Skip to main content

Full text of "Suomen kansan vanhat runot"

See other formats


iK 


■ .  &'■ 


P 


* 


\ 


u 


Mf 


M 


tn 


;  :■ 


7^ 


fej^jbro 


Presented  to  the 

LIBRARIESo/fte 

UNIVERSITY  OF  TORONTO 

from 

the  Library  of 

Elli  Kaija  Köngäs-Maranda 


SUOMALAISEN  KIIUAUJSITDKN  SEURAN 


TOIMITUKSIA. 


147  OSA. 


I. 


Digitized  by  the  Internet  Archive 

in  2010  with  funding  from 

University  of  Toronto 


http://www.archive.org/details/p1  suomenkansanval  Oniem 


SUOMEN  KANSAN  VANHAT  RUNOT  X. 


SATAKUNNAN 
RUNOT. 


JULKAISSUT 


T.  POHJANKANERVO. 


HELSINKI  1933, 

SUOMALAISEN  KIRJALLISUUDEN  SEORA. 


• 


HELSINKI    1933, 
SUOMALAISEN    KIRJALLISUUDEN   SEURAN   KIRJAPAINON   OY. 


Alkulause. 

Kun  allekirjoittanut  v.  1928  joutui  prof.  A.  R.  Niemen  apulaisena  »Suo- 
men kansan  vanhojen  runojen»  toimitustyöhön  aluksi  Raja-  ja  Pohjois- 
Karjalan  loitsuihin,  teki  prof.  Niemi  ehdotuksen,  että  ryhtyisin  samalla 
läpikäymään  Satakunnan  vanhojen  runojen  ja  loitsujen  käsikirjoituksia, 
niiden  julkaisemista  varten.  Tähän  Suomalaisen  Kirjallisuuden  Seura  suos- 
tui. Saatuani  sitten  vuoden  1931  alkupuolella  mainitut  runot  ja  loitsut 
painokuntoon,  luovutti  Seura,  prof.  Niemen  esityksestä,  niiden  toimitus- 
työn kokonaisuudessaan  allekirjoittaneelle.  Edellämainittuna  vuonna  sain 
professorien  E.  N.  Setälän  ja  A.  R.  Niemen  ystävällisellä  myötävaikutuk- 
sella Kalevalaseuralta  stipendirahan  kansatieteellistä  matkaa  varten  Koillis- 
Satakuntaan.  Noin  kuukauden  kestäneen  matkani  tuloksena  oli  lähes  neljä- 
sataa toisintoa  kansatietoutta,  pääasiassa  loitsuja  ja  runoja,  jotka  tässä  ja 
seuraavassa  Satakunnan  vanhojen  runojen  osassa  julkaistaan. 

Toimitustyö  on  suoritettu  samoja  periaatteita  noudattaen  kuin  aiem- 
missa »Suomen  kansan  vanhojen  runojen»  julkaisuissa.  Milloin  alkuperäi- 
sessä käsikirjoituksessa  olevasta  merkinnästä  on  poikettu  esim.  isojen  ja 
pienien  alkukirjainten  suhteen,  on  siitä  samoin  kuin  muistiinpanijan 
itsensä  tekemistä  korjauksista  alahuomautuksissa  mainittu.  Kokoelmaan 
välimerkitys  on  julkaistaessa  yhdenmukaistettu.  Epävarmasti  luettavissa 
kohdissa  on  käytetty  puolihakasia  ja  hakasissa  olevalla  huutomerkillä 
on  osoitettu  virheelliseltä  näyttävä  kohta  erikseen  tarkistetuksi.  Runot 
ja  loitsut  on  julkaistu  aineenmukaisessa  ja  maantieteellisessä  järjestyksessä,,* 

Ns.  Tampereen  seutujen  vanhat  runot  ja  loitsut,  jotka  Hämäläis-Osa- 
kunta  aikoinaan  julkaisi  Hämeen  muistomerkeissä  1  ja  II  (SKVR  IX  i,  2), 
on  nyt  tässä  Satakunnan  vanhoihin  runoihin  ja  loitsuihin  liitetty  ja  kokoel- 
n  1.1  numeroon  liittyvällä  tähdellä  merkitty,  sekä  suurimmaksi  osaksi,  mikäli 
käsikirjoitukset  ovat  painatuksen  aikana  olleet  käytettävissä,  tarkistettu. 

Satakunnan  vanhojen  runojen  aineiston  pääasiallisin  osa  on  Suomalaisen 
Kirjallisuuden  Seuran  arkistossa.  Muista  mainittakoon  Satakuntalaisen 
Osakunnan  keräykset,  jotka  oval  osakunnan  hallussa,  Muinaismuistoyhdis- 
tyksen  arkistosta.   Suomen  Valtionarkistosta  ja  Sanakirjasäätiön  kokoel- 


VI 

mistä  saadut.  Lisaksi  on  eräistä  painetuista  julkaisuista  otettuja,  jolloin 
julkaisu  un  tarkoin  mainittu.  Eräästä  »Kansan  Kantele»-nimisestä  kirjasta 
ei  ole  voitu  ottaa  siinä  mahdollisesti  olevia  Satakunnan  vanhoja  runoja, 
kun  kirjan  julkaisija  on  pidättänyt  »kaikki  oikeudet»,  eikä  ole  lähemmin 
tiedusteltaessa  runoista  mitään  ilmoittanut.  Käsikirjoituksista  on  taas  jä- 
tetty julkaisematta  sellaiset,  jotka  ilmeisesti  ovat,  kuten  J.  E.  Westerlun- 
din  kokoelmassa  v:lta  1889  useat  kymmenet  numerot,  suorastaan  Kale- 
valasta opittuja.  Jos  muistiinpano  ei  ole  kokonaan  osoittautunut  kirjal- 
liseksi, on  se  erinäisin  varauksin  julkaistu. 

Tunnen  tässä  erittäin  suurta  kiitollisuutta  toimitustyön  alkuvaiheista 
saakka  saamastani  opastuksesta  manalle  mennyttä  opettajaani  ja  ystävääni 
prof.  A.  R.  Niemeä  kohtaan.  Arvokasta  apua  ovat  ystävällisesti  antaneet 
myöskin  professorit  Kaarle  Krohn,  J.  J.  Mikkola,  Väinö  Salminen  ja  E.  N. 
Setälä,  joille  parhaat  kiitokseni. 

Helsingissä  maalisk.  18:ntena  1933. 

T.  Pohjankanervo. 


Sisällysluettelo. 

Sivut 

Alkulause V 

Sisällysluettelo    VII— XX 

Lyhennykset  ja  merkit     756 

Oikaisuja      756 


I.    Kertovaisia  runoja. 


Elman  surma  n:ot  l — 18  1 — 79 

Enpä  tiedä  rikka  raukka  kuta  tammea  takonen  n:o  19  79 

Piispa  Henrikin  surmavirsi  n:ot  20 — 27 79—81 

Hameen  ihmeet  a:ot  28  —28  a 82 

Kadonnul  aeito  a:o  29—30  82—84 

Kivikirkko  tehtäköön  n:o  31   84 

Kukko  lauloi  Kuurinmaalla  n:ol  32—39 84—85 

Kuu  paistaa  kuollut  ajaa  n:ot  40 — 44  85 — 86 

Laiska  .laa kko  n:o  45 86 

Lohikäärmeelle  tuomittu  aeito  n:o  46 86 — 87 

Lunastettava  aeito  n:ot  47—60  87—99 

Metsään  menijän  löytö  a:o  61  99 — 100 

Miniän  runo  n:ot  62—78  100—105 

Minä  menin  metsään  nro  79 105 — 106 

Mustempi  sydän  pahalla  aro  80 L06 

Myödyn  aeidon  runo  arot  81—82 106—107 

Nahko  naimahan  meni  nro  83  107 

Neljän  neidon  runo  arot  84—103    10H  — ]  L6 

Nälkä  nähtiin  tulevan  arot   104—113  116—118 

Rita  riihen  riski  piika  aro  114  118 

Sukunsa  kaipaaja  n:o  115    118 — 119 

Turku  paloi  tuppinensa  nrot  116     118 119 


VIII 


Velisurmaaja  n:o  119     120 

Vesmanviikin  laulu  nrot  120—127  120—128 

Vuohen  surma  nro  128  128 

Paikallistarinoissa  y.m.  tavattavia,  osittain  kirjallisen  vaikutuksen 
alaista  osittain  uudempaa  runoutta. 

Ei  silloin  hyvin  eletty  n:o  129    129 

Hiisi   n:o    130      129 

Juutit  n:o  130  a  129 

Karkun  kirkosta  ja  asutuksesta  n:ot  131 — 133 129 — 131 

Kirkonrakentajat  Killi  ja  Nalli  nrot  134—141    132—133 

Klaus  Kurki  n:o  142  133—134 

Oi  oi  Oravainen  n:o  143   134 

Pirun  valitus  n:o  144 134 

Siikaisten  asutuksesta  nro  144  a  134  —135 

Tee  kirkko  Karaattiin  n:ot  145—146  135 

Tänäpänä  maltaani  jauhetaan  nrot  147 — 149 135 — 136 

Vieri  kieri  kakkarani  nro  150  136 

Vitsari  ja  Kööpeli  nro  151 136—137 


II.    Lyyrillisiä  runoja. 

Laulu. 

Jos  ma  laululle  rupean  nro  152 137 

Jos  ma  laulaja  olisin  nro  153 137 

Kauan  laulaa  pitää  nro  154  137 — 138 

Minä  laulan  laukun  suita  nro  155 138 

Erilaisia  tunnelmia. 

Ei  tiedä  emo  poloinen  nro  156  138 

Eipä  tunne  poloinen  piika  nro  157  138 

Ei  <  ile  isää,  ei  ole  äitiä  nro  158 138 

Isännälle  iMälle  nro  159  138—139 

Kuin  mie  kasvaimen  isoksi  nro  160 139 

Luulin  aina  annettavan  nro  161  139 

Miniän  kohtalo  nrot  162 — 163  139—140 

Naidahan  kylän  neidot  nro  164 140 


IX 


Naijan runo  n:o1  itiö  -166a  140 

Onkos  teillä  niin  kuin  meillä  n:ot  166— 170    140  -141 

Suurus  suustani  putosi  d:o  171  141 

Juomalauluja. 

Juomalaulu  d:o  i  72    141 

Määrätyissä  tiloissa  laulettuja  runoja. 

Häälauluja. 

Hyvä  kaase  kaunis  kaase  n:o  1 73 142 

Härän  tappo  n:o  174 142—143 

Lähteä  minun  pitääpi  n:o  175  143 

Mistä  tunsit  tuhina  tulla  n:o  176  143 

Päänpeittäjäiset  n»t  177  -177a 143 

Vuotuisten  juhlapäivien  viettoon  liittyviä  runoja. 

Tuomaan  runo  n:ot  178—188    144—145 

Tule  joulu  koskas  joulut  n:o  189 145 

Joulu  tulee  jonkkis konkkis n:ot  190—192 145—146 

Tapanin  virsi  n:ot  193— 227a 146—162 

Laskiainen  lähenee  n:o  228  162 

Helatuorstai  n:o  229  162 

Helluntaina  lauvantaina  n:ot  230—232 162 

Eeyri  n:o  233  162 

Pyhäinpäiväviikoilla  n:ot  234—236 162—163 

Paimenlauluja. 

Hoi  karja  kutiin  n:0t  237—246 163—165 

Kirjas  katos  karjastain  n:ot  247— 248  a 165 

Kulu  päivä,  kulje  päivä  n:ot  249—258   165—168 

Kutitin,  kutitin  kumppaniani  n:ot  259—269  168—169 

Lampurin  laulu  n:ot  270—271  169—170 

Muut  menee  kirkkoon  n:ot  272—282 170—172 

Paimenen  huolet  n:ot  283—285  172 

Paimenen  soitto  n:ot  286  172 

Paimenen     voi    n:ot    287—291      173 

Tyytyn.  lyytyn  pilkapaimen  n:Ot  292— 318a  173—177 

Älä  mene  niittuun  n:ot  319  177 


Työlauluja. 

Jauhajan  laulu  n:o1  320—321  177—178 

Hyvä  on  olla  hympyrällä  n:o  322 178 

Kankaankutojan  laulu  nro  322  a 178 

Kehrääjän  laulu  n :ot  323—326 178 

Kehtolauluja. 

Aa  aa no  :t  327— 342  a 178—180 

Aa  aa  akkani  kuoli  n:ot  343  -375  a 180-186 

Aa  aa  Akkerin  Kaija  n:ot  376 -416 187—192 

Aa  aa  allin  lasta  n  :o  416  a 192 

Aa  aa  appelaan  n:o  417  192 

Aa  aa  makkaa  kauan  n:ot  418—419 192—193 

Aa  vauva  vakusa  n:ot  420 — 422  193 

Aa  vissaa  kirjavaa  kissaa  n:ot  423 — 426    193 

Aa  vissaa  älä  sijaas  pissaa  n:ot  427 — 433 193—194 

Aa  lulla  lasta  kissa  tuli  vastaan  n:o1  434—436 194—195 

Aa  tuuti  nykyä  n:ot  437—438  195 

Aidan  takana  n:o  438a  195' 

Biibnli  baabuli  simmutkii  n  :o  439 195 

Heijaa  heijaa  ■ —  n:o  440  195 

Heijaa  tuijaa  n:o  441—442  195—196 

Hoi  hoi  hoikkaan  n:o  443  196 

Huis  kiss.i  lullan  takaa  n:o  444—446  196 

Huis  sika  satulaselkä  n:ot  447—452     196—197 

Huis  sika  Haverin  läättiin  n:ot  453—456  197 

Huis  sika  huntilaan  n:o  456  a  197 

Huis  sika  kettuja  pettää  n:ot  457—474    197—200 

Huis  sika  mettään  nrot  475—540   200—210 

Huru  liuru  hummalla  kirkkoon  Q:ot  541-629  210—226 

Itse  minä  lapselleni  univirren  laulan  nrot  630—644  226 — 228 

Kaksin  kaunis  maata  panna  n:ot  645-647  228—229 

Kamilasta  lullaamaan  n:ot  648-649  229 

Karhun  tie  n:o  649  a  229 

Kolli  kirkkoja  tekee  ks.  n:ot   134—141 

Kissat  juoksee  nro  650  229 

Kiss'  kiss'  kippurahäntä  nro  650  a  229 

Kukas  sitten  laulelee  nro  651  229 


XI 

Kyllä  mä  tiedän  minkä  mä  viädään  d:o1  662—663 230 

Käki  kukku,  kulta  nukku  n:ot  654— 654  a  230 

Lennä  [<  nnä  leppälintu  ks.  loitsuja. 

Lintu  mulle  liinan  tuopi  n:ot  655    658a  230—231 

Minä  laulan  lasten  IrielelT  Q:ot  659—661 231—232 

Minäpä  laulan  lapselleni  n:o  662 232 

Minä  sr  liikun  ahkerasti  n:o  663  232 

Minä  vakusa  liikutun  ja  univirren  laulan  n:o  utf4 232—233 

Missäs  olel  olle  d:o  665  233 

Miu  mau  Maskun  kello  n:ot  666—692 233—236 

Muori  "ii  mustan  mullan  alla  n:ot  693 — 695 236—237 

Nuku  nuku  nurmilintu  q:o1  «96—710 237—239 

Nuku  nuku  aukeriainen  u:ot  711—  729  a  239—242 

Nukkuu  toi  u:o  730  2-12 

Nuku  nuku  aulin   Kalle  n:0  731   242 

Pakkanen  oven  takana  n:ot  732—743  a 242—244 

Piipoti.pol  pol n:o743/S 245 

Pikkanen  piika  n:o  744 245 

Pikku  i  nm  pui  ka  n:0  745 245 

Piu  pau  kclitii  heilahtaa  n:o  746 245 

Piu  pau  papinkello  n:ot  747—751  245—246 

Pimu  paum  paukkaa  n:ot  752—752  a  246 

Pii  pii  pinninaula  a:ot  753—754  246 

Pikku   lintu   n:ot   755—757   246 

Tillin  lallin  Lassin  K;ii.j;i  n:Ol  7-">8— 758  a  246—247 

Tikanpoika  n:ot  759 — 764 247 

Tule  uni  uunin  päältä  n:ot  765—786  248—250 

Tuolla  ompi  mäki  n:o  787  250 

Tuonen  tupa  n:ot  788—886  250—266 

Tupakkirulla  n:ot  887—993  267—284 

russa  lulla  tunsi  n:o  994  284 

Tuuti  lasta  turpeeseen  n:o  995 285 

Tuuti  lasta  turvakseni  nmt  996--1002  285—286 

Tuuti  lasta  nukkumaan,  piikaa  torkkumaan  n:o1  1003— 1018«  ...  286—289 

Tuuti  lullaa  lasta  muori  tuli  vastaan  nmt  1019—1055 289— 295 

Tuuti  lasta  tuomariksi,  kirkkoherraksi  n:o1  i <>">»; — 1059 295 

Tuu  tUU  Turusta  tullaan  nmt  1060—1064  295—296 

Tu  tn  pallukkani  nmt   L065-    L066  296 

Tuutuu- Mikä  lapsella  lienee  n  :ol  1067     1071     296—297 


XII 

Uni  ulkona  kyseleen:ot  1072  —1080a 297—299 

Uu  im  uunilan  ämmä  n:o  1081 299 

Vii  vii  virvunei),  missä  sulia  pesä  on  n:ot  1082—1106 299 — 303 

Voi  pahaa  paimenpoikaa  n:ot  1107—1108 303 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 
A.   Viihdytyksiä. 

Hiire  hiire  tulkka  sauna  n:o  1109    303 

Hiiren  häälahjat  n:ot  1110—1112  303—304 

Hyppele,  hyppele  hyvvee  poika  n:o  1113  304 

Hyppää  tanssaa  n:ot  1114—1115  304 

Isäni  istuu  ikkunalla  n:o  1116  304 

Joulu  tulee  jonkkis  konkkis  ks.  n:ot  190—192 

Kettu  itki  poikiaan  n:ot  1116  a— 1121    304—305 

Kettu  neuvo  poikiaan  n:ot  1122—1131  305—307 

Kissa  kuoli  kiiruulla  ajalla  n:ot  1132—1151  307—309 

Kisu  kisu  kaimaa  n:ot  1152—1157  309—310- 

Kissa  nauku  kirkon  mäellä  n :ot  1158—1166 310—311 

Körö  körö  kirkkoon  n:ot  1167—1175     311—313 

Lasten  laulu  n:o  1176 313 

Lato  on  alla  nro  1177     313 

Leivon  leivon  leipäsii  n:ot  1177  a — 1181    313—314 

Lömbö  lapset  herättää  n:o  1182- 314 

Noin  koira  mettään  menee  n:ot  1183—1194  314—315 

Näiks'  meijän  Maijaa?  n:ot  1195—1197  315 

Sormien  nimet  n:ot  1198—1212  d  315—318 

Soutaa  joutaa  n:ot  1213—1215 318 

Soutaa  soutaa  n:o  1216  318 

Suutari  kraatari  n:ot  1217—1223 318—320 

Taipaleen  ämmä  n:ot  1224—1227    320—321 

Tiiru  liiru  vettä  kantaa  n:o  1228 321 

Tipu  tipu  taapota  n:ot  1229—1230  321 

Toukotamma  n:ot  1231—1241   321—322 

Toussuttaessa  n:ot  1242—1244    322—323 

Vaari  pantiin  uuniin  n:ot  1245—1246      323 

Älä  itkekkee  n:ot  1247—1248 323 


XIII 

B.   Muita  lastenrunoja. 

Hämähäkki  seinäsäkki  n:o  1249 323 

n  vala  nro  1250 323 

Kuljin  Turun  takatietä  Q:0l   1251—1252  324 

Kuru  kuru  kuppiin  d:0  1253  324 

Kuulin  korvessa  kellojen  Boivan  d:o  1254 324 

Kyyhkysen  muna  n:ot  1255—1258 325 

Käki  kukkuu  aro  1259  325 

Lastenlaulu  n:o  i2f;o 325 

Lasten  kujeita  d:o  1261 325 

Lasten  lavenuksia  q:o  1262 326 

Lasten  loru  n:o  1263 326 

Linnun  pesän  löytäjä  n:0  1264 326 

Löytäjä  aro  1265  326 

Minä  menen  mettään  kettuja  pettäännröt  1266—1277 326—328 

Minä  puhun  juttua  nrot  1278—1286 328—329 

Mitäs  tr.nki  tekkee  nro  1287 329 

Uuni  muni  muikkaa  nro  1288  329 

i  lletteko  näh il  imijän  pukkia  n:ot  1289—1295/3  329—331 

Paimenen  palkka  n:ot  1296— 1296  a  331 

Pieni  lehmä  n:ot  1297—1298  331—332 

Pikkuinen  t yttö  n:ot  1299—1301  332 

Punasel  sukat  ja  aahkarukat  nrot  1302—1311 332—334 

Tallin  hiilin  laulettiin  D:ot  1312—1317  334—335 

Tukulmista  tuhkapyssy  n:o  1318 335 

Tule  huomena  unille  a:o  1319  336 

Vaari  tekee  taulaa  n:ot  1320—1323 336 

Varpusen  oluen  teko  n:ot  1324—1330 336—338 

Yks'  hullu  mies  maan  pääll' n:ot  1331—1333 338 

Yks'  kaks' nro  1334 338 

Yk<'  meni  marjaan  nro  1335 338 

Ketjurunoja. 

Hiiri. ja  voinrot  1336— 1358 338—347 

Hiiri  meni  mettään  nrot  1359—1405  347—369 

Kallio  kaukana  mettäs  nrol  1406—1408  369—371 

Kuka  laivaa  noutamaan  nro  1409 371—372 

Kuka  lypsää  lehmän  n:o  1410  372—373 


XIV 

Kukko  ja  kana  meni  saunaan  n:ot  1411—1461 373 — 423 

Kuulin  kurjen  kullertavan  n:ot  1462—1480     423—433 

Käykäämme  käyrälle  vävyksi  n:o  1 481  433  —434 

Lehden  taittaja  n:ot  1482—1489      434—436 

Läskin  kantaja  n:ot  1490—1497  436—441 

Mikä  kirkko?  —  Ryssän  kirkko  n:ot  1498—1451    441—443 

Mikä  on  yks'  n:ot  1502— 1508a    443— 446 

Mikä  tuolla  kaukaa  näkyy  n:o  1509 446—447 

Onnimanni  n:ot  1510—1538     447— 454 

Pakeneva   n:ot   1539—1584   455—475 

Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteen  n:ot  1585—1606(8    475 — 189 

Pukki  kaalimaassa  n:ot  1607— 1621  «    489—508 

Tuleks' sauna?  n:o  1921  £ 508 

Leikkirunoja. 

Ensimäinen  enkeli  n:ot  1622—1632 508—511 

Hiiri  meni  ressutteli  n:ot  1633—1634(5 511—512 

Himajapallo  n:ot  1635—1636  512 

Himolaan   meno   1637—1639   512—514" 

Hippaa  n:ot  1640-1641    514 

Hirvisillä  n :ot  1642—1648 514—516 

Karhusilla  n:o  1649   517 

Kauran  leikkaaminen  n:ot  1650 — 1653  517—518 

Kehrään  silkkilankaa  n:o  1654 518 

Kellu  yks'  n:ot  1655—1666  518—521 

Kenen  sormen  päällä  n:ot  1667—1678  521—523 

Kirkon  keskipi la ri  n:0  1679  523 

Kivirinki  n:o  1680  523—524 

Kukku  istui  portin  päällä  n:ot  1681 — 1684  a   524 

Kätken  kivee,  sotken  savee 

(Kätken  sormusta)  n:ot  1685—1701      524—529 

Kävin  kerran  tai  vahassa  n : o  1702  529 

Leikari  n:ot  1703—1705     529—530 

Leipä  loppu  Limberiltä  n:o  1706 530 

Leiskoo  n:o  1707 531 

Mitäs  kolkutat?  u:o  1708  531 

Nikkaa   nakkaa    n:ot    1709— 1710a 531 

Nippis  nappis  naulastooliin  n:o(  1711—1736 532  —537 


Nykkää  0:0l    1737-1739  537-538 

Sokkosilla  n:o  L740 539 

Susisilla  n:ot  1741    -1746)8    539-541 

Tuosta  käy  poikain  polku  n:ot  1747—1751}' 541—542 

Varis  istu  aitan  päällä  n:0  1752 542 

V.nirisill.i    u:o1    1753-1754   542-543 

Västäräkki   vääräsääri  n:o1    1755—1756/3  543—544 

äidin  pieni  sokerirotta  u:o  1756  y  544 

Tanssilauluja. 

Bei  hei  heitukainen  n:o  1757 544 

Hyppään  tanssaan  Q:ot  1758—  1758a 544 

K.irupiik.ini  n:Ol  1757—1760» 544 

Kenkäni  rikki  tallaan  n:ot  1761—1766  545 

Pilkkarunoja. 
A.    Ristimänimiin  liittyviä. 

Aatu  n:0  1767  546 

Aina  n:0  1768  546 

Alle  n:o   1768«   546 

Anna  n:ot  1769—1770  546 

Antti  n:Ot   1771-1775  546—547 

Afve  n:u  1776  547 

Aukusti   n:0    1777    547 

Elli  n:Ot  1778—1781  547— .".48 

Eiuppu  n:0  1782  548 

Erkki,  Eero  n:n>t   1783—1784  548 

Fivdrikki  n:0t  1785  548 

ll.ikki  n:0  1786—1816  548—552 

Hornia  uni  n:0  1817  552 

Iisakki  n:ot  1818—1819    552—553 

Jooseppi  n:o  1820  553 

Jussi  n:Ot  1821—1853     553—557 

Kallr  d:o<    L854  -1857   557 

Kirsti  kB.  n:ot  1858—9. 

Kaija  n:Ot  1858—1859  557 

Kustaa    n:0    L860    557 

Leena   n:..   1861    557  -658 


XVI 

Liisa   n:ot   1862—1865   558 

Maija  n:Ot  1866—1871   558—559 

Matti  n:ot  1872—1883  559_56o 

Miina  nro   1884   56q 

Mikko    n:Ot    1885—1891    560—561 

Mooses  n:o  1892 561 

Pekka,  Pietari  n:ot  1893—1897  561—562 

Santeri  ks.  Hermanni  n:o  1817. 

Taneli  n:ot  1898—1910  562—563 

Uoti  n:o  1911    563—564 

Vappu  n:ot  1912—1913  564 

Vikki  n:o  1914    564 

ViJle  n:o  1915  564 

B.    Yleis-  ja  paikannimiin  liittyviä. 

Akka  n:ot  1916—1918  564 

Anoppi  n:ot  1919—1920  564—565 

Pranskala  n:o  1921  565 

Hoppu   n:ot   1922—1923    565 ' 

Huittinen  n:o  1924 5g5 

Hunttila  n:ot  1925—1927  565—566 

Höytolän  kylä  n:o  1928 566 

Isä  n:ot  1929—1938  566—567 

Juoppo   n:o    1939    567 

Kankaanpään  taloja  11:0  1940  567 

Kiialasta  kyny  ja  kinnari  n:o  1941  567 

Kikkeli  kakkeli  n:o  1942  568. 

Kokki  n:o  1943   568 

Korkki,  Lipu n:o  1944 568 

Kyröläinen  nro  1945  568 

Leipuri  n:o  1946—1947  568 

Paakari  nro  1948 568 

Parkanon  kirkonkellot  nro  1949  569 

Puhki  maiden  punlasille  nro  1949  a  569 

Renkku  nro  1950   569 

Rapalassa  riideltiin  nro  1950«  569 

Ryssä  nrot  1951-1953  569—570 

Suttila   nrot   1954—1955    570, 


XVII 

Talala  nro  1956  570 

Tyrvaa  Q:ot   1957—1958   570 

Ylkä  ja  morsian  n:ot  1959—1960 570—571 

Sekalaisia  loruja  ja  hokuja. 

Emäntä  hirressä  nro  1961 571 

Edellä  kulkija  n:o  1962  571 

Isä  hirres,  äiti  orres  n:0  1963 571 

Isänteitä  n:ot  1964— 1976a  571—573 

Joe  minä  korpun  kiinni  saisin  n:o  1978    573 

Jaa,  jää.  jäkevä  n:o  1979 574 

Kaksitoista  poikalasta  n:0  1980  574 

Kirkost'  lullaa   n:o  1981    574 

Kävin  käräjissä  nro  1982    574 

Litta  meni  niemeen  n:o  1982  a   574 

Menin  kerran  Punin  n:o  1983   575 

Mikko  kysy  mitä  koitetaan  n:0  1983a — 1983/?    575 

Minä  Isu  iloinen  n:0  1984  575 

Maitten  muijalla  nenäkin  nro  1985  575 

Muu  muu  matikan  poika  nro  1986  576 

Maori  ja  vaari  keskustelee  n:o  1987 576 

Niin  minä  ennen  lauloin  nro  1988 576 

OHeks'  kuulin  juttuu  nro  1989  576 

Oletkos  kuullut  metsän  koraa  nro  1990 576 

Paksu  herra  pamputettu  nro  1990a  576 

Pikku  piimäenkeli  nro  1990/?    576 

Poika  meni  Onkimaan  nro  1990  y  577 

P'  ika  rupes  häpeemään  nro  1990  d 577 

Pukki  karaa  nro  1991  577 

Riihen  ripsoja  nro  1992  577 — 578 

Suku  muku  mustalainen  nrot  1993 — 1994  578 

Sun  kukkos  käy  mun  peltoni  poikki  nrot  1995 — 1999  578 — 580 

Supin  Ioni  nro  2000   580 

Susi  meni  Sormusen  tarhaan  nro  2001  581 

Tiiu  talnn  ämmä  nrot  2002—2015  581—583 

Tuomittu  kissa  nro  2015  a 583 

Tuonelan  sillalla  nro  2015/?  583 

Tuusa nro  2015/  583 


XVIII 

Vares  raakun  n:o  2016  583—584 

Vasikan  juoma  n:o  2016  a  584 

Viikonpäivät  n:ot  2017— 2023  d  584—585 

Voi  voi  sentään  n:o  2024  585—586 

Yks' kaks'  kolme  nro  2024  a 586 

Äidinneuvo  n:o  2024/3  586 


Miete-  ja  opetus-runoja  sekä  sananlaskuntapaisia  katkelmia. 

Ahven  vaivanen  valitti  n:o  2025  586 

Antaa  sateen  sataa  n:0  2026  586 

Ensin  huutaa  huijahuttaa  n:o  2027  586 

Isot  istuvat  tuvassa  n:o  2028  587 

Jäniksen  sana  n:o  2029  587 

Kanan  sana  n:o  2029  a 587 

Katti  kaks',koira  kolme n:o  2030 587 

Kauran  sana  n:o  2031  587 

Koskas  laiska  työtä  tekis  n:o  2031  587 

Kukon  sana  n:o  2032  587 

Kynttelinpäivä  n:o  2033—2034  587—588 

Lampaan  rukous  n:ot  2035—2036  ..." 588 

Leipojalle  n:o  2036  a  588 

Liinapeippo  sanoo  n:o  2037  588 

Maltaitten  sana  n:o  2037a 588—589 

Mikä  kyy  kynnyksellä  n:o  2038  589 

Niin  on  lesken  leuan  alla  n:o  2039  589 

Ohhoh  hoikkaa  n:o  2040  589 

Ohran  sana  n:o  2041  589 

Oikeus  on  ovensuun  n:o  2042  589 

Pääskynen  piiskunen  n:o  2043  589 

Papu  sanoo  n:o  2044  590 

Pieni  li  utu  liinapää  n:o  2045   590 

Sammakon  sana  n:o  2046  590 

Suden  laulu  n:o  2047 590 

Tanoka s  ja  t allukas  n :o  2048 590 

Turkki  on  tuulella  hyvä  n:o  2048a 590 

Vareksen  sana   n:o  2049    590 

Viikkojen  laskeminen  n:ot  2050— 2050  a    590—591 


\l\ 
Satakunnan  loitsut. 

Tietäjä.     Haltiat.    Kateet. 
Tietäjä. 

Tietäjäksi  valmistautuminen  n:o1  2061—2052  ..  596 

Näkymättömäksi  pääseminen  n:ot  2053— 2064  ..  595  596 

Syyn  selville  saaminen  n :o  2055 596 

Paholaisen  Likin  saaminen  n:ot  2056  -2058 596  597 

Tietäjän  lentämiskeino  n:ot  2059    2083    597  003 

Noitien  uhri  n:o  2084 604 

Hautausmaalla  ja  kirkossa  käynti  d:o1  2084a — 2089a    .,  .  604 

Kerskaussanoja  n:o  2090  606 

Tietäjät  suhteessa  toisiinsa. 
Varaus  toista  loitsijaa  vastaan  n:ot  20yi — 2092  606 

Haltiat. 

Kirkonväen  nosto  n:o1   2093—  2lu0    607-609 

Vainajan  karkoittaminen  n:ot  2101 — 2106 609  —  oio 

Ruumissaatto  vapaasti  kulkemaan  n:o  2107 610 

Kalma  ks.  Erinäiset  taudit,  kalma. 

Kummitukset  n:o1  2108—2109/?  610—612 

Liekiö  n:ot  2109y— 2111  612—613 

Tonttu  n:ot  2111a— 21110    613 

Kuunteleminen  yöllä  n:ot  2112—2119  613—615 

Kateet. 

Kateen  sanoja  n:ot  2119  a — 2123  a   615—616 

Pahansuovan  luku  2124  616 

Loukkaantumat  ja  viottumat. 

Hien  sanat  n:o  2125  616 

Kiven  vihat  n:ot  2126—2138  616—618 

Kynnen  vihat  n:0  2139  618 

Lasten  loukkaantuma  n:ot  2139a — 2143a  618 — 619 

Nokkosen  polttama  n:o  2144  619 

Pakkasen  jälki  n:ot  2145—2150  619—620 

Puun  vihat  Q:Ot  2151— 2176  a  620—625 


Raudan  sanoja. 

A.  Raudan  synty  (Raudan  vihat)  n:o1   2177— 2243a 625—636 

B.  Raudan  lumous  tv.ot  2243—2275  636—641 

C.  Raudan  nostatus  n:ot  2276—2285  641—642 

Siikasen  sanat  n:ot  2286—2288  642—643 

Tulen  vili.it  n:ot  2289  — 232G  643—649 

Turkin  sattuneen  sanat  n:o  2327  649 

Valkean  vihat,  ks.  Tulen  vihat. 

Venähdys,  ks.  Niukahdus. 

Veren  sulku  n:ot  2328—2517  650—679 

Vihneen  sanat,  ks.  Siikasen  sanat. 

Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 
Ampiaisen  sanoja. 

A    Ampiaisen  lumous  n:ot  2518—2697  679—701 

B.  Ampiaisen  piston  parantaminen.  n:ot  2698 — 2699  701 

C.  Ampiaisen  nostatus  n:ot  2700— 2707 701—702 

Hämähäkin  sanat  n:ot  2708— 2708 «  702—703 

Härjän  sanat  n:o  2709  703 

Koiran  lumous  n:ot  2709a— 2715 703—704 

Koiran  purema  parannetaan  n:o  2716  704 

Kusiaisen  sanat  n:o  2717  705 

Kärpän  purema  parannetaan  nro  2718  705 

Käärmeen  sanoja. 

A.  Käärmeen  puremaan  n:ot  2719—2851/3 705—730 

B.  Käärme  estetään  puremasta  n :ot  2852 — 2858 730—731 

C.  Käärmeen  pidätys  n:ot  2859—3045  « 731—753 

D.  Käärmeen  nostatus  n:ot  3046—3048 753 

Sisiliskon  purema  n:o  3049  754 

Sisiliskon  pidätys  n:ot  3050— 3062« 755 

Käsialanäytteitä     758—760 


I.  KERTOVAISIA  RUNOJA. 


Elinan  surma. 


1.  Noormarkku.      Lindgren    n.    233. 

29/       Q9 

Kaisa     Lindgren,     34     v.    Kuullut 
mummoltaan   Anna    Ilaalmannilta. 
[Kirjall.  vaikutusta.] 

Elinan  surma. 

Ei1  itku  Laukasta  lakkaa, 
Valitus  Vesilahdesta. 

Aittamäellä  avaralla 
Seisoi2  Elina  neitti 
Vaski  vakka  kainalossa, 

Vaski  avain  vakkasissa, 
s  Huulilla  hymy  iloinen, 
Katsantonsa  aivan  kaunis, 
Koko  olento  oivallinen. 
Tali  fcuohoon[!]  Kalaus[!]  Kur- 
ki1, 
Astui  taloon  avaraan. 
io  Huusi  heti  tullessansa, 
Pakisi  paha  sanoiksi: 
»Onko  talossa  tiloa. 
Tattu[I]  talli  hevfoiisille8? 


Onko  täällä  emäntä,! 
is  Tytärtä  ottaa  mukaani?» 
Vastasi  tuohoon  emäntä. 

Puhui  taitava  talotar: 

»Hev[o]isia  mepjll1  on  tallin  täysi, 

Piiat  meiir  on  pikkuisia, 
äo  Tyttäreet[l]  vähän  kasvuisia.» 
Vastasi  tuohoon  Kalaus[!] 
Kurki 

Kenen  keksi  katala: 

»Tuosapa  on  Elina  neitti. 

Kaunis  kyllä  ja  sorea! 
^  Kylläpä  sekin  avioksi  auttaa 

Minulle  miehelle  parhaalle.» 
Tuosta  äiti  tuumaeli, 

Emäntä  ijälle  elänyt: 

»Jos  "n  teille'  tarpeheksi, 
30  Suotte  saada  sulolla. 

Sydämellä  siunatulla 

Tyttäreeni  rekenne[!] 

Oivan  mielien  ohella, 

Kulta  suitsiisien  kupella 


1.  >  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 2  Säkeissä  2,  9,  11—15,  17,  20,  22,  24,  26,  28, 
30—33,  37,  38,  42,  44,  49,  55,  57,  58,  62,  66,  68,  72,  79,  80,  82,  86—90,  95 
98— 100,  1U2— 105,  lii.  113,  114,  116,  117,  122,  126,  136,  140,  143,  145,  150—153, 
155,  156,  160,  161,  163,  164,  166,  167,  171,  172,  174,  178—180,  183,  184,  187,  188, 
190,  192—195,  198,  199,  202,  212,  213,  230,  232.  234,  255,  262,  266,  275,  278,  279, 
281,  287,  289,  291,  292,  299,  300,  312,  331,  333,  335  on  pieni  alkukirjain  — 3  kk:sta  voi 
myöskin  lukea  :  hevisirplle. 


Kertovaisia  runoja. 


35      Elina  s  n  laa  itke  mällään, 

Kääntyi  äidin  äänille 

Rukoellen,  ruikutellefn], 

Imelästi  itkien, 

Sanoillensa  sattaen: 
40  »Äiti,  älä  mua  Klanlle  anna, 

Klau  minun  tulelle  polttaa, 

Kovin  päivin  kuolettaa4. 

Kuhun  kuumalla  kuolemalla 

Tulen  tuimalla  tuhalla?» 
45  —  »Älä  turhia  turise, 

Puhu  parhain,  tyttäreeni, 

Pane  sanat  suloisemmat, 

Te[o]  kaikki  kaunihisti, 

Ole  olla[!]  alamainen, 
50  Mielin  kielin  kärsivä[i]nen!» 

—  »Ellei  osaa  onnelleni, 

Tule  turmio  tielleni 

Millään  muulla  muutoksella5, 

Tule  se  kautta   Kirstin  huoran, 
55  Kurjan  kurvan[!]  kureilla.» 

Ellei  oli'  hullu,  niin  on  hempi6, 

Ottaa  kihlat,  antaa  kättä, 

Käsi  kaualla  kävelee. 
Kehoitteli  kunnon  akka 
60  Suomelan  sulo  emäntä: 

»Mitä  huolit  hullusta, 

Pidät  piiasta  pahasta! 

Käännä  kaikki  parahaksi, 

Mielin  kielin  kä[ä]ntele! 
65  Olos  onni  seurassasi, 

Toimi  taito  talossasi7, 

Koko  kotos  kaunistukoon, 

Elos  olkoon  ihana!» 
Suostui  tyttö  suru  mielin, 
to  Meni  miehelle  tuolle. 

Tuli  Kurjen1  kartanolle, 


Kävi  kaikki  katsomahan. 
Käski  Kirstiä  kylylle, 
Vara  vaatetten  pesolle; 
75  Py[y]si  pesemään  paraten, 
Varovasti  vaatteina, 
Äidin  kauni[i]ta  kan[ka]hia. 

Kirsti  tuosta  kohlimahaan, 
Huhtomahaan  huimasti, 
8o  Avannolle  ankarasti 
Rouvan  liina  vaattehia, 
Pito  vaatteita  parhaita. 

Rouva  tuosta  tuhmuudesta 
Varoitteli  vakasti: 
85  »Älä  kolki,  Kirstin  huora, 
Paitojani  niin  pahasti! 
Älä  tuollef!]  tuimuudella 
Vaatteita  viruttele! 
Nehän  ei  ole  täällä  tehty, 
90  Vaan  jo  äitini  kodissa.» 

Tuosta  portto  porahteli. 
Puri,  polki  pahemmin; 
Hullu  huora  huhtoeli, 
Kurikallan  kuhmieli 
95  Vaatte[e]t  vallan  vanukkeille, 
Liinan  ripaloitsemaan. 

Rouva,  armas  Elina1, 
Oli  aivan  äänetönnä, 
Tyytyi  työhöön  tuiman  porton, 
ioo  Pahan  pirjön  pieksennälle8. 

Tuli  tuosta  tuvallensa. 
Aikoi  käydä  levolle, 
Käsi  ristiin  riistelekse, 
Siunausta  sulolle, 
105  Rukoellen  levolle. 

Kului  tuosta  aika  annas, 
\  ii  ii  viikot  vitkalle, 
Niin  jo  Kirsti1  kuoillansa 


4  kuoletta  :  kuolettaa.  —  5mutoksella  :  muutoksella.  — 6  on  ♦hempi* 
'■  l. n  In  seurassasi  :  t.  *talossasi*  —  8  piesennälle  :  pieA-sennälle. 


o.h. 


Elinan  surma.     I. 


Herrallensa  kuiskutti: 
no  »Korkia  Kalaus[l]  herra9, 

Armas  urho  apia, 

Eipä  enää  Elina  rouva 

Ole  sulle  suloinen, 

Eipä  edes  oskollin[en]. 
ns  Ulevi,  yli  renki, 

Ball'  on  aivan  armahaana, 

Kaikiissa  kallis  kuuella.» 
»Taosta  tulen  tuhanteen!» 

Kurjen  kurkku  karkasi. 
120  »Annan  sulle,  sulo  piika, 

Kirsti,  kaunis  kultaseni, 

Kalleuutta  yllin  kyllin, 

Näytä  kue  toeksi, 

Kurja  teko  täydeksi!* 
125      Neuvoi  tuosta  Kirsti  kurja: 

»Tekeyty,  tenskentele 

Matka  pitkä  tulevan, 

Otettavana  olevan 

Hämeheestä  hämärästä 
130  Pohjan  maille  poloisille, 

Keräjille  kestäville, 

Kokouksiille  isoille.» 

Tuli  tuuma   taitavasti 

Kudotuksi  kujeinen. 
135  »Käyppä,  Klauskin,  laolle, 

Viivytte[le]  viikkoa  kuusi. 

Kujeen  näytän  toeksi, 

Kurjan  teon  täyiksi.» 
Elina,  armas  äiti, 
140  Tunsi  tuskan  tulevan, 

Vaimofpn  vaivan  välillään, 

Valitteli  vari*keasti, 

Itki  immen  unel 

Pian  pojan  antavansa 
145  Isälle  anna[a]ksi  iloksi, 

Elämällensä  suloksi; 


Kirisi  kauvan  viipymästä 

Kurjen  kauko  matkahan. 

Klaus    Kurki    kuudella    hevoi- 

sella, 
iso  Kuuni  viikon  viljalla 

Ajoi  Laukon  lahdelmalla. 

Hiipi  hiljaa  ladolle, 

Toivoi  onnea  kujeile. 
Elina,  armas  rouva, 
155  Sisälle  sulki  surunsa, 

Tu[n]si  jo  äidiksi  tulonsa. 

Kovin  kiivi  alla  mielin: 

.Miehensä  missä  vi[i]pyvi. 
Pojan  pienen  synnytteli, 
i6o  Sitä  syli  ja  suuteli, 

Isän  tulon  outeli. 

Käski  Kirstin1  kiirummiten 

Laitta  [a]  sia  lapselle, 

Pienelle  poika  poloiselle. 
ies  »Ohenna  oma  siani, 

Laske  kaksi  lakanata, 

Pane  pari  poistajia, 

Kolme  korva  ty[y]nyä, 

Laske  peite  pehmeä!» 
170      Tuosta  Kirsti  kiirutteli, 

Fani  laajat   lakanat, 

Koko  kuusi  korva  tyynyy, 

Viellä  viisi  polstaria, 

Peitteitä  perin  paljon. 
175  Juoksi  ylistapanaan 

Ulevia  tapakaan: 

»Riennä  ripesti,  Ulevi, 

Koitvan  luokse  tulevi, 

Puheita  on  sanella, 
iso  Tehtäviä  anella!» 

Ulevi  uskoi  akalla 
Huoran  hurjan  Supukan, 
Pahan  porton  porinan 


kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Kertovaisia  runoja. 


Olevan  toen  tekoa, 
185  Vailla  vaarafa],  vikoa. 

Viipymättä  joutteli 

Pakinoille  parhaan  rouvan 

Kiiruliteli  kamarihin: 

»Mit  on  pulleita  sanella, 
190  Tehtäviä  anella?» 

Kirsti  kirottu  kintereillä 

Löi  heti  oven  kiini, 

Lukittu  lukoilla  viisiillä, 

Varusteli  vankanlailla , 
195  Rauta  kankella  kapotti, 

Kovin  lujasti  lukittuna, 

Lukkuen  taa  teljet[t]ynä. 
Tuulen  tuiman  tavalla 

Hiipi  hurja  Kirstin  huora 
200  Klauskin  laolle  lahatti[!], 

Kutsui  Kurjen1  kullaksensa, 

Onnitteli  omasen: 

»Nyt  mä  laittelin  toeksi 

Mitä  saattelin  sanoiksi: 
205  Ulevi  ilman  hävytä 

Hyvin  häijysti  elävi 

Kanssa    kauniin    Elin;)1  rouvan, 

Puolison  pahan  tapaisen.» 
Tuosta  Kalan  kulkemahan, 
210  Kohden  kotoa  rientämähän. 

Kiukusta  kamala 

Sy[ty]tti  talon  palamaan. 
Liekkien  sisällä  sysätty 

Elina  rukka,  hyljätty, 
215  Haikiasti  valittelee, 

Armas  apua  rukoilee: 

»Kuule,  puolisoni», 

Näin  hän  armoa  anovi, 

Ky [y] neli-silmin  sanovi, 
220  »Jos  mun  poltat,  puolisoni, 

Teet  mun  tulella  tuhaksi, 


Ota  armas  poikasesi, 
Piltti  pikkara  pelasta, 
Poikas  pieni  palamasta, 

225  Vallan  vieton[!]  vioista! 
Tuli  tuima  jo  piirittelee, 
Riennä  lapsen  aAruksi, 
Pelasta  pieni  raukka!» 
Tuohoon  Kurki1  kirkasi, 

230  Tun[n]ottomasti  parkasi: 
»Pala,  portto,  poikines, 
Tulen  lautta  lapsinesi!» 
Viellä  rukoili  Elina1, 
Rouva  raukka  ruikutteli: 

235  »Ah,  jos  armas  äitini. 
Suomelan  emo  armahin10, 
Hätähääni  joutuisi 
Ka[ta]lata  lähtöäni 
Katsomahan11  kosto  kovaa, 

240  Vallan  vietonta  vereä!» 
Viesti  lensi  vikkelästi 
Vinhan  vauhdin  viluissa 
Suomelan  sulo  kotihin, 
Kanssa   kovin   kurjan   viestin. 

245  Mustalla12  murha  poltolla. 
Ȁiti  armahin  olohos, 
Tyttös  tahtoa  kuulohos! 
Käyppä  pian  kulkemaan 
Ri[e]nne  pian  tilleinään!» 

250     Tuosta  tuimasti  tujotti 
Emo  arkain  alotti: 
»Kuinka  kulta  Elinani 
Voinee  siellä,  annanani?» 
Viisti  tuohoon  virkkoeli: 

255  »Ennen  hyvin,  nyt  paremmin.) 
Tuosta  muija  pukemahan, 
Haalimahan  hamettansa; 
Hame  oli  väärinpuolin. 
»Kuinka  voinee  tyttäreeni?» 


10  arhin  :  armahin.  —  ll  Katsoma|n|  :  Katsomahan.  —  12  musta]nj  mustana. 


Elinan  surma.     I . 


260     »Ennen  hyvin,  nyt  paremmin», 
Virkkoi  viesti  vikkelästi, 
Sanoiksi  saatti  sukkelasti. 

»Trö[i]jyn.  tröijyn  t röijyäni. 
Tröijyni  on  väärin  puolin; 
2G5  Pujen,  pujen  pukuani, 
Pukuni  mi  väärin  puolin, 
Voi,  kuinka  voinee  tyttäreni?» 

-  »Ennen  hyvin,  nyt  paremmin.» 
jopa  kaulin  kamala, 

-  i\u  suuri  svnkiä. 
Suitti  synk[k]änä  taivalla 
Vesi  lahden  lakialta 
Laukan  rinteeltä  ripeni. 

Tuosta  tuiki  tukalasta, 
275  Näöstä  kurjan  kovasta 

Emo  itkeen  imelästä, 

Pahoin  parkuen  läheni. 

Liitteli  luokse  tyttäreen, 

Avuksi  armaisens  i. 
280  Apu  oli  myöhäinen, 

Tulut[!]  turva  heikko. 

Katkerasti  kiukutteli13, 

Vainen  vaivanen  valitti, 

Rukoillen  ruikuttcli 
285  Kurjan  Kurjen1  edessä; 

Emo  ehti  sanomahan, 

Armoa  anomahan: 

»Tulen  kidasta  kirvoita 

Syytönnä,  sysättynä, 
geo  Tutkimatta  tuomittuna 

Tyttäreni  armahin, 

Poika  pieni,  kallehin!» 
Kurki  kurjasti  kohotti, 

Kannuksian  kalautti: 
295  »Tuo14  on  helppo  tuomio, 

Palkka  pieni  portolle, 


305 


310 


315 


320 


325 


330 


Ansaittuna  annettu.» 

I''  lastusta   ]i"jalle 
Rukoili  riitissä  kiisin. 
Äiti  armahin  pyyteli, 
Poloiselle  toivotteli. 

Kirkui   Kalausj!]  kovasti, 
Kurki  kuljetti  kidastan: 
»Palakoon  portto  poikineJs', 
Paha  huora  läpsinen!» 

Elina  itkein  aneli, 
Niiskuttaen  nikotteli; 
»Ali.  mun  armas  emoni, 
Kolkko  on  mun  kohtaloni! 
Joutuu  jo  mun  lähtöni, 
Liekit  rumat  Uittelee 
Kanssan  kova  kuolema.» 

Hyvästit  nyt  hyviteltiin. 
Kaihosti  kaikki  katusi, 
Meni  mieliin  ijäksi, 
PapJ^nui  muistoon  sumeeksi. 
Lahosi  jo  rauniohoon, 
Hiiltyi  hela  hiiliiksi. 

Kala[u)s   Kurki1  kauhiasti 
Katseli  tekonsa  katalaa, 
Valitteli  jo  vaikeasti 
Onnetonta  oloansa: 
»Voi,  voi,  unia  onnetonta. 
Poltiin  armaan  Elinani, 
Viellä  pienen  poikaseni!» 
[S[t]ui  aitan  portahiilla, 
Kivi  kannalla  katseli 
Tekoansa  tuimenpata. 
Mainittavampaa  pahu[u]tta15. 

Kulki  kujaa  kaunis  kaappfshi. 
Elon16  enkeli  ehätti, 
Kysyi  heti  hellästi, 
Saattoi  vakasti  sanoiksi: 


13  Kuitteli  :  kuiÄntteli.  —  "  tuo  *on*  helppo  :  t.  o.  h.  — 15  kk:ssa  seuraa  kaksi 
tyhjää  sivua,  joilla  on  samalla  käsialalla  :  »seuraavalla  sivulla').  —  16  jEnkeli)  elon  :  e. 


Kertovaisia  runoja. 


Mitä  mietit  miesparka, 

335  Kuta17  kurja  valitat?» 
Vastaeli  Kalaus  Kurki, 
Itku  silmin  ilmoitti: 
»Sitä  si[i]nä  jo  surenmista[!], 
Murhetta  mulla  raukalla, 

340  Poltan  arma[a]n  Elinan 
Ka[n]ssa  poikani  poloisen.» 

Vastasi  tuohon  tulia, 
Viittasi  vallan  visusti, 
Yletyllä  ilolla, 

346  Sanoilla  sanken  suloilla: 

»Kyllä    tiedän    kussa    on   armas 
Elina  rouva; 
Elina  rouva  taivaassa, 
Viimaisessa  taivahaanssa . 
Ylimä[i]sen  portin  päällä, 

350  Kulta  käädyt  käessä, 
Pieni  poikanen  sylissä. 
Kyllä  tiedän  tien  toisen, 
Tolan  kurjan  Kalaus  Kurjen: 
Kalaus  Kurki  helvetissä. 


355  Alimaisessa  helvetissä, 
Alimaisen  portin  alla. 
Hiukan  kannukset  näkyvät. 
Siellä  suuri  Kirstin  huora, 
Hurja  portto  porajaa, 

36o  Kadotustan  kavajaa9, 
Hiukan  himesti  helottaa, 
Hopia  rihma  kilottaa.» 
Tuohoon  katosi  tulia, 
Muuttui  pian  näkyvä. 

365      Kurki  kurja  ajamaan 
Oman  tunnon  tuskissansa. 
Kurja  hevoista  hälytti, 
Suisti  suorasti  jokeheen, 
Vieri  vauhdisti  veteheen. 

370      Rakki  koira  korea 
Kintereillä  kirposi, 
Se18  oli  hurja  Kirstin  huora, 
Painu  paha  perästä 
Lakkapäihiin  lainehiin, 

375  Kotihin  kova  onnisiiu. 
Loppu. 


2.  Vesilahti.  Lönnrot  S1561.* 

1820-luvulta,  aikaisintaan  v.  1822. 


Vieressä  olevaan  runoon  tehdyt  myö- 
hemmät korjaukset,  muutokset  ja  lisäyk- 
set: 


Elinainen  neitsy  nuori1. 

Elina inen  neitty  nuori2 


17  |Suret|  kuta  kurja  :  k.  k.  — 18  Se  *oli*  hurja  :  S.  o.  h. 

2.  1  Otsikko  otettu  Lönnrotin  käsikirjoitusniteen  rekisteristä.  Tässä  julkaistava 
Elinan  surmaruno  ei  voi  olla  Lönnrotin  alkuperäinen  kansanomainen  muistiinpano, 
vaikka  se  onkin  varhaisin  meille  säilyneistä  Lönnrotin  kappaleista  tätä  runoa.  Hänellä 
on  ilmeisesti  täytynyt  olla  pohjana  (1820-luvun  alulta?)  omia  aikaisempia  kirjaanpa- 
noja,  yksi  tai  useampia,  joihin  nojautuu  tämä  ikänsäkin  puolesta  suhteellisesti  myöhäi- 
nen puhtaaksi  kirjoitettu  kappale,  jonka  Niemi  (Kalevalan  kokoonpano  I  65)  katsoo 
olevan  vasta  vuoden  1827  tai  1828  paikkeilta.  —  2  Runo  julkaistaan  vasemmalla  siinä 
asussa,  jossa  sen  on  Lönnrot  ensin  kirjoittanut  S-kokoelmassa  säilyneille  lehdille  ja 
oikealla  kaikki  ne  muutokset,  korjaukset,  muutosehdotukset  ja  välisäelisäykset,  joita 


Elinan  surma.    2. 


meni  aittahan  mäellä 
vaski  vakka  kainalossa, 
vaski  avain  vakkasessa 

e      Tuoltapa  tulee  Klaus   Kurki. 
»Mistäs  tunnet  Klaus  Kurjen?» 
»Tunnen  tuiman  käytännöstä, 
jalan  jalon  heitännöstä.» 
Klaus  tuo  mäelle  tuli 

10  sadat  miehet  saattamassa, 
sadat  satula  hevoset, 
miehillä  kulta   kannukset. 
hopia  helat  hevosilla. 
»Onko  teillä  neityttä  myydä, 

ib  piikaa  vasteeni  pidettyy?» 


»Hepo  meillä  mäellä  myydän, 

kartanolla  luukaviat, 
vaan  ej  piikaa  pihalla, 


2.  [m.  a.  mäellje 


12.  [mieh]et  |k.  kannuksjtssa 

13.  hevot  hopia  liehussa 

14.  [O.  t.]  neittä  [m.] 
[piikaa j  pidettyy  minulle 
[piika  vasteeni  pidetty] 
[piika  pidetty  minulle] 
f  Ile]  voiset  [mäellä  myydäjän 
[1.  k.] 
[v.  e.  p.  p.]  myydä3 


15 


16. 

17. 
18. 


Lönnrot  tapansa  mukaan  on  mitä  runsaimmin  sirotellut  tähänkin  kappaleeseen. 
Muutoksissa  ja  lisäyksissä  käytetyistä  julkaisu  tavoista  huomautettakoon  seuraavaa: 
l:o  jos  säettä  on  vain  numeroimalla  muutettu,  osotetaan  se  hakasissa  oikealla  puolella 
numeroilla,  milloin  ei  mitään  epäselvyyttä  synny;  muuten  julkaistaan  säe  uudelleen 
hakasissa  kokonaan  tai  alkukirjaimin;  2:o  kun  säe  on  kokonaan  uudelleen  laadittu  ja 
edellinen  puistettu,  julkaistaan  se  kursivoituna;  ellei  edellistä  ole  samalla  poistettu, 
painetaan  vaihtoehtoinen  säe  kursivoimatta;  3:o  kun  korjauksia  ja  muutoksia  säkeissä 
on  tehty  päälle  tai  yläpuolelle,  poistamalla  aikaisempia  muotoja,  osotetaan  se  oikealla 
kädellä  kursivoituna  hakasten  ulkopuolella;  ellei  aikaisempia  kohtia  ole  poistettu,  on 
muutosehdotukset  kursivoimatta;  kun  säettä  on  useampaan  erään  muutettu,  julkais- 
taan muutokset  siinä  järjestyksessä,  kuin  ne  näyttävät  alkuperin  tehdyiltä;  milloin 
selvyys  ei  välttämättä  vaadi,  ovat  hakasiin  otetut  vain  alkuperäisen  säkeen  sanojen 
alkukirjaimet;  4:0  alkuperäisten  säkeitten  väliin  lisätyt  säkeet  on  k  uisi  voitu  ja  merkitty 
kirjaimilla  a,  b,  c  jne.  sekä  sen  säkeen  nr:lla.  jonka  jälkeen  ne  ovat  kirjoitetut;  5:0 
jos  säe  on  muutettu  vain  kirjaimia  pois  pyyhkimällä,  julkaistaan  säe  uudelleen  haka- 
sissa muutetussa  asussa  muutetut  sanat  kursivoituina  \rt.  15.  säettä);  6:o  jos  korjauk- 
set ja  lisäykset  ovat  ly jy kynällä  tehdyt  ij"ik;i  näyttävä)  ikänsä  puolesta  myöhäisim- 
miltä),  merkitään  säkeen  loppuun  kursivoitu  /...■  lyjykynäkorjaukset  alkavat  vasta 
105.  säkeestä;  näihinkin  muutoksiin  nähden  ks.  myös  edellisissä  kohdissa  mainittuja 
selityksiä;  7:o  jus  jotakin  erikoista  on  ollut  joihinkin  korjauksiin  nähden  huomautet- 
tavaa, on  se  hakasiin  pi aitillä  paineltu  tai  alahuomautuksessa  selitetty.  — 3  Lisäys 
pyyhitty  uudelli 


Kertovaisia  runoja. 


eikä  kaupita  kartanolla; 
20  kyll'  on  meillä  tupiakin, 

tupa  meill'  on  yljän  tulla, 
tupa  tulla,  toinen  mennä, 

talli  meill'  on  hevoset  panna, 

vaja  varsat  valjastella, 
s»  naula  meill'  on  satulat  panna, 

laskea  hevoisten  helut.» 
Klaus  tuo  tupahan  tuli, 

miekallans'  oven  avasi, 

tupellansa  kiini  tunki. 
30  Elinan  viisi  veljestä 

istuit  kaikki  pöydän  päässä, 

nousit  kaikki  seisohellen. 
»Onko  teillä  neityttä  myydä, 

piikaa  vasteeni  pidettyy?» 


a     »Olispa  tuo  vähä  Elina, 
nuori  nainen  naitavalla.» 


[v.  e.  piik]ao4  pienintäkään 
[v.  e.  p.]  huonompa[a]k[an]. 
[v.  e.  piik]a  [huonjoinkaan 

19.  [kartanolla  kaupitajne5 

20.  löytyypä  talossa  tässä 
20  a.  tupiakin  tultavia 

21.  yks'  [on]  tupa  [yljän  tulla] 

22.  [toinen  tupa  mennä]  yljän 
22  a.  löytyypä  talossa  tässä 

23.  [t.  m.  o.  hevo]^1  [p.] 


26.  [hei.  1.  hev.] 

27.  [Klaus  tuo  tuli  tupahan] 

28.  [o.  m.  a.] 


30.  [viisi  v.  E.] 


32. 
33. 
34. 


85     »Ej  ole  meissä  neittyin  myyjää    35. 
eikä  naisten  naittajata,  36. 


astu  toisehen  tupahan, 
kysy  ensin  äidiltäni.» 

Klaus  tuo  kävi  käskettyä 
«o  tuonne  toisehen  tupahan: 

»Onko  teillä  neityttä  myydä, 
piikaa  vasteeni  pidettyy?» 

»Pijat  meill'  on  pikkaisia, 
kaikki  keskeen  kasvavia.» 


39. 
40. 


[n.  k.  seiso] alien 
[O.  t.  neit]tä  [m.] 
[p.]  pidettyy  minulle 
[piika  pidetty  minulle] 
[E.o.m.  neit]s[yin  myyjä] 
[e. n.  naittaj]ott 
[e.  n.]  naittelia 


[KL  kävi]  kiiruhusti 
meni  [toisehen  tupahan] 


42.  [piika]  pidetty  minulle 

44.  [kaikki]  vielä  [kasvavia] 
[kasv.  k.v.] 

45.  Ompa  teili  Elina  nuori 

46.  neitsyt  kaunis  [naitavalla] 
46  a.  sepä  myykäälte  minulle 


4    Epäselvä    korjaus, 
p.  o.  [kaupit]([a]ne. 


Korjattaessa  säettä   toinen  t  jäänyt  merkitsemättä 


Elinan  surina      2 


»Ej  taida  vähä  Elina 
panna  työhöön  palkollista, 

ruokkia  isoo  pereettä, 
bo  katsoo  isoo  tarhakarjaa.» 

»Kyll'  on  mulle  Kirsti  piika, 
joka  panee  työhöön  palkollisen, 
ruokkii  myös  ison  perehen, 
katsoo  ison  tarhakarjan.» 
es      Tuopa  vähä  Elinainen, 


vaka  neittonen  vastaapi: 
»Kyll7  on  sulle  Kirsti  huora, 

joka  mun  poltattaa  tulella, 

pahoin  päiviin  kaolettaapi.» 
60     »Ej  ole  Kirsti  kuvas  piika 

eikä  huora  huonessani, 

vaan  on  töissä  toimellinen, 

saatta vainen  saudissansa, 

siksi  kauan  siellä  ollut, 
65  kauan  karjani  katsonut, 

pannut  työhöön  palkollisin 

laittanut  ru'an  pereelle.» 

Kukas  hullu,  muu  kuin  piika. 

jollej  hullu,  niin  on  himmi 
70  otti  kihlat,  anto  kättä, 

käsi  Klauksen  povessa. 

kävi  Klaun  kartanolla. 
Kirsti  katseli  klasista, 

välkisteli  västäröistä. 
ts     »Oh  jos  sitäkin  olisis, 

joka  tuon  välin  pahennais. 

saatais  asiani  entiselle.» 
Vuosi  vuodelle  kuluupi 

eikä  kuulunut  kylissä 
so  eikä  nähty  naapureissa 

tuon  välin  pahentajata. 

menettäjää  mielisuosion 

•  =  valtaisesti?  —  '  kk.ssa  pieni 
ta]isi.  —  *  Molemmat  sanat  epäselviä. 


56.  [vaka] tse;;/ ?  [vostaapt] 
Sanansa  sano  v' 

57.  [k.  O.  sull]a  [K.  h.] 

58.  [j.  m.  poltattjtst8  [t.] 

59.  [palloin  päivin  kliolettajist 

61.  [e.  h.  huones]s[ani] 

63.  [s.]  ogJ:om[ssansa] 

64.  [s.  siellä  k.  0.] 

65.  [k.  k.  kats]eöul 

67.  [r.  1.  pj 

[71.  ja  72    -    numeroilla  osoitettu  päin- 
vastaiseen  järjestykseen.] 

73.  [K. k.  lasista] 

76.  [joka]  joutuisi  [väli]fttn 

77.  [sa]tsts  [asia]*  [e.] 

78.  [V.  vuodel]ta  [k.] 

79.  vaan  ej  [k.  k.| 

80.  [e.  n.  naapurjissa 

82.  [m.]  hyväin  mielten9  [?] 

alkukirjain.  —  '  Korjausvirhe,  p.o.  [poltat- 


10 


Kertovaisia  runoja. 


eikä  toista  tarvittukan 
Kirstin  ollessa  kotona, 
85  huonehessa  häijyn  huoran 
Sala  sano  Klaukselle: 
»Uolevi  emännän  makasi!» 

Tuopa  tuohon  vastahapi, 
puhu  suusta  kiivahasta: 

90     »Jospa  tuottelet  todeksi 
mitäs  saattelit  sanoiksi, 
sinunpa  mä  silkissä  käytän 
Elinan  tulella  poltan, 
viisi  verkasta  hameetta 

95  annan  kaikki  käydäksisi 
ennen  kuin  Elina  prouvan, 
kantaakses'  avaimet  annan 
ennen  kuin  Elina  prouvan 
lukut  lupaan  lukitakses 
ioo  ennen  kuin  Elina  prouvan.» 
»Ohoh  Klaus  kultaseni 
mene  Aumasten  ladolle, 

pikku  niittusten  nimille, 
ole  kauas  keräjille 
io5  menevänsä  pohjanmaalle.» 
Klaus  kävi10  kammarihin 
etelien  Elina  prouvan: 

»Ohoh  vähä  Elinani 
käärä  säkkihin  evästä, 
no  voita  pikku  vakkasehen. 


käsky  kävi  keräjille, 
mennäkseni  pohjanmaalle.» 
»Oh  mun  Klaus  kultaseni 


83.  [e.  t.  tarvittuk] kaan 


87  a.  hyvän  rouvaW  renki  häijy 

88.  [t.  t.  vasta]/[api] 

89.  sano  [suusta  k.] 

[sano]  varsin  suutuksissa 


92.  vielä  sun  verassa  käytän 


AFi^ös. 


Kirjoitusvirhe,  p.o.  kävi. 


94.  [v.  v.  hametta] 

95.  [k.  a.  käydäks]e[si] 

96.  [e.  k.  E.  rouvan] 


100.  [e.  k.  E.  rouvan] 

102.  astu  [A.  L] 
aja  [A.  1.] 


105.  [meneväjsi  [p.]  L. 

107.  meni  [Elina]?i  etehen  L. 
'puhui  [Elinan]  edessä 

108.  [Oh]  mun  [v.  E.] 

109.  [käär]i  [s.  e.] 

110.  viillä  [voita  v.] 

[109.  ja  110.  s.  numeroilla  osoitettu  päin 
vastaiseen  järjestykseen.] 

111.  [k.]  tuli11  [k.] 

113.  Älvös12  Klaus  Kultaiseni  L. 

Ei  piti  kuten  Hämeen  muistom.  II.  —  12Äl|ös|: 


Elinan  sarina.    2. 


11 


älä  tuolla  kauvan  viivy. 
115  viikot  on  viimeiset  käsissän, 
päivät  viellä  viimeisemmät, 
älä  tuella  paljOO  puhu . 
puhu  puolilta  puhejas, 

puhu  toiste  toinen  puoli, 
uo  älä  tuolla  joukoissa  juo, 

juo  vaan  puolilta  janojas, 
juo  sitte  toiste  puoli, 
älä  uloos  tieltä  astu, 
astu  puoli  saappahissa. 
ias  astu  toiste  toinen  puoli.» 

Klaus  tuo16  kävi16  kammarista 


ajo  Aumasten  ladolle, 
pikku  niittusten  nimille. 
Krsti  tuo  kotahan  kävi 

iso  pienten  vaattein  pesolle, 
paitain  Elina  prouvan. 
Elina  kodan  kohella 
kuuli  kovan  kolkutuksen, 
paukkinan  patLPjen  luonna. 

135     »Oh  mun  Kirsti  piikaseni 
älä  kolki  niin  kuvasti, 
minun  pieniä  naattejani, 

ej  net  ole  täällä  saadut, 

vaan  on  äitini  kutonut.» 

i*o      Kirstipä  tuohoon  mutkan 

muisti 
kolkei  viellä ki n  kovemmin 
prouvan  pieniä  vaatteeja, 


114.  [t.    k.viivy]ttele  L. 

115.  viimeiset  on  mulla  viikot13 

116.  [p.l  varsin  \\] 

117.  [älä]  paljolta14  puheile15  L. 

118.  [p.  p.  puhejsi  L. 
fp.  p.]  sanasi  L. 

120.  ]ä.  t.  j.  j.l  toisten 

[ä.  joukossa  j.|  miesten  L. 

121.  [j.  v.  p.  janojsi  L. 

122.  [j.  t.]  toinen  [p.]  L. 

123.  [ä]  pojes  [t.  a.]  L. 


126.  [Kl.]  (kävi  k.| 
126  a.  otti  •porahan  sainiini 
b.  heitti  selkään  hevoiselle 


129.  [K.  t.  k.]   meni  L. 


132.  [E.  k.  koh|a[lla)  L. 


137.  pienoisia  paitojani  L. 
[pait.  pien.] 

138.  [e.  n.  o.  t.]  tehdyt 


141.  [kolk]fe[i  v.  k.]  L. 

142.  paitoja   Elina   rouvan 
142  a.  sekä  muita  vaattehia 


13  Alkuperäisestä  poistettu  vain  säkeen  kaksi  ensi  sanaa.  — l*  Lyijykynäkir- 
joitus  hyvin  haalistunut,  voinee  lukea  myös:  paljosta.  — 15  Voisi  ehkä  lukea  puheele. 
Vrt.  Lönnrot  S  52,  puheilla.  —  M  yi.  lyijyk.  kirj.  :  m. 


12 


Kertovaisia  runoja. 


huora  tuo  huoppia  virutti, 
polti  puolilta  poroksi. 
145     »Huora  häijy  khikkuhinen 
älä  kolki  niin  kovasti 
minun  pieniä  vaatteejani, 

älä  portto  polta  niitä.» 

Huorat   nuot  hyvätkin   piijat 
150  vaan  ej   porto   puolettakan. 

Elina  tuo  kodasta  kävi 
pahoin  mieliin  kammariinsa 
itteksensä  siellä  itki. 

Tuon^epa  tuo  Kirstikin7  tuli 
155  huora  häijy  hävitöinen. 

»Oh  mun  prouva  kultaseni 
pitäkäm  pienet  pitoiset, 
kansa  kempit  kesta  pidot 
isäntämme  pois  ollessa 
iso  niinkuin  ennenkin  on  tehty, 
ottakamme  orja  työstä, 
häijy  härkäjen  perästä.» 

»Oh  mun  Kirsti  piikaseni 
tee  sä  itte  mitäs  tahdot, 
165  iske  ensin  muut  tynnyrit, 
iske  kaiketkin  tynnyrit, 
älä  iske  sitä  tynnyrii, 
joka  on  pantu  minua  vasteen.» 
Kirstipä17  tuohoon  mutkan 
muisti 
170  iski  ensin  sen  tynnyrin18 
piti  kempit  kestapidot, 
juotti  joukon,  joi  itekkin, 
iski  ensin  sen  tynnyrin, 
joka  oli  pantu19  prouvaa  vasteen. 


144.  [polt]/«  [p.  p.]  L. 


147.  [m.]  raukan  [v.] 
paralta  paitojani 

148.  [ä.  p.  niitä  polta] 

149.  [Huoratjpa  [h.  piiat] 

150.  porttoja  ej  [puolet] kahan  L. 

151.  [E.]  [k.  k.]  L. 

152.  [p.  mielin  k.] 

153.  [itt] 'ellensäl  [s.  i.] 
[itki  s.  i.]  L. 


157.  [pitäkäm  pitoiset  pienet]  L. 

159.  [p.  o.i.] 

161.  [ottaka]a[mme  o.  t.]  L. 


164.  [tee]ppäs  [itte]  kuingas  [t.]  L. 

165.  [i.]  muita  [tynnyrit] ä  L. 

166  a.  jätä  ylsi  iskemättä 

167.  [ä.  i.  tynnyri]ä  L. 

168.  [j.  o.  pantuina  [minu]Z7e  L. 


173.  [e.  i.  s.  t.]  L. 

174.  [j.  0.  p.]  Elinialle  L. 


17  Kirjoitusvirhe,  p.o.  Kirstipä.  —  18  Lönnrot  (puhtaaksi  kirjoittaessaan)  kir- 
joittanut 170.  säkeen  liian  aikaisin,  jonka  vuoksi  pyyhkinyt  sen  pois  useilla  vino- 
viivoilla. —  19  pantu  sanan  yläpuolelle  kirjoitettu  ensin  rouva  lyijykynällä,  mutta 
poistettu  sitten. 


Elinan  surma.    2. 


13 


175      »Oh  mun  Kirsti  piikaseni, 
toisin  teit,  toisia  kaskin.» 

Jopa  aurinko  aleni 
taivahalla  tasasella 
laski  läntehen  levolle. 

iso  Kirsti  kävi  kammarihin 
etehen  Elina  prouvan: 

»Mihees  prouva  maata  menne, 
että  sianne  sioitan, 
Uotin  uuteen  tupahanko 

isä  ylimmäisen  portin  päälle?» 
»Raskas  siell'  on  raskaan 
maata, 
raskas  siell'  on  raskaan  nosta 
Uotin  uudessa  majassa, 
tuvassa  tuntemattomassa. 

190  Tee  vaan  Kla uksen  tupahan, 
paremmat  on  tutut  paikat. 

Miekat  siell'  on  välkkäväiset, 
raudat  siell'  on  hohtavaiset, 
pyssyt   siell'  on  paukkuvaiset. 

195     Miekat  miehillä  sodassa 
vaaroin  veriset  välkkyvät, 
siellä  raudat  raatelee vat, 
siellä  pyssytkin  paukkuu\at. 


176.  [toisin  teit  toisi]»  [käskin]    L. 


181.  meni  [Elina]»  [e.]  L. 


seinällä  ovat  sidotut. 

soo  väsynneenä  väijymästä. 
Tee  siis  sinne  yösianni, 
pane  kaksin  villavaipat, 
pane  kaksin  vuodiliinat[!] 
pane  kaksin  päänaluset. 

205  pane  kaksin  lakanatkin.» 

Kirstipä1'  tuohoon  mutkan 
muisti, 
pani  viidet  villavaipat. 


187.  nosta  vielä  vaikeampi  L. 


196.  [vaaroin  välkkyyvät  veriset]  L. 

198.  [s.  p.  paukkuvat] 

[s.  p.]    paulia  ja  vat 

[pijssyt  ]pahat  [paukkujife- 

rat  L. 
[p.  p.  pauhajavat.] 


14 


Kertovaisia  runoja. 


pani  viidet  vuodiliinat, 

pani  viidet  päänaluset, 

210  pani  viidet  lakanatkin. 

»Oli  mun  Kirsti  piikaseni, 
toisin  teit,  toisia  käskin.» 

Kirsti  kävi  kammarista, 
meni  Uolevin  majalle: 
215  »Uolevi  ylimmäinen  trenki, 
prouva  teitä  sinne  käski.» 

»Mitasta  mä  tuolla  teline, 
totta  mä  tuonne  sentän  käyne.» 

Kirsti  pikemmin  perässä 
220  yhdeksät  lukut  lukitsi, 
sadat  teljet  teljetteli. 

Juoksi  Aumasten  ladolle, 
pikku  niittusten  nimille: 

»Ohoh  Klaus  kultaseni, 
225  ompa  Uolevi  nytkin  siellä, 
lukrut'  o  vein  lukittuna, 
telkeet  päällä  teljettynä.» 

Tämä  täältäpä  tuleepi, 
kiivas20  kiirutti  kotia 
230  alla  päin  pahoissa  mielin, 
tulen  tuoheseen  sytytti, 
pisti  tervaksen  tiilihin, 

valo  valkeen  nurkan  alle. 

Sauvu  suitseepi  tulinen, 
235  liekki  tuima  leimahtelee, 
polttaa  huonen  huonehelta. 

Viell'  on  paikka  palamata, 
viell'  on  Elina  elossa. 

Laski  lapsensa  pienuisen 
240  itkeväisen  ikkunalle. 

»Ohoh  kultan,  Klaus  kulta  n, 
älä  polta  poika  lastas, 

-°  Puhtaaksi  kirjoittaessaan  Lönnr 
jonk,i  päälle  korjannut.  —  21  Sana  on  kk 
vähä\ 


215.  [Uolev]'  y.  [renki.] 

216.  [rouva  t.  s.  k.] 

218.  [t.  m.  t.  sentä]ä[n  k.]  L. 


225.  [o[n  [U.  n.  s.]  L. 


228.  [Tämä]pä  [tuleepi  täältä]  L. 


231.  [t.  tuohe]hen  [s.]  L. 

232.  toisen[?]21  tulen  tervak- 

sehen  L. 

233.  a.  alle  tiilien  asetti  L. 


239.  [L.  1.]  vakaisen22  L. 


ot  alkanut  ensin  seuraavaa  säettä:  allap., 
:ssa  hyvin  epäselvä.  —  "  Voi  myös  lukea  : 


Elinan  surma.    2.  15 


vaikkas  poltat  pojan  tuojan, 
älä  sormustas  kaduta, 
245  vaikkas  kantajan  kailotat!» 

»Pala  portto  poikineskin.  246.  [P.  p.  poikinesji  L. 

mailman  lautta  lapsineskin.  247.   [m.  1.  lapsines]t  L. 

•  i  se  ole  minun  poikan, 
vaan  on  ison  Uolevin  poika!» 
250      Kirsti  tuo  puodiin  poikesi, 
sieltäpä  tuo  kruutia  kanto, 
kanto  Klauksen  kätehen. 

»Pane  pänni  pahoja  jauhoj 
terra  tynnyrin  sekahan, 
255  että  paremmin  palalsis.» 

Tuopa  tuolta  Elina  prouva 
varo  Uoti  reljetänsä. 

»Ohoh  Uoti  oma  veljen, 
mene  käske  aitioni  tänne, 
26o  pyydä  joudulla  tulimaan. 
puhu  paremmin  kuin  onka  n.» 

»Oh  mun  muuri  kultaseni. 
tyttärenne  teitä  kutsu. 
pyysi  joudulla  tulemaan.» 
265      Kuin  tuo  puki  puukuansaf!] 
puki  kaikki  eestakaisin. 

»Voi  minua,  vaivasta  vaimoo, 
kuinka  hameetin  hameeni, 
hameetin23  kaikki  eestakaisin. 
270  kuinka  liekän  tyttäreni?» 

»Hyvin  kyllä,  muori  koita!» 
iVoi  minua,  vaivasta  vaimoo, 
kuinka  sukin  sukkiani, 
sukin  kaikki  eestakaisin, 
878  kuinka  liekän  tyttäreni?» 

»Hyvin  kyllä,  muori  kulta!» 
►Voi  minua,  vaivasta  vaimoo, 
kuinka  kenkiini !|  kenkiäni, 
kenkiin[!]  kaikki  eestakaisin, 
28o  kuinka  liekän  tyttäreni?» 


-2    k  ;imeetin  :  Aampi-tin. 


16  Kertovaisia  runoja. 


»Hyvin  kyllä,  muori  lailta!» 
Tuli  tielle  edemmäksi, 
sauvu  Laukosta  näkyypi, 

tuli  Klauksen  kartanosta.  284.  sauvu  [KL  k.] 

285     »Voi  minua,  vaivasta  vaimoo, 
sauvu  Laukosta  näkyypi, 
sauvu  Klauksen  kartanosta, 
mitäs  tuolla  tehtänekän, 
kuinka  liekän  tyttäreni?» 
290     »Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 

sikoja  siellä  lalidattihin,  291.  lampaita  [s.  1.] 

sikoja  siellä  korvettihin, 
kukkoja  siellä  kuukattihin, 
kanoja  siellä  kaltattihin, 
295  pienen  prinsin  ristiä  isiksi,24 
pienen  poikasen  poluksi, 
poika  lapsen  polkumiksi.» 
Kuin  kävi  Klauksen   karta- 
nolle 
laski  kohta  polvillensa, 
300  maaliaan  vävynsä25  etelien. 

»Ota  pois  tuo  tuolta  tulesta . 
vaka  vaimo  valkehesta!» 
»En  ota  tuota  tulesta, 
porttoo  pojes  valkehesta, 
305  siksi  valkeen  vintinkin, 
hyvän  huonehen  hävitin.» 

»Anna  mennä  muille  maille 
elkeänsä  piilomahan, 
töitänsä  häpelemään.» 
3io     »Olkon  siellä,  Uolen  huora,        310.  [01ko]o[ns.  U.  h.] 
palakohon  poikain  portto!» 

»Ohoh  vähä  Elinani 
mahdois  olla  mielin  kielin,  313.  [m.  o.  mielijm  [kieli]tn 

mieliin  kieliin  porton  kansa,         314.  [mieli]m  [k.  p.  k.] 
315  kärsiä  Kirstin7  kiukkuja.» 
»Ohoh  oma  muori  kultan, 
ej  ole  syytä  väliintäkän, 

24  Kirjoitusvirhe,  p.o.  ristiäisiksi.  — 26  Samoin,  p.o.  vävynsä. 


Elinan  surma     2. 


17 


neulaa  silmätöintäkän, 
tein  kaikki,  mitä  taisin, 

320  tein  päälläkin  vähäsen.» 

Sr  oli  meno  porahan  prouvan, 
nnoren  Kiina  emännän, 
kansa  kauniin  kasvoiltansa, 
että  töissänsä  taitavan 

325  puhtaan  aina  puheissansa, 
siivun  puoli  sanoissakin. 

Kauan  kaipaa  kansa  kaikki, 

itkee  sinua  alalliset, 
ikävöitsee  ylemmätkin. 
330     Olis  ottanut  hyvästi 
itkevältä  äidiltänsä, 
vaan  jup'-7  raukesi  raukka, 
lenti  liekkien  sisähän 

rinnalle  poikainen  pieni. 

335     Se  oli  meno  parahan  prouvan. 
se  "li  hukka  huomenenkin, 
kansa  kaunihin  tavaran, 
sekä  kullan  kiiltäväisen, 
että  hopian  hohtavaisen. 

340      Klaus  tuo  asu    Kirstinänsä7 
[Jotin  uudessa  tuvassa. 
Kaikki  kaikkinansa  katovat: 
laille  puuttuupi  pellolta 
eikä  kasva  kauramaatkan, 

345  kulo  poltti  parahat  paikat, 
kuiva  kukisti  loputkin. 
Hevoisia  talli  täynnä, 
nautoja  navetto  täynnä30 
kuulit  kaikki  kursi  suuhuun, 

350  kaaduit  kaurajenf!]  nojalle. 
Klaus  itki  kynnykselle. 
i  itki.  että   itki. 


233.  sekä  [kaun.  kasv.| 

324.  [e.  töissä]  [taitava]wen 

326.  [s.  p.  Banois]s[sakin] 

328.  [i.]  alhaisel  sinua 

329.  [i.]  ylhäisetin 

330.  [O.]  jo-e-  [o.  li.] 


33.  a  vajoi  valkehen2*  peräti 
334.  [r.  pieni  p.]  povella39 


339.  [o.  hohtava]n 

340.  [KL]   [a.  k.) 


343.  [1.]  kuihtui  vainioilla 

344_  [Säe  ylipyyhitty.] 

345.  [k.)   im  tsiä  kukisti 

346.  [Säe  ylipyyhitty.] 


351.  [Kl.  \]stu  [kynnukselljä 

352.  [sekä  i]stu  [e.  i.| 


56    Kirjoitettu   yläpuolelle  ja   vedetty  viiva  yli,  joten  käynyt  epäselväksi. 
•»  jo|k|a  :  jopa.    - -8  yi.  [valk]r  ian1. — 2»  Säkeen  jälkeen  kirjoitettu  ja  poistettu  jäl- 
leen.— 30  Kirjoitusvirhe,  p.o.  täynnä. 


18 


Kertovaisia  runoja. 


Jesus  äijänä  käveli: 
»Mitäs  itket.  Klaus  Kurki?» 
355      »Kyll  on  syytä  itkemistä, 
siit'  on  sydämen'  kipeä, 
ettän  poltin  puolisoni, 
sytytin  syleni  täyden, 
vaimon  valkeella  valotin, 

3eo  poltin  pienen  poikaseni. 
Hevoisia31  talli  täynnä, 
nautoja  navetto  täynnä, 
kuolit  kaikki  korsi  suuhuun, 
kaaduit  kaura jen  nojalle32. 

365  »Kyllän  tiedän  Elina  prouvan.» 
»Missäs  on  sitte  Elina  prouva?» 
»Ylimmäisesä  taivaassa, 

kuuden  kynttilän  edessä, 
Jesuksen  jalkain  juuressa 


370  pikku  poikainen  sylissä, 
Uolevi  oven  edessä. 

Kyllä  myös  tiedän  Klaus 
Kurjen.» 
»Missäs  on  sitte  Klaus  Kurki33?» 
»Alammaises'  helvetissä 


3-5  kannukset  vähän  näkyyvät, 

jalat  alta  kiilustaavat. 

Kyllä  viellä  tiedän  Kirsti  huoran 

alammaises  helvetissä, 

alammaisen  portin  alla 
380  palmikoitta'  vähän  näkyypi 

silkit  päihin  sidottuna33.» 


357.  [p.]  paraan  [puolisoni] 

359.  valoin    [Kirjotettu  säkeen  yläpuo- 
lelle, muutos  jäänyt  kesken.] 


364  a.  Jesus     [Sana  jälleen  ylipyyhitty.] 

366.  [M.  o.]   [E.  rouva?] 

367.  [Y\]ähällä  [taiva]/i[assa] 
Ylisessä  [t.| 

369.   [J.]  sul(o'n  sylissä  [Sanat  ylipyy- 
hitty.] 

[J.    jalkain    juuressa]    jumalan 

371  a.  Missäs  liene  Klaus  Kurki? 
372.  [K.]   [t,  Kl.  K.] 


374.  [Al]isessa  [li.] 

[Al]ahalla    [h.]      [Molemmat   kor- 
jaukset  päälletysten.] 

375.  [k.  v.  näkyvät] 

376.  [j.  a.  kiilustavat] 
37..  (k.  vielä  t.  K.  h.] 

378.  [al]isessa   [h.] 

379.  [alimmaisen  [p.  a.] 

380.  [palmiko]/  [v.   n.] 


31  [hlevoisia  :  //evoisia.  —  32  Säkeen  loppu  e  epäselvä,  myöhemmin  korjailtu 
selvemmäksi  c:ksi.  —  33  Säe  on  pantu  sulkuihin. 


Elinan  surina.    3. 


19 


Klaus  tu>>  ajohon  lähti 
pisti  pillit  säkkihinsä. 
soitti  suolla  mennessänsä, 
385  järäliytti  järven  päässä 

karahutti  kaukahalla. 

Ajo  päin  sulaan  merehen, 
aaltoihin  upottikse. 

Se  "li  meno  nuoren  miehen. 
390  kansa  nainehen  urohon. 
Kirsti  rakkina  perässä. 


381  a.  kulht    rihmat  l;i Uuttaa pi 


:;s,s.  ali,    [aaltn|yVii  syvien8 


Kirja  on  kirjoitettuna, 
löytty  Laukosta  mäeltä. 

Traditionen  säger  att  händelsen,  som  förefallit  i  Vesilax  Socken  och  pä  Laucko 
Säteri  gärd  derstädes.  timat  vid  sl.  af  1600  eller  vid  början  af  1700  talet  —  Elina 
var  hemma  ifrän  Suomela  By  i  samma  socken  2  Vi  fjerdedels  mii  aflägset  öfver  en 
del35  af  Vesilax  sjön.  Mera  har  jag  icke  bekant  utaf  traditionen  —  Aumas  ladan 
och  lilla  ängen  skola  ännu  kunna  uppvisas.  Byggningen  skall  hafva36  stätt  närä  den 
som  nu  är  byggd  rpä  Laucko1. 


3.  [Vesilahti?]  Lönnrot  S  25*. 

Tuntemattoman,  käsialasta  päät- 
täen oppineen  henkilön,  jonkun  papin 
t.m.s.    muistiinpano1. 

Weisu. 

V:  1: 

Elinainen  nejtsy2  nuori, 

meni  ajtahan-  mäelle, 
vaski*  vacka2  kainalossa, 
vaski  avain  vackaisessa2. 

V:2: 

5      Tuolla  pa  Klaus  tule. 

» 


Tulennosta  tunnen  tujman, 
jalost  jalan  heitännöstä.» 

I'.- .S.- 
Klaus ajo  pihaan2, 
io    sadan2  hevoisen2  mjehen2 
kansa. 
Mjekallansa  oven2  avais, 
tupellansa2  kinni  tunki. 

V:  i: 

»O  minun  muori2  kuldaiseni, 
ongo  neijtsyttä2  myrä, 


»Mistäs3  tunnet   Klaus  Kurjen-'»       is  pika2  minua   varten  piretty?» 

34  upottikse  jäänyt  pyyhkimättä.  —  35  yläp.:etAr,  del  ali. -viivattu.  — 36  hava  : 
ha/va. 

3.  '  Joutunut  Lönnrotin  haltuun  jo  varhain;  hän  lahjoittanut  sen  Suom.  Kirj. 
Seuralle  lokak.  25  p.  1872.  — -  kk:ssa  iso  alkukirjain.  — 3  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


20 


Kertovaisia  runoja. 


V:  5: 

»Ej  ole  nejtsyttä2  myrä, 
pijatt2  on  vielä  piskuisia, 
kansa  kesken  kasvavia. 
V:  6: 
Tupa  on  mejl  yljän2  tulla, 
20  toinen  tulla,  toinen  mennä, 
talli2  on  mejl   hexvoiset2  panna, 
naula  on  mejl  satulat2  laske, 
\vaja2  warsat2  valjutella.» 

V:  7: 

»Onpa  tejllä  vähä  Elina.» 
25  »Ej3  taida  vähä  Elina, 
panna  työhön  palkollista2, 
kaite  iso  karja2  tarha, 
ruockia  iso  perhettä2.» 
V:  S: 

»Kyllä  mull  on  Kirsti  pika, 
30  joka  pane  työhon[!]  palkolliset2, 
kaite  iso  karja  tarha, 
ruocki  myös  iso  perhettä2.» 
I":  9. 
»Kyllä  suli  on  Kirsti  pika, 
joka  mun  tulesa  poltta. 
35  kovin  päivin  kuollettapi4.» 

V:  10. 
Elinan  visi'2  velje2, 
istu  kaicki  pöydänpä sä2. 
»Elina  minun  sisaren2, 
ejko  muta  ylpiämpä, 
40  kuin  on  Klaus  Kurki?» 
V:  11. 
Ej  ole  hullu,  mut  kuin  pika2, 
otti  kihlat2,  annoi  kättä, 
käsi  Klauxen  kädessä. 
V:  12. 
»Kirsti  jiika2  kiukuhinen, 
45  mitäs  kälkittet  karassa2, 
paukotat  patojen  luox?» 


»Huoran3  huopia  virutan, 
pahan  pärton  vattehia.» 
V:  13. 
Kirsti  katseli  klasista, 
50  västärästä2  välkytteli: 
»O  jos  sitä  kin  olis, 
joka  ton  välin  pahendais!» 

V:  11. 

»Jos  sen  todexi  tuotat. 

jongas  sanaxi  saatatt, 
55  Elinan  visi2  verkasta2  hametta, 

ne  sinun  pitäxex, 

ennen  kuin  Elina  fräfvan2. 

avaimet2  sinun  kantaxex. 

ennen  kuin  Elina  fräfvan2.» 
V:  15. 
eo      Tuli  käsky  käräihin, 

käräihin  Pohjanmalle. 

»Elinainen  fräfva2  nuori, 

säres  säckihin  ävästä2, 

voita  kisson  vackasehen2.» 

V:  16. 

65      »O  mun  Klaus  kuldaiseni, 
älä  sjellä  kauvan  vivy, 
päivät  vimmejsrt  käsissä, 
vikot  vielä  vimmeisihiät, 
juo  puoli  sjemenyttäs, 

70  juo  toisten  toinen  puoli, 
astu  puoli  sapahahasta2[!j. 
astu  toisten  tojnen  puoli.» 

V:  17. 
»O  mun  Klaus  kuldaiseni, 
olepas  meneväs  käräihin2, 
75  joxe  Aumasten  larälle, 
pjenten2  niittysten  nimelle.» 

V:  IS. 
»O  mun  fräfva2  kuldaiseni, 
pitäkämme  pjenet  pitoiset, 
uin  kuin  ennen   kin  on  piretty 


4  kuolettapi  :  kuoltettapi. 


Elinan  surma.    3 


21 


äännän1  pois  ollesa, 
ottakas  me  orja  työstä, 
häjyn  härkäVn*  perästä.» 

I":  19. 

M I  uuni   Kirsti  pikaiseni, 
tehe  itse  mitäs  tahdot, 
5ke  kaicki  mut  tynnyrit, 
mutta  elä  sitä  iske, 
kuin  "n  minua  varten  pryätty.» 

V:  20. 

Kirsti    tähän    mutkan  muisti, 
tän  pä  hän  esixi  iski. 
9o  »O3  mun  Kirsti  pikaiseni, 
toisa  tehit,  toisa  käskin». 
V:  >i. 
»O  mun  fräfva2  kuldaiseni, 
mingä  mä  Bianne  tehen, 
tehen    Olovin    atehen    tupahan, 
»s  ylimmäisen  häivin  palle. 
sjel  on  pyssyt  paukavaiset, 
sjel  on  mjekat2  välkyväiset, 
otan  kahdet  höyhen  tynyt, 
otan  Iina  lakanat. 
ioo  ja  langa  vaipan. 
I'.-  22. 
Ulovi  viimainen  trengi, 
fräfva2  teitä  tupan  käski.» 
»Mitäs3  minä  sjellä  tehen?» 
Meni3  hän  sinne  arvollansa, 
ioo  Kirsti  pikemmin  perässä, 
yhdexätt  liikut  lukitti, 
sadat  teijet  teljetteli. 
r.  23. 
Juoxi  sitt  Aumasten  ladolle, 
pjenten2  niittysten  nimelle. 
no  »O  mun  Klaus  kuldaiseni, 
Ulovi  emännän3  makaisi.» 
Tuli3  lian  sjeldä 


i '.iin  pahoisa  mjelin, 
sytytti  tulen  tuohen, 

ns  pisti  valkian  nurkan  ale. 
V:  21. 

Elina  fräfva2  nuori, 
laski  lapsen  ackunalle. 

»Älä3  paita    poika2  lastas, 

vaikas  pältal   pojan  tuojan, 
120  älä  sormustas2  kaduta, 

vaikas   kandajan   kadotat.» 
V:  25. 
»Ej  ole  se  niiniin  poikan, 
van  •  •  1 1  si'  Olovin  poika, 
pältan  pärton  poikinensa, 
tae  kansa  lauttan  lapsinensa.» 
V:  ■-'';. 
»Ulovi  minun  veickan, 
menes  muoriani2  käsken.» 
»I I  mun  muori2  kuldaiseni, 
fräfva2  tejtä  sinne  kutsu.» 

1":  -V. 

i3P      »Väi,  väi,  minua  vaivasta  vai- 
mo, 
vatetin2  itseni  edestakasin, 
kuinga  Ijene  tyttäreni?» 
»Hyvin3  kyllä  muori2  kulda.» 
I':  28. 
»Vai.  vai.  minua  vaivasta  vai- 
mo, 
isä  sauhu  Laukusta   näky. 
sanhu   Klaun  kartanosta2.» 
»Kanan   pajat   kaltatan. 
lampaita2  slahdatan. 

pjenen  prinsin2  ri>tijäixi5.2.» 

V:  29. 

140  Kuin  hän  sitten  sinne  tuli. 
la>ki  itsensä  polvillensa, 
oman  vävynsä2  etelien. 


"'  risl  i  -iixi  :  risti/äixi. 


22 


Kertovaisia  runoja. 


»O3  mun  Klaus  kiimaiseni, 
ota  pois  poika2  tulesta, 
14-,  vaka  vaimo2  valkiasta, 
a uiia  mennä  muille  maille2 
töitänsä  häpeilemän, 
jälkiänsä  pilomahan.» 

V:  30. 

»Älä  van  mun  Klaus  kuldan, 
iso  ota  pänni  pahoia  jauhoia, 
terva2  tynnyri  lisä  xi. 
heitä  tonne  tulehen, 
ehk  se  paremmin  palane.» 

V:  31. 

»O  mun  Elina  parka  n. 


kuren2  kyntilän  edessä, 
ns  Ulovi  oven  edessä. 

V :  34 
Kyllän  tiedän  Klaus  Kurjen.» 
»Missä3  on  sitt  Klaus  Kurjen[!]?» 
»Alimmaises  helvetissä2, 
alimmaisen  portin  alla. 
iso  kannuxet2  vähän  näky. 
jalat  alta  kilusta.» 
V:  35. 
Kyllä  tiedän    tiedänf!]    Kirsti 
huoran.» 
Missä[!]  on  sitt  Kirsti  huoran2[!]?» 
»Alimmaises3  helvetissä2, 


155    mixex  ollu  mielin  kielin  porton   iss   alimmaisen  portin  alla, 


kansa.» 
»O3  mun  muori2  kuldaiseni, 
mitäs  on  tehty  väryttä, 
vartti  neulan  silmättömän?» 
V:  32. 

Klaus  istu  kartanolla2, 

i6o  sekä  suri,  että  itki. 
Jesus  äijänä2  käveli. 
»Mitäs3  itket,  Klaus  Kurki?» 
»Kyll3  on  syta[!]  itkemistä: 
sytytin  syleni  täyden. 

165  vaimoni2  valkian  vajotin. 
Talli  täysi  hevoisia2, 
navetfd1  täysi  eläimiä 
kaicki  kuoli  korsi  suhun, 
katu  kauraien2  noialle.» 
V:  33. 

no      Kyllän  tiedän  Elina  frofvan2.» 
»Missä3  on  Elina  frofva2?» 
»Ylimmäises  Ymmärkissä, 
pieni  poikainen2  sylissä, 


pallmikot  vähän  näky, 
jalat  alta  kilusta.» 

V:  36. 

Klaus  sitt  lähti  menehen, 
pisti  pillit  säckihinsä2, 
190  soitti  suolla  mennessänsä, 
järähytti  järvenpässä2, 
kaiahutti  kangahalla2. 
Toi3  oli  meno  nuoren  miehen, 
kansa  nainen  urohon; 
195  Kirsti  rackina2  perässä. 

Slut. 

4.  [Vesilahti?]  Lönnrot  S  33*. 

Tuntemattoman,   jonkun   oppineen 
henkilön  muistiinpano1. 

Elina    neitty2   aittahan2  meni, 
Vaski  vackanen2  kädes, 
Vaski  avain2  vackases2. 
Clavus  vastahan  tuli: 
s  C:3  »Oliskos  teillä  neittä2  myydä, 


4.  1  Ollut  Lönnrotin  hallussa;  hän  lahjoittanut  sen  Suom.  Kirj.  Seuralle  lokak. 
25  p.  1872.  — 2kk:ssa  iso  alkukirjain.  — 3  n:b:  [=  notabene]  t'.:  Clavus  —  M:  —  Elinas 
Mor  —  E:  Elina  —  K:  —  Kirsti  — .  Mp.  selit. 


Kiinan  surina.    4. 


23 


Pik;i  pidetty   minua  vasten?* 
M:  "K,j  aeittettä2  mäellä  myydä, 
Eikä  kaupita  kartanolla2, 

Kyll  on  miinil  tupiakin2, 
10  Toinen  tulla,  toinen  mennä.* 
Clavua  toj  tupahan2  tuli. 

Elinan  vijsi-  veljestä 
Istu  kairki  pöydän  pääsä, 
Nousit  kairki  Beisovalle. 
15  E:  »o!  mun  muori2  kuldaiseni, 

Älä  minua  Clavull  anna!» 
M:  »Miltäs  sinä  Clavun  tunnet?» 
E:  »Tulenosta  tunnen  tuiman 
Jalon  jalan  heitanosta.» 

■-•'I  Mirkallansa  oven2  aukais, 
Tupellansa  kijni  Iyckäis. 
C:  »O!  mun  muori2  kuldaiseni2 
Ongoa  teillä  uritta2  mydä, 
Pijka  pidetty  minua    vasten?» 

25  M:  »Pjenet  on  minulla  pijat, 
Tyttäret  kesken  kasva  urita.» 
C:  »Omba    teillä   vaha4   Elina.» 
M:  »Ej  voj  vähä4  Elina 
Pitä  perhettä  suurta, 

30  Katso  suurta  karja   tarha. 
Panna  työhön  pallkollista.» 
C:  »Kyll  on    mulla    Kirsti  pijka 
Joka  pitä  peren2  suuren. 
Pane  työhön  palkollista 

36  Katto  suren  karja2  tarhan.» 
E:  »Kyll  on  sulia   Kirsti  pijka. 
Joka  mun  tulessa  noidatta, 
Pahoin  päivin  kuoletta.» 

Mutta  kukas  muut  kuin  flicka 
raucka 

40  Otti  kihlat,  andoj  kättä 
Käveli  Clavuxen  kartanolla2 


Käsi  Clavuxen  kädes. 

Kirsti  pijka5  klasisa   katteli 
Värkistrli  västärillä. 

is  K:  »< )!   ho  —  mistäs  sekin   tulis, 
Joka   tuon  välin  pahennais.» 
Meni  oitis  Clavuxen  tygö. 
K:  »( )  mun  Clavus  kultaiseni, 
Olovi  frouvan8  kansa  yhtä  pitä.» 

50  C:  »O!  mun   Kirsti  pijkaiseni, 
Josas  tuottelel  fcodexi, 
Mitäs  saattelit  sanoxi. 
Elinan  tulessa   poltan. 
Sinun  sitt  verasa  käytän.» 

55  K:  »O  mun  Clavus  kultaiseni 
Ole  kauvas  menevänänsä 
Pohjanmaalle  karejahan2,7 
Aj'a'  Ammars'ten[!]  ladolle, 
Pjenden  nijttusten  perällä, 

6o  Nijnbän  tuottelen  todexi, 
Mitan  saattelin  sanoxi.» 
C:  »O!  mun  vähä  Elinan 
Sääli  säekihin  evästä, 
Pane  voita  vackaseen2, 

65  Lijkkiö  sijan  liha 
Ja  karpio  kanan  munia 
Minun  kauvas  mennäxeni, 
Pohjanmaalle  kärejihin.» 
E:  »O!  mun  Clavus  kultaiseni2 

70  Puhu  puolilla  sanoilla, 
Anna  toisest  toinen  pm  di. 
Nijns  kauvan  elä  saat 
Pohjan  noittajjen2  sras.» 
clavus  toj  ajohon  lähti, 

75  Ajoi  Ammasten  ladolle2, 
Pjenden  nijttusten  perällä. 
Kirsti  toi  pykillä  meni. 
Frouva  sitt  rainl.ili.111  tiili: 


4   Kirjoitusvirhe,  p.o.  vähä. — 5  pika  :  pi/ka. 
virhe.  p.o.    Karejahan. 


-  ■  frovan:  frouvan.  — 7  Kirjoitus- 


24 


Kertovaisia  runoja. 


E:  »O!  mun  Kirsti-pijkaiseni, 

80  Älä  klappa  nijn  kovasti, 
Minun  finiä  vaateitani, 
Ej  ne  ole  täälä  saatu, 
Vaan  mun  muorini2  kotona.» 
»O!  mun  Kirsti  pijkajseni, 

85  Älä  klappa  nijn  kovasti, 
Minun  finiä  väteitani, 
Ej  ne  ole  ole[!]  täällä  saatu, 
Vaan  mun  muorini2  kotona. 
Älä  klappa,  Kirsti  huora2 

90  Nijn  kovin  kovasti, 
Minun  finiä  väteitani 
Sill  ej  ne  ole  täällä  tehdyt8, 
Vaan  mun  muorini2  kotona.» 
K:  »Olispa  mun  lukua 

95  Vaicka  parka  palkollinen, 
Olet  sinäkin2  iso2  emändä2, 
Ollut  Olevin  ohesa, 
Pitkä  parran  parmahissa. 
O!  mun  frouva2  kultaiseni 
ioo  Pitäkämme  pjenet  pitoiset, 
Nijn  kuin   ennengin  on  pidetty 
Isänän  pois  ollesa. 
Ottakat  me  orjat2  työstä 
Häijyen  härkäin2  perästä.» 
105  E:  »O  mun  Kirsti  pijkaiseni 
Tee  itse,  mitäs  tahdot, 
Iske  kaicki  muut  tynörit2, 
Mutta  älä  sitä  iske 
Kuin  on  mua  varten  prykätty.» 

no      Kirsti  tähän  mutkan  muisti 
Tomba  hän  ensin  iski. 
E:  »O!  mun  Kirsti  pijkaiseni2 
Tee  mun  sian  portin  päällä, 


Kaunihin  kamarihin2, 
ns  Pane  kaxi  korva  tyynyt, 

Kaxi  lijna  lakanat2 

Ja  kaxi  villa  vaipat. 
O  mun  Kirsti  pikaiseni2, 

Eppäs  tehnyt,  nijn  kuin  käskin. 
120  Yxin  panit  korva  t.vnyt, 

Yxin  lijna  lakanat2, 

Yxin  villa  vaipat.» 

K:  »O  mun  frouva2  kultaiseni2,» 

Olovi  teitä  tupahan  kutsu.» 
125  E:  »Mitästäs  minä  sjelä  teen?» 
Meni  hän  sinne  arvollansa, 

Kirsti  kirusti  peräsä, 

Yhdexän  lucku  lukitsi. 

Taka  teljen2  kymm[e]nexi9. 
130  Meni  sitt  Ammasten  ladolle 

Picku  nijttusten  perällä. 

K:  »O!  mun  Clavus  kultaiseni 

Jopan  tuottelin  todexi, 

Mitan  saattelin  sanoxi, 
135  Olovi  frouvan  kansa  makas10.» 
Clavus  kohta  kotia  tuli, 

Pisti  valken  nurkan  alle. 

Elina  klasist  sormens  pisti. 

E:  »O!  mun2  Clavus  kultaiseni 
140  Älä  kadota  sormustas, 

Josas  kadotat  sormuxen2  kanda- 
jan.» 

Clavus  mjekan  tupestansa  otti 

Veti  oitis  sormen2  poicki. 

Vähä  Elina  tuvassa2  rukoili: 
us  »Kaicki  nurkat11  palakon, 

Tämä  vettä12  vuotakon, 

Sixi  kuin  mä  muorini2  näen13 


8  tehtyjä]  :  tehdy(. 9  kymmexi  :  kymmeraexi.  —  10  Mustetta  levinnyt  niin, 

että  on  vaikea  sanoa,  onko  luettava  makas,  makasi  vai  maka  (s. o.  makaa).  — u  Lönn- 
rot (?)  pyyhkinyt  sanan  lyijykynällä  ja  kirjoittanut  yläpuolelle:  paikat.  — 12  Kirjoitus- 
virhe, p.o.  vettä.  —  13  nallin1!  ■  näen. 


Elinan  surma.    < 


25 


Meneppäf  trengi2  muorini1  kotio, 
Käske  häntä  tänne  tulla.* 
150   Trengi  toj  Suomelan  tuli: 

■•<  l!  mun  nnmri2  kultaiseni 

Frouva  teitä  Lauckohon  kutsu.» 

M:  »Voj,  voj,  minua  vaimo2  valju 

Kuingan  suin  suckiani, 

Suin  ain  edestakaisin, 

Kuinga  ljene  tyttäreni?» 
•Hyvin  kyllä,  muori2  knlda, 

Kucko  sjelä  kuldatanf!] 

Kana  sjelä  kaldatan, 
160  Picku  prinsin2  pitoon.» 

M:  »Voj,  voj,  minua  vaimo  valju, 

Kuingan  puin  pukujani. 

Puin  ain  edestakaisin. 

Voj,  voj,  minua  vaimo  valju 
ie»  Kuinga  ljene  tyttäreni2?» 

»Hyvin  kyllä,  muori2  kulta.» 

M:  »Kuingan  levin  li  juojani 

Levin  ain  edestakaisin, 

Kuinga  ljene  tyttäreni?» 
i7o      »Hyvin  kyllä,  muori2  kulda.» 

M:  »Aij,  aij,  Laukosta  saukin2 
suit->  . 

Savu  Clavuxen  kartanosta2.» 

►Lambaita  slandatan, 

Sikoja  korvetan2, 
175  Picku  prinsin2  pitoon.» 

Muori  toj  laski  kontillensa 

i  »min  vavyns{!]2  eten. 

M:  »i )  mun  Clavus  kultaiseni2 

Ota  pois  poika  tulest  i. 
iso  Vaka  vaimo  valkiasta, 

Anna  mennä  muille  maille 

Töitänsä  häpemän, 

Jälkijänsä  piloman.» 

K:  »Älä  vaan  mun  Clavus  kultan. 


tse  i  ita  pänni  pahoja  jauhoja, 
Terva  tynnöri  lisäxi. 
Ehk  seM  paremmin  palane 
Eleitä  tänne  tuleseen!» 

M:  »0  mun  Elina  kuldaiseni2, 

190  .Mahduit  olla  mj  elin  kjelin 
Huoran  porton  kansa.» 
»Ej  ole  syytä  pienindäkän 
Ej  edes  neulan  teräkän. 
Tämä  aurcka  palak i. 

195  Koskan  muorini2  näin!» 

Ej  sitt  enä  niitän  menestyn 
Laukosa: 
Kuoli  tallillinen2  hevoisia, 
Navetollinen  eläimiä, 
Kaieki  kuolit  korsi  suhun, 

200  Kaaduit  kaurajen  nojalle. 
Clavus  Kurki,  mjes  kamala. 
Sekä  istu,  että  itki. 
Jesus  äjänä2  käveli: 
»Mitäs  itket,  Clavus  Kurki?» 

205  C:  »Kyll  on  syytä  itkemistä, 
Vaivasa  valittamista: 
Poltin,  poltin  puolisoni2, 
Sytytin  hyvän  sylini2. 
Kuoli  stallinen2  hevoisia 

gio  Navetollinen  eläimiä2, 
Kaieki  kuolit  korsi  suhun. 
Kaatuvat    kaurajen2  linjalle.» 
Js:  »Älä  itke,  Clavus  Kurki, 
Kyllän  tjedän  Elina  frouvan6;» 

»is  C:  »Kusasl  ombi  Kiina  Frouva?» 
Js:  »Ylimäises   taivahisa2 
Kuuden  kyntilän  edes, 
Kulda   kirjainen2  kädes, 
Pjeni  poikainen  sylis, 

230  Olevi    oveil    edes. 

Js:  Kyllän  tjedän  <  llavus  Kurjen.» 


"  Eh  kr;.     :  En*  se. 


26 


Kertovaisia  runoja. 


C:  »Kusast  ombi  Clavus  Kurki. 
Js:  »Alimaises  helvetisä2, 
Vähän  kannuxia2  näky, 

225  Pickaraista  kumotta. 

Js:  Kyllän  tjedän  Kirsti  huoran.» 
C:  »Kusast  ombi    Kirsti  huora?» 
Js:  »Alimaises  helvetisä2. 
Vähän  palmikoita  näky.» 

230      Clavus  toj  ajohon  lähti. 
Pisti  pillit  säckihinsä, 
Soitti  suolla2  mennesänsä. 
Ajoi  päin  sula  merta. 
Kirsti  rackina2  peräsä. 

235  Toj  oli  meno  nuoren2  mjehen2 
Kansa  nainen  urohon.15 

5.  Vesilahti.     Granlund,    Gottlundin 
kok.  n.  684*.    1836\ 

Claes  Kurki. 
Koko   asia  on  tapahtunut  Vesilah- 
den pitäjässä.    Claes   Kurki2  oli  Lau- 
kon-kartanon haltia.  Suomela2  oli  sen 


talon  nimi  josta  hän  meni  naimaan 
Elinaa. 

Laukon  kartano  on  soukalla  maan- 
suonella.  Järvi  on  kahden3  puolen,  ja 
koivumettää4  edessä  ja  takana.  Emä 
kirkkoon  lujetaan  puoli  penikulma, 
järvimatkaa,  jossa  myös  Laukon  muuri5 
hauta  on.  —  Nytt6  on  se  muutettu  kap- 
pelin. 

Suomela  on  Lihmon  joen  rannalla 
Etelään  päin  laukosta. 

Elinan  isästä5  ej  tietä  mitään,  ej 
myös  hänen  äitensä5,  ejkä  viiden5  vel- 
jensä nimestä. 

Elina  neitty5  nuori 
Meni  aittahan  mäelle. 
Vaski  vakka  kainalossa. 
Vaski  avaan  vakkasessa: 
5  »Tolia  tulee  Klaus6  Kurki7.» 
Mistäs  tunnet  Klaus6  Kurjen, 
Jotes  ennen  ole  nähnyt8?» 
»Tulennosta  tunnen  tuiman, 
Jalon  jalaan  heitännöstä9.» 
io  Klaus  Kurki  ajo  pihaan 


15  Säkeet  235  ja  236  alkup.  kk:ssa  alleviivatut. 

5.  1  Hämeen  muistomerkeissä  II  2  s.  25  sanotaan:  »Lisäyksessä  olevat  huomau- 
tukset osottavat,  ettei  Granlund  ole  voinut  tätä  kirjoittaa  ennen  kuin  vasta  kenties 
1840-luvun  lopulla,  vaikka  hänellä  on  mahdollisesti  ollut  joitakuita  omiakin  aikaisem- 
pia muistiinpanoja,  joista  hän  on  tämän  yhdistellyt  ja  kirjoittanut  puhtaaksi.  Siihen 
aikaan,  jolloin  tämä  on  kirjoitettu,  ei  Gr.  näytä  edes  käyneen  Vesilahdessa,  jossa  hän 
oli  viettänyt  lapsuutensa  1800-luvun  2.  ja  3.  vuosikymmenellä.  Tämä  kappale  näyttää 
tehdyn  painatusta  varten  ja  on  ollut  luult.  alustava  käsikirjoitus  Turussa  v.  1847  paine- 
tulle arkkiveisulle  Laulu  Klaus  Kurjen  surmaamasta  Elinasta.  Ks.  tarkemmin  tästä 
toisinnosta  KROHNin  Kantelett.  tutk.  I  144 — 145.»  Tästä  Granlundin  muistiinpanosta 
on  Gottlund  antanut  tarkempiakin  tietoja.  Ks.  Pohjankanervo,  Kalevalaseuran  vuo- 
sik.  10  (1930)  s.  148  ja  alahuomautus,  jossa  sanotaan:  Finl.  Allm.  Tidning  v.  1862 
n:o  158.   Nägra  historiska  notiser  om  den  i  Finland  fordom  sä  celebra  familjen  Kurck 

Forts.  fr.  föreg.  n:o) Den  legend,  som  jag  1836  erhöll  däraf  i  Äbo  underteck- 

nad  frän  folkets  mun  af  Hr.  Granlund,  som  själf  var  en  infödd  Vesilaxbo. . 

2  Sana  kk:ssa  alleviivattu.  — 3  käden  :  ka/fden.  — 4|tarkan|  koivumettää  :  k.  — 5  kk:ssa 
iso  alkukirjain.  —  6  kk:ssa  pieni  alkukirjain  —  7*  [Tähtösellä  merkityt  alahuomaut. 
orginaalin,  muut  toimituksen.]  Sano  Elina  äidillensä.  —  B*  |Kys  vastasi  äjtel:  kysy 
äite.  — 9*  Elinan  vastaus. 


Elinan  surma.    5. 


27 


Tuhansilla10.11  hevosilla; 

Klaus  Kurki  tuli  tupaan 

Miekallansa  oven6  avas. 

Tupellansa  kiinni  tuikkaa, 
te  »Onko  teillä  neittyttä  myydä, 

Piikaa  mulle5  pidettynä12?» 

»Piijat  on5  kaikki  pikkusia 

Kanssa  keskenkasvavia18.» 

»Anna  sr  vähä  Elina14! 
20  Joka  auttaa  avioksi.» 

»Ej  taida  vähä5  Elina 

Ruokkia  ismi  karja   tarhaa. 

Pitää  isoo  perhettä, 

Työhön  panna  palkollista15.» 
25  »Kyllä  mull'  on  Kirsti  piika, 

Joka  taitaa  talon  toimen. 

Ruukkia  ison  karja  tarhan 

Pitää  ison  perheen, 

Työhön  panna  palkollisen16.» 
30  »Kyllä  suli'  on  Kirsti  huorra, 

Joka  minun  tulin  polttaa, 

Kovin  päivän  kuollettelee1'. 

Tupa  meillä  on  yljän5  tulla, 

Toinen  tulla,  toinen  mennä; 
35  Naulat  meillä  on  satulat  panna 

Vajat  myöskin  valjutella18.» 
Elinan  viisi5  velje 

Istu  kaikki  pöyrän  päässä. 

»Kukas  on  hullu,  muu  kun  piVka 


•to  Vaikej  hullu.  mutt'al  himmi, 
Otti   kihlat,  anto   kättä 

Käsi  Klauksen8  povessa.» 
Klaus   Kurki0  kulkeen  lähti. 

Meneen  kahden  kahtustansaf!]. 
\r,  Kirsti  huorra  keikutteh19, 

Västärältä  välkytteli: 

».inss  sitäkin  olis  edes 

Joka  tuonkin  välin  pahentas.» 

»O  mun  Kirsti6  piikaseni, 
50  Josas  sen  todeksi  tuotat, 

Jonkas  sanoksi  nytt  saatat. 

Sulle  viisi  verka  hametta 

Ennen  kuin  Elina  rouvan5, 

Sinun  yhdeksän5  avaanta, 
55  Ennen  kuin  Elina  rouvan5.» 
Kirsti  huorra  kiukkuhinen 

Kolisteli  korasansa. 

»Mitäs  kolkittet  korassa, 

Paukutat  patajen  luoksi?» 
6o  »Pesen  huorran5  huopineita5 

Puolen  porton5  vaattehia.» 
Huorria  on5  hyvätkin  piijat, 

Mutt  ej  portot5  puoletkaan. 

Kirsti  huorra  kiukkuhinen. 
65  Sano  Klaus  Kurjellensa: 

»Oleppas  meneväs  käräiihin 

Käräille  pohjan  nrialle20. 

Juokse  Aumasten  ladolle 


10  sadan|  tuhansin! :  tuhansi//a.—n  Säkeissäll,  14, 16—18,  20,  22—24,  27—29, 
32,  34,  38—41,  46,  48,  51—54,  65,  69,  71,  74,  81—82,  90,  92  — 95.  97.  99,  loi.  le:: 
—  108,  114,116,118,123,125,126—130,136—137,  139,  141,  149—150,  158—159.  161.  l»',:t 
—166.  168—171,  173—176,  180—181,  183—184,  187—188,  191.  195—196,  197.  ien 
—201,  203—204,  206,  209—210,  212,  216,  221,  229,  236,  on  pieni  alkukirjain.  — 
12  'Kysy  Klaus  Kurki  Elinan  äidiltä.  —  13 'Vastasi  äite  Kurjelle. — u 'Sanoi  klaus 
Kurki.  —  15  *vastas  Elinan  Äite  Claes  Kurjelle.  —  16  *  Klaus  kurjen  vastaus.  - 
17  'vastasi  ElinaKurjelle. — 18  *ClaesKu[r]jen  vastaus. — 19  'Katteli  Kateilla  sillmin 
Laukon  kartanon  klasista  Klaus  Kurjen  tuloo,  Elinan  kansa.  — 20  'Kirsti,  (Kurjen 
jalka  vaimmo)  Oli  kauvan  aikaa  sanonut  Elinan  yhtyyttä  pitäviin  trendin  kansa 
jota  ej    Kurki  uskonut;   mutta  Kirsti  lupasi  sen  todeksi  näyttää  jos  kurjen   piti   pois 


28 


Kertovaisia  runoja. 


Pienten  niittysten5  nimille21.» 

70      Klaus  sano  Elinalle: 
»Tuli  käsky  käräille 
Käräille  pohjan  maalle, 
Elina  rouva5  nuori 
Sääli  säkkiliin  evästä.» 

75  »O  mun  Klaus6  kultaseni 
Älä  tuolla  kauvan  viivy, 
Päivät  on  viimmeset  käsisäni, 
Viikot  viellä  viimmesemmät22. 
Astu  puoli  saappastas, 

so  Astu  toisten  toinen  puoli. 
Syö  puoli  eväästäs, 
Syö  toisten  toinen  puoli.» 
Klaus  meni  menoansa. 
Kirsti  sano  Elinalle: 

sa  »Ohoo  rouva5  kultaseni 
Pitäkäsme  pikku  pitoset 
Niin  kuin  ennenkin  on  tehty 
Isännän  pois  ollesa; 
Ottakamme  orja  työstä, 

90  Häijy  härkäen  perästä.» 
»O  mun  Kirsti6  piikaseni 
Tehe  itte,  kuinkas  tahdot, 
Iske  kaikki  muut  tynnyrit, 
Mutta  älä  sitä  iske, 

95  Joka  minulle  on  pantu23.» 

Kirsti  tähän  mutkan  muisti 
Sen  hän  iski  ensimmäksi. 
»Oohoo  Kirsti6  piikaseni 
Toisa  tehit,  toisa  käskin. 

ioo  Oohoo  Kirsti6  piikaseni! 


Tehe  minulle  nytt  sia24.» 
»O  mun  rouva5  kultaseni! 
Mihinkäs  sianne  tehen?» 
»Tehe  tupaan25  pöyrän  päähän. 

105  Pane  kahdet  liina  rairit, 
Pane  kahdet  höyhen  tyynyt, 
Pane  kahdet  liina  vaipat, 
Pane  kahdet  nauha  peitot.» 
Kirsti  vei  vallan  toiset. 

no      »Ulovi  ylinen5  trenki! 
Rouva  teitä  tupaan  käski26.» 
»Mitäs  minä  tuolla  lehen27? 
Menenpä  tuonne  arvollansa.» 
Kirsti  pikemmin  perässä, 

ii5  Yhdeksät  lukut  lukitti. 
Sadat  teljet  teljetteli. 
Juoksi  Aumasten6  ladolle. 
Pienten  niittysten  nimille: 
»O  mun  Klaus  kultaseni! 

iso  Ulovi  emännän  makasi.» 

Klaus  lähti  tulemahan 

Alapäin,  pallossa  mielin. 

Sytytti  tulen  tuoheen, 

Pani  tulen  tervakseehen, 

125  Laski  va Ikeen  nurkan  ale. 
Elinainen  rouva5  nuori 
Laski  lapsen  akkunalle28: 
*»0  mun  Klaus  kultaseni!* 
Älä  polta  poika  lastas. 

130  Vaikkas   poltat  pojaan   tuojan!» 
»Poltan  porton  poikinensa, 
Mailman  lauttan  lapsinensa!» 


menemän;  jonka  tähden  hän  lupasi  mennä  pohjan  maalle,  vaik  ej  mennytkän  kuin 
niitty  latoon,  vähän  matkaa  laukosta.  — 21  kk:ssa  seuraa: |Elina  Rouva  nuori  sääli 
sakkihin  evästäl. — 22  *Elina  oli  raskaana;  juri  viimmesillä; — 23  *ristiäs  Juominen, 
joka  oli  hälle  pantu.  —  24  *Elina  tunsi  ittensä  jo  kipeeksi. — 25  lYlimm|  tehe:t. — 
26  *kuin  kirsti  sai  kipeen  Elinan  ma[a]ta  lapsen  vuoteesen,  juoksi  hän  Ulovia  sinne 
kaskeen,  valehrellen  Elinan  häntä  käskeneen.  —  27  Kirjoitusvirhe,  p.o.  lehen.  — 
28  *Jonka  hän  siinnä  samasa  oli  saanut. 


Elinan  surma.    5. 


29 


Klinninen  nuiva0  nuori 
Kätensä  hän  pisti  maalle: 
135  »O  mun  Klaus  kultaseni! 
Älä  sormnstas  karota, 

Vaikkas   kantajan   karotat.» 

Klaus  katkaa  miekallansa 

Sormen  poikki  sormuksesta. 
140  Elinainen  rouva8  nuori 
Sano  viimmen  veikollensa: 

»O  mun  veikko5  kultaseni! 
Menes  kaskeen  äiteheni.» 
Veikko  meni  menoansa: 

145  »O  mun  äitt:5  kultaseni: 

Rouva  teitä  Laukkoon  kuttu.» 
»Voi   minua   vaivasta   vaimmo! 
Kuinka  suin  Mikkiäni. 
Suin  noin  edestakasin, 

iso  Kuinka  liei tyttäreni29?» 

»Hyvin  kyllä,  äite  kultan.» 
»Voi,  minua    vaivasta  vaimmoo! 
Kuinka  kengin  kenkiäni. 
Kengin  noin  edestakasin. 

155  Kuinka  lienne  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  muori  kulta.» 
»Voi,  minua  vaivasta  vaimo! 
Koska  liamehrin  hameitani, 
Bamehrin  noin  edestakasin. 

leo  Kuinka  liene  tyttäreni'-  ■ 
Hyvin  kyllä,  muori  kulta  ■• 
»Voi,  minua   vaivasta   vaimo!» 
Koska  t röijyn  t röijyjäni. 
Tröijyn  noin  edestakasin 

165  Kuinka  lienne  tyttäreni?» 
II  \  mii  kyllä,  muori5  kulta.» 
»Voi,  minua  vaivasta  vainimo'01! 


Klinikan  myssyn  myssyäni. 
Myssyn  noin  edestakasin, 

170  Kuinka  liene  tyttäreni?» 
Ily\  in  kyllä,  äite  kultan.» 
»Voi,  minua  vaivasta  vaimmo! 
Kunkan  liitin  liinastani. 
Liitin  noin  edestakasin 

175  Kuinka  liekän  tyttäreni?» 
Hyvin  kyllä,  muori  kulta.» 
»Voi,  minua  vaivasta  vaimo! 
Saulin  Laukosta  näkyy. 
Sauhu   Kurjen'1  kartanolta, 

iso  Kuinka  liekän  tyttäreni?» 
»Hyvin  kylki,  äite  kultan.» 
»Voi,  minua  vaivasta  vaimmoo! 
Tuima  käry  tulee  täältä, 
Kuinka  liekän  tyttäreni:-'» 

ies  »Hyvin  kyllä,  muori  kulta! 
Kukon  poiaat  kuitataan. 
Kanan  pojaal  kaltataan, 
Pienen  pirtisten  pitohin, 
Poika  lasten  polkusiksi80.» 

190      Kun  hän  pääsi  kartanolle 
Lankes  polvellensa  maahan 
Oman  vävynsä  eteen: 
»I  >:il  mun  Kurki  kultaseni 
Ota  pois  Kiina"  tulesta32 

195  Jälkiänsä  piiloomaan 
Töitänsä  häpeilemän88.» 
»Poltan  porton  poikinensa 
Mailman  lauttan  lapsinensa. 
»n  mun   Kiina   kultasiin. 

ano  Mikses  ollul  mielinkielin, 
Mielin  kielin  portonkansa?» 
Kirsti  vastaa  kiukkusesti: 


29  *  vaikka  >'j  poika  puhunut  äidellensä  asia,  niin  oli  äite  kuitenkin  peloosansa 
tyttärestänsä,  ja  tyhmistyksisänsä  veti  suko t  auriin  jalkaansa  niinkuu  sitte  kaikki 
muutkin  riepunsa.  —  :,°  *Hist iäisiksi. — 31  Ota  Omun:Om.  -:J-  tuista  tulesta  :  t. 
—  33  »sen  hän  sano  kurjen  mieliksi,  saajaksensa  elinan  paremmin  pois. 


30 


Kertovaisia  runoja. 


»Mitäs  on  tehty  vääryyttä, 
Päälle  neulan  silmättömän?» 

205  Kirsti  huorra  kiukusansa 
Sano  Klaus  Kurjellensa: 
»O  mun  Klaus  kultaseni 
Otta  pänni  pahoja  jauhoja, 
Terva  tynnyri  lisäksi34, 

210  Ehkä   hän   paremmin  syttyne.» 
Klaus  istu  tallin  kynnyksellä, 
Sekä  istu,  että  itki35. 
[esus   harmaa   takki   tuli   pihan: 
»Mitäs  itket,  Klaus6  Kurki6?» 

215  »Kyllä  on  syyssä  itkemistä, 
Vaivassa  valittamista: 
Sytytin  syleni  täyden. 
Vaimmoni  valkiaan  vajotin. 
Tallin  täysi  hevosia, 

220  Naveton  täysi  eläämmiä, 
Kaikki  kuoli  korsi  suuhun 
Kaatu  kaurajen  nojalle.» 
»Kyllän  tiedän  Elina  rouvan5,36.» 
»Missäs  on5  Elina  rouva5,37?» 

225  »Ylimmäises'  ymmärkisä, 
Ylimmäisen  portin  päällä, 
Iesuksen  jalkaiin5  juuressa 
Kuuden  kyntilän  edessä, 
Pieni  poikanen  sylissä, 

230  Ulovi  oven5  edessä. 

Kyllän  tiedän  Klaus  Kurjen.» 
»Missästäs  on  Klaus  Kurki?» 
»Alimmaisessa  helvetissä, 


Alimmaisen  portin  alla, 
235  Vähän  kannuksia  näkyy, 
Jalaat  alta  kiiluttapi5. 
Kyllän  tjedän  Kirsti  huoran.» 
»Missästäs  on  Kirsti  huorra?» 
»Alimmaisessa  helvetissä, 
240  Alimmaisen  portin5  alla. 
Palmikoita  vähän  näkyy, 
Jalaat  alta  kiiluttaavat.» 

Klaus  toi  lähti  ajamaahan38, 
Pisti  pillit  säkkihinsä, 
245  Soitti  suolla  mennessänsä, 
Kajahuttu[!]  kangahalla39, 
Järähytty  järven  päässä40. 
Se  oli  meno  nuoren  miehen, 
Ki[r)sti  rakkina  perässä. 

Lisäys. 
loss  kurki,  niinkun  sanootaan,  aja 
vaunusansa  parihevosilla  Tuhnun 
vuorelta5  järveen5,  niin5  oli  Kirstil- 
länsä6 ruottin  neljännes  peräsä  juok- 
settava.  Ja  hyvän  hetkahdoksen  sai 
he  molemminkin  alas  hypätessänsä, 
— i 1 1 : i 5  vuori  on  jyrkkä,  ja  äkkinäinen 
kumminkin  neljän  taikka  viiden  sylen 
korkonen  veden  pinnasta,  en  sitten- 
kän  ole  korkeemmasta  paikkafa]  mi- 
tannut. Vuoren  sisään  käy  järveltä 
isoo  kolmiloppinen  läpi  /\  aluusta 
mahtus  41  mies  hevosen  selääsä  sisään, 
mutta  vähittäin  tule  läpi  mutkalli- 
seksi ja  pikkuseksi,  että  mjes  tuskin 
mahtuu  kontamalla.  Vanhan  6  puheen 


34  *kuin  ej  kurki  ensimmäisellä  viritöksellä  saanut  huonnetta  viriämään,  niin 
pani  hän  kirstin  käskyllä  jauhoja  ja  tervatynnyrin  lisäksi,  Josta  sitten  koko  kartano 
palo.  —  35  *Kuin  koko  Laukon  kartano  hevosinensa  päivinensä  oli  palanut  ettei 
Kurjella  enää  ollut  päänsä  pistettävä,  niin  hän  katu  työtänsä  itkemällä.  — 
36  *Jesuksen  vastaus.  — 3;  kk:ssa  Ruova,  p.o.  tietysti  Rouva.  — 3S  *Sanotaan  kurjen 
istuneen  vaunuinsa  ja  ajaneen  parihevosilla  Tuhnun  Kalliolta  alas  järveen.  — 39  *|Apu| 
ampu  pys|s|vllä  lähteisänsä.  — 40  *ampu  toisen  kerran  rannassa.  — 41  |on  sron1!  mah- 
tus  :  m. 


Elinan  surma.    6. 


31 


jälkeen  pitäs  sen  käymän  Laukun  kel- 
larin saakka;  multa  en  niinä  sjella  ole 
kennonkaan  kuulin  pitkällä  käyvän, 
muuta  kuin  lavolla.  Korian  olon  itte- 
kin  lapsena  siellä  ollut  toisen,  vähän 
mjehekkainman  kansa  kuin  itte  olin. 
Uutta  kuin  hän  sano:  »Joka0  sinne 
pidemmältä  menee  viedän  iiaksi.  niin 
ettei  ikinä  palaa. i  ><■  pelootti  minua 
etten  ole  sen  oran  perästä  sinne  men- 
ny  4-  vaikka  se  oli  kotoni'  (Uukian) 
maalla,  parin  kivilieiton  päässä,  Sieri- 
mon45  lahdessa,  paatti  valkamalla. 
Sisäpuolelta  on  se  pienillä  kivillä  las- 
kettu hyvin  siloseksi.  ja  sanotaan  van- 
haan aikan  asuneen  siinnä  ihmisiä. 
Pirun  pesäksi  un  sitä  kuttuttu,  ja  kuu- 
luu vieläkin  kuttuttavan. 

6.    Vesilahti.    Borenius    (1'istj)    V.'1/ 

—79. 

Hinsala.      Juh.     Taavetti     Priijäri, 

varakas   talon    omistaja,   synt.    1824. 

I  'ppinut  virren  parh[aastaan]  äitiltään . 

Elinainen  neity  nuari 
Meni  hän  .littahan  mäjelle 
Vaski  vakkanen  käressä, 
|  Vaski]  vakka  kainalossa, 
s  •[Vaski]  avain  vakkasessa.* 
»Tuallapa  Klavuskin  tulee.» 
»Mistä  tunnek  Klavus  kurjen?» 

»Tnlennosta  tunnen  tuiman 
Jalon  jalan  heitännöstä.» 
io  Klavus  toi  sisähän  ajaa 


Saran  hevoismiehen  kanssa. 
Kysyi,  onko  neityttä  myyrä. 
»Ei  ole  neityttä  myyrä, 

vaastaa[l]  aito. 
Piial  oval  piskuisia, 
15  Kanssa  kesken  kasvusia.» 

Kl[avus]  vast[aa]: 

»I  Inhan  teillä  vähä  Eliina.» 
»Ei  taira  vähä  Eliina 
Panna  tyähöm  palkollista2, 
Kaitsee8  ismi  karjatarhaa, 
20  Ruokkia  isoo  perehtä.» 

Kl[avusJ    v[astaa:| 

»Kyllä4  ui  ii  11  on  Kirsti4  piika, 
♦Joka  taitaja]  talon  toimet.* 
Joka  panee  tyähön  palkolliset, 
Kaitsee4  ison  karjatarhan, 
25  Ruakkia  ison  perehen.» 

Eliina5: 

»Kyllä4  suli  on  Kirsti4  huara 
Joka  minun  tulella  polttaa, 
Kuvin  päivin  kualettaapi.» 
Kusti  hän  tui  kilkutteli, 

so  Rästähällä  välkytteli: 
»Ah,  jos  sitäkin  olis, 
Joka  toin  parin  pahentaisi» 
Tuli  käsky  käräjihin, 
Käräjihin  pohjain  maalle6. 
Klfavus]  kaski.' 

35  »*Oo  mun  oma  arma liani8!*» 
Eliina  sanoi7: 
»Minä  sanoilla  sanelen: 


"  *mutta  kuin  nytt  menisin  kotomailleni  niin  en  myös  sitäkän  kattomata 
jättäs.  — 43  S  j  erimon  :  Sierimon. 

6.  '  Muistiinpantu  kolme  eri  kertaa1/,,  8/7  ja  8/9  1879,  jonka  vuoksi  alkup:ssä 
runsaasti  lisä-  ja  täydennyssäkeitä  sekä  hiukan  eroavia  kohtia,  jotka  kaikki  julkaistaan 
lopussa  käyttäen  samoja  merkitsemistapoja  kuin  nr:ssa  2  (ks.  sen  alahuom.  2).  — 
2  palk  'ui  llista  :  palkollista. — 3  -ee  alleviivattu.  —  4  kk:ssa  pieni  alkukirjain. — 
■  Kiina  Prouva  :  E. — 6  pohjammalle  :  pohjam  maalle. — '  Sanat  kkssa  ylipyy- 
hitty        H   r.  Sisar:  kyllä  se  niin  on. 


32 


Kertovaisia  runoja. 


Astup  puali  saappahasta, 
A[s]tut  toistet  toinein  puali9, 
Päivät  on  viimeiset  käressä, 
40  Viikot  viälä  viimeisimmät.» 

»Nyt  siinä  ruppee  pahhuus  leviämään». 
K![avus:] 

»Mitäs  teet  Kirstiseni?» 

Kirsti: 

»Peson  hnaran10  vaatteina11.» 
Kl[avus]  vastaten: 

»Ömpa  hnaria12  kaikki 
*  Viälä  parhaatkin  piijat*. 
45  Vaan4  ei  porttoja  pualekkaan.» 
(Kuin  Kirsti  oli  portto) 

»Joshan  sen  toreksi  näytät, 

Eliinan  viisi13  verkaista  hametta 

Annan  sulle  palkkioksi.» 

Kirsti: 
»Ehkä,  kuin  pian  tahrot, 
50  Ole  menevinäs  käräjihin, 

Käräjihin  Pohjani  maalle. 

Astu  Aumasten  laöolle, 

Piänten  Niittysten  nimelle.» 

Klaus  hankki  käräjihin. 
55  Hankki  päivän,  hankki  toisen. 

»Pane14  eväs  käräjihin, 

Pane  matkalle  pitkälle 

Likiö  sijan  lihoja, 

Karpio  kanan  munia.» 

(»Arvattavasti  silloin  viälä15  selkähevo- 

sella  ajettiinkin») 

60  Klaus16  matkaan  lähteissänsä 


Muisti  hän  noi  Kirstin4  sanat. 
Astui  Aumasten  laöolle, 
Piänten  niittysten  nimelle. 

Kirsti: 

»Oi  mun  Eliina  prouvaseni, 
65  Pitäkäämme  piänet  piöot, 

Niinkuin  ennenkin  olemme  pitä- 
neet 
Isäntäjen  pois  ollessa.» 

»Oi17  mun  Kirsti  piikaseni, 
Tee  itte,  mitäs  tahrot, 
70  Älä  sitä  iske, 

Joka  minua  vasten  on  pryätty.» 
Kirsti  hän  toim  mutkani  muisti, 
Hämpä  toin  esistä18  iski. 
»O  mun  Kirsti  p[iikase]ni, 
75  Toisat  teit  toisak  kiiskin.» 
»O  mun  prouva19  kultaseni 
Vliinkähäii20  sijanne  telien, 
Teenkö21    Kalevin    uutehen    tu- 
paan?» 

Se  oli  joku  muu  miäs  siällä. 

»Tee  sijani  sinne 
se  Ylimmäiseen  voovinkihin22, 
Klaus  Kurjen  kamarihin23, 
(Yl[inimäi]sen  portin  päälle), 
Siäl  on  pyssyt  poukkavaiset, 
Sapelit  myäs24  välkkyväiset, 
85  Terävät  terä  asehet25.» 

Eliina20  rouva  mentyänsä 
Klavus  Kurjen  kamarihin. 


4  Säejärjestys  merkitty  muutettavaksi:  39,  40,  37,  38.— 10  (»huara  on  ajatus- 
ten kautta  turmeltu,  mutta  portto  itte  työssä,  portto  merkittee  sitä  vielä  että  ne  on 
murhaajia  kanssa,  että  hän  on  murhamies,  lapsensa  tappaja  y.m.  sekannusta»).  Kert. 
sei.  "  h  alleviivattu.  — 12  r  alleviivattu.  — 13  verkaista  :  »viisi*  v.  —  u  Pane  s;  :  P. 
—  15vi|e|lä  :  viälä.  —  "  a  alleviivattu.  — 17  0|h|  :  Oi. —"es-  alleviivattu. -19 kk:ssa 
iso  alkukirjain.  -  so  ii  alleviivattu.  — 21  Uolevin  :  »Teenkö*  U.  — 2S  toinen  v  alle- 
viivattu -  23  m  alleviivattu.  —  24  Sapelit  :  S.  *myäs*.  —  «  Ss:n  alkup.  järjest.: 
83—85,  79—82;  num.   muutettu. 


Elinan  surma.    6. 


33 


k. iski  yhren  kertaiset  vaatteet  pane- 
maan,   Kirsti    pani    kahren    kertaiset*) 

Kirsti  toin88  äkkäsi  äkistä, 
Meni  Ualevin  luaksi 
90  Sanoi  sanan,  sanoi  kaksi: 
»Rouva  teitä  sinne  kutsui.» 

»Mitähän  taalla  tehen?» 
Meneehän8'  sentään  arvollansa, 
Kiisti  perässä  pikaa 
95  Sarat  liikut  lukitti, 
Sarat  teljel  teljetteli. 

(Telkes  sinne  molemmat) 

Muisti  tiän  Aumasihin*, 

Muisti  Klavuu  läsnä  olon. 
iNyt  hän  sen  toreksi  näytän, 
ioo  Josta  sanelin  sanat. 

Tule   Klavus   katsomahan: 

Ualevi  emäntää  makas!» 
siältä28  sinne  tultuansa 

Hirmuvalkian29  sytytti30 
105  Kartanohon  kaunihihin 

Alle  Eliina  rouvan. 

Lopussa  veisataan    Klavuksesta  että 
hän  tuli  hajapääksi31. 

Eroavat  kohdat  sekä  lisä-  ja  täyden- 
nyssäkeet  edelliseen: 

l.  [Eli]i[nainen  Dei]ts[y  n.] 

[E.  neit]i  [n.] 
3.  [V.  v.  kä]ö[essä] 

10.  [K.  t.  s.  ajjoi 

11.  [Sa]ö[an]  tuhmnen  [hevois]m  [k.] 

12.  *Kysy:  Onko  teillä  neitsyä  myy- 
rä* [K.  O.  t.  noi]ttyttä  [m.] 

lia.  Ei  mäjellä  neitsyä  myyrä 


b.  Tupa  meilT  on  yljän  tulla 

c.  [Tupa]  tulla,  toinm  mennä 

d.  Naulat  meilT  on  satulat  panna 
[Naula]  oinpi  [s.  p.| 

e.  Viälä  vaja   valjaillrkkin 

14.  [P.  0.   pisklajsia32 

15.  [K.  k.  kas]vasia 

23.   [p.  t.  p.] 

28a.  Eliinan  viisi  veljee 
b.  Istuivat  pyörän  päässä 
c  Mistäs  löyrät  miähen  jalomman 

d.  Tahi  muuten  kaunihimman 

e.  Kuin  on  tämä   Klavus  Kurki 

f.  INIikä  hullu   muu  kuin  piika 

g.  Jos  ei  hullu  niin  on  tyhmä 
h.  Otti  kihlat  antoi  kättä 

i    Käsi   K  la  viiksen  käöes 

[K.  K.]  povessa 
j.    Klavus  *(kulki)*  kanssa  kauni- 
liiti  vaimon 

[K.  (k.) k.  kaun]ii[nv.] 

[K.  (k.)  k.  k.]  (emännän?)33 
k.  Yli  Alhon  ajeli 

[Y.  A.]  ajoi 

1.    Laukon  lahta   kartanolle 

[L.  1.  kartanjohon 
m.  (Tultiin  Klavun  kart?)88 
n.  Tuolla  asfuluvat  urhot  uljaham- 

mat 

Tällä  [u.  u.]  'Siellä1  [u.  u.] 
o.  Viälä  vanhai  vaattehissa 
p.  Tuolla  Klavun  kartanolla 

Olit  [K.  k.] 
q.  Orö1ottnin  uutta  emäntää 


26  Kirsti  :  K.  *toin*.  — "  Menehän  :  Meneehän.  — 28  Sana  kkissa  ylipyyhitty, 
yi.  lyjyk.:  iKlaus?)  —  29  | Karta  Hirmuvalkian  :  H.  —  30  viritti  syty tytti |  *sy- 
tytti*:s.  —  3l  Runon  loppuun  lyijyk.  kirj.  ja  ylipyyhitty.  Meressä  päiv.  8/?-  — 
32  Nähtävästi  epätäydellinen  merkintä,  lienee  tarkotettu:  [pi]k[k]a[sia].  — 33  yi.  lyijyk. 
lisättv. 


34 


Kertovaisia  runoja. 


[Odo]tit  [u.  e.] 

odottfain]  emännän  tuloo 
r.  Suamen  tyttöö  kaunihinta 

[S.  t.]  parahinta 

[S.]  (neittä?)84  [k.] 
s.   Viäläpä  isompi  rahfas35 

[V.  i.  rahMas]35 
t.  Lemmin35  virren  visersi 

[L.  ]  (virttä  veisaeli?)33 

(Kaikki  olivat  (muut)  iloisia,  yksi 
Kirsti  oli  pahalla  miälellä) 

u.  Somemmat  sanat  saneli 
(Somat?)  sanelmat  saneli 
Sanat  [s.  s.] 
v.  Tästä  Klavun  kaunihista 
x.  Toivossa  emosta35  Laukon 
[T.  emKoiP^sta  L.] 

Saattaa  puuttua  siitä  ehtimiseen 
välisanoja  kanssa.  —  Virressä  ylistel- 
lään  sitte  uutta  emäntää  ja  Laukon 
onnellisuutta  että  jotkut  viikot  päivät 
elivät  onnellisna.  Siitä  jää  ny  vissin, 
ennen  kuin  Kirstistä  ruvetaan  laula- 
maan36. 

y.  Viälä  sitten  majalaiset 

(»m[i]t[ä]  ne  on») 
z.  *Seurassa  veljesten  Klavun* 
ä.  Olit  ilon  seurassa  askareilla 

[O.]  ilon  askareilla 
ä.  Palvellen  natoa37  uutta 


dd. 

ee. 
ff. 
gg- 


ö.  Kului  viikot,  päivät  pualet 
aa.  Elon  aamun  ohjaksilla 
bb.  Koska  pakko  iskin  pahaa 
cc.  Klavus  Kurjen  kartanolle 
(veljet  tai  muu  kotosensa:)38 
Mistä  tulee  kurja  Klavus 
Panet  pääskin  pahoille 
Koskas  otat  kuulla  kaikki 
Piikaskin  piänimmät  sanat. 

30.  [Rastähä]ä[llä  v.] 

31.  [A.  j.]  tuotakin  [o.] 

36.  Sulle  [s.  s.] 

37.  [A.  p.  saappah]a[sta]. 

38.  [A.  toiste]n  [t.  p.] 

40.  [V.  v.  viimeis]e[mmat]39 

45.  [Va]i[n  e.  p.  puale]t[kaan] 

46.  [J.  s.  to]ö[eksi  n.] 
52.  [A.  A.  la]r[olle] 

56.  [P.e.]  matkalle  pitkälle. 

[P.  o.]  käräjihin 

[P.  m.  p.] 
65.  [P.  p.pi]r[ot] 
69.  [T.  i]ts[e  m.  t.] 
71.  [J.]  mua  [v.  o.  p.] 
73.  Tompa  hän  [e.  i.] 
75.  [Toisaf  [t.  toisaf  [k.] 
81.  [Kla]v[us  k.  k.] 
92.  [Mitä]  ma  [t.  t.) 
104.  [H.]  sytytti 


34  r.  lyijyk.  lis.  — 35  Rahvas  ja  lemmen  sanojen  merkitys  laulajalle  tuntematon 
samoin  emo.  Mp.  huom.  (»min  en  tiedä  mitä  se  rahvas  on»). — 36  kk:ssa  on  viittaus  % 
tehtyyn  lisäykseen:  »joku  veljensä  taikka  niitten  Hänen  kotoseuransa  virressä  valit- 
taa: Mistä |s|  tule|t|  kurja  Klavu|s|  Panet  pääskin  pahoille  Koskas  otat  kuulla  kaikki 
Piikaskin  piänimmät  sanat.»  Tämä  kaikki  yliviivattu.  Sitten  seuraa  säkeet,  jotka 
ovat  lisäyksissä:  28  y — gg.  —  37  (nato  sanan  merkitys  Iaulajallen  tuntematoin  ).Mp. 
huom. — 38  Korjattu  lyijykynällä  päälle  [kotosejura. — 39  kk:ssa  seuraa  sitten  yli- 
pyyhittynä: Kirsti  neuvo,  Kirsti  pyykillen  meni,  kuului  kolkkina  kodasta.  Astu  Au- 
masten larolle,  Piänten  niittysten  nimellen.  Kl[avus]  *Jospa*  jahka  sen  todeksi  näy- 
tät. Eliinan  viisi  verkaista  hametta  Annan  sulle  palkkioksi.  Kirsti:  Ehkä  kuinka  pian 
tahrot. 


Elinan  surma.    7. 


35 


7.    V,siU,hti.    Borenius  (1986)  23}* 

—79. 
Hinsala.  Järvensivun  Akaatta  Kal- 
len tytär,  60  v.,  synt.  Toivolan  kylän 
Arolassa.  Lapsuudesta  laulanut:  »minä 
olin  vallan  pikkunen  silloin  etten  ma 
lukkeekan  osannu». 

Kliin.i  iin  ii  iirit  tv  nuari 
Meni  aittaham  mäjelle 
Vaski  vakka  kainalossa, 
[Vaski]avain  vakkasessa. 
s  Tuallapa  Klavu-kin  tulee. 

Äiti: 
»Mistäs     tunnet    Klavus2   Kur- 
jen2:-'» 
»Tulennosta  tunnen  tuiman 
Jalusta  jalan  heitännöstä.» 
Klavus  ajoi  pihaan: 
io  »Onko  teillä  neityttä  myyrä, 
Piikaa  inulle  pidettynä?» 
»Ei  ole  meillä  n[eityttä]  m[yyrä]. 

Piiat  meiiron3  pikkusia, 

Kaikki2  kesken  kasvaneita.» 
15  »Annas  toi  väliä  Eliina, 

Auttaahan  toi  avioksi.» 

Elpina]: 
»Ei  neittyttä  mäellä  myyrä 

Hevosia  m[äellä]  myyrään, 

Luukaviok  kartanolla . 
20  Tupa  meill  on  yljän  tulla, 

[Tupa]  tulla  1*  toinen  mennä.» 

Klavus  otti  kihlat,  anto  kättä, 


Klavus  lähti  ajohon. 
Kun  se  tuli  vasta  noutaan: 
25  »O  mun  äite  kultaiseni5, 
Älä  minua   Klavulle  anna. 
Kyllä  sill'  n  n  Kirsti  piika. 
Joka   niiniin   tulessa   polttaa. 

Kovin  päivin  kualettaa6.» 

30  »Kylki  iniiir  on  Kirsti2  piika. 
Joka  taitaa   talon  toimen.» 
Klavus  ajo  Suomelan  pihaan 
Saran  hevoisiuiaheii  kanssa. 

Miakallansa  oven  avais7, 

35  Tupellansa  kiinni  tuuppaa8. 
Eliinaisen  viisi  veljeä 
Istu  kaikki  pöyräm  päässä 
Antoivak  Klavulle2  kättä, 
Menivät  Laukom  mäelle. 

40  Kirsti  katteli  ikkunasta: 
»O  jos  sitäkin  olis, 
Joka  toin  välin  pahentaisi 
O  mun  Klavus2  kultaiseni9 
Ualevi  emännän  ma  kas10.» 

45  »O  mun  Kirsti  piikaiseni, 
Jos  sen  tuattelet  to[ö1eksiu, 
Jonka  saattelit12  sanoiksi, 
Viisi  verkaista  hametta 
Annan  sinun  käyräkses.» 

50  »O  mun  Kl[avus]2  k[ult)aiseni5 
Sano  kuivas13  meneväisi, 
Käräjihin  Pohjan  maalle, 
.Monet  viikot  viipyväisi, 
Niin  mä  tuattelen  toöeksi, 

55  Jonka  saattelin  sanoiksi14.» 


7.  '  Alkuperäisessä  käsikirjoituksessa  esiintyvät,  nähtävästi  uudestaan  muis- 
tiinpantaessa  saadut  lisäsäkeet  ja  eroavat  kohdat  julkaistaan  toisinnon  lopussa  käyt- 
täen  samoja  merkitsemistapoja  kuin  nr:ssa  2  (ks.  sen  alah.  2).  — 2  kk:ssa  pieni  alku- 
kirjain.— 3  meill  ä | :  meill'  on. — 4  yi.  [tulla]t. — 6  edell.  i  alleviiv. — 6  ku|o|lettaa  : 
kuolettaa.  —  '  avas  :  avais.  —  8  tuppas  :  tuuppas.  —  '  kultaseni  :  kultaiseni.  — 
10  makas  :  makasi.  — u  to  rjeksi  :  toöeksi,  yi.  toreksi.  —  I2  i  alleviivattu.  — 13  kavas: 
kauvas.  —  "  Sak.  itten  alkup.  järj.:  53,  53  a,  b — 55,  52;  num.  muutettu. 


36 


Kertovaisia  runoja. 


»Säälis  säkkihin  evästä, 

Viillä  voita  vakkasehen 

Linkkiö  sian  lihoja15, 

Karpin  kanan  munia16.» 

Kirs[ti:]17 
eo      »Aja  Aumasten  larolle. 

Pikkuniittysten  nimelle18.» 

Kirsti  pyykilleni  meneepi 

Piänten  vaatetten  pesolle19. 

Nuori  vaimo20: 
Kuului  kolkkina  korasta: 
65  »Äläk  kolkik  Kirsti  lmara!» 

»Huarari  liuapia  virutan, 

Paha'  vaimo'  vaatteita.» 

Rouva: 
»En  oo  huara  ensinkään, 

En  oo  ennen,  enkä  vasta.» 
70  Kirsti  siähem  mutkani  muisti, 

Kolkki  vialä  kovemmin. 

»Piretääm  me  pitoset  piänet 

Isännän  pois  ollessa.» 

»Tee,  niin  kuin  olet  ennenki  teh- 

ny21 
75  Isännän  pois  ollessa. 

Iske  ensim  muut  tynnyrit 

Jätä  yksi  iskemätä. 

(Se  iski  sen  t[ynnyri]n  jota  kiellet- 
tiin) 

»O  mun  Kirsti2  piikaiseni, 
Toisa  teit22  toisa23  käskin.» 
so  »Om  mun  prouva  kultaiseni, 
Miinkän  tien  teillen24  sijan?» 
»Teek  Klavun  kamarihin, 


Panek  kahret  korvatyynyt. 
[Panek  kahret]  villavaipat.» 
85  »O  mun  Kifrsti2  pfiikaiseni], 
Toisat  teit,  t[oisak]  k[äskin]: 
Panit  viiret  villav[aipa]t, 
[Panit  viiret]  korvat[yyny]t, 
Viiret  liinaiset  lakanat25.» 

90  »Ualeri26  ylinen  trenki, 
Prouva  teitä  sinne  kutsu2'.» 
»Mitäsmähän28  tualla  tehen?» 
Meni  hän  sentään  arvollansa. 
Kirsti  kiiruhti  perässä 
95  Viiret  lukut  lukitti29, 
[Viiret]  teljet  telkesi, 
Takateljet  kymmenennet. 
Lähti  Aumasten  larolle, 
Pikkuniittysten  nimelle: 

ioo  »O  m[un]  Kl[avus]2  k[ultaiseni] 
Jo  nyt  tuattelen30  [todeksi], 
Jonka  saattjelin  sanoiksi]: 
Ualeri26  emännän  makara\» 
Kl[avus]2 
Sekä  juaksi,  että  joutui 

105  Alla  päin,  pahoilla  miälin, 
Otti  tulta  tervakseen, 
Pisti  tulen  nurkan  alle, 
Valo  alle  valkian. 
El[iina] 
Pisti  sormensa  klasista 

no  Vihki  sormus  sormessansa: 
»Älä  sormusta  karota, 
Vaikka   kantajan  kurotat.» 


15  lih|aa|  :  liho/a.  — 16  mun|ii|  :  munia.  —  17  Sana  kk:ssa  ylipyyhitty.  — 18  Sä- 
keet 60 — 61  kk:ssa  ylipyyhitty.  Samallakertaa  näyttävät  53  a  jab  lisätyn.  — 19  o  alle- 
viivattu. --  20  |Prouva  sanoo|  *Nuori  vaimo*  :  N.  v.  — 21  kk:ssa  on  71  ja  72,  73  ja  74 
säkeen  viilissä  tavallista  isompi  väli.  — 22  yi.  [Toisajt. — 23  yi.  [toisa]k. — 21  nalle- 
viivattu;  teillen  :  *tien*  t. — 25  Säkeitten  89  ja  90  välissä  tav.  isompi  väli. — 26  Uale- 
|v|i  :  Ualeri.  — "  ts  alleviivattu.  — 28  mitäs  mä  hän  :  mitäsmähän.  — 29  luk!u|tti  :  lu- 
kitti. — 30  tuotten  :  tuatteten. 


Elinan  surma.     7. 


37 


Klfavus]2 

Otti  miakai)  kiiltäväisen 
Laski  sillä(n)  sormen  puikki, 
n.-,  »0  mun  Kl[avus]2  k[ultaiseni] 
Älä  polta  poikalasl   . 
Vaikka81  poltat  poijaan22  tuajan.» 
»Ei  se  ole  minun  poika, 
Vaan  se  on  öalerm88  poika!» 

Kun  se  tuli  se  muari  Suomelasta, 
niin  se  laski  maahan  polville  oman 
vävynsä  eteen. 

120  »Ota  pois  Eliina  prouva, 
Vakaa34  vaimo  valaasta. 

Oh  mul  lapsi  kultaiseni, 

Mahroit  kärsiä  paremmin.» 

»Oh  mun  äite  kultaiseni] , 
125  Ei  ole  syytä  pienintäkään, 

Vikaa   vähäistäkään. 

(Toinen17: 

»Teliin  kaikki,  minkän  taisin, 

Viälä  päällekkin  vähäisen.» 

Kulu  tuskin  puali  kuuta 

i3o  Taikka  kaksi  viikkokautta, 

Hevosia  tallin  täysi. 

Nautoja   navetan  täysi 

Kualivak35  kaikki  korsi  suuhun, 

Kaatuivak  kaurajen36  nojalle. 
135  (Klavus)  istu  tallin  kynnyksellä. 

Jesus37  äjänä  käveli: 

»Mitäs  itket,  Klavus2  Kurki2?» 

(Sekä  istu) 

»Kyll  on  syytä38  itkemistä: 
140  Poltin  oman  pualisoni 


Kanssa  oman  poikalapsen.» 

'Kyllin39  tiärän  Eliina  prouvan.» 

Riissasta40  on  Eliina  prouva.» 

»Se  on  taivaan  talossa 
145  Ylimmäisen  portin  päällä. 

Ylimmäisessä  ymmärkissä 

Kulta  kirjanen  käressä, 

Pikkupoikanen  sylissä41, 

Ualeri2*  oven  eressä.» 
150  »Missästä  on  Klavus  Kurki2?» 

»Alimmaisessa  helvetissä 

[Alimmaijsen  portin  alla, 

Kannukset  vähän  näkyy, 

Jalaat  alta  kaiuttaa. 
155  Siäll42  om43  nivaskin  Kirsti2  huara 

Alimmaisessa44  h[elveti]ssa 

[Alimmaijsen  p[ortin]  a[lla], 

(Toinen: 

Palmikot  vähiin  näkyy).» 

Kl[avus]  K[urki]2 

Soitti  sualla  mennessänsä, 

i6o  Kajahutti  kankalialla45 
Järähytti  järven  päällä, 
Kirsti  rakkina  perässä. 

Eroavat  kohdat  sekä  lisä-  ja  täyden- 
nyssäkeet  edelliseen: 

5.   Tytär: 

Tualla  tulee  Klavus  Kurki2,46 

7.  Tytär:47  [T.  t,  t.] 

8.  Tytär:  Jalon  jalaan46  [h.] 

9.  [K.  a.  pihajhfan]46 
11.     [P.  m.  pi]r[ettynä] 


31  yi.  [Vaikka]s.  — 32  aa  alleviivattu.  — 33  Uale|v|in  :  Ualerin.  — 34  Vaka  :  Va- 
kaa.—  35  Kuali  k  :  KualieaÄ-.  — *•  toinen  a  alleviivattu.  — "  e  alleviivattu.  — 38yl. 
i  (ta]  — 39  n  alleviivattu.  — 40  stä  alleviivattu. — 41  Säkeiden  järjestys  merkitty 
muutettavaksi:  148,  147,  145,  L46.  —  «  Tiärän  Siall  :  S.  —  *»  o|n  :  o/n.  — 44  Alim- 
maiset :  Alimmaisessa.  — "  Kank.  kaj.  :  Kaj.  kank.,  järjest.  viivalla  muutettu. 
—  "■  Säe  lyijykyn.  lis.  —  47  Sana  lyijyk.  kirj.  ja  ylipyyhitty. 


38 


Kertovaisia  runoja. 


16.     Joka  auttaa  [avioksi] 

21  a.  (Toin[en] 

(Vaja  varsat  valjastella) 
27.     [K.]  sul  [o.  k.  p.] 
27.  a.  Joka  taitaa   't^p.]48 
33.     [Sa]ö[an  h.  k.] 
33  a.  [Saran]  satulaurohon 
46.     [J.  s.  t.  to]r[eksi] 
49  a.  Ennen  kun  Eliina  prouvan 
52  a.  Aja  Aumasten  laöolle 

b.  Pikkuniittysten  nimelle 
54.     [N.  m.  t.  to]r[eksi] 
55  a.  Klfavus]  E[lina]lle 
59  a.  O  mun  Klavus2  kultaiseni 

b.  Älä  siällä  kauJVJan  viivy 
[A.  s.  kauva]'   [v.] 

c.  Syä  puali  eväästäs 

d.  [Syä]  toistet  toinem  puali 

e.  Astu  puali  saappaastas 

f.  Astut  toi[stet]  t[oinem]  p[uali] 

g.  Jua  puali  siämennystäs 

h.  [Jua]    toistet   toin[em]    p[uali] 
i.  Ettäs  pikemmin  pääset 
j.  Pohjan  noitajen49  sejasta50 

60.     [A.  A.  la]5[olle] 

63.     [P.  v.  peso]  ho  n 

64  a.  (Tytär:» 

Paukkina  patajen  luana 
65.     [Älä]'  [kolki]'  [K.  h.] 

65  a.  (Tytär51 

Älä  Kirsti2  piikaseni 

b.  Älä  kolki  paitojani  niin  ko- 

vasti 
Paitojani  niin  pahasti 

c.  Ei  ne  oo  täällä  tehtyjä 
Ei  ne  ole  täällä  tehty 

cl.  Vaan  ovat  äiteni  kotona) 


Vaan  ne  on  äiteni  kotona. 
69  a.  Huaria  hyvät ki  pii j at 

b.  Vaan  ei  porttoja  pualekkaan 

c.  Ittekkin  isot  emännät 
rl.  Ovat  Ualerin52  ohessa 

e.  Pitkäparran  parmahissa 
70.     [K.]  tähän  [m.  m.] 
72.     [Pi]5[etääm  m.  p.  p.] 
87.     [P.  vii]ö[et  v.] 
93.     [M.  h.]  tonne  [a.] 

111.  [Ä.  s.  ka]ö[ota] 

112.  [V.  k.  ka]ö[otat] 

114  a.  Tarjos  poikaa  Masista 
b.  itkeväistä  ikkunasta 

121  a.  (Toinen) 

Om    mun    Klavus    kultaiseni 

b.  Otap  pänni  pahoja  jauhoja 

c.  Tervatynnyri  lisäksi 
cl.  Että  paremmin  pal'ais 

122  a.  Mikses  tehny  niin  kuin  käskin 

b.  Mahroit  olla  miälin  kiälin 

c.  M[iälin]  k[iälin]  porton  kanssa 
135  a.  Sekä  istu  että  itki 

141  a.  Vasta  kannetun  karotin 

Äijä: 
143      Kussasta  [o.  E.  p.] 
143a.  (Kyllä  tiäränE[liina]pr[ouva]n) 
144.     Tualla  [t.  t.] 
150.     Kussasta  [o.  K.  K.] 
158  a.  Kultarihmat  kuumottaavat 
162  a.  litku  ei  Laukosta  lakkaa 
b.  Valitus  VesUahresta. 
[V.  Vesilah]5[esta] 

(Mutta  kyllä  täällä  jumalan  kiitos 
on  ollu  rauhaa  Vesilahressa,  ettei  mi- 
tään semmoista  oo  tapahtunut  täällä 
minun  muistaa  ainakaan). 


48  Säe  ylipyyhitty.   —  49  a  alleviivattu.  —  50  seasta  :  se/asta.  —  51   |tytär| 
*Sama*  :  S.  —  "--  r  alleviivattu. 


Kiinan  surma.    8 — 9. 


(9 


S.Vrsiluhh.  Bon  nius(1986)24}*—79. 
Saija.    Hakalan  Maija. 
Kiimainen  n<  it t > -  nuari 
Suamelan  emäntä3 
Meni  aittahan  mäjehVe1 
Vaski  vakk;i  k[ainalo]ssa, 
t  [Vaski]  avain  v[akka]sessa. 
Xäki  Klaavuksen  tulevan: 
»Klaavus  taalla  tuleepi.» 

Em[äntä:] 

»Mistäs  tunnet  Kl[aavus]4  Kurjen?» 
»Tunnen  tulon  tuimannostä5[!], 

io  Ja  la  a  n  ja  Ivo  n  heitä  n  nosta.» 
(Mies: 

Tulennasta  tunnon  tuiman, 
Kelven  jalaan  heitännästä)6. 
Klaavus  ajaa7  pihaan 
Saran  hevoisen  miähen  kanssa. 

ia  »Tallit  meiir  on  hevoset  panna.» 
Klaavus  toi  tupahan  tulee, 
Miakallansa  ovet8  avaa, 
Tupellansa  kiinit9  tunkee. 
»Onko  teillä  mitta10  myyrä, 

20  Pidetty11  piikaa  minua  varten?» 
Em[äntä:] 

»Ei  ole  meillä  neittä  myyrä, 
Pid[etty]  p[iikaa]  sinua  v[arten]: 
Piijat  meiir  on  piskusia, 
Neidot  keskenkasvavia, 

25  Piänet  sormet  piikasilla, 
Ei  ne  tairat  talon  tointa. 
Tyähön  panna  palkkaväkkee.» 
»Ompa  tua  vähä  Eliina.» 


»Ei  se  tairat   talon  t[ointa], 

30  Työhön pann[a]p[alkka]v[äkkee].» 
»Kyllä  meill'  on  Kirsti  piika12, 

Joka   taitaa   talon   toimen 

Tyähön  pfanna]  p[alkka]väjen.» 

El[iina] 

»Kyllä  sinull13  on  Kirsti  huara 
ss  Joka  Tuimin  tulessa  polttaa. 
Pahoin  päivin  kualettaa. 

Tämä  (tai  seur[aava])  laulaja  [ks. 
nr.  9.]  selitti:  Se  tuli  sitten  hulluksi 
Klfavus]1  K[urki]4  ja  ajoi  vaunuilla 
järveen. 

Eroavia     toisintomuotoja    edelliseen: 

21.  [E.  o.  m.  n.  myy]ö[ä] 
24.  [N.  keskenkasva]netia 
26.  [E.  n.  tai]ö[at  t.  t.] 

36.   äijän: 

]P.  p.  kualettaa](pi  l. 

9.Vesilahti.  Borenius  (1986)  25}*— 79. 

Ristilän  Eeva  59-v.  älykäs  ämmä, 
synt.  Karkusa.  Tänne  tullut  8:11a 
enonsa  luo.  Oppinut  virren  isältään, 
joka  [oli]  Hämeen  Kyröstä,  vaan  oli 
täällä  Laukossa  taksvärkissä.  Kävi 
(enon  puolesta,  joka  [oli]  varakas  mies) 
3  kertaa  viikossa  Laukossa  taksvär- 
kissä.   Eno   Jojenpohjan   kylässä. 

Klaus2  meni  Suamelaan: 
»Onko   teillä  neitsyttä8  myydä4?» 
Äite: 

»Ei  o'm  meillä  nfeitsyttä] 

m[yydä].» 


8.  "  Ks.  nr.  7:n  alah.  1.  — ■  yi.  [neit]|s|[y].  Säe  pantu  sulukk.,  jotka  jälleen 
ylipyyhitty.  — 3  Säe  ylipyyhitty.  — 4  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 5  tuimannja|sta  : 
tuimannosta.  — 8  Säkeen  alle  lisätty  selitykseksi:  'huvi  kehennästi).  -T  a|a  jaa  :  a.  — 
8  ove|n|  :  ovet.  —  •  t  alleviivattu.  l0  ttä  alleviivattu.  -  "dalleviiv.  — n  Säkeiden 
alkup.  järjest.:  31    2'J— 30;  num.  muutettu. — l3sinull|a|  :  sinull'. 

9.  l  Ks.  nr.  7:n  alahuom.  1.  Vrt.  nr.  10:een. — 2  a  alleviivattu. — 3  ts  alleviiv. 
*  d  alleviiv. 


40 


Kertovaisia  runoja. 


Kl[avus:]5 

»Ompa  toi  vähä  Eliina.» 

Äi[te:] 
s  »Ei  taida  väliä  Eliina  talon  tointa 
Hallita  isoo  tarhakarjaa.» 
Kl[avus:]5 

»Kyll'  om  imilla   Kirsti  piika, 
Joka  taitaa  talon  toimen, 
Panna  tyähöm  palkollisen.» 
Eliina: 

10  »Kyll  on  sulia  Kirsti  huarra6, 
Joka  minun  tulessa  polttaa, 
Pahoin  päivin  kualettaa.» 

Kl[avus:] 
»Ei  ok  Kirsti5  ennekeän7 
Ketän  polttanut  tulessa, 

15  Pahoin  päivin  kualettanu.» 

Sitte  sanoo  se  Kirsti  huara  niin: 
»Om  mun  Klavus8  kultaseni 
Vähän  kyllä  sinä  tiädät: 
Ualovi9  emännän  makasi10.» 
»Om  mun   Kirsti  piikaseni 

20  Jos  sen  tuattelet  todeksi, 
Jonka  saattelit  sanoksi9, 
Niin  sinun  veraassa11  käytän, 
Eliinan  tulessa  poltan. 
Viisi  verkasta  hametta 

25  Annan  sinun  käydäksesi 
Ennen  kun  Eliina  f  rouva  n, 
Annan  kätees  avaimet 
Ennen  kun  E[liina]  f[rouva]n.» 
»Om  mun  Klavus  k[ulta]seni 

30  Sanok  kauvas  meneväsi, 
Monet  viikot  viipyväsi, 
Keräjisä12  Pohjammaalla .» 
»Om  mu  [n]  vähä  Eliinani 


Säälis  säkkiin  evästä, 

35  Viili  [!]  voita  vakkasee 
Likiö  sial  lihoja, 
Karpio  kanam  munia, 
Minun  kauvas  mennessäni13 
Keräjihim  Pohjammaalle.» 

40  »Voi  mun  Klavus  k[ulta]seni 
Älä  viivys14  siälä  kauvan, 
Päivät  viimeiset  minulla, 
Viikot  on  viälä  viimeisemmät. 
Astup  puali  saappahaastas11, 

45  [Astu]t  toisten  toinen  puali, 
Syä  vaani15  puali  eväästäs, 
[Syä]t  toisten  t[oinen]  p[uali]18, 
Puhup  pualilla17  sanoilla, 
[Puhujt  t[oisten]  tjoinen]  p[uali], 

50  Sinä  pikemmin  peäset 
Pohjan  noitajen2  sejasta.» 

(Klaus  lähti  sitten  ajaan) 
(Kirsti  meni  kiireesti  ylös) 

»Om  mun  frouva  k[ulta]seni 

Pidet  ääs  pitoset  piänet, 

Otetaan  orjat  tyästä 
55  Isäntäjen18  pois  ollessa.» 

»Om  mun  Kprsti]  p[iika]seni 

Tehe  itte  niin  kus  tahdot, 

Älä  sitä  tynnyriä  iske, 

Jok  om  pantu  minua  vasten.» 
60  Kirsti  siähem  mutkani  muisti: 

Siitä  tynnyristä  ensinnä19  laski. 
Kirsti  pyykilleni  meni 

Paitajen2  Eliina  frouvan. 

Kuulu  kolkkina  kodassa, 
«s  Kävi  frouva  katsomaan: 

»Om  mun  K[irsti]5  p[iika]seni 


5  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  6  rr  alleviiv.  —  '  e  alleviiv.  —  s  av  alleviiv. — 
9  o  alleviiv.  —  J0  i  alleviiv.  —  u  aa  alleviiv.  —  ,2  e  ja  s  alleviivatut.  —  13  ssä  alleviiv. 
—  n  viivy  :  viivys.  — 15  vaa|n|  :  vaam. 


49,  46,  4; 


puali |n|  :  pualiMa. 


>..  — 16  Säejärjestys  merkitty  muutettavaksi:  48, 
18  ä  alleviiv.  —  19  nnä  alleviiv.  —  20  ni  alleviiv. 


Elinan  surma     c> 


41 


Ei  o"  niitä  täälä  tehty, 
Vaan  on  äiteni  kutuna.» 

70  »Haaran21  huapia  virutan.» 
Vesissä-silminä  Eliina 
M' ui  ylös  tapaan. 
Kirsti  meni  perässä: 
»Voi  mun  frouva  kfultaseni] 

n  Miinkä  tehen  teille  sian, 
Teenko9  Uulovin  uuteen  tuppaan?» 
»Tehe  Havun  kamariin-, 
Siälä  kun  on  ennekin  ollu.» 
Siä!  "in  pyssyt  paukkuvaiset, 

.-"  [Siä!  om]  miakat  välkkyväiset.» 

Kl[iina]: 

»Pyssyt  on  surmana  sodassa, 
Miakat   miähille  käsisä23, 

Tuttuna  ovat   tuvassa24. 

Kamansa23  kauniina25, 
85  Teli  es26  sinne  yäsiaatii10. 

Pane  yksin27  korvatyynyt, 

Pane  yfksin]  villavaipat. 

Yksin  liinaiset10  lakanat.» 

Kirsti  siähem  mutkaa1  muisti 
90  Pani  kaksin28  korvatyynyt], 

[Pani  kakoin]  v[illa]v[aipat], 

Kaksin  [liinaiset]  I[akanat], 
»Voi  mun  Kirsti  piikaiseni 
Toisat  tehit,  toisak  käsiin.» 

95  Juaksi  Ualovin  tuppaan: 
»Ualovi  ylinen  t  renki, 
Frouva  teitä  ylös  kuttu.» 
»Mitä  minä  siälä  tilien?» 
Meni  hän  sinne  arvollansa, 

ioo  Kirsti  kiiruusti29  perässä 
Yhdeksäl  liikkua30  lukitti. 


Takateljen  kymmenennen. 

Juaksi  sitten  Aumastel31  ladolle, 

Pikkuniittysten  niinille. 
105  »Voi  mun  Kl[avus]  k[ultaseni], 

öalovi  emännän  makasi.» 

Klavus  miälissä  painun 

Lähti  kotia  ajaan, 

Pisti   tulen  nurkan  ale32, 
uo  Eliina  frouva  nuari 

KauppaS  lasta   klasista: 

»Älä  polta  poikalastas, 
Vaikkas  poltap  pojaan  tuajan. 
Älä  sormustas  kadota, 

us  Vaikkas  kantajan  kadotat!» 
»Poltam  portom  poikinensa, 
Mailtnan33  lautan  lapsinensa!» 
Eliina   Herraa  Jesusta  rukoili: 
»Palakoon  kaikki  paikat, 

120  Tähä  vettä  vuatakoon 
siksi  että  äiteni  näkisin. 
Oho  Uati  veikkoiseni10, 
Juakse,  joudu  Suamelaan 
Käske  äiteni  t annet  tulla, 

125  Puhu  paremmin  kun  onkaan.» 
Otti  Uati  mennäksensä, 
Pian  juaksi  järven  poikki: 
»Frouva  teitä  käski  sinne34.» 
»Voi  minua  vaivaista  vaimoa, 

130  Kuinka  suin  sukkiani 
Kaikki  edestakasin, 
Kuinka   liänet  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  muari  parka, 
[Hyvin]  ennen,  nyt  paremmin.» 

135  »Voi  miia  vfaivaista]  v[aimoa], 
Kumka  hamee  hameitani, 


21  r  alleviiv.  —  "  m  alleviiv.  — 23  s  alleviiv.  — 24  ss  alleviiv.  — 25  ii  alleviiv. 
26  hes  alleviiv.  —  2T  ksin  alleviiv.  —  2S  Sana  kk:ssa  alleviiv.  —  29  uu  alleviiv.  — 
30  u  alleviiv.  —  31  Aumaste|n|  :  Aumastel  — 32  le  alleviiv.  — 33  il  alleviiv.  —  34  Säkeen 
alla:  (se  oli  Eliinan  veli). 


42 


Kertovaisia  runoja. 


Kaikki  eöes [takasin], 
Kuinka  liat  tyttäreni?» 
»Hyvin  [kyllä,  muari  parka, 

140  Hyvin  ennen,  nyt  paremmin].» 
Tultiin  Suamelan  lahdelle, 
Sauvu  Laukosta  näkkyy, 
[Sauvu]  Klavun  kartanolta. 
»Mitä  tuallat  telitäneekkin 

145  Noin  sakkeen  sauvun  kanssa?» 
»Kukkoja  siälä  kultatataan[!]. 
Kananpoikia  kaltataan 
Piänem  prinssin  pidoksi9. 
Pikku  pojaan  poikimiksi.» 

iso     Päästiin  Klavun  kartanolle, 
Laski  maaliani  polvillensa 
Oma5  vävynsä  etteen: 
»Otap  pois  Klavus  kulta 
Poikas  tulesta, 

155  Vaka2  vaimo  valkeesta!» 
»Poltam  portom  poikinensa, 
Mailm[an]  lfautan]  l[apsinensa]! 
»Voi  mun  vähä  Eliinani 
Mikses35  ollum  miälin  kiälin, 

igo  M[iälin]  kfiälin]  porton  kanssa.» 
»Voi  minun  äite  kultaiseni 
Tein  kaikki,  mitä  taisin, 
Viälä  päällekkin  vähän. 
Palan  nyt  teakin36  paikka, 

165  Koska  ma2  viälä  viimeisiksi 
Kovan  kualoni  edellä 
Sain  nähdä  äiteni  silmät.» 
Kirsti  Klavusta  rukoili: 
»Panep  pänni  pahoja  jauhoja 

170  Tervatynnyri5  lisäksi, 
Että  paremmin  palaisi.» 
Jesus  äijänä  käveli, 


190 


195 


Klavus  istu  tallin  kynnyksellä. 
»Mitäs  itkek  Klavus  Kurki?» 
»Ky  11  on  syysä37  itkemistä. 
Vaivoisa  valittamista: 
Poltin  oman  pualisoni, 
Poltin  piänem38  poikaiseni39. 
Vasta  kannetun  kadotin. 
Talli  täynnä  hevosia, 
Navetto  täynnä  eläimiä. 
Kaikki  kuali(vak)  korsi  suuhun, 
Kaatuvak  kaurajen2  nojalle.» 

Jesus  =  Vapahtaja: 
»Kyllä  (minä)  tiedän  Eliina 

f  rouva  n.» 
»Misäs  on  Eliina  fr[ouva]?» 
»Eliina  on  frouva  taivaan 
Ylimmäisessä  ymmärkisä23 
Kulta  kirja  kädesä. 
Pikku  poikanen40  sylisä, 
TJulovi41  oven  edessä. 
»Kyllä  (minä)  tiädän  Klavus5 

Kurjen.» 
»Misäs^on  toi  Kl[avus]5K[urki]5?» 
»Alimmaisesa  helvetisä, 
[Alimmai]sen  portin  alla, 
Kannukset  viälä  vähän  näkyy- 

vät43, 
Jalaat  alta  kiilustaavat11. 
Kyllä  (minä)  t[iädän]  Kirsti5  haa- 
ran.» 
»Misäs  on  toi  K[irsti]5  huara?» 
»Alimmaisesa  h [elveti]ssa , 
[Alimmaijsen  p[orti]n  alla, 
Palmikot  vähän  näkyyvät, 
Jalaat  alta  kiilustaavat.» 
Klavus  sitte    kiiruusti  lähti, 


35  es  alleviiv.  —  36  äkin  alleviiv.  — 37  sä  alleviiv.  — 38  piäne|n|  :  piänem. — 
39  poikaseni  :  poikaiseni.  — 40  poika  :  poikanen.  —  41  U|a|lovi :  Uulovi.  — 42  Misä|n|  : 
Misäs.  —  43  vv  alleviiv. 


Elinan  surma.    9 


43 


Soitti  saalia  mennessänsä, 
so5  Kajahutti  kankaalla, 

Järävytti  järven  pääsä4*. 

Ajoi  päin  sulaa  merta 

Päireniämen  kalliolta. 

Kirsti  rakkina  perä(s)sä. 
210  Se  oli  meno  nnarem  miähen45. 


41.     [A.  v.  s.  k;i|v[van| 

43.     [Viikot  viiil]'  on  [viimeisemmät] 

50.  Niin  [sinä  p.  p.| 

51.  (Poika: 

[P.  n. |  käsistä) 
55  a.  Niin  kuin  ennenkin  on  tehty 
5G.    [O.  m.  K.]  kul[taseni] 


(»Sen  hän  puhui  vaan  eikä  laulanu   57  a.  Niin  kus  teit  minua  ennen 


että:)  Kirja  löytyi  kirjoitettuna  Lau- 
kon kiviseltä  mäjeltä  kiven  päältä. 
(»Että  se  tiädosa  on  mistä  tiäto  on 
saatu;  että  hän  itte  sen  kirjoitti  ja  jätti 


61.     Sen  hän  riisiksi  iski 
62a.Piänten  vaatteitten  pesolle9 
68.    [E.  o.  n.  t]e[älä  t.] 


kalliolle   ennen   kuin   meni   mereen.»)    70a.  Pahan  vaimon   vaalli/ua 


Eroavat  kohdat  sekä  lisri-  ja  täyden- 
nyssäkeet  edelliseen: 

1.  [Kla]v[us  m.  s.] 

1  a.  Sadan  hevoismiähen  kanssa 
b.  Sadan  sat  ula  ufoon46 

2.  [O.  te]ö[lä  n.  m.] 
5.     Ei  se  tairat  [t.  t.] 

5a.  Pannat  ty1ä1hön  palkollista 
8a.  Hallita  ison  kirjat[ar]han 
13.     [E.  o.  K.  enne]n[keän]47 
15  a.  Kukas  kuitenki  on  hullu 

b.  [Kukas]  muu  kuin  flikka 

raukka 

c.  Otti  kihlat  ja  anto  kättä 

d.  Käsi  oli  Klavuksen  kädessä 

e.  (Mentiin  Klavun  kartanolle) 

f.  Kirsti  katteli  ikkunasta 

g.  Oh  jos  sitäki  olis 

[or  q.3.0.] 

h.  Joka  to[in]  välin  pahentais 
25.    [A.  s.  käy]r[äksesi] 
38.     [M.  k.  mennjäkseni 
40.     Om  [m.  K.  k.] 


»Se  oli  ampuminen».    Kert.  sei. 


71.  [Vesi]s[ä-silmi]n  [E.) 

72.  Tuli  rannasta   [t.| 

73.  [K.]  kiiruusti  [p.l 

74.  Om  [m.  f.  k.] 

75.  Mihin  [tehen]  sian  teille 
76a.  Älä  tehe  Ualovin  tuppaan 

77.  [T.  K.  kamari]  h  in 

78.  Niin  kus  ennenkin  olet  tehnyt 

81.  [P.  o.  s.  soda]s[a] 

82.  [M.  miähill|ä  [k.] 

83.  [T.  o.  tuva]s[a] 

84.  [K.   kaun|ih|iina| 
.85.     [T.  s.  yösi[a[ni] 

88.     [Yksi]l  [1.1.1 
100.    [K.  k.  perä]s[ä] 

104.  [Pikkuniitt]it[8ten  n.] 

105.  Om  [m.  K.  k.| 

in:,  a.  Jo  nyt  tuattelin  todeksi 

b.  Jonkan  saattelin  sfanoksi] 
1 108a.  Otti  tulen  tervakseen 
111  a.  itkeväistä  ikkunasta: 

121.  |S.  e.  a.]   (silmät]48  [n.] 

122.  Om  mun  [Uati  v.] 

210,  209,  207, 


15  Säkeitten  alkup.  järjest. 
208;  numer.  muutettu.  — u  Nämä  kaksi  säettä  taisi  laulajalla  olla  tässä  kohdassa 
alussa  kuin  hän  sitä  ensin  kertoi  ennen  kirjaan  panemisen  alottamista.  Mp.  muist.  — 
47  n  lyijyk.  lisätty.  —  4a  Sana  kk:ssa  ylipyyhitty. 


44 


Kertovaisia  runoja. 


124.     [K.]  hänen  [t.  t.] 
127  a.  Sekä  juaksi  että  joutu 
b.  Tuli  tonne  Suamelaan49 
128.     [F.  t.]  sinnek  kuttu 

131.  [K.  e]r[estakasin] 

132.  [K.  liä]kkään  [t,] 
135.  [V.]  minua  [v.  v.] 
138.     [K.]  liäkkään  [t.] 

141.  Tulivat  (S.  lah]r[elle] 

142.  [Sau]hu  |L.  n.] 

143.  [Sau[lm  [K.  k.] 

143  a.  Kuinka    liäkkään    tyttjäreni] 
145.     [N.  s.  sau]h[un  k.] 

149.  [P.]  poikaen  [polk]w[miksi] 

150.  Tultiin  [K.  k.] 

153-4.  [Otap  pois  poikas  tulesta] 
155.     [V.  v.  valk]ia[sta] 

158.  O'   [mun  v.  E.] 
[0]m  [m.  v.  E.] 

159.  Mahck/  ollam  [m.  k.] 
162.     Tehin  [k.  mitä]n  [t.] 

165.     [Koska]n  [v.  viimeis]  V  [ksi] 
171  a.  Lensi  sitten  Häkin  sisälle 

b.  Sytty  ilmivalkiaan 
[S.  ilm]e[valkiaanl50 

c.  Se  oli  meno    nuaren   frouvan 
173  a.  Sekä  istu  että  itki 

176.     [Vaivjassa  [v.] 

177  a.  Sytytin  syleni  täyden. 

180.  [Tall]in  täysi  [h.] 

181.  [Nave]ton  [täy]nnä  [e.] 

182.  [K.  kuali  k.  s.] 


183.  Kaikki   kaatui   kaufrajen   n.] 

184.  [Kyllä]n  [tiädän  E.  f.] 

185.  [M.  o.]  toi  [E.  f.] 

186.  [E.  frouva  on  t.] 

Tuala  on  toi  [Eliina    frouva] 

186  a.  Tuala  taivaan  —  talossa 

Ylimmäisesä  [y.] 

187  a.  [Ylimmäi]sen  portim  peälä 

[K.  k.  kä]r[esä] 

b.  kuusi  kynttilää  edessä 

190.  [U.  o.  e]r[essä] 

191.  [Kyllä]  n  [tiädän  K.  K.] 
192  a.  [Tuala  on  toi]  kl[avus] 

k[urkil) 

196.  [J.  a.]  kumottaavat 

197.  [Kyllä]n  [tiädän  K.  li.] 
203.     Kflavus]  lähti  ajohohon  [!] 

[K.  ajoho]n  [lähti] 
[K.  sitte]rkl[k.l.] 
203  a.  Pisti  pillit  säkkiinsä 
[P.  p.  säkki]/u'[nsä] 

205.  [Kaja]v[utti  kanka]h[alla] 
[J.j.  p]e[äsä] 

206.  [Ajoi]  aalloin  syvihin 
[Ajoi  aalloijhin  [syvihin] 

210.     [Päir]ä[niämen  k.] 

10.  Vesilahti.  Borenius  (1986)  261.* 
—79. 

[Ristilän  Eeva,  59  v.]2  ja  hänen  poi- 
kansa, niitunvahti  Juhana  Yilhelmi 
Silvaan,  35  v.,  oppinut  virren  lapsena 


49  Säkeitten  alkup.  järjest:  126,  127  a,  127,  127  b;  num.  muutettu.  —  50  e 
lyijyk.  lisätty. 

10.  x  Ks.  nr.  7:n  alahuom.  1.  Vrt.  nr.  9:ään.  —  3  Minä  olin  13,  14:n  v[uoden] 
ijallä  kuin  isäni  kuoli,  en  ollu  viälä  rippiskoulun  iässä  (nyt  59  vv;  siis  1833  vn  paikoilla). 
Isä,  Matti,  oli  (Hämeen)  Kyröstä  Vesajärven  Santalan  torpasta  ja  oli  nainut  täältä. 
Mäkipään  rystollista  (Tuamaan  talosta)  Siitä  sitä  sanottiin  välistä  Santa-Matiks,  vä- 
listä vaimon  nimestä  Kaisan  Matiks.  Se  oli  vähän  hurja  ja  rupesi  naituansa  juomaan, 
niin  että  [yläp.:  jonka  tähden]  vaimo  tuli  tänne  veljensä  luo  (Tohka)  Tohaalle  Jojen 


Kiinan  surma.   lo. 


45 


Siteitään8.  Muistiinp.  Lempäälän  puo- 
lella rajaa  Nurkkisen  talon  (=  kyläni 
maalla. 

[Poika:] 

Bliinainen  aeitty4  nuari 
Meni  aittaan  mäjille 
Vaski  vakkanen  kädessä, 
[Vaski]  avain  vakkasesa. 

Aiti[!]: 

b  Näki  hän  sielä5  Klavus  Kurjen 
Kuin  Klavus  tuli  Suamelaa6. 
»Om  mum  muari  kultaiseni6.» 

Äite: 
»Mistäs  tunmt  Kl[a  viis]  K[urjen]?» 
»Tulostansa  tuiman  tunnen, 
10  Jalon  jallaan  heitännöstä.» 


»Eikös  muita  ylpiöitä 

Kuin  on   Kaukon  Kl[avus]  K[ur- 

ki]7-» 
[Poika:] 

Klavus  Kurki7  ajoi8  pihaan 

Poika 

Sadan  aevoismiähen  kanssa. 
15  Saran  satulaurroon9. 

Äite: 

Miahet[!]  kultamiakoissansa, 
Hevoisel  hopiapäissä. 
Eliinan  viisi  veljeeM 
Kaikki  istui  pöydän)  päässä, 
ia  [Kakki]  nousi  seisovalle 
Menit  vastaan  Klavulle. 


pohjan  kylään.  Mutta  vuoden  päästä  mies  tuli  perästä  ja  oli  kymmenkunnan  vuotta 
[yläp.:  kymmeniä  vuosia]  Laukon  taksvärkkimiehenä  lankonsa  puolesta,  jonka  olisi 
pitänyt  Laukon  tolpparina  panna  mies  puolestaan  kartanon  työhön.  Tytär  ei  vielä 
silloin  syntynyt  ollut.  Sitten  ne  muutti  .Muutti  [!]  Mäkipäähän  vaimon  iii t i n  luo  ja  oli- 
vat siellä  jonkun  aika[a],  siksi  kuin  hän  perunajäakaria[!]  asetettiin  ja  kävi  kolmena 
vuanna  jos  ei  enemmän  Porissa  iasui  niin  kauvan  vielä  anopen  luona).  Sotamiehenä 
se  sai  nimen  Modig,  jolla  herrasväki  sitä  aina  kuttui.  Kuin  se  sotapalveluksesta  pääsi, 
niin  hän  rupesi  itte  huanetta  tekemään  Karkussa  (Kosken  rystollista  otetulle)  Eijerin 
maalle.  Siellä  se  asui  kuolemaansa  asti.  Siellä  tytär  syntyi,  mutta  eno  sen  otti  tänne 
kuin  se  oli  8-nnella  tänne  kasvatetyttäreksi.  Kotona  virren  oppi  isältänsä,  joka  lap- 
sillensa opetti  kaikellaisia  turhia  arvootuksiasekä  hyvempää  että  huonompaa  ja  muuuta, 
»ettette  vallan  tuhmia  olette»,  »turhempaa  ja  parempaa»  niin  opetti  myös  useampia 
jumalisia  virsiä  että  ne  vallan  ulkoa  osasi  niin  kuin  hän  on  ne  myöhemmin  kirjasta 
[yläp.:  arkista]  nähnyt.  Vanhemmat  eivät  täällä  enää  asumassa  olleet,  sen  jälkeen  kuin 
isä  sotamiehestä  paasi  muuta  kuin  mitä  joskus  vieraissa  kävivät  vaimon  äitin  luona 
ollen  silloin  yötä  tai  pari  siellä.  la  hän  puhunu  koskaan  sitä*  että  olisi  Laukossa  Lau- 
lanut Lönnrotille  Törngrenin  luona.  —  (Kuin  vanha  isä  oli  kuollessaan,  '-i  muista  koska 
ei  silloin  kotona  ollut  eikä  silloin  kuin  hautaan  pantiin,  mutta  taalla  enonsa  luona).  Mp. 
kirjottama. — 3  Kirjaa  ei  ole  nähnyt,  mutta  ei  muistanut  varmuudella  oliko  kuullut 
toistenkin  laulavan.  Jos  viime  mainittu  seikka  ei  ole  virren  muotoon  [yläp.:  muutosta] 
vaikuttanut,  niin  on  tässä  Kantelettaren  El.  surman  perusmuoto.  —  Huom.  Useissa 
kohden  poikkeava.  Erittiin  tyttären  poika  ei  sanonut  muistavansa  ollenkaan  kuulleen 
Kant.  235  (Granl.  242),  265  ja  260,  301,  302,  341  seurr.  Viivattomat  paikat  ovat  pojan 
lisäämät.  Mp.  lis.  Tähän  painettaessa  on  »viivattomien  paikkojen»  eteen  lisätty: 
[Poika:]  ja  niiden  jälkeen:  [Äiti:].  — 4  y  suluissa.  — ä  sielllä  :  s.  —  6  Säe  kk:ssa  yli- 
pyyhitty. —  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  8  a|ijoi  :  *Kurki*  a.  —  9  Korjauksesta 
päättäen   korj.  ensin:  [satulaurro]hon.  sitten  Iisat t >'  :  [satula]uro[hon].  — 10e  alleviiv. 


46 


Kertovaisia  runoja. 


Klavus  Kurki  emännälle: 

»Onko   teillä  nfeitsyttä]  m[yyrä], 

Piikaa  mulle  pidolla?» 
25  »Ei  neitsyitä  mäjellä  myydä, 

Hevoiset   meillä   m[äjellä]    myy- 
rään, 

Lukuaviok  kartanolla. 

Ompa  meillä  tupiakin: 

Tupa  om  meilT  yljän  tulla, 
30  [Tupa  on]  tulla,  toinen  mennä 

Talli  on  meillä  hevoiset11  panna, 

Nauloja  laskee  satulat12, 

Vaja  varsat  valjutella.» 

Klavus  Kurki  meni  tuppaan 
35  Miakallansa  oven  avais, 

Tupellansa  kiinit  tukki13. 
[Poika:] 

Eliinainen  äirellensä: 

»Älä  minua  Klavullen  anna!» 
[Äiti:] 

Kl[avus]  K[urki]7  emännälle: 
40  »Onko  teillä  nfeitsyttä]  m[yyrä], 

Piikaa  m[ulle]  pirolla?» 

»Ei  ole  mulla  n[eitsyttä]  my[yiä], 

Piikaa  sullep  pirolla: 

Piiat  on  meillä  pikkuisia, 
45  Kaikki  kesken  kasvaneita.» 

»Ompa  tua14  vähä  Eliina.» 

»Ei  taira  vähä  Eliina 
[Poika:] 

Kajta15  suurta  tarhakarjaa16. 

Ruakkia17  isoo  perhettä, 
50  Pannat  ty[ähöm]  palkollista.» 
[Äiti:] 

»Ei  Eliina  n  tarvittekkaan 


[Poika:] 

Kaita18  [suurta  tarhakarjaa, 

[Ruakkia  isoo  perhe]tta, 
Pann[at  tyähöm  palkollista. 

55  Ompa  mulla  Kirsti  piika, 
Joka  t[aitaa]  t[alon]  t[oimen[: 
Kaita  suuren  t[arha]karjan, 
R[uakkia]  ison  perheen, 
Pannat  t[yähöm]  p[alkolli]sen.» 
[Äiti:] 

60  »Kyllä  on  sulia  Kprsti]  piika, 
[Poika:] 
Laukon  entinen  emäntä. 
Se  mun  tulessa19  polttaisi, 
Kovin  päivin  kuole(tt)aisi.» 

[Äiti:] 

»Ei  ole  K[irsti]  ennenkeänä20 

[Poika:] 
65  KetäkVän20  tulella  polttanut, 
Kovrinl21p[äivin]  kuolettanut(tu), 

[Äitii] 
Ei  oo  ennen  eikä  vasta.» 
Kukas  kuitenkin  on  hullu? 
[Kukas]  muu  kuin  piika  raukka. 

[Poika]: 
70  Joll'  ei  oo  hullu,  niin  on  himmi 

[Äiti:] 

Otti  kihlat,  anto  kättä, 
Käsi  Klavun  käressä 
Kävi  Klavun7  kartanolle10. 
Kirsti  katteli  klasista, 
75  Västäräänsä  välkytteli: 

(»Syöstäväänsä7»,  s. o.  sukkulaa,  »kan- 
gasta kutoi») 

»Oi  jos  sitäkin  olis, 


11  hevoset  :  hevoiset.  —  12  Säkeitten  alkup.  järjest.:  32,  31;  num.  muutettu.  — 
13  kkalleviiv. — 14  uaalleviiv.  — l5  ita  alleviiv. — 10  r.  vrt.  kant.  toisint.  (Mp.  huom.) 
— 17  Ru|o|kkia  :  Ruakkia. -18  ta  alleviiv.  —  ls  Se  tulessa  :  S.  *mun*  t.  — 20  eä  alle- 
viiv. —  21  voisi  hyvin  lukea:  Kovei. 


Kiinan  surma.     10. 


47 


[Poika:] 
Tuan  valin  pahentais, 

[Äiti:] 

Ennen  kuin  avaimet  annan. 
Toisen  käskyllä  kävelen.» 
8o     Läksi  hän  Klavun7  puheelle22: 
»Oo  mun  Kl[avu]s  kultaiseni28 

Vähän  kyllä  sinä  tiärät: 

[Poika:] 
Uulovi24  emännän  makasi!» 

[Äiti:] 

>><  i"  mun  Kirsti  piikaiseni 

es  Jos  sen  t[uattelet]  toreksi. 
Jonka (v)  satt[elit]  sanoiksi25, 
Niin  s[inun]  v[eraassa]  k[äytän], 
Elfiinan]  t[ulessa]  p[oltan]. 
V[iisi]  v[er]kaista  h  [n  mettä] 

9i  Annan  s|inun]  ktäylräksesi25 
Enn[en]  k  [un]  E[liina]  fr[ouva]n, 
An[anan]  kätees(ki)  avaimet 
Ennen  k[un]   E[liina]  fr[ouvan].» 
»Oo  mun  Klavus  kultaiseni 

95  Aja  Aumasten  larolle, 
Pikku  niittusten26  nimelle27, 
Sanok  kauvas  meneväsi, 
Monet  viikot  viipyväsi 
Keräjisä10  Pohja  [n]niaalla, 

ioo  Niinpän28  tuattelen  todeksi 
Jonka  saa[tte]lin  sanoksi.» 
»Oo  mu(ii)  vähä  Eliinani 
Säälis  sfäkkiin  evästä |. 
Viili  [voita  vakkaseep. 

105  Likiö  [sial  lihoja], 
Karp[io  ka  nam  munia  | 


Minun  k[auvas]  mennessäni 
Keräjihin  P[ohjanmaa]lle.» 
»Oo  mun  Klavus  knlta[i]seni 

[Poika:] 

no  Älä  viivy  kauvan  rs^iäläT 

[Äiti:] 

Päivfät]  viimeiset  minulla, 

[Poika:] 
Viikot  vi.il  un  v[iimei]semmät10. 

[Äiti:] 
A[stup  puali  saappahaastas], 
A[stut  toisten  toinen  puali], 

u5  P[uhup  pualilla  sanoilla], 
P[uhut  toisten  toinen  puuali], 
Syä   [vaani  puali  eväästäs], 
S[yät  toisten  toinen  puali], 
Jua  vaan  puali  siämenestäs30. 

120  [Jua]  tfoisten]  toinen  pufali]31. 
Niin  [sinä  pikemmin  peäset] 
P[ohjan  noita jen]  sejästä|!|.» 

Klavus  lähti  ajoon. 
Kirsti  pyykilleni  meneepi 

125  Pfiänten  vaatteitten  pesolle], 
Pfaitajen  Eliina  frouvan]. 
Kuului  knlkina   [koila|sta32, 
Obs.   (pojan) 

Palkkina  patajen  lualasa. 

[Äiti:] 
Kävi  fr[ouva]   katsomahan: 
i3o  »Aki  kolkik33  Kirsti  piikaiseni 
Paitojani  niin  pahasti.» 

Poika7: 

Kirsti  tähän  mutkam34  muisti. 
Kolkki  viälä  kovemmin. 


-  ee  alleviiv.  —  M  kutaiseni  :  kultaiseni.  —  M  Ujajlovi  :  Uulovi.  — "  i  alle- 
viiv.  — 26  u  alleviiv.  —  "  nimi  Ile  :  nimelle,  yi.  nim|c  Ile.  —  28  n  alleviiv.  —  "Po- 
jalla säkeiden  järjestys:  104,  103.  —  30nes  alleviiv. — 31  Säkeitten  alkup.  järjest.:  119, 
120,  117,  118:  num.  muutettu. — 32  sta  alleviiv. — M  Säkeen  alkupuoli  ylipyyh.,  mutta 
palautettu  jälleen.  —  34  m|a  tkam  :  mutkam. 


48 


Kertovaisia  runoja. 


[Äiti:] 

»Äläk35  kolkik36  Kirsti  huarra37 
135  Paitojani  n[iin]  p[ahasti], 
Ei  oo  niitä  taala  t[ehty]38, 
Vaan  [on  äiteni  kotona].» 
»Mitäs  on  minun  lukuva 
Vaikka  parka  palkollinen 
140  Haukutaisiin39  lmarraksikin37. 
Itse  isokkin  emännät 

[Poika:] 

Ovat  Uulovin  ohesa, 
Pitkä  parran  parmahisa.» 

[Poika:] 

Itkusilmissä  Eliina 

[Äiti:] 

145  Meni  rannasta  tuppaan. 
K[irsti]  kiiruusti40  per  [ässä]: 
»Oom  mun  frouva  k[ulta]iseni41 
Pidetääs  pitoset  piänet42 
Isfäntäjen  pois  ollessa], 

iso  Otetaan  [orjat  tyästä], 
Häijyt  härkäjen  perästä.» 
»Oo  mun  K[irsti]  pfiikajiseni43 
Tehe  itse44  niin  kuis45  [tahdot], 
Niin  [kus  teit  minua  ennen]. 

155  Iskek  kaikki  muut  tynnyrit, 
Yksi  jätä  iskemätä, 
Jok  on  pantu  minua  vasten46.» 
Kirsti  siähen  [mutkana  muisti], 

[Poika:] 

Iski  ensin  sen  tynnyrin. 

[Äiti:] 

j6o  »Voi  mun  K[irsti]  p[iikai]seni 


[Poika:] 

Toisat  tehit,  toisak  käskin.» 

[Äiti:] 

»Voi  mun  frouva  kultasen [i]  ' 
Miinkä  tehen  tfeille]  sian47. 
Teenkö  Uulovin  uu[teen]    tuup- 
paan]?» 
ies  »Älä  tee  Uu[lovin]  uu[teen]  teip- 
paan], 
Tehe  [Klavun  kamariin]. 
Niin  lois  ennenkin  olet  tehny. 
Siäl  om  pyssy[t]  paukkuvfaiset], 
[Siäl  om]  m[iakat]  välk[kyväi- 

set], 

[Poika:] 

i7o     [Siäl  on]  raurat  kiiltäväiset. 

[Äiti:] 

Pyssyt  [on  surmana  sodassa], 
Miakat  mfiähilllä48  kfäsisä], 
Tuttuna1  [ovat  tuvassa], 
Kamarissa  k[auni]hiina. 

175  Tees  sinne  yä  siajani], 
Pane  [yksin  korva  tyynyt  J. 
P[ane  yksin  villavaipat], 
Yksin  [liinaiset  lakanat].» 

Kirsti  tähän  m[utkan]  m[uisti]: 

iso  P[ani]  kaksin  [korvatyynyt]. 
Kaksin49  pani  vill[a]v[aipat]. 
Kaksin  liinaiset  l[akana]t. 
»Oo  mun  K[irsti]  p[iik]aiseni 
Toiset10  tehi[t],  toisek10  kfäskin].» 

185  »Uulovi  ylinen  trenki, 

Frouva  [teitä]  ylös  [kuttu].» 


36  Ala  :  Alä/c.  —  36  kolki  :  kolkiA-.  —  37  rr  alleviiv.  —  3S  [s[aatu]|  :  ([ehty].— 
39  t  alleviiv.  —  40  kiir  :  kiiruus/i.  —  41  k[ulta]seni  :  k[ulta]iseni.  —  l-  Huom.  Poika 
ei  sanonut  muistavansa  ollenkaan:  kansa  kempit  kesti  juhlat,  samoin  muutenkin  seur. 
esim.  Kant.  235  Granl.  242,  Kant.  265,  6,  301,  2.  —  "3  p[iika]seni  :  p[iika]i'seni.  — 
44  s  alleviiv.  —  45  Sana  kk:ssa  alleviiv.  —  46  Sakeisiin  155 — 7  on  liitetty  reunahuo- 
mautus: Obs  äitin  laulama. — 47  ia  alleviiv.  — 48  m[iähi]ll  jre!|  :  m[iähi]llä.  — 49  Kaks  : 
Kaksin. 


Elinan  surma.    10. 


49 


»Mitä  [minä  siälä  tehen].» 
Meni  [hän  sinne  arvollansa], 
Kirsti  [kiiruusti  perässä] 
190  Y[hdeksäl  lukkoa  tukitti], 
T[akateljen  kymmenennen]. 
Astu*  Aumasten  larolle, 
Ppkku]  u[iittysten]  aimelleM 

(Kävi  Kl.ivun  puheelle28): 
[Äiti:] 

io  mun  Kl[avus]  k[ultai]seini51 
Jo  nyt  [tuottehn  todeksi], 
Jonkan  [saattelin  sanoksi]: 

äka:] 
Qulovi    em[ännän  makasi]. 

ti: 

<  In  hän  vielä  nykki»  siälä 
sooFrouvan  kansa  kamarisa.» 

[Poika:] 

Klavus  kohta  kotio52  riensi 

[Äiti:] 

Alas  pää63  oli  pahoissa64  miälin, 
Otti  tulta  tervaksehen, 
Tulen  tilalleni  \  imii55. 
205  Pisti  tulen  mukan  ale, 

Valu   ale"    valkiata. 
[Poika:] 

Eliinainen  prouva  auari 

[Äiti:] 

Herraa  JesustaM  rukoili: 
"Kaikki  mualta  palakoon, 
210  Tähän  vettä  vuatakoon, 
Että  viälä  aitoni5*  näkisin! 

io  Uati  veikkoiseni25 
Juaks[e]  jour[u]  Suomelahan, 
Käske  häntä  tännel  i lulla]. 


ns  Puhu  [paremmin  kun  onkaan].* 
Otti  Uati  mennäksensä, 
Pian  juaksi  [järven  puikki]. 
Sekä  jua|ksi:,T  että  joutu]. 
Tuli  tonne  Suamelahan58: 
•<>i>59  mun  muari  kultaiseni. 
Fr[ouva]  teitä  sinnek  käski.» 
»Voi  [minua  vaivaista  vaimoa] 
Kuin  [ka  suin  sukkiani]. 
Kaikki  edes  [takasin], 

826  Kuinka  [iäkkään  [tyttäreni]?» 
»Hyviin  kyllä,  muari  parka], 
Hfyvin]  enfnen,  nyi  paremmin]. 
»Voi  minua  [vaivaista  vaimoa] 
Kuin[ka]  hameen  [hameitani], 

[Poika:] 

230  Hameen  aina  erestakaisin, 

[Äiti:] 

Kuinka  liäkkään  [tyttäreni]?» 
»Hy[vin  kyllä,  muori  parka], 
Hyvpn  enn[en,  nyt  paremmin]. 

[Poika]: 

»Voi   [minua  vaivaista  vaimoa] 
[Äiti:] 
235  Kuinka  levil  liinojan, 
Poil 
Liinaan6"  aina  erestakaisin, 

iti:] 
Kuinka  [liäkkään  tyttäreni]?» 
»Hy|vin  kyllä,  muari  parka], 
llyvjin  riinru,  nyt  paremmin].» 

[Poika:] 

240  Tulit  Suamelan  iahrelle, 

[Äiti:] 
Sauvu    Laukusta  näkyypi. 
[Sauvu]   Klavun  kartanolla. 


50  As  alleviiv. — ''  k[ultai]seni  :  k[ultai]seini.  — 5S  e  alleviiv.  — M  ää  alleviiv., 
sanan  yi.  poika.  — M  ss  alleviiv. — w  virit  alleviiv. — se-ät  i  ni :  äitini.  — oTjn  o][k- 
si)  :  m  5u  imelä  .m    :  SuamelaAan.        m     i  '        '"  Liina  i  n  :  Liinaan. 


50 


Kertovaisia  runoja. 


[Poika:] 
»Mitä  tuallä  [!]  tehtänekkän 
Noin  sakian  sauvun  kans[a]?» 
245  »Kukkoja  sialla  kultata]han. 

[Äiti:] 
Kan  [a  npoikia  kaltata]  ha  n , 

[Poika:] 

Lampaita  siälä61  lahrataan, 
Sianpäitä  korvetaan 

[Äiti:] 

Piänem  prinssin  piroksi52, 

[Poika:] 
250  Poikalapsen  polkusiksi.» 
Tulit  Klavun  kartanolle, 

[Äiti:] 
Laski  maahan  polvillensa 
Oman  vävynsä  etehen: 

[Poika:] 

»Oo  mun  Klavus7  kultaiseni 

[Äiti:] 

255  Päästä  poijes  Klavus  kulta 
Toi  Eliina  tulesta, 
Vaka  vaimo  valkiasta! 
Annam  mennäm  muillem  maille 
Jälkiänsä  kertomaan, 

2  60  Töitänsä  häpeilemään.» 
»Älä  vaan  mun  Klavus  kulta, 
Panep  pänni  pahoja  jauhoja 
Tervatynnyri  lisäksi, 
Että  paremmin  palaisi!» 

265      Eliina(inen)  frouva  nuari 
Pisti  sormensa  klasista 
Vihkisormus62  sormesansa: 
»Oo  mun  Klavus  kultaiseni 
Älä  sormVstas  karota, 
[Poika:] 

270  Jossas  kantajan  karotat.» 
I  Vili:] 


Klavus  Kurki'  kurja  miäsi25, 

[Poika:] 

Miäs  kurja  ja  kamala, 
Veti  miakan  tupestansa 

[Äiti:] 

Laski  sillä  sormen  poikki. 
275  Eliina(inen)  prouva  nuari 

Pisti  lapsensa  klasista, 

Itkevästä  ikkunasta: 

»Oo  mun  Kl[avus]  k[ultaiseni] 
[Poika:] 

Älä  poikaas  karota, 
280  Jossas  kantajan  karotat.» 

[Äiti:] 

»Ei  se  ole  minun  poikan, 
Vaan  se  on  Uulovi[n]  poika! 
Poltan  porton  p[oikinensa], 
Mailm[an  lautan  lapsinensa].» 

285  »Palan  nyt  tääkin  paikka, 
Koska"  viälä  [viimeiseksi] 
Kovan  kua Iloni  edesä 
Sain  [nähdä  äiteni  silmät].» 
01is(i)  viälä  sanonu  pari  san(n)aa 

290  Itkevälle  äirellensä. 
[Poika:] 
Raukka  raukkesi  tuleen, 

[Äiti:] 

Lensi  liäkin  sissään, 

[Poika]: 
Uppois  ilmevalkiaan10. 

[Äiti:] 
Kului  tuskin  puali  kuuta 

[Poika:] 
295  Taikka  kaksi  viikkokautta 
Tallin  täysi  hevosia. 
Navetan  täysi  nautoja 
Kuali  kaikki  korsi  suuhun 
Kaatui25  kaurajen  nojalle. 


61  1    alleviiv. 


''-  Säk.  alussa:   |Itkeväs|. 


Elinan  surma.    I". 


51 


300      Kl[;ivusj  K|urki|  kurja  miä-r'. 

Miäs  k|urjj|  ja  kainala 

Isni  aittansa    kynnyksellä 

Sekä  istu.  että  itki. 
Jesus  miähenä  käveli: 
303  »Mitäs  itkek  Kl[avus]  K[urki|?» 

»KylT  on  syyssä  itkemistä 

Vaivassa88  valittamista: 

Poltin  oma[n  puolisoni), 

Sytytin  syleni  täyren, 
310  Poltim  pianem[!]  poikaiseni, 

Vasta  kan[ni'tun  kadotin]. 
»Kyllän  tiäran  Eliina  frouvan.» 

»Missäs  on  toi  E(liina    fr[ouva]?» 

•Taala0  taivaan  talossa 
315  Yummäisess1  ymmärkissä 

[Äiti:] 

Kuusi  kynttilää  eressä, 
Kultakirja  käressä, 

[Poika:J 

Pisku  poikainen  sylissä, 
Dulovi  oven  eressä. 

320  Viälän  tiäran  Klfavus]  K[ujrjen7.» 
»Missäs  on  toi  K[lavus]7K[urki]7'?)> 
»Alimmfaisesa  helvetisä] 
A[limmaisen  portin]  alla, 
Kann[uksi't|  (viälä)  vähän  näkyy- 

vät, 

325  Jalaat  alta  [kiilustaavat]. 
Viälä  tiätän  Kirsti  auaran64.» 
»Mi>s;i>  on  t"i  K | iisti ]  huarra37,65?» 
»Al[immais<  äa]  bel[vetisä] 
Al[immaisen  portin  alla], 

330  Palmikot  vähän  näkyyvät, 
Kultarihmat  kuumottaavat69.» 

Klavus  K[urki|7   kurja  niiasi25, 
Miäs   kurja  ja    k[;imala| 


Pisti  pillit  sikkiinsä, 
-atu  sualla   mennessänsä, 
Kajah|utti|   k[anka]haalla, 

Jär[äytti]  jäxv[en]  p[äässä]; 
Ajoi  päin  sulaa67  merta63, 
[Ajoi]  aalloin  syviin. 
340  Se  oli  meno  nnaren  miähen 
Kansa  nuaren  urohok^n. 
Kirsti  rakkina  perässä 
(Päireniämen  kalliolta  >. 

(Liite   ks.   edell.)   [=  nr.  9.] 

Eroavat  kohdat  sekä  lisä-  ja  täyden- 
nyssäkeet  edelliseen: 

1  a.  [E.  neitt|o'n'  [n.| 
[E.    lleit|sy    [n. | 

2.  [M.  aitta|han  [m.J 

3.  [Y.  v.  kä]r[essä] 

[V.  vakk|a   kainalossa 
5.     Tuola68  tulee  Klavus  kurki 

Äit[e] 
7.     Ah  mun  muari  k|ultuiseni] 
7  a.  Älä[!]  minua  klavulle  anna 

14.  [Sa]r[an  li.  k.] 

15.  [s.  satula]urohon 

19.  |Istu|it  [kaikki  p.  p.] 

20.  Nousi  kaikki  [s.| 

21.  Läksit  [v.   K.] 
24.  [P.  m.  pi]r[olla] 

[P.  ii i . |  pidettynä 
l'.">.     [Et  neits]e[itä  m.  myy]r[ä] 
[Poika:J 

25  a.  Pannak  kauppaa  kartanolla 

26.     |  Hevosia   mäjellä  myyrään] 

28.  KvPP  on  [m.  i.| 

29.  [Tup]'  «mi   unilla   (y.  t.] 

32.     [Naul]aarl1  [laske]a  [s.] 


63  aalleviiv.  — '■'  t  alleviiv.,  yi.  poik[a].  —  65  vi.  poik[a].  —  66  r.  l'[oika].  — 
•'  aa  alleviiv.  —  «a  Tuol  I  a  :  T. 


52 


Kertovaisia  runoja. 


[Nallia  1.  s.] 

[Naul]at  11.  s.] 

33.  [Vaja]t  [v.  v.] 

34.  [K.  K.]  tuli  [tu]pa'h'|an] 

35.  [M.  o.  av]oi 

38.     [Ä.  m.  Klavulle  a.] 

41.  [P.  m.]  pidettynä  [!] 

42.  [E.  o.]  meillä  neitsettä  [m.] 
[E.  o.]  minulla  [n.  m.] 

43.  Eikä  piikaa  pidettynä  [!] 

44.  Meill'  on  neitset  nuarukaisel 
46.     [O.]  toi  [v.  E.] 

46  a.  Joka  auttaisi  avioksi 
51.     [Ei  E.  tarvittekk]an 
55.     [Äiti:] 

Kyll  oin  mulla  [K.  p.] 

62.  Joka  miuiin  tulessa  [p.] 

63.  [Äiti:] 

Palioim  [päivin  kuole]t[aisi] 

65.  [Äiti:] 

Ketäa'111  [!]  polttanut  tulessa 

66.  [Äiti:] 
Pahoin  [p.  k.] 

67.  [Ei]  ole  [e.  e.  v.] 

70.  Jos  [e.  o.  h.  n.  o.  li.| 

74.  [K.  k.  klasis]sa 

77.  [Tuaii[kiii  |v.  pahentais]i 

80.  [Läjhti  [h.  k.  puh|ei[lle] 

81.  Oho  [m.  K.  k.) 

83.  [U.]  Eliinan  makas 

85.  [Jos]sas  [sen  t.  t.| 

86.  [Jonka  s.  s.] 
92.  [A.  kätees  a.] 

94.  |(  )]>m'  [m.  K.k.l 

95.  [A.  a.  la]Ö[olle] 

96.  [P.  n.  nim]i[lle] 


99.     [Keräjijssä  [P.l 

[Keräji|hin  [Pohjanmaall]e 
102.     Om  [m.  v.  E.] 
105.      p[oika:] 

Leki'51  [s.  1.] 
110.     [Ä.  kauvan  siälä  viivy] 
112.     [V.  viäl]a  [!]  viimeisimmät25 

[V.  viäl]  un  [viimeisimmät] 

122.  (p[oika:]) 

[P.  ii. |  käsistä 

123.  [K.  1.  ajo]h[on] 

123  a.  Ajoi  Aumast[en]  ladolle 
b.  Pikku  niittusten  [nimelle] 

127.  [K.  k.  koda]ssa 

128.  [P.  p.  lualajsta 

130.      [Poika:] 

Oo  mun  [K.  p.[ 
130  a.  Älä  kolki  niin  kovasti     . 
132-3.  (Äiti  entisellä  tavalla:) 

Huarran3'  huopia  vi[rutan] 
Pahan  vaiino[n]  vaattehia 
137  a.  Huarria  ovat  hyvakkin  [!]  pa- 
jat 
b.  Vaan  ei  porttoja  pualeksikan69 

138.      p[oika:] 

[M.  o.  m.]  väliä 

141.  [Aili:] 

|  [tse]kin  isot  [emännät] 

142.  [O.  U.  ohe]ssa 

143.  [P.  p.  parmahi]ssa 

144.  [Äiti:] 

Vesi[silmissä  E.] 

145.  Tuli  [ranna]lta  [tupajhan 

147.     Voi  [m.  f.  k.] 
un.     [P.  pito]i[se1  p.| 


69  »Se  on  huarra  joka  pitää  vaan   yksinäistä,  mutta  se  on  portto  joka  pittää 
toisen  vaimon 


Elinan  surma.    10. 


53 


149  a 

154  a 

158. 
169. 

160. 
161. 


161  a 

i 
163. 

h;i  a 
L65. 
167. 
169  a 


L75. 
176. 

177. 
178. 

L84. 


L84a 
b 

185  a 

186. 

192. 
193. 


Niin  kuin  ennenkin  on  tehty  199. 

(Ollessas      Laukon      entinen  200. 

emäntä)  201. 
[K.]  tähän  [m.  m.] 

[Äiti:] 

Sempä  hän  ensiksi  iski  202. 

Oo  [m.  K.  p.] 

[Äi»i:|  204. 

21 17 

Eppäs  tfhnv  niin  k|um|  käs- 

k[in]  20a 
bkil  ensin  sen  [tynnyrin]       j 
Oo  [m.  f.  k.]  -'" 

Millin  [tehen  sian  teille] 
Ylimmäisen  portin  päälle 
[A.  tlehe70  [U.  u.  t.| 
[N.  kn|i|s  e.  0.  t.l 

[Poka:] 

Siäla  [!|  raur.it  raatelevat 
Terävät  teräisi  I  |         ?] 
Tehes71  [s.  y.  s.] 
[P.l  yhret  [k.] 
[P.|  yhre[t  v.| 

Ylnvi    [1.  l.| 
P[oika:J 

[Ka]hret  [p.  v.| 

[Tois]a[t  t.  tois]a[k  k.] 

[Poika?:] 

Eppa[s  tehny   niin  kuin  käs- 


211  a. 
b. 

212. 
213. 

221. 

224. 

228  a. 

b. 

c. 

tl. 
c. 


kinl 


Panit  kahrel  [korvatyynyt] 
IJ;m|it|  kahr[et  villavaipat] 

[Poika:] 

Tnlkaatte  KJavun  kamariin 

[Poik 

[E.]  teitä  sinne  [k.] 

Juoksi  sitten  [A.  la]ö[olle] 
[P.  n.  nim]i[lle] 


f. 
230. 
236. 

240. 

241. 
242. 


[i>n|han  (v.  n.  s.| 
[F.  kan]ssa  [k.] 

Äiti': 

[K.]   Kurki  [k.  r.| 

[K.]  kiireesti  [k.  r.) 

[A.]  päin  [pahoi]ll[a  m.] 
[T.  i.|  sytytti 
[Eliin]a  fr[ouva  n.] 
1 11.  Je]ss[susta  r.] 
[K.  m.  palako]h[on] 
[T.  v.  vuatako]h[on] 
Siksi  että  [äiteni  n.] 

(Poik.. 

[Että]  (viälä  viimeiseksi) 

[Poika:] 

( Kovan  kualeman  eressä 
saisin  nährä  äiteni  silmäl ) 
oo  mun  [Uati  v.| 
|J.  jou]ö[u  S.] 

[F.  t.  s.]  kuttu 
Poika: 

Sukkaan  aina  edestakaisin 

(Poika:) 

kuinka  kenkin  kenkiäni 

kenkään  aina  erestakaisin 

kuin[ka  [iäkkään  tyttäreni] 

Byv[in  kyllä  muari  parka] 

Ilyvjin  ennen  nyt  paremmin] 

Voi  [minua  vaivaista  vaimoa] 

[II.]  kaikki  [e.] 

[Äiti:] 

kaikki  edest[akaisin] 

[Äiti:] 

Tultiin  [S.  [.] 
[Sau]h[n  L.  n.] 
[S.  Kl.  kartanoilta 
[S.  Kl.  kartanoista 


70  tee:  Vene1  :  *tehe*.  —  T1  Sana  kk:ssa  ylipyyhitty. 


54 


Kertovaisia  runoja. 


243. 

[M.  tual]a  [telitänek]kin 

280. 

244. 

[Äiti:] 

[N.  s.  sau]h[un]  kanssa, 

281. 

245. 

[Äiti:] 

284  a 

kukon  päitä  kultatahan 

b 

[Poika:] 

c 

247. 

[S.  s.  lahrata]7iem 

d 

248. 

[S.  p.  korvetahan 

249. 

[P.  p.  pi]doi[ksi] 

e 

250. 

[Äiti:] 

f 

Pikkupoikain  [polkusiksi] 

g 

251. 

[Äiti:] 

h 

Tultiin  [K.  k.] 

i 

255. 

Otap  [p.  K.  k.] 

285. 

Laske  [p.  K.  k.] 

288  a 

259. 

[J.  kerto  ma  \han 

289. 

[Poika:] 

290. 

[J.]  piirtäämähän 

291. 

[Äiti:] 

260. 

[T.  häpeilemätön 

292. 

261. 

Kirsti   (sanoo:) 

293. 

[Ä.]  päästä  [Klavus  kulta]n 

265. 

[Eliina]  pr[ouva  n.] 

293  a 

266. 

[P.]  hätiänsä  [k.] 
[P.]  kätensä  [k.] 

295. 

269. 

[Ä.  s.  ka]6[ota] 

295  a 

270. 
273. 

[Äiti:] 

Vaikkas  [k.  k;i]ö[otat] 

[Äiti:] 

Otti  [m.  t.] 

297. 

275. 

[Poika]: 

302. 

[Eliina]  frfouva  n.] 

304. 

[Äiti:] 

321a 

276. 

[P.]  lasta [nsa  k.] 

324. 

277. 

[Itkevä]i[stä  i.] 

327. 

279. 

[Äiti]: 

327  a 

[A.]  polta  poikalastas 

334. 

[Äiti:] 

Vaikkas  poltat  pojaan  tuajan 
[E.  s.  ole]m  [m.  poikanji 
Oo  mun  vähä  Eliinani72 
Oo  mun  lapsi  parkaiseni 
Mahdo52  olla  miälin  kiälin 
M[iälin]       kjiälin]       p[orton] 
kfanssa] 
Oo  mun  äite  k[ultaiseni] 
Teliin  kaikki  mitan  taisin 
Viälä  päällekkin  vähäisen 
Ei  os  syytä  piänintäkän 
Vertaa   neulan   sihnäisenkän 
[Pala]koon  [n.  t,  p.] 
Eliinatnen  frouva  nauri 
[O.  v.  s.  p.  sanjaa 
[I.  äi]di[llensä] 
[Äiti:] 

Raukkesi  raukka  samassa 
[L.  1.  si]sähän 
[U.  ilmevalkia]  han 

Ä[iti]: 

Syttyi  [i.] 

Se  oli  meno  nuaren  frouvan 

[Äiti:] 

Eli  [k.  v.] 

Äi[ti:] 

Jesus  äijänä  käveli 

(ks.    edell.    tapa[an  =  nr.  9, 
172:sta  alkaen] 

Nautoja71  [navetan  täysi] 

[I.  aittans]'  [k.] 

[Je]ss[ns  m.  k.| 

Tuala  on  toi  kl[avns]  k[urki] 

[Kannukset  vähän  n.] 

[Mi]s[äs  o.  t.  K.  h.| 

Tuala  on  toi  [Kirsti  huarra] 

[P.  p.  säkki]/i [insä] 


'2  Eliinjaijni  :  Eliinani. 


Kiinan  surma,    lt — 12. 


55 


339.     [A.  anoin  syvi]/>[in] 
341.     [K.  n.  uroh]o[n] 

11.  Vesilahti.  Borenius.  (1986)30*. 
79. 

Yakkala.     Kolme  vaimoa. 
Ivl. i ;ms 1 1 1   Kurki  kurja  miäS 
M[iä<]  k[urja]  ja  kamala. 

Eliinainen  neitty  nuari 

Meni  attahan  näjelle 
5  Vaski  vakka  kainalossa, 
[Vaski]  avain  vakkasissa. 
»Viili  voita  vakkaseen1, 
Linkki"  sian  lihoja, 
Karpio  ka'11'an  moni  [a].» 
io  Sanoi  kauvaa  menevänsä 
Käräjihin2  Pohjanmaalle. 

Älä3 

»Kuinka  tröijyn  tröijyäni, 
Tröijyn  aina  erestakasin, 

is  Kuinka  liäkkään  tyttäreni 

Laita  Laukossa?! 

»Hyvin  kyllä,  muari  kulta. 

Hyvin  ennen,  nyt  paremmin.» 

»Kuinka  kengin  kenkiäni, 
20  Kengin  a[ina]  e[restakasin], 

Kuink[a  liäkkään  tyttäreni] 

Laita   [Laukossa]?» 

»Hyvin  [kyllä,  muari  kulta], 


Hyvin  [ennen,  nyt  paremmin].» 

bs  »Kuinka  myssyn  myssyäni. 

Myssyn  aina  erestakasin4, 

Kuinka  liekk[ään  tyttäreni] 

Laita  [Laukossa]?» 

»Hyvin  [kyllä,  muari  kulta], 
bo  Hyvin  [ennen,  nyt  paremmin].» 

12.  Vesilahti.  Borenius.  (1986)  311.* 

—79. 

\  ikkala.  Ryännän  vaari,  Juha  Ju- 
han poika,  79  v.  —  Huom.  Nuotti 
sama  kuin  Priijärillä. 

Klaus  ajoi  Suomelan  mäjelle 

Eliina  in2 

»Onko  teillä  neitsyttä  myyrä?» 
»Piiat  on  kaikki  piskuisia, 
j  Kansa  kesken  kasvaneita.» 

»Ompa  (teitillä)  vähä  Eliina.» 

»Ei  taida  väliä  El[iina] 

Kaita3  isoo  karjatarhaa, 

Ruakkia  isoo  perettä*. 
io  »Kyllä  mull  on  K[irsti]  piika,5 

Joka  kaittee  ison  tarhakn|rjan]8 

Ruakkii  is[on]  perehen.» 

Eliinainen7  neitsy  nuari 

Mani  aittaan8  mäelle11 
15  Piäni  vakkanen  kainalossa: 

»Kyllä  suli  on  Kirsti  piika, 

Joka10,11  mun  tulella  polttaa.» 

Eliinan  viisi  veljestä, 

Kukas  un  hullu,  muu  kun  piika, 


11.  '  vakkasi'  h  i-n  :  v.  — 2  Kärj  ,i  :  KaröjtAin.  — 3  Sana  kk:ssa  ylipyyhitty. 
—  *  erestakasin:  *aina*  e. 

12.  1  Lisä-  ja  täydennyssäkeel  sekä  eri  kertoja  kirjaanpantaessa  saadut  eroavat 
kohdat  julkaistuina,  toisinnon  lopussa.  Julkaisemistavasta  ks.  nr.  2:n  alahuom.  2.  — 
1  Sana  kk:ssa  ylipyyhitty.  —  3  t  alleviivattu.  —  4  r  alleviiv.  —  5  Säkeitten  alkup. 
järjest.:  13 — 17.  In — 12;  num.  muutettu.  — 6  tahaka[rjan]  :  tarhakafrjan].  —  '  Sanan 
yi.  Sra1.  —  8  attaan  :  aitta/ian.  —  *  e  alleviiv.  — I0  kkrssa  pieni  alkukirjain.  — "  Säkeen 
alussa:   piika 


56 


Kertovaisia  runoja. 


20  Otti  kihlat,  anto  kättä. 

Käsi  Klavuksen  povessa. 

»Oleppas  mänevänäs  käräjifin'12, 

Käräjiin  Pohjammaalle13.» 

Eliinainen  neitsy  n[uari] 
as  Sääsi  vakkahan  evästä: 

»Älä  mun  Klavus14  kultaseni 

Siällä15  kauvan  viivy 

Päivät  viimeset  käsissä, 

Viikot  vialä  [!]  viimeisemmät.» 
Kirsti  sanoi16: 
30  »Menfe'  Aumasten  larolle17 

Piänten18  n[iittysten]  n[imille]. 

Oo19  mun  prouva  kultaseni, 

Miinkäs  minä  sianne  telien17,20? 

Ottakaamme21  orjat  tyästä 
35  Pitäkämme  piänet  pitoset, 

Niin  k[un]  ennenkin  on  piretty 

[sännän  pois  ollessa. 

Miinkäs  minä  sianne  telien, 

Ylimmäiseen  ynmiäkkiin  [!]?» 
40  »Älä  Kirsti  piik[aseni], 

Siäll  om  miäkät]!]  välkkyväset, 

[Siäll  om]  pyssyt  poukkav[aiset].» 
(Kirsti  juaksi  sitten  trenkituppaan) 
»Ooveli22  ylimmäinen  trenki, 

Prouva  teitä  sisälle  kuttu.» 
45  »Mitäs  minä  tualla  tehen!» 

.Meni  hän  tonne  alla  miälin, 

Kirsti  pikemmin  perässä 

Yhreksät4  lukut  lukitti, 

Sarat  teljet  teljetteli. 
50  Juaksi  Aum[asten]  l[arolle], 

Piänt[en  niittysten  nimille]: 


»Nyt  ma  toreksi  tuattelen, 
Mitä  sanaksi  saattelin.» 
Klavus  toi  tualta  tuli 

55  Pisti  tulen  tuaheen23, 

[Pisti]  valkeen  nurkan  ale9. 
Pykninki  tulen  paleli, 
Vaan  se  nurkka  vettä24  valeli. 
Prouva  pisti  kätensä  klasista: 

eo  »Älä  sormustas  karota, 
Vaikkas  kantajan  karoitat25.» 
Otti  miakan  välkkävaisen  [!] 
Paiskas  sormen  poikki. 
Pisti  lapsen  ikkunaalle: 

65  »Älä  polta  poikalasta, 

Vaikkas  poltat  pojaan  tuajan.» 
»Poltan  porton  poikinensa, 
Kansa  lautan  lapsinensa. 
Ei  se  oop  portto  minun  poika  n, 

70  Se  on  ison  Oovelin  poika!» 
»Oo  mun  Uati  veikkaseni, 
Joudu  pian  Suamelaan 
Äitiäni26  tänne  kuttuun, 
Että  saisin  sanan  sanoa, 

75  Puhup  parhain  asiat  kus  tiärät4.» 
Uati  kiiruusti  S[uame]laan  meni: 
»Eliina  teittiä  sinnek  kuttu.» 
»Voi  mua  vaivasta27  vaimoro', 
Kuinkan28  sukin  sukkiani, 

80  Sukin  noin19  erestakasiu 
Kuinka  liäkän12  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  muari  kulta.» 
»Voi  minua  vaiv[asta  vaimoo], 
Kuinkan  hameen  hameitani, 

85  Hamehren29  noin  erest[akasin], 


12  ä  alleviiv.  — 13  Pohjam  maf ale1  :  Pohjammara/le'1.  —  14  a  alleviiv.  —  15 11  alle- 
viiv.  — 16  Sanat  kk:.ssa  ylipyyhityt.  — 17  Säe  ylipyyhitty.  — 18  Piänt  ylipyyhitty.  — 
19  Sana  kk:ssa  alleviiv.  — 20  h  alleviiv. — 21  mm  alleviiv.  — 22  Oo  alleviiv. — 23tua|n|  : 
luaheen. — 24  v|a|tta  :  vettä. — 25  oi  alleviiv. — "  Äitiini  :  Äitiäni. — 2T  s  alleviiv. — 
28  n  alleviiv. — 2°  hr  alleviiv. 


Elinan  surma.    1 2, 


57 


Kuinka  [liäkkän  tyttäreni]?» 

»IIyv|iii  kyllä,  tnuari  kulta]». 
-  uhu  Laukosta  näkyypi 

[Sauhu]  fOavun  kartanolta, 
bo  Mitä  siäUä  tehtänekkän12?» 

»Eukon  päitä  kuitataan, 

Sian  päitä  kaltat[a]han 

1'iäntrn  poikasten  tuloon.» 

Tuli  Klnvuu  kartanolle, 

l„i^ki  maahan3"  polvillensa 

t  bnan  vävynsä  eteen: 

m  >t,i  peis  tui  tulesta, 

Vaka  vainio  valkeasta!» 
Kirsti  huarra: 

»Älä  vaam31  mun  Klavus  kulta- 
seni, 
100  Panep  pänni  pahoja  jauhoja 

Tervatynnyri  lisäksi, 

Että  paremmin  syttyneekkin32.» 

»Oo  mun  Eliina  parkaseni, 

s-  uioo  äite 

Kun28  es"  ollu(m)  miälin  kiälin, 
io5  M[iälin]  kfiälin]  huarran33  kansa.» 
»Tehin  kaikki,  mitä  taisin, 
Viälä  päälle  paremminkin.» 
Klavus  istu  aittansa  kynnyk- 
sellä 
Sekä  istu,  että  irki. 
no  Iesus31  äijänä  käveh: 


Kaikki  kuali  korsi  suuhun, 
Kutu  kaurajenM  aojalle.» 

120     Klavuspa  tuasta  tuli17. 

»Kyllän28  tiärän  Eliina  prouvan.» 
»Missä  ompri,8a  Kl[iina|  p[rouva]?» 
»Ylimmäisessä  ymmäk[issä], 
Kuusi  kynttilää  eressä37, 

i  -  i  Piäni  poikanen  sylissä, 
( loveU38  oven  eressä. 
Kyllä12  tiärän  Kl[avus]  K[urje]n.» 
»Missäs  omp[i]    Kl[avus]10   K[ur- 

ki|10?» 
»Ahmmaisessa  heh  [etissä] 

no  [AUmmaiJsen  portin  alla, 
Kannukset  vähiin  näkyypi, 

.Talaat,  alla    kiiluttnapi. 

Kyllä12   t[iärän]    K[irsti]    n[uar- 

i  m  ]  n.» 

»Missä12  ompi   K[irsti]  b.[uarra]?» 
136  »Alim[maisessa  helvetissä] 

Alim[maisen  portin  alla], 

Palmikot  vähän  n[äkyypi].» 
Klavuspa  tuasta  tuli 

Pisti  pillit  säkkiinsä, 
no  Istu  sitten  vanuin 

Ka.jahntti   kankali.ill.i. 

Järven  paassä  [!]  järähytti, 
Ajo  sulaa  [n]  veteen. 

Se  oli  meno  nunivii  miälien39 


»Mitäs  itket,  Klfavus]  K[urki]?»     i«  Kansa  naineen  ur(r)oon 


»Kvll  on  syyssä  itkemistä, 
Vaivossa35  vahttamista: 
Sytytin  syleni  täyren, 
us  Vaimooni  valkeesen  vaivutin; 
Tallin  täysi  hevosia, 
Naveton  täysi  eläimiä, 


Kirsti  takkina  perässä. 

Lisä-  ja  täydennyssäkeet  sekä  eroavat 
kohdat     edelliseen: 

1.    [Kla]v[us  a.  Suomela]an 

6.     [Omp.i   vähä   Eliina | 


30  maalia  :  maahan.  — 31  vaa  n]  :  vaam.  — 32  eekki  alleviiv.  — 33  rr  alleviiv.  — 
34  le  alleviiv.  — 35  os  alleviiv.  —  36  0|n|  :  ompi.  —  3~  Säkeitten  alkup.  järjest.:  125, 
124;  luun.  muutettu. — 3K  <  >  a  veli  :  Ooveli.  —  "Säkeitten  alkup.  järjest.:  146,  144 — 
145:  num.  muutettu. 


58 


Kertovaisia  runoja. 


7.     [Ei  tai]r[a  v.  E.) 
12.     IR.  i.  pereen) 
14.     [M.  aitta]fe[an  mä]rj'[elle] 

17  a.  Kovin  päivin  kualettaapi 

18  a.  Istu  kaikki  pöyräm  päässä 

19  a.  Joll  ei  oo  hullu  niin  on  himmi 
21  a.  Kirsti  katteli  klasista 

b.  Västärästä  v[älkytteli] 

c.  Oo  joska  sitäkin  olisi 

il.  Joka  ton'k'i  [!]  välin  pahentais 

e.  Jos  sen  toreksi  tuatai 
[J.  s.  t.  tua]ttelet 

f.  Jonka  sanaksi  saattelit 

g.  Saat  ne  avamet40  kantaakses 
h.  Ennen  kun  El[iina]  pr[ouva]n 
i.  Saat  ne  lukut  lukitakses 

j.  Ennen  k[un]  El[iina]  p[rouvan] 

22.  [O.  m]e[nevänäs  käräji]fo[in] 

23.  [Käräji]/?[in  P.] 

23  a.  Mene  Aum[asten]  larolle 
b.  Piänten  niittysten  nimille 
[P.  oiitt]«[sten  n.] 
27.     Alä  [sialla  k.  v.] 

29.  [V.  v.  viimesemmät] 

30.  Meni  Auviasten  larolle 

31.  Piänten  n[iittysten]  n[imille] 
34.      [Ottakamme  o.  t.]41 

34  a,  Häijy  härkäjefm1  perästä  [!] 

36.  [N.  k.  e.  o.]  tehty 

37.  [Isännän]  (kotoo)  [pois  o.] 
37  a.  Oo  mun  pr[ouva]  k[ultaseni] 
39.     [Y.  ymmäkki]/i[in]|!] 

41.     [S.o.mi]a[k]a[t  välkk]ä[vä]i[set] 

48.  [Yh]ö[eksät  1.  l.| 

49.  [Sa]Ö[at  t.  t.| 

51  a.  Om  mun   Kl[avus]   kfultaseni] 


52. 
56. 
69. 

72. 
75. 


[N.  m.]   (sen)  [toreksi  tua]tan 

[P.  v.  n.  al]a 

[Ei  se  oo]c  [p.  m.  p.] 

[J.  p.  Suamela]/),[an] 

[P.  p.  a.  ku]i[s  t.) 

[P.]  paremmin  kuin  on 
87  a.  (Mitä  mi[n]ä  tualla  telien) 
81.     [K.  liäk]/c[än  t.] 
85.     (Hameen)  [noin  e.] 
89  a.  Kuinka  [liäkkän  tyttäreni] 

b.  Hyvin  [kyllä  muari  kulta] 

c.  Voi    [minua   vaivasta  vaimoo] 

d.  Sauhu  [Laukosta  näkyypi] 

e.  Kuinfka  liäkkän  tyttäreni] 
91.    [K.  p.  kultata]h[an] 

93.  [P.  p.  tulo]/i[on] 

94.  Pro[u]va  [tuli  K.  k.] 
96.     [O.  v.  ete]/i[en] 

96  a.  Oo  mun  Kl[avus]  k[ultaseni]. 
98.     [V.  v.  valk]e[asta] 
[V.  v.  valke[j'[asta] 
98  a.  (Poltan  [porton  poikinensa] 
b.  kansa  [lautan  lapsinensa]) 
[K.  e.  ollu]c  [m.  k.] 
[V.  päälle]p[p] 
[V.  v.]  vajotin 
[N.  t.  el]'[äimiä] 

122  a.  Jesuksen      jalkain      juuressa 

I]esuksen  j.  j.] 

123  a.  Ylimmäisen  portin  paalflä] 
127.     [Kyll]än  [t.  K.  k.] 

131.      K.  v.  nä]k[kyypi] 
331.     [Kylläjn  [t.  K.  h.] 
134.      Missä]s  [o.  K.  h.] 
137  a.  Jalaat  alta  [kiiluttaapi] 
138.     [Klavus]  toi  [tuosta  t.] 


104. 
107. 
115. 
117. 


J0  ava|i|  :  avamet,  — a  Säkeen  alussa:  |Y]limmäiseen  ymmäkkihin] |?    Ks.  säe 
33  ja  vrt.  säk.  38—9. 


Kinan  surma.     13 — 14. 


59 


139.  [P.  p.  säkki[/i[insä| 

140.  [I.  s.  vaunu)  i'/i[in] 

i  13.  siitä  [ajo  sula]han  [vete]h[en] 

l  16.  [K.  n.  or(r)]Mon]. 

13.  Vesilahti.  Borenius  (1986)32*.  — 

15/77<>. 

Kouvon    isäntä    ja    emäntä. 

Ei  ole  Kirsti  ennenkän 
Ketän  polttann  tulessa, 

Pahoin  päivin  kualettanu, 
Ei  ole  ennen,  eikä  vasta. 

Säkeiden     yläp.     kirjotetut     eroavat 
kohdat    (Ars.    nr.   2:n   alahuom.   2): 

1.  [E.  o.  K.  i'iinriik]<[än| 
3.  Kovin  [p.  k.]. 

14.  Vesilahti.    Borenius  (1986)  331*. 

-1B/7  79. 

Ania.   Rekolan  nmari.  Maija  Kaisa, 
62  v..   Priiärin  sisar  (ks.  nr.  6). 

Eliinainen2  neitty  nuari 
Meni  aittahan  mäjelle3 
Vaski  vakkanen  käressä, 
[Vaski]  avain  vakkasessa. 

e  »Tilallapa   Klauskin  tulee.» 
»Mistäs  tunnet  Klaus  Kurjen?» 
»Tunnen4  tuiman  tulusta, 
Jalon  jalaan  heitännöstä.» 
Klaus  toi  sisään  ajoi 

io  Sadan  tuhannen  hevosen  kanssa. 
Kysyi,  onki  neittyttä  myyrä. 


»(Meillä)  ei  ole  [nrittyttä  myyrä]: 

Piiat  ompi  piskusia. 

Kansa   kesken  kasvavi[a|.» 
15  »Onipa   teillä  väliä  Eliina.» 

»Ei  taita   väliä  Eliina 

Pannat  tyähön  palkollista, 

Kaittee5  iso'o'  tarhakarjaa. 

Etuakkia  isoo  perehtäB.» 
äo  »Kylki  meilT  on  Kirsti  piika, 

.loka  taitaa  panna  tyähön  p[alkol- 

li]sen, 

Kaitte[e  ison  karjata]rhan, 

Ruakkia  [ison  pajrehen.» 

»Kyllä  suli  on  Kirsti  huarra, 
25  Joka  minun  tulella  polttaa. 

Kovin  päivin  kualettaapi!» 
Eliinan  viisi  veljistä 

Istuvat  pöyrän  päässä: 

»Mistäs  löydät  miähen  jalomman7 
30  Kuin  ön  tämä  Klavus   Kurki.» 
Mikäs  on  hullu,  muu  kuin  piika, 

Jos  ei  hullu,  niin  himmi. 

Otti  kihlat,  antoi  kättä. 

Käsi8 

35  Kirsti  hän  toi  kilkutteli. 

Västäräkki  välkytteli: 

»Ah,  jos  sitäkin  olis, 

(Joka)  tonkin  parin  pahentais9!» 

Eliina: 

»Älä  kulki  niin  kovasti. 
io  Paitojani  niin1"  pah[asti]. 

Ei  ne  oo  täällä  tehty. 

Vaan   ne  on  äiteni   kotona.» 
Klavus: 


r 


1  Lisä-  ja  täydennyssäkeet  sekä  eroaVat  kohdat  julkaistuina  toisinnon 
lopussa,  .lulkaisemistavasta  ks.  nr.  2:n  alahuom.  2.  —  2  Eliinanen  :  Eliinainen.  — 
8  mäelle:  mä/elle.  —  4  Tu  innen  :  T.  —  5  Kaitte|a|  :  Kaittee.  —  6  t  alleviiv.  — 
7  jalomma  :  jalomman.  —  »  Sana  ylipyyhitty.  —  9  pah  i  ntais  :  pahentais.  —  10  nin  : 
niin. 


60 


Kertovaisia  runoja. 


»<  >m  imin  Kirsti  piika  [iseni], 
Mitäs(täs)  tualla  tehet?» 
45  »Pesen  huarras  paitoja.» 

Klfavus:] 

»Kyll  on  huarria  kaikki, 

Mutt  ei  porttoja  pualekkaana11. 

Oo  mun  Kirsti  p[iikaiseni] 

Laitelletkos  sen  todeksi, 
50  Jonkas  laittelit  samiksi?» 

Käräjihin12  Plolijan]maalle13. 

»Päivät  on  viimeiset  käsissä 

V[iiko]t  v[iälä]  v[iimei]semmat. 

Astup  p[uali]  saappahasta, 
55  [Astu]1  toisten  toinen  p[uali|.» 

»Sääli  säkkiin  evästä, 

Viili  voita  vakkaseen, 

Karpio  kanan  munia. 

Lekiö[!]  sian  lihoja.» 

Kirsti: 

6o  »Aja  Aumasten  larolle, 
Pikku  niittysten  nimelle. 
<>'ni'  pun  prouva  kultaiseni 
Pitäkäsme  kestäpirot, 
Kansa  kesken  kestapirot[!] 

6    [säntäjen  pois  ollessa.» 
»Oo  mun  K[irsti]  ppikaiseni] 
Tehe  itte  niin  kuis  tahrot! 
Älä  sitä  tynnyria  [!]  amrmu'ta, 
Joka14  minua  vasten  on  pryätty.» 

70  Kirsti  kohta  mutkan  m[uisti|. 
Ammutti  sen  [tynnyrin], 
Joka  prouvaa  vasten  oli  pryätty. 
»Oo  mun  pr[ouva]  k[ultaiseni] 
Miinkä  mä  sianne  tehen, 

75  Ualevin  uuteen  tuppaan?» 


»Siäl  om  pyssyt  poukkavaiset 
[Siäl  on]  sapelit  välkkävaiset15[![, 
[Siäl  on]  raurat  hohtavaiset.» 

(Meni  Ualevin  tykö): 

»Prouva  teitä  sinne  käski.» 
8o  »Mitäs  mä  tualla  telien.» 

Sarat  lukut  lukitti, 

[Sarat]  teljet  teljetteli. 

Meni  Aumasten  larolle, 

Pikk[u  niittysten  nimelle]: 
85  »Nyt  laitan  toreksi, 

Mitä  saattelin16  sanoiksi17.» 
Hän  pani  palaan  sen 

»Kuinka18  liinan  liinojani, 

[Kuinka]  hameen  hameitani, 

[  Kuinka  |  laita  tyttäreni?» 
90  »Hyvin  kyllä  niuari  kulta19.» 

»Laukusta  sauhukin  näkyypi. 

Kuinka  laita  [tyttäreni]?» 

»Hyvin  [kyllä,  niuari  kulta]. 

Kukonpäitä  kuitataan. 
95  Kananpäitä  kaltataan 

Piänten  poikasten  poluuksi. 

Poikalasten  polkusiksi.» 

La's'ki  kontilleni1  [a] 

Oman  vävynsä  etteen. 

ioo  »Antaa  kualta  portto20 poikinensa, 
Mailman  lautta  lapsinensa.» 
»Älä  poikaa  karota, 
Vaikkas  tuajan  k[arota]t, 
Älä  sormustas  k[arota], 

105  Vaikkas  kantajan  k[arota]t. 
Palakoon  tämäkin  paikka. 


11  pualekka|n|  :  pualekkaana,  aa  ja  a  alleviiv.  — 12  Kärj|ä|hin  :  Käräjihin.  — 

13  kk:ss;i  pieni  alkukirjain.  —  !4  |Vas|  Joka  :  J.  —  15  ä  alleviiv.  —  16  aa  alleviiv.  — 
17  oi  alleviiv.  —  18  Kuin  :  KuinA-o.  —  19  Säkeitten  alkup.  järjest.:  91,  90;  mun.  muu- 
tettu. —  «o  tto  alleviiv. 


Elinan  surma.  1  ■     IS 


.,1 


Koska  ma  viälä  äitini  näjin.» 
iPannep[!]    pänni   pahoja   jau- 
hoja 
Toinen  pänni  tervaksia.» 

110      Kl.ivus  itki  kartanolla, 
i  Earmaatakki  äijaa[!]  kysyi)-: 
»Mitäs  itket   Kb  vus   K|urki|l:;'» 
»Vaivanen  vainioni  poltin8', 
Tallin  täysi  hevosia, 

115  Navel  fa'n  t[äysi]  eläimiä, 

Kaikki  on  kualluk  korsi  suuhun, 
Kaatunu  kaurajen  nojalle.» 
»Kyllän  tiaran  [!|  E  [liina]  pr[ou- 

va]n.» 
»Missä  ompi  Efliina]  p[rouva]?» 

t»o  »Ylimmäisessä  voo^  inkissa 
[Ylimmäi]sen  pöyrän  päässa[!], 
Kuu  n  n  kynttilän  eressä, 
Jessuksen  jalaan  juuressa 
Pikku  poikanen  sylissä, 

125  (Jalevi  oven  eressä. 

Kyllän    t[iärä]n    K[lavui 


6. 
10. 


12. 
23. 
28. 
38. 

K[ur-  44- 

49. 


je]nu.» 

»Missäs    ompi    Kl[avus]u    K[ur- 

kij13y» 
»AUmmaisessa  helv[eti]ssä 
[Ahmmaijsen  p[orti]n  alla, 
iso  Pikkusen   kannuksia    näkyy. 
Kyll[än]  t[iärä]n   K[irsti]   h[ua 


KlavuM  toi  ajohon  lähti. 
Kirsti  rakkina  perässä, 
Suitti  sualla  mennessänsä, 
i  m  Kajahutti  kankahaalla, 
Järähytti  järven  päässä. 

/  lennyssäkei  i  sekä  erom  at 

kuhilm  edellisi 

5.     [T.  Kla]u[uskin  t.| 
[M.  t.  KlaMus  K.] 
[Sa]r[an  t.  h.  k.| 
[Sa]ö[an  t.  h.  k.] 
n  a.  Tupa^meill  on  yljän  tulla28 

b.  Ei  mäjellä  neittyttä  myyrä 

c.  Tupa  meill'  on  yljän  tulla-'7 
il.  Tupa  tulla  toinen  mennä 

e.  Tupellansa  oven  avasi 

f.  M  ia  ka  11a  nsa   kiini  sulki 

[ei  ole  n.  m.] 
[R.  i.  j>i n  i  n] 
|Ist|n  [p.  p.| 
Itmikin  parin  p.| 
| Mitäs  tualla  t.] 
[Lai]tatk[os  sen  to]r[eksi] 
50a.  (Eliinan  viisi  verkaista  hametta 
b.  Annan  sulle  p[alka]ksi) 

Menee8  Sanoo  menrva 
72.     |.l.|   häntä   [v.  e.  p.| 
86.     [M.  s.  san]oksi 
114.   |Kaikki|  huoli  [k.  s.| 


ra|n13.»   L15.  [Kaatu  k.  n.] 


»Missäs  [ompi  Kirsti  huara]?» 
»Alimm[aisessa  helvi  tissä] 
Apimmaisen  portin  alla], 
135  Pikkusen  silmiä  kiiluttaapi, 
Pikkunen  poikanen  syliss 


120.  [Y.  voovin]ff[issa]. 

15.  Vesilahti.   Borenius.  (1986)  361*. 
79. 
Hiusala.    Karoliina   Helanteri,  nik- 
karin vaimo,  ^t  v.,  Järven  sivun  Akaa- 


-1  ai  .i  :  äijä.  -  n  Säkeitten  alkup.  järjest.:  113  — 117.  ui — 112:  num.  muu- 
tettu. —  -'  Säkeen  alussa:  Tallin.  —  24  u  alleviiv.  —  -'■  ei|  Tupa:T.  — ae  Säe 
ylipyyhitty.  — 2T  Säe  li-. aiv  tähän  nähtävästi  samalla  kuin  li  a  mi  pyyhitty. 

15.     '  Alkuperäinen  muistiinpano  kirjoitettu  lyijykynällä.  Siihen  on  tehty  li- 
säyksiä  ja  merkit!  kohtia,  jotka  julkaistaan  toisinnon  lopussa.  Julkaisemis- 


62 


Kertovaisia  runoja. 


tan  tytär.    Oppinut  äiten  laulun  mu- 
kaan.    Muistiinp.    Tampereella. 

Eikös  muita  ylpiöitä2 
Kuin3  on  Laukon  Klavus3  Kurki3. 
Klavus  ajoi  pihahan 
Sadan  hevoismiähen  kanssa, 

5  [Sadan]  satula  urohon, 
Miähet  kulta  miakoissansa, 
He\  öiset  hopia  päissä 
Klavus  Kurki  emännälle: 
»Onkos  teillä  neittyttä  myyrä, 

10  Piika  [a  mulle  pidettynä]?» 
Emäntä: 

»Ei3  neittä  mäjellä  m[yyrä], 
Pannak  kaupaks  kartanolla.» 

Eliinaisen  viisi  veljee 
Istuit  kaikki  pöyräm  päässä4, 

15  Nousit  kaikki  seisovalle 
Läksit  vastahan  Klavulle5: 
»Unhan  meillä  tupiakin: 
Tupa  meill'  on  yljän  t[ulla], 
[Tupa]  tulla,  toinen  mennä, 

20  Talli  on  meillä  hevot6  panna, 
Vaja  varsat  valju  telia, 
Naulaa!7  laskee  satulat8 


Miakallansa  oven  avais, 
Tupellansa  kiinit  tunki9. 

H  1 

as  »Piiat  meill'  on  pikkuisia, 
Kaikki  kesken  kasvaneita.» 
»Ompa  toi  vähä  Eliina, 
Jospa  tui  vähä  Eliina.» 
Eliinainen  äirellensä: 


30  »Älä  minua  Klavulle  anna 
Se  mun10  tulessa  polttais, 
Kovin  päivin  kualettaisi.» 
»Ei  taira  vähä  Eliina 
Kaita11  suurta  tarhakarjaa, 

35  Ruakkia  isoo  pereiltä.» 
»Onhan  mulla  Kirsti  p[iika], 
Joka  taitaa,  talon  toimen.» 
»Onhan  sulia  Kirsti  pfiika], 
Laukon  entinen  emäntä.» 
| -_] 

40  »Ei  ole  Kirsti  ennenkään 
Kettään  polttanut  tulessa. 
Kovin  päivin  kualettanu.» 

Eroavat  kohdat  sekä  lisä-  ja  täyden- 
mjssäkeet   edelliseen: 

0  a.  Jalon  jalaan  heitännöstä 

5.     [S]r[an  s.  urhon] 
11.     [ei  nei]tty[ttä  m.  m.] 
12  a.  Hevoiset  mäjellä  myyrään, 

h.  Luukaviok  kartanolla 
22.     [Naulaa]n  [1.  s.] 
24.     [T.  k.]  luuppais 

26.  [K.  k.  kasvajym 

27.  [O.  t]ua  [v.  E.] 

27  a.  Joka  auttaa  avioksi 

28.  Armaspa  [vähä  E.] 

29.  Eliina: 

31.     [Se]  minun  [t.  p.] 
35.     [R.  i.  perh]e«ä. 

15  c.  [Vesilahti?]  Borenius,  n.37.  — 79. 
[Hinsala?]    Nuorempi  sisar1   Tilta 
Teemanni,  18  v. 


tavasta  ks.  nr.  2,  alahuom.  2.  — 2 Säkeen  lopussa:  |Kuin|.  —  3  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
—  4  r.  ks.  seur.  [siv.]  — 5  a  alleviiy.  —  6  vot  alleviiv.  —  '  aa  alleviiv.  —  8  Säkeiden 
15 — 22  kohdalle  reunaan  kirjoitettu:  järjestys  epävarma.  —  9  Säkeiden  23 — 4  kohdalle 
reunaan  kirjoitettu:  (samoin);  ks.  edellistä  alali.  —  10  mun  |pol|  :  m.  —  u  t  alleviiv. 
15  a.     '  =  n.  15  kertojan  sisar. 


Elinan  surma.    15« — 16. 


63 


[Huolimatta  mahd.  kirjall.  alkup. 

on  seuraava  katkelma  mukaan  otettu,  j 
Eliina 2: 

»Tiialla  tulee  Havaskin.» 
»Mistä tunnet  Kl[avus|  K[urje]ns? 
»Tulennosta  tuiman  t|unnen]. 
Jalon  jalaan  hfeitännöstä].» 
ä  »Eikö  muita  niin  ylpiöitä, 
Kuin    on    L[auko]n    K[lavus]8 

K[urki]3?» 
EQ[aus  K[urki]3  ajoi  pihaan 
Saran  bevoismiähen  kanssa, 
[Saran]  satula  urhon* 
i"  Mi.ihrt  k[ulta]m[iakoissansa], 
B(  voiset  h[opia]  p[äissä]. 

Eliinaisen  5  veljee 
Istuit  kaikki  pöydän  päässä, 
Nousit  kaikki  seisoalle, 
is  Läksit  rastaan  Klfavulle]. 
Kl|avns|  K[  n  iki  ]3  emännälle: 
»4  Inko  teillä  neittyttä8  myyrä, 
Piikaa  mullep  pirettynä6?» 

16.  Vesilahti.  Tappura  ».  1*.  — 95. 

M.iijastiina,  kirkonvartija  Tallgrenin 
vaimo. 

Klaus  Kurjen  laulu. 
Laukon  virsi. 
Eliinan  surma. 
Vesilahden    pitäjän   luoteisella   reu- 
nalla on  eräs  maamme  suurimpia  maa 
kartanoita,   nimeltä   Laukku.     Miiluin 
tämä  k  irtano  on  syntynyt,  ei  varmaan 
tiedetä.   Arvellaan,  että  se  olisi  tapan 


t  ii  ii  »i  t  siihen  aikaan,  jolloin  vielä  lappa- 
laiset pitivät  Hämeen  maata  hallus- 
sansa.  Kiusan  suussa  tähän  päivään 
saakka  säilynyt  taru  kertoo,  että  eräs 
kieitava  lappalainen  tuli  sattumalta 
sille  kannakselle,  joka  yhdistää  Hint- 
salan  niemen  mannermaahan.  Näh 
tyään  kannuksen  sopivaksi  talonpai- 
kaksi, laski  hän  linkkunsa  maahan  ja 
sanoi 

»Tuohon  minä  laukkuni  lasken, 
Tuohon  minä  Laukon  rakennan» 
tahi  toisten  kertojien  mukaan: 
»Tuohon  laukku  lasketahan, 
Tuohon  Laukko  tulkohon.» 

Milloin  tämä  olisi  tapahtunut,  ei 
voida  varmaan  sanoa.  Mutta  jo  lo- 
pulla 13:tta  vuosisataa  eli  vähän  jäl- 
keen Birger  Jaarlin  Hämeeseen  teke- 
mää ristiretkeä  joutui  Laukon  kar- 
tano Kurki  nimiselle  suomalaiselle 
aatelissuvulle.  Kansantaru  kertoo  täs- 
täkin omituisella  tavallaan.  Kuin 
Ruotsalaiset  olivat  saaneet  pysyväi- 
sen jalansijan  Hämeessä,  tahtoi  vi- 
hollinen1 karkoittaa  heidät  täältä  pois. 
\  ihollisen  sotajoukossa  oli  eräs  tavat- 
toman suuri  ja  noituudessa  taitava 
mies,  nimeltä  Potko.  Tämän  avulla 
toivoi  vihollinen  helposti  saavansa  voi- 
ton Ruotsalaisista  ja  halusi  sen  tähden, 
että  riita  ratkaistaisiin  kaksintaiste- 
lulla. Potko  vaati  ylpeästi  parasta 
Ruotsalaista  kanssansa  kaksintaiste- 
luun. Ruotsalaisten  sotilaiden  jou- 
kossa ei  ollut  ketään,  joka  olisi  uskal- 
tanut antautua  niin  vaaralliseen  otte- 
luun   moisin    hirviön    kanssa.     Matti 


ukista  oppinut  i.  \lp.  huom.  — 3  kk:ss.i  pieni  alkukirjain.  —  4  ur|ojhon  :  u.  — 
■  yi.  [neit]s[yttä]. — 'Alkup.  käsikirj.  on  lyijy  k.  (ks.  n.  lä  alahuom.  I),  mutta  säk. 
12 — 18  musteella  siv.  alareun.  kirj.  Samat  säk.  esiintyvät  myöskin  lyijyk.  kirjoitet- 
tuina pienelle  paperilipulle  ja  on  niissä  muutamia  eroavaisuuksia: . s.  l2[E.]v[iisi  v.i 
ia  s.  11  [N.  k  seiso]v[alle],  josta  v  on  ylipyyhit  t\ 

16,     '  Arvattavasti  Venäläisiä  tai  Laatokan  Karjalaisia.    Kirj.  muist. 


64 


Kertovaisia  runoja. 


Kurki  tarjoutui  vapaaehtoisesti  tähän 
hänen  mielestään  kunniakkaaseen  tais- 
teluun. Ettei  kummankaan  taistelijan 
puoluelaiset  pääsisi  tappiolle  joutuvaa 
auttamaan,  valittiin  taistelupaikaksi 
eräs  pieni  saari  Sorvan  selällä  Anian 
kylän  kohdalla  Vesilahden  pitäjän  ja 
Tottijärven  kappelin  rajalla.2  Kaksin- 
taistelijat menivät  kumpikin  omalla 
veneellään  saareen,  Potko  edellä  ja 
Matti  perässä.  Potko  veti  veneensä 
rannalle,  mutta  Matti  survasi  omansa 
lakaisin  järvelle.  Kummastellen  kysyi 
Potko,  miksi  Matti  niin  teki.  Matti 
vastasi  levollisena,  etfeivät  he  mo- 
lemmin saarelta  hengissä  palaa;  ei  siis 
kahta  venettäkään  tarvita.  Potko, 
jolla  oli  suurempi  miekka  ja  joka  piti 
itseään  vastustajaansa  parempana, 
sai  ensin  lyödä.  Hän  sivalsi  kaikin 
voimin  koettaen  halkaista  Matin  päätä. 
Matti  hyppäsi  syrjään  ja  menetti  ai- 
noastaan vasemman  kätensä  sormet. 
Potko  sanoi:  »Niinhän  sinä  hyppäät, 
kuin  kurki.»  —  »Kurki  minä  olenkin», 
vastasi  Matti  ja  lyödä  naksahutti  Pöt- 
költä pään  poikki,  ennenkuin  tämä 
aavistikaan.  Potkon  veneellä  lähti 
Matti  saaresta,  joka  tämän  kaksin- 
taistelun johdosta  sai  nimen  Kurjen 
saari  ja  jota  vielä  tänäkin  päivänä 
kutsutaan  samalla  nimellä.  Kuin  ran- 
nalla odottavat  sotajoukot  näkivät 
Potkon  veneen  tulevan  järvellä,  luuli- 
vat he  Matin  kaatuneen  ja  Ruotsa- 
laiset lähtivät  pakoon,  samalla  kuin 
viholliset  ryhtyivät  heitä  takaa  aja- 
maan. Pian  kuitenkin  huomattiin, 
että  se  olikin  Matti,  joka  Potkon  ve- 
neellä  tulla  könötti  rantaa  kohden,  ja 


nyt  tuli  vihollisen  vuoro  pötkiä  pa- 
koon. Tämän  urotyönsä  palkkioksi 
sai  Matti  Kurki  Laukon  perinnölli- 
seksi sukukartanoksi  ja  muutamat 
kertojat  lisäävät,  että  hän  sentähden 
korotettiin  aatelissäätyynkin.  Kurki 
suvun  hallussa  pysyi  Laukon  kartano 
yli  500  vuotta.  Turun  hovioikeuden 
asessori  Klaus  Arvid  Kurki  myi  sen 
vasta  vuonna  1817. 

Keskimmäisten  Kurkien  viimeisen 
edellisen3  jäsenen,  Klaus  Kurjen  ai- 
kana tapahtui  Laukossa  tuo  surulli- 
sen kuuluisa  tapaus,  joka  Elinan  sur- 
man nimellä  vielä  tänäkin  päivänä  on 
himmeänä  kaikuna  Vesilahden  rah- 
vaan muistissa. 

Laukon  herra  Klaus  Jaakonpoika 
Kurki  oli  kahdesti  naimisissa.  Hänen 
ensimmäinen  puolisonsa  Kaarina  Mau- 
nuntytär Fleming  kuoli  vuonna 
Arvellaan,  että  tuo  raaka  Klaus  Kurki 
olisi  hänet  väkivaltaisesti  hengiltä 
ottanut.  Sitten  meni  Klaus  Kurki 
toiseen  avioliittoon  Elina  Stenbockin 
kanssa,  jonka  hän  mustasukkaisuuden 
sokaisemana  poltti,  ei  varmaan  tiedetä 
minä  vuonna.  Luultavaa  on,  että  se 
tapahtui  1480  ja  1490  vuosien  välillä. 

»Laukon  virsi»,  kuten  sitä  yleensä 
vielä  Vesilahdella  nimitetään,  seu- 
raa tässä  sellaisena,  kuin  sitä  50 — 60 
vuotta  takaperin  lauleskeli  silloin 
vanha  mummo  Maijastiina,  joka  oli 
ollut  kirkonvartija  Tallgren'in  vaimo. 

Laukun  virsi. 

Eliina  neitty  nuori 
Meni  aittojen  mäelle 


-  Saaren  keskellä  on  pieni  ympyriäinen  kenttä,  jota  ympäröi  lehtipuukerros  ja 
kiviset  rannat.  Kirj.  uniisi.  — 3  Viimeinen  Kurki  keskimmäisestä  haarasta  oli  Arvid 
Klaunpoika  Kurki  joka  oli  Turun  piispana  1510 — 1522.  Viimeksi  ma[ijnittuna  vuonna 
hän  aikoi  perheineen  paeta  Ruotsiin.  Mutta  Öregrundin  edustalla  Pohjanmaalla  hän 
joutui  haaksirikkoon  ja  hukkui  koko  seurueensa  kanssa  Toukokuun  23  päivänä  1522. 
Kirj.   muist. 


Elinan  surma.    16. 


65 


Vaskivakka  kainalossa, 

\  askiavain  vakkasessa. 

Eliina: 
5  »Tuulta  tulee   Klaus  Kurki.» 

Äiti: 

»Mistäs   tunnet    Klaus    Kurjen?» 

Eliina: 
»Tulennosta  tuiman  tunnen 
Jalon  jalan  heitännöstä.» 

Äiti: 

»Eikös  muita  ylpiöitä, 
io  Kuin  on  Laukun  Klaus  Kurki?» 
Klaus  Kurki  ajoi  pihaan 
Sadan  hevosmiehen  kanssa. 
Sadan  satulaurohnn. 

Miehet  kultamiekoissansa, 

15  Hevoset  hopiapäissä. 
Eliinan  viisi  veljeä 
Istuit  kaikki  pöydän  päässä, 
Nousit  kaikki  seisoalle, 
Läksit  Klaulle  vastahan. 

20  Klaus  Kurki  emänälle: 
»Onkos  teillä  neittyttä  myydä, 
Piikaa  mulle  pidettynä?» 

Emäntä: 
»Ei  ne[i|ttyttä  mäellä  myydä, 
Eikä  panna   kaupan   kartanolla. 

25  Hevoset  ne  mäellä  myydään, 
Luukaviot  kartanolla. 
Kyll'  on  meillä  tupiakin: 
Tupa  meillä  on  yljän  tulla. 
Tupa  tulla,  toisen  mennä. 

30  Vielä  kolmas  kauppaa  tehdä. 
Talli  meill'  on  hevot  panna, 
Vaja  varsat  valjastella. 
Naulat  kalujen  laskimiksi.» 
Klaus  tuo  tuli  tupahan, 


i  i  Miekallansa  oven  avaisi, 
Tupellansa   kiini  tunki, 

sekä  kysyi: 
»Onko  teillä  neittyttä  myydä, 
Piikaa  mulle  pidettynä?» 
Äiti  Quoren  Eliinaisen 
40  Klaus  Kurjelle  kumarsi 
ja  sanoi: 

»Ei  ole  meillä4  neittyttä  myydä, 
Eikä  piikaa  pidettynä: 
Piiat  meill'  on  pikkusia. 
Kaikki  kesken  kasvavia.» 

Klaus    Kurki: 
45  »Ompa  tuo  väliä  Eliina, 
Joka  auttaa  avioksi. 
Annappa  vähä  Eliina!» 

Eliina  äidillensä: 
»Oh  mun  äiti  kultaiseni5, 
Älä  mua  Klaulle  anna!» 
Äiti: 

50  »Ei  taida  vähä  Eliina 
Kaita  suurta   tarhakarjaa. 
Ruokkia  isoa  perettä, 
Panna  työhön  palkollista.» 

Klaus    Kurki: 
»Ei  Eliinan  tarvitsekkaan. 

55  Ompa  mulla  Kirsti  piika. 
Joka  taitaa  talon  toimen. 
Minä  annan   Kirsti  piian 
Kaita  suuren  tarhakarjan, 
Ruokkia  ison  perehen, 

eo  Panna  työhön  palkollisen.» 
Eliina: 
»Kyllä  sulia  on  Kirsti  piika, 
Laukon  entinen  emäntä. 
Se  mun  polttas  tulessakin, 
Koviin  päiviin  kuolettaisi.» 


4  mellä  :  meillä.  — 5  kultaisen  :  kultaiseni. 


66 


Kertovaisia  runoja. 


Klaus  Kurki: 

65  »Ei  ole  Kirsti  ennenkään 
Ketään  polttanut  tulessa, 
Koviin  päiviin  kuolettanut, 
Ei  ole  ennen,  eikä  vasta.» 
Kukas  on  kuitenkin  hullu, 

70  Kukas  muu  kuin  piika  raukka, 
Jos  ei  hullu,  niin  kuitenkin  himmi, 
Otti  kihlat,  anto  kättä, 
Käsi  on  Klaun  kädessä, 
Ja  meni  Klaun  kartanolle. 

75  Kirsti  katteli  klasissa, 
Väärin  häntä  välkytteli 

ja  sanoi: 
»Oh,  jos  olis  sitä  ihmistä, 
Joka  tuon  välin  pahentaisi, 
Ennenkuin  avaimet  annan, 

80  Toisen  käskyllä  kävelen.» 
Lähti  hän  Klaun  puheille 

ja  sanoi: 

»Ohoh,  Klaus  Kultaseni, 
Vähän  sinä  kyllä  tiedät, 
Uulovi  emännän  makasi.» 
Klaus  sanoi: 

85  »Oh,  mun  Kirsti  piikaseni, 
Jos  sen  tuottelet  todeksi, 
Minkä  saattelit  sanoksi, 
Niin  sinun  verassa  käytän, 
Eliinan  tulessa  poltan, 

90  Viisi  verkasta  hametta 
Annan  sinun  käydäksesi, 
Ennenkuin  Eliina  rouvan 
Annan  avaimet  kätehen.» 

Kirsti: 
»Oh,  mun  Klaus  kultaseni, 

95  Aja  nyt  Aumasten  ladolle, 
Pikku  niittyisten  nimelle. 
Sano  kauvas  meneväsi, 
Monet  viikot  viipyväsi 


Käräjillä  Pohjanmaalla, 

ioo  Niin  mä  tuottelen  todeksi 
Sen  kuin  saattelin  sanoiksi.» 
Klaus  lähteä  lupasi, 
Teki  työtä  käskettyä. 
Kaus  rouvalleen: 
»Oh,  mun  vähä  Eliinani, 

105  Minun  on  matkahan  lähtö, 
Vähän  kauvas  Pohjanmaalle, 
Käräjille,  asioille. 
Viillä  voita  vakkasehen, 
Sääli  säkkihin  evästä, 

no  Liikkiö  sian  lihoa, 
Karpio  kananmunia, 
Minun  kauvas  mennäkseni, 
Käräjille  Pohjanmaalle.» 

Eliina: 
»Oh,  mun  Klaus  Kultaseni, 

ns  Älä  siellä  kauvan  viivy, 
Viikot  on  viimeiset  minulla, 
Päivät  vielä  viimesemmät. 
Astu  puolin  saappahassa, 
Astu  toiste  toinen  puoli, 

iso  Puhu  puolilla  sanoilla, 
Puhu  toisten  toinen  puoli, 
Syö  puoli  evästäsi, 
Syö  toisten  toinen  puoli, 
Juo  vaan  puoli  siemenystä, 

125  Juo  toisten  toinen  puoli, 
Niin  sinä  pikemmin  pääset 
Pohjan  noitien  seasta.» 
Eliina  vähä  emäntä 
Säälei  säkkihin  evästä, 

130  Viilsi  voita  vakkasehen, 
Liikkiön  sian  lihoa, 
Karpion  kananmunia. 
Klaus  lähti  ajohon, 
Ajo  Aumasten  ladolle, 

135  Pikku  niittyisten  nimelle. 


Elinan  surma.    16. 


67 


Kirsti  teki  talon  töitä. 
Oli  pyykille  menevä, 
Pienten  vaatetten  pesolle, 
Paitojen  Eliina  rouvan. 
140  Kolkkina  kuulu  kodasta, 
Rouva  kävi  katsomahan 

ja  sanoi: 
»Oh,  mun  Kirsti  piikaseni, 
Mitäs  kolkit  niin  kodassa, 
Paukuttelet  paitojen  tykönä?» 

Kirsti: 

145  »Huorran6  huopia  virutan, 
Pahan  vaimon  vaattehia.» 

Eliina: 
»Älä  Kirsti  piikaseni 
Kolki  niitä  niin  kovasti.» 
Kirstipä  tähän   mutkan   muisti, 

150  Kolkkipa  vielä  kovemmin. 
Eliina: 
»Älä  kolki  Kirsti  huorra7 
Paitojani  niin  pahasti, 
Ei  ne  ole  täällä  tehty. 
Vaan  on  äitini  kotona.» 
Kirsti: 

155  »Huorria  ovat  hyvätkin  piiat, 
Vaan  ei  portot  puoletkaan. 
Eikä  ole  minun  lukua, 
Vaikka  parka  palkollinen 
Haukuttaisiin  huorraksikin, 

i6o  Koska  itse  isot  emännät, 
Ovat  Uulovin  ohessa, 
Pitkä  parran  parmahissa.» 
Itku  silmissä  vähä  Eliina 
Tuli  rannasta  tupahan. 

165  Kirsti  kiiruhti  perässä 
ja  sanoi: 
»Oh,  mun  rouva  kultaseni, 
Ottakaas  me  orjat  työstä, 


Häjyt  härkäjen8  perästä, 
Ja  pidetääs  me  pienet  pidot, 

i?o  Kanssa  kempit,  kesäjuhlat, 
Niinkuin  ennenkin  oli  tehty, 
Kuin  oli  matkoilla  isäntä.» 

Eliina: 
»Ohoh,  Kirsti  piikaseni, 
Tehe  itse  kuinkas  tahdot, 

175  Niinkuin  tehit  minua  ennen, 
Iske  kaikki  muut  tynnyrit, 
Yksi  jätä  iskemä(t)tä, 
Joka  on  pantu  minua  vasten.» 
Kirstipä  tähän  mutkan  muisti, 

iso  Iski  ensin  sen  tynnyrin. 
Eliina: 
»Ohoh,  Kirsti  piikaseni, 
Toista  tehit,  toista  käskin.» 

Kirsti: 

»Oh  mun  rouva  kultaseni, 
Minkä  tehen  sijan  teille, 

185  Tehenkö  uuteen  tupaha'n\ 
Ylimmäisen  portin  päälle?» 

Eliina: 
»Älä  tehe  uuteen  tupaan, 
Ylimmäisen  portin  päälle, 
Tehe  sija  Klaun  tupahan, 

190  Niinkuin  olet  ennenkin  tehnyt.» 
Kirsti: 
»SielT  on  pyssyt  paukkuvaiset, 
Siellä  miekat  välkkyväiset, 
Siellä  raudat  raatelevaiset, 
Terävät  teräasehet.» 
Eliina: 

195  »Pyssyt  on  sodassa  surmana, 
Miekat  miehillä  käsissä, 
Tuttuna  ovat  tavassa, 
Kamarissa  kaunihina. 
Tehe  sinne  vaan  sijani, 


•  Huoran  :  Huorran.  — 7  huora  :  huorra.  —  8  yi.  [härk]ie[n]. 


68 


Kertovaisia  runoja. 


200  Pane  kahdet  villavaipat, 
Pane  kahdet  korvatyynyt, 
Pane  kahdet  nauhapeitot, 
Kahdet  liinaset  lakanat.» 
Kirstipä  tähän  mutkan  muisti, 

205  Pani  viidet  villavaipat. 
Pani  viidet  korvatyynyt, 
Pani  viidet  nauhapeitot, 
Viidet  liinaset  lakanat. 
Eliina  levolle  lähti 
ja  sanoi: 

210  »Etpä  tehnyt,  niinkuin  käskin, 
Panit  viidet  villavaipat, 
Panit  viidet  korvatyynyt, 
Panit  viidet  nauhapeitot, 
Panit  viidet  liinalakanat.» 

215  Kirsti  lähti  kamarista, 
Meni  Uulovin  tupahan. 

Kirsti: 
»Uulovi  ylimmäinen  renki, 
Tulkaa  te  Klaun  tupahan. 
Rouva  teitä  sinne  kutsu, 

220  Siellä  teitä  tarvitahan, 
Kiiruhusti  kaivatahan.» 

Uulovi: 
»Mitäs  mä  siellä  tehnen?» 
Meni  sinne  arvollansa. 
Kirsti  kiiruusti  perässä, 

225  Lukitsi  yhdeksät  lukut, 
Takateljet  kymmenennet. 
Juoksi  sitte  Aumasten  ladolle, 
Pikku  niittysten  nimelle. 

Kirsti: 
»Ohoh,  Klas  kultaseni, 

230  Jo  nyt  tuottelen  todeksi, 
Minkä  saattelin  sanoiksi: 
Uulovi  emännän  makasi, 
Ja  hän  on  vielä  nytkin  siellä, 
Rouvan  kanssa  kamarissa.» 


235      Klaus  kohta  kotio  riensi 
Allapäin  pahoilla  mielin, 
Otti  tulta  tervaksehen, 
Tulta  tuohehen  viritti, 
Pisti  tulen  nurkan  alle, 

240  Valon  alle  valkiata. 
Eliina  nuori  rouva 
Pisti  sormensa  klasista 
Vihkisormus  sormessansa. 

Eliina: 
»Ohoh,  Klaus  kultaseni, 

245  Älä  sormusta  kadotas[!], 
Vaikkas  kantajan  kadotat.» 
Klaus  Kurki  kurja  mies, 
Mies  kurja  ja  katala, 
Veti  miekkansa  tupesta, 

250  Sieppas  raudan  kiiltäväisen, 
Laski  sillä  sormen  poikki. 
Eliinainen  nuori  rouva 
Piti  lastansa  lasissa, 
Itkeväistä  ikkunassa. 
Eliina: 

255  »Ohoh,  Klaus  kultaseni 
Älä  polta  poikalastas, 
Vaikkas  poltat  pojan  tuojan.» 

Klaus  Kurki: 

»Pala  portto  poikinesi, 
Mailman  lautta  lapsinesi, 

260  Ei  se  ole  minun  poikani, 
Vaan  se  ompi  Uulovin  poika. 

Eliinainen  nuori  rouva 
Herraa  Jesusta  rukoili. 

Eliina: 
»Ohoh,  Herra  Jesus  kulta, 

265  Anna  armas  Herra  Jesus, 
Että  vielä  äitini  näkisin. 
Palakohon  kaikki  paikat, 
Tämä  vettä  vuotakohon, 
Siks'  että  äitini  näkisin. 


Elinan  surma.    16. 


69 


■vo  Ohoh,  Ouoti  veikkoseni. 
Juokse  joudu  Suomelahan9 
Käske  häntä   tänne  tulla, 

Kiinihusti  joutumahan, 
Puhu  paremmin,  kuin  täälT  on- 
kaan.» 
275      Otti  Uoti  mennäksensä. 
Sekä  juoksi,  että  joutu10, 
Pian  juoksi  järven  poikki, 
Tuli  tuonne  Suomelahan. 

Uoti: 

»Ohoh,  muori  kultaseni, 
28o  Eliina  teitä  sinne  kutsu.» 
Nousi  hän  pian  vuoteeltansa, 
Puki  päällensä  vaatteita. 

Muori: 
»Voi  minua  vaivaista  vaimoa, 
Kuinka  barnehin  hamettani, 
285  Hame  aina  edestakaisin, 
Kuinka  liene  tyttäreni?» 
Uoti: 

»Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 
Hyvin  ennen,  nyt  paremmin.» 

Muori: 
»Voi  minua  vaivaista  vaimoa, 
290  Kuinka  sukin  sukkiani, 
Sukin  aina  edestakaisin, 
Kuinka  liene  tyttäreni?» 

Uoti: 
»Hyvin  kyllä,  muuri  kulta, 
Hyvin  ennen,  nyt  paremmin.» 

Muori: 
29ä  »Voi  minua  vaivaista  vaimoa, 
Kuinka  kengin  kenkiäni, 

Kengin  aina  edestakaisin, 


Kuinka  liene  tyttäreni?» 

Uoti: 
»Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 
300  Hyvin  ennen,  nyt  paremmin.» 

Muori: 
»Voi    minua    vaivaista     vaimoa, 
Kuinka   troijyn  trrtijyäni. 
Tröijyn  aina  edestakaisin. 
Kuinka  lienee  tyttäreni?» 

Uoti: 
305  »Hyvin  kylki,  muuri  kulta, 
Hyvin  ennen,  nyt  paremmin.» 

Muori: 
»Voi  minua  vaivaista  vaimoa, 
Kuinka  myssyn  myssyäni. 
Myssyn  aina  edestakaisin, 
310  Kuinka  liene  tyttäreni?» 

Uoti: 
»Hyvin  kyllä,  muori  kulta. 
Hyvin  ennen,  nyt  paremmin.» 

Muori: 
»Voi  minua  vaivaista  vaimoa, 
Kuinka  levin  liinojani, 
3i5  Levin  aina  edestakaisin. 
Kuinka  liene  tyttäreni?» 

Uoti: 

»Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 
Hyvin  ennen,  nyt  paremmin.» 
Ehtivät  Suomelan  lahdelle. 
Muori: 
320  »Voi  minua  vaivaista  vaimoa, 
Sauhu   Laukusta   näkyypi, 
Sauhu  Klaun  kartanolta. 
Mitä  tuolla  tehtäneekin 
Noin  sakian  sauhun  kanssa?» 


