—28. 

Hiire, hiire, tulkka sauna, 
Meijä Paavo lämmittä vett. 

Paavon sijalle lisätään tavallisesti 
sen lapsen nimi, jolle se lauletaan. 

Hiiren häälahjat. 

1110. Tyrvää. Ahlstedt n. 7.-^/^02. 
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v. 

Tuutulaulu. 
Hiiri naitti poikiansa 



Kivellä kodan takana. 
Sinne kaikki käskettihin, 
Minä poijes jätettihin. 
5 Sinne meni orava ota kädessä, 
Jänes sauva kainalossa, 
Paarmalla oli paremmat pöksyt, 
Mettiäisellä siniset sukat. 

1111. Sahalahti. Helin n. 18*. -03. 

Hiirien lahjat. 

Missä ne hiiret häitä pittää? 
Kolassa kiven takana, 
Kukot sinne kuttuttiin, 
Kanat sinne kattottiin. 



304 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



:. Lahjal sialla jaettiin: 
Kukolle kultalakki. 

Kanalle kaunis kaulavaate. 

Hiirelle hissu, myyrälle myssy, 
Sammakolle samettilakki, 
i" Sirkalle pitkät silkkirihmat. 

1112. Sahalahti. Hahnsson n. 7*. 
—53. 

Korpiniemi. 

Hiiri naitteli poikiaan 
Kodassa kiven takana. 
Kukut sinne kuttuttiin, 
Kanat kaikki kat lottiin. 
> Siellä lahjat jaettiin: 
Hiiiell' hissu, myyrälT myssy. 
Kärpälle samettilakki. 
Sirkalle silkkili|i|na. 
Kukolle kultakannukset, 
io Kana kauniin kaulakaapun. 

Hyppele, hyppele, hyvvee poika. 

1113. Karvia. Kaukomaa L, n. 43. 

- 3 6 30. 

Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, s.1852 
Lastenlaulu. 

Hyppele, hyppele, hyvvee poika, 
Sonsari 1 suuri on sukkas' suus', 

Ammoin kuollut rampa Sammalis- 
ton vanha muori nain laulanut. 

Hyppää tanssaa. 

1114. Ori/pää. Vihervaara n. 2368. 

11. 
Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Hyppää, tanssaa. nii.iri Hikka. 



Nyt on aika iloita! 

Vanhuus tullee kun varas yällä, 

Eip;i jalkas nuusekka. 

1115. Alusiini). Vihervaara n. 2420. 

II. 
Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v. 

Kehtolaulu. 
Hyppää, tanssaa. nuari flikka. 
Nyt on aika iloita! 
Vanhuus tullee kun varas yalä 
Ei sun jalkas nousekka. 

Isäni istuu ikkunalla. 

1116. Karvia. Kaukomaa L, n. 45. 

1 , 30. 
immälänkylä. Joosefiina Jokinen, 
80 v. 

Aite vainaa laulo, kun lasta souteli: 
Nani istuu ikkunalla. 
Ailini saksan saunan alla. 

Veljeni Venäjän maalla. 
Sisareni sielä ja taala. 

Joulu tulee jonkkis konkkis. 

Ks. Vuotuisten juhlapäivien viettoon 
liittyviä runoja (n:ot 190—192). 

Kettu itki poikiaan. 

1116«. Punkalaidun. Järvinen n. 18. 
—53. 

Kettu itki poikiansa, 
Kiven päällä kyykyllänsä: 



1113. ' = kirppu. Mp. huom. 



Kettu itki poikiaan. 1 116 «—1122. 



305 



Kws;i poikani poloiset? 

Pispan pitkinä trioina, 
s Valtaherran vaattehina 

Kettu aeuvo poikiansa: 

Älkäät aidoilla 1 asuko, 

Veräjisä viepahdelko; 

Veräjät on vipuja täynnä, 
io Aidan loukot loukkahia. 

1117. Punkalaidun. Antero Vipunen \ 

1908 s. 42 ja ss. 52—53. 

Runoa ei ole tähän otettu, koska se 
on kuminassakin Antero Vipusessa 
sama kuin edellä julkaistu n. 1119 
Järvinen n. 18. 

1118. Jämijärvi. Välisalo n. 12.— 02 
Hilda Viitahalme, 31 v. 

Keinu valitus. 
Kettu istui kyykyllänsä, 
kiven peellä lyykyllänsä. 
Itki poikiansa: 
voi minun poikani poloiset 
s ovat pispan pitkinä hioina 
valtamiesten vaattehina. 

1119. Vesilahti. Hahnsson n. 34. 

—53. 

Kettu itki poikiaan. 
Kiven päällä kyykyllään, 
Missä mun poikani poloset, 
Pispan pitkinä hioina, 
5 Valtamiesten vaattehina. 

1120. [Tottij.] Borenius(1986)n.51*. 

—74. 

[Porin Kaisa, ks. n. 18.] 



sei. 



1116 a. l aidoilla |ja| asuko : a. a. 
1120. > em alleviiv. — 2 o alleviiv. 
- 5 tt alleviiv. — 6 toinen e alleviiv 



Kettu itki poikiansa 

eii 

Kivoin 1 päällä kyykyllänsä, 
Missäs niiniini poikani poloset - 
Pispan pitkinä hiona 2 , 
r, Valta-miästen vaattehina 8 , 
Pikinyskyn 4 kauluksina. 
Kettu neuvo poikiansa : 
Älkäätte 5 aidalle asuko, 
Verejillä 8 viakastelko, 
io Verejät vipuja täynnä, 
Aida 1 loukot loukahia, 
Nuaria niiähiä tnettät täynnä 
Seisoovat 7 pyssynsä nojalla. 

1121. Pirkkala. Starck n. 23*. —89. 

Susi survoo, häntä keikkaa, 
jänis jauhaa, pää järisee, 
kettu itki poikiansa 
kiven päällä kyykyllänsä: 
5 »kussa mun poikani poloiset ovat. 
ovatko joutuneet pispan pitkille 

hijoille, 
valtamiesten vaattehille?» 

Kettu neuvo poikiaan. 

1122. Siikainen. Hämeenlinnan alak. 
sem. Marjamäki Marita, n. 
327. —25. 

Eliina Niemi, 45 v. 
[Loppuosa Paimenen runoa.] 
Kettu se lauleli lapsillensa , 
Kiven päällä lyykyllänsä: 
Älkää te airoilla asustelko, 
veräjillä viakahdelko. 

— 3 li alleviiv. — 4 »Se on suutari». Kert 
— ' oo alleviiv. 

20 



306 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



s Veräjät on vipuja täynnä, 
aidan ravol lonkkaluita. 

Pois kirjava karjastaan, 
paras lehmä laumastaan. 
En tohdi kotio mennä, 
10 isäntä hakkaa kuolaamilla, 
emäntä 1 leipilapioDa, 
muu 1 väki muilla puilla, 
kakaratkin karikoilla. 

1123. Alastani. Vihervaara n. 2476. 
—11. 

Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 
81 v. 

Seuraava katkelma on nähtävästi 
''Kettu istu kiven päällä kyykyllänsä;" 
laulua: 

Kettu oli kiven päällälyykyl- 

länsä. 

1124. Punkalaidun. Moisio n. 18. 

—10. 

Haviokoski. Suutari Hakenberg, 
n. 70 v. 

Kettu neuvoi poikiansa, 
Kiven päällä lyykyllänsä: 
Älkää aidoilla asuko, 
Veräjillä viivytelkä, 
s Veräjät on vipuja täynnä 
Aidan raot loukkahia. 

1125. Kauniisti. Santavirta n. 73. 

Kaakinmaa. Amanda Kaakki. i.'i\. 
Kehtolaulu. 

Kettu -e neuvoo poikiansa: 
älkää aidoilla asuko, 
veräjillä viepahdelko. 



Veräjäpielel on viekkahaita, 

saidan loukut loukkahaita. 

1126. Tiinaa. I\ ala m ra ula n. 22. 
—04. 

Minä laulan lapsen kielen, 
ketun kielen keikuttelen. 
Kettu neuvo poikiansa 
kiven päällä kyykyllänsä: 

5 »Älkäii a ii lulla asuko, 

veleillä viepahdelko! 

Verejät on vipuja täynnä, 
aidan lonkkot loukkahia, 
metsät miehiä jaloja.» 

1127. Tyrvää. KuUaan.37.— u Jt03. 
Tapiola. 

Ketut neuvo poikiai 
Kiven takana lyykyllänsä: 
»Alkäätte aidoilla asuko, 
Veräjillä liepahdelko! 

5 Veräjät un vipuna kaikki. 
Aidan raot loukkahina.» 

1 128. Tyrvää. Kullaan. 213. — 17 li04. 

Tapiola. Antti Kalliomäki, 62 v. 
Kuullut isältään 

Kettu neuvo poikiansa 
Kiven päällä lyykyllänsä: 
Älkäät äimillä asuko, 
Verejillä vievahrelko! 

5 Verejät on vipuja täynnä, 
Airan loukot loukkahia. 
Metrit miehiä jaloja, 
Kulkeval kaaret kainalosa, 
Sotkeval suun reunasia, 

im Taka teitä tallustavat. 



1122. ' kk — i i-" alkukirjain. 



Kissa kuoli kiiruulla ajalla. 1129—1135. 



307 



1129. Tyrvää. Nieminen n. 3 — 4. 
—22. 
Amanda \ irtanen, 70 v. 

^linä se laulan lapsen kielen, 
ketun kielen keikutellen. 
Kettu se neuvo poikiansa, 
kiven takan kyykyllänsä: 
5 »Älkäät te airoilla asuskelko, 
veräjilä liepahdelko, 
veräjät on vipoja täynnä, 
aidan 1 loukot loukkahia 2 , 
metsät miehiä jaloja.» 



1130. Lavia. Kamppi n. 32. I2 ,W. 

Lasten laulu. 

Kettu sanoi poijillensa: 
»Älkää aidoilla asuko, 
veräjillä vavahtako; 
aidat ansoja täynnä, 
veräjät vipusimia.» 

1131. Satakunta. Petelius n. 22. —15. 

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailta, ei muista keneltä. 

Leikki laulu. 

Kettu neuvo poikiansa 
Kiven takana kyykyllänsä: 
Älkää te aidoilla asuko, 
Veräjillä viekotelko, 
5 Veräjät 1 on vipuja täynnä 
Aidan loukot loukkahia, 
Metsät miähiä jaloja. 



Kissa kuoli kiiruulla ajalla. 

1132. Pori. Grönholm n. 224. —89. 

A. Aronen, 16 v. Kuullut Kaarlo 
Grönqvistin ä. 

ll;in kuoli kiiruuir ajalT, 
Jyvät oli viiT pellolT hajalT; 
Tuoss' häu nyt kylmäin paarten 
pääl'mak r aia, 
Kuka piru jyvät oljist' pois hak- 
kaa. 

1133. Kullaa. Tumnt n. 2. —89. 
Viikka Laureen, 17 v. 

Kissa kindi kiimul ajall, 
elot oli kaikki pellolla hajaall; 
kukas jyvät oljista 1 hakkaa, 
ko kissa kuollunna pellolla mak- 

kaa? 

1134. Oripää. Vihervaara n. 2387. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 

Kissa kuali kiiruulla ajalla, 
Elot oli pellolla hajalla. 
Kukas kissan elot tappaa, 
Kun kissa itte kualleena makkaa? 

1135. Säkylä. Saarimaan. 534. — 09. 
M.p. Yläneellä. 

Kissa kuali kiirul ajal, 
elot oli pellol hajal. 
Kuka häne elos tappaa? 
Tosa hän ny vieläkim^makkaa. 



1129. : kk:ssa iso alkukirjain. - 

1131. ' Veräjäin! : Veräjä*. 

1133. J ;hyvää solistaj *jyvät oljista* : j.o 



k oukkahia : foukkahia. 



308 



YiihdytyslaulujH ja muita lasten runoja. 



1136. Huittinen. Hirsikoski Anun. Ei oo kuk;i riihtä tappaapi, 

a. 9. '* :i ' i sr mullassa kuollunna makkaapi. 
Kukas sitten, kukas sitten hii- 
riä tappaa, 1141. Kanin. Kaukomaa L. n. 12. 



kuu kissat pellolla kim leena naak- 
kaa? 
Kissa kuoli kiiruulla aijaalla, 
ko elot oli pellolla haijaalla. 



— Vi 30. 

Ammalänkyla. .Itmscfiina Jokinen, 
Hu v. 

Kissa kuuli kiitit lm 1 ujjalla. 

Eloi jäi pellolle hajalle. 
Kukas nyt riihet tappaa, 
Kun kissa kuolluuna makkaa? 



Kais siinä vähän lisää "ii, mutten 
mu ta 



1137. Tyrvää. Ahlstedt n. 29. --" 4 03. , 
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. 
Tuutulaulu. 

Kissa kuali kiiruulla ajaalla, 
Elot oli pellolla hajaalla. 

Kukas nyt hiiriä tappaapi, 1142 - Kihniö.PohjankanervoT,n.24. 

Kon kissa kuallunna makaapi? — a h31. 

Kihniönkylä. Laimi Lepistö, 33 v. 



1138. Suodenniemi. Lahtinen n. :.'. 
—17. 

»Kissa kimii kiiruulla ajaalla. 

BlOl Oli pellolla hajaalla. 

Kukas nyt hiiriä tappaa?» 

Vanhoilla joks. yleinen tuutilaulu. 

1139. Hämeenkyrö. Valkama n. 7. 

—21. 

Kyröskoski. Amanda Valkama, 
r,l v. 

Tuutulaulu. 

Kissa kimii kiiruulla ajaallansa, 
kissan elot oli hajaallansa, 
kuka oe kissan elol tappaa, 
kun kissa itte kuolluunna makkaa. 



Kissa kuoli kiiruulla ajalla, 
elot oli pellolla hajalla. 

kukapa ae hiiretkin tappaa, 
kun katinpojal kuolleena mak- 
kaa. 

1143. Sahalahti. Helin n. 17*. -03. 
Kissan kuolema. 
Kissa kuali kiirulla ajalla. 
Kissan viljat on pellolla hajalla. 

Kukas kissan viljat lappaa. 

Kun itte kissa kuallunna makkaa? 
5 Kukas 1 niitti kun toiset kissat. 



1144. Pirkkala. Starck n. S. *.*<* 
Kissa kuoli kiiruulla ajalla. 
1140. Honkajoki. Hirsikoski Anna, elol oli pellolla hajalla: 



n. 23. — 23 l 3 24. 

Kissa kuoli kiiruhulla aijaalla, 
k0 elol Oli pellolla haijaalla. 



kukas kissan elol korjaa, 
kun kissa itte kuollunna makaa 
i elopellollansa, 



1 I '•:; i kk ss i pieni alkukirjain. 



Kisu, kisu kaimaa. 1145—1152. 



309 



1145. Ylöjärvi. Pohjankanervo T. n. 
32. — M / 7 31. 

Kirkonkylä. Kusi Aiv. Koivisto, 

64 v. kiuillul Kuopion Kelivon ky- 
lässä. Mp. Kunnalliskodissa. 

Kissa kuuli kiinnilla ajalla, 
heinät oli niityllä hajalla, 
leukapa se hiiriä tappaa, 

kun kissa kuolleena makaa. 

1146. Kuhmalahti. Lindroos n. 21*. 
—88. 

Ilaapsaari. Eräs 40-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- 
tiinp. Tottij arvella. 

Kiss;i kuoli kiinnilla ajalla, 
Kissan elol kaikki hajalla. 
Kuka kissan elol tappaa. 
Kuka jyvät oljista hakkaa? 

1147. Kuru. Pohjankanervo T. n. 9. 
-»1,31. 

Länsi Aure. Olga Järvelä, 23 v. 
Kissa kuoli kiinihulla ajalla, 
elot oli pellolla hajalla, 
kuka ne hiiret tappaa, 

kun kissan poika kuolleena ma- 
kaa. 

1148. Kuru. Pohjankanervo T, n. 11. 

Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi, 

65 v. 

Kissa kuoli kiinnilla ajalla 
elol oli pellolla hajalla 



1149. Kuru. Pohjankanervo T, n. 22. 

Itä- Aure. Serafiina Sormunen, 60 v. 
Kissa kimli kiinnilla ajalla, 
olut oli pellolla hajalla. 

Kuka sitä sitten hiiriä tappaa, 
kun kissanpoika kuolluna penkin 
alla makaa. 

1150. Virrat. Leander n. 13*. —13. 

Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Kissa kuoli kiinnilla ajalla, 
elot pellolla hajalla, 
kukas 1 kissan viljat tappaa, 
kun kissa itte kuollunna makaa? 

1151. Satakunta. Peteliusn. 13. — 15. 

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailta, ei muista keneltä. 
Tuutulaulu. 
Kissa kuoli kiinnilla aijaalla, 
Elot oli pellolla haijaalla, 
Kuka nyt ennää hiiriä tappaa 
Kun kissakin kuolleena, 
5 Pellolla makkaa. 

Kisu kisu kaimaa. 

1152. Hauina. Vaahtoranta n. 32. 
—28. 

Kehtolauluja. 

Kisu, kisu kaima, 
Mennänk yhdes naima, 
Panna pikkuhunnu ette. 
Mennä ite yhte rekke. 



1119. * kk:ssa iso alkukirjain. 



310 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1153. Eura. Häyrinen n. 45. — 
**l n 12. 

Maria Rinne, n. 5i v. M.p. Piik- 
kiö 

Kisu, Kisu kaima, 
mennä yhres naima, 
pistetä pikku hunnu ette, 
istuta taka rekke! 

1154. Luvia. Salo n. 311. —14. 
M.p. Hattulassa. 

Kisu kisu kaimaa, 
Mennäs yhres naimaa 1 , 

Naapurista . 

1155. Noormarkku. Lindgren n. ■'■'. 
—92. 

Hilma Appelqvist. 

Kehto laulu. 

Kisu kisu kaimaa 1 , 
Mennääs yhdes 1 aaimaa, 
Pannaan pukki ettee 1 . 
Panna rukki rekkee, 
5 Mennää naula mäkke! 
Mennää koti i kysymää 1 , 
Kuinka sielä pittää pys[y]mään. 

1156. Noormarkku. Österlund n. 8. 
—20. 

Maria Vahlman, si v. 
Tuutulauluja 

Kisu, kisu kaimaa 
Mennää 1 yhres aaimaa 
Piimä 1 1 1 . 1 1 « > 1 1 tyttäriä 
Kankasalta kaukoa. 



1157. Tyrvää. Kuilua n. 33. — 
" , 03. 

Tapiola. 

Kisu, kisu kaimaa, 
Kärpän raato, 
Mennääs yhdessä naimaan! 

Kissa nauku kirkon mäellä. 

1158. Oripää. Vihrrraara u. '.'.'IHO. 

II. 
Tanskila. Maija Välilä. 74 v. 

Kehtolaulu. 

Kissa nauku kirkonmäellä, 
Toinen toraisa tohisi; 
Pappi luuli pampul Boivan, 
Lukkari papin lukevan. 

1159. Ahtsimi). Vihervaara n. 2486. 
—11. 

\ irtsanoja. Sakariaa Pikinen, 60 v. 

Kehtolaulu. 

Kissa nauku kirkonmäellä, 
Toinen tohisi toraisa; 
Pappi luuli pamput soivan. 
Lukkari papin lukevan. 

1160. Alastaro. Vih* rvaara n. 
—11. 

Sikila. V ihtori S.äri, ::'i \ . 

h ehtolaulu. 
Kissa naukuu kirkon päällä, 
Toinen toraisa tohisee; 
Pappi luuli pampun soivan, 
Lukkari papin lukevan. 



L154. ' naima : naimaa. 

1155. • kk:ssa N<> alkukirjain. 

1156. * kk ssa pieni alkuko 



Körö körö kirkkoon. 1161—1168. 



311 



1161. Huittinen. Vakkaa n. 5. —88. 
Kassa mauku kirkon päällä, 

Toinen tornissa tohisi. 
Pappi luuli pamput soivan, 
Lukkari papin lukevan, 
s Teini kellot du ha a van. 

1162. Huilittiin. Saarimaa n. 403. 
—09. 

Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut 
Huittisissa. M. p. Paattisissa. 

Kissa meni kirkkoon, 
toinen toraisa tuhisi. 
Pappi luuli urkuin soiva, 
lukkari papi lukevan. 
5 kun^kissam_persep_pauku. 

1163. Kokemäki. Santavirta n. 58 
—03. 

Säpilä. Amanda Sillanpää, 40 v. 
Kehtolaulu. 

Kissa nauku kirkon päällä, 
Toinen tornissa tohisi, 
Pappi luuli kellot soivan, 
Lukkari papin lukkevan. 

1164. Kokemäki. Kujanpää n. 7 

— 26 /i2 20. 

Manta Salonen, 44 v. 

Kissa se maukui kirkon päällä, 
toinen tornissa tohisi. 
Pappi se luuli pamppuin soivan, 
lukkarin 1 papin veisaavan. 

1165. Tyrväa. Kuilun n. 100. — 
U U03. 

Tapiola. Eevastiina Haavisto. 

Ki-^sa mauku kirkuu päällä, 



Toinen tornisa torisi. 
Pappi luuli kell"t soivan, 

Lukkari papin lukevan. 

1166. Tyrvää. Pakuh V. V, n. 62. 

",12. 
Kalliola. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Kissa mauku kirkon päällä 
ja toinen tornisa tuhisi. 

Pappi luuli pamput soivan 
ja lukkari papin lukevan 
5 ja pappi lukkariini veisaavan. 

Körö körö kirkkoon. 

1167. Noormarkku. Koskilahti n. 27. 

Maria Viik. 

Lasien laulu. 

Koron, körön kirkkoon 
Papin muorin penkkiin 
Ruskealla ruunalla, 
Valkealla varsalla, 
5 Takkupualla tammalla. 

1168. Siila itien. Helo>naa Kyllikki, 
n. 72.— 30. 

Ison-Salon emäntä, 76 v. 
Körön körön kirkkoon 
pappilan muorin penkkiin, 
hunnulla hiirikalla, 
haukikalan karvasella, 
5 lohen mustan muotosella, 
körön körön kirkkoon 
pappilan muorin penkkiin. 



1164. J kk:ssa iso alkukirj. 



112 



Viihdytys!. uiluja ja muita lasten runoja. 



1169. Loimaa. Hollo n. :>71. 09 
Körö, körö kirkkoon, 

Ruskealla ruunalla, 
Valkealla varsalla, 
aitojen alati, 
b Peltojen peräl i, 

1170. Lavia. Kallio S, uinu. n. i. 
— «7,20. 

Niemi. Ester Koivisto, 69 v. 
Körö, körö, kirkkoon, 

papin muorin penkkiin. 
ruskealla ruunalla, 
valkeella varsalla, 
.-, kirjavalla 1 kissalla, 
koni päisellä koiralla. 
laukkipäällä lampaalla. 
Se, joka ennen ennättää, 
sille velli keitetään. 

1171. Ikaalinen. Pohjankanervo T, 
n.8.- »/,«. 

.1 uhtimaki. Helmi Rajala. Mp. 
Kurussa. 

Koni, körö kirkkoon, 
papin muorin penkkiin, 
siellä sitten puetaan 

-.Hinttiin ja silkkiin. 

1172. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 
n. 25. n \ z 24, 

Körön, körön kirkkoon, papin- 
muorin penkkiin, 

ruskiaUa ruunalla, valkiaJla var- 
salla, 

hopialla helmellä, puolikan pol- 
vella. 



1 Luiki tuli vastaan haukotellen, 
sverihiiri haaraa, viskatu kaaraa, 

kiukkua kuttaa. vaskea nielee, 

kuka. tuka, nalikalakki pääs, 

pääs, pääsi 

1173. Vesil. Iiris. Suom. Normaali- 
lys. konv.: Lindroos rt. 22*. 92. 
| kirkonkylä]. Helmi Lindroos, 13 v. 

Bop hop hummalla kirkkoon. 
mustalla ruunalla, 
Valkosella varsalla, 

pappilan muarin penkkiini 
Sahalahti, ks. >t:o 613. 

1173 a. Tampere. Hämeenlinnan alak. 
sem. Farvela Eine. n. 375. 
—24—25. 
Kerttu Kokkonen. 19 v. 

Körö, körö. kirkkoon 
pappilan muorin penkkiin 
ruskealla ruunalla, 
valkealla varsalla. 
5 laukkipäällä lampaalla, 
kirjavalla kissalla, 
köli päällä koiralla. 

1174. Ylöjärvi. Pohjankanervo T,n. 

33.—* Vt 31. 

Kirkonkylä Eeva Saarinen, <>5 v. 
M.p. Kunnalliskodissa. 

Körö, koro, kirkkoon, 
papin n rin penkkiin. 



Kertoja ei muistanut enempää 



1 170. ' kirjalla : kirjatulla. 



Lasten laulu. 1175 1181. 



:(13 



1175. Eräjärvi. Hdhnssonn. 15 b*. 
—53. 

Hut! humma kirkkoon, 
Valkialla varsalla 
Papin muorin penkkiin, 
Päivän puoleen, päivän puoleen 

Erdj. ks. n :i> <>1~>. 

Keuru. fes. n:o 623 — 4. 

Lasten laulu. 

1176. Kinikucuipäu. Laiho n. 301. 
—90. 

Eppu Seppälä, 55 v. 

Lasten laulu. 

Lasten tähden 1 lauletaan, 
Vaikka näillä 2 nauretaan, 
Sillan sellu, 
Taatan tallu. 

s Musterin muru 
Ja mamman mallu. 

Lato on alla. 

1177. Harjavalta. Ruusunen n. 110. 
—03. 

Päällä. 

Lato on alla, 
Mylly päällä, 
Myllyn päällä haistimet, 
Eaistimen päällä kiikarit, 
5 Kiikarein päällä tihumettä, 
Tihus mettäs piänii linnui. 

Tätä laulattaessa osoitetaan latona 
lapsen vattaa, 
Myllynä lapsen suuta, 
Haistimina nenää, 
Kiikareina silmiä, 
Tihuna mettänä nivuksia. 



Leivon leivon leipäsii. 

1177 a. Ahlainen. Hämeenlinnan 
alak.sem. Haapala Anni. n. 131. 
—24—25. 
Maria Ranta, 65 vuotias. 

Leivon, leivon leipää, 
silitän, silitän, puskon, 
puskon, tuikkaan uuniin. 

1178. Kankaanpää. Laiha n. 316. 
—90. 

Niinisalo. Juhanna Salo, 27v. 
Lapsen käsiä taputtaessa lauletaan: 

Leivon, leivon kakkosia. 
Pikkusia, makosia, 
Pist' uuniin! 

ja samalla pistetään lapsen käsiä suu- 
hun päin. 

1179. Kankaanpää. La/im n. 317. 
—90. 

Niinisalo. Juhanna Salo, 27 v. 
Taka. paka pulloo, 
Mes meri melloo! 

1180. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 
n.31.— ^U 24. 

Leivon, leivon leipäsiä pikku- 
sia, makosia 
hellan päälle kypsyyn, pannun 
alle paistuun, 
sili-vili pistä pikkus suukkuun 

1181. Lempäälä. Leander n. 17*. — 13. 

Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- 
sena. Muistiinp. Hauholla. 



1176. ' yi. (kanssa). — 2 yi. (sillä). 



314 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Leivon, leivon kankkusia, 

kukas kaakun BYÖ? 

Isä ja äiti, sinkku ja veikko, 

kukko ja pikkukalia 

Lömbö lapset herättää. 

1182. Pori. Riikonen n. 188. 

Katariina Sjövall, 75 v. 

Lömbö, lömbö, lömböttää, 
Lömbö lapset herättää? 

Noin koira mettään menee. 

1183. Noormarkku. Koskilahti n. 36. 
- 2 /i04. 

Fiina Fors, 40 v. 

Lasten laulu. 

Noin koira kirkkoon menee 
Juosten, käyden lompotellen; 
Noin sieltä kutia tulee 
Nälkä, vilu. jalka kans palelee. 

Tätä laulaessa pidetään lapsi sylissä 
ja molempia jalkoja vuoroin hääly- 
tetään. 

1184. Alastani. Vihervaara n. 2472. 
—11. 

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. 
Lasta tonssutetaan ja sanotaan: 

pun, sapun, 
Sika mettään mennee, 
Konkkis. knnkkis. 
Koira kotia tullee.» 

1185. Harjavalta. Ruusunen n. 105. 
—03. 

Sipu sapu sipil sapU 

Koera mettääm mennee, 



Lomppis, lomppis, 
Koera kottiil tullee. 

1186. Kokemäki. Kujanpää n. 26. 

- M /i31. 

Lovisa Välimaa, 6K v. 

Lomppis lomppis koirat met- 
tään menee 
Sipu sapu m|iu sapu kottii tullee. 

1187. Kokemäki. Kujan/pää n. 4. 

- 10 /u-'/. 
Erland Hakanpää, 70 v. 

Lomppus, lomppis, 
koiral mettään mennee. 
Sipu, sapu, 
Bipn, sapu, 

5 kottii tullee. 

1188. Kokemäki. Paasikivi n. 15. 

Kuoppala. Amanda Stenberg, 50 v. 
Tuuti laulu. 

Lomppis, lomppis, koira met- 
tään mennee- 
Sipu sapu, sipu Bapu, kottii tul- 
lee. 

1189. Kokemäki. Sallgen n. 3. —90. 
Loms". loms', kura me1 

mennee, 
sipu, sapu, sipu, sapu Icottiin tul- 
lee. 

1190. Kiikka. Oksa n, 24. —05. 

Miina Hannu, 2"> v. 

Lapsen hyoäilylaulu. 

Konkkis, koukki-, koira met- 
tään liiennee. 



N.iiks' meijän Maijaa. 1190—1198. 



315 



Sipu sapu, sipu Bapu, takasin tul- 
lee. 
Selitys: Laulaja pitää sängyssä istu- 
van lapsen jaloista kiini ja nostelee 
niitä vuorotellen. Ensin harvaan, 
mutt.i Mttrn taajempaan. 

1191. Hämeenkyrö. Valkama n. 25 a. 

—21. 

Kyröskoski. Armas Valkama, 12 v. 

Lomppis lomppis koirat met- 
tään menee. 
sipu sopu sipu sopu kotiin tulee. 

1192. Honkajoki. Kolho V. J, n. 

796. —09. 

Kun lapsen jalkojen kanssa leiki- 
tellään, niin sanotaan, ensiksi hitaasti. 

»Lomppis koira mettään me- 
nee.» 
Sitten nopeasti: 

»Kipin kapin kotia tulee.» 

1193. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 
n. 30. - a / 3 ä 

Lompsis, kompsis koira met- 
tään menee, 
sitten kun jalaat paleleen rupee: 
kipi. kapi, kipi, kapi kotia tulee. 

1194. Lempäälä. Vihervaaran. 4313. 
—13. 

Kun kierretään pikkulasten käsiä 
ulospäin, sanotaan harvaan: 

Lonkin 1 lonkin 

koira mettään mennee. 

n päin kierrettäissä sanotaan 
nopeasti: 



Sipin 1 säpin 

sialta takasin tullee. 

Näiks' meijän Maijaa? 

1195. Alastaro. Vihervaara n. 2460. 
—11. 

Männistö. Maria Renholm, 56 v. 
Kehtolaulu. 

Tipu tipu teijaa. 
Näiks meijän Maijaa 1 ? 
Hame oli sammalsaijaa, 
Tröijy oli sammaa laija. 

1196. Harjavalta. Ruusunen n. 98. 
—03. 

Sipu sapu. 

Sipu sapu saijjaa, 
Näiks meem Maijjaa? 
Hame oli saijjaa, 
Tröijjy sammaa laijja. 

1197. K okrm Hki. Sallgen n. 8. — 90. 
Sipu saijaa, näiks' meeif Maijaa, 
hame oli saijaa ja tröijy sammaa 

laija? 

Sormien nimet. 

1198. Hunnia. Vaahtoranta n. 50. 

—28. 

Sormien nimet opetetaan lapsille 
seuraavalla lorulla: 

Tomitutt 1 , rikiputt, 
longermann. järttahan 2 , pikku vi- 

kuriviiri. 



1194. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 

1195. l kk:ssa pieni alkukirjain. 

1198. ' Tomi p|utl : Tomi/utt. — - |J|ärttahan : järttahan. 



31C, 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1199. Oripää Solo n. 327. 14. 

M.p. Hattulassa. 
Peukalopukki, 
Suomen lukki, 
Kultaralli, 
Sokarvalli, 
1'ikkulilli. 



1203. Alastaro. Vihervaara n. 2299. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, .">5 v. 
Sormien nimet: 

Peukalo: Tummentukki, 
laalmanni, 
keikkasormi, 
kultakranni, 
n pikkanen pikilintu. 



12CC. Laini. I' ihrrriuiiii n. :':>:><> a. 
il. 
Latva. Manda sillanpää, 35 v. 1204. Alastaro. Vihervaara n. J298. 



Sormien nimet: 

Peukalo = tumentukki, 
liiskapotti, 
laalmanni. 
kultakranni, 
piäni pikilintu. 

1201. Ori/pää. Vihervaara n. .'341 a. 

■11. 

Kalle oksanen, 61 v. 
Sonniin nimet: 

Peukalo: tummentukki, 
liiskaplotti, 
laalmanni, 
kultakranni, 
pikkunen pikilintu. 

1202. Lomitin. Vihervaaran. 1324a. 

13. 

.s, .iiiinii nimet: 
(lapset lukivat.) 

Peukalo peukalopukki 1 
Qummentukki, 
laalmanni, 
kultakranni, 
pikku 1 tipulintu. 



-11. 
Sikilä. Eräs ll-vuotias poika. 

Sormien nimet: 

Peukalo: Peukaloplotti, 
Suamen >-* > t r i . 
laakmanni, 
kultakranni, 
5 pikkanen pikilintu 1 . 

1205. Alastaro. Vihervaara n. 2297 

11. 

Sikilä. Vilho Vieno, i 
Sormien nimet: 

Peukalo: Tummentukki, 

leikkipuin. 
lonkkamanni, 
petrinanni, 
5 pikkanen pikilintu. 

1206. Alastaro. Vilu i vaara n. 2296 

II. 
\ Ihäinen. Hilma Ala Pouta, 82 v. 

Suniin n imiiel: 

Peukalo: Tummantukki, 
Liiskaplotl i, 
laalmanni, 



1202. ' yi. |Peukalo = nummentukki|. — 2 |Pi| : pikkutipulintu. 
1204. ' Alla ylipyyhittj : Peukalo-tummentukki, liiskapotti, \aalmanni, kulta- 
kranni piäni pilvilintu|. 



S »rmi -ii nimet. L206 1212a 






kultakranni, 
5 pikkunen pikilintu. 

1207. Kokemäki. Paasikivi n. 21. 

30/ no 

— /12 uö - 

Kuoppala. Kuullut äidintään 
Amanda Stenbergiltä, n. 50 v. 

Peukalo-pukki, 
Tuomen tukki. 
Lonkamanni, 

Kultaränni. 
b Pikkuliru. 

1208. Tyrvää. Vihervaara n. 392. 
—09. 

Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny- 
gärd. i". v. Kuullut Tyrväällä. 

Tyrväällä on lapsille opetettu sor- 
mien niinet seuraavasti: 

Peukalo Peukalopuntti, 
paakermanni, 
isosi i mii. 
kultaralli. 
pikku tiriliri. 

1209. Hämeenkyrö. Vihervaaran. &1Ö 

—10. 

Rauma. Emma Grönberg, 50 v. 
Kuullut H:kyrössä. 

Hämeenkyrössä ovat lapset sor- 
mille antaneet seuraavat nimet: 

Peu ka lopu ntti 
Suonien suntti 
Valtermanni 

Knltarulla 
Pikkurilli. 

1210. Honkajoki. Kulin, ]'..[, n. 213. 
—09. 



Sunin m niinet: 

Peukaloputti = peukalo. 
Suomensutti 1 etusormi]. 
Langermanni [ keskisormi]. 
Kultapränni [= nimetön], 

5 Pikkulilli = pikkusoimi. 

1211. Parkano. Tyyskä n. i. -88. 

Sormien nimet: 

Peukalo puttis 

Suonien suttis, 
Ottermanni, 
Kultakranni. 
s Pikkn-lilli. 

1212. Kurrin. Kaukamaa L. n. 768. 

a U30. 
Kirkonkylä. Maria Nikola, 82 v. 

Arvotus. 
Peukaloputti. 
Suomen sutti, 
Lonkermanni, 
Kulta pänni, 
5 Ja pikku lintu liina häntä. 
Joka läpi seinän lentää. 

1212 a. Kurria. Satakuntalaisen osa- 
kunnan kotiseuduntutkimuksia: 
Blom Kaisu, Karvian naisten 
käsityöt, siv. 108. — 30. 

Sormikkaita on tehty kaikenväri- 
sistä langoista ja myöskin villalan- 
goista. 

Arvoitus: 

Peukaloputti. Suonien sutti. 
Lonkermanni, kultapänni, 
ja pikkulintu, liinahäntä. 
joka läpi seinän lentää. 



318 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1212 [i. nuoresi. Luulonen Ahto, n. 

33. —17. 
niien niinet: 

Peukalo putti, Suamen sotti, 
Lekkermanni, Eultaralli, Pikke- 

rille. 

1212 y. Buovesi. Luuionen Ahto, n. 

34. —17. 
3ormien nimet: 
Täintappaja, Voinlappaja, 

Piki-Pietari, Nimetön-Matti, Pik- 

kulilli. 

1212 6. Buovesi. Luulonen Ahto, n. 

35. —17. 
Sormien nimet: 
Peukaloputti, Suamen tutti, 

Longermanni, Kultaralli, Hopea- 

piiukka. 

Soutaa joutaa. 

1213. Lavia. Nurmi F, n. 69. — 10 Ul2 
\ Maja. 

Soutaa, joutaa, 
Suomesta saaree, 
Omenia noutaa. 
Pähkinöitä pähkimää. 

1214. Tain [n ii. Kullin V. J, n. 817. 
—09. 

Soutaa, soutaa 
Mamsellille piimää noutaa. 

1215. K maalahti. Lindroos n. 12*. 
—88. 

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä Ulrika Kskolalta. Muis- 
tiini'. Tottijärvellä. 



Soutaa, soutaa, 
Kylli maarin joutaa. 
Lukkari perää pitää 

l'appi soutaa. 
5 Soutaa, soutaa. 
Suo meille kalasia. 
Apa jällen ahvenia. 
Paalien kosken kuoreina, 
Kiiskit kiven rakoon. 

Soutaa, soutaa. 

1216. Siikainen. Helomaa Kyllikki, 

n. 78. 30. 

Ison-Salon emäntä 76 v. 

Rysää laskettaessa laulettiin 1 : 

Soutaa, soutaa 
Suomesta saareen, 

omenoita ottamaan, 
pähkinöitä poimimaan, 

solutta ja viinaa laskemaan, 
tammisesta tynnyristä, 
koivusen tapin takaa. 

Suutari Kraatari. 

1217. Eura. Järvinen, n. 9. — 52. 

Suutari, kraatari. 
Papin poika Pietari. 
Tee minull' nippu-kengät, nappa- 
kengät, 
Minä menen kauas naimaan. 
s Pino-pirjan tytärt ja KankasalaD 

Kaijaa. 

1218. Port. hiilmiin >n. 16. — 95. 
Katriina Sjövall, 75 v. 
Suutari, kraatari, 



1216. 1 Runon loits. viittaavasta otsikosta huolimatta on se tähän otetta, 
koska samanlaista toista ei ole loitsuna esiintynyt, mutta kyllä lasten viihdy tyBlukuina. 



Suutari Kraatari. 12 1 s L221. 



319 



Papinpoika, Pietari, 
Tee lnpsill' 1 , tee lapsill' 1 nipunapu 

kengäti 

Älä pane nirkkoi, 
5 Älä pane korkoi. 
Tee lapsill' 1 , tee lapsill' 1 nipunapu 

kengät! 
Älä pane nahkaa, 
Pane vähän rahkaa. 
Tee lapsill' 1 , tee lapsill' 1 nipunapu 

kengät! 
10 Älä pane nauhoi, 
Pane vähä jauhoi, 
Tee lapsill' 1 , tee lapsill' 1 nipunapu 

kengät! 

1219. Oripää. Vihervaara n. 2385. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 7i v. 
Kehtolaulu. 

Suutari, raatari, 
Papinpoika Piatari, 
Tees mulle nippukenkä, nappu- 

kenkä, 
Minä menen naimaan 
5 Kankastalon Kaisaa. 

1220. Loimaa. Tallgren n. 17. —14. 

Maria Tuominen, 57 v. Mp. Maa- 
riassa. 

Suutari kraatari tulee meille 1 , 
tekee minulle nippu kengät, 
nappu kenget[!] 
minä mene kauvaks naimaan 
5 kankaan korpeen. 



Siellä tehdään nisukakoo, 
kiltti kakkoo, 

kihlat paunaan kiven rakkooV; 
kivet ruppe kukkumaan. 
10 kodan ovet kolkkumaan, 
kattilan sankat kolkkumaan 2 . 

1221. Loimaa. Vihervaara n. 4474. 
—13. 

Karoliina Puisto, 72 v. 
Lasten laulu. 

Suutari räätäli 
Tee mulle nippu kenkät, nappu- 

kenkät, 
Minä menen naimaan 
Kankassalon Kaisaa. 
5 Siälä tehrään nisukakkoo ylkälle, 
Ylkä antaa kaaselle, 
Kaase pannee kiven päälle, 
Kivi ruppee kiikkumaan, 
Koran (= kodan) ovi kolkku- 
maan, 
10 Pappilan paransankat helisemää- 

hän 
Ison hevosen heinii 
Vähän varsan kauroi. 
Kokit tuasa (= tuvassa) nauroi, 
Kokin pojat porstuasa, 
15 Kukko laulo muurin päällä: 
Heis kukko leijaa, 
Kukkon kinnas, 
Kanavvarvas 1 , 
Taas travari huijaa. 
20 Ei nyt muuta kun 
Tirkun teijaa. 



1218. > lapsje|ir : lapstir. 

1220. » tulee »meille* : t.m. — * yi. lyijyk.:? 

1221. * Kanavvar|r)as : Kanavvarcas. 






Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja, 



1222. Alastaro. Vihervaara n. 2407. 
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Kehtolaulu. 

Suutari, kraatari, papinpoika 

Piatari, 

Tee mulle nippukenkät, nappu- 

kenkät! 

Minä menen naimaan 

Kankasalta Kaisaa, 

Pino-Pirjen tytärtä kattomaan. 

1223. Tyrvää. Ahlstedt n. 90. ' \05. 
Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli, 

68 v. 

Univirsi. 

Suutari kraatari, 

Pyhä poika Pietari, 

Tee mulle nippakengät, nappa- 
kengät, 

Minä menen naimaan, 
5 Kauas kankahille, 

Pinopilven tyttäriä; 

Siellä nisul leivottiin, 

Morsiamelle annettiin, 

Morsian anto pietille, 
io Pieti anto yljälle, 

Ylkä pani kiven päälle, 

Kivi rupes kiikkuun. 

Kodan ovel kolkkuun. 

Kissa mauku kirkon päällä, 
15 Toinen tornissa torasi, 

Pappi luuli pampul soivan, 

Lukkari papin lukevan. 

Taipaleen ämmä. 

1224. Loimaa. Vihervaara n. 1466. 

13. 

Tuutulaulu. 

Taa taa Taipaleen ämmä 



Katkasi valkosen 
Vasikan äännän, 
Teki siitä kirnun koitan 1 
s Kirnua silla paljon voita. 

1225. Alastaro. Vihervaara n. 2350 

—1 1 . 

ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. 
Lasten laulu. 

Tui tui, Tuittulan ämmä, 
Taitit sen viattoman 

vasikan hännän. 

1226. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 

213. —12. 

Heinijärvi. Aliina Happi, 65 v. 
Tuittuil luittuit Tuittulan ani- 
mat 
tahtovat Villilän vasikan hännän, 

tekivät siitä sitten kirnun männän 

tekivät silla palju voita. 

1227. [Parkano.] Räisä K. n. 16. —30. 

[Loppuosa ketjurunoa.] 

Ait 1 täit täit täit taipalen äm- 

[m]ä, 

katkasi Katilan vasikan hännän, 

teki siitä kinum männän ja kir- 

nus sillä voita ; 

Hiilinä se voi on. kettu sen söi, 

Hiilillä se kettu, aittall 

5 alla. miliuä se aitta, valkija Ben 

poltti-, 
niilinä s r valkija, vesi sen sam- 
mutti, 
niilinä se vesi, härkä Ben joi, 
inilina se härkä, susi sen tappaa, 



1 224 ' r. ( männän). 

1227. > kkrssa pieni alkukirj. — - pol|l|tti : p 



Tiiru liiru vettii kantaa. 1227—1235. 



321 



mihnä se susi, kirves sen tappaa, 
m mihnä se kirves, kaukana kan- 

nonnenäs, 

mihnä se kanto, tonkat sen söi, 

inihnä ne tonkat, linnut ne söi, 

mihnä ne linnut, yhdeksän meren 

takana vehrijäisen kiven alla. 

Tiiru liiru vettä kantaa. 

1228. Eura. Eäyriru n n. 48. — 1A Ul2. 
Maiia Rinne, n. 54 v. P.p. Piik- 
kiössä. 

Tiiru liiru vettä kantaa, 
taaru laaru lähteestä. 

Tipu, tipu, taapota. 

1229. Oripää. Vihervaara n. 2462. 

—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Lasten laulu. 

Kananpoika piipotti: 

Pot pot pot, 
Minun pitää munia 
Ja kenkätä käyrä. 

1230. Alastaro. Vihervaara n. 5467. 

—11. 

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. 

Tipu, tipu, taapota. 
Pot pot pot! 
Minun pittää munia 
Ja kenkätä käymän. 

Toukotamma. 

1231. Noormarkku. Koskilahti n. 37. 
- 8 /,04. 

Sofia Fors. 

Lasten laulu. 

Toussun, toussun, toukotamma, 



1234. 1 r. (= rintaa). 



Ei se kynnä, ei se kanna. 
Pieni[ä] lapsia kirkkoon vie. 

Tätä laulaessa pidetään lapsi pol- 
vella istumassa ja siinä keinutetaan. 

1232. Siikainen. Lindqvist Terttu, 
v. 5. —30. 

Otamo. 

Taii, tau taukarihununa 
laiska Laurin konkarilla, 
ci se kynnä eikä kylvä, 
eikä se jouluna piäniä poikia perä- 

säs verä. 

1233. Oripää Vihervaara n. 2358. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 

Kehtolaulu. 
Tou tou, Tourun tamma. 
Ei se kynnä, eikä kanna, 
Eikä lapsia vetele. 
Pramin ori se kyntää, se kantaa, 
5 Se lapset vetele. 

1234. Alastaro. Vihervaara n. 2473. 
—11. 

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v. 
Lasta toussuttaessa sanotaan: 
»Touru. touru, touru tamma, 
Ei se kynnä, eikä kanna, 
Eikä varsall mammaa 1 anna.» 

1235. Harjavalta. Ruusunen n. 108 a. 

—03. 

Tuoturi humina. 
Toussuttaja ottaa lapsen polvelleen, 
ja tuota siinä sitte hytkyttää laulaen: 

Tou, tou, touturi humma 



21 






Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Ei hän kynnä eikä kanna 
Eikä varsaansa imetä. 

1235 (.'. Harjavalta. Ruusunen n. 

108 b. —03. 

'Jimi tmi tonturi humma, 
Ei se kynnä, eikä kanna, 
Eikä sitä aisoin panna. 

1236. Harjavalta Huusmicn h. 108c 

—03. 

Toti tmi tunturi humma 
Ei se kynnä, eikä kanna, 
Eikä m' lapsia vetele. 

1237. Kokemäki. Paasikivi n. 5. 

15 7 03. 
Kuoppala. 

Tou, tmi, tmi, tmi, tmikuiiu 

tamma, 

Ei -'• kynnä, eikä sp kanna, 

Eikä se kaikkein lyädäkkä^anna. 

1238. Kokemäki. Lenvpainen n. ~< . 

12 li04. 
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 

Kuullut isältään. 

Lapsi n laulu. 

Tou, tou, toukarihumma, 
Ei hän kynnä. 
Ei hän kanna, 

Eikä pieniä lapsia perässänsä ve- 
tele. 

1239. Kiikku. Oksa rt. 26. —07. 

Juho Turma. 6« v. 

Lapsi n hyi iiih/liiulu. 

Tourun, tourun, 



to ukku tamma! 
E2i ->' kynnä, 
eikä kanna, 
5 eikä 1 lapsia vetele 

(Touruttaminen on sellaista, kun 
joku istuupi tuolilla tai sängyn reu- 
nalla, hänen jalkojensa päällä seisoopi 
lapsi, jota touruttaja pitää k 

kiinni. Touruttaja heiluttaa jalkojaan 
ylös ja taas alas.) 

1240. Parkano. Almin: \~iljo, n. 12. 
Alaskj lä. Helmi Naskali. 

Kehtolaulu. 

Toussun, toussun taukotamma, 

ei se kylvä. 
ei se kynnä. 
ei se varsoja vetele. 

1241. Virrat. Leander n. 29*. 13. 
Maria Vilhelmina Spii-, 69 v. Muis- 

tiinp. Hauholla. 

Tiui— un toussun Tourun 

tamma, 
ei se kynnä, ei se kann 
ei se imetä varsojansa. 

Toussuttaissa. 

1242. Loimaa. Hollo n. 572. —09. 

Buisaa, li"\ lää, 
Hiukset pääsä löyhää. 

1243. Loimaa, HoUo n. 569. 09. 

I apsi polvella. 
Hummalla aijaa hössöttää, 
Pappilan vaijaan tössöttaä, 



1236. ' h ö|6äkkän : lyöoäkkän. 
1238. ' kk --.I isu alkukirjain. 



Vaaxi paaliin uuniin. 1243 — 1250. 



323 



1244. Lempäälä. Vihervaaran. 4396. 
—13. 

Tuutilaulu. 

Huisaa haisaa nähikkös 

meirän Kaisaa 
Kuinka se hyppäs kruunu pääsä 
Ja patiinakenkät jalassa? 



Vaari pantiin uuniin. 

1245. Rauma. Siren T. n. 49. —04. 
Vaari pantiin uuniin, 

Vaari pantiin uuniin, 
Vaarilla oli tarkat korvat 

Hän uunissakin kuuli. 

1246. Tampere. Vihervaara n. 119. 
—09. 

[limainen. F. Saxberg. Kuullut 
Tampereella. 

Tallin lallin laulettiin, 
kettu pantiin uuniin. 
Ketul oli tarkat korvat, 
uunissaki kuuli. 



Älä itkekkee. 

1247. Kokemäki. Lempainen n. 48. 

- 5 !i04. 
Lempainen. 

Lohdutus. 
Ala itkekkee, 
Pappa tulleelee, 
Tuo uudet ruojut Jällelle 
Pikisaumaiset, 
5 Pukinnahkaiset, 
Juuri kahden markan arvoiset. 



1 248.. s' Uh aint n. Oksanen Kutri. n. 30. 
-30. 

Ison-Salon vanhalta emännältä, 
;6 v. 

Lastenloru. 

Faari menee pitkälle sillalle, 
tuo siritä punaset sukat, 
keltaset kengät, 
kultahopeasnöörit päällä. 



B. Muita lasten runoja. 

Hämähäkki seinäsäkki. 

1249. Kankaanpää. Luihu. n. 94. 

-™*90. 
Miina Hakola, 5 l J v. 

Hämähäkki. 
»Härnniähäkki, seinäsäkki, 
Kuninkaan kulta-kerän rahan va- 
ra a s.» 

Kissan vala. 

125C. Kankaanpää. Laiho n. 102. 
- W U90. 
Kaarle Oukari, 22 v. 

Kissan vala. 

»Minä, kissa katimpoika, 
lupaan ja vannon, . 
kivet ja kannot, 
hiiret ja rotat, 
5 hengeltä pois otan, 
enkä varaasta!» 



324 



Yiilidytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Kuljin Turun takatietä. 

1251. Kiukainen. Ilen n. 1. — 90. 
Kuljin Turun takatietä, 

Hämeenlinnan härkä tietä, 
llrir.it uosti hattuansa, 

Talon pojat lakkiansa, 
5 Kerjäläisel keppiänsä, 
Ja mua uaurettiin niin. 

1252. Kokemäki. Lenvpainen n. 166. 
— u l?09. 

Kustaa Johansson, n. 60 v. Kuul- 
lut Ulvilassa. 

Jokin katkelma. 

• II' rrat niisti hattujansa, 
Talonpojat lakkejansa, 
Kerjäläiset koppejansa.» 

Kuru, kuru kuppiin. 

1253. laivia. Sulo n. 213. —14. 
M.p. Hattulassa. 

Kuru kuri kuppiin, 
Vaivasen rattiin. 

Kuulin korvessa kellojen soivan. 

1254. Noormarkku. Lindgren n. 236. 

- 2 °lu92. 

Kaisa Kreeta Lönberg, synt. 1810 
Noormarkussa. 

[Kirjall. vaikutusta.] 

Kettojen soitto. 
Kuuliin korvessa 
Kellun soivan. 
Kävin mä kummaa katsoman: 



Kello kiikku oksalla. 
5 Kulta kielin läpätti, 
Orava 1 oivasti soitteli, 

Pihka pivo pimputteli, 

Käytteli käpyniiles. 

Kuulemaan oh* kutsumina, 
m Kaikki kokon katsonunna 

Metsolan mirrit, 

Tapion turrut, 

Jänes .Inssi jntteli, 

Suden suku veisasi 
15 Vienoa virttä, 

Aamun arinasta ääntä 

Tapiolan kirkossa 

Metsolan kirjasta. 

Linnut ue lauleli, 
bo Yaivkset \ iritteli, 

Korppi ääntä korkonteli, 
Kakkuri kaakotteli, 

I Iulik.ij.it huuteli 
Humeasti huikutteli, 

25 Rastaskin ratkutteli. 

Kiekko rinnallaa ripotti, 

Pikku linnut piipitteli. 

Karhu oli kappalainen, 

Ilves imelä veisaja, 
30 Jänes juttuin julistaja 

Kertoi kuulut kunnolla. 

Kurki koirat karkotteli. 

riiinui uni lukkarina, 

Kakkuri viimein kapat kanto, 
35 Susi survasi mittaan. 

Tämmönen oli Metsolan 3 meno, 

Tapion talon komento 

Kirkon menot Uw ik<> 

Korven kolkossa koverassa. 



1254. • Sak. ii ja 25 pieni alkukirjain. — 2 riniia : rinna//a. 
— ' kkssa pieni alkukirj 



Kyyhkysen muna. 1255—1261. 



325 



Kyyhkysen muna. 

1255. Säkylä. Ääri n. '.'. — 86. 

.joki. 

Kyyhkynen. 

liuu, huu, hulluuttani, 
Annoin kannalle kymmenen mu- 

aaa, 

Sain kanalta kaks' munaa, 
liuu. huu hulluuttani. 

1256. Alastaro. Vihervaara n. 260. 
—11. 

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v. 

Kyy, kyy kyy kymmenen mun- 

naa, 

Vahetin kauan kans, sain kaks 

munnaa.» 

1257. Noormarkku. Ollinen n. 547. 

— 89 

Noormarkku. Asda Maria Ollinen 
10 v. Kuullut Maija Luvisa Ollilalta 

Kyyhkysellä oli ennen ollut kym 
menen munaa, mutta kana sai houku 
telluksi sen vahettamaan kanssansa^ 
vaikk*ei hänellä ollut kuin ainoastaan 
kaksi munaa ja sen vuoksi sanookin 
kansa kyyhkysen valittavan vielä: 

Kyyn, kyyn, kymmenem man- 
naa, 
Vahetin kanan kans' kahteen 
munnaan. 

1258. Kankaanpää. Laiho n. 93. 

— "U90. 

Santra Hakkuri, 21 v. 

Kyyhkysen sana. 
»Kyh, kyh. kyhkynen, 



kymmenen munaa, 

Vahetin kahteen kanan munaan. 

Kaihiin pääni harmaaksi. 

Niin sanoi kyyhkynen, kun oli va- 
hettanut munalukua kanan kanssa. 

Käki kukkuu. 

1259. Säkylä. Iisakki Ääri >i. 1. 

Pyhäjoki. 

Käki. 

Käki kukkuu: 
Lyö lato lukkuun, 
Ann' Antill' avain, 
Ann'(a) flikoilT(e) vita-kakkoo 
5 ja pojuT(e) koivu juustoo. 

Lasten laulu. 

1260. Noormarkku. Koskilahti n. 34. 

"/i 04. 

Maria Viik. 

Lasten laulu: 

Paimen Luiru ja 
lampurin rotta. 
KylTkai paimenen 
Lampurin 1 krottaa. 

Lasten kujeita. 

1261. Kokemäki. Santavirta n. 53. 
—03. 

Säpilä. Manda Sillanpää, 50 v. 

Lasten kuieita. 
Toinen lapsista sanoo toiselle kun 
se, jolle sanotaan, on ensin määräyk- 
sen mukaan sulkenut silmänsä: 

Kalle, Kalle, paa -un- alle, 
niin herra antaa rohtoo. 



1260. * Lampuri : Lampurin. 



826 



Viihdyt yslauluj a ja muita lasien runoja. 



Kun sitten toinen avaa suunsa, syl- 
käsee toinen sinne. 

Lasten laverruksia. 

1262. Kiikku. Esko n. 5. —03-4 

Lasten laverruksia. 
Pääni -yhyy päivällistä, 
ottani orjan murkinaa, 
vattani varitaikinaa, 
perseeni pieniä vittoja. 

Lasten loru. 

1263. Alastaro. Vihervaara n. 2304 
ja 2305. —11. 

Manta Heikola. 29 v. 
Lasten loru. 

a) Kissa kusi kellariin, 
Ämmä pani tynnäriin, 
Maisti olikos sualaa. 

Toisella kielellä edellä oleva on: 

b) Saakus sii. 
Laarin kel, 
Tikkos maa, 

Liko laasna. 

Linnun pesän löytöjä. 

1264. Merikarvia. Roslin M. n. 27. 

—88. 

Löysin, löysin linnunpesän, 
Mutt' en sano sulle. 

Löytäjä. 

1265. Tyrväa. ÄMstedi n. il. -03. 
lllo. Anna Stiina Korkeamäki, 70 v. 

Kuullut isältään. 

Kehtolaulu. 

Menin minä kerran kappaleen 
matkaa, 



Näin ketun juaksevan, 

Luulin orhiin olevan; 
Sitä minä karkasin, 
-. Sitä minä parkasin 
Koko sen pitkiin talvisen yän. 
Menin minä taas kappaleen 
matkaa, 
Jouduin lukkarin porstuaan; 
Löysin sieltä kirnun männän, 
io Luulin sen kirkuu avaimeks. 
Sitä minä kääntelin, 
Sitä minä vääntelin, 
Kuku sen pitkän talvisen yän. 
Menin minä taas kappaleen 
matkaa, 
15 Jouduin Sipin kellariin. 
Löysin sieltä piimäpytyn. 
Luulin sen kirkonkelloksi: 
Sitä minä koittelin, 
Sitä minä soittelin, 
äo Koko sen pitkän talvisen yän. 
Menin minä taas kappaleen 
matkaa. 
Jouduin papin kamariin. 
Löysin sieltä höyhentyynyn, 
Luulin aeittyen "levän, 
25 Sitä minä trussasin, 
Sitä minä pussasin 
Koki» sen pitkän talvisen yän, 

Minä menen mettään kettuja 
pettään. 

| Ks. Tuutulauluja: lluis sika j.n.e.] 

1266. Tyrväa. Kullan „. l:'7. \n:; 
i apiola. 

/ asten laulu. 
Minä nieen mettään 



Minä menen mettään kettuja pettään. 1266—1275. 



327 



Kettuja pettään, 
Jäniksiä jättään, 
( »ravia ottaan. 

1267. Hämeenkyrö. Mattila K. n. I. 

— 03. 

Lasten laulu. 

Isä moni metsään 
Kettuja pettään, 
Jäniksiä jättään, 
Karhuja kaataan. 

1268. Vi silahti. HeJs. Suom. Normaar 
lilys.konv.: Lindroos n. 21*. 
—92. 

[ Kirkonkylä]. Helmi Lindroos, 13 v. 

Minä monen mettään 
kettuja pettään, 

oravia ottaan. 
jäniksiä jättään, 

5 susia suistaan 
karhuja kaataan. 

1269. Lempäälä. Leander «74*. — 13. 

Maiju Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- 
sena. Muistiinp. Hauholla. 

Isä meni mettään, 
kettuja pettään, 
oravia ottaan, 

jänistä jättään. 



1270. Pirkkala. Starck n. 25*. 
Mennään mettään 
kettua pettä(mä)än 
jänistä jättä(mä (än 
oravaa otta(ma |an. 



-89. 



1271. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, 
n. 31. — M li31. 
Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto. 

64 v. M.p. Kunnalliskodissa. 

Minä menen mettään 
kettuja pettään, 
oravia ottaan 
ja jäniksiä jättään. 

1272. Eräjärvi. Tyyskä 1595 n. 72*. 
—04. 

Aleks. Ahlgren. 71 v. 
Minä menen mettään. 

Minä menen mettää 
Kettuja pettää 
Jäniksiä jättää 

Oravia ottaa. 

1273. Eräjärvi. Tyyskä 1977 n. IM* . 

—06. 

Mies meni mettään. 

Mies meni mettään 
Kettuja pettää 
Oravia ottaa 
Jäniksiä jättää. 

1274. Orihvesi. Jokinen n. 4*. — 03. 

Eräs vanha mummu. 
Lasien laulu. 

Isä meni mettään 

Kettua pettään 

Jänistä jättään 

Oravaa ottaan. 

Ruov. ks. n:o 538. 

1275. Keuru. Vegelius n. 13*. —07. 

Varsin tavallinen muoto Keuruulla. 

Huis sika mettään, 



328 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Kettuja pettään, 
Jäniksiä jättään, 
i »ravia ottaan 
Susia sulkeen 
Karhuja kaihteen. 

1276. Virrat. Leander n. 20*. —13. 
Maria \ aihelmina Spir, 69 v. Muis- 

tiinp. Hauholla. 

Minä menes mettään, 
Jäniksiä jättään, 

oravia ottaan. 

1277. Satakunta. Peteliusn.5. — 15. 

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailta, ei muista keneltä. 

Metsä-miehen laulu. 

Minä menin mettään 
Kettuja pettään, 

(»ravia ottaan. 
Jäniksiä jättään. 



Minä puhun juttua. 

1278. Kiikka. Esko n. 6. 
Minä puluin juttua. 
susi vei kuttua. 
veti yli aidasta. 
piti kiinni paidasta; 
5 paita repes, susi häpes, 
ja meni pois. 



Kun susi vei kuttua parrasta 
Ja piru haki mettäsä varrasta. 
5 Tien minä vieläkin uudempia: 
Kasvaa sielä vielä suurempia, 

Kasvaa myÖS sielä kiljuva piru: 
Ajaa takaa. lupaa tappaa. 

Näntä juoksee pitkin seivästä 
io Piha kourasa. 

Emäntä juoksee pitkin kiulua 
Navetta kourasa. 

1280. Tyrvää. Kaihta n. 224.— 9 l t 04. 
Tapiola. Al-ksi Viitamäki, 18 v. 
Kuullut Matti Apiaiselta, kotoisin 
Hauholan kylästä. 

Minä puhun juttua. 
Että susi pani kuttua. 
Heitti yli aidasta, 
Piti kiini palloBta[I], 
5 Rapsahutti paidasta. 
Kuttu pääsi karkuun. 
Susi rupes parkuun: 

Juu 1111 1111 uu. 



03-04. 1281. Tyrvää. Äuke* rt. 2. 

Lasten loruja. 

Minä puhun juttua. 
Su-q 1 vei kuttua pai 
Seitti yli aidasta. 
Kuttu rupes parkuun 
s Ja suvi- vippaa karkuun. 



' > m. 



1279. Tyrvää. Katajaranta n. 81. 
Vi 04. 
Tyrvään kylä. läkki Vahl, 20 v. 
i lottekoa kuulleet uusia: 
Mettäsä kasvaa kuusia; 



1282. Tyrvää. Kollin Väin», n 5. 
— 13 ,'i 03. 
Hilja Kallio, 15 v. 

Kuulkaas juttua. 

Susi vei kuttua. 



1281. ' kk:ssa säkeist. 2, 3 ja 5 pieni alkukirjain. — 2 *Misi* vippas B.V. 



Mitäs Irenki tekkee. 1282—1289. 



329 



Seitti yli aidasta, 
Piti kiinni paidasta, 
5 Paita repes, 
Susi häpes, 
Kuttu pääsi karkuun. 
Susi rupes parkuun. 

1283. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, 

n. 198. -12. 

Heinijäivi. Loviisa Hauska, 77 v. 

Minä puhun juttuu, 

susi vei kutiini. 

M'i sen sankarin korpeen. 
heitti sen hännästä orteen. 

1284. Lempäälä. Eelsing. Alh. opist. 
konv. NurTchinen A. S, n. 10. 

—84. 

Puhu juttua. 

Minä puluin juttua, 
susi vei kuttua. 
heitti yli aivasta. 
piti kii parrasta, 
5 paita repes, susi häpes, 
kuttu pääsi karkuun, 
susi rupes parkuun, viäläkö nyt! 

1285. Sahalaliti. Hahnsson n. 33 1 . 
—53. 

Juttelin juttua. 
Susi vei kuttua, 
liritti yli aidasta, 
Piti kiini parrasta, 
s Vei sitten korpeen, 
Pani naahaan orteen. 

1286. Satula Järsiä F, n. 36. —91. 



Kuulkaas uy tätä juttuu, 
ku susi kaniini kut tmi, 
pitkin aidan vierun aika kieruu, 
oiefrl häntä lieriin. 



Mitäs trenki tekkee. 

1287. Pori. Riihonen s. 46. —95. 

Katriina Sjövall, 75 v. 
Mitäs trenki tek'kee? 
Trenki reiraa rekkee. 
Kuka lähtee ajelemaan- 
Kissa lähtee ajelemaan. 
5 Kukas jaksaa 1 
Kissan reisnt maksa? 
Yhden ryssän ruplan, 
Takaisin tulless' »tuplan». 