9  Suomela,  Eliina  rouvan  kotitalo,  Stenbockien  silloinen  sukukartano,  on  noin 
puolen  penikulman  matkan  päässä  Laukosta  kaakkoista  ilman  suuntaa  kohti  toisella 
puolella  Aition  selkää  erään  pitkän  lahden  perukassa.  Kirj.  muist.  —  10  jout[ruP|  : 
joutu.  —  u  yi  [valklfeTasta]. 


70 


Kertovaisia  runoja. 


Uoti: 

325  »Kukot  siellä  kultatahan, 
Kanan  pojat  kaltatahan, 
Lampaita  lahdatahan, 
Sian  päitä  korvetahan, 
Pienen  prinsin  ristimiksi, 

330  Pienen  poikasen  pidoksi.» 
Tulivat  Klaun  kartanolle, 
Laski  maahan  polvillensa 
Oman  vävynsä  etehen. 

Muori: 
»Oh,  mun  Klaus  kultaseni, 

335  Ota  pois  tulesta  poika, 
Vaka  vaimo  valkiasta»!» 
Klaus  Kurki. 

»Poltan  porton  poikinensa, 
Mailman  lautan  lapsinensa.» 

Muori: 

»Älä  polta  Klaus  kulta, 

340  Anna  mennä  muille  maille 
Jälkiänsä  piilemähän, 
Töitänsä  häpeämähän.» 

Kirsti: 
»Älä  päästä  Klaus  kulta! 
Pane  pänni  pahoja  jauhoja, 

345  Terva  tynnyri  lisäksi, 
Ne  heitä  tulen  sekahan, 
Että  paremmin  palaisi.» 

Muori: 
»Oh,  mun  vähä  Eliinani, 
Ohoh,  lapsi  parkaseni, 

350  Mahdoit  olla  mielin  kielin, 
Mielin  kielin,  porton  kanssa?» 

Eliina: 
»Oli,  mun  äiti  kultaiseni, 
Ei  o'  syytä  pienintäkään, 
Ei  vikoa  vähäistäkään, 

355  Silmäneulan  vertaistakaan. 


Tehin  kaikki,  mitä  taisin, 
Vielä  päällekkin  vähäisen. 
Pala  nyt  tämäkin  paikka, 
Koskan  vielä  viimeseksi, 

360  Kovan  kuoloni  edellä, 
Sain  nähdä  äitini  silmät!» 

Olis  vielä  ottanut  hyvästi, 
Sanonut  pari  sanaa 
Itkevälle  äidillensä, 

365  Raukka  raukesi  samassa, 
Lensi  liekkien  sisähän, 
Vaipui  ilmevalkiahan. 

Se  oli  meno  nuoren  rouvan, 
Nuoren  Eliina  emännän, 

370  Joka  oli  kaunis  kasvoltansa, 
Kaunis  kaikella  tavalla, 
Kauvan  sinua  kaivatahan, 
Ijan  kaiken  itketähän. 
Itku  ei  Laukosta  lakkaa, 

375  Valitus  Vesilahdesta. 

Se  oli  loppu  nuoren  vaimon, 
Kanssa  pienen  poikalapsen. 
Kulu  tuskin  puoli  kuuta, 
Taikka  kaksi  viikkokautta, 

380  Hevosia  tallin  täysi, 
Nautoja  naveton  täysi, 
Kuoli  kaikki  korsi  suuhun, 
Kaatu  kaurojen  nojalle. 
Klaus  Kurki  kurja  miesi, 

385  Mies  kurja  ja  kamala 
Istui  aitan  kynnyksellä, 
Sekä  istui,  että  itki. 
Jesus  äijänä  käveli 
Sekä  Klaulta  tiedusteli: 

390  »Mitäs  itket  Klaus  Kurki?» 
Klaus   Kurki: 
»KylT  on  syytä  itkemistä, 
Vaivoja  valittamista: 
Poltin  oman  puolisoni, 


Elinan  surma.    16. 


71 


Sytytin  Byleni  täyden, 
395  Poltin  pienen  poikaseni, 

Vasta  kannetun  kadotin.» 
Jesus: 

»Kyllä  tiedän  Eliina  rouvan.» 
Klaus  Kurki: 

»Missäs  on  Eliina  rouva?» 
Jesus: 

»Tuoli'  on  Eliina  rouva, 
400  Tuolla  taivahan  talossa. 

Ylisessä  ta  iva  liassa, 

Ylimmäisen  portin  päällä. 

Jalkojen  suuressa  Jumalan, 

Kuuden  kynttilän  edessä, 
405  Kulta  kirjanen  kädessä. 

Pikku  poikainen12  sylissä, 

Uulovi  oven  edessä. 

Tiedän  myöskin  Klaus  Kurjen.» 
Klaus  Kurki: 

»Kussasta  on  Klaus  Kurki?» 
Jesus: 
410  »Tuoli'  on  tuolla  Klaus  Kurki, 

Alasessa  helvetissä, 

Alimmaisen  portin  alla, 

Kannukset  vähän  näkyvät, 

Jalan  alta  kuhistavat. 
415  Vielä  tiedän  Kirsti  huorran. 

Tuoli'  on  tuolla  Kirsti  huorra, 

Alisessa  helvetissä, 

Alimmaisen  portin  alla. 

Palmikot  väliä  n  näkyvät, 
420  Kultarihmat  kuumottavat.» 
Klaus  tuo  ajohon  lähti, 


Pisti  pillit  säkkiliinsä, 

Soitti  suolla  mennessänsä, 

Kajahutti  kankahalla, 
425  Järähytti  järven  päässä, 

Ajoi  päin  sulaa  merta 

Alle  aaltojen  syvinten. 

Se  oli  meno  nuoren  miehen, 

Kanssa  nainehen  urohon, 
430  Kirsti  rakkina  perässä. 

Jo  ensimmäisen  puolisonsa,  orpa- 
nansa13 Kaarina  Flemingin  kuoleman 
jälkeen  joutui  Klaus  Kurki  omantun- 
non vaivoihin.  Toisen  vaimonsa  Elina 
Stenbockin  ja  tämän  kanssa  siittä- 
män poikansa  poltettuaan,  päätti 
Klaus  Kurki  itsemurhalla  lopettaa 
tärkeillä  rikoksilla  tahratun  elämänsä. 
Hän  valjastutti  kaksi  hevosta  vaunu- 
jen eteen,  istui  itse  vaunuihin  ja  ajoi 
Päiräniemen  jyrkältä  kalliolta14  suo- 
raan järveen.  Kirsti,  jonka  valta  Lau- 
kossa Klaus  Kurjen  kuoleman  jälkeen 
olisi  ollut  pieni,  meni  isäntänsä  pe- 
rässä samaa  tietä  järveen,  jonne  he 
molemmat  jäivät. 

Kerrotaan  koetetun  pelastaa  vau- 
nuja ylös  järvestä,  mutta  veden  pin- 
taan noustuaan,  vaipuivat  ne  uudes- 
taan pohjaan,  eivätkä  sittemminkään 
tehdyt  pelastamis-yritykset  ole  pa- 
remmin onnistuneet.  Kun  kalastajan 
nuotta  takertuu  Päiräniemen  kallion 
alla  olevaan  vedenalaiseen  kariin,  sa- 
notaan Klaus  Kurjen  vaunujen  nous- 
seen ylös  muistuttamaan  kalastajalle, 
että  juuri  siinä  syvänteessä  on  hau- 
tansa saanut  tuo  Laukon  mahtava 
Klaus   Kurki. 


12  poikanen  :  poikainen.  —  13  Klaus  Kurjen  täti  (isän  sisar)  Elina  Niilontytär 
Kurki  oli  naimisissa  Maunu  Klaunpoika  Fleming'in  kanssa.  He  tulivat  Fleming'ien 
nuoremman  sukuhaaran  esivanhemmiksi  ja  heidän  vanhin  tyttärensä  Kaarina  oli 
Klaus  Kurjen  ensimmäinen  puoliso.  Kirj.  muist.  — 14  Päiräniemen  kallio  on  Laukon 
kannaksen  pohjoisella  puolella  Vakkalan  lahden  rannalla  lähellä  kartanon  rakennuk- 
sia.   Kirj.  muist. 


Kertovaisia  runoja. 


17.  Vesilahti.  Kallio  N,  n.  290.  —12. 

Ida  Heinonen.  Kuullut  Halikossa 
K.  W.  Förbomilta,  joka  runon  oli  oppi- 
pinut  vaimonsa  veljeltä  Laukosta.  Mp. 
Uskelassa. 

Paha  Klaus  Kurki,  ku  frouvans  polt. 

Klaus  Kurki  kurja  miesi, 

miesi  kurja  ja  kamala, 

istui  aitan  kynnyksellä, 

sekä  istu,  että  itki. 
5      »Mistäs1  tunnet  Klaus  Kurjen, 

onko  hän  kummempi  muita?» 

»Tulennasta  tuiman  tunnen, 

jalon  jalan  heitännästä.» 

»Eikös  muita  ylpiöitä, 
io  kun  on  Laukon  Klaus  Kurki?» 
Klaus  lähtevi  tupahan, 

polki  jalan  portahalle, 

miekalla  oven  avasi, 

tupellansa  kiini  tunki. 
15  Klaus  tuo  tuli  tupahan 

joukon  kanssa  kartanolle, 

saran  saatto  miehen  kanssa, 

saran  satulaurohon; 

miehet  kultamiekoissansa, 
20  hevoset  hopiapäissä. 

»Onkos  teillä  neittiä  myyrä, 

piika  mulle  pirettynä?» 

»Ei  meillä  neittiä  myyrä, 

ei  piika  piretty  minulle[!].» 
25  Klaus  tuo  rannalta  tulevi, 

ajoi  kohti  kartanoa, 

viisi  veljestä  Elinan, 

istut  kaikki  pöörän  päässä, 

nousit  kaikki  katsomahan, 
30  kävit  kartanolle  vastahan. 
»Ei  neittiä  mäellä  myyrä, 

tehrä  kauppa  kartanolla; 


hevoset  mäellä  myyrään, 
ka vja jalat  kartanolla. 

35  Onpa  meillä  tupakin, 
tupa  tulla,  toinen  mennä, 
talli  kans  on  hevoset  panna, 
vaja  varsat  valjastella, 
naulat  laskea  satulat.» 

40  Klaus  Kurki  vielä  kysyi: 
»Onkos  teillä  neittiä  myyrä?» 
Jopa  äiti  Elinan  nuoren 
Klaus  Kurjelle  kumarsi: 
»Ei  ole  meillä  neittiä  myyrä, 

45  piikat  meillä  pikkusia, 
kaikki  keskenkasvavia.» 
»Onpa  teillä  Elina  nuori, 
kyllä  vahva  varreltansa, 
avioksi  auttavainen; 

50  annappas  mulle  Elina!» 
»Oi  mun  kultaiseni! 
Älä  mua  Klaulle  anna, 
eihän  minä  vielä  taira 
panna  työhön  palkollista, 

55  ruokkia  suurta  perhettä, 
lioitta  suurta  tarhakarja.» 
»Sitä  ei  sinun  tarvittekka, 
kosk  on  siellä  Kirsti  piika; 
pankon  työhön  palkolliset, 

60  ruokkikoon  ison  perheen 
ja  kaitselkohon  tarhakarjan!» 
»Kyll  on  siellä  Kirstipiika, 
Laukon  entinen  emäntä. 
se  mun  tules  polttaja, 

05  kovin  päivin  kuolettaja.» 

»Ei  oi  Kirsti  ennenkä  kettään  polt- 

tanu, 
kovin  päivin  kuolettanu, 
eikä  ennen,  eikä  vasta.» 
Kukas  kuitenkin  oli  hullu, 


17.     »  Säkeissä  5,  7,  9,  117,  138,  174,  194,  312,  336,  347  pieni  alkukirjain. 


Elinan  surma.     17. 


73 


io  kukas    muu    kuin    Kiina    raukka! 

Otti  kililat.  antoi  kättä 

kurjan   Klaaus   Kurjen. 

Kävi  Klaaulle  emännäksi. 
Kirsti  katseli  klasista. 
75  tuli  silmistä  välkkyeli: 

»Voi  millä  tavalla 

mä  saisin  ton  välin  pahenemaan, 

ennenkuin  valtani  annan 

ja  toisen  käskyjä  kuu[n|telen?» 
80  Eipä  muita  ta  iv  i  t  tukkaan, 

itse  Kirsti  neuvon  keksi, 

läksi  Klaaun  pakinoille: 

»Voi  mun  Klaaus  kultaiseni, 

vähäpä  sinä  tiiät! 
85  Uolevi  makasi  emännän  kanssa, 

nuoren  Elinan,  renki  roisto!» 

»Voi  mun  Kirsti  piikaiseni, 

jos  sä  laitat  toreksi, 

minkä  sait  sä  sanoiksi. 
»o  sinun  silkillä  vaatetan 

ja  Elinan  tulessa  poltan2! 

Viisi  villaista  hametta 

annan  sinun  käyräksesi. 

enkä  Elina  rouvan!» 
»a  »Voi  mun  Klaaus  kultaiseni, 

aja  pienelle  niitylle. 

aja  Aumasten3  Lirolle, 

sano  kauvas  meneväsi. 

monet  viikot  viipyväsi 
ioo  keräjissä  Pohjanmaalla; 

silloin  tuottelen  toreksi, 

minkä  saattelin  sanoiksi!» 
Klaaus   Kurki   kurja   miesi 

totteli  huoran  houkutusta, 

105  meni  Elinan  kamarihin: 


»Voi  mun  pieni  Elinani. 
laita  voita  vakkasehen, 

suuri  säkki  evästä, 

liikiö  sianlihaa, 
no  karpio  kananmunia. 

pitkät   matkat  mennäkseni 

käräjille  Pohjanmaalle!» 

»Voi  mun  oma  kultaiseni. 

älä  siellä  kauvan  viivy, 
us  viikot  on  mulla  viimeiset, 

päivät  vielä  vumeisemmät! 

Astu  suurin  askelin. 

tai  astu   toisten  loinen  puoli; 

puhu  asia   puolille. 
i2o  mene  toisten  täyttämään; 

syö  puoli  evästä, 

s\  ö  toisten  toinen  puoli; 

juo  puoli  lasia  s. 

jätä  toinen  puoli  Pohjan  noitien 
juotavaksi» 
125  Niinpä  pani  Elina  rouva 

suureen  säkkihin  evästä, 

laitti  voita   vakkasehen. 

liikkiön  sianlihaa. 

karpion  kananmunia. 
i3o      Klaus  lähti  matkahan, 

ajoi  pikku  niitti  lie. 

ajoi  Aumasten3  larolle. 

Kirsti  huora  tupaan  lähti 

vaatteita  pieniä  pesemään 
135  ja  paitoja   Elina  rouvan4. 

Kuului  kolina  tuvasta, 

pankkina   patatuvasta. 

Rouva  kävi  katsoman6, 

mitä  siellä  kolkatan": 
m»  »Voi  mun  Kirsti  piikaiseni, 


*  |vaa|  poltan  :  p.  —  3  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  *  |p|rouvan  :  r.  — 5katso- 
'  n  :  k.  —  6  kolkataa  n  :  k. 


74 


Kertovaisia  runoja. 


mitäs  täällä  niin  kovasti  kolhit 
ja  patojani  paukuttelet?» 
»Huoran  huopia  virutan, 
huonon  vaimon  vaattehia!» 

145  »Äläpäs  Kirsti  piikaiseni, 
kolhi  niitä  niin  kovasti!» 
»Kolliinpa  mä  kiusallakin, 
kolhin  vielä  kovemmin!» 
»Älä  kolhi,  Kirsti  huora, 

150  paitojani  pahasti! 

Ei  niit  ole  täällä  tehty, 
vaan  on  äitini  kotona!» 
»Huoria  on  ne  hyvätkin  piiat, 
vaan  ei  portot  puoletkaan! 

155  Vähäpä  minun  väliä, 
vaikka  parka  palkollinen 
haukuttaisin  huoraksi, 
kun  isot  emännätki, 
ovat  renkien  kai[na]lossa, 

i6o  pitkäpartojen  parissa!» 
Itku  silmissä  Elina  tuli 
rannalta  tupahan. 
Kirsti  kiiruhti  perässä: 
»Kuulkas  rouva  kultaiseni, 

165  otetas  me  renkit  työstä, 
häijyt  härkien  perästä, 
piretän  nyt  pirot  pienet 
sekä  pienet  juupelijuhlat; 
niin  täällä  ennenkin  tehtiin, 

170  kun  oli  reisulla  isäntä!» 
»Kirsti  kiltti  piikaseni 
teeppäs  itse,  niinkuin  tahrot, 
niinkuin  teit  sä  ennen  mua! 
Tyhjennä  kaikki  tynnörit, 

175  se  vaan  yksin  täynen  jätä, 
kun  on  tehty  minua  varten!» 
Kirstipä  tähän  mutkan  muisti: 
sen  hän  sitten  ensin  laski. 
»Voi  mun  Kirsti  piikaiseni, 


iso  toisin  teit,  kun  toisin  käskin!» 
»Voi  mun  kulta  rouvaseni, 
mihin  teen  mä  yösijanne, 
teenkö  uuteen  tupahan, 
ylimäisen  holvin  päälle?» 

185  »Tee  niinkuin  ennenkin  teit 
sijani  Klaavun  tupahan, 
siellä  miekat  välkkyväiset, 
siellä  pyssyt  paukkuvaiset, 
siellä  raurat  raatelevaiset! 

190  Pyssyt  tarvitaan  sorassa, 
miekat  miehien  käsissä, 
ei  tuttuja  ole  tuvassa, 
kamarissa  kaunihissa. 
Sinne  tee  vaan  sijani, 

195  pane  kaksi  villavaippa, 
kaksi  korvatyyny, 
kaksi  liinaista  lakana!» 
Kirstipä  meinasi  kiusallakin: 
panen  viisi  villavaippa, 

200  panen  viisi  korvatyyny; 
viisi  liinaista  lakanaa. 
Elina  tästä  levolle  läksi. 
»Voi  mun  Kirsti  piikaiseni, 
etpä  tehnyt,  niinkuin  käskin, 

205  panit  viisi  villavaippa, 
panit  viisi  korvatyyny, 
viisi  liinaista  lakanaa.» 

Kirsti  juoksi  kamarista, 
meni  Uolevin  tupahan: 

210  »Kuulkaas  Uolevi,  ylinen  trenki, 
tulkaas  Klaavun  tupahan, 
siellä  teitä  tarvitahan, 
kiiruhusti  käskettiin.» 
»Mitasta  mä  siellä  tehnen?» 

215  Meni  sentään  arvoltansa. 
Kirsti  kiiruhti  perässä, 
yhreksät  ovet  lukitsi, 
takateljet  kymmenet: 


Elinan  surma.    17. 


75 


sitte  juoksi  pikkuniitulle, 
iso  kiiruhti  Aamasten  kirolle: 
»No  mun  Klaavaa  kaltaiseni, 
nytpä  laittelen  toreksi, 

minkä  saattelin  sanoiksi: 

on  hän  siellä  nytkin  vielä 
225  f  ro  u  van  kanssa  kamarissa!) 

Klaavus  kohta  kotiin  läksi 

pahalla  päällä,  pahoilla  mielin, 

otti  tulta  tervaksehen, 

tulta  tuohon  viritti, 
230  pani  tulen  nurkan  alle, 

valoi  alle  valkiata. 

Elinainen  nuori  rouva 

pisti  sormensa  klasista, 

vihki  sormus  sormessansa. 
235  »Voi  mun  Klaaus  kultaiseni, 

älä  sormusta  karota, 

vaikka  kantajan  karotat!» 

Elinainen  nuori  rouva 

piti  lastansa  lasissa  [!], 
240  itkeväistä  ikkunassa. 

»Voi  mun  Klaaus  kultaiseni. 

älä  polta  poikalastas, 

jostas  poltat  pojan  luojan[!]!» 

»Pala  portto  poikinesi, 
245  ma  ilma  n  lauta  lapsinesi; 

ei  se  ole  minun  poikani. 

vaan  se  ompi  Uolevin  poika!» 
Elinainen  nuori  rouva 

Herra  Jesusta  rukoili: 
250  »Oohoh  Herra  Jesos  kulta. 

anna  annos  Jesus    kulta, 

että  äitini  näkisin; 

palakohon7  kaikki  paikat, 

tämä  vettä  vuotakohon, 
255  siks  et  äitini  näkisin! 

Voi  mun  Uoti  veikkoseni. 


juoksi-  joutuin  Suomelahan! 

Kumi  tänne  äitiäni, 

sano  paremmin  kuin  onkaan!» 

260  Uoti  läksi  juoksemahan, 
sekä  juoksi,  että  joutui, 
pian  juoksi  järven  poikki, 
tuli I!  1  tuonne  Suomelahan: 
»Jo  nyt  muori  kultaiseni, 

265  rouva  teitä  sinne  käski, 
siellä  teitä  tarvittaisiin, 
kiiruhusti  käskettiinkin!» 
Nousi  muori  vuoteeltansa, 
alkoi  päällensä  pukea: 

270  »Voi  minua  vaivaista    vaimo, 
kun  puin  hamettani, 
puin  aina  edestakaisin; 
kuinka  liekään  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 

275  hyvin  ennen,  nyt  paremmin!» 
»Voin  minua  vaivaista  vaimo, 
kun  puin  röijyjäni, 
puin  aina  erestakaisin; 
kuinka  liekään  tyttäreni?» 

280  »Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 
hyvin  ennen,  nyt  paremmin!» 
»Voi  minua  vaivaista  vaimo, 
kun  puin  sukkiani, 
puin  aina   erestakasin; 

285  kuinka  liekään  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 
hyvin  ennen,  nyt  paremmin!» 
»Voi   minua  vaivaista  vaimo, 
kun  puin  kenkiäni, 

290  puin  aina  erestakasin; 
kuinka  liekään  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  nuori  kulta, 
hyvin  ennen,  nyt  paremmin!» 
»Voi  minua  vaivaista  vaimo. 


Säkeet  253,  254  ja  255  ovat  reunaan  lisätyt. 


76 


Kertovaisia  runoja. 


295  kun  levitin  liinani, 

levitin  aina  erestakaisin; 
kuinka  liekään  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  muori  kulta, 
hyvin  ennen,  nyt  paremmin!» 

300  »Voi  minua  vaivaista  vaimo, 
kun  puin  myssyäni, 
puin  aina  erestakaisin; 
kuinka  liekään  tyttäreni?» 
»Hyvin  kyllä,  muori  kulta, " 

305  hyvin  ennen,  nyt  paremmin!» 
Tuli  muori  pukeneksi, 
sitte  lähtivät  ajohon. 
Ajoivat  Suomelan  lahrelle: 
»Voi  minua  vaivaista  vaimo, 

310  Savu  Laukosta  näky  vi, 
sauhu  Laukon  kartanosta. 
Mitäs  tuolla  tehräänkään 
noin  sakian  sauhun  kanssa?» 
»Kukot  siellä  kuitataan, 

315  kananpojat  kaltataan, 
lampaita  lahrataan, 
sianpäitä  paistetaan, 
pienen  prinssin  ristimeksi, 
pikku  poikasen  piroksi.» 

320  Tuli  Laukon  kartanolle, 
laski  maahan  polvillensa, 
etehen  oman  vävynsä: 
»Voi  mun  Klaavus  kultaiseni, 
ota  pois  tulesta  poika, 

325  vaka  vaimoa  valkiasta!» 
»En  ota  porttoa  tulesta, 
eikä  porton  poikakaan, 
palakoon  portto8  poikinensa, 
mailman   lauta  lapsinensa!» 

330  »Älä  polta  Klaavus  kulta, 
anna  mennä  muilla  maille 
jälkiänsä  piileilemään, 


töitänsä  häpeilemään!» 
Kirsti  tuli  kiiruhusti: 

335  »Älä  vainen  Klaavus  kulta! 
Vaan  pane  jauhoja  pahoja, 
tervatynnyri  lisäksi, 
heitä  tulen  sekahan, 
että  paremmin  palaisi!» 

340  »Voi  mun  pikku  Elinani, 
voi  mun  lapsi  par  kani, 
mahros  olla  mielin  kielin, 
mielin  kielin  Kirstin  kanssa?» 
»Voi  mun  äiti  kultaiseni, 

345  ei  ole  syytä  pienintäkään, 
vikaista  vähäistäkään. 
Kaikki  tein,  minkä  taisin, 
vielä  päälle  vähäisenkin. 
Ole  kiitetty  Jumala, 

350  ylistetty  Herra  Jesus, 
kun  torjut  tuliset  liekit, 
että  vielä  viimeiseksi, 
kovan  kuoloni  erellä, 
sain  nährä  äitini  silmät.» 

355  Olis  ottanut  hyvästi, 
puhallellut  vähäsen  vielä, 
itkevälle  äitillensä; 
raukka  raukesi  samassa, 
lensi  liekkien  sisähän, 

360  vaipui  ilmivalkiahan. 

Se  oli  meno  nuoren  rouvan, 
nuoren  Elina  emännän, 
jok  oli  kaunis  kasvoiltansa, 
kaunis  kaikilta  tavoilta. 

365  Kauvan  häntä  kaivatahan, 
ijän  kaiken  itketähän, 
itku  ei  ikän  Laukosta  lakkaa, 
ei  valitus  Vesilahdesta. 
Se  oli  meno  nuoren  rouvan, 

370  kanssa,  pienen  poikalapsen. 


pojika|  :  portto. 


Elinan  surma.    17  a. 


77 


Kului  tuskin  puoli  vuotta. 

vieri  kaksi  viikkokautta: 

hevosia9  tallit  täynnä. 

lehmiä  navetat  täysi, 
375  kuolit  kaikki  konsa[I]  suuhun, 

kaatuit   kaurojen  nojalla. 

Klaus  Kurki,  kurja  miesi, 

miesi  kurja  ja  kamala, 

istui  aitan  kynnyksellä. 
380  sekä  istui,  että  itki. 
Jesus  äijänä  käveli: 

»Mitäs  itket  Klaavus  Kurki?» 

»Kyl  on  syytä  itkemistä, 

vaivoja  valittamista! 
385  Uskoin  huoran  houkutukset, 

valhet  sekä  vakutukset, 

poltin  oman  puolisoni, 

poltin  pikku  poikaseni, 

vasta  kannetun  karotin.» 
390  »Kyllä  tiedän  Elina  rouvan!» 

»Missäs  on  tuo  Elina  rouva?» 

»Tuol  on,  tuol  on  Elina  rouva, 

ylisessä  ymmärskissä, 

tuolla  taivallan  talossa! 
395  Kuusi  kynttilä  eressä, 

kultakirjainen  kädessä, 

pikku  poikanen  sylissä, 

Uolevi  oven  eressä. 

Tieran  myöskin  Klaavus  Kurjen: 
400  tuol  on  toi  Klaavus  Kurki 

alimmassa  helvetissä. 

alimmaisen  portin  alla, 

kannukset  vähän  näkyvät. 

kultakellot  kuumottavat. 


405  Vielä  tierän  Kirsti  huoran: 

tuolla  on  toi  Kirsti  rouva 

alimmassa  helvetissä, 

alimmaisen  portin  alla. 

palmikot  vähän  näkyvät, 
410  kultarihmat  kuumottavat.» 
Klaus  Kurki,  kurja  miesi, 

mies  kurja  ja  kamala, 

satuloitsi  orihin 

mustan  vaunun  etehen, 
415  pisti  pillit  säkkiin, 

soitti  suolle  mennessänsä, 

ajoi  päin  sulaa  merta; 

ja  Kirsti  rakkina  perässä. 
Siin  oli  meno  nuoren  miehen, 
420  kanssa  nainehen  urohon. 

17  «.   Kangasala.      Borenius  n.   52. 
-ul,74. 

Hakalan  Taava,  erään  Kerppolan 
Torpparin  vaimo. 

fHuolimatta  mahd.  kirjallisesta  al- 
kup.  on  seuraava  katkelma  mukaan 
otettu. | 

Laus    Kurjen   arkki*. I 

Eliinainen2  neitty  nuari3 
Meni  aittahaam4  mäjelle5 
Vaski  vakka6  kainaloissa7. 
Vaski  avv.ijii  vakkasessa. 

Äiti: 

5  »Tu.ilta  tullee   Klaus8  Kurki8 
(Eliina:) 
»Mistäs  tunnet  Klaus8  Kurjen8?» 
»Tulennosta  tuiman  tunnen, 


*  kk-.ssa  iso  alkukirjain. 

\~  (c.  '  Arkista  oppinut,  mull  oli  semmonen  arkki.  Mp.  huom. — 2  Elinainen  : 
Eliinainen.  — 3  r.  »Tapanin  laulu»  =  [Tapanin]  virsi.  »Lasten  virsiä».  (Runon  nimeä 
ei  tunneta).  — 4  aittanani  :  aittahaam.  — 5  mäjell |ä|  :  mäjelle.  — 6  vakkajnen|  :  v.  — 
'  kainalossa  :  kainaloissa;  yi.  [kainal]ossa.  —  8  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


78 


Kertovaisia  runoja. 


Jalon  jallaan9  heitännöstä.» 
Klaus  K  [urki]8  ajoi  pihhaan 

10  Salan  hevOjS  miähen10  kanssa, 
Salan  satula  urohoon11: 
Miähet  kulta  miakoissansa, 
Hevoset  hopia12  päissä. 
Kl[aus]  K[urki]  tuli  pihaan13, 
Kysy: 

15  »Onko  teillä  neityttä  myylä, 
Piikaa  mullen  pilettynä?» 
»Ei  neityttä  mäjellä  myylä14, 
Pannaan15  kauppa  kartanolla, 
Hevoset  mäjellä  myylää16. 

20  Kyllä  meill'  on  tupiaki: 
Tupa  meill'  on  yljän  tulla, 
Tupa  tulla,  toinen  mennä, 
Vaja  varsat  valjutella17, 
Naulat  laskee18  satulat19.» 
Äiti: 

25      »Ei  meil  om   neityttä  myylä: 
Piiat  meil  om20  pikkusia, 
Kaikki  kesken  kasvavia.» 

K[l]aus  K[urk]i: 

»Ompa  tua21  vähä  Eliina, 
Joka  auttaa  avioksi 
30  *Annappa   vähä   Eliina.*» 
Eliina: 

»Älä  anna  minua  Klaulle, 

Se  minun  koviim  päiviin  kualettaa 


Ja  minun  tulessa  polttaa.» 

(En  minä  muista  kuin  sitä  välillä 
on). 

18.    Tottijärvi.  Borenius  (1986)  481*. 

-28/874. 

Pajulahti.  »Porin  Kaisa»  (mies, 
Pori  ennen  ollut  jääkärinä),  kant- 
tori Stalmannin  täti.  Ennen  arkkia 
oppinut. 

»K[l]aus   kurjen  virsi»2. 

(Alkua  ei  muista) 

Äiti  sanoo: 

»Mahroit  olla  mielin  kielin, 
Miel[in]  k[ielin]  porton  kanssa.» 

Eliina  vastas  sitten  että: 
»Koitin3  olla  miel[in]  k[ielin], 
Kaikki  tenin4  mitan5  taisin, 
5  Viälä6  vähäm7  paalienkin8 
Pala  nyt  tämäkin9  paikka, 
Koskan  näin  äitin10  silmät 
Kovan3  kualonF  eöellä12.» 

(Siin  on  pari  3  värsyä  välillä  kun  en 
m[inä]   muista) 
Jiesus  äijänä  käveli, 
io  Klaus  Kurki3  istu  tallin  kynnyk- 
sellä ja  itki. 
Kysy: 

»Mitäs  itket  Klaus3  Kurki3, 13?» 


9  jalan  :  jal/aan.  —  10mi|e|hen  :  miähen.  —  u  uroh|o|n  :  urohoon.  —  12  ia  aJle- 
viiv.  —  13  yi.  [pi]hh[aan].  —  14  myylä  :  *mäjellä*  m.  —  ls  aan  alleviiv.  —  16  Säe  ala- 
reunaan kirj . ,  mutta  merkitty  tähän  kuuluvaksi.  — 17  valj  ]a|tella  :  valjutella.  — 
18  ee  alleviiv.  —  19  kk:ssa  seuraa:  | Äiti,  Älä  anna  minua  Klaullen  (en  muista  nuu- 
kaan)!.— 20  o|n|  :  om.  — ai  ua  alleviiv. 

18.  1  Ks.  nr.  2:n  alahuom.  2.  — 2  r.  »Kaikki  vaan  yhrellä  nuatilla  mitä  on  sem- 
mottia».  —  Ei  puoli-i11  jälkeäkään.  Mp.  huom.  —  3  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  4  h 
alleviivattu.  —  5  mitä  :  mitan.  ■ —  6  Vi|e|lä  :  Viälä.  —  7  vähä  :  vähäm.  —  *  Kumpikin 
nalleviiv.  — 9  tämä  :  tämä/cm. — 10  ätin  :  äitin. — u  ku|o|loni  :  kuoloni. — 12  e|r|ellä: 
edellä.  —  I3  Säkeitten  alkup.  järjest.:  17,  17  a — k,  11 — 16;  num.  muutettu.  Säkeet 
f — k  reunaan  kirj. 


Elinan  surma.    18—20. 


79 


»Kyll  «m  syyssä  itkemistä, 

Vaivassa  valittamista: 

Poltin  oman  pnalisani14, 
15  Sekä  piänen15  poikaseni, 

Äsken  kannet  un  kadotin16.» 
Kysy: 

Missä  on  Eliina"  frouva?» 

Klaaus18  Kurki3  pisti  pillit  säkki- 

hinsä, 

Soitti  sualla  mennessänsä, 
20  Järven  päässä19  järähytti. 

Ajo  äkkiä  järveen 

Tiina  rakkina  perässä. 

Eroavat  kohdat  sekä  lisä-  ja  täyden- 
nyssäkeet   edelliseen: 

[Otsikko:]  [K]/aa[us  k.  v.] 
Oa.  s.  Älä  polta  poikalasta 

b.  Vaikkas  poltat  pojaan  tuojan! 

c.  Poltan  porton  poikinensa 

d.  Mailman  lautan  lapsinensa 

e.  Ei  se  ole  minun  poikan 

f.  Vaan  se  on20  Pavelin21  poika22. 
5.      [V.  v.  p]eä[hVnkin] 

10.  [KlMaus  k.  i.  t.  k.  j.i.] 

11.  [M.i.  kla]a[us  k.?] 

17a.   Eliina  frouva  istuu  taivaassa 
[E.  f.  i.  taiva[/i[assa] 

b.  Pikku  poikanen  sylissä 

c.  Uaveli  oven  edessä 
(Sitten  kun  sen  sai  kuulta 
kysy  ■: 

d.  Missä  on  Klaaus3  K  [urki]8 

e.  Kl[aaus]  K[urki]8  on  helvetissä 


f.  Alimmaisen  portin  alla 

g.  Kannuksia  vähän  näkyy. 
h.  Missäs  on  Tiina  huarra24,25? 

i.  Tiina  h[uarra  on|  helvetissä] 

j.  Alimfaisen]  p[ortin]  a [11a] 

k.  Palmikoita  vähän  näkyy. 

Enpä  tiedä  tikka  raukka, 
kuta  tammea  takonen. 

19.  Tyrvää.    Kullan    n.  28.  —10,l103. 

Tapiola.  Eevastiina  Haavisto,  63  v. 
Tikka  sanoi  käelle: 

»Tyhjää  kakut,  kultainen  käki.» 
»Enpä  tiedä,  tikka  raukka, 
Kuta  tammea  takonen, 
Kuta  kuusta  kolkuttelen. 
5  Moni  on  pinnalta  sileä. 
Päältä  hyvän  näköinen, 
Vaan  on  sisältä  lahoa, 
Sydämeltä  mällännyttä; 
Toiset  päältä  köykäiset, 
io  Melkeinpä  lahon  näköiset, 
Vaan  on  sisältä  sielät, 
Sydämeltä  ehykäiset.» 

Piispa  Henrikin  surmavirsi. 

20.  Eonkilahti.     Saarimaa    n.    531. 

—09. 

tl.  p.  Yläneellä. 

Mist  Lalli  laki  sai? 
Hyvä    miähe   hytyst   (=    piispa 
Henrikin) 


14  Jälkimm.  a  alleviiv. 


pi|e|nen  :  piänen. 


16  d  alleviiv.  —  17  ii  alleviiv. 


—  18  aa  alleviiv.  —  '*  pää|s|sä  :  päässä  [I].  —  20  |oon  :  on.  —  21  Onko  se  Uaveli  |vai 
Ualovi]  minä  en  muista.  Mp.  alahuom. — "  Käsikirjoituksessa  on  tämän  jälkeen  seu- 
raava kertojan  lisäys:  (Ennen:  Mitä  siällä  tehtäncAAään  —  sauAun  »Mullakin  ne  on  niin 
lap[s]uuden  aikaset».  — "Sana ylipyyhitty.  — "  kk:-^;i  iso  alkukirjain.  —  Mrr  alleviiv 


80 


Kertovaisia  runoja. 


21.  Pomarkku.         Lindgren   n.   234. 
-29/n  92. 

Uusikylä.  Ruotivanhus  Heikki  Kan- 
kasniemi,   n.    79   v. 

Kirjall.  vaikutusta.] 

Pispa  Hendrikin  surma1. 

Lalli  otti  pispan  lakin, 

Pyhän  miehen  hytyrin, 

Kulki  kovin  kiiruhtaen, 

Pakeni  pahan2  ilkinen. 
5      Katsoi  lapsi  kehdostansa, 

Kohensi  kättä  pientä, 

Puolelta  vuodelta  puheli, 

Ymmärtävästi  saneli: 

»Kaksi   on   lakki   Lallin   päässä 
io  Eikä3  omat  kumpikaan. 

Mistä  Lalli  lakin  sai, 

Pyhän  miehen  hytyrin? 

Lallilla  on  lakki  pääsä 

Katalassa  kallossansansa[ ! | , 
15  Pispan  lakki  lavea, 

Huippu  tottörö[!|  komea.» 
Tuosta  Lalli  lapoaan, 

Riensi  raukka  riivatusti. 

Eipä  ollut  turvaa  tuolla: 
20  Ahdisteli  hiiri  lauma, 

Raateleeksi  rieteli. 

Lalli  rannalla  |!]  pakeni, 

Hiiret  hiipi  perässä, 

Kaapusi  rannan  raitiolla, 
25  Nousi  puuhun  pidempään, 

Hiiret  puuta  kalvatteli, 

Juuresta  poikki  järsien. 

Puu  kaatui  kamalasti, 

Vieri  virtaan  vinhasti. 
30  Lallin  loppu  rumalta, 

Näytti  kalman  katalalta; 


Veteen  vaipui  vimmaa  pää[!], 
Suistui  Henrikin  surma  mies. 

Henrikin  surmasta  on  muuten  eri- 
tyinen tarina  kansan  keskellä. 

22.  Köyliö.  Palonen   maikakert., 

Niemi   fi,unonker.    matkak.  siv. 
309.     —52. 

Köyliössä  ollessani  kuulustelin,  jos 
jonkunmoisia  juttuja  pispa  Henrikistä 
olisi  jälellä  kansan  seassa.  Nämät 
täällä  eivät  enään  tietäneet  mitään 
muuta,  kun  että  Lalli  —  Köyliön  kar- 
tanon senaikuinen  isäntä  —  olisi  Sankt 
Henrikin  tappanut  järvellä,  ja  lyönyt 
sormen,  jossa  oli  sormus,  poikki,  joka 
sormi  sormuksenensa  sitten  jäälohka- 
resta  löyttiin  Mittomaarin  aikana.  Hen- 
rikin hautaamisesta,  ja  häristä,  joilla 
ruumista  kuljetettiin,  oli  alku  eräästä 
runosta  jälellä,   näin   kuuluva: 

»Musta  mulli  Muntilasta, 
Toinen  Polsun  Jaakolasta», 
vaan  tässä  kaikki  heidän  tietonsa  oli- 
kin. 


23.  Köyliö.  Killinen  K,  Suom.  Mui- 
naisin, yhd.  aikakausk.  II  s.  98. 

Keskiaika.  Noin  1/i  virstaa  pohjoi- 
seen päin  siitä  saaresta,  jolla  Köyliön 
kartano  on,  on  toinen  V«  virstaa  pitui- 
nen saari,  jonka  nimi  on  Kauko,  sa- 
notaan sitä  myöskin  Lallinluodoksi. 
Tämän  luodon  sivulla  sanotaan  Lallin 
murhanneen  Henrikin,  joka  siis  oli 
sillä  kertaa  Kokemäelle  päin  menossa 
koska  tämä  luoto  on  Kokemäelle  päin 
siitä  saaresta,  jossa  Lallin  asunto  oli. 


21.    »  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  2  |pahen|  pahan  :  p.  —  3  Säkeissä  10  ja  16  on 
pieni  alkukirjain. 


Piispa  Henrikin  surmavirsi.    23—27. 


81 


Vielä  tiedetään  Köyliössä  kertoa,  että] 
kun  Henrikki  oli  murhattu,  hankittiin 

hänen    ruumiistaan    vetämään    k.iksi 
mustaa  härkää,  ja  saatiin 

Musta  mulli  Mantilasta, 
toinen  Polsun  Jaakolasta. 


24.  Siikainen.    Helomaa  Kyllikki,  n. 
105.     —30. 

Vanhantalon  isäntä,  n.  50  v. 
Kusta  Lalli  on  lakin  saanut 
mies  paha  hyvän  hytyrän? 


»Mistä  Lalli  lakin  saanu, 
hyvä  miähe  hytyrä, 
paha  miähe  pahuus?» 

Hiiret  rupesivat  kiusaamaan  niin 
ettei  Lalli  saanu  lepoo  yäl  eikä  päiväl. 
Hän  kiipes  viiteen  kuuseen  järven  ran- 
nal;  hiiret  nakersivat  poikki  ja  Lalli 
kaatus  kuusines  päivines  järveen.  Siit 
sai  järvi  Hiiri  järve  nimen.  St  Hen- 
rikki pantiin  vetämään 

»musta  mulli  Muntilasta, 
toinen  P  »Ison  Jaakolasta.» 
(Talojen    nimiä     Köyliössä). 


25.  Kurria.    Kaukomaa  L.  n.  3.  — 

16/6  30. 

Karviankylä.  Joos.  Kallioniemi, 
93  v.    Ihmisten  puheista  oppinut. 

Mistäs  Lalli  lakin  saisi, 
Hendrikki  hyvän  hytyrin? 

Se  on  Hämehen  maassa  tapahtunut. 
Lalli  tappoi  miehen  Köyliön  järvellä. 

26.  Länsi-Suomi,   Niemi  A.  R,  n.  4. 

—90. 

Lallista. 
Lalli  on  Köyliön  kartanon  ensimäissi 
isäntti.     Kon   pispa   Henrikki    Koke- 
mäelt  tuli  tän  ei  Kirsti  Lallin  emäntä 
antanu  ruakka  vaan 

»keitti  kiältä  kelvotonta.» 

Pispa  otti  ja  maksoi  kaksinkertaisest 
ruan.  Lalli,  kon  tul  kotti  lähti  aja- 
ajamaan  takaa  ja  tappoi  Henrikin 
Kauko  luaros  Köyliönjärves1.  Sit 
otti  hän  viäl  piispa  lakin.  Vähänen 
laps  sano  laattialt: 


27.  Satakunta.  Suom.  Kirkkohist. 
Seur.  toim.  XXVIII  s.  9,  1930. 
Kaksi  'pyhää  Henrikkiä  koske- 
vaa muistiinpanoa,  Kirj.  Aarno 
Maliniemi  ja  J.  J.  Mikkola. 

Relation  om  S:t  Hnnrichs  dod. 

Han  tog  och  af  honom  hans  myssa 
och  satte  den  pä  sit  hufvvud.  Sedän 
han  sig  med  detta  ringa  bytet  bepryt 
hade,  skyndar  han  sig  hemät,  och  när 
han  skulle  taga  myssan  af  sig,  och 
helsa  pä  sin  hustru,  blif\vo  häären  och 
härgälen  fastsittande  wed  myssan,  sä 
at  sedän  mössan  \var  aftagen,  syntes 
blodiga  hufvvudskälen.  Det  berättas 
och  at  da  han  skulle  draga  av  sig  rin- 
gen,  har  han  ryckt  af  sig  fingret.  Til 
detta  när\varande  Gudz  straff  säges 
hustrun  haf\va  lagt  detta  försmädeliga 
löijet,  säjandes 

Custa  Lalli  lakin  sai, 
häijy  mies  hyvän  hytyrän. 


26.     l  Henrikin  :  H.  *Kauko  luoaros  Köyliönjärves*. 


82 


Kertovaisia  runoja. 


Hämeen  ihmeet. 

28.  Parkano.    Harvia  n.  257.     —07. 
Kiliniö.     Iivari   Mäntykoski,    47    v. 

Olen  minä  kuullut  kummem- 
mankin, 
Suomen  maassa  suuremmaiikin1 
Hämehessä  käyöessäni: 
Kun  lampaat  laisit  laattiaa, 
5  Ja  piiat  määjyt  karsinas. 

Olen  minä  kuullut  kummem- 
maiikin,  j.n.e. 
Kun  härjät  hakkas  halkoja, 
ja  rehkit  luikkas  parsissa. 
Olen    minä    kuullut    [kumme- 
matkin],  j.n.e. 
io  Kun  hevoset  istui  kamarissa, 
Ja  isännät  hirnuit  tallissa. 
Olen    minä    [kuullut    kumme- 
mai|kin],  j.n.[e.] 
Sika  tiellä,  miekka  vyöllä,  kaksilla 
kannuksilla 
Ja2  sotamies  läätis  rohisi. 
15      Olen    minä    [kuullut    kumme- 
ma ukin],  j.n.e. 
Lehmät  leipo  leipiä 
Ja2  emännät  imivät  navetassa. 

28 a.    Virrat.      Hämeenlinnan    alak. 
sentin.    Sylvi   Mäki-Kahila,  n. 


349.—12U25. 
Liisa  Lampila,   73  v. 
Ätsäristä  Virroille). 

[Alkup.  Tuutulaulua.] 
Tuu,  tuu  tupakkirulla 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä 


(Muuttanut 


28.     •  r.  (t.  summemmai|kin). 


5  Mitä  siellä  tehtiin? 
Isännällä  kynnettiin, 
emännällä  karhittiin, 
piiat  lakas  tunkioita, 
siat  vastas  taikinoita, 
io  herrat  ryyppäs  viinaa 
ja  talonpojat  piiinää. 

Kadonnut  neito. 

29.  Tyrvää.   Kullaa   n.  9.     —  9/i  05. 
Tapiola.      Antti    Kalliomäki,  58   v. 
[Omatekemää  ja   kirjallista  vaiku- 
tusta seassa.] 

Surullisen  valitus. 

Viisi  oli  tyttöä  emolla, 

Viisi  lasta  vanhemmalla. 

Läksi  tyttö  puolukkahan, 

Toinen  läksi  mustikkahan, 
5  Kolmas  koitti  pähkinähän, 

Neljäs  kesä  kalahan, 

Viides  jänön  poluille, 

Koukkupolven  polkumille. 

Mi  lähti  jänön  jälille, 
io  Se  sinne  katoaapi; 

Joka  kesä  kalahan, 

Sepä  joutui  ahtolahan; 

Mi  koitti  pähkinähän, 

Se  ei  sieltä  poijes  pääse; 
15  Joka  mustikkaan  menevi, 

Sen  on  siellä  kouko  tappoi; 

Yks  on  tyttö  tylleröinen 

Kotia  kohti  kohonneena. 

Neiti  mi  läksi  puolukkahan 
20  Hän  se  polun  kotiin  polki, 

Puolukoita  toi  kantamuksen. 
Siitä  emo  ihastuupi, 

Kuin  on  neiti  kotia  saapui, 

2  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Kadonnut  neito.    29. 


83 


Sanoi  näillä  sanoilla, 

25  Lausui  tällä  lausehella: 
»Viel  on  mulla  millä  eleä, 
Lapseni,  kulta,  kunniani, 
Saapui  kuululliin  kotihin.» 
Neiti  maalle  marjahaaseen 

30  Lupas  mennä  uuden  kerran. 
Emo  kieltä,  emo  kielti, 
Iso  isoin  ihmetteli, 
Miksi  neito  marjahan, 
Puolukoita  poimimahan? 

35  Neito  sanoi  sanat  nuo: 
»Minä  marjahan  menisin 
Tuiman  talven  varaksi.» 
Läksi  neito  marjahan, 
Puolukoita  poimimahan1. 

40  Poimi  puoloja  pussillisen, 
Kokeilipa  kontillisen, 
Silloi[n|  saavutti  väsymys  neion, 
Uni  uuvutti  unehen, 
Kaatoi  nurin  mättähälle. 

45  Siinä  neito  nukkuaapi, 
Mättähällä  makoaapi. 

Tuli  suuri  tuulen  puuska, 
Idästä  iso  vihuri, 
Heitti  niskaan  vaatteet  neion, 

50  Vatsan  paljaaksi  puhalti. 
Kulki  poikanen  polulla, 
Mies  metsässä  matkustaapi, 
Näki  neien  mättähällä 
Unen  helmoin  uupunehen. 

55  Miespä  tuota  himoitseepi, 
Päälle  neion  heittäytyypi, 
Siinä  neidon  raiskoaapi, 
Tina  rinnan  riuuttelee[!]. 
Neito  unesta  heräsi. 

6o  Paikkojansa  pakottelee, 
Vatsanansa  vaivaileepi. 


Neiti  tuosta  sanelemaan: 
»Palloin  tein  mä,  tytti  raukka, 
Tytti  raukka,  neito  nuori, 

65  Söin  marjoja  mättähältä, 
Ne  nyt  vaivaavat  vatsallani. 
Unessa  tuntui  suloiselta, 
Herättyäni  vaikialta.» 
Neito  tuosta  kotihin 

-o  Emollensa  valittamaan. 

Emo  tuon  sanoiksi  virkki: 
»Kylläpä  tuosta  paranet, 
Pane  maaten  päivän,  pari, 
Kunnes  vaivasi  vajoopi, 

75  Tuskasi  poies  poistuupi.» 
Kävi  tyttö  makaamahan, 
Makas  päivän,  makas  toisen, 
Saman  verran  viikkojakin. 
Vatsa  tuost  yhä  paisuvi, 

80  Vyö  lyhyeksi  lyheni, 
Siksi  kunnes  sukeutuupi, 
Imehno[!]  ilmoille  ilmaantuupi. 

Tyttö  tuota  valitteli, 
Valitteli,  vaikerteli, 

85  Sanoi  sanoilla  noilla2, 
Lausui  näillä  lausehilla: 
»Mis  onneni  ehompi, 
Kun  en  kuollut  kolmi  öisnä, 
Kadonnut  kapalolasna. 

90  Miksi  mua  vaimo  vaali, 
Miksi  emo  imetti? 
Parempi  minun  olisi 
Olla  manalan  majoilla, 
Tuonen  tyttöjen  keralla, 

95  Kuin   on   kurjan   kuljeskellaa[!l 
Näillä  mailla  matkustella, 
Tehdä  työtä  tyhjän  päälle, 
Nähdä  vaivaa  vaivan  päälle, 
Kokea  monta  kovoa 


29.    *  poimihan  :  poimimahan.  —  2  nolla  :  noilla. 


84 


Kertovaisia  runoja. 


100  Ollen  ihmisten  ihmehenä, 
Kärpästen  naurettavana.» 

30.  Tyrvää.   Kullaa  n.  91.  —  1SU03. 
Tapiola.    Fanni  Taipale,  26  v. 
Äidin  laulu. 

Neitoni  minun  katosi, 

Nuorna  saamani  katosi. 

Arvaa,  aurinko,  asiat, 

Kuu,  kummat  haastattele, 
5  Mihin  joutui  neitoseni, 

Kunne  kanani  katosi! 

Kuu  se  asiat  arvoapi: 

Tyttäresi  orjuudessa, 

Miehen  mustan  vankilassa, 
io  Ku  ei  mieheen  suostunut, 

Vankilahan  paiskattihin. 
Minä  tyttöä  hakemahan, 

Rautaset  ovet  avajan, 

Kiviseinät  tieltä  siirrän. 
15  Mikään  ei  minua  estä 

Lastani  pois  päästämästä. 

Kivikirkko  tehtäköön. 

31.  Parkano.     Paldani  n.   4.     —52. 
Kivikirkko  tehtäköhön. 

Annikainen,  punnikainen, 

Kuto  kirjukankahia, 

Kirjulinnassa,  tuvissa, 

Niidet  nisku,  kaitehet  nasku, 
B  Puola  kultanen  kulisi, 

Katto  ulos  ikkunasta, 

Näki  kirkon  palavan. 

Anna'  palaa  puisen  kirkon, 

Kivikirkko  tehtäköhön, 
io  Rautaharja  rakettakohon, 

Paremmat  papit  tuotakohon, 


Paremmat  papin  emännät, 
Kiiltävämmät  kirkkoherrat, 
Mieluisemmat  messumiehet. 


Kukko  lauloi  Kuurinmaalla. 

32.    Oripää.      Vihervaara    n.    3154. 

—11. 

Makkarkoski.  Juha  Tuominen,  30  v. 
Noirat    lensivät    paaston    aikana. 
Noita  kulki  niin  nopeasti,  että  kun 

päivä  piirsi  Pirkkalasa, 
koitti  Kokemäellä, 
yleni  Yläneellä. 

33.  Mouhijärvi.       Hannus    n.   175. 
—90. 

Vestola.  Eedla  Hannus,  60  y. 
Pirun  matkustus. 

Kukko    lauloi    Kuurimmaalla , 
Kana  kaakotti  Viipurissa, 
Päivä  piirsi  Pirkkalassa, 
Koitti  se  Kokemäellä. 

34.   Ylöjärvi.  Paldani  n.  20*.     —52. 
Kukko  laulo    Kuurin  maassa, 
Kana  kraakotti  Kangasalla, 
Päivä  piirsi  Pirkkalassa, 
Koi  koitti  Kokemäellä. 


35.  Ylöjärvi.   Pohjankanervo  T,  n.  i. 
—SQj731. 

Kirkonkylä.  Siina  Martta,  80  v.  Mp. 
Kunnalliskodissa. 

Päivä  piirsi  Pirkkalassa, 
koitti  Kokemäellä, 
valkeni  Vanajanselällä. 


Kuu  paistaa,  kuollut  ajaa.    36—40. 


85 


36.  Sahat  ja  Erä}.  Hahnsson  n.  221*. 

—53. 

Runo. 

Kukko  laulo  Kuurinmaalla, 
Kana  kaakotta  Virossa, 
Varsa   liilju  Viipurissa. 
Pässi  määkki  Pälkäneellä2, 
6  Päivä  koitti  koivistossa, 
Valkeni  vatikivessä. 

37.  Kuhmalahti.  Lindroos  15*.  — 88. 

Haapsaari.  40  v.  nainen.  Kuullut 
äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.  Mp.  Totti- 
järvellä. 

Kukko  laulo'   Kuurin  maalla. 
Kana  kaakotti  Virossa; 
Sika  vinku'  Viipurissa, 
Hepo  hilju'  Helsingissä. 
5  Varsa  Vaasan  kaupungissa. 

mi.  Ks.  n.  36. 


38.  [Virrat.]  Pahtani  73.*         —52. 

Kukko   laulo    Kuurin  maassa, 
Kana  Vaasassa  valitti, 
Sika  vinku  Viipurissa, 
Porsas  porasi  Porvohossa, 
5  Päivä  koitti  koivistossa. 

39.  Huittinen.  Saarimaa  n.  405.  — 09 

Torppari  Ekman,  yli  70  v.    Kuullut 
Huittisissa.    Mp.  Paattisissa. 

Kukko  laulo  Kuurimmaalla, 
kana  kaakotti  Virosa, 
sika  vinku  Viipurisa. 


Kuu  paistaa,  kuollut  ajaa. 

40.  Kankaanpää.   Mikkola  J.  J.  n.88. 
—87. 

Kankaanpään  kirkonkylä.  Kustaa 
Varvari. 

Se  oli  yksi  kuollut  kuin  sano,  että 
kuin  sinä  kuolet,  niin  sinun  pitää  tulla 
minulle  sanoon  kummonen  sija  sinulla 
on.  Sittc  se  tuli  sanoon  kuin  sen  oli 
häät  sen  toisen  miehen,  tuli  sanoon  sit- 
te,  että  nyt  minä  tulin  sanoon.  Se  sano 
että  tuokaa  nyt  hänelle1  multaa  taltri- 
killa  ja  se  kulu  hänen  eestiinsä.  Ja 
sittenkuin  se  sano  sille,  sille  ylkäälle, 
että  nyt  on  minun  aikani  mennä  pois. 
Se  ylkä  sano  sitte  että  nyt  minä  tulen 
kanssas  kattoon  kummonen  paikka  si- 
nullla  siellä  on.  Sittenkuin  se  meni 
kattoon  sen  kuolleen  kanssa,  sano: 
minä  tulen  ja  koitan  kummonen  sija 
sinulla  on  haudassa.  Se  meni  koit- 
taan,  mutta  hauta  painu  kiinni  ja  siellä 
oli  sitte  niinkuin  loinpuut  ja  ne  kierti 
ympäri,  ja  siellä  oli  suuria  ja  pieniä, 
jotka  oli  ees  mennyt,  ja  kuin  ne  kierti 
ympäri,  niin  se  teki  aina  1000  aastai- 
kaa  kuin  se  ylkä  mies  pois.  Niin  oli 
vaan  niinkuin  haahmu,niin  meni  sinne 
samaan  taloon,  jossa  häitä  pidettiin  ja 
siellä  puhuttiin,  että  täältä  katos  frii- 
ari,  että  kuollut  vei  sen  mennessänsä 
ja  oli  sitte  niin  jo  kauan  aikaa.  Kuol- 
lut: 

»Kuu2  paistaa  heliästi, 
kuullut  ajaa   keviästi, 
eikös  pelkää  ihminen.» 

Sano*  se  kuollut  aina  sitä  ylkää  kuin 
ne  kattoon  haudalle. 


36.  '  Vrt.  Virittäjä  X:o  8  v.  1929  T.  Pohjankanervo,  Lisiä  Iläm.  muistom.  j.n.e 
siv.  383.  —  2  Säe  reun.  kirj.  ja  säk.  lopussa:  (Sahalahdelta).  Vrt.  edell.  m.  kirj.  siv 
335. 

40.    »  hänelle  :  h.  *multaa*.  —  2  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


86 


Kertovaisia  runoja. 


41.  Alastaro.     Vihervaara    n.    3123. 

—11. 

Ylhäinen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 

Kuuvalolla  ajo  joku  matkamiäs 
hautausmaan  ohitte.  Joku  olento 
kulki  siinä  peräsä  ja  sano: 

»Kuu1  paistaa  heliästi, 
kuallu  ajaa  keviästi, 
eks  elävä  pelkää?» 

42.  Alastaro.     Vihervaara    n.    3124. 

—11. 

Lauronen.  Eevastiina  Kivimäki, 
50  v. 

Toisen  toisinnon  mukaan  se  olento 
sanoi: 

»Kuu  paistaa  kirkkaasti, 
Kuallu  aijaa  vilppaasti, 
Eks  pelkää  kultani?» 

(Matkamiäs  sanoi): 
»Kuin  ma   pelkään,   kun   oma 
kultani  kans1  on.» 

Näkö  kulki  matkamiehen  rinnalla. 
Se  oli  matkamiehen  kuolleen  kullan 
näköinen.  Sitt  se  katos  (kun  matka- 
mies  vastannut   oli). 


43.  Tyrvää.    Kullaa  n.  36. 
Tapiola. 
Kuu  paistaa, 
Kuolleet  ajaa, 
Mahtaa  lapset  pelätä, 
Pienokaiset  piiloutua1, 
s  Vahvemmatkin  vapista. 


n 


7i  03. 


44.  Hämeenkyrö.   Vihervaara  n.  501. 

—10. 

Rauma.     Emma    Grönberg,    50    v. 
Kuullut    H:kyrössä. 

Kuu  paistaa  heleästi, 
Kuollut  ajaa  keveästi, 
Etkös  elävä  pelkää? 

Laiska  Jaakko. 

45.  Kiikka.   Maijala  n.  63.    — 2/4  04. 

Lähtee  suvi,  lähtee  talvi, 
Lähtee  jäätkin  järvestä, 
Vaan  ei  lähre  Laiska  Jaakko 
Noukorotin  linnasta. 

Lohikäärmeelle  tuomittu  neito. 

46.  Eräjärvi.  Järvinen  N,  n.  15.  — 
53.  Sama  Reinholmilla  Fol.  12, 
n.  29.1 

Tuutikas  me  kaksi  lasta, 
Koskas2  kolmannen  sa'amme? 
Jesus  kaunis  kolmanneksi3, 
Neitsy  Maaria  neljänneksi, 
s  Isä  viisas  viidenneksi, 
Äiti  kulta  kuudenneksi. 
Jopa  meitä  joukko  tulee; 
Käykääs  me  Käenmäelle 
Käen  kieltä  oppimahan, 
io  Kiskokas  me  niini  pitkä, 
Niini  pitkä  ja  leviä, 
Jolla  hirret  hirttelemme 
Tien  suuhun,  veräjäpuuhun4, 


41.  1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

42.  1  r.  (=  mukana). 

43.  1  piloutua  :  piiloutua. 

46.  •  Runon  on  G.  J.  Nyman  kirj.  H.  A.  Reinholm  merk.  R:n  muistiinpanoksi 
v:lta  1848.  —  2  Tekstissä  seur.:  (tois.  mistäs)  — 3  Reinholmilla  :  |kumppaliksi|  kolman- 
neksi :  k.  —  4  Reinholmilla  :  v|i|räjäpuuhun  :  veräjäpuuhun. 


Lunastettava  neito.     46—48. 


87 


Josta  kuninkaat  kulkevat, 
is  Valtaherrat  vaeltavat. 

Lunastettava  neito. 

47.  Eura?  (Heinonen)  lieinholm,  Fol. 

12  n.  761.  —52? 

Tyttö  istu  kammioss'2, 
Itkee  ja  huokaa  raskaast' 
Näki  isänsä  kulkevan 
Pitkin  meren  rantaa, 
s      Hyvä  isä',  rakas  isä'. 
Lunasta  minua  täältä! 

Milläs  minä  sinun  lunastan, 
Kun  ei  ole  minull  rahaa3. 
Ompi  sulia  3  hevoista, 
io  Pane  paras  pantiksi. 

Ennen  mä  luovun  tyttärestän, 
Kun  parhaasta  hevosestaan. 

Tyttö 

äitinsä  menevän  ' 

15  — mulla  rahaa. 

Ompa  sulia  kolme  lehmää 

veljensä, 

Milläst 

3  miekkaa 

20 sisarestan. 

Kun  parhaasta  miekastan. 

Näki4  sisarensa 

Hyvä  sisar  —  — 
Ompa  sulia  3  kruunua. 
26  Näki  ylkänsä 


Hyvä  ylkan,  rakas  ylkän, 

-3  laivaa. 

Ennen  mä  luovun     laivasta, 

Kun  parhaasta  ystävästän. 
30      Isän  hevoset  kuolkoon, 

Parhaana  kyntöä ika n! 

Äidin  lehmät  ehtyköön, 

Parhaita  lypsyaikanl 

Veljen  miekka  menköön  poikki, 
35  Parhaana  sota-aikan! 

Sisaren  kruunu  pudotkon, 

Vihille  mennessänsä! 

Ja  yljän  laivat  seilatkoon, 

Koko  elämän  aikaan! 
40      Isän  hevoiset  kuolivat 

Parhäna  kyntöaikan, 

Äidin  lehmät  ehtyivät 

Parhaana  lypsyä  ika  n, 

Veljen  miekka  meni  poikki 
45  Parhaana  sota[-jaikan, 

Sisaren  kruunu  putoosi 

Vihille  mennessänsä, 

Ja  yljän  laivat  seilasiit 

Koko  elämän  ajan. 

48.  Oripää.  Viliervaaran.2371. — 11. 
Tanskila.    Maija  Välilä,  74  v. 
Venäjäläinen,  venäjäläinen 
Soutaa1  ja  joutuu, 
Ja  neitsy  nuari,  neitsy  nuari 
Istuu1  ja  itkee 
s  Pää  paatin  pohjall  ja 
Käret  lairan  pääll. 


47. 
Suom.  run. 
Näki. 


1  Runon  yi.:  upptecknad  af  Heinonen:  Eura  eller  Nystad.  [Yrt.  Y;irsin;iis- 
n.  1040].  —  2  |rannalla|  kammioss'  :  k.  — 3  ;v|a|r|aa  :  rahaa..  —  *  Njejki  : 


»8.    •  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


88 


Kertovaisia  runoja. 


49.  Loimaa.      Vihervaara    n.    4467. 
—13. 

Venäläinen   veisaa   ja   soutaa, 
Neitto  nuari  istuu  ja  itkee 
Venäläisen  venikossa[!]. 
Kappalaisen  laivasa, 
5  Kappa  kären  päällä, 
Karinkaukalo  kainalosa: 
»Älä  viä  mua  Venäjän  maalle, 
Saata  mua  Karjanmaalle!!), 
Siälä  on  mulla  faari  elosa.» 
io  »Hyvä  faari,  kaunis  faari, 
Lunasta  mua  täältä  pois!» 
»Ei  ole  millä  mä  sua  lunastan.» 
»Onpa  sinulla  kolme  orhia, 
Anna  paras  pantikseni.» 
is  »Ennen  luavun  tyttäreestäni, 
Ennenkun  parhaasta  orhiistani.» 
Venäläinen  veisaa  ja  soutaa. 

»Älä  viä  mua  Venäjän  maalle, 
Saata  mua  Karjanmaalle, 

20  Siälä  on  mulla  muari  elosa.» 
»Hyvä  muari,  kaunis  muari, 
Lunasta  mua  täältä  pois!» 
»Ei  ole  millä  lunastan.» 
»Ompa  sinulla  kolme  hametta, 

25  Anna  paras  pantikseni.» 
»Ennen  luavun  tyttäreestäni 
Ennenkun  parhaasta  hameestani.» 
Venäläinen  veisaa  ja  soutaa. 

»Älä  viä  mua  Venäjän  maalle, 
30  Saata  mua  Karjanmaalle, 

Siälä  on  mulla  veli  elosa.» 

*»Hyvä  veli,  kaunis  veli, 

Lunasta  mua  täältä!»* 

»Ei  ole  millä  mä  sua  lunastan.» 
35  »Ompa  sinulla  kolme  miakkaa, 


Anna  paras  pantikseni.» 
»Ennen  luavun  sisareestani 
Ennenkun  parhaasta  miakastani.» 
Venäläinen  veisaa  ja  soutaa. 

40  »Älä  viä  mua  Venäjän  maalle, 
Saata  mua  Karjanmaalle, 
*Siälä  on  mulla  sisar  elosa.* 
Hyvä  sisar,  kaunis  sisar, 
Lunasta  mua  täältä!»  — 

45  *»Ei  ole  millä  mä  sua  lunastan.» 
»Ompa  sinulla  kolme  krunuu, 
Anna  paras  pantikseni.» 
»Ennen  luavun  sisareestani, 
Ennenkun     parhaasta     kruunus- 
tani.»* 

50  »Valkia  kruunus  polttakoon 
Parhaalla  häitten  ajalla! 
Miakkas  poikkis  taittukoon 
Kiihkeämmän  soran  ajall! 
Varas  hammees  viäköön 

55  Parhaalla  tarpeen  ajalla! 
Susi  orhiis  syäköön 
Parhaalla  kylvön  ajalla!» 

Sitt  susi  orhiita  syämään, 
Varas  hammeita  viämään, 

6o  Miakat  poikki  taittumaan, 
Valkia  kruunuja  polttamaan. 

50.  Alastaro.     Vihervaara    n.    2493. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Venäläinen  -verikoira 
Soutaa  ja  laulaa. 
Neitto  nuari  paatisa 
Itkee  ja  huakaa, 
s  Pää  on  paatin  pohjasa 
Ja  käsi  paatin  kaulalla. 
Näki  hän  isänsä  rannalla: 


Lunastettava  neito.    50. 


89 


»Isä  kulta,  isä  kulta. 

Lunasta  unia  täältä!» 
10  »Milläs  mä  sun  lunastan, 

Kun  vähän  on  uralla  vanaa?» 

»Ompa  sulia  kolme  tammaa. 

Pane  paras  pantiks!» 

»Ennen  luaviin  tyttäreestänj 
15  Ennenkon     parhaasta     tammas- 
tani.» 
Venäläinen  verikoira 

Soutaa  ja  laulaa. 

Neitto  nuari  paatisa 

Itkee  ja  huakaa. 
20  Pää  on  paatin  pohjasa 

Ja  käsi  paatin  kaulalla|!| 

Näki  hän  äitinsä  rannalla: 
»Äiti  kulta,  äiti  kulta. 

Lunasta  mua  täältä!» 
25  »Milläs  mä  sun  lunastan, 

Kun  vähän  on  molla  vanaa?» 

»Ompa  sulia  kolme  lehmää, 

Pane  paras  pantiks!» 

»Ennen  laavun  tyttäreestänj 
30  Ennenkon  parhaasta  lehmästäni.» 
Venäläinen  verikoira 

Soutaa  ja  laulaa. 

Neitto  nuari  paatisa 

Itkee  ja  huakaa, 
35  Pää  on  paatin  pohjasa 

Ja  käsi  paatin  kaulalla. 

Näki  hän  veljensä  rannalla: 

»Veli  kulta,  veli  kulta. 

Lunasta  mua  täältä!» 
40  »Milläs  mä  sun  lunastan. 

Kun  vähän  on  unilla  varraa?» 

»Ompa  sulia  kolme  miakkaa, 

Pane  paras  pantiksi» 

»Ennen  mä  luavun  sisareestani 


45  Ennenkon  parhaasta  miakastani.» 
Venäläinen  verikoira 

Soutaa    ja   laulaa. 

Niitti»  nuari  paatisa 

Itkee  ja   huakaa, 
50  Pää  on  paatin  pohjasa 

Ja  käsi  paatin  kaulalla. 

Näki  hän  sisarees  rannalla: 
»Sisar  kulta,  sisar  kulta, 

Lunasta  mua  täältä!» 
55  »Milläs  mä  sun  lunastan, 

Kun  vähän  on  mulla  varraa?» 

»Ompa  sulia  kolme  kruunun, 

Pane  paras  pantiks!» 

»Ennen  luavun  sisareestani 
60  Ennenkon     parhaasta     kruunus- 
tani.» 
Venäläinen  verikoira 

Soutaa  ja  laulaa. 

Neitto  nuari  paatisa 

Itkee  ja  huakaa. 
fis  Pää  on  paatin  pohjasa 

Ja  käsi  paatin  kaulalla. 

Näki  hän  sulhoos  rannalla: 
»Sulho  kulta,  sulho  kulta, 

Lunasta   mua  täältä!» 
70  »Milläs  mä  sun  lunastan. 

Kun  vähän  on  mulla  varraa?» 

»Ompa  sulia  kolme  linnaa. 

Pan»'  paras  pantiks!» 

»Ennen  luavun  linnastani 
76  Kun  parhaasta   kullastani.» 
Isän  tammat  laihtuivat 

Parhaalla  ajon  aijaalla; 

Äitin  lehmät  ehtyivät 

Parhaalla  lypsyn  aijaalla; 
80  Veljen  miakat  maatuivat 

Parhaalla   soran1  aijaalla; 


50.     J  r.  (=  sodan). 


90 


Kertovaisia  runoja. 


Sisareen  kruunut  sulivat 
Parhaalla  ilon  aijaalla; 
Sulhon  linnat  enenivät 
85  Koko  elinaijaan. 

51.  Huittinen.  Saarelainen,  n.  54.  —17. 

Rustaava  Alho,  synt.  Huittisissa 
1834  ja  kuoli  1916.  Hän  eli  melkein 
syntymäseudullaan  kaiken  ikänsä  ja 
vanhemmiltansa  ja  ehkä  läheisemmil- 
tänsä  naapureiltansa  hän  oli  kerto- 
mansa tiedot  kuullut.    Mp.  huom. 

Sureva  neito. 

Venäläinen  veisaa  ja  soutaa, 
Neitsy  nuori  itkee  ja  surree: 
»Vie  minua  Venäjän  maalle, 
Venäjän  maalta   Karjan  maalle, 
5  Sielä1  on  mun  rakas  isäni.» 
Venäläinen  veisaa  ja  soutaa, 
Neitsy  nuori  itkee  ja  surree. 
Näki  hän  isänsä  kävelevän 
Pitkin  meren  rantaa: 

io  »Hyvä  isä,  kaunis  isä, 
Lunasta  mua  täältä!» 
»Milläs  mää  sun  lunastan, 
Ei  mull  ole  varraa.» 
»Onpa  sulia  kolme  hevosta, 

15  Pane  niistä  parhaan!» 

*»Ennen  luovun  tytt'ä'restäni. 
Enne  ko  parhaasfta]  hevosestani.»* 

Venäläinen  veisaa  ja  soutaa, 
Neitsy  nuori  itkee  ja  surree. 

20  Näki  hän  äitinsä  kävelevän 
Pitkin  meren  rantaa: 
»Hyvä  äiti,  kaunis  äiti, 
Lunasta  mua  täältä!» 
»Milläs  mää  sun  lunastan, 


25  Ei  mul  ole  varraa.» 

»Onpa  sulia  kolme  lehmää, 

pane  niistä  parhaan.» 

»Ennen  luovun  tyttärestäni, 

Ennen  ko  parhaasta  lehmästäni.» 
30      Venäläinen  veisaa  ja  soutaa, 

Neitsy  nuori  itkee  ja  surree. 

Näki  hän  veljensä  kävelevän 

Pitkin  meren  rantaa: 

»Hyvä  veli,  kaunis  veli, 
35  Lunasta  mua  täältä!» 

»Milläs  mää  sun  lunastan, 

Ei  mull  ole  varraa.» 

»Onpa  sulia2  kolme  miekkaa, 

Pane  niistä  parhaan.» 
40  »Ennen  luovun  sisarestani, 

Ennen  ko  parhaasta  miekastani.» 
Venäläinen  veisaa  ja  soutaa, 

Neitsy  nuori  itkee  ja  surree. 

Näki  hän  sisarensa  kävelevän 
45  Pitkin  meren  rantaa: 

»Hyvä  sisar,  kaunis  sisar, 

Lunasta  mua  täältä!» 

»Milläs  mää  sun  lunastan, 

Ei  mull  ole  \arraa.» 
50  »Onpa  sulia  kolme  kruunua, 

Pane  niistä  parhaan.» 

»Ennen  luovun3  sisarestani, 

Ennen  ko    parhaasta  kruunus- 
tani.» 
Venäläinen  veisaa  ja  soutaa4, 
55  Neitsy  nuori  itkee  ja  surree. 

Näki  hän  ylkänsä  kävelevän, 

Pitkin  meren  rantaa: 

»Hyvä  ylkä,  kaunis  ylkä, 

Lunasta  mua  täältä.» 
60  »Milläs  mää  sun  lunastan. 


51.  *  Säkeissä  9, 11,  13,  21,  23,  25,  33,  35,  37,  39,  41,  45,  47,  49,  51,  57,  59,  61,  63, 
65,  67,  69,  71  ja  73  on  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  2  sull|e|  :  sulia.  — 3  luov|a|n  :  luoviin. 
—  4 soutaa  Ipitkin  meren  rantaa|  :  s. 


Lunastettava  neito.     51 — 53. 


91 


Ei  nmll  ole  varraa.» 

»Onpa  sulia  kolme  talloo, 

Pane  niistä  parilaan.» 

»Ennen  luovun  talostani, 
65  Ennen  ko  armaasta  morsi[a]mes- 

tani.» 
»Isäni  hevosen  jalaat5 taittukoot6 

Parhaalla  kylvön  aijaall7; 

Äitini  lehmät  ehtykööt 

Parhaalla  lypsyn  aijaall; 
70  Veljeni  miekat  ruostukoot, 

Parhaalla  sodan  aijaall; 

^wareni  kruunut  palakoot, 

Parhaalla   häitten  aijaall; 

Kultani  talot  pysykööt  elimänsä 

aijaan!» 


52  a.  Kokemäki.    Reinholm,  Fol.  11. 
n.  288  d.— 48. 

Runo  on  sama  kuin  edellä  julkaistu 
NYI  n.  23,  joten  sitä  ei  ole  tähän  tois- 
tamiseen otettu .  Yert.  G.  J.  Nyma- 
nin kirj  :  II.  A.  Reinholm,  s.  53  ja  57, 
(Helsinki  1906),  missä  se  on  merkitty 
originaaliksi. 


52 


Reinholm  NVI  n.    23 


Kumo1 

-48. 

Venäläinen  viukaparta, 
Soutaa  ja  joutaa, 
Neitsy  nuori  istuu  ja  itkee 
Venäläise  venneess', 
5  Käde(t)  paatim  partahall, 
Jallat  [paatim]  pohjass'. 

»Sisar  hyvä,  s[isarj  h[yvä]. 
Lunast  minuu  täält'!» 

»Millä  minä  sinnuu  lunastan?» 
io  »Onpa  sinuU'  kolme silkkikläningiä 
Pane  paras  pantiks'!» 

Veli  hyvä  — 

Ompa  sulia  3:me  miekkaa, 
Isä  hyvä,  isä  kaunis, 
is  Ompa  teille  3  kartanoo, 
Äiti 

3  kult[a]  kruunun. 


53.  Kiikka.  Laurila  K.O,n.l. — 90. 

Gudmuntila.    Maija  Mäkelä,  81   v. 
Laulu  Ison   Vihan  ajoilta. 

Venäläinen,  ■  venäläinen,    veri 

suu 
Soutaa1  ja  joutaa. 
Neitsyt  nuori  itkee  ja  huutaa 
Pää  paatin  pohjassa, 
5  Kädet  paatin  laidassa. 
Näki  hän  isänsä  rannalla. 

Neitsy  sanoo: 
»Oo  mun  isäni,  raks  isäni, 
Lunasta  minut  täältä  pois!» 

io        Isä  sanoo: 

»Milläs  mä  sinun  lunastan?» 
Neitsy  sanoo: 

»Ompa  sulia  kolme  hevosta, 
Pane  niistä  paras  pantiksi!» 
15  Isä  sanoo: 

»Ennen  mä  luovun  tyttärestän 
Kun  huonommastakan  hevoses- 

tan.» 
Venäläinen,    venäläinen,    veri 

suu 
Soutaa  ja  joutaa. 
20  Neitsyt  nuori  itkee  ja  huutaa 
Pää  paatin  pohjassa, 
Kädet  paatin  laidassa. 

taittukoot.  —  '  ajaall  :  aijaall. 


5  jala|l|  :  jalaat.  —  •  taittukoo|n| 

52.  •  =  Kokemäki. 

53.  >  Säkeissä  2,  5,  19,  22,  36,  39,  53,  56,  70,  73,  pieni  alkukirjain. 


92 


Kertovaisia  runoja. 


Näki  hän  äitinsä  rannalla. 
Neitsy  sanoo: 
25  »Oo  mun  äitini,  rakas  äitini, 
Lunasta  minut  täältä  pois!» 
Äiti  sanoo: 

»Milläs  mä  sinun  lunastan?» 
Neitsy  sanoo: 
30      »Ompa  sulia  kolme  lehmää, 
Pane  niistä  paras  pantiksi!» 
Äiti  sanoo: 

»Ennen  mä  luovun  tyttärestän, 
Kun    huonommastakan    lehmäs- 

tän.» 
35      Venäläinen,    venäläinen,    veri 

suu, 
Soutaa  ja  joutaa. 
Neitsyt  nuori  itkee  ja  huutaa 
Pää  paatin  pohjassa, 
Kädet  paatin  laidassa. 
40  Näki  hän  veljensä  rannalla. 
Neitsy  sanoo: 
»Oo  mun  veljeni,   rakas    veljeni, 
Lunasta  minut  täältä  pois!» 
Veli  sanoo: 
45     »Milläs  mä  sinun  lunastan?» 
Neitsy  sanoo: 

»Ompa   sulia   kolme   miekkaa, 
Pane  niistä  paras  pantiksi!» 
Veli  sanoo: 
50     »Ennen  mä  luovun  sisarestan 
Kun    huonommastakan    miekas- 

tan.» 
Venäläinen,    venäläinen,    veri 

suu 
Soutaa  ja  joutaa. 
Neitsyt  nuori  itkee  ja  huutaa 
55  Pää  paatin  pohjassa, 
Kädet  paatin  laidassa. 


Näki  hän  sisarensa  rannalla. 

Neitsy  sanoo: 

»Oo  mun  sisareni,  rakas  sisareni, 
eo  Lunasta    minut    täältä    pois!» 
Sisar  sanoo: 

»Milläs  mä  sinun  lunastan?» 
Neitsy  sanoo: 

»Ompa  sulia  kolme  kultakruu- 
nua, 
65  Pane  niistä  paras  pantiksi!» 
Sisar  sanoo: 

»Ennen  mä  luovun  sisarestan 
Kun  huonommastakan  kruunus- 

tan.» 
Venäläinen,    venäläinen,    veri 

suu 
to  Soutaa  ja  joutaa. 

Neitsyt  nuori  itkee  ja  huutaa. 
Pää  paatin  pohjassa, 
Kädet  paatin  laidassa. 
Näki  hän  ylkänsä  rannalla. 
75       Neitsy  sanoo: 

»Oo   mun  ylkäni,   rakas   ylkäni, 
Lunasta  minut  täältä  pois!» 
Ylkä  sanoo: 
»Milläs  mä  sinun  lunastan?» 

so      Neitsy  sanoo: 

»Ompa  sulia  kolme  kartanoa, 
Pane   niistä   paras   pantiksi!» 
Ylkä  sanoo: 

»Ennen  mä  luovun  kartanostan 
85  Kun  rakkaasta  morsiamestan.» 

Neitsy  laulaa: 

»Isäni  hevoset  kaatukoon 
Keskellä  touvon  aikaa; 
Äitini  lehmät  ehtyköön 
90  Paraalla  lypsyn  aikaa; 
Veljeni  miekat  taittukoon 


2  siv.  alar.:  vihki. 


Lunastettava  neito.    53—54. 


93 


Keskellä  sodan  aikaa; 
Sisareni  kruunut  sulakoon 
Keskellä  tellan2  aikaa; 
95  Ja  kultani  kartanot  tallella  olkoon 
Sata  ajasta  aikaa!» 

54.  Tynää.  Ahlstedt  n.  BO.   — U/4Ö3. 

lllo.   Anna-Stiina  Korkeemäki,  70  v. 

Venäläinen  verikuono 
Soutaa  ja  huopaa 
Pää  paatin  pohjalla, 
Kädet  Bivulaidoilla. 

s  Neito  istui  kokassa. 
Itkee  ja  huokaa. 

Näki  hän  isänsä  rannalla: 
ilsäkulta,  lunasta    minä   täältä!» 
»Millä  mä  sun  lunastan?» 
io  »Ompa  sulia  kolme  hevosta, 
Pane  paras  pantiksi 
Ja  lunasta  minä  täältä!» 
»Ennen  luovun  pojastani. 
Ennenkuin     parhaasta     hevoses- 
tani.» 
15      Näki  hän  äitensä  rannalla: 
»Äitikulta,  lunasta  minä  täältä!» 
»Millä  mä  sun  lunastan?» 
»Ompa  sulia  kolme  lehmää, 
Pane  paras  pantiksi. 
20  Lunasta  minä  täältä!» 
»Ennen  luovun  pojastani. 
Ennenkuin     parhaasta     lehmäs- 
täni.» 
Taas   näki   hän   veljensä  ran- 
nalla: 
»Velikulta,  lunasta  minä  täältä!» 
25     »Millä  mä  sun  Lunastan?» 

»Ompa   sulia   kolme   miekkaa,    eo  Kultani  kartanot  pysykööt 
Pane  paras  pantiksi  Kaiken  elinajan!» 

54.     l  Säkeissä  36  ja  41  on  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Ja  lunast  minä  täältä!» 
»Ennen    luovun    lapsestani, 
30  Ennenkuin  parhaasta  miekastani. 
Näki   hän   sisarensa    rannalla 
Sanoi:     »Sisareni,    lunasta    minä 

täältä!» 
»Millä  mä  sun  lunastan?» 
»Ompa  sulia  kolme  kultakruu- 
nua, 
35  Pane  paras  pantiksi 
Ja1  lunasta  minä  täältä!» 

»Ennen  luovun  sisaristani. 
Ennenkuin    parhaasta    kruunus- 
tani.» 
Näki  hän  kultansa  ran- 
nalla: 
40  »Oma  kultan.  oma  kultan, 
Lunasta   minä  täältä!» 
»Millä  mä  sun  lunastan?» 
»Ompa   sulia  kolme  kartanoa, 
Pane  paras  pantiksi 
45  Ja  lunasta  minä  täältä!» 

»Linnat  on  kylmät  kyljissäni, 
Morsian  lämmin  virressäni, 
Ennen  luovun  kartanoistani. 
Ennenkuin  omasta   kullastani.» 
su      »Kaikille  tahdon  kostaa. 
Kun  ei  mua  täältä  osta. 
Isäni  hevoset  kaatukoot 
Keskellä  kyntöaikaa, 
Äiteni    lehmät    verta    lypsäkööt 
55  Keskellä  ly[p]syaikaa. 
Veljeni  miekal  taittukoot 
Keskellä  soikin  aikaa. 
Sisareni  kruunut  sulakoot 
Keskellä  häitten  aikaa. 


94 


Kertovaisia  runoja. 


55.  Tyrvää.     Pakula  V.    V,  n.   71. 

Kalliala.    Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Pommerin  piian  laulu. 

Neitsy.istu  paatisa, 
pää  paatin  laidalla, 
käsi  paatin  pohjalla, 
venäläisen,  venäläisen  venheesä. 
5  Näki  hän  isänsä  rannalla. 
Sano:    »Voi,  mun  rakas  isäni, 
lunasta  minä  täältä  pois!» 
»Milläs  sun  siältä  lunastan?» 
»Ompa1  sulia  kolme  hevosta, 

io  pa  niistä  paras  pantiksi!» 
»Ennen  mä  luavun2  tyttärestäni 
ennenku   parhaasta   hevosestani, 
kyllä  minä  toisen  tyttären  saan3, 
mutta  en  saa  toista  hevosta.» 

15      Neitsy  istu  paatisa, 
pää  paatin  laidalla, 
käsi  paatin  pohjalla, 
venäläisen,  venäläisen  venheesä. 
Näki  hän  äitensä  rannalla. 

20  Sano:  »Lunasta  minä  täältä  pois!» 
»Milläs  sun  siältä  lunastan?» 
»Ompa  sulia  kolme  lehmää, 
pa  niistä  paras  pantiksi» 
»Ennen  mä  luavun   tyttärestäni 

25  ennenku  parhaasta  lehmästäni, 
kyllä  minä  toisen  tyttären  saan, 
mutta  en  saa  toista  lehmää.» 

Neitsy  istu  paatisa, 
pää  patin  laidalla, 

30  *käsi  paatin  pohjalla*, 
venäläisen,  venäläisen  venheesä. 


Näki  hän  veljensä  rannalla. 
Sano:    »Voi  mun  rakas  veljeni, 
lunasta  minä  täältä  pois!» 

35  »Milläs  sun  siältä  lunastan?» 
»Ompa  sulia  kolme  miakkaa, 
pa  niistä  paras  pantiks!» 
»Ennem4  mä  lura1vun  sisarestani 
ennenku    parhaasta    solakastani, 

40  kyllä5  minä  toisen  sisaren  saan, 
mutta  en  saa  toista  miakkaa.» 

Neitsy  istu  paatisa, 
pää  paatin  laidalla, 
käsi  paatin  pohjalla, 

Ab  venäläisen,  venäläisen  venheesä. 
Näki   hän   sisarensa   rannalla. 
Sano:   »Voi  mun  rakas  sisareni, 
lunasta  minä  täältä  pois!» 
»Milläs  sun  siältä  lunastan?» 

50  »Ompa  sulia  kolme  kruunua, 
pa  niistä  paras  pantiks!» 
»Ennen  luavun  sisarestani 
ennenku  parhaasta  kruunustani, 
kyllä  minä  toisen  sisaren  saan, 

55  mutta  en  saa  toista  kruunua6.» 
Neitsy  istu  paatisa, 
pää  paatin  laidalla, 
käsi  paatin  pohjalla, 
venäläisen,  venäläisen  venheesä. 

60  Näki  hän  kultansa  rannalla: 
»No,  voi  mun  rakas  lailtani, 
lunasta  minä  täältä  pois!» 
»Milläs    sun    siältä    lunastan?» 
»Ompa  sulia  kolme  kartano ra', 

65  pa  niistä  paras  pantiks!» 

»Ennen  mä  luavun  kartanostani 
ennenku  omasta  morsiamestani, 


55.  1  0|n|pa  :  0>?rpa.  — s  lu|o|vun  :  luavun.  —  3  saa  :  saan.  —  4  Enne|n|  :  En- 
nem. —  6  Säkeissä  40,  72,  74,  76  ja  78  on  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  6  |miakka|  ♦kruu- 
nua* :  k. 


Lunastettava  neito.    55 — 56. 


95 


kyllä  ma  kartanon  toisen  saan, 

mutta  en  saa  toista   morsianta.» 
to     »Isäni  hevoset  kualkoon 

keskellä  kynnen  aikaa, 

äiteni  lehmät  ehtyköön 

parhaalla  lypsynaikaa , 

ja  veljeni  miakat  taittukoon 
-5  keskellä  sodan  aikaa, 

ja  sisareni  kruunut  himmistyköön 

keskellä  hait t en  aikaa. 

ja    kultani    kartanot    kasvakoon 

tuomiopäivään7  asti!» 


56.  Lavia.    Kievari  n.  183. 


-90. 


Laviankylä.  Laimi  Rankonen  13 
vuotta.  Kuullut  Liisa  Hakalalta  om. 
kyl. 

Rannalla  itkejä. 

Tyttö  istuu  meren  rannalla 

Itkee  ja  huokaa. 

Näki  äitins  kulkevan 

Pitkin  meren  rantaa: 
5  »Hyvä  äiti,  rakas  äiti. 

Lunasta  mua  täältä!» 

»Milläs  minä  sun  lunastan, 

Kun  on  niin  vähän  varaa?» 

»Olipa  sulia  ennenaikaan 
io  Kolme  lehmää. 

Pane  paras  pantiksi 

Ja  lunasta  mua  täältä.» 
Tyttö  istuu  meren  rannalla 

Itkee  ja  huokaa. 
15  Näki  isäns  kulkevan 

Pitkin  meren  rantaa: 

»Hyvä  isä,  rakas  isä, 

Lunasta  mua  täältä!» 

»Millä  minä  sun  lunastan, 


20  Kun  on  niin  vähän  varaa?» 

»Olipa  sulia  ennenaikaan 

Kolme  ruunaa. 

Pani'  paras  pantiksi 

Ja  liinasia   mua   täällä!» 
25  Tyttö  istuu  meren  rannalla 

Itkee  ja  huokaa. 

Näki  siskons  kulkevan 

Pitkin  meren  rantaa. 

»Hyvä  sisko,  rakas  sisko, 
30  Lunasta  mua  täältä!» 

»Milläs  minä  sun  lunastan, 

Kun  on  niin  vähän  varaa?» 

»i  llipa  sulia  onnenaikaan 

Kolme  liinaa, 
35  Pane  paras  pantiksi 

Ja  lunasta  mua  täältä!» 

Tyttö    istuu    meren    rannalla 

Itkee  ja  huokaa. 

Xäki  veljens'  kulkevan 
40  Pitkin  meren  rantaa: 

»Hyvä  veli.  rakas  veli, 

Lunasta  mua  täältä!» 

»Millä  minä  sun  lunastan, 

Kun  on  niin  vähän  varaa?» 
45  »Olipa  sulia  ennenaikaan 

Kolme  miekkaa, 

Pane  paras  pantiksi 

Ja  lunasta   mua  täältä!» 
Tyttö  istuu  meren  rannalla 
50  Itkee   ja    huokaa. 

Xäki  sulhons1  kulkevan 

Pitkin  meren  rantaa: 

»Hyvä  sulho,  rakas  sulho, 

Lunasta  mua  täältä!» 
55  »Milläs  minä  sun  lunastan, 

Kun  on  niin  vähän  varaa?» 


'  tu|o|miopäivään  :  tuomiopäivään. 
56.     *  Näki  |veljens|  :  N.  *sulhons*. 


96 


Kertovaisia  runoja. 


»Olipa  sulia  ennenaikaan 
Kolme  laivaa, 
Pane  paras  pantiksi 
co  Ja  lunasta  mua  täältä!» 
Sulhokainen,  ainokainen, 
Tytön  paras  turva, 
Pani  paraans  pantiksi 
Ja  lunasti  hänen  sieltä. 

57.  Pirkkala.    Starck  n.  3*.  —89. 

Eva  Kaisa  Purra,  ker.   äiti,   69  v. 
Venäläinen,  verikoira, 
soutaa  ja  joutaa. 
Neitty  istuu  paatissa 
itkee  ja  huokaa, 
s  kädet  paatin  laidassa, 
polvet  meren  pohjassa; 
näki  isäns'  rannalla 
kävelevän  sannalla1: 
»Hyvä  isä,  kaunis  isä, 
io  lunasta  mua  täältä  pois!» 
»Millä  mä  sinun  lunastan?» 
»Onpa  sulia  kolme  hevosta, 
pane  paras  pantiksi, 
toinen  hengen  huomaksi.» 
15  »Ennen    mä  luovun  tyttärestäni 
ennen    kun    mun    hevosistani.» 
Venäläinen  verikoira  j.n.e. 


näki  äitins  rannalla. 
Hyvä  äiti  - 
20  Onpa  sulia  kolme  lehmää,  — 
pane  paras  —  —  — 

ennen  kun  mun  lehmistäni. 

Venäläinen 

—  veljens  rannalla. 


25  Hyvä  veli, 

kolme  miekkaa, 

pane  paras  

—  ennen  kun  mun  miekoistani. 

Venäläinen 

30  -  -  sisarens  rannalla  — 

Hyvä  sisar, 

—  kolme  kruunua 

ennen  kun  mun  ikruu- 

nustani. 

»Isäni  hevoset  kaatukoot 
35  paraana  touko  aikana, 

äitini  lehmät  ehtykööt 

paraana  lypsy  aikana, 

veljeni  miekat  taittukoot 

paraana  sota-aikana 
40  sisareni  kruunut  hukkukoot 

paraana  vihki-aikana.» 

58.  [Ylöjärvi]  Paldani  n.  13*.  — 52. 
Lunastettava  neiti. 

Venhäläinen  verikorva1 

Soutaa  ja  joutaa, 

Neitty  istuu  ka j Utissa 

Itkee  ja  huokaa, 
5  Kädet  paatin  laidalla, 

Polvet  meren  pohjassa, 

Näki  isänsä2  kävelevän  rantaa: 

»Rakas  isä,  kulta  isä, 

Lunasta  minua  täältä!» 
io  »Millä  mä  sinun  lunastan?» 

Ompa  sulia  kolme  hevosta, 

Pane'  paras  pantiksi.» 

»Ennen  luovun  tyttärestä, 

Ennenkun  paraasta  hevosestani.» 
15     Venhäläinen  verikorva 


57. 
58. 


Säe  lisätty  myöhemmin  ja  säk.  alussa  iso  alkukirj. 

Säk.  yi.:  Kanteletar  26.  3.  kirjassa.  — -  |äiten[sä]|  isänsä  :  i. 


Lunastettava  neito.    58—59. 


97 


Soutaa  ja  joutaa, 

Neitty  istuu  kajutissa 

[tkee  ja  huokaa, 

Kädet  paatin  laidalla, 
go  Polvel  meren  pohjassa, 

Näki   äitinsä    kävelevän   rantaa: 

»Rakas  äite,  kulta  äite, 

Lunasta  minua  täältä!» 

»Millä  mä  sun  lunastan?» 
se  »I  impa  sulia  kolme  Lehmää 

Pane  paras  pantiksi.» 

»Ennen  luovun  tyttärestäni3,    . 

Ennenkun  paraasta  Lehmästäni.» 
Venhaläinen  verikorva 

Soutaa  ja  joutaa, 

Neitty  istuu  kajutissa 

Itkee  ja  huokaa, 

Kädel  paatin  laidalla, 

Polvet  meren  pohjassa, 
35  Näki  veljensä  kävelevän  rantaa: 

»Rakas  veli,  kulta  veli 

Lunasta  minua  täältä!» 

»Millä  mä  sinun  lunastan?» 

»Ompa   sulia    kolme   miekkaa, 
40  Pane  paras  pantiksi.» 

»Ennen  luovun  sisarestani, 

Ennenkun  paraasta  miekastani.» 
Venhaläinen  verikorva. 

Soutaa  ja  joutaa. 
a  Neitty  istuu  kajutissa 

Itkee  ja  huokaa, 

Kädet  paatin  laidassa, 

Polvet  meren  pohjassa, 

Näki  sisarensa  kävelevän  rantaa: 
5o  »Rakas  sisar,  kulta  sisar. 

Lunasta  minua  täältä.» 

»Millä  mä  sinun  lunastan?» 

»( Impa  sulia  kolme  kruunua. 


Pane  paras  pantiksi.» 
55  »Ennen  luovun  sisarestani 

Ennenkun  paraasta  kruunustani.» 
Venhaläinen  verikorva 

Soutaa  ja  joutaa, 

Neitty  istuu  kajutissa 
go  [tkee  ja  huokaa, 

Kädet  paatin  laidalla, 

Polvel  meren  pohjassa, 

Näld   (hän)   ylkänsä    kävelevän 

rantaa: 

»Rakas  ylkä.  kulta  vika. 
65  Lunasta  minua  täältä.» 

»Millä  mä  sun  lunastan?» 

»Ompa  sulia   kolme  sormusta, 

Pane  paras  pantiksi.» 

»Ennen   luovun  sormuksestani 

70  Ennenkun  sinusta,   morsiameni!» 

»Isäni  hevoset  kaatukoon, 

Paraana  touko  aikana; 

Äiteni  lehmät  ehtyköön, 

Paraana   lypsyn  aikana; 
75  Veljeni  miekat  kätkeköön, 

Paraana  sota  aikana: 

Sisareni  kruunut  sulakoon. 

Kihkeenä  kirkon  aikana; 

Ylkäni  sormukset  liitäköön, 
bo  Kaiken  elinaikani. 


59.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2209)  8*.— 07. 

Hyvä  isä. 

Neito  näki  lin[n]asta  isänsä  ja 

sanoi: 
»Hyvä  isä,  rakas  isä 
Lunasta   minua  täältä!» 
»Milläs  mä  sinun  lunastan?» 

5  »Onhan  sinulla   kolme  laivaa. 


3  ni  alleviivattu 


98 


Kertovaisia  runoja. 


Pane  piiras  pantiin.» 
»Ennen  ma  luovun  lapsestani 
Ennenko  paraasta  laivastain.» 
»Hyvä  isä,  rakas  isä 

10  Lunasta  minua  täältä!» 
»Milläs  mä  sinurn'  lunastan.» 
»Onhan  isällä  kolme  oritta, 
Pannep]  paras  panttiin.» 
»Ennen  luovun  lapsestain 

15  En[n]enko  parhaasta  orhistain.» 
»Hyvä  isä,  paras  isä 
Lunasta  minua  täältä!» 
Neito  katseli  ikkunasta  äitinsä 
ja  sanoi: 
»Hyvä  äiti,  rakas  äiti 

20  Lunasta  minua  täältä!» 
»Milläs  mä  sun  lunastan 
Kun  ei  ole  panttii.» 
»Onhan  äilillä  kolme  lehmää, 
Pane  paras  tänne.» 

25  Äiti  sanoi: 

»Ennemmä    luovun    lapsestani 
Ennenko  parhaasta  lehmästäni.» 
Neito    näki    veljensä    kävelevän 
Pitkin  meren  rantaa  ja  sanoi: 

30  »Hyvä  veli,  rakas  veli 
Lunasta  minut  täältä!» 
»Milläs  mä  sun  lunastan 
Kun  ei  ole  panttii.» 
»Onhan  veljellä  kolme  miekkaa, 

35  Pane  paras  panttiin.» 

»Ennen  ma  luovun  siskostani 
Ennen  kun  parhaasta  miekasta- 
ni. 
Neito    näki    siskonsa    kävelevän 
Pitkin  meren  rantaa  ja  sanoi: 
Hyvä  sisko,  rakas  sisko. 


Lunasta  minua  täältä!» 

»Milläs  mä  sun  lunastan 

Kun  ei  minull  ole  panttii.» 

»Onhan  siskolla  kolme  silkkiä, 
45  Pane  paras  tänne.» 

»Ennen   mä   luovun   siskostani 

Ennenko   parhaasta  silkistäni.» 

Neito  katseli  ikkunasta 

Näki  sulhonsa   kävelevän   pitkin 
50  Meren  rantaa  ja  sanoi: 

»Hyvä  sulho,  rakas  sulho 
.  Lunasta  minua  täältä!» 

»Milläs  mä  sun  lunastan 

Kun  ei  ole  panttii.» 
55  »Onhan  sulholla  kolme  linnaa 

Pane  paras  panttiin. 

»Ennen  mä  luovun  linnastani 

Ennenko  omasta  kullastani. 

Linnan  minä  saan  toisen, 
eo  Mutta  en  armast  neitooni.» 

Tytär  toivotti: 

»Isäni  laiva  upotkohon. 

Äitini  lehmät  ehtyköhön, 

Veljeni  miekka  katkeftkojhon1 
65  Siskoni  silkki  revetköhön 

Sulhoni  linna  rikastukoon!» 

60.  [Virrat].   Palaani  n.  72*.     —52. 
Venäläinen  verikoira, 
Soutaa  ja  huopaa, 
Neitty  istuu  kajutissa. 
Itkee  ja  huokaa. 
5  Näki  isäns  kävelevän, 
Pitkin  meren  rantaa: 
»Isä    kulta   lunasta   minua   täältä 

pois.» 
»Ei  oo  millä  sun  lunastan.» 


59.     "  katke[tko]ho  :  katke[tko]hon. 


Metsään  menijän  löytö.    60—61. 


99 


■><  imp;i  sulia  kolme  hevosta, 
lo  Ann.'!  unille  niistä  kolmas.» 

»Ennen  luovun  tyttärestän, 

Ennenkun  paraasta  hevosestan.» 
Venäläinen  verikoira, 

Soutaa  ja  huopaa, 
ie  Neitty  istuu  kajutissa, 

[tkee  ja  huokaa, 

Näkee  äitena  kävelevän 

Pitkin  meren  rantaa. 

■  Äiti  kulta  lunasta  minua  täältä 

pois.» 

go  »Ei  ".I  niillä  sun  lunastan.» 
»Ompa  sulia  kolme  lehmää, 
Anna  mulle  niistä  kolma 
»Ennen  luovun  tyttärestän, 
Ennenkun  paraasta   lehmästän.» 

■a     Venäläinen  verikoira, 
Soutaa  ja  huopaa, 
Niitty  istuu   kajutissa. 
Itkee  ja   lillukaa. 

Näkee  veljenä  kävelevan[!], 

ia  I  'n kin  uirren  rantaa: 

»Veli  kulta  lunnasta  minua  täältä 

pois.» 

»Ei  00  millämä  sen[!]   lunastan.» 

»i  »mpa  sulia  kolme  miekkaa, 

Anna  mulle  niistä  k"Inins.» 
35  »Ennen  luovun  sisarestani 

Ennenkun  paraasta   miekastan.» 
Venäläinen  verikoira, 

Soutaa  ja  huopaa, 

Neitty  istuu  kajutiss 

40  Itkee  ja   himkaa. 

Näkee  sisarens'  kävelevän, 

Pitkin  meren  rimaa: 
-  sar  kulta  lunasta  minua  täältä 

pois.» 


»Ei    oo    millämä    sun    lunastan.» 
45  »Ompa  sulia   kolme  kruunua. 

Anua   mulli'  niistä  kolmas.» 

»Ennen  luovun  sisaresta n 

Ennenkun  paraasta  kruunusta  n.» 
Venäläinen  verikoira. 
50  Soutaa  ja  huopaa, 

Neitty  istun  kajutissa, 

Itkee  ja  huokaa. 

Näkee  ylkäns1  kävelevän. 

Pitkin  nnren  rantaa: 
ss  »Ylkä  kulta  lunasta  minua  täältä 

pois.» 

»Ei   oo2   millämä   sun   lunastan.» 

»Ompa  sulia  kolme  linnaa. 

Anna  mulle  niistä  kolmas.» 

»Ennen  luovun  linnastan 
6o  Ennenkun  morsiammestan.» 
»Isäni  hevoset  tapahtukoon, 

Paraana  kynnön  aikana. 

Äiteni  lehmät  ruvetkoon, 

Paraana  lypsyn  aikana, 
65  Veljeni  miekat  kätkeköön. 

Paraana  siulan3  aikana. 

Sisareni  kruunut  rauvetkoon, 

Paraana   helon  aikana,  (keskellä 
kirkko  mäkee) 

Ylkäni    linnat   korootkoon   (me- 
nestyköön) 

to  Paraana  tarpeen  aikana. 

Metsään  menijän  löytö. 

61.  Pomarkku.    Lindgren    e.   237. 
-27n  92. 

Uusikylä.   Heikki  Kankasmaa,  79  v. 
[Mahdoll.    Kant.  vaik..  vrt.   esim. 
K. uit.  III:  26.] 


60.     »   |isäns|  *ylkäns*  :  y.  —  -  o  \:  oo.  —  3  d  alleviivattu;  yi.:  [so]r[anl. 


100 


Kertovaisia  runoja. 


Mnlicn  löyttö. 

Menin  minä  metsään 

Halko  puita  hakemahan, 

Rankoja  raivaamahan. 

Sain  minä  kuormaa  kuusi1 

puista. 
5  Panin  päälle  petäjätä, 

Levittiin[!]  lepän  laikkasia, 

Korotiin  kuorman  kuivu    puilla 

Pidentelin  pihlajilla. 

Ajoin  kohden  kotoa, 
10  Tulin  Tuuna2  järvelle. 

Järven  jäällä  nukutti. 

Nyyti  soma  sinkotteli, 

Näytti  siististi  silmille. 

Minä  mielellä  hyvällä. 
15  Haparoitsin  halulla, 

Luuliin  pullon  pussisa, 

Lumppu   rajussa   aamu1   ryypyn 

Olevan2  oivanlaisen. 

Selällä  lensi  silmiini, 
20  Suuni  sului  korville, 

Koska  kohtasin  kossin 

Avattuani  pussin. 

Pojan  pienen  pahasen. 

Väärä  suun  vääntämässä. 
25  Minä  pussin  puitten  päälle, 

Jäällä  jätetyn  jäkersiin, 

Hiihdoin  hevoista  huimasti, 

Ajoin  kotiin  kovasti. 

Panin  pojan  uunin  päällä, 
30  Annoin2  pojalle  aamiaista, 

Hiiri  härjän  sarvella, 

Kriinui  lehmän  rieskasta. 

Kasvoi  poika  mieheksi. 

Mitätön  tuli   mitaltaan: 
3i  Kaksi  kyynärää  korvaltan, 


Kasvanut  ei  enempää 
Mit |a|ltansa  minnekään. 
Maalarina  meni  ikänsä, 
Kraatari  kanssa   hyvä: 

40  Teki  housut  papille. 
Maalasi  kolun[!]  komean, 
Siveli  seinät  pensselillä. 
Kuoli  kurjan  vanhana. 
Kuin  kuoli  ensin  kerran, 

45  Tuli  aitasta   tupahan; 
Toisen  kerran  ku[o]ltuans 
Kulki  kummun  turppeen 

Miniän  runo. 

62.  Eura.    Järvinen    n.  1. 


■A 
■dia. 


-52. 


61.  1  kk:ssa  iso  alkukirjain.  — 2  kk: 

62.  '  ja|u|hoi  :  jaohoi.  —  2  va|j|pan 


Olin    lunnien   tyttö  talos. 

Olin  muinen  tyttö  talos', 
Kasvasin  kon  palko  palos', 
Orjat  survoi,  orjat  jaohoi1. 
Palkolliset  riihen  tapoi[!|. 
5  Menin  luhtiin  lukun  taan  maat. 
Alla  viiden  villa-vaipan2, 
Päälle  kuuden  hööhän[!]  tyynyn. 
Ei  sinne  kuulunut  kukkoili  ääntä, 
Eikä  vartan  kolkkinoita. 

io  Laskin  olutt'  juodukseni, 
Nisnka kkoo  syödä kseni. 
Sitte  kon  m'nää  myyttiin  Myyrill3' 

miniä  ks', 
Myyrin  pojan  puolisoksi. 
Panttiin  minä  jaohamaan, 

15  Karppio  käden  osalla. 
Isänt'  tuli  ovest'  sisäll', 
Vitsa  pieni  pihlavainen  kädes', 
Kysyi:   misji  sinua  piru   opetett' 
Konei  oi'  työhöön  totutett". 

ssa  pieni  alkukirjain. 

:  vatpan.  —  3  |m|yyrill'  :  M. 


Miniän  runo.    63—67. 


101 


63.  i h  vpää.    Tallgrt  n  n.  52.  13. 

Piina  Virtanen.    Mp.  Maariassa. 
Minä  meni  kellariin, 
otin  Oltta  juonikseni. 
nisuleipää  syöräkseni. 

Mniiii   Myyrille  miniäks, 

s  Myyrin  pojan  avioks. 
Myyri  kysyi,  miss  mä  olen  kasva- 
tettu, 
kun  ei  ole  työhön  opetettu. 

64.  Alastaro.     Vihervaara    n.    2440, 

—11. 

Virtsanoja.   Maijastiina  Pellonperä, 

SI     V. 

t  »Iin  minä  tyttö  talos, 
Kasosin  kun  putki  palos 
Luhtisa  lukon  takana, 
Viireii  viiksen   vaipan   alla, 
5  Kuuren  höyhentyynyn  päällä. 

65.  Hiiiiiini  n.    Vakkila  n.  3.     — 88. 

Kokemäki.     Leena    Ekman,    76   v. 
Kuullut  kertomansa  Huittisissa. 

( Uin  minä  tyttönä  talossa, 
Kasosin  kuin  putki  palossa, 
Makasin    luntissa    hikuntakana, 
Alla  viilien  villa  vaipan, 
5  Päällä  kuuden  korva  tyynyn. 
Menin  keikutin  kellariin 
Otin  olutta  juodaksenin[!], 
Nisuleipää  syödäkseninf!]. 

Menin  minä  Myydille1  miniäksi 
io  Myydin  pojalle  avioksi, 
Kohta  kohtaisin  kovinman 


Ja  toista  tulin  tietämään: 
Pantiin  kohta  jauhamaan 
Karpin  jyviä  kainaloon. 
ia  Yhdellä   istun  alalla 
Käsivarrella  kiertämään. 

66.  Huittinen. Saarelainen  n. 55. — 17. 
Rustaava  Alho,  82  v. 

Mtjrmi    miniä. 

Olin  minä  tytärnä  talosa1, 
Kasosin2  kon  putki  palosa8, 
Viiren4  villa  väipön  alla, 
Kuuren5  korvatyynyn  päälä. 
s  Menin  minä  kellariin  keikun  elin. 
Otin  minä  oluita  juorakseni, 
Nisukakkoo  syöräkseni8. 
Jourun  minä   Myrrille  miniäksi7, 
Myrrin  pojalle  puolisoksi. 

io  Pantiin   minä  jauhamaan 
Karpio8  kärellä   valamaan. 
Isäntä  tuli  ovesta 
(>li2  halko  haapanen  käressä9, 
Pieni  pitkä  pihlavainen. 

is  Sano.  kusa  sinä  roisto 
Kasonnutkin2  olet, 
Kasvatettu2  kun  tervaskanto, 
Kon2  ei  oos  sna  työhön  pantu? 
Mahto  mun  äitini  mahona  maata, 

20  Pidellä  pieniä  kiviä. 
Kapaloita  kannon  päitä, 
Ennen  kon  tämmöstä  möllipäätä. 


67.  Kauvatsa.    Massa  n.  1. 

Talon    tytär. 
( Uin  minä  tyttö  talossa, 


-92. 


65.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

66.  1  talossa  :  t.  —  2  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  3  palos|s|a  :  p.  —  *  Vii- 
|d{en  :  Viiren.  —  5  Kuu|d|en  :  Kuuren.  —  •syö|d|ä  :  syöräkseni.  —  7  min|e|äksi  :  mi- 
niäksi. —  ■  K|r|rpio  :  Karpio.  —  9  kä|d|essä  :  käressä.    - 


102 


Kertovaisia  runoja. 


Kasvoin  kun  putki  palossa. 
Sorsan  sulkiin  sisällä, 
Vesilinnun  höyhenissä. 
5  Orjat  survoi,  orjat  jauhoi, 
Palveliat  riihet  tappoi. 
Makasin   minä  luhtissa  lukun 
takana, 

Alla  viilien  villavaipan. 
Päällä  kuuden  korvatyynyn; 
10  Kukosta  kuulin  kukon  äänen, 
Alla  vartan  vaipan  äären. 
Kun  minä  unesta  kyliäni  sain, 
Menin  minä  keikutin  kellariin. 
Otin  olutta  juodukseni, 
15  Nisukakkua  syödäkseni. 

Vietiin  minä  Myyrille  miniäksi, 
Myyrin  pojan  puolisoksi; 
Pantiin  niinä  jauhamaan, 
Karpio  käden  osalle. 
20      Isäntä1  tuli  saunaan  sisälle. 
Halko  haapainen  kädessä. 
Pieni,  pitkä  pihlajainen2, 
Löi  ennen  kun  keritti. 
»Missä  on  sua  piru  pidetty, 
•25  Kasvatettu  tervaskanto, 

Kun  ei  sua  ole  työhön  pantu!» 

Menin  mä  kotioni  koittelemaan, 
Mm  ta  lattia  oli  partta  soukempi, 
Kynnys  hirttä  korkeampi. 
30      »Voi,  voi,  minun  onneni  osaa, 
Ihanaista  elämää! 
Kun   ei   äitini   mahona    mannut, 
Pidellyt  pieniä  kiviä, 
Kapaloinnut  kannon  päitä, 
35  Ennen  kuin  tämmöstä  tytärtä!» 

68.  Kauvatsa.    Antero  Vipunen  sir. 
19  -20.        —08. 


68.     1  lsäntä|tä|  :  I.  —  '  phlajainen 


Runo  on  sama  kuin  edell.  julkaistu 
n:o  67,  Massa  n.  1,  joten  sitä  ei  ole 
tähän  toistamiseen  otettu. 

69.  Kankaanpää.  Palonen,  matkdkert. 
Niemi  Runonker.  malkdk.  siv. 
310.    —59. 

Kankaanpäästä  sain  seuraavan  »lo- 
run», josta  en  tiedä  sanoa  mitä  hän  on: 

»Minä  makasin  luhdissa, 
Rauta  Uikkujen  takana, 
Viiden  villa  veipun  alla, 
Kuuden    korva     tyynyn    päällä, 
5  Kuultelin  kukon  laulua; 
Iinestäni  kyllä  sain. 
Keikuttelin  kellarissa. 
Leikkasin  nisu  kakkoa, 
Leikkasin  sitä  syödäkseni, 
io  Päästin  oltta  juodakseni. 
orvot  tappo,  orvot  jauhoi, 
Palkolliset  riihtä  tappo. 
Pantiin  maltaita  jauhomaan, 
Karpion  kivee  kantamaan; 
l5  Isäntä  tuli  katsomaan 
Haapanen  halko  kädessä, 
Pieni  keppi  pihlajainen. 
Missäs  nyt  olet  ollut? 
Pureskelin  pieniä  luita, 
20  Ennenkuin  sitä  tytärtä  kasvatin.» 

70.   Parkano.  Harma  n.  2U.      -07. 
Kihniä.    Iivari  Mäntykoski,  47  v. 
Miniän  valitus. 

Olin  minä  tytärrä  talossa, 
Kasvun  kun  putki  palossa. 
Makasin  hitissä  lukon  takana, 
Viiren  villa  vaipan  alla, 
5  Kiiuren  korvatyynyn  päällä. 

:  pihlajainen. 


Miniän  runo.    70—71. 


L03 


Siellä  mä  kuuntelin  kukun  ääntä, 
Virlioin  varhoin  varstan  ääntä, 
siiic   kun  unestani   kyllän  sain, 
Mennä  keputtelin  kellariin, 
10  Laskin  olutta  juorakseni, 
Taiton  nisusta  pyöräkseni. 
Ei  mu.i  suutu  survomahan 
Eikä  rihtä  riimomahan. 
i  Irjat  survo,  orjal  jauho. 

15  Ja    nuo  paksut    palkkapiiat. 

Sitte  minä  myytiin   Myrylään. 
Myryn  poijan  puolisoksi. 
Sain   minä   pahan   anoppi   aka\ 
Joka  pani  minun  rihtä  riimoma- 
han. 
sa  .l.i  karpion  päivässä  jauhamahan. 
Kylähän  mentiin  jauhamahan, 
Heitettiin  karpio  olaalle. 
Isäntä  tuli  mettästä  kotio, 
( »li  baapanen1  halko  kainalo--. 
85  Kysy:  »Kussa2  sna  konna  on  kas- 
vatettu. 
Kun  ei  ole  työhön  opetettu?» 
S     "li   minun  onneni,  orjani, 

osani. 
Kun  minun  äiteni  olis  kanan- 
päitä  tehny, 
Eli  pieniä  kiviä  piereskelly, 
:to  Ennenku   tällaista    tytärtä    kas- 
vatti. 

71.  Kumu.    Paldanin.  1  — 52. 

Runoja1. 
■  M  i  »linrnä  tyttö  talossa 
Kasvon  kun  putki  palossa, 
Ei  mna  suotu  survomahan, 


Eikä  riihtä  riimomahan, 
I  Irjat  survo,  orjat  riimo, 
|  Irjal   riimo,  orjal   jauho. 
Palkolliset  riihet  tappo. 
Makasin    luhdis2   liikun    takana, 
Viiden  villa  peiton  alla. 

io  Laskin  ol'tta  juodakseni, 
Nisu-kakkoo  syödäkseni, 
Siellä  kuultelin  kukon  ääntä, 
Alla  vaipan  vartahaisen. 
Vietiin  Nyrrin  miniäksi, 

ia  Nyrrin  poijalle  puolisoksi, 
Pantiin  siellä  jauhamahan. 
Karpio  käsivarren  päälle; 
Isäntä  tuli  kattoinahan, 
Haapanen  halko  kädi 

l>o  Pieni  vitta  pihlajainen8: 
»Kussa  on  sna  kasvatettu, 
Kun  ei  työhön  opetettu. 
Kasvatettu  kun  tervas  kanto, 
Eikä  koskaan  työhön  pantu.» 

25  Mahto  äiteni  mahona    maata, 
Kapaloita  kannonpäitä, 
Pestä  pieniä  kiviä, 
Ennenkun  tällaista   tytärtä. 

(toisella    kiillä    Ruovedestä.) 

6)  Matalena  aeitty  nuori. 
Kasvo  toi  kotona   kauvan. 
Viiden  villa   vaipan  alla. 
Päällä  kuuilen  korvatyynyn, 
s  Hienoin  lakana  in  viilissä. 
Vietiin  Myyrälle  miniäksi. 
Myyrän  pojaan  puolisoksi, 
Pantiin  maltaita  jauhamahan, 
Karpio  kädelle  osaksi; 

io  Tuli  isäntä  kattoinahan. 


70.  l  liapanen  :  haapanen. — 2  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

71.  ■  r.  (Katso  Kanteletar  J.  kirja  163).  — 2  r.  d.  äännellään  näillä  seuduin 
kuin  I.  paikoin  niinkuin  r.  —  3  pihlajainen  :  pihlajainen. 


104 


Kertovaisia  runoja. 


Halko  haapanen  kädessä, 
Pitkä  vitta  pihlajainen: 
»Miss'  on  sinua  pidetty, 
Tervas  kanto  kasvatettu, 
15  Kun  ei  työhön  opetettu?» 

72.  Karvia.   Kaukomaa  L,  n.  7. 

-nU30. 

Ämmänkylä.  Kaisa  Harjukangas, 
80  v.  Oppinut  seur.  laulun  Mäkelän 
Simppa  vainaalta. 


Orjat  survo,  orjat  jauho, 

Palkolliset  riihet  tappo, 

Se  vain  makas  lutis  lukon  takan, 

Viiden  villapeiton  alla. 
5  Sitten  kuin  uni  loppuisi 

Juoksi  remputti  kellarikin, 

Peesti  olutta  juoraksensa, 

Nisuleipää  syöräksensä. 

Sitten  vietiin  Jöörnille  miniäksi, 
io  Jöörnin  poijalle  puolisoksi. 

Siellä  pantihin  jauhamahan, 

Karpion  vakka  käsivarrelle. 

Isäntä  tuli  katsomahan 

Haapanen  halko  olalla, 
15  Pieni  ja  pitkä  pihlajavitta  käressä 

Ja  •sano: 

»Kusa  sun  on  päntele  kasvatettu, 


Kun  ei  oo  työhön  opetettu? 
Kasvatettu   kuin  tervaskanto, 
20  Ei  koskaan  työhön  pantu!» 
»Mahroin  minä  olla  mahassa, 
Tänäkkin  päivänä  salassa, 
Piereskellä  pieniä  luita, 
Kapaloita  kannunf!]  päitä.» 

Ei  se  ollu  arkkilaulu. 

73.  liuovesi.    Paldani  n.  1  b*.   — 52. 

Ks.  n:o  71  b  kohta. 

74.  Tampereen  seudut.  Cheilan,  Lönn- 

rotin kokoelmissa  Q  n.  19. 

Koska  runo  on  julkaistu  Hämeen 
muistoni.  II  (SKVR  IX,s)  n:o  58,  niin 
ei  sitä  ole  tähän  otettu,  vaikka  runo 
kuuluu  lähemmin  Satakunnan  kuin 
Hämeen  runoihin1. 

75.  Tampereen   seudut.     M<]iiläinen. 

maalisk.  1836. 

Runo  on  julkaistu  Hämeen  muis- 
toni. II  n:o  591.     (Ks.  edell.  n:oa.) 

76.  Tampereen    seudut.     Lönnrot    S. 

n.  561. 

Runo  on  julk.  Hämeen  muistoni. 
II  n:o  651.     (Ks.  edell.  n:o  74.) 


74.  l  Q-kokoelmassa  Kanteleen  V.  vihon  esipuheessa,  joka  on  v:lta  1831,  Lönn- 
rot sanoo  runon  saaneensa  yliopp.  Cheilanilta,  joka  todennäköisesti  oli  Keuruulta 
kotoisin  ja  nähtävästi  tämän  runon  sieltä  käsin  Lönnrotille  toimittanut.  (Vrt.  Poh- 
jankanervo,  Kalevalaseur.  vuosik.  10,  s.  148.) 

75.  1  Runon  loppuun  liittämässään  »jälkimaineessa»  Lönnrot  sanoo  »näitä» 
kuulleensa  »tytöiltä  Tamperin  ja  Hämeenlinnan  kaupunkien  välillä,  paikoin  vähän 
toiseen  laatuun,  niinkun  usein  onkin  tavallinen.» 

76.  1  Häm.  muistom.  II  n.  67,  alahuom.:  »Tämä  runo  on  (puhtaaksi)  kirjo- 
tettu  samoille  arkeille,  joille  Lönnrotin  helkavirsienkin  vahimmat  kappaleet,  joten 
näyttää  todennäköiseltä,  että  Lönnrot  on  sen  saanut  samalla  matkalla  v.  1831,  mah- 
dollisesti juuri  Sääksmäestä.  Ainakin  on  Lönnrot  itse  (Meh.il.  1836  maalisk:n  numero) 
maininnut  kuulleensa  »Tamperin  ja  Hämeenlinnan  kaupunkien  välillä.» 


Minä  menin  metsään 


105 


77.  Tamperei  n  n  udut.  .  Isp  < '.  H: 
Topeliuksen. kok.  XVII*  ison 
luvun  alusta1. 

Runo  on  julk.  Hämeen  muistoni.  II 


78.  Satakunta.  Nuori  Satakunta  1914 
st».   108     109. 

Myyrin  miniä. 

Olin  niiaa  tyttö  talosa, 
kasosin  kun  putki  palosa, 
makasin  luhtisa  lukun  takana 
alla  viiden  villa  vaipan, 
5  päällä  kuuden  korvatyynyn. 
Ei  sinne  kuulu  kukkon  laulu 
eikä  varttan  kulina; 
orjal  survo,  orjat  jauho, 
palkolliset  riihet  tappo. 

to  Sitten  kun  mä  anesta  kyllän  sain 
menin  keikotin  kellariin 
laskin  oltta  juodakseni, 
oisukakkoo  syödäkseni. 
Sitten  kun  minä  kasusin 

is  vietiin  minä  .Myyrille  miniäks, 
Myyrin  pojaalle  puolisoks. 
Pantiin  minä  Myyrillä  jauhamaan 
karpin  kahdella  kämmenellä. 
Myyrin  isäntä  tuli  ovesta  sisälle 

20  halko  Haapanen   kädessä, 

kuppi    pieni    pililavainen    pivosa 
löi  ennenkoii  hän  hätisti: 
»Misä  on  sna  piru  pidetty 
kasvatettu  kon  tervaskanto 

25  eikä  oo  sna   työhön   pantu!» 
—  »<  »Iin  minä  tyttönä  talosa 


kasusin  kon  puiki  palosa, 
orjat  survo,  orjat  jauho 
palkolliset    riihet    tappo.» 

so  Malito  m 1 1 ii  äiteni  mahona  maata. 
kapaloita  kannonpäitä, 
pidellä  pieniä  kiviä, 
ennenkuin  tämmöisiä  tyttäreitä. 

Minä  menin  metsään. 

79.  Tyrvää.    Kullaa  n.  88.    —13U03. 

Tapiola,     \ntli  Kalliomäki,  58  v. 
[Vanhan  kansanrunon  vaikutusta. J 
Minä  menin  metsään 

Ajaan  ammuja  takaa. 

Ammu  juoksi  edelläni. 

Minä  kynsillä  kypäsin. 
5  Silloin  pääsin  päälle  vuoren. 

Vuorelle  teräksiselle. 

Löysin  kontin  korean. 

Kopoin  kontin  kainalooni. 

Kuljin  matkoa  vähäisen, 
to  Löysin  laatikon  laakean1, 

Laitoin  laatikon  laukkuhiini. 

Kuljin  matkoa  vähäisen, 

Löysin  tinaisen  tikarin. 

Menin  vielä   virstan  verran'-. 
is  Neito   vastaani  vaelti. 

Kysyin  neidolta  näppärältä: 

Kenen  nämät  tavarat? 

Neiti  taiten  vastaeli: 

Tavarat  on  Väinämöisen3, 
20  Joka  ilmoihin  yleni, 

Taivoalle  tavottaavi. 

Kontti  putos  kainalosta. 


77.     •  Carl  Henrik  Asp  synt.  1781   K, akussa,  oli  ensin  asessorina  ja  sitte  neu- 
voksena Vaasan  hovioikeudessa,  kuoli  1846.  — ä  Ks.  Niemi,  Suomi  III  13]  48. 
79.     '  laaken  :  laakean.  —  2  veran  :  verran.  —  3  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


106 


Kertovaisia  runoja. 


Laatikko  IahiHehilta, 
Tikari  taskusta  tallahti. 

Mustempi  sydän  pahalla. 

80.  Tyrvää.  Kullaa  n.  93.     — 17/403. 

Tapiola.    Eemil  Mäkelä,  54  v. 

Mustat  on  saunan  seinät. 
Mustempi  sydän  pahalla, 
Ryssällä  ryvettynehellä, 
Rehutoinna  kasvanehella. 
5      Miekoin  maahan  samosi. 
Rikkoneet  on  lasten  rauhan. 
[ 'lianneet  elämää  nuorten1, 
Vanhain  vaivoista  iloinneet. 
Väki  on  lyöty,  miehet  myöty, 
io  Kaadettu  kaski  samottu. 
Mustat  on  saunan  seinät, 
.Mustempi  sydän  pahalla, 
Ryssällä  ryvettynehellä, 
Rehutoinna  kasvanehella . 

Myödyn  neidon  runo. 

81 .  Eräjärvi.     Järvinen  N,  n.  25*. 

—53. 

Menin  Viroon  karjalaiseks', 
Akana nniaallo  paimenaiseks' 
Tuli  ylkä  mun  työni, 
Istuhan1  tyvellen  puuta, 
5  Minä  laps  latvemman  puolell'. 
Rupesin  häneltä  kysyyn: 
»Tukkos  kotonikin  kautta?» 
»Tulinkin  kotosikin  kautta.» 
»Mitä  meiltä  annettihin?» 


io  »Sinä  teiltä2  annettihin.» 

»Mitäs  isälleni  annot?» 

»Isälles3  isot  hevoset.» 

»Mitäs  äitilleni  annot?» 

»Äitilleskin  ison  lehmän.» 
iö  »Mitäs  siukullenkin  annot?» 

»Siukulleskin  sini-uukin4.» 

»Mitäs  veikollenkin  annot?» 

»Veikolleskin  veto-härjät.» 

»Mitäs  miniälle  annot?» 
äo  »Miniälle  ison  soljen, 

Paksun  pauvan.»  - 
Nousin  mä  kirokivellen, 

Kirosin  mä  viisi  kirroo: 

»Isäni  iso  hevonen 
25  Tallihinsa  taatukohon, 

Aseisiinsa  kaatukohon. 

Myymästähän  minua, 

Panemasta  pikkuruista 

Lasna  leikisnä  tekemän; 
30  Äitinikin  iso  lehmä 

Ehtyköön  lypsyn-aijaalla5; 

Veikkonikin  veto-härjät 

Tallihinsa  taatukohon, 

Aseisinsa[!]  kaatukohon 
35  Parraalla  ajon-aijaalla; 

Siukkunikin  sini-uukki 

Villohinsa  viipyköhön . 

Karitsoihinsa  kaatukoon; 

Miniänkin  iso  solki, 
40  Paksu  pauva, 

Parraalla  aikaa  poikki  menköön; 

Myymästä  he6  minua 

Panemasta  pikkuruista 

Lasna  leikistä  tekemän.» 


80.  '  nuo|s|ten  :  nuorten. 

81.  l  Istuh|o|n  :  Istunen.  —  2  |m|eiltä  :  teiltä.  —  3  Isälles|kin| 
paan).  —  G  |parraalla|  lypsyn-aijaalla  :  l.-a.  —  6  irh^ej  *he*  :  h. 


1.  — 4r.  (lam- 


Nahko  naimahan  m  mi.    s  2    83 


107 


82.  Eräjärvi.  Remholm  Fol.  I2n.23a\ 

—48. 

Naitetun  tytön  kirot. 

Minin   minä    Viroon   karjalai- 
seksi, 
Akanan  maalle  paimeneksi2, 
Tuli  niiniin  ylkä  työöni, 
Nnili.in  tyvellen  puuta, 

:.  Minä  laps'    latveman   puolell'. 
Rupesin  häneltä  kyselemään: 
»Tukki is  kutuni  kalitta-» 
"Tulinkin  kotuskin  kautta.') 
»Mitä  meiltä  annettiin?» 

i"  »Sinä  teiltä  annettiin.» 
»Mitäs  isollenikin  annoit?» 
»Isolleskin  isol  hevoset.» 
»Mitäs  äitillenikin  annoit?» 
»Äitilleskin  ison  Lehmän.» 

i6  »Mitäs  Biukullenkin  annoit?» 
»Siukullrskin  sinimiukin.» 
»Mitäs  veikollenikin  annoit?» 
»Veikolleskin  vetävät  härjät.» 
»Mitäs  miniällekin  annoit?» 

io»Miniällen    ison    soljen,    paksun 

pauvan.» 

(Morsian  kiroo:) 

»Nousin    mä   sitten    kirokivellen 
Ja  kirosin  6  kiroo: 

[8änikin  iso  hevonen 
TaDihinsa  taatukohon, 
25  Aseisiinsa  kaatukohon*, 
M\  ymästähän  minua. 
Panemasta  pikkuruista, 
Lasua  leikkisnä  tekemään! 


Äitinikin  iso  lehmä, 
so  Ehtyköön  paraalla,  lypsyn 

ajalla*! 

Veikkonikin  vretäväl  härjät 

Talliliinsa  taatukohon, 

Aseisiinsa  kaatukohon. 

Paraalla  ajon  ajalla' 
35  siiikkiinikin  siuiuukki 

Villoihinsa  viipyköhön 

Karitsohinsa  kaatukohon! 

Miniänkin  iso  solki  ja  paksu  pauva 

Paraalla  aikaa   puikki  menköön! 
m  Myymästä  minua, 

Panemasta  pikkuruista. 

Lasna  leikistä  tekemään! 

Nahko  naimahan  meni. 

83.  Teisko.    Hankala  /'.  n.  7*.  -03. 
Liisa  Ala-Rantala,   Tn  v. 

Häälaulu. 

Nahko  naimahan  meni 

pyysi  Pahoita  tytärtä. 

Pahko  istu  pöydän  päässä. 

Agna  tyttö  uunin  päällä, 
5  puna  sukka,  solkikengä. 

( inpa  yljässä  vähän  vikoja. 

syöpä  ylkä  Nimikin  paljon. 

Puolen  luhta,  puoim  vohta. 

Puolen  kuollutta  hevosta. 
m  Puolen  pannin  pienet  leivät, 

puolen  pannin  nisusel   leivät. 

Saranat    sa  nkutettll 

pihtipielet  pinkotettu.  — 


82.  ■  Vertaamalla  nmoa  edelläjulkaistuun  (n:o  81,  Järvinen  25)  huomaa,  että 
lama  on  k< >|>i< >  siitä,  joten  se  ii  ole  Reinholmin  kesällä  1848  saamia  kuten  G.  J.  Ny- 
man kirjassaan:  II.  A.  Reinholm  (s.  28  ja  58)  olettaa,  vaan  kopio  Järvisen  V.  1853 
tekemistä  muistiinpanoista.  —  2  Kaksi  ensimäistä  säetta  alleviivattu.  — 3  jt|aatuko- 
hon  :  Aaatukohon.  —  *  aikana    »ajalla*  :  a. 


108 


Kertovaisia  runoja. 


Neljän  neidon  runo. 

84.  Nakkila.    Lampola  n.  8.      — 89. 

Emma  Nygärd,  17  v. 

Mikä  tuolla  kaukana  näkyy? 
Meri  siellä  kaukana  näkyy. 

Mikä  sen  meren  keskellä  on? 
Kivi  sen  meren  keskellä  on. 
5      Mikä  sen  kiven  päällä  on? 
Aitta  sen  kiven  päällä  on. 

Mitä  siellä  aitassa  on? 
Neljä  nuorta  neitsykäistä. 

Mitä  ne  siellä  tekee? 
m  Yksi  kutoo  kulta  sukkaa, 
Toinen  kutoo  kulta  vyötä, 
Kolmas  lakaisee  laattiata, 
Neljäs  itkee  nuorinta1  ve[l]jeensä. 

Älä  itke,  tuolla  se  näkyy, 
15  Tuo  sinulle  semmoisen  lampaan, 
Joka   joka   viikko   villan   antaa, 
Joka  kuukaus'  karitsan2  kantaa. 
Tuo  isälles  silkki  vaatteet, 
Äitilles    kultaisen    lypsinkiulun. 

85.  Pori.    Tuomi  n.  119.  —91. 
Maria  Grönros. 

Kehhlolaulu. 
Ptruu,  ptruu,  tupakkirullaa. 
Mistäs  tiäsit1  tänne,  tulla? 
Pitkin   hopiaista   tiätä. 
Mistäs  sillä  tiällä  oli? 
5  Siäl  oli  yksi  lato. 
Mitäs  siinä  laros2  oli? 
Siäl  oli  neljä  neityy. 
Mitä  neljä  neityy  siäl  teki? 


Yks  kuto  kultakangast, 
io  Toinen  pualas  mustaa3  silkkilan- 
kaa, 

Kolmas  lavasi  laatet, 

Neljäs  istu  kynnyksel, 

Suri  nuarta  veljees. 

Älä  sure  kyl  se  tullee, 
1 6  Se  tua  semmos  lampaa , 

Joka  jokaviikko  villa    antaa 
Joka  kuukausi  karitta  kantaa. 

Kyllä  sinä  meidän  portit  tunnet: 

Pukin  sarvista  saranat, 
20  Ristirau'11'a  rautarenkaat, 

Piänet  penikat  penkin  ai, 

Kaalikuppi4  nokan  ai. 

86.  Noormarkku.    Lindgren  n.    — 92. 
Hilma  Appelqvist.    Kuullut  Porissa. 
Osamisen  ihmettely. 

Tuu,  tuu,  tupakki  rulla, 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 

Kujasta   kuijaa,  vajasta1  vaijaa, 

Pitkin  pientä  pellon  orjaa. 
a      Mikä  se  on  kuin  siinä  on? 

Siinä  on  yksi  talo. 

Mitä  sen  tuvassa  on? 

Siell  on  neljä  neitty. 

Yksi    kutoo    kulta    lanka    sukka 
io  Toinen  kehrää  kulta  lankaa, 

Kolmas  lanttia  lakaisee, 

Neljäs  ovella  kynnyksellä  porraa. 
Älä  sillen  enää  porrra. 

Olenpa  sun  veikko, 
15  Annan  sulle  semosen  la  nipan, 

Kuin  vakoset  villat  kantaa. 


84.  ■  nuo|n|inta  :  nuorinta.  —  2  ka|a|itsan  :  karitsan. 

85.  1  ti|e|sit  :  tiäsit.  —  2  laldloslsal  :  laros.  —  3  puolas  :  p.  *mustaa*. 
pieni  alkukirjain. 


1  kk:ssa 


Neljän  neidon  runo     «7—89. 


109 


87.  Loimaa.    Viherv.  n.    14.61.       /■">'. 

Vestrikka  vetsrikka 
Pikkunen  lintu  istu 
Ja  itki  aitan  akkunalla 
Pääskynen  kysy: 

iits?  sinä  itket?» 
»Itken  Quarta  veljeäni 
Kun  issoon  sottaan   viätiin.» 

\l;i  sitä  itke,  tualta 
Se  tullee  viheriäisellä  kerolla. 
m  Sr  tua  sinulle  sinisen  lampaan, 
Kun  joka   viikko   villan   antaa, 
Joka   kuukausi  karitan  kantaa!» 

88.  Punkalaidun.     Hahnsson   n.  371. 

53.  [Sama  Eeinh.  SMMY:n 
kok.  35     42.  s.   296.] 
Pikku  aittanen  mäellä, 

Pikku  lintu  västäräkki, 

l-i  un  aitan  akkunalla-. 

Siellä    neljä8  neitsykäistä. 
s  Mitä  he  siellä  työksensä4? 

Yksi  kutoo  kultavyötä, 

Toinen  sovitti  solkim^ä, 

Kolmas  paino  pulkkimia, 

Neljäs5  itki  veljeänsä6, 
io  Kun  DUOrna  sotaan  vietiin. 

Pienen'  pispan  vartiaksi, 

Lasna  laivan  haltiaksi. 
Tuollapa  näkyy  tulevan, 

Pää  ii. i kyy  päältä  mettää, 
15  Jalat  alta  aivottaisin, 

Parta  päivän  palmikoisa, 

Hiukset  kullan  suortuvisa, 

Tuo  isällensä  ison  oriin. 


Veljellensä  vetävän  härän, 
»o  Sisarellen  sinisen  lampaan, 
.loka  viikko7  villaa  antaa. 
Joka    kuukaus   karittan   kantaa. 

88  a.    Punkalaidun.  Lännetär,siv55. 
1860. 

Laulu. 

Tikku  aittanen  mäellä, 

Tikku  lintu  västä-räkki 

Istuu  aitan  akkunalla. 

Siellä  neljä  neitsykäistä. 
s  Mitä  he  siellä  työksens 

Vk>i  kutoo  kulta-vyötä. 

Toinen  sovitti  solkimia, 

Kolmas  paino  pulkkimia, 

Neljäs  itki  veljeänsä, 
io  Kun  nuoraa  sotaan  vietiin. 

Pienen'  pispan  vartiaksi. 

Lasna  laivan  haltiaksi. 

Tuollapa  näkyy  tulevan: 

Tää  näkyy  päältä  mettää, 
15  Tilaat   alta   aivottaisin. 

Taita  päivän  palmikoisa, 

Hiukset  kullan  suortuvisa. 

Tuo  isällensä  ison  oriin, 

Veljellensä  vetävän  härään, 
20  Sisarelleen  sinisen  lampaan, 

Joka  viikko  villaa  antaa. 

Joka    kuukaus    karittan    kantaa. 

89.  Punkalaidun.     Kotikoski  n.  673. 
-»1*09. 

Vpraham  Koskenmäki,  7:t  v.  Kuul- 
lut äidiltään  UUa  Strömiltä. 


86.  '  kk:ss;i  iso  alkukirjain. 

87.  '  kk>>a  pieni  alkukirjain. 

1  Puht.  kirj.  kokoelmassa  n.  3.  — -  r.   nuorta  .  — 3  neljä  nuorta 
ttek — 6  neljä :  neljäs. — «[nuorta   veljeänsä  :  v.  —  \  oi  viikko  :  v. 


11(1 


Kertovaisia  runoja. 


(Laulajan   sanoilla.) 

Mikä  sr  tuola  kaukana  näkkyy? 

Kylä  se  tuola  kaukana  näkkyy. 

Mikä  sen  kylän  keskell'  on? 

Kivi  sen  kylän  keskell'  on. 
5  Mikä  sen   kiven  keskell'  on? 

Kirves  sen  kiven  keskell'  on. 

Mikä  sen  kirveen  lappehella? 

Neula  sen  kirveen  lappehella. 

Mikä  sen  neulannupin  pääsä? 
10  Kirkko   sen   neulannupin  pääsä. 

Ketä  sielä  kirkosa  on? 

Neljä  nuorta  neitsykäistä. 

Yksi  kutoo  kultavyötä, 

Toinen  harjaa   hapsiansa, 
15  Kolmas  sovitteli  solkiansa, 

Xdjäs  istui  ja  itki. 
Pikkulintu  västäräkki 

Kysy  kirkon  akkunalta: 

»Mitä  itket  neito  nuori?» 
20  »Itken  nuorta  veikkoani, 

Joka  nuoraa  sottaan  vietiin, 

Lasna  laivan  haltiaksi, 

Pienenä  mela  pivoksi1.» 

Västäräkki  vastaeli: 
35  »Tuolta  hän  näkkyy  tulevan, 

Pää  näkkyy  päältä  mettän, 

Jallaat  alta  aimottaa.» 

»Mitä    hän    tupi    tullessansa?» 

»Isällensä  ison  orriin, 
30  Iitillensä  lypsävän  lehmän, 

Veljellensä  vetävän  härrään, 

Sisarellensa  sinisen  lampaan, 

Joka  viikko  villan  niittää. 

Joka  kuukausi  karitta  n  kaulaa.'» 


90.  Tijrvää.  Ojansuu  A.  H,  n.  35. — 00. 

Anna   Stiina    lisakintytär,    66   v. 

Mikä  toi  tuala  kaukana  näkyy? 

Kylä  toi  tuala  kaukana, 

*Kylä  toi  tuala   klaukanaj1.* 

Mikä  to  ii   kylän  alittej  juaksee? 
5  Joki  toi)  kylän^alitte, 

Joki  toi]  kylän  alitte. 

Mikä  toj  jojerj  keskellä  ompi? 

Lastu  jojev]  kes kellii. 

Mitä   sei    lastun   lappeella  ompi? 
io  Aitta  lastu1  lappeella. 

Mitä  sen^aitan  sisäss^ompi? 

Neljä  nuorta  neitsykäistä. 

Mitä  ne2  siälä  tyäksensärt'  tekee? 

Kyllä  on  tyvä  kaikilla: 
15  Yksi  kutoo  kultavyätä, 

Toinen  solkia  sovittaa, 

Kolmas  harjaa  hapsujansa, 

Neljäs    itkee    nuarta    veljeensä. 

Joka  nuarena  sotaan  viätiin, 
m  Lasna  laval3  lastariks. 

Tuala  veljes  pääkin  näkyy 

Pappila v  vainijon  perällä. 

Hiukset  kullan  suartuvisa 

Saksan  saappaat  jalasa. 

91.  Tyrvää.   Ahlstedt  n.  92.    —  3/i  05. 

Ritalan    Pajuoja.    Miina    Pumpuli, 
6»    v. 

Univirsi. 
a)  ( )li    mulla    kolme    poikasta 

lasta, 
yks  oli  pitkä,  toinen  lyhyt, 


89.    :  |ki|voksi  :  pivoksi. 

90      1  Tekstissä  seuraa  :  [Kylä  toi  tuala  *k[aukana]*  näkyy|. 
—  3  laiva|(a)n|  :  laivaa 


Neljän  neidon  runo.    91—03. 


iii 


kolmas  niist "  oli  valkoisempi. 

I '.miu   näinä  pitkän  karjaa  kait- 

teen, 
r.  lyhven  pitkän  apuriksi, 

valkkon1  merikaloille, 

ei  valkko  ikinä  mllu'. 

Panin  minä  koiran  korven  kautta, 

menin  itte'  mettän  kautta, 
i»  löysin  karjan  kankahalta, 

karjan  kiikuksi  kiversin, 

paimenel  papiksi  panin, 

mustan  koiran  lukkariksi. 

h)  Mikä  tuella  kaukana  näkyy? 
ls  Meri2  tuolla   kaukana   näkyy. 

Mikä  sm  meren  tutkailuilla? 

Saari  sm  meren  tutkaimilla. 

Mikä  sen  saarni  tutkaimilla? 

Nätti  kaunis  tupa  uus', 
äo  Nätti  kaunis  tupa   uus'. 

Ketä   siinä   tuvassa   aSUU? 

Neljä  auorta  neitsykäistä! 
Mitä  ne  kukin  työksensä  tekee? 
Yks"  niistä  kutoo  kultasta  vyötä, 
_    Toinen  vaippaa  vaatelee, 

Kolmas  hopeeta   hohottaa. 

Neljäs  itkee  veljestänsä. 

Tuollapa  veljes  näkyy. 
Alla  virran  ai vo taisi, 
30  Päällä  virran  virvota isi. 
Hiukset  kullan  suortuvissa, 
Soinut  Ruotsin  sormuksissa, 
Jalat  saksan  saappahissa. 

92.  Tyrvää.   Ahl  st,, li  n.  2.       %z02. 

lllo.  A.nna-Stiina  Korkeemäki 

Tuutulaulu. 

Mikä  toi  tuolla  kaukana  näkyy? 


Kylä  tuolla   kaukana. 

Mika  sen  kylän  alitse  juoksee? 
Joki  kylän  alitse. 

Mika   sm  joen   keskellä  ompi? 
Kaslll   joen    keskellä. 

Mikä    tuon    lastun    lappeella 
ompi? 
Aitta   lastun  lappeella. 

Mitä  sen  aitan  sisällä  ompi? 
m  Neljä  nuorta  neitsykäistä. 

Mitä  ne  siellä  työksensä  teki 

Kyllä  on  työ  kaikilla: 
Yksi  kutoo  kultavyötä, 
Toinen  solMa  sovittaa, 

15  Kolmas  harjaa   hapsiansa. 

Neljäs    itkee    Ullorta     Veljeänsä. 

Joka  nuoraa  sotaan  vietiin 
Lasna  laivan  haltiaksi. 
Tuoltapa  veljen  pääkin  näkyy 
20  Pappilan  vainion  perältä, 
Hiukset  kullan  suortuvissa. 
Saksan  saappahat  jalassa. 

93.  Tyrvää.  Kullaan.lA.     — n/103. 
Tapiola.     Kalle   Santatnaki. 

Mikäs  tuolla   kaukana   näkyy? 
Tupa  tuolla  kaukana. 

Mikäs  tuon  tuvan  takana? 
Taiiinii  tuon  tuvan  takana. 
5      Mikäs  tammin  latvasessa  v 
Kätkyt  tammin  latvasessa. 

Mikäs  kätkyen  sisässä? 
1 'oika  kätkyen  sisässä. 
Mikäs  pojan  olkapäällä? 
10  Kirves  pojan  olkapäällä. 
Mikä  kirvelien  kasassa? 
m  kirvelien  kasassa. 


91      '  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  2  kk:s<,i  pieni  alkukirjain. 


L12 


Kertovaisia  runoja. 


Mihin  lastu  lankeaapi, 

Siihen  paja  tehtäköhön; 
15  Pajahan  vaskinen  alasin. 

Hopeaiset  huohottimet. 

Kulta vartinen  vasara. 

Mies  pieni,  kähärä  tukka. 

Pajan  päässä  takomahan, 
20  Noitakonetta  valmistamaan. 

94.  Tyrvää.   Kullaa  n.  6.       ~6/i03. 

Kalle  Harjunpää,  60  v.  Kuullut 
isältään. 

[Alku  Pakenevan  runoa,  loppuosa 
Kuulin  kurjen  kullertavan.] 

Minä  menin  muille  maille 
Mustia  villoja  valiottaan. 
Koira  toi  korppi  rotan. 
Rupes  minua  haukkumaan, 
s  Minä  menin  aidan  päälle, 
Aita  sortui  alleni. 
Minä  lehtolion  lehahdin. 
Lehto  muuttui  mereksi. 

Mitä  löytyi  meressä? 
io  Siellä  löytyi  saari. 

Mitä  löytyi  saaressa? 
Saaressa  oli  lehto. 
Mitä  löytyi  lehossa? 

Lehossa  oli  tupanen, 
is      Ketä  oli  tuvassa? 
Tuvassa  oli  neljä  neittä: 
Yksi  suri  isoansa, 
Joka  nuorna  merehen  sortui, 
Toinen  suri  emoansa, 
■-'o  Joka  suruistansa  murtui, 
Kolmas  itki  siskoansa. 
Joka  nuorena  katosi. 
Neljäs  itki  sulhoansa, 


Joka  sodassa1  sotivi, 

25  Armaitansa  puolustavi. 

Viivyin  vähäisen  tuvassa, 

Viivyin    päivän,    viivyin    toisen, 

Jo  päivänä  kolmantena 

Läksin  matkaani  jatkamahan. 
30  Kuljin  päivän,  kuljin  toisen, 

Saman  vetosen  rannikoita. 

Jo  päivänä  kolmantena 

Saavuin  lahen  lahkehelle2 

Niemen  nimettömän  nenälle, 
35  Mäen  puuttoman  kupeille. 
Lahen  päässä  oli  niitty. 

Niityn  keskellä  oli  lato, 

Ladossa  oli  lautiainen3. 

Kuulin  kurjen  ladossa  kuhertava, 
m  Menin  lähemmäksi  latoa, 

Löin  kurkea  kupuhun. 

Kurki  meni  kontillensa. 

Minä  päälle  polvilleni. 

Tapoin  kurjen  kokonansa, 
45  Heitin  säkkiin  selkääni, 

Kannoin   kauniisti   markkinoille; 

Myin  sen  siellä  ryssänkuoharille, 

Sain  häitä  rahaa  sarvellisen; 

Ostin  sillä  mustan1  pukin, 
50  Jolla  ratsastin  kotiin. 

Että4  ilma  humisi 

Ja  portit  kaikki  kumisi. 

Kotona  kumua  kuullellahan, 

Luullan  ryssän  ryöstään  tulevan. 
55  Karja4  kootaan  kiireesti 

Ja  paetaan  pois  metsään. 

Kun  mä  pääsen  kotia 

Lähden  heitä  hakemahan. 

Löydän  viimein  metsästä 
60  Vaimot,  lapset   lyykyllänsä. 


94.     '   kk:ssa  iso  alkukirjain. 
-   4  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


r.    (lahje,  lieve). — 3  r.    (lautiain  lautakatto). 


Neljän  neidon  runo.    95—96. 


113 


95.  Tyrvää.Pakula  V.  V ,n.56.  -17/323. 

I.  msaja.  Sanni  Lyöri,  30  v.  Kuul- 
lut Pumpuli-Miinalta,  70  \\.  Kallia- 
lasta. 

Oli  uralla  kolme  poikasta  lasta, 

yks  oli  pitkä1,  toinen  lyhyt, 

kolmas  niistä  oli  valkosempi. 

Panin  pitkiin  karjaa  kaitseen, 
s  lyliyn  pitkän  apuriksi, 

vaikkua  merikaloille. 

.Menin  itte  mettän  kautta, 

panin  koiran  korven  kautta; 

hiysin  karjan  kankahaalta. 
io  Karjan  kirkoks  kiversin, 

paimenen  papiks2  panin. 

mustan  koiran  lukkariksi. 
Mikä   fuala    kaukana   näkyy? 

Meri  tuala3  kaukana   näkyy. 
ib  Mik;i  sen  meren  tutkailuilla? 

Saari  sen  meren  tutkaimilla. 

Riitä  sm  saaren  tutkaimilla'? 

Nätti,  kaunis  tupa  uus. 

Mitä  siälä  tuvasa  asuu? 
20  Neljä  nuarta  neitsykäistä. 

Mitä  ne  kukin  tyäksensä  tekee? 

Yks  niistä  kutoo  kultaista  vyätä, 

Toinen  vaippaa  raatelee, 

Kolmas  bopiata  hohottaa, 

88   NeljäS    itkee    Veljestä  Iisi. 

Tuala  Bun  veljes  ttäkyy, 
31  '  "ii  niin  pitkäki, 
alla  virran  aivottaisin, 
päällä  virran  virvottaisin, 
80  hiukset  kullan  suartuissa5, 
sormel  Ruatsin  sormuksisa, 
jalaat  saksan  saappahisa*. 


96.  Mouhijärvi.     Järvinen,    n.    24. 

—53. 

[Sama  Reinholmilla  SMMY:n  kok. 
kaps.  33.] 

Mikä  tuolta  kaukaa  Däkyy? 
Kylä  tuulta  kaukaa  näkyy. 
Mikä  kylän  alitte  juoksee? 
Joki  kylän  alitte  juoksee. 
5  Mikä  joen  keskustalla? 
Kenttä  joen  keskustalla. 
Mikä  kentän  keskustalla? 
Lähde  kentän  keskustalla. 
Mikä  sen  lähteen  silmässä? 
io  Kivi  sen  lähteen  silmässä. 

Mikä  kiven  kihkaralla- 
Kirves  kiven  kihkaralla. 
Mikä  sen  kirven  lavalla? 
Aitta  sen  kirven  lavalla. 

ie  Mitä  siellä  aitassa? 
Viisi  nuorta  aeitsykäistä, 
Yksi  kutoo  kultavyötä, 
Toinen  tulittaa  kulta  huita, 
Kolmas  harjaa  hapsukkoita, 

20  Neljäs  sitelee  silkkiä, 
Viides  istuu  kynnyksellä. 
Itkee  nuorta  veljeänsä. 
Kuin  ennen  siulan  aikana, 
Poijes  tuli  muilla  mailla. 

:s  I  tarakka  hyppäs  Ikkunalle, 

Kysy  aitan  ikkunalta: 
»Mitä  itket   neitsy-eiii?» 
»Itken  nuorta   veljeäni. 
Kuin  ennen  sodan  aikana. 
io  I  'oijes  tuli  muilla  mailla.» 
»Mitäs  lupaat  neitsyseni, 
Sanon  sinun  nuoren  velji 


95.  '  |>i  k  k.i  :  pitkä.  — '-  \;i\>\k^  i  :  p.  — *  t|a|aia  :  tuala.  — 4  s  äkeissä  27,  30 
ja  32  on  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  s  suortu  vissa  :  suortuissa;  yi.  [suortu]v[issa].  — 
• saappa  i 

8 


114 


Kertovaisia  runoja. 


»Ison  kirkon  knltinensa1, 
Kappelin  kirkon  hopeinensa.» 
3ö  »Se  on:  yhdeksän  meren  takana. 
Laivan  ison  haltiana, 
Perämelan  pitäjänä.» 

96  a.  Mguhijärvi.  Reinholm  Fol.  12. 
n.  21  a1.— 48. 

Mikä  kaukana  näkyy? 
Mikä  toi  tuolla  kaukana  näkyy? 
Kylä  toi  t[uolla]  k[aukana]  n[ä- 

kyy]. 

Mikä  sen  kylän  alitte  juoksee? 

Joki  sen  kylän  alitte  juoksee, 
s  Mikä  sen  joen  keskustalla? 

Kenttä  sen  joen  keskustalla. 

Mikä  sen  kentän  keskustalla? 

Lähde  sen  kentän  keskustalla. 

Mikä  sen  lähteen2  silmässä? 
io  Kivi  sen  lähteen  silmässä. 

Mikä  sen  kiven  kihkaralla? 

Kirves  sen  kiven  kihkaralla3. 

Mikä  sen  kirveen  lavalla? 

Aitta  sen  kirveen4  lavalla. 
15  Mikä  siellä  aitassa? 

5  nuorta  netsykäistä 

Yksi  kutoo  kultavyötä, 

Toinen5  haittaa  kulta  hnita, 

Kolmas  harjaa  hapsukkeita6, 
20  Neljäs  sitelee  silkkiä, 

Viides  istuu  kynnyksellä 

Itkee  nuorta  veljeänsä, 

Kun5  ennen  sodan  aikana. 

Poijes  tuli  muille  maille. 
25  Harakka  hyppäs  ikkunalle 


Kysy  aitan  ikkunalta: 
»Mitäs  itket,  neitsyseni?» 
»Itken  nuorta  veljeäni, 
K[un]  e[nnen]    s[odan]    apkana] 

30  P[oijes]7  t[uli]  m[uille]  mfaille].» 
»Mitäs  lupaat  netsyseni, 
Sanon  sinun  nuorin(?)  veljes?» 
»Ison  kirkon  knltinensa, 
Kappelin  kirkon  hopeinensa.» 

35  »Se  on  9  meren  takana, 
Laevan  ison  haltiana, 
Perämelan  pitäjänä.» 

97.  Mouhijärvi.      Laine    T,    n.   157. 
—93. 

Tuolla  näkyy  punaen  kylä. 
Mikä  kylän  keskellä? 
Keto  kylän  keskellä. 
Mikä  kedon  keskellä? 
5  Lähde  kedon  keskellä. 
Mikä  lähteen  sisässä? 
Kivi  lähteen  sisässä. 

Mitä  kiven  kikkuralla? 
Kirves  kiven  kikkuralla. 
io     Mitä  kirveen  lappeen  alla? 
Lastu  kirveen  lappeen  alla. 

Mikä  lastun  latikall.i? 
Sormus  lastun  latikalla. 
Mikä  sormuksen  sisässä? 
15  Tammi  sormuksen  sisässä. 

Mikä  tammen  latvan  päässä? 
Kamari   tammen  latvan   päässä. 

Mitä  kamarin  sisässä? 
Kolme  nuorta  neitsyettä: 
20  Yksi  kutoo  kultavyötä, 


96.     '  kirkon  |hopeinensa|  :  k.  *kultinensa*. 

96  a.  '  Yert.  edell.  run.  ks.  n:o  82  alahuom.  1.  —  2  läh|den|  Aahteen.  —  3  yi. 
kii  hkaralla?  —  4  yi.  lyijykynällä  :  kentän  kesk.  — 5  r.  |?|.  — 6  hapsukk|ata|  ata  jälleen 
alleviivattu,    yi.:    [hapsakk]|a|ita|?|  :  [hapsukk]eita. — '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Neljän  neidon  runo     ■•:     t"i 


115 


Yk-i  sovittaa  soikea, 
Yksi  itkee  veljeänsä, 
Kun1  vietiin  nuorena  sotaan. 

98.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Vivi,  n.  13. 

—12. 

Heinijärvi.    Loviisa  Hauska,  75  v. 

I'ikku  lintu  västäräkki 
istn  aitan  ikkunalla, 
itki  nuorinta  veljeänsä, 
joka  nuorena  -"taan  vietiin, 
5  kapaloisa  kannettu. 

99.  Pirkkala.   Starck  13*.     —89. 

Eva   Kaisa  Purra,   '»:{  v. 
Västäräkki  vaara  >aari 

hyppää  aitan  ikkunalle, 
kysy,  keitä  täällä  on. 
Kolme  nuorta  neitsykäistä, 

s  yksi  kiitoo  kulta  vyötä, 
tninen  painaa  palkeita, 

kolmas  suree  veikkaansa. 
Veikka   nuorena   sotaan  tueni, 
tuo  uuliin  tullessansa, 
io  joka   viikk"  villan  antaa, 
joka  kuu  uuhin  kantaa. 

100.  K  n  in.     I  'n  hlmii  n.    ">.         — 52. 

Mtiii  talin  maasessa? 

Mikä  tuolta  kaukaa  näkyy? 
Kylä  tuolta  kaukaa   näkyy. 
Mikä  kylän  keskellä  on? 
Niitty  kylän  keskellä  on. 
s  Mikä  niityn  keskellä  on? 
<  >ja  niityn  keskellä  on. 
Mikä  ojan  keskellä  on? 


1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
100.     '  Sana  alleviivattu,  r.  (puola?) 


Lähde  ojan  keskellä  on. 

Mikä  lähteen  keskellä  on? 
io  Kivi  lähteen  keskellä  on. 

Mikä-;  kiven  keskellä  on? 

Risti  kiven  keskellä  on. 

Mikäs  ristin  kukulla  on? 

Aittatien  ristin  kukkulalla, 
is  Mitä  siellä  aittasessa? 

Neljä  nuorta  neitsykäistä: 

Yksi  kuto  kulta  vyötä, 

Toinen    huittaa    kulta    huita1, 

Kolmas  solkia  sovittaa, 
äo  Neljäs  istuu  kynnyksellä, 

Itkee  nuorta  veikkoansa, 

Kun  nuorena  sotaan  vietiin, 

Lassa  laivan  haltiaksi. 

Mitä  (hän)  tuopi  tullessansa? 

Sisarelleen  sinisen  uuhen, 

Joka  viikkoin  villan  tekee, 

Kuukausittain  karin2  tekee. 

101.  liuovesi.  Palaani  n.  67*.  —52. 
Mikä    tuolta    kaukaa    näkyy? 
Kylä  tuolta  kaukaa  näkyy. 
Mikä  kylän  alla  on? 
Joki  kylän  alla  on. 
5  Mikä  joen  keskellä  on? 
Kirves  joen  keskellä  on. 
Mikä  kirveen  lapasessa? 
Lastu  kirveen  lapasessa. 
Mikä  lastun  keskellä  on? 
io  Aittanen  lastun  keskellä  on. 
Mikä  aittasen  sisälT  on? 
Neljä  nuorta  neitsykäistä: 
Yksi  kuto  kulta  vyötä, 
Toinen  solkee  sovitti, 

-ma  alleviivattu,  r.  (karitta). 


116 


Kertovaisia  runoja. 


15  Kolmas  paino  paUrimita, 
Neljäs  itki  veljeänsä, 
Kun  nuorra  sotaan  vietiin 
Kapalossa  kannettihin, 
Sieltä  hän  toi,  sieltä  hän  sai: 

20  Sisarellen  sinisen  uuhen. 
Joka  viikko  villan  teki 
.Inka  kuukausi  karittan  teki. 

102.  Kankaanpää.   Salokangas  n.  50. 

—10. 

Kansanlaulu. 

Käki  tuon  pitkiin  kuusen  lat- 

vas, 
Käki  tuon  pitkän  kuusen  Iatvas, 
Käki  tuon  pitkän  kuusen  Iatvas, 
Näki  hän  sieltä  merellekki 

5  Näki  hän  sieltä  merellekki, 
Näki  hän  sieltä  merellekki 
Meren  keskellä  piänen1  saaren, 
Saaren  keskellä  piänen1  pensaan. 
Pensaan  juurella  neiron2  nuoren, 

io  Neidon  sylissä  sotilaspoian. 
Sotilaan    käsi    neiron2   kaulas. 

103.  Satakunta.   Petelius  n.  18.  —15. 
Juho  Malja,  43  v.   Kuullut  äidiltään. 

Tuutulaulu. 
Mikä  tuolla  kaukana  näkyy? 
Kylä  tuolla  kaukana  näkyy. 
Mikä  sen  kylän  alitse  käy? 
Joki  sen  kylän  alitse  käy. 
5  Mikä  sen  joen  keskellä  on? 
Saari  sen  joen  keskellä  on. 
Mikä  sen  saaren  keskellä  on? 


Tupa  sen  saaren  keskellä  on. 
Mitä  sen  tuvan  sisällä  on? 

io  Siell  on  neljä  neitsykäistä: 
Yksi  kutoo  kulta  vyötä, 
Toinen  solkia  sovittaa, 
Kolmas  harjaa1  hapsiansa. 
Neljäs  itkee  nuorinta  veljeänsä, 

15  Kun  nuorena  sotaan  vietiin 
Vihollisen  paimenille, 
Tykin  suuren  suun  eteen. 

Nälkä  nähtiin  tulevan. 

104.  Pori.     Kaukamaa    L,    n.    4. 

-17/8  59. 

Kustaa    Tirri,    76    v. 

[Vrt.  Pilkkarunoja.] 

Nälkä  nähtii1  tuleva2 

Karhiniemen  kankaalla 

Pussi  sellääsä,  koppi  käresä:  ■ 

Tirri  tirkisti, 
5  Kastari  katsahti, 

Rautio  rakasti. 

Kenni  keikisti, 

Höyssy3  hönkähti, 

Unto  ulvahti, 
io  Koulii  koukulla  veteli, 

Kuukkinen  kumarsi  kujasa, 

Paavola  ajo  papuja  pattaa 

Ja3  pelläätti  nällää  takasi. 

105.  Loimua.    Kolistuin  n.  2.  siv.  26. 
1916. 

Nälän  kulkemisesta  kerrotaan  Loi- 
maalla: 

»Nälkä  tuli  Närpistä, 


102.  '  pi|e|nen  :  piänen.  — 2  neijdo|n  :  neiz-on. 

103.  '  lyijykynällä  korj  attu  :  harjaa. 

104.  >  nahtiiiui  :  n.  — 2  tuleva|n|  :  t.  — 3  |Unto| 


Höyssy  :  H.  — s  Ja    |ajo|  :  J. 


N.ilka  nähtiin  tulevan.    105—111. 


117 


kysy  tiätä  Tilkasiin. 

meni  paha  Pahikaisiin 

ja  istu  litan  piitan  päähän, 

istu  kuku  iikian  ikäns.» 

Närppi  ja  Tilkanen  oval  taloja  Kari- 
naisissa, Pahikainen  on  kylä  Loimaalla 
i  i  siellä  on  Iita  niminen  talo. 

106.  Alusin  m.     Vihervaara   n.    2340. 

11. 
Ylhäinen,   Miina  Paukkio,  55  v. 

Nälkä  tuli  Närpistä, 
l-tu  Iitan1  piitan  päähän, 
Kysy  tiätä  Tilkasiin. 

107.  Alastaro.    Vihervaara,  n.   2341. 

11. 
Virtsanoja.    Maijastiina  Pellonperä, 
8 1    v. 

.\  älän  kulkeminen. 

Nälkä  nähtiin  tulevan 
Karppurattaat  peräsä, 
Parkkikakku  kainalosa, 
Meni  Ronkan  kankaalle.1 

108.  Alastaro.    Vihcmitim   n.    />*.'/. 

— 19. 

Heikki   Efraimiiipoika,  ~'-\  v. 

Nälkä  tuli  Närpistä, 
Kysy  tiätä  Tilkasiin, 
Poikkea  Pahikaisiin, 
Istu  [itan  piitan  päähän 
5  Ja  istuu  elävän  ikäns. 

109.  Huittinen.   Vihervaara,  n.  4720. 

16. 
Nälän  kulkemisesta  kerrotaan  Huit- 
tisissa: 


Nälkä  nähtiin  tulevan 
Karhinniemen  kankahalla. 
Kuukkinen  kumarsi, 
Kenni  keikisti, 
s  Eiautio  rakasti, 
Paavola  pahaksu, 
Kasteri    karas    alas    ahteesta. 

Karhinniemen  kylä  Huittisissa  oli 
tunettu  muualla  pitäjällä  köyhyydes- 
tään ja  kaiketi  sentähden  nälän  kul- 
keminen sovitetuinkin  juuri  Karhi- 
niemin kylään.  Kuukkinen  j. n. e.  ovat 
Karhiniemen  taloja. 

110.  Huittinen.    Vihervaara  n.  -~>137. 
—14. 

Pöytyä.  Kolkkinen.  Vaitiopäivä- 
mies    Kaarlo   Värri. 

Nälkä    nähtiin    Karhiniemen1 
kankahalla. 
Kuukkinen  kumarsi, 
Kenni  keikisti, 
Rautio  rakasti, 
5  Paamla  pahaksu, 
Kasteri  katas  alas  ahtresta. 
(Kenni.    Kuukkinen    j.n.e.    taloja.) 

111.  Kokemäki.    Kotiseutu,  o.  1911. 
n.   13.  s.   282. 

Nälän  kulku  Kokemäellä. 

\uin  puolisen  vuosisataa  oli  Koko- 
mäellä  käytännössä  seuraava  pilaruno 
nälän   kulusta: 

»Nälkä  lähti  Näähälästä, 
Meni  Kiusalan  kiukaalle. 
Kiusalan  kiukaalta  Aakulan  ait- 
tan  portaalle. 


106.  '  (Iita  on  talo  Pahikaisten  kylässä  Loimaalla.) 

107.  '   (Hongan  kangas  on   Kokemäellä.) 
110.     '    Karhinmen  :  Karhiniemen. 


118 


Kertovaisia  runoja. 


Aakulan  aittan  porttaalta  sepän 

piippuun, 
5  Jossa  hän  ikänsä  kiikkuu.» 

112.  Tyrvää.  Ojansuu  A.  H,  n.  — 00. 
Anna   Stiina    Iisakintytär,    66    v. 

Nälkä  nähtiin  tulevan 
Karhiniämen  kanka haalla. 
Oli  pikku  kelkka  peräsä, 
ja  vehkatukko  kelkasa. 

[Loppu  Pakenevan  runoa  ks.  n.  1516.] 

113.  Satakunta.    Petelius  n.  7.    — 15. 

Juho   Malja,   43   v.     Kuullut   Sata- 
kunnan rajamailta,  ei  muista  keneltä 

Nälkä. 

Nälkä  nähtiin  tulevan. 
Jänisjärven  jäätä  myöten, 
Parkki  taakka  selässä, 
Lumppukelkka  perässä . 
5  Olki  petkele  olalla. 
Vehka  vihko  kainalossa 

Rita  riihen  riski  piika. 

114.  Parkano,  rahiani  n.  68.     —52. 
[Sama  Paldanin  matkakert.,  Niemi 

Runonker.  matkakert.  ss.  155—156, 
jossa  sanotaan: Näillä  tie- 
noilla peräsin  vanhaa  runo  laulua,  mul- 
ti jota  kovaksi  onnekseni  kukaan  ei 
enää  taitanut  kaikkia  laulaa,  se  on 
tällainen:] 

Rita  riihen  riski  piika 
Keitti  puuron  puhtukaisen, 
Lämpömäisen  läikähytti, 
Veipä  visusti  virtaan, 
5  Ahvenille  armahille. 


Kanan  Auni  kaunis  vainio 

Äkkäsi  puuron  joessa: 

Kääri  kaati-liinohinsa . 

Isketti  etumihinsa: 
io  Souti  Ruonan  soukkaa  jokee, 

Alla  Ruonan  rohkiasti. 

Siellä  tuoksu  turveperse, 

Kivikaari  kilvotteli, 

Laakakaari  kallisteli. 
is  Meni  linnahan1  lujahan, 

Kuulusahan  karta nohon. 

Onko  syöttiläs  kotona. 

Tiius  kalti  kartanolla? 

Onpa  syöttiläs  kotona, 
20  Tiius  kalti  kartanolla. 

Siitä  kasvo  iso  silava. 

Ison  Simunan  sivellä. 

Vävyn  vähäsin  otella. 

Kanan   Heikki  kauvan  raaku: 
25  Ei  pidä  puuron  puuttuman. 

Kenen  kiitos,  kun  Jumalan! 

Kirkkovärti[!]  päätä  väänti, 

Leikko  nyrkkiä  nykerti2: 

Kenen  tämä3  kevetön  pylsy, 
30  Kenen  mauton  makkara. 

Viikin  visallani!)  reessä? 


Sukunsa  kaipaaja. 

115.  Rauma.    Rauvola  n.  8. 

Johan  Chandelin,   29   v. 
[Kirjallistako  vaikutusta.] 

Missä   mun   suun   sukuni.' 

Miss  on  minun  isäni. 
Mis  isäni,  mis  emoni. 
Missä  vietro  veikkoseni, 
Missä  siskoni  soivat. 


—91. 


Hi,     ]  kk:ssa    iso    alkukirjain. — 2  nyke|e|ti  :  nyke/ti. — 3  "ii      tämä  :  t. 


Turku  paloi  tuppinensa.    115—118. 


119 


5  Kaikki  kasvi  kumppanini? 
Yks  mi  vietynä  Virohon,1,2 
Toinen  saatettu  Balohoon, 
Kolmas  \  iety  Karlajahan1, 
Neljäs  Venäjän1  maalle, 
m  Miesten  syöjille  siiiille. 
Kaunoisille  kartanoille. 

Suuri  'il  suku   miilulla; 
Vaan  kuin  syttyi  suuri  sota, 
Siellä  isä  surmattihin; 

15  Kuin  tul  kova  nälkä  vnosi, 
Nälkään  mun  emoni  kuoli; 
Tuli  suurel  surma  vuodet, 
Surma  vei  veikkoni  uenken; 
Tuli  suuret  suru  vuodet, 

ia  Suni   mun  surmas  sisareeni, 
Kaikki  sukuni  kantti. 
Jäin  mie  leito  yksikseni 
Toisten  surmaa  suremahan, 
Katomista  oottamahan. 


Turku  paloi  tuppinensa. 


116 


Mouhijärvi.  Järvinen  n. 33.  — 53. 
[Ketjurunon   malliin.] 
Turku  palo  tuppinensa1. 
Iso  kello  keppinensä, 

Palo  Turrun  n2  isn3  puoli, 

Palo  Turmiin  hirsipuu. 
5  Jossa  monelle  ilo  tuli. 

Palo  Turruun  linna. 

Jäät  vei  sillan. 

Kattila   juoksee   kuurin   rantaan, 

Oritpään  myllyt  jauhaa  santaa, 
io  Virttään  paimenet  kantaa. 

Lakillansa  santaa. 


117.  Mouhijärvi.     Hahnsson    n.    14. 
—53. 

Hahmajärven   kylä. 

Lasia  nukuttai 

Pui,  pui  punaväki, 
Pai1,  rai  rikasta  vaimon. 
Tuli  sieltä  Turkuun, 
Turku  paloi  tuppinensa, 
5  Kirkon  kello  keppinensä, 
Turusta  palo  iso  puoli. 
Josta  monen  sydän  kuoli. 
Kattila  juoksi   Kuurin  rantaan, 
Paimenet    lakillansa    santaa    kan- 
taa. 

118.  Mouhijärvi.    Laine  7'.    //.  156. 
—93. 

Liutlaut  (meni)  Mynämäkeen, 

eli  hyvin,  kävi  hyvin. 

käytti  lapseus'  kauniisti. 

Meni  sitte  Piikiin. 
5  nai  Piikistä  rikkaan  frouvan, 

tuli  sitte  Turkuun. 

vaan  Turku  palo  tuppinensa, 

kirkko  kämppi  kelloinensa 

Palo    Turuun    Raastuvan   torni, 
io  josta  monella  suru  oli, 

paloi  Turuun  isn  puodi, 

josta  monen  sydän  kuoli, 

paloi  Turuun  hirsipuu, 

josta  monella  iin  oli. 
is  Nuuttila     juoksi    Orippään    ran- 
taan. 

Orippään   myllyt    jauhoja    antaa 

ja  Virttään  paimenet  kanto  lakil- 
la ns'  santaa. 


11",.     '  kk:ssa   pieni   alkukirjain. — -  vrohon  :  virohon. 

116.  '  Yert.    Laurentius    Petrin    »Ajan   Tiedoss; leviin   säkeihin.  —  2  Tur- 
ruun :  Turruun.  — 3  i  1"  :  iso. 

117.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


120 


Kertovaisia  runoja. 


Velisurmaaja. 

119.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2494. 
—11. 

Ylhäinen.     Miina    Paukkio,    55    v. 
[Kirjasta    opittu.] 

-Mistäs  tulet,  kustas  tulet, 
Poikani  iloinen?» 
»Meren  rannalta,  meren  rannalta. 
Äitini  kultainen.» 
5  »Mitäs  siälä  tekemästä, 
Poikani  iloinen?» 
»Hevostani  juottamasta . 
Äitini  kultainen.» 
»Mistäs  olet  miekkas  vereen  saarni, 
io  Poikani  polonen?» 

»Pistin  veljeni  kualiaaksi, 
Muarini  kultainen.» 
»Mihes  sinä  nyt  itte  jourut, 
Poikani  polonen?» 
15  »Jounin    kauvas    muille    maille, 
Muarini  kultainen.» 
»Koskas  sinä  siältä  takasin  tu- 
let, 
Poikani  polonen?» 
»Sittenkun  kivi  veren1  päällä  pys- 
tyy, 
20  Muarini  kultainen.» 

»Koskas  toi  kivi  veren  päällä 
pyssyy, 
Poikani  polonen?» 
»Sitten  kon  korppi  valkenee, 
Muarini  kultainen.» 
25     »Koskas  korppi  valkenee, 
Poikani  poloinen?» 
»Sittenkon  hanhi  mustenee, 
Muarini  kultainen.» 


»Koskas  toi  hanhi  mustenee, 
30  Poikani  poloinen?» 

»Sittenkon  kaikki  tuaniiolle  tul- 
laan, 
Muarini  kultainen.» 


Vesmanviikin  laulu. 

120.  Merikarvia.    Roosblom    n.   107. 
—04. 

Arttur  Viinamäki. 

Vesmanviiki  tietä  myöden  rat- 
sasti. 
Siellä   neidon   nuoren   kohtasi. 
»Kuules,  sä  neitonen,  mitä  sanon 

sul, 
Taidatkos   sä    kysymyksen    vas- 
tata mul?» 
5  »En  ole  oppinut  vastailemaan,- 
Vaan  viisaan  järjen  antoi  uralle 

Jumala. 
Kerroppa  kysymys  sä  minkä,  tie- 
dät mul! 
Taidankin  mä  kysymyksen  vas- 
tata sul.» 
»Mikä  sitä  pyörää  ympyriäisempi1 

on? 
io  Missä  ne  kirkkaimmat  kynttilät 

on? 
Missä  on  auringon  huone? 
Kussa  lepää  kuolleiden  jäljet? 
Mikä  sitä  joutsenta  valkeampi  on? 
Mikä  sitä  korppia  mustempi  on? 
ir,  Kuka    huutaa    kovemmin    kuin 

kurki? 
Minkä  se  tie  menee  niin  leveä, 


119.  '  r.  (=  veden). 

120.  1  ympvr  jjaisempi  :  ympyriäisempi. 


Vesmanviikin  laulu.    120—121. 


121 


Jota  ihminen  vaeltaa  niin  Bangen 

keviää? 
M  ik.i^  sen  laveamman  sillan  ra- 
kentaa, 
Jonka    alla    kalaiset    siel    virras 

[taa?» 
bo  »Aurinko  sitä   pyörää   ympyriäi- 

sempi  on, 
Taivaalla  kirkkaimmal  kynttilät 

on, 
[däs  mi  auringon  huone, 
Haudassa  lepää  kuolleiden  jäljet. 
Enkelistä[!]  joutsenta  valkeampi 

on, 

ii  Synti  sitä  korppia  mustempi  on, 

Ukkonen  huutaa  kovemmin  kuin 

kurki, 
Helvettiin  menee  tie  niin  leviä, 
Jota  ihminen  vaeltaa  niin  sangen 

keviää. 
Talvi  sun  laveamman  sillan  ra- 
kentaa, 
äo  Jonka  allakalaisetvirrasvaeltaa.» 
»Koskas  tämän  tiesit, 
Niin  tiedät  enemmän.» 
Vesmanviik    otti    kultasormusta 

viis 
Ja  antoi  ne  Bille  tytölle  merkiksi. 

121.  Loimaa.    Hollo  n.   331.     —09. 
Vesmanviikj   tietä   pitkin  rat- 
sasti, 
Ja  nuorukaisen  tiellä  hän  kohtasi, 
Sanoi:    »Euuleppas1   nyi    nuoru- 
kainen 
Mitä  kysyn  suit'! 
s  Taidatko  3ä  kysymyksel  vastata 

milli"?» 


»En  ole  minä  oppinut  vastaile- 
maan, 
Ja  eilen  tapoin  tämän  maan  Vii- 
kin kuninkaan.» 
-Kun  sä  tapoit  tämän  maan  Viikin 
kuninkaan, 
Niin  sä  tapoit  minun  oman  veljen. 
i»     Vesmanviiki  eteenpäin  ratsasti, 
Ja  nuorukaisen  toisen  hän  koh- 
tasi. 
Sanni:    »Kuuleppas1   nyi    nuoru- 
kainen, 
Mitä  kysyn  suit! 
Taidatko  sä  kysymykset  vastata 

mull'?» 
is  »En  ole  minä  oppinut  vastaile- 
maan, 
Vaikk'  viisaan  järjen  antoi  mull' 

Junia  la. 

.Mun'    jos    tahdol    kysymykses 

kysyä, 

Niin  koitan,  elikä  voisin  mä  vas- 
tata.» 
»Mikä  sr  pyöreä  ja  ympyriäinen 

on? 
ao  Missä  ne  kirkkaimmal  kynttilät 

on? 
Missä  ompi  majansa  aurinkoisen? 
Ja    missäs   onpi   jäljet    kuolleen 

miehen? 
Mikä  sen  laviamman  sillan  ra- 
kentaa? 
Jonka    alla     kalaset    ain'    virras 

vaeltaa? 

25  Mikäs  on  se  niin  sangen  lavia  tie, 

Jota  myöden  ihmisen  ain  vaeltaa 

keviään? 


121.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


122 


Kertovaisia  runoja. 


Mikä  sitä  lintuakin  vikkelampi 

on? 
Mikäs  on  mustempi  korpin  pukua? 
Mitkä    ovat    valkeammat    jout- 
senta? 
30  Ja  mikäs  huutaa  kovemmin  kuin 

kurki?» 
»Aurinko  se  pyöreä  ja  ympyriäi- 
nen on, 
Taivaass'  ne  kirkkaimmat  kyntti- 
lät on, 
Idäss'  ompi  majansa  aurinkoisen. 
Ja  haudass'  onpi  jäljet  kuolleen 

miehen. 
35      Talvi    sen    laviamman    sillan 

rakentaa, 
Jonka  alla  kalaiset  ain  virras  vael- 
taa, 
Helvetin  tie  on  se  sangen  lavea 

tie. 
Jota  myöten  ihminen  ain  vaeltaa 

keviään. 
Ajatus  se  lintuakin  vikkelampi 

on, 
40  Synti  on  mustempi  korpin  pukua, 
Enkelit  on  valkeammat  joutsenta, 
Ja    ukkonen    huutaa    kovemmin 
kuin  kurki.» 
»Kun  sä  tiedät  tämän,  niin  sä 
tiedät  enemmän.» 
Ja  ilomielin  toisistansa  he  erkani- 
vat. 
45  Vesmaviiki  sormestaan  otti  kulta- 
sormuksen. 
Ja  antoi  sille  nuorukaiseH'  muis- 
toksi sen. 

122.  Huittinen.     Virittäjä    n.    4 — 5. 
s.  57—.  1905. 


Prof.  J.  J.  Mikkolan  tutkielmasta. 
Balladi    Tesmanviikistä. 

Vanhempi  sukupolvi  tuntee  siellä 
täällä  Satakunnassa  kaunissävelisen 
balladintapaisen  laulun,  jossa  pää- 
osana ovat  arvoitukset  vastauksineen. 
Ennenkuin  laulun  alkuperää  käyn  kä- 
sittelemään, painatan  sen  tähän  koko- 
naisuudessaan seuraavassa  muodossa, 
jollaisena  se   on  peräisin   Huittisista: 

Vesmanviiki  tietänsä  matkusti, 

Matkallansa  nuorukaisen  kohtaisi: 

»Kuules    sä,    nuorukainen,    mitä 

kysyn  suita, 

Osaatkos  sä  kysymyksen  vastata 

mulle!» 
s  »En  ole   minä  oppinut  vastaile- 
maan, 
Kun   eilen   tapoin    tämän   maan 
Viikin  kuninkaan.» 
»Vai  tapoit  sinä  tämän  maan 
Viikin  kuninkaan. 
Niin  tapoit  sinä  minun  veljen.» 
Vesmanviiki  löi  häntä  nyrkeillään, 
io  Niettä  (niin  että)  veri  tuli  hänen 

sisältään, 
Vesmanviiki   löi    hänen    alttiiksi 

maan, 
Niinkuin  lehti  puusta  alas  putoaa. 
Vesmanviiki    etiäpäin    matkusti 

niin, 

Matkallansa  nuorukaisen  kohtaisi, 

15  Sanoi:  »Kuule  sinä,  nuorukainen, 

mitä  kysyn  suita, 

Osaakkos  sä  kysymyksen  vastata 

mulle?» 
-  »En  ole  minä  oppinut  vastaile- 
maan, 
Vaan  viisaan  järjen  antoi  mulle 

Jumala. 


\  esmanviikin  laulu.    122. 


128 


\   an  jos  sinä  kysymyksen  taidat 
kysyä  multa. 
20  Niin  ehkä  taidan  kysymykses  vas- 
tata sulle.» 
»Mikäs  Bitä  pyörää  ympyriäi- 
sempi  on? 
Missä  ne  kirkkaimmat  kynttilät 

on? 
Missäs  auringolla  on  huone? 
Missäs  lepää  kuolioon  miehen  jäl- 
jet?» 
»Aurinko    pyörää    ympyriäi- 
sempi  on, 
Taivaassa  kirkkaimmat  kynttilät 

on, 
Lännessä  auringolla  on  huone, 
Tuonelassa   on   kuolleen   miehen 

jäljet.» 
•Mikäs  sitä  lintua  vikkelämpi 

on? 
bo  Mikä-  sitä  korppia  mustempi  on? 
Mitkä  ovat  valkiammat  kuin  jout- 
sen? 
Mikä-    huutaa    lujemmin    kuin 

kurki? 
»Mieli  sitä  lintua  vikkelämpi 

on, 

Synti  sitä  korppia  mustempi  on, 

35  Enkelit    ovat    valkiammat    kuin 

joutsen, 
Ja  ukkonen  huutaa  lujemmin 

kuin  kurki.» 
—  »Mikäs  sen   laviainman   sillan 

rakentaa, 

Jonka  alla  kalat  virrassa  vaeltaa? 

Mihinkäs  se  tie  käy  niin  sangen 

lavia  (leviä), 

u  Jota  myöden  ihmiset  vaeltaa  niin 

keviään?» 


»Talvi  se  laviainman  sillan  ra- 
kentaa, 
Jonka  alla  kalat  virrassa  vaeltaa. 
Ja  helvettiin  käy  se  tie  niin  sangen 

leviä, 
Jota  myöten  ihmiset  vaeltaa  niin 

keviään.» 

45  -    »Koskas    nämät    osasit,    niin 

osaal  enemmän.» 

Niin    sankarit    ne    ilosta    joivat 

enemmän, 

Ja  Vesmanviiki  otti  kultasormusta 

viis 
.la  antoi  nuorukaiselle  muistoks. 

Melkein   yhtäpitävä   tämän    kanssa 
on    Porista    peräisin    oleva     toisinto, 
jonka  ylioppilas  K.  Manner  on  jätl 
nyt    käytettäväkseni.     Arvoituks 
»Missä    onpi   auringolla    huone.    mi>sj 
lepää  kuolleen   miehen  jäljet''  \ 
taan  siinä: 

hlas^'  onpi  auringolla  huone. 
Länness    lepää    kuolleen    miehen 
jäljet. 

Edellisestä  poikkeavat  hiukan  myös 
kin  säkeet: 

Helvettiin  käy  se  tie  niin  lavia, 
Jonka  päällä  ihminen  on  vaaral- 

laki  viel. 
Niinikään  on  edellisen  toisinnon  mat- 
kusti-san&a  sijalla  ratsasti: 
Vesmanviiki    tietä    myöten    rat- 
sasti, 
Matkallansa  nuorukaisen  kohtaisi, 

ja    seuraavasta    ratsastuksesta    sano- 
taan: 

Matkallansa     nuorukaisen    toisen 

kohtaisi, 
Dosentti  H.  Ojansuu  on  pannut  pa- 
perille saman  laulun  Tyrväästä  eräältä 
seitsenkymmen vuotiaalla    vaimolta, 


124 


Kertovaisia  runoja. 


joka  sanoi  sen  oppineensa  Tampereella. 
3i  11   ensimäinen  värsy  kuuluu: 

Vesmanviiki  tietämyödenratsasti, 
jossa  hän  yhden  nuorukaisen  koh- 
taisi. 
Sano(i):     »Kuules,    nuorukainen, 
mitä  sanon  suli, 
taidatkos  sinä  kysymyksen  vas- 
tata mu  11? 

Tärkein  ero  on  toisessa  värsyssä, 
jossa  »Viikin  kuningasta»  vastaa  »Vii- 
sin   kuningas»: 

»En  ole  minä  oppinu'  vastaamaan, 

eilen  tapoin  tämän  maan  Viisin 

kuninkaan, 

-  »Tapoikkos  sinä  tämän  maan 

Viisin  kuninkaan, 
silloin  sinä  tapoit  minun  veljen!» 

Kolmas  värsy  loppuu: 
Vesmanviiki    löi    hänen    alttiiksi 

juur, 

niinkuin  lehti  puusta  alas  raukee. 

Muuten   puuttuu   tästä  toisinnosta 

arvoitus:    Missä  auringolla  on  huone? 

ynnä  sen  vastaus. 

123.  Alastaro.     Vihervaara,  n.  2435. 
—11. 
Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Vesmanviiki    tiätääs    myäten 
matkusti1, 
sialta   hän  nuarukaisen  kohtasi. 
»Kuules  nyt  nuarukainen, 
Mitä  sanon  sullo,  tairatko 
5  Vastata  kysymykseen  mulle?» 

-  »En  ole  mä  oppinu  vastaamaan, 
Mutta   eilen  tapoin  maan  Viisin 

kuninkaan.» 


—  »Jos  eilen  tapoit  sä  maan  Viisin 
kuninkaan. 
Niin  silloin  tapoit  minun  veljeni.» 
io  Vesmanviiki  löi  häntä  nyrkillääs, 
Että  veri  törmäsi  ulos  hänen  sisäl- 
tään. 
Vesmanviiki     tiätääs    myären 
matkusti, 
Nuarukaisen  toisen  sialta  kohtasi. 
»Kuuleppas      nyt     nuarukainen. 
mitä  sanon  su  lie, 
15  Tairatkos   vastata   kysymykseen 

mulle?» 

-  »En  ole  oppinu  minä  vastaa- 

maan. 
Mutta  viisaan  järjen  antoi  mulle 

Jumala. 
Sanoppas  nyt  kysymykses  mulle. 
Ehkä  taitaisin   vastata   sulle.» 
20  —  »Mikä  sitä  pyärää  ympyriämpi 

on? 
Misä  ne  kirkkaammat  kynttilät 

on? 
Mikä  sen  laviamman  sillan  raken- 

T  13,3 . 

Jonka    alitte    nua    kalaiset   vir- 
rasa  vaeltaa? 
Mihinkä  viä  se  tiä  niin  lavia, 
as  Jota  ihminen  vaeltaa  niin  keviä?» 

—  »Aurinko  pyärääki  ympyriämpi 

on, 
Taivaalla  ne  kirkkaammat  kynt- 
tilät on, 
Talvi  sen  laviamman  sillan  raken- 

tlKl , 

Jonka  alitte  nuo  kalaset  virrasa 

vaeltaa, 
30  Helvettiin  mennee  se  tiä  lavia. 


123.     :   ISieltä  hän  marv|   matkusti  :  m. 


Vesmanviikin  luulu.    123     124 


125 


Jota  ihminen  vaeltaa  keviä.» 
Vesmanviiki  otti  kultasormuksen 
sormesta. 
Ja  anto  nuorukaiselle  muistoksi. 

124.   Tyrvää.  Ahlstedt  n.  l  i  .—a/l202. 
Uin.  Anna-Stiina  Korkeamäki,  69  \ 
Vesman   Viikin  luulu. 

Vesman    Viiki    tietä    myöten 
ratsasti, 
Jolla  hän  yhden  nuorukaisen  koh- 
taisi 
Ja  sanoi:   »Kuules,  nuorukainen, 
mitä  kysyn  suita? 
Taidakkos  sinä  kysymykseen  vas- 
tata mulT?» 
5      »En  ole  minä  oppinut  vastaa- 
maan. 
Eilen  tapoin  tämän  maan  viisin 
kuninkaan.» 
»Tapoikkos  sinä  tämän  maan  vii- 
sin kuninkaan, 
Silloin  sinä  tapoit  niiniin  veljein.» 
Ja  Vesman  Viiki  löi  häntä  nyr- 
keillään, 
io  Niettä   veri   törmäs   ulos   hauen 

sisältään; 
Vesman  Viiki  Iiii  hänen  alttiiks 

juur 
Niinkuin  lehti  puusta  alas  raukee. 
Vesman  Viiki  edemmäksi  vielä 
ratsasti, 
Jossa  hän  toisen  nuorukaisen  koh- 
taisi, 
is  Sanoi:     »Kuules.       nuorukainen, 
mitä  kysyn  suita? 
Taidakkos  sinä  kysymykseen  vas- 
tata mull'?» 


»En  ole  minä  oppinut  vasl 

maan. 
Mutta  viisaan  järjen  antoi  unille 

Jumala, 
Ettän  taidan  kysymykseen  vas- 
tata suli', 
ao  Koska   sinä   ensiks  sen  ilmoitat 

mull1.» 
»No  mikäs  sitä  pyörää  ympy- 
riäiseni])' on? 
Missäs  ne  kirkkaimmat  kynttilät 

on? 

Kussas   ovat    kuolluitten  jäljet? 

Mikäs    sen    laviamman    sillin 

rakentan. 

ss  .lonka   alla  kalaset  siellä  virrassa 

vaeltaa? 

Mihinkäs  menee  se  tie  juur  leviä, 

Jota  ihminen  vaeltaa  niin  keviää? 

Mikäs   sitä   lintua    vikkelämp- 

on? 
Mikäs  sitä  korppia  mustempi  on? 
30  Kukas  on  valkoisempi  kuin  jout- 
sen? 
Kukas  huutaa   kovemmasti  kun 

kurki?» 

»Aurinko    sitä    pyörää    ympy- 

riäisemp'  on, 

Taivaalla  kirkkaammat  kynttilät 

on, 

Eaudass'  ovat  kuolluitten  jälji  I , 

35      Talvi     sen     laviamman     siliän 

rakentaa, 
Jonka   alla    kalaset    siellä   virrass;i 

Itaa. 

Helvettiin  menee  se  tie  juur  [eviä, 

Jota  ihminen  vaeltaa  niin  keviää, 

Aatos  sitä  lintua  vikkelämpi  on, 

m  Synti  sitä  korppia  mustempi  on, 


126 


Kertovaisia  runoja. 


Enkel'  on  valkoisempi  kuin  jout- 
sen, 
Ukkonen  huutaa  kovemmasti  kun 

kurki.» 
»Koskas  tämän  tiesit,  niin  tie- 
dät enemmän.» 
Ja  sankarit  ne  joivat  juuri  ilois- 
saan. 
45  Vesman  Viiki  otti  kultasormusta 

viis 
Ja  antoi  sille  nuorukaiselle  mer- 

kiks'. 

125.  Parkano.   Tyyskä  n.  157.  —88. 
Vensmanviiki. 

Vensmanviiki  se  tietäns  myö- 1 
den  ratsasti, ! 
Tapais  yhden  nuorukaisen  mat- 
kallansa. 
»Kuuleppas  nyt  nuorukainen,  mitä 
mä  sanon  sulle, 
Joss'  sä  taidat  kysymykseen  vas- 
tata mulle: 
5  Mikä  sitä  pyörää  ympyrjäisempi 

on? 
Missäs  ne  kirkkaammat  kynttilät 

on? 
Mikäs  sitä  laviamman  sillan  ra- 
kentaa? 
Jonka  alatse  nuo  kalat  tuoli'  vir- 
rass'  vaeltaa? 
Mikäs  sitä  korppia  mustempi  on? 
io  Mikäs  sitä  joutsenta  valkosempi 

on? 
Mihin  menee  tie  sangen  lavia, 
Jota  myöden  ihmiset  vaeltaa  san- 
gen keviää?» 


Aurinko    sitä    pyörää  ympyrjäi- 
sempi on, 
Taivaas  sitä  kirkkaammat  kyntti- 
lät on, 
15  Talvi  sitä  laviamman  sillan  ra- 
kentaa, jonka 
Alatse1  nuo  kalat  tuoli  virrassa 

vaeltaa. 
Synti  sitä  korppia  mustempi  on, 
Enkeli  sitä  joutsenta  valkosempi 

on, 
Helvettiin   mene   se    tie   sangen 

lavia, 
•äo  Jota  myöden  ihmiset  vaeltaa  juur 

keviää. 
Koskas  sen  taidat  —  niin  taidat 

enempi. 
Vensmanviiki  otti  kultasormuk- 
sen sormestansa 
Ja1  antoi  sen  sille  nuorukaiselle 
muistoksi. 

126.    Tampere.  Ojansuu  A.  H,  n.  30. 
—00. 
Anna-Stiina    Iisakintytär,    66    v. 

Vesmanviiki  tiatä  myären  rat- 
sasti, 
Jossa  hän  yhren  nuarukaiser)  koh- 
taisi, 
Sano(i),  kuules  nuarukainen,  mitä 
sanon  suli, 
Taidatkos  sinä  kysymyksen  vas- 
tata'11 mull? 
5      En    olem  minä  oppinuv  vasta- 
maan, 
Eilen  tapoin  tämän  maan  viisi r\ 
kuninkaan. 


I2.V     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Vesmanviikin  laulu.    126—127. 


127 


Tapoikkos   sinä   tämän   maan        *Mikäs  sitä  Untoa  vikkelämpi  on?* 
viisi  i)  koni  likaan?    30  Mikäs  on  valko(i)sempi  kuin  jout- 


Silloin1  sinä  tapoil  niiniin  veljen. 
Vesmanv[iikki]  löi  häntä  nyr- 
keillään. 
10  Niättä  veri  törmäsi  hänen  sisäl- 
tään, 
\'|<-in.inviikki|  löi  hänen  alttiiksi 

juur 
Niinkuin  lehti  puusta  alas  raukee. 
V[esmanviikki]    eremmäks   viälä 

ratsasti. 
jossa  hän  teisen  nuarukaisen  koh- 
tasi. 
-  qo   kuules    ouarukainen   mitä 
sanon  suli 
Tairakkos  sinä  kysymyksen  vas- 


ten 

Ja    kukas    huutaa   kovemmastik 

kui n  kurkia 

Aurinko  sitä  pyärää  ympyrijäi- 

sempi  on, 
Taivaalla  kirkkaammat   kynttilät 

on, 
Haurasa*  ovat  kualluitten  jäljet, 
as  Talvi  sen  laviamman  sillar  raken- 
taa, 
Jonka  alla  kala(i)se1  siälä  virroisa 

vajeltaa, 

♦Helvettiin  menee  sei  i.i  juur  leviä . 

Jota  ihminen  vajeltaa  niinkeviä,* 

Synti  sitä  kurppia  mustempi  on, 

tatam^mull?    w  *Aatos  sitälintua vikkelämpi  on,* 

Enwole  minä oppinuy  vastaamaan        Enkeli  on  valkosempi  kuin  jout- 

Mutta  viisaan  järjen  antoi  mullc  ten. 

Jumala         Ukkonen     huutaa      kovemmasti 
Ettän  tairan2  kysymyksen  vastata  kuivi  kurki, 

suli.  Koskas    tämän    tiäsit    uin    tiärät 

n  Koska    sinä   ensin   sen  ilmoitat  enemmän, 

mull.        Sankarit     joivat    juuri    iloissaan 
No  mikäs  -itä  pyärää  ympyrijäi-     45  Vesmanviiki    otti    kultasormusta 


sempi  onr 


Viis 


Ja   antoi  sille  nuarukaiselle  mer- 

kiks. 


(Ja)  misäs  ne  kirkkaammat  kynt- 
tilät on? 
.Ia  misäs3  ovat  kuolluitten  jäljet? 

Mikä-4  sen  laviamman  sillan  ra-   *27.  Tampere.  Salokorpi  ii.33.-ll. 

kentaa .  v<  -minunkin  laulu. 

25  Jonka   alla   kala(i)sel   siälä   vir-  Vesmanviiki  tietä  myöten  rat- 

roisa  vajeltaa?  sasti 

Mihinkäs  menee  se  tiäjuur(i)  leviä,        Ja  nuorukaisen  tiellänsä  kohtasi. 

johon  ihminen  vajeltaa  oiirikeviä?        »Kuuleppas     sinä     nuorukainen 

Mikäs  sitä5 korppia  mustempi  on? I  mitä  sanon  suli: 


126.     '  kk:ssa  pjpni  alkukirjain.  —  -  tai|d|an  :  tairan.  —  'yi.:  Kusas.  —  4  yi.: 
Kukas.  —  s  si|i|tä  :  s.  —  •  Hauras. s|  :  Haurasa. 


128 


Kertovaisia  runoja. 


Taidatkos  sä  kysymyksiin  vastata 

mull?» 

5  »En  ole  minä  oppinut  vastaile- 
maan, 
Vaan  järjenjuoksun  antoi  mulle 

Jumala. 
No,  jos  sinä  tahdot  kysymykses 
mulle  ilmoittaa, 
Niin  koetanhan,  ehkä  taidan  vas- 
tata.» 
»Mikä    tuota    pyörää    ympyriäi- 

sempi  on 
10  Ja  missä  ne  kirkkaammat  kyntti- 
lät on 
Ja  missä  on  huone  aurinkoisin 
Ja  mikä  huutaa  kovemmin  kuin 

kurki? 
Ja    mikä   sen   laveamman  sillan 

rakentaa, 

Jonk'  alitse  nuo   kalaiset  tuolla 

virras'  vaeltaa, 

is  Ja  mikä  tuota  korppia  mustempi 

on 
Ja  missä  lepää  kuolleen  miehen 

jäljet?» 

»Aurinko   sitä    pyörää  ympyriäi- 

sempi  on, 

Ja    taivaassa     ne    kirkkaammat 

kynttilät  on. 

Ja   idäss'   on   huone  aurinkoisin, 

20  Ja    ukkonen   huutaa    kovemmin 

kuin  kurki, 
Talvi  sen  lavemman  sillan  raken- 
taa, 
Jonk'   alitse    nuo    kalaiset   tuoli' 
virras'  vaeltaa. 


Ja  synti  sitä  korppia  mustempi  on 
Ja   haudass'  lepää  kuolleen  mie- 
hen jälki.» 


Vuohen  surma. 

128.  Merikarvia.   Bompp.  n.  2.  — 89. 

Vuohi  tuli  karjasta  kotia, 

Kei  tuli  kivikarista, 

Sovitteli  sorkkians1  seinään, 

Makisteli  maltaitansa, 
5  Kukisteli  kuivauksiansa. 

Kaatui  maahan  mallasparvi. 

Emäntä  koukun  loukosta. 

Koppas  vuohta  päähän. 
Vuohi    se    kielellänsä    liputti: 
io  »Elä  minua  tapa,  hyvä  emäntä! 

Minä  olen  hyvä  isäntä, 

Perheen  piimässä  pidän2, 

Viraat  voilla  ravitsen.» 
Eipä  kettu  kelvoton, 
is  Emäntä  tästä  huolinutkaan, 

Koppas  vuollen  kuoliaaks' 

Vei  vainion  perään 

Piiskasi  vesivakoa, 

Vako  juoksi  ojaan, 
20  Ojasta  jokeen,  täyteen  mereen. 
Tulipa  turulaiset  nuotalle, 

Tuli  linnan  aukko  ahvenille. 

Tuli  vuohi  nuottaan. 

Tätä  kaikki  ihmetteli: 
25  Silmät  olivat  suuret  sijaiseksi, 

Pää  suuri3  valaskalaksi! 

Te  hullut,  kun  ette  vuohta  tunne! 

Pö  hö  hö  hö  höö. 


128.    :  sorkkias  :  sorkkians.  — 2  pi|ie|än  :  pidän.  — 3  |pieni|  suuri  :  s. 


Ei  silloin  hyvin  eletty.    129—131. 


129 


PAIKALLiSTARINOISSA  Y.M.  TAVATTAVIA,  OSITTAIN" 

KIRJALLISEN  VAIKUTUKSEN  ALAISTA  OSITTAIN 

UUDKMPAA  RUNOUTTA. 


Ei  silloin  hyvin  eletty. 

129.  Satakunta.    Suom.    VaU.  ark.: 
Topogr.   Raumo. 

Ks.  .1.  U.  Aspelin:  Korsholman  linna 
ja  lääni,  J.  J.  Mikkola:  Kokemäen 
niinestä,  Satakunta  1  siv.  130.  1907, 
K.  Killinen:  Kiinteitä  muinaisjään- 
nöksiä I  lvilan  kihlakunnassa  1878. 

Rovasti  Frosterusen  v.  1736  tekemä 
muistutus:  gambla  Finska  Kunor  fin- 
nas  om  ett  gammalt  Slott  soin  värit 
ved  Raumo  och  Iata  säledes: 

Eij  silloin  hyvin  eletty, 
('uin  oli  Linna  Lijnamaisa, 
Cuisti  Kmnolan  kedolla, 
silloin  leipä  lehmän  inaxoi, 
5  Murun  muninen  vasicka, 
Carpion  härkä  Calosarvi. 

Hiisi. 

130.  Pomarkku.     Lindgren,    n.    238. 
-»/n  92. 

Heikki   Nyyman,   55   v. 

Hiisi. 
Halli  kauhia  jättiläinen, 
Hiisi  hirmun  suuri, 
Asui  ahon  sydämessä, 
Konna  korven  ko 's' kelossa. 
s  Jutteli  julma  akallen: 
Kuului  kuusi  penikulmaa, 
Selitti  sanat  seitsemälle: 
Kaiku  kuului  kaheksalle: 


Vaikka  bi[l]jaa  kuhisi. 
io  Kullallensa  kuiskutteli. 

Puhalsi  puut  kumohoon, 

Koppas  kättä  kalliolle: 

Kallio  kaheksi  meni. 

Joi  joesta  kerran: 
is  Joki1  kuivaksi2  joutteli. 

Pisarat  ei  piisaja 

Juoda  jäykän  jättiläisen, 

Kaliin  kuivan  kurkun. 

Juutit. 

130  a.  Luvia.  Virittäjä  v.  1926  s.  19. 
Eräitä  vanhoja  säkeitä  juuteista. 

Kysymyksessä  olevin  niuistotiedon 
aiheena  olivat  »juutit».  Nämä  olivat 
kertoman  mukaan  tehneet  hävitysret- 
ken  seudulle  ja  siten  karkoittaneet 
väestön  metsään.  Paenneiden  joukossa 
oli  myös  kaksi  tyttöä.  »Maisu»  ja 
»Kaisu».  Kun  »juutit»  sittemmin  oli- 
vat poistuneet,  lähdettiin  kylästä  huu- 
tamaan tyttöjä  kotiin: 

»Maisu,  Kaisu! 

jo  Jumala  juutit  vei, 

Pyhä  henki  pyssymiehet.» 

Karkun  kirkosta  ja  asutuksesta. 

131.  Satakunta.    Suomi  II*.   s.  liö. 
Skogman,  keri.  matk.  Satak. 
Lempääläiset  kävivät  ensin  kirkkoa 
K  arkussa,  sitte   Pirkkalassa.    Senj  ai- 
keen rakensivat  oman  kirkkonsa  Ai- 


130.     '   Kuivaksi  joutteli  :  Joki  k.  j.  — s  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


130 


Paikallistarinoissa  y.m.  tavattavia  jne. 


mala  kylään.  Vesilahtelaiset  närkäs- 
tyivät kun  heille  tuli  niin  pitkä  kirkko- 
matka yli  Toutosen.  Kolme  miestä, 
yksi  Mustisista,  toinen  Hakimäestä, 
kolmas  Menkalasta,  tuumivat,  mitä 
olisi  tehtävä  —  palkkasivat  puoli- 
hullun  miehen  Hollolasta  polttamaan 
kirkon  Aimalassa.    Tästä  runossa: 

Mies  musta  Mustisista, 
Harmaa  Hakimäestä, 
Pitkä  Mikko  Menkalasta, 
Hollolasta  haukutteli, 
5  Kiiski  miestä  mieletöntä 
Polttaan  kirkon  Aimalasta; 
Että  siutuis  vetten  riidat, 
Vaikenis  oma  in  väet. 

Mies  viritti  valkean  kirkon  nurk- 
kaan, valkea  pääsi  vallalle,  ei  liki  pai- 
koiltaankaan,  Nurmen  kylästä  Haura- 
lasta  ja  Herralasta  jouduttu  apuun: 

Baurala  ei  havainnut, 
Herrala  ei  herännyt, 
Nurmikunta  nukkununna. 

Ainoosti  Priita-niminen  piika  Lem- 
posista  sai  valkean  käsistä  Pietarin, 
Paavalin,  Priitan  jaMatleenan  kuvat. 
Kuvain  alle  tehtiin  lauttoja,  jotka 
lykättiin  järvelle  sanoen: 

Kuhunka  laivat  kulkevat, 
sinne  kirkko  tehtäköhön. 

132.  Satakunta.  Suomi  Ih  siv.  137. 
Skogman.,  kert.  malk.  Satak. 

piru  kirosi  Karkun  seu- 
raavilla   sanoilla: 

Olkoon  aina  rosvot  varkaat 
koko  Kurkun  pitäjässä, 
Raipiolla  hullut  raukat, 
Heimosissa  heittiöitä . 


133.  Karkku.     Satakunta     V    1925. 
ss.  348—450. 

Athanasius  Rosengren.: 
Muistotietoja  Karkun  muinaisuudesta. 

Mitkä  kylät  Karkussa  ovat  ensiksi 
asuttuja,  siitä  kertoo  kansantaru  seu- 
raavaa: Kun  Nohkuan  kylän  asukas 
kerran  keväisen  länsituulen  puhal- 
taessa koki  katiskaansa  Toijalan  sal- 
men suulla,  näki  hän  laineilla  valkoisen 
esineen,  minkä  lähemmin  tarkastet- 
tuaan huomasi  kirveen  lastuksi,  joka 
näytti  olevankin  hakattu  oikein  rauta- 
kirveellä,  joita  meren  rannalla  liikku- 
vat kaupparosvot  kuljettivat.  Tuos- 
tapa ukon  mieli  tuli  apeaksi,  muoto 
muuttui  murheelliseksi.  »Joko  tänne- 
kin on  tullut  kanssa-asukas  kalavesiäni 
anastamaan  ja  metsästysmaitani  val- 
taamaan. Heli  lähden  häntä  hakemaan, 
jotta  näen,  mikä  hän  on  miehiään, 
ja  samalla  varotan,  ettei  tungeksi 
liian  lähelle  oikeuksiani  omistelemaan.» 

Kokosi  konttihin  evästä, 
souti  rannat,  kierti  saaret, 
samoeli  salmet  kaikki. 

Vaan  Vammakosken  alapuolelle  ei 
mennyt,  tietuen  että  siitä  ei  lastu  ole 
mitenkään  voinut  ylös  nousta.  Toisen 
päivän  iltaan  oli  jo  ennättänyt  kiertää 
Salon  ja  Kutalan  saaretkin.  Vaan  kun 
ei  missään  huomannut  asutusta  ilmai- 
sevaa rannikkoa,  niin  toisen  puivan 
illalla  jätti  veneensä  Huittisen  vuol- 
teelle siinä  vakaassa  aikomuksessa, 
että  vielä  tarkastaa  Suoniemen  selän 
rannikot,  kun  ensin  käy  kotona  kalan- 
pyydyksiään  kokemassa. 

Kolmantena  aamuna,  kun  oli  pyy- 
dyksensä  kokenut  ja  syönyt  vahvan 
aamueineen,  niin  kokosi  taaskin  kontti- 
hin evästä  siinä  vakaassa  aikomuk- 
sessa, että  ei  ennen  tulla  kotia  kuin 
tulee  tolkulle  siitä,  mistä  lastu  lähte- 


Karkun  asutuksesta.    132. 


131 


nvnna.  Kun  on  kotvan  soutanunna 
Kutalan  ja  Muuraissaaren  salmia  itää 
kohti  ja  päässyt  kohdalle  Kalmasaa- 

ren  avarammalle  aukealle,  niin  jo 
liuoin. i.i  Sarkolan  laluien  perästä  nou- 
sevan sakean  savun.  Mitä  lienee  te- 
keillä" 

Lieneekö  sodan  savua, 
vaiko  vainovalkeata? 

Mutta  kun  kerran  on  liikkeellä,  niin 
on  asia  lähemmin  tarkastetta\  a.  Kään- 
tää veneensä  lännen  puolelle  Kalma- 
kaarta  ja  niin  tavuin  Vanajan  vuoren 
suojaamana  soutelee  lähemmäksi  sitä 
kohtaa,  josta  oli  nähnyt  savun  nouse- 
\an.  Mutia  veneellä  ei  hän  uskaltanut 
aivan  lähelle,  vaan  katki  veneensä  pa- 
jupehkoon Onniaisten  lahdessa.  Läh- 
tee maita  myöten  hiipimään  savua 
kohti.  Ei  aikaakaan,  kun  jo  joutuu 
Miemojoen  suuhun,  huomaa  siinä  tänä 
kevanni  laskettuja  kalapurnuja  ja 
aivan  äskettäin  valmistuneet,  joen  yli 
johtavat  portaat.  Jopa  jo  löysi  pai- 
kan, mistä  lastu  lähtenynna!  Taan- 
noin käynyt  käkönen  tuuli  sekä  itäi- 
nen vihuri  työnti  lastun  lainehille 
kohti    KutaJan    saarta, 

siitä  sitten  myötävirrat 
veiväl  lastua  edemmä, 
länsi  läikytti  takaisin. 

Niin  oli  lastun  lähtöpaikka  löydetty, 
mutta  lastun  löytäjästä  ei  vielä  ollut 
tietoa.  Miemojoen  suusta  lähti  savua 
kohti  poikki  Talolan  niemen.  Ja  kun 
pääsee  niemen  pohjoisrannalle,  niin 
huomaa  lahden  vastaisella  rannalla 
parikin  ihmisasuntoa,  joiden  yläpuo- 
lella olevalla  peratulla  ja  osaksi  muo- 
katullakin mäkirinteellä  häärii  muu- 
tamia ihmisiä  sakean  savun  seassa. 

Se  oli  uljas  Untamoinen, 
joka  käänti  Käärekosken, 


kun  siinä  vakineen  vuohi-  ja  lammas- 
laumansa ympäröimänä  rauhallisesti 
vierti  ohrahalmettaan  keväistä  kylvöä 
varten.  Siinä  Nohkuan  asukas  astuu 
arasti  lähemmä  ja  tavallisen  terveh- 
dyksen tehtyään  alkaa  heti  kysellä, 
eikö  tulokas  ole  asettanut  asuntoaan 
liika  lähelle  ja  riittääkö  kalavesiä  pur- 
nupaikoiksi  monelle.  Vielä  verkotkin 
sekoopi,  metsänkäynti  tulee  kahdelle 
ahtaaksi. 

Sarkolan  asukas  kun  huomaa,  että 
tuntematon  naapurinsa  moittii  hauta 
kuin  äsken  tullutta  luisen  etujen  anas- 
tajaa, vastaa  siihen  karskisti: 

»Ei  ole  eilen  tultu, 

äijä  on  aikoja  kulunut, 

kun  me  piennä  poikasina. 

kesäkontin  korkosina, 
5  tulimme  isän  perässä 

vainomailta  vierahilta. 

Mitä  olet  miehiäsi, 

missä  miekkonen  asunet. 

kun  en  ole  ennen  nähnyt, 
io  enkä  tullut  tuntemahan?» 
»Tuolla  asun  tuolla  puolen 

noitten  virtasten  vesien, 

siniselkien  takana.» 

»Pysy  sinä  sillä  puolen, 
15  minä  olen  tällä  puolen. 

Täällä  on  kyllä  Itä   kaloja. 

lahdet  täynnä  lahnasia, 

korvet  täynnä  kontioita, 

vielä  näätiä  näkeepi, 
20  joka  oksalla  orava, 

laitumet  hyvin  avarat, 

hettehiset  heinärannat, 

otrahalmehet  hyviä1.» 


133.    1  muoto   o  t  r  a   osoittaa,  että  runo  ei  liene  kansanomainen. 


132 


Paikallistarinoissa  y.m.  tavattavia  jne. 


Kirkonrakentajat 
Killi  ja  Nalli. 

134.  Oripää.  Vihervaara  n.  749. — 12. 
Makkarkoski.  Juho  Tuominen,  35  v. 

Nalli  nauloja  nakkoo[!] 
Killi  kirkkoa  tekkee 
rahalises  Raisios. 

135.  Alastaro.     Vihervaara    n.    748. 
—12. 

Sikilä.   Juha  Sulander,  50  v. 

Raision  kirkkoa  rakensivat  Killi  ja 
Nalli  nimiset  jättiläiset.  He  tekivät 
ilmaseksi,  jos  saatiin  nimet  tiatoon. 
Sitt  vaarittiin  tavaton  makso,  jos  ei 
nimiä  saatu  tiätää.  Jättiläisen  ämmä 
kiikutti  vuarenlohkareesa  lastaas  kal- 
liolla ja  lauleskeli: 

Killi  kirkkoo  tekkee, 
Nalli  nauloja  takkoo 
rahalises  Raisios, 
eikä  he  tiärä  hänen  nimestään. 

Pappi  kuljeskeli  mettäsä  ja  kuuli  sen 
muijan  laulun  äänen  ja  tuli  sillä  lailla 
tiatoon.  Sitt  kun  kikrko  tuli  valmiiks, 
niin   pappi   huusi: 

»Pois1  Killi  kirkosta, 
pois  Nalli  harjalta!» 
Silloin  jättiläiset  menivät  ja  Nalli  pot- 
kasi päätyn  mennesään.  Siihen  jäi 
avvoin,  tukkimaton  reikä,  joka  ei  pysy 
kiini  muulla,  kun  olliilla  taikka  lau- 
roilla.  Sitä  on  kyllä  koitettu  peittää 
kivillä  ja  sementillä,  mutta  ei  pysy 
kiini.  Jos  päivällä  pannaan  kiini,  niin 
yällä  mennee  auki. 


136.  Kokemäki.  Sallgen  n.  6.     — 90. 
Tuutilasta  Tuorolasta, 
Tuoro  kirkkoo  tekkee, 
Nalli  nauloja  takkoo 
rahaisessa  Raisiossa. 


137.  Tyrvää.     Pakula    V.    F,    o)  5. 
-™/312. 
Vihattula.  Juha  Myllyntausta,  48  v. 

Jättiläinen  oli  tehnyt  Karkun  seura- 
kuntalaisten] kansa1  sellaisen  sopi- 
muksen, että  hän  rakentaa  Karkkuun 
kirkon,  jos  saa  sen  kirkollisen  väkee 
ittellensä.  Mutta  hän  ei  saa  mitää 
palkkaa,  jos  karkkulaiset  saavat  tiätää 
hänen  poikansa  nimen.  Jättiläinen  sai 
kirkon  jo  melkein  valmiiksi,  kattoa 
vaan  puuttui.  Mutta  silloin  erään 
kerran  ihmiset2  kuulivat  jättiläisen 
akan  laulavan  pojalleen: 

Tuutin,  tuutin  Tuamopoikaa3. 
Killi  kirkkoja  tekee, 
Nalli  nauloja  takoo 
rahallisesa  RaipiosaJ!]. 
5      Tuutin,   tuutin    Tuamopoikaa. 
Joka4  mun  poikani  nimen  tiätää5: 
ei  Killi  kirkkoo  saa 
eikä  Nalli  nauloja  tavo. 

Seuraavana  päivänä  Karkkulaiset 
menivät  kirkolle,  ku  jättiläinen  juuri 
oli  kirkon  harjalla  ja  huusivat  jätti- 
läisen pojaan  nimee.  Silloin  jättiläinen 
suuttuneena  potkas  toisen  päädyn  pois 
kirkosta  ja  meni  tiähensä.  Karkku- 
laisten  täyty  tehdä  toinen  pääty  sitte 
puusta. 


135.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

137.     *  kans|s|a  :  k.  — 2  *erään  kerran*  ihmiset  :  e.k.i.  — 3  Tu|o|mopoikaa:  Tua- 
mopoikaa. —  4  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 6  ti|e|tää  :  tiätää. 


Kirkonrakentajat  Killi  ja  Nalli.    138~r.2 


133 


138.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Vivi,  n.  189. 

—12. 

Heinijärvi.    F.liina  Rappi,   Gä   v. 

Killi  kirkkoja  trkee, 
Nalli  nauloja  takoo 
Elahaisessa  raisosa, 
Nalli  poika  porstuoita. 

139.  Ikaalinen.   SMMY : Eeinholmin 

kok.lOl  XIII. 


En  gammal  legend  hördes  sa  här: 

Killi  kirkkoa  tekee 
Nalli  nauloja  takoo, 
Kiliin  poika  kirjoittaa. 
Pois  killi  kirkon  päältä, 
5  Ilman  kuuta  auringota 
Maasta  palka  maksetaan. 

(Denna  strorphen1  tillade  Toivonen) 

139  a.  Ylöjärvi.  Pohjankanervo  T,  n. 
352.  —  *>!7  31. 

Kirkonkylä.  Eeva  Saarinen,  95  v. 
Mp.  Kunnalliskodissa. 

Ennen  kun  Pirkkalan  kirkkoa  teh- 
tiin, niin  sanottiin  että  sitä  teki  hiilen 
joukko.  Ne  olivat  nimeltään  Killi  ja 
Nalli,  joten  sanottiin: 

Killi  kirkkoa  tekee, 
Nalli  nauloja  takoo. 

140.  Länsi-Suomi.    Rytkönen    Antti, 
n.  1798.     —96. 
Eräs    kulkija. 

Aa  lulla,  pienen  kullan! 
Killi  kirkon  tekee, 
Nalli  nauloja   takoo 
Rahallises  Roissiossa1. 


141 


.Satakunta.  Suomi  1847  siv.  52 
liiilnui   tili   Finlands  kännedom 

i    rtlnioiinijihiskl     hiinsn  iiilc     af 

Anders  Warelius. 

Esto   memor  patriae,  quae  te  ge- 
Dllitquc  tulitque. 


i  tm  Karkku  kyrka  sagcs  at t  »en  rese 
vid  namn  Killi  mcd  sin  hustru  Nalli, 
som  bodde  i  Pirunvuori,  ett  herg  med 
djupa  grottor,  V«  m'l  ifrän  kyrkan, 
byggde  den  med  vilkor,  att  han  för 
besväret  skulle  fä  sä  myeket  menniskor 
som  kyrkan  inrymde,  dock  lofvade 
han,  om  man  gissade  hans  namn,  gä  af 
för  intet.  l;ndertiden  hände  sig,  att  en 
herde  hörde  barnpigan,  som  i  berget 
söfde  Killis  barn.  sjunga: 

Killi  kirkkoo  tekecpi, 
Nalli  nauloja  takopi, 
Lalli   lasta   liikuttapi 
(Killi  gör  kyrka. 
Nalli  smider  spik, 
Lalli  vaggar  barnet.) 

Pä  detta  sätt  blef  namnhemligheten 
känd;  och,  när  fräga  blef  om  entrepre- 
neurens  lön,  upprepade  mau: 

Killi  kirkkoo  tekcepi  etc. 

hvarpa  Killi  förbittrad  sparkade  ned 
kyrkans   vestra   gafvel. 

Klaus  Kurki. 

142.  Länsi-Suomi.  Niemi  .1.  Il,  n.  5. 

—90. 

Klaus  Kuria. 

Oli  yks  niin  mainio  mias.  lian  kävi 
usiammat  valtakunnat  eikä  kukka 
voittanu  hänt.  Ruatin  kuningas  ku- 
tutti  hänen  tykönsä.  Kuningas  pani 
myäs    kuttumuksen     Kurjen    perään. 


139  a.     '  =  hiiden. 

140.     '  Kun  tehtiin  Roission  kirkkoa  Turun  tuona.   [Pitää  tietysti  olla:  luona.] 


134 


Paikallistarinoissa  y.m.  tavattavia  jne. 


Kurki  pyysi  salaa  nährä  lukunlävestä 
ja  näki  1  päätä  ja  yhren  miähen.  Kur- 
ki valmisti  ittes  toisella  taval  ja  otti 
Herran  ehtoollisen.  Sit  hän  meni  miak- 
kahuaneeseen  ja  löi  jalkaas  laattiaan. 
Sen  miakan  kun  kelähti  hänt  vasta  hän 
otti  ja  meni  yhte  luatto.  Kumpiki 
meni  eri  paatil.  Sitteku  he  pääsit 
luaro  rantaan  potkas  Kurki  paattis 
merelle.  Voittamaton  sano:  »mitäs 
sitä  potkasit.  »Emme  sunkas  me  mo- 
lemat  paatti  tarvit»  sano  Kurki.  Sit 
ko  he  oliva  mitanneet  plassit,  sano 
voittamaton:  »Kumpis  ensin  koitta?» 
»Koit  sinä  vaan»  sano  Kurki.  Se  löi 
sit  ja  Kurki  hyppäs  takaperin.  Voit- 
tamaton sano:  »Sinä  hyppäsit  niin 
kuin  kurki.»  »Kurki  minun  nimenikki 
on.»  Kurki  löi  halki  tavallas  Voitta- 
mattoman. Orava  läksi  sisältä  ja  Kur- 
ki huusi: 

»Auta  orava!» 
Orava  vastas:    »ei  aut  auttama, 
leipä  eresä,  leipä  takana, 
pyhä  leipä  poltta.» 

Ruatin  kunongas  anno  Kurjelle 
kolme  kartanoo  Suamesa:  Köyliön, 
Anolan  ja  Laukon  Vesilahresa. 

Oi,  oi,  Oravainen. 

143.  Luvia.  Riikonen  Anni  s.  41.  — 95. 

Luvian  luodot.  Emäntä  Vesterlund- 
Maanpää,    45   v. 

Oi,  oi,  Oravainen, 
Kiidä,  kiidä,  kinnahainen! 
Neula  löysi  löydyn, 
Sai,  sai  saalihin! 

Pirun  valitus. 

144.  Satakunta.   Suomi   Ih    s.   136 
Skogman.  Kert.  matk.  Satak. 


Pirunvuorella,  Teiskon  kappelissa 
Näsijärven  rannalla,  oli  piru  hakannut 
itselleen  20  syltä  pitkän  ja  3 — 4  syltä 
leveän  tien,  joka  vieläkin  kutsutaan 
pirun  tieksi.  Ihmeellistä  on  ettei  sillä 
radalla  kasva  pienintäkään  puuta, 
vaikka  molemmin  puolin  on  vahvaa 
metsää.  — Neivuorella  samassa  kappe- 
lissa huuteli  piru  kerran  jouluaattona, 
kun  Mustaniemen  isäntä  meni  kylpöön : 

Voi  mua  poloista  poikaa! 
Mustaniemi  kylpöön  menee; 
Joulusika  teurastettu, 
Joulupäreet  katossa, 
5  Joulupahnat  lattialla 
Nauriit  viidessä  kopassa, 
Lahti  kuudessa  ammeessa, 
Valmiina  jouluksi  kaikki. 

Siikaisten  asutuksesta. 

144  a.  Siikainen.  Killinen,  K.  Kiin- 
teitä muinaisjäännöksiä  Ulvilan 
kihlakunnassa  1878. 
Siikaisten  pitäjän  synnystä  ja  asu- 
tuksesta on  pitkä  runo,  joka  yleensä 
siellä  on  kansan  muistossa.  Runon 
alkuperäiseksi  tekijäksi  arvellaan  eräs- 
tä Isak  Emanuel  Sallgen  -nimistä  lai- 
vuria (synt.  1814),  joka  kesät  kuljetti 
laivaa  Uudestakaupungista, talvet  oles- 
keli syntymäkylässään  Otamolla,  Sa- 
lon talossa,  josta  sekä  Sallgen  että  Sa- 
lonius  nimiä  on  sepitetty.  Hän  kuoli 
naimatonna  tapaturmasta.  Runo, 
joka  siis  itsestään  ei  ole  vanha,  perus- 
tuu vanhoihin  kansantaruihin;  säkeitä 
siinä  tapaa  Korhosen  runoista.  Runo- 
mitta, paikoin  varsinkin,  on  aivan  vir- 
heellinen, mutta  virheellisimmät  pai- 
kat ovat  luultavasti  siten  syntyneet, 
että  muut  ovat  lisäilleet  alkuteokseen 
säkeitä,  varsinkin  runon  loppupuolella. 
Runo  kuuluu  näin: 


Tee  kirkko  Karsattiin.    li".     1 17 


135 


Misi'  on  alkuasujamel . 
.Misi'  iin  suku  Sorkkalaisten, 
Mistä  Siikasten  sikiöt? 
Mist'  "n  alku  Anttilalle, 
.-,  Mistä  Mattilan  talolle. 

Niinpä  kasvoi  kansakunnat, 
K\  läkunnai  kokoontuivat; 
Kutsuttihin  Siikasiksi. 
Kun  oli  sikiöt  Siikajoelta. 

10  Siikasist'  on  siemen  tullut 
Levennynnä  Leväsjoelle1 
Sama  suku  Saarikoskeen1 
Petkeleehen*  pemahtanut 
Toisel   Kivijärvellenkin2 

n  Pyntäsihin2  pyrähtänyt 
Samminmajan  saataville 
Leppäjärvelle2  leveni. 
Jopa  joukko  jumalisia, 

( »tamolle"  oivallisia 
20  Siirsi  isän  siunauksella 
Alkoi  työnsä  auttavasti 

Asui  talon  taitavasti. 


Tee  kirkko  Karsattiin. 

145.  Port.    Kaukomaa  /..  n.  6. 

~17/8  29. 

Kuolaa  Tirri,  76  v. 

Hiidenkallion  kohdalla  oli  määrä 
tehdä  kirkko,  mutta  hiidet  suuttuneina 
päättivät  sen  estää  sanoen: 

»Tehkää  kirkko  Karsattii. 
Karsatissa  kirkko  kaunis  o1.» 


ja  lirittivät  kipuvuoresta  suuren  kal- 
liolohkareen,  josta  syntyi  lliidenkallio 
Paskantöyrylle.  Kallio  meni  kuiten- 
kin kirkon  paikan  yli  ja  hiidet  sanoi- 
vat että  se  nli  lei  to,  letto  köykänen. 
Sitten  pantiin  oppimattomat  li  n 
i  i at  kiven  etteen  ja  ne  vetivät  sen2 
Huittisten  kirkon  nyk.  paikalle,  johon 
sitten  rakennettiin  kirkko.  Paikan 
nimi   on    Karsatti. 

146.  Satakunta.   Suomi  18&  siv.  52. 


Om  Tyrvää  (Sv.  Tyrvis)  kyrkan 
(byggd  mot  slutet  af  katolska  tiden) 
säges  att  den  är  ett  verk  af  Munkit  ja 
Nunnat. 


Man  ville  enligt  sägen,  törsl  hygga 
kyrkan  i  Karhiniemi  (den  äldsta  by  i 

socknen),  men  alli  hvad  man  arbetat 
oin  dagen,  blef  nedrifvet  om  natten. 
Slutligen  hörde  man  en  röst: 

Tee  kirkko  Karsattiin. 
Karaatissa  kirkko  kaunis  on. 
(Gör  kyrka   i    Karsatti 
i    Karsatti  är  kyrkan  vacker.) 
Och  man  började  bygga  i    Karsatti. 

Tänäpänä  maltaani  jauhetaan. 
147.  Ori piiii.    Tallgren  n.  51.    —13. 

M.p.  Maariassa.    Kiina  Virtanen. 

Tänäpän    maltaani   jauhotaan, 
huomena  häisäui  pauhataan: 
eikä    minun    nimestäni    kukaan 

tiera, 

nimeni  on  Tit lilan  Tuura. 


laisiksifj 


144  «.     ■  S.o.  Kirriläiset  rupesivat  kutsumaan  Joenniemellä  asuvaisia  Sorkko- 


Kylia  Siikaisiss  i 


t  i  5 


o. — «sen  »Huttisten*  kirkon  :  s. II. k. 


136 


Paikallistarinoissa  y.m.  tavattavia  jne. 


148.  Hämeenkyrö.     Nyberg    Vivi,  n. 
a)  15  —12. 
Hertuala.   Oustaava  Pihlaja,  74  v. 

—  —    Yks  kerta  sitte 

kuninkaan  poika  oli  menny  mettään 
kävelemään  niin  se  näki  ku  pieni  ruma 
äijä  kiersi  kataja  puuskaa  ja  laulo: 

»Tänäpänä  maltaani1  jauhetaan 
huomenna   häissäni    pauhataan.2 
Neito  istuu  ja  itkee, 
eikä  tiera  minulle  nimee. 
5  Nimeni   on    Tittilän    Turre3, 
nimeni  on  Tittilän  Turre.» 


149.  Ikaalinen.   Alanen  Viljo,  n.  10. 
—31. 

Juhtimäki.  Iisakki  Harju,  n.  78  v. 
synt.   Merikarvialla. 

Eräs  noita  oli  kosinut  muuatta 
tyttöä  ilmaisematta  hänelle  nimeään, 
vaikka  tyttö  oli  tahtonut  sitä  tietää. 
Kun  noita  sitten  lauloi  katajapuskaa 
kiertäessään: 

»Tänäpänä  maltaani  jauhetaan, 
huomenna  häissäni  lauletaan! 
Tyttö  itkee  ja  suree 
eikä  tiedä  nimeäni 
ja  minä  olen  Tittilän  Tuure», 
kuuli  tyttö  hänen  laulunsa  ja  sai  siitä 
kuulla  kosijan  nimen.  Kuultuaan,  että 
häntä    oli     noita     kosinut,     purki 
tyttö  kihlauksen. 

Vieri,  kieri  kakkarani. 

150.  Tyrvää.     Ax   M,   n.   25.    —88. 
Värjärin  vaimo  M.  K.  Ax.    Kuullut 

Tvrvällä. 


Kaksi  sisarusta. 


»Nyt  saat  sinä  lähteä  ulos  maail- 
malle; enempää  en  jaksa  mokomaa 
ruojaa    elättääkkään.» 

Siittä  nuorempi  tytär  rupesi  kovasti 
itkemään  ja  leipo  niistä  kyynelistään 
leivän,  viskasi  sen  edelleen  pyörimään 
ja  sanoi: 

Vieri1,  kieri,  kakkarani, 
Kyynel'  leipä  leipomani 
Kultamaihin  kulkemaan. 
Minne  vierit,  kunne  kierit, 
Polkuas  käyn  polkemaan. 


Vitsari  ja  Kööpeli. 

151.  Ikaalinen.    Alanen  Viljo,  n.  29. 
—31. 

Juhtimäki.  Eeva  ja  Iisakki  Harju. 
Jälkimäinen  n.  80-vuotias. 

Vitsari  ja  Kööpeli. 

Kaksi  pirua,  Vitsari  ja  Kööpeli,  kä- 
vivät kerran  maailman  lapsia  katso- 
massa. Erään  miehen  hevonen  uupui 
suohon.  Silloin  tämä  mies  sanoi:  »nyt 
hänen  (=  sen)  piru  vei.»  Piru  kuli  sen 
ja  sanoi,  ettei  hänen  ollut  syytä  tähän 
tapaukseen  enempää  kuin  vastasyn- 
tyneen   lapsen. 

Kööpeli  kertoi,  että  eräs  noita-akka 
oli  syyttänyt  häntä  niinikään  syy- 
tönnä.  Noita-akka  oli  nimittäin  lau- 
sunut sanat,  joita  Kööpeli  ei  kyllä  kaik- 
kia kuullut  eikä  muistanutkaan,  mutta 
osan  hän  muisti  ja  se  kuului: 

»Pidä  paula  palmikoita, 


148.     «  maltani :  maltaani.  — 2  pauh|e|taan  :  pauhataan  :  — 3  |t|urre  :  Turre.  - 
4  se|meni|  :  s. 

150.     J  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Jos  ma  laululle  rupean      151 — 154. 


137 


kestä  köysi  kolmisäinen! 
älä  päästä  pirua  pintehestä 
kahden  kallion  välistä.» 

Pirut  menivät  sitlen  Hautuvan  pa- 
jaan pyytämään  yösijaa  pajan  ahjoon. 


Seppä  ojensi  pyssynpiipun  ja  kaski 
pirujen  »kuutti. i»  sen  läpi.  Pirut  meni- 
vät pyssyn  piippuun,  mutta  silloin 
seppä  laukaisi  sen.  »Tuhat  tulim- 
in. usta  sun  pajaasi»  huusivat  pirut  il- 
mas'    mennessään. 


II.  LYYRILLISIÄ  RUNOJA. 


LAULU. 

Jos  ma  laululle  rupean. 

152.  Kankaanpää.     Laiho    n.    302. 
—90. 

Santra   Hakkuri,  21   V. 
[Kirjallista    vaikutusta,  nähtävästi 
Kantelettaresta.] 

Jos  ma  laululle  rupean. 
Laulan  pihlajan  pihalle, 
Tammen  kesku-tanhnalle, 
Tammeen  tasaset  oksat, 
s  Joka  nksalle  omenan, 
i  imenalle  kultapyörän. 
Kultapyörälle  käMsen. 
Kun  käki  kukahtelevi. 
Kulta  suusta  kuohahtavi. 
ia  Vaski  leuvoilta  valuvi 
Kultasehen  kuppisehen, 
Vaskisehen  vakkasehen. 

Jos  ma  laulaja  olisin. 

153.  Tyrmä.  Kultaa  n.  17.  — "A  03. 
Tapiola. 

[Vanhan  runon  vaikutusta] 

Jos  minä  laulja  olisin. 
Niin  kullalleni  minä  laulaisin, 


154.    '  vaten  :  vaiten. 


kk:ssa    iso 


Laulaisin  laulut  laveat. 
Narraisin,  jos  taitaisin, 
5  Narraisin  neidot  komeat. 
Laulaisin  tytöt  miehelään, 
Akat  saunaan  saapumaan, 
Miniät  tupaan  tulemaan. 
Laulaisin  ryssät  rymäkkään, 
io  Virom[!]  lapset  viidakkoon, 
Lappalaiset  lanipiloihin. 
Noidat  noroihin  syvihin. 

Kauan  laulaa  pitää. 

154.  Mouhijärvi.  Bauvoh  n.  5.  — 91. 

Kirkonkylä.   Susanna  Eronen,  60  v. 
Kuullut    Akatta    Heposelta. 

Lauloo  pitee. 

Kauon  lauloo  pitee 
Kuin  on  kiele  kaikomassa. 
Kylien  siilon  vaiten1  olla 
Kuin  on  kiele  kylmennynnä. 
s  Silmä  kylinä,  katse2  jäykkä, 
Käsi,  sormet,  jäykennynnä. 

Tuol  on  Tuonelan  tuvilla 
Paljon  tietoa  tilillä, 
Paljon  seppoja  selolla, 
io  Mont  on  kielen  keittäjätä, 
Monta  soiton  soittajata3. 

Kipä  silloin  laulu  luista, 

alkukirjain.  — 3  sottajata  :  soittajata. 


138 


Erilaisia  tunnelmia. 


Eikä  kieFe1  laului  muista 

Kuin  on  kieli  kankistunut 
15  Tuonen  poikien  pioissa, 

Noissa4  hornan  juominkeissa. 
Siis  nyt2  laula,  leito  kiele, 

Soita,  soita,  suu  sorea, 

Niinkauvan   kuin  saat1  re'loilla, 
20  Laulaa  ihmisten  oloilla, 

Kaiken  kansan  kuuluvilla! 

Minä  laulan  laukun  suita. 


155.  Sahalahti.  Järvinen  n.  20*.  - 
Pakkalan   kylä. 

Minä  laulan  laukun  suita, 
Vesilikoja  vetelin. 
Joen  suita  ja  järven  päitä, 
Pitkin  särjen  selkäluita. 
5  Laulaisimpa,  taitaisimpa, 
Jos  noi  vuoret  voiksi  tulis', 
Väärät  koivut  makkaroiksi, 
Pienet  oksat  tupakiksi. 
Suuret  oksat  lukkariksi. 


-52. 


ERILAISIA  TUNNELMIA. 


Ei  tiedä  emo  poloinen. 

156.  Tyrvää.     Kallaa    n.  8.  — 12/i03. 
Tapiola.  Eevastiina  Haavisto,  63  v. 
Lastenlaulu. 

Tuki  nuoresta  tule  vi. 
Vara  vastakas vavasta. 
En  tiedä,  emo  poloinen, 
En  katala  kasvattaja, 
5  Mitä  miksikin  imetän, 
Kuta  kuksi  kostuttelen. 
Imetänkö  itkukseni, 
Vaalin  lasta  vaivakseni, 
Vaiko  iloksi  ihmisten, 
io  Kunniaksi  koko  kansan, 
Maineheksi  maan  lavean, 
Sotaurooksi  sorjaksi, 
Vaiko  neitseitten  riemuksi, 
Ilman  impyisten  iloksi? 

Eipä  tunne  poloinen  piika. 


157.  Satakunta?     Paavo-Kallio  n.  2. 
—91. 

Ei  tuota  tunne  poloinen  piika. 
Millinen  minulla  mieli, 
Hänen  kultakuormastansa, 
Hänen  vatsan  vaivoistansa. 

(Kuuluisi  ehkä  jo  runojen  ryhmään.) 

Ei  ole  isää,  ei  ole  äitiä. 

158.  Honkajoki.     Hirsikoski    Anna. 
n.  57.  —  23/324. 

Näinpä  se  lauleli  Viipurin  likka 
tuohitaakkoja  tehdessään! 
Ei  ole  isää,  ei  ole  äitiä, 
kuka  taakan  selkään  nostas. 

Isännälle  ilkiälle  .  .  . 

159.  Eurajoki.  Mäkelä  n.  132.  —29. 
I.    Isaksson. 


3  liloissa  :  ./Voissa. 


Kuin  mie  kasvaimen  isoksi.    159     162 


130 


lenaikaisesta    asustaan     huoli- 
matta  muka. m  otettu.] 

[sännällen  ilkiälleo 
tarvittis  unin  laulella, 
kun  sai  koko  pitkän  talven 
köyhyyressä  palvella. 

Kuin  mie  Rasvannen  isoksi. 

160.  Rauma.    Rauvola  n.  9.     — -91. 
Johan  Chandelin,  29  v. 

Liisien  lauluja. 

Kuulin  mie  kuina  laulun, 

Lauloi  annas  äitiseni; 

Kuulin  mie  pellolta  laulun. 

Lauloi  hyvä  isässeni; 
6  Kuulin  mie  kujalta  laulun. 

Lauloi  giiro  siskoseni; 

Kuulin  mie  salolta  laulun. 

L.iulni  veilo  veikkoseni. 
Mitä  tekee  äiti  mullen? 
io  Hiin  mull  laittaa  mekkoani. 

Mitä  niulle  ri'sä  laittaa? 

Laittaa  mau  makeaisen. 

Mitä  mulle  sisko  antaa? 

Antaa  korul  monellaiset. 
is  Mitä  mulle  veikko  antaa? 

Antaa  ammutun  oravan. 
Mitä  minä  äitilleni? 

Vaatetan  mie  äitiäni, 

Kuin  mie  kaavanneen  isoksi. 
20  Mitä  annan  isälleni? 

Elätän  mie  isäääni. 

Kuin  mie  kaavanneen  isoksi. 

Mitä  annan  Biskolleni? 

Sulhon  laitan  siskolleni, 
-•s  Kuin  mie  kasvanneen  isoksi. 

Mitä  annan  veiolleni? 


Morsion  mie  veiolleni, 

Kuin  mie  kasvanneen  isoksi. 
Mii  mie  vaatetan  äitiäni? 
so  Aivan  sulal  silkkisellä. 

Mill  mie  isäni  elätän? 

Aivan  hienoll  vehnasellä[!]. 

Mistä  sulhon  siskolleni? 

Hienoimmista  herrasista. 
35  Mistä  morsion  veiolleni? 

Herras  mielien  mamselleista. 
Hyvä,  jos  kasvaan  isommaksi, 

Ilyv  itselle,  hyv  äidille, 

llyv  isälle,  hyv  siskolle. 
m  Hyvä  viellä  veiollein. 

Luulin  aina  annettavan. 

161.  Mouhijärvi.     Järvinen,    n.    34. 

—.53. 

Isäntä  emäntinensä, 

Istuit   kaksin  pöydän  päässä1. 
Söivät  voita  pöydän  päässä. 
Minä  istun  kiukahalla. 
■-Listin  leipäni  palasia; 
Luulin  aina  annettavan. 
Kaksin  käsin  kannettavan; 
Mutt'  ei  oo  aina  antamista, 
Kaksin  käsin  kantamista. 

Miniän  kohtalo. 

162.  Tyrvää.  Kullaan.  92.—a/103. 

Tapiola.     Oskar    Haavisto,    16    v. 
Kuullut   isältään. 

Valkea  on  kosken  vahti. 
Valkeampi  neidon  elo. 
Pimiä  syksyinen  päivä, 
Pimiämpi  miniän  elo. 


161. 


paass  i  a  -  p. 


140 


Erilaisia  tunnelmia. 


5      Työt  on  paljon  tehtävänä, 
Viljat  kaiki  käytettävänä, 
Vajat  siivoeltavana, 
Lapsi  lauma  kaittavana. 
Valkea  on  kosken  vahti, 
10  Valkeampi  neidon  elo, 
Pimiä  syksyinen  päivä, 
Pimiämpi  miniän  elo. 

163.  Alastaro.    Vihervaara,   n.   1985. 
—11. 

[Lyyrillistä.] 

Niin  on  tyttö  taalosa, 
kun  on  marja  mättähäällä, 
niin  on  miniä  miäheläsä, 
kun  on  koira  kahlehiisa. 

Naidahan  kylän  neidot. 

164.  Parkano?  Alanen  Viljo,  n.  — 30. 

Jalasjärvi,  Koskuen  kylä.  Kaappo 
Räisä.  Syntynyt  v.  1866  Parkanon  Mus- 
taj  arvella. 

Vanhanpiian  laulu: 

Naidahan  kylän  neidot, 

Naidahan  neidot  naapurista, 

Minua  ei  milloinkana, 

Kurjaa  ei  kulloinkana. 
5  Käyvät  kymmenet  kysyjät, 

Viidet,  kuudet  pitkävirsut 

Kotiani  kiertelevät, 

Kartanota  kaartelevat. 

Tupa  on  täynnä  tuppisuita, 
io  Pöytä  pönkkinä  mahoja 

Jakkuni  on  täynnä  jarkiloita1, 

Laattia  latoneniä2 

(ei  muistanut  enempää.) 


Naijan  runo. 

165.  Tampereen  seudut.  Cheilan, Lönn- 
rotin kok.  Q  20.  Ennen  vuotta 
1831. 

Runo  on  julkaistu  SKVR  IX  n.  70, 
joten  sitä  ei  ole  tähän  painatettu,  vaik- 
ka se  kuuluu  lähinnä  Satak.  alueelle. 

Ks.  n:o  74  alahuom.  1. 

165  a.  Tamp.  seud.  Mehiläinen.  Maa- 
liskuu 1836. 
Ks.  edell.  n:oon  liittyvää  selit. 


Onkos  teillä  niin  kuin  meillä? 

166.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  27.     —03. 
Peukalomäki.   Anna  Nyman,  75  v. 

Tuutulaulu. 

Onkos  teillä  ninkon1  meillä? 
Meill  on  ninkon  herroillakin, 
Heh,  heh,  herroillakin, 
Kahvipannu  pöyöän  päässä. 

167.  Tyrvää.    Pakula   V.  V.,  n.  92. 

Kalliala.  Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut Miina  Jakkiselta,  kotoisin  Ruoksa- 
mosta. 

Onkos  teillä  niinku  meillä? 
Meill1  on  niinku  herroillaki, 
heh,  heh  herroillaki: 
viinapullo2  on  rensselisä3 
5  ja  karhunnahka  on  portin  päällä 
ja  pop,  pop,  portin  päällä, 

täi.  — 2  Latonenä  kertojan  arve- 


164.     1  Jarlikka  kertojan  arvelun  mukaan 
hm  mukaan  =  russakka,  torakka. 

166.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

167.  1  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  -  kk:ssa  iso  alkukirjain.  — 3  rensselis|s|ä  :  r. 


Suurus  suustani  putosi.    168 — 172. 


141 


168.  Kankaanpää.   Salokangas  n.  54. 

—10. 

Kansanlaulu. 

Onkos  teillä,  niinkuin  meillä, 

niinkuin  me-e-eillä 

Musta  kissa  muurini  päällä, 

muuriin  pä-ä-äällä? 

169.  Ikaalinen.    Almun  Viljo,  n.  22. 

—31. 

Luhalahti.  Taavetti  Hällström,  n. 
65  v.  Kertoja  kuullut  runon  Kivi- 
mäen torpan  vaarilta  Saarijärvellä 
n.  4u  vuotta  sitten. 

Ei  tässä  surulla  syödä 
eikä  elellä  huolen  kanssa. 
täss'  on  soitot  seinillämme 
porokellot  portin  päällä. 
5  rämppäkellot  rästähillä, 
tanner  täynnä  tanssijoita, 
keskupiha  keikku joita, 
kun    voita    on    viisi    leiviskäistä 
ja  seitsemän  sianlihaa. 

170.  Vesti.  Hels.  Suom.  Normaalilys. 
honv.:  Lindroos  n.  11*.    — 92. 

Järvenranta.     Kustaa    Kalpela. 

Onkos  teillä? 
Onkos  teillä  ninkun  meillä 
karhun  nahka  portin  päällä? 
MeilT  on  yhtä,  meilT  on   toista. 
meill'  on  vekkulin  varikoista. 
s  Onkos  teillä  ninkun  meillä 


porokello  portin  päällä? 
Onkos  teillä  ninkun  meillä 
oltta  ja  viinaa  rensselissä? 
lv  okia  on  toi  kommon  porsi 
m  vahteriainen  viirin  varsi. 

Suurus  suustani  putosi. 

171.  Ruov.  Pahin  m  n.  17*. 

Suuruus  suustani  putosi. 
Hyvä  leipä  leu  voistani, 
Jo  on   suussa   suurus  jauhot, 
Leipä  männyssä   mäellä. 


Juomalauluja. 

172.  Tyrväa.  Ahlstedt  n.  45.  —^1^03. 
Illo.   Anna-Stiina  Korkeemaki,  70  v. 
Palkka  on  maksettava. 

Laulaisin  ja  taiöaisin, 
Jos  palkkani  makseta  isiin; 
Enkä  mä  tyyris  ulisi 
Ko  mä  viinaryypyn  saisin. 
s  Enkä   mä  yhdestä   kostusikkan, 
Tarttisin  minä  kaksi. 
Eihän  sekän  olisi  mulle 
Yhtään  hullummaksi. 
Tarttisin  minä  kolmannenki, 
io  Jospa  vaan  minä  saisin, 

Sittempä  niinä  vasta  talon  tyttöjä 

naisin. 


142 


Häälauluja. 


III.  MÄÄRÄTYISSÄ  TILOISSA 
LAULETTUJA  RUNOJA 


HÄÄLAULUJA. 

Hyvä  kaase,  kaunis  kaase. 

173.  Harjavalta.     Ruusunen  n.   196. 
—03. 


Sopivasta  piilopaikasta  siis  krykyn- 
tuoja  katselee  ja  kun  hän  huomaa  kaa- 
sen  häärivän  saunanlämmitys  puu- 
hassa koettaa  hän  lähestyä  salavih- 
kaa ja  pyyhkäistä  kaasen  kasvoihin 
nokea  kädessään  olevasta  noetusta 
vanttuusta  tai  muusta  rievusta.  Jos 
hän  saa  kaasen  petetyksi  niin  on  se 
merkkinä  että  morsian  ei  ole  puhdas 
toisista  miehistä,  tai  miehistä  yleiseen, 
sillä  ei  yleensä  katsota  miestä  ennen 
vihkimistä  oikeutetuksi  sekaantu- 
maan tulevaan  vaimoonsa.  Kaase  siis 
nyt  koettaa  parhaansa  mukaan  suo- 
jella morsiamen  mainetta  ja  oman 
sukupuolensa  kunniaa,  mutta  jos  hän 
petetään,  niinkuin  kekseliäätkin  van- 
hatpojat  usein  tekevätkin,  niin  alenee 
kaasen  arvo  suuren  asteen  ja  häntä 
häiden  aikana  sanovatkin  kuokkarit 
eli  kuokkavieraat,  joiden  johtajana 
tuo  krykyntuoja  on,  olkoon  sitte  kut- 
suvieras tai  kutsumaton,  pilkkani- 
mellä: 

Hyvä  kaase, 
Kaunis  kaase, 
Nokinokka  kaase.» 
Kun  kaase  on  saanut  saunan  uuniin 
tulen,  menee  hän  sisään  mitä  kiireim- 
min ja  ottaa  hyvää  päivää  sanomatta 


ämpärin  tuvasta,  menee  kaivolle  ja 
ottaa  sieltä  vettä  ämpäriin  ja  kun  mor- 
sianta sitte  huudetaan  kyökkiin  saa 
hän  asiaa  tietämättömänä  tullen  koko 
ämpärillisen  vettä  päähänsä  ja  pääl- 
lensä ja  kaase,  joka  on  kaatajana  sanoo 

Nim  puhrasta  ko  taa  vesi 

Nin  non   tua   miari   morseinkin. 

Leski  ihmisiä,  joitten  häitä  vietetään 
ei  ollenkaan  käsitellä  tällä  tavalla  eikä 
krykyntuojakaan     kaasea    maalaa. 


Härän  tappo. 
174.  Pomarkku.     Lindgren    n.    241. 


Heikki    Kankasmaa,    n. 


-27u  92. 
Uusikylä. 

79    v. 
[Alkuaan    häissä1    laulettu.] 
Tapoin  harjan  taitavasti, 

Härjän  suuren  surmasiin, 

Lahdiksi  laitiin  jouluksi2, 

Paistiksi  parhaan  juhlan. 
5  Kiilo  sai  sen  korvat, 

Kanalle  annoin  karvat, 

Soinille  sorkat, 

Sipilälle  silmät. 

Kalliolle  pääkallon2, 
io  Lintulalle  liha  liuskan, 

Lukkarille  luut, 

Papille  paskat; 

Loukon  säästin  loppiaseks, 

Sorkka  parin  laskiaiseks, 


174.     !   Ks.  Niemi  —  Sabaliauskas:  »Lietuviu  dainos  ir  giesmes  siaurrytineje 
Lietuvoje.» — 2  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Lahteä  minun  pitääpi.    175—  l'"a. 


14  • 


15  Pään  p.niiii  pääsiäseks* 

Maksan  Maariaksi; 

Hiukan   jäi   vidin    helluntaiksi2. 

Lähteä  minun  pitääpi. 

175.  Luusi-Suomi,   kolistuin    n.    10. 
sir.  163.  —12. 

Nykyään  saa  aniharvoin  Länsi-Suo- 
messa  lauluja  kerätessään  vanhalla 
runomitalla  sepitettyjä  lauluja.  Seu- 
raava katkelma  on  kuitenkin  vanhaa 
runomittaa: 

Morsian  itki  vuoteellansa. 
Orja  viime  viikollansa: 
Lähteä  minun  pitääpi 

Tavan  tietysti  takista. 

s  Tavan  tietämättömähän. 

Ylläoleva  katkelma  tuntuu  sisällyk- 
seltään kuuluvan  »häävirsiin».  —  Mai- 
nittu katkelma  on  saatu  7 2 vuotiaalta 
Antti  Vihervaaralta  Tammelassa.  Hän 
on  sen  kuullut  pikkupoikana  Äidin- 
äidiltään  Humppilassa. 

Mistä  tunsit  tuhma  tulla? 

176.  Tyrvää.  Kulina  n.  29.—J*/103. 

Tapiola.    Kalle  Koivuniemi,  n.  23  v. 

Ntitoset  laulaavat  sulhasistaan  seuraa- 
vasti: 

Mistä   tunsit,  tuhina,   lulla. 

Epä  kelpo  tien  osata 
Tähän  kuuluhun  kotihin, 
Kauniisehen  kartano  non, 

5  Jossa  koirat  haukkui  haritteli, 
Lehmät  ammui  ammotteli, 
Neiot   karkeloissa   kaliisi. 
Jos  kynnys  oli  hirttä  korkeampi, 


Kamaa  kahta  matalampi, 
10  rkset  uhkan  ulvovaiset, 
Saranat  rastaan  sanovat? 

Päänpeittä  jäiset. 

ITI. Pomarkku.  Vallinheimo  n.  1.     '.*'>. 

Kun  oikein  ollaan  innostuneita,  ope- 
tellaan sammakon  hyppi/jä,  ryssää  y.m. 

Lopuksi  ansainnee  mainitsemista 
»pään  peittäjäiset».  Telturipojal  kan- 
tavat esiin  viina-astian  ja  telia  Hikat 
tuovat  »prikalla»  juustoa  ja  kakkoo. 
Morsian  tarjoo  juomaklasissa  miehille 
viinaa,  naisille  joskus,  »franski  viinii». 
Silla  valin  panevat  hyväntahtoiset,  vii- 
nanhaluiset  nuorenparin  hyväksi  ra- 
haa tarjottimelle  ja  laulaa  loilottavat: 

»tiiliä   haavaa,  tällä   haavaa. 
tällä  haavaa  saadaan  juustoa  ja 

kakkoo, 
tällä   haavaa,   tällä    haavaa    pan- 
naan musta  myssy  pää- 
päähän 

»(morsian  joutuu  vaimoksi).  Ikävä 
kyllä,  ei  ole  vielä  hetikään  loppunut 
tämä     runollinen      viinanmyyntitapa. 


177  «.  Siikainen.  Heloman  Kyllikki, 
n.  86.   —30. 

Ison-Salon  isännältä,  n.  50  v. 
[Uudesta  asustaan  huolimatta  otet- 
tu.] 

Päänpeitläjäisissä  laulettu   laulu. 

Muistakaa  se  vaan 
eti  kaikill  annetaan, 
jok  ei  ryyppää  paloviinaa 

hän  ei  saa. 


144 


Vuotuisten  juhlapäivien  viettoon  liittyviä  runoja. 


VUOTUISTEN  JUHLAPÄIVIEN  VIETTOON 
LIITTYVIÄ  RUNOJA. 


Tuomaan  runo. 

178.  Eura.  Häyrinen,  n.  40. — u/i2l4 

Amanda  Aaltonen,  n.   50  v.  M.p. 
Piikkiössä. 

Tule  meille,  Tuomas  kulta, 
tuoppa  joulu  tullesas, 
sian  kinkku  seljäsäs, 
oluttynnöri  olalla, 
s  nisukakku  kainalossa, 
viinaputteli  povessa! 


179.  Oripää.    Vihervaara  n.  3205  a 
—11. 

Oripään  kylä.  Juha  Marttila,  70  v 
Tuomaan  päivänä  laulettiin: 

Tule  meille,  Tuamas  kulta, 
Tua  joulu  tullesas, 
Viinapottu  povesas, 
Ja  nisulimppu  käresas! 


180.  Oripää.    Vihervaara  n.  3205  h. 
—11. 
Tanskila.  Maija  Välilä,  74  v. 

Tule  meille,  Tuamas  kulta, 
Tua  joulu  tullesas; 
Olvitynnäri  olallas, 
Lihakontti  kainalosa! 
5  Kylläs  meijän  portin  tiärät: 
Tervaristi,  rautarenkas, 
Harmaa  koira  portin  päällä 
Purree  sallaa,  jos  hän  saa. 


181.  Loimaa.      Vihervaara  n.  4463. 
—13. 

Tule  meille  Tuamas  kulta 
Tua  joulu  tullesas, 
Olkikimppu  olalla, 
Pikari  pivosa, 
s  Poteli  povesa, 
Juustokakku  kainalosa. 
Kylläs  meiän  portin  tiärät: 
Tervaristi,  rautarenkas 
Pukiusarvista  säränät. 

182.  Alastaro.     Vihervaara  n.   3276. 
—11. 

Hennijoki.     Juha  Rosten,    66   v. 

Tule  meille,  Tuamas  kulta, 
Tua  joulu  tullesas, 
Viinaplasku  plakkarisas, 
Oluttynnyri  olkapäilläs! 

183.  Alastaro.    Vihervaara,  n.  3277. 
—11. 

Sikilä.    Vilho  Vieno,  45  v. 
Tule  meille,  Tuamas  kulta, 
Tua  joulu  tullesas, 
Nisokakko  kainalosas, 
Viinapikari  pivosas! 

184.  Alastaro.     Vihervaara,   n.  3267. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 
Tuomas  kulta,  tule  tänne, 
Tua  joulu  tullesas, 
Oluttynnyri  olallas, 
Viinalekkeri  seljäsäs, 


Tule  joulu  koskas  joulut.     184— 107. 


145 


5  Juustokakko  kainalosas! 
—  En  minä  uskalla  tiille   talla, 
Teillä  OB  vihasia  koirin. 

Kyllä minäkoirani  kohta  panen, 
Penikkani  pönkin  alle. 

185.  Alustani.    Vihervaara,  n.  3208. 
—11. 

sikila.       Eräs     40-vuotias     vaimo. 
Kuullut  Oripään  Tanskilassa. 

Tule  meille.  Tuamas  kulta, 
Tua  joulu  tallesas, 
Liha.  voi  helmasas, 
Juustokakku  povesas, 
s  Olkikinippu  seljäsäs, 
Joulntynnyri  jollellans! 
Mistäs  meiän  portin  tiärät? 
Trrvaristi.  rautarenkas, 
Avv;i.i  Siittä  vaan! 

186.  Punkalaidun.    Mäkitalo   n.  244 
a.  —11. 

Olutta  valmistettiin  myöskin  jo  ai- 
kaisin syksyllä. 

Tuomas  tulla  tohisee, 
Olut  kuurnassa  kohisi  e. 
[Jatk.  ks.  Loitsuja,  oluenpano], 

187.  Ruovesi.  Murjuuni  n. 10*} — 13. 
E.  Marjanen,  45  v. 

Sanat  joulua  odotettaessa. 

Tule  meille  Tuamas  kulta 
Tuappa  joulu  tullessasi, 
Kehu  kekri,  jonvu  joulu, 


Jopa  pääse  pääsiäinen, 
5  Kyll  on  kystä  aitassamme, 
Paljo  pantuna  eloa: 
Sirkan  reisi,  paarman  jalka 
Sammakon  peräpakara. 

188.  Satak.  Vihervaara  n.  3285. —11. 
Yirtsanoja.    Maijastiina  Pellonperä, 

81  v. 

Tule  meille,  Tuamas  kulta. 
Tua  joulu  tullesas! 
Kylläs  meirän  portin  tunnet: 
Haka  alla,  pyärä  päällä. 
s  Terva  tikku  pyärän  päällä, 
Harmaa  koira  portin  piäles  hauk- 
kuu. 

Tule  joulu  koskas  joulut. 

189.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi, 
n.  199.     —12. 

Heinijärvi.    Loviisa   Hauska,   77   v. 

Tule  joulu  koskas  joulut, 
kyllä  aitassa  tomeroo: 
sirkar^reilet,  parmam  pyrstöt, 

sisäliskon  silmäpuali. 

Joulu  tulee  jonkkis,  konkkis. 


190.  Port.   Tuomi  n.  IV, 


-91. 


Fanny  Ekqvist,  16  v.  Kuullut  Rää- 
täli Halmiselta. 

Joulu  tullee. 

Joulu  tullee  jonkkerin  konkke- 

rin 


187.  '  Paitsi  tätä  ainoata  varsinaista  Tampereen  seuduilta  kokoelmiin  joutu- 
nutta Tuomaan  runon  toisintoa,  joka  päällepäätteeksi  näyttää  kirjasta  (Maammekir- 
jasta?)  opitulta,  huomautettakoon  tähän  kuuluvista  säkeistä  seuraavissa  nr:ssa:  240, 
241,  344,  245,  529,  814,  '.108.  857— 8.076. 

10 


146 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


Keskellä  kerin  nevvaa1, 
Olki  lyhde  selläässä, 
Valkosia  paitoja  kainalossa, 

5  Kryynipuuropata2  kelkassa,  • 
Voipytty  kelkassa, 
Lehmällihaa3,  larapaallihaa4, 
SijaUihaa5,  kelkassa 
Karhullihaa6,  sudellihaa, 

10  Ketullihaa,  kelkassa. 

Ko  joulu  se  huaneeseen  astuu, 
Ni  rauha  ja  ilo  lapsille  tullee. 


191.  Punkalaidun. 
—10. 


Moisio    n.    28. 


Joulu   tulee   jonkkis    konkkis, 
iso  kakko  kainalossa, 
viinapullo  plakkarissa, 
olkilyhde  selässä. 

192.  Punkalaidun  Moisio  n.  27.  — 10. 
»Matin  Kaisu»,  n.  80  v. 
Joulu  tulee  joukker  koukker, 
minä  leekker  piikan  kanssa; 
joulu  tulee,  joutaa  kyllä, 
kyllä  on  kystä  aitassamme, 
5  sirkan  reisi,  parman  jalka 
hyttysen  hyvät  mumiset. 


TAPANIN  VIRSI. 


193.  Porin   puoli?     Urhonen   n.    10. 
12l1—20. 
K.  Urhonen,  60  v. 

Vanha  Nuutti  laulu. 

Saiskos  luvan  laulaan  tulla 
Kun  on  meillä  Joulu  ollu, 
Nuutipäivän  kunniaksi. 
Isännän  minä  ensin  kiitän 

s  Kun  on  suojan  suosta  tuonut, 
Tehnyt  talon  tantereelle. 
Emännän  minä  sitte  kiitän 
Kun   on   olutta   ohrista   tehnyt, 
Makovettä  maltahista. 

io  Yks  tie  meni  uuteen  tupaan, 
Toinen  meni  uuteen  kotaan, 
Kolmas  keikkuu  kellariin, 
Neljäs  läikkyy  lähtehelle, 
Kippuras  on  kissan  häntä, 


15  Koppuras  on  koiran  häntä, 

Solmussa  sian  saparo, 

Kaikilla  hyvä  olla  o. 

Suokoon  Jumala  tähänkin  taloon 

Tyttäriä  tylleröitä, 
20  Piikoja  paksu  lantioita! 


194.  Eurajoki. 

-4/io  10. 
Kuivalahti 


Nurmi    F,     n.    28. 


S.  Wallenius. 
Tapanin  kysyminen. 
Eurajoen  Kuivalahden  kylässä  oli 
20 — 30  vuotta  sitten  tapana  käydä 
Tapania  kysymässä1.  Tapanin  päivänä 
kokoontuivat  kylän  10 — 14  vuoden 
ikäiset  pojat  yhteen  ja  kävivät  läpi  ky- 
län kussakin  talossa  ja  pienemmässäkin 
asunnossa.  Joukon  johtaja  kulki  edellä 
ja  kysyi  ovesta:  »Onkost  Tapan2  koton3.» 


190.  1  keri|m|  mäkk|aa|  :  kerin  |mäkkee|  nevvaa  :  k.n.  —  2  -  puuropa  :  - 
puuropata.  —  3  Lehmä|n|lihaa  :  Lehmänlihaa.  —  4  lampaa|n|lihaa  :  lampaanlihaa.  — 
5  Sija|n|lihaa  :  Sijaflihaa.  —  *  Karhu|n|lihaa  :  Karhunlihaa. 

194.  »  kysymäsä  :  kysymässä.  —  2  Tapan|i|:  :  T.  — 3  koton|a|  :  k.  —  4  kk:ssa 
pieni  alkukirjain. 


Tapanin  virsi.    194—197. 


147 


Jos  vastatliin  kieltävästi,  menivät  ky- 
syjät toisen  paikkaan,  mutta  jos  vas- 
tattiin myöntävästi,  tuli  koko  joukko 
iän.  Siellä  he  lauloivat  virsikirjasta: 
\vt  lapset  pienet  laulakaa»,  j.n.e. 
Sitten  tarjottiin  heille  »vaarin  kaljaa» 
ja  jästileipää,  toisinaan  myös  viinaa. 
Senjälkeen  joukko  läksi  liikkeelle  ja 
huusi:  »Hyvä*  Tapani».  Ellei  ollut  hyvin 
kestitetty,  huudettiin  »Paha*  Tapani», 
ja  joitain  tuhmia  sanoja  vielä  lisäksi. 

\  i.l.i  nykyisin  käyvät  jotkut  lapset 
yksittäin  Tapania  kysymässä  ja  tulee 
heille  antaa  jouluvalmisteita.  Tapa- 
nin kysyminen  on  tällöin  peitettyä  ker- 
jäämistä. 

195.  Merikarvia.  Sortav.  sein.:  Vieno 
Kalevala  n.  31.    — 13. 

Kuinka  vietettiin  joulua  Merikarvian 
pitäjässä  40  vuotta  sitten. 


Tapaninpäiväaamuna  oli  pihalle 
kokoontunut  suuri  joukko  tyttöjä  ja 
poikia  herättämään,  »tapani  laululla» 
talon  väkeä.  Laulun  sisällön  mukaan 
pyysivät  he  »koussaa»  laulustaan,  ja 
heille  annettiinkin  sahtia  tai  viinaa, 
juustoa,  limppua  y.m.  Tapaninlaula- 
iuinen  on  ollut  hyvin  yleinen  tapa, 
vaikka  se  nyt  on  niin  unhottunut, 
että  ainoastaan  alkupuoli  laulusta  on 
säilynyt  muistissa.  Sen  sanat  ovat  näin: 

Nouskaa   nyt   ylös   kävelemään. 
Ystäviänne  tervehtelemään, 
Kuulemaan,  kuinka   Tapani  tai- 
taa laulaa. 
Jos  te  meille  koussaa  tuotte, 
5  Me  kiitämme  teitä  tulevana 
vuonna 
Hopialla  hohtavalla 
Taldrikalla.  joka  on  viinan  alla. 


Nyt  me  olemme  jo  täsäki  fcalos' 
Ja  olemme  virtemme  veisanneet 

jalost'. 

Tämän  jälkeen  puhuttiin  laulussa 
Stefanuksen  kuolemasta.  Lähtiessä 
lauloivat  nämät  vielä  laulun,  jossa  kii- 
tettiin kestityksestä.  Tietysti  myös- 
kin mentiin  kirkkoon  ja  iltapäivällä 
ajettiin  hurjasti  tapania.  Välistä  oli 
yhdessä  pihassa  30:kin  hevosta  yhtä- 
aikaa. Sattui  kyllä  niinkin,  että  moni 
ajoi  kuoliaaksikin  itsensä  tapanina. 
Joulun  välipäivinä  ei  tehty  mitään 
työtä.  Uuden  vuodenpäivä  oli  niin- 
kuin tavallinen  sunnuntai,  samoin  lop- 
piainen, paitsi  että  parempaa  ruokaa 
silloin  laitettiin.  Senjälkeen  alkoivat 
»härkäviikot  ja  reikäleivät». 

196.  Alastaro.    Vihervaara,  n.  3232. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Tapanin    päivänä   laulettiin: 
Tapanii.  Tapa  n  ii. 
Onkos  koussa  kotona? 
Tapani,  Tapani. 
Onkos  kupisa  koussaa? 
b     Tapani  se  kivitettiin, 
Kovin  päivin  kualetettiin. 
Kuka  tiäs,  kuka  tiäs 
Ei  hän  maksanu  koussaa. 

197.  Punkalaidun.   Mäkitalon.  244c. 

—11. 

Tapania  vietettiin  jo  paljon  iloi- 
semmin. Hevoset  valjastettiin1  ja  läh- 
dettiin miehissä  Tapaninajoon,  ajaen 
talosta  taloon.  Jos  Tapaninajajille 
talossa  tarittiin  olutta  tai  viinaa,  lau- 
loivat nämät  n. s.  Tapanin  laulun, 
josta  yksi  osa  kuuluu  näin: 


197.     1  va|j|jastettiin  :  valjastettiin. 


148 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


Tuottois'   taitava   Tapani 
Ruokkiloi  Ruojuksen  hevosii, 
Konkareita,  kenkareita 
Kontioiden  kaitsi. 
5  Vei  hevot  lähteeltä  juomaan, 
Konilauinan  latkimahan. 
Kuopasi  koni  kaviollansa, 
Kilpisti  kerran  kielellänsä. 
Tuosta  taitava  Tapani 
10  Tammansa  talliin  talutti, 
Osui  otsa  ortehesen, 
Pää  pitkä  partehesen.» 

198.  Punkalaidun.  Mäkitalo  n.  244 
d.  —11. 
Nuuttia1  vietettiin  samoin  kuin  Ta- 
paniakin ajaen  talosta  taloon  n. s. 
»Nuutinajoa».  Illalla  alkoi  kulkea  n. s. 
Tähtipojat,  joita  väliin  oli  parikym- 
mentäkin yhdessä  joukossa  ja  jotka2 
olivat  puetut  hyvin  omituisiin  pukui- 
hin. Joukon  tultua  taloon  kysyi  jou- 
kon  johtaja: 

Taittaanko  talossa  tässä, 

Osataanko  asutussa, 

Antaa  arvo  vierahillc. 

Kulkijoille  kurkihirttä, 
5  Oltta  poikien  povehen?» 

Jos  talossa  oltiin  suosiollisia, lausuttiin 

heille  vastineeksi: 

Terve,  terve,  Tähtipojat 

Kuulut  kulkijat  koreat! 

Onhan  talossa  tässä 

Oltta  viljalti  varattu 
s  Poika  portille  povehen. 

Vähäsen    leikittyään3    talon    väen 

kanssa    ja    saatuaan    olutta    läksivät 


»Tähtipojat»  kiertämään4  toisia  taloja. 
Näin  oli  joulu  iloisesti  vietetty. 
Vaikka6  kaksi  päivää  Nuutin  j alesta 
vielä  olivatkin  pyhän  tapaisia  »Nuutin 
nuppi»  ja  »nupinkuuraus»,  katsottiin 
joulun  kuitenkin  loppuvan  Nuuttiin. 

199.  Kauvatsa.    Setälä  E. N,      —30. 

Tuomo  Siura  laulanut  n.  1878,  sil- 
loin  n.    60  v. 

Knuutipukkien  laulu: 
Kirjoitettu  muistin  mukaan  19301. 
Hyvä  merkki  miälesäni 
tähän  taloon  tullesani. 
Musta  polku  kotaan  käy(pi) 
toinen  keikku  kellari(h)in. 
5  kiparas  on  kriipin  häntä 
solmusa  sian  saparo, 
(punaset  isännän  posket), 
leviät  emännän  lanteet. 
Isännän  mä  ensin  kiitän, 
io  kuin  on  suasta  suajan  tuonu, 
männyn  pitkältä  mäeltä. 
Emännän  mä  sitte  kiitän, 
kuin  on  ohrista  olutta  pannu, 
makuvettä  maltahista: 
15  Kaunis   on   isäntä,   kaunis   on 

emäntä, 
Kaunis    on    lukkari,    kaunis    on 

pappi. 
Kaunis    on    tynnyri,    kaunis    on 

tappi. 


200.  Kauvatsa.  Järvinen  n.  32. — 53. 

[Sama  Reinh.  SMMY:n  kok.  70—73 
s.  11.] 


198.  l  Nuut|in|  :  Nuuttia.  — 2  j|oill|a  :  jotka.  — 3  leikitty  ly  |än  :  leikittyään.     — 
4  kie|l|tämään  :  kiertämään.  — 6  |v|aikka  :  Taikka. 

199.  '  Runon  on  prof.  Setälä  hyväntahtoisesti  antanut  julkaisijan  käytettä- 
väksi. 


Tapanin  virsi.    200    202. 


IM 


Knuutipukkeja  kuljettaessa. 
Isännän  mä  ensin  kiitän. 
Kuin  on  raosta  suojan  tehnyt, 
Männyn  pitkän  mäioUle1  tuonut. 
Emännän  mä  Bitte  kiitän 
5  Knin  on  olirist'  oliin  tehnyt, 
Makuvettä  maltahista. 
Musta  polku  kotahan  käy, 
Toinen  keikun  kellariin 
Kolmas  aittaan  mäelle1, 
io  Neljäs  tallihiin. 
Viides  riihirivihiin. 

201.  Kaiumtsa.  Nyberg  M,  n.  312.  — ? 
Vähtärin  Gabriel. 

Isännän  mä  ensin  kiitän, 
kuin  on  suosta  suojan  tuonut, 
männyn  pitkältä  mäelt. 
Emännän  mä  sitten  kiitän, 
g  kuin  on  ohrista  olutta  tehnyt, 
makuvettä   inaltahist. 

202.  Mouhijärvi.   Mcmnern.l. — 11. 

Kalle  Sulanen  (Schylander),  n.  74  v. 


»Hiiva-Nuutina»  oli  tapana  ajella 
kuin  Tapaninakin,  mutta  siihen  va- 
rustauduttiin paljon  juhlallisemmin. 
Joku  miehistä  puettiin  »parooniksi». 
Hänelle  tehtiin  oljista  takki  ja  korkea 
olkilakki.  Kasvot  peitettiin  tuohinaa- 
niarilla,  jottei  kukaan  häntä  tuntenut. 
Vyöhön  kiinnitettiin  runsaasti  tiukuja, 
pitkä  puumiekka  ja  vyön  alle  pistet- 
tiin oljista  väännetty  pamppu.  »Pa- 
rooni»  istutettiin  nyt  reenperään,  hei- 
tettiin nurin  käännetyt  turkit  niskaan, 


joku  asettui  hänen  kuskikseen  ja  sitten 
lähdettiin  ajamaan  talosta  taloon,  ky- 
lästä kylään.  Väkeä  seurasi  »paroonin» 
mukana  mikä  hevosella,  mikä  jalan 
tai  muuten,  ja  saattojoukko  kasvoi 
talo  talolla  suuremmaksi.  Aina1  taloon 
tullessa    laulettiin: 

»Nuuti  tulee  nutkuttelee 
kaljatuoppi  kainalossa. 
leipäkyrsä  peukalossa.» 

»Paroonin»  kuski  kysyi  sitten:  »Pää- 
seekö* parooni  sisään».  Kun  lupa  saa- 
tiin oli  pirtissä  tuossa  tuokiossa  käy- 
mässä huikea  tanssi,  jossa  »parooni» 
itse  liehui  ylinnä.  Kaikilla,  mutta 
erittäinkin  naisväellä,  oli  tapana  tehdä 
kiusaa  »paroonille».  Hän  saattoi  pian 
menettää  tukon  takistaan  tai  lakis- 
taan ja  vieläpä  naamaristaankin  noi- 
den veitikoiden  käsiin.  Sitä  estääk- 
seen oli  »paroonilla»  tuo  olkkipamppu, 
joka  oli  kastettu  nesteeseen,  minkä 
laadun  selvästi  tunsi  se,  joka  sai  [lam- 
pusta hujauksen  naamaansa.  Kun 
tanssia  oli  jonkun  aikaa  kestänyt  ja 
talon  sahtihaarikat  useamman  kerran 
tyhjennetty  ja  viinakulta  saanut  hy- 
vän verotuksen,  lähdettiin  toiseen 
taloon.  Ensin  kuitenkin  kiitettiin 
isäntä  ja  emäntä  laulaen: 

»Isännän  mä  ensi'  kiitän 
jok:  on  peltonsa  reirannut3, 
siemenen  maahan  heittänyt, 
viljasta  viinan  keittänyt, 
5  ilojuonian   valmistanut. 
Emännän  mä  sitte'  kiitän. 
jok'  on  ohrista  olven  tehnyt, 
makujuoman  maltahista.» 

Toisessa  talossa  uudistui  sama  peli. 


200.     >  Reinholmilla  :  mäelle. 
202.     '  Anna:  Aina. — 2  kk:ssa  pieni  alkukirj. 
korvesta  pellon  tehnyt.»    Mp.  huom. 


1  Säe  kuului  myös:  »jok'  on 


150 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


203.  Lavia.    Kallio   Saima,    n.   31. 

- 10/!  20. 
Niemi.    Johannes  Kallio,  58  v.    Suo- 
denniemellä    oppinut. 

Isännän  minä  ensin  kiitän, 
fraUailaa1  ja  ensin  kiitän, 
joka  on  otrat  kasvattanut 
ja  joka  on  otrat  kasvattanut. 
5  Emännän  minä  sitten  kiitän, 
frallai1  laa  ja  sitten  kiitän, 
joka  on  otrist  olven  tehnyt 
ja  joka  on  otrist  olven  tehnyt.» 

(Kertoja     ei     muista    tapanilaulua 
kokonaan.) 

204.  Suodenniemi.  Hämeenlinnan  al- 
kuk.  sem.  Setälä  K,  n.45.  — 23. 

Vilhelmiina  Kiili,  n.  82  v. 


Jos  taas  pukkia  kohdeltiin  hyvin,  oli 
seurauksena,  että  pukki  toivotti  par- 
hainta onnea  ja  menestystä  koko  ta- 
lolle, sekä  sen  asukkaille.  Muun 
muassa  hän  lauloi  näin: 

»Lehmät  maitoa  antakoon, 
lampaat  kaksosia  kantakoon! 
Kissan  häntä  olkoon  kipurassa, 
ja  koiran  häntä  kopurassa! 
5  Sian  saparo  solmussa!» 
Laulettuaan,  läksi  pukki  taas  seuraa- 
vaan taloon.    Näin  vietettiin  tapanin- 
päiväilta.    Pikkupyhinä  käytiin  ahke- 
rasti kylässä,  ja  sielläkös  oli  jokaisella 
kertomista   Tapanipukista  ja   muista 
ajoretkistä. 

205.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Vivi,  n.  IA 
—12. 
Herttuala.    Kustaava  Pihlaja,  74  v. 


Tapanin  laulun  katkelma. 

Nuuti  tulee  nulputtelee 
sekonen  leipä  selässä, 
kaljakappa  kainalossa. 

Emännän  minä  ensin  kiitän, 
s  joka  on  olven  ohrista  tehny, 
makujuoman  maltahista. 
Isännän  minä  sitte  kiitän, 
jok'  on  suosta  suojan  tehny, 
penkit  perämaasta. 


206.  Hämeenkyrö.  Mikkola  J.J,  n.  6. 

—87. 

Rikala.    Kalle  Saari.    Kuullut  Ylö- 
järvellä. 
[Ks.  n:o  221.] 

207.  Kankaanpää.  Lähteenmäki,  n.l. 

-  »/,  06. 

Vihtiläjärvi.    Alppu  Silli,  67  v. 

Joulunpyhinä  kuljetettiin  kertojan 
unorempana  ollessa  hänen  kotipitä- 
jässään Kankaanpäässä  talosta  taloon 
»pahnapoikaa»  eli  »joulupukkia»  (olkiin 
käärittyä  miestä).  »Pahnapojan»  ta- 
loon tullessa  syntyi  tavallisesti  seu- 
raava keskustelu: 
Pahnapoika:  Hyvee  ehtoota!  — 
Talonväki:  Mistä  pappa  tulee. 

—  P:  Oulusta,  enkä  tielä  tämmoon 

joulusta. 
T:  Mitä  asioittette? 

—  P:  Nyt   ensin   tupakkoo   piippuu, 
että  sais  huulekki  Uikkuun. 

Hyvän    kestityksen    jälkeen    lauloi 
»joulupukki»    seuraavan    kiitoslaulun: 

»Minä  laulan  tähän  taloon 
Tammen  keskelle  pihoo, 


203.    1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Tapanin  virsi.    207—210. 


151 


Oksat  olutta  jiioksemouu, 
Veeal  vierettä  valomoon. 

5  Ei  ole  ohria  halla  pannu, 
Kapasta  tuli  kymmenen  kannua. 
Eniännämwmä  ensin,  kiitän, 
Joka  on  ohrista  oluen  tthny, 
Makujuoman  maltahista. 

10  Isännäm^mä  sittei]  kiitän, 
Joka  on  suosta  suojan  tehny. 
Asettanu  ankarasti, 
Pannup^paikalle  hyvälle.» 

Huonon  kestityksen  jälkeen  lauloi 
»joulupukki»    seuraavan   pilkkalaulun: 

»Teelä  on  ohrat  halla  pannu, 
Ei  kapasta  tullit  kuin  yksi  kannu, 
Seki  niinkö.  kirnupimee. 
Josta  ämmät  tulee  kiimeen.» 

208.  Ikaalinen.    Vähätalon.  1.  — 11. 



\  ähän  aikaa  talossa  oltua  lähdettiin 
taas  kulkemaan  toista  taloa  kohti. 
Kuitenkin  ne  ennen  lähtöänsä  lauloi- 
vat laulun  pirtin  oven  takana  pors- 
tuassa. Jos  olivat  saaneet  paljon  ilo- 
lientä, niin  silloin  siinä  laulussa  kiitet- 
tiin ja  ylistettiin  koko  talon  väkeä. 
Tämän  laulun  alku  on: 

»Isännät  mä  ensin  kiitän, 
joka  on  aitasta  ohrat  tuonut, 
emännät  mä  sitten  kiitän, 
joka  on  ohrista  oluen  tehnyt, 
makujuoman  maltahista » 

Jos  taas  isäntä  ei  ollut  oikein  hyvin 
kestinnyt,  juomalla,  niin  silloin  kuului 
haukkumalaulu,  jossa  haukuttiin  ja 
moitittiin  koko  talon  väkeä,  varsinkin 
isäntää  ja  emäntää.  Eräskin  tämän 
laulun  säe  kuuluu: 


»Hevos. s  täitä  tippukoon, 
ja   lehmäs    kuolkoon    korsi   suu- 
hun   » 

209.  ILiiiiHmii.  Iltiincerdinnanall.iil, 
sem.    Kohonen   .1,  n.  27.    — 24. 

Tevaniemi.    Miina  Kuusela. 