Muni, muni, muikkaa. 

1288. Alastaro. Vihervaara n. 2316. 

11. 

Hilma Ala-Pouta, 32 \ . 

Lapset sanoivat pyytäessään jotain 

(silmät olivat silloin kiinni): 

Muni, muni muikkaa. 
Kerjäläiskeikkaa, 
Hyväst talost jottain, 
Pahast ei mittaan. 

Joka antaa, niin istuu taivaasa 
kultatoolisa, mutta joka ei anna, 
istuu huusisa pussi pääsä. 

Oletteko nähneet meiän pukkia. 

1289. 1'ori. Tuomi n. 92. —90. 
Oleks nähny meitin pukkii 



1285. * Pulit. kirj. kokoelmassa. 



330 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



mettä-niitun airalla? 

siilon pitkät harmaat karvat 

ja kikikellot kaulalla. 

1290. Pon. Roosbhm n. 70. —04. 
Ruosniemi. K. Riihiko-ki 

Laulu. 

( lotteko nähneet meijän 
pukkia Tuonelan 
aidan vieressä? 

Sil »ui pitkät ja valko- 
s sei sääret, 
j.i kilikilikello kaulassa 

1291. Noormarkku. Mäkelä n. 134. 

29 
( iletteko poijaat pukkeja näli- 

nyt 
Tämän kylän pellon aidalla? 
Sil' on pitkät sarvet päässä 
ja kilikilikellot kaullalla. 

1292. Siikainen. Lindqvist Terttu, 

n. 6. 30. 

Otamo. Koivumäen mummulta, 
76 v. 

Lastenloru. 

Iluuriskutti, kello kanin . 
oletteko nähny meirän kuttia 
teirän niityn airalla? 
Siir oli siliät sarvet pääs, 
s kilikilikellol kaulalla. 



Meirän kuttua 

Teirän niitun airalla? 

Sillä on suuret, pitkät sarvet. 

Kili kili kello kaulalla. 

1294. Kauvatsa. Santavirta n. 92. 
—05. 

Kaakinmaa. Fanny Kaakki, 15 v. 

Ootteko nähnyt imijän kettuu, 
meijän niitun aidasa, 
Sill' oli suuret sarvet pä" 
ja kili kili kellot kaulasa. 

1295. Ikaalinen. Alanen Viljo. n. :i7 
—31. 

Laulu Kallionkielen kyläsi * 

Oletteko aähny meidän puk- 
kia 
Kallionkielen kiilalla 
Sill' oli suuret sarvet pääs' 

ja kili-kili-kellot kaulalla. 

1295 a. Ikaalinen. SS. My toi. san. 
7i. 343.— w / n 27. 
Riitiala. Kalle 1 usitalo. 
Tuutulaulu. 

Oletteko aähäneet meilän puk- 
kia 
kallion-kielen nilalla, 
sill' oli pitkät sarvet pei 
ja kili-kili-kelloja kaulalla. 



1293. Alastaro. Vihervaara n. 2355. 1295 * lkaaUnen - SS - Mx J io1 " 

n. 343. — w lu27. 

.lulliini. iki. Kalle i usitalo. 



//. 



Ylhäinen. Hilma Ma- Pouta 
Kuuli n i Oripää 

t iletteks nähnee 



Tuutulaulu. 

Oletteko, velikullat, kuttuja 

kuulin 



Paimenen palkka. 1295/3- I 



331 



heinäniitun ailalla, 

niillä on saaria Barvia päässä 

ja kdlikilikelloja kaulalla. 

Paimenen palkka. 

1296. Tampere. Kalliola n. 3*. — 13. 

Missäs tämän kesän olit? 
Titilässä, tätilässä. 
Mitä siellä tekemäss 
Metsän karjaa kaitsemassa 
5 Mitäs sail palkkaa'^ 
Viis kuu- koiraa. 
Mitkä niiden nimet ovat? 
Yksi Nikki, oäveräkki, 
Uudenkirkon ongennanni, 
io Käkisalmen käräpallo. 

1296 «. Ruovesi. Luutonen Ahto. n. 
53. —17. 

Riu rau reporukka. 
Missäs tämän kevvään olit? 
Itilässä, tätilässä. 
Mitä siällä tekemässä? 
5 Jumalan karjaa kaitsemassa. 
Mitäs sait palkkaa? 
Viis kuus koirraa. 
Mitkä niitten nimet oli? 
Ensin Nikki, toinen Näkki, 
io Kolomas Näveräkki. 
Uuden kirkon audelmass 
Keräpallo! 

Pieni lehmä. 

[Yert. Ketjurunoihin.] 



1297. Lempäälä. Helsing. AU;, opis- 
ton lconv. Nurkkinen A. S, n. 9. 

—84. 

Ilyyvin piäni lehmä. 

Yhrellä ämmällä oh" niin pikkuruku- 
rukurukurukuruikkunen lehmä j.i se 
pikkurukuruk r u 1 rukunikuiuikkunrn 
lehmä lypsi niin pikkurukurukuruku- 
ruikkusen maitoo ja sillä oli myöskin 
niin pikkuruknrnkurukuruikkunen 
kissa, joka söi kaikki sen pikkuruku- 
rukurukuruikkusen lehmän pikkuru- 
kurukurukruikkusen mairon ja se äm- 
mä sano, että hauhl 

(Hyvin kovalla äänellä, että kuul- 
telijä säikähtyy . 



1298. Lempäälä. 
13. 



Vihervaara n 



Pöytya. Amanda Berglund, 50 v. 

Pikkurukuruikkunen satu. 
Oli kerran eräs pikkurukuruikkunen 
muija. Ja sillä pikkurukuruikusella 
muijalla oli niin pikkurukuruikkunen 
pirtti. Ja siellä pikkurukuruikkusessa 1 
pirtissä oli niin pikkurukuruikkunen 
kissa. Ja 2 sillä pikkuruku ruikkusella 
kissalla oli niin pikkurukuruikkunen 
maitokuppi. Ja siinä pikkurukuruik- 
kusessa maitokupissa oli niin pikku- 
rukuruikkunen maitotilkka. Ja sillä 
pikkurukuruikkusella muijalla oli niin 
pikkurukuruikkunen 3 navetta. Ja siellä 
pikkurukuruikkusessa navetassa oli 
niin pikkurukuruikkunen lehmä. Ja 
sillä pikkurukuruikkusella lehmällä oli 
niin pikkurukuruikkunen juomakiulu. 
Ja siellä pikkurukuruikkusessa nave- 
tassa oli niin pikkurukuruikkunen palli. 
Ja siinä pikkurukuruikkusella pallilla 



1297. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 
1 2<8. ' pikkurukuruikkuse lla : : pikkurukuruikkus 
ku rukuruikkusessan : pikkurukuruikkunen. 



' - a : Ja. — 3 pik- 



332 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



istui pikkurukuruikkunen muija. Ja 
lypsi sitä pikkurukuruikkusta lehmää 

Bemmoseen pikkurukuruikkuseen kiu- 
luun. Ja se pikkurukuruikkunen muija 
meni sisälle siihen pikkurukuruikku- 
seen tupaansa. Ja laski sen pikkuruku- 
ruikkusen kiulun siihen pikkuruku- 
ruikkuselle muurille. Ja pikkuruku- 
ruikkunen kissa joi sen pikkurukuruik- 
kusen maitotilkan. Ja se pikkuruku- 
ruikkunen muija sano sitä pikkuruku- 
ruikkusta kissaa: »hui mene pois kissa!» 

Pikkuinen tyttö. 

1299. Siikainen. Oksanen Katri. n. 8. 

—30. 

Hieroja- Kristiinalta. 

Pika pikkunen, 
paita paskanen, 
misäs viruit nin w kauvan? 
>it ;i tekemäs, paita pesemäs, 
5 sielä mä vivuin nii|^ kauvan. 

1300. Oripää. Tallgren n. 50. —14. 
Fiina Virtanen. M. p. Maariassa. 
Pikkunen tyttö, 

likainen paita, 

missä olel pitänyt maita? 

I '. — iti pyykkii. 
5 liikutin maltai, 

keritsin lampai, 

panin juustoni juoksemaan; 

karasin kylään kysymään: 

missä Be piti syötämään? 
io M\ lh n portaan alla. 

1301. Loimaa. Tallgren n. 16. — 14. 

Maria Tuominen. .'.7 v. M.p. Maa- 



1301 ' kauan : kaman, - - a-li 

1 ol|i| :o. 



Pikkanen piika, 
likainen paita, 
missä vii\ \ | kauvan 1 maita? 
Pesin astiat 8 , 
5 liikutin maltai. 
Hiljan lampea sauna. 
Panin juuston juoksemaan, 
menin kyläsi kysymään: 
missä se piti syötämään. 

Punaset sakat ja nahkarukat. 

1302. Port? Nordlund n. 78. —90. 
Punaset sukat ja nahkarukat, 

joka niihin nyppäs, niin ne hyppäs 
joka niihin kajos, niin ne hajoa. 

1303. Luvia. Kiikonen n. 6. — 95. 

Luvian luodot. Aina Josefina \Yes- 
terlund-Maanpää, 17 v. 

Ennen oi' yks' äinnf ja BlU 
äiiiin.iir oi' Hikka. 
sill flikall' oi' punasel sukat, 

Sill' ämmäU' Oi' 1 vanhat nahk'- 

rukat. 
Kun niihin rup niin ne 

repes'. 
Kun niihin kajos, niin ne hajos'. 
Kun niit' nyppäs, — niin ne liyp- 

päs'. 

1304. Mi rikarvia. Roslin M, n. 19. 
—88. 

Loruja, runopätkiä tahi sakeita j. n. e 

Ennen oli yks' ämmä 
Ja sillä ämmällä oli poika 
ja sillä pojalla "li punasel sukat 

Ja inust.it nahka rukat 
astiat, yi. [asti]oilta]. 



Punaset sukat ja nahkarukat. 1304 1310 



333 



s Ja k" niihin kajos' 

Niin ne tajos', 

Ja ko niihin rupes', 

Xi' ne repes'. 

Ja ko niitä nyppäs', 
... \r ae nyppäs'. 

Pis, pis, ko mä päästä rupeen: 

Ennen oli yks' ämmä 

Ja sillä ämmällä "ii poika 

Ja sillä pojalla oli punaset sukat 

j.n.e. 



1305. Merikarvia. Roslin M. n. 20. 

—88. 

Ennen oli äijä ja ämmä ja niillä 
oli poika. 
Puhunko mä sen päähän asti'- - 1309. Tyrvää. Rullaa n. 247. — u l 1 04 



1308. Punkalaidun. Kotikoski J. W, 
Etnogr. n. 70. s. 25. —09. 

4 

Loppumatoin satu: 

YhdelTakalT oli kaks' poikaa, 
toiselT oli 

punaset sukat, toisella vauli.it 

kenkä rukat, — 

kun niitä nyppäs, niin ne byp- 

päs, 
kun niihin kajos, niin ne hajos, — 
kun niihin rupes, niin ne repes. 
Kun yhdelTakalT oli kaks 1 poi- 
kaa j.n.e. 



Puhu vaan! - 
Ennen oli äijä ja ämmä ja niillä 

oli poika - 
puhunko . . . j.n.e. 

1306. Huittinen. Hirsikoski, A n un 
n. 6. »/, 24. 

MeilT oli kerran akka, akalla 

oli poika. 

Poijaalla oli punaset rasat, kun 

niitä 
nyppäs. niin ne hyppäs. 
Kun niitä nipas, nin ne kippi-. 

1307. Huittinen. Hirsikoski, Anna 
n. 7. - & l z 24. 

Oli kerran ämmä, ämmällä oli 

punaset 
sukat, poijaalla vanhat nahka- 
rukat, 
Kun niitä nyppäs. niin ne hyppäs. 



Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul- 
lut Kaija Korpelalta, kotoisin Mai- 
t uksen kylästä. 

Ämmällä oli poika. 

Poijaalla oli sukat 

Ja vanhat nahka rukat. 

Joita hän pesi ja paikkas, 
s Pani uunin suulle kuivuun. 

Pis, pis, minä päästä rupeen: 

Ämmällä oli poika, 

Poijaalla oli sukat 

Ja vanhat nahka rukat; 
io Poika kasto ne veteen, 

Löi sitten ne kiveen, 

Pani taas uunin suulle kuivuun. 

Pis, pis, minä päästä rupeen: j.n.e. 

1310. Lavia. Laine T. n. 5. 

Lavia. Hilda Roikka, 21 v. Kuul- 
lut Ulvilan Tonkarilla. 

Ämmällä oli poika, pojalla oli puna- 



Kuu niitä nippas. niin ne kippas. set sukat ja vanhat nahkarukat. Niitä 






Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



hän kusi. pesi 1 , kurikoitti. kuivas' ja 
kaulas' ja piti niitä porstuan naulas'. 
Kun niihin rupes', niin ne repes', kun 
n.ippis'. niin ne kläppäs'. Kun nyp- 
päs', niin ne hyppas', kun kajos', niin 
ne hajOS' ja haisi. Ooks sitä ennen 
kuulin'.'» »Kn, (Gon)» »la se ollut en 
(oon), vaan se oli: »Ämmällä oli poika 
j.n.e. . . .» 

1311. Parkano. Earvian.258. —07. 

Kihniä. Iivari Mäntykoski. \~. V. 

Ennen "li akka 
ja akalla poika. 
ja poijalla oli punanen piippa 

lakki. 

ja harmaa haara takki, 

jota hän aina pesi ja klappas, 

ja joka kiveliön nappas. 
Sanonkoma vielä: 
Ei so niin olin. 

Ja sitte sama aina uudestaan. 

Tallin hiilin laulettiin. 

1312. Alastaro. Vihervaara n. .'/".'•'.'. 
—11. 

Sikilä. Eräs 10-V. vainio. 
Kehtolaulu. 

Toliin lullin laulettiin, 
Tallin ovi avattiin, 
Poika heiniin paiskattiin 
.ia plikal ulos ajettiin. 

1313. Huittinen. VakUlan. li.— 88. 

Naisten laulu. 

Tallinlallin lauleltiin. 



1'ojat talliin kaskettiin. 
Tuhka jiiiiiiPooi koiteltiin, 
Vanha tamma Lypsettiin, 
.-. Poikain puudon kasteeksi. 

Misä poikain kunnia makaa? 

Sikaläätissä sikkain keskellä. 

Mitäs poikain myötä pannaan? 

Vehkilhnppu ja varsan kinttu 
10 Salin lalin laulettiin. 

Plikal saliin käskettiin. 

Nisu puudoo koitettiin. 

.Ia voita silmään heitettiin, 

\uaii lehmä lypsettiin. 
io Plikkain puudan kasteeksi. 

Misäs plikkain kunnia makaa? 

Se on salissa pöydän päässä. 

Mitäs plikkain myötä pannaan? 

Nisiilimppu ja sian kinttu. 
io Tuhauneii rahaa ja tauta rattaat. 

1314. Punkalaidun. Hahnsson n. il. 
53. 
S. ukkikin kylä. 

Poikia meillä satiin 1 , 
Talliin kohta juostiin 2 . 
Bevosen loimet rikottiin. 
Poikain vakuvaatteiksi 3 . 

b Ruokaa holtille keitettiin. 

Tervaa sekaan heitettiliin 4 . 

Puufatiin ajettiin 5 , 

Puulusikoilla syötiin'. 
Flikkoja meillä saatiin', 
io Luhtiin 8 kohta juostiin* 

Arkun kannet avattiin 9 

Silkkipakal särjettiin 1 ". 



1310. ' pesi *kurikoitti* kuivas : p.k.k. 

1314. i saati |h|in : s. — 2 juesti|h|in : j. — 3 vaat te hiiksi : -v. — ' heitätti h in : 

h. — 5 aj .i iti h im : ajettiin. — • syöti|h in i s. ' saati h, in : s. — " lnht|t|iln : 1. 

— «availi li in : a. — I0 sai |.-l » 1 li in : s. 



Tukulmista tuhkapyssy. 1314- 1318 



335 



Flikkain vakuvaat teiksi 12 . 
Ruokaa heitille keitettiin, 
is Sokeria sekaan heitettiin, 
Tinafatiin 33 ajettiin", 
Hopeelusikoilla syntiin. 

1315. Tyrvää. Pakula V. I'. 



s-i. 



K aJ li ala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut isävainaaltaan. 
(Kiusotusruno.) 
Allin lallin laulettiin, 
tallin ovet avattiin 1 , 
poikia sinne hmnlettiin, 
kryynipuuro keitettiin 2 , 
s vanha tamma lypsettiin 3 
piikeille (poijille) puuron 4 kaseksi. 

1316. Tyrvää. Ahtee n. 7} —^Od. 

Tallillallin 2 laulettiin. 
Tallin ovi avattiin. 
Poikia ulos potkittiin. 
Tyttöjä sisään kutsut[t]iin, 
5 Olkipuuroo 3 keitettiin. 
Sontaa suolaksi heitettiin. 

Tallinlallin lau[le]ttiin, 
Salin ovet avattiin; 
Tyttöjä ulos potkittiin, 
io Poikia sisään kutsuttiin, 
Nisupuuoroo[!] keitettiin. 
Sokeria suolaks' heitettiin. 

1317. Tärvää. Ahlstedt n. 31. —03. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v. 



Kehtolaulu. 

Tallin lallil laulettiin, 
Tallin ovet avattiin. 
Poikia sinne kutsuttiin; 
Santapuuroo keitettiin, 
s Multaa sualaks heitettiin. 
Vanhat sonnit lypsettiin 
Poikain puuron kaseksi. 

Talli] lallil laulettiin, 
Salin ovet avattiin, 
io Prikkoja sinne kutsuttiin, 
Riiskryyni puuroo keitettiin. 
Sokeria sualaks heitettiin, 
Nuaret lehmät lypsettiin 
Plikkain puuron 1 kaseksi. 

Tukulmista tuhkapyssy. 
1318. Tyrvää. Kullin Väinö, n. 



8. 



12 lu- 
ihuina Kallio, 22 v. Kuullut Ku- 
rusta vaimo Lindqvistiltä. Mp. Tam- 
pereella. 

Huomenna tulee paljo vieraita 
Ruotsista rukumeettari, 
Tukuhulmista tuhka pyssy, 
kuuron nolli, langon Lassi 1 , 
r» ma 1 iikka ja rillan Matti 1 , 
sikomunni ja munnun Matti 1 , 
Anterios 1 konkka kolmikesä 
ja kopra Matti 1 , 
Agaatta 1 piettasallita 
ja titula tuulin pohjan äiti. 



v - vak|a[vaatte|h|iksi : vakuvaatteiksi. — " Tinala;a|tiin : T. — u ajetti|h|in : a. 

1315. 1 |u[vattiin : avattiin. — * keitettii : keitettiin. — 3 lypsettii : lypsettiin. 
— 4 ]>uu rjron : p. 

1316. ' Tytöt laulaa päinvastoin. M.p. huom. — a alap. : [Talli]n[lallin]. — 
3 toisin: tuhkapuuroo. M.p. huom. 

1317. ' kk:ssa iso alkukirjain. 

1318. i kk:ssa pieni alkukirjain. 



336 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Tule huomena meille. 

1319. Tyrvää. Kuihin n. 104. — 17 /t03. 
Tapioin. Anna Kullaa, 28 v. 

Tu tu tuimaan, 
Tu meille huomana naimaan! 
Saal sylttyä syöräkses, 
Rapakaljaa juorakses. 

Vaari tekee taulaa. 

1320. Pon. Grönholm n. 132. —89. 
Marjaana Grönholm, 72 v. Kuul- 
lut l lvilassa. 

Äijä tekee {n ulaa. 

Äijä tekee taulaa, 
ämmä vieress' nauraa: 
voi luun kulta äijätän', 
kun tekee liyvää taulaa. 

5 Äijä tekee lusikoit, 
ämmä lukee tusinoit'; 
voi mun kultu äijätän' , 
kun tekee liyvii lusikoit'. 
Äijä tekee kirnun. 

m ämmä vieress' hirnuu: 
voi mun kulta äijätän', 
kun tekee hyvää kirnun. 

1321. Loimaa. Ikola n. 29. —10. 
Taata tekkee taulaa, 

mamma viäres 1 laulaa. 
Taata tekkee kirnun, 
mamma viäres 1 hirnuu. 
.-, Taata tekkee tankoo, 
mamma viäres hankoo. 
Taata tekkee lusikat, 
mamma lukkee tusinat. 
Taata tekkee kiulun. 



n. mamma viäres 1 viulun- 
Taata tekkee tankaa, 
mamma viäres kankaa' 
Taata tekkee paulaa, 

Manuna viäres 1 kaulaa. 

ie Taata tekkee ryyppii, 
mamma viäres 1 hyppii. 

1322. Alastaro. Vihervaara n. 2468. 
—11. 

\ Lhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Vaari tekkee taulaa. 

Muari viäresä laulaa: 
Oo, mun kulta taatasen, 
Kun teet niin hyvvää taulaa! 

1323. Alastaro. Vihervaara n. 2320. 
—11. 

\ ii Nanoja. Fredrika Friman, 60 v. 
Kuullut Loimaalla. 

Taata tekkee taulaa. 
Mamma viäresä laulaa. 
Taata tekkee lusikoita. 
Mamma lukkee tusinoita. 

Varpusen oluen teko. 

1324. Luvia. HoUmen n. 3. —93. 

Menin minä, menin ininä, 
RäStäälle maata. 
Nain siellä unta. 
Ett' varpunen prykäfli olutta, 
6 Ja munankuor' oli kuurnana, 

,i,i tuohes'a poltti valkeaa. 

1325. Pori. Kiilaani siv. 47. —95. 
Katriina Sjövall, 75 v. 

Yhtenä yönä mä unta näin, 



i ,:i i vi|e|res riöres, — »r, (rukilla). — 3 r. (kankut;, 



Varpusen oluen teko. 1325—1330. 



337 



Ett' varpunen prykäsi oltta. 

Muii[!l kuori häh" kuurnana oi' 
Ja tuohta hän pruukasi polttaa. 
5 Sitte kun hän oluens' vahniiks' 

sai. 

Niin hän ittens' juovuksiin joi 

Ja meni katonrästäall maata. 
Ja kissa se tuli sen töminän kanss' 
Ja herätti varpusen unestans'. 
io Ja varpunen - hyppäs tuuleen! 



1326. 



Kokemäki. Kujanpää n. 34. 

-'M 21. 
Lovisa Välimaa, 68 v. 
Tissa se tasteli rastaalta, kusa 
varpunen lepäsi. 



1327 



Tyrvää. Kninjurnnia n. ;.'. 
13 5 03. 
Tyrvään kylä. Katariina Palmgren, 
55 v. 

Kehtolaulu. 

Varpunen prykäsi oltta, 
Tuohia pruukas hän polttaa. 
Kananmunan kuorista hällä kuur- 
na. 
Joi siitä itsensä juovuksiin. 
s Meni sitte rastaalle istumaan, 
Putos sieltä maahan kuolluksiin 
Senkaltasella jyryllä ja pauhi- 
nalla. 

1328. Tyrvää. Kullaa n. 44. — 6 /i 03. 
Mielaaniemi. Kalle Koivuniemi, 
26 v. 

Tähän tapaan kuulee useasti sanot- 
tavan: 

Minä näin unta unisani: 



oli kultainen sormus sorinesani, 
\ askinen kynttilä kädessäni. 
Kauhu kun mä heräsin: 
5 Sammakko oli kädessäni, 
Sormi housun reijässäni. 
Nain loppu hauska uneni 
Ja kauhu siaan siirtyvi. 

1329. Tyrvää. Kullaa n. 219. —^^04. 
Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. 

Kuullut Kaija Korpelalta, kotosin 
M. ii t uksen kylästä. 

Kun minä makasin ja unta 

näin, 
Että varpunen prykäsi oltta; 
Tuohia pruukas hän polttaa. 
Kun hän sai olvensa valmiiksi, 
5 Joi hän ittensä juovuksiin, 
Meni hän sitten rastaalle maate. 
Kissa häntä sielä hätyytti. 
Varvunen sano sitten: 
Ti 1 , ti, tiit, ti. ti. tiit. 

1330. Tyrvää. Pakula V. V, n. 66. 

- M /s 13. 

Kalliala. \ ille Lindfors, 65 v. Kuul- 
lut äidiltään Kaisa Kellarilta. 

Koska minä makasin ja unta 

näin, 
ku varpunen prykäsi olutta. 
Munan 1 kaarista hänellä kuurna 

oli, 
ja tuahii hän pruukasi polttaa. 
5 Ja kun hän olvensa valmiiksi sai. 
ni hän ittensä 2 juavuksiin joi. 
Meni hän rastaalle maata. 
Kissa kiipes nurkkia'a ylös, 



1329. 
1330. 



1 kk:ssa pieni alkukirjain. 

1 Mulilan : Munan. — 2 itlslensä : 



ittensä. 



22 



838 



Yiihdytyslauluja ju muita lasten runoja. 



ja vaipunen puikahti tuuleen 
10 ja Banoi, kas niin ininäkin luulen. 

Yks' hullu mies maan pääll'. 

1331. Huuma. Kotiseudun toim.: 
ll)iin Kallio a. 3. 16. 

Eräs Raumalainen loru. 
Yks liull niiäs maa pääl 
rakens talos jaa pääl. 

Mni sitl kyläsi kysyin;!: 
»Pitäk se siin pysynin.- t 

b Miäs istus kuistil, 
talo läk luistil. 

1332. Rauma. Roosblomn.ll7.—04. 
Ilul miäs maan pääl 

Rakens tupas jää pääl. 
Mm kylää kysymä 
Pitäk se siiil pysymä. 
5 Am istus kuistill ja 
Tupa läks luistil. 

1333. Eurajoki. Ummun n n. 18. 
—12. 

Yk8 tuli' miäs maan pääll' 

rakens' tupa ns' jään pääll'; 
men kyläst kysymä 1 , 
pitääks' Ben siin pysymä. 
5 Äinnf istus kuistill'. 
talo läks' luistill! 

Yks' kaks' . 

1334. Siikainen. Oksanen Katri, 
n. 31. -30. 

Ison-Salon vanhalta emänniltä. 

Lastenloru. 
Yks. kaks. kolme, neljää, 



anna iloscn olla, 
hiiri hyppää myss] pääs 
sontiainen miekkavyöllä, 
5 kissa lyöpi trumpun päälle. 
Eikä anna sinullckaa rauhaa. 



Yks' meni marjaan. 

1335. Siikainen. Lindqvist Tultu. 
n. 7. 30. 
Otamo. 

Loru. jonka Lintusin Maijavainaa 
oli laulanut Luoman nuorelle emän- 
nälle. 

Yks meni marjaan, 

kaks meni karjaan, 
kaks meni maltaita jauhamaan 
seittämän sannalle, 
s kahreksen rannalle 
kakstoista korkealle vuorelle. 

Nämä' olival kaikki erään perheen 
lapsia ja kuinka monta niitä sitten 
olikaan yhteensä, kysyttiin lopuksi. 



KETJURUNOJA. 

Hiiri ja voi. 

1336. Rauma. Rauvola n. 10. — 91. 
Johan l handelin, 29 v. 

Lasten tuutu. 

Mis.i nyi "n isä? 
]sä on pellolla. 

Mitäs isä pellolla? 

[sä kylvää nisuja. 
s Mis;i n\ t on nisut? 



1333. ' kysymä ä k 



Hiiri ja voi. 1336—1338. 



339 



Linnut noukei nisut. 

Misä nyt on linnut? 

Baukka tapoi linnut. 

Misä nyt on haukka? 
10 Kirves tapoi haukan. 

Misä nyt on kirves? 

Käskee kaataa kirves. 

Misä nyt on kaski? 

Tuli poltti kasken. 
is Misä nyt on tuli? 

Vesi sammutti tulen. 

Misä nyt on vesi? 

Härkä ryyppää veden. 

Misä nyt on härkä? 
20 Karhu tapoi härrään. 

Misä nyt on karhu? 

1-ä tapoi karhun. 

Misä nyt on isä? 

Isä on pellolla. 
25 Mitä isä pellolla? 

Isa kylvää nisuja. 
j.n.e. aina loppumattomiin. 

1337. Honkilahti. Vihervaaran. 4843 
—19. 
Ida Vind. 30 v. 

»Mikä toin päästä voin vei?» — 

»Hiiri.» 
»Misä se hiiri on?» — »Aitan ali.» 
»Misä se aitta on?» — »Valu poltti.» 
»Misä se valu on?» — »Vesi sam- 
mutti.» 
5 »Misä se vesi on?» — »Härkä ryyp- 

päs.» 

»Misä se härkä on?» — »Vähän 

miähen puukko tapoi.» 



»Misä se viiliä miäs on?» - »Nisni 

kylvämäs.» 

»Misä ne nisu 1 ova?» - »Linnut 

söiv.i.» 
»Misä ne linnu ova?» — »Tuult viil- 
tämäs. maat 2 polkemas. 
io Joka tämänki sanan 3 peräst yh- 
renkin sanan puhuu Pittä nykit- 
tämän, näkittämän kuus kuppii 
korvast verta.» 

(Jos joku puhui revittiin korvast.) 



1338. Eura. Järvinen n. 4. 

Mikä voin lävest' vei- 

Mikä voin lävest' vei? 

Hiiri. 

Misä se hiiri? 

Kissa söi. 
5 Misä se kissa? 

Aitan ali'. 

Misä se aitta? 

Tuli sen poltti. 

Misä se tuli? 
io Vesi sen sammutti. 

Misä se vesi? 

Härkä ryyppäs'. 

Misä se härkä? 

Niitull' viiltämäs'. 
15 Misä se niittä? 

Vikatte vilhkas', 

Kovasin kolkkas'. 

Misä se kovasin? 

Äijän vyön ali'. 
20 Misä se äijä? 

Men' eiävält' taevaasseen. 

Joka tämän erän peräst', 



-52. 



1306. 



|s|isu : nisu. — * kk:ssa iso alkukirjain. — 3 sana : sana/t. 



340 



Yiihdylyslauluja ja muita lasten runoja. 



Puluni 1 punottaa, 
Naoraa aopottaa, 
25 Pitää elävält' nyljeltämäii, 
Pää-luuhuUD saakka. 

1339. Luvia. x<il<> n. 313. 
\i i>. Hattulassa. 



-14. 



Aitan alla. 
M is se ait on? 
Valu poltt'. 
Mis se valu On? 
s Vesi saiiiinutt. 
Mis se vesi On? 

Härkäs ryyppää. 
Mis se härkä on? 

Vähän miehen puukko tappoi. 
io Mis se vähä mies on? 
Xisui kylväinäs. 

Nisut kasvoi tavattomast. 

1340. Alastaro. Vihervaara n. 2454. 
—11. 
Sikilä. L4-vuotias tyttö. 

Mikä toi? - N ykä. 
Mikä toi? - Nippu. 
Mikä 1 1 i ] > 1 1 n päästä voin vei? 

Hiiri. 
Misä hiiri? Aitan alla. 
:, Misä aitta? Valkia poltti. 

Misa valkia? - Vesi sammutti. 

Misä vesi? Härkä n \ ppäs. 

Misä härkä? Niityllä syämäsä. 
Misä niitty? Vikahre vilkkas. 
to Misä vikahre? Kovasin kulutti. 
Misä kovasin'' Äijän vyän alla. 

Misä äijä? Kannon pääsä. 
Misä kanto'' Kukkuu QOkasa, 



M isä kukko? Tuulta viiltä- 

inäsä. 

Maata polkemasa — 

Ja joka tämän sanan perästä yh- 
renkin sanan puhhuu 
Pitää kuus kuppia 
Korvista verta kiskottaman. 

1340 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak. 
sem. Mäkiö Eeva, n. 363 a. 
—24—25. 

Sofia Suvitie, 72-v. 

Tai. tai. taipalan ämmä 
Katkasi viisaalta vasikan hännän, 
Teki siitä kirnun männän, 
Kirnusi sillä voita. 
5 Missä se voi? 
Susi sen söi. 
Missä se susi? 
Kirves sen tappoi. 
Missä se kirves? 
io Kannon päässä. 
Missä se kanto? 
Mätäni pois! 

1341. Hui iimn,. Vakkaa n. 8. —88. 
Mikä sen voi vei? Kissa voin 

vei. 
Missä kissa? Aitan alla. 
Missä aitta? Tuli poltti. 
Missä tuli? Vesi sammutti. 
5 Missä vesi? Härkäs ryyppäs. 

Missä härkä? Kirves tappoi. 
Missä kirves? Kovasin kulutti. 
Missä kovasin? Äijän vyön alla. 

Missä äijä? 

io Tuulia viiltämässä, maata poltta- 
massa. 



1 Puhun kuu punottaa : P.p. 



Hiiri ja voi. 1341 — 1344. 



341 



Yhdeksän meren takana. 
Joka tämän sanan päälle, 
Puhun taikka pukahtaa, 
Nauraa taikka nakalitaa. 
15 Se pitää nykiiritainän. nakitetta- 

man. 
Niskapii humista haaU-Uimiin 

asti. 

1342. Punkalaidun. Meisto n. 12. 

—10. 

Haviokoski. Suutari Ilakenberg, 
n. 70 v. 

Mikä toi on? Naka. 1 
Mikä toi on? - - Nykä. 1 

Mikä toi on? -- Piippa. 1 
Mikä sen piipan päästä voin vei? 
5 Hiiri. Missä se hiiri? 
Aitan alla. Missä se aitta? 
valkee poltti. Missä se valkee? 
Vesi sammutti. Missä se vesi? 
Härkä ryyppäs. Missä se härkä? 
io Niitolla juoksemassa. Missä se 

niittu? 
Vikahde vilkkaa. Missä se vi— 

kahde? 
Kovasin kolkkas. Missä se kova- 
sin? 
Pikku miehen vyön alla . Missä se 
pikku mies? 
Tuulta viiltämässä, maata polke- 
massa. 
15 Joka tämän sanan perästä puhuu 

pukahtaa, 
nauraa nukahtaa, pitää kortteli 

korvasta 
verta otettaman. 



1343. Kokemäki. Lenvpainen n. 8. 

,5 A 04. 
Kuullut Ulvilassa. 
Kukas mun sormeni päästä 
voin söi? 
Kissa. 

Missä se kissa on? 
Aittan alla. 
s Missä se aitta on? 
Tuli sen poltti. 

Missäs se tuli on? 
Vesi sen sammutti. 

MiSSäS 1 se vesi 011? 

Härkä sen joi 

io Missä se härkä on? 

Miehet sen tappoi. 

Missä ne miehet on? 
Kauraa niittämässä. 
15 Missä ne kaurat ovat? 
Linnut ne söi. 

Missä ne linnut ovat' J 
Ne lenteli ympäri muitten maitten, 
ja joka tämän sanan perästä pu- 
huu pukahtaa, nauraa nakahtaa, 
se pitää verilihalle nypittämän. 

1344. K iikka. Oksa n. 25. —05. 
Elma Rosenqvist. 7 v. 

Lasten leikkilaulu. 

Toi, toi, Toikolan ämmä 
katkasi Viitalan vasikan hännän, 
teki siitä kirnunmännän; 
kirnusi kahreksan leiviskää voita. 
5 Missä se voi? 
Kettu sen söi. 
Missä se kettu? 



1311. * kk:ssa pieni alkukirjain. 

1312. ' Mis ä : Missäs. 



342 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Aittasen alla. 

Missä se aitta? 
io Tuli sen poltti. 

Missä se tuli? 

Vesi sen sammutti. 
Missä se vesi? 

Härkä sen ryyppäs. 
15 Missä se härkä? 

Kirves sen tappoi. 

Missä se kirves? 

Kannon juurella. 

Missä se kanto? 
20 Madot sen söi. 

Missä ne marot? 

He kulkivat yhreksän meren, 

kahreksan maan. He huusivat: 

kuri lui, oth kii jos saat! 

Toinen lukee kysymykset, ja toinen 
vastaukset. Kun luku on loppuun 
luettu, niin vastaaja lähtee viimeisiä 
sanoja lukiessaan juoksemaan ja toi- 
nen koittaa häntä kiini. 

1345. Lavia. Kamppi n. 33. — 15 / 6 0-i. 
Laulu, jota lapset usein laulavat. 

Nykä näkä, nykä 1 Häkä! 
Mikä sen nykänpäästä voin vei? 
Hiiri katti aitan alle! 
Mikä sen aitan? Valkee poltti! 

i Mikä sen valkee»? Vesisam lii 

Mikä sen veden? Härkä ryyppäs! 
Mikä sen harjan? Piikki pisti! 
Mikä sen piikin? Seppä tako! 
Mökä sen sepän? Jumalan tauti 

tappo, 

io ja keiteltiin ikkunasta alas. että 

kuutit kelisi. 



1345. * kk:ssa iso alkukirjain. 
1347. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 
mustetta ja toista käsialaa. 



1346. Honkajoki, llirsikoski Juna, 
n. 53 -**k2i. 

Tai, tai taipalen ämmä 
Katkasin Katilan vasikan hännän 
Tein siittä kirnunmännän, 
Kirnusin sillä paljon voita. 
s Mihnäs se voi on? aidan alla. 
Milinäs se aita on? valkia sm 

poltti. 

Mihnäs se valkia on? vesi sen 

sammutti. 

Milinäs se vesi on? härkä sen joi. 

Mihnäs se härkä on? kirves sen 

lappo, 
io Mihnäs se kirves on? kaukana 

metsäs, 
kannon nenäs. 
Kotkat lensivät kahdeksan kau- 
pungin yli ja huusivat: Kulluik. 
kulluik. tuu perähän, jos saavu- 
tat! 

1347. Karvia. Paldani n. 95. — 52. 

Voi minun voitani. 

Voi minun voitani, 
Kettu sen söi? 
Missä kettu on? Aitan alla. 
Missä aitta? Valkia poltti, 
5 Missä valkia? Vesi 1 sm sammutti. 

Missä vesi On? Härkä 1 sen joi. 

Missä härkä on? Kirves 1 sm 

tappo. 
Missä kirves? Kannen 1 juures. 
Missä kanto? Toukat 1 söi. 
io Missä toukat, on? Kotkat 1 ne 

noukki. 
Missä kotkat 2 On? 

1 |toukat| : 'kotkat*. Korjaus on erilaista 



Hiiri ja voi. 1347—1350. 



343 



Lensivät yhreksän meren ylitte, 
Kymmenen punasen kaupungin 

Läpitte'. 

1348. Kania. Raakamaa L, n. 13. 
»1,30. 
Ämmänkylä. Serafiina Otava, 61 v. 

Ketjuru.no. 

Tai, tai, Taipalusämmä, 

Katkasi Valkosen vasikan hännän. 

Teki siitä kirnun männän, 

Kirnus sillä paljon voita. 
5 Misä se voi on? - 

Aitan alla. 

Misä se aitta on? 

Valkia sen poltti. 

Misäse valkia on? 
io Vesi sen sammutti. 

Misä se vesi on? 

Härkä sen ryyppäs'. 

Misä se härkä on? 

Kirves sen tappo, 
is Misä se kirves on? 

Kannon nenäsi 

Misä se kanto on? 

Mätäni maroiksi. 

Misä ne marot on? 
20 Kotka ne söi. 

Misä se kotka on? 

Lenti kahreksan kaupungin 

ja meren taa ja sanoi: 

Luikkis piki tuikkia ! 

1349. Vesilahti. Hels. Suom. Normaa- 
lilys. konv.: Lindroos n. 4*. — 92. 
Järvenranta. Eeva Kalpela, 12 v. 
Mikä tää on? 

Mikä tää on? 
— Nykä. 



Mikä tää on? 

— Näkä. 

a Mikä tää on? 

— Hiippa. 

Mikä sen hiipan päästä voin vei? 

- Sen vei hiiri. 
Minkä hän sen vei? 

io — Aitan ale. 
Missä aitta? 

- Tuli poltti. 
Missä tuli? 

— Vesi sammutti. 
15 Missä vesi? 

— Härkä ryyppäs. 
Missä härkä? 

- Nutulla juaksee. 
Missä niittu? 

20 — Vikahte niitti. 
Missä vikahte? 

- Kovasin kulutti. 
Missä kovasin? 

- Äijän vyän alla. 
26 Missä äijä? 

— Pajan akkunasta kattelee. 

1350. Tottijärvi.Lindroosn. 25*. — 88. 
Huhtaa. Ida Runkka, 15 v., kuul- 
lut sisareltansa Elsalta samassa ky- 
lässä. 

Mikä toss' on? 
Nika. 

Mikä toss' on? 

Xaka. 
5 Mikä toss' on? 

Nika. 

Mikä toss' on? 

Nika, j.n.e. 

Mikä toss on? 
io Piippa. 



344 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Mikä Ben piipau päästä voin vei? 
Hiiri vei pappilan uitan alle. 
Missä se aitta? 
Tuli poltti. 

16 Missä se tuli';' 

Vesi sammutti. 

Missä sr vesi? 

Härkä ryyppäs. 

Missä se härkä? 
bo I 'ii ukko tappo. 

Missä sr punkko? 

Seppä tako. 

Missä se seppä? 

Ilvppäs ikkunasta pihalle 
25 ja meni aika kyytiä mäkeen. 

1351. Lempäälä. Vihervaaran. 4309. 

-13. 

Näytetään sormia ja kysytään: 
Mikä tää On? Nykä. 
Mikä tää on? Näkä. 
Mikä tää on? Piippa. 
s Mikä sen piipan päästä voin vei? 

Hiiri. 

Minkä hän sen vei? Leppäsin 

aitan alle. 

Mikä sen aitan oli? Tuli pultti. 

Mikä sen tulen oli? Vesi sammut h 

Mikä sen veden oli? Härkä ryyp- 
päs. 

to Mikä sen härän oli? Puukko 

tappo. 

Mikä sen puukon <>li? Seppä tako. 

Mikä sen sepän oli? Seppä hyp- 
päs akkunasi ulos, 
että kontit krojahti. 

1352. Lempäälä Kvngelin n. 3*. —97. 

Mika toi? 



— Nykä. 
Mikä toi? 

— Näkä. 
s Mikä toi? 

— Piippu. 

Mikä sen piipun piiasta voin vei? 

Hiiri. 
Missä se hiiri? 
10 — Leppäsen aitan alla. 
Missä se aitta'' 

Valkee sen poltti. 

Missä se valkee? 

- Vesi sen samutti. 
15 Missä se vesi? 

- Härkä sen ryyppäs. 
Missä se härkä? 

Niityllä se juoksi. 
Missä se niitty? 
20 — Vikate sen vilkkas 
Missä se vikate? 

Kuvasin sen kolkkas. 
Missä se kovasin? 

äijän vyön alla. 

2r, Missä si' äijä? 

Kannonpääss' istu. 
Missä se kanto? 

- Karhu sen raappi 
Missä se karhu? 

20 - Tuulta viiltämässä 
maata polkemassa. 
.inka ensin puhuu pukahtaa, 

nauraa nakahtaa. 
se nypitään selkäruorosta kanta- 
päihin asti. 

1353. Lempäälä. Perhon. 18* a. -07. 
Äiti hoi, 
Missä vc ui 

Kl— a Söi. 



Hiiri ja voi. 1353— 1354 a. 



345 



Missä kissa? 

5 Aitan alla. 

Missä aitta? 

Tuli poltti. 

Missä tuli? 

Vesi s.miimitti. 
io Missä vesi? 

Härkä joi. 

Missä härkä? 

Kirves tappoi. 

Missä kirves? 
is Kannon nenässä. 

Missä kanto? 

Metsän perässä. 

1354. Lempäälä. Lindqvist n. 118*. 
—87. 

Ahtiala. Suutarin tytär Lovisa, 
71 v. vanha piika. 

Keskustelu Leikki. 
On kun ensin panee kaksi ihmistä 
kumpikin toisen kätensä nyrkkiin 
toinen toisensa päälle pitäin peuka- 
losta kiini, joka jää niin toisen nyr- 
kiin sisälle ja sitte toinen rupee kyse- 
leen joka sormee järjestään aikain 
alimmaisesta, jokaon pikku sormi näin 
sanoin, kuin seuraa ia toinen vastaa 
kysymyksiin, alkaa siis näin: 

Kysymys: »Mikä toi on? 
Vastaus: »Nykä» 
Kys. Mikä toi on? 
Vas, Näkä. 
5 Kys. Mikä toi on? 
Vas, Nykä. 
Kys, Mikä toi on? 
Vas, Xäkä. 
Kys, Mikä toi on? 
io Vas, Nykä. 

Kys, Mikä toi on? 



Vas, Näkä. 
Kys, Mikä toi on? 
Vas, Nykä. 
15 Kys, Mikä toi on? 
Vas, Näkä. 

Nyt viimein tulee päälimmäinen 
sormi, joka on peukalo. 

Kys. Mikä toi on? 

Vas, Ämmän piippu. 

Kys, Mikä siitä voin vei? 
20 Vas, »Hiiri kylän aitan alle. 

Kys, Missä se aitta? 

Vas, Valkee sen poltti. 

Kys, Missä se valkee? 

Vas, Vesi sen sammutti. 
25 Kys, Missä se vesi? 

Vas, Härkä sen ryyppäs. 

Kys, Missä se Härkä? 

Vas, Pyssy sen ampus. 

Kys. Missä se Pyssy? 
30 Vas, Seppä sen tako. 

Kys. Missä se Seppä? 

Vas, Yhdeksän meren takana, 

Kilpi järvi kymmenes, 

ja niin loppu se leikki, joka on hyvin 
hauska. 



1354 «. Tampere. Jussila K. V, n. 1. 
—23. 
K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v. 

Tai, tai, Taipalen ämmä 
katkasi Katilan vasikan hännän, 
teki siitä kirnun männän. 
Kirnusi kilon voita. 
5 Missä se voi? 
Kettu sen söi. 

f 

Missä se kettu? 
Kirves sen tappoi. 



346 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



kirves? 
10 Kannon päässä. 

Missä se kanto? 

Tuli sen poltti. 

.Missä se tuli? 

Vesi Ben sammutti. 
is Missä se vesi? 

Malani maroiks. 

Missä no marot? 

Kurjet ne söi. 

Missä ne kurjet? 
20 Ne lensi kahdeksan virran 

ja yhdeksän maan halki 

ja laulu mennessänsä: 

»kur luikkis, kur luikkis. 

Ota kii, jos saat!» 

1355. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n.71* 
—04. 
Aleks. Ah]gr6n, 71 v. 

Entä voi. 
Entäs voi? 

Hiiri söi. 

Kntäs hiiri? 

Aitan alle liyppäs. 
.-. Entäs aitta? 

Tuli poltti. 

Kntäs tuli? 

Ves sammutti. 

Entäs vesi? 
io Härkä hörppäs. 

Entäs härkä? 

Karlin lappo. 

Entäs karhu? 

Mies ampu. 
is Entäs mies? 

Niitvl makaa. 

Entäs niitty? 
Viikate vipsas. 
Entäs viikate? 



20 Kannon päässä. 

Kntäs kanto? 

Toukka Söi. 

Entäs toukka? 

Kukko Qokkas. 
•jr. Kntäs kukko? 

Orrell makaa. 

1356. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. U5.* 
—06. 

Entä voi. 

Missä voi? 

Kissa söi. 

Entä kissa- 

Aitan alla. 
5 Entä aitta? 

Tuli poltti. 

Entä tuli? 

Vesi sammutti. 

Entä vesi? 
io Härkä harppasi. 

Missä härkä? 

Niitulla. 

Entä niittu? 

Vikate viilsi. 
te Missä vikate? 

Kannon päässä. 

Entä kanto? 

Karhu repi. 

Entä karhu? 
20 Mies tappo. 

Entä mies? 

Haulas makaa. 

1357. Eräjärvi. Tyyskä (3309) n. 13* 

07. 

Entä \oi? 

Entä voi? 
Hiiri söi. 
Entäs hiiri? 



Hiiri meni mettään. 135"— 1359. 



347 



Kissa tappoi. 

6 Entäs kissa? 

Aitan alla. 

Entäs aitta? 

Tuli poltti. 

Entäs tuli? 
lo Vesi sammutti. 

Entäs vesi? 

Härkä joi. 

Entäs härkä? 

NiitulT käy. 
is Entäs niittu? 

Vi kate vipsas. 

Entäs vikate? 

Kovasin koppas. 

Entäs kovasin? 
20 Kannon pääs. 

Entäs kanto? 

Karhu repi. 

Entäs karhu? 

Miäs tappo. 
25 Entäs miä-'r 

Hau las makaa. 



1358. [ Parkano JRäisä K, n. 16. 

M.p. Jalasjärvellä. 

[Runon alkup. on tuutulaulua 



-30. 



■] 



s Mihnä 1 se voi on? 
Kettu sen söi. 
Mihnä se kettu? 
Aittan alla. 
Mihnä se aitta? 
io Valkija sen poltti. 
Mihnä se valkija? 



\ esi sen sammutti. 

Mihnä se vesi? 

Härkä sen joi. 
is Mihnä sr härkä? 

Susi sen tappaa. 

Mihnä se susi? 

Kirves sen tappaa. 

Mihnä sr kirves? 
20 Kaukana kannonnenäs. 

M ilma se kanto? 

Toukat sen söi. 

Mihnä ne toukat? 

Linnut ne söi. 
26 Mihnä ne linnut? 

Yhdeksän meren takana. 

Vehrijäisen kiven alla. 

Hiiri meni mettään. 

1359. Eura. Saarimaa n. 493. — 09. 
M.p. Laitilassa. 

Hiir men meMäni^ 
pikku kelkka hännäs. 
Tuli kissa vasta. 
kysy: mihes mene? 
5 - Menem^puita poikkima 
ja isso tammi tappama. 

- Jos tule susi vasta? 

- Kyll mnää mene maa ali. 

— (Tavalliseen tapaan.) 

— Mist se valkone lehm sitä saa 1 ? 
io — Syä ruaho. 

— Mist se sitä ruaho saa? 

- Kirkkaast mättäst, 
makkiasl mättäst, 
taivaan^köökin^tyttärelt. 



1358. ' Säkeissä 5—27 on kk:ssa pieni alkukirjain. 



1359. 



(voita). 



348 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1360. Port. Sandholm n. 1. —90. 

lltiri ja Kulti. 

Hiiri meni metsäin 
pieni kirves kelkassa. 
Katti tuli rastaan 

Ja 1 kysyi minkäs menet? 
. Menen puitani puimiinaan 

Halkojani hakkaamaan. 

Muutt' jos puu kaatuu päälles? 

Menen puun juurelle. 

Mitäs syöt jos nälkä tuleepi? 
io Minä syön puun kuorii. 

Mutt' jos vattas paisuu? 

PuskOn neulasella. 

Mutt' jos veri tullee. 

Voitelen voikosella. 
is Mistäs sitä saat? 

Vanhan ämmän vakkasesta, 

Mistä vanha ämmä sitä saa? 

Nuoren lehmän mämmistä. 

Mistä nuori lehmä sitä saa? 
20 Metsästä, mättään juuresta. 

Missä on se mätäs? 

Valkea sen poltti. 

Missä se valkea on? 

Vesi sen sammutti. 
B5 Missä se vesi on? 

Härkä sen ryyppäs*. 

Missä se härkä on? 

Puukko sen tappoi. 

Missä se puukko on? 
so Vanhan äijän tupessa. 

Missä se äijä on? 

Turun linnaan se vietiin pois. 

1361. Noormarkku. Ollinon n. 607. 

89. 

Hiiri meni mettää 



1 kk:ssa pieni alkukirjain. 
I 361 ' ka i t.i.ni : kannan. 



Pikkunen kelkka peräsä, 

Pikkunen kirves kelkasa. 
Katti istu kannoin pääsä, 
5 Kysy. minkäs menet 
Pikkune hiiri parka? 
Puitani purkamaa. 
Aidaksiani särkemää. 
Entä jos puu kaatuu päälläs? 
io Kyllä mä karraan 1 aidar rakkoo. 

Kntä jos tullee nälkä? 

Kyllä mä pureskelen) puujjuuria 
Entä jos vattas paisuu? 
Kyllä mä piiskoin puskomella. 

15 Entä jos tullee veri? 
Kyllä mä voitelev voilla. 
Mistäs sitä voita saat? 
Vanhan ämmäv vakkasesta. 
Mistäs vanha ämmä saa? 

so Nuarel lehmän ounnusista. 

Mistä nuari lehmä saa? 
Vihriäisestä mättäästä. 
M isä se mätäs o? 
Vikahde sen niitti. 
_•:, Misä se vikahde o? 
Kovasi se kulutti. 
M isä se kovasin o? 
Jokkee se putos. 

Misä se joki o? 
so Härraat sej joivat. 
Misä ne harräät o? 
Miähel ae tappo. 
Misä ne miähel o? 
Kauraa kylvämäs'. 

16 Misä se kaura 0? 
Korpit ne söivät. 
Misä ne korpit? 

rypp&s : ryyppäs. 



Hiiri meni mettään. 1361 — 1362. 



349 



Viiden kymmenenä meren takana: 

Of kii. jos saat! 

1362. Merikarvia. Romppanen n. 1. 

—89. 

A. htorunoja. 

[Loppupuoli — Kuulin kurjen kul- 
lertavan — Neljän neidon runoa.] 

Hiiri meni metsään 
Pikkunen kelkka perästä, 
rikkunen kirves kelkas'. 
Katti istui kannon pääs'. 

5 Kysyi: »Minkäs 1 menet?» 
».Menm tänne puitani puimaan 
Ja kataviani hakkaamaan.» 
»Entä jos puu kaatuu päällesi?» 
»Kylki mä mainin n maan rakoon.» 

io »Entä jos sun tulee nälkä?» 
»Kyllä mä kuihin katavan juuria.» 
»Entä jos vatsaa' paisuu? 
»Kyllä mä puskon naskalilla.» 
»Entä jos veri juoksee?» 

is »Kyllä mä voitelen voikkusella.» 
»Mistä sitä voikkusta saat?» 
»Vanhan ämmän vakkasesta, 
Nuoren lehmän nunnusesta, 
Viherijäisestä metsästä.» 

20 Menin minä metsään, 

Kuulin siellä kurjen kullertavan. 
Heinäsirkan kellertävän. 
Panin minä kultaset suitset kur- 
jen suuhun. 
Ajoin pitkin vaskista vajaa, 

25 Kultasta kujaa; 

Ajoin kurjen vajan alle, 
Panin silppuja eteen, 
Eipä tämä näitä syönyt. 
Panin kauroja eteen. 



30 Eipä tämä näitäkään syönyt. 

Panin sniuja eleen, 

Näitäpä tämä oissuttel ja Hassut- 
teli. 

Viiden, kuuden viikon päästä 

Panin minä Maisan, Kaisan lyp- 
sämään, 
35 Eipä tämä nisiä löytänytkään. 

Menin minä itse viiden, kuuden 
viikon päästä, 

Löysin tämän nisät. 

Lypsin kiuluuni. 

Kaadoin sitten pyttyyni. 
40 Täyttipä kiulu pyttyni, 

Kaadoin sitten saaviini, 

Täyttipä pytty saavini. 
Juotin pikkusen vasikan, 

Panin lopun lautaselle. 
45 Hiiri tuli ja maistoi vähän. 

Rotta tuli ja maistoi paljon, 

Katti tuli ja kahmas' kaikki. 
Emäntä koukun loukosta, 

Väärän puun pesän edestä, 
su Kaappas' kattia päähän. 

Katti sanoi: »Älä 1 vaan minua 

lyö, 

Taikka minä huudan niin, 
Että huutoni kuuluu ympärin 
maailmaa 
Ja poruni Pohjan Tornioon.» 
55 Sielläpä leipiä leivottiin 
Ja voita sekaan seulottiin. 
Mikä tuolia kaukana merellä 

näkyy? 
Yksi koria luoto. 
Mikä sen luodon keskellä nä- 
kyy? 
6o Yksi koria tupa. 



1362. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



350 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja 



Mikä sen tuvan keskellä n;i ky \ v 
Neljä neitsykäistä. 
Yksi kutoo kultavyötä. 
Toinen lavasee lattiaa, 

Gi Kolmas lullaa lasta. 

Neljäs istuu aitan ikkunalla 
Ja murehtii vanhinta vel|j|eänsä. 
Joka on nuoraa joutunut laivan 
haltijaks'. 
lluus kuus torvea 
70 Puhaltaa ylös ilmaan. 

Kaikki kutut menee metsään. 
Isäntä käveli keppinsä kanssa, 
Löi minun parhaan kuttuni kuo- 

liaaks". 

Löysin minä tuohiskäivärän, 

75 Pistin valkeen isännän ladon nurk 

kaan. 

Lato se rupes' palamaan. 

Minä se Lähdin karaamaan. 

Karasin Bitten Lullukalliolle, 

Lullasin siellä tarpeekseni. - 
so Yksi kello-lehmä tuli hukkaan. 

Jonka nimi oli Kukka-. 

Kuusi käski kuulustella. 

Haapa kä-ki hakee. 

Keto kiiski leikitellä, 
85 Koivu lupas' ehtoolla selkään. 

1363. Siikainen. Lindqvist Terttu, 

n. 1.S0. 

Otamo. Fiina Koivumiiki. 76 v. 

Lastenloru. 

Hiiri meni mettään 
pikku kelkka peräs, 
pikku kirves kelkas. 
Kisu tuli vastaa 



- k ukk;i : A. 

1 Säkeissä 5, -, ■>, r. ■::. '.m;. 



5 Kysy 1 : »minkäs menet?» 
»Menen puitani punomaan, 
Halkojani hakkaamaan.» 
»Entäs jos pnn kaatuu päälles, 
Minkäs sitte menet?» 

io »Menen maarrakoo.» 
»Kntäs jos tulee nälkä?» 
■■M ön sitte santaa.» 
»Entäs jos vattas paisuu?» 
»Pistelen nirpin parpin neula- 
silla.» 

lb -Kntäs jos tulee veri?» 
»Voitelen voi voikkusella.» 
»Mistäs sitä voikkusta saa?» 
»Nuaren lehmän nunnusista.» 
»Mistäs sitä sinne tulee?» 

■io »Viimaisesta mät8äästä[l]» 

»Missä se vihriäineii mätäs on?» 
»Vikates sen niitti.» 
»Misäs se vikates on?» 
»Tallin aitan alla.» 

25 »Misäs se aitta on?» 
»Valkee Ben poltti.» 
»Misäs se val a kee on?» 
»Vesi sen sammutti.» 
»Misä se vesi on?» 

30 Pikku härkä sen ryyppää.» 
Misäs se pikku härkä on?» 
»Pikku miäs sen tappo.» 
»Misäs se pikku miäs on?» 
►Se on nipposten napposten 

nisumaata kylväma- 

1364. Siikaim n. Lindqvist Terttu, 
n. 2. -30. 

Otamo. Vanhatalon emännältä, n. 
35 v. 

28, 30, 32 on pieni alkukirjain. 



Hiiri meni mettään. 1364—1366. 



351 



Lastenloru. 

Pikku miäs meni mettään 

katti istu kannon pääs, 
kysy: »minkäs menet?» 
»Menen puitani purkamaan, 
5 airaksiani karsimaan.» 

»Jos puu kaatuu päälles?» 

»Menen puun juurelle». 

»Jos tulee 1 nälkä?» 

»Syän santaa.» 
io »Jos paisun vattas?» 

»Puhkon neulalla.» 

»Jos 2 tulee veri?» 

»Voitelen voikkosella.» 

»Mistäs sitä voita saat?» 
15 »Vanhan lehmän tunnusista» 

»Mistä vanha lehmä saa?» 

»Vihreästä mättähästä.» 

»Misäs se vihriäinen mätäs on?» 

»Vika 1 rs sen niitti.» 
20 Misäs se vikates?» 

»Kovasin sen kulutti.» 

»Misäs se kovasin on?» 

»Se putos jokee.» 

»M isä se joki on?» 
aa »Härkä sen ryyppäs.» 

»Misä se härkä on?» 

»Veitti sen tappo.» 

»Misä se veitti on?» 

»Se on pikkumiähen vyällä, 
30 taivaan nummerolla 

nisumaita kylvämäs.» 

1365. Oripää. Vihervaara n. 2362. 
—11. 
Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 



h i Iltalaulu. 
»Hiirulainen, haarulainen, mi- 
lics menet?» 
»Menen mettään puitani puke- 
maan, 
halvojani hakkaamaan.» 
»Mutt jos kaattuu puu päälles?» 
.-. »Kyll mä kairaan katavan alle.» 
»Mutt jos tullee nälkä?» 
»Kyll mä karrutan katavanjuur- 

ta.» 
»Mutt jos vattas paisuu?» 
»Kyll mä trohin neulasella.» 
io »Mutt jos tullee veri?» 

»Kyll mä voitelen voikkusella.» 
»Mistäs sitä voiretta saat?» 
»Vanhan ämmän vakkasesta.» 
»Mistäs vanha ämmä sitä saa?» 
is »Nuaren lehmän tisuista.» 
»Mistäs nuari lehmä sitä saa?» 
»Tuareesta mättäästä.» 
»Misäs se mätäs on?» 
»Äijä sen niitti.» 
20 »Misäs se äijä on?» 

»Se on kauroja kylvämäsä.» 
»Misäs kaurat?» 
»Linnut söivät.» 
»Misäs linnut?» 
86 »Alonen kymmenen virstan pääsä 

lentämäsä.» 

1366. Loimaa. Tallgren n. 19. — 14. 
Maria Tuominen, 57 v. M.p. Maa- 
riassa. 

Hiiri meni mettään, 
Oli kirves kelkass. 



3133. « |puu|tulee : t. — 2 Säkeissä 12—13, 15, 19, 23, 25, 27—29 on pieni alku- 



kirjain. 



352 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Ki r s'sa istui kannon päässä, 

Kulta plari 1 suun edessä. 
i Kissa kysyi: 

Kunk.is 2 menet hiiri rakka? 

Menen puita poimimaan, 

[ssoo tammee tappamaan. 

Kissa sanoi: 
10 Jos sun kaatuu puu päälles? 

lluri sanoi: 

K\ l mä menes maan alle. 

Kissa sanoi: 

Jos sun tulee nälkä? 
15 Hiiri sanoi: 

Kyl mä karruta n katajan 3 (ja 
puun) juurii. 

Kissa kysyi: 

Jos sun tulee jano? 

Hiiri sanoi: 
20 Kyl mä mene meren rantaan 

Kissa kysyi: 

Jos sun paisuu 1 vattas? 

Hiiri sanoi: 

Ky] mä pistän tikkuneulal. 
25 Kissa sanoi: 

Jos sun tulee veri? 

Hiiri sanoi: 

Kyl mä voitelen voikkosella. 

1367. Loimaa. 1'ihrrraara n. 4477. 
—13. 

Karoliina 1'uisto. 72 v. 
Hiiri meni mettään 
Pikku kelkka peräsä 
Piku kirves kelkasa. 
Kissa istu kiven päällä 
5 Kysy: »Mihes 1 menet hiiri rukka?» 



i 166 ' yi. lyijyk.? — • Säki 
pieni alkukirjain. —* kataja|a| : katajan 
136 ' kk:ssa pieni alkukirjain. - 



»Menen lantani pinnoomaan. 
Lastujani latomaan.» 

»Häntää jos kaatuu pun päälles?» 

»Kyll mä malirun maan rakkoon.» 
io ».Mutia jos tulee nälkä?» 

»Kyll mä kumitan kuusen juurta. 
Kairuttclen katuvan juurta.» 
»HäntäS ko' paisuu vattas?» 
»K\ 11- ma tikon neulasilla.» 
ie »Mutta jos tulee veri?» 
»Minä voitelen voikkosella.» 
»Mistäs sen voikkosen saat?» 
»Vanhan muarin vakkasesta.» 
»Mistäs vanha muari sen saa?» 
so »Nuaren lehmän nisästä.» 
»Mistäs nuari lehmä sen saa?» 
»Ihanasta mättäästä.» 

1368. Alastaro. Vihervaara n. 2463. 
—11. 

Vritsanoja. Fredrika Friman, 60 v. 
Kuullut Loimaalla. 

Hiiri meni linttaan. 

Pikkanen kelkka peräsä. 
Katti istu kannon pääsä, 
Kysy: »mihes menet'» 
b »Menen puitani poimimaan. 
Halvojani hakkaamaan.» 

»Entäs, jos nälkä tulee-» 
»Kyllä mä karrutan katavan- 

juurta.» 
»Entäs, jo- vattas paisuu?» 
lo -Kyllä mii pistän neulasella.» 
»Kntäs. jos veri tullee?» 
»Kyllä mä voitelen \ oikkosella .» 

s. 10, L2, 14, 16, I», 20, 22, 24, 26, 28 on 
— * pasuu : paisuu. 
»Kylliä K 



Hiiri meni mettään. 1360 — 1371. 



353 



1369. Alastaro. Vihervaara n. 2451. 

il. 

Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v. 

Pikku hiiri meni mettään, 
Pikku kolkka peräsä 
Ja pikku kirves kelkasa. 
Kitti istu kannon pääs. 
e Kysy: »kunkas menet?» 
»Menen puitani pukemaan, 
Kaunojani nalkkimaan.» 
»Häntäs kon kaatuu puu pääl- 

les?» 
»Ivy 11 mä menen maan rakkoon.» 
io »Eikös siäla vattas paisu?» 
»Kyll mä pistelen neulasella.» 

»Eikös sitten veri tule?» 
»Kyll niinä voitelen voikkosella.» 
»Mistäs sen voikkosen saat?» 
15 »Xuaren lehmän tisseistä. 
Vanhan ämmän vakkasesta.» 

1370. Alastaro. Vihervaara n. 2442. 
—11. 

Sikilä. Vilho Vieno, 'i5 v. 

Pikku hiiri mettään meni, 
Pikkuset rattaat peräsä. 
Pikku kirves rattaliiilla. 
Katti istu kannon pääsä. 
s Mihes menet, pikkuhiiri? 
Halvojani hakkaamaan. 
Puitani punnittemmaan, 

Eikös puu päälles kaaru? 
Kyll mä mahrun maan alle. 
io Eikös siälä nälkä tule? 

Kyll mä kaivan katavanjuurta. 

Eikös siitä vattas paisu? 
Kyll mä tikon neulasilla. 



1370. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



Eikös sitten veri tule? 
is Kyll mä voitelen voikkosella. 

Mistä> sitä voikkosta saat? 
Vanhan ämmiin vakkasesta, 
Nuaren Lehmän 1\ ps} ksestä. 
Mistäs nuari lehmä saa? 
20 Kirkkaan mättään päästä. 
Mistäs mätäs sitä saa? 
Taivaan ilopiikalta. 

Mistäs ilopiika sitä saa? 
Se. kon un kaikki luanu, 
25 Tuliosansa 1 tähän mailmaan 

tuanu. 

1371. Ahistaro. Vihervaara n. 2441. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 
Hiiri meni mettään, 
Piani kelkka peräsä, 
Piäni kirves kelkasa. 
Kissa tuli vastaan. 
s Kysy: »mihes menet?» 
»Menen puitani puinimaan, 
Havojani hakkaamaan.» 
»Häntäs kon puu kaatuu pääl- 
les?» 
»Kyll mä menen airan alle.» 
io »Häntäs kon aita kaatuu?» 
»Kyll mä mahrun maan alle.» 

»Häntäs kon vattas paisuu?» 
»Kyll mä pistän neulasilla.» 
»Entäs kon tullee veri v » 
15 »Kyll mä voitelen voikkosella.» 
»Mistäs sitä voiretta saat'^» 
»Vanhan ämmän vakkasesta.» 
»Mistäs vanha ämmä saa?» 
»Xuaren lehmän ni>i>tä.» 



23 



354 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



20 »Mistäs nuari lehmä saapi?» 
»Heleästä heinän päästä, 
Kukan keltavan 1 nenästä, 
Kaunihin kanervan päästä.* 

1372. Huittinen. Saarelainen n. 53. 

—17. 
Rustaava Alho. 

Pikku kuri. 

Pikku hiiri meni mettään, 

Pikku kirves kelkkasessa. 

Katti istu kannon pääsä, 

Sano, kunkas menel hiiri? 
s Menen puitani poimimaan, 

I lavojani 1 hakkaamaan. 

Mutta jos pun päällesi kaatuu? 

Kyllä mä työnnän maan rakoon. 

Mutta jos tulee nälkä? 
io Kyllä mä syän a santaa. 

.Mutta jos vattas paisuu? 

Kyllä mä puskun neulasilla. 

Mutta jos veri tullee? 

K > 11. i mä voitelen voikkosella. 

15 Mistäs sitä voita saat'.-' 

Vanhan ämmän vakkasesta. 
Mistä vanha ämmän Baa? 
Nuoren lehmän naimisista. 
Mistä nuori lehmä saa? 
Bo Viheliäisen mättään päästä. 
Misä on se mätäs? 
Vikahde sen niitti, 
Misä "n se vikahre? 
Kovasin sen kuluin. 

Misä on se kovasin? 

•Aitan alla. 



Missä on sr aitta?* 
Tuli sen poltti. 
Misä on sr tuli? 
bo Wsi sen sammutti. 
Misä on se vesi? 
Il.ii kä sen ryyppäs. 

Misä on se härkä? 
Miäs 3 sen ampui. 

ss Misä on so niiäs? 
Kauroja kylvää. 

Misä on ne kaurat? 
Kurjet ne noukki 4 . 
Misä on no kurjet? 

oi Kolmen meren takana. 

1373. Punkalaidun. Kotikoskin. 464. 

17 , 09. 

Pikku hiiri. 

( Kertojan sanoilla.) 

Pikku hiiri mettään meni, 
Tikku kelkkailen peräsä. 
Pikku kirves kelkkasesa. 
Katti istu kannon pääsä. 
s Kysy: »Mihin 1 menet pikku hiiri?» 
»Menen puitani pylkistelleen', 
Halkojani halkistelleen 8 .» 

»Mutta jos pUU päälles kaatuu-» 
•K\ ll.iiu.i joudun 4 maan rakkoon.» 

Mutta jos nälkä tulleepi?» 

»K\ Iki ma kalvan kalavati juurta.» 

»Häntäs Bitte, joa vattas paisuu?* 
• Kvlläina trohin neulasella.» 
»Häntäs sitte, jos veri tullei 
i.-. »Kyiiäiuä voitelen voikkosella.» 
»Mistäs sitä voikkosta Baapi?» 



l. » ai. (keltava keltainen). 
13T^. ' kk:ssa pieni alkukirjain. ' sy|ö|n : syön. -*Mi|i - Miös. — * kk:ssa 
euraa : \li>;i on kaurat 

i:i::t. ' kk>>.i pieni alkukirjain. — * pylkistel|een : pylkistelfeen. — • halki 
|leen| : halkistelleen. — *yl. [jou](r)[unj. 



lliiii meni mettään 13 3 



::,:, 



»Nuoren »Kirjasen» nunnusesta.» 
»Mistäs nuori »Kirjanen» saapi?» 
»Ketunleivän kengän 6 alta.» 
»o »Mistäs Ketunleipä saapi?» 
••Karhun mättähästä 8 .» 

1374. Harjavalta, Ruusunen n. 91. 
—03. 

Uurru mettään meno. 

Hiiri meni mettään 
Pikku kelkka perässä. 
Pieni kirves kelkassa. 
Katti istui kannon pääs 
b Kysyi: »Mihes 1 menet?» 
»Menen puitani poimimaan, 
Issoo taminee tappamaan.» 
»Mut jos puu päälles puttoo?» 
»Kyl mää mahrum maar rakkoo.» 

io »Mut jos tullee nälkä?» 
»Kyllä mä syän santaa.» 
»Mut jos paisuu vattas?» 
»Kyl mää puskon neulasella.» 
»Mut jos tullee veri?» 

ia »Kyllä mä voitelen voilla.» 
»Mistäs hiiri vei! a saa?» 
»Vanhan ämmän vakasta.» 
»Mistän vanha ämmä saa?» 
»Nuoren lehmiin nuunusesta.» 

20 »Mistäs nuori lehmä saa?» 
»Niitun kauniisi mättähästä.» 

1375. Harjavalta. Ruusunen n. 92. 
—03. 

toisinto. 

Hiiri mennee mettään 
Piäni kelkka perässä. 



1'iäui kirves kelkasessa. 
Kissa istui kannun pääsä 
5 Kysyi: »Mihes menet?» 
»Meneen puitani kaatamaan, 

Nsuo tammee tappamaan.» 
»Häntäs 1 pun pääläs puttoo?» 
»Kyl mää menen juuren alle.» 

io »Häntäs tulle nälkä?» 
»Karrutan koivun kuarusia.» 
»Häntäs paisuu vattas?» 
»Kylki mä pistän neulasella.» 
»Häntäs tulle veri?» 

15 »Voitelen tuareella voitusella.» 
Mistäs sinä voita saat?» 
»Vanhan ämmän roppisesta.» 
»Mistä sitää vanha ämmä saa?» 
»Nuarel lehmän nunnusesta.» 

20 »Mistäs nuari lehmä saa?» 
»Vihrijäisestä mättähäästä.» 

1376. Kokemäki. Santavirta n. 60. 
—03. 
Säpila. Amanda Sillanpää, 40 v. 

II iiri ja Kulti. 
Hiiri meni mettään. 
Pieni kelkka perässä. 
Katti istui kannun päässä. 
»Kunkas menet hiirulainen?» 
s »Menen puitani poimimaan, 
Halvojani hakkaamaan.» 
»Mutta jos puu päälles kaatuu?» 
»Kyllä mä mahdun maan rak- 
koon.» 
»Mutta jos tullee nälkä?» 
io »Kyllä mä karrutan kalajan juur- 
ta.» 



•yi. [ken, k [än]. — 6 yi (sammal)[mättähästä.] 
1374. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 
1375 ' Entäs jos. Mp.huom. 



356 



\ iihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



»Mutta jos paisuu vatia- 
■Kyllä mä puakon neulaisella.» 
»Mutta jos tullee veri?» 
»Kyllä mä voitelen voikkoisella.» 
is »Mistäs^ sitä voita saat '* 

»Nuoren lehmän mammasta.» 

»Mistä nuori lehmä sitä saa?» 

»Viheliäisistä mättämistä.» 

»Misä se mätäs on?» 
20 »Vikahde sen niitti.» 

»Misä se vikahde on?» 

»Kovasin sen kulutti.» 

»Misä se kovasin on?» 

»Vetteen se heitettiin.» 
25 »Misä se vesi on?» 

»llärräät sen joi.» 

»Misä ne härräät on?» 

»Miehet ne tappo.» 

»Misä ne miehet on?» 
30 »Kauraa leikkaamassa.» 

»Misä ne kaurat on?» 

»Kurjet ne söi.» 

»Misä ne kurjet on?» 

»Yhdeksänkymmenen meren ta- 
kana.» 

1377. Kokemäki. Lempainen n. 9. 

-Vi 04. 
Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 

Kissa ja hiiri. 
Pikku hiiri metsään meni 
Tinakirves kelkassa. 

Kissa kysyi kannon päästä: 
Minne menet, hiiri? 
5 Lähden puitani poimimahan 

Haikujani hakkaamaan. 
Mutta jos puu päällesi kaatuu? 
Minä mahdun maan rakoon. 
Mutta jos nälkä tulisi? 



io Kyllä mä karrutan katajan kuo- 
ria. 
Mutta jos vatsaa paisuu? 
Kyllä mä pistän neulasella. 

Muita jospa >al luu- 
Kyliä mä voitelen voikkoseUa, 
16 Sivelen sianlihalla. 

Mistä sitä VOita saat? 

Vanhan ämmän vakkasesta, 

Nuoren lehmän männeistä. 

Mistä nuori lehmä saapi- 
so Heleästä mättähästä, 
Kaunihilta kankahalta. 

Missä se mätäs on? 
Vikahte sen niitti. 

Missä se vikahte on? 
25 Kovasin sen kulutti. 

Missä se kovasin on? 
Veteen se putosi. 

Missä se vesi on? 
Härät sen joi. 
30 Missä ne härät on? 
Miehet ne tappoi. 

Missä ne miehet on? 
Kauroja niittämässä. 

Missä ne kaurat on? 
35 Kurjet ne söi. 

Mis[s]ä ne kurjet on? 
Ne lenteli ympäri mailmaa. 
Of kiin' jos saat! 

1378. Kokemäki. Kujanpää n. 21. 

-7i 21. 

lauma llakanpää, 45 v. 

Hiiri meni mettään 
pieni kirves kelkassa. 
Katti kysy aidan päältä: 

»Mihin 1 Mnä menet?» 



13T8. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — - Kymm|ä|nen : Kymmenen. 



Hiiri meni mettään. 1378—1380. 



357 



5 Menen puitani poimimaan, 

halkojani hakkaa maan». 

»Mutt' jos kaatuu puu päälles?» 

»Kyllä mä menen maan rakoon.» 

»Mutt' jos tulee nälkä?» 
io »Kyllä mä kraaputan katajan 

juurta.» 

»Mutt' jos paisuu vattas?» 

»Kyllä mä puskon neulasilla.» 

»Mutt' jos tullee verta?» 

»Kyllä mä voitelen voipusella.» 
15 »Mistäs sitä voipusta saat?» 

»Vanhan ämmän vakkasrsta.» 

»Mistä vanha ämmä sitä saa?» 

»Nuoren 1 lehmän nisistä.» 

»Mistä nuori lehmä saa?» 
20 »Kirkkaasta mättäästä.» 

»Missä se mätäs on?» 

»Viikate sen niitti.» 

»Missä se viikate on?» 

»Kovasin sen kulutti.» 
_ , -Missä se kovasin on?» 

»Vetteen se pitos.» 

»Missä se vesi on?» 

»Härjät sen ryyppäs.» 

»Missä ne härjät on?» 
30 »Kaurakylvöllä.» 

»Missä ne kaurat on?» 

»Kurjet ne söi.» 

»Missä ne kurjet on?» 

»Kymmenen 2 virstan päässä len- 
tää ja laulaa, 
35 eikk' ole päätä eikä kaulaa, 

ota kii jos saat!» 

1379. K iikka. Numminen n. 429. 
—17. 

Hiiri meni metsään 
pieni kelkka perässä, 



pieni kirves kelkkasessa. 

Kissa kysyy kannon päästä: 
s Minne sinä hiiri parka, menet? 

Menen puita purkamaan, 

aidaksia särkemään. 

Entä jos puu päälles kaatuu. 

Minä juoksen juuren alle. 
io Vaan jos nälkä näppäsevi. 

Syönpä koivun kuorusia. 

Vaan jos turpuu mahasi. 

Minä pistän neulasella. 

Mutta jos verta vuotaapi. 
15 Minä voitelen voinsulalla. 

Viistä pieni hiiri voita saa? 

Vanhan ämmän vakkasesta. 

Mistä vanha ämmä saa? 

Nuoren lehmän nännäsistä. 

»o Mistä nuori lehmä saa? 
Helevästä heinänpäästä, 
keltakukan nenästä, 
kauniin kanervan päästä. 



1380. Tyrvää. Pakula V. V, n. 58. 

- 27 / 3 25- 

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- 
lut Vappu Silvanderilta. 

Pikku hiiri meni mettään 
pikku kelkkanen peräsä ja 
pikku kirves kelkkasesa. 
Katti istu kannon pääsä 
5 ja kysy: »Minkäs menet, hiiri 

rukka?» 
»Menen mettään puitani pinoo- 

mahan 
ja halkojani hakkaamahan.» 
»Mutta jos tulee nälkä?» 



3".S 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



»Kyllä karskutan katajan juur- 
ta.» 

10 »Mutta jos vnttas turpoo?» 
»Kyllä pistän neulasella.» 
».Mutta jos tulee veri?» 

»Kyllä voidao voikkosella.» 
»Mistäs hiiri voita saa?» 
15 »Nuaren lehmän aännisestä.» 
»Mistäs nuari lehmä saa?» 
»Heleästä heinän päästä.» 

1381. Tyrvää. Pakula I'. 1". n. 77. 

-"/s 12. 

Miina Forsblom, 84 v. Kotoisin 
Lohjan Vendelästä. 

Hiiri meni mekään 1 
pikkuset rattaat nannaa 
ja kirves kai n los a . 

»Millin menet, hiiri raukka?» 
5 »Tänne menen, katti raukka. 
Sundion kirkon seinäpuita, 
Maaiian kirkon malkapuita.» 

»Mul jos sul tul* aälkä?» 
»Kruaputan kuivun juurta, 

10 kr'a'aputan katavan juurta.» 
»Mut jos sul tul jano?» 
»Juan mä karjan askeleist.» 

»Mu! jos sun va##as 4 paisuu?» 

»lw 1 mä pistelen neulaisten kans 5 .» 

15 ».lus veri rupee juaksemaan?» 

»Kyl mä voitelen voitein kans.» 

»Mistäs gaal voiteit?» 
»Vanhan muijan pytöist.» 

»Mistäs vanha muija saap?» 
20 »Kuarest lehmäst.» 

»Mistäs niiar lehmä saap?» 

»Ihanaisesi mättääst.» 



»Missä On m' ihanainen mäti 
»Vikate Ben kulutti.» 
25 «MiN.ist on se vi ka t> 
»Kovasin sen kulutti.» 

»Misäs on m- kovasin?» 
»Pahnalatoon paiskattiin.» 

»Misäs on se pahnalato?» 
30 »Hiiivt sen tuiskais.» 

»Misäs on ne hiiret?» 
»Kiss;i ne naukkas.» 

1382. Tyrvää. AKUtedl /e 25. ^ ,03. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 

Tuutulaulu. 

Pikku hiiri meni mettään 
Tikku kelkknuen perässä, 
Pikku kirves kelkkasessa. 

Katti istu kannon päässä, 
d Rupes kohta kyselemään: 

»Minkäs menet . hiiriparka?» 
»Käyn puitani pinoilemaan, 

Halkojani hakkailemaan.» 
»Entäs kon puu päälles' kaa- 
tuu?» 
m »Kyllä mä inahJun maan rak- 
koon.» 
»Mutta jos aälkä näppäsevi?» 
»Kyllä mä karskilta n katajan 

juurta.» 
»Mutta jos vattas paisuu?» 
»Kyllä mä närpin neulasella.» 
15 »Mutta jos verta vuotaa?» 
»Kyllä mä voitelen voikkosella.» 
»Mistäs sen voikkosenkin saat?» 
»Vanhan ämmän vakkasesta.» 
»Mistä vanha ämmä saapi?» 
m »Nuaren lehmän uunillisesta.» 



1381. ' yi. (messään 
(vassas). — •" k;i .> s : kans. 



— * Ikainalcis : kai"los. — n svil I tul II: s. t. 



vi. 



lliiii meni mettään. 1382—1385. 



359 



»Mistä nuari lehmä saapi?» 
»Viimaisesta mättäästä.» 

»Mistä vilinä mätäs saa?» 
»Pitkän pilven tyttäreltä.» 

1383. Tyrvää. Vihervaara n. 303. —09. 
Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny- 

gärd, 45 V. 

Kehtolaulu. 
Pikku hiiri meni mettään, 
Piäni 1 kelkkailen peräsä, 
Kani 1 kirves kelkkasesa. 

Katti istu kannun pääsä, kysy: 
5 »Minkäs 1 menet hiirulainen?» 
»Menen mettään puitani hak- 
kailemaan, pinoilemaan.» 
»Mutta jos puu päälles kaatuu?» 
»Kyllä mä juaksen juuren alle.» 
»Mutta jos nälkä tulee?» 

io »Kyllä mä kurrutan kuusen juur- 
ta, karrutan katajan juurta.» 
»Mutta jos vattas paisuu?» 
»Kyllä mä pistän neulasella.» 
»Mutta jos veri tulee?» 
»Kyllä mä voiran voikkosella.» 

is »Mistäs hiiri voita saapi?» 
»Vanhan mummun vakkasesta.» 
»Mistäs vanha mummu saapi?» 
»Nuaren lehmän naimisesta.» 
»Mistäs nuari lehmä saapi?» 

20 »Heleästä heinän päästä, 
Keltasen 1 kukan nenästä, 
Kaunihin 1 kanervan päästä.» 

1384. Iliinimil, ■iin">. Nyberg Vivi, n. 
16. —12. 

Kyröskoski. Kustaava Pihlaja, 74v. 
Hiiri meni mettään 



pikku kelkkailen perässä, 

pikku kirves kelkkasessa. 

Kaiu tuli vastaan, kysyi: 
s Milikäs kuliani menet? 

Menen puitani kokoon, hakojani 

hakkaan. 

Mutta kun puu päälles kaatuu? 

Kiekahdan kiven juureen. 

Mutta kun nälkä tulee? 
io Karrutan kalajan juurta. 

Mutta kun vattas paisuu? 

Pistän silloin neulasella. 

Mutta kun kipeetä tekee? 

Voitelen voikkusella. 
15 Mistäs 1 sitä saat? 

Nuoren lehmän ninnisestä, 

ja vanhan ämmän vakkasesta. 

Mistäs sitä sinne tulee? 

Vihriäisestä mättäästä, 
20 kehästä heinän päästä. 

1385. Jämijärvi. Välisalo n. 19. — 
"/12 02. 
Maria Välisalo, 23 v. 

Hiiri meni metsään. 

Hiiri meni metteen, pieni kelkka 

peräs. 
Katti istui kannon nenäs ja kysyi: 
Minne menet hiiri raukka? 
Tänne menen, tuomiokirkon 
tukkipuita, 
5 Maariakirkon malkapuita. 
Mutta jos kaatuu puu peelles? 
Pakenen maan alle. 
Entä jos tulee nälkä? 
Kaivelen katajan juuria. 
io Entä jos vattas paisuu? 



1383. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 

1384. l M|u|tas : Mistäs. 



360 



Viihdytyslauhlja ja muita lasten runoja. 



Pisteleil tilkin t Tukin neulasilla. 

Mutt;i jos tulee veri? 

Voitelen voikkusella. 

Mistä sitä voikkusta saat? 
ie Vanhan ämmän vakkasesta. 

Mistä sitä vanhan ämmän vakka- 
seen on t ullut? 

Nuoren lehmän nunnuscsta. 

Mistä sitä nuoren lehmän nunnu- 
seen on tullut? 

Ihanasta mättähästä. 
20 Misä se ihana matas[!] nyt on? 

Vikates sen vei. 

Misä se vikates on? 

Haisti sen söi. 

Misä se haisti on? 

Valkee sen poltti. 

Misä se valkee on? 

Vesi sen sammutti. 

Misä se vesi nyt on? 

Yksi musta miäs sen ryyppäs. 
8o Misä se miäs on? 

Yhdeksän kahdeksan meren 

takana. 

Mitä se siellä tekee? 

Ohria ottaa, nisuja niittee, 

kauroja kattaa. 

1385 a. Ikaalinen. Salava Anna- 
Kaarina, n. 18. — 31. 
Iso-Röyhiö. 

I Iin' meni metf&n, 
pikkukel e kkane(n) perän, 
meni pun alle, sev^vatta paisu, 
se sai leh c mältä voita 
5 ja voiteli sitä voikkosella. 



1386. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 

n. 38.— * U 24. 
Pikku hiiri meni mettään 
Pikku 1 kelkka peräsä, pikku kir- 
ves kelkasa, 
Katti istu kannon pääsä. kysy: 
Kunkas 1 menet hiiri rankka? 
s Menen puitani poimimaan, halvo- 
jani hakkaamaan. 
Mutta jos puu päälles kaatun? 
Kyllä mä mahdun maan rakkoon 
Mutta jos tullee nälkä? 
Kyllä mä karskutan katavan 
juurta, syön koivun pintaa. 
io Mutta jos vattas paisuu? 
Kyllä mä trohon neulasella. 
Mutta jos tullee veri? 
Kylki mä voitelen voikkosella, 
sivelen sianlihalla 

Mistä sinä voikkosta saat? 

is Vanlian ämmän vakkasesta. 

Mistä vanha ämmä sitä saa? 

Nuoren kirjaksen vattasta. 

Mistä nuori kirjas sitä saa? 

Vihriäisestä mättäästä, 
to Misä se vihriäinen mätäs on? 

Vikahde sen niitti. 

Misä se vikalnl f- 

Kovasin sen kulutti. 
Misä se kovasin on? 
26 Vettccn se putos. 
Misä se vesi on? 
ii.M ka Ben i> yppas. 

Misä se härkä on? 
Mies sen ampu. 
80 Misä se mies on? 



1385a. * kk:ssa pieni alkukirj. 
L388. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Hiiri meni mettään. 1386 — 1388. 



361 



Kauroja kylvämäsä. 
Misä ne kaurat on? 
Punasenmeren takana. 

1387. Kuriin. Paldani n. 94. — 52. 

Hiiri meni mettään. 

Hiiri meni mettään, 

Katti istu kannolla 1 , 

Minkäs hiiri menee? 

Tänne menen mettään, 
s Mitä hiiri mettäs'? 

Hakkaan Maarian kirkon malka- 
puita. 

Tuomio kirkon tukkipuita. 

Muttakun kaatuu päälles puu? 

Niin menen maan rakoon. 
io Milläs siellä elät? 

Järsin puun juuria. 

Matta kun vattas paisuu? 

>\ ön silkkisen, salkkisen neula- 
sia, 

Mutta kun tulee verta? 
is Voikkosella voitelen. 

Mistä sitä voikkosta saat? 

Vanhan ämmän pyttysestä. 

Mistä sitä ämmän pyttyseen on 

tullut? 

Nuoren lehmän nunnusesta. 
20 Mistä sitä lehmän nunnuseen on 

tullut? 

Metisestä mättähästä. 

Missä mätäs on? 

Viikate' niitti. 

Missä viikates 2 ? 
25 Harsti sen söi. 

Missä harsti on? 

Vanhan ämmän aitan portaiF. 



Missä aitta? 

Yalkia poltti. 
30 Missä valki.i - 

\ esi sen sammutti. 

Missä vesi? 

Härkä sen joi. 

Missä härkä? 
35 Kirves sen tappo. 

Missä kirves? 

Pikku miehen vyötärön alla, 

joka lentää ilmas' pilviä piirten. 

1388. Kiirnn. Kaukamaa L, n. lö. 

- 19 U30. 

Xmmänkylä. Kaisa Harjukangas, 
80 v. 

Hiiri meni mettähän 

Pikku klkkanen perässä, 

Pikku kirveli kelkkasella. 

Mihkäh nyt hiiri parka meet? 
5 Puitani käy muhimahan. 

Halkojani halkelemahan. 

Mutta kun puu päälleh kaatuu? 

Luikahran puun juuren ala. 

Mutta kun vattah paisuu? 
io Pistelen neulasella. 

Mutta kun veri tulee? 

Voitelen voikkusella. 

Mistäs^sitä voikkusta saat? 

Nuoren lehmän nunnisista. 
15 Mistä sitä sinnet^tulee? 

Vihriäisestä mättähästä . 

Misä se vihriäine mätäs on? 

Vikate sen niitti. 

Misä se vikates on? 
20 Suuren laron kynnyksellä. 

Misä se uusi lato? 



1387. • kannjallla : kannolla. — 2 viijt|ates : viiÄates. 



362 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



i Iisi lato on palana. 
Millä se sammutettii? 
Verellä se sammutettii, 
Misä se vesi on? 
Mustankyytiä 1 härkä sen ryyppää. 
Misä se mustankyytiä härkä on? 
Mustan meren takana. 
Mitä se sie tekee? 
no Nisua niittää, 
Kauroja katkoo. 

1389. Kuirin. Kaukamaa L, n. 16. 

:i , 30. 
Kirkonkylä. Liisa K y t ■ '■ viita, s. 1852 

Hiiri meni mettähän 
Pieni kelkka perä li. 
Kissa kysy hiireltä: 
Minkäs menet? 
5 Puitani puituiin. 
I takojani hakkaahan, 
Entäs sitten, jos pun päälles 

kaatuu? 
Byppään puun rakohon. 

Kyllä se siinä on kaikki se taru. 

1390. Kurrin. Kaill.u maa L, n. 14. 

:i , 30. 
Ämraänkylä. Joosefina Jokinen, 
su V. 

Biiri meni mettähän 
Kissa tuli vastahan. 

Kissa kysy: 
Milikäli nyt meet? 
s Biiri sano: 
Puitani purkkiin, 
Halkoja hakkaahan. 

Mutta kuu tulee nälkä? 



S\ ön katajaa pulmusia. 

lo Mutta kun pullistun vatta? 
Voitele voikkusella. 

Mistäs stää voikknsta tulee? 
Nuoren leimuin aunnusista. 
Mistäs sitä uuunusiin tulee: 
i:. Vikate Ben niitti. 
Misäs se vikate on? 
Kannon nenään minä sen panin. 
Misä se kanto on? 

Yalkia sen poltti. 
20 Misä se valkia on? 
Vesi sen sammutti. 

Misä se Vesi On? 

Härkä sen ryyppäs. 
Misä se härkä on? 

lt, Maa sen nieli. 

1391. Parkano. Almien Viljo. n. 26. 
—30. 

Alaskvla. Maria Alanen n. 59 v. 
Ilmi meni mettään 
Pikku kelkkailen perässä. 
Pieni kirves kelkkasessa. 
Kissa istu kannon nenä-, 
.-. Kysyi: »milikäs menet?» 
»Menen puitani pii oaan, 

Halkojani hakkaamahan.» 
»Mutta kuu pun päälles' kaatuu'-» 
»Kyllä mahdun maan rakoon.» 
io »Mutta kun nälkä tulee?» 
»Kalavan katajan juurii.» 
»Mutta kun vattas paisuu?» 
»Pistän neulasella.» 

»Mutia kuu veri tule 
. \ oitelen voikkusella.» 
»Mistä sitä voikknsta saa?» 



1388, ' mustankyyssä mustankirjava 



Hiiri meni mettään. 1391 L39 l 



363 



»Nuoren Lehmän uunnunesta.» 
»Mistä 3itä auori lehmä saa?» 
»Viheriäisestä mättähästä.» 
20 »Mistä se mätäs saa?» 
»Pikkusesta pilven rippusesta.» 

1392. Vesilahti. Eels.Suom.Normaa- 
lilys. konv.: Lindroosn.3*. — 92. 
Järvenranta. Kustaa Kalpela. 
Katti ja pikku hiiri. 

Pikku hiiri meni mettään 
pikku kelkkailen peräsä 1 
pikku kirves kelkkasesa 2 . 

Katti istui kannun pääsä 3 
5 kysy: »minkäs menel biirylämen?» 
»Menen puitani pinoilemaan 
halkojani hakkailemaan.» 

»Häntäs kun puu päälles kaa- 
tuu?» 

— »Kyllä mä mahrun maan ra- 

koon.» 
io »Häntäs kun nälkä tulee?» 

- »Kyllä mä kalvan katajan 

juurta.» 
-»Häntäs kun vattas paisuu?» 

- »Kyllä mä tärpin neulasella.» 

- »Häntäs kun veri tulee?» 

15 - »Kyllä mä voitelen veikko- 
sella.» 

- »Mistäs sitä voikkosta saat?» 

— »Nuoren lehmän nunnusesta.» 

- »Mistäs nuori lehmä saa?» 

— »Vihannasta mättähästä. 

1392 «. Lempäälä. Helin Olga, n. 11. 
—21—22. 
Kalle Helin, 60-v. 

Pieni hiirulainen meni mettään 



Pikkunen keikkunen perässä, 
pikkunen kirves kelkkasessa-. 
Katti kysyi 1 kannon päästä: 

s Minkäs menet, hiiriraukka? 
Menen puitani pinoilemaan, 
halkojani hakkailemaan. 
Mutta jos puu päälles kaaliin? 
Kyllä mä mahdun maan rakoon. 

m Mutia jos i ui' 1 '' nälkä? 

Kyllä mä kalvan katajaiijuuria, 
kuopsuttelen koivunkuottia. 

Mutta JOS vattas paisuu? 

Kyllä mä tärpin neulasilla. 

15 Mutta jos tulee veri? 

Kylki mä voitelen voikkosella. 

Mistäs hiiri vita saapi? 

Vanhan ämmän vakkasesta. 

Mistäs vanha ämmä saa? 
ao Nuoren lehmän nunnusista. 

Mistäs nuori lehmä saa':' 

Vihannasta mättähästä. 

Mistäs vihanta mätäs saa? 

Pilvispoukan tyttäriltä. 



1393 



—Oi. 



Tottij. Rekola n. UI* 
Sorva. 

Lasten laulu. 

Hiiri mettääm^menee 
Piäni keikkunen perässä 
Kissa hiireltä kysyvi: 
Minkäs menet hiiryläinen? 

Menem^mettään puitani poi- 
mii n, 
halkojani hakkaan. 

Mutta jos puu päälles kaatuu? 
Kyllämä mahrum_maar w ra- 

koon. 



I 192. * peräs|s|ä : p. — 2 kelkkases|sja : k. 
1392 a. x listui| : »kysyi*. 



pääs|s|ä : p. 



364 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Uutta jos nälk/i tulee? 
10 — Kylläinä kalvan katajaj w 

juurta. 
Mutta jos vattas paisuu? 

- Kyllämä tärpin^ipistelen)^ 

oeulasilla 

— Mutta jos veri vuataa? 

— Kyllämä voirav^voikkosella. 
15- Mistäs^sitä voikkosta saat? 

Vanhan ämmän pyttysestä. 

— Mistäs vanha ämmä saa? 
NuareMehinän^nunnusosta. 
Mistäs mi. i ri lehmä saa? 

20 — Vihannasta mättähästä. 

1394. J.i mpäälä. J. niinin- n. 67*. — 13. 
Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp. 
Hauholla. 

Hiiri mettään tnenevi, 

pieni kelkkailen perässä. 
Kissa istui kannon päässä. 
kysyi minkäs menet? 
5 — Halojani hakkaan, puitani ko- 
koon. 

- Mutta jos puu päälles kaatuu? 

- Kyllä mä luikahran lumen 

alle. 

- Jos vilu tulee? 

Kyllä mä mahlun maan alle. 
io— Mutta joa nälkäs tulee? 

Kyllä kalvan katajiin juurta. 

- Jos vattas paisuu? 

Kyllä mä ronkin oeulasilla. 
Mutta jos veri tulee? 
15 - Kyllä voitelen voikkosella. 
Mistäs sitä voita saat? 

Vanhan ämmän vakkasesta. 

Mistä se vanha ämmä saa? 



— Nuorru lehmän ounnusista. 

so — Mistäs nuori lehmä saa:-' 

- - Vihannasta mättaliästä. 

Mistäs vihanta mätäs saa? 
-Pilvipoukon tyttäriltä. 



1395 



— 89. 



Pirkkala. Starck n. 4*. 
Hiiri mettään meneepi, 
pieni kelkkanen perässä, 
pieni kirves kelkkasessa; 
katti istu aidan päällä 
s kysy: mi(hi)nkäS nyt menet? 
Menen puitani pinoilemaan 1 
halkojani hakkailemaan. 
Mutta JOS puu päälles kaatuu? 
Millä juoksen juuren alle. 
m Multa jos tulee nälkä? 

Minä kalvan katajan juurta. 
Mutta jos vattas paisuu? 
Minä pistelen neulasella. 

Mutia jos tulee verta? 

is Minä voitelen voin sulalla. 

Mistä hiiri voita saapi? 

Vanhan ämmän vakkasesta. 

Mistä vanha ämmä saapi? 
Nuoren lehmän nunnusesta. 
io Mistä nuori Lehmä saapi. 
Viheriaisesta[l] mättähästä. 



1396 



Pirkkala. Virlanenn. 11*. — 05. 

Nokia. K. Forsblom. 7o v. 
Laulu. 

Hiiri metsähän menevi, 
pikku kelkkanen perässä. 
Kissa istu kannon päässä, 

kysy, minkä menet hiiri parka. 
— Menen puitani pinoileen, 



I :;•'.". ' Sana on kirjoitettu perästapain lyijykynällä. 



Hiiri meni mettään. 1396—1397. 



365 



halkojani hakkailemaan. 
Entä joa puu päälles kaatuu? 
Minä voitelen voikkosella. 
Mistä hiiri voita saapi? 

10 Vanhan akan vakkasesta. 
Mistäs Sitä vanha akka? 

Nuoren lehmän Hännisistä. 

Mistäs sitä nuori Lehmä? 
Vihannaisesta mättähästä. 

15 Missäs se vihanta mätäs on? 

Viikate sen niitti. 

Mistäs se viikate? 

Seppä sen takoi 

Missäs se seppä? 
ao Tauti sen tappoi. 

Missäs se tauti? 

Hyppäs ikkunasta pihalle, 

että kontit kolisivat. 

1397. Ylöjärvi. Paldanil4(-=SMMY: 
Reinholmvn kok. 99 33).— 52. 

Hiiri ja Katti. 
Hiiriläinen menee mettään. 
Pikku kclkkanen perässä, 
Pikku kirves kelkkasessa, 
Katti kannolla istuupi 
s Kannon päässä katseleepi: 
»Minkäs menet hiiriläinen?» 
Tänne menen mettään 
Puitani noiltaan, halkojani hak- 
kaan, 
Muttakun puu päälles kaatuu? 
10 Puikahdan maan rakoon, 
Muttakun nälkä tuleepi? 
Kyllä kalvan katajan juurta, 
Muttakun jano tuleepi? 
Kyllä käyn järven rannalle, 



is Muttakun vattas paisuuvi? 
Kyllä tärpin 1 neulasilla 
Muttakun verta tuleepi? 

Kyllä voitelen voikkosella, 
Mistä sitä voikkosta saat? 

20 Vanhan ämmän vakkasesta, 
Mistäs vanha ämmä saapi? 
Nuoren lehmän nunnusesta, 
Mistäs nuori lehmä saapi? 
Vihannasta ponsahasta, 

25 Missä pensas on? 

- Vikate' niitti. 
Missä vikate'? 

— Kovasin 2 kulutti. 
Missä kovasin? 

30 — Akanoihin kätkettynä. 
Missä akanat? 

— Hiiri ne tuiski. 
Missä hiiri? 

— Katti sen murti. 
35 Missä Katti? 

— Kannon 2 takana. 
Missä kanto? 

- Valkee poltti. 
Missä valkee? 

40 — Vesi sammutti. 
Missä vesi? 

— Härkä ryyppäs. 
Missä härkä? 

— Keihäällä pistettiin, 
■is Missä keihäs? 

— Nuoren miehen vyön alla. 
Missä nuori mies on? 

- Nisuja kylvämässä. 
Missä nisut on? 

50 — Häkkisten perseessä. 
Missä häkkiset? 



1397. * Sana alleviiv. ; r. Tärpin = knacka. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. 



366 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Taivas ,ill;i lentelee. 
Missä taivas on? 

Pääs päällä veli kulta. 

1398. Kangasala. Borenius (1986) n. 
62*. - 7i. 

Hakalan Taava. synt. \ ääksyn kar- 
tanoa aloossa (= »maalla»). 

»Hiiren virsi 1 *. 

Hiiri mennee mettääm 1 
Pikku kelkka nm perässä 

= Katti 

Kissa istuu 3 kannoin päässä 
Kysyi hiireltä miinkäs 4 menet? 
5 Tänne puitani pinnoilemmaa(n) s 
Halkojani bakkailemmaaoo 

Intä 6 kuin pun päälles kaatuu? 

Kyllä mä mahlum maar rae- 
koon' 

Intä kun sinun nälkä tul(l)ee? 
io Kyllä 8 mä kalvan katajan .juuret, 

Kojettelen 8 koivun ktutret, 

Hajekselen haavan lehlet 8 

Intä kun sinun vattas paisuu? 

Kyllä mä 1 " tärpin u neulasilla. 
15 Intä kun veri tul(l)ee? 

Kyllä mä 1 " voitelen voikkosella. 

Mistäs sitä voikosta fcul(l)ee? 

Vanhan ämmäm pyttysestä. 

Mistäs sitä vanhan ämmän pyt- 
tyyn tuli li- - 



so Nuaren lehmän nunnusesta. 

Mistäs n|uai-e]u l|ehmä]n nun- 
nuun tul(l)ee? 
Vihannasta mättähästä. 

Mistäs vihanta mätäs tul(l)ec? 
Jumalan kälen tallokaa. 

1399. Sahal. Helin n. 25*. —03. 

H iiri ja /> 

Hiiri meni mettään 
Pikku kelkkanen perässä, 
Pikku kirves kelkkasessa. 
Kissa istu kannon päässä. 
5 Kysy »minkäs menet, biiriraukka- 

im n?» 
Tänne menen puitani punoile- 

maan, 
Halkojani hakkailemaan 
»Mutta jos sinun puu päällesi 

kaatuu?» 
Kyllä mä puikahlan puun rak- 
koon. 
m »Mutta jos nälkä tulee?* 

Kyllä mä kalvan katajan juurta. 

»Mutta joa vattas paisuu?» 
Kyllä mä tärpin neulasilla. 
»Mutia jos veri tulei 
ie Kylki mä voitelen voikkosella. 
Mistäs sitä voikkosta saat?» 
Vanhan ämmän pyttysestä. 



i ;'is i i ; « t f r i . ■ — . i selitys: Tätä lauletaan lasta tuudittaessa ja myös lapsel 
keskenään. - * Ensin ollut: Hiiri mettääm mennee; korjaukset yläp. j-i päällä. — 3 
uu alleviivattu. — l ii a lie vi iv.it tn. ■■ im toin. i j;i m m alleviiv — »Panna pino 
arveli laulaja. Se on nyt siinä vaan että puitani pinno[i]lemmaa. Mp. huom. — • = 
Mutta »Tääll sanotaan: intä I Mp. huom.] s in issa on I j.i .> alleviiv. — " laulaessa kuu- 
luu yleensä yksinkert. kmi-. Mp. lm ■ kk:ssa pieni alkukirj. — * Näitä 3 Banaa 

[tark. säkeitä 10 12] laulaessaan laulaja käytti sävelen jälkimmäistä osaa i.- sama 
kokoelmassa olevaa sävelmää). Mp. huom. - '" ä alleviivattu. " »Niin kun pisti 
niin kun pistelemiseks sanotaan sitä». Ei Bitä nyi muullosti sanota muuta kun siinä 
Mp. sei. 



Hiiri meni mettään. 1399— r."l 



367 



»Mistäs sitä vanhan ämmän pytty- 
seen tulee?» 
Nuaren lehmän ounnusesta. 
20 »Mistäs sitä nuaren lehmän nun- 
nuseen tulee?» 
Vihannasta mättään päästä. 
»Mistäs sitä vihannan mättään 
päähän tulee?» 
Pilviponkan tyttäreltä, 
Länkipohjan lääkäriltä, 
25 Pohjannutien tuamarilta. 



1400. Kuhmalahti. Salo .1. 34 n. 
975*. —13. 

Anna Perkki, 36 v. Muistiinp. Hat- 
tulan Sattulassa. 

Hiiri meni mettään 
Pikku kirves kelkkasessa. 

Katti istu kannon päässä 

Kysy: minkäs menet hiiriraukka? 
s Tänne menen puitani hakkaile- 
maan. 

Entäs jos puu päälles kaatuu? 

Pujahlan puun rakkoon. 

Entäs jos nälkäs tullee? 

Kyllä mä kalvan katajan juurta. 
10 Mutta jos vattas turpoo? 

Kyllä mä tärpin neulasilla. 

Mutta jos veri tullee? 

Kyllä mä voitelen voikkosella. 

Mistä sitä voikkosta saat? 
is Vanhan muijan vakkasesta. 

Mistä sitä vanhan muijan vakka- 
seen tulee? 

Nuaren lehmän nunuusesta. 

Mistä - i t ; i nuaren lehmän nunnu- 
seen tulee? 

Vihannan mättään päästä. 



1401. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n. 69*. 

—04. 

Aleksanderi Ahlgren, 71 v. 
Hiiri meni mettään. 

Hiiri meni mettään 

Pieni kelkka perässä. 
Katti istui kannon päässä, 
Katti kys"s i hiireltä: 

5 »Mihinkäs siä menet?» 
Hiiri sanoi katille: 
»Tänne menen mettään 
Puitani pujoilemaan 
Haikujani hakkailemaan.» 

io Katti sanoi hiirelle: 

»Entäs jos puu päälles kaatuu?» 
Mahlumpa miä maan rakohon 
Kiven alle kipaisen.» 
»Entäs jos siäl tulee nälkä?» 

is »Kyllä kaluun katajan juurta, 
Purekselen kuusen juurta.» 
»Entäs jos vattäS paisuu pahasti 
Turpoopi turmiolle?» 
»Kyllä tärpin neulasella 

so Pistelen piikkisellä.» 
»Entäs jos tekee kipeitä 
»Kyllä voitelen voikkosella.» 
»Mistäs siä voikkoist saat?» 
»Vanhan ämmän vakkasesta» 

25 »Mistäs sit vanha ämmä saa?» 
»Nuoren lehmän nunuusesta.» 
»Mistäs nuori lehmä saa?» 
»Vihannasta mättähästä.» 
»Mistäs sil mätäs saa?» 

30 »Taivaan köyhän tyttäreltä.» 
»Mistäs köyhän tytär saa?» 
»Yli-ukon uumenilta, 
Chanista satehista, 
Taivaan lakeesta laesta.» 



368 



Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja. 



1402. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 37*. 

-09. 

Järvenpää. Anton Tuomala, 15 v. 
Kuullut äidiltänsä. Poika on sotkenut, 
mutta äiti osaa paremmin tämän 
runon. 

Hiiri meni metsään 

Pikkunen kirves kelkassa. 

Katti istui kannon päässä 

Ja kysyi: »minkäs menet?» 
s »Puutani pnjoileen 

Ja hakujani hakkaan.» 

»Jos puu kaatuu päälles?» 

»Menen maan rakoilun. 

»Jos vatsaa paisun?» 
io »Pistä havun neulasella» 

Jos veri tulee? 

Voitele vanhan ämmän vakka- 
sesta. 

Mistäs vanha ämmä saa? 

Nuoren lehmän nunnusesta. 
15 Mistäs nuori lehmä saa? 

Viliä nnasta mättähästä. 

Mistäs vihanta mätäs? 

Pilven patikan [?] tyttäreltä. 

1403. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 38*. 

—06. 

Järvenpää. Anton Tuomala, 15 v. 
Kuullut äidiltään Karoliina Tuoma- 
lalta, 50 v. 

Hiiri meni mettään 
Pikkunen kelkka perässä 
Pikkunen kirves kelkassa. 
Katti istui kannon päässä 
5 Ja kysyi: mihinkäs menel 
Hiiri rukka? 

Hiiri vastasi: mettään mene. 
Mitäs siellä tekemään 



Puutani pujoilemaan 

io Hakojani hakkaamahan. 

Entäs jos puu päälles kaatuu? 

1'istäyn maan rakohon. 

Entäs jos nälkä tulevi? 

Syön puun kuona. 
ib Puren puun hakoja. 

\ aan jos vattas turpoopi? 

Pistän havun neulasella. 

Vaan jos verta virtaapi? 

Veren tulla pitääkin. 
20 Jos sitä kovin kivistääpi? 

Sitte voila voitelen. 

Mistäs sinä voita saat? 

Vannan ämmän vakkasesta. 

Mistäs vanha ämmä saapi? 
25 Nuoren lehmän nunnusesta. 

Mistäs nuori lehmä saapi? 

Koivesta korttehesta, 

Vihannasta mättähästä. 

Mistäs nuori mätäs saapi? 
30 Pilven poukan tyttäreltä. 

1404. }'irmt. Leander n. 12*. —13. 
Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Hiiri mettään menevi, 
pieni kelkkanen perässä. 

Kissa istui kannon päässä, 
kysyi minkäs menet? 
s »Hakojani hakkaan (kasaan) 
puitani kokkoon.» 

Multa jos puu päälles kaatUU? 

— Kassahran maan rakoon. 
Mutta jos nälkää tulee? 
io — Kalvan katajan juurta. 

Mutta jos vatsaa paisuu? 
Tärpin neulasella. 
- Mutta jos verta tulee? 



Kallio kaukana mettäs. 1404 1406. 



369 



Voitelen voikkosella. 
is — Mistäs sitä voikkosta tulee? 
Vanhan ämmän pyttysestä. 
Mistäs sitä sinne tulee? 
— Nuorru Lehmän ounnusesta. 

1405. Virrat. Sievänen n. 51*. — 15. 
Vaskivesi. Josefiin. i Majamäki, G0 v. 

Oppinut uidilt.i.m. 
Tuutilaul 

Hiirulainem^mettääm^mennee 

Pikku kel e kkanen perässä 

I'ikku kirves kel e kkasessa. 

Katti istu kannon nenässä 
a Kysy. mihkäs hiirulainem^men- 

Qee? 

Menen puitani puinnin. 

Ja hal a kojani hakkaili ■on. 

Mutta jos puu päälleh kaatuu? 

Kyllä mah a öun maan rakkoon. 
io Mutta jos vattas paisuu? 

Kyllä pistän neulasella. 

Mutta jos verta tullee? 

Voitelen voikkusella. 

Mistäs hiiri voita saa? 
15 Nuoren leh e män nunnusesta. 

Mistäs nuori leh e mä voita saa? 

Tuoreesta turppeesta, 

vihannasta mättäästä. 

Kallio kaukana mettäs. 

1406. Eura. Järvinen n. 3. — 52. 

Kallio oV kaukana mettäs. 

Kallio ol' kaukan' mettäs' 
Puu ol' kallion päälT 
Ja kaliin ol' kaukana mettäs' 
( Iksa ol' puun pääll' 
s Puu ol' kallion pääll' 
Kallio ol' kaukana mettäs' 



Pesä ol' oksan 
( »ksa ol' puun pääll', 
Puu ol' kallion pääll'; 
io Kallio ol' kaukana mettäs' 
Muna ol' pesän pääll', 
Pesä ol' oksan pääll'. 
Oksa ol' puun pääll', 
Puu ol' kallion pääll', 
15 Kallio ol' kaukana mettä 
Lintu ol' minanf!] pääll', 
Muna ol' pesän pääll', 
Pesä ol' oksan pääll', 
Oksa ol' puun pääll, 
20 Puu ol' kallion pääll'. 
Kallio ol' kaukana mettäs' 
Hööhän ol' linnun pääll. 
Lintu ol' munan pääll, 
Muna ol' pesän pääll'. 
25 Pesä ol' oksan pääll', 
Oksa ol' puun pääll', 
Puu ol' kallion pääll', 
Kallio ol' kaukana mettäs'. 
Polstar' ol' hööhämen pääll' 
30 Hööhän ol' linnun pääll', 
Lintu ol' munan pääll, 
Muna ol' pesän pääll, 
Pesä ol' oksan pääll', 
Oksa ol' puun pääll', 
35 Puu ol' kallion pääll", 
Kallio ol' kaukana mettäs' 
Neitty ol' poistavin pääll', 
Polstar ol' hööhämen pääll, 
Hööhän ol' linnun pääll', 
io Lintu ol' munan pääll', 
Muna ol' pesän pääll', 
Pesä ol' oksan pääll, 
Oksa ol' puun pääll, 
Puu ol' kallion pääll', 
i.-, Kallio ol' kaukana mettäs' j.n.e. 

24 






Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1407. Port. Tuomi. n. 57. —90. 
Fannj Ekqvist, 15 v. 

i 'li viheliäinen laakso, 
Laaksoss oli vuari, 
Vuari oli laaksoss, 
Vuarell oli puu, 

5 PUU "li VUUlvll, 

Vuari "li viheriäisessä laaksoss. 

— Puuss "li oksa, 
( iksa oli puuss, 
1'uh oli vuarell, 

i» Vuari "li viheriäisessä laaksoss. 
( Iksall istu lintu 
Lintu oli oksalla 1 

< Iksa "li puuss. 
Puu oli vuarell, 

ii Vuari "li viheriäisessä laaksoss. 
Linnusta lähti höyhen, 

— Höyhen lähti linnust, 
Lintu "li oksall, 

Oksa "li puuss, 
so Puu oli vuarell, 
Vuari "li viheriäisessä laaksoss. 
Höyhenestä tuli polstari, 

— Polstari tuli höyhenestä, 
Höyhen lähti linnusta, 
Lintu istu oksall, 

( Iksa "li puus, 
Puu "li vuarell. 
Vuari "li vihereäisessä laaksoss. 
['"lstarill makas neitty, 
80 Niin ihana niitty. 

Niin kaunis neitty 
Vitt\ makas poli tarilla, 
Polstari tuli böyhenestä, 
Böyhen lähti linnusta, 
35 Lintu istu oksall, 

< >k-a oli puus, 



Puu "li vuarell, 

Vuari "li viheriäisessä laak — . 

1408. Alastaro. Viherv. n. ■-'<■',<>. -11. 
Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v. 
Mettäsä kassini niin kaunis puu, 
Niin kaunis puu, 
Enkä ole elämäni päivinä 
Niin kaunista punta nähnykka. 
j Siina puusa "li niin kaunis nk-;i. 
Niin kaunis oksa, 
Enkä "le elämäni päivinä 
Niin kaunista oksaa nähnykka. 
Siinä oksasa "li niin kaunis pesä, 
io Niin kaunis pesä, 
Enkä "h' elämäni päivinä 
Niin kaunista pessää nähnykka. 
Siinä pesäsä 1 "li niin kaunis lintu. 
Niin kaunis lintu. 
15 Enkä ole elämäni päivinä 
Niin kaunista lintua nähnykka. 
Sillä linnulla oli niin kaunis höy- 
hen, 
Niin kaunis höyhen, 
Enkä "le elämäni päivinä 
so Nnn kaunista höyhentä näh- 
nykka. 
Siitä höyhemestä[l] tehtiin min 
kaunis polstari, 
Niin kaunis polstari, 
Enkä "le elämäni päivinä 
Niin kaunista polstaria nähnykka. 
25 Sillä polstarilla makas niin kau- 
nis fhkka, 
Niin kaunis Hikka. 
Enkä ole elämäni päivinä 
Niin kaunista liikkaa nähnykka. 
Silla kauniilla Hikalla "li niin kan- 
in- sulhanen, 



1407. 
1408. 



1 dk .Ui .i 

1 i »ksasa . *pesäsä*. 



Kuka laiva; itämaan, lins 1409. 



371 



30 "Niin kaunis sulhanen, 
Enkä ole elämäni päivinä 
Niin kaunista sulhasta nähnykkä. 
Siitä kauniista parista pirettiin 

niin kauniit häät, 
Niin kauniit häät, 
35 Enkä ole elämäni päivinä 
Niin kauniit;! häitä nähnykkä. 



Kuka laivaa noutamaan. 
1409. Harjavalta. Bäclci-Rwusu 
17. 91. 

Torttila. MaJakias Ojala. 
Ketjurunon mukailua.] 

Kuka noutaa laivan. 

Kuka 1 noutaa laivan? 
Kuusi laivaa noutamaan. 
Ei kuusi noutamaan: 
Kirves kiikkuu juurellansa. 
5 Kuka noutaa laivan? 
Mänty noutaa laivan. 
Ei mänty noutamaan: 
Kirves juuret katkoo, 
Salia puikki ratkoo. 
10 Kuka noutaa laivan? 
Leppä noutaa laivan. 
Ei leppä noutamaa n: 
Y. Finnilä (!] kul r k'utaan. 

Kuka laivan noutamaan? 
is Tammi laivan noutamaan. 
Ei tammi noutamaan: 
Sika syö terhoja. 

Kuka laivan noutaa? 
Koivu noutaa laivan. 
20 Ei koivu noutamaan: 
Vihdotaisiin lehviään. 

Kuka laivan noutamaan? 
Tuomi laivaa' 2 noutamaan. 
Ei tuomi noutamaan: 



n. 



»s Tuomen lehvät' tuoksuu. 

Kukas laivaa noutamaan? 
Jänes laivaa noutamaan. 
Jänes pelkää havuja. 
30 Kukas laivan noutamaan? 
Kettu laivaa noutamaan. 
Ei kettu noutamaan: 
Kettu s\ ö kanoja. 

Kuka laivan noutamaan? 
35 Orava laivaa Huutamaan. 
Ei orava noutamaan: 
< irava syö käpyjä. 

Kukas laivaa Huutamaan? 
Lammas laivaa noutamaan. 
40 Ei lammas noutamaan: 
Lammas pelkää sutta. 

Kuka laivaa noutamaan? 
Sika laivaa noutamaan. 
Ei sika noutamaan: 
45 Sika syö taikinaa. 

Kuka laivaa noutamaan? 
Kana laivaa noutamaan. 
Ei kana noutamaan: 
Kettu söisi kanan, 
so Kuka laivaa noutamaan? 
Pukki laivaa noutamaan. 
Ei pukki noutamaan: 
Pukki hyppää a r it'aa. 

Kuka laivaa Huutamaan? 
55 Susi laivaa noutamaan. 
Ei susi nouta maan: 
Susi söisi lampaan. 

Kuka laivaa noutamaan? 
Karhu laivaa Huutamaan. 
60 Ei karhu 2 noutamaan: 
Karhu kaataa lehmän. 

Kuka laivaa noutamaan? 

Koira laivaa noutamaan. 
Ei koira noutamaan: 



1409. ' Kuka|a| : K. — ■ kk:ssa iso alkukirjain. 



372 



Viihdyt yslaulu ja ja muita lasten runoja. 



es Koira haukkuu portilla. 

Kuku laivaa iiuin.iin.ian? 

Hepo laivaa noutamaan. 

Ei hepo* noutamaan: 

Urpu vetää auraa. 
70 Kuka laivaa noutamaan? 

Hiiri laivaa noutamaan 

Ei hiiri 2 noutamaan: 

Kissa söisi hiiren. 
Kuka laivaa näkemään? 
75 Saukko laivaa noutamaan. 

Ei saukko noutamaan: 

Saukko lähtee uimaan. 
Kuka laivaa hakemaan? 

Tuli laivaa Huutamaan. 
80 Ei tuli 2 noutamaan: 

Tuli poltaa laivan. 

Kuka laivan noutamaan? 

Vesi 3 laivan Huutamaan. 

Ei vesi noutamaan: 
85 Vesi laivan hukuttaa. 

Kuka laivaa noutamaan? 

Tuuli laivaa noutamaan. 

Tuuli laivan noutaa, 

Purjeisihiin puhaltaa. 
90 Huovarille huojennusta. 

Soutajalle helpotusta, 

M ■ 1 1 kamiehen huvitusta. 

Tuuli laivan rantaan toi, 

Laulu nalle tästä soi! 

Kuka lypsää lehmän. 
1410. Tyrvääi Bäeki-Ruusu n. 19. 

—9 1 . 

[Kirjall. vaikutusta.] 

turran maksoin. 

Krn.iii maksuin niaataliaisni, 

Kuittailin kaunokaisen, 



Millähäs tuon kuittahaisit, 
Milläs maksoil maatabaisen? 
e Saalia saksan markkasella, 
Tuhannella tuloksella, 
Kymmenellä kyntäjällä. 

Väellä veto härällä, 
Kahdella kanan munalla. 
lo Mitäs sait sä vastaseksi, 
Saasta saksan markkasesta, 
Tuhannesta tuloksesta, 
Kymmenestä kyntäjästä, 
\ iiestä vetohärästä, 

15 Kahcsla kanan munasta? 

Sain mä tuosta lehmän hyvän. 

Lehmän hyvän ja byötyisen. 

Milläs lehmän lypsänehet? 

.Muurilla mä lypsänehen. 
äo Entä jos ei muori lypsä? 

Mummolla mä lypsänehen. 

Entä jos ei mummo Lypsä? 

Nadolla mä lypsänehen. 

Entä jos ei nato h psä? 
25 Miniällä Lypsänehen. 

Entä jos ei minjä 1 lypsä? 

Tyttärellä lypsänehen. 

Entä jos ei tytär lypsä? 

Neiollani lypsänehen. 
bo Mistä saat sä neitosen? 

liikkaan vaimon tyttäristä, 

Tyttäristä hius sorean, 

Puna posken sini 1 silmän, 

Joi on ääni kun linnun laulu, 
:i., Se mun Lypsää lehmäseni. 

Milläs ruukit neitosesi? 

Suvet hilalla medellä, 

Talvet kaiket talkkunoilla. 

Missäs piäl neitostasi, 
to Kasvata! siä kanaasi? 



3 kk:s-..i pieni alkukirjain. 
t 'i lo. ' k:ss i i-" alkukirjain. 



Kukku ja kana meni saunaan. 1210—1411. 



373 



Suvet suolla suukoimissa, 
Talvet maalla mansikkoissa, 

Kallioilla kankahilla. 

Kukko ja kana meni saunaan. 
1411. Bauma. Sjöros n. 11. —90. 

Knna ja kuko saunassa. 

Koko ja kana meni muina 

sauna. 

Kana kippas kaivu. 

Hyvä kaivo kaunis kaivo, annas 

mmuil vett. 

Km mnää snuul enne vett ann 

5 ko mnää saan prykärilta ämpri. 

Hyvä prykär kaunis prykärannas 

mnuul ämpri. 

Km mnää snuul enne ämpri ann 

ko snää mnuul myllärilt malttai 

tua. 

Hyvä myllär kaunis myllär annas 

mnuul malttai. 

io Em mnää snuul enne malttai ann 

ko snää mnuul riihest jyvi tua. 

Hyvä riihi kaunis riihi annas 

mnuul jyvi. 

Em mnää snuul enne jyvi ann 

ko snää mnuul pellolt eloi tua 

(em mnää muistakka, mnää sekko 
jo). 

15 Hyvä - eloi — ko 

sontta tua — 

(mutt nyy tlee semnem paikk, etem 
muistakka ene. Siin oi sitt viäl ett ko 
hä sitt men nii lehmä leivosivas siäl 
kaunis viheriäises iiii tus ja siäl oi sitt 
kaunei puit. »Ko lian käve sitt kaikk 
paika ja tul niin kuko oi kuallus sinä 
aikan meiavittum penki ala»). 



1411. Eurajoki. Keikari n. 81. — 

1 , 92. 

Kehtolaulu. 

Kukko ja kana meni löylyyn, 
Eik' lioilla olin' vettä. 
Kukko sc hyppäs' kaivolle: 

»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
5 Annas 1 mulli' vettä!» 
»Eli anna. en anna. 

Ennenkuin tuol muir ämpärin.» 
Kukko se hyppäs piian i\ kö: 
»Hyvä piika, kaunis piika, 
io Annas' mulle ämpäri!» 
»En anna. en anna. 
Ennenkuin tuot mulT kengät.» 
Kukko se hyppäs suutarin luo: 
»Hyvä suutari, kaunis suutari, 
15 Annas' mu Ilo kengät!» 
»En anna, en anna. 
Ennenkuin tuot mulT harjaksii.» 

Kukko se hyppäs sian Luo: 
»Hyvä sika. kaunis sika, 
ao Annas' mulle harjaksii!» 
»En anna, en anna. 
Ennenkuin tuot milli' jyvii.» 

Kukko se hyppäs pellolle: 
»Hyvä pelto, kaunis pelto, 
25 Annas' mulle jyvii!» 
[»En anna. en anna], 
Ennenkuin tuot mulT sontaa.» 

Kukko se hyppäs metsään: 
»Hyvä metsä, kaunis metsä, 
30 Annas mulle hakkoo!» 
»En anna. en anna. 
Ennenkuin tuot mulT kirveen.» 
Kukko se hyppäs sepän luo: 
»Hyvä seppä, kaunis seppä, 
35 Annas' minulle kirves!» 



1411. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 






Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



»En anna, en anna, 
Ennenkuins tuol mull' takku.» 
Kukko se hyppäs kalliolle: 

»Hyvä kallio, kaunis kallio. 

m Aunas niullc takkii'" 

Kallm hänelT takkia antoi, 
Takin hän sitt' sepäll kantoi, 
Seppä se hänelT kirveen ausoi, 
Kirveen hän sitt' metsään kantoi. 

•15 Metsä -'■ hänelT hakkua antoi, 
llavot hän sitt pellolT kantoi, 
Pelto sr hänell' jy vii antoi, 
Jyvät hän sitt sialT kantoi, 
sika hänell' harjaksii antoi. 

sn Harjakset hän sitt suutarill' 

kantoi, 

Suutari hänell' kengät antoi. 

Kengäl hän sitl piiall' kantoi. 

Piika se hänell' ämpärin antoi. 

Ämpärin hän sitt kaivolT kan- 
toi. 
55 Kaivo sr hänell' vettä antoi. 

\ i ii, ii hän sitt saunaan kantoi - 

Ja kana sr oli kuollut. 

1413. huvia. Hollmen n. 1. — 93. 

Kuko ja kana. 

Kuko ja kana meni vihtomaan, 
Kik ollu kylmää vettä. 
Kana kippas' kaivoll': 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, annas 
niiniiir vettä!» 
5 »En anna. en anna. ennenks' tuol 
inuir rihmoi 1 !» 
Kana kippaa oeitsyn ty'ö: 
»Hyvä neitsy, kaunis neitsy, annas 
niiniiir rihmoi!» 



»En anna, en anna, ennenks 1 tuot 

muir kenkä!» 

Kana kippas' suutarill'.: 

io »Hyvä suutar". kaunis suutar'. 

annas minull' kenkä!» 

»En anna. en anna. ennenks' tuol 

inuir harjaksii.» 

Kana kippas' Man työ: 

»Hyvä sika. kaunis sika. annas 

minull' harjaksi!» 

»En anna. en anna. ennenks' tuo' 

luuli' mäski.» 

15 Kana kippas prykärill': 

»Hyvä prykär', kaunis prykär', 

annas inimiU' mäski.» 

»En anna. en anna. ennenks' tuo' 

muir jauhoi!» 

Kana kippas' mylläriU' 2 : 

»Hyvä myllär, kaunis myllär, 

annas lninull' jauhoi.» 
20 »En anna. m anna. ennenks' tuo' 

mull' jyvi!» 
Kana kippas' pellon työ': 

»Hyvä prlt'. kaiuin pelt', annas 

minull' jyvi!» 

»En anna. en anna. ennenks tuo' 

mull' sontta.» 

Kana kippas tarh'an: 

bs »Hyvä tarh". kaunis tailT. annas 

minull' sontta!» 

»En anna. m anna. enneks' tuo' 

mull' hakko.» 
Kana kippas' metsä: 
»Hyvä mett', kaunis mett', annas 
minull' hakko!» 

»En anna. en anna. rnnrnks' tuo 

muir kirve'!» 



1413. ' mull' |harjaks : m. r. — * Kippaa |pryk|ärilT : k. myttäriir. 



Kukko ja kana meni saunaan. L413 r. li. 



375 



30 Kana kippas sepän työ: 
»Hyvä sepp', kaunis sepp, annas 

niinnir kir\ 
»En anna. en anna. ennenks' tuo' | 
inuir lautta.» 
Kana kippas Ruotti': 
»Hyvä ruott', kaunis niott', annas 
niinnir ratitta.- 
35 Ruott' hänell' raodan annoi, 
raoda' hän sitt' sepäll' kannoi. 

pä QänelT kirve' annoi, 
kirve' hän sitt mettä' kannoi. 
Mett' hänell' hakku annoi, 
m ha'o' lian sitt' tarha' kannoi. 
Tarh' hänell' suutta annoi, 
suuna hän sitt' pellolT kannoi. 
Pelt' hänell' jyvi' annoi, 
jyvä' hän sitt' niylly'n kannoi. 
45 MyUär hänell' jaolioi' annoi, 
jaoin ' hän sill[!] prykarill" kan- 
noi. 
Prykär' hänell' mäski annoi. 
mäski hän sitt siall' kannoi. 
sik.i hänell' harjaksi' annoi, 
50 harjakse hän sitt' suutarill' kan- 
noi. 
Suutar' hänell' kenkä' annoi, 
kenkä hän sitt' neitsyll' kannoi. 
Neitsy hänell' rihmoi annoi, 
rihma' hän sitt' kaevoll' kannoi. 
.-..-, Kaevo hänell' vett' annoi, vede 
hän sitt sauna' kannoi. 
Kuko oi' kuoli' sauna häkkä. 
Kana lioitt" vett' niska ninko 

nääkkä. 
Kuko virkos ja sanoi: se on nii' 

märkkä. 



1383. Nakkila. Lampola n. 7. — 89. 

Aminia Nissiin. 30 V. 
Kukku ja kana 1 . 

Kukku ja kana meni lö[yl]yyn, 
ei ollut vettä eikä höyryy. 
Kykko hyppäs kaivun työ: 
»Hyvä 2 kaivu, kaunis kaivo, 
5 annas mulle \ että!» 
»En :t anna. en 3 anna. 

ennenko tuol mulle ämpärin.» 