Tapani  pukki  kyllä  kulki  talosta 
taloon  kerjäten  sahtia  ja  viinaa  mu- 
kana olevaan  leiliinsä.  Hällä  oli  väl- 
lyt väärin  päin  päällä,  samoin  karva- 
lakki päässä.  Vihta  oli  häntänä  ja  sar- 
vet päässä.  Jos  hän  sai  talosta  jotain 
leiliinsä,  oli  hän  hyvillään  ja  kiitteli 
oven  takana;  jos  ei  saanut,  oli  hän 
vihanen.  Kiitosta  hän  lauloi  vielä 
pihassakin  seuraavin  sanoin: 

Isäntää  ensin  kiitän, 
joka  on  ohrat  aitasta  tuonut, 
emäntää  sitten  kiitän, 
joka  on   makujuomat  maltaista 

tehnyt, 
s  Laulan  tähän  taloon 
tammen  keskelle  pihaa, 
oksat  olutta  juoksemaan, 
vitsat  viinaa  tihkumaan. 

Kun  hän  oli  laulanut,  soitti  hän 
kelloa  ja  meni. 


210.  Ikaalinen.  Palaani  n.  114. — 52. 

Tapanti  laulu. 
(Tämä   on    kai    ennen    runo   ollut1, 
vaikkei  sitä  runon  nuotilla2  enää  lau- 
lettu.) 

Tapani  se  takusta  tehty, 
Tapani  se  talli  poika. 


210.     ■  runo  *ollut*  :  r.o.  — 2  nuo|njilla  :  nuotilla. 


152 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


Ajo  hevoset  juomaan 

Lamposelle  lähtehelle. 
5  Näki  tählen  taivaalla, 

Pienen  pilkan  pilven  raos'. 

Härkä  rupesi  möyrimään, 

Joka  oli  viis  vuotta  maas'  maan- 
nut, 

Liha  syöty,  luut  lusittu, 
10  Kesi  kengiksi  tehty. 

Laulanpa  ma  tähän  taloon, 

Talliin  hyvät  hevoset, 

Hevosille  hyvät  varsat; 

Laulanpa  ma  tähän3  taloon, 
15  Tammen  keskelle  pihaa, 

Oksat  olutta  juoksemaan, 

Vittat  viinaa  tiukkumaan4». 

Isäntää  mä  ensin  kiitän, 

Jok'  on  suosta  suojan  tehnyt, 
20  Pannut  penkit  pensahille, 

Alentanut  ansahille; 

Isäntää  mä  vielä  kiitän, 

Jok'  on  ohrat  aitasta  tuonut; 

Emäntää  mä  sitten  kiitän, 
25  Jok'  on  ohrist  oluen  tehnyt, 

Makujuoman  maltahista, 

Anna  toopin  totta  tehlä, 

Viis  vanteisen  vissist, 

Isäntä  eles  kontillansa, 
30  Emäntä  takana  polvillansa, 

Tynnyri  tyytin  lyytin. 

211.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  142. 
—31. 
Luhalahti.    Kalle  Sarkola,  n.  84  v. 

Tapanlipukin  laulu. 
Talossa,   jossa   tapantipukkia    kes- 
tittiin, laulettiin: 


Minä    laulan    Tapanin    tähän 

taloon. 
Isännän  mä  ensin  kiitän, 
jok'  on  ohrat  aitasta  tuonut. 
Emännän  mä  sitten  kiitän, 
5  jok'  on  ohrista  olven  tehnyt, 
makujuoman  maltahista. 
Lehmäs  sun  lypsäköön, 
vasikkas'  maitoo  maistakoon, 
hevoses'  sun  hirnukoon, 
io  varsas'  sun  karjukoon, 
ja  häntänsä  harjalle  nostakoon 
ettei  heitä  talliin  saatais! 

Katkelma: 
»oviseinä  orhin  luista, 
peräseinä  peuran  luista, 
15  sivuseinät  sirkan  luista, 
halkoparret  halapajuista» 
kuului  myös  tähän  lauluun. 
Talossa,  jossa  ei  kestitty,  laulettiin: 
Isäntä  hirteen, 
emäntä  orteen, 
verinen  puukko  pöytään, 
20  lehmäs'  verta  lypsäköön, 
sudet  varsas'  syököön! 
Sipsiössä  lisäsi  joku  vielä  edelliseen: 
»Haiman  vaikka  potkikoon 
Eskelin  valakkaa  ottikkoon» 
kun  Eskelillä  ei  oltu  päästy  sisään  lau- 
lamaan.     (Tapantipukkia    ei    joskus 
voitu  päästää  sisään  senkään  vuoksi, 
että  lapset  pelkäsivät  sitä). 

212.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  155. 
—31. 

Sipsiönkylä.      Taavetti    Särkikoski, 
n.    71    v. 


3  tä|rm"l|än  :  täMn.  — 4  tu|l|kkumaan  :  tiukkumaan. 


Tapanin  virsi.    212—213. 


153 


Tapantipukin  laulu. 

Talossa,    jossa    tapantipukkia    kes- 
tittiin laulettiin: 

Minä    laulan    Tapanin    tähän 

taloon: 
tammen  keskelle  pihaa, 

oksat  olutta  juoksemaan, 
vitsat  viinaa  tiukkumaan. 

5  Isännän  mä  ensin  kiitän, 
jok'  on  ohrat  aitasta  tuonut. 
Emännän  mä  sitten  kiitän, 
jok'  on  oluista  olven  tehnyt, 
makujuoman  maltahista, 

io  tytön    takana   tynnörit. 
[sannan  mä  vieki  kiitän, 
jok'  on  suosta  suojan  tehnyt, 
oviseinän  orhin  luista, 
peräseinän  peuran  luista, 

15  sivuseinän  sirkan  luista, 
liannut  penkit  pensahiin 
ja  alentanut  ansahiin. 
Talossa,  missä  ei  kestitty  laulettiin: 

koninlapa  pöytään 
veriveitti  pystyyn  j.n.e., 

(Yleensä  kaikkea  onnettomuutta 
talolle,  kuten  lehmät  lypsämään  verta 
ja  vasikat  kuolemaan.  Kertoja  ei 
muistanut   enempää.) 


213.  Tottijärvi.  Lönnrot.  S 154*. 
nen  v.  1829. 
Joulu  joukossa  tuleepi 
tantiSBa  Tapanin  päivä. 
Tanttai  tuo  taitava  Tapani 
puoli  yöstä  puoli  yöhöön. 
s  Tapanilla  tallitrenki 
vei  hän  juomalle  hevoisen 


En- 


kaivolle  karikka  selän, 

läpi  säären  lälitehelle. 

Lähdet  läikky,  hevonen  kuorsu. 
io  Mitäs  kuorsut  korpin  ruoka, 

hirnut  ihmisen  hevonen? 

Lähdin  maaliaan  rattahista 

katsomahan  maan  vikoja. 

Ej  ollut  maassa   maan  vikoja 
15  eikä  vedessä  veen  vikoja. 

Iskin  silmäni  itähän, 

katson  päin  luoteheseen. 

Näin  tähden  taivahalla1, 

pilkan  pilvien  ravossa. 
so  Menin  Ruotuksen  tallihin 

levittelin  verkalointa. 

Menin  Ruotuksen  tupahan 

seisattelin  oven  suussa, 

pysättelin  parttein  päässä. 
25  Vasta  is  Ruotus  maltansa, 

timo  tiskinsä  nojalta: 

Pese  kättä,  käy  rualle, 

ruoki  Ruotuksen  hevoista. 

En  sinä  pitkässä  ijässä 
äo  ruoki  Ruotuksen  hevoista 

kaitse  kiivan  kankarita. 

Sitte  mä  sen  todeksi  uskon. 

jos  tuo  härkä  mylvineepi, 

joka  on  luina  laattialla. 
35  liha  syöty,  luu  jätetty, 

kesi2  kenkinä  pidetty. 

Sitte  mä  sen  todeksi  uskon, 

kuin  tuo  kukko  laulaneepi, 

joka  on  paistina  vadissa, 
40  höyhenillä  höyhkenillä, 

jäsenillä  järkkäneillä, 

luitansa  lutistelee3 


213.  '  Ollut  todennäköisesti  ensin  taivahilla,  korjaus  päälle,  tai  päinvastoin.  — 
J  Kirjoitettu  ensin  |rSittei|,  korjattu  päälle  |Kesi|  ja  vihdoin  yläpuolelle  kesi.—3  Kirjoi- 
tettu ensin  tutistelee,  (  korjattu  /:ksi  päälle  ja  yläpuolelle. 


15i 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


Isännän  ilolliseksi, 
Emännän  elolliseksi. 

45  Sitte  mä  sen  todeks4  uskon, 
kuin  tuo  veiten  pää  vesonne, 
jot'  on  vuosi  vuoleskeltu, 
kaksi  kannettu  tupessa. 
vesonne  kuusi5  vesoa, 

50  lehti  veson  seittemänen. 
Isäntää  mä  ensin  kiitän, 
joka  on  suosta  suojan  tehnyt 
asettanut  ankaralle, 
pannut  paikalle  hyvälle, 

55  pannut  penkin  pensahista. 
Emäntää  mä  sitte  kiitän, 
joka  on  ohrista  oluen  pannut, 
maku  juoman  maltahista. 
Olut  alla,  vaksi  päällä, 

eo  keskellä  mesi  punainen. 
Meneppas[!]  kemppi  kellarihin 
tuoppas  olutta  tupi  täynen, 
anna  tuopin  totta  tehdä, 
viisi  vantehen  vikoja. 

65  Olut  alla,  vaksi  päällä, 
keskellä  mesi  punanen. 

214.  [Tottijärvi.]  Borenius  (1986)  49*. 
—71. 
[Porin  Kaisa,  ks.  nr.  18]. 

»Tapanin  virsi». 

Tanssas  toi  taitava  Tapani 
Pualiyästä  pualiyähön. 
Tapanill  on  tallitrenki 
Vei  hän1  juamalle  hevosta2, 
5  Kaivolle  karikka  seärtä. 
Lährel3  läikky,   hevonen  kuarsu. 


Mitäs  kuarsut  korpin  ruaka, 
Hirnut  Hingistön  hevonen? 

Sitä  on  iso  joukko  sitten  välillä 
(ennen  kun  ne  kiitokset  tulee)  kuljet- 
tiin Tapanin  yänä  kylistä  kyliin.  Yksi 
oli  pujettu  sitten  Tapaniks4  ja  se  vei- 
sasi sitten  se  Tapani.  Ne  veisas  oven 
takana.  Ja  sitten  sisään  laskettiin 
niin  ne  kiiteltiin.  Vaan  kun  ei  las- 
kettu niin  laitettiin  vaan  en  minä  sitä 
muista6. 

Isäntää6  mä  ensin  kiitän, 
io  Joka  on  suajan  suasta  tuanut7 
Tehnyp  penkit  pensahista, 
Pannup  paikalle  hyvälle. 
Emäntää6  mä  sittek  kiitän, 
Joka  on  olven  ohrista  tehnyt7, 
15  Makujuaman  maltahista. 

215.  Lempäälä.  SMMY:  Reinholmin 
kok.  69  205*. 

Tapani. 
Man  plägade    och  plägar  stundom 
ännu    Stefaniafton    gä    omkring    och 
sjunga: 

Isännän  — 
emännän 

osv.  kiitosta.    Tapani  är  klädd  »olki- 
pantikoissa». 

216.  Sahalahti.     Äijälä  E,   n.    169. 

—96. 

Isän  mä  ensin  kiitän, 
jok'    on   suosta    suojan    tehnyt, 
pengit  pannut  pensahista. 


1  s:n  päällä  i:n  piste,  kirjotusvirje,  p.o.  todeksi.  —  6  uu  alleviivattu,  päälle  kir- 
joitettu seittemän. 

214.  x  ä  alleviiv.  —  2  vo  alleviiv.  —  3  r  alleviiv.  —  4  Millä  tavoin  ei  tietänyt  sa- 
noa.   Ker.  muist.  —  6  Lause  pyyhitty.  —  «  ää  alleviiv.  —  »  t  alleviiv. 


Tapanin  virsi.    216—217. 


155 


Emännän1  mä  sitte*  kiitän. 
5  jok'  on  ohrist '  olvetf  pannut, 
mako  juoman  maltahista. 

216  a.  Tampere.    SMMY:  Reinhol- 
min  kok.  70—73  s.  361. 


Stephanin  veisu  afskrifven  efter  en 
dalig  handskrifven  uppteckning  i  Tam- 
merfors. 

[Kun  »veisu»  on  uudempaa  runoa, 
ei  tähän  ole  otettu  kuin  muutamia 
kohtia   siitä.] 

(18)     Isännälle  kiitos  olkoon, 

Kmännälle    kansa    (sanom)    sa- 
massa. 
Siunaus  siaan  tulkoon 
Nyt  tämän  kousan  edestä: 

uo  Olkoon  teille  kiitos  suuri. 

Siunaus  sill  (?  sitf)  siaan  juuri 

Koska  te 

Kousaa  annoitte  meillen'. 

(20)  Tyttärin'  kiitos  olkoon 
Ja  onni  aina  noutakoon, 
Pojan  kansa  liitto  tulkoon 

155  Xytt'  täll  joulun  juhlalla. 
Toimellisii  suull'  ja  taidolT 
Pojat  teitä  naimaan  aikoo, 
Onnea 
Me  toivotuin   nyt   teillen. 

i6o       Trengeille  kiitos  olkoon 

Nyt  ja  aina  (meijän)  puolestani 
Kuin  liyin  vaarin  on  pitän 
Tääll  heijän  omast  tallista  us' 
Hyvät  ovat  hevoiset  heilien, 

165  Paremmaksi  vielä  tulkoon 
Vii T  onnea 


Me  toivotam  nyt  teillen'. 

Piikoja  mc  sitten  kiitä  iii 
Kuin  ei  olleet  uneliaat, 
170  On  meitä  sisäll'  päästänn'. 
Ottanut  kans  valkian 
Teijan  pitää  saaman  miehen, 
Paraimmista    yksi. 


217.  Tampere.      Vihervaara,    Antero 

Vipunen  09.  siv  44 — 6*. 

Fredrik  Saxberg.  48  v.     Ollut  itse 

mukana   esittämässä   Tapanin   virttä 

n.  35  v.  sitten.    Muistiinp.  Pöytyän 

Himaisten    kylässä. 

Tapanin  virttä  on  E.  Vihervaara  lä- 
hettänyt 6  toisintoa.  Näytteeksi 
muuan: 

»Voi,  voi  tätä  vaivalloista  mat- 
kaa, 

kun  olemme  eteemme  ottaneet. 
Itaaliasta   olemme    illalla    lähte- 
neitä. 
Ei  suinkaan  se  vaivoja  maksa, 
5  vaan  kulkea  me  tahromme. 
Ei  ole  meillä  senkaltaista  hätää, 
emme  tee  näljän  tähren  tätä, 
vaan  julistamme,  julistamme, 
tuon  vanhan  Stefaanin  muistoo. 

io      Stefaanus    vanhaan    aikaan 
tuala  Juutan  kansan  joukos, 
jossa  häntä  kivitettiin, 
armottomasti  kualetettiin. 
jonka  me,  jonka  me 

15  julistamme  tällä  tavalla. 

Tämmoset  vaatteet  ompi  meillä 
takki  ja   paita   on  pöksymme 


216.     1  Emännäjt;  :  Emännän. — 2  sit|n|  :  sitte. — 3  ol|u|en  :  oleen. 


165 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


fral  lai  laa,  fral  lai  laa. 
Jos  ma  tuasta  ryypyn  saisin, 
äo  hopealta  hohtavalta, 
kultaisesta  kuppoisesta, 
niin  heti  kohta,  heti  kohta, 
se  Tapanin  terveeks  tekee.» 

Jos  saatiin  kestitystä  niin  laulettiin: 
»Isännälle  olkoon  kiitos, 
emännän  kanssa  hyvas  liitos, 
piikaa  muistamme  tulevana 

vuona, 
Fral  lai  laa,  fral  lai  laa.» 
Jollei  saatu  mitään  niin  laulettiin: 
»Isäntä  hirteen, 
emäntä  orteen, 
veriveitti  pöyrän  päähän». 

Ylläolevaa  Tapanin  virttä  on  lau- 
lettu Tampereella:  Sitä  esittivät  siellä 
pojat  ja  monet  miehet,  noin  14 — 25 
vuoden  ikäiset.  Tapaninpäivä  illalla 
he  alkoivat  kulkunsa  ja  sen  jälkeen 
jokaisena  kirkkopyhänä  kynttilänpäi- 
vään asti,  jolloin  viimeinen  kerta  ol- 
tiin laulamassa. 

Tapanijoukossa  oli    yksi  nimeltään 
»kupe»  1.  joukon  isä.  Muut  olivat  muka  [ 
hänen    poikiaan.     »Kupella»    oli    kas- 
voissa  naamari,   ja   tekoparta    pella- 
vista,   vällyt   nurinpäin    selässä,   vyö 
»uuman»  ympärillä  ja  tyyny  selässä, 
jotta    hän    näytti    kyttyräselkäiseltä. 
»Kupe»  tehtiin  kyttyräselkäiseksi  sen- 
tähden,  että  hän  oli  muka  Alppien  yli 
kulkiessaan    taittanut  selkänsä.     Ku- 
pella   oli    myöskin     matkasauva    — 
muilla    ei    ollut    — ■   jonka    köyryssä 
päässä  riippui  kukkaro  rahoja  varten, 
ja  porokello.    Päässä  oli  kupella  joku 
tasapohjainen  vanhanaikuinen   lakki. 
Muilla  joukon  jäsenillä  oli  paita  hou- 
sujen päällä,  sekä  paidan  päällä  takki. 
Kupella  yksinään  ei  ollut  paita  hou- 


sujen päällä.  Päässä  oli  heillä  pape- 
rista tehdyt  sokeritopan  muotoiset 
lakit.  Vyöllä  oli  jokaisella  puumiekka. 
Yksi  joukosta  oli  »murjaani».  Hänellä 
oli  mustatut  kasvot.  Kupen  tehtävänä 
olikin  »saippuarahan»  pyytäminen  poi- 
kansa »murjaanin»  kasvojen  pesemi- 
seksi. 

Kun  Tapanijoukko  tuli  jonkun  ta- 
lon eteen,  niin  »kupe»  kilisti  poro- 
kelloaan  merkiksi  tapanipoikain  saa- 
pumisesta. Sen  jälkeen  kupe  meni 
sisään  pyytämään  lupaa  sisälle  tule- 
miseen. Jos  se  saatiin,  niin  mentiin 
sisälle.  Siellä  kaikki  muut,  paitsi 
kupe,  lauloivat  edelläolevan  Tapani- 
runon.  Toisten  laulaessa  kupe  laulun 
tahdin  mukaan  löi  sauvaansa  lattiaan. 
Laulun  loputtua  muut  seisoivat  oven 
suussa  ja  kupe  pyysi  »saippuarahaa» 
ja  viinaa.  Jos  saatiin  niitä,  niin  kii- 
tettiin niinkuin  jo  edellä  on  mainittu. 
Jollei  saatu,  niin  haukuttiin  niinkuin 
siitä  on  edellä  mainittu.  Kun  kestitys 
oli  saatu,  niin  kupe  pyysi  talonväeltä 
lupaa  partansa  ajamiseen.  Kun  hän 
sai  siihen  luvan,  niin  hän  otti  jonkun 
»poikansa»  miekan  ja  rupesi  sillä  aja- 
maan. Usein  tarjottiin  hänelle  »peili», 
mutta  kupe  huomautti,  että  hän  on 
vanha  mies,  niin  ettei  ole  sellaiseen 
tottunut,  sillä  hän  on  saunan  nurkassa 
ajanut  partansa.  Lisäksi  hän  huo- 
mautti, että  pojillansa  on  terävät  mie- 
kat, jotka  vievät  parran  pois  ilman 
kuvastimeen  katsomistakin.  Kun  »isä» 
ajoi  partaansa,  niin  rupesivat  toiset 
kumartelemaan  hyvästijätöksi,  mutta 
silloin  tapahtui  kupelle  se  onnetto- 
muus, että  hän  muka  leikkasi  ajaes- 
saan kaulaansa  sillä  seurauksella,  että 
hän  tupertui  lattialle  muka  suuren 
verenvuodon  tähden.  Pojille  tuli  kova 
kiire  sitoa  isänsä  haava.  Joku  heistä 
otti  nenäliinansa  ja  sitoi  sen  kupen 
kaulan  ympäri.     Silloin  muka  taukosi 


T.ip.inin  virsi     21 


157 


verenvuoto.  Lopuksi  koko  joukko 
kumarteli  hyvästijätöksi  ja  meni  toi- 
seen taloon. 

218.  Tampere    Kali*,  mu   n.   12.  siv. 
225.   1914. 

Tampereella    laulettiin    kiitokseksi: 

»Isännälle  olkoon  kiitos, 
emännän  kanssa  hyväs  liitos, 
piikaa  muistamme  tulevana 

vuonna. 
Fral  lai  laa,  fral  lai  laa.» 

—  Jollei  saatu  kestitystä,  niin  lau- 
hat iin  talonväelle  haukkumalaulu. 
joka  toisinaan  oli  sangen  karkea.  Mai- 
nitsen näytteenä  seuraavan  Tampe- 
reella käytetyn: 

»Isäntä  hirteen,  emäntä  orteen, 
veriveitti  pöyrän  päähän.» 

219.  Ylöjärvi.    SMMY:  Reinhobnm 

kok.  70—73  s.  371.    —? 
[Alkupuoli   uudempaa  runoa,  joten 
ei  ole  tähän  otettu.] 

Isäntää  mä  ensin  kiitän 
kun  on  suolta  suojan  tuonut. 

35  ja  männyn  pitkästä  mäeltä. 
Hyvä  merkki  tähän  taloon! 
Emäntää  mä  toiseksi  kiitän, 
kun  on  ohrista  oluen  pannut, 
ja  malTahista  makean  juoman. 

40  Hyvä  merkki  tähän  taloon! 
Kipurass'  on  koiran  häntä, 
solmuss'  sian  sapar'01.  — 
Hyvä  merkki  tähän  taloon! 
Toinen  keikkuu  kellarihin, 

45  Toinen  keikkuu  kotahan. 


Hyvä  merkki  tähän  taloon! 
Jolles  Tapani  apuu  anna, 
niin  suden  (pirun)  päälle  kannan. 
Paha  merkki  Tähän  taloon! 
50     Isänt'onhirres,emänt'onorress' 
isännän  kullit    (parta)  on  riihen 

parress. 

Paha   merkki  tähän  taloon! 

Lehmäs  verta  lypsäköön, 

kirnuat'  lulta[l]  soittakoon. 

55  paha   merkki  tähän  taloon! 

220.  Ylöjärvi.    SMMY:  Reinholmin 
kok.  70—73  s.  360.     —? 

Tapaninlaulu. 
Pietilän  Aatami  oli  Tapanin  joh- 
dattajana ja  laulajana,  sokia  mies. 
Muita  saattajia  kans.  Tapani  oli  koko- 
naan olkiverhoon1  vaatetettu;  oli  kun 
olkilyhde  aina  jalkaniveleen  asti,  olki- 
lakki  päässä,  niin  kuitenki,  että  itse 
vähä  näki.  Sokia  ensin  pyysi  luvan 
sisälle  tulla,  meni2  pirtin  penkkiin  istu- 
maan. Molemat  talutettiin  istumaan. 
Kysyi  luvan,  olisko  lupa  nuorten 
kanssa  huvitella.  Hän  rupesi  laula- 
maan: 

Tanssi  sinä  taitava   Tapani  etc. 
ja  Tapani  siinä  rupesi  letkumaan. 

221 .  Ylöjärvi.  Mikkola  J,  n.  6*.  —87. 

Kalle  Saari,  kuullut  lapsuudessaan 
Y:llä.  Muistiinp.  Hämeenkyrön  Rika- 
lan kylässä. 

Tapaninlaulu. 

Joukossa  meitille  Suomalaisilli' 
joulu  tulee. 
Tanssissa  Tapanin  päivä. 


220.     '  olkijhamel  :  o\k'werhoon. — 2  meni  :  m.  *pirtin*. 


158 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


Tanssaspa  toi  taitava  Tapani 
Oven  suusta  pöylän  päähän, 

5  Pöylän  päästä  oven  suuhun, 
Puoli  yöstä  puoli  yöhön.  — 

Tapanill'  on  tallitrenki, 
Joka  ruokkii  Ruoloksen  oriita, 
Kaitseepi  Kilan  kankareita. 

10  Eipä  toi  hepo  vettä  juonut.  — 
Miksis  kuorsut  konnan  ruoka 
Ja  valitset  variksen  palaa? 
Hepo  kuorsu,  lähde  läikky  - 
Mitäs  kuorsut  konnan  ruoka? 

15  Mutta  sitte  vasta  minä  sun  iha- 
na isäntä 
Sun  sanas  todeksi  uskon, 
Jos  toi  puukonpää  vesoileepi 
Seittemän  vesaa,  lehtivesan  kah- 
deksanneksi, 
Joll'  on  vuosi  vuoleskeltu 

20  Ja  kaksi  tupessa  piletty. 

Mutta  sitte  vasta  minä  ihana 

isäntä 
Minä  sun   sanas   todeksi  uskon, 
Jos  toi  kukko  laulaneepi, 
Höyhenillänsä  höyhkäjääpi, 

25  Jonka  on  liha  paistina  valisa, 
Höyhenet  tulipalossa. 

Meneppäs  kemppi  kellariin, 
Annappas  tuopin  totta  tehlä 
Viisivanteisen  vipata! 

30  Kyllä  on  olutta  kellarisa 
Tammisesa  tynnyrisä 
Koivusen  tapin  takana, 
Vaski  alla,  vaski  päällä, 
Mesi  makonen  keskellä. 

35  Annappas  viinakupin  kuljeskella 
Ja  leivän  pytkyn  pyörählellä. 

222.     1  Käsikirjoituksessa  on  tässä 
laulu,  joka  jätetään  julkaisematta. 


Isännän  minä  ensin  kiitä, 

Joka  on  suosta  suojat  tehnyt. 

Penkit  pannut  pensahista, 
40  Pannut  paikalle  parahaalle 

Ja  asettanut  ahkeralle. 

Emännän  minä  sitte  kiitä, 

Joka  on  ohrista  olvet  tehnyt, 

Makujuomat  maltahista.  - 
45      Näin  on  käynyt  lauluni  laalul- 

lensa, 

Ilovirttä  veisaten  — 

Tulevana  vuonna  ohrija  kasvaa 

Kun  kumurikkiä 

Ja  hyvin  siunatun  pitkiä. 

222.  Ylöjärvi.    Tamminen  J,   n.  12*. 
—11. 

Tapaninpäivän  vietossa  oli  erittäin 
huomattava  tapaniajo.  Siihen  lähti- 
vät nuoret  miehet,  yksi  puettuna  Ta- 
paniksi. Tapanin  housut,  takki  ja 
lakki  olivat  oljilla  päällystetyt  ja  kas- 
voilla jonkinlainen  naamari.  Tapanin 
»kuljettaja»   kysyi    taloon  saavuttua: 

»saakos  Tapani  taloon  tulla?» 
Jos  isäntä  vastasi: 
»olkoon  terve  tultuansa», 
astui  seurue,  Tapani  etupäässä  sisään. 
Tapani  alkoi  lattialla  tanssia  ja  laulaa 
Tapanin  laulua  esim.  näin: 


Tanssas  toi  taitava  Tapani 
Ovensuusta  pöydän  päähän, 
s  pöydän  päästä  ovensuuhun, 
puoliyöstä  puoliyöhön. 
Tapanil'  on  tallitrenki, 
ruokkii  toi  Ruotuksen  oriit, 
kaitsee  kylän  konkarit 

kohden  uudemman  aikainen  Tapanipoikain 


Tapanin  virsi.    222—224. 


159 


Kun  vieraita  oli   kestitetty,  jatkoi 

Tapani  kiitellen: 
10  Isännän  mä  ensin  kiitän, 

jok'  on  suosta  suojan  tehnyt, 

pannut  penkit  pensahista, 

paikalle  parahalle, 

ankaralle  asettanut, 
is      Emännän  mä  sitten  kiitän, 

jok'  on  ohrist  olven  tehnyt, 

makujuoman  maltahista. 
Onhan  talos  antamista 

Tapanille  maistamista, 
20  viinaa  sekä  olutta. 

Jos  talossa  ei  kyllin  kestitetty,  hauk- 
kui  Tapani  esim. 

»perkele  peltos  kyntäköön»  y.m. 

Sitten  lähti  seurue  toiseen  taloon. 
Joka  talosta  lahti  miehiä  matkaan, 
tavallisesti  omalla  hevosellaan.  Jos- 
kus mentiin  kaikki  yhdessä  reessä, 
jonka  eteen  kaksi  tai  kolme  hevosta 
oli  valjastettu.  Kun  kuorma  tuli  liian 
suureksi,  täytyi  niiden,  jotka  olivat 
kauimmin  olleet  reessä,  jäädä  pois. 
Nain  ajeltiin  talosta  taloon. 

223.  Messulc.    8MMY:    Reinkolmin 
koh:  69  225. 

Tapani  päivästä  täällä  kaikkina 
Joulupyhinä  ajetaan  Tapani  ympäri. 
Siinä  lauletaan: 

Tansas  tuo  taitava  Tapani, 
Oven  suusta  pöydän  päähän, 
Pöydän  päästä  oven  suuhun  .  .  . 

ja  sitten: 


Nannan  mä  ensin  kiitän, 
5  Joka  on  suosta  suojan  trhny, 
Pensahista  penkin  pannut, 


Emännän  mä  sitten  kiitän, 
Jok'  on  ohrist  olven  pannut, 
Maltahist'  makosen  juoman. 

224.  Knngasla.  Meurman  Agathan1 
(SM MY:  Reinholmin  kok.  70 
425).  —52. 

Tapanin  laulu. 

Tapani,  jalo  Tapani, 

Tansas  toi  taitava  Tapani 

Ovensuusta  pöyhin  päähän. 

Ruotospa  toi  kunnoton  kuningas, 
5  Ilon  ilkiän  isäntä. 

Sitt'  mä  sanas  todeks  uskon, 

Jos  toi  kukko  laulanee, 

Jok  on  paistina  välissä, 

Höyhenet  tuli  palossa. 
io  Laulopa  toi  kuusi  sanaa, 

Sanan  puoli  seittemättä. 
Ruotospa  toi  kunnoton  kunin- 
gas, 

Ilon  ilkiän  isäntä. 

Sitt  mä  sanas  todeks  uskon, 
15  Jos  toi  härkä  mylvinee, 

Jonk'  on  liha  syötynä, 

Luu  jäljelle  jätetty, 

Kesi  kenkinä  pidetty. 

Mylvipa[!]   toi  kahdeksan  sanaa, 
20  Sanan  puoli  yhdeksättä. 


224.  1  Agathon  Meurmanin  kirje  H.  A.  Reinholmille,  päiv.  Liuksialassa24/6 1852 
Siinä  sanotaan  m. m.:  »Pä  min  frägan  huruvida  runosängaren  icke  ansäg  nägonting 
pa  sinä  ställen  i  tidernas  längd  hafva  smäningom  bortfallit,  svarade  han,  att  han  icke 
afviste  sädant,  och  att  han  i  fyratio  ärs  tid  sjungit  den  sadan  den  nu  blifvit  upplecknad. 
Hvad  säledes  hari  brister  torde  ätmisntone  pä  denna  ort  icke  mera  kunna  ersättas.» 


160 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


Ruotospa  toi  kunnoton  kunin- 1       Vittat  viina  tiukkumaan. 

&&°:    Haukkusanat,  jos  ei  mitään  anneta  talossa. 


Ilon  ilkiän  isäntä. 

Sitt'  mä  sanas  todeks  uskon. 

Jos  toi  veittenpää  vesone, 
25  Joll'  on  vuosi  vuoleskeltu, 

Viisi  tupessa  kannettu. 

Vesopa  toi  yhdeksän  vesaa, 

Vihdas  vesan  kymmenennen. 
Meneppä  kempi  kellariin 
30  Tuoppan  olta  tuopposella, 

Annappa  tuopin  totta  tehdä, 

Viisivantehen  vipata, 

Kaksikorvan  kallistella, 

Viinakupin  kuljeskella. 
35  Voi,  voi  muori  kulta, 

Jos  mun  nälkäni  näkisit, 

Juostenpa  aittaan  menisit, 

Tepottelen  kellariin. 

Kiitos  saadusta  nautinnosta. 

Isännän  mä  ensin  kiitän, 
40  Jok  on  suosta  suojan  tehnyt 
Pannut  penkit  pensahista, 
Asettanut  ankarasti, 
Vetänyt  hirret  hirmulta  mäeltä. 
Malaat  vuorilta  kovilta, 
45  Tuohet  vilj ala j tumilta. 

Emännän  mä  sitten  kiitän, 
Jok'  on  ohrist  olven  pannut, 
Maltahista  makojuoman 
Jumala  antakoon  tulevanakin 
vuonna  ohrat  ja  rukiit 
menestyvän,  että   sää- 
dän oltta  ja  viinaa. 
50  Toivotan  mä  tähänkin  taloon 
Tammen  keskelle  pihaa, 
Oksat  olta  juoksemaan, 


Toivotan  mä  tähänkin  taloon 
55  Kuivan  kuusen  keskelle  pihaa 
Oksat  kusta  juoksemahan, 
Laivat  paskaa  pruiskimahan 
Isäntä  hirtehen,  emäntä  ortehen, 
Veriveitti  pöylän  päähän. 

Loppu. 

225.  Kangasala.  Borenius  (1986)  46*. 

13/8-74. 

Kerppola.     Juha    Juntell,    70    v. 

Joulun  pyhinä  sitä  ennen  aikaan 
laulettiin.  Tapanin  päivänä  puetet- 
tiin joku  mies  Tapaniksi.  Oljista  teh- 
tiin semmoinen  vaate  ympäri  ettei 
koko  miestä  näkynyt  ollenkaan.  Häntä 
sitten  kuljetettiin  pitkin  kylää  suu- 
rissa seuroissa  talosta  taloon  ja  ky- 
syttiin 

»saako  Tapani  sisään  tulla?» 
Jos  silloin  laskettiin  sisään  niin  lau- 
lettiin tätä  virttä,  josta  sitten  tarjot- 
tiin juomista  olutta  ja  viinaa.  Laula- 
jat sitten  kiittivät  siitä  isäntää  ja 
emäntäfä].  (Oikeastaan  yksi  laulaja, 
ei  kuitenkaan  tapa).1  Minä  olin  silloin 
kymmenen  vuotias  ja  nyt  olen  70  vn 
vanha.  Tapani  oli  itte  täysi  mies. 
Muuten  oli  huonompia  ja  parempia 
joukossa  (pienempiä  ja  suurempia) 
(Tapani  ei  muuten  mitään  toimitta- 
nut häntä  näytettiin  vaan  ja  yksi  jou- 
kosta lauloi  virren).  »Runoks  sano- 
taan semmosta,  joka  siivotonta  on.» 

Tanssas  toi  taitava  Tapani 
(»tämä  ensimmäinen  sana2») 
Oven   suusta  pöyläm  päähän3 
Pöyläm  päästä  oven  suuhun3 


225.     1  Se  on  pois  heitetty  koko  tapa  jo.    Kert.  huom. 
3  n  alleviiv.  —  4  ohristlal  :  ohrist'. 


2  Sana  kk:ssa  alleviiv. 


Tapanin  virsi.      225—227  a. 


161 


(Tuotiin  sitten  juamaa,  joka  mie- 
helle annettiin  sitte.  —  Sitten  ruvet- 
tiin kiitteän  sitten,  emänteä  joka  juo- 
misen tehnyt  oli:) 

Emännän  mä  ensin  kiitän 

=  pannu 

5  Jok  on  ohrist'4  olven  tehny2 
Makujuamam  maltahista. 
[sännäm  mä  Bitten  kiitän. 
Jok  on  tehny  penkit  pensahista. 

226.  Eräjärvi.  Salon.  15*.        —12. 
Tanssas  toi  taitava  Tapani, 

taiten  teki  toi  Tapani, 
meni  Kuatuksen  tupaan. 
Kuatus  vastasi  nivaltaan 
s  Tiva  tiskins  takaa: 
Meneppäs  Kemppi  kellariin 
Tuappas  oltta  fcuapposella, 
annappas   viisivanteisen   vipata, 
viinakiipin  kuljeksella. 

227.  Satakunta.  Petelius  J,n.3.  — 15. 

.Inho  Malja,  43  v.  Kuullut  Sata- 
kunnan rajamailla,  ei  muista  keneltä. 

Hiiva-nuutti. 

Nuutin  syötin,   nuutin  juotin, 
Talosta    taikinat    sahtit    tuotiin. 
[sännän  minä  ensin  kiitän. 
Emännän  kouraan  lantin   liitän, 
s  Tyttären    jätän    tyhjin    käsin. 
Pojalle  annan  vasten  pläsii, 
Piijalle  minä  pirun  näytän 
Ki  sen  talitpa  millään  tä\  tä 

227  «.   Satakunta.  SMMY :  EeinhoV 

mm.  kok.  70— 731  s.  442  ja  seur. 
Reinholmin     kokoelmissa    olevassa 


kahdeksannesarkin  kokoisessa  paine- 
tussa vihkosessa  (painettu  Porissa 
O.  Palanderin  kirjapainossa  1866)  on 
kolme  »Tapanin  päivälaulua»,  joista 
vihkon  alussa  sanotaan:  »Suloisia  nuo- 
rukaisten Lauluja  niin  nivus  Tapani- 
päivä  Lauluja,  joita  nuorukaiset  ovat 
tavaksensa  ottaneet  käydä  veisaa- 
massa Tapanipäivä  aamuna.»  Näistä 
on  tähän  otettu  vain  kolmannen  runon 
alkupuoli,  koska  runot  ovat  uudem- 
paa Tapanin  laulua. 

Kolmas  huilu. 

Isännäir  olkoon  kiitos, 
Ja  emännäll.  samaten  myös, 
10  Siunaus  kanssanne  liitoss' 
Ja  menestys  kaikissa  tfäss' 
Kousaa  te  annoitte  meille, 
Suur'  siunaus  olkoon  teille. 
Nyt  kaikk  saatuin  edestä. 

Trenkeille  olkoon  ka  ns'  kiitos. 
Ja  nytkin  meidän  puolestamni' 
Ett'  hyvät  on  hevoise!   taloss' 

25  Kaikk'    hirnuvat    tallissann'. 
Juur  hyvät  ovat  hevoiset   teillä. 
Paremmaksi  ne  tulkoon  vielä 
Sitäpä  sydämesi'  toivomme. 
Tyttärin"  viel  kiitos  olkoon 

go  Ja  aina  onni  noudattava. 
Poikain  kanss'  tulkoon  liittoon, 
Nyt  tänäkin  Joulu- Juhlana 
Heidän  pitää  saamaan  miehen 
Niistä  parhaimmist,  juur'  yhden, 

35  Sitäpä  nyt  sydämest'  toivomin' 
Piikoja    me   siitä   kiitämm'. 
Ett'  eivät  ole  uneliaat. 


227  a.     l  Samassa   kotelossa  siv.  360  on  myöskin  Raumalta  21  säetta  pitkä 
»Tapaninvirsi»,  jota  ei  ole  otettu,  koska  se  on  kokonaan  uudempaa  runoa. 

1  1 


162 


Vuotuisten  juhlapäivien  jne. 


He   ovat   meit'   sisälle   päästän' 
Ja  valikian  ylös  ottaneet. 
40  Toimeliaisuuden'  saa  aikoon 
Ett'  Pojat  teit  raukkoja  naikoon 
Ja  tehköön  teist  emäntiä. 


Laskiainen  lähenee. 

228.  Alastaro.    Vihervaara   n.    2562. 

—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Laskiaisesta  on  Alastarolla  käytän- 
nössä seuraava  sananlasku: 

»Laskiaisjuhla  lähenee, 
lihat  ja  makkarat  vähenee, 
sorkat  on  suuresa  vaarasa 
kiahuvasa  variparasa.» 

Helatuorstai. 

229.  Eurajoki.  Saarimaa  n.  518.  — 09 
M.p.   Uudenkirk.   pit. 

Hei  hei  helatuorsta, 
mitäs  nai  varhan^tuli? 
Jää1  meres  ja  lumi  maas 
ja  ohra  aita  loukkas 

Helluntaina  lau Vantaina. 

230.  Lempäälä.  Leander  n.  66*.  — 13. 
Maija   Mäkinen,    64    v.     Muistiinp. 

Hauholla. 

Helluntaina,  lavantaina, 
uusi  vihta  vihdotaan, 
lämmin  löyly  löyhitään. 
Orpanat  katsoon  kuttutaan, 
5  voinen  puuro  keitetään. 


231.  Kokemäki.   Sallgen  n.  4.    — 90. 

Helluntaina,  lauvantaina 
uusi  vihta  vihdotaan, 
voinen  puuro  keitetään; 
kaikki  tyttäret  kodolle  tulevat, 
5  tuovat  juuston  tullessansa, 
syövät  kuus'  ollessansa, 
vieväv  viis'  mennessänsä. 

232.  Yli-Satak,  Järvinen  N.  {SMMY: 
Reinholmin  kok.  72-3  22)*. 

Helluntai. 

Helluntai  lauvantaina, 
Uusi  vihta  .  .  .  vihdotaan. 
Koska  tytöt  kodolle  tulevat, 
Tuovat  juuston  tullessansa, 
5  Syövät  kuusi  ollessansa, 
Vievät  viisi  mennessänsä, 

Keyri. 

233.  Tyrvää.  Rullaa  n.  97.  — 10/405. 
Tapiola.    Frans  Haavisto,   56  v. 
Ei  aina  keyriä  kestä. 

Ei  aina  tupia  pestä, 
Ei  aina  häitä  juoda, 
Ei  aina  iloa  suoda, 
ö  Toisinaan  on  surun  aika, 
Toisinaan  on  hauta  paikka, 
Toisinaan  on  kaljan  pano, 
Toisinaan  on  työ  päivä. 

Pyhäinpäivä  viikoilla. 

234.  Pori.    Kaukamaa  L,  n.      — 30. 
E.    Munter,    56    v. 


229.     1  |Ku|   Jää  :  J. 


Pyhäinpäivä  viikoilla. 


163 


Pyhämieste  viiko] 
o  hyvät  päivät  piikoil: 
tehrää  lalitii, 
prykätää  salitii. 


235.  Siikainen.  Oksanen  Katri,  n.  11. 

—30. 

a    vanhalta    emännältä,    76    v. 

Pj  li;iinipaivavl_vikoilla. 
on  hiivat  päivät  pikoilla 
prukätl  sahtia, 
tehdä  lahtia, 


6  mutetämwmua0oria 
vahetetavwväria. 

236.   Ylöjärvi.     Pohjankanervo    T, 

n.  36.      -3,l7.;/. 

Kirkonkylä.     Kusi.   Arv.    Koivisto, 
83  v.    M.p.   Kunnalliskodissa. 

Kulus'  toi  aika. 
ja  paistas1  toi  päivä, 
ja  tulis'  toivottu  pyhäin  päivä, 
jos  kultan  sen  kuulis' 
s  ja  armokin  tulis', 
ja  ottais'  mun  pois 
tästä  orjuule 


PAIMENLAULUJA. 


Hoi  karja  kotiin! 

237.  Ulvila.    Tuomi  n.  61.        —90. 
Amanta   Kortelahti,   18  v. 

Paimen   laulu. 

Huis  karjani  kaikki  kottiin, 
liinan  vittau  vinkumati1, 
Hauta  ruaskan  roikumati! 
Kuallu  koira  makkaa  portin  alla, 
5  Emäntä  istun  kamariss, 
Kirroilee,   konnei  vedestä    voita 

tule. 

238.  Noormarkku.     Österlund    n.    1. 

—20. 
Leikki. 

Kuis  kuis  kunnankarja 


kotio  päin,  kotio  päin 
kakarasten  kapuloilla, 
lankosten  lankapäillä, 
i  sisarusten  sisikoilla, 
mukulasten  kapuloilla. 

239.  Kiikoinen.     Hahnsson 


n.    101. 
—53. 


Paimen  lauluja. 

Hoi,  kotio  hongon  karja! 
Kotona  hongon  emännäl  ovat. 
Syövät  piimää,  juovat  rieskaa, 
Panettelevat  paimenians, 
5  Laitteleval  laitumians, 
Ei  vedestä  voita  tule! 


1   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
237.     '  vinkumat  ta  :   vinkumat/. 

1  Puh!    kirj.  kokoelmassa  n.  23. 


164 


Paimenlauluja. 


240.  Mouhijärvi.    Hahnsson  n.   13} 

—53. 

Paimenlauluja. 

Hoi  kotio  herran  karja, 
ilman  torven  soittamata2, 
Ilman  vittan  vinkinätä, 
Ilman  raipan  roikinata! 

5  Kylläs  herran   portin  tunnet: 
Terva  risti,  rautarengas, 
Pukin  sarvesta  saranat2, 
Kaksi  koiraa  portin  alla, 
Froua  istuu  kaivon  kannel], 

io  Ämmä  kyykkyy  kynnyksellä, 
Kiroileepi  kirnuansa. 
Panettelee  paimentansa, 
Paimen  parka  laiduntansa. 

240  a.  Mouhijärvi.  Lännetär,  siv.  55. 

1860. 
Paimenlaulu. 

Hoi  kotio  herran  karja 
Ilman  torven  soittamata, 
Ilman  vittan  vinkinätä, 
Ilman  raipan  roikinata! 
5  Kylläs  herran  portin  tunnet: 
Terva-risti,  rauta-rengas, 
Pukin  sarvesta  saranat, 
Kaksi  koiraa  portin  alla, 
Rouva  istuu  kaivon  kannelT, 
io  Ämmä  kyykkyy  kynnyksellä, 
Kiroileepi  kirnuansa, 
Panettelee  paimentansa, 
Paimen  parka  laiduntansa. 

241.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Vivi.  n.  10. 

—12. 
Heinijärvi    Loviisa    Hauska,    75   v. 


Hoi  kotio  herran  karja, 
kylläs  herran  portin1  tierät: 
Puu  lukku,  rauta  risti, 
harmaa  koira  portin  päällä. 

242.  Jämijärvi.    Välisalo  n.  14.  — 02. 
Heta   Pajulahti.   67   v. 

Karjan  kotiin-ajo. 

Hoi  kotia  konnen[!]  karja, 
ilman  vitsan  vinkumata 
rautaruoska  raikeemata! 
Kotona  on  kova  emäntä, 
s  syö  viiliä,  voita, 
panettelee  paimentansa, 
kiroileepi  kirnujansa. 

243.  Sahalahti.     Äijälä   E,   n.    140. 

—96. 
Hoi  kotio  konnan  karja,  . 
siitäs  tunnet  meidän  portin: 
haka  alla,  linkki  päällä, 
tervaristi  portin  päällä. 

244.  Sahalahti.     Äijälä   E,   n.    168. 

—96. 
Hoi  kotio  konnan  karja, 
ilman  vittan  vinkumata, 
rautaruoskan  räikämätä, 
siitäs  tunnet  meilän  portin; 
5  haka  alla,  lenkki  päällä, 
tervaristi  portin  päällä. 

245.  Pirkkala.  Starck  n.  8.        —89. 
Hoi,  kotio,  kmnan  karja 

ilman  vittan  viukumata 
rauta-ruoskan  roikumata! 


240.  1  Puht.  kirj.  kokoelmassa  n.  I1.).  —  2  Säe  r.  lisätty. 

241.  x  porti|t|:  porti/i. 


Kirjas  kaius  karjastain,    245—249. 


165 


Kylläs  herran  punin  tunnet: 
5  kuu-liikku,  ranta-rengas 
kirjava  koira  portin  alla 
pukin  sarvet  sarannoUla. 

246.  J-tuovesi.   1'alditiu   n.  15*.       52. 
Hoi  kotio  konnan  karja. 

Ilman  vittan  viukinata, 
Hauta  ruoskan  roikiuala. 
Kotona  kova  emäntä, 
g  Viilin  syöpi,  maidon  juopi, 
Kaato  vettä  Idrnnhnnsa, 
Kiroileepi  kirnuansa, 
Ku'  ei  vedestä  voita  tullu. 

Kirjas  katos  karjastain. 

247.  Loimaa?  Tamminen  n.  32. — 85. 

Lehmä  kadonnut. 

Kirjas  katos  karjastani. 
Paras  leluna  laumastani, 
En  ma  QskalT  kotiin  mennä, 
[säntä  lyö  ikeellä, 
5  Emäntä  äkeellä, 
Veljeni  veitsellä. 
Sisareni  sirpillä, 
Orpanani  oljella, 
Lankoni  lastulla, 
ia  Mukulatkin  muilla   puilla, 
Kakaratkin  kalikoilla. 


s  Emäntä  leipilapiolla, 

Sisareni  sirpillä. 
Veljeni  vi  ka  teellä, 
Kakaratkin  karikuilla. 
Mukulatkin  muilla   puilla, 
io  Lapsetkin-  lastuilla. 

248  a.  Kiikoinen.    Lännetär,  siv.  53. 

1860. 
Paimenlaulu. 

Kirjas  kaius  karjastani. 
Paras  lehmä  laumastani. 
En  tohdi  kotio  mennä. 
Isäntä  lyö  ikeellä, 
5  Emäntä  leipilapiolla. 
Sisareni  sirpillänsä. 
Veljeni  vikatehella, 
Kakaratkin  karikuilla. 
Mukulatkin  muilla  puilla. 

[ 1 

Kulu  päivä,  kulje  päivä. 

249.  Pomarkku.    Elers  O.  A,  n. 


20. 
—93. 
Abraham    Söderlund, 

Fnst.'i|tilt,i      I    U'].'sta- 


248.  Kiikoinen.     Hahnsson    n. 

Kirjas  katos  karjastani. 
Paras  lehmä  laumastani. 
En  tohdi  kotio  mennä: 
Nauta  lyö  ikeellä. 


11\ 

-53. 


248.  '   Puht.  kirj.  kokoelmassa  n. 

249.  '   lainka  n  :   lainkarin. 


Pomarkku. 
39  v.  Kuuli 
kylästä. 

Orpolapsi. 
Oli  kerran  eräällä  lapsella  äitipuoli 
ja  se  oli  hänelle  hyvin  ilkeä.  Kerran 
pani  hän  sen,  orvon,  karjaan  ja  oli  ha- 
kenut laakan  kiven  ja  pannut  sen 
ympäri  vähän  taikinaa,  ja  antoi  sen 
orvolle  kainalonn.  et  ta  lian  saisi  siittä 
syödä.  Lapsi  meni  ja  rupesi  syömään. 
mutta  ei  hän  siittä  saanut  juuri  lain- 
kaan '  nälkäänsä  sammutetuksi,  kuin 
siinä  oli  niin  vähän  taikinaa  sen  kiven 
ympärillä;  ja  sitte  hän  lauloi: 

20.  —  *  |Lapset|  Lapsetkin:  L. 


166 


Paimenlauluja. 


»Oi,  jos  kliinis'  päiväkulta, 
Oi,  jos  kuluis'  päiväkulta, 
Kun  ei  kulu  kivi  kulta, 
Orpolapsen  kainaloss', 
ja  siihen  hän  kuoli: 

250.  Tyrvää.  Ojansuu  A.  H,  n.  19  a. 
—90. 

Orpolapsi. 
Kun  yhrellä  pariskunnalla  oli  yhren 
talon1  maalla  huaneet  ja  niillä  oli  yks 
laps  sitte2  kans.  Mutta  kun  ne3  tytön 
vanhemmat  kuali,  nin  ei  orvolle4  jää- 
ny6  muuta  kun  ernomasen  kaunis  kir- 
java vasikka.  Mutta  sen  talon  teki 
kovin6  miäli  sitä  vasikkaa,  kun  se 
oli  nin  kaunis.  No,  ottivat  sen  sitte7 
taloon8  ja  panivat  talon  karjaan9  ja 
orvon10  paimeneksi,  mutte  antanee11 
sille12  mitään13  ruokaa;  aattelivat14: 
kyllä  hän  nälkään  kualee,  kun(n)ei16 
mitään13  ruokaa  saa,  ja  me  saamme 
vasikan  sitten16.  No,  plikka  meni 
sitten1'  karjaan  ja  oli  siälä  näliisänsä 
ja  laulo: 

Kulu,  kulu,  päiväkulta! 
Kyllä  kuluu  päiväkulta, 
Mutte(i)  kulu  kivinen  kakko 
Orpolapsen  kainalossa18. 
[Jatk.   sadulla] 

251.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  4.  —03. 
Illo.  Anna-Stiina  Korkeemäki,  70  v. 
Äitipuoli    ja    orooplikka. 


Oli  paha  äitipuali  orvolapsella.  Sen 
piti  aina  kantaa  kivee.  Sen  päälle  si- 
valsi äitipuoli  taikinaa.  Kuivas  sen 
väliä.  Plikan  piti  sen  viä<)ä  joka  aamu 
evääksensä,  kun  hän  karjasa  kiivi 
Plikka  valitti: 

»Kulu,  kulu,  päiväkulta! 
Kyllä  kuluu  päiväkulta, 
Muttei  kulu  kivinen  kakko 
Orvo  lapsen  kainalosa. 

Isä  kuuli  plikkansa  valituksen.  Sano 
kohta  äitipuolta:  »eks'  sinä  saa  antaa 
oikeeta  kakkoo  mun  lapselleni,  sen 
syöciä.» 

252.  Tyrvää.    Ojansuu  A.  H,  n.  32. 
—90. 

Orpolaps  ja  äite puoli. 
Miäs  nai  ja  sai  hyvän  akan.  unilta 
se  kuali  ja  miähelle1  jäi  sitte2  tytär 
Mutta  miäs  meni  uuren3  kerran  naimi- 
seen4 ja  plikka  sai  nin  kovin6  pahan 
aitepuolen.  Se  pani  plikalle,  .kun6 
plikka  kävi  karjassa,  karjaan  evaäks 
vähän7  taikinaa8  leivän9  päälle.  Plikka 
oli  sitte10  karjassa  ja  laulo  surusansa 
siälä: 

Kulu11,  kulu12  päiväkulta, 
Heitä13  heitä  heiniköyttä, 
Harppaa14  haravan15  vartta18, 
Hyvän17  miähen  kirvesvartta! 
5  Kyllä  kuluu  päiväkulta, 
Mutte  kulu  kivinen  kakko 
Orvolapsen18  kainalos(s)a18. 

[Jatk.  sadulla.] 


yi. 


10 


250.     1  |toisen|  talon:  t.  — 2  yi.  [sitte]n.  — 3  |s|e:  «e.  — 4  yi.  Lorvolle]j. 
[jäänyjm.  —  6  yi.  [kovi]m.  —  7  yi.  [sitte]t.  —  8  yi.  [taloo]i.  —  9  yi.  [karj 
[orvo]m.  u  yi.  [antanee]s  —  la  yi.  [sille]m.  —  13  yi.  [mitää]r.  —  14  yi.  [aatteliva]k.  - 
16  [=  kunnei.]  — 16  yi.  [sitte]n.  —  17  yi.  —  sitte]k.  —  18  1.  alleviivattu. 

252.  "■  |heillel  yl.|  [heille]j|  »miehelle*:  m.  yi  [miehellejj.  —  2  yi.  [sitte]t.  — 3  yi. 
[uu]d[en].  — 4  yi.  [naimiseejj.  — 5  yi  [kovi]m.  — 6  yi.  [ku]m.  — 7  yi  [vähä]v.  —  8  |voita 
taikinaat*:  t.  —  9  yi.  [leiväjm.  —  10  yi.  [sitte]k.  —  "  yi.  [Kulu]k.  —  12  yi.  [kululp. 
13  yi  [Heitä]h.  —  14  yi.  [Harppaa]h,  sana  alleviivattu.  —  15  yi  [haravajv,  sana  allevii- 
vattu. —  16  Alkuaan  kaiketi:  Harppaja  haravan  vartta.  Muuttunut:  Harpaa  haravan 
vartta.  Mp.  huom.  —  17  yi.  [Hyva]m  —  18  1  alleviivattu. 


kului  päivä,  k.ulj<-  päivfl     253 — 256. 


167 


253.  Punkalaidun.  Hahnsson  n.  23b1. 

—53. 
Kulu  päivä,  kulje  päivä, 
Heitä  päivä  beinikoita, 
Harppaa  baravan  vartta. 

253  a.  Punkalaidun.     Lännetär,   siv. 

1860. 
Paimenlaulu. 

Kulu  päivä,  kulje  päivä, 
1 1<  i t  ;i  päivä  beiniköitä, 
Barppaa  baravan  vartta! 
Kuluu  päivä  pilvesäkin, 
s  Muu'  ei  kulu  kivinen  kokko[!] 
( irpolapsen  kainaloisa; 
Vieret  söin,  ääret  söin, 
Keskustan  kotio  vein 
Emännälle  leipojalle, 
io  Miniälle  antajalle. 

254.  Karvia.  Kaukomaa  1..  n.  i.  — l/« 

30. 

Atum.iukyl.i  Joosef  iina  Jokinen 
80  v. 

Erinomainen  muistaja.  Kun  h. m 
istui  vuoteensa  reunalla  ja  lauloi  van- 
hoja laulujaan  ruumis  huojuen  ja  oi- 
kealla kädellä  sivellen  vasemman  sel- 
käpuolta, sai  jonkinlaisen  mielikuvan 
Kalevalan  muinaisista  laulajista.  Tie- 
tonsa hiin  kertoi  hyvin  auliisti  ja 
mainitsi  ne  oppineensa  pitäjän  van- 
hoilta akoilta,  varsinkin  omalta  äidil- 
lään.    Tämä    oli    kuollut    Joosefiinan 


ollessa  22-vuotias.  Kaikesta  sydämes- 
tään Joosefiina  oli  kiintynyt  entisajan 
tietoon  ja  omasi  aivan  harvinaisen 
ihanteellisen    maailmankatsomuksen. 

Kun  äitipuoli  oli  pannut  kiven1 
kakon  sijasta  paimi  nelle  karjaan,  lau- 
loi   poika   muinoin   karjassa: 

Kulu.  kulu.  päiväkulta! 
Ei  kulu  kivinen  kakku 
( Irpolapsen  kainalossa. 

Silloin     purotettihin     taivah 
kakko. 

255.  Kiinni.    Minun    Viljo,  n.     31. 

\  uimalan     kylä.       Maria     .losefiina 
Jokinen  n.  80  v. 
Orpolapsi,  jolla  oli  ankara  äitipuoli, 
lauloi: 

»Kulu.  kulu,  päiväkulta! 
Ei  kulu  kivinen  kakku 
<  Irpolapsen  kainalosi» 

Kakun  sisällä  oli  laakakivi.  —  Tai- 

v  liiasta  pudotettiin  suuri  kakku1 

256.  Kulliini].    Lindroos  n.  3*.     88. 
Il.iapsaari.   Eräs  40-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.   Muis- 
tiinp.  Tottij  arvella. 

Kulu  päivä,  kulje  päivä 
Heitä  päivä  heinäköyttä, 
Harppaaja  baravan  vartta, 
Viittä  kuutta  vikatevartta 
5  Ei  lopu  kivinen  kakku, 
( Irpolapsen  kainalosta. 


253.  '  Alkup.  kk:ssa  ovat  säkeet  runon  23  a:n  vieressä  ja  merkityt  Punkalaitu- 
mella saaduiksi,  mutta  puhtaaksikirj.  kokoelmassa  lisätty  Eräjärveltä  saadun 
alkuun   (n.   Jl 

254  '  Toisen  kerran  laulaessaan  Joosefiina  selitti:  laakasen  kiven,  vähän 
taikinaa  paalia. 

255  '  Epäilemättä  kertojan  oma  tilapäislisäys  —esittäessään  asiaa  —  alle- 
kirjoittanut ainakin  sai  silloin  sen  h  isityksen.    Mp:n  huom. 


168 


Paimenlauluja. 


257 .  Eräjärvi.  Hahnsson  n.  23  a1.  53. 

[Kulu  päivä,  kulje  päivä, 

Heitä  päivä  heiniköitä, 

Harppaa  haravan  vartta2.] 

Kuluu  päivä  pilvissäkin, 
5  Mutt'  ei  kulu  kivinen  kakko 

Orpolapsen  kainaloissa. 

Vieret  söin,  ääret  söin, 

Keskustan  kotio  vein 

Emännälle  leipojalle, 
io  Miniälle  antajalle. 

258.  Ruovesi.  Palolani  n.   16*.      52. 

Kulu  päivä,  kulje  päivä, 
Heitä  päivä  heinikkoon, 
Viittä,  kuutta  vikate'  vartta, 
Harppaa  haravan  vartta,  (?) 
5  Eipä  kulu  kivinen  kakko, 
Orpolapsen  kainalosta, 
Syrjät  söi,  sydämmen  vei. 
Emännälle  leipojalle, 
Pii'alle  vanuttajalle. 

Kutitin,  kutitin  kumppaniani. 

259.  Oripää.     Vihervaara    n.    2370. 

—11. 
Tanskila.    Maija  Välilä,  74  v. 

Kutitin,  kutitin  kumppaniani, 
Kätkin  suahon  sammaliin. 

260.  Oripää.     Tallgren  n.   53.   — 13. 
Fiina  Virtanen.    M.  p.  Maariassa. 
Kutitin,  kutitin,  kumppanii, 

kätkin  suohon  sammaliin, 
viira [!]  veräjän  pieleen. 
Ikävä  on  yksin  ollakseni, 
5  ikävä  karjaa  kartakseni. 


257.     x  =  puht.  kirj.  kokoelmassa 
253  ja  alahuom. 


Kirjas  katoskarjastani, 
paras  lehmä  laumastani. 
Isäntäkin  ikkeellä  lyö, 
ementäkin  sitteellä, 
io  veljeni  vikatteella 
orpana  orjankuiruilla. 

261.  Oripää  t.  Pöytyä.  Vihervaara  n. 
3733.  —11. 

Justiina  Stenvall,  73  v. 

Kutitin    kutitin    kumppaniini, 
kätkin  suahon  sammaliin 
kirjavan  kiven  viäreen. 
Ikävä  yksin  ollakseni, 
5  paljon  karjaa  kaitakseni. 
Oi,  voi,  voi  oikostani, 
Korjas  katos  karjastani, 
paras  lehmä  laumastani. 
En  uskalln  ennää  kotio  mennä: 
io  isäni  lyä  ikkeellä, 
äitini  äkkeellä, 
sisareeni  sirpillä, 
veljeni  veitellä. 

Paimen  poika  kutitti  kumppaninsa 
kuoliaaksi  ja  kätki  suohon  samma- 
liin ja  sanoi  sitten  edellä  olevan  laulun: 
kutitin  kutitin  kumppaniini  j.n.e. 

262.  Oripää?     Vihervaara   n.    5146. 

—21. 
Turku,   Kaarlo   Lehto,   29  v. 
Kutitin  kutitin  kumppanii 
Kätkin  suahon  sammaliin, 
Pistin  leivänpalan  poveen. 

Toinen  paimen  oli  kutittanut  toista, 
niin  että  se  kuoli.  Koetti  saada  vir- 
koomaan. 

n:o  21.  —  2  Säkeet  1—3  =  n:o  23  b;  ks  n:o 


Lampurin  laulu.   ^t>3 — 271. 


169 


263.  Loimaa.     Vihervaara    n.    4475. 

—13. 
K  iroliina  Puisto,  72  \. 
Toinen   paimenpoika   kutitti   toisen 
kuoliaaksi  ja  lauleskeli: 

»Kutitin  kutitin 
Kumppaniani  ett  kuali, 
Kätkin  suahon  sammaliin 
Kotoni  laronalli'. 
Panin  leivän  palanki  povveen.» 

264.  Loimaa?  Tamminen  n.31. — 85. 


Veljeni  lyä  veittellä, 
Sisareeni  lyä  sirpillä1, 

Orpana ni  lyä  oljella2. 

267.   VuuLalaitlua.    Antco    Vipuuni, 

n   2.  s.  29.  —09, 

Punkalaitumella     on     ennen     ollut 

eräs  pitkänlainen  paimentytön  valitus, 

jossa  muun  muassa  on  säkeet: 

»Kutitin,  kutitin  kumppaniani 
Peitin  suohon  sammalihin.» 


Toverinsa  surmaaja. 

Kutitin      (kutkutin)      kutitin  268-  RarjaM&a.    Ruusunen   n.  103. 

/ID 

kuinppanii. 
Kätkin  suohon  sammaliin. 
Ikävä  on  yksin  ollaksen', 


Isoa   karjaa   kaitakscn'. 

265.  Alastaro.     Vihervaara   u.   248*. 

—11. 
Virtsanoja.     Markulan   emäntä,   n. 
i">  v.     Kuullut  Yampulassa. 

Kutitin,  kutitin  kumppaniani, 
Kätkin  suahon  sammaleihin. 


Kuti  kuti  kumppanii 
Kätke  suahoo  sammallii. 

Sanotaan1  lasta  kutitellessa. 


269.  Virrat.     Lm  min-  n.  li*.       13. 
Maria  Vilhelmina  Spir.  69  v.  Muis- 
tiinp.    Hauholla. 

Kutitin,  kutitin  kumppalia, 
hautasin  maalian  (suohon)  sam- 
maliin. 


Lampurin  laulu. 
270.  Honkajoki.   Kallio  V.  •/,  n.  838. 


266.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2446. 

—11. 
Ylhäinen.    Miina  Paukkio. 
Painien  kutitti  toisen  kuoaliaaks  ja 
sano: 

Kutitin,  kutitin  kumppanianin. 
Kätkin    suahoon    suinmnleihin 
Kotoni  [aron  etteen. 
En    minä    nyt.    uskalla    kotiani 

mennä:  271.  Lucia.  Rekola  n.  205. 


—09. 
.1.    V.    Kallio. 

Lampurin  tuutu. 
Limpun,    lampun,    lampaisiin, 
Lampaan  papu  hampaisiin! 


-10. 


5  Isäni  lyä  ikkeellä, 
Äitini  lyä  äkkeellä, 


Tutu,  tutu  lampaitani, 
kili,  kili  kiliäni, 


266.    1   *lyö*  sirpillä:  1.  s.  —  2  *lyö*  oljella:  1.  o. 
268.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


170 


Paimenlauluja. 


päkä.  päkä  päkäken  pässiäin, 
päkä,  päkä  puskuri  pässiäin. 
5  Älä  sinä  kultain  luule, 
että  minä  toisia  kuulen, 
kyllä  me  tavataan  huomenna, 
soittelen  suurella  aholla. 

Muut  menee  kirkkoon. 

272.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2487. 

—11. 
Yirtsanoja.    Fredrika  Friman,  60  v. 
Kuullut  loi  maalla. 

Paimenlaulu. 

Muut  mennee  kirkkoon, 
Minä  kurja  karjaan; 
Muut  kuulee  kirkonkelloo, 
Minä  kurja  karjankelloo. 

273.  Alastaro.     Vihervaara    n.  2445. 

—11. 

Ylhäiuen.    Miina  Paukkio,  55  v. 
Paimenlaulu. 

Muut  saa  kuulla  kirkonkellot, 
Minä  kurja  karjankellot; 
Muut  saa  kuulla  papin  ääntä, 
Minä  kurja  sonnin  ääntä. 

274.  Punkalaidun.      Moisio    n.    33. 

—10. 
Paimenlaulu. 

Muut  menee  kirkkoon, 
minä  kurja  karjaan; 
muut  ne  kuulee  kirkonkellon, 
minä  kurja  karjankellon; 
s  muut  kumartaa  pappia, 
minä  kumarran  kuusenjuurta. 


Saatu  »Matin  Kaisulta»,  sanoi  lap- 
sena paimenessa  ollessaan  sitä  laula- 
neensa, eukko  on  yli  70  v. 

275.  Mouhijärvi.      Järvinen     n.    44. 

—53. 

Paimenen  laulu. 

Muut  menee1  kirkkoon, 

Minä  kurja  karjaan; 

Muut  kuulee  kirkonkellot, 

Minä  kurja  karjankellot: 
5  Muut  näkee  kirkonharjan, 

Minä  kurja  kuusen  laivan; 

Muut  näkee  papin  parran. 

Minä  kurja  pukin  parran; 

Muut  kuulee  huomenvirren, 
io  Minä  kurja  pukin  porun. 

276.  Tärvää.   Kullaa  n.  15.  10/i  —03. 
Tapiola. 

Paimenlaulu. 

Muut  menee  kirkkoon, 
Minä  kurja  karjaan, 
Muut  istuu  kirkon  penkkiin. 
Minä  kurja  kuusen  juureen; 
5  Muut  kuulee  kirkon  kellut. 
Minä  kurja  karjan  kellot. 

277.  Tijrvää.  Kullaa  n.  249.10/1—04. 
Tapiola.      Eeva     Haavisto,    52    v. 

Kuullut    äidiltään,     kotoisin    Tyrvään 
kylästä. 

Paimenlaulu. 
Muut  menee  kirkkoon, 
Minä  kurja  karjaan: 
Muut  kuulee  kirkon  kellot, 
Minä  kurja  karjan  kellot; 
5  Muut  kuulee  lukkarin  veisun, 


275. 


men|n|ee  :  m. 


Muut  ui  snee  kirkkoon.    °.77     281 


171 


Minä  kurjan  karjareisun; 

Muut    näkee  papin  parran. 
Minä  kurja  pukin  parran: 
.Muut  kuulee  papin  lorun, 
io  Miiiä  kurja  pukin  porun. 

278.  Kylä-Karvia.  Paldanin.  .'. — 52. 

Muut  menee  kirkkoon.1 

Muut    ne    kirkkohoir   menepi, 
Minäpä  kurja  karjahan; 
Muut  kuulee  kirkon  kellon, 
Minä  kurja   karjan  kollnn; 

t  Muut  näkee  kirkon  harjan. 
Minä  kurja   kuusen  laivan: 
Muut  kuulee  papin  äänin. 
Minä  kurja  karjan  äänen; 
Muut  näkee  papin  parran. 

i"  Minä  kurja  pukin  parran. 
Kivi  un  inulla  kirkkonani, 
Pajupensas  pappinani, 

Lahopuu   laulajanani. 
Käki  kulia   Inkkarina. 
15      Kuku  kulta  käki  lintu, 
Sauvanko  käyn  karjan  kanssa, 
Tämä  suvi,  vaiko  kaksi. 
Eli  seitsemän  su1 
Eli  '-i  täytehen  tätäkää? 

279.  hinrio.     Kaukomaa   L.   n.  47. 
-  1C  6  30. 

Karviankylä.      Salomon     Teppala, 

83  v. 

I':: mun  polska. 
Miiui>_puko,,  kirkkohoo, 
Minä   kurja   karjalla. 


Ja  inuiit  kulon  kirkonkellon, 
Minä  kurja  karjankellot, 
n  Muut  näköö  papinparran, 

Minä   kurja  kutinparran. 

280.  Parkano.    Earvia  n.  :'17.  —07. 
Kihniö.      Iivari   Mäntykoski,   ',:  v. 

Kuullut    Antilan    l\  I  täreltä 
Paimen  / 
Muut  menee  kirkkoon. 

Aluni    kurja    kaljaan; 

Muut  kuulee  kirkon  kellon, 
Minä  kurja  karjan  kellon; 

s  Muut  ne  näkee  papin. 
Minä  kurja  pukin; 
Muut  ne  kuulee  papin  äänen, 
Minä  kurja  pukin  äänen; 
Muut  ne  kuulee  lukkarin  äänen, 

i»  Minä  kurja  härjän  äänen 

281.  Sahalahti.     Äijälä    K.    ».167. 

—96. 

Muut'  no  menee  kirkkoon, 
minä  kurja2  karjaan. 
muut  no  kuulee  kirkonkellot, 
minä  kurja   karjan  kellot. 
5  Muut  no  näkee  kirkon  harjan. 
minä  kurja  kuusenlalvan, 
muut  no  näkee  papin  parran. 
minä  kurja  pukin  parra[n]. 

Minä    yksin  jätöt  t  iin 
m  ikkunoihin  itkemään, 
portillen8  poraamaan 

ja   raitille  raakkumaan. 


•J7s      '  o:  Katso  Kanteletar  1.    Kirja  177.  —  -  kirkko | on   :kirkkooon. 

i.     '  Runon  odossa:    Hiiri  meni  mettään  pikku  kelkkanen  perässä  pikku  .  — 
2  kurja  nm  :  k.       :i  portille:  portillen. 


172 


Paimenlauluja. 


282.  Vesilahti.  Hels.  Suom.  Normaali- 
in*, konv.:  Lindroos  n.  1.2*.      92. 

Järvenranta.    Kustaa  Kalpela. 
Paimen    valitus. 

Muut  menee  kirkkoon, 
minä  kurja  karjaan; 
muut  kuulee  kirkon  kellon, 
minä  kurja  karjan  kellon; 
5  muut  kuulee  papin  äänen, 
minä  kurja  kutun  äänen; 
muut  näkee  papin  parran, 
minä  kurja,  pukin  parran; 
muut  näkee  papin  pälsit, 
io  minä  kurja  pukin  pälsit. 

Paimenen  huolet. 

283.  Tijrvää.   Kullaa  n.  90.  — 19/4  03. 
Tapiola.     Oskar    Haavisto,    16    v. 

Kuullut  äidiltään. 

Paimenen   laulu. 

Ketulla  on  käytävänsä, 
Saukolla  salaovensa, 
Minne  piilohon  pujahtaa 
Vaaran  suuren  vaaniessa, 
5  Rajun  ilman  uhatessa. 
Niin  ei  mulla  raukalla; 
Kuusi  mulla  suojanani, 
Sora  mäki  polkunani. 
Voi,  jos  ilta  jo  tulisi, 
io  Että  kotiin  kerkeäisin! 

284.  Parkano.    Harvia  n.  216.  — 07. 
Kihniö.     Iivari    Mäntykoski,    47    v. 

Kuullut   Antilan    tyttäreltä. 
Paimenlaulu. 

Meni^   minä  Ruottiin, 
Sain  sieltä  ruopit; 


Meniw   minä  Saksaan, 
Sain  sieltä  saappaat. 
5  Menin  minä  pahan 
Leppäkosken  rannalle, 
Siellä  tuli  vastaani 
Puhiseva  akka, 
Joka  ajo  aina 
io  Paimenia  takkaa, 
Repi  minun  vaatteeni 
Riisin  rääsin. 

285.  Punkalaidun.    Hahnsson  n.  401. 

—53. 

Paimenlaulu. 

Muretta  on  muilla  ja  minulla 
Juostesani  karjan  sivull. 
Jos  vohlan  poika  pois  tullee, 
Ehtoolla  sen  kurja  (kohta)  kuulen. 
5  Isäntä  sen  kirjaan2  kroppaa, 
Palkkani  päälle  paneepi3. 

Paimen  soitto. 

286.  Tyrvää.  Rullaan.  114.  —  15/4Ö3. 
Näntölä.    Juhanna  Aittomäki,  32  v. 

Paimenlaulu. 

Paimen  kun  torvella  toitotteli, 
Sudet  ne  kauas  karkotteli, 
Karhut  ne  konttasi  kankahalle, 
Sudet  ne  samosi  saunan  alle. 

5  Vaan  kun  paimeen  uneen  vaipu, 
Silloi  karhu  lähes  saapui, 
Susi  hypähti  laumallansa, 
K.i.ipsahti  paha  karjanansa. 
Paimen  kun  heräsi  unestansa, 

io  Huomasi  karhun  karjassansa, 
Rupesi  torvella  toitottamaan. 


285.     J  Puht.  kirj.  kokoelmassa  n.  22.  — 2  Pulit,  kirj.:  kirjan  :  kirjaan.  — 3  alkup. 
kok.:  panepi :  paneepi. 


P  inn-nen  voi.    287—295. 


r  ; 


Paimenen   voi. 

287.  Kurria.     Kaukomaa    /..    n.   48. 
-w/.30. 

\ mni;i l.inkyla.     Elina    Halli,    70   v. 

Juustoeväs  a  n  in'  t  tiliin  aina  ensi 
päivänä  paimenille.  Muulloin  he  lau- 
loivat: 

Paimenen  "ii  paha  olla, 
Kun  ei  olo  voita, 
Silakoita  askissa 
Ja  mätämurnakoita1. 

288.  Kurrin.     Kaukomaa   L,   n.    49. 

-nU30. 
Sarvelankylä.  Maria  Heinonen,  78v. 
Karjasta   kotiintullessa    laulettihin: 
Paimen   parka   on   päivällistä. 
Paimenen  voi  on  voimallista. 

289.  Karria.     Kaukomaa   L,   n.   50. 

~nU30. 
Sarvelankylä.     Maria  Otava,  64   v. 
Paimen  parka  päivällistä, 
Paimenen  voi  on  voimallista. 

290.  Kania.     Kaukomaa  L,   n.   51. 

-  21  6  30. 
Koskiperä.     Kaisa    Välimäki.    7'J    v. 

Paimen  parka  päivällistä, 
Paimenen  voi  on  voimallista. 

291.  Ikaalinen.    Alaani  \'iljo,  ».  8. 

—  31. 

Luhalahti.    Kalle  Sarkola,  n.  84  v. 
Paimenta   kiusoteltiin    runolla: 

Paimen  parka  päivällistä, 
paimenen  voi  on  voimallista! 


En   loitsu  sna   kurakämmeneksi 
enkä  paskapeukaloksi. 

Tyytyn,  lyytyn,  piikapaimen. 

292.  Kura.    Juniani  n.  10.       — 52. 
Tyy,   tyy.   tyv.   Ivy,   piika-pai. 

raen, 

Aja   karjas'  tälle  puolelT, 
Tääll'  on  pimlat  puolikypsät, 
Ompi  mansikkaat  makiat, 

5  Sekä  lintikkäät  liidät. 

293.  Noormarkku.    Koskilahti  n.  45. 

-2U04. 
Sofia   Viik.   60   v. 

Paimenen  huilu. 
Tuurin  luurin,  piikapaimen, 
Aja  karjas  tällepuolen! 
Tääl"  on  heinät  hempukaiset, 
Vili  ta  varvut  viiriäiset, 
5  Puolamet  on  punaisia. 
Mansikat  on  makuisia. 
Sinä  olet  Liisa  Anna! 

294.  Oripää.     Vihervaara    n.    2372. 
—11. 

Tanskila.    Maija   Välilä,   74   v. 
Paimenlaulu. 

Tyytyn,  tyytyn,  poikapainini. 
Aja  karjas  tälle  pualen! 
Tääll  on  pualat  punasia 
Ja  mansikat  makkeimpia. 

295.  Alastaro.     Vihervaara   n.  2448. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 


iso  silakka.     Kertoj.  selit. 


174 


Paimenlauluja. 


Paimenlaulu. 

Tyyryn    lyyryn,    piikapaimen. 
Aja  karjas  tälle  pualen! 
Täälä  on  marjat  makkeempia. 
Pualat  punasempia. 

296.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2489. 
—11. 

Männistö.     Mikko    Sulonen,    23    v. 

Paimenlaulu. 

Tyyryn   lyyryn,   piikapaimen, 
Aja  karjas  tälle  pualen! 


297.  Punkalaidun.  Vihervaaran.  269. 

—09. 
Vanttila.     Tiina   Oivukkala,    67    v. 

Kehtolaulu. 

Tyytyn,   tyytyn   piikapaimen 
aja  karjas  tälle  pualen! 
Tää!  on  mansikat  makosia, 
pualat  puppurijaisija. 

298.  Tyrvää.  Ojansuu  A.  H,n.  24.-00. 
Anna   Stiina    lisakintytär,   66   v. 

Tuutii  luutip  piika  paimen. 
Ajak  karjaa  tällep  pualen. 
Tulek  ittek  kivijä  miiären. 
Täälä  mansikat kim  makosia 
Ja  pualakkir)  kansa  puppurija  on. 

299.  Tyrvää.     Pakula  V.   V,  n.   70. 

■*U12. 

Kalliala.    Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Tyytyn,   tyytyn,   piikapaimen, 
aja  karjas  tälle  pualen! 


Tääl  on  marjat  makosia 
ja  pualat  purppuriaisia. 

300.  Tyrvää.    Pakula  V.   V,  n.  59. 

- 10/3 12. 

Vihattula.   Heikki  Kustaa  Mäenpää, 
76  v.     Kuullut   isältään. 

Pii,  pii,  pii,  pii  piikapaimen, 
aja  karjas  tälle  pualen! 
Tääl1  on  mansikat  makeita 
ja  pualat  puppuriaisia. 

301 .  Turvaa.  Ahlstedt  n.  8.  —  29/12  02. 
Peukalomäki.  Anna  Nyman,  74  v. 
Tyytyllyytyn,  piikapaimen, 

Aja  karjas  tälle  puolen, 
Tule  itte  kiviä  myöten! 
Täair  on  mansikat  makoisia, 
a  Puolat  tääll'  on  punaisia. 
Vihdan  lehdet  vihriäiset, 
Heinänkorret  heikuriaiset. 

302.  Tyrvää.  Kallaa  n.  40.  —  14/x  03. 
Tapiola. 

Tyydyn  lyydyn,  plikka  paimen. 
Aja  karjas  tälle  puolen, 
Tule  itse  kiviä  myöten! 
Tääl  on  mansikat  makuisia, 
s  Puolat  puppuriaisia. 

|303.  Tyrvää.  Ahlstedtn.32.—18/i03. 

Peukalomäki.    Anna-Liisa  Nyman. 
75   v. 

Tuutulaulu. 

Tyytyn,  tyytyn,  piikapaimen, 
Aja  karjas  tälle  puolen, 
Tule  itte'  kiviä  myööen! 


300.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Tyytyn,  lyytyn,  piikapain  1—311. 


175 


Tääll'  mi  mansikal  makoisia, 
a  Puolal  tääll'  on  punaisia. 
Vihöan  lehöel  vihriäiset, 
Heinän  korrel  heikuxiaiset. 

304.  Lavia.  Kamppi  n.  14.—  u/8  03. 

Paimenten  laulu. 

»Tyytyä  lyytyn  piikapaimen 
Aja  karjaa  tällepuolen, 

Tääll'  on  mansikka  makoinen 
Ja  pimiä  pumpukainen.» 

305.  Jämijärvi.   Välisalo  n.  13.  — 02. 
Heta  Pajulahti,  >'<:  v. 

Tylyn  lylyn  piikapaimen. 

Tvivn  lytyn  piikapaimen, 
tee!  on  toinen  poikapainien. 
Aja  karjaa  tällepuolen, 
tee!  "n  heinä  hempukainen 

5  puolanmarja  pumpukainen. 

306.  Honkajoki,      llirsikoski  Anna, 
n.  59.—*/324. 

Pium,  paum,  pi[i]kapaimen, 
aja  karjas  tällenpnolen! 
Tääll'   on  heinät   hempukkaiset, 
vitsan  varvut   vehreäiset, 
5  puolametkin  "n  punasia, 
mansikatkin  on  makosia. 

307.  Kurrin.    Kaukomaa  L,   n.  11. 

-  i!  6  30. 
Aumiankvlä.      Joosefiina     Jokinen, 
v. 

Pii.  pii.  piikamainen, 

A|ak_kaijas  tällepuolen, 


Tee]  "n  heinä  hempukainen, 
Puolanmarja  pumpukainen, 

s  Lapsella  mansikka  makoinen. 

308.  Sahalahti.  Annia  E,  a.  139.  —96 

Tiimi  Iiirul  likkapaimen, 

aja   karjas   tälle   maalle, 

t.ill'1  on  puola  punasempi, 
tääl'  "n  heinä  hehkosempi, 
5  tääl'  on  mansikka  makonen, 
mustikka  sitäkin  muikerainen. 

309.  Satakunta.   Petelius  n.  19.  — 15. 

Julio    Malja.    43    v.     Kuullut    Sata- 
kunnan rajamilla,  f\   muista  keneltä. 

Piiluun  laulu. 
Tyytun   lyytun    piika    paimen, 
Aja   karjas  tälle  puolen, 
Tääl  on  kedot   Vehniäisiä. 
Tääl  on  mansikat1  makeoita, 
s  Mustikat  muita  paremmat, 
Tääl  "n  pimlukat  punaisia, 
Vadelmal  vallan  mainiot. 

310.  Lcinpnälti.  Leander  n.  73*. — 13. 
Maija    Mäkinen,    64     v.     Muisliinp. 

Hauholla. 

Tyyryn  lyyryn  piikapaimen. 
aja   karjas  tallen  puolen. 
Tääll  on  heinä  hentokainen, 
mansikkakin  makosempi, 
5  puolakin  on  punasempi, 
mustikkakin  mustempi. 

311.  Virkkula.     Siani:   n.    21*.       89. 
Eva  Kaisa  Purra,  69  v. 


1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 
309.     '   kk:ssa  iso  alkukirjain. 


176 


Paimenlauluja. 


Tyytyn,  lyytyn  piika  paimen, 
aja  karjas  tälle  puolen, 
täällä  mansikka  makonen, 
täällä  puola  pumpukainen 
5  heinä  myöskin  hentukainen. 

312.  Pirkkala.    Virtanen  n.  18.  — 05. 
Nokia.    A.  Virtanen. 

Laulu. 
Tule  tänne  piikapaimen, 
Aja  karjas  tännepuolen, 
Tääll'  on  mansikka  makoinen, 
Puola  kans'  myös  on  punainen! 


313.  Tampere.  Kallialan.  47*. 
Tiru,  liru,  likkapaimen, 
Aja  karjas  tälle  puolen, 
Tääll'  on  puolat  punasia, 
Mansikatkin  makosia. 


-13. 


52. 


314.  Ylöjärvi.  Palaani  n.  12*. 

Tyytyn  lyytyn  piika  paimen. 

Tyytyn  lyytyn  piika  paimen, 
Aja  karjas  tälle  puolen, 
Tääl'  on  heinä  hempukainen, 
Mansikoita  mollillansa, 
5  Mustikoita  mustanansa, 
Juovukoita  kallellansa, 
Muuramita  siellä  täällä, 
Viikunoita  saksan  maalla. 

315.  Kuhmalahti. Lindroosn. 8*.  — 88. 
Haap'saari.  Eräs  40  v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.    Muis- 
tiinp.    Tottijärvellä. 

Tyytyn,  lyytyn,  paimenlikka, 
Aja  karjas'  tälle  puolen. 


Täällä  heinä  hienosempi, 
Mansikka  makosempi, 
5  Puolan  kylki  punasempi 
Mustikka  mustempi, 
tahi  viim.  säe  myös: 
Mustikka  mustukainen. 


316.  Kuhmalahti.  Hels.  Suom.  Nor- 
maalilys.  konv.:  Lindroosn.  13*. 
—92. 

Judith  Lindroos,  50  v.,  synt.  Kuh- 
malahden  Haapsaaren  kylässä.  Muis- 
tiinp.    Vesilahdessa. 

Paimentytölle. 

Tyytyn  lyytyn  paimenlikka. 
aja  karjas  tälle  puolen; 
täällä  heinä  hienosempi, 
mansikka  makosempi, 
5  puolan  kylki  punasempi, 
mustikka  mustukainen. 

317.  Keuru.     Valli  n.  3*.  02. 

Paimenlaulu. 

Tyytyn  lyytyn  paimentyttö 
Aja  karjas  tälle  maalle, 
Tääl'  on  puolakka  punainen, 
Tääl'  on  mansikka  makonen, 
5  Heinän  nenä  hemposempi, 
Kivet  kellon  kaltaiset. 

318.  Keuru.    Vegelius  n.  14*.    — 07. 

Paimenen  laulu. 

Tyyty'  lyyty'  paimentyttö 
Aja  karjas  tälle'  maalle! 
Tääll'  on  puolukka  punanen, 
Tääll'  on  mansikka  makonen, 
s  Heinän  nenä  hemposempi, 
Kivet  kellon  karvaset. 


U<  mene  niiltuun.    318a— 321. 


177 


318c  Satakunta?  ArhoA.O,  n.7—89. 
Mp.  Isojoella. 

Paimenpoika  ja  -tyttö. 
[Paimenen  laulua  —  Pakenevan  ru- 
noa      Hämeen  ilmeet.] 

»Aja]  tälle1  puolen  karjasi! 
täällä  un  puolallehdet  punaisia, 
mansikat  makoisia.» 

Tyttö   sanoi: 

»En  uskalla  mennä  kotiin, 
s  silla  pudotin  kirjat  metsään; 
isäni  hakkaa  ikeellä, 
äitini  äkeellä, 
tyttäretkin  tynnyreillä, 
kakaratkin  kapuloilla. 
io  ja  mukulatkin  muilla  puilla3. 
Hoi.  hoi,  horjattii! 
kaikki  piiat  korjattiin, 
minä  yksin  jätettiin 
ja  minä  yksin  metsään  karkasin, 
is  Metsä  minulle  kepin  antoi, 
kepin  minä  vanhalle  ämmälle  an- 
noin; 
ämmä  minulle  kakon  leipoi, 
kakon  minä  kalamiehelle  annoin 
kalamies  minulle  kaloja  antoi. 


io  kalat  ininä  jyvämiehelle  annoin; 
jyvämies  jyviä  antoi, 
jyvät  minä  kotkalle  annoin: 
kutka  minulle  siipensä  antoi, 
yli  meren  mennäkseni 

25  ja  takaisin  tullakseni. 

Siellä  minä  paljon  ihmeitä  näin: 
Piika  tunki  tunkiossa, 
sika  sotki  taikinaa. 
hevonen  leipoi  leipiä, 

30  härkä  mylvi  pöydän  päässä, 
isäntä  hirnui  hinkalossa, 
ja  emäntä  nauroi  kaukalossa. 

Älä  mene  niittuun. 
319.  Tyrvää.    Pahula  T*.   I".   */.   76. 

15/    -ii) 

Miina  Forsblom,  8i  \ . 
Kirjakka,  Railakka. 
hyvä1  lehmä  Heimakka. 
älä  mene  niittuun! 
Niittumiäs  tulee, 
s  lyä  sinua,  lyö  minua, 
nappaa  kellon  kaulastas 
ja  kuuluvaisen  kulkustas. 


TYÖLAULUJA. 


Jauhajan  laulu. 
320.  Virrat.  Leander  n.  22*. 


-13. 


Maria  Vilhelmiina  Spir,  69  v.  Muis- 
tiinp.   Hauholla. 

Minä  jauhan  Jaakolleni, 
pikku  puuron  poijalleni. 


321.  Punkalaidun.  Moision.  9. — 10. 
Haviokoski.      Suutari     Hakenberg. 
n.   70  v. 

Joulusahliksia   jauhettaissa. 

Minä  jauhan  jaarittelen. 
Yksin  jyvin  jyrkyttelen. 
Joulu  tulee,  jonkkis  konkkis. 


318  a.    l  kk:ssa  pieni  alkukirjain  säkeissä:    1.   '•  ja  14. — 2  tä|nn|e  :  tälle. 
3  pui  pj:  puitta. 

319.     '  Säkeissä  2  ja  3  on  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


12 


17S 


Kehtolauluja. 


Nisukakko1  kainalossa, 

5  Viinapullo  plakkarissa. 
Olkilyhde  selässä, 
Vaskikynttilä  kädessä . 
Tuomas  kulta  joulun  tuo. 
Hiivanuutti  hiirenruoka, 
10  Joka  joulun  poijes  vie. 

Hyvä   on   olla    hympyrällä. 

322.  Kankaanpää.    Laiho  181.  — 89. 
»Hyvä  on  olla  hympyrällä1 

kaunis  kampura  jalaalla2. 
ettei3  vaadita  sotaan 
eikä  tahdota  tappeluhun.» 

Kankaankutojan  laulu. 

322  «.  Kiikha.    Maijala  n.  123. 

-7*  04. 
Näin  kurotaan  kankast, 
Näin  veretään  lankast; 
Kuro  kankast,  verä  lankast, 
An  syöstävän  kulkee! 

Kehrääjän  laulu. 

323.  Karvia.    Kaukamaa  L,  n.   .r)2. 


Sarvelankylä.    Maria  Otava,  64  v. 
Kehrätessä   laulettiin. 

Kehräpäätä  keikutteli, 
Rullapäätä  ruikutteli, 

Ei   muista  loppua. 

324.  Lempäälä.  Leander  n.  62*.  — 13. 
Maija   Mäkinen,    64    v.     Muistiinp. 

Hauholla. 

Antaa  rulla  i  ruikutella, 
kehrävarren  keikutella. 

325.  Ruovesi.    Palaani  n.  18*.  — 52. 
Antaa  rullan  ruikutella, 

Kehrä,  varren  keikutella, 
Villat  karstaa  kerkoseksi, 
Vedä'  lanka  pienemmäksi, 
s  Kudo'  niistä  vaipat,  ryijyt, 
Kirjavat  röijyt,  hamehet, 
Joita.  nährhVkin  kelpaa. 

326.  Virrat.    Leander  n.  7*.     — 13. 
Maria  Vilhelmina  Spir,  69  v.    Muis- 
tiinp. Hauholla. 

Antaa  rullan  ruikutella, 
Kehrävarren  keikutella . 


KEHTOLAULUJA. 


Aa  aa  —  — . 

327.  Luvut.    Salo  n.  306.  —M. 

M.p.  Hattulassa. 
Aa  aa  Mollakka, 
Mahraks  omani  ollakka, 


327  a.  Ahlainen.  Hämeenlinnan  alak. 

sem.   Haapala   Anni,    n.  129. 

—24—25. 
M:iria  Ranta,  65  vuotias. 

Aaa,  aa  lullaa,  vauva  tahtoo 
pullaa, 


321.  x  Nisukakk|u|  :  Nisukakko. 

322.  :  Yrl.  Kant.  11,  209.  —  2  jalalla:  jalaalla. 


kk:ssa  iso  alkukirjain. 


A  i  aa  — 


327  a— 335. 


179 


i  -  ei  vauva  pullaa  saa, 
Ei  hau  sitten  nukukkaan. 


328.  Oripää.     Vihervaara    n.    2374. 
—11. 

i  Iripää.    Eemeli  Oksanen,   28   v. 
Vakulaulu1. 

Aa  vissan  tussakkaa, 
Raitalan  Maijan  masurkkaa. 
Karjalan  poijaat  kyytillä  aijaa, 
Mennääs  kattoon  Raitalan  Maijaa 

329.  Alastaro.     Vihervaara   n.  2405. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Kehtolaulu. 

Aa  aa  allersoo, 
Maahan  pantiin  pallersoo. 

330.  Harjavalta.    Ruusunen   n.  109. 
—03. 

Aa  vavva,  makkaakkavvan, 
Konnei  kirkosta  kottiit  tulli. 
Keitär  riaskaa  vellinkö, 
Panen  sokeni  sualaksi. 

331.  Punkalaidun.  Moisio  n.  30.      10 

Aa  lullaa  lustil 
Kirjaa  puski  Mustikee, 
ei  tätä  laulua  auta  säästää, 
kun  tätä  lakataan. 
5  niin  ruvetaan  päästä. 


332.  Kokemäki.     Kujanpää    n.    10. 

*h*20. 
Mania    Salonen,    i4    v. 

A.i  aa   Amalia,  liikuta  lullaa 

Sofia. 

333.  Kokemäki.      Kujanpää    n.    2. 

•li  SI. 
KUla    Haapanen,    ">i    v. 
A.i.  aa,  allii. 
kivi  kuva   kallii. 
isoaita  edessäni, 
pienel  pojal  perässäni, 
s  papupussi  selässäni. 
Ei  voi  kulkee, 
ei  voi  kulkee. 

334.  Kauvalsa.  Santavirta  n.  82.  — 05. 

Amanda    Kaakki,   45    v. 
Kektolsulu. 

Aa  aa  Aapelipoika, 
Tosa  cm  Joulupäre1, 
Ei  muista  loppuun  asti.) 

335.  Tyrvää.   Ahlstedt  n.  4.  —  7/i  03. 
Illo".  Anna-Stiina  Korkeemäki,  69  v. 

Tuutulaulu. 
[Loppu  pyrkimärunoa  1 

Aa  lullaa,  avaas  "\  i! 
Eikös  se  kyllä  hyvin  sovi? 
Vedä   rautaa  poikki1  lautaa! 

Ei  minun  ilman  mennä  auta. 

5  Siviä  ii   minä   tulla  tahdon, 

Jos  minä  vielä  joinkin  mahdun. 
Vai  onko  siellä  kyllä  muita 
Vii  nai  Kiitä,  tupakkisuita? 


1  r.   (=  kehtolaulu). 

1   ij|oulupäre  :  Joulupäre. 

1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


180 


Kehtolauluja. 


336.  Honkajoki.     Hirsi  koski   Anna, 
n.  22.  -23/324. 

Aa,  aa,  akkasta,  ei  se  ollu  mi- 
tään pakkasta, 
vaan  se  oli  pientä  pyryä,  kun 
(vauva)  piti  itte  jyryä. 

337.  Noormarkku.     Österlund   n.    6. 
—20. 

Tuutulaulu. 

Aa  aa  kakaraa 
ei  saa  kakaraa  nukkumaa 
tarttis  heittää  muurin  taa, 
muttei  ilkee  kumminkaa. 

338.  Lempäälä.    Vihervaara  n.  4392. 
—13. 

Tuulilaulu. 

Aa  k  lullaa,  taas  tullaan 
Pikku  piikaa  naimaan, 
Humputa  heijaa,  tussan  lullaa, 
Pikku  piikaa  naimaan. 

339.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2560)  3*.  —08. 

Aa  lullaan  taas  tullaan 
Meitän1  tyttöjä  naimaan 
Hopeeta  päähän 
Kultaa  kaulaan 
s  Silkki-leeninki  päälle. 

340.  Tyrvää.    Pakula  V.   V,  n.  90. 
-"Is  12. 

Miina  Forsblom,    84  v. 

Aa  lullaa  lasta, 
tule,  surina,  vastaan, 
isot  tallukat  jalassa, 
leipäsäkki  selässä 
5  ja  viä  tuota  meijän  lasta! 


341.  Tampere.  Kallio  V.  J,  n.  819*. 
—09. 

Kuultu  noin  40  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Aalullaa  äidin  piika 
Noudetaanpas  leipää. 
Jos  ei  äiti  leipää  saa 
Jääpi  kehto  seisomaan 
5  Lapsi  kulta  itkee 
Lapsi  kulta  itkee. 

341  a.   Tampere.    Lindström  Olga,  n. 

18.    —18. 

Aa,  tuuti  lullaa , 
ei  ole  hyvä  tulla 
meidän  Matin  lullaan. 

342.  Kangasala.  Kallio  Väinö  n.  14*. 
—02. 

Ida  Pohjonen,  35  v.  Kuullut  mum- 
moltaan, kotoisin   Kangasalta. 

Aa  aa  alli  lintu 
Pienen  linnun  poika 
Pienellä  linnulla  pitkät  siivet 
Jolla  se  N.  hoitaa. 

342  a.  Ruovesi.  Luutonen  Ahto.  n.  47 

—17. 

Aa,  aa,  akana, 
Pysy  poika  kotona, 
Äitis  selän  takana. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 

343.  Eura.    Järvinen  siv.  2.       — 52. 
Kohtuus   kuol'   jo    Kuokkalan 

koskeen. 


339.     l  t  alleviivattu. 


.tkk;mi  kimli      343 


181 


Kuka  sen  näki? 
Kuokkalan  väki. 
Kuka  sen  hautas? 
s  Hallin  Matti. 
Kuka  sen  veisas? 
Välikylän  pappi. 

344.   Ulvila.    Tuomi  n.  58.         —90. 
Vanhala.     Fiia   Lindgren,   51    v. 

Kehtolauluin. 

Aa  aa  akkani  kuali. 
Kuhunka  se  kuali1? 
Kukkulan  jokkeen. 
Kuka  sen  näki? 
s  Kukkulan  väki. 
Kuka  sen  hautas(i)? 
Kaliin  Matti. 
Kuka  sen  veisas(i)? 
Kivikirkon  pikkunen  pappi. 


345.  Kull, m.    Tuomi  n.  1. 
Yiikka   Lauren,    17    v. 


89 


Kehtolauluja. 

Aa  aa  akkani  kuoli, 
liisrin  pukkini  peijaisiin; 
ei  ole  varaa  toista  tuoda, 
eikä  tätäkään  hautaan  saada, 
5  annetaan  olla  uuttiseen  asti. 
käsketään  vieraita  runsaammasti. 

346.  Noormarkku,.    Koskilahti  n    35. 
-'  i  04. 

liina    Fors,    40    v. 
Lasten  laulu. 

Aa  aa  akkani  kuoli! 
Kuhunka  se  kuoli? 
Merstalan  jokkeen. 


Kuka  sen  näki? 
5  Härmälän  väki. 
Kuka  s. mi  veisas? 
Hällin  Matti. 
Kuka  sen  hautas? 
Kivikirkon  pikku  pappi. 

347.  Noormarkku.    Lindgren   n.   20. 
—92. 

Hilma   Appelqvist. 

Aa  aa1  akkani1  kuoli. 

Kuhunka  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 

Kuka  sen  näki? 
5      Vakkakin  väki. 

Kuka  sen  hautas? 
Hallin   Matti. 

Kuka  sen  saarnas- 
sa kari  n  pappi. 

348.  Noormarkku.     Olliani    n.    602. 
—89. 

Noormarkku.  Julio  Fabian  Palonen, 
39  v. 

Aa  aa  akkani  kuali. 

.Minkä  se  kuali? 

Kukkulain  puadii. 

Kuka  sen  näki? 
5  Lukkariv  väki. 

Kuka  sev  veisas? 

Vekkulin  täti. 

Kuka  sen  saarnas? 

Sakari  pappi. 
io  Kuka  sen  hautas? 

Hallini   Maiti. 

A.i.  aa   akkani  kuali. 


344.     »  *se*   kuali  :  s.  k. 
i"      '  kk:ssa   iso  alkukirjain. 


182 


Kehtolauluja. 


Eik"  ole  varraa  tuista  tuada. 
Antaa  olla  uuttiseen  asti, 
15  Käsketääv  viaraita  runsaammasti 

349.  Merikarvia.    Romppanen  n.  6. 

—89. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Kuinka  se  kuoli? 
Askulan  jokeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Askulan  väki. 
Kuka  sen  hautas'? 
Hauturin  Matti. 
Kuka  sen  veisas'? 
Veisurin  pappi. 

350.  Alastaro.    Vihervaara    n.  2395. 
—11. 

Ylhäinen.    Manta  Heikola,  29  v. 
Kehtolaulu. 

Aa  aa  aakkonen  kuali. 
Kunka  se  kuoli? 
Aakkosen  koskeen. 
Kuka  sen  näki0 
5  Aakkosen  väki. 

351.  Huittinen.    Vakkila  n.  6.  — 88. 

Ai  ai  akkanin  kuoli. 
Kunka  se  kuoli0 
Mekalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Vakkalan  väki. 
Kuka  sen1  hautasi? 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  veisasi? 
Prunkkalan  pappi. 


352.  Kokemäki.     Lempainen    n.    2. 

-7i04. 

Kuurola.     Hilja    Rintanen,    13    v. 
Kuullut   isältään. 

Kehtolaulu. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Kuinka  se  kuoli? 
Eskolan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
s  Eskolan  väki. 
Kuka  sen  hautas? 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  veisas? 
Prunkkalan  pappi. 

353.  Kokemäki.     Kujanpää    n.    12. 

-16li21. 
Kalle    Välimaa,    70    v. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Kunka1  se  kuoli? 
Eskolan  koskeen. 
Kuka1  sen  näki0 
5  Eskolan  väki. 
Kuka1  sen  hautas? 
Hallin  Matti. 
Kuka.  sen  veisas? 
Prunkkalan  pappi. 

354.  Kokemäki.      Kujanpää     n.     6. 

-26/1220. 
M. i nta  Salonen,  44  v. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 

Kunne  se  kuoli? 
Eskolan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Eskolan  väki. 


351.     1  Kuka  *sen*  :  K. s. 

353.     »  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Aa  aa  akkani  kuoli.    354— 35'.t. 


183 


Kuka1  sen  hautas? 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  siunasi? 

Pruiikkalan  pappi. 

355.  Riikka.    Oksa  n.  3.  — 05. 

Katariina  Helenius,  74  v. 

Kehtolaulu. 

Aa,  aa.  akkani  kaali. 
Minkä  sr  kaali? 
Meskalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Vakkakin  väki. 
Kuka  sm  hautas? 
Hallin   Matti. 
Kuka  sen  veisas? 
Prunkkalan  pappi. 

356.  Tyrvää.     Kataja-ranta    n.    158. 

15  e  04. 
Järvenpää.  Abraham  Satimus,  68  v. 
Kuullut  isältään. 

Kehtolauluja. 
A  a  a  a  akkani  kuoli. 
Kuhunka  hiin  kuoli? 
Kuokkalan  kaskeen. 
Kuka  sen  näki' 
6  Akkalan  väki. 
Kuka  sen  hautasi? 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  veisasi? 
Välikylän  pappi. 

357.  Tyrvää.  Vihervaara  n.  351.  — 09. 
Punkalaidun.    Vanttila.    Kalle  Ny- 

gärd,  45  v.     Kuullut  synt.   pit.   Tyr- 
väällä. 


Kehtolaulu. 

Aa  aa  akkani  kuali. 
Kunka  s,,  kuali? 
Kiiakkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
i  \  ikkalan  väki. 
Kuka  sm  hautas? 
Hallin   Matti. 
Kuka  sen  veisas? 
Veitten  Mikko. 

358.  Tyrvää.     Kulin,     Väinö,   n.    9. 

"  a  02. 

Hanna  Kaliin,  jj  v.  M.p.  Tampe- 
reella. 

Aa    aa   akkani    kuoli. 
Kuinka  se  kuuli:-' 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Vakka  la  n  väki. 
Kuka  sen  hautas? 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  veisas? 
Kivikirkon  pappi. 

359.  Tun-ää.  Rullaan. 94.     -17/403. 

Aina    Kallaa.    10   v. 
Lasten  laulu. 

Ai  aa  akkani  kuoli. 
Minkä  se  kuuli'-  —  Vakkalan1  kos- 
keen. 
Kuka  sen  näki?  —Vakkalan  väki. 
Kuka  sen  hautas?  —Sallin  Matti. 
6  Kuka  sen  saarnas?    -  Tämän  ky- 
län pappi. 


354.     *  kk:ssa  pieni   alkukirjain. 
1  kkrssa  pieni  alkukirjain. 


18'* 


Kehtolauluja. 


360.  Tyrvää.  Kullaan.  246.  —1SU04. 
Tapiola.      Eeva    Haavisto,    51     v. 

Kuullut    isältään,    kotoisin    Soinilan 
kylästä. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Minkä  se  kuoli? 
Vakkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Vakkalan  väki. 
Kukas  sen  veisas? 
Veslahden  pappi1. 
Kukas  sen  siunas? 
Sillanpään  Mikko. 
io  Kukas  sen  hautas? 
Sallin  Matti. 

361.  Tyrvää.    Pakula  V.   V,  n.  87. 
—12. 

Kalliala.    Miina  Isokäki,  57  v. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Minkä1  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Vakkalan  väki. 
Kuka  sen  hautasi? 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  siunasi? 
Prunkkalan  pappi. 

362.  Tyrvää.    Pakula  V.   V,   n.  79. 

-15lsl2. 

Mauno  Kuokkanen,  52  v.,  kotoisin 
Nurmeksesta. 

Tuutulaulu. 

Aa  aa  akkani  kuali. 


Kuhunka1  se  kuali? 
Kuakkalan2  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
s  (Matin,  Liisan,  Jaakon  y.m.)  väki. 

363.  Mouhijärvi.    Laine   T,   n.   153. 
—93. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Kuhunka  se  kuoli? 
Vakkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Vakkalan  väki. 
Kuka  sen  hautas'? 
Sallin  Matti. 
Kuka  sen  veisas'? 
Kivikirkon  pappi. 

364.  Suoniemi.  Färm  K,  n.  16.  — 22. 
Matilda  Färm,   63  v. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Minkä1  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka1  sen  näki? 
5  Kuokkalan  väki. 
Kuka  sen  siunas? 
Simpan  pappi. 
Kuka1  sen  hautas? 
Hallin  Matti. 

365.  Lavia.  Nurmi  F,  n.  70.  —  10/e12. 
A.    Maja. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Kuhunka1  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 


360.  1  papi :  pappi. 

361.  1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

362.  1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. — 2  Ku[o|kkalan  :  Kuokkalan. 

364.  a  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

365.  ]  Kuka  sen|   Kuhunka  :  K. 


Aa    ii  ;ikk;tni  kuuli.    365—371 


185 


5  Vakkalan  väki. 
Kuka  sen  haut 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  siun. 
Katajiston  pappi. 

366.  Suodenniemi.     Mattila    M.    G, 
n.  3.  —13. 

< i.  Ritainäki,  48  v.   M.p.  Tammelan 
pit 

Kehtolaulu. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Kuka  sen  näki? 
Akka sten  väki. 
Kuka  sen  hautasi? 
5  Harmaatakki. 
Kuka  sen  veisasi? 
Piispan  pappi. 

367.  Kankaanpää.  Laiho  n.  310.  — 90 
S  intra    Hakkuri,    21    v. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
.Minkä  se  kuoli? 
V  es  ka  la  n  jokeen. 
Kuka  sen  näki? 
s  Veskalan  väki. 
Kuka  sen  saarn 
Katajan  pappi. 
Kuka  sen  hautas? 
Sällin  Matti. 

368.  Honkajoki.      Hirsikoski    Anna 
n.  34.  —  a/8S4. 

Aa  aa  akkanin  kuoli 
Kunka  se  kuoli?   Kuoppalan  kos- 
keen. 
Kuka  sen  näki?   Kuoppalan  väki 
Kuka  >en  hautaa?    Hallin  Matti. 


5  Kuka    sen    siunas?     Frankkikin 

pappi. 

369.  Urjala.  Jussila  n.  41.    -19,'l225. 
Ida    Sundström,    85    v. 

Kehtolaulu. 

Aa  aa  akkani  kuuli 
Ottasiu  toisen,  mut  imi  huoli. 
Kukas  sen  näki? 
Kuokkalan  väki. 
5  Kukas  sen  hautas? 
Hallin  pappi, 
Kukas  sen  siunas? 
Siman  Matti. 

370.  Pirkkala.    Starck  n.  17*.  —89. 
Aa  aa  akkani  kuoli. 

Ku(hu)nka  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Kuokkalan  väki. 
Kuka  sen  hautasi? 
Haasin  Matti. 
Kuka  sen  veisasi? 
Prunkkalan  pappi. 

371.  Pirkkala.    Virtanen  ».  3*.  -05. 

Nekia. 

Kehtolaulu. 

Aa  aa  akkani  kuuli, 
minkä  se  kuoli? 
pakkalan  puotiin. 
Kuka  sen  näki? 
5  leikku  väki, 
kuka  sen  hautas? 
Hallin  Matti, 
kuka  sen  veisaa 
Prunkkalan  pikku  pappi. 


186 


Kehtolauluja. 


372.  Virkkala.  Virtanen  n.  12*.  —05. 
Nokia.    A.  Virtanen. 

Laulu. 

Aa  aa  akkani  kuoli.  - 
Minkä  se  kuoli?  - 
Pakkalan  puoriin.  — 
Kuka  sen  näki?  — 
s  Leikkuuväki.  — 
Kukas  sen  hautas? 
Hallin  Matti.  — 
Kuka  sen  veisas?  - 
Prunkkalan  pikku  pappi. 

372  a.  Lempäälä.  Helin  Olga.  n.  17. 
—21—22. 

Aa  aa  akkan  kuoli. 
Saisin  toisenkin,  mutt'  en  huoli. 
Minkä  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen, 
s  Kuka  sen  näki? 
Hollon  väki. 
Kuka  sen  siunas? 
Simunan  Matti. 
Kuka  sen  hautas? 
io  Hautaan  pappi. 

373.  Kangasala.  Kallio  Väinön.  11*. 

—02. 

Manda  Forsblom,  28  v. 

Aa  aa  akkani  kuoli, 
minkä  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Hallin  väki. 
Kuka  sen  siunas? 
Siukolan  pappi. 
Kuka  sen  hautas? 
Hallin  Matti. 


374.  Kuhmalahti.    Lindroos    n.   28*. 
—83. 

Haap'ssari.  Eräs  40  v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.  Muis- 
tiinp.    Tottij  arvella. 

Ai  ai  ai  ai  akkani  kuoli. 
Mihinkä  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  sen  näki? 
5  Kuokkalan  väki. 
Kuka  sen  hautas'? 
Hallin  Matti. 
Kuka  sen  veisas'? 
Vehmaan  pappi. 

375.  Orihvesi.  Jokineun.  25*.  — 03 — 4. 

Nikolai  Nieminen,  25  v. 
Lastenloru. 

Aa  aa  akkani  kuoli, 
kuinka  se  kuoli, 
kuokkalan  koskeen, 
kuka  sen  näki, 
5  vakkakin  väki. 
kuka  sen  hautas, 
hallin  matti, 
kuka  sen  siunas, 
kivikirkon  pappi. 

375  «.  Ruovesi.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Mäki  Helmi,  n.  342.  — 25. 
Josef iina  Mäki,  59- v. 

Aa  aa  akkani  kuoli. 
Minkä  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  se  näki? 
5  Valkalan  väki. 
Kuka  sen  hautasi? 
Kissan  pappi. 


a  Akkerin  Kaij  i.    376    381 


187 


Aa  aa  Akkerin    Kaija. 

376.  Eurajoki,  llaiiiiinrmi.il. — 12. 
Aa  aa  akkan  kaija, 

Torasta  tuodaan  joka  laija: 
Sininen  silkki,  syrjästä  rikki. 
Keltainen1  silkki,  keskeltä  halki. 

377.  Ulvila.    Tuomi  n.  3.        — 89. 
Vanhakylä.    Viiton  Lindgren,  L3  v. 

Aa  aa  akan  kaija. 
Turusta  tuodaan  kaikkeelaija1: 
mustaa  >ilkkii.  syrjästä  rikki, 
valkonen  liinanen,  keskeltä  halki. 

377  ir.  Ahlainen.  Hämeenlinnan  alak. 

sini.     Huilimin    Anni.    n.    126. 

—24—25. 
Haria  R  mta,  65  vuotias. 

Aa  aa  akkan  kaijaa. 
Turusta  tuntiin  kaikkia  laija. 
Punancn  silkki  syrjänä  rikki, 
Valkonen1  saali  keskeltä  halki. 

378.  Noormarkku.    Koskilahti  n.  29. 

-2/i04. 
Piina    Fors,    10    v. 

Lasten  laulu. 

Aa  aa  Akkurin  Kaija1 
Porista  tuotiin  kaikkia  laija: 
\  alkonen  saali  keskeltä  halki, 
Punainen    silkki    syrjästä   rikki. 


378  a.  Siikainen.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Marjamäki  Martta,  n.  321. 
—25. 

i  iina  Lind,  72-v.    (Muuttanul  Sii- 
kaisiin Pomarkusta). 

A  a    Akkakin   Kaija 
Turusta    tuotiin    kaikkia   laija. 
Silkit   ja   sametit    ne 
kaulalla   liehuu. 

5  Saksan  viina  sr 
pullossa  kiehuu. 

379.  Ori/pää.  Vihervaara  n.  2376. 
—11. 

i  iripää.     Eräs    1 ',  \  uot  ias    vaimo. 
Kehtolaulu. 

Aa  aa  Aakkunan   Kaija. 
Tumiusta  tuaraan  kaikkea  laija: 
Punanen    silkki    syrjästä    rikki, 
Kellanen  liinanen  keskeltä  halki. 

380.  Oripää.  Talhtrru  n.  55.  — 13. 
M.p.  Maariassa.  Fiina  Virtanen. 
Aa  akuna  kaija(a), 

Turusta    tuodaan    joka    laija(a): 
kultanen  silkki 
syrjä  on  rikki. 
5  silkkien  saali 
keskeltä  halki. 

381.  Loimaa.    Vihervaara    n. 
—13. 

itulaulu. 

Vaa   vaa    Vakkaan  Maija. 


376.    '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

877.    '  kaiki laija :  kaikkAeelaija. 

377  a.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
pieni  alkukirjain. 


188 


Kehtolauluja. 


Turmista  tuaraan  kaikkea  laija. 
Vakkerin    Maijalla    oli    kullattu 

silkki, 
Mutt  oli  kulunut  kulmat  rikki. 

382.  Loimaa.      Vihervaara    n.    273. 
—09. 

Pöytyä.    Frans  Vuori,  36  v.    Kuul- 
lut lapsena  Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Aa  aa  Akkalan  Kaija, 
Turmista  tuaraan  satta  laija: 
sininen1  silkki,  syrjästä  rikki, 
valkonen  nestuuki,  keskeltä  halki. 

383.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2413. 
—11. 

Männistö.     Mikko   Sulonen,    23    v. 
Kehtolaulu. 

Aa  aa  Akkasten  Kaija, 
Turust  tuaraan  joka  laija: 
Musta  silkki  syrjät  rikki. 
Ja  punane  liina  keskeltä  halki. 

384.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2408. 
—11. 

Ylhäinen.     Miina    Paukkio,    55    v. 
Kehtolaulu. 

Aa  aa  Akkaan  Kaija, 
Turruusta  tuaraan  joka  laija: 
Silkkiä,  tärkkiä,  myssynvärkkiä. 

385.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2466. 

—11. 
Sikilä.     Hilma  Vieno,  42  v. 

Kehtolaulu. 

Aa  vaa  Vakkarin  Kaija, 


Turruusta  tuaraan  kaikkea  laija. 
Silkkipumpuli  arkusa  liahuu, 
Saksan  viinaa  pilliosa  kiahuu. 

386.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2433. 

—11. 

Virtsanoja.     Markulan   emäntä,    n. 
45  v.    Kuullut  Loimaalla. 

Aa  aa  Akkan  Kaija. 
Turruusta  tuatiin  kaikkea  laija: 
Punanen  silkki  syrjästä  rikki, 
Valkonen  liinanen  keskeltä  halki. 

386  a.  Alastaro.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.    Mäkiö    Eeva,    n.    356. 
—24—25. 
Amanda  Kajala,  64-v. 
Aa  tuuti  Akkalan  Kaija 
Turrruusta  tuaraan  kaikkia  laija. 

387.  Huittinen.    Maanvilj.  lyseon  to- 
verik.  n.  48.    — 10. 

Aa  aa  Akkerin  Maija, 
Turruusta  tuodaan  kaikkia  laija: 
Sametit  ja  silkit  ne  ilmassa  liehuu, 
Saksan  viinit  ne  pulloissa  Mehun. 

388.  Huittinen.    Maanvilj.  lyseon  to- 
verik.  n.  47.   — 10. 

Kehtolaulu. 
Aa  aa  Akkaan  Kaija, 
Turruusta  tuodaan  kaikkia  laija: 
Punan  [en]   liina,  keskeltä  halki. 
Sininen  silkki,  vipsuista  rikki. 

389.  Punkalaidun.  Vihervaaran.  274 
—09. 

Vanttila.      Kalle    Nygärd,    45  v. 


382.     :  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


A  i  aa  Akkerin  Kaija.    38y— 3%. 


189 


A .  htolaulu. 

Aa  aa  akkarin  Kaija, 
Torasta    tuaraan   kaikkea   laija: 
Silkit  ja  pumpulit  portilla  liahuu, 
Saksan  terva   pytysä   kiahuu. 

390.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    97. 
—03. 

Akkankajja. 

Aa  aa  akkatikajja1 

Tunnista  tuaraan 
Kaikkii  lajja: 
Sinine  silkki 
s  Syrjistä  rikki. 
Valkonel  liinanen 
Keskeltä  halki. 

391.  Kokemäki.      Paasikivi    n.    16. 

-Vi04. 

Kuoppala.   Amanda  Stenberg,  50  v. 

Aa  aa  akkan1  kaija, 
Turruusta  tuodaan  kaikkia  laija: 
Vf-ljelleni  verkahousut. 
-    arelleni  silkkihuivi2. 

392.  Tyrvää.  Rullaan.  98.  — 18/403. 
Tapiola.     Aina    Kullaa.    16    v. 

Lasten  laulu. 

Aa  aa  akaan  Kaija. 
Turusta   tuodaan   kaikkia    laija: 
Punanen    silkki,    keskeltä   rikki. 
Valkonen  liinainen,  syrjästä  rikki. 


393.  Tyrvää.  Kutina  n.  103.  —17/703. 
Tapiola     Anna    Kullaa,    28  v. 

Aa  aa  ankerin  .Maija1, 
Turusta    tuoraan    jokalaija: 
Punanen  silkki, 
Keskeltä  rikki. 
5  Valkonen  huivi. 
Keskeltä  halki. 

394.  Tyrvää.  Kullaa  n.  216.  —  *U0i. 
Tapiola.   Eevastiina  Haavisto,  52  v. 

Kuullut    äidiltään,    kotoisin   Tyrvään 
kylästä 

Aa  aa  ankerin  Maija1. 
Turusta  tuoraan  jokalaija: 
Silkit  ja  pumpulit  päässä  liehuu. 
Saksan  viini  potusa  kiehuu. 

395.  Tyrvää.    Xieminen  n.  7.  — 22. 
Amanda  Virtanen,  "0  v. 

Aa  aa  akkerin  Kaija, 
Turuusta  tuodaan  joka  laija: 
sinisiä1,  punasia  liinasia, 
kaikenlaisia  namusia. 
5  Sininen  liinanen  syrjästä  rikki, 
punanen  liinanen  keskeltä  halki. 

396.  Tyrvää.     Pohtia    V.   V,  n.  85. 

312. 
Kallialu.  Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Aa  aa  Allerin  Kaija, 
Turusta  tuadaan  jork'alaija: 
kangassilkkiä,  pumpuliliinaa, 
poikien  raholla  rommia,  viinaa. 


390.    l  akka|nlkajja  :  akkankajja. 

1  A|kkan  :  akkan.  — *  silkkihuivi 

1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

394.  '  kk:sa  pieni  alkukirjain. 

395.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


L90 


Kehtolauluja. 


397.  Mouhijärvi.     Luitte   7',  n.   160.  \  401.  Hämeenkyrö.    Hallila  K,  n.  2. 


-93. 

Vaa  vaa  vaa  vaa  Vakkerin 

Maija  (Kaija), 
Turusta  tuodaan  viittakin  laija, 
silkit  ja  pumpulit  tuulessa  liehuu, 
Saksan  viina  se  pullossa  kiehun. 

398.  Suoniemi.    Nyberg   Vi  n.   n.    7. 
—12. 

Pakkala.    Aina  Parkkinen,  47   v. 

Aa  aa  Akkerin  Maija, 
Turusta  tuoraan  joka  laija, 
Silkit  ja  pumpulit 
ilmassa  liehun, 
a  Saksan  viini 
se  pullossa  kiehun. 

399.  Lavia.     Kallio    Soihtu,    n.    1. 

-27i2m 

M. uida   Grönfors,    54   v. 
Tuutilaulu. 

Aa  aa  Akkerin  Maija, 
Turusta  tuoraan  joka  laija: 
silkit,  pumpulit  ilmassa  liehun. 
Saksan  viinit  pullossa   kiehuu. 


400.  Hämeenkyrö.      Kuilua     n.    362. 
-"I12IO. 
Vesajärvi.    Juho  Vähämuotia. 

Lasten  loru. 

Aa  aa  Akkerin  Maija, 
Turusta  tuodaan  joka  laija: 
Silkit,    pumpulit    piiassa    liehuu. 
Saksan  viini  potussa  kiehuu. 


—03. 

Lunten  laulu. 
Aa  aa  akkerin  ma  i  ja  a. 
Turusta  tuodaan  jokalaija: 
Silkit,  pumpulit  ilmassa  Huhuu, 
Saksan  viina  se  pullossa  kiehuu. 

402.  Hämeenkyrö.        Nyberg     Vivi, 
n.  197.    —12. 

Heininärvi.    Loviisa  Hauska,  77  v 

Aa  Akkeria, 
Turusta  tuolaa  vakkeria, 
silkit  ja  pumpulit  ilmasa  liehuu, 
kaffeepannut  lielellä  kiehuu. 

403.  Kankaanpää.   Laiho  A,  n.  315. 
—90. 

Niinisalo.      Juhana    Salo,    27    v. 

Aa,  aa,  Appelan  Maija,     . 
Turuusta  tuotiin  jokalaija: 
Tikkiä,  täkkiä,  myssyvärkkiä. 

404.  Ikaalinen.  Räyslölän.  48. — 21. 
Alma  Räystölä. 

Aaa  aa  aa  akkerimaijaaa 
Aaa,  aaaa  akkerimaijaaa  tuu- 
dusta1  tuodaan  joka  laija. 
Silkit,  tärkit,  myssyvärkit,  kai- 
kenlaista kra;  niiaa. 

405.  Honkajoki.     Hirsikoski     Anna, 
n.  35.     -23/324. 

Aa  aa   Akkaan  Maija, 
Turruusta  tuodaan  tuhatta  laija, 
Sinistä  silkkiä,  syrjästä  rikki, 
Valkonen1  esiliina,  keskeltä  halki. 


404.  '  tuu|r|usta  :  tuut/usta. 

405.  1   kk:ssa  pioni  alkukirjain. 


Aa,  aa  Akkerin  Kaija.    106—412/?. 


191 


406.  Parkano,  Alanen  Viljo,n.l4. 
Ikaalinen,   Lentola.    Elli   Vähätalo. 

Kehtolauluin: 

Aa  aa  Akkerin  Maija 
Turusta  tuotiin  jokalaija 
Silkit,  uivit  ilmassa  liehui 

-  ksan  viinit  pulloss;i  kiehui. 

407.  Parkano.  Alanen  Viljo,».  17. 

Parkanon  kylä.    Olga  1  rho. 
Kehtolauluin : 

Aa  aa  akkerin  Maija 
Turusta  tuotiin  kaikkia  laija: 
Silkkiä,  tärkkiä,  myssyvärkkiä 

Haliiunia,  tuttan.  leijaa. 

408.  Parkano, Alanen  Viljo,n.l8.  - 

Parkanon    kylä.     Olga    Urho. 

Aa  aa  akkerin  Maija 

Turusta  tuotiin  kaikkia  laija 
Silkkiä,    tärkkiä,    myssyvärkkiä 
Kaikenlaista  toonaa. 


410  a,  Lempäälä.  Helin  Olga,  n.  19. 
—21 

Aa  aa  Akkerin  Kaija. 
Turuusta  tuotiin  joka  laija 
AkkeriU'  "li  musia  silkki 
Ja  se  "li  joka  kulmasta  rikki. 

410  ii.  Lempäälä.   Helin  Olga,  n.  18. 
—21—22. 
Aa  aa  Akkerin  Kaija 

Kuppari  Kirsti  ja  ILlssan  Maija. 
AkkerilT  "li  paikattu  takki, 
ja   kupparilT  "li   kullattu  lakki. 

411.  Tampere.  Loukola,  n.  42*.  — 14. 
Maria  Serenius,  l«-sk i .  65  v..  kutoisin 
Mäntyharjusta. 

Aa  aa  Akkerin  Maija 
Turusta  tuoraan  joka  laija, 
Silkit  ja  sametit  neilmassa  liehuu, 
Saksan  punssi  se  pullossa  kiehuu. 


409.  Parkano.  Alanen  Viljo,  ».  19.  — 
Alaskylä.    Maria  Alanen,   n.   59  v. 

Aa  aa  akkerin  Maija 
Savuämmän  pirttiin. 

-  Häpä  poikia  puetaan 

-  mettiin  ja  silkkiin. 

410.  Vesilahti.  Kullin   Väinö,  n.  2*. 

—02. 

Laina  Jaakkola.    21  v.,  synt.  Vesi- 
lahdessa.    Kuullut  mummoltaan,  joka 
•:..    myöskin   Vesilahdesta.     Muis- 
tiini'.   Kangasalla. 

Aa  aa  kakkerin  kai  ja 
Akkerilla  on  monta  marjaa 
Akkerilla  on  kultanen  silkki 
Vaikk'   on   kaikki   kulmat  rikki. 


412.  Tantin  m  n  seudut.  Niemi, n. 642. 
—91. 

Aa  aa  AkkeU™  Maijja, 
Turuusta  tualaa1  joka  laijja. 

412  i'.   Tampere.   Lindström  olan.  n. 
1.  —18. 

Aa  aa  akkerin  maijaa 
Turusta  tuodaan  joka  laija. 
silkit    pumpulit    ilmassa    liehuu. 
Turun  viina  pullossa  kiehuu. 

412  fi.   Tampt  re.  Jussila  K  .  V.,  n.  14 

.'::     26. 

Aa  aa  akkelin  Kaisa, 

Tuu  tmi  tupakkirulla. 


192 


Kehtolauluja. 


Turruusta  tuuraan  joka  laija: 
tupakkia,  kuparia,  paperia,  pank- 
korahhaa  (suurta) 
5  kissanvaatteet  ja  karhun  nahhaat. 

413.  Kangasala.  Kallio  Väinö,  n.  1*. 
—02. 

Tilda   Gustafson,    20   v. 

Aa  aa  akkerin  Kaija 
Turusta  tuodaan  joka  laija 
silkit  pumpulit  ilmassa  liehuu 
punasta    viiniä   pullossa   kiehuu. 

414.  Iiuovesi.  Marjanen,  n.  39*.  — 13. 

Aa  aa  akkankaija 
Turusta  tuotiin  kaikkia  laija. 
Sininen  silkki  syrjä  rikki, 
Valkonen  saali  keskeltä  halki. 

414  a.  Ruovesi.   Hämeenlinnan  alak. 

sem.    Kajala    Anna,    n.    393. 

—24—25. 

Heikki  Lehtonen,  72-v. 

Aa  aa  Akkerin  Maija 
Turusta  tuodaan  joka  laija: 
Tuotiin  taaskin  silkki  uusi, 
Joka  maksoi  ruplia  kuusi. 

414  fi,  Iiuovesi.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Mali  Helmi,  n.  343.  — 25. 
Josefiina  Mäki,  59-v. 

Aa  aa  Akkerin  Kaija, 
Akkerilla  on  monta  laija, 
Akkerilla  on  kullattu  silkki, 
jonka  on  kaikki  kulmat  rikki. 

415.  Virrat.    Leander,  n.  5*.     — 13. 
Maria  Vilhelmiina  Spir,  69  v.   Muis- 

tiinp.  Hauholla. 


Aa,  aa  Akkerin  Kaijaa, 
Turusta  tuotiin  joka  laija: 
piperia  paperia  pankkorahhaa, 
sänkyvaatteet    ja    pässinahhaat. 

416.  Virrat.    Räisä  K,  n.  19.  — 30. 
A  a  agerin  maija, 

Turuusta1  tuoraan  joka  laija, 
silkki  täkkijä  plyyssi Näkijä, 
piipun  tuhkaa,  pino  markija, 
5  kaikkija  turuusta  tuoraan. 

Aa  aa  allin  lasta. 

416  a.  Tampere.   Lindström  Olga,  n. 
16.  —18. 

Aa  aa  allin  lasta, 
pientä  lnnun  poikaa, 
ei  ole  äitiä,  ei  ole  isää, 
joka  sinua  hoitaa. 

Aa  aa  appelaan. 

417.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  20. 

—  *l,31. 

Itä-Aure.      Emäntä     Agda    Saksa, 
44    v. 

Aa  aa  appelaan. 
savuäijän  pirttiin, 
siellä  sinut  puetaan 
samettiin  ja  silkkiin. 

Aa  aa  m  akkaa  kauan. 

418.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2396. 
—11. 

Ylhäinen.      Manta    Heikola,    29    v. 
Kehtolauluja. 

Aa  aa  makkaa  kauvan. 
Turruusta    tuaraan   uusi  vauva. 


416.    1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Aa  vauva  vaku-..!.    418—427. 


193 


419.  ilastaro.     Vihervaara  n.  2397. 
-11. 

Ylhäinen.    Manta  Heikola,  29  v. 
A.i  aa,  makkaa  kauvan, 
Muttei  makkaa  meijän  vauva. 

Aa  vauva  vakusa. 

420.  Oripää.      Vihervaara    /».    2365. 
—11. 

Oripä.i.     Ilmari    oksanen,    17    V. 

Kehtolaulu. 
.Vi.  vauva,  vakusa, 
Koriat  napit  jakusa. 

421.  Oripää.     Vihervaara    n.    2378. 
—11. 

Oripää.    Eemeli  Oksanen,   28   v. 

Kehtolaulu. 
A.i.  vauva  vakusa. 
Eikä  äitiä  kuulu  missään. 
Äiti  on  menny  lakituppaan 
hakemaan  lapselle  issää. 

422.  Alastaro.     Vihervaara    n.  2398. 

—11. 

Ylhäinen.    Manta  Heikola,  29  v. 

Kehtolaulu. 

Aa  vauva  vakusa. 
Koriat  napit  jakusa. 

Aa  vissaa   kirjavaa   kissaa. 

423.  Oripää.      Vihervaara    n.    2392. 

—11. 
Tanskila.    Maija  Välilä,   74  v. 

Kehtolaulu. 

Aa  vissaa,  kirjava  kissa, 
Harmaa  katti  ja  Kraatari  .Matti. 

425.     >  Aala;  :  A. 


424.  Alastaro.     Vihervaara  n.  2471. 
—11. 

Ylhäinen.    Manta  Lindström,  12  v. 

Kehtolaulu. 

A.-i  vissaa,  kirjava  kissa, 
Musta  katti  kiilaa. 

425.  Kokemäki.   Sallgen  n.  11.  — 90. 
A.i  vissaa  kirjava  kissa, 

mell'[!]  on  itsellä  musta  kissa. 
Aa1  vawa  makkaa  kauvan. 
meiir  on  itsellä  pikkutien  vavva. 
5  Aa    Matti,  harmaa   katti, 
Lietoon  vietiin  Meskulan   Matti. 
Kuka-'  nyt  ennään  riihiä  tappaa, 
kun  kissa  pellolla  kuolPuhina 

makkaa? 

426.  Lempäälä.    Vihervaara  n.  4395. 
—13. 

Tuutilaulu. 

Aa  aa  vissaa  harmaa  kissa, 
Kirjava    koira   pellolla   loiraa; 
Aa  aa  vissaa  tule  pikkukissa 
Tuamaan  unta  lapselle. 

Aa   vissaa,   älä   sijaas   pissaa. 

427.  Noormarkku.    Koskilahti  n.  33. 
-Vi  04. 

Tilda   Branfield. 

Ien  laulu. 

Aa,  aa  vissaa, 
Älä   vaan  sijaas  piss 

Mamma  heittää  nurkan  taa, 
Mistäs  pappa  toisen  saa? 


13 


194 


Kehtolauluja. 


428.  Kokemäki.  Santavirta  n.  6. — 03 
Säpilä.     Manda    Sillanpää,    50    v. 

Kuullut  Miina  Hakanpäältä  Kiettaren 
kylästä. 

Kehtolaulu. 

Aa  aa  aa  vissaa, 
Älä  vaan  sijaas  pissaa. 

(Tätä     kerrataan     aina     uudelleen, 
kunnes  lapsi  on  nukkunut.) 

429.  Kauvalsa.     Santavirta    n.    76. 
—05. 
Kaakinmaa.   Amanda  Kaakki,  45  v. 

Kehtolaulu. 

Aa  tuutia  akkaa1, 
Älä  vaan  siijaa  kakkaa, 
Aa  tuutia  vissaa, 
Ala  vaan  siijaas  pissaa. 

430.  Tyrvää.      Katajaranta    n.    25. 
—04. 
Aa  tuti  vissaa, 

älä  vaan  enää  siaas  pissaa! 

Aa  tuti  heiakkaan, 
kaadan  koko  peiakkaan. 

431 .  Tampere.    Siren  T,  n.  45.  — 04. 

Kehtolaulu. 

Aa,  aa  vissaa, 
Älä  sijaas'  pissaa, 
Vaikkas  kakan  laskisitkin, 
Kakan  minä  ruokkoisinkin. 

432.  Tampere.    Kallio  V.  J,  n.  808. 
—09. 
Aalullaa  missä  kirjava  kissaa? 

Älä  sinä  (nimi)  sijaas  pissaa. 
Kuultu  n.  40  vuotta  sitten. 


433.  Ylöjärvi.   Mikkola  E,  n.   724*. 
—12. 

Muistiinp.    Kalvolassa. 
Aa,  aa  vissaa 
älä  sijjaas  pissaa 

Aa  lullaa    lasta,    kissa    tuli 
vastaan. 

434.  Oripää.    Tallgren  n.  45.     — 14. 
M.p.  Maariassa.    Fiina  Virtanen. 
Aa  lulla  lasta 

kissa  tuli  vastaan 
kissa  istui  kiikun  päälle 
kiikutteli  lasta. 

435.  Punkalaidun.  Moision.  3. — 10. 

Haviokoski.      Suutari     Hakenberg, 
70     v. 

Aa  tuuti  lasta, 
Kissa  tuli  vastaan, 
Kissa  hyppäs  kiikun  päälle 
Ja1  kiikutteli  lasta. 

435  a.  Ruovesi.   Hämeenlinnan  alak. 
soin.  Mäki  Helmi,  n.  339.  — 25. 
Josetiina  Mäki,  59-v. 

Aa  lulla  lasta, 
vaari  tuli  vastaan! 
Kissa  istu  kiikun  päällä, 
kiikutteli  lasta. 

435  p.  Ruovesi.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.    Rajala    Anna,    n.    390. 
—24—25. 
Heikki  Lehtonen,  72-v. 

Aaa,  aa  Astan 


429.     1  |A|kkaa  :  akkaa. 

435.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


A.i  tuuti  nykyä.    135— 441. 


i'.:. 


kissa1  tuli  vastaan. 

Kissa  hyppäs  kiikun  päälle 

Kiikutteli  lasta. 

436.  Honkajoki.   Kallio  V.  J,  n.  823. 

—09. 

Tuutilullaa  lasta, 
Kissa   tuli  vastaan 
Piika  istuu  kistun  päällä 
Ja  liikuttelee  lasta. 


Aa  tuuti  nykyä. 

437.  Alastaro.     Vihervaara    n.    2421. 
—11. 

Sikilä.     Hilma   Vieno,   42   v. 
Kehtolaulu. 

Aa   tuuti  nysyä, 
Ekkös  tahro  pysyä? 
Aa  tuuti  heijakkaa, 
Tapan  koko  peijakkaan. 

438.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2455. 

—n. 

Sikilä.    Juha  Sulander,  52  v.    Kuul- 
lut   Huittisissa. 

Kehtolaulu. 

Aa   tuuti  nykyä, 
Ekkös  tahro  pysyä! 
Aa  tuuti  vissaa, 
Älä  vaan  sijaas  pissaa! 
\a   tuuti  heijakkaa, 
Minä  kaaran  sun  koko  peijakkaan. 


Aidan  takana. 

438  a.  Ruovesi.   Hämeenlinnan  alak. 
s,  ,,i.   Piilanen   Rauha,  n.  380. 
24     25. 

Kusia. i  \  inha,  65  v. 

Aidan  lakana  väärässä  puussa, 
Lauloi  kirjava  tikka. 
Joka  ei  tottele  isää  ja  äitiä 

Se  saa    maistaa    vittasia. 

Biibuli    baabuli    sini  nmt    kii. 

439.  Merikarvia.     Roslin    M,   n.   8. 

—88. 

Biibuli,  baabuli  simmut  kii 
Aa,  aa.  biibuli  bau. 

Heijaa  heijaa   —   — . 

440.  Sahalahti.     Hahnsson    n.    31*. 
—53. 

Pakkala. 

Heijaa,  heijaa, 
Kistinkannun  koijaa. 
Lätin  sormus, 
Piipun  herra, 
5  Ristinkirja. 
Lessoo1. 

Heijaa  tuijaa. 

441 .  Oripää.     Vihervaara    n.    2483. 

—11. 

Makkarkoski.  Maria  Kuusisto,  50  v. 

Vakulaulu1. 

Heijaa  tuijaa 


435  a.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

440.  •  Kirjoitettu  ensin  edellisen  säkeen  loppuun  lessoo.   Se  poistettu  ja  kirjoi- 
tettu 6.  säe. 

441.  •  r.  (=  kehtolaulu). 


196 


Kehtolauluja. 


Savipäänuijaa, 

Kun  Taalikan  äiti  kuali. 

442.  Loimaa.  Vihervaara  n.  321. 
—09. 

Pöytyä.  Frans  Vuori,  36  v.  Kuul- 
lut lapsena  Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Heijaa  tuijaa,  savipäänuijaa, 
Kun1  Kaalin  äiti  kuali, 
Lukkari  meni  seljällens 
Ja1  pappi  väärin  pualin. 

Hoi  hoi  hoikkaan. 

443.  Pori,  Riikonen  siv.  n.  46.  — 95. 
Katriina   Sjövall,    75   v. 

Hoi,  hoi,  hoikkaan, 
Kun  ei  kukaan  naikkaan! 
Tussaa  lullaa, 
Joko  kirkost'  tullaan? 
5  Kilttii  piikaa  kiikutan, 
Muitten  läpsii  liikutan. 
Hoi,  hoi,  hoikkaan, 
Kun  ei  kukaan  naikkaan! 

Huis,  kissa,  lullan  takaa. 

444.  Tampere.  Kallio  V.  J.  n.  810. 
—09. 

Huis  kissa  lullan  takaa, 
Itsepä  (nimi)  lullassa  makaa. 

445.  Kuhmalahti.  Hels.  Suom.  Nor- 
maalilys.  konv.:  Lindroos  n.  18*. 
—92. 

Judith  Lindroos,  50  v..  synt.  Kuh- 
malahden  Haapsaaren  kylässä.  Muis- 
tiinp.   Vesilahdessa. 


Mene  sinä  musta  kissa 
meilän  Liisan  (nimi  yleensä)  lullan 

takaa, 
itte  meilän  pikku  liisa 
lullassansa  makaa. 

446.  Tampere.  Jussila  n.  8.  — 23, 
K.  A.  Palonheimo  (Brenius),  70  v 
Pois  kaikki  mustat  kissat, 

(lapsen  nimi)  lullan  takaa! 
Itte  hän  pikkunen  (nimi) 
lullassansa  makaa. 

Huis  sika  satulaselkä. 

447.  Punkalaidun,   Kotikoski  n.  672. 

-22/809. 
Ulla    Ström.  . 

Kehtolauluja  Punkalaitumella. 

Huis  sika  satulaselkä, 
Kitis  kuttu  kello  ka  ula, 
Niin  meidän  lapset  laulaa, 
Kuin  Turun  kellot  pauhaa. 

448.  Tyrvää.  Kullaan.2U.—B/104. 
Tapiola.  Eevastiina  Haavisto,  52  v. 
Huis,  sika,  satulaselkä, 

Huttis,  kuttu,  kellokaula! 
Näin  nyt  meijän  lapset  laulaa, 
Kuinkas  Turuusa  urvut  pauhaa? 

449.  Kankaanpää.     Laiho    n.    307. 

—90. 

Santra    Hakkuri,    21    v. 

Huis,  sika  satula  selkä, 
Kukis,  kukko  kellokaula! 
Tule,  uni,  uunimpäältä 
Ja   nappaa   lasta  silmän  päälle! 


442.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Huis  >ik.i  Haverin  läättiin.    450 


iv: 


450.  Lempäälä.  Leander  n.  68*.— 13.  454.  Oripää.   Tallgren  n.  4S.      —14. 

Maija  Mäkinen,  64  v.    Kuullut  lap-  Mp.  Maariassa.    Fiina  Virtanen. 

sena.    Muistiini..   Hauholla.  llni,   sik;|    Quijarin   läättiin 

Huis  sika  satulaselkä,  siellä  ne  muutkin  hännästä  krääk- 

kiitis  kuttu  kellokaula.  kii. 


451.  Sahalahti  Eelin  n.   22*.     —03. 
Uula.     Kustaan    Annastiina,   66   v 
Katkelma. 

Kuukis  kukku  kellokaula 
Huis  sika  satula  s, •ikä 
Kiitti-1  kunne*  kellokaula 


ei  maista 


452.  Salia  luhti.  Hahnsson  a. 30*. — 53. 

Pakkala. 

Hui  sika  satulaselkä, 
Kitiskurme,  kellokaula, 
Mullin  mullin,  keitonkieli, 
-    tpassäkki,  lippaMeli, 
5  Kollu,  kollu. 

Huis  sika  Haverin  läättiin. 

453.  Oripää.     Vihervaara   n.    2383. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,  74  v. 

Kehtolaulu. 
Huis.    sika,    I kiverin    läättiin. 
I  niit  muitaki  sikoja 
hännästä  vaattiin1. 


455.  Loimua.     HoUo    n.    573.    — 09. 

Kehtolauluja. 

Buis  sika  Haverin  läättiin, 
Sinne    niitä    muitakin   hännästä 

väännttiin. 

456.  Hämeenkyrö.     Nyberg  Viiri,  n. 

194.  —1  2. 

Heinijärvi.    Loviisa  Hauska,  77  v. 

Huis  sikoja    Haverin  läättiin, 
siellä    niitä    muitakin    hännästä 

käättiin. 

Huis  sika  huntilaan. 

456  a.  Kuhmalahti.   Hahnsson  n.  31. 

—53. 

Hui  sika  huntilaan. 
Jätä  kassis  kaukaloon, 
Mene  itte  monikkalaan, 

Kierrä  sieltä   Ki''lielään. 

Huis  sika  kettuja  pettää. 

457.  Port.   Kiikonen  siv.  n.  47.  — 95. 
Katriina   Sjövall,    75   v. 

Hui,  sika,  mettään 


451.  l  Kun  kurmee  ajettiin  jostain  pois  (varsinkin  pahanteosta)  sanottiin  kiittis 
samalla  tavalla  kun  nytkin  vielä  sialle  sanotaan  huis.  Ker.  sei. — 2  kurme  =  kuttu. 
Mielestäni  nuo  nimitykset  ovat  niiltä  ajoilta,  jolloin  rautaa  ei  vielä  tunnettu,  ja  sen- 
tahden  rappu  (kello)  kurmen  (kutun)  kaulaan  tehtiin  hyvin  kaikuvasta  kuivasta  leppä- 
puusta.    Ker.  sei. 

453.    *  r.   (=  väännettiin). 

456.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


19X 


Kehtolauluja. 


Oravia  ottaan, 
Jäneksiä  jättään! 

458.  Ahlainen.  Nurmela  n.  3.  — 20. 
Kellahti.  Vihtori  Lehtinen,  46  v. 
Huis  sika  mettää 

Kettuja1  pettää, 
Jäniksiä  ottaa, 
Oravia  jättää. 

459.  Siikainen.  Laiho  n.  313.  —90. 
Leväsjoki.  Kaisa  Nauriskoski,  70  v. 
Huis,  sika,  mettään 

Kettuja  pettään, 
Jäneksiä  jättään, 
Oravia  ottaan! 

460.  Alastaro.  Vihervaara  n.  2465. 
—11. 

Ylhäinen.    Manta  Heikola,  29  v. 

Kehtolaulu. 

Huis,  sika,  mettään 
Kettua  pettään, 
Oravaa  ottaan, 
Janesta  jättään! 

461 .  Kokemäki.  Kujanpää  n.  8.  — . 
Vi  21. 

Manta    Erkkilä,    60    v. 

Huis  sika  mettään, 
kettua  pettään, 
jänistä  jättään, 
oravaa  ottaan! 

462.  Tyrvää.  Nieminen  n.  6.  — 22. 
Amanda   Virtanen,    70   v. 

Hus  sika  Hirttään, 


kettuja  pettään. 
oravia  ottaan, 
jäniksiä  jättään, 
5  susia  surmaan, 
karhuja  kaataan, 
pikkuselle1  poikaselle  marjoja  tuo- 
maan, 
sinisellä  pussisella, 
karvaisella  kassisella. 

463.  Tyrvää.     Pakula    V.  F,  n.  M. 

—07. 
Vihattu.    Heikki  Äijälä,  70  v. 
Huis.  sika,  metsääfn1 
kettua  pettään. 
oraAraa  ottaan, 
jänestä  jättään, 
s  sutta  syömään, 
karhua  tuomaan! 

464.  Tyrvää.  Pakula  V.  V,  n.  68.  - 

26/322. 

Kalliala.   Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut   isävainaaltaan. 

Huis,  sika,  mettään 
kettua  pettään, 
oravaa  ottaan, 
jänestä  jättään. 
5  sutta  syämään, 
karhua  juamaan, 
suurta  hirvee  kotio  tuamaan! 

465.  Mouhijärvi.    Laine  T,  n.   151. 
—93. 

Huis.  sika.  mettään 
kettuja  pettään. 
jäneksiä  jättään 
ja  oravia  ottaan! 


462.     '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Huis  sika  kettuja  pettää.    266— 474. 


199 


466.  Lavia.     Nurmi    F.    n.    68. 

10  , 12. 
\     Maja. 

Kehtolauluia. 

Buis  sika  mettää, 
Kettuja  pettää, 
Jäniksiä  jättää, 
Onnia  ottaa. 
5  Marjoja  tuomaa, 
Punasella  pussilla, 
Sinisellä  silkillä. 
Karvasella  kassilla. 

467.  Kankaanpää.     Luihu    n.    306. 
—90. 

Saulia     Hakkuri,    '21    v. 
Hus.  sika.  Hirttään. 
Kettuja  pettään, 
Jäneksiä  jättään, 

( »ravia  utraan! 

468.  Honkajoki.  KallioV.J,n.l481. 

16  s  13. 
Juliana    Itävaara,    55  v.    Mp.   Iso- 
joen  Koresjarvellä. 

Huis  sika  mettään 
kettuja  pettään, 
jäniksiä  jättähän, 
oravia  ottahan! 

469.  Ku,ri,i.   Kaukomaa  L.  n.  27.  — 
3Je30. 

Äjnraälänkylä.      Serafiina     Otava, 
61     v. 

Lastenlaulu. 

Huis  sika  mettään 
Kettuja  pettään, 
Jäneksiä  jättään, 
<  »ravia  ottaan! 


470.  Karvia.   Kaukomaa  L.  n.  28.  — 

»U30. 

Ainin. il.uikvla.    Kaisa  Harjukangas, 
80    v. 

Huis  sika  Hirttään 
Kettuja   pettään. 
Jäniksiä  jättähän, 
Oravia  ottahan! 

471.  Karvia.    Kanin, miu  L.  ,,.  29.  — 
3  6  30. 

Kirkonkylä.  Liisa  Kytöviita,  s. 1952. 

Huis  sika  mettään 
Kettuja  pettähän, 
Jäneksiä  jättähän. 
<  »ravia  ottamahan. 

472.  Kanin.    Kaulan, aa  L,  n.  30.  — 
27e  30. 

Koskiperä.     Kaisa  Välimäki,  79  v. 

Huis  sika  mettähän 
Kettuja  pettähän, 
Oravia  ottahan. 
Jäniksiä  jättähän! 

473.  Karria.   Kaukomaa  L,  n.  31.  — 
11  e  30. 

Sarvelankylä.    Maria  Otava,  64  v. 

Huis  sika  mettään, 
Kettuja  pettään 
Oravia  ottahan. 
Jäniksiä  jättähän! 

474.  Ruovesi,    rahiani  n.  117.  —52. 

Lasta  tuutiessa. 
Huis  sij.it   mettään. 
Kettuja    peilaan. 
•  »ravia    nilaan. 


200 


Kehtolauluja. 


Jäniksiä  jäitään^ 
5  Minä  monen  mettään, 
Tuon  lapselle  marjoja, 
Punasella  pussisella , 
sinisellä  Säkkisellä, 
Valkosella  vakkasella, 
10  Kultasella  kelkkasella. 


Huis  sika  mettään. 

475.  Rauma.    Sjöros.  n.  28?        —90. 

Huis  sika  mettään 
lapsel  marjoi  tuomaan, 
oravia  ottaan, 
jäneksiä  jättään, 
5  kettuja  pettään, 
huis  sika  mettään. 

476.  Luvia.  Salon.  320.  —14. 
M.p.    Hattulassa. 

Hyys  sika  mettään  menee, 
Kallelle  marjoi  tuomaan, 
Punaisessa  pussissa1, 
Valkoisessa  kassissa. 

477.  Ulvila.    Tuomin.  59.  — 90. 
Amanta    Kortelahti,    18    v. 

Kehto-lauluia. 
Huis  sika  mettään 
Tuamaan  lapselle  marjoja, 
Punasella  pusilla, 
Karvasella  kassilla, 
5  Sinisellä  sissillä, 
*Häntas  alla  laukussa, 
Sokereita  joukossa*. 


478.  Ahlainen.    Nurmela  n.  4.  — 20. 

Kellahti.     Vihtori   Lehtinen,   46  v. 

Huis  sika  mettää 
tuomaan  lapselle  marjoja, 
punaisella1  pussilla, 
karvaisella1  kassilla, 
5  liäntäs1  alla  varjossa, 
ettei  kylän  pojat  saa. 

479.  Noormarkku.  Österlund  n.  7. 19. 
—20. 

Maria   Vahlman,    81    v. 

Tuutulaulu. 

Huis  sika  mettää 
Tuomaa  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Sinisellä  kassilla, 
5  Karva  selin  säkillä. 

480.  Noormarkku.     Ollinen    n.    605. 

—89. 

Noormarkku.  Miina  Limperi,  29  v. 
Kuullut    Karoliina    Simulalta. 

Huis  sika  mettää 
Tuamaa  lapsella  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla! 
s  Pannaa  ämpäri  kaulaa, 
Kuusen  hako  häntää. 

481 .  Merikarvia.    Romppanen  n.   7. 
—89. 

Hui,  sika,  metsään 
Tuomaan  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla! 


476.    x  pussi|a|  :  pussissa. 
478.     l  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


lluis  sika  mettään.    482—489. 


201 


482.  Merikarvia.  Roslin  M,  n.  S. 
—88. 

Hyis,  sika.  mettään 
Tuomaan  Maijulle  marjoja 
Punasella  pussisella, 
♦Karvasella  kassisella*, 
5  Sinisellä  Säkkisellä, 
Tuohisella  tokkosellal 

Ilyis.  sika.  mettään  j.n.e. 

483.  Oripää.  Vihervaara  n.  2359. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,   74  v. 

Äe/i/o/(7i//i/. 

Huis,  sika,  mettän  perrään 
Ennenkon  laps  ylös  herrää. 

484.  Oripää.  Vihervaara  n.  2360. 
—11. 

Tanskila.    Maija   Välilä,   74   v. 

Kehtolaulu. 

Huis,  sika,  mettään 
Lapsell  marjoi  tilamaan 
Punasella  pussilla. 
Karvasella  kassilla, 
5  Hännän  alla  roppasella. 

485.  Oripää.  Vihervaara  n.  2377. 
—11. 

Oripää.  Maistiina  Anttila,  78  v. 

Kehtolaulu. 

Huis,  sika.  mettään 
Tilamaan  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla, 
5  Hännän  alla  kassilla! 

486.  Oripää.  Tallgren  n.  48.  — 14. 
Fiina  Virtanen.  M.p.  Maariassa. 
Huis  sika  mettään 


tuomaan  lapsille  marjoja, 
punasella  pussilla. 
hännän  alla  kassilla. 


487.  Loimaa.     Vihervaara    n.    4464. 

—13. 

Tuutulaulu. 

Huis  kissa  mettään 

Tilamaan  lapselle   marjoja 

Punasella  pussilla, 
sinisellä  kassilla! 


488.  Loimaa.     Vihcrraam    n.    4821. 
—19. 
Emilia    Niemi,    43    v. 

Kehtolaulu. 

Huis  sika  mettään 
Tuomaan    (lapsen     niini,    esim.) 
Villelle  marjoja, 
Punaisella  pussilla, 
Karvaisella  kassilla. 
5  Äiti  kullan  nukuttaa 
Ja  univirren  laulaa. 
Paina  pikku  silmä  kii'(nni) 
Ja  nuku  Herran  rauhaan. 


489.  Loimaa.     Vihervaara    n.    240. 
—09. 

Pöytyä.    Kullina.    Vappu  Uusitalo, 
36  v.     Kuullut   kotipit.   Loimaalla. 

Kehtolaulu. 
Huis  sika  mettään 
lapsille  marjoja  tilamaan 
punasell  pussill, 
karvaseU  kassin. 
s  sinisell  sakill. 


202 


Kehtolauluja. 


490.  Loimaa.    Hollo  E,  n.  574.  —09. 
Huis  sika  mettään 

Tuomaan  Vilholle1  marjoja, 
Punasella  pussilla . 
Sinisellä  kassilla. 

491 .  Alastaro.     Vihervaara  n.    2464. 
—11. 

Virtsanoja.     Markulan   emäntä,    n. 
45    v.      Kuullut    Vampulassa. 

Huis,  sika,  mettään 
Tuamaan  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla! 

492.  Alastaro.     Vihervaara  n.  2470. 
—11. 

Ylhäinen.    Manta  Lindström,  12  v. 
Kehtolaulu. 

Huis,  sika,  mettään 
Tuamaan  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla, 
5  Ropposella  hännän  alla! 

493.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2416. 
—11. 

Sikilä.    N.  40  vuotias  vainio. 

Kehtolaulu . 

Huis,  sika,  mettään 
Tuamaan  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla, 
.i  I  länläs  alla   kukkarosa. 
Katto  vaan,  ettes  pissaa! 


494.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2418. 
—11. 

Sikilä.    Vihtori   Ääri,   34   v. 

Kehtolaulu. 
Huis,  sika,  mettään 
Tuamaan  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Kellasella  kassilla! 

494  «.  Alastaro.  Hämeenlinnan  alak. 

sem.     Mäkiö     Eeva,    n.    354. 

—24—25. 

Amanda  Kajala,  64-v. 

Huis  sika  mettän  perrään 
Vauvalle  marjoja  tuomaan, 
Punasella  pussilla , 
Karvasella  kassilla, 
5  Keltasella  kessillä, 
Leuan  alla  lekkerillä, 
Hännän  alla  rappasilla. 
Tule  sitten  takasin, 
Kun  vauva  unesta  herää. 

495.  Huittinen.    Hirsikoski  Anna,  n. 
5.-^24. 

Huis  sika,  huis  sika  mettän  per- 
rään 
tuomaan  lapselle1  marjoja  puna- 
sella pussilla, 
sinisellä  kassilla,  näntas  alla  hie- 

putellen, 
vattas  alla  varjossa. 

496.  Huittinen.     Saarimaa    n.    400. 
—09. 

Torppari  Ekman,  yli  70  v.    Kuullut 
Huittisissa.     M.p.   Paattisissa. 


490.     x  sana  kk:ssa  alleviivattu. 

495.     '  r.  selitetty  »Tuuditettavan  nimi 


Hui-  sika  mettään.    496—503. 


203 


Iluis.  sika,  Hirttään 
tuomaa  lapselle1  marjoi 
punasella  pussilla 
ja  karvasella  kassilla 
b  häntänsä  alla  kukkarosa, 
vattansa  alla  kaukalosa. 

497.  Punkalaidun.  Vihervaaran.  241. 
—09. 

\  anttila.    Kalle  Nygard,  45  v.  Kuul- 
lut   synt.    pit.    Tyrväällä. 

Kehtolaulu. 

Huis  sika  Hirttään 
tuamaan  lapsille  marjoja 
sinisellä  säkkiBellä, 
punasella  pussisella 
5  kaara  sitten  kaukaloon 
että  lapsel  syärä  saa. 

498.  Punkalaidun.   Moision. 6. — 10. 

Il.iviokoski.      Suutari     Hakenberg. 
n.    7o    v. 

Iluis  sika,  huis  sika, 
Mettän  perään, 
Tule  sitten  takasin 
Kun  lapseni  herää. 
5  Iluis  sika   uiettän  päälle 
'ruiuiiaan   lapselle   marjat  tänne. 
Punasella  pussisella, 
Sinisellä  Säkkisellä, 
Leukas  alla  t[u]okkosella, 
io  Häntää  alla  kukkarolla; 
Tuo  suussas'  lisää, 
Kaada  kaikki  kaukaloon, 
Että   lajisi  syödä  saa. 

499.  Punkalaidun.  Moisio  n.  26.  —10. 

Hui<  sika  mettään. 
tuo  lapeille  marjoja, 


sinisellä  Säkkisellä. 
punasella  pussisella, 
s  roikota,  voikota, 
kaada  kaikki  kaukaloon, 
että  lapsel  syödä  saa. 

500.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    90. 
—03. 

Iluis  sika  mettään. 

Huis  sika  mettään 
Tuomaan  lapselle  marjoja 

Punasella   linssillä, 
Karvasella   kassilla, 
5  Hännän  alla  hepsuttaa. 

501.  Kokemäki.    Sallgen  n.  7.  —90. 
Huis  koira  mettään 

tuomaan  lapsella  marjoja, 
punaisella  pussilla, 
karvaisella   kassilla. 
s  hännän  alla   laukulla, 
sokerin  paloja  joukossa 

502.  Kokemäki.    Ahti  n.  4.       —93. 
Kiettare.    Liisa  Sandell,  49  v.  Kuul- 
lut  Johanna  Ojalalta. 

Huis.  sika.  mettään, 
Tuamaan  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella   kassilla. 

503.  Kokemäki.    Kujanpää  n.  1.   — 

'       »/U20. 

Manta  Salonen,  44  v. 

Huis  sika  mettään 
tuumaan  lapsille  marjoja, 
punasella  pussilla, 


'■'".      '  tuomaa  m    piika!   :  t.   *lapselle*. 


204 


Kehtolauluja. 


karvasella  kassilla 
5  hännän  alla  laukussa, 
sokereita  joukossa. 

504.  Kokemäki.   Lenvpainen  n.  5.  - 

5/i  04. 

Kuurola.    Hilja  Rintanen,  13  v. 

Kehtolaulu. 

Huis  sika  metsään  menee 
Tuomaan  (Martalle)  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvaisella  kassilla 
5  Hännän  alla  laukussa, 
Sokeritoppi  joukossa. 

505.  Kokemäki.    Paasikivi  n.  19.  - 
w/1203. 

Kuoppala.    Verner  Palmu. 
Huis,  sika,  mettään, 
Lapselle  marjoja  tuomaan 
Pn naisella  pussilla, 
Karvaisella  kassilla, 
5  Hännän  alla  laukussa, 
Sokereita  joukossa! 

506.  Kokemäki.  Santavirta  n.  4. — 03. 
Sapilä.  Manta  Sillanpää,  50  v.  Kuul- 
lut    Miina     Hakanpäältä     Kiettaren 
kylästä. 

Kehtolaulu. 

Huis  sika  metsään, 
Tuomaan  lapselle  marjoja, 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla. 

507.  Kauvatsa.     Santavirta    n.    74. 

—05. 

Kaakinmaa.  Amanda  Kaakki,  45  v. 

Kehtolaulu. 

Huis  sika  metsään, 


tuomaan  lapselle  marjoja, 
punasella  pussilla, 
karvasella  kassilla, 
b  häntäns  alla  lieputtellee, 
paskan  liepukkeita. 

508.  Tyrvää.     Katajaranta    n.    284. 
—07. 

Tyrvään  kylä.  Katariina  Palmgren, 
62    v. 

Lastenloru. 

Huis  sika  metsään! 
Mene  mäen  ottaan, 
Lapselle  marjoja  ottaan, 
Punaselle  pussisella , 
5  Sinisellä  Säkkisellä! 

509.  -Tyrvää.     Kullaa    n.    218.    — 

9/i  04. 

Tapiola.  Eeva  Haavisto,  52  v. 
Kuullut  äidiltään,  kotoisin  Tyrvään 
kylästä. 

Huis,  sika,  mettään! 
Tuo  sieltä  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Sinisellä  säkillä, 
5  Karvasella  kassilla, 
Tuohisella  toosalla, 
Korialla  kompsulla, 
Häntäs  alla  hieputtele, 
Tuo  sielä  ja  kieputtele! 


510.  Tyrvää.   Pakula  V.  F,  n.  67.  — 

Kalliala.   Miina  Isokäki.  5"  v.  Kuul- 
lut Vappu  Silvanderilta. 

Huis,  sika,   mettästä  marjoja 
tuamaan 


Huis  sika  mettään.    510—517. 


205 


punasella  pussisella, 
karvasella  kassisella, 
sinisellä'  säkkiflellä, 
5  tuahisella  ropposella! 

511.  Mouhijärvi.    Laine   T,  n.  152. 
—93. 

Huis.  Bika,  mettään 
tuomaan  sieltä  marjoja 
punasella  pussisella, 
karvasella  kassisella, 
s  leukas'  alla  lessuttele, 
häntäs'  alla  hessuttele! 

512.  Kankaanpää.     Laiho    n.    303. 
—90. 

Niinisalo.     Maija    Mattila,    64    v. 

Hus,  sika,  mettään, 

Tuo  lapselle  marjoja 

Punasella  pussusella, 

Sinisellä  säkkysellä, 

5  Karvasella  kassusella! 

513.  Kankaanpää.      Laiho    n.    308. 
—90. 

Santra  Hakkuri,  21  v. 

Huis,  sika,  mettään 
Tuomaan  lapsille  marjoja 
Punasella  pussusella, 
Sinisellä  säkkysellä, 
5  Karvasella  kassusella, 
Häntäs  alla  roppisella! 

514.  Jämijärvi.   Välisalo  n.  10.  — 02. 
Hilda    Viitahalme,    31    v. 

Huis  sika  metsään. 

Huis  gika  mettään. 


tuomaan  lapselle  marjoja, 
punasella  pussisella, 
sinisellä  säkkysellä, 

5  karvasella   kassilla 

hännän  alla  tuokkosella. 

514  a.   Ikaalinen.  Salava  Anna-Kaa- 
ri no.  n.  17.  — 31. 
Iso-Röyhiö.     Liina    Keskinen. 

Huis1  sika  mettfn, 
menen^mäen  imkkän, 
m -ukis   si;ilt ;i  marjat   kaikki 
hihna  n^koppän, 
65  pualukoita,  juamukoita  j.  n.  e. 

515.  Honkajoki.    Kallio  V.  -f.n.822. 
—09. 

Huis.  kissa,  metsään 

Tiia  maanlapselle  marjoja 
Punasella   pussusella, 

Sinisellä  säkkysellä, 
5  Karvasella   kassusella! 

516.  [{onko joki.    Kallio  I".  J,  n.  1 IS2. 

-16U13. 

Juliana  Itavaara,   55  v.    M.p.    Iso- 
joen  Koresj  arvella. 

Huis  sika  mettähän 
timmaan  lapselle  marjoja 
punasella  pussusella, 
sinisellä  säkkysellä, 

karvasella   kassisella. 

517.  Karvia.  Kaukamaa  L,  n.  32.  — 
lI»30. 

Koskiperä.    Emelia  Mäkinen,  53  v. 
Huis  sika  mettään! 


514  a.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


206 


Kehtolauluja. 


Tuo  lapselle  marjoja 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla! 

518.  Karvia.   Rauhamaa  L,  n.  33.  - 

3A 30- 

Ammälänkylä.    Joosef iina  Jokinen, 
80    v. 

Huis  sika  mettään! 
Tuo  lapselle  marjoja 
Punasella  pussosella, 
Karvasella  kassosella! 

519.  Karvia.    Kaukamaa  L,  n.   34. 

-  6/o  30. 

Tuulenkulma.    Kaisa  Moisio,  81  v. 

Huis  sika  mettään, 
Tuo  lapselle  marjoja 
Pikkuisella  pussusella, 
Vanhan  ämmän  kassusella. 

520.  Karvia.    Kaukamaa  L,   n.   35. 

-  3%  30. 
Mustakoskenkylä.     Emilia    Alanko, 

28    v. 

Näin  sika  mettähän  menee, 
Kipin,  kapin,  kotiot^tulee. 
Tuo  marjoja 
Punasella  pussosella, 
s  Karvasella  Säkkisellä, 
Pistää  pikku  suuhun. 

521.  Parkano.  Alanen  Viljo,   n.   21*. 
—30. 

Alaskylä.    Maria  Alanen  n.  59  v. 

Huis'  sika  mettään 
Mene  mäen  ottaan! 
Tuo  lapselle  marjoja 
Sinisellä  Säkkisellä, 


5  Vaskisella  vakkasella, 
Karvasella  kassusella 

Kertoja    kuullut    laulun    iso-isänsä 
sisarelta  Vappu  Hirvimäeltä. 

522.  Vesilahti.  Hels.Suom.  Normaali* 
lys.  konv. :  Lindroos  n.  15*.  — 92. 
Kirkonkylä.   Judith  Lindroos,  50  v. 

synt.    Kuhmalahden   Haapsaaren  ky- 
lässä. 

Kehtolaulu. 

Huis  sika  mettään, 
mene  mäjen  ottaan. 
tua   siältä   Liisalle    (nimi   yleensä) 

marjoja, 
punasella  pussosella , 
5  sinisellä  Säkkisellä, 
leukas  alla  lekkerissä, 
vattas  alla  vakkasessa. 

522  a.  Lempäälä.   Helin  Olga,  n.- 12. 

—21—22. 

Kalle    Helin,    60-v. 

Huis  sika  mettään, 
Tuo  lapselle  marjoja, 
Punaisella  pussilla, 
Sinisellä  Säkkisellä, 
s  Valkoisella  vakkasella, 
Mene  mäest'  ottaan, 
Häntäs  alla  keikuttele. 

523.  Pirkkala.  Starck  n.  10*.  —89. 
Huis  sika  mettään, 

mene  mä'en  ottaan 
noukkiin  marjoja  lapsen  koppaan, 
punasella  pussisella, 
5  sinisellä  Säkkisellä, 
Valkosella  vakkasella, 
toisin 


Huis  sika  mettään.    523    530 


207 


lapsen  koppaan 
Lapsi  ne  itte  tu'ee  ottaan 
ei  sika  saa  kulkeen  lapsen  kop- 
paa 

524.  Tampere.  Ennegren  n.  2d*.  —86. 
Tilda  ESnnegren. 

Minä   laulan   lapselleni  pitkän 

virren 
Nin  kun  yhden  seinä  hirren: 
Huis  sika  mettään, 
Yli  mäjen  ottaan 
i  Tiianiaan  lapselle  marjoja 
sinisessä  Säkkisessä, 
Ja  punasessa  pnssisessa. 

525.  Tampere.    Kallio  V.  ./,  n.  815*. 
—09. 

Kuultu  unin  .n  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Huis  sika  metsään 
Tuomaan  lapselle  marjoja 
Punaisella  pussisella 
Sinisellä  Säkkisellä. 

525  a.   Tampere.  Lindström  Olga.   n. 

17.  —18. 

Huis  sika  metsään, 
mene  mäen  nukkaan, 
in niki  sieltä  marjoja, 
pikku  matin  koppaan. 

526.  Tampereen  seudut. Niemin. 643*. 
—91. 

Kittis,  kultu  kelkkailla, 
Huis,  sika  satulaselkä, 
Mene'"  mäen  ottaan*, 
Tua  sialta  lapselle'"  marjoja 
i  Sinisellä  Säkkisellä, 


Punasella  pussisella 
Valkosella  vakkasella! 

527.  Ylöjärvi.    Pohjankanervo   /'.  n. 

30.        M  7.7/. 

Kirkonkylä.     Kust.   Aiv.    Koivisto, 
64  v.  M.p.  Kunnalliskodissa. 

Huis  sika  mettään 
tiin  sieltä   lapselle  marjoja 
sinisellä  sissisellä, 
punasella  pussisella. 

528.  Ylöjärvi.    Pohjankanervo  T,  n. 
34       w731. 

Kirkonkylä.    Eeva  s, uninen,  95  v. 
M.|>.    Kunnalliskodissa. 

Huis  sika  mettään 
lapselle  marjoja  noukkii 
pienellä  tanokoppasella. 

529.  Kangasala.  Lilius  n.  128*.  —88. 

Hjalmar     Pinne,     13    v. 

Huis  sika  metsään, 
Mene   Ainolle   marjoja    tuomaan 
Punaisella  pussisella, 
sinisellä  Säkkisellä, 
5  Valkoisella  vakkasella 
Kyllä  sinä  meidän  portin  tie  jät 
Haka  alla,  pyörä  päällä 
Tervaristi  pyörän  päällä. 

530.  Sahalahti.    Helin  n.  12*.    —03. 

Sika  marjaan. 

i Yhdistetty    useammista   toisinnoista) 

Huis  sika  mettään 
Mene  mäen  ottaan 
Tua  lapselle  marjoja 
Sinisellä  Säkkisellä, 


208 


Kehtolauluja. 


5  Punasella  pussosella, 
Häntäs  alla  häkkisellä  (ssä), 
Vattas  alla  vakkasella  (ssa), 
Leukas  alla  lekkerillä  (ssä), 
Kuanos  alla  koppasella  (ssa), 
10  Älä  itte  noppaa, 
noppaa  lapsen  koppaan. 

531.  Kuhmalahti.     Lindroos  n.  17*. 
—88. 

Haap'saari.      Eräs     40-v.     nainen, 
Kuullut  äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta. 

Muistiinp.   Tottij arvella. 

Huis  sika  mettään, 
Mene  mäen  ottaan. 
Tuo  sieltä  lapselle  marjoja, 
Punasella  pussisella, 
5  Sinisellä  silkkisellä, 
Kurkkus'  alla  kuppisessa, 
Leukas'  alla  lekkusessa, 
Vattas'  alla  vakkasessa, 
Häntäs  alla  häkkisessä. 


532.  Eräjärvi.   Järvinen  N,   n. 

Sika  juoksi  sinne  tänne, 
Kaukalo  sian  suussa. 
Pikku  poika  kaukalossa. 
Huis  sika  mettään, 
s  Tuo  lapselle  marjoja, 
Punasella  pussisella, 
Sinisellä  Säkkisellä, 
Keltasella  kukkarolla, 
Häntäs  alla  häkkisessä. 
io  Leukas  alla  lekkusessa, 
Vattas  alla  vakkusessa, 
Korvas  alla  koppasessa. 

Roikota,  roikuta. 


23*. 
-53. 


Hae,  hae  Lassin  Kaijaa, 
15  Kupparin  Kirsti.  Jämsän  Maija, 
Rimppapirjo,  Rampsun  Anna, 
Längelmäellä  tansaa, 
Hakohäntänsä  kanssa. 


47' 


533.  Eräjärvi.  TyysM  (2209)  n. 

—07. 

II iii*  si lm  mettään. 

Huis  sika  mettään! 
Mitäs  sika  mettäs? 
Marjoja  tuomaan 
Punaisella  pussilla, 
5  Sinisellä  säkillä, 
Kori j  alla  konttisella, 
Vaskisella  vakkasella, 
Kultasella  kuppisella , 
Maalatulla  maljasella. 


534.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2560)  n.  25*. 

—08. 

Huis  sika  mettä 
mene  mäen  ottaa, 
marjoja  noppaa 
lapsen  koppaan. 

535.  Orihvesi.  Kesälä  n.  43.      — 09. 
Huis  sika  metsään 

Mene  metsän  perrään! 
Älä  tul  ennen  takasiin 
Ennen^kun  lapsi  herrää. 

536.  Orihvesi.  Jokinen,  n.  2*.  — 03. 

Lasten  laulu. 

Huis  sika  metsää 
mene  mäen  nokkaan, 
Tuo  sieltä  marjoja 
Matti  pojan1  koppaan. 


536.    1  myöskin  Maijalikan  koppaan  ja  nimeä  voi  muutta[al  miksi  tahtoo.  Ker.sel. 


Huis  sika  mettään.    53> 


209 


537.  Orihv.    Jokinen,   n.   3*.    —03. 
Leena    Tervala,    64    v. 

Lasten  laulu. 
Buis  sik.i  metsään 
mene  mäjen  nokkaan. 
Tuo  sieltä  marjoja 
sinisellä  Säkkisellä 
5  punasella  pussisella 
pikku  vauvan  koppaan. 

537  <;.  Kuru.     Pohjankanervo  T,   n. 

13.       21   ;.'.'/. 

Länsi-Aura.      Hilma    Valkeejärvi, 
65  v. 

Huis  sika  mettään 
marjoja  liakeen 
punasella  pussilla. 
valkealla  vakalla, 
5  sinisillä  säkillä 
tuomaan  pojulle  (tytölle) 
marjoja 

538.  [Ruov.?\    Paldani  n.  117*.  —52. 

Lasta  tuutiessa. 

Huis  sijat  mettään, 
Kettuja  pettään, 

Oravia  ottaan, 
Jäniksiä  jättään; 
5  Minä  menen  mettään. 
Tuon  lapselle  marjoja. 
Punasella  pussisella, 
Sinisellä  Säkkisellä, 

Valkosella  vakkasella, 
io  Kultasella  kelkkasella. 

538  <'..  Ruovesi.   Hämeenlinnan  alak. 
sein.   Mäki  Helmi,  n.   3i6  — 25. 

Josef iina  Mäki,  59  v. 

Huis  sika  mettään, 


mene  mäen  nokkaan, 
noukis  sieltä  marjoja 
pikku  Ainon  koppaan. 

538  /?.  Ruovesi.  Hameenlinnan  alak. 
sem.  Mäki  Helmi,  n,  347.  — 25. 
Josefiina  Mäki,  59-v. 

Huis  sika  mettään 
marjoja  tuomaan, 
punasella  pussilla, 
sinisellä  säkillä. 
5  Valkosella  vakalla, 
keltasella  kelkalla, 
tule  jouluksi  kotiin. 

538  y.  Ruovesi.  Luulonen  Ahto,  n.  23. 
—13—15. 
\  isuvesi.    Sandra  Hanhonen,  18  v. 

Tuutilaulu. 

Huis  sika  mettään, 
Mene  mäen  nokkaan, 
Tuo  sieltä  marjoja, 
Helmin  koppaan. 
5  Punasella  pussilla . 
Keltasella  kelkalla, 
Tuo  niitä  oikeen  paljo. 


539.   Virmt.    Leander  n.  9*.       — 13. 

Maria  Vilhelmiina  Spir,  69  v.  Muis- 
tiinp.   Hauholla. 

Huis  sika  mettään, 
pikku  tytölle  marjoja    tuomaan 
punasella  pussilla, 
sinisellä  säkillä. 
5  vattanalla  vakkasissa. 

14 


210 


Kehtolauluja. 


54C.  Satakunta.   Petelius  n.  14. — 15. 
Juho  Malja,   43   v.     Kuullut  Sata- 
kunnan rajamailla,  ei  muista  keneltä. 

Leikki-laulu. 

Huis  sika  mettään 
Tuumaan  lapselle  marjoja, 
Mansikoita  mustikoita1, 
Kypsiä  ja  makeoita, 
Punasella  pussilla, 
Karvasella  kassilla. 

Huru  huru  hummalla  kirkkoon. 

541 .  Luvia.  Riikonen,  siv.  40.  — 95. 
Luvian  luodot.  Emäntä  Vesterlund- 

Maanpää,   45   v. 

Hu 's1,  hurs\  Humullaan, 
Ta  kuperin  Tannulaan, 
Eurassa  ehtoolla, 
Kokemäell'  puhteella, 
5  Siell'  kuko  puuroo  keitt' 
Ja  kana  kastett'  lämmitt'. 

542.  Nakkila.    Lampola  n.   6.  — 89. 
Huis,  humma,  Huittisiin, 

Euraan  ehtoolle, 
Kokemäelle  puhteelle! 
Siellä  kukko  puuron  keittää, 
s  Kana  kasteen  lämmittää. 
Pikku  lintu  lusikat  pesi1, 
Y;ires  marja  tallin  loi, 
Harakka  herrain  hevoset  juotti. 
Korppi  ruuhen  kansi. 

543.  Pori.    Grönholm   n.   147.   —89. 
Marjaana  Grönholm,  72  v.    Kuullut 

I  hilassa. 


540.     '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 
542.    1  pes  ee   :  pesi. 

544.  '  ka[n[  :  kakol.  —  2  yi.  [kastee]l. 
[lallijl. 

545.  J  |toijpesi  :  p. 


Lapsille. 
Siellä  kukko  puuron  keitti, 
kana  kasteen  lämmitti, 
pikku  lintu  voin  sulatti, 
harakat   hevoset  juotti, 
s  vares-Maija  tallin  loi. 

544.  Pori.    Tuomi  n.  118.  —91. 
Fanny    Ekqvist,    16    v. 

Tätilä. 

Huis  lmnnu  tätilään, 
Täti  kakol1  leipo, 
Pani  paljo  voita  päälle, 
kanam  nmnav  verta. 
s  Se  sulas  suuhun. 
Se  meni  luuhun, 
Kukko  puuron  keitti. 
Kana  kasteen2  lämmitti. 
Harakka  hiärimen  nuali, 
io  Pikku  lintu  lusikat3  pesi, 
Tallimaija4  tallin5  loi, 
Korppi  hevoset  juotti. 

545.  Porinseutu.  Suom.  Kuval.  toim. 
Vuollekoski  n.  5.  — 23. 

Huru,  huru  Huittisiin. 
takatietä  Takkulaan, 
Eurajoell'  ehtool, 
Kokeinäel'  puhteel, 
s  kukko  puuron  keitti, 
kana  kasteen  lämmitti, 
pikkulintu  lusikat  pesi1. 
varesmaija  tallin  loi. 
harakka  hevoset  juotti, 
io  ja  korppi  antoi  hevoselle  heiniä. 


— -  3  yi.  [lusikajk.  —  4  yi.  Varesmaija]. 


lluru  huru  hummalla  kirkkoon.    545  o 


211 


545  a.  Ahlainen.  Hämeenlinnan  äldk. 
sem.    Haapala    Anni,    n.  130. 

24     25. 
Maria  Ranta,  65  vuo 
t  ii  humma  tätilään, 
täti  leipoo  suuren  kakon, 
panee  paljoa  voita  päälle. 

546.  Noormarkku.  (Uinun     n.    609. 
—89. 
Fimpyy.    Juha  Salomoonin  poika, 

j7     v. 

Iluis.  lniis  Hunnulaa, 
Takatiätä  Tannulaa, 
Euralla  ehtoolla, 
Kokemäellä  puhteella! 

5  Kukko  siälä  puuron  keitti, 
Kana  kasteel  Lämmitti, 
Pikkulintu  lusikap  pesi, 
Harakka  Maija  talli!  loi. 

Harakka  krikkas  tallim  pääll': 
io  Kriks  kraks  kreijaa, 
Tul  huamem  meill'. 
-    il  sylttyy  syädä  ,j;i 
Tamitalvaa  juada. 

547.  Noormarkku.     Ollint  n    n.    608. 

—89. 

llui-<.  huis  Hunnulaa, 
Takatiätä  Tannulaa, 
Euralla  ehtoolla, 
Kokemäellä  puhteella. 

6  Kukko  siälä  puuron  keitti, 
Kana  kasteel  lämmitti, 
Pikkulintu  lusikap  pesi, 
Harakka-Maija  talli]  loi. 

Kriis,  kraas  kreijjaa 
io  Tul'  huamem  meill', 
Meill'  leivotaa: 


Saat  voitakakkoo  syädä 
Ja  riaskahäppyy  juada. 

548.  Noormarkku.    Lindgren    n.  22. 

—92. 

Hilma    Vppelqvist. 

I  anha  runo. 
Iluis,  huis,   Huittisii, 
Takatietä  Takkusii, 
Euraan  ehtoolla, 
Kokemäellä  puhteella! 
s  Kukko  siellä   puuron  kiitti. 
Kana  kasteen  lämmitti, 
Harakka  hevoisel  kotia  toi, 
Varen  Maija  tullin  loi. 
Tannullan  emon  kellot  soi 
io  Eurassa  ehtoolla, 
Kokemäellä  puhteella. 

549. Siikainen.  Lindqvist  Terttu,n.4. 

-30. 
i  itamo. 

Iluis  hummalla  tätilään, 

täti  kukon  leipoo, 

panee  paljon  voitu  päälle, 

päskysen  munan  verran. 

550.  Siikainen.   Oksanen  Kuiri.  n.  ■">. 
—30. 

[son-Salon    vanhalta   emännältä, 
76   v. 

Iluis  sika  lluiskilunn, 
takatietä  Takkilaan, 
Euralle  ehtooks, 
Kokemäelle  puhteeks, 
5  kukko  siälä  puuron  keittää, 
kana  kasteen  lämmittää, 
pikku  lintu  lusikat  pesee, 


212 


Kehtolauluja. 


sitte  mennää  käskee  viaeraita  syö- 
mää. 

551 .  Siikainen.   Oksanen  Katri,  n.  6. 

—30. 

Viinamäen  isännältä,  n.  50  v. 
Huis  sika  Hunnillaan. 
Takatietä  Tannulaan 

552.  Siikainen.   Oksanen  Katri,  n.  9. 

—30. 

Sitomaniemen  isännältä,  50  v. 

Huis  sika  Humalan, 
takatietä  Takkulan, 
tua0män  lapselle  marjoja 
punasella  pussusella, 
5  karvasella  kassusella , 
keltasella  kelkkusella. 

553.  Siikainen.   Oksanen  Katri,  n.  10. 
—30. 

Lammin  nuorelta  isännältä,  n.  50  v. 
Huis  sika  Huiskilaan, 
takatietä  Takkilaan, 
Euralle  ehtooks, 
Kokemäelle  puhteeks, 
5  kukko  siellä  puuron  keittää, 
kana  hierimeiiwkraappii, 
pikkulinnut  lusikat  pesee, 
varpunen  voita  sulatti 
vares-maija  tallin   luo  ja  kellot 

soitteli. 

554.  Oripää.     Tallgren   n.   43.   — 14. 
Fiina  Virtanen. 

Huis  humina  Huittisiin, 
Palojoelle1  pappisiin, 


tatin  tykö  vieraisiin. 
Tätiläs  on  paha  koira 
5  puri  humman  jalan  poikki. 
Täti  leipoo  ison  kakun 
panee  paljon  voita  päälle, 
silittelee  sianlihalla, 
kaunistelee  kananmunalla. 
io  Harakka  heitti  hummalle  heinä. 

555.  Örinää.     Vihervaara    n.    2364. 
—11. 

Oripää.    Maistiina  Anttila,  78  v. 
Kehtolaulu. 

Huis,  humma,  Huittisiin, 
Palojoelle  Pappisiin, 
Tatin  tyjö  viara isiin! 
Täti  leipoo  ison  kakon, 
5  Pannee  paljon  voita  päälle, 
silittellee  siallihalla, 
Kaunistellee  kanammunilla.  ■ 

556.  Loimaa.    Hollo  n.  570.       —09. 
Huis  humma  Huittisiin, 

Tatin  tykö  vieraisiin, 
Täti  leipoo  ison  kakon, 
Pannee  paljo  voita  päälle, 
5  Liikkiön  sian  linnaa, 
Karpion  kanan  munia. 
Kukko  puuron  keittää, 
Kana  riaskan  lämmittää, 
Västäräkki  voin  sulattaa, 
io  Pikkulintu  lusikat  hakkee, 
Harakka  katon  päällä  nauraa. 

557.  Loimaa.    Tallgren  n.  59.  — 13. 
Maria  Tuominen.     M.p.   Maariassa. 

Huis  humma  Huittisiin 


554.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Huru  liuru  hummalla  kirkkoon.    557 — 563. 


213 


tatin  tykö  vieraisiin. 
Täti1  leipoo  ison  limpun 
tällää  paljon  voita  päälle, 
5  kiiskiseii  kiven  verran, 
pääskysen  munan  verran, 
sinkun  sianlihaa, 
karpion  kananmunia, 
lehmän  juustoa  lisää. 

558.  Loimaa.    Tallgren  n.  18.  — 14. 
ttf.p.   Maariassa.    Maria  Tuominen, 

:.;  v. 

Buru,   huru,   hummalla    kirk- 
koon ajaa, 
vaari1,    vaari1,    varsalla    perässä 

ravaa. 
Poikkee  Bieltä  tätilään; 
täti  kakun  leipoo, 
b  kukko  puuron  keittää, 
kana  rieskan  lämmittää, 
varpu  suolan  heittää, 
pikku  lintu  lusikat  pesee, 
pääsky  vieraat  käskee. 

559.  Alastaro.     Vihervaara   »..  3315. 
—11. 

\  Ihaiiicn.    Manta  Lindström,  12  v. 
Kuiultaja  hiki  silP  aikaa,  kun  toiset 
pakkoon  menivät: 

»Huru,  huru,   Huittisiin, 
Takatiätä  Tammelaani» 

560.  Alastaro.     Vihervaara   n.   3311. 
Sikilä.    \  ilho  Vieno,  45  v. 
Huruttaja  luki: 

Huru,  huru.  Huittisiin, 
Takatiätä  Tammelaan! 


Kukku  sialä  puuron  keitti, 
Kana  riaskan  lämmitti, 
■  \  ästräkki  lusikat  pesi, 
Pikku  lintu  voin  sulautti. 
Hors  tallaa,  lapsel  porraa, 
Kyll  nyi  jo  lyniysä  nilaan. 

561.  Alastaro.     Vihervaara   n.  2490. 
—11. 

^  Ihäinen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 

Kehtolaulu. 

Iluis  hummalla   Huittisiin 
Tatin  tykö  viaraisiin! 
Täti  leipoo  suuren  kakon, 
Tällää  paljon  voita  päälle. 

562.  Alastaro.     Vihervaara   n.  2457. 
—11. 

Sikilä.   Julia  Sulander,  52  v.    Kuul- 
lut   Huittisissa. 

Kehtolaulu. 

Iluis.  humma,  Huittisiin, 
Tatin  tykö  viaraisiin! 
Täti  leipo  ison  kakon, 
Pani  päälle  paljun  voita. 
5  Humma  puri  lasta  jalkaan. 

563.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2431. 
—11. 

Yirtsanoja.    Maijastiina  Pellonperä, 

81  v. 

Iluis.  humma,  Huittisiin. 
Takatiätä  Tammelaan! 
Siälä  kukko  puun  m  keitti, 
Kana  riaskan  lämmitti, 
5  Västräkki  voin  sulautti. 
Pikku  lintu  lusikan  pesi  ja  haki. 


1   kkssa  pieni  alkukirjain. 
558.     '  Sana  kk:ssa  alleviivattu  ja  yi.  väri. 


21', 


Kehtolauluja 


564.  Alastaro.     Vihervaara  n.  2424. 

—11. 

Sikilä.     Hilma   Vieno,   42   v. 
Kehtolaulu. 

Huis  hummalla  kirkkoon, 

Pala  järven  pappilaan! 
Pappilasa  oli  pureva  koira, 
Puri  lasta  jalkaan. 
5  Laps  karas  tärin1  tykö, 
Täti  leipo  suuren  kakun, 
Pani  paljon  voita  päälle, 
Karvasen  nokan  verran. 

565.  Huittinen.  Hirsikoski  Anna.  n. 4. 
Huis  hummalla  kirkkoon, 

Humma    poikkes    Pukkalaan1, 

palas  sieltä  pappilaan. 

Pappilas  oli  hihanen|!|  koira, puri 

lasta2  jalkaan, 

Laps  vietiin  tatin  tykö. 

Täti  kohta  kakkoo  teki, 

5  Pani1  paljon  voita  päälle  —  pääs- 

kysenmunan  verran. 

566.  Huittinen.      Hirsikoski    Anna, 
n.  16.—23/324. 
Kukkoo  keitti  puuron, 

Kana1  lämmitti  kasteen, 
Pikkulintu  lusikan  pesi, 
Maija  maiston  suolan, 
5  Liisa  tuli  ja  lippas  kaikki. 

567.  Punkalaidun.  Moision.  25.  —10. 

Huis  hummalla  kirkkoon, 
Palojärven  pappilaan! 


Pappilass'1  oli  paha  koira, 
puri  lasta  jalkaan. 
5  Lapsi  vietiin  tätilään; 
täti  leipo  ison  kakon, 
pani  paljon  voita  päälle, 
silkiön  sian  lihoja, 
karpion  kanan  munia. 

568.   Punkalaidun.  Vihervaaran.  227. 
—09. 

Vanttila.   Kalle  Nygärd,  45  v.  Kuul- 
lut  synt.   pit.   Tyrväällä. 

Kehtolaulu. 

Ptruu  humma  kirkkoon, 
siältä  sitte  tätilään: 
täti  kakon  leipoo, 
ja  pani  paljo  voita  päälle, 
5  pääskysen  munan  verta, 
kirvesvarren  mittaselta. 


569.   Harjmalla. 
—03. 


Ruusunen    n.    89. 


564.  l  r.  (  =  tädin). 

565.  »  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

566.  !  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

567.  J  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Huishumma. 

Huis  humma  Huittisiin, 
Takatietä  Taitt isiin, 
Palatessa  pappilaan. 
Pappilas  oli  iso  koira, 

5  Puri  lasta  jalkaan. 
Laps  karas  tädin  tyä, 
Täti  leevoi  ison  kakon, 
Pani  paljon  voita  päälle. 
Piikulintu  pesi  lusikat, 

io  Harakka  hakkas  liavot, 
Varesmajja  tallil  loi. 

■  2r.  selitetty  »Tuuditettavan  nimi.» 


II uni  luun  liumm;ill;i  kirkk i      570—576. 


215 


570.  Kokemäki.    Suihin,    „.  2.   —90. 
Minä  menen  kyllään. 

tädin  työ  vieraisille. 
Täti  leipoo  ison  kakun. 
pannee  paljo  voita  päälle, 
s  p;i.isk\  sen  munan  verta. 

571.  Kokemäki.     Lerrvpainen    n.    II. 

Kuurnia.      Hilja    Rintanen,    13    v. 
Kuullut   isältään. 

Huittisiin. 
Huru.  laini  Huittisiin, 
Takatietä  Takkulaan, 
Palatessa  pappilaan! 
Kukku  siellä  puuron  kiitti. 
5  Kana  kasteen  lämmitti. 
Pikkulinnut  lusikal  pesi, 
Varesmaija  tallin  loi. 

572.  Kokemäki.     Santavirta    «.    57. 
—03. 

Bäpilä.     Amamia   Sillanpää,    40   v. 

Kehtolaulu. 
Buru,  liuni  Huittisiin, 
Takatietä  Takkulaan, 
Palas  sieltä  pappilaan, 
Pappilassa  "li  pureva  koira, 
s  Puri  lasta  jalkaan. 
Laps  vietiin  tädin  tykö, 
Täti  hipoi  ison  kakon, 
Pani  paljon  voita  päälle, 
Pääskysen  munan  verran. 

573.  Kokemäki.  Sallgen  u.  12.  —90. 
Buru,  huru  Huittisiin, 

takatietä   Takkulaan. 
palatessa  pappilaan. 
Kukko  siellä  puuron  keitti, 


.-,  kana  kasteen  lämmitti, 

VOi  liakkini'11  voin  sullaatti. 
pikku   lintu   lusikal    pesi, 

vares  Maija  tallin  loi, 
harakka  hevosille  heiniä  heitti. 

574.  Kauvatsa.  Santavirta  n.  78.  — 05. 
Kaakinmaa.    Amanda  Kaaki,  '<'>  v. 

Krlit, ilmiln. 

Huru  huru    Huittisiin. 
Takatietä  Takkulaan. 
Täti  siellä  vellun  keitti. 

Pikku  lintu  lusikat   pesi, 
5  Harakka  kauhan  nuoli 

575.  Tyrvää.    Pakula    I".    I'.  n.  m. 

-*/z12. 
Kalliala.  Miina  [sokäki,  .">:  v.  Kuul- 
lut isävainaaltaan. 

Ptruu  hummalla  kirkkoon, 
poiketaan  siälä  tätilään. 
Täti  kakon  leipoo 
ja  kukko  puuron  keittää, 

5  kana  riaskan  lämmittää 
ja  katti  kauhat  kanniskelee, 
pikku  lintu  lusikat   pesee 
ja  harakka  tallin  laisee 
ja  rästäräkki[!|   voin  sualaa 

uija  panee  paljo  voita  kakon  päälle. 

576.  Tyrvää.    Nieminen  n.  5.  —22. 

Amanda    Virtanen,    70    v. 

Pruus  hummalla   kirkkoon, 
poike  sieltä  tätilään, 
täti  kakon  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 
5  kana  rieskan  lämmittää, 
pikkulintu   lusikat  p< 


216 


Kehtolauluja. 


Tallimaija  tallin  ruokkoo, 
Heikki  hevost  juottaa. 

577.  Tyrvää.  Kullaa  n.  35.  —  14/i  03. 
Tapiola. 

Ptruu,  humma,  Huittisiin1, 
Takatietä  Takulle! 

578.  Tyrvää.  Kullaa  n.  22.  —  13U  03. 
Tapiola. 

Lasien  lauluja. 

Huis,  humma,  kirkkoon, 
Poikkee  sieltä  tätilään! 
Täti  kakon  leipoo, 
Kukko  puuron  keittää, 
5  Kana  rieskan  lämmittää, 
Harakka  paran  kaappi, 
Vares  voin  laappii, 
Pikkulintu  lusikat  pesee. 

579.  Tyrvää.  Kullaa  n.  221.—  13/i  Oi. 
Tapiola.     Eeva    Haavisto,    52    v. 

Kuullut    äidiltää,    kotoisin    Tyrvään 
kylästä. 

Lastenlaulu. 

Huru,  huru  Huittisiin1, 
Takatietä  Takkulaan, 
Takkulasta  pappilaan! 
Pappilasa  on  vihanen  koira, 
5  Puri  vauvaa  jalkaan. 
Vietiin  lapsi  tätilään. 
Täti  leipoo  suuren  kakon, 
Pani  paljon  voita  päälle, 
Pääskysen  munan  verta. 


580.  Tyrvää.    Kallio    Väinö,   n.    13. 

20/      no 

/12  "■*■ 

Hanna  Kallio,  22  v.    Kuullut  Kaisa 
Selin'iltä    Tyrväältä. 

Tpr  hummalla  kirkkoon  men- 
nään, 
poikkee  sieltä  tätilään, 
täti  suuren  kakon  leipoo, 
pani  paljo  voita  päälle, 
5  olis  pannut  enemmänkin, 
mufei  ollu  kirnuttua. 
Kukko  puuron  keittää, 
kana.  rieskan  lämmittää, 
pikku  lintu  lusikat  pesee, 
io  harakka  kauhan  kaappii, 
Antti  tallin  laasee, 
N.  itse  hevoselle  heiniä  heittää. 


581.  Tyrvää.     Katajaranta    n.    285. 
—07. 

Tyrväänkylä.  Katariina  Palmgren, 
62  v.  Kuullut  Riikka  Ojansuulta  Hei- 
nolan pit.  Onaliston  kylästä. 

Lastenloru. 

Huis  humma  kirkkoon, 
Poikkee  sieltä  tätilään! 
Täti  kakon  leipoo, 
Kukko  puuron  keittää, 
5  Kana  rieskan  lämmittää, 
Pikku  lintu  lusikat  pesee, 
Varesmaija  tallin  laasee  ja 
Harakka  hevost  ruokkii. 


577.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
579.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


H uru  liuru  hummalla  kirkkoon.    582—587. 


217 


582.  Tyrvää.    Aukee  n.  3.  —  1/803. 

Lasien   loruja. 

Trpuus,  humma  kirkkoon, 
poikkee  sialta  tätilään, 

täti  kakon  leipoo, 
kukku  puuron  koitta.!. 
s  kana  naskan  lämmittää, 
pikkulintu  lusikat  pesee. 

(Lauletaan     lasta     ruikuttaessa.) 

583.  Tyrvää.  AhlsU  dt  n.  30.  — 13/603. 
Peukalomäki.    Anna  Nyman,  75  v. 

Kehtolaulu. 

Tpruus  hummalla  kirkkoon! 
Poikkee  siältä  tatin  tyköl 
Täti  kakon  leipoo, 
Panee  voita  päälle 
5  Jnnffnran  verran. 
Vares  viaraal  vastaan  ottaa, 

Harakka   tallin  kaappii. 
Pikku  lintu  lusikat  nualee. 

584.  Kiikoinen.     Hahnsson    n.    9  a} 
—53. 

Hut  humma  kirkkoon, 
Poikkee8  siritä  tätilään; 

Täti  kakon  leipoo, 
Kukko  puuron  keittää, 
5  Kana  rieskan  lämmittää, 
Tiiainen  lusikat  pessee, 
Harakka  kauhan  kaappii, 
Hiiri  hierimen  nuolee3, 
Västäräkki   voin  sulauttaa. 

5S4a.  K i ihoin, n.  Virittäjä  siv.  2. 1912. 
Hut  humina  kirkkoon, 


Poikkee  sieltä  tätilään, 
Täti  kakon  leipoo, 
Kukko  puuron  keittää, 
5  Kana  rieskan  Lämmittää, 

Tiiainen  lusikat  pesee, 
Västäräkki  voin  sulattaa, 

(Harakka    kauhan   kaapii. 

Hiiri  hierimen  nuolee). 

585.  Mouhijärvi.    Laine   T.  n.  150. 
-93. 

1'tru  humma,  kirkkoon, 
poikkee  sieltä  Tätilään, 
täti  kakon  leipoo, 
harakka  puuron  keittää, 
g  kana  rieskan  lämmittää, 
västäräkki  tallin  laasee 
ja  pikkulintu  lusikat  pesee. 

586.  Suoniemi.   Färm  K,  n.  18.  — 22. 
Johan  Färm,  64  v. 

Iluru.    hurii,    hummalla    kirk- 
koon, 
poikkee  sieltä  tätilään. 
Täti  kakon  leipoo  ohrasista   veh- 

aäsistä, 

klimppiä  sianlihaa. 
5  Voita  puolen  leiviskä;:. 

587.  Suoniemi.   Färm  I\.n.l7. — 22. 
Hilma  Sillanpää,  60  v. 

Uuni  liuru  liuru  liuru 
hummalla  kirkkoon, 
poikkee  sieltä  tätilään; 
täti  kakon  leipoo  ohrasista,  veh- 
näsistä, 


■'..    "  Pnht.  kirj.  kokoelmassa  n.   15.  —  *ATkup.  kk:ssa  toinen  k.  suluissa  ja 
alleviivattu.  —  3  Säkeet:  7 — S  alkup.  kk:ssa  p.  lisätty. 


218 


Kehtolauluja. 


5  kukko  puuron  keittää, 
kana  rieskan  lämmittää, 
pikkulintu  lusikat  pesee, 
harakka  tallin  ajelee, 
varis  sen  vasta  laasee. 

588.  Laria.  Nurmi  F,  n.  73.  — 10/6  12. 
A.    Maja. 

Täti  kakon  leipoo1, 
Kukko    puuron    lämmittää,    tai 

keittää, 
Kana  rieskan  lämmittää, 
Hiiri  hierimen  nuolee, 
5  Pikkulintu  lusikat  pesee, 
Harakka-Maija  tallin  lakasee, 
Harakka  hevoset  ruokkii. 

589.  Lavia.  Nurmi  F,  n.  72.  — 10/6 12. 
A.    Maja. 

Huis  sika  Hunnulaa1. 
Takatietä2  Tannulaa, 
Poikkee  sieltä  tätilää! 
Täti  kakun  leipoo, 
5  Panee  paljon  voita  päälle, 
Pääskysen  munan  verran. 
Antaa  sen  sitte  Paavolle. 


5. 


590.  Lavia.     Kallio    Saima. 
-  10l1  20. 
Niemi.     Ester    Koivisto,    69   v. 
Trnus,  truus1,  hummalla  kirk- 
koon, |  593.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Viiri,  n.  9. 


5  kana  rieskan  lämmittää, 
harakka  hierimen  nualeskelee, 
pikkulintu  lusikat  pesee 
ja  kaikkein  parempana  pidetään 
siälä  meidän 
pikkuvauva. 

591 .  Suodenniemi  Lahtinen  n.  1.  — 17. 

Kehtolaulu. 

Ptruus  humma  Huittilaan, 
poikkee  siältä  Tätilään! 
Täti  ison  kakon  leipoo, 
panee  paljon  voita  päälle, 
5  pääskysen  munan  verran. 
Kukko  puuron  keitti, 
kana  kasteen  lämmitti. 
Harakka  hiärimen  nuoli, 
varis  tallin  loi, 
io  korppi  hevoselle  heiniä  toi. 

592.  Hämeenkyrö.    Pahula   V,   n.   9. 
—03. 

Kuullut   äidiltään,    kotoisin     Ikaali- 
sista. 

Tpruus  hummalla  kirkkoon! 
Poikkee  sieltä  tätilään! 
Täti  kakon  leipoo, 
Kukko  puuron  keittää, 
5  Lintu  lusikat  pesee, 
Harakka  tallin  laisee. 


poikkeen  siältä  tätilään, 

täti  kakon  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 


—12. 

Heinijärvi.      Miina     Lähteenmäki, 
59    v. 


588.  1  l|o[ipoo  :  leipoo. 

589.  »  Hunnulaa  a   :  11.  — 2  Takatiet|u|  :  Takatietä. 

590.  '  truus  lliirl  truus  :  t.t. 


Hihii  Iniru  hummalla  kirkkoon.    '.■•:< — 598. 


219 


Tpruus  hummalla  kirkkoon, 

poikkee  sieltä  tätilään; 

täti  kakon  lei] 

kukko  puuron  keittää, 
5  pikku  lintu  lusikal  pesee, 

barakka  hierimel  kaappii, 

tallin  Maija  tallittelee, 

hevoset  juottaa, 

ja  kellot  soittaa. 
io  Hoi  hittin,  tittin! 

594.  Hämeenkyrö.      Valkama    n.    9. 

21. 
Kyröskoski.      Amanda     Valkama, 

M     v. 

Tuutulaulu. 

Ptruus  hummalla  kirkkoon, 
poikkee  sieltä  tätilään, 
täti  kakon  leipoo, 
kukku  puuron  kiittää. 
5  kana  rieskan  lämmittää, 
harakka  tallin  lakasee. 
Kurki  tänne  kutsuttiin. 
käki  tänne  käskettiin, 
kukkii  ni.i ki.illi'  ruvaalle. 

595.  I\iiiil:nii)i jiiiii.      Laiho     n.     314. 

90. 
Niinisalo.     Juhanna   Salo,   2"    v. 

(»n  hummalla  kirkkoon, 
Poikkee  sieltä  Tätilään! 
Täti  kakon  leipoo, 
Kukko  puuron  keittää, 
5  Harakka  hierimen  nuolee1, 
Pikku  lintu  voin  suolaa  ja  lusikat 

pesee, 
Varpuset  värin  kantaa, 


Korppi  hevosel  ruokkii. 
Vares  tallin  luo. 

596.  Jämijärvi.   Välisalo  n.  15.      02. 
Pietari    Välisalo,    70    v. 

Kirkkaan 

Hoi  hummalla  kirkkoon. 
poikkee  sieltä  tätileen! 

Täti  kakon  lei] 

kukko  puuron  keittee, 
b  harakka  hiärimen1  kaappii 
pikkulintu  lusikal  pesee, 
ja  varis  tallin  laattian  laisee. 

597.  Kurrin.    Kaukomaa  L.   n.   36. 
-ml,30. 
Mustakoskenkylä.     Emilia    Alanko, 

28    v. 

Körön,  körön,  kirkkoon. 
Papin  muorin  penkkiin, 
H iiski.i ll.i  ruunalla, 
Valkosella  valkalla, 
->  Hopiaisella  helmellä, 
Kukko  siellä  puuron  keitti, 
Kana  mairon  lämmitti, 
Pikkulintu  lusikat  pesi, 
Västäräkki  voita  sulaa. 

io  Harakka   kauhan   kaappii, 

Varis  vieraat  vastaan  ottaa. 

598.  Kanin.     Kaukomaa   L.   n.   37. 
30  6  30. 

Ämmälänkylä.    Joosefiina  Jokinen, 

80    V. 

Konin,  körön,  kirkolle, 
Pappilan  mummun  penkille! 
Kukko  siel  puuron  keittää, 


1  Ss:n  alkup.  järj.  =  6,5;  numeroilla  muutettu. 
596.     '  hilelrimen  :  hiärimen. 


220 


Kehtolauluja. 


Kana  mairon  lämmittää, 
5  Pikkulintu  lusikan  tuo 
Varis  paran  kaappii. 

599.  Vesil.  Heh.  Suom.  Normaalilys. 
Uonv.:  Lindroos  n.  20*.  — 92. 
[Kirkokylä].     Helmi  Lindroos,  13v. 

Leikkiloruja. 

Hop  hop  hummalla    kirkkoon, 
poikkee  siältä  tätilään, 
täti  kakon  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 
5  kana  mailon  lämmittää, 
pikku  lintu  lusikat  pesee, 
harakka  tallin  laasee, 
kotka  elellä  tiätä  tallaa, 
huutaa  raitta  rallaa! 

60C.  Tottijärvi.  Rekola  n.  62*.  —04. 
Sorva. 

Tuutulaulu. 
1  [uru  huru  huru  huru  hummalla 
kirkkoon 
Poikkee  sieltä  Tätilään! 
Täti  kakon  leipoo, 
Panee  paljo  voita  päälle. 
5  Kukko  puuron  keittää, 
Kana  mairon  lämmittää, 
Västäräkki  voin  sulaa, 
Pikkulintu  lusikapwpesee, 
Katti  kauhak^kanniskelee, 
io  Hiiri  hiärimen  kaappii, 
Varis  tallil^laasee, 
Harakka  hevoset  juattaa. 
Virsi  loppu, 
Lapsi  nukku. 


601.  Lempäälä.    Vihervaara  n.  4391. 

—13. 

Tuulilaulu. 

Huru  huru  hummalla  kirkkoon, 
Pahalla  varsalla  pappilaan. 
Pappilas  oli  paha  koira, 
Puri  lasta  jalkaan. 
5  Lapsi  vietiin  tädin  tykö: 
Täti  kakon  leipo, 
Pani  paljon  voita  päälle, 
Pääskysen  munan  verran. 

602.  Lempäälä.  Leander  n.  69* . — 13. 

Maija    Mäkinen.    64    v.     Muistiinp. 
Hauholla. 

Huis  hummalla  kirkkoon, 
poikkee  sieltä  pappilaan, 
pappilas1  on  vihanen  koira, 
puri  lasta  jalkaan, 
s  laps  vietiin  tätilään, 
täti  leipo  suuren  kaakun, 
pani  paljon  voita  päälle, 
pääskysen  munan  verran. 

603.  Lempäälä.    Helin   Olga,   n.    13. 
—21—22. 

Kalle   Helin,   60  v. 

Huis  hummalla  kirkkoon, 
Pahalla  varsalla  pappilaan! 
Pappilass'  oli  paha  koira: 
Puri1  lasta  jalkaan. 
5  Lapsi  vietiin  tätilään. 
Täti  leipo  suuren  kakun. 
Pani  paljon  voita  päälle. 
pääskysen  munan  verran, 
liikkiön  sianlihoja, 
io  karpion  kananmunia2. 


602.     1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

i  03.     '  kk:ssi  pieni  alkukirj.  —  2  Vrt.  säk. 


9 — 10  Eliinin  surmarunoon. 


Huru  h nrn  hummalla  kirkkoon.    603— 608a 


Tl\ 


Kukko  puuron  keitti, 
Kana  rieskan  lämmitti. 
Pikkulintu  lusikat  pesi 
Hiistakka  voin  sulaa 
15  Harakka  hierimen  kraappi. 
Varis  tallin  lakiisi. 

6C4.   Pirkkala.  Starck  n.!)*.      —89. 
Iluis  hummalla  kirkkoon, 
poikkee  tieltä  tätilään. 
Täti  k.i k" n  leipoo 
kukk"  puuron  keittää, 
5  kana  rieskan  lämmittää, 
västäräkki  voin  sulaa, 
pikku  lintu  lusikat  pesee. 
Varis  tallin  Ia(k)asee, 
harakka   humman  juottaa. 
io  Korppi  kotio  konkottelee, 
kettu  kellot  kilistelee. 

605.  Tampere.  Ennegren  ti.  5*. — 86. 
Tilda  Ennegren. 

Lasten  laulu. 
Huis  humma  tätilään 
Poikkes  tiältä  pappilaan. 
Pappilass'  oli  paha  koira 
Puri  humman  jalkaan. 
5  Täti  leipo  suuren  kakun 
Pani  voita  päälle, 
Sian  lihalla  silitteli. 
Kanan  munalla  kaunisteli. 

606.  Tampere,  s, rh,  T,  n.  28*.  —04. 

Laulu  lanta  polvella  hyssytläissä. 

Huru  hummalla  kirkkoon 
Pahalla  varsalla  pappilaan, 


Pappilassa  oli  paha  koira, 

Puri   lasia   jalkaan. 

607.  Tampere.  Kallio  V.  J,  n.  814*. 

09. 

Kuulin  n  'ei  v.  sitten  Tampereen 

puolella. 

Huis  hummalla  kirkkoon 
Poikkee  sieltä  Tätilään. 
Täti  leipoo  suuren  kakon, 
Panee  paljon  voita  päälle. 
5  Kukko  puuron  keittää, 
Kana  rieskan  lämmittää, 
Pikku  lintu  lusikat  pesee, 
Lehmä  maidon  antaa. 
Varis  hevoset  juottaa. 

608.  Tampere.  Loukolan.  47*.  — 14. 

Herman  Mäkinen.  -JS  v. 

Huru  huru  hummalla  kirkkoiin 
poikkee  tätilään 
täti  kakon  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 
s  pikku  lintu  lusikat  pesee, 
harakka  tallin  lakasee. 

Hoetaan  pikkulasta  polvella  töys- 
syttä*".' 

608  a.  Tampere.  Lindström  "If/a,  n. 

19.    —18. 

Huru  huru  hummalla  kirkkoon. 
poikkee  sieltä  tätilään. 
Täti  kakun  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 
s  kana    maidon   lämmittää, 
pikku  lintu  lusikat  pesee, 
harakka1  haudan  kaivaa. 


608  a.     ■  Sakeissa  7.  9— 10  iso  alkukirjain. 


222 


Kehtolauluja. 


Matti  maahan  pannaan, 
kissa  kellot  soittaa 
10  koira  kotia  koittaa. 

6C8   /3.   Tampere.  Jussila  K.  V,  n.  6. 
—23—26. 

K.  A.   Elonheimo   (Erenius),   70  v. 

Huisku  hummalla  kirkolle, 
poikkee  sieltä  tätilään. 
Täti  kakon  leipoo. 
Tikku  lintu  lusikat  pesee, 
5  keittää  (lapsen  nimi)  puuroo. 

6C8   y.  Tampere.  Jussila  K.  V,  n.  11. 
—23—26. 
K.  A.  Elonheimo  (Etrenius),  70  v. 

Huis  hummalla  mettään 
Palojärven  pappilaan. 
Pappilas1  oli  paha  koira 
puri  (lapsen  nimi)  jalkaan. 
5  (lapsen  nimi)  vietiin  tätilään; 
täti  leipo  suuren  (kakun)   leivän 
pani  paljon  voita  päälle 
liikkiön  sian  lihhaa 
karpion  kanan  munia.2 

609.   Tampereen  seudut.  Niemi  n.647* 
—91. 
Huru,  huru  hummalla  kirkkoo"1, 

Poikkees  siältä  setälää', 
Setälästä  tätilää'., 
Täti  kako1  leipoo, 
5  Kukko  puuro"g  keittää, 
Kana  riaska1  lämmittää, 
Pikku  lintu  lusika"  pesee, 
Hännällänsä'  laattia1  laasee, 


6(18  /S.     l  kk:ssa  pieni  alkukirj.  —  2 
608  y.  l  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 


Varis  pataa  kaappii, 
10  Harakka  hevosia  junttaa, 
Tarhapöllö  pöyhin  tuukaa. 

610.  Messukylä.  Tamminen  V,n.  4*. 
—13. 

Vilhelmiina  Fonsell,  synt.  1850. 
Kuullut  n.  50  v.  sitten.  Muistiinp. 
Salossa. 

Huuru  hummalla  kirkko 
Poikke  sieltä  tätilä. 
Täti  kaku  leipo, 
Kukko  puuron  keittä, 
5  Kana  rieskan  lämmittä. 
Hiiri  hierimen  nuole, 
Katti  kauhan  kaappi, 
Pikku  lintu  lusikan  pesse. 
Harakka  hevosen  juotta. 

611.  Messukylä.  Vihervaara,  n.  24*. 

—09. 

Himainen.  Fredrik  Saxberg,  48  v. 
Oppinut  Messukylästä  kotoisin  ole- 
valta äidiltään  Tampereella.  Muistiinp 
Pöytyällä. 

Kehtolaulu. 
Huru    lumi    hummalla    kirk- 
koon, 
poikkee  siältä  tätilään. 
Täti  leipoo  suuren  kakon, 
panee  paljon  voita  päälle, 
5  pääskysen  munan  verran. 

612.  Kangasala.  Kallio  Väinö  n.  15*. 

—02. 
Tilda   Gustafson,    20    v. 

Huru  huru  hummalla  kirkkoon 
mennään 

Vrt.  säk.  8— 9  Eliinan  surmarunoon. 
2  Vrt.  säk.  8 — 9  Eliinan  surmarunoon. 


1 1 viru  limu  hummalla  kirkkoon.    r,i2-  616 


223 


pahalla  varsalla  pappilaan, 
pappilan    paha    koira    puree    N. 

jalkaan. 

613.  Sahalahti.  Eelin  n.  H*.         03 

Vieraana  tätilä 
(Yhdistetty    useammista   toisinnoista] 

Uuni,  lumi  hummalla  kirkkoon 
Biirikolla  hevosella, 
Muri.  muri  mustalla  tammalla, 
Väri,  väri  varsalla  perässä. 

5  Pnikkee  sialta  tätilään, 
Täti  kakun  leipoo 

( Ihraaista,  vehnäsistä 

Karpio  kanan  munista, 

Voita  pualen  Leiviskää, 
io  Pääskysen  munan  viiran. 

Eukko  puuron  keittää, 

K.ma  mailon  (rieskan) lämmittää, 

Hiiri  hiärimen  kaappii, 

Piänet  lintusel  lusikat  pessee, 
15  Västäräkki  voita  snllaaa, 

Punalintu  puita  kantaa. 

Keltalinti]  keikuttellee. 

614.  Kuhmalahti.    Lindroos   n.  11*. 
—888. 

Haap'saari.  Kräs  40-v.  nainen, 
kuullut  äidiltänsä  i  lrika  Eskolalta. 
Muistiinp.    Tottijärveltä. 

Tpru  hummalla  kirkkoon, 
Poikkee  siritä  tätilään, 
Täti  kakon  leipoo, 
Kukku  puuron  keittää, 

6  Harakka   liiirinnii   kaappii. 

Kana  maidon  lämmittää, 

Västäräkki    voita    sulaan  panee, 


Pikku  lintu  lusikat  pesee, 
Harakka  tallin  laasee. 

614  a.  Eräjärvi.     Hahnsson    n.    9b.1 
53. 

Toismto.) 

Hm   humma   kirkkoon, 

Validilla    varsalla. 

Papin  muorin  penkiin, 

Päivän  i leen,  päivän  puoleen! 

615.  Eräjärvi.  Tyyskä (1977) n.  138*. 

Körön  körön  h  irkkoon. 

Konin,  körön  kirkkoon 
Pappilan  muorin  pönkkiin. 
Mennään  sieltä  tätilään, 
Täti  kakmi  leipoo, 
s  Kukko  puuron  keittää, 
Harakka  lusikat   pesee. 

Yllä  oleva  on  lasten  viihdysloru: 
i  likea  j aika  nostetaan  vasemman  pol- 
velle niin.  että  jalal  ovat  ristissä. 
Lapsi  asetetaan  hajareisin  oikealle 
polvelle,  on  olevinansa  hevosen  se- 
lässä. Vasemmalla  jalalla  sätkyte- 
i.i.ni  polvia:  lapsi  ratsastaa  i —  Blan- 
gan   kuva):   runo   luetaan. 

616.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2209)  n.  '17*. 

-07. 

Pappilaa  oli  paha  koira, 
Puri  lapsen  sormen  päähän. 
l.apsi  vietiin  tätilään, 

Täti  lei] suuren  kakun. 

s  Pani  paljon  voita  paalien, 
Levitteli  leipäselle, 
Pääskylinnun  munan  verran. 


614  a.     '   Pulit.   kirj.   kokoelmassa  n.    15   b. 


224 


Kehtolauluja. 


Pääskysen  munan  kokosen 
Pani  voita  leivällen, 

617.  Orihvesi.    Kesälä  n.  44.     — 09. 
Huru  liuru  huru  huru 

Hummalla  kirkkoon, 
Takasin  tullessa  tätilään. 
Täti  kakun  leipoo 
a  Harakka  suolan  maistaa, 
Pikkulintu  lusikat  pessee 
Kodan  takana  koskessa. 

618.  Orihvesi.  Aronsson  n.  4*.  — 04. 

Lylynkylä.    Muuan  12-v.  tyttö. 

Kehtolaulu. 

Hop,  hop  hummalla  kirkkolle[!], 
Poikkee1  sieltä  tädille. 
Täti  kakon  leipoo, 
Panee  paljo  voita  päälle. 
5  Kukko  puuron  keittää. 
Kana  mailon  lämmittää, 
Pikku  lintu  lusikat  pesee, 
Harakka  tallin  lakasee, 
Jänis  viepi  kauroja  eteen, 
io  Että  se  jaksaa  kotio  juosta. 

619.  Karu.    Pohja rikanervo  T,  n.  10. 

Länsi-Aure.      Hilma     Valkeejärvi, 
65  v. 

Huru,  huru,  huru,  huru 
hummalla  kirkkoon, 
poikkee  sieltä  tätilään. 
Täti  ison  kakon  leipoo, 
5  panee  paljon  voita  päälle 
enemmän  kun  leiviskän. 
Kukko  puuron  keittää, 


kana  mailon  (rieskan) 
lämmittää,  pikkulintu 
io  lusikat  pesee,  västäräkki 
voita  sulaa, 

harakka  kauhan  kaappii, 
varis  hierimen  nuolee. 

620.  Kuru.  Pohjarikanervo  T,  n.  15. 

-%31. 

\  ;ihäriuttanen.    Rustaava  Haukijärvi, 
82  v. 

Huru,  huru,  hummalla 
kirkkoon,  poikkee  sieltä 
tätilään,  täti  kakon  leipoo, 
panee  paljon  voita  päälle, 
5  pääskysen  munan  verran, 
kyllä  se  piisaa  kerran; 
kukko  puuron  keittää, 
kana  mailon  lämmittää, 
pikku  lintu  lusikat  pesee.     • 

621.  Kuru.   Pohjcmkanervo  T,  n.  17. 

Itä-Aure.     Emäntä    Melta    Rikala, 
51    v. 

Huru,    huru,    hummalla    kirk- 
koon, 
papin  muorin  penkkiin; 
minä  menen  tätilään, 
täti  kakon  leipoo, 
5  kukko  puuron  keittää, 
kana  mailon  lämmittää, 
pikkulinnut  lusikat  pesee. 

622.  Kuoresi.  Marjanen  n.  18*.  — 13. 
V.   Marjanen. 

Körö,  körö  kirkkoon. 


618.     '  Säkeissä  2,  4  ja  10  pieni  alkukirj. 


Huru  huru  hummalla  kirkkoon.    622 — 626. 


225 


tatin  tykö  viaraisiin, 
täti  kakun  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 
5  pikkulintu  lusikat  pesee, 
harakka  haudan  kaivaa, 
Matti  maalian  pannaan, 
kissa  kellot  soittaa, 
koira  virren  veisaa. 
io  hau.  hau,  hau! 

622  a.  Ruovesi.  Luutunen  Ahto,  n.  22. 
—13—15. 
Visuvesi.    Sandra  Hanhonen,  18  v. 

Tuutilaulu. 
Huu,  huu,  hummalla  kirkkoon, 
Paraltaan  paikkaan, 
Poikkee  tätilään, 
Täti  kakon  leipoo, 
5  Kukko  puuron  keittää, 
Kana  maidon  lämmittää, 
Pikkulintu  lusikat  pesee, 
Sinilintu  siat  tekee, 
Punalintu  puita  tekee, 
io  Kissa  kellot  soittaa. 
Koira  virret  veisaa, 
Kun  Matti  maahan  pannaan. 

623.  Kcuru.  Aulanko  A,  n.  1*.  — 14. 
Körö  körö  kirkkoon 
papinmuorin  penkkiin 
liuskeella  ruunalla, 
Valkealla1  varsalla, 
5  Poikkee  sieltä  Tätilään. 
Täti  kakon  leipoo 
Kukko  puuron  keittää, 
Kana  maijon  lämmittää, 
Pienet  linnut  lusikat  pesee, 


lo  Harakka  kauhan  kaappii, 
Varis  vieraita  vastaanottaa, 

Haukka  tuli  vastaan 
Ja  haukotteli  hau  hau  I 


624.  K,  uni.  Aulanko  A,  n.  '?*. 
[Körö  koni  kirkkoon 
papinmuorin  penkkiin 
ruskeella  ruunalla, 
valkealla  varsalla]. 
5  Sieltä  mennään  tätilään, 
täti  kakon  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 
kana  maion  lämmittää, 
hiiri  hierimen  kaappii, 
io  pikku  linnut  lusikat  pesee. 


—14. 


13. 


625.  Virrat.  Leander  n.  8*. 

Maria  Vilhelmina  Spir,  69  v.  Muis- 
tiinp.  Hauholla. 

Huis  humma  kirkkoon, 
täti  kakun  leipoo, 
kukko  puuron  keittää, 
kana  maidon  lämmittää 
5  pikkulintu  lusikat  pesee, 
kumma  suolan  puuroon  heittää 
pikku  pallero  suolan  maistaa. 

626.  Satak?    Kotiseudun  toim.:  Jal- 
mari Matislo  n.  2.     — 15. 

Kehtolaulu    Humppilasta. 

Huis    hummalla    Humppilasta 
Palojärven  pappilaan, 
pappilassa  paha  koira, 
puri  lasia  jalkaan. 
5  Lapsi  juoksi  tätilään, 
täti  leipoi  suuren  kakun. 


623.     '  Sakeissa  ',,  7— 9  on  pieni  alaukirj. 


15 


226 


Kehtolauluja. 


pani  paljon  voita  päälle, 
pääskysen  munan  verran. 

627.  Satak?  Vihervaara  n.  233.  —09. 

Tammelan  Linikkala.  Hilma  Ki- 
vistö, 48  v.  Kuullut  lapsena  Hump- 
pilassa. 

Kehtolaulu. 
Ruis  hummalla  Huittisiin, 
Palojärven  pappilaan, 
pappilas  on  paha  koira, 
puri  lasta  jalkaan. 
5  Laps  meni  tätilään: 
täti  leipo  suuren  kakun, 
pani  paljo  voita  päälle, 
liikkiön  siallihaa 
karpion  kanammunia, 
pualen  tynnyriä  oltta. 

628.  Satak?  Jussila  n.  11.  —23. 
K.  A.   Elonheimo   (Erenius),   70  v. 

M.p.    Tampereella. 

Huis  hummalla  mettään, 
Palojärven  pappilaan; 

pa'p'pilas  oli  paha  koira, 
puri  (lapsen  nimi)  jalkaan; 
5  (lapsen    nimi)    vietiin    tätilään, 
täti  leipo  suuren  (kakun)  leivän, 
pani  paljon  voita  päälle, 
liikkiön  sianlihaa. 
karpion  kanan  munia. 

629.  Satak?  Jussilan.  6.  —23. 
K.  A.  Elonheimo  (Erenius),  70  v. 
M.p.  Tampereella. 

Huisku  hummalla  kirkolle, 
poikkee  sieltä  tätilään. 
Täti  kakon  leipoo. 


Pikku  lintu  lusikat  pesee, 
5  keittää  (lapsen  nimi)  puuroo. 

Itse    minä    lapselleni    univirren 
laulan. 

630.  Ahlainen.  Nurmela  n.  1.  — 20. 
Kellahti.  Vihtori  Lehtinen,  46  v. 
Itse  mä  nuppuni  nukutan, 

ja  univirttä  laulan, 
ja  univirttä  laulaissani 
nukkuu  Herran  rauhaan. 

631 .  Noormarkku.  Ollinen  n.  600. 
—89. 

Karoliina   Simula,    63   v.     Kuullut 
Maija  Kleemolalta. 

Itte  mä  lapseni  nukutaj 

Ja  univirrel  laulan, 
Silmät  kiinivaipuvaiset 
Nukkuu  Herrar  rauhaa. 

632.  Oripää.  Vihervaara  n.  2386. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,   74  v. 

Kehtolaulu. 

Minä  lapsen  nukutan 
Ja  univirren  laulan. 
Paina  pikku  silmä  kii'1 
Ja  nuku  Herran  rauhaan! 

633.  Alastaro.  ViJiervaara  n.  2409. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 
Kehtolaulu. 

Itte  minä  kiikutan 
Ja  univirttä  laulan. 


632.     '  r.    (=  kiinni). 


öinä  lapselleni  univirren  laulan.    633    640 


227 


Ala  itke,  pane  maata, 

Nuku  Herran  rauhaan! 

634.  Alastaro.     Vihervaara    n.   2427. 
—11. 

Männistö.     Mikko   Sulonen,    23    v. 

Kehtolaulu. 
Itte  minä  lapseni  nukutan 
Ja  univirren  laulan. 
Taina  pikku  silmäs  kiin 
Ja  nuku    Herran  rauhaan! 

635.  Kokemäki.     Lempainen    n.    4. 

—  5/i04. 

Kuurola.     Hilja   Rintanen,    13  v. 

[tse  mä  kultani  nukutan 
Ja  univirren  laulan. 
Sittekö  saan  sm  nukkumaan, 
Xi1  lasken  käteni  kaulaan. 
5      Itse  mä  kultani  nukutan, 
Ja  Aniiamaiiima  leipoo, 
Jos  ei  mamma  tee  pientä  leipää, 
Ni  annan  lulliin  seisoo. 

636.  Kokemäki.      Paasikivi    n.    42. 

—05. 

Adolf    Stenberg.    50    v. 

Itte1  mä  kultani  nukutan 
Ja  univirren  laulan. 
Paina  pikku  silmäs  kii 
Ja  nuku  Herran  rauhaan! 

637.  Kauniisti.     Santavirta    n.    79. 
—05. 

Kaakinmaa.  Amanda  Kaakki,  45  v. 

Kehtolaulu. 

Ehtoo  tullee, 


ehtoo1  tulle, 
Ilolintu  laulaa, 
Pane  pieni  silmäs  kii, 
5  Ja  nuku  herran  rauhaan. 

638.  Punkalaidun.      Maisin    n.    31. 
—10. 

Aili  itse  lapsellensa 

univirren  laulaa, 

paina  pikku  silmä  kiini, 

ja  nuku   Herran  rauhaan. 

639.  Lempäälä.     Yilarraara   n.  1399. 
—13. 

Tuutilaulu. 

Nuku  nuku  pikkukuita, 

Nuku  hyvin  kaiivan. 

Paina  pikkusinkku1  kyynyyn2 

Ja   nuku  rauhan  unta. 

640.  Teisko.  Jussila  K.  !'.  n.  20.  — 

Rustaava   Grönroos,   n.    57    v. 
Tuutulaulu. 

Spä  lapsen  nukuttaa. 
joka  univirren  taitaa. 
Silmä  kiinni,  suuppo  kiinni, 
kädet  pitkin  laitaa 

641.  Sahalahti.  Hahnsson  n.  32.  — 53. 

Minä  lasta  liikutan, 
Unen  virttä  laulan. 
Naurusuulla   kattelen, 
Nuku  herran  rauhaan! 


635.     '  Säkeissä   '»  ja  8  on  pieni  alkukirjain. 

'   H  sie  :  Itte. 
037.     '  kk:ssa  pieni  alkukirj. 
639.     l  r.  (=  silmä). — 2  r.  (=  kiinni). 


228 


Kehtolauluja. 


642.  Tampere.  Kallio  V.  J,  n.  816*. 
—09. 

Kuultu  noin  40  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Äiti  se  itse  kullallensa 
Univirren  laulaa 
Pane  pikku  silmä  kii 
Nuku  herran  rauhaan. 


643.  Tampere.  Jussila  K.  V,  n.  10. 
—23—26. 

K.  A.  Elonheimo  (Erenius),  70  v. 

Itte  mä  pikku    (lapsen    nimi) 
univirren1  veisaan. 
paina  pikkunen  mimmä  kiinni 
ja  nuku  Herran  rauhaan. 

643  a.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  12 
-21li31. 

Länsi-Aure.       Hilma     Yalkeejärvi, 
65    v. 

Minäpä    itte    pojalle    (tytölle) 
univirren  laulan, 
pane  pieni  silmä  kiinni 
ja  nuku  Herran  rauhaan. 

644.  Virrat.     Leander  n.  33*.  —13. 

Maria  Vilhelmina  Spir,  69  v.  Muis- 
tiinp.   Hauholla. 

Minä  lapsen  lulluttelen 
ja  univirttä  laulan; 
älä  itke,  pane  maata, 
nuku  Herran  rauhaan. 


Kaksin  kaunis  maata  panna. 

645.  Ikaalinen.  Valkaman.  6.  — z\\21. 
Riina   Friberg,    68    v. 

Lapsen  tuutulaulu. 

Yksin  on  niin  hyvä  olla, 
kahlen  kaunis  maata  panna, 
mutta    kun    tulee    tuutilullaa, 
sitten  on  jo  paha  olla. 
5  Vakku  se  sanoo,  liikun,  liikun, 
lapsi  se  sanoo,  rääkyn,  rääkyn. 
Mamma  sanoi:  »Voi,  voi,  voi. 
mikä  ton  möllikän  tohon  toi!» 

646.  Ikaalinen.    Alanen  Viljo,  n.  20. 

—30. 

Lautola.    Elli  Vähätalo. 

]'anha  kehtolaulu. 

Yksin  on  niin  hyvä  olla, 
Kahden  on  kaunis  maata  mennä. 
Mutta  kun  tulee  »tuutilulla», 
Sitten  on  jo  paha  olla. 
5  Vakku  se  sanoo:  liikun,  liikun, 
lapsi  se  sanoo:  rääkyn,  rääkyn, 
Mamma  se  sanoo:  »voi,  voi  voi, 
Mikä  tuon  möllikän  tuohon  toi!» 

647.  Tampere.    Kallio  V.  J,  n.  807. 
—09. 

Hanna  Kallio. 

Tuutulauluja. 

Yksin  on  niin  ikävä  olla, 
Kaksin  kaunis  maata  panna. 
Vaan  kun  tulee  tuutilullaa, 
Sitten  on  niin  paha  olla, 
5  Tuuti  sanoo  liihu,  liilat , 
Lapsi  sanoo  vääky,  vääky, 


643.    1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Kami  lasta  lullaamaan.    648—651. 


229 


Äiti  sanoo  voi,  voi. 

Mikä  ton  mäkärän  tohon  toi. 

Kami  lasta  lullaamaan. 

648.  Huittinen.      Hirsikoski,    An  un. 
n.  2.   —*U24. 

Kami.  kami.  kami  tulee  lastasi 

lullailemmaan, 

että    mä    pääsisin    peppamaalle 

sunnista  laittelemaan. 

649.  Tyrvää.  Horila  n.  50.  —  w/6  22. 

Signe  Salmela,   n.    30   v. 
Kehtolaulu. 

Nouse  nyt  jo  kami,  kami  katui 
minunkin    lastani    lullaamaan. 
Hakkaan    puut    ja    kannan    veet 
ja  sinä  vain  sängyssä  loikoilet. 

Karhun  tie. 

«649  a.  Mouhijärvi.  Laine.  T.n.116. 
—93. 

Häijää.    Anna  Metsämaa,  n.  60  v. 
[Uudenaikainen    kehtolaulu.] 

Karhu  se  metsässä  Mätänsä  käy 
Karhun  retket  ei  tänne  näy. 
Kettu  se  metsässä  krepsuttaa, 
Piiloon  puikkii  pensaan  taa. 

5  Orava  se  oksalla  hyppelee, 
Pöllö  se  ympäri  tähyilee. 
Kyyhkynen  pihalla  kuhertaa, 
Kerääpi  suuhunsa  mitä  vaan  saa. 
Varsa  se  tallisa  hirnahtaa: 

io  Leipää  hiukkasen  antakaa! 
Vasikat  ne  vaipuu  vuoteellen, 
Olkiin,  heiniin  pehmoisiin. 


Killi  kirkkoja  tekee. 

Ks.  Paikallistarinoissa  esiintyviä  ru- 
noja, n:ot    134—141. 


Kissat  juoksee. 

650.  Suodenniemi?     Mulliin    M.    S, 
n.  5.    —13. 

Matti    Lähteenmäki,    45    v.     M.p. 
Tammelan    pit. 

Kehtolaulu. 

Kissat  juoksee  kilvassa, 
hännät  keikkuu  ilmassa. 
Voi  noita  kissa  parkuja, 
kuinka  ne  olivat  arkoja, 
5  kunneivät  rottia  voittaneet, 
vaikka  ne  olivat  koittaneet. 


Kiss'  kiss'  kippurahäntä. 

650  «.  Mänttä.  Muniini  kansakoulu, 
Pättiniemi     [Purola).     Jatkola 
Maiju,  n.  5.  — 31. 
Kiss'  kiss'  kippurahäntä, 
laske  lasta  lappeen  rantaan. 
Mitä  sinne  tekemään 
kissan  poikia  pesemään. 

Kukas  sitten  laulelee 

651.  Tampere.    Jussila  n.  5.     —23. 
K.  A.  Elonheimo   (Erenius),  70  v. 

Kehtolaulu. 

Kukas  sitten  laulelee, 
kun  meirän  (lapsen  nimi)  kuolee? 
Tytöt  ne  itkee  ruikuttaa, 
kun  viärää  kirkon  pualeen. 


•i:;n 


Kehtolauluja. 


Kyllä  mä  tiedän,  minkä  mä 
viedään. 

652.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  22.  — 18/7— . 
Peukalomäki.    Anna  Nyman,  75  v. 

Tuutulaulu. 

Kyllä  minä  tiäöän, 
Minkä  minä  viäöään: 
Kirkon  pualeen, 
Kon  mä  kualen. 
5  Kellot  soivat, 
Jos  ne  voivat; 
Jolle  he  voi, 
Nin  ei  he  soi. 

653.  Tampere.  Ennegren  n.  4*.  — 86. 
Tilda    Ennegren. 

«Kyllä  minä  tiädän». 

Kyllä  minä  tiädän, 
Minkä  minä  viädän, 
Kirkon  pualeen 
Sitten  kun  ma  kualen; 
5  Lukkari  laulaa, 
Kellot  ne  pauhaa, 
Pappi  se  lukee, 
Ja  siunaa  haudan. 

Käki   kukku,   kulta   nukku. 

654.  Eräjärvi.  Hansson  n.  10*.  — 53. 

Käki  kukku  kuusistossa, 
Linnut  laulo  haavistossa, 
Käki  kukku,  kulta  nukku. 
Pikkulinnut  laulelivat. 

654  a.  Orihvesi.      Lännetär    siv  53. 
—60. 

Lasta  liikuttaessa. 

Käki  kukku  kuusistossa, 


Linnut  laulo  haavistossa, 
Käki  kukku,  kulta  nukku. 
Pikkulinnut  laulelivat. 


Lennä  lennä  leppälintu. 

Ks.  Loitsuja. 

Lintu  mulle  liinan  tuopi. 

655.  Kangasala.      Borenius     (1986) 
n.  6*.    —74. 

Hakalan  Taava. 

Itte  liiku1(=n)1  lintustani 
Muitten  lintusten  lisäksi, 
Lintu  mulle1  liinan  tuapi, 
Koppeloinen  korvatyynyn, 
5  Pääskynen  pään  alusen, 
Harakka  se  hyvän  hammeen. 

656.  Pirkkala.     Srtack  n.  15*.    —89. 
Eva    Kaisa   Purra,    69    v. 

Minä  liikun  lintustani 
muitten  lintujen  lisäksi. 
Lintu  mulle  liinan  tuopi, 
pääskyläinen  pään  alusen, 
5  kokkolintu  korvatyynyn, 
harakka  hyvän  hamehen, 
varis  vanhan  takkirääsyn 
korppi  nalikasäkkisensä. 

657.  Ylöjärvi — Ruovesi.    Paldatii  n. 
10*.     —52. 

Liiku,  liiku  linnustani1. 

Liiku,  liiku  linnustani. 


655.     »  Yläp.:  =  Itte1  tuulin. 

657.  x  Muistiinpanon  pohjana  näkyy  olleen  kaksi  kirjaanpanoa,  joista  P.  on 
seurannut  puhtaaksi  kirjoittaessaan  ensin  Ylöjärvellä  muistiinpanemaansa,  ja  täyden- 
tänyt sitä  Ruoveden  kappaleella,  jolloin  säkeet  5  ja  11  ovat  lisätyt  oikealle  ja  10  säkeen 


Mm  i  laulan  lasten  kielell'.    657 — 660. 


231 


Muitten  linnusten  lisäksi; 
Tauti  lasta  turvakseni. 
Vanhaa  päiväni  varaksi, 
s  Ikä  loppuni  iloksi. 
Tuuti  lasta  tuomariksi, 
Lehmän    korvan    leikkaajaksi. 
Laulan  lapselle  lahjoja: 
Pikku  lintu  liinan  tuopi, 
io  Kostulainen8  korvatyynyn, 
Pääskyläinen  pään  alusen, 
Harakka  hyvän  hamehen, 
Varis  vanhan  takki  rääsyn. 

658.  Orihvesi.  Hahnsson  n.  12*.  — 53. 

Minä  liikun  lintuani 
Muiden  lintujen  lisäksi: 
Minulle  lintu  liinan  tuopi. 
Pääskyinen  pääaluksen, 
5  Koskeloinen  korvatyynyn. 
Harakka  hyvän  hamehen, 
Varis  vanhan  takkisensa, 
Korppi  mustal  rukkasensa. 

Ruov.  /•>■.   n:o  6*57. 


Minä   laulan  lasten  kielell'. 


659.  [Noormarkku] 

—89. 


Ollinen  n.  612. 


658  a.  Orthvi  n. 
—60. 


1. ii  n  in  lii  r    sir.    53. 


Lasta  liikuttaessa. 

Minä  liikun  lintuani 
Muiden  lintujen  lisäksi. 
Minulle  lintu  liinan  tuopi, 
Pääskyinen  päänaluksen, 
s  Koskeloinen  korvatyynyn, 
Harakka  hyvän  hamehen, 
Vai  i-  vanhan  takkisensa, 
Korppi  mustat  rukkasensa. 


Karoliina    Simula,   63   v.     Kuullut 
Juurtaanilta. 

Minä   laulan   lasten   ki;i  1.-11" ' 
Keinu  kiälell'  keikuttelen, 
Veräjät  on  viivuja  täynä, 
Aiiai  loukot  loukkahia. 


660.  Tyrvää. Ojansuu  II  A.  n. 28— 00. 
\nn.i  Stiina    lisakintytär,  66  v. 
Minä  laulan  lapset)  kiälen, 
ketut)  kiälen  keikuttelen. 

Kettu  neuvo  puikijansa 

kiven  päällä  kykyihinsä: 
5  »Älkäät   airoilla  asuko. 

veräjisä  viapahrelko. 

Veräjät  ov1  vipuja  täynnä, 

airal  loukot  loukkahia. 

Jounin  sitte  hiire  häihi'-. 
io  Kon  hiiri  naitti  poikiansa. 

kivellä   koran  takana. 

Sinne  kaikki  kuttuttiihin; 

minä  pojjes  jätettiin: 

orava  ota  käresä, 
is  jänessavva3  kainalosa, 

mettiäisellä  siniset  sukat . 

pärinällä   oli  paremmat    pöksyt , 

sontiaisella   sormel  pitkät. 
Vapsiainen  kirjava  lintu 
20  tuli  viimeks  häätaloo 

ja  mottas  kaikkia  ottaa4. 


sivulle  vasemmalle  merkitty   Koskeloinen     Ftuo[vesi    .  joka  siis  R:llä   huilittu  kostu- 
laisen  sijalla.       -  ks.  ed.  alahuom. 

659.  «   ki  e  lell'  :  kialell'. 

660.  >  o|n|  :  oe.  —  2  häihi|n|  :  h.  —  3  sa|u|va  :  saova.  —  *  r.  (=  otsaan). 


232 


Kehtolauluja. 


661.  Eräjärvi.  Hahnssonn.il*. — 53. 
Minäpä  laulan   lapsen  laulun, 

Ketun  kielellä  keikuttelen, 
Minäpä  soudan   suojan   rannan, 
Tyynet  rannat  tylkyttelen. 

Minäpä  laulan  lapselleni. 

662.  Tyrvää.   Rullaa  n.  7.  —  u/i  03. 

Tapiola.  Taavetti  Koivuniemi,  58  v. 
Kuullut  äidiltään. 
[Kirjallista    vaikutusta.] 
Kehtolaulu. 

Minä  laulan  lapselleni, 
Minäpä  laulan  lapselleni, 
Kieltä  pieksen  pienelleni, 
Kieltäpä  pieksen  pienelleni; 

s  Minä  laulan  lammen  lummen, 
Minäpä  laulan  lammen  lummen, 
Meren  lummen  luikahutan, 
Merenpä  lummen  luikahutan, 
Taivaan  kaaren  taivuttelen, 

io  Taivaanpa  kaaren  taivuttelen, 
Ahdin  asunnon  avajan, 
Ahdinpa  asunnon  avajan, 
Katselen  veden  neitosia, 
Katselempa  veden  neitosia 

15  Laulan  heistä  laulun  laihan, 
Laulanpa  heistä  laulun  laihan 
Lapselleni  pienoiselle, 
Lapsellenipa  pienoiselle, 
Kultahelmellen  heläytän, 
20  Kulta  helmellenipä  heläytän. 
Venäläinen,  verikoira, 
Venäläinenpä,  verikoira, 
Tappoi  isän,  tappoi  äidin, 
Tappoipa  isän,  tappoipa  äidin, 

25  Eipä  säästänyt  veikkoakaan, 

664.    1  kauni|h|isti  :  k.  —  -  Puht. 
3  aamun  :  aamuun. 


Eipä  säästänyt  veikkoakaan, 
Ei  surkeillut  surkeuttamme, 
Eipä  surkeillut  surkeuttamme. 
Miehet  nuo  pinkka  pöksyt, 

30  Miehetpä  nuo  pinkka  pöksyt 
Raastivat  vaan  kodin  rauhan, 
Raastivatpa  vaan  kodin  rauhan, 
Lapset  unesta  peloitit, 
Lapsetpa  unesta  pelotit, 

35  Tasoi  tavarat  kaikki  tyyni, 
Tasoitpa  tavarat  kaikki  tyyni, 
Rikoit  rikoiksi  rumemmat, 
Rikoitpa  rikoiksi  rumemmat. 

Minä    se    liikun    ahkerasti. 

663.  Kuhmalahti.    Lindroos  n.    19*. 

—88. 

Haap'saari.  Eräs  40-v.  nainen, 
kuullut  äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta. 
Muistiinp.  Tottijärvelläi 

Minä  se  liikutan  ahkerasti, 
Lapsi  se  itkee  katkerasti. 
Ai,  voi  makaa  toi, 
Ei  toi  enää  valvoo  voi. 

Minä  vakusa  liikutan  ja 
univirren  laulan. 

664.  Punkalaidun.    Hahnsson  n.  44. 
—53. 

[Sama  runo  on  julkaistu  Lännettä- 
ressä  v.  1860  siv.  54.] 

Minun  vähä  piikaiseni, 
Pane  kauniisti1  maata, 
Minun  aviokukkaiseni, 
Uni  ruumiis  kaataa 
5  Kehtoon  pehmiään  makkaamaan2 
Älä  itke,  pane  vaan, 

|nukkumaan|      makkaamaan  :  m.    — 


kirj. 


Missäs  olel  olle.    665—669. 


233 


Silmäs  kiini  herran  nimeen. 
Minä  vakusa  liikutan. 
Unen  virttä  laulan, 
m  Naurusuulla  liputan. 
Nuku  herran  rauhaan, 
Suloisesti  makiasti, 

Aina    hamaan  aamuun3  asti, 

Eerran  varjeluksen  alla! 
isLaps  ei  tiedä  murehesta, 

Luoja  murheen  pitää. 

Eikä  muusta  puuttehesta, 

Luoja  antaa  niitä. 

Mitä  lapsi  tarvitsei  . 
äo  Luoja  kaikki  ravii  - 

Kans  kaarneen  pojat  pienet; 

Ki  Sitä  '  i  taida  antaa 

Yhtään  leivän  muruu. 

Luoja  suuri  lapsestansa, 
25  Pitää  suuren  surun. 

Missäs  olet  olle. 

665.  Uusikirkko.    Saarimaa  n.   514. 

—09. 

Herman   Itänen  1.  Sokea     Herman 
67  v. 

Aa.i    aa    alb'. 

misäs  olett  olle? 
En  vnik^kulkke, 
i>"  poika  eöelan. 
5  piänep„pojap_peräsäii. 
papusäkki  seljäsän. 

Miu  mau   Maskun  kello. 

666.  Honkiiahti.     Saarimaa   n.   523. 
—09. 

Hellan  emäntä,  n.  50  v.  M.p.  Kar- 
jalan pit. 


Miu   mau   Maskun_  kello, 
Kimalaisten ki  konkello, 
Eämäläiste  härjänwke]lo, 
Pöyttyäm^puukello, 
5  Lemu  lukkari  lehmän^kello, 
Vasaraiste  varsan^kelJo, 
Latokartano  lamppan^kello, 
pikku  flikan^krappakello! 

667.  Eura.  Häyrinen  n.  65.  12. 

Maria   Rinne,    n.   54  v.     Mp.   Piik- 
kiössä. 

Pium,  paum,  papinkello, 
Kivijärven  kirkon  kello, 
Pöyttyn1  iso  puukello, 

Särkisten2  sonnin  kello, 
5  Pappilan  pässin  kello. 

668.  Luvia.    Kiikonen,  sir.  41.  — 95. 

Luvian  luodot.  Emäntä  Yesterlund- 
Maanpää,  45  v. 

Mau,  mau,  Maskun  kellot, 
Kivilahden  kirkonkellot, 
Pöytyään  puukello, 
Luvialahden  kuparikellot! 

669.  Noormarkku.    Lindgren    n.  23. 

—92. 

Kolmet  kirkon   kellot1. 

Pium  pau  Maskun  kellot, 
Kivilahden  kirkon  kellot, 
Pöytyön  puu1  kellot! 
Piu  pau  Maskun  kellot  soimaan! 
5  Kaikki2  muut  kuolemaan, 
Minä  yksin  jäämää. 


667.     1  Suluissa  Pöytyän? — 2  Suluissa  Talo  Euralla. 

669.    1  kk:ssa  iso  alkukirjain — *  Säkeissä  5 — 8  on  pieni  alkukirjain. 


23^ 


Kehtolauluja. 


Voita,  kakkoo  syömää, 
Lämmintä  vierettä  juomaa! 

670.  Merikarvia.     Roslin    M,   n.    9. 
—88. 

Bium  baum,  Baskiin1  kellot, 
Kivilahden  kirkonkellot, 
Taatani  valkosen  valakan  kellot! 

671.  Oripää.     Vihervaara    n.    2380. 
—11. 

Tanskila.  Maija  Välilä,  74  v. 
Kehtolaulu. 

Miu,  mau,  Maskun  kello, 
Kimalaisen  kirkon  kello, 
Hämäläisen  härjänkello, 
Linnaa,  leipää  Liaron1  kello, 
s  Piimää,  puuroo  Prunkkalan  kello, 
Oltta,  viinaa  Oripään  kello. 

672.  Oripää.     Vihervaara    n.    2379. 
—11. 

Oripää.    Maijastiina  Anttila,   78  v. 
Kehtolaulu. 

Miu  mau,  Maskun  kello, 
Kimalaisen  kirkonkello, 
Hämäläisen  härjänkello. 

673.  Loimaa.      Vihervaara    n.    304. 
—09. 

Pöytyä.    Frans  Vuori,  36  v.    Kuul- 
lut lapsena  Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Piu  pau  piskiin  kello. 
hämäläisen  härjän  kello, 


Pöytyän  puukello, 

Vesilahden 

(Loppu  on  unhoittunut  kertojalta.) 

674.  Alastaro.     Vihervaara  n.  2406. 

—11. 
Ylhäinen.  Miina  Paukkio,  55  v. 

Kehtolaulu. 

Miu  mau,  Maskun  kello, 
Hämäläisen  härjänkello, 
Piimää,  puuroo  Prunkkalan  kello. 
Linnaa,  leipää  Liaron  kello. 

675.  Alastaro.    Vihervaara  n.   2477. 
—11. 

Virtsanoja.        Maijastiina     Pellon- 
perä,  81  v. 

Miu  mau,  Maskun  kello, 
Hämäläisen  härjänkello, 
Suamalaisen  sonninkello. 

676.  Alastaro.    Vihervaara  n.   2459. 
—11. 

Sikilä.    Juha  Sulander,  52  v.    Kuul- 
lut Huittisissa. 

Kehtolaulu. 

Miu  mau,  Maskun  kellu. 
Hämäläisen  härj  änkello , 
Kivirannan  ruakakello. 

677.  Huittinen.   Hirsikoaki  Anna,  n. 

3.  —  23/3  24. 

Miu  mau  Maskun  kellot, 
Vesilahden  lehmänkellot. 
Kaikki    lapset    kuolkoon1,  (vau- 
valle)2 
ruokaa  jääköön! 


670.     1  Maskun. 


671. 


Liedon) 


677.     1  kuolkoo|t|  :  k.  — 2  r.  selitetty  »Tuuditettavan  nimi». 


Mia  mau  Maskun  kello.    678—685. 


- 


678.  II muutut.     Saarimaa    n.    402. 
—09. 

Torppari  Ekman,  yli  Tn  v.    Kuullut 
Huittisissa.  Mp.  Paattisissa. 

Miu  iii.iu  Maskun^kello, 
Pöyttyäm^puukello, 
Kiukaisteo  tdrkon^kello! 
K.iikk  lapset   kualkoo, 
s  meijäl^lapset  jääköö 
lusikkai  lukijaksi, 
viinipikarim^pitäjäks1, 
olukkannun^kantajaks, 
taltrikkein  imaliaks 
io  ja  sahalautain^kantajaks! 

679.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    99. 
—03. 

Piu  pau. 

Pium  paum  Paskan  kello. 
Miu  mau  Maskun  kello, 

Karhukorven  karjan   kello, 
BämäläiseD  härrään  kello, 
s  Ruokolahden  ruakakello, 
Rauman  rautakello, 
Turruun  tuamio kirkonkello, 
Pöytyyn  puukellon  klomo. 

68C.   Kokemäki.    Sallgen  n.  10.  — 90 
Miu  mau  Maskun  kello, 
Vesilahden  lehmän  kello, 
Pöytyän  puukello, 
Bämäläisen  hevosen  kello. 


\  asikkahakassa  vasikan  kellot, 
I*l.iin.  lilani  lehmänkellot, 
Lehmäin  hakassa  lehmäin  kellot. 
s  Plom,  plom  kirkmi  kellot, 
Isollakirkolla  kirkuu  kellot. 

682.  Kokemäki.     Santavirta    n.    59. 
—03. 

Säpilä.     Amanda    Sillanpää,    10  \. 

Kehtolaulu. 

Piu.  pau,  piskun  kello. 
Kivijärven  kirkonkello, 
Karhiniemen  karjankello, 
Vesilahden  lehmänkello, 
s  Pöytyän  puunuija. 

(Pisku=  pieni  lehmän  vasikka,  jota 
tässä  ehkä  tarkotetaan.  Myös  talon 
nimi  Kokemäellä.  Kivijärvi  ja  Pöy- 
tyä  Seurak.  uimia.  Karhiniemi  kylä 
Kauvatsan  seurakunnassa,  Vesilahti 
samoin  Tyrväällä.) 

683.  Suoniemi.  Fiinit  K.  n.  15.  — 22. 
Matilda  Färm.  63  v. 

Piu.  pan.  papin  kello. 
kirkon  kellu  huutaa. 

684.  Honkajoki.   Kulin,  V.  J,  n.  821. 
—09. 


Kivijärven  kirkonkellot . 
Saarijärven  saunakellot 


681.  Kokemäki.     Lempainen    n.    10.  685.  Honkajoki.     Hirsikoski    Annu, 
-Vi  04.  n.  58.      *U2d. 

Kuullut  äidiltään.  45  v..  Ulvilasta.  I  riimi,  panin,  papinkello, 

Pium,  paum,  piskun  kellot,  lukkarin  lesken  lehmänkello, 


078.     l  pitäjäks  i    :  p. 


Kehtolauluja. 


Ki\  ijärven  kirkonkellot, 

kaiken  niailman  karjankellot! 

686.  Kihniö.     Pohjankcmervo    T,   n. 
28.  — a/,31. 

Kihniön  kylä.    Laimi  Lepistö,  33  v. 

Miu  mau  Maskun  kello, 
Kivijärven  kirkon  kello, 
Savolahden  saunan  kello. 
Kellol  ne  soivat,  kellot  temppelin, 
Nyt  ompi  Herran  pyhäpäivä, 
Päivä  parahin1. 

687.  Pirkkala.  Starckn.1*.       —89. 

Miu.  mau.  Maskun  kello 
Sotavallan  sonnin  kello 
Lempäälän  lehmän  kello 
Hämeenlinnan  härän  kello 
s  Vesilahden  kirkon  kello. 

688.  Tam/pere.  Kallialan.  17*.  — 13. 

Mau,  mau,  Maskun  kello, 
Kivikosken  kirkon  kello, 
Suomalaisen  sonnin  kello 
1 1 ä n i älä isen  härjänkello . 

689.  Sahalahti.    Eelin  n.  16*.  —03. 
[Vrt.  Pilkkarunoja  nimista]. 

Mikon  kellot. 

Miu.  mau  Mikon  kellot 
Sora  Matin  lehmän  kellot 
Miu,  mau   Mikko  kaali 
Mikolle  kellot  soitettiin 
5  Harakka  naulan  kaivo 
Musta  kissa  maahan  laulo. 


Lukkarin   lesken  Lehmän   kelloa. 

Lehmän  kellon,  papinkelloa 
Lukkarin  lesken  lehmänkelloa. 

691.  Eräjärvi.    Tyyskä  (2560)  n.  24*. 

—08. 

Piu  pan  papinkelloo 
Lukkarin  lesken  lehmän  Kelloo. 

692.  Satakunta.    Petelius  n.  6.  — 15. 

Kuullut  Satakunnan  rajamailta,  ei 
muista  keneltä. 

Tuutu-laulu. 

Min  mau  Maskun  kello 
Uotilan  ison  orriin  kelli. 
Vesilahden  lehmiin  kello 
Kivirannan  kissan  kello. 

Muori  on  mustan  mullan  alla. 

693.  Tyrvää.      Kallaa    n.    248.    — 
10U04. 

Tapiola.  Eeva  Haavisto,  52  v.  Kuul- 
lut siskoltaan. 

Tiri,  tiri.  tiri.  tiri,  kon,  kon  kon- 

gon, 

Jaskate  jäärä  pöm,  pöm,  pöm, 

Näin  minun  muorini    muinen 

lauloi, 
Muorini  mustan  mullan  alla, 
5  Saksan  sannan  alla, 
Sisareni  on  sielä  ja  täälä, 
Veljeni  on  Venejän  maalla, 
Itte  olen  näillä  mailla. 


694.  Sahalahti.  Eelin  n.  U*.     —03. 


690.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2209).  n.  70*. 
—07. 
Piu  pau  papinkelloa 

646.     '   liuoin,    kirjallisuudesta  liitetty 


.  vidin  om 

Tuuti  lullaa  lasta, 
Äiti  tuutii  lasta. 

loppu. 


Nuku.  nuku  nurmilintu.    695—700. 


237 


Muari   on   mustan   mullan  alla, 
Vaari  Saksan  sannan  alla, 
5  Siukkuni  on  sialla  ja  täällä, 
Veljeni  on  Venäjän  maalla, 

Minä  itte  tällä  maalla. 

695.  Kuhmalahti.     Lindroos    n.    5*. 

—88. 

Haap'saari.  Eräs  40-v.  nainen, 
kuullut  äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta. 
Muistiini'.  Tottij arvella. 

Tuuti  lullaa  lasta. 
Muori  tulee  vasta. 
Muori  on  mustan  mullan  alla. 
Vaari  Saksan  sannan  alla, 
5  Sinkkiin'  siellä  ja  täällä, 
Veljen  Venäjän  maalla 
Minä  itte  tällä   maalla. 

Nuku,  nuku  nurmilintu. 

696.  Lueta.     Salo     n.     5631.     -14. 
Nuku,  nuku,  nurja  lintu, 

Väsy.  väsy,  vastarahien. 

696  a.  Alilainen.  Hämeenlinnan  alalc. 
sem.     Haapala     Anni,    n.    12 i. 
—24-25. 
Vilhelmiina  Yesterbacka,  68  vuotias. 
Nuku,  nuku  nurmilintu. 
Väsy,  väsy  västäräkki. 
Uni  tulee  uunin  päältä 
kuoppaa   lapsen   silmäin   päälle. 

697.  Noormarkku.     Lindgren    n.    8. 
—92. 

Anna  Kaisa. 

Linnun  kehtolaulu. 

Nuku,  nuku  nurmi1  lintu. 


\  äsy,  väsy  västäräkkä1! 
Kussa  sinun  pesäs1  on, 
Kuusessa  vai  männyssä? 

5  Harvoin  hän  sen  haapaan1  tekee, 
Koivuun  ei  kuskaan. 


695.  Noormarkku.     Ollinen    n.    601. 

—89. 

Noormarkku.  .Inho  Fabian  Palonen, 
39  v.  Kuullut  Maija  l.uvisa  Saloniuk- 
selta. 

Nuku.  nuku  nurmilintu, 
Väsy,  väsy  västäräkki! 
Uni  tullee  uneni  [!]  päällä. 
Kuoppaa  Muu  silmäin  päällä. 

699.  Noormarkku.     Ollinen    n.    603. 
—89. 

Noormarkku.  Agda  Maria  Ollinen, 
9v.    Kuullut  Maija  Luvisa  Ollilalta. 

Nuku,  nuku  nurmilintu. 
Väsy,  väsy  västäräkki! 
Kusa  sinun  pesäs'  on? 
Kuivasa  kuusessa, 
5  Märässä  männysä . 
Katavapuskaj  juuresa. 

7C0.  Merikarvia.     Boslin    M,    n.    3. 
—88. 

Kehtorunoja. 

Kuku,  nuku,  nurmilintu. 
Väsy,  väsy,  västäräkki! 
Uni  tulee  uunin  päältä, 
Kuoppaa  lasta  silmän  päälle, 
s  Nukkumatti  muurin  takaa. 


696.  '  Runo  on  kk:ssa  kerääjän  numeroimana.  arvoit,  joukossa,   lyi.jyk.   yli- 
viivattu. 

697.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Kehtolauluja. 


701.  Merikarvia.    Romppanen   n.  3. 

39. 

Nuku,  nuku,  uunilintu, 
Väsy,  väsy,  västäräkki! 
Uni  tulee  uunin  päältä, 
Noppaa  lasta  silmän  päälle, 
s  Lapsi  rupee  nukkumaan. 

702.  Siikainen.  Oksanen  Katri,  n.  13. 

—30. 

Kammin  nuorelta  em  muilta. 

Tuutulullin . 

Nuku,  nuku  nurmilintu, 
väsy,  säsy  västäräkki, 
peitä  silmäs  liinasella. 
Uni  tulee  uunin  päältä, 
nappaa  lasta  silmän  päälle. 

Tunnetaan  yleisesti.  |>ailsi  kulmatta 
säkeistöä. 

703.  II  n  niinin.    Hirsikoski  .luun.  n. 

15.  M   ;,'■'/. 

Nuku,  nuku,  nurmilintu, 
väsy,  väsy,  västäräkki. 
Tee  pesäs  pellolle, 
kartanoa  kalliolle! 

704.  Kauvatsa.     Santavirta    n.    77. 

05. 
Kaakinmaa.   Amanda  Kaakki,  45  v. 

A  ehtolaulu. 

Nuku.  nuku  nurmilintu, 
Väsy.  väsy  västäräkki, 
Kusa  sun  pesäe. 
Kuivasa  kuusesa, 
i  Vakkäräniemesä, 
Pitkäsä  niemesä, 


Veräjäpielesä, 
Piimätitin  aitan  alla. 

704  a.   Ikaalinen.    Almini    Viljo,   n. 
190.  —31. 

Vähä-Röyhiö       Severiina    Friberg- 
Kivelä. 

Kehtolaulu. 

Nuku,  nuku,  nupperoinen, 
väsy,  väsy,  västäräkki; 
pain-  pikku  silmä   kiinni, 
nuku  Eerran  rauhaan. 
5  Kyllä  Herra   Ihrat  tää, 
kun  pikku  lintu  laulaa. 

705.  Honkajoki.  Kallio  V.-J.u.  1184. 

-16/8/- 

Juliana    Itävaara,    ">5  v.     Mp.    Iso- 
joen Koresjarvell.i. 

Nuku,  nuku,  nurmilintu, 
Väsy,  väsy,  västäräkki, 
kääri  kehtoa  kukkasilla. 
peitä  siimäs  liinasella. 

706.  Kuliin.    Kaukamaa   /..   n.  40. 

'  ,  30. 
Koskiperä.    Emelia  Mäkinen.  53  v. 

Nukunwnukun^nunnilintu, 

Väsy  v_  väsy  Ylvästä  rakki. 
Täi  i  kerrattiin. 

706  a.  Kihniö.    Pohjankanervo  '/'.  n. 


:■>. 


■■- 


h  31. 


Kihniönk]  lä.    l  .aitni  Lepistö,  33  v. 

Nuku.  nuku.  nunnilintii. 
väs) .  väsy  västäräkki, 


.   pieni  alkukirjain. 


Nuku.  nuku  nukeriainen.    706a  -711 


Ei  muistanut  enerup  lä 

706  ji.  Satakunta?   Arho  n.  18.  —89. 

Tuutimalullallaulu. 

Nuku,  nuku,  uunilintu. 
Nuku1  Herran  rauhaan!    . 
Väsy,  väsy  västäräkki! 
Uni,  tule  uunin  takaa 
i  Ja1  noppaa  lasta  silmän  päälle! 

707.  Lempäälä.  Lindqvist  n.  125*. 
—87. 

Hulaus.  Matin  Leena,  80  v. 
Nuku  nuku  nurmi  lintu, 
Väsy  väsy  västräkkd, 
Tee  pellolle  pesäsi, 
Kalliolle  kartanosi, 
s  Tuvan  taka  tupakki  maasi. 
Tuutin  lasta  tuonelaan, 
Kirkon  kellon  kammioon. 
Siellä  on  tupa  turve  katto, 
Hieno  hiekka  permantona. 

708.  Tampere.  Kallio  V.  J,  n.  809*. 
—09. 

Kuultu  noin  40  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Nuku,  nuku  nurmenlintu 

Väsy,  väsy  västäräkki. 

708  u.  Tampere.  Lindström  Olga,  n. 
11.    —18. 

Nuku  nuku  nurmi  lintu, 
väsy  väsy  västäräkki. 

708  f).  Ruovesi.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Piilanen  Rauha,  n.  383. 
—M— 25. 

Kustaa   Vinha.    f>r,  v. 


Nuku  nuku  nurmilintu 
väsy    väsy    västäräkki. 

Pane  maata  maidonsyöjä 
pikku  Matti  nätti. 

709.  Keuru.    Vegelius  n.  12*.    — 07. 

Nuku.  nuku  nurmilintu. 
Väsy,  väsy  västäräkki. 
Tee  pelleilen  pesäsi, 
Kalliollen  karta  uusi. 
5  Tule  uni  uunin  päältä 
Lyöppä  lasta  -ilman  päälle, 
Että  ittrkkin  maata  saisin 
Pettääjisen  penkin  päässä, 
Rautasen  rahin  nenällä, 
io  Kultavuoren  kukkulalla. 

710.  Virmt.    Leander  n.   6*.      —13. 

Maria  Vilhelmina  Spir,  69  v.    Muis- 

tiinp.  Hauholla. 

Nukku  [!],  nuku  nurmenlintu 
väsy,  väsy  västäräkki. 
Nukku  ennen  nurmenlintu. 

väsy  ennen  västäräkki, 
s  teki  pellollen  pesää. 

Nuku,  nuku,  nukeriainen. 

711.  Oripää.     Vihervaara    n.    2384. 
—11. 

Tanskila.   Maija  Välilä,  74  v. 

Kehtolaulu. 

Nuku.  nuku.  nunsukainen, 
Pane  maata,  mansukainen, 
Suvi  pian  tullee! 

712.  Säkylä.   Saarimaa  n.  535.  — 09. 
Nuku  nuku  nunkeriaine. 

pane  maate  mansukainel 


Kehtolauluja. 


Kyllä  Berra  herättää, 
koivunoksa  virvottaa. 

713.  Loimaa.     Vihervaara    n.   4472. 
—13. 

Karoliina  Puisto,  72  v. 

Tuutulaulu. 
Nuku  nuku  mipulainen 
Pane  maate  mansukainen 
pyhäpellon  pyärtämelle; 

korppi  on  tunnu  korvatyynyn, 
b  vares  vanhan  nahkaröijyn. 

714.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2426. 
—11. 

Sikila.   Vilho  Vieno,  45  v. 

Kehtolaulu. 

Nuku.  nuku,  nukkerainen, 
Makkaa   makkaa,   mantukainen! 
lw  11  mä  joskus  tykös  tulen, 
Sitt  kun  kuiva  kuusi  kukkuu, 
s  Lahonnut  kanto  laulaa, 
Kärvänenki  märehtii. 

715.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2475. 
—11. 

Ylhäinen.  Mania  Heikola,  29  v. 

Kehtolaulu. 

Nuku.  nuku.  Duukeriainen, 
Pane  maate  mankeiiainen! 


716.  Alasiani.     Vihervaara   n.    .'411. 
—11. 

Vihainen.   Miina  PaukkiO,  55  v. 

Kehtolaulu. 

Nuku,  nuku,  nukeriainen, 
Pane  maate,  mansukainen! 


717.  Alastaro.    Vihervaara   n.   2417. 
—11. 

Sikilä.  Eräs  40- v.  vaimo. 
Kehtolaulu. 

Nuku,  nuku.  nukkerainen, 
Pane  maata,  mansukainen, 
Kyllä  herra  herättää, 

Koivunoksa  virvottaa! 


718.  Punkalaidun.  Moision. 


-10. 


;18.     *  manni  n  ainen     mansuAainen 


Haviokoski.     Suutari    Hakenberg, 

n.  70  v. 

Nuku,  nuku,  nukeriainen 
Pane  maata  mansukainen1, 
Nuku,  nuku,  nurmilintu. 
Väsy,  väsy.  västäräkki, 
s  Paina  pikku  silmä  kiinni 
Ja  nuku  juuri  äkkii! 
[tse  minä  lasta  liikutan. 
Ja  unenvirttä  laulan. 
Paina  pikku  silmä  kiinni-, 
io  Ja  nuku  Herran  rauhaan! 

719.  Harjavalta.    Ruusunen   n.   100. 
—03. 

Nuku  nuku  nuppuriainen. 

Nuku  nuku  nuppuriainen 
Pyhän  pellon  pyärtyneelle. 
K\  lii  -ii  herra  herättää, 
Koivun  oksa  virvoittaa. 

720.  Tyrvää.    Kataja/ranta   n.    '.'/  a. 

—04. 

I  asten  nukutus  eli  kehtolauluja. 

Nuku,  nuku.  niiniini  piika, 
makaa,  makaa.  maidon  juojal 

.  — s  kiini :  kiinni. 


Nuku,  nuku,  nukeriainen.    720 — 729. 


241 


721.  Ikaalinen.    1'ahlani  n.  11.  — 52 

Nuku,  nuku  nupperoisen. 
Nuku,  nuku  nupperoisen, 
Pane  maata  maidon  juoja! 
Tule  uni  minin  päältä, 
Unen  sulka  suppilosla, 
5  Lyö  lunta  luntin  päälle,    . 
Ettei  ruuti  rassailtaisi. 
Pahat  jauhot  paukahtaisi. 

722.  Ikaalinen.    Alanen  Viljo,  n.  15. 
Leutola.  Elli  Vähätalo. 

Nuku,  nuku  nukkeroinen. 
Pane  maata  maidon  juoja 
Kyll'  on  unikin  suloista, 
jos  on  maitokin  maltoista. 

723.  Ikaalinen.   Alanen  Viljo,  n.  21. 
—31. 

Luhalahti.  Amanda  Huvila,  n.  75  v. 

Kehtolaulu: 

Nuku,  nuku,  nukkeroinen, 
pane  maata  maidonjuoja, 
kyllä  sun  Herra  herättää! 

724.  Kangasala.      Borenius     (1986) 
n.  53*.    — 74. 

Kerppolan  emäntä. 

Nuku  nuku  nukkeroinen 
Pane  maata  mailonjuaja. 
(Isäntä:  kun  ne  lapsia  tuuti). 

725.  Kangasala.       Borenius     (1986) 
n.  56*.     —74. 

Hakalan  Kustaan  vaimo  Taava. 


Lasta  tuulittaessa. 

nukki-rciincii 

Nuku  nuku  nurmen  nukke 
Panem  maatam  mailon  juaja. 

726.  Virkkala.   Virtanen  n.  15*. — 05 
Nokia.  Matilda  Virtanen,  50  v. 

Tuutulaulu. 

Nuku,  nuku  nurmilintu! 
Lepäele  maidonjuoja! 
Suus  mä  peitän  suukkosilla, 
Pienen  ruumiis  peittosella. 

727.  Pirkkala.    Rekola  n.  63*.  —04. 

Villilän    yksinäistila.      Kaarlo    Vil- 
lilä,  37  v. 

Tuutulaulu. 

Nuku,  muku  [!],  nukkeroinen 
makaa  mairon  juaja! 
Kyllä  Herra  herättää 
kun  pikku  lintu  visertää. 

728.  Orihvesi.   Aronsson  n.  2*.  — 04. 
Lylynkylä.    Muuan   11-v.   tyttö. 

Kehtolaulu. 

Nuku,  nuku  nurmi  lintu. 
Väsy,  väsy  västäräkki. 
Kyllä  Herra  herättääpi. 
Vitsan  varpu  virvoittaapi. 

729.  Kuru.   Pohjankanervo  T,  n.  21. 

-*/T'M. 

Itä-Aure.  Jenny  Saksa,  22  v. 

Nuku,  nuku,  nupperoinen. 
Pane  maata  mailon  juoja, 
Kyllä  Herra  herättää, 
Vitsan  varpu  virvoittaa. 

16 


242 


Kehtolauluja. 


729  a.  littorcsi.  Hameenlinnan  alak. 
sem.  Piilonen  Bauha,  n.  381. 
—24—25. 

Kustaa  Vinha,   65   v. 

Tuutulullin. 

Paina  pikku  silmä  kiinni. 
Nuku  Herran  rauhaan. 
Kyllä  Herra  herättää, 
jahka  linnut  puussa  berää. 

Nukkuu  toi. 

730.  Tyrvää.  Katajarantan.23. — 04. 
Nukkuu  toi,  nukkuu  toi, 

ei  toi  vaivanen  valvoo  voi, 
nukkuu  vaan.  nukkuu  vaan, 
kun  kaks  miestä  liikuttaa. 

Nuku,     nuku     äidin     Kalle. 

731.  Tampere.     Kallio   V.   J,    818*. 

—09. 

Kuultu  noin  40  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Nuku,  nuku  äiilin    Kalle, 
Isän  vene  tulee  lalilel 
Täynnä  pikku  kaluja: 
Kiiskisiä  muikkuja. 

Pakkanen  oven  takana. 

732.  limuna.     Ojala    K.    N,    n.    0. 

-M/708. 
Johanna  Kallio,  38  v. 

Kehtolaulu. 

Aa   lullaa   laikuttaa, 

älkää  tulko  tuppaanka, 

pappa   makaa  sänkyssä, 

pila  kirves  kämpässä, 


s  porin  porstuan  loukkaassa. 
Hypätkäämme  hyllyn  lyllyn, 
tansaatkaamme  talliin  Jallun; 
josko  kengäl  rikki  menee, 
kyllä  suutari  loiset   tekee, 

to  kyllä   mainina   palkan   makssa, 
ilman  pappan   tietämättä. 


120. 


91. 


733.  Pori.      Tuomi    n. 
Maria  Grönros. 

Tuu,  tmi  tuutimateijaa, 
Vaikka  mä  unhotin  tuppini  seinää. 

Oleks  sinä  hullu,  ko  sisälle  pak- 
kaat? 
Äijä  mu  viäressäni  sänkyssä  naak- 
kaa, 

734.  Pori.      Tuomi    n.     133.     —91. 
Petti  Hyteen, s  v. 

Aaa  aa   liirputtaa. 
Kova  ilma   kolkuttaa, 
Parta  makkaa  sänkysä. 
Kirves  kiiltää  seinäsä, 
s  Pori1  postoon  takana, 
Vellu  pitki  porstoo  laatet. 
Hypätkäämme,  hyllyillämme, 
Tansakkaamme  talluillamme, 
Jos  kenkät  rikki  mennee, 
io  Kyllä  suutari  toiset   tekkee, 
Kyllä  mamma  palka  maksaa. 
Kivisestä  kellarista, 
Tammisesta  tynnäristä, 
Koivuse  tapi  takkaa, 

i  .  >■  1 1  lok< >  pappa  parhaallas  makkaa. 

735.  Porin  maaseurdk.    Tuomin.  87. 

—90. 

Amanta  Rantala,  ir.  \ . 

Tui,  tui  tuikuttaa. 


734.     '  Mn  ti.i  uiit.i  tarkoittaa,  P:n  kaupunkia  ei  Be  ainakaan  merkitse.  Mp:n 


llllnm. 


Pakkanen  oven  takana.    735 — 739. 


243 


Paha  ilma  paukuttaa. 
Älkää  tappako  tulkokkaa. 
Tuvassa  makkaa  parta. 
.-.  Tuvan  seinäss  piilikirves, 
Porstoon  loukoss  pohdin, 
Aitan  avvain  kynnyksen  alla, 
Ladon  ovi  auki, 
Naveton  ovi  kiini. 

io  Kaivun   kansi  auki, 
Minä  putosin  prunniin. 
Hypäkkäämme,  hyllyillämme, 
Tanssakkaamme  taimillamme, 
Jos  kengät  rikki  mennee, 

is  Kyllä  suutari  toiset  tekkee, 
Kyllä  mamma  palkan   maksaa. 

Kivisestä  kellarista, 
Tammisesta  fcyiinöristä. 
Koivusen  tapin  takkaa. 
20  Siilonko  pappa  parhaallas  mak- 
kaa. 

736.   Ulvila.     Tuomi   n.    125.    —91. 
Fiija  Lin[d]gren,  53  v. 

Kuka  ovvee  kolkuttaa, 

Aaa  kiikalullaa, 

Paha   ilma  paukuttaa. 

Äaa  kiikalullaa. 
s  Pitkäparta,  röhörinta 

Istuu  piitan  päässä, 

Aaa  kiikalullaa. 

Kellarin  avvai  kynnysalla. 

Aaa  kiikalullaa. 
io  Sijan  kinkku  pohtimesa, 

Aaa  kiikalullaa. 

Pitkä  puukko  viäresä, 

Aaa  kiikalullaa. 


Nisulimppu  leipomesa, 
is  Aaakiikalullaa. 
Viinapottu  pualikosa. 

Aaa   kiikalullaa. 
(Lauletaan  myös  kehtolauluna.) 

737.  Noormarkku,.    Lindgren  n.   15. 
—92. 

Olininniaki.    Kristina  Sjöman. 

Lasten  tansi  laulu. 

Hypäkkämme  hyllyllyllyn1, 
Tanssakkamme  tallunlallun!1 
Mut  jos  kenkät  rikki  mene? 
Kyllä  suutari  toiset  tekee, 
:i  Mamma  palkan  maksaa, 
Emän2  taatan1  tietämätä 
Kivisestä  kellarista. 
Tammisesta  tynnäristä, 
Koivusen  tapin  takkaa. 

738.  Noormarkku.     Lindgren    n.   16. 
—92. 

Olininmäki.    Kristina  Sjöman,  57  v. 

Varoitus  runo. 
Hypäkkäämme  hyllyn  lyllyn, 
Tanssakkamme  tallullallun1! 
Älkää  tupaan  tulkokkaa: 
Parta  makaa  sänkyssä 
5  Kiitävä  kirves  kämpässä. 
Pohdin  poston  loukossa, 
Puuro kset2  pohtimessa. 

739.  Merikarvia.     Roslin    M,   n.    7. 
—88. 

Lihaa,  leipää  aitasta, 
Aa  tussa  lullaa. 


737.  *  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  2  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

738.  >  ai.  [tallu]n[lallun].  —  2  |Pohdin|  Puurokset  :  P. 


244 


Kehtolauluja. 


( imenoita  arkusta, 
Aa  tussa  lullaa. 

keriä  skaapista, 
Aa  tussa  lullaa. 

740.  Loimaa.     Vihervaara   n.    4462. 

-13. 

Karoliina  Puisto,  72  v. 
Kellarin  avain  kynnyksen  alla. 
K i i1  kiiku  lullaa, 
Juustokakku  pohtimesa 
Kii  kiiku  lullaa. 
5  Viinapullo  pualikosa 
Kii  kiiku  lullaa, 
Pikku  itkee  kehron  pohjasa 
Kii  kiiku  lullaa, 
ls;i  istuu  pirtin  piitalla 
io  Kii  kiiku  lullaa, 
Röhörinta  räkäparta 
Kii  kiiku  lullaa. 

741.  Alastaro.      Vihcrraara    ti.    :.'}<>!). 
—11. 

Ylhäinen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v, 

V  hrellä  vaimolla  oli  jiaitsi  miästä 

sulhanen,    lian  oli  laulavannaas  lasta, 

mutta    antoikin    tiaron    sulhaselleen 

(kun  lauloi): 

»Varjo  kattoo  akkunasta, 
Aa  kiiku  lullaa! 
Vaari  naakkaa  sänkysä, 
Aa  kiiku  lullaa! 
s  Avvjiin  on  palkin  alla, 
Aa  kiiku  lullaa] 
Juustokakkuu  pualikosa, 
Aa   kiiku  lullaa! 
Pannukakkua  pohtimi 
io  Aa  kiiku  Lullaa] 


742.  Honkajoki.    Hirsikoski    Anna, 
n.  46.—als24. 

Pois  panippä  oventakaa 
pojn  yksin  lulluss'  makaa, 

743.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.  46. 

-3/«30. 

Immalänkylä.    .loost-fiina  Jokinen, 
80  v. 

Alä  pakkane  tupaan  tule, 

Tuutimalullaa  Lista. 

Vihamies  on  uunin  päällä, 

Tuutimalullaa  lasta, 
&  Aitan  avain  poriahan  alla, 

Tuutimalullaa  lasta, 

Aitas  o  juustoo,  lihaa,  leipää, 

tuutimalullaa  lasta, 

Pane  avain  poriahan  alle, 
io  Tuutimalullaa  lasta, 

Vihamies  on  uunin  päällä, 

Tuutimalullaa  lasta, 

Tule  ensi  perjantaina, 

Tuutimalullaa  Lista. 
is  Vihamies  on  markkinoilla 

Tuutimalullaa  Lista. 

Kuulillaan  emännän  laulun,  isant.i 
lähti  markkinoille.  Mutta  kun  isäntä 
palah  markkinareisusta,  oli  emännällä 
toinen  sulhanen. 

743  a.  Ruovesi.  Hämeenlinnan alak.- 
sem.     Mäki  Helmi,  n.  338.  — 25. 
Josefiina   Mäki,   59   v. 
Aa  kiikun  lulla, 
avaimel  on  portaan  alla, 
musta   kissa  lasissa, 
rieska  kakku  puhki 
6  aa  kiikun  lulla. 


740.     '   Kii  kii 


Piipoti  pot  pot 


-.     743  0—750. 


245 


Piipoti,  pot  pot      — . 

743  /?)  Tampere    Jussila  K   V.  n    7 
—23—26 

K.    A.    Kliinheimo   (Erenius).    70-v. 

Piipoti,  piipoti,  pot,  pot,  pot, 
tipa,  tipa.  tipa,  tipa,  trallallaa 
talo  oli  järven  rannalla 


Pikkanen  piika. 

744.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2401. 
—11. 

Lauroinen.    Maria  Kivimäki,  22  v. 
Kehtolaulu. 

Pikkanen    piika    ja    paskanen 

paita. 
Mistäs  tiäsit  tännet  tulla? 
Tiäsin  täälä  tarvittavan, 
Pemnia  karvittavan, 
5  Voitakakkuii  saavani. 
Mitäs  sialta  palkkaa  sait? 
Viis,  kuus  piäntä  poikaa. 
Mikäs  niitten  nimet  oli? 
Kiveris,  kaveris, 
io  Uiirenlinnan  untesmanni. 


Pikkuinen  poika. 

745.  Oripää.     Vihervaara    n.    2389. 
—11. 
Tanskila.  Maija  Välilä,  74  v. 

Kehtolaulu. 
Pikkunen    poika    inyllymäesä, 
Punanen  jakku  ja  musta  hattu, 
Tuli  minua  friiaamaan. 


Piu  pau  kehto  helähtää. 

746.  Karvia.    Kaukamaa   L.   n.  41. 

-16!«30. 
\iiiiii,il;inkylä.     Elina    Halli,    70  v. 

Piu,  pau.  kehto  heilahtaa, 
Lapsi  siellä  sitten  nukahtaa. 

Lapsiammat  laulaneet. 
Piu  pau  papinkello. 

747.  Karria.     Kaukamaa  L,   n.   42. 

-™U30. 

Mustakoskenkylä.     Emilia   Alanko, 
28  v. 

Piu,  pau,  papinkellot, 
Lukkarin   lesken   lehmän   kellot. 
Piu,  pau,  Heikin  kellot, 
Hevosen  paska  oli  Heikin  kello! 

748.  Siikainen.     H  elomaa    Kyllikki, 
n.  81.  —30. 

Ison-Salon  isäntä,  51  v. 
Pium  paum  piskunkellot, 
Lempaäläisten  lehmän  kellot, 
Karkkulaisten  karjankellot, 
Euralle  ehtooks, 
5  Ja  Kokemäelle  puhteeks. 

749.  Siikainen.   Helo-maa      Kyllikki, 
n.  82.  —30. 

Pium  paum  piskunkellot, 
Karkkulaisten  karjan  kellot, 
Lempaäläisten  lehmän  kellot, 
Kivijärven  kirkonkellot, 

750.  Siikainen.  Oksanen  Katri,  n.  22. 
—30. 

Ison-Salon      vanhalta     emännältä, 
76  v. 
Pium  paum  Pirskun  kellot, 


246 


Kehtolauluja. 