Kukki» hyppäs neitsyn työ: 
»Hyvä neitsy, kaunis neitsy, 
10 anna mulle ämpäri!» 

»En anna. en anna. 
ennenko tuol mulle kengät.» 

Kukko hyppäs suutarin työ: 
»Hyvä suutari, kaunis suutari, 
15 anna mulle kengät!» 

»En 4 anna. en anna, 
ennenkö tuot mulle harjaksii.» 

Kukko hyppäs sian työ: 
»Hyvä sika. kaunis sika. 
20 annas mulle harjaksii!» 

»En anna, en anna. 
ennenko tuot mulle juomaa.» 

Kukko hyppäs prykärin työ: 
»Hyvä prykäri, kaunis prykäri, 
25 annas mulle juomaa!» 

»En anna. en anna. 
ennenko tuot mulle jauhoja.» 

Kukko hyppäs myllyn työ: 
»Hyvä mylly, kaunis mylly, 
30 annas mulle jauhoja!» 

»En anna. en anna, 
ennenko tuot mulle jyviä.» 

Kukko hyppäs pellon työ: 
»Hyvä pelto, kaunis pelto, 



Iiii. » kk:ssaiso alkukirjain. — "- Sakeissa i, 9, 11, li. 16, 19, 21, 24, 26, 29, 
31, 34, 36, 39, 41, 44, 46 ja 49 on pieni alkukirjain. — 3 E e n : E. — 4 en |en[ anna : e. a. 



376 



Viihdytyslauluja ja muit;i lasten runoja. 



oas unille jyviä!» 
1-: ii anna, en anna, 
riineiiko fcnol unille hakuja.» 
Kukku hyppäs metsän työ: 

il\ \;i metsä, kaunis metsä, 

to annas unille laulaa:» 
»Ed anna. en anna. 

ennenko fcuol mulle kirveen.» 
Kukko hyppäs sepän työ: 

-ih \. ; i Beppä, kaunis seppä, 
i., annas mulle ku ves!» 
»En anna. en anna. 

ennenko tuol molle rainaa.» 
Kukku hyppäs tehtaan työ: 

»Hyvä tehdas, kaunis tehdas, 
50 annas mulle rautaa!» 

Tehdas hälle raudan antoi, 

raudan hän sepäll' kantoi; 

seppä 4 hälle kirveen antoi, 

kirveen hän metsälT kantoi; 
se metsä hälle lannan antoi, 

lannan hän pelloll' kantoi; 

pelto luille jyvät antoi. 

jyvät hän myllyyn kantoi; 

mylly hälle jauhoja antoi, 
60 jauhot hän prykärill' kantoi; 

prykäri hälle juoman antoi, 

juoman hän siall' kantoi; 

sika hälle harjaksia antoi, 

harjakset hän BUutarilT kantoi 
66 suutari hälle kengäl antoi, 

kengäl hän aeitsyll' kantoi; 

neitsy hälle ämpärin antoi, 

ämpärin hän kaivolT kantoi; 

kaivu hälle veden antui, 
70 veden hän Baunaan kantoi. 
Kana oli jo kuollut. 



1415. Pon. Tuomi n. 54. —90. 
Juliana Forssel, 40 v. 
Kanan kuolema. 

Kukku ja kana meni vihto- 
maan. 
Ei Olin vettä, kanan tuli jano. 
Kukku se hyppäsi kaivolle: 

»Hyvä kaivu, kaunis kaivu, anna 

mulle vettä.» 

5 »En anna, en anna. ennenko tuot 

mulle ämpärin.» 

Kukko sr h\ ppäsi nikkarin tyä: 

»Hyvä nikkari, kaunis nikkari. 

anna unille ämpäri.» 

»En anna. en anna. ennenko tuot 

mulle lauta 
Kukko s.- hyppäsi mettän tyä: 
m »ii\ \.i mettä, kaunis mettä, annan 

mulle lautaa.» 

»En anna. en anna ennenko tuol 

mulle rautaa.* 

Kukku se hyppäsi sepän tyä: 

»Hyvä seppä, kaunis Beppä, anna 

mulle rautaa.» 

»En anna. en anna, ennenkö tilat 

mulle takkii.» 

16 Kukku sr hyppäsi pruukin tyä: 

»Hyvä pruuki. kaunis pruuki, 

annan mulle takkti 1 .» 

»En anna. en anna. ennenko lual 

rahhaa.» 

Kukko se hyppäsi Turkuun (Ruat- 

tiiui: 

Hyvä Turku (Ruatti). kaunis 

Turku (Ruatti) anna unille 

rahhaa.» 

20 Turusta hän rahan sai, 



* Säkeissä 53, 55, 57, 59, 61, 63, 65, 67 ja 69 on iso alkukirjain. 
1415. ' takklaa : takku*. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1415 1416. 



377 



Rahan pruukkiin vei, 
PruuMsta hän takkii sai, 
Takin 2 hän sepälle vei, 
Sepältä hän rautaa sai, 

25 Raudan hän mettään vei, 
Mettästä hän lautaa sai, 
Laudan hän uikkarille vei, 
Nikkarilta hän ämpärin sai. 
Ämpärin hän kaivolle vei, 

30 Kaivulta hän vettä sai. 
Veden hän kanalle vei, 
Mutt kana oli kuallu. 



1385. Pori. Tuomi n. 55.-90. 

Anuilta Kantala. 
Toisinto. 

Kukkuja kana meni vihtomaan 
Ei ollu vettä, kanan tuli jano. 
Kukko se hyppäsi kaivolle: 

»Hyvä kaivo, rakas 1 kaivo, anna 
mu He vettä.» 
s »En anna, en anna, ennenko tuat 

ämpärin». 
Kukko se hyppäsi trengin tyä: 
»Hyvä trenki, rakas 1 trenki 2 , an- 
anan mulle ämpäri». 
»En anna, en anna. ennenko tuat 
mulle kengät». 
Kukko se hyppäsi suutari tyä: 
io »Hyvä suutari, rakas suutari, 
anna mulle kengät.» 
»Een anna, een anna, ennenko 
tuat mulle harjaksii.» 
Kukko se hyppäsi sijan tyä: 
»Hyvä sika, rakas sika. anna 
mulle harjaksii.» 



»Een anna. een anna. ennenkö 

!ll. il Ullille lll.iskii.» 

15 Kukko se hyppäsi prykärin tyä: 

"Hyvä prykäri, rakas prykäri, 

anna mulle mäskii.» 

»Een anna. een anna, ennenko 

niat miiiir jauhoi.» 

Kukko se hyppäsi myllärin t\.i: 

»Hyvä mylläri, rakas mylläri. 

anna mulle jahoi.» 

20 »Een anna, een anna, enneko 

tuat mulle viljaa.» 

Kukko se hyppäsi pellon tyä: 

»Hyvä pelto, rakas pelto! anna 

mulle viljaa», 

»Een anna. een anna. enneko 

tuat mulle sontaa.» 

Kukko se hyppäsi tunkion tyä: 

25 »Hyvä tunkio, rakas tunkio, anna 

mulle sontaa.» 

»Een, anna, een anna. ennenko 

tuat mulle hakoi.» 

Kukko se hyppäsi mettään: 

»Hyvä mettä, rakas mettä, anna 

mulle hakoi.» 

»Een anna, een anna, enneko tuat 

mulle kirveen.» 

30 Kukko se hyppäsi sepän tyä: 

»Hyvä seppä, rakas seppä, anna 

mulle kirves.» 

»Een anna, een anna, enneko tuat 

mulle rautaa.» 

Kukko se hyppäsi Riiattiin: 

»Hyvä Ruatti, rakas Ruatti, anna 

mulle rautaa.» 

35 Ruatti hälle rautaa anto, 

Raudan hän sepälle kanto, 



2 taki|sta| : takin. 

1416. 1 [kaunis *rakas* 



- 2 trenkjai : trenki. 






Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja. 



Seppä tälle kirveen anto, 
Kirven lian mettään kanto, 
Mettä hälle hakoja anto, 

ii. H.ivot hän tunkiolle kanto, 
Tunkio hälle sontaa anto, 
Sonnan hän pellolle kanto, 
Pelto hälle viljaa anto, 
Viljan hän myllyyn kanto, 

■ia Mylly hälle jauhoi anto, 
Jauhoi hän prykkiin kanto, 
Prykäri hälle mäskii anto, 
Mäskin hän sialle kanto, 
sika hälle harjaksii anto, 

so Earjaksel hän suutarille kanto. 
Suutari hälle kengät anto. 
Kengät hän trengille kanto. 
Trenki hälle ämpärin anto, 
Ämpärin hän kaivolle kanto, 

55 Kaivu hälle vettä anto, 
Veden hän kanalle kanto, 
Mutta kana oli kuallu. 



1417. Värin. Portin n. 



3.-89. 



Pikku Immin kuolemasta. 
Kukko j.! kana pieni menivät mui- 
noin yhdessä pähkinä vuorelle ja päät 
(ivat keskenänsä, että kumpi vain 
ensiksi pähkinän löytäisi 1 hän siis' 
kumppanillensa jakoi toisen puolen. 
Kana pian löysikin oikein tavatto- 
man' suurenpähkinan, muutta eipä 
tuosta mitään hiiskunutkaan, vaan 
tahtoi yksinään syödä kaiken. Mutta 
i uop i oli niin suuri, etfei hän saan- 



niii sitä nieltyksi', vaan se kurkkuun 
istui, ja tästäpä nj i kana pelkäämään 
ei tä ehkä I ukehl uisi 11. äl äänty- 
neenä huusi Kukko 1 rakas, juokse. 
minkä suinkin jaksat, minulle vettä 
noutamaan, silla muuten varmaanki 
tukehdun. Kukko lähti pötkin 
kaivolle ja sanoi sinne ennätetty änsä: 
»Kaivo 4 * kulta, anna minulle vettä, 
kanaseni pähkinävuorella makaa, hän 

On saanut suin >n ■ pähkinän kurk- 
kuunsa ja ompi tukehtumaisillansa. 
Kaivo vastasi: »Juokse 4 ensin mur- 
si. immen luoksi, sek.i luo sieltä pu- 
naista silkki laukaa. Kukk[oJ morsia- 
men* tykö juoksi ja sanoi sitten hä- 
nelle: 'Anna 4 kiltti morsian minulle 
punaista silkki lankaa, lankan annan 

kaivolle, kaivo minulle vettä antaa ja 
veden minä kannan kanaselleni, joka 

pähkinävuorella maakaa. Hän on 

suuren pähkinän kurkkimiisi 7 s.,. mut 
Sekä on nyt 8 tukehtumaisillaan 9 . Mor- 
sian vastasi: ».luokse 1 ensin multa- 
in, e m minun pikku kiekkurani. joka 
jäi paju-pensahasen riippumaan. Nyt 
kukko 1 " pensaalle juoksi otti oksalta 11 
kiekkuran ja toisen morsia II'' 1 -. 

rsian antoi kukolle 13 silkkilankan, 

langan vei kukko kaivolle 11 ja kaivo 
hänelle vettä antoi. Kukko nyt veden 
kantoi kanallensa, multa tuopa oli 
JO tui k elitumaan 1 '' ehtinyt ennen 
kuin kukko perille paasi, j.i makasi 

nyt siinä liikahtamatta 1 *, ihan henge- 

tönnä 17 . Talapa 1 " kukko niin ko- 
vasti suri, ett ,i se ääneensä il kemään 
rupesi, ja kaikki elävä) tulivat kanan 
kovaa 1 ' onnea surkuttelemaan. Kuusi 1 



1417. ■ kk:ssa töyläisi. — * tavatto|vlan : tavattoman. — * |m|eltyksi : niel- 
tyksi, 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — * suu s en : suu/en. » mursiani n en : mOr- 

imen. ; kurkkunsa : kurkkuunsa. — 8 n n i : nyt. ' tukehtumaasi s aan : tu- 
kehtumaisillaan. — I0 kukka : kukko. — u o|c|ksalta :o. - u mor|i|iaraelle : mor- 

lelle. " kukole : kukolte. " l|aivolle : kaivolle. u tu r kie|k|tumaan : tn' k .-// - 
tumaan. — " liikahtamata : liikahtamatta. " hen k etönnä : hengetönnä. — 

p äpä tätäpä, '•' k ■• vaa k"\ aa 



Kukko ja k. ina meni saunaan, iii: 1418. 



379 



pieniä hiirtä rakensivat vähäiset vau- 
nut. joissa* Unia- 1 oli haudalle vie- 
ia\ ä . ja kun v. uinui oli valmiiksi saatu 
hiiret valjaihin menivät ja itse" kukko 
istui ajajaksi. Mutta tiellä hei! ä ket tu 

knhta<i. • M 1 1 1 1 1 ■ liiat k isi, kukki' li\ V a ' 

»Minä kanani menen hautaama 
»Suvaitsetko* 4 minun tulla mukanasi?* 

»Tule. mutta taakse istu. täällä sinä 
liioin painat.* Kettu meni istumaan 
vaunujen-' taa ja sille sinne viella 
tuli susi. karhu, hirvi, jalopeura ja 
kaikkia metsän eläviä. Näin nyt kelpo 
vauhtia mentiin eteenpäin, kunnes tul- 
tiin erään puron rannalle.-' 5 •Milenka 
tästä ulitse[!] pääsemme» huudahti 
kukko. Silla puron reunalla makasi ol- 
jenkorsi, joka sanoi: -Minä 1 sillaksilas- 
keun puron poikki, jotta saatte saat ttte 
ylitse ajaa> Mutta kun nuo kuusi 
hiirtä 27 tuli sillalle, luikahti nitteen alta 
korsi, vaipuen vetelien, ja hiiret myös- 
kin putosivat sinne sekä hukkuivat 
kaikki. (Uliinpa nyi taaskin* 8 pahassa 
pulassa, mutta nytpä hiili (!) tuli 
apuansa tarjoamaan sanoen: »Minä- 
hän 4 laskeun virran poikki, että pää- 
sette ulitse[!] toiselle 29 puolelle. Sen hii- 
li! '1 nyt tekikin, mutta kovaksi onneksi 
vesi siihen 30 koski hiukkasen, josta 
se kihisten sammui ja kuoli. Kun kivi 
tämän havaitsi tuon tuli kukko rauk- 
kaa sääli, ja se nyt laskeutui veden 
poikki. Silloin kukko itse meni vau- 
nuja vetämään, mutta kun hän toi- 
sille rannalle piankin päästyänsä 31 
oli kedolle laskenut kanavainajan ja 
sitten kojetti hinata myöskin noita 
toisia, jotka vaunujen takana istui- 
vat, tiima hänelle 32 Uijan raskaaksi 
kävi. kovin monta kun siinä oli pai- 



namassa, vaunut nyt takaisin vyöryi- 
vät ja niissä olivat toinen toisensa 
päällitse putosivat vetehen. sekä 
hukkuivat kaikin. Kukko siis jäi yk- 
sin kuollein kanssa, ja tälle hau nyt 
haudan kaivoi laski vainajan sinne, 
laittoi haudalle kummun seka islui 
siihen suremaan, kunnes itsekin kuuli; 
ja nytpä siis viimeinenki oli manan 33 
maihin muuttanut. 



1418. Kullan. JäkiUä. n. M. — 92. 

Kukko ja kai: Uu, maa. 

Kukku ja kana meni vihtomaa, 
eikä saunas ollu vett. 
Kukko hyppäs brunnin tyä: 
»Hyvä brunni, kaunis brunni, 
s anna mulle vettä!» 
»En anna. en anna. 
ennenks tuat mull rihmaa.» 
Kukko hyppäs piian tyä: 
»Hyvä piika, kaunis piika, 
io anna mulle rihmaa!» 
»En anna. en anna. 
ennenks tuat mull kengät.» 

Kukku hyppäs suutari tyä: 
»Hyvä suutari, kaunis suutari, 
15 anna mulle kengät!» 
»En anna, en anna, 
ennenks tuat mull harjaksii.» 

Kukku hyppäs sian tyä: 
»Hyvä sika. kaunis sika. 
20 anna mulle harjaksii!» 
»En anna. en anna. 
ennenks tuat mull raakaa.» 



c0 jois|t|a: joissa. — 21 h>na : Äana. — 22 jj [tse : itse. — a hautamaan : hautaa- 
maan. — - 1 Suvaitse k ki> : Suvaitsetko. — 25 vaunu e n : vaunu/en. — 26 |n|rannalle : r. 
— -' hirttä yi. [h]i[irttä]| hiiltä : hiirtä. — 28 taskin : taeskin. — 29 r öiselle : loiselle. 
— - 30 sii| r tt' ; en : siiften. — 31 päästyänsä : päästyänsä. - - 32 äjänelle : Äänelle. — 
33 kk:ssaiso alkukirjain. 



380 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Kukko hyppäs emännä tyä: 
"li\ ,i i mäntä, kaunis emäntä, 
25 anna unille raakaa!» 
»Ku anna, en anna, 
enneks tuat inull puita.» 

Kukku hyppäs mettän tyä: 
»Hyvä mettä, kaunis mettä, 

BO anna mulle puita!» 

»En anna. en anna. 

enneks tuat mu 11 kirvee.» 
Kukku hyppäs sepän tyä: 

»Hyvä seppä, kaunis seppä. 
BG anna unille kirves!» 

»En anna. en anna. 

enneks tuat tuuli rautaa.» 
Kukko hyppäs Ruattii: 

»Hyvä Ruatti, kaunis Ruatti, 
40 Anna mulle rautaa!» 

Ruatti luille raudan antoi, 

Kattila n kukku sepäU kantoi. 

Seppä luille kirveen antoi. 

Kirveen kukko mettä] kantoi. 
is Mel tä lialle puita antoi. 

Puut kukko emännäll kantoi. 

Kmäntä lialle makaa antoi, 

Ruau kukko sialle kantoi. 

sika lialle harjaksii antoi. 
Bo Earjakset kukko suutarill kantoi. 

Suutari hälle kengät antoi, 

Kengäl kukko piiall kantoi. 

Piika hälle rihman antoi, 

Rihman kukko prannil] kantoi. 
55 Prunni hälle vettä antoi 

Veden kukko saunaan kantoi. — 

K'o kukko tuli saunaa, ni kana 

oli kaalin. 



1419. Normarkku. Lindgren n. 19. 
—92. 
Harjakangas. Liina < Irönlund, 36 v. 

Runo hinasin ja kukosta. 
Kukko ja kana meni vihtomaa 
eikä 1 ollut vettä. 
Kana 2 karas prunnulla: 
»Hyvä prunni, kaunis prunni. 
5 anna mulle vettä!» 
»En anna. [en anna], 
ennenkos tuot mulle rihmat.» 
Kana karas neitsyn työ: 
»Hyvä mitty. kaunis neitty, 
10 anna mulle rihmat!» 
»En anna. en anna. 
ennenkö^ tuol mulle kenkä). » 
Kana karas suutari työ: 
»Hyvä suutari, kaunis suutari, 
LE anna mulle keiikät!» 

»Kn anna, en anna. 
ennenkos tuot mulle harjaksii » 
Kana karas siian[!] t\ ö: 
»Hyvä sika. kaunis sika, 

20 anna mulle harjaksii!» 
»En anna. en anna, 
ennenkos tuol mulle mäski.* 
Kana karas prvkkärin työ: 
»Hyvä prykkäri, kaunis prykkari, 

25 anna unille mäski!» 
»Kn anna, [en anna], 
ennenkos tuot mullejauho 
Kana karas mylly y: 
»Hyvä mylly, kaunis mylly, 

8o anna mulle jauhoja!* 
Imi anna, [en anna], 
ennenkos tuot mulla jyviä.» 



\;\:t ' Säkeissä 2 ja "0 on iso alkukirjain. — ■ Sakeissa :i. 8, 11, 13, 14, 18. 
19, 21, 23, 28, 34, 36. '.1. 43, 46, 51, 53, 54 ja 56 on pieni alkukirjain. 



Kukko ja kana meni saunaan 1419 1 120. 



381 



Kana karas riihee. 8 
»Hyvä riihi, kaunis riihi, 

ii,i mulle jyriä!» 
»En anna, en anna, 
ennenkos fcuoi mulle eloja.» 
Kana karas pellolla: 
»Hyvä pelto, kaunis pelto, 
jo anna mulle eloja!» 

»En anna, en anna, 

enne[n]kos tuot mulle sontaa.» 

Kana karas tarhaa: 

»Hyvä tarha, kaunis tarha, 
45 anna mulle sontaa!» 
»En anna, en anna. 

enne[n]kos tuot mulle hakoja.» 

Kana karas mettään: 

»Hyvä mettä, kaunis mettä. 
5o anna mulle hakoja!» 
»En anna, en anna. 

ennenkos tuot mulle kirveen.» 

Kana karas sepän työ: 

»Hyvä seppä, kaunis seppä, 
es anna mulle kirves!» 

»En anna. en anna, 

ennenkos tuot mulle raudan 3 , 4 .» 

Kana karas ruukii: 3 

»Hyvä muki, kaunis muki, 
go anna mulle rautaa!» 

Ruuki nalle rautaa 3 antoi; 

hän raudan sepälle kanto, 

seppä lialle kirveen antoi; 

hän kirveen metsään kantoi, 
65 metsä hälle hako[ja] 3 antoi; 

hän havut tarhaan kantoi, 

tarha hälle sontaa antoi; 
hän -ennän pellolle kantoi, 
pelto hälle eloja antoi; 



3 kk:ssa iso alkukirjain. — 4 mulle 
rille kantoi, suutari prunnille : r. p. 



to hän elot ri[i|heen kantoi, 
ri[i]hi hälle jyviä antoi; 
hän jyvät mylly[y]n kanto [i], 
mylly hälle jauhoja 8 antoi; 
hän .jauhot prykkärille kantoi, 

75 prykkäri hälle mäskii antoi; 
hän mäskin siialle kantoi, 
sika hälle harjaksia antoi; 
hän harjaksrt suutarille kantoi, 
suutari hälle kenkät antoi; 

8o hän kenkät neitsyelle kantoi, 
neitsy hälle rihmat antoi; 
hän rihmat 1 prunnille kantoi, 
prunni hälle vettä antoi; 
hän veden saunaan kantoi. 

85 Kukko oli sill aikaa kuolin. 

1420. Noormarkku. Ollinen, n. 610. 

—89 

Kukko ja kana meni vihtomaa 
Eikä heili' ollu löylyy. 
Kukko hyppäs' kaivolla; 
Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
5 Anna mulla vettä! 

Een anna, een anna 
Ennekos tuat mulla ämpäri. 

Kukko hyppäs' trenki tyä; 
Hyvä trenki, kaunis trenki, 
io Anna mulla ämpäri! 

Een anna, een anna 
Ennekos tuat mulla kenkät. 

Kukko hyppäs' suutari tyä; 
Hyvä suutari, kaunis suutari, 
15 Anna mulla kenkät! 

Een anna. een anna 
Ennenkos tuat mulla harjaksii. 

Kukko hyppäs sijjäan tyä: 

I kirveen! Haudan : m. R. — 5 rihmat |suuta- 



382 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Hyvä sika. kaunis sika, 
rna unilla harjaksiil 

Km anna, mi anna 
Ennenkos tual unilla mäskii. 

Kukko hyppää \>v\ karin tyä: 
Hyvä prykäri, j.n.e. 
\uii;i luulla mäskii! 

Een j.n.e. 
Ennenkos tuat mulla jauhoja. 

Kukku hyppäs myllyy: 
Hyvä mylly, j.n.e. 
30 Anna niulla jauhoja! 
Een j.n.e. 
Ennenkos tuat mulla jyviä. 

Kukku hyppäs riihee: 
Hyvä j.n.e. 
i6 Anua j.n.e. 
Een j.n.e. 
Ennenkos tuat mulla eloja. 

Kukko hyppäs' peltoo: 
Hyvä j.n.e. 
40 Anna j.n.e. 
Een j.n.e. 
Ennenkos tuat unilla sontaa. 
Hyvä j.n.e. 
Anna j.n.e. 
*i Een j.n.e. 

Ennenkos tuat mulla hakoja. 

Kukko hyppäs mettää: 
Hyvä j.n.e. 
Anna j.n.e. 
50 Een j.n.e. 

Ennenkos tual mulla kirvei 

Kukko hyppäs si pän tyä: 
Hyvä j.n.e. 
Anna j.n.e. 
55 Een j.n.e. 

Ennenkos tual mulla rautaa. 



Kukko hyppäs Uuattii: 
Hyvä j.n.e. 
Anua j.n.e. 

6o liuatti luilla raudan anto; 

Haudan hau sepällä kanto. 

Seppä luilla kirveen anto, 

Kirveen hau mettään kanto. 

Mettä luilla havol anto. 
86 Havol hän tarhaan kanto. 

Tarha halla sonnan anto. 

Sonnan lian peltoon kanto. 

Pelto halla elol anto. 

Elol här riiheen kanto. 
to Riihi halla jyvät anto. 

Jyväl hain myllyyn kanto, 

Mylly halla jauhoi anto. 

Jauhot h.iin prykärillä kanto, 

Prykäri luilla mäskin anto, 
t-. Mäskin hän >ijjualla kanto. 

Sika hällä harjukset anto. 

Harjakset luin suutarilla kanto. 

Suutari hällä kenkät anto. 

Kenkä! hän trenkillä kanto. 
8o Trrnki hulla ämpärin anto, 

Ämpärin hiin kaivolla kanto. 

Kaivo hällä veden anto. 

Veden hän saunaan kanto, 
Sauna hällä löylyn anto. — 
>.-. Kana oli jo kuallu saunan kiu- 
kaalla. 



1421. Merikarvia. Tommila n. 1. 

—.s.''. 

Kehtolaulu. 

Kuko ja kana meni vihtomaan, 
Ei ollut veden märkää. 
Kukko hyppäsi kaivolla, 



Kukko ja kana meni saunaan, [421. 



:;s:: 



Sanoi 1 : »Hyvä 2 kaivo, kauniskaivo 
s Amia'- mulle vettä.» 
»En anna, m anna, ennen kun 
tuot ämpärin.» 
Kukko hypäsi rengin 8 tykö, 
Saimi: »Hyv a- renki, kaunis renki, 
anna mulle ämpäri.» 
10 »En anna, en anna, enne kun tuol 

rihmat.» 
Kukko hyppäs piian tykö, 
Sanoi: »Hyvä 2 piika, kaunis piika, 
Anna 2 muule rihmat.» 
»En anna, ennanna, ennekun tuot 

kengät.» 
ib Kukko hyppäs suutarin tykö, 
Sanoi: »Hyvä 2 suutari, kaunis suu- 
tari, 
Anna 2 mulle kengät.» 
»En anna. en anna, ennen kun 
tuot harjaksia.» 
Kukko hyppäsi sian tykö, 



Kukko h\ ppäsi peltoon, 

Sanoi: »Hyvä 2 pelto, kaunis pelto, 

Anna 2 mulle juviä.» 

»En anna. en anna, ennenkun 

tuol sontaa.» 
i:, Kukko h\ ppäsi t u nkiolla , 

Sanoi: »Hyvä 2 tunkio, kaunis 

tukio. 
Anna 2 mulle sontaa.» 
»En anna. on anna. enne kun tuot 

hakoja.» 
Kukko hyppäsi metsään, 
40 Sanoi: »Hyvä 2 metsä, kaunis 

mct>ä, 
Anna 2 mulle hakoja.» 
»En anna, en anna, ennenkun 
tuot kirveen.» 
Kukko hyppäsi sopan tykö, 
Sanoi 4 : »Hyvä 2 soppa, kaunis 

srppä, 
45 Anna 2 mulle kirves.» 



j» Sanoi- »Hyvä 2 sika, kaunis sika, | »En anna, en anna, enenkun tuot 
Anna 2 mulle harjaksia.» rautaa.» 

»En anna, en anna, ennen kun Kukko hyppäsi ruukkiin, 



tuot mäskin.» 
Kukko hyppäsi mäskärin tykö. 



Sanoi: »Hyvä 2 ruukki, kaunis 

ruukki. 

Sanoi: »Hyvä 2 mäskäri, kaunis Anna 2 mulle rautaa.» 

mäskäri, so »En anna, en anna, ennenkun tuot 

25 Anna 2 mulle mäskiä.» rahaa.» 

»En anna, en anna, ennenkun Kukko hyppäsi mynttärin tykö 5 , 

tuot jauhoja.» Sanoi: »Hyvä 2 mynttäri, kaunis 

Kukko hyppäsi myllärin tykö, mynttäri, 

Sanoi: »Hyvä 1 mylläri, kaunis Anna 2 mulle rahaa.» 

mylläri Mynttäri hälle rahan antoi, 

Anna 2 mulle mäskiä.» 55 Hän rahan ruukkiin kantoi, 

30 »En anna, en anna, ennen kun Ruukki hälle raudan antoi, 

tuot jyviä.» lian raudan sopalle kantoi, 



1421. ' Sano : Sano/. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — s ren]k|in : rengin, 
aoi : .Saimi. — fi mynttärin *tykö* : m. t. 






Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Seppä bälle kirven antoi, 
ll.iii kirveen metsään kantoi, 

. o Metsä hälle bakoja antoi, 
Hau havot 6 tunkiolle kantoi, 
Tunkio hälle sonnan antoi, 
Hän -niinä pellolle kanini. 
Pelto bälle jyviä antoi, 

m Hän jyvät myllyyn kantoi, 

.Mylläri hälle jauhot antoi, 
Hän jauhoi mäskärille kantoi, 
Mäskäri hälle mäskin antoi, 
Hän inäskin sialle kantoi. 

70 sika bälle harjaksia antoi, 
Hän harjaksel suutarille kantoi. 
Suutari hälle kengät anoit, 
Hän kengät piialle kantoi, 
Piika 1 hälle rihmat antoi. 

75 Hän rihmat rengille kantoi, 
Renki hälle ämpärin antoi 1 , 
Hän ämpärin kaivolle kantoi, 
Kaivu hälle vettä antoi, 
lian veden -annaan kantoi, 

80 Siten oli kana kuollut. 



1422. Siikainen. Granqvist H. n. 28. 
—90. 
Sammi. Elvira Sammi, 13 v. 

Kukku ja Kana, 
Kukko ja kana uuni vihtoon, 
nka nllu' vettä. 
Kukko hyppää prunnin työ: 
-hyvä prunni, kaunis prunni, 
5 anna mulli' vettä - 
»En anna, en anna. 
ennenkuin tuol ämpärin.» 



Kukku byppäs trengin 1 työ: 
»hyvä nvnki. kaunis trmki, 
m anna mulle ämpäri.» 

»Imi anna. en anna. 

ennenkuin tuol rihmat.» 

Kukku byppäs piian työ: 
»hyvä piika, kaunis piika, 
!.-, anna mulli' lihiii.it >> 
»Imi anna. m anna. 

ennenkuin tuot kengut*.» 

Kukko hyppää suutarin työ: 

»hyvä suutari, kaunis suutari. 
•_>o anna mulle kengut 1 

»En anna. en anna. 

ennenkun tuot harjaksia.» 
-Kukko byppäs siaan työ: 

»hyvä sika. kaunis sika. 
25 anna mulle harjaksia.* 

En anna. en anna. 

ennenkuin tuol mäskii.» 

— Kukko hyppäs pruukin työ: 
»hyvä pruuki. kaunis pruuki. 

30 anna mulli' mäskii.» 

— No pruuki anto mäskii. 
Mäskin vei kukku Biaalle, 
sika anto harjaksia. 
Harjakset vei kukko suutarille, 

35 suutari anto kengut'-. 
Kengin- vei kukko piialle, 

piika anto rihmat. — 

Rihmat vei kukko trengille 1 , 
1 1 auki anto ämpärin. 

h Ämpärin vei kukko prunnille, 
prunni anto vettä*. 
Veden kanto kukko -annaan, 
mutta pikku kana oli jo kUOllu'. 



•■ ha i "i : havot. 7 p iika : /'iika. — 8 h uijin i n : ämpärin. 
1 yi. [tren]k[in]. — * yi. [ken]k[utj. — » ve|den : ve«Ä. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1423—1425. 



385 



1423. Oripää. Vihervaara n. 2357. 
—11. 

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. 
Kehtolaulu. 

Eukkoja kana meni vihtomaan 

Eikä olin kuirmiallaka vettä. 
Kana klippas kaivolle 
Ja kukko kuali kiukaalle. 

1424. Alasiani. Vilinraant n. .'.' t i 4 . 

—11. 

Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v. 

Kukko ja kana meni vihtomaan 
Ja eikä ollu vettä. 
Kana karas vettä tuaniaan: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
5 Annas mulle vettä!» 
»En minä ennen vettä anna 
Ennenkos menet hakemaan koi- 
vusta lehren.» 
- »Hyvä koivu, kaunis koivu, 
Annas mulle lehti!» 
io »En minä ennen lehteä anna 
Ennenkos tuat mettästä hakkoo.» 

— »Hyvä mettä, kaunis mettä, 
Annas mulle hakkoo!» 

»En minä ennen hakkoo anna 
15 Ennenkos tuat sepältä kirveen.» 

— »Hyvä seppä, kaunis seppä. 
Annas mulle kirves!» 

»En minä ennen kirvestä anna 
Ennenkos menet tuaniaan neit- 
syitä rihmaa.» 
20 — »Hyvä neitsyt, kaunis neitsyt 
Annas mulle rihmaa!» 
»En minä ennen rihmaa anna 
Ennenkos menet tuamaan suuta- 
rilta kenkät.» 



1424. * lanotl: anto. 



— »HyA r ä suutari, kaunis suutari 
25 Annas mulle kenkät!» 

»En ininä ennen kenkiä anna 

Ennenkos menet tuaniaan pos- 
sulla harjaksia.» 

— »Hyvä possu, kaunis possu 

Annas mulle harjaksia!» 
ao »En minä ennen harjaksia anna 

Ennenkos menet tuamaan pellolta 

jyviä.» 

Pelto anto jyviä; 

Vei sialle. 

Sika anto 1 harjaksia; 
35 Vei suutarille. 

Suutari anto kenkät; 

Vei neittylle. 

Neitty anto rihmaa. 

Vei sepälle. 
40 Seppä anto kirveen; 

Vei mettälle. 

Mettä anto hakkoo; 

Vei komille. 

Koivu anto lehren; 
45 Vei kaivolle. 

Kaivo anto vettä. 

Kana karas saunasta 

Astiatas hakemaan 

Ja kukko putos lavolta alas 
50 Ja huusi tullesaas: »kukkokeekoo!» 

1425. Alastaro. Vihervaara n. 2453. 
—11. 

Sikilä. Vilho Meno, 45 v. 
Kukko ja kana meni vihtomaan 
Ja eikä ollu saunasa vettä. 
Kana karas lähteelle. 

»Hyvä lähre, kaunis lähre, 
sAnnas mulle vettä!» 



25 



386 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



»Ku minä sullo vettä anna 
Ennenkos minulle kuivalta leliren 

fcuat.» 
Kana karas koivulle. 
»Hyvä kuivu, kaunis koivu, 
10 Annas mulle lehti!» 

En niinä Billie lehteä anna 
Ennenkos minulle sepältä kirveen 

tuat.» 
Kana karas sepälle. 
»Hyvä seppä, kaunis seppä, 
15 Annas muUe kirves!» 

»Eu niinä sullo kirvestä anna 
Ennenkos minulle Turruusta rau- 
taa tuat.» 
Kana karas Turkuun. 
»Hyvä Turku, kaunis Turku, 
20 Annas mulli' rautaa!» 

»En niinä sullo rautaa anna 
Ennenkos minulle suutarilta ken- 
kät tuat.» 
Kana karas suutarille. 

»Hyvä suutari, kaunis suutari, 
25 Annas mulle kenkät!» 

»En niinä BUlle kenkiä anna 
Ennenkos minulle possulta har- 
jaksia tuat.» 
Kana karas possulle. 
»Hyvä DOSSU, kaunis possu, 
so Annas mulle harjaksia!» 
»En minä sulle harjaksia anna 
Ennenkos minulle myllystä jau- 
hoja tuat.» 
Kana karas myllyyn. 
»Hyvä mylly, kaunis mylly, 
36 Annas mulli' jauhoja!» 

•Ku minä sulle jauhoja anna 
Ennenkos minulle riihestä jyviä 

tuat.» 



Kana karas riiheen. 
»Hyvä riihi, kaunis riihi, 
40 Annas mulle jyviä!» 

»En minä sulle jyviä anna 

Ennenkos minulle pellolta eloja 

tuat.» 

Kana karas pellolle. 
»Hyvä pelto kaunis pelto, 
45 Annas mulle eloja I» 

»En minä sulle eloja anna 

Ennenkos minulle mettästä hak- 
koo tuat.» 
Kana nimi mettään, 

Mettä anto liakkoo, 
50 Kana vei pellolle, 

Pelto anto eloja, 

Kana vei riiheen, 

Riihi anto jyviä, 

Kana vei myllyyn, 
55 Mylly ani o jauhoja, 

Kana vei possulle, 

Possu anto harjaksia, 

Kana voi suutarille, 

Suutari anto kenkät, 
eo Kana vei Turkuun, 

Turku anto rautaa, 

Kana vei sepälle, 

Seppä teki kirveen, 

Kana voi koivulle, 
be Koivu anto leliren, 

Kana voi Kiilteelle, 

Lähro anto vettä, 

Kana vei saunaan. 

»Kukko kirkon», sano kukko ja 

kaali. 

1426. Huittinen, Hilden A,n. 56— 98. 

\1|. Marttilassa. Kalle Santtinen, 
n. 30 v. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1426. 



387 



Kukko ja kana. 

Kukko ja kana söi sakkoo, 
Kukon meni luu kurkkuun 1 . 
Kana pani saunan lämmitä, 
Kana meni lähteel': 

5 »Hyvä lälire, kaunis lähre 
Anna minulle vettä!» 
»En minä ennen vettä anna, 
Ennenkös mu lie ämpärin tuot.» 
Kana meni piikan tykö: 

io »Hyvä piika, kaunis piika, 
Anna molle ämpäri!» 
»En minä ennen ämpärii anna, 
Ennenkös mulle pjaksut tuot.» 
Kana meni suutaril': 

15 »Hyvä suutari, kaunis suutari. 
Anna mulle pjaksut!» 
»En minä ennen pjaksui anna, 
Ennenkös harjaksia tuot.» 
Kana meni sian tykö: 

20 »Hyvä sika, kaunis sika, 
Anna mulle harjaksia!» 
»En minä ennen harjaksia anna 
Ennenkös mulle mäskiä tuot.» 
Kana meni prykäril': 

25 »Hyvä prykäri, kaunis prykäri, 
Anna mulle mäskii!» 
»En minä ennen mäskii anna, 
Ennenkös mulle jauhoi tuot.» 
Kana meni mylläril': 

30 »Hyvä mylläri, kaunis mylläri, 
Annan mulle jauhoi!» 
»En minä ennen jauhoi anna, 
Ennenkös mulle jyvii tuot. 
Kana meni pellol': 

35 »Hyvä pelto, kaunis pelto 
Anna mulle jyvii!» 
»En minä ennen jyvii anna, 

1426. ' Ikirkkoonl »kurkkuun* : k. 



Ennenkös mulle sontaa tuot.» 
Kana meni tarhaan: 

40 »Hyvä tarha, kaunis tarha, 
Anna mulle sontaa!» 
»En minä ennen sontaa anna, 
Ennenkös mulle hakkoo tuot. 
Kana meni mettään: 

4a »Hyvä mettä, kaunis mettä, 
Anna mulle hakkoo!» 
»En minä ennen hakkoo anna, 

Ennenkös mulle kirveen tuot. 
Kana meni sepäl': 

50 »Hyvä seppä, kaunis seppä, 
Anna mulle kirves!» 
»En minä ennen kirvest' anna, 
Ennenkös mulle rautaa tuot.» 
Kana meni Ruottiin: 

55 »Hyvä Ruotti, kaunis Ruotti, 
Anna mulle rautaa!» 
Ruotti hänel' rauran anto, 
Hän rauran sepäl' kauno, 
Seppä hänel' kirveen anno, 

60 Hän kirveen mettään kanno, 
Mettä hänel' hakkoo anno, 
Hän havon tarhaan kanno, 
Tarha hänel' sontaa anno, 
Han sonnan pellol' kanno, 

65 Pelto hänel' jyvät anno, 
Hän jyvät myllärill' kanno, 
Mylläri hänel' jauhoi anno, 
Hän jauhot prykäril' kanno, 
Prykäri hänel' mäskii anno, 

70 Hän mäskin sial' kanno, 
Sika hänel' harjakset anno, 
Hän harjakset suutaril' kanno, 
Suutari hänel' pjaksut anno, 
Hän pjaksut piikal' kanno, 

?5 Piika hänel' ämpärin anno, 



388 



Viilid.vtyslauluja ja muita lasten runoja. 



ll.iii ämpäriä lähteel' kauno, 
Lähre hand' vettä armo, 
11,111 veren saunaan kauno. 
Huh, huh, In ia 
bo Kukko uii kuollul 

1427. Huittinen. Hirsikoski Anna, 

n.l.- nji 3 24. 

Kukon ja kanan saunamatka: 

[Huittislainen:] 

Knkkn ja kana meni viiltoon, 
Ei 1 ollut beitillä vettä. 
Kana kippas kaivon tykö: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
5 Anna 1 mulle vettäl» 
»En anna, en anna, ennenkös tuot 
mulle kiulun.» 
Kana hyppäs t puikin tykö: 
»Hyvä trenki, kaunis trenki, anna 
mulli' kiulu» 
»Imi anna. en anna, ennenkos tuat 
mulle rihmat.» 
io Kana kippas piian tykö: 

»Hyvä piika, kaunis piika, anna 

mulle rihmat!» 

»En anna, en anna, ennenkos I nai 

mulle kengät.» 

Kana kippas suutarin tykö: 

»llyv.i suutari, kaunis suutari, 

anna mulle kengäti» 

ie »Imi anna. en anna. ennenkos tuäl 

mulle harjaksia.» 

Kana kippaa sian tykö: 

»Hyvä Sika, kaunis sika, anna 

mulle harjaksia!» 

»Imi anna. en anna, ennenkos tuot 

mulle jyviä.» 



Kana kippas pellon tykö: 

" »Hyvä pelto, kaunis pelto, anna 

mulle jyviä!» 

»En annan, en anna, ennenkos 

tuat mulle ha\< 
Kana kippas mettän tykö: 
»Hyvä mettä, kaunis mettä, anna 
mulle havoja!» 
»En anna, en anna, ennenkos liiat 
mulle kirveen.» 
85 Kana kippaa sepän tykö: 

»Hyvä seppä, kaunis seppä, anna 
mulle kirves!,. 
»En anna. en anna, ennenkos tuat 
mulle rautaa.» 
Kana kippas rautapuadiin: 
Rautapuadista hau raudan sai, 
:in Raudan hän sitten sepälle vei. 
Sepältä hän kirveen sai. 
Kirveen hän sitten mettälle vei, 
Mettältä hän havot sai. 
llavot hän sitten pellolle vei. 
35 Pellolta hän jyvät sai. 
Jyvät hän sitten sialle vei, 
sialta hiin harjaksel sai, 
Harjakset luin siltin suutarille 

Vei, 

Suutarilta hän kengät sai. 

40 Kengät hän sitten piialle vei, 

Piialta hiin rihmat sai. 
Rihmat hiin sitten (rengille vei, 
Trengiltä hiin kiulun sai. 
Kiulun hiin sitten kaivolle vei, 
e, Kaivolta hiin sitten vettä sai, 
Veden hän sitten saunaan vei 
ja heitti niin kovan löylyn, että 
kana palo 
ja kukko kropsahti alas. 



1427. ' Säk. 2 ja 5 kk:ssa pieni alkukirjain. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1428. 



389 



1428. Huittinen. 
Kukko ja 



Vakkila n. 7. — 88. 
kana meni vihto- 
maan. 

Eikä ollu heitillä vettä. 

Kana kippasi kaivon tykö, 

Kana lähteelle lähti: 
5 Hyvä lähde, kaunis lähde, 

Anna mulle vettä. 

Lähde vainen vastaeli: 

En enne sulle vettä anna, 

Kos tuot mulle kiulun. 
io Kana kippasi renkin tykö: 

Hyvä renki, kaunis renki, 

Anna mulle kiulu. 

En ennen sulle kiulua anna. 

Kos tuat mulle rihmat. 
15 Saatat sukan sitehct. 

Kana kippasi neitton tykö: 

Hyvä neitto, kaunis neitto, 

Anna mulle rihmat. 

En ennen sulle rihmoja, 
20 Kos tuot mulle kenkät. 

Kana samosi suutarille: 

Hyvä suutari, kaunis suutari, 

Anna mulle kenkät. 

En ennen sulle kenkiä anna, 
25 Kos tuot mulle harjaksia. 

Kana kippasi sian tykö: 

Hyvä sika, kaunis sika, 

Anna mulle harjaksia. 

En ennen sulle harjaksia anna. 
30 Kos tuot mulle jyviä. 

Kana kippasi pellon tykö; 

Hyvä pelto, kaunis pelto, 

Anna mulle jyviä. 

En ennen sulle jyviä anna 
35 Kos tuot mulle sontaa. 

Kana kippasi tarhan tykö: 

Hyvä tarha, kaunis tarha, 



Anna mulle sontaa. 

En ennen sulle sonta anna, 

40 Kos tuot mulle hakoa. 
Kana kippasi kuusen tykö: 
Hyvä kuusi, kaunis Icuum. 
Anna mulle hakoa. 
En ennen sulle hakoa anna, 

45 Kos tuot mulle kirveen. 
Kana kippasi sepän tykö; 
Hyvä seppä, kaunis seppä, 
Anna mulle kirves. 
En ennen sulle kirvestä anna, 

50 Kos tuot mulle rautaa. 
Kana Ruottille nukutteli; 
Hyvä Ruotti. kaunis Ruotti, 
Anna mulle rautaa. 
Ruotti hänelle rauran antoi, 

55 Hiin rauran sepälle kantoi, 
Seppä hänelle kirveen antoi, 
Hän kirveen kuuselle kantoi, 
Kuusi hänelle hakoa antoi, 
Hän havot tarhalle kantoi, 

60 Tarha hänelle sonnan antoi, 
Hän sonnan pellolle kantoi, 
Pelto hänelle jyviä antoi, 
Hän jyvät sialle kantoi. 
Sika hänelle harjaksia antoi, 

65 Hän harjakset suutarille kantoi, 
Suutari hänelle kenkät antoi, 
Hän kenkät neittolle kantoi, 
Neitto hänelle rihmat antoi, 
Hän rihmat renkille kantoi, 

70 Renki hänelle kiulun ani' n. 
Hän kiulun lähteelle kantoi, 
Lähde hänelle vettä antoi. 
Hän veden saunaan kantoi, 
Vaan kukko oli opi oikeenansa, 

75 Valitellen vaivojansa, 
Saunan lavon alla, 



390 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1429. Punkalaidun. Maisia ti. 29. 
—10. 
»Matin Kaisu-. 

Kukko ja kana. 

Kukko ja kana moni viiltoon, 
olia vihtonut muttei ollut vettä. 
Kana kippaa lähteelle: 
»Hyvä 1 lähde, kaunis Lähde, 
s anna mulle vettä.» 
»En anna, en anna, 
ennen kun rengiltä kiulun tuot.» 
Kana kippas rengin tykö: 
»Hyvä 1 renki, kaunis renki, 

io anna mulle kiulu.» 
— »En anna, en anna. 
ennen kun piikiltä sukkarihmat 

tuot.» 
Kana kippas piikan tykö: 
»Hyvä 1 piika, kaunis piika, 

15 anna mulle sukkarihmat.» 
»En anna, en anna, 
ennen kun suutarilta kengät tuot.» 
Kana kippas suutarin tykö: 
»Hyvä 1 suutari, kaunis suutari, 

20 anna mulle kengät.» 
»En anna, en anna. 
ennen kun sialta harjaksia taot.» 
Kana kippas sian tykö: 
»Hyvä 1 sika, kaunis sika. 

25 anna mulle harjaksia.» 
»En anna, en anna, 
ennen kun myllystä jauhoja tuot.» 
Kana kippas myllyn tykö: 
»Hyvä 1 mylly, kaunis mylly, 

8o anna mulle jauhoja.» 
»En anna. en anna, 
ennen kun pellolta jyviä tuot.» 
Kana kippas pellon tykö: 



»Hyvä 1 pelto, kaunis pelto, 
36 anna mulle jyviä.» 

»En anna, en anna. 

ennen kun tunkiolta sontaa tuot.» 

Kina kippas tunkion tykö: 

»Hyvä 1 tunkio, kaunis tunkin, 
40 anna mulle sontaa.» 

»En anna, en anna. 

ennen kun mettästS hakuja tuot.» 

Kana kippas mettän tykö: 

»Hyvä 1 mettä, kaunis mettä, 
45 anna mulle hakoja.» 

»En anna, en anna. 

ennen kun sepältä kirveen tuot.» 

Kana kippas sepän tykö: 

»Hyvä 1 seppä, kaunis seppä, 
50 anna mulle kirves.» 

»En anna, en anna, 

ennen kun Ruottista rautaa tuot.» 
Sai Ruottista rautaa. 

vei sen raudan sepälle, 
55 sai sepältä kirveen, 

vei sen kirveen mettälle, 

sai mettältä hakuja. 

vei havot tunkiolle, 

sai tunkiolta sontaa, 
bo vei sonnan pellolle, 

sai pellolta jyviä, 

vei jyvät myllylle, 

sai myllyt ;i jauhoja, 

vei ne jauhot sialle. 
65 sai Sialta harjaksia. 

vei harjakset suutarille, 

s.-ii suutarilta kengät, 

vei kengät piikille. 

sai piikalta sukkarihmat, 
to vei sukkarihmat rengille, 

sai rengiltä kiulun, 



1429. l kk:ssa pieni alkukirjain. 



Kukku ja kana meni saunaan. 1429—1430. 



391 






vei kiulun lähteelle, 
sai lähteeltä vettä, 
vei veden saunaan. 
76 Kukko oli puolipyörryksissä lavon 

alla. 
- Kluittis kukku kuoli 
En niinä enää inistään huoli. 

1430. Harjavalta. Ruusunen n. 102. 
—03. 

Kukko ja kana. 

Kukko ja kana meni löylyyn, 
Kanan tuli jano. 
Kukko karas kaivon tyä: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo 
5 Annas mnlle vettä.» 
»En anna, en anna 
Ennei]ks tuat mulle kiulun.» 
Kukko karas piikan tyä: 
»Hyvä piika, kaunis piika, 

io Annas mulle kiulu.» 
»En anna, en anna 
Enneiiks tuat mulle kengät.» 
Kukko karas suutarin tyä: 
»Hyvä suutari, kaunis suutari, 

15 Annas mulle kenkät.» 
»En anna, en annan 
Enneiiks tuat mul harjaksii.» 
Kukko karas sian tyä: 
»Hyvä sika, kaunis sika. 

20 Annas mulle harjaksii.» 
— »En anna, en anna, 
Enneiiks tuat mulle mäskii.» 
Kukko karas mäskärin 1 tyä: 
»Hyvä mäskäri, kaunis mäskäri, 

25 Annas mulle mäskii.» 
»En anna, en anna, 



Ennei|ks tuat mulle jauhoi.» 
Kukko karas myllyn tyä: 
»Hyvä mylly, kaunis mylly. 

äo Annas mulle jauhoi.» 
— »En anna. en anna, 
Ennei|ks tuat mulle jyvvii.» 
Kukko karas pellon tyä: 
»Hyvä pelto, kaunis pelto. 

35 Annas mulle jyvvii.» 
»En anna, en anna, 
Enneiiks tuat mulle sontaa.» 
Kukko karas tarhan tyä: 
»Hyvä tarha, kaunis tarha, 

40 Annas mulle sontaa.» 
»En anna, en anna 
Enneiiks tuat mulle hakkoo.» 
Kuko karas mettän tyä: 
»Hyvä mettä, kaunis mettä. 

45 Annas mulle hakkoo.» 
»En anna, en anna, 
Enneiiks tuat mulle kirven.» 
Kukko karas sepän tyä: 
»Hyvä seppä kaunis seppä, 

50 Annas mulle kirves.» 
»En anna, en anna. 
Enneiiks tuat mulle rautaa.» 
Kukko karas pruukin tyä: 
Hyvä pruuki, kaunis pruuki, 

55 Annas mulle rautaa.» 
»En anna, en anna. 
Enneiiks tuat mulle hiilii.» 
Kukko karas valun 2 tyä: 
»Hyvä valu, kaunis valu. 

60 Annas mulle hiilii.» 
Sitte: 

Valu hänelle hiilii annoi, 
Hän hiilet pruukille 3 kannoi. 



1430. 1 Mäskäri on kaljan eli oluen tekiä. 
polttaa puista hiiliä. — 3 pruuki on rautatehdas. 



Mp. huom. — 2 Valu, se on tuli, joka 



392 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Pruuki hänelle rautaa annoi, 
ll.in raudan sepälle kannoi, 
65 Seppä äänelle kirveen annoi, 

Hiin kirveen mettälle kannoi, 
Mettä hänelle hakkoo annoi, 

ll.in liavon laihalle kannoi. 
Tarha hauelle sonnan aniini, 

to Hän sonnan pellolle kannoi, 
Pelto hänelle jyvvii annoi, 
Hän ,jy\a1 myllylle kannoi, 
Mylly hänelle jauhoi annoi. 
Hän jauhoi mäskärille kannoi, 

75 Mäskäri hänelle mäskij annoi, 
Eän mäskin sialle kannoi, 
Sika hänelle harjaksii annoi, 
Hän harjakset suutarille kannoi, 
Suutari hänelle kenkäl annoi, 

so Hän keijkät piialle kannoi, 
Piika hänelle kiulun annoi. 
Hän kiulun kaivolle kannoi, 
Kaivo hänelle vet annoi. 
Hän veren saunalle kannoi, 

85 Saunan loukos oh kana henketöin. 

1431. Kokemäki. Paasikivi n. 1. 

- 15 ! 7 03. 
Kuoppala. 

Kukko ja kana meni löylyyn. 
Ei ollu veti eikä loylyy. 
Kukko hyppäs kaivon tyä. 
Sano; ,>H\ va 1 kaivo, kaunis kaivo. 
5 Annas mulle vettä!» 

»En anna. en anna. 
Ennenkos t u.it mulle kiulun.» 
Kukko hyppäs trenkin tyä. 
Sano: »Hyvä 1 trenki, kaunis 

t renki, 
io Annas mulle kiulu!» 



»En anna. en anna. 
Ennen kos tuat mulle rihmat.» 

Kukko hyppää neitoyn tyä. 
Sano: »Hyvä 1 neitsy, ka[u]nis 

neitsy, 
is Anna mulle rihmat!» 
»En anna, en anna. 
Ennen kos tuat mulle kenkät.» 
Kukko hyppäfi suutarin tyä. 
Sano: »Hyvä 1 suutari, kaunis suu- 
tari, 
äo Anna mulle kenkät!» 
»En anna, en anna, 
Ennen kos tuat mulle harjaksia.» 

Kukko hyppäs sian tyä, 
Sano: »Hyvä 1 sika, kaunis sika. 
25 Anna mulle harjaksia!» 
»En anna, en anna. 
Ennen kos tuat mulle mäskiä.» 
Kukko hyppäs mäskärin tyä. 
Sano: »Hyvä 1 mäskäri, kaunis 

mäskäri, 
ao Anna mulle mäskiä!» 
»En anna, en anna. 
Ennen kos tuat mulle jauhoja.» 
Kukko hyppäs myllärin tya. 
Sano: »Hyvä 1 mylläri, kaunis myl- 
läri. 
35 Anna mulle jauhoja!» 
»Ku anna. en anna. 
Ennen kos tuat mulle jyviä.» 
Kukko hi ppäs pellon tyä. 

Sano: »llyva 1 pello, kaunis pelto, 
40 Anna mulle jy\ 

»Ku anna, en anna, 
Ennen kos tuat mulle sontaa.» 
Kukko hyppäs tarhan tya. 
Sano: »Hyvä 1 laiha, kaunis tarha, 



1431. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1431 — 1432. 



393 



45 Anna mulle soutaa!» 
»En anna, en anna. 
Ennen kos tuat unille hakkoo.» 
Kukko hyppäs mettän iyä. 
Sano: »Hyvä 1 mettä, kaunis mettä, 

50 Anna mulle liakkoo!» 
»En anna, en anna. 
Ennen kos tuat mulle kirveen.» 

Kukko hyppäS sepän lyä. 
Sano: »Hyvä 1 seppä, kaunis seppä, 

55 Anna mulle kirves!» 
»En anna. en anna. 
Ennen kos tuat mulle rautaa.» 
Kukko hyppäs Helsinkiin. 
Helsinki hänelle rauöan a nuo, 

eo Hän sen rauöan sepälle kauno; 
Seppä hänelle kirveen anno, 
Hän sen kirveen mettälle kauno, 
Mettä hänelle hakkoo anno, 
Hän ne havot tarhalle kanno; 

es Tarha hänelle sontaa anno; 
Hän sen sonnan pellolle kanno; 
Pelto hänelle jyviä anno. 
Hän ne jyvät myllärille kanno; 
Mylläri hänelle jauhoja anno, 

vo Hän ne jauhot mäskärille kanno; 
Mäskäri hänelle mäskiä anno, 
Hän sen mäskin sialle kanno; 
sika hänelle harjakset anno, 
Hän ne harjakset suutarille kanno; 

75 Suutari hänelle kenkät anno, 
Hän ne kenkät neitsylle kanno; 
Neitsy hänelle rihmat anno, 
Hän ne rihmat trenkille kanno, 
Trenki hänelle kiulun anno, 

80 Hän sen kiulun kaivolle kanno; 
Kaivo hänelle vettä anno, 



1432. * vettä [eikä ollu vettä[ eikä 
|en annaj ennenkos : a. e. 



Hän sen veöen saunaan kauno. - 
Kana oli kaalin saunan kiu- 
kaalle. 

1432. Kokemäki. Kujanpää n. 9. 

-V t 81. 
Emma Hakanpää, iö v. 

Kukko ja kana meni Löylyyn, 

eikk' ollu vettä 1 eikä aöylyy[!]. 

Kana hyppäs kaivulle, sano: 

»Hyvä 2 kaivo, kaunis kaivo, anna 

mulle vettä.» 

5 »En anna, en anna, ennenkos tuot 

mulle kiulun.» 

Kana karas nikkarille, sano: 

»Hyvä 2 nikkari, kaunis nikkari, 

anna mulle kiulu.» 

»En anna, en anna. ennen kos 

tuot rihmat.» 

Kana karas neitsylle, sano: 

io »Hyvä 2 neitsy. kaunis neitsy, anna 

mulle rihmat!» 

»Ku anna, en anna. ennenkos tnot 

mulle krnuiit.» 

Kana karas suutarille sano: 

»Hyvä 2 suutari, kaunis suutari, 

anna mulle kengät!» 

»En anna, en anna. ennenkos tuot 

unille harjaksia!» 

15 Kana karas sian tykö, sano: 

»Hyvä 2 sika. kaunis sika, anna 

luulle harjaksia!» 

»En anna. en anna 3 , ennenkos tuot 

luulle mäskiä.» 

Kana karas mäskyrille, sano: 

»Hyvä 2 mäskyri. kaunis mäskyri, 

anna mulle mäskiä!» 

v. e. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 anna 



394 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



bo »En anna. on anna, ennenkos tuot 
mulle jauhoja.» 1 
Kana karas myllyyn, sano: 

►Hyvä 1 mylly, kaunis mylly, anna 

mulle jauhoja!» 

»En anna. en anna. ennenkos tuot 

mulle jyviä.» 

Kana karas pellolle, sano: 

•25 »Hyvä 2 pelto, kaunis pelto, anna 

mulle jyviä!» 

»En anna, en anna. ennenkos tuot 

mulle sontaa.» 

Kana karas tunkiolle, sano: 

»Hyvä 2 tunkio, kaunis tunkio, 

anna. mulle sontaa!» 

»En anna, en anna, ennenkos tuot 

liakkoo.» 
30 Kana karas mettään, sano: 
»Hyvä 2 mettä, kaunis mettä, anna 
mulle liakkoo!» 
»En anna, en anna, ennenkos tuot 
mulle kirveen.» 
Kana karas sepän työ, sano: 
»Hyvä 2 seppä, kaunis seppä, anna 
oralle kirves!» 
35 »En anna. en anna. ennenkos tuot 
mulle rautaa. 
Kana karas pruukiin. sano: 
»Hyvä 2 pruuki, kaunis pruuki, 
anna mulli' rautaa!» 
Pruuki hänelle raudan anno, 
raudan hän sepälle kauno, 
jo seppä hänelle kirveen anno. 
Kirveen hau mettään kauno. 
mettä hänelle havot anno. 
havot hän tunkiolle kauno, 
tunkio hänelle sonnan anno. 
ib Sonnan hän pellolle kanno 
pelto hänelle jyvät anno. 



jyvät hän myllyyn kauno. 
Mylly hänelle jauhot anno. 
jauhot hän mäskyrille kauno. 

50 mäskyri hänelle mäskin anno, 
mäskin hän sialle kanno, 
sika hänelle harjakset anno, 
Harjakset lian suutarille kanno, 
suutari hänelle kengät anno, 

55 kengät hän neitsylle kanno, 
neitsy hänelle rihmat anno. 
Rihmat hän nikkarille kauno, 
nikkari hänelle kiulun anno, 
kiulun hän kaivolle kanno. 

60 Kaivo hänelle veden anno, 
veden hän saunaan kauno. 
Sis soo kukko oli kuollut. 
kun kana pääsi saunaan. 

1433. Kokemäki. Ahti n. 1. — 93. 

Kiettare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul- 
lut Johanna Ojalalta. 

Lapsen Tiukuttajan satu. 

Kukko ja kana meni löylyyn, 
mutt' ei ollu vettä. 
Kana karas kaivolle: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
5 anna mulle vettä!» 

— »En anna, en anna 

ennen ko tuat mulle rihmat.» 
Kana karas neitseen tykö: 
»Hyvä neitsy, kaunis neitsy. 

10 anna mulle rihmat!» 
— »En anna, en anna 
ennen ko tuat mulle kukat.» 
Kana karas suutarille: 
»Hyvä suutari, kaunis suutari, 

15 anna mulle kenkätl» 

— »En anna. en anna 

ennen ko tuat mulle harjata 



Kukko ja kana meni saunaan. 1433—1434. 



395 



Kana karaa sian tykö: 
»Hyvä sika, kaunis sika. 
so anna uralle harjaksia!» 

-»En anna. on anna 
ennen ko tuat mulle mäskiä.» 
Kana karas prykärin tykö: 
»Hyvä prykäri, kaunis prykäri. 

•25 anna mulle mäskiä!» 
— »En anna, en anna 
ennen ko tuat mulle jaohoja.» 
Kana karas myllyn tykö: 
»Hyvä mylly, kaunis mylly, 

30 anna mulle jaohoja!» 
— »En anna, en anna 
ennen ko tuat mulle jyviä.» 
Kana karas pellolle: 
»Hyvä pelto, kaunis pelto, 

35 anna mulle jyviä 1 !» 

Pelto hänelle jyvät anno; 
jyvät hän myllylle vei, 
mylly hänelle jaohot anno. 
jaohot hän prykärille vei, 

40 prykäri hänelle mäskin anno, 
mäskin hän sialle vei, 
sika hänelle harjakset anno, 
harjakset hän suutarille vei, 
suutari hänelle kenkät anno, 

45 kenkät hän neitseelle vei, 
neitsy hänelle rihmat anno, 
rihmat hän kaivolle vei, 
kaivo hänelle vettä anno. 
Kana meni saunaan 

so ja kuko oli jo henketönnä saunan 

parvesa. 

1434. Etikka Esko, n. 1. —03 —4. 
Kukko ja kana meni vihtoon, 
Ei ollut heillä vettä. 
Kukko kippas kaivon tykö, 

1433. * Tekstissä seuraa: lEn anna 



hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
s anna mulle vettä. 

En en anna, ennen kos tuat kiulun. 

Kukko kippas renkin tykö, 

hyvä renki, kaunis renki, 

anna mulle kiulu. 
io Een anna, een anna, 

ennen kos tuat nauhat. 

Kukko kippas piian tykö, 

hyvä piika, kaunis piika 

anna mulle nauhat, 
is Een anna, een anna, 

ennenkos tuot kenkät. 

Kukko kippas suutarin tykö. 

hyvä suutari, kaunis suutari, 

anna mulle kenkät. 
20 Een anna, een anna, 

ennen kos tuat harjaksia. 

Kukko kippas sian tykö, 

hyvä sika, kaunis sika, 

anna mulle harjaksia. 
25 Een anna, een anna, 

ennen kos tuat jauhoja. 

Kukko kippas myllyyn. 

hyvä mylly, kaunis mylly, 

anna mulle jauhoja. 
30 Een anna, een anna, 

ennen kos tuat jyviä. 

Kukko kippas pellon tykö, 

hyvä pelto, kaunis pelto 

anna mulle jyviä. 
35 Een anna, een anna, 

ennen kos tuat sontaa. 

Kukko kippas tarhaan, 

hyvä tarha, kaunis tarha, 

anna mulle sontaa. 
40 Een anna, een anna. 

ennen kos tuot hakoja. 

en anna ennen ko|. 



396 



Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja. 



Kukku kippas metsän tykö, 
hyvä metsä, kaunis metsä, 

anna unille hakoja. 
45 Een anna, een anna, 

i'i n kos liiat kirveen. 

Kukko kippas Bepän tykö, 
hyvä seppä, kaunis seppä, 
anna mulle kirves. 

50 Een anna. een anna. 

ennen kos tuol rautaa. 

Kukko kippas pruukiin, 

hyvä pruuki, kaunis pruuki, 

anna luulle rautaa. 
55 Sai priiukista rautaa. 

vei rauran sepälle. 

Sai sepältä kirveen, 

vei kirveen metsälle. 

Sai metsältä hakoja, 

r.o vei havot tarhaan. 

Sai tarhalta sontaa. 

vei sonnan pellolle. 

Sai pellolta jyviä, 

vei jyvät myllyyn. 
65 Sai myllystä jauhoja, 

vei jauhot sijalle. 