Kivijärven  kirkonkellot, 
lempääläisten  Lehmänkellot, 
karkkulaisten  karjankellot. 

751.  Siikainen.  Oksanen  Katri,  n.  23. 
—30. 

Lammin  nuori  emäntä,  30  v. 

riimi  paum  Pirsknn  kellot, 
Ki\  ijärven  kirkonkellot, 
Saarijärven  saunankellot, 
isäni  vanhat  valakankellot. 

Pium  paum  paukkaan. 

752.  Tampere.    Jussila   n.  18.  — 23. 
K.   A.    Elonheimo   (Erenius),   "0  v. 

Pium,  panin,  paukkaa, 
jänis  mettässä  laukkaa, 
kili.  kili,  kellot  kaulassa, 
punaisessa  nauha— .i. 

752  «.  Ruovesi.    Luutonen  Ahto,  n. 
24.    —13—15. 

Yisuvesi.   Sandra  Hanhonen,  18  v. 

Tuutilaulu.. 
Pium,  panin  paukkaa, 
Haarapussi  laukkaa, 
Ylitse  maan,  alitse  kuun, 
Vie  mua  kotio  vaan! 

Pii,  pii,  pinninaula. 

753.  Oripää.     Vihervaara    n.    2366. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,  74  v. 

Kehtolaulu 
Pii  pii.  pinninaula, 
Minä  lasta  koriasti  laulan. 


754.  Alastaro.     Vihervaara   n.   2410. 
—11. 

Ylhäinen.   Miina  Paukio,  ä">  v. 
Kehtolaulu. 

Pii  pii,  pinnannaiila. 
[tte    mä    lastani    koriasti     laulan 
Bön  tönttö  lööröö. 

Pikku  lintu. 

755.  Oripää.     Vihervaara   n.    2381. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,  7»  v. 

Kehtolaulu. 
Pikku  lintu  lakki  pääsä 
Istun  pajun  kannon  pääsä, 

Huutaa:  hutkii   teijaa! 

756.  Oripää.      rihcrraara     n.    2388. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,  74  v. 
Kehtolaulu. 

Pikku  lintu,  palokärki, 
Kukkuu,  laulaa   korves. 
iiarvmi  aährään  kultasormus 
Palkkapiikaa1  sormes. 

757.  Alastaro.     Vihervaara  n.  2400. 
—11. 

Lauroinen.    Maria   Kivimäki,  23   v. 

Kehtolaulu. 
Pikku   lintu    lakki   pääsä 
Istuu  pajun  kannon  pääsä. 

Tallin    lullin    Lassin    Kaija. 

758.  Kauvatsa.  Santavirta  n.  81. — 05. 

Kaakinmaa.   Amanda  Kaakki,  45  v. 
S  ehtolaulu. 

Tallin,  lallin.   Lassin    Kaija, 


756.    '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Tikanpoika.    758  a — 764. 


247 


Kupparin  Kirsti  ja  Jämsän  Maija, 
Lohi  Liisa,  ja  limppu  Vappu. 

758  a.  Uurjdla.     Jussila    n.   40. 
191255. 
Ida  Sundström,  85  v. 

Kehtolaulu. 
Tuu.  tmi,  tussiin   Kaijaa, 
Kupparin  Kirsti  ja  Helssan  Maija, 
Lierun  Piete  ja   Laariin  Anna. 
Hoasikan  Kaija  ja  meiän  Maija, 
a  Linterin  Liisa  ja  Lautakerttu, 
Heröjärsä    on    äyrä    ja     Räkä- 

piohttu. 
Ne  on  kaikki  ylitä,  yhtä,  lajia. 

Tikanpoika. 

759.  Tyrvää.     Katajaranta    n,    1. 

-10l*03. 
Tyrvään    kylä.      Katariina    Palm- 
gren, 55  v. 

Kehtolaulu. 

Tii.  tii.  tikanpoika 
Teki  tielle  naurista; 
Tuli  paha  talonpoika. 
Noukki  joka  mukulan. 

760.  Honkajoki.      Hirsikoski    Ainia, 
n.  42  a.     -™h'24. 

Tii,  tii,  tikanpoika, 
teki  tielle  nauriin. 
Tuli  tuhma  talonpoika, 
vei  tikan  nauriin. 
5  Tikka  se  itkeä  pillitti 
ja  talonpoika  nauro. 


Tuli  paha  paimenpoika, 
Tallas  Tikan  oaurikoita. 

—  ei  muista. 


761.  Sahalahti.  Helin  n.  8*. 

Tii.  tii  Tikanpoikaa, 
Kvlvi  tiälle  naurikoita, 


-03. 


762.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1977)  n.  36*. 
—06. 

Tii  tii  tikanpoikaa 
Kylvi  tielle  naurikoita, 
Tuli  se  paha  kerjuupoika, 
Söi  sen  tikan  naurikoita. 

763.  Eräjärvi.  Tyyskä  (:?r,60)  n.  26*. 
—08. 

Tii  tii  tikan  poika 
Teki  tielle  naurismaansa, 
Tuli  tuhma  paimenpoika, 
Söi  tikan  nauriin. 

763  a.  Ruovesi.   Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Rajala  Anna,  n.  391.  — 24-25 
Heikki  Lehtonen,  72  v. 

Tii  tii  tikan  poika 
Kylvi  tielle  naurikoita. 
Tuli  tuhma  talonpoika., 
Söi  sen  tikan  naurikoita. 

764.  Virrat,    Leander  n.  28*.   — 13. 

Maria  Vilhelmina  Spir,  G9  v.    Muis- 
tiini). Hauholla. 

Tii,  tii  tikan  poika, 
kylvi  tielle  naurikoita; 
tuli  paha  kerjupoika, 
repi  tikan  naurikoita. 


248 


Kehtolauluja. 


Tule  uni  uunin  päältä. 

765.  Hauiini.  Vaahtoranta  n.  35. — 28. 
Nukka-Matti  tule  uunin  päältä. 

Sivelee  Paavoa  silmille  ja 
Pikku-Paavo  nukkuu  siitä-ää. 

Tässäkin  kehtolaulussa  Paavon  si- 
jalle saatetaan  asettaa  vaikka  Jussi. 
kaikki  uunit,  paitsi  toinen  ovat 
varsinaisia  kehtolauluja,  joilla  lasta 
uneen  tuuditetaan,  toisella  vain  lapsen 
itkua  vaimennetaan. 

766.  Kura.  Häyrinen  n.  60. — M/i2^5 

Amanda   Aaltonen,   n.   50  v    Mp. 
Piikkiössä. 

Uni  tulee  uuni  päältä, 
sivaltaa  lasta  silmän  pääle, 
uni  tulee  uunin  päältä, 
tuo  unisarvel  fcullessasa, 
lapsen  silmää  kiini  painamaa. 

767.  Eura.  Häyrinen  n.  61.— ulnl2 

Maria  Rinne,  n.   54  v.    M.p.   Piik- 
kiössä. 

Uu,  un  uurlan  äiti, 

tulee  tuolta  uunin  päältä, 
pottus  kansa,  siilkas  kansa. 
sivelemää  silmiä. 

768.  Eurajoki.     Sam  imun     n.    517. 
—09. 

Uni,  uni,  tules  alas  minin  pääll . 

käy    vaka     alat  tr.     lapse    sil- 

mäm^pääl. 


769.  Luvia.    Riikonen,  siv.  35.  — 95. 
Luvian  luodot.    Aina  Josefini  Ves- 
terlund-Maanpää.  17  v. 

1  kk  ssa  pieni  alkukirjain. 

773.     •   r.  (=    vedi 


Uni,  tule  umiin  pääält', 
Sivaise  siiman  päälle'. 

770.  Port.    Riikonen  sio.  46.     — 95. 
Katriina  Sjövall,  75  v. 
Tule,  uni,  uunin  päält' 

Ja  uappaa  silmäin  päälle! 

771.  Oripää.     Vihervaara   n.    2382. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,  74  v. 
Kehtolaulu. 

Uni,  tule  uunin  päältä 
rjnensuppilo1  känsä 
Sivelemmään  lapsen  silmiä! 

772.  Oripää.    Tallgren  n.  47.      -14. 

Fiina  Virtanen.    Mp.  Maariassa. 

Uunilan  tuo  äijä  tuo  unta  tull- 

lrssas 
punasella  pussilla. 
karvasella  kassilla, 
sivalla  lapsen  silmiin. 

773.  Alastaro.    Vihervaara   n.  2425. 
■11. 

Sikila.    Eräs  40-V.  vaimo. 
Kehtolaulu. 

Tulo.  uni,  uunin  päältä, 
(Jnipoika  porstualta 
Lapsen  silmäl  sivelemmään 
Oniveren1  kara 

774.  Alastaro.    Vihervaara   n.    2461. 

—n. 

Sikilä.    Juha  Sulander,  52  v.     Kuul- 
lut Huittisissa. 


Tule  uni  uunin  päältä.    774 — 783  a. 


249 


Kehtolaulu. 

Tule,  uni,  uunin  päältä. 
Sivalla  lasta  silmän  päältä, 
Ett  laps  Bais  levollisen  unen. 

775.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2414. 
—11. 

Männistö.    Mikko  Sulonen.  23  V. 

Kehtolaulu. 

Tule.  uni.  uunin  päältä 
sivaltaminaan    vauvaa    silmän 


Unisulkas  ka  ns! 

776.  Punkalaidun.      Moisio    n.    32. 
—10. 

Uni  tuli  uunin  päältä, 
veti  lasta  silmän  päältä. 

777.  Harjavalta.    Ruusunen  n.   101 
—03. 

Unikukka. 
Unikukko  uunim  päältä 
Tules  alas  muurin  päältä. 
Tuas  unta  tuuttisessa, 
sinisessä  vakkasessa, 
5  Punasessa  pohtimessa. 
Sivele  lapsen  silmäin  päälle! 

778.  Kauvatsa.     Santavirta    n.     75. 
—05. 

Kaakinmaa.  Amanda  Kaakki,  45  v. 

Kehtolaulu. 

Uni  tulee  uunin  päältä, 

Nappaa  lasta  silmän  päältä. 

779.  Tyrvää.    Katajaranta  n.   21   b. 
—04. 

Uni  tulee  uunin  päältä, 
nappaa  lasta  silmän  päältä. 


780.  Karvia.     Kinikamaa  L,   n.   39. 

18  6  30. 

Sarankylä.  Severiina  Lautinen,  78  v. 

Tule  uni  uunin  päältä 
Paina  lasta  silmän  päältä! 
Nukun^nukun^  nurmilintu, 
Väsy  v__  väsy  v_\ästä  rakki! 

781.  Tampere.   Kallio  V.  J,  n.  811*. 

—09. 

Kuultu  n.  40  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Uni  tulee  uunin  päältä 
Nakkaa  lasta  silmän  päältä. 

782.  Orihvesi.  Aronsson  n.  3*.  — 04. 

Lylynkylä.     Muuan    12-v.    tyttö. 

Kehtolaulu. 

Tule  uni  tyynyyn, 
Paina  lapsen   silmä  kyynyyn, 
Tule  uni  uunin  päältä, 
Hyppää  lapsen  silmän  päällä, 
s  Minä  laulan  linnun  kielen, 
Keikuttelen  ketun  mielen. 

783.  Ruovesi.     Marjanen  n.   12  a*. 
—13. 

E.  Marjanen,  45  v. 

Unen  sanat. 

Uni  tule  uunin  päältä 
Nappaa  lapsen  silmän  päälle. 

783  a.  Ruovesi.    Hämeenlinnan  alak. 
sem.    Mäki  Helmi,  n.  340.  — 25. 

Josefiina  Mäki.   59-v. 

Uni  tulee  uunin  päältä 
uni  suppilo  kädessä. 
uni  suka  suppilossa, 
sukii  pienet  silmät  kiinni. 


250 


Kehtolauluja. 


784.  Im  m  n.    Vegelius  n.  10*.    —07. 

Kehtolauluja. 
Uni,  fcule  uimin  päältä, 
Torkka  toisesta  talosta. 
Laske  lapsen  silmän  päälle, 
Kopsahuta  korvan  päälle, 
5  Että  anneensa  uupuu, 
Kehtohonsa  keikahtaa. 
Katrit,  ks.  n:o  709. 

785.  Virrat.    Leander  n.  SO*.  —13. 
(Aaria  \  ilhelmina  Spir,  69  v.    Muis- 

tiinp.  Hauholla. 

Tule  uni  uunin  päältä, 
tuo  turva  tullessasi. 
Virrat,    ks.    n:o  1018. 

786.  Satakunta.   Peteliusn.  11.  —15. 

Juho  Malja,  45  v. 

Kuullut     Satakunna    rajamailla,     ei 
muista  keneltä. 

ruutu  laulu. 

Tule  uni  uunin  päältä, 
Sivele  silmäin  päältä, 

Tua  unta   tuokkosella. 

Vetele  vene  Lusalla, 
5  Poliotti  le  pohtimella1, 
Kannas  kaipiO9  vakalla. 

Tuolla  ompi  mäki. 

787.  K  n  n  haanpää.      Laiha    n.    300 

—90. 

Tiina  Rämäkäs,  68  v. 

Tuolla  ompi  mäki, 
Jossa  istuu  käki 
Ivirkialla   puU8, 
Kultaomena  suus. 


5  Sitte  ku  käki  kukahtaa, 
Lapsi  Sitte   nukahtaa. 

Tuonen  tupa. 

788.  Nakkaa.   Lampola,  n.  5.    — 89. 

Kehtolauluja. 

Tuuti  lasta  tuonelaan! 
Tuonelass1  on  uusi  tupa, 
Sivuseinät  sirkanluista, 
Peräseinät  peuran  [luista], 

5  Penkit  pienistä  penninkeistä, 
Kiuas  kullan  kirpilöistä, 
Laate  meren  vahasta. 
Ovi  omenapuusta, 

Katto  katajan  kuorista. 

789.  Noormarkku.    Koskilahti  n.  30. 

-Vi  04. 
F.  Fors. 

Lasten  laulu. 
Tuuti  lasta  tuonelahan! 
Tuanelas'  on  uusi  tupa, 
Sivuseinät  sirkan  luisia. 
Peräseinät  peuran  luista, 
5  Santa  oli  pantu  sammaliksi, 
Pientä  hietaa  permannoksi, 
Klasit  kullan  kirpilöistä. 

790.  Noormarkku.    Lindgren   n.    '.'/. 
—92. 

Kehto  laulu. 
Tilli,   tUU.   tuonela.i  h. 

Tuonelaa  on  tupa  uus': 

Sini  seinä,  savi  seinä, 
Hieta  laate,  turve  katto. 

s  Ei  sinne  kuulu  kukoin  ääntä, 
Kikä  pienten  lintuin  laulun. 


785, 


pulliin 


i|i|lla :  pohtimella,  kfcssa  iso  alkukirjain,    -»kapio  :karpio. 


Tuonen  tupa.    790—797. 


251 


791.  Noormarkku.     Lindgren    n.    l 
—92. 

Olininmäki.    Kristina  Sjöman. 
hehto  laulu. 

Tuuti  lasta  tuonelaan! 
Tuonelaa  on  tupa  uusi:  ' 
Turve  katto  tuvan  päälle, 
Santa  pioni  permannolla, 
5  Perä  seinä  peuran  luista. 
Ovi  seinä  omena  puista. 
Sivu  seinä  sirkan  luista. 
Tuuti  lasta  tuonelaan! 
Tuonelas  on  tupa  uusi. 

792.  Merikarvia.    Romppanen   n.   5. 
—89. 

Tuu,  tuu,  Tuonelaan, 
Takatietä  Taimillaan! 

Siellä    kukko    puuron    keittää, 
Kana  kasteen  lämmittää, 
5  Pikku  lintu  lusikat  pesee, 
Varis  padan  raaputtaa. 

793.  Merikarvia.     Romppanen  n.   4. 
—89. 

Tuu,  tuu,  Tuonelaan! 
Tuonelas'  oli  uusi  tupa, 
Peräseinä  peuranluusta, 
Sivuseinät  sirkanluista, 
s  Pengit  pienistä  pinningeistä, 
Laate  kullan  kipinöistä. 
Ovi  rauta-pellingeistä. 

794.  Siikainen.  Oksanen  Katri,  n.  14. 
—30. 

Ison-Salon      vanhalta     emännältä, 
76  v. 


Tuutulaulu, 

a)  Tuuti  lasta  Tuonelaan, 
Tuonelas  on  uusi  tupa, 
turvekatto,  kivikiuvas, 
rautaovi,  santapieni  permanto, 

5  peräseinä  peuralluista, 
sivuseinä  sirkalluista, 
oviseinä  omenapuista. 

b)  -  -  kynnyshirsi  kyyne- 

listä, 
hirsi  sammalmättähistä 

795.  Siikainen.  Oksatie»  Kuiri.  n.  15. 

—30. 

Lammin  nuorelta  emännältä. 

Tuuti  lasta  Tuonelaan, 
alle  nurmen  nukkumaan, 
Tuonelas  on  uusi  tupa. 
siel'  oli  ovi  omenapuista, 
s  kädensija  kärpäsenluista, 
kynnyshirsi  kyynelistä, 
siel'  oli  hyvä  maata, 
ilman  kyljen  kääntämätä, 
olkapäätä  ojentamata. 

796.  Siikainen.  Oksanen  Katri,  n.  16. 

—30. 
Sitomaniemen  isäntä,  n.  50  v. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan, 
Tuonen  tupa  turveskatto, 
oviseinä  on  omenapuista, 
peräseinä  peuralluista, 
5  sivuseinät  sirkalluista. 

797.  Oripää.    Tallgren  n.  60.      —13. 
Maxia   Tuominen.     Mp.    Maariassa. 

Aa  lasta   Tuonelaan1 


797.     '  kk:ssa  ollut  pieni  kirjain,  mutta  lyijyk.  korjattu  isoksi.  — 


252 


Kehtolauluja. 


h  latf  piikain  pideskellä, 

Tuonelan1  lasten  lauleskella. 

Tuonelassa  tupa  uusi: 
5  hieta  pieta  permanto, 

sannast  seinät. 

turpeista  katto  päällä, 

m\ ii  seinä*  sirkan  luista. 

peräseinä  peuranluista, 
10  ovi  seinä  omenapuista 

kuivas  kullanMpinöistä. 

798.  Oripää.      \'ihrrraara    n.    2481. 
—11. 

Oripää.   Julia  Marttiin. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan! 
Tuanelasa  uusi  tupa, 
Peräseinä  peura Unista, 
( iviseinä  omenapuista, 
5  Sivuseinä  sirkalluista, 
Turvekatto  paali. 

799.  Oripää.     Vihervaara    n.    2361. 

—11. 

Oripää.  Kaisa  Pellonperä,  71  v. 

Kehtolaulu. 
Tuuti  lasta  Tuanelaan! 
Tuanelasa  on  uusi  tupa, 
( iviseinä  omenapuista, 
Sivuseinä  sirkalluista. 
s  Peräseinä  peuraUuista, 
lliata  ]iiäni  ]>n  i totia. 

800.  Oripää.      \'ilnii(iara    n.    2356. 
-IL 

Tanskila.  Maija  Välilä,  74  v 

A  i  htolaulu. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan! 
Tuanelasa  uusi  tupa, 

-  on  sein 


( iviseinä  omenapuista, 
Peräseinä  peuraUuista, 

:>  Muuri  vallan  penninkeistä, 
Katto  kullalla  silattu. 

801.  Oripää.    Tallgren  n.  46.     —14. 
liina  Virtanen.  Mp.  Maariassa. 

Tuuti  lasta  Tuonelaan, 
Tuonelas  on  tupa  uus: 
Santa  pieni  permannolla, 
si[v]useinä  sirkan  luista, 
s  oviseinä  omenapuista. 
peräseinä  peuranluista, 
kiuvas  kissan  kullasta, 
turvekatto  katon  päällä, 
ei  sinne  kuulu  linnun  laulu 
io  eikä  kanan  kraakatus, 
eikä  sara  vesipisaraa. 

802.  Säkylä.  Vainuni  matlakerl., 
Xiemi  liuumihrr.  matkdkerl. 
siv.  309—310.    —59. 

Tähän  vielä  liitän  erään  tuuvitus 
laulun,  joka  oli  joka  paikassa  tuttu. 
ihka  pienillä  erinäisyyksillä  kussakin 
paikassa.   Se  kuuluu  näin: 

»Tuuti  lasta  Tuonelaan 
Tuonen  lasten  lauleskelle, 
Tuonen  piikojen  pidellä: 

Tuonelassa   uusi   tupa, 

s  Peräseinä  peuran  luista. 

Sivusein;!  sirkan  luista, 
Katto   muista   luista: 
Pöydäl    kullalla    silattu, 
Penkit  liopialla   niilattu, 
io  Lattia   tinalla   valettu, 
Santa  pieni  permantona.» 


Tuonen  tupa.    803—809. 


253 


803.  Säkylä.   Saarimaa  n.  532.  — 09. 
Mp.  Yläneellä. 

Tuuti  lulla  Tuanelaan! 
Tuanelas  on  uusi  tupa; 
oviseinä  omenapuista, 
katto  tammen  lautasista, 
5  peräseinä  peura  luista, 
laatti  piänest  hiatasta. 

804.  Loimaa.    Vihervaara     n.  4471 
—13. 

Karoliina  Puisto,  72  v. 

Tuutulaulu. 
Tuuti  lasta  Tuanelaahan. 
Tuanel1  lasten  lauleskella. 

805.  Loimaa.     Vihervaara   n.    4470. 

—13. 

Karoliina  Puisto,  72  v. 

Tuutulaulu. 
Tuuti  lasta  Tuanelaahan, 
Tuanelasa1  tupa  uusi: 
Siälä  santa  sammaleena, 
Hiata  piäni  permantona, 
s  Oviseinä  omenapuusta. 
Sivuseinä  sirkalluusta, 
Kiuas  kullasta  kurottu. 
Ovi  vaskesta  valettu, 
Ovempiälet  penninkeistä, 

806.  Loimaa.     Vihervaara   n.    4845. 
—19. 

Pöytyä.  Ortenoja,  60  v.  vaimo. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan. 
Tuanelasa  tupa  uus, 


Pantu  santa  sammaliksi, 
Hiata  piäni  permonnoksi. 
■  i  iviseinä  omenapuista1 
Sivuseinä  sirkalluista, 
Peräseinä  peuralluista, 
Kiuas  kullasta  kuurattu, 
Pesä  piänistä  penninkeistä, 
io  Pukinsarvista  säränät. 

807.  Loimaa.    Ikola  n.  30.         —10. 
Oviseinä  imenapuista, 

peräseinä  peuranluista, 
sivuseinä  sirkanluista, 
(Polkan  tahtiin  rallatettu.) 

808.  Alastarot    Vihervaara  n.   4844. 
—19. 

Eräs  vaimo,  45  v.    Pöytyän  Orten- 
ojalta. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan. 
Tuanelas  tupa  uus, 
Sivuseinä  sirkanluista, 
Peräseinä  peuralluista. 
5  Oviseinä  omenapuista. 
Hieta  piäni  permanto, 
Kiuas  kullan  kipinöistä, 
Turvekatto  pääll. 

809.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2412. 
—11. 

Lauronen.    Maria  Kivimäki,  22  v. 

Kehtolaulu. 

Tuanelasa  on  tupa  uus. 
Peräseinä  peuralluist, 
Sivuseinä  sirkalluist, 
Oviseinä  omenapuist, 


804.  »  Tuonejn|  :  Tuonei. 

805.  »  ITupa]  Tuonelasa  :  T. 

806.  1  |oj|  omenapuista  :  o. 


■J'.'. 


Kehtolauluja. 


.-.  Katto  k;ilan  Buamuksist, 
Laattia  piänisl  penninkeist, 

Muuri  kullan  kipinöist. 

810.  Alastaro.     Vihervaara    n.   2404. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55   v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan! 
Tuanelasa  on  uusi  tupa, 
Sivuseinä  sirkalluista, 
Peräseinä  peuralluista, 
5  Oviseinä  omenapuista, 
Katto  tammenlastuista, 

Kiuas   kullasta   kurottu. 

811.  Alustan).     Vihervaara  n.   2434. 
—11. 

\  irtsanoja.    Fredrika  Friman,  60  v. 
Kuullut  Loimaalla. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta   Tuanrlaan! 

Tuanelasa  mi  uusi  tupa, 
Peräseinä  peuralluista, 
Sh  aseinäl  sirkalluista, 
s  Oviseinä  omenapuista, 
Kiuvas  kullan  murusista. 

812.  Alastaro.      Vihrrranra    n.     '.'/'.W. 
—11. 

\  irtsanoja.    Maijasliina  IVllonpeiM. 
Kl  v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan! 
Tuanelasa  on  tupa  uusi, 
Sivuseinä  sirkalluista. 
i  rviseinä  omenapuista, 
:.  Peräseinä  peuralluista, 


I  »vi  oli  vahvasta   vaskista. 
Kiuas  oli   kullasta   kurottu. 

813.  Huittinen.    Vakkaa  n.  2.    —88. 
Leena  Ekman,  76  v. 

Tuuti  lasta  tuonelaan, 
Tunnen  piikojen  pidellä, 
Tuonen  lasten  lauleskella. 
Tuonelassa  tupe  tehty, 
s  Maja  saatu  tuantialassa, 
Tupa    uusi,  turve  katto. 
Oviseinä  omenapuista, 
Peräseinä  peuranluista, 
Sivuseinä  sirkanluista, 

m  Kiuvas  kullasta   kudottu. 

Santa  simn  sammaleena, 
Hieta  pieni  permantona. 

814.  Huittinen.     Saarimaa    n.    398. 
—09. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan, 
Tuonelassa  tupa  uusi. 
Tuuti  lasta  vastapäätä, 
Siäl  on  santa  piäni  permanosa, 

5  katto  On   vaskesta    valettu. 

musta  koera  portimwpiäles 
hampaal  nirvisä, 

tervaristi  portim^pääl 

ja  pukin  sarvista  saranat. 

815.  Punkalaidun.  Jannun  n.  16  c. 
—53. 

Tuuti  lasta  tuonelahan. 
Tuonen  piikaen  pidellä, 

Tuonen  lasten  liikutella1 

Tuon.  las'  on  tupa  uusi, 

s  Lasta  vasten  valmistettu: 


815      '  r.  (tois.  laulatella). 


Tuonen  tupa.    815—821. 


255 


Turve-katto  tuvan  paalia. 
Siellä  santa  sammalina, 
Bieta  pieni  permantona, 
Sivuseinäl  sirkan  luista. 
10  Peräseinät  peuran  luista, 
Oviseinä  omenapuista, 
Ovi  orjan  sääriluista, 
l.aattia  pienistä  kivistä. 

816.  Punkalaidun.  Moision.  8. — 10. 

Haviokoski.      Suutari     Hakenberg, 
n.  "0  v. 

Tuuti  lasta  Tuonelaan1 

Tuonen  piikain  pidellä. 

Tuonelass  on  tupa  suuri, 

Lasta  vasten  valmistettu: 
5  Santa  suuri  sammalina, 

Hieta  pieni  permantona, 

Peräseinä  peuranluista, 

Sivuseinä  sirkanluista, 

OA"iseinä  omenapuista, 
io  Katto  kullasta  kuurattu, 

Ja  muuri  nurkkaan  muurattu. 

817.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    94. 
—03. 

Tuuti  lasta  tuonelaan. 

Tuuti  lasta  tuonelaan 
Tuonelas  on  uusi  tupa, 
Turvek  katto,  santaseinä, 
Piäni  hiata  permanto. 

818.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    93. 
—03. 

Tuuti  lasta  tuonelaan. 
Tuuti  lasta  tuanelaan, 


Tuanelas  on  uusi  tupa: 
Sirkalluist  on  sivuseinä, 
Peuralluist  on  peräseinä, 
s  Omenapuista  oviseinä. 
Kivvas  kullan  kirpilöistä, 
Laate  laudan  kappaleista. 

819.  Kokemäki.    Ahti  n.  3.         —93. 
Kiottare.  Liisa  Sandell,  49  v.   Kuul- 
lut Johanna  Ojalalta. 

Tuuti  lasta  Tuonelaan, 
Tuonelass'  on  uusi  tupa. 
Täti  leipoo  ison  kakon, 
Panee  paljon  voita  päälle, 
5  Pääskysen  munan  verran. 

820.  Kokemäki.      Kujanpää    n.     5. 
-Vi  21. 

Edla  Haapanen,  51  v. 

Tuuti  lullaa  Tuonelaan1, 
Tuonelassa1  on  uusi  tupa. 
Sivuseinät  on  sirkanluista, 
peräseinä  on  peuranluista, 
s  oviseinä  omenapuista. 
Penkit  pienistä  penninkeistä, 
pöytä  saksantaltereista, 
laate  merenvahaisesta, 
kiuas  kullankirpiloista. 

821.  Kokemäki.     Lempainen    n.    1. 

-5/i04. 
Kuurola.  Hilja  Rintanen,  13  v. 
Kehtolaulu. 

Aa  tuuti  Tuonelaan! 
Tuonelass  on  uusi  tupa. 
Peräseinä  peuran  luista, 


81.6     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
820.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


256 


Kehtolauluja. 


-.iii.it  sirkan  luista, 
5  Oviseinä  omenapuista, 
Penkit  pienistä  penninkeistä, 
Laate  laudan  palasista, 
Katto  meren  vahasta. 

822.  Kiikka.     Laurila   K.  O,  n.  3. 
—90. 

Gudmuntila.      Maija  Mäkelä,   81  v 

'luuti  laulu. 

Tunti  lasta  tuonelaan, 
Tuonen  lasten  lauleskella. 
Tuonen  piikasten  pidellä. 
Tuonelas'  on  tupa  uusi, 
5  Sivu  seinä  syltää  pitkä 
Ja  perä  seinä  kyynerää; 
Meren  vaha  permantona, 
Santa  pieni  saininalena; 
Katto  pienistä  kivistä. 

823.  Tyrvää.    Suomi  1854,  siv.  128. 

Kert.  Tyrvään  pit.  kirj.  A.YVarelius. 

Ihanuus  on  vähessä  arvossa.  Soitto- 
koneita  en  tiedä  muita  kuin  viulun, 
jota  muutamat  nuoret  miehet  vingut- 
tavat, ja  huuliharpu  n.  Virsiä 
veisataan  eniuimiten  huonosti,  ja 
muuta  laulua  kuullaan  harvoin  (sil- 
loinkin jotakin  ruokotonta),  paitsi 
lasta  liikuttaessa.  Viimeksi  maini- 
tusta lihota  oivat  olo  nekään  laulua 
karkottaneet,  jotka  muutoin  pitävät 
sitä  synnillisenä;  siinä  OD  vanlia  runon 
muotokin  pysynyt,  esimerkiksi: 

»Tuuti  lasta   tuanelaan, 

Tiianen  piikasten  pidellä', 

Tuanen  lasten   lauleskella'; 

Tuanelas'  on  tupa  uusi, 
■  iliata  piäni  permantona 
Santa  suuri  sammaleena, 


Sivuseinä  sirkan  luista. 
Peräseinä  peuran  luista, 
Oviseinä  orjan  luista, 

io  EattO    vaskesta    valettu.» 

Runolla:  »Hiirulainen  meni  mettään, 
Pikku  kelkanen  peräsä  j.n.e.  niinmyös 
kertomalaululla:  Venäläinen  verisuu 
soutaa  ja  joutaa,  Neitty»  parka,  neitty" 
parka  itkee  ja  istuu»  j.n.e.  nukutetaan 
lapsia,  muttei  niitä  muissa  tiloissa 
kuulu.    — 

824.  Tyrvää,  Ahls(edtn.91.—a/105. 

Ritalan  Pajuoja.  Miina  Pumpuli, 
68  v. 

Univirsi. 

Tuutin  lastani  Tuonelaan, 
Tuonen  lasten  lauleskella. 
Manan  piikasten  pidellä. 
Tuonelass'  on  uusi  tupa, 
5  Sivuseinä  sirkan  luusta. 
Oviseinä  oravan  luusta. 
Hartiat  lattian  lavasee, 
Nokka  katon  pyyhkiää. 

825.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  5.—*  u02. 
Peukalomäki.    Anna  Nyman,  74  v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan 
Tuulien  lasten  lauleskella, 
Tuolien  piikasten  pidellä! 
Tuonelass'  on  uusi  lupa. 
r,  Turvekatto  kammiossa, 
Sivuseinä  syltä  pitkä, 
Peräseinä  kyynärätä, 

Hartiat,  lattian  lava8ee, 
Nilkka  katon  pyhkiää. 
io     sieir  on  lapsen  hyvä  olla, 
Ei  oo  mitään  vaivaa  tällä. 


Tuonen  tupa.    826—831. 


257 


826.  Tyroää.  Kultaan.  349.—  ,/104.  829.  Tyrvää,    Pahtla  V.   V.  n.  74. 

12. 
Miina  Forsblom,  84  v.   Kuullut  Loh- 
jan Yendelässa,  inisi  a  kotoisin. 

Tuuti  lasta  tuanelaan1, 
tuanen  kirkko  kamariin! 
Siäl2  on  tupa  turvekatto, 

liiakka  liiano  permanto. 


Tapiola.     Antti    Kallionlaki,    62    v. 
Liikutuslaulu. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan1, 
Tuonen  piikain  pidellä, 
Tuonen  lasten  laulatella! 
Tuonelassa  tupa  uusi, 
s  Manalassa  makuupaikka, 
Peuran  luista  peräseinät, 
Sian  suolista  sivuseinät, 
Katto  koivun  kuorisista, 
Syömärit2  synnyistä  syvistä, 
io  Kiuas  kullan  kipenistä, 
Otta  oiva  kessukoista8, 
Saranat  saatanan  sonnasta. 

827.  Tyrvää.  Rullaa  ,>.  202.  — 17/703. 

Kuullut    äidiltään,    ä2    v. 
(Liikutuslaulu). 

Tuuti  lasta  tuonelahan, 
Tuonen  tyttöin  parihin! 

Tuonelass  on  tupa  uusi, 
Sirkan  luista  sivu  seinät, 
s  Vareksen  luista  pora  seinä, 
Permannot  pienistä  penninkeistä. 


828.   Tyrvää.    Sieniini'))    n.    ".'. 
Amanda  Virtanen,  70  v. 
Tuutulaulu. 

Tuuti  lulla  tuuti, 
Tuonelass*1  on  tupa  uusi: 
Peräseinä  on  peuranluista, 
Sivuseinät  viikunapuista, 
s  Oviseinä  omenapuista, 
Kiuvas  kullan  kipenistä. 


—22. 


(Ei  muistanut   enempää,  vaikka  se 
onkin  pidempi). 

830  Tyrvää.    Pakula  V.   V,  n.  65. 

-»1*12. 

Kalliala.  Miina  Isokäki,  57  v.   Kuul- 
lut  äidiltään. 

Tuuti  lasta  tuanelaan, 
tuanelas  on  tupa  uusi 
tuanen  lasten  lauleskella 
ja  tuanen  piikasten  pidellä! 
5  Lattia  on  lahopuusta, 
oviseinät  orjanluista, 
sivuseinät  sirkanluista 
ja  peräseinä  peuranluista, 
penkit  piänistä  penninkeistä1 
io  ja  katto  kullan  kappaleista. 

831.  Tyrvää.    Pakula  V.   V,  n.   64. 

-"/•«■ 

Kalliala.  Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut äidiltään. 

Tuuti  lasta  tuanelaan, 
tuanelas  on  tupa  uusi, 
turvekatto,  santaseinä 
ja  liiata  piäni  permanto. 


826.    *  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — :  r.  Syömäri  on  kattoa  kannattava  vuoli  eli 
orsi,  joka  on  pirtin  sisäpuolella.  — 3  r.  Kessukka  on  kori,  tav.  olutkori. 

828.  *  Säkeissä  2  ja  4  pieni  alkukirjain. 

829.  '  tuonela1  h  an  :  t.  — 2  kk:ssa  on  pieni  alkukirjain. 

830.  »  ]kivistä|:  »penninkeistä*.  17 


258 


Kehtolauluja. 


832.  Mouhijärvi.   Laini    /.   n.  149. 

i  nuti  lasta  Tuonelaan! 
Tuonelass'  on  tupa  uus'. 
sivuseinä1  sirkan  luista 
peräseinä  peuran  luista, 
:■  <'\ i  seinä  omena  puista, 
lattia  on  hietaa, 
katto  on  kullalla  klaseerattu 
ja  klasin  alla  on  kaivo. 

833.  Suodenniemi.  Mulliin  M.  E,  n.  2 
—13. 

O.  Ritamäki,  48  \.    M.p.  Tammelan 
pii. 

Kehtolaulu. 

Tuu,  tuu  Tuppelaan, 

Tuppelassa  on  tupa  uusi: 
sivuseinät1  sirkan  lui  ita 
peräseinäl  peuranluiset, 

5  lattia1  kullan  kipinöistä, 
katto  variksen  InA  hönistä. 

834.  Hämeenkyrö.    Pakula  V,  n.  10. 
—03. 

.-'  i.iIhm;i  Nurmikoski,  67  v.  kotoisin 
Ikaalisista.    Kuullut  äidiltään 

Tuuli  lasta  tuonelahan, 
Tuonelassa  on  tupa  tehtu, 
Turvekatto  päälle  panin. 
Pallia  kullalla  maalattu, 

6  Oviseinä  on  orvonluista, 
Peräseinä  peuran  luisin. 
Sivuseinä  sirkan  luista, 
Muuri  pienistä  kivistä. 


835.  Hämeenkyrö.   Nyberg  Vivi,  n.  8. 

—12. 

Heinijärvi.      Miina     Lähteenmäki, 

59  v. 

Tuuti  lasta  tuonelaan, 
Tuonelan  plikkojen  pilellä. 
Tuonelass'  on  uusi  tupa 

jOSSa    lapset    laulaa: 
5  peräseinä  on  peuran  luista, 
sivu  seinä  sirkan1  luista, 
oviseinä  omena  puusta. 
pöytä  kullasta  kulutin, 
penkit  on  penninMstä, 
io  ovi    hopeista    hohtavista, 
lattia  vaskista  valettu8, 
kiuas  kullan  kirpilöistä. 

836.  Jämijärvi.    Valtsuin  n.  18.  — 02. 
Hilda  Viitasalo,  :il  v. 

/  at  ta  tuonelaan. 

Tuuli  lullaa  lasta, 
tuonelan  nutein  tupaan! 
Tuonelassa  on  tupa  uusi: 
oviseinä  omenapuista, 
5  sivuseinä  peuranluis  ta, 
katin  kamelinluista, 

pöytä  "ii   kullalla   milliin. 
penkit  hopealla   silattu. 

lattia  tinasta  valettu. 


837.  Ikaalinen.  Ttöystölä  n.  49. 
Vilhelmiina    Räystölä. 
Tuuti  lasta  tuonelaan, 

Tuonelass1  on  uusi  tupa: 
Sivuseinä-  sirkan  luusta, 


-21. 


832.  '  kk:ssa  on  iso  alkukirjain. 

833.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

1  im  peurani  'sirkan*  :s.  —  * valettu|a  .  v. 

1  Tuonelass|a  :  T. — 2  |Perä|seina,    *Sivu*seinä :  S. 


Tuonen  tupa.    837—843. 


259 


Peräseinä  peuran  luusta. 
5  Oviseinä  orhin  luusta, 
Peräparret  halapajusta. 

838.  Honkajoki.  Kallio  V.  J,  n.  U79. 

-"Is  13. 

Juliana  Itävaara,  55  v.    M.p.    Iso- 
joen Koresj  arvella. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan, 
Tuonelas  on  uusi  tupa, 
pieni  santa  permantona, 
sivuseinä  sirkanluista, 
5  peräseinä  peuranluista, 
oviseinä  omenapuista, 
pöytä  kullalla  silattu, 
laattia  hopialla  minattu; 
ei  siellä  knkko  laula 
io  eikä  siellä  koira  hauku, 
kyllä  siellä  lapsi  nukkua  saa. 

839.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.   18. 

-"7,30. 

Koskiperä.     Amanda    Alkkiomäki, 
60    v. 

Tuuti  lasta  tuonelahan, 
Tuonelass'  on  tupa  uusi: 
i  iviseinä  omenapuista. 
Peräseinä  peuranluista, 
j  sivuseinä  sirkanluista, 
Katto  kaikista  kalanluista, 
Laattia  hietamusta  permanto. 

840.  Karvia.    Kaukomaa  L,   n.   19. 

-4/e  30. 

Koskiperä,  Emilia  Mäkinen,   53  v 

Tuuti  lasta  tuonelahan, 
Tuonelan  uutehen  tupahan. 
siili'  on  sija  sirkanluista, 


Peräseinä  peuranluista, 

-i  Kärensijat   kärpäsenluista. 


841.  Karmi.    Kaukamaa  L,  n.  20. 

-*%30. 

Äinmälänkylä.      Serafiina     Otava, 
61     v. 

Kehtolaulu. 

Tuui  lasta  tuonelahan, 
Tuonne  kirkon  kammiohon! 
Siel'  oli  tupa  turveskatto, 
Ovi  oli  tehty  oravanluista, 

s  Peräseinä  peuranluista, 
Laattia  hopialla  silattu, 
Pöyt'  oli  kullalla  minattu 
Ja  lavittat  vaskesta  valettu. 
Tmi,  tuu,  aa,  aa. 
oi  Mikähän  tuulla  lapsella  lienee, 
Lieneekö  mörkö  säiky ttäny 
Illalla  saunatiellä? 
Tuu,  tuu,  aa,  aa. 

842.  Kama.     Kaukamaa  L,  n.   21. 

-  M/e  30. 

Ammalankylä.  Kaisa  Harjukangas, 
80  v.  Joosefiina  Jokisen  kanssa  pitä- 
jän parhain  vanhantaitaja  ja  muistaja 

Sivuseinä  on  sirkanluista, 
Peräseinä  on  peuranluista, 
Oviseinä  on  orjanluista, 

Takkaseinä    on    kaikista    kalan- 
luista. 

843.  Karria.     Kaukamaa   L,    n.   22. 

-27,30. 

Koskiperä.  Amanda  Alkkiomäki, 
60  v. 


Kehtolauluja. 


Tuuti  lasta  Tuonelahan, 
Tuonen  piikasten  pirellä 


844.  Kihniö.  PohjcmkcmervoT,n.27. 
-ml,31. 
Kihniönkylä.    Laimi  Lepistö,  33  v. 
Aa,  aa,  allin  lasta, 

tuuti  lasta  tuonelahan, 
tuonelass'  on  tupa  uusi, 


(Ei   muistanut  enempää.) 

845.  Vesilahti.     Borenius  (1986),  n. 
34*.     —79. 

[Ania.]   Kraatarin  vaimo  Miina. 

Tuutii  lasta  Tuanelalian 
Tuanel  lasten  liikutella 
[Tuanejn  piikajen  pirellä 
T[uane|lass  on  tupa   uusi 

u 

5  Peräseinä  peurnllmsta 
u 

sivuseinät  sirkalluista 
Oviseinä  omenapuusta 
Katto  kullan  kiiltäväinen 
Santa  hiano  pennannoinen. 

846.  Vesilahti.     Borenius  (1986),  n. 
27*.     —79. 

Hinsala.     Juh.    Taavetti    Priijarvi, 
synt.   1824,  ks.  nr.  e. 

Tuuti  lasta  Tuanelahan 

r 

Tuanen  piikasten  pidellä, 

Tuanen  lasten   laulatella. 

Tupa  on  uusi  Tuanelassa, 


e  si.iii  mi  santa  sammalena, 

1  liata   pianeiiä    pennantona, 
Sivuseinät   sirkallnista. 
Peräseinä  peuralluista, 
Oviseinä  omenapuista. 

Kyllä   sitä    piisaa    vial.i.    nmtl     sm 
miiu  vaan  taira. 

847.  Tottijärvi.    Rekola  n.  61*.  —Oi. 
Sorva.    Karoliina  Rekola,  64  v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti  lasta  tuonelaan, 
Tuanen  lasten  tuuritella, 
Tuanen  piikasten  pirellä. 
Tuanelass'won  uusi  tupa,  turve- 

ka  ttO 

5  Peräseinwon  peuraluista, 

sivuseinä  siukuLluista1 
Oviseinä  orjalluista, 
Hiata  piäni  permantona, 
Santa  suuri  sammalena, 
io  Laattia  meren  vahasta, 

Pöytä  kullalla  silattu. 
Totlij.  ks.  n:o  1079. 

848.  Lempäälä.  Kingelin  n.  1*.  — 97. 
Tuuti  lasta  Tuonelaan 

Tuonen  piiasten  pidellä, 
Tunnen  lasten  lauleskella. 
Tuonelassa  on  tupainen  tehty: 
s  1  'antu  santaa  sammaleiksi, 
Hieta  peni  permannoiksi, 
<  »vei  sielT  on  omenapuista, 
Peräseinä  peuranluista, 
Kädensial   kärpänluista, 
m  sivusein;i  sirkanluista. 
Lempäälä,  ks.  n: o  707  ja  960 


>',"      i  siukun  luisia  =  sairaan  1.    Ker.  BeL    Säkeen  alussi  pieni  alkukirj. 


Tuonen  tupa.    849 — 855. 


261 


849.  Lempäälä.    Vihervaara  rt.  4478. 

—13. 

Saimi  Vuori,    14   v. 

Tuutilaulu. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan 
Tuanelan  turpeiden  rakoon. 
Santa  kylmä  sammalena, 
Hiakka  piäni  permantona. 

850.  Pirkkala.    Starck  n.  19*.  —89. 
Tuuti  lasta  tuonelaan, 

Tuonen  piikain  pidellä. 
Tuonelass'  on  tupa  uusi, 
pieni  hieta-permanto, 
5  santa  seinä,  turvekatto. 
Ei  siellä  vaivaa  vattan  tauti 
eikä  pun'  puru-tauti. 
Siellä  lapset  levätä  saavat 
ilman  kyljen  kääntämätä 
io  olkapään  ojentamata. 
Ei  sinne  kuulu  kukon  laulu 
eikä  pienen  linnun  ääni. 
Tuuti  lasta  tuonelaan 
Kivikirkon1  kammioon. 

851 .  Tampere.  Ennegren n. 2 a*.  — 86. 
Tilda  Ennegren. 

Tuudin  lasta  Tuanelaan, 
Tuamlan  uuteen  tupahan. 
Siäll  on  santa  sammaleina, 
Hiata  hiano  permantona, 
5  Perä-seinä  on  peuran  luista, 
Sivu-seinät  sirkan  luista. 
Ovi  seinä  omena  puista, 
Karen  sia  kärpän  luista. 
Katto  karhun  kämmenistä. 


852.  Tampere.  Ennegren  n. 2b*. — 86. 
Tilda  Ennegren. 

Tuudin  lasta  turpeiseen, 
Kirkon  juureen  karkeeseen, 
Siällä  lapset  laulelevat 
Kirkon  kelloja  kuultelevat. 


853.  Tampere.    Kalliola  n.  1* .  — 13. 
Tuuti  lasta  tuonelahan, 
Lapsentyttö  torkkuinahan, 
Tuonelass'  on  tupa  uusi: 
< lviseinä  omenapuusta, 
s  Peräseinä  petäjästä, 
Kädensija  karjan  luusta 
Sivu  seinä  sirkan  luusta. 


854.  Tampere.    Jussila  K.   !'.  n.  12. 
—23—26. 

K.   A.   Elonheimo   (Erenius),  70-v. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan1, 
Tuonelas1  on  uusi  tupa: 
santa2  pantu  sammuliksi, 
hieta  pieni  permannoksi. 

855.  Tampereen    seudut.      Niemi  n. 
640*.    —91. 

Tuuti  lasta  Tuanelaan 
Tuanem  piikaim  pilellä; 
Tuanelassa  tupa  kaunis: 
Sirka'luista  sivuseinät, 
5  Peura!luista  peräseinä, 
Omenapuista  OA-iseinä: 
Tupa  kaunis,  kansa  kaunis! 


850.     '   Kivikirkko  =  Messukylä. 
854.  a.     *  kk:ssa  pieni  alkukirj. 


Ker.   sei. 
-  ■  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


262 


Kehtolauluja. 


856.  Ylöjärvi.  Valaani  n.  ■'"'1*.  —52. 

Lasta  liikultaissa. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan, 

Kivikirkon  kelin-iirin. 
Tuonelaa'  on  uusi  tupa, 
Uusi  tupa,  turves  kuti". 
B  Hieta  pieni  permantona, 
Pöytä  vaskesta  valettu. 
Ovi  seinä  omena  puusta, 
Periseinä  penningistä. 
Katto  kaikesta  kalanluista. 

857.  Ylöjärvi.   Paldani  n.  9*.  —52. 

Tuuti  lasta  Tuonelahan. 
Tuonen  piikojen  pidellä, 
SielV  on  snlle  tupa  tehty. 
Savella  seinät  silattu. 
5  Sinn'  ei  kuulu  kukon  laulu, 
Eikä  paista  päivän  valo. 


858.  Ylöjärvi.  Palaamin.  9 c*.  —52. 
Tuuti  lasta  Tuonelahan, 

Tuonen  lasten  liikutella. 
Tuonen  piikasten  pidellä. 
Tuonelassa  on  uusi  tupa, 
s  Uusi  tupa  turve'katto, 
Santa  seinä  Bammalena, 
SinuVi  pääse  päivä  paiste, 
Eikä  sade  Baavuttele, 
Eikä  kuukaan  kumota. 

859.  Messukylä.  Tamminen  V,  n.  3*. 
—13. 

Vilhelmiina  Fonsell,  synt.  1850. 
Kuullut  n.  50  vuotta  sitten.  Uuistiinp. 
salossa. 


Tuuti  lasta  Tuonela 
Tuonelan  piikain  pitellä 
Tuonelaa  on  uusi  tupa 
Santa  seinät,  turve  katto, 
5  uuta  pieni  permanto. 

860.  Kangasala.   Borenius  (1986).  n. 
57*.     —74 

Hakalan  Taava. 

Tuulin  lasta  Tuanelaana1 
Tuanen  piikasten  pilellä, 
Tuanelass'  on  tupa  uusi: 
Turve/z-katto,  santa-seinä, 
b  Pienestä  kivestä  permannot 

861.  Kangasla.    Borenius  (1986),  n. 
58*.     —74. 
[Kerppola.]    Palvelijatar. 

Tuurin  lasta  Tuanelaan 
Tuanelassa  on  tupa  uusi: 
Sivuseinä  sirka1  luista. 
Perä  seinä  peura1  luista. 
5  Ovi  B[einä]  orja1  luista. 
Katto  kullan  kuminoista. 


862.  Kangasla.    Borenius  (1986),  n. 
59  a*    —74. 
[  Kerppola.]    Karoliina. 
Tuuli1  lasta  Tuanelaan, 
|Tuane|lass  OD  kaunis  tupa: 
Sivuseinä  sirkan  luista, 
Ovi  s[ein]ä  omena-puista, 
s  Perä-s[einä]  peuran  Luista, 
Katto  kullan  kupilOistä1. 


856.    »  =  SMMY:  Reinholmin  kok.  69,  vihossa  Peijaiset. 
i  »Kualema,  hauta  se  on».    Kert    sei. 
i  iEn  mini  tiälä  mitä  se  on».    Kert.  sei. 


Tuonen  tupa      863—868. 


263 


863.  Kangasta.    Borenius  (lUsii).  n. 
59  b*,     —74. 

[Kerppola.]    Karoliina. 

[Tuuli1  lasta  Tuanelaan, 
Tuanelass  on  kaunis  tupa], 
Joss'  on  seinät  aopiasta, 
Katto  kullan  kirpilöistä. 

864.  Kangasala.  Lilius  n.  127*.  — 88. 
Hjalmar  Finne,  13  v. 

Tuudin  lasta  turpehesen, 
Kirkon  suuren  korkuisehen, 
Siell'  on  tupa  turvekatto, 
Hieta  pieni  permanto, 
5  Peräseinä  peurankuista, 
Sivuseinä  sirkanluista, 
Oviseinä  omenapuista. 

865.  Kangasala.  Kallio  Väinö,  n.  6*. 
—02. 

Manda  Forsblom,  28  v. 

Tuuti  lasta  tuonelahan, 
Tuonelan  uuteen  tupahan, 
Tuonelassa  on  tupa  uusi, 
Perä  seinä  peuran  luista, 
5  Sivu  seinä  sirkan  luista, 
Ovi  seinä  omenapuista, 
Lattia  pienistä  penningistä, 
Muuri  kullan  kirpilöistä. 

866.  Sahalahti.   Janina)  X,  n.  16b*. 
—53. 

Moltsia. 

Tuuti  lasta  tuonelahan, 
Tuonelan  uutehen  tupaan. 
Tupa  on  tehty  turpehista, 
Katto  panto  karkehista, 


5  Sivuseinä  syltä  pitkä, 
Peräseinä  kyynäröä, 
Jossa  lapset  lepäelee 
Ilman  kylkeens'  kääntämätä. 
Jonk'  ei  kuulu  kukun  laulu, 
io  Eikä  satu  saunan  löyly, 
Eikä  linnun  lentäminen. 
Eik'   pahan   ämmän    toruminen. 

867.  Sahalahti.    Helin  n.  2*.     —03. 
Ilola.    Koiviston  Vendiä,  59  v. 

[  Tuonelan  '»/»».] 

Tuuli  lasta  Tuanelaan, 
Tuanelan  uuteen  tupahan. 
Tuanelas  on  tupa  uusi: 
Sivuseinä  sirkan  luista, 
5  Peräseinä  peuran  luista 
Oviseinä  omenapuista. 
Katto  kullan  kuminoista. 
Ei  sinin:'  kuulu  kukon  laulu 
Eikä  piänen  piian  nauru 
io  Eikä  vaikean  valitus. 

868.  Sahalahti.    Helin  n.  1*.     —03. 

Ilola.     Kustaan    Annastiina,   66   v. 
[Tuonelan   tupa.] 

Tuuli  lasta  Tuanelaan, 
Tuanelan  tuvan  porstuvaan. 
Tuanelas  on  tupa  uusi, 
Jossa  saapi  poika  maata, 
5  Piika  pitkälle  levätä, 
Jonk  ei  kuulu  kukon  laulu 
Eikä  lintusten  viserrys, 
Jonk  on  syltä  sivuseinä. 
Kyynärää  pitkä  peräseinä, 
io  Sant  on  pantu  sammaliksi, 
Hiata  piänin  permannoksi 
Turpehist  on  tuvan  katto. 


Kehtolauluja. 


869.  Sahalahti.    Eelin  n.  1*.     —03. 
Pakkala.   Ruuniakin  Jahanna,  44  v. 

Tuonelan  tupa. 

Tuuli  lasta  Tuanelaan, 
Tuanelan  uuteen  tupahan. 
Tupa  on  tehty  turpehista, 
■  Sanl  on  pantu  sammaliksi 
Piäni  hiata  permannoksi. 
Ei  sinne  kuulu  kukon  laulu 
Eikä  kose  saunan  löyly. 
Siellähän  uelapsel  jouten  makkaa 
io  Ilman  kyljen  kääntämättä, 
Olkapään  ojentamatta. 

870.  Sahalahti.    Eelin  n.  3*.      —03. 
Tursola. 

|  Tuonelan    tupa.] 

Tuuli  lasta   Tuanelaan. 
Tuanelan  uuteen  tupahan. 
Tuanelas  on  tupa  turpehista 
Katto  kullan  barkehista  (kiaku- 

loista  i 
s  Sivuseinä  sirkan  luista, 
Peräseinä  peuran  luista, 
Rouvvi  santa  sammalina, 
Piäni  hiata  permantona. 
Ei  sinne  kuulu  kukon  laulu 
io  Eikä  paista  pän  än  lämmin. 

871.  Kuhmalahti.     Lindroos    n.    1*. 
—88. 

Haap'saari.  Eräs  40-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  I  luki  Eskolalta.  Muis- 
tiinp.  Tottij arvella. 

Tuulin   lasta   tuonelaan. 
Tuonelan  uuteen  tupahaan. 
Siellä  sivuseinä  syltä   pitkä. 

Peräseinä  kyynärätä; 
5  Turpehista  katto  pantu. 


Santa  pieni  sammalena, 

Hieta   pieni  permantona. 

Siellä  saapi  poika   maata. 

Likka  pitkälle  levätä. 
io  Ilman  kyljen  kääntämätä, 

Olkapään  ojentamata 

Pitkä  paitasten  parissa. 

Talin  Jalkasten  talossa, 

Homesuitten  huonehessa 
15  Ei  sinne  kuulu  kukon  laulu 

Eikä  pienen  linnun  ääni. 

872.  Eräjärvi.       Järvinen    .V,   16a*. 
—53. 

Tuuti  lasta  tuonelahan, 
Tuonen  kirkon  kammiohon, 
Tuonen  piikasten  pidellä, 
Tuonen   lasten  laulatella. 

s  Tuonelassa  tupa  uusi, 

Jossa   kelpaa   lasten  maata. 

Ilman  kyljen  kääntämätä. 

Olkapäätä  vääntämätä. 

Kussa  kuuluu  kulta-ovi, 
io  Katto  kullan  kiekuroista, 

Pöytä  kullan  suortuvoista, 

Peräseinät  peuran  luista, 

Si\ useinäi  sirkan  luista. 

<  lviseinäl  oravan  luista, 
15  Laattaa  veden  vahdosta. 

873.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1596)  n.  31*. 
—04. 

(liina  Ahlgren,  '27  v. 

Tuuti  lasta  tuonelaan, 
Alle  nurmen  nukkumaan, 
Ki\ [kirkon  kammiohon. 
Siel  on  tuvas  turvehkatto, 
-  Hiet.i  pieni  permantona, 
Ovet  ovat  omenapuuta, 


Tuonen  tupa.     874—881. 


265 


CäZensijal  kärpäsen  luusta. 
siel  on  lapsen  hyvä  olla, 
Kaunis  maata  kalmistossa 

10  Ilman  kyljen  kääntämä!. i. 

874.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1977 )  n.  136*. 

—06. 

luu  luu  turpeeseen. 

Tuu.  tuu  turpehesen, 
Kirkon  viereen  karkehesen. 
Siell'  on  santa  sammalina, 
Pioni  hieta  permantona, 
s  Siell'  on  ovet  omenapuusta, 
Kalensijat  kärpäsen  luusta, 
Siell'  on  lapsen  hyvä  olla. 
Tuonen  tytön  vainiolla: 
Leikitellä  lehvikossa 
loPajatella  pajukossa. 

875.  Eräjärvi.   Tyyskä  (2209)  n.  69*. 
—  07. 

Tuu,  tuu  turpeesehen, 
Kirkon  viereen  karkeesehen, 
Siell'  on  santa  sammalina, 
Pieni  heita[!]  permantona, 
5  Siell'  on  ovet  omenapuusta, 
Kälen  sija  kärpäsen  luusta. 
Siell'  on  lapsen  hyvä  olla, 
Lämmin    nukkuu    nurmen    alla 
Tuonen  viljan  vainiolla. 

876.  Eräjärvi.   Tyyskä  (2560)  n.  20*. 
—08. 

Tuuti  lasta  turpeheseen, 
Kivikirkon  kainalo hon, 
Siel  on  lapsen  hyvä  olla, 
Maata  kyljen  kääntämätä. 


877.  Teisko.  Vihervaara  n.  4830. 
—19. 

Kehtolaulu. 
Tunti  lasta  Tnanelaan, 
Tuanelass  on  tupa  uusi: 
Sivuseinä  sirkalluista. 
Periseinä  peuralluista, 
s  Katto  kallan  kirpilöistä. 

878.  Teisko.  Jaloin  n.  3*.  —11. 
Tuuti  lasta  tuonelahan, 

Tuonelassa  tupa  uusi : 
Oviseinä  omenapuista, 
Peräseinä  peuranluista , 
5  Sivuseinä  sirkanluista, 
Katto  kullan  kipinöistä, 
Penkit  pienistä  penningistä. 

879.  Orihvesi.  Hahnsson  n.  19.  — 53. 
Tuuti  lasta  Tuonelaan, 

Tuonelass'  on  tupa  tehty, 
Pantu  santaa  sammaleksi, 
Iso  kivi  oven  päälle. 

880.  Ruovesi.  Palaani  n.  118*.  —52. 
Tuuti  lasta  tuonelahan, 

Kivikirkon  kellarihin, 
Tuonelassa  on  uusi  tupa, 
Uusi  tupa,  turves  katto, 
5  Hieta  pieni  permannoinen. 

881.  Ruovesi.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Mäki  Helmi,  n.  337.  — 25. 
Josefiina  Mäki,  59  v. 

Tuuti  lasta  tuonelahan, 
tuonen  kirkon  kellarihin, 
tuonen  piikain  pidellä, 
tuonen  lasten  liikutella. 
5      Siel'  on  tupa  turvekatto, 


266 


Kehtolauluja. 


hieno  hiekka  permantona, 
eikä  sinne  tuuli  tuule, 
eikä  sinne  päivä  paista. 

882.  K,  ui  ii.    Valli  n.  4*.  o;j. 

Lasiin  loruja. 

Tuuli  lasta  Tuonelaan, 
Kivikirkon  kammioon, 
Pitkäpartaisten  pihaan, 

Homesuisten  huoneeseen. 
s  siell'  on  tupa  turvekatto, 

Pieni  hiekka  permantona 
Eikä  sinne  päivä  paista 

Eikä  sinne  tuuli  käy. 

Seinät  silkillä  silattu, 
io  Penkit  hopealla  meluttu, 

Kaiio  karhun  kämmenistä, 

Pöytä  Saksan  talterista, 

Lattia  tinalla  valettu, 

Kaiiu  siell'  on  karhunluista, 
io  Sivuseinät  sirkanluista. 

Peräseinät   peura  n  luista, 

i  iviseinät  oravanluista. 

883.  Keinu.  Vegeliusn.il*.      — 07. 

Tuuti  lasia  Tuonelaan 
Tuonen  kirkon  kammioon, 
Pitkäpartaisten  pihkaan, 
Homesuisten  huoneeseen. 
b  Siell'  "n  tupa,  turve  katto, 
Eieno  hiekka  permantona, 
Oviseinä  oravan  luisia. 
Sivuseinä  sirkan  luisia. 
Peräseinä  peuran  luista. 
io  Pöytä  Saksan  taalterista, 
Penkit  pienistä  penningistä, 
Tuvan  katto  turpehista, 


Saunan   kallo  suininulista. 
Kartano  karhun  kämmenistä. 

884.  Virrat.    Leander  ».  32*.     —13. 

Maria  Yilhelmina  Spir,  69  v.   Muis- 
tiinji.   Hauholla. 

Tuudin  lasta  turpeeseen, 
siell'  on  uusi  tupa, 
turves  katto, 
hieta  pieni  permantona. 

885.  Satakunta.    Petelius  n.  8.   — 15. 

Juho   Malja,   43  v.    Kuullul 
kunnan  rajamailla,  ei  muista  keneltä. 

Tuutu  huilu. 
Tuuli   lasta   tuonelaan 
Tuonelas  on  tupa  uusi, 
Santakankaalle  silottu, 
Eietapieni  permannoksi, 
s  Peräseinä  Peuran  luista, 
Sivuseinät  sirkan  luista. 
Oviseinä  omenpuista, 
Ku  ilo  kullan  kirpilöistä. 

886.  Satah  Kivisalo  n.l.     —-\b  15. 

Lieto.      Fredrik    Toivonen,     synt. 
liiallisissa  1854, 

E  ehtolaulu. 

Tuuti  lasia  Tuonelahan 
Tuonen  piikasten  pidellä, 
Tuonen  lasten  lauleskella. 
Tuonelass'  on  uusi  tupa: 
s  Sivuseinät  sirkanluista, 
Peräseinäl  peuranluista, 
i  »viseinät  omenapuista, 
K  m  is  kuilun  kipinöistä; 
Hieta  pieni  permantona, 
io  Lautakatto  päällä. 


Tupakkirulla.    887 — 892  a 


267 


Tupakkirulla. 

887.  Rauma.  Vaahtoranta  n.  34. — 28 

Aa,  rulla,  tuppakkirulla. 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Kierittelin  pitkin  maantietä, 
Kukas  lasta  liikuttaa? 
5  Kissa  lasta  liikuttaa. 
Kukas  kissan  palkan  maksaa':' 
Ivyllä  yksi  Turun  herra1 
Kissan  palkan  maksaa. 

888.  Eurajoki.  Hänninen  n.  10. — 12. 
Tuu,  tuu,  tupakkirulla. 

mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Pitkin   tiätä   kiarotellen,  viearo- 

telien. 
Kukas  lasta  liikuttaapi? 
5  Kyllä  kissa  kiikuttaapi. 
Kukas  kissalle  palkan  maksaa?  — 
Piispan  iso  oinas  ja  Hämeenlinnan 

harjat. 

889.  Liiviä.  Kiikonen  sir.  40.    — 95. 
Luvian  luodot.   Emäntä  Yesterlund- 

Maanpää,    45  v. 

Tuu,  tuu.  tupakkirulla 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Kultaista  kujaa, 
Vaskista  vajaa, 
5  Hopeaista  tietä  myöten. 


890.  Pori.    Kaukamaa  L.    n. 
Tekla  Tammela,   76  v. 
Tuu  tuu  tupakkirullia. 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Kujasta  kujjaa. 


—30. 


Vapasta  vajjaa 

5  Pitkin  hopeista  tietä. 
Mitäs  sielä  sitten  näit? 
Kukko  siellä  puuron  keitti, 
Kana  kastellen  Lämmitti, 
Pikku  linnut  lusikat  pesi. 

io  Vares-Majja  tallin  loi, 
.Ia  kissi  kellot  soitti. 

891.  Ulvila.  Vihervaaran. 260.— 09. 

Turku.  Augusta  Renfors,  40  v. 
Kuullut  Maria  Renforsilta.  joka  oppi 
sen  Ulvilasta. 

Kehtolaulu. 

Tuu  tuu  tupakkirullaa, 
kuka  sun  käski  tänne  tulla 
kuraista  kuija a.  vaksista[!]  vaijaa, 
pitkin  Turun  siltaa. 
5  silkkisukat  säärissä, 
hopeakenkät  jalassa, 
kranssi  ja  kruunu  päässä. 

892.  Ahlainen.   Nurmela  n.  2.   — 20. 

Kellahti.    Vihtori  Lehtinen,   46  v- 

Tuu,  tuu,  tupakka  rulla. 
mistät  tiesit  tänne  tulla? 
Kujasta  kujaa, 
ja  vajasta  vajaa. 
5  pitkin  pientä  pellon  ojaa. 

892  «.  Ahalinen.  Hämeenlinnan  ala- 
k.sem.    Haapala  Anni,  n.  125 
—24—25. 
Maria  Ranta,  65  vuotias. 

Tpruu,   tpruu   tupakki   rullaa, 
mistäs  tiesit   tänne  tulla? 


887.     '  herra  n   :  h. 


268 


Kehtolauluja. 


Pitkin  Turun  siltaa. 
hopiat1  kengät  jaloissa,  silkkisukat 
irissä,  kultakruunu  pässäft. 

893.  Noormarkku.  Saarimaa  n.  515. 
—09. 

M.p.   Undenkirk.  pit. 

Tuu.  tUU,  tupakkirulla, 
mistäs  tiäMt   tä unetetulla? 
Pisin_kultast,i  kuja  suuta, 
pisi  Valtasta  vaja   suuta. 

894.  Noormarkku.     Ollinen    n.    611. 
—89. 

Tuu.  tuu.  tupakkirulla. 
Mistäs  tiäsit  ranne  tulla? 
Kujasta    kujjaa.    vajasta    vajjaa, 
Pitkim  piäntä  pellon  ojjaa. 

895.  Noormarkku.     Österlund  n.   13. 
—20. 

Tuutulaulu. 
Tuu  tuu  tupakki  rulla, 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Pitkin  Tutu  kivist  siltaa 
HopiakenkruH  jalasa, 
6  Silkkisukat  säärissä1, 
Polvirihmat  polvisa, 
Kultakruunu  pääsä. 

896.  Merikarvia,     Koslin    M.    n.    1. 
—88. 

Tuu.  tuu.  tupakkirullaa, 

fiiistäa  tiesil  tä tulla? 

Pitkin  pientä  pellonojaa, 
Silkkisukat  säärisäni, 
s  Bopiakengäl  jalaasani, 


Kultakruunu   päässä, 
Päsäpäsä,  päsäpäsä  pääsä. 

896  a.  Siikainen. Hämeenlinnan alak. 

sem.    Marjamäki     Marila,     n. 

322.    —25. 

Juho   Marjamäki,   83-v. 

Truu,  Truu,  tupakkirulla. 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tietä  pitkin  tiesin  tulla, 
Raittia  pitkin  rapsutella. 

897.  Oripää.     Vihervaara    n.    2391. 
—11. 

Tanskila.     Maija  Välilä,  74   V. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lullaa  tupakkirullaa, 
Koskas  kirkosta  kotia  tullaan 
Lapselle  vellua  keittämään. 
Sokeria  sualaks  heittämään? 

898.  Oripää.    Tdttgren  m.  14.  —14. 

Fiina  Virtanen.   M.p.  Maariassa. 

Aa  lulla  pienen  kullan, 
mistäs  tiesit  meille  tulla? 
Tiesin1  tien  ja  tunsin  portin, 
tiesin  tiiliä  tarvittavan, 
5  naureitakin  karvittavan. 
voita  kakkuu  annettavan. 

899.  Oripää.     Vihervaara    n.    2363. 

—11. 

Oripää.   Ilmari  Oksanen,   17  v. 

Kehtolaulu. 
Tuuti  tuuti  tupakkirullaa. 
Mistäs  tiä-it  tännel  tulla? 
Tulin  pitkin  turkutiäta. 
Hämäläisten  härkätiätä. 


892  a.    '  kk-^^i  i~'>  alkukirjain. 

898.     '   kk>s,i   pieni   alkukirjain. 


Tupakkirulla.     900—907. 


269 


900.  Köyliö.    M  uhria  n.  86.      —25. 
F.    M.  Laine. 

Kehtolaulu. 

Antini tilnlla.  tupakkirulla . 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 

Ojasta  ojaan,  kujasta  kujaan, 
Pitkin  pientä  pellon  ojaa. 
5  Luulin  täällä  tarvittavan, 
Piipun  koppia  tarvittavan. 
Mistäs  tunsit  meidän  portin? 
Rautaristi,  pyörä  päällä, 
Pukin  sarvista  saranat. 


Tiäsin  tiän,  tunsin  jäljet, 
Näin  sauhun  suittevan. 

904.  Alasiani.     Vihervaara   n.   2456. 
—11. 

Sikilä.  Juha  Sulander,   52  v.  Kuul- 
lut Huittisissa. 

Kehtolaulu. 
Tuu  tuutii  tupakkirullaa. 

Mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tulin  tiätä  pitkin 
Tulin  Turruun  tullin. 
5  Hei  juu  tuuti  lullaa,  tupakkirullaa! 


901.  Loimaa.     Vihervaara   n.    4469.  905.  Alastaro.    Vihervaara   n.  2474. 

—11. 

Ylhäinen.  Manta  Lindström,   12  v. 

Kehtolaulu. 

Tuu  tuu  tupakkirullaa. 
Mistäs  tiäsit  tännet  tulla? 
Tiäsin  tiän,  osasin  polun. 
Vaikken  täälä  ennen  ollu. 


—13. 
Mustanoja.     Karoliina  Puisto,  72  v. 

Tuutulaulu. 

Tuu  tuu  tupakkirulla, 

Mistäs  ti;isit  tännen  tulla? 

Tiäsin  tiän,  tunsin  tuvan, 

Luulin  taalan  tarvittavan. 

902.  Alastaro.   Vihervaara  n.  2429. 
—11. 

Virtsanoja.  Maijastiina  Pellonperä, 
81  v. 

Kehtolaulu. 

Tuu  tuu  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tiäsin  tiän,  tunsin  portin, 
Tulin  oiki  oijestaas 
s  Kyytävän  harjan  seljäsä. 

903.  Alasiam.     I" iliervaara  n.   2432. 
—11. 

Virtsanoja.  N.  12-vuotias  tyttö. 

Kehtolaulu. 

Aa  lullaa  tupakkirullaa. 
Mistäs  tiäsit  tännet  tulla? 


906.  Alastaro.    Vihervaara   n.  2394. 
—11. 

Ylhäinen.     Manta    Heikola,    29    v. 
Kehtolaulu. 

Aa  lullaa  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiäsit  tännet  tulla? 
Tulin  pitkin  turkutiätä, 
Hämeenlinnan  härkätiätä. 

907.  Alastaro.     Vihervaara  n.   2402. 
Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lullaa  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiäsil  tännet  tulla? 
Tiäsin  tiän,  tiäsin  lairan, 
Tiäsin  täälä  tarvittavan, 
5  Nauriita  karvittavan, 


270 


Kehtolauluja. 


Tiäsin  l  iii  ii  ja  tunsin  portin: 
Haka  alla.  pyärä  päällä, 
T(  rvaristi  pyärän  päällä. 

908.  Alusiani.    Vihervaara  n.    .'115. 
—11. 

Sikil;i.    Vilho  \  ieno,  45  v. 
Kehtolaulu. 

Tuu  nm  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiäsit  tännel  tulla? 

Tiäsin  lian.  tunsin  portin: 
Tervaristi  portin  päällä, 
5  Pukinsarvista  saranat. 

Luulin  täälä  tarvittavan. 
Perunoita  karvittavan, 
Voitakakkuu  annettavan 
Ja  lusikoit,!  luettavan. 

908  k.  Alastaro.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.     Makiö     Eeva,     n.     355. 
—24—25. 
Vmanda  Kajala.  64-v. 
Tuu  luu  tupakkirulla 
Mistäs  tiäsit  tänne  tulla':' 
Tulin  pitkin  Tunnun  tiätä, 
Pappilan  vainion  takkaa. 
b  Pappilassa  oli  vihanen  koira, 

Puri   lasta  jalkaan. 

Lapsi  meni  tatin  tykö, 
Täti  leipoo  Buuren  pullan 
Pani  paljon  voita  päälle. 
io  Lapsi  söi  suuren  pullan 
jalka  tuli  tervei  ksi. 

909.  //  iiillini  ii  .      Sunini, mi     n.     101. 

09. 
i  oi  ppari  Ekman,  yli  70  v,    Kuullut 
Huittisissa,    tö.p.   Paattisissa. 


Tuu.  tuu,  tupakkirulla, 
mistäs3  tiäsil  tännet^tulla? 
Pisin  tiätä  telkuttelin.talkuttelin. 
Mistäs  tunsh  meijämwporti? 
5  Tervaristi  portim^pääl, 
pukin  sarvesta  saranat. 

910.  Punkalaidun.   Moisio  n.  1.— 10. 

Haviokoski,      Suutari     llakonberg, 
n.   70   v. 

Tuutilullaa  tupakkirulla, 
Mistäs  tiesil  tänne  tulla? 

Tiesin  tien,  tunsin  portin: 
Tervaristi,  rautarengas, 
5  Pukin  sarvesta  saranat. 
Tiesin  täällä  tarvittavan, 

Lusikoita  karvittavan. 
Kukko  siellä  puuron  keitti, 
Kana  rieskan  Lämmitti, 
io  Västäräkki  lusikat  pesi. 
Harakka  liieriineii  nuoli, 
Varvunen  vai  in  kaappi, 
(Puup?)  toi  oluita  ja  viinaa. 

911.  Punkalaidun.      Moisio    n.    '-'/'. 
—10. 

Tupakkirulla. 
Tuu.  tuu,  tupakkirulla. 
mistä!  tiesii  tänne  tulla? 
Tulin1  pitkin  turkuteitä, 
hämäläisten  härkätietä, 
s  kauppamiesten  kuormanpäällä, 
tiesin  täällä  tarvittavan, 
luulin  täällä  leivottavan, 
luulin  saavani  VOitakakkOO. 


909  .     '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 
111  ,      '   kk:ssa    pieni   alkukirjain. 


Tupakkirulla.     912—918. 


271 


912.  Punkalaidun.   Kotikoski  n.  465. 

17  ,  09. 
Ptruu,  ptruu,  tupakkarulla1. 
Mistäs  fciesil  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turrutin2  tietä, 
Tammelaisten  takatietä. 

912  «.  Punkalaidun.  Kotikoski.  J.W 
Etnogr.  n.  70  s.  2.    —09. 
(Äiti  sanoo  unelle:) 
Tuu,  tuu,  tuutilulla(n)1 
(Äiti  kysyy  unelta:) 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
5     (Uni  vastaa:) 
»Tulin  pitkin  Turun  tietä, 
Tammelaisten  takatietä2, 
1  limeenlinnan  härkätietä.»(?) 

913.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    95. 
—03. 

Mistäs  tiesit  tänne,  tulla? 
Tuuti  lullaa,  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiäsit  tännet  tulla? 
Tiäsin  täälä  tarvittavan. 
Klasi  piipuja  karsittavan, 
5  Voi  kakkoo  annettavan, 
Pipparkakkoo  syätettävän. 


Pitkin  kullasta  kujjaa, 

Vaskisia   vajjaa. 
s  Hup]irisia   (iätä   niyären. 

915.  Kokemäki.    Sälliini    n.  13.  — 90. 
Aa    tUUti   lullaa. 

tupakki  rullaa. 

mistäs  tiesil  täi tulla? 

Pitkin1  pientä  pellon  oijaa. 
ojasta  oijaa,  vajas  ta  vaijaan. 

916.  Kokemäki.    Sallgen  n.  5.    — 90. 
Aa  rullaa,  tuppakka  rullaa, 

mistäs  tiesil  tänne  tulla? 

Kultaista1   tuijaa2,   olkista   oijaa3 
vaskista  vaijaa,  varsin  hopiaista 

tietä. 

917.  Kokemäki.     Santavirta    n.    5. 

—03. 

Manta    Sillanpää,    50    v.      Kuullut 
Miina  Hakanpäältä  Kiettaren  kylästä. 

Kehtolaulu. 
Tuu,  tuu,  tupakkirulla. 
Mistäs'  tiesit  tänne  tulla? 
Pitkin  tietä  tiesin  tulla, 
Niputella  naputella. 


914.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    96.   918.  Kokemäki.     Paasikivi    n.    20. 


—03. 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla. 

Aa  lullaa  piänen  kullan, 
Mistäs  tiäsit  tännet  tulla? 


-30/1203. 
Kuoppala. 

Tuu,   tuu.   tuu.   tuu,   tupakki- 
rulla. 


912.     >  kk:ssa  iso  alkukirjain.  — 2  Turmin  :  Turruun. 

912  a.     '  Länsisuomessa  n  tässä  tapauksessa  lausutaan  melkein  henkäsemällä 
(kuulumattomasti).  Mp.  huom.  — 2  Tämä  säe  on  Punkalaitumella  yleinen.  Mp.  huora. 

915.  l  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

916.  1  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 2  kujaa  :  kuijaa.  — 3  ojaa  :  oijaa. 


272 


lvhtolauluja. 


Mistäs  tiesil  tänne  tulla? 

Sinistä  siltaa1, 

Kuparista*  kuijaa, 
s  Vaskista  vaijaa 

Turruusta  tuomaan  kaikkia  laija3: 

Sininen   silkki,   syrjästä   rikki. 

Punanen  saali,  keskeltä  halki. 

Veljelleni  verkahousut, 
lo  Sisarelleni  silkkihuivin. 

919.  Kokemäki.    Lempainen    n.    6. 
■*U04. 
Kuurola.   Hilja  Rintanen,  13  v. 
Kehtolaulu. 

Aa  lullaa  tupakkirullaa. 
Mistäs  liisit  tänne  tulla? 
Kujasta  kujaan,  majasta  majaan. 
Pitkin  pientä  pellon  ojaa. 
s  Luulin  täällä  tarvittavan. 
Voita  ja  leipää  annettavan, 
Kananpäitä  karsittavan. 
Klasipiippuja  karvittavan. 


921.  Kokemäki.    Kujanpää  n.  3  — 

7i5L 

M. uita    Erkkilä,    60    v. 

Tuuti  lullaa,  tupakki  rullaa, 
mistäs  tiesil  tänne  mli 

Tiesin  täällä  tarvittavan, 
lusikoita  karvittavan. 
Tulin  vaskista  vaijaa. 

hoppeista   hulinaa, 
tinasta  tietä. 

922.  Kauvatsa.   Santavirta  n.  80. 
—05. 

Kaakinmaa,   Amanda  Kaakki,  45  v. 
A  htolaulu. 

Aa  tuutia  tupakkarullaa, 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Pitkin  tietä  tiesin  tulla, 
Niputella,  naputella. 

5  Kissan   nahhaasia   saranat 
Ja  koiran  nahhaasta  klinkkuhih- 

nat. 


920.  Kokemäki.     Kujanpää,    n. 

Lovisa  Välimaa,   68   v. 
Aa   lullaa  t upakkirullaa . 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tiesin1  tien.  tunsin  portin: 
portin  oli  haka  alla. 
s  pukinsaivi  saranalla, 
pitkin  kultasta  kuijaa. 
vaskista  vaijaa. 
Tiesin  täällä  tarvittavan 
pientä  lasta. 


33.  923.   Kauvatsa.  Hahnssonn.2.J    -53 

I  osta   nukuttaessa. 

Tuuti  rulla,  tupakki  rulla, 
Mistäs2  tiesil  tänne  tulla? 
Tiesin  tien,  tunsin  portin, 
Kuin  oli  rautaivnkaat  pääll'. 
5  Pukin  sarvesta  saranat. 

924.  Kiikka.   Oksa  n.  2.  —05. 

Katariina     Helenius,     74     v. 

Kehtolaulu. 

Tiiu.  tuu  tupakkirullaa. 


•.•  18.    '  kk:ssaseur. :  Vaskista  vaij.|  — 'kk  ilkuldrjain.  — -3laija|a|  :L 

920.    '  kk  ^-a  pieni  alkukirjain 

923.     •   Puht.  kirj.  kokoelmassa  n.  18 — 'Säkeissä  2  -S  pieni  alkukirjain. 


Tupakkirulla.    924—928. 


273 


Mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turun  tiätä, 
Porin  tiätä  pötköttelin. 

925.  Tyrvää.     Pakula   V.   V,   n.  86. 

—12. 

Kalliola.    Miina   Isokäki,  57  v. 
Ttiu,  tuu,  tupakkarullaa, 
mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turku-tiätä, 
Hämeenlinnan  härkätiätä. 
5  Mistäs  tunsit  herran  portin? 
Tunsin  rautarenkahista, 
tervaristi1  portinpäällä, 
pukin  sarvi  sarannoista2. 

926.  Tyrvää?    Pakula  V.  F,  n.  72. 

-15lsl2. 
Mp.  Tyrväällä. 

Tuutulaulu. 

Tuu,  tuu,  tupakkarullaa, 
mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tualta  tulin  Turun  tiätä, 
pappilan  pihoja  pitkin. 
5  Siäl  oli  äkänen  koira, 
puri  (Matin,  Mikon,  Liisan  j.n.e.) 
jalan  poikki1. 
(Matti,  Mikko,  Liisa  j.n.e.)  juaksi 

tätilään. 
Täti  leipo  suuren  kakon, 
pani  paljon  voita, 
io  sianlihalla  silitteli, 
kananmunalla  kaunisteli 
ja   antoi   (Matin,    Mikon,   Liisan 
j.n.e.)  syädä. 

925.  >   |T[ervaristi  :  (ervaristi. — 2y 

926.  l  Ijalkaanj  :  *jalan   poikki*. 

927.  l   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


927.  Tyrvää.   Rullaan.  96.  —  19/403. 
Roismala.     Kalle    Heikkilä,    14    v. 

Kuullut   isältään. 

I.mstenliiulu. 

Mistä  tiesil  kotiin  tulla? 
Tulin  pitkin  Turun1  tietä, 
Hämeen  maitten  härkäteitä. 
Mistä  tunsit  kotosi? 
5  Koirasta  hallavasta, 
Portin  alla  haukkuvasta. 
Papin  pahan  hevosista 
Heinäladossa  ollehista, 
Ontelosta  olut  tynnyristä 

io  Olkiladossa  ollehesta. 
Mistäs  tunsit  äitis  armaan, 
Mistä  tunsit  isäsi  rakkaan? 
Äiti  vierettä  ammenteli 
Loimottavan  liekin  luona, 

15  Hän  se  lauloi  ja  ammenteli 
Kaulassa  liina  niin  kuin  lumi, 
Kaunis  niinkuin  taivaan  kaari. 
Mistäpä  tunsin  isäni? 
Veisteli  hän  kirvesvartta 

20  Kulta  akkunan  edessä. 
Näi[n]  löysin  tien. 
Näin  tunsin  tuvan, 
Tunnen  myös  isän  ja  äidin. 

928.  Tyrvää.  Kullaan.222.  —  16/i04 
Tapiola.      Eeva    Haavisto,    52    v. 

Kuullut    isältään,     kotoisin    Soinilan 
kylästä. 

Tuuti  lullaa,  tupakki  rullaa, 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tietäni  myören  tiesin  tulla, 
Kuulin  sinun  äänes  täältä, 


18 


274 


Kehtolauluja. 


5  Näin  sauhun  kykin  päältä. 
Mikä  toi  tuala  kaukana  näkyy:-' 
Kylä  tuala  kaukana  näkyy. 

Mitä  Ben  kykin  keskellä  on? 
Joki  sen  kylän  keskellä  on. 
10      Mikä  sen  joen  keskellä  on? 
Luutia  sen  joen  keskellä  on. 
Mikä  sen  lautan  paalia  on? 
Aitta  sen  lautan  päällä  on. 
Mitäs  sen  aitan  sisällä  on? 
is  Viisi  neitsyttä  sielä  veisaa. 

929.  Tyrvää.  K  ui  hm  n.  280.  —  M/i  0-L 
Tapiola.  Eeva  Haavisto,  52  v.  Kuul 

lut  isältään,  kotoisin  Soinilan  kylästä. 

Lastenlaulu. 

Tuuti  lullaa,  tupakki  rullaa, 
Mistäs  tiesit   tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 
5  Herrat   misteli  liattujansa. 
Talonpoikasel   takkejansa. 
Mistäs  tunsit   ineijän  portin? 
Teijan  portisa  tervaristi, 
Rautarenkas  ja  pukinsarvesta 

samat . 

930.  Tyrvää.  Kullaa  n.  57.  —  u/i 03. 
Tapiola. 

Tuuti  lullaa,  tupakki  rullaa. 
Mistä  tiesit    no  ille  tulla? 
Tietä  myöden,  tietä  myöden. 
Mistä  tunsit   meidän  portin? 
5  Siitä  kun  "li   rauta   veräjä. 

931.  Tyrvää.     Kulini    Väinö,    n.   10 
Hanna  Kallio,  22  v.    M.p.  Tampe- 
reella 


'ruuti  lullaa,  tupakka  rullaa. 
Mistäs  tiesit   tänne  tulla? 
Vaskista    vajaa,    kultasta    kujaa. 

Kyllä  kai  meidän  portin  tunnet? 
s  Terva  risti,  rauta  rengas, 
Pukin  sarvesta  saranat, 

Haka   alla,  pyörä   parilla. 
Ilirvee  koira  portin  pielessä 
Haukkuu1,  haukkuu, 
m  Sampaat1  irvissä 
Ja1  on  muuten  paha. 

932.  Tyrvää.     Katajaranta    n.    160. 

ilbU04. 
Järvenpää.  Abraham  Satimus,  <>8  v. 
Kuullut    isältään. 

Aa,  lulla,  tupakkanilla. 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Pitkin  Turun  tullitietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 
5  Porin  polkua, 

Tampereen  takaa. 

933.  Tyrvää.   Vihervaaran. 261.— -09 
Punkalaidun.    Vanttila.    Kalle  Ny- 

f;ard.  ',:>  v.    Kuullut  kotipit.  T\  rva. Ula. 

Kehtolaulu. 

Tuu  ttiu  tupakkirullaa, 

mistäs  tiäsit    tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Tuikut  i/itä. 
Hämeenlinnan  bärkätiätä. 

s  Mi>tas  tunsit  meijän  portin? 
Tervaristi,   rautarenkas. 

pukinsarvista  saranat. 


934.  Tyrvää.    Ahtee  n    6. 

A  i  htoUtuluja. 
Aa   tuuti  lullaa. 


oi. 


931.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Tupakkirulla.    934—939. 


275 


Tupakkirullaa, 

Mistäs  tiesit  tänne1  tulla? 

—  Tulin  pitkin  Turkutietä, 
5  Hämeenlinnan  härkätietä. 

—  Mistäs  nuijiin  portin  tunsit? 

-  Näin  tervaristin,  rauta(lauta) 

portin. 
Pukinsarvesta  saranat. 

935.  Tyrvää.   Ahlstedt  n. 89.  —  ii04. 
Illo.   Anna-Stiina  Korkeemäki,  70  V. 

Kehtolaulu. 

Tuu.  tuu,  tupakkirulla, 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 

Hämeenlinnan  härkätietä, 
s  Porin  tietä  pötköttelin. 

-  Mistäs  meidän   portin   tiesit? 

—  Rautarengas,  tervaristi. 
Teiöän  portisa  oli, 
Pukinsarvesta  saranakkin. 

io  Näkkin  nakkin  saranakkin. 
Muari  juaksi  peräsämme, 
Toi  sukat  ja  kengät. 
Ja  hoppee  nuöritf!]  alla. 
Ja  kultanyörit  päällä. 

is      Piika  istu  kastun  päällä. 
Ja  keri  lankaa  lastun  päälle, 
Tekkee  siittä  kellaset  kengät, 
Punaset  sukat  niettä  hohtaa. 

936.  Tyrmä.     Ahlstedt    n.    28. 
16h03. 

Peukalomäki.    Anna  Nyman,  75  V. 

Tuutulaulu. 
Tuu,  tuu,  tupakkirulla, 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  turkutietä, 


Hämäläisen  härkitietä. 

5  Mistäs  ineijän  portin  tiäsit? 
Tervaristi  pyäräpäällä. 

936  a.  Ti/rvää.     Suom.    Kansanru.n. 
seinin,  siv.  4. 1909. 
Kirj.  Jaakko  Suomalainen. 

Mainittakoon    ensin    muutamia   tä- 
män  kehtolaulun   toisintoja. 

Tuu  tuu  tupakkirulla. 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämälläisten  härkätietä, 
5  Mistäs  meiän  portin  tiesit? 
Terva  listi,  pyörä  päällä. 

937.  Mouhijärvi.   Laine  T,  n.  154a. 
—93. 

Aa  tuuti,  Tupakkirulla, 
mistäs  tiesit  meille  tulla? 
Pitkin  tietä  tiesi  tulla. 
Mistäs  tiesit  meidän  portin? 
5  Tervaristi.  rautarengas, 
pukin  sarviset  sarannat. 

938.  Mouhijärvi.    Laine  T,  n.  154b. 
—93. 

Aa  tuuti,  Tupakki  rulla. 
mistäs  tiesit  Turkuun  tulla? 
Tulin  pitkin  Turku  tietä, 
Hämeenlinnan  härkä  tietä; 
5  hevoselleni  heiniä  annon 
ja  varsalleni  kauroja. 

939.  Suoniemi.   Färm  K,  n.  13.  —22. 
Matilda  Färm,   63   v. 

Tuu,  tuu,  tupakkirullaa, 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 


934.    '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


276 


Kehtolauluja. 


Tulin1  pitkin  Turku  tietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 

5  Tulin  tännr  sauvua  pakoon, 
\ekkuli-pirjon  kainalon  rakoon. 

940.  Lavia.     Nurmi    F,    n.    71.    — 

10/      ,  p 

\.   Maja. 

Tmi  tuu  tupakkamllaa, 
Mistä  tiesil  tänne  tulla? 

Ojasta  ojaan, 
Vajasta   vajaan. 
5  Pitkin  Turun  kivisiltaa. 
Pilkin  Turun  karjatietä. 

941.  Suodeniemi.    Lahtinen  n.  3. — ? 

Kehtolaulu. 

Aa   tuutilullaa, 
tupakkirullaa; 
mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tiäsin  täällä  tarvittavan, 
5  kaukaloita  karvittavan. 
-Haka  alla1,  pyörä  päällä. 
tervaristi  pyörän  päällä, 
pukinsarvesta  sarannot. 

942.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Vivi,  n.  12. 

19 

i      .   . 

Heinijärvi.  Miina  Lähteenmäki,  59v. 

Tuuti  lulla  tupakkirullaa, 

kuka   sun    käski   Turkuun    tulla? 
Tietä  myäten  tiesin  tulla. 

kuulin  kukon  laulun  täältä, 
.-.  näin  savun  kylän  päältä. 

943.  Hämeenkyrö.        Vihervaara    n. 

5228.— 11. 

Pöytyä.     Emma    Grönberg,   50   v. 
Kuullut    synt.    pii.    Hämeenkyrössä. 


Kehtolaulu. 

Tuu  tuu  tupakkirulla. 
Kuka  sun  käski  Turkuun  tulla'-' 
Itse  tulin  Turkutiätä. 
Hämeenlinnan  karjat  iätä. 

944.  Hämeenkyrö.     Valkama   n.   27. 
—21. 

Kyröskoski.  Armas  Valkama,  12  v. 

Aa  lullaa  tupakki  rullaa, 

mistäs  tiesit   tänne  tulla? 
Tiesin1  tien,  tunsin  portin, 
portin  oli  haka   alla. 
s  pukinsarvi  sarannalla, 
pitkin  kultasta  kujaa, 
vaskista  vajaa. 

Tiesin  täällä  tarvittavan,  pientä 

lasta. 

945.  Kankaanpää.     Luihu    n.    304. 
—90. 

Niinisalo.   Maija  Mattila.  64  v. 

Tuuti  lullaa,  tupakki  rullaa. 
Kuka  sun  käski  Turkuun  tulla? 
Itte  tulin  torkuttelin, 
Pitkin  tietä  keikuttelin. 

946.  Jämijärvi.    Välisalo  ».  9.  — 02. 
Matilda   \  alisalo,   68  \ 

I  uutilaulu. 
Tuuti  lullaa  tupakkirullaa. 
Kuka   sun  kaski   Turkuun   tulla? 
Itte  tulin  tuikuttelin, 
takateita    I  arkut  telin 

s  Itte  käveim  teitäni  myöde, 


1    kk. ss  i  pieni  alkukirjain. 
941.    '  alla    risti    pyörä     i  p 
944       '    kk::  ja    pieni   alkukirjain. 


Tupakkirulla.    946—953. 


277 


sotaraiäs  souti  vettä  myöde 
nisuleivän  leipojaksi, 
varilrivaii  vanuttajaksi. 

947.  Ikaalinen.    Pohjankanervo  T,  n. 
7. -»1,31. 

Juhtimäki.      Helmi     Kajala.      Mp. 
Kurussa. 

Tuutulaulu. 

Tuu,  tmi  tupakkirulla, 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turun  tietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 


Tuutilulla  tupakkirulla. 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tiesin1  tien,  näin  portin, 
vaka  alla.  pyörä  piialla. 
s  terva  risti  portin  päällä. 

950.  Honkajoki.   Kallio  V.  J,  n.  820. 
—09. 

Tuutilullaa.  tupakkirulla. 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tiesin  tien,  näin  portin. 
Tervaristi  pyärän  päällä, 
5  Pukinsarvesta  sarana. 


947  a.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  16.   951.  Honkajoki.   HirsikoskiAnna,n. 
Leutola.    Elli  Vähätalo. 
Tuli  pitkin  Turuntietä 
Hämeenlinnan  härkätietä. 
Herrat  nosti  lakkiansa, 
Talonpojat  takkiansa. 

948.  1'avkano.    Alanen  Viljo,  n.  13. 
Alaskylä.    Olga  Urho. 
Kehtolaulu. 

Tuu,  tuu  tupakkirullaa, 

Kuka  sinun  käski  Turkuun  tulla! 

Itse  tiesin  tietäni  myöden 
i 

Löysin  tieltä  tipsuttimet, 
Kankahalta  kapsuttimet, 
Joilla  mä  tänne  kävelin, 
Kaunista  lasta  katselin. 


36.  —  23l324. 

Aatuli  lullaa,  tupakkirullaa! 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  kurasta  kuijaa, 
näin  sauhun  nousevan, 
5  kuulin  kukkon  laulavan, 
luulin  näitä  tarvittavan, 
piipun  koppia  karvittavan. 

952.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.   23, 
-3I*30. 

Ämmälänkylä.      Serafiina    Otava, 
61  v. 

Tuu.  tuu.  tupakkirullaa. 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  tietä  turkuttelin 

Ei  muista  loppua. 


949.  Honkajoki.  Kallio  V.J,  n.  1480.  953.  Karvia.    Kaukamaa  L,   n.   24. 

—  uiil3.  —  3%30. 

Juliana  Itävaara,  55  v.    M.p.   Iso-  Mustakoskenkylä.     Emilia    Alanko, 

joen    Koresjärvellä.  28  v. 

948.  1  Paikkaan  kuulunee  säe:  »Sotamies  souteli  vettä  myöden»,  —  vaikkei  ker- 
toja sitä  muistanut. 

949.  •  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


278 


Kehtolauluja. 


Tuutimalullaa, 
Tupakkirullaa, 

Kuka  sun  käski  taimetutulla? 
Ittetwtulin  turkuttelin, 
.  Pitkin  tietä  torkuttelin. 
Tiesin  tien,  tiesin  lalon, 
Tiesin  täällä  tarvittavan. 


954.  Karvia.  Kaukomaa  /..  n.  25.  - 

27e  30. 

Vmmälänkylä.    Joosefiina  Jokinen, 
80  v. 

Tmi.  Tiiu.  tupakkirullaa, 

Kuka  sun  käski  taimetutulla? 
Tulin  itte  Turuntietä, 
Hämäläisen  härkätietä. 


955.  Kanin.    Kaukomaa  L.  n.  26. 

-n!*30. 
Sarvelankylä.    Maria  (Hava.  64  v. 
Tuuti,  tuuti,  tullaa. 
Tupakkirullaa' 
Tim,   tuu,  tullaa. 
Tupakkirullaa' 
s  Mistäs  tiesit  tännet  tulla? 
Tulin  tietä  turkuttelin 


955  u.  [Parkano?]  Räisä  K,  n.  15.  -30. 
lu  ruu  ruumisin 
kun  ruumis  käski  mun  tänne  tulla, 
itse  tiesin  tieni  tietä  myöre, 
sotamies  souteli  vettä  myöre 
:.  pohjan  maille  mantereille, 
tunturien  takatantereille, 
peura  lauman  Laitumille,  niin  oi- 

k'r'11. 


956.  Kihniö.  Pohjankanervo  '/'.  n. 
26.  —  27/731. 

Kihniönkylä,    Laimi  Lepistö,  83  v- 

Tuu.  tuu  tupakkirulla, 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Itte  tulin  turkuttelin, 
tietä  myöten  nulkuttelin. 

957.  Vesilahti.  Kullin  Väinö,  n.  7*. 
—02. 

Laina  Jaakkola,   21    v.     Muistiinp. 
Kangasalla. 

Tuu  tuu  tupakki  rulla 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla 
Tulin  pitkin  Turku  tietä 
Hämäläisen  härkä  tietä 
e  Mistäs  meidän  portin  löysit? 
Kulta  kiulu  portin  päällä 
Kaivo  keskellä  pihaa. 

958.  Vesilahti.  Iit  Is.  Suom.  Normaa- 
lilys.  konv.:  Lindroos  »'.  16*. 
—92. 

Kirkonkylä.       Johanna     Ojanperä, 
44  v. 

Kehtolaulut 
Tuuti  lullaa,  tupakkirulla, 
mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Tunnin  tiätä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 
5  kultakuppi  kaivun  päällä, 
kaivo  keskellä  kartanoo. 

959.  Lempäälä.  Vihervaara  n.  4393. 
—13. 

Tuutilaulu, 

Tuu  tuu  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiäsit  lanne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkuliätä. 


Tupakkirulla.     959—964. 


279 


Hämäläisen  härkätiätä, 
Sauhua  pakoon  aidan  rakoon 
Aidan  rakoon  mustalaisen 
Kaarinan  päällä. 

960.  Lempäälä.  Leander  n.  58*.  — 13. 

Maija    Mäkinen,    64    V.     Muistiinp. 
Hauholla. 

Tuu.  tuu  tupakkirulla, 

mist;N  tiesil  tänne  tulla':' 
Tulin  pitkin  Turkuteitä, 
Hämeenlinnan  härkäteitä. 
s  Puikkosin    tuonelan    uuteen    tu- 
paan. 
Siell  oli  lasten  hyvä  olla, 
ilman  kyljen  kääntämätä, 
olkapään  ojentamata. 

961.  Lempäälä.     Linrfqiist   n.  127*. 
—87. 

Hulaus.    Matin  Leena,  8o  v. 

Tuu,  tuu.  tupakki  rulla 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turku  tietä, 
Hämeenlinnan  härki  tietä. 
5  A.  A.  vissa  älä  sias  pissaa, 
Tuu.  Tuu,  tupakki  rulla. 

961  a.  Lempäälä.    Helin  Olga.  n.  8. 
—21—22. 
Miina   Helin,    59   v. 

Tui.  tui  tupakkirulla 
Mistäs  tänne  tiesit  talla? 
Tulin  sauhua  pakoon. 
Mistäs  nieirän  portin  löysit? 
5  Haka  alla,  pyörä  päällä, 
Harmaa  koira  portin  alla. 
Kaivo  keskellä  pihaa. 


961  /?.  Lempäälä.   Helin  Olga,  n.  li. 

21 2  3 

Kalle  Helin,  60-v. 

Tuu  tuu  tupakkirulla, 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä, 
5  Sauhua  pakoon 
Aidan1  rakoon, 
Kauppa  mielien1  kainalon  rakoon. 

962.  Pirkkala.    Starck  n.  11*.  —89. 
Ptruu,  ptruu,  tupakki  rulla, 

mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turku-tietä, 
pompottelin  Porin  tietä, 
5  Hämeenlinnan  härki  tietä. 
Herrat  ryyppäs  viinaa, 
talonpojat  piimää, 
herrat  nosti  lakkiansa, 
talonpojat  takkiansa. 

963.  Pirkkala.    Virtanen  n.  1*.  — 05. 

Nokia. 

Kehtolaulu. 

Tuu,  tmi.  tupakkirullaa, 
niistä  tiesit  Turkuun  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä, 
5  härkä  nosti  sarviaan, 
talonpoika  lakkiaan. 

964.  Pirkkala.    Virtanen  n.  16*.  —05. 
Nokia.    Matilda    Virtanen,  50  v. 

Tuutulaulu. 
Tuu.  tuu  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiesit  Turkuun  tulla? 
Tulin  pitkin  turkutietä, 


961a.     1  kk:ssa  pieni  alkukirj. 


280 


Kehtolauluja. 


Bämeenlinnan  härkätietä. 
6  Härkä  nosti  sarviansa. 
Talonpoika  lakkiansa. 

965.  Pirkkala.    \'irlane>in.l7*.—05. 
Nokia.     A    Virtanen. 

Tuutulaulu. 

Tuu.  tmi.  tupakkirulla. 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä 
5  Herrat   nosti  liattuansa, 
Mustalaiset  myssyänsä. 
Kerjäläiset  koppiansa. 

966.  Tampere.  Ennegren  n.  3c*.  — 86. 
Tilda  Ennegren. 

Tuu  tmi  tupakki  rulla. 
Mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turku  tiätä, 
Hämeenlinnan  härkä  tiätä, 
5  Hevosen  reessä  heinä  tukoss'. 

967.  Tampere.  Siren  T,  n.  27*. —04. 
Tuu  tUU  tupakkirulla. 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 

968.  Tampere.    Kallio  V.  J,  n.  813*. 
—09. 

Kuultu  noin  40  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Tuutilullaa  tupakkirulla 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 


969.  Tampere.    Kalliola  n.  2*.  —13. 
Tmi  tuu  tupakkirulla 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutn  m 
Hämeenlinna  n  härkitietä 
s  Omenoita  myymään, 
Sipulia  syömään. 
Herrat  nosti  liattuansa. 
Talonpojat  lakkisansa; 
Herrat  meni  helvettiin, 
10  Talonpojat  taivaaseen 
takkurivarsallansa. 


97C.  Tampere.    Jussila  K.  V,  n.  13. 
—23—86. 

K.   A.   Elonheimo   (Erenius).    70  v. 

Tuu  tuu  tupakkirulla. 
Mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutiätä1, 
hämäläisen  bärkätiätä. 
b  Mistäs  tunsit   meirän  portin? 
Haka  alla.  pyörii  päällä, 
kaivo  keskellä  pinnaa, 
kultakuppi  kaivon  päällä. 
Koira  haukku  kuistilla, 
10  emäntä  konna  porstuassa, 
söi  viilin  kirnustansa, 
ettei  voita  tullut2. 


971.  Tampere.  Lindström  Olga,  n.  12. 

—18. 

Tuu  tUU  tupakki  rulla, 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin1  pitkin  Turun  tietä, 
Hämelinnan  härkätietä. 


970     '  Turkuti|e|ta  :  Turkutiätä.  —  »tullunkaan;  :  t. 
971.     '  kk:ss;i  pieni  alkukirjain. 


Tupakkirulla.     972—976. 


281 


972.  Tampereen    seudut.     Niemi    n. 
641*.  —91. 

»Tuuti  lullaa,  tupakkirullaa, 
Mist  ;is  fciäsil  tänne*  tulla?» 
»Tulim  pitkin  Turkutiätä, 
Häme1  linna'  härkätiätä.» 
5  Tupakinsavua  pakoon, 
Valkosi'"8  kiver  rakoon. 

973.  Ylöjärvi.    Pohjankanervo  T,   n. 

29.—30li31. 

Kirkonkylä.     Kust.  Arv.    Koivisto, 
64  v.   M.p.  Kunnalliskodissa. 

Tuu,  tuu,  tupakkirulla. 
Kuka  sinun  käski  Turkuun  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 

974.  Kangasala.  Lilius  n.  129*.— 88. 
Hjalmar  Finne,    13  v. 

Pruu,  pruu  tupakkarulla, 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä 
Hämeenlinnan  härkä  tietä. 
5  Herrat  ne  ryyppää  viinaa. 
Talonpojat  piimää. 
Herrat  ne  nosti  lakkiansa, 
Talonpojat  takkiansa. 


975.  Sahalahti.     Helin  n.  G*. 
Tupakkirulla. 

Tuu,  tuu  tupakkirullaa. 
Mistäs  tiäsit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutiätä 
Hämäläistä  (en)  härkätiätä 
5  Poikkesin   pohjan   polulle, 

ei  muista 


-03. 


Näin  siällä  saunan  sauhut. 
Pukin  sarviset  sarannat. 
ei   muista 


976.  Sahalahti.    Helin  n    7*.  —30. 
(Yhdistetty  ll:sta  toisinnosta) 
Tuu,  tuu  tupakkirullaa, 
Tuuti  lullaa  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiäsit   Turkuun  tulla? 
Kuka  sun  kä.ski  Turkuun  tulla? 
s  Tulin  minä  pitkin  Turkutiätä, 
Hämeenlinnan  härkätiätä, 
Lenkuttelin  Porintiätä, 
Vaeltelin  Vaasantiätä, 
Heisinkin  hevostiätä, 

io  Liukasta  jäätä  Upottelin, 
Kaposta  tiätä  kapottelin, 
Lipottelin  liukasta  jäätä, 
Kapottelin  kaunista  tiätä, 
Liruttelin  linnan  tiätä, 

15  Marssin    pitkin    markkinateitä 
Sauhua  pakkoon  kiven  rakkoon, 
Bevosen  reessä  heinitukossa, 
Martin  Kallun  kainalossa. 
Pussin  heitti  heikertuuta, 

20  Keppin  laulo  kirnau. 
Näin  teilän  uulen  portin, 
Näin  siällä  uulen  portin: 
Haka  alla  pyärrä  päällä, 
Karhunnahka  portin  päällä, 

25  Haka  alla  pyärrä  päällä, 
Tervaristi  pyärrän  päällä, 
Haka  alla  pyärrä  päällä, 
Kirjava  koirra  portin  piialla, 
Haka  alla  pyärrä  päällä, 

30  Tervaristi  portin  päällä. 
Turpehista  tupa  tehty, 
Kankahista  katto  tehty, 


282 


Kehtolauluja. 


Kaivo  keskellä  pihaa, 
Kaivo  kaivon  juurakolla. 

977.  Sahalahti.    Järvinen  X.  n.  21*. 
—53. 

Pakkala 

Tuuti  lullaa,  tupakkirullaa, 
Mistäs  tiesil  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Sirottelin  linnantietä, 
5  Hevoisen    reessä   be[i]nätukossa, 
Martin  Kaarlen  kainalossa. 

978.  Kuhmalahti.      Lindroos  n.   9*. 

88. 
Haapasaari.  Eräs  40-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.    Muis- 
tiinp.   Tottijärvellä. 

Tuuti  lullaa,  tupakki  rullaa, 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turmin  tietä, 
Hämeenlinnan  härkä  tietä. 
s  llrrr.it   istu'  kistun  päällä, 
Taloiipoja.it   lastun  päällä. 
Herral  ryyppäs  viinaa, 
Talonpojaal  piimää. 
Herrat   nosti  lakkiansa, 
io  Talonpojaat  takkiansa. 

979.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1977)  n.  137*. 

06. 
I  uu  tuu  tupakkarullaa. 

Tuu,  tuu  tupakkarullaa 
Mistäs  tiesil  tänne  tulla? 
Pitkin  tietä  tiputtelin, 

Tiputtelin,  taputtelin. 
.'.  Tietämyöten  tiesin  tulla 
Maata  myölen  mut  kastella. 


Koroahan  koivikkohon, 
Sinisalmi  siimokselien. 

980.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2209)  n.  66*. 

07. 
Tuuta  lullaa,  tupakkirullaa 
Mistäs  tiesit  Turkuun  tulla? 
Tulin  pitkin  Turun  tietä, 
Lipsuttelin  linnuntietä. 

981.  Orihvesi.    Jokinen  n.  1*.    — 03. 
Antti    Lepola,    60    v. 

luutima  lullaa 
Tupakkirullaa, 

Mistäs  tiesit  Turkuun  tulla 
Tupakkia  ostaan? 
&  Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Iläniiän  linnan  härkätietä 
Turusta  tupakkia  ostaan. 

982.  Teisko.    Auloin  n.  2*.         —11. 
Aa.  tuuti  lullaa, 

kuka  sinun  käski  Turkuun  tulla' 
Tietä  tulla  turkuttelin, 
Jäätä  myöten  järkyttelin. 

983.  Orihvesi.    Aronsson n.  1*.  — 04. 
Lylynkylä.    Muuan  12-v.  tyttö. 

Kehtolaulu. 

Tuu.  tuu  tupakki  rulla, 
Mistäs  tiesit   tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turku  tietä, 
lirune.n  Läänin  härkä  tietä. 
5  Herrat   ne  QOSti  lakkiaan. 
talonpojat    takkiaan. 
Heinit    ne  ryyppää  viinaa, 
talon  pojat   piimää. 


Tupakkirulla.    984—990/}. 


283 


984.  Kuru.    Pohjankanervo    T.  n.  5. 

Karjula.    Yrjö    Karjula,  :i7   v. 

Tuutulaulu. 

Tuu,  tuu  tupakkirullan 
Kuka  sinun  kaski  Turkuun  tulla? 
Itte  tulin  turkuttelin, 
Jäätä  myöten  järkyttelin 

s  Pieni  kelkkailen  perässä. 
Pieni  pytty  kelkkasessa. 

985.  Kuru.    Pohjankanervo  T,  n.  6. 

-Ul,31. 
Olkitaipale.     Riikka   Hilden,  82  v. 

Tuutulaulu. 

Tuutilullaa  tupakkirullaa 
Kuka  sinun  käski  Turkuun  tulla? 
Itte  tulin  tuikuttelin. 
Jäätä  myöten  järkyttelin. 

986.  Kuru.    Pohjankanervo  T,  n.  14. 

«■1,31. 

Länsi-Aure.     Hilma   Valkee järvi, 
65  v. 

Tuu,  tuu.  tupakkirulla 
kuka  sun  käski  Turkuun  tulla? 
Itte  tulin  turkuttelin. 
tietä  myöten  järkyttelin. 

987.  Kuru.    Pohjankanervo  T,  n.  16. 

— »1,31. 

Itä-Aure.     Emäntä    Melta    Rikala, 
51    v. 

Tuutilullaa.  tupakkirullaa, 
mistäs  tiesit  Turkuun  tulla? 
Itte  tiesin  tietäni  myölen, 
isä  souti  vettä  myölen, 

5  sisareni  siellä  täällä, 
veljeni  on  Venäjän  maalla. 


988.  Kuru.    Pohjankanervo  V.  n.  18. 

»1,31. 

Il.i    \iiiv.     Marjatta    Kivijärvi.    7    v. 

Tuu.  tuu,  tupakkirulla. 
Mistä-  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 

989.  Kuru.    Pohjankanervo  T,  n.  19. 

-"1,31. 
Itä-Aure.   Emäntä  Agda  Saksa,  44v. 

Tuu.  tuu.  tupakkirulla 

mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turun  tietä, 
hämäläisten  härkätietä. 

990.  Kuru.    Pohjankanervo  T.  n.  23. 

™/731. 

Itä-Aure.  Serafiina  Sormunen,  60  v. 

Tuuti  lullaa  tupakkirulla, 
kuka  sun  käski  Turkuun  tulla? 
Itse  tulin  tietäni  myölen, 
sotamies  souteli  vettä  myölen. 

990  «.  Ruovesi.   Hämeenlinnan  alak. 

sem.  Mäki  Helmi,  n.  341.  — 25. 

Josef iina  Mäki,  59  v. 

Tuu  tuu  tupakkirukka 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turun  tietä, 
Hämeen  härkätietä. 

990  [3.  Ruovesi.   Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Piilanen  Rauha,  n.  377. 
—24—25. 
Kustaa  Vinha,  65-v. 

Tuu,  tuu  tupakkirullaa, 
kuka  sun  käski  Turkuun  tulla? 


284 


Kehtolauluja. 


Tulin  it sr-  turkutti'lin, 
jäitä  myöten  järköttelin. 
6  keppi1  kädessä  käpöttelin, 
pitkin  Hämeen  härkätietä. 

991.  Virrat.    Leander  n.  3*.      -13. 

Maria  Yilhelmina  S|iir.  69  v.    Muis- 
tiinp.   Hauholla. 

Tnu.  tuu  tupakkirulla 

mistäs  tiesit  Turkuun  tulla? 
Tulin1  pitkin  Turku  tietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 

992.  Virrat.   Sievänen  n.  62*.     —14. 
Ahlqvist,    suutari.    50    v.     Kuullut 

Reeta  Ristaselta,  n.  70-80  v. 

Tuu  tuu  tupakkirulla 
Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 

Täälläpä  sua  tarvitaan 
Piipun  kanssa  kärlietään. 

992  a.  Virrat.    Hämeenlinnan   alak. 
sem.  Mäki-Kahila  Sylvi.  n.  349a 
-12/425. 

Liisa   Lampola,   73  v.    Muuttanut 
Ätsäristä  Virroille. 

Tuu,  tuu  Tupakkirulla, 
mistäs  tiesit  tänne  tulla? 
Tulin  pitkin  Turkutietä, 
Hämeenlinnan  härkätietä. 
.•i  Mitä  siellä  tehtiin? 
Isännällä  kynnettiin. 
emännällä  karliittiin, 
piiat  lakas  tunkioita, 
siat  vastas  taikinoita, 


io  herrat  ryyppää  viinaa 
ja  talonpojat  piimää. 

993.  Satakunta.   Petelius  n.  10.  —15. 

Juho   Malja.    43    v.     Kuullut   Sata- 
kunnan rajamailta,  ei  muista  keneltä. 

Tuutu  laulu. 

Tuu  tuu  tupakki  rullaa. 

Mistäs  tiesit  tänne  tulla? 

Kyllähän  minä  tien  tiesin, 

Tulinpitkin  Turku1  tietä, 
5  Hämeen  linnan  härkätietä. 

Mistäs  meiän  portin  tunsit? 

Merkeistä  minä  portin  tunsin. 

Näin  portisä1  terva  n>tin, 

Rautarenkaan, 
10  Ja  pukin  sarvesta  saranat. 

Kuinkas    tiesit    tänne    tulla? 

Tiekin  täällä  tarvittavan. 

Lusikoita  kanit  tavan, 

Kukko  täällä  puuron  keittää, 
is  Kana  kasteen  lämmittää. 

Pikkulintu  lusikat  pesee. 

Kukas  kupit  viruttaa? 

Pikku  palleroinen  kai. 

Tussa  lulla   tuusi. 

994.  Port.   Riikonen  sir.  n.  47.  —95. 
Katriina  Sjövall,  75  v. 

Tussa  lulla  tunsi! 
Tulee  monta  tusinaa 
<  ittajia  oven  taa. 
Joka  päivä  uusi: 
Sunnuntaina  suutari. 


'J9n/}. '  kk:s-.i  iso  alkukirjain. 

1  kk  ~-.i  pieni  alkukirjain. 
993.     ■    t  urku  :  T.  —  •  porti.s  -.,     p. 


Tuuti  lasta  turpeeseen.    995 — 100(1. 


285 


Maanantaina  maalari. 
Tiistaina  tiilari1 
Keskiviikkona  keisari, 
Perjantaina  ptTinanni. 
10  Lauvantain  laamanni. 

Tuuti  lasta  turpeeseen. 

995.  Satak.?     Inkilä  n.  1.        —04. 

Tuutilaulu. 

Tuudin  lasta  turpeeseen, 
Kirkon  viereen  karkeseen. 
Ovi  siell'  on  omenapuusta. 
Peräseinä  peuranluusta , 
5  Sivuseinä  sirkanluusta, 
Katto  karhun  kämmenistä. 

Tuuti  lasta  turvakseni. 

996.  Tyrvää.   Ahlstedt  n.  10.—2i\  03. 
Peukalomäki.    Anna  Nyman,  74  v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti  lasta  turvakseni, 
Yanhanpäivän  varakseni, 
Ijäiseksi  ilokseni. 
Lapsipa  vakusta  vastasi: 
5  Senverran  on  sinun  minusta 
Kun  on  vuohen  vohlastansa, 
Lampaan  karittastansa, 
Hevon  vanhan  varsastansa. 

997.  Tyrvää.     Pakula   V.   V,  n.  60. 

-wlzl2. 

Viliattula.    Heikki  Kustaa  Mäenpää, 
76    v.     Kuullut    Kuuttilan    Leena- 
muorilta. 

Tuuti  lasta  turvakseni, 


99'i.     1  kk:ssa   iso   alkukirjain. 
998.     l  v  alleviivattu  —    2  Säkeen 
alleviivattu. 


vanhan  päiväni  varaksi, 
ikäloppuni  iloksi. 

Sen  verran  minun  sinusta 
5  kun  vuahen  vohlastansa. 
hepon  vanhan  varsastansa. 


(Ei     muistanut     enempää,     vaikka 
se  on  pitempi). 

998.  Vesilahti.    Borenius  (1986)  n*. 

28.-79. 

Ristilän  Eeva,  59  v. 

Tuudil  lasta  turvakseni, 
Liikul  lasta  linnakseni 
Vanhan  päiväni  varaksi. 
Lapsi  vastaa  vavusta1, 2: 
s  Sen  verran  on  sinun  minusta 
Kuin  on  vuohen  vohlastansa, 
Lampaan3  karittastansa, 
Hevon  vanhan  varsastansa. 

Totlrj.  ks.  n:o  1079. 
Ylöj.  ks.  n:o  657. 

999.  Kitiiijasala.    Borenius  (1986)  n. 
60*.— 74. 

Hakalan  Taava. 

»Lasten  virsi»  »kun  lasta  tuulitaan» 
»lasta  tuulittaessa»: 

Tuulin  lasta  turvakseni 
Vanhan  päiväni  varaksi. 

1CC0.  Sahalahti.   Helin  n.  13*.   —03. 
Äidin  rakkaus. 

Tuulin  lasta  turvakseni 
Vanhan  päiväni  varaksi, 

ylip.:   Vastasi   lapsi   [va]ft[usta].   —    3  aa 


1!SC. 


Krhtolauluja. 


[kipäiväni  ilokBi, 
Kualinpäiväni  kunniaksi. 
t  Vähän  on  vävyBtä  varma. 
Tyhjä  turva  tyttärestä, 
Minijästä  niiälihurmit, 
Poijaasta  [jäiset  ilkut. 

1001.  Sahalahti,  ■lunnini  .V.  n.  19*. 
—53. 

Pakkala. 

Tuulin  lasta  turvakseni, 
Vanhan-päiväni  varaksi. 
Ikäloppuni  iloksi, 
Kuolinpäiväni  kunniaksi. 
5  Vastasi  lapsi   va'usta: 
Sen  on  sinun  minusta 
Kuin  on  vuohen  vohlastansa 
Lammasten  ka  riitastansa, 
Tamman  vanhan  varsastansa. 

Buov.  les.  n:o  657. 

1002.  Virrat.   1  .rumin-  n.  31*.  —13. 

Maria  Yilhehnina  Spir,  69  v.    Muis- 
tiinp.    Hauholla. 

Tuudin  lasta  turvakseni, 
vanhain  päiväin  varaksi. 
tuudin  vaikka  turpeeseenki. 

1002  a.  Eräj.  Järvinen  A  .  >i.  15.  — 53. 
Ks.  Kert.  runoja  n:o  46. 

Tuuti  lasta  nukkumaan,  piikaa 
torkkumaan. 

1003.  Ori/pää.     Vihervaara  n.  2375. 
—11. 

Oripää     M.iMmi.i  Anttila,  7s  v. 


Vakulaulu. 

Tuuti  lasta  nukkuniaan, 
Lapsenpiika  torkkumaan. 
Kukas  sitten  laikuttaa? 
Kyllä  kisu  kiikuttaa. 
3  Mikäs  kissan  palkka? 
Hämmeenlinnan  härkä, 
Turruunlinnan  Lehmä, 
Pispan  paras  paistinlammai 
Iso  riikin  kukku. 

1004.  Oripää.     Vihervaara  n.  2367. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,   74   v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  nukkuniaan. 
Lapsenpiika  torkkumaan. 
Kukas  sitten  kiikuttaa? 
Kyllä  kissa  kiikuttaa. 
5  Mikäs  kissan  palkka? 
Kolme  markkaa. 
Turruunlinnan  lehmä. 
Hämmeenlinnan  härkä, 
Pispan  paras  paistinlamm&c 
io  ja  äijän  suuri  torohammas. 

1005.  Oripää.    Tallgren   n.  42.  —14. 

Kiina     Virtanen.      M.p.     Maariassa. 
Aa  lasta  nukkuniaan, 
lapsen  piika  torkkumaan; 
kukas  sitte  kiikuttaa? 
Kyllä1  kissa  kiikuttaa. 
5  Kuka   kissan  palkan  maksaa- 
Hämeen  härkä. 
Turun  lehmä. 

yksi  paras  paistin  lammas, 
porsaan2  torahammas. 


1005.    ■  kk:ssa   pieni   alkukirjain. — ■  porsa|aj :  porsaan 


Tuuti  lasta  nukkumaan,  piikaa  torkkuinaan.     1006 — loin 


287 


1006.  Loimun.    Vihervaara   n.  4468. 

—13. 

Mustanoja.    Karoliina  Puisto.  72  V. 

Tuutulaulu. 

Aa  lasta  nukkumaan, 
Lapsenpiika  tiukkumaan. 
Kuka  sitten  lullaa? 
Kyllä   kissa   lullaa, 
s  Mikä  kissan  palkka? 
Hämmeenlinnan  härkä, 
TuiTuunlinnan  lehmä, 
Pappilan  paras  lammas, 
Ja  sikatorohammas. 

1007.  Loimaa.      \'iherraara    n.   />'.''/. 

—19. 

Heikki  Kajala.  55  v. 

Kehtolaulu. 

Tintti  vauvaa  nukkumaan. 
Lapsen  piika  torkkumaan. 
Kuka  sitten  kiikuttaa? 
Kyllä  kissa  kiikuttaa. 
5  Kuka  kissan  palkan  maksaa? 
Hämeenlinnan  härkä, 
Turun  linnan  lehmä, 
Piispan  paras  paitsi  lammas. 
Sian  torahammas. 

1008.  Alastaro.    Vihervaara    n.  2428. 
—11. 

Ylhäinen.    N.  25-vuotias  mies. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  nukkumaan. 
Lapsenpiika  torkkumaan. 
Kukas  sitte  kiikuttaa? 
Kyll  kissakin  kiikuttaa, 
o  Mikäs  kissan  palkan  maksaa? 


TuiTuunlinnan  lehmä. 
Hämmeenlinnan  härkä. 
Pispan  paras  paistinlammas 
Ja  ämmän  iso  torohammas. 

1009.  Alastaro.    Vihervaara   n.  2399. 

—  11. 

Ylhäinen.     Miina    1'aukkio,    55    v. 

Tuuti  lasta  nukkumaan, 
Läpsenpiikaa  torkkumaan. 
Kukas  lasta  kiikuttaa? 
Kyllä  kissa  kiikuttaa 
5  Mikäs  kissan  palkka? 
Hämeenlinnan1  härkä, 
Turuunlinnan  lehmä, 
Pispan  paras  paistinlammas, 
Vanhan  ukkon  torohammas. 

1009  a.  Alastaro.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.      Mäkiä    Eeva.    n.    .353. 
—24—25. 
Amanda  Kajala,  64-v. 

Aa  tuuti  lasta  nukkumaan 
Lapsenpiika  torkkumaan. 
Kukas  sitten  kiikuttaa? 
Kyllä  kissa  kiikuttaa. 
ä  Mikäs  kissan  palkka? 
Hämeenlinnan  härkä, 
Turun  herran  lehmä. 
Piispan  paras  paistilammas, 
Isosika,  torahammas. 

1010.  Punkalaidun.     Vihervaara    n. 

255.— 09. 

Yanttila.    Matti   Oivukka,    70   v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  nukkumaan, 


1009.     '  vi.:    Turunlinnan;. 


288 


Kehtolauluja. 


lapsenpiika  torkkumaan. 

Kukas  sittc  kiikuttaa'' 
Kyllä  kissa  kiikuttaa. 
Mi  kas  kissan  palkka? 
Turruunlinnan  lehmä, 
lläinmeenlinnan  härkä. 
pispan  paras  paistinlammas, 
vanhan  ämmän  torahammas. 

1011.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  9.      M  t02. 

IVukalomäki.    Anna   Nyman.  7i   v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti  lasta   nukkumaan. 
Lapsenpiika  torkkumaan. 
Uni  pihalla  puheli. 
Unen  poik'  dli  porstuassa, 
s  Unen  oli  suppilo  kädessä. 
Unenpojan  sulka  suppilossa, 
Siveli  lapsen  silmäripset. 
Siitä  sr  [apsi  nukkui  sitte. 

1012.  Mouhijärvi.     -Iän- imu  n.  22. 
—53. 

Tuuti   lasta    nukkumahan. 
Lapsenlikkaa  torkkuinahan. 
Kuka  lasta  liikuttaa? 
Kyllä   Jesus  liikuttaa. 
6  Kyllähän  hänen  kiikuttaa. 
Mitä  Jesukselle  palkkaa? 
Hämeen  härkä,  Turuun  lehmä. 
Pispan  paras  lammas. 


Kukas  lasta  liikuttaa1? 
Kyllä  kisu  liikuttaa, 
s  Mikäs  kisun-  palkka  on? 
Hämmeenlinnan  härkä, 
Turmiin  lehmä, 
pispan  paras  paistinlammas, 
vanhan  ämmän  torahammas. 

1014.  Kuru.   Jussila  n.  23.  —  3/325. 

Miina  Honkanen,  78  v.    M.p.  Teis- 
kossa. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  nukkumaan, 
lapsenpiika  torkkuinaan. 
Kukas  lasta  liikuttaa? 
Kyllä  piika  liikuttaa, 
s  Mitäs  piian  palkkaa? 
Pari  kolme  markkaa. 

1015.  Tottijärvi.  Rekola  n.  64*.— Oi. 
Sorva,  Karoliina  Rekola.  64  v. 

Tuutulaulu. 

Tuuti  lasta  nukkumaan, 
lapsenpiika  torkkumaan. 
Kukas  sitte  liikuttaa? 
Kyllä  kissa  kiikuttaa, 
s  Mitäs  kissalle  palkkaa? 
Tunnin  sonni,  Hämeen  härkä. 
Piispan  paras  lahtilammas. 
Rovastin  huanompP  hammas. 


1013.  Honkajoki.    Hirsikoski  Anna,   1016.  Tampereen  seudut.  Niemi 644*. 


n.  37.  -23!324. 
A.niiti  lasta  nukkumaan, 
lapsenpiika  torkkumaan. 


—91. 

Tuuli1  lasta  nukkumaan, 
Lapse"1  piikaa  torkkumaan. 

=  5—9,  3—4;  numeroilla  muutettu.  — 


1013.     '  Säkeiden  alkuperäinen  järjestys 
-  M  i  k  .is-     pukan     p.ilkk.i  :  \1.  *kisun*  p. 

1015.     '    Korjattu  epäselvästi,  vei  lukea  y litaliv vin:  huonompi. 


Tuuli  lullaa  lasta,  muori  tuli  vastaan.      L016— 1020. 


289 


Kukas  sitir1  liikuttaa? 
Kyllä  kissa  kiikuttaa. 

o  Kukas  kissa"'  palkam  maksaa; 

Toruun  suuni,  Bämee'  härkä, 

Lispa"1  paras  pässi. 

1017.  Kuhmalahti.  Lindroos  n.  2*. — 88. 
Haap'saari.      Eräs     -'»o-v.     nainen, 
kuullut    äidiltänsä    Ulrika    Eskolalta. 
Muistiinp.    Tottijätvellä. 

Tuulin  lasta    nukkumaan 
Lapsenlikka  torkkumaan. 
Kuka  sitten  liikuttaa? 
Kylki  äite  liikuttaa, 
s  Mikä  äilen  palkka? 
Tunnin  linnan  sunni, 
Hämeenlinnan  härkä, 
Pispan  paras  Lammas, 
Voolin1  iso  vuohi. 

1017  «.  Teisko.    Jusila  K.  V,  n.  23. 
—25. 

Miina    Honkanen,     78   v.     Kuullut 
Kurussa. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  nukkumaan, 
lapsenpiika  torkkumaan. 
Kukas  lasta  liikuttaa? 
Kyllä  piika  liikuttaa. 
5  Mitäs  piian  palkkaa? 
Pari  kolme  markkaa. 

1018.  Virrat.   Sievänen  n.  56*.  — 14. 
Toisvesi.    Riikka  Hautamäki,  75  v. 
Oppinut  äidiltään. 

Tuuti  lasta  nukkumaan. 
LapseMikkaa  torkkumaan. 
Tule  uni  uunim^päältä 


mi:,     i   =  Vouti.    Ker.  sei. 
1019.     1  kans|a|  :  kanssa. 


kapsoi  likkaa  torkkumaan 
:>  Nappaa  lasta  sil'mäm^päällä. 

1018  a.  Snluk?  Jussila  n.  42.  —  19/l225. 
lila  Sundström,  85  v. 
Kehtolaulu. 

Tuuti  lasta  nukkumaan, 
lapsenpiika  torkkumaan. 
Kuka  lasta  liikuttaa? 
Kyllä    Liisa   liikuttaa. 
s  Missäs  Liisan  palkka? 
Bämeenlinnan  härkä. 
Turunlinnan  sonni. 
piispan  paras  paistinlammas. 

Tuuli    lullaa    lasta,    muori    tuli 
vastaan. 

1019.  Eura.   Järvinen  n.  7 .         — 52. 
Aa  lullaa  lasta. 

Tuuti  lullaa  lasta. 
Muori  istuu  kistun  päällä, 
Liikuttaa  lasta. 
5  Isä  menee  äitin  kanssa1  niitulla, 
Lupas  tuoda  pikku  lillui!', 
Punaset  sukat  ja  keltasel  kengät', 
Hoppii  nöörit  päälT. 

1020.  Eura.     Järvinen  n.  8.     — 52. 
tahi: 

Tuuti  lullaa  lasta, 
Moron  kommer  fasta. 
Muori  istuu  kistun  päälT 
Liikuttaa  lasta. 
5  Faari  menee  Saksaan, 
Tuo  sielt'  punaset  sukat. 
Kultaset  nöörit  päälT. 


19 


290 


Kehtolauluja. 


1C21.  Luvia.     Kiikimni    sir.    n.    35. 
—95. 

Luvian  Luodot.   Aina  Josefina  Ves- 
terlund-Maanpää,  17  v. 

Faari  istuu  kirstun  pääll'. 
Kerii  lankaa  Lastan  pääll1, 
Liikuttaa  lasta. 
Kukas  lasta  liikuttaa? 
5  Kissa  sitä  kiikuttaa. 
Kukas  kissan  palkan  maksaa? 
Pappilan  paras  pässi. 

1022.  Kullaa.   Tuomi  n.  60.       —90. 
Amanda  Kortelahti,  18  v. 

Aa  tuuti  lasta. 
Moron  kommer  fasta. 
Piika  istuu  kistun  pääll, 
Liikuttaa  lasta, 
5  Muari  meni  Turkuun, 
Faari  kaunis  kaupunkiin. 
Ostaa  lapselle  punasukat, 
Korkko  kemiat,  tina  tiskit, 
Hoppeet  priiskit,  kulta  kruunun, 
io  Parhaan  linnun  siivet. 

1023.  Noormarkku.  Koskilahti  n.  31. 
-2/i04. 

Kiina  Fors,  40  v. 

Lasien    luuhi. 

Aa  lullaa   Lista. 
Moran  kommer  vastaa. 
Paari  istuu  kistun  päällä 
Ja  liikuttelee  lasia. 

1024.  Merikarvia.     Roslin   M,  n.  6. 
—88. 

Tuuti  lullaa  lasta, 


Muuri   komber3  vasta. 
[SS   istuu  kistun  päällä, 
kerii  lankaa  lastun  päälle, 
s  Täti   kävelee  pitkin  siltaa, 
KutOO  linjalle  punaisia  sukkia. 

1025.  Siikainen.  Laiho  n.  312.  —90. 
Leväsjoki.  Kaisa  Nauriskoski,  70  v. 
Tuuti  lullaa  lasta, 

Murun  kommet  vasta. 
Muuri  istuu  kistun  päällä, 
Kerii  siinä  lankaa; 
5  Vaari  nimi  isolle  sillalle,  pitkälle 

sillalle 
Tuomaan  sieltä  koriat  kengut, 
Kultaa  uöörit  päällä. 

1026.  Siikainen.  Helomaa  Kyllikki, 
„.  73.-30. 

Ison-Salon   emäntä    76   v. 

Tuuti  lullaa   lasta 

moron  kommer  vasta, 
muori  liikuttaa  lasta, 
muuri  istuu1  kirstun  päällä 
s  kerii  siinä  lankaa; 
faari  menee  pitkälle  sillalle 
tua  sieltä  punasel  sukat, 
keltasel  kengäl 
kultahopea  snööril  päällä. 

1027.  Oripää   Vihervaara  n.  32.  — 09. 

Pöytva.  Eräs  LS  V.  tyttö.  Kuullut 
äidiltään,  joka  oli  sen  oppinut  Bynt. 
pit.    i  iripäässä, 

Kehtolaulu. 

Muari  istuu  kistun  pääl, 
kenii  lankaa   lastun  pääl. 


1024.     •  tulee. 

liiji;.     '  istuu  *kirstun*: 


i.  k. 


Tuuli  lullaa  lasta,  muori  tuli  vastaan.    1027—1033. 


291 


Vaari  mennee  Saksaa, 
tUO  sialta  kullalleni 
s  punaset  sukat  ja  kellaset  kcnkät 
kultakoljet[!]  kaulaan. 

1028.  Oripää.     Vihervaara  n.   2485. 
—11. 

Oripää.    Maijastiina  Anttila,  78  v. 

Kehtolaulu. 
Tuuti  lullaa  lasta, 
Muari  kommer  vastaan. 
Muari  istuu  kistun  pääll, 
Kerrii  lankaa  lastun  pääll. 

1029.  Oripää.     Vihervaara  n.   2393. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,   74  v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lullaa  lasta, 
Muari  kommer  vasta. 
Muari  istuu  kistun  pääll, 
Kerrii  lankaa  lastun  pääll, 
5  Eijaa  lasta  kansa. 
Muari  meni  Saksaau, 
Tuamaan  lapselle 
Punaset  sukat, 
Kellaset  kenkät 
io  Ja  kultanyärit  päällä. 

1030.  Oripää.     Tallgren  n.  41.  — 14. 
Fiina  Virtanen.    M.p.  Maariassa. 

Aa  lulla  lasta, 
mummu1  laulaa  lasta, 
mummu   istuu   kirstun   pääll(ä), 
kerii  lankaa  lastun  pääll(ä)2. 
5  Vaari  meni  Ruottiin, 


toi  sieltä  mummulle 
kultaiset  kengät, 
hopea  nyörit  päällä. 

1031.  Oripää.  Vihervaaran.  33. — 09. 

Pöytyä.  Maria  Ylijoki,  62  v.    Kuul- 
lut Oripäässä. 

Kehtolaulu. 
Tuuti  lullaa  lasta 
muari  kommer  vasta, 
muari  istuu  kistun  pääl, 
kerrii  lankaa  lastun  pääl 
5  kiikuttellee  lasta. 

1032.  Loimaa.    Vihervaara  n.  4458. 
—13. 

Tuutulaulu. 

Aa  lullaa  lasta 
Paari  tulee  vasta 
Pitkänsillan  päästä 
Nisuja  kylvämästä, 
s  Ja  muari  istuu  kistun  pääl 
Kerrii  lankaa  lastun  pääl. 

1033.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2403. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lullaa  lasta, 
Muari  kommer  vasta. 
Muari  istuu  kistun  pääll, 
Kiikuttellee  lasta. 
5  Muari  istuu  kistun  pääll, 
Kerrii  lankaa  lastun  pääll, 
Kuttoo   lapselle   punaset   sukat, 
Kellaset  kenkät,  kultanyärit 

päälle. 


1030.     '  mumm;a|  -  mummu.  — 2  paall|e|  :  päälle. 


292 


Kehtolauluja. 


1034.  Punkalaidun.    Vihi  rvaara 
n.  336.  —09. 

Vaattila.    Tiina  Oivukka,   67   \. 
Kehtolaulu. 

Tunti  tallaa  lasta, 
muari  kommer  vastaan, 
tuli  Turruun  sillan  pääsä, 
voitakakkua  käresä. 

1035.  Punkalaidun.  Moision.2.  —10 
Haviokoski.      Suutari     Hakenberg. 

n.     70     v. 

A;i  tuuti  lasta, 
Muori  kommer  vastuun. 
Muuri  istui  kistun  päälle. 
ja1  keri  lankaa  lastun  puulle. 

1036.  Kokemäki.     Lempainen   n.   3. 

-5/i04. 
Kuurola.    Hilja  Rintanen,  13  v. 
Kehtolaulu. 

Aa  lullaa  lasta, 
Moronkommervasta, 

Piika  istui  kistun  päällä, 
Liikutteli  lasta. 


1037.  Tyrväa.    Kalajaranta   n.  162. 

Järvenpää.     Mirahan)  Satimus,  68  v. 
Kuullut    isältään. 

Tuuti  lullaa  lasta, 
Vaari  kommer  vasta, 
Piika  liikutti  lasta. 
Vaari  meni  pitkälle  sillalle 
B  Tuo  lapselle  sukat,  kengät, 
Kultanyöril  päällä. 


1038.  Tyrväa.  Ahlstedt  n.  6,      "/m  02. 
Peukalomäki.    Ann,.  \>  man,  74  v. 
Tuutulaulu. 

Tuutilullua   lasta. 
Piika  liikutti  lasta. 
Minua   tulee   vasta. 
Minua  istuu  kistun  päällä, 
5  Keri  lankaa   lastun   päälle. 

Muori  meni  pitkälle  sillalle, 
Toi  sieltä  punaisel  sukat. 
Kellasel  kengät, 

K  uit  a  nyörit  päällä. 
io  Iso  oli  jalka. 
Pikkunen  oli  kenkä. 
Lapsi  itki. 
Vuku  paukkui, 
Kuka  näitä  kuulla  voi? 

1039.  Tyrväa.    Ahlstedt  n.  26.  —03. 

Peukaloin. iki.    Anna  Nyman,  75  v. 

Tuutulaulu. 

Tunti  lullaa  lasta. 
Piika   liikutti   lasta. 

Muari  tulee  vasta. 

Muari  istuu  kistun  päällä 
i  Kerii  lankaa   lastun  päälle. 

Muun  menee  pitkälle  Billalle, 
Tu.a  sieltä  Annalle  punasel  sukat, 
Kellasel  kengät. 
iso  oli  jalka, 
lo  Pikkunen  oli  kenkä. 
Lapsi  itki.  vaku  paukku 
Kuku   näitä  kuulla  voi? 
Hoi,  luu.  hoi! 


[035      '   kk:ssa    pieni    alkukirjain. 


Tuuli  lullaa  lasta,  muori  tuli  vastaan.     1040-    1046 


293 


1040.  Tyrvää.    Auket  n.  1.  —  5/803. 

Lasten  loruja. 
Tuuti  lullaa  lasta. 
Muari1  kammen  vastaa. 
Muari  se  meni  pitkälle  sillalle, 
Toi  lapselle  sukat,  kenkät, 
s  Kultasel  nyärrit  päälle. 

1041.  Tyrvää.     Katajaranta   n.   161. 
—  B/,04. 

Järvenpää.  Abraham  Satimus,  68  v. 
Kuullut  isältään. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lulla  lasta. 
Muori  kommer  vasta. 
Piika  liikutti  lasta. 
Vaari  istuu  kisuin  päälle, 
.->  Kerii  lankaa  lastun  päälle. 

1042.  Tyrvää.  Rullaa  n.  106.  — 17  ,03 

I.iikutuslaulu.) 
Tuuti  lullaa  lasta. 
Muori  komnier  vasta. 
Muori  istuu  kistun  päällä. 
Kerii  lankaa  lastun  päälle. 

1043.  T>irraö.     Valuin    V.    V.   n.  88. 
—12. 

KaJliala.     Miina    Isokäki,    57    v. 

Tuuti  lullaa  lasta, 
piika  liikutti  lasta; 
ja  muari  tulee  vasta; 
muari  istu  kistun  päällä, 
s  kerii  lankaa  lastun  päällä; 
ja  vaari   menee  pitkälle   sillalle, 
ja  tua  sialta  lapselle  punaset  sukat 


ja  keltasel  kengät1, 

ja  kultasel  nyäril  päällä. 

1044.  Hämeenkyrö.  Vihervaaran. 490 

—10. 

Kainu. i      Emma   Grönberg,   50   v. 
kuullut    Hrkyrössä. 

Kehtolaulu. 

Tuuti  lulla  lasta, 
finkerporia  vasta, 
tyhjää  parkumasta. 

1045.  Hämeenkyrö.  NybergVivi,n.3. 

—12. 

Kyröskoski.     Eliina    Happi.    63    v. 

Faari  kammer  hoot. 
muori  istu  kistun  päällä 
ja  keri  pientä  lankaa, 
punaset  sukat, 
s  keltaset  kengät, 
ja  hopia  snyörit  päällä. 

1046.  Karria.     KaiiLamaa   L.    n.   38. 
-Vt  30. 

Ämmälänkylä.    Joosefiina  Jokinen, 
80  v. 

Tuuti  lullaa  lasta, 
Muori  teki  vasta 
Viisi,  kuusi  lasta. 
Muori  käveli  pitkin  siltaa, 
s  Meni  siitä  Turkuun 
Toi  lapselle  punaset  sukat. 
Kullatut  kukkaret, 
Paikatut  plakkarit. 
Kultarahaa  täynnä. 


1040.     1  kk:ssa  säkeissä  2,  4 — 5  pieni  alkukirjain. 
1043.    •  ken  kai:  kengät. 


294 


Kehtolauluja. 


1047.  Lempäälä.    Vihervaaran. 4397. 
—13. 

Tuutilaulu. 
Tuuti  lulla  lasta, 
Muari  kommer  vasta, 
Muari  hyppää  kiikim  päälle, 
Kiikutteli  lasia. 

1048.  Toi  li  järvi.  Rekola  n.  65*.  —04. 
Sorva.      Karoliina    Rekola,    64     v. 

Tuutulaulu. 
(alku   puuttuu) 


Muari  istu  kistun  päällä 
Keri  lankaa  lastun  päälle, 
Niinkin1  piäntä  kun  hiuskarvan. 
Vaari  käveli  pitkin  siltaa 
5  Pikkunen1  poika  sylissä, 
Poikkes  siältä  Pommeriin 
Osti  sitte  punaset  sukat, 
Keltaset1  kenkät, 
Silkki  (kulta-)  nauhat  niihin. 

1049.  Tölli  järvi.  Rekola  n .437*.— 04. 
Sorva.    Iivari  Lintanen,  22  v. 

Lasten  loru. 

Muari  istu  kistuni^päällä 
kerii  lankaa  lastumwpäälle, 

vaari  sf   käveli  laati  ialla 
piippu  suus>a,  koppi  käressä, 
santaa  Aaro llep^,  punaset  sukat 
koltasek^  kenkäl . 
silkkiset  nyäripwpääUe. 

1050.  Pirkkala.    Starck  n.  28*.  —89. 

Tuuti   lullaa   lasta 

Mummu  tulee  vasta. 


Mummu  istuu  kistun  päällä, 
kehrää  pientä  lankaa. 

5  Vaari  ajaa  vaunuilla 
Valkosilla  hevosilla 
pitkän  sillan  päähän, 
tuo  sieltä  lapsellensa 

punasit    sukat,    keltasct    kengät, 
10  kultarihmat  päällä. 

1051 .  Tampere.  Kallio  V.  J,  n.  812*. 
—09. 

Kuultu  noin  40  v.  sitten  Tampereen 
puolella. 

Tuutilullaa  lasta 
Muari  tuli  vastaan, 
Muari  istuu  kirstun  päällä 
Kerii  lankaa  lastun  päälle, 

6  Niinkuin  hiuksen  karvaa, 
Niinkuin  hiuksen  karvaa. 

1052.  Tampereen    seudut.     Niemi  n. 
645*.     —91. 

Muari  se  istuu  kistu"1  päällä, 
Kerii  lankaa  lastu"1  päälle', 
Niim  piäntä.  niim  piäntä,  niinku' 
hiuksenkarva. 
Vaari  se  puetti   lapset   sukkaang 

kenkää'. 
5  Talutti  sillep  pitkään  siltaan; 
Sukka  se  kuluu  ja  kenkä*  sr  kaa- 
tuu. 

1053.  Tampere.  Mäkelä  A.  E.  n 
—13. 

I  luuna  Apilas.    Muistiinp.    Kuoreh- 
veden  Lahdenkylässä. 

Kehtolaulu. 
Tuuti  lullaa  lasta, 


1017.    •  kk:ss;i  pieni  alkukirjain. 


Tuuli  lasta  tuomariksi,  kirkkoherraksi.     1022—1026. 


295 


Vaari  tullee  vastaan 
Keppi  käless,  pussi  seläss, 
Tallukat  ne  tassaa. 


Se  lapsesta  tulee,  kun  alvotaau, 
Se  lapsesta  tulee,  kun  aivotaau, 

vastasi   mustalaisakka. 


1054.  Kuhmalahti.    Lindroos    n.  6*. 

—88. 

II. i  ip\saari.  Elräs  4ii-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  I  liika  Eskolalta.  Muis- 
tiinp.   Totti järvellä. 

Muori  meni  pitkään  siltaan, 
Pani  kaikki  lapset  sukkaan  ken- 
kään. 
Sukka  hukku'  kenkä  kaatu', 
Muori  piiskas'  kaikki  lapset. 

1055.  Orihvesi.    Kesälä  n.  42.  — 09. 
Aa  lullaa  lasta 

Faari  tuli  vastaan. 
Fasteri  istuswkistun  päälä 
Kerei  sukki  lankaa. 
5  Faari  käveli  pitkin  siltaa 
Tuo  punaset  sukat,  kellaset  ken- 
gät, 
Silkki  rihmat  siula 
Kulta  nyörit  päälä. 

Tuuti  lasta  tuomariksi, 
kirkkoherraksi. 

1056.  Rauma.   Siren  T,  n.  18.  —04. 
Siren,  64  v. 

Suomalaisia  tarinoita. 
Mustalaisakka  soudatti  lastansa  ja 
lauloi  samassa: 

Tuuti  lasta  kirkkoherraksi, 
Tuutti  lasta  kirkkoherraksi. 

Ole  vaiti,  ei  sinun  lapsestasi  kirkko- 
herraa   tule,   sanoivat   muut  ihmiset. 


1057.  Noormarkku.    Ollilien  n.  613. 
—89. 

Tuuti  lasta  tuomariksi, 

Liikuta  linnan  kriivariksi, 
Olukaiinun1  kantajaksi, 
Viinapikarim  pitelijäksi. 

1058.  Noormarkku.   Koskilahti  n.  28. 

—04. 
F.    Fors. 

Lasten   laulu. 

Tuuti  lasta  tuomariksi. 
Tuomarin  apulaiseksi. 
Liikun  linnan  lukkariksi, 
Papin  paiöan  neulojaksi. 

1059.  Ti/rriiii.   Ahlstedt  n.  11. 
-2°l  12  02. 

IIlo.  Anna-Stiina  Korkeemäki,  69  v. 
Tuutulaulu. 

Tuuti  lasta  tuomariksi, 
Turun  linnan  kriivariksi, 
Ison  pitäjän  papiksi. 
Hiippakunnan  lukkariksi. 
5  Kulmakunnan  kuppariksi. 

Tuu,  tuu  Turusta  tullaan. 

1060.  Kiikka.    Oksa  n.  1.         —05. 

Katariina  Helenius,  74  v. 
Kehtolaulu. 

Tuu,  tuu  Turruusta  tullaan! 
Kuka  siältä  tullee? 


1057.     »  Olutkannun  :  O. 


296 


Kehtolauluja. 


Talo,  Rauko,  Tormilan  Hailo, 

Kukan  Kontti  ja  Jauhoparta. 

1061.  Kiikka.    Loukola.    n.  69. 

Sylvi  Enqvist,  li  v.    M.p.  Tam|" 
reellä. 

Aa   tuuti  lullaa. 
Turusta  tullaan. 
Ketä  siritä  tullenee? 

Ranko,  Tala.  TormUa, 

5  Meskalan  Heikkilä  ja  Horila, 

Kiikan  kuutti  Jauhoparta, 
Kaisti,  Paavi  ja  Pakila. 

Keitäs  muita  olikan? 

Nimet  ovat  talojen  niinin  Riikassa. 

1062.  Tyrvää.     Ojala    K.    N,   n.   8. 

-»1,08. 

D.  Ojala,  60  v. 

Kehtolaulu. 

Aa  tuuti  lullaa. 
Tunisia   tullaa. 
Kukas  sieltä  tullenee? 
Paavi.  Kaisti  ja  Pakila, 
5  Meskala,  linkki  Horila, 
Kiikan  kontti.  Jauhoparta, 
Ketäs  muita  olikaan? 

1063.  Kankaanpää.     Laiho    n.    318. 

90. 
Santra    Hakkuri,    i!l    v.     Kuullut 
Kaisa    Anderssonilta. 

Tuuti  lullaa, 

Tunnista    tullaa. 

Keitä  sieltä  tullee? 
Talaraukko  Tonnila, 
s  Meakola,  Heikkilä,  Horila, 
Hutikka.  Runtu,  <  Iskura, 


Vinska,  Pukki,  Pakila, 
Näppi,   Kokki.  Katila. 
Teuku,  Topi,  Ketola, 
io  Kanki.  Seppä,  Rekola, 

Kiikan    kontti   ja   jauhoparta. 

1064.  Satakunta.   Peteliusn.  IS.     15 

.Inli.i  Malja,   43  v.     Kuullut   Sata- 
kunnan rajamailta,  ii  muista  keneltä. 

Tuutulaulu. 

Aa  lullaa.  Turusta  tullaan. 
Kuka  sieltä  tullenee? 
Kapi,  Soini  ja  Ruutikka, 
Meskalau  Heikkilä,  Horila, 
5  Kiikan  Kontti  ja  Jauhoparta. 

Tu  tu  pallukkani. 

1065.  Tyrvää.  Kultaan.  101.— * 1,03 
Tapiola. 

/  iikutuslaulu). 

Tu  tu  tu  tu  tikkurilakki. 
Että  mä  saan  sua   halatakki. 

1066.  Tyrvää.  Kulina  n.  105.      "!703. 
Tapiola. 

Liikut  uslaulu). 
Tu  tu  tu  tu  pallukkani. 
Että  m.i  saan  sua  oalatani. 

Tuu,  tuu  —  —  — . 
Mikä  lapsella  lienee. 

1067.  Tyrvää.  Ahlstedtn.21.   -"U03 
Henriika  Ponsi,  34  v..  kotoisin  P&l 

k  aneelta 

/  uutulaulu. 

Tuu.  tuu,  tuutukainen, 
Tupa  uuöen  uutukainen, 


Uni  ulkona  kyselee.     1067—1075. 


297 


Tuvassa   on   katto   kaikuvainen, 
Pikkunen   lintu   on   laulavainen. 
5  Sinne  kuuluu  linnun  laulu. 
Mutfei  koiran  haukkuminen. 

1068.  Hämeenkyrö.     Nyberg   Vivi, 
n.  11.     —12. 

Heinijärvi.    Loviisa   Hauska,  75  v. 

Tuuti  tätä  lasta  tänä  vuonna, 
toista  toisena  kesänä, 
kolmatta  suven  tultua, 
neljättä  Lenlen  lanketessa, 
a  viilettä    kuuletta    peläk'kanasin. 

1069.  Eräjärvi.  Järvinen  n.  £5. — 53. 

[Uutta.] 

Tuuta.  hunttuu, 
Kastura,  muuttuu, 
Impaurun  lilla  piia, 
Lilla  piia! 
s  Sdkeri  ja  sovinto, 
Sill  liilaa  fcyyvää. 

1070.  Ikaalinen.  Räystölän.  50. — 21 

Janne  Grönroos. 
[Uutta.] 

Tuuti  lullaa1  nuppuraa, 
äidin  pientä  lasta. 

Tuuti  lullaa1  nuppuraa. 
lana  jaa  ta  iva  liasta. 


1071.  Kiuru.    Valli  n.  5*. 
Tuuti  lulla  lasta 
Mikä  lap[s]ella  lienee? 
Lieneekö  äiti  säikäyttänyt 

Illalla  saunantiellä. 


0:'. 


Uni  ulkona  kyselee. 

1072.  Eura.  Järvinen  n.  6.       — 52. 

Uni  ulkona  kyseli. 
Unen  poika  porstuassa, 

Uni-tuut tinen  kädessä. 
Uni-sulka  tuuttisessa. 
.->  Tulet    tänne   ylkä   raukka. 
Itse  pieren  piinpustani. 
Lasken  lintin  läntisiäni. 
Torahutan  torvestani. 

1073.  Noormarkku.    Koskilahti  n.  32. 

-2li04. 
Fiina    Fors,    40    v. 

Lasten    huilu. 

Uni  unta  huutele.'. 
Unenpoika  porstuassa  kuuntelee: 
Puoli  unta  kehoon  alla, 
Koko  uni  kehöossa. 

1074.  Siikainen.     Litidqviat    Terttu, 
n.  3.    —30. 

Otamo.     Haanpään   emäntä,   45   v. 
Lasten  tuutulaulu. 

Uni  se  pihalla  puheli, 
läpi  sammalten  saneli: 
onko  piäntä  pirtissä, 
vähästä  vakun  sisässä? 

1075.  Tyrvää.  KuRaa  n.  50.  —  17/i  03 
Tapiola.    Eevastiina  Haavisto,  63  v. 

Uni  ulkona  seisovi, 
Unen  poika  porstuassa. 
Uni  sulka  suppilossa, 
Uni  luutunen  kädessä. 


1070.     !  Itlullaa  :  /ullaa.a 


298 


Kehtolauluja. 


1076.  Lavia,    Kallio    Saima,    n.    2. 

12  i,V- 

M. unia  Grönfors,  54   v. 
Tuutilaulu. 

Uni  ulkona  kyselee, 
unen  poika  porstuassa1: 
»Onko  lapsi  laattialla, 

pieni  sormi  permannolla:-" 

5  Kukas  lasta  liikuttaa? 
Kissa  häntä  kiikuttaa. 
Mikäs  kissan  palkka  on? 
Hameenlinnan  musta  härkä 

10  ja  piispan  paras  lammas. 

1077.  Hämeenkyrö.  NybergVivi,n.5 

—12. 

Herttuala.    Kustaava  Pihlaja,  74  v. 
Unen  poika  porstuassa 
uinu  kattila  käessä, 
unen  kaulia   kattilassa. 
unen  suppilo  sivussa. 

6  unen  sulka  suppilossa. 
jolla  hän  untansa  sivelee, 
pikku  poijan  silmän  päälle. 

1078.  Vesil.  Heh.  Suom.  X<irm<udilys. 
konv.'.  Lindroos  n.  17*.      — 92. 

Kirkonkylä.  Judith  Lindroos,  50  v. 
synt.  Kuhmalahden  Haapsaaren  ky- 
lässä. 

Kehtolaulu. 

Uni  ulkona  kysyvi. 
unen  poika  porstuassa, 


onko  Liisa  (nimi  yleensä)  kätkyessä, 
piika  (poika)  patjojen  parissa. 

1079.  [Tottij.]  Borenius  1986  n.  50*. 
—74. 
[Porin   Kaisa,  ks.  nr.   18.] 

»Kun  lasta  nukutetaan:» 
(kehto  kyll'  sitä  yhressä  virressä  kät- 
kyeksi mainittiin.) 

Uni  ulkona  kyseli 
Uneni  poika  porstuassa: 
•  (lisko  lasta  kätkyessä1, 

Vähästä  va'un  sisällä. 

5  Uni  suppelo2  käressä3, 
Uni  sulka  suppelossa, 
Jolla  sivun  lapsen  silmät. 
Lapsi  nukkuu  kum  metelien. 
Tuuti4  lasta  turvakseni, 

io  Vanhan  päiväni  varaksi, 
Ikäloppuni  iloksi 
Kuallin-päiväni  kunniaksi. 
Lapsi  vastaapi5  vakusta6: 
Sen  verran  on  sinun7  minusta 

is  Kuin8  on   vuahen  vohlastansa, 
Hevon  vanhan  varsastansa, 
Lampahan  karit tast ansa9 
Tuuti  lasta  Tuanelahan 
Tuanen  piikasten  pirellä10, 

20  Tuanen  lasten  liikutella, 
Tuanelassa  on  tupa  uusi, 
(Jusi  tupa  nirvrkkatto11, 
Santa  pantu  sammaliksi12, 
lliata  pieni  permannoksi 

25  Savella  silatut  seinät   — . 


1076.     '  poika  |permannolla|  porstuassa  :  p.p. 

1079.  '  Ylap.  [kätky]p[easä]  (2[:sella]  k[erralla)).  — J  (Mitä  se  on)  En  niinä  tiädä. 
Ker.  alahuom.  — 3  r  alleviiv.  yi.:  [kä]*[essä].  —  «  i  alleviivattu.  -  5  aa  alleviiv.ittu. 
—  •  k  alleviivattu.  —  "  n  alleviivattu.  —  "  i  alleviivattu.  —  •  tl  alleviivattu.—10 
yläp.:  [pi]t)[eUä].  —  u  edell.  k  alleviivattu.  —  u  a  alleviiv. 


Uu  uu  uunikin  ämmä.     1881—1886. 


299 


1080.  Sahalahti.  Helin  n.  15*.      -03 

Uni  ;a  keinolapsi. 

Uni  se  ulkona  kyselee 
Unen  poika  poistuvassa: 
Onko  lasta  kätkyessä, 
Piäntä  pehkojen  seassa, 
6  Unituakkonen  kälessä, 
Unisulka  tuakkosessa, 
Jolla  hän  silmiä  siveleepi 
Kasvoja  kaunisteleepi. 

1080  a.  Sahalahti.  Suom.  kansan- 
run.  sem.  s.  39.  1909.  Kirj. 
Jaakko  Suomalainen. 

Länsisuomalaisissa  kirjaanpanoissa 
on  kuvaus  unen  tulosta  uunin  päältä 
sangen  usein  liittynyt  edellä  tutkit- 
tuun »Nurmilintuun»,  varsinkin  Etelä- 
Pohjanmaalla  ja  Satakunnassa.  Muita 
lauluja  ei  Länsi-Suomessa  tavatakaan 
tähän   kuvaukseen   yhtyneinä. 

Uni  se  ulkona  kyselee 
Unen  poika  porstuassa: 
Onko  lasta  kätkyessä, 
Pientä  pehkujen  seassa? 
5  Unituokkonen  kälessä, 
Unisulka  tuokkosessa, 
Jolla  silmiä  siveleepi, 
Kasvoja  kaunisteleepi. 


Uu,  uu,  uunilan  ämmä. 

1081.  Säkylä.  Saarimaan.  533. — 09. 
M.p.  Yläneellä. 
Uu,  uu,  uunilan  ämmä, 
tua  unta  tullessas 
punasella  pussilla, 
karvasella  kassilla! 


Vii    vii    virvunen,   missä   sulia 
pesä  on? 

1082.  Eura.   Järvinen,  n.  5.        — 52. 

Lasia  nukuttaissa. 

Tii,  tii,  tirvunen, 
Vaa,  vaa.  varvunen, 
M  isä  sinun  pesäs'  on? 
Kuusesa  pienes', 
5  Väkkärän  niemes', 
Kuivasa  kuuses', 
Vääräsä  männys', 
Pappilan  porssaan  p — ees'. 

1083.  Nakkila.    Niemi  F.  V,  n.  15. 

—03. 

Kukonharja    Juho    Lind,    33    v. 

Tiainen. 

Tii,  tii,  tiainen,  vatikuti  var- 
punen, 
onkos  miähellä  vilu. 

1084.  Port.    Porin  suom.  lytök.  opp. 
n.  31.   —16. 

Tii  tii  tiainen  vatikuti  varpunen 

1085.  Pori.    Porin  suom.  tyttök.  opp. 
n.  49.     —16. 

Tii,  tii,  ti  iäinen,  vati  kuti  var- 
punen, 
pane  oksa  olkahasen,  pää  aseta 
pälkähäsen. 

1086.  Noormarkku.     Österlund  n.   9. 

—20. 

Maria   Vahlman,    81    v. 

Vii,  vii  virvusta 
vaa,  vaa  varvusta, 
Kusa  sinu  pesäs? 


800 


Kehtolauluja. 


Kuusesa  kuivasa, 

[ännysä  väääsä 

köppärä  niemellä. 

1C87.  Siikainen.    Helamaa  Kyllikki, 
n.  83.   —30. 
Silt.iMMi  isäntä  a.  60  v. 
Tii  tii  tiainen, 
vati  kuti  varpunen, 
kuivas  niemes, 
vääräs  männys, 
s  Väkkäräniemen  päässä. 

1088.  Loimaa.      I' Hurraani    n.    4-i.~>U. 
—13. 

Tuutulaulu. 
Pii  pii  pikkulintu 
K usa  sinun  pesäs  un? 
Kuusesa  katajasa, 
Koivupuusa  matalasa. 

1089.  Loimaa.     Vihervaara   n.    i i6U 
—13. 

Tuutulaulu. 

Tii  tii  tiainen 

Vakalintu  varpunen 

t  nti  uksan  ulalleen, 

[stUS   puun  laivaan. 

1090.  Oripää.    Tallgren  n.  54.  —13. 
Fiina    Virtanen.      M.p.    Maariassa. 

Tii  tii  tiainen 
pikkulintu  varpunen, 
kuin  sinä  kehtaan  kylään  mennä 
kun    kmittis    mi    niin    karvasi  r- 

1091.  Alastaro.    Vihervaara  u.   .'158. 

il. 
Sikila.   Juha  Sulander,  52  v.    Kuul- 
lut   Huittisissa. 


A .  htolaulu. 

Vii  vii  virvunen, 
Vaa  vaa,  varvunen, 
Kusa  sun  pesäs  on? 
Kuu  kuu.  kuivasa  kuusesa, 
r.  Riärrääsä  männysä, 
Ruahosesa  matta 


1092.  Punkalaidun.     Vilu  naara    n. 
325.       09. 
Vanttila.     Tiina    Oivukka.    G7    v. 

Kehtolaulu. 

Vii  vii  virvunen, 

vaa   vaa   van  hihii. 
kusa  sinun  pesäs  mi? 
Kuivasa   kuusesa, 

s  märjäsä  männysä, 
Mäkkäräniämesä, 
veräjä  piälesä, 
ison  kiven  viäresä. 


1093.  Tyrvää.   Ahlstedt  n.  3.      '  ,  03. 
lllo.  Anna-Stiina  Korkeamäki,  69  v. 
Tuutulaulu. 

Viivii  virpunen, 
Vaavaa  varpunen, 

Missä  sinun  pesäs  on? 

Klll\ass;i     kllllsrssa. 

.  Märässä  männyssä, 
Väärässä  väkkärässä, 
Väkkärän  niemessä, 
Veräjä  pielessä, 
Piimätinkin  aitan  alla. 
m  Pikku  Liisan  pirtissä, 
Kehdon  tolpassa, 
Makkarasarvessa. 


Vii  vii  virvunen,  missä  sulia  pesä  on.     1093—1099. 


301 


1094.  Tyrvää.    Pahda  I".   I".  n.  ■',; . 
-27s>-'. 
Vihattula.    Heikki  Kustaa  Mäenpää, 
76  v.     Kuullut   isältään. 

Vii  vii  viirunen, 
vaa  vaa  varvunen, 
kusa  sinun  pesäs  on? 
Kuivasa  kunsesa, 
b  väkkärä  männysä, 
Kivlladon  korvesa, 
tervas  kannosa, 
kalakaijan  kaulasa, 
meren  pohjasa. 


1095.  Tyrvää.    Katajaranta  n.   159. 
15  6  04. 
Järvenpää.  Abraham  Satimus,  68  v. 
Kuullut   isältään. 

Vii,  vii.  virvunen, 
Vaa1,  vaa,  varviinen, 
hiissä,  kussa  pesäs  on? 
Väärässä  männyssä, 

a  Väkkäräniemessä, 
-Veräjäpielessä2. 


1096.  Tyrvää.     Katajaranta    n.    24. 
—04. 

Vii,  vii,  virpunen, 
vaa,  vaa,  varpunen, 
kussa1  on  sun  pesäs? 
Vääräsä2  männysä, 
5  kuiva  kuusesa, 
väkkärä  niemesä, 
veräjä  pielesä. 


1097.  Tyrvää.  Rullaa  n.  24.  — 13/i  03. 

Tapiola. 
Vii  vii  vii  vii  virvunen. 
Vaa  vaa  vaa  vaa  varvunen, 
Missä  sun  pesäs  on? 
Kuivasa  kuusesa, 
5  Märäsä  männyssä, 
Väkkäränniemessä, 
Ison  kiven  vieresä, 
\  erejä  pielesä, 
Aitan  alla,  aitan  alla. 
io  Tuomiokuusesa. 

1098.  Tyrvää.  Rullaan.  215.— */i04. 

Tapiola.  Eeva  Haavisto,  52  v. 
Kuullut  äidiltään,  kotoisin  Tyrvään 
kylästä. 

Vii  vii  virvunen, 
Vaa   vaa  varvunen, 
Missä  sun  pesäs  on? 
Kuivasa  kuusesa. 
s  Märäsä  männysä, 
Väkkärän  niemesä, 
Verejä  pielesä, 
Pinon  ravosa, 
Pappilan  kaivosa, 
io  Koppaliisan  korvesa, 
Pikkuliisan  pirtin  alla. 

1099.  Tyrvää.     Lönnbohm    n.    3337. 
—22. 

L.  Marjanen. 

Lastenlaulu. 

Vii  vii  virvunen, 
Vaa  vaa  varvunen, 
Misä  sinun  pesäs  on? 


1095.  1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. — 2  Veräjäpiel|l|ssä  :  Veräjäpielessä. 

1096.  1  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  -  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


302 


Kehtolauluja. 


Kuivasa  kuusesa, 

läräsä  lnännysä, 
Yakkäräniämesä1, 2, 
Veräjäpiälesä1, 3. 

1099  a.   Tyrvää.    Lönnbohm  n.  3386. 

—22. 

L.   Marjanen. 

Lasien  runo. 

Vii  vii  virvunen, 
Vaa  vaa  varvunen, 
Misä  sinun  pesää  on? 
Kuivasa  kuusesa, 
s  Vääräsä  männysä1, 
Väkkäxäniämesä, 
\  eräjänpiälesä. 


1100.  Riikonen,  llnlmssonn.  8.1 
Ti  ti  tiianen, 
Va  va  varvunen', 
.Misä  sinun  pesäs  on? 
Väkkärän  niemesä, 
5  Veräjän  pielesä, 
Kuivasa  kuusesa, 
tiärääsä  männysä, 
Mäki  Kaijan3  kamirisa* 
Olkilvhteen  sisällä. 


-53 


1101. 


Mouhijärvi. 
-93. 


Laine  T.  n.  148. 


Lasten  univirsiä. 

I  un  illa   nuotilla.) 
Vii  vii  virpiini  ii. 
\  .m  vaa  varpunen, 


Kus'a  sinun  pesäs1  on? 
Kuivas'a  kuuses'a, 

.-.  Maräas'ä   niamiys'ä. 
Kuivan  kuusen  lalvas'a, 
Väkkärä  niemes'ä, 
Pahas'a  paulas'a, 
Veräjä  pieles'ä. 

1102.  Suoniemi.    Nyberg  Mii.  n.  6. 
—12. 

Pakkala.    Aina  Parkkinen,  47  v. 

Vii  vii  virpunen, 
vaa  vaa  varpunen, 
kussa  on  sinun  pesäsi? 
Kuivassa  kuusessa, 
■>  väkkärä  niemessä, 
ison  kiven  vieressä. 

1103.  Jämijärvi.  Välisalon.  11. — 02 

Matilda  Välisalo,  68  v. 

Pesän  etsintä. 
Pii  pii  piikkistä. 
Vaa   vaa   vaakkusta. 
Kusa  pesä  lirnee? 
Väkkäränieme, 
s  Kuivas  kuuses, 
MärjäS  lnännys. 

1104.  Tampere.    Kallialan.  6*.  —13. 
Tii  tii  tianen, 

Pikkunen  lintu  viluinen 
Istuu  pajun  kannon  pääs-ä. 
Tirttilakki  pään  päällä. 


1099.  '  Sanan   ensiosan   loppu   ä   ali.  viivattu.  — *  ni|e|messä  :  nidmesä. — 
3  pi;e|lesä  :  pidlesä. 

1099  a     '   | männysä   *niämesä*|  :  männysä. 

1100.  x  Puht.  kirj.  kokoelmassa  n     i:    —  2  Puht.  kirj.  :  Tii,  tii.  tiianen,  Vaa, 
vaa,  varvunen.  — 3  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  *  Puht.  kirj.:  kamarissa. 


Voi  pahaa  paimenpoikaa.    1105     IIII. 


303 


1105.  Kangasala.  Kallio  Väinö,  n.  4*. 

—02. 

Ida  Pohjonen,  35  v. 

Vii  vii  virpunen 
Vaa  vaa  varpunen 
Mi^sä  sinun  pesäsi  on? 
Kuivassa  kuusessa, 
5  Märässä  männyssä, 
Väkkärä  niemessä, 
Vainion  suussa. 

11C6.  Satakunta.  Petelius  n.  9.  — 15. 
Juho  Malja,  43  v.     Kuullut  Sata- 
kunnan rajamilta,  ei  muista  Keneltä. 
Tuuti  laulu. 

Tii  tii  tijanen, 
Taa  taa  tali  nokka. 
Kussa  sun  pesäs  on? 
Kuivasa  kuusesa, 
5  Märrääsä  männysä, 
Käkkärä  niemesä, 
Mättärän  vieresä, 


Kiven  kolos, 
Katajan  holos, 
io  Kivi  kirkon  räystään  alla. 


Voi  pahaa  paimenpoikaa. 

1107.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2422. 
—11. 

Sikilä.     Hilma  Vieno,   42  v. 
Kehtolaulu. 

Voi  sitä  pahhaa  paimenpoikaa 
Kun  jätti  sen  portin  auki! 
Kualema  tuli  sisälle 
Ja  nappas  sen  nuarukaisen. 

1 108.  Huittinen.     Hirsikoski   Anna, 
n.  21.    —^24. 

Voi  tota  pahhaa  paimenpoikaa, 
ko  jätti  sen  portin  auki. 
Kuolema    tuli   sisälle  ja  nappas 
nuorukaisen 


VIIHDYTYSLAULUJA  JA  MUITA  LASTEN  RUNOJA. 


A.     Viihdytyksiä. 
Hiire  hiire  tulkka  sauna. 

1109.  Rauma.     Vaahtoranta    n.    33. 
—28. 

Hiire,  hiire,  tulkka  sauna, 
Meijä  Paavo  lämmittä  vett. 

Paavon   sijalle   lisätään  tavallisesti 
sen  lapsen  nimi,  jolle  se  lauletaan. 

Hiiren  häälahjat. 

1110.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  7.-^/^02. 
Illo.  Anna-Stiina  Korkeemäki,  69  v. 

Tuutulaulu. 
Hiiri  naitti  poikiansa 


Kivellä  kodan  takana. 
Sinne  kaikki  käskettihin, 
Minä  poijes  jätettihin. 
5  Sinne  meni  orava  ota  kädessä, 
Jänes  sauva  kainalossa, 
Paarmalla  oli  paremmat  pöksyt, 
Mettiäisellä  siniset  sukat. 

1111.  Sahalahti.  Helin  n.  18*.   -03. 

Hiirien   lahjat. 

Missä  ne  hiiret  häitä  pittää? 
Kolassa  kiven  takana, 
Kukot  sinne  kuttuttiin, 
Kanat  sinne  kattottiin. 


304 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


:.  Lahjal   sialla  jaettiin: 
Kukolle  kultalakki. 

Kanalle   kaunis   kaulavaate. 

Hiirelle  hissu,  myyrälle  myssy, 
Sammakolle  samettilakki, 
i"  Sirkalle  pitkät  silkkirihmat. 

1112.  Sahalahti.     Hahnsson    n.    7*. 
—53. 

Korpiniemi. 

Hiiri  naitteli  poikiaan 
Kodassa  kiven  takana. 
Kukut  sinne  kuttuttiin, 
Kanat  kaikki  kat lottiin. 
>  Siellä   lahjat   jaettiin: 
Hiiiell'    hissu,    myyrälT    myssy. 
Kärpälle  samettilakki. 
Sirkalle  silkkili|i|na. 
Kukolle  kultakannukset, 
io  Kana  kauniin  kaulakaapun. 

Hyppele,  hyppele,  hyvvee  poika. 

1113.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.  43. 

-3  6  30. 

Kirkonkylä.   Liisa  Kytöviita,  s.1852 
Lastenlaulu. 

Hyppele,  hyppele,  hyvvee  poika, 
Sonsari1  suuri  on  sukkas'  suus', 

Ammoin  kuollut  rampa  Sammalis- 
ton vanha  muori  nain  laulanut. 

Hyppää  tanssaa. 

1114.  Ori/pää.     Vihervaara    n.    2368. 

11. 
Tanskila.    Maija  Välilä,   74  v. 
Hyppää,  tanssaa.   nii.iri   Hikka. 


Nyt  on  aika  iloita! 

Vanhuus  tullee  kun  varas  yällä, 

Eip;i  jalkas  nuusekka. 

1115.  Alusiini).    Vihervaara  n.  2420. 

II. 
Lauronen.    Maria   Kivimäki,   22   v. 

Kehtolaulu. 
Hyppää,  tanssaa.  nuari  flikka. 
Nyt  on  aika  iloita! 
Vanhuus  tullee   kun   varas  yalä 
Ei  sun  jalkas  nousekka. 

Isäni  istuu  ikkunalla. 

1116.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.  45. 

1  ,  30. 
immälänkylä.    Joosefiina  Jokinen, 
80    v. 

Aite  vainaa  laulo,  kun  lasta  souteli: 
Nani  istuu  ikkunalla. 
Ailini  saksan  saunan  alla. 

Veljeni  Venäjän  maalla. 
Sisareni  sielä  ja  taala. 

Joulu  tulee  jonkkis  konkkis. 

Ks.  Vuotuisten  juhlapäivien  viettoon 
liittyviä  runoja  (n:ot  190—192). 

Kettu  itki  poikiaan. 

1116«.  Punkalaidun.  Järvinen  n.  18. 
—53. 

Kettu  itki  poikiansa, 
Kiven  päällä  kyykyllänsä: 


1113.     '    =  kirppu.    Mp.  huom. 


Kettu  itki  poikiaan.    1 116  «—1122. 


305 


Kws;i  poikani  poloiset? 

Pispan  pitkinä  trioina, 
s  Valtaherran  vaattehina 

Kettu  aeuvo  poikiansa: 

Älkäät  aidoilla1  asuko, 

Veräjisä  viepahdelko; 

Veräjät  on  vipuja  täynnä, 
io  Aidan  loukot  loukkahia. 

1117.  Punkalaidun.    Antero  Vipunen  \ 

1908  s.  42  ja  ss.  52—53. 

Runoa  ei  ole  tähän  otettu,  koska  se 
on  kuminassakin  Antero  Vipusessa 
sama  kuin  edellä  julkaistu  n.  1119 
Järvinen   n.    18. 

1118.  Jämijärvi.   Välisalo  n.  12.— 02 
Hilda    Viitahalme,    31    v. 

Keinu  valitus. 
Kettu  istui  kyykyllänsä, 
kiven  peellä  lyykyllänsä. 
Itki  poikiansa: 
voi  minun  poikani  poloiset 
s  ovat  pispan  pitkinä  hioina 
valtamiesten  vaattehina. 

1119.  Vesilahti.     Hahnsson    n.    34. 

—53. 

Kettu  itki  poikiaan. 
Kiven  päällä  kyykyllään, 
Missä  mun  poikani  poloset, 
Pispan  pitkinä  hioina, 
5  Valtamiesten  vaattehina. 

1120.  [Tottij.]  Borenius(1986)n.51*. 

—74. 

[Porin  Kaisa,  ks.  n.   18.] 


sei. 


1116  a.     l  aidoilla  |ja|  asuko  :  a. a. 
1120.     >  em  alleviiv.  —  2o  alleviiv. 
-  5  tt  alleviiv.  —  6  toinen  e  alleviiv 


Kettu  itki  poikiansa 

eii 

Kivoin1  päällä  kyykyllänsä, 
Missäs   niiniini   poikani   poloset  - 
Pispan  pitkinä  hiona2, 
r,  Valta-miästen  vaattehina8, 
Pikinyskyn4  kauluksina. 
Kettu  neuvo  poikiansa : 
Älkäätte5  aidalle  asuko, 
Verejillä8  viakastelko, 
io  Verejät  vipuja  täynnä, 
Aida1  loukot  loukahia, 
Nuaria  niiähiä  tnettät  täynnä 
Seisoovat7    pyssynsä     nojalla. 

1121.  Pirkkala.   Starck  n.  23*.  —89. 

Susi    survoo,    häntä     keikkaa, 
jänis  jauhaa,  pää  järisee, 
kettu  itki  poikiansa 
kiven  päällä  kyykyllänsä: 
5  »kussa  mun  poikani  poloiset  ovat. 
ovatko  joutuneet  pispan  pitkille 

hijoille, 
valtamiesten  vaattehille?» 

Kettu  neuvo  poikiaan. 

1122.  Siikainen.  Hämeenlinnan alak. 
sem.  Marjamäki  Marita,  n. 
327.  —25. 

Eliina   Niemi,    45  v. 
[Loppuosa  Paimenen  runoa.] 
Kettu  se  lauleli  lapsillensa , 
Kiven  päällä  lyykyllänsä: 
Älkää  te  airoilla  asustelko, 
veräjillä  viakahdelko. 

—  3  li  alleviiv.  —  4  »Se  on  suutari».    Kert 
—  '  oo  alleviiv. 

20 


306 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


s  Veräjät  on  vipuja  täynnä, 
aidan  ravol  lonkkaluita. 

Pois  kirjava  karjastaan, 
paras  lehmä  laumastaan. 
En  tohdi  kotio  mennä, 
10  isäntä  hakkaa  kuolaamilla, 
emäntä1  leipilapioDa, 
muu1  väki  muilla  puilla, 
kakaratkin  karikoilla. 

1123.  Alastani.    Vihervaara  n.  2476. 
—11. 

Virtsanoja.  Maijastiina  Pellonperä, 
81  v. 

Seuraava  katkelma  on  nähtävästi 
''Kettu  istu  kiven  päällä  kyykyllänsä;" 
laulua: 

Kettu  oli  kiven  päällälyykyl- 

länsä. 

1124.  Punkalaidun.     Moisio   n.    18. 

—10. 

Haviokoski.  Suutari  Hakenberg, 
n.  70  v. 

Kettu  neuvoi  poikiansa, 
Kiven  päällä  lyykyllänsä: 
Älkää  aidoilla  asuko, 
Veräjillä  viivytelkä, 
s  Veräjät  on  vipuja  täynnä 
Aidan  raot  loukkahia. 

1125.  Kauniisti.     Santavirta    n.    73. 

Kaakinmaa.  Amanda  Kaakki.  i.'i\. 
Kehtolaulu. 

Kettu  -e  neuvoo  poikiansa: 
älkää  aidoilla  asuko, 
veräjillä  viepahdelko. 


Veräjäpielel  on  viekkahaita, 

saidan  loukut  loukkahaita. 

1126.  Tiinaa.       I\  ala  m  ra  ula     n.     22. 
—04. 

Minä   laulan   lapsen   kielen, 
ketun  kielen  keikuttelen. 
Kettu  neuvo  poikiansa 
kiven  päällä  kyykyllänsä: 

5  »Älkäii  a  ii  lulla   asuko, 

veleillä  viepahdelko! 

Verejät  on  vipuja  täynnä, 
aidan  lonkkot  loukkahia, 
metsät  miehiä  jaloja.» 

1127.  Tyrvää.  KuUaan.37.—uJt03. 
Tapiola. 

Ketut  neuvo  poikiai 
Kiven  takana  lyykyllänsä: 
»Alkäätte  aidoilla  asuko, 
Veräjillä  liepahdelko! 

5  Veräjät  un  vipuna  kaikki. 
Aidan  raot  loukkahina.» 

1 128.  Tyrvää.  Kullaan.  213.  —17li04. 

Tapiola.    Antti    Kalliomäki,  62  v. 
Kuullut   isältään 

Kettu  neuvo  poikiansa 
Kiven  päällä  lyykyllänsä: 
Älkäät  äimillä  asuko, 
Verejillä  vievahrelko! 

5  Verejät  on  vipuja  täynnä, 
Airan  loukot  loukkahia. 
Metrit  miehiä  jaloja, 
Kulkeval  kaaret  kainalosa, 
Sotkeval  suun  reunasia, 

im  Taka  teitä  tallustavat. 


1122.     '  kk  —  i  i-"  alkukirjain. 


Kissa  kuoli  kiiruulla  ajalla.    1129—1135. 


307 


1129.  Tyrvää.     Nieminen    n.    3 — 4. 
—22. 
Amanda  \  irtanen,  70  v. 

^linä  se  laulan  lapsen  kielen, 
ketun  kielen  keikutellen. 
Kettu  se  neuvo  poikiansa, 
kiven  takan  kyykyllänsä: 
5  »Älkäät  te  airoilla  asuskelko, 
veräjilä  liepahdelko, 
veräjät  on  vipoja  täynnä, 
aidan1  loukot  loukkahia2, 
metsät  miehiä  jaloja.» 


1130.  Lavia.  Kamppi  n.  32.       I2,W. 

Lasten  laulu. 

Kettu  sanoi  poijillensa: 
»Älkää  aidoilla  asuko, 
veräjillä  vavahtako; 
aidat  ansoja  täynnä, 
veräjät  vipusimia.» 

1131.  Satakunta.  Petelius  n.  22.  —15. 

Juho  Malja,   43  v.     Kuullut  Sata- 
kunnan rajamailta,  ei  muista  keneltä. 

Leikki  laulu. 

Kettu  neuvo  poikiansa 
Kiven  takana  kyykyllänsä: 
Älkää  te  aidoilla  asuko, 
Veräjillä  viekotelko, 
5  Veräjät1  on  vipuja  täynnä 
Aidan  loukot  loukkahia, 
Metsät  miähiä  jaloja. 


Kissa  kuoli  kiiruulla  ajalla. 

1132.  Pori.    Grönholm  n.  224.  —89. 

A.  Aronen,  16  v.    Kuullut   Kaarlo 
Grönqvistin  ä. 

ll;in  kuoli  kiiruuir  ajalT, 
Jyvät  oli  viiT  pellolT  hajalT; 
Tuoss'  häu  nyt  kylmäin  paarten 
pääl'makraia, 
Kuka  piru  jyvät  oljist'  pois  hak- 
kaa. 

1133.  Kullaa.     Tumnt   n.    2.         —89. 
Viikka  Laureen,  17  v. 

Kissa  kindi  kiimul  ajall, 
elot  oli  kaikki  pellolla  hajaall; 
kukas  jyvät  oljista1  hakkaa, 
ko  kissa  kuollunna  pellolla  mak- 

kaa? 

1134.  Oripää.     Vihervaara  n.   2387. 
—11. 

Tanskila.   Maija  Välilä,  74  v. 

Kehtolaulu. 

Kissa  kuali  kiiruulla  ajalla, 
Elot  oli  pellolla  hajalla. 
Kukas  kissan  elot  tappaa, 
Kun  kissa  itte  kualleena  makkaa? 

1135.  Säkylä.  Saarimaan.  534. — 09. 
M.p.  Yläneellä. 

Kissa  kuali  kiirul  ajal, 
elot  oli  pellol  hajal. 
Kuka  häne  elos  tappaa? 
Tosa  hän  ny  vieläkim^makkaa. 


1129.     :  kk:ssa  iso  alkukirjain. - 

1131.     '  Veräjäin!  :  Veräjä*. 

1133.     J  ;hyvää  solistaj  *jyvät  oljista*  :  j.o 


k  oukkahia  :  foukkahia. 


308 


YiihdytyslaulujH  ja  muita  lasten  runoja. 


1136.  Huittinen.     Hirsikoski    Anun.  Ei  oo  kuk;i  riihtä  tappaapi, 

a.  9.      '*  :i  ' i  sr  mullassa  kuollunna  makkaapi. 
Kukas  sitten,  kukas  sitten  hii- 
riä tappaa,  1141.  Kanin.    Kaukomaa  L.  n.  12. 


kuu  kissat  pellolla  kim  leena  naak- 
kaa? 
Kissa  kuoli  kiiruulla  aijaalla, 
ko  elot  oli  pellolla  haijaalla. 


—  Vi  30. 

Ammalänkyla.  .Itmscfiina    Jokinen, 
Hu   v. 

Kissa   kuuli   kiitit  lm  1  ujjalla. 

Eloi  jäi  pellolle  hajalle. 
Kukas  nyt  riihet  tappaa, 
Kun  kissa  kuolluuna  makkaa? 


Kais  siinä  vähän  lisää  "ii,  mutten 
mu     ta 


1137.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  29.    --"  403. , 
Illo.  Anna-Stiina  Korkeemäki,  70  v. 
Tuutulaulu. 

Kissa  kuali  kiiruulla  ajaalla, 
Elot  oli  pellolla  hajaalla. 

Kukas  nyt  hiiriä  tappaapi,  1142-  Kihniö.PohjankanervoT,n.24. 

Kon   kissa    kuallunna   makaapi?  —ah31. 

Kihniönkylä.    Laimi  Lepistö,  33  v. 


1138.  Suodenniemi.    Lahtinen   n.   :.'. 
—17. 

»Kissa   kimii   kiiruulla  ajaalla. 

BlOl    Oli   pellolla   hajaalla. 

Kukas  nyt  hiiriä  tappaa?» 

Vanhoilla  joks.   yleinen  tuutilaulu. 

1139.  Hämeenkyrö.     Valkama   n.   7. 

—21. 

Kyröskoski.    Amanda   Valkama, 
r,l  v. 

Tuutulaulu. 

Kissa  kimii  kiiruulla  ajaallansa, 
kissan  elot  oli  hajaallansa, 
kuka  oe  kissan  elol  tappaa, 
kun  kissa  itte  kuolluunna  makkaa. 


Kissa    kuoli   kiiruulla   ajalla, 
elot  oli  pellolla   hajalla. 

kukapa  ae  hiiretkin  tappaa, 
kun   katinpojal    kuolleena   mak- 
kaa. 

1143.  Sahalahti.  Helin    n.  17*.    -03. 
Kissan  kuolema. 
Kissa  kuali  kiirulla  ajalla. 
Kissan  viljat  on  pellolla  hajalla. 

Kukas   kissan   viljat    lappaa. 

Kun  itte  kissa  kuallunna  makkaa? 
5  Kukas1  niitti   kun  toiset   kissat. 


1144.  Pirkkala.   Starck  n.  S.        *.*<* 
Kissa   kuoli  kiiruulla  ajalla. 
1140.  Honkajoki.     Hirsikoski  Anna,         elol  oli  pellolla  hajalla: 


n.  23.  —23l324. 

Kissa    kuoli   kiiruhulla   aijaalla, 
k0   elol    Oli   pellolla    haijaalla. 


kukas  kissan  elol  korjaa, 
kun  kissa  itte  kuollunna  makaa 
i  elopellollansa, 


1  I  '•:;      i   kk  ss  i  pieni  alkukirjain. 


Kisu,  kisu  kaimaa.     1145—1152. 


309 


1145.  Ylöjärvi.    Pohjankanervo  T.  n. 
32.  —  M/731. 

Kirkonkylä.     Kusi     Aiv.    Koivisto, 

64  v.     kiuillul    Kuopion   Kelivon  ky- 
lässä.   Mp.  Kunnalliskodissa. 

Kissa   kuuli  kiinnilla  ajalla, 
heinät  oli  niityllä  hajalla, 
leukapa  se  hiiriä  tappaa, 

kun  kissa    kuolleena    makaa. 

1146.  Kuhmalahti.   Lindroos  n.  21*. 
—88. 

Ilaapsaari.  Eräs  40-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.  Muis- 
tiinp.  Tottij arvella. 

Kiss;i   kuoli  kiinnilla  ajalla, 
Kissan  elol  kaikki  hajalla. 
Kuka    kissan  elol   tappaa. 
Kuka  jyvät  oljista  hakkaa? 

1147.  Kuru.    Pohjankanervo  T.  n.  9. 
-»1,31. 

Länsi  Aure.    Olga  Järvelä,  23  v. 
Kissa    kuoli    kiinihulla    ajalla, 
elot  oli  pellolla  hajalla, 
kuka  ne  hiiret  tappaa, 

kun  kissan  poika  kuolleena  ma- 
kaa. 

1148.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  11. 

Länsi-Aure.     Hilma   Valkeejärvi, 

65  v. 

Kissa  kuoli  kiinnilla  ajalla 
elol  oli  pellolla  hajalla 


1149.  Kuru.   Pohjankanervo  T,  n.  22. 

Itä- Aure.  Serafiina  Sormunen,  60  v. 
Kissa   kimli  kiinnilla  ajalla, 
olut   oli   pellolla    hajalla. 

Kuka  sitä  sitten  hiiriä  tappaa, 
kun  kissanpoika  kuolluna  penkin 
alla  makaa. 

1150.  Virrat.    Leander  n.  13*.  —13. 

Maria  Vilhelmiina  Spir,  69  v.   Muis- 
tiinp.   Hauholla. 

Kissa  kuoli  kiinnilla  ajalla, 
elot  pellolla  hajalla, 
kukas1  kissan  viljat  tappaa, 
kun  kissa  itte  kuollunna  makaa? 

1151.  Satakunta.  Peteliusn.  13. — 15. 

Juho   Malja,  43  v.     Kuullut  Sata- 
kunnan rajamailta,  ei  muista  keneltä. 
Tuutulaulu. 
Kissa    kuoli   kiinnilla   aijaalla, 
Elot  oli  pellolla  haijaalla, 
Kuka  nyt    ennää    hiiriä   tappaa 
Kun  kissakin  kuolleena, 
5  Pellolla  makkaa. 

Kisu  kisu  kaimaa. 

1152.  Hauina.      Vaahtoranta    n.    32. 
—28. 

Kehtolauluja. 

Kisu,  kisu  kaima, 
Mennänk  yhdes  naima, 
Panna  pikkuhunnu  ette. 
Mennä  ite  yhte  rekke. 


1119.     *  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


310 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1153.  Eura.     Häyrinen    n.    45.    — 
**ln12. 

Maria  Rinne,  n.  5i  v.    M.p.  Piik- 
kiö 

Kisu,  Kisu  kaima, 
mennä  yhres  naima, 
pistetä  pikku  hunnu  ette, 
istuta  taka  rekke! 

1154.  Luvia.  Salo  n.  311.  —14. 
M.p.    Hattulassa. 

Kisu  kisu  kaimaa, 
Mennäs  yhres  naimaa1, 

Naapurista . 

1155.  Noormarkku.    Lindgren    n.   ■'■'. 
—92. 

Hilma  Appelqvist. 

Kehto  laulu. 

Kisu  kisu  kaimaa1, 
Mennääs  yhdes1  aaimaa, 
Pannaan  pukki  ettee1. 
Panna  rukki  rekkee, 
5  Mennää  naula  mäkke! 
Mennää  koti i  kysymää1, 
Kuinka  sielä  pittää  pys[y]mään. 

1156.  Noormarkku.    Österlund  n.  8. 
—20. 

Maria  Vahlman,  si  v. 
Tuutulauluja 

Kisu,  kisu  kaimaa 
Mennää1  yhres  aaimaa 
Piimä  1 1 1 . 1 1 « >  1 1  tyttäriä 
Kankasalta  kaukoa. 


1157.  Tyrvää.      Kuilua    n.    33.    — 
"  ,  03. 

Tapiola. 

Kisu,  kisu  kaimaa, 
Kärpän  raato, 
Mennääs  yhdessä  naimaan! 

Kissa  nauku  kirkon  mäellä. 

1158.  Oripää.      Vihrrraara    u.    '.'.'IHO. 

II. 
Tanskila.   Maija  Välilä.  74  v. 

Kehtolaulu. 

Kissa  nauku  kirkonmäellä, 
Toinen  toraisa  tohisi; 
Pappi  luuli  pampul  Boivan, 
Lukkari  papin  lukevan. 

1159.  Ahtsimi).    Vihervaara  n.  2486. 
—11. 

\  irtsanoja.   Sakariaa  Pikinen,  60  v. 

Kehtolaulu. 

Kissa  nauku  kirkonmäellä, 
Toinen  tohisi  toraisa; 
Pappi  luuli  pamput  soivan. 
Lukkari  papin  lukevan. 

1160.  Alastaro.    Vih*  rvaara  n. 
—11. 

Sikila.    V  ihtori  S.äri,  ::'i  \ . 

h  ehtolaulu. 
Kissa   naukuu  kirkon  päällä, 
Toinen  toraisa  tohisee; 
Pappi  luuli  pampun  soivan, 
Lukkari  papin  lukevan. 


L154.    '  naima  :  naimaa. 

1155.  •  kk:ssa  N<>  alkukirjain. 

1156.  *  kk  ssa  pieni  alkuko 


Körö  körö  kirkkoon.    1161—1168. 


311 


1161.  Huittinen.    Vakkaa  n.  5.  —88. 
Kassa  mauku  kirkon  päällä, 

Toinen  tornissa  tohisi. 
Pappi  luuli  pamput  soivan, 
Lukkari  papin  lukevan, 
s  Teini  kellot  du  ha  a  van. 

1162.  Huilittiin.    Saarimaa  n.   403. 
—09. 

Torppari  Ekman,  yli  70  v.    Kuullut 
Huittisissa.    M.  p.   Paattisissa. 

Kissa  meni  kirkkoon, 
toinen  toraisa  tuhisi. 
Pappi  luuli  urkuin  soiva, 
lukkari  papi  lukevan. 
5  kun^kissam_persep_pauku. 

1163.  Kokemäki.    Santavirta  n.  58 
—03. 

Säpilä.    Amanda  Sillanpää,  40  v. 
Kehtolaulu. 

Kissa  nauku  kirkon  päällä, 
Toinen  tornissa  tohisi, 
Pappi  luuli  kellot  soivan, 
Lukkari  papin  lukkevan. 

1164.  Kokemäki.     Kujanpää    n.    7 

—  26/i2  20. 

Manta  Salonen,  44  v. 

Kissa  se  maukui  kirkon  päällä, 
toinen  tornissa  tohisi. 
Pappi  se  luuli  pamppuin  soivan, 
lukkarin1  papin  veisaavan. 

1165.  Tyrväa.     Kuilun    n.    100.    — 
UU03. 

Tapiola.    Eevastiina  Haavisto. 

Ki-^sa  mauku  kirkuu  päällä, 


Toinen  tornisa  torisi. 
Pappi  luuli  kell"t  soivan, 

Lukkari  papin  lukevan. 

1166.  Tyrvää.    Pakuh  V.  V,  n.  62. 

",12. 
Kalliola.  Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut  isävainaaltaan. 

Kissa  mauku  kirkon  päällä 
ja  toinen  tornisa  tuhisi. 

Pappi  luuli  pamput  soivan 
ja  lukkari  papin  lukevan 
5  ja  pappi  lukkariini  veisaavan. 

Körö  körö  kirkkoon. 

1167.  Noormarkku.   Koskilahti  n.  27. 

Maria  Viik. 

Lasien  laulu. 

Koron,  körön  kirkkoon 
Papin  muorin  penkkiin 
Ruskealla  ruunalla, 
Valkealla  varsalla, 
5  Takkupualla  tammalla. 

1168.  Siila itien.    Helo>naa   Kyllikki, 
n.  72.— 30. 

Ison-Salon  emäntä,  76  v. 
Körön  körön  kirkkoon 
pappilan  muorin  penkkiin, 
hunnulla  hiirikalla, 
haukikalan  karvasella, 
5  lohen  mustan  muotosella, 
körön  körön  kirkkoon 
pappilan  muorin  penkkiin. 


1164.     J  kk:ssa  iso  alkukirj. 


112 


Viihdytys!. uiluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1169.  Loimaa.    Hollo  n.  :>71.  09 
Körö,  körö  kirkkoon, 

Ruskealla  ruunalla, 
Valkealla  varsalla, 
aitojen  alati, 
b  Peltojen  peräl  i, 

1170.  Lavia.      Kallio    S, uinu.     n.     i. 
—  «7,20. 

Niemi.    Ester  Koivisto,  69  v. 
Körö,  körö,  kirkkoon, 

papin  muorin  penkkiin. 
ruskealla  ruunalla, 
valkeella  varsalla, 
.-,  kirjavalla1  kissalla, 
koni  päisellä  koiralla. 
laukkipäällä  lampaalla. 
Se,  joka  ennen  ennättää, 
sille  velli  keitetään. 

1171.  Ikaalinen.     Pohjankanervo   T, 
n.8.-    »/,«. 

.1  uhtimaki.       Helmi    Rajala.      Mp. 
Kurussa. 

Koni,  körö  kirkkoon, 
papin  muorin  penkkiin, 
siellä  sitten  puetaan 

-.Hinttiin  ja  silkkiin. 

1172.  Honkajoki.    Hirsikoski  Anna, 
n.  25.      n\z24, 

Körön,  körön  kirkkoon,  papin- 
muorin  penkkiin, 

ruskiaUa  ruunalla,  valkiaJla  var- 
salla, 

hopialla  helmellä,  puolikan  pol- 
vella. 


1  Luiki  tuli  vastaan  haukotellen, 
sverihiiri  haaraa,  viskatu  kaaraa, 

kiukkua  kuttaa.  vaskea   nielee, 

kuka.     tuka,     nalikalakki     pääs, 

pääs,  pääsi 

1173.  Vesil.  Iiris.  Suom.  Normaali- 
lys.  konv.:  Lindroos  rt.  22*.  92. 
|  kirkonkylä].   Helmi  Lindroos,  13  v. 

Bop  hop  hummalla  kirkkoon. 
mustalla   ruunalla, 
Valkosella   varsalla, 

pappilan  muarin  penkkiini 
Sahalahti,  ks.  >t:o  613. 

1173  a.  Tampere.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.     Farvela     Eine.    n.    375. 
—24—25. 
Kerttu  Kokkonen.  19  v. 

Körö,  körö.  kirkkoon 
pappilan  muorin  penkkiin 
ruskealla  ruunalla, 
valkealla  varsalla. 
5  laukkipäällä  lampaalla, 
kirjavalla  kissalla, 
köli  päällä  koiralla. 

1174.  Ylöjärvi.    Pohjankanervo  T,n. 

33.—* Vt  31. 

Kirkonkylä     Eeva  Saarinen,  <>5  v. 
M.p.   Kunnalliskodissa. 

Körö,  koro,  kirkkoon, 
papin  n rin  penkkiin. 


Kertoja  ei  muistanut  enempää 


1 170.    '  kirjalla  :  kirjatulla. 


Lasten  laulu.     1175     1181. 


:(13 


1175.  Eräjärvi.     Hdhnssonn.    15  b*. 
—53. 

Hut!  humma  kirkkoon, 
Valkialla  varsalla 
Papin  muorin  penkkiin, 
Päivän  puoleen,  päivän  puoleen 

Erdj.  ks.   n  :i>  <>1~>. 

Keuru.  fes.  n:o  623 — 4. 

Lasten  laulu. 

1176.  Kinikucuipäu.     Laiho    n.    301. 
—90. 

Eppu  Seppälä,  55  v. 

Lasten  laulu. 

Lasten  tähden1  lauletaan, 
Vaikka  näillä2  nauretaan, 
Sillan  sellu, 
Taatan   tallu. 

s  Musterin  muru 
Ja  mamman  mallu. 

Lato  on  alla. 

1177.  Harjavalta.    Ruusunen  n.  110. 
—03. 

Päällä. 

Lato  on  alla, 
Mylly  päällä, 
Myllyn  päällä  haistimet, 
Eaistimen  päällä  kiikarit, 
5  Kiikarein  päällä  tihumettä, 
Tihus  mettäs  piänii  linnui. 

Tätä  laulattaessa  osoitetaan  latona 
lapsen    vattaa, 
Myllynä  lapsen  suuta, 
Haistimina  nenää, 
Kiikareina  silmiä, 
Tihuna    mettänä   nivuksia. 


Leivon  leivon  leipäsii. 

1177  a.  Ahlainen.     Hämeenlinnan 
alak.sem.  Haapala  Anni.  n.  131. 
—24—25. 
Maria  Ranta,  65  vuotias. 

Leivon,  leivon  leipää, 
silitän,  silitän,  puskon, 
puskon,  tuikkaan  uuniin. 

1178.  Kankaanpää.     Laiha    n.    316. 
—90. 

Niinisalo.    Juhanna   Salo,   27v. 
Lapsen  käsiä  taputtaessa  lauletaan: 

Leivon,  leivon  kakkosia. 
Pikkusia,  makosia, 
Pist'  uuniin! 

ja  samalla  pistetään  lapsen  käsiä  suu- 
hun   päin. 

1179.  Kankaanpää.      La/im    n.    317. 
—90. 

Niinisalo.    Juhanna  Salo,  27  v. 
Taka.  paka  pulloo, 
Mes  meri  melloo! 

1180.  Honkajoki.    Hirsikoski    Anna, 
n.31.— ^U  24. 

Leivon,  leivon  leipäsiä  pikku- 
sia, makosia 
hellan   päälle   kypsyyn,   pannun 
alle  paistuun, 
sili-vili   pistä  pikkus    suukkuun 

1181.  Lempäälä.  Leander  n.  17*.  — 13. 

Maija  Mäkinen,  64  v.    Kuullut  lap- 
sena.   Muistiinp.  Hauholla. 


1176.     '  yi.   (kanssa).  —  2  yi.   (sillä). 


314 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Leivon,  leivon  kankkusia, 

kukas   kaakun  BYÖ? 

Isä  ja  äiti,  sinkku  ja  veikko, 

kukko  ja  pikkukalia 

Lömbö  lapset  herättää. 

1182.  Pori.     Riikonen    n.    188. 

Katariina  Sjövall,  75  v. 

Lömbö,  lömbö,  lömböttää, 
Lömbö  lapset  herättää? 

Noin  koira  mettään  menee. 

1183.  Noormarkku.   Koskilahti  n.  36. 
-2/i04. 

Fiina  Fors,  40  v. 

Lasten  laulu. 

Noin  koira  kirkkoon  menee 
Juosten,   käyden   lompotellen; 
Noin  sieltä  kutia  tulee 
Nälkä,    vilu.    jalka  kans  palelee. 

Tätä  laulaessa  pidetään  lapsi  sylissä 
ja  molempia  jalkoja  vuoroin  hääly- 
tetään. 

1184.  Alastani.    Vihervaara  n.  2472. 
—11. 

Ylhäinen.    Manta  Lindström,  12  v. 
Lasta    tonssutetaan    ja    sanotaan: 

pun,  sapun, 
Sika  mettään  mennee, 
Konkkis.  knnkkis. 
Koira  kotia  tullee.» 

1185.  Harjavalta.    Ruusunen  n.  105. 
—03. 

Sipu    sapu    sipil    sapU 

Koera  mettääm  mennee, 


Lomppis,  lomppis, 
Koera  kottiil  tullee. 

1186.  Kokemäki.     Kujanpää   n.   26. 

-M/i31. 

Lovisa  Välimaa,  6K  v. 

Lomppis  lomppis  koirat   met- 
tään menee 
Sipu  sapu  m|iu  sapu  kottii  tullee. 

1187.  Kokemäki.     Kujan/pää    n.    4. 

-10/u-'/. 
Erland  Hakanpää,  70  v. 

Lomppus,  lomppis, 
koiral  mettään  mennee. 
Sipu,  sapu, 
Bipn,  sapu, 

5  kottii  tullee. 

1188.  Kokemäki.      Paasikivi    n.    15. 

Kuoppala.  Amanda  Stenberg,  50  v. 
Tuuti  laulu. 

Lomppis,  lomppis,  koira  met- 
tään mennee- 
Sipu  sapu,  sipu  Bapu,  kottii  tul- 
lee. 

1189.  Kokemäki.   Sallgen  n.  3.  —90. 
Loms".    loms',    kura    me1 

mennee, 
sipu,  sapu,  sipu,  sapu  Icottiin  tul- 
lee. 

1190.  Kiikka.    Oksa  n,  24.      —05. 

Miina  Hannu,  2">  v. 

Lapsen  hyoäilylaulu. 

Konkkis,  koukki-,  koira  met- 
tään   liiennee. 


N.iiks'  meijän  Maijaa.    1190—1198. 


315 


Sipu  sapu,  sipu  Bapu,  takasin  tul- 
lee. 
Selitys:  Laulaja  pitää  sängyssä  istu- 
van lapsen  jaloista  kiini  ja  nostelee 
niitä  vuorotellen.  Ensin  harvaan, 
mutt.i  Mttrn   taajempaan. 

1191.  Hämeenkyrö.   Valkama  n.  25  a. 

—21. 

Kyröskoski.  Armas  Valkama,  12  v. 

Lomppis  lomppis  koirat  met- 
tään menee. 
sipu  sopu  sipu  sopu  kotiin  tulee. 

1192.  Honkajoki.      Kolho    V.   J,   n. 

796.  —09. 

Kun   lapsen  jalkojen   kanssa  leiki- 
tellään, niin  sanotaan,  ensiksi  hitaasti. 

»Lomppis    koira    mettään   me- 
nee.» 
Sitten  nopeasti: 

»Kipin  kapin  kotia  tulee.» 

1193.  Honkajoki.    Hirsikoski  Anna, 
n.  30.  -a/3ä 

Lompsis,   kompsis  koira  met- 
tään menee, 
sitten  kun  jalaat  paleleen  rupee: 
kipi.  kapi,  kipi,  kapi  kotia  tulee. 

1194.  Lempäälä.  Vihervaaran. 4313. 
—13. 

Kun    kierretään   pikkulasten   käsiä 
ulospäin,  sanotaan  harvaan: 

Lonkin1  lonkin 

koira  mettään  mennee. 

n  päin   kierrettäissä  sanotaan 
nopeasti: 


Sipin1  säpin 

sialta  takasin  tullee. 

Näiks'  meijän    Maijaa? 

1195.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2460. 
—11. 

Männistö.     Maria  Renholm,    56   v. 
Kehtolaulu. 

Tipu  tipu  teijaa. 
Näiks  meijän  Maijaa1? 
Hame  oli  sammalsaijaa, 
Tröijy  oli  sammaa  laija. 

1196.  Harjavalta.     Ruusunen  n.    98. 
—03. 

Sipu  sapu. 

Sipu  sapu  saijjaa, 
Näiks  meem  Maijjaa? 
Hame  oli  saijjaa, 
Tröijjy  sammaa  laijja. 

1197.  K okrm Hki.  Sallgen  n.  8.  — 90. 
Sipu  saijaa,  näiks'  meeif  Maijaa, 
hame  oli  saijaa  ja  tröijy  sammaa 

laija? 

Sormien  nimet. 

1198.  Hunnia.     Vaahtoranta   n.    50. 

—28. 

Sormien    nimet    opetetaan    lapsille 
seuraavalla  lorulla: 

Tomitutt1,  rikiputt, 
longermann.  järttahan2,  pikku  vi- 

kuriviiri. 


1194.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

1195.  l  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

1198.     '  Tomi  p|utl  :  Tomi/utt.  — -  |J|ärttahan  :  järttahan. 


31C, 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1199.  Oripää  Solo  n.  327.  14. 

M.p.  Hattulassa. 
Peukalopukki, 
Suomen  lukki, 
Kultaralli, 
Sokarvalli, 
1'ikkulilli. 


1203.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2299. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  .">5  v. 
Sormien  nimet: 

Peukalo:  Tummentukki, 
laalmanni, 
keikkasormi, 
kultakranni, 
n  pikkanen  pikilintu. 


12CC.  Laini.    I' ihrrriuiiii  n.   :':>:><>  a. 
il. 
Latva.  Manda  sillanpää,  35  v.  1204.  Alastaro.    Vihervaara  n.  J298. 


Sormien  nimet: 

Peukalo  =  tumentukki, 
liiskapotti, 
laalmanni. 
kultakranni, 
piäni  pikilintu. 

1201.  Ori/pää.    Vihervaara  n.  .'341  a. 

■11. 

Kalle    oksanen,    61     v. 
Sonniin  nimet: 

Peukalo:  tummentukki, 
liiskaplotti, 
laalmanni, 
kultakranni, 
pikkunen  pikilintu. 

1202.  Lomitin.    Vihervaaran.  1324a. 

13. 

.s, .iiiinii  nimet: 
(lapset  lukivat.) 

Peukalo      peukalopukki1 
Qummentukki, 
laalmanni, 
kultakranni, 
pikku1  tipulintu. 


-11. 
Sikilä.    Eräs  ll-vuotias  poika. 

Sormien  nimet: 

Peukalo:  Peukaloplotti, 
Suamen  >-*  > t  r  i . 
laakmanni, 
kultakranni, 
5  pikkanen  pikilintu1. 

1205.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2297 

11. 

Sikilä.     Vilho    Vieno,     i 
Sormien  nimet: 

Peukalo:  Tummentukki, 

leikkipuin. 
lonkkamanni, 
petrinanni, 
5  pikkanen  pikilintu. 

1206.  Alastaro.    Vilu  i  vaara  n.  2296 

II. 
\  Ihäinen.    Hilma  Ala  Pouta,  82  v. 

Suniin  n  imiiel: 

Peukalo:  Tummantukki, 
Liiskaplotl  i, 
laalmanni, 


1202.    '  yi.  |Peukalo  =  nummentukki|. — 2  |Pi|  :  pikkutipulintu. 
1204.    '  Alla  ylipyyhittj  :   Peukalo-tummentukki,  liiskapotti,  \aalmanni,  kulta- 
kranni   piäni  pilvilintu|. 


S  »rmi  -ii  nimet.     L206     1212a 


kultakranni, 
5  pikkunen  pikilintu. 

1207.  Kokemäki.     Paasikivi    n.    21. 

30/      no 

—      /12  uö- 

Kuoppala.    Kuullut    äidintään 
Amanda  Stenbergiltä,  n.  50  v. 

Peukalo-pukki, 
Tuomen  tukki. 
Lonkamanni, 

Kultaränni. 
b  Pikkuliru. 

1208.  Tyrvää.      Vihervaara    n.    392. 
—09. 

Punkalaidun.  Vanttila.  Kalle  Ny- 
gärd.   i".  v.    Kuullut  Tyrväällä. 

Tyrväällä  on  lapsille  opetettu  sor- 
mien  niinet  seuraavasti: 

Peukalo       Peukalopuntti, 
paakermanni, 
isosi  i  mii. 
kultaralli. 
pikku  tiriliri. 

1209.  Hämeenkyrö.  Vihervaaran.  &1Ö 

—10. 

Rauma.  Emma  Grönberg,  50  v. 
Kuullut    H:kyrössä. 

Hämeenkyrössä  ovat  lapset  sor- 
mille antaneet  seuraavat  nimet: 

Peu  ka  lopu  ntti 
Suonien  suntti 
Valtermanni 

Knltarulla 
Pikkurilli. 

1210.  Honkajoki.  Kulin,  ]'..[,  n.  213. 
—09. 


Sunin  m  niinet: 

Peukaloputti  =  peukalo. 
Suomensutti    1     etusormi]. 
Langermanni  [      keskisormi]. 
Kultapränni    [=  nimetön], 

5  Pikkulilli  =  pikkusoimi. 

1211.  Parkano.    Tyyskä  n.    i.    -88. 

Sormien  nimet: 

Peukalo  puttis 

Suonien  suttis, 
Ottermanni, 
Kultakranni. 
s  Pikkn-lilli. 

1212.  Kurrin.    Kaukamaa  L.  n.  768. 

aU30. 
Kirkonkylä.     Maria    Nikola,    82    v. 

Arvotus. 
Peukaloputti. 
Suomen  sutti, 
Lonkermanni, 
Kulta  pänni, 
5  Ja  pikku  lintu  liina  häntä. 
Joka  läpi  seinän  lentää. 

1212  a.  Kurria.  Satakuntalaisen  osa- 
kunnan kotiseuduntutkimuksia: 
Blom  Kaisu,  Karvian  naisten 
käsityöt,  siv.  108.  — 30. 

Sormikkaita  on  tehty  kaikenväri- 
sistä langoista  ja  myöskin  villalan- 
goista. 

Arvoitus: 

Peukaloputti.  Suonien  sutti. 
Lonkermanni,  kultapänni, 
ja  pikkulintu,  liinahäntä. 
joka  läpi  seinän  lentää. 


318 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1212  [i.  nuoresi.    Luulonen  Ahto,  n. 

33.  —17. 
niien    niinet: 

Peukalo  putti,  Suamen  sotti, 
Lekkermanni,  Eultaralli,  Pikke- 

rille. 

1212  y.  Buovesi.    Luuionen  Ahto,  n. 

34.  —17. 
3ormien  nimet: 
Täintappaja,  Voinlappaja, 

Piki-Pietari,  Nimetön-Matti,  Pik- 

kulilli. 

1212  6.  Buovesi.    Luulonen  Ahto,  n. 

35.  —17. 
Sormien  nimet: 
Peukaloputti,  Suamen  tutti, 

Longermanni,  Kultaralli,  Hopea- 

piiukka. 

Soutaa  joutaa. 

1213.  Lavia.  Nurmi  F,  n.  69.  —10Ul2 
\     Maja. 

Soutaa,  joutaa, 
Suomesta  saaree, 
Omenia  noutaa. 
Pähkinöitä  pähkimää. 

1214.  Tain  [n  ii.   Kullin  V.  J,  n.  817. 
—09. 

Soutaa,  soutaa 
Mamsellille  piimää  noutaa. 

1215.  K  maalahti.    Lindroos   n.  12*. 
—88. 

Haap'saari.  Eräs  40-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Kskolalta.  Muis- 
tiini'.  Tottijärvellä. 


Soutaa,  soutaa, 
Kylli  maarin  joutaa. 
Lukkari  perää  pitää 

l'appi  soutaa. 
5  Soutaa,  soutaa. 
Suo  meille  kalasia. 
Apa jällen  ahvenia. 
Paalien  kosken  kuoreina, 
Kiiskit  kiven  rakoon. 

Soutaa,  soutaa. 

1216.  Siikainen.    Helomaa  Kyllikki, 

n.  78.      30. 

Ison-Salon   emäntä   76   v. 

Rysää  laskettaessa  laulettiin1: 

Soutaa,  soutaa 
Suomesta  saareen, 

omenoita  ottamaan, 
pähkinöitä  poimimaan, 

solutta  ja  viinaa  laskemaan, 
tammisesta  tynnyristä, 
koivusen  tapin  takaa. 

Suutari   Kraatari. 

1217.  Eura.    Järvinen,   n.   9.   — 52. 

Suutari,  kraatari. 
Papin  poika  Pietari. 
Tee  minull'  nippu-kengät,  nappa- 
kengät, 
Minä  menen  kauas  naimaan. 
s  Pino-pirjan  tytärt  ja  KankasalaD 

Kaijaa. 

1218.  Port.    hiilmiin  >n.  16. — 95. 
Katriina  Sjövall,   75   v. 
Suutari,  kraatari, 


1216.    1  Runon  loits.  viittaavasta  otsikosta  huolimatta  on  se  tähän  otetta, 
koska  samanlaista  toista  ei  ole  loitsuna  esiintynyt,  mutta  kyllä  lasten  viihdy  tyBlukuina. 


Suutari  Kraatari.    12 1  s     L221. 


319 


Papinpoika,  Pietari, 
Tee  lnpsill'1,  tee  lapsill'1  nipunapu 

kengäti 

Älä  pane  nirkkoi, 
5  Älä  pane  korkoi. 
Tee  lapsill'1,  tee  lapsill'1  nipunapu 

kengät! 
Älä  pane  nahkaa, 
Pane  vähän  rahkaa. 
Tee  lapsill'1,  tee  lapsill'1  nipunapu 

kengät! 
10  Älä  pane  nauhoi, 
Pane  vähä  jauhoi, 
Tee  lapsill'1,  tee  lapsill'1  nipunapu 

kengät! 

1219.  Oripää.     Vihervaara  n.   2385. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,   7i  v. 
Kehtolaulu. 

Suutari,  raatari, 
Papinpoika  Piatari, 
Tees  mulle  nippukenkä,  nappu- 

kenkä, 
Minä  menen  naimaan 
5  Kankastalon  Kaisaa. 

1220.  Loimaa.    Tallgren  n.  17.  —14. 

Maria  Tuominen,    57  v.    Mp.  Maa- 
riassa. 

Suutari  kraatari  tulee  meille1, 
tekee  minulle  nippu  kengät, 
nappu  kenget[!] 
minä  mene  kauvaks  naimaan 
5  kankaan  korpeen. 


Siellä  tehdään  nisukakoo, 
kiltti  kakkoo, 

kihlat  paunaan  kiven  rakkooV; 
kivet  ruppe  kukkumaan. 
10  kodan  ovet  kolkkumaan, 
kattilan  sankat  kolkkumaan2. 

1221.  Loimaa.     Vihervaara  n.  4474. 
—13. 

Karoliina  Puisto,  72  v. 
Lasten  laulu. 

Suutari  räätäli 
Tee  mulle  nippu kenkät,  nappu- 

kenkät, 
Minä  menen  naimaan 
Kankassalon  Kaisaa. 
5  Siälä  tehrään  nisukakkoo  ylkälle, 
Ylkä  antaa  kaaselle, 
Kaase  pannee  kiven  päälle, 
Kivi  ruppee  kiikkumaan, 
Koran    (=  kodan)    ovi    kolkku- 
maan, 
10  Pappilan  paransankat  helisemää- 

hän 
Ison  hevosen  heinii 
Vähän  varsan  kauroi. 
Kokit  tuasa  (=  tuvassa)  nauroi, 
Kokin  pojat  porstuasa, 
15  Kukko  laulo  muurin  päällä: 
Heis  kukko  leijaa, 
Kukkon  kinnas, 
Kanavvarvas1, 
Taas  travari  huijaa. 
20  Ei  nyt  muuta  kun 
Tirkun  teijaa. 


1218.    >  lapsje|ir  :  lapstir. 

1220.  »  tulee  »meille*  :  t.m.  —  *  yi.  lyijyk.:? 

1221.  *  Kanavvar|r)as  :  Kanavvarcas. 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja, 


1222.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2407. 
Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Kehtolaulu. 

Suutari,   kraatari,   papinpoika 

Piatari, 

Tee  mulle  nippukenkät,  nappu- 

kenkät! 

Minä  menen  naimaan 

Kankasalta   Kaisaa, 

Pino-Pirjen   tytärtä    kattomaan. 

1223.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  90.      ' \05. 
Ritalan    Pajuoja.     Miina    Pumpuli, 

68    v. 

Univirsi. 

Suutari  kraatari, 

Pyhä  poika  Pietari, 

Tee    mulle  nippakengät,  nappa- 
kengät, 

Minä  menen  naimaan, 
5  Kauas  kankahille, 

Pinopilven  tyttäriä; 

Siellä  nisul  leivottiin, 

Morsiamelle  annettiin, 

Morsian  anto  pietille, 
io  Pieti  anto  yljälle, 

Ylkä  pani  kiven  päälle, 

Kivi  rupes  kiikkuun. 

Kodan  ovel  kolkkuun. 

Kissa  mauku  kirkon  päällä, 
15  Toinen  tornissa  torasi, 

Pappi  luuli  pampul  soivan, 

Lukkari  papin  lukevan. 

Taipaleen  ämmä. 

1224.  Loimaa.     Vihervaara   n.    1466. 

13. 

Tuutulaulu. 

Taa  taa  Taipaleen  ämmä 


Katkasi  valkosen 
Vasikan  äännän, 
Teki  siitä  kirnun  koitan1 
s  Kirnua  silla  paljon  voita. 

1225.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2350 

—1 1 . 

ylhäinen.    Manta  Lindström,  12  v. 
Lasten  laulu. 

Tui  tui,  Tuittulan  ämmä, 
Taitit  sen  viattoman 

vasikan  hännän. 

1226.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi,  n. 

213.  —12. 

Heinijärvi.    Aliina  Happi,  65  v. 
Tuittuil  luittuit  Tuittulan  ani- 
mat 
tahtovat  Villilän  vasikan  hännän, 

tekivät  siitä  sitten  kirnun  männän 

tekivät  silla  palju  voita. 

1227.  [Parkano.]  Räisä  K.  n.  16.  —30. 

[Loppuosa  ketjurunoa.] 

Ait1  täit  täit  täit  taipalen  äm- 

[m]ä, 

katkasi  Katilan  vasikan  hännän, 

teki  siitä   kinum  männän  ja  kir- 

nus  sillä   voita  ; 

Hiilinä   se   voi   on.  kettu  sen  söi, 

Hiilillä    se    kettu,   aittall 

5  alla.   miliuä  se  aitta,  valkija  Ben 

poltti-, 
niilinä   sr   valkija,  vesi  sen   sam- 
mutti, 
niilinä  se  vesi,  härkä  Ben  joi, 
inilina  se  härkä,  susi  sen  tappaa, 


1 224      '  r.  (      männän). 

1227.     >  kkrssa  pieni  alkukirj.  —  -  pol|l|tti  :  p 


Tiiru  liiru  vettii  kantaa.    1227—1235. 


321 


mihnä  se  susi,  kirves  sen  tappaa, 
m  mihnä  se  kirves,  kaukana  kan- 

nonnenäs, 

mihnä  se  kanto,  tonkat  sen  söi, 

inihnä  ne  tonkat,  linnut  ne  söi, 

mihnä  ne  linnut,  yhdeksän  meren 

takana  vehrijäisen    kiven  alla. 

Tiiru  liiru   vettä  kantaa. 

1228.  Eura.  Eäyriru  n  n. 48.  —1AUl2. 
Maiia  Rinne,  n.   54  v.    P.p.   Piik- 
kiössä. 

Tiiru  liiru  vettä  kantaa, 
taaru  laaru  lähteestä. 

Tipu,  tipu,  taapota. 

1229.  Oripää.     Vihervaara    n.   2462. 

—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,  74  v. 
Lasten  laulu. 

Kananpoika  piipotti: 

Pot  pot  pot, 
Minun  pitää  munia 
Ja  kenkätä  käyrä. 

1230.  Alastaro.    Vihervaara  n.  5467. 

—11. 

Sikilä.    Hilma  Vieno,  42   v. 

Tipu,  tipu,  taapota. 
Pot  pot  pot! 
Minun  pittää  munia 
Ja  kenkätä  käymän. 

Toukotamma. 

1231.  Noormarkku.   Koskilahti  n.  37. 
-8/,04. 

Sofia  Fors. 

Lasten  laulu. 

Toussun,  toussun,  toukotamma, 


1234.     1  r.  (=  rintaa). 


Ei  se  kynnä,  ei  se  kanna. 
Pieni[ä]  lapsia  kirkkoon  vie. 

Tätä  laulaessa  pidetään  lapsi  pol- 
vella istumassa  ja  siinä  keinutetaan. 

1232.  Siikainen.      Lindqvist    Terttu, 
v.  5.  —30. 

Otamo. 

Taii,  tau  taukarihununa 
laiska  Laurin  konkarilla, 
ci  se  kynnä  eikä  kylvä, 
eikä  se  jouluna  piäniä  poikia  perä- 

säs  verä. 

1233.  Oripää     Vihervaara   n.   2358. 
—11. 

Tanskila.    Maija  Välilä,   74   v. 

Kehtolaulu. 
Tou  tou,  Tourun  tamma. 
Ei  se  kynnä,  eikä  kanna, 
Eikä  lapsia  vetele. 
Pramin  ori  se  kyntää,  se  kantaa, 
5  Se  lapset  vetele. 

1234.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2473. 
—11. 

Männistö.    Mikko  Sulonen,  23  v. 
Lasta  toussuttaessa  sanotaan: 
»Touru.   touru,   touru   tamma, 
Ei  se  kynnä,  eikä  kanna, 
Eikä  varsall  mammaa1  anna.» 

1235.  Harjavalta.  Ruusunen  n.  108  a. 

—03. 

Tuoturi  humina. 
Toussuttaja  ottaa  lapsen  polvelleen, 
ja  tuota  siinä  sitte  hytkyttää  laulaen: 

Tou,  tou,  touturi  humma 


21 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Ei  hän  kynnä  eikä  kanna 
Eikä  varsaansa  imetä. 

1235  (.'.  Harjavalta.      Ruusunen     n. 

108  b.  —03. 

'Jimi  tmi  tonturi  humma, 
Ei  se  kynnä,  eikä  kanna, 
Eikä  sitä  aisoin  panna. 

1236. Harjavalta    Huusmicn  h.  108c 

—03. 

Toti  tmi  tunturi  humma 
Ei  se  kynnä,  eikä  kanna, 
Eikä  m'  lapsia  vetele. 

1237.  Kokemäki.     Paasikivi    n.    5. 

15  7  03. 
Kuoppala. 

Tou,   tmi,   tmi,   tmi,   tmikuiiu 

tamma, 

Ei  -'•  kynnä,  eikä  sp  kanna, 

Eikä  se  kaikkein  lyädäkkä^anna. 

1238.  Kokemäki.     Lenvpainen    n.    ~< . 

12li04. 
Kuurola.     Hilja    Rintanen,    13    v. 

Kuullut    isältään. 

Lapsi  n  laulu. 

Tou,  tou,  toukarihumma, 
Ei  hän  kynnä. 
Ei  hän  kanna, 

Eikä  pieniä  lapsia  perässänsä  ve- 
tele. 

1239.  Kiikku.    Oksa  rt.  26.        —07. 

Juho  Turma.  6«  v. 

Lapsi  n   hyi  iiih/liiulu. 

Tourun,  tourun, 


to  ukku  tamma! 
E2i  ->'  kynnä, 
eikä  kanna, 
5  eikä1  lapsia  vetele 

(Touruttaminen  on  sellaista,  kun 
joku  istuupi  tuolilla  tai  sängyn  reu- 
nalla, hänen  jalkojensa  päällä  seisoopi 
lapsi,   jota    touruttaja    pitää    k 

kiinni.   Touruttaja  heiluttaa  jalkojaan 
ylös  ja  taas  alas.) 

1240.  Parkano.  Almin:  \~iljo,  n.  12. 
Alaskj  lä.  Helmi  Naskali. 

Kehtolaulu. 

Toussun,  toussun  taukotamma, 

ei  se  kylvä. 
ei  se  kynnä. 
ei  se  varsoja  vetele. 

1241.  Virrat.  Leander  n.  29*.       13. 
Maria  Vilhelmina  Spii-,  69  v.    Muis- 

tiinp.   Hauholla. 

Tiui— un  toussun  Tourun 

tamma, 
ei  se  kynnä,  ei  se  kann 
ei  se  imetä  varsojansa. 

Toussuttaissa. 

1242.  Loimaa.    Hollo  n.  572.   —09. 

Buisaa,  li"\  lää, 
Hiukset  pääsä  löyhää. 

1243.  Loimaa,    HoUo  n.   569.       09. 

I  apsi  polvella. 
Hummalla  aijaa  hössöttää, 
Pappilan  vaijaan  tössöttaä, 


1236.    '  h  ö|6äkkän :  lyöoäkkän. 
1238.    '  kk  --.I  isu  alkukirjain. 


Vaaxi  paaliin  uuniin.    1243 — 1250. 


323 


1244.  Lempäälä.  Vihervaaran.  4396. 
—13. 

Tuutilaulu. 

Huisaa  haisaa  nähikkös 

meirän  Kaisaa 
Kuinka  se  hyppäs  kruunu  pääsä 
Ja  patiinakenkät  jalassa? 


Vaari   pantiin   uuniin. 

1245.  Rauma.    Siren  T.  n.  49.  —04. 
Vaari  pantiin  uuniin, 

Vaari  pantiin  uuniin, 
Vaarilla  oli  tarkat  korvat 

Hän  uunissakin  kuuli. 

1246.  Tampere.    Vihervaara  n.  119. 
—09. 

[limainen.     F.    Saxberg.      Kuullut 
Tampereella. 

Tallin  lallin  laulettiin, 
kettu  pantiin  uuniin. 
Ketul  oli  tarkat  korvat, 
uunissaki  kuuli. 


Älä  itkekkee. 

1247.  Kokemäki.    Lempainen  n.  48. 

-5!i04. 
Lempainen. 

Lohdutus. 
Ala  itkekkee, 
Pappa  tulleelee, 
Tuo  uudet  ruojut  Jällelle 
Pikisaumaiset, 
5  Pukinnahkaiset, 
Juuri   kahden   markan   arvoiset. 


1 248.. s' Uh aint  n.  Oksanen  Kutri.  n.  30. 
-30. 

Ison-Salon     vanhalta     emännältä, 
;6    v. 

Lastenloru. 

Faari  menee  pitkälle  sillalle, 
tuo  siritä  punaset   sukat, 
keltaset  kengät, 
kultahopeasnöörit  päällä. 


B.   Muita  lasten  runoja. 

Hämähäkki  seinäsäkki. 

1249.  Kankaanpää.    Luihu.     n.    94. 

-™*90. 
Miina    Hakola,   5lJ   v. 

Hämähäkki. 
»Härnniähäkki,  seinäsäkki, 
Kuninkaan  kulta-kerän  rahan  va- 
ra a  s.» 

Kissan  vala. 

125C.  Kankaanpää.    Laiho    n.    102. 
-WU90. 
Kaarle  Oukari,  22  v. 

Kissan  vala. 

»Minä,  kissa  katimpoika, 
lupaan  ja  vannon, . 
kivet  ja  kannot, 
hiiret  ja  rotat, 
5  hengeltä  pois  otan, 
enkä  varaasta!» 


324 


Yiilidytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kuljin  Turun  takatietä. 

1251.  Kiukainen.    Ilen  n.  1.     — 90. 
Kuljin  Turun  takatietä, 

Hämeenlinnan  härkä  tietä, 
llrir.it  uosti  hattuansa, 

Talon  pojat  lakkiansa, 
5  Kerjäläisel  keppiänsä, 
Ja  mua  uaurettiin  niin. 

1252.  Kokemäki.    Lenvpainen  n.  166. 
—  ul?09. 

Kustaa  Johansson,  n.  60  v.    Kuul- 
lut Ulvilassa. 

Jokin   katkelma. 

•  II'  rrat  niisti  hattujansa, 
Talonpojat  lakkejansa, 
Kerjäläiset  koppejansa.» 

Kuru,  kuru  kuppiin. 

1253.  laivia.    Sulo  n.  213.         —14. 
M.p.    Hattulassa. 

Kuru  kuri  kuppiin, 
Vaivasen  rattiin. 

Kuulin  korvessa  kellojen  soivan. 

1254.  Noormarkku.  Lindgren  n.  236. 

-2°lu92. 

Kaisa  Kreeta  Lönberg,  synt.  1810 
Noormarkussa. 

[Kirjall.    vaikutusta.] 

Kettojen  soitto. 
Kuuliin  korvessa 
Kellun  soivan. 
Kävin  mä  kummaa  katsoman: 


Kello  kiikku  oksalla. 
5  Kulta  kielin  läpätti, 
Orava1  oivasti  soitteli, 

Pihka  pivo  pimputteli, 

Käytteli  käpyniiles. 

Kuulemaan  oh*  kutsumina, 
m  Kaikki  kokon  katsonunna 

Metsolan  mirrit, 

Tapion  turrut, 

Jänes  .Inssi  jntteli, 

Suden  suku  veisasi 
15  Vienoa  virttä, 

Aamun  arinasta  ääntä 

Tapiolan  kirkossa 

Metsolan  kirjasta. 

Linnut  ue  lauleli, 
bo  Yaivkset  \  iritteli, 

Korppi  ääntä  korkonteli, 
Kakkuri  kaakotteli, 

I Iulik.ij.it  huuteli 
Humeasti  huikutteli, 

25  Rastaskin  ratkutteli. 

Kiekko  rinnallaa  ripotti, 

Pikku  linnut  piipitteli. 

Karhu  oli  kappalainen, 

Ilves  imelä  veisaja, 
30  Jänes  juttuin  julistaja 

Kertoi  kuulut   kunnolla. 

Kurki  koirat  karkotteli. 

riiinui  uni  lukkarina, 

Kakkuri  viimein  kapat  kanto, 
35  Susi  survasi   mittaan. 

Tämmönen  oli   Metsolan3  meno, 

Tapion  talon  komento 

Kirkon  menot  Uw  ik<> 

Korven  kolkossa  koverassa. 


1254.     •  Sak.  ii  ja  25  pieni  alkukirjain.  — 2  riniia  :  rinna//a. 
— '  kkssa  pieni  alkukirj 


Kyyhkysen  muna.    1255—1261. 


325 


Kyyhkysen  muna. 

1255.  Säkylä.    Ääri  n.  '.'.  —  86. 

.joki. 

Kyyhkynen. 

liuu,  huu,  hulluuttani, 
Annoin  kannalle  kymmenen  mu- 

aaa, 

Sain  kanalta  kaks'  munaa, 
liuu.  huu  hulluuttani. 

1256.  Alastaro.     Vihervaara   n.  260. 
—11. 

Sikilä.     Vilho    Vieno,    45    v. 

Kyy,  kyy  kyy  kymmenen  mun- 

naa, 

Vahetin  kauan  kans,  sain  kaks 

munnaa.» 

1257.  Noormarkku.    Ollinen   n.  547. 

—  89 

Noormarkku.    Asda  Maria  Ollinen 
10  v.    Kuullut  Maija  Luvisa  Ollilalta 

Kyyhkysellä  oli  ennen  ollut   kym 
menen  munaa,  mutta  kana  sai  houku 
telluksi  sen  vahettamaan  kanssansa^ 
vaikk*ei  hänellä  ollut  kuin  ainoastaan 
kaksi  munaa  ja  sen  vuoksi  sanookin 
kansa  kyyhkysen  valittavan  vielä: 

Kyyn,  kyyn,  kymmenem  man- 
naa, 
Vahetin     kanan    kans'    kahteen 
munnaan. 

1258.  Kankaanpää.     Laiho    n.    93. 

—  "U90. 

Santra   Hakkuri,    21  v. 

Kyyhkysen  sana. 
»Kyh,  kyh.  kyhkynen, 


kymmenen  munaa, 

Vahetin  kahteen  kanan  munaan. 

Kaihiin  pääni  harmaaksi. 

Niin  sanoi  kyyhkynen,  kun  oli  va- 
hettanut  munalukua  kanan  kanssa. 

Käki  kukkuu. 

1259.  Säkylä.     Iisakki    Ääri    >i.    1. 

Pyhäjoki. 

Käki. 

Käki  kukkuu: 
Lyö  lato  lukkuun, 
Ann'  Antill'  avain, 
Ann'(a)  flikoilT(e)  vita-kakkoo 
5  ja  pojuT(e)  koivu  juustoo. 

Lasten  laulu. 

1260.  Noormarkku.  Koskilahti  n.  34. 

"/i  04. 

Maria    Viik. 

Lasten  laulu: 

Paimen  Luiru  ja 
lampurin  rotta. 
KylTkai  paimenen 
Lampurin1  krottaa. 

Lasten  kujeita. 

1261.  Kokemäki.    Santavirta    n.   53. 
—03. 

Säpilä.    Manda  Sillanpää,  50  v. 

Lasten  kuieita. 
Toinen  lapsista  sanoo  toiselle   kun 
se,  jolle  sanotaan,  on  ensin  määräyk- 
sen mukaan  sulkenut  silmänsä: 

Kalle,  Kalle,  paa  -un-  alle, 
niin  herra  antaa  rohtoo. 


1260.      *  Lampuri  :  Lampurin. 


826 


Viihdyt yslauluj a  ja  muita  lasien  runoja. 


Kun  sitten  toinen  avaa  suunsa,  syl- 
käsee   toinen  sinne. 

Lasten  laverruksia. 

1262.  Kiikku.    Esko  n.  5.     —03-4 

Lasten  laverruksia. 
Pääni  -yhyy  päivällistä, 
ottani  orjan  murkinaa, 
vattani  varitaikinaa, 
perseeni  pieniä  vittoja. 

Lasten  loru. 

1263.  Alastaro.    Vihervaara   n.  2304 
ja  2305.    —11. 

Manta  Heikola.  29   v. 
Lasten  loru. 

a)  Kissa  kusi  kellariin, 
Ämmä  pani  tynnäriin, 
Maisti  olikos  sualaa. 

Toisella    kielellä    edellä    oleva    on: 

b)  Saakus  sii. 
Laarin  kel, 
Tikkos  maa, 

Liko   laasna. 

Linnun  pesän  löytöjä. 

1264.  Merikarvia.    Roslin   M.  n.  27. 

—88. 

Löysin,  löysin  linnunpesän, 
Mutt'  en  sano  sulle. 

Löytäjä. 

1265.  Tyrväa.    ÄMstedi  n.   il.    -03. 
lllo.  Anna  Stiina  Korkeamäki,  70  v. 

Kuullut   isältään. 

Kehtolaulu. 

Menin  minä  kerran  kappaleen 
matkaa, 


Näin  ketun  juaksevan, 

Luulin  orhiin  olevan; 
Sitä  minä  karkasin, 
-.  Sitä  minä  parkasin 
Koko  sen  pitkiin  talvisen   yän. 
Menin     minä     taas     kappaleen 
matkaa, 
Jouduin  lukkarin  porstuaan; 
Löysin  sieltä  kirnun  männän, 
io  Luulin  sen  kirkuu  avaimeks. 
Sitä  minä  kääntelin, 
Sitä  minä  vääntelin, 
Kuku   sen   pitkän   talvisen   yän. 
Menin     minä     taas    kappaleen 
matkaa, 
15  Jouduin  Sipin  kellariin. 
Löysin  sieltä  piimäpytyn. 
Luulin  sen  kirkonkelloksi: 
Sitä  minä  koittelin, 
Sitä  minä  soittelin, 
äo  Koko  sen  pitkän   talvisen   yän. 
Menin    minä    taas    kappaleen 
matkaa. 
Jouduin  papin  kamariin. 
Löysin  sieltä  höyhentyynyn, 
Luulin  aeittyen  "levän, 
25  Sitä  minä  trussasin, 
Sitä  minä  pussasin 
Koki»  sen  pitkän  talvisen  yän, 

Minä    menen    mettään    kettuja 
pettään. 

|  Ks.  Tuutulauluja:   lluis  sika  j.n.e.] 

1266.  Tyrväa.  Kullan  „.  l:'7.     \n:; 
i  apiola. 

/  asten  laulu. 
Minä  nieen   mettään 


Minä  menen  mettään  kettuja  pettään.    1266—1275. 


327 


Kettuja  pettään, 
Jäniksiä  jättään, 
( »ravia  ottaan. 

1267.  Hämeenkyrö.    Mattila  K.  n.  I. 

—  03. 

Lasten  laulu. 

Isä  moni  metsään 
Kettuja  pettään, 
Jäniksiä  jättään, 
Karhuja  kaataan. 

1268.  Vi  silahti.  HeJs.  Suom.  Normaar 
lilys.konv.:  Lindroos  n.  21*. 
—92. 

[  Kirkonkylä].  Helmi  Lindroos,  13  v. 

Minä  monen  mettään 
kettuja  pettään, 

oravia  ottaan. 
jäniksiä  jättään, 

5  susia  suistaan 
karhuja  kaataan. 

1269.  Lempäälä.  Leander «74*. — 13. 

Maiju  Mäkinen,  64  v.   Kuullut  lap- 
sena.   Muistiinp.    Hauholla. 

Isä  meni  mettään, 
kettuja  pettään, 
oravia  ottaan, 

jänistä  jättään. 


1270.  Pirkkala.   Starck  n.  25*. 
Mennään  mettään 
kettua  pettä(mä)än 
jänistä  jättä(mä  (än 
oravaa  otta(ma  |an. 


-89. 


1271.  Ylöjärvi.     Pohjankanervo    T, 
n.  31.    —Mli31. 
Kirkonkylä.     Kust.   Arv.    Koivisto. 

64  v.  M.p.  Kunnalliskodissa. 

Minä  menen  mettään 
kettuja  pettään, 
oravia  ottaan 
ja  jäniksiä  jättään. 

1272.  Eräjärvi.  Tyyskä   1595  n.  72*. 
—04. 

Aleks.  Ahlgren.  71  v. 
Minä  menen  mettään. 

Minä  menen  mettää 
Kettuja  pettää 
Jäniksiä  jättää 

Oravia  ottaa. 

1273.  Eräjärvi.  Tyyskä  1977 n.  IM* . 

—06. 

Mies  meni  mettään. 

Mies  meni  mettään 
Kettuja  pettää 
Oravia  ottaa 
Jäniksiä  jättää. 

1274.  Orihvesi.  Jokinen   n.  4*.  — 03. 

Eräs  vanha  mummu. 
Lasien  laulu. 

Isä  meni  mettään 

Kettua  pettään 

Jänistä  jättään 

Oravaa  ottaan. 

Ruov.  ks.  n:o  538. 

1275.  Keuru.    Vegelius  n.  13*.  —07. 

Varsin    tavallinen    muoto    Keuruulla. 

Huis  sika  mettään, 


328 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kettuja  pettään, 
Jäniksiä  jättään, 
i  »ravia  ottaan 
Susia  sulkeen 
Karhuja  kaihteen. 

1276.  Virrat.   Leander  n.  20*.  —13. 
Maria  \  aihelmina  Spir,  69  v.  Muis- 

tiinp.  Hauholla. 

Minä  menes  mettään, 
Jäniksiä  jättään, 

oravia  ottaan. 

1277.  Satakunta.  Peteliusn.5. — 15. 

Juho  Malja,  43  v.    Kuullut   Sata- 
kunnan rajamailta,  ei  muista  keneltä. 

Metsä-miehen  laulu. 

Minä  menin  mettään 
Kettuja  pettään, 

(»ravia  ottaan. 
Jäniksiä  jättään. 


Minä  puhun  juttua. 

1278.  Kiikka.    Esko  n.  6. 
Minä  puluin  juttua. 
susi  vei  kuttua. 
veti  yli  aidasta. 
piti  kiinni  paidasta; 
5  paita  repes,  susi  häpes, 
ja  meni  pois. 


Kun    susi    vei    kuttua    parrasta 
Ja  piru   haki  mettäsä  varrasta. 
5     Tien  minä  vieläkin  uudempia: 
Kasvaa  sielä  vielä  suurempia, 

Kasvaa   myÖS  sielä   kiljuva   piru: 
Ajaa  takaa. lupaa  tappaa. 

Näntä  juoksee  pitkin  seivästä 
io  Piha  kourasa. 

Emäntä  juoksee  pitkin  kiulua 
Navetta  kourasa. 

1280.  Tyrvää.  Kaihta  n.  224.—9lt04. 
Tapiola.     Al-ksi   Viitamäki,   18  v. 
Kuullut     Matti    Apiaiselta,     kotoisin 
Hauholan  kylästä. 

Minä  puhun  juttua. 
Että  susi  pani  kuttua. 
Heitti  yli  aidasta, 
Piti  kiini  palloBta[I], 
5  Rapsahutti  paidasta. 
Kuttu  pääsi  karkuun. 
Susi  rupes  parkuun: 

Juu   1111   1111   uu. 


03-04.   1281.  Tyrvää.   Äuke*  rt.  2. 

Lasten  loruja. 

Minä  puhun  juttua. 
Su-q1  vei  kuttua  pai 
Seitti  yli  aidasta. 
Kuttu  rupes  parkuun 
s  Ja  suvi-  vippaa  karkuun. 


'  >  m. 


1279.  Tyrvää.     Katajaranta    n.   81. 
Vi  04. 
Tyrvään  kylä.    läkki  Vahl,  20  v. 
i  lottekoa  kuulleet  uusia: 
Mettäsä  kasvaa  kuusia; 


1282.  Tyrvää.     Kollin    Väin»,   n    5. 
—  13,'i  03. 
Hilja   Kallio,  15  v. 

Kuulkaas  juttua. 

Susi  vei   kuttua. 


1281.     '  kk:ssa  säkeist.  2,  3  ja  5  pieni  alkukirjain.  —  2  *Misi*  vippas    B.V. 


Mitäs  Irenki  tekkee.     1282—1289. 


329 


Seitti  yli  aidasta, 
Piti  kiinni  paidasta, 
5  Paita  repes, 
Susi  häpes, 
Kuttu  pääsi  karkuun. 
Susi  rupes  parkuun. 

1283.  Hämeenkyrö.     Nyberg    Vivi, 

n.  198.     -12. 

Heinijäivi.    Loviisa  Hauska,  77  v. 

Minä  puhun  juttuu, 

susi  vei  kutiini. 

M'i  sen  sankarin  korpeen. 
heitti  sen  hännästä  orteen. 

1284.  Lempäälä.    Eelsing.  Alh.  opist. 
konv.    NurTchinen  A.  S,  n.  10. 

—84. 

Puhu  juttua. 

Minä  puluin  juttua, 
susi  vei  kuttua. 
heitti  yli  aivasta. 
piti  kii  parrasta, 
5  paita  repes,  susi  häpes, 
kuttu  pääsi  karkuun, 
susi  rupes  parkuun,  viäläkö  nyt! 

1285.  Sahalaliti.    Hahnsson    n.    331. 
—53. 

Juttelin  juttua. 
Susi  vei  kuttua, 
liritti  yli  aidasta, 
Piti  kiini  parrasta, 
s  Vei  sitten  korpeen, 
Pani  naahaan  orteen. 

1286.  Satula  Järsiä  F,  n.  36.    —91. 


Kuulkaas  uy  tätä  juttuu, 
ku  susi  kaniini  kut tmi, 
pitkin  aidan  vierun  aika  kieruu, 
oiefrl   häntä  lieriin. 


Mitäs  trenki  tekkee. 

1287.  Pori.     Riihonen   s.   46.    —95. 

Katriina  Sjövall,  75  v. 
Mitäs  trenki  tek'kee? 
Trenki  reiraa  rekkee. 
Kuka  lähtee  ajelemaan- 
Kissa  lähtee  ajelemaan. 
5  Kukas  jaksaa1 
Kissan  reisnt  maksa? 
Yhden  ryssän  ruplan, 
Takaisin  tulless'  »tuplan». 

Muni,  muni,  muikkaa. 

1288.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2316. 

11. 

Hilma  Ala-Pouta,  32  \ . 

Lapset  sanoivat  pyytäessään  jotain 

(silmät  olivat  silloin  kiinni): 

Muni,  muni  muikkaa. 
Kerjäläiskeikkaa, 
Hyväst  talost  jottain, 
Pahast  ei  mittaan. 

Joka  antaa,  niin  istuu  taivaasa 
kultatoolisa,  mutta  joka  ei  anna, 
istuu  huusisa  pussi  pääsä. 

Oletteko  nähneet  meiän    pukkia. 

1289.  1'ori.    Tuomi  n.  92.  —90. 
Oleks  nähny  meitin  pukkii 


1285.     *  Pulit.  kirj.  kokoelmassa. 


330 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


mettä-niitun  airalla? 

siilon  pitkät  harmaat  karvat 

ja  kikikellot  kaulalla. 

1290.  Pon.    Roosbhm  n.  70.     —04. 
Ruosniemi.    K.  Riihiko-ki 

Laulu. 

( lotteko  nähneet  meijän 
pukkia  Tuonelan 
aidan  vieressä? 

Sil  »ui  pitkät  ja  valko- 
s  sei  sääret, 
j.i  kilikilikello  kaulassa 

1291.  Noormarkku.    Mäkelä  n.  134. 

29 
( iletteko  poijaat  pukkeja  näli- 

nyt 
Tämän  kylän  pellon  aidalla? 
Sil'  on  pitkät  sarvet  päässä 
ja  kilikilikellot  kaullalla. 

1292.  Siikainen.     Lindqvist     Terttu, 

n.    6.        30. 

Otamo.      Koivumäen     mummulta, 
76   v. 

Lastenloru. 

Iluuriskutti,  kello  kanin . 
oletteko  nähny  meirän  kuttia 
teirän  niityn  airalla? 
Siir  oli  siliät  sarvet  pääs, 
s  kilikilikellol  kaulalla. 


Meirän  kuttua 

Teirän  niitun  airalla? 

Sillä  on  suuret,  pitkät  sarvet. 

Kili  kili  kello  kaulalla. 

1294.  Kauvatsa.     Santavirta   n.    92. 
—05. 

Kaakinmaa.    Fanny  Kaakki,  15  v. 

Ootteko  nähnyt  imijän  kettuu, 
meijän  niitun  aidasa, 
Sill'  oli  suuret  sarvet  pä" 
ja  kili  kili  kellot  kaulasa. 

1295.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo.  n.  :i7 
—31. 

Laulu   Kallionkielen  kyläsi  * 

Oletteko    aähny    meidän   puk- 
kia 
Kallionkielen  kiilalla 
Sill'  oli  suuret  sarvet  pääs' 

ja  kili-kili-kellot  kaulalla. 

1295  a.  Ikaalinen.    SS.   My  toi.  san. 
7i.  343.— w/n  27. 
Riitiala.    Kalle  1  usitalo. 
Tuutulaulu. 

Oletteko  aähäneet  meilän  puk- 
kia 
kallion-kielen  nilalla, 
sill'  oli  pitkät  sarvet  pei 
ja    kili-kili-kelloja    kaulalla. 


1293.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2355.   1295  *  lkaaUnen-    SS-  MxJio1  " 

n.  343.  —  wlu27. 

.lulliini. iki.    Kalle  i  usitalo. 


//. 


Ylhäinen.    Hilma  Ma- Pouta 
Kuuli  n  i  Oripää 

t  iletteks  nähnee 


Tuutulaulu. 

Oletteko,    velikullat,    kuttuja 

kuulin 


Paimenen  palkka.    1295/3-   I 


331 


heinäniitun  ailalla, 

niillä  on  saaria  Barvia  päässä 

ja  kdlikilikelloja  kaulalla. 

Paimenen  palkka. 

1296.  Tampere.  Kalliola  n.  3*.  — 13. 

Missäs  tämän  kesän  olit? 
Titilässä,  tätilässä. 
Mitä  siellä  tekemäss 
Metsän  karjaa  kaitsemassa 
5  Mitäs  sail  palkkaa'^ 
Viis  kuu-  koiraa. 
Mitkä  niiden  nimet  ovat? 
Yksi  Nikki,  oäveräkki, 
Uudenkirkon  ongennanni, 
io  Käkisalmen  käräpallo. 

1296  «.  Ruovesi.   Luutonen  Ahto.  n. 
53.  —17. 

Riu  rau  reporukka. 
Missäs  tämän  kevvään  olit? 
Itilässä,  tätilässä. 
Mitä  siällä  tekemässä? 
5  Jumalan  karjaa  kaitsemassa. 
Mitäs  sait  palkkaa? 
Viis  kuus  koirraa. 
Mitkä  niitten  nimet  oli? 
Ensin  Nikki,  toinen  Näkki, 
io  Kolomas  Näveräkki. 
Uuden  kirkon  audelmass 
Keräpallo! 

Pieni  lehmä. 

[Yert.    Ketjurunoihin.] 


1297.  Lempäälä.    Helsing.  AU;,  opis- 
ton lconv.  Nurkkinen  A.  S,  n.  9. 

—84. 

Ilyyvin  piäni  lehmä. 

Yhrellä  ämmällä  oh"  niin  pikkuruku- 
rukurukurukuruikkunen  lehmä  j.i  se 
pikkurukurukru1rukunikuiuikkunrn 
lehmä  lypsi  niin  pikkurukurukuruku- 
ruikkusen  maitoo  ja  sillä  oli  myöskin 
niin  pikkuruknrnkurukuruikkunen 
kissa,  joka  söi  kaikki  sen  pikkuruku- 
rukurukuruikkusen  lehmän  pikkuru- 
kurukurukruikkusen  mairon  ja  se  äm- 
mä sano,  että  hauhl 

(Hyvin    kovalla  äänellä,  että  kuul- 
telijä  säikähtyy  . 


1298.  Lempäälä. 
13. 


Vihervaara  n 


Pöytya.    Amanda   Berglund,   50  v. 

Pikkurukuruikkunen  satu. 
Oli  kerran  eräs  pikkurukuruikkunen 
muija.  Ja  sillä  pikkurukuruikusella 
muijalla  oli  niin  pikkurukuruikkunen 
pirtti.  Ja  siellä  pikkurukuruikkusessa1 
pirtissä  oli  niin  pikkurukuruikkunen 
kissa.  Ja2  sillä  pikkuruku  ruikkusella 
kissalla  oli  niin  pikkurukuruikkunen 
maitokuppi.  Ja  siinä  pikkurukuruik- 
kusessa maitokupissa  oli  niin  pikku- 
rukuruikkunen maitotilkka.  Ja  sillä 
pikkurukuruikkusella  muijalla  oli  niin 
pikkurukuruikkunen3  navetta.  Ja  siellä 
pikkurukuruikkusessa  navetassa  oli 
niin  pikkurukuruikkunen  lehmä.  Ja 
sillä  pikkurukuruikkusella  lehmällä  oli 
niin  pikkurukuruikkunen  juomakiulu. 
Ja  siellä  pikkurukuruikkusessa  nave- 
tassa oli  niin  pikkurukuruikkunen  palli. 
Ja  siinä  pikkurukuruikkusella  pallilla 


1297.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
1 2<8.     '   pikkurukuruikkuse  lla:  :  pikkurukuruikkus 
ku  rukuruikkusessan  :  pikkurukuruikkunen. 


'   -  a  :  Ja.  — 3  pik- 


332 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


istui  pikkurukuruikkunen  muija.  Ja 
lypsi  sitä  pikkurukuruikkusta  lehmää 

Bemmoseen  pikkurukuruikkuseen  kiu- 
luun. Ja  se  pikkurukuruikkunen  muija 
meni  sisälle  siihen  pikkurukuruikku- 
seen tupaansa.  Ja  laski  sen  pikkuruku- 
ruikkusen  kiulun  siihen  pikkuruku- 
ruikkuselle  muurille.  Ja  pikkuruku- 
ruikkunen kissa  joi  sen  pikkurukuruik- 
kusen  maitotilkan.  Ja  se  pikkuruku- 
ruikkunen muija  sano  sitä  pikkuruku- 
ruikkusta  kissaa:  »hui  mene  pois  kissa!» 

Pikkuinen  tyttö. 

1299.  Siikainen.  Oksanen  Katri.  n.  8. 

—30. 

Hieroja- Kristiinalta. 

Pika  pikkunen, 
paita  paskanen, 
misäs  viruit  ninw  kauvan? 
>it ;i  tekemäs,  paita  pesemäs, 
5  sielä  mä  vivuin  nii|^  kauvan. 

1300.  Oripää.  Tallgren  n.  50.  —14. 
Fiina  Virtanen.  M.  p.  Maariassa. 
Pikkunen  tyttö, 

likainen  paita, 

missä  olel  pitänyt  maita? 

I '.  —  iti  pyykkii. 
5  liikutin  maltai, 

keritsin  lampai, 

panin  juustoni  juoksemaan; 

karasin  kylään  kysymään: 

missä  Be  piti  syötämään? 
io  M\  lh  n  portaan  alla. 

1301.  Loimaa.    Tallgren  n.  16.  — 14. 

Maria  Tuominen.  .'.7  v.    M.p.  Maa- 


1301        '    kauan  :  kaman,  -     -    a-li 

1  ol|i|  :o. 


Pikkanen  piika, 
likainen  paita, 
missä  vii\  \  |  kauvan1  maita? 
Pesin  astiat8, 
5  liikutin  maltai. 
Hiljan  lampea  sauna. 
Panin  juuston  juoksemaan, 
menin  kyläsi   kysymään: 
missä  se  piti  syötämään. 

Punaset    sakat    ja    nahkarukat. 

1302.  Port?    Nordlund  n.  78.     —90. 
Punaset  sukat  ja   nahkarukat, 

joka  niihin  nyppäs,  niin  ne  hyppäs 
joka  niihin  kajos,  niin  ne  hajoa. 

1303.  Luvia.    Kiikonen  n.  6.     — 95. 

Luvian  luodot.   Aina  Josefina  \Yes- 
terlund-Maanpää,    17    v. 

Ennen   oi'   yks'    äinnf    ja    BlU 
äiiiin.iir  oi'  Hikka. 
sill  flikall'  oi'  punasel  sukat, 

Sill'   ämmäU'   Oi'1   vanhat    nahk'- 

rukat. 
Kun    niihin    rup  niin   ne 

repes'. 
Kun  niihin  kajos,  niin  ne  hajos'. 
Kun  niit'  nyppäs,  —  niin  ne  liyp- 

päs'. 

1304.  Mi  rikarvia.    Roslin  M,  n.  19. 
—88. 

Loruja,  runopätkiä  tahi  sakeita  j. n. e 

Ennen  oli  yks'  ämmä 
Ja  sillä  ämmällä  oli  poika 
ja  sillä  pojalla  "li  punasel  sukat 

Ja   inust.it    nahka   rukat 
astiat,  yi.  [asti]oilta]. 


Punaset  sukat  ja  nahkarukat.    1304     1310 


333 


s  Ja  k"  niihin  kajos' 

Niin  ne  tajos', 

Ja  ko  niihin  rupes', 

Xi'  ne  repes'. 

Ja  ko  niitä  nyppäs', 
...  \r  ae  nyppäs'. 

Pis,  pis,  ko  mä  päästä  rupeen: 

Ennen  oli  yks'  ämmä 

Ja  sillä  ämmällä  "ii  poika 

Ja  sillä  pojalla  oli  punaset  sukat 

j.n.e. 


1305.  Merikarvia.    Roslin   M.  n.  20. 

—88. 

Ennen  oli  äijä  ja  ämmä  ja  niillä 
oli  poika. 
Puhunko  mä  sen  päähän  asti'-     -   1309.  Tyrvää.  Rullaa  n.  247.  —ul104 


1308.  Punkalaidun.   Kotikoski  J.  W, 
Etnogr.  n.  70.  s.  25.  —09. 

4 

Loppumatoin  satu: 

YhdelTakalT  oli  kaks'  poikaa, 
toiselT  oli 

punaset     sukat,     toisella     vauli.it 

kenkä  rukat,  — 

kun  niitä  nyppäs,  niin  ne  byp- 

päs, 
kun  niihin  kajos,  niin  ne  hajos,  — 
kun  niihin  rupes,  niin  ne  repes. 
Kun  yhdelTakalT  oli  kaks1  poi- 
kaa j.n.e. 


Puhu  vaan!  - 
Ennen  oli  äijä  ja  ämmä  ja  niillä 

oli  poika  - 
puhunko  .  .  .  j.n.e. 

1306.  Huittinen.     Hirsikoski,    A  n  un 
n.  6.   »/,  24. 

MeilT  oli   kerran  akka,  akalla 

oli  poika. 

Poijaalla  oli  punaset  rasat,  kun 

niitä 
nyppäs.  niin  ne  hyppäs. 
Kun  niitä  nipas,  nin  ne  kippi-. 

1307.  Huittinen.     Hirsikoski,  Anna 
n.  7.      -&lz24. 

Oli  kerran  ämmä,  ämmällä  oli 

punaset 
sukat,    poijaalla    vanhat   nahka- 
rukat, 
Kun  niitä  nyppäs.  niin  ne  hyppäs. 


Tapiola.  Eeva  Haavisto,  52  v.  Kuul- 
lut Kaija  Korpelalta,  kotoisin  Mai- 
t uksen  kylästä. 

Ämmällä  oli  poika. 

Poijaalla  oli  sukat 

Ja  vanhat  nahka  rukat. 

Joita  hän  pesi  ja  paikkas, 
s  Pani  uunin  suulle  kuivuun. 

Pis,  pis,  minä  päästä  rupeen: 

Ämmällä  oli  poika, 

Poijaalla  oli  sukat 

Ja  vanhat  nahka  rukat; 
io  Poika  kasto  ne  veteen, 

Löi  sitten  ne  kiveen, 

Pani  taas  uunin  suulle  kuivuun. 

Pis,  pis,  minä  päästä  rupeen:  j.n.e. 

1310.  Lavia.    Laine  T.  n.  5. 

Lavia.  Hilda  Roikka,  21  v.  Kuul- 
lut Ulvilan  Tonkarilla. 

Ämmällä  oli  poika,  pojalla  oli  puna- 


Kuu  niitä  nippas.  niin  ne  kippas.        set  sukat  ja  vanhat  nahkarukat.  Niitä 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten   runoja. 


hän  kusi.  pesi1,  kurikoitti.  kuivas'  ja 
kaulas'  ja  piti  niitä  porstuan  naulas'. 
Kun  niihin  rupes',  niin  ne  repes',  kun 
n.ippis'.  niin  ne  kläppäs'.  Kun  nyp- 
päs',  niin  ne  hyppas',  kun  kajos',  niin 
ne  hajOS'  ja  haisi.  Ooks  sitä  ennen 
kuulin'.'»  »Kn,  (Gon)»  »la  se  ollut  en 
(oon),  vaan  se  oli:  »Ämmällä  oli  poika 
j.n.e.  .  .  .» 

1311.  Parkano.  Earvian.258.  —07. 

Kihniä.    Iivari  Mäntykoski.  \~.   V. 

Ennen  "li  akka 
ja  akalla  poika. 
ja    poijalla   oli   punanen    piippa 

lakki. 

ja  harmaa  haara  takki, 

jota  hän  aina  pesi  ja  klappas, 

ja  joka  kiveliön  nappas. 
Sanonkoma  vielä: 
Ei  so  niin  olin. 

Ja  sitte  sama  aina  uudestaan. 

Tallin  hiilin  laulettiin. 

1312.  Alastaro.    Vihervaara  n.   .'/".'•'.'. 
—11. 

Sikilä.     Eräs   10-V.   vainio. 
Kehtolaulu. 

Toliin  lullin  laulettiin, 
Tallin  ovi  avattiin, 
Poika  heiniin  paiskattiin 
.ia  plikal  ulos  ajettiin. 

1313.  Huittinen.   VakUlan.  li.— 88. 

Naisten  laulu. 

Tallinlallin   lauleltiin. 


1'ojat   talliin  kaskettiin. 
Tuhka  jiiiiiiPooi  koiteltiin, 
Vanha  tamma  Lypsettiin, 
.-.  Poikain  puudon  kasteeksi. 

Misä   poikain   kunnia   makaa? 

Sikaläätissä     sikkain     keskellä. 

Mitäs    poikain    myötä    pannaan? 

Vehkilhnppu    ja    varsan    kinttu 
10      Salin  lalin  laulettiin. 

Plikal  saliin  käskettiin. 

Nisu  puudoo  koitettiin. 

.Ia  voita  silmään  heitettiin, 

\uaii  lehmä  lypsettiin. 
io  Plikkain  puudan  kasteeksi. 

Misäs  plikkain  kunnia   makaa? 

Se  on   salissa   pöydän   päässä. 

Mitäs  plikkain  myötä  pannaan? 

Nisiilimppu  ja   sian   kinttu. 
io  Tuhauneii  rahaa  ja  tauta  rattaat. 

1314.  Punkalaidun.   Hahnsson  n.  il. 
53. 
S. ukkikin    kylä. 

Poikia  meillä  satiin1, 
Talliin  kohta  juostiin2. 
Bevosen  loimet  rikottiin. 
Poikain  vakuvaatteiksi3. 

b  Ruokaa   holtille  keitettiin. 

Tervaa   sekaan   heitettiliin4. 

Puufatiin  ajettiin5, 

Puulusikoilla  syötiin'. 
Flikkoja  meillä  saatiin', 
io  Luhtiin8  kohta  juostiin* 

Arkun  kannet   avattiin9 

Silkkipakal   särjettiin1". 


1310.     '  pesi  *kurikoitti*  kuivas  :  p.k.k. 

1314.     i  saati |h|in  :  s.  —  2  juesti|h|in  :  j.  — 3  vaat  te  hiiksi :  -v.  —  '  heitätti  h  in  : 

h.  —  5  aj  .i  iti  h  im  :  ajettiin.  —  •  syöti|h  in  i  s.        '  saati  h, in  :  s.  —  "  lnht|t|iln  :  1. 

—  «availi  li  in  :  a.  — I0sai  |.-l » 1  li  in  :  s. 


Tukulmista  tuhkapyssy.    1314-    1318 


335 


Flikkain  vakuvaat teiksi12. 
Ruokaa  heitille  keitettiin, 
is  Sokeria  sekaan  heitettiin, 
Tinafatiin33  ajettiin", 
Hopeelusikoilla  syntiin. 

1315.  Tyrvää.    Pakula  V.   I'. 


s-i. 


K  aJ  li  ala.  Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut   isävainaaltaan. 
(Kiusotusruno.) 
Allin  lallin  laulettiin, 
tallin  ovet  avattiin1, 
poikia  sinne  hmnlettiin, 
kryynipuuro  keitettiin2, 
s  vanha  tamma  lypsettiin3 
piikeille  (poijille)  puuron4  kaseksi. 

1316.  Tyrvää.   Ahtee  n.  7} —^Od. 

Tallillallin2  laulettiin. 
Tallin  ovi  avattiin. 
Poikia  ulos  potkittiin. 
Tyttöjä  sisään  kutsut[t]iin, 
5  Olkipuuroo3  keitettiin. 
Sontaa  suolaksi  heitettiin. 

Tallinlallin  lau[le]ttiin, 
Salin  ovet  avattiin; 
Tyttöjä  ulos  potkittiin, 
io  Poikia  sisään  kutsuttiin, 
Nisupuuoroo[!]  keitettiin. 
Sokeria  suolaks'  heitettiin. 

1317.  Tärvää.   Ahlstedt  n.  31.    —03. 
Peukalomäki.    Anna  Nyman,  75  v. 


Kehtolaulu. 

Tallin  lallil  laulettiin, 
Tallin  ovet   avattiin. 
Poikia  sinne  kutsuttiin; 
Santapuuroo  keitettiin, 
s  Multaa  sualaks  heitettiin. 
Vanhat  sonnit  lypsettiin 
Poikain  puuron  kaseksi. 

Talli]  lallil  laulettiin, 
Salin  ovet   avattiin, 
io  Prikkoja  sinne  kutsuttiin, 
Riiskryyni  puuroo  keitettiin. 
Sokeria  sualaks  heitettiin, 
Nuaret  lehmät  lypsettiin 
Plikkain  puuron1  kaseksi. 

Tukulmista  tuhkapyssy. 
1318.  Tyrvää.     Kullin    Väinö,    n. 


8. 


12  lu- 
ihuina  Kallio,   22  v.     Kuullut   Ku- 
rusta vaimo  Lindqvistiltä.   Mp.   Tam- 
pereella. 

Huomenna  tulee  paljo  vieraita 
Ruotsista  rukumeettari, 
Tukuhulmista  tuhka  pyssy, 
kuuron  nolli,  langon  Lassi1, 
r»  ma  1  iikka  ja  rillan  Matti1, 
sikomunni  ja  munnun  Matti1, 
Anterios1  konkka  kolmikesä 
ja  kopra  Matti1, 
Agaatta1  piettasallita 
ja  titula  tuulin  pohjan  äiti. 


v-  vak|a[vaatte|h|iksi :  vakuvaatteiksi.  —  "  Tinala;a|tiin  :  T.  —  u  ajetti|h|in  :  a. 

1315.  1  |u[vattiin  :  avattiin. — *  keitettii :  keitettiin.  — 3  lypsettii :  lypsettiin. 
—  4  ]>uu  rjron  :  p. 

1316.  '  Tytöt  laulaa  päinvastoin.    M.p.  huom.  —  a  alap. :  [Talli]n[lallin]. — 
3  toisin:  tuhkapuuroo.    M.p.  huom. 

1317.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

1318.  i  kk:ssa   pieni   alkukirjain. 


336 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Tule  huomena  meille. 

1319.  Tyrvää.  Kuihin  n.  104.  — 17/t03. 
Tapioin.    Anna  Kullaa,  28  v. 

Tu  tu  tuimaan, 
Tu  meille  huomana  naimaan! 
Saal  sylttyä  syöräkses, 
Rapakaljaa  juorakses. 

Vaari  tekee  taulaa. 

1320.  Pon.    Grönholm  n.  132.  —89. 
Marjaana  Grönholm,   72  v.    Kuul- 
lut   l  lvilassa. 

Äijä  tekee  {n ulaa. 

Äijä  tekee  taulaa, 
ämmä  vieress'  nauraa: 
voi  luun  kulta  äijätän', 
kun  tekee  liyvää  taulaa. 

5     Äijä  tekee  lusikoit, 
ämmä  lukee  tusinoit'; 
voi  mun  kultu  äijätän' , 
kun  tekee  liyvii  lusikoit'. 
Äijä  tekee  kirnun. 

m  ämmä  vieress'  hirnuu: 
voi  mun  kulta  äijätän', 
kun  tekee  hyvää  kirnun. 

1321.  Loimaa.     Ikola  n.  29.     —10. 
Taata  tekkee  taulaa, 

mamma   viäres1  laulaa. 
Taata  tekkee  kirnun, 
mamma  viäres1  hirnuu. 
.-,  Taata  tekkee  tankoo, 
mamma  viäres  hankoo. 
Taata  tekkee  lusikat, 
mamma  lukkee  tusinat. 
Taata  tekkee  kiulun. 


n.  mamma  viäres1  viulun- 
Taata   tekkee  tankaa, 
mamma  viäres  kankaa' 
Taata  tekkee  paulaa, 

Manuna  viäres1   kaulaa. 

ie  Taata  tekkee  ryyppii, 
mamma  viäres1  hyppii. 

1322.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2468. 
—11. 

\  Lhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Vaari  tekkee  taulaa. 

Muari  viäresä  laulaa: 
Oo,  mun  kulta  taatasen, 
Kun  teet  niin  hyvvää  taulaa! 

1323.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2320. 
—11. 

\  ii  Nanoja.   Fredrika  Friman,  60  v. 
Kuullut   Loimaalla. 

Taata  tekkee  taulaa. 
Mamma  viäresä  laulaa. 
Taata  tekkee  lusikoita. 
Mamma  lukkee  tusinoita. 

Varpusen  oluen  teko. 

1324.  Luvia.    HoUmen   n.  3.     —93. 

Menin  minä,  menin  ininä, 
RäStäälle  maata. 
Nain   siellä    unta. 
Ett'  varpunen  prykäfli  olutta, 
6  Ja   munankuor'  oli  kuurnana, 

,i,i  tuohes'a  poltti  valkeaa. 

1325.  Pori.    Kiilaani  siv.  47.  —95. 
Katriina   Sjövall,  75  v. 

Yhtenä  yönä  mä  unta  näin, 


i  ,:i      i  vi|e|res    riöres, —  »r,  (rukilla).  — 3  r.  (kankut;, 


Varpusen  oluen  teko.     1325—1330. 


337 


Ett'  varpunen   prykäsi  oltta. 

Muii[!l  kuori  häh"  kuurnana  oi' 
Ja  tuohta  hän  pruukasi  polttaa. 
5  Sitte  kun  hän  oluens'  vahniiks' 

sai. 

Niin  hän  ittens'  juovuksiin  joi 

Ja  meni  katonrästäall  maata. 
Ja  kissa  se  tuli  sen  töminän  kanss' 
Ja  herätti  varpusen  unestans'. 
io  Ja  varpunen      -  hyppäs  tuuleen! 


1326. 


Kokemäki.     Kujanpää    n.  34. 

-'M  21. 
Lovisa    Välimaa,    68  v. 
Tissa  se  tasteli  rastaalta,  kusa 
varpunen  lepäsi. 


1327 


Tyrvää.        Kninjurnnia    n.   ;.'. 
13  5  03. 
Tyrvään  kylä.    Katariina  Palmgren, 
55    v. 

Kehtolaulu. 

Varpunen  prykäsi  oltta, 
Tuohia  pruukas  hän  polttaa. 
Kananmunan  kuorista  hällä  kuur- 
na. 
Joi  siitä  itsensä  juovuksiin. 
s  Meni  sitte  rastaalle  istumaan, 
Putos  sieltä  maahan  kuolluksiin 
Senkaltasella    jyryllä    ja    pauhi- 
nalla. 

1328.  Tyrvää.  Kullaa  n.  44.  —  6/i  03. 
Mielaaniemi.  Kalle  Koivuniemi, 
26    v. 

Tähän  tapaan  kuulee  useasti  sanot- 
tavan: 

Minä  näin  unta  unisani: 


oli  kultainen  sormus  sorinesani, 
\  askinen  kynttilä  kädessäni. 
Kauhu   kun  mä  heräsin: 
5  Sammakko  oli  kädessäni, 
Sormi  housun  reijässäni. 
Nain   loppu   hauska   uneni 
Ja  kauhu  siaan  siirtyvi. 

1329.  Tyrvää.  Kullaa  n.  219.  —^^04. 
Tapiola.      Eeva     Haavisto,     52     v. 

Kuullut     Kaija     Korpelalta,     kotosin 
M. ii t uksen    kylästä. 

Kun    minä    makasin    ja    unta 

näin, 
Että  varpunen  prykäsi   oltta; 
Tuohia  pruukas  hän  polttaa. 
Kun  hän  sai  olvensa  valmiiksi, 
5  Joi  hän  ittensä  juovuksiin, 
Meni  hän  sitten  rastaalle  maate. 
Kissa  häntä  sielä  hätyytti. 
Varvunen  sano  sitten: 
Ti1,  ti,  tiit,  ti.  ti.  tiit. 

1330.  Tyrvää.    Pakula   V.  V,  n.  66. 

-M/s  13. 

Kalliala.  \  ille  Lindfors,  65  v.  Kuul- 
lut  äidiltään   Kaisa   Kellarilta. 

Koska  minä  makasin  ja  unta 

näin, 
ku  varpunen  prykäsi  olutta. 
Munan1  kaarista  hänellä  kuurna 

oli, 
ja  tuahii  hän   pruukasi  polttaa. 
5  Ja  kun  hän  olvensa  valmiiksi  sai. 
ni  hän  ittensä2  juavuksiin  joi. 
Meni  hän  rastaalle  maata. 
Kissa  kiipes  nurkkia'a  ylös, 


1329. 
1330. 


1  kk:ssa  pieni   alkukirjain. 

1  Mulilan  :  Munan.  — 2  itlslensä  : 


ittensä. 


22 


838 


Yiihdytyslauluja  ju  muita  lasten  runoja. 


ja  vaipunen  puikahti  tuuleen 
10  ja  Banoi,  kas  niin  ininäkin  luulen. 

Yks'  hullu  mies  maan  pääll'. 

1331.  Huuma.       Kotiseudun     toim.: 
ll)iin  Kallio  a.  3.      16. 

Eräs  Raumalainen  loru. 
Yks  liull  niiäs  maa  pääl 
rakens  talos  jaa  pääl. 

Mni  sitl    kyläsi   kysyin;!: 
»Pitäk   se  siin   pysynin.-  t 

b  Miäs  istus  kuistil, 
talo  läk  luistil. 

1332.  Rauma.  Roosblomn.ll7.—04. 
Ilul  miäs  maan  pääl 

Rakens  tupas  jää  pääl. 
Mm  kylää  kysymä 
Pitäk  se  siiil  pysymä. 
5  Am  istus  kuistill  ja 
Tupa  läks  luistil. 

1333.  Eurajoki.     Ummun  n    n.    18. 
—12. 

Yk8  tuli'  miäs  maan  pääll' 

rakens'  tupa  ns'  jään  pääll'; 
men  kyläst  kysymä1, 
pitääks'  Ben  siin  pysymä. 
5  Äinnf  istus  kuistill'. 
talo  läks'  luistill! 

Yks'  kaks' . 

1334.  Siikainen.        Oksanen    Katri, 
n.  31.    -30. 

Ison-Salon   vanhalta   emänniltä. 

Lastenloru. 
Yks.  kaks.  kolme,  neljää, 


anna  iloscn  olla, 
hiiri  hyppää  myss]  pääs 
sontiainen  miekkavyöllä, 
5  kissa  lyöpi  trumpun  päälle. 
Eikä  anna   sinullckaa   rauhaa. 


Yks'  meni  marjaan. 

1335.  Siikainen.     Lindqvist    Tultu. 
n.  7.       30. 
Otamo. 

Loru.  jonka  Lintusin  Maijavainaa 
oli  laulanut  Luoman  nuorelle  emän- 
nälle. 

Yks  meni  marjaan, 

kaks  meni  karjaan, 
kaks   meni   maltaita     jauhamaan 
seittämän  sannalle, 
s  kahreksen  rannalle 
kakstoista    korkealle   vuorelle. 

Nämä'  olival  kaikki  erään  perheen 
lapsia  ja  kuinka  monta  niitä  sitten 
olikaan  yhteensä,  kysyttiin  lopuksi. 


KETJURUNOJA. 

Hiiri  ja  voi. 

1336.  Rauma.    Rauvola  n.  10.  — 91. 
Johan  l  handelin,  29  v. 

Lasten  tuutu. 

Mis.i  nyi  "n  isä? 
]sä  on  pellolla. 

Mitäs  isä   pellolla? 

[sä  kylvää  nisuja. 
s  Mis;i  n\  t  on  nisut? 


1333.    '  kysymä  ä     k 


Hiiri  ja  voi.     1336—1338. 


339 


Linnut  noukei  nisut. 

Misä  nyt  on  linnut? 

Baukka  tapoi  linnut. 

Misä  nyt  on  haukka? 
10  Kirves  tapoi  haukan. 

Misä  nyt  on  kirves? 

Käskee  kaataa   kirves. 

Misä  nyt  on  kaski? 

Tuli  poltti  kasken. 
is  Misä  nyt  on  tuli? 

Vesi  sammutti  tulen. 

Misä  nyt  on  vesi? 

Härkä  ryyppää  veden. 

Misä  nyt  on  härkä? 
20  Karhu  tapoi  härrään. 

Misä  nyt  on  karhu? 

1-ä  tapoi  karhun. 

Misä  nyt  on  isä? 

Isä  on  pellolla. 
25  Mitä  isä  pellolla? 

Isa  kylvää  nisuja. 
j.n.e.  aina  loppumattomiin. 

1337.  Honkilahti.  Vihervaaran.  4843 
—19. 
Ida  Vind.  30  v. 

»Mikä  toin  päästä  voin  vei?»  — 

»Hiiri.» 
»Misä  se  hiiri  on?»  —  »Aitan  ali.» 
»Misä  se  aitta  on?»  —  »Valu  poltti.» 
»Misä  se  valu  on?»  —  »Vesi  sam- 
mutti.» 
5  »Misä  se  vesi  on?»  —  »Härkä  ryyp- 

päs.» 

»Misä  se  härkä  on?»  —  »Vähän 

miähen  puukko  tapoi.» 


»Misä  se  viiliä  miäs  on?»     -  »Nisni 

kylvämäs.» 

»Misä  ne  nisu1  ova?»     -  »Linnut 

söiv.i.» 
»Misä  ne  linnu  ova?»  —  »Tuult  viil- 
tämäs.  maat2  polkemas. 
io  Joka  tämänki  sanan3  peräst  yh- 
renkin  sanan  puhuu  Pittä  nykit- 
tämän,  näkittämän  kuus  kuppii 
korvast   verta.» 

(Jos  joku  puhui  revittiin  korvast.) 


1338.  Eura.    Järvinen  n.  4. 

Mikä   voin   lävest'    vei- 

Mikä  voin  lävest'  vei? 

Hiiri. 

Misä  se  hiiri? 

Kissa  söi. 
5  Misä  se  kissa? 

Aitan  ali'. 

Misä  se  aitta? 

Tuli  sen  poltti. 

Misä  se  tuli? 
io  Vesi  sen  sammutti. 

Misä  se  vesi? 

Härkä  ryyppäs'. 

Misä  se  härkä? 

Niitull'  viiltämäs'. 
15  Misä  se  niittä? 

Vikatte  vilhkas', 

Kovasin  kolkkas'. 

Misä  se  kovasin? 

Äijän  vyön  ali'. 
20  Misä  se  äijä? 

Men'  eiävält'  taevaasseen. 

Joka  tämän  erän  peräst', 


-52. 


1306. 


|s|isu  :  nisu.  — *  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  3  sana  :  sana/t. 


340 


Yiihdylyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Puluni1  punottaa, 
Naoraa  aopottaa, 
25  Pitää  elävält'  nyljeltämäii, 
Pää-luuhuUD  saakka. 

1339.  Luvia.    x<il<>  n.  313. 
\i  i>.    Hattulassa. 


-14. 


Aitan  alla. 
M  is  se  ait  on? 
Valu  poltt'. 
Mis  se  valu  On? 
s  Vesi  saiiiinutt. 
Mis  se  vesi  On? 

Härkäs  ryyppää. 
Mis  se  härkä  on? 

Vähän    miehen    puukko    tappoi. 
io  Mis  se  vähä  mies  on? 
Xisui   kylväinäs. 

Nisut  kasvoi  tavattomast. 

1340.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2454. 
—11. 
Sikilä.    L4-vuotias  tyttö. 

Mikä  toi?  -     N  ykä. 
Mikä  toi?  -     Nippu. 
Mikä  1 1 i ] > 1 1 n  päästä  voin  vei? 

Hiiri. 
Misä   hiiri?         Aitan  alla. 
:,  Misä  aitta?  Valkia   poltti. 

Misa  valkia?      -  Vesi  sammutti. 

Misä  vesi?  Härkä  n  \  ppäs. 

Misä  härkä?  Niityllä  syämäsä. 
Misä  niitty?         Vikahre  vilkkas. 
to  Misä  vikahre?      Kovasin  kulutti. 
Misä  kovasin''        Äijän  vyän  alla. 

Misä  äijä?  Kannon  pääsä. 
Misä  kanto''         Kukkuu   QOkasa, 


M  isä    kukko?  Tuulta    viiltä- 

inäsä. 

Maata  polkemasa  — 

Ja  joka  tämän  sanan  perästä  yh- 
renkin  sanan  puhhuu 
Pitää  kuus  kuppia 
Korvista  verta   kiskottaman. 

1340  a.  Alastaro.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Mäkiö  Eeva,  n.  363  a. 
—24—25. 

Sofia  Suvitie,  72-v. 

Tai.  tai.  taipalan  ämmä 
Katkasi  viisaalta  vasikan  hännän, 
Teki  siitä  kirnun  männän, 
Kirnusi  sillä  voita. 
5  Missä  se  voi? 
Susi  sen  söi. 
Missä  se  susi? 
Kirves  sen  tappoi. 
Missä  se  kirves? 
io  Kannon  päässä. 
Missä  se  kanto? 
Mätäni  pois! 

1341.  Hui iimn,.  Vakkaa  n.  8.  —88. 
Mikä  sen  voi  vei?    Kissa  voin 

vei. 
Missä  kissa?    Aitan  alla. 
Missä  aitta?    Tuli  poltti. 
Missä  tuli?    Vesi  sammutti. 
5  Missä  vesi?    Härkäs  ryyppäs. 

Missä   härkä?     Kirves  tappoi. 
Missä  kirves?    Kovasin  kulutti. 
Missä  kovasin?   Äijän  vyön  alla. 

Missä  äijä? 

io  Tuulia  viiltämässä,  maata  poltta- 
massa. 


1  Puhun    kuu    punottaa  :  P.p. 


Hiiri  ja  voi.    1341  —  1344. 


341 


Yhdeksän  meren  takana. 
Joka  tämän  sanan  päälle, 
Puhun  taikka  pukahtaa, 
Nauraa  taikka  nakalitaa. 
15  Se  pitää  nykiiritainän.  nakitetta- 

man. 
Niskapii  humista        haaU-Uimiin 

asti. 

1342.  Punkalaidun.     Meisto    n.    12. 

—10. 

Haviokoski.      Suutari     Ilakenberg, 
n.    70   v. 