Sai sijalta harjaksia. 

vei harjakset suutarille. 

Sai suutarilta kenkät, 
to vei kenkät piialle. 

Sai piialta nauhat, 

vei nauhat renkille. 

Sai renkiltä kiulun. 

vei kiulun kaivolle. 

75 Sai kaivolta vettä. 
vei veden saunaan. 

Siellä kukko heitti veden kiukaalle, 
josta tuli niin kova löyly, että he mo- 
lemmat kuolivat kuumuuteen. 

1485. ' S.ikeissa 7, 9, 12, 14, 19, 
pieni alkukirj. 



1435. Tjirriiä. ojansuu II. A, n. 23. 
—00. 

Aihio Stiina lisakiiitylar. (16 V. 

Kukko ja kana meni vihtoo 
Ei ollu s saunasa vettä, 

Kana kippas avennolle 

Ei ollu avennolla kiulua, 
s Kana kippas trei)kin tykö: 

»Hyvä trenki, kaunis treiiki, 

Anna 1 niulle kiulu. 

»En minä sulle* kiuluva anna. 

Joltes neittyltä rihmoja kanna.» 
io Kana kippas neittyn tykö: 

»Hyvä neiti y. kaunis neitty. 

Anna unille rihmaa!» 

»Em niinä sulle r rihmoja anna, 

Joltes suutarilta kenkiä kanna. 
i5 Kana kippas suutarin tykö: 

»Hyvä suutari, kaunis suutari, 

Anna"' mulle k kenkätl» — 

»En min;i sulle k kenkiä anna. 

Joltes Minniltä nahkoja kanna.» 
äo Kana kippas sonnin tykö: 

»Hyvä sonni, kaunis sonni, 

Anna" 1 mulle nahkaa.» 

»En minä sttlle" nahkaa anna, 

Joltes pellolta jyviä kanna.» 
25 Kana kippas pellolle: 

»Hyvä pelto, kaunis pelto, 

Anna mulle jyvät!» 

»Imi niinä sulle jyviä anna. 

Joltes kartanosta sontaa kanna.» 
so Kana kippas kartanoon: 

»Hyvä kartano, kaunis kartano, 

Annani mulli' sontaa!» 

»Ku minä sulles sontaa anna, 

Joltes mettästä hakoja kanna.» 

22, 24, 29, 32, 34, 37, 39, 42, 44 ja 47 on 



Kukko ja kana meni saunaan. 1435—1436. 



397 



35 Kana Irippas mottaan: 
»Hyvä mettä, kaunis mettä, 
Anna" 1 mulle hakoja!» — 

»Em minä sullo hakuja anna. 

Joitta sepältä kirvestä kanna.» 
■jo Kana kippaa sopalle: 

»Hyvä soppa, kaunis soppa. 

Annas mulle* kirves!» 

»Em minä sullek kirvestä anna, 

Joltes Ruattista rautaa kanna.» 
■»5 Kana kippas Riiattiin: 

»TTyvä Huntti, kaunis Hn.it t i. 

Anna mulle r rautaa.» 

Sai Ruattista rautaa. 

Kana rainan sepälle, 
50 Seppä luille kirveen, 

Kana kirveeni mettään. 

Mettä hällo havot, 

Kana havot kartanoon. 

Kartano hälle sontaa, 
55 Kana sonnan pellolle, 

Pelto hälle jyvät. 

Kana jyvät sonnille, 

Sonni hälle nahkaa, 

Kana nahaaii suutarille, 
60 Suutari hälle kenkät, 

Kana kenkät neittylle, 

Neitty lialle rihmat, 

Kina rihmat trenkille, 

Trenki hälle k kiulun, 
*?5 Kana kiulun avennolle, 

Avento hälle vettä, 

Kana veren saunaan. 

Kukko istu solkkisella. 

Sauna oli jähtyny J jo 2 . 



1436. Tyrvää. Pahila F. F, n. 78. 

Miina Forsblom, 84 v. Kotoisin 
Lohjan Vendelästä. 

Kukku meni kylpemään 
ja kana kaakut ii vettä: 
»Hyvä lähde, kaunis lähde, 
anna mulle vettä!» 
5 »Em mä Mille vettä anna 
enku 1 tuat mulle vihdan.» 
»HyA-ä koivu 2 , kaunis koivu 2 , 
anna mulle vihta!» 
»Em mä sulle vihtaa anna 

io enku 1 tuat mulle rihman 3 .» 
»Hyvä neito, kaunis neito, 
anna mulle rihma!» 
»Em mä --iille rihmaa anna 
enku 1 tuat mulle kengät.» 

15 »Hyvä suutari, kaunis suutari, 
anna mulle kengät!» 
»Em mä sulle kenkiä anna 
enku tuat mulle lihaa.» 
»Hyvä sika. kaunis sika, 

20 anna mulle lihaa!» 
Sika lihan kanalle, 
kana 4 lihan suutarille, 
suutari kanalle kengät; 
kana kengät neidolle, 

25 neito kanalle rihman 5 : 
kana rihman koivulle, 
koivu kanalle vihdan, 
kana vihdan koivulle, 
koivu kanalle vettä. 

30 Ku kana meni saunaan, 
niin löysi knkon kualleena. 



2 Runoa julkaistaessa on noudatettu alkuper. konsept. ja puhtaaksi kirj. käsi- 
kirjoitusta. 

1436. ' ennenku : e. — 2 koivje| : koivu. — 3 rijnlman : ri/?man. — 4 Säkeissä 
22 — 29 on kk:ssaiso alkukirjain. — 5 rihma 1 : rihman. 



398 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1437. Tyrvää. Pakilla V. F, n. 81. 
'*/« 12 

Kalliola. Ville Lindfors, 65 v. Kuul- 
lut äidiltään Kaisu Kellarilta. 

Kukko ja kana meni viiltoon, 
ei ollu saunasa vettä. 
Kana kippas kaivolle: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
s anna mulle vettä!» 
»Em mä sulle vettä anna 
ennen kus trenkiltä kiulun kan- 
nat.» 
Kana kippas trenkille: 
»Hyvä trenki, kaunis trenki. 
io anna mulle kiulu!» 

»Em mä sulle kiulua anna 
ennen kus neitseeltä rihmat kan- 
nat.» 
Kana kippas aeitseelle: 
»Hyvä neitsyt, kaunis neitsyt. 
15 anna mulle rihmat!* 

»Em mä sulle rihmoja anna 
ennen kus suutarilta kenkät kan- 
nat.» 
Kana kippas suutarille 1 : 
»Hyvä suutari, kaunis suutari. 
20 anna mulle kenkät!» 
»Em mä sulle kenkiä anna 
ennen kus possulta harjaksia kan- 
nat.» 
Kana kippas possulle 2 : 
»Hyvä possu, kaunis possu. 
25 anna mulle harjakset!» 
»Em mä Bulle harjaksia anna 3 
ennen kus mylläriltä jauhoja kan- 
nat.» 



1437. ' suu d.arille : suutarille. — * 
tästä : mettästä. — * |r|uottiin : Pilottiin 
60 — 81 ja 83 on kk:ssa iso alkukirjain. 



♦Kana kippas myllärille*: 
»Hyvä mylläri, kaunis mylläri. 

30 anna mu 11*- jauhoja!» 

»Em mä sulle jauhoja anna 
ennen kus pellolta jyviä kannat.» 
Kana kippas pellolle: 
»Hyvä pelto, kaunis pelto, 

35 anna mulle jyviä!» 

»Em mä sulle jyviä anna 
ennen kus tarhasta B r OD 1 taa kan- 
nat.» 
Kana kippas tarhaan: 
»Hyvä tarha, kaunis tarha, 

40 anna mulle sontaa!» 
»Em mä sulle sontaa anna 
ennen kus mettästä 4 hakoja kan- 
nat.» 
Kana kippas mettään: 
»Hyvä mettä, kaunis mettä, 

is anna mulle hakoja!» 
»Em mä sulle hakoja anna 
ennen kus sepältä kirveen kannat.» 
Kana kippas sepälle: 
»Hyvä seppä, kaunis seppä, 

50 anna mulle kirves!» 

»Em mä sulle kirvestä anna 
ennen kus liuattista rautaa kan- 
nat.» 
Kana kippas Riiattiin 6 : 
»Hyvä Huatti, kaunis Huatti, 

55 anna mulle rautaa!» 
»Em mä SUlle rautaa anna 
ennen kus kanan munan munit.» 

Kana muni munan. 
Sai liuattista 6 rautaa, 

co vei 7 raudan sepälle, 

su possulle : p. — ' a|a|na : anna. — * |n|et- 
— • |r|uottista: Äuottista. — ' Säkeisä 



Kukko ja kana meni saunaan. 1437—1438. 



399 



sai sepältä kirveen, 

vei kirveen mettään. 

sai mettästä hakuja. 

vei havot tarhaan, 
65 sai tarhasta sontaa, 

vei sonnan pellolle, 

sai pellolta jyviä, 

vei jyvät myllärille, 

sai mylläriltä jauhoja, 
to vei jauhot possulle, 

sai possulta harjakset, 

vei harjakset suutarille, 

sai suutarilta kenkät, 

vei kenkät neitseelle, 
rs sai neitseeltä rihmat 8 , 

vei rihmat trenkille, 

sai trenkiltä kiulun, 

vei kiulun kaivolle, 

sai kaivolta vettä, 
äo vei veden saunaan, 

sai saunasta löylyä: 

Mutta kukko oli kuallu kumminki 

saunanakkunalle niskaluut suu- 
hun. 

1438. Tyrvää. Katajaranta n. 282. 
b *07. 

Tyrvaankylä. Anna Palmgren, 53 v. 
Kuullut Kaisa Tolpolta. 

Ballarimainen lastenloru. 

Kukko ja kana meni vihtoon. 
Ei ollut heillä vettä eikä löylyy. 

- Kana kippas kaivolle - 
Sano: »Hyvä 1 kaivo, kaunis kaivo, 
5 Anna 1 mulle vettä!» 

»En sulle ennen vettä anna, 



Ennenkun trenkiltä kiulun kan- 
nat.» 

- Kana kippas trenkin luokse. 
Sano: »Hyvä 1 l renki, kaunis 

trenki, 
io Anna 1 muule kiulu!» 

»En sulle ennen kiulua anna, 
Ennenkun neitsyitä rihmat kan- 
nat.» 
Kana kippas neitsyen luokse. — 
Sano: »Hyvä 1 neitsyt, kaunis neit- 
syt, 
15 Anna 1 mulle rihmat!» - 

»En anna, en anna, ennenkun 
Suutarilta kenkät kaunat.» - 

- Kana kippas suutarin luokse. 
Sano: »Hyvä 1 suutari, kaunis suu- 
tari, 

20 Anna 1 mulle kenkät!» - 

»En sulle ennen kenkiä anna, 
Ennenkun sialta harjakset kan- 
nat.» - 

- Kana kippas sian luokse — 
Sano: »Hyvä 1 sika, kaunis sika, 

25 Anna 1 mulle harjakset!» 

»En sulle ennen harjaksia anna, 
Ennenkun myllystä jauhot kan- 
nat.» 

- Kana kippas myllylle - 
Sano: »Hyvä 1 mylly, kaunis mylly, 

30 Anna 1 mulle jauhot!» 

— »En anna, en anna, 
Ennenkun pellolta viljan kan- 
nat.» 

- Kana kippas pellolle - 
Sano: »Hyvä 1 pelto, kaunis pelto, 



8 ln|ihmat : rihmat. 

1438. ! kk:ssa pieni alkukirjain. 



400 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



as Anna 1 mnlle vilja!» 

— »En sulle ennen viljaa anna. 
Ennenkun tarhasta sonnan kan- 
nat.» 

- Kana kippas tarhaan, 

Sano: »Hv\ä' laiha, kaunis tarha, 
•«o Anna 1 mulli' sonta!» 

— »En sulle sontaa anna. 
Kuiiriikuii metsästä harot kan- 
nat.» 

- Kana kippas metsään, 

Sano: »Hyvä 1 metsä, kaunis met- 
sä, 

19 Anna 1 niullr havut!» 

— »En sulle ennen hakoja anna. 
Ennenkun sepältä kirveen kan- 
nat.» 

Kana kippas sepälle 
Sano: »Hyvä 1 seppä, kaunis seppä, 
50 Anna 1 niulle kirves!» 

— »Eli anna. en anna. 
Ennenkun Tunnista raudan kan- 
nat.» 
Knia kippas Turkuun. 
Sano: »Hyvä 1 Turku, kaunis Tur- 
ku. 
58 Anna 1 mnlle rauta!» 

— »En anna, en anna. 
Ennenkun EtuOttista rahan kan- 
nat.» 

Kana kippas Kuuttiin 
Sano: »Hyvä 1 liuotti, kaunis 

Kuutti, 
BO Anna 1 niulle raha'» 

»Ruottista» hän rahan sai 
ja vei sen Turkuun. 

»Turuusta» hau raudan sai 
ja vei sen sepälle. 



65 Sepältä hän kirveen sai 
ja vei sen metsään. 

Metsästä hän havot sai 

ja vei ne tarhaan. 

Tarhasta hän sonnan sai 
to ja vei sen pellolle. 

Pelleltä h, in viljan sai 

ja vei sen myllyyn. 

Myllystä hän jauhot sai 

ja vei ne sialle. 
75 Sialta hän harjakset sai 

ja vei ne suutarille 

Suutarilta hän »kenkät» sai 

ja vei ne neitsylle. 

Neitsyitä hän rihmat sai 
80 ja vei ne »trenkille». 
Trenkiltä hau kiulun sai 
ja vii kaivolle. 
Kaivusta, hän veten sai 
ja vei Ben saunaan. 

Multa siitä, kun kana oli lähtenyt 
vettä hakemaan, oli kulunut niin 
piika aika, että sauna oli perin kyl- 
in, iksi jäähtynyt ja kukon parta oli 
jäätynyt. Tästä suuttuneena pot- 
k[a]si kanan kukko kuoliaaksi, ja 

siten päättyi tuo kummallinen ja 

monivaiheinen kukon ja kanan vihto- 
mishis toria. 

1439. Mouhijärvi. Järvinen n. 26. 

—53. 

Kukku 1 ja kana tuli oikomaalta, 
Meiiiväl saunaan vihtomaan. 
Kana liyppäs kiukaalle: 
-Kulta kmvas, kaunis kiuvas. 
5 Anna niulle löylyy.» 
»En anna. en anna. jos et vettä 

tuo.» 



Ii3'.i. ' Uunon alussa ss: | Kukko ja kana menit vihtomaan, El ollukkan vettä 
Kukku sano kanalle: »Lähde kana lähteestä vettä tuomaan!»| 



Kukko ja kana meni saunaan. 1439. 



401 



Kana liyppäs kaivolle: 
-Kulta kaivo, kaunis kaivo. 
Anna mulle vettä.» 
10 »En anna, en anna. ennenkos 
vintan 2 tuot.» 
Kana liyppäs trengin 3 työn: 
»Kulta trenki. kaunis trenki, 
Anna mulle vintta.» 
»En anna, en anna, ennenkos rih- 
mat tuot.» 
15 Kana hyppäs piikaa työ: 
»Kulta piika, kaunis piika, 
Anna mulle rihmat 4 .» 
»En anna, en anna, ennenkos ken- 
gät tuot.» 
Kana hyppäs suutarin työ: 
20 »Kulta suutar, kaunis suutar, 
Anna mulle kengät.» 
»En anna, en anna, ennenkos har- 
jaksia tuot.» 
Kana hyppäs sian työn: 
»Kulta sika, kaunis sika. 
25 Anna mulle harjaksia.» 

»En anna, en anna, ennenkos ruo- 
kaa tuot.» 
Kana hyppäs emänän työn: 
»Kulta emäntä, kaunis emäntä, 
Anna mulle ruokaa.» 
30 »En anna, en anna, ennenkos jau- 
hoja tuot.» 
Kana hyppäs myllyyn: 
»Kulta mylly, kaunis mylly, 
Anna mulle jauhoja.» 
»En anna, en anna, ennenkos jyviä 

tuot.» 



Kana liyppäs pellolle: 
■ Kulta pelto, kaunis pelto, 
Anua mulle jyviä.» 
»En anna, en anna, ennenkos son- 
taa tuot.» 
Kana hyppäs tarhaan: 
40 »Kulta tarha, kaunis tarha, 
Anna mulle sontaa.» 
»En anna, en anna, ennenkos ha- 
koja tuot.» 
Kana liyppäs mettään: 
• Kulta mettä, kaunis mettä, 
is Anna mulle hakoja.» 
»En anna, en anna, ennenkos kir- 
veen tuot.» 
Kana hyppäs sepän työn: 
»Kulta seppä, kaunis seppä. 
Anna mulle kirves.» 
50 »En anna, en anna, ennenkos rau- 
taa tuot.» 
Kana hyppäs pruukiin: 
»Kulta pruuki, kaunis pruuki, 
Anna mulle rautaa.» 
»En anna. en anna, ennenkos kivee 

tuot.» 
55 Kana liyppäs suureen vuoreen: 
»Kulta vuori, kaunis vuori, 
Anna mulle kivee.» 
»En anna, en anna, ennenkos kan- 
kee tuot.» 
Kana hyppäs suureen korpeen: 
eo »Kulta korpi, kaunis korpi, 
Anna mulle kankee.» 

Sai korvesta kankee, 
Vei sen kangen vuoreen, 



vinta t| : vintan. — 3 tren|k|in : trengin. — 4 rihma|a|t : r. 



402 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Sai vuoresta kivee, 
es \ ei sen kiven pruukiin, 

Sai prunkista raataa, 

\ ei sen raudan sepälle, 

v .u sepältä kirveen, 

\ ei sen kirveen mettään, 
Tn Sai mettältä hakoja, 

\ ei ne liaot tarhaan, 

Sai tarhalta sontaa, 

Vei sen sonnan pellolle, 

Sai pellolta jyviä, 
75 Vei ne jyvät mylly\ d, 

Sai myllyltä jauhoja, 

Vei ne jauhot emännälle, 

Sai emännältä ruokaa, 

Vei sen ruan sialle, 
80 Sai sialta harjaksia, 

\ ei ne harjakset suutarille, 

S;u suutarilta kengät, 

Vei ne kengät piikalle, 

Sai piikalta rihmat, 
«s Vei ne rihmat trengille 5 , 

Sai trengiltä vintan, 

Vei sen vintan kaivon työn, 

Sai kaivolta vettä, 

Vei sen veden kiukaalle, 
90 Sai kiukaalta löylyy. 

Sitte mentiin saunaan, 

Kana kukolle vihdan, 

»Kiiks». sano kukko kon virkos. 

1440. Larin. Nurmi F. n. 74. ■ 

W U 12- 
A. Maja. 

Lasten l»ru. 

Kukko ja kana meni vihto 

maan, 



Ki ollut veilen märkää. 
Kukko hyppää kaivolle: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo 

5 Anna minulle vettä.» 
»En anna. en anna. 
Ennen kun tuol ämpärin.» 
Kukko hyppäs rengin tykö: 
»ll\ \.i renki, kaunis renki, 

to Anna minulle ämpäri.» 
Renki vaatii kenkiä. 
Suutari vaatii harjaksia. 
Sika vaatii sakkaa, 
P'1'y'ykkäri 1 vaatii jauhoja, 

m Mylläri vaatii jyviä, 

Pelto vaatii lantaa. 
Tunkio vaatii hakoja, 
.Metsä vaatii kirvestä, 

Seppä vaatii taulaa. 
Rautaruukki' vaatii rahaa. 
20 Kukko myö munia ja saa 
rahaa, ja siten purkautuu 
koko juttu, kunnes kukko 
palaa vesiämpärilleen saunaan. 

missä kana makaa pyörtyneenä. 



1441. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 

1. —12. 

Kyröskoski. Eliina Kuppi. •',:( v. 

Kukko ja kana luli Kuurin- 
maalta, tälle maalle viiltoon. 
Hyvä sauna, kaunis sauna, 
anna mulle löylyä. 

Ken' anna. een anna, enneiikus 
tuot vettä. 
5 Kukko se hyppäsi kaivoo: 



* tren|kjillt' : trengille. 

1440. ' |rM|v\vkari : PTrylykäri. — ; 

1441. ' E|e ti : E. 



Rautajhjuukki : Rautaruukki. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1441. 



403 



Hyvä 2 kaivo, kaunis kaivo, anna 
mulle vettä. 

— Een anna, een anna, ennenkus 

fcUOl vinlan. 

Kukko se hyppäsi trenMn luo: 

Hyvä 8 trenki, kaunis trenki. anna 

mulle vintta. 

10 — Een anna. een anna. ennenkus 

tuot mulle sukkarihmat. 

Kukko se hyppäsi piian luo: 

Hyvä 2 piika, kaunis piika, anna 

mulle sukkarihmat. 

- Een 1 anna, een anna, ennenkus 

tuot kenkät.» 

Kukko se hyppäsi suutarin tykö: 

ie Hyvä 2 suutari, kaunis suutari, 

anna mulle kenkät. 

— Een anna. een anna, ennenkus 

tuot harjaksia 3 . 
Kukko se hyppäsi sian tykö: 
Hyvä 2 sika, kaunis sika, anna 

mulle harjaksia 

— Een anna, een anna. ennenkus 

tuot ruokaa 4 . 

20 Kukko se hyppäsi emännän luo: 

Hyvä 2 emäntä, kaunis emäntä. 

anna mulle ruokaa. 

— Een anna. een anna. ennenkus 

tuot jauhoja. 

Kukko se hyppäsi myllyyn: 

Hyvä 2 mylly, kaunis mylly, annan 

mulle jauhoja. 

25 — Een anna, een anna, ennenkus 

tuot jyviä. 
Kukko se hyppäsi pellolle: 
Hyvä 2 pelto, kaunis pelto, anna 
mulle jyviä. 



-Een anna. en anna. ennenkus 
tuot sontaa. 
Kukko s ( . hyppäsi navettaan: 
30 Hyvä 2 aavetta, kaunis navetta, 
anna niulle sontaa. 
- Een anna. een anna. ennenkus 
tuot hakuja. 
Kukko hyppäsi mettään: 
Hyvä 2 mettä, kaunis mettä, anna 
mulle hakuja. 
-Een anna, en anna, ennenkus 
tuot kirveen. 
:•>•> Kukkos se hyppäsi sepän tykö: 
Hyvä 2 seppä, kaunis seppä, anna 
mulle kirves. 
— Een anna. en anna. ennenkus 
tuot rautaa. 
Kukko se hyppäsi Turkuun: 
Hyvä 2 Turku, kaunis Turku, anna 
mulle rautaa. 
io Sai Turusta rautaa, 
"Vei rauran sepälle, 
Sai sepältä kirveen, 
Vei kirveen mettään, 
Sai mettältä hakoja, 
45 Vei haot navettaan, 
Sai navetalta sontaa, 
Vei sonnan pellolle, 
Sai pellolta jyviä. 
Vei jyvät Myllyyn," 
50 Sai myllyltä jauhoja, 
Vei jauhot emännälle, 
Sai emännältä ruokaa, 
Vei ruan -iälle, 
Sai sialta harjaksia, 
55 Vei harjakset suutarille, 
Sai suutarilta kenkät. 



2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 |ruokaa) harjaksia : h. — * rukaa : ruokaa. 



404 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Vei keiik.it piialle, 
Sai piialta sukkarihmat, 
Vei sukkarihmat renkUle, 
60 Sai renkiltä vintan. 

Vei vintan kaivolle. 
Sai kaivolta vettä, 
Vei velen sannalle. 
Sai sannalta löylyä, 
se Mutta ku kukko meni vihtoon, 
nii kana oli jo kuollut. 

1442. Hämeenkyrö. Valkama n. 10. 

21. 

K\ röskoski. Amanda \ alkama, 51 v. 

Tuutulaulu. 

Kukko ja kana meni saunaan, 

Ei ollut saunassa vettä. 

Kukku hyppää kaivolle, 

Ei 1 Ollul kaivulla vinttaa. 
5 Kukko hyppäs rengin tykö. 

Hyvä renki, kaunis renki, 

Anna mulle viatta, 

En anna, en anna. 

Ennenkus tuot mulle sukkarih- 
mat. 
10 Kukko hyppäs piian tykö, 

11\ v.i piika, kaunis piika, 

Anna mulle sukka rihmat. 

En anna. en anna, 

Ennenkus tuot mulle kengät, 
is Kukko hyppää suutarin tykö, 

Hyvä suutari, kaunis suutari. 

Anna mulle kengät. 

En anna, en anna, 

Ennenkus tuot mulle harjaksia. 
20 Kukku hyppäs sian tykö, 

Hyvä sika, kaunis Bika, 



1442. ' Säkeissä ',. 6, 7. 9, 11, 12, 
37, 39, 42, 44, '.7, 49, 52, 54, 57, 59, 62 on 



Anna mulle harjaksia. 

Ku anna, en anna, 

Ennenkus tuot mulle ruokaa. 
•-'5 Kukko hyppäs emännän luo, 

Hyvä emäntä, kaunis emäntä. 

Anna mulle ruokaa. 

En anna, en anna, 

Ennekus fcuol mulle jauhoja, 
no Kukko hyppäs myllyyn, 

Hyvä mylläri, kaunis mylläri. 

Anna mulle jauhoja. 

En anna. en anna. 

Ennenkus tuot mulle jyviä. 
ti Kukko hyppäs riiheen, 

Hyvä riihi, kaunis riihi, 

Anna mulle jyviä. 

En anna, en anna, 

Ennenkus tuot mulle eloja. 
40 Kukko hyppäs pellolle, 

Hyvä pelto, kaunis pelto, 

Anna mulle eloja. 

En anna, en anna, 

Ennenkus tuot mulle sontaa, 
is Kukko hyppäs tunkiolle, 

I ly v.i tunkio, kaunis tunkio. 

Anna mulle sontaa. 

Kn anna, eu anna. 

Ennenkus tuot mulle hakoja. 
50 Kukko hyppäs mettään. 

Hyvä mettä, kaunis mettä. 

Anna mulle (hakoja]. 

En anna, en anna, 

Ennenkus tuot mulle kirveen. 
55 Kukko h\ ppäs sepälle, 
Byvä seppä, kaunis seppä, 
Anna mulle kirves, 
En anna. en anna, 

14,16,17, 19, 21, 22,24,26—29, 32, B4, 
pieni alkukirjain. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1442 — 1443. 



405 



Enneiikus tuot mulle kiven. 
60 Kukko hyppäs mäkeen, 

HyvS mäki, kaunis mäki, 

Anna mulle kivi. 

Sam mäestä kiven. 

Vein kiven pruukiin, 
bi Sain pruukista rautaa. 

Vein raudan sepälle, 

Sain sepältä kirveen, 

Vein kirveen mettään, 

Sain mettästä hakoja. 
70 Vein havot tunkiolle, 

Sain tunkiolta sontaa. 

Vein sonnan pellolle, 

Sain pellolta eloja. 

Vein elot riiheen, 
75 Sain riihestä rukiita. 

Vein rukiit myllyyn. 

Sain myllystä jauhoja, 

Vein jauhot emännälle, 

Sain emännältä ruokaa, 
»o Vein riivaan sialle, 

Sain sialt harjaksia, 

Vein harjakset suutarille, 

Sain suutarilta kengät, 

Vein kengät piialle, 
85 Sain piialta sukkarihmat, 

Vein sukkarihmat rengille, 

Sain rengiltä vinta, 

Vein vintan kaivolle, 

Sain kaivolta vettä, 
90 Vein veden saunaa. 

Ja sitten vihtovat kukko ja 

Kana niin. että molemmat polt- 
tivat säärensä. 

1443. Eämeenk. Viitanen n. 60. — 01. 

Kukkon ja kanan taruni. 

Kukko ja kana meni viiltoon, 



Kik' olin saunasa löytyy. 
Kuku meni kiukaan tykö: 
»Hyvä kiuv(v)as, kaunis kiuvas, 
5 Anna mulle löylyy.» 
»En anna, en anna. 
Ennenkus tual vettä.» 
Kukko meni kaivon tykö: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 

io Anna mulle vei la.» 
»En anna, en anna, 
Ennenkus tuat kiulun.» 
Kukko meni piikan tykö: 
»Hyvä piika, kaunis piika, 

15 Anna mulle kiulu.» 
»En anna, en anna, 
Ennenkus tuat kengät.» 
Kukko meni suutarin tykö: 
»Hyvä suutari, kaunis suutari, 

20 Anna mulle kengät.» 
»En anna, en anna. 
Ennenkus tuat harjaksii.» 
Kukko meni sian tykö: 
»Hyvä sika, kaunis sika, 

25 Anna mulle harjaksii.» 
»En anna, en anna, 
Ennenkus tuat mäskii.» 
Kukko meni malturin tykö: 
»Hyvä malturi, kaunis malturi, 

30 Anna mulle mäskii.» 
»En anna, en anna, 
Ennenkus tuat viljaa.» 
Kukko meni pellon tykö: 
»Hyvä pelto kaunis pelto. 

35 Anna mulle viljaa.» 
»En anna, en anna, 
Ennenkus tuat sontaa.» 
Kukko meni tunkion tykö: 
»Hyvä tunkio, kaunis tunkio, 

■io Anna mulle sontaa.» 



406 



Yiihdytysluuluja ja muita lasten runoja. 



»En anna. en anna. 
Kimriikus tuat hakoja.» 
Kukko meni nuti an tykö: 
»Hyvä mettä, kaunis mettä, 

is Anna mulle hakoja.» 
»En anna. en anna. 
Ennenkua tnai kirveen.» 
Kukko meni sepän tykö: 
»Hyvä seppä, kaunis seppä, 

50 Anna tuulle kirves.» 
»En anna, en anna. 
Ennenkus tuat rantaa.» 
Kukku meni Iina Uin tykö: 
»Hyvä limitti. Kaunis Ruatti, 

65 Anna unille rautaa.» 

Riiat ti lialle rantaa antoi, 
kauran hän sitte sepälle kantoi, 
Seppä lialle kirveen antoi, 
Kirveen hän sitte mettälle kan- 
toi, 

60 Mettä lialle hakoja antoi, 

Haut hän sitte tunkiolle kantoi, 
Tunkio hälle sontaa antoi, 
Sonnan hän sitte pellolle kantoi, 
IVItii hälle viljaa antoi, 

65 Viljan hän sitte inultiirille kan- 
toi, 

Malturi hälle mäskiä antoi, 
Mäskin hän sitte sialle kantoi, 
Sika hälle harjaksia antoi, 
Harjakset hän sitte suutarille 

kantoi, 
70 Suutari hälle keiiir.it antoi, 
Kengäl hän sitte pilkalle kantoi. 

Piika hiille kiulun antoi. 
Kiulun hän sitte kaivolle kantoi, 
Kaivo hiille vettä antoi, 



75 Veren hän sitte kiukaalle kantoi. 
Kiiivas hälle löylyä antoi. 
Mutta saunasa oli häkää Olhl, 
Kana oli häkään kuallu. 
Kukko häntä kauvan suri, 

mi Itte myöski peräsä kuali. 

Tällaista laulua kuulee vanhain 
akkain silloin talloin laulavan lasta 
nukuttaessaan. 

1444. Kankaanpää. Laiho n. 83. 

— 19 / 4 .90. 

Santra Hakkuri, 21 v. 

Kukku vihtomassa. 
Kukko tahtoi kylpeä ja hyppäsi 
sentähden saunan 

parvelle ja sanoi; 

»Hyvä 1 kiuas, kaunis kiuas, anna 

luulle' löylyä!» 

Kiuas vastasi: »En 3 anna. en anna, 

ennenkos tuot vettä.» 

Kukko hyppäsi kaivolle: 

s »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna 

mulle vettä!'» 

»En anna. en anna, ennenkos tuot 

kiulun.» 

Kukko hyppäsi rengin tykö: 

»Hyvä renki, kaunis renki, anna 

niullc kiulu!» 

»Eli anna. en anna. ennenkos tuot 

rihmat.» 

io Kukko hyppäsi piian t\ kö: 
»Hyvä piika, kaunis piika, anna 
mulle rihma 1 1» 
•Imi anna. en anna. ennenkos tuot 

kengät.» 
Kukko hyppäsi suutarille: 



1444. ' kks>a pieni alkukirjain. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1444 — 1445. 



4u : 



»Hyvä suutari, kaunis suutari, »En anna, en anna. ennenkos tuot 



anna mulle kengät!» 



kiviä.» 



15 »En anna. en anna. emniikos tuot Kukku hyppäsi kalliolle: 

harjaksia.» »Hyvä kaliin, kaunis kallio, anna 



Kukko hyppäsi sian tykö: 



mulli' kiviä!» 



»Hyvä sika, kaunis sika, anna Kallio armahti kukkoa ja antoi 



mulle harjaksia!» 



kiviä. 



»En anna, en anna, ennenkos tuot 40 Kukko vei kivet takkipruukiin. 



lauhoja.» 
Kukko hyppäsi myllyyn: 
20 »Hyvä mylly, kaunis mylly, anna 



sai sieltä takkia. 
Vei takin rautapruukiin, sai sieltä 

rautaa, 
mulle jauhoja!» Vei raudan sepälle, sai sieltä kir- 



»En anna, en anna, ennenkos tuot 

jyviä.» 
Kukko hyppäsi pellolle: 



veen. 

Vei kirveen metsään 2 , sai sieltä 

hakoja. 

»Hyvä pelto, kaunis pelto, anna Vei haot pellolle, sai sieltä jyviä. 
mulle jyviä!» 45 Vei jyvät myllyyn, sai sieltä jau- 
hoja. 



»En anna, en anna, ennenkos tuot 

hakoja.» 
25 Kukko hyppäsi metsään: 

»Hyvä metsä, kaunis metsä, anna 

mulle hakoja!» 

»En anna, en anna, ennenkos tuot 

kirveen.» 
Kukko hyppäsi sepälle: 
»Hyvä seppä, kaunis seppä, anna 



Vei jauhot sialle, sai siltä har- 
jaksia, 
Vei harjakset suutarille, sai siltä 

kengät. 
Vei kengät piialle, sai siltä rih- 
mat. 
Vei rihmat rengille, sai siltä kiu- 
lun. 

mulle kirves!» 50 Vei kiulun kaivolle, sai sieltä 3 

vettä. 
Vei veden kiukalle, sai siltä löy- 
lyä. 



30 »En anna, en anna, ennenkos tuot 

rautaa.» 
Kukko hyppäsi pruukiin: 
«Hyvä pruuki. kaunis pruuki, Ja sitten kukko vihtoi. 

anna mulle rautaa!» 
»En anna, en anna, ennenkos tuot 1445. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 



takkia.» 
Kukko hyppäsi takkipruukiin: 
35 »Hyvä pruuki, kaunis pruuki, 
anna mulle takkia!» 



n. 24. — 23 / 3 J/. 

Kukon ja kanan saunamatka. 

Kukko ja kana meni saunaan, 
rupesivat siä taulaan. 



metsä|lle| : metsään. — 3 siltä : sieltä. 



408 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Muita kanan tuli jano. 
Kukko hyppäs kaivolle 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna 
mulle vettä!» 
5 »En anna, en anna, ennenkun tuot 

vintan.» 
Kukko hyppäs emännän luo: 
"Hyvä emäntä, kaunis emäntä 
anna mulle viatta!» 
»En anna, en anna. ennenkun tuot 
mulle kengät.» 
Kukko hyppäs suutarin luo: 
10 »Hyvä suutari, kaunis suutari. 

anna mulle kengät!» 
»En anna, en anna, ennenkun tuot 
harjaksia.» 
Kukko hyppäs sian luo: 
»Hyvä sika, kaunis sika. anna 
mulle harjaksia.» 
15 »En anna, en anna. ennenkun tuot 
mulle jyviä.» 
Kukko hyppäs isännän luo: 
»Hyvä isäntä, kaunis isäntä, anna 
mulle jyviä.» 
En anna, en anna, ennenkun 
tuot mulle eloja. 
Kukko hyppäs riihen luo: 
20 »Hyvä riihi, kaunis riihi, anna 
mulle eloja!» 
Riihi kukolle elot antoi, 
Kukko vei ne isännälle. 
I-antä kukolle jyvät antoi. 
Kukko vei ne sialle, 
3ika kukolle harjakset antoi. 
Kukko vei ue suutarille, 
Suutari kukolle kengäl antoi, 
Kukko vei ne emännälle, 
Emäntä kukolle vintan antoi. 



30 Kukko vei sen kaivolle, 
Kaivo knkolle vettä anto, 
Kukko veden saunaan kanto. 
.Mutta sillaikaa oli kana kuolin 
janoon. 

1446. Parkano. Kallioniemi n. 8. 
—07. 
Linnankylä. Hilma Kaksinen, 32 v. 

Kukon ja kanan saunamatka. 

Kukkoja kana meni viiltoon, 
Ei ollu vettä. 
Kukko sano kanalle: 
»Mee 1 sinä hakeen vettä.» 

5 Kana nimi kaivolle: 
»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna 
niulle vettä.» 
— »Een anna, een anna. ennenku 

tuot vintan. 

»Kana meni trengin työ: 

»Hyvä 1 trenki. kaunis trenki. anna 

mulle viatta.» 

10 — »Een anna. een anna, ennenku 

tuot kengän paulat.» 

Kana meni piian työ: 

»Hyvä 1 piika, kaunis piika, anna 

niulle vintta.» 

»Ken anna. een anna. ennenku 

tuot kengät.» 
Kana meni suutarille: 

»Hyvä 1 suutari, kaunis suutari, 
anna mulle kengät.» 

lEen anna. een anna. ennenku 
tuot harjaksia.» 

Kana meni sian työ: 

»Hyvä 1 sika. kaunis sika. anna 
mulle harjaksia.» 



1446. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1446 — L447. 



409 



— »Een anna, oen anna, ennenku 

tuot mulle ruokaa.» 
20 Kana meni emännän työ: 
»Hyvä 1 emäntä, kaunis emäntä, 
anna mulle ruokaa.» 

— »Een anna. een anna, ennenku 

tuot mulle jauhoja.» 

Kana meni myllyyn: 

»Hyvä 1 mylly, kaunis mylly, anna 

mulle jauhoja.» 

25 — »Een anna, een anna, ennenku 

tuot mulle jyviä 2 .» 

Kana meni riiheen: 

»Hyvä 1 riihi, kaunis riihi, anna 

mulle jyviä.» 

— »Eeen anna, een anna, enneku 

tuot eloja. 
Kana meni pellolle: 
30 »Hyvä 1 pelto, kaunis pelto, anna 
mulle eloja.» 
— »Een anna, een anna, ennenku 
tuot sontaa.» 
Kana meni tunkiolle: 
»Hyvä 1 tunkio, kaunis tunkio, 
anna mulle sontaa.» 
-»Een anna, een anna, ennenku 
tuot hakoja.» 
35 Kana meni mettään: 

»Hyvä 1 mettä, kaunis mettä, anna 
mulle hakoja.» 

— »Een anna, een anna, ennenku 

tuot kirveen.» 

Kana meni pajaan: 

»Hyvä 1 paja, kaunis paja, anna 

mulle kirves.» 

40 — »Een anna, een anna, ennenku 

tuot rautaa.» 

Kana meni pruukiin: 



»Hyvä ] pnmki, kaunis pruuki 

anna mulle rautaa.» 

»Ken anna. een anna. ennenku 

tuot kiven.» 

Kana meni kalliolle: 

45 »Hyvä 1 kallio, kaunis kallio, anna 

mulle kivi.» 
Sai kiven, 

Vei pruukiin, sai rautaa, 
Vei pajaan, sai kirveen, 
Vei mettään, sai hakoja, 
Vei tunkiolle, sai sontaa, 

5o Vei pellolle, sai eloja, 
Vei riiheen, sai jyviä, 
Vei myllyyn, sai jauhoja, 
Vei emännälle, sai ruokaa, 

55 Vei sialle sai harjaksia, 
Vei suutarille, sai kengät, 
Vei piialle, sai kenkipaulat, 
Vei trengille, sai vintan, 
Vei kaivolle, sai vettä, 

60 Kukko oli kuollu kuumuuteen. 

1 447 . T r es ilahti Heh . Suom . Normaali- 
lys. konv.: Lindroos n. 5*. — 92. 

Kirkonkylä. Helmi Lindroos, 13 v. 
Kukko ja kana. 

Kukko ja kana meni saunaan, 
rupesivat sialla laulaan. 

Kukko meni vettä hakeen, 
mutt ei ollukkan vinttaa. 
5 Kukko meni rengin tykö: 
»hyvä renki, kaunis renki, 
anna mulle vintl.i !■> 
— »En minä sulle vinttaa anna, 
josses tua mulle sukkanauhoja. 
io Kukko meni piian tykö: 



2 tuot |eloja| jyviä : t. j. 



410 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



»hyvä piika, kaunis piika, 
anna mulle sukkanauhat!» 

— »En minä sullo sukkanauhoj' 

anna, 

josses tua inullc kenkiä.» 
is Kukko meni suutarin tykö: 

»hyvä suutari, kaunis suutari. 

anna unille kengät!» 

»Ku ininä sulle kenkiä anna, 

jiism's tua unille harjaksia.» 
so Kukku meni sian tykö: 

»hyvä sika, kaunis sika, 

anna mulle harjaksia!» 

— »En minä sulle harjaksia anna. 
josses tua mulle raakaa.» 

25 Kukko meni emännän tykö: 

»hyvä emäntä, kaunis emäntä, 
anna mulle makaa!» 

— »En minä sulle makaa anna, 
josses tua mulle jauhoja.» 

:»i Kukku meni myllyn tykö: 
»hyvä mylly, kaunis mylly, 
anna mulle jauhoja!» 

- »En minä SUlle jauhoja anna 
josses tua mulle jyviä.» 

35 Kukko meni pellon tykö; 

»hyvä pelto, kaunis pelto, 
anna Tiiulle jyviä!» 

»En minä sulle jyviä anna, 
josses tua mulle sontaa.» 
40 Kukko meni kuusen tykö: 
»hyvä kuusi, kaunis kuusi. 
anna mulle sontaa'» 

»Imi minä sulle sontaa anna, 

josses tua mulle kirvestä.» 
45 Kukku meni sepän tykö: 

»hyvä seppä, kaunis seppä. 
anna mulle kirves!» 



»En niinä sulle kirvestä anna, 
josses tua mulle rautaa.» 
so Kukku meni vuaren tykö: 
»hyvä vuari. kaunis vuari. 
anna mulle rautaa!» 

Sai vuarelta rautaa, 

sai sepältä kirveen, 
55 sai kuuselta sontaa. 

sai pellolta jyv ; ä, 

sai myllyltä jauhoja, 

sai emännältä makaa, 

sai sialta harjaksia. 

60 sai suutarlta kengät, 

sai piialta sukkanauhat. 

sai rengiltä 1 vintan. — 

Mutta kun meni saunaan. 
niin kana olikin jo kuallu. 

1448. Tottijärvi. Lindroos n. 24*. 

—88. 

Huhtaa. Ida Kiinkka. 15 v., kuul- 
lut sisareltansa Kisalta samassa ky- 
lässä. 

Kukko ja kana meni kylpöön, 
Eik' olin' löylyä. 
Kana sano kiukaalle: 
Hyvä kiuas, kaunis kiuas 
.. anna mulle löylyä. — 
En anna. en anna 
jollet tuo mulle vettä 
Kana kippas kaivulle: 
Hyvä kaivu, kaunis kaivu, 
10 anna mulle vettä. — 
En anna. en anna 
eniienkus" mut mulle piialta äm- 
pärin. 
Kana kippaa piian tykö: 
Hyvä piika, kaunis piika 



L447. ' Alkuansa ollut: treng Utö; t pyyhitty. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1448—1449. 



.11 



15 anna mulle ämpäri. — 

En anna, 'ii anna 

ennenkus' tuot emännältä sukka- 
rihmat. 

Kana kippas emännän tykö: 

llyv.i emäntä, kaunis emäntä 
20 anna mulle sukkarihmat. — 

En anna, en anna 

ennenku>' nmt unille suutarilta 
kengät. - 

Kana kippas suutarin tykö: 

Hyvä suutari, kaunis suutari 
2i anna mulle kengät. — 

En anna, en anna, 

ennenkus tuot mulle sialta har- 
jaksia. 

Kana kippas sian tykö: 

Hyvä sika, kaunis sika 
30 anna mulle harjaksia. — 

En anna. en anna, 

ennenkus' tuot mulle pellosta 

jyviä. 

Kana kippas pellon tykö: 

Hyvä pelto, kaunis pelto 
35 anna mulle jyviä. 

En anna, en anna 

ennenkus' tuot mettästä hakoja. 

Kana kippas mettän tykö: 

Hyvä uutta, kaunis mettä 
io anna mulle hakoja. — 

En anna, en anna 

ennenkus tuot sepältä kirveen. 

Kana kippas sepän tykö: 

Hyvä seppä, kaunis seppä 
is anna mulle kirves. — 

En anna, en anna, 

ennenkus tuot Ruottista rautaa. 

Kana kippaa Ruottiin: 

1449. 1 |vel : ollenkaan. — * kk:saa pieni alkukirjain 



!1\ vä Ruotti. kaunis Ruotii 
5o anna mulle rautaa 

ElUOtti antO rautaa. 

Seppä anto kirveen, 

Mettä anto hakoja, 

Pelto anto jyviä, 
s i Sika auto harjaksia, 

Suutari anto kengät, 

Emäntä anto sukkarihmat. 

Piika anto ämpärin 

ja kaivo anto vettä, 
eo Mutta kun kana pääsi saunaan. 

niin kukko olikin jo kuollut. 

1449. Lenvpäalä. Vihervaaran. 4390. 

—13. 

Kana ja kukko meni saunaan 

Ja löivät takkinsa naulaan. 

Mutta kana huamas ettei ollu 

ollenkaan 1 vettä 

Niin kana kippas kana kippas 

kaivolle: 
s »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
Anna mulle vettä.» — 
»En anna. en anna, 
Ennenkös 2 tuat kiulun.» 
Kana kippas kana kippas puuse- 
pän tykö: 
io »Hyvä seppä, kaunis seppä, 
Anna mu lie kiulu.» - 
»En anna, en anna, 
Ennenkös tuat puun.» 
Kana kippas kana kippas puun 

tykö: 
15 »Hyvä puu, kaunis puu, 
Anna mulle puuta.» - 
»En anna, en anna, 
Ennenkös tuat kirveen.» 



412 



Viihtlytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Kana kippaa kana kippas sepän 

tykö: 
»o »Hyvä Beppä. kaunis seppä, 

Anna unille kirves.» — 

»En anna, en anna. 

Ennenköa tuat rautaa.» 

Kana kippas kana kippas rauran 

tykö: 
25 Hyvä rauta, kaunis rauta, 

Anna mulle rautaa.» 

»En anna. en anna. 

Ennenköa tuat mookarin.» 

Kana kippas, kana kippas sepän 

tykö. 
30 »Hyvä seppä, kaunis seppä, 

Anna mulle mookari.» — 

Seppä anto mookarin, 

Kana vei rauralle, 

Kauta anto rautaa, 
85 Kana vei rauran sepälle, 

Seppä anto kirveen. 

Kana vei kirveen puulle. 

Puu anto puuta. 

Kana vei puun puusepälle, 
40 Puuseppä anto kiulun, 

Kana vei kiulun kaivolle, 

KaivO antoi vettä. 

Kana vei Vettä saunaan. 

Sitten kukko ja kana rupea Hau- 
raan. 

1450. L&nvpäälä. Vihervaaran. 4327. 
—13. 

Saimi Vuori, 14 v. 

Kana ja kukko meni saunaan 

Ja loiv.it takkinsa naulaan. 

Mutta kana liuainas 

Ettei ollut ollenkaan vettä. 



1450. * yi. |pas|. — ' kipas : kippas. 



5 Niin kana kana|!| kippas. kana 
kippas kaivolle: 
»11\ va kaivo, kaunis kaivo. 
Anna mulle vettä.» 
»En anna, en anna. 
Bnnenkos tuat kiulun.» 

LO Kana kippas kana kippas puu- 
sepän tykö 1 : 

»Hyvä seppä, kaunis seppä 

Anna mulle kiulu.» 

»En anna, en anna. 

Ennenkos tuat puun.» 
15 Kana kippas kana kippas 2 puun 

tykö: 

»Hyvä puu, kaunis puu, 

Anna mulle puuta.» 

»Ed anna, en anna, 

Ennenkos tuat kirveen.» 
20 Kana kippas kana kippas sepän 

tykö: 

»Hyvä seppä, kaunis' Beppä, 

Anna mulle kirves.» 

»En anna, en anna, 

Ennenkos tuat rautaa.» 
»6 Kana kippas kana kippas rauran 

tykö 1 : 

»Hyvä rauta, kaunis rauta, 
Amia mulle rautaa.» 
»En anna. en anna, 
Ennenkos tuat moukarin.» 
30 Kana kippas kana kippaa sepän 

tykö: 
"II\ vä seppä, kaunis seppä, 
Anna mulle mookari.» 
Seppä anto moukarin 
Kana \ei rauralle. 

ss Rauta anto rautaa. 

Kana vei rainan sepälle, 
3 k.mni is : k. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1450 — 1451. 



413 



Seppä anto kirveen, 
Kana vei kirveen puulle, 
Puu antoi punta, 

40 Kana vei puun puusepälle, 
Puuseppä anto kiulun, 
Kana vei kiulun kaivolle, 
Kaivo anto vettä, 
Kana vei vettä saunaan, 

45 Sitten kukko ja kana rupes nau- 

raan. 

1451. Lempäälä. Lindqvist n. 122*. 
—87. 
Ahtiala. Suutarin tytär Lovisa, 71 v. 

Huis kukko kylpömään, 
Kana vettä noutamaan. 
Kana meni lähteelle, 
Lähde annas vettä. 

s En minä ennen vettä anna, 
Ennenkös mulle vihran annat. 

Kana meni koivulle 1 , 
Koivu annas vihta. 
En minä ennen vihtaa anna 

io Ennenkös mulle rihman annat. 
Kana meni neitolle 1 , 
Neito annas rihma, 
En minä ennen rihmaa anna, 
Ennenkös mulle kenkät annat. 

15 Kana meni suutarille 1 . 
Suutari annas kenkät, 
En minä ennen kenkiä anna, 
Ennenkös mulle harjakset annat. 
Kana meni sialle 1 . 

20 Sika annas harjaksia. 

En minä ennen harjaksia anna, 
Ennenkös mulle kaakun annat - 

Kana meni pakarille 1 . 
Pakari annas kakku. 



25 En ininä ennen kakkua anna. 
Ennenkös mulle maitoo annat. 

Kana meni lehmälle 1 . 

Lehmä annas maitoo. 

En minä ennen maitoo anna 
30 Ennenkös mulle heiniä annat. 
Kana meni niitulle, 

Niittä annas heiniä. 

En minä ennen heiniä anna. 

Ennenkös mulle viikatteen 1 annat 
35 Kana meni sepälle 1 , 

Seppä annas viikate. 

En minä ennen viikatetta anna 

Ennenkös mulle rauran 1 annat 

Kana löysi rauran 1 , 
40 Kana rauran 1 sepälle 1 , 

Seppä kanalle viikatteen, 

Kana viikatteen niitulle 1 , 

Niittu heinät kanalle, 

Kana heinät lehmälle 1 , 
45 Lehmä mairon kanalle, 

Kana mairon pakarille 1 . 

Pakari kaakun kanalle, 

Kana kaakun sialle 1 , 

Sika harjakset kanalle, 
50 Kana harjakset suutarille 1 . 

Suutari kenkät kanalle, 

Kana kenkät neitolle 1 , 

Neito rihman kanalle, 

Kana rihman koivulle, 1 
55 Koivu vihran kanalle, 

Kana vihran lähteelle 1 , 

Lähde vettä kanalle 

Kana vettä kukolle 

Ja kukko oli kuulin kuumaan 
6o ja kana vallittaan suu auki 

Ka, Ka, Ka, jota valitusta 

se viellä tänäänkin pitää Ka, 

Ka. Ka, 



1451. 1 kk:ssa iso alkukirjain. 



414 



Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja. 



1452. Lempäälä. Kingelin n.5*. — 97. 
Kukko ja kana uuni kylpöön 
ei ollutkaan vettä. 
Kana kippas kaivon työ: 

- »Hyvä kaivo, kaunis kaivo. 
ma mulle vettä!* 

- »En minä onnen vettä anna, 
ennenkus tuol mulle kiulun». 
Kana kippas nikkarin työ. 

»Hyvä nikkari, kaunis nikkari. 
io anna niullo kiulu!» 

»En minä onnen kiulua anna 
ennenkus tuot mulle kirveen. 
Kana kippas sepän työ 

»Hyvä seppä, kaunis seppä, 
15 anna mulle kirves!» 

- »En minä omien kirvestä anna. 
ennenkus tuot mulle rautaa. 
Kana kippas vn[o]ren työ 

- »Hyvä vuori, kaunis vuori. 
20 anna mulli' rautaa!» 

Vuori anto rautaa. 

Kana vei raudan sepän työ. 

Seppä anto' kirveen. 
Kana vei kirveen nikkarin työ, 
25 nikkari anto kiulun 

Kana vei kiulun kaivon työ 
kaivo anto Mitä. 
Kana meni saunaan. 

kukko makaa lavolla. 
30 koivet pystyssä [!], oli kuollut. 

1452 «. Lempäälä, liriin Olga, n. 16. 

—21—22. 
Kiille Helin, 60 v. 

Kukko ja kana meni vihtoon 

eikä heili' ollut vettä. 



Kana kippas kaivolle: 
Nätti kaivo, kaunis kaivo, 
5 Anna 1 mulle vettä. 
En minä BuUe vettä anna. 
Ennenkös rengiltä kiulun kannat. 
Kana kippas rengille: 
Nätti renki, kaunis renki, 

io Anna mulle kinlu. 
En minä sulle kiulua anna, 
Ennenkös piialta rihmat kannat. 
Kana kippas piialle: 
Nätti piika, kaunis piika. 

is Anna mulle rihmat. 

En minä sulle rihmoja anna 
Ennenkös suutarilta kengät kan- 
nat. 
Kana kippas suutarille: 
Nätti suutari, kaunis suutari, 

20 Anna mulle kengät. 

En minä sullo kenkiä anna. 
Ennenkös possulta harjakset kan- 
nat. 
Kana kippas possulle: 
Niitti possu, kaunis possu, 

25 Anna mulle harjakset. 

En minä sulle harjaksia anna. 
Ennenkös myllystä jauhot kannat, 
Kana kippas myllyyn: 
Nätti mylly, kaunis mylly, 

80 Anna mulle jauhot. 

En minä sulle jauhoja anna. 
Ennenkös pellolta jyvät kaunat. 
Kana kippas pellolle: 
Nätti pelto, kaunis pelto, 

85 Anna mulle jyvät . 

En minä sulle jyviä anna, 
Ennenkös tarhasta sonnan kannat 



52 



1452a. 'Säkeissä 5. 7. 10, 12, 15, 17, 20, 22, 25, 30, 35, 37, 40,41,45,47,50, 
55, 57, 59, 61, 63, 65, 67, 69, 71. 73, 75, 77, on pieni .ilkukirj. 



Kukko ja kana meni saunaan. 1452 a — 1453. 



415 



Kana kippas tarhaan: 

Nätti tarha, kaunis tarha. 
to Anna mulle sontaa. 

En niinä sulle SQIltaa anna. 

Ennenkös metsästä haut kannat 

Kana kippas metsään: 

Nätti metsä, kaunis metsä, 
45 Anna mulle hakoja. 

En minä sulle hakuja anna, 

Ennenkös sepältä kirveen kannat. 

Kana kippas sepälle: 

Nätti seppä, kaunis seppä, 
50 Anna mnlle kirves. 

En niinä sulle kirvestä anna, 

Ennenkös Ruotsista raudan kan- 
nat. 

Kana kippas Ruotsiin: 

Nätti Ruotsi, kaunis Ruotsi, 
55 Anna mulle rautaa. 

En minä sulle rautaa anna, 

Ennenkös munas mulle annat. 

Kana antoi munansa, 

Sai Ruotsista raudan, 
60 Vei raudan sepälle, 

Sai sepältä kirveen, 

Vei kirveen metsään, 

Sai metsästä haot, 

Vei haot tarhaan, 
65 Sai tarhasta sontaa, 

Vei sonnan pellolle, 

Sai pellolta jyvät, 

Vei jyvät myllyyn, 

Sai myllystä jauhot, 
to Vei jauhot possulle, 

Sai possulta harjakset, 

Vei harjakset suutarille, 

Sai suutarilta kengät, 

Vei kengät piialle, 
75 Sai piialta rihmat, 



Vei rihmat rengille, 
Sai rengiltä kiulun, 
Vei kiulun kaivolle, 
Sai kaivolta velen, 
80 Vei veten saunaan. 

Mutta silTaikaa kun hän kävi, 
Oli kukkokiikuu jo kuullut. 

1453. Tampere. Ennegren n l*.—86. 
Kannu Vesi-matka. 

Kuts kukkii kylpömään, 
Kana vettä kantamaan. 

Kana: 

Hyvä lähde kaunis lähde, 

Anna mulle vettä. 

Lähde: 
s En minä ennen vettä anna, 

Ennen kun mulle vihdan tuat. 

Kana: 

Hyvä koivu kaunis koivu, 

Anna mulle vihta. 

Koivu: 

Emminä ennen vihtaa anna, 
io Ennen kun mulle rihman tuat. 

Kana: 

Hyvä neitty kaunis noitty, 

Anna mulle rihma. 

Neitty: 

Emminä ennen rihmaa anna, 

Ennen kun mulle kenkät tuat. 

Kana: 
15 Hyvä suutari kaunis suutari, 

Anna mulle kenkät. 

Suutari: 

Emminä ennen kenkää anna, 

Ennen kun mulle harjakset tuat. 

Kana: 

Hyvä Possu kaunis possu, 
20 Anna mulle harjakset. 

Possu: 



416 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Im iä niiicii harjaksi,-! anna, 

Ennen kun unille jyviä tuat. 

Kana: 

Hyvä 1'iihiiniäs kaunis riihimiäs, 

Anna mulle jyvät. 

Riihimiäs: 

25 Emminä ennen jyviä anna, 
Ennen kun mulle kaloja tuat. 

Kana: 

Hyvä kala-niiäs. kaunis kalamiäs 
Anna mulle kalat. 
Kalamiäs: 

Emminä ennen kaloja anna, 
so Ennen kun mulle kakon tuat. 

Kana: 

Hyvä Paakari kaunis paakari, 

Anna mulle kakku. 

Paakari: 

Emminä ennen kakkua anna, 

Ennen kun mulle maitoo tuat. 

Kana: 

35 Hyvä lehmä kaunis lehmä, 
Anna mulle maitoo. 
Lehmä: 

Emminä ennen maitoo anna. 
Ennen kun mulle heiniä tuat. 

Kana 

Hyvä niitty-niiäs. kaunis niitty- 

linäs, 
40 Anna mulle heinät. 
Niittyni.: 

Emminä ennen heiniä anna. 
Ennen kun mulle viikatteen tuat 

Kana: 

llvva seppä kaunis seppä, 
Anna mulle viikate. 
Seppä: 
45 Emminä ennen viikatetta anna. 
Ennenkun mulle sysiä tuat, 

Kana: 



Hyvä kolari kaunis kolari, 
Anna mulle sysiä. 

Kolari: 

Emminä ennen sysiä anna, 
50 Ennen kun mulle tervaksia tuat. 

Kana: 

Hyvä kanto kaunis kanto 
Anna mulle tervaksia. 
K .i nto Tervaksia kanalle, 
Kana tervakset kolarille, 

55 Kolari kanalle sydet, 
Kana sydet sepälle, 
Seppä kanalle viikatteen, 
Kana viikatteen niittumiähelle, 
Niittumiäa kanalle heinät, 

60 Kana heinät lehmälle, 
Lehmä kannalle maidon, 
Kana maidon paakarille, 
Paakari kanalle kakun. 
Kana kakun kalamiähelle 

ii Kalamiäs kanalle kalat, 
Kana kalat riihimiähelle 
Riihimiäs kanalle jyvät. 
Kana jyvät possulle, 
POSSU kanalle harjakset, 

70 Kana harjakset suutarille, 
Suutari kanalle kenkät, 
Kana kenkät neittyclle, 
Niitty kanalle rihmat. 
Kana rihmat koivulle, 

75 Koivu kanalle vihdan, 
Kana vihdan lähteelle, 
Lähde kanalle vettä. 

Kana veden kukolle. 
Kukko "likin jo kuollut. 

1454. Tni>ii>rm'i\ siiliini. Siemi n. 
650*. —91. 
Kukku ja kana meni koipiin'. 



kukko ja kana meni saunaan. 1454 — l'i55. 



417 



en w anna , 
k kengät.» 



Kana meni kaivosta vettä aou- 

Ei ollu k kaivussa vinttaa; 

Kana meni sit te 1 trengin tykö': 
b »Hyvä trenki, kaunis tronki. 

Tehe m mulle' vintta!» 

»E m minä tehe', e m minä tehe', 

Ennenku s annat sukkarihmat.» 

Kana se tiyppäa piian tykö': 
to »Hyvä piika, kaunis piika, 

Anna mulle 1 rihmat!» 

»En^ n anna' 

Ennenkns anna 

Kana se hyppäs suutarin tykö': 
15 »Hyvä suutari, kaunis suutari. 

Anna 1 " mulle* kengät!» 

»En^ n anna', en_"anna, 

Ennenkns tuat mulle' oltta.» 

Kana se hyppäs pry karin tykö': 
äo »Hyvä prykäri, kaunis prykäri, 

Anna" 1 mulle' oltta!» 

»En w n anna, en w "anna, 

Ennenkus annat jyviä.» 

Kana se hyppäs riihee', 
25 Riihi anto jyviä, 

Prykäri anto oltta, 

Suutari anto kengät, 

Piika anto rihmat, 

Trenki teki vinta', 
30 Kana vei vettä saunaa'. 

Kukko oli partaalla kuollunna. 

Muist. Kanan retkeä voidaan jat- 
kaa niin pitkälle kuin kukin haluaa. 

1455. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 1 

— "li 31. 

Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto, 
64 v. Mp. Kunnalliskodissa. 



Kun kukku ja kana meni kylpö- 
mään, niin saunassa ei ollu vettä: 

Kana li\ ppäs kaivoon (!), 
hyvä kaivu, kaunis kaivo, 
anna mulle vettä. 
En anna. en anna, ennenkös 

5 tuat vintan. 

Kana hyppäs rengin tyhö 1 , 

hyvä renki, kaunis renki, 

anna mulle vintta. 

En anna, en anna, ennenkös 
m tuat sukkarihmat. 

Kana hyppäs piijan tyhö, 

hyvä piika, kaunis piika 

anna mulle sukkarihmat. 

En anna, en anna, ennenkns 
15 tuat kengät. 

Kana hyppäs suutarin tyhö, 

hyvä suutari, kaunis suutari. 

anna mulle kengät. 

En anna, en anna, ennenkös 
20 tuat harjaksia. 

Kana hyppäs sian tyhö, 

hyvä sika, kaunis sika, 

anna mulle harjaksia. 

En anna, en anna, ennenkös 
25 tuat jauhoja. 

Kana hyppäs myllyyn, 

hyvä mylly, kaunis mylly, 

anna mulle jauhoja. 

En anna, m anna. ennenkös 
30 tuat jyviä. 

Kana hyppäs pellolle, 

hyvä pelto, kaunis pelto, 

anna mulli' jyviä. 

En anna, en anna, ennenkös 
35 tuat sontaa. 

Kana hyppäs tarhaan 



1455. ' Näin sanovat vanhat ylöjärveläiset, huomautti kertoja. 



27 



(18 



Viihdytyalauluja ja muita lasten runoja. 



hyvä tarha, kaunis tarha, 
anna mulle sontaa. 

! h;ist,i hän sonnan Bai, 
40 sonnan hän pellolle vei, 

pellolta hän jyviä sai, 

jyvät hän myllyyn voi. 

myllystä hän jauhoja Bai, 

jauhoi hän Bialle vei, 
is sialta hän harjaksel sai, 

harjakset hän suutarille vei, 

suutarilta hän kengät sai, 

kengäl hän piijalle vei, 

piijalta hän Bukkarihmal sai, 
so rihmat hän trengille (!) vei, 

(jengiltä hän vintan sai, 

vintan hän kaivoon vei, 

kaivusta hän veren 2 sai. 

velen hän saunaan vei 
55 ja kukko oli lavolla 

kuolleena. 

1456. Salmi Eelin n. 9*. —03. 
Kukko ja kana meni kylpöö, 

Ei ollu vettä. 

Kana kippas kaivon tykö. 

»Hyvä kaivo, kaunis kaivo 
s Anna mulle vettä.» 

»En anna. en anna 

paitti kus tuat vinti» 

Kana kippas rengin t\ kö 

»Hyvä renki, kaunis renki 
io Anna unille vintti.» 

»En anna. en anna 

paitti kus tuat lehlent 

Kana kippaa koivun tykö. 

»11\ vä koivu, kaunis koivu 
is Anna unille lehti.» 

»En anna. en anna 



paitti kus tuat rihmat» 

Kana kippas moisiaminen tykö 

»Hyvä morsian, kaunis morsian 

2o Anna mulle rihmat.» 
»En anna. en anna 
paitti kus tuat kenkät.» 
Kana kippas suutarin tykö 
Hyvä suutari, kaunis suutari 

25 Anna mulle kenkät» 
»En anna, en anna 
paitti kus tnat harjaksia» 
Kana kippaa posson tykö 
»Hyvä posso kaunis posso 

io Anna mulle harjaksia» 
»En anna. en anna 
paitti kus tuat jyviä» 
Kana kippas pellon tykö 
»Hyvä pelto kaunis pelto 

35 Anna mulle jyviä» 
»En anna. en anna 
paitti kus tuat sontaa» 
Kana kippas kuusen tykö 
»Hyvä kuusi, kaunis kuusi 

40 Anna mulle sontaa» 
»En anna, en anna 
paitti kus tuat kirveen» 
Kana kippaa sepän tykö 
»Hyvä seppä, kaunis seppä 

45 Anna mulle kirves» 
»En anna. en anna 
paitti kus tuat rautaa» 
Kana kippas li nättiin 
Ruattista hän raakun sai, 

," Sepälle hän raulan vei. 
Sepältä hän kirveen -ai. 
Kuuselle hän kirveen vei, 
Kuuselta hän sontaa sai. 
Poliolle hän sonnan vei. 