Mikä  toi  on?    Naka.1 
Mikä  toi  on?  -  -  Nykä.1 

Mikä  toi  on?  --  Piippa.1 
Mikä  sen  piipan  päästä  voin  vei? 
5  Hiiri.   Missä  se  hiiri? 
Aitan  alla.    Missä  se  aitta? 
valkee  poltti.    Missä  se  valkee? 
Vesi  sammutti.    Missä  se  vesi? 
Härkä  ryyppäs.    Missä  se  härkä? 
io  Niitolla    juoksemassa.     Missä  se 

niittu? 
Vikahde  vilkkaa.    Missä  se  vi— 

kahde? 
Kovasin  kolkkas.   Missä  se  kova- 
sin? 
Pikku  miehen  vyön  alla .  Missä  se 
pikku  mies? 
Tuulta  viiltämässä,  maata  polke- 
massa. 
15  Joka  tämän  sanan  perästä  puhuu 

pukahtaa, 
nauraa   nukahtaa,  pitää  kortteli 

korvasta 
verta  otettaman. 


1343.  Kokemäki.     Lenvpainen    n.   8. 

,5A  04. 
Kuullut  Ulvilassa. 
Kukas    mun    sormeni    päästä 
voin  söi? 
Kissa. 

Missä  se  kissa  on? 
Aittan  alla. 
s     Missä  se  aitta  on? 
Tuli  sen  poltti. 

Missäs  se  tuli  on? 
Vesi  sen  sammutti. 

MiSSäS1   se   vesi   011? 

Härkä  sen  joi 

io      Missä  se  härkä  on? 

Miehet  sen  tappoi. 

Missä  ne  miehet  on? 
Kauraa  niittämässä. 
15      Missä  ne  kaurat  ovat? 
Linnut  ne  söi. 

Missä  ne  linnut  ovat'J 
Ne  lenteli  ympäri  muitten  maitten, 
ja  joka  tämän  sanan  perästä  pu- 
huu pukahtaa,  nauraa  nakahtaa, 
se  pitää  verilihalle  nypittämän. 

1344.  K  iikka.    Oksa  n.  25.         —05. 
Elma  Rosenqvist.  7  v. 

Lasten  leikkilaulu. 

Toi,  toi,  Toikolan  ämmä 
katkasi  Viitalan  vasikan  hännän, 
teki  siitä  kirnunmännän; 
kirnusi  kahreksan  leiviskää  voita. 
5  Missä  se  voi? 
Kettu  sen  söi. 
Missä  se  kettu? 


1311.  *  kk:ssa   pieni   alkukirjain. 

1312.  '   Mis  ä   :  Missäs. 


342 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Aittasen  alla. 

Missä  se  aitta? 
io  Tuli  sen  poltti. 

Missä  se  tuli? 

Vesi  sen  sammutti. 
Missä  se  vesi? 

Härkä  sen  ryyppäs. 
15  Missä  se  härkä? 

Kirves  sen  tappoi. 

Missä  se  kirves? 

Kannon  juurella. 

Missä  se  kanto? 
20  Madot  sen  söi. 

Missä  ne  marot? 

He  kulkivat  yhreksän  meren, 

kahreksan  maan.    He  huusivat: 

kuri  lui,  oth  kii  jos  saat! 

Toinen  lukee  kysymykset,  ja  toinen 
vastaukset.  Kun  luku  on  loppuun 
luettu,  niin  vastaaja  lähtee  viimeisiä 
sanoja  lukiessaan  juoksemaan  ja  toi- 
nen koittaa  häntä  kiini. 

1345.  Lavia.    Kamppi  n.  33.   — 15/60-i. 
Laulu,  jota  lapset  usein  laulavat. 

Nykä  näkä,  nykä1  Häkä! 
Mikä  sen  nykänpäästä  voin  vei? 
Hiiri  katti  aitan  alle! 
Mikä  sen  aitan?    Valkee  poltti! 

i  Mikä  sen  valkee»?   Vesisam lii 

Mikä  sen  veden?   Härkä  ryyppäs! 
Mikä  sen   harjan?    Piikki   pisti! 
Mikä  sen  piikin?   Seppä  tako! 
Mökä  sen  sepän?    Jumalan  tauti 

tappo, 

io  ja  keiteltiin  ikkunasta  alas.  että 

kuutit  kelisi. 


1345.     *  kk:ssa  iso  alkukirjain. 
1347.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
mustetta  ja  toista  käsialaa. 


1346.  Honkajoki,    llirsikoski    Juna, 
n.  53     -**k2i. 

Tai,  tai  taipalen  ämmä 
Katkasin  Katilan  vasikan  hännän 
Tein  siittä  kirnunmännän, 
Kirnusin  sillä  paljon  voita. 
s  Mihnäs  se  voi  on?   aidan  alla. 
Milinäs  se  aita  on?     valkia   sm 

poltti. 

Mihnäs  se  valkia  on?    vesi  sen 

sammutti. 

Milinäs  se  vesi  on?  härkä  sen  joi. 

Mihnäs  se  härkä  on?   kirves  sen 

lappo, 
io  Mihnäs  se  kirves  on?    kaukana 

metsäs, 
kannon  nenäs. 
Kotkat  lensivät  kahdeksan  kau- 
pungin yli  ja  huusivat:    Kulluik. 
kulluik.  tuu  perähän,  jos  saavu- 
tat! 

1347.  Karvia.    Paldani  n.  95.  — 52. 

Voi  minun  voitani. 

Voi  minun  voitani, 
Kettu  sen  söi? 
Missä  kettu  on?    Aitan  alla. 
Missä  aitta?    Valkia  poltti, 
5  Missä  valkia?  Vesi1  sm  sammutti. 

Missä    vesi   On?     Härkä1   sen   joi. 

Missä    härkä   on?     Kirves1    sm 

tappo. 
Missä    kirves?     Kannen1   juures. 
Missä   kanto?    Toukat1  söi. 
io  Missä    toukat,    on?     Kotkat1   ne 

noukki. 
Missä    kotkat2  On? 

1  |toukat| : 'kotkat*.    Korjaus  on  erilaista 


Hiiri  ja  voi.    1347—1350. 


343 


Lensivät  yhreksän  meren  ylitte, 
Kymmenen   punasen   kaupungin 

Läpitte'. 

1348.  Kania.     Raakamaa  L,   n.  13. 
»1,30. 
Ämmänkylä.  Serafiina  Otava,  61  v. 

Ketjuru.no. 

Tai,  tai,  Taipalusämmä, 

Katkasi  Valkosen  vasikan  hännän. 

Teki  siitä  kirnun  männän, 

Kirnus  sillä  paljon  voita. 
5  Misä  se  voi  on?  - 

Aitan  alla. 

Misä  se  aitta  on? 

Valkia  sen  poltti. 

Misäse  valkia  on? 
io  Vesi  sen  sammutti. 

Misä  se  vesi  on? 

Härkä  sen  ryyppäs'. 

Misä  se  härkä  on? 

Kirves  sen  tappo, 
is  Misä  se  kirves  on? 

Kannon  nenäsi 

Misä  se  kanto  on? 

Mätäni  maroiksi. 

Misä  ne  marot  on? 
20  Kotka  ne  söi. 

Misä  se  kotka  on? 

Lenti  kahreksan  kaupungin 

ja  meren  taa  ja  sanoi: 

Luikkis  piki  tuikkia ! 

1349.  Vesilahti.  Hels.  Suom.  Normaa- 
lilys.  konv.: Lindroos  n.  4*.  — 92. 
Järvenranta.    Eeva  Kalpela,  12  v. 
Mikä  tää  on? 

Mikä  tää  on? 
—  Nykä. 


Mikä  tää  on? 

—  Näkä. 

a  Mikä  tää  on? 

—  Hiippa. 

Mikä  sen  hiipan  päästä  voin  vei? 

-  Sen  vei  hiiri. 
Minkä  hän  sen  vei? 

io  —  Aitan  ale. 
Missä  aitta? 

-  Tuli  poltti. 
Missä  tuli? 

—  Vesi  sammutti. 
15  Missä  vesi? 

—  Härkä  ryyppäs. 
Missä  härkä? 

-  Nutulla  juaksee. 
Missä  niittu? 

20  —  Vikahte  niitti. 
Missä  vikahte? 

-  Kovasin  kulutti. 
Missä  kovasin? 

-  Äijän  vyän  alla. 
26  Missä  äijä? 

—  Pajan  akkunasta  kattelee. 

1350.  Tottijärvi.Lindroosn. 25*. — 88. 
Huhtaa.    Ida  Runkka,  15  v.,  kuul- 
lut sisareltansa  Elsalta  samassa  ky- 
lässä. 

Mikä  toss'  on? 
Nika. 

Mikä  toss'  on? 

Xaka. 
5  Mikä  toss'  on? 

Nika. 

Mikä  toss'  on? 

Nika,  j.n.e. 

Mikä  toss  on? 
io  Piippa. 


344 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Mikä  Ben  piipau  päästä  voin  vei? 
Hiiri  vei  pappilan  uitan  alle. 
Missä  se  aitta? 
Tuli  poltti. 

16  Missä  se  tuli';' 

Vesi  sammutti. 

Missä  sr  vesi? 

Härkä  ryyppäs. 

Missä  se  härkä? 
bo  I 'ii ukko  tappo. 

Missä  sr  punkko? 

Seppä  tako. 

Missä  se  seppä? 

Ilvppäs  ikkunasta   pihalle 
25  ja  meni  aika  kyytiä  mäkeen. 

1351.  Lempäälä.  Vihervaaran.  4309. 

-13. 

Näytetään  sormia  ja  kysytään: 
Mikä  tää  On?     Nykä. 
Mikä  tää  on?    Näkä. 
Mikä  tää  on?    Piippa. 
s  Mikä  sen  piipan  päästä  voin  vei? 

Hiiri. 

Minkä   hän   sen   vei?    Leppäsin 

aitan  alle. 

Mikä  sen  aitan  oli?    Tuli  pultti. 

Mikä  sen  tulen  oli?   Vesi  sammut  h 

Mikä  sen  veden  oli?  Härkä  ryyp- 
päs. 

to  Mikä    sen    härän    oli?     Puukko 

tappo. 

Mikä  sen  puukon  <>li?  Seppä  tako. 

Mikä  sen  sepän  oli?   Seppä  hyp- 
päs  akkunasi  ulos, 
että  kontit  krojahti. 

1352. Lempäälä  Kvngelin  n.  3*.  —97. 

Mika    toi? 


—  Nykä. 
Mikä  toi? 

—  Näkä. 
s  Mikä  toi? 

—  Piippu. 

Mikä  sen  piipun  piiasta  voin  vei? 

Hiiri. 
Missä  se  hiiri? 
10  —  Leppäsen  aitan  alla. 
Missä   se  aitta'' 

Valkee  sen  poltti. 

Missä  se  valkee? 

-  Vesi  sen  samutti. 
15  Missä  se  vesi? 

-  Härkä  sen  ryyppäs. 
Missä  se  härkä? 

Niityllä  se  juoksi. 
Missä  se  niitty? 
20  —  Vikate  sen  vilkkas 
Missä  se  vikate? 

Kuvasin  sen  kolkkas. 
Missä  se  kovasin? 

äijän  vyön  alla. 

2r,  Missä  si'  äijä? 

Kannonpääss'  istu. 
Missä  se  kanto? 

-  Karhu  sen  raappi 
Missä  se  karhu? 

20  -    Tuulta  viiltämässä 
maata  polkemassa. 
.inka  ensin  puhuu  pukahtaa, 

nauraa   nakahtaa. 
se  nypitään  selkäruorosta  kanta- 
päihin asti. 

1353. Lempäälä.  Perhon.  18* a.  -07. 
Äiti  hoi, 
Missä  vc ui 

Kl— a    Söi. 


Hiiri  ja  voi.    1353— 1354  a. 


345 


Missä  kissa? 

5  Aitan  alla. 

Missä  aitta? 

Tuli  poltti. 

Missä  tuli? 

Vesi  s.miimitti. 
io  Missä  vesi? 

Härkä  joi. 

Missä  härkä? 

Kirves  tappoi. 

Missä  kirves? 
is  Kannon  nenässä. 

Missä  kanto? 

Metsän  perässä. 

1354.  Lempäälä.    Lindqvist  n.  118*. 
—87. 

Ahtiala.     Suutarin    tytär    Lovisa, 
71  v.  vanha  piika. 

Keskustelu  Leikki. 
On  kun  ensin  panee  kaksi  ihmistä 
kumpikin  toisen  kätensä  nyrkkiin 
toinen  toisensa  päälle  pitäin  peuka- 
losta kiini,  joka  jää  niin  toisen  nyr- 
kiin  sisälle  ja  sitte  toinen  rupee  kyse- 
leen  joka  sormee  järjestään  aikain 
alimmaisesta, jokaon  pikku  sormi  näin 
sanoin,  kuin  seuraa  ia  toinen  vastaa 
kysymyksiin,    alkaa   siis    näin: 

Kysymys:    »Mikä  toi  on? 
Vastaus:    »Nykä» 
Kys.  Mikä  toi  on? 
Vas,  Näkä. 
5  Kys.  Mikä  toi  on? 
Vas,  Nykä. 
Kys,  Mikä  toi  on? 
Vas,  Xäkä. 
Kys,  Mikä  toi  on? 
io  Vas,  Nykä. 

Kys,  Mikä  toi  on? 


Vas,  Näkä. 
Kys,  Mikä  toi  on? 
Vas,  Nykä. 
15  Kys,  Mikä   toi  on? 
Vas,  Näkä. 

Nyt    viimein    tulee    päälimmäinen 
sormi,  joka  on  peukalo. 

Kys.  Mikä  toi  on? 

Vas,  Ämmän  piippu. 

Kys,  Mikä  siitä  voin  vei? 
20  Vas,      »Hiiri  kylän  aitan  alle. 

Kys,  Missä  se  aitta? 

Vas,  Valkee  sen  poltti. 

Kys,  Missä  se  valkee? 

Vas,  Vesi  sen  sammutti. 
25  Kys,  Missä  se  vesi? 

Vas,  Härkä  sen  ryyppäs. 

Kys,  Missä  se  Härkä? 

Vas,  Pyssy  sen  ampus. 

Kys.  Missä  se  Pyssy? 
30  Vas,  Seppä  sen  tako. 

Kys.  Missä  se  Seppä? 

Vas,  Yhdeksän  meren  takana, 

Kilpi  järvi  kymmenes, 

ja  niin  loppu  se  leikki,  joka  on  hyvin 
hauska. 


1354  «.  Tampere.  Jussila  K.  V,  n.  1. 
—23. 
K.    A.    Elonheimo    (Erenius),    70  v. 

Tai,  tai,  Taipalen  ämmä 
katkasi  Katilan  vasikan  hännän, 
teki  siitä  kirnun  männän. 
Kirnusi  kilon  voita. 
5  Missä  se  voi? 
Kettu  sen  söi. 

f 

Missä  se  kettu? 
Kirves  sen  tappoi. 


346 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


kirves? 
10  Kannon  päässä. 

Missä  se  kanto? 

Tuli  sen  poltti. 

.Missä  se  tuli? 

Vesi  Ben  sammutti. 
is  Missä  se  vesi? 

Malani  maroiks. 

Missä  no  marot? 

Kurjet  ne  söi. 

Missä  ne  kurjet? 
20  Ne  lensi  kahdeksan  virran 

ja  yhdeksän   maan  halki 

ja  laulu  mennessänsä: 

»kur  luikkis,  kur  luikkis. 

Ota  kii,  jos  saat!» 

1355.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1595)  n.71* 
—04. 
Aleks.  Ah]gr6n,  71  v. 

Entä  voi. 
Entäs  voi? 

Hiiri  söi. 

Kntäs  hiiri? 

Aitan  alle  liyppäs. 
.-.  Entäs  aitta? 

Tuli  poltti. 

Kntäs  tuli? 

Ves  sammutti. 

Entäs  vesi? 
io  Härkä  hörppäs. 

Entäs  härkä? 

Karlin  lappo. 

Entäs  karhu? 

Mies  ampu. 
is  Entäs  mies? 

Niitvl   makaa. 

Entäs  niitty? 
Viikate  vipsas. 
Entäs  viikate? 


20  Kannon  päässä. 

Kntäs  kanto? 

Toukka  Söi. 

Entäs  toukka? 

Kukko  Qokkas. 
•jr.  Kntäs  kukko? 

Orrell  makaa. 

1356.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1977)  n.  U5.* 
—06. 

Entä  voi. 

Missä  voi? 

Kissa  söi. 

Entä  kissa- 

Aitan  alla. 
5  Entä  aitta? 

Tuli  poltti. 

Entä  tuli? 

Vesi  sammutti. 

Entä  vesi? 
io  Härkä  harppasi. 

Missä  härkä? 

Niitulla. 

Entä  niittu? 

Vikate  viilsi. 
te  Missä  vikate? 

Kannon  päässä. 

Entä  kanto? 

Karhu  repi. 

Entä  karhu? 
20  Mies  tappo. 

Entä  mies? 

Haulas  makaa. 

1357.  Eräjärvi.  Tyyskä  (3309) n.  13* 

07. 

Entä  \oi? 

Entä  voi? 
Hiiri  söi. 
Entäs  hiiri? 


Hiiri  meni  mettään.    135"— 1359. 


347 


Kissa  tappoi. 

6  Entäs  kissa? 

Aitan  alla. 

Entäs  aitta? 

Tuli  poltti. 

Entäs  tuli? 
lo  Vesi  sammutti. 

Entäs  vesi? 

Härkä  joi. 

Entäs  härkä? 

NiitulT  käy. 
is  Entäs  niittu? 

Vi  kate  vipsas. 

Entäs  vikate? 

Kovasin  koppas. 

Entäs  kovasin? 
20  Kannon  pääs. 

Entäs  kanto? 

Karhu  repi. 

Entäs  karhu? 

Miäs  tappo. 
25  Entäs  miä-'r 

Hau  las  makaa. 


1358.  [ Parkano JRäisä  K,  n.  16. 

M.p.  Jalasjärvellä. 

[Runon  alkup.  on  tuutulaulua 


-30. 


■] 


s  Mihnä1  se  voi  on? 
Kettu  sen  söi. 
Mihnä  se  kettu? 
Aittan  alla. 
Mihnä  se  aitta? 
io  Valkija  sen  poltti. 
Mihnä  se  valkija? 


\  esi  sen  sammutti. 

Mihnä  se  vesi? 

Härkä  sen  joi. 
is  Mihnä  sr  härkä? 

Susi  sen  tappaa. 

Mihnä  se  susi? 

Kirves  sen  tappaa. 

Mihnä  sr  kirves? 
20  Kaukana  kannonnenäs. 

M  ilma  se  kanto? 

Toukat  sen  söi. 

Mihnä  ne  toukat? 

Linnut  ne  söi. 
26  Mihnä  ne  linnut? 

Yhdeksän  meren  takana. 

Vehrijäisen  kiven  alla. 

Hiiri  meni  mettään. 

1359.  Eura.    Saarimaa  n.  493.  — 09. 
M.p.  Laitilassa. 

Hiir  men  meMäni^ 
pikku  kelkka  hännäs. 
Tuli  kissa  vasta. 
kysy:  mihes  mene? 
5  -    Menem^puita  poikkima 
ja  isso  tammi  tappama. 

-  Jos  tule  susi  vasta? 

-  Kyll  mnää  mene  maa  ali. 

—  (Tavalliseen  tapaan.) 

—  Mist  se  valkone  lehm  sitä  saa1? 
io  —  Syä  ruaho. 

—  Mist  se  sitä  ruaho  saa? 

-  Kirkkaast  mättäst, 
makkiasl  mättäst, 
taivaan^köökin^tyttärelt. 


1358.     '  Säkeissä  5—27  on  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


1359. 


(voita). 


348 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1360.  Port.     Sandholm     n.  1.       —90. 

lltiri  ja  Kulti. 

Hiiri  meni  metsäin 
pieni  kirves  kelkassa. 
Katti  tuli  rastaan 

Ja1  kysyi  minkäs  menet? 
.  Menen  puitani  puimiinaan 

Halkojani   hakkaamaan. 

Muutt'  jos  puu    kaatuu   päälles? 

Menen  puun  juurelle. 

Mitäs  syöt  jos  nälkä  tuleepi? 
io  Minä  syön  puun  kuorii. 

Mutt'  jos  vattas  paisuu? 

PuskOn   neulasella. 

Mutt'  jos  veri  tullee. 

Voitelen  voikosella. 
is  Mistäs  sitä  saat? 

Vanhan  ämmän  vakkasesta, 

Mistä  vanha  ämmä  sitä  saa? 

Nuoren  lehmän  mämmistä. 

Mistä  nuori  lehmä  sitä  saa? 
20  Metsästä,  mättään  juuresta. 

Missä  on  se  mätäs? 

Valkea  sen  poltti. 

Missä  se  valkea  on? 

Vesi  sen  sammutti. 
B5  Missä  se  vesi  on? 

Härkä  sen  ryyppäs*. 

Missä  se  härkä  on? 

Puukko  sen  tappoi. 

Missä  se  puukko  on? 
so  Vanhan  äijän  tupessa. 

Missä  se  äijä  on? 

Turun  linnaan  se  vietiin  pois. 

1361.  Noormarkku.    Ollinon   n.  607. 

89. 

Hiiri   meni   mettää 


1    kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
I  361        '    ka    i  t.i.ni  :  kannan. 


Pikkunen  kelkka  peräsä, 

Pikkunen  kirves  kelkasa. 
Katti  istu   kannoin  pääsä, 
5  Kysy.  minkäs  menet 
Pikkune  hiiri  parka? 
Puitani  purkamaa. 
Aidaksiani  särkemää. 
Entä  jos  puu  kaatuu  päälläs? 
io  Kyllä  mä  karraan1  aidar  rakkoo. 

Kntä  jos  tullee   nälkä? 

Kyllä  mä  pureskelen)  puujjuuria 
Entä  jos  vattas  paisuu? 
Kyllä  mä  piiskoin  puskomella. 

15  Entä  jos  tullee  veri? 
Kyllä  mä  voitelev  voilla. 
Mistäs  sitä  voita  saat? 
Vanhan  ämmäv  vakkasesta. 
Mistäs  vanha  ämmä  saa? 

so  Nuarel  lehmän  ounnusista. 

Mistä   nuari  lehmä  saa? 
Vihriäisestä  mättäästä. 
M  isä  se  mätäs  o? 
Vikahde  sen  niitti. 
_•:,  Misä  se  vikahde  o? 
Kovasi  se  kulutti. 
M  isä  se  kovasin  o? 
Jokkee  se  putos. 

Misä   se  joki   o? 
so  Härraat   sej  joivat. 
Misä   ne  harräät  o? 
Miähel  ae  tappo. 
Misä  ne  miähel  o? 
Kauraa  kylvämäs'. 

16  Misä  se  kaura  0? 
Korpit  ne  söivät. 
Misä  ne  korpit? 

rypp&s  :  ryyppäs. 


Hiiri  meni  mettään.    1361  —  1362. 


349 


Viiden  kymmenenä  meren  takana: 

Of  kii.  jos  saat! 

1362.  Merikarvia.    Romppanen  n.  1. 

—89. 

A.  htorunoja. 

[Loppupuoli  —  Kuulin  kurjen  kul- 
lertavan  —  Neljän  neidon  runoa.] 

Hiiri  meni  metsään 
Pikkunen  kelkka  perästä, 
rikkunen  kirves  kelkas'. 
Katti  istui  kannon  pääs'. 

5  Kysyi:  »Minkäs1  menet?» 
».Menm  tänne  puitani  puimaan 
Ja  kataviani  hakkaamaan.» 
»Entä   jos   puu  kaatuu  päällesi?» 
»Kylki  mä  mainin  n  maan  rakoon.» 

io  »Entä  jos  sun  tulee  nälkä?» 
»Kyllä  mä  kuihin  katavan  juuria.» 
»Entä  jos  vatsaa'  paisuu? 
»Kyllä  mä  puskon  naskalilla.» 
»Entä  jos  veri  juoksee?» 

is  »Kyllä  mä  voitelen  voikkusella.» 
»Mistä  sitä  voikkusta  saat?» 
»Vanhan  ämmän  vakkasesta, 
Nuoren  lehmän  nunnusesta, 
Viherijäisestä  metsästä.» 

20      Menin  minä  metsään, 

Kuulin  siellä  kurjen  kullertavan. 
Heinäsirkan  kellertävän. 
Panin  minä  kultaset  suitset  kur- 
jen suuhun. 
Ajoin    pitkin    vaskista    vajaa, 

25  Kultasta  kujaa; 

Ajoin  kurjen  vajan  alle, 
Panin  silppuja  eteen, 
Eipä  tämä  näitä  syönyt. 
Panin  kauroja  eteen. 


30  Eipä  tämä   näitäkään  syönyt. 

Panin  sniuja  eleen, 

Näitäpä  tämä  oissuttel  ja  Hassut- 
teli. 

Viiden,  kuuden  viikon  päästä 

Panin  minä   Maisan,  Kaisan  lyp- 
sämään, 
35  Eipä  tämä  nisiä  löytänytkään. 

Menin  minä  itse  viiden,  kuuden 
viikon  päästä, 

Löysin  tämän  nisät. 

Lypsin  kiuluuni. 

Kaadoin  sitten  pyttyyni. 
40  Täyttipä  kiulu  pyttyni, 

Kaadoin  sitten  saaviini, 

Täyttipä  pytty  saavini. 
Juotin  pikkusen  vasikan, 

Panin  lopun  lautaselle. 
45  Hiiri  tuli  ja  maistoi  vähän. 

Rotta  tuli  ja  maistoi  paljon, 

Katti  tuli  ja  kahmas'  kaikki. 
Emäntä  koukun  loukosta, 

Väärän  puun  pesän  edestä, 
su  Kaappas'  kattia  päähän. 

Katti  sanoi:    »Älä1  vaan   minua 

lyö, 

Taikka  minä  huudan  niin, 
Että    huutoni    kuuluu    ympärin 
maailmaa 
Ja  poruni  Pohjan  Tornioon.» 
55  Sielläpä  leipiä  leivottiin 
Ja  voita  sekaan  seulottiin. 
Mikä   tuolia    kaukana    merellä 

näkyy? 
Yksi  koria  luoto. 
Mikä  sen  luodon  keskellä  nä- 
kyy? 
6o  Yksi  koria  tupa. 


1362.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


350 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja 


Mikä  sen  tuvan  keskellä  n;i ky \  v 
Neljä  neitsykäistä. 
Yksi  kutoo  kultavyötä. 
Toinen  lavasee  lattiaa, 

Gi  Kolmas  lullaa   lasta. 

Neljäs  istuu  aitan  ikkunalla 
Ja  murehtii  vanhinta  vel|j|eänsä. 
Joka  on  nuoraa  joutunut  laivan 
haltijaks'. 
lluus  kuus  torvea 
70  Puhaltaa    ylös  ilmaan. 

Kaikki  kutut  menee  metsään. 
Isäntä   käveli    keppinsä    kanssa, 
Löi  minun  parhaan  kuttuni  kuo- 

liaaks". 

Löysin   minä  tuohiskäivärän, 

75  Pistin  valkeen  isännän  ladon  nurk 

kaan. 

Lato  se  rupes'  palamaan. 

Minä  se  Lähdin  karaamaan. 

Karasin  Bitten  Lullukalliolle, 

Lullasin  siellä  tarpeekseni.  - 
so  Yksi    kello-lehmä    tuli    hukkaan. 

Jonka  nimi  oli   Kukka-. 

Kuusi  käski  kuulustella. 

Haapa   kä-ki  hakee. 

Keto  kiiski  leikitellä, 
85  Koivu  lupas'  ehtoolla  selkään. 

1363.  Siikainen.      Lindqvist    Terttu, 

n.  1.S0. 

Otamo.    Fiina  Koivumiiki.  76  v. 

Lastenloru. 

Hiiri  meni  mettään 
pikku  kelkka  peräs, 
pikku  kirves  kelkas. 
Kisu  tuli  vastaa 


-    k  ukk;i  :  A. 

1  Säkeissä  5,  -,  ■>,  r.     ■::.  '.m;. 


5  Kysy1:  »minkäs  menet?» 
»Menen  puitani  punomaan, 
Halkojani  hakkaamaan.» 
»Entäs  jos  pnn  kaatuu  päälles, 
Minkäs  sitte  menet?» 

io  »Menen  maarrakoo.» 
»Kntäs  jos  tulee  nälkä?» 
■■M  ön  sitte  santaa.» 
»Entäs  jos  vattas  paisuu?» 
»Pistelen    nirpin    parpin   neula- 
silla.» 

lb  -Kntäs  jos  tulee  veri?» 
»Voitelen  voi  voikkusella.» 
»Mistäs  sitä  voikkusta  saa?» 
»Nuaren  lehmän  nunnusista.» 
»Mistäs  sitä  sinne  tulee?» 

■io  »Viimaisesta   mät8äästä[l]» 

»Missä  se  vihriäineii    mätäs   on?» 
»Vikates  sen  niitti.» 
»Misäs  se  vikates  on?» 
»Tallin  aitan  alla.» 

25  »Misäs  se  aitta  on?» 
»Valkee  Ben  poltti.» 
»Misäs  se  valakee  on?» 
»Vesi  sen  sammutti.» 
»Misä  se  vesi  on?» 

30  Pikku  härkä  sen  ryyppää.» 
Misäs  se  pikku  härkä  on?» 
»Pikku  miäs  sen  tappo.» 
»Misäs  se  pikku  miäs  on?» 
►Se  on  nipposten  napposten 

nisumaata   kylväma- 

1364.  Siikaim  n.     Lindqvist     Terttu, 
n.  2.   -30. 

Otamo.    Vanhatalon  emännältä,  n. 
35  v. 

28,  30,  32  on  pieni  alkukirjain. 


Hiiri  meni  mettään.     1364—1366. 


351 


Lastenloru. 

Pikku  miäs  meni  mettään 

katti  istu  kannon  pääs, 
kysy:  »minkäs  menet?» 
»Menen  puitani  purkamaan, 
5  airaksiani  karsimaan.» 

»Jos  puu  kaatuu  päälles?» 

»Menen  puun  juurelle». 

»Jos  tulee1  nälkä?» 

»Syän  santaa.» 
io  »Jos  paisun  vattas?» 

»Puhkon  neulalla.» 

»Jos2  tulee  veri?» 

»Voitelen  voikkosella.» 

»Mistäs  sitä  voita  saat?» 
15  »Vanhan  lehmän  tunnusista» 

»Mistä  vanha  lehmä  saa?» 

»Vihreästä  mättähästä.» 

»Misäs  se  vihriäinen  mätäs  on?» 

»Vika  1  rs  sen  niitti.» 
20  Misäs  se  vikates?» 

»Kovasin  sen  kulutti.» 

»Misäs  se  kovasin  on?» 

»Se  putos  jokee.» 

»M isä  se  joki  on?» 
aa  »Härkä  sen  ryyppäs.» 

»Misä  se  härkä  on?» 

»Veitti  sen  tappo.» 

»Misä  se  veitti  on?» 

»Se  on  pikkumiähen  vyällä, 
30  taivaan  nummerolla 

nisumaita  kylvämäs.» 

1365.  Oripää.     Vihervaara  n.   2362. 
—11. 
Tanskila.    Maija  Välilä,   74  v. 


h  i  Iltalaulu. 
»Hiirulainen,    haarulainen,    mi- 
lics  menet?» 
»Menen    mettään    puitani    puke- 
maan, 
halvojani  hakkaamaan.» 
»Mutt  jos  kaattuu  puu  päälles?» 
.-.  »Kyll  mä  kairaan  katavan  alle.» 
»Mutt  jos  tullee  nälkä?» 
»Kyll  mä  karrutan  katavanjuur- 

ta.» 
»Mutt  jos  vattas  paisuu?» 
»Kyll  mä  trohin  neulasella.» 
io  »Mutt  jos  tullee  veri?» 

»Kyll   mä  voitelen  voikkusella.» 
»Mistäs  sitä  voiretta  saat?» 
»Vanhan  ämmän  vakkasesta.» 
»Mistäs   vanha   ämmä  sitä  saa?» 
is  »Nuaren  lehmän  tisuista.» 
»Mistäs  nuari  lehmä  sitä  saa?» 
»Tuareesta  mättäästä.» 
»Misäs  se  mätäs  on?» 
»Äijä  sen  niitti.» 
20  »Misäs  se  äijä  on?» 

»Se  on  kauroja  kylvämäsä.» 
»Misäs  kaurat?» 
»Linnut  söivät.» 
»Misäs  linnut?» 
86  »Alonen  kymmenen  virstan  pääsä 

lentämäsä.» 

1366.  Loimaa.    Tallgren  n.  19.  — 14. 
Maria  Tuominen,  57  v.    M.p.  Maa- 
riassa. 

Hiiri  meni  mettään, 
Oli  kirves  kelkass. 


3133.     «  |puu|tulee  :  t.  — 2  Säkeissä  12—13,  15,  19,  23,  25,  27—29  on  pieni  alku- 


kirjain. 


352 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kirs'sa  istui  kannon  päässä, 

Kulta  plari1  suun  edessä. 
i  Kissa  kysyi: 

Kunk.is2  menet  hiiri  rakka? 

Menen  puita  poimimaan, 

[ssoo  tammee  tappamaan. 

Kissa  sanoi: 
10  Jos  sun   kaatuu   puu   päälles? 

lluri  sanoi: 

K\  l  mä  menes  maan  alle. 

Kissa  sanoi: 

Jos  sun  tulee  nälkä? 
15  Hiiri  sanoi: 

Kyl    mä    karruta n    katajan3    (ja 
puun)  juurii. 

Kissa   kysyi: 

Jos  sun  tulee  jano? 

Hiiri  sanoi: 
20  Kyl  mä  mene  meren  rantaan 

Kissa   kysyi: 

Jos  sun  paisuu1  vattas? 

Hiiri  sanoi: 

Ky]  mä  pistän  tikkuneulal. 
25  Kissa  sanoi: 

Jos  sun  tulee  veri? 

Hiiri  sanoi: 

Kyl  mä  voitelen  voikkosella. 

1367.   Loimaa.     1'ihrrraara    n.   4477. 
—13. 

Karoliina    1'uisto.    72    v. 
Hiiri  meni  mettään 
Pikku  kelkka  peräsä 
Piku  kirves  kelkasa. 
Kissa  istu  kiven  päällä 
5  Kysy:  »Mihes1  menet  hiiri  rukka?» 


i  166     '  yi.  lyijyk.?  —  •  Säki 
pieni  alkukirjain.  —*  kataja|a| :  katajan 
136        '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. - 


»Menen  lantani  pinnoomaan. 
Lastujani  latomaan.» 

»Häntää  jos  kaatuu  pun  päälles?» 

»Kyll  mä  malirun  maan  rakkoon.» 
io  ».Mutia  jos  tulee  nälkä?» 

»Kyll  mä  kumitan  kuusen  juurta. 
Kairuttclen    katuvan    juurta.» 
»HäntäS  ko'  paisuu  vattas?» 
»K\  11-  ma  tikon  neulasilla.» 
ie  »Mutta  jos  tulee  veri?» 
»Minä  voitelen  voikkosella.» 
»Mistäs  sen  voikkosen  saat?» 
»Vanhan   muarin    vakkasesta.» 
»Mistäs   vanha    muari   sen   saa?» 
so  »Nuaren  lehmän   nisästä.» 
»Mistäs  nuari  lehmä  sen  saa?» 
»Ihanasta  mättäästä.» 

1368.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2463. 
—11. 

Vritsanoja.    Fredrika  Friman,  60  v. 
Kuullut    Loimaalla. 

Hiiri   meni   linttaan. 

Pikkanen  kelkka  peräsä. 
Katti  istu  kannon  pääsä, 
Kysy:   »mihes  menet'» 
b  »Menen  puitani  poimimaan. 
Halvojani   hakkaamaan.» 

»Entäs,    jos    nälkä    tulee-» 
»Kyllä     mä     karrutan     katavan- 

juurta.» 
»Entäs,  jo-  vattas  paisuu?» 
lo  -Kyllä    mii    pistän    neulasella.» 
»Kntäs.  jos  veri  tullee?» 
»Kyllä   mä   voitelen   \ oikkosella .» 

s.  10,  L2,  14,  16,  I»,  20,  22,  24,  26,   28  on 
—  *  pasuu  :  paisuu. 
»Kylliä     K 


Hiiri  meni  mettään.    1360 — 1371. 


353 


1369.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2451. 

il. 

Lauronen.     Maria    Kivimäki,   22   v. 

Pikku  hiiri  meni  mettään, 
Pikku  kolkka  peräsä 
Ja  pikku  kirves  kelkasa. 
Kitti  istu  kannon  pääs. 
e  Kysy:  »kunkas  menet?» 
»Menen  puitani  pukemaan, 
Kaunojani  nalkkimaan.» 
»Häntäs  kon  kaatuu  puu  pääl- 

les?» 
»Ivy  11  mä  menen  maan  rakkoon.» 
io      »Eikös  siäla  vattas  paisu?» 
»Kyll  mä  pistelen  neulasella.» 

»Eikös  sitten  veri  tule?» 
»Kyll  niinä  voitelen  voikkosella.» 
»Mistäs   sen    voikkosen   saat?» 
15  »Xuaren  lehmän  tisseistä. 
Vanhan  ämmän  vakkasesta.» 

1370.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2442. 
—11. 

Sikilä.     Vilho    Vieno,    'i5    v. 

Pikku  hiiri  mettään  meni, 
Pikkuset  rattaat  peräsä. 
Pikku  kirves  rattaliiilla. 
Katti  istu  kannon  pääsä. 
s  Mihes  menet,  pikkuhiiri? 
Halvojani  hakkaamaan. 
Puitani  punnittemmaan, 

Eikös  puu  päälles  kaaru? 
Kyll  mä  mahrun  maan  alle. 
io      Eikös  siälä  nälkä  tule? 

Kyll  mä  kaivan  katavanjuurta. 

Eikös  siitä  vattas  paisu? 
Kyll  mä  tikon  neulasilla. 


1370.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Eikös  sitten  veri  tule? 
is  Kyll  mä   voitelen   voikkosella. 

Mistä>  sitä  voikkosta  saat? 
Vanhan   ämmiin  vakkasesta, 
Nuaren  Lehmän  1\  ps}  ksestä. 
Mistäs  nuari  lehmä  saa? 
20  Kirkkaan  mättään  päästä. 
Mistäs  mätäs  sitä  saa? 
Taivaan  ilopiikalta. 

Mistäs  ilopiika  sitä  saa? 
Se.  kon  un  kaikki  luanu, 
25  Tuliosansa1      tähän      mailmaan 

tuanu. 

1371.  Ahistaro.    Vihervaara  n.  2441. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 
Hiiri  meni  mettään, 
Piani  kelkka  peräsä, 
Piäni  kirves  kelkasa. 
Kissa  tuli  vastaan. 
s  Kysy:  »mihes  menet?» 
»Menen  puitani  puinimaan, 
Havojani  hakkaamaan.» 
»Häntäs  kon  puu  kaatuu  pääl- 
les?» 
»Kyll  mä  menen  airan  alle.» 
io      »Häntäs  kon  aita  kaatuu?» 
»Kyll  mä  mahrun  maan  alle.» 

»Häntäs   kon   vattas   paisuu?» 
»Kyll  mä  pistän  neulasilla.» 
»Entäs  kon  tullee  veriv» 
15  »Kyll  mä  voitelen  voikkosella.» 
»Mistäs  sitä   voiretta   saat'^» 
»Vanhan  ämmän  vakkasesta.» 
»Mistäs  vanha  ämmä  saa?» 
»Xuaren  lehmän  ni>i>tä.» 


23 


354 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


20     »Mistäs  nuari  lehmä  saapi?» 
»Heleästä  heinän  päästä, 
Kukan  keltavan1  nenästä, 
Kaunihin  kanervan  päästä.* 

1372.  Huittinen.    Saarelainen  n.  53. 

—17. 
Rustaava  Alho. 

Pikku   kuri. 

Pikku  hiiri  meni  mettään, 

Pikku  kirves  kelkkasessa. 

Katti  istu  kannon  pääsä, 

Sano,  kunkas  menel  hiiri? 
s  Menen  puitani  poimimaan, 

I  lavojani1  hakkaamaan. 

Mutta  jos  pun  päällesi  kaatuu? 

Kyllä  mä  työnnän  maan  rakoon. 

Mutta  jos  tulee  nälkä? 
io  Kyllä  mä  syäna  santaa. 

.Mutta  jos  vattas  paisuu? 

Kyllä  mä  puskun  neulasilla. 

Mutta  jos  veri  tullee? 

K  >  11.  i  mä  voitelen  voikkosella. 

15  Mistäs  sitä  voita   saat'.-' 

Vanhan  ämmän  vakkasesta. 
Mistä  vanha  ämmän  Baa? 
Nuoren  lehmän  naimisista. 
Mistä   nuori  lehmä  saa? 
Bo  Viheliäisen  mättään  päästä. 
Misä  on  se  mätäs? 
Vikahde  sen  niitti, 
Misä  "n  se  vikahre? 
Kovasin  sen  kuluin. 

Misä  on  se  kovasin? 

•Aitan  alla. 


Missä  on  sr  aitta?* 
Tuli  sen  poltti. 
Misä  on  sr  tuli? 
bo  Wsi  sen  sammutti. 
Misä  on  se  vesi? 
Il.ii  kä  sen   ryyppäs. 

Misä  on  se  härkä? 
Miäs3  sen  ampui. 

ss  Misä  on  so  niiäs? 
Kauroja   kylvää. 

Misä  on  ne  kaurat? 
Kurjet  ne  noukki4. 
Misä  on  no  kurjet? 

oi  Kolmen   meren   takana. 

1373.  Punkalaidun.  Kotikoskin. 464. 

17  ,  09. 

Pikku  hiiri. 

( Kertojan  sanoilla.) 

Pikku  hiiri  mettään  meni, 
Tikku  kelkkailen  peräsä. 
Pikku  kirves  kelkkasesa. 
Katti   istu   kannon   pääsä. 
s  Kysy:  »Mihin1  menet  pikku  hiiri?» 
»Menen  puitani  pylkistelleen', 
Halkojani  halkistelleen8.» 

»Mutta   jos  pUU    päälles   kaatuu-» 
•K\  ll.iiu.i  joudun4  maan  rakkoon.» 

Mutta  jos  nälkä  tulleepi?» 

»K\  Iki  ma  kalvan  kalavati  juurta.» 

»Häntäs  Bitte,  joa  vattas  paisuu?* 
•  Kvlläina  trohin  neulasella.» 
»Häntäs  sitte,  jos  veri  tullei 
i.-.  »Kyiiäiuä    voitelen    voikkosella.» 
»Mistäs  sitä  voikkosta  Baapi?» 


l.    »  ai.  (keltava       keltainen). 
13T^.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain.       '  sy|ö|n  :  syön.    -*Mi|i  -    Miös. — *  kk:ssa 
euraa  :   \li>;i  on  kaurat 

i:i::t.    '  kk>>.i  pieni  alkukirjain. — * pylkistel|een  : pylkistelfeen.  —  •  halki 
|leen| :  halkistelleen.  — *yl.  [jou](r)[unj. 


lliiii  meni  mettään     13  3 


::,:, 


»Nuoren  »Kirjasen»  nunnusesta.» 
»Mistäs  nuori  »Kirjanen»  saapi?» 
»Ketunleivän  kengän6  alta.» 
»o  »Mistäs  Ketunleipä  saapi?» 
••Karhun  mättähästä8.» 

1374.  Harjavalta,    Ruusunen   n.  91. 
—03. 

Uurru    mettään   meno. 

Hiiri  meni  mettään 
Pikku   kelkka  perässä. 
Pieni  kirves  kelkassa. 
Katti  istui  kannon  pääs 
b  Kysyi:  »Mihes1  menet?» 
»Menen  puitani  poimimaan, 
Issoo  taminee  tappamaan.» 
»Mut  jos  puu  päälles  puttoo?» 
»Kyl  mää  mahrum  maar  rakkoo.» 

io  »Mut  jos  tullee  nälkä?» 
»Kyllä  mä  syän  santaa.» 
»Mut  jos  paisuu  vattas?» 
»Kyl  mää  puskon  neulasella.» 
»Mut  jos  tullee  veri?» 

ia  »Kyllä  mä  voitelen  voilla.» 
»Mistäs  hiiri  vei! a  saa?» 
»Vanhan  ämmän  vakasta.» 
»Mistän  vanha  ämmä  saa?» 
»Nuoren  lehmiin  nuunusesta.» 

20  »Mistäs  nuori  lehmä  saa?» 
»Niitun  kauniisi  mättähästä.» 

1375.  Harjavalta.    Ruusunen  n.  92. 
—03. 

toisinto. 

Hiiri  mennee  mettään 
Piäni  kelkka  perässä. 


1'iäui  kirves  kelkasessa. 
Kissa   istui   kannun   pääsä 
5  Kysyi:   »Mihes  menet?» 
»Meneen  puitani   kaatamaan, 

Nsuo  tammee  tappamaan.» 
»Häntäs1  pun  pääläs  puttoo?» 
»Kyl  mää  menen  juuren  alle.» 

io  »Häntäs  tulle  nälkä?» 
»Karrutan  koivun  kuarusia.» 
»Häntäs  paisuu  vattas?» 
»Kylki  mä  pistän  neulasella.» 
»Häntäs  tulle  veri?» 

15  »Voitelen   tuareella   voitusella.» 
Mistäs  sinä  voita  saat?» 
»Vanhan  ämmän  roppisesta.» 
»Mistä   sitää   vanha  ämmä  saa?» 
»Nuarel  lehmän  nunnusesta.» 

20  »Mistäs  nuari  lehmä  saa?» 
»Vihrijäisestä  mättähäästä.» 

1376.  Kokemäki.    Santavirta  n.   60. 
—03. 
Säpila.    Amanda  Sillanpää,  40  v. 

II iiri  ja  Kulti. 
Hiiri  meni  mettään. 
Pieni  kelkka  perässä. 
Katti  istui  kannun  päässä. 
»Kunkas  menet  hiirulainen?» 
s  »Menen  puitani  poimimaan, 
Halvojani  hakkaamaan.» 
»Mutta  jos  puu  päälles  kaatuu?» 
»Kyllä   mä    mahdun    maan    rak- 
koon.» 
»Mutta  jos  tullee  nälkä?» 
io  »Kyllä  mä  karrutan  kalajan  juur- 
ta.» 


•yi.  [ken,  k  [än].  — 6  yi  (sammal)[mättähästä.] 
1374.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
1375      '   Entäs  jos.  Mp.huom. 


356 


\  iihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


»Mutta  jos  paisuu  vatia- 
■Kyllä  mä  puakon  neulaisella.» 
»Mutta  jos  tullee  veri?» 
»Kyllä  mä  voitelen  voikkoisella.» 
is  »Mistäs^  sitä  voita   saat0'* 

»Nuoren  lehmän  mammasta.» 

»Mistä  nuori  lehmä  sitä  saa?» 

»Viheliäisistä  mättämistä.» 

»Misä  se  mätäs  on?» 
20  »Vikahde  sen  niitti.» 

»Misä  se  vikahde  on?» 

»Kovasin  sen  kulutti.» 

»Misä  se  kovasin  on?» 

»Vetteen  se  heitettiin.» 
25  »Misä  se  vesi  on?» 

»llärräät  sen  joi.» 

»Misä  ne  härräät  on?» 

»Miehet  ne  tappo.» 

»Misä  ne  miehet  on?» 
30  »Kauraa  leikkaamassa.» 

»Misä  ne  kaurat  on?» 

»Kurjet  ne  söi.» 

»Misä  ne  kurjet  on?» 

»Yhdeksänkymmenen   meren   ta- 
kana.» 

1377.  Kokemäki.     Lempainen   n.    9. 

-Vi  04. 
Kuurola.    Hilja  Rintanen,  13  v. 

Kissa  ja  hiiri. 
Pikku    hiiri   metsään  meni 
Tinakirves  kelkassa. 

Kissa  kysyi  kannon  päästä: 
Minne  menet,  hiiri? 
5  Lähden  puitani  poimimahan 

Haikujani   hakkaamaan. 
Mutta  jos  puu  päällesi  kaatuu? 
Minä  mahdun  maan  rakoon. 
Mutta  jos  nälkä  tulisi? 


io  Kyllä  mä  karrutan  katajan  kuo- 
ria. 
Mutta  jos  vatsaa  paisuu? 
Kyllä  mä  pistän  neulasella. 

Muita  jospa  >al  luu- 
Kyliä  mä  voitelen  voikkoseUa, 
16  Sivelen  sianlihalla. 

Mistä  sitä  VOita  saat? 

Vanhan  ämmän  vakkasesta, 

Nuoren  lehmän  männeistä. 

Mistä  nuori  lehmä  saapi- 
so  Heleästä  mättähästä, 
Kaunihilta  kankahalta. 

Missä  se  mätäs  on? 
Vikahte  sen  niitti. 

Missä  se  vikahte  on? 
25  Kovasin  sen  kulutti. 

Missä  se  kovasin  on? 
Veteen  se  putosi. 

Missä  se  vesi  on? 
Härät  sen  joi. 
30      Missä  ne  härät  on? 
Miehet  ne  tappoi. 

Missä  ne  miehet  on? 
Kauroja  niittämässä. 

Missä  ne  kaurat  on? 
35  Kurjet  ne  söi. 

Mis[s]ä  ne  kurjet  on? 
Ne  lenteli  ympäri  mailmaa. 
Of  kiin'  jos  saat! 

1378.  Kokemäki.     Kujanpää  n.   21. 

-7i  21. 

lauma    llakanpää,    45    v. 

Hiiri  meni  mettään 
pieni  kirves  kelkassa. 
Katti   kysy  aidan  päältä: 

»Mihin1  Mnä  menet?» 


13T8.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  -  Kymm|ä|nen  :  Kymmenen. 


Hiiri  meni  mettään.    1378—1380. 


357 


5  Menen  puitani  poimimaan, 

halkojani  hakkaa  maan». 

»Mutt'  jos  kaatuu  puu  päälles?» 

»Kyllä  mä  menen  maan  rakoon.» 

»Mutt'  jos  tulee   nälkä?» 
io  »Kyllä    mä    kraaputan    katajan 

juurta.» 

»Mutt'  jos  paisuu  vattas?» 

»Kyllä  mä  puskon  neulasilla.» 

»Mutt'  jos  tullee  verta?» 

»Kyllä  mä  voitelen  voipusella.» 
15  »Mistäs  sitä  voipusta  saat?» 

»Vanhan  ämmän  vakkasrsta.» 

»Mistä  vanha  ämmä  sitä  saa?» 

»Nuoren1  lehmän  nisistä.» 

»Mistä  nuori  lehmä  saa?» 
20  »Kirkkaasta  mättäästä.» 

»Missä  se  mätäs  on?» 

»Viikate  sen  niitti.» 

»Missä  se  viikate  on?» 

»Kovasin  sen  kulutti.» 
_ ,  -Missä  se  kovasin  on?» 

»Vetteen  se  pitos.» 

»Missä  se  vesi  on?» 

»Härjät  sen  ryyppäs.» 

»Missä  ne  härjät  on?» 
30  »Kaurakylvöllä.» 

»Missä  ne  kaurat  on?» 

»Kurjet  ne  söi.» 

»Missä  ne  kurjet  on?» 

»Kymmenen2  virstan  päässä  len- 
tää ja  laulaa, 
35  eikk'  ole  päätä  eikä  kaulaa, 

ota  kii  jos  saat!» 

1379.  K  iikka.     Numminen   n.    429. 
—17. 

Hiiri  meni  metsään 
pieni  kelkka  perässä, 


pieni  kirves  kelkkasessa. 

Kissa  kysyy  kannon  päästä: 
s  Minne  sinä  hiiri  parka,  menet? 

Menen  puita  purkamaan, 

aidaksia  särkemään. 

Entä  jos  puu  päälles  kaatuu. 

Minä  juoksen  juuren  alle. 
io  Vaan  jos  nälkä  näppäsevi. 

Syönpä  koivun  kuorusia. 

Vaan  jos  turpuu  mahasi. 

Minä  pistän  neulasella. 

Mutta  jos  verta  vuotaapi. 
15  Minä  voitelen  voinsulalla. 

Viistä  pieni  hiiri  voita  saa? 

Vanhan   ämmän   vakkasesta. 

Mistä  vanha  ämmä  saa? 

Nuoren  lehmän  nännäsistä. 

»o  Mistä  nuori  lehmä  saa? 
Helevästä  heinänpäästä, 
keltakukan  nenästä, 
kauniin  kanervan  päästä. 


1380.  Tyrvää.    Pakula  V.  V,  n.  58. 

-27/325- 

Kalliala.  Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut  Vappu   Silvanderilta. 

Pikku  hiiri  meni  mettään 
pikku  kelkkanen  peräsä  ja 
pikku  kirves  kelkkasesa. 
Katti  istu  kannon  pääsä 
5  ja    kysy:    »Minkäs    menet,    hiiri 

rukka?» 
»Menen  mettään  puitani  pinoo- 

mahan 
ja  halkojani  hakkaamahan.» 
»Mutta  jos  tulee  nälkä?» 


3".S 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


»Kyllä  karskutan  katajan  juur- 
ta.» 

10  »Mutta  jos  vnttas  turpoo?» 
»Kyllä  pistän  neulasella.» 
».Mutta  jos  tulee  veri?» 

»Kyllä  voidao  voikkosella.» 
»Mistäs  hiiri  voita  saa?» 
15     »Nuaren  lehmän  aännisestä.» 
»Mistäs  nuari  lehmä  saa?» 
»Heleästä  heinän  päästä.» 

1381.  Tyrvää.    Pakula  I'.  1".   n.  77. 

-"/s  12. 

Miina    Forsblom,    84  v.     Kotoisin 
Lohjan    Vendelästä. 

Hiiri  meni  mekään1 
pikkuset  rattaat  nannaa 
ja  kirves  kainlosa. 

»Millin    menet,    hiiri    raukka?» 
5  »Tänne  menen,  katti  raukka. 
Sundion  kirkon  seinäpuita, 
Maaiian  kirkon  malkapuita.» 

»Mul  jos  sul  tul*  aälkä?» 
»Kruaputan  kuivun  juurta, 

10  kr'a'aputan   katavan  juurta.» 
»Mut  jos  sul  tul  jano?» 
»Juan  mä  karjan  askeleist.» 

»Mu!  jos  sun  va##as4  paisuu?» 

»lw  1  mä  pistelen  neulaisten  kans5.» 

15     ».lus  veri   rupee  juaksemaan?» 

»Kyl  mä  voitelen  voitein  kans.» 

»Mistäs  gaal  voiteit?» 
»Vanhan  muijan  pytöist.» 

»Mistäs   vanha   muija  saap?» 
20  »Kuarest  lehmäst.» 

»Mistäs   niiar  lehmä  saap?» 

»Ihanaisesi  mättääst.» 


»Missä  On  m'  ihanainen  mäti 
»Vikate  Ben  kulutti.» 
25      «MiN.ist  on  se  vi  ka  t> 
»Kovasin  sen  kulutti.» 

»Misäs  on  m-  kovasin?» 
»Pahnalatoon  paiskattiin.» 

»Misäs  on  se  pahnalato?» 
30  »Hiiivt  sen  tuiskais.» 

»Misäs  on  ne  hiiret?» 
»Kiss;i    ne   naukkas.» 

1382.  Tyrvää.  AKUtedl  /e  25.      ^  ,03. 
Peukalomäki.    Anna  Nyman,  75 

Tuutulaulu. 

Pikku  hiiri   meni  mettään 
Tikku  kelkknuen  perässä, 
Pikku  kirves  kelkkasessa. 

Katti  istu  kannon  päässä, 
d  Rupes  kohta   kyselemään: 

»Minkäs  menet .  hiiriparka?» 
»Käyn  puitani  pinoilemaan, 

Halkojani   hakkailemaan.» 
»Entäs  kon  puu  päälles'  kaa- 
tuu?» 
m  »Kyllä  mä  inahJun  maan  rak- 
koon.» 
»Mutta   jos   aälkä   näppäsevi?» 
»Kyllä     mä     karskilta  n     katajan 

juurta.» 
»Mutta  jos  vattas  paisuu?» 
»Kyllä  mä  närpin  neulasella.» 
15     »Mutta  jos  verta  vuotaa?» 
»Kyllä  mä  voitelen  voikkosella.» 
»Mistäs  sen  voikkosenkin  saat?» 
»Vanhan  ämmän  vakkasesta.» 
»Mistä  vanha  ämmä  saapi?» 
m  »Nuaren  lehmän  uunillisesta.» 


1381.    '  yi.     (messään 
(vassas).  —  •"  k;i  .>  s  :  kans. 


—    *  Ikainalcis   :  kai"los.    — n  svil  I      tul  II:  s. t. 


vi. 


lliiii  meni  mettään.    1382—1385. 


359 


»Mistä  nuari  lehmä  saapi?» 
»Viimaisesta  mättäästä.» 

»Mistä  vilinä  mätäs  saa?» 
»Pitkän  pilven  tyttäreltä.» 

1383.  Tyrvää.  Vihervaara  n.  303.  —09. 
Punkalaidun.    Vanttila.    Kalle  Ny- 

gärd,  45    V. 

Kehtolaulu. 
Pikku  hiiri  meni  mettään, 
Piäni1  kelkkailen  peräsä, 
Kani1  kirves  kelkkasesa. 

Katti  istu  kannun  pääsä,  kysy: 
5  »Minkäs1  menet  hiirulainen?» 
»Menen  mettään  puitani  hak- 
kailemaan, pinoilemaan.» 
»Mutta  jos  puu  päälles  kaatuu?» 
»Kyllä  mä  juaksen  juuren  alle.» 
»Mutta  jos  nälkä  tulee?» 

io  »Kyllä  mä  kurrutan  kuusen  juur- 
ta, karrutan  katajan  juurta.» 
»Mutta  jos  vattas  paisuu?» 
»Kyllä  mä  pistän  neulasella.» 
»Mutta  jos  veri  tulee?» 
»Kyllä  mä  voiran  voikkosella.» 

is  »Mistäs  hiiri  voita  saapi?» 
»Vanhan  mummun  vakkasesta.» 
»Mistäs  vanha  mummu  saapi?» 
»Nuaren  lehmän  naimisesta.» 
»Mistäs  nuari  lehmä  saapi?» 

20  »Heleästä  heinän  päästä, 
Keltasen1  kukan  nenästä, 
Kaunihin1  kanervan  päästä.» 

1384.  Iliinimil, ■iin">.    Nyberg  Vivi,  n. 
16.  —12. 

Kyröskoski.   Kustaava  Pihlaja,  74v. 
Hiiri  meni  mettään 


pikku  kelkkailen  perässä, 

pikku   kirves  kelkkasessa. 

Kaiu   tuli  vastaan,  kysyi: 
s  Milikäs  kuliani  menet? 

Menen  puitani  kokoon,  hakojani 

hakkaan. 

Mutta   kun  puu   päälles  kaatuu? 

Kiekahdan  kiven  juureen. 

Mutta  kun  nälkä  tulee? 
io  Karrutan  kalajan  juurta. 

Mutta  kun  vattas  paisuu? 

Pistän   silloin    neulasella. 

Mutta  kun  kipeetä  tekee? 

Voitelen  voikkusella. 
15  Mistäs1  sitä  saat? 

Nuoren  lehmän  ninnisestä, 

ja  vanhan  ämmän  vakkasesta. 

Mistäs  sitä  sinne  tulee? 

Vihriäisestä  mättäästä, 
20  kehästä  heinän  päästä. 

1385.  Jämijärvi.    Välisalo  n.  19.  — 
"/12  02. 
Maria    Välisalo,    23    v. 

Hiiri  meni  metsään. 

Hiiri  meni  metteen,  pieni  kelkka 

peräs. 
Katti  istui  kannon  nenäs  ja  kysyi: 
Minne  menet  hiiri  raukka? 
Tänne      menen,      tuomiokirkon 
tukkipuita, 
5  Maariakirkon  malkapuita. 
Mutta  jos  kaatuu  puu  peelles? 
Pakenen  maan  alle. 
Entä  jos  tulee  nälkä? 
Kaivelen  katajan  juuria. 
io  Entä  jos  vattas  paisuu? 


1383.  '  kk:ssa  pieni   alkukirjain. 

1384.  l  M|u|tas  :  Mistäs. 


360 


Viihdytyslauhlja  ja  muita  lasten  runoja. 


Pisteleil  tilkin  t Tukin   neulasilla. 

Mutt;i  jos  tulee  veri? 

Voitelen  voikkusella. 

Mistä  sitä  voikkusta  saat? 
ie  Vanhan  ämmän  vakkasesta. 

Mistä  sitä  vanhan  ämmän  vakka- 
seen on  t ullut? 

Nuoren  lehmän  nunnuscsta. 

Mistä  sitä  nuoren  lehmän  nunnu- 
seen  on  tullut? 

Ihanasta  mättähästä. 
20  Misä  se  ihana  matas[!]  nyt  on? 

Vikates  sen  vei. 

Misä  se  vikates  on? 

Haisti  sen  söi. 

Misä  se  haisti  on? 

Valkee  sen  poltti. 

Misä  se  valkee  on? 

Vesi  sen  sammutti. 

Misä  se  vesi  nyt  on? 

Yksi  musta   miäs  sen  ryyppäs. 
8o  Misä  se  miäs  on? 

Yhdeksän   kahdeksan  meren 

takana. 

Mitä  se  siellä  tekee? 

Ohria  ottaa,  nisuja  niittee, 

kauroja   kattaa. 

1385  a.  Ikaalinen.     Salava     Anna- 
Kaarina,  n.  18.  — 31. 
Iso-Röyhiö. 

I  Iin'  meni  metf&n, 
pikkukelekkane(n)  perän, 
meni  pun  alle,  sev^vatta   paisu, 
se  sai  lehcmältä  voita 
5  ja  voiteli  sitä  voikkosella. 


1386.  Honkajoki.     Hirsikoski  Anna, 

n.  38.— *  U  24. 
Pikku  hiiri  meni  mettään 
Pikku1  kelkka  peräsä,  pikku  kir- 
ves kelkasa, 
Katti   istu   kannon   pääsä.   kysy: 
Kunkas1  menet  hiiri  rankka? 
s  Menen  puitani  poimimaan,  halvo- 
jani hakkaamaan. 
Mutta  jos  puu  päälles  kaatun? 
Kyllä  mä  mahdun  maan  rakkoon 
Mutta  jos  tullee  nälkä? 
Kyllä     mä     karskutan     katavan 
juurta,  syön  koivun  pintaa. 
io  Mutta  jos  vattas  paisuu? 
Kyllä  mä  trohon  neulasella. 
Mutta  jos  tullee  veri? 
Kylki    mä    voitelen    voikkosella, 
sivelen  sianlihalla 

Mistä  sinä  voikkosta  saat? 

is  Vanlian  ämmän  vakkasesta. 

Mistä  vanha  ämmä  sitä  saa? 

Nuoren  kirjaksen  vattasta. 

Mistä  nuori  kirjas  sitä  saa? 

Vihriäisestä  mättäästä, 
to  Misä  se  vihriäinen  mätäs  on? 

Vikahde  sen  niitti. 

Misä  se  vikalnl f- 

Kovasin  sen  kulutti. 
Misä  se  kovasin  on? 
26  Vettccn  se  putos. 
Misä  se  vesi  on? 
ii.M ka  Ben  i> yppas. 

Misä  se  härkä  on? 
Mies  sen  ampu. 
80  Misä  se  mies  on? 


1385a.     *  kk:ssa  pieni  alkukirj. 
L388.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Hiiri  meni  mettään.    1386 — 1388. 


361 


Kauroja  kylvämäsä. 
Misä  ne  kaurat  on? 
Punasenmeren  takana. 

1387.  Kuriin.    Paldani  n.  94.  — 52. 

Hiiri  meni  mettään. 

Hiiri  meni  mettään, 

Katti  istu  kannolla1, 

Minkäs  hiiri  menee? 

Tänne  menen  mettään, 
s  Mitä  hiiri  mettäs'? 

Hakkaan  Maarian  kirkon  malka- 
puita. 

Tuomio  kirkon  tukkipuita. 

Muttakun  kaatuu  päälles  puu? 

Niin  menen  maan  rakoon. 
io  Milläs  siellä  elät? 

Järsin  puun  juuria. 

Matta  kun  vattas  paisuu? 

>\  ön  silkkisen,  salkkisen  neula- 
sia, 

Mutta  kun  tulee  verta? 
is  Voikkosella  voitelen. 

Mistä  sitä  voikkosta  saat? 

Vanhan  ämmän  pyttysestä. 

Mistä  sitä  ämmän  pyttyseen  on 

tullut? 

Nuoren  lehmän  nunnusesta. 
20  Mistä  sitä  lehmän  nunnuseen  on 

tullut? 

Metisestä  mättähästä. 

Missä  mätäs  on? 

Viikate'  niitti. 

Missä  viikates2? 
25  Harsti  sen  söi. 

Missä  harsti  on? 

Vanhan  ämmän  aitan  portaiF. 


Missä  aitta? 

Yalkia  poltti. 
30  Missä  valki.i  - 

\  esi  sen  sammutti. 

Missä  vesi? 

Härkä  sen  joi. 

Missä  härkä? 
35  Kirves  sen  tappo. 

Missä  kirves? 

Pikku  miehen  vyötärön  alla, 

joka  lentää  ilmas'  pilviä  piirten. 

1388.  Kiirnn.    Kaukamaa  L,  n.  lö. 

-19U30. 

Xmmänkylä.     Kaisa    Harjukangas, 
80  v. 

Hiiri  meni  mettähän 

Pikku  klkkanen  perässä, 

Pikku  kirveli  kelkkasella. 

Mihkäh  nyt  hiiri  parka  meet? 
5  Puitani  käy  muhimahan. 

Halkojani  halkelemahan. 

Mutta  kun  puu  päälleh  kaatuu? 

Luikahran  puun  juuren  ala. 

Mutta  kun  vattah  paisuu? 
io  Pistelen  neulasella. 

Mutta  kun  veri  tulee? 

Voitelen  voikkusella. 

Mistäs^sitä  voikkusta  saat? 

Nuoren  lehmän  nunnisista. 
15  Mistä  sitä  sinnet^tulee? 

Vihriäisestä  mättähästä . 

Misä  se  vihriäine  mätäs  on? 

Vikate  sen  niitti. 

Misä  se  vikates  on? 
20  Suuren  laron  kynnyksellä. 

Misä  se  uusi  lato? 


1387.     •  kannjallla  :  kannolla.  —  2  viijt|ates  :  viiÄates. 


362 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


i  Iisi  lato  on  palana. 
Millä  se  sammutettii? 
Verellä  se  sammutettii, 
Misä  se  vesi  on? 
Mustankyytiä1  härkä  sen  ryyppää. 
Misä  se  mustankyytiä  härkä  on? 
Mustan  meren  takana. 
Mitä  se  sie  tekee? 
no  Nisua  niittää, 
Kauroja   katkoo. 

1389.  Kuirin.    Kaukamaa  L,  n.  16. 

:i  ,  30. 
Kirkonkylä.   Liisa  K y t ■  '■  viita,  s.  1852 

Hiiri  meni  mettähän 
Pieni  kelkka  perä  li. 
Kissa  kysy  hiireltä: 
Minkäs  menet? 
5  Puitani  puituiin. 
I  takojani  hakkaahan, 
Entäs    sitten,    jos   pun    päälles 

kaatuu? 
Byppään  puun  rakohon. 

Kyllä  se  siinä  on   kaikki  se  taru. 

1390.  Kurrin.      Kaill.u maa  L,   n.   14. 

:i  ,  30. 
Ämraänkylä.     Joosefina    Jokinen, 
su  V. 

Biiri  meni  mettähän 
Kissa  tuli  vastahan. 

Kissa   kysy: 
Milikäli  nyt  meet? 
s  Biiri  sano: 
Puitani  purkkiin, 
Halkoja  hakkaahan. 

Mutta    kuu   tulee   nälkä? 


S\  ön   katajaa  pulmusia. 

lo  Mutta  kun  pullistun  vatta? 
Voitele  voikkusella. 

Mistäs  stää  voikknsta  tulee? 
Nuoren  leimuin  aunnusista. 
Mistäs  sitä  uuunusiin  tulee: 
i:.  Vikate  Ben  niitti. 
Misäs  se  vikate  on? 
Kannon  nenään  minä  sen  panin. 
Misä  se  kanto  on? 

Yalkia  sen  poltti. 
20  Misä  se  valkia  on? 
Vesi  sen  sammutti. 

Misä    se    Vesi    On? 

Härkä  sen  ryyppäs. 
Misä  se  härkä  on? 

lt,  Maa   sen  nieli. 

1391.  Parkano.  Almien  Viljo.  n.  26. 
—30. 

Alaskvla.     Maria    Alanen    n.    59    v. 
Ilmi  meni   mettään 
Pikku   kelkkailen  perässä. 
Pieni  kirves  kelkkasessa. 
Kissa    istu    kannon  nenä-, 
.-.  Kysyi:  »milikäs  menet?» 
»Menen  puitani  pii oaan, 

Halkojani   hakkaamahan.» 
»Mutta  kuu  pun  päälles'  kaatuu'-» 
»Kyllä    mahdun    maan    rakoon.» 
io  »Mutta  kun  nälkä  tulee?» 
»Kalavan  katajan  juurii.» 
»Mutta  kun  vattas  paisuu?» 
»Pistän   neulasella.» 

»Mutia  kuu  veri  tule 
.   \  oitelen  voikkusella.» 
»Mistä  sitä  voikknsta  saa?» 


1388,    '  mustankyyssä      mustankirjava 


Hiiri  meni  mettään.    1391     L39  l 


363 


»Nuoren  Lehmän  uunnunesta.» 
»Mistä  3itä  auori  lehmä  saa?» 
»Viheriäisestä  mättähästä.» 
20  »Mistä  se  mätäs  saa?» 
»Pikkusesta   pilven  rippusesta.» 

1392.  Vesilahti.  Eels.Suom.Normaa- 
lilys.  konv.:  Lindroosn.3*. — 92. 
Järvenranta.    Kustaa  Kalpela. 
Katti  ja  pikku  hiiri. 

Pikku  hiiri  meni  mettään 
pikku  kelkkailen  peräsä1 
pikku  kirves  kelkkasesa2. 

Katti  istui  kannun  pääsä3 
5  kysy:  »minkäs  menel  biirylämen?» 
»Menen    puitani    pinoilemaan 
halkojani  hakkailemaan.» 

»Häntäs  kun  puu  päälles  kaa- 
tuu?» 

—  »Kyllä  mä  mahrun  maan  ra- 

koon.» 
io       »Häntäs  kun  nälkä  tulee?» 

-  »Kyllä    mä    kalvan    katajan 

juurta.» 
-»Häntäs  kun  vattas  paisuu?» 

-  »Kyllä  mä  tärpin  neulasella.» 

-  »Häntäs  kun  veri  tulee?» 

15  -     »Kyllä    mä    voitelen   veikko- 
sella.» 

-  »Mistäs  sitä  voikkosta  saat?» 

—  »Nuoren  lehmän  nunnusesta.» 

-  »Mistäs  nuori  lehmä  saa?» 

—  »Vihannasta  mättähästä. 

1392  «.  Lempäälä.  Helin  Olga,  n.  11. 
—21—22. 
Kalle  Helin,  60-v. 

Pieni  hiirulainen  meni  mettään 


Pikkunen  keikkunen  perässä, 
pikkunen  kirves  kelkkasessa-. 
Katti  kysyi1  kannon  päästä: 

s  Minkäs  menet,  hiiriraukka? 
Menen  puitani  pinoilemaan, 
halkojani  hakkailemaan. 
Mutta  jos  puu   päälles  kaaliin? 
Kyllä  mä  mahdun  maan  rakoon. 

m  Mutia  jos  i ui'1''  nälkä? 

Kyllä   mä   kalvan   katajaiijuuria, 
kuopsuttelen  koivunkuottia. 

Mutta    JOS    vattas    paisuu? 

Kyllä  mä  tärpin  neulasilla. 

15  Mutta  jos  tulee  veri? 

Kylki  mä  voitelen  voikkosella. 

Mistäs  hiiri  vita  saapi? 

Vanhan  ämmän  vakkasesta. 

Mistäs  vanha  ämmä  saa? 
ao  Nuoren  lehmän  nunnusista. 

Mistäs  nuori  lehmä  saa':' 

Vihannasta  mättähästä. 

Mistäs  vihanta  mätäs  saa? 

Pilvispoukan  tyttäriltä. 


1393 


—Oi. 


Tottij.    Rekola    n.  UI* 
Sorva. 

Lasten  laulu. 

Hiiri  mettääm^menee 
Piäni  keikkunen  perässä 
Kissa  hiireltä  kysyvi: 
Minkäs  menet  hiiryläinen? 

Menem^mettään  puitani  poi- 
mii n, 
halkojani  hakkaan. 

Mutta  jos  puu  päälles  kaatuu? 
Kyllämä     mahrum_maarwra- 

koon. 


I  192.     *  peräs|s|ä  :  p.  —  2  kelkkases|sja  :  k. 
1392  a.     x  listui|  :  »kysyi*. 


pääs|s|ä  :  p. 


364 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Uutta  jos  nälk/i  tulee? 
10  —  Kylläinä      kalvan      katajajw 

juurta. 
Mutta  jos  vattas  paisuu? 

-  Kyllämä       tärpin^ipistelen)^ 

oeulasilla 

—  Mutta  jos  veri  vuataa? 

—  Kyllämä  voirav^voikkosella. 
15-    Mistäs^sitä  voikkosta  saat? 

Vanhan  ämmän  pyttysestä. 

—  Mistäs  vanha   ämmä  saa? 
NuareMehinän^nunnusosta. 
Mistäs  mi. i  ri  lehmä  saa? 

20  —  Vihannasta  mättähästä. 

1394.  J.i  mpäälä.  J. niinin-  n.  67*.  — 13. 
Maija    Mäkinen,    64    v.     Muistiinp. 
Hauholla. 

Hiiri  mettään  tnenevi, 

pieni  kelkkailen  perässä. 
Kissa   istui  kannon  päässä. 
kysyi  minkäs  menet? 
5  —  Halojani  hakkaan,  puitani  ko- 
koon. 

-  Mutta  jos  puu  päälles  kaatuu? 

-  Kyllä    mä    luikahran    lumen 

alle. 

-  Jos  vilu  tulee? 

Kyllä  mä  mahlun  maan  alle. 
io—  Mutta  joa  nälkäs  tulee? 

Kyllä    kalvan   katajiin  juurta. 

-  Jos  vattas  paisuu? 

Kyllä  mä  ronkin  oeulasilla. 
Mutta  jos   veri  tulee? 
15  -   Kyllä  voitelen  voikkosella. 
Mistäs  sitä  voita  saat? 

Vanhan     ämmän     vakkasesta. 

Mistä  se  vanha  ämmä  saa? 


—  Nuorru   lehmän    ounnusista. 

so  —  Mistäs  nuori  lehmä  saa:-' 

-  -  Vihannasta   mättaliästä. 

Mistäs  vihanta   mätäs  saa? 
-Pilvipoukon  tyttäriltä. 


1395 


— 89. 


Pirkkala.   Starck  n.  4*. 
Hiiri  mettään  meneepi, 
pieni  kelkkanen  perässä, 
pieni  kirves  kelkkasessa; 
katti  istu  aidan  päällä 
s  kysy:  mi(hi)nkäS  nyt  menet? 
Menen  puitani  pinoilemaan1 
halkojani  hakkailemaan. 
Mutta    JOS    puu    päälles    kaatuu? 
Millä  juoksen  juuren  alle. 
m  Multa   jos   tulee   nälkä? 

Minä    kalvan    katajan    juurta. 
Mutta  jos  vattas  paisuu? 
Minä  pistelen  neulasella. 

Mutia   jos  tulee   verta? 

is  Minä  voitelen  voin  sulalla. 

Mistä  hiiri  voita   saapi? 

Vanhan  ämmän  vakkasesta. 

Mistä  vanha  ämmä  saapi? 
Nuoren    lehmän    nunnusesta. 
io  Mistä   nuori  Lehmä  saapi. 
Viheriaisesta[l]  mättähästä. 


1396 


Pirkkala.  Virlanenn.  11*. — 05. 

Nokia.  K.  Forsblom.  7o  v. 
Laulu. 

Hiiri  metsähän  menevi, 
pikku  kelkkanen  perässä. 
Kissa  istu  kannon  päässä, 

kysy,   minkä   menet    hiiri   parka. 
—  Menen  puitani  pinoileen, 


I  :;•'.".      '   Sana  on  kirjoitettu  perästapain  lyijykynällä. 


Hiiri  meni  mettään.    1396—1397. 


365 


halkojani  hakkailemaan. 
Entä  joa  puu  päälles  kaatuu? 
Minä  voitelen  voikkosella. 
Mistä  hiiri  voita  saapi? 

10  Vanhan  akan  vakkasesta. 
Mistäs  Sitä   vanha  akka? 

Nuoren  lehmän  Hännisistä. 

Mistäs  sitä  nuori  Lehmä? 
Vihannaisesta  mättähästä. 

15  Missäs  se  vihanta  mätäs  on? 

Viikate  sen  niitti. 

Mistäs  se  viikate? 

Seppä  sen  takoi 

Missäs  se  seppä? 
ao  Tauti  sen  tappoi. 

Missäs  se  tauti? 

Hyppäs  ikkunasta  pihalle, 

että  kontit  kolisivat. 

1397.   Ylöjärvi. Paldanil4(-=SMMY: 
Reinholmvn    kok.    99  33).— 52. 

Hiiri  ja  Katti. 
Hiiriläinen   menee   mettään. 
Pikku  kclkkanen  perässä, 
Pikku  kirves  kelkkasessa, 
Katti  kannolla  istuupi 
s  Kannon  päässä  katseleepi: 
»Minkäs  menet  hiiriläinen?» 
Tänne  menen  mettään 
Puitani  noiltaan,  halkojani  hak- 
kaan, 
Muttakun   puu   päälles   kaatuu? 
10  Puikahdan  maan  rakoon, 
Muttakun  nälkä  tuleepi? 
Kyllä  kalvan  katajan  juurta, 
Muttakun  jano  tuleepi? 
Kyllä  käyn  järven  rannalle, 


is  Muttakun   vattas    paisuuvi? 
Kyllä  tärpin1  neulasilla 
Muttakun  verta   tuleepi? 

Kyllä  voitelen  voikkosella, 
Mistä  sitä  voikkosta  saat? 

20  Vanhan  ämmän  vakkasesta, 
Mistäs  vanha  ämmä  saapi? 
Nuoren  lehmän  nunnusesta, 
Mistäs  nuori  lehmä  saapi? 
Vihannasta  ponsahasta, 

25  Missä  pensas  on? 

-  Vikate'  niitti. 
Missä  vikate'? 

—  Kovasin2  kulutti. 
Missä  kovasin? 

30 — Akanoihin  kätkettynä. 
Missä  akanat? 

—  Hiiri  ne  tuiski. 
Missä  hiiri? 

—  Katti  sen  murti. 
35  Missä  Katti? 

—  Kannon2  takana. 
Missä  kanto? 

-  Valkee  poltti. 
Missä  valkee? 

40  —  Vesi  sammutti. 
Missä  vesi? 

—  Härkä  ryyppäs. 
Missä  härkä? 

—  Keihäällä  pistettiin, 
■is  Missä  keihäs? 

—  Nuoren  miehen  vyön  alla. 
Missä  nuori  mies  on? 

-  Nisuja  kylvämässä. 
Missä  nisut  on? 

50  —  Häkkisten  perseessä. 
Missä  häkkiset? 


1397.     *  Sana  alleviiv.  ;  r. Tärpin  =  knacka.  —  2  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


366 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Taivas  ,ill;i  lentelee. 
Missä  taivas  on? 

Pääs  päällä  veli  kulta. 

1398.  Kangasala.  Borenius  (1986)  n. 
62*.  -  7i. 

Hakalan  Taava.  synt.  \  ääksyn  kar- 
tanoa aloossa  (=  »maalla»). 

»Hiiren  virsi1*. 

Hiiri  mennee  mettääm1 
Pikku  kelkka  nm  perässä 

=  Katti 

Kissa  istuu3  kannoin  päässä 
Kysyi  hiireltä  miinkäs4  menet? 
5  Tänne  puitani  pinnoilemmaa(n)s 
Halkojani  bakkailemmaaoo 

Intä6  kuin  pun  päälles  kaatuu? 

Kyllä   mä   mahlum   maar   rae- 
koon' 

Intä   kun    sinun    nälkä    tul(l)ee? 
io  Kyllä8  mä  kalvan  katajan  .juuret, 

Kojettelen8  koivun  ktutret, 

Hajekselen  haavan  lehlet8 

Intä  kun  sinun  vattas  paisuu? 

Kyllä    mä1"  tärpinu  neulasilla. 
15  Intä  kun  veri  tul(l)ee? 

Kyllä  mä1"  voitelen  voikkosella. 

Mistäs  sitä  voikosta  fcul(l)ee? 

Vanhan  ämmäm  pyttysestä. 

Mistäs  sitä   vanhan  ämmän  pyt- 
tyyn tuli  li-  - 


so  Nuaren  lehmän  nunnusesta. 

Mistäs    n|uai-e]u    l|ehmä]n    nun- 
nuun  tul(l)ee? 
Vihannasta  mättähästä. 

Mistäs     vihanta    mätäs   tul(l)ec? 
Jumalan    kälen    tallokaa. 

1399.  Sahal.   Helin  n.  25*.        —03. 

H  iiri  ja  /> 

Hiiri  meni  mettään 
Pikku  kelkkanen  perässä, 
Pikku  kirves  kelkkasessa. 
Kissa  istu  kannon  päässä. 
5  Kysy  »minkäs  menet,  biiriraukka- 

im  n?» 
Tänne    menen    puitani    punoile- 

maan, 
Halkojani   hakkailemaan 
»Mutta    jos    sinun    puu    päällesi 

kaatuu?» 
Kyllä   mä  puikahlan  puun   rak- 
koon. 
m  »Mutta  jos  nälkä  tulee?* 

Kyllä  mä  kalvan  katajan  juurta. 

»Mutta  joa  vattas  paisuu?» 
Kyllä  mä  tärpin  neulasilla. 
»Mutia  jos  veri  tulei 
ie  Kylki   mä    voitelen   voikkosella. 
Mistäs  sitä  voikkosta  saat?» 
Vanhan   ämmän   pyttysestä. 


i  ;'is  i  i ; «  t f r i . ■ — . i  selitys:  Tätä  lauletaan  lasta  tuudittaessa  ja  myös  lapsel 
keskenään.  -  *  Ensin  ollut:  Hiiri  mettääm  mennee;  korjaukset  yläp.  j-i  päällä.  —  3 
uu  alleviivattu.  —  l  ii  a  lie  vi  iv.it  tn.  ■■  im  toin.  i  j;i  m  m  alleviiv  —  »Panna  pino 
arveli  laulaja.  Se  on  nyt  siinä  vaan  että  puitani  pinno[i]lemmaa.  Mp.  huom.  —  •  = 
Mutta  »Tääll sanotaan:  intä  I  Mp.  huom.]  s  in  issa  on  I  j.i  .>  alleviiv.  —  "  laulaessa  kuu- 
luu yleensä  yksinkert.  kmi-.   Mp.  lm ■  kk:ssa  pieni  alkukirj.  —  *  Näitä  3  Banaa 

[tark.  säkeitä  10     12]  laulaessaan  laulaja  käytti  sävelen  jälkimmäistä  osaa   i.-  sama 
kokoelmassa  olevaa  sävelmää).  Mp.  huom.  -    '"  ä  alleviivattu.      "  »Niin  kun  pisti 
niin  kun  pistelemiseks  sanotaan  sitä».    Ei  Bitä  nyi  muullosti  sanota  muuta  kun  siinä 
Mp.  sei. 


Hiiri  meni  mettään.     1399— r."l 


367 


»Mistäs  sitä  vanhan  ämmän  pytty- 
seen  tulee?» 
Nuaren   lehmän  ounnusesta. 
20  »Mistäs  sitä  nuaren  lehmän  nun- 
nuseen  tulee?» 
Vihannasta   mättään  päästä. 
»Mistäs   sitä    vihannan   mättään 
päähän  tulee?» 
Pilviponkan  tyttäreltä, 
Länkipohjan  lääkäriltä, 
25  Pohjannutien  tuamarilta. 


1400.  Kuhmalahti.  Salo  .1.    34  n. 
975*.  —13. 

Anna  Perkki,  36  v.  Muistiinp.  Hat- 
tulan Sattulassa. 

Hiiri  meni  mettään 
Pikku  kirves  kelkkasessa. 

Katti  istu  kannon  päässä 

Kysy:  minkäs  menet  hiiriraukka? 
s  Tänne   menen   puitani   hakkaile- 
maan. 

Entäs  jos  puu  päälles  kaatuu? 

Pujahlan  puun  rakkoon. 

Entäs  jos  nälkäs  tullee? 

Kyllä  mä  kalvan  katajan  juurta. 
10  Mutta  jos  vattas  turpoo? 

Kyllä  mä  tärpin  neulasilla. 

Mutta  jos  veri  tullee? 

Kyllä  mä  voitelen  voikkosella. 

Mistä  sitä  voikkosta  saat? 
is  Vanhan  muijan  vakkasesta. 

Mistä  sitä  vanhan  muijan  vakka- 
seen tulee? 

Nuaren  lehmän  nunuusesta. 

Mistä  -  i  t ;  i  nuaren  lehmän  nunnu- 
seen  tulee? 

Vihannan  mättään  päästä. 


1401.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1595)  n.  69*. 

—04. 

Aleksanderi  Ahlgren,  71  v. 
Hiiri  meni  mettään. 

Hiiri  meni  mettään 

Pieni  kelkka  perässä. 
Katti  istui  kannon  päässä, 
Katti  kys"s  i  hiireltä: 

5  »Mihinkäs  siä  menet?» 
Hiiri  sanoi  katille: 
»Tänne  menen  mettään 
Puitani  pujoilemaan 
Haikujani  hakkailemaan.» 

io  Katti  sanoi  hiirelle: 

»Entäs  jos  puu  päälles  kaatuu?» 
Mahlumpa  miä  maan  rakohon 
Kiven  alle  kipaisen.» 
»Entäs  jos  siäl  tulee   nälkä?» 

is  »Kyllä  kaluun  katajan  juurta, 
Purekselen  kuusen  juurta.» 
»Entäs  jos  vattäS  paisuu  pahasti 
Turpoopi  turmiolle?» 
»Kyllä  tärpin  neulasella 

so  Pistelen  piikkisellä.» 
»Entäs  jos  tekee  kipeitä 
»Kyllä  voitelen  voikkosella.» 
»Mistäs  siä  voikkoist  saat?» 
»Vanhan  ämmän  vakkasesta» 

25  »Mistäs  sit  vanha  ämmä  saa?» 
»Nuoren   lehmän    nunuusesta.» 
»Mistäs  nuori  lehmä  saa?» 
»Vihannasta  mättähästä.» 
»Mistäs  sil  mätäs  saa?» 

30  »Taivaan  köyhän  tyttäreltä.» 
»Mistäs  köyhän  tytär  saa?» 
»Yli-ukon  uumenilta, 
Chanista  satehista, 
Taivaan  lakeesta  laesta.» 


368 


Viihdy tyslaulu ja  ja  muita  lasten  runoja. 


1402.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1977)  n.  37*. 

-09. 

Järvenpää.  Anton  Tuomala,  15  v. 
Kuullut  äidiltänsä.  Poika  on  sotkenut, 
mutta  äiti  osaa  paremmin  tämän 
runon. 

Hiiri  meni  metsään 

Pikkunen  kirves  kelkassa. 

Katti  istui  kannon  päässä 

Ja  kysyi:  »minkäs  menet?» 
s  »Puutani  pnjoileen 

Ja  hakujani  hakkaan.» 

»Jos  puu  kaatuu  päälles?» 

»Menen  maan  rakoilun. 

»Jos  vatsaa  paisun?» 
io  »Pistä  havun  neulasella» 

Jos  veri  tulee? 

Voitele   vanhan   ämmän   vakka- 
sesta. 

Mistäs  vanha  ämmä  saa? 

Nuoren  lehmän  nunnusesta. 
15  Mistäs  nuori  lehmä  saa? 

Viliä nnasta  mättähästä. 

Mistäs  vihanta  mätäs? 

Pilven  patikan  [?]  tyttäreltä. 

1403.  Eräjärvi.  Tyyskä (1977) n. 38*. 

—06. 

Järvenpää.  Anton  Tuomala,  15  v. 
Kuullut  äidiltään  Karoliina  Tuoma- 
lalta, 50  v. 

Hiiri  meni   mettään 
Pikkunen  kelkka  perässä 
Pikkunen  kirves  kelkassa. 
Katti  istui  kannon  päässä 
5  Ja  kysyi:  mihinkäs  menel 
Hiiri  rukka? 

Hiiri  vastasi:  mettään  mene. 
Mitäs  siellä  tekemään 


Puutani  pujoilemaan 

io  Hakojani  hakkaamahan. 

Entäs  jos  puu  päälles  kaatuu? 

1'istäyn  maan  rakohon. 

Entäs  jos  nälkä  tulevi? 

Syön  puun  kuona. 
ib  Puren  puun  hakoja. 

\  aan  jos  vattas  turpoopi? 

Pistän  havun  neulasella. 

Vaan  jos  verta   virtaapi? 

Veren  tulla  pitääkin. 
20  Jos  sitä  kovin  kivistääpi? 

Sitte  voila  voitelen. 

Mistäs  sinä   voita  saat? 

Vannan  ämmän  vakkasesta. 

Mistäs  vanha  ämmä  saapi? 
25  Nuoren  lehmän  nunnusesta. 

Mistäs  nuori  lehmä  saapi? 

Koivesta  korttehesta, 

Vihannasta  mättähästä. 

Mistäs  nuori  mätäs  saapi? 
30  Pilven  poukan  tyttäreltä. 

1404.   }'irmt.  Leander  n.  12*.    —13. 
Maria  Vilhelmina  Spir,  69  v.   Muis- 
tiinp.  Hauholla. 

Hiiri  mettään  menevi, 
pieni  kelkkanen  perässä. 

Kissa  istui  kannon  päässä, 
kysyi  minkäs  menet? 
s  »Hakojani   hakkaan   (kasaan) 
puitani  kokkoon.» 

Multa  jos  puu  päälles  kaatUU? 

—  Kassahran  maan  rakoon. 
Mutta  jos  nälkää  tulee? 
io  — Kalvan    katajan    juurta. 

Mutta  jos  vatsaa  paisuu? 
Tärpin  neulasella. 
-  Mutta  jos  verta  tulee? 


Kallio  kaukana  mettäs.    1404     1406. 


369 


Voitelen  voikkosella. 
is  —  Mistäs   sitä    voikkosta    tulee? 
Vanhan  ämmän  pyttysestä. 
Mistäs  sitä  sinne  tulee? 
—  Nuorru    Lehmän    ounnusesta. 

1405.  Virrat.  Sievänen  n.  51*.  — 15. 
Vaskivesi.  Josefiin. i  Majamäki,  G0  v. 

Oppinut  uidilt.i.m. 
Tuutilaul 

Hiirulainem^mettääm^mennee 

Pikku  kelekkanen  perässä 

I'ikku   kirves  kelekkasessa. 

Katti  istu  kannon  nenässä 
a  Kysy.  mihkäs  hiirulainem^men- 

Qee? 

Menen  puitani  puinnin. 

Ja  halakojani  hakkaili  ■on. 

Mutta  jos  puu  päälleh  kaatuu? 

Kyllä    mahaöun    maan  rakkoon. 
io  Mutta  jos  vattas  paisuu? 

Kyllä  pistän  neulasella. 

Mutta  jos  verta  tullee? 

Voitelen  voikkusella. 

Mistäs  hiiri  voita  saa? 
15  Nuoren    lehemän    nunnusesta. 

Mistäs  nuori  lehemä  voita  saa? 

Tuoreesta  turppeesta, 

vihannasta  mättäästä. 

Kallio  kaukana  mettäs. 

1406.  Eura.    Järvinen    n.    3.    — 52. 

Kallio  oV  kaukana  mettäs. 

Kallio  ol'  kaukan'  mettäs' 
Puu  ol'  kallion  päälT 
Ja  kaliin  ol'  kaukana  mettäs' 
( Iksa  ol'  puun  pääll' 
s  Puu  ol'  kallion  pääll' 
Kallio  ol'  kaukana  mettäs' 


Pesä  ol'  oksan 
( »ksa  ol'  puun  pääll', 
Puu  ol'  kallion  pääll'; 
io  Kallio  ol'  kaukana  mettäs' 
Muna  ol'  pesän  pääll', 
Pesä  ol'  oksan  pääll'. 
Oksa  ol'  puun  pääll', 
Puu  ol'  kallion  pääll', 
15  Kallio  ol'  kaukana  mettä 
Lintu  ol'  minanf!]  pääll', 
Muna  ol'  pesän  pääll', 
Pesä  ol'  oksan  pääll', 
Oksa  ol'  puun  pääll, 
20  Puu  ol'  kallion  pääll'. 
Kallio  ol'  kaukana   mettäs' 
Hööhän  ol'  linnun  pääll. 
Lintu  ol'  munan  pääll, 
Muna  ol'  pesän  pääll'. 
25  Pesä  ol'  oksan  pääll', 
Oksa  ol'  puun  pääll', 
Puu  ol'  kallion  pääll', 
Kallio  ol'  kaukana   mettäs'. 
Polstar'  ol'  hööhämen  pääll' 
30  Hööhän  ol'  linnun  pääll', 
Lintu  ol'  munan  pääll, 
Muna  ol'  pesän  pääll, 
Pesä  ol'  oksan  pääll', 
Oksa  ol'  puun  pääll', 
35  Puu  ol'  kallion  pääll", 
Kallio  ol'  kaukana  mettäs' 
Neitty  ol'  poistavin  pääll', 
Polstar  ol'  hööhämen  pääll, 
Hööhän  ol'  linnun  pääll', 
io  Lintu  ol'  munan  pääll', 
Muna  ol'  pesän  pääll', 
Pesä  ol'  oksan  pääll, 
Oksa  ol'  puun  pääll, 
Puu  ol'  kallion  pääll', 
i.-,  Kallio  ol'  kaukana  mettäs'  j.n.e. 

24 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1407.  Port.     Tuomi.   n.  57.       —90. 
Fannj  Ekqvist,  15  v. 

i  'li  viheliäinen  laakso, 
Laaksoss  oli  vuari, 
Vuari  oli  laaksoss, 
Vuarell  oli  puu, 

5  PUU     "li    VUUlvll, 

Vuari  "li  viheriäisessä   laaksoss. 

—  Puuss  "li  oksa, 
( iksa  oli  puuss, 
1'uh  oli  vuarell, 

i»  Vuari  "li   viheriäisessä   laaksoss. 
( Iksall  istu  lintu 
Lintu  oli  oksalla1 

<  Iksa   "li   puuss. 
Puu  oli  vuarell, 

ii  Vuari  "li   viheriäisessä  laaksoss. 
Linnusta  lähti  höyhen, 

—  Höyhen  lähti  linnust, 
Lintu  "li  oksall, 

Oksa  "li  puuss, 
so  Puu  oli  vuarell, 
Vuari  "li  viheriäisessä  laaksoss. 
Höyhenestä  tuli  polstari, 

—  Polstari  tuli  höyhenestä, 
Höyhen  lähti  linnusta, 
Lintu  istu  oksall, 

( Iksa  "li  puus, 
Puu  "li  vuarell. 
Vuari  "li  vihereäisessä  laaksoss. 
['"lstarill  makas  neitty, 
80  Niin   ihana   niitty. 

Niin  kaunis  neitty 
Vitt\   makas  poli  tarilla, 
Polstari  tuli  böyhenestä, 
Böyhen  lähti  linnusta, 
35  Lintu  istu  oksall, 

<  >k-a  oli  puus, 


Puu  "li  vuarell, 

Vuari  "li  viheriäisessä  laak — . 

1408.  Alastaro.  Viherv.  n.  ■-'<■',<>.  -11. 
Ylhäinen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 
Mettäsä  kassini  niin  kaunis  puu, 
Niin  kaunis  puu, 
Enkä   ole  elämäni   päivinä 
Niin    kaunista   punta    nähnykka. 
j  Siina  puusa  "li  niin  kaunis  nk-;i. 
Niin  kaunis  oksa, 
Enkä  "le  elämäni  päivinä 
Niin    kaunista    oksaa    nähnykka. 
Siinä  oksasa  "li  niin  kaunis  pesä, 
io  Niin  kaunis  pesä, 
Enkä  "h'  elämäni  päivinä 
Niin  kaunista  pessää  nähnykka. 
Siinä  pesäsä1  "li  niin  kaunis  lintu. 
Niin  kaunis  lintu. 
15  Enkä  ole  elämäni  päivinä 
Niin    kaunista    lintua    nähnykka. 
Sillä  linnulla  oli  niin  kaunis  höy- 
hen, 
Niin  kaunis  höyhen, 
Enkä  "le  elämäni  päivinä 
so  Nnn    kaunista    höyhentä     näh- 
nykka. 
Siitä   höyhemestä[l]   tehtiin  min 
kaunis  polstari, 
Niin  kaunis  polstari, 
Enkä  "le  elämäni  päivinä 
Niin  kaunista  polstaria  nähnykka. 
25  Sillä  polstarilla   makas  niin  kau- 
nis fhkka, 
Niin  kaunis  Hikka. 
Enkä  ole  elämäni  päivinä 
Niin  kaunista  liikkaa  nähnykka. 
Silla  kauniilla  Hikalla  "li  niin  kan- 
in- sulhanen, 


1407. 
1408. 


1  dk  .Ui  .i 

1   i  »ksasa   .  *pesäsä*. 


Kuka  laiva; itämaan,    lins     1409. 


371 


30  "Niin  kaunis  sulhanen, 
Enkä   ole  elämäni   päivinä 
Niin  kaunista  sulhasta  nähnykkä. 
Siitä  kauniista   parista   pirettiin 

niin  kauniit    häät, 
Niin  kauniit  häät, 
35  Enkä  ole  elämäni   päivinä 
Niin  kauniit;!  häitä  nähnykkä. 


Kuka  laivaa  noutamaan. 
1409.  Harjavalta.     Bäclci-Rwusu 
17.      91. 

Torttila.    MaJakias  Ojala. 
Ketjurunon  mukailua.] 

Kuka  noutaa  laivan. 

Kuka1  noutaa  laivan? 
Kuusi  laivaa  noutamaan. 
Ei  kuusi  noutamaan: 
Kirves  kiikkuu  juurellansa. 
5      Kuka  noutaa  laivan? 
Mänty  noutaa  laivan. 
Ei  mänty  noutamaan: 
Kirves  juuret   katkoo, 
Salia   puikki  ratkoo. 
10      Kuka  noutaa  laivan? 
Leppä  noutaa  laivan. 
Ei  leppä  noutamaa  n: 
Y. Finnilä    (!]   kulrk'utaan. 

Kuka    laivan   noutamaan? 
is  Tammi  laivan  noutamaan. 
Ei  tammi  noutamaan: 
Sika   syö  terhoja. 

Kuka  laivan  noutaa? 
Koivu  noutaa  laivan. 
20  Ei  koivu  noutamaan: 
Vihdotaisiin  lehviään. 

Kuka  laivan  noutamaan? 
Tuomi  laivaa'2  noutamaan. 
Ei  tuomi  noutamaan: 


n. 


»s  Tuomen  lehvät'  tuoksuu. 

Kukas  laivaa  noutamaan? 
Jänes  laivaa  noutamaan. 
Jänes  pelkää  havuja. 
30       Kukas  laivan  noutamaan? 
Kettu  laivaa  noutamaan. 
Ei  kettu  noutamaan: 
Kettu  s\ ö  kanoja. 

Kuka  laivan  noutamaan? 
35  Orava    laivaa    Huutamaan. 
Ei  orava  noutamaan: 
<  irava  syö  käpyjä. 

Kukas  laivaa   Huutamaan? 
Lammas  laivaa   noutamaan. 
40  Ei  lammas  noutamaan: 
Lammas  pelkää  sutta. 

Kuka  laivaa  noutamaan? 
Sika  laivaa  noutamaan. 
Ei  sika  noutamaan: 
45  Sika  syö  taikinaa. 

Kuka  laivaa  noutamaan? 
Kana  laivaa  noutamaan. 
Ei  kana  noutamaan: 
Kettu  söisi  kanan, 
so      Kuka  laivaa  noutamaan? 
Pukki  laivaa  noutamaan. 
Ei  pukki  noutamaan: 
Pukki  hyppää  arit'aa. 

Kuka  laivaa  Huutamaan? 
55  Susi  laivaa  noutamaan. 
Ei  susi  nouta  maan: 
Susi  söisi  lampaan. 

Kuka  laivaa  noutamaan? 
Karhu  laivaa  Huutamaan. 
60  Ei  karhu2  noutamaan: 
Karhu  kaataa  lehmän. 

Kuka  laivaa  noutamaan? 

Koira   laivaa   noutamaan. 
Ei  koira  noutamaan: 


1409.     '  Kuka|a|  :  K. — ■  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


372 


Viihdyt yslaulu ja  ja  muita  lasten  runoja. 


es  Koira  haukkuu  portilla. 

Kuku    laivaa    iiuin.iin.ian? 

Hepo  laivaa  noutamaan. 

Ei  hepo*  noutamaan: 

Urpu  vetää  auraa. 
70     Kuka   laivaa    noutamaan? 

Hiiri  laivaa  noutamaan 

Ei  hiiri2  noutamaan: 

Kissa  söisi  hiiren. 
Kuka   laivaa   näkemään? 
75  Saukko  laivaa  noutamaan. 

Ei  saukko  noutamaan: 

Saukko  lähtee  uimaan. 
Kuka  laivaa  hakemaan? 

Tuli  laivaa   Huutamaan. 
80  Ei  tuli2  noutamaan: 

Tuli  poltaa  laivan. 

Kuka  laivan  noutamaan? 

Vesi3  laivan  Huutamaan. 

Ei  vesi  noutamaan: 
85  Vesi  laivan  hukuttaa. 

Kuka  laivaa  noutamaan? 

Tuuli  laivaa  noutamaan. 

Tuuli  laivan  noutaa, 

Purjeisihiin  puhaltaa. 
90  Huovarille  huojennusta. 

Soutajalle  helpotusta, 

M ■  1 1 kamiehen  huvitusta. 

Tuuli  laivan  rantaan  toi, 

Laulu  nalle  tästä  soi! 

Kuka  lypsää  lehmän. 
1410.  Tyrvääi    Bäeki-Ruusu   n.  19. 

—9 1 . 

[Kirjall.  vaikutusta.] 

turran  maksoin. 

Krn.iii    maksuin    niaataliaisni, 

Kuittailin  kaunokaisen, 


Millähäs  tuon  kuittahaisit, 
Milläs  maksoil  maatabaisen? 
e  Saalia  saksan  markkasella, 
Tuhannella  tuloksella, 
Kymmenellä  kyntäjällä. 

Väellä   veto  härällä, 
Kahdella  kanan  munalla. 
lo  Mitäs  sait  sä  vastaseksi, 
Saasta  saksan  markkasesta, 
Tuhannesta  tuloksesta, 
Kymmenestä  kyntäjästä, 
\  iiestä  vetohärästä, 

15  Kahcsla   kanan  munasta? 

Sain   mä   tuosta   lehmän   hyvän. 

Lehmän  hyvän  ja  byötyisen. 

Milläs  lehmän  lypsänehet? 

.Muurilla  mä  lypsänehen. 
äo  Entä  jos  ei  muori  lypsä? 

Mummolla  mä  lypsänehen. 

Entä  jos  ei  mummo  Lypsä? 

Nadolla  mä  lypsänehen. 

Entä  jos  ei  nato  h  psä? 
25  Miniällä  Lypsänehen. 

Entä  jos  ei  minjä1  lypsä? 

Tyttärellä  lypsänehen. 

Entä  jos  ei  tytär  lypsä? 

Neiollani  lypsänehen. 
bo  Mistä  saat  sä  neitosen? 

liikkaan   vaimon   tyttäristä, 

Tyttäristä  hius  sorean, 

Puna  posken  sini1  silmän, 

Joi  on  ääni  kun  linnun  laulu, 
:i.,  Se  mun  Lypsää  lehmäseni. 

Milläs  ruukit  neitosesi? 

Suvet  hilalla  medellä, 

Talvet  kaiket  talkkunoilla. 

Missäs  piäl  neitostasi, 
to  Kasvata!  siä  kanaasi? 


3  kk:s-..i  pieni  alkukirjain. 
t  'i lo.     '  k:ss  i  i-"  alkukirjain. 


Kukku  ja  kana  meni  saunaan.    1210—1411. 


373 


Suvet  suolla  suukoimissa, 
Talvet  maalla  mansikkoissa, 

Kallioilla   kankahilla. 

Kukko  ja  kana  meni  saunaan. 
1411.  Bauma.   Sjöros  n.  11.      —90. 

Knna  ja  kuko  saunassa. 

Koko    ja    kana    meni    muina 

sauna. 

Kana  kippas   kaivu. 

Hyvä  kaivo  kaunis  kaivo,  annas 

mmuil  vett. 

Km  mnää  snuul  enne  vett  ann 

5  ko  mnää  saan  prykärilta  ämpri. 

Hyvä  prykär  kaunis  prykärannas 

mnuul  ämpri. 

Km  mnää  snuul  enne  ämpri  ann 

ko  snää  mnuul  myllärilt  malttai 

tua. 

Hyvä  myllär  kaunis  myllär  annas 

mnuul  malttai. 

io  Em  mnää  snuul  enne  malttai  ann 

ko  snää  mnuul  riihest  jyvi  tua. 

Hyvä    riihi    kaunis    riihi    annas 

mnuul  jyvi. 

Em  mnää  snuul  enne  jyvi  ann 

ko  snää  mnuul  pellolt  eloi  tua 

(em  mnää  muistakka,  mnää  sekko 
jo). 

15  Hyvä  -  eloi  —  ko 

sontta  tua  — 

(mutt  nyy  tlee  semnem  paikk,  etem 
muistakka  ene.  Siin  oi  sitt  viäl  ett  ko 
hä  sitt  men  nii  lehmä  leivosivas  siäl 
kaunis  viheriäises  iiii  tus  ja  siäl  oi  sitt 
kaunei  puit.  »Ko  lian  käve  sitt  kaikk 
paika  ja  tul  niin  kuko  oi  kuallus  sinä 
aikan  meiavittum  penki  ala»). 


1411.  Eurajoki.     Keikari   n.    81.    — 

1  ,  92. 

Kehtolaulu. 

Kukko  ja    kana  meni  löylyyn, 
Eik'  lioilla  olin'  vettä. 
Kukko  sc  hyppäs'  kaivolle: 

»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
5  Annas1  mulli'  vettä!» 
»Eli  anna.  en  anna. 

Ennenkuin  tuol  muir  ämpärin.» 
Kukko  se  hyppäs  piian  i\  kö: 
»Hyvä  piika,  kaunis  piika, 
io  Annas'  mulle  ämpäri!» 
»En  anna.  en  anna. 
Ennenkuin    tuot    mulT    kengät.» 
Kukko  se  hyppäs  suutarin  luo: 
»Hyvä    suutari,    kaunis    suutari, 
15  Annas'  mu  Ilo  kengät!» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennenkuin  tuot  mulT  harjaksii.» 

Kukko  se  hyppäs  sian  Luo: 
»Hyvä  sika.  kaunis  sika, 
ao  Annas'  mulle  harjaksii!» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennenkuin    tuot    milli'    jyvii.» 

Kukko  se  hyppäs  pellolle: 
»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 
25  Annas'  mulle  jyvii!» 
[»En  anna.  en  anna], 
Ennenkuin    tuot    mulT    sontaa.» 

Kukko  se  hyppäs  metsään: 
»Hyvä  metsä,   kaunis   metsä, 
30  Annas  mulle  hakkoo!» 
»En  anna.  en  anna. 
Ennenkuin  tuot  mulT   kirveen.» 
Kukko    se    hyppäs   sepän   luo: 
»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
35  Annas'  minulle  kirves!» 


1411.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


»En  anna,  en  anna, 
Ennenkuins   tuol    mull'   takku.» 
Kukko   se   hyppäs   kalliolle: 

»Hyvä  kallio,  kaunis  kallio. 

m  Aunas   niullc  takkii'" 

Kallm    hänelT   takkia   antoi, 
Takin  hän  sitt'  sepäll  kantoi, 
Seppä  se  hänelT  kirveen  ausoi, 
Kirveen  hän  sitt'  metsään  kantoi. 

•15  Metsä  -'■  hänelT   hakkua  antoi, 
llavot    hän   sitt    pellolT    kantoi, 
Pelto  sr  hänell'  jy vii  antoi, 
Jyvät    hän   sitt    sialT    kantoi, 
sika  hänell'  harjaksii  antoi. 

sn  Harjakset    hän    sitt    suutarill' 

kantoi, 

Suutari   hänell'   kengät  antoi. 

Kengäl  hän  sitl  piiall'  kantoi. 

Piika  se  hänell'  ämpärin  antoi. 

Ämpärin   hän  sitt    kaivolT   kan- 
toi. 
55  Kaivo  sr  hänell'  vettä  antoi. 

\  i  ii,  ii  hän  sitt  saunaan  kantoi  - 

Ja  kana  sr  oli  kuollut. 

1413.  huvia.    Hollmen  n.  1.      — 93. 

Kuko  ja  kana. 

Kuko  ja  kana  meni  vihtomaan, 
Kik  ollu  kylmää  vettä. 
Kana  kippas'  kaivoll': 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo,  annas 
niiniiir  vettä!» 
5  »En  anna.  en  anna.  ennenks'  tuol 
inuir  rihmoi1!» 
Kana   kippaa   oeitsyn   ty'ö: 
»Hyvä  neitsy,  kaunis  neitsy,  annas 
niiniiir  rihmoi!» 


»En  anna,  en  anna,  ennenks1  tuot 

muir  kenkä!» 

Kana  kippas'  suutarill'.: 

io  »Hyvä    suutar".    kaunis    suutar'. 

annas  minull'  kenkä!» 

»En  anna.  en  anna.  ennenks'  tuol 

inuir  harjaksii.» 

Kana  kippas'  Man  työ: 

»Hyvä   sika.    kaunis   sika.    annas 

minull'  harjaksi!» 

»En  anna.  en  anna.  ennenks'  tuo' 

luuli'  mäski.» 

15      Kana   kippas  prykärill': 

»Hyvä    prykär',   kaunis   prykär', 

annas  inimiU'  mäski.» 

»En  anna.  en  anna.  ennenks'  tuo' 

muir  jauhoi!» 

Kana  kippas'  mylläriU'2: 

»Hyvä    myllär,    kaunis    myllär, 

annas   lninull'  jauhoi.» 
20  »En  anna.  m  anna.  ennenks'  tuo' 

mull'  jyvi!» 
Kana  kippas'  pellon  työ': 

»Hyvä  prlt'.   kaiuin   pelt',  annas 

minull'  jyvi!» 

»En  anna.  en  anna.  ennenks  tuo' 

mull'  sontta.» 

Kana   kippas  tarh'an: 

bs  »Hyvä  tarh".  kaunis  tailT.  annas 

minull'  sontta!» 

»En  anna.  m  anna.  enneks'  tuo' 

mull'  hakko.» 
Kana  kippas'  metsä: 
»Hyvä  mett',  kaunis  mett',  annas 
minull'  hakko!» 

»En  anna.  en  anna.  rnnrnks'  tuo 

muir  kirve'!» 


1413.    '  mull' |harjaks  :  m.  r. — *  Kippaa  |pryk|ärilT  :  k.  myttäriir. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    L413     r.  li. 


375 


30     Kana  kippas  sepän  työ: 
»Hyvä  sepp',  kaunis  sepp,  annas 

niinnir  kir\ 
»En  anna.  en  anna.  ennenks'  tuo'  | 
inuir   lautta.» 
Kana  kippas  Ruotti': 
»Hyvä  ruott',  kaunis  niott',  annas 
niinnir  ratitta.- 
35     Ruott'  hänell'  raodan  annoi, 
raoda'  hän  sitt'  sepäll'   kannoi. 

pä   QänelT  kirve'  annoi, 
kirve'    hän    sitt    mettä'    kannoi. 
Mett'  hänell'  hakku  annoi, 
m  ha'o'  lian  sitt'  tarha'  kannoi. 
Tarh'  hänell'  suutta  annoi, 
suuna    hän   sitt'   pellolT    kannoi. 
Pelt'  hänell'  jyvi'  annoi, 
jyvä'  hän  sitt'   niylly'n  kannoi. 
45  MyUär  hänell'  jaolioi'  annoi, 
jaoin '  hän  sill[!]    prykarill"   kan- 
noi. 
Prykär'  hänell'  mäski  annoi. 
mäski  hän  sitt  siall'   kannoi. 
sik.i  hänell'  harjaksi'  annoi, 
50  harjakse  hän  sitt'  suutarill'  kan- 
noi. 
Suutar'  hänell'  kenkä'  annoi, 
kenkä  hän  sitt'  neitsyll'  kannoi. 
Neitsy  hänell'  rihmoi  annoi, 
rihma'  hän  sitt'  kaevoll'  kannoi. 
.-..-,  Kaevo  hänell'  vett'  annoi,  vede 
hän  sitt  sauna'  kannoi. 
Kuko  oi'  kuoli'  sauna  häkkä. 
Kana    lioitt"    vett'    niska    ninko 

nääkkä. 
Kuko  virkos  ja  sanoi:  se  on  nii' 

märkkä. 


1383.  Nakkila.   Lampola  n.  7.  — 89. 

Aminia  Nissiin.  30  V. 
Kukku  ja  kana1. 

Kukku  ja  kana  meni  lö[yl]yyn, 
ei  ollut  vettä  eikä  höyryy. 
Kykko  hyppäs  kaivun  työ: 
»Hyvä2  kaivu,   kaunis    kaivo, 
5  annas  mulle  \  että!» 
»En:t  anna.  en3  anna. 

ennenko  tuol  mulle  ämpärin.» 

Kukki»  hyppäs  neitsyn  työ: 
»Hyvä  neitsy,  kaunis  neitsy, 
10  anna  mulle  ämpäri!» 

»En  anna.  en  anna. 
ennenko  tuol   mulle  kengät.» 

Kukko   hyppäs   suutarin   työ: 
»Hyvä  suutari,  kaunis  suutari, 
15  anna  mulle  kengät!» 

»En4  anna.  en  anna, 
ennenkö  tuot  mulle  harjaksii.» 

Kukko  hyppäs  sian  työ: 
»Hyvä  sika.  kaunis  sika. 
20  annas  mulle  harjaksii!» 

»En  anna,  en  anna. 
ennenko  tuot  mulle  juomaa.» 

Kukko   hyppäs   prykärin   työ: 
»Hyvä   prykäri,   kaunis   prykäri, 
25  annas  mulle  juomaa!» 

»En  anna.  en  anna. 
ennenko  tuot  mulle  jauhoja.» 

Kukko  hyppäs  myllyn  työ: 
»Hyvä  mylly,  kaunis  mylly, 
30  annas  mulle  jauhoja!» 

»En  anna.  en  anna, 
ennenko  tuot  mulle  jyviä.» 

Kukko  hyppäs  pellon  työ: 
»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 


Iiii.     »  kk:ssaiso  alkukirjain.  — "-  Sakeissa  i,  9,  11,  li.  16,  19,  21,  24,  26,  29, 
31,  34,  36,  39,  41,  44,  46  ja  49  on  pieni  alkukirjain.  — 3  E  e  n  :  E.  —  4  en  |en[  anna  :  e.  a. 


376 


Viihdytyslauluja  ja  muit;i  lasten  runoja. 


oas  unille  jyviä!» 
1-: ii  anna,  en  anna, 
riineiiko  fcnol   unille  hakuja.» 
Kukku  hyppäs  metsän  työ: 

il\  \;i  metsä,  kaunis  metsä, 

to  annas  unille  laulaa:» 
»Ed  anna.  en  anna. 

ennenko  fcuol    mulle  kirveen.» 
Kukko  hyppäs  sepän  työ: 

-ih  \.;i  Beppä,  kaunis  seppä, 
i.,  annas  mulle  ku  ves!» 
»En  anna.  en  anna. 

ennenko  tuol  molle  rainaa.» 
Kukku  hyppäs  tehtaan  työ: 

»Hyvä  tehdas,  kaunis  tehdas, 
50  annas  mulle  rautaa!» 

Tehdas  hälle  raudan  antoi, 

raudan  hän  sepäll'  kantoi; 

seppä4  hälle  kirveen  antoi, 

kirveen  hän  metsälT  kantoi; 
se  metsä  hälle  lannan  antoi, 

lannan  hän  pelloll'  kantoi; 

pelto  luille  jyvät  antoi. 

jyvät  hän  myllyyn  kantoi; 

mylly   hälle  jauhoja   antoi, 
60  jauhot  hän  prykärill'  kantoi; 

prykäri  hälle  juoman  antoi, 

juoman  hän  siall'  kantoi; 

sika  hälle  harjaksia  antoi, 

harjakset   hän  BUutarilT  kantoi 
66  suutari  hälle  kengäl  antoi, 

kengäl  hän  aeitsyll'  kantoi; 

neitsy  hälle  ämpärin  antoi, 

ämpärin  hän  kaivolT  kantoi; 

kaivu  hälle  veden  antui, 
70  veden  hän  Baunaan  kantoi. 
Kana  oli  jo  kuollut. 


1415.  Pon.     Tuomi  n.  54.       —90. 
Juliana  Forssel,  40  v. 
Kanan  kuolema. 

Kukku   ja   kana    meni   vihto- 
maan. 
Ei  Olin  vettä,  kanan  tuli  jano. 
Kukku  se   hyppäsi   kaivolle: 

»Hyvä  kaivu,  kaunis  kaivu,  anna 

mulle  vettä.» 

5  »En  anna,  en  anna.  ennenko  tuot 

mulle  ämpärin.» 

Kukko  sr  h\  ppäsi   nikkarin  tyä: 

»Hyvä    nikkari,    kaunis    nikkari. 

anna  unille  ämpäri.» 

»En  anna.  en  anna.  ennenko  tuot 

mulle  lauta 
Kukko  s.-  hyppäsi  mettän  tyä: 
m  »ii\  \.i  mettä,  kaunis  mettä,  annan 

mulle  lautaa.» 

»En  anna.  en  anna  ennenko  tuol 

mulle  rautaa.* 

Kukku  se  hyppäsi  sepän  tyä: 

»Hyvä  seppä,  kaunis  Beppä,  anna 

mulle  rautaa.» 

»En  anna.  en  anna,  ennenkö  tilat 

mulle  takkii.» 

16  Kukku  sr  hyppäsi  pruukin  tyä: 

»Hyvä    pruuki.    kaunis    pruuki, 

annan  mulle  takkti1.» 

»En  anna.  en  anna.  ennenko  lual 

rahhaa.» 

Kukko  se  hyppäsi  Turkuun  (Ruat- 

tiiui: 

Hyvä    Turku    (Ruatti).    kaunis 

Turku    (Ruatti)    anna    unille 

rahhaa.» 

20  Turusta  hän  rahan  sai, 


*  Säkeissä  53,  55,  57,  59,  61,  63,  65,  67  ja  69  on  iso  alkukirjain. 
1415.    '  takklaa  :  takku*. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.     1415     1416. 


377 


Rahan  pruukkiin  vei, 
PruuMsta  hän  takkii  sai, 
Takin2  hän  sepälle  vei, 
Sepältä  hän  rautaa  sai, 

25  Raudan  hän  mettään  vei, 
Mettästä  hän  lautaa  sai, 
Laudan  hän  uikkarille  vei, 
Nikkarilta  hän  ämpärin  sai. 
Ämpärin  hän  kaivolle  vei, 

30  Kaivulta  hän  vettä  sai. 
Veden  hän  kanalle  vei, 
Mutt  kana  oli  kuallu. 


1385.    Pori.  Tuomi  n.  55.-90. 

Anuilta  Kantala. 
Toisinto. 

Kukkuja  kana  meni  vihtomaan 
Ei  ollu  vettä,  kanan  tuli  jano. 
Kukko  se  hyppäsi  kaivolle: 

»Hyvä  kaivo,  rakas1  kaivo,  anna 
mu  He  vettä.» 
s  »En  anna,  en  anna,  ennenko  tuat 

ämpärin». 
Kukko  se  hyppäsi  trengin  tyä: 
»Hyvä  trenki,  rakas1  trenki2,  an- 
anan  mulle  ämpäri». 
»En  anna,  en  anna.  ennenko  tuat 
mulle  kengät». 
Kukko  se  hyppäsi  suutari  tyä: 
io  »Hyvä    suutari,    rakas    suutari, 
anna  mulle  kengät.» 
»Een  anna,   een  anna,  ennenko 
tuat  mulle  harjaksii.» 
Kukko  se  hyppäsi  sijan  tyä: 
»Hyvä    sika,    rakas    sika.    anna 
mulle  harjaksii.» 


»Een    anna.   een   anna.   ennenkö 

!ll. il     Ullille    lll.iskii.» 

15  Kukko  se  hyppäsi  prykärin  tyä: 

"Hyvä    prykäri,    rakas    prykäri, 

anna   mulle  mäskii.» 

»Een  anna.  een   anna,   ennenko 

niat  miiiir  jauhoi.» 

Kukko  se  hyppäsi  myllärin  t\.i: 

»Hyvä     mylläri,     rakas     mylläri. 

anna  mulle  jahoi.» 

20 »Een    anna,    een    anna,    enneko 

tuat    mulle  viljaa.» 

Kukko    se    hyppäsi    pellon    tyä: 

»Hyvä   pelto,   rakas   pelto!   anna 

mulle   viljaa», 

»Een    anna.    een    anna.    enneko 

tuat  mulle  sontaa.» 

Kukko  se   hyppäsi   tunkion   tyä: 

25  »Hyvä  tunkio,  rakas  tunkio,  anna 

mulle  sontaa.» 

»Een,  anna,  een   anna.   ennenko 

tuat  mulle  hakoi.» 

Kukko  se  hyppäsi  mettään: 

»Hyvä  mettä,  rakas  mettä,  anna 

mulle  hakoi.» 

»Een  anna,  een  anna,  enneko  tuat 

mulle  kirveen.» 

30  Kukko  se  hyppäsi  sepän  tyä: 

»Hyvä  seppä,  rakas  seppä,  anna 

mulle  kirves.» 

»Een  anna,  een  anna,  enneko  tuat 

mulle  rautaa.» 

Kukko  se  hyppäsi  Riiattiin: 

»Hyvä  Ruatti,  rakas  Ruatti,  anna 

mulle  rautaa.» 

35  Ruatti  hälle  rautaa  anto, 

Raudan  hän  sepälle  kanto, 


2  taki|sta|  :  takin. 

1416.     1  [kaunis  *rakas* 


-2  trenkjai  :  trenki. 


Viihdy tyslaulu ja  ja  muita  lasten  runoja. 


Seppä  tälle  kirveen  anto, 
Kirven  lian  mettään  kanto, 
Mettä  hälle  hakoja  anto, 

ii.  H.ivot  hän  tunkiolle  kanto, 
Tunkio  hälle  sontaa  anto, 
Sonnan  hän  pellolle  kanto, 
Pelto  hälle  viljaa  anto, 
Viljan  hän  myllyyn  kanto, 

■ia  Mylly  hälle  jauhoi  anto, 
Jauhoi  hän  prykkiin  kanto, 
Prykäri  hälle  mäskii  anto, 
Mäskin  hän  sialle  kanto, 
sika  hälle  harjaksii  anto, 

so  Earjaksel  hän  suutarille  kanto. 
Suutari  hälle  kengät  anto. 
Kengät  hän  trengille  kanto. 
Trenki  hälle  ämpärin  anto, 
Ämpärin  hän  kaivolle  kanto, 

55  Kaivu  hälle  vettä  anto, 
Veden  hän  kanalle  kanto, 
Mutta  kana  oli  kuallu. 


1417.  Värin.    Portin    n. 


3.-89. 


Pikku  Immin  kuolemasta. 
Kukko  j.!  kana  pieni  menivät  mui- 
noin yhdessä  pähkinä  vuorelle  ja  päät 
(ivat    keskenänsä,    että    kumpi   vain 
ensiksi    pähkinän    löytäisi1    hän    siis' 
kumppanillensa  jakoi  toisen  puolen. 
Kana   pian    löysikin   oikein    tavatto- 
man'   suurenpähkinan,   muutta    eipä 
tuosta    mitään    hiiskunutkaan,    vaan 
tahtoi  yksinään  syödä  kaiken.    Mutta 
i  uop  i  oli  niin  suuri,  etfei  hän  saan- 


niii  sitä  nieltyksi',  vaan  se  kurkkuun 
istui,  ja  tästäpä  nj  i  kana  pelkäämään 
ei  tä  ehkä  I  ukehl  uisi  11. äl  äänty- 
neenä huusi  Kukko1  rakas,  juokse. 
minkä  suinkin  jaksat,  minulle  vettä 
noutamaan,  silla  muuten  varmaanki 
tukehdun.  Kukko  lähti  pötkin 
kaivolle  ja  sanoi  sinne  ennätetty  änsä: 
»Kaivo4*  kulta,  anna  minulle  vettä, 
kanaseni  pähkinävuorella  makaa,  hän 

On  saanut  suin >n  ■  pähkinän  kurk- 
kuunsa ja  ompi  tukehtumaisillansa. 
Kaivo  vastasi:  »Juokse4  ensin  mur- 
si.immen  luoksi,  sek.i  luo  sieltä  pu- 
naista silkki  laukaa.  Kukk[oJ  morsia- 
men* tykö  juoksi  ja  sanoi  sitten  hä- 
nelle: 'Anna4  kiltti  morsian  minulle 
punaista  silkki  lankaa,  lankan  annan 

kaivolle,  kaivo  minulle  vettä  antaa  ja 
veden    minä   kannan   kanaselleni,  joka 

pähkinävuorella     maakaa.      Hän    on 

suuren  pähkinän  kurkkimiisi7  s.,. mut 
Sekä  on  nyt8  tukehtumaisillaan9.  Mor- 
sian vastasi:  ».luokse1  ensin  multa- 
in,e m  minun  pikku  kiekkurani.  joka 
jäi  paju-pensahasen  riippumaan.  Nyt 
kukko1"  pensaalle  juoksi  otti  oksalta11 
kiekkuran    ja    toisen     morsia II''1-. 

rsian    antoi    kukolle13   silkkilankan, 

langan  vei  kukko  kaivolle11  ja  kaivo 
hänelle  vettä  antoi.  Kukko  nyt  veden 
kantoi  kanallensa,  multa  tuopa  oli 
JO  tui  k  elitumaan1''  ehtinyt  ennen 
kuin    kukko    perille    paasi,    j.i    makasi 

nyt  siinä  liikahtamatta1*,  ihan  henge- 

tönnä17.  Talapa1"  kukko  niin  ko- 
vasti suri,  ett ,i  se  ääneensä  il kemään 
rupesi,  ja  kaikki  elävä)  tulivat  kanan 
kovaa1' onnea  surkuttelemaan.   Kuusi1 


1417.    ■  kk:ssa   töyläisi.  —  *  tavatto|vlan :  tavattoman.  — *  |m|eltyksi :  niel- 
tyksi, 4  kk:ssa    pieni    alkukirjain.    —   *  suu  s  en  :  suu/en.  »  mursiani  n  en  :  mOr- 

imen.  ;  kurkkunsa  :  kurkkuunsa.  —  8  n  n  i  :  nyt.  '  tukehtumaasi  s  aan  :  tu- 
kehtumaisillaan. —  I0  kukka  :  kukko.  —  u  o|c|ksalta  :o.     -  u  mor|i|iaraelle :  mor- 

lelle.  "  kukole  :  kukolte.  "  l|aivolle  :  kaivolle.  u  turkie|k|tumaan  :  tn'  k  .-// - 
tumaan.    —    "  liikahtamata  :  liikahtamatta.  "  hen  k  etönnä  :  hengetönnä.    — 

p  äpä    tätäpä,         '•'  k  ■•  vaa    k"\ aa 


Kukko  ja  k. ina  meni  saunaan,    iii:     1418. 


379 


pieniä  hiirtä  rakensivat  vähäiset  vau- 
nut. joissa*0  Unia-1  oli  haudalle  vie- 
ia\  ä .  ja  kun  v. uinui  oli  valmiiksi  saatu 
hiiret  valjaihin  menivät  ja  itse"  kukko 
istui  ajajaksi.   Mutta  tiellä  hei! ä  ket tu 

knhta<i.     •  M  1 1 1 1 1  ■  liiat  k  isi,  kukki'  li\  V  a  ' 

»Minä  kanani    menen   hautaama 
»Suvaitsetko*4  minun  tulla  mukanasi?* 

»Tule.  mutta  taakse  istu.  täällä  sinä 
liioin  painat.*  Kettu  meni  istumaan 
vaunujen-'  taa  ja  sille  sinne  viella 
tuli  susi.  karhu,  hirvi,  jalopeura  ja 
kaikkia  metsän  eläviä.  Näin  nyt  kelpo 
vauhtia  mentiin  eteenpäin,  kunnes  tul- 
tiin erään  puron  rannalle.-'5  •Milenka 
tästä  ulitse[!]  pääsemme»  huudahti 
kukko.  Silla  puron  reunalla  makasi  ol- 
jenkorsi, joka  sanoi:  -Minä1  sillaksilas- 
keun  puron  poikki,  jotta  saatte  saat  ttte 
ylitse  ajaa>  Mutta  kun  nuo  kuusi 
hiirtä27  tuli  sillalle,  luikahti  nitteen  alta 
korsi,  vaipuen  vetelien,  ja  hiiret  myös- 
kin putosivat  sinne  sekä  hukkuivat 
kaikki.  (Uliinpa  nyi  taaskin*8  pahassa 
pulassa,  mutta  nytpä  hiili  (!)  tuli 
apuansa  tarjoamaan  sanoen:  »Minä- 
hän4 laskeun  virran  poikki,  että  pää- 
sette ulitse[!]  toiselle29  puolelle.  Sen  hii- 
li!'1  nyt  tekikin,  mutta  kovaksi  onneksi 
vesi  siihen30  koski  hiukkasen,  josta 
se  kihisten  sammui  ja  kuoli.  Kun  kivi 
tämän  havaitsi  tuon  tuli  kukko  rauk- 
kaa sääli,  ja  se  nyt  laskeutui  veden 
poikki.  Silloin  kukko  itse  meni  vau- 
nuja vetämään,  mutta  kun  hän  toi- 
sille rannalle  piankin  päästyänsä31 
oli  kedolle  laskenut  kanavainajan  ja 
sitten  kojetti  hinata  myöskin  noita 
toisia,  jotka  vaunujen  takana  istui- 
vat, tiima  hänelle32  Uijan  raskaaksi 
kävi.  kovin  monta  kun  siinä  oli  pai- 


namassa, vaunut  nyt  takaisin  vyöryi- 
vät ja  niissä  olivat  toinen  toisensa 
päällitse  putosivat  vetehen.  sekä 
hukkuivat  kaikin.  Kukko  siis  jäi  yk- 
sin kuollein  kanssa,  ja  tälle  hau  nyt 
haudan  kaivoi  laski  vainajan  sinne, 
laittoi  haudalle  kummun  seka  islui 
siihen  suremaan,  kunnes  itsekin  kuuli; 
ja  nytpä  siis  viimeinenki  oli  manan33 
maihin   muuttanut. 


1418.  Kullan.    JäkiUä.    n.    M. — 92. 

Kukko  ja  kai:  Uu, maa. 

Kukku  ja  kana  meni  vihtomaa, 
eikä  saunas  ollu  vett. 
Kukko  hyppäs  brunnin  tyä: 
»Hyvä  brunni,  kaunis  brunni, 
s  anna  mulle  vettä!» 
»En  anna.  en  anna. 
ennenks   tuat   mull  rihmaa.» 
Kukko  hyppäs  piian  tyä: 
»Hyvä  piika,  kaunis  piika, 
io  anna  mulle  rihmaa!» 
»En  anna.  en  anna. 
ennenks  tuat  mull  kengät.» 

Kukku  hyppäs  suutari  tyä: 
»Hyvä  suutari,  kaunis  suutari, 
15  anna  mulle  kengät!» 
»En  anna,  en  anna, 
ennenks  tuat  mull  harjaksii.» 

Kukku  hyppäs  sian  tyä: 
»Hyvä  sika.  kaunis  sika. 
20  anna  mulle  harjaksii!» 
»En  anna.  en  anna. 
ennenks  tuat  mull  raakaa.» 


c0  jois|t|a:  joissa.  —  21  h>na  :  Äana.  —  22  jj [tse  :  itse.  —  a  hautamaan  :  hautaa- 
maan. —  -1  Suvaitse  k  ki>  :  Suvaitsetko.  — 25  vaunu  e  n  :  vaunu/en.  —  26  |n|rannalle  :  r. 
—  -'  hirttä  yi.  [h]i[irttä]|  hiiltä  :  hiirtä.  —  28  taskin  :  taeskin.  —  29  r  öiselle  :  loiselle. 
— -  30  sii|rtt';en  :  siiften.  —  31  päästyänsä  :  päästyänsä.  -  -  32  äjänelle  :  Äänelle.  — 
33  kk:ssaiso  alkukirjain. 


380 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kukko  hyppäs  emännä  tyä: 
"li\   ,i  i  mäntä,  kaunis  emäntä, 
25  anna  unille  raakaa!» 
»Ku  anna,  en  anna, 
enneks  tuat  inull  puita.» 

Kukku  hyppäs  mettän  tyä: 
»Hyvä  mettä,  kaunis  mettä, 

BO  anna  mulle  puita!» 

»En  anna.  en  anna. 

enneks  tuat  mu  11  kirvee.» 
Kukku  hyppäs  sepän  tyä: 

»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä. 
BG  anna  unille  kirves!» 

»En  anna.  en  anna. 

enneks  tuat   tuuli  rautaa.» 
Kukko  hyppäs   Ruattii: 

»Hyvä   Ruatti,  kaunis  Ruatti, 
40  Anna  mulle  rautaa!» 

Ruatti  luille  raudan  antoi, 

Kattila  n   kukku  sepäU    kantoi. 

Seppä  luille  kirveen  antoi. 

Kirveen  kukko  mettä]  kantoi. 
is  Mel  tä  lialle  puita  antoi. 

Puut  kukko  emännäll  kantoi. 

Kmäntä   lialle  makaa   antoi, 

Ruau  kukko  sialle  kantoi. 

sika  lialle  harjaksii  antoi. 
Bo  Earjakset  kukko  suutarill  kantoi. 

Suutari  hälle  kengät  antoi, 

Kengäl  kukko  piiall  kantoi. 

Piika  hälle  rihman  antoi, 

Rihman  kukko  prannil]  kantoi. 
55  Prunni  hälle  vettä  antoi 

Veden  kukko  saunaan  kantoi.  — 

K'o  kukko  tuli  saunaa,  ni  kana 

oli    kaalin. 


1419.   Normarkku.     Lindgren  n.  19. 
—92. 
Harjakangas.   Liina  <  Irönlund,  36  v. 

Runo  hinasin  ja  kukosta. 
Kukko  ja  kana  meni  vihtomaa 
eikä1  ollut  vettä. 
Kana2  karas  prunnulla: 
»Hyvä     prunni,    kaunis    prunni. 
5  anna  mulle  vettä!» 
»En  anna.  [en  anna], 
ennenkos  tuot  mulle  rihmat.» 
Kana  karas  neitsyn  työ: 
»Hyvä  mitty.  kaunis  neitty, 
10  anna  mulle  rihmat!» 
»En  anna.  en  anna. 
ennenkö^  tuol   mulle  kenkä). » 
Kana  karas  suutari  työ: 
»Hyvä  suutari,  kaunis  suutari, 
LE  anna   mulle  keiikät!» 

»Kn  anna,  en  anna. 
ennenkos    tuot    mulle    harjaksii  » 
Kana  karas  siian[!]  t\  ö: 
»Hyvä  sika.  kaunis  sika, 

20  anna  mulle  harjaksii!» 
»En  anna.  en  anna, 
ennenkos  tuol  mulle  mäski.* 
Kana    karas   prvkkärin   työ: 
»Hyvä  prykkäri,  kaunis  prykkari, 

25  anna   unille  mäski!» 
»Kn  anna,  [en  anna], 
ennenkos  tuot  mullejauho 
Kana    karas    mylly y: 
»Hyvä  mylly,  kaunis  mylly, 

8o  anna  mulle  jauhoja!* 
Imi  anna,  [en  anna], 
ennenkos  tuot  mulla  jyviä.» 


\;\:t     '  Säkeissä  2  ja  "0  on  iso  alkukirjain.  —  ■  Sakeissa  :i.  8,  11,  13,  14,  18. 
19,  21,  23,  28,  34,  36.  '.1.  43,  46,  51,  53,  54  ja  56  on  pieni  alkukirjain. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan     1419     1 120. 


381 


Kana  karas  riihee.8 
»Hyvä  riihi,  kaunis  riihi, 

ii,i  mulle  jyriä!» 
»En  anna,  en  anna, 
ennenkos  fcuoi  mulle  eloja.» 
Kana  karas  pellolla: 
»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 
jo   anna  mulle  eloja!» 

»En   anna,  en  anna, 

enne[n]kos  tuot  mulle  sontaa.» 

Kana  karas  tarhaa: 

»Hyvä  tarha,  kaunis  tarha, 
45    anna  mulle  sontaa!» 
»En  anna,  en  anna. 

enne[n]kos  tuot  mulle  hakoja.» 

Kana  karas  mettään: 

»Hyvä  mettä,  kaunis  mettä. 
5o  anna  mulle  hakoja!» 
»En  anna,  en  anna. 

ennenkos  tuot  mulle  kirveen.» 

Kana  karas  sepän  työ: 

»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
es  anna  mulle  kirves!» 

»En   anna.    en   anna, 

ennenkos  tuot  mulle  raudan3,4.» 

Kana    karas   ruukii:3 

»Hyvä  muki,  kaunis  muki, 
go  anna  mulle  rautaa!» 

Ruuki  nalle  rautaa3  antoi; 

hän  raudan  sepälle  kanto, 

seppä  lialle  kirveen  antoi; 

hän  kirveen  metsään  kantoi, 
65  metsä  hälle  hako[ja]3  antoi; 

hän  havut   tarhaan  kantoi, 

tarha    hälle  sontaa   antoi; 
hän  -ennän  pellolle  kantoi, 
pelto  hälle  eloja  antoi; 


3  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  4  mulle 
rille  kantoi,  suutari   prunnille  :  r.  p. 


to  hän  elot  ri[i|heen  kantoi, 
ri[i]hi  hälle  jyviä  antoi; 
hän  jyvät  mylly[y]n  kanto [i], 
mylly  hälle  jauhoja8  antoi; 
hän  .jauhot  prykkärille  kantoi, 

75  prykkäri  hälle  mäskii  antoi; 
hän  mäskin  siialle  kantoi, 
sika  hälle  harjaksia  antoi; 
hän  harjaksrt   suutarille  kantoi, 
suutari  hälle   kenkät   antoi; 

8o  hän  kenkät  neitsyelle   kantoi, 
neitsy   hälle  rihmat   antoi; 
hän  rihmat1  prunnille  kantoi, 
prunni  hälle  vettä  antoi; 
hän  veden  saunaan  kantoi. 

85  Kukko  oli  sill  aikaa  kuolin. 

1420.  Noormarkku.    Ollinen,  n.  610. 

—89 

Kukko  ja  kana  meni  vihtomaa 
Eikä  heili'  ollu  löylyy. 
Kukko  hyppäs'  kaivolla; 
Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
5  Anna  mulla  vettä! 

Een  anna,  een  anna 
Ennekos  tuat  mulla  ämpäri. 

Kukko  hyppäs'  trenki  tyä; 
Hyvä  trenki,  kaunis  trenki, 
io  Anna  mulla  ämpäri! 

Een  anna,  een  anna 
Ennekos  tuat  mulla  kenkät. 

Kukko  hyppäs'  suutari  tyä; 
Hyvä   suutari,   kaunis  suutari, 
15  Anna  mulla  kenkät! 

Een  anna.  een  anna 
Ennenkos  tuat  mulla  harjaksii. 

Kukko  hyppäs  sijjäan  tyä: 

I kirveen!  Haudan  :  m.  R.  —  5  rihmat  |suuta- 


382 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Hyvä  sika.  kaunis  sika, 
rna  unilla  harjaksiil 

Km  anna,  mi  anna 
Ennenkos  tual  unilla  mäskii. 

Kukko  hyppää  \>v\  karin  tyä: 
Hyvä  prykäri,  j.n.e. 
\uii;i  luulla  mäskii! 

Een  j.n.e. 
Ennenkos  tuat  mulla  jauhoja. 

Kukku  hyppäs  myllyy: 
Hyvä   mylly,  j.n.e. 
30  Anna  niulla  jauhoja! 
Een  j.n.e. 
Ennenkos  tuat  mulla  jyviä. 

Kukku   hyppäs  riihee: 
Hyvä  j.n.e. 
i6  Anua  j.n.e. 
Een   j.n.e. 
Ennenkos  tuat  mulla  eloja. 

Kukko  hyppäs'  peltoo: 
Hyvä  j.n.e. 
40  Anna  j.n.e. 
Een  j.n.e. 
Ennenkos  tuat  unilla  sontaa. 
Hyvä  j.n.e. 
Anna  j.n.e. 
*i       Een  j.n.e. 

Ennenkos  tuat  mulla  hakoja. 

Kukko  hyppäs  mettää: 
Hyvä  j.n.e. 
Anna  j.n.e. 
50     Een  j.n.e. 

Ennenkos  tual   mulla  kirvei 

Kukko  hyppäs  si  pän  tyä: 
Hyvä   j.n.e. 
Anna  j.n.e. 
55     Een  j.n.e. 

Ennenkos  tual  mulla  rautaa. 


Kukko  hyppäs    Uuattii: 
Hyvä  j.n.e. 
Anua  j.n.e. 

6o     liuatti  luilla  raudan  anto; 

Haudan    hau   sepällä   kanto. 

Seppä  luilla  kirveen  anto, 

Kirveen  hau  mettään  kanto. 

Mettä  luilla  havol  anto. 
86  Havol    hän   tarhaan   kanto. 

Tarha   halla  sonnan  anto. 

Sonnan  lian  peltoon  kanto. 

Pelto  halla  elol   anto. 

Elol  här  riiheen  kanto. 
to  Riihi  halla  jyvät   anto. 

Jyväl   hain  myllyyn  kanto, 

Mylly  halla  jauhoi  anto. 

Jauhot  h.iin  prykärillä  kanto, 

Prykäri  luilla  mäskin  anto, 
t-.  Mäskin   hän  >ijjualla   kanto. 

Sika   hällä  harjukset   anto. 

Harjakset    luin    suutarilla    kanto. 

Suutari  hällä  kenkät  anto. 

Kenkä!  hän  trenkillä  kanto. 
8o  Trrnki  hulla  ämpärin  anto, 

Ämpärin  hiin  kaivolla  kanto. 

Kaivo  hällä   veden   anto. 

Veden  hän  saunaan  kanto, 
Sauna  hällä  löylyn  anto.  — 
>.-.  Kana  oli  jo  kuallu  saunan  kiu- 
kaalla. 


1421.  Merikarvia.        Tommila  n.  1. 

—.s.''. 

Kehtolaulu. 

Kuko  ja  kana  meni  vihtomaan, 
Ei  ollut  veden  märkää. 
Kukko  hyppäsi  kaivolla, 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan,    [421. 


:;s:: 


Sanoi1:  »Hyvä2  kaivo,  kauniskaivo 
s  Amia'-  mulle  vettä.» 
»En  anna,  m  anna,  ennen  kun 
tuot  ämpärin.» 
Kukko  hypäsi  rengin8  tykö, 
Saimi:  »Hyv  a-  renki,  kaunis  renki, 
anna  mulle  ämpäri.» 
10  »En  anna,  en  anna,  enne  kun  tuol 

rihmat.» 
Kukko  hyppäs  piian  tykö, 
Sanoi:  »Hyvä2 piika,  kaunis  piika, 
Anna2  muule  rihmat.» 
»En  anna,  ennanna,  ennekun  tuot 

kengät.» 
ib  Kukko  hyppäs  suutarin  tykö, 
Sanoi:  »Hyvä2 suutari,  kaunis  suu- 
tari, 
Anna2  mulle  kengät.» 
»En  anna.  en  anna,  ennen  kun 
tuot  harjaksia.» 
Kukko  hyppäsi  sian  tykö, 


Kukko  h\  ppäsi  peltoon, 

Sanoi:  »Hyvä2  pelto,  kaunis  pelto, 

Anna2  mulle  juviä.» 

»En    anna.    en    anna,    ennenkun 

tuol  sontaa.» 
i:,  Kukko  h\  ppäsi  t u nkiolla , 

Sanoi:     »Hyvä2     tunkio,     kaunis 

tukio. 
Anna2  mulle  sontaa.» 
»En  anna.  on  anna.  enne  kun  tuot 

hakoja.» 
Kukko  hyppäsi  metsään, 
40  Sanoi:    »Hyvä2    metsä,    kaunis 

mct>ä, 
Anna2  mulle  hakoja.» 
»En  anna,  en    anna,    ennenkun 
tuot  kirveen.» 
Kukko  hyppäsi  sopan  tykö, 
Sanoi4:    »Hyvä2    soppa,    kaunis 

srppä, 
45  Anna2  mulle  kirves.» 


j»  Sanoi-  »Hyvä2  sika,  kaunis  sika,  |        »En  anna,  en  anna,  enenkun  tuot 
Anna2  mulle  harjaksia.»  rautaa.» 

»En  anna,  en  anna,  ennen  kun         Kukko  hyppäsi  ruukkiin, 


tuot    mäskin.» 
Kukko  hyppäsi  mäskärin  tykö. 


Sanoi:     »Hyvä2    ruukki,     kaunis 

ruukki. 

Sanoi:    »Hyvä2    mäskäri,    kaunis  Anna2  mulle  rautaa.» 

mäskäri,  so  »En  anna,  en  anna,  ennenkun  tuot 

25  Anna2  mulle  mäskiä.»  rahaa.» 

»En    anna,    en    anna,    ennenkun  Kukko  hyppäsi  mynttärin  tykö5, 

tuot   jauhoja.»  Sanoi:  »Hyvä2  mynttäri,   kaunis 

Kukko  hyppäsi  myllärin  tykö,  mynttäri, 

Sanoi:    »Hyvä1     mylläri,    kaunis  Anna2  mulle  rahaa.» 

mylläri  Mynttäri  hälle  rahan  antoi, 

Anna2  mulle  mäskiä.»  55  Hän  rahan  ruukkiin  kantoi, 

30  »En  anna,  en  anna,  ennen  kun  Ruukki  hälle  raudan  antoi, 

tuot  jyviä.»  lian  raudan  sopalle  kantoi, 


1421.     '  Sano  :  Sano/.  —  2  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  s  ren]k|in  :  rengin, 
aoi :  .Saimi.  — fi  mynttärin  *tykö*  :  m.  t. 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Seppä  bälle  kirven  antoi, 
ll.iii  kirveen  metsään  kantoi, 

.  o  Metsä  hälle  bakoja  antoi, 
Hau  havot6  tunkiolle  kantoi, 
Tunkio  hälle  sonnan  antoi, 
Hän  -niinä  pellolle  kanini. 
Pelto  bälle  jyviä  antoi, 

m  Hän  jyvät  myllyyn  kantoi, 

.Mylläri  hälle  jauhot  antoi, 
Hän  jauhoi  mäskärille  kantoi, 
Mäskäri  hälle  mäskin  antoi, 
Hän  inäskin  sialle  kantoi. 

70  sika  bälle  harjaksia  antoi, 
Hän  harjaksel  suutarille  kantoi. 
Suutari  hälle  kengät  anoit, 
Hän  kengät  piialle  kantoi, 
Piika1  hälle  rihmat  antoi. 

75  Hän  rihmat  rengille  kantoi, 
Renki  hälle  ämpärin  antoi1, 
Hän  ämpärin  kaivolle  kantoi, 
Kaivu  hälle  vettä  antoi, 
lian  veden  -annaan  kantoi, 

80  Siten  oli  kana  kuollut. 


1422.  Siikainen.  Granqvist  H.  n.  28. 
—90. 
Sammi.  Elvira  Sammi,  13  v. 

Kukku  ja  Kana, 
Kukko   ja   kana  uuni  vihtoon, 
nka  nllu'  vettä. 
Kukko  hyppää  prunnin  työ: 
-hyvä  prunni,  kaunis  prunni, 
5  anna   mulli'    vettä  - 
»En  anna,  en  anna. 
ennenkuin  tuol  ämpärin.» 


Kukku   byppäs   trengin1  työ: 
»hyvä    nvnki.   kaunis   trmki, 
m  anna  mulle  ämpäri.» 

»Imi  anna.  en  anna. 

ennenkuin  tuol  rihmat.» 

Kukku  byppäs  piian  työ: 
»hyvä  piika,  kaunis  piika, 
!.-,  anna   mulli'   lihiii.it  >> 
»Imi  anna.  m  anna. 

ennenkuin  tuot  kengut*.» 

Kukko   hyppää  suutarin   työ: 

»hyvä  suutari,   kaunis  suutari. 
•_>o  anna  mulle  kengut1 

»En  anna.  en  anna. 

ennenkun  tuot  harjaksia.» 
-Kukko    byppäs   siaan   työ: 

»hyvä  sika.  kaunis  sika. 
25  anna  mulle  harjaksia.* 

En  anna.  en  anna. 

ennenkuin  tuol  mäskii.» 

—  Kukko   hyppäs   pruukin  työ: 
»hyvä  pruuki.  kaunis  pruuki. 

30  anna  mulli'  mäskii.» 

—  No  pruuki  anto  mäskii. 
Mäskin  vei  kukku  Biaalle, 
sika  anto  harjaksia. 
Harjakset    vei    kukko   suutarille, 

35  suutari  anto  kengut'-. 
Kengin-  vei  kukko  piialle, 

piika  anto   rihmat.  — 

Rihmat  vei  kukko  trengille1, 
1 1 auki  anto  ämpärin. 

h  Ämpärin  vei  kukko  prunnille, 
prunni  anto  vettä*. 
Veden  kanto  kukko  -annaan, 
mutta  pikku  kana  oli  jo  kUOllu'. 


•■  ha  i  "i  :  havot.      7  p  iika  :  /'iika.  — 8  h  uijin i n  :  ämpärin. 
1  yi.  [tren]k[in].  — *  yi.  [ken]k[utj.  — »  ve|den  :  ve«Ä. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1423—1425. 


385 


1423.  Oripää.     Vihervaara   n.   2357. 
—11. 

Tanskila.   Maija  Välilä,  74  v. 
Kehtolaulu. 

Eukkoja  kana  meni  vihtomaan 

Eikä   olin    kuirmiallaka    vettä. 
Kana  klippas  kaivolle 
Ja  kukko  kuali  kiukaalle. 

1424.  Alasiani.     Vilinraant   n.   .'.'  t  i  4 . 

—11. 

Lauronen.     Maria   Kivimäki,   22   v. 

Kukko  ja  kana  meni  vihtomaan 
Ja  eikä  ollu  vettä. 
Kana  karas  vettä  tuaniaan: 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
5  Annas  mulle  vettä!» 
»En  minä  ennen  vettä  anna 
Ennenkos  menet  hakemaan  koi- 
vusta lehren.» 
-  »Hyvä    koivu,    kaunis    koivu, 
Annas  mulle  lehti!» 
io  »En  minä  ennen  lehteä  anna 
Ennenkos  tuat  mettästä  hakkoo.» 

—  »Hyvä  mettä,  kaunis  mettä, 
Annas  mulle  hakkoo!» 

»En  minä  ennen  hakkoo  anna 
15  Ennenkos  tuat  sepältä  kirveen.» 

—  »Hyvä  seppä,  kaunis  seppä. 
Annas  mulle  kirves!» 

»En  minä  ennen  kirvestä  anna 
Ennenkos  menet  tuaniaan   neit- 
syitä rihmaa.» 
20 — »Hyvä  neitsyt,  kaunis  neitsyt 
Annas  mulle  rihmaa!» 
»En  minä  ennen  rihmaa  anna 
Ennenkos  menet  tuamaan  suuta- 
rilta kenkät.» 


1424.    *  lanotl:  anto. 


—  »HyArä  suutari,  kaunis  suutari 
25  Annas  mulle  kenkät!» 

»En  ininä  ennen  kenkiä  anna 

Ennenkos    menet    tuaniaan    pos- 
sulla  harjaksia.» 

—  »Hyvä  possu,  kaunis  possu 

Annas  mulle  harjaksia!» 
ao  »En   minä  ennen  harjaksia  anna 

Ennenkos  menet  tuamaan  pellolta 

jyviä.» 

Pelto  anto  jyviä; 

Vei  sialle. 

Sika  anto1  harjaksia; 
35  Vei  suutarille. 

Suutari  anto  kenkät; 

Vei  neittylle. 

Neitty  anto  rihmaa. 

Vei  sepälle. 
40  Seppä  anto  kirveen; 

Vei  mettälle. 

Mettä  anto  hakkoo; 

Vei  komille. 

Koivu  anto  lehren; 
45  Vei  kaivolle. 

Kaivo  anto  vettä. 

Kana  karas  saunasta 

Astiatas  hakemaan 

Ja  kukko  putos  lavolta  alas 
50  Ja  huusi  tullesaas:  »kukkokeekoo!» 

1425.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2453. 
—11. 

Sikilä.   Vilho  Meno,  45  v. 
Kukko  ja  kana  meni  vihtomaan 
Ja  eikä  ollu  saunasa  vettä. 
Kana  karas  lähteelle. 

»Hyvä  lähre,  kaunis  lähre, 
sAnnas  mulle  vettä!» 


25 


386 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


»Ku  minä  sullo  vettä  anna 
Ennenkos  minulle  kuivalta  leliren 

fcuat.» 
Kana  karas  koivulle. 
»Hyvä  kuivu,  kaunis  koivu, 
10  Annas  mulle  lehti!» 

En  niinä  Billie  lehteä  anna 
Ennenkos  minulle  sepältä  kirveen 

tuat.» 
Kana  karas  sepälle. 
»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
15  Annas  muUe  kirves!» 

»Eu  niinä  sullo  kirvestä  anna 
Ennenkos  minulle  Turruusta  rau- 
taa tuat.» 
Kana  karas  Turkuun. 
»Hyvä  Turku,  kaunis  Turku, 
20  Annas  mulli'  rautaa!» 

»En  niinä  sullo  rautaa  anna 
Ennenkos  minulle  suutarilta  ken- 
kät  tuat.» 
Kana  karas  suutarille. 

»Hyvä  suutari,  kaunis  suutari, 
25  Annas  mulle  kenkät!» 

»En  niinä  BUlle  kenkiä  anna 
Ennenkos  minulle  possulta   har- 
jaksia tuat.» 
Kana  karas  possulle. 
»Hyvä  DOSSU,  kaunis  possu, 
so  Annas  mulle  harjaksia!» 
»En  minä  sulle   harjaksia   anna 
Ennenkos  minulle  myllystä  jau- 
hoja tuat.» 
Kana   karas  myllyyn. 
»Hyvä  mylly,  kaunis  mylly, 
36  Annas  mulli'  jauhoja!» 

•Ku  minä  sulle  jauhoja  anna 
Ennenkos  minulle  riihestä  jyviä 

tuat.» 


Kana  karas  riiheen. 
»Hyvä  riihi,  kaunis  riihi, 
40  Annas   mulle  jyviä!» 

»En  minä  sulle  jyviä  anna 

Ennenkos  minulle  pellolta  eloja 

tuat.» 

Kana  karas  pellolle. 
»Hyvä  pelto  kaunis  pelto, 
45  Annas  mulle  eloja  I» 

»En  minä  sulle  eloja  anna 

Ennenkos  minulle  mettästä  hak- 
koo  tuat.» 
Kana  nimi  mettään, 

Mettä  anto  liakkoo, 
50  Kana  vei  pellolle, 

Pelto  anto  eloja, 

Kana  vei  riiheen, 

Riihi  anto  jyviä, 

Kana  vei  myllyyn, 
55  Mylly  ani  o  jauhoja, 

Kana  vei  possulle, 

Possu  anto  harjaksia, 

Kana  voi  suutarille, 

Suutari  anto  kenkät, 
eo  Kana  vei  Turkuun, 

Turku  anto  rautaa, 

Kana  vei  sepälle, 

Seppä  teki  kirveen, 

Kana  voi  koivulle, 
be  Koivu  anto  leliren, 

Kana  voi  Kiilteelle, 

Lähro  anto  vettä, 

Kana   vei  saunaan. 

»Kukko  kirkon»,  sano  kukko  ja 

kaali. 

1426.  Huittinen,  Hilden A,n. 56— 98. 

\1|.    Marttilassa.     Kalle  Santtinen, 
n.  30  v. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.     1426. 


387 


Kukko  ja  kana. 

Kukko  ja  kana  söi  sakkoo, 
Kukon  meni  luu  kurkkuun1. 
Kana  pani  saunan  lämmitä, 
Kana  meni  lähteel': 

5  »Hyvä  lälire,  kaunis  lähre 
Anna  minulle  vettä!» 
»En  minä  ennen  vettä  anna, 
Ennenkös   mu  lie   ämpärin  tuot.» 
Kana  meni  piikan  tykö: 

io  »Hyvä  piika,  kaunis  piika, 
Anna  molle  ämpäri!» 
»En  minä  ennen  ämpärii  anna, 
Ennenkös   mulle   pjaksut   tuot.» 
Kana  meni  suutaril': 

15  »Hyvä    suutari,    kaunis    suutari. 
Anna  mulle  pjaksut!» 
»En  minä  ennen  pjaksui  anna, 
Ennenkös  harjaksia  tuot.» 
Kana  meni  sian  tykö: 

20  »Hyvä  sika,  kaunis  sika, 
Anna  mulle  harjaksia!» 
»En  minä  ennen  harjaksia  anna 
Ennenkös  mulle  mäskiä  tuot.» 
Kana  meni  prykäril': 

25  »Hyvä   prykäri,   kaunis   prykäri, 
Anna  mulle  mäskii!» 
»En  minä  ennen  mäskii  anna, 
Ennenkös  mulle  jauhoi  tuot.» 
Kana  meni  mylläril': 

30  »Hyvä   mylläri,   kaunis    mylläri, 
Annan  mulle  jauhoi!» 
»En  minä  ennen  jauhoi  anna, 
Ennenkös  mulle  jyvii  tuot. 
Kana  meni  pellol': 

35  »Hyvä  pelto,  kaunis  pelto 
Anna  mulle  jyvii!» 
»En  minä  ennen  jyvii  anna, 

1426.     '   Ikirkkoonl  »kurkkuun*  :  k. 


Ennenkös  mulle  sontaa  tuot.» 
Kana  meni  tarhaan: 

40  »Hyvä   tarha,   kaunis   tarha, 
Anna  mulle  sontaa!» 
»En  minä  ennen  sontaa  anna, 
Ennenkös  mulle  hakkoo  tuot. 
Kana  meni  mettään: 

4a  »Hyvä  mettä,  kaunis  mettä, 
Anna  mulle  hakkoo!» 
»En  minä  ennen  hakkoo  anna, 

Ennenkös  mulle  kirveen  tuot. 
Kana  meni  sepäl': 

50  »Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
Anna  mulle  kirves!» 
»En  minä  ennen  kirvest'  anna, 
Ennenkös  mulle  rautaa  tuot.» 
Kana  meni  Ruottiin: 

55  »Hyvä  Ruotti,  kaunis  Ruotti, 
Anna  mulle  rautaa!» 
Ruotti   hänel'   rauran   anto, 
Hän  rauran  sepäl'  kauno, 
Seppä  hänel'  kirveen  anno, 

60  Hän   kirveen  mettään   kanno, 
Mettä  hänel'  hakkoo  anno, 
Hän  havon  tarhaan  kanno, 
Tarha  hänel'  sontaa  anno, 
Han  sonnan  pellol'  kanno, 

65  Pelto  hänel'  jyvät  anno, 
Hän  jyvät  myllärill'  kanno, 
Mylläri  hänel'  jauhoi  anno, 
Hän  jauhot  prykäril'  kanno, 
Prykäri  hänel'  mäskii  anno, 

70  Hän  mäskin  sial'  kanno, 
Sika  hänel'  harjakset  anno, 
Hän  harjakset  suutaril'  kanno, 
Suutari   hänel'   pjaksut   anno, 
Hän  pjaksut  piikal'  kanno, 

?5  Piika  hänel'  ämpärin  anno, 


388 


Viilid.vtyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


ll.iii  ämpäriä  lähteel'  kauno, 
Lähre   hand'  vettä  armo, 
11,111  veren  saunaan  kauno. 
Huh,  huh,  In  ia 
bo  Kukko  uii  kuollul 

1427.  Huittinen.     Hirsikoski   Anna, 

n.l.-nji324. 

Kukon  ja  kanan  saunamatka: 

[Huittislainen:] 

Knkkn  ja  kana  meni  viiltoon, 
Ei1  ollut   beitillä  vettä. 
Kana  kippas  kaivon  tykö: 
»Hyvä   kaivo,   kaunis  kaivo, 
5  Anna1  mulle  vettäl» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkös  tuot 
mulle  kiulun.» 
Kana  hyppäs  t  puikin  tykö: 
»Hyvä  trenki,  kaunis  trenki,  anna 
mulli'  kiulu» 
»Imi  anna.  en  anna,  ennenkos  tuat 
mulle  rihmat.» 
io  Kana  kippas  piian  tykö: 

»Hyvä  piika,  kaunis  piika,  anna 

mulle  rihmat!» 

»En  anna,  en  anna,  ennenkos  I nai 

mulle  kengät.» 

Kana  kippas  suutarin  tykö: 

»llyv.i   suutari,   kaunis   suutari, 

anna  mulle  kengäti» 

ie  »Imi  anna.  en  anna.  ennenkos  tuäl 

mulle  harjaksia.» 

Kana  kippaa  sian  tykö: 

»Hyvä    Sika,    kaunis    sika,    anna 

mulle  harjaksia!» 

»Imi  anna.  en  anna,  ennenkos  tuot 

mulle  jyviä.» 


Kana  kippas  pellon  tykö: 

"  »Hyvä   pelto,   kaunis  pelto,  anna 

mulle  jyviä!» 

»En   annan,   en   anna,   ennenkos 

tuat  mulle  ha\< 
Kana  kippas  mettän  tykö: 
»Hyvä  mettä,  kaunis  mettä,  anna 
mulle  havoja!» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  liiat 
mulle  kirveen.» 
85  Kana  kippaa  sepän  tykö: 

»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä,  anna 
mulle  kirves!,. 
»En  anna.  en  anna,  ennenkos  tuat 
mulle  rautaa.» 
Kana  kippas  rautapuadiin: 
Rautapuadista    hau    raudan    sai, 
:in  Raudan  hän  sitten  sepälle  vei. 
Sepältä  hän  kirveen  sai. 
Kirveen  hän  sitten  mettälle  vei, 
Mettältä  hän  havot  sai. 
llavot  hän  sitten  pellolle  vei. 
35  Pellolta  hän  jyvät  sai. 
Jyvät  hän  sitten  sialle  vei, 
sialta  hiin  harjaksel  sai, 
Harjakset    luin    siltin    suutarille 

Vei, 

Suutarilta  hän  kengät  sai. 

40  Kengät  hän  sitten  piialle  vei, 

Piialta  hiin  rihmat  sai. 
Rihmat   hiin  sitten   (rengille  vei, 
Trengiltä  hiin  kiulun  sai. 
Kiulun    hiin    sitten    kaivolle    vei, 
e,  Kaivolta  hiin  sitten  vettä  sai, 
Veden  hän  sitten  saunaan  vei 
ja  heitti  niin  kovan  löylyn,   että 
kana  palo 
ja  kukko  kropsahti  alas. 


1427.     '  Säk.  2  ja  5  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1428. 


389 


1428.  Huittinen. 
Kukko   ja 


Vakkila  n.  7.  — 88. 
kana   meni   vihto- 
maan. 

Eikä  ollu  heitillä  vettä. 

Kana  kippasi  kaivon  tykö, 

Kana  lähteelle  lähti: 
5  Hyvä  lähde,  kaunis  lähde, 

Anna  mulle  vettä. 

Lähde  vainen  vastaeli: 

En  enne  sulle  vettä  anna, 

Kos  tuot  mulle  kiulun. 
io  Kana  kippasi  renkin  tykö: 

Hyvä  renki,  kaunis  renki, 

Anna  mulle  kiulu. 

En  ennen  sulle  kiulua  anna. 

Kos  tuat  mulle  rihmat. 
15  Saatat  sukan  sitehct. 

Kana  kippasi  neitton  tykö: 

Hyvä  neitto,  kaunis  neitto, 

Anna  mulle  rihmat. 

En  ennen  sulle  rihmoja, 
20  Kos  tuot  mulle  kenkät. 

Kana  samosi  suutarille: 

Hyvä  suutari,  kaunis  suutari, 

Anna  mulle  kenkät. 

En  ennen  sulle  kenkiä  anna, 
25  Kos  tuot  mulle  harjaksia. 

Kana  kippasi  sian  tykö: 

Hyvä  sika,  kaunis  sika, 

Anna  mulle  harjaksia. 

En  ennen  sulle  harjaksia  anna. 
30  Kos  tuot  mulle  jyviä. 

Kana  kippasi  pellon  tykö; 

Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 

Anna  mulle  jyviä. 

En  ennen  sulle  jyviä  anna 
35  Kos  tuot  mulle  sontaa. 

Kana  kippasi  tarhan  tykö: 

Hyvä  tarha,  kaunis  tarha, 


Anna  mulle  sontaa. 

En  ennen  sulle  sonta  anna, 

40  Kos  tuot  mulle  hakoa. 
Kana  kippasi  kuusen  tykö: 
Hyvä  kuusi,  kaunis  Icuum. 
Anna  mulle  hakoa. 
En  ennen  sulle  hakoa  anna, 

45  Kos  tuot  mulle  kirveen. 
Kana  kippasi  sepän  tykö; 
Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
Anna  mulle  kirves. 
En  ennen  sulle  kirvestä  anna, 

50  Kos  tuot  mulle  rautaa. 
Kana  Ruottille  nukutteli; 
Hyvä  Ruotti.  kaunis  Ruotti, 
Anna  mulle  rautaa. 
Ruotti  hänelle  rauran  antoi, 

55  Hiin  rauran  sepälle  kantoi, 
Seppä  hänelle  kirveen  antoi, 
Hän  kirveen  kuuselle  kantoi, 
Kuusi  hänelle  hakoa  antoi, 
Hän  havot  tarhalle  kantoi, 

60  Tarha  hänelle  sonnan  antoi, 
Hän  sonnan  pellolle  kantoi, 
Pelto  hänelle  jyviä  antoi, 
Hän  jyvät  sialle  kantoi. 
Sika  hänelle  harjaksia  antoi, 

65  Hän  harjakset  suutarille  kantoi, 
Suutari  hänelle  kenkät  antoi, 
Hän  kenkät  neittolle  kantoi, 
Neitto  hänelle  rihmat  antoi, 
Hän  rihmat  renkille  kantoi, 

70  Renki  hänelle  kiulun  ani' n. 
Hän  kiulun  lähteelle  kantoi, 
Lähde  hänelle  vettä  antoi. 
Hän  veden  saunaan  kantoi, 
Vaan  kukko  oli  opi  oikeenansa, 

75  Valitellen  vaivojansa, 
Saunan  lavon  alla, 


390 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1429.  Punkalaidun.     Maisia    ti.    29. 
—10. 
»Matin  Kaisu-. 

Kukko  ja  kana. 

Kukko  ja  kana  moni  viiltoon, 
olia  vihtonut  muttei  ollut  vettä. 
Kana  kippaa  lähteelle: 
»Hyvä1  lähde,  kaunis  Lähde, 
s  anna  mulle  vettä.» 
»En  anna,  en  anna, 
ennen  kun  rengiltä  kiulun  tuot.» 
Kana  kippas  rengin  tykö: 
»Hyvä1  renki,  kaunis  renki, 

io  anna  mulle  kiulu.» 
—  »En  anna,  en  anna. 
ennen  kun    piikiltä  sukkarihmat 

tuot.» 
Kana  kippas  piikan  tykö: 
»Hyvä1  piika,  kaunis  piika, 

15  anna  mulle  sukkarihmat.» 
»En  anna,  en  anna, 
ennen  kun  suutarilta  kengät  tuot.» 
Kana  kippas  suutarin  tykö: 
»Hyvä1   suutari,   kaunis   suutari, 

20  anna  mulle  kengät.» 
»En  anna,  en  anna. 
ennen  kun  sialta  harjaksia  taot.» 
Kana  kippas  sian  tykö: 
»Hyvä1  sika,  kaunis  sika. 

25  anna  mulle  harjaksia.» 
»En  anna,  en  anna, 
ennen  kun  myllystä  jauhoja  tuot.» 
Kana  kippas  myllyn  tykö: 
»Hyvä1  mylly,  kaunis  mylly, 

8o  anna  mulle  jauhoja.» 
»En  anna.  en  anna, 
ennen  kun  pellolta  jyviä  tuot.» 
Kana  kippas  pellon  tykö: 


»Hyvä1  pelto,  kaunis  pelto, 
36  anna  mulle  jyviä.» 

»En  anna,  en  anna. 

ennen  kun  tunkiolta  sontaa  tuot.» 

Kina  kippas  tunkion  tykö: 

»Hyvä1  tunkio,  kaunis  tunkin, 
40  anna  mulle  sontaa.» 

»En  anna,  en  anna. 

ennen  kun  mettästS  hakuja  tuot.» 

Kana  kippas  mettän  tykö: 

»Hyvä1   mettä,    kaunis   mettä, 
45  anna  mulle  hakoja.» 

»En  anna,  en  anna. 

ennen  kun  sepältä  kirveen  tuot.» 

Kana  kippas  sepän  tykö: 

»Hyvä1  seppä,   kaunis  seppä, 
50  anna  mulle  kirves.» 

»En  anna,  en  anna, 

ennen  kun  Ruottista  rautaa  tuot.» 
Sai  Ruottista  rautaa. 

vei  sen  raudan  sepälle, 
55  sai  sepältä  kirveen, 

vei  sen  kirveen  mettälle, 

sai  mettältä  hakuja. 

vei  havot  tunkiolle, 

sai  tunkiolta  sontaa, 
bo  vei  sonnan  pellolle, 

sai  pellolta  jyviä, 

vei  jyvät   myllylle, 

sai  myllyt ;i  jauhoja, 

vei  ne  jauhot  sialle. 
65  sai  Sialta  harjaksia. 

vei  harjakset  suutarille, 

s.-ii  suutarilta  kengät, 

vei  kengät  piikille. 

sai  piikalta  sukkarihmat, 
to  vei  sukkarihmat  rengille, 

sai  rengiltä  kiulun, 


1429.     l  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Kukku  ja  kana  meni  saunaan.     1429—1430. 


391 


vei  kiulun  lähteelle, 
sai  lähteeltä  vettä, 
vei  veden  saunaan. 
76  Kukko  oli  puolipyörryksissä  lavon 

alla. 
-  Kluittis  kukku  kuoli 
En  niinä  enää  inistään  huoli. 

1430.  Harjavalta.    Ruusunen  n.  102. 
—03. 

Kukko  ja  kana. 

Kukko  ja  kana  meni  löylyyn, 
Kanan  tuli  jano. 
Kukko  karas  kaivon  tyä: 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo 
5  Annas  mnlle  vettä.» 
»En  anna,  en  anna 
Ennei]ks  tuat  mulle  kiulun.» 
Kukko  karas  piikan  tyä: 
»Hyvä  piika,  kaunis  piika, 

io  Annas  mulle  kiulu.» 
»En  anna,  en  anna 
Enneiiks  tuat  mulle  kengät.» 
Kukko  karas  suutarin  tyä: 
»Hyvä  suutari,  kaunis  suutari, 

15  Annas  mulle  kenkät.» 
»En  anna,  en  annan 
Enneiiks  tuat  mul  harjaksii.» 
Kukko  karas  sian  tyä: 
»Hyvä  sika,  kaunis  sika. 

20  Annas  mulle  harjaksii.» 
—  »En  anna,  en  anna, 
Enneiiks  tuat  mulle  mäskii.» 
Kukko  karas  mäskärin1  tyä: 
»Hyvä  mäskäri,  kaunis  mäskäri, 

25  Annas  mulle  mäskii.» 
»En  anna,  en  anna, 


Ennei|ks  tuat  mulle  jauhoi.» 
Kukko  karas  myllyn  tyä: 
»Hyvä  mylly,  kaunis  mylly. 

äo  Annas  mulle  jauhoi.» 
—  »En  anna.  en  anna, 
Ennei|ks  tuat  mulle  jyvvii.» 
Kukko  karas  pellon  tyä: 
»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto. 

35  Annas  mulle  jyvvii.» 
»En  anna,  en  anna, 
Enneiiks  tuat  mulle  sontaa.» 
Kukko  karas  tarhan  tyä: 
»Hyvä  tarha,  kaunis  tarha, 

40  Annas  mulle  sontaa.» 
»En  anna,  en  anna 
Enneiiks  tuat  mulle  hakkoo.» 
Kuko  karas  mettän  tyä: 
»Hyvä  mettä,  kaunis  mettä. 

45  Annas  mulle  hakkoo.» 
»En  anna,  en  anna, 
Enneiiks  tuat  mulle  kirven.» 
Kukko  karas  sepän  tyä: 
»Hyvä  seppä  kaunis  seppä, 

50  Annas  mulle  kirves.» 
»En  anna,  en  anna. 
Enneiiks  tuat  mulle  rautaa.» 
Kukko  karas  pruukin  tyä: 
Hyvä  pruuki,  kaunis  pruuki, 

55  Annas  mulle  rautaa.» 
»En  anna,  en  anna. 
Enneiiks  tuat  mulle  hiilii.» 
Kukko  karas  valun2  tyä: 
»Hyvä  valu,  kaunis  valu. 

60  Annas  mulle  hiilii.» 
Sitte: 

Valu  hänelle  hiilii  annoi, 
Hän   hiilet    pruukille3   kannoi. 


1430.   1  Mäskäri  on  kaljan  eli  oluen  tekiä. 
polttaa  puista  hiiliä.  — 3  pruuki  on  rautatehdas. 


Mp.  huom.  —  2  Valu,  se  on  tuli,  joka 


392 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Pruuki  hänelle  rautaa  annoi, 
ll.in  raudan  sepälle  kannoi, 
65  Seppä  äänelle  kirveen  annoi, 

Hiin  kirveen  mettälle  kannoi, 
Mettä  hänelle  hakkoo  annoi, 

ll.in  liavon   laihalle   kannoi. 
Tarha  hauelle  sonnan  aniini, 

to  Hän  sonnan  pellolle  kannoi, 
Pelto  hänelle  jyvvii  annoi, 
Hän  ,jy\a1   myllylle  kannoi, 
Mylly  hänelle  jauhoi  annoi. 
Hän  jauhoi  mäskärille  kannoi, 

75  Mäskäri  hänelle  mäskij  annoi, 
Eän  mäskin  sialle  kannoi, 
Sika    hänelle    harjaksii    annoi, 
Hän  harjakset  suutarille  kannoi, 
Suutari  hänelle  kenkäl  annoi, 

so  Hän  keijkät  piialle  kannoi, 
Piika  hänelle  kiulun  annoi. 
Hän   kiulun  kaivolle   kannoi, 
Kaivo  hänelle  vet  annoi. 
Hän  veren  saunalle  kannoi, 

85  Saunan  loukos  oh  kana  henketöin. 

1431.  Kokemäki.      Paasikivi    n.    1. 

-15!703. 
Kuoppala. 

Kukko  ja  kana  meni  löylyyn. 
Ei  ollu  veti  eikä  loylyy. 
Kukko  hyppäs  kaivon  tyä. 
Sano;  ,>H\  va1  kaivo,  kaunis  kaivo. 
5  Annas  mulle  vettä!» 

»En  anna.  en   anna. 
Ennenkos  t u.it  mulle  kiulun.» 
Kukko  hyppäs  trenkin  tyä. 
Sano:      »Hyvä1     trenki,     kaunis 

t  renki, 
io  Annas  mulle  kiulu!» 


»En   anna.   en   anna. 
Ennen   kos   tuat   mulle  rihmat.» 

Kukko  hyppää  neitoyn  tyä. 
Sano:     »Hyvä1    neitsy,     ka[u]nis 

neitsy, 
is  Anna  mulle  rihmat!» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennen   kos   tuat  mulle   kenkät.» 
Kukko    hyppäfi    suutarin    tyä. 
Sano:  »Hyvä1  suutari,  kaunis  suu- 
tari, 
äo  Anna  mulle  kenkät!» 
»En  anna,  en  anna, 
Ennen  kos  tuat  mulle  harjaksia.» 

Kukko  hyppäs  sian  tyä, 
Sano:  »Hyvä1  sika,  kaunis  sika. 
25  Anna  mulle  harjaksia!» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennen   kos   tuat    mulle  mäskiä.» 
Kukko  hyppäs  mäskärin  tyä. 
Sano:    »Hyvä1    mäskäri,    kaunis 

mäskäri, 
ao  Anna  mulle  mäskiä!» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennen  kos  tuat  mulle  jauhoja.» 
Kukko  hyppäs  myllärin  tya. 
Sano:  »Hyvä1  mylläri,  kaunis  myl- 
läri. 
35  Anna  mulle  jauhoja!» 
»Ku  anna.  en  anna. 
Ennen  kos  tuat  mulle  jyviä.» 
Kukko  hi  ppäs  pellon  tyä. 

Sano:  »llyva1  pello,  kaunis  pelto, 
40  Anna  mulle  jy\ 

»Ku  anna,  en  anna, 
Ennen  kos  tuat  mulle  sontaa.» 
Kukko  hyppäs  tarhan  tya. 
Sano:  »Hyvä1  laiha,  kaunis  tarha, 


1431.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.     1431 — 1432. 


393 


45  Anna  mulle  soutaa!» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennen  kos  tuat  unille  hakkoo.» 
Kukko  hyppäs  mettän  iyä. 
Sano:  »Hyvä1  mettä,  kaunis  mettä, 

50  Anna  mulle  liakkoo!» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennen  kos  tuat  mulle  kirveen.» 

Kukko  hyppäS  sepän  lyä. 
Sano:  »Hyvä1seppä,  kaunis  seppä, 

55  Anna  mulle  kirves!» 
»En  anna.  en  anna. 
Ennen  kos  tuat  mulle  rautaa.» 
Kukko  hyppäs  Helsinkiin. 
Helsinki  hänelle  rauöan  a  nuo, 

eo  Hän  sen  rauöan  sepälle  kauno; 
Seppä  hänelle  kirveen  anno, 
Hän  sen  kirveen  mettälle  kauno, 
Mettä  hänelle  hakkoo  anno, 
Hän  ne  havot  tarhalle  kanno; 

es  Tarha  hänelle  sontaa  anno; 
Hän  sen  sonnan  pellolle  kanno; 
Pelto  hänelle  jyviä  anno. 
Hän  ne  jyvät  myllärille  kanno; 
Mylläri  hänelle  jauhoja  anno, 

vo  Hän  ne  jauhot  mäskärille  kanno; 
Mäskäri  hänelle  mäskiä  anno, 
Hän  sen  mäskin  sialle  kanno; 
sika  hänelle  harjakset  anno, 
Hän  ne  harjakset  suutarille  kanno; 

75  Suutari  hänelle  kenkät  anno, 
Hän  ne  kenkät  neitsylle  kanno; 
Neitsy  hänelle  rihmat  anno, 
Hän  ne  rihmat  trenkille  kanno, 
Trenki  hänelle  kiulun  anno, 

80  Hän  sen  kiulun  kaivolle  kanno; 
Kaivo  hänelle  vettä  anno, 


1432.     *  vettä  [eikä  ollu  vettä[  eikä 
|en  annaj  ennenkos  :  a.  e. 


Hän  sen  veöen saunaan  kauno.  - 
Kana    oli    kaalin    saunan    kiu- 
kaalle. 

1432.  Kokemäki.      Kujanpää    n.    9. 

-Vt  81. 
Emma  Hakanpää,  iö  v. 

Kukko  ja  kana  meni  Löylyyn, 

eikk'  ollu  vettä1  eikä  aöylyy[!]. 

Kana    hyppäs    kaivulle,    sano: 

»Hyvä2  kaivo,  kaunis  kaivo,  anna 

mulle  vettä.» 

5  »En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot 

mulle  kiulun.» 

Kana    karas    nikkarille,    sano: 

»Hyvä2  nikkari,   kaunis   nikkari, 

anna  mulle  kiulu.» 

»En  anna,  en  anna.  ennen  kos 

tuot  rihmat.» 

Kana  karas  neitsylle,  sano: 

io  »Hyvä2  neitsy.  kaunis  neitsy,  anna 

mulle  rihmat!» 

»Ku  anna,  en  anna.  ennenkos  tnot 

mulle  krnuiit.» 

Kana  karas  suutarille  sano: 

»Hyvä2  suutari,    kaunis    suutari, 

anna  mulle  kengät!» 

»En  anna,  en  anna.  ennenkos  tuot 

unille  harjaksia!» 

15  Kana  karas  sian  tykö,  sano: 

»Hyvä2  sika.   kaunis   sika,   anna 

luulle  harjaksia!» 

»En  anna.  en  anna3,  ennenkos  tuot 

luulle  mäskiä.» 

Kana  karas  mäskyrille,  sano: 

»Hyvä2  mäskyri.  kaunis  mäskyri, 

anna  mulle  mäskiä!» 

v.  e.  — 2  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 3  anna 


394 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


bo  »En  anna.  on  anna,  ennenkos  tuot 
mulle  jauhoja.»1 
Kana    karas   myllyyn,   sano: 

►Hyvä1  mylly,  kaunis  mylly,  anna 

mulle  jauhoja!» 

»En  anna.  en  anna. ennenkos  tuot 

mulle  jyviä.» 

Kana  karas  pellolle,  sano: 

•25  »Hyvä2  pelto,  kaunis  pelto,  anna 

mulle  jyviä!» 

»En  anna, en  anna.  ennenkos  tuot 

mulle  sontaa.» 

Kana  karas  tunkiolle,  sano: 

»Hyvä2    tunkio,    kaunis    tunkio, 

anna.  mulle  sontaa!» 

»En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot 

liakkoo.» 
30  Kana  karas  mettään,  sano: 
»Hyvä2 mettä,  kaunis  mettä,  anna 
mulle  liakkoo!» 
»En  anna, en  anna,  ennenkos  tuot 
mulle  kirveen.» 
Kana  karas  sepän  työ,  sano: 
»Hyvä2  seppä,  kaunis  seppä,  anna 
oralle  kirves!» 
35  »En  anna. en  anna.  ennenkos  tuot 
mulle  rautaa. 
Kana  karas  pruukiin.  sano: 
»Hyvä2   pruuki,    kaunis    pruuki, 
anna   mulli'  rautaa!» 
Pruuki  hänelle  raudan  anno, 
raudan  hän  sepälle  kauno, 
jo  seppä  hänelle  kirveen  anno. 
Kirveen  hau  mettään  kauno. 
mettä  hänelle  havot  anno. 
havot  hän  tunkiolle  kauno, 
tunkio  hänelle  sonnan  anno. 
ib  Sonnan  hän  pellolle  kanno 
pelto    hänelle   jyvät    anno. 


jyvät  hän  myllyyn  kauno. 
Mylly  hänelle  jauhot  anno. 
jauhot  hän  mäskyrille  kauno. 

50  mäskyri  hänelle  mäskin  anno, 
mäskin  hän  sialle  kanno, 
sika  hänelle  harjakset  anno, 
Harjakset  lian  suutarille  kanno, 
suutari  hänelle  kengät  anno, 

55  kengät  hän  neitsylle  kanno, 
neitsy  hänelle  rihmat  anno. 
Rihmat  hän  nikkarille  kauno, 
nikkari  hänelle  kiulun  anno, 
kiulun  hän  kaivolle  kanno. 

60  Kaivo  hänelle  veden  anno, 
veden  hän  saunaan  kauno. 
Sis  soo  kukko  oli  kuollut. 
kun  kana  pääsi  saunaan. 

1433.  Kokemäki.     Ahti   n.    1.    — 93. 

Kiettare.  Liisa  Sandell,  49  v.  Kuul- 
lut Johanna  Ojalalta. 

Lapsen  Tiukuttajan  satu. 

Kukko  ja  kana  meni  löylyyn, 
mutt'  ei  ollu  vettä. 
Kana  karas  kaivolle: 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
5  anna  mulle  vettä!» 

—  »En  anna,  en  anna 

ennen  ko  tuat  mulle  rihmat.» 
Kana   karas   neitseen   tykö: 
»Hyvä   neitsy,  kaunis   neitsy. 

10  anna  mulle  rihmat!» 
— »En  anna,  en  anna 
ennen  ko  tuat  mulle  kukat.» 
Kana   karas  suutarille: 
»Hyvä    suutari,    kaunis    suutari, 

15  anna  mulle  kenkätl» 

—  »En  anna.  en   anna 

ennen  ko  tuat  mulle  harjata 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1433—1434. 


395 


Kana  karaa  sian  tykö: 
»Hyvä  sika,  kaunis  sika. 
so  anna  uralle  harjaksia!» 

-»En  anna.  on  anna 
ennen  ko  tuat  mulle  mäskiä.» 
Kana  karas  prykärin  tykö: 
»Hyvä   prykäri,   kaunis   prykäri. 

•25  anna  mulle  mäskiä!» 
— »En  anna,  en  anna 
ennen  ko  tuat  mulle  jaohoja.» 
Kana  karas  myllyn  tykö: 
»Hyvä  mylly,  kaunis  mylly, 

30  anna  mulle  jaohoja!» 
—  »En  anna,  en  anna 
ennen  ko  tuat  mulle  jyviä.» 
Kana  karas  pellolle: 
»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 

35  anna  mulle  jyviä1!» 

Pelto  hänelle  jyvät  anno; 
jyvät  hän  myllylle  vei, 
mylly  hänelle  jaohot  anno. 
jaohot  hän  prykärille  vei, 

40  prykäri  hänelle  mäskin  anno, 
mäskin  hän  sialle  vei, 
sika  hänelle  harjakset  anno, 
harjakset  hän  suutarille  vei, 
suutari  hänelle  kenkät  anno, 

45  kenkät  hän  neitseelle  vei, 
neitsy  hänelle  rihmat  anno, 
rihmat  hän  kaivolle  vei, 
kaivo  hänelle  vettä  anno. 
Kana  meni  saunaan 

so  ja  kuko  oli  jo  henketönnä  saunan 

parvesa. 

1434.    Etikka  Esko,  n.  1.  —03  —4. 
Kukko  ja  kana  meni  vihtoon, 
Ei  ollut  heillä  vettä. 
Kukko  kippas  kaivon  tykö, 

1433.    *  Tekstissä  seuraa:  lEn  anna 


hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
s  anna  mulle  vettä. 

En  en  anna, ennen  kos  tuat  kiulun. 

Kukko  kippas  renkin  tykö, 

hyvä  renki,  kaunis  renki, 

anna  mulle  kiulu. 
io  Een  anna,  een  anna, 

ennen  kos  tuat  nauhat. 

Kukko  kippas  piian  tykö, 

hyvä  piika,  kaunis  piika 

anna  mulle  nauhat, 
is  Een  anna,  een  anna, 

ennenkos  tuot  kenkät. 

Kukko  kippas  suutarin  tykö. 

hyvä  suutari,  kaunis  suutari, 

anna  mulle  kenkät. 
20  Een  anna,  een  anna, 

ennen  kos  tuat  harjaksia. 

Kukko  kippas  sian  tykö, 

hyvä  sika,  kaunis  sika, 

anna  mulle  harjaksia. 
25  Een  anna,  een  anna, 

ennen  kos  tuat  jauhoja. 

Kukko  kippas  myllyyn. 

hyvä  mylly,  kaunis  mylly, 

anna  mulle  jauhoja. 
30  Een  anna,  een  anna, 

ennen  kos  tuat  jyviä. 

Kukko  kippas  pellon  tykö, 

hyvä  pelto,  kaunis  pelto 

anna  mulle  jyviä. 
35  Een  anna,  een  anna, 

ennen  kos  tuat  sontaa. 

Kukko  kippas  tarhaan, 

hyvä  tarha,  kaunis  tarha, 

anna  mulle  sontaa. 
40  Een  anna,  een  anna. 

ennen  kos  tuot  hakoja. 

en  anna  ennen  ko|. 


396 


Viihdyt yslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kukku  kippas  metsän  tykö, 
hyvä  metsä,  kaunis  metsä, 

anna   unille  hakoja. 
45  Een  anna,  een  anna, 

i'i n   kos  liiat   kirveen. 

Kukko  kippas  Bepän  tykö, 
hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
anna  mulle  kirves. 

50  Een   anna.  een  anna. 

ennen  kos  tuol   rautaa. 

Kukko  kippas  pruukiin, 

hyvä  pruuki,  kaunis  pruuki, 

anna  luulle  rautaa. 
55       Sai   priiukista   rautaa. 

vei  rauran  sepälle. 

Sai  sepältä  kirveen, 

vei  kirveen  metsälle. 

Sai  metsältä  hakoja, 

r.o  vei  havot   tarhaan. 

Sai  tarhalta  sontaa. 

vei  sonnan  pellolle. 

Sai  pellolta  jyviä, 

vei  jyvät  myllyyn. 
65  Sai  myllystä  jauhoja, 

vei  jauhot  sijalle. 

Sai  sijalta    harjaksia. 

vei  harjakset   suutarille. 

Sai  suutarilta   kenkät, 
to  vei  kenkät  piialle. 

Sai  piialta   nauhat, 

vei   nauhat   renkille. 

Sai  renkiltä   kiulun. 

vei    kiulun    kaivolle. 

75  Sai  kaivolta  vettä. 
vei  veden  saunaan. 

Siellä  kukko  heitti  veden  kiukaalle, 
josta  tuli  niin  kova  löyly,  että  he  mo- 
lemmat kuolivat  kuumuuteen. 

1485.      '   S.ikeissa   7,    9,   12,   14,   19, 
pieni  alkukirj. 


1435.    Tjirriiä.   ojansuu  II.  A,  n.  23. 
—00. 

Aihio    Stiina    lisakiiitylar.    (16  V. 

Kukko  ja   kana  meni  vihtoo 
Ei  ollus  saunasa  vettä, 

Kana  kippas  avennolle 

Ei  ollu  avennolla  kiulua, 
s  Kana  kippas  trei)kin  tykö: 

»Hyvä  trenki,   kaunis  treiiki, 

Anna1  niulle  kiulu. 

»En  minä  sulle*  kiuluva  anna. 

Joltes    neittyltä    rihmoja  kanna.» 
io  Kana  kippas  neittyn  tykö: 

»Hyvä    neiti  y.    kaunis    neitty. 

Anna  unille  rihmaa!» 

»Em   niinä   suller   rihmoja   anna, 

Joltes    suutarilta    kenkiä  kanna. 
i5  Kana    kippas   suutarin   tykö: 

»Hyvä    suutari,    kaunis    suutari, 

Anna"'  mullek  kenkätl» — 

»En  min;i  sullek  kenkiä  anna. 

Joltes  Minniltä  nahkoja  kanna.» 
äo  Kana  kippas  sonnin  tykö: 

»Hyvä  sonni,  kaunis  sonni, 

Anna"1  mulle  nahkaa.» 

»En  minä  sttlle"  nahkaa  anna, 

Joltes  pellolta  jyviä  kanna.» 
25  Kana  kippas  pellolle: 

»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 

Anna  mulle  jyvät!» 

»Imi  niinä  sulle  jyviä  anna. 

Joltes   kartanosta   sontaa  kanna.» 
so  Kana  kippas  kartanoon: 

»Hyvä    kartano,   kaunis   kartano, 

Annani  mulli'  sontaa!» 

»Ku  minä  sulles  sontaa  anna, 

Joltes  mettästä   hakoja   kanna.» 

22,  24,  29,  32,  34,  37,  39,  42,  44  ja  47  on 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1435—1436. 


397 


35  Kana  Irippas  mottaan: 
»Hyvä  mettä,  kaunis  mettä, 
Anna"1  mulle  hakoja!»  — 

»Em  minä  sullo  hakuja  anna. 

Joitta  sepältä  kirvestä  kanna.» 
■jo  Kana  kippaa  sopalle: 

»Hyvä  soppa,  kaunis  soppa. 

Annas  mulle*  kirves!» 

»Em  minä  sullek  kirvestä  anna, 

Joltes    Ruattista    rautaa  kanna.» 
■»5  Kana  kippas  Riiattiin: 

»TTyvä    Huntti,   kaunis   Hn.it t i. 

Anna  muller  rautaa.» 

Sai  Ruattista  rautaa. 

Kana  rainan  sepälle, 
50  Seppä  luille  kirveen, 

Kana  kirveeni  mettään. 

Mettä  hällo  havot, 

Kana  havot  kartanoon. 

Kartano  hälle  sontaa, 
55  Kana  sonnan  pellolle, 

Pelto  hälle  jyvät. 

Kana  jyvät  sonnille, 

Sonni  hälle  nahkaa, 

Kana  nahaaii  suutarille, 
60  Suutari  hälle  kenkät, 

Kana  kenkät  neittylle, 

Neitty  lialle  rihmat, 

Kina  rihmat  trenkille, 

Trenki  hällek  kiulun, 
*?5  Kana  kiulun  avennolle, 

Avento  hälle  vettä, 

Kana  veren  saunaan. 

Kukko  istu  solkkisella. 

Sauna  oli  jähtynyJ  jo2. 


1436.  Tyrvää.    Pahila  F.  F,  n.  78. 

Miina     Forsblom,     84  v.      Kotoisin 
Lohjan  Vendelästä. 

Kukku  meni  kylpemään 
ja  kana   kaakut  ii  vettä: 
»Hyvä  lähde,  kaunis  lähde, 
anna  mulle  vettä!» 
5  »Em  mä  Mille  vettä  anna 
enku1  tuat  mulle  vihdan.» 
»HyA-ä  koivu2,  kaunis  koivu2, 
anna  mulle  vihta!» 
»Em  mä  sulle  vihtaa  anna 

io  enku1  tuat  mulle  rihman3.» 
»Hyvä  neito,  kaunis  neito, 
anna  mulle  rihma!» 
»Em  mä  --iille  rihmaa  anna 
enku1  tuat  mulle  kengät.» 

15  »Hyvä   suutari,    kaunis    suutari, 
anna  mulle  kengät!» 
»Em  mä  sulle  kenkiä  anna 
enku  tuat  mulle  lihaa.» 
»Hyvä  sika.  kaunis  sika, 

20  anna  mulle  lihaa!» 
Sika  lihan  kanalle, 
kana4  lihan  suutarille, 
suutari  kanalle  kengät; 
kana  kengät  neidolle, 

25  neito  kanalle  rihman5: 
kana  rihman  koivulle, 
koivu  kanalle  vihdan, 
kana  vihdan  koivulle, 
koivu  kanalle  vettä. 

30      Ku  kana   meni  saunaan, 
niin  löysi  knkon  kualleena. 


2  Runoa  julkaistaessa  on  noudatettu  alkuper.  konsept.  ja  puhtaaksi  kirj.  käsi- 
kirjoitusta. 

1436.  '  ennenku  :  e.  —  2  koivje|  :  koivu.  —  3  rijnlman  :  ri/?man.  —  4  Säkeissä 
22 — 29  on  kk:ssaiso  alkukirjain.  — 5  rihma  1    :  rihman. 


398 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1437.  Tyrvää.    Pakilla  V.  F,  n.  81. 
'*/«  12 

Kalliola.  Ville  Lindfors,  65  v.  Kuul- 
lut  äidiltään   Kaisu  Kellarilta. 

Kukko  ja  kana  meni  viiltoon, 
ei  ollu  saunasa  vettä. 
Kana  kippas  kaivolle: 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
s  anna  mulle  vettä!» 
»Em  mä  sulle  vettä  anna 
ennen  kus  trenkiltä  kiulun  kan- 
nat.» 
Kana  kippas  trenkille: 
»Hyvä  trenki,  kaunis  trenki. 
io  anna  mulle  kiulu!» 

»Em  mä  sulle  kiulua  anna 
ennen  kus  neitseeltä  rihmat  kan- 
nat.» 
Kana  kippas  aeitseelle: 
»Hyvä  neitsyt,  kaunis  neitsyt. 
15  anna  mulle  rihmat!* 

»Em  mä  sulle  rihmoja  anna 
ennen  kus  suutarilta  kenkät  kan- 
nat.» 
Kana    kippas  suutarille1: 
»Hyvä  suutari,  kaunis  suutari. 
20  anna  mulle  kenkät!» 
»Em  mä  sulle  kenkiä  anna 
ennen  kus  possulta  harjaksia  kan- 
nat.» 
Kana  kippas  possulle2: 
»Hyvä  possu,  kaunis  possu. 
25  anna  mulle  harjakset!» 
»Em  mä  Bulle  harjaksia  anna3 
ennen  kus  mylläriltä  jauhoja  kan- 
nat.» 


1437.  '  suu  d.arille  :  suutarille.  —  * 
tästä  :  mettästä.  —  *  |r|uottiin  :  Pilottiin 
60 — 81  ja  83  on  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


♦Kana  kippas  myllärille*: 
»Hyvä  mylläri,  kaunis  mylläri. 

30  anna   mu  11*-  jauhoja!» 

»Em  mä  sulle  jauhoja  anna 
ennen  kus  pellolta  jyviä  kannat.» 
Kana  kippas  pellolle: 
»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 

35  anna  mulle  jyviä!» 

»Em  mä  sulle  jyviä  anna 
ennen  kus  tarhasta  BrOD1taa  kan- 
nat.» 
Kana  kippas  tarhaan: 
»Hyvä  tarha,  kaunis  tarha, 

40  anna  mulle  sontaa!» 
»Em  mä  sulle  sontaa  anna 
ennen  kus  mettästä4  hakoja  kan- 
nat.» 
Kana  kippas  mettään: 
»Hyvä  mettä,  kaunis  mettä, 

is  anna  mulle  hakoja!» 
»Em  mä  sulle  hakoja  anna 
ennen  kus  sepältä  kirveen  kannat.» 
Kana  kippas  sepälle: 
»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 

50  anna  mulle  kirves!» 

»Em  mä  sulle  kirvestä  anna 
ennen  kus  liuattista  rautaa  kan- 
nat.» 
Kana  kippas  Riiattiin6: 
»Hyvä  Huatti,  kaunis  Huatti, 

55  anna  mulle  rautaa!» 
»Em  mä  SUlle  rautaa  anna 
ennen  kus  kanan  munan  munit.» 

Kana  muni  munan. 
Sai  liuattista6  rautaa, 

co  vei7  raudan  sepälle, 

su  possulle  :  p.  — '  a|a|na  :  anna.  — *  |n|et- 
—   •  |r|uottista:  Äuottista.    —    '  Säkeisä 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1437—1438. 


399 


sai  sepältä  kirveen, 

vei  kirveen  mettään. 

sai  mettästä  hakuja. 

vei  havot  tarhaan, 
65  sai  tarhasta  sontaa, 

vei  sonnan  pellolle, 

sai  pellolta  jyviä, 

vei  jyvät  myllärille, 

sai  mylläriltä  jauhoja, 
to  vei  jauhot  possulle, 

sai  possulta  harjakset, 

vei  harjakset  suutarille, 

sai  suutarilta  kenkät, 

vei  kenkät  neitseelle, 
rs  sai  neitseeltä  rihmat8, 

vei  rihmat  trenkille, 

sai  trenkiltä  kiulun, 

vei  kiulun  kaivolle, 

sai  kaivolta  vettä, 
äo  vei  veden  saunaan, 

sai  saunasta  löylyä: 

Mutta  kukko  oli  kuallu  kumminki 

saunanakkunalle    niskaluut   suu- 
hun. 

1438.  Tyrvää.     Katajaranta  n.  282. 
b*07. 

Tyrvaankylä.  Anna  Palmgren,  53  v. 
Kuullut  Kaisa  Tolpolta. 

Ballarimainen  lastenloru. 

Kukko  ja  kana  meni  vihtoon. 
Ei  ollut  heillä  vettä  eikä  löylyy. 

-  Kana  kippas  kaivolle  - 
Sano:  »Hyvä1  kaivo,  kaunis  kaivo, 
5  Anna1  mulle  vettä!» 

»En  sulle  ennen  vettä  anna, 


Ennenkun  trenkiltä  kiulun  kan- 
nat.» 

-  Kana  kippas  trenkin  luokse. 
Sano:    »Hyvä1    l renki,    kaunis 

trenki, 
io  Anna1  muule  kiulu!» 

»En  sulle  ennen  kiulua  anna, 
Ennenkun  neitsyitä  rihmat  kan- 
nat.» 
Kana  kippas  neitsyen  luokse.  — 
Sano:  »Hyvä1  neitsyt,  kaunis  neit- 
syt, 
15  Anna1  mulle  rihmat!»  - 

»En  anna,  en  anna,  ennenkun 
Suutarilta  kenkät  kaunat.»  - 

-  Kana  kippas  suutarin  luokse. 
Sano:  »Hyvä1  suutari,  kaunis  suu- 
tari, 

20  Anna1  mulle  kenkät!»  - 

»En  sulle  ennen  kenkiä  anna, 
Ennenkun  sialta  harjakset   kan- 
nat.» - 

-  Kana  kippas  sian  luokse  — 
Sano:  »Hyvä1  sika,  kaunis  sika, 

25  Anna1  mulle  harjakset!» 

»En  sulle  ennen  harjaksia  anna, 
Ennenkun  myllystä  jauhot  kan- 
nat.» 

-  Kana  kippas  myllylle  - 
Sano:  »Hyvä1  mylly,  kaunis  mylly, 

30  Anna1  mulle  jauhot!» 

—  »En  anna,  en  anna, 
Ennenkun    pellolta    viljan    kan- 
nat.» 

-  Kana  kippas  pellolle  - 
Sano:  »Hyvä1  pelto,  kaunis  pelto, 


8  ln|ihmat :  rihmat. 

1438.     !  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


400 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


as  Anna1  mnlle  vilja!» 

—  »En  sulle  ennen  viljaa  anna. 
Ennenkun  tarhasta  sonnan  kan- 
nat.» 

-  Kana  kippas  tarhaan, 

Sano:  »Hv\ä'  laiha,  kaunis  tarha, 
•«o  Anna1  mulli'  sonta!» 

—  »En  sulle  sontaa  anna. 
Kuiiriikuii   metsästä   harot   kan- 
nat.» 

-  Kana  kippas  metsään, 

Sano:  »Hyvä1  metsä,  kaunis  met- 
sä, 

19  Anna1  niullr  havut!» 

—  »En  sulle  ennen  hakoja  anna. 
Ennenkun   sepältä    kirveen    kan- 
nat.» 

Kana    kippas  sepälle 
Sano:  »Hyvä1  seppä,  kaunis  seppä, 
50  Anna1  niulle  kirves!» 

—  »Eli  anna.  en  anna. 
Ennenkun  Tunnista  raudan  kan- 
nat.» 
Knia   kippas  Turkuun. 
Sano:  »Hyvä1  Turku,  kaunis  Tur- 
ku. 
58  Anna1   mnlle  rauta!» 

— »En  anna,  en  anna. 
Ennenkun    EtuOttista   rahan   kan- 
nat.» 

Kana  kippas  Kuuttiin 
Sano:     »Hyvä1      liuotti,     kaunis 

Kuutti, 
BO  Anna1   niulle  raha'» 

»Ruottista»  hän  rahan  sai 
ja   vei  sen   Turkuun. 

»Turuusta»  hau  raudan  sai 
ja  vei  sen  sepälle. 


65  Sepältä  hän  kirveen  sai 
ja  vei  sen  metsään. 

Metsästä  hän  havot  sai 

ja  vei  ne  tarhaan. 

Tarhasta  hän  sonnan  sai 
to  ja  vei  sen  pellolle. 

Pelleltä  h, in  viljan  sai 

ja  vei  sen  myllyyn. 

Myllystä  hän  jauhot  sai 

ja  vei  ne  sialle. 
75  Sialta   hän   harjakset   sai 

ja  vei  ne  suutarille 

Suutarilta  hän  »kenkät»  sai 

ja    vei    ne    neitsylle. 

Neitsyitä   hän  rihmat    sai 
80  ja  vei  ne  »trenkille». 
Trenkiltä  hau  kiulun  sai 
ja  vii  kaivolle. 
Kaivusta,  hän  veten  sai 
ja   vei   Ben  saunaan. 

Multa  siitä,  kun  kana  oli  lähtenyt 
vettä  hakemaan,  oli  kulunut  niin 
piika  aika,  että  sauna  oli  perin  kyl- 
in, iksi  jäähtynyt  ja  kukon  parta  oli 
jäätynyt.  Tästä  suuttuneena  pot- 
k[a]si     kanan     kukko     kuoliaaksi,     ja 

siten    päättyi    tuo    kummallinen    ja 

monivaiheinen  kukon  ja  kanan  vihto- 
mishis  toria. 

1439.  Mouhijärvi.    Järvinen    n.    26. 

—53. 

Kukku1  ja  kana  tuli  oikomaalta, 
Meiiiväl  saunaan  vihtomaan. 
Kana   liyppäs  kiukaalle: 
-Kulta    kmvas,   kaunis  kiuvas. 
5  Anna  niulle  löylyy.» 
»En  anna.  en  anna.  jos  et  vettä 

tuo.» 


Ii3'.i.     '   Uunon   alussa  ss:  |  Kukko  ja  kana  menit  vihtomaan,  El  ollukkan  vettä 
Kukku  sano  kanalle:  »Lähde  kana  lähteestä  vettä  tuomaan!»| 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.     1439. 


401 


Kana  liyppäs  kaivolle: 
-Kulta    kaivo,   kaunis   kaivo. 
Anna  mulle  vettä.» 
10  »En    anna,    en    anna.    ennenkos 
vintan2  tuot.» 
Kana  liyppäs  trengin3  työn: 
»Kulta  trenki.  kaunis  trenki, 
Anna  mulle  vintta.» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  rih- 
mat tuot.» 
15  Kana  hyppäs  piikaa  työ: 
»Kulta  piika,  kaunis  piika, 
Anna  mulle  rihmat4.» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  ken- 
gät tuot.» 
Kana  hyppäs  suutarin  työ: 
20  »Kulta  suutar,  kaunis  suutar, 
Anna  mulle  kengät.» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  har- 
jaksia tuot.» 
Kana  hyppäs  sian  työn: 
»Kulta  sika,  kaunis  sika. 
25  Anna  mulle  harjaksia.» 

»En  anna,  en  anna,  ennenkos  ruo- 
kaa tuot.» 
Kana  hyppäs  emänän  työn: 
»Kulta  emäntä,   kaunis   emäntä, 
Anna  mulle  ruokaa.» 
30  »En  anna,  en  anna,  ennenkos  jau- 
hoja tuot.» 
Kana  hyppäs  myllyyn: 
»Kulta  mylly,  kaunis  mylly, 
Anna  mulle  jauhoja.» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  jyviä 

tuot.» 


Kana  liyppäs  pellolle: 
■  Kulta  pelto,  kaunis  pelto, 
Anua   mulle  jyviä.» 
»En  anna,  en  anna, ennenkos  son- 
taa tuot.» 
Kana  hyppäs  tarhaan: 
40  »Kulta  tarha,  kaunis  tarha, 
Anna  mulle  sontaa.» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  ha- 
koja tuot.» 
Kana  liyppäs  mettään: 
•  Kulta  mettä,  kaunis  mettä, 
is  Anna  mulle  hakoja.» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  kir- 
veen tuot.» 
Kana  hyppäs  sepän  työn: 
»Kulta  seppä,  kaunis  seppä. 
Anna  mulle  kirves.» 
50  »En  anna,  en  anna,  ennenkos  rau- 
taa tuot.» 
Kana  hyppäs  pruukiin: 
»Kulta    pruuki,    kaunis    pruuki, 
Anna  mulle  rautaa.» 
»En  anna.  en  anna,  ennenkos  kivee 

tuot.» 
55  Kana  liyppäs  suureen  vuoreen: 
»Kulta  vuori,  kaunis  vuori, 
Anna  mulle  kivee.» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  kan- 
kee  tuot.» 
Kana  hyppäs  suureen  korpeen: 
eo  »Kulta  korpi,  kaunis  korpi, 
Anna  mulle  kankee.» 

Sai  korvesta  kankee, 
Vei  sen  kangen  vuoreen, 


vinta  t|  :  vintan.  —  3  tren|k|in  :  trengin.  —  4  rihma|a|t  :  r. 


402 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Sai  vuoresta  kivee, 
es  \  ei  sen  kiven  pruukiin, 

Sai  prunkista  raataa, 

\  ei  sen  raudan  sepälle, 

v.u  sepältä  kirveen, 

\  ei  sen  kirveen  mettään, 
Tn  Sai  mettältä  hakoja, 

\  ei  ne  liaot  tarhaan, 

Sai  tarhalta  sontaa, 

Vei  sen  sonnan  pellolle, 

Sai  pellolta  jyviä, 
75  Vei  ne  jyvät  mylly\  d, 

Sai  myllyltä  jauhoja, 

Vei  ne  jauhot  emännälle, 

Sai  emännältä  ruokaa, 

Vei  sen  ruan  sialle, 
80  Sai  sialta  harjaksia, 

\  ei  ne  harjakset  suutarille, 

S;u  suutarilta  kengät, 

Vei  ne  kengät  piikalle, 

Sai  piikalta  rihmat, 
«s  Vei  ne  rihmat  trengille5, 

Sai  trengiltä  vintan, 

Vei  sen  vintan  kaivon  työn, 

Sai  kaivolta  vettä, 

Vei  sen  veden  kiukaalle, 
90  Sai  kiukaalta  löylyy. 

Sitte  mentiin  saunaan, 

Kana  kukolle  vihdan, 

»Kiiks».  sano  kukko  kon  virkos. 

1440.  Larin.     Nurmi  F.   n.   74.   ■ 

WU  12- 
A.  Maja. 

Lasten  l»ru. 

Kukko  ja   kana   meni  vihto 

maan, 


Ki  ollut  veilen  märkää. 
Kukko  hyppää  kaivolle: 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo 

5  Anna  minulle  vettä.» 
»En  anna.  en  anna. 
Ennen  kun  tuol  ämpärin.» 
Kukko  hyppäs  rengin  tykö: 
»ll\  \.i   renki,  kaunis  renki, 

to  Anna   minulle  ämpäri.» 
Renki  vaatii   kenkiä. 
Suutari   vaatii   harjaksia. 
Sika   vaatii  sakkaa, 
P'1'y'ykkäri1  vaatii  jauhoja, 

m  Mylläri  vaatii  jyviä, 

Pelto   vaatii   lantaa. 
Tunkio  vaatii  hakoja, 
.Metsä  vaatii  kirvestä, 

Seppä   vaatii   taulaa. 
Rautaruukki'  vaatii  rahaa. 
20  Kukko  myö  munia  ja  saa 
rahaa,  ja  siten  purkautuu 
koko  juttu,  kunnes  kukko 
palaa  vesiämpärilleen  saunaan. 

missä  kana  makaa  pyörtyneenä. 


1441.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi,  n. 

1.  —12. 

Kyröskoski.    Eliina  Kuppi.  •',:(  v. 

Kukko    ja    kana    luli    Kuurin- 
maalta, tälle  maalle  viiltoon. 
Hyvä  sauna,   kaunis  sauna, 
anna  mulle  löylyä. 

Ken'  anna.  een  anna,  enneiikus 
tuot  vettä. 
5  Kukko  se  hyppäsi  kaivoo: 


*  tren|kjillt' :  trengille. 

1440.  '  |rM|v\vkari  :  PTrylykäri.  —  ; 

1441.  '  E|e  ti  :  E. 


Rautajhjuukki  :  Rautaruukki. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1441. 


403 


Hyvä2  kaivo,  kaunis  kaivo,  anna 
mulle  vettä. 

—  Een  anna,  een  anna,  ennenkus 

fcUOl    vinlan. 

Kukko  se  hyppäsi  trenMn  luo: 

Hyvä8 trenki,  kaunis  trenki.  anna 

mulle  vintta. 

10  —  Een  anna.  een  anna.  ennenkus 

tuot  mulle  sukkarihmat. 

Kukko  se  hyppäsi  piian  luo: 

Hyvä2  piika,  kaunis  piika,  anna 

mulle  sukkarihmat. 

-  Een1  anna,  een  anna,  ennenkus 

tuot  kenkät.» 

Kukko  se  hyppäsi  suutarin  tykö: 

ie  Hyvä2    suutari,    kaunis    suutari, 

anna  mulle  kenkät. 

—  Een  anna.  een  anna,  ennenkus 

tuot  harjaksia3. 
Kukko  se  hyppäsi  sian  tykö: 
Hyvä2  sika,   kaunis   sika,   anna 

mulle  harjaksia 

—  Een  anna,  een  anna.  ennenkus 

tuot  ruokaa4. 

20  Kukko  se  hyppäsi  emännän  luo: 

Hyvä2  emäntä,   kaunis   emäntä. 

anna  mulle  ruokaa. 

—  Een  anna.  een  anna.  ennenkus 

tuot  jauhoja. 

Kukko  se  hyppäsi  myllyyn: 

Hyvä2 mylly,  kaunis  mylly,  annan 

mulle  jauhoja. 

25  —  Een  anna,  een  anna,  ennenkus 

tuot  jyviä. 
Kukko  se  hyppäsi  pellolle: 
Hyvä2  pelto,  kaunis  pelto,  anna 
mulle  jyviä. 


-Een  anna.  en  anna.  ennenkus 
tuot  sontaa. 
Kukko  s(.  hyppäsi  navettaan: 
30  Hyvä2  aavetta,  kaunis  navetta, 
anna    niulle  sontaa. 
-  Een  anna. een  anna.  ennenkus 
tuot  hakuja. 
Kukko   hyppäsi  mettään: 
Hyvä2  mettä,  kaunis  mettä,  anna 
mulle  hakuja. 
-Een  anna,  en  anna,  ennenkus 
tuot  kirveen. 
:•>•>  Kukkos  se  hyppäsi  sepän  tykö: 
Hyvä2  seppä,  kaunis  seppä,  anna 
mulle  kirves. 
— Een  anna.  en  anna.  ennenkus 
tuot  rautaa. 
Kukko  se  hyppäsi  Turkuun: 
Hyvä2  Turku,  kaunis  Turku,  anna 
mulle  rautaa. 
io  Sai  Turusta  rautaa, 
"Vei  rauran  sepälle, 
Sai  sepältä  kirveen, 
Vei  kirveen  mettään, 
Sai  mettältä  hakoja, 
45  Vei  haot  navettaan, 
Sai  navetalta  sontaa, 
Vei  sonnan  pellolle, 
Sai  pellolta  jyviä. 
Vei  jyvät  Myllyyn," 
50  Sai  myllyltä  jauhoja, 
Vei  jauhot  emännälle, 
Sai  emännältä  ruokaa, 
Vei  ruan  -iälle, 
Sai  sialta  harjaksia, 
55  Vei  harjakset  suutarille, 
Sai  suutarilta   kenkät. 


2  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  3  |ruokaa)  harjaksia  :  h.  —  *  rukaa  :  ruokaa. 


404 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Vei  keiik.it  piialle, 
Sai  piialta  sukkarihmat, 
Vei  sukkarihmat  renkUle, 
60  Sai  renkiltä  vintan. 

Vei  vintan  kaivolle. 
Sai  kaivolta  vettä, 
Vei  velen  sannalle. 
Sai  sannalta  löylyä, 
se  Mutta   ku   kukko  meni  vihtoon, 
nii   kana   oli  jo    kuollut. 

1442.  Hämeenkyrö.    Valkama  n.  10. 

21. 

K\  röskoski.  Amanda  \  alkama,  51  v. 

Tuutulaulu. 

Kukko  ja  kana  meni  saunaan, 

Ei  ollut    saunassa    vettä. 

Kukku  hyppää  kaivolle, 

Ei1  Ollul   kaivulla  vinttaa. 
5  Kukko  hyppäs  rengin  tykö. 

Hyvä  renki,  kaunis  renki, 

Anna  mulle  viatta, 

En  anna,  en  anna. 

Ennenkus    tuot    mulle   sukkarih- 
mat. 
10  Kukko  hyppäs  piian  tykö, 

11\  v.i  piika,  kaunis  piika, 

Anna   mulle  sukka   rihmat. 

En  anna.  en  anna, 

Ennenkus  tuot  mulle  kengät, 
is  Kukko  hyppää  suutarin  tykö, 

Hyvä   suutari,   kaunis  suutari. 

Anna  mulle  kengät. 

En  anna,  en  anna, 

Ennenkus   tuot  mulle  harjaksia. 
20  Kukku   hyppäs  sian  tykö, 

Hyvä  sika,  kaunis  Bika, 


1442.     '  Säkeissä     ',.  6,  7.  9,  11,  12, 
37,  39,  42,  44,  '.7,  49,  52,  54,  57,  59,  62   on 


Anna  mulle  harjaksia. 

Ku  anna,  en  anna, 

Ennenkus  tuot  mulle  ruokaa. 
•-'5  Kukko  hyppäs  emännän  luo, 

Hyvä  emäntä,  kaunis  emäntä. 

Anna  mulle  ruokaa. 

En  anna,  en  anna, 

Ennekus  fcuol  mulle  jauhoja, 
no  Kukko  hyppäs  myllyyn, 

Hyvä  mylläri,  kaunis  mylläri. 

Anna  mulle  jauhoja. 

En  anna.  en  anna. 

Ennenkus  tuot  mulle  jyviä. 
ti  Kukko  hyppäs  riiheen, 

Hyvä  riihi,  kaunis  riihi, 

Anna  mulle  jyviä. 

En  anna,  en  anna, 

Ennenkus  tuot  mulle  eloja. 
40  Kukko  hyppäs  pellolle, 

Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 

Anna  mulle  eloja. 

En  anna,  en  anna, 

Ennenkus  tuot  mulle  sontaa, 
is  Kukko   hyppäs   tunkiolle, 

I  ly  v.i   tunkio,  kaunis  tunkio. 

Anna  mulle  sontaa. 

Kn  anna,  eu  anna. 

Ennenkus  tuot  mulle  hakoja. 
50  Kukko  hyppäs  mettään. 

Hyvä   mettä,   kaunis  mettä. 

Anna  mulle  (hakoja]. 

En  anna,  en  anna, 

Ennenkus  tuot  mulle  kirveen. 
55  Kukko  h\  ppäs  sepälle, 
Byvä  seppä,  kaunis  seppä, 
Anna  mulle  kirves, 
En  anna.  en  anna, 

14,16,17,    19,    21,    22,24,26—29,    32,    B4, 
pieni  alkukirjain. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.  1442 — 1443. 


405 


Enneiikus  tuot  mulle  kiven. 
60  Kukko  hyppäs  mäkeen, 

HyvS  mäki,  kaunis  mäki, 

Anna  mulle  kivi. 

Sam  mäestä  kiven. 

Vein  kiven  pruukiin, 
bi  Sain  pruukista  rautaa. 

Vein  raudan  sepälle, 

Sain  sepältä  kirveen, 

Vein  kirveen  mettään, 

Sain  mettästä  hakoja. 
70  Vein  havot  tunkiolle, 

Sain  tunkiolta  sontaa. 

Vein  sonnan  pellolle, 

Sain  pellolta  eloja. 

Vein  elot  riiheen, 
75  Sain  riihestä  rukiita. 

Vein  rukiit  myllyyn. 

Sain  myllystä  jauhoja, 

Vein  jauhot  emännälle, 

Sain  emännältä  ruokaa, 
»o  Vein  riivaan  sialle, 

Sain  sialt  harjaksia, 

Vein  harjakset  suutarille, 

Sain  suutarilta  kengät, 

Vein  kengät  piialle, 
85  Sain  piialta  sukkarihmat, 

Vein  sukkarihmat  rengille, 

Sain  rengiltä  vinta, 

Vein  vintan  kaivolle, 

Sain  kaivolta  vettä, 
90  Vein  veden  saunaa. 

Ja  sitten  vihtovat  kukko  ja 

Kana  niin.  että  molemmat  polt- 
tivat säärensä. 

1443.  Eämeenk.  Viitanen  n.  60. — 01. 

Kukkon  ja  kanan  taruni. 

Kukko  ja  kana  meni  viiltoon, 


Kik'  olin  saunasa  löytyy. 
Kuku  meni  kiukaan  tykö: 
»Hyvä  kiuv(v)as,  kaunis  kiuvas, 
5  Anna  mulle  löylyy.» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennenkus  tual   vettä.» 
Kukko  meni  kaivon  tykö: 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 

io  Anna  mulle  vei  la.» 
»En  anna,  en  anna, 
Ennenkus  tuat  kiulun.» 
Kukko  meni  piikan  tykö: 
»Hyvä  piika,  kaunis  piika, 

15  Anna  mulle  kiulu.» 
»En  anna,  en  anna, 
Ennenkus  tuat  kengät.» 
Kukko  meni  suutarin  tykö: 
»Hyvä   suutari,    kaunis   suutari, 

20  Anna  mulle  kengät.» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennenkus  tuat  harjaksii.» 
Kukko  meni  sian  tykö: 
»Hyvä  sika,  kaunis  sika, 

25  Anna   mulle  harjaksii.» 
»En  anna,  en  anna, 
Ennenkus  tuat  mäskii.» 
Kukko  meni  malturin  tykö: 
»Hyvä  malturi,   kaunis    malturi, 

30  Anna  mulle  mäskii.» 
»En  anna,  en  anna, 
Ennenkus  tuat  viljaa.» 
Kukko  meni  pellon  tykö: 
»Hyvä  pelto  kaunis  pelto. 

35  Anna  mulle  viljaa.» 
»En  anna,  en  anna, 
Ennenkus  tuat  sontaa.» 
Kukko  meni  tunkion  tykö: 
»Hyvä   tunkio,  kaunis  tunkio, 

■io  Anna  mulle  sontaa.» 


406 


Yiihdytysluuluja  ja  muita  lasten  runoja. 


»En  anna.  en  anna. 
Kimriikus  tuat   hakoja.» 
Kukko  meni  nuti  an  tykö: 
»Hyvä  mettä,  kaunis  mettä, 

is  Anna   mulle  hakoja.» 
»En  anna.  en  anna. 
Ennenkua  tnai  kirveen.» 
Kukko  meni  sepän  tykö: 
»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 

50  Anna  tuulle  kirves.» 
»En  anna,  en  anna. 
Ennenkus  tuat    rantaa.» 
Kukku    meni    Iina  Uin    tykö: 
»Hyvä  limitti.  Kaunis  Ruatti, 

65  Anna  unille  rautaa.» 

Riiat  ti   lialle  rantaa  antoi, 
kauran  hän  sitte  sepälle  kantoi, 
Seppä  lialle  kirveen  antoi, 
Kirveen  hän  sitte  mettälle  kan- 
toi, 

60  Mettä  lialle  hakoja  antoi, 

Haut  hän  sitte  tunkiolle  kantoi, 
Tunkio  hälle  sontaa  antoi, 
Sonnan  hän  sitte  pellolle  kantoi, 
IVItii   hälle  viljaa  antoi, 

65  Viljan    hän   sitte    inultiirille   kan- 
toi, 

Malturi  hälle  mäskiä  antoi, 
Mäskin    hän   sitte    sialle    kantoi, 
Sika  hälle  harjaksia  antoi, 
Harjakset    hän    sitte    suutarille 

kantoi, 
70  Suutari    hälle    keiiir.it    antoi, 
Kengäl  hän  sitte  pilkalle  kantoi. 

Piika   hiille   kiulun  antoi. 
Kiulun  hän  sitte  kaivolle  kantoi, 
Kaivo  hiille  vettä  antoi, 


75  Veren  hän  sitte  kiukaalle  kantoi. 
Kiiivas  hälle  löylyä  antoi. 
Mutta   saunasa   oli  häkää  Olhl, 
Kana  oli  häkään  kuallu. 
Kukko   häntä   kauvan  suri, 

mi  Itte  myöski  peräsä  kuali. 

Tällaista  laulua  kuulee  vanhain 
akkain  silloin  talloin  laulavan  lasta 
nukuttaessaan. 

1444.  Kankaanpää.     Laiho    n.    83. 

— 19/4.90. 

Santra  Hakkuri,  21  v. 

Kukku  vihtomassa. 
Kukko  tahtoi  kylpeä  ja  hyppäsi 
sentähden  saunan 

parvelle   ja    sanoi; 

»Hyvä1  kiuas,  kaunis  kiuas,  anna 

luulle'  löylyä!» 

Kiuas  vastasi:  »En3  anna.  en  anna, 

ennenkos  tuot  vettä.» 

Kukko  hyppäsi  kaivolle: 

s  »Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo,  anna 

mulle  vettä!'» 

»En  anna.  en  anna,  ennenkos  tuot 

kiulun.» 

Kukko  hyppäsi  rengin  tykö: 

»Hyvä  renki,  kaunis  renki,  anna 

niullc  kiulu!» 

»Eli  anna.  en  anna.  ennenkos  tuot 

rihmat.» 

io  Kukko  hyppäsi  piian  t\  kö: 
»Hyvä  piika,  kaunis  piika,  anna 
mulle  rihma 1 1» 
•Imi  anna.  en  anna.  ennenkos  tuot 

kengät.» 
Kukko  hyppäsi  suutarille: 


1444.     '  kks>a  pieni  alkukirjain. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.     1444 — 1445. 


4u : 


»Hyvä   suutari,    kaunis    suutari,        »En anna,  en  anna.  ennenkos  tuot 


anna  mulle  kengät!» 


kiviä.» 


15  »En  anna.  en  anna.  emniikos  tuot  Kukku  hyppäsi   kalliolle: 

harjaksia.»         »Hyvä  kaliin,  kaunis  kallio,  anna 


Kukko  hyppäsi  sian  tykö: 


mulli'  kiviä!» 


»Hyvä    sika,    kaunis   sika,   anna         Kallio  armahti  kukkoa   ja  antoi 


mulle  harjaksia!» 


kiviä. 


»En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot     40  Kukko  vei  kivet  takkipruukiin. 


lauhoja.» 
Kukko   hyppäsi    myllyyn: 
20  »Hyvä  mylly,  kaunis  mylly,  anna 


sai  sieltä   takkia. 
Vei  takin  rautapruukiin,  sai  sieltä 

rautaa, 
mulle  jauhoja!»         Vei  raudan  sepälle,  sai  sieltä  kir- 


»En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot 

jyviä.» 
Kukko  hyppäsi  pellolle: 


veen. 

Vei  kirveen  metsään2,  sai  sieltä 

hakoja. 

»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto,  anna         Vei  haot  pellolle,  sai  sieltä  jyviä. 
mulle  jyviä!»    45  Vei  jyvät  myllyyn,  sai  sieltä  jau- 
hoja. 


»En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot 

hakoja.» 
25  Kukko  hyppäsi  metsään: 

»Hyvä  metsä,  kaunis  metsä,  anna 

mulle  hakoja!» 

»En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot 

kirveen.» 
Kukko  hyppäsi  sepälle: 
»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä,  anna 


Vei  jauhot  sialle,  sai  siltä  har- 
jaksia, 
Vei  harjakset  suutarille,  sai  siltä 

kengät. 
Vei  kengät  piialle,  sai  siltä  rih- 
mat. 
Vei  rihmat  rengille,  sai  siltä  kiu- 
lun. 

mulle  kirves!»     50  Vei    kiulun    kaivolle,   sai   sieltä3 

vettä. 
Vei  veden  kiukalle,  sai  siltä  löy- 
lyä. 


30  »En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot 

rautaa.» 
Kukko  hyppäsi  pruukiin: 
«Hyvä    pruuki.    kaunis    pruuki,         Ja  sitten  kukko  vihtoi. 

anna  mulle  rautaa!» 
»En  anna,  en  anna,  ennenkos  tuot  1445.  Honkajoki.    Hirsikoski  Anna, 


takkia.» 
Kukko  hyppäsi  takkipruukiin: 
35  »Hyvä    pruuki,    kaunis    pruuki, 
anna  mulle  takkia!» 


n.  24.  —  23/3J/. 

Kukon  ja  kanan  saunamatka. 

Kukko  ja  kana  meni  saunaan, 
rupesivat  siä  taulaan. 


metsä|lle|  :  metsään.  — 3  siltä  :  sieltä. 


408 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Muita  kanan  tuli  jano. 
Kukko  hyppäs  kaivolle 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo,  anna 
mulle  vettä!» 
5  »En  anna,  en  anna,  ennenkun  tuot 

vintan.» 
Kukko  hyppäs  emännän  luo: 
"Hyvä    emäntä,   kaunis   emäntä 
anna    mulle   viatta!» 
»En  anna,  en  anna. ennenkun  tuot 
mulle  kengät.» 
Kukko  hyppäs  suutarin  luo: 
10  »Hyvä  suutari,  kaunis  suutari. 

anna  mulle  kengät!» 
»En  anna, en  anna, ennenkun  tuot 
harjaksia.» 
Kukko  hyppäs  sian  luo: 
»Hyvä   sika,    kaunis    sika.    anna 
mulle  harjaksia.» 
15  »En  anna,  en  anna.  ennenkun  tuot 
mulle  jyviä.» 
Kukko  hyppäs  isännän  luo: 
»Hyvä  isäntä,  kaunis  isäntä,  anna 
mulle  jyviä.» 
En    anna,    en    anna,    ennenkun 
tuot  mulle  eloja. 
Kukko  hyppäs  riihen  luo: 
20  »Hyvä   riihi,    kaunis   riihi,   anna 
mulle  eloja!» 
Riihi  kukolle  elot  antoi, 
Kukko  vei  ne  isännälle. 
I-antä  kukolle  jyvät   antoi. 
Kukko  vei  ne  sialle, 
3ika  kukolle  harjakset  antoi. 
Kukko  vei  ue  suutarille, 
Suutari    kukolle   kengäl    antoi, 
Kukko  vei  ne  emännälle, 
Emäntä  kukolle  vintan  antoi. 


30  Kukko  vei  sen  kaivolle, 
Kaivo  knkolle  vettä  anto, 
Kukko  veden  saunaan  kanto. 
.Mutta  sillaikaa  oli  kana  kuolin 
janoon. 

1446.  Parkano.     Kallioniemi    n.    8. 
—07. 
Linnankylä.   Hilma  Kaksinen,  32  v. 

Kukon  ja  kanan  saunamatka. 

Kukkoja  kana  meni  viiltoon, 
Ei  ollu  vettä. 
Kukko  sano  kanalle: 
»Mee1  sinä  hakeen  vettä.» 

5  Kana   nimi  kaivolle: 
»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo,  anna 
niulle  vettä.» 
—  »Een  anna,  een  anna.  ennenku 

tuot  vintan. 

»Kana  meni  trengin  työ: 

»Hyvä1  trenki.  kaunis  trenki.  anna 

mulle  viatta.» 

10  — »Een  anna.  een  anna,  ennenku 

tuot   kengän  paulat.» 

Kana  meni  piian  työ: 

»Hyvä1  piika,  kaunis  piika,  anna 

niulle  vintta.» 

»Ken  anna.  een  anna.  ennenku 

tuot  kengät.» 
Kana   meni  suutarille: 

»Hyvä1    suutari,    kaunis    suutari, 
anna  mulle  kengät.» 

lEen  anna.  een  anna.  ennenku 
tuot    harjaksia.» 

Kana  meni  sian  työ: 

»Hyvä1   sika.    kaunis    sika.    anna 
mulle   harjaksia.» 


1446.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1446 — L447. 


409 


—  »Een  anna,  oen  anna,  ennenku 

tuot  mulle  ruokaa.» 
20  Kana  meni  emännän  työ: 
»Hyvä1  emäntä,  kaunis  emäntä, 
anna  mulle  ruokaa.» 

—  »Een  anna.  een  anna,  ennenku 

tuot  mulle  jauhoja.» 

Kana  meni  myllyyn: 

»Hyvä1  mylly,  kaunis  mylly,  anna 

mulle  jauhoja.» 

25  — »Een  anna,  een  anna,  ennenku 

tuot  mulle  jyviä2.» 

Kana  meni  riiheen: 

»Hyvä1  riihi,   kaunis  riihi,  anna 

mulle  jyviä.» 

—  »Eeen  anna,  een  anna,  enneku 

tuot  eloja. 
Kana  meni  pellolle: 
30  »Hyvä1  pelto,  kaunis  pelto,  anna 
mulle  eloja.» 
—  »Een  anna,  een  anna,  ennenku 
tuot  sontaa.» 
Kana  meni  tunkiolle: 
»Hyvä1    tunkio,    kaunis    tunkio, 
anna  mulle  sontaa.» 
-»Een  anna,  een  anna,  ennenku 
tuot  hakoja.» 
35  Kana  meni  mettään: 

»Hyvä1  mettä,  kaunis  mettä,  anna 
mulle  hakoja.» 

—  »Een  anna,  een  anna,  ennenku 

tuot  kirveen.» 

Kana  meni  pajaan: 

»Hyvä1  paja,  kaunis  paja,  anna 

mulle  kirves.» 

40  —  »Een  anna,  een  anna,  ennenku 

tuot  rautaa.» 

Kana  meni  pruukiin: 


»Hyvä]    pnmki,    kaunis    pruuki 

anna  mulle  rautaa.» 

»Ken  anna.  een  anna.  ennenku 

tuot   kiven.» 

Kana  meni  kalliolle: 

45  »Hyvä1  kallio,  kaunis  kallio,  anna 

mulle  kivi.» 
Sai  kiven, 

Vei  pruukiin,  sai  rautaa, 
Vei  pajaan,  sai  kirveen, 
Vei  mettään,  sai  hakoja, 
Vei  tunkiolle,  sai  sontaa, 

5o  Vei  pellolle,  sai  eloja, 
Vei  riiheen,  sai  jyviä, 
Vei   myllyyn,  sai  jauhoja, 
Vei  emännälle,  sai  ruokaa, 

55  Vei  sialle  sai  harjaksia, 
Vei  suutarille,  sai  kengät, 
Vei  piialle,  sai  kenkipaulat, 
Vei  trengille,  sai  vintan, 
Vei  kaivolle,  sai  vettä, 

60  Kukko  oli  kuollu  kuumuuteen. 

1 447 .  T res ilahti  Heh .  Suom .  Normaali- 
lys.  konv.:  Lindroos  n.  5*. — 92. 

Kirkonkylä.    Helmi  Lindroos,  13  v. 
Kukko  ja  kana. 

Kukko  ja  kana  meni  saunaan, 
rupesivat  sialla  laulaan. 

Kukko  meni  vettä  hakeen, 
mutt  ei  ollukkan  vinttaa. 
5  Kukko  meni  rengin  tykö: 
»hyvä  renki,  kaunis  renki, 
anna  mulle  vintl.i !■> 
—  »En  minä  sulle  vinttaa  anna, 
josses  tua  mulle  sukkanauhoja. 
io  Kukko  meni  piian  tykö: 


2  tuot  |eloja|  jyviä  :  t.  j. 


410 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


»hyvä  piika,  kaunis  piika, 
anna  mulle  sukkanauhat!» 

—  »En  minä  sullo  sukkanauhoj' 

anna, 

josses  tua  inullc  kenkiä.» 
is  Kukko  meni  suutarin  tykö: 

»hyvä  suutari,  kaunis  suutari. 

anna  unille  kengät!» 

»Ku   ininä   sulle   kenkiä  anna, 

jiism's  tua   unille  harjaksia.» 
so  Kukku  meni  sian  tykö: 

»hyvä  sika,  kaunis  sika, 

anna  mulle  harjaksia!» 

—  »En  minä  sulle  harjaksia  anna. 
josses  tua  mulle  raakaa.» 

25  Kukko  meni  emännän  tykö: 

»hyvä  emäntä,  kaunis  emäntä, 
anna  mulle  makaa!» 

—  »En  minä  sulle  makaa  anna, 
josses  tua  mulle  jauhoja.» 

:»i  Kukku  meni  myllyn  tykö: 
»hyvä  mylly,  kaunis  mylly, 
anna  mulle  jauhoja!» 

-  »En  minä  SUlle  jauhoja  anna 
josses  tua  mulle  jyviä.» 

35  Kukko  meni  pellon  tykö; 

»hyvä    pelto,    kaunis   pelto, 
anna   Tiiulle  jyviä!» 

»En   minä  sulle  jyviä  anna, 
josses  tua  mulle  sontaa.» 
40  Kukko  meni  kuusen  tykö: 
»hyvä   kuusi,   kaunis  kuusi. 
anna  mulle  sontaa'» 

»Imi    minä    sulle    sontaa    anna, 

josses  tua  mulle  kirvestä.» 
45  Kukku  meni  sepän  tykö: 

»hyvä  seppä,  kaunis  seppä. 
anna  mulle  kirves!» 


»En  niinä  sulle  kirvestä  anna, 
josses  tua  mulle  rautaa.» 
so  Kukku  meni  vuaren  tykö: 
»hyvä  vuari.  kaunis  vuari. 
anna   mulle  rautaa!» 

Sai  vuarelta  rautaa, 

sai  sepältä  kirveen, 
55  sai  kuuselta  sontaa. 

sai  pellolta  jyv;ä, 

sai  myllyltä  jauhoja, 

sai  emännältä  makaa, 

sai  sialta   harjaksia. 

60  sai  suutarlta  kengät, 

sai  piialta  sukkanauhat. 

sai  rengiltä1  vintan.  — 

Mutta  kun  meni  saunaan. 
niin  kana  olikin  jo  kuallu. 

1448.  Tottijärvi.    Lindroos    n.    24*. 

—88. 

Huhtaa.  Ida  Kiinkka.  15  v.,  kuul- 
lut sisareltansa  Kisalta  samassa  ky- 
lässä. 

Kukko  ja  kana  meni  kylpöön, 
Eik'  olin'  löylyä. 
Kana  sano  kiukaalle: 
Hyvä   kiuas,    kaunis   kiuas 
..  anna   mulle  löylyä.  — 
En  anna.  en  anna 
jollet  tuo  mulle  vettä 
Kana   kippas  kaivulle: 
Hyvä  kaivu,  kaunis  kaivu, 
10  anna  mulle  vettä.  — 
En  anna.  en  anna 
eniienkus"  mut  mulle  piialta  äm- 
pärin. 
Kana  kippaa  piian  tykö: 
Hyvä  piika,  kaunis  piika 


L447.     '  Alkuansa  ollut:  treng Utö;  t  pyyhitty. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1448—1449. 


.11 


15  anna  mulle  ämpäri.  — 

En  anna,  'ii  anna 

ennenkus'  tuot  emännältä  sukka- 
rihmat. 

Kana  kippas    emännän    tykö: 

llyv.i  emäntä,  kaunis  emäntä 
20  anna  mulle  sukkarihmat.  — 

En  anna,  en  anna 

ennenku>'   nmt    unille  suutarilta 
kengät.    - 

Kana  kippas  suutarin  tykö: 

Hyvä  suutari,  kaunis  suutari 
2i  anna  mulle  kengät.  — 

En  anna,  en  anna, 

ennenkus  tuot  mulle  sialta  har- 
jaksia. 

Kana  kippas  sian  tykö: 

Hyvä  sika,  kaunis  sika 
30  anna  mulle  harjaksia.  — 

En  anna.  en  anna, 

ennenkus'    tuot    mulle    pellosta 

jyviä. 

Kana  kippas  pellon  tykö: 

Hyvä  pelto,  kaunis  pelto 
35  anna  mulle  jyviä. 

En  anna,  en  anna 

ennenkus'  tuot  mettästä  hakoja. 

Kana  kippas  mettän  tykö: 

Hyvä  uutta,  kaunis  mettä 
io  anna  mulle  hakoja.  — 

En  anna,  en  anna 

ennenkus   tuot   sepältä   kirveen. 

Kana  kippas  sepän  tykö: 

Hyvä  seppä,  kaunis  seppä 
is  anna  mulle  kirves.  — 

En  anna,  en  anna, 

ennenkus  tuot  Ruottista  rautaa. 

Kana  kippaa  Ruottiin: 

1449.     1  |vel  :  ollenkaan.  — *  kk:saa  pieni  alkukirjain 


!1\  vä  Ruotti.  kaunis  Ruotii 
5o  anna   mulle  rautaa 

ElUOtti   antO   rautaa. 

Seppä  anto  kirveen, 

Mettä  anto  hakoja, 

Pelto  anto  jyviä, 
s  i  Sika  auto  harjaksia, 

Suutari  anto  kengät, 

Emäntä  anto  sukkarihmat. 

Piika  anto  ämpärin 

ja  kaivo  anto  vettä, 
eo  Mutta   kun  kana  pääsi  saunaan. 

niin  kukko  olikin  jo  kuollut. 

1449.  Lenvpäalä.   Vihervaaran.  4390. 

—13. 

Kana  ja  kukko  meni  saunaan 

Ja  löivät  takkinsa  naulaan. 

Mutta   kana    huamas   ettei   ollu 

ollenkaan1  vettä 

Niin    kana    kippas   kana   kippas 

kaivolle: 
s  »Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
Anna  mulle  vettä.»  — 
»En  anna.   en   anna, 
Ennenkös2  tuat  kiulun.» 
Kana  kippas  kana  kippas  puuse- 
pän tykö: 
io  »Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
Anna  mu  lie  kiulu.»  - 
»En  anna,  en  anna, 
Ennenkös  tuat  puun.» 
Kana    kippas  kana  kippas   puun 

tykö: 
15  »Hyvä  puu,  kaunis  puu, 
Anna  mulle  puuta.»  - 
»En  anna,  en  anna, 
Ennenkös  tuat  kirveen.» 


412 


Viihtlytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kana  kippaa  kana  kippas  sepän 

tykö: 
»o  »Hyvä  Beppä.  kaunis  seppä, 

Anna  unille  kirves.»  — 

»En  anna,  en  anna. 

Ennenköa  tuat  rautaa.» 

Kana  kippas  kana  kippas  rauran 

tykö: 
25  Hyvä  rauta,  kaunis  rauta, 

Anna  mulle  rautaa.» 

»En  anna.  en  anna. 

Ennenköa  tuat  mookarin.» 

Kana   kippas,  kana  kippas  sepän 

tykö. 
30  »Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 

Anna   mulle  mookari.»  — 

Seppä  anto  mookarin, 

Kana  vei  rauralle, 

Kauta  anto  rautaa, 
85  Kana  vei  rauran  sepälle, 

Seppä  anto  kirveen. 

Kana  vei  kirveen  puulle. 

Puu  anto  puuta. 

Kana  vei  puun  puusepälle, 
40  Puuseppä  anto  kiulun, 

Kana  vei  kiulun  kaivolle, 

KaivO  antoi  vettä. 

Kana    vei    Vettä   saunaan. 

Sitten  kukko  ja  kana  rupea  Hau- 
raan. 

1450.  L&nvpäälä.   Vihervaaran. 4327. 
—13. 

Saimi  Vuori,   14  v. 

Kana   ja   kukko   meni  saunaan 

Ja  loiv.it  takkinsa  naulaan. 

Mutta  kana  liuainas 

Ettei  ollut  ollenkaan   vettä. 


1450.    *  yi.  |pas|. — '  kipas :  kippas. 


5  Niin  kana  kana|!|  kippas.  kana 
kippas    kaivolle: 
»11\  va   kaivo,  kaunis  kaivo. 
Anna  mulle  vettä.» 
»En  anna,  en  anna. 
Bnnenkos  tuat  kiulun.» 

LO  Kana   kippas  kana   kippas  puu- 
sepän tykö1: 

»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä 

Anna  mulle  kiulu.» 

»En  anna,  en  anna. 

Ennenkos  tuat  puun.» 
15  Kana  kippas  kana  kippas2  puun 

tykö: 

»Hyvä  puu,  kaunis  puu, 

Anna  mulle  puuta.» 

»Ed  anna,  en  anna, 

Ennenkos  tuat  kirveen.» 
20  Kana  kippas  kana  kippas  sepän 

tykö: 

»Hyvä  seppä,  kaunis'  Beppä, 

Anna     mulle     kirves.» 

»En  anna,  en  anna, 

Ennenkos  tuat  rautaa.» 
»6  Kana  kippas  kana  kippas  rauran 

tykö1: 

»Hyvä  rauta,  kaunis  rauta, 
Amia  mulle  rautaa.» 
»En  anna.  en  anna, 
Ennenkos  tuat  moukarin.» 
30  Kana   kippas  kana  kippaa  sepän 

tykö: 
"II\  vä  seppä,  kaunis  seppä, 
Anna  mulle  mookari.» 
Seppä  anto  moukarin 
Kana   \ei   rauralle. 

ss  Rauta  anto  rautaa. 

Kana   vei  rainan  sepälle, 
3  k.mni  is  :  k. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1450 — 1451. 


413 


Seppä  anto  kirveen, 
Kana  vei  kirveen  puulle, 
Puu  antoi  punta, 

40  Kana  vei  puun  puusepälle, 
Puuseppä   anto   kiulun, 
Kana  vei  kiulun  kaivolle, 
Kaivo  anto  vettä, 
Kana  vei  vettä  saunaan, 

45  Sitten  kukko  ja  kana  rupes  nau- 

raan. 

1451.  Lempäälä.    Lindqvist  n.   122*. 
—87. 
Ahtiala.  Suutarin  tytär  Lovisa,  71  v. 

Huis  kukko  kylpömään, 
Kana  vettä  noutamaan. 
Kana  meni  lähteelle, 
Lähde  annas  vettä. 

s  En  minä  ennen  vettä  anna, 
Ennenkös  mulle  vihran  annat. 

Kana  meni  koivulle1, 
Koivu  annas  vihta. 
En  minä  ennen  vihtaa  anna 

io  Ennenkös  mulle  rihman  annat. 
Kana  meni  neitolle1, 
Neito   annas  rihma, 
En  minä  ennen  rihmaa  anna, 
Ennenkös  mulle  kenkät  annat. 

15      Kana  meni  suutarille1. 
Suutari  annas  kenkät, 
En  minä  ennen  kenkiä  anna, 
Ennenkös  mulle  harjakset  annat. 
Kana  meni  sialle1. 

20  Sika  annas  harjaksia. 

En  minä  ennen  harjaksia  anna, 
Ennenkös  mulle  kaakun  annat  - 

Kana  meni  pakarille1. 
Pakari  annas  kakku. 


25  En  ininä  ennen  kakkua  anna. 
Ennenkös  mulle  maitoo  annat. 

Kana   meni  lehmälle1. 

Lehmä  annas  maitoo. 

En  minä  ennen  maitoo  anna 
30  Ennenkös  mulle  heiniä  annat. 
Kana  meni  niitulle, 

Niittä  annas  heiniä. 

En  minä  ennen  heiniä  anna. 

Ennenkös  mulle  viikatteen1  annat 
35      Kana  meni  sepälle1, 

Seppä  annas  viikate. 

En  minä  ennen  viikatetta  anna 

Ennenkös  mulle  rauran1  annat 

Kana  löysi  rauran1, 
40  Kana  rauran1  sepälle1, 

Seppä  kanalle  viikatteen, 

Kana  viikatteen  niitulle1, 

Niittu  heinät  kanalle, 

Kana  heinät  lehmälle1, 
45  Lehmä  mairon  kanalle, 

Kana  mairon  pakarille1. 

Pakari  kaakun  kanalle, 

Kana  kaakun  sialle1, 

Sika  harjakset  kanalle, 
50  Kana  harjakset  suutarille1. 

Suutari  kenkät  kanalle, 

Kana  kenkät  neitolle1, 

Neito  rihman  kanalle, 

Kana  rihman  koivulle,1 
55  Koivu  vihran  kanalle, 

Kana  vihran  lähteelle1, 

Lähde  vettä  kanalle 

Kana  vettä  kukolle 

Ja  kukko  oli  kuulin  kuumaan 
6o  ja  kana  vallittaan  suu  auki 

Ka,    Ka,   Ka,  jota  valitusta 

se  viellä  tänäänkin  pitää  Ka, 

Ka.  Ka, 


1451.    1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


414 


Viihdyt yslauluj a  ja  muita  lasten  runoja. 


1452.  Lempäälä.  Kingelin  n.5*. — 97. 
Kukko  ja  kana  uuni  kylpöön 
ei  ollutkaan  vettä. 
Kana  kippas  kaivon  työ: 

-  »Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo. 
ma  mulle  vettä!* 

-  »En  minä  onnen  vettä  anna, 
ennenkus  tuol  mulle  kiulun». 
Kana   kippas  nikkarin  työ. 

»Hyvä  nikkari,  kaunis  nikkari. 
io  anna  niullo  kiulu!» 

»En  minä  onnen  kiulua  anna 
ennenkus   tuot    mulle  kirveen. 
Kana  kippas  sepän  työ 

»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 
15  anna  mulle  kirves!» 

-  »En  minä  omien  kirvestä  anna. 
ennenkus  tuot  mulle  rautaa. 
Kana  kippas  vn[o]ren  työ 

-  »Hyvä  vuori,  kaunis  vuori. 
20  anna   mulli'  rautaa!» 

Vuori    anto    rautaa. 

Kana  vei  raudan  sepän  työ. 

Seppä  anto'   kirveen. 
Kana  vei  kirveen  nikkarin  työ, 
25  nikkari  anto  kiulun 

Kana  vei  kiulun  kaivon  työ 
kaivo   anto   Mitä. 
Kana   meni  saunaan. 

kukko  makaa  lavolla. 
30  koivet  pystyssä  [!],  oli  kuollut. 

1452  «.  Lempäälä,   liriin  Olga,  n.  16. 

—21—22. 
Kiille  Helin,  60  v. 

Kukko   ja   kana   meni  vihtoon 

eikä  heili'  ollut  vettä. 


Kana  kippas  kaivolle: 
Nätti  kaivo,  kaunis  kaivo, 
5  Anna1  mulle  vettä. 
En  minä  BuUe  vettä  anna. 
Ennenkös  rengiltä  kiulun  kannat. 
Kana  kippas  rengille: 
Nätti  renki,  kaunis  renki, 

io  Anna   mulle  kinlu. 
En  minä  sulle  kiulua  anna, 
Ennenkös  piialta  rihmat  kannat. 
Kana  kippas  piialle: 
Nätti  piika,  kaunis  piika. 

is  Anna  mulle  rihmat. 

En  minä  sulle  rihmoja  anna 
Ennenkös  suutarilta  kengät  kan- 
nat. 
Kana  kippas  suutarille: 
Nätti  suutari,  kaunis  suutari, 

20  Anna  mulle  kengät. 

En  minä  sullo  kenkiä  anna. 
Ennenkös  possulta  harjakset  kan- 
nat. 
Kana  kippas  possulle: 
Niitti  possu,  kaunis  possu, 

25  Anna  mulle  harjakset. 

En   minä  sulle  harjaksia  anna. 
Ennenkös  myllystä  jauhot  kannat, 
Kana  kippas  myllyyn: 
Nätti   mylly,  kaunis  mylly, 

80  Anna   mulle  jauhot. 

En  minä  sulle  jauhoja  anna. 
Ennenkös  pellolta  jyvät  kaunat. 
Kana    kippas  pellolle: 
Nätti  pelto,   kaunis  pelto, 

85  Anna   mulle  jyvät . 

En  minä  sulle  jyviä  anna, 
Ennenkös  tarhasta  sonnan  kannat 


52 


1452a.  'Säkeissä  5.  7.  10,  12,  15,  17,  20,  22,  25,  30,  35,  37,  40,41,45,47,50, 
55,  57,  59,  61,  63,  65,  67,  69,  71.  73,  75,  77,  on  pieni  .ilkukirj. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.     1452  a — 1453. 


415 


Kana  kippas  tarhaan: 

Nätti  tarha,  kaunis  tarha. 
to  Anna  mulle  sontaa. 

En  niinä  sulle  SQIltaa  anna. 

Ennenkös  metsästä   haut    kannat 

Kana  kippas  metsään: 

Nätti   metsä,  kaunis  metsä, 
45  Anna  mulle  hakoja. 

En  minä  sulle  hakuja  anna, 

Ennenkös  sepältä  kirveen  kannat. 

Kana   kippas  sepälle: 

Nätti  seppä,  kaunis  seppä, 
50  Anna  mnlle  kirves. 

En  niinä  sulle  kirvestä  anna, 

Ennenkös  Ruotsista  raudan  kan- 
nat. 

Kana  kippas  Ruotsiin: 

Nätti  Ruotsi,  kaunis  Ruotsi, 
55  Anna  mulle  rautaa. 

En  minä  sulle  rautaa  anna, 

Ennenkös  munas  mulle  annat. 

Kana  antoi  munansa, 

Sai  Ruotsista  raudan, 
60  Vei  raudan  sepälle, 

Sai  sepältä  kirveen, 

Vei  kirveen  metsään, 

Sai  metsästä  haot, 

Vei  haot  tarhaan, 
65  Sai  tarhasta  sontaa, 

Vei  sonnan  pellolle, 

Sai  pellolta  jyvät, 

Vei  jyvät  myllyyn, 

Sai  myllystä  jauhot, 
to  Vei  jauhot  possulle, 

Sai  possulta  harjakset, 

Vei  harjakset  suutarille, 

Sai  suutarilta  kengät, 

Vei  kengät  piialle, 
75  Sai  piialta  rihmat, 


Vei  rihmat  rengille, 
Sai  rengiltä  kiulun, 
Vei  kiulun  kaivolle, 
Sai   kaivolta  velen, 
80  Vei  veten  saunaan. 

Mutta  silTaikaa  kun  hän  kävi, 
Oli  kukkokiikuu  jo  kuullut. 

1453.  Tampere.  Ennegren  n  l*.—86. 
Kannu  Vesi-matka. 

Kuts  kukkii  kylpömään, 
Kana  vettä   kantamaan. 

Kana: 

Hyvä  lähde  kaunis  lähde, 

Anna  mulle  vettä. 

Lähde: 
s  En  minä  ennen  vettä  anna, 

Ennen  kun  mulle  vihdan  tuat. 

Kana: 

Hyvä  koivu  kaunis  koivu, 

Anna  mulle  vihta. 

Koivu: 

Emminä  ennen  vihtaa  anna, 
io  Ennen  kun  mulle  rihman  tuat. 

Kana: 

Hyvä   neitty  kaunis  noitty, 

Anna  mulle  rihma. 

Neitty: 

Emminä  ennen  rihmaa  anna, 

Ennen  kun  mulle  kenkät  tuat. 

Kana: 
15  Hyvä  suutari  kaunis  suutari, 

Anna  mulle  kenkät. 

Suutari: 

Emminä  ennen  kenkää  anna, 

Ennen  kun  mulle  harjakset  tuat. 

Kana: 

Hyvä  Possu  kaunis  possu, 
20  Anna  mulle  harjakset. 

Possu: 


416 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Im iä  niiicii  harjaksi,-!  anna, 

Ennen  kun  unille  jyviä  tuat. 

Kana: 

Hyvä  1'iihiiniäs  kaunis  riihimiäs, 

Anna  mulle  jyvät. 

Riihimiäs: 

25  Emminä  ennen  jyviä  anna, 
Ennen  kun  mulle  kaloja  tuat. 

Kana: 

Hyvä  kala-niiäs.  kaunis  kalamiäs 
Anna  mulle  kalat. 
Kalamiäs: 

Emminä  ennen  kaloja   anna, 
so  Ennen  kun  mulle  kakon  tuat. 

Kana: 

Hyvä  Paakari  kaunis  paakari, 

Anna  mulle  kakku. 

Paakari: 

Emminä  ennen  kakkua  anna, 

Ennen   kun   mulle   maitoo   tuat. 

Kana: 

35  Hyvä  lehmä  kaunis  lehmä, 
Anna  mulle  maitoo. 
Lehmä: 

Emminä  ennen  maitoo  anna. 
Ennen  kun  mulle  heiniä  tuat. 

Kana 

Hyvä   niitty-niiäs.  kaunis  niitty- 

linäs, 
40  Anna  mulle  heinät. 
Niittyni.: 

Emminä  ennen  heiniä  anna. 
Ennen  kun  mulle  viikatteen  tuat 

Kana: 

llvva  seppä  kaunis  seppä, 
Anna   mulle  viikate. 
Seppä: 
45  Emminä   ennen   viikatetta   anna. 
Ennenkun  mulle  sysiä  tuat, 

Kana: 


Hyvä  kolari  kaunis  kolari, 
Anna  mulle  sysiä. 

Kolari: 

Emminä  ennen  sysiä  anna, 
50  Ennen  kun  mulle  tervaksia  tuat. 

Kana: 

Hyvä  kanto  kaunis  kanto 
Anna  mulle  tervaksia. 
K .i  nto  Tervaksia  kanalle, 
Kana  tervakset  kolarille, 

55  Kolari   kanalle  sydet, 
Kana  sydet  sepälle, 
Seppä  kanalle  viikatteen, 
Kana  viikatteen  niittumiähelle, 
Niittumiäa  kanalle  heinät, 

60  Kana    heinät    lehmälle, 
Lehmä  kannalle  maidon, 
Kana  maidon  paakarille, 
Paakari  kanalle  kakun. 
Kana  kakun  kalamiähelle 

ii  Kalamiäs  kanalle  kalat, 
Kana  kalat  riihimiähelle 
Riihimiäs  kanalle  jyvät. 
Kana  jyvät  possulle, 
POSSU    kanalle   harjakset, 

70  Kana  harjakset  suutarille, 
Suutari  kanalle  kenkät, 
Kana  kenkät  neittyclle, 
Niitty  kanalle  rihmat. 
Kana  rihmat  koivulle, 

75  Koivu  kanalle  vihdan, 
Kana  vihdan  lähteelle, 
Lähde  kanalle  vettä. 

Kana  veden  kukolle. 
Kukko  "likin  jo  kuollut. 

1454.   Tni>ii>rm'i\   siiliini.      Siemi  n. 
650*.  —91. 
Kukku  ja   kana   meni   koipiin'. 


kukko  ja  kana  meni  saunaan.     1454 — l'i55. 


417 


enw  anna  , 
k  kengät.» 


Kana  meni  kaivosta   vettä  aou- 

Ei  olluk  kaivussa  vinttaa; 

Kana   meni  sit te1   trengin   tykö': 
b  »Hyvä  trenki,   kaunis  tronki. 

Tehem  mulle'  vintta!» 

»Em  minä  tehe',  em  minä  tehe', 

Ennenkus  annat  sukkarihmat.» 

Kana  se  tiyppäa  piian  tykö': 
to  »Hyvä  piika,  kaunis  piika, 

Anna  mulle1  rihmat!» 

»En^nanna' 

Ennenkns  anna 

Kana  se  hyppäs  suutarin  tykö': 
15  »Hyvä  suutari,  kaunis  suutari. 

Anna1"  mulle*  kengät!» 

»En^nanna',  en_"anna, 

Ennenkns  tuat  mulle'  oltta.» 

Kana  se  hyppäs  pry karin  tykö': 
äo  »Hyvä  prykäri,    kaunis   prykäri, 

Anna"1  mulle'  oltta!» 

»Enwnanna,  enw"anna, 

Ennenkus  annat  jyviä.» 

Kana  se  hyppäs  riihee', 
25  Riihi  anto  jyviä, 

Prykäri  anto  oltta, 

Suutari  anto  kengät, 

Piika  anto  rihmat, 

Trenki  teki  vinta', 
30  Kana  vei  vettä  saunaa'. 

Kukko  oli  partaalla  kuollunna. 

Muist.    Kanan  retkeä  voidaan  jat- 
kaa niin  pitkälle  kuin  kukin  haluaa. 

1455.    Ylöjärvi.  Pohjankanervo  T,  n.  1 

—  "li  31. 

Kirkonkylä.     Kust.   Arv.    Koivisto, 
64  v.    Mp.  Kunnalliskodissa. 


Kun    kukku   ja    kana    meni    kylpö- 
mään,  niin  saunassa  ei  ollu  vettä: 

Kana  li\  ppäs  kaivoon  (!), 
hyvä  kaivu,  kaunis  kaivo, 
anna  mulle  vettä. 
En  anna.  en  anna,  ennenkös 

5  tuat  vintan. 

Kana  hyppäs  rengin  tyhö1, 

hyvä  renki,  kaunis  renki, 

anna    mulle  vintta. 

En  anna,  en  anna,  ennenkös 
m  tuat  sukkarihmat. 

Kana  hyppäs  piijan  tyhö, 

hyvä  piika,  kaunis  piika 

anna  mulle  sukkarihmat. 

En  anna,  en  anna,  ennenkns 
15  tuat  kengät. 

Kana  hyppäs  suutarin  tyhö, 

hyvä  suutari,  kaunis  suutari. 

anna  mulle  kengät. 

En  anna,  en  anna,  ennenkös 
20  tuat  harjaksia. 

Kana  hyppäs  sian  tyhö, 

hyvä  sika,  kaunis  sika, 

anna  mulle  harjaksia. 

En  anna,  en  anna,  ennenkös 
25  tuat  jauhoja. 

Kana  hyppäs  myllyyn, 

hyvä  mylly,  kaunis  mylly, 

anna  mulle  jauhoja. 

En  anna,  m  anna.  ennenkös 
30  tuat  jyviä. 

Kana  hyppäs  pellolle, 

hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 

anna  mulli'  jyviä. 

En  anna,  en  anna,  ennenkös 
35  tuat  sontaa. 

Kana    hyppäs    tarhaan 


1455.     '   Näin  sanovat  vanhat  ylöjärveläiset,  huomautti  kertoja. 


27 


(18 


Viihdytyalauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


hyvä  tarha,  kaunis  tarha, 
anna  mulle  sontaa. 

!  h;ist,i  hän  sonnan  Bai, 
40  sonnan  hän  pellolle  vei, 

pellolta  hän  jyviä  sai, 

jyvät  hän  myllyyn  voi. 

myllystä  hän  jauhoja  Bai, 

jauhoi  hän  Bialle  vei, 
is  sialta  hän  harjaksel  sai, 

harjakset  hän  suutarille  vei, 

suutarilta  hän  kengät  sai, 

kengäl  hän  piijalle  vei, 

piijalta  hän  Bukkarihmal  sai, 
so  rihmat  hän  trengille  (!)  vei, 

(jengiltä  hän  vintan  sai, 

vintan  hän  kaivoon  vei, 

kaivusta   hän  veren2  sai. 

velen  hän  saunaan  vei 
55  ja  kukko  oli  lavolla 

kuolleena. 

1456.  Salmi    Eelin  n.  9*.         —03. 
Kukko  ja  kana  meni  kylpöö, 

Ei  ollu  vettä. 

Kana  kippas  kaivon  tykö. 

»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo 
s  Anna  mulle  vettä.» 

»En  anna.  en  anna 

paitti  kus  tuat  vinti» 

Kana  kippas  rengin  t\  kö 

»Hyvä  renki,  kaunis  renki 
io  Anna   unille  vintti.» 

»En  anna.  en  anna 

paitti  kus  tuat  lehlent 

Kana  kippaa  koivun  tykö. 

»11\  vä  koivu,  kaunis  koivu 
is  Anna  unille  lehti.» 

»En  anna.  en  anna 


paitti   kus  tuat   rihmat» 

Kana    kippas    moisiaminen    tykö 

»Hyvä    morsian,    kaunis    morsian 

2o  Anna  mulle  rihmat.» 
»En  anna.  en  anna 
paitti  kus  tuat  kenkät.» 
Kana  kippas  suutarin  tykö 
Hyvä  suutari,  kaunis  suutari 

25  Anna  mulle  kenkät» 
»En  anna,  en  anna 
paitti  kus  tnat   harjaksia» 
Kana  kippaa  posson  tykö 
»Hyvä  posso   kaunis  posso 

io  Anna   mulle  harjaksia» 
»En  anna.  en  anna 
paitti  kus  tuat  jyviä» 
Kana  kippas  pellon  tykö 
»Hyvä  pelto  kaunis  pelto 

35  Anna  mulle  jyviä» 
»En  anna.  en  anna 
paitti  kus  tuat  sontaa» 
Kana  kippas  kuusen  tykö 
»Hyvä  kuusi,  kaunis  kuusi 

40  Anna  mulle  sontaa» 
»En  anna,  en  anna 
paitti  kus  tuat  kirveen» 
Kana  kippaa  sepän  tykö 
»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä 

45  Anna  mulle  kirves» 
»En  anna.  en  anna 
paitti   kus   tuat    rautaa» 
Kana  kippas   li  nättiin 
Ruattista  hän  raakun  sai, 

,"  Sepälle  hän  raulan   vei. 
Sepältä   hän   kirveen   -ai. 
Kuuselle  hän  kirveen  vei, 
Kuuselta  hän  sontaa  sai. 
Poliolle  hän  sonnan  vei. 


'Vanhemmat  Bano:  velen,  huomautti  kertoja. 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    145fi — 1457. 


419 


55  Pellolta  hän  jyviä  sai, 
Possolle  hän  jyvät  vei, 
[Vssolta  hän  harjaksia  sai, 
suutarille  hän  harjakset  vei, 
Suutarilta  hän  kenkät  sai, 

aa  tforsiammelle  hän  kenkät  vei, 
Morsiammelta  hän  rihmat  sai, 
Koivulle  hän  rihmat  vei, 
Koivulta  hän  lehlen  sai, 
Renkille  hän  lehlen  vei, 

65  Penkiltä  hän  vintin  sai, 
Kaivolle  hän  vintin  vei, 
Kaivolta  hän  vettä  sai, 
Vei  velen  saunaan 
Ja  kukko  oli  jo  kuallu. 

1457.  Erä}.  Tyyskä  (2209)  n.  1*.  —07. 
Metsäkulma.    Katri  Kuivanen,  13  v. 
kuullut  Loviisa  Lehtiseltä,  40  v.,  kotoi- 
sin Kuhmoisista. 

Kukko  ja  kana  kylpömässä. 
Kukko  meni  kylpemään 

Kana  sanoi:  »minä  kanssa». 

Kukko  sanoi  kanalle: 

»Eihän  tääh"  ou  vettä» 
5  Kana  kippas  kaivon  luo: 

»Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo 

Anna  mulle  vettä.» 

Kaivo  sanoi  kanalle: 

En  minä  ennen  vettä  anna 
io  Ennenkos  mulle  lehlen  tuot. 

Kana  kippas  koivun  luo: 

»Hyvä  koivu,  kaunis  koivu. 

Anna  mulle  lehti.» 

Kohu  sanoi  kanalle: 
is  Emma  ennen  lehtee  anna, 

Ennenko  tuot  mulle  rihman. 

Kana  kippas  piian  luo: 

»Hyvä  piika,  kaunis  piika 


Anna  mulle  rihma.» 

20  Piika  sanoi  kanalle, 

»Knmä  ennen  rihmaa  anna, 
Ennenko  tuot  mulle  kenkät.» 
Kana  kippas  suutarin  luo, 
»Hyvä    suutari,    kaunis    suutari 

25  Anna  mulle  kenkät.» 
Suutari  sanoi  kanalle: 
»Emma   ennen   kenkiä  anna, 
Ennenkö   tuol    mulle  harjaksia.» 
Kana  kippa-i  pesson  luo: 

30  »Hyvä  posso,  kaunis  posso 
Anna  mulle  harjaksii.» 
Posso  sano  kanalle: 
»Emma  ennen  harjaksii  anna, 
Ennenko  tuat  mulle  jauhoi» 

3a  Kana  kippas  myllärin  luo: 
»Hyvä  mylläri,  kaunis  mylläri 
Anna  mulle  jauhoi.» 
Mylläri  sanoi  kanalle 
Emma  ennen  jauhoi  anna 

40  Ennenkö  annat  jyvä.» 
Kana  hyppäsi  pellon  luo: 
»Hyvä  pelto,  kaunis  pelto, 
Anna  mulle  jyvii.» 
Pelto  sanoi  kanalle 

45  »Enmä  ennen  jyvii  anna 
Ennenko  tuot  mulle  sontaa.» 
Kana  kippas  tarhan  luo: 
»Hyvä  tarha,  kaunis  tarha 
Anna  mulle  sontaa.» 

50  Tarha  sanoi  kanalle 

»Emma  ennen  sontaa  anna 
En[n]enko  tuot  hakoi.» 
Kana  kippas  kuusen  luo: 
»Hyvä  kuusi  kaunis  kuusi 

55  Anna  mulle  hakoi.» 
Kuusi  antoi  hakoi.» 
Tarha  antoi  sontaa, 


Yiiluiytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Pelto  antoi  jyvii. 
Mylly  antoi  jauhoi, 
so  Poaso  antoi  harjaksii, 
Suutari  antoi  kenkät. 
Piika  antoi  rihmaa. 
Koivu  antoi  lehtoi, 

Kaivo  antoi  vettä 
65  Kukko  ja  kana  kylpövät. 

1458.  Orihv.  Aronsson  n.  5*.     — 04. 

Lyly.    Muuan  10-v.  tyttö. 
Kehtolaulu. 

Kukko  ja  kana  meni  kylpöön. 

Saunassa  ei  ollut  vettä. 

Kukko  se  kippaa  kaivolle. 

Hyvä  kaivo,  kaunis  kaivo, 
5  anna  niulle  vettä. 

En  anna.  en  anna. 

ennenkun  tuol  ämpärin. 

Kukko  se  kippaa  renkin  luo. 

Hyvä   renki,   kaunis  renki 
io  anna  mulle  ämpäri. 

En  anna.  en  anna. 

onnenkun  tuot  sukkarihmat. 

Kukko  se  kippaa  piijan  luo. 

Hyvä  piika,  kaunis  piika, 
is  anna  mulle  sukkarihmat. 

En  anna.  en  anna 

ennenkun  tuol  kengät. 

Kukko  sr  kippaa  suutarin  luo. 

Hyvä   suutari,   kaunis  suutari, 
20  anna  mulle  kengät. 

En  anna,  en  anna. 

ennenkun  tuot  harjakset. 

Kukko  se  kippaa  sian  luo. 
Ilyva  sika  kaunis  sika 
25  anna  mulle  harjakset. 

Sika   harjakset   kukolle. 

1459      '   kk:^.i  pieni  alkukirjain. 


Kukko  harjakset  suutarille, 
Suutari  kengäl  kukolle, 
Kukko  kengäl  piialle, 

30  Piika  rihmat  kukolle. 

Kukko  rihmai  rengille, 

Henki  ämpärin  kukolle. 

Kukko  ämpärin  kaivolle, 

Kaivo  vettä  kukolle. 
:o  Mutta  sillä  ajalla  oh  kana  kuollut 

saunaan. 

1459.  Ruotusi.    Pctidcmi  n.  10.  — 52. 

Kukko  ja  Kana. 
Kukko     ja     kana     meni     kylpöön. 
Kukko  nääntyy   lavolla  tahto  vettä 
juolakseen.     Kana  juoksi  lähteelle  ja 
sano: 

»Hyvä1  lähle.  anna  mulle  vettä, 
vettä  minä  vien  kukolle, 
kukko    istuu    lavolla   ja   kuivaa.» 
»En  minä  anna  ennenkun  minä 
saan  lehtiä.» 
5  Kana  juoksi  koivun  työ  ja  s. nm: 
»Hyvä1  koivu,  anna  mulle  lehtiä, 
lehtiä  minä  vien  lähteelle, 
lähle  antaa  mulle  vettä, 
vettä  minä  vien  kukolle, 
m  kukko  muu  lavolla  ja   kuivaa.» 
-  »En  minä  anna  ennenkun 

kulta  rihman.» 
Kana    juoksi    neittyven    työ    ja 

sano: 
-ll\  va1  neitty.  anna  mulle  kulta- 
rihmani!]. 
minä  vien  koivulle, 

us  koivu  antaa  tuulle  lehtiä. 

lehtiä  im i i .- i  vien  lähteelle, 

lähle   antaa    mulle    vettä, 


Kukko  ja  kana  meni  saunaan.    1459. 


421 


vettä  minä  vien  kukolle, 
kukko  istuu  lavolla  ja  kuivaa.» 

20  — »En1  niinä  ennenkun  saan  kul- 
ta kengät.» 
Kana    juoksee    suutarin    työ   ja 

pyytää: 
»Hyvä1  suutari, anna  mulle  kulia 

kengät, 
niinä  vien  neittyvelle, 
nritty  antaa  mulle  kulta  rihman, 

25  kulta  rihman  minä  vien  koivulle 
koivu  antaa  mulle  lehtiä, 
lehtiä  niinä  vien  lähteelle, 
lähle  antaa  mulle  vettä, 
vettä  minä  vien  kukolle, 

30  kukko  istuu  lavolla  ja  kuivaa.» 

-  »En1    minä    aima<    ennenkun 

minä  saan  harjaksia.» 
Kana  juoksi  sijan  työ  ja  sano: 
»Hyvä1  sika,  anna1  mulle  harjak- 
sia.» 
minä  vien  suutarille, 
35  suutari  antaa'  mulle  kultakengät, 
kultakengät    minä    vien    neitty- 
velle jne. 
»En1  minä  anna', 
ennenkun  minä  saan  mäskiä.» 
Kana   juoksee  prykärin   työ,   ja 

pyytää: 
40  Hyvä1  prykäri,  anna'  mulle  mäs- 
kiä, 
mäskiä  minä  vien  sijalle, 
sika  antaa   mulle  harjaksia, 
harjaksia    minä    vien    suutarille 

jne. 

—  »En  minä  ennen  annac ennen- 

kun  minä  saan  maltaita.» 
45  Kana    juoksee    malturin    työ    ja 

sanoopi: 


»Hyvä     malturi,    anna'     minulle 

maltaita, 
maltaita  minä  vien  prykärille, 
prykäri  jne. 

»En1  minä  anna*  ennen,  ennenkun 

sinä  annat  mulle  puita.» 

50  Kana    juoksi    puilen    liakkaajan 

työ  ja  sanoo: 

»Hyvä1     liakkaaja,     anna     mulle 

puita, 
puita  minä  vien  malt urille,  mal- 
turi, jne. 
»En1  minä  anna'  ennenkun  saan 

kirveen.» 
Kana  juoksi  sepän  työ  ja  sano: 
55  »Hyvä1  seppä,  anna'   mulle   kir- 
ves, 
kirveen  minä  vien  puilen  hakkaa- 

jalle. 
puilen  hakkaaja  mulle  antaa  jne. 
»En1  minä  anna'  ennenkun  saan 

sysiä.» 

Kana  juoksi  sysien  polttajan  työ 

ja  pyytää: 

eo  »Hyvä1  sysien  polttaja,  anna  mulle 

sysiä, 
sysiä  minä  jne. 

Sysien  polttaja   anto  sitte  sysiä, 
sysiä  vei  sepälle, 
seppä  anto  kirveen, 
86  kirveen  vei   puilen   hakkaajalle 
puilen  hakkaaja  anto  puita, 
puita  vei  malturille, 
malturi  anto  maltaita, 
maltaita  vei  prykärille, 
70  prykäri  anto  mäskiä, 
mäskiä  vei  sijalle, 
sika  anto  harjaksia, 
harjaksia  vei  suutarille, 


422 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


suutari  anto  kulta  kengät, 
76  kulta  kengäl  vei  neittyvelle, 

neitty  anto  kulta  rihman, 
kulta  rihman  kulta  rihmau|!|  vei 

koivulle, 
koivu  anto  lehtiä. 
Lehtiä  vei  lähteelle, 
«o  lähle  anto  vettä. 
vettä  vei  kukolle, 
kukko  oli  lavolla  kuollu. 
Kana  itki  sitte.  - 

1460.  Ruovesi.    Siren  n.  175.   — 92. 
Väärinmaja.    Kiimala.   Jussi  Suka- 
nen, G  vuotta. 

Kukko  ja  kana  menivät  saunaan, 
ja  vesi  loppui.   Kana  meni 
hakemaan  vettä  ja  sanoi: 

»Hyvä1    kaivo,    kaunis    kaivo, 

anna  mulle  vettä.» 

s  Kaivo  sanoi:  »En1  anna,  en  anna 

ennenkuin  mulle  lehtiä  tuot.» 

Se  meni  koivulle:    »Hyvä1  koivu, 

kaunis  koivu,  anna 

mulle  lehtiä.» 

»En    anna.    en    anna,    ennenkuin 

mulle  sukkarihmat  tuot.» 

Kana  meni  piian  tykö  ja  pyysi 

Bukkarihmoja. 

Piika    sauoi:  »En1  anna,  es  anna, 
ennenkuin  mulle  kengät  tuot.» 
io  Kana  meni  suutarin  tykö  ja  pyysi 
kenkiä  ja  suutari  sanoi: 
»En1  anna,  ennekuin  mulle  har- 
jaksia tuot.» 
Sitte  se  meni  sialta  hakemaan  har- 
jaksia ja  sika  sanoi: 


»Imi1  anna.  ennekuin  tuot  rapaa.* 
Kana    meni    emännän    tykö    ja 
pyysi  rapaa. 
15  Sitte  emäntä  antoi  ja  kana  vei 
ravan  sialle 
ja  sai  sialta  harjaksia. 
Vei   harjakset   suutarille   ja   sai 
suutarilta  kengät, 
vei   kengät  piialle, 
ja  sai  piialta  sukkarihmat, 
vei  ne  sukkarihmat   koivulle 
20  ja  sai  koivulta  lehtiä, 

vei  ne  lehdet  kaivolle  ja  sai  kai- 
volta vettä 
ja  vei  veden  saunaan. 
Ja  kukko  oli  jo  kuivanut  ja  kuol- 
lut ja  kana  porasi. 

1461.  Pirrat.  Sievänen  >i.  M*. — 15. 

Kukko  ja  kana. 

Kukko    meni    ja    kana    meni 

kansaa 

Mutt^ei  olluv^veliä. 

Kana  kiipas  kaivolle 

Hyvä   kaivo,   kaunis   kaivo 
5  Annamwmulle  vettä. 

Kn^anna,  en_anna 

Ennenkum_mulle  lehtiä  tuot. 

Kana  kiipas  koivuun 

Hyvä  koivu  kaunis  koivu 
io  Annam^mulle  lehtiä. 

En^anna  en^anna 

Knnenkum    mulle    rihmat     tuot. 

Kana  kiipas  piijan  työ 

ll|yv,i|  p[iika]  k[aunis|  p[ii]ka 
15  Annani^  mulle  rihmat 

En    anna  en    anna 


1460.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Kuulin  kurjen  kullertuvn.    1461 — 1462. 


423 


Ennenkum^mulle  kengät  tuot. 
Kana  kiipas  suutarin  työ 
H|yvä]  s[uutari]  k[aunis]s[uutar'| 
>o  annani,  mulle  kengät 

En^anna  en^anna 

Bnnenkum^mulle  harjaksia  tuot. 

Kana  kiipas  sian  työ 

Hfyvä]  s[ika]  k[annis]  s[ika] 
is  annamwmulle  harjaksia 

En^anna,  en^anna. 

ennenkum^mulle    jauhoja    tuot. 

Kana  kiipas  myllyyn 

Hyvä  mylläri,  kaunis  mylläri 
30  Annam^mulle  jauhoja. 

Enwanna  en^anna 

Ennenkum^mulle  jyviä  tuot. 

Kana  kiipas  pellolle 

H[yvä]  p[elto]  k[aunis]  [pelto] 
35  annam^mulle  jyviä 

En_anna,  en^anna 

Ennenkum^mulle  sontaa  tuot. 

Kana  kiipas  pihhaan 

H[yvä]  p[iha]  k[aunia]  p[iha] 
40  annam^mulle  sontaa. 

En^anna  en^anna 

Ennenkum^mulle    hakoja    tuot. 

Kana  kiipas  kuuseen 

H[yvä]   k[uusi]   kfaunis]   k[uusi] 
45  annam^mulle  hakoja. 

En^anna,  en^anna 

Ennenkum^mulle   kirveen   tuot. 

Kana  kiipas  seppään 

H[yvä]  s[eppä]  kfaunis]  s[eppä] 
50  annam^mulle  kirves. 

Seppä  anto  kirveen  kuuselle, 

Kuusi  hakoja  tunkiolle 

Tunkio  sontaa  pellolle, 


Pelto  jyviä  myllärille, 
58  Mylläri  jauhoja  sijalle, 

sika  harjaksia  suutarille, 

Suutari  kengät  piijalle, 

Piika  rihmat   koivulle, 

Kuivu  lehtiä  kaivolle, 
60  Kaivo  vettä  kanalle 

Ja  kukko  oli  kuollu  kuivuuteen. 

Kuulin  kurjen  kullertavan. 

1462.  Pori.     Tuomi    n.    122.    —91. 
Urho  Nordlund. 

Kuulin  minä  kurjen. 

Kuulin  minä  kurjen  kujertavan, 
Heinäsuassa  hepertävän1, 
Otin  ojasta  kokkareen, 
Pyörtänöltä  piänen2  kiven, 
5  Heitin  kurkea  kupeisin. 
Kurki  kohta  kompillensa, 
Minä  päälle  polvillensa, 
Panin  suitset  suuhuun, 
Päitsymet  päällään, 

io  Ajoin  pitkin  oijaa3, 
Kuskista  kuijaa, 
Vaskista  vaijjaa, 
Panin  kurjen  karsinaan; 
Kurki  sai  valkosen4  vasikan. 

is  Panin  hänen  etteens  kauroi, 
Mitä  tämä  näitä  söi, 
Panin  hänen  etteensä  ohrii. 
Mitä  tämä  näitä  söi, 
Panin  hänen  etteens  rukki it a 

80  Mitä  tämä  näitä  söi, 
Panin   hänen   etteens  pavui, 
Mitä  tämä  näitä  söi 
Panin  hänen  etteensä  nisui5, 


1462.     *  he|ll|ertävän  :  hepertävän.  —  2  pi|e|nen  :  piänen.  —  3  ojaa  :  ojjaa.  — 
Va|s|k|i|sen  :  vaZkosen.  —  5  Tekstissä  seuraa  :  |Mitä  tämä  näitä  söi.j 


4.''. 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Näitä  li.ni  sitten  oiskutteli,  aas- 

kutteli, 
25  Kapan  täyden  hassutteli. 
Panin  Maisiin  lypsämää, 

Ki  Maisu  maitoo  tuanu, 

Panin  Liisiin  lypsämää, 

Ki  Liisi  nisiä  Löytäny; 
30  Monin  it te  koohottelin, 

Kaahottelin, 

Lypsin  lukkarin  lusikan  täyden. 

Pappilan   pienen   padan   täyden. 

Lasten  vähän  saavin  täyden, 
35  Omankiulun  täyden, 

Panin  saavin  ja  kiulun  kiukaal. 
Hiiri  tuli  hissutteli, 

Kanampoika  kaasutteli. 

Mutta  ko  tuli  taa  häijy  katti, 
40  Kaasi  kiulun  kinipin  kämpin, 

Saavi  ylön  alaisin. 

Kili  kohta  itkemään; 

Lapset    kaikki  latkiniaa. 

Poru  kuului  torniin, 
45  Valitus  hirsiinaahaa. 

1463.  Noormarkku.    Ollinen  n.  606. 
—89. 

Noormarkku.    Iida  Heleena  Ollinen. 
16  v. 

Menini  minä  Lyttylää, 
Lyttylän  koirat  haukkamaa, 
Hyppäsiin  minä  aidam  pääll', 

Aita    kaatu; 

.  1 1\  ppäsim    minä   männistöö, 
Männistö  muutin  mereks'; 
Eyppäsim  minä  oiittuu, 
Löysin)  minä  kurje; 
\'ein  kurjen  kottii, 
i"  Pani  heiniä  ettee. 
Parin  kolmem  päiväm  päästä 


Panini  minä  Maija]  lypsämää, 
Maija  ei  Löytäny  nisiä; 
Larin  kolmem  päiväm  päästä 
is  Maisa-Kaisa  Lypsämää, 
Kaisa  veteli  hännäst'; 
Menin)  minä  itte  viiden.  Lcuudem 
päiväm  päästä   lypsämää. 

Löysiin  imua  aisat. 
Annoin  kraatarilla  kannullise, 

20  Suutarilla  sukalh-i  . 

Papilla  padallise, 
Kirjalaisella  keukällise, 
Lukkarilla  lusikallise, 
Kissalla  kipallise, 
25  Koiralla  kopallise. 

1464.  Loimaa.    Tallgren  n.  61.  — 13. 
Maria   Tuominen.    Mp.   Maariassa. 

Kuulin  mä  kurjen  kuhertavan. 
heinäsuossa  ellertävän[!], 
paiskasi(n)  kurkia  kupuhuun. 
kurki  meni  vatsallens, 
i  minä  piialle  polvillens. 

1465.  Linnuin.     Vihervaara  n.    1*19. 
—19. 

Turku.    Heikki  Kajala,  55  v.    Kuul- 
lut kotipitäjässään  Loimaalla, 

A  ■  ■liliilinilii. 

Kuulin  kärjen  kuUertavan, 
Beinäsuolla  hellertävän. 

Menin  kurkee  kattomaan, 
( »tiu  kurjen  kiini. 
5  Panin  suitteet  suuhun. 
1'äitteet  päähän, 
AjOD  kärjellä  kotiin. 
Kanin  kurjen  karsinaan, 

AnnOlD    heilua    eteell. 


Kuulin  kurjen  kullertavan.     1465—1467. 


425 


i"  Mitä  tämä  näitä  söi; 
Annoin  nisuja  eteen, 
Niitä  se  hiukan  Hissutteli,  plas- 

slltteli, 
EokO  päivän  Hassutteli. 

Sikkon  menin  kattomaan, 

15  Oli  poikinut  kirjavan  vasikan. 

Lypsin  sitten  kohottelin 

Pappilan  paran, 

Lukkarin  lusikan. 

Oman  kiuluni  täyteen, 
20  Panin  saunaan  piitalle  happane- 
maan. 

Hiiri  tuli  ja  inaisti  vähän, 

Katti  tuli  ja  kaasi  kaikki. 

Minä  karasin  piäksemään. 

Katti  rupes  itkemään, 
as  Itku  kuulu  Ilmolasta, 

Pori  Pohjan  Tornioista. 

1466.  Loimaa.    Vihervaara  n.  4473. 
—13. 
Karoliina  Puisto,  72  v. 

Kuulin    minä    kurjen    kuller- 
tavan , 
Heinäsualla   hellertävän, 
Papin  niitusa  paapottavan. 
Paiskasin  minä  kurkia  kuppuun. 
s  Kurki  kohta  kontillensa, 
Minä  päälle  polvillensa; 
Minä  panin  kurjelle  suitteet  suu- 
hun, 
Päätteet  päähän, 
Tulin  kurjella  kotia 
m  Kultasta  kurjaa, 
Vaskiseen  vajaan, 
Tinahaista  tiätä  myäten. 