'Vanhemmat Bano: velen, huomautti kertoja. 



Kukko ja kana meni saunaan. 145fi — 1457. 



419 



55 Pellolta hän jyviä sai, 
Possolle hän jyvät vei, 
[Vssolta hän harjaksia sai, 
suutarille hän harjakset vei, 
Suutarilta hän kenkät sai, 

aa tforsiammelle hän kenkät vei, 
Morsiammelta hän rihmat sai, 
Koivulle hän rihmat vei, 
Koivulta hän lehlen sai, 
Renkille hän lehlen vei, 

65 Penkiltä hän vintin sai, 
Kaivolle hän vintin vei, 
Kaivolta hän vettä sai, 
Vei velen saunaan 
Ja kukko oli jo kuallu. 

1457. Erä}. Tyyskä (2209) n. 1*. —07. 
Metsäkulma. Katri Kuivanen, 13 v. 
kuullut Loviisa Lehtiseltä, 40 v., kotoi- 
sin Kuhmoisista. 

Kukko ja kana kylpömässä. 
Kukko meni kylpemään 

Kana sanoi: »minä kanssa». 

Kukko sanoi kanalle: 

»Eihän tääh" ou vettä» 
5 Kana kippas kaivon luo: 

»Hyvä kaivo, kaunis kaivo 

Anna mulle vettä.» 

Kaivo sanoi kanalle: 

En minä ennen vettä anna 
io Ennenkos mulle lehlen tuot. 

Kana kippas koivun luo: 

»Hyvä koivu, kaunis koivu. 

Anna mulle lehti.» 

Kohu sanoi kanalle: 
is Emma ennen lehtee anna, 

Ennenko tuot mulle rihman. 

Kana kippas piian luo: 

»Hyvä piika, kaunis piika 



Anna mulle rihma.» 

20 Piika sanoi kanalle, 

»Knmä ennen rihmaa anna, 
Ennenko tuot mulle kenkät.» 
Kana kippas suutarin luo, 
»Hyvä suutari, kaunis suutari 

25 Anna mulle kenkät.» 
Suutari sanoi kanalle: 
»Emma ennen kenkiä anna, 
Ennenkö tuol mulle harjaksia.» 
Kana kippa-i pesson luo: 

30 »Hyvä posso, kaunis posso 
Anna mulle harjaksii.» 
Posso sano kanalle: 
»Emma ennen harjaksii anna, 
Ennenko tuat mulle jauhoi» 

3a Kana kippas myllärin luo: 
»Hyvä mylläri, kaunis mylläri 
Anna mulle jauhoi.» 
Mylläri sanoi kanalle 
Emma ennen jauhoi anna 

40 Ennenkö annat jyvä.» 
Kana hyppäsi pellon luo: 
»Hyvä pelto, kaunis pelto, 
Anna mulle jyvii.» 
Pelto sanoi kanalle 

45 »Enmä ennen jyvii anna 
Ennenko tuot mulle sontaa.» 
Kana kippas tarhan luo: 
»Hyvä tarha, kaunis tarha 
Anna mulle sontaa.» 

50 Tarha sanoi kanalle 

»Emma ennen sontaa anna 
En[n]enko tuot hakoi.» 
Kana kippas kuusen luo: 
»Hyvä kuusi kaunis kuusi 

55 Anna mulle hakoi.» 
Kuusi antoi hakoi.» 
Tarha antoi sontaa, 






Yiiluiytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Pelto antoi jyvii. 
Mylly antoi jauhoi, 
so Poaso antoi harjaksii, 
Suutari antoi kenkät. 
Piika antoi rihmaa. 
Koivu antoi lehtoi, 

Kaivo antoi vettä 
65 Kukko ja kana kylpövät. 

1458. Orihv. Aronsson n. 5*. — 04. 

Lyly. Muuan 10-v. tyttö. 
Kehtolaulu. 

Kukko ja kana meni kylpöön. 

Saunassa ei ollut vettä. 

Kukko se kippaa kaivolle. 

Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 
5 anna niulle vettä. 

En anna. en anna. 

ennenkun tuol ämpärin. 

Kukko se kippaa renkin luo. 

Hyvä renki, kaunis renki 
io anna mulle ämpäri. 

En anna. en anna. 

onnenkun tuot sukkarihmat. 

Kukko se kippaa piijan luo. 

Hyvä piika, kaunis piika, 
is anna mulle sukkarihmat. 

En anna. en anna 

ennenkun tuol kengät. 

Kukko sr kippaa suutarin luo. 

Hyvä suutari, kaunis suutari, 
20 anna mulle kengät. 

En anna, en anna. 

ennenkun tuot harjakset. 

Kukko se kippaa sian luo. 
Ilyva sika kaunis sika 
25 anna mulle harjakset. 

Sika harjakset kukolle. 

1459 ' kk:^.i pieni alkukirjain. 



Kukko harjakset suutarille, 
Suutari kengäl kukolle, 
Kukko kengäl piialle, 

30 Piika rihmat kukolle. 

Kukko rihmai rengille, 

Henki ämpärin kukolle. 

Kukko ämpärin kaivolle, 

Kaivo vettä kukolle. 
:o Mutta sillä ajalla oh kana kuollut 

saunaan. 

1459. Ruotusi. Pctidcmi n. 10. — 52. 

Kukko ja Kana. 
Kukko ja kana meni kylpöön. 
Kukko nääntyy lavolla tahto vettä 
juolakseen. Kana juoksi lähteelle ja 
sano: 

»Hyvä 1 lähle. anna mulle vettä, 
vettä minä vien kukolle, 
kukko istuu lavolla ja kuivaa.» 
»En minä anna ennenkun minä 
saan lehtiä.» 
5 Kana juoksi koivun työ ja s. nm: 
»Hyvä 1 koivu, anna mulle lehtiä, 
lehtiä minä vien lähteelle, 
lähle antaa mulle vettä, 
vettä minä vien kukolle, 
m kukko muu lavolla ja kuivaa.» 
- »En minä anna ennenkun 

kulta rihman.» 
Kana juoksi neittyven työ ja 

sano: 
-ll\ va 1 neitty. anna mulle kulta- 
rihmani!]. 
minä vien koivulle, 

us koivu antaa tuulle lehtiä. 

lehtiä im i i .- i vien lähteelle, 

lähle antaa mulle vettä, 



Kukko ja kana meni saunaan. 1459. 



421 



vettä minä vien kukolle, 
kukko istuu lavolla ja kuivaa.» 

20 — »En 1 niinä ennenkun saan kul- 
ta kengät.» 
Kana juoksee suutarin työ ja 

pyytää: 
»Hyvä 1 suutari, anna mulle kulia 

kengät, 
niinä vien neittyvelle, 
nritty antaa mulle kulta rihman, 

25 kulta rihman minä vien koivulle 
koivu antaa mulle lehtiä, 
lehtiä niinä vien lähteelle, 
lähle antaa mulle vettä, 
vettä minä vien kukolle, 

30 kukko istuu lavolla ja kuivaa.» 

- »En 1 minä aima< ennenkun 

minä saan harjaksia.» 
Kana juoksi sijan työ ja sano: 
»Hyvä 1 sika, anna 1 mulle harjak- 
sia.» 
minä vien suutarille, 
35 suutari antaa' mulle kultakengät, 
kultakengät minä vien neitty- 
velle jne. 
»En 1 minä anna', 
ennenkun minä saan mäskiä.» 
Kana juoksee prykärin työ, ja 

pyytää: 
40 Hyvä 1 prykäri, anna' mulle mäs- 
kiä, 
mäskiä minä vien sijalle, 
sika antaa mulle harjaksia, 
harjaksia minä vien suutarille 

jne. 

— »En minä ennen anna c ennen- 

kun minä saan maltaita.» 
45 Kana juoksee malturin työ ja 

sanoopi: 



»Hyvä malturi, anna' minulle 

maltaita, 
maltaita minä vien prykärille, 
prykäri jne. 

»En 1 minä anna* ennen, ennenkun 

sinä annat mulle puita.» 

50 Kana juoksi puilen liakkaajan 

työ ja sanoo: 

»Hyvä 1 liakkaaja, anna mulle 

puita, 
puita minä vien malt urille, mal- 
turi, jne. 
»En 1 minä anna' ennenkun saan 

kirveen.» 
Kana juoksi sepän työ ja sano: 
55 »Hyvä 1 seppä, anna' mulle kir- 
ves, 
kirveen minä vien puilen hakkaa- 

jalle. 
puilen hakkaaja mulle antaa jne. 
»En 1 minä anna' ennenkun saan 

sysiä.» 

Kana juoksi sysien polttajan työ 

ja pyytää: 

eo »Hyvä 1 sysien polttaja, anna mulle 

sysiä, 
sysiä minä jne. 

Sysien polttaja anto sitte sysiä, 
sysiä vei sepälle, 
seppä anto kirveen, 
86 kirveen vei puilen hakkaajalle 
puilen hakkaaja anto puita, 
puita vei malturille, 
malturi anto maltaita, 
maltaita vei prykärille, 
70 prykäri anto mäskiä, 
mäskiä vei sijalle, 
sika anto harjaksia, 
harjaksia vei suutarille, 



422 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



suutari anto kulta kengät, 
76 kulta kengäl vei neittyvelle, 

neitty anto kulta rihman, 
kulta rihman kulta rihmau|!| vei 

koivulle, 
koivu anto lehtiä. 
Lehtiä vei lähteelle, 
«o lähle anto vettä. 
vettä vei kukolle, 
kukko oli lavolla kuollu. 
Kana itki sitte. - 

1460. Ruovesi. Siren n. 175. — 92. 
Väärinmaja. Kiimala. Jussi Suka- 
nen, G vuotta. 

Kukko ja kana menivät saunaan, 
ja vesi loppui. Kana meni 
hakemaan vettä ja sanoi: 

»Hyvä 1 kaivo, kaunis kaivo, 

anna mulle vettä.» 

s Kaivo sanoi: »En 1 anna, en anna 

ennenkuin mulle lehtiä tuot.» 

Se meni koivulle: »Hyvä 1 koivu, 

kaunis koivu, anna 

mulle lehtiä.» 

»En anna. en anna, ennenkuin 

mulle sukkarihmat tuot.» 

Kana meni piian tykö ja pyysi 

Bukkarihmoja. 

Piika sauoi: »En 1 anna, es anna, 
ennenkuin mulle kengät tuot.» 
io Kana meni suutarin tykö ja pyysi 
kenkiä ja suutari sanoi: 
»En 1 anna, ennekuin mulle har- 
jaksia tuot.» 
Sitte se meni sialta hakemaan har- 
jaksia ja sika sanoi: 



»Imi 1 anna. ennekuin tuot rapaa.* 
Kana meni emännän tykö ja 
pyysi rapaa. 
15 Sitte emäntä antoi ja kana vei 
ravan sialle 
ja sai sialta harjaksia. 
Vei harjakset suutarille ja sai 
suutarilta kengät, 
vei kengät piialle, 
ja sai piialta sukkarihmat, 
vei ne sukkarihmat koivulle 
20 ja sai koivulta lehtiä, 

vei ne lehdet kaivolle ja sai kai- 
volta vettä 
ja vei veden saunaan. 
Ja kukko oli jo kuivanut ja kuol- 
lut ja kana porasi. 

1461. Pirrat. Sievänen >i. M*. — 15. 

Kukko ja kana. 

Kukko meni ja kana meni 

kansaa 

Mutt^ei olluv^veliä. 

Kana kiipas kaivolle 

Hyvä kaivo, kaunis kaivo 
5 Annam w mulle vettä. 

Kn^anna, en_anna 

Ennenkum_mulle lehtiä tuot. 

Kana kiipas koivuun 

Hyvä koivu kaunis koivu 
io Annam^mulle lehtiä. 

En^anna en^anna 

Knnenkum mulle rihmat tuot. 

Kana kiipas piijan työ 

ll|yv,i| p[iika] k[aunis| p[ii]ka 
15 Annani^ mulle rihmat 

En anna en anna 



1460. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Kuulin kurjen kullertuvn. 1461 — 1462. 



423 



Ennenkum^mulle kengät tuot. 
Kana kiipas suutarin työ 
H|yvä] s[uutari] k[aunis]s[uutar'| 
>o annani, mulle kengät 

En^anna en^anna 

Bnnenkum^mulle harjaksia tuot. 

Kana kiipas sian työ 

Hfyvä] s[ika] k[annis] s[ika] 
is annam w mulle harjaksia 

En^anna, en^anna. 

ennenkum^mulle jauhoja tuot. 

Kana kiipas myllyyn 

Hyvä mylläri, kaunis mylläri 
30 Annam^mulle jauhoja. 

En w anna en^anna 

Ennenkum^mulle jyviä tuot. 

Kana kiipas pellolle 

H[yvä] p[elto] k[aunis] [pelto] 
35 annam^mulle jyviä 

En_anna, en^anna 

Ennenkum^mulle sontaa tuot. 

Kana kiipas pihhaan 

H[yvä] p[iha] k[aunia] p[iha] 
40 annam^mulle sontaa. 

En^anna en^anna 

Ennenkum^mulle hakoja tuot. 

Kana kiipas kuuseen 

H[yvä] k[uusi] kfaunis] k[uusi] 
45 annam^mulle hakoja. 

En^anna, en^anna 

Ennenkum^mulle kirveen tuot. 

Kana kiipas seppään 

H[yvä] s[eppä] kfaunis] s[eppä] 
50 annam^mulle kirves. 

Seppä anto kirveen kuuselle, 

Kuusi hakoja tunkiolle 

Tunkio sontaa pellolle, 



Pelto jyviä myllärille, 
58 Mylläri jauhoja sijalle, 

sika harjaksia suutarille, 

Suutari kengät piijalle, 

Piika rihmat koivulle, 

Kuivu lehtiä kaivolle, 
60 Kaivo vettä kanalle 

Ja kukko oli kuollu kuivuuteen. 

Kuulin kurjen kullertavan. 

1462. Pori. Tuomi n. 122. —91. 
Urho Nordlund. 

Kuulin minä kurjen. 

Kuulin minä kurjen kujertavan, 
Heinäsuassa hepertävän 1 , 
Otin ojasta kokkareen, 
Pyörtänöltä piänen 2 kiven, 
5 Heitin kurkea kupeisin. 
Kurki kohta kompillensa, 
Minä päälle polvillensa, 
Panin suitset suuhuun, 
Päitsymet päällään, 

io Ajoin pitkin oijaa 3 , 
Kuskista kuijaa, 
Vaskista vaijjaa, 
Panin kurjen karsinaan; 
Kurki sai valkosen 4 vasikan. 

is Panin hänen etteens kauroi, 
Mitä tämä näitä söi, 
Panin hänen etteensä ohrii. 
Mitä tämä näitä söi, 
Panin hänen etteens rukki it a 

80 Mitä tämä näitä söi, 
Panin hänen etteens pavui, 
Mitä tämä näitä söi 
Panin hänen etteensä nisui 5 , 



1462. * he|ll|ertävän : hepertävän. — 2 pi|e|nen : piänen. — 3 ojaa : ojjaa. — 
Va|s|k|i|sen : vaZkosen. — 5 Tekstissä seuraa : |Mitä tämä näitä söi.j 



4.''. 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Näitä li.ni sitten oiskutteli, aas- 

kutteli, 
25 Kapan täyden hassutteli. 
Panin Maisiin lypsämää, 

Ki Maisu maitoo tuanu, 

Panin Liisiin lypsämää, 

Ki Liisi nisiä Löytäny; 
30 Monin it te koohottelin, 

Kaahottelin, 

Lypsin lukkarin lusikan täyden. 

Pappilan pienen padan täyden. 

Lasten vähän saavin täyden, 
35 Omankiulun täyden, 

Panin saavin ja kiulun kiukaal. 
Hiiri tuli hissutteli, 

Kanampoika kaasutteli. 

Mutta ko tuli taa häijy katti, 
40 Kaasi kiulun kinipin kämpin, 

Saavi ylön alaisin. 

Kili kohta itkemään; 

Lapset kaikki latkiniaa. 

Poru kuului torniin, 
45 Valitus hirsiinaahaa. 

1463. Noormarkku. Ollinen n. 606. 
—89. 

Noormarkku. Iida Heleena Ollinen. 
16 v. 

Menini minä Lyttylää, 
Lyttylän koirat haukkamaa, 
Hyppäsiin minä aidam pääll', 

Aita kaatu; 

. 1 1\ ppäsim minä männistöö, 
Männistö muutin mereks'; 
Eyppäsim minä oiittuu, 
Löysin) minä kurje; 
\'ein kurjen kottii, 
i" Pani heiniä ettee. 
Parin kolmem päiväm päästä 



Panini minä Maija] lypsämää, 
Maija ei Löytäny nisiä; 
Larin kolmem päiväm päästä 
is Maisa-Kaisa Lypsämää, 
Kaisa veteli hännäst'; 
Menin) minä itte viiden. Lcuudem 
päiväm päästä lypsämää. 

Löysiin imua aisat. 
Annoin kraatarilla kannullise, 

20 Suutarilla sukalh-i . 

Papilla padallise, 
Kirjalaisella keukällise, 
Lukkarilla lusikallise, 
Kissalla kipallise, 
25 Koiralla kopallise. 

1464. Loimaa. Tallgren n. 61. — 13. 
Maria Tuominen. Mp. Maariassa. 

Kuulin mä kurjen kuhertavan. 
heinäsuossa ellertävän[!], 
paiskasi(n) kurkia kupuhuun. 
kurki meni vatsallens, 
i minä piialle polvillens. 

1465. Linnuin. Vihervaara n. 1*19. 
—19. 

Turku. Heikki Kajala, 55 v. Kuul- 
lut kotipitäjässään Loimaalla, 

A ■ ■liliilinilii. 

Kuulin kärjen kuUertavan, 
Beinäsuolla hellertävän. 

Menin kurkee kattomaan, 
( »tiu kurjen kiini. 
5 Panin suitteet suuhun. 
1'äitteet päähän, 
AjOD kärjellä kotiin. 
Kanin kurjen karsinaan, 

AnnOlD heilua eteell. 



Kuulin kurjen kullertavan. 1465—1467. 



425 



i" Mitä tämä näitä söi; 
Annoin nisuja eteen, 
Niitä se hiukan Hissutteli, plas- 

slltteli, 
EokO päivän Hassutteli. 

Sikkon menin kattomaan, 

15 Oli poikinut kirjavan vasikan. 

Lypsin sitten kohottelin 

Pappilan paran, 

Lukkarin lusikan. 

Oman kiuluni täyteen, 
20 Panin saunaan piitalle happane- 
maan. 

Hiiri tuli ja inaisti vähän, 

Katti tuli ja kaasi kaikki. 

Minä karasin piäksemään. 

Katti rupes itkemään, 
as Itku kuulu Ilmolasta, 

Pori Pohjan Tornioista. 

1466. Loimaa. Vihervaara n. 4473. 
—13. 
Karoliina Puisto, 72 v. 

Kuulin minä kurjen kuller- 
tavan , 
Heinäsualla hellertävän, 
Papin niitusa paapottavan. 
Paiskasin minä kurkia kuppuun. 
s Kurki kohta kontillensa, 
Minä päälle polvillensa; 
Minä panin kurjelle suitteet suu- 
hun, 
Päätteet päähän, 
Tulin kurjella kotia 
m Kultasta kurjaa, 
Vaskiseen vajaan, 
Tinahaista tiätä myäten. 



Laskin kuljen karsinaan. 
Heitin heiniä eteen. 
ii Mitä tämä niitä söi; 
Heitin kauroja eteen. 
Mitä tämä näitäkä söi; 

Heitin nisuja etteetl. 

Niitä hän sitl Hissutteli, nassut- 
teli, 
20 Pnaleti kappasta kaahmotteli. 

Sitten lypsi toohotteli 

Lukkarille lusikan täyren, 

Papille paran täyren, 

Turun uuren torven täyren 1 . 
25 Minull itte kiulun täyren. 

Laskin kiulun kiukaalle. 

Hiiri siittä hiukan inaisti. 

Laskin lopun lauralle. 

Katti meni ja kaasi kaikki. 
30 Minä koukun loukkaasta, 

Väärän puun pesän erestä 

Kattia hakatakseni. 

Poru kuulus Pohjan-Tornioon, 

Valitus Venäjän maalle, 
35 Uivina Uuteen kylään. 

1467. Punkalaidun. Hahnsson n. 36. 
—53. 

Kuulin ma kurjen kullertavan, 
Heinisuolla hellertävän, 
Papin niitulla panevan, 
Otin kiven kätteheni, 
5 Heitin kurjen kupuhun. 
Onnetonta olkapäähän, 
Vaivasta vasen kätehen 1 ; 
Kurki 2 ojaan polvillensa, 
Minä päälle kontillensa; 
io Panin kurkeni suittimet 8 suuhun, 



1466. * tlöiyren : täyren. 

1467. > katehen : kaUehen. — 2 Kuki : Kurki. 



SVlittletl : suittimet. 



426 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Päittimet päähän, renkaat kor- 
viin 4 . 
Ajoin kurjellani kutiin. 
Kultasta kujaa, vaskista vajaa 4 , 
Hopeista maantietä. 
15 Panin 5 kurkeni navettaan. 

Kanto hän siellä Valkosen 6 . 
Kirjavaisen vasikan 7 . 
Panin minä Kaisun Maisuil katto- 
inahan. 
Eipä tämä 8 täältä 
bo Mitään sen* enämpätä löytänyt. 

Menin itte kattoinahan: 

Kurki lypsi troohotteli 10 loohot- 

t iii. 

Lukkarill lusikan täyden, 

Papin vanhan kengän täyden, 
as Kappalaisell kauhan täyden, 

Kirkko herrall' 11 padan täyden, 

Minä oman kiulun täyden. 

Panin kiulun laatt iälle 12 . 

Tuli kana katto sinne, 
30 Tuli hiiri hiukka maisto, 

Tuli katti kaato kaikki. 

Otin nurkasta konkarin, 

Kylki katin köykyttelin röykyt- 

telin, 

Itku kulu llinolalian, 
35 Poru pohjan Torniohon, 

Valitus venäjän maalle. 



1468. Kauvatsa. Mikola n. 3. - 

Yttila. Esteri Jaakkola. TS v. 
Kuulin kurjen kullertavan. 



93. 



Heinäsuosa hellertävän, 

Hyppäsin kurjen selkään, 

Ajoin kurjella kotio, 
s Panin kurjen navettaan. 

Kurki kanno vasikan. 

Minä lypsin Udiottelin, 

Papin vanhan saappaan täyteen, 

Venäläisen venheen täyteen, 
m Viis suurta tiskin täyttä. 
Hiiri tuli ja maisto hiukka, 

Katti tuli ja kaasi kaikki. 

Minä otin nappulan 

.la hakkasin katin niättä: 
15 Itku kuului Ilmolaan. 

Poru Pohjan Tornioon, 

Väliin- Venäjän maalle. 

Ja kitinä kiven rakkoon. 



1469. 



Kauvatsa. 
—53. 



Hahnsson n. i o 1 . 



Kurjen laulu. 

Kuulin minä kurjen 



kuller- 
tavan, 



Heinisuolla hellertävän, 

Papin niitulla 2 panevan 3 . 

Otin minä kurjen kiini, 
s Panin kurjen karsinahan 4 . 

Suittet 5 suuhuun, päittimet* pää- 

hään 7 . 

Panin heiniä etteen, 

Mitä tämä näitä sui; 

Panin kauroja etteen, 
m Mitä tämä näitä söi; 

Panin nisuja etteen, 



|me| 
*sen* 



4 kaksi viimeistä 

: P. — • Säe alleviivattu. - 



on kk:ssa viivalla osotettu eri säkeeksi. — * Panin- 
- T kk:ssa vasik'kahan. — • tämä tämä : t. — »|enem! 



: s. — 10 lypsi "troohotteli* : 1. 1. — " herra|n| : herra//. — > 2 lattialle : laottiaUe. 

1469. ' Puht. kirj. kokoelmassa n. 2 b. — 8 niit|y|llä : niitulla. — J r. |(ait- 
tan)|. — * k;usin. i. ui : kareinaAan. '- Suitel : Suittet. — • päit|t|et : p.; yi. päittimet, 
joka mi puhtaaksikirj. vihossakin.- ' Tekstissä seunii Päittimel päähäni. 



Kuulin kurjen kullertavan. 1469 — 1470. 



427 



täysi, 



Niitä hän väliän nissutteli 8 , 

*Nassutteli*, 

Puolon kappaa kassotteli. 

15 Lukkarin lusikan täysi. 
Papin plakkarin täysi, 
Kerjäläisen kengän täysi, 
Viikarin vanhan vonneen' 
Ison kirkon tornin täysi. 

so Se kanno valkian vasikan; 
Minä panin Maijan ja Kaijan 
lypsämään. 
Ei Maija mammoja löydä. 
Eikä Kaija rieskaa saa. 
Minä menin itte, 

25 Löysin mammat, sain rieskan 10 . 
Lypsin 11 minä lehottelin 12 , 
Lukkarin lusikan täyden, 
Papin paatin 13 täyden, 
Venäläisen venneen täyden, 

30 Savolaisen saappaan täyden; 
Isä kattoi ikkunasta, 
Äiti kattoi akkunasta, 
Poika porstuan 1 * pielestä, 
Hiiri meni ja maisti hiukan, 

35 Katti meni ja kaasi kaikki; 
Minä hakkasin kattia, 
Poru kuului Pohjanmaalle, 
Kitinä kiven rakkoon. 

1470. Tyrvää. Ojansuu H. A, n. 27. 
—00. 
Anna Stiina Iisakintytär, 66 v. 

Olim mä muinem mustalaille 



Päätäni panettelin, 

Silkillä sirottelin. 
Tuli yksi paha musta koira 
:, Haukku uiinuva airan päällä. 
(= alleni) 
Aita aleni kaatu. 
Minä lensin lepistöön, 

Lepistö muuttu mereksi. 

Minä karsin kahiloita 
10 Kahilat ne kahisivat. 

Minä lährin juakseen 

Kultasta kujaa 

Hopeista ojaa 1 , 

Vaskista 2 vajaa. 
15 Kuulin kurjen kuhertavan, 

Heinämitalla kellertävän, 

Ja menin sitten kattoon. 

Kurki oli kantanunna 

Punasilmä lehtokorva vasikka alla 
20 Ja 2 veim minä kurjelle kauroja. 

Mitä kurki näitä söi. 

Veim minä kurjelle nisuja, 

Niitä hän väliän nissiin nassutteli: 

Pualen kappaa vatsaseensa. 
25 Minä lypsin tohottelin 

Ja 2 sain sittem maitoo. 

Kirkkoherra n kirnullisen, 

Papir rouvan plakkarillisen, 

Kappalaisen kauhallisen, 
30 Lukkarin lusikallisen. 

Laskin kirnuni kiukaan ottaan 

(otsaan) 

Hiiri meni maisto pikkusen, 



8 kk:ssa seuraa: |nassutteli|. — 9 veneen : venneen. — 10 r. sain rieskan; myö- 
hemmin lisätty. Seuraava säe |Sain rieskan|. — u Lypin : Lypsin. — ,2 Säkeet: 26 
— 28, 31 — 33 on atkuper. kk:ssa reunaan lisätty ja merkitty numeroksi 4 b; päälle 
kirjoitettu: Variant. — 13 r. lisätyssä toisinnossa: padan. — 14 |Porstuan| Poika : P. 
(porstuan)? Sana on kk:ssa. alleviivattu 

1470. ' jolojan : o. — 2 kk:ssa pieni kirjain. — ' P o|ru : Parfcu. — 4 Ks. n:o 
1435 alahuom. 2. 



128 



Viihdy tyslauluj a ja muita lasten runoja. 



Katti meni kaato kaikki. 
Mika siitä koniin, laapin. 
. i 'orasij ja nualeskelin, 
Että kuulu poru Pohjan Tornio- 

llOIl. 

Kitinä 'Kivikirkolle. 
Valitus Venäjän maalle 
Parku 3 pappila'* vainijolle*. 



1471. Tyrvää. Pakula V. V, n. 55. 

Lausaja. Sanni I.yöri, 30 v. Kuul- 
lut Pumpuli-Miinalta. 70 v.. Kai- 
lialasta. 

Kuulin kurjin kullertavan, 
heinäsualla hellertävän, 
papin niitolla menevän. 
Menin kurkee kiini ottaan. 
s Sain kurjen kiini. 
Aj'o~'n kurjen kotio 
kultaista kujaa 
ja vaskista vajaa. 

bopiaista tiätä myäden. 

10 Panin kurjen karsinaan. 

Annon heiniä eteen. 

Ei tämä näitä syänyt, 

Annon nisuja eteen. 

Niitä se vähän nissutteli, nas- 

sutteli, 
is puaieii kappaa kaasutteli. 

Kaskin Maisaa, Kaisaa kattoon, 

Ei tämä totellut. 

Menin ttte viikon päästä. 

Kurki oli poikunu: 
bo punalehtosilmä vasikka lauvan 

alla. 



1472. Tyrvää. Kvllaa n. 233. — »U04. 

Tapiola. Antti Kalliomäki, f>4 v. 
Kuullni Herman Santilta, kotoisin 
Vehmaan kylästä. 

Kuulin kurjen kullertavan, 
Heinäsiioila hellertävän, 
Papin niityllä pakinoivan, 
Tanhuan päässä tanssaavan. 

., Menin minä ja otin kurjen kiini, 

Minä vein kurjen navettaan. 

Vein heiniä taas eteen 

Mitäs kurki niitä söi, 

Vein ininä olkia eteen 
m Mitäs tämä niitä BÖi, 

Vein minä jauhoja eteen 

Mitä> tämä niitä siä, 

Vein minä rukiita eteen 

Mitäs tämä niitä söi, 

Vein minä rukiita eteen 

Mitäs tämä niitä söi, 
is Vein minä ohria eteen 

Mitäs tämä niitä söi, 

Vein kauroja eteen 

Mitäs tämä niitä söi. 

Vein nisuja eteen, 
80 Niitä se vähän nissutteli, Hassut- 
teli. 

Kapan verran kaasutteli. 

Käskin mennä Maisun, Kaisun 
katsomaan, 

Mitäs nämä sinne meni. 

Menin sitte itte katsomaan. 

25 Siälä oli valkonen vasikka. 
Punaposki, lehtosilmä 1 . 
Menin kurkee lypsämään, 
Kurki lypsi toohotteli 
Pappilan paran täyden, 



1471 ' kk:ssa iso alkukirjain. 



Kuulin kurjen kuhertavan. 1472—1874. 



,,._. ,, 



so Isonkirkon kelloa täyden. 
Panin maidon pattaan päähän, 

Hiiri tuli ja maisto siitä vähän 
Katti tuli ja kaato kaikki. 

Multa minä kattia luiinin, 

35 Haasuttelin ja kaasuttelin. 
Että poru kuulu pohjan Tornioon, 
Valituskin Venäjän maalle. 

1473. Ztyrvää. KuOaan.26.— ™j x 03. 
Tapiola. Antti Ilalniee, 89 v. Kuul- 
lut Jaakko Maitukselta. 

Kuulin kurjen kuhertavan, 

Heinä suolla kellertävän, 

Papin meneviin maalle. 

Lukkarin olevan luhdalla. 
s Koppasin kurjen kiini, 

Panin suitset suuhun, 

Päitset päähän, 

Vein kurjelle kauroja, 

Mitäs kurki niitä söi, 
io Vein kurjelle ohria 

Mitäs kurki niitä söi, 

Vein kurjelle rukiita 

Mitäs kurki niitä söi, 

Vein kurjelle nisuja 
ib Mitäs kurki niitä söi, 

Muuta kun vähän nassutteli, 

Hiukkasen tissin tassitteli 

Puoli kappaa vatsallansa. 

Lähetin Maijan 1 lypsämähän, 
20 Kanssa Kaijan katsomahan, 

Ei kumpikaan nisiä löyä. 

Menin katsoon viikon päästä. 

Kurki on kantanut valkian voh- 
lan. 

Minä lypsin lyydyttelin, 
25 Kurjen maidon kehloon kaasin. 



Sitä tuli Turun uusi sarvellinen, 
Papin uusi vakallinen. 
Muorin uusi mukillinen. 
Kanan kaunis kupillinen, 

30 Jäi vielä luulle Hissillinen. 
Paimenen pieni pussillinen. 
Hyttysen hyppysellinen, 
Kärpäsen kärsällinen, 
Taimi pojan taskullinen. 

56 Maidon asetin akkunalle. 
Hiiri hiukkasen hipasi. 
Katti kaikki klotkahutti. 
Minä kattia kolhimahan, 
Aikalailla loikomahan. 

40 Katti ilmahan kahahti. 
Siellä kakko leivottihin, 
Siellä kansa juustoa painettiin, 
Sulhaselle annettiin. 
Sulho antoi morsiamelle, 

45 Morsian antoi kaasollensa, 
Kaase antoi pokallensa. 
Piika kivelle pudotti. 
Siitä maa kiertämähän, 
Paikat kaikki vaappumahan. 

50 Aitat allikkoon vajosi, 
Tuvat uudet maan sisälle. 
Piikat virkut torkkuinahan, 
Laiskat piikat kukkoinahan 
Manalan mennäksensä, 

55 Jossa äijät joi ämpäristä, 
Ämmät miehein takoa, 
Piikat pitkien pillien päistä, 
Pojat alta nurkkakiven. 

1474. Tyrvää. Aukeen. 4. — "V, 03. 
Anna Myllymäki 81 v. Oppinut 
äidiltään Kiikassa. 

Kuulin kurjen kuhertavan, 



1473. • kk:ssa pieni alkukirjain. 



430 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Beinäsualla hellertävän, 

Tapin niitulle menevän, 

Lukkarin oliolla olevan, 
s Otin kurjen kiinni. 

Panin kurjen suittet suuhun, 

Päittimet päähän. 

Ajon kullaista kujaa myöden, 

Vaskista vajaa myöden, 
10 Hopeaista tietä myöden, 

Vein kurjen karsinaan, 

Panin kauroja etehen 

Mitäs kurki näitä söi, 

Panin ohria etehen 
ib Mitäs kurki näitä söi, 

Panin rukiita etelien 

Mitäs kurki näitä söi, 

Panin nisuja etelien 

Näitä kurki Hassutteli, 
■2» Puolen kappaa kaasutteli. 
Panin Maisun lypsämään, 

Kaisun kansa katsomaan, 

Ei kumpikaan nisiä Löydä. 

Menin itte viikkosen päästä, 
25 Löysin kurjen kantanunna, 

Valkonen vasikka alla, 

Punakorva lehtosilmä. 

Menin sitte lypsämään. 

Kurki lypsi tohotteli. 
30 Turun uuden torven täyden, 

Sakka marja n saavin täyden, 

Papin uuden vakan täyden, 

Lukkarille lusikallisen. 

Vielä nipun niskiseeni, 
35 Vielä napnn [läskiseeni. 
Laskin lopun akkunalle. 

Hiiri tuli, maisto vähän. 

Katti tuli. kaappas kaikki. 

Minä" katin röykytteiin, 

e. Palmu päivin pöykyttelin. 



Katu karas Dmalaan, 

Siellä ka kko leivottiin 1 , 

Siellä juusto painettiin, 

Yljän käteen annettiin. 

is Ylkä anto morsiamelle, 

Morsian anto kaasellensa. 

Kaase anto piikallensa. 

Piika laski kiven päälle. 

Kivi rupes kiappumaan, 
6o Paran polijat paukkumaan, 

Viriät piikat torkkumaan, 

Laiskal piikat luikkimaan. 
Aitta kaatu ammikkoon[I], 

Uusi tupa ullakkoon. 
55 Siniset maat. puut punaset, 

Viimaiset vittan juuret, 

Kellaset katajan juuret, 

Kirjavat kiven juuret. 

Kulta kukko kannuksisa, 
6o Vanhat ämmät vaskivöisä, 

Tyttäret tinasiloissa. 

Äijät juovat ämpäristä. 

Ämmät äijien takaa, 

Piikat juovat pikarista, 
es Koirat juovat nikarista, 

Nuoret miehet nurkan alta. 

1475. Hämeenkyrö. Nyberg Viri n. 15. 
-12. 
Kyröskoski. Eliina Happi, 63 v. 

Minä kuulin kurjen kuhertavan, 
heinisuolla hellertävän, 
papin niityllä pallertavan. 

Minä kurjen suittet suulle. 
.. päihtimet päähän. 

Ajoin kurjella koi ia, 
kultasta kujaa. 
vaskista vajaa. 
hopiaista tietä myöten. 



1 leivot|aa|n : leivottiin. 



Kuulin kurjen kullertav;»n. 1475— 1477a. 



431 



10 Nostin kurjen karsinaan; 

käskin Maisaa, 
käskin Kaisaa, 
ei kumpiakaan totelln. 
Menin itse lypsytteleen, 
i6 lypsin kirkk'herrallc kirnun täy- 
ren, 
kappalaiselle kapan täyren, 
lukkarille 1 lusikan täyren, 
ja ittelleni kiulun täyren. 

1476. Hämeenkyrö. Polilla V, n. 17. 
—04. 

Kuullut äidiltään, kotoisin Ikaali- 
sista. 

Kuulin kurjen kaikertavan, 
Papin niitulla parkuvan. 
Panin kultaset suittet suuhun 
Ja vein sen kurjen kotia, 
5 Panin kauroja eteen, 
Ei se syönyt niitäkään, 
Panin rukiita eteen, 
Ei se syönyt niitäkään, 
Panin nisuja eteen, 
io Niitä se söi vähän 
Nissutteli, nassutteli. 
Kapan verran kassutteli. 

1477. Karvia. Kaukamaa L, n. 8. 
- 3 I*30. 

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen, 
80 v. Vanha mummu kertoi, kun 
olin 8 — 9-vuotias. 

Kirsti karstaa Kangasalla 
Ison kiven päällä. 
Kuulin kurjen kuukuttavana, 
Toin kurjen kotio. 
5 Panin kurjen karsinahan, 



Pani heiniä etehen, 
Ei syönykkää, 

Pani rukiina etelien. 

Ei syönykkää, 
io Pani nisusia etehen, 

Rnpespa kohta syömähän. 

Panin Kaisun lypsähän, 

Ei nisiä löydäkkään. 

Itse lypsin lypähytin, 
is Tiskihini tipahutin, 

Pappilan tinasen toopin täyren. 

Papin messupa ira n täyren, 

Lukkarin lusikan täyren. 

Panin mairon pattahan nenähän. 
20 Hiiri tuli ja joi vähihin, 

Katti tuli ja kaato lopun. 

Ajoin kattia salohon takaa, 

Sain saloh katin kiinni. 

Nylin, nylin, nyrkkyselläni, 
25 Peitin, peitin peukaloisellani, 

Vein veren Viipurihan, 

Sain monen tuhannen maksavan 
kultapenninkin. 

Ostin sillä aika orhin, 

Joka puut punassa loisti, 
30 Mäkipellon karvasena. 

Oviseinä orjanluista, 

Sivuseinä sirkanluista, 

Peräseinä peurankuista. 

Pöytä kullalla kurottu, 
35 Lavitta hopealla valettu, 

Penkki äyrin penningistä, 

Patah pähkinäpuista. 

1477 a. Karria. Kaukomaa L, n. 8 b. 
—30. 

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen, 
80 v. 



1475. » |ja| lukkarille : 1. 



, - 



Yiihdytyslauluja ja muit a lasten runoja. 



["öisen k. •nau laulaessaan 33 , JOO 
tiina Jokinen teki seuraavat lisäykset 
ja muutokset: 



Heitin kurkia kupuhun, 
Kurki kohta kontillensa. 
Toin kurjin kotio, 
Heitin kurjen karsinahan, 
5 Heitin heiniä etehen 

Panin maisiin Kaisun lypsähän, 
Piirrin, piiriin, peukaloisellani, 

Ostin sillä aika orhin. 
Minin sinne sisälle, 
10 Jossa puut luinansa loisti, 



Pöytä kullalla silattu. 
Penkki äyrin penningistä, 
Lavitta vaskella valettu, 
l.aattia veren vaahtosena, 
15 Patah pähkinäpuista. 

1477 b. Karvia. Alanen Viljo, n. 28. 

—30. 

Ämmälän kylä. .losefiina Jokinen 

n. 80 v. 

Kirsti karstaa Kangasalla 

Non kiven päällä. 

Kuulin kurjen kiukuttavan. 

Heitin kurkea kupuhun. 
s Kurki kohta kontillensa. 

Kirsti päälle kontillensa. 

Toin kurjen karsinahan 

llntin heiniä etehen. 

Bi syönykkää 
m Heitin rukihia etelien. 

Ei syönykkää 

Heitin nisiisia etehen 

Rupespa kohta syömähän. 



Panin maisiin Kaisun lypsään, 
i . Ki nisiä löynnytkään. 
iise lypsin Lypeähytin, 
Tiskihini tipahutin 
Pappilan tinasen toopin täyden, 
Lukkarin lusikan täyden. 
eo Panin maidon pattahan nenähän. 
Hiiri tuli ja joi vähihin, 
Katti tuli ja kaato lopun. 
Ajoin kattia salohon takaa. 
Sain katin saloh" kiinni. 
25 Nylin, nylin ny rkky seliäni. 
Piiriin, piirrin peukalollani. 
Vein veren Yiipurihin. 
Sain sieltä monen tuhannen mar- 
kan kultapenningin. 
Ostin sillä aika orhin. 
30 Menin sinne sisälle. 

Jossa puut punassa loisti. 
Mäki pellon karvasena. 
Ovisenä orjan luista. 
Sivuseinä sirkanluiflta, 
:is Peräseinä peura nluista, 
Pöytä kullalla silattu. 
Penkki äyrin penningistä, 
Lavitta vaskella valettu, 
l.aattia veden vaahtosena. 

.m Patah' pähkinäpuista. 
1478. Parkano. Alanen VHjo,n. 22.-80. 

Bydänmaa. \ ille Kuusjärvi n. 25 v. 
Lapsen loru. 

Tuu, buu tupakkirullaa, 
Kuka miu käski Turkuun tulla? 
■rillin, tulin tietäni myöden, 

Mustan kissan jälkiä myöden, 
s Löysin tieltä kiputtimet, 

K.i|iuttiniet kankahalta. 
Kuului kurjen kuhertavan. 



Käykäämme käyrälle vävyksi. 1478—1481. 



433 



Heinäsirkan hellertävän. 
Otin kurjen kiinni 
10 Vein kurjen karsinahan. 
Vanha Eeva ei tullut lypsään, 

Maija tuli ja lypsi. 

Sain inkkarin lusikallisen, 

Papin juhlallisen 
15 Hiiri meni. hiukan maistoi. 

Katti meni, kaikki kaato, 

( >tin koukun loukosta. 

Löin kattia selkään. 

Vein katin Turun linnaan, 
20 Sain siitä hyvän hinnan. 

Sidlä katti tuomittuiin 

Ja lirun silmään laskettihin. 

Vesil.ks.n:o 1567. 

1479. Pirkkala. Starck n. 16*. —89. 
Eva Kaisa Purra, 43 v. 

Kuulin kurjen kuikertavan 

niityn alla naikertavan; 

Otin kakkaran pellosta 

Initin kurkee kupuhun. 
5 Panin kurjen suittet suuhun 

päittimet päähän, 

ajon kurjella kotio. 

Nostin kurjen karsinaan, 

panin kauroja etelien, 
io ei tämä näitä syönyt. 

Panin ohria etehen, 

ei tämä näitä syönyt. 

Panin rukiita etehen; 

ei tämä näitä syönyt. 
is Panin papuja etehen. 

ei tämä näitäkään syönyt. 

Panin nisuja etehen, 

näitä tämä söi nassutteli 

koko kapan kaasutteli. 



20 Panin Maijan lypsään, 
ei tämä nisiä lyönnj t; 

menin itte, löysin nisät 

pitkät niin kun niityn putket. 

Lypsin oman kiuluni täyteen, 
25 Turun torven täyteen, 

pappilan paatin täyteen, 

lukkarin lusikan täyteen, 

vein saunan solkkiselle. 

Hiiri tuli maisto vähän. 
30 tuli katti, kaato kaikki. 

Itku kuului Ilmolaan, 

poru Pohjan Tornioon, 

valitus Venäjän maalle. 
Sahal.ks. n:ol574. 

1480. Virrat. Sievänen n. 61*. — 13. 
Pirttiniemi. Fia Etelä-Niemi, 83 v. 
»Kuulin kurjen kuhertavan 
Heinäsuolla hellertävän — » 



Enempää ei muistanut kertoja. Tiesi 
laulun olleen pitemmän, sanoi äitinsä 
sitä lasta tuutiessa laulaneen. 
[Ks. numeroita: 1540, 1551, 1557—8, 
1560, 1567.] 

Käykäämme käyrälle vävyksi. 
1481. Karvia. Kaukamaa L, n. 6. 

r 19 /« 30. 

Ämmänkylä. Kaisa Harjukangas, 
80 v. Pitäjässä kuulu lauluntaidos- 
taan, mikä ei sitten aiheettomaksi 
osoittautunutkaan. 

Pimpuset, pampuset 
Sotahan meni. 
Minä köyhä kantoja karsin 
Mettäiii punaisten partahilla. 
5 Tulipa tammi vastallamme. 
Taittakaamme tammenoksat, 

28 



434 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Taittakaamme hirvenoksat, 

Käykäämme Käyrälle vävyksi! 

Käyrä vie Väkkärälle, 
10 Väkkärä vesivavoille 

Vesivavot bylkehille, 

Hylkehet mustille kanoille, 

Mustat kanat muille maille, 

Sinisille maille, 
15 Punaisille Iliaille. 

Jos on kukot kultakannaksissa. 

Tyttäret tinasiloissa 

Ja vanhat miehet vaskivöissä. 

Mukulana opin vanhemmilta. Ei 
arkeissa mitään ollut. 

Lehden taittaja. 

1482. Huittinen. Hirsikosli Anna, 
n. 17. to/3 24. 

Seppä takoo viikatetta, 
Mitä sillä viikatteella? Heiniä 
niitetään. 
Mitä niillä heinillä? Lampaitten 

syödä. 
Mitä niillä lampailla? Villoja 

keritä. 
5 Mitä niillä villoilla? Lankaa keh- 
rätä. 
Mitä sillä laiiLrall.!- Sarkaa kutoa, 
Mitä sillä saralla? Lapsillen tak- 
kia. 
Mitä Lapsilla takkia? Lastuja poi- 

mimaan. 

1483. Huittinen. HirsikoskiAnna,n. 

18. — 12 / 8 24. 

Kukko hyppää koivuun tans- 
inarulei 



Mitä siellä koivussa? [tansmarolei] 

Lehtiä noukkimaan » 

Mitä niillä lehdillä? »> 

6 Kurtuin B] ödä » 

Mitä niillä kutuilla? » 

Lypsetään maitoo. » 

Mitä sillä maidolla? » 

Lasten juoda. » 

io Mitä niillä lapsilla? » 

Lastuja noukkimassa. i 

Mitä niillä lastuilla? » 

Keitetään kaffetta. » 

1484. Tyrvää. Kallio Väinö n. 3. 

20 ,2 05. 
Hanna Kallio, 2:! v Mp. Tampe- 
reella. 

Lasten lauluja. 
1'iuin, paum, papin kello. 

Lukkarin muorin Lumikin 1 kello, 

Viikatteita hiotaan. 

Mitä niillä viikatteilla? 
5 Heiniä niitetään. 

Mitä niillä heinillä? 

Lampaiden Byödä. 

Mitä niillä lampailla? 

Lapsille takkia. 
io Mitä niillä lapsilla? 

Lastuja kantaa. 

Mitä niillä lantuilla? 

Kukkoja paistaa. 

Mitä niillä kukoilla? 
ib Herrojen syödä. 

Mitä niillä herroilla? 
Käräjiä käymään. 
Mitä niillä käräjillä? 
Oikeutta vaaditaan. 



1484. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Lehden taittaja. 1485—1489. 



435 



1485. Tyrvää. Vahala I". V, n. 83. 
-*U12. 

Vammala. K. Salo, 4G v. 

Pukki hyppäs pmilnin. 

Mitä siä puusa? 

Lehtiä taittaa. 

Mitä niillä lehdillä? 
5 Lehmien syädä. 

Mitä niillä lehmillä? 

Maitoo lypsää. 

Mitä sillä maidolla? 

Lasten syädä. 
io Mitä niillä lapsilla? 

Lastuja noukkia. 

Mitä niillä lastuilla? 

Padan alle pistää. 

Mitä sillä padalla? 
x5 Puuroa keittää. 

Mitä sillä puurolla? 

Pöydälle viädä 1 . 

Tulkaa kaikki syämään! 

1486. Sahalahti. Helin n. 19*. —03. 

Kysymyksiä. 

Pukki meni puuhun 
lehtiä taittaan. 
Mitä niillä lehlillä? 
Kutun 1 syälä. 
5 Mitä sillä kutulla? 
Maitoo lypsää. 
Mitä sillä mailolla? 
Lapsen juala. 
Mitä sillä lapsella? 
io Kaukoitä noukkia. 
Mitä niillä kalikoilla? 
Oltta panna. 
Mitä sillä olvella? 
Vaarin juala. 

1485. 1 vi e|dä : viedä. 

1486. » Säkeissä 4, 6, 8, 10, 12 ja 



1487. Sahat. Järvinen N, n. 30*. 

-53. 

Moltsia. 

Pukki meni puuhun 
lehtiä taittaan, 
Mitä niillä lehdillä? 
Kutunkin Byödä. 
i Mitä sillä kutulla? 
Maitoa lypsää. 
Mitä sillä maidolla? 
Lapsen syöd.i 

1488. Kuhmal. Lindroos n. 4*. — 88. 
Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- 
tiinp. Tottijärvellä. 

Pukki meni puuhun 

lehtiä taittaan. 

Mitä niillä lehlillä? 

Kutun syölä. 
5 Mitä sillä kutulla? 

Maitoo lypsään. 

Mitä sillä mailolla? 

Lapsen juola. 

Mitä sillä lapsella? 
io Kalikoita noukkiin. 

Mitä niillä kalikoilla? 

Oltta tehlään. 

Mitä sillä olvella? 

Papin juola. 
ls Mitä sillä papilla? 

Kirkossa kaymään[!] 

Mitä sillä kirkossa? 

Lukeen ja laillaan. 

1489. Kuhmal. Hcls. Suom. Normaali- 
lys. lconv.: Lindroos n. 14*. — 92. 
Judith Lindroos, 50 v., synt. Kuh- 

14 on pieni alkukirjain. 



436 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



malahden Haapsaaren kylässä. Muis- 
tiinp. \ esilahdessa. 

Kehtolaulu. 

Pukki meni paulani 
lehtiä taittaa ii. 
Mitä niillä lehdillä? 
Kutun syillä. 

s Mitä sillä kutulla? 

Maitoo l\ psää. 

Mitä sillä mailolla? 

Liisan (yleensä) juola. 

Mitä sillä Liisalla? 
10 Kalikoita noukkii. 

Mitä niillä kalikoilla? 

Oltta tehlääu. 

Mitä sillä olvella? 

Papin juola. 
ie Mitä sillä papilla? 

Kirkossa käylä? 

Mitä sillä kirkossa? 

Lukee ja laulaa. 

Läskin kantaja. 

1490. Luiki. Riikonen n. 13. — 

Luvian luodot. Emäntä Vesterlund- 
Maanpää, 45 v. 

Tiedän mä sen miehen, joka 
fläskiä kannoi. 
Tiedän mä sen koeran, joka 
puri sitä niiest. joka fläskiä kan- 
noi. 
Tiedän mä sen suden, joka söi 
s sen koeran, joka puri sitä miest', 
joka fläskiä kannoi. 
Tiedän mä sen tangon, joka 
löi Ben sini. 'ii. joka s<">i sm koeran. 
joka puri sitä miest' j.n.e. 



1491. ' Tässä laulussa esiintyvät 
sanoissa niinkuin »r» (Mp. huöm.). 



Tiedän mä sen valun, joka 

io poltt sen tangon, joka löi sen 

suden, joka söi sen koeran j.n.e. 

Tiedän mä sen veden, joka 

Bammutt' sen valun, joka poltt' 

sen tangon, joka löi sen suden 

j.n.e. 

is Tiedän mä sen harjan, joka 

ryyppas Ben veden, joka sammutt' 

sen tulen, joka poltt" sen tangon 

j.n.e. 

Tiedän mä sen karhun, joka 

murskas sen harjan, joka ryyp- 

•M päs sen veden, joka sammutt' 

sen tulen j.n.e. 

Tiedän mä sen piikin, joka pist' 

sen karhun, joka murskas sen 

harjan, joka ryyppas sen veden 

j.n.e. 

Tiedän mä sm sepän, joka teki 

25 sen piikin, joka pist' sen karhun, 

joka murskas sen härjän j.n.e. 

Tiedän mä sen nuoran, joka 

hirtt' sen sepän, joka teki sen 

piikin, joka pist sen karhun j.n.e. 

so Tiedän mä sen huoran joka 

punoi sen nuoran, joka hirtt' Ben 

sepän, joka tek' sen piikin, joka 

pist' sen karhun, joka murskas 

sen härjän. joka ryyppas' sen 

35 veden, joka sammutt' sen valun, 

joka poltt' sen tangon, joka löi 

sen suden, joka söi sen koeran. 

joka puri sitä miest. joka fläskiä 

kannoi. 

1491. Kulina. Jäkälä n. 45. —92. 

Tiädä 1 mää se miähe, 

»d»-kirjaimet lausutaan jotenkin kaikuu 



Läskin kantaja. 1491. 



437 



Ko fläskin kannoi. 
» » » 

Tiädän mää se koira, 
ko puri stä miästä. 
5 ko fläskin kannoi. 
» » » 

Tiädä mää se sude, 
ko 2 söi sen koiran, 
ko puri stä miästä, 
ko fläskin kannoi. 
» » » 

io Tiädä mää se tangon, 
ko löi sen suden, 
ko söi sen koiran, 
ko puri stä miästä, 
ko fläskin kannoi. 
» » » 

15 Tiädä mää se valun, 
ko poltt sen tangon, 
ko löi sen suden, 
ko söi sen koiran, 
ko puri stä miästä, 
20 ko fläskin kannoi. 
» » » 

Tiädä mää se vede, 
ko sammutt se valu, 
ko poltt sen tangon, 
ko löi sen suden, 
25 ko söi sen koiran, 
ko puri stä miästä, 
ko fläskin kannoi. 
» » » 

Tiädä mää se härjä, 
ko joi sen veden, 
30 ko sammutt se valu, 
ko poltt sen tangon, 
ko löi sen suden, 
ko söi sen koiran, 



ko puri stä miästä, 
35 ko fläskin kannoi. 
» » » 

Tiädä mää se keihää, 
ko pist se härä, 
ko joi sen vede, 
ko sammutt se valu, 
40 ko poltt sen tangon, 
ko löi sen suden, 
ko söi sen koiran, 
ko puri stä miästä, 
ko fläskin kannoi. 
» » » 

45 Tiädä mää se sepä, 
ko terott se keihää, 
ko pist se härä, 
ko joi se vede, 
ko sammutt se valu, 

50 ko poltt sen tangon, 
ko löi sen suden, 
ko söi sen koiran, 
ko puri stä miästä, 
ko fläskin kannoi, 
» » » 

55 Tiädä mää se papi, 
ko hautas se sepä, 
ko terott se keihää, 
ko pist se härä, 
ko joi sen veden, 

60 ko sammutt se valu, 
ko poltt sen tangon, 
ko löi sen suden, 
ko söi sen koiran, 
ko puri stä miästä, 

65 ko fläskin kannoi, 
ko fläskin kannoi, 
ko fläskin kannoi. 



2 kk:ssa iso alkukirjain. 



438 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



1492. Noormarkku. Koskilahti n. 26. 

- 10 /.04. 
Näin mä sen miähen, ko fläskii kanto. 

Näin mä sen miähen, ko fläskii 

kunto. 

Näin mä sen koiran, ko puri sitä 

miästä. ko fläskii kanto. 

Näin mä [sen] suöen, ko söi 

sen koiran, ko puri sitä miästä, 
ko fläskii kanto. 
6 Näin mä sen tangon, ko löi sitä 
sutta, ko söi sen koiran, [ko] puri 
sitä miästä, ko fläskii kanto. 
Näin mä sen valkeen, ko poltti 
sen tangon, ko löi sitä sutta, ko j 
io soisen koiran, ko puri sitä miästä, 
ko fläskii kanto. 
Näin mä sen veöen, ko sammutti 
sen valkeen, ko poltti sen tangon, 
[ko] löi sitä sutta, ko söi sen 
koiran, ko puri sitä miästä, ko 
fläskii kanto. 
15 Näin mä sen härrään, ko joi 
sen veöen, ko sammutti sen val- 
keen, ko poltti sen tangon, ko 
löi sitä sutta, ko söi sen koiran. 
ko puri 1 sitä miästä. ko fläskii 

kanto. 
20 Näin mä sen pyssyn, ko ammut- 
tiin se härkä, ko joi sen veöen, 
ko sammutti sen valkeen, ko 
poltti sen tangon ko löi sitä sutta, 
ko söi sen koiran, ko puri sitä 
miästä, ko fläskii kanto. 
as Näin mä sen sepän, ko tako sen 
pyssyn, ko ammuttiin se härkä, 
ko joi sen veöen, ko sammutti 
n valkeen, ko poltti sen tangon' 



ko löi sitä sutta, k<> soisen koiran, 
m ko puri sitä miästä, ko fläskii 

kanto. 
Näin mä sen naaran, ko hirtet- 
tiin se seppä, ko tako sen pyssyn. 
ko ammuttiin se härkä, ko joi 
sen veöen, ko sammutti sen val- 
35 keen, ko poltti sen tangon, ko 
löi sitä sutta, ko söi sen koiran. 
ko puri sitä miästä, ko fläskii 

kanto. 

Näin mä sen hiiren, ko söi sen 

nuaran, ko hirtettiin se seppä. 

40 ko tako sen pyssyn, ko ammuttiin 

se härkä, ko joi sen veöen, ko 

sammutti sen valkeen, ko poltti 

sen tangon, ko löi sitä sutta, ko 

Böi sen koiran, ko puri sitä miästä, 

ko fläskii kanto. 

45 Ja minä tapoin sen hiiren, ko 

söi sen nuaran. ko hirtettiin se 

seppä, ko tako sen pyssyn, ko 

ammuttiin se härkä, ko joi sen 

veöen. ko sammutti sen valkeen, 

m ko poltti sen tangon, ko löi sitä 

sutta, ko söi sen koiran, ko puri 

sitä miästä ko fläskii kanto, ko 

fläskii kanto. 

1493. Huittinen. Hirsikoski Annu. 

n. 19. - 183 / 3 24. 

Tiäininä sen miähen ko pläskin 

kannon. 

Tiämmä sen koiran, ko puri sitä 

miästä. ko pläskin kannon. 

Tiämmä sen suden, ko söi Ben 

koiran, ko puri sitä miästä, ko 

pläskin k. mnon 



1492. ' koiran *ko* puri : k. k. |>. 



Läskin kantaja. 1493 — 1495. 



439 



5 Tiämmä sm tangon, ko löi sen 

suden, ko söi j.n.e. 

Tiämmä sen valkeen, ko poltti 

sen tangon, ko löi sen suden j.n.e. 

Tiämmä sen veden, ko sammutti 

sen valkeen, ko poltti j.n.e. 

Tiämmä sen harjan, ko ryyppäs 

io sen veden, ko sammutti j.n.e. 

Tiämmä sen karhun 1 , ko tappo 

sen harjan j.n.e. 

Tiämmä sen keihään, ko pisti 

sen karhun, ko tappo j.n.e. 

Tiämmä sen sepän, ko terotti sen 

keihään, ko pisti j.n.e. 

Tiämmä sen papin, ko siunas sen 

15 sepän, ko terotti sen keihään j.n.e. 

1494. Tyrräii. Ojansuu H. A, n. 33. 
—00. 

Anna Stiina Iisakintytär, 66 v. 

Näjim minä sem miähei) ku 

fläskin. kanno, 

Ja näjim minä sei) koira i] kun puri 

sitä miästä kun fläskin kannoi. 

Ja näjim minä sen suren kun söi 

s st'i| koiran kun puri sitä m[iestä] 

k[un] f[läskin] k[annoi], 

Ja näjim minä sen tanko n kul 1 

löi sitä sutta kuu söi sen. koirran 

j.n.e. 

Näjim minä sev valkeen kun 2 

poltti sen. taiikou kul löi sitä sutta 

j.n.e. 
io Ja näjim minä sev veren kun 



sammutti sev valkeen. kun poltti 

sen tankon j.n.e. 

Ja näjim minä se härjäi] ku 

ryyppäs se v veren etc. 

Ja näjim minä sei] keihään 

kum pisti se harjan ku etc. 

Ja näjim minä sen sepän, kun 

tako sen. keihään kum etc. 

15 Ja näjim minä sem pirun ku r 

ripitti sen sepän. 

Näjim minä sei| kukon kun 
niäli 3 sem pirun etc. 
Loppu. 

1495. Mouhijärvi. Järvinen n. 27. 
—53. 

Minä tielän sen koeran. 
Kon puri sitä miestä', 
(kon pläskin kanto). 
Minä tielän sen sulen, 
5 Kon söi sen koeran, 
Kon puri sitä miestä, kon pläskin 

kanto. 
Minä tielän sen tangon 1 , 
Kon löi sitä sutta, 
Kon söi sen koeran. 
io Kon puri sitä miestä, kon pläskin 

kanto. 
Minä tielän sen valkeen, 
Kon poltti sen tangon, 
Kon löi sitä sutta j.n.e. 
Minä tielän sen velen, 
15 Kon sammutti sen valkeen, 
Kon poltti sen tangon, j.n.e. 
Minä tielän sen harjan, 



1493. » imiehenl ko : k. k. 

1494. » ku|n| : ku/. — - ku| 

1495. l tanikion : tan»on. 



kun. — 3 ni|e|li : uiöli. 



440 



\ iih<iy tyslauluja ja muita lasten runoja. 



Kun ryyppää Ben velen, 
Kon sammutti sen valkeen j.n.e. 
20 Minä tielän sen karhun, 

Kon mursi sen härjän, 

Kmi ryyppää sen velen j.n.e. 

Minä tielän sen kriliän, 
Kon pi-,ti sen karhiin. 
25 Kon mursi sen liärjän j.n.e. 

Minä tielän sen sepän. 
Kon terotti sen keihän. 
Kon pisti sen karhun j.n.e. 

Minä tielän se pirun. 
30 Kon vei sen sepän. 

Kon terotti sen keihän j.n.e. 

Minä tielän sen vuoren. 
Kusa asuu se piru. 

Ken vei sen sepän, 

35 Kon terotti sen keihän, 

Kon pisti sen karhun. 

Kon mursi sen harjan, 

Kon ryyppää sen velen, 

Kon sammutti sen va Ikeen, 

40 Kon poltti sen tangon, 

Kon löi sitä suita. 

Kon söi sen koeran, 

Kon puri sitä miestä. 

Kmi pläskin kanto. 

1496. Hämeenkyrö. Nyberg \'ni. n. 
185. —12. 
Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 v. 

Minä tunsin sen miehen, kun 

]i!askin kanto. 

Minä tunsin sen koiran, kun puri 

sitä miestä, kun pläskin kanto. 



1496. ' joka *SÖi* : j. 

- 6 1 1 ti 1 1 valkeeu : v. — ' 



s. — » |v|en 



Minä tunsin sen BUren, joka söi 
5 sen koiran, joka puri sitä miestä, 
ku pläskin kanto. 
Minä tunsin sen tankon. joka löi 
sen suren, joka soi 1 sen koiran. 
joka j.n.e. 
Minä nain sen valkeen, joka poltti 
sen lankun, joka löi sen suren. 
joka j.n.e. 
io Minä näin sen 2 velen, joka Bam- 
nmtti sen valkeen, joka poltti Ben 
tankon J.n.e. 
Minä näin sen härän, joka ryyp- 
pää sen velen, joka sammutti sen 
valkeen. joka j.n.e. 
Minä näin sen puukon, joka tappo 
is sen härän*, joka ryyppää sen 

Velell. j.n.e. 

Minä tunsin Ben sepän, joka tako 
sen puukon, joka tappo sen Ila- 
riin 4 , joka ryyppäs sen velen, 
joka sammutti sen valkeen 5 . joka 
20 poltti sen tankon, joka löi Ben 
suren, joka söi* Ben kmran. joka 
puri sitä, miestä, ku pläskin 

kanto. 

Jumalan tauti tappo sen BCpän, 

ja heitti ikkunasta ulos. että 

kontit roikahti. 

1497. Ruovesi. PcAdcmi (BMMY: 

l!i iiiholmin kolc. 35 —42 l — sama: 
99 siv. 49*.) 

Läskin kantaja. 

Minä tiedän Ben miehen 

sen. — ' Im m 1 . m : haran. — * hara i i hft- 



1497. • Kirjoiteltu vanhalle kuluneelle paperille niteeseen Seuraleikkejä», 
sivunumero puuttuu. — * |miehen| : *veden*. — * |tappo| : *pisti*. 



Mikä kirkko? — Ryssän kirkko. 1497—1 198. 



441 



kun kUkiä kanto. 

Minä tiedän sen koiran 

kun puri sitä miestä, 
5 kun läskiä kanto. 

Minä tiedän sen suden, 

kun söi sen koiran. 

kun puri Bitä miestä 

kun läskiä kanto. 
10 Minä tied[än] sen tangon 

kun tappo sen suden, 

kun söi sen koiran. 

kun puri sila miestä, 

kun läskiä kanto, 
is Minä tiedän tiedän[!| sen valkeen, 

kun polti sen tangon, 

kun tappo sen suden, 

kun söi sen koiran. 

kun puri sitä miestä 
20 kun läskiä kanto. 

Minä tiedän sen veden 2 

kun sammutti sen valkeen, 

kun polti sen tangon, 

kun tappoi sen suden, 
25 kun söi sen koiran 

kun puri sitä miestä 

joka läskiä kanto. 

Minä tiedän härän 

kun ryyppäs sen veden 

30 Minä tiedän sen karhun 
kun mursi sen harjan 

Minä tiedän sen keihään 
kun pisti 3 sen karhun 

Sepän, kun tako sen keihään 

35 vuoren, kussa asu se seppä, 
kun tako sen kejhään 



hiiren, kun kaaputti sen vuoren, 
kuss ;isu se seppä 

kissan kun söi sen hiiren, 
40 kum [!] kaaputti sen vuoren 

Leikiteltiin sillä tapaa, että, jokuu 
joukosta henkensä vetämättä, laski 
tämän pitkän lorun. 

Mikä kirkko? — Ryssän kirkko. 

1498. Alastaro. Vihervaara n. 2294. 
—11. 
Männistö. Mikko Sulonen, 23 v. 

Lasten loru. 

Mennääs kirkkoon. 

Mihen kirk[kloon? — Ryssän 

kirkkoon. 

Minkä ryssän? — Papuryssän. 

Mikä papu? - - Härkipapu. 
5 Mikä härkä? - - Puhvelihärkä. 

Mikä puhveli? - Vaunun puh- 
veli. 

Mikä vaunu? - - Väkivaunu. 

Mikä väki? — Ruakaväki. 

Mikä ruaka? - - Kaaliruaka. 
io Mikä kaali? - - Keräkaali. 

Mikä kerä? - - Lankakerä. 

Mikä lanka? - - Suutarin lanka. 

Mikä suutari? - - Rajasuutari. 

Mikä raja? - - Kenkäraja. 
ii Mikä kenkä':' - Hevosenkenkä. 

Mikä hevonen? — Sontahevonen. 

Mikä sonta? - - Karjansonta. 

Mikä karja? - Siipikarja. 

Mikä siipi? Linnunsiipi. 
20 Mikä lintu? — Harakka. 

Mikä harakka? — Paskaharakka. 






Yiihdytyslauluja ja rauita lasten runoja. 



Mikä paska? Onnisen paska. 
Mikä ihminen? - Vaimoihminen. 
.Mikä vaimo? — Ole vai! 

1499. Huittinen. Vihervaara n. 420. 
—09. 

Jokioisten Latovainio, Martti Luiki 
Kuullut eräältä huittislaiselta. 

Lasten loru. 

Mikä kuivu? Asekoivu. 

Mikä ase? Sota-ase. 

Mikä sota? Nuijasota. 

Mikä nuija? Kukkanmija. 
5 Mikä kokkar? Savenkokkar. 

Mikä savi? Tinasavi. 

Mikä tina? Nappitina. 

Mikä nappi? Räätälinnappi. 

Mikä räätäli? Vällyräätäli. 
io Mikä välly? Reki välly. 

Mika reki? Kirkkorcki. 

Mikä kirkko? Ryssänkirkko. 

Mikä ryssä? Papuryssä. 

Mikä papu? Härkipapu. 
n Mikä härkä? Pufielihärkä. 

Mikä puffeli? Vaiinnnpuffeli. 

Mika raunu? Sika vaunu. 

Mikä sika? Mettäsika. 

Mikä mettä? Koivumettä. 

1500. PunLnliiiilioi. Moisio n. 4. 
—10. 

Haviokoski. Suutari Hakcnberg, n. 
70 v. 

Mies, mikä mies':' 
Rajamies 1 . Mikä raja? 
Kenkäraja. Mikä kenkä? 

Hevoskenkä. Mikä hevos? 



5 Sotahevos. Mika sota? 
Nuijasota. Mikä nuija? 
Kokkarnuija. Mikä kokkar? 
Peltokokkar. Mikä pelto? 

Heinäpelto. Mikä heinä? 
io Kastelleina. Mikä kaste? 

Vesikaste Mikä vesi? 

Lämmin vesi. Mikä lämmin? 

Saunan lämmin. Mikä sauna? 

Kylpysauna. Mikä kylpy? 
i i Mieskylpy. Mikä mies? 

Sotamies. Mikä sota? 

Nuijasota, j.n.e. 

1501. Lempäälä. Vihervaaran. 4308. 
—13. 

Minä menen kirkkoon. 
Minkä kirkkoon? Kyssäänkirk- 

koon. 
Mikä ryssä? Papuryssä. 
Mikä papu? Härkäpapu, 
5 Mikä härkä? Pulivelihärkä. 
Mikä puhveli? Vaunun puhveli. 
Mikä vaunu? Tavaravaunu. 
Mikä tavara? Ruoka tavata. 
Mikä ruoka? Sianrnoka. 
m Mikä Sika? Metsäsika. 
Mikä metsä Koivumettä. 
Mikä koivu? Asekoivu. 
Mikä ase? Sota-ase. 

Mikä BOta? Nuijasota. 
i5 Mikä nuija? Kokkarenuija 1 . 

Mikä kokkare? Savikokkare, 

Mikä Bavi? Tinasavi. 

Mikä tina Nappitina. 

Mikä oappi? Ryijynnappi. 
i>n Mika ryijy Kekirym . 



1500. i |r|ajamiea : Rajamies. 

1501. J Kokarenuija : Kok/tarenuija. — 2 J. n. e. |p.| : J. n. e. 



Mika on yks? 1501—1503. 



443 



Mikä reki? Kirkkoreki. 

Mikä kirkko? Ryssänkirkko j.n.e. 2 



90. 



hevosenkengäss. 



Mikä on yks? 

1502. Pori. Tuomi n. 56. 
Mikko Ekqvist, 49 v. 
Mikä yks? 

Yks Jumala. 

Mikä kaks? 

Kaks silmää pääs. 
e Mikä koi? 

Koi jalkaa padall. 

Mikä neljä? 

Neljä nänniä lehmäll. 

Mikä viis? 
io Viis sormee kädess. 

Mikä kuus? 

Kuus naulaa 

Miika seittemän? 

Seittemän tähtee seulasess. 
15 Mikä kahdeksan? 

Kahdeksan äyrii markass. 

Mikä yhdeksän? 

Yhdeksän kertaa kläpätään. 

Mikä kymmenen? 
äo Kymmenen käskyy laiss? 



1503. Merikarvia. Roslin il/, n. 2 a. 
—88. 
Karoliina Ahlroth, '.:> v. 

Yuorolaulua. 

Sano sinä minulle, 
Minä 1 kysyn sinulta: 
Mikä on yksy 
Yks' Herra Kristus, joka 
5 Hallitsee taivaan, 



Meren ja maan. 

Sano sinä minulle, 

Minä kysyn sinulta: 

Mikä on kaks'? 
io Kaks' Mooseksen laulua, 

Yks' Herra Kristus, joka 

Hallitse» taivaan. 

Meren ja maan. 

Sano sinä minulle, 
15 Minä kysyn -multa: 

Mikä on kolm'? 

Kolm' patriarkkaa. 

Kaks' Mooseksen taulua, 

Yks' m. m. 
20 Sano sinä minulle, 

Minä kysyn sinulta: 

Mikä on neljä? 

Neljä evankelistaata. 

Kolm' patriarkkaa, 
25 Kaks' m. m. 

Sano sinä minulle, 

Minä kysyn sinulta: 

Mikä on viis'? 

Viis pyhää 2 kirjaa, 
30 Neljä evankelistaa, 

Kolm' m. m. 

Sano sinä minuulle, 

Minä kysyn sinulta: 

Mikä on kuus? 
35 Kuus' kivikruusia 

Vedellä täytetty, 

Viinaksi muutettu, 

Kanelian 3 Kaanaa.-^' 

Kaanaan häiss', 
m Viis pyhää kirjaa, 

Neljä ni.iii. 

Sano sinä minulle, 



I50:i. 
Mp. huom. 



Sinä Minä : M. — 2 Viisi Mooseksen kirjaa. Mp. huom. — * Galilean. 



4'.4 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Minä kysyn sinulta: 

Mikä on Beitsemän? 
45 Seitsemän armoa 4 , 

Kuus kivikrnusia. 

Vedellä täytetty, mm. 

Sano sinä minulle, 

Minä kysyn sinulla: 
60 Mikä on kahdeksan? 

Kahdeksan armolahjaa 5 , 

Seitsemän armoa, 

Kuus' m.m. 

Sano sinä minulle, 

55 Minä kysyn sinulta: 

Mikä mi yhdeksän? 

Yhdeksän enkeliä 6 . 

Taivaan kuoriSB*' 

Kahdeksan armolahjaa, 
6o Seitsemän m.m. 

Sano sinä minulle, 

Minä kysyn sinulta: 

Mikä on kymmenen? 

Kymmenen käskyä, 
es Jumalan laiss', 

Yhdeksän enkeliä, 

Taivaan m.m. 

Sano sinä minulle, 

Minä kysyn sinulta: 
to Mikä on yks'toista? 

Yks'toista yhteenpantu, 

Kymmenen käskyä. 

Jumalan laiss 1 m. m. 

Sano sinä minulle, 
75 Minä kysyn sinulla: 

Mikä On kastoista? 

Kaks'toista apostolia, 

Yks'toista yhteenpantu, 



K\ mmenen käskyä, 
80 Jumalan laiss' 8 
Yhdeksän enkeliä, 

Taivaan kuoriss' 

Kahdeksan armolahjaa, 

Seitsemän armoa, 
85 Kuus kivikrnusia. 

Vedellä täytetty 

Viinaksi muutettu, 

Kanelia n Kaanaass". 

Kaanaan häis', 
90 Viis' pyhää kirjaa, 

Neljä evankelista, i. 

Kolm' patriarkkaa, 

Kaks' Mooseksen taulua, 

Yks' Herra Kristus, joka 
95 Hallitsee taivaan, 

Meren ja maan. 



1504. Alastaro. Vihervaara n. 1324. 
—11. 

Mikä on ensimmäinen tosi? — 

Saulii pisti silmään. 

Mikä on toinen tosi. — Kaks 

silmää pääsä. 

Mikä on kolmas tosi. - Kolme 

konttia paininsa. 

Mikä on neljäs tosi. Neljä 

mammaa (utaretta) lehmällä. 

5 Mikä on viires tosi. — Viis sormia 

kari 
Mikä on kuures tosi. — Kuus 
läpeä hevosen kenkäsä. 
Mikä on seittemäa tosi. — Seitte- 

uiau lähtee ( Ma vasa. 



* Seitst-man henkeä. Uni K Mp. Imom. — * Kahdeksan autuutta P. mieat, 
sun. Bv. Mp.h. — * [lm. k. Mp. huom. — ' Kuoria : kuoris.?. — 8 lais : laiss. 



Mikä on yks? 1505—1508. 



445 



1505. Alastaro. Vihervaara n. 1193. 
—11. 

Mikä on ensimmäinen tosi? 

Sauhu pisti silmään. 

Mikä on toinen tosi? Kaks 

silmää pääsä. 

Mikä on kolmas tosi? — Kolme 

säätä köyresä. 

Mikä on neljäs tosi? Neljä 

mammaa lehmällä. 

(mammaa. = utaretta). 

s Mikä on viires tosi? — Viis sormee 

käresä. 
Mikä on kuures tosi? — Kuus 
läpiä hevosen kenkäsä. 
Mikä on seittemäs tosi? — Seitte- 
män tähtee seulasessa. 
Mikä on kahreksas tosi- - Kah- 
reksan äyriä markasa. 
Mikä on yhreksen tosi? — Yhrek- 
sän kertaa kläpätään. 
io Mikä on kymmenes tosi. — Kym- 
menen kappaa karpiosa. 

1506. Huittinen. Numminen n. 435. 
—17. 

Fanny Ulvio. 

Mikä ensimäinen tosi on? 
Sauhu pisti silmään. 
Toinen: kaksi silmää päässä, 
Kolmas: kolme säätä köydessä, 
5 Neljäs 1 : neljä mammaa lehmällä, 
Viides: viisi sormea kädessä, 
Kuudes: kuus naulaa hevosen 

kengässä, 
Seitsemäs: Seitsemän tähteä seu- 
lasessa 2 , 



Kahdeksas: ,s äyriä markassa, 
io Yhdeksäs: '.) kertaa kläpätään, 
Kymmenes: 10 kappaa karpiossa. 

1507. Tyrvää. Ojansuu n. 1 a. — 89. 
Mikäon yks? Yks silmä kirveesä. 

Mitä on kaks? Kaks silmää pääsä. 
[Mitä on] kolme? 1 Kolme jalkaa 

rukilla. 
[Mitä on] neljä? Neljä mammaa 

lehmällä, 
s [Mitä on] viis? Viis sormee kä- 
dessä. 
[Mitä on] kuus? Kuus läpee hevo- 
sen kengäsä. 
[Mitä on] seittemän? Seitteinä n 
tähtee Otavassa 
[Mitä on] kahdeksan? Kahdeksan 
yötä jakoaikaa 
[Mitä on] yhdeksän? Yhdeksän 
äyriä markasa. 
io [Mitä on] kymmenen? Kymmenen 
kappaa karpiosa. 

1508. Mouhijärvi. Järvinen n. 29. 
—53. 

»Kalilean häälaulu*. 

Yks on ainoa Herra, Jumal, 
Joka hallittee yli maan ja tai- 
vaan. 
Kaks Kaneleaa, 
Yks on ainoa Herra, Jumal. 
5 Joka hallittee yli maan ja tai- 
vaan. 
Kolmi Patriarkkaa, 
Kaks Kanelaa, 



1506. * Säkeissä 5 — 11 pieni alkukirjain. — 2 seulase [e |sa : seulasessa. 

1507. 1 kol|ol|me: k. 



446 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Yks ainoa j.n.e. 
Neljä Evankelistaa, 
10 Kolm Patriarkkaa. 

Kaks Kaneleaa j.n.e. 
Viis Mosrksen-kirjaa, 

Neljä Evankelistaa, 

Kolin j.n.e. 
i5 Kuusi kivikruusii 

vedellä täytetty 

viinaksi muutettu 1 

Viis Moseksen-kirjaa, 

Neljä j.n.e. 
io Seitsemiin hengen lahjani 

Kuusi kivikruusii. 

Viis j.n.e. 

Kahleksan autuutta 2 , 

Seittemän hengen lahjat, 
25 Kuus j.n.e. 

Yhleksän Enkelitten-kuoria . 

Kahleksen autuutta. 

Seittemän j.n.e. 

Kymmänen taevaan kauneus, 
ao Yhleksän Enkelittcn kuoria, 

Kahleksan autuutta, 

Seittemän hengen lahjat, 

Kuusi kivikruusii. 

Vedellä* täytetty. 
35 Viinaksi muutettu, 

Viis Moseksen-kirjaa, 

Neljä Evankelistaa. 

Kolin' Patriarkkaa, 

Kaks' Kaneleaa, 
40 Yks on ainoa Herra, Jumal, 

Joka hallitsee yli maan ja tai- 
vaan. 



1508 a. Lempäälä. Helin Olga, n. 
15. —21 —22. 
Kalle Helin, 6o v. 
Mikä yks? 

Y"ks' silmä tontulla. 

Mikä kaks? 

Kaks' silmää päässäs. 
s Mikä kolme? 

Kolme ristintähteä. 

Mikä neljä? 

Neljä nunnua lehmällä. 

Mikä viis? 
io Viis' sormea kädessäs. 

Mikä kuus? 

Kuus läpee hevosenkengässä. 

Mikä seitsemän? 

Seitsemän tähteä Otavassa, 
is Mikä kahdeksan? 

Kahdeksan äyriä markassa. 

Mikä yhdeksän? 

Yhdeksän tuumaa vaaksan mitta. 

Mikä kymmenen? 
20 Kymmenen kappaa karpiossa. 

Mikä ykstoista? 

Ykstoista yötä jakoaikaa. 

Mikä kakstoista? 

Kakstoista lajin lautamiestä 
25 eikä yhtään laitamiestä. 



Mikä tuolla kaukaa näkyy 

1509. Virrat. Palaani n. 70*. —52. 

Mikä tuolta kaukaa näkyy? 
Kirkko tuolta kaukaa näkyy. 



1508. " s-ikeet 16 ja V, 
Vedellä : \ . 



r. kirjoitettu. — * autuutt|u : autuutta. —* |VUm| 



Onnimanni. 15oy — 1513. 



447 



Mikä kirkon sisällä on? 
Arkku kirkon sisällä on, 
b Mikä arkun sisällä on? 
Jesus arkun sisällä on. 
Mikä Jesuksen kädessä? 
Toosa Jesuksen kädessä, 
Mikä toosan sisällä on? 
10 Puna non makaa mansikka. 

Onnimanni. 

1510. Siikainen. Oksanen Katri, n. 
32. —30. 

Salon vanhalta emännältä 76 v. 

/ astenloru. 
Olim^minä ennen enttamanni 

enttamannista matias 

matiaksesta mätapullö 

mätapöllöstä pöperö 
5 pöperöstö pöutäiii]ki 

pöutärii)Gistä ripakka 

ripaksata rintasolki 

rintasoljesta sorijas 

sorijaksesta s< irmuskimppu 
io sormuskimpusta kipenä 

kipenästä kirjainmerkki 

kirjammerkistä meteli 

metelistä meidän herra 

meiöän herrasta hevone 
io hevosesta heinä r roki 

heinäfrestä tuä ö r reki 

tiiä ö rrestä takareki 

takarestä vanha ämmä. 

1511. Oripää. Vihervaara n. 3322. 
—11. 

Oripään kylä. Miina Heikint ytär, 
56 v. 

Lynn/luku. 

Hiiri, hiiri, hinkaan rakkoon 



Katti, katti, kankaan rakkoon! 
Katista kassoo kauramanni, 
Kauramannista majuri, 
a Majurista mantapöllö, 

Mantapöllöstä pöytärinki, 

Pöytärinkistä ituri. 
Kurista rintasi. Iki. 
Rintasoljesta kipinä, 
io Kipinästä kirkontorni. 

Kirkontornista toukon loukon. 

1512. Satakunta? Tamminen n. 12. 
—85. 

Hiiri, hiiri, hiukan rakoon. 

Katti, katti, kankaan rakoon. 

Katista kasvaa kauramanni, 

Kauramannista maturi, 
5 Maturista maitopyörä, 

Maitopyörästa' pötyri, 

Pötyristä pöytärinki, 

Pöytäringistä rituri, 

Riturista rintasolki, 
io Rintasoljesta soturi. 

Soturista sormuskimppu, 

Sormuskimpusta kipinä, 

Kipinästä kirkontorni. 

Kirkontornista mustakatti kolia, 
is Joko ollaan? 

Pois edestä ja takaa! 

joka takana makaa, 

saa kymmenen silmää peittää. 

1513. Alastaro. Vihervaara n. 2343. 
—11. 

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v. 

Olin minä Onnimanni, 
Onnimannista matikka. 
Matikasta maitopyärä, 
Maitopyärästä pöperö, 



it48 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



5 Pöperöstä pöytärinki, 

l'-\ tarinkistä rimake, 

linnakkeesta rintasolki, 

Rintasoljesta sorike, 

Sorikkeesta m im ms kimppu, 
10 Sormuskimpusta kipin;i, 

Kipinästä kirjanmerkki, 

Kirjan merkistä meteli, 

Metelistä miäliherra, 

Miäliherrasta lievonen, 
is Hevosesta heinäsirkka, 

Heinäsirkasta sinikello, 

Sinikellosta kekäle, 

Kekäleestä kenkäraaja 1 . 

Kenkä ia ajasta rapakko, 
20 Rapakosta rairanhaara, 

Hairanliaarasta harakka, 

Harakasta hankonvarsi. 

Hankonvarresta vai iikka, 

Vanikasta vaimononni, 
26 Vaimononnesta omena. 

Omenasta Onnimanni. 

(Siitä hi, is Likasin.) 

1514. . 1 laslnro. Vihervaara n. 2342. 
—11. 

Hennijoki. .hiha HosU-n, G6 v. 
< Hin ennen ollernianni, 
Kasoa minusta kanramanni, 
Kauramannista matike, 
Matikkeesta matapöllö, 
s Matapöllöstä pöpyri, 
Pöpyristä pöytärinki, 
IViytäri ukista ripake, 
Ripakkeesta rintasolki, 
Rintasoljesta sorike, 
m Smikesta suriniiskimppn, 



Sormuskimpusta ki]>inä. 
Kipinästä kirkontorni, 
Kirkontornista tosike, 
Tosikkeesta toorlottis. 

1515. Alastaro. \'ihrrraara n. 2344. 
—11. 

^ lh. liuon. Manta Heikola, 29 v. 

Lasten loru. 

Aa aa allersoo, 
Maahan pantiin mallersoo, 
Maasta kasvo matara. 
Matarasta maatapöllö, 
5 Maatapollostä pöytärinki, 
Pöytärinkistä sorike, 
Sorikesta huipun luipnn. 

1516. Alastaro. Vihervaara n. 2345. 
—11. 

Ylhäinen. Miina 1'aukio, 55 n . 
Ota katu, ka^ta katti, 

Yiä katti kaupunkiini 
Katista kassoo karvamanm. 
Karvamanuista manike, 
5 Mamkkeesta matopöllö, 
Matopdlldstä pötike, 
Pötikkeestä pöytärinki, 

1 ' < > \ laimklsta n\ ike. 

Rivikkeestä rintasolki, 
io Rintasoljesta sorike. 

Sorikkeesta sormuskimppu, 
Sormuskimpusta kipinä. 

Kipinästä kirkonkello. 
Kirkonkellosta kehike, 
i5 Kehikkeestä kenkänrihmat, 

Keiikänrihmoista nvike. 



1513. l ai. (= kenkäraja). 



Onnimanni. 1516 — 1520. 



449 



1517. Punkalaidun. Antero Vipunen 

n:o 2 siv. 25. 1909. 

Olin minä ennen Östermanni, 

Kasusin siitä kauramanni, 

Kniiramannista matike, 

Matikesta maitopulin, 
s Maitopöllöstä pötike, 

Pötikcstä pöytärinki, 

Pöytäringistä ritike, 

Ritikestä rintasolki, 

Rintasoljesta sorike, 
io Sorikesta sormuskimppu, 

Sormuskimpusta kipinä, 

Kipinästä kirkonkello. 

Kirkonkellosta kerike, 

Kerikestä kengännahka, 
is Kentrännahasta natike. 

Natikesta oaitapöllö, 

Naitapöllöstä pötike j.n.e. 

1518. Kokemäki. Santavirta n. 56. 
—03. 

Säpilä. Fredrinad Pihlava. 

Kehtolaulu. 

Olin minä ennen ollermanni, 
Kasos minusta kauramanni, 
Kauramannista kerike, 
Kerikestä kenkännaulaan, 
s Kenkännaulasta natikeen, 
Xatikesta natapöllöön, 
Natapöllöstä pöpörään, 
Pöpörästä pöytärinkiin. 
Pöytärinkistä rimukeen, 

io Rimuksesta rintasolkeen, 
Rintasoljesta sorikeen, 
Sorikesta sormuskimppuun, 
Sormuskimpusta kipinään, 
Kipinästä kirkonkelloon, 

15 Kirkonkellosta kerikeen, 



Kerikestä kenkännaulaan, 
Kenkännaulasta natikkeen 

j.n.e. (Laulua voidaan kerrata tar- 
peen mukaan.) 

1519. Tyrvää. Kuilua n. 212. 

12 /i Oi. 

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 V. 

Olin minä Onnimanni, 
Onnimannista matikka, 
Matikasta maitopyörä, 
Maitopyörästä pyperö, 
s Pyperöstä pöytäristi, 
Pöytärististä rimuke, 
Rimukesta rintasolki, 
Rintasoljesta sorike, 
Sorikesta sormuskimppu, 
io Sormuskimpusta kipinä, 
Kipinästä kirkon kellot, 
Kirkon kellosta kerike. 
Kerikestä kenkännauhat, 
Kenkän nauhasta narike, 
15 Narikesta nattapöllö, 
Nattapöllöstä pöperö - 
(sitten jatkuu samalla tavalla). 

1520. Tyrvää. Kallio Väinö, n. 12. 

-»U 02. 

Hanna Kallio, 22 v. Mp. Tampe- 
reella. 

Oli ennen Onnimanni, 
onnimannista matikka, 
matikasta maitopyörä, 
maitopyörästä pöpelö, 
5 pöpelöstä pöytäristi, 
pöytärististä rimanko, 
rimangosta rintasoki, 
rintasoljesta sodanko, 
sodangosta sormikinnas, 
io sormikintaasta kipuna, 
kipunasta kirjanmerkki, 

29 



450 



Viihdy tyslauluj a ja muita lasten runoja. 



kirjan merkistä meteli, 
metelistä meijän herra, 
meijän herrasta hepukka, 

is hepukasta heinäkenkä, 
heinäkengästä kekäle, 
kekäleestä kenkärauta, 
kengänraudasta ramina, 
räminästä raippakääry, 

so raippakäärystä käkönen, 
käkösestä kärryn pyörä, 
kärrynpyörästä pöpelö, 
pöpelöstä pöytäristi, 
pöytärististä rimanko j.n.e. 

1521. Lnriii. Kievari n. 182. - 

Laviankylä. I no Hankonen, '.i v. 
Kuullut Aino Suojaselta. 

Kirkonkellosta kerikeen, 
Kerikestä kengän nauhaan. 
Kengän nauhasta natikeen, 
Nätikesta natapöllöön, 
.-. Natapöllöstä pöpöröön, 
I 'öpöröstä pöytärinkiin, 
I'iiyt;ii'inirist;i ripakkaan, 
Ripakasta rintasolkeen, 
Rintasoljesta sormuskimppuun, 
io Sormuskimpusta kipinään. 
Kipinästä kirkonkelloon, 
Kirkonkellosta kerikeen, 
Kerikestä kengän oauhaan, j.n.e. 
(vaikka loppumal tomaan i, 

1522. Hämeenkyrö. Kuihin n. 360. 

17 „ 10. 
Vesajärvi. Katri Vähämuotia, 14 v. 

Kuullut '• ■ i li ti.tr li. n 

Lasten loru. 



Kipinästä kirjan merkki. 



Kirjanmerkistä meidän herra, 
Meidän herrasta hepukka 1 , 
Herukasta heinäkuorma, 
: . Heinäkuormasta helvke 



1523. Hämeenkyrö. Kuilun n. 361. 
17 * to. 

\ esajärvi. Juho \ ähäinuotia, 
/ asten loru. 



Kipinältä kirkonkello, 
Kirkonkellosta kerike, 
Kerikestä kengännauha, 
Kengännauhasta oatike, 

.-. Nätikesta aatarapöllö, 
Natarapöllöstä pöperö, 
Pöperöstä pöytärinki, 
Pöytäringistä ritike, 
Ritikestä rintasolki, 

io Rintasoljesta sorike, 
Sorikesta sormuskimppu 



1524. Jämijärvi. Välisalon.17. — 02. 
Maria \ älisalo, 'j:s v. 
) mpyi i. a m n lnulii. 

Kirkonkellosta kerinkiin, 
keringistä kengännauhaan, 
kengännauhasta natikeen, 
nätikesta nattapöllöön, 
.. oattapöllöstö pöpöröön, 
pöpöröstä pöi tärinkiin, 
pöytäringistä ripakkaan, 
ripakasta rintasolkeen, 



]■■:: 



ai. (tai hevukka = hevonen |. 



Onnimanni. 1524—1528. 



45 1 



rintasoljesta sorakeen, 
m. sorakesta sormuskimppuun, 
sormuskimpusta kipineen, 
kipinästä kirkonkelloon, 
kirkonkellosta kerinkiin. j.n.e. 

1525. Kurrin. K niil.n maa L. n. 10. 
-\30. 

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen 
80 v. 

Olin minä ennen entamanni 
Bntamannista matike, 
Maituvellistä pöpörö, 
Pöpöröstä sormikinnas, 
j Sonnikinnasta kipuli, 
Sipulista kirjanmerkki. 
Kirjanmerkistä meteli, 
Metelistä nieirnn herra, 
Meirän herrasta heinireki, 
io Työreki, takareki, 

Valkolaukku kaikki voitti. 

Siinä se on sitten loppu. 

1526 a. Karvia. Kaukamaa L, n. 

10 b. —30. 

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen, 
80 v. 

Toisen kerran laulaessaan 30 ', Joose- 
fiina Jokinen teki seuraavat lisäykset 
ja korjaukset: 



Matikesta maitovelli, 
Maitovellistä pöpörö, 
Pöpöröstä pöytäxisti, 
Pöytärististä rimanne, 
5 Rimannista rintasolki, 
Rintasoljesta somuri. 



Somurista sormikinnas, 
Sormikinnasta kipuli 



1527. Ikaalinen. Valaani siv. 41. 
n. 2 52. 

Kipenestä kirkonkello, 
Kirkonkellosta keilinki, 
Keilingistä kengän naulia. 
Kengän nauhasta oaatinki, 
s Naatingista naattapöllö, 
Naattapöllöstä pöpörö, 
Pöpöröstä pö\ tärinki. 
Pöytäringistä riitinki. 
Riitingistä riitasolki 1 , 
io Riitasoljesta sorikko, 
Sorikosta sormus, 
Sormuksesta kipinä, 
Kipenestä kirkon kello 
(aina loppumattomaan). 

1528. Lempäälä. Vihervaaran. 5139. 
—13. 

Eedit Nuotio, 15 v. 
Oli 1 ennen Onnimanni, 
Onnimannista matikka, 
Matikasta maitopj ärä, 
Maitopyörästä pytikkä 
s Pytikästä pöytäristi, 
Pöytärististä, ripukka, 
Ripukasta rintasolki, 
Rintasoljesta sopukka, 
Sopukasta Suomenkirja, 
io Suomenkirjasta meteli, 
Metelistä meidän herra, 
Meidän herrasta herukka, 
lillukasta heinäkelkka, 



1527. ' ri ii tasolki : riitasolki. 

1528. » Lyijyk.: [Olil(n). 



452 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Heinäkelkasta kekäle, 
le Kekäleestä kenkiraja, 

kenkirajasta rapukka, 

Rapukasta raidanhaara, 

Raidanhaarasta hanikka. 

Havukasta hangonvarsi*, 
bo Hangonvarresta 8 vatikka, 

Vatikasta vallesmanni, 

Vallesmannista matikka. 

1529. Lempäälä. Hels. Suom. ai 
keisop. konv. LII: Nurkkinen 
n. 7*. -84. 
Johanna Kurkkinen. 

Juttu. 

töin' olin ennen enamanni, 
Minusta kasvo kauramaani 
Kauramannista masike, 
töasikesta maatapöllö, 

s .Maatapöllöstä pöpörä, 

Pöpörästä pöytärinki, 

lTiyl ;iri ukista ritike, 

Ritikcstä rintasolki, 

Rintasoljesta sorike, 
io Sorikesta sormuskimppu, 

Sormuskimpusta kiperä, 

Kiperästä kinlnnkorva, 

Kinlnnkorvasta kovelo, 

Kovelosta koukunvarsi, 
is Koukunvarresta vasara, 

Vasarasta vaakelpuu, 

\ aakelpuusta läjä paskaa. 

1530. Lempäälä. Hels. Siwm. alkeisop. 
konv. LII: Nurkkinen n. 8*. — 84. 

Aksel Nurkkinen. 

Toisin [ks.ed.]. 

Sormuskimpusta kipinä, 

i hang|o nvarsi, hang|a|nvarsi : hangonvarsi, korj. lyijyk. — » Hang|a|nvarresta: 

II. mi; mvarresta, korj. lyijyk. 



Kipinästä kirkonkello, 
Kirkonkellosta oakeli, 
Nakelista nahkapöUÖ, 

a Nahkapöllöstä pöpörä, 
Pöpörästä pöytärinki, 
Pöytärinkistä ripakka, 
Kipakasta rintasolje, 
Rintasoljeesta sorinki, 

io Sorinkista sormuskimppu, 
Sormuskimpusta kipinä, 
Kipinästä j.n.e. 



1531. Pirkkala. Stack n. 2*. —89. 
Kipakasta rintasolki, 

rintasoljesta Bolakka, 
solakasta sormuskimppu, 
sormuskimpusta kipenä, 

skipenästä kirkonkello, 
kirkonkellosta kiulun varsi, 
kiulun varresta vatike, 
vatikesta vatapöllö, 
vatapöllöstä pöpörä, 

m pöpörästä pöytäristi, 
pöytärististä ripakka, 
ripakasta rintasolki j.n.e. 

1532. Tampere. Rekola n. 439* . —04. 
Niilo Räikkä, 12 v. 

Lasten loru. 

Solikesta sorkkamanni, 
sorkkamannista matike, 
matikesta matapöllö, 
matapöllöstä pöpörää, 
s pöpörästä pöytärenki, 
pöytärenkistä rinikce, 



Onnimanni. 1532—1535. 



453 



rinikestä rintasorkee, 
rintasorkesta solike, 
golikesta sorkkamanni, j.n.e. 

1533. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n. 70*. 
—04. 

Aleks. Ahlgren. 7 1 v. 

Olin enmn natapyörä. 

Olin ennen natapyörä, 

Natapyörästä pöperö, 

Pöperöstä pöytäristi, 

Pöytäristisl rinunki, 
5 Rinunkista rintasolki, 

Rintasoljest sorinki, 

Sorinkista sormikinnas, 

Sormikintaast kinunki, 

Kinunkista kirjammerkki, 
io Kirjanmerkist meteli, 

Metelistä meihin herra, 

Meilän herrast herukka, 

Herukasta heinäkänkä [!] 

Heinäkengäst kekäle, 
15 Kekäleestä kenkän raja, 

Kenkän rajast rapukka, 

Rapukasta railanhaara, 

Railanhaarast hankon varsi, 

Hankon varrest vatukka, 
20 Vatukasta vallesmanni, 

Vallesmannit natikka, 

Natikasta natapyörä. 

1534. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 
134*. —06. 

Kustaa Mäkelä, 13 v. 

Onnimanni. 

Olin ennen Onnimanni 
Onnimannist matikka 
Matikasta maitoristi, 



Maitoristisl ripukka, 
s Ripukasta rintasolki, 

Kintasoljrst sopukka, 
Sopukasta sontarenki, 
Sontarcnkist sorakka, 
Surakasta sutalierra, 

m Sotaherrasi bevnkka, 
Eeyukasta beinähanka, 
1 Ifinäli.i nii-.ist" haarukka, 
flaarukasta hangonvarsi, 
Hangonvanvst vasikka, 

15 Vasikasta vallesmanni, 
Vailesmannist matikka , 
Matikasta maitoristi j.n.e. 



1535. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 

135*. —06. 

Juho Virtanen, kuullu äidiltänsä, 
joka on 45 v. 

Olin ennen Onnimanni. 

Olin ennen Onnimanni 

Onnimannist' matikka, 

Matikasta maitopyärä, 

Maitopyäräst pötikkä , 
5 Pötikästä pöytäristi, 

Pöytäristist' ripukka, 

Ripukasta rintasolki, 

Rintasoljest sopukka, 

Sopukasta sontarenki, 
io Sontarengist repukka, 

Repukasta reikäleipä, 

Reikäleiväst' lepikkö, 

Lepiköstä lehmänhäntä, 

Lehmän liännäst lievukka, 
15 Hevukasta heinähanka, 

Heinähangast haarukka, 

Haarukasta hangonvaisi , 

Hangonvarrest vatikka. 



454 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Vatikasta vallesmanni, 
20 Vallesmannist 1 matikka, 
Matikasta maitopyörä j.n.e. 

1536. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 

63*. -07. 

\iilnn Tuomala. L5 V. 

Ota katti. 

Ota katti, kanna katti. 

Via katti kuninkaalle, 

I Ma sialta < Innimatti 

< »imin matista matikka. 
5 Matikasta maata pöllö, 

Maatapöllöstä pöpörä, 

Pöpörästä pöytärinki, 

Pöytärinkistä rimuri, 

K imurista rintasolki, 
io Rintasoljesta sotikka, 

Sotikasta sormikinnas, 

Sonnikiiitaasia kiinuri. 

K 1 1 1 1 ii iist;i keränen, 

Keräsestä keikuttimet, 
15 Eeikuttimista kekäle. 

1536 a. Mäntiä. Savosenniemen kansa- 
koulu, Salo Lahja, n. 69. — 31. 
Loppumaton luku. 

Oli kerran Onnimanni, 
Onnimaimista matikka, 
matikasta mailnps (Jrä, 
niaitnpyurästä pöpykkä, 
5 pöpykästä ["'At aristi, 
pöytärististä ripnkka, 
ripukasta rintasolki, 
rintasolesta supukka, 
sopukasta snomenkrrja. 
io suomenkirjasta kipinä, 
kipinästä kirjan merkki, 



kirjan merkistä metelli, 

iii't eilistä meidän herra, 
meidän herrasta hevonen, 
io hevosesta heinäsirkka. 

heinäsirkasta sipukka. J.n.e. 



1537. Pirrat. Siren 7'. //. <;/*. "/. 

Kurjenkylä. Juho Ruohonen, kuul- 
lut ,n. Iin, i^lill. un 

Kehtolaulu. 

Olin minä ennen ennaniamu 
Knnaniannista matike. 

Matikesta maatapyörä, 
Maatapyörästä pyrike, 
s Pyrikestä pöytärikki, 
1 ' ■ ' \ tankista ritari, 
Ritarista rintasolki, 
1,'intasoljesta sorike 
Sorikesta solkiket)kä. 



1538. SaAakunta. Peteliusn.21. — 15. 

Juho Malja. 43 v. Kuullut Sata- 
kunnan rajamailla, ei muista keneltä. 

Lemmen synty. 

Oli ennen Onni .Manni, 

Tuli siitä kaulamanni, 

Kaulamannista matake, 

MLatakesta matapöllö, 
5 Matapöllöstä pöperö, 

Pöperöstä pöytärinki, 

Pöytärinkistä ritike, 

Ritikestä rintasolki, 

Rintasotjesta 1 solike, 
m Solikesta sormuskimppu, 

Soi maskimpusta kipinä. 

Kipinästä 1 sytty lempi. 



1538. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 



Pakeneva 1539 L540 



455 



Pakeneva. 

1539. Eura. Järvinen n. 2. 52. 

Mustila. 

M'nä menin muinen Mustikan, 

.Mustii villoi vahettamaan, 

Mnstilan kurni 1 haukkumaan, 

Minä niinin aitan alla, 
s Aitta minun paalien kaadui, 

Minä menin mettään, 

Mettä iimll korjan kopin annoi, 

Minä sen kupin kalamiehell an- 
noin, 

Kalamies minull' kaloi annoi. 
io Minä' no kalat jyvämiehell' an- 
noin, 

Jyvämies m'null' jyvii annoi, 

Minä jyvät linmiill' annoin. 

Lintu in'imir puolen siivistäs an- 
noi, 

Yli meren mennäkseni, 
15 Takaperin tullakseni. 

Siel' miiää vast' ihmeit kuulin: 

Piikat söi pikarisi". 

Aiuni.ii joi ämpärist', 

Pojat söi purttaan aitta. 
20 Herrat söi mitä he -ai. 

Silakan silmii ja leevän läppii. 

1539 a. Eura. Suom. Kcmsanrun. sem. 

siv. :.?—58. 1909. 

Kirj. S. J. Pentti. 

Ennenkuin ryhdymme säe säkeeltä 
tarkastelemaan Pakenevan runoa, ase- 
tamme siitä näytteeksi seuraavan 
kahdesta länsisuomalaisesta toisin- 
nosta (at ja b 1) yhdistetyn kappa- 
leen: 1 



* Minä menin muinen Mustilaan 
Mustia villoja vaihtamaan. 

* Mnstilan koira haukkumaan, 
Minä juoksin aidan päälle, 

s Aita kaatui minun päälleni, 
Minä menin metsään, 
Löysin sieltä kauniin kepin, 
Minä sm kepin isoäidille, 
isoäiti minulle kakun, 
io Minä sm kakun kalamiehelle, 
Kalamies minulle kalan. 

* Minä ne kalat j\ vämiehelT an- 

noin, 

* Jyvämies minull' jyvii annoi, 

* Minä jyvät linnulT annoin, 
is Lintu minulle siivut 

* Yli meren mennäkseni. 

* Takaperin tullakseni. 

154C. Eurajoki. Hilden n. 1. —10. 
Kanttori Nordlund-vainaja. 
[Alku Paimen laulua.] 

Menin minä muinen mustalle 

maalle 
Päätäni pälittämään. 
Silkillä sirottamaan, 
Kullalla karistamaan. 
5 Putosi torveni maan rakoon. 
En uskaltanut kutia mennä: 
Isäni ulisi lyönyt ikeenpuulla, 
Äitini äkeenpuulla, 
Sisareni sirpin varrella, 
m Veljeni veistinkirveellä, 
Mukulat muilla puilla, 
Kakarat kaikilla kalikoilla. 
Kuulin minä kurjen kullerta- 

van. 



1539. ' koera rupes'] haukkumaan : k. h. 
1539 a. ' Tähdellä merkityt kuuluvat b l:een. 



456 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Heinäsirkan hellertävän, 

15 Laskevan Papinojalla. 

Otin kokkare n ojasta, 

Pienen kiven pyurtänultä, 

Heitin kurkea kupuun. 

Kurki siitä silmillensä. 
20 M ma päälle polvillensa, 

Panin suitsimet suuhun, 

Päitsimet päähän, 

Ajoin pitkin kulkusta kujaa. 

Vaskista vajaa, 
25 Panin kurjen karsinahan. 

Kurki kantoi valkosen vasikan. 

Käskin Kaijaa, käskin 1 Maijaa 

Lypsämähän, 

Ei kukaan ehtinyt tulla. 
30 Menin minä itse lööhöttelin, 

Tööhöttelin 

Vähä viikkosen takaa. 

Lypsin pappilan 1 ison padan täy- 
den, 

Lukkarin ison lusikan täyden, 
35 Laskin kiulun laudall'. 
Hiiri tuli hissutteli, 

Kissanpoika tassutteli, 

Kaasi rieskan maahan. 

Tästä Elli itkemähän, 
«o Lapsel kaikki latkimahan. 

Pietar' kissaa tappamahan. 

Kissa hyppäs puuhun. 

1541. Noormarkku. Lindgren n. 17. 
—92. 
f »lininm.tki. Kristina Sjöman. 

Naima laulu. 

Matti meille naitettiin, 
Kaali velliä keitettiin. 



Tervaa sikaan heitettiin. 

Minä aiilan alle pakusiin, 
5 Aita mun palloni jakosi. 
Menin minä metsään. 
Metsä niulle kipin lainakfl anto, 
Minä kupin kala miehelle, 
Kala mies mulli- kaloja antoi. 

10 Minä 1 kalat pusun suiiliuun, 
Posu unilla puolen kylkees, 
Minä kyljen koiran sauhuun, 
Koira mulle oravas haukku, 
Minä ora viillä pienet linnut ko 

kusiin 

15 Yli meren mennäkseni. 
Tänne taas tullakseni. 
Ihmeitä nähdäkseni: 
Lehmät leipo ja siiaat sotki. 

1542. Loimaa. Hollo n. 568. —09. 
Musta koira, korppiruoka. 
Tuli mua haukkumaan. 

Minä hyppäsin airan päälle, 
Aita rupes vaipumaan. 

5 Minä airasta seipään sain, 

Annuin sen vanhalle ämmälle, 
Ämmä mulle kakun leipo, 
Minä kakun kalamiälielle, 
Kalamiäs mulle kalan anto. 

io Minä kalan jyvämieheDe, 
Jyvämiäs mulle jyvän anto, 
Minä jyvän possulle, 
Possu mulle liikin leikk.i>. 
Minä liikin linnulle, 

i-. Lintu minulle siivet ani" 
Yli meren mennäkseni. 
Pappilan rantaan tullakseni. 
Siellä vasta ihmeitä naimikseni. 



1540. ' kk::ssa iso alkukirjain. 

1541. ' Säkeissä le j;i 16 on pieni alkukirjain. 



Pakeneva. 1542—154'.. 



457 



Lampaat noukke lastuja, 
20 Ja vasikat sotke taikinaa. 
Emäntä mää karsinasa 1 
Isäntä ptruu piltoosa. 



1543. Loimaa. Vihervaara n. 4476. 
—13. 

Menin minä ennen muinoin 
Mnstialaan 
Päätäni panettamaan. 
Musta koira korpinruaka 
Rupes minua haukkumaan. 
5 Minä lensin lepistöön, 
Lepistö mereksi muuttu, 
Minä kahlasin kankaalle, 
Kankas kahreksi jakos, 
Minä airasta seipään sain, 

io Seipään minä vanhalle mummulle, 
Vanha mummu mulle kakon leipo, 
Kakun annoin kalamiähelle, 
Kalamiäs kaloja aimo, 
Minä kalat possun suuhun, 

15 Possu minulle liikkiön anno, 
Minä liikkiön linnulle annon, 
Lintu minulle siipees anno, 
Yli meren mennäkseni 
Papilan mäkkeen tullakseni. 

20 Siälä mä vasta ihmeen näin: 
Porsaat sotkus taikinaa, 
Lampaat kokos lastuja, 
Kanat käväs (= lakaisivat) pcr- 
montoo[l] 
Piikat möyre tunkiolla, 

25 Isäntä hirnu pilttoosa, 

Emäntä määki lammaskarsinasa, 

Sonni hakkas puita 

niin että häntä takana heilu. 



1544. Altistun). Vihervaara n. 2491. 
—11. 
Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

[Lopussa Lehden taittajan laulua.] 

Menin minä muinen Musteelaan 

Mustia viiluja valicl la maan 

Musta koira, korpinruaka 

Rupes minua haukkumaan. 
5 Minä airan päälle pakosille, 

Aita alle rakosille. 

Siältä minä korian kopin löysin, 

Annoin kopin vanhalle muarille, 

Vanha muari mulle kakon leipo, 
io Minä annon kakon kalamiähelle, 

Kalamiäs minulle kaloja anno, 

Minä kalat jyvämiähelle, 

Jyvämiäs minulle jyviä anno, 

Minä jyvät possun suuhun, 
is Possu minulle oravia kanno, 

Minä oravat kotkan suuhun, 

Kotka minulle siipees anno 

Yli meren mennäkseni. 

Tälle pualen tullakseni. 
20 Siälä minä vasta ihmeet näin: 

Hevoset puita hakkasivat, 

Lampaat lastuja noukeivat, 

Siat taikinaa sotkeivat, 

Vuahet uuniin panivat, 
25 Pukki meni puuhun. 

Mitä pukki puusa? 

Lehtiä ottaan. 

Mitä lehrillä? 

Kutun syärä. 
äo Mitä kutulla? 

Maitoo lypsää. 

Mitä mairolla? 

Lapsen juara. 

Mitä lapsella? 



1542. * karsinas|s|a : k. 



458 



Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja. 



35 Lastuja noukkia. 

Siitä lastuilla? 

Olutta prykätä. 

Mitä oluella? 

Eärjän juara. 
10 Mitä harjalla? 

Kuninkaan häihiin tapetaan. 

1545. Huittinen. Vakkila n. 4. — 88. 
Leena Ekman, 76 v. 

Menin muinen mustalaan, 
Päätänin panettelemaan, 

Silkillä sidott f lini.i.i n. 
Tuli häijy häntä rakki. 
.-. Koira paha koukun ruoka. 
Haukku minun hallatteli, 
Mäen päällä mällätteli, 
Vahto valkoinen suusa. 
Lensin minä lepistöhön, 
io Lepistö inrrrksi muuttui. 
Menin minä aidan päälle, 

Aita allmi lahosi. 
Menin niinä sauvoon, 
Savo niiniin tielle vei, 
15 Tie minun kylään vei; 
Kysyin kyytiä kylästä, 
Löysin ämmän leipomassa. 

Tyttösen vanut lamassa. 

Ämmä minulle kakon leipoi, 

Iinä kakon kalamieliille. 
Kalamiehet minulle kaloja antoi. 
Minä kalat riihiväelle. 
Riihiväki minulle jyviä antoi. 
Minä jyvät possun suuhun, 
25 Possu minulle reitensä antoi. 

Minä reiilen kolkan suuhun. 
Kotka minulle siipensä antoi. 



Yli meren mennäkseni, 

Takaisinkin tullaksenin. 
Sieläkös näin ihmeet suuret: 

1'uut punaiset, maat siniset. 
Viherijäisel vitsan juuret, 
Ämmät hinku in hinkaloif 

Siat sotkit taikinoita. 
sr> Sonnit mylvei pyörän päässä, 

Karja kävi kauhtanoissa, 
Orhit sielä salit in teki, 
Pässil sielä vettä kanto 
Jotka iiiinunkiin juoda anto. 

1546. Punkalaidun. Hahnsson n. 43. 
—53. 

Sarkkilan kylä. 

Menin muinon mustillani 1 , 
Päätäni kaunistamahan. 
Silkillä silittäniähän. 
Kullalla kultamailan 2 . 

5 Hopialla hohtamahan. 

Musti istu pöydän pääsä, 

Musiin lapsel laattialla, 

Mustin emäntä lavolla. 

Musti koiralla 8 taltutti, 
io Minä aidalle pakOSin, 

Aita mun allani miirtn. 

Minä lensin lepistöhön, 

Lepistö nureksi uinuttu. 

Minä karsin kankahille. 
15 Kangas kahdeksi jakosi, 

Minä vi|i]tahan'' pakosin, 

Viita mulle sauvan laitto, 

Sauva minun tielle vei, 

Tie minun kyllään vei. 
eo Löysin ämmän 5 leipomasta, 

Tyttären vanuttamasta: 



1546. ' a alleviivattu; yi. [mustill]e[ni]. — ■ yi. [kul]litt[amahan], puht. kirj. 

kok. : kutittamahan. — 3 ;mii'Sli koirall.i : k. — ' Puht. kirj. kok. viitahan.- . mi- 
ni, i m ämmän. 



Pakeneva. 1540—1548. 



",:.'.i 



Ämmä mulle kakon leipo, 
Minä kakun kalamiehen", 
Kalamies mulT kaloja* anto, 
i Minä kalat riihimiehelT, 
Riihimies mull' jyriä anto, 
Minä jyvät porsaan suuhun. 
Porsas puolen kylkiänsä, 
Parahia paikkojansa 7 ; 
äo ^[inä kyljen koiran suuhun. 
Koira mulle oravan haukku, 
Minä oravan kotkan suuhun, 

Kutka puolen Hipiänsä. 

Toisen puolen sulkiansa, 
86 Yli meren mennäkseni, 

Tälh' punien tullakseni: 
siellä kukut kultavyösi, 
Kanat vaskivarpahisa, 

Piikat tinasiloisa, 
40 Pojat poimupaitosisa 8 , 

Piikat joivat pikarista, 
Vanhat ämmät ämpäristä, 

Nuoret 9 miehet nurkan alta. 



1547. Kokemäki. Sallgen n. 1. — 90. 

Lasten kehtolauluja. 

Minä menin Mustalaan, 

mustia villoja valiottaan. 
Mustalan koira tuli minua vas- 
taan. 
minä aitan alli' pakosin, 
5 aina pääni Jakosin. 
Siellä minä paljon ihmeitä näin: 
siat 1 sotki taikinaa, 
ämmät möyri tunkiossa, 
tnnkit hirnu hinkalossa, 
io piikat roinas navetossa, 



kuppari helisteli Barviansa, 

kysy, onko teillä lämmintä vettä, 

että saisin tuon kippiän imijän 

puukottaa. 

1548. Tyrvää. Ojansuu H. A, n. 29. 
—00. 

Viiii.» Stiina [isakintytär, 66 v. 
Nälkä Qähtiin tulevan 
Karhiniämeii kankahaalla 
Oli pikku kelkka peräsä 
Ja veh ka tukko kelkasa, 
s Minä mettään pakooni meni, 
Mettä mulle marjat anto, 
Minä marjat riihimiähelle annon, 
Riihimiäs mulle jyvät anto. 
Minä jyvät possun suulle, 

io Posso pualet kyljistänsä, 
Paraammista paikoistansa. 
Minä kyljet koirrnlle annon, 
Koirra mulle oravan haukku, 
Minä oravan kotkalinnulle annon, 

is Kotka lintu minut, otti 
Siipihinsä sulkihinsa, 
vei mun yli yhreksän meren 
viälä siältä takasin traksi, 
Minä mar siälä ihmeitä näjin, 

20 Paroilla siälä veistettii, 
Ja kirveillä siälä keitettii, 
oravilla siälä kynnet tii, 
Oriit kuusesa makais, 
Vasikat leipo, 

25 Siat sotki taikinoita, 
Piiat tuhri tunkioita, 
SiäMili hevoset hopiapäisä, 
T\ fctärel tinasiloisa, 
1'ojaat parhaat paperisa, 



8 loja alleviivattu. — 7 palkojansa : paikftoj l 
»Pulit, kirj. kok. : Vanhat. 

1547. : kk:ssa iso alkukirjain. 



poim|a|p. : poimup. — 



'•60 



Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja. 



bo Ja lehmät leivät kypsenteli, 
Lampaat uuniin anniskeli, 
Piänel karitsal kantoi vettä, 
.1.1 kukkol muni penkin alla, 
Kanat kaakot ti taivahalla. 

1549. Tyrvää. Ojansuu II. A, n. 1. 
—89. 

Runo. 

Minä menin mettään, 
MettäStä niinä kepin sain; 
Minä kepin ämmälle, 
Ämmä mulle kakon leipo; 
.-. Minä kakon kalamiehelle, 
Kalamies mulle kaloja anto; 
Minä kalat riiliimichelle, 
Rallimies mulle jyviä anto; 
Minä jyvät possun (sian) suuhun, 

io Sika mulle sivuns anto; 
Minä sivun koiralle, 
Koira mulle oravan anto; 
Minä oravan kokkolinnulle, 
Kokkolintu siipens anto 

15 Yli meren mennäkseni, 
Tälle puolen tullakseni. 
Siell' oli pieni pirtti 
( >\ iseinä oravan luista, 
Sivuseinä sirkan luista, 

20 Peräseinä peuran luista, 
Lavanalusta omenapuusta, 
Muurikin kullasta kudottu. 
Ikkunat raudasta rakettu, 

ivnkit messingistä valettu. 

1550. Tyrvää. Pakula V. V, n. 73. 

'•"' :, 12. 
Miina 1'orsblom, 8'i v. Kotoisin Loh 
jan Vendelästä. 



alkukirjain. 



1 |s|uomalainen : .Suomalainen 



Minä Mikko Suomalainen 1 , 
kenokaula kerjäläinen, 
minä kepin t iältä löysin, 
keppi minun kylään vei. 

s Minä kyläsi muijan löysin, 
joka minul kakun leivoi. 
Minä kakun kalauiiähel, 
kalamiäs mul kalat annoi; 
minä kalat riihimiähel, 

m riiliimiäs mul jyvät annoi; 
minä 2 jyvät porsaan suuhun, 
porsas mulle liha annoi; 
minä lihan koiran suuhun, 
koira mulle siipilinnun haukku 

15 yli vetten mennäkseen 
ja takaperin tullakseen. 
Siäl mä näin nenä fcyätä tehtävän, 
kurjet joivat kulda. 
varekset tina valoivat. 

20 sijat sotki taikina 
ja härjät hakkas puita. 
piiat makai tunkios 
ja miähet makais ningalos. 

1551. Tyrvää. Ahlstedt n. 2. — 8 /i03. 

Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v. 
Tuutulaulu. 

Olin minä muhien mustalainen, 
Päätäni panettelin. 
Silkillä sidottelin. 
Tuli yks' paha musta koira. 
6 Haukkui minua aidan päällä. 
Aita mun alleni kaatui. 
Minä lähdin jaokseen 
Kultaista kujaa. 

Hopeista ojaa, 

io Vaskista vajaa. 

8 Sakeissa in— n ja 2<> on kk:ssa iso 



Pakeneva. 1651—1553. 



461 



Sitten lensin lepikköön, 

Lepikko muuttui mereksi. 

Minä karsin kahiloita, 

Kahilat ne kahisivat. 
15 Kuulin kuren kuhertavan, 

Heinäniitulla hellertävän, 

Abuin sitä katsomaan. 

Kurki oli kantanunna 

Punasilmän, lehti 'kurva n vasikan. 
äo Minä vein kurjelle heiniä. 

Mitä kurki niitä söi! 

Vein kurjelle leipää. 

Minä vein kurjelle nisuja. 

Niitä sr vähän nissunnassutteli, 
25 Puolen kappaa vatsaseensa. 
Sitten lypsin tohottelin, 

Sain sitten maitoo 

Kirkkoherran kirnullisen, 

Lukkarin lusikallisen, 
30 Kappalaisen kauhallisen, 

Papin rouvan plakkarillisen. 
Panin sen sitten kiukaan ottalle 
lämpiään. 

Hiiri meni, maisto 1 vähän, 

Katti meni, kaato 1 kaikki. 
35 Minä sitä kolliin, laapin, 

Porasin ja nuoleskelin, 

Niettä kuului poru Pohjan 2 Tor- 

niohon, 

Valitus Venäjänmaalle. 

Kitinä Kivikirkolle 2 . 
40 Parkuna pappilan vainiolle. 

1552. Turviin. Ahlstedt n. 24. — 10 / 1 03. 
Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v. 

Tuutulaulu. 
Musta koira, korpirruaka, 



Tuli minun kiinppuhuni, 

Minä aidalle pakosin, 

Aita mun alleni lahosi; 
.-. Minä mettään pakosin, 

Mettä mulle sauvan lainas, 

Minä sauvan vanhalle ämmälle; 

Vanlia ämmä mulle kakun leipo, 

Minä kakon kalamiehelle; 
io Kalamies mulle kaloja anto, 

Minä kalat riihimiehelle, 

Riihimies mulle jyviä anto, 

Minä jyvät pussiin suuhun, 

Possu mulle oravan haukku, 
15 Minä oravan kokkolinnulle, 

Kokkolintu mulle siipensä anto 

Yli meren mennäkseni. 

Tälle pualen tullakseni. 

Sielläkös minä ihmeitä nä'in: 
20 Siat sotki ja lehmät leipo 

Ja lampaat prykäsi oltta; 

Ämmät potki karsinasa, 

Äijät tuhni tunkiosa. 

1553. Tyrvää. Ahlstedtn.88. — 2 U04. 
Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. 
Ihmeitä. 

Nälkä nähtihin tulevan. 
Karhiniemen kankahalla, 
Pieni kelkka perässä, 
Vehkatukko kelkkasessa. 
s Minä mettään pakisin. 
Mettä mulle marjoja anto; 
Minä marjat riihimiähelle, 
Riihimies mulle jyviä anto; 
Minä jyvät posson suuhun, 
ioPosso mulle kylkensä anto, 
Paraammista paikoistansa; 



1551. ' kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. 



162 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Minä k\ Ijel koiralle annon, 
Koira luulle oravan haukku. 
Minä oravan kokkolinnulle. 
ii. Kokko minin otti, 
Vei ininui yli yheksän meren, 
\ ielä sieltä takasinkin toi. 

Minä mar siellä ihmeitä näin: 
Vasikat leipo, 
20 Lainpa.it uuniin anniskeli, 
Leiväl kypsenteli lehmät. 
siat sotki taikinoita, 
1'iiat tuhri tunkioita; 
Siell' "H hevosel hopiapäissä, 
se Tyttäret tinasiloissa. 

Kirveillä siellä keiteltiin. 
Padoilla siellä veistettiin. 
I n\i\ illa k\ onetl iin, 
i iriil kuusesa makasi. 
bo Kukkot muni penkin alla, 

Kanat kaakotti laattiall.i. 

1554. Tyroää. Ahlstedtn.93.— so l li 04 
PeukaJomäki. Anna Nyman, 68 v. 
Kuullut äidiltään. 

Kehtovirsi. 

Musta koira korpinruoka, 
Tuli minun kimppuhuni, 
Minä aidalle pakosin, 

Aita mun alleni lahosi, 
s Minä mettään pakosin. 
Mettä miille sauvan laina:-. 
Minä saman vanhalle ämmälle. 

Vanha ämmä mulli' kakon leipo, 

Minä kakun kalamiehelle, 
io Kalamies mulle kaluja anto, 

Minä kalat riihimiehelle, 

Riihimies iniille jyviä anto, 

Minä jyväl possun suuhun. 
Possu mulle oravan haukku, 



is Minä oravan kokkolinnulle. 

Kokkolintu mulle siipensä anto. 

Yli meren mennäkseni, 
Taas takasin tullakseni. 
Sielläkös minä ihmeitä näin. 

80 Siat sotki ja lehmät leipO, 

Lampaat prykäsi oltta, 
Ämmät potki karsinassa, 
Aijat tuhri tunkiolla. 

1555. Tyrvää. Ahlstedt n. M. — 3 /i05. 

Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli, 

68 v. Kuullut lapsena kotiseudullaan. 

Kehtovirsi. 

Menin minä muinen Mus talaan, 
Taatani panettaan, 
silkillä sirottaan, 
Hopealla hohtamaan. 
5 Kuhalta 1 kiiltämään, 
Minä poijes pyntättiin. 
Kahden kolmen koukun kanssa, 
Minä kurasin kankahalle. 
Kangas kahtia jakosi, 
m Mmä lensin lepikköön, 
Lepikkö muuttui mer°ksi, 
Minä mettään pakosin. 
Mettä mulli' kepin anto. 

Minä kopin vanhalla ämmälle. 

is Ämmä mulli' kakon leipo, 

Minä kakon kalamiehelle. 

Kalamies mulli' kaloja auto. 

Mmä kalat riihimiehelle. 

Riihimies mulli' jyviä anto. 
•-■n Minä j\ \ at p0SSan[l] suuhun, 

Possa puolet kylkiänsä. 

Minä kyljet koiralle, 

Koira minulle oravan haukku. 

Minä oravan kokkolinnulle, 
■:. Kokkolintu mulle Biipensä anto. 



1555. l Kultal la : KultaJUa. 



Pakeneva. 1555—1556. 



463 



Yli meren mennäkseni, 
Tällepuolen tullakseni. 

1555 1 . Tyrvää. Kullaa /-.'. n. 6 
« , 03. 
[Ks. Kertovaisia runoja n:o 94.] 

1555 (J. Tyrvää. Sm, iii. Kansanrun. 

sem. sir. 75. 1909. 

Kirj. S. J. Pentti. 

Yksi tämäntapainen runo on Länsi- 
Suomessa muistiin merkitty fb 8). 

►Venäläinen verikoira 

(Venäläinen verikoira i 

Tappoi isän, tappoi äidin, 

Eipä säästänyt veikkoakaan, 

5 Ei surkeillut surkeuttamme. 
Miehet nuo pinkkapöksyt 
Raastivat vaan kodin rauhan. 
Lapset unesta peloitit. 
Tasoi tavarat kaikkityyni. 
io Rikoit rikoiksi rumemmat. 

1556. Mouhijärvi. Hahnsson n. 13 1 . 
—53. 

Hahmajärven kylä. 
(Toisinto.) 
Minä menin mettään: 
Mettä uralle sauvan anto, 
Minä sauvan vanhall muorill, 
Muori uralle kakon anto, 
5 Minä kakon kala miehell, 
Kalamies mull kaloja anto 2 , 
Minä kalat riihi miehell, 
Riihi mies mull' jyvii anto. 
Minä jyvät porsahalle, 



m Porsas mulle reitens anto, 
Minä reilen kotkan suuhun, 
Kotka mulle siipeus anto, 
Vii meren mennäkseni, 
Takaperin tullakseni, 

ia Siellä ihmeil nähläkseni 3 : 
Siat SOtki taikinaa. 

ja lampaal pr\ käsil oltta, 
Lehmät leipo, 
Hevosel liakkas nurkkaa. 
20 Ämmät tuhri tunkiolla. 
1'iikat surisi karsinoisa, 
Pojat potki porstuisa, 
Isänät kilju vainiolla. 

1557. Lavia. Kallio Soima n. 22. 
- s li20. 
Niemi. Matilda Kallio, 4'J v. Kuul- 
lut Maija Koivistolta Suodenniemeltä. 

Kehruu luritit*. 

Minä menin metsään, 
metsämies mulli- kepin anto. 

Minä kepin ämmälle, 

ämmä mulle kakon leipo. 
:. Minä kakm kalamiehelle, 

kalamies mulle kaloja anto. 

Minä kalan riihimiehelle, 

riihimies mulle jyviä anto. 

Minä jyvät possolle, 
io posso mulle toisen kylkensä anto. 

Minä kyljen koiralle, 

koira mulle oravan haukkui. 

Minä oravan kitkalle. 

kotka mulle toisen siipensä anto 
is yli meren mennäkseni, 

takaperin tullakseni. 

Siellä minä ihmeitä näin: 



1556. 
nähdäkseni. 



1 Puht. kirj. kok. n. 1 c. — 2 kalo|i|anto : kalo/a anto. — 3 näh >1 ikseni : 



264 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Pojaat näin poimupairasa, 

tytöl kultakenkisä, 
>a mustan laivan merellä; 

kaniin kurjen koheltavan, 

heinäsirkan heheltävän. 

Menin kurkee kiinni ottaan, 

sain kurjen kiinni. 
as Panin kurjen navettoon. 

Panin Maijan Lypsämään; 

ei Maija saanut inaitoo. 

Panin Kaijan lypsämään, 

ei Kaija löytänyt nisiäkään. 
30 Menin sitte itte. 

Lypsyttelin, lipsuttelin, 

paiMllc parallisen, 

lukkarille lusikallisen. 

Panin sitte akkunalle. 
35 Kissa moni 1 haistaan. 

koira meni maistaan. 

Löin koukulla puahon, 

putOS kiviin että kolisi. 

Kerin kovalle kerälle, 
40 pistin plakkarin perälle, 

vein Turuun linnaan 

sain hyviin hinnan. 

Ostin sillä hinnalla hyvän mus- 
ia n oriin, 

ajoin sillä oriilla 2 pitkin Turun b aia 
45 ja perse hoki: lori, hori, hori. 

1558. Suiifiriuiiniii. Mattila M. E, 
n. 1. —13. 
O. Ritamäki, 48 v. Mp. Tammelassa 

Kehtolaulu. 

Ptruu humma kiikkuun. 



Poikkeen 1 sieltä tätilään, 

Täti kakon leipoo. 