Laskin  kuljen  karsinaan. 
Heitin  heiniä  eteen. 
ii  Mitä  tämä  niitä  söi; 
Heitin  kauroja  eteen. 
Mitä  tämä  näitäkä  söi; 

Heitin    nisuja    etteetl. 

Niitä  hän  sitl   Hissutteli,  nassut- 
teli, 
20  Pnaleti  kappasta  kaahmotteli. 

Sitten  lypsi  toohotteli 

Lukkarille  lusikan  täyren, 

Papille  paran  täyren, 

Turun  uuren  torven  täyren1. 
25  Minull  itte  kiulun  täyren. 

Laskin  kiulun  kiukaalle. 

Hiiri  siittä  hiukan  inaisti. 

Laskin  lopun  lauralle. 

Katti  meni  ja  kaasi  kaikki. 
30  Minä  koukun  loukkaasta, 

Väärän  puun  pesän  erestä 

Kattia  hakatakseni. 

Poru  kuulus  Pohjan-Tornioon, 

Valitus  Venäjän  maalle, 
35  Uivina  Uuteen  kylään. 

1467.  Punkalaidun.   Hahnsson  n.  36. 
—53. 

Kuulin  ma  kurjen  kullertavan, 
Heinisuolla  hellertävän, 
Papin  niitulla  panevan, 
Otin  kiven  kätteheni, 
5  Heitin  kurjen  kupuhun. 
Onnetonta  olkapäähän, 
Vaivasta  vasen  kätehen1; 
Kurki2  ojaan  polvillensa, 
Minä  päälle  kontillensa; 
io  Panin  kurkeni  suittimet8  suuhun, 


1466.  *  tlöiyren  :  täyren. 

1467.  >  katehen  :  kaUehen.    —    2  Kuki  :  Kurki. 


SVlittletl  :  suittimet. 


426 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Päittimet  päähän,  renkaat    kor- 
viin4. 
Ajoin  kurjellani  kutiin. 
Kultasta   kujaa,  vaskista  vajaa4, 
Hopeista  maantietä. 
15  Panin5  kurkeni  navettaan. 

Kanto  hän  siellä  Valkosen6. 
Kirjavaisen  vasikan7. 
Panin  minä  Kaisun  Maisuil  katto- 
inahan. 
Eipä  tämä8  täältä 
bo  Mitään  sen*  enämpätä  löytänyt. 

Menin   itte  kattoinahan: 

Kurki  lypsi  troohotteli10  loohot- 

t  iii. 

Lukkarill  lusikan  täyden, 

Papin  vanhan  kengän  täyden, 
as  Kappalaisell  kauhan  täyden, 

Kirkko  herrall'11  padan  täyden, 

Minä  oman  kiulun  täyden. 

Panin  kiulun  laatt iälle12. 

Tuli  kana  katto  sinne, 
30  Tuli  hiiri  hiukka  maisto, 

Tuli  katti  kaato  kaikki. 

Otin  nurkasta  konkarin, 

Kylki  katin  köykyttelin  röykyt- 

telin, 

Itku  kulu  llinolalian, 
35  Poru  pohjan  Torniohon, 

Valitus  venäjän  maalle. 


1468.  Kauvatsa.  Mikola  n.  3.  - 

Yttila.    Esteri  Jaakkola.  TS  v. 
Kuulin  kurjen  kullertavan. 


93. 


Heinäsuosa  hellertävän, 

Hyppäsin  kurjen  selkään, 

Ajoin  kurjella  kotio, 
s  Panin  kurjen  navettaan. 

Kurki  kanno  vasikan. 

Minä  lypsin  Udiottelin, 

Papin  vanhan  saappaan  täyteen, 

Venäläisen  venheen  täyteen, 
m  Viis    suurta    tiskin    täyttä. 
Hiiri  tuli  ja  maisto  hiukka, 

Katti  tuli  ja  kaasi  kaikki. 

Minä  otin   nappulan 

.la  hakkasin  katin  niättä: 
15  Itku   kuului   Ilmolaan. 

Poru  Pohjan  Tornioon, 

Väliin-   Venäjän  maalle. 

Ja  kitinä  kiven  rakkoon. 


1469. 


Kauvatsa. 
—53. 


Hahnsson  n.  i  o1. 


Kurjen  laulu. 

Kuulin    minä    kurjen 


kuller- 
tavan, 


Heinisuolla  hellertävän, 

Papin  niitulla2  panevan3. 

Otin  minä  kurjen  kiini, 
s  Panin  kurjen  karsinahan4. 

Suittet5  suuhuun,  päittimet*  pää- 

hään7. 

Panin  heiniä  etteen, 

Mitä   tämä   näitä  sui; 

Panin  kauroja  etteen, 
m  Mitä  tämä  näitä  söi; 

Panin  nisuja  etteen, 


|me| 
*sen* 


4  kaksi  viimeistä 

:  P.  —  •  Säe  alleviivattu.  - 


on   kk:ssa  viivalla  osotettu  eri  säkeeksi.  —  *  Panin- 
- T  kk:ssa  vasik'kahan.  —  •  tämä    tämä  :  t.  —  »|enem! 


:  s.  — 10  lypsi  "troohotteli*  :  1. 1.  —  "  herra|n|  :  herra//.  —  >2  lattialle  :  laottiaUe. 

1469.  '  Puht.  kirj.  kokoelmassa  n.  2  b.  —  8  niit|y|llä  :  niitulla.  —  J  r.  |(ait- 
tan)|.  —  *  k;usin. i. ui  :  kareinaAan.  '-  Suitel  :  Suittet.  —  •  päit|t|et  :  p.;  yi.  päittimet, 
joka  mi  puhtaaksikirj.  vihossakin.-     '  Tekstissä  seunii    Päittimel  päähäni. 


Kuulin  kurjen  kullertavan.    1469 — 1470. 


427 


täysi, 


Niitä  hän  väliän  nissutteli8, 

*Nassutteli*, 

Puolon  kappaa  kassotteli. 

15  Lukkarin  lusikan  täysi. 
Papin  plakkarin  täysi, 
Kerjäläisen  kengän  täysi, 
Viikarin  vanhan  vonneen' 
Ison  kirkon  tornin  täysi. 

so  Se  kanno  valkian  vasikan; 
Minä    panin    Maijan    ja     Kaijan 
lypsämään. 
Ei  Maija  mammoja  löydä. 
Eikä  Kaija  rieskaa  saa. 
Minä  menin  itte, 

25  Löysin  mammat,  sain   rieskan10. 
Lypsin11  minä  lehottelin12, 
Lukkarin  lusikan  täyden, 
Papin  paatin13  täyden, 
Venäläisen  venneen  täyden, 

30  Savolaisen  saappaan  täyden; 
Isä  kattoi  ikkunasta, 
Äiti  kattoi  akkunasta, 
Poika  porstuan1*  pielestä, 
Hiiri  meni  ja  maisti  hiukan, 

35  Katti  meni  ja  kaasi  kaikki; 
Minä  hakkasin  kattia, 
Poru  kuului  Pohjanmaalle, 
Kitinä  kiven  rakkoon. 

1470.  Tyrvää.   Ojansuu  H.  A,  n.  27. 
—00. 
Anna  Stiina  Iisakintytär,  66  v. 

Olim  mä  muinem   mustalaille 


Päätäni  panettelin, 

Silkillä  sirottelin. 
Tuli  yksi  paha  musta  koira 
:,  Haukku     uiinuva     airan    päällä. 
(=  alleni) 
Aita  aleni  kaatu. 
Minä  lensin   lepistöön, 

Lepistö  muuttu  mereksi. 

Minä  karsin  kahiloita 
10  Kahilat  ne  kahisivat. 

Minä  lährin  juakseen 

Kultasta  kujaa 

Hopeista  ojaa1, 

Vaskista2  vajaa. 
15  Kuulin  kurjen  kuhertavan, 

Heinämitalla  kellertävän, 

Ja  menin  sitten  kattoon. 

Kurki  oli  kantanunna 

Punasilmä  lehtokorva  vasikka  alla 
20  Ja2  veim  minä  kurjelle  kauroja. 

Mitä  kurki  näitä  söi. 

Veim  minä  kurjelle  nisuja, 

Niitä  hän  väliän  nissiin  nassutteli: 

Pualen  kappaa  vatsaseensa. 
25  Minä  lypsin  tohottelin 

Ja2  sain  sittem  maitoo. 

Kirkkoherra  n  kirnullisen, 

Papir  rouvan  plakkarillisen, 

Kappalaisen  kauhallisen, 
30  Lukkarin  lusikallisen. 

Laskin    kirnuni    kiukaan    ottaan 

(otsaan) 

Hiiri  meni  maisto  pikkusen, 


8  kk:ssa  seuraa:  |nassutteli|.  — 9  veneen  :  venneen.  —  10  r.  sain  rieskan;  myö- 
hemmin lisätty.  Seuraava  säe  |Sain  rieskan|.  —  u  Lypin  :  Lypsin.  —  ,2  Säkeet:  26 
— 28,  31 — 33  on  atkuper.  kk:ssa  reunaan  lisätty  ja  merkitty  numeroksi  4  b;  päälle 
kirjoitettu:  Variant.  —  13  r.  lisätyssä  toisinnossa:  padan.  —  14  |Porstuan|  Poika  :  P. 
(porstuan)?  Sana  on  kk:ssa.  alleviivattu 

1470.  '  jolojan  :  o.  —  2  kk:ssa  pieni  kirjain.  —  '  P  o|ru  :  Parfcu.  —  4  Ks.  n:o 
1435  alahuom.  2. 


128 


Viihdy tyslauluj a  ja  muita  lasten  runoja. 


Katti  meni  kaato  kaikki. 
Mika  siitä  koniin,  laapin. 
.  i  'orasij  ja  nualeskelin, 
Että  kuulu  poru  Pohjan  Tornio- 

llOIl. 

Kitinä  'Kivikirkolle. 
Valitus  Venäjän  maalle 
Parku3  pappila'*  vainijolle*. 


1471.  Tyrvää.    Pakula  V.  V,  n.  55. 

Lausaja.  Sanni  I.yöri,  30  v.  Kuul- 
lut Pumpuli-Miinalta.  70  v..  Kai- 
lialasta. 

Kuulin  kurjin  kullertavan, 
heinäsualla  hellertävän, 
papin  niitolla  menevän. 
Menin  kurkee  kiini  ottaan. 
s  Sain  kurjen  kiini. 
Aj'o~'n  kurjen  kotio 
kultaista  kujaa 
ja  vaskista   vajaa. 

bopiaista  tiätä  myäden. 

10  Panin  kurjen  karsinaan. 

Annon  heiniä  eteen. 

Ei  tämä  näitä  syänyt, 

Annon  nisuja  eteen. 

Niitä  se  vähän   nissutteli,   nas- 

sutteli, 
is  puaieii  kappaa  kaasutteli. 

Kaskin  Maisaa,  Kaisaa  kattoon, 

Ei  tämä  totellut. 

Menin  ttte  viikon  päästä. 

Kurki  oli  poikunu: 
bo  punalehtosilmä    vasikka    lauvan 

alla. 


1472.  Tyrvää.  Kvllaa n. 233.  — »U04. 

Tapiola.  Antti  Kalliomäki,  f>4  v. 
Kuullni  Herman  Santilta,  kotoisin 
Vehmaan  kylästä. 

Kuulin  kurjen  kullertavan, 
Heinäsiioila  hellertävän, 
Papin  niityllä  pakinoivan, 
Tanhuan  päässä  tanssaavan. 

.,  Menin  minä  ja  otin  kurjen  kiini, 

Minä  vein  kurjen  navettaan. 

Vein  heiniä  taas  eteen 

Mitäs  kurki  niitä  söi, 

Vein  ininä  olkia  eteen 
m  Mitäs  tämä  niitä  BÖi, 

Vein  minä  jauhoja  eteen 

Mitä>  tämä  niitä  siä, 

Vein  minä  rukiita  eteen 

Mitäs  tämä  niitä  söi, 

Vein  minä  rukiita  eteen 

Mitäs  tämä   niitä  söi, 
is  Vein  minä  ohria  eteen 

Mitäs  tämä  niitä  söi, 

Vein  kauroja  eteen 

Mitäs  tämä  niitä  söi. 

Vein  nisuja  eteen, 
80  Niitä  se  vähän  nissutteli,  Hassut- 
teli. 

Kapan  verran  kaasutteli. 

Käskin   mennä    Maisun,    Kaisun 
katsomaan, 

Mitäs  nämä  sinne  meni. 

Menin  sitte  itte  katsomaan. 

25  Siälä  oli  valkonen  vasikka. 
Punaposki,  lehtosilmä1. 
Menin  kurkee  lypsämään, 
Kurki  lypsi  toohotteli 
Pappilan  paran  täyden, 


1471      '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Kuulin  kurjen  kuhertavan.     1472—1874. 


,,._. ,, 


so  Isonkirkon  kelloa  täyden. 
Panin   maidon   pattaan  päähän, 

Hiiri  tuli  ja   maisto  siitä  vähän 
Katti  tuli  ja  kaato  kaikki. 

Multa   minä   kattia   luiinin, 

35  Haasuttelin  ja  kaasuttelin. 
Että  poru  kuulu  pohjan  Tornioon, 
Valituskin  Venäjän  maalle. 

1473.  Ztyrvää.  KuOaan.26.—  ™jx03. 
Tapiola.  Antti  Ilalniee,  89  v.   Kuul- 
lut Jaakko  Maitukselta. 

Kuulin  kurjen  kuhertavan, 

Heinä  suolla  kellertävän, 

Papin  meneviin  maalle. 

Lukkarin  olevan  luhdalla. 
s  Koppasin  kurjen  kiini, 

Panin  suitset  suuhun, 

Päitset  päähän, 

Vein  kurjelle  kauroja, 

Mitäs  kurki  niitä  söi, 
io  Vein  kurjelle  ohria 

Mitäs  kurki  niitä  söi, 

Vein  kurjelle  rukiita 

Mitäs  kurki  niitä  söi, 

Vein  kurjelle  nisuja 
ib  Mitäs  kurki  niitä  söi, 

Muuta  kun  vähän  nassutteli, 

Hiukkasen  tissin  tassitteli 

Puoli  kappaa   vatsallansa. 

Lähetin   Maijan1  lypsämähän, 
20  Kanssa  Kaijan  katsomahan, 

Ei  kumpikaan  nisiä  löyä. 

Menin  katsoon  viikon  päästä. 

Kurki  on  kantanut  valkian  voh- 
lan. 

Minä  lypsin  lyydyttelin, 
25  Kurjen  maidon  kehloon  kaasin. 


Sitä  tuli  Turun  uusi  sarvellinen, 
Papin  uusi  vakallinen. 
Muorin  uusi  mukillinen. 
Kanan  kaunis  kupillinen, 

30  Jäi  vielä  luulle  Hissillinen. 
Paimenen  pieni  pussillinen. 
Hyttysen  hyppysellinen, 
Kärpäsen  kärsällinen, 
Taimi  pojan  taskullinen. 

56  Maidon  asetin  akkunalle. 
Hiiri  hiukkasen  hipasi. 
Katti  kaikki   klotkahutti. 
Minä  kattia  kolhimahan, 
Aikalailla  loikomahan. 

40  Katti  ilmahan  kahahti. 
Siellä  kakko  leivottihin, 
Siellä   kansa    juustoa   painettiin, 
Sulhaselle  annettiin. 
Sulho  antoi  morsiamelle, 

45  Morsian  antoi  kaasollensa, 
Kaase  antoi  pokallensa. 
Piika  kivelle  pudotti. 
Siitä  maa  kiertämähän, 
Paikat  kaikki  vaappumahan. 

50  Aitat  allikkoon  vajosi, 
Tuvat  uudet  maan  sisälle. 
Piikat  virkut  torkkuinahan, 
Laiskat  piikat  kukkoinahan 
Manalan  mennäksensä, 

55  Jossa  äijät  joi  ämpäristä, 
Ämmät  miehein  takoa, 
Piikat  pitkien  pillien  päistä, 
Pojat  alta   nurkkakiven. 

1474.   Tyrvää.  Aukeen.  4.  —  "V,  03. 
Anna    Myllymäki    81  v.       Oppinut 
äidiltään   Kiikassa. 

Kuulin  kurjen  kuhertavan, 


1473.     •  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


430 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Beinäsualla  hellertävän, 

Tapin  niitulle  menevän, 

Lukkarin  oliolla  olevan, 
s      Otin  kurjen  kiinni. 

Panin  kurjen  suittet  suuhun, 

Päittimet  päähän. 

Ajon  kullaista  kujaa  myöden, 

Vaskista   vajaa    myöden, 
10  Hopeaista   tietä   myöden, 

Vein  kurjen  karsinaan, 

Panin  kauroja  etehen 

Mitäs  kurki  näitä  söi, 

Panin  ohria  etehen 
ib  Mitäs  kurki  näitä  söi, 

Panin  rukiita  etelien 

Mitäs  kurki  näitä  söi, 

Panin  nisuja  etelien 

Näitä  kurki   Hassutteli, 
■2»  Puolen   kappaa    kaasutteli. 
Panin  Maisun  lypsämään, 

Kaisun  kansa  katsomaan, 

Ei  kumpikaan  nisiä  Löydä. 

Menin  itte  viikkosen  päästä, 
25  Löysin  kurjen  kantanunna, 

Valkonen  vasikka  alla, 

Punakorva  lehtosilmä. 

Menin  sitte  lypsämään. 

Kurki  lypsi  tohotteli. 
30  Turun  uuden  torven  täyden, 

Sakka  marja  n  saavin  täyden, 

Papin  uuden  vakan  täyden, 

Lukkarille  lusikallisen. 

Vielä  nipun  niskiseeni, 
35  Vielä  napnn  [läskiseeni. 
Laskin  lopun  akkunalle. 

Hiiri  tuli,  maisto  vähän. 

Katti  tuli.  kaappas  kaikki. 

Minä"  katin  röykytteiin, 

e.  Palmu   päivin  pöykyttelin. 


Katu  karas  Dmalaan, 

Siellä  ka  kko  leivottiin1, 

Siellä  juusto  painettiin, 

Yljän  käteen  annettiin. 

is  Ylkä  anto  morsiamelle, 

Morsian  anto   kaasellensa. 

Kaase  anto  piikallensa. 

Piika  laski  kiven  päälle. 

Kivi  rupes  kiappumaan, 
6o  Paran  polijat  paukkumaan, 

Viriät  piikat  torkkumaan, 

Laiskal  piikat  luikkimaan. 
Aitta  kaatu  ammikkoon[I], 

Uusi  tupa  ullakkoon. 
55  Siniset    maat.   puut   punaset, 

Viimaiset  vittan  juuret, 

Kellaset  katajan  juuret, 

Kirjavat   kiven  juuret. 

Kulta  kukko  kannuksisa, 
6o  Vanhat  ämmät  vaskivöisä, 

Tyttäret  tinasiloissa. 

Äijät  juovat  ämpäristä. 

Ämmät   äijien  takaa, 

Piikat  juovat  pikarista, 
es  Koirat  juovat  nikarista, 

Nuoret  miehet  nurkan  alta. 

1475.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Viri  n. 15. 
-12. 
Kyröskoski.   Eliina  Happi,  63  v. 

Minä  kuulin  kurjen  kuhertavan, 
heinisuolla  hellertävän, 
papin  niityllä  pallertavan. 

Minä  kurjen  suittet  suulle. 
..  päihtimet  päähän. 

Ajoin  kurjella  koi  ia, 
kultasta  kujaa. 
vaskista  vajaa. 
hopiaista  tietä  myöten. 


1  leivot|aa|n  :  leivottiin. 


Kuulin  kurjen  kullertav;»n.    1475— 1477a. 


431 


10  Nostin  kurjen  karsinaan; 

käskin  Maisaa, 
käskin  Kaisaa, 
ei  kumpiakaan  totelln. 
Menin  itse  lypsytteleen, 
i6  lypsin  kirkk'herrallc  kirnun  täy- 
ren, 
kappalaiselle  kapan  täyren, 
lukkarille1  lusikan  täyren, 
ja  ittelleni  kiulun  täyren. 

1476.  Hämeenkyrö.   Polilla  V,  n.  17. 
—04. 

Kuullut  äidiltään,  kotoisin  Ikaali- 
sista. 

Kuulin  kurjen  kaikertavan, 
Papin  niitulla  parkuvan. 
Panin  kultaset  suittet  suuhun 
Ja  vein  sen  kurjen  kotia, 
5  Panin  kauroja  eteen, 
Ei  se  syönyt  niitäkään, 
Panin  rukiita  eteen, 
Ei  se  syönyt  niitäkään, 
Panin  nisuja  eteen, 
io  Niitä  se  söi  vähän 
Nissutteli,  nassutteli. 
Kapan  verran  kassutteli. 

1477.  Karvia.     Kaukamaa  L,   n.  8. 
-3I*30. 

Ämmänkylä.  Joosefiina  Jokinen, 
80  v.  Vanha  mummu  kertoi,  kun 
olin  8 — 9-vuotias. 

Kirsti  karstaa  Kangasalla 
Ison  kiven  päällä. 
Kuulin  kurjen  kuukuttavana, 
Toin  kurjen  kotio. 
5  Panin  kurjen  karsinahan, 


Pani  heiniä  etehen, 
Ei  syönykkää, 

Pani  rukiina  etelien. 

Ei  syönykkää, 
io  Pani  nisusia  etehen, 

Rnpespa  kohta  syömähän. 

Panin  Kaisun  lypsähän, 

Ei  nisiä  löydäkkään. 

Itse  lypsin  lypähytin, 
is  Tiskihini  tipahutin, 

Pappilan  tinasen  toopin  täyren. 

Papin  messupa ira n  täyren, 

Lukkarin  lusikan  täyren. 

Panin  mairon  pattahan  nenähän. 
20  Hiiri  tuli  ja  joi  vähihin, 

Katti  tuli  ja  kaato  lopun. 

Ajoin  kattia  salohon  takaa, 

Sain  saloh  katin  kiinni. 

Nylin,  nylin,  nyrkkyselläni, 
25  Peitin,  peitin  peukaloisellani, 

Vein  veren  Viipurihan, 

Sain  monen  tuhannen  maksavan 
kultapenninkin. 

Ostin  sillä  aika  orhin, 

Joka  puut  punassa  loisti, 
30  Mäkipellon  karvasena. 

Oviseinä  orjanluista, 

Sivuseinä  sirkanluista, 

Peräseinä  peurankuista. 

Pöytä  kullalla  kurottu, 
35  Lavitta  hopealla  valettu, 

Penkki  äyrin  penningistä, 

Patah  pähkinäpuista. 

1477  a.  Karria.   Kaukomaa  L,  n.  8  b. 
—30. 

Ämmänkylä.     Joosefiina    Jokinen, 
80  v. 


1475.    »  |ja|  lukkarille  :  1. 


,  - 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


["öisen  k. •nau  laulaessaan33  ,  JOO 
tiina  Jokinen  teki  seuraavat  lisäykset 
ja  muutokset: 


Heitin  kurkia  kupuhun, 
Kurki  kohta  kontillensa. 
Toin  kurjin  kotio, 
Heitin  kurjen  karsinahan, 
5  Heitin  heiniä  etehen 

Panin  maisiin    Kaisun  lypsähän, 
Piirrin,  piiriin,  peukaloisellani, 

Ostin  sillä  aika  orhin. 
Minin  sinne  sisälle, 
10  Jossa  puut    luinansa   loisti, 


Pöytä  kullalla  silattu. 
Penkki  äyrin  penningistä, 
Lavitta  vaskella  valettu, 
l.aattia  veren  vaahtosena, 
15  Patah  pähkinäpuista. 

1477  b.   Karvia.  Alanen  Viljo,  n.  28. 

—30. 

Ämmälän  kylä.    .losefiina  Jokinen 

n.  80  v. 

Kirsti  karstaa  Kangasalla 

Non  kiven  päällä. 

Kuulin  kurjen  kiukuttavan. 

Heitin  kurkea  kupuhun. 
s  Kurki  kohta   kontillensa. 

Kirsti  päälle  kontillensa. 

Toin  kurjen  karsinahan 

llntin  heiniä  etehen. 

Bi  syönykkää 
m  Heitin  rukihia  etelien. 

Ei  syönykkää 

Heitin  nisiisia  etehen 

Rupespa  kohta  syömähän. 


Panin  maisiin   Kaisun  lypsään, 
i .  Ki  nisiä  löynnytkään. 
iise  lypsin  Lypeähytin, 
Tiskihini  tipahutin 
Pappilan  tinasen  toopin  täyden, 
Lukkarin  lusikan  täyden. 
eo  Panin  maidon  pattahan  nenähän. 
Hiiri  tuli  ja  joi  vähihin, 
Katti  tuli  ja  kaato  lopun. 
Ajoin  kattia  salohon  takaa. 
Sain  katin  saloh"  kiinni. 
25  Nylin,  nylin  ny rkky seliäni. 
Piiriin,  piirrin  peukalollani. 
Vein  veren   Yiipurihin. 
Sain  sieltä  monen  tuhannen  mar- 
kan kultapenningin. 
Ostin  sillä  aika  orhin. 
30  Menin  sinne  sisälle. 

Jossa  puut  punassa  loisti. 
Mäki  pellon  karvasena. 
Ovisenä  orjan  luista. 
Sivuseinä  sirkanluiflta, 
:is  Peräseinä  peura nluista, 
Pöytä  kullalla  silattu. 
Penkki  äyrin  penningistä, 
Lavitta  vaskella  valettu, 
l.aattia  veden   vaahtosena. 

.m  Patah'  pähkinäpuista. 
1478.  Parkano.  Alanen  VHjo,n.  22.-80. 

Bydänmaa.    \  ille  Kuusjärvi  n.  25  v. 
Lapsen  loru. 

Tuu,  buu  tupakkirullaa, 
Kuka  miu  käski  Turkuun  tulla? 
■rillin,  tulin  tietäni  myöden, 

Mustan  kissan  jälkiä  myöden, 
s  Löysin  tieltä  kiputtimet, 

K.i|iuttiniet    kankahalta. 
Kuului   kurjen   kuhertavan. 


Käykäämme  käyrälle  vävyksi.    1478—1481. 


433 


Heinäsirkan  hellertävän. 
Otin  kurjen  kiinni 
10  Vein  kurjen  karsinahan. 
Vanha  Eeva  ei  tullut  lypsään, 

Maija  tuli  ja  lypsi. 

Sain  inkkarin  lusikallisen, 

Papin  juhlallisen 
15  Hiiri  meni.  hiukan  maistoi. 

Katti  meni,  kaikki  kaato, 

( >tin  koukun  loukosta. 

Löin  kattia  selkään. 

Vein  katin  Turun  linnaan, 
20  Sain  siitä  hyvän  hinnan. 

Sidlä  katti  tuomittuiin 

Ja  lirun  silmään  laskettihin. 

Vesil.ks.n:o  1567. 

1479.  Pirkkala.    Starck  n.  16*.  —89. 
Eva  Kaisa  Purra,  43  v. 

Kuulin  kurjen  kuikertavan 

niityn  alla  naikertavan; 

Otin  kakkaran  pellosta 

Initin  kurkee  kupuhun. 
5  Panin  kurjen  suittet  suuhun 

päittimet  päähän, 

ajon  kurjella  kotio. 

Nostin  kurjen  karsinaan, 

panin  kauroja  etelien, 
io  ei  tämä  näitä  syönyt. 

Panin  ohria  etehen, 

ei  tämä  näitä  syönyt. 

Panin  rukiita  etehen; 

ei  tämä  näitä  syönyt. 
is  Panin  papuja  etehen. 

ei  tämä  näitäkään  syönyt. 

Panin  nisuja  etehen, 

näitä  tämä  söi  nassutteli 

koko  kapan  kaasutteli. 


20  Panin  Maijan  lypsään, 
ei  tämä  nisiä  lyönnj  t; 

menin   itte,  löysin   nisät 

pitkät    niin    kun    niityn   putket. 

Lypsin  oman  kiuluni  täyteen, 
25  Turun  torven  täyteen, 

pappilan  paatin  täyteen, 

lukkarin  lusikan  täyteen, 

vein  saunan  solkkiselle. 

Hiiri  tuli  maisto  vähän. 
30  tuli  katti,  kaato  kaikki. 

Itku  kuului  Ilmolaan, 

poru  Pohjan  Tornioon, 

valitus  Venäjän  maalle. 
Sahal.ks.  n:ol574. 

1480.  Virrat.    Sievänen  n.  61*. — 13. 
Pirttiniemi.    Fia  Etelä-Niemi,  83  v. 
»Kuulin  kurjen  kuhertavan 
Heinäsuolla  hellertävän    — » 


Enempää  ei  muistanut  kertoja.  Tiesi 
laulun  olleen  pitemmän,  sanoi  äitinsä 
sitä  lasta  tuutiessa  laulaneen. 
[Ks.   numeroita:  1540,  1551,  1557—8, 
1560,  1567.] 

Käykäämme  käyrälle  vävyksi. 
1481.  Karvia.     Kaukamaa  L,  n.   6. 

r19/«  30. 

Ämmänkylä.  Kaisa  Harjukangas, 
80  v.  Pitäjässä  kuulu  lauluntaidos- 
taan,  mikä  ei  sitten  aiheettomaksi 
osoittautunutkaan. 

Pimpuset,  pampuset 
Sotahan  meni. 
Minä  köyhä  kantoja  karsin 
Mettäiii  punaisten  partahilla. 
5  Tulipa  tammi  vastallamme. 
Taittakaamme  tammenoksat, 

28 


434 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Taittakaamme  hirvenoksat, 

Käykäämme  Käyrälle  vävyksi! 

Käyrä  vie  Väkkärälle, 
10  Väkkärä  vesivavoille 

Vesivavot  bylkehille, 

Hylkehet  mustille  kanoille, 

Mustat  kanat  muille  maille, 

Sinisille  maille, 
15  Punaisille  Iliaille. 

Jos  on  kukot  kultakannaksissa. 

Tyttäret  tinasiloissa 

Ja  vanhat  miehet  vaskivöissä. 

Mukulana    opin    vanhemmilta.     Ei 
arkeissa  mitään  ollut. 

Lehden  taittaja. 

1482.  Huittinen.     Hirsikosli    Anna, 
n.  17.      to/3  24. 

Seppä  takoo  viikatetta, 
Mitä    sillä    viikatteella?     Heiniä 
niitetään. 
Mitä  niillä  heinillä?    Lampaitten 

syödä. 
Mitä     niillä     lampailla?      Villoja 

keritä. 
5  Mitä  niillä  villoilla?  Lankaa  keh- 
rätä. 
Mitä  sillä  laiiLrall.!-  Sarkaa  kutoa, 
Mitä  sillä  saralla?    Lapsillen  tak- 
kia. 
Mitä  Lapsilla  takkia?  Lastuja  poi- 

mimaan. 

1483.  Huittinen.  HirsikoskiAnna,n. 

18.  — 12/8  24. 

Kukko  hyppää  koivuun  tans- 
inarulei 


Mitä  siellä  koivussa?  [tansmarolei] 

Lehtiä  noukkimaan  » 

Mitä  niillä  lehdillä?  »> 

6  Kurtuin  B]  ödä  » 

Mitä  niillä  kutuilla?  » 

Lypsetään  maitoo.  » 

Mitä  sillä   maidolla?  » 

Lasten  juoda.  » 

io  Mitä  niillä  lapsilla?  » 

Lastuja  noukkimassa.  i 

Mitä   niillä  lastuilla?  » 

Keitetään  kaffetta.  » 

1484.  Tyrvää.     Kallio    Väinö   n.   3. 

20 ,2  05. 
Hanna   Kallio,   2:!  v      Mp.   Tampe- 
reella. 

Lasten  lauluja. 
1'iuin,  paum,  papin  kello. 

Lukkarin  muorin  Lumikin1  kello, 

Viikatteita  hiotaan. 

Mitä  niillä  viikatteilla? 
5  Heiniä  niitetään. 

Mitä  niillä  heinillä? 

Lampaiden  Byödä. 

Mitä  niillä  lampailla? 

Lapsille  takkia. 
io  Mitä  niillä  lapsilla? 

Lastuja  kantaa. 

Mitä  niillä  lantuilla? 

Kukkoja  paistaa. 

Mitä  niillä  kukoilla? 
ib  Herrojen  syödä. 

Mitä  niillä  herroilla? 
Käräjiä  käymään. 
Mitä  niillä  käräjillä? 
Oikeutta  vaaditaan. 


1484.    '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Lehden  taittaja.     1485—1489. 


435 


1485.  Tyrvää.    Vahala   I".  V,  n.  83. 
-*U12. 

Vammala.    K.  Salo,  4G  v. 

Pukki  hyppäs  pmilnin. 

Mitä  siä  puusa? 

Lehtiä  taittaa. 

Mitä  niillä  lehdillä? 
5  Lehmien  syädä. 

Mitä  niillä  lehmillä? 

Maitoo  lypsää. 

Mitä  sillä  maidolla? 

Lasten  syädä. 
io  Mitä  niillä  lapsilla? 

Lastuja  noukkia. 

Mitä  niillä  lastuilla? 

Padan  alle  pistää. 

Mitä  sillä  padalla? 
x5  Puuroa  keittää. 

Mitä  sillä  puurolla? 

Pöydälle  viädä1. 

Tulkaa  kaikki  syämään! 

1486.  Sahalahti.   Helin  n.  19*.  —03. 

Kysymyksiä. 

Pukki  meni  puuhun 
lehtiä  taittaan. 
Mitä  niillä  lehlillä? 
Kutun1  syälä. 
5  Mitä  sillä  kutulla? 
Maitoo  lypsää. 
Mitä  sillä  mailolla? 
Lapsen  juala. 
Mitä  sillä  lapsella? 
io  Kaukoitä  noukkia. 
Mitä  niillä  kalikoilla? 
Oltta  panna. 
Mitä  sillä  olvella? 
Vaarin  juala. 

1485.  1  vi  e|dä  :  viedä. 

1486.  »  Säkeissä  4,  6,  8,  10,  12  ja 


1487.  Sahat.     Järvinen    N,    n.    30*. 

-53. 

Moltsia. 

Pukki  meni  puuhun 
lehtiä  taittaan, 
Mitä  niillä  lehdillä? 
Kutunkin  Byödä. 
i  Mitä  sillä  kutulla? 
Maitoa  lypsää. 
Mitä  sillä  maidolla? 
Lapsen  syöd.i 

1488.  Kuhmal.  Lindroos  n.  4*.  — 88. 
Haap'saari.  Eräs  40-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.   Muis- 
tiinp.  Tottijärvellä. 

Pukki  meni  puuhun 

lehtiä  taittaan. 

Mitä  niillä  lehlillä? 

Kutun  syölä. 
5  Mitä  sillä  kutulla? 

Maitoo  lypsään. 

Mitä  sillä  mailolla? 

Lapsen  juola. 

Mitä  sillä  lapsella? 
io  Kalikoita  noukkiin. 

Mitä  niillä  kalikoilla? 

Oltta  tehlään. 

Mitä  sillä  olvella? 

Papin  juola. 
ls  Mitä  sillä  papilla? 

Kirkossa  kaymään[!] 

Mitä  sillä  kirkossa? 

Lukeen  ja  laillaan. 

1489.  Kuhmal.  Hcls.  Suom.  Normaali- 
lys.  lconv.:  Lindroos  n.  14*.  — 92. 
Judith  Lindroos,  50  v.,  synt.  Kuh- 

14  on  pieni  alkukirjain. 


436 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


malahden  Haapsaaren  kylässä.    Muis- 
tiinp.  \  esilahdessa. 

Kehtolaulu. 

Pukki  meni  paulani 
lehtiä  taittaa  ii. 
Mitä  niillä   lehdillä? 
Kutun  syillä. 

s  Mitä  sillä  kutulla? 

Maitoo  l\  psää. 

Mitä  sillä  mailolla? 

Liisan  (yleensä)  juola. 

Mitä  sillä   Liisalla? 
10  Kalikoita  noukkii. 

Mitä  niillä  kalikoilla? 

Oltta  tehlääu. 

Mitä  sillä  olvella? 

Papin  juola. 
ie  Mitä  sillä  papilla? 

Kirkossa  käylä? 

Mitä  sillä  kirkossa? 

Lukee  ja  laulaa. 

Läskin  kantaja. 

1490.  Luiki.      Riikonen     n.    13.  — 

Luvian  luodot.  Emäntä  Vesterlund- 
Maanpää,  45  v. 

Tiedän  mä  sen  miehen,  joka 
fläskiä  kannoi. 
Tiedän   mä   sen   koeran,  joka 
puri  sitä  niiest.  joka  fläskiä  kan- 
noi. 
Tiedän  mä  sen  suden,  joka  söi 
s  sen  koeran,  joka  puri  sitä  miest', 
joka  fläskiä  kannoi. 
Tiedän   mä  sen    tangon,  joka 
löi  Ben  sini. 'ii.  joka  s<">i  sm  koeran. 
joka   puri    sitä    miest'    j.n.e. 


1491.    '  Tässä  laulussa  esiintyvät 
sanoissa  niinkuin  »r»  (Mp.  huöm.). 


Tiedän    mä    sen    valun,    joka 

io  poltt  sen   tangon,  joka  löi   sen 

suden,  joka  söi  sen  koeran  j.n.e. 

Tiedän    mä   sen    veden,    joka 

Bammutt'  sen  valun,  joka  poltt' 

sen  tangon,  joka  löi  sen  suden 

j.n.e. 

is      Tiedän    mä    sen    harjan,    joka 

ryyppas  Ben  veden,  joka  sammutt' 

sen  tulen,  joka  poltt"  sen  tangon 

j.n.e. 

Tiedän  mä  sen   karhun,  joka 

murskas  sen  harjan,  joka  ryyp- 

•M  päs   sen    veden,   joka   sammutt' 

sen  tulen  j.n.e. 

Tiedän  mä  sen  piikin,  joka  pist' 

sen    karhun,   joka    murskas   sen 

harjan,  joka  ryyppas  sen  veden 

j.n.e. 

Tiedän  mä  sm  sepän,  joka  teki 

25  sen  piikin,  joka  pist'  sen  karhun, 

joka  murskas  sen   härjän  j.n.e. 

Tiedän  mä  sen   nuoran,  joka 

hirtt'  sen  sepän,  joka  teki  sen 

piikin,  joka  pist  sen  karhun  j.n.e. 

so      Tiedän   mä   sen   huoran   joka 

punoi  sen  nuoran,  joka  hirtt'  Ben 

sepän,  joka  tek'  sen  piikin,  joka 

pist'   sen   karhun,  joka   murskas 

sen    härjän.    joka    ryyppas'    sen 

35  veden,  joka  sammutt'  sen  valun, 

joka  poltt'  sen  tangon,  joka  löi 

sen  suden,  joka  söi  sen  koeran. 

joka  puri  sitä  miest.  joka  fläskiä 

kannoi. 

1491.  Kulina.    Jäkälä   n.  45.    —92. 

Tiädä1  mää  se  miähe, 

»d»-kirjaimet  lausutaan  jotenkin   kaikuu 


Läskin  kantaja.    1491. 


437 


Ko  fläskin  kannoi. 
»         »  » 

Tiädän  mää  se  koira, 
ko  puri  stä  miästä. 
5  ko  fläskin  kannoi. 
»        »  » 

Tiädä  mää  se  sude, 
ko2  söi  sen  koiran, 
ko  puri  stä  miästä, 
ko  fläskin  kannoi. 
»        »  » 

io     Tiädä  mää  se  tangon, 
ko  löi  sen  suden, 
ko  söi  sen  koiran, 
ko  puri  stä  miästä, 
ko  fläskin  kannoi. 
»        »  » 

15      Tiädä  mää  se  valun, 
ko  poltt  sen  tangon, 
ko  löi  sen  suden, 
ko  söi  sen  koiran, 
ko  puri  stä  miästä, 
20  ko  fläskin  kannoi. 
»        »  » 

Tiädä  mää  se  vede, 
ko  sammutt  se  valu, 
ko  poltt  sen  tangon, 
ko  löi  sen  suden, 
25  ko  söi  sen  koiran, 
ko  puri  stä  miästä, 
ko  fläskin  kannoi. 
»         »  » 

Tiädä  mää  se  härjä, 
ko  joi  sen  veden, 
30  ko  sammutt  se  valu, 
ko  poltt  sen  tangon, 
ko  löi  sen  suden, 
ko  söi  sen  koiran, 


ko  puri  stä  miästä, 
35  ko  fläskin  kannoi. 
»        »  » 

Tiädä  mää  se  keihää, 
ko  pist  se  härä, 
ko  joi  sen  vede, 
ko  sammutt  se  valu, 
40  ko  poltt  sen  tangon, 
ko  löi  sen  suden, 
ko  söi  sen  koiran, 
ko  puri  stä  miästä, 
ko  fläskin  kannoi. 
»         »  » 

45      Tiädä  mää  se  sepä, 
ko  terott  se  keihää, 
ko  pist  se  härä, 
ko  joi  se  vede, 
ko  sammutt  se  valu, 

50  ko  poltt  sen  tangon, 
ko  löi  sen  suden, 
ko  söi  sen  koiran, 
ko  puri  stä  miästä, 
ko  fläskin  kannoi, 
»         »  » 

55     Tiädä  mää  se  papi, 
ko  hautas  se  sepä, 
ko  terott  se  keihää, 
ko  pist  se  härä, 
ko  joi  sen  veden, 

60  ko  sammutt  se  valu, 
ko  poltt  sen  tangon, 
ko  löi  sen  suden, 
ko  söi  sen  koiran, 
ko  puri  stä  miästä, 

65  ko  fläskin  kannoi, 
ko  fläskin  kannoi, 
ko  fläskin  kannoi. 


2  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


438 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


1492.  Noormarkku.   Koskilahti  n.  26. 

-10/.04. 
Näin  mä  sen  miähen,  ko  fläskii  kanto. 

Näin  mä  sen  miähen,  ko  fläskii 

kunto. 

Näin  mä  sen  koiran,  ko  puri  sitä 

miästä.  ko  fläskii  kanto. 

Näin  mä  [sen]  suöen,  ko  söi 

sen  koiran,  ko  puri  sitä  miästä, 
ko  fläskii  kanto. 
6  Näin  mä  sen  tangon,  ko  löi  sitä 
sutta,  ko  söi  sen  koiran,  [ko]  puri 
sitä    miästä,    ko    fläskii    kanto. 
Näin  mä  sen  valkeen,  ko  poltti 
sen  tangon,  ko  löi  sitä  sutta,  ko  j 
io  soisen  koiran,  ko  puri  sitä  miästä, 
ko  fläskii  kanto. 
Näin  mä  sen  veöen,  ko  sammutti 
sen  valkeen,  ko  poltti  sen  tangon, 
[ko]    löi   sitä    sutta,   ko   söi   sen 
koiran,  ko  puri  sitä   miästä,  ko 
fläskii  kanto. 
15      Näin  mä  sen  härrään,  ko  joi 
sen  veöen,  ko  sammutti  sen  val- 
keen, ko  poltti  sen  tangon,  ko 
löi  sitä  sutta,  ko  söi  sen  koiran. 
ko   puri1  sitä  miästä.   ko   fläskii 

kanto. 
20      Näin  mä  sen  pyssyn,  ko  ammut- 
tiin se  härkä,  ko  joi  sen  veöen, 
ko    sammutti    sen    valkeen,    ko 
poltti  sen  tangon  ko  löi  sitä  sutta, 
ko  söi  sen  koiran,  ko  puri  sitä 
miästä,  ko  fläskii  kanto. 
as     Näin  mä  sen  sepän,  ko  tako  sen 
pyssyn,  ko  ammuttiin  se  härkä, 
ko  joi  sen  veöen,  ko  sammutti 
n  valkeen,  ko  poltti  sen  tangon' 


ko  löi  sitä  sutta,  k<>  soisen  koiran, 
m  ko    puri    sitä    miästä,    ko    fläskii 

kanto. 
Näin  mä  sen  naaran,  ko  hirtet- 
tiin se  seppä,  ko  tako  sen  pyssyn. 
ko  ammuttiin  se  härkä,  ko  joi 
sen  veöen,  ko  sammutti  sen  val- 
35  keen,  ko  poltti  sen  tangon,  ko 
löi  sitä  sutta,  ko  söi  sen  koiran. 
ko   puri   sitä    miästä,   ko   fläskii 

kanto. 

Näin  mä  sen  hiiren,  ko  söi  sen 

nuaran,   ko    hirtettiin   se   seppä. 

40  ko  tako  sen  pyssyn,  ko  ammuttiin 

se  härkä,  ko  joi  sen  veöen,  ko 

sammutti  sen  valkeen,  ko  poltti 

sen  tangon,  ko  löi  sitä  sutta,  ko 

Böi  sen  koiran,  ko  puri  sitä  miästä, 

ko  fläskii  kanto. 

45      Ja  minä  tapoin  sen  hiiren,  ko 

söi  sen   nuaran.   ko  hirtettiin  se 

seppä,  ko  tako  sen  pyssyn,  ko 

ammuttiin  se  härkä,  ko  joi  sen 

veöen.  ko  sammutti  sen  valkeen, 

m  ko  poltti  sen  tangon,  ko  löi  sitä 

sutta,  ko  söi  sen  koiran,  ko  puri 

sitä  miästä  ko  fläskii  kanto,  ko 

fläskii  kanto. 

1493.  Huittinen.     Hirsikoski   Annu. 

n.  19.    -183/3  24. 

Tiäininä  sen  miähen  ko  pläskin 

kannon. 

Tiämmä  sen  koiran,  ko  puri  sitä 

miästä.  ko  pläskin  kannon. 

Tiämmä  sen  suden,  ko  söi  Ben 

koiran,   ko   puri   sitä  miästä,  ko 

pläskin  k. mnon 


1492.     '   koiran  *ko*  puri  :  k.  k.  |>. 


Läskin  kantaja.  1493 — 1495. 


439 


5  Tiämmä  sm  tangon,  ko  löi  sen 

suden,  ko  söi  j.n.e. 

Tiämmä  sen   valkeen,   ko   poltti 

sen  tangon,  ko  löi  sen  suden  j.n.e. 

Tiämmä  sen  veden,  ko  sammutti 

sen  valkeen,  ko  poltti  j.n.e. 

Tiämmä  sen  harjan,  ko  ryyppäs 

io  sen   veden,    ko    sammutti   j.n.e. 

Tiämmä  sen  karhun1,  ko   tappo 

sen  harjan  j.n.e. 

Tiämmä   sen    keihään,    ko    pisti 

sen  karhun,  ko  tappo  j.n.e. 

Tiämmä  sen  sepän,  ko  terotti  sen 

keihään,  ko  pisti  j.n.e. 

Tiämmä  sen  papin,  ko  siunas  sen 

15  sepän,  ko  terotti  sen  keihään  j.n.e. 

1494.   Tyrräii.  Ojansuu  H.  A,  n.  33. 
—00. 

Anna  Stiina  Iisakintytär,  66  v. 

Näjim  minä  sem  miähei)   ku 

fläskin.  kanno, 

Ja  näjim  minä  sei)  koira i]  kun  puri 

sitä   miästä   kun   fläskin  kannoi. 

Ja  näjim  minä  sen  suren  kun  söi 

s  st'i|  koiran  kun  puri  sitä  m[iestä] 

k[un]  f[läskin]  k[annoi], 

Ja  näjim  minä  sen  tanko  n  kul1 

löi  sitä  sutta  kuu  söi  sen.  koirran 

j.n.e. 

Näjim   minä  sev  valkeen  kun2 

poltti  sen.  taiikou  kul  löi  sitä  sutta 

j.n.e. 
io     Ja  näjim  minä  sev  veren  kun 


sammutti  sev  valkeen.  kun  poltti 

sen  tankon  j.n.e. 

Ja  näjim  minä  se  härjäi]  ku 

ryyppäs  sev  veren  etc. 

Ja    näjim    minä    sei]    keihään 

kum  pisti  se  harjan  ku  etc. 

Ja  näjim  minä  sen  sepän,  kun 

tako  sen.  keihään  kum  etc. 

15     Ja  näjim  minä  sem  pirun  kur 

ripitti  sen  sepän. 

Näjim   minä  sei|   kukon   kun 
niäli3  sem  pirun  etc. 
Loppu. 

1495.  Mouhijärvi.    Järvinen    n.    27. 
—53. 

Minä  tielän  sen  koeran. 
Kon  puri  sitä  miestä', 
(kon  pläskin  kanto). 
Minä  tielän  sen  sulen, 
5  Kon  söi  sen  koeran, 
Kon  puri  sitä  miestä,  kon  pläskin 

kanto. 
Minä  tielän  sen  tangon1, 
Kon  löi  sitä  sutta, 
Kon  söi  sen  koeran. 
io  Kon  puri  sitä  miestä,  kon  pläskin 

kanto. 
Minä  tielän  sen  valkeen, 
Kon  poltti  sen  tangon, 
Kon  löi  sitä  sutta  j.n.e. 
Minä  tielän  sen  velen, 
15  Kon  sammutti  sen  valkeen, 
Kon  poltti  sen  tangon,  j.n.e. 
Minä  tielän  sen  harjan, 


1493.  »  imiehenl  ko  :  k.  k. 

1494.  »  ku|n|  :  ku/.  —  -  ku| 

1495.  l  tanikion  :  tan»on. 


kun.  —  3  ni|e|li  :  uiöli. 


440 


\  iih<iy tyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kun  ryyppää  Ben  velen, 
Kon  sammutti  sen  valkeen  j.n.e. 
20     Minä  tielän  sen  karhun, 

Kon  mursi  sen  härjän, 

Kmi  ryyppää  sen  velen  j.n.e. 

Minä  tielän  sen  kriliän, 
Kon  pi-,ti  sen  karhiin. 
25  Kon  mursi  sen  liärjän  j.n.e. 

Minä  tielän  sen  sepän. 
Kon  terotti  sen  keihän. 
Kon  pisti  sen  karhun  j.n.e. 

Minä  tielän  se   pirun. 
30  Kon  vei  sen  sepän. 

Kon  terotti  sen  keihän  j.n.e. 

Minä   tielän  sen  vuoren. 
Kusa  asuu  se  piru. 

Ken  vei  sen  sepän, 

35  Kon  terotti  sen  keihän, 

Kon  pisti  sen  karhun. 

Kon  mursi  sen  harjan, 

Kon  ryyppää  sen  velen, 

Kon  sammutti  sen  va Ikeen, 

40  Kon  poltti  sen  tangon, 

Kon  löi  sitä  suita. 

Kon  söi  sen  koeran, 

Kon  puri  sitä  miestä. 

Kmi  pläskin  kanto. 

1496.  Hämeenkyrö.    Nyberg   \'ni.  n. 
185.  —12. 
Herttuala.    Kustaava  Pihlaja,  76  v. 

Minä  tunsin  sen   miehen,  kun 

]i!askin  kanto. 

Minä  tunsin  sen  koiran,  kun  puri 

sitä  miestä,  kun  pläskin  kanto. 


1496.     '  joka  *SÖi*  :  j. 

-6 1 1  ti  1 1  valkeeu  :  v.  — ' 


s.  — » |v|en 


Minä   tunsin  sen  BUren,  joka  söi 
5  sen  koiran,  joka  puri  sitä  miestä, 
ku  pläskin  kanto. 
Minä  tunsin  sen  tankon.  joka  löi 
sen   suren,  joka   soi1  sen    koiran. 
joka  j.n.e. 
Minä  nain  sen  valkeen,  joka  poltti 
sen    lankun,   joka    löi  sen   suren. 
joka  j.n.e. 
io  Minä  näin  sen2  velen,  joka  Bam- 
nmtti  sen  valkeen,  joka  poltti  Ben 
tankon  J.n.e. 
Minä  näin  sen  härän,  joka  ryyp- 
pää sen  velen,  joka  sammutti  sen 
valkeen.  joka  j.n.e. 
Minä  näin  sen  puukon,  joka  tappo 
is  sen    härän*,   joka    ryyppää    sen 

Velell.    j.n.e. 

Minä  tunsin  Ben  sepän,  joka  tako 
sen  puukon,  joka  tappo  sen  Ila- 
riin4, joka  ryyppäs  sen  velen, 
joka  sammutti  sen  valkeen5.  joka 
20  poltti  sen  tankon,  joka  löi  Ben 
suren,  joka  söi*  Ben  kmran.  joka 
puri    sitä,    miestä,    ku    pläskin 

kanto. 

Jumalan  tauti  tappo  sen  BCpän, 

ja    heitti    ikkunasta    ulos.    että 

kontit  roikahti. 

1497.  Ruovesi.      PcAdcmi    (BMMY: 

l!i  iiiholmin  kolc.  35  —42l  —  sama: 
99  siv.  49*.) 

Läskin  kantaja. 

Minä  tiedän  Ben  miehen 

sen.  —  '  Im  m1. m  :  haran.  —  *  hara  i   i  hft- 


1497.    •  Kirjoiteltu    vanhalle   kuluneelle   paperille   niteeseen     Seuraleikkejä», 
sivunumero  puuttuu.  —  *  |miehen|  :  *veden*.  —  *  |tappo|  :  *pisti*. 


Mikä  kirkko?  —  Ryssän  kirkko.    1497—1 198. 


441 


kun  kUkiä  kanto. 

Minä  tiedän  sen  koiran 

kun  puri  sitä  miestä, 
5  kun  läskiä  kanto. 

Minä  tiedän  sen  suden, 

kun  söi  sen  koiran. 

kun  puri  Bitä  miestä 

kun  läskiä  kanto. 
10  Minä  tied[än]  sen  tangon 

kun  tappo  sen  suden, 

kun  söi  sen  koiran. 

kun  puri  sila  miestä, 

kun  läskiä  kanto, 
is  Minä  tiedän  tiedän[!|  sen  valkeen, 

kun  polti  sen  tangon, 

kun  tappo  sen  suden, 

kun  söi  sen  koiran. 

kun  puri  sitä  miestä 
20  kun  läskiä  kanto. 

Minä  tiedän  sen  veden2 

kun  sammutti  sen  valkeen, 

kun  polti  sen  tangon, 

kun  tappoi  sen  suden, 
25  kun  söi  sen  koiran 

kun  puri  sitä  miestä 

joka  läskiä  kanto. 

Minä  tiedän  härän 

kun  ryyppäs  sen  veden 

30  Minä  tiedän  sen  karhun 
kun  mursi  sen  harjan 

Minä  tiedän  sen  keihään 
kun  pisti3  sen  karhun 

Sepän,  kun  tako  sen  keihään 

35  vuoren,  kussa  asu  se  seppä, 
kun  tako  sen  kejhään 


hiiren,  kun  kaaputti  sen  vuoren, 
kuss  ;isu  se  seppä 

kissan  kun  söi  sen  hiiren, 
40  kum  [!]  kaaputti  sen  vuoren 

Leikiteltiin  sillä  tapaa,  että,  jokuu 
joukosta  henkensä  vetämättä,  laski 
tämän  pitkän  lorun. 

Mikä  kirkko?  —  Ryssän  kirkko. 

1498.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2294. 
—11. 
Männistö.    Mikko  Sulonen,  23  v. 

Lasten  loru. 

Mennääs  kirkkoon. 

Mihen     kirk[kloon?    —    Ryssän 

kirkkoon. 

Minkä  ryssän?  —  Papuryssän. 

Mikä  papu?  -  -  Härkipapu. 
5  Mikä  härkä?  -  -  Puhvelihärkä. 

Mikä  puhveli?   -      Vaunun  puh- 
veli. 

Mikä  vaunu?  -  -  Väkivaunu. 

Mikä  väki?  —  Ruakaväki. 

Mikä  ruaka?   -  -  Kaaliruaka. 
io  Mikä  kaali?  -  -  Keräkaali. 

Mikä  kerä?  -  -  Lankakerä. 

Mikä  lanka?  -  -  Suutarin  lanka. 

Mikä  suutari?  -  -  Rajasuutari. 

Mikä  raja?   -  -  Kenkäraja. 
ii  Mikä  kenkä':'      -  Hevosenkenkä. 

Mikä  hevonen?  —  Sontahevonen. 

Mikä  sonta?  -  -  Karjansonta. 

Mikä  karja?    -  Siipikarja. 

Mikä  siipi?         Linnunsiipi. 
20  Mikä  lintu?  —  Harakka. 

Mikä  harakka?  —  Paskaharakka. 


Yiihdytyslauluja  ja  rauita  lasten  runoja. 


Mikä  paska?  Onnisen  paska. 
Mikä  ihminen?  -  Vaimoihminen. 
.Mikä  vaimo?  —  Ole  vai! 

1499.  Huittinen.    Vihervaara  n.  420. 
—09. 

Jokioisten  Latovainio,  Martti  Luiki 
Kuullut  eräältä  huittislaiselta. 

Lasten  loru. 

Mikä  kuivu?  Asekoivu. 

Mikä  ase?  Sota-ase. 

Mikä  sota?  Nuijasota. 

Mikä  nuija?  Kukkanmija. 
5  Mikä  kokkar?  Savenkokkar. 

Mikä  savi?  Tinasavi. 

Mikä  tina?  Nappitina. 

Mikä  nappi?  Räätälinnappi. 

Mikä  räätäli?  Vällyräätäli. 
io  Mikä  välly?   Reki  välly. 

Mika  reki?   Kirkkorcki. 

Mikä  kirkko?  Ryssänkirkko. 

Mikä  ryssä?  Papuryssä. 

Mikä  papu?  Härkipapu. 
n  Mikä  härkä?  Pufielihärkä. 

Mikä  puffeli?  Vaiinnnpuffeli. 

Mika  raunu?  Sika vaunu. 

Mikä  sika?  Mettäsika. 

Mikä  mettä?  Koivumettä. 

1500.  PunLnliiiilioi.      Moisio    n.    4. 
—10. 

Haviokoski.   Suutari  Hakcnberg,  n. 
70  v. 

Mies,  mikä  mies':' 
Rajamies1.  Mikä  raja? 
Kenkäraja.  Mikä  kenkä? 

Hevoskenkä.  Mikä  hevos? 


5  Sotahevos.  Mika  sota? 
Nuijasota.  Mikä  nuija? 
Kokkarnuija.   Mikä  kokkar? 
Peltokokkar.  Mikä  pelto? 

Heinäpelto.  Mikä  heinä? 
io  Kastelleina.   Mikä  kaste? 

Vesikaste  Mikä  vesi? 

Lämmin  vesi.  Mikä  lämmin? 

Saunan  lämmin.    Mikä  sauna? 

Kylpysauna.  Mikä  kylpy? 
i  i  Mieskylpy.  Mikä  mies? 

Sotamies.  Mikä  sota? 

Nuijasota,    j.n.e. 

1501.  Lempäälä.    Vihervaaran.  4308. 
—13. 

Minä  menen  kirkkoon. 
Minkä     kirkkoon?     Kyssäänkirk- 

koon. 
Mikä  ryssä?  Papuryssä. 
Mikä  papu?  Härkäpapu, 
5  Mikä  härkä?  Pulivelihärkä. 
Mikä  puhveli?  Vaunun  puhveli. 
Mikä  vaunu?  Tavaravaunu. 
Mikä  tavara?  Ruoka  tavata. 
Mikä  ruoka?  Sianrnoka. 
m  Mikä  Sika?   Metsäsika. 
Mikä   metsä0    Koivumettä. 
Mikä  koivu?  Asekoivu. 
Mikä  ase?  Sota-ase. 

Mikä   BOta?    Nuijasota. 
i5  Mikä  nuija?   Kokkarenuija1. 

Mikä  kokkare?  Savikokkare, 

Mikä  Bavi?  Tinasavi. 

Mikä  tina0  Nappitina. 

Mikä  oappi?  Ryijynnappi. 
i>n  Mika  ryijy0   Kekirym  . 


1500.  i  |r|ajamiea  :  Rajamies. 

1501.  J  Kokarenuija  :  Kok/tarenuija.  — 2  J.  n.  e.  |p.|  :  J.  n.  e. 


Mika  on  yks?    1501—1503. 


443 


Mikä  reki?  Kirkkoreki. 

Mikä  kirkko?  Ryssänkirkko  j.n.e.2 


90. 


hevosenkengäss. 


Mikä  on  yks? 

1502.  Pori.    Tuomi  n.  56. 
Mikko  Ekqvist,  49  v. 
Mikä  yks? 

Yks  Jumala. 

Mikä  kaks? 

Kaks  silmää  pääs. 
e  Mikä  koi? 

Koi  jalkaa  padall. 

Mikä  neljä? 

Neljä  nänniä  lehmäll. 

Mikä  viis? 
io  Viis  sormee  kädess. 

Mikä  kuus? 

Kuus   naulaa 

Miika  seittemän? 

Seittemän  tähtee  seulasess. 
15  Mikä  kahdeksan? 

Kahdeksan  äyrii  markass. 

Mikä  yhdeksän? 

Yhdeksän  kertaa  kläpätään. 

Mikä  kymmenen? 
äo  Kymmenen   käskyy    laiss? 


1503.  Merikarvia.   Roslin  il/,  n.  2  a. 
—88. 
Karoliina  Ahlroth,  '.:>  v. 

Yuorolaulua. 

Sano  sinä  minulle, 
Minä1  kysyn  sinulta: 
Mikä  on  yksy 
Yks'  Herra  Kristus,  joka 
5  Hallitsee  taivaan, 


Meren  ja  maan. 

Sano  sinä  minulle, 

Minä  kysyn  sinulta: 

Mikä  on  kaks'? 
io  Kaks'  Mooseksen  laulua, 

Yks'  Herra  Kristus,  joka 

Hallitse»  taivaan. 

Meren  ja  maan. 

Sano  sinä  minulle, 
15  Minä  kysyn  -multa: 

Mikä  on  kolm'? 

Kolm'  patriarkkaa. 

Kaks'  Mooseksen  taulua, 

Yks'  m. m. 
20  Sano  sinä  minulle, 

Minä  kysyn  sinulta: 

Mikä  on  neljä? 

Neljä  evankelistaata. 

Kolm'  patriarkkaa, 
25  Kaks'  m. m. 

Sano  sinä  minulle, 

Minä  kysyn  sinulta: 

Mikä  on  viis'? 

Viis  pyhää2  kirjaa, 
30  Neljä  evankelistaa, 

Kolm'  m. m. 

Sano  sinä  minuulle, 

Minä  kysyn  sinulta: 

Mikä  on  kuus? 
35  Kuus'  kivikruusia 

Vedellä  täytetty, 

Viinaksi  muutettu, 

Kanelian3  Kaanaa.-^' 

Kaanaan  häiss', 
m  Viis  pyhää  kirjaa, 

Neljä  ni.iii. 

Sano  sinä  minulle, 


I50:i. 
Mp.  huom. 


Sinä   Minä  :  M.  — 2  Viisi  Mooseksen  kirjaa.     Mp.  huom.  —  *  Galilean. 


4'.4 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Minä  kysyn  sinulta: 

Mikä  on  Beitsemän? 
45  Seitsemän  armoa4, 

Kuus  kivikrnusia. 

Vedellä  täytetty,  mm. 

Sano  sinä  minulle, 

Minä  kysyn  sinulla: 
60  Mikä  on  kahdeksan? 

Kahdeksan  armolahjaa5, 

Seitsemän  armoa, 

Kuus'  m.m. 

Sano  sinä  minulle, 

55  Minä  kysyn  sinulta: 

Mikä  mi  yhdeksän? 

Yhdeksän  enkeliä6. 

Taivaan  kuoriSB*' 

Kahdeksan  armolahjaa, 
6o  Seitsemän  m.m. 

Sano  sinä  minulle, 

Minä  kysyn  sinulta: 

Mikä  on  kymmenen? 

Kymmenen  käskyä, 
es  Jumalan  laiss', 

Yhdeksän  enkeliä, 

Taivaan  m.m. 

Sano  sinä  minulle, 

Minä  kysyn  sinulta: 
to  Mikä  on  yks'toista? 

Yks'toista  yhteenpantu, 

Kymmenen  käskyä. 

Jumalan  laiss1  m.  m. 

Sano  sinä  minulle, 
75  Minä  kysyn  sinulla: 

Mikä  On  kastoista? 

Kaks'toista  apostolia, 

Yks'toista  yhteenpantu, 


K\  mmenen  käskyä, 
80  Jumalan  laiss'8 
Yhdeksän  enkeliä, 

Taivaan   kuoriss' 

Kahdeksan  armolahjaa, 

Seitsemän  armoa, 
85  Kuus  kivikrnusia. 

Vedellä  täytetty 

Viinaksi  muutettu, 

Kanelia  n    Kaanaass". 

Kaanaan  häis', 
90  Viis'  pyhää  kirjaa, 

Neljä  evankelista, i. 

Kolm'  patriarkkaa, 

Kaks'  Mooseksen  taulua, 

Yks'   Herra   Kristus,  joka 
95  Hallitsee  taivaan, 

Meren  ja  maan. 


1504.  Alastaro.    Vihervaara  n.  1324. 
—11. 

Mikä  on  ensimmäinen  tosi?  — 

Saulii  pisti  silmään. 

Mikä  on   toinen   tosi.    —   Kaks 

silmää  pääsä. 

Mikä  on  kolmas  tosi.      -  Kolme 

konttia  paininsa. 

Mikä   on    neljäs    tosi.  Neljä 

mammaa  (utaretta)  lehmällä. 

5  Mikä  on  viires  tosi.  —  Viis  sormia 

kari 
Mikä   on   kuures   tosi.    —   Kuus 
läpeä  hevosen  kenkäsä. 
Mikä  on  seittemäa  tosi.  —  Seitte- 

uiau   lähtee   (  Ma  vasa. 


*  Seitst-man    henkeä.    Uni    K    Mp.  Imom.  —  *   Kahdeksan  autuutta  P.    mieat, 
sun.  Bv.  Mp.h.  —  *  [lm.  k.  Mp.  huom.  —  '  Kuoria  :  kuoris.?.  —  8  lais  :  laiss. 


Mikä  on  yks?    1505—1508. 


445 


1505.  Alastaro.    Vihervaara  n.  1193. 
—11. 

Mikä  on  ensimmäinen  tosi? 

Sauhu  pisti  silmään. 

Mikä  on   toinen  tosi?  Kaks 

silmää  pääsä. 

Mikä  on  kolmas  tosi?  —  Kolme 

säätä  köyresä. 

Mikä   on    neljäs   tosi?  Neljä 

mammaa  lehmällä. 

(mammaa.  =  utaretta). 

s  Mikä  on  viires  tosi?  —  Viis  sormee 

käresä. 
Mikä  on  kuures  tosi?  —  Kuus 
läpiä  hevosen  kenkäsä. 
Mikä  on  seittemäs  tosi?  —  Seitte- 
män  tähtee  seulasessa. 
Mikä  on  kahreksas  tosi-    -  Kah- 
reksan  äyriä  markasa. 
Mikä  on  yhreksen  tosi?  —  Yhrek- 
sän  kertaa  kläpätään. 
io  Mikä  on  kymmenes  tosi.  —  Kym- 
menen kappaa  karpiosa. 

1506.  Huittinen.    Numminen  n.  435. 
—17. 

Fanny  Ulvio. 

Mikä  ensimäinen  tosi  on? 
Sauhu  pisti  silmään. 
Toinen:  kaksi  silmää  päässä, 
Kolmas:  kolme  säätä  köydessä, 
5  Neljäs1:  neljä  mammaa  lehmällä, 
Viides:  viisi  sormea  kädessä, 
Kuudes:    kuus    naulaa    hevosen 

kengässä, 
Seitsemäs:  Seitsemän  tähteä  seu- 
lasessa2, 


Kahdeksas:  ,s  äyriä  markassa, 
io  Yhdeksäs:  '.)  kertaa  kläpätään, 
Kymmenes:  10  kappaa  karpiossa. 

1507.  Tyrvää.   Ojansuu  n.  1  a.  — 89. 
Mikäon  yks?  Yks  silmä  kirveesä. 

Mitä  on  kaks?  Kaks  silmää  pääsä. 
[Mitä  on]  kolme?1  Kolme  jalkaa 

rukilla. 
[Mitä  on]  neljä?  Neljä  mammaa 

lehmällä, 
s  [Mitä  on]  viis?  Viis  sormee  kä- 
dessä. 
[Mitä  on]  kuus?  Kuus  läpee  hevo- 
sen kengäsä. 
[Mitä  on]  seittemän?  Seitteinä  n 
tähtee  Otavassa 
[Mitä  on]  kahdeksan?  Kahdeksan 
yötä  jakoaikaa 
[Mitä  on]  yhdeksän?    Yhdeksän 
äyriä  markasa. 
io  [Mitä  on]  kymmenen?  Kymmenen 
kappaa  karpiosa. 

1508.  Mouhijärvi.     Järvinen  n.  29. 
—53. 

»Kalilean  häälaulu*. 

Yks  on  ainoa  Herra,  Jumal, 
Joka  hallittee  yli  maan  ja  tai- 
vaan. 
Kaks  Kaneleaa, 
Yks  on  ainoa  Herra,  Jumal. 
5  Joka  hallittee  yli  maan  ja   tai- 
vaan. 
Kolmi  Patriarkkaa, 
Kaks  Kanelaa, 


1506.  *  Säkeissä  5 — 11  pieni  alkukirjain. — 2  seulase  [e  |sa  :  seulasessa. 

1507.  1  kol|ol|me:  k. 


446 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Yks  ainoa  j.n.e. 
Neljä  Evankelistaa, 
10  Kolm  Patriarkkaa. 

Kaks  Kaneleaa  j.n.e. 
Viis  Mosrksen-kirjaa, 

Neljä  Evankelistaa, 

Kolin  j.n.e. 
i5      Kuusi  kivikruusii 

vedellä  täytetty 

viinaksi  muutettu1 

Viis  Moseksen-kirjaa, 

Neljä  j.n.e. 
io      Seitsemiin  hengen  lahjani 

Kuusi  kivikruusii. 

Viis  j.n.e. 

Kahleksan  autuutta2, 

Seittemän  hengen  lahjat, 
25  Kuus  j.n.e. 

Yhleksän  Enkelitten-kuoria . 

Kahleksen  autuutta. 

Seittemän  j.n.e. 

Kymmänen  taevaan   kauneus, 
ao  Yhleksän   Enkelittcn  kuoria, 

Kahleksan  autuutta, 

Seittemän  hengen  lahjat, 

Kuusi  kivikruusii. 

Vedellä*  täytetty. 
35  Viinaksi  muutettu, 

Viis  Moseksen-kirjaa, 

Neljä  Evankelistaa. 

Kolin'  Patriarkkaa, 

Kaks'  Kaneleaa, 
40  Yks  on  ainoa  Herra,  Jumal, 

Joka    hallitsee    yli    maan    ja    tai- 
vaan. 


1508  a.    Lempäälä.     Helin  Olga,  n. 
15.    —21  —22. 
Kalle  Helin,  6o  v. 
Mikä  yks? 

Y"ks'  silmä  tontulla. 

Mikä  kaks? 

Kaks'  silmää  päässäs. 
s  Mikä  kolme? 

Kolme  ristintähteä. 

Mikä  neljä? 

Neljä  nunnua  lehmällä. 

Mikä  viis? 
io  Viis'  sormea  kädessäs. 

Mikä  kuus? 

Kuus  läpee  hevosenkengässä. 

Mikä  seitsemän? 

Seitsemän  tähteä  Otavassa, 
is  Mikä  kahdeksan? 

Kahdeksan  äyriä  markassa. 

Mikä  yhdeksän? 

Yhdeksän  tuumaa  vaaksan  mitta. 

Mikä  kymmenen? 
20  Kymmenen  kappaa  karpiossa. 

Mikä  ykstoista? 

Ykstoista  yötä  jakoaikaa. 

Mikä  kakstoista? 

Kakstoista  lajin  lautamiestä 
25  eikä  yhtään  laitamiestä. 


Mikä  tuolla  kaukaa  näkyy 

1509.  Virrat.    Palaani  n.  70*.  —52. 

Mikä  tuolta  kaukaa  näkyy? 
Kirkko  tuolta  kaukaa  näkyy. 


1508.     "  s-ikeet   16   ja    V, 
Vedellä  :  \ . 


r.    kirjoitettu. — *  autuutt|u   :  autuutta. —*  |VUm| 


Onnimanni.    15oy — 1513. 


447 


Mikä  kirkon  sisällä  on? 
Arkku  kirkon  sisällä  on, 
b  Mikä  arkun  sisällä  on? 
Jesus  arkun  sisällä  on. 
Mikä  Jesuksen  kädessä? 
Toosa  Jesuksen  kädessä, 
Mikä  toosan  sisällä  on? 
10  Puna  non  makaa   mansikka. 

Onnimanni. 

1510.  Siikainen.    Oksanen  Katri,  n. 
32.  —30. 

Salon  vanhalta  emännältä  76  v. 

/  astenloru. 
Olim^minä  ennen  enttamanni 

enttamannista  matias 

matiaksesta  mätapullö 

mätapöllöstä  pöperö 
5  pöperöstö  pöutäiii]ki 

pöutärii)Gistä  ripakka 

ripaksata  rintasolki 

rintasoljesta  sorijas 

sorijaksesta  s<  irmuskimppu 
io  sormuskimpusta  kipenä 

kipenästä  kirjainmerkki 

kirjammerkistä  meteli 

metelistä  meidän  herra 

meiöän  herrasta  hevone 
io  hevosesta  heinärroki 

heinäfrestä  tuäörreki 

tiiäörrestä  takareki 

takarestä  vanha  ämmä. 

1511.  Oripää.     Vihervaara    n.    3322. 
—11. 

Oripään    kylä.     Miina    Heikint ytär, 
56  v. 

Lynn/luku. 

Hiiri,   hiiri,    hinkaan   rakkoon 


Katti,    katti,    kankaan   rakkoon! 
Katista  kassoo  kauramanni, 
Kauramannista  majuri, 
a  Majurista   mantapöllö, 

Mantapöllöstä  pöytärinki, 

Pöytärinkistä  ituri. 
Kurista  rintasi. Iki. 
Rintasoljesta  kipinä, 
io  Kipinästä  kirkontorni. 

Kirkontornista  toukon  loukon. 

1512.  Satakunta?    Tamminen  n.  12. 
—85. 

Hiiri,  hiiri,  hiukan  rakoon. 

Katti,  katti,  kankaan  rakoon. 

Katista    kasvaa   kauramanni, 

Kauramannista    maturi, 
5  Maturista  maitopyörä, 

Maitopyörästa'  pötyri, 

Pötyristä  pöytärinki, 

Pöytäringistä  rituri, 

Riturista  rintasolki, 
io  Rintasoljesta  soturi. 

Soturista  sormuskimppu, 

Sormuskimpusta  kipinä, 

Kipinästä  kirkontorni. 

Kirkontornista  mustakatti  kolia, 
is  Joko  ollaan? 

Pois  edestä  ja  takaa! 

joka  takana  makaa, 

saa  kymmenen  silmää  peittää. 

1513.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2343. 
—11. 

Sikilä.    Vilho  Vieno,  45  v. 

Olin  minä  Onnimanni, 
Onnimannista  matikka. 
Matikasta  maitopyärä, 
Maitopyärästä  pöperö, 


it48 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


5  Pöperöstä  pöytärinki, 

l'-\  tarinkistä  rimake, 

linnakkeesta  rintasolki, 

Rintasoljesta  sorike, 

Sorikkeesta  m  im  ms  kimppu, 
10  Sormuskimpusta  kipin;i, 

Kipinästä  kirjanmerkki, 

Kirjan  merkistä  meteli, 

Metelistä  miäliherra, 

Miäliherrasta  lievonen, 
is  Hevosesta  heinäsirkka, 

Heinäsirkasta  sinikello, 

Sinikellosta  kekäle, 

Kekäleestä  kenkäraaja1. 

Kenkä  ia  ajasta  rapakko, 
20  Rapakosta  rairanhaara, 

Hairanliaarasta   harakka, 

Harakasta  hankonvarsi. 

Hankonvarresta  vai  iikka, 

Vanikasta  vaimononni, 
26  Vaimononnesta  omena. 

Omenasta  Onnimanni. 

(Siitä  hi, is  Likasin.) 

1514.  .  1  laslnro.    Vihervaara  n.  2342. 
—11. 

Hennijoki.     .hiha   HosU-n,   G6  v. 
<  Hin  ennen  ollernianni, 
Kasoa  minusta   kanramanni, 
Kauramannista    matike, 
Matikkeesta  matapöllö, 
s  Matapöllöstä  pöpyri, 
Pöpyristä  pöytärinki, 
IViytäri ukista  ripake, 
Ripakkeesta  rintasolki, 
Rintasoljesta  sorike, 
m  Smikesta  suriniiskimppn, 


Sormuskimpusta  ki]>inä. 
Kipinästä  kirkontorni, 
Kirkontornista  tosike, 
Tosikkeesta  toorlottis. 

1515.  Alastaro.     \'ihrrraara  n.  2344. 
—11. 

^  lh. liuon.    Manta  Heikola,  29  v. 

Lasten  loru. 

Aa  aa  allersoo, 
Maahan  pantiin  mallersoo, 
Maasta   kasvo   matara. 
Matarasta    maatapöllö, 
5  Maatapollostä  pöytärinki, 
Pöytärinkistä  sorike, 
Sorikesta  huipun  luipnn. 

1516.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2345. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  1'aukio,  55  n  . 
Ota    katu,   ka^ta   katti, 

Yiä  katti  kaupunkiini 
Katista  kassoo  karvamanm. 
Karvamanuista   manike, 
5  Mamkkeesta   matopöllö, 
Matopdlldstä  pötike, 
Pötikkeestä  pöytärinki, 

1 '  <  >  \  laimklsta    n\  ike. 

Rivikkeestä  rintasolki, 
io  Rintasoljesta  sorike. 

Sorikkeesta  sormuskimppu, 
Sormuskimpusta  kipinä. 

Kipinästä  kirkonkello. 
Kirkonkellosta  kehike, 
i5  Kehikkeestä  kenkänrihmat, 

Keiikänrihmoista  nvike. 


1513.    l  ai.  (=  kenkäraja). 


Onnimanni.     1516 — 1520. 


449 


1517.  Punkalaidun.  Antero  Vipunen 

n:o  2  siv.  25.  1909. 

Olin  minä  ennen  Östermanni, 

Kasusin  siitä  kauramanni, 

Kniiramannista  matike, 

Matikesta  maitopulin, 
s  Maitopöllöstä  pötike, 

Pötikcstä  pöytärinki, 

Pöytäringistä  ritike, 

Ritikestä  rintasolki, 

Rintasoljesta  sorike, 
io  Sorikesta  sormuskimppu, 

Sormuskimpusta  kipinä, 

Kipinästä  kirkonkello. 

Kirkonkellosta  kerike, 

Kerikestä  kengännahka, 
is  Kentrännahasta  natike. 

Natikesta   oaitapöllö, 

Naitapöllöstä  pötike  j.n.e. 

1518.  Kokemäki.    Santavirta   n.   56. 
—03. 

Säpilä.    Fredrinad  Pihlava. 

Kehtolaulu. 

Olin  minä  ennen  ollermanni, 
Kasos   minusta  kauramanni, 
Kauramannista  kerike, 
Kerikestä  kenkännaulaan, 
s  Kenkännaulasta  natikeen, 
Xatikesta  natapöllöön, 
Natapöllöstä  pöpörään, 
Pöpörästä  pöytärinkiin. 
Pöytärinkistä  rimukeen, 

io  Rimuksesta  rintasolkeen, 
Rintasoljesta  sorikeen, 
Sorikesta  sormuskimppuun, 
Sormuskimpusta  kipinään, 
Kipinästä  kirkonkelloon, 

15  Kirkonkellosta  kerikeen, 


Kerikestä  kenkännaulaan, 
Kenkännaulasta  natikkeen 

j.n.e.     (Laulua    voidaan   kerrata   tar- 
peen mukaan.) 

1519.  Tyrvää.     Kuilua    n.    212. 

12/i  Oi. 

Tapiola.    Eeva  Haavisto,  52  V. 

Olin  minä  Onnimanni, 
Onnimannista  matikka, 
Matikasta  maitopyörä, 
Maitopyörästä  pyperö, 
s  Pyperöstä  pöytäristi, 
Pöytärististä  rimuke, 
Rimukesta  rintasolki, 
Rintasoljesta  sorike, 
Sorikesta  sormuskimppu, 
io  Sormuskimpusta  kipinä, 
Kipinästä  kirkon  kellot, 
Kirkon  kellosta  kerike. 
Kerikestä  kenkännauhat, 
Kenkän  nauhasta  narike, 
15  Narikesta  nattapöllö, 
Nattapöllöstä  pöperö  - 
(sitten  jatkuu  samalla  tavalla). 

1520.  Tyrvää.    Kallio  Väinö,  n.   12. 

-»U  02. 

Hanna  Kallio,  22  v.    Mp.  Tampe- 
reella. 

Oli  ennen  Onnimanni, 
onnimannista  matikka, 
matikasta  maitopyörä, 
maitopyörästä  pöpelö, 
5  pöpelöstä  pöytäristi, 
pöytärististä  rimanko, 
rimangosta  rintasoki, 
rintasoljesta  sodanko, 
sodangosta  sormikinnas, 
io  sormikintaasta  kipuna, 
kipunasta  kirjanmerkki, 

29 


450 


Viihdy tyslauluj a  ja  muita  lasten  runoja. 


kirjan  merkistä  meteli, 
metelistä  meijän  herra, 
meijän  herrasta  hepukka, 

is  hepukasta  heinäkenkä, 
heinäkengästä  kekäle, 
kekäleestä  kenkärauta, 
kengänraudasta  ramina, 
räminästä  raippakääry, 

so  raippakäärystä  käkönen, 
käkösestä  kärryn  pyörä, 
kärrynpyörästä  pöpelö, 
pöpelöstä  pöytäristi, 
pöytärististä  rimanko  j.n.e. 

1521.  Lnriii.     Kievari    n.    182.  - 

Laviankylä.     I  no  Hankonen,   '.i   v. 
Kuullut   Aino  Suojaselta. 

Kirkonkellosta  kerikeen, 
Kerikestä  kengän  nauhaan. 
Kengän  nauhasta  natikeen, 
Nätikesta  natapöllöön, 
.-.  Natapöllöstä  pöpöröön, 
I  'öpöröstä  pöytärinkiin, 
I'iiyt;ii'inirist;i  ripakkaan, 
Ripakasta  rintasolkeen, 
Rintasoljesta  sormuskimppuun, 
io  Sormuskimpusta  kipinään. 
Kipinästä  kirkonkelloon, 
Kirkonkellosta  kerikeen, 
Kerikestä  kengän  oauhaan,  j.n.e. 
(vaikka  loppumal  tomaan  i, 

1522.  Hämeenkyrö.     Kuihin   n.   360. 

17  „  10. 
Vesajärvi.    Katri  Vähämuotia,  14  v. 

Kuullut     '•  ■  i  li  ti.tr li. n 

Lasten  loru. 


Kipinästä  kirjan  merkki. 


Kirjanmerkistä  meidän  herra, 
Meidän  herrasta  hepukka1, 
Herukasta  heinäkuorma, 
:.  Heinäkuormasta  helvke 


1523.  Hämeenkyrö.     Kuilun   n.  361. 
17  *  to. 

\  esajärvi.   Juho  \  ähäinuotia, 
/  asten  loru. 


Kipinältä  kirkonkello, 
Kirkonkellosta  kerike, 
Kerikestä  kengännauha, 
Kengännauhasta  oatike, 

.-.  Nätikesta  aatarapöllö, 
Natarapöllöstä  pöperö, 
Pöperöstä  pöytärinki, 
Pöytäringistä  ritike, 
Ritikestä  rintasolki, 

io  Rintasoljesta  sorike, 
Sorikesta  sormuskimppu 


1524.  Jämijärvi.  Välisalon.17. — 02. 
Maria  \  älisalo,  'j:s  v. 
)  mpyi  i. a  m  n  lnulii. 

Kirkonkellosta  kerinkiin, 
keringistä  kengännauhaan, 
kengännauhasta  natikeen, 
nätikesta  nattapöllöön, 
..  oattapöllöstö  pöpöröön, 
pöpöröstä  pöi  tärinkiin, 
pöytäringistä  ripakkaan, 
ripakasta  rintasolkeen, 


]■■:: 


ai.  (tai  hevukka  =   hevonen |. 


Onnimanni.     1524—1528. 


45 1 


rintasoljesta  sorakeen, 
m.  sorakesta  sormuskimppuun, 
sormuskimpusta  kipineen, 
kipinästä  kirkonkelloon, 
kirkonkellosta     kerinkiin.    j.n.e. 

1525.  Kurrin.    K niil.n maa  L.   n.   10. 
-\30. 

Ämmänkylä.     Joosefiina    Jokinen 
80  v. 

Olin  minä  ennen  entamanni 
Bntamannista  matike, 
Maituvellistä  pöpörö, 
Pöpöröstä  sormikinnas, 
j  Sonnikinnasta  kipuli, 
Sipulista  kirjanmerkki. 
Kirjanmerkistä  meteli, 
Metelistä  nieirnn  herra, 
Meirän  herrasta  heinireki, 
io  Työreki,  takareki, 

Valkolaukku  kaikki  voitti. 

Siinä  se  on  sitten  loppu. 

1526  a.  Karvia.     Kaukamaa   L,     n. 

10  b.  —30. 

Ämmänkylä.  Joosefiina  Jokinen, 
80  v. 

Toisen  kerran  laulaessaan  30 ',  Joose- 
fiina Jokinen  teki  seuraavat  lisäykset 
ja  korjaukset: 


Matikesta  maitovelli, 
Maitovellistä  pöpörö, 
Pöpöröstä  pöytäxisti, 
Pöytärististä  rimanne, 
5  Rimannista  rintasolki, 
Rintasoljesta  somuri. 


Somurista  sormikinnas, 
Sormikinnasta  kipuli 


1527.  Ikaalinen.     Valaani    siv.    41. 
n.  2     52. 

Kipenestä  kirkonkello, 
Kirkonkellosta  keilinki, 
Keilingistä  kengän  naulia. 
Kengän  nauhasta  oaatinki, 
s  Naatingista  naattapöllö, 
Naattapöllöstä  pöpörö, 
Pöpöröstä  pö\  tärinki. 
Pöytäringistä  riitinki. 
Riitingistä  riitasolki1, 
io  Riitasoljesta  sorikko, 
Sorikosta  sormus, 
Sormuksesta  kipinä, 
Kipenestä  kirkon  kello 
(aina    loppumattomaan). 

1528.  Lempäälä.   Vihervaaran.  5139. 
—13. 

Eedit  Nuotio,  15  v. 
Oli1  ennen  Onnimanni, 
Onnimannista  matikka, 
Matikasta  maitopj  ärä, 
Maitopyörästä  pytikkä 
s  Pytikästä  pöytäristi, 
Pöytärististä,  ripukka, 
Ripukasta  rintasolki, 
Rintasoljesta  sopukka, 
Sopukasta  Suomenkirja, 
io  Suomenkirjasta  meteli, 
Metelistä  meidän  herra, 
Meidän  herrasta  herukka, 
lillukasta  heinäkelkka, 


1527.  '  ri  ii  tasolki  :  riitasolki. 

1528.  »  Lyijyk.:  [Olil(n). 


452 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Heinäkelkasta  kekäle, 
le  Kekäleestä  kenkiraja, 

kenkirajasta  rapukka, 

Rapukasta  raidanhaara, 

Raidanhaarasta  hanikka. 

Havukasta  hangonvarsi*, 
bo  Hangonvarresta8  vatikka, 

Vatikasta  vallesmanni, 

Vallesmannista  matikka. 

1529.  Lempäälä.      Hels.    Suom.    ai 
keisop.   konv.   LII:   Nurkkinen 
n.  7*.    -84. 
Johanna  Kurkkinen. 

Juttu. 

töin'  olin  ennen  enamanni, 
Minusta  kasvo  kauramaani 
Kauramannista  masike, 
töasikesta  maatapöllö, 

s  .Maatapöllöstä  pöpörä, 

Pöpörästä  pöytärinki, 

lTiyl ;iri ukista  ritike, 

Ritikcstä  rintasolki, 

Rintasoljesta  sorike, 
io  Sorikesta  sormuskimppu, 

Sormuskimpusta  kiperä, 

Kiperästä  kinlnnkorva, 

Kinlnnkorvasta  kovelo, 

Kovelosta  koukunvarsi, 
is  Koukunvarresta  vasara, 

Vasarasta  vaakelpuu, 

\  aakelpuusta  läjä  paskaa. 

1530.  Lempäälä.  Hels.  Siwm.  alkeisop. 
konv.  LII:  Nurkkinen  n.  8*. — 84. 

Aksel  Nurkkinen. 

Toisin  [ks.ed.]. 

Sormuskimpusta  kipinä, 

i  hang|o  nvarsi,  hang|a|nvarsi  :  hangonvarsi,  korj.  lyijyk.  —  » Hang|a|nvarresta: 

II. mi;  mvarresta,  korj.  lyijyk. 


Kipinästä  kirkonkello, 
Kirkonkellosta  oakeli, 
Nakelista  nahkapöUÖ, 

a  Nahkapöllöstä  pöpörä, 
Pöpörästä  pöytärinki, 
Pöytärinkistä  ripakka, 
Kipakasta  rintasolje, 
Rintasoljeesta  sorinki, 

io  Sorinkista  sormuskimppu, 
Sormuskimpusta  kipinä, 
Kipinästä  j.n.e. 


1531.  Pirkkala.    Stack  n.  2*.     —89. 
Kipakasta  rintasolki, 

rintasoljesta  Bolakka, 
solakasta  sormuskimppu, 
sormuskimpusta  kipenä, 

skipenästä  kirkonkello, 
kirkonkellosta  kiulun  varsi, 
kiulun  varresta  vatike, 
vatikesta  vatapöllö, 
vatapöllöstä  pöpörä, 

m  pöpörästä  pöytäristi, 
pöytärististä  ripakka, 
ripakasta  rintasolki  j.n.e. 

1532.  Tampere.  Rekola  n.  439* . —04. 
Niilo  Räikkä,  12  v. 

Lasten  loru. 

Solikesta  sorkkamanni, 
sorkkamannista  matike, 
matikesta  matapöllö, 
matapöllöstä  pöpörää, 
s  pöpörästä  pöytärenki, 
pöytärenkistä  rinikce, 


Onnimanni.     1532—1535. 


453 


rinikestä  rintasorkee, 
rintasorkesta  solike, 
golikesta  sorkkamanni,  j.n.e. 

1533.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1595)  n.  70*. 
—04. 

Aleks.  Ahlgren.  7  1  v. 

Olin  enmn  natapyörä. 

Olin  ennen  natapyörä, 

Natapyörästä  pöperö, 

Pöperöstä  pöytäristi, 

Pöytäristisl  rinunki, 
5  Rinunkista  rintasolki, 

Rintasoljest  sorinki, 

Sorinkista  sormikinnas, 

Sormikintaast  kinunki, 

Kinunkista  kirjammerkki, 
io  Kirjanmerkist  meteli, 

Metelistä  meihin  herra, 

Meilän  herrast  herukka, 

Herukasta  heinäkänkä  [!] 

Heinäkengäst  kekäle, 
15  Kekäleestä  kenkän  raja, 

Kenkän  rajast  rapukka, 

Rapukasta  railanhaara, 

Railanhaarast  hankon  varsi, 

Hankon  varrest  vatukka, 
20  Vatukasta  vallesmanni, 

Vallesmannit  natikka, 

Natikasta  natapyörä. 

1534.  Eräjärvi.     Tyyskä    (1977)    n. 
134*.  —06. 

Kustaa  Mäkelä,  13  v. 

Onnimanni. 

Olin  ennen  Onnimanni 
Onnimannist  matikka 
Matikasta  maitoristi, 


Maitoristisl  ripukka, 
s  Ripukasta  rintasolki, 

Kintasoljrst  sopukka, 
Sopukasta  sontarenki, 
Sontarcnkist  sorakka, 
Surakasta  sutalierra, 

m  Sotaherrasi  bevnkka, 
Eeyukasta  beinähanka, 
1  Ifinäli.i nii-.ist"  haarukka, 
flaarukasta   hangonvarsi, 
Hangonvanvst  vasikka, 

15  Vasikasta  vallesmanni, 
Vailesmannist  matikka , 
Matikasta  maitoristi  j.n.e. 


1535.  Eräjärvi.     Tyyskä    (1977)    n. 

135*.  —06. 

Juho    Virtanen,    kuullu    äidiltänsä, 
joka  on  45  v. 

Olin  ennen  Onnimanni. 

Olin  ennen  Onnimanni 

Onnimannist'  matikka, 

Matikasta  maitopyärä, 

Maitopyäräst  pötikkä , 
5  Pötikästä  pöytäristi, 

Pöytäristist'  ripukka, 

Ripukasta  rintasolki, 

Rintasoljest  sopukka, 

Sopukasta  sontarenki, 
io  Sontarengist  repukka, 

Repukasta  reikäleipä, 

Reikäleiväst'  lepikkö, 

Lepiköstä  lehmänhäntä, 

Lehmän  liännäst  lievukka, 
15  Hevukasta  heinähanka, 

Heinähangast  haarukka, 

Haarukasta  hangonvaisi , 

Hangonvarrest  vatikka. 


454 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Vatikasta  vallesmanni, 
20  Vallesmannist1  matikka, 
Matikasta  maitopyörä  j.n.e. 

1536.  Eräjärvi.      Tyyskä    (2209)    n. 

63*.    -07. 

\iilnn  Tuomala.  L5  V. 

Ota  katti. 

Ota  katti,  kanna  katti. 

Via  katti  kuninkaalle, 

I  Ma  sialta  <  Innimatti 

<  »imin  matista  matikka. 
5  Matikasta  maata  pöllö, 

Maatapöllöstä  pöpörä, 

Pöpörästä  pöytärinki, 

Pöytärinkistä  rimuri, 

K  imurista  rintasolki, 
io  Rintasoljesta  sotikka, 

Sotikasta  sormikinnas, 

Sonnikiiitaasia   kiinuri. 

K 1 1 1 1 ii iist;i  keränen, 

Keräsestä  keikuttimet, 
15  Eeikuttimista  kekäle. 

1536  a.  Mäntiä.  Savosenniemen  kansa- 
koulu, Salo  Lahja,  n.  69.  — 31. 
Loppumaton  luku. 

Oli  kerran  Onnimanni, 
Onnimaimista   matikka, 
matikasta    mailnps  (Jrä, 
niaitnpyurästä   pöpykkä, 
5  pöpykästä  ["'At aristi, 
pöytärististä  ripnkka, 
ripukasta  rintasolki, 
rintasolesta  supukka, 
sopukasta  snomenkrrja. 
io  suomenkirjasta  kipinä, 
kipinästä  kirjan  merkki, 


kirjan  merkistä  metelli, 

iii't eilistä  meidän  herra, 
meidän  herrasta   hevonen, 
io  hevosesta   heinäsirkka. 

heinäsirkasta  sipukka.  J.n.e. 


1537.  Pirrat.    Siren  7'.  //.  <;/*.      "/. 

Kurjenkylä.  Juho  Ruohonen,  kuul- 
lut   ,n. Iin, i^lill. un 

Kehtolaulu. 

Olin    minä    ennen   ennaniamu 
Knnaniannista   matike. 

Matikesta  maatapyörä, 
Maatapyörästä  pyrike, 
s  Pyrikestä  pöytärikki, 
1 '  ■ '  \  tankista  ritari, 
Ritarista  rintasolki, 
1,'intasoljesta  sorike 
Sorikesta  solkiket)kä. 


1538.  SaAakunta.  Peteliusn.21. — 15. 

Juho   Malja.   43 v.    Kuullut   Sata- 
kunnan rajamailla,  ei  muista  keneltä. 

Lemmen  synty. 

Oli  ennen  Onni  .Manni, 

Tuli  siitä  kaulamanni, 

Kaulamannista  matake, 

MLatakesta  matapöllö, 
5  Matapöllöstä  pöperö, 

Pöperöstä  pöytärinki, 

Pöytärinkistä  ritike, 

Ritikestä  rintasolki, 

Rintasotjesta1  solike, 
m  Solikesta  sormuskimppu, 

Soi  maskimpusta  kipinä. 

Kipinästä1  sytty  lempi. 


1538.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Pakeneva      1539     L540 


455 


Pakeneva. 

1539.  Eura.    Järvinen  n.  2.  52. 

Mustila. 

M'nä  menin  muinen  Mustikan, 

.Mustii  villoi  vahettamaan, 

Mnstilan  kurni1  haukkumaan, 

Minä  niinin  aitan  alla, 
s  Aitta  minun  paalien  kaadui, 

Minä  menin  mettään, 

Mettä  iimll  korjan  kopin  annoi, 

Minä  sen  kupin  kalamiehell  an- 
noin, 

Kalamies  minull'  kaloi  annoi. 
io  Minä'    no   kalat   jyvämiehell'  an- 
noin, 

Jyvämies  m'null'  jyvii  annoi, 

Minä  jyvät  linmiill'  annoin. 

Lintu  in'imir  puolen  siivistäs  an- 
noi, 

Yli  meren  mennäkseni, 
15  Takaperin  tullakseni. 

Siel'  miiää  vast'  ihmeit  kuulin: 

Piikat  söi  pikarisi". 

Aiuni.ii  joi  ämpärist', 

Pojat  söi  purttaan  aitta. 
20  Herrat  söi  mitä  he  -ai. 

Silakan  silmii  ja  leevän  läppii. 

1539  a.  Eura.  Suom.  Kcmsanrun.  sem. 

siv.  :.?—58.  1909. 

Kirj.  S.  J.  Pentti. 

Ennenkuin  ryhdymme  säe  säkeeltä 
tarkastelemaan  Pakenevan  runoa,  ase- 
tamme siitä  näytteeksi  seuraavan 
kahdesta  länsisuomalaisesta  toisin- 
nosta (at  ja  b  1)  yhdistetyn  kappa- 
leen:1 


*  Minä  menin  muinen  Mustilaan 
Mustia   villoja   vaihtamaan. 

*  Mnstilan  koira  haukkumaan, 
Minä  juoksin  aidan  päälle, 

s  Aita  kaatui  minun  päälleni, 
Minä  menin  metsään, 
Löysin  sieltä  kauniin  kepin, 
Minä  sm  kepin  isoäidille, 
isoäiti  minulle  kakun, 
io  Minä  sm  kakun  kalamiehelle, 
Kalamies  minulle   kalan. 

*  Minä  ne  kalat  j\  vämiehelT  an- 

noin, 

*  Jyvämies  minull'  jyvii  annoi, 

*  Minä  jyvät  linnulT  annoin, 
is  Lintu  minulle  siivut 

*  Yli  meren  mennäkseni. 

*  Takaperin  tullakseni. 

154C.  Eurajoki.    Hilden  n.  1.  —10. 
Kanttori  Nordlund-vainaja. 
[Alku  Paimen  laulua.] 

Menin  minä   muinen  mustalle 

maalle 
Päätäni  pälittämään. 
Silkillä  sirottamaan, 
Kullalla  karistamaan. 
5  Putosi  torveni  maan  rakoon. 
En  uskaltanut   kutia  mennä: 
Isäni  ulisi  lyönyt  ikeenpuulla, 
Äitini  äkeenpuulla, 
Sisareni  sirpin  varrella, 
m  Veljeni  veistinkirveellä, 
Mukulat   muilla   puilla, 
Kakarat  kaikilla  kalikoilla. 
Kuulin  minä   kurjen   kullerta- 

van. 


1539.     '  koera    rupes']  haukkumaan  :  k. h. 
1539  a.     '  Tähdellä  merkityt  kuuluvat  b  l:een. 


456 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Heinäsirkan  hellertävän, 

15  Laskevan  Papinojalla. 

Otin  kokkare n  ojasta, 

Pienen  kiven  pyurtänultä, 

Heitin  kurkea  kupuun. 

Kurki  siitä  silmillensä. 
20  M  ma  päälle  polvillensa, 

Panin  suitsimet  suuhun, 

Päitsimet  päähän, 

Ajoin  pitkin  kulkusta  kujaa. 

Vaskista  vajaa, 
25  Panin  kurjen  karsinahan. 

Kurki  kantoi  valkosen  vasikan. 

Käskin  Kaijaa,  käskin1  Maijaa 

Lypsämähän, 

Ei  kukaan  ehtinyt  tulla. 
30  Menin  minä  itse  lööhöttelin, 

Tööhöttelin 

Vähä  viikkosen  takaa. 

Lypsin  pappilan1  ison  padan  täy- 
den, 

Lukkarin  ison  lusikan  täyden, 
35  Laskin  kiulun  laudall'. 
Hiiri  tuli  hissutteli, 

Kissanpoika  tassutteli, 

Kaasi  rieskan  maahan. 

Tästä  Elli  itkemähän, 
«o  Lapsel   kaikki  latkimahan. 

Pietar'  kissaa  tappamahan. 

Kissa  hyppäs  puuhun. 

1541.  Noormarkku.    Lindgren  n.  17. 
—92. 
f »lininm.tki.    Kristina  Sjöman. 

Naima  laulu. 

Matti  meille  naitettiin, 
Kaali  velliä  keitettiin. 


Tervaa  sikaan  heitettiin. 

Minä  aiilan  alle  pakusiin, 
5  Aita  mun  palloni  jakosi. 
Menin  minä  metsään. 
Metsä  niulle  kipin  lainakfl  anto, 
Minä  kupin  kala  miehelle, 
Kala   mies   mulli-  kaloja  antoi. 

10  Minä1  kalat  pusun  suiiliuun, 
Posu  unilla  puolen  kylkees, 
Minä  kyljen  koiran  sauhuun, 
Koira  mulle  oravas  haukku, 
Minä   ora  viillä    pienet  linnut  ko 

kusiin 

15  Yli  meren  mennäkseni. 
Tänne  taas  tullakseni. 
Ihmeitä  nähdäkseni: 
Lehmät  leipo  ja  siiaat  sotki. 

1542.  Loimaa.    Hollo  n.  568.  —09. 
Musta  koira,  korppiruoka. 
Tuli  mua  haukkumaan. 

Minä  hyppäsin  airan  päälle, 
Aita   rupes   vaipumaan. 

5  Minä  airasta  seipään  sain, 

Annuin  sen  vanhalle  ämmälle, 
Ämmä  mulle  kakun  leipo, 
Minä  kakun  kalamiälielle, 
Kalamiäs  mulle  kalan  anto. 

io  Minä  kalan  jyvämieheDe, 
Jyvämiäs  mulle  jyvän  anto, 
Minä  jyvän  possulle, 
Possu  mulle  liikin  leikk.i>. 
Minä  liikin  linnulle, 

i-.  Lintu  minulle  siivet  ani" 
Yli  meren  mennäkseni. 
Pappilan  rantaan  tullakseni. 
Siellä   vasta   ihmeitä   naimikseni. 


1540.  '  kk::ssa  iso  alkukirjain. 

1541.  '   Säkeissä   le  j;i   16  on  pieni  alkukirjain. 


Pakeneva.     1542—154'.. 


457 


Lampaat  noukke  lastuja, 
20  Ja  vasikat  sotke  taikinaa. 
Emäntä  mää  karsinasa1 
Isäntä  ptruu  piltoosa. 


1543.  Loimaa.     Vihervaara  n.  4476. 
—13. 

Menin    minä    ennen    muinoin 
Mnstialaan 
Päätäni  panettamaan. 
Musta  koira  korpinruaka 
Rupes  minua  haukkumaan. 
5  Minä  lensin  lepistöön, 
Lepistö  mereksi  muuttu, 
Minä  kahlasin  kankaalle, 
Kankas  kahreksi  jakos, 
Minä  airasta  seipään  sain, 

io  Seipään  minä  vanhalle  mummulle, 
Vanha  mummu  mulle  kakon  leipo, 
Kakun  annoin  kalamiähelle, 
Kalamiäs  kaloja  aimo, 
Minä  kalat  possun  suuhun, 

15  Possu  minulle  liikkiön  anno, 
Minä  liikkiön  linnulle  annon, 
Lintu  minulle  siipees  anno, 
Yli  meren  mennäkseni 
Papilan  mäkkeen  tullakseni. 

20  Siälä  mä  vasta  ihmeen  näin: 
Porsaat  sotkus  taikinaa, 
Lampaat  kokos  lastuja, 
Kanat  käväs  (=  lakaisivat)  pcr- 
montoo[l] 
Piikat  möyre  tunkiolla, 

25  Isäntä  hirnu  pilttoosa, 

Emäntä  määki  lammaskarsinasa, 

Sonni  hakkas  puita 

niin  että  häntä  takana  heilu. 


1544.  Altistun).     Vihervaara  n.  2491. 
—11. 
Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

[Lopussa  Lehden  taittajan  laulua.] 

Menin  minä  muinen  Musteelaan 

Mustia   viiluja    valicl  la  maan 

Musta  koira,  korpinruaka 

Rupes  minua  haukkumaan. 
5  Minä  airan  päälle  pakosille, 

Aita  alle  rakosille. 

Siältä  minä  korian  kopin  löysin, 

Annoin  kopin  vanhalle  muarille, 

Vanha  muari  mulle  kakon  leipo, 
io  Minä  annon  kakon  kalamiähelle, 

Kalamiäs  minulle  kaloja  anno, 

Minä  kalat  jyvämiähelle, 

Jyvämiäs  minulle  jyviä  anno, 

Minä  jyvät  possun  suuhun, 
is  Possu  minulle  oravia  kanno, 

Minä  oravat  kotkan  suuhun, 

Kotka  minulle  siipees  anno 

Yli  meren  mennäkseni. 

Tälle  pualen  tullakseni. 
20  Siälä  minä  vasta  ihmeet  näin: 

Hevoset  puita  hakkasivat, 

Lampaat  lastuja  noukeivat, 

Siat  taikinaa  sotkeivat, 

Vuahet  uuniin  panivat, 
25  Pukki  meni  puuhun. 

Mitä  pukki  puusa? 

Lehtiä  ottaan. 

Mitä  lehrillä? 

Kutun  syärä. 
äo  Mitä  kutulla? 

Maitoo  lypsää. 

Mitä  mairolla? 

Lapsen  juara. 

Mitä  lapsella? 


1542.    *  karsinas|s|a  :  k. 


458 


Viihdy tyslaulu ja  ja  muita  lasten  runoja. 


35  Lastuja  noukkia. 

Siitä  lastuilla? 

Olutta  prykätä. 

Mitä  oluella? 

Eärjän  juara. 
10  Mitä  harjalla? 

Kuninkaan  häihiin  tapetaan. 

1545.  Huittinen.    Vakkila  n.  4.  — 88. 
Leena  Ekman,   76  v. 

Menin  muinen  mustalaan, 
Päätänin  panettelemaan, 

Silkillä  sidott  f  lini.i.i  n. 
Tuli  häijy  häntä  rakki. 
.-.  Koira  paha  koukun  ruoka. 
Haukku  minun  hallatteli, 
Mäen  päällä  mällätteli, 
Vahto  valkoinen  suusa. 
Lensin  minä  lepistöhön, 
io  Lepistö  inrrrksi   muuttui. 
Menin  minä  aidan  päälle, 

Aita   allmi   lahosi. 
Menin  niinä  sauvoon, 
Savo  niiniin  tielle  vei, 
15  Tie  minun  kylään  vei; 
Kysyin  kyytiä  kylästä, 
Löysin  ämmän  leipomassa. 

Tyttösen   vanut  lamassa. 

Ämmä  minulle  kakon  leipoi, 

Iinä   kakon   kalamieliille. 
Kalamiehet  minulle  kaloja  antoi. 
Minä  kalat   riihiväelle. 
Riihiväki  minulle  jyviä  antoi. 
Minä  jyvät  possun  suuhun, 
25  Possu  minulle  reitensä  antoi. 

Minä  reiilen   kolkan  suuhun. 
Kotka  minulle  siipensä  antoi. 


Yli  meren  mennäkseni, 

Takaisinkin  tullaksenin. 
Sieläkös  näin  ihmeet  suuret: 

1'uut    punaiset,   maat   siniset. 
Viherijäisel  vitsan  juuret, 
Ämmät  hinku  in  hinkaloif 

Siat   sotkit   taikinoita. 
sr>  Sonnit  mylvei  pyörän  päässä, 

Karja   kävi  kauhtanoissa, 
Orhit  sielä  salit  in  teki, 
Pässil  sielä  vettä  kanto 
Jotka   iiiinunkiin  juoda  anto. 

1546.  Punkalaidun.   Hahnsson  n.  43. 
—53. 

Sarkkilan  kylä. 

Menin  muinon  mustillani1, 
Päätäni  kaunistamahan. 
Silkillä  silittäniähän. 
Kullalla    kultamailan2. 

5  Hopialla  hohtamahan. 

Musti   istu   pöydän   pääsä, 

Musiin  lapsel  laattialla, 

Mustin  emäntä  lavolla. 

Musti  koiralla8  taltutti, 
io  Minä  aidalle  pakOSin, 

Aita  mun  allani  miirtn. 

Minä  lensin  lepistöhön, 

Lepistö  nureksi  uinuttu. 

Minä  karsin  kankahille. 
15  Kangas  kahdeksi  jakosi, 

Minä  vi|i]tahan''  pakosin, 

Viita   mulle  sauvan  laitto, 

Sauva  minun  tielle  vei, 

Tie  minun  kyllään  vei. 
eo  Löysin  ämmän5  leipomasta, 

Tyttären   vanuttamasta: 


1546.    '  a  alleviivattu;  yi.  [mustill]e[ni].  — ■  yi.  [kul]litt[amahan],  puht.  kirj. 

kok. :  kutittamahan. — 3;mii'Sli    koirall.i  :  k.  — '  Puht.    kirj.    kok.   viitahan.-        .  mi- 
ni, i  m     ämmän. 


Pakeneva.    1540—1548. 


",:.'.i 


Ämmä  mulle  kakon  leipo, 
Minä  kakun  kalamiehen", 
Kalamies  mulT  kaloja*  anto, 
i  Minä  kalat  riihimiehelT, 
Riihimies  mull'  jyriä  anto, 
Minä  jyvät  porsaan  suuhun. 
Porsas  puolen  kylkiänsä, 
Parahia  paikkojansa7; 
äo  ^[inä  kyljen  koiran  suuhun. 
Koira  mulle  oravan  haukku, 
Minä  oravan  kotkan  suuhun, 

Kutka    puolen  Hipiänsä. 

Toisen  puolen  sulkiansa, 
86  Yli  meren  mennäkseni, 

Tälh'  punien  tullakseni: 
siellä  kukut  kultavyösi, 
Kanat    vaskivarpahisa, 

Piikat  tinasiloisa, 
40  Pojat  poimupaitosisa8, 

Piikat  joivat  pikarista, 
Vanhat  ämmät  ämpäristä, 

Nuoret9  miehet   nurkan  alta. 


1547.  Kokemäki.    Sallgen  n.  1.  — 90. 

Lasten  kehtolauluja. 

Minä  menin  Mustalaan, 

mustia  villoja  valiottaan. 
Mustalan   koira   tuli   minua   vas- 
taan. 
minä  aitan  alli'  pakosin, 
5  aina  pääni  Jakosin. 
Siellä  minä  paljon  ihmeitä  näin: 
siat1  sotki  taikinaa, 
ämmät  möyri  tunkiossa, 
tnnkit  hirnu  hinkalossa, 
io  piikat  roinas  navetossa, 


kuppari  helisteli  Barviansa, 

kysy,  onko  teillä  lämmintä  vettä, 

että   saisin   tuon    kippiän    imijän 

puukottaa. 

1548.  Tyrvää.  Ojansuu  H.  A,  n.  29. 
—00. 

Viiii.»  Stiina   [isakintytär,  66  v. 
Nälkä  Qähtiin  tulevan 
Karhiniämeii  kankahaalla 
Oli  pikku  kelkka  peräsä 
Ja  veh  ka  tukko  kelkasa, 
s  Minä  mettään  pakooni  meni, 
Mettä  mulle  marjat  anto, 
Minä  marjat  riihimiähelle  annon, 
Riihimiäs  mulle  jyvät  anto. 
Minä  jyvät  possun  suulle, 

io  Posso  pualet  kyljistänsä, 
Paraammista  paikoistansa. 
Minä  kyljet  koirrnlle  annon, 
Koirra  mulle  oravan  haukku, 
Minä  oravan  kotkalinnulle annon, 

is  Kotka   lintu  minut,  otti 
Siipihinsä  sulkihinsa, 
vei  mun  yli  yhreksän  meren 
viälä  siältä  takasin  traksi, 
Minä   mar  siälä  ihmeitä  näjin, 

20  Paroilla  siälä  veistettii, 
Ja  kirveillä  siälä  keitettii, 
oravilla  siälä  kynnet tii, 
Oriit    kuusesa    makais, 
Vasikat  leipo, 

25  Siat  sotki  taikinoita, 
Piiat   tuhri   tunkioita, 
SiäMili  hevoset  hopiapäisä, 
T\  fctärel    tinasiloisa, 
1'ojaat   parhaat    paperisa, 


8  loja  alleviivattu.  —  7  palkojansa  :  paikftoj    l 
»Pulit,  kirj.  kok.  :  Vanhat. 

1547.    :  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


poim|a|p.  :  poimup.  — 


'•60 


Viihdyt yslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


bo  Ja  lehmät  leivät  kypsenteli, 
Lampaat  uuniin  anniskeli, 
Piänel  karitsal  kantoi  vettä, 
.1.1  kukkol  muni  penkin  alla, 
Kanat  kaakot  ti  taivahalla. 

1549.  Tyrvää.    Ojansuu  II.  A,  n.  1. 
—89. 

Runo. 

Minä  menin  mettään, 
MettäStä  niinä  kepin  sain; 
Minä  kepin  ämmälle, 
Ämmä  mulle  kakon  leipo; 
.-.  Minä  kakon  kalamiehelle, 
Kalamies  mulle  kaloja  anto; 
Minä  kalat  riiliimichelle, 
Rallimies  mulle  jyviä  anto; 
Minä  jyvät  possun  (sian)  suuhun, 

io  Sika  mulle  sivuns  anto; 
Minä  sivun  koiralle, 
Koira  mulle  oravan  anto; 
Minä  oravan  kokkolinnulle, 
Kokkolintu  siipens  anto 

15  Yli  meren  mennäkseni, 
Tälle  puolen  tullakseni. 
Siell'  oli  pieni  pirtti 
( >\ iseinä  oravan  luista, 
Sivuseinä  sirkan  luista, 

20  Peräseinä  peuran  luista, 
Lavanalusta  omenapuusta, 
Muurikin  kullasta  kudottu. 
Ikkunat    raudasta   rakettu, 

ivnkit  messingistä  valettu. 

1550.  Tyrvää.     Pakula  V.  V,  n.  73. 

'•"'  :,  12. 
Miina  1'orsblom,  8'i  v.  Kotoisin  Loh 
jan  Vendelästä. 


alkukirjain. 


1  |s|uomalainen  :  .Suomalainen 


Minä   Mikko  Suomalainen1, 
kenokaula  kerjäläinen, 
minä  kepin  t iältä  löysin, 
keppi  minun  kylään  vei. 

s  Minä  kyläsi  muijan  löysin, 
joka  minul  kakun  leivoi. 
Minä  kakun  kalauiiähel, 
kalamiäs  mul  kalat  annoi; 
minä  kalat  riihimiähel, 

m  riiliimiäs  mul  jyvät  annoi; 
minä2  jyvät  porsaan  suuhun, 
porsas  mulle  liha  annoi; 
minä  lihan  koiran  suuhun, 
koira    mulle   siipilinnun    haukku 

15  yli  vetten  mennäkseen 
ja  takaperin  tullakseen. 
Siäl  mä  näin  nenä  fcyätä  tehtävän, 
kurjet  joivat  kulda. 
varekset  tina  valoivat. 

20  sijat  sotki  taikina 
ja  härjät  hakkas  puita. 
piiat  makai  tunkios 
ja  miähet  makais  ningalos. 

1551.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  2.  — 8/i03. 

Illo.  Anna-Stiina  Korkeemäki,  69  v. 
Tuutulaulu. 

Olin  minä  muhien  mustalainen, 
Päätäni  panettelin. 
Silkillä  sidottelin. 
Tuli  yks'  paha  musta   koira. 
6  Haukkui  minua  aidan  päällä. 
Aita   mun  alleni   kaatui. 
Minä  lähdin  jaokseen 
Kultaista   kujaa. 

Hopeista  ojaa, 

io  Vaskista    vajaa. 

8  Sakeissa  in— n  ja   2<>  on  kk:ssa  iso 


Pakeneva.     1651—1553. 


461 


Sitten  lensin  lepikköön, 

Lepikko  muuttui  mereksi. 

Minä  karsin  kahiloita, 

Kahilat  ne  kahisivat. 
15      Kuulin  kuren  kuhertavan, 

Heinäniitulla  hellertävän, 

Abuin  sitä  katsomaan. 

Kurki  oli  kantanunna 

Punasilmän,  lehti 'kurva  n  vasikan. 
äo     Minä  vein  kurjelle  heiniä. 

Mitä  kurki  niitä  söi! 

Vein  kurjelle  leipää. 

Minä  vein  kurjelle  nisuja. 

Niitä  sr  vähän  nissunnassutteli, 
25  Puolen  kappaa  vatsaseensa. 
Sitten  lypsin  tohottelin, 

Sain  sitten  maitoo 

Kirkkoherran  kirnullisen, 

Lukkarin  lusikallisen, 
30  Kappalaisen  kauhallisen, 

Papin  rouvan  plakkarillisen. 
Panin  sen  sitten  kiukaan  ottalle 
lämpiään. 

Hiiri  meni,  maisto1  vähän, 

Katti  meni,  kaato1  kaikki. 
35  Minä  sitä  kolliin,  laapin, 

Porasin  ja  nuoleskelin, 

Niettä  kuului  poru  Pohjan2  Tor- 

niohon, 

Valitus  Venäjänmaalle. 

Kitinä  Kivikirkolle2. 
40  Parkuna  pappilan  vainiolle. 

1552.   Turviin.  Ahlstedt  n.  24.  —10/103. 
Peukalomäki.    Anna  Nyman,    75  v. 

Tuutulaulu. 
Musta  koira,  korpirruaka, 


Tuli  minun  kiinppuhuni, 

Minä  aidalle  pakosin, 

Aita  mun  alleni  lahosi; 
.-.  Minä  mettään  pakosin, 

Mettä  mulle  sauvan  lainas, 

Minä   sauvan   vanhalle   ämmälle; 

Vanlia  ämmä  mulle  kakun  leipo, 

Minä  kakon  kalamiehelle; 
io  Kalamies  mulle  kaloja  anto, 

Minä  kalat  riihimiehelle, 

Riihimies  mulle  jyviä  anto, 

Minä  jyvät  pussiin  suuhun, 

Possu  mulle  oravan  haukku, 
15  Minä  oravan  kokkolinnulle, 

Kokkolintu   mulle  siipensä  anto 

Yli  meren  mennäkseni. 

Tälle  pualen  tullakseni. 

Sielläkös  minä  ihmeitä  nä'in: 
20  Siat  sotki  ja  lehmät  leipo 

Ja  lampaat  prykäsi  oltta; 

Ämmät  potki  karsinasa, 

Äijät  tuhni  tunkiosa. 

1553.  Tyrvää.  Ahlstedtn.88.  —  2U04. 
Illo.   Anna-Stiina  Korkeemäki,  70  v. 
Ihmeitä. 

Nälkä  nähtihin  tulevan. 
Karhiniemen  kankahalla, 
Pieni  kelkka  perässä, 
Vehkatukko  kelkkasessa. 
s  Minä  mettään  pakisin. 
Mettä  mulle  marjoja  anto; 
Minä  marjat  riihimiähelle, 
Riihimies  mulle  jyviä  anto; 
Minä  jyvät  posson  suuhun, 
ioPosso  mulle  kylkensä  anto, 
Paraammista  paikoistansa; 


1551.     '  kk:ssa  iso  alkukirjain. — 2  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


162 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Minä  k\  Ijel  koiralle  annon, 
Koira  luulle  oravan  haukku. 
Minä  oravan  kokkolinnulle. 
ii.  Kokko  minin  otti, 
Vei  ininui  yli  yheksän  meren, 
\  ielä  sieltä  takasinkin  toi. 

Minä  mar  siellä  ihmeitä  näin: 
Vasikat  leipo, 
20  Lainpa.it   uuniin  anniskeli, 
Leiväl  kypsenteli  lehmät. 
siat  sotki  taikinoita, 
1'iiat  tuhri  tunkioita; 
Siell'  "H  hevosel  hopiapäissä, 
se  Tyttäret  tinasiloissa. 

Kirveillä  siellä  keiteltiin. 
Padoilla  siellä  veistettiin. 
I  n\i\  illa  k\  onetl  iin, 
i  iriil  kuusesa  makasi. 
bo  Kukkot  muni  penkin  alla, 

Kanat    kaakotti   laattiall.i. 

1554.  Tyroää.  Ahlstedtn.93.—solli04 
PeukaJomäki.    Anna  Nyman,  68  v. 
Kuullut  äidiltään. 

Kehtovirsi. 

Musta  koira  korpinruoka, 
Tuli  minun  kimppuhuni, 
Minä  aidalle  pakosin, 

Aita  mun  alleni  lahosi, 
s  Minä   mettään  pakosin. 
Mettä    miille  sauvan   laina:-. 
Minä    saman    vanhalle   ämmälle. 

Vanha  ämmä  mulli'  kakon  leipo, 

Minä   kakun   kalamiehelle, 
io  Kalamies  mulle   kaluja  anto, 

Minä  kalat  riihimiehelle, 

Riihimies   iniille  jyviä  anto, 

Minä  jyväl  possun  suuhun. 
Possu  mulle  oravan  haukku, 


is  Minä  oravan  kokkolinnulle. 

Kokkolintu    mulle  siipensä   anto. 

Yli  meren  mennäkseni, 
Taas  takasin  tullakseni. 
Sielläkös  minä  ihmeitä  näin. 

80  Siat    sotki  ja   lehmät    leipO, 

Lampaat  prykäsi  oltta, 
Ämmät  potki  karsinassa, 
Aijat  tuhri  tunkiolla. 

1555.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  M.  —  3/i05. 

Ritalan   Pajuoja.    Miina   Pumpuli, 

68  v.    Kuullut  lapsena  kotiseudullaan. 

Kehtovirsi. 

Menin  minä  muinen  Mus talaan, 
Taatani  panettaan, 
silkillä  sirottaan, 
Hopealla   hohtamaan. 
5  Kuhalta1  kiiltämään, 
Minä  poijes  pyntättiin. 
Kahden  kolmen  koukun  kanssa, 
Minä   kurasin  kankahalle. 
Kangas  kahtia  jakosi, 
m  Mmä  lensin  lepikköön, 
Lepikkö  muuttui  mer°ksi, 
Minä  mettään  pakosin. 
Mettä  mulli'  kepin  anto. 

Minä  kopin  vanhalla  ämmälle. 

is  Ämmä  mulli'  kakon  leipo, 

Minä    kakon   kalamiehelle. 

Kalamies    mulli'    kaloja    auto. 

Mmä   kalat   riihimiehelle. 

Riihimies  mulli'  jyviä  anto. 
•-■n  Minä  j\  \  at    p0SSan[l]   suuhun, 

Possa  puolet   kylkiänsä. 

Minä  kyljet  koiralle, 

Koira  minulle  oravan  haukku. 

Minä  oravan  kokkolinnulle, 
■:.  Kokkolintu   mulle  Biipensä  anto. 


1555.    l  Kultal  la  :  KultaJUa. 


Pakeneva.     1555—1556. 


463 


Yli  meren  mennäkseni, 
Tällepuolen  tullakseni. 

1555 1  .  Tyrvää.     Kullaa    /-.'.    n.    6 
«  ,  03. 
[Ks.  Kertovaisia  runoja  n:o  94.] 

1555  (J.  Tyrvää.    Sm, iii.    Kansanrun. 

sem.  sir.  75.  1909. 

Kirj.  S.  J.  Pentti. 

Yksi  tämäntapainen  runo  on  Länsi- 
Suomessa  muistiin  merkitty  fb  8). 

►Venäläinen  verikoira 

(Venäläinen  verikoira  i 

Tappoi  isän,  tappoi  äidin, 

Eipä  säästänyt  veikkoakaan, 

5  Ei  surkeillut  surkeuttamme. 
Miehet  nuo  pinkkapöksyt 
Raastivat  vaan  kodin  rauhan. 
Lapset  unesta  peloitit. 
Tasoi  tavarat  kaikkityyni. 
io  Rikoit  rikoiksi  rumemmat. 

1556.  Mouhijärvi.    Hahnsson  n.   131. 
—53. 

Hahmajärven  kylä. 
(Toisinto.) 
Minä  menin  mettään: 
Mettä  uralle  sauvan  anto, 
Minä  sauvan  vanhall  muorill, 
Muori  uralle  kakon  anto, 
5  Minä  kakon  kala  miehell, 
Kalamies  mull  kaloja  anto2, 
Minä  kalat  riihi  miehell, 
Riihi  mies  mull'  jyvii  anto. 
Minä  jyvät  porsahalle, 


m  Porsas  mulle  reitens  anto, 
Minä  reilen  kotkan  suuhun, 
Kotka  mulle  siipeus  anto, 
Vii  meren  mennäkseni, 
Takaperin  tullakseni, 

ia  Siellä  ihmeil  nähläkseni3: 
Siat    SOtki   taikinaa. 

ja  lampaal  pr\  käsil  oltta, 
Lehmät   leipo, 
Hevosel   liakkas  nurkkaa. 
20  Ämmät  tuhri  tunkiolla. 
1'iikat  surisi  karsinoisa, 
Pojat  potki  porstuisa, 
Isänät  kilju  vainiolla. 

1557.  Lavia.     Kallio    Soima   n.    22. 
-sli20. 
Niemi.    Matilda  Kallio,  4'J  v.    Kuul- 
lut Maija  Koivistolta  Suodenniemeltä. 

Kehruu    luritit*. 

Minä  menin  metsään, 
metsämies  mulli-  kepin  anto. 

Minä  kepin  ämmälle, 

ämmä  mulle  kakon  leipo. 
:.  Minä  kakm  kalamiehelle, 

kalamies  mulle  kaloja  anto. 

Minä  kalan  riihimiehelle, 

riihimies  mulle  jyviä  anto. 

Minä  jyvät  possolle, 
io  posso  mulle  toisen  kylkensä  anto. 

Minä  kyljen  koiralle, 

koira  mulle  oravan  haukkui. 

Minä  oravan  kitkalle. 

kotka  mulle  toisen  siipensä  anto 
is  yli  meren  mennäkseni, 

takaperin  tullakseni. 

Siellä   minä  ihmeitä  näin: 


1556. 
nähdäkseni. 


1  Puht.  kirj.  kok.  n.  1  c.  — 2  kalo|i|anto  :  kalo/a  anto.  —  3  näh  >1   ikseni  : 


264 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Pojaat  näin  poimupairasa, 

tytöl  kultakenkisä, 
>a  mustan  laivan  merellä; 

kaniin  kurjen  koheltavan, 

heinäsirkan  heheltävän. 

Menin  kurkee  kiinni  ottaan, 

sain  kurjen  kiinni. 
as  Panin  kurjen  navettoon. 

Panin  Maijan  Lypsämään; 

ei  Maija  saanut  inaitoo. 

Panin  Kaijan  lypsämään, 

ei  Kaija  löytänyt  nisiäkään. 
30  Menin  sitte  itte. 

Lypsyttelin,  lipsuttelin, 

paiMllc  parallisen, 

lukkarille  lusikallisen. 

Panin  sitte  akkunalle. 
35  Kissa  moni1  haistaan. 

koira  meni  maistaan. 

Löin  koukulla  puahon, 

putOS  kiviin  että  kolisi. 

Kerin  kovalle  kerälle, 
40  pistin  plakkarin  perälle, 

vein  Turuun  linnaan 

sain  hyviin  hinnan. 

Ostin  sillä  hinnalla  hyvän  mus- 
ia n  oriin, 

ajoin  sillä  oriilla2pitkin  Turun  b  aia 
45  ja  perse  hoki:  lori,  hori,  hori. 

1558.  Suiifiriuiiniii.     Mattila    M.   E, 
n.  1.  —13. 
O.  Ritamäki,  48  v.  Mp.  Tammelassa 

Kehtolaulu. 

Ptruu  humma  kiikkuun. 


Poikkeen1  sieltä  tätilään, 

Täti  kakon  leipoo. 

Annan  kakon  kalamiehelle, 

5  Kalamies2  mulle  jyviä  antoi, 
Vein  jyvät  possun  suuhun, 
Possu  mulle  liikkiön  anto, 
\  ein  liikkiön  koiralle, 
Koira  mulle  oravan  haukkui, 

m  Vein  oravan  kotkalle, 
Kotka  mulle  siivet  anto, 
Lensin,  lensin  letkuttelin, 
Etuperin  mennessäni, 
Takaprin  tullessani. 

15      Kuulin  kurjen  kuhertavan. 
Heinäsirkan  bedeltävän. 
Menin  kurkee  kiinni  koittaan. 
Sain  kurjen  kiinni. 
Vein  kurjen  karsinaan. 

20  Kauran  kahuja  eteen. 
Menin  aamulla  katsomaan. 
Siellä  oli  valkonen  vasikka. 
Panin  Maijan  lypsämään, 
Maija   ei   löytänyt    tissiä; 

25  Panin  Kaijan  lypsämään, 

Kaija  kaato  kaikki. 

Menin  itte  lypsämään, 

Lypsyttelin,  lapsuttelin 

Kiuluseni  täyteen. 
30  Annan  papille  padallisen, 

Lukkarille  lusikallisen. 

Koira  tuli  ja  ryyppäs, 

Katti  tuli  ja   kaato  kaikki. 

Minä  katin  kangaspuihin, 

35  Nyljin,  nyljin  nyrkilläni, 
Piirsin  peukalollani. 


1557.  '   meni | n    :  m. — s  orilla  :  oriiila. 

1558.  l  |Pl°>kkeeu :  Poikkeen,  —  «Säkeissä: 5, 3,  9,  ti,  18,  14,  16,20,22,28,29, 

12    , ,,  ',:,  on  pieni  alkukirjain. 


Pakeneva.    1558—1560. 


465 


Wiii  nahan  Turkuun, 
Sain  sata  Saksan  talteria, 
Kuusi  kaltaista  vyötä, 
40  Joilla  ostin  sellaisen  hevosen, 

Jolla  oli  lammi  lautasilla. 

Meri  keskellä  selkää, 
Kuono  pilviä  piteli, 
Harja  taivasta  jakeli, 

45  Kaviot  kiviä  rauskutteli. 

1559.  Kankaanpää.     Laiho   n.   292. 
—90. 
Hilma    Hakkuri.    13    v. 

Talliin  lallun  laulettiin, 
sian  sorkat  keitettiin, 
Minulleki  annettiin. 
Minä  mettään  pakenin, 
;>  Mettä  mulle  sauvan  antoi, 
Sauvan  minä  ämmälle  annoin. 
Ämmä  minulle  kakon  leipoi, 
Kakon  minä  kalamiehelle  annoin, 
Kalamies  minulle  kaloja  antoi, 

io  Kalat  minä  riihimiehelle  annoin, 
Riihimies  mulle  jyviä  antoi. 
Jyvät  minä  kosselle  annoin, 
Kosse  mulle  puolet  reisistänsä, 
Reidet  minä  koiralle  annoin, 

is  Koira  mulle  oravan  haukkui, 
Oravan  minä  kotkalle  annoin, 
Kotka  mulle  siivet  antoi 
Yli  meren  mennäkseni. 
Takaperin  tullakseni. 

20      Sielä  minä  vasta  ihmeitä  näin: 
Kirveellä  keitettiin, 
Kattilalla  veistettiin, 
Si.it  SOtkui  taikinaa. 
Äijät  mähkyi  karsinas, 


1560.     1  kk:ssa  pieni   alkukirjain. 


as  Lehmäl    leipoi   taikinaa. 
Emännät  ammui  pilttuulla. 

1560.  Honkajoki.    Hirsikoski  Aimo. 
n.  32.  —23/3  ■-'/'. 
Mustolaan. 

Menin  muinen  Mustalaan1 
päätänin  panettelemaan, 

silkillä  silottelemaan 

Musta  koira,  korpin  ruoka, 
s  minua,  vastaan  tuli. 

Minä  hyppäsin  aidan  päälle, 

aita  mun  alleni  kaatu. 

Minä  lensin  lepistöön, 

Lepistö  mereksi  muuttu. 
io  Minä  karvin  kankaan, 

kankaalta  ma  hyppäsin  kultaselle 
pyörtänölle, 
Löysin  kurjen  kantanunna, 

ajoin  kurjen  kotio, 

annoin  kauroja  etteen. 
15  Mitä1  tämä  näitä  söi! 

Annoin  rukkiita  etteen, 

Mitä  tämä  näitä  söi! 

Annoin  nisuja  etteen, 

Niitä  se  pikkusen  nissutteli, 
20  puolen  kappaa  nassutteli. 

Minä  käskin  Kaisa- Maisan  mennä 
lypsämään. 

Ei  Kaisa-Maisa  nisiäkän  löytänyt 

Menin  itte  lypsämään. 

Lypsin  niättä  kohottelin, 
25  lukkarin  lusikan  täyteen, 

papin  saappaan  täyteen. 

Vein  sen  riaskan  saunanparveen. 

Hiiri  tuli  ja  muisti  hiukan, 

katti  tuli  ja  kaasi  kaikki. 


30 


466 


Yiihdytvslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


30      Minä  otin  katin  kii. 
Itku  kuulu  Ilmolaan, 
poni  Pohjan-Tornioon, 

valitus  Venäjänmaalle, 

kitiumis  kdvenrakkoon, 
35     Sinne  hän  sitten  meni  pakkoon. 

1561.  Honkajoki.    Hirsikoski  Anun. 
n.  52.  —  ö/8  24. 

Kun  minä  menin  Murrilahan 
mustia  villoja  vaihtamahan, 
koira  tuli  Korpelasta  mun  perä- 
lläni haukkumahan, 
Minä  hyppäsin  aidalle,  aita  kaatui 
molemmin  puolin, 
5  Minä    lennin   lepikkoon,    lepikko 
millien  sauvan  antoi, 
.Minä  sauvan  riihimiehelle.  ralli- 
mies mullen  jyviä  antoi, 
Minä    jyvät     myllärille,    mylläri 
mullen  jauhoja  antoi, 
Minä  jauhot  vaimolle,  vaimo  mul- 
len kyrsän  leipo, 
Minä  k\rsän  linnulle,  lintu  minut 
kotia  viisas. 

1562.  Honkajoki.    Hirsikoski  Anna, 
n.  61.   ~23!324. 

Aita  kaatui  kahden  puolen. 
Minä  lennin  lepikkoon, 
Lepikko1  muuttui  mereksi, 
Minä  kaikki  kalat  merestä, 

.-.  Minä   kalat   l  i i  1 1 i i i i <  h .  lie, 

Riihimies   minulle  jyväpakan, 
Minä   jyväpakan   suutarille. 
Suutari  mulle  mustat   kengät, 
Minä  mustat  kengät  papille, 
m  Pappi  mulle  paitaliinan 


Minä  paitaliinan  vaivaisille. 
Vaivaiset  mullen  sata  kiitosta. 

1563.  Kurrin.     1 'uhin ui  n.  96.  — 52. 
Muori  kuoli,  toinen  muori  tuli, 

Minä  pääsin  päistäriin, 
Päistäristä  siemeniin, 
Siemenistä  mettään. 
s  Mettä  mulle  sauvan  anto. 
Sauva    Ullille    tien    QeUVO, 
Tie  mun  kylään  vei, 
Kylä  mulle  kakon  anto, 
Kakon  minä  kalamiehille, 

io  Kalamiehet    mulle   kaloja1, 

Minä  kalal  riihimiehille, 

Riihimieliet   mulle  jyviä, 
Minä  jyvät  possolle, 
Possu  mulle  puoli  kylkiään. 

te  Minä  kyljen   koiralle, 

Koira  mulle  oravan  haukku. 
Minä  oravan  kotkalle, 
Kotka  mulle  puoli  siipiään, 
Jolla  minä  yli  meren  lensin. 

20  Siellä  juovat    pojat   vattan  pom- 

posta. 

1564.  Kurrin.     Kaukamaa  L,   n    9. 
-»1,30. 

Äiumankyla.      Kaisa     Harjukangas. 

Venäläinen  verikoira 

Tappoi   Kani  ja   äitini, 
Olispa  miniinki  tappanu! 
Peestinpä   minäki   päistärläjähä, 
5  Päistärläjä  rupes  palana, 

[Vesinpä  minä  inettähänki. 
Mettä  unille  sauan  anto, 

Ja   minä  sauan  akalle, 
Akka   mulle  kakon  leipo, 


1562.     '  Säk.  :i — 7  pieni  alkukirjain. 
1  k  o  loja  :  kaloja. 


Pakeneva.    1564—1566. 


467 


l»  Minä  kakon  kalamiehelle, 
Kalamies  mulle  kaloja  anto, 
Minä  kalat  riihimiehelle, 
Rallimies  mulle  jyviä  anto 
Minä  jyvät  possun  suuhun, 

15  Possu  puolen  liikkiönsä, 
Minä  liikkiön  koiran  suuhun. 
Koira  mulle  oravan  haukku, 
Minä  oravan  papille, 
Pappi  mulle  pairan  anto, 

20  Minä  pairan  suutarille, 
Suutari  mulle  kengät  neulo, 
Että  mä  pääsen  naimaa 
Kaukaa  Kangasalta 
Piimäpirjon  tyttäriä. 

1565.  [Satak?]  Alanen  Viljo,  n.  23. 
—30. 

Kaappo  Räisä,  64  v. 
Lapsen  loru  • 

Un,  uu  ruumiinkuu 
Ruumis  käski  mun  tänne  tulla, 
Minä  kaahin  aidan  päälle, 
Aita  kaatu  kankahalle, 

5  Kangas  mulle  sauvan  anto, 
Sauva  mun  tielle  vei, 
Tie  mun  kylähän  vei, 
Siellä  löysin  akan  leipomasta. 
Tyttäret  vanuttamasta. 

io  Tyttö  mulle  kakon  vanutti, 
Minä  kakon  kalamiehelle, 
Kalamies  mulle  kaloja  anto, 
Minä  kalat  jyvämiehelle, 
Jyvämies  mulle  jyviä  antoi, 

is  Minä  jyvät  possun  suuhun, 
Possu    mulle    puolen    kylkeänsä 

antoi, 
Minä  kyljen  koiralle, 
Koira  mulle  oravan  haukkui, 


Minä  oravan  linnulle, 
20  Lintu  inulle  siipensä  antoi 

Ylimeren  mennäkseni, 

Sieltä  jälleen  tullakseni. 

Siellä  oli  kaivo  keskellä  pihaa, 

Jossa  poiat  joivat  pikarista, 
25  Piiat  pika-nikarista, 

ämmät  joivat  ämpäristä. 
Äijät  kämpäristä. 

1566.  [Satdk.?]     Räisä    K,    n.    13. 

—30. 

Venäläinen  verikoira 
tappoi  isän,  tappoi  äirin, 
meinas  vielä  munkin  tappaa, 
minä  kauhiin  airan  päälle, 
5  aita  kaatui  kankahalle. 
minä  lennin  lepikkoon, 
lepikko  muuttui  mereksi, 
minä  karsiin  kankahalle, 
kaukas  mulle  sauvan  antaa, 

m  sauva  mun  tielle  vei. 
tie  mru'n  kylähän  vei, 
sielä  löyrin  akan  leipomasta, 
tyttären  vanuttamasta , 
tyttö  mullen  kakon  vanutti, 

15  akka  mulle  kakon  leipoo, 
minä  kakon  kalamiehelle, 
kalamies  mulla  kaloja  antaa, 
minä  kalat  jyvä  miehelle, 
jyvä  mies  mulle  jyviä  antaa, 

äo  minä  jyvät  possun  suuhun, 
possu    mulle    puolen    kylkijänsä 

antaa, 
minä  kyljen  koiralle, 
koira  mulle  oravan  haukkuu. 
minä  oravan  linnulle, 

25  lintu  mulle  siipensä  antaa 
yli  meren  mennäkseni 


168 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Itä  jällen  tullakseni, 
siellä  oli  kaivo  keskellä  pihaa. 
Poijat  joivat  pikarista 
30  piijat  pika  nikarista, 
äijät  joivat  ämpäristä, 
ämmäl  äijänsä  perseen  kämpäristä 
aäin  se  on  oikeen. 

1567.  Vesti.    Hels.  Sinun.  Normaali- 
lys.  konv.:  Lindroos  n.  1*.  — 92. 
Järvenranta.     Kustaa    Kalpela. 
Menin    minä    Erkon    Kerkko- 
han 

päätäni  panettamaan, 

silkillä  silottamaan 

hopialla  helottamaan. 
5  Erkki  kesken  kenkimästä 

koirria  hosottaniaan. 

minä  airalle  pakoon; 

aita  mun  allani  lakoon, 

minä  lensin  lepistöhön, 
m  lepistö  mereksi  muuttu, 

minä  menin  suurell'  vuorell', 

korkialle  kukkulalle. 

Kuulin  kurjen  kiukuttavan. 

heinäsuolla  heikuttavan, 
15  papin  niityllä  panevan. 

Minä  kurjen  heinipuulla, 

sain  ma  kurjen  sapilaalla; 

minä  kurjen  kiinni  otin, 

panin  kurjen  suittel  suuhun, 
so  Buittet  suuhun,  päittel  päähän; 

ajon  kurjella  kotio, 

pitkäsäärellä  pihahan. 

Panin  kurjen  kytkyehen, 

kultaisehen  kytkyehen; 
.•.-.  panin   kurjen   karsinahan, 

rantaiselien    karsinalla  n. 

vaskiseen   vajaseheli. 


Panin  Maijan  lypsämähän, 
Maija  ci  nisiä  lyönny; 
80  panin    Kaijan   lypsämähän, 

Kaija  kaikki  maahan  kaato. 

Menin  itte  lypsämähän, 

h  |i  .m  itte  l\  rpyttelin, 

pikarihin  pirpottelin, 
B6  Inkkarin  lusikan  täyren, 

kirkkoherran  kirnun  täyren. 

Panin  lopun  pattahalle, 

tuli  hiiri,  siittä   maistu. 

tuli  katti,  aappas  kaikki. 
•io  Minä  koukun  kolkkahasta, 

väärän  puun  pesän  erestä 

löin  mä  hiiren  kuolluksihin, 

katin  puohpyörryksihin. 

Lihat   linnahan  vetelin, 
45  nahaat  traksin  kaupunkihin, 

jolla  sain  hirmusen  hevosen; 

luokka  paukku  taivasalla, 

längel  pilviä  piteli, 

harja   taivasta   lakasi, 
50  kaviot  kiviä  löi, 
häntä  maata  lorusi. 

1568.   Vesil.    Heh.  Suom.  Normaali- 
lys.  konv.:  Lindroos  n.  2*. — 92. 

Kirkonkylä.  Juditfa  Lindroos,  50  v. 
synt.  Kulnnal  ilidin  Ilaapsaaren  ky- 
lässä. 

Soppo  soteli. 

Suppu  soteli  meni  sulaan 
viilin  kuulen  koiran  kans, 
tappo  ämmän,  tappo  äijän, 
tahto  sr  minunkin  tappaa. 
5  Pääsin  ailalle  pakoon, 
aita   mun  allani  lakos, 
minä  mem[n]   pensaan  juureen, 
pensas  inullo  kepin  lainaa, 


Pakeneva.    1598—15:1. 


169 


keppi  minun  tuille  vei, 
10  tiä  minun  taloon1  vei, 

löysin  emännän  leipomassa, 

tyttären  taikinaa  taputtamassa. 

Tytär  luulle  kakon  leipo, 

emäntä  rupes  torumaan. 
id  Minä  k; i k< > 1 1  kalamiähelle, 

kalamiäs  tuulle  kaloja; 

minä  kalat  riihimiäheUe, 

riihimiäs  mulle  jyviä; 

minä  jyväl  posson  suuhun, 
20  posso  pualet  kylkiänsä; 

minä  kyljet  kokkolinnulle, 

kokkolintu  mulle  siipensä  lainas 

yli  meren  mennäksen 

takasikkin  tullaksen. 

1569.  Lempäälä.  Vihervaara  n.  4341. 
—13. 

Saimi  Vuori,    14  v. 

Lampaat  ne  lattian  lakasi, 
Ämmät  ne  vääräsä  makasi. 
Akat  ammui  kytkyeesä, 
Siat  pani  olutta. 
s  Katillalla  veistettiin. 
Kirveellä  keitettiin. 

(on  vaan  katkelma.) 

1570.  Pirkkala.  Skogman  n.  34*.  —61. 

Sukkelat   mutkat. 

Menin  minä  lepistöön, 

Lepistöltä  kepin  löysin. 
Keppi  minun  tielle  vei, 
Tie  minun  kylään  toi, 
5  Kylass'[!]    ämmät    leipomassa, 
Ämmät  mulle  kakon  leipo, 
Kalamiehelle  sen  annoin, 
Kalamies  mulle  kaloja, 


1568.     '  tiell]ä|  :  tiälle.  —  2  Ensin  oli 


Etiihimiehelle  ae1  annoin, 
Lo  Riihimies  mulle  jyviä, 

Jyvät  annoin  sialle. 

sika  mulle'  kyljistänsä, 

Kyljen  annein  kuralle, 

Koira  mulle  kutkan  toi, 
is  Kutka  mulle  Biivestänsä. 

Niillä  lensin  lei  kiittelin. 

Kymmenen  meren  ylitse, 

Kahden  kaupungin  läpitse; 

Jo  siellä  ihmeitä  näin, 
äo  Padalla  siellä  viistettiin. 

Kirveellä  siellä  keitettiin, 

Kanat  keitti  päivällistä, 

Lampaat  laittoi  karsinata, 

Siat  sotki  taikina  ta. 
25  Tunkioa  ämmät  tuhri, 

Äijät  väänsi  kehrävartta. 

1571.  Pirklcdla.   Starck  n.  7*.     —89. 
Eva  Kaisa  Purra,  69  v. 

Sokko  meni  sotaan 

viiden  kuuden  koiran  kanssa, 

tappo   isännän,  tappo  emännän. 

tahto  vielä  minunkin  tappaa. 
5  Minä  hyppäsin  aidan  päälle. 

aita  kaatu  kahden  puolen, 

minä  menin  lepistöön, 

lepistöstä  kepin  löysin. 

Keppi  minun  tielle  toi, 
io  tie  minun  kylään  vei. 

Löysin  ämmän  leipomasta. 

tyttären  kyrsää  vanuttamasta. 

Ämmä  mulle  kakon  leipo, 

tytär  kyrsän  vanutti, 
is  minä  kakon  kalamiehelle, 

kalamies  anto  kaloja, 

ut:  kylään:  korj.  ylap. 


470 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


minä  kalat  riihimiehelle, 
riihimies  anto  jy\  iä, 

minä  jyvät  si'alle, 

aika  puolet  kyljistänsä, 

minä  kyljen  koiralle, 

koira  kuku  lihansa, 

annon  lihat  kotkalle, 

kotka  puolet  suvistansa, 
25  joilla  lentää  let kiittelin 
pitäjän 

yhdeksän  meren  ylitte, 

kahdeksan  kaupungin  läpitte. 

Siellä  minä  vasta   ihmeitä   näin: 

padalla  siellä  veistettiin, 
30  kirveellä  siellä  keitettiin; 

si:at  puita  hakkaeli, 

miehet  tuhri  tunkioita, 

vainmt  katteli  klasista. 

1572.    Kangasala.    Lilius    n.    134*. 
—88. 
Hjalmar  Pinne,  13  v. 

Minä  menin  Melkkolan  Kelk- 
kolaan, 

Melkkolan  Kelkkolan  koirat  rupes 
h. liikkumaan. 
Minä  menin  aidan  päälle, 
Aita  kaatui  alleni, 
e  Minä  menin  lepistöön, 
Taitoin  sieltä  kepin, 
Keppi    neuvoi  tielle. 

Tie  neuvoi  saunalle 

Sauna   neuvoi  kylään; 
io  Minä  pääsin  kylään. 

Tapasin  isännän  istumassa, 
Pojan  köyttä  vääntämässä', 

T\  II.iivii  taikinaa   vanuttamassa, 

Emännän  leipomassa. 
15  Emäntä  leipoi  mulli ■  kakun. 


Minä  kakun  kalamiehelle, 

Kalamies  mulle  kaloja. 
Minä  kalat  jyvämiehelle, 
Jyvämies  antoi  mulle  jyviä. 
bo  Minä  jyvät   possun  suuhun, 

Possu    antoi     mulle    puolet     rei- 
siänsä. 
Minä  reidet  koiran  suuhun, 
Koira  haukkui  mulle  oravan, 
Minä  oravan  kotkan  suuhun. 
25  Kotka    antoi    mulle    puolet    sii- 

piänsä. 

Niillä   lentää   letkut  telin, 
K\  nimenen  meren  ylitse. 
Sicll'  oli  isännät  hopeavöissä, 
Tyttäret  tinasohiissa. 
30  Pojat  raiitakanniiksissa. 
Hevoset   rautakavioissa. 

1572  a.  I\ a iifinsula.    Suom.  Kansan- 

run.    sem.     siv.     n.    84.    1909. 

Kirj.  S.  J.  Pentti. 

Mutta    h    15     (kuultu    Kangasalla, 

kirjoitettu     Helsingissä)     ei     poikkea 

länsisuomalaisesta   muodosta  muualla 

paitsi   sakeissa: 

»Eeppi  neuvoi  tielle, 
Tie   neuvoi  saunalle. 
Sauna   neuvoi  kylään. 
Tapasin   isännän     pojan 
s  Tyttären  vanut  ia  massa. 
Emäntä  leipoi»  j.n.e. 

1573.  Sahalahti.    Äijittä   E,  n.  141. 

—96. 

Sopia  meni  sotaan 
viiden   kuulen  korian[I]   kanssa. 
Tappo   ämmän,   tappo   äijän, 
rupea  minunkin  teippaan. 


Pakeneva.    1573—1"."', 


471 


5  Minä  pääsin  ailalle1, 
aita  k.uitii  kanien  puolin. 
aidan  päältä  päistärille. 
Päistäret  ponpahti  palaan, 
päistäriltä  Lepistöön, 

10  lepistöstä  kepin  löysin 
keppi  minun  tielle  toi, 
tie  minun  kylään  vei. 
Löysin  ämmän  leipomasta 
ja  tyttären  vanuttamasta. 

15  Tytär  oralle  kaakun  leipo, 
minä  kaakun  kalamiehelle, 
kalamies  mulle  puolet  kalojaan, 
minä  kalat  riihimiehelle, 
riihimies  mulle  puolet  jyviään. 

20  minä  jyvät  possolle, 

]  n  isso  mulle  kylkensä  anto, 

minä  luut  koiralle, 

koira  mulle  kotkan  haukku 

25  yli  meren  mennäkseni, 
tälle  puolen  tullakseni. 

1574.  Sahalahti.    Helin  n.  5*.  — 03. 

Ilola.  Koiviston  Vendiä,  59  v., 
kuullut  mies-vainajaltansa.  joka  synt. 
Töykänän  kylässä. 

Elkkolan  laulu. 

Menin  minä  Elkkolan  Kelkko- 

laan 

Päätäni   panettamaan    (panetta- 
mahan) 
Silkillä  silittämään 
Kamaralla  kaunistettamahan. 
5  Elkko  kesken  kenkimästä 
Koirrat  päälleni  hukutteli. 
Menin  minä  ailalle  pakkoon, 
Aita  mun  allensa  kaato. 
Lensin  tästä  lepikköön, 


1573.    l  ai|h|alle  :  ai/alle.  —  2  Säkeissä  16 


10  Lepikkö  mereksi  muuttu. 
Karsin  tästä  kankahille, 

Kaukas    kahtia    meni    (menevi) 
Puut  punaset.  maat  siniset, 

Kanervan  juuret  viheriäiset. 

ir,  Mika  toi  taalla  kaukana  näkkyy? 

Kylä    toi    tualla    kaukana    näk- 

kyy. 

Mitä  ton  kylän  koskei  on? 

Kirkko  ton  kylän  keskel  on. 

Mitä  ton  kirkon  sisä]  on? 
20  Aitta  ton  kirkon  sisäl  on. 

Mitä  ton  aitan  sisäl  on? 

Neljä  nuarta  neitsykäistä, 

Yksi  sittoo  silkMvöitä, 

Toinen  vallaa  vaskivöitä, 
25  Kolmas  suvittellee  solkia, 

Neljäs  itkee  veljeänsä 

Kun  viätiin  nuarena  sottaan. 

Kapalossa  kannettiin, 

Seimessä  vö] jättiin. 
30  Tappo  ämmän,  tappo  äijiin. 

Tahtoi  munkin  tappaa. 

Pääsin  mä  tästä  päistäriin 

Paistavista  siämeniin 

Siämenistä  mettään. 
35  Mettä  mullen  saiivvan  anto 

Sauvva  minun  tiälle  vei 

Tiä  minun  kyllään  vei. 

Löysin  minä  ämmän  leipomasta. 

Tyttären  kyrsää  vanuttamasta 
40  Ämmä  mullen  ka  k' in  leipo. 

Minä  kakon  kalamiähelle 

Kalamiäs  mulle  kaloja. 

Minä  kalat  riihimiähelle 

Riihimiäs  mulle  jyviä, 
is  Minä  jyvät  pussin  suuhun 

Pussin  suusta  pussini  suuhun 

18,  20,  23  iso  alkukirjain. 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Posso  inullcn  kylkensä 
Minä  kyljen  koirrallen, 
Koirra  mullen  oravan  haukku 
iina  oravan  siipilinnulle 
Siipilintu  mulle  pualel  siipijänsä 
Ja  häntä  böyhenijänsä, 
Jolla  ma  lensin  letkuttelin 
Yhleksän  meren  ylitte, 

55  Kahleksan   tammen  tahitte 
SiäJ  "ii  kokoi  kultakannuksissa, 
Kanat,  vaskivarpahissa 
Hevonen  tuatu  Helsinkistä, 
Rantakarin  kaupunkia  ta, 

6o  Umpikenkä  ulkomailta. 
Panin  minä  Maijan  Lypsämään 
Maija  ei  saanu  maitoo  maalle. 
Menin  itte  lypsämään 
Sain  minä  itte  mailon  maalle. 

65  Nuaret  miähel  Durkkahista, 

Vanhat   äijät   ämpäristä 
MaitOO  saivat   jualaksensa. 

1575.  Kuhmalahti.  Lindroos  n.  13*. 

—88. 

l!;ia]i'saari.  40- v.  nainen,  kuullut 
äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.  >luistiinp. 
Tottijärvellä. 

Soppo  soteli  meni  sotaan, 
Viilen,  kuulen  koiran  kai 
Tappo'  äijän,  tappo'  ämmän. 
Tahto'  se  minunkin  tappaa. 
i  Minä  nilalle  pakoon, 
Aita  minun  allani  lakos', 
Minä  pensaan  juurelle, 
Pensas  minulle  kepin  lainas', 
Keppi  minun  tielle  vei, 
io  Tie  minun  kylään  vei, 
Löysin  emännän  leipomasta, 
Tyttären  taikinaa  vanuttamasta. 


Emäntä  minulle  kakon  leipo, 
T\  tär  rupes'  torumaan. 

i  .  Minä  kakon  kalamiehelle. 
Kalamies  mulle  kaloja, 
Minä  kalat  riihimiehelle, 

Riihiinies  mulle  jyviä, 

Minä  jyvät  posson  suuhun, 
20  POS80  puolet   kylkiänsä. 

Minä  kyljet  kokkolinnulle, 

Kokkolintu  mulle  siipensä  lainas' 

Yli  meren  mennäkseni, 

Takasikkin  tullakseni, 
25  Siellä  oli  pojaal  poimupaitasissa, 

Tyttäret   kulta  siioissa. 

1576.  Eräjärvi.     Tyyskä    (i'.)T7)    n. 
131*.      07. 

Kustaa   Maki-la.   i:s  v.,  kuullut  isäl- 
tään, joka  on  jo  lähes  To  v. 

Sotilas  mani  sotaan. 

Sotilas  meni  sotaan 
Viilen  kuulen  koiran  kanss' 
Tappoi  äijän,  tappoi  ämmän 
Meinas'   vielä   minunkin   tappaa, 
:>  Minä  hyppäsin  ailam  päälle 
Aita  kaatui  kahlein  pualen. 
Minä    hyppäsiin    päistärläijään 
Päistärläijä  rupes  palamaan. 
Minä  hyppäsin  Lepistöön, 
io  Lepistö  iniille  sauvan  antoi, 
Sauva  minut  (jäälle  saattoi 
Tiä  minut  kylään  vei. 
sialla  löysin  akan  leipomasta, 
Tyttären  leipiä  vanuttamasta. 
\kka   mulle  kakon  leipoi. 
Minä  kakon  kalamiähellen. 

Kalamiäs  mulle  kaloja  antoi, 
Minä  kalal  riihimiähelle, 
Riihimiäs  mulli'  j\  \  ijä  antoi 


1'ikcneva.    1576—1878. 


473 


20  Minä.  jyv.it  posson  suuhan 
Posso  pualet  kyljistänsä. 
Minä  kyljen  koiran  suuhun, 
Koira  mulle  oravan  haukkui, 
Minä  oravan   kotkan  noukkaan, 

a  Kotka  mulli'  siivet  antoi. 
Niillä  lentelin  lekuttelin 
Yli  yhleksän  meren  sinisen. 
SielT  oli  kukut  kultakannuksissa, 
Kanat  hopee  höyhenissä, 

30  Pikkupojat  pullosissa, 
Pikkupirjal  pikareissa, 
Vanhat  ämmät  ämpärissä, 
Vanhat  äijät    nurkan  alta. 

1577.  Eräjärvi.     Tyyskä    (2209)    n. 
62*.  —07. 

Anton  Tuomala,  15  v..  kuullut  ta- 
lonväeltä. 

Venäläinen  verikoira. 

Venäläinen  verikoira 
Tappoi  isän 
Tappoi  äilen 
Meinas  häijy 

s  Minunkin  tappaa 
Mutta  pääsin 
Aitan  harjalle. 
Aita  kaatui  kahlen  puolen 
Minä  siitä  päistäriin, 

io  Päistäreet  syttyi  tuleen 
Minä  lehtoon  lepsählin 
Lehto  mulle  sauvan  antoi, 
Sauva  mulle  tien  neuvo 
Minä  tie[l]tä  taimi  löysin 

io  Emännän  leipomasta, 
Tyttären  taputtamasta , 
Äijän  köyttä  vääntämästä 


Isännän  ilman  istumasta, 
Emäntä  mulle  kakun  leipoi, 

äo  Minä  kakun  kalamiehelle 
Kalamies  unille  kaloja, 
Minä   kalut    Hullun  suuhun. 
Hollo  mulle  oravan  haukkui. 
Minä  oravan  sepällen, 

25  Seppä  mullen  sakset  takoi 
Minä  saksel  raatarillen, 
Raatali  mullen  jakun  neuloi, 
E1  tä  mä  pääsin  naimaan 
Pillipiiparin  tyttären. 

1578.  Eräjärvi.      Hansson    n.    30  a. 
—53. 

Sopia  se  sutaan  meni 
Viiden  kuuden  koiran  kanssa. 
Tappo  äijän,  tappo  ämmän, 
Rupes   m(in)unkin   tappamahan, 
s  Minä  hyppäsin  aidan  päälle, 
Aita  kaatu  kahden  puolen, 
Minä  hyppäsin  päistärille, 
Päistäret  rupes  palamahan. 
Minä  hyppäsin  kultakoukkuun. 

io  Lauta  koukulta  lepistöön. 
Lepistö  mull'1  kepin  anto, 
Keppi  minun  tiellen  saatto, 
Tie  minun  kylään  vei. 
Löysin  ämmän  leipomasta, 

15  Tyttären  vanuttamasta. 
Ämmä  mullen2  kukon  leipo, 
Minä  kakun  kalamiehelT, 
Kalamies  mull"  kaloj(a)8  anto, 
Minä  kalat  riihi  miehell', 

20  Riihimies  mull'  jyvi(ä)  anto, 
Minä  jyvät  posson  suuhun, 
Posso  puolen4  kylkiänsä, 


1578.    1  |minullen|   *mull*  :  m. 
*  |(minull||  puolen  :  p. 


2  m|(in)|ullen  :  m. 


loja  alleviivattu.  — 


471 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Muki  kyljen  koiran  suuhun. 
Koira  minullen  oravan  haukku. 
i  Minä  oravan  kotkan  suuhun, 
K<>t  k .  i  puolet6  siipiänsä, 
Joilla  Inisin  lipsuttelin, 
Yhdeksän*  meren  ylitte, 
Kahdeksan'  talon  tahitte8, 

3o  Jos  oli  pojat  poimupaidois, 
Vanhal  äijät  vaskivöissä. 
Sieltä  löysin  pienet  piiat  pika- 
rista, 
Nuoret  pojat  potelist.i. 
Vanhal  aijat  ämpäristä, 

35  Vanliat  ämmät  nurkan  alta. 


1579.  Kuru.    Pohjcmkanervo  T,  n.  2. 
-mlf81. 

[tä-Aure.    Emäntä    Melta    Rikala, 
"il  v.,  kuullut  pienenä  tyttönä. 

Venäläinen  verikoira 

Tappi i  isän,  tappu  äiten, 

Tahto  tappaa  itteniMn, 

Mutta  pääsin  päistärihin, 
5  Päistäristä  raumenihin, 

Ruumenet  mun  mettään  saatto, 

Mettä  unille  sauvan  anto, 

Minä  sauvan  akalle. 

Akka  niulle  kakun  leipo, 
m  Minä  kakon  koiralle, 

Koira  minulle  oravan  haukku, 

Minä  oravan  pajulle. 

Pappi  unille  paitaliinan, 

Minä  paitaliinan  lukkarille, 
15  Lukkari  niulle  puolel  jyvistään. 


1581.  Kuru.    Pohjcmkanervo  T,  n.  3. 

»1,31 

Itä-  \uiv      Emi  nila    Uulila    Ruoho- 
nen, 55  v.    Pienenä  kuullut. 

Toinini  meni  soutaan 
viilen  kuulen  koiran  kanssa, 
tappo  rouvansa, 
vielä  meinas  minunki  tappaa. 
5  Minä  menin  ailan  päälle, 
aita    kaatU  kahlen  puolen, 

minä  menin  lepistöön, 
lepistöstä  kepin  sain, 

keppi  minun  kylään  vei. 

1580.  Ruovesi.  Marjanenn.58*.—13. 

Aita   kaatu   kahdenpuolen 
minä  nousin  pensaan  päälle 
pensas  mulle  kepin  anto, 
keppi  minun  tielle  vei, 
5  tie  minun  kylään  vei. 
Löysin  ämmän  Leipomasta 
t\  iiären  typyttämästä. 
Ämmä  mulle  kakon  leipo, 
minä  kakon  kainalooni 
io  läksin  siitä  toiseen  taloon. 
SielläköS  minä  ihmeitä  näin: 
siat  sotki  taikinaa 
ja  ämmät  tuhri  tunkioo. 

1582.  Virrat.    Paldani  n.  71*.  —52. 
Minä  menin  Lättilään, 

Päätäni  panettaan, 

Silkillä1  sirottaan. 
Lättilän  koirat   rupes  haukkuun 
s  Minä  h\  ppäsin  airalle, 

Aita  kaatu  kaatu2  kahren  puolen; 


6 1  <  mi  n  ii  1 1  •  •  1 1  ,  | Iit  :  p.  — 8|punasen|  meren  :  m. — '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

ikeet  29 — 31  on  alkup.  kk:ssa  reunaan  lisätty  ja  merkitty  numeroksi  30  b. 
1582     '   Kirjotusvirhe,  p.o.   Silkillä. — 'Sanan  toistaminen  kirjotusvirhe. 


Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteen.     1582 — 1585. 


475 


Minä  hyppäsin  airalle, 
Aita  kaatu  kainon  puolen, 
Minä  hyppäsin  Lepikköön, 
i»  Lepikkö  muuttu  mereksi, 
Papin  nuiva  soutamaan, 
Nm  Ti  aeitty  itkemään. 

1583.  Virrat.    Siren   T.  n.  60*.  —Oi. 
Kurjenkylä.    Hilma  Jokinen,  50  v. 

Verikoira  venäläine, 

Tappo  isän  tappo  äiöen, 
Tahtopa  >  ielä  niiniinkin  tappaa. 
Minä  pääsin  paistärihin, 
s  Päistäristä  ruumeniin, 
Ruumenista  mettään, 
Mettä   mulle^sauvan^anto 
Minä  sauvan  kalamiehelle, 
Kalamies  mulle  kaloja  anto, 

io  Minä  kalat  riih imi>  helle, 
Riihimies  mulle  jyviä  anto, 
Minä  jyvät  possun  suuhun, 
Possu    mulle    puolen    kylkiänsä 

anto, 
Minä  kyljen  koiran  suuhun, 

15  Koira  mulle  oravan  haukku, 
Minä  oravan  kaakkolinnulle, 
Kaakki  mulle  siipensä  sulki 
Yli  meren  mennäkseni 
Ja  sieltä  jällen  takasin  tullakseni. 

1584.  Virrat.    Sievänen  n.  52* . — 15. 
Vaskivesi.      Josefiina     Majamäki, 
60  v.,  oppinut  äidiltään. 

La,  la,  la,  la  laulettiin 
Sian  sorkkia  keitettiin, 
Annettiim_mullekkimwpa  la , 
Minä  palan  vanahalle  muorille, 
s  Muori  mulle  kakoMeipo, 
Minä  kak"ii  kalamiehille, 


Kalamiehel  mulle  kaluja  anto, 
Minä  kalat  riihimiehille, 
Riihimiehel  mulli'  jyviä  anto, 

m  Minä  jyväl  possun  suuhun, 
Possu  mulle  pimlen  kyljestään, 
Minä  kyljen  kuran  suuhun, 
Koira  mulli'  oravan  hankki, 
Minä  oravan  kotkan  suuhun, 

ia  Kotka  mulle  siipmsä  lainasi 
Yli  merem_  mennäkseni, 
Sieltä  takasit^  tullakseni. 
Sielläpä  minä  vasta  ih'mcitä  näin: 
Isännällä  kynnettiin, 
Emännällä  kartuttiin, 
Siat  sotki  taikinaa, 
Piiat  tuhllri  tunkijoo1. 

Palvelin  talonpoikaa 
vuoteni  täyteen. 

1585.  Pori.    Friman  J,  n.  22.  —89. 
Juho   Aalto,   20   v. 
Palkkani. 

Palvelin  minä  talonpoikaa 

sen  vuoden  ja  päivän  pääll'. 

sain  minä  kanan  palkastani. 

Kanan  nimi  oli  Katin-oja 
s  hei  jei  jei  jei  jei. 

Kanan  nimi  oli  Katin-oja 

pvm  pvm  pym. 
Palvelin  minä  talonpoikaa 

sen  vuoden  ja  päivän  pääll", 
io  sain  minä  kukon  palkastani. 

Kukon  nimi  oli  Tiruliru 

hei  jei  jei  joi  jei. 

Kanan  nimi  oli  Katin-oja 

pym  pym  pym. 
is      Palvelin  minä  talonpoikaa 

sen  vuoden  ja  päivän  pääll'. 


1584 


tunkioo  :  tunki/oo. 


476 


Viihdyt yslauluj a  ja  muita  lasten  runoja. 


sain  minä  hevon  palkastani. 

Eevon  nimi  "li  Besten, 

Knk«'ii  nimi  oli  Tiniliru. 
äo  Kaiuin  nimi  "li  Catin-oja 

hei  jei  jei  jei  jei. 

Kanan  nimi  "li  Catin-oja 

pvm  pvm  pyin. 

Palvelin  minä  talonpoikaa 
25  Ben  vuoden  ja  päivän  päälT, 

sain  minä  akan  palkastaan. 

Akan  nimi  "li   K-ten. 

luvun  nimi  "li  Besten, 

kukon  nimi  "li  Tiniliru, 
30  kanan  nimi  "li   Katin-oja 

hei  jei  jei  jei  jei. 

Kanan  nimi  "li   Katin-oja 

pvm  pvm  pyin. 

1586.  Mi  riharrui.     Ilosin*    M.   n.    1. 
—88. 

Karoliina  Ahlroth,  75  v. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni  täyteen, 
Sain  minä1  koiran  palkastani. 
Koira  "li  Himan  hau  hau  hau. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni täyteen, 
5  Sain  minä  kissan  palkastani. 
Kissa  "li  Krikseli, 
Koira  "li  Kirnau  hau  hau  hau. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni täyteen, 
Sain  minä  kutun  palkastani. 
io  Kuttu  "li  .M"". 
Kissa  "li   Knkseli, 
Koira  m. m. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni täyteen, 


Sain  minä  pukin  palkastani. 

15  Pukki  oli  I'"". 
Kuttu  oli  Möö, 
lviss;i  m. m. 

Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni  täyteen, 
Sain  ininä  lehmän  palkastani. 
20  Lehmä  oli  Longeri, 
Pukki  "li  Pöö, 
Kuttu  "li  Möö,  m. m. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni täyteen, 

Sain  ininä  härän  palkastani. 

16  ll.nkä   "li   Manu-eli. 

Lehmä  "h  Longeri, 
Tukki  m.m. 
Palvelin  ininä  talonpoikaa  vuo- 
teni täyteen, 
Sain  minä  tyttären  palkastani. 
:i«  Tytär  oli  Marketa, 
Härkä  "li-  Mangeli, 
Lehmä  m. in. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
tiiii  täyteen, 
Sain  minä  talon  palkastani. 
tb  Tai"  "li    Kartano, 
Tytär  oli  Marketa, 
Bärkä  "li  Mangeli, 
Lehmä  "li  Longeri, 
Pukki  "h   Pöö 
ei  Kuttu  "li  Möö, 
Kissa  "li  Krikseli, 

Koira  "li  Kirnau  hau  hau  hau. 


1587.  Oripää.     Vihervaara   n.   2373. 
—11. 

Taaskila.   Maija  Välilä,  7'.  \ . 
Palvelin  talonpoikaa 

1586.    l  Sain  :  S.  »minä*.  —  *  Mm  oli :  o. 


Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteen.  1587—1589. 


477 


vuateni  ta\  teen, 

Sain  pässin  palkastani. 
Pässi  oli  P;ik;irä. 
5  Koira  lliu  hau, 
Kissa  oli  Kirnamau, 
Kukku  oli  Kunakokki, 
Kana  oli    Kaakrniakki. 
Muna  oli  tiu  vou  vou. 

1588.  Loimun.    Hollo  n.   326.   —09. 
Palvelin    talonpoika     vuoteni 
täyteen, 
Sain  minä  munan  palkastani, 
Ja  se  muna  oli  tiuvauvoo, 
Ja  se  muna  oli  tiuvauvoo. 
a     Palvelin  talonpoika  vuoteni 

täyteen , 
Suu   minä    kanan   palkastani. 
Ja  se  kana  oli  kaakernokka, 
Ja  se  muna  oli  tiuvauvoo, 
Ja  se  muna  oli  tiuvauvoo, 
10     P.  tp.  v.  t.,  sain  minä  kukun 

palkastani, 
Se  kukko  oli  kuukernokka, 
Kana  oli  kaakernokka  j.n.e. 
P.  tp.  v.    t.,  sain    minä    kissan 
palkastani 
Se  kissa  oli  miu  mau  j.n.e. 
15      P.  tp.  v.  t.,  sain  minä  koiran 

palkastani, 
Se  koira  oli  hiu  Inu  j.n.e. 
P.  tp.   v.  t..  sain  minä  lampaan1 
palkastani, 
Se  lammas  oli  mää  mää  j.n.e. 
P.  tp.  v.  t.  sain  minä  pässin  pal- 
kastani 
20  Se  pässi  oli  päkäkää  j.n.e. 


P.  tp.  v.  t.,  sain  minä  lehmän 
palkastani 

Se  lehmä  oli  ammuu  j.n.e. 

P.  tp.  v.  t.,  sain  ininä  sonnin  pal- 
kaltani. 

Se  sonni  oli  pöy  vöy  j.n.e. 
25      Palvelin     talonpoika      vuoteni 

täyteen, 

Sain  minä  hevon  palkastani, 

Se  hepo  oli  hirnai. 

Sonni  oli  pöy  vöy, 

Lehmä  oli  ammuu. 
30  Pässi  oli  päkäkää, 

Lammas  oli  mää  mää, 

Koira  oli  hiu  hau, 

Kissa  oli  miu  mau. 

Kukko  oli  kukernokka, 
35  Kana  oli  kaakernokka, 

.la  so  muna  oli  tiuvauvoo, 

Ja  se  muna  oli  tiuvauvoo. 

1589.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2437. 

—11. 

Sikilä.    Eräs  13-vuotias  tyttö. 

Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni täyteen, 
Sain  minä  munan   palkastani. 
Munan  nimi  oli  Tiu  tau  tau. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni täyteen, 
5  Sain  minä  kukkon  palkastani. 
Kukkon  nimi  oli  Kuunakuppi 
Ja  munan  nimi  oli  Tiu  tau  tau. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni täyteen, 
Sain  minä  kanan  palkastani. 
10  Kanan  nimi  oli  Kaakelituppi, 


1588.     '  minä  |pässin|  :  m.l. 


Viihdyt yslauluj a  ja  muita  lasten  runoja. 


Kukkuu  nimi  oli  Kuunakuppi 
Ja  munan  nimi  oli  Tiu  tau  tau. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni  täyteen, 
Sain  minä  kissan  palkastani, 
ie  Kissan  niini  oli  Niu  nau  nau. 
Kanan   nimi  oli    Kaakeltuppi, 
Kukkuu  nimi  < >li  Kuunakujijii 
Ja  munan  niini  oli  Tiu  tau  tau. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni  täyteen, 

20  Sain   minä   koiran  palkastani. 

Koiran  nimi  oli  Hau  hau  hau. 

Kissan  nimi  oli  Niu  nau  nau. 

Kanan  nimi  oli  Kaakeli uppi, 

Kukkmi  nimi  oli  Kuunakuppi 
25  Ja  munan  nimi  oli  Tiu  tau  tau. 

1590.  Alastaro.    Vihervaara  n.  3438. 

11. 
Siirilä.    Vilho  Vieno,  45  v. 

Eevosen  nimi   lihaa. 
Sian  nimi  Viivi. 
Lehmän  niini  Muu  muu, 
Koiran    nimi    Huntu  n   muutu, 
:.  Katin    nimi    Nahka-maunus. 
Kukkon  nimi  Kulta  nuppi. 
Kanan  nimi  Prätspeli  pöm  pöm 

pöm. 

1591.  Alusiani.    Vihervaaran.  2443. 
—11. 

Ylhäinen.    Miina  Paukkio,  55  v. 

Palvelin  lniii.i  talonpoikaa  vua- 

telli    täyteen. 

Sain  minä  kukkon  palkastani. 

Kukku  sano:  kukkulunruu. 


Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni  täyteen, 
6  Säin  minä  kanan  palkastani. 
Kana  sano:   Kai. 
Kai  minun  kanani. 
Kukko  sano:  kukkulunruu. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni  täyteen, 
m  Sain  minä  ahneen1  palkastani. 
Uhhee  sano:  Mää, 
Mää  minun  uneni, 
Kai  minun  kanani, 
Kukko  sano:  Kukkuluuruu. 
15     Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni  täyteen, 
Sain  minä  sian  palkastani, 
Sika  sano:  Röh, 
Röh  minun  sikani, 
Mää   niiniin  uhoni. 
20  Kai  minun  kanani. 

Kukko  sano:    Kukkulunruu. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni  täyteen, 
Sain  minä  lehmän  palkastani. 
Lehmä  sano:   Myy, 
bg  Myy  minun  lehmäni. 
Röh  minun  sikani. 
Mää  minun  uheni. 
Kai  minun  kanani, 
Kukko  sano:   Kukkuluuruu. 
no     Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 
teni  täyteen, 
Sain  minä  härjän  palkastani. 
Härkä  sano:   Muu. 
Muu   niiniin  härkäni. 
Myy  minun  lelunani. 
Röh    linnun  sikani. 


1  r.  (=  lampaan). 


Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteen.     1591—1592. 


Maa  minun  oheni, 
Kai  minun  kanani. 
Kukko  sano:  Kukkoluuruu. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vua- 

tiiu  täyteen. 
40  Sain  minä  hevosen  palkastani. 

Eevonen  sano:  Ih  ha. 

In  ha  minun  hevoseni, 

Muu  minun  härkäni. 

Myy  minun  lrlnnäni. 
45  Röh  minun  sikani. 

Mää  minun  uneni, 

Kai  minun  kanani, 

Kukko  sano:  Kukkuluuruu. 

1592.  Kokentäki.    Lempainen  n.  25. 
—  5/i04. 

Kuurola.      Hilja    Rintanen,     13    v. 
Kuullut  isältään. 

}  hdeksän  vuoden  palkka. 

Palvelin  talossa  vuoteni, 
Sain  niinä  kissan  palkastani, 
Kissa  oli  kirmau  ohhohhoo. 

Palvelin  talossa  vuoteni, 
5  Sain  minä  koiran  palkastani, 
Koira  oli  krikseli, 
Kissa  oli  kirmau  ohhohhoo. 

Palvelin  talossa  vuoteni, 
Sain   minä   lampaan   palkastani, 
io  Lammas  oli  mää, 
Koira  oh  krikseli, 
Kissa  oli  kirmau  ohhohhoo. 

Palvelin  talossa  vuoteni, 
Sain    minä    kutun    palkastani, 
is  Kuttu  oli  pöö, 
Lammas  oli  mää, 
Koira  oli  krikseli, 
Kissa  oli  kirmau  ohhohhoo. 

Palvelin  talossa  vuoteni, 


20  Sain  minä  harjan   palkastani, 

Härkä  oli  uu, 

Kulin  oli  pöö, 

Lammas  oli  mää. 

Koira  oli  krikseli, 
2.)  Kissa  oli  kirmau  ohhohhoo. 
Palvelin  talossa  vuoteni, 

Sain  minä  lehmiin  palkastani, 

Lehmä  oli  muu. 

Härkä  oli  uu. 
30  Kuttu  oli  pöö, 

Lammas  oli  mää. 

Koira  oli  krikseli, 

Kissa  oli  kirmau  ohhohhoo. 
Palvelin  talossa  vuoteni, 
35  Sain  minä  hevosen  palkastani, 

Hevonen  oli  hääsi 

Lehmä  oli  muu. 

Härkä  oli  uu. 

Kuttu  oli  pöö, 
40  Lammas  oli  mää. 

Koira  oli  krikseli, 

Kissa  oli  kirmau  ohhohhoo. 
Palvelin  talossa   vuoteni, 

Sain  minä  tyttären  palkastani, 
ts  Tytär  oli  Marketta, 

Hevonen  oli  hääst, 

Lehmä  oli  muu, 

Härkä  oli  uu. 

Kuttu  oli  pöö, 
50  Lammas  oli  mää, 

Koira  oli  krikseli, 

Kissa   oli   kirmau  ohhohhoo. 
Palvelin  talossa  vuoteni. 

Sain  minä  talon  palkastani, 
55  Talo  oli  kartano, 

Tytär  oli  Marketta, 

Hevonen  oli  hääst, 

Lehmä  oli  muu, 


180 


Viihdyt yslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Härkä  "li  uu, 
eo  Kuilu  oli  pöö, 
Lammas  oli  mää, 
K  tira  "li  krikseli, 

Kissa  oli  kirinau  ohhohhoo. 


1593.  Tyrvää.    Horilan.21.—wlt22. 
Kukko  oli  kurnappi, 
ja  kana  "li  karnappi, 

ja  sr1  muna  oli  tiu  vou  vou. 

(Sanotaan,    että    Lepistö,    Mylly- 
maassa  asuva  6(1 — 70  v.  ikäinen  mies, 

opetti  tämän  hullunkurisen  viisun  po-     ,o  k;im  (||i  kaakgmuppj 
jälleen.     Sitä   on    ruvennut    muutkin 
ihmiset  sitten  käyttämään 


sain  minä  kukon  palkisiani; 
ja  >'■  kukko  "li  kunakoppi, 
kana  "li  kaakernuppi, 
ja  se  muna  "li  liv  von  vou  vou 

vou, 

ls  ja  se  muna  "li  tiv  VOU  VOU   vou 

vou. 
Palvelin    talonpoikaa    vuateni 
täyteen, 
sain  minä  kissan  palkastani; 
ja  sr  kissa  "li  kirnainau, 
kukk"  "li  kunakoppi, 


1594.  Tyrvää.    1 'akuin   V.   I\  n.  80.  \ 

Kalliala.   Ville  Lindfors,  65  v.  Kuul- 
lut äidiltään    Kaisa  Kellarilta. 

Palvelin   talonpoikaa    vuateni1 
täyteen, 
sain  minä  munan  palkastani; 
ja2  se  muna  oli  tiv  von  vou  vou 

vou, 
ja  se  muna  oli  tiv  vou  vou  vou 

vou. 
5      Palvelin    talonpoikaa    vuateni 

täyteen, 
sain  minä  kanan  palkastani; 
ja  se  kina  "li  kaakernuppi, 
ja  sr  muna  "li  tiv  vou  vou  vou 

Voll. 

ja  se  muna  oli  tiv  von  vou  vou 

VOU. 

io      Palvelin     talonpoikaa     vuatnii 

täyteen, 


ja  se  muna  oli  tiv  vou  von   VOB 

vou. 
ja  se  muna  oli  tiv  vou  vou  vou 

Voll. 

I'. il  velin    talonpoikaa    vuateni 
täyteen. 
sain  niinä  koiran  palkastani; 
26  ja  se  koira  "li  hiuhan. 
kissa  oli  kirnainau. 
kukko  oli  kunakoppi, 
kana  oli  kaakernuppi, 
ja  se  muna  oli  tiv  VÖH  vou  vou 

VOU. 

30  ja  se  muna  oli  tiv  vou  vou  von 

vou. 

Palvelin    talonpoikaa    vuateni 

täyteen, 

sain  minä  pässin  palkistani; 
ja  sr  pässi  "li  päkäpä.i. 
koira  oli  biuhau, 
98  kissa   oli   kirnainau. 
kukko  oli  kunakoppi, 
kana   oli   kaakernuppi. 


159H      l  seini  :  se. 

i      ,      i  vu|o|teni :  vuateni.      '  Säkeissä  3— 4,  7— 8, 12, 14, 18,  21,  25,  29,  82, 

:ix,  ,2,  '»s,  52,  v  on  iso  alkukirjain. 


Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteni.     I.Vi',      I.ViH. 


481 


ja  se  muna  oli  tn   vou  vmi  von    1596.  Tyrvää.    Kullaa  n.  225  a. 


vu  ii.  -8/i04. 

Tapiola.  Eeva  Haavisto,  52  v. 
Kulliini  äidiltään,  kotoisin  Tyrvään 
k\  tästä. 


ja  se  muna  « >  1  i  tiv  vou  vou  von 

von. 
40     Palvelin    talonpoikaa    vuateni 

täyteen, 

sain  minä  Lehmän  palkastani; 

ja  sr  lehmä  oli  ammunmöö, 

pässi  oli  päkäpää, 

koira  oli  liinhaii, 
45  kissa  oli  kiroaman, 

kukko  oli  kiina  koppi, 

kana  oli  kaakernuppi, 

ja  se  muna  oli  tiv  vou  vou  von 

VOU, 

ja  sr  muna  oli  tiv  vou  vou  vou 

vou. 

50     Palvelin    talonpoikaa    vuateni     io  Kana  oli  prätsperi 

täyteen,  |       Koira  oli  prikseli, 
sain  niinä  hevosen  palkastani; 
ja  se  hevonen  hirnahii. 
lehmä  oli  ammunmöö, 
pässi  oli  päkäpää, 
55  koira  oli  hiuhau, 
kissa  oli  ktroamau, 
kukko  oli  kunakoppi, 
kana  oli  kaakernuppi, 
ja  se  muna  oli  tiv  vou  vou  vou 

von. 
60  ja  se  muna  oli  tiv  vou  vou  vou 

vou. 


Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
ja  sain  minä  kissan  palkastani. 
Kissa   oli   kirnou   höh   hoh  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
5  ja  sain   minä    koitan   palkastani. 
Koira  oli  prikseli. 
Kissa    oli    kirnau    hoh   huh  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
ja  sain  minä  kanan  palkastani. 


Kissa   oli   kirnau   hoh   hoh  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
ja  sain  minä  kukkon  palkastani. 
15  Kukko  oli  konnermooki, 
Kana  oli  prätsperi. 
Koira  oli  prikseli, 
Kissa    oli    kirnau    hoh    hoh  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
20  ja  sain  minä  lampaan  palkakseni. 
Lammas  oli  mää 
Kukko  oli  konnermooki, 


Kina  oli  prätsperi, 
1595.  Tyrvää.   Kullaa  n.  56. — 13/i03         Koira  oli  prikseli, 


Tapiola. 

Talon  pojan  palveliani, 
Sain  minä  kukkuu  polkastani. 


25  Kissa   oli   kirnau    hoh   hoh  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
ja  soin  minä  kutun  palkakseni. 


Kukkon  nimi  oli  väy  väy  väy.  Kuttu  oli  pöö, 


31 


482 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


l.niiin.is  oli  mää, 
30  Kukko  oli  konncrmooki. 

Kana  oli  prätsperi, 

Koira  oli  prikseli, 

Kissa   oli   kirnau   hoh   hoh  hoo. 
I '.il velin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
Bsja  sain  minä  Lehmän  palkastani, 

Lehmä  oli  liuu, 

Kuttu  oli  pöö, 

Lammas  oli  mää, 

Kukko  oli  konnermooki, 
m  Kana  nli  prätsperi, 

Koira  oli  prikseli, 

Kissa    oli    kirnau    hoh    hoh  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 

ja  sain  minä  härrään  palkastani, 
45  Härrään  nimi  oli  hukseli, 

Lehmä  oli  huu, 

Kuttu  oli  pöö, 

Lammas  oli  mää. 

Kukko  oli  konnesmooki, 
50  Kana  oli  prätsperi, 

Koira  oli  prikseli, 

Kissa  oli  kirnau   hoh,  hoh.  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
toni 

ja  sain  minä  hevosen  palkastani 
55  Hevonen  oli  hesteli, 

Märkä  oli  hukseli, 

Lehmä  oli  huu, 

Kuttu  oli  pöö, 

Lammas  oli  mää, 
6o  Kukko  oli  konnermooki. 

Kana  oli  prätsperi, 

Koira  oh  prikseli. 

Kiv>;i    oli    kirnau    Imli    hoh  hoo. 


Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 
es  ja  sain  minä  talon  palkastani. 

Talo  oh  kartano, 

Hevonen  oh  hesteli, 

Härkä  oh  hukseli. 

Lehmä  oli  huu, 
?o  Kuttu  oli  pöö, 

Lammas  oli  mää. 

Kukko  oli  konnermooki, 

Kana  oli  prätsperi, 

Koira  oli  prikseli, 
76  Kissa   oli    kirnau    hoh    li"h  hoo. 
Palvelin  minä  talonpoikaa  vuo- 
teni 

ja  sain  piika  n  palkastani 

Piika  oli  Markreetta, 

Talo  oli   kartano, 
so  Hevonen  oli  hesteli, 

Härkä  oli  hukseli, 

Lehmä  oli  huu. 

Kuttu  oli  pöö, 

Lammas  oli  mää, 
86  Kukko  oli  konnermooki. 

Kana  oli  prätsperi, 

Kissa    oli    kirnau    hoh    hoh   hoo. 

1597.  Mouhijärvi.    Laine  T,  n.  159. 

—93. 

Palvelin  minä  talonpojan 
vuoteni  täyteen, 
sain   minä   munankin  palkastau'. 
.Muna1    oli     t  iu-vau-vaii-vau-vaa. 

s     Palvelin  minä  talonpojan 

vuoteni   ta\  tei  n. 

Baifl    minä    kanankin   palkastan'. 

Kana  oli  kaker nappi, 

muna  oli  tiu-vau-vau-vau-vaa. 


1597.     "  Säkeissä  4,  8,  13,  18,  23,  33,  37,  42,  i7  jm  52  on  pieni  alkukirjain. 


Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteen.    159" — 1598. 


483 


10      Palvelin  minä2  [talonpojan 

vuoteni  täyteen] 

hain  minä]  kukonkin  palkastan'. 

Kukko  oli  knkernuppi3. 

kana  kakernappi  j.n.e. 
15      Palvelin2  [ininä  talonpojan 

vuoteni  täyteen] 

[sain  minä]  kissankin  palkastan'. 

Kissa  oli  kirnamau, 

kukko  knkernuppi  j.n.e. 
20     Palvelin8  [minä  talonpojan 

vuoteni  täyteeni 

[sain  minä]  koirankin  palkastan'. 

Koiira  oli  hau  hau, 

kissa  kirnamau  j.n.e. 
25      Palvelin2  [minä  talonpojan 

vuoteni  täyteen], 

[sain  minä]  pässinkin  palkastan'. 

Pässi  oli  pää  pää,  * 

koirra  hau  hau  j.n.e. 
30      Palvelin2  [minä  talonpojan 

vuoteni  täyteen], 

[sain  minä]  siankin  palkastan'. 

Sika  oli  röhröh  j.n.e. 
Palvelin2  [minä  talonpojan 
35  vuoteni  täyteen], 

[sain  minä]  lehmänkin  palkastan'. 

Lehmä  oli  myy  myy, 

sika  röhröh  j.n.e. 

Palvelin2  [minä  talonpojan 

vuoteni  täyteen], 

[sain    minä]    hevosenkin   palkas- 
tan'. 

Hevonen  oli  iha  haa, 

lehmä  myy  myy  j.n.e. 
Palvelin2  [minä  talonpojan 
45  vuoteni  täyteen]. 


[sain  minä]   talonkin  palkastan'. 

Talo  oli  taataa, 

hevonen  iha  haa,  j.n.e. 
Palvelin  minä  talonpojan 
50  vuoteni  täyt  ien, 

sain  minä  tytönkin  palkastan. 

Tyttö  oli  tyytyy, 

talo  taataa, 

hevonen  iha  haa. 
55  lehmä  myy  myy, 

sika  röhröh, 

pässi  pääpää, 

koirra  hauhau, 

kissa  kirnamau. 
60  kukko  knkernuppi, 

kana  kakernappi, 

mutta  muna  oli  tiu-vau-vau-vau- 

vaa. 

1598.  Mouhijärvi.    Järvinen  n.   28. 
—53. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen, 
Sain  sian  palkastani, 
Sian  nimi  hinkkisvinkkis,  hynty- 

kynty1. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen, 

5  Sain  minä  kanan  palkastani, 

Kanan  nimi  prätspeli, 

Sian  nimi  hinkkisvinkkis,  hynty- 

kynty. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen, 
Sain  minä  kukon  palkastani, 
io  Kukon  nimi  oli  konnaknuti, 
Kanan  nimi  prätspeli  j.n.e. 


2  2  kk:ssa  seuraa  :  j.  n.  e.  —  3  kukern|a|ppi  :  kukern«ppi. 
1598.     '  Seur.  säe  :  Hynty  kynty ,  ylipyyhitty. 


'.■>. 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteni, 
i  minä  katin  palkastani, 
Katin  nimi  karnamau, 
15  Kukon  nimi  j.n.e. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
Sain  minä  lehmän  palkastani, 
Lehmän  nimi  juomakroma, 
Katin  nimi  j.n.e. 
20     Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen. 
Sain  ininä  härjän  palkastani, 
Ilärjän  nimi  huskispuskis, 
Lehmän  nimi  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen. 
25  Sain  minä  pukin  palkastani, 
Pukin  nimi  pökökökö, 
Härjän  nimi  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen. 
Sain    minä    neitsyen-  palkastani, 
30  Neitsyn  nimi  junfru, 
Pukin  nimi  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

1a\  te,.]!. 

Sam  minä  hevosen  palkastani, 
Hevosen  nimi  häst. 
:...  Neitsyn  nimi  j.n.e. 

Palvelin     talonpoikaa     vuoteni 
täyteen. 
Sam  minä  papin  p  iikastani, 
Papin  nimi  präst, 


Hevosen  nimi  häst, 
io  Neitsyn8  nimi  junfru, 
Pukin  nimi  pökökökö, 

Harjan   nimi   huskispuskis. 

Lehmän   nimi  juomakroma. 

Kilin  nimi  karnamau. 
is  Kukon   nimi  konnaknuti. 

Kanan   nimi  prätspeli, 

Sian  nimi  hinkkisvinkkis.  liynty- 

kynty. 

—  Suola   on  sait. 

mallas  on  tnalt. 
50  Kylmä  o  a  kalit. 

.Ia   kaikki  on  alit. 

1599.   Tottijärvi.     Lindroos    n.    28*. 
—88. 

Huhtaa.     Antti   Yli-Kunkka,    18   v. 
kuullut     äidiltänsä     Miina    Hunkalta. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen 

Sain  sian  palkastani. 

Sian  nimi  sinkivinki  syntykynty. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen 

i  Sain  pukin  palkastani. 
Pukin  nimi  mökökökö, 
Sian  nimi  sinkivinki  syntykynty. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
Sain  kanan  palkastani. 
lo  Kanan  nimi  prätspeli, 
Pukin  nimi  mökökökö, 
Sian  nimi  sinkivinki  syntykynty1. 


1  neitsj  m   :  neitsyen.  —  3  Ne|e|tsyn  :  Neitsyn;  t:n  alap.  kirj.  a. 

1599.  '  Ukup.  kasikirj otuksessa  runo  ei  päät]  tähän,  vaan  jatkuu  uudelta 
sivulta  seuraavalla  molla  (Lindroos  29).  Kokoelmaa  numeroitaessa  su. un.  Kirj.  Seuran 
arkistossa  on  runo  epähuomiossa  jaettu  kahdeksi  en  n. uksi. 


Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteen      1600     1602. 


485 


1600.  Tottijärvi.     Lindroos   n.    '.'O*}] 

—88. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
Sain  minä  kukun  palkastani. 
Kukon  niini  konnaksnuuke, 
Kanan  nimi  prätspeli,  j.n.e. 
5     Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen 
Sain  minä  katin  palkastani. 
Katin  nimi  karnamaukus, 
Kukon  nimi  konnaksnuuke,  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
io  Sain  minä  lehmän  palkastani. 
Lehmän  nimi  jamakrama, 
Katin   nimi  karnamaukus.  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
Sain  minä  härään  palkastani. 
15  Härään  nimi  busMpuski, 

Lehmän  nimi  jamakrama.  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen. 
Sain  minä  hevosen  palkastani 
Hevosen  nimi  häst, 
2o  Härään  nimi  huskipuski. 
Lehmän  nimi  jamakrama, 
Katin  nimi  karnamaukus, 
Kukun  nimi  konnaksnuuke. 
Kanan  nimi  prätspeli, 
25  Pukin  nimi  mökökökö, 

Sian  nimi  sinkivinki  syntykynty. 

1601.  Pirkkala.  Virtanen  n.  13*.— 05. 
Nokia.     Matilda    Virtanen,    50    v. 

Laulu. 

Palvelin     talonpoika     vuoteni 
täyteen 

1 600.     '   Ks.  ed.  n:on  alahuom. 


Sain   minä   munan  palkastan. 

Munan    nimi   Iin  ja  tiu  von  vou. 

Palvelin  talonpoika  vuoteni  täy- 
teen 
■  Sain  minä  sian  palkastan. 

Sian  nimi  hinkvits'. 

Palvelin  talonpoika  vuoteni  täy- 
teen 

Sain  minä  kanan  palkastan. 

Kanan  nimi  präsperi. 
io  Palvelin  talonpoika  vuoteni  täy- 
teen 

Sain  minä  kukun  palkastan 

Kukun  nimi  konakuti. 

palvelin  talonpoika  vuoteni  täy- 
teen 

Sain  minä  pukin  palkastan. 
15  Pukin  nimi  pökökökö. 

Palvelin  talonpoika  vuoteni  täy- 
teen. 

Sain  minä  lehmän  palkastan. 

Lehmän  nimi  natinuti. 


1602.  Pirkkala.    Starck  n.  14*.  —89. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen, 
sain  minä  munan  palkastan'; 
muna  oli  piti  vou  vou. 
Palvelin  etc. 
5  -  -  kanan  palkastan'; 

kana  oli  kaakernuppi, 
muna  oli  piu  vou  vou. 
Palvelin  etc. 

-  kukun  palkastan'; 
io  kukko  oli  kuukernuppi, 
kana  oli  etc. 
Palvelin  etc. 


486 


Yiihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


kissan  palkastani 

kissa  oli  kirnamau, 
15  kukko  oli  etc. 

Palvelin  etc. 

—  koiran  palkastan'; 

koi  oli  hau  hau  hau, 

kissa  oli  etc. 
20  Palvelin  etc. 

lehmän  palkastan'; 

lehmä  ammou,  mou, 

koira  oli  etc. 

Palvelin  etc. 
25 hevon  palkastan'; 

hepo  oli  hirnamau, 

lehmä  oli  ammou,  mou, 

koira  oli  hau  hau  hau, 

kissa  oli  kirnamau. 
30  kukko  oli  kuukernuppi, 

kana  oli  kaakernuppi, 

muna  oli  piu  voit,  vou. 

1603.  Tampere.  Sir e"n  T.  n.  25*.  —04. 

Kehtolaulun  katkelma. 

Kukon  nimi  Kullekruuti, 
Kanan  nimi  Kreisperi, 
Munan  nimi  Tivo  Tivo  töy  töy 

töy. 

1604.  Sahal.    Helin  n.  10*.       —03. 

1'akkala.  Matin  Jahanna,  52  v. 
Kuullut  4  v.  vanhana  Korpiniemon 
kylässä  80-vuotiaalta  Kontti  Kertun 
Tiinalta. 

Talonpojan  palkka. 

Minä  talonpoika  vuateni  täy- 
teen palvelin 
Sain  minä  munan  palkastani. 

Ja  so  luuna  oli  viii  van 


Ja  se  kissa  oli  kirman. 
5  Minä  talonpoika  vuateni  täyteen 

palvelin 
Sain  minä  kissan  palkastani. 
Ja  se  kissa  oli  kirmau 
Ja  se  koira  oli  hiu  hau. 

Minä  talonpoika   vuateni  täy- 
teen palvelin 
io  Sain  minä  kukon  palkastani. 
Ja  se  kukko  oli  kukernuppi 
Ja  se  kana  oli  kakemuppi 
Ja   se   muna   oli   viu   vau   vauv 
vauv  van. 
Minä  talonpoika  vuateni  täy- 
teen palvelin 
15  Sain  minä  lehmän  palkastani. 
Ja  se  lehmä  oli  ammukka 
Ja  se  hevonen  oli  iha  haha  ha. 

ei  miiista. 


1605.  Kuhmal.  Lindroos  n.  27*.  — 88. 

Haap'saari.  Eräs  40-v.  nainen, 
kuullut  äidiltänsä.  Ulrika  Eskolalta. 
Muistiinp.   Tottijärvellä. 

Palvelin    talonpoikaa    vuotoni 

täyteen 

Sain  minä  munan  palkastani. 

Ja    se    muna    oli    tiuvoUVOUVOU- 

VOUVOUVOU. 

[Ja   se   muna  oli  tiuvouvouvou- 

VOUVollVoll.] 

5      Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen 
Sain  minä  kanan  palkastani. 
Kana  oli  kakernoppj 

Ja    se    niiniä    oli    ÖUVOUVDUVOU- 

vouvouvou, 


Palvelin  talonpoikaa  vuoteni  täyteen.     1605 — 1606. 


487 


[Ja   se   uuma  oli  tiuvouvouvou- 

VOUVOUVOU.J 

io     Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen 

Sain  niinä  kukon  pilkastani. 
Kukko  oli  kuna  kuppi1. 
Kana  oli  kakernoppi,  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
15  Sain  nunä  kissan  palkastani. 
Kissa  oli  kirnau, 
Kukko  oli  kunakoppi,  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
Sain  minä  koiran  palkastani. 
20  Koira  oli  hiuhau, 
Kissa  oli  kirnau,  j.n.e. 
Palvelin    talonpoikaa    Aiioteni 
täyteen 
Sain  minä  pässin  palkastani. 
Pässi  oli  päkäkää, 
25  Koira  oli  hiuhau,  j.n.e. 

Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 
täyteen 
Sain  minä  lehmän  palkastani. 
Lehmä  oli  ammomoo, 
Pässi  oli  päkäkää,  j.n.e. 
30      Palvelin    talonpoikaa    vuoteni 

täyteen 
Sain    minä    hevosen    palkastani. 
Hevonen  oli  ihahaa, 
Lehmä  oli  ammomoo, 
Pässi  oli  päkäkää, 
35  Koira  oli  hiuhau. 
Kissa  oli  kirnau, 
Kukko  oli  kunakoppi, 
Kana  oli  kakernoppi  ja 
Se   muna    oli   tiuvouvouvouvou- 

vouvou. 


40  .ia  sr  muna  oli  tiuvouvouvouvou- 

vouvou. 

1606.   Virrat.   Sievänen  n.  63*.  — 15. 

l. 
PalSvlin    talonpoikaa   vuoteni 
päähän 
Saimwminä  kissan  palkistani, 
Kissa  oli  kirmaus 
oh^hoh^hoh. 

5  Palavelin    talonpoikaa    vuoteni 

päähän 
Saimwminä  koiran  palikastani, 
Koira  oli  rinkseli, 
kissa  oli  kirmaus 
oh  hoh^hoh. 

3. 

io  PaPvelin    talonpoikaa    vuoteni 

päähän 

Saim^minä  sian  pahkastani, 

Sika  oli  röhkoli, 

Koira  oli  rinkseli, 

Kissa  oli  kirmaus 
15  oh^,hoh_hoh. 

4. 

Palavelin   talonpoikaa    vuoteni 

päällä  n 
Saim^minä  pukin  pahkastani, 
Pukki  oli  pökkeli, 
Sika  oli  rökkeli, 
20  koira  oli  rinkseli 
Kissa  oli  kirmaus 
oh  hoh^hoh. 

5. 

Palavelin  talonpoikaa  vuoteni 
päähän 
Saim^minä  kuitun  pahkastani, 
25  Kuittu  oli  möö, 
Pukki  oli  pökkeli, 


1605.     1  |(kukernoppi)|  kunakoppi  :  k. 


',SS 


Viihdyt yslauluj a  ja  muita  lasten  runoja. 


Sika  "li  rökkeli, 
Koira  "li  rinkseli, 
Kissa  oli  kinuan-; 
B«  oh  huh  Jioh. 

6. 
PaPvelin    talonpoikaa    vuoteni 

päähän 
Saimwminä  pässin  palakastani 
Pässi  "li  pää, 
Kuitta  "li  möö, 
35  Pukki  "li  pökkeli, 
Sika  oli  rökkeli  j.n.e. 
oh  hoh^hoh. 

Palavelin    talonpoikaa   vuoteni 

päähän 
Saim^minä  lampaan  pahkastani, 
40  Lammas  "li  mää. 
Pässi  "li  pää, 
Kuittti  "li  möö, 
Pukki  oli  pökkeli  j.n.e. 
"li  Ji"li  Ji"h. 

8. 

45  PaPvelin   talonpoikaa    vuoteni 

päähän 
Saimwminähärräänpal(a)kastani, 

Härkä  "li   mOO, 

lammas  "li  mää, 

1'ä-sj  oij  pää  j.n.e. 
50  oh  hoh^hoh. 

9. 

PaPvclin   talonpoikaa   vuoteni 

päähän 
Saim^minä  lehmän  palakastani, 
Lehemä  "li  muu, 

Härkä  "li  moo, 
I  ammas  "li  mää, 
•  i  "h  pää  j.n.e. 

"h    h"li Ji"h. 


160fxf. 
4  yi.  [pässi]m. 


yi.  [kissa  |m. 


krikseli 


LO. 
Pal*velin    talonpoikaa   vuoteni 

päähän 

Saim^minS  hevosen  paPkastani, 
Levonen  "li  hii. 
Leluna  "li  muu  , 
Härkä  "li  moo  j.n.e. 
oh^hoh^hoh. 

ii. 
PaPvclin    talonpoikaa    vuoteni 

päähän 

66  Saim^minä  poijan  pahkastani, 

P"ika  "li  vii, 

Hevonen  "li  hii. 

Lehminä  "li  muu, 

Härkä  "li  moo, 
to  Lammas  "li  mää, 

Pässi  "li  pää, 

Pukki  "li  pökkeli, 

Sika  "li  rökkeli, 

Koira  "li  rinkseli, 
76  Kissa  "li  kirmaus, 

Ohjiohjioh. 

1606  r.  Satak.    Tuomi  ».  130.  —91. 
i  ii  to  Halkinainen,  '••  • »  \ 
Palvelin  ininä. 

Palvelin  minä  rikasta  miästä, 

Hikasta    miästä  ja    viisasta: 

s.iiin  minä  kissan1  palkistani. 
Kis  oh  kirnau2.  ohhohh 
Palvelim  minä  rikasta  miästä 
Rikasta  miästä  ja  \  iisasta: 
Sami  minä  koiran)  palkastani, 
K"ir  "li  rikseli3, 
Kis  oli  kirniau.  ohhohhoo. 
io  Palvelim  minä  rikasta  miästä, 
Etikasta  miästä  ja  viisasta: 
-  uni  minä  passin4  palkastani. 

»kinuan*.    —  s  |kirmau|  :  »rikseli*.  — 


Pukki  kaalimaassa      I6uf.  a     160 


489 


Pässi  tili  poffeli, 
Koir  "li  krikseli, 

15  Kis  oli  kinuan,  oh  oho  hoo. 

Palvelim  minä  rikasta  miastä, 

Etikasta  ja  viisasta: 

Saim  ininä  lehmän  palkastani. 
ao  Lelun  oli  anmiiin. 

passi  oli  pöffeli, 

Koir  oli  krikseli, 

Kis  "li  kinuan,  oh  QOh  Q00. 

Palvelim  minä  rikasta  miastä, 

Kikasta  ja  viisasta: 
85  Saini    ininä    humman  palkastani. 

Humina  <>li  hirnuu, 

Lehm  oli  ammuu. 

Pässi  "li  pöffeli, 

Koir  oli  krikseli, 
to  Kis  oli  kirmau. 

Oh  hoh  li"". 

1606/3.  Satak.  Krohn  I,  ja  Nyberg  M, 
n.  264.— 

Palvelin  minä  talonpoikaa 
Vuoden  ja   päivän   päälT; 
Sain  minä   kanan  palkastani. 
Kanan  palkastani. 
5  Kanan1  nimi  "li  tirulirun  liruliru 
Kasimaija1  hymppympyn. 

-kukon-  —akan-   — . 

Pukki  kaalimaassa. 

1607.  Luvia.     Hollmen   n.   2.    — 93. 
Pukk'  ja  vesi. 

En  minä  menin  minä  mettä. 
Pukki  oli  kaalimaass'. 
En  minä  menin  minä  mettä, 


Tuli  uniin'  vastaa'  koira: 
s  »Hyvä  koira,  kaunis  koira, 
Pure  tuota  pukki! 

Ei  pukki  mene  pois  kaalimaast'.» 
Kn   minä   menin   minä   mettä, 

'Puli   niinif   vastaa   susi: 
in  »Hyvä  susi,  kaunis  susi, 

Sviis  tim  koira! 

Ei  koira  pure  pukki'. 

Ei1  pukki  mene  pois  kaalimaast.» 
En  minä   menin   minä   mettä, 
15  Tuli  minu'  vastaa  mies: 

»Hyvä  mies,  kaunis  mies, 

Ammu  tim  susi! 

Ei  susi  syö  koira', 

Ei  koira  pure  pukki', 
20  Ei  pukki  mene  pois  kaalimaast'.» 
En  minä  menin  minä  mettä. 

Tuli  minu  vastaa  honka2,: 

»Hyvä  honka2  kaunis  honka2, 

Kaada  tuo  mies! 
25  Ei  mies  ammu  sutta. 

Ei  susi  syö  koiraa, 

Ei  koira  pure  pukki', 

Ei  pukki  mene  puis  kaalimaast'.» 
En  minä  menin  minä  mettä, 
30  Tuli  minu'  vastaa'  valu: 

»Hyvä  valu,  kaunis  valu. 

Polta  tuo  honka! 

Ei  honka   kaada   miestä. 

Ei  mies  ammu  sutta, 
35  Ei  susi  syö  koiraa, 

Ei  koira  pure  pukki', 

Ei  pukki  mene  pois  kaalimaast.» 
En  minä   menin  minä  meitä. 

Tuli  minu'  vastaa'  vesi, 
40  »Hyvä  vesi,  kaunis  vesi, 


1606  /?.     '  kk:ssa   pieni   alkukirjain. 

1607.     "  kk:ssa  pieni  alkukirjain. — 2  |mies|  :  honka. 


190 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasien  runoja. 


Sammuta  tuo  valu! 

Ei  valu  polta  honkaa, 

Ei  honka  kaada  miestä, 

Ei  mies  ammu  sutta. 
is  Ei  susi  syö  koiraa, 

Ei  koira  pure  pukki'. 

Ei  pukki  mene  pois  kaalimaast.» 
En  minä  menin  minä  mettä, 

Tulis  niiiuf  vastaa   härkä: 
so  »Hyvä  härkä,  kaunis  härkä, 

Ryyppä'  tuo  vesi! 

Ei  vesi  sammut'  valu'. 

Ei  valu  polta  honkaa, 

Ei  honka  kaada   miestä, 
55  Ei  mies  ammu  sutta, 

Ei  susi  syö  koira". 

Ei  koira  pure  pukkia, 

Ei  pukki  mene  pois  kaalimaast'.» 
En  minä  menin  minä  mettä, 
eo  Tuli  minu'   vastaa'   karhu3: 

»Hyvä  karhu8,  kaunis  karhu8, 

Syös  tuo  härkä! 

Ei  härkä  ryyppää  vettä, 

Ei  vesi  sammuta  valu', 
65  Ei  valu  polta  honkaa. 

Ei  honka  kaada  miestä, 

Ei  mies  ammu  sutta. 

Ei  susi  syo4  koiraa, 

Ei  koira  pure  pukki', 
70  Ei  pukki  mene  pois  kaalimaast'.» 
Karhu  söi  härän. 

Härkä  ryyppäs  verle', 

Vesi  sammuit'   valun. 

Valu  poltt'  houkan, 

:.'.  ifonk'  kaas'  miehen, 
Mies  ammui  BUden, 
Susi  söi  koeran, 


3  |härkä|  :  »karhu*.  — 4  |pure|  :  *syö*. 
10(18.     '  kk:ssa   pieni   alkukirjain. 


Koer'5  puri  pukki'. 

Pukki  men'  poiss  kaalimaast'. 

1608.    Kulina.      Korpi  n.    3.     —90. 
Palus.    Josefiina  Korvensivu,  40  v. 
Akka  ja  hänen  pukkinsa. 

Oli  kerran  akka, 
joka  vei  pukkinsa  aamulla  met- 
sään 
ja  käski  sen   tulla   illalla   kotiin. 
Ei  pukki  tullutkaan  kotiin, 
5  jonkatähden  akka  lähti  sitä  ha- 
kemaan. 
Häntä  vastaan   tukki,  jolle  hän 

sanoi: 
»Tukki1  lyö  pukkia,  ei  pukki  tule 

kotiin». 
Ei  tukki  lyönytkään  pukkia, 
eikä  pukki  tullut  kotiin. 
io  Hän  meni  taas  ehtoolla  hakemaan 

pukkia 
ja  tuli  häntä  tuli  vastaan. 
Hän  sanoi  tulelle: 
»Tuli1,  polta  tukki, 
ei  tukki  lyö  pukkia, 
15  eikä  pukki  tule  kotiin.» 
Ei  tuli  polttanutkaan  tukkia, 
eikä  tukki  lyönyt  pukkia, 
eikä  pukki  tullut  kotiin. 
Taas  kolmantena  ehtoona  meni 

akka   hakemaan  pukkia 
20  ja  tuli  vesi  vastaan. 

Hän  sanoi  vedelle: 

»Sammuta1   sinä    7681    tilli, 

ei  tuli  polta  tukkia, 

eikä  tukki  lyö  pukkia, 
25  eikä  pukki  tule  kotiin.» 

Kolilr  :  Koer. 


Pukki  kaalimaassa.    1608. 


191 


Ei  vesi  sammuttanutkaan  tulta, 
eikä  tuli  polttanut  tukkia, 
iikä  tukki  lyönyl  pukkia, 
eikä  pukki  tullut  kotiin. 

30  Taas    neljäntenä    ehtoona    meni 
akka  hakemaan  pukkiansa 
ja  tuli  härkä  vastaan. 
Hän  sanoi  haralle: 
»Ryyppää1  sinä  härkä  vesi, 
ei  ve>i  sammuta  tulta, 

35  eikä  tuli  polta  tukkia. 
eikä  tukki  lyö  pukkia, 
eikä  pukki  tule  kotiin.» 
Ei  härkä  ryypännytkään  vettä, 
eikä  vesi  sammuttanut  tulta. 

40  eikä  tuli  polttanut  tukkia, 
eikä  tukki  lyönyt  pukkia, 
eikä  pukki  tullut  kotiin. 
Taas  viidentenä  ehtoona  meni  hän 
hakemaan  pukkia 
ja  tuli  nuora  vastaan. 

45  Hän  sanoi  nuoralle: 
Lyö1  sinä  nuora  härkää, 
ei  härkä  ryyppää  vettä, 
eikä  vesi  sammuta  tulta, 
eikä  tuli  polta  tukkia, 

äo  [eikä  tukki  lyö  pukkia,] 
eikä  pukki  tule  kotiin.» 
Ei  nuora  lyönytkään  härkää, 
eikä  härkä  ryypännyt  vettä, 
eikä  vesi  sammuttanut  tulta, 

55  eikä  tuli  polttanut  tukkia. 
eikä  tukki  lyönyt  pukkia, 
eikä  pukki  tullut  kotiin. 
Hän  meni  taas  kuudentena  eh- 
toona hekemaan  pukkia 
ja  tuli  hiiri  vastaan. 


bo  lian  sanoi  hiirelle: 
»Pure1  sinä  hiiri  nuoraa, 
ei  auora  lyö  härkää8, 
eikä  härkä  juo  vettä, 
eikä  vesi  sammuta  tulta. 

65  eikä  tuli  polta  i ukkia, 
eikä  tukki  lyö  pukkia, 
eikä  pukki  tule  kutiin.» 
Ei  hiiri  purrutkaan  nuoraa, 
eikä  nuora  lyönyt   härkää, 

70  eikä  härkä  juonut  vettä, 
eikä  vesi  sammuttanut  tulta, 
eikä  tuli  polttanut  lukkia, 
eikä  tukki  lyönyt,  pukkia, 
eikä  pukki  tullut  kotiin. 

75  Hän    meni    taas    seitsemäntenä3 
ehtoona   hakemaan 
ja  tuli  kissa  vastaan. 
Hän  sanoi  kissalle: 
»Syö  sinä  kissa  hiiri, 
ei  hiiri  pure  nuor, m. 

so  eikä  nuora  lyö  härkää, 
eikä  härkä  juo  vettä, 
eikä  vesi  sammuta   tulta, 
eikä  tuli  polta  tukkia, 
eikä  tukki  lyö  pukkia, 

85  eikä  pukkia  tule  kotiin.» 
Ei  kissa  syönytkään  hiirtä, 
eikä  hiiri  purrut  nuoraa. 
eikä  nuora  lyönyt  härkää, 
eikä  härkä  juonut  vettä, 

90  eikä  vesi  sammuttanut  tulta, 
eikä  tuli  polttanut  tukkia, 
eikä  tukki  lyönyt  pukkia, 
eikä  pukki  tullut  kotiin. 
Akka    meni    taas   kahdeksantena 

95  ehtoona  hakemaan  pukkiaan 


2  nuora  jtule  kotiini  :  n.  *lyö  härkää*.  —  3  sit|t|emäntenä  :  seitsemäntenä. 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


ja  tuli  koira  vastaan. 

Hän  satini  koiralle: 

»S\ ö  sinä  koira  kissa. 

ei  kissa  syii  hiirtä, 
100  eikä  hiiri  pure  nuoraa, 

eikä  nuora  lyö  härkää, 

eikä  härkä  juo  vettä, 

eikä   vesi  sallimilta   tulta, 

eikä   tuli   puita   tukkia. 
loa  eikä  tukki  [yö  pukkia. 

eikä  pukki  tule  kutiin.» 

Ei  koira  syönytkään   kissaa. 

eikä  kissa  synnyt   hiirtä, 

eikä  hiiri  purrut    nuoraa . 
im  eikä  nuora  lyönyt  härkää, 

eikä  härkä  juonut  vettä. 

eikä  vesi  sammuttanut  tulta. 

eikä  tuli  polttanut  tukkia, 

eikä  tukki  lyönyt   pukkia, 
i  lg  eikä  pukki  tullut    kotiin. 

Akka  meni  taas  yhdeksäntenä  eh- 
toona    hakoinaan   pukkia 

ja    tuli  susi   vastaan. 

Akka  sanoi  sudelle: 

»Syö1  sinä  susi  koira. 
120  ei  koira   syö   kissaa. 

eikä  kissa  syö  hiirtä, 

eikä  hiiri  pure  nuoraa, 

eikä  nuora   lyö  härkää, 

eikä  härkä  juo  vettä, 
185  eikä   vesi  sammuta    tulta. 

oikä  tuli  polta   tukkia. 

eikä  tukki  lyö  pukkia. 

eikä  pukki  tulo  kotiin.» 

•Ei  susi  syönytkään   koiraa, 
id  'ikä  koira  syönvt  kissaa  j.n.e.* 


Hän   moni   taas   kymmenentenä 
ehtoona   hakoinaan 

ja   tuli   karhu   vastaan. 

Hän  sanoi  karhulle: 
»Syö1  sinä.  karhu,  susi. 

L8G  oi   susi   syö   koiraa. 

iikä  koira  syö  hiirtä. 

eikä  hiiri  pure  nuoraa, 

oikä  nuora   [yö  härkää, 

oikä  härkä  juo  vettä, 
mo  eikä  vesi  sammuta    tulta 

eikä  tuli  polta  tukkia, 

eikä  tukki   [yö  tuikkia. 

eikä  pukki  tule  kotiin.» 

Ei  karhu  syönytkään  sutta. 
us  eikä  susi  s\  i*ii \  t    koiraa. 

eikä  koira   syönyt    kissaa. 

eikä  kissa  syönyt  hiirtä, 

eikä  hiiri  purrut  nuoraa. 

eikä  nimra  lyönyt   härkää. 
15"  eikä  härkä  juonut   vettä. 

eikä  vesi  sammuttanut   tulta. 

eikä  tuli  polttanut  tukkia, 

eikä  tukki  lyönyt  pukkia, 

eikä  pukki  tullut  kotiin. 
155  Akka  meni  taas  yhdentenätoista 
ehtoona   hakemaan  pukkiaan 

ja   tuli  pyssymies  vastaan. 

Hän  sanoi  pyssymiehelle: 

»Ammu1  sinä.  pyssymies,  karhu. 

n   karhu  syö.  sutta, 
iso  eikä  susi  syö  koiraa. 

eikä  koira  syö  kissaa, 

eikä  kissa  syö  hiirtä. 

eikä  hiiri  pure  nuoraa, 

eikä  nuora   lyö  härkää. 


puitta  a  :  polt Uimaan. 


Pukki  kaalimaassa.    1608 — 1609. 


493 


ikä  härkä  juo  vettä, 
eikä  vesi  sammuta  tulta, 
eikä  tuli  polta  tukkia, 
eikä  tukki  lyö  pukkia, 
eikä  pukki  tule  kotiin.» 

170  SUloin    pyssymies   alkoi   ampua 

karhua, 
karhu  alk<>i  syödä  sutta, 
susi  alkoi  syödä  koiraa 
ja  koira  alkoi  syödä  kissaa, 
kissa  alkoi  syödä  hiirtä, 

175  hiiri  alkoi  purra  nuoraa, 
nuora  alkoi  lyödä  härkää, 
ja  härkä  alkoi  juoda  vettä, 
vesi  alkoi  sammuttaa  tulta 
ja   tuli  alkoi  polttamaan4  tukkia 

iso  ja  tukki  alkoi  lyödä  pukkia 
ja  pukki  tuli  kotiin. 
Siinä  se 

1609.  Noormarkku.    Koskilahti  n.  25. 

-Vi  04. 

Saini  meni  mettään. 

Saini  meni  mettään, 
Kili1  kippas  perässä 
Kili  istui  kiven  päällä, 
Saini  söi  marjoja. 
b  Tuli  koira  vastaan. 
»Hyvä    koira,  kaunis  koira, 
Hauku   tuta   kiliä!» 
Ei  koira  kiliä  haukkunu, 
Eikä  kili  kottii  tullu 
io  Ilman  Sainin  kantamatta. 
Saini  meni  mettään, 
Kili  kippas  perässä. 
Kili  istui  kiven  päällä, 
Saini  söi  marjoja. 


ie  Tuli  susi  vastaan. 
»Hyvä  susi,  kaunis  susi, 

Syä    lua    koira!» 

Ei  susi  koiraa   syönyt . 

Eikä  koira  kiliä  haukkunu. 
ao  Eikä  kili  kottii  tullu 

Ilman  Sainin   kantamatta. 
Saini  mnii  mettään, 

Kili  kippas  perässä. 

Kili  istui  kiven  päällä, 

Saini  söi  marjoja. 

Tuli   tanko   vastaan. 

»Hyvä  tanko,  kaunis  tanko, 

Lyä  tota  sutta!» 

Ei  tanko  sutta  lyäny, 
30  Eikä  susi  koiraa  syäny, 

Eikä  koira  kilii  haukkunu, 

Eikä  kili  kottii  tullu 

Ilman   Sainin   kantamatta. 
Saini  meni  mettään, 
35  Kili  kippas  perässä. 

Kili  istui  kiven  päällä, 

Saini  söi  marjoja. 

Tuli  valkee  vastaan. 

»Hyvä  valkee,  kaunis  valkee, 
40  Polta  tua   ta  n! 

Ei  valkee  tankoo  polttanu, 
Eikä  tanko  sutta  lyäny, 
Eikä  susi  koiraa  syäny, 
Eikä  koira  kilii  haukkunu. 

45  Eikä  kili  kottii  tullu 
Ilman  Sainin  kantamatta. 

Saini  meni  mettään. 
Kili  kippas  perässä, 
Kili  istui  kiven  päällä, 

bo  Saini  soi  marjoja. 
Tuli  vesi  vastaan. 


1609.     '  Säkeissä  2,  7,  10,  12,  17,  21,  23,  28,  33,  35,  40,  46,  48,  53,  60,  62,  67,  75, 
82,  91,  93,  98,  108,  110,  1 15  ja  126  on  pieni  alkukin. iin 


494 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


-Hyvä  vesi,  kaunis  vesi, 

Sammuta  tu;i  valki 

Ei  vesi  valkeet'  sammuttanu, 
55  Eikä    valkee   tankoa1   polttanu, 

Kikä  tanko  sutta  lyäny, 

Eikä  susi  koiraa  syäny, 

Eikä  koira  kilii  baukkunu, 

Eikä  kili  kottii  tulin 
BO  Ilman  Sainin  kantamatta. 
Saini  meni  mettään, 

Kili  kippaa  perässä. 

Kili  istui  kiven  päällä, 

Saini  söi  marjoja, 
65  Tuli  härkä  vastaan. 

»Hyvä  härkä,  kaunis  härkä. 

Jua  tua  vesi!» 

Ei  härkä  vettä  juanu. 

Eikä  vesi  valkeet'  sammuttanu, 
7"  Kikä    valkee   tanko'!»1    polttanu, 

Eikä  tanko  sutta   lyäny. 

Eikä  susi  k"iraa  syäuy. 

Eikä  koira  kilii  haukkuun. 

Eikä  kili  kottii  tulin 
75  Ilman  Sainin  kantamatta. 
Saini  meni  mettään, 

Kili  kippas  peräs-ä. 

Kili  istui  kiven  jäällä. 

Saini  söi  marjoja. 
Bo  Tuli  miäs  vastaan. 

»Hyvä  miäs.  kaunis  miäs, 

Tapa  tua  härkä!» 

Ei  miäs  härkää  tappanu, 

Eikä  härkä  vettä  juanu, 
85  Eikä  vesi  valkeet'  Bammuttanu, 

Eikä  valkee  tankoo  polttanu, 

Eikä  tanko  sutta  lyäny. 

Eikä  susi  koiraa  syäny, 

Kikä  koira  kilii  haukkuun, 


90  Eikä  kili  kot  ui  tulin 
Ilman  Sainin  kantamatta. 

Saini  meni  mettää, 
Kili  kippas  perässä. 
Kili  istui  kiven  päällä, 
Saini  söi  marjoja, 

Tuli  köysi  vastaan. 
»Hyvä  köysi,  kaunis  köysi, 
Hirtä  taa   miäs!» 
Ei  köysi  miästä1  hirttäny, 

ioo  Eikä  mies  härkää  tappanu. 

Eikä  härkä  vettä  juanu, 

Kikä   vesi   valkeet'   sammuttanu. 

Kikä    valkee    tanko'01    polttanu. 

Eikä  tanko  sutta  lyäny. 
105  Kikä  susi  koiraa  syäny. 

Kikä  koira  kilii  haukkunut. 

Eikä  kili  kottii  tullu 

Ilman  Sainin  kantamatta. 
Saini  meni  mettään. 
no  Kili  kippas  perässä. 

Kili  istui  kiven  päällä. 

Saini  söi  marjoja. 

Tuli  hiiri  vastaan. 

»Hyvä  hiiri,  kaunis  hiiri. 
us  Pure  tota  köyttä!» 

Hiiri  köyttä  puremaan. 

Köysi  miästä  hirttämään, 

Miäs  härkää  tappamaan. 

Härkä  vettä  juninaan. 

iso  Vesi  valkeet1  sammuttamaan, 

Valkee  tankoio1  polttamaan, 
Tanko  sutta  hämään. 
Susi  koiraa  syämaan. 
Koira   kilii  haukkumaan, 
125  Kili  kottii  kerran  meni 
Ilman  Sainin   kantamatta. 
Tämä  liikkuu  \  teisesti  kansan  suussa 


2  mi;e]sta  :  miästä. 


Tukki  kaalimaassa.    1610 — 1611. 


495 


Äidit   varsinkin   laulavat    tätä   lapsil- 
leen. 

1610.  Alustani.    Vihervaara  n.  2492. 
—11. 

Ylliainen.    Miina   Paukkio,  55  v. 

Meni  akka  mettään, 

Tuli  pukki1  vastaan. 

»Mene  mene  pukki  kottiin!» 

Eipä  pukki  mennykkä. 
5     Meni  akka  mettään. 

Tuli  tukki  vastaan. 

»Lyä  tukki  pukkia. 

Pukki  ei  mene  kottiin!» 

Eipä  tukki  lyänykkä. 
io     Meni  akka  mettään, 

Tuli  tuli  vastaan. 

»Puita  tuli  tukkia, 

Tukki  ei  lyä  pukkia, 

Pukki  ei  mene  kottiin!» 
15  Eipä  tuli  polttannkka. 
Meni  akka  mettään, 

Tuli  vesi  vastaan. 

»Sammuta  vesi  tuli, 

Tuli  ei  polta  tukkia, 
20  Tukki  ei  lyä  pukkia, 

Pukki  ei  mene  kottiin!» 

Eipä  vesi  sammutta nukka. 
Meni  akka  mettään. 

Tuli  härkä  vastaan. 
25  »Jua  härkä  vesi, 

Vesi  ei  sammuta  tulta, 

Tuli  ei  polta  tukkia, 

Tukki  ei  lyä  pukkia, 

Rikki  ei  mene  kottiin!» 
30  Eipä  härkä  juanukka. 
Meni  akka  mettään, 

Tuli  nuara  vastaan. 


»Hirtä  nuara  härkä, 

Härkä  ei  jua  vettä, 
bs  Vesi  ei  sammuta  tulta, 

Tuli  ei  polta  tukkia. 

Tukki  ei  lyä  pukkia, 

Pukki  ei  mene  kottiin!» 

Eipä  nuara  liirttanykkä. 
40      Meni  akka  mettään, 

Tuli  hiiri  vastaan. 

»Pure  hiiri  nuara, 

Nuara  ei  hirtä  härkää. 

Härkä  ei  jua  vettä, 
45  Vesi  ei  sammuta  tulta. 

Tuli  ei  polta  tukkia. 

Tukki  ei  lyä  pukkia. 

Pukki  ei  meni-  kottiin!» 
Hiiri  puremaan  nuaraa, 
50  Nuara  hirttämään  härkää, 

Härkä  juamaan  vettä, 

Vesi  sammuttamaan  tulta, 

Tuli  polttamaan  tukkia, 

Tukki  lyämään  pukkia. 
65  Pukki  juaksemaan  kottiin. 

1611.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2452. 

—11. 

Sikilä.   Vilho  Vieno,  45  v.    Kuulkrt 
isoisältään. 

Tiän  minä  sen  pispan, 
Kon  teki  sen  papin, 
Kun  hautas  sen  sepän, 
Kun  tako  sen  pyssyn, 
55  Kun  anipus  sen  karhun, 
Kun  tappo  sen  härjän, 
Kun  ryyppäs  sen  veren1, 
Kun  sammutti  sen  valkeen, 
Kun  poltti  sen  tankon, 


1610. 
1611. 


1  r.   (akan  pukki). 
1  r.  (=   veden). 


496 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja 


10  Kun  löi  sitä  sutta, 

Kun  Böi  sen  koiran, 

Kun  puri  sitä  miästä, 

Kun  plä.-kin  kanto. 

1612.  Alttstiiru.    Vihervaara  n.  2436. 
11. 
Männistö.     Mikko    Sulonen,    23    v. 

Killi  meni  mettään 

ja  Suini1  meni  kans. 

Killi  istu  kiven  pää! 

Ja  Soini  söi  marjoi. 
5  Tuli  koira  vastaan. 

»Hyvä  koira,  kaunis  kura. 

Puit  tota    Killiä!» 

Ei  koira    Killiä  pure, 

Ei   Killi  kotia  tule 
io  Ilman  Soinin  kantaniata. 
Killi  meni  mettään 

Ja  Soini  moni  kans. 

Killi  istu  kiven  pääll 

.Ia  Soini  söi  marjoi. 
15  Tilli  8USJ    Vastaan. 

»Hyvä  susi.   kaunis  susi. 

Syä  loi  koira!» 

Ei  susi  koiraa  syäny. 
•    Ei  koira  Killiä2  pure 
20  Ei  Killi  kotia   tule 

Ilman  Soinin  kantaniata. 
Killi  meni  mettään 

.ia  Soini  meni  kans, 

Killi  istu  kiven  pääll 
25  Ja  Soini  söi  marjoi. 

Tuli   tanko  vastaan. 

»Hyvä  tanko,  kaunis  tanko. 

|.\a    tota   SUtta!» 

Ei  lanko  sutta   lyä. 
30  Ei  susi   koiraa   s\  a. 


Ei  koira    Killiä  pure, 

Ei    Killi  kotia  tule 

Ilman   Somin   kantaniata. 
Killi  meni  mettään 
85  Ja  Soini  meni  kans. 

Killi  istu  kiven  pääll 

.la   Smiii  söi  marjoi. 

Tuli   valkia   vastaan. 

»Hyvä  valkia,  kaunis  valkia 
40  Poltas  toi  tanko!» 

Ei  valkia  tankoo  polta, 

Ei  tanko  sutta  lyä. 

Ei  susi  koiraa  syä. 

Ei  koira  Killiä  pure, 
i .-.  Ei    Killi  kotia  tule 

Ilman  Soinin   kantaniata. 
Killi  meni  mettään 

.la  Soini  meni  kans. 

Killi  istu  kiven  pääll 
50  Ja  Soini  söi  marjoi. 

Tuli   vesi   vastaan. 

»Hyvä  vesi.  kaunis  vesi, 

Sammuta  toi  valkia!» 

Vesi   valkiaa    sammut  ta  maa  n. 
se  Valkia  tankoo  polttamaan, 

Tanko  sutta  lyätnään, 

Susi  koiraa  syämään, 

Koira  Killiä  puremaan, 

Killi  kotia  tulemaan 
«o  Ilman  Soinin  kantaniata. 

1613.  Huittinen.    Saarimaa   n.  399. 

—0.9. 

Soini  meni  mettään, 
Kiliä   meni  kans. 
Killi  istu  kivemwpääl.i. 
Soini  soi   marjoi. 
.-.  Tuli  koera  vastaa: 


1612.     '   |s|oini  :  .Soini.  —  2  Kil)i|i|  :  Killiä. 


Pukki  kaalimaassa.     1612 — 1613. 


497 


•Hyvä  koera,  kaunis  koera, 
puret^tota  Killii!» 
Ei  koera  Killiä  parru, 
'■ikä1  Killi  kotiot^  tulin 
io  ilma  Soinin^kantamata, 
Soini  meni  mettään  j.n.e. 

Tuli  susi   vastaa. 

»Hyvä  susi,  kaunis  susi, 

syätw  toi  koera!» 
is  Ei  susi  koeraa  syäny, 

eikä  ko^ra  Killiä  purru  j.n.e. 

Soini  meni  mettään,  j.n.e. 

Tuli  tanko  vastaan. 

»ll[yvä]    tanko,   kfaunis]    tanko, 
20  lyät^tota  sutta!» 

Ei  tanko  sutta  lyäny, 

eikä  susi  koeraa  syäny.  j.n.e. 

Soini  meni  mettään,  j.n.e. 

Tuli  valkee  vastaan. 
25  »H[yvä]  valkee,  k[aunis]  v[alkee], 

poltat^, toi  tanko!» 

Ei  valkee  tankoo  polttanu,  j.n.e. 

Soini  meni  mettään,  j.n.e. 

Tuli  karhu  vastaan. 
ao»H[yvä]  karhu,  k[aunis]  k[arhu], 

sammutatwtoi  valkee!» 

Karhu    valkeeta    sammuttamaa, 

valkee  tankoo  polttamaan. 

tanko  sutta  lyämää, 
:i5  susi  koeraa  syämään, 

koera  Killiä  puremaa2. 

Killi  kotiot^tulemaa 

ilma  Soinin^kantamata. 

1614.  Tyrvää.    Pakula  V.  V,  n.  63. 

-»1*12- 

KalJiala.  Miina  Isokäki,  57  v.  Kuul- 
lut isävainaaltaan. 


s- mi  meni  mettään, 

Killi  kippas  peräsä, 

Soini  siii  marjoja, 

Killi  istu  kiven  päällä. 
5  Tuli  koira   vastaan: 

»Hyvä  koira,  kaunis  koira, 

pure  tuata  Killiä!» 

Ei  koira  Killiä  purru. 

eikä  Killi  kotio  tullu1 
io  ilman  Soinin  kantamata. 
Soini  meni  mettään 

ja   Killi  kippas  peräsä. 

Soini  söi  marjoja, 

Killi  istu  kiven  päällä. 
15  Tuli  susi  vastaan: 

»Hyvä  susi.  kaunis  susi, 

syä  toi  koira!» 

Ei  susi  koiraa  syäny, 

eikä  koira  Killiä  purru, 
20  eikä  Killi  kotio  tullu 

ilman  Soinin  kantamata. 
Soini  meni  mettään 

ja  Killi  kippas  peräsä. 

Soini  söi  marjoja 
as  ja  Killi  istu  kiven  päällä. 

Tuli  tanko  vastaan: 

»Hyvä  tanko,  kaunis  tanko 

lyä  tota  sutta!» 

Ei  tanko  sutta  lyäny, 
30  eikä  susi  koiraa  syäny2, 

eikä  koira  Killiä  purru, 

eikä  Killi  kotio  tullu 

ilman  Soinin  kantamata. 

Soini  meni  mettään 
.).=>  ja  Killi  kippas  peräsä3, 

Soini  söi  marjoja, 

ja   Killi  istu  kiven  päällä. 


1613. 
1614. 


1  ei:  eiArd'.  — 2  puremaa  :  puremaan. 

1  tul  le  j  :  tul/u.  —  2  |purru|  :  *syäny*.  — 3  pe|s|äsä  :  peräsä. 


32 


498 


Viihdy  tyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Tuli  valkee  vastaan: 

»Hyvä  valkee,  kaunis  valkee, 

40  polta  toi  tanko!» 

Ei  valkee  tankoo   puita. 

eikä  tanko  sutta  lyä. 
eikä  susi  koiraa4  syä, 
eikä  koira  Kölliä  pure, 

45  eikä  Killi  kotio  tule 

ilman  Soinin  kantamata. 
Soini  meni  mettään 

ja  Killi  kippas  peräsä, 

Soini  soi  marjoja, 
50  ja  Killi  istu  kiven  päällä. 

Tuli  vesi  vastaan: 

»Hyvä  vesi,  kaunis  vesi, 

sammuta  toi  valkee!» 

Ei  vesi  valkeeta  sammuta, 
55  eikä  valkee  tankoo  polta, 

eikä  tanko  sutta  lyä, 

eikä  susi  koiraa  syä, 

eikä  koira  Killiä  pure, 

eikä  Killi  kotio  tule 
6o  ilman  Soinin  kantamata. 
Soini  meni  mettään 

ja   Killi  kippas  peräsä, 

Soini  söi  marjoja. 

ja  Killi  istu  kiven  päällä. 
65  Tuli  härkä   vastaan: 

»Hyvä  härkä,  kaunis  härkä, 

jua  toi  vesi!» 

Ei  liärkä  vettä  juanu. 

eikä  vesi  valkeeta  sammuta, 

to  eikä  valkee  tankoo  polta, 

eikä  tanko  sutta   lyä, 

eikä  susi  koiraa  syä, 

eikä  koira  Killiä5  purru, 


eikä  Killi  kotio  tulin 
75  ilman  Soinin  kantamata. 
Soini  meni  mettään 

ja   Killi  kippas  peräsä. 

Soini  söi  marjoja, 

ja  Killi  istu  kiven  päällä, 
so  Tuli  pyssy  vastaan: 

»Hyvä  pyssy,  kaunis  pys^y. 

ammu  toi  liärkä!» 

Ei  pyssy6  härkää  ammu, 

eikä  liärkä  vettä  jua, 
85  eikä  vesi  valkeeta  sammuta. 

eikä  valkee7  tankoo  polta. 

eikä  tanko  sutta  lyä, 

eikä  susi  koiraa  lyä, 

eikä  koira   Killiä  pure, 
90  eikä  Killi  kotio  tule 

ilman  Soinin  kantamata. 
Soini  meni  mettään 

ja    Killi  kippas  peräsä, 

Soini  söi  marjoja, 
95  ja  Killi  istu  kiven  päällä. 

Tuli  seppä  vastaan: 

»Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 

tao  toi  pyssy8!» 
Seppä  pyssyä  takomaan. 
ioo  ja  pyssy  härkää  ampumaan. 

ja  liärkä  vettä  juomaan. 

ja  vesi  valkeeta  sammuttaan, 

ja  valkee  tankoo  polttaa  n. 

ja  tanko  sutta  lyämään. 
105  ja  susi  koiraa  syämään. 

ja  koira    Killiä  puremaan, 

ja    Killi  kotio  tulemaa  n, 

ilman  Soinin  kantamata. 


«koi|s|aa  :  koiraa.  —  '"  |k|illia  :  Äifflä.  —  •  pys|y|y  :  pywy.—  Tva|r|kee  :  vaikea. 

'  pysy::  pyssy. 


Pukki  kaalimaassa.     1615. 


499 


1615.  Ti/nää.  Heikkilä  n.  1.  —XU04. 
Tapiola. 

Teini  ja  hiili. 
Teini  meni  metsään 
Killi  kippas  kans'1. 
Tuli  koira  vastan: 
»Hyvä  koira,  kaunis  koira, 
5  Pun    tuota    Killiä!» 
Ei  koira  Killiä  purrut, 
Eikä   Killi  kotia  tullut, 
Ilman  Teinin  kantamatta. 
Teini  meni  metsään. 
io  Killi  kippas  kaus. 
Tuli  susi  vastaan: 
»Hyvä  susi.  kaunis  susi, 
Syö  tuo  koira!» 
Ei  susi  koiraa  syönyt. 
15  Eikä  koira  Killiä  purrut, 
Eikä  Killi  kotia  tullut, 
Ilman  Teinin  kantamatta. 

Teini  meni  metsään, 
Killi  kippas  kans. 
20  Tuli  tanko  vastaan: 

»Hyvä  tanko,  kaunis  tanko, 
Lyö  tuota  sutta!» 
Ei  tanko  sutta  lyönyt, 
Eikä  susi  koiraa  synnyt. 
25  Eikä  koira  Killiä  purrut, 
Eikä  Killi  kotia  tullut. 
Ilman  Teinin  kanta  ma  ta2. 

Teini  meni  metsään, 
Killi  kippas  kans. 
30  Tuli  valkee  vastaan: 

»Hyvä  valkee,  kaunis  valkee, 
Polta  tuo  tanko!» 
Ei  valkee  tankoo  polttanut, 
Eikä  tanko  sutta  lyönyt, 


...  taka  susi  koiraa  syönyt, 
Eikä  koira   Killiä  purrut. 
Eikä  Killi  kotia  tullut, 
Ilman  Toinin  kantamaia. 
Teini  meni  metsään, 

40  Killi  kippas  kans. 
Tuli  vesi  vastaan: 
»Hyvä  vesi,  kaunis  vesi, 
Sammuta  tuo  valkee!» 
Ei  vesi   valkeeta   sammuttanut, 

45  Eikä  valkee  tankoo  polttanut, 
Eikä  tanko  sutta  lyönyt, 
Eikä  susi  koiraa  syönyt, 
Eikä  koira    Killiä  purrut, 
Eikä  Killi  kotia  tullut, 

30  Hman  Teinin  kantamata. 
Teini  meni  metsään, 
Killi  kippas  kans. 
Tuli  härkä  vastaan: 
»Hyvä  härkä,  kaunis  härkä, 

55  Juo  tuo  vesi!» 

Ei  härkä  vettä  juonut. 
Eikä  vesi  valkeeta  sammuttanut, 
Eikä  valkee  tankoo  polttanut, 
Eikä  tanko  sutta  lyönyt. 

eo  Eikä  susi  koiraa  syönyt, 
Eikä  koira  Killiä  purrut, 
Eikä  Killi  kotia  tullut, 
Ilman  Teinin  kantamatta. 
Teini  meni  metsään, 

65  Killi  kippas  kans. 
Tuli  puukko  vastaan: 
»Hyvä  puukko,  kaunis  puukko, 
Tapa  tuo  härkä!» 
Ei  puukko  härkää  tappanut, 

70  Eikä  härkä  vettä  juonut. 

Eikä  vesi  valkeeta  sammuttanut, 


1615.     *  kans|a|  :  k.  ■ — 2  kantama|t|ta  :  k. 


500 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Kika  valkee  tankoo  puit  tanut, 
Eikä  tauko  sutta  lyönyt, 
Eikä  susi  koiraa  syönyt, 

76  Eikä  koira    Ballia  purrut, 
Eikä   Kiiti  kotia  tullut, 
Ilman  Toinin  kantamata. 

Toini  moni  metsään. 
Killi  kippas  kans. 

80  Tuli  seppä  vastaan: 

»Hyvä  soppa,  kaunis  seppä. 
Tao  tuota  puukkoo!» 
Seppä  takomaan  ]>uukkoo, 

Puukko  tappamaan  härkää, 

85  Härkä  juomaan  vettä, 

Vesi  saiiunuttainaan  valkeeta. 
Valkee  polttamaan  tankoo, 
Tanko  lyömään  sutta, 
Susi  syömään  koiraa, 

90  Koira  puremaan  Rilliä. 
Silloin  Killi  tuli  kotia, 
Ilman  Toinin  kantamatta. 

1616.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi,  n. 

186.  —12. 

Herttuala.   Rustaava  Pihlaja  76  v. 

Sonni  moni  mettään, 
Kiila  meni  kans. 
Kiila  istu  kiven  päällä. 
sonni  noukki  marjoja. 

5  Tuli  koira   vastaan: 
Hyvä  koira,  kaunis  koira, 
hauku   tätä    kiilaa. 
Ei  koira    Kiilaa   hauku. 
ei  Kiila  kotiin  mene 
io  ilman  sonnin  kantamatta. 
Tuli  susi  vastaa: 
Hyvä  susi.  kaunis  >usi. 


syö  tämä  koira. 
Ei  susi  koiraa  syö. 

15  Ei  koira    Kiilaa1  hauku, 
ei    Kiila   kotiin  mene 
ilman  sonnin  kantamatta, 
Tuli  tanko  vastaan: 
Hyvä  tanko,  kaunis  tanko. 

20  lyö   tätä   sutta. 
Ei  tanko  sutta  lyö, 
ei  susi  koiraa  syö*  j.n.e. 
Tuli  valkee  vastaa: 
Ilyva   valkee,  kaunis  valkee, 

25  polta  tämä  tanko. 
Ei  valkee  tankoa  polta, 
ei  tanko  sutta  lyö.  j.n.e. 
Tuli   vesi   vastaa: 
Hyvä  vesi.  kaunis  vesi, 

■m  sammuta   tää  valkee. 
Ei  vesi  valkeeta  sammuta, 
ei  valkee.  j.n.e. 
Tuli  härkä  vastaan: 
Hyvä  härkä,  kaunis  härkä, 

ss  ryyppää  ta  ma  vesi. 
Ei  härkä  vettä  ryyppää, 
ei  vesi  valkeeta  sammuta,  j.n.e. 
Tuli  puukko  vastaa: 
Hyvä  puukko,  kaunis  puukko, 

40  tapa  tää  härkä. 

Ei  puukko  härkä  tapa, 

oi  härkä  vettä  ryyppä.  j.n.e. 

Tuli  seppä  vastaa: 

Hyvä  seppä,  kaunis  seppä, 

45  tao  tämä  puukko. 

Seppä  aitte  puukon  tako, 
puukko  sitte  harjan  tappo, 
härkä  sitte  velen  ryyppäs, 
vesi  sitte  valkeen  sammutti, 


1616.     •   |k|illaa  :  Äillaa.  — *  |l|yö  :  syö. 


Pukki  kaalimaassa.    1616—  1617 


501 


50  valkee  sitte  'ta'nkon  poltti, 

tanko  sitte  sulen  löi 

arasi  sitte  koiran  söi, 

koira  sitte  Kiilaa  haukku. 

Killan  piti  sitte  kotia   menemä 
65  ilman  SOimili  kantamatta. 

1617.  Teisko.   Aatola  n.  1*.       —11. 

Amanda     Koivunen.    62    V.,    synt. 
Ruovedellä. 

Pukki  kaalimaassa. 

Pukki  meni  kaalimaahan 
eikä  lähtenyt  sieltä  pois. 
Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten. 
Tuli  koira  vastaan. 
5  Minä  sanoin  koiralle: 
aja  toi  pukki  pois  kaalimaasta! 
En  niinä,  sanoi  koira.  — 
Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten. 
Tuli  susi  vastaan. 
io  Minä  sanein  sudelle: 
susi  syö  toi  koira! 
Kun  ei  se  pure  pukkia 
eikä  pukki  lähde  puis  kaalimaasta. 
En  minä,  sanoi  susi.  — 
is  Minä  menin  vähän  matkaa  tietä  |  so  eikä  pukki  lähde  kaalimaasta  pois. 

*En  minä.  sanoi  lammikko*. 


25  minä  sanoin  petäjälle: 

kaadu  fcon   miehen  päälle. 

k i  se  ammu  sutta. 

eikä  susi  syö  koiraa, 

eikä  koira  pure  pukkia; 
30  petäjä  sanoi2:    En   minä. 

Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten, 

tuli  valkee  vastaan; 

minä  sanoin  valkeelle: 

polta  toi  petäjä, 
35  kun  ei  se  kaadu  miehen  päälle, 

eikä  mies  ammu  sutta, 

eikä  susi  syö  koiraa. 

eikä  koira  pure  pukkia. 

eikä  pukki  lähde  kaalimaasta  pois. 
40  En  minä,  sanoi  valkea. 

Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten, 

tuli  lammikko  vastaan. 

Minä  sanoin  lammikolle: 

sammuta  toi  valkee, 
ta  kun  ei  se  polta  petäjää, 

eikä  petäjä  kaadu  miehen  päälle, 

eikä  mies  ammu  sutta, 

eikä  susi  syö  koiraa, 

eikä  koira  pure  pukkia. 


myöten, 
tuli  mies  vastaan. 
Minä  sanoin  miehelle1: 
ammu  toi  susi, 
kun  ei  se  syö  koiraa. 
20  eikä  koira  pure  pukkia. 

eikä  pukki  lähde  kaalimaasta  pois. 

Mies  sanoi:  »en  minä».  - 

Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten, 
tuli  petäjä  vastaan. 


Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten, 

tuli  härkä  vastaan. 

Minä  sanoin  haralle: 
55  juo  toi  lammikko, 

kun  ei  se  sammuta  tulta. 

eikä  tuli  polta  petäjää, 

eikä  petäjä  kaadu  miehen  päälle, 

eikä  mies  ammu  sutta. 
6o  eikä  susi  syö  koiraa. 


1617.     l  Säe  kk:ssa  kahdesti,  edellinen  ylipyyhitty.  —  2  |Mies  sanoi|  :  »petäjä 


sanoi*. 


502 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


eikä  koira  pure  pukkia, 

eikä    pukki    lähde    kaalimaasta 

pois; 

en  minä,  sanoi  härkä3. 

Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten, 
es  tuli  kytkyin  vastaan, 

minä  sanoin  kytkyelle: 

kurista  toi  härkä, 

kun  ei  se  juo  lammikkoa, 

eikä  lammikko  sammuta  tulta, 
70  eikä  tuli  polta  petäjää, 

eikä  petäjä  kaadu  miehen  päälle. 

eikä  mies  ammu  sutta, 

eikä  susi  syö  koiraa. 

eikä  koira  pure  pukkia, 
75  eikä  pukki  lähde  kaalimaasta  pois, 

en  minä,  sanoi4  kytkyin. 

Minä  menin  vähän  matkaa  tietä 

myöten, 

tuli  hiiri  vastaan. 

minä  sanoin  hiirelle: 
so  kalva  toi  kytkyin  poikki, 

kun  ei  se  kurista  härkää, 

eikä  härkä  juo  lammikkoa. 

eikä  lammikko  sammuta  tulta. 

eikä  tuli  polta  petäjää, 
86  eikä  petäjä  kaadu  miehen  päälle, 

eikä  mies  ammu  sutta, 

eikä  susi  syö  koiraa. 

eikä  koira  pure  pukkia. 

eikä  pukki  lähde  kaalimaasta  pois. 
90  En  minä.  sanoi  hiiri. 

Menin  vähän  matkaa  tietä  myö- 
ten, 

tuli  kissa  vastaan. 

Minä  sanoin  kissalle: 

syö  toi  hiiri. 
95  kun  ci  se  kalva  kytkyintä, 


eikä  kytkyin  kurista  härkää. 

eikä  härkä  juo  lammikkoa. 

eikä  lammikko  sammuta  tulta. 

eikä  tuli  polta  petäjää, 
ioo  eikä  petäjä  kaadu  miehen  päälle, 

eikä  mies  ammu  sutta, 

eikä  susi  syö  koiraa. 

eikä  koira  pure  pukkia, 

eikä  pukki  lähde  kaalimaasta  pois. 
105  Ja    heti    kissa    rupesi   syömään 

hiirtä, 

hiiri  kalvamaan  kytkyintä, 

ja   kytkyin  kuristamaan  härkää, 

ja  härkä  rupesi  juomaan  lammik- 
koa. 

Ja   lammikko  rupesi  sammutta- 
maan tulta, 
uo  ja  tuli  polttamaan  petäjää, 

ja     petäjä     kaatumaan     miehen 

päälle, 

ja  mies  ampumaan  sutta 

ja  susi  syömään  koiraa, 

koira  puremaan  pukkia 
ns  ja  pukki  juoksi  kaalimaasta  pois. 
(Loppu). 

1618.  Tottijärvi.     Lindroos    n.    26*. 

—88. 

Huhtaa.  Alitti  Rankka,  18  v.,  kuul- 
lut sisareltansa  Ainalta  samassa  kylässä. 

Sonni  meni  marjaan, 
Killi  meni  kans', 
Killi  istu  kivenpäällä, 
sonni  noukki  marjoja. 
6  Tuli  koira  vastaan.  — 
Hyvä  koira,  kaunis  koira, 
hauku  tota  killia.  — 
Ei  koira  kiilaa  hauku, 
eikalll  killi  kotio  me' 


3  Säe  on  sivun  alareun.  kirj.,  mutta  osoitettu  tähän  kuuluvaksi 
kahdesti,  edell.  ylipyyhitty. 


4  Sana  kk:ssa 


Pukki  kaalimaassa.    1618—1619. 


503 


10  ilman  soimin  kantanutta. 
Tuli  susi  vastaan.  - 

Hyvä  susi,  kaunis  snsi 

syö  tää  koira. 

Ei  susi  koiraa  syö. 
15  eikä  koira  kiilaa  hanku. 

eikä  killi  kotio  me', 

ilman  sunnin  kantamata. 
Tuli  tanko  vastaan. 

Hyvä  tanko,  kaunis  tanko. 
«o  lyö  tätä  sutta.  — 
•    Ei  tanko  sutta   lyö. 

ei  susi  koiraa  syö, 

ei  koira  kiilaa  hauku, 

eikä  killi  kotio  me', 
25  ilman  sonnin  kantamata. 
Tuli  valkee  vastaan. 

Hyvä  valkee,  kaunis  valkee, 

polta  tää  tanko.  — 

Ei  valkee  tankoo  polta, 
30  ei  tanko  sutta  lyö, 

ei  susi  koiraa  syö,  j.n.e. 
Tuli  vesi  vastaan.  - 

Hyvä  vesi,  kaunis  A'esi 

sammuta  tää  valkee.  — 
35  Ei  vesi  valkeeta  sammuta. 

ei  valkee  tankoo  polta. 

ei  tanko  sutta  lyö,  j.n.e. 
Tuli  härkä  vastaan.  - 

Hyvä  härkä,  kaunis  härkä 
40  ryyppää  tää  vesi.  — 

Ei  härkä  vettä  ryyppää, 

ei  vesi  valkeeta  sammuta. 

ei  valkee  tankoo  polta,  j.n.e. 
Tuli  karhu  vastaan. 
45  Hyvä  karhu,  kaunis  karhu 

tapa  tämä  härkä. 

Ei  karhu  härkää  tapaa  [!]. 

ei  härkä  vettä  ryyppää, 


ei  vesi  valkeeta  sammuta,  j.n.e. 
50      Tuli   keihäs  vastaan.    — 

Hyvä  keihäs,  kaunis  keihäs 

pistä  tämä  karhu.  - 

Ei  keihäs  karhua  pistä. 

ei1  karhu   härkää   f!]   tapa, 
65  ei  härkä  vettä  ryyppää. 

ei  vesi  valkeeta  sammuta, 

ei  valkee  tankoo  polta 

ei  tanko  sutta  lyö, 

ei  susi  koiraa  syö, 
go  ei  koira   kiilaa  hauku. 

eikä  killi  kotio  me', 

ilman  sonnin  kantamata. 
Tuli  seppä   vastaan. 

Hyvä  seppä,  kaunis  seppä 
65  terota  tämä  keihäs.  — 
Seppä  terotti  keihään, 

Keihäs  pisti  karhua. 

Karhu  tappo  närään, 

Härkä  ryyppäs  veden, 
to  Vesi  sammutti  valkeen, 

Valkee  poltti  tangon, 

Tanko  löi  sutta. 

Susi  söi  koiran, 

Koira  haukku  kiilaa  ja 
75  Killi  meni  kotio  kimpin  kämpin. 


1619.  Virkkala.   Starck  n.  6*. 
Soini  meni  mettään. 
kili  meni  kanssa. 
Kili  istu  kiven  päällä, 
Soini  noukki  marjoja. 
5  Tuli  koira  vastaan. 
Hyvä  koira,  kaunis  koira, 
hauku  tota   kiliä. 
Ei  koira  kiliä  hauku, 
eikä  kili  kotio  mene 
io  ilman  Soinin  kantamata. 


sn. 


1618.     a  ei|kä|  :  e. 


504 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


Soini  un  ui  mettään, 

kili  meni  kanssa. 

Kili  istu  kives  päällä, 

Soini  noukki  marjoja. 
15  Tuli  susi  vastaan. 

Hyvä  susi.  kaunis  susi, 

syö  tOta   koiraa. 

Ei  susi  koiraa  syö, 

ei  koira  kiliä  hauku, 
20  eikä  kili  kotio  mene 

ilman  Soinin  kantamata. 

Soini  meni  mettään  j.n.e. 

Tuli  tanko  vastaan. 
Hyvä  tanko,  kaunis  tanko. 
25  lyö  tota   sutta. 
Ei  tanko  sutta  lyö, 
ei  susi  koiraa  syö, 
ei  koira  j.n.e. 

Soini  meni  mettään  j.n.e. 

30  Tuli  valkee  vastaan. 

Hyvä  valkee,  kaunis  valkee, 

polta  tota  tankoo. 

Ei  valkee  tankoo   polta, 

ei  tanko  sutta  lyö  j.n.e. 
35  Soini  meni  mettään  j.n.e. 

Tuli  vesi   vastaan. 
Hyvä  vesi.  kaunis  vesi, 
sammuta  tota  valkeeta. 
Ei  vesi  valkeeta  sammuta, 
m  ei  valkee  laukoo  polta  j.n.e. 

Soini  meni  mettään  j.n.e. 

Tuli    leuka   vastaan. 


1620.     1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Hyvä  härkä,  kaunis  härkä. 
juo  tota  vettä. 
45  Ei  härkä  vettä  juo, 

ei  vesi  valkeeta  polta  j.n.e. 

Soini  meni  mettään  j.n.e. 

Tuli  puukko  vastaan: 
Hyvä   [puukko,   kaunis  puukko] 
50  tapa  tota  härkää. 

Ei  puukko  [härkää  tapa] 

Soini  meni  [mettään] 

[Tuli]  seppä  vastaan. 

ta'o  tota  puukkoo. 
55  Seppä  takoi  puukkoo, 

puukko  tappoi  härkää, 

härkä  joi  vettä 

vesi  sammutti  valkeeta, 

valkee  poltti  tankoo. 
60  tanko  löi  sutta. 

susi  söi  koiraa 

koira  haukku  kiliä 

kili  meni  kotio 

ja   Soini  moni  kanssa. 

1620.  Ruovesi.  Siren  S,  n.  172.  —04. 
Väärimaja.  .Inssi  Sukanen,  6  vuotta. 

Kun   emäntä   käski  tytön  aja- 
maan pukki    kaalimaasta    pois. 

eikä1  pukki  mennytkään. 

Tyttö  [ähti  hakoinaan  vitsaa  luot- 
sasi a. 
ja   sitte  tuli   koira   vastaan 
s  ja  tyttö  sanoi:  »Pure2  sinä  pukkia, 

kk:ss;i  pieni  alkukirjain 


Pukki  kaalimaassa     1620. 


505 


että  pukki  menee  pois  kaali- 
maasta.» 
Koira    sanoi:    »En2   minä»,    eikä 
mennytkään. 
Sitte  tuli  susi  vastaan,  ja  tyttö 

sanoi: 
»Pure  sinä  koiraa,  että  koira  pu- 
ree pukkia. 
10  että  pukki  mene''  pois  kaalimaasta 

pois». 
Sitte  tuli  pyssymies  vastaan. 
tyttö  salmi  sille  pyssymiehelle: 
»Ammu1  sinä  susi.  että  susi  puree 

koiraa. 
että  koira  puree  pukkia, 
is  että    pukki    menisi    pois    kaali- 
maasta. 
Pyssymies  sanoi:  »En2  minä.» 
Sitte  tuli  honka  vastaan, 
ja  tyttö  sanoi:  »Surmaa2  sinä  tuo 

mies, 
että  mies  ampuu  suden, 
20  että  susi  purre  koiraa . 
että  koira  puree  pukkia, 
että    pukki    menee    kaalimaasta 

pois.» 
Sitte  tuli  valkea  vastaan, 
tyttö  sanoi:  »Polta2sinä  tuo  honka, 
ss  että  honka  surmaa  miehen, 
että  mies  ampuu  suden, 
että  susi  puree  koiraa, 
että  koira  puree  pukkia, 
että    pukki    menee    kaalimaasta 

pois.» 
so  Valkea  sanoi:  »En2  minä.» 

Sitte  tuli  vesi  vastaan,  ja   tyttö 

sanoi: 
.Sammuta2  sinä  valkea, 


että  valkea  polttaa  hongan, 

että  honka  surmaa  miehen, 
36  että  mies  ampuu  suden, 

että  susi  puree  koiraa, 

että  koira  puree  pukkia. 

että    pukki    menee    kaalimaasta 

pois.» 

Sitte  tuli  härkä  vastaan,  ja  tyttö 

-anoi: 
40  »Juo2  sinä  vesi,  että  vesi  sammut- 
taa tulen, 

että  tuli  polttaa  hongan, 

että  honka  surinaa  miehen, 

että  mies  ampuu  suden, 

että  susi  puree  koiraa. 
tö  että  koira  puree  pukkia. 

että    pukki    menee    kaalimaasta 

pois.» 

Härkä  sanoi:  »En2  minä.» 

Sitte  tuli  kytkyt. 

Tyttö   sanoi:    »Kytke2   sinä   tuo 

härkä, 
50  että  härkä  ryyppäisi3  veden, 

että  vesi  sammuttaa  valkean, 

että  valkea  polttaa  hongan, 

että  honka  surmaa  miehen, 

että  mies  ampuu  suden, 
55  että  susi  puree  koiraa. 

että  koira  puree  pukkia. 

että    pukki    menee    kaalimaasta 

pois.» 

Kytkyt  sanoi:  »En2  minä.» 

Sitte  tuli  hiiri  vastaan. 
60  ja  tyttö  -anoi:   »Kalva2  sinä   tuo 

kytkyt, 

että  kytkyt  kytkisi  härän. 

että  härkä  ryyppäisi  veden. 

että  vesi  sammuttaa  valkean, 


|juo|  ryyppäisi  :  r. 


506 


Viihdytyslauluja  ja  muita  lasten  runoja. 


i  ttä  valkea  polttaa  hongan, 

65  että  honka  surinaa  miehen, 

että  mies  ampuu  suden, 

että  susi  puree  koiraa. 

että  koira  puree  pukkia. 

että    pukki    menee    kaalimaasta 

pois.» 
70  Sitte  tuli  kissa   vastaan  ja  tyttö 

sanoi: 

»Syö2  sinä  hiiren4. 

että  hiiri  kalvaa 

kytkymen, 

että  kytkyt  kytkee  härän, 
75  että  härkä  ryyppää  veden, 

että  vesi  sammuttaa   valkeen, 

että  valkea  polttaa  hongan, 

että  honka  surmaa  miehen, 

että  mies  ampuu  suden, 
80  että  susi  puree  koiraa. 

että  koira  puree  pukkia. 

että   pukki   menee    kaalimaasta 

pois.» 

Kissa  sanoi:  »Kyllä2  minä.» 

Sitte  kissa  söi  hiiren. 
85  hiiri    kalvoi    kytkymen.    kytkyt 
kytki  härän, 

härkä  joi  \eden, 

vesi  sammutti  valkean, 

valkea   poltti  hongan. 

honka  surmasi  mielien, 
90  mies  ampui  suden. 

susi  puri  koiraa. 

koira  puri  pukkia, 

ja   pukki   meni   kaalimaasta  pois. 

1621.  Ruovesi.   PaMani  n.  93*.  —, 52. 
Soini  jn  Killi. 

v"ini  meni  mettään. 


Killi  meni  kanssa. 
Killi  istu  kiven  päälle, 
Tuli   koira  vastaan. 
6  Hyvä  koira,  kaunis  koira 
Pure'  tuota  Killiä! 
Ei  koira  killiä  pure, 
Eikä   Killi  kotio  mene, 
Ilman  Soinin  kantamata', 
io  Nuoren  miehen  nostamata'. 
Soini  meni  mettään. 
Killi  meni  kanssa. 
Killi  isin  kiven  päälle, 

Tuli  susi   vastaan. 
i5  »Hyvä  susi.  kaunis  susi. 

Syö*  tuota  koiraa!» 

Ei  susi  koiraa  Byö, 

Eikä  koira  Killiä  pure, 

Eikä  Killi  kotio  mene', 
20  Ilman  Soinin  kantamata' 

Nuoren  miehen  nostamata'. 
Soini  meni  mettään. 

Killi  meni  kanssa, 

Killi  istu  kiven  päälle, 
25  Tuli  tanko,   vastaan. 

»Hyvä  tanko,  kaunis  tanko. 

Lyö'  tuota  sutta!» 

Ei  tanko  sutta  lyö, 

Eikä  susi  koiraa  syö, 
30  Eikä  Killi  kotio*  mene 

Ilman  Soinin  kantamata' 

Nuoren  miehen  nostamata'. 
Soini  meni  tm  ttään, 

Killi  meni  kanssa, 
:i5  Killi  istu  kiven  päälle, 

Tuli  valkia  vastaan. 

Hyvä    valkia.  kaunis  valkia, 

»Polta<  tuo  tanko»! 

Ei  valkia  tankoo  polta. 


4  Hiiri '  :  hiiren. 


Pukki  kaalimaassa.     1621  —  1621a. 


507 


*o  Eikä  tanko  sutta  lyö, 
Eikä  susi  koira[a]  syö, 

Eikä  koira    Killiä  pure, 

Eikä  Killi  kotio  mene, 

Ilman  Soinin  kantamata*. 

45  Nuoren  miehen  nostamata'. 

Soini  meni  mettään. 

Killi  meni  kanssa, 

Killi  istu  kiven  päälle, 

Tuli  vesi  vastaan. 
50  »Hyvä  vesi,  kaunis  vesi, 

Sammuta'  tuo  valkea!» 

Ei  vesi  valkeeta  sammuta, 

Eikä  valkia  tankoa  polta, 

Eikä  tanko  sutta  lyö, 
55  Eikä  susi  koiraa  syö, 

Eikä  koira  Killiä  pure, 

Ilman  Soinin  kantamata', 

Nuoren  mielien  nostamata'. 
Soini  meni  mettään, 
60  Killi  meni  kanssa, 

Killi  istu  kiven  päälle, 

Tuli  härkä  vastaan, 

»Hyvä  härkä,  kaunis  härkä, 

Juo'  tuo  vesi!» 
65  Ei  härkä  vettä  juo, 

Eikä  vesi  valkeeta  sammuta. 

Eikä  valkia  tankoo  polta, 

Eikä  tanko  sutta  lyö, 

Eikä  susi  koiraa  syö. 
70  Eikä  koira  Killiä  pure, 

Eikä  Killi  kotio  mene, 

Ilman  Soinin  kantamata1. 

Nuoren  miehen  nostamata'. 
Soini  meni  mettään, 
75  Killi  meni  kanssa, 

Killi  istu  kiven  päälle, 

Tuli  pyssy  vastaan 

1621  a.     *  emännlta  :  emännältä. 


►Hyvä  pyssy,  kaunis  pyssy, 

Ammu'  tuo  härkä!» 
80     Pyssy  härkää  ampumaan, 

Härkä  vettä  juomaan. 

Vesi  valkeeta  sammuttaan, 

Valkee  tankoo  polt[t]amaan, 

Tanko  sutta  lyömään, 
85  Susi  koira  [a]  syömään, 

Koira  Killiä  pun  maan, 

Killi  kotio  menemään, 

Ilman  Soinin  kantamata' 

Nuoren  miehen  nostamata*. 

1621  a.  Satak.?    Arho  A.  0,  n.   10. 
—89. 
P.  Sarviluoma,  23  v. 

Pukki  kaalimaassa. 
Eräs  mies  meni  pyytämään  ruo- 
kaa 
herrastalon  emännältä1, 
mutta  emäntä  pani  ehdoksi 
pukin  ajamisen  pois  kaalimaasta. 
5  Tämän  ehdon  ottikin  mies  teh- 
däksensä. 
Mutta  hän  ei  saanut 
pukkia  pois. 
Hän  läksi  edemmäksi, 
mutta  häntä  vastaan 
10  tuli  susi. 

Tätä  pyysi  hän 
syömään  pukin, 
mutta  susi  ei  tehnyt  sitä. 
Karhu  tuli  vastaan. 
15  sitä  pyysi  hän  sutta  tappamaan, 
mutta  karhu  ei  tehnyt  sitä. 
Mies  pyssy  olalla  tuli 
häntä  vastaan. 


508 


Leikkirunoja. 


häntä  hän  pyysi  ampumaan  kar- 
hua. 
80  unitta  mies  ei  tehnyt  sitä. 

Puu  tuli  häntä  vastaan, 

Bitä  pyysi  hän  kaatumaan 

miehen  päälle, 

mutta  se  ei  tehnyt  sitä. 
25  Valkea  tuli  vastaan. 

sitä  pyysi  hän  polttamaan  puun. 

mutta  valkoa  ei  sitä  tehnyt. 

Viimeisiksi  tuli  vesi   häntä   vas- 
taan. 

Sitä    pyysi    hän    sammuttamaan 

valkean. 
30  Tämä  sammutti  valkean, 

valkea   poltti  puun, 

puu  kaatui  miehen  päälle, 

mies  ampui  karhua. 

karhu  hyökkäsi  suden  päälle, 
35  susi  pukin, 

ja  näin  mies  teki  emännän  ehdon. 

Hän  sai  emännältä  ruokaa 

mielin  määrin, 

mitä  tahtoi. 

Tuleks  sauna? 

1921  /?.  Rauma.  Salminen  E ,  Sauna- 
rak.  ja  saunassakäynii  Rauman 
maalaiskunn.    1800-luvun    lop. 


1900-luvun  alussa,  ss.  46 — 47. 
1931. 

En   tiedä,   onko  seuraava   hokema 
kirjaklisuudesta    tai    kansanomaista, 

mutta  kuulin  sen  lapsena  usein  ja  on 
se  vieläkin  muistissani,  se  kuuluu 
näin: 

Tuleks  sauna,  mini  sauna? 

Kiulu1  sauna. 

Mikä  kiulu?  —  Vesi  kiulu. 

Mikä  vesi?  —  Merivesi. 
o  Mikä  meri?  —  Pohja  meri. 

Mikä  pohja?  —  Perä  pohja. 

Mikä  perä?  —  Kellonperä. 

Mikä  keho?  — Taskukello. 

Mikä  tasku? — Liivintasku. 
io  Mikä  liivi?  — Silkkiliivi. 

Mikä  silkki?  — Perhosilkki. 

Mikä  perho?  —  Kaaliperho. 

Mikä  kaali?  —  Rtiakakaali. 

Mikä  ruaka?    -Sikaruoaka. 
is  Mikä  sika?  —  Metsäsika. 

Mikä  metsä?  —  Koivumetsä. 

Mikä  koivu? — Asekoivu. 

Mikä  ase?  —  Sota-ase. 

Mikä  sota?  —  Nuijasota. 
20  Mikä  nuija?  -    Perun  nuija. 

Mikä  perun?  —  Maaperiin. 

Mikä  maa?  —  Isämaa. 

Mikä  isä?  —  Oma  isä. 


LKIKKIKUNOJA. 


Ensimäinen  enkeli. 
1622.  Luoto.    Salo  n.  310. 
M  p.  Hattulassa. 


-14. 


Ensimäinen  enkeli, 
Teinen  tonkeli, 
Kolmas  konkeli. 


1621/?.     '   kk:ssa    pioni    alkukirj.    joka   säkeen    kysyin     ja  vastauksessa  runon 
loppuun  saakka. 


Ensimäinen  enkeli.     1923^1927. 


509 


1623.  Merikarvia.    Roslin   M,  n.  24. 

—88. 

Kilvalla  yli  aidan  mennessä,  huutaa 
jokainen  numeronsa  ja  siilien  kuulu- 
van nimityksen,  aidalta  hypätessään 

Ensimäinen  enkeli, 

Toinen  torakka, 

Kolmas  konttipää, 

Neljäs  ueitsykäinen, 
ö  Viides  villahäntä, 

Kuudes  kultaknuppi, 

Srittcmas  seiväspari. 

(tahi)  sepän  vasara. 

Kahdeksas  kanki  väärä, 
io  Yhdeksäs  ylkämies, 

Kymmenes  Kyrön  pappi. 

1624.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2312. 
—11. 

Sikilä.    Eräs  13-vuotias  tyttö. 

Ensimmäinen  enkeli, 
Toinen  tonkeli, 
Kolmas  konttipuali, 
Neljäs  nrittykäinen, 
5  Viires  villahattu, 
Kuures  kultanuppu, 
Seittemäs  sepänemäntä, 
Kahreksas  kanan  äiti, 
Yhreksäs  ylönantaja, 
io  Kymmenes  kylänkantaja. 

1625.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2300. 
—11. 

Ylhäinen.    Yrjö  Heikola,  13  v. 

Ensimmäinen  enkeli, 
Toinen  tonkeli, 
Kolmas  konttipuali, 
Neljäs  neittykäinen, 


s  Viires  villahattu, 

Kuures  kultanuppu, 

Seitsemäs  sepänemäntä, 

Kahreksas  karvainkarttaaja1, 

Yhreksäs  jyrrääjä, 
io  Kymmenes  kyntäjä, 

Eakstoistas  kullankantaja. 

1626.  Huittinen.      Hirvikoski    Anna 
n.  11.  —  a/a  >.\. 
Ensimmäinen  enkeli, 

toinen  tonkeli, 
kolmas  konttipuoli, 
neljäs  ueitsykäinen. 

5  viides  villahattu, 
kuudes  kultanuppi, 
seitsemäs  sepän  emäntä, 
kahdeksas  Kalatin  isäntä, 
yhdeksäs  ympäri  mäkkee, 

io  kymmenes  kyllä  jo  on. 

1627.  Kokemäki.    Santavirta   n.   72. 
—03. 

Säpillä.     Kaarlo  Sainio,   25  v. 

Lastenleikissä,  kun  koetettiin  juosta 
kilpaa,  usein  aitainkin  ylitse,  laskettiin 
ennätykset   seuraavasti. 

Ensimmäinen  Esa  taivaassa, 
Toinen  tollnkas  marke, 
Kolmas  konttipuoli, 
Neljäs  neulansilmä, 
5  Viides  villahattu. 
Kuudes  kultanuppi. 
Seitsemäs  sepän  emäntä, 
Kahdeksas  kananpaska, 
Yhdeksäs  ylkä, 
io  Kymmenes  kyrpä. 


1625.     x  Toisin:   Kahreksas  kylläänkarraaja. 


510 


Leikki  runoja. 


1628.  Loimaa.    Vihervaara  n.  5300. 
—13. 

Pöytyä.     Eräs    61    vuotias  vaimo. 

Ensimmäinen  enkeli, 
Toinen  t< »nkcli. 
Kolmas  konttipuali, 
Neljäs  aeitsykäinen1, 

a  Viires  villahattu, 
Kuures  kultannppi, 
Seittemäs  sepänemäntä, 
Kahreksas  karvalakki, 
Yhreksäs  ylönannettu. 
io  Kymmenes  kylläänkannettu. 

Edelläoleva     sanottiin     »yli     airan 
hypätesä».  Myös  sanottiin. 

Ensimmäinen  eskopaska . 
Toinen  kollokuano. 

Loppu  edellaolevaa. 

1629.  Tyrvää.  K  nilaan.  350.  — u/i04. 
Tapiola.    Herman   Kullaa,  64  v. 
Ensimmäinen  ehdontähti, 

Toinen,  toinen  toikka jalka, 
Kolmas,  kolmas  konttipuoli, 
Neljäs,  neljäs  neittykäinen, 
s  Viides,  viides  villahattu. 
Kuudes,  kuudes  kultanuppi, 
Seitsemäs,  seitsemäs  sepänemäntä 
Kahdeksas,  kahdeksas  kanttuurin 

prouva, 
Yhdeksäs,  yhdeksäs  ympyriäinen 

läpi. 
io  Kymmenes,  kymmenes  kyhkysen 

muna. 

1629  a.  Karlin.    Luutunen  Ahto    n. 
31.  —17. 

Mp.  Ruovedellä. 


Ensimmäinen  enkeli. 
Toinen  tonkeli, 
Kolmas  konkeli, 
Nelijäs  iirit sykäinen, 
6  Viides  villahäntä. 
Kuudes  kupariseppä, 
Seittemäs  sepän  emäntä. 
Kaheksas  Kalajoelta, 
Yheksäs  Ylöjärveltä, 
io  Kymmenes  Kyrön  pappilasta. 

1630.  Umiii,  ,ilnm.    Nyberg  Vivi,  n. 
191.  —12. 
Heinijärvi.    Eliina  Rappi,  65   v. 

Ensimmäinen  enkeli 

Kura1  Iinasta  lenteli. 
Toinen  tohtori 
Paranna1  mun  loukkoni, 
s  Kolmas  kloponokka. 
Neljäs  neitsy. 
Viires  villahäntä. 
Kuures  kupparin  kulli, 
Seitsemäs  sepänemäntä, 
io  Kahleksas2  kalaveleltä, 
Yhleksäsä8  Yliskylästä. 
Kymmenes  Kyrön  pappilasta. 


1631.  Parkano.    Tyyskä  n.  3. 
E  n  simainen  esoen  keli . 

Ensimäinen  esoenkeli, 
Toinen  tohtori, 
Kolmas  konkka, 

Neljäs  neitsy. 
5  Viides  villahattn, 
Kuudes  kultanuppi. 


— 88. 


1629.  '  |net|  :  aeitsykäinen. 

1630.  »  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  l  kah|r|eksas  :  kah/eksas.  — '  Yhih|leksav    V. 


Hiiri  meni  ressutteli.     I,s:si—  I83'i  /?. 


511 


Seitsemä  sepän  emäntä, 
Kahdeksas  yliskylästä 
Kymmenes  kyrön  pappilasta. 

1632.  Tampere.   Kallio  V.J,n.839. 
—10. 

Lastenloru. 

Ensimmäinen  enkeli. 
Toinen  tonkeli. 
Kolmas  konkeli, 
Neljäs  neitsykäinen, 
5  Viides  villahattu, 
Kuudes  kultanuppu. 
Seitsemäs  selkähevonen, 
Kahdeksas  karvalammi, 
Yhdeksäs  ympärileikkaa 
io  Kymmenes 

Kun  mentiin  esim.  aidan  yli,  niin 
kutsuttiin  yliennättäneitä  yllämaini- 
tulla nimillä,  riippuen  siitä,  missä  jär- 
jestyksessä kukin  ehti  yli. 


Hiiri  meni  ressutteli. 

1633.  Noormarkku.    Österlund  n.   5. 
—20. 

Hiiri  meni  ressutteli 
tämä  tuva  alla. 
Mitä  hän  siellä  teki? 
Kairon  lehmiä  paimentaa, 
ä  Mitkä  niiden  nimet  oli? 
Timperi,  Tamperi, 
Pitkätukka,  Tuohennokka, 
Venun  nokka,  puh,  pah  pois. 


1634.  Kokemäki.    Kallio  K,  n.  245. 
-22/i256. 
Hiiri  meni  retusteli, 

Tuonne  tuvan  alle. 
Mitä  sinne  tekemään? 
Kurjia  lehmiä  paimentamaan. 
s  Mitkä  niiden  nimet  ovat? 
Pimpuli,    pampuli,    pitkätukka, 
tuohinokka, 
Pyh,   pah,   tästä  joukosta    puis1! 

1634  a.  Mäntiä.  Mäntän  kansakoulu, 
Niemelä  Hellä  n.   18.   — 31. 
Hiiri  mennä  hissutteli 
tämän  tuvan  alle. 
Mitä  sinne  tekemään? 
Kurron1  lehmiä  paimentaan. 
5  Mitkä  niiden  nimet  oli? 
Vimperi,  Vamperi, 
Tuohinokka,  Venekokka 
Mene  tästä  portista  poi. 


1634/9.  Mänttä.  Mäntän  kansakoulu, 
Siltanen  Laila  n.  44.  — 31. 
Hiiri  mennä  hissutteli 

tämän  tuvan  alle. 

Mitä  sinne  tekemään? 

Kuron  lehmiä  paimentaan. 
6  Mitkä  niiden  nimet  ovat 

Vimper   vamperi 

Tuohinokka  venekokka 

Mene  tästä  portista  pois. 


1634.     '  Sana  kk:ssa  alleviivattu. 

1634a.     1  Säkeissä  4 — 5  on  pieni  alkukiij. 

1634/9.     '  Säkeissä  3 — 5  ja  8  on  pieni  alkukirj. 


512 


Leikkirunoja. 


1634  ;  .   Mänttä.   Savosenmäen  kansa- 
koulu, Lahja  Salo  n.  59.  — 31. 
iinri  mennä  hissutteli 
tämän  tuvan  alle. 
Mitä1  sinne  tekemään? 
Kurran  lehmiä  paimentaa. 
5  Mitkä  niitten  nimet  oli? 
Vimperi  vamperi 
Tu[o]hinokka  venekokka 
Mono   iästä  portista  pois. 

1634  i).  Mänttä.  Savosenmäen  kansa- 
koulu, Xiivinen  Sirkka  n.  82. 
—31. 

Hiiri  mennä  hissutteli 
tämän  tuvan  alle? 
Mitä1  siellä  tekemässä? 
Kurran  lehmiä  paimentaan. 
5  Mitkä  niitten  niinet  ovat? 
Vimperi,  vamperi, 
Tuohinokka,  venekokka 
Mene  tästä  portista  pois. 

Himajapallo. 

1635.  Mcssuk.  ja  Kmii/nsala. 

(SMMY:  Iiri  nh<,l  m  m  kok.  35— 
421*.)    105  a. 

Hunaja  pallosilla. 

Istutaan  niink  H  lirisillä.  Pallo 
polvein  a[l]itse.  Yhden,  joka  keskellä 
oleskelee,  on  työ  etsiä  sitä  »koperoita[»| 
jokaisen  tykönä,  joka  pallon  (usei- 
niasti  kiven)  »raksaa  toisen  kourasta». 
Siina  lauletaan: 

Iiii.  Iiii  liimaja  pallo, 


Kulje  pallo  maita  myöden, 
Kerkiele  ke  tosille! 

Kai  sila  leikkiä  tehdään  talvellakin 

tuvassa,  unitta  enempi  ulkona  suvisia 
aikaa,  kun  on  paljo  väkeä. 

1636.  Eräj.    Järviin  n  N.   {SMMY: 

Iin  nimim  in        kok.       35— 421*.) 
105b. 

H  imajapalloo. 
Istutaan  ringissä  kedolla,  kivi  lii  - 
majapallona.  Yks  juoksee  ympäri 
ringin  liakein  kenen  huostassa  pallo 
on.  .lonka  alla  lian  sen  löytää,  se  taas 
vuoronsa  hakemaan,  toiset  kuljetta- 
vat pallon  mies  mieheltä  ja  laulavat: 

Iiii.  haa  himajapallo, 
Kulje  pallo  iiiaita  myöden, 
Kerkiä  ketoja  myöden. 
Keväällä  kettu  kuoli, 
5  Joulunpyhinä  haudattiin. 

Himolaan  meno. 

1637.  Oripää.     Vihervaara  n.   3300. 

11. 
Oripään    kylä.     Eemeli    Oksanen, 

■JS     v. 

■'Uunillaan    nirrin». 

Kun  arvotettiin  arvotuksia  ja  jos 
tuli  kolme  arvotusta,  joista  ei  tietänyt, 
niin  joutui  Himolaan  menemään.  Kun 
se  lähti  (joka  ei  ollut  arvannut)  oli 
silla  hiiri  hevosena,  lusikka  rekenä, 
sammakko  sai  ulana,  onkiniato  piis- 
kana  ja  kaarnie  ohjaksina. 

Yksi  oli  llimolan  mammana.  Il  ui 
sanoi: 


1634  y.     1  Säkeissä  3—8  on  pieni  alkukirjain. 
1634  5.     '  Säkeissä  on  pieni  alkukirjain. 

1   Sivunumero   puuttuu. 


Himolaan  meno.    1637—1638. 


513 


»Mens  kattoon1,  piikaseni, 
kun  koirat  haukkuu 
ja  portit  paukkuu, 
kuka  sialta  tullee!» 

ll.in   sanoi  sen  kolme  kertaa. 

Piika  sanoi,  että  sieltä  tulee  (esim.) 
Oksasen  Ilmari  kolmen  arvotuksen 
tähren. 

Himotan  mamma  kysy:  >Mitä2  ne 
arvotukset  oval  Se,  joka  moni  kysy- 
mään, sanoi  ne.  Himotan  mamma  se- 
litti ne.  Sen  (joka  Himolassa  kiivi) 
piti  tehdä  Himolan  mammalle  palve- 
luksia selitysten  edestä.  Ile  (Himo- 
kin mamma  ja  selitysten  hakija)  käve- 
livät vajan  orsilla.  (He  tietysti  eivät 
missään  vajan  orsilla  kävelleet,  sanot- 
tiin vaan.  että  he  kävelivät.) 


1638.  Tyrvää.  Kultaa  n.  129.      ,7 103. 

Tapiola.     Lempi   Laurila,    19   v. 

Himolaan  vieminen. 
Ensin  kyselee  se,  joka  on  kunin- 
gaaksi  määrätty,  arvotuksia,  joita 
kaikki  toiset  arvaavat.  Sitten  kuin 
on  jollekin  saatu  arvaamattomia  ar- 
voituksia, kolme  tahi  kuusi  ennen  so- 
vitun määrän  mukaan,  viedään1  se, 
joka  ei  ole  kaikkia  arvannut,  Himo- 
laan, joka  tapahtuu  seuraavasti: 

Kuningas  sanoo:  'Minä  vien  -itt,- 
seuraa  sen  henkilön  nimi,  S.S.  Himo- 
laan. 

Lusikka  rekenä,  sammakko1  äa- 

tulana, 
sisilisko1  piiskana,  käänne  ohjak- 
sina. 
Hän  menee  niin,  että  koirat  hauk- 
kuu 


ja  portil  paukkuu. 

Himolan    ämmä    sanoo     vanhempaa 

plikkaansa:   Menes  katsoon,  kuka  si 

tulee, 

kun  kairat  haukkuu 
ja  portil  paukkuu. 