Annan kakon kalamiehelle, 

5 Kalamies 2 mulle jyviä antoi, 
Vein jyvät possun suuhun, 
Possu mulle liikkiön anto, 
\ ein liikkiön koiralle, 
Koira mulle oravan haukkui, 

m Vein oravan kotkalle, 
Kotka mulle siivet anto, 
Lensin, lensin letkuttelin, 
Etuperin mennessäni, 
Takaprin tullessani. 

15 Kuulin kurjen kuhertavan. 
Heinäsirkan bedeltävän. 
Menin kurkee kiinni koittaan. 
Sain kurjen kiinni. 
Vein kurjen karsinaan. 

20 Kauran kahuja eteen. 
Menin aamulla katsomaan. 
Siellä oli valkonen vasikka. 
Panin Maijan lypsämään, 
Maija ei löytänyt tissiä; 

25 Panin Kaijan lypsämään, 

Kaija kaato kaikki. 

Menin itte lypsämään, 

Lypsyttelin, lapsuttelin 

Kiuluseni täyteen. 
30 Annan papille padallisen, 

Lukkarille lusikallisen. 

Koira tuli ja ryyppäs, 

Katti tuli ja kaato kaikki. 

Minä katin kangaspuihin, 

35 Nyljin, nyljin nyrkilläni, 
Piirsin peukalollani. 



1557. ' meni | n : m. — s orilla : oriiila. 

1558. l |Pl°>kkeeu : Poikkeen, — «Säkeissä: 5, 3, 9, ti, 18, 14, 16,20,22,28,29, 

12 , ,, ',:, on pieni alkukirjain. 



Pakeneva. 1558—1560. 



465 



Wiii nahan Turkuun, 
Sain sata Saksan talteria, 
Kuusi kaltaista vyötä, 
40 Joilla ostin sellaisen hevosen, 

Jolla oli lammi lautasilla. 

Meri keskellä selkää, 
Kuono pilviä piteli, 
Harja taivasta jakeli, 

45 Kaviot kiviä rauskutteli. 

1559. Kankaanpää. Laiho n. 292. 
—90. 
Hilma Hakkuri. 13 v. 

Talliin lallun laulettiin, 
sian sorkat keitettiin, 
Minulleki annettiin. 
Minä mettään pakenin, 
;> Mettä mulle sauvan antoi, 
Sauvan minä ämmälle annoin. 
Ämmä minulle kakon leipoi, 
Kakon minä kalamiehelle annoin, 
Kalamies minulle kaloja antoi, 

io Kalat minä riihimiehelle annoin, 
Riihimies mulle jyviä antoi. 
Jyvät minä kosselle annoin, 
Kosse mulle puolet reisistänsä, 
Reidet minä koiralle annoin, 

is Koira mulle oravan haukkui, 
Oravan minä kotkalle annoin, 
Kotka mulle siivet antoi 
Yli meren mennäkseni. 
Takaperin tullakseni. 

20 Sielä minä vasta ihmeitä näin: 
Kirveellä keitettiin, 
Kattilalla veistettiin, 
Si.it SOtkui taikinaa. 
Äijät mähkyi karsinas, 



1560. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 



as Lehmäl leipoi taikinaa. 
Emännät ammui pilttuulla. 

1560. Honkajoki. Hirsikoski Aimo. 
n. 32. — 23 / 3 ■-'/'. 
Mustolaan. 

Menin muinen Mustalaan 1 
päätänin panettelemaan, 

silkillä silottelemaan 

Musta koira, korpin ruoka, 
s minua, vastaan tuli. 

Minä hyppäsin aidan päälle, 

aita mun alleni kaatu. 

Minä lensin lepistöön, 

Lepistö mereksi muuttu. 
io Minä karvin kankaan, 

kankaalta ma hyppäsin kultaselle 
pyörtänölle, 
Löysin kurjen kantanunna, 

ajoin kurjen kotio, 

annoin kauroja etteen. 
15 Mitä 1 tämä näitä söi! 

Annoin rukkiita etteen, 

Mitä tämä näitä söi! 

Annoin nisuja etteen, 

Niitä se pikkusen nissutteli, 
20 puolen kappaa nassutteli. 

Minä käskin Kaisa- Maisan mennä 
lypsämään. 

Ei Kaisa-Maisa nisiäkän löytänyt 

Menin itte lypsämään. 

Lypsin niättä kohottelin, 
25 lukkarin lusikan täyteen, 

papin saappaan täyteen. 

Vein sen riaskan saunanparveen. 

Hiiri tuli ja muisti hiukan, 

katti tuli ja kaasi kaikki. 



30 



466 



Yiihdytvslauluja ja muita lasten runoja. 



30 Minä otin katin kii. 
Itku kuulu Ilmolaan, 
poni Pohjan-Tornioon, 

valitus Venäjänmaalle, 

kitiumis kdvenrakkoon, 
35 Sinne hän sitten meni pakkoon. 

1561. Honkajoki. Hirsikoski Anun. 
n. 52. — ö / 8 24. 

Kun minä menin Murrilahan 
mustia villoja vaihtamahan, 
koira tuli Korpelasta mun perä- 
lläni haukkumahan, 
Minä hyppäsin aidalle, aita kaatui 
molemmin puolin, 
5 Minä lennin lepikkoon, lepikko 
millien sauvan antoi, 
.Minä sauvan riihimiehelle. ralli- 
mies mullen jyviä antoi, 
Minä jyvät myllärille, mylläri 
mullen jauhoja antoi, 
Minä jauhot vaimolle, vaimo mul- 
len kyrsän leipo, 
Minä k\rsän linnulle, lintu minut 
kotia viisas. 

1562. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 
n. 61. ~ 23 ! 3 24. 

Aita kaatui kahden puolen. 
Minä lennin lepikkoon, 
Lepikko 1 muuttui mereksi, 
Minä kaikki kalat merestä, 

.-. Minä kalat l i i 1 1 i i i i < h . lie, 

Riihimies minulle jyväpakan, 
Minä jyväpakan suutarille. 
Suutari mulle mustat kengät, 
Minä mustat kengät papille, 
m Pappi mulle paitaliinan 



Minä paitaliinan vaivaisille. 
Vaivaiset mullen sata kiitosta. 

1563. Kurrin. 1 'uhin ui n. 96. — 52. 
Muori kuoli, toinen muori tuli, 

Minä pääsin päistäriin, 
Päistäristä siemeniin, 
Siemenistä mettään. 
s Mettä mulle sauvan anto. 
Sauva Ullille tien QeUVO, 
Tie mun kylään vei, 
Kylä mulle kakon anto, 
Kakon minä kalamiehille, 

io Kalamiehet mulle kaloja 1 , 

Minä kalal riihimiehille, 

Riihimieliet mulle jyviä, 
Minä jyvät possolle, 
Possu mulle puoli kylkiään. 

te Minä kyljen koiralle, 

Koira mulle oravan haukku. 
Minä oravan kotkalle, 
Kotka mulle puoli siipiään, 
Jolla minä yli meren lensin. 

20 Siellä juovat pojat vattan pom- 

posta. 

1564. Kurrin. Kaukamaa L, n 9. 
-»1,30. 

Äiumankyla. Kaisa Harjukangas. 

Venäläinen verikoira 

Tappoi Kani ja äitini, 
Olispa miniinki tappanu! 
Peestinpä minäki päistärläjähä, 
5 Päistärläjä rupes palana, 

[Vesinpä minä inettähänki. 
Mettä unille sauan anto, 

Ja minä sauan akalle, 
Akka mulle kakon leipo, 



1562. ' Säk. :i — 7 pieni alkukirjain. 
1 k o loja : kaloja. 



Pakeneva. 1564—1566. 



467 



l» Minä kakon kalamiehelle, 
Kalamies mulle kaloja anto, 
Minä kalat riihimiehelle, 
Rallimies mulle jyviä anto 
Minä jyvät possun suuhun, 

15 Possu puolen liikkiönsä, 
Minä liikkiön koiran suuhun. 
Koira mulle oravan haukku, 
Minä oravan papille, 
Pappi mulle pairan anto, 

20 Minä pairan suutarille, 
Suutari mulle kengät neulo, 
Että mä pääsen naimaa 
Kaukaa Kangasalta 
Piimäpirjon tyttäriä. 

1565. [Satak?] Alanen Viljo, n. 23. 
—30. 

Kaappo Räisä, 64 v. 
Lapsen loru • 

Un, uu ruumiinkuu 
Ruumis käski mun tänne tulla, 
Minä kaahin aidan päälle, 
Aita kaatu kankahalle, 

5 Kangas mulle sauvan anto, 
Sauva mun tielle vei, 
Tie mun kylähän vei, 
Siellä löysin akan leipomasta. 
Tyttäret vanuttamasta. 

io Tyttö mulle kakon vanutti, 
Minä kakon kalamiehelle, 
Kalamies mulle kaloja anto, 
Minä kalat jyvämiehelle, 
Jyvämies mulle jyviä antoi, 

is Minä jyvät possun suuhun, 
Possu mulle puolen kylkeänsä 

antoi, 
Minä kyljen koiralle, 
Koira mulle oravan haukkui, 



Minä oravan linnulle, 
20 Lintu inulle siipensä antoi 

Ylimeren mennäkseni, 

Sieltä jälleen tullakseni. 

Siellä oli kaivo keskellä pihaa, 

Jossa poiat joivat pikarista, 
25 Piiat pika-nikarista, 

ämmät joivat ämpäristä. 
Äijät kämpäristä. 

1566. [Satdk.?] Räisä K, n. 13. 

—30. 

Venäläinen verikoira 
tappoi isän, tappoi äirin, 
meinas vielä munkin tappaa, 
minä kauhiin airan päälle, 
5 aita kaatui kankahalle. 
minä lennin lepikkoon, 
lepikko muuttui mereksi, 
minä karsiin kankahalle, 
kaukas mulle sauvan antaa, 

m sauva mun tielle vei. 
tie m r u'n kylähän vei, 
sielä löyrin akan leipomasta, 
tyttären vanuttamasta , 
tyttö mullen kakon vanutti, 

15 akka mulle kakon leipoo, 
minä kakon kalamiehelle, 
kalamies mulla kaloja antaa, 
minä kalat jyvä miehelle, 
jyvä mies mulle jyviä antaa, 

äo minä jyvät possun suuhun, 
possu mulle puolen kylkijänsä 

antaa, 
minä kyljen koiralle, 
koira mulle oravan haukkuu. 
minä oravan linnulle, 

25 lintu mulle siipensä antaa 
yli meren mennäkseni 



168 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Itä jällen tullakseni, 
siellä oli kaivo keskellä pihaa. 
Poijat joivat pikarista 
30 piijat pika nikarista, 
äijät joivat ämpäristä, 
ämmäl äijänsä perseen kämpäristä 
aäin se on oikeen. 

1567. Vesti. Hels. Sinun. Normaali- 
lys. konv.: Lindroos n. 1*. — 92. 
Järvenranta. Kustaa Kalpela. 
Menin minä Erkon Kerkko- 
han 

päätäni panettamaan, 

silkillä silottamaan 

hopialla helottamaan. 
5 Erkki kesken kenkimästä 

koirria hosottaniaan. 

minä airalle pakoon; 

aita mun allani lakoon, 

minä lensin lepistöhön, 
m lepistö mereksi muuttu, 

minä menin suurell' vuorell', 

korkialle kukkulalle. 

Kuulin kurjen kiukuttavan. 

heinäsuolla heikuttavan, 
15 papin niityllä panevan. 

Minä kurjen heinipuulla, 

sain ma kurjen sapilaalla; 

minä kurjen kiinni otin, 

panin kurjen suittel suuhun, 
so Buittet suuhun, päittel päähän; 

ajon kurjella kotio, 

pitkäsäärellä pihahan. 

Panin kurjen kytkyehen, 

kultaisehen kytkyehen; 
.•.-. panin kurjen karsinahan, 

rantaiselien karsinalla n. 

vaskiseen vajaseheli. 



Panin Maijan lypsämähän, 
Maija ci nisiä lyönny; 
80 panin Kaijan lypsämähän, 

Kaija kaikki maahan kaato. 

Menin itte lypsämähän, 

h |i .m itte l\ rpyttelin, 

pikarihin pirpottelin, 
B6 Inkkarin lusikan täyren, 

kirkkoherran kirnun täyren. 

Panin lopun pattahalle, 

tuli hiiri, siittä maistu. 

tuli katti, aappas kaikki. 
•io Minä koukun kolkkahasta, 

väärän puun pesän erestä 

löin mä hiiren kuolluksihin, 

katin puohpyörryksihin. 

Lihat linnahan vetelin, 
45 nahaat traksin kaupunkihin, 

jolla sain hirmusen hevosen; 

luokka paukku taivasalla, 

längel pilviä piteli, 

harja taivasta lakasi, 
50 kaviot kiviä löi, 
häntä maata lorusi. 

1568. Vesil. Heh. Suom. Normaali- 
lys. konv.: Lindroos n. 2*. — 92. 

Kirkonkylä. Juditfa Lindroos, 50 v. 
synt. Kulnnal ilidin Ilaapsaaren ky- 
lässä. 

Soppo soteli. 

Suppu soteli meni sulaan 
viilin kuulen koiran kans, 
tappo ämmän, tappo äijän, 
tahto sr minunkin tappaa. 
5 Pääsin ailalle pakoon, 
aita mun allani lakos, 
minä mem[n] pensaan juureen, 
pensas inullo kepin lainaa, 



Pakeneva. 1598—15:1. 



169 



keppi minun tuille vei, 
10 tiä minun taloon 1 vei, 

löysin emännän leipomassa, 

tyttären taikinaa taputtamassa. 

Tytär luulle kakon leipo, 

emäntä rupes torumaan. 
id Minä k; i k< > 1 1 kalamiähelle, 

kalamiäs tuulle kaloja; 

minä kalat riihimiäheUe, 

riihimiäs mulle jyviä; 

minä jyväl posson suuhun, 
20 posso pualet kylkiänsä; 

minä kyljet kokkolinnulle, 

kokkolintu mulle siipensä lainas 

yli meren mennäksen 

takasikkin tullaksen. 

1569. Lempäälä. Vihervaara n. 4341. 
—13. 

Saimi Vuori, 14 v. 

Lampaat ne lattian lakasi, 
Ämmät ne vääräsä makasi. 
Akat ammui kytkyeesä, 
Siat pani olutta. 
s Katillalla veistettiin. 
Kirveellä keitettiin. 

(on vaan katkelma.) 

1570. Pirkkala. Skogman n. 34*. —61. 

Sukkelat mutkat. 

Menin minä lepistöön, 

Lepistöltä kepin löysin. 
Keppi minun tielle vei, 
Tie minun kylään toi, 
5 Kylass'[!] ämmät leipomassa, 
Ämmät mulle kakon leipo, 
Kalamiehelle sen annoin, 
Kalamies mulle kaloja, 



1568. ' tiell]ä| : tiälle. — 2 Ensin oli 



Etiihimiehelle ae1 annoin, 
Lo Riihimies mulle jyviä, 

Jyvät annoin sialle. 

sika mulle' kyljistänsä, 

Kyljen annein kuralle, 

Koira mulle kutkan toi, 
is Kutka mulle Biivestänsä. 

Niillä lensin lei kiittelin. 

Kymmenen meren ylitse, 

Kahden kaupungin läpitse; 

Jo siellä ihmeitä näin, 
äo Padalla siellä viistettiin. 

Kirveellä siellä keitettiin, 

Kanat keitti päivällistä, 

Lampaat laittoi karsinata, 

Siat sotki taikina ta. 
25 Tunkioa ämmät tuhri, 

Äijät väänsi kehrävartta. 

1571. Pirklcdla. Starck n. 7*. —89. 
Eva Kaisa Purra, 69 v. 

Sokko meni sotaan 

viiden kuuden koiran kanssa, 

tappo isännän, tappo emännän. 

tahto vielä minunkin tappaa. 
5 Minä hyppäsin aidan päälle. 

aita kaatu kahden puolen, 

minä menin lepistöön, 

lepistöstä kepin löysin. 

Keppi minun tielle toi, 
io tie minun kylään vei. 

Löysin ämmän leipomasta. 

tyttären kyrsää vanuttamasta. 

Ämmä mulle kakon leipo, 

tytär kyrsän vanutti, 
is minä kakon kalamiehelle, 

kalamies anto kaloja, 

ut: kylään: korj. ylap. 



470 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



minä kalat riihimiehelle, 
riihimies anto jy\ iä, 

minä jyvät si'alle, 

aika puolet kyljistänsä, 

minä kyljen koiralle, 

koira kuku lihansa, 

annon lihat kotkalle, 

kotka puolet suvistansa, 
25 joilla lentää let kiittelin 
pitäjän 

yhdeksän meren ylitte, 

kahdeksan kaupungin läpitte. 

Siellä minä vasta ihmeitä näin: 

padalla siellä veistettiin, 
30 kirveellä siellä keitettiin; 

si : at puita hakkaeli, 

miehet tuhri tunkioita, 

vainmt katteli klasista. 

1572. Kangasala. Lilius n. 134*. 
—88. 
Hjalmar Pinne, 13 v. 

Minä menin Melkkolan Kelk- 
kolaan, 

Melkkolan Kelkkolan koirat rupes 
h. liikkumaan. 
Minä menin aidan päälle, 
Aita kaatui alleni, 
e Minä menin lepistöön, 
Taitoin sieltä kepin, 
Keppi neuvoi tielle. 

Tie neuvoi saunalle 

Sauna neuvoi kylään; 
io Minä pääsin kylään. 

Tapasin isännän istumassa, 
Pojan köyttä vääntämässä', 

T\ II.iivii taikinaa vanuttamassa, 

Emännän leipomassa. 
15 Emäntä leipoi mulli ■ kakun. 



Minä kakun kalamiehelle, 

Kalamies mulle kaloja. 
Minä kalat jyvämiehelle, 
Jyvämies antoi mulle jyviä. 
bo Minä jyvät possun suuhun, 

Possu antoi mulle puolet rei- 
siänsä. 
Minä reidet koiran suuhun, 
Koira haukkui mulle oravan, 
Minä oravan kotkan suuhun. 
25 Kotka antoi mulle puolet sii- 

piänsä. 

Niillä lentää letkut telin, 
K\ nimenen meren ylitse. 
Sicll' oli isännät hopeavöissä, 
Tyttäret tinasohiissa. 
30 Pojat raiitakanniiksissa. 
Hevoset rautakavioissa. 

1572 a. I\ a iifinsula. Suom. Kansan- 

run. sem. siv. n. 84. 1909. 

Kirj. S. J. Pentti. 

Mutta h 15 (kuultu Kangasalla, 

kirjoitettu Helsingissä) ei poikkea 

länsisuomalaisesta muodosta muualla 

paitsi sakeissa: 

»Eeppi neuvoi tielle, 
Tie neuvoi saunalle. 
Sauna neuvoi kylään. 
Tapasin isännän pojan 
s Tyttären vanut ia massa. 
Emäntä leipoi» j.n.e. 

1573. Sahalahti. Äijittä E, n. 141. 

—96. 

Sopia meni sotaan 
viiden kuulen korian[I] kanssa. 
Tappo ämmän, tappo äijän, 
rupea minunkin teippaan. 



Pakeneva. 1573—1"."', 



471 



5 Minä pääsin ailalle 1 , 
aita k.uitii kanien puolin. 
aidan päältä päistärille. 
Päistäret ponpahti palaan, 
päistäriltä Lepistöön, 

10 lepistöstä kepin löysin 
keppi minun tielle toi, 
tie minun kylään vei. 
Löysin ämmän leipomasta 
ja tyttären vanuttamasta. 

15 Tytär oralle kaakun leipo, 
minä kaakun kalamiehelle, 
kalamies mulle puolet kalojaan, 
minä kalat riihimiehelle, 
riihimies mulle puolet jyviään. 

20 minä jyvät possolle, 

] n isso mulle kylkensä anto, 

minä luut koiralle, 

koira mulle kotkan haukku 

25 yli meren mennäkseni, 
tälle puolen tullakseni. 

1574. Sahalahti. Helin n. 5*. — 03. 

Ilola. Koiviston Vendiä, 59 v., 
kuullut mies-vainajaltansa. joka synt. 
Töykänän kylässä. 

Elkkolan laulu. 

Menin minä Elkkolan Kelkko- 

laan 

Päätäni panettamaan (panetta- 
mahan) 
Silkillä silittämään 
Kamaralla kaunistettamahan. 
5 Elkko kesken kenkimästä 
Koirrat päälleni hukutteli. 
Menin minä ailalle pakkoon, 
Aita mun allensa kaato. 
Lensin tästä lepikköön, 



1573. l ai|h|alle : ai/alle. — 2 Säkeissä 16 



10 Lepikkö mereksi muuttu. 
Karsin tästä kankahille, 

Kaukas kahtia meni (menevi) 
Puut punaset. maat siniset, 

Kanervan juuret viheriäiset. 

ir, Mika toi taalla kaukana näkkyy? 

Kylä toi tualla kaukana näk- 

kyy. 

Mitä ton kylän koskei on? 

Kirkko ton kylän keskel on. 

Mitä ton kirkon sisä] on? 
20 Aitta ton kirkon sisäl on. 

Mitä ton aitan sisäl on? 

Neljä nuarta neitsykäistä, 

Yksi sittoo silkMvöitä, 

Toinen vallaa vaskivöitä, 
25 Kolmas suvittellee solkia, 

Neljäs itkee veljeänsä 

Kun viätiin nuarena sottaan. 

Kapalossa kannettiin, 

Seimessä vö] jättiin. 
30 Tappo ämmän, tappo äijiin. 

Tahtoi munkin tappaa. 

Pääsin mä tästä päistäriin 

Paistavista siämeniin 

Siämenistä mettään. 
35 Mettä mullen saiivvan anto 

Sauvva minun tiälle vei 

Tiä minun kyllään vei. 

Löysin minä ämmän leipomasta. 

Tyttären kyrsää vanuttamasta 
40 Ämmä mullen ka k' in leipo. 

Minä kakon kalamiähelle 

Kalamiäs mulle kaloja. 

Minä kalat riihimiähelle 

Riihimiäs mulle jyviä, 
is Minä jyvät pussin suuhun 

Pussin suusta pussini suuhun 

18, 20, 23 iso alkukirjain. 






Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Posso inullcn kylkensä 
Minä kyljen koirrallen, 
Koirra mullen oravan haukku 
iina oravan siipilinnulle 
Siipilintu mulle pualel siipijänsä 
Ja häntä böyhenijänsä, 
Jolla ma lensin letkuttelin 
Yhleksän meren ylitte, 

55 Kahleksan tammen tahitte 
SiäJ "ii kokoi kultakannuksissa, 
Kanat, vaskivarpahissa 
Hevonen tuatu Helsinkistä, 
Rantakarin kaupunkia ta, 

6o Umpikenkä ulkomailta. 
Panin minä Maijan Lypsämään 
Maija ei saanu maitoo maalle. 
Menin itte lypsämään 
Sain minä itte mailon maalle. 

65 Nuaret miähel Durkkahista, 

Vanhat äijät ämpäristä 
MaitOO saivat jualaksensa. 

1575. Kuhmalahti. Lindroos n. 13*. 

—88. 

l!;ia]i'saari. 40- v. nainen, kuullut 
äidiltänsä Ulrika Eskolalta. >luistiinp. 
Tottijärvellä. 

Soppo soteli meni sotaan, 
Viilen, kuulen koiran kai 
Tappo' äijän, tappo' ämmän. 
Tahto' se minunkin tappaa. 
i Minä nilalle pakoon, 
Aita minun allani lakos', 
Minä pensaan juurelle, 
Pensas minulle kepin lainas', 
Keppi minun tielle vei, 
io Tie minun kylään vei, 
Löysin emännän leipomasta, 
Tyttären taikinaa vanuttamasta. 



Emäntä minulle kakon leipo, 
T\ tär rupes' torumaan. 

i . Minä kakon kalamiehelle. 
Kalamies mulle kaloja, 
Minä kalat riihimiehelle, 

Riihiinies mulle jyviä, 

Minä jyvät posson suuhun, 
20 POS80 puolet kylkiänsä. 

Minä kyljet kokkolinnulle, 

Kokkolintu mulle siipensä lainas' 

Yli meren mennäkseni, 

Takasikkin tullakseni, 
25 Siellä oli pojaal poimupaitasissa, 

Tyttäret kulta siioissa. 

1576. Eräjärvi. Tyyskä (i'.)T7) n. 
131*. 07. 

Kustaa Maki-la. i:s v., kuullut isäl- 
tään, joka on jo lähes To v. 

Sotilas mani sotaan. 

Sotilas meni sotaan 
Viilen kuulen koiran kanss' 
Tappoi äijän, tappoi ämmän 
Meinas' vielä minunkin tappaa, 
:> Minä hyppäsin ailam päälle 
Aita kaatui kahlein pualen. 
Minä hyppäsiin päistärläijään 
Päistärläijä rupes palamaan. 
Minä hyppäsin Lepistöön, 
io Lepistö iniille sauvan antoi, 
Sauva minut (jäälle saattoi 
Tiä minut kylään vei. 
sialla löysin akan leipomasta, 
Tyttären leipiä vanuttamasta. 
\kka mulle kakon leipoi. 
Minä kakon kalamiähellen. 

Kalamiäs mulle kaloja antoi, 
Minä kalal riihimiähelle, 
Riihimiäs mulli' j\ \ ijä antoi 



1'ikcneva. 1576—1878. 



473 



20 Minä. jyv.it posson suuhan 
Posso pualet kyljistänsä. 
Minä kyljen koiran suuhun, 
Koira mulle oravan haukkui, 
Minä oravan kotkan noukkaan, 

a Kotka mulli' siivet antoi. 
Niillä lentelin lekuttelin 
Yli yhleksän meren sinisen. 
SielT oli kukut kultakannuksissa, 
Kanat hopee höyhenissä, 

30 Pikkupojat pullosissa, 
Pikkupirjal pikareissa, 
Vanhat ämmät ämpärissä, 
Vanhat äijät nurkan alta. 

1577. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 
62*. —07. 

Anton Tuomala, 15 v.. kuullut ta- 
lonväeltä. 

Venäläinen verikoira. 

Venäläinen verikoira 
Tappoi isän 
Tappoi äilen 
Meinas häijy 

s Minunkin tappaa 
Mutta pääsin 
Aitan harjalle. 
Aita kaatui kahlen puolen 
Minä siitä päistäriin, 

io Päistäreet syttyi tuleen 
Minä lehtoon lepsählin 
Lehto mulle sauvan antoi, 
Sauva mulle tien neuvo 
Minä tie[l]tä taimi löysin 

io Emännän leipomasta, 
Tyttären taputtamasta , 
Äijän köyttä vääntämästä 



Isännän ilman istumasta, 
Emäntä mulle kakun leipoi, 

äo Minä kakun kalamiehelle 
Kalamies unille kaloja, 
Minä kalut Hullun suuhun. 
Hollo mulle oravan haukkui. 
Minä oravan sepällen, 

25 Seppä mullen sakset takoi 
Minä saksel raatarillen, 
Raatali mullen jakun neuloi, 
E1 tä mä pääsin naimaan 
Pillipiiparin tyttären. 

1578. Eräjärvi. Hansson n. 30 a. 
—53. 

Sopia se sutaan meni 
Viiden kuuden koiran kanssa. 
Tappo äijän, tappo ämmän, 
Rupes m(in)unkin tappamahan, 
s Minä hyppäsin aidan päälle, 
Aita kaatu kahden puolen, 
Minä hyppäsin päistärille, 
Päistäret rupes palamahan. 
Minä hyppäsin kultakoukkuun. 

io Lauta koukulta lepistöön. 
Lepistö mull' 1 kepin anto, 
Keppi minun tiellen saatto, 
Tie minun kylään vei. 
Löysin ämmän leipomasta, 

15 Tyttären vanuttamasta. 
Ämmä mullen 2 kukon leipo, 
Minä kakun kalamiehelT, 
Kalamies mull" kaloj(a) 8 anto, 
Minä kalat riihi miehell', 

20 Riihimies mull' jyvi(ä) anto, 
Minä jyvät posson suuhun, 
Posso puolen 4 kylkiänsä, 



1578. 1 |minullen| *mull* : m. 
* |(minull|| puolen : p. 



2 m|(in)|ullen : m. 



loja alleviivattu. — 



471 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Muki kyljen koiran suuhun. 
Koira minullen oravan haukku. 
i Minä oravan kotkan suuhun, 
K<>t k . i puolet 6 siipiänsä, 
Joilla Inisin lipsuttelin, 
Yhdeksän* meren ylitte, 
Kahdeksan' talon tahitte 8 , 

3o Jos oli pojat poimupaidois, 
Vanhal äijät vaskivöissä. 
Sieltä löysin pienet piiat pika- 
rista, 
Nuoret pojat potelist.i. 
Vanhal aijat ämpäristä, 

35 Vanliat ämmät nurkan alta. 



1579. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 2. 
- m l f 81. 

[tä-Aure. Emäntä Melta Rikala, 
"il v., kuullut pienenä tyttönä. 

Venäläinen verikoira 

Tappi i isän, tappu äiten, 

Tahto tappaa itteniMn, 

Mutta pääsin päistärihin, 
5 Päistäristä raumenihin, 

Ruumenet mun mettään saatto, 

Mettä unille sauvan anto, 

Minä sauvan akalle. 

Akka niulle kakun leipo, 
m Minä kakon koiralle, 

Koira minulle oravan haukku, 

Minä oravan pajulle. 

Pappi unille paitaliinan, 

Minä paitaliinan lukkarille, 
15 Lukkari niulle puolel jyvistään. 



1581. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 3. 

»1,31 

Itä- \uiv Emi nila Uulila Ruoho- 
nen, 55 v. Pienenä kuullut. 

Toinini meni soutaan 
viilen kuulen koiran kanssa, 
tappo rouvansa, 
vielä meinas minunki tappaa. 
5 Minä menin ailan päälle, 
aita kaatU kahlen puolen, 

minä menin lepistöön, 
lepistöstä kepin sain, 

keppi minun kylään vei. 

1580. Ruovesi. Marjanenn.58*.—13. 

Aita kaatu kahdenpuolen 
minä nousin pensaan päälle 
pensas mulle kepin anto, 
keppi minun tielle vei, 
5 tie minun kylään vei. 
Löysin ämmän Leipomasta 
t\ iiären typyttämästä. 
Ämmä mulle kakon leipo, 
minä kakon kainalooni 
io läksin siitä toiseen taloon. 
SielläköS minä ihmeitä näin: 
siat sotki taikinaa 
ja ämmät tuhri tunkioo. 

1582. Virrat. Paldani n. 71*. —52. 
Minä menin Lättilään, 

Päätäni panettaan, 

Silkillä 1 sirottaan. 
Lättilän koirat rupes haukkuun 
s Minä h\ ppäsin airalle, 

Aita kaatu kaatu 2 kahren puolen; 



6 1 < mi n ii 1 1 • • 1 1 , | Iit : p. — 8 |punasen| meren : m. — ' kk:ssa pieni alkukirjain. 

ikeet 29 — 31 on alkup. kk:ssa reunaan lisätty ja merkitty numeroksi 30 b. 
1582 ' Kirjotusvirhe, p.o. Silkillä. — 'Sanan toistaminen kirjotusvirhe. 



Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1582 — 1585. 



475 



Minä hyppäsin airalle, 
Aita kaatu kainon puolen, 
Minä hyppäsin Lepikköön, 
i» Lepikkö muuttu mereksi, 
Papin nuiva soutamaan, 
Nm Ti aeitty itkemään. 

1583. Virrat. Siren T. n. 60*. —Oi. 
Kurjenkylä. Hilma Jokinen, 50 v. 

Verikoira venäläine, 

Tappo isän tappo äiöen, 
Tahtopa > ielä niiniinkin tappaa. 
Minä pääsin paistärihin, 
s Päistäristä ruumeniin, 
Ruumenista mettään, 
Mettä mulle^sauvan^anto 
Minä sauvan kalamiehelle, 
Kalamies mulle kaloja anto, 

io Minä kalat riih imi> helle, 
Riihimies mulle jyviä anto, 
Minä jyvät possun suuhun, 
Possu mulle puolen kylkiänsä 

anto, 
Minä kyljen koiran suuhun, 

15 Koira mulle oravan haukku, 
Minä oravan kaakkolinnulle, 
Kaakki mulle siipensä sulki 
Yli meren mennäkseni 
Ja sieltä jällen takasin tullakseni. 

1584. Virrat. Sievänen n. 52* . — 15. 
Vaskivesi. Josefiina Majamäki, 
60 v., oppinut äidiltään. 

La, la, la, la laulettiin 
Sian sorkkia keitettiin, 
Annettiim_mullekkim w pa la , 
Minä palan van a halle muorille, 
s Muori mulle kakoMeipo, 
Minä kak"ii kalamiehille, 



Kalamiehel mulle kaluja anto, 
Minä kalat riihimiehille, 
Riihimiehel mulli' jyviä anto, 

m Minä jyväl possun suuhun, 
Possu mulle pimlen kyljestään, 
Minä kyljen kuran suuhun, 
Koira mulli' oravan hankki, 
Minä oravan kotkan suuhun, 

ia Kotka mulle siipmsä lainasi 
Yli merem_ mennäkseni, 
Sieltä takasit^ tullakseni. 
Sielläpä minä vasta ih'mcitä näin: 
Isännällä kynnettiin, 
Emännällä kartuttiin, 
Siat sotki taikinaa, 
Piiat tuh ll ri tunkijoo 1 . 

Palvelin talonpoikaa 
vuoteni täyteen. 

1585. Pori. Friman J, n. 22. —89. 
Juho Aalto, 20 v. 
Palkkani. 

Palvelin minä talonpoikaa 

sen vuoden ja päivän pääll'. 

sain minä kanan palkastani. 

Kanan nimi oli Katin-oja 
s hei jei jei jei jei. 

Kanan nimi oli Katin-oja 

pvm pvm pym. 
Palvelin minä talonpoikaa 

sen vuoden ja päivän pääll", 
io sain minä kukon palkastani. 

Kukon nimi oli Tiruliru 

hei jei jei joi jei. 

Kanan nimi oli Katin-oja 

pym pym pym. 
is Palvelin minä talonpoikaa 

sen vuoden ja päivän pääll'. 



1584 



tunkioo : tunki/oo. 



476 



Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja. 



sain minä hevon palkastani. 

Eevon nimi "li Besten, 

Knk«'ii nimi oli Tiniliru. 
äo Kaiuin nimi "li Catin-oja 

hei jei jei jei jei. 

Kanan nimi "li Catin-oja 

pvm pvm pyin. 

Palvelin minä talonpoikaa 
25 Ben vuoden ja päivän päälT, 

sain minä akan palkastaan. 

Akan nimi "li K-ten. 

luvun nimi "li Besten, 

kukon nimi "li Tiniliru, 
30 kanan nimi "li Katin-oja 

hei jei jei jei jei. 

Kanan nimi "li Katin-oja 

pvm pvm pyin. 

1586. Mi riharrui. Ilosin* M. n. 1. 
—88. 

Karoliina Ahlroth, 75 v. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni täyteen, 
Sain minä 1 koiran palkastani. 
Koira "li Himan hau hau hau. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni täyteen, 
5 Sain minä kissan palkastani. 
Kissa "li Krikseli, 
Koira "li Kirnau hau hau hau. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni täyteen, 
Sain minä kutun palkastani. 
io Kuttu "li .M"". 
Kissa "li Knkseli, 
Koira m. m. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni täyteen, 



Sain minä pukin palkastani. 

15 Pukki oli I'"". 
Kuttu oli Möö, 
lviss;i m. m. 

Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni täyteen, 
Sain ininä lehmän palkastani. 
20 Lehmä oli Longeri, 
Pukki "li Pöö, 
Kuttu "li Möö, m. m. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni täyteen, 

Sain ininä härän palkastani. 

16 ll.nkä "li Manu-eli. 

Lehmä "h Longeri, 
Tukki m.m. 
Palvelin ininä talonpoikaa vuo- 
teni täyteen, 
Sain minä tyttären palkastani. 
:i« Tytär oli Marketa, 
Härkä "li- Mangeli, 
Lehmä m. in. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
tiiii täyteen, 
Sain minä talon palkastani. 
tb Tai" "li Kartano, 
Tytär oli Marketa, 
Bärkä "li Mangeli, 
Lehmä "li Longeri, 
Pukki "h Pöö 
ei Kuttu "li Möö, 
Kissa "li Krikseli, 

Koira "li Kirnau hau hau hau. 



1587. Oripää. Vihervaara n. 2373. 
—11. 

Taaskila. Maija Välilä, 7'. \ . 
Palvelin talonpoikaa 

1586. l Sain : S. »minä*. — * Mm oli : o. 



Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1587—1589. 



477 



vuateni ta\ teen, 

Sain pässin palkastani. 
Pässi oli P;ik;irä. 
5 Koira lliu hau, 
Kissa oli Kirnamau, 
Kukku oli Kunakokki, 
Kana oli Kaakrniakki. 
Muna oli tiu vou vou. 

1588. Loimun. Hollo n. 326. —09. 
Palvelin talonpoika vuoteni 
täyteen, 
Sain minä munan palkastani, 
Ja se muna oli tiuvauvoo, 
Ja se muna oli tiuvauvoo. 
a Palvelin talonpoika vuoteni 

täyteen , 
Suu minä kanan palkastani. 
Ja se kana oli kaakernokka, 
Ja se muna oli tiuvauvoo, 
Ja se muna oli tiuvauvoo, 
10 P. tp. v. t., sain minä kukun 

palkastani, 
Se kukko oli kuukernokka, 
Kana oli kaakernokka j.n.e. 
P. tp. v. t., sain minä kissan 
palkastani 
Se kissa oli miu mau j.n.e. 
15 P. tp. v. t., sain minä koiran 

palkastani, 
Se koira oli hiu Inu j.n.e. 
P. tp. v. t.. sain minä lampaan 1 
palkastani, 
Se lammas oli mää mää j.n.e. 
P. tp. v. t. sain minä pässin pal- 
kastani 
20 Se pässi oli päkäkää j.n.e. 



P. tp. v. t., sain minä lehmän 
palkastani 

Se lehmä oli ammuu j.n.e. 

P. tp. v. t., sain ininä sonnin pal- 
kaltani. 

Se sonni oli pöy vöy j.n.e. 
25 Palvelin talonpoika vuoteni 

täyteen, 

Sain minä hevon palkastani, 

Se hepo oli hirnai. 

Sonni oli pöy vöy, 

Lehmä oli ammuu. 
30 Pässi oli päkäkää, 

Lammas oli mää mää, 

Koira oli hiu hau, 

Kissa oli miu mau. 

Kukko oli kukernokka, 
35 Kana oli kaakernokka, 

.la so muna oli tiuvauvoo, 

Ja se muna oli tiuvauvoo. 

1589. Alastaro. Vihervaara n. 2437. 

—11. 

Sikilä. Eräs 13-vuotias tyttö. 

Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
Sain minä munan palkastani. 
Munan nimi oli Tiu tau tau. 
Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
5 Sain minä kukkon palkastani. 
Kukkon nimi oli Kuunakuppi 
Ja munan nimi oli Tiu tau tau. 
Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
Sain minä kanan palkastani. 
10 Kanan nimi oli Kaakelituppi, 



1588. ' minä |pässin| : m.l. 






Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja. 



Kukkuu nimi oli Kuunakuppi 
Ja munan nimi oli Tiu tau tau. 
Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
Sain minä kissan palkastani, 
ie Kissan niini oli Niu nau nau. 
Kanan nimi oli Kaakeltuppi, 
Kukkuu nimi < >li Kuunakujijii 
Ja munan niini oli Tiu tau tau. 
Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 

20 Sain minä koiran palkastani. 

Koiran nimi oli Hau hau hau. 

Kissan nimi oli Niu nau nau. 

Kanan nimi oli Kaakeli uppi, 

Kukkmi nimi oli Kuunakuppi 
25 Ja munan nimi oli Tiu tau tau. 

1590. Alastaro. Vihervaara n. 3438. 

11. 
Siirilä. Vilho Vieno, 45 v. 

Eevosen nimi lihaa. 
Sian nimi Viivi. 
Lehmän niini Muu muu, 
Koiran nimi Huntu n muutu, 
:. Katin nimi Nahka-maunus. 
Kukkon nimi Kulta nuppi. 
Kanan nimi Prätspeli pöm pöm 

pöm. 

1591. Alusiani. Vihervaaran. 2443. 
—11. 

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. 

Palvelin lniii.i talonpoikaa vua- 

telli täyteen. 

Sain minä kukkon palkastani. 

Kukku sano: kukkulunruu. 



Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
6 Säin minä kanan palkastani. 
Kana sano: Kai. 
Kai minun kanani. 
Kukko sano: kukkulunruu. 
Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
m Sain minä ahneen 1 palkastani. 
Uhhee sano: Mää, 
Mää minun uneni, 
Kai minun kanani, 
Kukko sano: Kukkuluuruu. 
15 Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
Sain minä sian palkastani, 
Sika sano: Röh, 
Röh minun sikani, 
Mää niiniin uhoni. 
20 Kai minun kanani. 

Kukko sano: Kukkulunruu. 
Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
Sain minä lehmän palkastani. 
Lehmä sano: Myy, 
bg Myy minun lehmäni. 
Röh minun sikani. 
Mää minun uheni. 
Kai minun kanani, 
Kukko sano: Kukkuluuruu. 
no Palvelin minä talonpoikaa vua- 
teni täyteen, 
Sain minä härjän palkastani. 
Härkä sano: Muu. 
Muu niiniin härkäni. 
Myy minun lelunani. 
Röh linnun sikani. 



1 r. (= lampaan). 



Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1591—1592. 






Maa minun oheni, 
Kai minun kanani. 
Kukko sano: Kukkoluuruu. 
Palvelin minä talonpoikaa vua- 

tiiu täyteen. 
40 Sain minä hevosen palkastani. 

Eevonen sano: Ih ha. 

In ha minun hevoseni, 

Muu minun härkäni. 

Myy minun lrlnnäni. 
45 Röh minun sikani. 

Mää minun uneni, 

Kai minun kanani, 

Kukko sano: Kukkuluuruu. 

1592. Kokentäki. Lempainen n. 25. 
— 5 /i04. 

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. 
Kuullut isältään. 

} hdeksän vuoden palkka. 

Palvelin talossa vuoteni, 
Sain niinä kissan palkastani, 
Kissa oli kirmau ohhohhoo. 

Palvelin talossa vuoteni, 
5 Sain minä koiran palkastani, 
Koira oli krikseli, 
Kissa oli kirmau ohhohhoo. 

Palvelin talossa vuoteni, 
Sain minä lampaan palkastani, 
io Lammas oli mää, 
Koira oh krikseli, 
Kissa oli kirmau ohhohhoo. 

Palvelin talossa vuoteni, 
Sain minä kutun palkastani, 
is Kuttu oli pöö, 
Lammas oli mää, 
Koira oli krikseli, 
Kissa oli kirmau ohhohhoo. 

Palvelin talossa vuoteni, 



20 Sain minä harjan palkastani, 

Härkä oli uu, 

Kulin oli pöö, 

Lammas oli mää. 

Koira oli krikseli, 
2.) Kissa oli kirmau ohhohhoo. 
Palvelin talossa vuoteni, 

Sain minä lehmiin palkastani, 

Lehmä oli muu. 

Härkä oli uu. 
30 Kuttu oli pöö, 

Lammas oli mää. 

Koira oli krikseli, 

Kissa oli kirmau ohhohhoo. 
Palvelin talossa vuoteni, 
35 Sain minä hevosen palkastani, 

Hevonen oli hääsi 

Lehmä oli muu. 

Härkä oli uu. 

Kuttu oli pöö, 
40 Lammas oli mää. 

Koira oli krikseli, 

Kissa oli kirmau ohhohhoo. 
Palvelin talossa vuoteni, 

Sain minä tyttären palkastani, 
ts Tytär oli Marketta, 

Hevonen oli hääst, 

Lehmä oli muu, 

Härkä oli uu. 

Kuttu oli pöö, 
50 Lammas oli mää, 

Koira oli krikseli, 

Kissa oli kirmau ohhohhoo. 
Palvelin talossa vuoteni. 

Sain minä talon palkastani, 
55 Talo oli kartano, 

Tytär oli Marketta, 

Hevonen oli hääst, 

Lehmä oli muu, 



180 



Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja. 



Härkä "li uu, 
eo Kuilu oli pöö, 
Lammas oli mää, 
K tira "li krikseli, 

Kissa oli kirinau ohhohhoo. 



1593. Tyrvää. Horilan.21.— w l t 22. 
Kukko oli kurnappi, 
ja kana "li karnappi, 

ja sr 1 muna oli tiu vou vou. 

(Sanotaan, että Lepistö, Mylly- 
maassa asuva 6(1 — 70 v. ikäinen mies, 

opetti tämän hullunkurisen viisun po- , o k;im (||i kaakgmuppj 
jälleen. Sitä on ruvennut muutkin 
ihmiset sitten käyttämään 



sain minä kukon palkisiani; 
ja >'■ kukko "li kunakoppi, 
kana "li kaakernuppi, 
ja se muna "li liv von vou vou 

vou, 

ls ja se muna "li tiv VOU VOU vou 

vou. 
Palvelin talonpoikaa vuateni 
täyteen, 
sain minä kissan palkastani; 
ja sr kissa "li kirnainau, 
kukk" "li kunakoppi, 



1594. Tyrvää. 1 'akuin V. I\ n. 80. \ 

Kalliala. Ville Lindfors, 65 v. Kuul- 
lut äidiltään Kaisa Kellarilta. 

Palvelin talonpoikaa vuateni 1 
täyteen, 
sain minä munan palkastani; 
ja 2 se muna oli tiv von vou vou 

vou, 
ja se muna oli tiv vou vou vou 

vou. 
5 Palvelin talonpoikaa vuateni 

täyteen, 
sain minä kanan palkastani; 
ja se kina "li kaakernuppi, 
ja sr muna "li tiv vou vou vou 

Voll. 

ja se muna oli tiv von vou vou 

VOU. 

io Palvelin talonpoikaa vuatnii 

täyteen, 



ja se muna oli tiv vou von VOB 

vou. 
ja se muna oli tiv vou vou vou 

Voll. 

I'. il velin talonpoikaa vuateni 
täyteen. 
sain niinä koiran palkastani; 
26 ja se koira "li hiuhan. 
kissa oli kirnainau. 
kukko oli kunakoppi, 
kana oli kaakernuppi, 
ja se muna oli tiv VÖH vou vou 

VOU. 

30 ja se muna oli tiv vou vou von 

vou. 

Palvelin talonpoikaa vuateni 

täyteen, 

sain minä pässin palkistani; 
ja sr pässi "li päkäpä.i. 
koira oli biuhau, 
98 kissa oli kirnainau. 
kukko oli kunakoppi, 
kana oli kaakernuppi. 



159H l seini : se. 

i , i vu|o|teni : vuateni. ' Säkeissä 3— 4, 7— 8, 12, 14, 18, 21, 25, 29, 82, 

:ix, ,2, '»s, 52, v on iso alkukirjain. 



Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteni. I.Vi', I.ViH. 



481 



ja se muna oli tn vou vmi von 1596. Tyrvää. Kullaa n. 225 a. 



vu ii. - 8 /i04. 

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. 
Kulliini äidiltään, kotoisin Tyrvään 
k\ tästä. 



ja se muna « > 1 i tiv vou vou von 

von. 
40 Palvelin talonpoikaa vuateni 

täyteen, 

sain minä Lehmän palkastani; 

ja sr lehmä oli ammunmöö, 

pässi oli päkäpää, 

koira oli liinhaii, 
45 kissa oli kiroaman, 

kukko oli kiina koppi, 

kana oli kaakernuppi, 

ja se muna oli tiv vou vou von 

VOU, 

ja sr muna oli tiv vou vou vou 

vou. 

50 Palvelin talonpoikaa vuateni io Kana oli prätsperi 

täyteen, | Koira oli prikseli, 
sain niinä hevosen palkastani; 
ja se hevonen hirnahii. 
lehmä oli ammunmöö, 
pässi oli päkäpää, 
55 koira oli hiuhau, 
kissa oli ktroamau, 
kukko oli kunakoppi, 
kana oli kaakernuppi, 
ja se muna oli tiv vou vou vou 

von. 
60 ja se muna oli tiv vou vou vou 

vou. 



Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
ja sain minä kissan palkastani. 
Kissa oli kirnou höh hoh hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
5 ja sain minä koitan palkastani. 
Koira oli prikseli. 
Kissa oli kirnau hoh huh hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
ja sain minä kanan palkastani. 



Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
ja sain minä kukkon palkastani. 
15 Kukko oli konnermooki, 
Kana oli prätsperi. 
Koira oli prikseli, 
Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
20 ja sain minä lampaan palkakseni. 
Lammas oli mää 
Kukko oli konnermooki, 



Kina oli prätsperi, 
1595. Tyrvää. Kullaa n. 56. — 13 /i03 Koira oli prikseli, 



Tapiola. 

Talon pojan palveliani, 
Sain minä kukkuu polkastani. 



25 Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
ja soin minä kutun palkakseni. 



Kukkon nimi oli väy väy väy. Kuttu oli pöö, 



31 



482 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



l.niiin.is oli mää, 
30 Kukko oli konncrmooki. 

Kana oli prätsperi, 

Koira oli prikseli, 

Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. 
I '.il velin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
Bsja sain minä Lehmän palkastani, 

Lehmä oli liuu, 

Kuttu oli pöö, 

Lammas oli mää, 

Kukko oli konnermooki, 
m Kana nli prätsperi, 

Koira oli prikseli, 

Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 

ja sain minä härrään palkastani, 
45 Härrään nimi oli hukseli, 

Lehmä oli huu, 

Kuttu oli pöö, 

Lammas oli mää. 

Kukko oli konnesmooki, 
50 Kana oli prätsperi, 

Koira oli prikseli, 

Kissa oli kirnau hoh, hoh. hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
toni 

ja sain minä hevosen palkastani 
55 Hevonen oli hesteli, 

Märkä oli hukseli, 

Lehmä oli huu, 

Kuttu oli pöö, 

Lammas oli mää, 
6o Kukko oli konnermooki. 

Kana oli prätsperi, 

Koira oh prikseli. 

Kiv>;i oli kirnau Imli hoh hoo. 



Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 
es ja sain minä talon palkastani. 

Talo oh kartano, 

Hevonen oh hesteli, 

Härkä oh hukseli. 

Lehmä oli huu, 
?o Kuttu oli pöö, 

Lammas oli mää. 

Kukko oli konnermooki, 

Kana oli prätsperi, 

Koira oli prikseli, 
76 Kissa oli kirnau hoh li"h hoo. 
Palvelin minä talonpoikaa vuo- 
teni 

ja sain piika n palkastani 

Piika oli Markreetta, 

Talo oli kartano, 
so Hevonen oli hesteli, 

Härkä oli hukseli, 

Lehmä oli huu. 

Kuttu oli pöö, 

Lammas oli mää, 
86 Kukko oli konnermooki. 

Kana oli prätsperi, 

Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. 

1597. Mouhijärvi. Laine T, n. 159. 

—93. 

Palvelin minä talonpojan 
vuoteni täyteen, 
sain minä munankin palkastau'. 
.Muna 1 oli t iu-vau-vaii-vau-vaa. 

s Palvelin minä talonpojan 

vuoteni ta\ tei n. 

Baifl minä kanankin palkastan'. 

Kana oli kaker nappi, 

muna oli tiu-vau-vau-vau-vaa. 



1597. " Säkeissä 4, 8, 13, 18, 23, 33, 37, 42, i7 jm 52 on pieni alkukirjain. 



Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 159" — 1598. 



483 



10 Palvelin minä 2 [talonpojan 

vuoteni täyteen] 

hain minä] kukonkin palkastan'. 

Kukko oli knkernuppi 3 . 

kana kakernappi j.n.e. 
15 Palvelin 2 [ininä talonpojan 

vuoteni täyteen] 

[sain minä] kissankin palkastan'. 

Kissa oli kirnamau, 

kukko knkernuppi j.n.e. 
20 Palvelin 8 [minä talonpojan 

vuoteni täyteeni 

[sain minä] koirankin palkastan'. 

Koiira oli hau hau, 

kissa kirnamau j.n.e. 
25 Palvelin 2 [minä talonpojan 

vuoteni täyteen], 

[sain minä] pässinkin palkastan'. 

Pässi oli pää pää, * 

koirra hau hau j.n.e. 
30 Palvelin 2 [minä talonpojan 

vuoteni täyteen], 

[sain minä] siankin palkastan'. 

Sika oli röhröh j.n.e. 
Palvelin 2 [minä talonpojan 
35 vuoteni täyteen], 

[sain minä] lehmänkin palkastan'. 

Lehmä oli myy myy, 

sika röhröh j.n.e. 

Palvelin 2 [minä talonpojan 

vuoteni täyteen], 

[sain minä] hevosenkin palkas- 
tan'. 

Hevonen oli iha haa, 

lehmä myy myy j.n.e. 
Palvelin 2 [minä talonpojan 
45 vuoteni täyteen]. 



[sain minä] talonkin palkastan'. 

Talo oli taataa, 

hevonen iha haa, j.n.e. 
Palvelin minä talonpojan 
50 vuoteni täyt ien, 

sain minä tytönkin palkastan. 

Tyttö oli tyytyy, 

talo taataa, 

hevonen iha haa. 
55 lehmä myy myy, 

sika röhröh, 

pässi pääpää, 

koirra hauhau, 

kissa kirnamau. 
60 kukko knkernuppi, 

kana kakernappi, 

mutta muna oli tiu-vau-vau-vau- 

vaa. 

1598. Mouhijärvi. Järvinen n. 28. 
—53. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen, 
Sain sian palkastani, 
Sian nimi hinkkisvinkkis, hynty- 

kynty 1 . 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen, 

5 Sain minä kanan palkastani, 

Kanan nimi prätspeli, 

Sian nimi hinkkisvinkkis, hynty- 

kynty. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen, 
Sain minä kukon palkastani, 
io Kukon nimi oli konnaknuti, 
Kanan nimi prätspeli j.n.e. 



2 2 kk:ssa seuraa : j. n. e. — 3 kukern|a|ppi : kukern«ppi. 
1598. ' Seur. säe : Hynty kynty , ylipyyhitty. 



'.■>. 



Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteni, 
i minä katin palkastani, 
Katin nimi karnamau, 
15 Kukon nimi j.n.e. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
Sain minä lehmän palkastani, 
Lehmän nimi juomakroma, 
Katin nimi j.n.e. 
20 Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen. 
Sain ininä härjän palkastani, 
Ilärjän nimi huskispuskis, 
Lehmän nimi j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen. 
25 Sain minä pukin palkastani, 
Pukin nimi pökökökö, 
Härjän nimi j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen. 
Sain minä neitsyen- palkastani, 
30 Neitsyn nimi junfru, 
Pukin nimi j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 

1a\ te,.]!. 

Sam minä hevosen palkastani, 
Hevosen nimi häst. 
:... Neitsyn nimi j.n.e. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen. 
Sam minä papin p iikastani, 
Papin nimi präst, 



Hevosen nimi häst, 
io Neitsyn 8 nimi junfru, 
Pukin nimi pökökökö, 

Harjan nimi huskispuskis. 

Lehmän nimi juomakroma. 

Kilin nimi karnamau. 
is Kukon nimi konnaknuti. 

Kanan nimi prätspeli, 

Sian nimi hinkkisvinkkis. liynty- 

kynty. 

— Suola on sait. 

mallas on tnalt. 
50 Kylmä o a kalit. 

.Ia kaikki on alit. 

1599. Tottijärvi. Lindroos n. 28*. 
—88. 

Huhtaa. Antti Yli-Kunkka, 18 v. 
kuullut äidiltänsä Miina Hunkalta. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen 

Sain sian palkastani. 

Sian nimi sinkivinki syntykynty. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen 

i Sain pukin palkastani. 
Pukin nimi mökökökö, 
Sian nimi sinkivinki syntykynty. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
Sain kanan palkastani. 
lo Kanan nimi prätspeli, 
Pukin nimi mökökökö, 
Sian nimi sinkivinki syntykynty 1 . 



1 neitsj m : neitsyen. — 3 Ne|e|tsyn : Neitsyn; t:n alap. kirj. a. 

1599. ' Ukup. kasikirj otuksessa runo ei päät] tähän, vaan jatkuu uudelta 
sivulta seuraavalla molla (Lindroos 29). Kokoelmaa numeroitaessa su. un. Kirj. Seuran 
arkistossa on runo epähuomiossa jaettu kahdeksi en n. uksi. 



Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen 1600 1602. 



485 



1600. Tottijärvi. Lindroos n. '.'O*}] 

—88. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
Sain minä kukun palkastani. 
Kukon niini konnaksnuuke, 
Kanan nimi prätspeli, j.n.e. 
5 Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen 
Sain minä katin palkastani. 
Katin nimi karnamaukus, 
Kukon nimi konnaksnuuke, j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
io Sain minä lehmän palkastani. 
Lehmän nimi jamakrama, 
Katin nimi karnamaukus. j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
Sain minä härään palkastani. 
15 Härään nimi busMpuski, 

Lehmän nimi jamakrama. j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen. 
Sain minä hevosen palkastani 
Hevosen nimi häst, 
2o Härään nimi huskipuski. 
Lehmän nimi jamakrama, 
Katin nimi karnamaukus, 
Kukun nimi konnaksnuuke. 
Kanan nimi prätspeli, 
25 Pukin nimi mökökökö, 

Sian nimi sinkivinki syntykynty. 

1601. Pirkkala. Virtanen n. 13*.— 05. 
Nokia. Matilda Virtanen, 50 v. 

Laulu. 

Palvelin talonpoika vuoteni 
täyteen 

1 600. ' Ks. ed. n:on alahuom. 



Sain minä munan palkastan. 

Munan nimi Iin ja tiu von vou. 

Palvelin talonpoika vuoteni täy- 
teen 
■ Sain minä sian palkastan. 

Sian nimi hinkvits'. 

Palvelin talonpoika vuoteni täy- 
teen 

Sain minä kanan palkastan. 

Kanan nimi präsperi. 
io Palvelin talonpoika vuoteni täy- 
teen 

Sain minä kukun palkastan 

Kukun nimi konakuti. 

palvelin talonpoika vuoteni täy- 
teen 

Sain minä pukin palkastan. 
15 Pukin nimi pökökökö. 

Palvelin talonpoika vuoteni täy- 
teen. 

Sain minä lehmän palkastan. 

Lehmän nimi natinuti. 



1602. Pirkkala. Starck n. 14*. —89. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen, 
sain minä munan palkastan'; 
muna oli piti vou vou. 
Palvelin etc. 
5 - - kanan palkastan'; 

kana oli kaakernuppi, 
muna oli piu vou vou. 
Palvelin etc. 

- kukun palkastan'; 
io kukko oli kuukernuppi, 
kana oli etc. 
Palvelin etc. 



486 



Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja. 



kissan palkastani 

kissa oli kirnamau, 
15 kukko oli etc. 

Palvelin etc. 

— koiran palkastan'; 

koi oli hau hau hau, 

kissa oli etc. 
20 Palvelin etc. 

lehmän palkastan'; 

lehmä ammou, mou, 

koira oli etc. 

Palvelin etc. 
25 hevon palkastan'; 

hepo oli hirnamau, 

lehmä oli ammou, mou, 

koira oli hau hau hau, 

kissa oli kirnamau. 
30 kukko oli kuukernuppi, 

kana oli kaakernuppi, 

muna oli piu voit, vou. 

1603. Tampere. Sir e"n T. n. 25*. —04. 

Kehtolaulun katkelma. 

Kukon nimi Kullekruuti, 
Kanan nimi Kreisperi, 
Munan nimi Tivo Tivo töy töy 

töy. 

1604. Sahal. Helin n. 10*. —03. 

1'akkala. Matin Jahanna, 52 v. 
Kuullut 4 v. vanhana Korpiniemon 
kylässä 80-vuotiaalta Kontti Kertun 
Tiinalta. 

Talonpojan palkka. 

Minä talonpoika vuateni täy- 
teen palvelin 
Sain minä munan palkastani. 

Ja so luuna oli viii van 



Ja se kissa oli kirman. 
5 Minä talonpoika vuateni täyteen 

palvelin 
Sain minä kissan palkastani. 
Ja se kissa oli kirmau 
Ja se koira oli hiu hau. 

Minä talonpoika vuateni täy- 
teen palvelin 
io Sain minä kukon palkastani. 
Ja se kukko oli kukernuppi 
Ja se kana oli kakemuppi 
Ja se muna oli viu vau vauv 
vauv van. 
Minä talonpoika vuateni täy- 
teen palvelin 
15 Sain minä lehmän palkastani. 
Ja se lehmä oli ammukka 
Ja se hevonen oli iha haha ha. 

ei miiista. 



1605. Kuhmal. Lindroos n. 27*. — 88. 

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, 
kuullut äidiltänsä. Ulrika Eskolalta. 
Muistiinp. Tottijärvellä. 

Palvelin talonpoikaa vuotoni 

täyteen 

Sain minä munan palkastani. 

Ja se muna oli tiuvoUVOUVOU- 

VOUVOUVOU. 

[Ja se muna oli tiuvouvouvou- 

VOUVollVoll.] 

5 Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen 
Sain minä kanan palkastani. 
Kana oli kakernoppj 

Ja se niiniä oli ÖUVOUVDUVOU- 

vouvouvou, 



Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1605 — 1606. 



487 



[Ja se uuma oli tiuvouvouvou- 

VOUVOUVOU.J 

io Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen 

Sain niinä kukon pilkastani. 
Kukko oli kuna kuppi 1 . 
Kana oli kakernoppi, j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
15 Sain nunä kissan palkastani. 
Kissa oli kirnau, 
Kukko oli kunakoppi, j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
Sain minä koiran palkastani. 
20 Koira oli hiuhau, 
Kissa oli kirnau, j.n.e. 
Palvelin talonpoikaa Aiioteni 
täyteen 
Sain minä pässin palkastani. 
Pässi oli päkäkää, 
25 Koira oli hiuhau, j.n.e. 

Palvelin talonpoikaa vuoteni 
täyteen 
Sain minä lehmän palkastani. 
Lehmä oli ammomoo, 
Pässi oli päkäkää, j.n.e. 
30 Palvelin talonpoikaa vuoteni 

täyteen 
Sain minä hevosen palkastani. 
Hevonen oli ihahaa, 
Lehmä oli ammomoo, 
Pässi oli päkäkää, 
35 Koira oli hiuhau. 
Kissa oli kirnau, 
Kukko oli kunakoppi, 
Kana oli kakernoppi ja 
Se muna oli tiuvouvouvouvou- 

vouvou. 



40 .ia sr muna oli tiuvouvouvouvou- 

vouvou. 

1606. Virrat. Sievänen n. 63*. — 15. 

l. 
PalSvlin talonpoikaa vuoteni 
päähän 
Saim w minä kissan palkistani, 
Kissa oli kirmaus 
oh^hoh^hoh. 

5 Pal a velin talonpoikaa vuoteni 

päähän 
Saim w minä koiran palikastani, 
Koira oli rinkseli, 
kissa oli kirmaus 
oh hoh^hoh. 

3. 

io PaPvelin talonpoikaa vuoteni 

päähän 

Saim^minä sian pahkastani, 

Sika oli röhkoli, 

Koira oli rinkseli, 

Kissa oli kirmaus 
15 oh^,hoh_hoh. 

4. 

Pal a velin talonpoikaa vuoteni 

päällä n 
Saim^minä pukin pahkastani, 
Pukki oli pökkeli, 
Sika oli rökkeli, 
20 koira oli rinkseli 
Kissa oli kirmaus 
oh hoh^hoh. 

5. 

Pal a velin talonpoikaa vuoteni 
päähän 
Saim^minä kuitun pahkastani, 
25 Kuittu oli möö, 
Pukki oli pökkeli, 



1605. 1 |(kukernoppi)| kunakoppi : k. 



',SS 



Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja. 



Sika "li rökkeli, 
Koira "li rinkseli, 
Kissa oli kinuan-; 
B« oh huh Jioh. 

6. 
PaPvelin talonpoikaa vuoteni 

päähän 
Saim w minä pässin pal a kastani 
Pässi "li pää, 
Kuitta "li möö, 
35 Pukki "li pökkeli, 
Sika oli rökkeli j.n.e. 
oh hoh^hoh. 

Pal a velin talonpoikaa vuoteni 

päähän 
Saim^minä lampaan pahkastani, 
40 Lammas "li mää. 
Pässi "li pää, 
Kuittti "li möö, 
Pukki oli pökkeli j.n.e. 
"li Ji"li Ji"h. 

8. 

45 PaPvelin talonpoikaa vuoteni 

päähän 
Saim w minähärräänpal(a)kastani, 

Härkä "li mOO, 

lammas "li mää, 

1'ä-sj oij pää j.n.e. 
50 oh hoh^hoh. 

9. 

PaPvclin talonpoikaa vuoteni 

päähän 
Saim^minä lehmän pal a kastani, 
Leh e mä "li muu, 

Härkä "li moo, 
I ammas "li mää, 
• i "h pää j.n.e. 

"h h"li Ji"h. 



160fxf. 
4 yi. [pässi]m. 



yi. [kissa |m. 



krikseli 



LO. 
Pal*velin talonpoikaa vuoteni 

päähän 

Saim^minS hevosen paPkastani, 
Levonen "li hii. 
Leluna "li muu , 
Härkä "li moo j.n.e. 
oh^hoh^hoh. 

ii. 
PaPvclin talonpoikaa vuoteni 

päähän 

66 Saim^minä poijan pahkastani, 

P"ika "li vii, 

Hevonen "li hii. 

Lehminä "li muu, 

Härkä "li moo, 
to Lammas "li mää, 

Pässi "li pää, 

Pukki "li pökkeli, 

Sika "li rökkeli, 

Koira "li rinkseli, 
76 Kissa "li kirmaus, 

Ohjiohjioh. 

1606 r. Satak. Tuomi ». 130. —91. 
i ii to Halkinainen, '•• • » \ 
Palvelin ininä. 

Palvelin minä rikasta miästä, 

Hikasta miästä ja viisasta: 

s.iiin minä kissan 1 palkistani. 
Kis oh kirnau 2 . ohhohh 
Palvelim minä rikasta miästä 
Rikasta miästä ja \ iisasta: 
Sami minä koiran) palkastani, 
K"ir "li rikseli 3 , 
Kis oli kirniau. ohhohh