Vanhempi  likka  sanoo:  Ei2  sielä 
ketään  tule.  Himolan  ämmä  sanoo 
vanhemmalle  plikalle: 

Ei  koira  valetta  hauku, 

Musti  turhia  murise. 

Amnia  sanoi  nuor. ■uimalle  plikallensa: 
Mene2  katsoon,  kuka  siellä  tulee, 

kun    koirat    haukkuu   ja   portil 

pa  ukkuu. 

Nuorempi  likka  sanoo: 
Siellä2  tulee  se  ja  se  kolmen  arvo- 
tuksen kanssa. 

Ja  saapuu  vieras  tupaan;  emäntä  ky- 
syy kuulumista,  jolloin  vieras  vastaa 
tulleensa  hakemaan  seliitystä[!]  arvo- 
tuksille, joita  ei  itse  tietänyt.  Emäntä9 
sanoo  näiden  selityksen.  Si[t]ten 
ämmä  sano:  Kai2  sinun  jo  nälkäkin 
on,  kun  olet  tullut  niin  pilkan  matkan 
Sitten  laski  hän  toisen  jalkansa  ras- 
taalle ja  toisen  jalkansa  portin  päälle 
ja  päästi  vieraan  käteen  aika  kura- 
läjän.  Siitä  vieras  rupesi  poraamaan. 
Uutta  'm  aita  sanoi:  Mene  pesemään, 
kyllä  se  lähtee.  Vieras  meni  ja  ly[k]käs 
kätensä  terva  tiinuun  ja  rupes  valitta- 
maan sanoen:  »Tämä2  on  tervaa 
Ämmä  sanoi:  Mene9  kuivaan.  Vieras 
meni  ja  ly[k]käs  päänsä  höyhen  pus- 
siin. Sitten  hänelle  annettiin  voinen 
hattu,  paperinen  hame  ja  klasiset  ken- 
kat.  Nain  lahti  vieras  Himolasta.2  Mat- 
kalla ollessaan  tuli  kova  pouta  ja  suli 


1637.  x  r.  (=  katsomaan).  —  2  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

1638.  *  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  "-  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


33 


514 


Leikkirunoja. 


hänen  voinen  hattunsa.  Tuli  kova 
sadi  ■  i  i  inen  paperinen  hameensa 
Tuli-  kova  ki\i  kallio  ja  rikku  hänen 
klasiset  kenkänsä.i  Sitten  ruvetaan 
kyselemään  siltä,  joka  on  käynyt 
Himolassa-,  ja   lian   vastaa   nähneensä 

siellä    pai; jon;    semmoista,    mistä    ei 

täällä    tiedel itään.     Sitten   alkaa 

leikki  uudestaan. 

1639.  Ruovesi.  Paldanin.  136*.     52. 

Himolassa   käynyt. 

Kolmelta  arvaamattomalta  arvoi- 
tukselta pannaan  Himolaan  ineneen. 
Sieltä  tullut  loruttelee  jotakin,  niin 
I  mullosenkin: 

Kun  minä  menin  Himolaan, 
niin  oli  molla  nauriista  hevonen, 
sokerista  hevosen  kengät, 

VOiSta  satula  ja  paluusta  suittet. 

5  sitte  tuli  vesi  sade, 
suli  sokeriset  kengät, 
tuli  päivä  paiste, 
suli  voinen  satula, 
tuli  kriivari 
io  otti  Buittel . 

tuli  sika 

ja  söi  nauriisen  hevosen. 


Hippaa. 

1640.    Noormarkku. 

-u/3'<-- 
l  ,as 


Lume     n.     6. 


Hippasen  leikkiminen. 
Hippasta   leikitään  suvella  ja   tal- 
vella,    laisin    valitaan    hippa.     Hippa 
valitaan    luvuilla.     Esim: 

Kerin,  kerin,  kerttustani, 
kahden,  puolen  karttustani, 
ille  sukkalankaa, 


koiralle  kankaan  kuretta 

Sitten  lapset  juoksivat  j.i  liippa  pe- 
rässä. Lapset  ottaval  johonkin  rau- 
taan kiinni  ja  hippa  sanoo  ■• 

Pois  paikastas,  paikk  is  palaa. 

.in-  toinen  lähtee  siitä,  ottaa  hän  taas 
johonkin  rautaan  kiinni.  Jos  hm  pää- 
see siitä  niin,  ettei  hippa  saa  häntä 

kiinni,    menee    hippa   jonku    toisen    luO 

ja    sanoo    sain. illa    lailla.      Niin    kanan 

hippa  koettaa,  että  hän  yhden  saa 

Siila,  jonka  hippa  saa  kiinni,  tulee 
hippa. 

1641.  Toni j.     Rekola   n.   M5"        04. 

Sorva. 

Lasten  viihdylysloru. 

»Korun,  korun  tammastani 
surelle  sukkavilloja, 
karhuili'  kankaankuteita 
Huntti  se  viiluja.» 

Selitys.  Ensimäisen  lauseen  aikana 
p\ öritetään  kättä  toisen  inkassa.  Toi- 
sen lauseen  aikana  ikäänkuin  viska- 
taan »villoja». 

Hirvisillä. 

1642.  Kangasala.   SMMY:  Reinhol- 

iii  m  kok.  35     I '.'  s.  181  a 
[Sama  merkitty  Huittisista  ja  Mou- 

hijarvella.] 

Hirvisillä. 

Tääll'  on  yksi  kamala  elävä 

Meikin   herran   haassa. 

Hamppuni  haaskasi. 
Kaurani   katkasi, 
e  Toki  niin  paljo  pahaa: 
Tupakki  juuret  imekseli, 
Kaalirontil  pureskeli, 

Teki   uiin  paljo  italiaa. 


Hirvisillä      1642     I 


515 


Onko  hirvei    salossa? 
■  i  in  hyväkin  liinaharja. 
Mitä  h[irvi]  maksaa? 
Viis  Viipfurin]  r[ahaa]. 
Kuus  kulta  penn[inkiä] 
Sata  Saks[an]  fcaaleria. 
is  Ulos  hirvi  salosta! 

1643.  Kivikirkko1.  SMMY:  Reinhol- 
iii  in  kok.  35     12  siv.   i~4. 

Kaikki   seisova!   rinkiä.     Yks  jää 

Lämättä    riimin  -a-, iän  hirveksi  ja 

loinen,  kyttä  on  takanapäin  piilossa. 

ra[a]vata  virttä  laulaen  mennään 

ympäri.    Siite  kun  hirvi  menee  ulos 

ovat  ja  laulu  la[k]kaa. 

Meilän  herran  haassa  "li 
Yksi   kamala   elävä, 
Joka  on  ollut  tänä  vuolen 
Tehnyt  paljon  pahaa: 
Baaskannut  kylän  kauramaat, 
Repinyt  kaalin  rontit2 
Minun    pippuskryynit,     pappas- 

kryynit 
Ja  minun  parraat  yrtit. 

Kyttä  se  oli  piilossa  ja  kuulteli  kyllä 
tarkka  in 

Jos  toi  kyttä  hirven  saisi 
io  Tuomarin    herrat    sen    nannaan 

veisi. 

Kyttä  hyppää  piilosta  ja  kysyy: 

( inko  hirveä  salossa? 
Vast.      On  hyvä  liinaharja,  lippa- 
korva. 
Kyttä:     Mitä  hirvi  maksaa? 
Vast.     Tuhannen  tuhatta  tukaat- 

tia. 


.  Viis  Viipurin  rahaa, 
Kuus  kulta  penninkiä 
Viis  Viipurista  hametta, 
Turun  tuomiokirkko  päälle. 

Ulos    hin  i   salosi  i    sanotaan   oitis 
sitten. 


1644.  Kuru.     SMMY:    Reinholmin 
kok.  35     i2  n.  27. 

Hirvisillä. 

Tääll'  "n  yks  kainala  eläin 
Meijän  herran  haassa, 
Tekee  paljun  pahaa, 
Syö1  pippurit,  tonkii  tupakit, 
Kaivelee  kaniin  taimet. 

Koira  viskaa  hirveä   pallolla, 
pois  hirvi  salosta. 

Kiertävät    piiriä,    hirvi    saa    kolmasti 
juosta  ringin  läpi,  koira  ei. 

1645.  Ruovesi.    SMMY:  Reinholmin 
kok.  35—42  n.  28. 

Hirveä  Peuraa. 
Sisällä    hirvi    liina  silmillä.    Laule- 
taan  tavallisesti   sanat.     Ulkopuolella 
kävelevä     kysyy: 

»<  Inko  peura 


alossa,   mitä  se 
maksaa?» 


joku    vastaa: 

100  taaleria, 
5  viipurin  rahaa, 
5,  6  pärekhnppua. 
hirvi  salosta  irti! 

Kaikki  ympäri  huonetta  ja  nakki  on 

kuin    sokkosilla    olo.      Hirvi    ajaa. 


1643.  •  =  Messukylä. 

1644.  '  Islyö  :  Syö. 


n  tatit    rontit:  r. 


5 1 G 


Leikkirunoja. 


1646.  Ruo  ■•      8MMY:  Reinholmin 
koi:.  35—42.     llokas  n.   198  d. 

mi  35—42  n.  488a.] 

Hirvisillä  taikka   Peurasilla. 

on  usein  talvihuvitus  in\.^vi 
Yksi  •  >i i  liina  silmillä  piirin  keskellä, 
toinen  avoimin  silmin  ulkopuolella. 
Piirissä  kierretään  j  mpäri  ja  lauletaan 
huilu,  jota  emme  ole  käsittäneet.  Sen 
laulettua,  kysyy  ulkopuolella  käve- 
Ur\  ä: 

Onko  peura  (hirvi)  salossa, 

mitä  se  maksaa? 

Joku  vasl 

Sata  taaleria, 
Vii-;  Viipurin  rahaa, 
Viis  kuus  päre'  kimppuu 
Hirvi  salosta  irti! 

Ja  sam  tssa  hajoo  piiri,  k.iikki  juok 
seval  ympäri  huonetta  ja  leikki  käy 
aivan  niinkuin  ollaan  sokkosilla.  Joka 
ensin  hirven  (peuran)  kasiin  sattuu. 
hänestä  tulee  hirvi  peura)  toiseksi 
kerraksi. 

1647.  Virkkala.  SMMY:  Reinholmin 

kok.  35     42  n.  550  b. 

Karhusilla  laikka  Hirvisillä. 
Pihalle  piirustetaan  kuus  piiriä  taik 

ka    taloja.     Niitä   kierilaan[!]  huutaen: 

Hm i  hirvi  iiiiss,is:  olet! 

1648.  Satakunta.     Paldam    n     128 

—52. 

[Sama  SMMY:  Reinh.  35—42  n.  22 
ja  35—42  s.   i72.] 

Leikkejä. 
Hirvisillä.1 

Tl  hdään  rinki  ja  hirvi  un  sisällä  ja 


tappaja  on  ulkopuolella  rinkiä,  tanssi- 
taan   \  mpäri  ja  lauletaan  nain: 

Tässä  on  yksi  kamala  eläin. 
Meidän  herran  tarhas, 
( Hlu t  tässä  tämän  vuoden, 
Tehnyt  paljon  pahaa, 
s  Syönyl  kaikki  piparuutit,  papa- 

ruutit, 
Tupakin  juuret,  kaalin  kontit, 
K.iikki  para.it   kryylit. 
Eaaskas  hyvän  hamppumaan, 
Söi  kauniin  kauramaan. 

sitte   pisättyypi   rinki,  ja    tappaja 
kysyy: 

( >nki  hirvi  salossa? 
\  astataan: 

( In  hyväkin  liinaharja2 
eli 

On  hyväkin  seppele  kaula3. 

Hirven  tappaja  kysyy  taas      Mitä 
hirvi    maksaa        Rinki   vastaa  siihen: 

Tuhat  tukaatia, 
Sala  saksan  taalteria, 
Viis  Viipurin4  rahaa. 
Kuus  kulta  penninkiä, 
o  Turuun  tuomio  kirkon  ja 
Rauta  lapion. 

\  vt    tappaja    s  u Minä  ammun 

hauen  ilman  puoleta  ayrita.  meidän 
herra  tahtOO  hyvaa  rekiviltli. 
nakkaa  hirveä  siinä  samassa  millä  ta- 
hansa, muka  sila  animntaksensa.  Siitä 
lähtee  hirvi  ulos  |>iiiista  eli  rinkistä  ja 
tappaja  koittaa  kiinni,  mutta  nukissa 
ei  saa  kiinni  tavottaa.  Muttakun 
hirvi  kolme  kertaa  on  rinkissä  käynyt, 
niin  ei  saa  enää  mennä  sisään,  eikä 
päästetäkki  in  vaan  nyi  pitää  ulko- 
puolella tavotettaman.   Sen  kohdalla, 


1648.     '   \  alissa;  I  Katso  runo  Ktlttn  r. 
—  *  |v  iipurin  :  V. 


kirj.  15 


•  *r.  (likasta]     ■■'  r.  (poja 


Karhusilla.    ltT.s     I 


517 


kun5  hirvi  kiinni  saadaan,  se  jaa  hir- 
veksi ja  entinen  hirvi  [•annaan  aja- 
jak-i 

Karhusilla. 

1649.  Yli-Satahunta.  SMMY:  Eein- 
holmin  koik.  35     12  n.  550  a. 

Karhua.    Karhusilla. 
Maahan     piirutetaan     \  mpyriäinen 
tila.  Sen  ulkopuolella  on  karhu  »maal- 
n    ja  höpisee  tätä  lorua 

Maa-mylläriä, 
Kivi-kellaria, 
survi  humalia, 
Papu-petkeliä 

5  lvi  ns  kukku  ja  leija 
Kuks  maahan! 

Viimeisen  sanottua  juokseva)  kaikki 
lilasta    ulkopuolelle    karhun    maalle 

Kenen  karini  mailtaan  saavuttaa, 
tulee    karhuksi. 

[Sama  leikki  merkitty  myöskin  Ha- 
meenkyröstä  35 — 4J  n.  550  c.  Leikin 
lopussa  huudetaan:  »Pois  karhu  ma- 
jalta!»] 

Kauran  leikkaaminen. 

1650.  Noormarkku.    IAndgren  n.  '.'/'. 

-6U92. 

Kauran  Uikku  /rikkiä. 
Siina  asettui  nuoriso  rinkiin  parit- 
taisin, vaan  yksi  oli  aina  inaara  olla 
liikaa,  ja  so  oli  sattuma,  kuka  jäi  hi- 
kaksi eli  parittomaksi.  Kaikki  aset- 
tui rinkiin  ja  alettiin  laulaa: 

Leikatkaamme  kauraa! 
Kuka  tämän  sitoman  sittoo, 
Kuka  tämän  lyhteen  loikkaa0 


Kukas  muu   kuin  oma   kulia' 
s  Ehtoo  tähti,  kirkas  tähti, 
Anna  länsin  kiertää, 
Kukin  omas  saa, 
yksi  ilman  jää. 

\  n isen    sanan     peräsi  i   karkasi1 

kukin  kiini  keneen  saa  ja  yksi  jäi 
ilman.  Tanssi  alkoi  taas  samalla  ohjel- 
malla kasi  kädessä  suuressa  ympyriäi- 
sessä iini 

1651.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi,  n. 
219.       12 

Heinjärvi.    Maria   Hillu,  G5  v. 
Leikataan   nyt    kauraa, 
Otetaan   nvl    ohraa, 
Joka  tästä  sitomen  sitoo, 
Se  mun  oman  olkoon, 
5  Huamenakin  tulkoo! 
Ostin  yhlen  laarin. 
Leivon  yhlen  leivän. 
Kasvatin  paljo  neitsykäisiä, 
Kaikki  oval  valkoisia. 
10  Uulen  muorin  muotoisin. 

Yksi,  joka  linkin  keskellä  seisoo, 
Katse  yhtä,  katso  toista. 
Katso  kaikkein  kauneinta. 

1652.  Kankaanpää.  Salokangas  n.  32 
—10. 

Leikkilaulu. 

Leikakkaamme  kauraa! 
Kukas1  kauran  sitoo? 
Kukas  muu  kun  uoma  kulta. 
Mistäs  mää  soi  löydän':' 
5  Viimeksi  näin  hänet  tillalla 
Kirkkaan  lampuv2  valolla. 


5  jkun  kun  :  k. 

1650.    1  karka|a|  :  karkasi. 

1652.     '  Sakeissa   I      :  ja  5   -8  pieni 


il  kukirjain.  —  2  lampu|n|  :  lampuc. 


518 


Leikki  runoja. 


Tuos  son  minun,  tuos  son  sinun, 
Joku  Baa  jäädä  yksin. 

1652..'.     Kangasala.    SMMY:  Rein- 
hoi»",,  L„l,.  35-  42  n.  241. 

Kännin  leikkaamista 

Leikatasme  kauraa, 

Kuk.i  sitomen  sitoo? 

Se  joka  armon  rtekemän1]  (pitää). 

( istui  yhlen  laarin, 
5  Leivon  yhlen  leivän, 

Kasvatin  paljo  neittj  viä 

Kaikki  oli  valkosia 

(  Mun  n  muorin  muotosia. 

Nuori  mies  seisoo  ringin  keskell2 
io  Anna  tanssin  käydä 

Ulos-  ja  sisään. 

1653.  Sahalahti.     SMM1  :    Reinhol- 
mim  kok.  35—42  n.  242. 

Jännien  huurun  leikkaamista. 

fr.  Sahalax  trakten. 
Leikatäs  me  kauraa, 
Kuki  tämän  sitomen  sitoo? 
Minnit  oma  kultani. 
Illalla  hänen  hiljan  aäin, 
s  Aamulla  lupasi  tulla, 
[loisella  mielellä, 
Suruisella  sydämellä 
( Istin  yhden  jauhomaton, 
Leivon  siitä  yhden  kakon, 
m  Kasvatin  nuoria  neitsykäisiä, 
( »man  muorins'  muotosia 
Kaikki  oval  valkosia. 
Anna  tansin  käydä 


l  rios  ja  sialle. 
id  Neitty  seisoo  ringin  keskell1 
Joka  tahtoo  kumppanin  etsii, 
Katsoo  yhtä,  katsoo  toista, 
Katsoo  kaikkia  n  parasta. 

Kehrään  silkkilankaa. 

1654.  Hunnin.    SMMY:   Reinholmim 
kok.   35     12  n.  269. 

h  el  riitä  silkki-lankaa1. 
Kaikki  o\  ai  j  hdessä  piirissä  parit- 
tain  ja  kiertävä)   ympäri   toinen  toi- 
sensa käsistä  kuuni  pitäen  i  i  laulaen 

Kehrään  kehrään  silkki-lankaa 
Niin  hienoo  kuin  hiuskarva 
Yhdeksän  kerta[a|  ympäri. 

Silloin  kukin  pari  kiertää  ympäri 
\  ksi  yhtääpäin,  toinen  toisinpäin, 
poika    tytöltänsä   kysyen: 

Oletkos  mun  äisaren'? 
Etkös  ole  sisaren?1 
El  oi1  oikein  etees  katton1, 
takapuol  on  edessäs' 
s  Etupuo]  on  takanas 
Kään  ittes  ympäri. 

Taas  kii  i  rel  ään  \  mpäri  ja  lauletaai 

ini.i.    mutta    ^illa    erotuksella,    että 

tyttö  pojalta  kysj  j 

i  lletkos  mun  veljen1, 
E1  kös  oi1  mun  velji 

Kello  yks. 

1655.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2313 

II 

Sikil.i.      \  illni    \  i  'im.     15    v. 

Kello  j  k         munat  k\  ps 


1652a.     l  yi   [tek]ee.       *  Viittaus  siv.  alar.:  eller  äfven  häreftei    Katso  yhtä, 
katso  toista.    8e  ofvar     Verte     [Tarkoittaa  seur.  n:oa       1653.] 
1654.     '  Vrt.  SK\  R  XIII  n:o  1095. 


K.  Ilo  yks.     1655-  i 


519 


[Kello]  -i     -  rakas  laps, 

[Kello]  3  plikanpolvi, 

[Kello]  4  plikan  velje, 

&  [Kello]  5  ■-  plikka  siis. 

[Kello]  6  -    korjaa  taus, 

[Kello]  7  —  mini.it   keittämään, 

[Kello]  8  -    munat  lahresa, 
[Kello]  9    -  munat  yhresä. 

1656.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2311. 

il. 
Sikilä     Eräs   1  l-vuotias  poika. 

Kello  yks        muna  kyps, 
Kello  kaks     -  hyvä  laps, 
Kello  kolme       anna  olla, 

Keli.,  neljä    -  hyvä  velli, 
s  Kello  viis  —  prisii-. 
Kello  kuus     -  korjaa  taus, 
Kello  seittemän    -pistä1  \  -it  teliä, 
Kello  kahreksan       kala  lahresa. 

1657.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2295. 

11. 
Hai  toinen.    .1  uin.  Lähde,  23  v. 

Kello  yks     -  muna  kyps, 
Kelin  kaks        tapa  laps, 
Kello  kolme  —  polkemaan. 
Kellu  neljä     -  neulomaan, 
Kello  viis  —  villoi  kehräämään, 
Kello  kuus  —  korjaa  luus, 
Kelin  seittemän   —  munia  keit- 
tämään. 

1657  a.  Alastaro.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.  Mäkiä  Eeva,  n.  364  a.  24. 
—25. 
Sofia  Suvitie  72  v. 

Kello  yks',  muna  kyps', 


Keli"  kaks1  ota  laps', 
Kellu  kolme  kissa  maan. 
Kellu   neljä  neuloinaan. 
8  Kello  viis',  presiis. 
Kellu  kuu>'  kurjaa  hius', 
Kello  seitsemän  velliä  keittämän, 
Kello  kahdeksan  kauha  katteen. 
Kello  yhdeksän  ympäri  mäkkee, 
io  Kello  kymmenen  linkkuinaan, 
Kellu  yksitoista  ylistett\ , 
Kello  kakstoista  kaikki  loppu. 

1658.  Huittinen.      Hirsikoski    Ainin 
n.  10.  —23U2d. 

Kello  yks        unina  k\  ps, 
Kello  kaks        hyvä  laps, 
Kello  koi     -  holol, 
Kellu  neljä      -  hyvä  veli. 
5  Kello  viis     -  prisiis, 
Kello  kuus  --  korjaa    luu-. 
Kellu  seittämän        munia   keit- 
tämään, 
Kello  kahdeksan       kalat  un  lah- 
dessa, 
Kello  yhdeksän        ympäri  mäk- 
kee, 
io  Kellu  kymmenen       kyllä  jo  un. 

1659.  Koli  miili.     Kujanpää   n.  32. 

-9U21. 
Erland    Hakanpää,    70    v. 

Kellu  yks  muna  kyps, 
Kello  kaks  karjalaps, 
Kello  kolme  koilimaan, 
Kello  neljä  neulomaan, 
5  Kello  viis  sitomaan, 
Kello  kuus  kutuinaan. 
Kellu  seitsemän  sepän  emäntä, 


1656.    '  pistä  |i   :  p. 


520 


Leikkirunoja. 


Kello  kahdeksan1  karttamaan, 
Kello  yhdeksän  ympäri  mäkkee, 
ie  Kello  kymmenen  kynä  katteen. 

1660.  Tyrvää.     Kulin,,    n.    217. 

16/,04. 

Tapiola      I lemmi   Sant.    19   v. 

Yks,  muna  on  kyps, 
Kaks,  hyvä  laps, 
Kolme,  mennään  kolomaan, 
Neljä,  ruvetaan  neulomaan, 

5  Viis,  mennään  viihtomaan, 
Kuus,  korjaa  kohta  luus, 
Seittemän,  pistänkö  sua  veittellä, 
Kahdeksan,  munat  on  lahdesa, 
Yhdeksän,  ympäri  vääntää, 

to  Kymmenen,  kylkee  kääntää, 
Yksitoista,  ympäri  mäkee, 
Kaksitoista,  kartal  käteen! 

1661.  Kiikka.     Numminen    n.    430. 

17. 

Kello  yks  muna  kyps, 

[Kello|  kaks         pese  laps, 
[Kello|  kulin        an  sen  oi, 

|  Kello]  aeljä  neulomaan, 

5  [Kello]   viis  viiltoinaan. 

[Kello]  kuus  km-ja  luus. 
[Kello|  seitsemän      -  pistä  veit- 

Sellä 

[Kello]  kahdeksan        kalat  lah- 

dessa. 

[Kello]  yhdeksän        ämmät  yh- 
dessä, 
m  [Kello]  kymmenen  -  mi- 

hinkä  minä  uv  menen'" 


1662.  Hämeenkyrö.    Valkama  n 
—21. 

Kyröskoski.   Armas  Valkama,  12 
Kello  yks.  muna  kyps, 
Kello  kaks.  karja  laps. 
Kello  kolme  koilimaan, 
Kello  neljä  neulomaan. 
5  Kello  viis  sitomaan. 
Kello  kuus  kutomaan. 
Kello  seitsemän  sepän  emäntä. 
Kellu  kahdeksan  kari  laamaan. 

Kello  yhdeksän  ympäri  mäkeen, 
io  Kello  kymmenen  kynä  käteen. 

1663.  Honkajoki.     Hirsikoski  Anna, 

n.  54  —  nlz  24. 
Kello  yks — ylhä  nostiin, 
Kello   kaks       kalaan   mentiin, 
»      kolme       kutia  tultiin, 
»     neljä   -nelikkaa, 
5     »      viis  — virutettiin, 
»      kuus  —  kuivattiin, 
»     seitsemän       emäntä  keit- 
tämään, 
»       kahdeksan      -  kaikki   val- 
mis, 
»     yhdeksän      ylisänky. 
io      »      kymmenen  —  kylkeä  kään- 
nä, 
»      ykstoista  ylhä   nostiin, 

»     kaksitoista         kaffia   kei- 
lan. 

1664.  Vesilahti.    Vihervaara  n.  5138 

30. 
Antti    Mäkinen. 

Kellu   ykg        muna    kyps. 


U  ig     i   Kello  »kahdeksan*  karttaamaan  i  K  k  k. 


Kenen  sormen  päällä?    1667—1669. 


521 


[Keli"]  kaks      pikipaks. 
[Kello]  kolme      verä  solme, 
[Kello]  aeljä      annani  mennä, 
s  [Kello]  viis      menes  siis, 
[Kello]  kuus      korjaa!  luus, 
[Kello]  seittemän       pistäv  veit- 

tellä, 
[Kellu]    kahreksan      kalal    lah- 

resa, 
[Kello]  yhreksän     -  lanka  vyh- 

resä, 
10  [Kello]  kymmenen  — ?  (Ei  kertoja 

muistanut). 

1665.  Kuru.    Juslin  n.  33  — 3[i25. 
Maria  Mattila.  7::  v.  M |>.  Teiskossa. 

Kello  yks  muna  kyj  s. 
kello  kaks  kana  laps, 
kello  kolme  konin  polvet, 
kello  neljä  neulansilmä, 
5  kello  viis  Vtipuris, 
kello  kuus  korjaa  luus, 
kello  seittemän  pistä  veittellä, 
kello  kahdeksan1  kalat  lahressa, 
kello   yhreksän   lanka    vyhressä, 
10  kello  kymmenen  syömään, 
kello  ykstoista  saunaan, 
kello  kaksioista  maata. 

1666.  Il  n  ovesi.  Luulonen  Ahto,  n.  30. 
—17. 

Kello  yks  ympyräinen, 
Kello  kaks  kananlaps, 
Kello  kolome  konin  polovi, 
Kello  neljä  neulan  silimä, 


5  Kello  viis  Viipurissa, 
Kellu   kuus  muna  uus, 
Kello  seittemän  emännät  keittä- 
mään, 
Kello  kaheksan  kaikki  syämään, 
Kello  yheksän   ympäri    mäkkee. 

Kenen  sormen  päällä? 

1667.  Noormarkku,.     Muhin,,!    n.   3. 

1 1 1  • 
Yksi  leikkijä  panee  päänsä  polvil- 
leen.    Toiset  asettuvat   hänen  ympä- 
rilleen  ja    panevat    sor nsa    hänen 

päänsä  päälle.  Yksi  liikuttaa  sor- 
meaan (hänen)  toisten  sormiensa  ' 
sormien   päällä   hokien 

Iivrri  ääveri  äffänkääveri, 
arvaas,    kenenkä    sormen    päälle 
painetaan. 

Hän  kysyy  nain  siltä,  jonka  pään 
päällä  toisten  leikkijäin  sormel  ovat. 
Jollei  tämä  arvaa,  lyödään  häntä.  Jos 
hän  arvaa,  joutuu  se.  jonka  sormen 
päälle  painettiin,  hänen  tilalleen. 

1668.  Noormarkku.    Koskilahti  n.  24. 

7  ,  03. 
»Iiveri»  leikkin  luk  u 

Iiver,  ääver,  äffän  kääveri, 
arvaas  kenen  sormen  päällä? 

1669.  Alastaro.    Vihervaara  n.  3222. 
—11. 

Ylhäinen.     Hihna  Ala-Pouta     32   v. 
Joulupahnoilla  oli  yks  pää1  jonkun 


1665.     ■  yi.  [kahjr[eksan) 
1667.     '  somiensa  :  sormiensa. 
1669.     '  Sana  kk:ssa  kahdesti. 


Leikkirunoja. 


sylisä,  ettei  nähny  ketään.  Toisel 
panivat  kukin  sormensa  sen  selän 
päälli    ia  yks  luki: 

»Niiver  nääver 
Äffän  kääver. 
Arvaas  kenen' 
Sormen  päälle?» 

Jos  arvasi,  kenen  sormen  päälle  lu- 
kija  painui,  pääsi  pois;  mutta  jollei 
arvannut,  niin  lyötiin  ja  .-•■ii  olla  niin 
kauan  arvaamassa   kun  arvas. 

1670.  Alastaro.    Vihervaara  n.  5052. 

—12. 

Yli-Ämmäister  kylä.  Miina  1  ,<uik- 
kio,   61   v. 

Yksi  leikkijöistä  "li  kumarruksissa. 
Toisel  panivat  kukin  sormensa  hänen 
selkänsä  päälle.  Yksi  laski  sormensa 
jonkun  sormen  päälle  ja  luki: 

Niiver  nääver, 
äffän  kääver, 
arvaas  kenen1  sormen  päälle? 

Jos  ei  arvannut,  niin  lyötiin.  Se 
joutui  kumarruksiin,  jonka  sormen 
päälle  "li  painettu  silloin,  kun  arvaaja 
arvasi.  Jiis  "li  vaan  kaksi  leikkijää, 
niin  toini  n  sano 

Niiver  nääver, 
äffän  kääver, 
arvaas  minkä  sormen2  p;i;ille2? 

1671.  Kokemäki.  Sallgen  n.  32.      90. 
Niiver,  nääver, 

äffär  kääver, 

arvaa  kenen  sormen  päällä! 


1672.  Kokemäki.    Kulin,  K,  „.   252. 

»1*26. 
[veri  ääveri  äffän  kääveri, 
Arvaas  kenen  sormen  päälle  pai- 
netaan!1 

1673.  J.ni  ia.  Kamppi  n.  13      ! 

/ 1  ikki. 

»Iveri,  äviii  äffän  kääveri, 
Arvaas  kenenkä  sormen  päällä!* 

N  ksi  asettuu  sänkyyn  siimat  tyy- 
nyä vasten,  toisel  asettava!  sormensa 
hänen    selkänsä    päälle.     »Arvottajaa 

lukee    näitä    si ja    muutellen    sor- 

meensaa[l]  sormelta  sormelle,  kunnes 
arvaa,    kenen   »sormen  päälle»  pj 
tettiin.) 


1674.  Suoden»  i< mi.     Lahtinen   n.    i. 
—17. 

I iveri-,  ääverili  ikki. 
Lapset  asettuva!  piiriin  polvillensa 
lattialle,  vksi  asettuu  keskelle,  nelin- 
kontin», jolloin  toisel  läpsit  laskevat 
oikean  käden  etusormen  hänen  sel- 
känsä päälle.  Yksi  alkaa  kuljettaa 
sormeansa  jokaisen  sormen  päälle  ja 
lukee: 

»Iiveri1,  ääveri,  ähvänkääveri. 
Arvaas  kenenkä  sormen  päällä!» 

Jos  lian  arvaa,  joutuu  arvattu  hänen 
sijaansa  ai  \  aajaksi.    Jos  taas  hau  ei 

arvaa,  ametaan  hauelle  kunnon  lyönti. 

Lukemista  jatkuu,  kunnes  arvaja  osuu 
oikeaan. 


-  |sorm|  :  Sormen. 

1670      '    k  un    :  kenen.       ■  kk:ssa  lyijvk.  mustekirj.  päälle  korjattu. 

II     2        '    Sana    kk.s-.i    .1  lle\  n  \  ai  1 11. 
1674.     '    kk-s.i    pieni    alkukirjain. 


Kirkon  keskipilari.     167'.»— 168o. 


1675.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi,  n. 
200.       1 2. 

Heinijärvi      Miina    Malmi.   67   v. 

[iveri  ääveri  äffän  kääveri, 
arvaas  kenenkä  sormen  i>.;i;iv 

1676.  Kankaanpää.     Päivih    n.    60. 

4  04. 

ll.ikki     i.ilj.i,     60     v. 

[iveri,  ääveri,  äffän  kääveri, 
arvaas   kenenkä   sormen   päällä? 

1677.  Kankaanpää.     Laiho    n.    299. 

90. 
ra    Hakkuri,   21    v. 

Iiveri  ääveri, 
äffän  käffän, 
Arvaas  kenenkä  sormen  päällä? 

Näitä  lukuja  käytetään  sormipelissä 
n    päällä. 

1678.  Honkajoki.   Kallio  Niilo,  n.  89. 
—10. 

Mp.    Isojoella. 

laveri,  ääveri,  äffänkääveri, 
Arvaas1   kenenkä    sormenpäällä? 

Painettiin  sormella  jonkun  selkään 
j.i  piti  arvata,  kuka  painoi.  Jos  ei 
arvannut  oikein,  sai  antaa  pantin. 

Kirkon  keskipilari. 

1679.  Alastaro.   Vihi  rvaara  n.  2303  a. 
—11. 

Männistö.     Mikko    Sulonen,    2:1    v. 

Tai: 

Kirkon  keskipilari,  kissa  istuu 
keskellä   puuta,  keskellä   kesku- 

oksaa.  ■ 


Kivirinki. 

1680.  Harjavalta.    Ruusunen   n.   26. 

03. 

hi.  itinki. 
<  >n  istumaleikkejä,  j > >  1 1 k : <  osaan- 
"I  tajal  istuvat  pöj  dän  ääressä  ja  sit  ti 
leikkivä!  siinä  leikkiänsä.  (  Ikoa  on 
koottu  parikymmentä  pientä  kiveä  ja 
m  asetetaan  sit  ten  sekasin  el  tä  kenel 
läkään  ei  saa  olla  erinäköisiä  kivi;i, 
vaan  pitää  oli. 1  kullakin  jokaista  kiven 
väriä,  si  1  t.-ii  latoo  kukin  kaksikym- 
mentä kiveänsä  pöydälle  niin  että  ne 
muodostavat  siinä  pyöreän  j > iiri n. 

>  Usi  joukosta  ottaa  sitten  hatun  tai 
muun  esineen  jonka  panee  silmillensä 
niin  että  ei  sen  läpi  sovi  ollenkaan 
nähdä  ja  peittaa  silla  kasvonsa.  Kun 
toiset  ovat  varmistuneet,  että  ei  ole 
näkemisestä  pelkoa,  ottavat  he  kukin 
kiven  silmiään  peittäneen  piiristä  |a 
panevat  omaan  piiriinsä,  josta  ensin 
o\  at  kiven  pois  ottanee! 

Sitten  kun  on  kivet  saatu  paikoil- 
leen saa  silmiänsä  peittänyt  ottaa  lii- 
nan tai  peitteen  silmiltään  ja  katsoa 
sila  hävitystä  niinka  toiset  hauen  hui- 
massansa ovat  tehneet.  Jos  kaikilla 
olisi  niin  erilaiset  kivet,  että  ei  toisen 
piirin  kivet  värinsä  puolesta  sopisi  toi- 
seen piiriin,  min  olisi  helppokin  tuntea 
sen  missä  on  tuo  poistettu  kivi  silmiänsä 
peittäneen  laumasta  mutta  kun  ovat 
kaikki  sekaisin  täytyj  ruveta  arvaa- 
maan Jo  an  iolta  muistaa  vahaisen, 
että  minkälainen  kivi  on  poissa  jou- 
kosta,   niin    osoittaa    hän    sormellaan 

sen  näköista,  mutta  jos  se  ei  ole  se, 
niin  lausuu  osoitetun  piirin  omistaja 
kutakin  kiveä  näytettäessä  sanan  seu- 
raavasta runosanelmasta,  jolla  antaa 
tietää,  et  tä  ei  se  kivi,  jota  osoitettiin, 
ollut  oikea.    Hän  sanelee: 


1678.     '   At  m  a  is 


■:. 


Leikki  runoja. 


Pist: 
Polttaa, 

kee, 
Sortaa, 
$  Mullaks 
Murtaa, 

Astu  kuli  i  härkä 
Navettoon. 

Koska  ei  omistaja  ollul  tuntenut 
nyi  omaansa  joukosta,  niin  menetti 
lian  nyt  kivensä,  joka  pauliin  toisten 
kivien  keskelle  rinkiin  voiton  merkiksi. 
Mutta  jos  hän  omaa  kiveä  osoitti  sano- 
taan  hänelle: 

( ir  oruas  pois. 

jolloin  lian  saa  viedä  omansa  |>ois  ja 
asettaa  paikallensa  rinkiin.  Nain  sitä 
sitte  lian   arvaa   kunkin  piiristä  ja  saa 

takaisin  tai  menettää  härkänsä. 


Kukko  istui  portin  päällä. 

Ks.     Nikkaa    uakk 

1681.  Pon.    Laine  T.  n.   Kili.      n.l. 
Kukko  istu  portin  päällä, 
räknäs  noita  puukkon  päitä, 
niitä  pitää    oleman    kaksitoista- 
kymmentä. 


1683.  Kokemäki,    kulin,  K.  „ 

Earakka  istui  aidan  päällä, 
Luki  siellä  niitä  näitä, 
Ohran  päitä,  joita  tuli 
Kaksisataa  kymmentä!1 

1684.  Hämeenkyrö.       Nybt  m    Fivi, 

,,.  Iin.      12. 

Varis  istui  aitan  katolla, 
luki.  laski  niitä  näitä, 
jollei  usko.  tulo  katsoon, 
täss'  "ii  varmaan  viisitoista. 

1684  «.  Tampere.  Lindström  Olga,  n. 
20.  —18. 
Varis  istui  aidan  päällä 

huusi  yhtä.  huusi  toistu. 
huusi  viimoin  kahtatoista: 

12   3  4  5  0  7  8  9   ltl   11   12. 

Kätken  kivee,  sotken  savee. 
(Kätken  sormusta.) 

1685.  Eurajoki.     Hänninen    n.    52. 

12. 

Kätkön  kivii.  sotkun  savii, vasi- 
kan tr,i\  ii. 
ti  i  ii  liilii.  poltan  hiilii. 
hajen  seppää,  en  löj  i '  kottn  ket- 

KenelT  kivi  on? 


1682.  Pon.    Roosblom  n.   122.  —04 
ll.  Roosblom 

Okko  istui  portin  päällä, 
l!;iknäs  niitä  puukon  päitä.  1686.  Luvia.  Salo  n.  319 

Montako   niitä  oli?  M  P    Hattulassa. 

Luvun   saa   sanoa1   ainoasi, mii    12.]  Kätken    kivii  . 

1682.      '      u  anoa  :  -ano.i. 

1688.     '  Sana  kk:ssa  alleviivattu. 
1686      '    ki  i  vii  :  k. 


li 


K  itken  kivee,  Botken  savee.    ir.sr,     icss 


Sotken2  savii, 
Vasikan  travii, 
Teen  tiilii8, 
5  Poltan  liiilii. 
Haen  seppää, 
En  löör  kettää, 
T\  Iiii  pioo, 
Tyhii  pioo. 

1687.  Noormarkku.     Mäkinen    n.   6. 
—27. 

Kätkinkiveä. 
Leikkijät   asettuvat    piiriin.     Piirin 
sisäpuolelle  jää  \ksi,  jolla  on  kivi  kä- 
dessä, sitii  kiveä  sanotaan  kööväksi. 

Hän  pistää  kätensä  leikkijäin1  tas- 
kuun tai  helmaan.  Leikkijä!  pitävät 
kätensä  edessä,  etteivät  toiset  näe, 
antaako  sotkia  heille  köövän.  Sitte. 
kun  hän  on  antanut  sen  köövän  jolle- 
kin, kyysyy  hän:  »Kellä  köövä  on?» 
Hän  kysyy  näin  kaikilta  leikkijöiltä. 
Joka  arvaa  kellä  se  on,  hän  menee 
kätkijän  kanssa  salaa  puhumaan.  He 
määräävät  kaksi  esinettä,  joista  se 
saa  valita,  jolla  köövä  oli.  He  määrää- 
vä! esim.  vaikka  tuolin  ja  pöydän. 
Jos  hän  ottaa  pöydän  saa  hän  kultaa. 
Kun  he  tulevat  sen  luo.  jolla  köövä  oli, 
sanovat  he:  »Päivää.»  Sitten  kysyy 
se,  jolla  köövä  oli:  »Mistä  kaukaa 
vieraat   on?»    He  vastaavat 

»Rikkaasta    rakkaasta    rahalli- 
sesta paikasta, 
jossa  on  niin  paljo  kultaa 
niin  paljon  hoppeeta 
ja  prunni  keskellä  pinnaa 
5  ja  ja  syörään  voita  ja  linnaa.» 

Sitte     he     kysyvät,     kumman    hän 
ennen  ottaa,  pöydän  vai  tuolin.  Sille. 


kun  hau  on  niistä  jommankumman 
ottanut,  kysyvä!  he:  »Kelle  toisen 
annat.»  Hän  antaa  sen  kelle  vaan 
tahtoo.  Sitte  he  sanovat  sen.  mitä  he 
kumpikin  saavat.  Se  joutuu  kätkiäksi 
jolla   köövä   oli. 

1688.  Noormarkku.    Laine  n.  :'3.  — 

1  .assila. 

Kiven  kätkeminen 
Kun     kiveä     kätketään,     niin  ensin 
yksi  valitaan  »kätkijäksi»  jollakin  lo- 
rulla.   Sellaisia  loruja  on: 

»Kille,  Kalle,  Jakkarasta, 

teki  housut  makkarasta, 
meni  ojaan  onkelle, 
sai  kolme  simpukkaa. 
5  ensimmäisen  söi, 
toisen  joi, 
kolmannen    äidille    kotia    toi!» 

Toiset  istuvat  johonkin.  Kätkijä 
ottaa  kiven  käteensä  ja  pistää  jokaisen 
helmaan  ja  sanoo: 

»Kätken  kivee,  sei  ken  savee, 
pistän  sen  muorin  punaseen  suk- 
kaan, 
älä  sitä  sitten  ikänä  linkkaa, 
vaan  haukkaa  sen  päästä!» 

Kun  hau  on  sen  kätkenyt,  kysyy 
hän  keltä  tahansa:  »Kellä  kivi  on?» 
Se,  jolta  kysytän,  vastaa,  kellä  luu- 
lee sen  olevan.  Jos  hän  arvaa,  niin  hän 
menee  sitten  kätkijän  kanssa  poispäin. 
He  panevat  vaikka  nauriille  ja  peru- 
nalle nimet.  Jos  tytöt  leikkivät,  niin 
pannaan  poikain  nimet.  Mutta  jos  po- 
jat leikkivät,  pannaan  tyttöin  nimet. 
Kun  he  tulevat,  kysyy  se,  jolla  kivi 
oli:  »Mistä  te  tulette?»   He  vastaaval 


2  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 3  tii  t  ii  :  t ii/i i - 
1687.     '  leikkijä|u|n  :  leikkijäin. 


I  ■eikkiru 


»Rikkaasta, rakkaasta,  rahallisesta 

paikasta, 
taloa  laittamasta,  joson  unin  paljo 

kultaa. 

mau  paljo  hopeeta,  kaivo  keskellä 

pihaa. 
syörään  voita  ja  lihaa. 
Kumman  ennen  otat,  nauriin  vai 
perunan.'» 

Hän  vastaa,  kumman  tahtoo  ottaa. 
Kätkijä  kysyy:  »Kelle  sen  toisen  an- 
nat?» siitrn  li, m  vastaa,  kelle  sen 
tahtoo  antaa. 


1689.  Loimaa?     Tamminen    n.     13. 

—85. 

Sormusta  kätkiessä  eli  kätkinkivisiUä. 

Kätken  sormusta, 
Älä  tiukkaa, 
Pistä  pinaiseen  sukkaan. 

1690.  Loimaa?  Tamminen  n.  li.  — 85. 
Kai  km  sormusta, 

Pidä  visuun, 

Älä  pudota  risuun! 

1691.  Loimaa?     Tamminen    n.    15. 

85. 
Kätken  kivii  pitkin  rivii, 
Sotkun  savii  vasikan  travii. 
Se  on  nisust',  syö  sitä  visusi'. 
Älä    sitä    sääsf.    haukkaa    Ben 

pääst '. 
»Naimasta»  tullun  kysytään):  (Iistä 
tullaan.   (»Naittajat  vastaa: 

Naimasta,  naittamasta,  rikkaasta, 
rakkaasta, 


rahallisesta  paikasta, 
tuollapäin  ryjä,  tuollapäin  raja. 
tuoltapäin  kaikki  täynnä. 

1692.  Alastaro.    Vihervaara  n.  3306 
il. 
Manta  Heikola,  Ja  v. 

Kiven  kätkemii 
Kiveä  kätkettiin  helmaan    Se,  joka 

katki,  luki: 

»Kätkin  kn  iä 
pitkin  riviä; 
pirä  visusti, 
>r  on  nisusta, 

haukkaa  päästä, 
äläkä  säästä!'» 

Sitten  kysyttiin  kaikilta  kahteen 
kertaan1  (kätkijä  kysyi):  »Kenellä  kivi. 
Manta?»  Se  vastasi:  »Hilmalla»,  jne. 
Kuu  kolmannella  kerralla  kysyttiin, 
niin  täytyi  sen  omistaa,  kenellä  se  kivi 
oli.  Kiven  kätkijä  otti  jonkun  loisen 
ja  he  menivät  arvaajalle  äijää  |  muijaa, 
tilamaan.  Vrvaaja  oli  se  jonka  ''iisik-i 
oli  sanonut  kenellä  kivi  oli  Sittenkun 
he  tulivat,  niin  tulijoilla  olival  kädel 
ristissä  toistensa  päällä  nyrkissä.  Kivi 
oli  kätkettynä  nyrkkiin.  Se  kivi  oli 
äijä  muija),  jota  tuatiin.  Ai  \  aa  ja  sai 
kädellään  koskettaa  sitä  kaita,  jns-a 
kivi  oli.  Jollei  ensimäisellä  kerralla 
arvannut,  missä  kädessä  oli.  niin  ne 
panivat  kätensä  selkänsä  taakse  ja 
muuttivat  kiven  toiseen  käteen.    Koi 

mas   kerta  samilla   lailla.     Niin   muni  i 

kertaa  käskettiin  arvaamaan,  kun  vih- 
doin aiv. ivi.  Sitten  kun  arvasi,  sanoi 
arvaaja: 

»Mistä  tullaan?» 

Tuojat  vastasivat: 

»Naimasta». 


1692.     '  Tekstissä  -»•uraa:  | Kenellä  kivi/'. 


K. iiken  kivee,  solken  savee.    1692  -169'; 


525 


\rv.i.ij.i   kysyi: 
»Mistä  kauka 

Tuojat    kiersivät    itseään    ympäri   ja 
näyttivät  kädellään  sanoessaan: 

»Rikkaalta,  rakkaalta,  rahalliselta 
paikalta  kaatua  tonnepäin. 

(ja  nayttiv.it   simalla  sormellaan). 

1693.  Alastaro.    Vihervaara  n.  3307. 
—11. 

Vihainen.     Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 
Kuullut   i  Iripäässä 

Kiven  kätkeminen. 

Kiveä  kätkiessä  sanottiin   in 

»Katkon  kiviä 
pitkin  riviä. 
sotken  savia, 
vasikan  t ravia. 
s  Pirä  visusti. 
älä  kissallekka  näytä!» 

1694.  Punkalaidun.     Moisio   n.    11. 
—10. 

Sormusta  kätkettäissä. 

Katkon  kiveä. 
Sotken  savia. 
Pidä  visusta. 
Se  on  nisusta, 
s  Haukkaa  sen  päästä, 
Älä  sitä  säästä, 
Annan  sullekkin, 
l  Isan  knllekkin. 

Sitten  kun  kätkijä  on  arvauttanut 
kenellä  sormus  on,  lähtee  hän  yhdessä 
arvaajan  kanssa  määräämään  ystävää 
sille,  jolla  sormus  oli.  Sieltä  palattua 
kysyy   sormuksen   saaja:     »mistä   tul- 


laan'' i    johon    kai  kijä    \  asta  i      »nai 
masta».        »Mistä  kaukaa '■•  — 

»Rikkaasta,  rakkaasta  rahallisesta 

paikasta. 
Pilvi  1.  puu  kaatuu  tuonnepäin». 

1695.  Harjavalta.     Ruusunen    n.    5. 
03. 

kin  kivi. 


Vksi  ottaa  -kiven'1  ja  alkaa   'sotke- 
maan.»1 

Kivenä   on   toisinaan    korkki     toisi 
naan  nappi,  mutta  usein  on  myös  kos- 
ken sorvaama  litteän  pyöreä   ikorpit)- 
kivi )' .    joka     onkin    antanut     leikille 
nimen. 

Kätkiä  pistää  kätensä  kunki  piilo- 
paikkaan lukien: 

Sotken  savvee, 
Kätkeii  kivvee, 
Jos  sul  on  nisust, 
Piras  so  visust, 
5  Haukkaap  pääst, 
Älä  stää  sääst, 
Mut  syäk  koht! 

1696.  Kokemäki.  Sallgenn.  31. — 90. 
Kätken  kivvee, 

sotken  savvee, 
pidä  visusti, 
se  on  nisusti. 
5  Kenellä  kivi1  on! 

1697.  Tyrvää.  Rullaan.  38. —u  x03. 

Tapiola. 

Kätken  kivee,  sotken  savee, 
Syö  nisusta  aivan   visusta, 


1695.  >  Sana   alleviivattu. 

1696.  '  ki  i|vi  :  k. 


Leikki  runoja. 


Haukkaa  sen  päästä, 
Äläkä  -itä  säästä, 
b  Pistä  -'■  muorin  mustaan  sukkaau, 
Äläkä  -itä  koskaan  hukkaa! 


Pistä   se   äitis   punasccn   suk- 
kaan, 
.1"-  vaan  hukkaat,  saat  sinä  suk- 
kaa j.n.e. 


1698.  Honkajoki.    Hirsikoski  A  mm.   1 
n.  29.      -:l  3  34. 

Teen   tiiliä,   paikkaan  muuria, 
kudon  sukkaa, 
unitta    älä    -itä    luikkaa. 
(Kätkin  laulu). 

1699.  Honkajoki.    Hirsikoski  Anun. 

n.  48.      -:V-'. 

Kätken  kivvee,  sotken  savvee, 

Pidä  visusti,  se  "ti  nisusi, i. 

Älä     Sitä     -aäslä.     haukkaa     -m 

päästä! 

1700.  Ikoni  nm,   s  M  MY:    Reinholm 
Fol.  35— 42  Aamulehti  1911  n.  14. 

A  tii/.,-ill<i 


Kuten  edellisissäkin  leikeissä  niin 
tässäkin  tulee  il"  sitä  suuremmaksi 
mitä  suurempi  on  joukkokin.  -  Kaikki 
asettuvat  istumaan  ympäri  pirttiä. 
Mieluisensa  tytön  pojat  etsivät  vierus- 

toverikseen,  sillä   aikaa   riittää   kyllä 
keskinäiseen  supattamiseen. 

Valitaan  sitten  yksi  joukosta  kätki- 
jäksi. Taina  ottaa  sormuksen  tai  jon- 
kun muun  sopivan  pikku  esineen  ja 
alkaa  kätkeä.  Kätkijä  kulkee  henkilö 
henkilöltä,  pistän  kätensä  jokaisen 
kämmenten  \  aliin  ja  sanoo: 

Kätkin  kivcc 
sotken  savee, 
teen  tiiliä 
poltan  hiiliä. 

I 'ätä  Ionia  on  paljon  piteininal  I  ikin 
-i  n     |.il  ko.i    OD     m  ui. 


701 .  Kangasala.  Lilius  n.  337*.  — 88. 

Hjalmar  Finne,   13  v. 
Sormusta  kätketään. 
siten,  että  se  jolla  on  sormus  kulkee 
jokaisen  luona  ja  sanoo: 

»kätken  sormusta, 
sotken  kannetta, 

älä  luikkaa. 

pistä  punaiseen  sukkaan .» 

Sitten  annetaan  sormus  jollekulle. 
Sitte  kyselee  kätkijä  joltakulta: 

s  »kellä  sormus?» 

Se  sanoo  jonkun,  jolla  hän  luulee 
sen  olevan,  siltä  taas  kysytään.  Tätä 
jatketaan,  kunnes  joku  arvaa,  kellä 
sormus  on.  Kätkijä  ja  se  joka  on  ar- 
vannut lalitev.it  yhdessä  sulhasia  ha- 
kemaan sille,  jolla  sormus  on.  He 
ajattelevat  henkilöitä  ja  vertaavat 
niitä,  vaikka  mihin  esineeseen,  \ailika 
kenkärajaan.  Sitte  tulevat  he  käsi- 
kädessä sen  eteen,  jolla  sormus  on. 
lama  lyö  heidän  kätensä  irti  ja  kysj  j 

mistä  tullaan? 

naimasta. 

Mistä  kaukaa? 
Kaukaa. 

(Längelmäeltä    sanotaan: 

10  kaukaa,  kaukaa  Kangasalta.) 

Toiset  sanovat: 

rikkailta,  rakkailta 

rahallisilta, 

joita  ei  voi  hepo  vetää, 
liinaharja  liikutella, 
15  Rautahankia  kannatella. 


Kävin  kerran  tai  vahassa.    I  702-  1 7i 


leppäluokka  lennätellä; 
tuonne  ja  tuonin'  päin  kaatuu. 

Ja  näyttävät  käsillään,  missä  päin 
sulhaset  tahi  morsiamet  asuvat.  Sit- 
ten  kysyvät: 

minkäs  enemmin  oi 

ja  sanovat  ne  vertaukset,  Sanoo sitte, 
kummanko  hän  ottaa  ja  antaa  toisen 
jollekulle  muulle.    S,'  joka  sai  toisen, 
seuraavalla  kerralla  k;i tkeä. 


Kävin  kerran  taivahassa. 


1702.  Kokemäki.     Kallio  K,  n.  244. 
-*/n26. 

Kävin  kerran  taivahassa, 
Mitä  siiliä  tekemässä? 
Kissan  poikia  pesemässä. 
Mitä  sait  palkaksesi? 
s  Viis',  kuus',  kissanpoikaa. 
Mitkä  niiden  nimet  ovat? 
Suutari   kraatari,   pikipöksy, 
Pietari,  kengänkoputtaja, 
Naskalinnaputtaja,  puh1, '-.  päh'- 

pois!2 

Leikari. 
[Vrt.  Voutisilla.] 

1703.  Hämeenkyrö.       Nyberg    Vivi, 
n.  30.— 12. 

Heinijärvi.     Loviisa   Hauska,  75  v. 

Leikitellen  leikari  tulee 
nuoren  prouvan  kartanoon. 
Anna  nuorin  tyttäristäs, 
taikka  vanhin  junkkaristas. 
s  Kiitos  vaan  hyvä  prouva, 


junkkarin  sain, 
junkkarin  sain, 
junkkarin  tanssin  tanssaan  vaan. 

t  d   junkkari  sanan  asemesta  pröo- 
kynä 

1704.  Eräj.    (SMMY:    Eeinholmin 
kok.  35—421*.)n.79. 

1 1  ikari. 

Saako  Leikari  leikkiä  Lyödä 

Hyviin  rouvan  kartanolla5 
joka   kieltää   tahtoo,   vastaa: 

»Ei  oo  millä  maksan  leikarin  pal- 
kan. 
Ei  oo  kultaa  eikä  hopeeta 
s  Eikä  raskasta  rahaa 

Eikä  pientä  penninkiä: 
Jo  on  kuollut  kullan  tuoja, 
Vaipunut  vaskiin  vetäjä 
Hiipunut  maani  riiteliä. 

(ei  tullut  tästä  sen  paremin  kysyn- 
neeksi     mitenkä    siinä     minetellään 

1705.  lluor.  Paldani(SMMY:Rein- 
holmin  kok.  35—421.)  n.  74*. 

Leikaria,  Leikarin  trikki 
(Lekarens  lek). 
On  Rouva  pöydän  päässä,  piiritetty 
suurelta    joukolta    nuoria    poikia    ja 
neitosia.    —    Yksi    parikunta    tulepi 
oven  äärestä  laulaen: 

Täältäpäs  leikarit  tulevat 
hyvän  nuivan  kartanoon, 

niin   Rouva  vastaa: 

Mitäpäs  leikarit  tahtelevat 
hyvän  Rouvan  kartanosta. 


■2Sana  kk:ssa  alleviivattu. 


1702.  '  kk^sa  iso  alkukirjain. 
17o'i.  '  Sivunumero  puuttuu. 
170.',      '  Kirjoitettu  vanhalle  kuluneelle  paperille. 


530 


Leikkirunoja. 


pariskunta  sanopi  vastaukseksi: 
5     Leikitäppä  leikarit  tahtovat 
hyvän  rouvan  kartanossa, 

johon  rouva  sanoo: 

Bj '»'  millämä  maksan  Leikarin 

palkan. 

ci  oo  kulta  eikä  hopiata, 
eikä  pientä  penninkiä 

to  eikä  raskasta  rahaa, 
jo  on  kuolin  kullan  tuoja, 
vaipunut  vaskien  vetäjä, 
olen  niinkuin  kolottu  koivu, 

maahan   karsittu    kataja. 

15  tänä  viimessä  kesänä 
Pariskunta  vastaa: 
En  minä  kysy  sun  kultias, 

kyll'  on  kultaa   kutuna, 
hopiata   isän   maassa, 
pcltohoonkin  peitt\  mään, 
20  maahankin  mätänemaän, 
anna  nuori  nejtysistas 
taikka   vanhin    jiiukaristas, 

taikka  lähde  itte  hyvä  nuiva. 
Kouva  taas  \  asta|  a 
Ei  Rouva  kotoo  jouda, 
.:,  tästä  pienistä  pihasta 
rantalaisesta  majasta, 
tekee  teinille  metua, 
panee  papille  olutta, 
hieroo  herran  maltusia 

Sitten,  jottei  ihte  tarvittis  mennä, 
. nila. i  rouva  yhen  neitosistansa  eli 
junkaristansa,  josta  ne  kolme  ilosta 

I-il I ><-;i |  i  |     h\  |i|>; lamaan    ja     laulainaaii: 

30     Suuri  kiitos,  rauri  kiitos 

hyviin  lahjan  antamasi 


paremman  vielä  lupaamasi  — 

Senjälkeen  menevä!  he  j  allensa  oven 
etelien,  josta  he  lähtevät  jällensä 
maila    tavalla    leikitselemään,     niin- 
kauvan  kuin  rouvan  seurassa  kestää 

nuoria.  \  'iiinein  taytv\  rouvan  ilite 
lähtemän  kun  on  muut  kaikki  men- 
neet leikarille.    Sitten  laulavat: 

Murehdi,   murehdi   hyvä   nuori 

morsian, 

jopa  sinun  isäskin  on  kuollut 

86  [jopa  sinun]   äitis   [on   kuollut] 

[jopa  sinun]  veljes   [on   kuollut] 

[jopa   sinuiil  sisares   [on   kuullut] 

ja  viimein 
[jopa  sinun]  ylkäs  on  kuollut 

(jonka  alla  rouva  suuresti  kumut. - 
leksen  maahan  asti  ja  murhentelek- 
sen).  Näin  laulettua  rupeeval  viimein 
laulamaan  — 

iloitse,  iloitse  hyvä  nuori  morsian 
4ii  vieläpä  sinun  isäskin  elää 
[vieläpä  sinuiil  altiskin  [elää] 
[vieläpä  sinun]  veljeskin  [elää] 
[vieläpä  [sinuiil  sisareskin  [elää] 
[vieläpä  sinunl   ylkäskin  elää 

ilosta  rupee  morsian  tansiin  ai  k  i 
lailla,  johon  leikki  lopetetaan. 


Leipä  loppu  Limberiltä. 

1706.   Merikarvia.    Ilosiin   M.  n,  28. 
—88. 

Leipä  Loppu  Limberiltä, 
Viina  loppu  Tampereita 
Limberi  lamberi  lambaisii, 
Limppu  Limberin  hambaisiin. 


Leiskoo.    1707 


531 


Leiskoo. 

1707.  Ulvila.    SMMY:  Reinholm  35 

12.  llokas  s.  169.  [Sama 
Reinh.  kok.  35—42  s.  455  mer- 
kitty Huittisista  ja  Mouhij.] 

Leiskoo    laikka    perskeinu. 
Kaks  miestä  <-l i k k;t  poikaa  laskeivat 
istumaan  joulupahnojen  päälle  vasta- 
itä  jalal  rinnatusten  luinen  toisensa 
pers'   puolen  pitäin  toisensa 

käsivarresta  lujasti  kiini.  Siinä  kei- 
kutteleival  edes  takaisin  k. m  van  aikaa, 
niin  kauvan  kun  haluttaa  Ulvilassa 
laulavat   keikkuen: 

Tunti  lulla 
tupakka  tulla 

Kuka  sun  ka-ki  Turkuun  tulla?» 
Itte  Tulla   tuikuttelin 
s  Jäätä  myöten  järköttelin, 
Muniini  mustan  mullan  alla, 
Vaarini  Saksan  -annan  alla, 
Sisareni  siellä  taalla. 
Veljeni  Venäjän  maassa.» 

Mitäs  kolkutat. 

1708.  Noormarkku.   Österlund  n.  12. 

Maria    \  ahlman,    81    v. 
Leikki. 

Kolkuta,  kolkuta. 
Mitäs  mu  kulttaporttini 
pääl  kolkutat? 

Kultakipinät  ilmas 
5  lentelee. 
Mikäs  olekkaa? 

Vanha  sokkee  halvattu  ämmä. 
Mitäs  haet? 

1709.  l  I.  »lyödyksi*. 

1710.  J  j.  »aseella*. 


Kruusiilaa. 

m  .\sin  vks  trapu  ylemmäks. 

Nikkaa  nakkaa. 
K-    Kukko  istu  portin  paalia. 1 

1709.  Oripää.     Vihervaara    k.   3301. 

II. 
Makkarkoski.  Juha  Tuominen,  30  v. 

i  n.  ia. m   veitsi  lään  sillä  läpiä 

johonkin,  ja  tulee   16  läpeä  lyödyksi1, 
kun   luetaan 

»Nikkaa,   nakkaa. 
Naulas  takkaa 
Satulaselkä, 
Saapasjalka, 
s  Viik  vaak  viistoista, 
Näitä    pittää    tulla    kuustoisl 

1710.  Alastaro.    Vihervaara  n.  3330. 

II. 
Sikilä.     Vilho    vieno,    45    v. 

Nikkaa,  nakkaa 
Naula  lika  ntaa  n. 

Satula  selkään, 
Saapas  jalkaan. 
5  Näistä  pittää 
Karttuman  \  iist.usta. 
Edellä  olevaa   luki.->-a   lyötiin  jollain 
aseella1  johonkin   ja    piti    tuleman  15 
läpeä. 

1710  a.  Ruovesi.     I/uutonen  Ahto.  n. 
57.      17. 

Nilikin  nalakiu.initä  inänilikin, 
Kirveen  silimän  nurkan  rakkoon, 
Jonsei  usko,  tule  kattoon, 
Lövräl    vii-T. >i^t;i   rakkoo. 


532 


Li-ikkirunoja. 


Nippis  nappis  naulastooliin. 

1711.  Honkilahti.  Vihervaaran.  4883 

19. 

[da  \  ind,  30  v. 

Pantiin  sormel  pöydälle,  kukin' 
(leikkijöistä  yhden,  jos1  oli  vähän, 
niin  kummastakin  kädestä  yks  sonni. 
\  k-  Joukosi  laski. 

Vippaa,  vappaa,  kellastakkaa, 
Meidän  piänel   kananpoijaat' 
Menivä  herran  laro  alle, 
Tekiväl  siäl  kaikenmailmanpaha: 
s  Söivä  kaikki  piparuuti.paparuuti, 
Kaalinkonti,  tupakin  tronti. 
Harma  lievonen  astui  ovest  sisäll 
Saapas  jalas,  satula  seljäs, 
Qus  koira  ovelloira. 

Se,  joka  sai  sanan  »ovelloira»,  joutui 
ovensuuhun.  Kukin  (leikkijöistä)  otti 
jonkun  rinkan  nimen.  Kysj  itiin  oven 
suussa  olijalta,  millä  hän  tulee.  Se 
sanoi  millä  hän  tulee.  Se,  jolla  oli 
sen  elukan  (minkä  ovensuussa  olija 
sanoi)  niini,  otti  sen  selkään  ja  toi  sen 
toisten  joukkoon. 

1712.  Eura.  Häyrinen  n.  16.      uul2. 
Maria  Rinne,  n.  54  v.    M.p.   Piik- 
kiössä 

Nippis,  oappis  uaulastooli, 
meirän  pienel  kanapojal 
niriiii  meirä  herra  latt'01; 
teil  siell'  paljo  paha, 
5  söit  k;iikki  jyvä. 
Harma  hevone  astui  ovest, 
satu!  seljäs,  saappa  jalas, 
sano:  teirä  pitä  ovesi   käymä. 


1713.  Lavia.     Salo    n.    326.        U 
M.p.    Hattulassa 
Nippis  nappis  naulastuoli. 


1714.  Luvia.    Kiikom  n   n.  9.       95. 

Luvian  I I"t.     \ina  .losefina  \ 

terlund-Maanpää 

(Kukin  leikkijä  asettaa  oikein  kä- 
tensä pöydälle1,  siten  että  kaikki  sor- 
met muodostaval  rivin.  Yksi  leikkijä 
lukee  hitaasti,  osottaen  vuor i  kula- 
kin sormea 

Meidän    herran    pienet   kanal 
meni  yhteen  lattoon, 
Teki  siell'  paljon  pahaa: 
Söi  kaikki  piparuutit, paparuutit, 

Kaikki  parhaat  Bydämmen  kryy- 

rn. 

:,  Nuoleskeli  sakkasaavit, 
Pureskeli  tupakintrontit. 
Hannaa  hevonen  tallist'  poukkoo, 
ll.nit'  seläss',  saappaal  .jalas-". 
Kiis  käsi  koukkoo! 

io  Kettu  peräss'  poukkoo! 
Konna  itte  loukkoon! 

iSe.     jonka     sormelle     sana     »loukkOOl 

lankee,  menee  loukkoon.  Muul  otta- 
vat silTaikaa  eläinten  nimiä,  n. k. 
koira,   kissa,   karini  j.n.e      Kysytään 

loilkoss.i     olijalta,     kenen     lian     taliin, 

itseänsä    auttamaan     koiran,    kissan 
vaiko    karhun    j.n.e.    Man    mainitsee 
jonkun  eläimen.  Se  joka  omistaa  mai 

nitun   el, nm. ai    nimen,    mei autta- 

1M  ian    joutuu   ii-'   vuorostaan   louk- 
koon, määrää  taas  toisen  eläimen  aul 
lamaan  j.n.e.    Niin  jatketaan  leikkiä  | 


III        'kk  5Sa    iso    alkukirjain. 

[714.     i  pöj  |r|älle  :  pöydälle. 


Nippis  aappis  naulastooliin.    L715 — 1718 


533 


1715.  Porin  puoli.  SMM  V :  Reinholm 
35  42.  [Suom.  kans.  ajan- 
viettoja n.  113.) 

Nippis-Napp 

K.iikki  laskevat  yhden  sormen 
kumppalinsa  sormi  n  viereen  niin  että 
ne   ovat  ympyrässä  jollakulla  siliällä 

paikalla,  esim.  polvella,  pöydällä,  tuo- 
lilla j.n.e.  Yks'  joukosta  alkaa  leikin 
sillä  että  hän  nappaa  jokaisen  sormen 
ille  ympäri  koko  sormiympyrän, 
sanoen: 

Nippis  aäppis 
Naulas-tuoli. 
Meijän  herra  kanapojat 
menit  herran  latoon, 

s  teit  siellä  paljo  pahaa: 
Söit  pipamutit,  paparuutit, 
Kaikki  maailman  sydämen  kryy- 

dit, 
Harmaa  hevonen, 
Satula  seljassa, 
io  Saappaat  jalass' 
Kiis  käsi  koukkuun, 
Huuti  koira  li  uikkuun! 

1716.  Pori.    Tuomi  n.  128.  —91. 
Mikko  Ekqvist,  50  v. 

Nippi,   nappis. 

Nippis,  aappis,  naulastooli, 
Meirän  herran  kanampojat  meni 

lattoo, 
Teit  sialla  paljon  pahnaa: 
Söivät  pipamutit,  paparuutit, 
5  Kaikenmaailman  syräme  kryyrit. 
Kiis  käsi  koukku u1, 


Huuti  koira  loukkoo, 
Kissa  peräs  p<»ukkoo. 

Käj  tetään  arpomisessa,  tai  mj  ös 
eräässä  muussa  leikissä,  mutta  kun  ei 
leikkijä  ole  mainittu  niissä  neuvoissa 
runojen     kokoojille,    jätän    sen    pois. 

1716  a.  Ahlainen.  Hämeenlinn.  alak. 
sem.,  Haapala  Anni,  n.  114. 
—24—25. 

Maria  Ranta,  n.  05  v. 

Meidän  Herran  pienet 
kananpojat  moni  tallin  latoon. 
Teki  siellä  paljun  pahaa, 
söi  piparuutil    paparuutit. 
s  Hiis  käsi  koukkuun, 
huut  km  ra  t   Imikkuun. 

1717.  Noormarkku.    Sunni  F,  n.  20. 

Nippis  nappis  naulastooli, 
Meidän  herran  pienet  kananpojat 
Menivät  tallin  lattoo. 
Tekivät  siellä  paljon  pahaa: 
5  Söivät  piparuutit,  paparuutit, 
Kaiki  kalliit  kryyöit1. 
Kiis  käsi  koukkua, 
Huuti  koira  loukkoo! 

1718.  Noormarkku.  Österlund  n.  4. 
—20. 

Nippis  nappis  naulastoolii 
Harmaa  hevone  satula  selköa[!], 
Saapas  jalkaa. 
Meirän  herran  pienet 
5  kana  pojat, 
meni  talli  lattoro', 
söivät  siellä  piparuutit 


1716.  1  t.  seur.:  [huutil. 

1717.  '   krvv  r  it  :  k] 


Leikkirunoja. 


paparuutit. 
kaike  mailraa 
10  syräme  kryyrit. 
Kiis  käsi  koukkuu 
li  m  1 1  i  herra  loukkuu 
Pukki  peräs  poukkuu! 

1719.  Noormarkku.  Mäkinen  n.  I .  -27. 
Lassila. 

Leili 
Nippelisnappelis. 
Kukin  leikkiä  asettaa  yhtaikaa  yh 
den  sormensa  yhden  leikkiän  polvelle. 
Toinen  laskee  painaen  kunkin  sormen 
päälle,      il. m    sanoo: 

Aiiikkc  tanikko  triot äks, 

Kotia  fyyrä  fämsäks, 

Piilipuin  ruusentam, 

Minä  makaan  pränninkakaa  knäps 
ulspulstuu. 
5     Nippelis1,  Qappelis2  oappelii, 

m\  Ilarin  ämmät  tapeli. 

Pninnnn  kannella  hassattiin, 

myssyl  päässä  krassattiin. 

K i i-  käsi  koukkoo, 
io  huuti  koira  loukkoon, 

pukki  peräs  poukkoo. 

Se.  junka  sormen   päälle  viimeiseksi 


»Mitä  sun  sellääsääs  on». 

Hän  sanoo  sen  nimen     Sill toi- 
set sanoval 

»Purista  pian  seUäästäs  pois. 


1720 


Merikarvia.    Roslin  M.  n.  12. 

—88. 
I  a  i  n  l  lisiä»  y.m. 

Nippis,  aappis  oaulastooliin 
Yksi  pieni  kananpoika 
oleili  meidän  herran  latoon, 
Teki  siellä  paljo  pahaa, 
s  Sainia  selääs',  saappaal  jal 
Kiis  käsi  koukkuun, 
Huut  koira  loukkoon! 


1721 


Tamminen    rt.    16. 


Loimaa? 

—85. 
Kuninkaan  hutia  ollessa. 

Nippu,  oappu,  kellastappu. 
Meidän   herran  kananpojat 
Menit    meidän   herran  ladon  alle, 
Teit  siellä  paljo  pahaa. 
5  l [arinaa  hevonen, sainiat  seljäss', 
saappaal  jalss\ 
Ki>s.  käsi  koukkuun, 
Mei ven  loukkoon'. 


painetaan,   juutun    nurkkaan.     Kukin 

leikkijä    antaa    itselleen    nimen.     Ile    m2     ,.„„/.„,„■,„„. 
antaval  myös  sille  nimen,  joka  on  nur- 
kassa, mut  la  min.  el  tei  hän  sitä  kuule. 

Sitte  lie  kysyväl  nurkassa  olijalta, 
millä  li. in  tahtOO  menua  kotia.  lu- 
llan sanoo  sen  mikä  hänellä  un  nimenä, 
saa  hän  kävellä  kutiin,  mutta  jos  hän 
i iltaisen,  joka  un  jonkun  leikki- 
jän nimi.  esim.  vaikka  hcMimu,  saa 
h. oi  mennä  kutiin  sillä.  Sit ten  I'  ikki 
jät  kj  sj  \  .n  silta,  junka  selässä  on  se. 

juka  oli   nurkassa: 


Maisin      ,,,      5. 

Suutari     Hakenberg, 


—10. 
Haviokoski 

n.     Td    V 

Meidän  Innan  kryydimaassa, 

l\.i\  i    niin    kainala   elävä. 

Eaaskas'  kaikki  kaalinlehdet, 
Soi  kaikki  piparuutit,  paparuutit 
r,  Ja    tupakin   juurel .   ja    kaikkia 
kalliit  kryydit. 


1719.    i  Nippe|s|is  :  Nippelis. —*  nappeliji   :  nappeli». 


Nippis  nappis  naulastooliin.    1723     1725 


535 


1723.  Hunni  -ulin.    Ruusunen  n.  13. 
03. 

\  'lolastooli. 
Leikkiin  osaaottav.il  ottivat  kes- 
keensä  pöydän,  jolle  laskivat  kukin 
sormensa  ja  yksi  alkoi  lukea  siirtäen 
aina  kaksitavuisen  sanarj  tmin  jälkeen 
sormensa  seuraavan  sormelle: 

Nippis  nappis 
Naölastoolii1, 
Harmaa  hevone 

Satula  seilaa-'. 

5  Saapas  jallaas, 

Flei|kka  tuppi, 

Nuuskii  kuono, 

Kii'is  käsi 
io  Koukkoon 

Huuti  konna 

Loukkoon! 

eli  myös  toisin. 

Nippis  nappis 

Naölastoolii, 
15  Meirän  herran 

Kanani  pojat 

Menit  meirän 

Herra!  lattoon. 

Teki  sial.i 
20  Paljom  pa lihaa: 

Söiväi  sielä 

Piparuutit, 

Papäruutit, 

Kaikkeini  parhaat 
25  Syraiini|  kryyrit; 

Kiis  käsi  koukkoon 

Huuli  koöra  loukkoon! 
i 

Kenen  sormen  päällä  se  viimeinen 
»-koon»  sanottiin  sen  piti  mennä  louk- 
koon. 


Ml  ten  jääneet  antoivat  niiniä  jokai- 
selle   osaa    ottavalle  ja  sillekin,   joka 

loukossa  eli  nurkassa  oli  ja  sille  kysyi- 

väl  esimerkiksi: 

■Milläs  tulet  kottii.  hevoset  vai  lell- 
in.a  irai  ijäl  vai  lampaal  j.n.e.  sanoen 
kaikille  annetut  nimet.  Nyt  sanoo 
nurkassa  olia,  jonku  mainituista  ni- 
mistä ja  sitte  menee  se  ken  käsketään 
tai  kenen  niinen  nurkassa  olia  sanoo, 
ja  tmi  nurkassa  olleen  seljassaan 
toisten  luo.  Äskeinen  lukia  sanoo: 
Mikä  su  sellääsäs  o?»  Nyt  sanoo 
noutaja  sen  niinen,  jota  kantaa.  »Pu- 
rot |piani  puis.,  käskee  kysyjä  ja  nyt 
pudottaa  noutaja  kannettavan  pois 
selästään  ja  leikki  alkaa  s. uunin  kun 
ennenkin  uudelleen. 

1724.  Kolciinilri.      Paasikivi    n.     6. 
—  15l,03. 

Kuoppala. 

Nippis,   nappis,    naulastooli, 
meiöän  herran  pienet  kananpojat 
menivät  teidän  herran  lattoon: 
Söivät  siellä  piparuutit,  papäruu- 
tit. 
5  kaikella  i^et  syrämen  kryyrit. 
Huis  koira  loukkoon, 
pukki  peräsä  poukkoo! 

1725.  Kokemäki.  Sallgenn.  23. —90. 

Lasten    leikki    sanoja. 

Nippis,  nappis  naulas  toonin. 
Satula  selkään  saappaat  jalkaan. 
Meni  meidän  herran  lattoon, 
Teki  siellä  paljun  pahaa: 
s  Söi  piparuutit,  papäruutit1, 
Kaikkein    parhaimmat    sydämen 

ryytit. 


1723.  '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

1724.  '  pairiaruutit  :  papäruutit. 


536 


Leikkirunoja. 


Huuli  konna  loukkoon, 
Jänis  perässä  loukkoon. 

1726.  Kiikku.     Oksa    n.    21.    —05. 

Midiiiii   Rosenqvist,   14  v. 

Nipin  napin,  piäni  kanin  poika 

meni1  kerran  latoon2.    Söi  siellä 

piparuutit8   paparnutit,   kaikista 

parhaimmat  Saksan  mintut.  Euis 

5  loukkoon,  käsi  koukkoon! 

Selitys:  Lapset  oval  piirissä  j;i  yksi 
on  keskellä,  joka  lukee  luvun  osottaen 
sormellaan  eri  henkilöä4  joka  sanalle. 
Jolle  tulee  viimeinen  sana,  hän  joutuu 
.ilk;ijaksi. 

1727.  Riikka.     Numminen    n.    424. 
—17. 

Leikkilukuja  y.m.s. 

Nippis  aappis  naulatoosa, 
meni  kaikki  pienet  kanapojat, 
heirän  herrans  Iatohon, 
söi  kaikki  piparuutit  paparuutit, 
5  kaikki  parhaat  ryytit  vaan, 
vaikka   mies  oli  vahtina. 
Pyssy  sano   pois. 

1728.  Lavia.     Kull  m   Sm  ma,   n.   20. 

-*lnl9. 

Manda  I  Grönfors,  54  v. 

Kippis,  nappis  naulastooliin, 

saappaat  jalkaan,  satula  selkään! 

Meirän1    herran    piänel    kanan- 

pojaat  menivät 

yhteen  latoon. 


5  Tekivät  si.ii.i  paljon  pahaa. 
Soivat   siälä'-   piparuutti,    papa- 
ruutit, vanhan  ämmän  sisäkryy- 

ril. 

1729.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Viiri,  n. 

201.— 12. 

H  sinijärvi.    Miina  Malmi,  67  v. 

Kippis  nappis  naulas  stooh, 
satulat    selkään,     saappaat     jal- 
kaan. 
Meilän  pienel  kanan  poijal  meni- 
vät 
herran  latoo,  söivät1  sielä  pipe- 
ruutit,  paperuutit. 
5  Huis  kukko  laukkoo,  jänis  peräs 

poukkoo. 

Mies  mettään  meni.  kello  kilahti. 

ja  koukut  kolahti. 

1730.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Viiri,  n. 

139.  —12. 

Nippas  nappas  naulat  toosaan. 

satulat  selkään,  kenkät1  jalkaan, 

jollet  usko,  tule  katso,  täss'2  on 

viisitoista! 

1731.  Jämijärvi.  Välisalo  n.  16. — 12. 
Maria  Välisalo,   23  v. 

Huis  koira  ovcnloukkoon. 
Nippis  nappis  naulastooliin, 
.Meidän  herralla  oli  ennen  paljo 
pieniä  kananpoikia. 
Ne  menivät  meidän 


1726.     '  tne|e|ni :  m.  — "-  l|o|toon  :  1'itoon.  — 
nelle|  *eri  henkilöä*  :  e.h. 

1728.     '  Mei|d|än  :  Meirän.  —  *si|e|lä  :  siölä. 

1729  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

1730  '  kenkäjät :  k.  — *  täs  :  t  i 


1  pipajsjuutit  :  piparuutit.  — 4  ]ke- 


Nippis  nappis  naulastooliin.    I7::i     r  :~ 


a  herran  latoon 
ja  tekiväl  sielä  paljon  pahaa. 
Tuli  harmaa  hevonen  satula 
selees,  saappaat  jalaas. 
Kiis  käsi  koukkuan, 
10  huis  koira  oven  loukkoon! 

1732.  Kankaanpää.      Laiho   n.  297. 

90. 
Santra  Hakkuri,  21  v. 

Leikki:    >IIini  salossa*. 
Susilampais-loru). 
Yksi  ilMä  elävä 
Tuli  minu  herrani  hakaan. 
Oli  sielä  koko  suven. 
Teki  paljo  pahaa: 

-  i  piparuutit, 
Paparuutit, 
Kaalin  kontit, 
Tupalan  juuret. 
Pois  hirvi  salosta 
io  Jokahitten  talosta! 

1733.  Kanl:ninipää.    Päivike   n.   62. 
-*U04. 

Heikki   Lilja,   60  v. 

Nippis  nappis  naulastooliin, 
herran  pienet   kananpoiat  meni- 
vät yhteen  pieneen  latoon, 
tekivät  siellä  paljon  pahaa, 
kiis  käsi  loukkoon,  koira  huusi 

koukoon! 

1734.  Honkajoki.  Kallio  Niilo.  n.  88. 
—10. 

M.p.  Isojoella. 

Nippis,  nappis.  naulastooli. 


Meidän  herran  pienet  kananpojat 
Mmivät  lahden  latoon, 
Tekiväl  siellä  paljon  pahaa: 
s  Söiväl    siellä    piparuurit1,  pap  i- 

1'UUl'll. 

Kaiken    mailman   sydämenkryy- 

rr'it. 

Kas  käsi  koukkuun. 
Huusi  koira  loukkuun! 

1735.  Honkajoki.   Kallio  Niilo,  n.  93 
—10. 

Nippis.  nappi-,  nappeliin, 
Myllärin  ämmät  tappelii, 
Myssyl  päässä  hassatti, 
Prunnin1  kannella  tanssatti. 
s  Kiis  käsi  koukkuun! 
Huuti  koira  loukkuun! 

1736.  Parin ii<>.    Tyyskä  n.  5.  — 88. 

Xippisnappi. 

Nippis.  nappis.  naulastoolii, 
Satula   selkään,   saapas  jalka  m. 
Kiis  käsi  koukkuun, 
Huuti  koiran  loukkuun! 

Nykkää. 

[Vrt.  Ketjurunoja.] 

1737.  Honkilahti.  Vihervaaran.  i882 

—19. 

Ida  Vind,   30   v. 

Kädet  pantiin  päällekkäin.  Lasket- 
tiin sormista.    Toinen  kysyi: 

Mik  tämä  on?       Nykä.  näkä. 

Sitten  kun  loppuivat  muut  sormet1, 
niin  pantiin  peukalo  pystyyn  ja  kysyt- 
tiin: 

[Ks.  jatk.  n.   1337.] 


1734.  ■  piparuu|t|it  :  piparuurit. 

1735.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
1737.     '    sa  sormet  :  s. 


Leikkirunoja. 


1738.  Luvia.     Kiihmen   n.  8.  — 95. 

Luvian  luodot.    Aina  Josefina  Ves- 
terlund-Maanpää,    it    v. 

\  ykkää. 
kulin,'  osan  ottajaa,  enemmänkin 
voi  olla.  Leikkijät  taivuttava!  kukin 
oikean  kätensä  oypfekiin,  asettaval 
niin  nyrkkinsä  päällekkäin.  Peukaloi 
ojennetaan  suoraksi.  Päällimmäinen 
nyrkki  tarttuu  aina  alimmaisen  peuka- 
loon. Päällimmäisen1  nyrkin  peukalo 
taitetaan  sisään,  s.o.  »päätön  nykkä».) 

Yksi  leikkijä  kysyy,  osottaen  alini- 
maista  nyrkkiä: 

Mikä    tUO    On?    (Vastaus.)    Se  "ii 

nykkä. 
Kysyjä  osottaa  toista  nyrkkiä: 
Mikä  tuo  on?  —  Se  on  akka. 

Kysyjä  osott[aa]  kolmatta: 
Entä  tuo?  -Se  on  päätön  nykkä. 
Mikä  nykänpään  vei?      Hiiri  vei. 
s  Mihins  hiir'  nykän  pään  vei? 

\i  i  sen  aitan  ali'. 
Missäs  se  aitt  on?  -     Valu  sen 

poltt'. 

Missäs  sr   \.iir,  on?       Vesi  sen 

sammutt. 

Missäs  5e  ves'  on?       Härk'  sen 

ryyppäs', 

Missäs  s>'   härk'  on?  -      Vähän 

miehen  puukk'  sm  tappoi. 

io  Missäs  se  vähä  mies  on?»  —  On 

oisui'  kylväämäss'. 

Miss/is   ne   nisut   ovat?         Lin- 

n ti t  söi. 
Missäs   ne   linnut    ovat?      -  Ne 


lens'  yli  yheeksän  meren  ja  kali- 
deksan  kaupungin. 

[Nyrkil    erotetaan 

Joka   tämän  sanan  pääll1  yh- 

denki    sanan    puhuu,    se    pitää 

[lykittämän  ja  nakittaman  veri- 

lihaan  ast'. 

[Nyi  ei  saa  yksikään  leikkijä  hiis- 
kua sanaakaan  ennen  sitä,  joka  OB 
alottanul  leikin.  Jos  joku  rikkoo  I  itä 
vastaan,  saa  häntä  mykkiä  ja  nakkia 
verilihaan  ast'.) 

1739.  Mouhijärvi.  SMMY:  Reinhol- 
mtn  frofc.  35—42  n.  414  g. 

1  Mouhijärvi  och  afven  i  \  esilaks 
säliär: 

Knj  tnäfvarne  knytas  salunda  at t  de 
yttre  fingersidorna  komma  mot  hvara- 
nan  och  tummarna  parallelt  med 
hvarandra  ofvanpä.  Frägaren  frägar 
p  ekan  de  först  pä  en  tummen, 
mikä  tuo? 

\\  ka, 

derefter  pekande   pä  samina  persons 
andra    luunne: 

Mikä  tuo? 
Näkä       O.8.V. 

Missä  härkä 
keihäs  tappo. 
5  Missä  keihäs? 
Seppä  lako. 
Missä  Beppä? 

J[um]alan  ilma  vei  ikkunan  kaulia 
pihalle  että   koulit   roikan  ti.    Sitten: 

Kuka  tämän  perästä? 
Kuka  ensin   tyrskii   n\  kitaan   kaikilta 
niin  että  hau  on  vallan  hukassa. 


1738     i    n  1 1  m  m.  m    Päällimmäisen    P. 


Sokkosilla.    1739     i    .1 


539 


Sokkosilla. 

1740.  Oripää.     Vihervaara    n.  3305. 
II. 
Maijastiina    Anttila,  Ts  v. 

Sokkosilla  olo. 
Yhden     silmille     pantiin     raasu 
(=  vaate)  ja  se  oli  sokko. 
Sokolle  sanottiin: 

Saatan  sokkoo,  saatan  sokkoo. 

Sokko    kysyy:    »Mika1   tosa 
(Sokko   oli  viety  muurin  eteen.) 
Hänelle  sanottiin:   musta  pata. 
Sokko  kysyy:  mitä  siili  sisäll  un? 
Vastataan:  munia  mustan liämon 

ka  ns. 
Sokko:  Kuka  sitä  syö? 
Vastataan:  Isäntä  ja  emäntä. 
sokko:  Mikäs  mun  osani  on? 
Vastataan:    Paska  tikun  no  kas. 

Susisilla. 

1741.  Harjavalta.    Ruusunen   n.   27. 
—03. 

Lampuri  ja  susi. 
Kaksi  leikissä  oliaa  erkanee  toinen 
lampuriksi  ja  toinen  sudeksi  ja  muut 
leikkiin  osaaottavat  asettuvat  lam- 
paiksi keskelle  lattiaa.  Lampuri  tekee 
sitte  aitaa  ympäri,  puskoen  kädel- 
länsä, sanoen: 

Puskuni,  puskun. 
Aitaa,  ettei 
Susi  pääse  ylitte, 
Eikä  mato  alitte, 
5  Eikä  lintu  airan  ravost. 

Lopuksi  sanoo  hän  ympäri  käydes- 
sään »lampaitten >  o  tila  pidellen: 

Keritten,  karitten, 


Kaikki  mun  ommiini. 
Poistuu  sitte  sivuun  ikäänkuin  asel 

tumaan  iiukkniiia.nl.    Sitten  tulee  susi 

piilopaikastaan  ja  vie  j  hden  lampaan 
jonnekin  piiloon,  kuten  loukkoon  tai 
muualle  senlaiseen  paikka, m. 

Kun    paimen  herää  ja  tulee  hake- 
maan lampaita,  huomaa  hän  el  tä  j  ksi 
on  joukosta  poissa.    Hän  lähtee  etsi- 
mään ja  etsii  ja  huutaa 
Karu  piikani 
Karu  piikani. 

mutta  ei  ollenkaan  kuulu  muualla 
vastausta,  kun  aitauksessa,  Ny)  hau 
tekee  aidan  uudelleen  lammasaitauk- 
seen ja  menee  taas  pois.  Tätä  leikkiä 
uudistetaan  niin  kaavan  kunnes  lam- 
paat ovat  yksi  kerrallaan  pois  viedyi 
Silloin  vasta  on  paimenella  aikaa  lam- 
paitaan hakea,  ja  rupeaakin  toden- 
teolla niitä  hakemaan.  Löytää  suden 
metsästä  ja  kysyy  silta: 

Oleks  sää  mul  lampaitani  nähny? 
En  ui  nähny!  sanoo  susi. 
Tämppäi  niittej  jäljet  käy,  int- 
tää paimen. 
Tääl  ei  niit  sunkan  vaan  näy. 

Paimen  alkaa  katsella  tarkemmin 
sutta  ja  sanoo: 

Mistäs  su  suus  ommustaks  fcullu? 
Söim  mettäs  mustikkoit. 

Mistäs  o  suus  punäseks  tulin:- 
Söim  mettäs  mansikkoit. 
Mistäs  oj  jalkas  savveen  fcullu? 

Hyppäsiin  pappilan  kai päält. 

Tämä  vastaus  kait  sekoitti  suden 
puheissaan  koska  hänen  hallussaan 
oleviksi  keksittiin  lampaal 

»Huuti    ryäkäle!»  Imusi   paimen, 

»siiiläpä  mul  lampaan  o!» 

ja  läksi  \  temään  lampaitaan   pois. 


1740.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain 


Leikkirunoja. 


*-usi  tuli  nyi  lampaaksi  ja  lampuri 
sudeksi  seka  se  lammas,  jonka  susi 
ensinnä  vei,  t  »)!•■•■  lampuriksi. 


1742.  Noormarkku.    Laine  ja  Maki- 

m  n  n.  '.'. 
Lassila. 


":;V;. 


Sudin  leikkiminen. 
Kun  sutta  ruvetaan  leikkimä. in,  ase- 
tutaan ensin   piiriin.    Sitten  valitaan 
yksi  sudeksi  ja  yksi   paimeneksi.     Ne 
valitaan  luvuilla,    jollaisia  on.    esim.: 

Kiikeri-Ville  se  kissan  tappoi, 
kätki  Ben  ruumiin  huoneen  alle, 
sunnuntaiaamuna  otti  sm  pois. 
Kiikeri-Ville  se  vinkui,  vankui 
5  ju  oli  ihan  villi. 

Kaikki  toiset  ovat  lampaita.  Susi 
seisoo  ulkopuolella  piiriä  ja  paimen 
sisäpuolella.  Paimen  nukkuu  ja  susi 
vie  vlulen  lampaan,  sitten  susi  sanoo: 

Ämmä,  ämmä,  tuttis  palaa 
ja  taikina  maahan  kuuluni, 
susi  suita  parhaan  lampaan  vei. 

P  unien  herää  ja  laskee  lampaansa. 
Söiks  saa  susi  mun  lampaani'.' 
sanoo  paimen.   En,  sanoo  susi.  Mutta 
sun    suus    on    musta,  sanoo  paimen. 
Sitten  susi  sanoo: 

Suin  mustikoita  mussuttelin, 
mansikoita  massuttelin 
ja  yksi  musta  kivi  un  takanani. 

Niin  k. mau  kun  lampaita  on  va- 
rastaa, niin  kauan  sila  aina  leikitään. 
Sitten    aletaan    leikki    alusta. 

1743.  Ori piiii.     Tnllijrcn   n.  56.    -13. 

I  Iina    \  irtanen.    M.p.    Maariassa. 

Tein  tein  aitaa 


tinasella  tikulla. 

vaskisella  vartaalla. 

ettei  lintu  raosta  lennä, 
5  eikä  mato  alta  mahdu. 

1744.  Loimaa.  SMMY:Reinholm35* 
12.   llokas  -"    207  a, 


'Loimaalla    nain: 

Tikun  tikon  aitaa, 
Ettei  lintu  päältä  Ininä, 
Eikä  susi  alta  mahdu, 
Rauta-katto  päälle') 


(Loimaalla: 

Korin  kerin  ut t u.ix( ! | . 
korin  korin  piikaa.) 

1745.  Kokemäki.    Kallio  K.  n.  311. 

—  22/1226\ 

Osanottajat:  Haukka,  kana  ja  po- 
jat. 

Leikin  kulku:  Valitaan  haukka  j a 
kana.     Kana  seisoo   haukan   edessä,  ja 

kanan  pesässä  toisistaan  kiinni  pitäen 
kananpojat.  Haukka  ja  kana  keskus- 
televat keskenään  seuraava. m  lapaan: 

lliun,  hion  kynsiäni. 
Minkätähden  sitä  teet? 
Sinun  pahan  poikaa  tähden. 
Mitäs  pahaa  poikani  teki? 
5  Se  söi  tuon  minun  kauramaani. 

Haukka  koettaa  nyt  ottaa  jonkun 
kananpojan   kiinni.     Tällöin    kana   sn 

soo  haukan  edessä  koettaen  kädet  levi- 
tettyinä puolustaa  poikiaan  Kanan- 
pojat pysyttelevät  kanan  lakana  suo- 


1744.    '  Bässe  [Iyijyk.  r.]  takka.   Lammasta  huutaisi  sanotaan  Rauman  puo- 
lella: karu  piika  e    M  p.  huom.) 


ruosta  käj  poikain  polku,    i   1       I    i9 


541 


jassa.    Lopuksi  joku  kananpoikasista 

joutuu  kiinni,  jolloin  h. m  seuraavassa 
leikissä  on  haukka,  ja  entinen  haukka 
on  kana,  joka  s. ia  suojata  poikasiaan 
haukan  kasiin  joutumasta. 

1746.    J, m  m.       Kullin     Sainin,      ii.     .')'. 
6  ,  20. 
Niemi.     Matilda    Kallio,    19   v. 

Susisilla  ollessa. 
Korin  kerin  nuttii. 
muurin  mustii  sukkii, 
vaarin  vanhoi  vanttumii. 
Teen  aitaa,  teen  aitaa, 
5  ettei     pappilan    iso    susi    ylitte 

pääse 
eikä  j  ;ines  lapit  le 
eikä  mato  alitte. 

1 746  «f.  Kankaanpää.    Laiho  n.  294. 
90. 
Kaarle    [lautasalo,    20   v. 

Kuu.  nm  viskar  Bee 
Monker  viskar  vorvingree 
Krakken  kuu. 
Jäärnes  suu. 
5  Hupputi  jakkaa, 
Kassini  pakkaa, 
Hemputa  ylennä  vois. 

(Naita  käytetään  »susilampaista» 
leikitessä,  ja  jolle  viimenen  sana  tulee, 
se  sudeksi  i 

1746  //'.  Kankaanpää.   Laiho  n.  296. 
—90. 

Santra    Hakkuri.    21    V. 
Susilampaisiin  sudeksi. 

Vikkoo,  vakkoo, 
Vaiseri  maiseri, 
Mettoo  pyytää, 


Venneella  vääntää, 
5  Tint,  tont, 
Tori,  lori, 
Lottis  loukkoon! 


Tuosta  käy  poikain  polku. 

1747.  Mouhijärvi.    Laine  T.  n.  158. 
-93. 

Tostapa  käy  toi  poikajen  polku 
puikki  pellon  naapuriin; 
naapuriss'  on  nätti  tyttö, 

sinisilmä,  punaposki. 
5  Jos  ei  tähde  tiiliä  laittaa, 
menköön  maata  kylmään  aittaan: 
puurokuppi,  leipäsäkki, 
vanuteetsä  lusikka. 

1748.  Suoniemi.     Finni     K,    n.    19. 

22. 

Kalle    Heikkilä,    59    v. 

Timlta    kävi  poikien  polku, 
läpi  pellon  naapuriin. 
Naapuris'  on  komea  tyttö, 
sinisilmä,  punaposki. 
s  Ellet  tahdo  tiiliä  laittaa, 
mene  maate  kylmään  aittaan, 
leipäsäkki,  puurokuppi, 
jos  ei  ole  lusikkaa. 

1749.  Hämeenkyrö.        Nyberg     Vivi, 
n.  li::.      12 

Tuultapa  ka\  toi  poikain  polku, 
yli  pellon  naapurin; 
naapurissa  on   nätti  plikka, 
sinisilmä,  punaposki, 
s  Menkää    pojal    plikkoja    naittaa, 
siel'  saa  syörä  mitä  vaa  maittaa. 


Leikkirunoja. 


175C.  Tanvpi  re.     Vihervaara  n.    ' '".'. 

09. 
Himainen.     F.    Saxberg.     Kuullut 
Tampereella. 

/  eikkiluku. 

Tostapa  käy  toi  poikajen  poika 
poikki  pellon  naapuriin. 
Naapurissa  on  koria  tyttö, 
punaposki,   sinisilmä,    valkotuk- 
kainen. 
5  Jolles  tahro  tiiliä  laittaa, 
niin  mene  maata  kylmään  aittaan. 
Puurokuppi,  leipäsäkki, 
muttei  ole  lusikkaa. 

1751.  Tampere.    Jussila  n.   '.'. 

K    V  Elonheimo   Erenius  70  v.  M.p. 
Tampereella. 

Leikkihopu. 

Tuostapa  käy  se  poikain  polku 
yli  pellon  naapuriin. 
Naapuris  on  sievä  tyttö: 
sinisilmä,  punaposki. 
:,  Jollei   tahdo  hiiliä  laittaa, 
mene  maata  kylmään  aittaan. 
Leipäsäkki,  puuropussi, 
jollei  ''i  "I1'  lusikkaa. 

1751  «.  Ruovesi,   Luutonen    -1/''".    n. 
ii.      17. 

Tuoltase  käypi poikien  poloku1, 
Yli  pellon  naapuriin. 
Naapurissa  sievä  tyttö, 
Sinisilimä,  punaposki. 
,  Ellei  tahalo  liiliä|!|  laittaa, 
Mene  maata  kyh  mään  aittaan. 
Leipäsäkki,  puurokuppi. 
Jolla  ci  ole  lusikkaa, 
Menköön  pois. 

1751  a      '  polku  :  poloku. 


1751  /.;.  Tampere.  Lindström  '"'/</,  ii- 
ii.     18. 
Tästäpä  käypi  paikan  polku 

yli  pellon  naapurin; 

naapurissa  kaunis  tyttö, 

sinisilmä,  punaposki, 
5  joll.i,  tahdo  tiiliä  kani 

mene  maata  k\  Imään  aittaan, 

leipä  säkki,  puuro  kuppi, 

joi  ei  ole  lusikkaa. 

1751  ;•.  Mänttä.  Savosenmäen  kansa- 
koulu, Niininen  Sirkka,  n.  83. 
—31. 

Tuosta  se  kulkee  poikaen  polku 
naapurista  naapuriin, 
naapuris  on  nätti  likka, 
jos  ei  tahdo  tilä[!]  tehdä 
.-,  leipäsäkki.   puurokuppi,  lusikk;i. 

Varis  istu  aitan  päällä. 


1752.  s,,!,,,!.    Helin  n.  20* 


—03. 


Variksen  puku. 

Varis  istu  aitan  päällä 
Kammaltyinen  kamppa   paä-~s;i 
(Kammal  tyyki  kamppa  päässä). 
Siien  tyyttä  myssy  pääs 
:,  Sammaa  laija  (sorttia)  röijy  päällä 
Silkki  kenkut  jalassa 
Bopia  soljet  kenkäin  päällä. 

Voutisilla. 

[\  rt.  Leikari.] 

1753.  Karvia.    Kaukomaa  /..  n.  l>. 
.  30. 
Sarvelenkylä.   Opetl   i  >lga  Sarvela, 
:;■,    v     Oppinut    vanhemmiltaan. 


Voutisilla.    1753     1755. 


543 


Vanha  leikkilaulu. 

Minä  seolen  rikas  vouti, 
Köyhä  vouti, 
ämmän  tappanut, 
Talon  juonut, 
:.  Näin  mun  kerjätä  täytyy. 

Ota  nuorin  neitosista! 
Neitosen  sain, 
Neitosen  sain, 
Mennään  Turkuun  kestiin. 
io  Saksan  leikkuriksi. 

1754.    Ylöj.    Paldani  n.  129*.     —52. 
[Sama  SMMY:  Eeinh.  35—42 
n.  395.] 

Voutisilla. 
Köyhällä  voudilla  on  yksi  henki 
tykönään  joko  | >< >i k^i  eli  plikka,  mutta 
rikkaalla  voudilla  on  monia  henkeä. 
Köyhä  vouti  huilaa  näin  rikkaalle 
\  nudille: 

Minä  olen  si    vaivanen  vouti, 
Ration  vouti. 
Taloni  hävitin, 
Emäntäni  tapon, 
5  Jo  nyt  loppu  riikin  ristat, 
Syötävästä,  juotavasta , 
Näin  nyt  kerjätä  täytyy; 
Jos  sinä  olet  rikas  rikkaudes, 
Auta'  köyhää  köyhyydes! 

Kun  on  yhden  hengen  saanut,  niin 
rupee   tanssiin   ilosta  ja  laulaa    nain: 

Nyt   ininä  olen  rikas  vouti, 
Äveriäs  vouti, 
Maan  ostin. 
Talon  ostin. 
Emännän  ostin; 


16  K\  11'  on  rallaa   tavarata. 
Yltä  kyllä  hopiata: 
Joka  pitäjän  pohjas. 

Näin  tehdään  niinkauvan,  kun  rikas 
vouti  jää  vaivaiseksi  voudiksi  elikkä 
kaikki  paitsi  yksi  henki  jää  hänelle 
joka  sitte  taas  saa  ruveta  kerjäeleen 

Taina     leikki     kestää    silla     lailla     niin 

kauvan  kun  tahdotaan. 

Muistutus:    Köyhä  vouti  näyttäik 
sen    olennossaan    hyvin    huonona    ja 
viheliäisenä,  ontuvana  ja  keppi  kädessä 
kävellen. 


Västäräkki  vääräsääri. 

1755.  Hämeenkyrö.    Pakula  V,  n.  8. 

-02. 

Seka    myöskin    sanoilla: 

Västäräkki,  väärä  sääri, 
hyppäs  saunan  ikkunalta, 
kysyi  saunan  ä uunilla: 
onko  saunas  lämmintä? 

1756.  Lempäälä.  Vihervaara  n.  4314. 
—13. 

Saimi   Vuori,   14   v. 

Västäräkki  vääräsääri 
Kysyi  saunan1  ämmiltä: 
Onko2  saunasa  lämmintä. 

1756  o:.  Mänttä.  Savosenmäen  kansa- 
koulu, Salo  Lahja,  n.  53.  — 31. 
Västä  rakki  vääräsääri 
istui  aidan  nenässä, 
kysyi  kylän  ämmiltä, 
onko  sauna  lämmintä. 


1756.     '  sa|in   :  saunan.  —  *  kk:ssa  pieni  alkukirjian 


Tanssilauluja. 


1756/.'.      Mänttä.      Mäntän    kansa 
kuulu,     Siltanen   Laila,  n.  39. 
—31. 
Västäräkki  vääräsääri 

istui  saunan  kynnj  ksellä, 
kyseli  kylään  ämmiltä, 
oliku  sauna  lämmintä. 


Äidin  pieni  sokeri  rotta. 

1756r.   Tampere.  Lindström  Olga,  /<■ 
3.    -18. 

Aiilin  pieni  sokeri  rotta, 
arvaas  onko  se  oikeen  totta, 
laskee  ama  kymmeneen: 
12  3  4  5  6  7  B  9   1". 


TANSSILAULUJA. 


Hei,  hei  Heitukainen. 

1757.  Pesti.    Hahnsson  n.  8*.     —53. 
Hei.  hei  heitukainen, 
Tupa  uuden  uutukainen. 

Tupa   tahtoo   tanssia. 

Permanto  pelaria, 

b  Tuvan  katto  kaikkuniia. 


Hyppään  tanssaan. 

1758.    Tyrvää.     Kullan     n.    39. 
14 ,  03. 
Tapiola. 

Hyppään,       tansaan       näkin 

maalla. 

Set  ken  näkin  hyvän  aidan. 

1758  «f.  Musiini).  Hämeenlinnan  alak. 
sini..     Mäkiä     Eeva,     n.    360. 
-24-  :.'■',. 
Maria  Santala,  •'>■">  \ , 
Hyppään    tanssaan    tavallisen 
taajaan 
Jestaspas  ku  mi  lystiä. 
Hyppään  tanssaan  kultani  kanssa 
Kultani  kenkät  on  kallellansa. 


Karupiikani. 

1759.  Köyliö.     Mäkelä   n.   89.    —25. 
s.  Isotalo. 

I  \  rt.  Susisilla.] 

Karupiikani,  karupiikani, 
Kanaa  Rantalan  niittyyn. 

Karraa    takasin,   karraa    takasin 
Taikka   Rantala  ampuu. 

1760.  Kauvatsa.  Hämeenlinnan  alak. 
sentin.   Haapamäki  M.  n.  750. 

-10/r-;. 

\iiin»i    Heinola,    75   \. 

Karupiikani,  karupiikani. 
meni  Rantalan  niittuun. 
Tule  poijes,  tule  poijes, 

taikka    Kantala  suuttuu. 

Kierrettiin     myös     j  hitaalle    päin, 
niin  että  kerä  "li^  pään  päällä  pysynyt. 

1560  k.  Ahlainen.  Hämeenlinn.  alak. 

sini..    U un jiulit    A u m.    a.    /.',' 

U     25. 
\  ilhelmiina  \  esterbagha[l],  68  vuo- 
tias. 

Karu  piikani,  liru  taatani  meni 
Hautalan  hakkaan. 

Tllle   poiS,   Iille   puis  enilellk'     Kall- 

lala  tappaa 


Kenkäni  rikki  tallaan.    1761     i ',  66 


Kenkäni  rikki  tallaan. 

1761.  Pori     Tuomi  n.  i.  —89. 
Vilhelmiina  Ekgvist,  18  v. 

Hyppy  laulu. 

Hyppään      tanssaan      kultani 
kans(s)a, 
Kult, un  kengäl  on  kallellansa. 
Kyllä  suutari  surun  pittää, 
Kultani  kengät   kiini   vettää. 
s  Ja  kyllä  mammani  palkan  maksaa, 
Kivisestä1  kellarista, 
Koivusen  tapin  takkaa, 
Siilon  k"  pappani  makkaa. 

1762.  Tynää.    Pahila   V.    V.  n.  89. 

12. 
Kalliala.    Miina   I sok.i ki .  57  v. 

Heipparuutia  rullaa, 
kenkäni  rikki  tallaan, 
vanhan  Taapelin  naurismaalla. 
Kyllä  suutari  surun  pitää, 
s  kultani  kenkät  kiinni  vetää, 
ja    muarini  palkan   maksaa. 
ilman  vaarini  tiätämätä. 


1763.  Hämeenkyrö.        Nyberg    Vivx 
n.  187.      12 
Herttuala.    Kustaava  Pihlaja,  76  v. 

Tuuti  lullaa    Kalle  poikaa, 
ostaaks  muori  silakoita? 
Pentele  huulin  rnä1rristänsä, 
mut1   kaak.   kaak.   katajaa. 
5  mistäs  kultani  kenkät  saa? 
Hyppäsin,      tanssassin     kultani 

kanssa, 
ja  kultani  kenkä  ob'  kallellansa. 

1761.     '  Kiviset:i  :  Kivisesi  i 
1763.     '   kk:ssa  iso  ;ilkukirjain. 


Kyllä  kai  suutari  huolen  pitää, 
ja  kultani  kenkän  kinni  vetää. 

1764.  Tampere.     Kalliala    n.    II*. 
—13. 

Suutari  herraa  sutkastiin, 
Pääluu  tutisi,  b.uule1  käydä  nu- 
pisi; 
Hyppäänpäs  minä  hyllyn,  lyllyn, 
Tanssaanpas  minä  tallun,  lallun, 
s  Vaikkapa   kengäl    paljon   kuluu. 
Kylläpä  suutari  uusia  tekee, 
Äiti  parka  palkan  maksaa 
Kivisestä  kellarista, 
Tammisesta  tynnyristä 
xo  Koivusen  tulpan  takoa. 

1765.  Kuhmalahti.    Lindroos  n.  14*. 
—88. 

Haap'saari.  Eräs  10-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.    Muis- 

tiinp.    Tottijarvell. i 

Taittariariarallaa. 
Kenkäni  rikki  tallaan 
Paikki  isuutarin  naurismaalla . 
Suutari  panee  paikan. 
s  Muori  maksaa  palkan. 
Ilman  vaarin  tietämätä. 

1766.  Stilmlahii.     Äijälä   E.   n.    171. 
—96. 

Heipparuutia  rallaa, 

kenkäni  rikki  tallaan. 
vanhan  Tulppakin  naurismaas 
Suutari  paikkaa  pistää, 
s  muori  se  palkkaa  maksaa, 
ilman  vaarin  tietämätä. 


35 


Pilkkarunoja. 


PILKKARUNOJA. 

A.    Ristimänimiin  liittyviä.        1770.  Ptrfcfcolo.   Rekola  n.  760      05. 

Kansanlaulu. 


Aatu. 

1767.  Rauma.    Siren  7.  rt.  29.      04. 

Pilkkaruno    Vatusta. 

Aatu,  Aatu,  Kuormasi  kaatuu. 
Aina. 

1768.  Kina  joki.       Sunni     /•'.     n.     3. 

W. 
Aina.  laina,  paljon  paina, 
Lymysloukkon,  lulkon[!]  joukkon 
Yks  on  joukosta  puis. 

Alle. 

1768  a.    I! Kolisi.     I. Hilluin  II     Allin.     II. 

40.      17. 

Alle  uiallc  makkarasta 
Housut  tehty  pikkarasta 
Meni  "jaan  onkimaan 
Sai  kolome  simpukkaa 
5  Yhylen  söi,  toisen  joi 
Kolomannen  mammalle  kotio  toi. 

Anna. 

1769.  Kokemäki.    Kallio  K,  n.   240. 

12    -''■ 

Anna  panna  palleroinen, 
Puolen  markan  pulleroinen, 
i,\ psi  lehmät,  taittoi  sarvel 
Kaatui  kiven  kalliolle. 
'.,  Siitä  portti  pois!1 


Tiru  taru  tannaa 
piru  pani  Annaa 
mustassa  sankyssa 

vällyjen  alla. 
5  Kuka  sen  näki? 
Koki'  talon  v;iki. 
että  pirull  "li  punanen 
perseläpi. 

Antti. 

1771.  Hunnin.   Siren  T.  n.  30.      04. 

Pilkkalaulu    .  \nlisla. 

Antti,  kantti  karvakontti, 
Puupää  pikarisilmä. 

1772.  Pomarkku.  Lindgren  n.  6.      92. 
Kustaa   Mahlamäki. 

Autti  Sapeli1 
Tahdoks  tapell' 
Tyhjäll  tupell1 
Vääräll  veittell', 
s  Vastaan  olell'? 

1773.  Merikarvia     Nordlund  n.  92. 
—90. 

Antti  kantti  musikantti, 
kolmen  markan  komidantti. 

1774.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2308. 

-11. 

Ylhäinen.    Manta  Heikola,  29  v. 
Anttia  haukutaan 

Antti   kuutti   karvakontti. 


1769     '  Sana  kk:ssa  allevii\  ättu 

ittj.     '  k U:-;^.i  iso  alkukirjain, 


Antti.  Aiv.'.     1774      1776. 


54  7 


Kupariktilli,  nahkapalli, 
Haukkas  tampun  makkarasta, 
Vahtas  salin  akkunasta. 


Antoi  Matin  maistaa; 
Matti  kaato  lattiaan, 
Kili  nipes  itkemään. 


1775. 1.i  mpäälä.  Lm  mi,  r  n.  63*.     -13. 
M.iij.i     Mäkinen.      64     v.      Kuullut 
lapsena.    Muistiinp.    Hauholla. 

Antti  kantti  karvajalka, 
meni  sonnilla  sotaan, 
mullikalla  muille  mailien. 

Arve. 

1776.  Tyrvää.  Ojansuun  .1.  //.  2. — 89. 

.  1  rv e. 

Arve  meni  parveen, 
Paskansi  sarveen, 
Tuli  alas1  parvesta, 
Söi  paskan  sarvesta. 

Aukusti. 

1777.  Huittinen.   Katajaranian.  283. 

-%07. 

Lastenloruja. 

Aukusti  tussaa, 
Kirjava   kis>a. 
Ruskea  koira, 
sm  peräsä  loiraa. 

Elli. 

1778.  Eurajoki.     Nurmi    F,    n.    li 

3%20. 

Lymysluku. 

Elli  keitti  velliä, 


1779.  Pori.    7/uomi  n  —90. 

Juhanna   Forssel,    »0   v 

l  lvilan  pitäjässä  olevassa  Paluksen 
kylässä  oli  muinoin  6  taloa,  joista  seu 
raava  laulu: 

Elli3  kiitti  vellii, 
Kiilu  kiahtitti. 
K"pn  kualmtti. 
Jämsä  jähdytti, 
.-.  Narva  sano,  Qälkä  minun  on, 
Valli  sano,  vanhastas  se  sinun  on. 

1780.  Kuilun.     Kulonen  n.  172.   - 
vnna-Maija    Malkasuo,  55  vuotias. 
Kili  keitti  vellii, 

Kiil"  sen  kiehutti, 

Kopo  sen  kuohutti, 

Närvä  sanoi:  »Nälkä1  mun  on». 

(Talo  nimeltä  Elli.  jätti  perinnön, 
joka  lankesi  kahdelle  muulle  talolle, 
Kopolle  ja  Kiilolle.9  Närvän  talo  j.ii 
ilman.) 

1781 .  Eräj.  Tyyskä  1977  n.U7*.  —07. 

ElU  Kelli. 

Elli  kelli 
Keitä  velli. 
Elli  keitti  vellii 
t  tinalla  kauhallans, 
5  Omista  ohrajauhoistans. 
Velli  kaatui  lattialle. 
Siitä  Elli  itkemähän, 


1776.     '   |p|alas  :  a. 

1779.  '    Talojen  nimet;  pm..huom. 

1780.  '   kk:ssa  hieni  alkukirjain.  — -  Kiilo  I"  Ile  :  K. 


Pilkkarunoja. 


Ellin  Iap8e1  Litkunahan. 
Muu  väki  murajamahan 
Koko  perhe  päräjämähan. 

Emppu. 

1782.  Tyrvää.     Katajaranta    n.    79. 
-04. 

Emppu,  Emppu,  emputteli, 
Katajan  oksilla  kannettiin. 
Pihlajan  oksilla  punnittiin, 
Yli  kirkon  heitettiin, 
B  Mustalla  mulla[lla]  peitettiin, 
Kenkiraja  veisas  sen. 

Erkki.  Eero. 

1783.  Rauma.    Siren  T.  n.  31.      04. 

Pilkkalaulu   lukisin. 

Erkki.    Erkki,   perseessäsi1  on 
merkki. 

1784.  Satakunta?    Paavo-Kallio  n.  3. 
—91. 

Esa   Eeroo  komenteeroo, 
Pani  kissan  kyntämähän, 
Varpuisen  vakoamahan, 
[tse  istui  pyhän  pellon 

pianterelle, 
i  Kattoi  itään,  kattoi  länteen, 
Kattoi  poikki  Pohjan  malta. 

Fredrikki. 

1785.  Rauma.    Siren  T.  n.  32.      04. 
Pilkkaruno  Fredrikistä 

Fredrikki,  puitu  rikki, 
Paidan  alla  kaikki  rikki. 

[783     '  kk  ssa  iso  alkukirjain. 
i  ss     'II  einää    heinää 


Heikki. 

1786.  Hauiini.  Roosblom  n.  IN. 
Pihka  Heikin  laiva  lähti 

varttia  vailla  kuu-. 
onkapannu  buus: 
tollukoita  kuus; 
s  yks.  kaks,  kolm, 
neli.  viis,  kuu-' 

1787.  Pon.    Tuomi  n.  8. 
Vilhelmiina    Ekgvist,    is    \ 
Heikki  heiluri,  kivikellari, 

maamylläri,  paskatynnäri. 

1788.  Pori.    Tuomi  n.  9. 

Heikki  meni  heinää1. 
löi  paskan  seinää; 
Ihukki  tuli  heinäst, 
söi  paskan  seinäst. 


1789.   Pon.    Tuomi  n.  69. 
Miina   Ekgvist,  50  v. 
Heikki  hellari, 
Kivikellari, 
Maanmylläri, 
Paska  fcynnäri, 
5  Pani  kissun  kyntämään, 
Varpusen  vakkoo  vetämää. 
Istu  itte  pyärtänölle, 
Nappi  täitä  aahvoistansa, 
Suuremmat    pisti  suuhun-. 
i<>  Piänemmäl  pello  siämeniks. 

1790.  Pon.    Roosblom  n.   126.      04 
Haukkuma  /<"•». 
Heikki  meni  heinää. 
Paskansi  lado  seinää; 


Heikki.     1790     1798 


549 


Pappi  tuli  vastaa, 
Löi  nokkas  paskaa. 

1791.  Pon".    RoosMom  n.   132.  —04. 

Haukkuma  toruja. 

Heikki  hellari, 
Kivi  kellari, 
Maamylläri1, 
Paskatynnäri. 

1791  a.  Ahlainen.  lituun  nlinnan  alak. 

-iiii.     Huilimin     Anni.     n.     132. 

.'/     25. 
Maria  Ranta,  65  vuotias. 
1'ikku  Heikin  laiva 
lähti  v.uiti.i  vailla  kuus, 
Onkapannu  huus' 
Uuninpäällä    tollukoita    kuivu- 
massa kuus". 
5  Yks"  kaks'  kolme  neljä  viis  kuus". 

1792.  Olijiini.     Vihervaara    n.   2321. 
—11. 

Makkarkoski.   Juha  Tuominen,  30v. 

Heikkiä   haukuttiin: 

Heikki  hellari, 
Kivikellari, 
Maamylläri, 
Paskatynnäri. 

1793.  Alnstnin.    Vihervaara  n.  2310. 

11. 

Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 

Heikkiä  haukutaan: 

Heikki  hellari, 
Kivikellari, 
maamylläri, 
paskatynnyri. 


1794.  Kokemäki.      Paasikivi    n.     i. 

15   ;  03. 

Kuoppala. 

llrikki  meni  heinään, 
Heitti  piimäns  seinään. 
llrikki  tuli  heinästä, 
Nuoli  piimän  seinästä. 

1795.  Kokemäki.    Lempainen  n.  121. 

,r> ,  04. 
Kuorola.     Vniti    Kujanen,   25   v. 

Heikki  meni  heinää, 
Piäri  pitkin  seinää. 
Sittäkö  tuli   heinästä. 
Ni  otti  piarus  seinästä. 

1796.  Kokemäki.    Kallio  K.  n.   246 

-22/l2'-'". 

Pappilan   Heikin  laiva  lähti, 
varttia   vailla    kuus' 
Onkapannu  hinis: 
Tallukoita  kuus',  puh,  päh,  pois!1 

1 797.  Tiimin.  <  )jansu u  A .  H,  n.  3.-89. 

Heikki. 

Heikki  meni  heinään, 
Löi  paskan  seinään, 
I Likki  tuli  heinästä. 
Soi  paskan  seinästä. 

1 798.  Tiimiä.  Ojansuu  A.  H,  n.  9.-89. 
Heikki.   Heikki.    Henterikki, 

Vääräsääri  vänterikki 
Pani  kiikkuu  kyntämähän. 
Varpusen  vakoo  ajamahan, 
5  Istu  itte  pyärtänölle1, 
Noukki  täitä  housuistansa, 


1791.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
1796.     '  Sana   kk:ssa  alleviivattu. 
17'.>8.     1  py|ö|rtänölle  :  pyärtänölle. 


Pilkkarunoja. 


Suuremmat  pisteli  suuhunsa, 
Pienemmät  pellon  siemeneksi*. 

1799.  Kauvatsa.     Santavirta    n.    12. 

05. 

Sanantapoja. 

Heikki  meni  heinään, 
heitti  paskan  seinään. 

1800.  Kauvatsa.     Santavirta    n.    ''/'. 
—05. 

Kaakinmaa.    Amanda  Kaakki,  15  \. 

Heikki  hellari, 

Kivi  kellari, 

Maan  mylläri, 

Pa8katynnöri. 
s  Heikki  pani  kissan  kyntämään, 

Varpusen  vakkoo  ajamaan, 

I-tu  itte  pyörtänöllä, 

Noukki  nahoistansa1  kirppuja, 

Pisteli  suuremmat  suuhunsa, 
io  Pienemmät  siemeniksi. 

1801.  Silmin, m.     Färm    l\ .    n.    .'/ 

22. 
Mimmi   Viitanen.    22    v. 

Vehka-Heikin  laiva  lähti 
varttia  vaille  6. 
Onka  pannu  uus. 
tallukoita  6, 
5  yks',    kaks',   kolme,   neljä,   viis'. 

kuus'. 


[stu  pyhällä  pyärtänöllä, 
Noukki  täitä  pairastansa, 
[sommal  syä,  ja  piänemmät  jät- 
tää. 

1803.  Tampere.  Loukola  n.  £9*.  — 14. 
Herman  Mäkinen,  2x  v. 

Lasten  haukkumaloru. 

11'ikki  meni  heinään 
löi  päänsä  seinään. 
Heikki  tuli  heinästä 
otti  päänsä  seinästä. 

1803  a.  Tampere.  Hämeenlinnan  ala) 
sm.,    Parvela    Eine,    n.    371. 

—24—25. 

i 'li ,i  Kerola,  i:;  v. 
Pihka   lirikin  laiva  läliti 
varttia  vaille  kuus 
onka  pannu  tms 
tallukoita  uunin  päällä 
5  kuivamassa   kuus. 
Yks  kaks  kolm  oel  viis  kuus. 

1803/)'.  Tampere.  Lindström  Olga,  n. 
.'.'.    -18. 

Pihka   Heikin  laiva   lähti 
varttia  vailla  kuus. 
onka  pannu  uus 
Tallukoita  kuus. 
5  12  3  4  6  6 


1802.  Tottijärvi.  Rekolan.  123.  05.   1803;-.  Tiimini:.  Lindström  Olga,  n. 
.1.    I  .  Lautanen,  55  \  8.  — 18. 

Meirän  herra  Hentrikki  Heikki  heikki  helisevä 

Vääräsääri  väntrikki  kontissa  koliseva, 


'siemen  ■  k-i    siemeniksi. 

1   n. iho  im  tansa  :  nao/stansa 


Heikki      1803y— 1810. 


551 


kuinka   monia   hoikkia 
kontissa  kolisee. 
6123466789  10. 

1804.  V/w.  Paldani  n.  19*.  52. 
[Sama  SM  MY:  Reinholm35— 
42  n.  12.] 

Heikki  Heikki  henterikki. 
(lujetaan   pilkalla    Heikki   nimisille) 
Heikki,  heikki  henterikki, 
Väärä  sääri  väntrikki, 
Kommo  tiira,  taara  jalka, 
Pani  kissan  kyntämään, 
5  Vuohon  vakoo  vetämään, 
Itte  istu'  pyörtänöllä, 
Kylki  kurki  toista  nappas, 
Kyllä  kurki  hakataan, 
Hakkurin  kanssa  pakataan. 

1805.  Sahal  Hahnsson  n.  32*. —53. 
Pakk.il.i 

Hiikki  meni  heinään, 
Vappu  tuli  vastaan. 
lirikin  leipä  povessa, 
Vapun  voita  tuohisessa; 
5  Heikki  juoksi  hepsutteli 
Pitkin  pappilan  papua, 
Taut  perässä  putisi, 
Lukkari  luuli  lukut  soivan, 
Pappi  lukkarin  lukevan. 

1806.  Erä}.    Tyyskä  (1977)  n.  141*. 

07. 

Heikki  Hellan. 

Heikki  Hellari,  kivikellari 

Maan  mylläri,  tamppusäkki 
söi  ripaa,  Söi  rapaa, 
söi  vanhan  akan  napaa. 


1807.  Eräj.    Tyyskä   (1977)  n.  146*. 

Heikki   meni  luu, mu, 

Heikki  meni  heinään 
Helapäällä  hevosella, 
Tanapäällä  tammalla. 
5  i  Hkisella  oriilla, 

Valkosella   valakalla. 

1808.  <)nn*,.    Kesälä  n.  53.      —09. 
Alma    Kölli  Kesälä 

Heikki  meni  heinään, 
P     i'i  pitkin  seinään. 

Vappu   tuli   vastaan. 
Sai  sata   lasia, 
s  Sanoi  mikäs  oimes  on: 
Lukkari,  lakkari 
Papinpoika  plakkari, 
Tee  mi  mi  1  nippu  kengät,  nappu- 

kengät. 
Minä  menen  naimaan 
io  Kankaantaka  Kaisaa, 
Pino-Pirjon  tyttärii 
Kana-Kaijan  kakarii. 

1809.  Ruovesi.   I.n uh, uni  Ahto,  n.  28. 
—13—15. 

Visuvesi.   Sandra   Hanhonen,    18  v. 

Pihka  Hoikin  onkapannu  lähti 
Varttia  vailla  kuus 
Yks,  kaks,  kolme,  neljä,  viis, kuus. 

1810.  Ruovesi.  Luutonen  Ahto,  n.  43. 
—17. 

Pihka-Heikin  laiva  lähti 
Vaartia  vailla  kuus. 
Onkapannu  uus, 
Tallukoita  muurin  päällä 
,  Kuivamassa  kuus. 


Pilkkarunoja 


Yk<.   kaks.   kolome,   nelijä,   viis. 

kuiis. 


1811.  Mänttä.     Mäntän  kansakoulu, 
1'iiUiiiirnii  {Purola).  Maiju  Jat- 
kola, n.  6.     31. 
Hippaheikin  laiva  lähti 

varttia   vajaa    kuus. 

höyrylaiva  huus, 

yks.    kaks,    kolme,    neljä,    viisi, 

kuusi. 

1812.  Mänttä.    Muutun    kansakoulu, 
Siltanen  Laila,  n.  29.  —31. 
Hippa   Heikin  laiva  lähti 

varttia   vaille  kuus. 
onko  pannu  uus. 
tillukoita  tallukoita, 
s  muurin  päälä  kuivamassa. 
12  3    t   5  6. 


1813.    Miiiillii.     Mäntiin    kansakoulu. 
Siltanen  Luilu.  n.  38.  — 31. 
Heikki  meni  teinään 
laitto  leivän  seinään, 
Heikki  pal(a]s  heinästä, 
otti  leivän  seinästä. 


1814.    Millillä.       Sunisi  uunini    Lnnsn- 

l.niilii.  s,iln  Lahja,  n.  67.  — 31. 
Hippa  Heikin  laiva  lähti 

varttia    vaille   kuus. 

onka  pannu  huus, 
tillukoita  tallukoita 
s  uunin    päällä   kuivamassa    kuu-, 

l  2  3  i  6  6 


1815.  Mänttä.     Savosennuum  kansa- 
koulu, Niininen  Sirkka,  n.  75. 

— />'  / . 

Pihka    Heikin   laiva   lahti 
vaartia   vaille   kuus 

onkapannu  uus, 
tillukoita  tallukoita, 
s  uunin  päällä  kuivamassa  kuus 
1,  2.  :i.   i.  :».  6. 

1816.  Manila.       Surisi  limuni    kansa- 
koulu.    Tenngren    Aili,    n.   98. 

Pahkaheikin  laiva  lähti 
varttia  vailla  kuus, 
onka  pannu  uus, 
tallukoita  muurin  päällä 

.->  kuivamassa   kuus. 
yks,    kaks.    kolme,    neljä,    vii-, 

kuus. 

Hermanni. 

1817.  Ahlainen.  Hämeenlinnan  aldk. 
sem..    Haapala    Anni.    n.     /'.'/. 

U    25. 
Julio  Viljanen,  63  v. 
Hermanni  ja   Santeri  "li  mo- 
leinmat  sepän  pojat. 

Läksival  metsästä  puita  tiloinaan 
ja    kaatoivat     kuormansa    ojaan. 

Iisakki. 


1818.  Port.    Tuomi  n-  126. 
Miina   Ekqvist. 
Iisakki  Simoliini 
Otti  piarun  kiini; 
Keri  kerälle, 


.'*/. 


Jooseppi .    1818     182 


Pisti  plakkarin  perälle; 
s  Vei  Tunnu  linnaa, 
hyvä  hinna, 
i  teti  musta  ori, 
Ajo  ]iitki  Pori  torrii, 
Niäl  pers  |i  mi  horihorrii. 


1819.   Tyrvää. 
04. 


Katajaranla    n. 


Haukku  unirunoja. 

En  ininä  sinua  iisu 
piru  kiroo,  mutta  liikutan, 
niin.  että  sininen  sauhu  kehdon 
kantapäästä  nousee. 

Jooseppi . 

1820.  Eurajoki.   Kähärin.  190.— 93. 

Jooseppii    Jaakoppia    Efraimii 
ja  Enkkelii. 
Ehtoolla  mennään,  jos  vaan  voi- 
llaan. Seeyerin  mummua   katso- 
maan. 

Jussi. 

1821.  Rauma.    Siren  T.  n.  33.  —04. 

Pilkkaru.no  Jussista. 
Jussi  pussi  punnittiin; 
Katajan  oksilla  kannettiin, 
Kirkon  kelloja  soitettiin. 
Mustalla  mullalla  peitettiin. 

1822.  Kiukainen.   S u neli  n.  24.  —03. 
Panelia.     Vihtori    Malm,   21    v. 

Juhapoj  m  rakkaus. 
Jussi  Jussi  jumalan  luoja 
joka   pitä  aina    pii j an   puolta 
pitelee  hän   kourallansa 


el  onko  piija  häpykarva!  kohöal- 

lansa. 
Pilvistä  putosi  punane  pulkka 
siihen  karvaseen  maan  paikkaan 
missä  satiaisel   ilman  harppujen 
ja  huilujen  helinää  elivät. 
Kiven  alta  litkutteli 
laö  'ii  alta  latkutteli. 
io     Lukkari  luuli  papin  lukevan 
ja  pappi  luuli  harpun  soivan, 
mutta    naapuri   talosta    kuului   se 
lapsen  synnyttämisen  kitinä, 
minä  vaivanen  menin  juuri 
kuin   toinen   parallensa    lastansa 

synnytti. 

1823.  Luvia.    Salo   n.   308.  14. 

M.p.    Hattulassa. 

Jussi  pussi  Jukolan  Jussi, 
Porsan  pahnan  pöllyttäjä, 
Sikolätin  lämmittäjä. 

1824.  Luvia.     Salo    n.    309.         li 

M.p.    Ilattula--i. 

Jussi  pussi  punnittiin. 
Katajan  oksalT  kannettiin, 
Yli  airan  heitettiin, 
MustalT  mullair  peitettiin, 
5  Sian  virsilT  veisattiin. 

1825.  Pori.    Nordlund  n.  84.   —90. 
Jussi  pussi  puita  nussi, 

pisteli  pinon  rakoon, 
pino  rupes  palamaan 
ja  Jussi  paasi  pakoon. 

1826.  Pori.    Nordlund  n.  85.    —90. 
Jussi  pussi  punnittiin, 

katavan  oksilla  kannettiin. 


I 


Pilkkarunoja. 


yli  kukun  heitettiin, 
mustalla   mullalla   peitettiin, 
.•>  kissan  virsillä  veisattiin. 


Teki  tikan  tiineeks, 
Varpusen  varkaaks, 

1'ikkuliiiiiuii  leivättömäks. 


1827.  Port.     Nordlund  n.  86.  —90. 
Yks'  Jussi  pannaan  yhteen  pus- 
siin 

ja  annetaan  ryssän1  nussii, 
niin  siittä  tulee  kuus  Jussii. 

1828.  Pon.    Roosblom  n.  127.  —04. 
Jussi  pussi  punnittii, 

Katava  oksa!  kannettii, 
Yli  kirko  heitettä, 
Mustalla  mullal  peitettii, 
:.  Lehmä1  kello!  soitettii, 
Piaruvirsil  veisattu. 

1829.  Pori.    Roosblom   n.  129.   —04. 

Haukkuma  loruja. 

Jussi  pussi  puita  nussi, 
Pisti  pino  rakkoo; 
Pino  rupes  palamaa 
Ja  Jussi  lykkäs  pakkoo. 

1830.  Pori.    Roosblom  n.   131.    -04. 

Haukkuma  loruja. 

Jussi  pussi  pakanaa, 
Paskansi  papi  lakaanaa; 
Pappi1  käski  korjaamaa 
Jussi  rupes  porraamaa. 

1831.  Merikarvia.    Roslin  M.  n.  21. 
—88. 

Jussi  julma  jurves, 
Kovasiipi  korves 


1832.  Oripää.     Vihervaara   n.   2328. 

11. 
Oripää.     Kaarle    Karlström.   70   v. 
Jussia  haukutaan 
Jussin  imssit  punnittiin. 
Katavanoksilla  kannettiin, 
Yli  kirkon  heitettiin, 
Mustalla  mullalla  peitettiin. 

1833.  Alosiani.    Vihervaara  n.  2306. 
—11. 

M. muisto.    Mikko  Sulonen,  23  v. 

Jussia  haukutaan 

Ju-si  pussi  punnittiin. 

tCatavanoksalla  kannettiin. 

Yli  kirkon  heitettiin. 

Mustalla  mullalla  peitettiin, 
5  Härjänkellot  suitettiin 

Ja  harakanvirsi  veisattiin. 

1834.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2309. 
—11. 

Ylhäinen.    Manta  Heikola,  -J'.»  v. 

Jussia   haukutaan: 

Jussi  pussi  punnittiin, 

Katavanoksalla   kannettiin. 
Yli  kirkon  heitettiin. 
Mustalla   taulalla  peitettiin, 
.   Harakan  virrellä  veisattiin, 

Varsan  kontti  keitettiin 
Jussin  peijaisiks. 


IH'J7.      '   kk:>s.i    iso   alkukirjain 

ts-js.     i   Le  ui  ä  :  lefcmä. 

1830.     '   kk:ssa    pieni    alkukirjain. 


Jussi      1834     1842 


1835.  Kokemäki.    Lempainen  ».  165. 

—  "  ,  09 

Akseli  Kuusinen,  n.  is  v. 

Jakson  Jussi  ja  Eeva, 
Paimen  Erkki  ja  Leena, 
Taas    pari    pari    piäniä    herroja 

koossa. 
Rinki  ja  Kilikin  Maija 
Koveni  ja    Kaija. 
Taas    pari    pari    piäniä    herroja 

koossa. 

1836.  Kokemäki.     Paasikivi    n.    29. 

21  »03. 
Kuoppala. 

Jussi  pussi  puita   nussi 
Pisteli  pinon  rakkoon; 
Pino  rupes  palamaan, 
Jussi  liyppas  pakkoon. 

1837.  Kokemäki.     Kujanpää    n.    13. 

-V,  21. 
Manta  Erkkilä,  60  v. 

Jussin   herjausssnnat. 

Jussi,  pussi,  punnittiin, 
katajan  oksilla  kannettiin. 
Yli  kirkon  heitettiin, 
mustaan   multaan  peitettiin1. 
5  Porokelloill'  soitettiin. 
pieruni  irsilT  veisattiin. 

1838.  Kokemäki.     Kujanpää   n.   14. 

-'Un- 

Manta  Erkkilä,  60  v. 

Jussi,  pussi,  puita  kuksi, 
pisteli  pinon  rakkoon 
pino  rupes  palamaan 
ja  Jussi1  liyppas  pakkoon. 


1837.  1  peitettiin  |yli  kirkon  heit; 

1838.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

1839.  '   ;r|oitettiin  :  soitettiin. 


1839.  Kokemäki.    Tuomi  n.  5.   —89. 
Emil   Forsell,   12  \ 

Haukkumarunoja. 

Jussi  pussi  punnittiin, 
katavan  oksalla   kanneltiin. 
yli  kirkon  heitettiin, 
mustalla  mullalla  peitettiin, 
5  pierun  virrellä  veisattiin, 
härrään  kellolla  soitettiin1. 

1840.  Kokemäki.  Tuomi  n.  6.  —89. 
Emil  Forsell,    12  v. 

Jussi  pussi  puita  missi. 

Pisti  pinon  rakk ; 

Pino  rupes  palamaan, 
Ja  Jussi  juoksi  pakkoon. 

1841.  Kauvatsa.    Peteliusn.  23. — 15. 
Juho  Malja.  13  v.    kuullut  Tuomas 

Kempillä. 

/  •  ikkilaulu. 

Jussi  pussi  punnittiin, 

Katajanoksalla   kannettiin. 

Yli  kirkon  heitettiin, 

Mustalla   mullalla   peitettiin. 

1842.  Tyrvää.  Ojansuu  .1.11.  n.5.  —89. 

Jussi. 

Jussi  pussi, 
Puita   missi 

Pisteli  pinon  ra  k i, 

Teki  tikan  tiineeks, 
5  Varpusen  varattomaks, 
Musta nlinnun  munattomaks, 
Pikkulinnun  pesättömäks. 

Porokelloill"  :  p.P. 


Pilkkarunoja. 


1843. Tyrvää.OjansuuA.H,n.  6 a. -89.   1848.  Honkajoki.    Hirsikosh     Inna, 


./  uss  i . 

Jussi  pussi 
Puita  nussi, 
Pisteli  pinon  rakoon, 
Pino  rapes  palamaan, 
s  .);i  Jussi  hyppää  pakoon. 

1844.  Iin ,  ää.  ( )jansuv  .  I .  //,  n.6b.-89. 
.inssin  pussh  punnittiin, 
Katajan  oksilla  kannettiin, 
Kiven1  noloon  heitettiin, 
Mustalla  mullalla  peitettiin, 
i  Harakan  virsi  veisattiin, 
Sonnin  kellolla  soitettiin. 


n,  12  b.      '-',,  U. 

Puli.  puli  Jukka 
Salmonen  uudella  myllyllä! 
Jyvät  oli  kaikki, 
kaikki  oli  kaikki, 
s  viimenen  leipä  "li  hyllyllä. 

1849.   Tampereen  seudut.     Niemi  n. 
648*.— 91. 

Jussi  pussi  punnittu', 
Katajilla  kannettii', 
Yli  kirko'  heitettä', 
Mustaa  multaa  peitettii'. 
Tampereen  seudut,  ks.  n:o  1865. 


1845.  Tyrvää.     Katajaranta    n. 
-04. 

.lussi.  Jussi,  puita  luissi. 

Pisteli  pinon  rak 

Pino  rapes  palamaan 
Ja  Jussi  hyppää  pak i. 


Yq    1850.  Kuhmal.  s,, h,  .1.  /(.  976*.      13. 

Anna  Perkkl,  36  v.   Muistiinp.  Hat 

tulan  Sattulassa. 

Jussi  pussi  punnittiin 
Katajan  oksalla  kannettiin 
Yli  kirkmi  heitel nm 
Paskapalassa  keitettiin. 


1846.  Hämeenkyrö.   Mattila  A",  n.  3. 

03. 

Lastin   tuilla. 

Jussi  pussi  punnittiin, 

Katajan  oksalla  kai 1 1  iin. 

Yli  kirkmi  heitettiin, 
Mustalla  mullalla  peitettiin. 


1851.  Eräj.    Tyyskä  {1977)  n.   142*. 

-07. 

Jussi  Julma. 

Jussi  julinn,  tuupin  kuluin. 
Söi  herran  hevosen  lili.it . 
leppäsellä  veittellä, 
tammisella  lautasella. 


1847.  Kankaanpää.     Loiko    n.    305.   1852.  Orikv.  Jokinen  n.  7* 

Niinisalo     Maija    Mattila,   64    v 

Jussi  pussi  punnittiin, 
Katajan  oksilla  kannettiin, 
Kiven  kuluun  heitettiin, 
Mustalla  mullalla  peitettiin. 

is-,'..     '    Kive  e  n     K 


03. 


Mauri  .loki.  30  v. 

Lommausi  »m». 

Jussi  pussi  punnittiin 
Katajan  oksalla  kannettiin 
Yli  kirkuu  heitettiin 
Mustalla  mullalla  peitettiin 


Jussi.  Kalle.    1853     1861. 


1853.  Orihv.    Jokinen  n.  8*.     — 03. 

Matu  i  Joki,  30  \      Kuuli  pikkupoi- 
kana. 

Lommausruno. 

Jussi  juro  jän i 
Korosilmä  korvessa 
Söi  ruuhellisen  ruttaa 
Paatillisen  paskaa 
Söi  puolen  lohta 
sd  puolen  vohta 
Söi  puolen  kolmatta  koninraatoo 
eikä  vielläkään  maha  täyteen  tul- 
lut. 

Kalle. 

1854.  Port.     Nordlund  n.  83.  —90. 
Kalle,  palle  pakanaa, 

paskansi  papin  lakanaan, 
pappi  käski  korjaamaan, 
Kalle  rupes  poraamaan. 

1855.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2314. 

II. 
Hilma    Ua-Pouta,  32  v. 
Kallea   haukuttiin: 

Kalle  Ui  lii  kolloo, 
Piäri  pitkin  holloo. 

Tai: 
Kallee,  mes  maan  alle! 

1856.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2315. 

11. 
Mani  i  Heikola    29  v. 

Tai: 

Kalle  killi  kolloo, 
Paskansi  kiven  holloon, 
Kusi  lukkarin  lusikkaan 
Ja  papin  porokelloon. 


1857.  Tanvpere.  Loukola  n.  '><>''.  — 14. 
Herman  Mäkinen,  js  \ 

/  asten  haukkuntaloru 

Kalle  palle  pakanaa 
V     si  papin  lakanaa(n) 
pappi  kaski  korjaamaa(n) 
Kalle  rupes  poraamaa(n). 

Kirsti. 

K  s.   n:ot   L858 

Kaija. 

1858.  Pirkkala.  Slard   n.  79 
Aulini,   laalun  Lassin   Kaija. 

Kuppari-Kirsti  ja   meijän  .Maija, 
Lohi-Liisu  ja  Limpun  Pirkku 
Eepsuhei  ja  Sapara-Matti. 

1859.  Kuhmal.  Lindroos  n.  20*.  —88. 

Haap'saari.  Eräs  10-v.  nainen,  kuul- 
lut äidiltänsä  l  Irika  Iiskolalta.    Muis 
tiinp.  Tottij arvella. 

Lai.  lai    Lassin   Kaija. 
Kuppari  Kirsti  ja   Helsan  Maija. 
Turmista  tuodaan  jokalaija. 


Kustaa. 


1860 


130. 


04. 


Pori.    Roosblom  n 
Haukkuma  loruja. 

Kustaa  Kurveliin 
Otti  sian  korvii  kii; 

Sika   huusi!  ii. 

Älä  ota   mu   ktuviini  kii! 


Leena. 

1861.  Kuru.  Jussila  n.  32.  3  ,  25. 
Maria  Mattila,  73  v.  M.p.  Teiskossa 
Leena  leteri, 


Pilkkarunoja. 


velliä  veteli, 
Tunnun  takana 
santapakalla, 
kahdenkymmenen1  kauhan  kanssa 

Liisa. 

1862.  Rauma.     Vaahtoranta    n.    i.~>. 

28. 
Minä  ja  sinä  ja  Sirka-liis. 

1863.  Merikarvia.    Roslin  M.  n.  22. 
—88. 

Sinä  ja  minä 
Ja  Sirkan  Liisa 
Vasikka-Matti 
Ja-truuttilakki. 


M< •hiiiiii.il   on   nätit. 
Sitä  mä  olen  katunu, 
Kon  mä  Sauna-Maijan  jätin. 

1867.  Pori.      Tuomi    n.    11.    —89. 
\  ilhelmiina    Ekg\ ist,    18    v. 
Maija,  Maija,  mallas  piika. 

makkaa  pitkin  penkkii, 
toinen  jalka  loikollas, 
ja  toinen  vedetty  lenkkii1. 

1868.  Alastaro.    Vihervaara  rt.  2348. 

—11. 

Vihainen.     Hilma   Ala-Pouta.   :::!   v 

Vihtori   .ja   .Maija. 
Mihes  sinä  pikku   Maija 
Vihtoria  traijaat? 


1864.  Kankaanpää.     Tuomi   n.    123.   1869.  Kokemäki_     Paasikitn    n. 


91. 
Venesjärvi.    Sapina    Anttila,   'j'«    \ 

Liisa  keri  uukkoo, 
Vaaki  puristi  puukkoo, 
Leipäloppu  koriisi 
Eik  ollu  oriist. 

1865.  Tampereen    seudut.     Sn  un    u. 
649*.        91. 

Minä  ja  sinä  ja  sirka1  Liisa 
Kurikka-Jussi  ja  nahkapussi. 

Maija. 

1866.  Alusi, tm.    Vihervaara  n.  2330. 

11. 
\  Ihäinen     Manta   Heikola,  29  v. 

1 1  uikkuni. uunoihin    kuuluvana 
otettu.] 

Sauna-Maija.   Muarin-Tiiiia, 

1861.     '    VI.   I  k .  1 1 1 1  r  | .  •  1 1  k  >  iii  Muiifii  |. 
'   kk  -s.i  pieni  alkukirjain. 
186T.     '  lenkkii  n   :  I. 


J1  ,2  03. 
Kuoppala. 
Tipu.  tipu,  taijaa. 

Näiks  meen  Merjaa? 
Eame  "li  sai  jaa, 
Tröijy  samaa  laija. 

1870.  Mouhijärvi.     Hannus    n.    15. 

39 
Iiskola.    Taavetti   Kekkonen,  30  v. 

.lammi    .!/.///<///    huilu. 

A-kus  pintaa 

piri  piri  pinteri 
Jaaran  Maijasta 
boikun  sai 

9  Kuppai    Kaijaa 
hieputa    Maijaa 

tutipiti  rutkuu 

ja   toppos  tui. 


Yl.it  li      is   I      18   9 


559 


1871.  Mouhijärvi.    Limu    '/'.  n.  165. 
—93. 

Ali  hah  haa  ja  dree  vaa  paa  ai 
Maija-liisa  pelluta  trappuna. 

Matti. 

1872.  Port.    Tuomi  n.   127.       —91. 

M  ii  n     Ekgvist,     50    v. 

Matti  mytty  mättähällä 
Aiiijmi   sutta  sualen   päähän 
Saastasta  sarven  nenähän, 
Pentelettä  pcrscluuluni. 


1873.  Noormarkku.  Lindgren  n.  282a. 

-18/io93. 


Kaikellaiset  kaalit  oli  vanhan  ajan 
ravinto.  Perunan1,  juurikkaan  ja  kaa- 
lin varret  keitettiin  velliksi,  josta  ru- 
nokin laulaa: 

Matti  meille  naitettiin, 
Kaali  velliä  keitettiin, 
Tervaa  sekaan  heitettiin, 
Minä  aidan  alle  pakosiin, 
Aita  päälleni  jakosi. 


1875.  Kokemäki.    Kallio  l\ .  n.   241 

22         -w 
12    -'<• 

Matti,  jolle  jakkarasta, 
Bousul  tehtiin  makkarasta. 
Meni  ojaan  onkimaan, 
Sai  kolme  simpukkaa, 
\  hden  söi,  toisen  joi, 
Kolmannen  kotia  toi!1 

1876.  Tyrvää.  Ojansuu  A. H, n.  i.  —89. 

Matti. 
Matti  maali. 
Kylmä  kaali. 
Pohjatuuli, 
Porsaanhuuli, 
5  Sikoläätin  lämmittäjä, 
Lammaskarsinan  pesijä. 

1877.  Tyrvää.0jansuuA.H,n.7.     89 

Matti,    .Inssi 

Matit  on  miesten  parhaita, 
Jusseja  "ii  mettäkkin  tavuna1. 

1878.  Tyrvää.OjansuuA.H,n.8.—89. 
Matti  meteli, 

Kuka  sua  seipäällä  selkääs  ve- 
teli? 


1874.  Kokemäki.    Lempainen  n.  147.   1879.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi,  n. 
*l304.  190.       12. 

Lempainen.  Herttuala.    Kustaava  Pihlaja,  76  \ 

Matti  meni  mettään  Matti  niitti  mättähällä, 


Kettuja  pettään, 
Jäneksiä  jättään, 
Oravia  ottaan. 


Ampu  sutta  suolen  päähän. 
Perkelettä  perä  suoleen. 
Saatanata  sarven  juureen. 


1875.    '  Sana   kk:ssa  alleviivattu. 

is 77.     '  kk:ssa     seuraa:    Ammattilaisten     huolimattomuus,      Kraatari     suksii 
(yi.  p.m.)  sukillansa.  Suutari  paljailla  munillansa   iyl.  suksii  suk.) 


Pilkkarunoja 


1880.  Honkajoki.     Hirsikoski  Anna. 

n.  56.       -;;  ;,.'/. 

Mi  i  ii  m\  tiy  mättäällä, 
istui  1  uvan  räystäällä, 
ampui  sutta  suolenpäähän, 
kettua  kantapäähän. 


Mikko. 


1885.  Tyrvää.  Rullaa  n.  55,      alx03. 
i  apiola. 

hasu  n  laulu 

Tui  tui  tui,  tuppeni  putos, 
Kaikki  kaluni  katos. 
1881.  Eräj.    Tyyskä   (1977)   n.   78*.        Mikko  se  leikkasi   vasikan  bfin- 
06. 
Lyydi    Laurila,    li   v. 

Matti  se  meni  naimaan 
Eikä  se  mennyl  tyhmänlailla 
Niinkuin  moni  tähän  aikaan: 
Lainalakia,  lainatakki 
;.  Lainakihlat   kintahissa. 


ii.in. 


Tekipä  siitä  kirnun  männän. 


1882.  Teisko.     Vihervaara    n.    W92. 

19. 
Maitia  haukuttiin: 

Matti  maali, 
Kyliini  kaali, 
Pohjatuuli, 
Porsaan  buuli. 

1883.  Ruov.   Marjanen  n.  55*.      13. 
Pomp  pomp  pokaraa, 

sieir  "n  kaksi  kararaa 
toinen  Matti, 
toinen  Maija 
s  molemmal  on  mustapäitä. 

Miina. 


1886.  Punkalaidun.     Vihervaara    n. 
335.      09. 
\  anttila.    Matti  i  livukka,  70  v 

Kehtolaulu. 

Miu,  mau,  Mikko  kuali, 
älä  itke  ämmä  parka, 
kyllä  kello  inisen  kläppää 

1887.  Kangasala.     Lilius    n.    135* 
—88. 

Hjalmar     l'i ,     [3     \ 

|\  1 1.   Kehtolauluja     \ a  aa  akkani 
kuoli.] 

Miu.  ni.iu   Mikkn  kuoli, 
Mihinkä  se  kuoli? 
Kuokkalan  koskeen. 
Kuka  sen  nautasi? 
b  Ballin  Matti. 
Kuka  sm  siunasi? 
Sillinpappi. 

Kuka  sille  kellol  soitti? 
Kissa  itse  kellol  soitti. 


1884.  Rauma.   Siren  T.  n.  34.      04. 
Pilkka  runo   Miinasta. 

Miina,   Miina,  älä   minua  aina  1888.  Pirkkala.   Starck  n.  12*.      39 

piinaa,  Miu,  mau,  Mikkn  kuoli. 

Anna  minulle  kerrankin  ryyppy        Älä  sure  Elli  parka, 

\  iinaa.        kylin  kello  toisen  l\  öpi. 


Mikko.  Mooses.    1889     189 1 


561 


1889.  Sdhdl.    Helin  n.  21*.       —03. 

Ilola.     Kustaan    Annastiina,    66    v. 

Pilkkalaulu. 
Miu.  mau   Mikko  kuali 
Älä  itku  ämmä  raukka 
Kyllä  kello  toisen  lyäpi 
i  Iksalan  orriin  kello 
b  Vasikkalan  varsan  kello 
Lemmittylän  lehmän  kello 
Pokka  Matin  vuahen  rappu1. 

1890.  Kuhmal.  Lindroos  n.  16*.  —88. 
Haapasaari.      Eräs     40-v.     nainen, 

kuullut    äidiltänsä    Ulrika    Eskolalta. 
Muistiinp.   Tot Iijärvellä. 

Mm.  mau  Mikko  kuoli, 
Mikon  kellot  soitettiin. 
Harakka  haulan  kaivajaksi 
Musta  kissa  laulajaksi. 

1891.  Erä/.    TyysM   (2209)  n.  68*. 
—07. 

[  Kehtolaulua.] 

Miu  mau  Mikko  kuoli 
Mikko  kuoli,  suru.  huoli, 
Tuli  siitä  tupasehen 
Tupasehen  pienoisehen, 
5  Kissa  kellot  soitteli, 
Harakka  haulan  kaiveli, 
Varis  maahan  lauleli, 
Korppi  virren  veisaeli, 
Kukko  puuron  putkahutti, 
io  Kana  rieskan  lämmitteli. 
Läm[m]itteli  lehmän  mailon 
Harakka  suolan  heitti, 


Puoln unilla  puuron  peitti. 
Västäräkki  lusikat  pesi, 
i-.  Musta  katti  kauhan  kaapi. 

Mooses. 

1892.  Ruijiisi.  Hämeenlinnan  alal. 
sem.,  Rajala  Anna,  n.  395. 
—24  -25. 

Heikki  Lehtonen,  72  v. 

Mooses,  Mooses  mokkulahuuli 
Osasi  hyvin  laulaa. 
Pantiin  kulmakunnan  kuppariksi 
Sarvipussit  kaulaan. 

Pekka,  Pietari. 

1893.  Tyrvää.  Kullaa  n.  115.  — 
™U03. 

Tapiola.    Oskar  Haavisto,   16  v. 

Pietarin   tattarin  höyryn  löy- 

ryn. 
Näin  minun  muijani  lauloi  ennen 
Pirttiä  lämmitä  pannessaan, 
Lavitsan  reunoja  laastessaan. 

1894.  Tampere,  Loulcola  n.  51*. 
—14. 

Alma  Mäkinen,  27  v. 

Lasien  haukkumaloru. 

Pekka  Pietarin  poika 
varasti  Vallilta  voita, 
meni  naapurin  -annaan 
pani  hattunsa  naulaan, 
s  lensi  akkansa  kaulaan. 


1889.  1  Leppäpuusta  tehty  kello,  jossa  oli  kielinä  pihlajaisia  haravan  piikin 
kokoisia  nappuloita  noin  8x15x9  cm.  Käytettiin  vanhaan  aikaan  kuttujen  kaulassa 
nykyis.  metallikellojen  asemasta.     Mp.  huom. 

36 


Filkkirunoja. 


1895.  Länsi-Suomi.  Inkilä  n.  2.      04 

Tuulilaulu. 

Piu,  pau,  Pietari  kuoli, 
Kissanpojat  kiitokset  tuopi, 
Barakanpojal  haudan  kaivoi. 
Ketunpojat  kelloja  soitti. 

1896.  Miinliä.    Mäntän   kansakoulu, 
Siltanen  Laila,  n.  25.  — 31. 
Pekka  Pietarinpoika 

varasti  vangilasta  voita, 
meni  Saksaan  saunaan, 
pani   lakkinsa  naulaan. 

1897.  Mänttä.     Savosenmäen  kansa- 
koulu, Salo  Lahja,  n.  55.  — 31. 

Pekka  Pietarin  poika 
varasti  vankilasta  voita, 
meni  saksan  saunaan, 
pani  lakkinsa  naulaan. 

Santeri. 
[Ks.  Hermanni  1817.] 

Taneli. 

1898.  Rauma.    Siren  T.  n.  35.  —04. 
Pilkkaruno  Tanelisi  t. 
Tai  tai  Taneli.  Tanelin  inun.it 

paleli. 
Taneli  pantiin  karsinaan, 
Muniansa  parsimaan. 

Tai  tai  Taneli,  Tanelin  munat 

paleli, 
5  Tanelista  ei  kukaan  huoli, 
Taneli  un  munapuoli. 


1899.  Port.    Roosblom  n.   133 

Tint  tant  Taneli. 
Tanelin  munat  paleli, 
Taneli  hyppäs  karsinaa 
Muniansa  parsim 


i>i. 


1900.  Port.      Tuomi    n.    64.      -90. 
Miina  Bkgvist,   i9  v. 

Tint  tant  Taneli. 
Tanelin  munat  paleili, 
Taneli  hyppäs  karsinaan. 
Muniansa   hautumaan. 

1901.  Noormarkku.    OUinen    n.   '•■ 
—89. 

Iida  Heleena  Ollinen,    16   N 

Tint  tant  Taneli, 
Tanelin  munat  paleli. 
Ei  flik.Jt  Tanelista  hunli. 
Taneli  mi  munapuali, 
6  Taneli  hyppäs  karsinaa 
Jaaram  munia  parsimaa. 

Huom!   Tämä  on  kirjoitettu  sanasta 
sanaan  lausumisen  mukaan. 

1902.  Oripää.     Vihervaara   n.   5145. 
—21. 

Tanelia  haukuttiin. 

Tint   tant   Taneli, 
Tanelin  pussit  paleli. 
Taneli  hyppäs  karsinaan, 
pussejansa  pa  rsi  maa  n. 

1903.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2307. 
—11. 

Vihainen.    Manta  Lindström,   12  \ 
Taneli. i   haukutaan: 

Tint   tant   Taneli, 
Tanelin  varpaat   paleli, 
Taneli  hyppäs  karsinaan 
Sukkiansa  parsimaan. 


1904.  Huittinen.    Saarimaa    n.  406. 

—09. 

Torppari  Ekman,  vii  To  v.    Kuullut 
Huittisissa.    M.p.  Paattisisss 


Taneli,    lyui     1911. 


16  ; 


Tint  t.uit  Taneli, 
Tanelim^pussip^paleli, 
ku  hän  naimasa  ajeli. 
Taneli  hyppäs  karsinaa 
5  Pässim^pusseja  parsimaa. 

1905.  Kokemäki.     Paasikivi    n.    28. 

aU03. 

Kuoppala. 

Tint.  tan,  tan,  tan,  Taneli, 
Tanelin  munat  paleli; 
Taneli  hyppäs  karsinaan 
({uniansa  parsimaan. 

1906.  Kokemäki.     Santavirta    n.   11. 

03. 
Kiettare.     Miina    llakanpää,   80  v. 

Leikki  runo. 

Tint.  tant  Taneli1. 
Tanelin  munat  paleli. 
Taneli  hyppäs  karsinaan, 
Muniansa  parsimaan. 

1907.  Kaakinmaa.  Santavirta  n.  91. 

—05. 

Kaakinmaa.   Amanda  Kaakki,  45  v. 

Tint.  tant,  Taneli, 
Tanelin  munat  paleli', 
Tandi  hyppäs  karsinaan, 
Muniansa  parsimaan. 
5  Taneli  olis  muuten  miehen  malli 
Mutt'  ei  ole  toista  pallii. 

1908.  Tyrvää.  KuUaan.54:.—v'l103. 

Tapiola. 

Lasten  kuulee  täalä  Tyrvääsä  usein 
laulavan  seuraavaa: 


Tint    tant     taut     tant    Taneli1. 

I  anelin  kontit  paleli. 
Taneli  on  tonttipuoli, 
Tanelist  ei  kukaan  huoli. 
s  Taneli  hyppäs  karsinaan 
Pässin  pusseja  parsimaan. 

1909.  Mouhijärvi.  Hannus  n.  7.  —89. 
Mustianoja.    Eeva  Kujansuu,  66  v. 

Tanelin  laulu. 

Täit  täit  Taneli.  Tanelin  munat 

paleli; 
Taneliss'  olis  mielien  niallii, 
mutt'  ei  ole  muutako  toinen  palli. 
Tint.   tant    tant    tant  Taneli. 
5  Täit  täit   Taneli,  Tanelin  munat 

paleli; 
Taneli  hyppäsi  karsinaan 
pässin  munia  parsimaan. 
Tint,  tant  tant  tant  Taneli. 

1910.  Kankaanpää.     Päivike    n.    7. 

-31l304. 
Vihtori  Santaharju,  57  v. 

Tint  tant  Tanelii1, 
Tanelin1  munat  paleli; 
Taneli1  hyppäs  karsinaan, 
muniansa  parsimaan. 

Uoti. 

1911.  Tyrvää.  Kullaa  n.  99.  — 10/8  03. 

Tapiola.     Lydia    Tuominen,    22    v. 

Kuullut   enoltaan. 

Uoti  koukkujaan  kokevi, 

Törö  töitä  toimitteli, 
Ahdisteli  ahmatusti, 


1906.     "   [t  aneli  :  Taneli. 

1008.     l  kk:ssa  pieni   alkukirjain. 

1910.     '   kk:ssa    pieni    alknkirjian. 


564 


Pilkkarunoja. 


Likentelee  Upeasti, 
5  Talon  taakse  ajelee 
Pitkin  paikkoja  pitelee, 
Sieltä  tupaa  tutkiaa, 
Ennen  kun  pois  palajaa. 

Vappu. 

1912.  Virrat.  Leander  n.   19*.      13. 
Maria  \  ilhelmina  Spir,  69  v.    Muis 

tiinp.    Hauholla. 

Mmi  Vappu  mettään, 
tuli  piikki  vastaan. 
Pukilla  "ii  punasel  housut, 
olipa  silla  pikkunen  kelkka, 
5  pikku  pyttynen  kelkkasessa, 
pässin  munat   pyttysessä. 

1913.  Virrat.    Leander  n.  35*.  —13. 
Maria  Vilhelmina  Spir,  69  v.    Muis 

tiinp.    Hauholla. 

Vippn    Vappu    villahäntä. 

juoksi  pitkin  rantatietä, 
pikku  kelkkanen  perässä, 
pikku  p\  ttynen  kelkkasessa, 
s  siell'  "li  tietoo, 
siili"  oli  taitoo, 
siell'  "li  vähän   maitoo. 

Vikki. 

1914.  Rauma.   Siren  T.  n.  36.      04. 

PUkkai  uno   l  ikk  t*iä. 
Vikki,  Vikki.  tuuma  ja  tikki, 
.(ns  ci  pidä,  niin  menköön  rikki. 

Ville. 

1915.  Kokemäki.    Tuomi  n.  '• .      89. 
Rakkulainen.    Emil  Forssell,   u  v. 


Ville  kille  kiikuilla. 
Katinpoika  kaakarilla, 
Katu  hyppäs  puuhun, 

Paskansi   Villi'  suuhun. 


1  Paikannimien  pilkkaa    isältäväl 
n  kehtolaulun  toisinnot.    Ks.  n:oja 


B.  Yleis-  ja  paikannimiin'  liittyviä. 

Akka. 

[Vrt.  Kehtolauluja.] 

1916.  Alastaro.    Vihervaara  n.  24 

—11. 

Virtsanoja.    Maijastiina  Pellonperä, 

81   v. 

A  ehtolaulu. 
Aa   aa   akkani  kuali. 

Turuusta  tuntiin  toinen  muari. 

19\T .  Lempäälä.  Leander  n.  59*.     13. 
Maija  Mäkinen,  64  v.    Kuullut  lap- 
sena Muistiinp.   Hauholla. 

Aa  aa  akkani  kuoli, 
saisin  ("ison.  niuttmi  huuli. 

1918.  Tampere.   Jussila  n.  1~>.      23. 
k.    \.  Elonheimo  (Erenius),  70  v 

M.p.  Tampereella. 

Aa.  aa,  muijan  kuali 
saisin  uurenkin,  mutl  en  huali. 

Anoppi. 

1919.  Noormarkku.    Ollinen   n    664 

—89. 

Iida  Heleena  Ollinen,   16  \ 
llv\  vää  huamenta  anoppi  muk- 
ka' 

kin  erääl    'Min.  mau.  Maskun  kellot  i 
666- -6 


Franskala.    L919— 1926 


MulT    "n    morsei    k"    Taavetin 

tokka, 
Silkis'  ja  kullas'  o  talloo  tullu, 
Eik'  oi'  kenenkää  huarana  ollu. 

Huoml  Taina  on  kirjoitettu  sanasta 
sanaan  lausumisen   muka. m. 

1920.  Tyrvää.  Rullaa  n.  108.  — 1T  ,  03. 
Tapiola.     Karoliina    Kutiaa. 
Hippas  tokkaa, 

Anoppi  mokkaa, 
En    ininä    mamma    sun    miniäs 

okkaan, 
Minä  ""ii   plikka    kun  Taavetin 

tokka, 
Sinun  on  poikas  räkä  nukka. 

Franskala. 

1921.  Pon.     Turnni   n.    10.       —89. 
Franskalan  valakka, 

Suolanen  silakka. 
Kirppuin  kiristäjä, 
Täitten  täristäjä, 
6  Luteitten  lutistaja. 

Hoppu. 

1922.  Tyrvää.     Vihervaara    n.    417. 
—09. 

Punkalaidun.    Vanttila.    Kalle  \> 
görd,    45    v.     Kuullut    Tyrväällä. 

Tyrväällä  on   ennen  käytetty  seu- 
raavaa sanantapaa: 

Hoppu  hosu  housujaan 
Vammaskosken  sillan  pääsä, 
ettei  Marttilan  maata  saatu, 
Hopun  housujen  kuhinalta. 


1923.   Tyrvää.     Loukola    ».    70. 

28      1S 
12  -t*. 

Sylvi  Engvist,   14  v.    M.p.  Tampe- 
reella. 

I  [oppu  se  pesi  housujansa 
\  ammaskosken  -illan  alla 
-i  tei  Marttila  maata  saanut 
housujen  kohinalta. 


Huittinen. 
1924.  Alastaro.    Vihervaara  ,<. 

Sikilä.    Hamberg,  60  v. 

Huittisten  hullut. 
Vampulan  varkaat, 

Pöytyän  parhaat, 
Marttilan  pitäjän  piänet  poijaat 
5  Nylkyrin  viiraan  päällees  joi1. 


Hunttila. 

1925.  Salmi.    Helin   n.  23*.       —03. 
h  ehtolaulu. 

Huis  sika  Huntilaan 
Jata  kassis  Kaukolaan 
Mene  itte  Monikkalaan 
Monikkalan  Mikkolaan. 


1926.  Kuluuni.  Hahnsson  n.  9*. 

Hui  sika  huntilaan. 

Jätä  kassis  kaukolaan, 

Mene  i  t  t  .  ■  monikkalaan, 

Kierrä  sieltä  kiehelään. 


-53. 


1924.     '  k  k :  s  -• .  i  seuraa:     Pöytyän  varkaat,  Loimaan  parhaat,  Huittisten  hullut, 
Pöytyän  pullot.  Laron  parmat,  Paattisten  varekset|. 


566 


Pilkkani; 


1927.  Kvhmal.  Lindroos,  n.  18*.  —88.  | 
Il.iap'saari.  Eräs  40-v.  nainen,  kuul 

lut  äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.  Muis- 
tiin)).   Tottijärvellä. 

Huis  sik;i   hiilitilaan. 
Iata   kassis'   kaukolaan: 

Mene  itte  monikkalaan, 
Kierrä  sieltä  kiehelään. 

Höytölän  kylä. 

1928.  Ikaalinen.    Salani  Anna-Kaa- 
rina, n.  10.   — 31. 
Iso-Röyhiö. 


höiitoläii^kulan  taloista  hoetan  näin, 

että: 

liniituläii^kiilä  hiiva  kiila, 

kalavesi  kahalem^,pualen 

näläkä  keskellä  kvile, 

kinruse(n)  saunamwparveh 

v;uiliali  krutisarveh. 


Isä. 

1929.  Luvia.   Sah  n.  307. 
M.p.  Hattulassa. 

lsii  i-i  u  puussa, 
Lampaan  lapa  suussa. 

1930.  Pori.    Roosbhm  n.  119. 
H.  Roosblom. 

Ukko  istui  puussa 
Lampaan  lapa  suussa, 
Leikkasi1  lapsille  lihaa; 
Lapset  karas  pilki  pihaa. 


1931.  Koh  Paasikivi    n.    17. 

-Vi04. 
Kuoppala. 

Isä  räsä  istuu  tasa 
Pöööän  pääsä1,  aokka  räi 
Parta    jääsä,    silmät1   tillillänsä 

pä 

1932.  Kokemäki.     Paasikivi   n.    18. 

8  r04. 
Kuoppala. 
l-.i    istun   ]illlts;i 

Lampaanlapa  suusa, 
Leikkaa  lapsille  lihhaa; 
Lapsel  karma  ympäri  pihhaa. 

1933.  Kauvatsa.     Santavirta   n.   6.'.'. 
—05. 

Kaakinmaa.  Amanda  Kaakki,  45  v. 
Ua.  rysä,  rasa, 

Istu  tasa. 
Pöydän  pääsä, 
Nokka  rääsä, 
5  Parta  jääsä, 
Lapsel  karas  pitkin  pihhaa 
Ja1  isä  leikkas  niille  lihhaa. 


04.   1934.  Kiikku.     Numminen,    n.   427 
17. 
Isä  i-tu  puussa 
lampaanlapa  suussa 
leikkaa  lapsille  lihaa 
lap-ct  juoksi  pitkin  pihaa 


—14. 


1    Lei  i  kasi  :  Leikkasi. 
[931.    '  pä     äsä    p.  — *  |ja|  silmäl    - 
1933      '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Juoppo.     1 


567 


1935.  Tyrmä.    Petelius  n.  24.  —15. 

S. i l,i k unn.in  rajaseuduilta. 
Leikkilaulu. 

Isa  istu  puusa1 
Lampaanlapa  suusa, 
Verinen  veitti  käresä, 

Leikkeli  kipsille  lihhaa. 
5  Heitteli  pitkin  pinnaa. 

1936.  Lempäälä.   Vihervaaran.  4310. 
—13. 

Isä    räsä    istu    t ;is;i . 

Pane  partas  roikkuun. 

1937.  Lem  jiuiilii.  Leander  n.  70*.  — 13. 

Maiju  Mäkinen,  64  v.    Kuullut  lap- 
sena.   Muisliinp.   Hauholla. 

Isä  istu  puussa, 
lampaan  lapa  unissa. 

1938.  Ruovesi.  Luutonen  Ahto,  n.  60. 
—17. 

Isä  istu  puussa, 
Lampaanlapa  suussa. 
Räknää  yhtä,  räknää  kahta, 
Räknää  viimmein  kahtatoista. 


Juoppo. 

1939.  Teisko.     Vihervaara   n.    4993. 

—19. 

Juappo  sano:  juaraan, 
Keltä,  sano  Ketara, 
Minulta,  sano  Mikkola, 
Nattar    naurahti. 


(Juappo,  Ketara,  Mikkola  ja  Nattari 
ovat  Messukylän    Utolahden  taloja.) 

Kankaanpään  taloja. 

1940.  Kankaanpää.     Päivike  n.   lii. 
-or>. 

Julio  Ilelkamäki    36  v. 

Loru  Kankaanpäästä. 

Hinkkasin   Hietikolle1, 

kunttasiu  Kopalaiselle, 

myötämaata*  Myllymäkeen, 

takatietä  Tapalaan, 
5  Ihanamäki  ilmestyy, 

Kaivola  kaukana  kallion  kielellä, 

närissäni  hyppäsin3  Päivikelle. 

Imusi4  jätin  Honkolle, 

lakkini  Oukarille, 
iu  karkasin5  Kujansuuhun, 

käskettiin  Kärjelle, 

kerkesin  Kersantille. 

Kiialasta  kyny  ja  kinnari. 

1941.  Ikaalinen.   Salava  Anna-Kaa- 
rina, n.  11.    -31. 
Iso-Röyhiö. 


ja  ste  on  tämmönei)ki  loru,  että: 
kialasta  kunii  ja  kinnari, 
karhosista  jouti  ja  vinnari, 
luhalahalesta  köntti  ja  roijkka, 
isosta-röii  hiosta  itu  ja  pentti, 
5  sammiij kiilasta  räkänenä  änkö 
kil'vakkalasta  kerupe  kanko. 

on  nitä  nimiä  ja  kiillä  nill^on  ollu 
merkituksensäkki,  mutta  kuka  sem- 
mottia  muista. 


1935 
1840 
—  *  yi.   lyijykynältä 


1  puu|s|sa  :  p. 

1  |h|ietikolle  :  H.  — 2  myötämata  :  myötämaata. 


hj  |>asin  :  hyppäsin. 


'housuni.  —  5  k|i|rkasin  :  karkasin. 


568 


Pilkkarunoja. 


Kikkeli,  kakkeli. 

1942.  Kokemäki.      Paasikivi    n.    2. 

''■  7  03. 
Kuoppala. 

Kikkeli,    kakkeli,   kananpesän 
varraas, 
Sai  kaks  kallaa, 
Söi  nekin  sallaa. 
Kissa  karas  kiikkuun, 
s  Paskansi  kikkelin  piippuun; 
Kikkeli  luuli  rusinaks, 
Oikin|  !|  kissan  paskalirtti. 


Kokki. 
1943.   Teisko.     Vihervaara  n.   4994. 

19. 

Kokki  kottaan, 
Kovapää  pattaan, 
Ketaral  paran  alle. 

(Aitolahden    hiluja.) 


Korkki,  Lipu . 

1944.    Tyrvää.     Kuilun     n.    48. 
7i  03. 
Tapiola.   Eevastiina  Haavisto,  63  v. 

Tupalaa  piippuun, sano  Korkki, 
Pani  häntä  pakana,  sano  Lipu, 
Mu]  on  hyvä  hevonen, sano  Nurk- 

ki. 

Käyilääs  v, 1 1 n •  1 1 , i . 1 1 1 .  s.i  n<»  Uolppi, 

5  M 1 1 .  i  tneijän  matani,  sanoo  [ivari, 

Senverran  tänä  vuonna  saa  puhua 

Korkki. 


Kyröläinen. 

1945.  Honkajoki.    Hirsikoski   Annu. 
n.  60.  --',.'/ 

Kyröläinen,    kyröläinen    kyt- 
tyräselkä, 

maksa  mullen  kruunun  velka! 
Jollet  maksa  sovinnolla, 
niin  minä  koljaan  korennolla! 

Leipuri. 

1946.  Mänttä.    M  ii  nimi   kansakoulu, 
Hellä  Niemelä,  n.  24.  — 31. 
Leipuri  katsoi  uuniin. 

oliko  pullat  ruunii, 
jos  ei  ne  olleet  ruunii. 
viskeli  pii  kin  uunii. 

1947.  Mänttä.    Mäntän   kansakoulu, 
Laila  s  tiimien,  n.  35.  — 31. 
Leipuri  katsoi  uuniin. 

oliko  pullat  ruuniit, 
viskeli  pitkin  uunii. 

Paakarin  laulu. 

1948.  Rauma.    Siren  '/',  n.  37.  — 04. 

Haukkumaruno  »paakat 
(leipurista.) 

Paaka  paala  pullia. 
Onkos  pullat  pruuniar 

i', i.i karia  pas kattaa, 
Viekää  häntä   nurkan  taa. 
i  i 'aakari  vietiin  nurkan  I 
rullat  paloi  annissa. 


1  lepurista  :  leipurista. 


P.nk.uion  kirkonkellot.    1949     L953. 


569 


Parkanon  kirkonkellot. 

1949.  Parkano.      Tyyskä    n.    166. 

36 
Parkanon    ja    Ikaalisten    kirkonkellot. 
Parkanon: 

kuka  köyhän  nai,  kuka  köyhän 

nai. 

Ikaalisten: 

toinen  köyhä  toisen  köyhän,  toi- 
nen köyhä  toisen  köyhän. 

Puhki  maiden  Punlasille. 

1949  a.  Virrat.    Hämeenlinnan  alak. 

sem..  Mäki-Kahila  Sylvi,  n.  348. 

—24—25. 

Puhki  maiden  Punlasille 
halki  maiden  Haukkasille. 
Sipilähän  silmät  tinkku 
-  vilahteen  saappaat  paukkui 
>.  Koroon  korvat  loukku. 
Oltiin  <itä  Ollilassa, 
tarjettiin  sitä  Tallilassa 
ja  elettihin  sitä  EUilässä. 

Renkku. 

1950.  Alastaro.    Vihervaaran.  2335. 
—11. 

Ylhäinen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 

Renkulla  kis^i  tapettiin 
Ja  lihat  hiittä  syätiin. 
Piäni  pala  takapäästä 
Vilkillf kki  viätiin. 

(Ovat     taloja     Vampulan    kylässä 
Vampulassa.) 


Ripalassa  riideltiin. 

1950  c  Ruovesi.  Hämeenlinnan  alak. 
sem.,   Piilanen   Ravha,   n.  378. 

25. 
Kustaa  \  inh  i 

Kun  Ripalassa  riideltiin, 
niin  ääni  kuului  Alvariin. 
Siel  oli  Pusu  puu  kädessä, 
Jorkka   kanki  kainalossa. 
5  Visuveden  viisas  Jussi, 
Person  taitava  Tapani. 

Ryssä. 

1951.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2324 

11. 
Ylhäinen.   Yrjö  Heikola,  13  v. 

Ryssän  värkit  punnittiin, 
Pantiin  pyttyyn  ja  sualattiin, 
Yli  kirkon  liritettiin. 
Mustalla  mullalla  peitettiin 
5  Ja  kissa  n  viiliä  veisattiin. 

1952.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2325. 

II. 

Ylhäinen.      Laini      Kännö,     23     v. 
Kuullut  Vampulassa. 

Ryssän  pussi!  punnittiin, 
Katavanoksalla  kannettiin. 
Yli  kirkuu  heitettiin, 
Mustalla  mullalla  peitettiin. 

1953.  Ki -7,7,,/   Loukolan.72.   -ffl  a14. 

Sylvi  Engvist.  I'i  v.    M.p.  Tampe- 
reella. 

Ryssällä  rysiä  kudotaan, 
Kaistilla  kaloja  pyydetään, 
Vinskalla  villoja  keritään, 
Pakilassa  pannuja  kraapitaan. 


Pilkkarunoja. 


Ii\  SSä       K.usli.    y.  m.    ,i\.i|     (ilojen 
nimiii    K  ii  kassa 

Suttila. 

1954.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2334. 

11. 

Ylhäinen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 

Suttilasa  susi  saatiin, 
Bakulille  sana  viätiin. 
Hekali  sai  hepsnt, 

Viknri  sai  vipsut. 
5  Hannula  sai  hampaal , 

Naapila  sai  nahat. 
Tapala  sai  talit. 
Kuko  sai  kullin. 

Sut  lilan   kyliin   I aloja  Huittisissa.) 


1955.  II Hillun  a.    Lyden  n.  .'<. 
Kalle  Vianonen,  26  v. 

Sunilan   suti. 
Sllt lilassa    -Iisi   saatiin, 

Hakimille  sana  vietiin. 
Hannula  sai  hampaat, 
Uinu  huulet, 

6  Naatilla   nalihaan. 
Toikko  toisen  punien, 
Kalinen  karvat. 
Kokkn  korvat, 
Tiukku  tiiran. 
io  Vikun  vipsut . 
llrkuli  hepsut, 
Ta [>a la  talin, 
Sakari  särvit. 
Vallila   vattan. 

i5  Keskitalo  keuhkot, 

lsohirvi  luki  hinnan 

Ison  pöyrin  pöyrän  päässä. 


-90. 


Talala. 

1956.  Alastaro.    Vihervaara  n 

il. 
\  Ihainen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 

Talala-1  on  kolme  talloo: 
Kupari.  Rasia8,  Kelkka. 
Kupari  mahtuu  Rasiaan 
ja   Rasia  mahtuu  Kilkkaan. 

Tyrvää. 

1957.  Kokemäki.     Kotiseutu    n.    10. 
siv.  IM).      /•.'. 

Tyrväällä  kolme  makaamia: 
Yksi  on  Parkkikankaalla, 
Toinen  Vehkakorvessa, 
Kulina-  mi  kutmia  Tyhjänä. 

1958.  Tyrvää.     Loukola    n.    73.    — 

12  i4- 

Sylvi  Bngvist,    r>  v.  M.p.  Tampe- 
reella. 
Talojen   nimiä  Tyrväällä. 

Topi  toppaa. 
Tenkku  tippaa. 
Vareri  vahtaa, 
Innilä  inisee, 

\ ahkärä  vääntää 

Ylkä  ja  morsian. 

1959.  Tyrvää.  hulina  n. 52.  --17(1Ö3. 

Tapiola.    Kovastiina  Haavisto,  63  v. 

Vika  mies  ja  morsian 
Käveli  pukin  orsia, 
Söi  heinän  km-sia. 
Trki1  kirves  varsia 


1   Talalan    kylä   mi    Punkalaitumella.  — *  r.   (  =    Rasi 
1959.     '  kk:ssa    pieni   alkukirjain. 


Emäntä  hirressä.    L960     1965 


571 


1960.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Viiri,  n. 
100.      12. 
Kyröskoski.    Eliina  Rappi,  6'i  v. 

Ylkämies  ja  morsian 


käveli  pitkin  orsia, 
veisteli  \  iikatevarsia, 
ja  söi  talon  korsia. 


SEKALAISIA  LORUJA  JA  HOKUJA. 


Emäntä  hirressä. 

1961.  Pomarkku.     Lindgren    n.   242. 

Uusikylä.     Heikki    Kaukasmaa,   n. 
79    v. 

H  irti  huu  n. 

Äjät,  ämmät, 

[lenkit,  piikat, 

Istui1  kirkossa 

Kirjat  kädessä; 
e  Veisattiin  virsiä. 

Laulettiin  lauluja. 

Puu  säkissä  puheli, 

Tapani  teini  tavotteli, 

Liukkolan  poika  painii. 
10  Kirkon  seinät  kajahteli. 

Kirkossa  kaiken  ajan 

Muun  kansan  istuessa 

Vieri  vene  kotirantaan. 

Kotona  kova  kohtaus: 
is  Emä[n]tä  hirressä, 

Rippui  talotar 

Nuoran  nenässä. 

Edellä  kulkija. 

1962.  Hämeenkyrö.       Nyberg    Viiri, 
n.  192.  —12. 

liehujani.     Kliina   Rappi,   65   v. 

Joka  erellä  travaa, 

1961.     '  Säk.  3,  12,  L6  ja  17  pieni 
1  olit  ee|  :  olkoon. 


se  veräjät  avaa. 
joka  keskellä  kulkee, 
ei  tärtte  avat'  eikä  sulkee, 
5  joka  peräs  kulkee, 
se  veräjän  sulkee. 

Isä  hirres,  äiti  orres. 

1963.  Stil.aiitni.     lilluman  Kyllikki, 
n.  104.      30. 

Vanhantalon  isäntä  n.  50  v. 

N.i  hirres,  .iii  i  orres 
pojat  puodis,  kultavyöl  suolis 
tyttäret   kirkos,  virsikirjat  kou- 

ras, 
mielnt  korves  kontit  seljäs 
5  pirun  pojat  kontis  korvat  pystys. 

Isämeitä. 

1964.  Eura.  Häyrinen  n.  30.  —ujnU. 
Maria  Rinne,  54  v.   M.p.  Piikkiössä. 

Isä  meirän  iltin,  kiltin. 
Aabrahamini  aliin,  kaltin, 
laupias  Jumala 
ja  laut'  katto. 

1965.  Tyrvää.    Pakula  V.   V,  n.  94. 

—12. 

Miina   Forsblom,   M    v. 

Is  meil  olkoon1. 

dkukirjain. 


572 


Sekalaisia  loruja  ja  hokuj  i 


salin  nimen  tulkoon, 
antaa  nikkoo, 
taivaan  rikkoo, 
5  retta  po  amen. 

(Luettiin  silloin,  kun  ruvettiin  hip- 
pasille.) 


1966.  Tyrvää.  Kuilua  n.  228.  —  3U04. 
Ketola.    Aleksi  Viitamäki,  17  v. 
Isämeidän,  peräseinän, 
Uskontunnustus,    vattan    pullis- 

iiis.   1970.   Mouhijärvi.  Laine  T.  n.  164.  - 


1969.  Mouhijärvi.  Laine  T,  n.  163a. 
Häijää.    K.  Lund,  IS  v. 
Ryssän   isämeidä. 

»Is  mei,  kutei,  kallis  kivi  kin- 
keri.   Ankkuri,  pankkiiri. 
Pyhä  savu  temppeli.   Katuni 

makkara,  ja  taas  temppeli. 
Isotisu,    Vähät isu.     Plaassaa    ja 

ploos 


Lautakatto,  Jumalan  matto. 
Kiipesin  puuhun, 
5  Putosin  maahan, 
Läpi  meni  päähäni1, 
Lääkäri  paransi, 
Tohtori  troppasi, 
Pappi  praakasi. 

io  Jalka  rupes  turj n. 

Leikkasin  pois. 

1967.  Tyrvää.  kiillon  „.  269.      4/,04. 
Ketola.    Aleksi  Viitamäki,  17  v. 
[smeipyy,  kati  nimes  olkoon, 

Anna  meille  ukkoa, 
Taivahan  tukkoa, 
Väkeä  ja  voimaa 
s  Pyhähenki  soimaa. 

1968.  Moiilu/iiiril    Luun    '/'.  u.  155. 

93. 
Isä  meidän,  iltten  kiltten. 
Aapraliaini  kulttni  kaltten. 
Pj  li.it  luut.  ]iyli.it  jäsenet; 
pyhäl  kirkon  pihtipielet, 
t  potkasi  portin,  kaato  kaalin 
tietehen,  helmen  nappiseen. 

■..    '  pahani  :  päähäni. 


Häijää.    K.  Lund,  15  v. 

»Is  mei,  pyntee,  Satiniemen  Bol- 
koo.    Antaa  ukkoo 
Taivaan  rikkoo.    Valakata  touv- 
vee,  valakata  kaanaa. 
Ritta  i ammen.» 

1971.  Mouhijärvi.  Laine  '/'.  n.  165.  — 

Häijää.    K.  Lund,  15  v. 

»Is   mei,   kutoi.    Anna    meille 

ukkoo, 
Taivahan  rikkoo     Tuki  tuimaa. 
Väki  roimaa. 
Ritta  poo  ammen.» 

1972.  Muulillani.  Laine  T,  rt.  166.  - 
Häijää.    K.  Lund,  15  v. 
>Ia  mei,  kutei,  kallis  kivi  kin- 
keri. 

Haista  mun  viis,  kuus,  vilapula 

virteen, 
prinkua  prinkeen.    tsotisu,  Vähä- 

tisn 
Pliisaa,  ploosaa.     Kirnaukki 


[sameita.     L973     1978 


573 


1973.  Hämeenkyrö.     Heikkiin  n.  46. 

Vesajärvi.      Juho     Muniin,     60    v. 
Kuullut    lapsena. 

Isänteitä. 

[sämeidä  ilttenkatten, 
Aaprahami  kulttenkaltten1, 
Pyhät  Imit.  pyhäl  jäsenet, 
Pyhät  kirkon  pihtipiälet, 
i  Potkasi  porttiin, 
Kaatu  kaalin  lioteellc. 
Helmen  nappis. 


1976.  Hämeenkyrö.    Nyberg   Vivi,  n. 
203.      12. 
Heinijärvi.    Mun;!    Malmi,  67  v. 

[sä  meri  pinkkiin  taaskin  temp- 
peli, katumaton  makkara,  kura 
puosta  hirteen,  haista  mun  viis 
kuu-  kuuleman  lenken,  pili  pili 
5  lenken  prinkkua,  prinken  iso  tisu 
ja  vähä  tisu,  kana  meni  troput- 
teli  pliisaa  ploosaa  totter  kapper 
kirnaukkis.  Ammen. 


1974.  Hämeenkyrö.    Heikkilä  n.  47.   1976,;.  Ruovesi.   Luutonen   Ahto,   n. 


»  ,  04. 
\  esajärvi.  Juho  Muotia.  60-v.  Kuul- 
lut lapsena. 

Isänteitä. 
Kuiri  inkeri, 
Kariskivi  kinkeri, 
Pyhä  sana  pamp, 
Pamp,  pamp,  pamp, 
55  Praasaa,  proosa, 
Viis  hengen  pritkua. 


29.  —li. 

►Isämeitä». 
Isä  meilän,  iirin  kiltin, 
Aaprahamin  altin  kultin. 
Pyhät  luvut,  pyhäl  sanat, 
Pyhät  kirkon  pihtipiälet. 
s  Saunaan  salpa, 
Navetan  \  isainen  pyörä. 
—  sisään  kvörää. 


1975.  Hämeenkyrö.    Koli, o  Niilo,  n.      Jos  minä  kirpun  kiinni  saisin. 

95.  —10. 

Mustalaisen   uskontunnustus . 

1-  meku  tai, 
Kavis  kivis.  kinkeri, 
Kavis  meni  ankkuri, 
Taas  temppelin,  paap  pamppurin, 
s  Syö  sympperin,  juo  jumppurin. 
Vera  pusa  hirteen, 
Haista  mun  viis  kuus, 
Vili  viii  vingen  prittua  pringen, 
Ruottin  kippi  t  kapper  kirnau  kis. 


1978.  Virrat.     Paldani  „.t>9*.—52. 
Jos  mä  kirpun  kiirii  saisin. 
Niin  mä  häntä  keittelisin, 
Pään  syltyksi  tekisin 
Jalat  paistiksi  panisin; 
5  Kuttusin  hongan  hovinensa, 
Haavan  kuku  lahkoinensa, 
Tuli  korppi  vei  silmän, 
Tuli  toinen  vi  toisen, 
Älä  huuli  mitäs  teit! 


1973.     *  kulttenkairelen  :  k. 


Sekalaisia  loruja  ja  hokuja. 


Jää,  jää,  jäkevä. 

1979.  Pomarkku.    Lindgren  n.  240. 
-»U92. 

i  usikylä.  Heikki  Kaukasraaa,  79  v. 
Jää.  jää. 

Jää,  jää  jäkevä, 

Joen  yli  yllät teli. 

Sujui  mieleeni 

Luistin  halu. 
a  Hiihiin  hiljaa  hihtimiillä1, 

Luikuttelin  luistimilla. 

Kaaduin  kumoon  kovasti, 

Sa>n  s'prauksen  silmälleni, 

Eopsanksen  korvalleni. 
io  Jäa  halki  järähti, 

Pohjan  perä  kajahti, 

Kaiku  kuului  Karvialle, 

Turnaus  Toornioohoon, 

Väre  vieri  Venäjälle. 
15  Kirposi  kaikkein 

Kivein  rakoon. 

Kaksitoista  poikalasta. 

1980.  Punkalaidun.   Hahnsson  n.  42. 

53. 

Sarkkilan  kylä. 

Kakstoista  poikasta  lasta, 
Istu1  räkä(sen)a  männyn  oksall', 
Tuli  kylmä  pohjatuuli, 
Puhalsi  heit(ä)  Uukkaalle  jäälle. 
Tuli  kotka  poikinensa, 
Söi    luit'    kaikki   nahkonensa. 
Ykstoista  piikasta  lasta, 
Istu  ihanan  koivun  oksall' , 
Tuli  lämmin  länsituuh, 


io  Puhalsi  heit(in)  koreell'  kedolT; 
Tuli  enkeli  taivaasta, 
Vei  heitin  taivaasen. 

Kirkost  tullaa. 

1981.  Luvia.   Riikonen  siv.  40. — 95. 
Luvian  luodot.  Emäntä  Vesterluiul 

Maanpää,  45  v. 

Kirkost'  tullaan. 
Kivellä'   nilaan. 
Koirat  haukkuu, 
Portit  paukkuu. 

5  Vierait'  tulee, 

Praasut  palaa. 
Tyniini    karaa. 

Kävin  käräjissä. 

1982.  Ruovesi.    Paidan  n.  66.  — 52. 
Kävin  käräjillä  Kauhavalla, 

Seison  siellä  Lain  alla, 
Luoman  salin  lattialla. 
Tulin  siellä  vähäseen  tappoon, 
s  Kahdenkymmenen    Lootun    sak- 
koon, 
Vieläpä   sitten    tuomari   kaipaa, 
Yhdeksän  talaria  jalka  vaivaa. 

Litta  meni  niemeen. 

1982  a.  Mäntiä.  Mäntän  kansakoulu. 
Siltanen  Laila.  n.  46.  —32. 
Litta  meni  Niemeen, 
minä  Nientä  kiertämään, 
i,in,i  palas  Niemestä, 
minä  Nientä  kiertämästä 


1979     i  kk— ..i  iso  alkukirjain. 

1980.    '  1  Mu    Mu.  --  -  ras|räkä(sen)  :  r. 


Menin  kerran  Poriin.    1983     1985 


575 


Menin  kerran  Poriin. 

1983.  Port.    Tuomi  n  —90. 

Kerin  kerin  kerrään1, 
Pistän  plakkrin  perrään3, 
Vian  Turruun  linnaan3, 
Saan  hyvän  hinnan*, 
b  Ostan  mustan  orin, 
Mun  päre  kurriin, 
Ajan  pitkin  Purin  torrii, 
Niäl  perse  pannee, 
Hori  liorrii. 

Mikko  kysy  mitä  keitetään. 
1983  a.  Lavia.  SS.  Mytol.  san.  n.  215 

s.5.—2*l229. 
Taavi  Laaksonen. 
Lapsille  lorutaan  esim. 

Mikko  kysy,  mitänyt  keitetään? 

Matti  sano,  makkara  velliä, 
Jussi  sano,  juutasko  sitä  syö, 
Heikki  sano,  heitetään  pois, 
Antti  sano,  annetaan  sen  olla. 

Huonosti  kasvatettuja  poikia  sano- 
taan kyllä  niistä  juutaista  on  opetta- 
jallakin vastusta. 

1983/3.  Mäntiä.  Savosenmäen  kansa- 
koulu. Salo  Lahja,  n.  68.  — 31 . 
Mikko  sanoi:  »Mitä  tässä  syö- 
dään?» 
Hanna  sanoi:  »Hapanta  ja  kaalii!» 
Jussi  sanoi:  »Juutas  sitä  syököön!» 
Matti  sanoi:  »Maukastapa  se  un- 
kin!» 
5  Heikki  sanoi:  »Heitäppä  sitä  mul- 

lekkin!» 


1983.     1  kerrää  :  kerrään.  — 2  perää 
hinnan, 

1  muija]]  cni   :  m. 


Minä  Isu  iloinen. 

1984.  Parkano,  rahiani  n.  119.  —52. 

M  uni    Isu    (Israel)    iloinen. 

Minä  Isu  iloinen, 
[tte  juosta  jumputtelen, 
Laturin  la\  iaa  tietä, 
Veipäs  lempo  leilin  vittan  lepo- 
kiven  niäes', 
5  Siinäpä,  krannin   kavalat   miehet 
edelle  pääsi. 
Jopa  järvenpääs  jätettiin, 
Puuron  keitti  pussahutti, 
Uutta  senki  uukahutti, 
Ei  puiren  puuttehes, 
io  Sielläpä  kirves  kirisi, 
Siellä  ränget  rätisi, 
Viisi  syltä  villa  köyttä, 
Suitti  ohjat  oivalliset. 

(Tämä  lienee  palanen  pisemmästä 
runosta,  joka  on  unohtunut  laulajan 
muistosta.) 

Muitten  muijalla  nenäkin. 
1985.  Huittinen.     Hirsikoski    Anna 
n.  13.  —  23/324. 
Muiden  muijalla  nenäkin,  mutt' 
ei  mun  muijallani. 
Löysin  vanhan  lankakerän,  tein 
siitä  muijalleni  uuden  nenän. 
Muiden  muijalla  peilikin,  mutt' 
ei  mun  muijallani. 
Löysin   vanhan   tervaleilin,   tein 
siitä  maijall1  uuden  peilin. 
5  Uusi  peili,  tervaleili,  oli  mun  mui- 
jallani. 
Loppu  uudempaa  runoa. 

:  perrään.  —  3  linnaa  :  liinnaan.  —  4  hinna  : 


tiaisia  loruja  ja  hokuja. 


Muu,  muu  mutikan  poika. 

1986.  Pirkkala.    Starck  26*.     —89. 
Muu.  muu,  mutikan  poika, 

tapa  toi  valkonen  vasikan  poika 
että  ruohol  rauhan  saa. 

Muori  ja  vaari  keskustelee. 

1987.  Eräjärvi.  Hahnsson  n.  25.  — 53. 

Muori  ja  vaari  keskutelee, 
Miinkä  pojal  maata  panee: 

Mustaan  sakkiin,  sikaläättiin, 
Siell  on  poikani  kunnia  sänky. 
s      Muuri  ja  vaari  keskustelee, 
Miinkä  likat1  maata  panee: 
luteen2  tupaan,  silkki  sänkyyn, 
Siell3  on   likkain  kunnia  sänky. 

Pojat  taas  kääntävät  sen  ensimäisen 
värsyn  likoille,  toisen  ittellensä. 

Niin  minä  ennen  lauloin. 

1988.  Kurrin.    Kaukamaa  I.. 

"1,30. 
Ämmälänkylä.    Joosefiina  Jokinen, 
80  v. 

Tiri,  t iii.  kun.  kun.  kon, 
Niin  minä  ennen  lapsena  lauloin. 


Forsmanni'  pojal  tuli  aika  kieruu, 
mentii'  hakemaa'  [isak1  P.nnppuu 
[isak  Pamppuu  tuli  aika  bamppuu 
löi  Qokkae  kivvee',  meni  Jumala' 

oimmee 

Oletkos    kuullut    metsän    koraa. 

1990.     Huittinen.     Vakkila    n.    13. 
—88. 

Oletkos  kuullut  metsän  koraa1, 
Kuinka  se  keväällä  pahasti  pc: 
Oletkos  kulkenut  järven  jäätä. 
Kuinka  se  pitää  rytin&atä? 
5  Oletkos  nähnyt  Turuun  herraa. 
Kuinka  se  tekee  korreeksi  varaan? 

Paksu  herra  pamputettu. 

1990  a.  Ruor,  n.   Luutonen   Ahto 

45.  —17. 

Paksu  herra  pamputettu 
Ruatsin  maalla  rumputettu, 
Venäläisten  velhkuppi, 
Suamalaisten  sualakuppi. 

Pikku  piimäenkeli. 


Oleks   kuulin  juttuu. 

1989.   Pori.     Valldeman  n.  45.  —89. 

Oleks   kuulin   juttuu    ko   susi 

kanto'  km  luu  tmi  ki '  Forsmanni' 

aira  veiruu? 


1990/?.  Ruovesi.    Luutonen  Ahto.  ». 

48.  —17. 

Pikku  piimäenkeli, 
Navetassa  lenteli. 
Kärpäsiä  oyppeli, 
Härkäin  päälle  hyppeli. 

-   Uus  Uuteen:  L".  —  '  SieU|ä|  '.'n* 


1087.    '    pojal  »likat*  :  1. 
1789     '    i  isak  :  /is;ik. 

1990.     '  Tikka,  j > >k; i  nokallansa  kuivaa  puuta  vastaan  saa  suuden  kumisen  kon- 
nan.   Mp.   hunni 


Poika  meni  onkimaan.    1990  y  -1992. 


577 


Poika  meni  onkimaan. 

1990  y.  Ruovesi.   Luutonen  Alilo.   n. 
49.— 17. 
Poika  meni  onkimaan, 

Sai  kolome  simpukkaa, 
Yhlylen  söi,  toisen  joi, 
Kolomannen  mammalle  kotio  toi. 

Poika  rupes  häpeemään. 

1990  <5.  Mänttä.  Savosenmäen  kansa- 
koulu, Salo  Lahja,  n.  52.  — 31. 
Poika  meni  kapakkaan, 

osti  sieltä  tupakkaa, 

isä  sattui  näkemään, 

poika  nipes  häpemään. 

Pukki  karas. 

1991.  Noormarkku.    Ollinen  n.  630. 
—89. 
Oskari  Engholm.    50  v. 

Pukk'  karas, 

Pukk'  travas, 

Pukk'  neljästi  niin, 

Ämm'  istui 
5  Siäl'  kelkas' 

Piti  karikast'  kii; 

Pukk'  karas' 

Pukk'  travas 

Pukk'  neljästi  niin, 
io  Ämmä  istui 

Siäl'  kelkas, 

Piti  saparost,  kiin'. 

Ämmä  istui 

Siäl  kelkas'. 
is  Oli  karikka  kädes', 


1992.    1  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Löi  pukkii  niät. 

Kylkiluut   varis'; 

Pukk'   karas'. 

Pukk'  travas. 
20  Pukk'  uel j asti  niin; 

Ämm'  istui 

Siäl  kelkas', 

Piti  saparost,  kiin'. 

Yks'  pytty, 
25  Yks'  jeppu, 

.Ja  se  kelkkainen  siin 

Ja  so  pyttyinen 

Köytettiin, 

Kelkkahan  kiin"; 
30  Pukk'   karas' 

Pukk'  travas' 

Pukk'  neljästi  niin. 

Ämm'  istui 

Siel  kelkas. 
35  Pit  saparost  kiin. 

Riihen  ripsoja. 

1992.  Kangasala.  Kallio  Väinö  n.  SO. 
'*  n  02. 
Kalle  Vilkman,  58  v. 
Kun    ininä   piika   pikkarainen 
menin  riihtä  ripsomaan 
perä  parsia  pyyhkimään, 
meni1  siellä  vihne  vittuun, 
5  akana  takalaukkuun. 
Tästä kös  hätä  tuli. 
Onko  miehiä  kotona? 
Viisi  miestä  tarvitaan. 
Yksi  haaroja  hajottaan, 
io  toinen  karvoja  jaottaan, 
kolmas  kieltä  keikuttaan, 


37 


Sekalaisia  loruja  j.i  hokuja. 


neljäs  vettä  seisottaan, 
viides  vihnettä  vetämäaaään. 

Suku  muku  mustalainen. 

1993.  Siikainen.  Oksanen  Katri,  n.  2. 
—30. 

Viinamäen  isännältä,  n.  50  v. 

Suku  muku  mustalainen, 
musta  kansa  kiertolainen, 

leivän  syö  ko  lemmon  poika, 
palap  pitää  paremmak^kn  talon 

koi  m. 

1994.  Siikainen.  Oksanen  Katri,n.3. 
—30. 

Vähän-Salon    isännältä,    71    v. 

Suku  musta  mustalainen, 
laiska  kansa  kiertolainen, 
leivän  syö  ko  lemmon  koira, 
palap  paremmak  ko  joku  vanha 
vaivannähny. 
5  Sitte  he  tekevät  ittensä  jonkullai- 
siks  lääkäreiks, 
muutamat  mustalaiset   tekee  it- 
tens  salvureiks, 
toiset  taas  huuslaakareiks. 


(t.  sutia  b-äne1  alvari  maantiäns 

"liki) 
s  vastasi  niiäs  toi   nuari. 
Kyllä  mä  hakkaan^kon- 

tipwpoikki. 
sanoi  vanha  muari, 
Kiistä    sä    semmoten^kirveenkä 

saat, 
vastasi  niiäs  toi  nuari. 
m  Kyllä  mä  pajasta  kirveen  saan, 
sanoi  vanha  muari. 
Ei  sinun^kirvesäs  vartaakan  ole, 

vastasi   miäS  toi  nuari. 

Kyllä  mä  pirän  silmästä  kiinni'-. 
15  sanoi  vanha  muari. 

Silmä  on^kuuma  kunwtulinen 

uuni, 

vastasi  niiäs  toi  nuari. 

Kyllä8  mä  panen  hanskat  katteen, 

sanoi  vanha  muari. 
20  Hanska4 on  rikki  ja  peukalo  poikki, 

vastasi  miäs  toi  nuari. 

Kyllä  mä  hanskani  paikata  ossaan 

sanoi  vanha  muari. 

Silmättömäl  neulalla  ja  palaneella 

lankalla, 
25  vastasi  miäs  toi  nuari. 


Sun  kukkos  käy  mun 
peltoni  poikki. 

1995.    Huittinen.     Suuriman    n.    390. 
—09. 
Sun^kukkos  onjväyny 

mum_peltoni  poikki, 
sanoi   vanha   muari. 
Siittä  sen  oikia  polkukin^käy, 


1996.   Turrun.    Kullan  n.  116.   —03. 

Tapiola.  Hermanni  Kulia, i,  56  v. 
Kuullut  äidiltään,  kotoisin  Vehmaan 
kylästä. 

Suu    kauas    käy    mun   peltoni1 

poikki, 
Sano  ämmä  vanha. 
Siitäpä  poikain  maani  ie  käy, 
Vastais  mies  ja   nuori. 


1  bäne|n| :  h.  —  * kiini :  kiinni.  — *  |Kyllä|  :  Kyllä:  K.  —  *|h|auska  :  H. 

1  petoni  :  pe/toni. 


miu  kuUk.i-  käy  mun  peltoni  puikki.    1 1998 


579 


5     Kyllä  mä  lyön  .jalan  poikki. 
-     <•  ämmä  vanha. 
Ei  ole  kirveesäs  vartta  vaan, 
Vastais  mies  ja  anori. 
Kyllämä  hanskoini  paikan  saa  n. 
io  Sano  ämmä  vanha. 
Silmittömällä  neulalla,  palanei  ii 

lankalla. 
Vastais  mies  ja  anori. 

Hirtettävänkin   -mun   -nisin. 
Sano  ämmä  vanha. 
15  sinun  omaan  sänkys  tolppaan, 
Vastais  mies  ja  rraori. 

Suorin  tekevän  sinun  -nisin. 
Sano  ämmä  vanha. 
sinun  ('iiian  tyttäres  kanssa, 
»o  Vastais  mies  ja  nuori. 

1997.  Hämeenkyrö.  Nyberg  l'ivi,  n.  2. 
—12. 
Heinijärvi.    Loviisa  Hauska,  75  v. 

Sun  kukkos  ja  kanas  käy  muu 

peltoni  poikki,  sano  mies  ja  nuori. 

Siit  häne  oikea  polkunsa  käy.  sano 

ämmä  vanha. 

Mutta  minä  lyön  kirveellä  jalat 

poikki,  sano  mies  ja  nuori. 

Eipä  sun  kirveessäs  vartta  ole, 

-anoi  ämmä  vanha. 

5  Pilan  sitten  silmästä  kiini,  sano 

mies  ja  nuori. 

Mutta  kun  silmä  on  kuuma  kuin 

tulinen  uuni.  vastas  ämmä  vanha. 

Tailan  minä  hanskatkin  käteeni 

panna,  sano  mies  ja  nuori. 

Hanskat    on    rikki    ja    peukalo 

poikki,  sano  ämmä  vanha. 


Tailan  minä  hanskaani  paikankin 
panna,  sanoi  mies  ja  nuori. 
io  Silmättömällä    neulalla   ja    pala- 
neella   laukalla1,    vastasi    ämmä 

vanha. 
Sinä  olel   vikapää  pahaan  paik- 
kaan, sanoi  mies  ja  nuori. 
Miehel  sinne  edellä  tietäkin  tekee, 
oi  ämmä  vanha. 

1998.  Orihvesi.    Hahsson  A.J,n.  18. 
—53. 

Sun  kukko-  käy  mun  peltoni 

poikki. 
Sano  ämmä  vanha. 
Siitä  sen  oiMa  polkukin  käy. 
Vastas  mies  ja  nuori. 
s     Minä  lyön  sinut  jalaal  poikki, 

Sano 

Eipä  se  puu  vielä  kasvanut  ole, 

Vastas 

Mutta  minä  otan  kirveen  kä- 
teen, 

io  Sano 

Eipä  sun  kirveessä  varttakaan  ole, 

Vastas 

Mutta    minä    pidän    silmästä 

kiini, 

Sano ■  — 

15  Silmä  on  kuuma  kun  tulinen  hiile, 

Vastas 

Mutta  minä  panen  hanskat  kä- 
teen 

Sano 

Hanskat  on  rikki  ja  peukalo  poik- 
ki 
äo  Vastas 


lw;.     '  lankalliel  :  lankalla. 


580 


Sekalaisia  loruja  j;i  hokuja. 


Mutta  minä  parsin  hanskani,  Supin  loru. 

Sano 
Silmättömällä  neulalla,  palaneella   2000.  Kankaanpää.    Laiho    n.   309. 


langalla, 

Vastas 

25      Mutta  minä  hirtän  sinun  hirsi 

puuhun, 

Sano 

Niin  oman  tyttäres  sängyn  tolp- 
paan, 

Vastas  — 

Minä1  ajan  sinun  helvettiin, 
bo  Sano  ämmä  vanha 

Ämmä  se  edellä  peijakas2  pei 

kekäle  kädessä, 
Vastas  mies  ja  nuori. 

1999.   Virrat.   Sievänen  n.  65*.    -15. 
Sun  kukkos  kulukee  mumwpel- 
toni  poikki 
Sanoo  akka  vanaha. 


90. 
Eppu  Seppälä,  55  v. 

Supin  loru. 

Jos  katoo  puukko  taikka  tuppi. 

Niin  sanotaan:  ei  suinkaan  Bitä 

muut  vieny  k"  Suppi. 

Jos  niiss'  on  puumerkki, 

Kyllä  sen  pois  ottaa  Eonkakosken 

Krevun  Erkki. 

5  Jos  sen  vie  Pomarkkuun  Nissille. 

miehelle  vissille 

Taikka    K  ra  a  lie. 

Tulee  yhtäkaikki  avosilmin 

maalle. 
Keltteri  kylään  kelpaa. 
Keltterin  on  kylään  velkaa. 
io  Sui>pi.  se  vanha  everisti, 


Siittäpä  sen  oikee  tiekin  kulttkee  K;iikki  villat  poveensa  pisti. 

Vastais  mies  tuo  nuori  Aatu,  vanha  hätähoppa, 

s  Kyllä  mä  kukkosi  kaulan  katka-  Ei  se  huomannut  villakoppaa. 

s,  n  Suppi  ämmäin  kans  krupaa. 


Vastais  akka  vanaha. 

Kirves   on   kuuma    kun    tulinen 


le  Kapan    (viina)korttelista    lupaa. 
Suppi  soittaa  taajaa  ja  harvaa. 

uuni  '        Että  Tapalan  äiti  arvaa  ajaa  kar- 

Vastais  mies  tuo  nuori.  i;l;i 

Kyllä  mä  hanskan  kädessäni  pi-        Nouse  n1"^  äiti  klohju  ja  Leen., 


Aan 


rohju, 

Taikka  ma   kepilläni  ruimaan 


io  Vastais  akka  vanaha 

Banskas  on  rikki  ja  peukalos pai-    20  J;|  oostan  raatoa  kuivaan; 

laa         Eiuksista  linnun  pauloja, 
Vastais  mies  tuo  nuori.  Sampaista  kengän  nauloja 

Sääriluista  luistimia 

Ei   imii- 1  ;i  loppua.) 


Leukaluista   uistimia. 


1998.     '   yi.    (Mutta?) — *  pejakas  :  peijakas. 


-     i  meni  Sormusen  tarhaan,    2001     2007. 


581 


Susi  meni  Sormusen  tarhaan. 

2001.  Hämeenkyrö.    Nyberg  Vivi,  n. 
188.  -  1  2. 

Herttuala.    Kustaava  Pihlaja,  76  \. 

Susi  meni  Sormusen  tarhaan, 
Vei  sieltä  porsaan  parhaan; 
Vei  salkkuiin  korpee, 
Heitti  bännäsl  ortee, 
s  Pisti  puukon  kylkee, 
Ja  rupes  siitä  n\  Ikee. 

Tiiu  (alun  ämmä. 

2002.  Eura.  Häyrinen  u.  12.  —ujn12. 
Maria   Rinne,  n.  54   v.    M.p.  Piik- 
kiössä. 

Tiiu  talu  tappeli  ämmäs  kans; 
meni  minä  joukkoo  keppin  kans. 
löin  minä  .'miniää  nmkkaasluuhii, 
iiii  et  se  poukkas  oven  suuhu; 
5  ja  oli  siellä  viikon  kaks. 
tuli  siellä  kahta  pahemaks. 

2003.  Pori.    Tuomi  n.  65.         —90. 
Miina  Ekqvist,   i'.)  v. 

Tiiu    talu    tappeli    ämmäns 

kan^a. 
Minä    menin    joukkoon    köppini 

kanssa, 
Löin  ämmää  lonkka  huilimin. 
Ämmä  sr  hyppäsi  "vensuuhuun, 
5  Oli  siälä1  päivän,  kaks2. 
Tuli  taas  tappelemaan. 

2004.  Pomarkku.  Lindgrenn.5.      92 
Kustaa  Mahlamäki. 

Tili  tali  tappeli 


ämmäs  kans. 
Minä  menin  joukk.ni 
köppini  kans. 
.->  Heitän  äinmaa 
Lonkka1  luuhun. 
Ämmä   Inisi  oven  suuhun. 

2005.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2347. 

il. 
Ylhäinen.    Manta  Heikola,  29  v. 
Tipu    tapu    tappeli    ämmänsä 
kanssa, 
Minä   menin  joukkoon  koukkuni 

kanssa; 
Minä   löin  ämmää  lonkasluuhun 
Ja  ämmä  se  poukkosi  oven  suu- 
luin. 

2006.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2327. 

11. 

Viallinen.     Yrjö    Heikola,    13    v. 
Tulitikku     tappeli     ämmäänsä 

kans. 
Isä    meni    joukkoon    sauvaansa 

kans. 

2007.  Alastaro.    Vihervaara  n.  2326. 
—11. 

Ylhäinen.    Hilma  Ala-Pouta,  32  v. 

Tiiu  talu  tappeli  ämmänsä  kans, 

Minä    menin    joukkoon    köppini 

kans, 
Löin  ämmää  lohkkoluuhun, 
Ämmä  se  poukkos  oven  suuhun, 
5  Oli  siin  tunnin  kaks 
Ja  tuli  vähän  paremmaks. 


2003.  '  siel  I  ä  :  s.  — 2  päivän  tai  kaks,  m.p.  huom. 

2004.  ■   kk>s;i    iso   alkukirjain. 


582 


Sekalaisia  loruja  j.i  hokuja. 


2008.  Huittinen.      Hirsikoski  Anna 
n.  S.  —nlt24. 
Tilutalu  tappeli  ämmänsä 

kanssa . 


Tiputapu  tappeli  ämmänsä 

kansa, 
Minä    menin   joukkoon   koppiin 

kansa. 


Minä   menin  joukkoon  köppinin         Löin  ämmää  lonkkaluuhun, 

kanssa,        Ämmä  poukahti  ovensuuhun. 
Löin  ämmää  lonkkoluuhun. 

Ämmä  se  poukahti  ovensuuhun.  2012-    Tyrmä.     Kullaa    n. 


5  Olihan  siellä  viikon  kaksi. 
Tulihan  vähiin  paremmaksi. 
Tilutalu  tappeli  taas  ämmänsä 

kanssa 
Minä  Hirnin  joukk j.n.e.  (lop- 
pumattomiin). 

2009.  Punkalaidun.  Kotikoskin. 467. 

-17/40.9. 

»Tuppeli»  tappeli  akkansa  kana'. 
Minä    menin    joukkoon    köppini 

kans. 
Löin  minä  akkaa  Lonkkaluuhun, 
Akka  se  poukkosi  oven  suuhun. 


nU  03. 
Tapiola. 

Tiln.  tilu.  tappeli  akkansa 

kans[s]a, 
Minä    menin    sekaan    koukkuni 

kai 
Löin  akkaa  lankkoluuhun, 
Akka  poukkas  ovensuuhun, 
Oli  siellä  vuoden,  kaksi, 
Tuli  vähän  paremmaksi. 


2013.  Kiikka.    Oksa  n.  28.  07 

Kiikanojankylä.  Alma  'lorina,  2^  v. 

Kiusotus  laulu. 
Tiku    Taku    tappeli    ämmänsä 
2010.  Kokemäki.    Santavirta  n.  101.  kanf 

— 05.  Minä    menin   joukkoon    köppini 

Säpilä.    Amanda  Sillanpää,  50  v.  kanssa, 

Tiiu.    talu    tappeli    ämmänsä        Löin  ämmää  lonkkaluuhun, 

kansa.  Amina  se  ]iuiikkasi  ovensuuhun, 

Minä    menin    joukkoon    köppini  a  Oli  hän  siellä  viikon  kaksi. 

kansa.        Tuli  hän  paljon  paremmaksi. 


Löin  ämmää  lonkkaluuhun, 


(Jos  joku  leikissä  turlinstaa  suuttuu, 


Ämmä1  se  poukkosi  oven  suuhun.         "iin  l'">1'1  öusotetaan  tällä  laululla.) 
2011.  Kokemäki    Lempainen  n.  146.  2014-  Kiikka.     Numminen    n.    426. 


»1,04. 

Lempainen.      Kustaa     Johansson, 
60  v.     Kuullut    I  lvilan   I  riidalasta. 


Tilutalu  tappeli  ämmänsä  kan>. 
minä  menin  joukkon  keppini  kans, 


2010.     '    M,    Amini      \ 


Tuomittu  kissa.    2014—2016 


583 


loin1  minä  ämmää  sääriluuhun 
sääriluu  poukkasi  ovensuuhun, 

5  oli  se  siellä  viikon,  kaks, 
tuli  se  vähän  paremmaks*. 

2014«.  Hämeenkyrö.  Nyberg  Vivi,  n 
196.  —12. 

Heinijärvi.    Loviisa  Hauska,  77  v 
Tilutalu  tappeli  ämmänsä 

kansa, 
minä  menin  sekaan  keppini  kansa; 
löin1  minä  ämmää  lonkkoluuhun. 
niin  että  pötkähti  ovensuuhun; 
löin1  minä  äijää  kantapäähän, 
niin  että  se  hyppäsi  pöyrän  pää- 
hän. 

2015.  Kankaanpää.     Päivike    n.    8. 
—04. 

Vihtori  Santaharju,  51  v. 
Kansanlaulu. 

Tulitikku  tappeli  ämmänsä 
kanssa, 
minä    menin    joukkoon    keppini 

kanssa, 
löin  ämmää  lonkkaluuhun, 
niin  että  se  lensi  oven  suuhun. 

Tuomittu  kissa. 

2015  a.  Ruovesi.  Hämeenlinnan  aldk. 
sein.,    Rajala    Anna,    n.    389 
—24—25. 
Maija  Lehtonen,  52  v. 
Tuomittu     kissa     etpäs    tiedä 
minkä  löysin, 
Löysin  pienen  lintusen, 

2014.     1  kk:ssa   iso   alkukirjain.  —  z 
2014  a.     '  kk:ssa   iso   alkukirjain. 


josta  keitin  vellinkisen. 

Tuli  katti  kaupungista 
s  Latki  vellin  lapsineen, 
söi  veliin  perheineen. 
Minä  kattia  ajoin  kaupunkiin. 
Siellä  katti  tuomittiin 
viirnsilmä   vieteltiin 
io  lynkkaan  leppään, 
koveroon  koukkuun, 
märkään  mäntyyn, 
lakkapää  petäjään. 

Tuonelan  sillalla. 

2015  /S.  Hämeenkyrö.     Nyberg  Viii, 
n  4.  —12. 

Herttuala.    Rustaava  Pihlaja,  74  v. 
Ehtoolla   illalla. 
Tuonelan  sillalla, 
ämmät  ne  tappeli  tavallansa, 
koukut  ne  kolisi, 
s  kaukalot  kalisi, 
hierimet  hilisi  hiljalleen. 

Tuu  sa . 

2015  y.  Ruovesi.     Luutonen  Ahto,  n. 
30.  —17. 

Tuu  sa  vitsun  laasevit, 
Lipassonnin  niska. 
Laak  vook,  laarin  laa, 
Saksan  maalarilla. 

Vares  raakuu. 

2016.  Luvia.  Riikonen  siv.  35.  — 95. 

Luvian  luodot.    Aina  Joselina  Ves- 
terlund-Maanpää,  17  v. 

parem;ni:;iUs :  paremmaks 


584 


Sekalaisia  loruja  ja  hokuja. 


Vares  raakun. 
Kuusi  kaatuu, 
Paari  yskii, 
Niukat  jyskii, 
b  Koirat  haukkuu. 
Pakkanen  paukkuu! 

Vasikan  juoma  kaatu. 

2016  c  Oripää.    Vihervaara  n.  3728. 
—11. 

Eemeli  Oksanen,  28  v. 

Plitin  platin  vanha  täti, 
vasikanjuama  ka.it us. 
eikä  ikinä  ylös  saatu. 
Vasikka  meni  mettään, 
5  eikä  ikinä  löytty. 

Viikonpäivät. 

2017.  Alastaro.     Vihervaara   n.  304. 

11. 

Lauronen.    Maria    Kivimäki,  22  v. 

Miäs  muistutteli,  mikä  päivä  käsillä 
oli.  Muistuttelemalla  viikon  Ivat,  sai 
selville,  että   pyhä  oli. 

.Maanantaina  myllyyn  mentiin, 
tiistaina  kutia  tultiin. 
keskiviikkona  taikina  tehtiin, 
tuarstain  leivottiin, 

5  perjantai   koira   kuali  ja 
lauvantaina   liauruttiin. 

2018.  1'arkano.    Tyyskä  n.  2.  —88. 

Maanantaina  Maalari. 
Maanantaina    maalari. 

Tiistaina  tiiliherra, 


Keskiviikkona  keisari, 
Tuorstaina  tuomari, 
:.  Perjantaina  pelimanni, 
Lau'antaina  lautamies, 

Sunnuntaina   suutari. 

2019.  Rauma.  Kotiseudun  Toim.  Ilmo 
Kallio  n.  39.  —16. 

I  n  Ilonpäivät. 

»Ny  o  tuarsta,  kyll  tämä  viikk 
jo  pia  juasta.i 

Verrattain  myöhäsyntyinen  jo  sii 
täkin  päättäen,  että  on  »juasta»  eikä 
»karata». 

2020.  Alastaro.   Vihervaaran.  3262a. 

11. 

Ylhäinen.     Miina  l'aukkio,  55  v. 

»Makkaramaananta, 
Pukitustiista, 

Tuhkakeskiviikkn. 
Kiristuarsta, 
5  Pitkäperjantai.» 

2021.  Noormarkku.   Koskilahti  n.  44. 

-15/.Ö4. 

Laiskan  Jaakon  työjärjestys. 

Maanantai  mei maates'  ja 

Tiistaipäivä  sen  sivus', 
Keskiviikko  ei  ole  työpäivä  ja 
Torstaipäivän  palkal'  ei  elä, 
5  Perjantai  on  lauvantain  aatto 
.ia1  joka  pyhän  oikein  pyhittää, 

m  so  tee 
Lauvantainakaan  yhtää  mittää. 


2021.    '  kk:ss;i  pioni  alkukirjain. 


Viikonpäivät.    2022    2024. 


585 


2022.  Hämeenkyrö     Kuihin   n.  363. 

12  -10- 

Vesajärvi.    Juho  Vähämuotia. 
Lasten  loru. 

Maanantaina  m\  lly>  n  mentiin, 

Tiistainn  takasin  tultiin. 
Keskiviikkona  taikina  tehtiin. 
Torstaina  se  leivottiin, 

5  Perjantaina  koira  kuoli, 
Lauvantama  se  kuopattiin. 

2023.  Kokemäki.    Paasikivi,    n.  25. 

Kuoppala. 

Laiska-Jaakon  lause. 

Maa  nauta  mennee  maatesa,  tiis- 
taa1  siinä  sivusa,  keskiviikko1  ei 
ole  kenenkään  tyäpäivä,  tuorstaa1 
päivän  palkalla  ei  ihrainen  elä, 
perjanta1  on  lauvantan  autto. 
Joka  tahtoo  pyhhää  pittää,  ei  se 
tee  lanvantaina  yhtäkän  mittaan. 

2023  a.  Patovcsi.  Luutonen  Ahto,  n.  c) 
1.  —17. 

Frii  maanantai. 
Liippaus  tiistai. 
Hemppaus  keskiviikko, 
Torstai  mennee  niin  ja  näin. 
s  Perjantaina  ei  tu  palijo  mittaan, 
Lanvantaina  lankee  pyhä  sisään, 
Ja  nyt  on  pyhä. 


Keskiviikko  ei  o  kenenkään  työ- 
päivä, 
Torstain  palkalla  ei  elä, 
5  Perjantai  on  lauvantain  aatto. 
Ja  joka  pyhän  oikein  pittää, 
Se  ei  tee  lanvantaina  yhtään  mit- 
taa. 

2023  ■/.  Ruovesi.    Saariluoma  Vilho, 
n.  4866.  —22. 
Pohjankylä. 

Riimaanantai, 
liippaus  tiistai, 
hemppaus  keskiviikko, 
tuorustaina  teen  vähän  työtä, 
5  perjantaina  en  paljo  jaksakkaan 
ja  lauantaina  lankee  pyhä  sisään 
-auo  renki. 

2023  d.  Ruovesi.    Saariluoma  Vilho. 
n.  44M.  —22. 
Pohjankylä. 

Maanantaina  myllyyn  mentiin, 
Tiistaina  kotja  tultiin, 
Keskiviikkona   taikina  tehtiin, 
Tuorustaina  se  leivotiin, 
s  Perjantaina  koira  kuoli, 
Lauantaina  se  nyljettiin. 
Kyllä  nyt  pyhä  on  mennään  pois 
kirkkoon  vaan. 

Voi  voi  sentään. 


2023/^.  Ruovesi.  Luutonen  Ahto,  n.  e)  2024.  Tampere.   I. "monen  Aido. 
2.  —17.  56.  —17. 

Maanantai  mennee  maatessa  Mp.  Ruovedellä. 

Tiistai  siinnä  sivussa,  Voi  voi  sentään, 


2023.     ■  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

:  a.     1  Säkeissä:  4 — 5  iso  alkukirjain. 


586 


Miete-  j;i  opetusrunoja  ->k.i  sananlaskuntapaisia  katkelmia. 


Kuinka  monta  kertaa, 
Ihmisten  lapset  ilmassa  Lentää, 
Tnnlissa  pilvissä, 
5  Hampaat  irvissä, 

Karvalakit  korvissa, 
I Imisut  polvissa. 

Yks  kaks  kolme. 

2024  a.  Tampere.  Lindström  Olpa.  n. 
13.  —18. 
Yks  kaks  kolme 
istu  isän  polveen, 
äiti  sain  ii,  ettes  saa, 
isä  sanoi,  istu  vaan. 
5  vks  kaks  kahdeksan, 


kolme  neljä  yhdeksän 
viis  kuns  kymmenen. 

Äidin  neuvo. 

2024  fi.  Pori.    Tuomi  v.  13.      —89. 

Vilhelmiina    Ekqvist,    48    v. 

Enttin  ämmä  neuvo  tytärtään: 

Nous  ylös  ja  siunaa, 
pes  silmäs  ja  kampaa  pää-, 
01  nöyrä  ja  notkee, 
.la1  älä  kenenkään  tottel2  käskyy! 
&  Tee  sijas  päiväs  aikaa. 
Ja1  vartoo  ehtoos, 
01  vakaa,  älä  varast, 
Ot1,3  siilonko  saat! 


MIETE-  JA  OPETUSRUNOJA  SEKÄ  SANANLASKUN- 
TAPAISIA  KATKELMIA. 


Ahven  vaivanen  valitti. 

2025.  Kuhmal.    Lindroos  10*.  —88. 

Haap'saari.  Eräs 40-v. nainen, kuul- 
lut äidiltänsä  Ulrika  Eskolalta.  Muis- 
tiinp.   Totti järvellä. 

Kala   itki  aikojansa. 
Ahven  vaivanen  valitti. 
Talonpoika  tallujalka 

Virittää   VerkOD    panee  paulan. 

Antaa  sateen  sataa. 

2026.  Tyrvää.  Kutiaa  n. 42.      ^03. 

Kalle  Mustalahti,  22  V. 
Sade  ilmalla  sanotaan: 


Antaa  sateen  sataa. 
Pannaan  pavut  pataan. 
Syödään  mitä  maittaa, 
Viedään  loput  aittaan. 
s  Pidetään  Tyrvään  vanhaa  tapaa. 

Ensin  huutaa  huijahuttaa. 

2027.  Satakunta.  Paavo-Kallio  n. 36. 

-91. 

Ensin  huutaa  huijahuttaa,  kun 

mi  kurkku  kovimmillaan,  sitten 

laulun  langetessa  kähistää  kuni 

katala.  


2024  /?.     '  kk>*-;i  pieni  idkukirjain.  —  ■  tottel|t|  :  t.  kk S88  I.  k    :  k.l.  jarj.  lyijyk 
muutettu.  — »  ot|t| :  o. 


[soi  istuval  luv  issa.    2028 


587 


Isot  istuvat  tuvassa. 

2028.  Karvia.     Kaukomaa  L,  n.  5. 

-«1,30. 

Karviankvlu.    Joos.  Kallioniemi,  93 

Isot  istuval  tuvissa, 
Pöyhkiaiiiin.it  pöyrän  päässä. 

Jäniksen  sana. 

2029.  Kankaanpää.     Laiho    n.    98. 

-  UU  90. 
Kaarle  Oukari,  -11  v. 

Jäniksen  sana. 

»Kylki  sulki,  poikani,  niin  suu- 
ret silmät  on,  ko  mullaki» 
ja  jättää  io  vuorokauden  vanhana. 

Kanan  sana. 

2029  c.  Ruovesi.  Hämeenlinnan  alak. 
sem..  Mäki  Helmi.  n.  a)  1.  — 25. 
Josefiina  Mäki,  59  v. 
Kana: 

Piipota,  piiputa  pot,  pot,  po1 . 
Minä  tässä  munia  kengitä  käyn. 
Kukko: 

Mistä  minä  haukanruoka 
sulle  tässä  kengät  otan. 
ei  ole  sopivaa  lestiäkään 
ko,  ko,  ki><>! 

Katti  kaks,  koira  kolme. 

2030.  Noormarkku.    Ollinen  n.  109. 

89. 

Noormarkku.     Julio  Fredrikki  Olli- 
nen, öo  v.  Kuullut  Haampään  Juhalta 
Muistovärsy  siitä  kuinka  kauan  koti- 
eläimet kantavat  sikiöitänsä: 


Katti  kaksi,  koira  kolme, 
Viittä,  kuutta  vinkuvaine, 
Seittemää  mököttäväine. 

Kauran  sana. 

2031.  Kankaanpää.     Laiho    n.    101. 

"'  ,  90. 
Kaarle  l  lukari,  22  v. 

Kounni  suun. 

»Lapsiki  mun  tappaa, 
Mut  ei  mieskään  pudista.» 

Koskas  laiska  työtä  tekis. 

2031  a.  Ruovesi.  I. »nimien  Ahto.  n.  c) 
3.  —17. 

Koskas  laiska  työtä  tekis. 

Kesällä  ei  kerkiä, 
Talavella  <ji  tarkene, 
Syksyllä  käy  suurel  tuulet, 
Ja  keväällä  on  vettä  palijo. 

Kukon  sana. 

2032.  Kankaanpää.     Laiho    n.    97. 

-  19  4  90. 
Heleena   Oukari,    58   v. 

Kukun   suun. 

»Ruoki  minua  Sifferin  päivään. 
Heitä  sitte  hännästä  hangelle!» 

Kynttelinpäivä. 

2033.  Tyrvää.  Kullaan.46.  *A03. 
Tapiola  Eevastiina  Haavisto. 63  v. 
Talvitöistä    kerrotaan  seuraavasti: 

Kynttilä  kovin  kysyvi, 
Paavali  pajattelevi: 


20:t2.    :  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Miete-  j.i  opetusrunoja  ^k,i  sananlaskun  tapaisia  katkelmia. 


t  >nko  tehty  talvi  töitä: 
( mk"  pitkiä  pinoja, 
i  »nko  paljon  aidaksia? 
Ruovitko  jo  rohtimesi, 
Peroitko  jo  pellavasi, 
Joko  villasi  virutit'' 

2034.  Alastaro.     Vihervaara  n.  1126. 
—11. 

\\\  nti  iki  kylki   kyseli, 
Paavali  paljon  pakinoitti: 
»l  »nko1  t''ln\   t ; f I % itöitä, 
onko  pitkiä  pinoja, 
5  ouku  kankaita  korettu,  i  km  k 'itu) 
alotettu  äivinoita.» 

Lampaan  rukous. 

3035.  Ruot?.  Hankala  E,  n.  55*.      04. 

Eriika  Vastamäki.  78  v.  Kuullut 
vanhemmiltaan.  Muistiinp.  Kurussa 
Poikelusini   kylässä. 

/  ampaan  luku. 

Päivän  elän, 
knn  pääni  kerittel . 
en  päivääkään 
kun  rintani  kerittet. 

2036.  Keuru.  Faissin.  305*.  99—02. 

Lammastaika. 
kampaat  rin-tii-st \  \  li\  viti  kun  ei  ke- 
ritte niijen  päätä,  eikä  jalkoja  polvijen 
ala  puolelta,  keväällä  ei  laske  ulos 
ikertaa  lauvantaina,  •  -i  k ;<  ota  syk- 
Byllä  ensikertaa  navettaan  Sunnun- 
taina.    Sanotaan 

elä  ruunuvani  keritte 
elä  alta  polven  jalkojani, 


laske  lauvantaina, 
eläkä  lukitta  Sunnuntaina. 

Leipojalle. 

2036  <:.  Siikainen.   Oksanen   K,    S 

kaisten    tuultiin    kolitalouskuU- 
ituiftti.  siv.  68.  1932. 

Toisaalla   taas  lohdutettiin  |eip,> 

jos  hän  ei  saanut  kaunista  i  ilkeä: 
leivo  leipä  lipin  lapin. 
köliä  uni  kaunista.1 

Liinapeippo  sanoo. 

2037.  Tyrvää.    Ojansuu  A.  II.  n 

—00. 

Anna  Stiina  Iisaki  nl\  tär,  66  V. 
Liinapeippo,  (=  västäräkki)  kun  se 
keväällä  tulee,  laulaa: 

Yän  j  hreksäm  perästä 
soi  kej  jääj  järvem  pohjaa, 
Paremmat   minum    piänet    var- 
paani, 

kuu  tullannen  tuuraa. 

Maltaitten  sana. 

2037  a.  Siikainen.   Oksanen   K.    - 
kuisten    vanhaa    kotitalouskult- 
luuria,siv.  90.  19 
Imeltymisen  aikana  maltaita  täytyi 

käydä    pöOhimäs1    usein,    varsinkin 
kahden      ensimmäisen      vuorokauden 

aikana,  etten  ät  ne  saai i  happamev1 

vika  i    tai    homehtuneet,     Sellaisista 
maltaista  tehtj  juoma  ai  juossul  kuur- 
Dassa. 
Malia.it  sanoivat: 


B,     L  Säkeet  alleviivatul 
2037  a     '  Sana  alleviivattu. 


Mika  kyy  kynnyksellä.    2038    2043 


589 


»katto  mu.i   kaks  iiätä. 
kolmantena  ma  olej  jo  kontillani!» 


Mikä  kyy  kynnyksellä 

2038.  Punkalaidun.    Järvinen  n.  17. 
—53. 

Mika  kyykky  kynnyksellä? 

Mikä  laatii  laattialla? 

Mikä  tuuteri  tnvasa? 

Mikä  kenkätä  mailla? 
5  Mikä  suossa  sääryksitä? 

Kissa  kyykky  kynnyksellä; 

Lapsi  laatu  laattialla; 

Keht«>  tuuteri  tnvasa; 

Kettu  kenkätä  mäellä; 
io  Kurki  suosa  säärvksitä. 


Niin  on  lesken  leuan  alla. 

2039.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.  70. 

-"  6  30. 

Ammälänkylä.    Joosefiina  Jokinen, 
80  v. 

Niin  on  lesken  leuan  alla, 
Kuin  on  riihen  röyrän  alla. 


Oh  hoh  hoikkaa. 

2040.  Tyrväa,  K  nilaa  n.  43.  —  6/i03. 

Useasti  kuulee  kasvavain  ihmisten 
sanovan  tähän  tapaan: 

Oh,  hoh.  hoikkaa, 
En  minä  paljun  voikkaan, 
Vaan1  sen  vähän,  mitä  voin. 
En  sitäkän  viitsi. 


Ohran  sana. 

2041.  Kankaanpää.     Laiho    n.    100. 

'"  ,  90. 
Heleena  ( »tikari.  58  v. 

Ohran  sana. 

»Kiven  kierrän, 
Kannun  kartan, 
Mutl  en  pahan  ämmän  kattamaa 

Oikeus  on  ovensuuh. 

2042.  Kumu.    Kaukamaa  /..  n.  72. 

25  ,  30. 

Suomij ärvenkylä.  Joonas  Mäkelä, 
20  v. 

Joonas  Mäkelä  sai  sakkoo  kun  oli 
sanonut  oikeudelle. 

Oikeus  mi  ovensuuh 
Riisyissä,  rääsyissä, 
Vääryys  perässä 

Silkissä,  sametissa'. 

»UU^kaa  kuin  Mäkelä  sinattihin» 
tuli  sananparreksi. 

Pääskynen  piiskunen. 

2043.  Ruovesi.    Hämeenlinnan  alak- 
seni.,   Rajala    Annu.    n.    392. 

24    -25. 
Heikki  Lehtonen,  72  v. 

Pääskynen,  piiskunen, 
Sinisiipi,  valkorinta 
Liiteli  ja  laateli, 
Teki  sitten  pesän, 
s  Alusta  kesän. 
Muni  sinne  munat. 
Hautui  niistä  pojat. 
Pojat  lensi  ilmaan. 


2O'i0.     '  kkrssa  pieni  alkukirjain. 


opetusrunoja  sekä  sananlaskuntapaisia  katkelmia. 


Papu  sanoo. 

2044.  Viljakkala.    Servo  n.  1.     -13. 
Papu  sanoo  kylväjää: 

Jollen  ole  vappuna  vaossa, 
niin  en  pauka  padassa, 
enkä  pouka  pohtimessa. 

Pieni  lintu  liinapää. 

2045.  Harjavalta.    Ruusunen  n.  104. 
—03. 

Piäni  lintu  liinapää 
Istui  paju  kannon  pääs, 
J;i  pisti  paitaas  kiin. 

Sammakon  sana. 

2046.  kankaanpää.      Laiho     n.     99. 

-U/«S0. 

Kaarle  Oukari,  22  v. 

»Sammakon*  sana. 

»Syö,  poikani,  säästäin  savee, 
Pitk;i  "ii  mailman  sivu!» 

Suden  laulu. 

2047.  Pirkkala.  Starck  n.  24*.  -89. 
Tanotorvi  ja  pukin  sarvi 

mun  sydämeni  ilahuttaa 
mut'  tui  häijy  harjan  sarvi 
mun  maastakin  pois  peloittaa. 

(Susi  laulaa). 
Tanokas  ja  tallukas. 

2048.  Tyrvää.  Kullan  n.  41.   -14/i03. 
Tapiola. 

Tanokas  ja  tallukas, 
Se  on  köyhän  kenkä, 


Aina  jalkaan  pistettävä, 
Vaikka  menis  minkä. 

Turkki  on  tuulella  hyvä. 

2048  u.  lluoi-fsi.  Hiilin '« iiliiimu'  iilnl.. 

soh..   Villanen   Rauha,   a.  379. 
24  -25. 

Kustaa  Vinha,  05  v. 

Turkki  on  tuulella  hyvä, 
pälsit  päiväpaistcholla. 
Renkimiehet  rehellisesti, 
kirkkomäellä  komiat. 
Pitkät  piipui  hampahissa 
outo  luulis  olevan  no  omia. 

Vareksen  sana. 

2049.  KiiiiLiinnpää.      Laiho     n.     9<i. 

Heleena  Oukari,  58  v. 
larekscn  sana. 

»Vaa,  vaa, 
Tuu  tänne  nurkan  taa, 
saai ,  Baa1  saappaat, 
Kun  pillit  ja  punaset  nöörit.» 

Viikkojen  laskeminen. 

2050.  Kankaanpää.    Laiho    n.    386. 
—90. 

Tiina  R&mäkäs,  68  v. 

Almanakka. 

]\  uäämpäivästfi     seittemän 
viikkoo  Tuomaaseen, 

Tuomaasta    kuus    Kvut  tilämpai- 

vään. 
Kynltiläiiipaix  astä  knlnir  Maitiin 
(==  kevätMatiiin) 
Malista    neljä   1  ilkkuu    Maariaan. 


Viikkojen  laskeminen.    2050—  2050  a. 


:,•! 


&  Maarialta  viis  Vappuun. 
Vapusta  kahdeksan  Mettumaariin, 
M<  ttumaarista  viisJaakonpäivää, 
Jaakosta  neljä  Perttuun1, 
Pertusta  \  iis  Mikkoon, 
io  Mikosta  taas  viis  Pyhäämpäivään. 

2050  c  Virrat.   Hämeenlinnan  alak. 
sem..  Mäki-Kahila  Sylvi,  n.  c)5. 
—24—25. 
Kaisa  Kokkinen  Viitasaarelta,  17  v. 

Vanhanajan  almanakka. 

Heikki  neljännellä. 


paavali  viiennellä, 
kyntteli  kuuennella. 
Siitä  kolome  mattiin. 
5  matista  neljä  maanaan 
maaliasta    viis   vappuun 
^litä  pitol  kulumatta  crkkiin. 
Erkistä  viikko  urpoon, 
urvusta  viis  juhannukseen, 
io  siitä  viis  Jaakkoon 
Jaakosta  neljä  perttuun 
siitä  viis  mikkoon. 
Elikosta  viis  köyriin, 
köyristä  seitsemän  jouluun. 


2050.     '  Pettuun  :  Perttuun. 


SATAKUNNAN 

LOITSUT 


38 


TIETÄJÄ.    HALTIAT.    KATKUT. 

TIETÄJÄ. 


Tietäjäksi  valmistautuminen. 

2051.   Tyrmä.  Anoin  II.  n.  133.    -95. 

Iso    Heikki. 

Kun  saa  niin  mustan  kissan,  ettei 
siinä  ole  ollenkaan  valkosta  karvaa, 
leuvvan  aliakaan,  ja  tappaa  sen  sitte 
ja  panee  pavun  kasvamaan  kummasa- 
kin  silmäkura  p  isaja  panee  sen  pääkal- 
lon semmoseen  paikkaan,  ettei  aurinko 
vaan  saa  nähoä  niitä  papuja,  ja  panee 
sitte  siittä  valmistuneita  papuja  taas  2 
kappaletta  kasvamaan  niihin  silmi- 
kuappiin,  ja  sittek  kun  ne  taas  on 
valmistuneet,  niin  pannaan  siittä  sa- 
Sosta  sitte  taas  2  papua  samalla  lailla 
kasvamaan.  Siittä  tulee  sitte  seinmo- 
sia  papuja,  että  kun  niitä  panee  suu- 
hunsa ja  puhaltaa  ihmisten  päälle  ja1 
sanoo: 

Tulkoon2  karmeita! 
taikka   mitä  vaan   tahtoo   tulemaan, 
niin  kyllä  tulee. 


m 


2052.  Tyrvää.   Rullaa  n.  158.  — 15/; 

02. 

Tapiola.   Eevastiina  Haavisto,  54  v. 

[Yert.  Hautausmaalla  ja  kirkossa- 
käynti]. 

Jos  tahtoo  ruveta  ennustamaan  tule- 
vaisia asioita,  tulee  mennä  jonakin 
pyhä-yönä  kirkkopihaan.  Sinne  men- 
nessään tulee  sanoa  verejälla: 


Kaikki  vanhurskaat  levätkää 
levossa,  vaan  jumalattomat  nous- 
kaat. 

Sitten  on  kierrettävä  kirkko  kol- 
meen kertaan  ja  joka  kerta  otettava 
multaa  kirkon  oven  edestä  ja  jos  joku 
tulee  ja  kysyy  jotakin,  ei  saa  vastata 
mitään. 

Näkymättömäksi  pääseminen. 

2053.  Virrat.    Siren  T,  n.  88*.  —04. 
Kurjenkylä.   Juho  Ruohonen,  40  v. 

Kuinka    ihminen    saa.    ittensä 
näkymättömäksi. 

Otetaan  poikabanan  ensimmäinen 
muna.  Katotaan  sellainen  paikka, 
jossa  ei  koskaan  ole  kukaan  käynyt 
jostakin  erakosta.  Tärkeemmin  joku 
vuoren  louhu.  Sillä  kanan  munalla 
piirretään  kolmeen  kertaan  vasta  päin 
rinki.  Sitte  pannaan  vasempaan  kai- 
naloon se  muna  ja  ollaan  siellä  nu- 
kin sisällä  yhdeksän  vuorokautta 
(»mitä  tarvitsee,  on  följyssä»).  Sitten 
avataan  se  muna  yhdeksän  vuorokau- 
den päästä,  niin  siellä  on  elävä  poi- 
kanen, kun  se  on  vasemmassa  kainalo- 
kuopassa hautunu.  Sitten  päästetään 
se  poika  meneen  ja  sanotaan: 

minun    pitää    olla    jokaiselle 


2051.     *  |niin  kyllä|  ja:  j. — 2  kk:ssa   pieni  alkukirjain. 


5  96 


Tietäjä. 


tahtojalle^?)  näkymätön  niinkuu 
sinä  olel    minulle. 

Sitten  kun  menee  ensi  kertaa  Herran 
ehtoollispöytään  niin  ei  saa  niillä 
öölettiä.  Salaa  sen  följyynsä.  Sila 
pitää  aina  säilyttää  muassaan,  kun 
haluaa  ettei  kukaan  hänt  ä  näe. 

2054.  Ähtäri  SS,  Mytol.sm. 

J.  Osk.  Savola. 

Näkymättömäksi  tuleminen1. 

Entisaikoihin  oli  suuria  »rosvoja»  eli 
varkaita.  Kuulin  kerrottavan  että  he 
voi  tekeytyä  näkymättömäksi  olijoiksi 
kuten  vain  halusivat  kuulin  sitten 
tarun,  että  mies  joka  halus  ruveta 
ammattilaiseksi  teki  seuraavan  ko- 
keen: Syksyllä  pimeenä  yönä  mentiin 
kirkkomaalle  Otettiin  ruumisarkku 
mies  laskettiin  siilien  ja  arkku  kaivel- 
tuun hautaan,  joku  joukosta  otti  sa- 
man lapion  jolla  pappi  ruumiin  päälle 
multaa  siunatessaan  heittää.  Samoin 
teki  mies.    Hän  sanoi: 

Maasta  olel  sinä  tullul 
ja  maaksi  pitää  sinun  jälleen  tule-, 

mau. 

Herramme*    Ristus2    Jessus8   on 
sinun  ennen  auringon  nousua  he- 
rättävä. 

Seuraavaksi  yöksi  piti  mennä  kirk- 
koon alttarille  seisomaan  sinne  tuli 
mies,  joka  sanoi:  Jeesuksen  muisto 
ihana,  sille  sai  antaa  kättä,  ja  tulla 
sen  mukana  pois  pimeestä  kirkosta. 
Mies  oli  varmasti  sellainen  että  voi 
lumota  näkymättömäksi  vaikka  päivä 
sydännä  kuinka  vain  itse  halusi  kun 
varkauksia   teki. 


Syyn  selville  saaminen. 

2055.  Satak.    Oukari  (Laiho)  n.  103. 

-89. 

Silmäin  kääntäjän  oppi. 
Haetaan  kirkkomaasta  ruumiin  pää- 
luu.   Pyydetään,  että  sitä  saa   pilaa 

:;.  6  eli  9  vuolta.  Sitte  pannaan  kylvö- 
aikana  pääluu  peltoon  ja  pannaan 
ohria  silmän  roijästä  kasvamaan.  Kun 
ohrat1  ovat  tulleet  jyvälle,  niin  otetaan 
ne  tarkasti  tallelle.  Kun  aiotaan  sil- 
miä kääntää,  niin  pannaan  niitä  jyviä 
suuhunsa  ja  katsotaan  kaikkien  läsnä 
olijain  päälle.    Silloin  sanotaan: 

Niinkuin2  sen  ihmisen  haamu 
on  salattu,  josta  oämäl  jyvä!  ovat 
minun  suuhuni  tulleet,  niin  olkoon 
minä  ja  minun  tekoni  Ben  kantta 
valatin,  josta  näinät  jyvät  otetut 
i  ovat. 

Pääluun  saa  viedä  lakaisin  niin  pian 
kuin  sopii .  mutta  ei  pidä  maksaa, 
ennenkuin  jyvät  loppuu.  Sitte  saa 
viedä  uhriksi'  lantin  samaan  paikkaan 
ja   sanoa: 

Tässä1  on  maksu  siitä,  jonka 
Otin   sinä  vinoina  ja  sinä  päivänä 

Paholaisen  lakin  saaminen. 

2056.  Kuru1.  Äijälä  II.  n.  137*.      95. 
Iso  Heikki,  yli  80  v.    Kuullut  Santa- 
lalla, joka  kuollut  n.  22  V.  sitte.    Muis- 
liinp.   Tyrväässa. 

» Perkeleeltä     saa  semmosen 

lakinkin  että  aulaa  järkee.  Kun  niinä 

menen  trahtooriin  kirkon  aikana  ja 
sanon: 


2053.  '   Voi  lukea  myös:    tahtajallr. 

2054.  l  Alkuper.  käsikirj.  ei  ollut  painatuksen  okana  käytetläi  issä,  joten  kor- 
rehtuuria  ei  ole  voitu  siihen  tarkistaa.  —  -  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2055.  '   ohjd|at:   ohrat. — s  kk:ssa    pieni    alkukirjain. — *  uh|d[ilcsi:  uhrikNJ. 

2056.  '  Mp:n  kertojien  luettelon  mukaan  •Saul ala  oli  mainio  noita  Ruovedellä.! 


Paholaisen  Uikin  saaminen.    2056 — 205lJ. 


597 


Antakaas  urulle  kortteli  viinaa 

ja  huudan  3  kertaa: 

tule   nyi    kumppanini    ryyppään 

viinaa, 

niin  sitte  se  tulee,  itte  perkele,  ja 
sitte  täytyy  siapata  sen  pääsä  lakki1 
ja  juasta  kolmen  oven  läpitte  ennen 
kun  se  saa  kii,  muuton  se  vääntää 
niskat  n  uriin.  Se  l.ikki  sitte  antaa 
järkee. 

2057.  Jalasjärvi.  Alanen  Viljo,  n.  96. 

Koskiini  kylä.    Kaappo  Kaisa,  64  v. 
»Friimurarivalai  -liitto     »Pelsepuu- 
pin» kanssa. 

Jos  tahtoi  tulla  oikein  rikkaaksi 
eikä  keinoista  välittänyt,  voi  siksi 
päästä  tekemällä  liiton  »Pelsepuupin» 
kanssa.  »Välikirja»  tehtiin  seuraavalla 
tavalla.  Piti  käydä  ripillä  kolme  ker- 
taa yhtenä  pyhänä  ja  ottaa  joka  kerta 
rippileipä  tallelle  nautittuaan  sen  kera 
ensin  viiniä.  Näihin  leipiin  piti  sitten 
kirjoittaa  nimensä  verellä,  joka  saatiin 
vasemman  käden  nimettömän»  sor- 
menpäähän ristiin  vedetystä  haavasta 
ja  sanoa: 

niinkuin  tämä'  veri  ei  ruumii- 
seen takaisin  tule.  ei  myöskään 
sieluni  pidä  tulla  taivaan  valta- 
kuntaan. 

Sitten  piti  ottaa  nämä  leivät  ja 
mennä  sellaiseen  hotelliin,  missä  kaikki 
pahuus  on  vallalla.  Täällä  sai  tavata 
»Pelsepuupin»,  jonka  tunsi  siitä,  että 
sillä  oli  punainen  lakki.  Mukaan  ote- 
tuilla leivillä  piti  vaihtaa  sitten  häneltä 
tuo  lakki.  Tällä  lakilla  oli  se  ominai- 
suus, että  se  teki  kantajansa  näky- 
mättömäksi.   Ei  tarvinnut  siis  muuta 


kuin  mennä  sellaiseen  paikkaan,  missä 
tiesi  rahaa  olevan  saatavissa  ja  ottaa 
sitä,  kun  kukaan  ei  voinut  nähdä  ha 
nen  tekoansa. 

2058.  Jalasjärvi.   Ainiini  Viljo,  n.  97 
Koskuen   kylä.     Kaappo  Räisä,  n. 

64    v. 

[Vrt.  Hautausmaalla  ja  kirkossa 
käynti.]  Viinasia  katsominen — syyn 
selville  saaminen. 

Kun  tahdottiin  päästä  selville,  mistä 
tauti  on  tarttunut,  kuka  sen  aiheut- 
tanut, kuka  varastanut,  tai  tehnyt 
muuta  vääryyttä  salaa,  ryhdyttiin 
seuraavaan  keinoon  syyn  tai  syyllisen 
selville  saamiseksi.  Mentiin  hautaus- 
maalle ja  »ostettiin»1  sieltä  pääkallo- 
luu  ja  ruumiin  multaa  s.  o.  sitä  mul- 
taa, jota  pappi  oli  heittänyt  arkun 
kannelle  siunatessaan  ruumista  ja 
sanottiin: 

tämä  ei  pidä  takaisin  tuleman 
ennemmin  kuin  Jeesuksen  Kris- 
tuksen ruumis  taivahasta. 

Sitten  piti  haudata  tuon  luun  maa- 
han, asettaa  kolme  ohrajyvää  kasva- 
maan kummastakin  silmänreijästä. 
Kun  korret  tulivat  jyvälle  otettiin  tä- 
llistä viisi  jyvää  ja  asetettiin  ne  multa- 
hiukkasten2  kera  viinakuppiin  ja  sitten 
katsottiin.  Tällöin  nähtiin  salatut 
asiat,  syyt  ja  syylliset. 

Tietäjän  lentämiskeino. 

2059.  Eura.    Porin  tyttölys.  Tähtinen 
Irja,  n.  11 -',7.     -26. 

Eeva  Tähtinen. 

Laskiaisyönä  meni  eräs  eukko  myl- 
lyyn, ja  luki  loitsun: 


2056.     »  |t|akki  :  fakki. 

2058.  '  Ostaminen  tapahtui  siten,  että  pistettiin  raha  arkun  kannen  raosta 
sisään  ja  sanottiin:  »minä  ostan  tämän  luun  sinulta».  Mp.  huom.  — 2  Kysymyksessä 
nähtävästi  se  multa,  mitä  oli  arkun  kannelta  otettu.  (Tiedot  Kaappo  Raisan  muistiin- 
panoista.   Mp.   huom.) 


598 


Tietäjä. 


Nurkkaan  ja  pieliin, 

erehdyksessä  hän  jätti  pois. 

unitta  ei  mihinkään  kiinni. 

Myllyssä  häntä  sitten  heiteltiin 
nurkkiin  ja  pieliin. 

2060.  Kiukainen.      Porin    tyttölys. 

Simula  Hanna,  n.  1094.      26. 

Amanda   Thunström. 

Männynoksä,  joka  oli  ollut  lammas 
ten  ruokana,  vietiin  kolmen  tien  ns 
teykseen  jä  istuttiin  sen  päällä.  Ei 
muuta  tarvinnut  kuin  huutaa: 

Huis  liais  ilmaan, 
ei  kiviin  eikä  kantoihin! 

Niin1  sitten  lähti  lentämään  ilmaan 
noidan  kanssa  tekemään  muille  ihmi- 
sille pahaa. 


2061.  Pori. 

—87. 


Mikkola    J.  •/.    n.    60. 


Emäntä  otti  sitä  [voidetta]  pulloon 
ja  pani  plakkariinsa  ja  sitte  vyöhönsä 
tuikkas  tikulla  ja  sano: 

Tästä1  ilmaan,  ei  ylös  eikä  ales, 
eikä  minnekkään  kiinni  sinnen, 
minun2  eileset3  villani  jäi. 

Suutari  känssä  tuikkas  vyhöönsä 
eikkä  ottanut  sitä  sitte  mukaansa  sitä 

voiletta  san itä   tasia  ilmaan  ei 

ylös  eikä  äläs.  eikä  minnekkään  kiinni 
sinnen  tämän  talon  emäntäkin.  Sitte 
joutu  yhteen  myllyyn,  jossa  oli  sen 
talonemäntä.  Emäntä  sano  että  millä 
sinä  tänne  pääsit.  Suutari  sano.  sillä 
kuin  sinäkin.  Emäntä  sitte  lähti  siitä 
pois  jä  äiilcii  suutarillekin  voiletta, 
että  suutarikin  pääsi  kotio.  .Ia  suutari 
neuvo  kotona  trendille  ja  antoi  sitä  voi- 


letta.  Trenki  kanssa  taas  tuikkas  vyö- 

höönsa  jä   sano: 

Tästä1  ilmaan,  ylös  ja  ales 
ja  joka   paikkaan  kiinni. 

ja  sitte  sen  löi  joka  paikkani  kiinni, 
ja  sitte  se  kuoli. 

2062.  Pon.     Porin   tyttölys.     Astala 
Kerttu,    n.  760.     -26. 

Tekla    Halminen, 

Männynoksä,  jok.i  oli  ollut  lammas- 
ten ruokana,  vietiin  kolmen  tien  haa 
raan.    sitten  istuttiin  sen   päälle  ja 

huudettiin: 

lltiis',  hais'   ilmaan 

ei  kiviin  eikä  kantoihin! 

Silloin  lähti  oksa  lentämään,  ja  ihmi- 
nen, joka  sillä  istui,  pääsi  noidan 
kanssa  tekemään  pahaa  vihamieliil- 
leen. 

2063.  Noormarkku.    Österlund  n.   19. 
-20. 

Sofia  Koskinen,  66  v 


joi. o       '    kkss.i  pieni  alkukirjain. 
2061.      '    kk:ssä   pieni  alkukirjain. 


lian  alkoi  seurata  emäntää  ja  näki 
lainan  .T.iässa  yksinäisessä  huoneessa 
riisuutuvan  ja  voitelevan  ruumiinsa 
eräällä  rasvalla,  jota  Otti  pytystä  jä 
voiiiellessaan  emäntä  sanoi: 

Yli  yhreksä  kirko, 
vls  ja  als,  eikä  minkää  kii  otta- 
maa. 

.la  äkkiä  emäntä  muuksi  muuttu- 
neena lähti  lentämään  »yli  yhrekss' 
kirkon.,     eikä     »mihinkään    ottanut 

kiinni.'' 

Henki  teki  nyt  samaisen  tempun  kun 
emullakin,  mutta  lausui  voidelles- 
s.iäii: 


•  miilulta  :  mlulta   :  minun.    -"Ikuinleile 


-•■\      B. 


Tietäjän  lentamiskeino.   2063 — 2068. 


599 


Yli   yhreksä    kirko   yls  ja  als, 

joka  paikkaa  kii  ottamaa 

\'yt  mi. 's  oli  aivan  kuolla,  kun  otti 
joka  paikkaan  kiinni  ja  varsinkin  kir- 
koissa   heittelehti     nurkasta    toiseen. 


2064.  Merikarvia.     Nordlund   n.   3. 
—90. 

V.  Nordlund,  54  v. 

Ylös  ja  alas. 

Yksi  noita  neuvo  poikaansa  ilmassa 
matkustaan  seuraavalla  tavalla:  »Mene 
korsteinin  päähän  viili  ii  seisoon  ja  sano 

ylös  ja  kauvas». 

Poika  teki  työtä  käskettyä  ja  meni, 
mutta  ei  muistanukkaan  oikeen.  vaan 
sano:  ylös  ja  alas.  ylös  ja  alas.  Kohta 
poika  meni  alas  kursteinia  ja  taas  ylös 
ja  teki  sitä  koko  yön. 

2065.  s, il, iniiiii.     Helomaa   Kyllikki, 

n.  67.  —30. 

Viinamäen  isäntä  n.  50. 

Trulli:  Irullittaa. 
Ottaa  lammasonnea.    Kerittiin  lam- 
paista villa  jostakin  paikasta. 

Menemää  ja  mahtumaa, 
eikä   minkää   paikkaa  sattumaa, 

sanottiin  ja  mentiin  korsteenista  ulos 
lampaita  kerittemään.  Tuulimyllyyn 
mentiin    sitten    punnitsemaan  villoja. 


Ylös,  ;il;is  ja  ympäri  inailniaa1 
eikä  mihinkään  nurkkaan  eikä 
pieleen  kiinni  ota, 

ja  lentänyt  luudalla  savutorvesta  ulos. 
Renki  oli  nähnyt  emännän  hommat 
ja  voidellut  hänkin  emännän  lähdet- 
tyä samasta  pullosia  itseään.    Mutta 

sanat    lian    oli   lausunut: 

Ylös.  alas  eikä  mihinkään, 

eikä  niin  ollen  päässyt  mihinkään. 


2067.  Ori/pää.     Vihervaara   n.    2932 
11. 
Makkarkoski.    Juha  Tuominen. 


Sitt  kon  emäntä  oli  lähteny.  trenki 
otti  sen  pullon  ja  rupes  kans  voitele- 
maan itteääs.  Ja  kun  hän  oli  kuullel- 
lut, mii]  lailla  emäntä  sano.1    Emäntä 

oli  sanonut: 

Menemään2  ja  mahtumaan  ja 
eikä  yhteenkä  piäleen  sattumaan. 

Tunki  sano  huamaamata  väärin 
päin  ne  sanat.    Trenki  sano: 

Menemään2  ja  mahtumaan  ja 
joka  piäleen  sattumaan. 

Mitäs  sitt,  kon  trenki  oli  voirellut,  niin 
hän  satutti  ittees  joka  piäleen  ja  oli 
aivan  hukasa  kun  meni  tavattomasti 
ja  mätki  (itseänsä).  Sitt  hän  siunas 
ittees,  mutt  oli  jo  kolmannes  pitäjäs. 
kun  alas   putos. 


2066.  Siikainen.    Kaekallio    Vuokko.  2068.  Alastaro.    Vihervaara  n.  3140. 


n.    26.  —27. 

Trulleista. 
Eräs  emäntä  oli  lähtenyt  laskiaisena 
trulliksi.    Hän  oli  sivellyt  jostain  pul- 
losta salaa   takaruumiisa   ja   sanonut 
sitten: 


11. 

Vihainen.     Hilma   Ala-Pouta,  32  v. 

Yks  emäntä  ja  tytär  olivat  kahta 
reisin  uuninluudan  seljäsä  ja  sanoivat: 

ylös  ja  alas.  ei  nurkkiin  eikä 
piäliin. 


2066.  *  ma|a|ilmaa  :  m. 

2067.  '    oli   sanonut  |  :  sano. 


■2kk:ssa   pieni    alkukirjain. 


600 


Tietäjä 


Olivat  sillä  lailla  elukan  onnea  otta- 
masa  toisien  piahtoisa 

2069.  Harjavalta    Ruusunen   d.  332. 
-03. 
Näyhälä.    \  äinö  Vastamäki. 

Noitain  ilmassakulvot. 

Siilon  ko  on  paaston  aika  ni  tullee 
noitain  men  pirun  tyä  kontrahtii 
uuristammaan  ja  ne  lentää  sin  uunil- 
luuran  sellääs  ko  ensin  voitelee  ittees 
pirult  saarul  voiteel  ja  stää  voiret  ne 
pittää  saunankiukkaan  lakan  suures 
pässisarves  ja  m1  voitein-  sit  ittes  ni  sit 
mennee  uuniluuran  selkään  ja  sannoo: 

Ei   nurkkiin   <-ika  piäliin,   mut 
k>>  -iuk  ko  oinionkin. 
vi. t  sin  ko  piru  on. 


2070.  Harjtiraliu.    Iluusuncn   n.  333. 
-03. 
Merstola.     Kustaa   kiunismäki. 

Noidan  matka. 
Yks  noitäemäntä  kävi  ain  paaston- 
.iikan  saunasa  ja  ei  piika  nähny  hänen 

tulevan  ulos  ^ialt.  ni  piika  meni  sit 
uls  ko  emäntäkin  lähti  ja  meni  emän- 
nän peräs  saunanporstooseen  ja  sit 
katteli  oven  ravost  ko  emäntä  otti 
uunintakkkaa  sarven  ui  sil  sit  voiteli 
ittees  ja  istui  sit  tuuran  selkään  ja 
Oi     et: 

VI-  ja  uls,  ei  nurkkiin  >>ika  piä- 
liin, 

ja  sit  se  lensi  akkunasi  uls.  mut  piika 
meinas  et  i-iks  lian  mahra  pääsi  sil  sink 
ko  emäntäkin  ja  voiteli  ittes  samallai] 
j.i  sit  lensi  luur.ui  p.i.il  helvettiin  kans. 


2071.  Kokemäki.   Kankaanpään  kan- 
sanopisto n.   374.        16 
Laskiaisena  ajna  käytin  kylpemäsä, 

niin  ei  emäntä  tul[l]ut  koskan  saunan. 
Siten'  sano  denki[!  |:  Vyten1  minäpirän 
vahtia  emänästä,  ja  hän  näki  kojo 
emäntä  täläsi  uru1niJ  Intän  jalkain  vä- 
lin ja  sanoi: 

Ylös1  ja  ulos  eikä  nurkin  oikä 

pielin! 

Niin1  hän  meni  nieli  yksi  kohausoli; 
denkj  myös  tahto  menä,  hän  täläsi 
lutan  jalkainsa  valin  ja  sanoi: 

YlÖS1  ja  alas.  nurkin  ja  pielin! 

Niin1  hau  meni  ylös,  alas,  nurkin  ja 
pielin.  Siten1  hän  päsi  ison  tamanfj] 
seikan.  Siten1  kuin  he  tuli  kotia,  olj 
hän  emänän  seläsä.  Siten  emäntä  antoi 
lafhjjro^a  kaiken  möisi,  etei  van  denki 
olitts">i[l]  mitan  puhunu. 

2072.  Kauvatsa.    Massa  n.  17.      92. 
Vilhelm  liassa    50  v. 

\  tila   ja    rrnki. 

Vähän  aijaam  päästi  tuli  muari 
pirttiin,  eikä  luullus  siälä  olevan  kenen - 
kun.  Hau  otti  sängym  päänalusen 
alta  piänen  potuj  ja  ryyppäs  siitt,,  j.i 
sano: 

Ylös1  ja  ulos,  muttei  nurkkiin 

eikä  pieliij. 

Ja1  kohta  lensi  muari  pitkin  korsi. i- 
nia  pihalle.  Nym  meni  tr.-nki  kans  ja 
otti  samasta  potusta  ryyppyj  ja  oli 
määrä  sani b  samallailla  ko  muari- 

kim.  mutta  sanokin  hilamaa  mäti: 

Ylös1  ja  alas,  nurkkiij  .ja  piäliij 

Ja1    kohta    rupes    t renkiä    hakkaa- 

m. i. m  katosta  laattiaan,  toisesta  nur- 


2071.  '   kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  :  |lu|  uruini  :  u..  korjaus  epäselvä. 

2072.  '  kk  ss.i   pieni  alkukirjain. — * toisee|n| :  toisee/'. — *  piälii|n| :  piälii/. 


Tietäjän  lentämiskeino.   2072—2075. 


601 


kasta  toiseej-,  ja  vasta  trykin  aijaam 
päästä  sai  hän  oltua  alallansa.  Hän 
otti  toisen  kerrar  ryypyn  siiltä  potusta 
ja  sano  nyv  vasta: 

Ylös1  ja  ulos,  lnuttVi  nurkkiin 
eikii  jiialiij.3 


2072«.  Kauvatsa.  Mikolan.  21.— 93. 
Valvatunmaa.      Kustaa    Perämaa, 
73  v. 

Joilla  voi  estää  toisen  menestyksen, 

ja  hyödyttää  itseänsä. 
Kun   laskijaisyönä  rasvaa  uuniluu- 
dan  ja  istuu  sen  päälle  sanoen: 

Hei1,  ylös  ja  alas, 
i>i  nurkkiin  oikä  pieliin. 

Niin'  silloin  menee  ulos  korsteenista 
ja  käy  joka  onnellisen  ihmisen  luona 
ja  saa  ne  kaikki  onnet  itsellensä. 

2073.  Suodenniemi.     Porin    tyttölys. 

Latva  Kerttu,  n.  958.  — 26. 

Amanda  Tobiasson. 

Seuraavaa  taikajuttua  kerrotaan: 
Illalla  kun  jo  oli  pantu  nukkumaan  ja 
renki  nukkui  pakarissa,  tuli  emäntä 
lehtikerpo  kainalossa,  semmoinen, 
josta  lampaat  jo  olivat  lehdet  syöneet, 
pisti  kervon  uuniin  ja  pani  sen  pala- 
maan, otti  kaapista  rasvapöntön  ja 
voiteli  itsensä  ja  sitten  uuniluudan 
sillä  ja  istui  uuniluudan  päälle  ja  sanoi: 

Huis  hepo,  ylös  ja  alas, 
ei  mihinkään  nurkkaan  eikä  pie- 
leen, 
vaan  sinne   missä  kaikki   noidat 
koossa  ovat. 


Ja  sitten  lensi  emäntä  ulos  ovesta. 
Renki  nousi  ylös  ja  teki  samallalailla 

kuin  einänlakin.  teki  uuniluudan  itsel- 
leen, voiteli  sen  ja  itsensä  sekä  istui 
sen  päälle  ja  sanoi: 

Huis  hepo,  ylös  ja  alas. 
joka  nurkkaan  ja  pieleen, 
sinne  missä  kaikki  noidat  kuulla 

oval . 

2074.  Hämeenkyrö.        Ku  uinun/pään 
kansanopisto  n.  200.    -16. 
Temppujen  tekoon  kuljettiin  hyvin 

mutkasia  teitä,  tavallisesti  korsteinin 

kautta.  Niinpä  erään  talon  emäntä 
meni  paran1,  elikkä  noidan  puheille, 
niin  otti  pakarin  nurkasta  uuni  luudan 
ja  istui  kahden  reisin  sen  päälle  ja 
sano: 
Ylös2   aalasf!],  eikä  mihinkää 

kiinni! 
Ja  renki  oli  tällännyt   itsensä   nurk- 
kaan piiloon   j;i  koitti  samaa  temppua 
sanoen: 

Ylös2    alas    ja    jokapaikkaan 

kiini! 
Mutta2  kyllä  olikin  kolkuttanut  ren- 
kin  päätä  joka  paikkaan  kiini,  ja  renki 
tuli  takasin  ja  sanoi,  niinkun  emäntä- 
kin, ja  pääsi  samaan  paikkaan,  missä 
emäntä    oli    salaisuuksia     tutkimassa. 

2075.  Kankaanpää.     Porin     tyttölys. 
Vuori  Bertta,  n.  1231. 

Maria   Helin. 

»Trullien»  huutona   laskiaisena   oli: 

Ylös  ja  alas.  muttei  millinkään 
nurkkiin,  eikä  pieliin! 


JiiT^a.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2074.     1  Sana  kk:ssa  alleviivattu.  — 2  kfcssa  pieni  alkukirjain. 


602 


Tietäjä. 


2076.  Ikaalinen.     Laurila    V,   n.   9. 

a. 

\  ähäröyhiö. 

Erään  talon  renki  näki  yhtenä  yönä, 
kun  emäntä  hiipi  uuniin,  voiteli  itseään 
taikavoiteilla  ja  s. moi: 

Ylös1  ja  alas,  mutta  ei  mihin- 
kään  kiinni! 

Heti  kohosi  emäntä  savupiipusta 
ylös.  Henki  päätti  koettaa,  vaikut- 
taako taikavoiteet  häneen  ja  voiteli 
itseään  niillä.  Mutta  hän  oli  kuullut 
väärin  emännän  sanan  ja  sanoi: 

VI' »s1  ja  alas.  unitta  jokapaik- 
kaan    kiinni! 

Hän  kohosi  savupiippuun  ja  kolhi 
itseään  siellä,  kunnes  viimein  pääsi 
alas.  Hän  arvasi  kuulleensa  väärin 
emännän  sanat  ja  päätti  toisena  yönä 
olla  tarkempi. 

Toisena  yönä,  heti  emännän  mentyä. 
voiteli  renki  itseään  taikavoiteilla  ja 
-.moi: 

Ylös1  ja  alas.  ninita  ci  mihin- 
kään kiinni! 

Nyt  vaikutti  taikavoima  hänellekin. 
Hirn2  kohosi  savupiipusta  ja  lensi 
ilmassa  emännän  perässä.  Aamulla 
tuli  hän  jälleen  alas  samaa  tietä. 

2077.  Ikaalinen.     Alanen    Viljo.    n. 

205.  —31. 

Luhalahti.  Aleksander  Siren,  n.  45  v 

Trulli. 

Trulli  pani  vihdan  seipään  päähän  ja 
lenti  sen  nojalla  sanoen: 

ylös  ja  alas  eikä  inilikää  kiinni 
Eräs  renki  muutti  sanat : 


ylös  ja  alas  ja  jokapaikkaan 
kiinni. 

Tällöin  renki  sai  kolahutella  itseään 
kaikkeen. 

2078.  Hongonjoki.    Mikkola  •/.  -/.  /<. 

73.      87. 

Emäntä  ja  isäntä  meni  maata, 
emäntä  lähti  isännän  vierestä  pois  ja 
pani  uunin  luulan  isännän  viereen. 
No  emäntä  voiteli  ittensä  yheksästä 
potista  ja  meni  toornista  ulos,  ja  trenki 
oli  sitte  sängyssä  ja  emäntä  luuli  että 
sr  nukkuu,  ja  trenki  näki  kaikki  ne 
voite  potut  ja  mihinkä  emäntä  ne  pani. 
.la  trenki  meni  ja  voiteli  samoista1 
potuista  ja  vyötti  amuieu  vyöllensä2 
kuin  emäntä  pani  kiulun  .la  emäntä 
sano: 

Yheksän8  kitkun  sivutte  ja  ci 

saa  ottaa  pnnn  laivaan1, 
multa  kaski  ottaa  kaikkiin  kuin  ei  tie- 
tänyt  sanoo  ja  sautto  '■männän. 


2079.  Karrin.    Kaukomaa  L.  n.  665. 

-»1,30. 

Ämmälänkylä.  Joosefiina  Jokinen, 
80  v. 

Trullit. 

Eräs  emäntä  oli  pannut  pölkyn  tilal- 
leen vuoteeseen  ja  käskenyt  isännän 
halata  sitä.  Itse  hau  riisuutui,  voiteli 
ruumiinsa,  puki  taas  päälleen,  veli 
uuniluuran  puohonsa  ja  nousi  toor- 
nin1  läpi,  et  li»  humahti  sanoen: 

Lennä,  lennä  yhdeksän 
entä  kiikun  ylitte 
ennen  auringon  nousua! 


2076.  '  kkssa  pieni  alkukirjain.  —  *  Hän  »kohosi  savupiipusta  ja*  lensi :  H. 

k   s.  j.l. 

2078.  '  s  enn|oista  :  samoista.  — «  vyölle|e|nsä  :  v.  — 3  kkssa  pieni  alkukirjain. 

ju7'.t.  '  toorni  =  savutorvi.    Mp.  huom. 


Tietäjän  lentämiskeino.   2080—208:). 


6n:; 


2080.  Ylöjärvi.     Mattila    M.    E,   n. 

o)  20.      31. 

Viljakkalan  kylä.  Kalle  Koskinen, 
70  v.    Mp.  Viljakkalassa. 

Erään  talon  emäntä  oli  trulli.  Ker- 
ran hän  lähti  taas  ja  meni  takkamuu- 
rin  eteen  ja  hoki: 

Ylös  ja  ulos1  eikä  mihinkään 
kiinni! 
Ylösja  ulos2  eikä  mihinkään  kiinni! 

Sitten  vaan  kuvasti  kohahti  ja 
••mäntä  lensi  savitorvesta   ulos. 

Talnn  renkin  uli  kuitenkin  salaa 
katsellut  ja  hänkin  nyt  meni  takan 
eteen  ja  erehdyksessä  hoki: 

Ylös  ja  alas2  ja  joka  paikkaan 

kiinni! 
Ylös    ja     alas2    ja    jnkapaikkaan 

kiinni! 
Sitten  renki  alkoi  kulkea  kovalla  vauh- 
dilla lattiasta  kattoon  ja  katosta  lat- 
tiaan. Renki  korjasi  sanansa  ja  ryöp- 
sähti hänkin  ulos  savutorvesta  ja  jou- 
tui samaan  navettaan  kuin  emäntäkin. 

2081.  Virrat.  SS.   Mytol.  san.  n.  377. 
Frans  Viitanen. 


Pääsiäis-aattona  kätkeytyi  talon 
renki  siihen  vanhaan  tupaan,  nähdäk- 
seen miten  emäntä  teki  temppujaan. 
Emäntä  saapuikin  myöhemmällä  tu- 
paan, kädessä  suuri  härjänsarvi.  Sar- 
vessa oli  rasvansekaista  voidetta. 
Emäntä  riisuutui  ja  voiteli  itsensä  sar- 
vessa olevalla  voiteella,  meni  sitten 
tulisijaan,  takkaan,  seisomaan  ja  sanoi: 

Tästä    ylös,    auringonnousuun 

asti,  ja  tästä  alas. 

Sitten  emäntä  meni  ylös  savupii- 
pusta, että  tuhka  tuoksahti.   »Minäkin 


yritän  luota  temppua»,  ajatteli  renki. 
vini  i  samasta  sarvesta.  Meni 

sitten     takkaan    seisomaan    ja    sanoi: 

Tästä  ylös  .ja  alas  auringonnou- 

suun  asu. 

Silmänräpäyksessä  hän  nousi  savu- 
piipun   päähän,    mutta    siitä    putosi 

takaisin   ja    taas   ylös. 

2082.  Virrat.  88.  Mytol.  san  n.  377. 
«  12  28. 

Frans  Viitanen. 

Erään  talon  noitaemäntä  oli  hyvissä 
väleissä  rengin  kanssa  niin,  että  otti 
rengin  mukaansa  noituusretkelle.  Il<- 
voitelivat  itsensä  jollakin  rasvalla, 
sitten  emäntä  varoitti,  ettei  nyi  saa 
puhua  mitään  kun  lähdetään.  Sitlm 
emäntä    sanoi: 

Nyt  ylös  me  melemmat[!]  aurin- 
gon nousuun  asti. 

He  menivät  savupiipusta  ylös  ja 
lähtivät  kiitämään  ilmassa  hirmuista 
vauhtia  kierien  ympäri  kuin  vyhdinpuu. 


2083.  Ijittsi-Siiiitiii.     Niemi    A.     II. 

n.    7.  —90. 

Laskiais-ehtona  kun  emäntä  jäi 
sisälle  toisten  saunaan  mennes,  jäi 
trenki  muurin  taa  piiloon  että  näkis 
mitä  emäntä  teki.  Emäntä  voiteli 
yhden  haon  ja  ittes  ja  sano: 

Sinne  ja  sinne  ei  nurkkiin  eikä 
piäliin  eikä  tiän  viäriin 

ja   läksi    ulos 

Kon  emäntä  oli  menny  teki  trenki 
-nilalla     tavalla,      mutta     sano    vaan: 

Sinne  ja  sinne,  nurkkiin  ja 
piäliin  ja  tiän  \  i.iriin. 

Hänt   kolhitti  tiäl  aika   lavalla. 


2080.     '   ulos  *eikä  mihinkään  kiinni*.  —  -  alas  *ja  jokapaikkaan  kiinni*. 


6n4 


Tietäjä. 


Noitien  uhri. 

2084.  Tyrvää.     Kalajaranta    (Palm- 
gren) n.  218.    -™!704. 
Herman    Alanen,    60    v.      Kuullut 
eräältä  tyrvääläiseltä  noidalta. 

Ne  karvat,  kun  noidat  paaston- 
aikana  kokooval  ihmisten  elukoista, 
tarvitsee  polttaa  pitkäperjantaits 
vasten  yöllä  jossakin  myllyssä,  johon 
kaikkien  paikkakunnan  noitajen[l]  tar- 
vitsee1 kokontua  hyvitysuhdia  perke- 
leelle tekemään.  Kaikkikkienf!]  noita- 
jen   pilaa  yhdestä  suusta   huutaa: 

Pa2    sainista,    kulta     perkele! 
Tämän  jälkeen  sytytetään   karvat 

palamaan. 

Hautausmaalla  ja  kirkossa 
käynti. 

[Ks.  loitsuja  Eri  tiloissa:  Hautausmaan 
ja  kirkon  ohi  kulkiessa.) 

2084  o.  Satak.Oukari(Laiho)n.l01. 

-89. 

Lulun  avaaminen. 
Tee   ruumiin    sääriluusta    avaimen- 
muotoinen  esine.     Rupea  sillä  avaa- 
maan  lukkoa.     Avatessa   sano    nain: 

Litkut1  lujal  auvetkoot, 
raudal  kovat  rauetkoot 
ja   valukoot  vahvat  salvat, 
niinkuin  valui   helvetin  portissa, 
5  josta  Jeesus  sisälle  meni. 
Käsillä1  tehdyt  teljot 
vallattomiksi  vaipukoot, 
niinkuin    v.i.nt i.it |!|  Vapahtajan3 

haudalla. 


Puut1  lahot  lautaiset, 
io  ruosteen  syömät  rautaiset 
mullan  varaksi  muuttukoot 

ja   puulta   valta  puuttukoon, 
että   minä  sisälle  kävisin, 
aina  pimeyden  avulla 
io  vallan  tuimana  tunkisin. 

2085.  Noormarkku.    OUinen  n.  507b. 

—89. 

Juho  Fabian  Palonen,  39  v. 

Kun  uuden  vuoden  yönä  panee  he- 
vosen suitset  päähänsä  ja  kulkee 
kolme  kertaa  vastapäivää  kirkon  ym- 
päri ja  potkasee  joka  kerralla  kirkon 
ovea   ja   samalla 

huutaa  sen  nimeä,  joka  ensim- 
mäisenä «m  haudattu  gen  kirkon 

juureen, 
niin  kolmannella  kertaa  tulee  se  avaa- 
maan kirkon  oven  ja  silloin  tarvitsee 

ottaa  suitset  päästänsä  ja  katsella  läpi 
kuolainten,  niin  näkee  sen  henkilön 
i lie  voi  puhua  asiansa  ja  jolta  saa 
tietää  mitä  vaan  tahtoo.  Takaisin 
tullessa  ei  saa  katsoa  taaksensa,  silla 
silloin   väännetään   niskat   nurin. 

2086.  Noormarkku.    Lindgren    n.   35 

—36.—ujn92- 

[Hautausmaalla  käyntiä  ja  pirun 
karkoittamista.] 

Totta  olette  kuulleet,  kuin  Koiviston 
ai  lasta  vaatteet  varrastettiHni1,  kuinka 
»noita  neitti»  Koiviston  isännän  k 
tuli  hautaus  maallani-  Ensin2  mentiin 
Rumarkkuun,  vaan  kuin  siellä  oli  pieni 
lapsi,  ensin  haudattu,  meni  matka 
tyhjin  syssyyn3.1.  mutta  sitten  he  ajoi- 


2084.     •  tavitsee  :  tarvitsee. — •  kk:ssa    pieni    alkukirjain 
2084  a.     ■  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2086.     "  Sana  kk:ssa  alleviivattu   —  2  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — 3  tyhjin  «sys- 
syyn* mutta    i   s.  m. 


Hautausmaalla  ja  kirkossa  käynti.    2086—  2088 


605 


vai  Noormarkkuun,  jossa  »noita  neittii 
harakkana  I>'Iim  hautaus  maan  aidalle, 
ja  kuolleita  tuli  sadoin  ja  tuhansin, 
ja  kuin  sitten  ajoiv.it  kotia  kohden, 
seurasi  kuolleista  noi  3004  heitä  »Kirk- 
kokallion2  ahteelta»,  toiset  päätönnä, 
toiset  pään  kanssa,  toisia  istu  kranan 
sankan  päällä,  toisia  aisain  päällä,  ja 
noin  sata  istui  pitkin  hevoisen  selkaa. 
joista  ei  Koiviston-  Juhankustaa  mui- 
ta tuntenut,  ko  Siipakan  Kössi  vai- 
naan ja  Elijaksen  tröökynän.  Vasta 
Kirkkokalliou2  ahteli  a  palasi  kalman 
kartanon  perhe  pois  ja  tulivat  kukin 
k"t  lansa. 

Muistan  viellä,  kuinka  meidän  pas- 
toorikin  pirun  kansa  taisteli,  joka  oli 
erä[ä]n  miehen  sisällä,  jota  jo  yhdeksän 
pappia  oli  koettanut  ajaa  pois,  vaan 
turhaan,  ei  piru  lähtenytkään,  vaan 
tuli  kovempaan  kiukkuun.  Niin  tuo- 
liin pirulta  riivattu  pastoori  vainaja 
.1.  F.  Johansonnin  luokse,  joka  jo  en- 
nen oli  perkeleitä  ajanut  ulos,  ja  nyt  al- 
koi piru  miestä revellä1,  pisti  kaulan  pit- 
käksi ja  rupesi  pap[p]ia  haukkumaa.' 
Mitä  sinä  musta  Jussi  musta1  tahdot, 
vielläkös  muista[t]  kuinkas  koulupoi- 
kana ollessansa  varastiit  oppikirjan  >2 
■Sen  olen  katunut  ja  anteeksi  saanut», 
vastasi  pappi.  »Vielläkös  muistat, 
kuinka  ylioppilaana  ollessas  teit  kau- 
hian  synnin  ja  kortteerinsa1  palvelus- 
tytön kanssa  teit  huorin,  muistakkos?» 
'Muistan  kyllä,  sen  olen  haikialla  mie- 
lellä katunut  ja  anteeksi  saanut,  mitä 
sinun  siiheen  tulee,  kyllä  sinun  nyt 
täytyy  jättää  tämä  ihminen  rauhaan!» 
sanoi  pappi,  avasi  ikkunan  ja  sanoi: 

Meidän  Herran  Jesuksen  Kris- 

Kxistuksen  nimessä 

.ja5  hänen   palvelijanansa'  sanon 

minä  sinulle: 


mene  pois,  sinä  saastainen  henki, 
ja  anna  Pyhän  henken  siaa  saada! 

Silloin1  repeli  piru  ihmistä  kovin  ja 
läksi  ulos  suudella  huudolla  ja  kiukulla 
Niin2  niin! 

2087.  Alastaro.    Vihervaara   n    3119. 
—11. 

Sikila.    Hamberg,  60  v. 

Kun  menee  yöllä  9  kertaa  tamman 
ränget  kaulassa  ympäri  kirkon  vas- 
taanpäivään  ja  lukee  isämeidän  niin 
harvaan,  että  viimeisellä  kerralla 
sanoo    oven    kohdalla 

aamen, 

niin  aukenee  kirkon  ovi  ja  pääsee 
kirkkoon.  Siellä  saa  tietää  kaikki 
asiat,  mitä  kysyy. 


2088.  lltttihiif.ii.      Kotiseutu    s.    70. 
—29. 

Kun  hän  tuli  kirkon  kellarin  luo,  otti 
Pitkä  Piena  häntä  kädestä  kiinni  ja 
sanoi: 

Tässä   sinun   täytyy  mädäntyä 

niinkuin  minäkin. 

ellet  <aa  minulle  anteeksi  antoa 

imilta    kolmelta   neidolta, 

jotka  tuolla  alttarilla  veisaavat: 

Palvelustyttö  katsoi  alituille  ja 
näki  siellä  Pitkän  Pienan  kolme  mor- 
sianta veisaamassa.  Tyttö  pyysi  nei- 
doilta anteeksi,  mutta  he  vastasivat 
kieltävästi.  Toisenkin  kerran  hau 
pyysi,  inulla  neidot  eivät  nytkään 
antanee!  anteeksi.  Silloin  hän  sanoi: 
Jollette  minun  ja  Pitkän  Pienan  täh- 
den anna  anteeksi,  niin  antakaa  Her- 
ramme Jeesuksen   Kristuksen  tähden. 


*  kk:ssa  300  sattaa.  —  5  ja  *hänen*  palvelijanansa  :  j.  h.  p.  ■ 
Telijanansa. 


• 8  palvelijana  :  pai- 


606 


Tietäjä!  suhteessa  toisiinsa. 


Silloin  morsiamet  antoivatkin  an- 
teeksi, minkä  jälkeen  katosivat,  ja 
Pitkä   Piena    meni  itse  haillaan. 


2089.  Lavia,  Laine  M.  n.  21.   -a/995. 
Maria    Nfirkkola,    71    v.     Kuullut 

»Vanlialta  \  änkiltä»  Riikosista. 


Taina  noita  vei  lumen  kanssansa 
yöllä  kirkkoon.  Kirkkoon  pääshat 
he  siten,  että  noita  kolmasti  löi  nyr- 
killään oven  päälle  aina  sanoen: 

Mikkeli  avaa  ovi!1 

(kirkon  nimeksi  vihitessä  oli  annettu 
Mikkeli).  Silloin  ovet  aukeni,  että 
helisi  vaan.  Kirkon  »kontrilla*  tuli 
heitä  vastaan  mies,  jonka  suusta  kävi 
semmoinen  tuli.  »kun  pärekerpo  olis 
palanu». 


2089  «.  Kankaanpää.    Kankaanpään 
kansanopisto   n.   ■'!'.'!).       10. 
\  oidat. 


Noin  50  vuolta  sitlen  kuollut  suntio 
Main  Österlund  oli  kertonut,  että  lian 
nuoruudessaan  kerran  meni  Valleruu- 
sille  takuumieheksi,  kun  se  meni  kir[k]- 


koon  tietoja  keräämään.  Oli  pimeä 
syys  yö,  kirkon  ovi  aukeni  heti,  kun 
V.  puhalsi  avaimenreikään.  V.  meni 
sitten  sisään,  multa  hänen  oli  määrä 
seista  liikkumata  ulkopuolella,  rasta 
sitten  vastata,  kun  kirkosta  kysytään 
Kirkosta  kuului  taaja  puheen  holina, 
jossa  V.  äänikin  joskus  joukkoon 
yhtyi,  mutta  selvää  mitä  puhuttiin  ei 
hän  saanut.  \  ihroin  alkoi  häntä  kam- 
mottaa ja  hän  poistui  paikoiltaan, 
mutta  ei  kuitenkaa  aivan  kauvas  kir- 
kosta. Hetken  kuluttua  ärjästiin 
kovalla  äänellä: 

Onko1  siellä  takuumies? 

Hän1  huusi: 

On. 

Heti  tuli  Yalleruusi  ulos  kirkosta  ja 
oli  hänelle  hirmusesti  vihanen  siitä, 
kun   oli   poistunut    paikaltaan. 

Kerskaussanoja. 

2090.  Kuru.     Pohjankanervo    T,    n. 
355.  —wl731. 
Pappila.   Lehtori  Paavo  Nummin*  n 

Kerskatessa  sanotaan: 

Saal  tuola  sukus' 
noukkahiiriä  mvälen. 


TIETÄJÄT  SUHTEESSA  TOISIINSA. 


Varaus  toista  loitsijaa  vastaan.  2092.  Karria.    Kuukamaa  L,  n.  '»'.';  i. 

--20/    Qf) 

2091.  Eurajoki.    Kahari  n.  K/:;.      '„  l«*u- 

„p  Ämmälänkylä.       Serafiina     Otava, 

61    v 
Jos  noitaa  Ivo  jollakin  ionilla  tämän 

noituessa,  niiin  ei  pysty  noituminen,  Kun  tahtoo  tehdä  taian  voimatto 

vaan  noita  huutaa:  maksi-  sanotaan: 

Näeks'1    perklett',    kon    ties!  Pidä  koiraa  kotonal 


2089.    '  s. m, ii:  »Mikkeli  .ivaa  ovi»  kk:ssa  alleviivattu 
2089  «.     '   kkssa    pieni    alkukirjain. 
2091,      '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Kirkonväen  nosto.    2093  -2096 


607 


HALTIAT. 


Kirkonväen  nosto. 
2093.  nnpää.     Vihervaara   n.   2939. 
—11. 

Kalle  Oksanen,  61  v. 

Uuresakaupunkisa  yks  maalari  maa- 
las  kirkkoo.  Hän  oli  ottanu  kirkon 
urakalla  maalattavaks.  Aika  tuli 
tärkiks  i=  taperälle).  Toiset  meni  ja 
kyseli: 

»Millä1  laillas  s;'  nyt  tullee  ree- 

raan?» 

\1  i.ilari    rähähti: 

Tulkoot1  nyt  kikki  kualleet 
hauroistas  auttamaan! 

Sitt  tuli  niitä  äärettömästi  ja  rym- 
pyttivät  äijän  (maalarini  pualikual- 
leeks.  Veivät  äijän  kirkosta  hautaus- 
maalle. Sai  monta  aikaa  sairastaa  ja 
maata    kippeenä. 

2093«.  Punkalaidun.  Kotiseutu  s.  72. 

—29. 

Kun  muutamat  Oriniemen  miehet 
— -kerrotaan  Punkalaitumella  —  pa- 
lasivat kerran  Porista  markkinoilta, 
huusivat  he  niinikään  hautausmaan 
kohdalla: 

Kuolleet     nouskaa    ylös    tuo- 
miolle! 

Silloinpa  kohosikin  eräästä  avonai- 
sesta haudasta  partainen  ukko  paita- 
sillaan ja  huokasi: 

Joko   kaikki  toiset  ovat  nous- 


2094.  Tyrväa.   Äijälä  II.  n.  259.  —35 
Iso  Heikki. 
Kun  kirkon  kiärtää  kolmeen  kertaan 


ja  kolistaa  joka  kerta  oven  päälle  ja 
sanoo: 

Nouskaa   ylös.   jos  teitin  per- 
kele olis, 
aina  Aatamista  asti! 

nin  kaikki  nousee. 

2095.  Tyrväa.      Äijälä    11.    n.    260. 
—95. 

Iso  Heikki.  Kuullut  Lilykin  Sepän 
Heikiltä  Ketolan  kylässä. 

Ruumiin  voi  herättää  ylös  sillä- 
tavalla:  Kun  te  nyt.  kattokaas,  otatte 
jonkun  yksinäisen  huaneen,  eikä  se 
tartte  olla  se  huane,  josa  ruumis  on. 
ku  se  vaan  on  yksinäinen  huane,  ja 
kiärrätte  sen  kolmeen  kertaan  ja  sa- 
notte joka   kerralla,   että: 

'Sun  pitää  N.N.  nouseman  ylös, 

jos  sun  perkele  olis!' 

2095  a.  Tyrväa.   Rutuna  n    22.  — 90. 
O.  Mäkelä,  '-'l  v.    Mp.  Porissa. 
[Ks.    Varastetun    tavaran    takaisin 

saaminen  n:o  5202.] 

2096.  Viljakkala.   Mattila  E.  n.  a)  51 . 

—31. 

Viljakkalan  kylä.  Emma  Kallioi- 
nen, 65  v. 

Hämeenkyrön  kunnan  Uskelan  ky- 
lässä asui  ennen  eräs  talon  isäntä,  joka 
vahingon  sattuessa  pyysi  paholaisia 
tai  »väkiä»  avukseen.  Tavallisesti 
hän  lausui  silloin: 

Tullannen  tuhatta  laivan  lastia 
kaikki    niin    pieniä   kuin   neulan 

silmiä. 


2093.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


608 


Haltiat. 


Kerran  s. un  i  isäntä  :»joi  h.-\  < .-.■u.i.u: 
joen  jäätä  myöten  kivikuorina. i  kotiin. 
Jaa  petti  ja  hevonen  kuormineen  vai- 
pui jokeen.  Isäntä  ei  kerinnyt  nyi 
luettelemaan  avuntarvitsijoiden  luku- 
määrää, vaan  huusi: 

Tulkaa  kaikki  ja  pian! 

2097.  Hongonjoki.     Paldani    n.    87. 
—52. 

Kansan  herättämiseksi  kirkon  maasta. 

Josta  nioillc  uouskenteli, 

Haudat  meille  aukenivat, 

Herran  hengen  kiillosta. 

Kenet,    suuret,    nuoret,    vanhat, 
5  Uskon  elestä  soisi  iva  isot. 

Vittan  anniin  armosta, 

Jonka  päälle  uskallan, 

Istun   .Maarian  etelien, 

Josta  haudat1  aukenivat, 
io  Kuolluet    maasta    horaili, 

Asuc  siellä  tilallas, 

Jossa  olet  kulkenut. 

Anua  rauha  asioissa. 

Mielen  oksa.  rauhan  tila. 

2098.  Kurria.   Rauhamaa  L,  n.  704 

-lo/«30. 
Sarankylä.   Juha  Panula,  ss  v. 

Kiikmunaan  väki. 


Varkaan  niskahan  nOStettihin  kir- 
konmaan  väkeä.  Kun  ikinä  oli  pimiä, 
niin  ne  höpisi  aina  sen  korvissa: 

Viedä   takasi!   Viedä   takasi! 

Muuten  ne  alkoivat  pöyhihin,  ellei 
vienyl  takaisin.  Mäkelän  Simppa 
vainaa  meni  yöllä  kirkonmaahan.  — 
Jos  piirin  sisällä  olija  olisi   antanut 


kättä,  olisi  hänet  heti  viety.    Kirkon- 
vaki    on    aivan   nostattajan   näköistä. 

2099.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  327. 

-m/tÄ1. 

Karjula.    Ananias  Järvinen,  77   v. 

Karjulan  talon  vaarivainaa  oli  mat- 
kalla ja  kirkon  kellotapulin  kohdalla 
sanoi: 

Nouse  sinäkin  seppä 
Tuomas  rekeen! 

Niin  olikin  riisuttu  hevosensa  val- 
jaista ja  käännelty  luiselle  suunnalle 
eikä  päässyt  enää  jatkamaan  mat- 
kaansa. 

2100.  Virrat,    fiftrA»    T.   n.  9*.     -03. 
Kurjenkylä.    Juho  Ruohonen,  39  v. 

Kuolleitten  esiin  manaaminen. 

Kirkkoa  kierretään  takaperin  kul- 
kien  ensin  kerta  vastapäivää  ja  sitten 
kerta  myötä  päivää.  Sitten  mennään 
selin  kiikun  ovelle,  levitetään  kädet 
ristiin  poikki  oven,  ensin  vasen  käsi 
alempana  ollen  (käsijärj estys  hiukan 
epävarma)  sitten  oikea;  sen  jälkeen 
vielä    vasen     kasi    alempana    ollen. 

Tainan  jälkeen  käalinylaan  pain  ovea, 

jolloin  ovi  aukee.   Siellä  on  haltia  vas- 
tassa ja   kysyy: 

Mitä  sinä  tahdot? 
l'\ ydän  lupaa  päästä  alttarille. 

Mitä  sieltä   tahtoisit? 

Tuonelan  väkeä 

Silloin    saa    loihti  ja    luvan    mennä 

alttarille,      \lllarilla    hau    polvistuu    J8 
lausuu: 

&     Tulo  tulinen  nurmi, 
Nouse  saatana  sarvipäinen! 
Tuo  vakosi  manalasta 


2097.    *  «1.  alleviivattu,  yi.  (hau]l[at]. 


Vainajan  (tarkoittaminen,   2101 — 2106 


609 


Mainitsemani  miehen  pää 
Tekeen  tahtoni  mukaan! 

Kun  pyydetty  henki  tulee,  1. nisun 
loihtija  kenen  päälle  hän  tätä  tahtoisi 
yllyttää. 

Vainajan  karkoittaminen. 

2101.  Loimaa.  Kotiseutu  s.  69.    -29. 


Kerran  talonväen  koolla  ollessa  tuli 
vainaja  kummittelemaan.  Talonväki 
kysyi: 

Mitä  etsit? 

Kummitus   vastasi: 

( ituk.i.i    pois   se  lauta   kapan 
pohjalta, 
jolla  eläissäni  petin  ihmisiä  viljaa 
myydessäni. 
Niin  tehtiinkin,  ja  senjälkeen  vai- 
naja lakkasi  kummittelemasta. 


2102.  Alastaro.     Vihervaara  n.   :''>24. 
—11. 

Sikilä.    Vihtori  Ääri,  34  v. 

Muutamat  ruumiit  ovat  karailleet, 
siilon  kun  ovat  viälä  pois  arkuista, 
niin  että  sukat  on  rikki.  Sen,  joka  sen 
huomaa,  pitää  panna  käret  ristiin 

ja    siunata. 

Se  kuollut  ei  pääse  mihinkään. 

2103.  Hämeenkyrö.      Vihervaara    n. 
1835.  -  10. 

Pöytyä.  Emma  Grönberg,  51  v. 
Kuullut    H:kyrössä. 

Kun  kuollutta  käytiin  katsomassa, 
niin  tehtiin  ristinmerkki  rintaan  ja 
sanottiin: 

Nimeen1  isän,  pojan  ja  pyhän- 
hengen. 


Jos  niin  teki,  ei  pelännyt  kuollun  i, 
eikä  kuolleen  h.-n ki  tullut  vaivaamaan. 

2104.  Kurein.    Kaukomaa  /..  n.  702. 

30. 
Karviankylä.    Malakias  Majahalme, 

:y  v. 

I  Oi  najai  n   ii  riihet. 
Kun    vainajain    henget    ahdistivat 
uni-  emeä,  niin  tämä  kirosi: 

Mitä  tekemistä  sulia  mun  kans- 
sani on? 
Mees^sen  vaiva! 

ja  ne  kalusivat.    Sen  täti  oli  kuollut 
istualleen  sänkyyn  ja  siksi  se  liikkui. 

2105.  Kuru.  Pohjankanervo  T.n.332. 
-%31. 

Länsi- Aure.      Nikolai    Still,     71     v. 

Jos  vainajat  kummittelevat,  niin  ne 
saadaan  takaisin  siten,  että  otetaan 
kirkonkelloista  kielen  juuresta  (ikeestä) 
hikeä  ja  se  pannaan  elävän  hopeen 
sekaan  ja  sitten  koirasteeren  siipiky- 
näan  ja  tappi  päälle  ja  sanotaan: 

Näin  tulisesti  kuin 
tällä  kynällä  on  lennetty, 
niin  sinunkin  täytyy  kotios  len- 
tää! 

Miehelle  otetaan  isosta  kellosta  ensin 
ja  naiselle  pienestä,  mutta  molemmista 
kummallekkin.  Tämä  pitää  tapahtu- 
man yhteensoiton  ja  huomenkellon 
välillä. 

2106.  Keuru.  Salokannel  n.  37i*.  —12. 
II  lapamäki. 

Kummiaisen  taika. 
Kun   on   sellaisessa   paikassa  jossa 
on  sanottu   kuulevan   kummiaisia,  ja 
tahtoo    niitä    kuulla,    niin    on    olta> 
hiljaa    j:i    tarkastaa    kuinka  se   rupee 


:in  :      i   kk  s.,,  on  pieni  alkukirjain. 


610 


Haltiat. 


kuulumaan  jos  nähdään  sen  ihmisen 
muotoiseksi  niin  kysj  tään: 
mitä   vasten  sinä  olet  liikku- 
massa 
jos  se  sanoo  jotain   hakevansa   niin 
tuodaan  se  sille  ja   käsketään  lähte- 
n  se  siihen   paikkaan,  jossa  sillä 
on  olenta  paikka.    Jos  se  ei  vielä  lak- 
kaa kuulumasta,  niin  sitten  tehdään 
n,  että  a\ ataan  ovi  aivan  auki  ja 
tehdään  risti  viiva  kirveellä  kynnyk- 
seen ja  manaten  sanotaan: 
Mahukkos   nyi   tuosta  3aatana 
makuu  peh] 
Sinähän    el    enää    kuulu    maan 
päällä  matetijain1 
olentaan  ollenkaan, 
Eikä  siimii  sinun2  tartte  Hä\  ien 
olennoin   matkoilla   liikkua. 
sitten  se  lakkaa  kuuluma 

Ruumissaatto  vapaasti 
kulkemaan. 

2107.  Keuru.     Salokannel    n.    399*. 

-12. 
Haapamäki. 

Ruumistaika. 
Kun  ruumiin  saatossa  matkalla  sat- 
tuu sellainen  tapaus  että  ei  jaksa 
hevonen  vetää,  niin  mennään  hevosen 
eteen  ja  nostetaan  lankia  vasemman 
olkapään  uhalta,  ja  kalliotaan  niien 
läpitte  takapuoleen  niin  nähdään;  min- 
kälainen este  on  hi  vosen  edessä,  elikkä 
reessä  Kun  se  selvästi  nähdään 
niin  mennään  sen  kohdalle  ja  manaten 

-anotaan: 

Marssipas     matkaas    ja    annal 


meiän  saalia  rauha  miehen  saat- 
telussa  iäiseen  makuupaikkaansa1. 

ja   niin    päästään   siitla   pahasta    rau- 
hassa   malkaan. 

Kalma. 

[Ks.  Erinäiset  taudit,  Kalma.] 

Kummitukset. 

2108.  Kankaanpää.    Ollinen   n.  7S0. 
90. 
Niinisalo.     Leskivaimo    Rosnäll. 
Maj  arven    kirkkoa    rakennettaissa 
meni  mies  maata  IcLrkonporstuaan  höy- 
sitten  tnli  pientä  kirkko- 
väkeä ja  olivat  tanssinee!  ja  hypelleet 
ja  sanoneet: 

Bypätkäämme,  hyllätkäämme, 
Tanssatkaamme,  tallatkaamme! 
Iso  inn.i  Mahnalasta 
Maahan    tuodaan    ensi    sunnun- 

ina. 
Kuulija  oli  ollut  jumalinen  mies. 


2108  k.  Lempäälä.    SS.    Mytol.   san. 
n.  501  s.  3.      -  u  37. 

Elsa  Honkasalo. 

Haamuja1  ilmestyi  myös  usein  esim. 
hautausmaan  läheisyydessä,  tai  riihen 
nurkan  takaa.  Yksi  pahassa  maineessa 
oleva  paikka  oli  Hirsikangas  Lempää- 
län ja  Akaan.  tarkennuin  s; -.n  \  iia- 

lan  ja  Toijalan  kylien  välillä  oleva 
piika  metsäkangas  Siellä  usein  hevo- 
sella kulkija  näki.  tai  kuuli  jotain. 
Ilaamn  saattoi  hypätä  kärryille,  tai 
seisauttaa  hevosen  niin.  ettei  päässyt 


2106.  '   Kirjoitusvirhe,    p.  o.    matelijain. — -'loinen   sinun   liikaa,    kirjoittaja 
erehtynyt  rivien  vaihteessa. 

2107.  '   Kirjoitusvirhe,  p.  o.  makuupaikkaansa. 
2108  a      '  Sana  kk  ss;,  alleviivattu. 


Kummituksi  t.   2108a    -2109. 


611 


minkään.  .lo~  silloin  tiesi  »manuu- 
sanat  .  "li  asia  autel  lu,  mutta  joskus 
s. ii  hevonen  seistä  tuntikaupalla,  pää 
semättä  paikaltaan.  Manuusanoja  sai 
opettaa  vain  itseään  nuoremmalle  ja 
muistan   mummoni    kertoneen   joiuin 

tämänlaisia    s; ja    käytetyn    juuri 

Hirsikankaan  matkalla: 

poistu     poikkes    rienaa jäinen, 
Kiesus  kulkevi  kuormassan,  j.n.e. 


21C8/?.  Teisko.      SS.      Mylol. 
n.   i6?   s.  6     7.       27a  29 

K.  II.  laim. 

Tämän  kirjoittaja  oli  kerran  talvi- 
puhteella  matkalla  Toikolle  Kurun  ja 
Teiskon  käräjille  Torppari  Kaarle 
Moision  kanssa.  Tultua  Mäenpään 
tienhaaran  kohdalla  olevan  vanhan 
metsittyneen  santakuopan  kohdalle 
hevoinen1  kuorsui  ja  lykkäsi  rekeä 
taaksepäin  ja  kuopi  maata  ja  hevoisen 
ohjaaja  K. tili'  Moisin  sanoi  nähneensä 
poikkitien  menevän  mataloita  ruskeita 
miehiä  ja  eikä  saanut  hevoista  eteen- 
päin menemään.    Minä  kirkaisin: 

pois    keropääl    bevoisen   kim- 
pusta 

ja  hevoinen  lähti  laukkaamaan  lujaa 

juok<ua  sivulleen  vilku jen  j . i  kuoltu- 
jen.     Kalle    Moisio    oli    siinä    u^k"- 

että  hänen  hevoistaan  Malin  pikku- 
miehei  säikäyttivät,  mutta  kun  . Matin 
sanoilla  komennettiin,  niin  hevoinen 
riemastui  juoksuun. 


21C8 :-.  Teisko.      SS.     Mylol.     san. 

n.    167  ss.   1     3.       a  2  29. 

K.  1'.  Färm. 

Kääpiö1  tunnetaan  Teiskossa1  ni- 
menä li.nkioi.-nii.Hii,  |<it ka  ilmaan- 
tuvat ihmisia  kiusaamaan  kuu  siihen 
ovat  aiheen  saaneet .  Talollinen  Autti 
Vanha  Piuhari  ajoi  yksin  Jouluyönä 
IVi  kon  kirkolle  ja  meni  t  kkosen[kan]- 

kaalla-    vanhan   sotamiehen    Malin  ohi 

käskemättä  tätä  rekeensä  niin  ehdit 
m    Leppäsillan    ahteelta    notkel 

ii     niin     tiheän     metsän     kohdalla 

ennenki hi  i  \  alkaman  torpan  vai- 
nion aukeamalle  tuli  häntä  vastaan 
maantien  täydeltä  pieniä  ihmisiä  ja 
liäm  n     I  ryöstäytyi    tieltä 

pois   suuren    mi j  n    juurelle  ja    ue 

pienel  ihmiset  alkoivat  kiskoa  hevosta 
mäntyyn.  Mii  i  i  \  anha  Piuhari  huu- 
taa Jumalan  uine  sä  apua.  Siihen 
i  ipui  \  iimein  Viat  ja  muita  kirkko- 
miehiä.    Alat    huusi   sotaäänellä 

kii  kkomiehen 
kimpusta 

meni    ja     talutli     hevonen     tielle    seka 

tarjosi  Vanha  Piuharille  ohjat,  mutia 
tämä  pyysi  Alat  in  ohjaamaan  hevoista 
ja  istumaan  rekeen  hänen  linnallensa, 
joka  myös  tapahtui.  —  - 

2109.  Orihvesi.  Kotikoski  n.  17.  — 17/4 

09. 

Ediskummallinen    tarinani  2 
Liikkuu    näillä    tienoin  todellisena 
huuhuna[!],  että  Parkannon  kappelilla 

Ikaalisten  pitäjää  Xerkoil  kylässä 
Hemmilän  töllissäliikkuii  henkellinen3 
olento,  joka  olis  sanotun  töllin  vaarin2 


pois     keropa 


-'losp!.     l  hevoin  ;  hevoinen. 

2108  y.     1  Sana  kk:ssa  alleviivattu.  —  -meni  *Ukkosen[kan]kaalla*  :  m.  I  . 
iMny.     '   \i  p.  saanut  tarinan  vanhana  käsikirjoituksena  Orivedeltä.  —  * kk:ssa 
iso  alkukirjain. 


612 


Haltiat. 


henki  kuolleena  ollul  yh- 
deksän vuotta,  jonka  sanotaan  j  hden 
maalarin  ylös  ajanneen  haudastansa 
mainitun  töllin  asukkaikaita[l  kiusaa- 
maan "-'-k. i  vahinkoittamaan',  ja  olis 
rikkonnut  töllin  huoneellista  kalu 
kiusannut  heidän  karjaansa,  niin  että 
mainittu  tölli  on  läytynnyl  jäi  tää  a  u 
mattomaksi  ja  sitte  henki  "li-,  muul  ■ 
tannul  loiseen,  puolen  virstan8  mat- 
kalla  olevaan   asumukseen,  joss i 

näkj  mättömänä  puhunnul  milloin  ka- 
t mi  rajassa  milloin  permannon  alta 
hiljaisesti  kuuluvalla  äänellä,  ja  lainan 

viimeksi'    mainitun   as uksen    nimi 

on  Vaiviolahti,  samaa  ennen  mainit- 
tua kylää  henki  ulis  puhunnul  ihmeeli- 
siä  asijoita  ennen  I  apahl  unneista  sekä 
tulevaisia  ennustaen,  ja  tätä  ihmeel 
Iistä  henkeä  ulis  ollul  paljon  ihmisiä 
kuulemassa  sekä  likitienoolta  että 
etäämmältä  pohjoispuolelta.  Myöskin 
sanotaan,  että  henki  on  pyytännyl 
.■i ta  \ eisal taaisiin1  henkellisiä  \ irsiä : 
ja  ~illnin  sanoo  paremman  ollaksensa, 
töllin  isäntä  oli  sanonnut  henkellen 
kovia   sanoja: 

.ins3  olet  taivaasta8,  niin  mene 
sinne,   tahi   jos   helvetistä2,   niin 

mene  sinne. 

josta  henki  antoi  aika  tölmäyksen  hä- 
nelle4 niskaan. 


/ 


haa.    Kun  isä  tuli,  niin  se  meni  k  i 
pihan  laa  ja  pani  uuden  testamentin 
polviensa   päälle  ja  sanoi: 

Männinkäiset1,     tulkaat     kor- 
vista ja  lokeroista! 


2109 ,;.   Virrat.    Haroia  «.  153. 

Kirkonkylä.    Juho  Ruohonen,  10  \ 

\nihlaii    vani    meni    Koukkuluo- 
iii  m  sillan  kohdalla,    i  >li  pari  I 
olin  reessä  naisia    ja  "li  (vaari  nimi! • 

täin  '   i  m  iv  uksissa     i  iii  s.monu: 

Taikaa1    ny  koko   Koukkuluo- 
in.in  perkeL 
kyllä  mli  ny  menee! 
(sanoi   täh,  kun  oli   huonopuheinen). 

Ei  ollu  puolta  kilometria  päässy,  km 
hevonen  pidätti.  Oli  nienny  ja  kai- 
tonu  takaperin  ja  sanonu: 

Kvllä1  ny  taah  menee. 


Liekiö. 


05. 


21C9<(.  Virrat.    Karvia  n. 

Eetu    Koivumäki.  30  V. 

Asia  piti  tapahtuneen  Kos  l\w<>- 
yhdes  torpas.  Siellä  oli  piru  nähty 
koko  kesän.  Kerran  oli  akka  ja  äijä 
kirkolla,    piru  oli  tehnyt  lapsille  pa- 


2109-.  Merikarvia. 

3366.    -u. 


Vihervaara    «. 


Liekkiä. 
Merikarvialla  oli  Liekkiöin  1.   I.iek- 
kiö  niminen  olento.    Se  puhui  kaikk 
perässä.    Jos  nauroi,  niin  se  nauroi 
Se  sanoi  aina  samat  sanat.    Se  kuul- 
tiin yöllä  ulkona,  mutta  sila  ei  nfiht] 
Ne  jotka  öillä  kulkivat,  kuulivat  sen 
Sitten  se  lakkasi,  kun   kysyttiin: 

Missä1     sinä     siilon    olit.    kuri 
Kristus  oli  ristin   päällä? 


3  kk:ssa  pieni  alkukirjain.       '  tölmäyksen  "hänelle*  niskaan  :  t.h.n. 
2109  '(.     '  kk>s,i  pieni  alkukirjain. 
2109/?.     ■  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

!109y.      '  kk:ssa   pieni    alkukirjain. 


Liekiö,  Tonttu.     2110     2112. 


613 


2110.  Viljakkala.      Mmi, h,.     M.     E, 
n.  320.      31. 
Viljakkalan    kylä.     Kalle    Paijala, 

V. 

Kun  kertoja  "li  nuorena  toverinsa 
II. i  metsätyössä, lenteli  Liekiö hei- 
dän lähellään  ja  lauloi: 

i  ihhoh! 
i  ihhoh! 

silloin  kertojan  toveri  tiuskasi: 

Muutaks'  kieles! 

Liekin  rupesi  sitten  pitämään  »mo- 
lotosta 

Liekiö  oli  ollut  harmaan  linnun  nä- 
köinen. 


kirkko  ::  kertaan  myätäpäivää  '   Siälä 
silte    tulee    kirkon  haltia    vastaan    ja 

k\  sj  \ 

Mitäs  i  i  hiiuf.' 

Sille  pitää  sitten  sanoman: 

I  '\  \  täsin2  o  i\  us-isäntää». 

Taikka2,  jos  tahtoo  naistonttua 
taloonsa,  niin  pitää  sitte  pyyt. un. m 
»avus-emäntää  Sen  saa  sitte  mu- 
kaansa viimesellä  kerralla.  Mutta  kun 
pyytää  avus-isäntää,  niin  pitää  kiär- 
Läesä  olem, m  valakan  ränkel  kaulasa 
nurinpäin,  kun  taas  Lahootaan  avu-.. 
emäntää,   pitää   olla    tamman   ränket 

kaulassa. 


2111.  Honkajoki.    SS.     Mytol.    san. 
n.  H  JUU.       -7/,29. 
Peuralahti,  F. 

Liekkiö. 
Tunnetaan  Merikarvian  ja  Siide- 
pyyn  paikoilla  linnun  muotosena  silti 
näkymättömänä  matkivana  olentona. 
Kun  tämä  olio  kovasti  ahdisti  ja  matki 
ei  tarvinnut  muuta  kun  kysyä  siltä  että: 

Misä  sinä  silloin  olit, 
kun  Vapahtaja1  ristiin  naulittiin. 

\iin  ei  ollut  peniä  että  se  enää 
matki.  Kyllä  oli  antanut  menevän 
mennä    rauhas. 


2111  fi.  Sahalahti.     Äijälä    /■:.  n.  il. 
96 
Vehkajärvi.  Riika  Simontytär,  15  v. 

Kun    p.u tammahevosen   länget 

Jouluyönä  kaulaansa  ja  menee  kirk- 
koon ki. ulaan  ja  kun  sitte  kolmeen 
kertaan   myötäpäivään  on   kiärtänyt, 

tule.'  tontl  il   vastaan  ja   ky-yy: 

Mitäs1  tahlot? 

Niin1  tartee  sai silte  mitä  tahtoo 

ja  millä  tahtoo  rikastua,  niin  tonttu 
sille  loisena  yönä  lua  sitä  liuaiieen 
tykö  oikeen  aikalailla 


Tonttu. 

2111  k.   Tyrvää.     Äijälä   II.    n.   159. 
95. 

Iso   Heikki. 

Kun  tahdotaan  miästonttua  t. iloon, 
niin  mennään  kolmeiia  torstaina  taikka 
oikeastaan  torstaita  vastaan  yöllä  kir- 


Kuunteleminen    yöllä. 

2112.   Pori.     rmiii    lyttölys.    Alander 
Eeli,  n.  737.      :J<i. 

Sofia   Alanen. 

Jos  tahtoi  nähdä  laskiaisnoitia, 
täytyi  illalla  mennä  peräkkäin  kol- 
mesta  ovesta  ja  lausua  taakseen  kat- 


kolle   ja    kiärretään    kunakin    yönä  somatta: 


-lii.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

.111  «.     *  my  |ö|täpäivää:  myötäpäivää. 

2111  ft.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


-  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Haltiat. 


Tahdon  nähdä  ja  kuulla! 

Sitten  täytj  i  puhumatta  mennä  istu- 
maan sellaisen  rakennuksen  katolle, 
jota  "li  kolme  kertaa  siirretty. 

2113.  Ahlairu  n.      Inberg    V,    n.  3  a. 

-V.95. 

Pienet  lapset  olivat  laskiaisena  teli- 
neet   kivistit    pyörän    kaivon    ympäri 
-•'k.i   pitivät    loinen    toisensa    k 
kiinni   sekä  sanoivat: 

Me  tahdomme  kuulla  ja  nähdä! 

He    olivat    silloin    nähnee)    saunan. 

i  oli  pieni  lapsi,  joka  itki  hyvin 
katkerasti,  ja  pieni  musia  rakki  hehku 
suussaan  juoksi   heidän    käsiensä  yli. 

2114.  Ahlainen.      Inberg    I".    n.   5  a. 

lU95. 
Kaksi  naista  meni  kaivon  kannelle 

ja  pyysi  kuulla  ja  nähdä! 

He    näkivät    silloin    vaimoihmi 
valkoinen  paita  päällä,  joka  tuli  ylös 
kaivosta.     He    pyörtyivät,  ja    toinen 

Jilltnsi    kaiv l. 

2115.  Ahlainen.     Inberg    V,    n.    19. 

Kun  laskiais  noo: 

Minä  tahdon  kuulla  ja  nähdä! 

niin  saa  kuuli. i  j  i  nähdä. 

2116.  Ahlai Inberg    I".    n. 

V-  '■'■'■ 

i  iskiaisehl ia   otetaan   kapp 

punl  nakin  jotakin  leimattua 

käteen  ja  mennään  tiehaaraan, 
kohu.'  tietä  yhtyj     Täällä  kappa  ja 
puntari   kl.    12  asetetaan   maahan  ja 
istutaan  niil  ten  päälle,    Nj  i  s  motaan: 

Minä  tahdon  kuulla  ja  nähdä] 
Täten  saadaan  kuulla  ja  nähdä. 


2116  a.  Noormarkku.      Österlund    n. 
19       20. 

•   Koskinen,  <",g  v. 
Laskiaisnäkyjen  eli  »Trullin»  k  il 

imuni 

l  iaskiai  i  i  utaan    kello    12 

yöllä  tielle,  joka  haarautuu  kolmelle 
laholle,    sitten  sanotaan: 

■  I"-  saisim nähdä 

ja  kuulla. 

[Ks.  Tietäjän  Ientämiskeinon:o20 

2117.  Siikainen.     Raekallio    Vuokko, 
n.  31.      27. 

Kitiinii  lemim  n  lash  ilolla. 

Laskiaisena  ja  koko  paastonkin  ai- 
kana mentiin  klo  12  yöllä  kolmesti- 
muutetun  huoneen  katolle  ja  kuun- 
neltiin ääniä.    Lähdettäessä  sanottiin: 

Xvi    pitää   kuulla  ja   nähdä! 

Sen    jälkeen    piti    olla    aisan    hilj 

puhuma)  ta. 


2118.  Siikainen.     Raekallio    Vuokko. 


n.  87. 


Kertoi  vanh  1  liri. 

Laskiaisena    otettiin   »ahterina  alla 
kapan  mitta    ja    mentiin    lantak 
päälle  navetan  ulkopuolelle  kuuntele- 
maan.    Sanottiin: 

Minä  tahdon   kuulla  ja  nähdä, 
mitä  tapahtuu! 

Minä  tahdon  kuulla,  nähdä  ja 
koskea! 

jolloin  piti  koskea  kaikkea  mitä  näki. 
—  Kertojan  äiti  oli  nähnyl  päättö- 
miä ihmisiä  jäällä.  Kesällä  hukkui 
joku. 


Kateen  sanoja.  2119a— 2123 


61c 


2119.  Karvia.    Kaukamaa  /..  n.  573. 
*U30 
Suomijärvenkylä,     Joon  is    Mikola, 
SO  v. 

Kuulteleminen 
Kolmen  kruunatun  kapan  eli  pun- 
tarin päällä  kuullellaan  vapun-  ja 
laskiaisyönä.  Ei  oikein  tärkein  an 
olla  niiren  päällä,  vaan  lykätään  pois. 
Juhlaa  vastaan  lykättiin  minut  pois 
nanparven  lavittalta.  Siellä  oli 
tehty  aikanaan  murha.  Juhlapäivää 
vasten  yöllä  yhleksästä  kahteen  on 
rauhaton  aika.  jolloin  ei  saa  lepoa 
huoneissa,  joissa  on   murha   tapahtu- 


nut.   Eräs  oli  sellaisessa  kuullut  ääntä 
ja   kysynyt: 

.1"-  "ti  asia,  niin  fcule  sisälle! 
En  peese,  konnes  siunannu  ovea 
saranan    puolta,    vaan   avaimen 
puolta,  vastattiin. 

Rauli. m  saa,  kun  tekee  kolme  ristiä 
kädellä  lukun  puolelle  ja  lukee  isä- 
meidän  ja  Herran  hyvästi  siunakkoon. 

I  'm      en     ii  kun     moo: 

Menep^pois  saatana,  sillä  kir- 

joitetl i.    että    Herraa    sinun 

Jumalaasi  pitää  sinun  kumarta- 
man ja  häntä  ainoaa  palveleman 


KATEET. 


Kateen  sanoja. 

2119  a.  T>on\  Ruusunen  n.377.    -04. 

[Ks.  Kirnun  suojeleminen  panen ta- 
jall 1332  ] 

2120.  Tyrvää.    Ojansuu  n.  18.  —90. 
Vammala. 

Hyvä  onni    kylä, ui   lähtevälle  tulee 
jos  ennen1  lähtöänsä  se(k)ottaa  pesää 
anoo: 

Päin  isännät,  päin  emännät, 
Si  Iin  kaikki  peijakkaat, 
Tikku  kahteen  silmään, 
(Ja)2  kyrpä  noiran3  kurkkuun. 

2121.  Tarraa.    Ahlstedt   n.  35.  —03. 

Illo.  Anna-Stiina  Korkeemäki,  70  v. 
Kun  joku  pelkää  noitumisia  ja  va- 
hinkoa senkautta,  sanoo: 

2120.    "  yi.   [enne]l.— s  (|j|a) :  (Ja). 
2122.     l  kk:ssa   pieni   alkukirjain. 


Tikku  kateen  silmään 
ja  kyrpä  noiöan  kurkkuun! 

2122.  Kankaanpää.    Ollinen  n.  790. 
—90. 

Niinisalo.    Leskivaimo  Rosnäll. 
Kateelle  sanota  m: 

KielestäsMisää,  pahasta  miele 
ei  mitään. 

2123.  [Keuru.]     Sa  n.  299*. 
—12. 

Haapamäki.    Katriina,  35-VU0t.  kul- 
jeksiva  mustalaisnainen. 

Kalein  luku. 

Tule  tauti  jumalasta 
apu  hyvästä  ihmisestä 
taikka  hyvästä  Katriinasta. 
Vien  pahan  ihmisen  sanal 

-3yl.    [noi]d[anj. 


il6 


Loukkaantumat  ja  vioti  timal , 


iss'  ei  kuulu  kukon  laulu 
kieron  koval  osal 
pahal   päivä! 
jot'  rauhaa  elämä' 
ja  onnelliseks 
jotk'  kukaan  ei  kadehtais 
jotk'  pahan,  kieron  ihmisen  sa- 

ii.it. 

2123  c.  Tampereen  seudut,    ('luihin. 
Lönnrotin  kokoelmissa  Q,  n.  17. 

Kun    runo    on    julkaisin    Hän □ 

muistoni.  I  (SKVR  IX,i)  n.  39,  niin 
sitä  ei  ole  tähän  otettu. 


Pahansuovan   luku. 

2124.  Tyrmä.    Kulliin   n.  95.        ";  , 
03. 
Tapiola     <  >skar  Haavisto,   16  v. 

[Kirjall.  \aik.] 

Ken  suulla  Buurentelee, 
[Iältä  mahti  murtukoon, 
Maan  madoksi  maatukoon! 
Yksi  on  ylijumala, 
s  Yksi  valtias  väkevä, 
Juku  ohjaapi  ososel . 
Rangaiseepi  pahansuovat. 


LOlkkAANTTMAT  JA  VIOTTUMAT. 


Hien  sanat. 

2125.  Hämeeni, n/rö.    Syherg   I'"'.  n. 
138.  —12. 

Heinijärvi.    Loviisa  Hauska,  77  v. 
Hien  sanat. 

Hyi  hikihellettä, 
k;iks  hametta  yllä, 
kolmas  orrella! 

Kivenvihat. 


2127.  Siikainen.    Helomaa   Kyllikki. 
n.  65.     -30. 
Rööperin  mummu  f>7  v. 

A  1989    vihat 
parannetaan  seuraavasti:  painetaan 
kivellä  3  keri, ui  haavaan  ja  luetaan: 

Kivi  kultu  kukkuraine(n) 
su  viinitilus  kasva nu  vakkuraine(n) 
Nimeen    bän,    Pojan   ja   Pyhän 

hengen 


vihas  pois  ota! 


2126.  Siikainen.     Granqvist    n,    27.  2128-   Mouhijärvi.    Hahnsson  J.  .!. 


89. 
Petkele.    Mauri   Pakkala,   31   v. 
Kiven  loukkaamisissa: 
Kivi   nimes,  pidä   kipua,  anna 
ihmisellä  olla  terveytensä! 


n.  3.      53. 

Jos  lankee  ja  sattuu  kiviä  laikka 
puuta  vastaan,  niin1  Be  särkee,  niin 
menee    samaan    paikkaan   ja    painaa 

kolme  keilaa  siihen  samaan,   kun   vit- 
tuuni <>n  ja  sanoo: 


2128.      '     ja|  :  •niin*. 


Kivnviii.ii.  2128- 


61 


Pidä2  ki]'ii> 

siunaa  ittensä  ja  tulee  |">i^  takansa 
kattoni, it.i.    Niin  kipu  menee  pois. 

2129.  Ikaalinen.     Lunnin    \' .   n.    ii. 

Vähäröyhiö. 

A   .    r»  vi  hat. 

Kivi  kirkas,  kivi  kova, 
m  vihas  pois! 
Luetaan  kuin  edellinenkin.  | 

2129  e.  Ikaalinen.       Alanen      Viljo, 

n.  336.      31 

Riitiala.     Vilhelmiin    Sipiniemi,   n. 

82   v. 

i  im  kivi  vihas 
kyll/i  iiiiiiun  jalkani  pitää! 

Sanottiin  kolme  koriaa  ja  painet- 
tiin kivellä  ja  tämä  tehtiin  kolmasti 
siis  yht.  9  kertaa,  lopuksi  syljettiin. 

2130.  Karria.   Kaukomaa  L,  n.  207. 
— 14/  tn 

Sarvelankylä.    Joonas  Lahti,  75  v. 
Kun   varpahansa   löi   kivelien.    tuli 

sanoa: 

Suuri  kiitosta 
Koira  kova, 
Pellon  kakkara! 

2131 .  Parkano.  Kaukomaa  /.,  n.  206. 

"1,30. 
tlp.  Karvia.   Suomijärvenkylä  Joo- 
sefiina  Suo  mi  järvi,  78  v. 
Kiven  *ihat. 

Kivitikka.  veljenpoika, 
Maanmuna,  pellonkakkara, 
Teepwpäältä  terveheksi, 
Alta  tnntnmattomaksi! 


Sylki-. i    |. liilat. i. in.        ■    Pieni    konsti, 

mutta  auttaa. 

2132.  Ruovesi.  Skogman  n.  35*.    -61. 

Kiven  sanat. 

Maa  äites,  kivi  nimes, 
Byvin  teil  ettäs  satut, 
Vielä  paremmin  ettäs  paranet. 

2133.  Keuru.      Minin  n.  4*.     -90. 

Kiven  sanat. 

Kivi  kiljas  veljen  poika 
Maan  muna  pellon  mansikka. 

2134.  Keuru.    Alkula    n.    li-.      91. 

Yesikenru.     A.    Limberg,    nahkuri, 
53  v. 

Kiven  sanat. 

Tii"  kirstus[!]  kiven  avain! 
kivi  rikki  lyyväkseni 
paasi  halki  pannakseni 
villa  suus  villa  pääs 
o  villapa  iti'kkiu  olel 
tule  kipus  ottamaan1 
kivet  kipuva  huutaa 
vuoren  reunat  voivottaa. 

2135.  Keuru.  Vaissi  n.  319*.  —99-22. 

h  iven  sanat. 

Sinä  maan  muna 
pellon  kakkara, 
kakkara  kaivon  poika 
vihanen  vihasen  jälki. 

Luetaan  suolattommaan  voihin  ja 
voijellaan  kiven  loukkaamaan  paik- 
kaa. 


1  kfcssa   pieni   alkukirjain. 
IVA*.     1   ottaman:  Ottamaan. 


61f 


Loukkaantuma!  ja  viottumat. 


2136.  Virrat.    Sievänen  n.  16*.      13. 
Id.i    Kujala,  60  v. 

A  i<  i  n  sa  ■ 
Kivi  kii"ii  äijän  poika 
tiemun  tisu.  taimon  tasu 
villa  alla,  villa  päällä 
villanen  sinun   vihaskin  olkoon. 

2137.  Virrat.   Sievänen  n.77*.—li. 
Vaskivesi.   Josefiina  Värmälä,  r,6  v. 

Kuullut    äitinsä   veljeltä   Heikki  Ky- 
döltä, n.  90  v. 

A  teen  sanat. 

Kipatos  kiveen,   pakotos  puu- 
hun. 
(Sana!     luetaan     voiteeseen,    jolla 
kiveen  loukattua  paikkaa  voidellaan.) 

2138.  Mullin.      Karhumäki    n.  23*. 
-lOirll). 

Taavetti  Saarinen. 

Kuin    \'ih<isanat. 

Kivi   kakkara,  kakkaran  poika, 
Tien  kakkara,  moan  kakkara, 
Kakkara  kaiken  kakkara, 
Kakkara  kaivon  kakkara. 


i  »ta  koiras  pois! 
(3  kertaa).   Sitten   piti  hakon  m 
ja    sinne    viedä    lopul   tuhasta  sekä 
peittää   hyvin. 


Kynnen   vihat. 

2139.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.  21  i. 
-10l630. 
Sarankylä.    Juha  Panula,   88  v. 

Kynnen  vihat. 
Kun  kynnen  vih.il   tuli,  oli  leikat- 
tava kynsiä,  poltettava  ne  tuhaksi  ja 
sillä  voideltava  -an. ien: 


Lasten  loukkaantuma. 

2139  a.  Siikainen.  Helomaa  Kyllikki, 

i       30. 
Lammin  isäntä,  61  v. 
Pukama. 

I'. liuetaan   niinet  I  n millä   pukam 
ja    luetaan: 

Sian  sipuli,  koiran  kopuli 
lampaan  latikka 
tämän  lapsen  haavan  päällä, 
kyllä  tämä  tästä  paranee. 

2140.  Siikainen.    Helomaa   Kyllil 
n.    i9.    -30. 

Siiaan  sipuli,  koiran  kopuli. 
lehmä!  litikka, 
I  nn|>  i.iMat  ikka, 
tänäpänä  ku  kirkko, 
5  huomenna  ku  kirppu, 
kyllä  se  paska  siitä  pian  paranee. 
Luetaan  haava. m  ja  syljetään  päälle. 

2141.  Tyrvää.   Ojansuu,  n.  12.   —90. 
\  ammala. 

Kun    tuista    SattUU,    niin    sanota, m: 

ptshoo1,    sian-    paska    siteeks 
.i.i  lampaan8  latukka  paska. 
[son4  vuahen8  vualupaskal 

Senverran*  sullekin'  help] , 

.    5  Kun  mullekin8  palkkaa. 


2141.    i  syljetään        'yl.[sii ,    -*yl.  [lampaa]l.      »yI.[Iso]v.    -yl.[vua. 

he]v.— *yl    |<e';vi verran). —'yi.  [sulleMki]h.  — « yi.  [mullelkjk 


Lasten  loukkaantuma    Nokkosen  polttama.    2142 — 2144 


6 1 9 


2142.  Lempäälä.  Kimuli,,  ,,.4*.  — 97. 
Tpo,  lampaan  lotikka, 

Tpo,  sian  Sitikka, 

Tpo,  Kotilon  koiranpaska, 

Tpo,  sisältä  tervi 

rp<>.  päältä  tuntomattomaks, 

Tpo,  kyllä  se  jo  paranee. 

2143.  Keuru.  Salokannel  n.  26.  —11. 
Haapamäki.    A.  Utter. 

Kuun  sanat. 
Ks.  Pakotussanoja  n:o  3687  «]. 

2143  c.  Satak.?    Paavo-Kallio  n.  -i. 

91. 

Hyi.  sian  sipuri,  koiran  kopuri, 

lampaan  lapuri, 

kissan  kiinni.  lehmän  leveä  p     ka 

voiteeksi, 
tavallinen     lapsen     loukkautuneen 
sorni'Mi  voide;  kuuluisi  tavallaan  loih- 
tulukujen  ryhmään.] 


Nokkosen  polttama. 

2144.  Kokemäki.    Ahti  n.  10.   —93. 
Vallila.    Matti  Kappärämäki,  65  v. 

Nokkosen  sanat. 
[Vrt.  Käärmeen  sanoja. 

Nokkonen  musta,  maan  alanen, 
Kiakura,  kaakura,  kiven  alanen, 
J ly vin  teit.  ettäs  poltit, 
Mntt'  pikemmins  paranet. 


Pakkasen  jälki. 

2145.  Hongonjoki.      Paldani    n.    S5. 

—52. 

Kylmän  simat. 

Kenginköhän  kylän   k.  n 
Kuumat  hiilet  sukkibini, 
sinä   pakkainen   pyhryn*   poika, 
Pane  soita    pane1  maita, 
Mutta  älä'  ihmisen  ruumista. 

2145<?.  Honkajoki.      Kullin     V.     •/. 

■.■;.      09. 

/'   '. kasen   -'in at. 
Jos  aamulla   kenkiessä   lausui  seu- 
raavat |  sanat,  niin  .'i\ äl  jala.1  paleltu- 
nee! : 

Kesän  k<  ngin  kenkihini, 
Kuumal  hiilet1  sukkibini. 
Pakkanen,  pyryn  poika 
Pane  soita,  p  un'  noita, 
5  Pane  karheita  kallioita, 
Mul  älä  ihmisten  vasikoita! 

2145/?.  Honkajoki.      Kull io     V.     ■/. 

n.    1530.    'S  13. 

Juliana  Itävaara,  55  v.  Kuullut 
Maija  Honkarannalta.  Mp.  Isojoen 
Koresjärvellä. 

(Pakkasen  sanal 

Kesän  kenkin  kenkihini. 
kuumal   hiilel  sukkihini. 
Pakkasen  Pyyryn  poika 
pane  soita,  pane  maita, 
i  pane  karkeita1  kallioita, 
imu  älä  ihmisen  varpaita. 


2145.     '  Sana  alleviivattu,  r.  (pyrjrn). 
21  ."  ".-     *  Kiilut  :  hiilet. 
2145  /?.     »  k|o|rkeita  :  karkeita. 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


2146.  Eräjärvi.  Tyyskä  (1384)  n.  9*. 

03. 
\\*k<.  Ahlgren,  70  \ 

Kylmän  luku. 
Pakkanen  puhurin'  poika 
Älä  kylmää  kynsiäni 
\lak.i  polvin  palella 
Kylmää  soita,  kylmää  maita, 
s  Kylmää  kiviä  ja  kantoja 
Tunkeh  tulta  kourihini 
Kekäleitä  kenkihiini. 

2147.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2209)  n.  19*. 

-07. 
Mäki-Santeri      [Santeri     Mäkinen), 
kuoli. ui  j.i  ihmisten  ja  eläinten  pa- 
ranlelija,   76  v. 

Pakkasen  sanat. 
Pakkanen  puhurin  poika 
Älä  kylmää  kynsiäni, 
Älä  päätäni  palella, 
Älä  polta  poskiani 
5  Älä  jäälä  jalkojani. 
Kylmää  soita, 
Kylmää  maita, 
Kylmää  kiviä  ja  kantoja. 

2148.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2209)  n.  20*. 

07. 
Mäki-Santeri     (Santeri     Mäkinen), 
76  v., 
Toisin  edellinen  [Pakkasen  sanat]. 

Pakkanen  Puinnin  poika 
Älä  kylmää  kynsiäni. 
Al.i  päätäni  palella 
Tunki'  tulta  kintahaBen 
s  Kekälettä  kenkänäni 
Kylmää  soita, 


Kylmää  maita, 

Kylmää  kiviä  ja  kantoja. 

2149.  Virrat.    Siren   T.  ti.   3*.      «::. 
Kurjenkylä.   Juho  Ruohonen,  39  v. 

Sanat  kylmän  vihoihin. 

Pakkanen  puhurin  poika 
Niin  itähän  rinnoin. 
Kääntyi  kourin  pohjosehen, 
Kuinka  kuu  kehälle  imusi 
s  Jäitä  kaarelle  kavahti. 
Muru   kuuta,  muru  voita 
Pakkasen  panemille, 
Kovan  ilman  koskemille. 

Lausutaan  kolme  kertaa  j;i  syljetään 
jok;i  kerralla. 

2150.  Kev.ru.    Vegelius   n.   7*.      72. 

Pakkaseen  mennessä. 

Ki  "le  kylmän  kylmettäniistä 
Kikä  lämpösen  lämmittämistä, 
Rauan  kaava  mi  jalassan'. 

|  Vrt.  Löylyn  sanoja.  | 

Puun  vihat. 

2151.  Siikainen.    Helomaa   Kyllikki, 
n.  66.      30. 

Rööperin  mummu  67  v. 

Puuo  vihat. 

i  ttetaan  tikku  siitä  puusta,  joh n 

loukannut   itsensä  j;i   painetaan  sillä 
haavaan  kun  ensin  on  sitä  purtt 
kertaa  painetaan  ja  luetaan: 

Puu  kulta  kukkuraine(n) 
-.i\  i  mullas kasvanu  vakkuraine(n) 
Dimeen    Isän,    Pojan   ja    Pyhän 

Hengen 
\ ih.is1  puis  ota. 


2151.    '  kk>s.i  imi  alkukirjain. 


Puun    \ih  it.    2151    -2157. 


621 


2152.  Ikaalinen.  Laiho  n.  370.   -90. 

Isoröyhiö.    Maria  Hakala,  13  v. 
Puun  sanat. 

Puu  puhlas,  Jumalan  luoma, 
Vesi  mantereen  vetämä, 
Lahokannen  kasvattama. 
Mikä  pun  pahan  teki? 
Mäntypuu  pahan  teki. 
Mikä  puu  pahan  teki? 
Kuusipuu  pahan  teki. 
Mikä  puu  pahan  teki? 
Koivupuu  pahan  teki. 

Nämät  san. ii  luetaan  9  kori.  puun 
loukkaamaan  paikkaan  ja  johon  myös 
karvitaan  samasta  puusta  nöhtää, 
jota  rasvan  kanssa  pannaan  kipeän 
paikan    päälle. 

2152  a.  Honkajoki.    Kuilu,    Niilo   n. 

-1.-..   -JO. 

[Ks.  Raudan  sanoja  nro  2203.] 


2153 


Kaukomaa  L.  n.  179. 


I     V. 


Km  i m. 

-•1,30. 

Tuulenkulma.    Kaisa  Moisio,  i 
Puun  sanat: 

Saapa,  koivu, 
Pihkapuu, 
Kaikki  puut, 
Menköön  juuresta  syrämeen 

5  Ja  syrämest'  yliiuäisil'  oksii' 
Sinne  minä  kivu  heitän! 
Ja  korkein  Herra  Jeesus 
Alta  terveeks'  tehköön, 
Päältä  kivuttomaksi 

io  Sinne  niinä  kivu  heitän'. 
Ni-  o   kalliit  sanat. 


2154.  Kun  in.  Kaukamaa  L,  n.  180. 

Ämmälänkylä.       Kisa     Mautyjoki. 
Oppinut   äidinäidiltään,  kuululta  tie- 


täjäakalta  Norpakan  mummulta,  joka 
kuoli,  kun  kertoja  oli  21  v.  vanha 
Kertoja  nyi   15  v.  vanha 

l'uiui  vihat: 

L'ini^-.i  piskuttaa, 
Massu  maskuttaa, 
( >tap^,pois  omas! 

2155.  hiiriin.    Kaukamaa   L.n.181. 
-19l*30. 

\mmälänkyl.  Serafiina  Tienhaara, 
79    v. 

Puun   sanat: 

T\  vestä  tyyrehempi, 
Keskeltä  kr\  iämpi, 
Larvasta  laviampi, 
Puu  nimes, 
<  itap^pois  vihas! 

Jotakin  siitä  on.  Mutta  kun  mieheni 
salut  li  säärensä,  niin  ei  omat  sanat  tul- 
leet lukuun.  Oli  otettava  kolme  lastua 
ja  niillä  paineltava  kipupaikkahan  ja 
syljettävä.    Saari  parani  kohta. 


2156.  Kurrin.   Ku  n  kamaa  L,  n.  182. 

Karviankylä.    Malakias  Majahalme, 

79  v. 

1'uun  vihat: 

Kun  puulla  loukkasi,  oli  otettava 
kolme  lastua  samaa  puuta  ja  painel- 
tava sekä  sanottava: 

Tyvestä  tyyrehempi, 
Larvasta  lahiahempi, 
Keskeltä  keviämpi, 
Puu  nimes, 
<  >takwkipus! 

2157.  Knrrm.    Kaukamaa  /..   n.   i*.V. 
-26/63Ö. 

Karviankylä.   Papusen  muori,  85  v. 


Loukkaantumat  ja  \  iottum  ii 


m   vihat. 
i  >t i ■  i  tava  siitä  puusta,  jolla  on  satut- 
t  .nm t .  paini  Itava  ja  luettava: 

T\  vestä  i  yyrehemp 
Keskeltä  keviämpi, 
Ja  larvasta  sitäkin  laviampi! 

2158.  Karvia.    Kaukamaa  1..  n.  187. 
1,1 ,  30. 
mkylä.     Kaisa   Panula,  75  v. 

Puun  ,  i/mi. 
Kun  puusta  k.nkiis.  oli  otettava  las- 
tuja siitä  puusta  seka  suoloja  ja  pyy- 
hittävä niillä.    Lopuksi  ne  oli  heitet- 
tävä maalian  sanoen: 

Pirä  koiras  kotonah! 
!!-.■  tehnyt  niin. 


2159.  Parkano.  Kallioniemi  A,  n. 
07. 

Puun  vihasanat. 
Kun  puu  jollain  lavalla  sai  i  uu 
kaarnaan,  heittää  se  vihansa,  s.o 
kattila  alkaa  kuvin  polttamaan, 
vastaan  on  tehoisat  sanat: 

Puu  puhulas,  Jumalan  lu< 
ota  vihas  i 


34. 


ouk- 
lou- 
fätä 


lii: 

i    i- 


2159'(.  Parkano.  Alanen  Viljo,  n  175. 

—31. 

Nerkoonkylä.  Vnna  Kivinen,  n. 
58  v.  Kuullut  Korven  Riinalta  Lin- 
nankylässä 

Sanat  tikun  poisottamisen  jälkeen: 

Puu  puhdas  Jumalan  luoma, 
\  saa  Jeesuksen  vetämä; 

ei  se  ole  tel stä  telit} . 

vaan    Herran    Hengestä   pyhästä 

Kun     sanat     lausui     ei    .jälki    muka 

polttanut. 


2160.  Lempäälä.  Hels.  Suom.  alkeis- 
op.  konv.  III:  Nurkkinen  n. 
126*.      84. 

Esteri. 

ii  vihat. 

Puu  ota  vihas  pois, 
Tim  vettä  tun  mettä, 
Yhreksältä  laitumelta 
Kuuresta  kukkasen  taivasta. 
Pahon  tehil 
Ettäs  loukkasit, 
Minä  manaan 
Ettäs  paranet. 

2161.  Orihvesi.  Kanien  n.  3*.  —0:2. 
Maria    \  irlanen,   75   \      Muistiinp. 

Kangasala. 

Puu  vastaan. 

Puun  linkuni,  maan  äkämä, 
veden  kilpi,  maan  kilpi. 
Jopa  vanha  Väinämöinen 
veisteli  venettänsä 
5  kalliolla  kalkutteli. 


2162.  Orihvesi.  Jokinen  n.  31*.    -04. 

\    Taipale,  60  v.    Kuullut  vanhem- 
miltaan. 

Puun  sanat. 

Puu  puhdas  Jumalan  luoma 
Jessuksen  oksasta  vetämä. 
sillä  sinä  olet  pääsevä 
kun  yks  on  puussa  kärsinyt. 

(Luotaan   :i   kertaan   suolait. 
voihin  tai  ihraani. 

2163.  Orihvesi.  Jokinen  n.  32*.     -04. 
Sandra  I  skali   55  v.    Kuullut  vae 

nilaan. 


Puun  vihat.    2163—2171. 


ritiin  sanat. 

Puu  puhdas  Jumalan  Luoma 

s  i  Jessuksen  vetämä 
kanto  Herran  kasvattama. 

(Luetaan    3    kertaa    suolattomaan 
voihin  tai  ihraan  . 

2164.  Rv  -       man  n.  38*.  -  61. 

Puun  sanat. 

Puu  puhdas  puhtaasti  tehty, 
Kanto  kauniisti  kasvatettu, 
Vesana  vedetty, 
i  irasna  otettu, 
s  Hyvin  teit,  ettäs  satut, 
Vielä  paremmin  ettäs  paranet. 

2165.  Keuru.      Aikido    n.  5*.  —90. 

Puun  sanat. 

Puu  puhlas[!]  Jumalan  lunnia 
Maan  mantereen  vetämä, 
Oksan  solmun  kasvattama 
Jessuksen  veri  puhtas. 

2166.  Keuru.     Vaissi  n.  318*.  —99 

02. 

Puun  vihojen  ottaminen. 

i  Hetaan  ihraa  ja  luetaan. 

puu  puhdas  Jumalan  Luoma 
maan  mantereen  makonen, 
maan  sinä  maan  minä 
maan  me  molemmat. 

liiralla  voijallaan  puun  loukk[a  jama 
palkka. 


2167.  Kiuru. 


Valli     n.  2*.   —02. 


Loitsisanat   /■un   puu   on   loukannut. 

Puu  puhdas  Jumalan  luoma 
Kant-   Herran  kasvattama, 
Vesa  Jesuksen  vetämä. 


Mikä  puu  pahan  teki? 
s  Hakopuu  pahan  teki, 
Lehtipuu  ihmetteli. 
Mikä  puu  pahan  teki? 
Lehtipuu  pahan  teki, 
Hakopuu  ihmetti  li. 

2168.  I\i  nm.  Suli, Liuun:!  u.  29  ■-.       tl. 
i  [aapamäki     Saarinen. 

Puun   sunni. 

Puu  puhas,  Jumalan  luoma 
Vesa  manteren  \ \  tämä, 
Kanto  Herran  kasvattama. 
Mikä  puu  pahan  tek(i)? 
5  Hako-puu  pahan  tek(i), 
Lehtipuu  imehtel(i). 

2169.  Keuru.  Salokannel  n.  30*.      11. 
Haapamäki.     Ilmarinen. 

Pu  m  sanat.] 

Puu  puhtonen,  maan  makonen 
Jumalan  luoma  niinkuu  ininäkin. 
Sinä  puu  ja   minäkin  puu 
ja  puu  ollaan  molemmat. 

217C.  Kiuru.     Salokannel    n.    304*. 
—12. 
II. i;  lp.  un,  iki.    Ristaniemi.    Vuorela. 

Puun   sunni. 

Jos  koivunen  puu  satuttaa  jotakin, 
niin  kolmasti  syletään  sen  paikan  yli 
ja   sanotaan: 

kuivu  puu  pahan  teki, 
mänty  puu  katseli. 

2171.   Virrat.   Sievänen   n.  18*.      13. 
Ida  Kujala,  60  v. 

Puun  sanat. 

Puu  puhdas  Jumalan  luoma 


Loukkaantuma)  ja  viottumat. 


Jeesuksen  vesoma 
hyvä  ettäs^satutil 
sitä  parempi  ettäs  parannat. 

2172.  Virrat.     Siren    1 .  n.  ::':.      03. 
Kurjenkylä.   Juho  Ruolu n,  39  \ 

Sanat  puun  »ihoihin. 

puu  puhdas  Jumalan  luoma 
Vesa  Jeesuksen  vesoma, 
ll\  vin  teit,  ettäs  pistit, 
Vielä  paremmin,  ettäs  parannat. 

Lausutaan   kolme  kertaa  ja  sylje 
tään  joka  kerralla. 

2173.  Virrat.   Sievänen   n.  17*.      13. 

Moi isi>  Rannanjärvi,  soppa,  72  v. 
Kuullut  muoriltaan  Leena  Punta- 
seita,    '.'U    V. 

Puun  sanat. 

Puu  Jumalan  luoma 
vesa  Jeesuksen  vesoma. 
Missäs  "Iit  kun  vehmas  vihotti? 

Hyvin   teil    ettäs  satutit 

s  3itä  pikemmin  ettäs  parannat. 

2174.  Mullia.  K  niinimäki  n.  1*.  —10. 

(      ID- 

Sakarias  Mäkinen. 

Puun  vihasanat. 

I  >u  i i  puhas  Jumalan  luoma 
Vesa  Jeesuksen  vetämä 
Kasvatti  punta  punasta 
Jalan  juuressa  Jumalan, 
s  Kani  alla  Antilahan. 
Mehiäinen  pieni  lintu 
Tuo  mettä  mettolasta 
Tivoa  tapiolasta. 


Kuka   puu   pahan  teki? 

m  n. imi-  tai  lehti] pahan  tek 

Lehti  tai  havupuu  ihmetteli. 

2175.  Mullin.  Karhumäkin.25*.—10 
i      11). 

•|  aavetti  Saarinen. 

Puun  vihasanat. 

Puu  puhas  Jumalan  luoma. 
Moan  sinä,  ruoan  minä 
Moan  me  molemmat. 

2176.  Multia.  Karhumäki  n.  .s*.   -10 

i     11). 

Sahra  järvi.     Taavetti    Pihkanen 

1'itun  vihasanat. 
Puu  puhas  Juiiialan  Imuna 
Vesa  Jeesuksen  vetämä 

Kasvatti   puuta   puhasta 

Jalan  juuressa  Jumalan, 
&  Käen  alla  autuahan. 

Mehiäinen  pieni  lintu 

Tuo  mettä  mettolasta 

Tivoa  tapiolasta. 

Kuka  puu  pahan  teki? 
io  Havu-  tai  lehtipuu  pahan  teki 

Lehti-  tai   havupuu  ihmetteli. 

Voija  yltä,  voija  alta, 
Kerran  keekeä  sivalla 
Naiiä  paha  ei  vikkoa1. 

2176e.  Jalasjärvi.  Alainen  Viljo,* 

Koskuen  kylä.   Kaapi»'  Raisa,  64  « 
Puun  sanat: 

Pun  puhdas  Jumalan  Imuna. 


1  Voi  liiko.i  myös:  vikkoo. 


Raudan  synty    (Raud  in  vihat).     2177    -2181. 


Kanto  Herran  kasvattama, 
\  ■  -i  Jeesuksen  vetämä, 
Ota  omas'  pois! 

Syljettiin.) 

Näillä  sanoilla  parannettiin  »puun 
vihat*,  pyyhkäisemällä  kipeätä  paik- 
kaa samalla  kolme  kertaa  puunpala- 
sella.  (Sanat  tuettiin  j"ka  kerta,  kun 
pyyhkäistiin.). 

Raudan  sanoja. 

A.   Raudan  synty  (Raudan  vihat). 

2177.  Siikainen      Granqvist    n. 
-89. 

Petkele.    Mauri  Pakkala,  31  v. 

Raudan  loukkaamisissa. 

Rauta  raiska,  eppäs  silloin  suuri 

ollut. 

Kun  ^ii'i  suosta  sullottihin, 
Vakkasessa  kannettihin, 
Pohtimessa  pohdettihin 
.->  Pajan  ahjossa  liehdottihin. 

Jesus,  tule  haava  terveeks  te- 

keen, 
Keskeltä  kivuttomaksi, 
Päältä  tuntumattomaksi, 
Alta  aivan  terveheksi. 

2178.  Siikainen.     Raekallio    Vuokko, 
n.  70.      37. 

Kertoi    Nymaniin   isäntä. 

Rautaesineen  tekemän  haavan  pa- 
rannussanat: 

Rauta  nimes, 
pirä1  vihas. 


Kanna  kipus, 

Ami.i  haavalle  haavan  terve}  s. 

2179.  Siikainen.     Raekallio    Vuokko, 
n.  71.      '.V. 

Kun  sormeen  on  tullut  haava    sj  l- 
jetään  sirpin  terään  ja  purraan  sirppiä. 

Silla     sirpillä     painellaan     haavaa     ja 
manataan: 

Voi  sinua  rauta  raukka, 
kun  minua  vihaisit 
e1  silloin  suuri  <»llut 
kuin  suos  sullottii(n) 
s  ja  veteläs  vellottii(n). 

2180.  Siikainen.    I h  Immin   Kyllikki, 

n.  60.      30. 

Vihat:  vihoja. 
Rauöav   vihat    otettiin    pois    haa- 
vasta.     Terällä,    jolla    oli    loukannut 
paineltiin  haavaa  ja  sanottiin: 

Rautu  nimes, 
piöä  vihas, 
kanna  kipus, 
anna  tuulle  mun  terveyteni. 

2181.  Siikainen.    Helomaa   Kyllikki, 

n.  61.      30. 

Rööperin    mummu    67    v.    kotoisin 
Vuorijärven  kylästä. 

Raudan  sanat 

Et  sä  rauta  raukka  raskas  ollu, 
suosta  pajaan  kannettiin, 
[sä  lietto, 
Poika  lietto, 
s  kulina  pyhää  miestä  liet  to 
nimeen  isän  ja   Pojan  ja   l'\  hän 
Hengen  aamen 
Kalini    sanat 


2178.     '  pi  'I  ä  :  pirä. 


iO 


626 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


2182.  Siikainen.    Helomaa   Kyllikki, 

62.      30. 
Rauta  oimes 
pidä  vihas 
kanna  kipus 
anna   ihmiselle  ihmiseii  terveys. 

2183.  SiiLiiimii.     I hlm, mu    l\  tfllil.Li. 

n.  63.      30. 

Petkele.  Pakkalan  isäntä  n.  7ä  v. 

Raudun  suurit. 

Kun  raudalla  tehty  haava  tulee 
kijieeks  niin  painetaan  siilien  3  ker- 
i  .ia  sillä  raudalla  ja  luetaan: 

Rauta  oime(h) 
piöä  viha(h) 

anna  ihmisellä  olla  hänen  tervey- 

tos. 

2184.  Siikainen.   Laiho  n.  357.  — 90. 1 

Vuorijärvi.  Nikoleeinu!-  \atamin- 
poika,  55  v. 

Raulin,,  sanat. 

Rauta  oimes, 
Piöä  vihas, 
Kanna  kipus, 
\mi.i  ihmiselle  ihmisen  terveys. 

VjmihI  sanat  Luetaan  3  kertaan  sii- 
hen teräkaluun,  jolla  haava  on  men- 
nyt. Jokaisen  luvun  päätyttyä  syl- 
jetään terään. 

2185.  Kauvatsa.  Järvinen  n.  18. — 53. 

Raudan-vihan  sanat. 

Mikä  tuo  tuolla  kaukana  näk- 

kyy? 


Pilvi  tuo  tuolla  kaukana näkkyy. 
Mikä  imi  pilven  rattahilla  on? 
Piika  Inu  pilven  raltahilla  on. 
s  Mikä  ton  piikasen  kädes1  on? 
Kulta  sarvi  sarkkunen1, 
Kulta  Sulkanen  kädesä. 
Jesuksen  veri  punanen, 
Johanneksen  kapalusvyö  sitteeksi 
lo  Revenyttä  reikkään, 

1  [apannutta   haavaan. 

Rauta  ota  kipus1 

Suurel  suonel  suutasuksen, 

Pienet  suonel  päätäppäin. 

2186.  Tyrvää.  Rullaa  n.  261.  —  2/i04. 

Tapiola.  Eeva  Haavisto,  '52  v. 
Kuullut  Konrad  Kuukalta,  kotoisin 
Ilauholan  kylästä. 

Kun  kirveellä  tahi  jollain  muulla 
teräkalulla  on  mennyt  haava,  niin1 
ei  se  tunnu  kipeältä,  jos  se,  jonka  jal- 
kaan tahi  käteen  on  haava  mennyt, 
ni  taa  het  i  kirveen  terän  ja  kouraa  sit  5 

ja    sai 

Kipu  sinun, 

Haava   niiniin! 

2187.  Mouhijärvi.    Laine   T.   n.  33. 

92. 

Häijaä.  K.  Osk.  Nyberg,  n.  -jo  v. 
Kuullut  »Soukon  Antilta»,  n.  60  v., 
Suonieinestä. 

Kainlan  jälki  (purema)  katoo  näillä 
sanoilla: 

Rauta,  pieni,  raukkahainen, 
Suusta  sinä  sotkettihin, 
Vetelästä  vetkottihin. 


2185.  '  sarkunen  : sarkfrunen. — 2r.  Kolme  viimeistä  värsyä  sanotaan  kolme 
kertaa,  purraan  ja  painetaan  raudalla,  jolla  haava  tehty  on,  kolme  kertaa  samaan  haa- 
va.m. 

2186.  '  kk:ssa  iso  alkukirj 


Raudan  synty  (Raudan  vihat).    2187—2194 


627 


Pidä  sinä  kipus.  minä  pidän  haa- 
vani 
b  .1.  -us  siunatkoon!    Nimeen   [sän, 
Pojan  ja  Pyhänhengen. 

2188.  Hämeenkyrö.     Mulliin    M.   E, 

n.   151.   -13. 

Uskelan    kylä.     Miina    Kolmiloppi, 
62   v. 

I  eren  pidätyssanat. 

Kyllä  tiedän  raudan  synnyn, 
raudan  synnyn  ruostehesta, 
kun  noin  rumille  töille  rupesit. 

(Ei  muistanut  enempää.) 

2189.  Kankaanpää.    Palonen  n.  15. 
—59. 

Raudan  vihat. 

Älä  rauta  raukka  minua  vihaa, 
Sinä  suasta  sullattu. 
Vetelästä  vettattu  [!] 
Tehty  teräkseksi  kovaksi. 

2190.  Jämijärvi.  Räystölä  n.  33.  —21. 
Tiina  Hietikko. 

Rauta  raukka,  suasta  sullottu, 

koskesta  koottu,  Jiasuksen  veri, 

maito1  makonen. 

Tee    haava    sisältä    terveeks, 

peeltä  emistä  paremmaksi! 

2191.  Ikaalinen.      Paldani    n.    32  a. 
—52. 

Raudasta.1 

Voi  sinuas  rauta  räiski, 
Et  sä  siilon  suuri  ollut, 


Kun  sä  maitona   makasit, 
Neljän  neitosen  nisissä, 
5  Vinkumoisen  kainalossa.2 
Etkä  siilon  suuri  ollut. 
Kun  sä  suosta  BOtkettihin, 
Vetelästä  vellottihin. 

2192.  Ikaalinen.     Paldani    n.    32  b. 
—52. 

eli:  [ks.  edell.] 
Oho  sna   rauta   räiski, 
Etpä-  siilon  suuri  ollut, 
Kun  sua  suosta  sotkettihin, 
Vetelästä  vaivattihin1; 
5  Susi  sinun-  suosta  sotki, 
Karhu  kanto  kankahasta, 
Äijä  sinun  pajaan  kanto, 
Ja  seppä  raudaksi  tako. 

2193.  1 haalinen.   Laiho  n.  355.  — 90. 
Isoröyhiö.   Maria   Hakala,   43  v. 

Raudan  sanal. 

Neitsy  nousi  lähtehestä, 
Vaski  vakkanen  sylis, 
Kolme  tuakkusta  vakkases, 
Yhlellä  hän  haavan  paransi, 
5  Toisella  haavan  puhdisti, 
Kolmannella  päältä  silitti. 
Pyhän  Hengen  lämmin  leipä, 
Marian  makia  maito. 

Nämät  sanat  luetaan  kolmeen  ker- 
taan ihraan,  jolla  voidellaan  raudan 
loukkaama  paikka. 

2194.  Ikaalinen.   Laiho  n.  356.  —90. 
Isonröyhiön    kylä.     Maria    Hakala, 

43  v. 


2190.  >  mait|a|  :  maito. 

2191.  *  Runon  yi.  (Katso  Kalevala  9  runo  277). — 2  Säkeiden  välissä:    (ja  301 
samassa  run.). 

2192.  *  vaivattiin :  vaivatti/tin. — 2  |sun|  *sinun*:s. 


I. nukka. liituni. il  ja  vinUiiin.il 


Raudan  sanat. 

Voipa  siinne  rauta  rankka. 
Eppäs  silloin  suuri  ollu, 
Ku  sinua  suasa  sullottiin, 
Ja  vetelässä  vellottiin. 
Mikä  tualta  näkyy? 
Pilvi  tualta  näkj  5 . 
Mitä  tuala  on  pilven  päällä? 
Sarvi  tual  on  pilven  päällä. 
Siitä  sarves  on? 
10  Kipeisiin  paranteita, 
Haavoihin  voiteita, 
Pyhän  Hengen  lämmin  leipä, 
Marian   niakia   maito. 

Viinat  sanat  luetaan  3  kert.  ihraan. 
jolla  voidellaan  raudan  loukkaama 
paikka. 

2195.  Ikaalinen.    Soulia  n.  63.      97. 

Miettisten   kylä.     J.    Nygärd,   60   V. 

Raudan  sanat. 

< lo,  Sinä   rauta   raiska! 
Ethän  silloin  kuva  ollut, 
kuu  sinä  suosta  sullotihin, 
vetelästä  vellattihin. 
-.  Poika  kangasta  mittas, 
otti  timlta  salpiraudan, 
kalliosta  kalpiraudan, 
jolla  luut  rikko, 
ja  suonel  yhdestä  erotti. 

Luetaan  9   kertaan. 

2196.  Ikaalinen.    Lunnin    V,   n.    13. 

■/,m. 

\  .  1 1  l  .  1 1 .  ■  >  hiö 

Raudan  vihat. 

Hauta  kirkas,  rauta  kova,  ota 
vihas  poisl 
Luetaan  j  hdeksään  turtaan  ia  joka 
ta  sj  Ijetään  kipuun.) 


2197.  Ikaalinen.  Kotiseulututk.kurss. 
s.  65     6.      15. 
Rauta-esineellä    tehtyyn    haavaan 

asetettiin  kovasimen  hikeä  ja  sitte 
siveltiin  haavaa  kirveen  terällä  ja 
-.Hinttiin: 

Pidä  rauta    vihas  ittr. 

2198.  Ikaalinen.   Alunen  Viljo  n.  62. 

30 
Särkilammin  mummo 

Sirpin  sanat. 
Pidä  sirppi  vihas' 
Kyllä  sormeni  pitää. 

Lopuksi   syljettiin    kivun    päälle. 

2198».   Ikaalinen.     Almun    Viljo,  n. 

337.      3 1 . 

Riitiala.  Vilhelmiina  Sipiniemi,  n. 

SJ    V. 

Sirpille. 

( ita  sirppi  vihas  pois, 
Kyllä  sormeni  pitää! 

Sitten  sirpiUä  painettiin  3  kertaa  ja 
joka  kerta  sanottiin  kolmasti  nämät 

sanat. 

2198//.  Ikaalinen.    Alanen    VQjo,n. 
334.      31. 

Riitiala.    V  ilhelmiina  sipiniemi.  n. 
82  v. 
Vihaa    minua   sen   verran   kun 
minä  sinua 
ja  kolmasti  nuolastiin  terää. 

2199.  Ikaalinen.    Alanen   Viljo  n.  75. 

30. 

Leutola      Isota! imäntä      Muis- 

tiinmerkinnj  i   EUi  \  ähätalo, 

Raudan  sanat: 
Voi   sinuas  rauta   raiska 


Raudan  synty   [Raudan  vihat).   2199    -2204. 


.Mitäs  silloin  aattelit, 
Kun  susi  sua  suosta  nosti, 
Karhu  kaivoi  kankahasta, 
5  Ehtoolla  seppä  syntyi 
Sepän  poika  puoliyöstä 
Hiilet  suus'  ja  väkivasara  kädes1. 

2200.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,n.  178. 

31 
\  ähä-Röyhiö.      Esteri    Vähä-Heik- 
kilä, n.  82  v. 

limuliiti  sanut: 

<  i  sua,  rauta  raukka. 
olikkos'  silloin  suuri, 
kuu  suusta  sulattiin, 
vetelänä  vellattiin, 
5  kolme  pyhää  miestä  lietto. 

2200 «.  Ikaalinen.    Alanen    Viljo,  n. 
212.  —SI. 

Helteen  kylä.  Siina  Kivimäki,  n. 
68  v. 

Sirpin,  puukon  ja  kirveen  sa- 
lmiksi luettiin  isämeidän  rukous 
kolmeen  kertaan  ja  suudeltiin  te- 
rää. 

2201.  Hongonjoki.     Paldam   n.  86  a. 

52. 

Hm, m  sanat. 
Sinä  rauta  luun  ja  lihan  syöjä, 
Sinä  valiinjxun  varaastaja, 
Ihmisen  lihan  himooja, 
Sinä  veren  kiskooja, 
o  Kynnen  alta  pusertava, 
siunatut   sinun  sias. 


2202.  Hongonjoki.    Paldam   n.  86b. 

KO 

Voipa   Sinuas  rauta   raiska. 
Eppäs  silloin  suuri  ollut, 
Koska  vetelästä  velka ttihin; 
Voijm  sinuas.  etpä  silloin  kaukana 

ollut 

.-.  Kun  istut  kistun  kulmas,  silmäs 

vettä  vuosi. 

2203.  Honkajoki,   kullin  Niilo.  n.  t5. 

10. 
Juha     Pihlajaviita     I.      Fili-Jussi» 
isojoen   Kodesj arvella.     Kuullut    Ma- 
nuel   Hautaojalta    I.     Hoorion-faari- 
>.  ainaalta   n  70  v.  ukolta,  Honkajoella. 

Puun  ja  raudan  vihat. 
Jos  oli  sattunut  ja  haava  ruvennut 
pahenemaan,     haettiin     samaa     lajia 

puuta  ja    rautaa.  JOS    raudalla    oli    -ai  - 

tunut.  Piti  purra  sitte  3  kei  taa  I  ätä 
puuta  tai  rautaa  ja  painella  puulla  tai 
laudalla  sattuneeseen  paikkaan.  Pure- 
misen   välissä   syljetään    ja    saneitaan: 

Ota    puu    (tois.   rauta)   kulta1 
(tois.  paska)  vihaisel  koiras  | 

2203  a.  Honkajoki.    Kallio  Niilo  n. 
43.      10. 
[Ks.  Raudan  lumous  n:o  -202.] 

22C4.  Kurini.    Kaukamaa  /..  «.  189. 

2*  a  30. 
Karvialankylä.  Jaakko  Porrassalmi, 
72  v. 

Huuliini   i-ihnt. 


Jos  on   raudan   vihat,   on    purtava 
yhdeksän  kertaa  teräasetta,  syljettävä 

ja  ma, nai  I  ävä  "I  t. imaan  vihansa   pois: 


2199.     '  Liekö  viittaus  Seppo  Ilmarisen  syntyyni    \l| 

2203.      '    kulta    vihaiset  :  k.    »(toi-,    paska,»    v. 


630 


Loukk.iMiilimi.il  ja  vintlnm.it. 


I  ItaV,     villU-     puis. 

Niink<>  ininäkin  otan  vihiini  pois! 


2205.  Karvia.    Kaukomaa  L.  n.  191. 

30. 

Koskiperä.      \ntti     M. huh.    71    v. 
Veren    seisattajaksi    ja  raudan  jäljen 

ninjaksi   mainittu. 

Raudun  sanat: 

Jeesus  Kristus  siunakkoon 

Pirä  koirah  kotonah!  2209.  Karvia.    Kaukomaa  L.  n.  197. 

Ei  muuta  tarvitakkah.   Pois  ottanut 


2208.  Karvia.    Kaukomaa  /..  n.  196. 

-  u/,  30. 

\nmi.ilaiikyl.i.  Serafiina  Tienhaara, 

79    v. 

Voi  sua  rauta  raukka, 

Kun  BUa    SUOSa    snllnlliliin, 

Vetelässä  vellottihin! 
Rauta  nimes, 
5  Otap  pois  \  ihas! 


monasti.    Puulle  samanmoiset. 

2206.  Kuilut.    Kaukomaa  /..  ».  193. 

'  „  30. 

Koskiperä.  Juha  Salonen  92  v. 
»Salosev  vaari.,  varsin  tietorikas  van- 
han kansan  mies,  entinen  kuulu  ter- 
vanpolttaja  ja  kalamies.  Vielä  ukko 
oli  ketterä  liikkeissään,  vaikka  näkö 
ja  kuulo  jo  huonontuneet.  Eräs  retki- 
kunnan  aarteista. 

Kun  telatahan  raulalla1,onluettava: 

Pehmiär^rauta, 
Kovener^rauta, 
Pehmesippäs  siilo, 
Kon  piru  rautoihin  pantiin. 


2207.  Karvia.    Kaukomaa  1..  n.  195. 

Sarankylä.     Kaisa    Panula,    7."'    v. 

Juku    kulkumies   opetti. 

Raudan  i  ihot, 
Purtihin  satuttanutta   terää   kiilun 
kerua  ja  pyyhittiin  haavaa  sanoen:  22ll.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.  199 

-%30. 


Karviankylä.    Malakias  Majahalme, 
79  v.    Erinomainen  kertoja. 
Huudan  vihat: 
Silla  paineltihin,   mikä  ase  oli  vian 
tehnyt  ja  sanoltiliin: 

Et  sinä  rauta  raukka 
Silloin  suuri  ollut, 
Kun  suosa  siilluttiliin. 
Veteläsä  vellottihin. 
&  Rauta  niine-. 
<  Itak^kipus! 

2210.  Karvia.    Kaukomaa  L.  n.  198. 

-*U80. 
Ämmälänkylä.      Elsa     \lantyjoki, 
45    v. 

Raudan  vihat: 

Voi  sua  rauta  raukka, 
El  sinä  silloin  suuri  ollu, 
Kun  su.i  vetelästä  vellattiinl 
Kettu  sun  lierelle  toi. 


Pehmene  rauta. 
Kovene  r.iut.i 
Niinkö  sinä  pehmenit  ko  piru  Inl- 

velis! 

K  n  \  as  n  sille  un  i  kina  loukkaisi  jall. 

j-joe,     '  kk:ssa  ensim.  I.  alleviivattu, 


ämmälänkylä.      Serafiina     Otava, 
01     v. 

Raudan  vihat. 
Jos  rautaes -  ottaa  ja  t  ulee  verta 


R  mdan  synty   (Raudan  vihat).  221 1  -2217. 


631 


ja  vihottelee,  niin  on  purtava  rauta- 
esinestä,  sylettävä  maahan  ja  painel- 
tava ^'ka  -anot  l.iva: 

Piräk   koira  omas! 

Samoin  puunvihat.  Paineltava  on 
niin.  el i  i  \  ähän  koskee. 

2212-  Kuirin.    Kaukamaa  /..  n.  201. 

Sarankylä.      Santeri     Tuohiluoma, 

SO  v. 

Raudan  vihat. 

Painellahau  kiimalla  aseella  kilin  nn 

lyönyt,  kolme  kertaa  ja  sanoo: 

Viev  viha-  pois! 
Kipu  sun, 
Haava  mun! 

Samahan  sorttiin  kivenvihat. 

2213.  Kurrin.     K  n  nl.ii  imin  L.    n.  202 

'" .  30. 

Sarankylä.    Bertta  Isoniemi,  25  v. 

Kun  eräs  akka  uli  saanut  haavan 
käteensä  loisen  ihmisen  lammassak- 
silla.  niin  Tilta  Kulmala  yritti  paran- 
taa sen  silla,  et  la  otti  suoloja,  pienensi 
pihan  kivellä  ne,  käski  ottaa  lammas- 
sakset  suuhun  ja  samalla  kun  hän 
ripotti  suoloja  haavaan  ja  höpisi  itsek- 
seen omia  lukujaan  sairaan  sanoa  hil- 
jaa   itsekseen; 

Kovempi  mun  lihani  kuin 
rauta  ja  teräs! 

2214.  Kumu.     K niil.n mini  L.  n.  205. 
-»/•S0. 

Koskiperä.    Kaisa  Välimäki,  79  v. 

Raudan,  puun  ja  kiven  vihat. 

Jos  tuli  raudan  vihat,  oteltiin  siitä 
loukkaavasta  laudasta  olemista  haa- 
van paalle.  Puun  villojen  I  ullessa  otet- 
tiin siitä  puusta,  joka  loukkasi,  las- 


luja,  joilla  tehtihin  risli  kipeän  p 

sylkästihin  ja 

siunattihin. 

Kivestä  taas  kaaputettihin  murua  ja 

pantihin   päälle. 

2215.  Parkano.     Mikkola  -f.  J,  n.  3. 

87. 

Raulan  sanat. 

Voi  sinuas,  rauta  raiska, 
Susi  sinun  suosta  "iti. 
Karhu  kanto  kankaaseen, 
Kettu  sinun  raulaksi  tako 
.->  Leppäsellä  Heteellä, 
Pajusella  palkeella. 

2216.  Parkano.      ValMemxm    n.    34. 

88. 
Isak  Koppila,  73  v. 

Rnudansanal. 

Voi  sinuas  rauta  raiska, 

Et  sinä  silloin  suuri  ollul . 
Kun  sinä  suosta  sotkettihin, 
Ja  vetelästä  vellottihin! 

5  Susi  sinun  suusta  sotki. 
Karlin  sinun  kankaliasla   kaivu, 
la  pp.u-illä  lieteillä. 
Pajusilla  palkehilla, 
Sydel  suussa  syntyessä, 
Kiillossa   väki-vasara. 

10  Jesuksen  veri  punainen, 
Rieska  .Marian  makeinen, 
Tämän  1 1 . i . i \ . i i i  voitehel 

Kun  namät  sanat  luetaan  sellaiselle 
haavalle,  joka  on  tullut  raudalla,  ja 
vihneiksi  syljetään  haavaan,  niin  var- 
masti  sanotaan    paranevan. 

2217.  Parkano.    Alanen  Viljo  n.  76. 
Sydänmaa.      Hilda     Lähteenmäki, 

n.   50  v. 


Loukkaan!  umal  ja  \  ioltumat. 


Raudan  sanat: 

Tyly.  tydy, 
Tydyt  sinä  silloinkin, 
Kun  sinua  Vellamossa1  seulottiin 
ja  sullottiin. 

— -i 1 1 ;» t  luettiin  kolmeen  kertaan  ja 
puhallettiin  väliss 

2218.  Lempäälä.     Hels.    Suom.    al- 
keisop.   Jconv.   LII:    Nurkkinen 
127*.      -/ 
lysteri. 

Huurun  vihat. 

Voi  sinuas  rauta  raukka 
Missä  sinä  siilon  olit 
Knli.is  suahon  sotkettiin 
Vetelään  vetkottiin? 
s  Mahro  maitona  maata 
Nuaren  neitosen  aisassa. 
Panon  tehil 
Ettäs  loukkasit, 
Minä  manaan 
10  Että<  paranet. 


2220.  Sahalahti.  Järvinen  N, n.  18b*. 
53. 
Moltsia. 

[Raudan-vihan  Sanat.  \ 

\'"i  sinuas  rauta  raukka, 
Ruma  ruosteen  alainen. 
Etpä  silloin  suuri  ollut, 
Ktkä  kovin  koriakaan  .  . . 

:.  Neito  linkku   inättäliällä. 
Kusta  maito  maahan  juoksi, 
Hesi  iiiittiiiin  narahti. 
Toini  oousi  taivahasta; 
Im  lietto1,  länsi  li  et  to, 

i"  Kuvin  pohjanen  porotti. 
.i.i  m-  vanha  Äijäröinen, 
Survo  tuin  raudan  suuremmaksi, 
Seulo  ton  raudan  siemeniä. 
Mistä  voile  tehtäi ? 

is  Beinän  s[e]ittemän  seläästä, 
[misen  sian  ihrajasta, 
Maho-jäniksen  maidosta. 
Sukuns  tuttavia, 
Heimos  ystäviä. 


2219.  Kangasala.    Kallio   Väinö,   /<. 
.    -04. 
Kalle  Vilkutan.  7n  v      Kuullut  isäl- 
t.l.lll.    '.m   v. 

lan  sanat. 

Voi  -im  rauta  parka 
el  sinä  siilo'  suuri  "Iin' 
el  suuri  rkkä  pieni 
kun  sua  suassa  sullottiin 
.  vetelässä  vellottiin. 

(Nämä  luetaan  kolmeen  kertaan 
kolmesti  poikineen  lehmän  rasvaan 
ja  .sila  tulee  potilaan  nauti 


2221.  Sahalahti.     Äijälä    E,    /-.    87. 

Kun  kirveellä  "ti  lyöty  jalkaan,  niin 
tarttee  lukee  sitte: 

Oi  sinä  rauta  raukka, 
et  sinä  siilon  suuri  ollu, 
kun  sua  suasta  kaivettiin. 
Susi  sinun  suasta  kaivoi, 
-.,  karhu  sinun  kankaasta  repi; 
viat  iin  sepän  pajaan, 
hanki  huavi  huaneeseen. 
Jesuksen  veri  punanen, 
Neitsy  Maarian  maito  makial 


2217.      '  Sana   kk>>a  alleviivattu. 

1  Ensin  ollul  Hehto,  korjaus  tehty  päälle. 


Raudan  synty   (Raudan  vihat).    2222—222". 


633 


2222.  Sahalahti.  SMAIY:  Reinholmin 

koi:.  25*  II. 

Jän  isen   muistiinpanema1. 
Raudun  (Kaikkein)  vihain  sanat. 

Voi  sinuas,  rauta  raukka, 

Ktuua  ruosteen  alainen! 

Etpäs  silloin  suuri  ollut, 

Etkä  kuvin  koriakaan  .  .  . 
5      Neito  nukku   mättähällä, 

Josta  maito  maahan  juoksi, 

Nesi  iiiiiiuun  nirahti. 

Tohu   imusi   taivahasta. 

Itä  lietto,  länsi  lietto, 
io  Kovin  pohjanen  porotti 

Ja  se  vanha   Äijäröinen 

Survo   toin   raudan   suuremaksi, 

Sciilu  ton  raudan  siemeniä. 

Mistä  voile  teinin 

15  Heinän  seittemän  selästä. 

lniisen  sijan  ihrajasta, 

Uahojäniksen  mailosta, 

Sukus'  tui  ta \  ia. 

Eeimos'  ystävii. 

2223.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2547)  142*. 

os. 
Jos  veitsellä,  kirveellä  tahi  muulla 
terä-aseella  tekee  haavan  niin  pitää 
ottaman  haavasta  raudan  vihat  pois 
siten  eitä  puree  hampaillansa  kolme 
kertaa  terää  ja  painaa  sillä  haavan 
päälle  sekä  >anoo: 

ota  terä  vihas, 

\  ie  se  kipumäki''!.1. 
yhdeksän  sylen  syvää, 

ettei  pääs  sieltä  pois  ikänänsä, 

niin  haava  ei  rupee  vihottelemaan, 
vaan  paranee  pian. 


2224.  Orihvesi.  Jokinen  n.  34*.      04. 

S   i  skali,  55  v.   Kuullut  vaariltaan. 

Raudan  sanat. 
Voi  sinua   rauta   raukka 
el  ollul  silloin  suuri  etkä  pieni 
kun  suossa  sullottiin 
vetelässä  vellottiin. 

(Luetaan  :i  kertaa  suolat! aan  voi- 
hin  tai  ihraan). 

2225.  Orihvesi.  Jokinen  n.  33*.      04. 

V.  Taipale,  60  v.    Kuullut  vanhem- 
miltaan. 

Raudan  sanat. 

N, m  isku.  raudan  lastu. 
savikossa  sotkettiin, 
rapakossa  runneltiin, 
maahan  mahtis  poljettiin 
s  vuinias  sillä  sorretl iin 
ja  paraneen  koitettiin. 

2226.  Kaiu.   Pohjankanervo  T ,  n.  58. 

Länsi-Aure.     Taloll.    Matti    Ahven- 
lampi,  65    v. 

/;  mlan  vihat. 

Hauta   Jumalan   luoma 
vie   kipus    Kristuksen 
kuolemaan  asu! 
J.i  niinkuu  maitona 
a  makasit  neitseen  nuoren 
nisissä. 

2227.  Kihu.    I 'nli  imiluin  m>  T.  n.  59. 

,31. 

Länsi   \inv,      llilin. i     Valkeejärvi, 
65  v. 


2222.     '         n:o  2220  (Järvinen  X,   '.s  I. 


634 


Loukkaantumat  ja  viotl  amal 


Raulan  sanat. 
Oletkos  rauta  raukka 
Suolta,  suolta  sulkettu, 
Vetelästä  veikattu. 
Maito  maku  makuinen, 
5  Jiesuksen  veri  punainen 
Tehe  työtä,  hakkaa  hakoja, 
Tee  ihmisen  liha  terveeksi, 
Päältä  näkymättömäksi. 

2228.  Kuru.   Pohjankanervo  T,  n.  61. 
-&l,31. 

Itä-Aure.    Konsta  Rikala,  55  v. 

Raulan  sanat. 

Rauta  Jumalan  Luoma, 
\  ie  kipu  Kristuksen 
kuolemaan  asti. 

Et  sinä  suuri  ollu, 
a  kun  su.i  simsta  sullatiin 
ja  vetelästä  vellattiin, 
kun  maitona  makasil 
neitseen  Marian  nisissä. 

2229.  Virrat.      Sievänen     6*.        13. 

Mooses   Rannanjärvi,  seppä,  72  v. 

Kuullut     muoriltaan    Leena    Punta- 
seita,  90  v. 

Raudan  sanat. 

lly\ m  teil  rauta  ettäs  poltit 
sitä  paremmin  ettäs  paransit 
isältä  aivan  terveheksi 
päältä  tuntumattomaksi. 

2230.  Virrat.      Sievänen    7*.    —13. 
[da  Kujala,  60  v. 

limuin,,  sanat. 

Voi  sinua  rauta  raukka 
iuulikkos  ollees  siilon  suuri 


kun  suosta  sullottiin 
vedestä  vellottiin 
»  kuusen  alta  kärnäkkeestä. 

2231.  Virrat.       Sievänen    S*.     -13. 
Ilrikki  Syvälä,  talon  vanha  isäntä, 

69  v.    Kuullut   j<>  nuorena  entiseltä 
sotamiehellä  Brkki  Tyymiltä,  'tO    50  v. 

Raudan  sanat. 

Rauta  raukka. 
Et  sinä  silloin  suuri  ollut 
kuin  sinä  suosta  sullottiin 
vetelästä  vellottiin. 

2232.  Virrat.   Siren    T,    n.  i*.  —03. 
Kurjenkylä,    Juho  Ruohonen,  89  v. 

Sanat  ra, uinu  pihoihin. 

Rauta  kaikki  raateleva, 
Suosta  sinä  sullottihin, 
Vetelästä  vellottihin, 
Kun  (sa)  kankahassa  kasvoit, 
5  Vehmaassa  viitana  vihoitit. 
Ilyviu  teit,  ettäs  purit. 
Vielä  paremmin,  ettäs  parannat. 

Lausutaan   kolme  kertaa  ja  sylje- 
tään joka  kerralla. 

2233.  rUihijticrsi.  Salokannel  n.  31*. 

11. 
Kaijanaho. 

Raudan  sanat: 

Rauta   raukka  ota   vihaa  pois 
kyllä  mä  sun  syntys  tiiän. 
Siirryppäs  sirpin  kuoliomeks' 
pääs  pataluhaks'. 
e  Muista  kuu  suossa  sullottihin 
vetelässä  vellottihin 
nuoren  neitosen  nisi 


Raudan  synty  [Raudan  vihal  22  1 1 


635 


2234.  Keuru.    Alkula    n.  7*.   —90. 
-    auel  Hyötylä. 

Ram  on    nnat. 

Tyrttypä  ennen  tyrmän1  koski 
rt. min  kureessa. 
Voi8  9inuas  rauta  raukka 
Kun  trii  tekijälles  pahaa. 
a  Minäpä  sun  ruukin  ruosteheesta 
Ahjosta  ylös  ajelin 
Etsii  silli  ui  suuri  olin 
Kun  sä  rieskana  ripesit, 
Maitona  makasit 
io  Nuoren  neitosen  helmassa. 

2235.  Keuru.    Alkula   n.  13*.   —91. 
Vesikeuru.     A.    Limperg,    nahkuri, 

Rainan  sanat. 

Kirppu  puri,  sara  vihlas 
ää  pieni  rauta  raiska 
-illmi  kun  suossa  sullottiin 
i  vellotteli1. 
5  Mettijäinen2  pieni  lintu 
Kanna  mettä  mettisestä 
Yheksän  suuren  meren  ylitte 
puolen  merta  kymmenettä. 


korvesta  koulittiin, 
3inäpä  martona  makasil 
sujen  sorkkojen  jälissä 

io  karhun  kannan  kaivamissa. 

Luetaan  rasvaan  ja  (annaan  haavan 
i  lie. 

2237.  Keuru.    Vegelius  >*.   1*.  —72. 

Raudan  sanat: 

Kirppu  pm',  sara  viilas', 
ei  rauta  mitta  yt. 

Voi   sua   rauta   raiska. 
Kun  teil  tekiälles  pauhaa! 
b  Etpäs  silloin  suuri  ollut 
Kun  rieskana  repesit, 
Maitosuuna  makasit. 
Nuoren  neihtyen  helmassa. 

2238.  Keuru  mneln.  89*.  —10 
—11. 

Haapamäki. 

Raudan  vihat  poistetaan  siten,  että 
taan  terä  hampaisiin  ja  sanoo  sitä 
ennen: 

minä  puren  sinua 
koska  sinä  purit  minua. 


2236.  Keuru.     l'aissi  n.   314*. 
-02. 

la- as  su-vuot.  ukki.. 

Rauvan  sanat. 
I  I,   SUa    rauta   raukka 

etpäs  ole  suuri 
etkä-  aivan  pieni 
suosta  sullottiin, 
g  kankahasta  kaivettiin, 
rämäköstä  räävittiin. 


ECirjotusvirhe,  p.  o. 
1  Ensin  ollut  vellottiin 


-gg  2239.  Keuru.  Salokannel  n.  32*.  — 11. 
Tiusala.    Nygren. 

[Raudan  sanat:] 
Oss'  sinä  rauta  rukka 
ethän  silloin  suuri  ollut 
kun  suolissa  sullottiin 
ja  vetelänä  vellottiin 
6  ja  maitona  mainittiin 
nuorten  aeitein  nisissä. 

Haavaan  luettava  ihran  kanssa). 

tyrmän.  —  -  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

,  korjaus  tehty  päälle.  —  ■'  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Loukkaantuma!  ja  viotl  umal 

2240. Keuru.  Salokannel  n.  34*.  -11.  Vetelästä  vellottihin 

Haapamäki.    Haapamäki.  Maitona  moahan  keitin. 

[  Raudan  sanat;] 
Tys,  tys  tyniyn  kuski  2242  a.  Satakunta?    Peteltus    n.    16. 

kuski  j< ■•  > rt . 1 1 1 i 1 1  kuressa1  15. 

Voi  Bua  rata  raiska  Raudanloitsu. 

kun  teil  tekiälles  pahhaa.  Raudan    synty,    syväsynty, 

Minäpä  sinun  ruosteella   ruokin'  tuikea  tuHo1  teräksen, 

j.-i  ahjosta  ylös  ajelin.  Maasta  sinua  kaivettihin,  suosta 
Eppäs  siilo  [n]  suuri  olin  sinua  löydettihin. 

kun  rieskana8  rypesil  Tielä    valta    löytäjäsi,    tunnusta 
ja  maitona  makasit  taito  takojasi! 

io  nuoren  aeittyen  helemassa.  .Miksi    purit    ihmislihaa,    miksei 

ennen  puuta  vihaa, 

2241*  Multia.  Karhumäki  n.  27*.     i<>      5  Sinä    musta    maan    nousu    veren 

(—7/).  sait  sä  vuotamahan, 

Sakarias  Mäkinen.  Hun n  huppelehtimahan  pojan 

Rauvan  vihasanat.  poloisen    polvesta. 

Meitä  on  kolome  kovoa  veljestä  Minä  sinut  sitoon  maan  rakohon 
Ves,  valakea  ja  rauta  manaan, 

[lauta  on  viks  vaks.  Tyyly  veri  juoksemasta,  miehen 

On    purtava    kolo kertoa    sitä  voima   vuotamasta, 

asetta,  joka  hoavan  on  tetanyi  ja  joka  ,.,,,.,,,  gulle  hl|.,.,    hlkll, 

kerran  perästä  on  -\  lästä\  ä  hoavaan  , .     .  .    , 

io  Etehesi  puiset  tukut. 
ja  sanoi  lava  nama  sanat. 

o9,i9     i/    /,       ;      ;         /         i .,-■■        <r\  B-   Raudan  lumous. 

ll<\l.  Mullin,  tiarhumakin.  12*.      IO 

1     "l  2243.  1'ori.    Loppöneti    n.   37. 

Sahrajärvi.       Taavetti    Pihkanen, 

|(iin)]i]|  Mitenkä  viikateen  päättä  kävellään 

,.  vahingoittamatta,  neljän  silmän1  kesken. 

Rauvan  sanat: 
,.  .  .  ,.,...  Otetaan    vnkaate'  ja    purraan    kol- 

\  os  v.inlun  veljeksistä.  ,,     v  ,     , 

J  masti  son  päälle     Kun  ensi  kerta  pur- 

Tul  tuimin  tyttäristä  ,, sen  Päi lausutaan 

Rauta  raukka  nuorimmainen  Älä  piru  purel 

Etpä  siilon  suuri  u]|ut  roisen  kerran  purressaan  lausutaan: 

■  Kun  sä  suosta  -ulkotuliin.  Al;i  vaan  piru   puri'! 


ii'<*\.    '   Kahden  ensi  maisen  säkeen  viereen  kerääjä  on  merk yi    veretauikui- 

sanat.  •  Tämän  säkeen  vsemmalle  puolelle  sivuu i  kerääji Tkinnyl  kysymys- 
merkin.      'Voi  luko.i  myös:    rieskona. 

2243,     '   kk:s>.;i  on:  silmmän.       •  viikate  :  viika 


Raudan   lumous.   2243     2249 


637 


Kolmanneen  kerran  purressaan  lau- 
sutaan: 

Älä  vaan  piru  pure,  tiedä  se! 
Mutta  jos  joku  pahantahtoinen.3  on 

näkemässä    ja'    lausuu    Iisaksi    nauiat 

sanat: 

Missäs  koiran  hampaat  on, 
"ii  koiralle  ennen  hampaat  ollut?» 

Silloin    viikate    voi    vahingoittaa. 

2244.  Port.     Järsiä    n.    35  a. 

Mitenkä  saattaa  kävellä  vikateen 
päällä  ilman  vahinkoittumatta. 

Puree  3  kertaa  \  ik.it  teen  päälle  lau- 
suin ensi   kerralla: 

Älä  piru  pure, 

2:11a: 

Älä  vaan  piru  pure, 

3:11a: 

Älä  vaan  piru  pure,  tiedä  se. 

niin    ei    viikate    vahinkoita. 


2246.  Noarmarkku.   Koskilahti  n.  16 . 

■ ,  03. 
Kuullut  eräältä  kulkevalta  ukolla'. 

Taika   te  >  ilman. 

Kun    jotakin    teräkalua    nivotaan, 
tulee  heti   hivomisen  jälkeen   tarttua 
n  hampaillaan  ja  lukea 

Berrasiunaus. 

Sitte  pitää  pyyhkiä  terä  kuivaksi 
oikean  puoliseen  saappaan  varteen  tai 
housun  lahkeimeen. 

2247.  Pomarkku.  Palonen  n.  14. — 59. 

RauTcHan  sanat. 

Vikahde,  rauta  pehmene1, 
.Minun  jalkani  kovene2 
Karkene  ja  kovene, 
Rauta  kanki  ennen  puikki  men- 
köön, 
5  Ennenkuin  minun  jalkani! 


2245.  Pon.   Elers  0.  .1.   n.  6.       93. 

Toimi  Salonen,  li  v.    Kuuli  Le ler 

Tuomassonnilta. 

Raudun  sunni. 

Panee  kuinka  monta  terävää  viika- 
tetta ja*  panee  varret  ylös  ilmaan, 
min  että  terävä  puoli  tulee  ylöspäin 

ja  lausuu   itseksensä  seuraavat   sanat; 

Jalka  kovenee, 
Rauta  karkenee 

Ja  terä  muuttuu  hamaraksi, 

niin   voi   ilman   mitään  vaivaa  kulkea 
avojalvoin  terävien  vikahdetten  päällä. 


2248.  Siikainen.  Laiho  n.  357  b.  —90. 
Vuorijärvi.     Nikoteemus    Aatamin 

poika,  55  v. 

Näitä  sanoja  käytetään  myös  kun 
vikatteen  terän  päällä  kävellään,  jalan 
vahingoittumatta. 

I [Ks   n:o  2184.] 

2249.  Lm  mini.    Vihervaara    n.    1549. 
—13. 

Raudan  sanat. 

Serän  erä 
Kirkas  terä, 


*  pahatahtoinen  pahantahtoinen.  — 4  niin   :  *ja*. 

2245.  '    ne 

2246.  '   r.  Mp.  oli  juuri  silloin  lyönyt  kirveellä  jalkaansa,  jonka  tainten    ukko 
tämän   kertoi. — -  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

::\~.     '  r.   vedetä. m    peukal    sormella  jätkin   terää:   v.  s.  ]..  t. — -  r.   kaarella 
ttu  jokaiseen  seur.  säk.  kuuluvaksi  =  vedetään  ete. 


63X 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


ei1  siiran  pirä 
ihmisen  ihoon 
s  pureman  ennenkan 
helvetin  portti  avataan. 

Kun  edellä  "lcv.it  sanat  luettiin,  ei 
mennyt  haavaa  kun  otti  jonkun  terä- 
aseeseen esim.  sirppiin  t.iikk.i  viikat- 
teeseen kiinni 

Kun  mentiin  metsäpinolle,  niin 
luettiin  mainitut  »raudan  sanat»  te- 
rään, katsottiin  pain  terää,  sitten  ei 
se  haavottanut  - 

2250.  Tyrmä.  Anoin  H.  n.  151.     95. 

Iso  ll.ikki. 

Kun  sylkee  käteensä  ja  vetää  pitkin 

vikatteen  terää  3  kertaa   eSestakasin 
ja  sanoo  joka  kerralla: 

Pehmene1  rauta,  kovene  jalka! 
niin  voi  kävellä  vikatteen  terän  paalia, 

niin  eltei  yhtään  me  haavaa  jatkoin. 

2251.  Tyrvää.  Äijälä  II.  n.  152.      95. 
Pakolan  renki.  Oskari. 

Kun  sylkee  3  kertaa  teräkaluun  tai 
hivuttaa    sitä    sylkee    hypj 
sanoo: 

Rauta3   pehmee    kun  maa,  ja 

jalka  kova   kuti  luu! 

niin  kyllä  voi   paljain  jaloin   kävellä 

vikatteen  terän  paaliakin.     Kyllä  mi- 

näki n  hivottua  sirppiä  kanniskellu 

kiäleni  päällä. 


Ja  perkeleen  saatana  jalan  kove- 
tuttakoon! 

Kun  näin  sanoo  ja  pitää  silloin  kiirii 
vikatteen  terästä,  niin  saa  kyllä  paljain 
jaloin  mennä  sen  terää  myöden  k&ve- 
leen.  —  Mutta1  jos  on  juku  semmonen, 

joka    tietää    nämät    sanat    ja    vanun   ne 
toiseppäin  niin.: 

Rautakanki    terän    kovetutta- 
koon 
Ja  perkeleen  saatana  jalan  peh- 

inittak 

silloin2  menee  jalka  halki  luuhun 

2253.  Mouhijärvi.    Hannus    n.    35. 

—89. 

i  tskari   Hannus,   25  v. 

litnnlaiisanat. 

Vitsa     viu,     kahlekoira,    I 

muutu  hamaraksi! 

2254.  Mouhijärvi.   Laine    T,    n.   34. 

rl  äijää.    Juho  Skogström. 
Raudan  sanat,  ette  pure: 

Puu  puhjetkoon  ja  raudat  ruos- 
tukoot! 
Tule  iso  saatana  varjeluinaan  jal- 
kojani, 
ette  rauta  purra  saa! 


2252.  Tyrvää.  Rullaa  n. 259.      v\»l.  2255.  Mouhijärvi.   Laine  T.   n.  35. 


Tapiola.     Antti    Kalliomäki,    64    \ 
Rauran  sanat. 

Rautakanki    terän    pehmittä- 
köön 


—92. 

Häijaa.    .Inha  Skogström. 

Rauta  kuu  puu 
ja  iho  kun  luu. 

h. 


2249.  '  ei|  ei  :  e. — haavottanut 

2250.  '  kk:ssa    pieni    alkukirjain. 
;  kk  ssa    pieni    alkukirjain. 

2252     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. —* kfcssa  iso  alkukirjain. 


Raudan  lumous.   2256—2262. 


639 


2256.  Mouhijärvi.   Laine    T.    n.   36. 

92. 
Häijää.    Juha  Sjkogström. 

Karkene  rauta  j;i  kovene  sormi 
ja  tylsty  hammas!  Ja  vaikka 
kuka  saatana  sinua  kiroilis,  td  ei 
pystj  ja  ei  pysty! 

2257.  Larin.  Sammalisto  n.  1.  — 02. 
Mikko  Uoti,  7o  vuoti, is.    Mp.  Kan- 

gasall.i. 

Raudan  sanat. 

Rauta  karkene,  terä  pehmene, 
terä  muutu  hamaraksi! 

2258.  Lavia.    SS.     Mytol.    san.    n. 
«  ,  29. 

Taavi  Laaksonen. 

Raudan  sanat. 

Olen  kuullut  vanhoja  loitsuja  vielä 
entisten  Iisaksi  seuraavanlaisia:  Rau- 
dan sanat  jolla  teraa  i  lehtiin  tehotto- 
maksi 

Jalka  kovene,  rauta  pehmene, 
terä  muutu  hamaraksi 

2259.  Hämeenkyrö.    Kallaa    a.    372. 

%  10. 

\  esajärvi.  Vihtori  Vähämuotia,  St5  v. 

Neulan  voi  kipua  tuntematta  pistää 
poskensa  lävitse  siten,  että  puree  kol- 
me kertaa  neulaan  ja  sanoo  joka  ker- 
ralla: 

pehmeä  neula,  pehmeä  neula. 

2260.  Kankaanpää,    Laiho    n.    354. 
—90. 

Fransi  Oukari,  50  v. 

Raudan  sanat. 

Pehmennä  rauta. 


Kovenna  ranta. 
Pidä  \ ilia. 

Koskas  silloinki  pehmennit, 
5  Kun  pim   kalileis  oli. 

Nämät  sanat  luetaan  purressa  ham- 
paillaan jonkin  teräkalun  terään  es- 
tääkseen   haavaa    tulemasta. 

v un. ii  sanat  estävät  myös  jalkain 
vahingoittumasta  vikatteen  terän 
päällä   kävellessä 


2261.  Jämijärvi.  Välisalo  n.  2.      03. 
Venla    Vuorenpää,    32    v. 

Raudan  pehmitös  sanat. 

Peliini    ranta,    pehmisitpä  sil- 
loinkin, 
kun  piru  kahleensa  poikki  puri. 


2262.  Honkajoki.  Kalla,  Siilo,  n.  43. 

to. 

Juha  Pihlajaviita  I.  »Fili-Jussi» 
Isojoen  Kodesj arvella.  Kuullut  Ma- 
nuel Hautaojalta  1.  »Hoorion-faarivai- 
naalta»,  n.  70  v.  ukolta,  Honkajoella. 

Paljain  jaloin  viikatteen  terällä 

käyminen. 
Piti  sanoa: 

Et    sinä   rauta   raukka    silloin 
häävi  ollut, 
Kun  sinä  neitseen  seimes1  mai- 
tona   makasit. 
Ei  täs  Kristus  ristinpuussa, 
Ei   las   maito   maalian  jouda, 
s  Kirottu  olet,  jossas  puret. 

Jos  joku  toinen  »noita»  tulee  pai- 
kalle ja  sanoo: 

Misäs,    koira,   hampahas   ou, 

tunkee  terä  heti  luihin  asti. 


2262.     >  neitseen  ]maidos|  maitona  :  n.  *seimes*  m. 


640 


Loukkaantumat  ja  viottumal 


2263.  Karvia.  Kaukomaa  L,  n.   192.  2267.  Orihvesi.  Jokinen  n.  27*.      04. 


Suomijärvenkylä.    Joonaa    Mäkelä 
80    v. 

Rajakorpi  vainaa  kuljetti  kolme 
kertaa  suunsa  läpitte  vikattehen.  Sit- 
ten se  käveli  paljaan  terän  päällä, 
vanteet  jai  vain  jalkoihin,  muttei 
verinaarmua.    Se  höpisi  ittekseen: 

Kovetu  rauta, 
Pehmiä  rauta, 
Pehmiä,  pehmiä, 
Pehmisippäs  siilo,  ko  Kristus  hel- 
vettiin astu! 
M it ;i   lie  lisää  höpissyt,   en   tiedä. 
Kyllä  sillä  pehmisi  terä. 

2264.  Kumu.  Kaukamaa  1..  n.  194. 

■■ ,  30. 

Haavistonkulma.      Kalle     korkea- 
salo,  65  v. 

Pehmiär^rauta, 
Kovener^rauta! 
Pehmisippäs  siilo, 
Ko  piru  kahlehista  i si! 

2265.  Parkano.    Saarimaa    n.   1061. 

-09. 
Metsävahti  Renfors,   Mp.  Yläneellä. 

Teräaseen  simat. 

Kovener_rauta,       pehmenerw 

rautal 

Pehmenippäs  silloinkin,  kun  piru 

kahleis  oli. 

2266.  Tottijärvi.  Rekolan.770*.      05. 
Sorva     l     i  lintanen    55  \ . 

/  oitsu. 

Teräkalu  ei  lehe  haavaa  kun  sai : 

Terä  pehmene,  rauta  triänene, 
terä  tt m 1 1  f  ii  aamaraks. 


Nikolai  Nieminen,  25  v.  Kuullut 
lapsena. 

Kirveen  lumous. 

Kuu  kirves  pajotetaan  niin  lyödään 
sillä  kolme  kertaa  pajankynnj  Itseen  ja 
sanotaan: 

\  ihaa  maata  ja  puuta 
mutta  älä  lihaa  eikä  luuta. 

2268.  Orihvesi.  Jokinen  n.  35*.     04. 
V.  Taipale,  60  v.    Kuullut  vanhem- 
miltaan. 

/.  räase  laitetaan  niin  ettei  se  pytty 
ihoon. 
Kuu  kirves  tai  muu  teräase  tuodaan 
pajasta   ja   hijotaan    niin   ennenkuin 
sitä  satutetaan   puuhun   pannaan  se 
suuhun  ja  sanotaan: 

rauta    älä    vihaa   luuta   eikä  li- 
haa. 

2269.  Kuru.  Hankala  /'.  n.  ff*.     03. 
Manu  Vastamäki.  Hän  sanoi  n. nn.it 

sanat  lainatuksi  »mustasta  raamatusta. 

■mi  sanoi. 

Kaula  puhdas  .Tuinalan  lunnia. 
viaton  Kristuksen  vereen  asti. 

2270.  Kuru.  Pohjankanervo  7.  n.  62. 

»1,31. 

it.i  \uiv.    Juho  Mustarjärvi,  30  v. 

Teräasetta  lorotettaessa  pyhetään 
terää  vasempaan  jalkaan  kolme  ker- 
taa  ja  sanotaan: 

Vihaa  puuta  ekkä  minua! 

2271.  Virrat.   Sievänen    n.  '■'*■  —13. 
In.,    Mäkinen,   Tn  v. 

dan  sanat. 
Kolota    puuta   ja    maata. 

tt^älä  ihmisel^luuta. 


Kaudan  nostatus.     22  6     2280  a 


641 


2272.  K»uru.  Salokcmneln.33*.      II. 
Haapamäki 

[Raudan  sanat:] 

Uunin  in  teräs  ja  rauta 
vieköön  puuta  ja  maata 
muu'  ei  -\  litisen  lihhaa. 

2273.  K:  uni.  Salokannel  n. 35*.      11. 
Haapamäki      Moisio. 

Raudan  sanat:] 

Ruotsin  teräs  ja  rauta 
\  ieköön  puuta  ja  maata 
mutta  ei  syntisen  kantapäätä. 

2274.  Keuru.  Salokannel  n.36*.      II. 
I  [aapamäki. 

[Raudan  sanot:] 

Rauta  malmi  Ruotsin  ranta 
vuole  puuta,  vuole  maata 
vaan  älä  >\ni  iscn  lihoa. 

(Luettua  pyyhästään  terä  suun  yli). 

2275.  Keuru.  Salokannel  n.307*.  —12. 
Haapamäki.    Haaramäki. 

lunnin  sanat. 

Ruotsin  teräs,  Suomen  rauta 
Vir  puuta,   vie  maata. 
Mutta  ala  syntisen  lihaa. 


C.  Raudan  nostatus. 

2276.  Pori.    Järstä    n.    35b.    —89. 
Multa  jos  joku   toinen   taas  sanoo: 

Missäs1    koiran    hampaat    mi. 
nti  koiralla  ennen  hampaat  olleet, 

niin  silloin  vi  kate  vahinkoittaa. 


2276«.  Pori.    Leppänen   n. 37.     89. 

\  Ks.  K. m. I,m  lumous  n:o  2243.] 

2277.  Pomarkku.  Elers  <>.  .1.  n.   W. 

93 
I  usikylä.      Serafiia    Saari,    s'i    v. 
Kuuli    isältään,     Kynäksen    kylästä 

l/;',  n   taa  <  ikatteen  terällä  astujan 

astumiset  tyhjiksi. 
Jos  joku  poppamies  rupeaa  näj  i  te 
l. mii.i, ui    viikatteen    terällä    astumisen 
taitoaan,  niin  ei  tarvitse  muuta  kuin 
sanoa 

Misä   helvetis'  >uu  isävainaas 
vanhat  hampaat  on? 
niin  poppamies  ei  arvaa  astua  viikat- 
teen terälle. 

2278.  Tyrvää.  Äijälä  II.  n.  153.     95. 
Ruudun  lumoussanojen  kumoussanat: 

Tuupal-Kaini,  misä  suu    teräs 

on? 

2279.  Tyrvää.  Äijälä  II.  n.  154.      9:>. 

[Ramhin  lumoussanojen  kumoussanat:] 
Tuupal-Kaini,  karasi'  rauta! 

228C.  Tyrvää.  Kuilun  n.  352.      "\04. 

Tapiola.    Herman    Kullaa,  64  v. 

Kun  juku  mi   noitunut   vikatteen, 

uin  että  sen  päällä  voi  kävellä,  saa  sen 

uin.   että   kyllä    vir    jalan    halki,  jos 

sanoo: 

Misä  perkeleessä  suu  teräs  on? 

2280  k.  Tyrvää.  Kulliin    n.  :':>9.  —04. 
[Ks.  Kauilan  lumous  n:<>  2252.] 


_'J.s.      i    kk:ssa     pieni    alkukirjain. 


il 


C42 


Loukkaantuma)  ja  vioti  umal 


2280  {}.  Honkajoki.    Kulin,  Niilo  n. 
43.      10. 
1 Ks   Raudan  lumous  n:o  2262.] 

2281.  Kuriin.   Kuulumiin  ]..  ii.  200. 
-"U30. 

Suomijärvenkylä.  Akseli  Suomi- 
järvi,  53  v. 

Ennen  vanhaan  oli  miehiä,  jotka 
kulkivat  teräaseiden  päällä.  Ijäskin 
käveli  kahdentoista  vikattehen  terän 
yli  satuttamatta  jalkaansa,  vain  uur- 
keel  jäivät.  Uutta  eräs  kun  vierestä- 
katsoja  sanoi: 

Pruukaapa    tuommonen    koira 

purra! 
nii  heti  leikkasi  jalan  luuta  myöten 
poikki.    Se  mies  tunsi  taian. 

2282.  Tottijärvi.  Rekola  n.  769*.     05. 

a.    I'.  Lintanen,  55  v. 

Loitsu. 
Kuj   joku  tekee  konstia  teräkaluilla 
ni   ku  sanoo: 

Ompa  sun  isälläskin  hampaal 

ollu, 

ni   tulee  haava. 

2283.  \'irnil.     Ilnrriu    n.    15.    —05. 
Kirkonkylä.    Juho  Ruohonen,  4o  v. 
Miten    toisen    saa    ittensä    telotta- 
maan kirveellä  tai.  millä  hyvään  terä- 
aseella, jos  on  pahaa  tehnyt. 

Otetaan  kolme  kertaa  hampain  puu- 
ta toisen  kirveen  jälesl 

kirotaan 

mitä  törkeemmästi  vaan  ja  hypätään 
ylös  tasajalkaa  kulme  kertaa 


2284.  Virrat.    Humu    n.    197.      -07. 
Kirkonkylä.   Julio  Ruohonen,  iO  v. 

Pallini  taottaa  aikaan  teräaseella. 

Jos  pahaa  tekis  teräaseella,  niin 
ottaa  niitä  ripeitä,  joita  se  (jolle  paha 
saatetaan)  on  hakannu.  Niitä  heittää 
pohjaseen  päin  menevään  koskeen 
vasemman  olkansa  yli  ja  sanoo: 

Vie  koiras  kotiosl 
Sesitte  omalla  aseellaan  telaa  ittensä. 

2285.  Virrat.  Eäisä  K.  n.  20.  —30. 
Jos  to[i]nen  puhui  jotain  loukkaa- 

\ aa  tuli  kiroten1  samia  et tä: 

rauta  sua  \  ihakkoon! 
Kyllä   telas  itsensä   pahoin,  jos  kulki 

tietä    nivoi-i   yöllä,   ei    saanut    koskaan 

mennä  veräjästä  keski  tietä,  jottei 
häjy  kohrannut1,  jos  rupes  pelkää- 
mään kovin,  niin  tuli  vei, ia  risti  tiehen 

ja  siunata  ja  sitten  lasapakkä[l]  hy- 
pätä sen  yli   kyllä1  pelko  jäi. 

Siikasen  sanat. 

2286.  Virrat.    Harvia    n.  222.   —07. 
Kirkonkylä.    J.  E.  Vierimaa. 

Siikasen  loihtu  taliin. 

Talia    hyppysissä    käännellään    koko 

aika  ja  luetaan  sanat.    Talia  pan 
sitten  kurkkuun  tai  mihin  siikanen  on 
tarttunut. 

Siikanen  sinun  nimes, 
Piharjrikka,  pello  i|^  kukka. 
Maar^rikka,  manerer^rikka, 
ptyi  (syljetään)! 
s  Eppä  sinä  silloin  viriä  suuri  ollu, 
Kun  maitona  makasit, 
Nuoren  neitosen  aisassa" 
\  uoren  vaskisen  raossa, 


2285.     '  kk:ssa   iso   alkukirjain. 


Siikasen  sanat.  Tulen  vihat.  2286—2292. 


643 


ptyil 

Meri  on  eessä  mennäksesi, 

Salini  takana  soutaaksesi, 

Ptyi! 

2287.  Mullin.    Karhumäki    n.  28*. 
—10  (—11). 

Taavetti  Saarinen. 

Siikasen  sanat. 
Siikanen  sinun  nimesi 
Akana  alinomainen, 
Moan  rikka,  mannun  rikka, 
1'iirin  rikka, 
s  Kujan  kultainen  kuning 
Keännä  kelekkas  toisapäin 
Verinen  liha  eessäs, 
Sininen  taivas  jälessäs. 

2288.  Muhin.     Karhumäki   n.  19*. 

—10(—11). 

Sahrajärvi.      Juho     Haukilammin- 
mäki. 

Siikasen  sanat. 

Pihan  rikka,  pellon  rikka 
Moan  rikka,  mannun  rikka 
Akana  alinomani  n 
Alla  orren  asuva, 
s  Peällä  orren  pysyvä 
-  ikanen  sinun  nimes. 

Tulen  vihat. 

2289.  Siikainen.     Granqvist    n.     30. 

—89. 

Polttohaavojen  ja  valkeasta  tarttumisen 
sanat 

Neitsyt  Maaria  nemoinen, 
Ota  jätä  vähäinen, 
Jolla  tulen  tukahutat, 
Valkeankin  vapahutat. 


2290.  Siikainen.    Raekallio    Vuokko, 
n.  10.  —27. 

I  ulen  sammutus  ja  valkean  sanat. 

Tulipalo  saatiin  sammumaan  kier- 
tämällä palava  huone  kolmasti.  Kier- 
ii i  täessä  luettiin  valkean  sanal : 

Vaino  kaukaa  tuli 
heitellen  helmojansa, 
heitellen  takkiansa, 
jäinen  hytty,  jäinen  hattu, 
5  jäinen  kattila  selässä, 
jäinen   kauha    kattilassa, 
jäinen  -  povessa. 

(enempää  ei  muistettu.) 

2291.  Siikainen.    Raekallio    Vuokko, 
n.  41. 

Emäntä      Jaakko-Mikkola    saanut 
1  enkoolin  tohtorin»  äidiltä. 

Valkean  sanat  (kopio). 

Vaimo   kaukaa   tilli 
heitellen  helmojans, 
heitellen  takkijans 
ijäinen  hytty.  ijäinen  liattu, 
s  ijäinen  kattila  seljäs, 
ijäinen  kauha  kattilasa, 
jolla  hyytä  hyyt\  tti, 
lämminyttä  häädytti 
tästä  tulen  vijasta 
io  ja  valkijaisten  vainVstaM 
sisältä  kivuttomaksi, 
päältä  tuntemattomaks. 
Jeesus  siuuakkoou, 

sanotaan  kolme  kertaa  ja  tämä  lue- 
taan kolme  kertaa. 

2292.  Siikainen.    Raekallio    Vuokko, 

n.  78.  —27. 

Palohaava. 
Kun    värillä   tai   valkeella   polttaa 
jäsenensä,  niin  poltet  lakkaa,  jos  pitää 


Loukkaantuma)  ja  \  iottumal 


kipeätä  paikkaa  »lehmänkuses*     Kun 

ipsi  "h  poll  tanut  sormens 
koton, i   ollut    lehmää,    juoksutti    äiti 
lapsen  naapurin  navettaan,  otti  nave- 
tan   »laatepuun»  ylös  j;i  pani  lapsen 
•  ■iin. n   lattian   alla   olevaan   lehmän 

virtsaan        Navetan     lakana     oleva-*. i 

.laksos»  johon  virtsaa  oli  keräytynyt 

inyos  pidettiin  palanutia  -onnea    jota 
särki,  silla  kusi   otti    pois   poltti 
Lapsillekin  aina  neuvottiin: 

Piräs  siellä  laksos  sormees  niin 
kauan  k"  lakkaa. 

2292  a.  Siikainen.  Raekallio  Vuokko, 
n  .64.      :: 
Ks  Veren  sulku  n:o  131,8.] 

2293.  Punkalaidun.  Järvinen  n.  55  b. 

53. 
Vaimo  valkonen  tuleepi, 
Sinihelma  b.emmaa, 
Sinitokkonen  kädesä, 
Sinisulka  fcokkosessa, 
.  Jolla  hän  tuultaa  tuiskasee, 
Valkehita  vaivuttaapi, 
sisältä  kivuttomaksi, 
1'äältä  tuntumattomaksi. 

2294.  I Luultuni.  Koliseulututk.  kurss. 
n.  65.       15. 

Loitsuja  oli  myÖS  tulen,  veden,  rau- 
dan y.  m.  vihoihin.  Tulen  sanat  oli- 
\  at 

Vaimo  liepotteli  ja  laapotteli 
ja  poikkea  porstuaan. 

2295.  Ikaalinen.  Kotiseutututk.  Kurss. 
n.  65.       15. 

I    .  ,  1  olivat  st  uraat  m 

Pilvi  D0U8i  pohjosesta, 
Piika  istu  pilven  päällä, 


Jäinen  kattila  kädessä, 
Jäinen  kauha  kattilassa, 
i  Jolla  ään  tulen  tukahutti 
Valkean  vihan  vähenti. 

2296.  Hongonjoki.    Paldani   n. 

52. 
Netty  Maaria  emonen, 

( ui',  jätä  pikkuinen, 

Jollas  tulta  tiik.ihnt.it. 

Valkianki  vapahutat; 
.  \  apahutal  vahingon  päälle, 

Ettes  kastetun  verta  polta, 

Polta*  sinisillä  tulillas, 

Ekkäs  vaivollas  lasketa*, 

Kenenkä1  syntisten  päälle; 
m  Sinä  murtamaton,  muuttumaton, 

Puuttumaton,  taitamaton, 

Tammen  vieres  kulkenut. 

Sinä  yksin  maata  polkenut, 

Pohjan  tähden  alla  ollut; 
15  Sinä  syntymätön,  tukahtamaton, 

Vapahra  valkia  vihas', 

Niinkuu  Kristus  vapahti, 

Kansaansa  synnistä. 

Meikin  pitää  olla  vapahlettu, 
o  Kaikista  vaaroista, 

Peikoista  peitä, 

.Meille  makia  lepo  suo! 

2297.  Parkano.  Mikkola J.J, n.  1.-87. 

Valkian  sanat. 

Pilvi  nousi  pohjaselta, 
Piika  istu  pilven  päällä 
Kattila  kälessä, 
.iäinen  kauha  kattilaa, 
o  Jolla  hän  meni  tulta  tukahutta- 

in.i. n 
Ja  valkiaa  sammuttahan. 


Tulen  viha) . 


2304 


645 


2298.  Parkano.  SS.  Reponen  Astrid, 
1929. 

Kuivaskylä.    Katariina  (Sofia)  Tai 
palus,  79  v 

Valkianvihanvoide. 
voire 

vil'mas  tuli  vilkutteli, 
välinäs  tuli  välkytteli 
keskellä  merikiviä 
kirjavasta  käärmeestä 
s  kipinä  lähti, 
terra  iesus  ottakohovw 
v;il:'ki[;uis,i\wvili.it  pois  minusta. 

Nämä  sanat   luetaan  suolattomaan 
voihin,  joiuni   mi   ]>, miu  hiilennölil  il 

Sitten    voidellaan    valkeanvihat. 

2299.  Parka/no.  SS    Reponen   Astrid, 
1929. 

Kuivaskylä.    Katariina  (Sofia)  Tai- 
palus,  79  v. 

Valkianvihanvoide. 

vilmas  tuli  vilkutteli, 
välmäs  tuli  vaikutteli 
keskellä  merikiviä 
kirjavasta  kärmehestä 
5  kipinä  lähti. 

silla  sittev__valakiiavwvihat  parane. 

val;'ki]av    vihav    voiletta. 

2300.  Parkano.  Alanen  Viljo,  n.  188. 

31. 

Nerkoonkylä.  Anna  Kivinen  n.  58  v. 

Nouse  pilvi  pohjasesta, 
istu  piika  pilven  päällä 
hyinen  kattila  käessä, 
hyinen  kauha  kattilassa, 

:.  .jullii    tulen    «.ammuttaisit. 

valkean  vihon1  vihottaisit! 


2301.  Parkano.  Alanen  Viljo   n.    //."> 

■30. 

Nerkoon   kylä.    Sanat    kuultu   .lulio 
Uin  imäeltä  (kuollut  1905  n.  70  vuo- 
tns 

I  'oikean  sanat: 

Pilvi  nousi  pohjosesta, 
Piika  istui  pilven  päällä, 
Jäinen  kattila  käessä, 
.lainen  kauha  kattilassa, 
s  Jolla  hän  tulen  takahutti, 
Valkean  vihan  vähenti. 

2302.  Kurria.    KiniLiiiiiiui    /..    a.   174. 

3  „  30. 

Ainiualankyla.        SriMl  nn.i       (Hava, 

61   v. 

Valkian  vihat. 

.los    iho    paloi    höyryllä,    niin    liöpö- 

tettihin  kankaanpalaan,  johon  oli  ras- 
vaa    voideltu: 

Tuli  tuli  taivaasta, 
Tuli  tuli  maasta, 
Menköhön  kiukaan  kiviin, 
Saunan  sankkoihin  savuihin! 

2303.  Knrrm.    K iiiiLiniiiiii    /,.    n.    176. 

,  30. 

Karviankylä.     Jaakko   Porrassalmi. 

72  v. 

Valkian  vihat. 

•Jos  valkiasta  tarttuu,  niin  on  otet- 
tava suoloja  kourahan,  pyyhkeiltävä 
ja  heitettävä  vasemman  olkapään  yli 
takkaan  sanoen: 

i  ita  koiras  pois! 
Taakseen  ei  saa  katsoa 

2304.  Kangasala.     Kulho   Väinö,  n. 
25*.      04. 

Kalle  Nilkutan,  70  v.  Kuullut  isäl- 
lään.   90    V. 


2300.     '  kkrssa  o  alleviivattu. 


646 


Loukkaantumat  ja  viottumal 


Palaneen  parantaminen. 

Pilvi  tuli  pohjasta, 
Toinen  kulki  lännestä, 
piika  istu  pilven  päällä 
jäinen  kattila  käres 
b  jäinen  kauha  kattilassa, 
jolla  hän  tulensa  tukehrutti 
valkeansa  sammutteli. 

.;iiii;i  anat  luetaan  kolmeen  ker- 
taan kolmesti  poikineen  lehmän  ras- 
vaan ja  sillä  voidellaan  palanut). 

2305.  Sahalahti.  Järvinen  N, n.  55a*. 
-53. 

Moltsia. 

Valheen  sanat. 

Ämmä  musta,  pää  keritty, 
Souteli  jäisessä  kolassa, 
Jäähyppynen  sylissä, 
Jääjähmä  kainaloissa, 
s  Jolla  tulta  tuikahutti, 
Valkeita  vaikahutti. 

2306.  Sahalahti.    Äijälä   E,    n.    90. 
—96. 

Kun  joku  paikka  palaa  ihossa,  niin 
tarttee  vetää  rasvaa  päälle  ja  lukee 
kolmeen  kertaan  sanat: 

Vaimo*  kaukaa  tulee, 
väliä  vekkanni  kainalossa, 
vaskisiipi  vekkasessa, 
jolla    hän    valkrrii    p.,i>    sivelee. 


Cuparikattila  sylissä 

Vaskinen  kauha  kattilassa, 
5  Jolla  hän  tuli  tuultansa  tyvi 

mähän, 
Valkiaansa  vähentämähän. 

2308.  Orihvcsi.  Jokinen  n.  30*.  —04. 

Vilho  Taipale,  60  v.  Kuullut  van- 
hemmiltaan. 

Palaneen  parannus. 

Pilvi  nousi  pohjasesta, 

toinen    vastaan    läheni    lännestä. 
Piika  istui  pilven  päällä 
jäinen  kattila  sylissä, 
5  jäinen  kauha  kattilassa, 
jolla  hän  tulens'  tukahutti 
ja  valkeansa  sammutti. 

Luetaan  kolmeen  kertaan  suolatto- 
maan voihin  tai  ihraan,  jota  potilaan 
on   maistettava.) 

2309.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  81. 

-%31. 

Ita-Aure.  Konsta  Rikala,  55  v. 
Kuullut  craalta  vanhalta  mieheltä. 

V aikeen  sanat. 
Pilvi  nousi  pohjosesta. 
piika  istu  pilven  päällä 
jäinen   kauha   kattilassa, 
jolla   ma   tulen  tuikaliutan. 

a  vn Ikeen  vihat  vähentäisin. 


2307.  Teisko.    Hankala  Jussi,   n.  2.  2310.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  82. 


-3lln02. 
Jalasjärvi.    Bmanuel  Snäll,  n.  62  v. 

Tulen  sanal. 

Pilvi  näkyy  pohjaaselta, 
Piika  istun  pilven  päällä 


%31. 
ltä-Aure.      Bmänti    Kiina    Äijälä, 
62  v.    K 1 1 til  1  ii  t  isän  äileltä. 

I  aikeen  sanat. 
Vaimo  kaukaa  tulee 


1    kk:ssa    pieni    alkukirjain. 


Tulen  \  ili.il      2310     2  11 " 


647 


Pohjiin  perkiön  perästä, 
Joka  voiletta  puhahuttaa 
Haavaa  palaneesee. 

2311.  Ruovesi.  Skogman  n.  36*.     -61. 

I  'aikeen  sanat. 

Hyvin  teil  ettäs  palot 
Vielä  paremmin  ettäs  paranet; 
l-ut  guonel  suuta  -unten 
Vähät  suonel   päätä  pääten. 

2312.  Keuru.     Alkula    n.   1*.   —90. 

I  aikeen  sanat. 
Hyinen  poika,  jäinen  poika, 
Valknien  sepän  osen[!]  poika 
Pahoin  teit  ettäs  poltit, 
Paremmin  ettäs  parannaisit. 
.-.  Kirstinen  kivellä  istu 
Musta  kulma  kuutimolla, 
Vaimo  valkea  vavolla 
sini  helma  hiehutuinen 
Kulta  kuppinen  käjessä, 
io  Kulta  sulka  koppisessa, 
Jolla  voiteli  voihkavija, 
Paransi  parisevija. 

2313.  Keuru.     Vaissi    n.  147*.  — 99 
—02. 

\  aikeen  sanat. 

Herran  tiet  tuli  työttömäksi, 
valkeen  väettömäksi, 
niinkun    kolmelle   miehelle   täit 
tulisessa  uunissa. 

Luetaan  maitoon  kolmeen  kertaan 
ja  sillä  voijellaan  palanutta  paikkaa. 


jonka  "li  hyviä  hyppysessä, 
jäätä  jänkäles  käjessä, 
veti  sitä  lumista  rrkee 
;.  tulisen  linnan   läpi 

Luetaan  kolmeen  kertaan  maitoon 
jolla  voijellaan  palanutta  paikkaa. 

2315.  Keuru.   Valssi    n.    313*.  —99 
02. 

\  alku  n    sanat. 

Pilvi  m 'iisj  pohjosesta 
piikanen  istu  pilven  paalia 
jäinen  kattila   käjessä 
jäinen  kauha  kattilassa, 
5  jolla  hän  tulta  tyvensi 
valkeeta  vähensi. 

lantaan    ihraan    ja   sillä   voijellaan 
palanutta    paikkaa. 


2316.  Keuru.     Vaissi   n.  325' 
—02. 

Valkeen  sn  nai. 

Pahon  teit  ettäs  poltit 

paremmin    tekisit    ettäs 


-99 


paran- 
taisit, 


kirstinä  kivellä  istuu 
musta   kulma  kuutijolla, 
s  vaimo  valkonen  vavolla 

sini  helma  hiehuttellee 
kulta  kupponen  käjessä, 
kulta  sulka  kupposessa, 
jolla  hän  voitelee  voihkavija 
io  parantaa  parisevija. 

Luetaan  ihraan  ja  voijellaan  palo- 
haavaa. 


2314.  Keuru.    Faissi    n.  248*.  —99  2317. 
-02. 

Valkeen  sanat. 

Yksi  mies  nousi  merestä 


Keuru.    Vaissi   n.  378*.  —99 
—02. 

Valkean  sanat: 
Tyttö  istu  pilven  päällä 


Loukkaantumat  ja  \  ioU  uuial . 


jäinen  kattila  käjessä 
jäinen  kauha  kattilassa, 
hm  minun  tulisel  rurkkini 
.  valkeisel  valittuuni 
jolla  mä  tulta  hellytän 
valkeeta  vähennän. 

s.ukiI  luetaan  maitoon  yheksään 
kertaan  ja  silla  maijolla  voijellaan 
palanu   paikka. 

2318.  Keuru.    Vegelius    n.  9*.  -  72. 
Valkea,  hyvä  sanoma! 

Am  m  saunan  salvan  päälle, 

Kiukaan  kiville  kippua. 

Tullee  siiliinkin  tuska, 
i  Panee  sinunkin  pakko 

i  imiasi  ottaessa, 

Pahojasi  lappaessa. 

Mehiäinen  pieni  lintu, 

Tuo  mettä  Mettolasta, 
m  Ampialasta  voietta 

Voia  yltä,  voia  alta, 

Vieriltä  viattomaksi 

Keskeä  auurumattomaksi, 

Alta  aivan  terveheksi 
ii  Ilyt.  hyvä,  hyt! 

Ei  oo  kippeä  yhtään. 

2319.  Keuru.  Salokannel  n.  20*.  -11. 
Tiusala.    Nygrfen,  ukku. 

V aikeen  sanat: 

Mei1  on  kolme  kovaa  veljestä 
vesi,  valkee,  tuli,  viks,  vaks'. 

Luettava    ihraan    3  kertaa         [si 
lakka   kelpaa   paremman  puutteessa) 
silla  sitte  voitelee. 

2320.  Keuru.  Salokannel  n.  21*.  -11. 
Tiusala.    Nygren,  ukko. 

i  alkaen  sanot 

M\ inen  poika,  jäinen  poika 


valkonen  sr  panosen  poika, 
pahon  teit,  kun  poltH 
tee  paremmin,  että  parannat. 
5  Vaimo  valkonen  vaolla 
sinihihna  (liehuttelee 
kultakuppinen  käessä, 
kultasulka  kuppisessa. 
jolla  voitelee  voihkavia 
ia  parantaa  päriseviä. 

2321.  Keuru.  Salokannel  n.  22*.— 11. 
Haapamäki.    Etelä-ahon  i  »tto. 

|  V aikeen  sanat: 

Hyinen  poika,  jäinen  poika 
valakonen  se  parosen   (pano 

poika. 
Pahasti  teil  kun  poltit 
paremmin  kun  parannat. 
:,  Kirstinen  kivellä  istuu 
musta  kulma  kuutiolla. 
Vaimo  valakonen  vavolla 
sini  helema  (liehuttelee 
kulta  kupponen  käjessä 
1»  kulta  sulka  kupposessa, 
jolla  hän  voitelee  voipajia 
parantelee  päriseviä. 
I  [arvoin    tavattavissa  |. 


2322.  Keuru.  Salokannel  n.  23* 
Haapamäki 

[  Valkeensanat:] 

Pilivi  nousi  pohjosesta 
piika  piliven  päällä 
jäinen  kauha  sylissä, 
jäinen  kauha  kattilassa, 
.  jolla  tulen  tukahuttaa 
ja  vihansa  poies  ottaa. 


//. 


Tulen  vihal.  Turkin  sattuneen  sanat.   2323    232" 


i-.V.l 


2323.  Mullin.      Karhumäki    n.  15*. 

m    ny 

Sahrajärvi.    Taavetti  Tikkanen. 
Juhii  sanat. 

Verkko  veljesten  tekemä, 

Suoverusten  solmiama 

Ape  aiiiolle  panema. 

Potkettii  se  myötävirtaa, 

3ii  Itä  soatii  lohi  punanen, 

Halaistiin  se  lohi  punanen, 

Sieltä1  tul  tul  punanen 

Johonka   ei   taittu  kasin  koskea, 

Kunei  ollul  rautasia  vanttuita 
io  Ja  vaskisia  kintaita. 

Mutta  nouspa  jäästä  jäine  vaimo, 

Hyymästä  hyvä  kyläue. 

Vana  vilikki  Väinämöine 

Tuoppa  virrasta  vilua, 
15  Jaata  jännä  kammarista 

Sillä  kyyllä  kyyvytellä, 

Sillä  jeällä  jeävytellä. 

2324.  Multia.  Karhumäki  n.32*.     10 

K     ID. 

Sahrajärvi.      Maria     Pienriihimäki. 

Valakean  sunni. 

Kolome  kovoa  veljestä, 
[lauta  ves  ja  valakea 
Ves  vyök,  ranta  voaks. 

Luvettava  yheksään  kertaan  ja  sy- 
lästävä   aina   välillä. 

2325.  Virrat.   Sievänen    n.   1*. — 13. 

Mooses  Rannanjärvi,  seppä,  72  v. 

Kuullut      muoriltaan      90-vuotiaalta 
Leena   Puntaselta. 

Valkean  sanat. 

Hyvin  teit  ettäs  palot 


sitä    paremmin    ettäs    parannat; 

isol  - i't  suutaksuin 

pienet  suonel  päätäpäin, 
5  alta  aivan  terveheksi 
päältä  tuntumattomaksi. 

2326.  Virrat.  Sievänen  n.  3*.  —13. 
Heikki  Nevala,  talon  isäntä,  59  v. 
( tppinul   1  jisa   Bomanilta. 

Valkean  sanat. 

Vesi  valvokoon, 
valkee  maakkoon. 


Turkinsattuneen  sanat. 

2327.  Tyrvää.  Ahtee  V.  n.  3.  —  14/i  03. 
Siina    Saunanoja,    70    v., 

Turkin  sattuneen  sanat: 
Mikä  tnj  tnala1  kaukana  näkyy? 
Pilvi   toi   tuala1  kaukana   näkyy. 
Mikä  sen   pilven  penkaralla  on? 
Poika  pieni  puhtukainen. 
5  Mitä  sen   pojan   koppasess'  on? 
Maarian  maito  inakia. 
Mitä  se  sillä  tekeepi? 
Voitelee  sisältä  sileäksi, 
Päältä2  näkymättömäksi. 

rämä  luetaan   7:n  kertaan  ja  joka 
kerran  perästä  syljetään  3:me  kertaa. 

Valkean  vihat. 
Ks.  Tulen  vihat. 

Venähdys. 
K<  Niukahdus. 


2323.     x  kk:s>.i  pieni  alkukirjain. 

2327.     '  tu|ol|la  :  tuola.  — s  kfcssa   pieni   alkukirjain. 


6r.o 


Loukkaantumat  ja  \  i<a  tumal 


Veren  sulku. 

2328.  Eurajoki,  Isopere  n.  57.  — 91. 
Sydänmaa.     Isak    Carlsson,  48  v. 

I  eren  sanat: 
Seis  sinä  veri, 
ja  makaa  sinä  veri, 
koskas  silloinkin  seisoi, 
kos   Kristuksen   ristin  päälT  oli. 

2329.  Eurajoki.  Nurmi  F,  n.  67.  —09. 

Kuivalahti.    A.  Mäkipere.    Kuullut 
eräältä   kulku-ukolta. 

Veren  sanat. 

Ilvvty  veri,  seiso  veri! 
Niinkuin  kivi  kosken  pohjas, 
Niinkuin  naula  laivan  syrjäs, 
Niinkuin  helvetis  kattila, 
s  jolla  verta  keittä. 

Jollei  vielä  pysähdy,  tulee  painaa 

samalla  teräkalulla  kolme  kertaa  haa- 
van piialla  ja  silloin  varmasti  lakkaa.1 

2330.  Nakkila.    Rauvola  n.  3.  — 91. 
Tattara.     I.    Keskimäki.      Kuullut 

sisareltaan    Kiukaisista. 

Vere  sanat. 

Seis  veri,  tyre(n)1  veri,  niinko 

se  tn i as 
helvetis2,  joka  väärin  valas  teki! 

2331.  Pori.    llagtier  n.  2.  -89. 

Veren  sanat. 
Siisty  veri,  Ivysi y   mii. 
i\ ystyi  ennen  Punanen  meri! 


2332.  Pori.    Hagner  n.  3.      89. 
Seiso,  veri,  paikallas,  niinkuin 

se  mies  seisoo   helvetissä  joka 
saappaansa    pyhänä   rasuvoitsee. 

2333.  Pori.     Vesierlund  n.    16.  —89. 
Juho  Brusin,  40  v. 

I  'eren  pidätyssanat, 

Kaahu  honka  huovinensa, 

Knihn  kolme  poikinensa. 
Etfei  maito  maahan  kaadu, 
Punainen  putoaisi, 
b  Isän  tulinen  turkki. 
Aiilin  pajunen  paita. 
Et  sinä  silloin  suuri  ollut . 
Kuin  sinä  suohon  sullattihin 
Veteläsi.i  \,ill,itiihin. 
io  Vuoressa  veren  keittäjä, 

Vuoressa    kattilan   hakee 
Lukko  tuimaan   haavaan. 

Paikka  pahaan  läpeen. 

2334.  I'ori.     Vesierlund  n.   17.  -89. 
Juho  Brusin,  40  v. 

Veren   pidätyssanat. 

Tyynny  veri   niinkuin  Tyynin- 
koski, 
Seiso  niinkuin  seinä! 
Nimeen  Isän  ja  pojan  ja  Pyhän 
hengen.    Aamen. 

2335.  Pori  tai  I  hila.    Langen  n.  1. 
-90. 

Veren  juoksun  lakkauttamis-eanat. 

Kuinkas  silloin  lauletaan, 
kuin  rauta  pahan  tekkee, 


•j:t2'.l.      '    Tiakkaa  :  /akkaa. 

1    n]  alleviivattu,  yi.  [tyre]v. 


kk;s>a  iso  alkukirjain. 


\  eren  sulku.  2 


651 


elikä  myös  terä  hieno  hilpa 

Veri  hyyksi  hyytyköön 
6  ja  jeiäkM  jäätyköön! 

Veri  seisoi  kuin  seinä1 

ja  miekka  meressä 

ja  saraheinä  sammalessa. 

Lennä,  lennä,  Laiha  kurki. 
io  tuomaan  hiestä  patoja 

ja  helvetistä  kattiloita, 

jolla  hurmetta  turrutetaan, 

ettei1  maito  maahan  juokse! 

Tysty  veri.  seiso  veri, 
15  niinkuin  miekka  meressä 

ja  saraheinä  sammalessa! 

Sitten  syljetään  haavan  päälle.) 
2336.  Pori.     Friman    J.  n.  13.  —89. 

Kustaa  Friman.  62  v. 

Veren  sanat. 
(Luettava  9  kertaa  perätysten,  niin 
kyllä,  veri  lakkaa.) 

Kuinka  silloin  lauletaan, 
Kun  rauta   pahan  tekee, 
Eli  himon  hilpasee: 
Veri  ny  yksi  hyytyköön, 
..  Veri  jääksi  jäätyköön, 
Veri  seiso,  niinkuin  seinä, 
Niinkuin  sara  heinä  sammalissa! 
Lennä,  lennä,  laiha  kurki, 
Tuo  hi[i]estä  patoja, 
io  Ja  helvetistä  kattiloita, 
Joilla  verta  keitetään, 
Ja  hurmetta  hurutetaan. 
Ettei  maito  maahan  juokse, 
Eikä  hurmi  peltoon  putoa. 


2337.  Noormarkku.   Nurmio  Fr,  n.  1. 
—04. 

Veren   pidälyssanat. 

Seis  veri,  seiso1  veri! 
Seisopa  Punainenmerikin  silloin, 
kun  Mooses  siit  kuivin  ylitte  meni. 

2338.  Merikarvia.    Romppanen  n.  8. 
—89. 

I  ei  en  pidätys  sanoja. 

Kaadu  honka  huovinensa, 
koivu  kolme  poikinensa, 
ettei  maito  maahan  kaadu, 
punanen  putoisi! 
5  Isän  tulinen  turkki, 
äidin  pajunen  paita! 
Et1  sinä  silloin  suuri  ollut, 
kun  sinä  suohon  suikattiin, 
vetelästä  vellattiin. 
io  Vuoressa1  veren  keittäjä, 
vuoressa  kattilaa  hakee. 
Tukko  tuimaan   haava, m 
paikka   pahaan  läpeen. 

2339.  Merikarvia.    Romppanen  n.  9. 

—89. 

Tyynny,  veri.  niinkuin    Tyrus 

koski, 
seiso  niinkuin  seinä! 
Nimeen  Isän  ja  Pojan  ja  Pyhän 
Hengen.    Aamen! 

2340.  Merikarvia.    Kotikoivu  n.  24. 
—23. 

Kaisa    Lähteenmäki,    84    v. 

I  erensulku  sanat. 
Että  veren  vuoto  haavasta  taukoaisi 


233."..     «  kuin  *seinä*  :  k.  s. — *  kk:ssa  iso  alkukirjain. 
2337.     '  kk:ssa   iso   alkukirjain. 
2  138.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


I  oukkaantumal  i  i  \  iottumat. 


Tyräytä   tyynni,  pidätä  piäni,  2344.  Siikainen.     Granqvist    n.    '<1. 
niinkuin  9     L2  väärän  lautanne-  89. 

hen   vala   helvetissä.  Siikaisten    kylä.     Mikon    i. 

Jesuksen    veri    punainen, 
2341 .  Siikainen.  Hannus  n.  179.     90.        paranna  tämä  haava, 


K  irkonkj  lä     \.  E.  Lindroos,  15  v. 
Kuullut   Katri  Lindroosilta. 

Veren  sanat. 

Pidäty  nyt,  punainen, 
Ainaiseksi  kulussas 
Kautta  Luojan,  kaikkivallan, 
Että  beikko  ihminen 
.  Elämähän  jäisi, 
Li  viisaammiksi  opettaisi 
Jälkeen  tulevaiset. 

2342.  Siikainen.  Hannus  n.  180.  —90. 

Kirkonkylä.    A.  E.  I /indroos,  i">  v. 
Kuullul  Katri  Lindroosilta. 

2:$et  |  veren  |  sanat. 

Seiso  veri,  tyysty  veri! 
Seiso  niinkuin  seinä, 
Asu   niinkuin  aita, 
Kristuksen  veri  punainen! 


sisältä  paranemaan, 
päältä  näkymättömäksi! 

2345.  Siikainen.     Granqvist    n.    52. 

89. 
Siikaisten  kylä.    Mikon  mui 

Tyysty  veri,  tyysty  veri! 
Ty\st\  pä:  Tyyringin  meri2. 
Istu1  ko  kivi,  seiso  ko  seinä,  asu 

ko  aitta! 

2346.  Siikainen.     Granqvist     n.    53. 

89. 
Siikaisten  kyin.    Erkki  Kallio. 

Tyysty  veri,  seiso  veri,  tyysty 
veri,  seiso  veri,  tyysty  veri,  seiso 
veri,    niinko    kaksitoista    lauta- 
miestä  Helvetin  portilla] 


2343.  Siikainen.     Granqvist    n.    50.  2347.  Siikainen.     Granqvist    n.    54 


89. 
Siikaisten  kylä.    Kaisa  Fagerström. 

Veren  sunni. 

l't yrsty  veri, seiso  veri,  niinkuin 

seinä! 
Ptyrsty  veri,  seiso  veri,  niinkuin 

aita! 

Ptyrsty  veri,  seiso  veri,  niinkuin 

Kyröskoski! 

Ptyrsty  veri,   seiso  veri,    niinkuin 

Jesus  ristin  päällä! 


— 89. 

Siikaisten  kylä.    Juha  Korkeamäki. 

Seiso  veri.  tyysty  veri, 
niinkuu  tyysty  Tyrjän  kuski. 
jo(s)sa  Jesus  ristittiin. 
kaikki  kansa  kiistettiin; 
niinkuin  se  mies.  joka  oikein  tiesi, 
mutta  väärin  vanno,  seisoo  Hel- 
vetissä! 
Parane1  päältä  näkymättömäksi, 
sisältä  tuntumattomaksi! 


1  kk  --.i  pieni  alkukirjain.      •'  v  eri  :  meri, 
2347.    '  kk:ssa   pieni  alkukirjain 


Veren  sulku.   2 


2348.  Siikainen.     Raekallio    Vuokko, 
n.  64. 

Kertoi   Erkki   Kahri. 

l  eren  pidätys. 
\  erenvuoto  haa\  asta  saal  iin 
tumaan,  kun  kipeätä  paikkaa  siveltiin 
sydämeen    pain    ja    samalla    luettiin 
verensulkusanat: 

T\  w\   veri,  seiso  veri 
Niinkuin  se  Jordanin  vesi. 
Musta  mies  merestä  nousi 
Hyystä  hyppysissä, 
-.  Jäätä  jänkärä  käd 
Iski  tulta  tullessansa 
Kirjavasta  kärmehestä 
[ikkerällä  merikivellä, 
Tyystypäs  tuohon  paikkahan. 

2349.  Siikainen.    Raekallio    Vuokko, 
n.  65.      27. 

Kertoi  emäntä  Jaakko-Mikkola. 

I  i  ren  pidätys. 
Haavaa  tutkittaessa  puhuttiin: 

Älä  sinäkään  juokse, 

kun  ei  Neitsy  Mariankaan  juossut, 
kun  Vapahtajan  synnytti. 


2350.  Siikainen.     Helomaa   K 

n.  2.     -30. 

Haat  at. 
Eräs  mies  pysähdytti  veren  vuodon 
sanoilla: 

Veri  seiso  niinko  se  vaimo  seiso 
heilvetin  porstuas. 

2351.  Siikainen.    Helomaa  Kyllikki, 
n.  3.  —30. 

Veren  sanat: 

Älä  sinäkään    jua0kse  kun    ei 


Neitsyt     Maariakaan  jua0ssu   kn 
hän  Vapahtajan  synin  fcti. 

2352.  pS  Ih  Immin   Kyllikki, 
n.   i.      30. 

n  .-< " mi. 

suksen    Kristuksen    puhdas 

veri 
ja   Maarian  makonen  maito, 
seiso  veri  niinkuin  Jordanin  virta 
silloin  kun  Jumala  sen  seisatti 
5  ja  Pyhä  Poika  ristiinnaulittiin. 
\  imä  sanal  lueti  iin  3  kertaa  peräk- 
käin niin  veren  juoksu  seisahti. 

2353.  Siikainen.     Helomaa  Kyllikki, 
n.  5.      30. 

Veren  sanat. 
Tystä  veri,  seiso  veri 
seisopa  sekin  mies  helvetissä, 
joka  pyhänä  kenkiäns  tervaa. 

2354.  Siikainen.    Helomaa   Kyllikki, 
n.  6.  —30. 

Julin  Vimperi   55  v.    Sammin   ky- 
lästä. 

Veren  sanat. 

Tystyv^veri,  tyre  veri, 
niinkn   Kyröskoski. 
Tysty  veri,  tyre  veri 
niinkn  Jortaniv1^ virta, 
5  josa   Kristus  kastettiin. 
T\  m\   veri,  tyre  veri 
niinkn  kahdentoista  lautamie- 
hen veri. 
Tystj   veri,  tyre  veri 
niinkn  väärän tua0marivw veri  hel- 

vetis. 


2354.     •  Jortani  n   :  Jortanic. 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


2355.  Siikainen.    Helomaa  Kyllikki, 

30. 
Kuusela,  75  v.    Kirkonkylän  kun- 
nantalolta. 

Veren  sanat. 

Kristuksen  puhdas  veri 
ja    Maarian  makuuni   maito, 
seiso  veri  niinkuin  Jordanin  virta 

silloin  kun  Jeesus  kastettiin 
•o  ja  se  Pyhä  Poika  ristiinnaulittiin. 
Painetaan  sormella  haavaan  3  ker- 
taa  näitä  sanoja  luettaessa. 

2356.  Siikainen.    Helomaa  Kyllikki, 
n.  8.  —30. 

Lammin  nuoriemäntä  noin  32  v. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri.  tyrry  veri, 
seiso  oiinko  ^'inä, 
asu  niinko  aita 
pidätä  veri, 

5  pidätti    Vapahtajan    MTiki    ristin 

päällä, 
seiso  aiinko  sen  ämmän  sielu, 
joka    helvetin    tules    lauantaista 
lankaa  kehräs, 
seiso  niinko  Jordanin  virta. 

Vasemmalla  nimettömällä  kierre- 
tään  vastapäivää  haavan  ympäri  niin 
kauan  kuin  nämä  sanat  luetaan. 

2357.  Siikainen.    Helomaa  Kyllikki, 
n.  9.  —30. 

Lammin  isäntä  61  v. 

1  i  un  sanat. 

Seiso  veri,  seiso  niinko  seinä 

asetu  niinkn  ,-iita 


seiso  niinkö  t <- 1 1  lis  ori  hevoinen 
seiso   niinko    Kristuksen  veri  pu- 
nainen. 

Ei  lujat   sanat . 

2358.  Oripää.     Vihervaara  n.   2511. 

n. 
Oripää.     Kaarle   Karlström,   70  v. 

I  ii  en   pidätyssanat. 

Tysty  veri.  seiso  veri 
Niinkuu  lantamiäs  belvetisä! 

2359.  Köyliö.  Niemi  A.  B,  n.5.    -90. 
Karhia.    Esaias  Sundholm,  n.  70  v. 

Kuullut    Vampulassa  Maria  Viskiltä. 

Veren  seisahdus  sanat. 

Veri  pyssäy, 
Veri  seisau 

Niinkuin    Kristuksen   viirestä    haa- 
\  astal 

2360.  Loimaa.  Lindqvist  n.  495.  -  92, 
\  päjä.    Liisa  Härkönen,  7 1  v. 

Taikoja  ta 
Veren  pysäytys  saadaan  sillä,  kun 
manuttaa   veren,  puhuu   hyvin  hiljaa 
itseksensä  jonkuunsanan  Raamatusta 

ja  ottaa  pienen  puhtaan  kepin  kuusi 
puusta  ja  antaa  nyi  muutaman  tipan 
verta  juoksusta  tippua1  sen  kepin 
päälle;  kietoo  sitte  puhdasta  liinavaa- 
tetta sen  kepin  ympäri,  pi sitte 

sen  pj  styyn  sellaiseen  paikkaan 

on  tavallinen  lämmin,  multa  -ili'h'  n  ei 

saa  paistaa  päivä  eikä  kun.  No*  nyt 
kuin  36  veri  on  kuivanut  siilien  keppiin, 
niin  ii  iiu.i  veri  ikänä  rupeaa  liaaksi 
juoksemaan, 


2360.     '  tippa  :  tippua. — 2  kk:ssa  pieni   alkukirjain. 


Veren  sulku.  2361—2366. 


655 


2361.  Loimaa.    Vihervaara  n.  4548. 
—13. 

Karoliina  Puisto,  72  v. 

I  >  f  n  tyrytyssanat. 

Seiso  veiri,  tyry  veri, 
niinkuu  se  miäs  seisoo  helvetin 

portisa, 
kun  Jeesuksen  veren  jalvoillas  til- 
inä! 
Se  luettiin  kolmeen   kertaan.    Sitt 
veri  seisahtu. 

2362.  Vampula.  Puno  n.  2.  — 3li03. 

Punola.    Maria  Puiki.  54  v.    Kuul- 
lut äidiltään. 

Vi  rt  n  loitsu. 

Voi  voi  sinuas,  muta  raukka, 
Kun'  et  silloin  paksu  ollut, 
Kun  sä  suosta  nostettiin, 
Vetelästä  vetkottiin. 
s     Neitseen  Marian  makia  maito, 
Kristuksen  veri  punainen 
Tällä  haavalla  voiteeks'! 

2363.  Huittinen.    Vihervaara  n.  034. 
—10. 

Somerniemi.   Miina  Heikkilä,  50  v. 
Kuulllut    huittislaiselta. 

Veren  tyrytys. 
Otettiin  sirppi,  jolla  oli  sormiin 
haavan  lyönyt,  hampaisiin.  Koske- 
tettiin kolme  kertaa  hamaraa.  Sitten 
pantiin  se  sirppi  haavan  päälle  ja 
sanottiin: 

Tyry.  tyry  veri, 
niinkun  tää  sirppiki  seisoo! 

Nähnyt  Huittisista  kotoisin  olevan 
naisen  niin  tekevän. 


2364.  Kokemäki.     Ahti    n.    8.   -93. 
Kiettare.    Maija  Rintala,  63  v. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  pyssää  veri  niin  ko 
vesi  seiso  Joortanin    virrasa,   ko 
Vapahtaja  ylitte  kulki 

2365.  Kauvatsa.  Järvinen  n.  47.  — 53. 

Veren  sanat. 

■  Seiso  veri,  tyysty  veri, 
Niinkuin  Joortanin  virta  seiso  sil- 
loin, 
Kon1  Kristus  kastettiin. 

Seiso  veri,  tyysty  veri. 
s  Niinkuin  kaksitoista  lautamiestä 
seisoo  helvetissä, 
Oikein  tietää,  väärin  tuomittee. 

Seiso  veri,  tyysty  veri, 
Niinkuin  se  ämmä  seisoo, 
Kon  perjantain,!  pääs  pessee, 
io  Sunnuntaina  vast  sukkii  tiedoll'. 


2366.  Kiikku.  SS.  Mytol  san.  n.  206. 

—  •k  29. 

Santeri  Seppälä.  Kert.  opett.  K.  F. 
Helisevä. 

Huu.1  Tästä  henkiolennosta,  sen 
esiintymisestä  tai  puremisesta  ei  ker- 
toja sanonut  mitään  kuulleensa.  Se 
esiintyy  kuitenkin  hänen  sanelemas- 
saan ja  kansalta  kuulemassaan  loit- 
sussa (veren  pidätyssanoissa): 

Huudan  huuta1,  huudan  hyytä, 
Huudan  pataa  tuonelasta, 
Helvetistä  kattilaa, 
Jolla  verta  keitetään. 


2365.  *  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2366.  1  Sana  kkrssa  alleviivattu. 


Loukkaantumat  ja  viol  Lumal 


2367.  Tyrvää.  Äijälä  II.  n.  239.      95. 

Vunastuuna. 

Kim  haavaa   painetaan  raudalla  ja 
sanotaan: 

[stu    veri,  seiso  veri   niin   kun 

seinä, 
isin  veri,  seiso  veri  niin  kuin  kivi 
kiahuvasa  koskesa, 
istu  veri,  seiso  veri  niin  kuin  sen 
sialu  helvetisä  seisoo 
joka  pyhänä  kenkiänsä  tervaa! 
niin  verenjuoksu1  lakkaa. 

2368.  Tyrvää.  Äijälä  ff,».  240.     -95. 

Iso   lli-ikki 

Kuu  tahdotaan  pidättää  veri  haa- 
vasta juoksemasta,  niin  otetaan  hyp- 
pysellä sylkee  suusta  ja  sanotaan: 

Veri  piöä  paikkas, 
veri  piöä  paikkas, 
veri  piöä  paikkas, 
ja  kiärretään  niitä  hyppysiä  3  kertaan 
vasemman    korvan    ympäri    ja    sitte 
pannaan  se  sylki  haavan  paali.-  i 
notaan  kulun-  kertaa: 

Piöä  veri  paikkas! 
Sitte  pidättää  vissiin 

2369.  Tyrvää.  Äijälä  ff,  n.  241.    -95^ 

Afuurimestarin    Loviisa. 

Miu1  "i,n  vaan  pannu  Naavan  päälle 
sormeni  ja  lukenu: 

Nimeen  [sän  ja  Pojan  ja  Pyhän 
Hengen.    Aamen. 

silla  min  oon  saanu  veren  pidättä- 
mään. 


2370.  Tyrvää.  Kullaa  n.  141.      '  »03. 
Tapiola.    \.nna  Jokinen,  56  \     Kuul- 
lut isältään 
Verta  pidätetään  seuraavalla  Unisuita: 

Veri  punanen,  pirahtele, 
Luojan  lupsahan  lujua! 
Älä  ämmän  älhpäähän, 
Kovan  kopsahan  kola  ja! 
.-.  s.-  sinun  kihauttaisi, 
Tunkiolle  tokauttaisi. 


2371.  Tyrvää.  Ahlstedt  n.  17.     "  a03. 

111,,      \nna -Stiina  Korkciuiiaki.  70  v. 
\  <  n  npidälyssanat. 

[stu  veri,  seiso1  veri, 
Ninkon  kivi  kiahuvasa   koskesa. 
[stu  veri,  seiso1  veri, 
Ninkon  sm  sialu  kaöotuksesa, 
.-,  joka  pyhänä  tervaa  kenkiänsä. 


2372.  Mouhijärvi.     Hannus     n.    36 

-89. 
i  iskari  Hannus,  25  v. 

Veren  sunni. 

Tyysty  veri,  seiso  veri! 
Seisoo1  seinäkin,  tyystyy  kosket- 
kin, 
niinkuin  joki  Jordanissa, 
jossa   Kristus  ristittiin, 
b  Pyhähenki1  kastettiin, 
kaksitoista  lautamiestä  helvetissä, 
väärä  tuomari  pöydän  päässä. 


2367.     '  yi.    [vere]j[juok 

i    \  eri   pidättää    Min    M 

2371.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain 

2372.  '  kfcssa   pieni  alkukirjain. 


Veren  sulku.   l::::i  -2380 


65: 


2373.  Mouhijärvi.    Laine  T.  n.  230. 

93. 
\1    i  Irönfors,  19  v.    Kuullut   Koke- 
mäellä. 

I  eri  seisahtuu  seuraavilla  sanoilla: 

Tysl  veri,  seiso  veri.  seiso  veri 
punanen, 
niinkuin  sr  [autamies  seisoo  helve- 
tissä, joka  väärin  vannoo. 
Tysl    veri,  seiso   veri,  seiso   veri 

punanen, 
niinkuin  sr  tuomari  seisoo  helve- 
tissä, joka  väärin  tuomitsee! 

Molemmal   osal   luetaan  taikoessa 
::  m. mmi   kertaan). 

2374.  Mouhijärvi.      Hannus    n.    37. 
—89. 

<  tekari  Hannus,  25  v. 

Toist  i  veren  sanat. 
S<  iso  ja  pw  paikallas,  niinkuin 
Jordanin  virta,  silloin  kun  Jesus 
Johannekselta  kastettiin! 

2375.  Mouhijärvi.    Vähätykki  n.  18. 

04. 
Iivari   \  ätti,  49  v. 

Veren  pidätys  sanat. 

Hyydy  veri  juoksemasta, 
hyydy  yhdeksän  lautamiehen  sie- 
lun kautta  helvetissä. 

2376.  Mouhijärvi.  Kankaanpään kan- 

*n  n  »pisto,  Husari  n.  485.      Ui. 
Hilma    Husari, 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  tyydy  veri, 


seisoo  koski  kuohuvainen  Joora- 

niss.i . 

jossa  Kristus  ristittiin  kastetun 
kakstoista1  lautamiestä  helvetissä1 
ja  väärätuomari  pöydän  päässä. 

2377.  Mouhijärvi.     Laine   '/'.    n.   54 

92. 
Häijää.    Sakari   Lehtimäki,  40  v. 

Veren  sanat. 

Veri  seiso,  niinku  se  seisoo  hel- 
vetisä,  joka  väärin  vannoo! 

2378.  Muuli/ nirri.     Lninr    T.    n.    55. 

9 '.'. 
H  äijää     Sakari  Lehtimäki,  40  v. 

Tahi: 

Veri  seiso,   niinkuu   vesi  seisoi 
Jordanissa,   ku   Jesus  kastettuni 

2379.  Mouhijärvi.     Vähätykki  n.   17. 

01. 
Tyrvää 

Veren  sanat. 
i  Hetaan  sellainen   saapas,  joka  on 
pyhäaamuna  tervattu  ja  lyödään  sillä 
koliif  kertaa  vertavuotavaan  kasvoon 
ja  joka   kerta  lausutaan: 

Seiso    veri.    niinkuin   s:1   seisoo 

helvetisä,  juku   on   pyhäaamuna 

saappaansa  tervannut. 

2380.  Lavia.    Kamppi   Väinö,   n..  4. 
-03. 

I  eren  sanat. 

Tyrehdy,  tyrehdy! 
Tyrehty  Jordanin  virtaki 
siilon  kun  Kristus  kastettiin. 


2376.     '   kk:ssa   iso   alkukirjain. 


42 


658 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


2381.  Lavia.     Kamppi    n.    17.  —03. 
Eräs   ruotimummo. 

Veren  sanat. 

Tyrehdy,  tyrehdy! 
Tyrehty1  Juortanin  virtakin, 

si]]> .In  kun  Kristus  kiistettiin! 
Tule  haava  terveheksi, 
5  katoa1  kipu  kivehen, 
kipuvuoren  kukkulalle, 
vuoren  rautaisen  sisähän! 

2382.  Lavia.     Kievari  n.    172.  -90. 
Laviankylä.    Uno  Rankonen.  9  v. 

Kuullut  Aino  Suojaselt a. 

Veren  sanat. 

Lakkaa   punanen   putoomasta, 
Mii  viekas  vieriämästä. 
Lakkasi  Jordankin   juoksemasta, 
jossa   Herra  Jeesus  ristittiin 
5  ja  kaikki  kansat  kastettiin. 

2383.  Lovia.  SS.   Mytol.  san.  n.  213. 
s.  1—2.    -nU29. 

Taavi  Laaksonen. 

Seiso  veri,  seiso  veri, 
niin  ko  se  mies  helvetisä, 
joka  oikein  tiesi, 
ja   väärin  vannoi! 
Vielä  veren  sanoja. 
5     Seiso  veri,  seiso  veri, 
tyrehdy  tyystin  vuotamasta, 
harmiksi  hiiden  hillittömän! 

Seiso  veri,  seiso  veri, 
hurme  punanen  hurtan  juoma, 

io  pysähdy  paikalla   kohta, 
harmiksi  hiiden  hillittömäni 


2384.  Lavia.  SS.    Mytol.  san.  n.  208 
s.  3.  -wln28. 

Taavi  Laaksonen. 

Rahka  sana  on  miltei  jäänyt  pois 
käytännöstä. 

Äitini  kertoi  erään  emännän  ennen 
muinoin  pitävän  tapanaan  kirota  että 
huuharahka,  Eräässä  veren  sanoissa 
esiintyy   rahka. 

Seiso  veri,  seiso  veri, 

ihmislapsen  ihmeheksi, 

rahkan  raakan  (raa'an)  raateluksi, 
sekä  vanhassa  tarussa  seuraava  lause: 

Rahka  ratsulla  ajavi. 
verehinen  vettä  myöten. 

2385.  Hämeenkyrö.    Pakula  V,  n.  1. 

—03. 

Taavetti  Sahramäki,  67  v.  Kuullut 
Iisakki    Vuorenmaalta. 

Veren  pidätyssanat. 

Tyrsty    veri.    seiso    veri,   seiso 

niinkuin  seinä!  Seisoipa  Jortanin 

virtakin  silloin,  kun  .lesus  Kristus 

kastettiin. 

Viimeinen  lause1  lausutaan  kol- 
masti.) 

2385  a.  Hämeenkyrö.  Pakula  I'.  n.  2. 
—03. 

Taavetti  Sahramäki,  67  v.  Kuullut 
Iisakki  Vuorenmaalta. 

Tyrsty  veri,  seiso  veri,  seiso 
aiinkuin  sen  miehen  sielu  helve- 
tissa, joka   lähimmäisensä  rajan 

siirsi. 


2381.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. — *  kk:ssa  iso  alkukirjain. 
2385.     •  |s|ause  :  iause. 


Veren  sulku.  2385b— 2391. 


659 


2385  b.  Hämeenkyrö.  Pakula  V,  n.  3. 
—03. 

Taavetti  Sahramäki,  67  v.  Kuullut 
Iisakki  Vuorenmaalta. 

Tyrsty  veri,  seiso  veri,  seiso 
niinkuin  sen  miehen  sielu  helve- 
tissä, joka  jouluaamuna  kenkänsä 

rasvaa. 

2386.  Hämeenkyrö.   Mallita  M,  n.  29. 
—05. 

Uskela.    Ville   Kairisto,   58   v. 

Veren  pidätyssanat. 

Seiso  veri,  tyry  veri 
niinkun  sen  ihmisen  veri  helvetisä, 
joka    pyhä   aamuna    saappaansa 

rasvaa1. 

2387.  Hämeenkyrö.     Heikkilä    n.    4. 
-uli04. 

Vesajärvi.  Tilda  Muotia,  27  v. 
Kuullut  iso  isältään. 

Verenpidätyssanat. 

Seiso  veri!    Tyrsky  veri! 
Ninkun1  tyrsky  tyyrin  koski, 
Joki  Joordanissa  pidätti. 
Seiso  kuin  seinä!   Asu  kuin  aita! 
6  Niinkun1 12  lautamiehen  sielu  hel- 
vetissä 
Ja2  sen  vaimon,  joka   torstaina 
parret  täytti, 
Ja2  perjantaina  voita  kirnus. 

2388.  Hämeenkyrö.    Kamppi  n.   15. 

-"/s  03.' 

Vesajärvi.  Tilda  Vähämuotia.  Kuul- 
lut iso  isältään.    Mp.  Laviassa. 

2386.  »  rasvaa|a|  :  r. 

2387.  1  kk:ssa  sana  alleviivattu.  — 

2388.  1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Veren  sanat. 

Seiso  veri,  tyrsky  veri, 
niin  ko  tyrsky  Tyyrin1  koski, 
joki  Juortanin  pidätti! 
Seiso  niin  ko  seinä, 
s  asu  niin  ko  aita, 
niinko  kahdentoista  lautamiehen 
sielu    helvetissä   ja    sen    vaimon, 
joka  torstaina  parret  täytti  ja  per- 
jantaina voita  kirnui. 

2389.  Hämeenkyrö.     Mattila   M.    E, 

n.  420.  —31. 

Kustaa  Lehtiniemi,  68  v.    Kuullut 
Matti    Brax'ilta.     Mp.   Viljakkalassa. 

Verensanat. 
(Katkelma) 
Seiso  veri!   Seiso  niinkuin  väri- 
pä ta! 
Seiso  niinkuin  yhdeksän  lautamie- 
hen veri  helvetissä, 
jotka  oikein  tietävät 
ja  väärin  tuomitsevat! 

239C.  Kankaanpää.    Palonen  n.  19. 
—59. 

Toisin. 

Seiso  niinkuin  seinä, 
Asu  niinkuin  aita, 
Ole  niinkuin  kivi  keskellä  koskee! 

Painetaan    nimettömällä    sormella. 

2391 .  Kankaanpää.     Oukari  (Laiho) 
n.  93.  —89. 

Veren  sanat. 

Tyysty  -  -  jo  tyysty, 

Niinkuin  Tyrnän  koski! 

•2kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Loukkaantumat  ja  vio Uumat. 


TY3rsty  niinkuin  kaksitoista  lauta-  Nämät  sanat  auttavat,  vaikka  ei 

miestä         sanain  lukij;i  näkisikään  naavaa. 

Jotka  helvetissä  oikeaa  asiaa  vää- 
räksi vääntävät.  2395'  Kankaanpää.     Laiho    n.    393 

uo. 


2392.  Kankaanpää.     Oukari  {Laiho) 
n.  95.     -89. 

Verenpidätys-sanal. 

Pidäty  veri!   Seiso1  veri! 
Seiso1  niinkuin  aita! 
Seiso1  niinkuin  sen  ihmisen  sielu 
helvetissä, 
joka  väärin  vannoo  ja  inisin  tietää 

2393.  Kankaanpää.     Laiho    n.    335. 
-90. 

Eppu  Seppälä,  55  v.    Kuuli  Kaappo 
Kaappolalta 

I  inu   sanoi. 

Nouse  honka  huovinensa, 
Kuivu  kolmen  poikinensa, 
Ettei  maito  maahan  kaaöu, 
Eikä  punanen  putoo; 
&  Tukku  tuimaan  reikään. 
Paikka  pahaan  Iäinen. 


Miina  Hakola.  .">'.!  v. 

Haavan  vihat 
paranee,  jos  ^ill.i  teräkalulla,  jolla 

haava  tilli,  painaa  ristiin  venhaavan 
päälle  kolme  kertaa  ja  sanoo  jokaisilla 
kerralla: 

l,\iul;i.  Ota    vill.is'   pois! 


2396.  Kankaanpää.     Laiho    n.    339. 
—90. 

Juho  Viitanen.  32  V.     Kuuli  Mauri 
Perkiöltä  samasta  kylästä. 

Veren  sanat. 

Tyyhtyvä  veri! 
Pitää  seisoman,  niinku  yheksän 
lautamiehen  sielu  helvetis. 

Luetaan  yhdeksään  kertaan,  jonka 
kestäessä  pidetään  nimetön  sormi  haa 
\,ni    päällää. 


Nämät  luetaan  3  kertaan,  ja  pidät- 
tävät veren  haavaa  näkemättäkin.       2397.  Kankaanpää.       Kankaan/pään 

kunsttnopixlo.  ['alokaiujas  Fanny 

n.  287.      16. 

Kun  \,i]|i.i.i\  i.i  -hiottiin,  niin  lujet- 
t un  sanat,  että  veri  lakkaa  juokse 

mast  a. 

Seiso1  veri, 
seiso  veri, 

seiso  ininknn  kivi  kiehuvaa  koski  - 
aiinkun  \  hdeksän  lautamiestä  hel- 
ve! 


2394.  Kankaanpää.     Laiho    n.    340. 
—90. 

Muna  Hakola.  .",'.i  v.    Kuuli  äidiltään. 
Veren  sanat. 

Piöätä,  veri  punanen, 
Seiso  kun  seinä. 
Työehöy,  niinkuin  Kyröskoski, 
Piöätä,  niinkuin  kakstoista  lauta- 


miestä helvetin  portilla! 


1  klessa  pieni  alkukirjain. 
23*J7.     '   kk:ssa   pieni    alkukirjain. 


Veren  sulku.    2:!'.',S     2'.n', 


661 


2398.  Kankaanpää.    Ollinen   n 
—90. 

Niinisalo.    Leskivaimo  Rosnäll. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  niinkuin  seinä, 
ja  seitsemän  lautamiestä, 
niinkuin  helvetin  peräseinä! 

2399.  Kankaanpää.     Laiho    n.    336. 
—90. 

Vihtiläjärvi.    Mikko  Syrman,  62  v. 

Veren  sanat. 
T\  ysty,  niinkuin  tyyni, 
Seiso,  niinkuin  seinä, 
Niinkuin  kivi  kuva  koskessa, 
Ja  yhdeksän  lautamiehen  veri  hel- 

vetis! 

2400.  Kankaanpää      Laiho    n.    337. 

-90. 

Kyynärjärvi.    Juha  Aataminpoika, 
63  v. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  seiso  veri, 
Tyysty  veri.  tyysty  veri, 
Niinkuin   Kyröskoski! 

Lukiessa  supistetaan  haavan  reunat 
yhteen. 


Nimeen  isän  ja  Pojan  ja  Pyhän 

Eengen! 

siilin  ripotetaan  vähän  riivottua 
salmiakkia  päälle,  non  haava  paranee 

pian    vaikka    isompikin   olisi. 

2402.  Kankaanpää.      SS.      Heponen 
Astrid,  1929. 

Veneskoski.  Aina  Mansukoski.  64  V. 
Mp.    Parkanossa. 

Verensanat. 

(Poika  i  »liai|kki  kuollav^vercntuln. 
em  minä  muistanukkän  että  mä  ve- 
rensanat taira'»: 

seisov^veri,  tustuv^veri, 
seison    niiiko1  seinä  seiso. 
seisonwiiii|ko  aita   seiso, 

seison   in i|ko   uhreksäl^lautamie- 

hevw 
.'.  veri-  nelvetim^pohias. 

2403.  Jämijärvi.    Välisalo  n.  4.  — 03. 
Venla  Vuorenpa;»,  32  v. 

Veren  pysäytys  sanat. 

Seiso  veri  niinku 
ne  kolme  tuomaria 
helvetinporstuas. 


2401.  Kankaanpää.     Laiho    n.    409.  2404.  Ikaalinen.      Paldani   n.    75  e. 


—90. 

Rajasalo.    Iisakki  Linnamäki.  80  v. 

Verihaavan     parannus. 

Jos     sormella     painetaan     haavan 
päälle  ja  luetaan  sanat: 


.V.'. 

Tys  seiso,  tys  seiso, 
SeiSO',  niinkuu  seinä, 
Asu',  niinkuu  aita, 
Niinkuu  kivi  kovas'  koskes', 


Herra    .li'sii>    Kristus    siunak-      :.  Tyysty,  niinkun  yhleksän  laula- 
koon, mielien  veri  helvetissä. 


24o2.     J  nvnk|uin|  :  ninko. — -  kk:ssa  seur.:   |uhr|. 


662 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


2450.  Ikaalinen.      Pokiani    n.    75  f- 
—52. 

Seiso',  niinkuu  seinä, 
Asu,  niiukun  aita, 
Niinkuu  kivi  kova  koskes, 
Hyydy1  niinkuu  Kyröskoski2, 
5  Pitää  seisomaa1  niinkuin  kaksi* 
toista  lautamiestä  helvetissä. 

2405  a.  Ikaalinen.   Paldani   n.   122. 
-52. 

[Ks.  Ihmisten  taudit,  Manaussanoja 
n:o  3052a.  Vrt.  Verensulku  n:o  2446a.] 

2406.  Ikaalinen.      Korhonen    n.    53. 
—97. 

Riitiala.    Uudentalon  muori,  72  v. 

Veren  seisotus  sanat. 

Seiso   veri!   seiso  niinkuin  yh- 
deksän  lautamiehen    veri   helve- 
tissä. 
Isäni   verinen  miekka, 
äitini  pajunen  paita 
s  vuoressa  verta  keitti 
tukoksi  tuiman  reiän, 
paikaksi  pahaan  läpeen. 

Kertoja  itse  on  seisottanut   veren 
näillä  sanoilla. 

2407.  Ikaalinen.  Kotiseutututk.  kurss. 
s.  65.    -15. 

Veren  sulkusanoina  luettiin: 

Seisi)  veri,  seiso  veri, 
seiso  niinkuin  seinä, 
Seiso  niinkuin  9  lautamiehen  veri 
helvetissä1. 


2408.  Ikaalinen.  Räystölän.23.  —21. 
Ida  Grönroos. 

Seiso  niinku  seinä, 
asu  niinku  aita, 
seiso  niinku  kivi  kova  koskes, 
pahain  niinku  pahkunu  veri, 
5  seiso  niinku  pöytä  alttarin  eles! 

2409.  Ikaalinen.  Räystölä  n.  24. — 21. 

Johan    Räystölä. 

Peukalonsa  laskee  suonen  päälle  ja 
sanoo: 

Seiso1  veri.  seiso  veri,  seiso  veri! 
Seiso  niinku  kivi  kiahuvas  k<>skes. 
-<'i»'>  niinku  yhyleksän  [antamiest 

helevetisl 

2410.  Ikaalinen.  Räystölä  n.  25.  — 21. 

Eva  Rajamäki. 

Peukalonsa  laski-.-  suonen  peelle  ja 
sanoo  kolome  kertaa: 

Seiso1  veri,  seiso2  niinku   kivi 
kinliux as  koskes,  seiso  niinku  yhy- 
leksän lautamiestä  lielevetis. 

2411.  Ikaalinen.   Laiho  n.  338.    -90. 
Isoröyhiö.     Maria    Hakala,   43  v. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  seiso  veri, 

Seisu  niinkuin  seinä! 
Seisu  veri.  seiso  veri, 
Seiso  niinkuin  kivi  kiehuvaa  kos- 
kesi 
s  Seiso  veri,  seiso  veri, 
Seisu  niinkuin  \  luVksän  lautamie- 
hen  sielu    helvetis! 


2405.  '  d   alleviivattu,  yi.  [Hyy]l[y].   —  2  kk:ssa  pieni  alkukirj. iin. 

240".  '    Haavan  lääkkeenä  käytettiin  lautaa  ja  suolaa.    Kirjoittajan  liuoin. 

2409.  '  kk:ssa    pieni    alkukirjain. 

'.'itu.  ■   kk:ssa  pieni  alkukirjain. — -  kk:s»a  iso  alkukirjain. 


Veren  sulku     2412—2419. 


663 


2412.  Ikaalinen.    Salava   Anna-Kaa- 
rina, "■  6.  — 31. 
Iso-Röyhiö. 

Verempilätöhsanat: 

seisov^veri,  -''iso  niijku  seinä, 
seiso  nii|ku  Ghaleksäl^lautamiästä 

her"vctih    istu.    oikeiniwpuhu    ja 
\.im  tuamitte. 

söli  iso  hava  kerrai|ki.  olivat  jo  ko- 
valle niarannft  se  m  mettäh.  kolona 
rupeh  veri  purskahtelen,  haettiv^vl- 
ria.  sano,  että  kiillä  hain  pilat t£ vaikka 
härf  i|  kurkut,  noi  verempilätöhsanat 
se  sitte  sano.  papusen  nestorilta  kehu 
oppinensa.    hikkiösta  kai  sl-  kuilu  oli. 

2413.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo  n.  195. 
—31. 

Iso-Röyhiö.  Malakias  Papunen,  n. 
68    v. 

Veren  sanat: 

Seiso  veri,  seiso  niinkuin  seinä! 
Seiso    niinkuin    yhdeksän   lauta- 
miestä helvetissä  istuu, 
jotka  oikein  puhuu  ja  väärin  tuo- 

mittee. 

2414.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  187. 
—31. 

Röyhiö.   Malakias  Papunen. 
Katkelma 

—  Seiso  niinkuin  Tyrön  koski, 

niinkuin  sen  miehen  sydän,  joka 

pyhäaamuna  kenkiänsä  tervaa. 


asu  niinkuin  aita 

ja  niinkuin  kivi  koskes' 

ja  niinkuin  ylnicksän  lautamiehen 

sielu 
s  helvetin  tules' 

2416.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  193. 

—31. 

Juhtiin. iki.     Taavetti    Penttilä,    n. 
63   v. 

Veren  sanat: 

Seiso  veri.  seiso  veri 
niinkuin     yhdeksän     lautamiestä 
helvetin  portilla! 
Sanat  piti  lukea  kolmeen  kertaan. 

2417.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  130. 
—31. 

Juhtimäki.    Iisakki  Harju,  n.  78  v. 

Veren  sanat: 
Seiso  niinkuin  seittemän  lauta- 
miestä   helvetissä    jotka    väärin 
tuominneet  on. 
Seiso  niinkuin  Jordan  virta,  jossa 
Kristus  kastettiin! 

2418.  Ikaalinen.   Salava  Anna-Kaa- 
rina, n.  34.  — 31. 

Jyllin  kylä.    Eeva  Hakala,   n.  70  v. 
verempilätöhsanat: 
seiso vw veri,  seiso v^veri 
ninku    kivi    kiahuvas  hePvetin^ 

koskeh. 


2415.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  179.   34,9.  IkaaUnen.  AXanm  Viljo,  n.  11. 


-31. 

Vähä-Röyhiö.     Esteri    Vähä-Heik- 
kilä,  n.   82  v. 

Veren  sanat: 

Seiso  niinkuin  seinä. 


—31. 

Sipsiönkylä.  Hilma  Seppä,  n.  61  v. 
Kertoja  kuullut  sanat  Kurusta  kotoi- 
sin olleelta  Vastamäki-nimiseltä  mie- 
heltä. 


I  ,oukkaanl  umal  ja  viottumat, 


i  ""'  sanoi.-  ja   m-   ämmä,  joka    perjantaina1 

Seiso  veri,  seiso  veri  TOita  kirnuaa. 

seiso  muikuin  Punainen  meri 

silloin    kun    israelinlapsel   ohitse  2421  a-  Ikaalinen.      Alanen     Viljo, 

kävi!  "   ■'''■"'•    -31- 

Riitiala,    Bmma  Järvinen,  n,  51  v. 


I  eri  n  sanat, 

Pysty  veri,  seiso  veri, 
Seisi  niinkuin  Töörnin  kuski 
Taikka  niinkuin  lautamiehen  sielu 
helvetissä 

2422.  Hongonjoki.    Paldam    n.   75  b. 

— K2 


Seiso  kuin  seinä, 
■  .i-u  kuin  aita 

niinkuin    yhdeksän    lautamiestä 
helvetin  tulessa! 
Lakkaa  punainen  pulisemasta, 
sininen  sirisemästä, 
ettei  maito  maahan  juokse, 
io  punanen  peltoon  putoo! 

TyySty    Veri.    seiso    veri. 

2420.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  77.         Kun  se  mies  aelvetis'  seisoo, 
Leotola.     Isotalon  emäntä.    Muis-         rk;1  sunnuntaina1  kenkänsä  ter- 

tiinmerkinnyl  Elli  \  ähätalo 

Veren  sanat: 

Jeesuksen  veri  punanen  2423.  Hongonjoki.    Paldani  n.   75  c. 

Maarian  maito  makonen  —52. 

haavojen  paranteeksi.  Tyysty'  veri,  sois,,'  veri, 

Ei    ollut    niin  kovaa  verenvuotoa,  Ami',   niinkuu  aita   .ismi. 

etteivät  nämä  olisi  vaikuttaneet.  Seiso,  niinkun  virta  Jortanin  joes'. 

2421.  Ikaalinen.     Ahmin    Viljo,    «.  2424.  Hongonjoki.    Paldani   n.   .'•""/. 
78.  - 

Leutola.     Isotalon   emäntä.    Muis-  TvystV  veri.  tyysty   veri 

tiinmerkinnyl    Kili   Vähätalo.  E>Uätä<   veri,  seiso  veri, 

i  eren  sanat:  Niinkun   seinä  s,. iso,,. 

Tyysty  tyysty  verivieriämästä,        Asn    mil!knn  aita  asuu, 
Punainen  putoamasta!  Tyysty.  niinkuin  tyrjän  meri 

Seiso,  seisopa  Siionin  jokikin. 

Jossa  Jeesus  ristittiin.  2425.  Hongonjoki.     Palonen    n.     16 
ö  Kaikki  kansa  kasteltiin.  ."/.''. 

Seiso,    niinkuin    kivi     kiehuvassa  Verenpidätys-sanat. 

koskessa  T\  ysty  veri,  seiso  veri. 


2421      '  Perjantai  muuten  kades päivä.  Silloin  eivät  työt  menesty.    Kylvämistä, 
kirnuamista  j.  n.  >■.  eli  paras  välttää.    Mp.  huom. 
2422.     '  -muu  a  niaina  :  sunnuntaina 


n  sulku.   2425 — 2430. 


Seiso1  siinä   niinkuin   soina, 
Asu  siinä  niinkuin  piha  aita, 
Seiso    niinkuin    vesi    Jordaams 

virrassa, 
5  Silloinkuin-  Kristus  kastettiin, 
Seiso    niinkuin   se   ämmä   helve- 
tissä, 
Joka  sunnuntaina  kenkänsä  ter- 
vasi, 
Seiso  niinkuin  9  lautamiestä  hel- 
vetissä, 
Seiso  niinkuin  pilven  patsas, 
io  Bkyptin  ja  Israelin  lasten  välillä! 
Syljetään  peukalo  sormeen  j.i  pai- 
netaan sillä  sanoja  lukeissa. 

2426.  Honkajoki.  KaUio  Niilo,  n.  68. 

-10. 
»Halmes-Heermanni». 

Verenpibätyssanat  ' 

Tyysty  veri8,  seiso  veri2, 
niinkuu  vesi  Tyyrian  koskes, 
sillonkun  Kristus  ristiinnaulittiin! 

Kertoja  oli  viimeksi  pari  viikkoa 
sitten  parantanut  suuren,  jalkaansa 
saaman  haavan. 

2427.  Honkajoki.     Kallio    V.    -f,    n. 
1534.  —^Ia12. 

Seiso  veri,  niinkuin  seinä, 
asu,  niinkuin  aita, 
seiso  veri.  niinkuin  seinä, 
seiso,     niinkuin     vesi     Jordanin 

joessa! 

[Veren  sanat.  Veri  haavasta  sei- 
sahtuu näillä  sanoilla.  Tästä  luvusta 
lienee  osa  jätetty  sanomatta). 


2428.  Honkajoki.     Kallio    V.    J.    n. 
1528.  —ul»13. 

Juliana     llavaara.    55    v        Kuullul 

Maija    Honkarannalta.     Mp.    Isojoen 
Koresjärvellä 

3i   30    veri,    niinkuin   seinä. 
asu,  niinkuin  aita, 
seiso,  niinkuin  s.-  ämmä  he]\etis>.i 

seisoo 
joka  pyhänä  kenkänsä  tervas. 

[Veren   sanat.     Veri    seisahtuu    Ii, i.i 
vassa,  kun  sanat  lausutaan.) 


2429.  Karvia.    Paldam   a.  38.   —52. 

Tukittu  on  suuremmatki1, 

Jaksettu  on  jalommat ki. 
Joet  suista,  järvel   päistä, 
Kariksel  nienten  nenistä. 


2430.  Karvia.  Palaani  n.  75  a.  —52. 

Vi  ren  sanat. 

Tyysty'  veri,  tyysty1  veri, 
Seis"  veri,  seiso  veri, 
Lakkaa'  pian  juoksemasta, 
Punanen  purisemasta, 
s  Leppää'  lorisemasta, 
Asuc,  niinkuu  aita  asuu, 
Seiso',  niinkuu  seinä  seisoo, 
S'iso'.  niinkuu  kivi  koskes'. 
Seisie.    niinkuu    yhleksän    lauta- 
io  miehen  veri  uelv<  tissä,  joka  oikein 
tietää   ja    väärin    vannoo,   amen1 
ijankaikkisest'. 


2425.  *  Säkeissä  2,  4 — 0.  s.  9,  on  pieni  alkukirjain.  — 2  Silloinkun  :  Silloinkuin. 

2426.  '  Verenpi|r|ätyssanal    VerenpiBätyssanat. —*ve|s|i :  veri. 
2429  >  Runon  yi.   (Kalevala   s:  275). 

2430.  ■   kk:ssa   iso   alkukirjain. 


f»66 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


2431.  Karvia.  Kaukamaa  L,  n.  233.  Seiso  viii! 

—  ^/e  30.  Tyysty  vw  veri ! 

Karviankylä.    Jaakko  Porrassalmi,!        SeiSOOpa  sekin  mieli   helvetin, 

72  v-  joka  sunnuntaiaamuna  kenkänsä 

Veren  seisatus:  tervasi 

Pidätä  veri, 
Seiso  veri, 
Seiso  veri  niinkö  seinä, 


Asetu  veri  niinkö  aita! 
6  Seisahtipa  meidä  Vapahtajamme 
veri  muinoin  helvetilakituva  pors- 
tuassa! 

Kyllä  pienet  haavat  seisahtuu,  kun 
vaan  uskos  sanoihin. 

2432.  Karvia.  Kaukamaa  L,  n.  234. 

™U  30. 
Karviankylä.      Nikolai     Välimäki, 
70    v. 

I  eren  seisatus. 
1'irätä  veri, 
Seiso  v^  veri! 
Seisok^kuin  seinä, 
Asu  kuin  aita! 
5  Pirätti   Jeesukse    Kristukse   veri 
helveti  la  kituva  porstuan  eres. 

2433.  Karvia.  Kaukamaa  L,  n.  232. 

-*l,30. 

Ämmälankylä.      Elsa     Mäntyjoki, 
45    v. 

Veren  pidätys  sanat: 

Tyysty  v^veri! 
Sisov^veril 

Seiso  niinkö  yhdeksän  lautamie- 
hen veri! 


2435.  Karria.    Kaukamaa  L.  n.  235. 

-3%30. 
Koskiperä.    Juha  Salonen,  92  v. 

Seiso  veri! 
Seiso  kuin  seinä, 
Asu  kuin  aita, 

Seiso  Jeesilksenki  veli  helveti  tll- 

leski! 

2436.  Karvia.    Kaukamaa  L,  n.  237. 
—  4/630. 

Koskiperä.    Jussi  Räpiä,  70  v. 

Veren  seisatus. 

Seiso  kuin  seimi. 
Asu  kuin  aita! 

Helvetin  tulehenko  sulia  kiiruson. 
Jonka  Jeesus  verellänsä  lunastanu 

on! 

Siitä  on  apuaki. 

2437.  Karvia.    Kaukamaa  L,  n.  238. 

-ll*30. 
Koskiperä.  Antti  Alanen,  71  v. 

Veren  sanat: 

Seiso  veri,  tyysty  veri, 
Seiso  niinkö  seinä, 
Tyysty  niinko  aita! 
Seisopa  Jeesuksenki  veri 

5  Helveti  lakituva   porstuassa! 


2438.    Kurria.    Kaukamaa  L.  u.  239. 


2434.   Kan m.    Kaukamaa  L,  n.  236. 

ämmälänkylä.  Kaisa  Harjukangas,  /•  JU- 

80    v.  Koskiperä.  Antti  Alanen,  71  v. 


Veren  sulku.   2438—2444. 


667 


Veren  sanat  (toisin): 

Suuran  hyytä.  huuran  jäätä. 
Kuuran  pataa   Tuonelasta. 
Kattilata   Helvetistä, 
Jolla  verta  keitetähän. 

2439.  Parkano.      Valldemam    n.    33. 

—88. 

Isak  Koppila.  73  v. 

Veren  sanat. 

Tyrsty  tyyris  juoksemasta, 
Veri  Veteläinen  vierielemästä, 
Tyrsty.  tyrsty  Jesuksen  nimeen! 
Seiso,  kuin  seinä, 

5  Asu,  kuin  aita. 
Seiso,    kuin    kaksitoista    lauta- 
miestä 
Kristuksen  tuomion  edessä, 
Seiso  niinkuin  se  vainio1, 
Joka  pitkä  perjantaina 

io  Voita  kirnus2! 

Kun  nämät  sanat  luetaan  lujaa  tai 
ajatuksissa,  veri  pidättyy  heti  juokse- 
masta. 

2440.  Parkano.    Saarimaa   n.    1059. 
-09. 

Metsävahti  Renfors.  Mp.  Yläneellä. 

Yerensulkusanat. 

Tyytyv^veri,  pirätyv^veri! 
Tyystypä  ennen  Tyrän  koski, 
joki1  Joortanin  kunehtu, 

missä   Kristus  ristittihiu. 
ö  kaikkivaltias  kastettihin. 
Seisok^kun  seinä, 
asuk    kun  aita. 


2441.  Parkano.     Lehto    n.    25.-94. 
Paloviita.   Maria  Kujala.  65  v. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  hyydy  veri, 
Niin  kuin  yhdeksän  lautamiehen 

sielu 
Helvetin  portilla, 

Niin  kuin  ki\i  kosken  pohjass, 

s  Niin  kuin  naula  laivan  kyljes, 
Niin  kuin  se  kattila,  jolla  Helve- 
illä verta  keitetään! 

2442.  Parkano.    Lehto   n.    26.-94. 
Paloviita.    Maria  Kujala,  65  v. 

Veren  sanat. 

Pidätä   veri!    Pidät tipä  Jorta- 

niki1. 

2443.  Parkano.     Lehto    n.    27.   -94. 
Paloviita.    Maria  Kujala,  65  v. 

Veren  sama. 

Nouse,  honka,  huovinensa, 
Koivu,  kulmin  poikinensa, 

Ettei  maito  maahan  kaadu! 
Isän  tulinen  turkki, 
s  Äidin  punanen  paita. 
Ett  sinä  sillain  suuri  ollut, 
Kun  sinä  suosta  sullottiin. 
Vetelästä  vellattiin. 
Tukko  tuimaan  läpeen, 
io  Paikka  pahaan  haavaani 

2444.  Parkano    SS.  Reponen  Astrid, 
1929. 

Kuivaskylä.    Katariina  (Sofia)  Tai- 
palus,  79  v. 


2439.  >  valre"i|mo  :  vaimo.  — 2  kirnu  :  kirnus. 

2440.  »  |J|   joki  :  j. 

2442.     '  Jor|d[aniki  :  Jortaniki. 


668 


Loukkaan!  am  ii  \<  \  iottumat. 


Verenpidälyssanat. 

31  isov^veri  tfistuv^veri, 
se  ison  wni  rikun  seittemäl^lauta- 
miestä  Lokka  helvetim^portilla 

seiso. 

2445.  Parkano.  Ahmin  Viljo,  n.  89a. 

30. 

Sydänmaan  kylä.    Justiina  Pohjas- 
pää,  n.  56  v. 

Veren  .«mat: 

Seiso  veri, 
Tyysty  veri, 


Veren  pisätys. 

Vasemmalla    nimettömällä    painaa 
ja  sanoo 

Tyysty  veri,  pirätä  veri 
niinkuu  yhreksän  lautamiehen 
veri  helvetissa!]. 

Lukee  hyvin  hampaitten  raosta,  niin 
kyllä  pisättyy. 

2448.  Kihuin.    Pohjankanervo  T,  n. 

;/.       *li31. 

Kihniönkylä.    Elina   Moisio,   76  v. 
Kuullut  Korhoskylässä  Möisi nuori 


Seiso  kuin  seitsemän  lautamiestä        vainaalta. 


Veren  sanat. 

Pirätä  veri,  seisata  mii. 


helvetissä! 
Jollet  seiso, 

.-.  Niin  seiso  »'ii  tuhannen  tervan        ja  ole  niinkuu  seinä! 

keskellä 
Kiehuvassa  kattilassa. 


2446.  Parkano.  Ahmin  Viljo,  n.  79b. 
—30. 

Sydänmaan   kylä.     Srveriina   Sarvi 
kallio,  n.  74  v. 

Veren  sanat: 
Sn-,,,    veri    niinkuin    yhdeksän 
lautamiehen   veri  helvetin   perä- 
seinässä. 

2446  c  Parkano.     Pohjankanervo  T. 

„.  56.  *It31. 

Paroni    Wrede.     Kuullut    Kullber- 
gilta,  Kurun  Aineesta. 

Pahahengen  paikkatakki, 
saatanan  savinen  lakki, 
ja  perkeleen  persekarval 

;i;ili! 

2447.  Kihniö.    Pohjankanervo   T.  n. 
73.      27/7  .v  / . 

Kihniönkylä.    Antti  Lepistö,  71  v. 


2449.  Lempäälä.  Hels.  Suom.  alkeis- 
op.  konv.  LII.  Nurkkinen  n. 
130*.      84. 

Veren  tyrytysluku. 
Srisu   veri,  ryhry  veri 
Niinkuu  sen  vaimmon  veri 
Siällä  helvetissä 
Joka  lakita  lastansa  kantaa. 

2450.  Lempäälä.   Hels.  Suom.  alkt 
nii.  konv.    /.//.    Nurkkinen    n. 
131*.      84 

im  [veren  tyrytysluku]   toisin. 

Tyry  veri,  seiso  \'Ti 
Niinkuu  sen  vaimmon  veri 
Siällä  helvetin  portilla 
Joka  avopäin  lastansa  kantaa. 

2451.  Lempäälä.   Hankala   /'.  »■  9*. 

03 
M  i  k k< >  Rajala,  57  \    Kuullut  eräältä 

Martti-nimiseltä  miehellä  Lempoisten 


\  eren  sulku.   2451 


,,.,<, 


kanavalla.     Muistiinp. 
.r    \    Hankala. 


Siessukj  tässä 


Veren  seisahdussanat. 

Seiso  veri  niinkuin  seiväs  suossa 
Rautakanki  kalliossa 
Ja  sen  ihmisen  sieln  helvetissä 

joka  pyhänä  kenkiään  rasvaa. 


seiso  niinkuin  yhdeksän  lautamie- 
hen 
.-.  veri  helvetissä! 

Seisahtipa    Jordanin    virtakin. 

kuu  neitseen   Marian  pojan   veri 

vuodatettiin!   Nimeen  isän,  pojan 

ja  pyhän  hengen.    Amen. 


2452.  Pirkkala.  Sankila  n   J  2 
-09. 
3.  Salli.  56  v. 


06 


Veren  tyreennyssanat 

Tytrriin\  veri,  seiso  \  ri, 
niinkuu  se  mies  seisoo  Belvel  iss  i 
joka  vaarin  vannoo  ja  oikeen  tie- 
tää 


2455.  Kangasala.    Sammalisto  n.  3. 
02. 

Kustaa    Snelman.    30    v.      Kuullut 
Sandra  rlelmanilta. 

saussanat. 

Loiku  veri.  juokse  veri, 
niinkuin  sen  veri  juoksee, 
joka  vielä  maanpäällä  kävelee. 


2453.  Ylöjärvi.  Sirriincn   ti.   15*.   —1:1. 

K.  K.  Kuutiainen,  35  v.,  kot.  Kuore- 
vedeltä. Kuiilliii  60-vuot.  Savipalsi 
nimiseltä  mieheltä  Ylöjärvellä,    dtuis 

tiinp.  Virroilla. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  seiso  veri, 
seiso  niinkuin  seinä 
niinkuin   sen   sielu   seisoo   helve- 
tissä, 
joka  pyhänä  kenkiään  rasvaa. 

2454.  Ylöjärvi.    Mmi, h,  M.  E,  n.  302. 

31. 

Viljakkalan  kylä.  Kalle  Koskinen, 
70  v.  (Kuuli  Kalle  Tiiliseltä  Yläjär- 
ven  kunnan  Kyöstilän  kylästä  |  Mp 
Viljakkala--  a 

Verenpidätyssanat. 
Lakkaa  sininen  sirisemästä, 
punainen  purisemasta, 
■  niinkuin  aitta, 


2456.  Kangasala.  Kaulin  n.  1*.  — 02. 

Viikko    I  oti     70    v       Kuullut    äidil- 
lään. 

Vert  n  s<  isaussanat. 

Seisatu  veri 

niinkuin  sen  sielu  helvetissä, 
joka  kirkon  aikana  kenkiään  ter- 
vaa. 

2457.  Kangasala.    Kullin  Väinö    n. 

19*.       03. 

Kustaa  Forsblom,  4i  v. 

seisatussanat. 

Luteel  lateel .  kirput  katoit . 
kaikki  pahat    pois  poista. 
Seiso  veri 

niin  kuin  s,. n  veri  helvetissä  sei- 
soo, 
s  joka  pyhäaamuna  kenkänsä  ras- 
vaa 
ja  perjantaina  voinsa  suolaa. 


670 


Loukkaantumat  ja  vinl tumat. 


2458.  Kangasla.    Kallio   Väinö,   n. 
27*.  —04. 

Kalle  Vilkman,  70  v.  Kuullut  isäl- 
tään, 90  v. 

Veren  seisatussanat. 
Luteet  lateet  kirput  ka  teet 
kaikki  pahat  pois  pakene. 
Seiso  veri 

niinkuin  sen  veri  helvetissä  seison 
5  joka  pyhäaamuna  kenkänsä  ras- 
vaa. 
Seiso  veri 

niin  kun  sen  veri  helvetissä  äeisoo 
joka  perjantaina  myydäkseen 

voita   kirnuaa 
ja  panee  vältä  suolaa. 
10  Seiso  veri 
niin  kun  seu  veri  helvetissä  seisoo 
joka  väärin  vanuun  ja  oikein  tie- 
tää. 

(Koko  ajan  kun  tätä  luetaan  pide- 
tään keskimäinen  ja  nimetön  sormi 
haavan  päällä  ja  painetaan  lujemp  ta 
silloin  kun  sanotaan  »seiso»). 

2459.  Sahalahti.     Äijälä    E,    n.    88. 

—96. 

Kim  haavasta  järki  paljon  verta 
juaksee,  sitte  sanotaan: 

Seiso1  veri.  tyrty  veri, 
niinkuin  väärän  lautamiehen 
sialu  helvetissä  Beisool 
Seiso  veri,  tyrty  veri, 
.-.  niin  kuin  sen  sielu'-  helvel  issä.  joka 
lakita   lasta   kantaa. 
Seiso  veri,  1 5  rl  y  veri.  niin  kun  sen 

sielu, 
joka  pyhänä  kenkiään  rasvaa  ja 

tervaa. 


2460.  Kuhmalahti. 

6*.  -  82. 


Salminen  V,    n. 


Veren  lyrtytys. 
Otetaan  semmonen   ihran   kirpale, 
jolla  on  pyhänä  kenkiä  rasvattu,  ja 
sillä  painellaan  haavaa  ja  sanotaan: 

Seiso  veri,  tyrty  veri, 
niiikun  sen  Nimisen  veri  helvetissä 

seisoo» 
joka  kirkk'aikana   kenkiään  ras- 
vaa. 

2461 .  Eräjärvi.  Ekman  E.  A,  n.  453*. 
—91. 

Keskisen  Jooseppi,  n.  40  v.  Kuullut 
Muurahais-Jussilta  Eräjärveltä.  Muis- 
tiinp.  Längelmäen  Vinkiän  kylässä. 

[Raulav  ^vihoin] 
erittäin  verenseisätyssanoina  käytetty 
samalla    kun    kirveellä    painallettiin 
haavaa: 

Tyrtyvwveri,  seisoT^veri, 
seiso^ninkun  seinä! 

2462.  Länsi-Teisko.  Pohjankanervo  T. 

n.   — 75.  *le31. 

Vanhaemäntä  Maria  Mattila,  79  v. 

Veren  sanat. 

Seiso,  seiso  veri, 
niinkuu  sen  ihmisen  veri,  joka  on 
helvetissä. 

2463.  Teisko?   Hankala  Jussi,  n.  1. 

31ln02. 
Jalasjärvi.   Emanuel  Snäll,  n.  62  v. 

Seiso  veri   niinkuin  seinä 
Ja  asu   niinkuin  aita. 
T\  ysty  veri,  tyysty  veri, 

Niinkuin  Typerian   meri, 
5  Älkä  juokse  niinkuin  Kyröskoski. 


2459.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — s  |lu|lu  :  »itflu. 


Veren  sulku.   2464—2466  a. 


671 


2464.  Teisko.       Hankala   K.   n.  57*. 

—05. 

Pengonpohja.  Yrjö  Piuhan,  tietäjä. 
Kuollut  n.  20  v.  sitten  80-vuotiaana. 
Kerääjän  itse  kuulema. 

Veren  sanat: 
Loitsija  pusertaa  haavaa  kokoon  ja 
lausuu  hiljaa  kolmeen  kertaan,  sylkäis- 
ten  joka    kerran   perästä,    seuraavat 
sanat: 

Seiso  kun  seinä, 
asu  kun  aita, 

niinkuu  kivi  kova  koskessa  on; 
tylsty  niinkuu  yhleksän  lnutamiä- 
hen  veri  helvetissä; 
5  lakkia  sininen  sirisemästä, 
punanen  pulisemasta, 
ettei  maito  maahan  juokse, 
punanen  peltoon  putoo. 

2465.  Teisko.  Hankala  E.  n.  58*.  —05. 
Pengonpohja.  Yrjö  Piuhari,  tietäjä, 

ks.  edell.  n:oa. 

Veren  sanat: 
Lausuja  luki  kolmeen  kertaan,  syl- 
käisten aina  välillä  ja  pusertaen  haa- 
vaa kokoon,  sanat: 

Hei,  seisahla  veri, 
niinkuin  Kristuksen  veri  silloin 
kun  Hän  ristin  puussa  oli 
ja  niinkun  myös  sen  veri, 
5  joka   mittumaarina  paraatia  kir- 
kon aikana  paraa  teki. 

2466.  Orihvesi.   Hahnsson  J.  A,  n.  6. 
—53. 

Veren  sanat. 

Tyrty  veri,  seiso  veri, 
Seiso  niinkuin  seinä. 


Asu  niinkuin  aita. 

Tyrtypä  ennen  Tyryn  kuski. 
5  Seisopa  Jortanin  virta. 

Niinkun  sen  sielu  seisoo, 

Joka  lakita  lapsen  synnyttää. 

Herran  sapatti  arkeeks  tekee 

Tyrty  veri,  seiso  veri. 
io  Seiso  niinkuin  seinä, 

Asu  niinkuin  aita. 

Tyrtypä  ennen  Tyryn  koski 

Seisopa  Jortanin1  virta 

Niinkuin  sen  miehen  sielu  helve- 
tissä, 
15  Joka  "ikein  tietää2. 

Väärin  tuomittu. 

2466  a.  Orihvesi.  JärvinenN,  n.  61*. 
—53. 

Veren  Tyrtytyssanat. 

Tyrty  veri,  seiso  veri. 

Seiso  niinkuin  seinä, 

Asu  niinkuin  aita. 

Tyrtypä  ennen  Tyryn  kuski, 
5  Seisopa  Joortaanin  virta, 

Niinkuin  sen  sielu  seisoo, 

Joka  lakita  lapsen  synnyttää, 

Herran  sapatin  arkeeks  tekee. 

Tyrty  veri,  seiso  veri, 
io  Seiso  niinkuin  seinä, 

Asu  niinkuin  aita. 

Tyrtypä  ennen  Tyryn  kuski, 

Seisopa  Joortanin   virta. 

Niinkuin  sen  miehen  sielu  helve- 
tissä, 
15  Joka  oikein  tietää,  väärin  tuomit- 

tee. 


2466.    *  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  — -  Joka  |väärin  tuomittu|  o.  :  J.  o. 


672 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


2467.  Orihvesi.    Kaulen  n.  2*.  —02.        Jeesus  sano,  että  sr  seisoo  nii[n]- 


M.ui.t    Virtanen,    75   v.     Muistiinp. 
Kangasalla. 

I  en  n  seisaussanat. 
Tyrty  mii.  seiso   veri, 
niinkuin  aita. 
\  i  iin  pitää  seisoman 
niinkuin  virstan  tolppa, 
i  joka  on  maantien  vieressä. 

2468.  Orihvesi.    Kanien    n.   i*.    -03. 
Kustaa  Snellman,  30  v.    Muistiinp. 
Kangasalla. 

I  nm  seisaussanat. 

Seiso  veri,  tyrty  veri. 
niinkuin  sen  sioin  helvetissä  sei- 
soo, 
joka   veren  uskon   kautta   sinne 

tuomittu  mi. 


kun  scin.i. 
niinkuu  senkin  sielu  helvetissä, 
joka  väärän  valan  tekee  ja  katu- 

ui.it.i    kuulet'. 
Näitten  sanojen  jälkeen  on  syljet  - 
t .  i  \ .  i  haavaan. 

2471.  Orihvesi.      Honkasalo    n.    2*. 

-12. 

.Iitsus  sano,  että  veri  juoksee. 
Neitsyl  Marin  s.uiu.  että  se  seisoo, 
niinkuu  soina. 
niinkuu  soukin  veri  helvetissä, 
joka  väärän  valan  tekee  ja  katu- 
nutta kuolee. 
Näitten  sanojen  jälkien  taas  syljet- 
tävä   haavaan. 


2469.  Orihvesi.  Jokiani   ,i.  HU*.    -04. 

Yllin-  Taipale.   60   v.     Kuullut    van- 
hemmilla.m 

i'trrn   srisotussnniit. 

Seiso  veri,  tyrty  veri 
niinkuin  ennen  punanen  meri 
kun  istraelinkansa  ylitte  meni 
seiso  niinkiin  aurinko  seisoi  alal- 


ja  kuMi1  seiso  näihin  sanoihin  sinä 
konnan  kuski. 

2470.  Orihvesi.  Honkasalo  n.  /*.  — 12. 


2472.    Orihrcsi.     Ilmtkusalo      n.     •'<*. 
-12. 

Neitsyt   Maria  sano,  että  veri 

juoksee. 

Jeesus  sano,  että  se  Beisoo  niinkuu 

seinä, 

niinkun  senkin  sielu  helvetissä, 

joka  väärän  valan  tekee  ja  katu- 

m.it.i  kuolee. 

I;i an      i  Jeesus  Natsarenus  sido  se  siihen 

kiini. 


Tämän  jälkeen  on  syljettävä  haa- 
vaan ja  pyhittävä  sitä  haavaa  sormella 


2473.  Kuru.   Pohjankanervo  7.  n.  63. 
i  ilkitaipale.     Riikka    Hilden.   82  v. 

I     ,1,11      s, II, ,11. 

Nntsyt    Maria  Bano,  että  veri  Seiso  veri  niinkuin  vesi. 

juoksee.        veri  Beisoo  niinkuin  vesi. 


Veren  seisaussanat. 
On  puristettava  haava  kiini  3mella 
sormella,  sitten  on  sanottava  seuraa- 
\  at  sanat: 


Veren  sulku.    2474—2479 


673 


2474.  Kuru.   Pohjankanervo  T.  n.  64. 

-"A  32. 

Länsi-Aure.      Kalle     Ahvenharju, 
n.   65   v.     Kuullut   äidiltäni. 

Sillä  teräaseella,  jolla  haava  on  tul- 
lut, painetaan  haavan  päälle  ja  pur- 
raan asetta,  joka  pitää  tehdä  kolmasti. 
Tavallisesti  ensin  purraan  ja  sitten  pai- 
nellaan ja  sanotaan: 

Veri  seiso  kun  seinä, 
;isu  kun  aita, 
seiso  niinkuu  yhleksän 
lautamiehen  veri 
s  helvetin  ja  taivaan  välil. 

2475.  Parkano.      Pohjankanervo    T. 
n.  65.— »h  31. 

Länsi-Aure1.  Emäntä  Tilda  Mäkelä. 


56  v. 


Veren  sanat. 


On  tukittu  tulvat 
suuremmakki,  suusta 
jojet,  päästä  niemet 
ja  selät  niemien  nenästä 
(t.  nenään,  kert.  lis.). 
5  Seiso  veri,  seiso  niinkun  seinä 
seiso  niinkun  yhleksän  lautamie- 
hen sialu  helvetis! 

2476.  Parkano.      Pohjankanervo     T. 
n.  66.  —  mf,31. 

Länsi-Aure1.  Frans  Petäjäjärvi,   n. 
35    v. 

Veren  sanat. 

Tyst,  tyst  Tyyrinkoski, 
Seiso  niinkun  yhreksän 
miehen  lautamiehen 
veri  helvetis 


Kertoja  s, moi  sitä  olevan  enempi, 
mutta  ei  muistanut  enää. 

2477.  Kuru.   Pohjankanervo  T,  n.  67. 
-»1,31. 

Länsi-Aure.  Hilda  Järvensivu,  29  v. 

Veren  seisatussanat. 
Seis"  veri,  seiso  niinkun  seinä, 
seiso  niinkun  kivi  kuohuvassa  kos- 
kessa, 
ja  seiso  niinkun  yhleksän 
lautamiehen  veri  helvetin  tulessa! 

2478.  Kuru.  Pohjniikunnrvo  T,n.  68. 
-»(,31. 

Länsi-Aure.      Efraim     Järvensivu, 
64    v. 

Veren  seisatus. 

Seiso  kun  seinä, 
asu  kun  aita, 
kun  kaksioista  apostolia 
helvetin  portilla! 

2479.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  69. 

-«7,31. 

Länsi-Aure.    Taloll.   Matti   Ahven- 
lampi, 65  v. 

Veren  pilätys. 

Seiso  veri,  niinkun  seinä. 
Asu  niinkun  aita, 
Lihan  lämpöisen  sisässä. 
Seiso  niinkun  Tyynnän virta. 
5  Seiso  niinkun  Joortanin  virta, 
Tyysty  veri  vuotamasta, 
Maito  maahan  kaatumasta! 
Jollet  muuten  tyysty, 
Niin  haetaan  hiiestä  kattila 


2475. 
2476. 


1  Vanhaa  Kurua,  myöhemmin  liitetty  Parkanoon. 
1  Ks.  edellistä. 


43 


Loukkaantumat  ja  viottumat. 


10  Helvestistä  keitinneuvo, 
Jolla  ilmisen  veri 
Yhleksään  kertaan  keitetään. 

2480.  Kuru.  Pohjankcmervo  T,  n.  70. 

-"A  M. 
Länsi-Aure.      Hilma    Valkeejärvi, 

65    v. 

Veren  pidätys. 

Seiso  niinkuu  vuori, 
Seiso  niinkuu  Joortain  virta, 
Seiso  niinkuu  Jeesuksen 
Kristuksen  ristinpuu. 

2481.  Kuru.  1'ohjankanervo  T,n.  71. 
-*[,31. 

Itä-Aure.    Manta  Ahonen,  64  v. 
Veren  sanat. 

Sinun  pitää  seisoman 
kun  yhleksän  lautamiestä 
helvetin  portilla. 

Kertoja  sanoi,  ennen  kun  oli  vielä 
täylet  hampaat,  saaneensa  veren  pisät- 
tymään. 

2482.  Kuru.  Pohjankcmervo  T,  n.  72. 
%31. 

Itä-Aure.  Emäntä  Elina  Äijälä,  62 
v.  Kuullut  Raaholmin[l]  Joosu  vai- 
naalta. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri,  seiso  veri, 
seiso  niinkuu  seinä. 
seiso  niinkuu  yhleksän 
lautamiehen  veri  helvetiss'! 

2483.  Kuru. .  1  hmm  Viljo  n.  117.     31. 
EUuttaskorven  kylä.    Sanat  kuultu 

Juho  Lammilta  (kuollut  yli  10  vuotta 
sitten  noin  65  vuoden    . 


I  t  r,n  sanat: 

Seiso  veri  niinkuin  seinä, 
Asu  niinkuin  aita. 
Lihan  lämpöisen  sisällä. 
Tyrsty  veri  vuotamasta, 
:<  Maito  Diaahan  kaatumasta. 
Tyrsty  niinkuin  Tyrmän  joki. 
Seiso  niinkuin  Joonian  virta. 
Jos  el  muuten  tyrsty, 

Haetaan   liiiestä  kattila, 
m  Helvetistä  keitinneuvot, 
Joilla  yhdeksän  lautamiehen  veri 
helvetissä 
Yhdeksään  kertaan  keitetään. 

2484.  Ruovesi.  Skogman  n.  39*.  —61. 

Veren  sanat. 

Tyrty  veri,  seiso  veri, 
Tyrtyipä  ennenkin  Kyröskoski, 
.Tortanin  virtakin  jorahti. 
Katso   miestä  helvetissä 
5  Verta  siellä  keittämässä. 
Älä  veri  sinne  juokse, 
Tyrty  veri.  seiso  veri, 
Tyrtypä  ennenkin   Kyröskoski, 
Jortanin  virtakin  jorahti. 

2485.  Ruovesi.     Hankala  E,  n.   56*. 
—04. 
Griika   Vastamäki,  78  v.    Kuullut 

muoriltaan.    Mustiinp.   Kurussa,  Poi- 
kelusten   kylässä. 

Veren  sanat. 
Tartutaan  kiinni  nimettömään  sor- 
meen ja  sanotaan: 

Lakkaa  sininen  sirisemästä, 
punanen  pulisemasta, 

ettei   maito  maahan  juoksi 
punanen  peltohon  putoo. 


Veren  sulku.   2486—2492. 


675 


2486.  Virrat.  Sievänen  n.  11*.— 13. 
Idi   Kujala,  60  v. 

Veren  sanat. 

TyJy  Tyrnäkoski, 

seiso  veri  niinkuin  seinä, 
seiso  niinkuin  Jortanin   virrassa 
vesi  silloin  seiso, 
kun  Johannes  Jeesuksen  kasto. 

2487.  Virrat.   Sievänen  n.  12*.  — 13. 

Heikki  Xevala,  talon  isäntä,  59  v. 
Kuullut  isältään  Herman  Nevalalta, 
94  v. 

Veren  sanat. 

Seiso  veri!   —  Seiso  Punanen 

meri, 
kun  Israelin  lapset  läpi  meni. 
Seiso  veri!   —  Seisopa   Jortanin 

virta, 
kun  Israelin  lapset  yli  meni. 

2488.  Virrat.  Sievänen  n.  13*.  — 13. 

Heikki  SyväJä.  talon  vanha  isäntä, 
69  v.  Kuullut  ent.  sotamieheltä  Erkki 
Tyyrailtä,  40—50  v. 

Veren  sanoja. 

a)  Lakkaa  sininen  sirisemästä 
punanen  purisemasta, 

ettei  maito  maahan  kaaöu 
puna  peltoon  puttois. 

b)  sanojen  käyttäjällä  pitää  olla  täy- 
det hampaat,  jos  tahtoo  veren  saada 
seisattumaan. 

2489.  Virrat.  Sievänen  n.  14*.  — 13. 

Heikki  Syvälä,  talon  vanha  isäntä, 
69  v.,  ks.  edell.  n:oa. 


Tyrty  veri,  seiso  veri, 
seiso  niinkuin  seinä 
taikka   niinkuin  Joortanin   virta, 
jossa  Jeesus  ennen  kastettiin. 

2490.  Virrat.    Siren   T,  n.  1*.  -03. 
Kurjenkylä.    Juho  Ruohonen,  39  v. 

Verenseisahdussanat. 

T\  ysty  veri,  fcyysty  veri,  tyysty 

veri! 
Seiso  veri,  seiso  veri,  seiso  veri! 
Seiso  niinkuin  seinä! 
Kuiva  niinkuin  aidas! 
r  Seiso  niinkuin  Jordanin  virta  sei- 
soo! 
Seiso  niinkuin  kaksitoista  paria 
Lautamiehiä  helvetissä  seisoo! 
Lopuksi  syljetään. 

2491 .  Virrat.  Siren  T.   n.  67*.  —04. 
Kurjenkylä.     Koivumäki. 

Katkelma  verenseisatussanoista. 
Älä  niin  juokse  kun  Joortanin 

virta, 
jossa  Kristus  ennen  kastettiin. 

2492.  Keuru.    Vaissi    n.   249*.  —  99 
—02. 

Lehtimäki.1 

Veren  sanat. 

Seiso  niinkuu  seinä 
asu  niin  kun  aita, 
pyhässä  maassa 
pyhän  pellon  pientareella, 
5  seiso  niinkun  se  seisoo  helvetissä 
joka  pyhänä  nahkaa  voitelee. 


2492.    •  Käsikirjoituksesta  ei  käy  tarkemmin  selville,  onko  mahdollisesti  kysy- 
myksessä oleva  L.  Etelä-Pohjanmaan  kappeli,  vai  joku  K:n  paikan  tai  henkilön  nimi. 


676 


Loukkaantuma)  j.i  viottumat 


2493.  Keuru.    Peltonen  n.  20*.      t5. 
Kerääjän  isa,  65  v. 
Eräällä  miehellä  oli  kerran  hevonen 
loukkaantunut,     ja     haavasta     juoksi 
kovisti   verta     Sattui  tulemaan  joku 
puoskari   äijä  ja   pyysi  saada  saap- 
paan   sen    miehen  jalasta  jonka  hevo- 
nen se  oli.  Sillä  saappaalla  hän  löi  sii- 
hen haavaan  ja  sanoi: 
seiso  veri,  niinkuin  sen  veri  soi- 
siin helvetissä, 
jok;i  pyhä  aamuna  kenkiään  ras- 
vaa 

ja  veri  seisoi. 


2494.  Keuru.      Alkula    n.    9*. 


90. 


Veren  eh  käsi/sanat. 

Seiso  veri  niin  kun  seinä. 
Seiso  veri  niin  kun  aita, 
Seisopa  vesi  Joortanin  kureessa 
Juutasten  juostessa  ylite. 

2495.  Keuru.    Alkula    n.  10*.  —90. 

Veren  ehkäsykonsli. 
Pitää  olla  semmonen  kenkä,  jota  on 
pyhä  aamuna  rasvattu,  sillä  Lyyraan 
kolme  kertaa  juoksevaan  haavaan  ja 
sanotaa  lyyvessä: 

Seiso  veri  niinkuu  sen  sielu 
seisoo  helvetin  torilla 
joka  pyhä  aamuna  kenkijään  ras- 
vaa. 


2496.  Keuru.    Alkula    n.  19*. 

Otto  Leinonen.   \i~  v. 

I  eren  ehkäsysanat. 

Tysty  veri,  tysty  veri 
i  ystypä  vesi  joortanissa 

jossa   Ristus  kastettiin, 


91. 


tuo    helvetin   tulostu   -e   verinen 

kattila, 
s  jolla  saa  sen  veren  kokon  keittää. 

2497.  Keuru  Vaissi  n.  44*.  —99—02. 

\'cren   sunni. 

Neitsy  Marin1  sanoi: 
veri  vuotaa. 
Jeesus  sanoi: 
veri  seisokoon 

5  niin  kun  sen  veri 
kuin  helvetissä  on, 
joka  väärän  valun  teki. 

2498.  Keuru.  Vaissi  n.  284*.     99  -02 

Veren  sanat. 

Tyry  tyry  tyrmän  koski 
seiso  niin  kun  seinä 
asu   niin  kun  aita, 
seiso  niinkuu  se  mies  seisoo  helve- 
tissä 
s  joka  oikeen  tietää  ja  väärin  puh- 
huti. 

2499.  Keuru.  Vaissi  n.  385*.    -99  -02 

Veren  sanat. 
T\  ry  tyry  tyrmän  koski 
elä  juokse  joortanin  virta, 
jossa   Jeesus  kastettiin 
nimeen  Isän  Pojan  ja  Pyhänhen- 

gen. 

Kuumen[n]etun  käyttämättömän 
kuparirahan  päällen  pannaan  verta, 
raha  pannaan  viinaan,  johon  sanat 
luetaan  ja  annetaan  haavot  tiineen 
ryypätä  sitte  lakkaa  vuotamasta  veri. 


2497.     '  kk  s-.i  pieni  alkukirjain. 


Veren  sulku.  2500—2507 


677 


2500.  Kouru.    Vegelius    n.  5*.  —  72. 

Veren  sanat. 
Vihly    Mario  sano   Jesukselle: 

Veri  juoksee. 
Jesns  sano: 

Veri  seisoo,  niinkuin  sen  veri 
5  joka  helvetissa  on, 
joka  väärän  valan  teki. 

2501.  Keuru.  Salokannel  n.  37*.  — 11. 

Haapamäki. 

Verensulkusanat. 

Seiso  veri,  seiso  veri 
seiso  niinkuin  seinä. 
Seiso  niinkuin  sm  sielu  helvetissä 

seisoo 
joka  pääsiäisaamuna 
5  kenkänsä1  rasvaa. 

2502.  Keuru.  Salokannel  n.  38*.  — 11. 
Haapamäki. 

[Verensulkusanat.] 

Seiso  veri,  seiso  veri 
seiso  niinkuin  tyyni  meri. 
Seiso  niinkuin  Jeesuksen  totinen 

sana. 

2503.  Keuru.  Salokannel  n.  40*.  — 11. 
Haapamäki.     Ilmarinen. 

f  Verensulkusanat .) 

Tyyry,  tyyry  tyrinen  koski 
älä  juokse  niinkuu  Jortanin  virta. 
Jossa  Jeesus  ennen  kastettiin. 
Mutta(?)  luolan  lukko 
5  ja  onnen  ohjat. 
Seiso  niinkuin  kiviseinä. 


2504.  Keuru.  Salokannel  n.  41*.  —11. 

Haapamäki.     1'ihlajaoja. 
I  i  rensidhusanat.  I 

T\  y\  y  tyyris  tippumasta 
veri  putoomasta 
tyytyi  se  ennen  fcj  rjän  koski 
joki  musta  tyrehtyi. 
Meni    kuivi,  taivaat  kuivi 
sinä  suurena  poutavuonna 
tulivuonna  voimatonna! 

2505.  Keuru.  Salokannel  n.  42*.      11. 

Haapamäki.    Moisio. 

[Verensulkusanat.] 
Xeitsy  .Maaria  sano  Jeesukselle: 
veri  seisoo. 

Jeesus  sano:  niinkuu  sen  veri 
joka   helvetissä   on    vääränvalan 

tekijä. 

2506.  Kiuru.  Salokannel  n.  43*.     11. 
Haapamäki.     K.   Linden. 

[  I  erensulkusanat.] 

Tyys,  tyys,  tyystä  virta 
seiso  niinkuin  seinä 
ja  asu   niinkuin  aita. 
Seiso  niinkuin  se  mies, 
a  joka  helvetissä  seiso. 

2507.  Keuru.  Salokanneln. 305*.  — 12. 

Haapamäki.     Haapamäki. 
Veren  seisotussanat. 

Seiso  veri,  tyysty  veri, 
seiso  niinkuin  seinä, 
seiso  niinkuin  aita. 
seiso  niinkuin  Vapahtajan1  sana, 


2501.     1  kenkäsä.    Mp.  liuoin 
2507.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


678 


Loukkaantumat  ja  viot tumat. 


5  seiso  niinkuin  sen  sielu  seisoo  hei-        Seiso  veri  niinkuu  Kristuksen  veri 

vetissä,  seisoo  tuomio  portit 

joka  pääsiäis  aamuna  kenkiään 

rasvaa.   2511.  A' euru.  Salokannel  n.  34.    -11. 
[Ks.   Raudansanoja,   Raudan  vihat 
2508.  Keveni..     Salokannel    n.     306*.         n:o  2240.] 

-12. 

2512.  Keuru.    Heinonen  limun,  n.  2. 


Haapamäki.    Haaramäki. 
Veren      seisolussanal. 

Seiso  veri,  niinkuin  sen  ihmisen 
sielu  seisoo  helvetissä, 
joka  pyhä-aamuna  kenkiään  ras- 
vaa. 

2509.  Keuru.  Salokannel  n.  39*.      tl. 
Kolho. 

[  \'erensulkusanat.] 

Seiso  veri  niinkun  seinä, 
seiso  niinkun  sen  sielu  seisoo  hel- 
vetin torilla 
joka  on  pyhäaamuna   kenkiään 
rasvan[n]ut. 

2510.  Keuru.  Salokannel  n.  44*.  — 11 
Tiusala.     »Kipee-Pietari». 

[  Verensulkusanat.\ 

Asu  veri  niinkun  aita 
seiso  veri  niinkun  seinä! 
Tuokoot  virrasta1  pattaa. 
jolla  verta  keitetään. 
Ami  veri  niinkun  sen  veri  seisoo 
helvetissa. 
joka   lakita   lastaan   kantaa. 


-10. 
Soinin  pappa,  n.  1915  kuollut  8<J:tä 
käydessään,  vanhoja  keurulaisia. 

Verenvuodon  sanat: 

Seiso  veri  niinkuin  seinä, 
seiso  niinkuin  sen  sielu  helvetissä 
seisoo,  joka  pyhänä  kenkänsä  ras- 
vaa. 

2513.  Multia.  Karhumäki  n.  3*.  — 10 


(-11). 

Sakarias  Mäkinen. 

Veren  seisolussanat. 

Seiso  kun  seiväs  suossa. 
Asu  kun  aita  aholla. 
Seiso  kun  Jordanin  virta, 
Jossa  Jeessus  kastettii. 

2514.  Mullia.  Karhumäki  n.  29*.  —10 

(-11). 

Taavetti  Saarinen. 

Veren  seisotussani!. 

Seiso  veri  punanen 
Seisojia  virta  Jordaninki 
Siilon  kun  .Jeesus  Kristus 
Päin  jalavoin  kastettii. 


:'. in      i   \  oisi  lukea:  cirrosta. 


Vihneen  sanat.    J.",15— 2519. 


679 


2515.  Ylä-Satak.  Ylä-Satakimnan 
tuomiokirja  vuodelta  1707.  1558 
(Suom.  Valtioark.),  ks.  J  ai  mun 
Finnen  poiminnot  1.  Suom.  Kirj 

Seuran  arkistossa.1* 

Verenpysähdyssa  tmi. 

Tynä  tyris  iuoxeroasl 
Punanen  puttomast 
O  Srin'uas  Rauta  Rauka. 
Ett  silloin  Vihanen  ollu 
s  Kuin  sinä  Maitoina   makaisit 
Suosta  Raudan  Syndi  Lienä, 
Suo  mullasta  hyivästä 
Parfphnasta  pehmoisest. 

2516.  Länsi-Suomi.  Rytkönen  Antti, 
n.  1870.  —95. 

Eräs  ukko. 

Veren  seisalus. 

Niinkuu  seiso  vesi, 
Niin  seiso  myös  veri! 


Ja  myös  se  pitää  niinki  seisoman, 

Niinkuu  kattilassa  helvetissä  verta 

keitettiin. 

2517.  Jalasjärvi.     Alanen  Viljo,    n. 
SO.—. 
Koskuen  kylä.    Kaappo  Räisä  64  v. 

Veren  sanat: 
(Puoskari   katsoi  jäykkänä  vuota- 
vaan haavaan  ja  sanoi:) 

Istu  veri,  seiso  veri, 
Seiso  niinkuin  seinä, 
Asu  niinkuin  aita. 
Seiso    niinkuin   yhdeksän   lauta- 
miestä 
5  Helvetin  portilla. 
(Syljettiin.) 


Vihneen  sanat. 

Ks.  Siikasen  sanat. 


PISTÄMÄT,  PUREMAT  JA  PUSKEMISET. 


AMPIAISEN  SANOJA. 


A.  Ampiaisen  lumous. 

2518.  Eurajoki,   hopere  n.  56.   — 91. 
Sydänmaa.    Isak  Karlsson,  48  v. 
Vaapsiaisen  asetus  sanat,  ettei  pistä. 

Rauta  lukku. 
vaski  hammas. 
pidä  p — kele  su  us  kiini! 


2519.  Eurajoki.    Kahari    n.    90.    — 

%  92. 

laapsiaisen  sanat. 

Vaapsiainen,   viipsiäinen, 
pomppaa  puuta,  pompaa  maata, 
vaan  älä  kristittyy  ihmistä! 

Tätä  lukiessa  ei  saa  näyttää  ham- 
paitansa. 


2515.     '  Vit.  Hämeen  muistom.  1.  (SKVR  IX„)  n:o  319  a  alahuom.  1. 


680 


Pistämät,  puremat  ja  puskemuet. 


252C.  Eurajoki.   Kahari  n.   122.    — I 

4A>  92. 

Ampiaisen  sanat. 
I, linnun  kuol'  isäs', 
Lillanin  kuol'  äiti-'. 
Lumoin  kuulet  sä  itse, 
Lumoin  myös  piikkis"  pilaan, 
i  Lumoin  kar  pinnis'  päin  kallioo. 

2521.  Nakkila.  Bauvola   n,   2.       91. 
Tattara.     1.     Keskimäki.      Kuullut 

sisareltaan  Kiukaisista. 

Vaapsiaise  sanot. 

I  lypsi/iine'  (n)1,  vaapsiaine'  (n)1, 
pompi  puut2  ja  maat8,  älä  kris- 
tittyy  ihmist! 

2522.  Nakkila.  Niemi  F.  V.  n.  135. 
—03. 

Lammainen.     Nikolai    Bäck,    54  v. 

Ampiaisen  lumonta. 
Ko  sannoo  et: 

Vapsiainen,  vapsiainen, 
bdakuriainen,  kaikuriainen,  hyä- 
riainen,  pyäriäinen, 

pistä  piikki--1  tuppeen, 
5  äläkä  minua  fommi, 
fomnii  maata  ja  puuta, 
vaan  älä  ihmisen  ihoa! 

Xi-  ei  vapsiaiset  tee  mittaan.  Mut 
jos  joku  kirroo  siili  viäres.  ni  sit  ne  pis- 
tää, taik  jos  it  näyttää  hampaas  niil, 
ni  sit  ne  kans  pistää. 


Puske  puuta  ja  maata, 
Mutta  ala  kristittyjä  ihmisiä] 

2524.  Port.    Löppönen    n..  40.   -—89. 

Saimi  ampiaisen  pistoa  vastaan. 
Kun  lähestyy  ampiaispesää,  lausuu 
seuraavat  sanat: 

Vapsiainen.     vipsiäinen,     pistä 

puuta    tahi1    maata,    mutta    älä 
kristittyä  sielua! 

2525.  Vuri.    ljppiiurii    n.    41.     -89. 
Älkäät    te    vapsiaiset    minua 

purko.  koskei  jalopeuratkaan  Da- 
nielia purreet: 

2526.  1'uri.    Järstä  n.  32.  -89. 

Sanot  ampiaisen  pistoa  vastaan. 
Kun  lähesty  ampiaispesää  ja  lausuu 
nämät  sanat: 

Vapsiainen,    vipsiäinen,    pistä 

puita  tai  maata,  mutta  älä  kris- 
tittyä ihmistä. 

2527.  Pori.    Järstä  n.  33.  -89. 
Tai  nämät: 

Älkää  vapsiaiset  minua  purko, 
koska  ei  Jalopeuratkaan  Danielia 
purreet. 


2523.  1'ori.    Vesterlund  t>.  28. 
Juho  Brusin.  10  v. 

I  aapsiaisen  sanat. 

Vaapsiainen.  vaapsiainen. 


2528.  Pori  loi  Ulvila.  Langin  n.  3. 

-90. 

V aapsiaisen  sanat. 

su.  Vaapsiainen.   vaapsiainen, 

puske  puuta,  puske  maata, 
mutt    älä    tätä    syntistä    ihmistä 

puske! 


2521.  '   (n)  alleviivattu 

2522.  '   pikkis  :  |ii,kkiv 
2524.     >   ta  i    :  ta/,, 


-  -  puilta;  :  i>.  — 3  maat  a|  :  m. 
-  klcssa  pieni  alkukirjain. 


Ampiaisen  lumous.   2529 — 2537. 


681 


2529.  Pori.     Fager  n.  10.  -91. 

Jos  tahtoo1  saada  ampiaisen  sem- 
moiseksi, eltei  se  pistä,  niin  täytyy 
sanoa: 

Kräässä  p.i ik.issa  istui   J2  tuo- 
maria 
ja  tuomitsi    1 1    väärin 
ja  kahdestoista   tuomitsi   oikein. 
ja  jos  sinä  pistät  minua, 
s  niin  minä  tapan  sinut. 


2530.  Pori.    Kaukamaa  n.  16\  —30. 
Veera  Palin,  n.  50  v. 

Vapsiaisen  sanat: 

Vipsiäine.  vapsiaine, 
pure  puuta  ja   maata 
tiiutt'  älä  kristittyy  ihmistä. 

2531.  Ulvila.     Langen   n.   3.    —90. 
[Ks.    n:o   2528.[ 


2532.  Noormarkku,  österlimd  n.  15. 

—20. 

Ampiaisen  sanat. 

Älä  minua  puske, 
Kun  et  ennen  neitsyt 
Maariakaan  puskenut. 


2533.  Noormarkku.    Ollinen   n.    234. 
—89. 

Noormarkku.  Juho  Fabian  Palonen, 
39  v.     Kuullut  Freedriika  Fimperiltä. 

Vaapsiaise  sanat. 
Pidä  suus'  kii  ninko  minäki! 


2534.  Merikarvia.  Romppanen  n.  15. 
—89. 

.  Impiaisen  simat. 
Isäsi   lumottu,    äitisi    lumottu. 
sinä  itse  lumottu. 
Pistä  piikkisi,  karase  seipääsi, 
pistä  piikkisi  kallioon! 

2535.  Merikarvia.     Kotikoivu    n.    6. 

Maria  Koskinen,  49  v. 

\'napsiaisen  sanat 
(ettei  vaapsianen  (ampiainen)  pistä 
ihmistä.) 

Ampu,  pumpu,  puita  pusko, 
suus  sulje,  silmäs  sokiat  olkoot! 

2536.  Siikainen.     Granqvist    n.     62. 

—89. 

Siikaisten  kylä.   Mikon  muori. 

M  ett  iäisen  sanat. 

Lumottu  on  suu  isäs, 
lumottu  on   sun    äitis, 
lumottu  olet  sinä  itte. 
Pistä1  piikkis   ketoon, 
karauta   hampaas   kallioon! 
Hörhiäinen1  minäki  olen! 

2537.  Siikainen.     (Iranqrisl     n.     63. 

—89. 

Siikaisten  kylä.  Karvari  Tarkkanen. 

Ampiaisen  sanat. 

Ampiainen,  ämmin  lintu, 
Amini  puita,  aromi  maita, 
Anuni  kina-kanasia! 
Kätke  bampaas  ikeniin! 


2529.  '  tatoo  :  taMoo. 

2530.  •  Ei  kuulu  Osak.  keräyksiin 
2536.     :  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


682 


Pistämä! ,  puremat  ja  puskemiset. 


2538.  Siikainen.     Granqvist    n.     64. 
—89. 

Hirvijärvi.  Vendiä  Filander. 

Rautatakki,  vaskisel  hampaat 
pidä  kirottu  suus  kiinni! 

2539.  Siikainen.    Raekallio    Vuokko. 
n.  68.  —27. 

Kertoi  Erkki  Karhi. 

Ampiaisin  torjuntasanat. 

Suu,  suu   villahammas, 
K.nv.i lukko  suuseteli[!]. 
Älä  pistä 

(jatkoa  ei  muisteta.) 

2540.  Siikainen.    Raekallio    Vuokko, 
a.  69.  —27. 

Krunstenin  emäntä. 

Ampiaisen  eli  vaapsahnisen  sanat. 
Kun     näki     vaapsahaispesän,    piti 
välttyäkseen  ampiaisten  pistolta,  sa- 
noa: 

Lumottu  isäs, 

lumottu  äiti>. 
lumottu  olet  sinä, 
pistä  piikkis  ketoon 
s  karauta  hampaas  kallioon, 
mÖrhiäinen[!]  ininäkin  olen. 

Kun  pitää  suunsa  niin  tivisti  kiinni 
ettei  hampaat  näy,  niin  »ei  vaapsainen 
ammu». 

2541.  Siikainen.    liehuuni    Kyllikki, 
n.  41.    -30. 

Ilrjrhiäinen. 

Hörhiäisen  sanat: 

Te  kärmeet,  te  kyykärmeitten 
sikiöt,  milläs  luulette  pistävänne 
kristityn  ihmisen  lihaa. 


2542.  Siikainen.    Helomaa    Kyllikki, 
n.  42.  —30. 

Yaapsiaisen  sanat. 

Lumottu  olen  minä, 
lumottu  olet  sinä, 
lumottu  on  sun  isäs, 
lumottu  on  sun  äitis, 
5  pistä  piikkis  ketoon, 
karahuta  hampaas  kallioon 
hörhiäimen[!]  ininäkin  olen. 

2543.  Siikainen.    Helomaa    Kyllikki, 
n.  43.    -30. 

Gromsten  n.  80  v. 

Lumottu  isäs. 
lumottu  äitis, 
lumottu  sinä, 
pistä  piikkis  ketoon, 
s  karahuta  hampaas  kallioon, 
hörhiäinen  minäkin  olen. 

2544.  Oripää.    Vihervaara    n.    2505. 

-11. 
Oripää.  Eemeli  Oksanen,  28  v. 

Vapsiaisen  sanat. 

Pure  puuta,  syä1  maata, 
Mutta  älä  kristittyä1  ihmistä! 

2545.  Oripää.     Vihervaara    n.    2503. 

—11. 

Makkarkoski.  Juha  Tuominen,  30  v. 

Vaapsiaisen  sanat. 

Vapsalainen,     korian     kirjava 

eläin, 
Pure  puuta  ja   maata, 
Mut  t    älä    Jeesuksen    Kristuksen 
nimineen  kastettua  ihmistä! 


2544.     '   kkssa  iso  alkukirjain. 


Ampiaisen  lumous.   2546 — 2554. 


r,s:; 


2546.  Köyliö.  Niemi  . I.  S,  n.  2.  — 90. 
Kepolan    kartano.       Seppä    Elden, 

n.  60  v. 

\  aapsiaisen  sanat. 

Viipsiäine.     vaapsiaine     mät- 

tääs, 
Pur  kivi  ja  kautto, 
Mut  älä  kristity  thmise  last! 

2547.  Loimaa.  Hilden  A.  n.  82.  —98. 

Juho  Löfstet.  n.  30  v.  Mp.  Martti- 
lassa. 

Kiiliäisen  sanat. 

Kiiliäinen  kiiltäväinen, 
Pure  puuta,  pure  maata, 
Mut'  älä  kristittyä  Jaakoppia! 

2548.  Alastaro.   Vihervaara  n.  2496. 
—11. 

Sikilä.  Juha  Sulander.  52  v.  Kuullut 
Huittisissa. 

Vaapsiaisen  sanat. 

Viiplaine,  vaaplaine, 
Pompi  puuta  ja  maata, 
Mutta  älä  kristittyä  ihmistä! 

2549.  Alastaro.   Vihervaara  n.  2499. 
—11. 

Sikilä.  Hilma  Vieno,  42  v. 

Vaapsiaisen  sanat. 

Vapsiainen,  vipsiainen, 
Pure  puuta  ja  maata, 
Älä  kristittyä  ihmistä! 

2550.  Alastaro.   Vihervaara  n.   2507. 

—11. 

Sikilä.  Vilho  Vieno,  45  v. 

Vaapsiaisen  sanat. 
Pure  puuta  ja   maata, 


Kiviä  ja  kantoja, 
Älä  minua  pure! 

2551.  Alastaro.   Vihervaara   n.  2497. 

11. 

Hennijoki.   Juha  Rosien.  66  v. 
I  aaps iäisen  sanat. 

Kaikki  joukko  lampaaks, 

Minä  yksin  sureks! 

Kun  ne  sanoi,  eivät  vaapsiaiset 
p  stäneet. 

2552.  Alusiin*).    Vihervaara  n.  2500. 

—11. 

Ylhäinen.  Julin  Paukio,  61  v. 

Vaapsiaisen  sanat. 

Pure  puuta,  pure  maata, 
Älä  ristittyä  ihmistä! 

2553.  Vampula.   Ojala   K.   N,  n.  7. 

-l5/708. 
Sallila.    Kristiina  Saalberg,  55  v. 

Sanat  ampiaisen  pistoa  vastaan. 

Ruma  on  sun  esi-isäs, 
Ruma  on  sun  esiäitis, 
Ruma  olet  sinä  itsekin  vapsiainen! 

2554.  Huittinen.      Toivonen    n.    20. 

—10. 

Pöyriälä.  Juoho  Liuhonen,  50  v. 

Ampiaisen  pistoa  torjuttiin  siten1, 
että  ampiaispesän  ympäri  kierrettiin 
kolmeen  kertaan  ja  sitten  kädellä  hää- 
lytettiin  pesään  päin  ja  sanottiin: 

Hiipulainen.  haapulainen, 
pikkulintu    kultanuppu,   älä    mi- 
nuun kajoo! 


2554.    »  si|e|ten  :  s. 


Pistämät,   puremat   ja   puskrmisi-t 


2555.  Punkalaidun.    Moisio   n.    22..      vanhempi  veljeni  ja  sisareni, 


pikku  lintuni! 

Pure   puuta   ja    maata, 

mutta  älä  kristittyä  ihmistä! 

2560.  Kokemäki.   Aini   n.   11.    -93. 

Vallila.    Matti    Kappärämäki,  65  v. 
Vapsiaisen  sanat. 

Lumottu  sun  esi-isäs,  lumottu 
suu  esiäitis,  lumottu  sinä  vapsiai- 
nen.    Vapsiaiiirn  minäkin  olen. 

2561 .  Kokemäki.    Paasikivi    n.    32. 
-03. 

Kuoppala.  Kustaa  Vuormaa.  n. 
70  v. 

Vapsiaisen  piston  vastana. 
Vipsiäinen,  vapsiainen 
ammu  punta  ja  maata, 
mutta    älä.    minua    kristittyä   ih- 
mistä! 
Tätä  lukiessa  ei  saa  nayttaa  hampai- 
taan. 

(puikaa      -  tiaista        tai  miestä), 
aina  tietysti  lausujan  mukaan  viimei-   2562.   Kokemäki.    J.cmpauicn    n.    66. 
set   sanat.  -  2/4  04. 

Lempainen.    Oskar  Mäntylä    26  \. 


—10. 

llaviokoski.      Suutari     Hallenberg, 
ii   70  V. 

.  Impiaisen  sanat. 

Viipsiäinen,  vaapsiainen 

Puit  puuta  ja    maata, 

Älä  kristittyä  ihmistä! 

2556.  Kokemäki.  SaUgen  n.  18.    -90. 

Vapsiaisen  sanat. 

Vipsiäinen,  vapsiainen, 

puske  puuta, 
puske  maata, 
unitta  älä  kristittyä  ihmistä! 

2557.  Kokemäki.  Kallio  Kaarlo,  n.  52. 

10 

Vaapsiaisen    —    Ampiaisen    sanat, 
jolla  sen  pisto  estetään. 

Viipsiäinen,  vaapsiainen. 
Pure  puuta  ja   maata. 
.Mutta   älä   mitä  pikkusta   liikkaa 


2558.   Kokemäki.     Kujanpää     n.     15.  Kuullut   isältään 

-»A  21. 

Manta  Salonen,  U  v. 


.  impiaisen  sanat. 

Puske  puuta  ja  maata, 
Mutt'  älä  kristittvy  ihmist'1 


Vapsiaisen  sanat. 
Vapsiainen,     vapsiainen.     pure 

puuta   ja    maata.    2563.   Kokemäki.     Lempainen     n.    68. 
mutta   älä   kristittyä  ihmistä.  3l/304. 

Kuurola.  Axel  Nuikkinen,  25  \ 
2559.  Kokemäki,     \hii    n.    9.    —93. 


Paistila.     Nikolai    Stenman,  30  v. 
Vapsiaisen  sanat. 

Vipsiäinen,    vapsiainen, 


I  mpiaisen  sanat, 

Pomppaa  puuta 

Ja   pomppaa    maata 

.la   älä   kiistit  Ivy   ihmist! 


Ampiaisen  lumous.   2564    -2570 


685 


2564.  Kokemäki.  Tuomi  n.  38.  —89. 
Kakkulainen.  Johanna  Forssel,  47  v. 

Taikoja. 
Vaapsiaisen  sanat: 

Lumotta  isäs,  lumottu  äitis, 
ja  lumotta  sinä  itse, 
karase  kyrpäs  ja  pistä  piikkiä  kal- 
lioon! 

2565.  Kokemäki.    Sauinrirla    n.    13. 

—03. 

Säpilä.  K.  Alanen,  40  v.  Kuullut 
Agata  Naistamolta  Harjavallan  Nää- 
hölästä. 

Mettiäisen  puremisen  estämiseksi: 

Maan  mehiläinen. 
Pirun  sikiäinen, 
Pure  puuta  ja  maata. 
Älä  minua  kristittyä  ihmistä! 

2566.  K  un  m  l.sa.  Järvinen  n.  46.  — 52. 

Yapsiaisen  sanat. 

a.  Poikulainen,  pikku-lintu. 
Kulta-lintu1 

Älä  minua  pure. 
Minä  sinun  ystäväs1, 
5  Sinä  minun  tuttuni1, 
Minä  sinun  veljes  poika. 

b.  Kaitse2  lammas  lampaitas. 
Minä  itse  susi  keskellä.2 


2567.  Kamvatsa.  SMMY: 

33—34  n. 
Yapsiaisen  sanat1. 
Geting. 


Reinholm 


Poikulainen2  pikku  lintu. 
Pikku  lintu,  kulta  lintu'. 

(Tässä  syljetään,  inutt'  ei  saa  ham- 
paitansa näyttää.) 

Älä  minua  pure! 
Minä  sinun  yatäväs  (syljetään) 
s  Sinä  minun  tuttuni  (samoin) 
Minä  sinun   veljes  poika. 

2568.  Kauvatsa.    Massa  n.  4.   — 92. 

Vapsiaisen  loitsusanat. 

Vipsiäinen,  vapsiainen, 
Pimppaa,  pamppaa 
Päin  puuta  ja  maata, 
Mutta  älä  minua. 
5  Sillä  minä  olen  kristitty  ihminen. 

2569.  Kauvatsa.    Laine    M.    n.    48. 
-92. 

Mariana  Erikintytär. 

Vaapsiainen  ei  pure,  jos  lausutaan: 

Pure  isääs, 
älä  minua  pure! 
Pidä1  hampaas  kiinni, 
kun  minäkin  pidän! 

Sanoja  puree  silloin  lujasti  hammas- 
taan. 

2570.  Kauvatsa.   Luiiie    M,   n.    131. 

—92. 

Johan  Kouhi,  "8  v. 

Ampiaisen  lumonta. 

Pikkulintu  poikuriainen, 
mitä  sinä   minua   puret! 


2566.  *  r.  Tässä  syljetään,  mutta  ei  saa  hampaitansa  näyttää.  —  2  kk:ssa 
merkitty  a  Kauvatsalta  ja  b  Mouhijärveltä.  —  '  Näitä  sanoessa  pitää  suu  kiini  pidettä- 
män,  jotta  hampaat  ei  näy. 

2567.  >  Nähtävästi  kopio  edellisestä.  —  2  Sana  kk:ssa  alleviivattu. 
2569.     *  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


«86 


Pistimät,  puremal  ja  puskemiset. 


Minä1  sinun   ystävää, 
sinä  minun  veljeni, 
minä  sinun  veljespoika, 
ja  sitte  syljetään  kolmasti. 

2571.  Kauvatsa.    Laine    M.    n.    132. 
—92. 

Johan  Kouhi,  78  v. 

\iii]iiainrii  n  |.ure,  jos  sanotaan  seu- 
raavasti: 

Vapsiainen,  vapsiainen, 
pure  puuta  ja   maata, 
älä  kristittyä  ihmistä! 

2572.  Kauniisti.  Mikola  n.  41.  — 93. 

\  alvatuninaa.  Kustaa  Perämaa, 
73  v. 

Purevia    eläimiä    koskevia.     Elävät 
saadaan  puremattomiksi. 

Vapsijainen  saadaan  purematto- 
maksi  siten,  että  sanotaan: 

Yipsi jäinen1,  vapsijainen, 
purep  puuta,  puivin  maata, 
mutta  älä  kristittyä  ihmistä. 

2573.  Riikka.    Numminen    n.    231. 
—17. 

Fanny  Ulvio.   M.p.  Mynämäellä. 
Pure  puuta,  pun'   maata, 
mutta  älä  vihaa  ihmisen  lihaa. 

2574.  Kiikka.    Oksa  n.  37.        —07. 

Kikkerlä.  Janne  Maijala,  21  v. 

Viipsahainen,  vaapsahainen, 
pure  puuta  ja  maata  ja  kivvee, 
mutt'1  älä  ihmisen  siunattua  lih- 
haa  vihhaa! 


2575.  Tyrvää.  Äijälä  H,  n.  248.     -95. 
Rautajoen    Kalle,    16    v.,    kuullut 

rengeiltä. 

\'apsiaisen  sanat. 

.Minä  olen  teiöän  sutenne,  te 
mun  lampaitani,  minä  teitä  raa- 
telen enkä  näytä  hampaitani. 

2576.  Tyrvää.  Äijälä  II.  ti.  249.  —95. 

Vipsiäinen,  vapsiainen, 
Syä  sinä  puuta  ja  maata, 
älä   kristittyä  ja    kastettua! 

2577.  Tyrvää.  Ahtee  n.  2.  —  »/n  02. 
Herman  Ahtee,  68  v. 

Vapsiaisen  sanat. 

Pure  puuta,  pure  maata,  mutta 
älä  ihmisen  siunattuun  lihaan 
kajoo.   (Syljetään1  3  kertaa.) 

2578.  Tyrniä.    Bäclci-Ruusu   n.    29. 
—91. 

Kirkonkylä.  Anna  Kaisa  Kinnula, 
82  v. 

\~apsahaisen1  sana[t]. 

Viipsiainen,  vaapsihainen2. 
Pure  puuta,  pure  maata, 
Älä  kristittyä  ihmistä! 

2579.  Tyrvää.    Bäcki-Ruusu    n.    30. 

—91. 

Kirkonkylä.  Anna  Kaisa  Kinnula, 
82  v. 

|  I  'a  {sanaisen  sanat.  | 

Älä  pure  kristittyä, 
knskes  purin   Klrlistustakan!1 


2570.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2572.  '  kkssa  pieni  alkukirjain. 

2574.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

2577.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2578.  '  r.  ampiaisen. — 2  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

2579.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain 


Ampiaisen  lumous.   2580 — 2587 


687 


2580.  Tyrvää.    Bäcki-Ruusu    n.    31.   2584.  Tyrvää.  K  ulinan.  257.  — s/i<M. 


— 91. 

Kirkonkylä.   Anna   Kaisa  Kinnula, 
82  v. 

[iapsahaisen  sanat.] 

Älä  puro  ihmisiä,  taik  mä  kai- 
paan vanhemmilles. 

2581.  Tyrvää.    Bäcki-Ruusu    n.    32. 
—91. 

Kirkonkylä.   Anna    Kaisa   Kinnula, 
82  v. 

[Yapsahaisen  sanat.] 

Vapsiainen  puri  Maariata. 
Maaria    kaipas    Jumalalle.1 
Jomala1  löi  vapsiaisen  poikki. 
—  Älä1  pure  minua, 
taik    mä    varaan    Maarialle! 

2582.  Tyrvää.    Katajaranta    n.    94. 

-*kOA. 

Tyrvään  kylä.      Daavid  Palmgren, 
51  v.    Kuullut  Apraham  Pulkkiselta. 

Loitsu. 
Vapsiainen,  kerholainen, 
et  sinä  minusta  huoli, 
ei   Jumalakan   huoli   katumatto- 
man ihmisen  si[e]lusta. 

2583.  Tyrvää.  Kullaan.  69.  —  4/i  03. 
Tapiola.     Antti  Kalliomäki,  58  v. 
Vapsiaisen  ampumista  luullaan  väl- 
tettävän seuraavilla  sanoilla: 


inen,  vapsiainen,  pure1 
puuta,  äläkä  kristityn  ihmisen 
verta! 


Tapiola.    Eeva  Haavisto,  52  v. 
(  Vapsiaisen  sanat.) 

Vipsiäinen,  vapsiainen, 

Mettusmuori,  mettiäinen, 
Tule  nyt  ja  mottaa 
Minua  ottaan! 

2585.  Tyrvää.     Vihervaara    n.    161. 

13. 

Punkalaidun.  Yanttila.  Kalle  Ny- 
gärd,  45  v.  Kuullut  synt.  pit.  Tyr- 
väällä. 

Ampiaisen  l.  paapsiaisen  sanat. 

Pikkunen      lintu    viipuliainen, 

vääpyliäinen, 
vanhemman  veljeni  poika, 
pure  puuta  ja  maata. 
mutta  älä  kristittyä  ihmistä! 

Jos  luki  mainitut  sanat,  niin  ei 
vaapsiainen    purrut. 

2586.  Mouhijärvi.    Hahnsson   J.    A, 
n.  2.  —53. 

V apsiaisen  sanat. 

Älä  sinä  mettä1  lintu, 
Pikku  lintu,  syntistä  viha.2 
.  Nokkas  paljo  painakoon, 
Taikka  verta  vnotakoon. 

(Ei  siinä  saa  nauraa.) 

2587.  Mouhijärvi.    -Hirvinen    n.    60. 
—53. 

Y  apsiaisen  sanat.1 

Älä  sinä  mettälintu, 


2581.  *  kk.ssa  pieni  alkukirjain. 

2583.  •  kk:ssa  iso  alkukirjain. 

2586.  »  lpikku|  1  :  «mettä*  1.  — 2  kk:ssa  seuraa  säe:  |Syntistä  viha|. 

2587.  *  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


688 


Pistämät,  puremat  ja  pnskemiset. 


Kultalintu,  syntistä  vihaa! 
Nokkaa  paljon  painakoon, 
Taikka  verta  vuotakoonl 

2588.  Mouhijärvi.     Hannus     n.     11. 

—89. 

Oskari  Hannus,  25  v. 

Vapsaisen  sanat. 

Metsä  lintu,  hörhiäinen, 

Älä1  syntistä  vihaa! 
Noukkaa  paljon  painakoon 

Taikka1  verta  vuotakoon! 

2589.  Mouhijärvi.     Hannus    n.    42. 
-^89. 

Oskari  Hannus,  25  v. 

Toiset  vapsaisen  sanat. 

Vipsiäinen1  vapsiainen. 
älä  viinimaa   minua! 
Vommaa2  maan  matoa 
ja  pitkää  piikkiäistä! 

2590.  Mouhijärvi.    Vähätykki  n.   20. 
—04. 

Vapsaisen  sanat. 

Vapsainen,     vapsainen,   poin- 

masi'  puuta  ja  maata,  mutta  älä 

minua   kristittyä  ihmistä! 

Xämät   luetaan    mainittujen   pesän 
lumia  kolmeen  kertaan. 

2591.  Mouhijärvi.    Vahälykki  n.  21. 
—04. 

Suodenniemi.    1.   Haapanen,  44  v. 

I  ansaiten  sanat. 

Hyrrää    hyrrää    mitäfl    hyrräät, 


2588.    •  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

j.".s'.i.     '   Vipiäinen  :  Yip>'iainen. — 2 


mutta    minä  huhdon    vaan   kuin 
susi  lammaslaumassa. 

Näitä  lausuessa  ei  saa  näyttää 
vapsiaisille  hampaitaan  ja  luetaan 
nämät  kolmeen  kertaan. 

2592.  Mouhijärvi.  Kankaanpään  kan- 
sanopisto. Ilusari  n.  495.  — 16. 
M.mritsi    Husari. 

Fapsaisen  sanat. 

Vipsiäinen,  vapsiainen, 
pure  puuta  ja  maata, 
mutta    älä    kristittyyn    ihmiseen 

kajoo! 

2593.  Mouhijärvi.     Hannus    n.    47. 

—89. 

Murto.  Mikko  Pohjanen,  60  v. 

Vapsaisen  sanat. 

Vipsiäinen,  vapsiainen, 
älä  pure  ihmisen  verta! 
Pure  sinä  maan  matoo, 
vipsiäinen,  piikki-kuono! 

2594.  Mouhijärvi.    Hannus    n.    48. 

—89. 

Selkee.    Taavetti    Vastamäki,    23  v. 

Toiset  vapsaisen  sanat. 

Vipsiäinen,  vapsiainen, 
pistä  puuta  ja  maata, 
mutta  älä  kristittyä  ihmistä! 

2595.  Mouhijärvi.     Hannus    n.    49. 

-89. 
Vestola.  Oskari  Fagerlund,  20  v. 

huimannet  vapsaisen  sanat. 

Pikku-lintu,  poimulainen, 

älä  minua  ammu! 

Ucssa  pieni  alkukirjain. 


Ampiaisen  lumous.  2596 — 2605. 


689 


2596.  Mouhijärvi.    Laine   T.    n.    13.  2601.  Mouhijärvi.  Mohell  n.  1.  — 04. 


—92. 

H  äijää,   Vihtori    kiviin, iki.  n.   '».".   v. 
Vapsiäisen  l.  ampiaisen  sanat: 

Minä  susi,  siu.i  lammas. 


Häjää.  K.  Schylander,  65  v. 
Vapsaisen  sanat. 

\  Lpsiäinen,  vapsianen,  älä  sinä 
pure  ihmisen  verti.  vaan  pure  sinä 
Pidä  sinä  saatana  hampaas  kii!        maan    matoa,    sinä    vipsiäisen1 

piikki-pää! 


2597.  Mouhijärvi.    Laine    V.    n.   44, 
—92. 

Häijää.  Vihtori   Kivimäki,  n.  45  v. 

Tahi: 

Metsä  lintu,  harmaa  lintu,  älä 

minua  pure! 

Pun1  pieniä  kiviä!  Kuonos  merta 

piirtäköön! 

2598.  Mouhijärvi.    Laine   T,   n.   45. 
-92. 

Häijää.  Vihtori   Kivimäki,  n.  45  v. 
Tahi: 

Lauma  kaikki  lampaiksi!  Minä 
itte  susi  keskellä! 

2599.  Mouhijärvi.    Laine   T,   n.   46. 
—92. 

Häijää.  Vihtori  Kivimäki,  n.  45  v. 
Tahi: 

Mitäs  mtia  puret,  kosk'  ei  jalo- 
peurakaan Danielia  purrut. 

2600.  Mouhijärvi.    Laine   T,   n.    47. 
—92. 

Häijää.  Vihtori  Kivimäki,  n.  45  v. 
Tahi: 

Mitäs  muo  pistät,  eipä  kärmek- 


2602.  Mouhijärvi.  Mohell  n.  25.  -04. 
Mustianoja.    K.    Ruutana,    69    v. 

muuttanut   Tyrväältä.    Kuullut   van- 
hemmiltaan. 

Vapsiäisen  sanat. 

Kokn  lauma  lampaiksi, 
minä  itse  sudeksi! 

Sanoja  lausuessa  ei  saa  hampaat 
näkyä.  — Jos  tai'an  ilmoittaa  vanhem- 
malle henkilölle,  menettää  se  voi- 
mansa. 

2603.  Lavia.    Kievari  n.  168. 

Laviankylä.  Uno  Rankonen,  9  v. 
Kuullut  Aino  Suojaselta. 

I  apsaisen  sanat. 
Vapsaisen   piikki   pehmitköön, 
ei  pure  eikä  pistä. 

2604.  Lavia.    Kievari  n.  169. 

Laviankylä.  Uno  Rankonen,  9  v. 
Kuullut  Aino  Suojaselta. 

I  'apsaisen  sanat. 

Vapsaisen  piikki  pehmitköön, 
ja   minun  lihani  kurjekkoon. 

2605.  Lavia.    Kievari  n.  174.  — 
Laviankylä.     Uno   Rankonen,    9  v. 


kään  pistäny  Vapahtajaa  puusa1.  Kuullut  Aino  Suojaselta. 


2600.  1  puus|s|a  :  p. 

2601.  *  [p|ipsiäisen  :  pipsiäisen. 


44 


690 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


Itiirhiiiisen  sanat. 

Eörhiäinen,  ilman  lintu, 

älä  sin;i  syniistä  vihaa! 
Noukkas  maahan  painukohoD 
veres  vuotakoon! 

2606.  Lavia.    Kievarin.  177.     —90. 
Laviankylä.    Uno   Hankonen,  9v. 

Kuullui  Aino  Suojaselta. 

Hörhiäisen  sanat. 

Eörhiäinen  ilman  lintu, 

korven  kuuluisa  kuningas, 

jos  sinä  syniistä  ihmistä  ammut 

nokkas  paljun  painakoon. 

2607.  Lavia.    Kievari  n.  178.     —90. 

Laviankylä.     Uno   Rankonen,    9  v. 
Kuullut  Aino  Suojaselta. 

Hörhiäisen  sanat. 

Hörhiäiiien,  pikkulintu. 
älä  sinä  syntistä  vihaa. 

nokkas  paljon  painak 

ja   veres   maahan   vuotak i. 

2608.  Hämeenkyrö.  Mainin  K,  n.  4. 

—03. 

Kalle  Surtikko,  24  v. 

.  impia[i  \sen  sanat. 

Ampiainen,  hörhiäinen, 
metsän  karvainen  korento, 

pistä  nokkaa1  kiveen  tai  kantoon, 

ennenkuin  minuun  syntiseen  ihmi- 
seen' 


veii    kunnissa1    mättäässä,    jos3 
sinä    minua    puret,  niin  QOUkkais 

pitää  halkeaman  ja  verta  vuota- 
man. 

2610.  Hämeenkyrö.  Mattila  M.  n.  11. 

—03. 

Mahnala.    \  äinö  Ilomäki,  17  v. 

Vapsaisen  sanat. 

Vapsahainen,  vapsahainen, 

korven  karva  lintu, 
noukkas  verta  vuotakoon, 
kun  pistät  syntistä  ihmistä! 

2611.  Hämeenkyrö.  Manila  M.  E,  n. 

384.      31. 

Kyröskoski.   Väinö  Koskinen,  30  v. 
Mp.  \  iljakkalassa. 

Vapsaisen  sama. 

Vapsahainen  vaapukka, 
älä  ammu  minua! 
Ammu  kiviä  ja   kantoja, 

älä  ammu   minua! 

2612.  Hämeenkyrö.  NybergVivitn.22 

-12. 
Herttuala.    Rustaava  Pihlaja,  74  v. 

Hörhiäisen  sanat. 

Eörhiäinen  metsälintu, 

Älä  syntistä  vihaa, 
Nokkas  poikki  taittukoon, 
Taikka  verta  VUOtak il 


2609.  Hämeenkyrö.  Mainia  K.  n.  11.  2613.  Hämeenkyrö.    Heikkilä    n.    3. 

-02.  13/i  -<«■ 

Kalle  Käenmäki,  r»3  v.  Vesajärvi.  Tilda  Muotia,  27  v.  Kuul- 

Eörhiäinen    ilman    lintu    kor-  lul  Paavo  Koskisella. 


2608.     l  no|ujkkas  :  n. 

'    kuurusa  :  kuurus.-a. 


1  kk:ssa  iso  alkukirjain 


Ampiaisen  lumous.  2613 — 2620. 


691 


.Impiaisi  n  pistosanat. 

Kirottu  on  sinun  isäs, 
Kirottu  on  sinun  litis, 
Kirottu  olel  sinä  itse! 
Pistä  sun  piikkis  ketoon. 
5  Ja  lyö  karvahäntäs  kallioon! 

2614.  Hämeenkyrö.  Takula  V,  n.  18. 

—04. 

Kyröskoski.  Paavali  Koskinen,  32  v. 
Kuullut  isältään. 

Vapsainen  estetään  pistämästä  seu- 
raavilla sanoilla: 

Lumottu  on  sun  isäs, 
lumottu  on  sun  äites, 
lumottu  olet  sinä  itse. 
Pistä  sun  piikkis  kotoon  ja  lyö 
karahkakäntäs  kallioon! 

(Tämä  luetaan  kolme  kertaa.) 

2615.  Kankaanpää,    Laiho    n.    383. 

—90. 

Maria  Uusi-Oukari,  49  v. 

Hörluäisen  sanat. 

Hörhiäinen,  mettä  lintu, 
Älä   ammn    minua    syntistä   ih- 
mistä. 
Paina  noukkas  palavaan, 
Sulavaan  suitsevaan, 
5  Pyhä  lämmin  löyly. 

Namät  sanat  luetaan  yhteen  kertaan 
hörhiäisten1  (=  vaapsalaisten1)  päälle 
pakatessa. 


]'aapsaisen  sarmt. 

Mitä  sinä  pikku  lintu  minusta 
tahdot? 

Tukittiin  jalopeurankin  suu. 
Pääpelin  toornis. 

Kun  nämät  sanat  luetaan  vaapsais- 
pesän  nähtyä,  ja  syljeskellään  sinne- 
päin, niin  jää  niiltä  rauhaan. 

2617.  Jämijärvi.  Välisalo  n.  6.  — 03. 
Venla  Vuorenpää,  32  v. 

Mettiäisen  sanat. 

Mettiäinen  mettälintu, 
Älä  syntistä  vihaa, 
Noukkas  paljon  painakoon, 
takkas  verta  vuotakoon! 

2618.  Ikaalinen.    Vesterlund   n.    27. 
—89. 

Pori.    Juho  Brusin,  40  v. 

Ampiaisen  sanat. 

Isäs'  lumottu, 
Äitis'  lumottu, 
Sinä  itse  lumottu, 
Pistä  piikkis', 
5  Karase  kyrpäs', 
Pistä  piikkis'  valkiaan! 

2619.  Ikaalinen.  Räystäitä  n.  47.  — 21. 

Johanna  Salminen. 

Hörhiäinen  maan  möyriäinen, 
älä  ammu  syntistä  ihmistä,  sun 
nokkas  rupee  painaa n! 


2616.  Kankaanpää.    Lailio    n.    382.   2620.  Ikaalinen.   Salava  Anna-Kaa- 
— 90.  rtim.  n.  32.  — 31. 

Kyynärjärvi.    Julia  Aataminpoika,  Jyllinkylä.    Eeva  Hakala,  n.  ?0v. 


63  v. 


hörhiäisen  sanat: 


2615.    *  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Pistämät,  purema)  ja  puskemisel 


raiitalukku,  pulukku. 
pulukku  korempi. 

2621.   Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n.  136. 
31. 
Juhtimäki.    Eeva  Harju,  n.  59  v. 

Ampiaisen  suiint: 

Maa,  maa,  tuki  ampiaisen  suu! 
.i"<  sinä  perkeleh'  purel 
niin  svö  omana  lihanas'. 


Vapsaisen  saihit. 
V.ips.i h.iiricn  varma  lintu, 
korven  korvessa  eränen. 
Jos  sinä  syntistä  ihmistä  puret, 
niin    nokkas    paljon    painakoonl 

2625.  Honkajoki.  Kulin*  Siilo.  n.  68. 
id. 

»Il.lllllc  ■-      I  li    .1111,111111     ■ 

Mettiäisen  sannt. 

M\ rkkys  vähetköön, 

Voimas  paetk ! 


2622.  Ikaalinen.     Alanen     Viljo,    n. 
84.  — 

Leutnl.i       Muistiinmerkinnyl     Elli   2626.  Honkajoki.  Kallio  Xiilo,  n.  80. 
\  ähätalo. 

Hörk  täisi  n   sanoi.' 

Hörhiläinen  ilman  lintu, 
Pistä  piikkis'  ketoon, 
Täxähytä  uäntäs'  kallioon. 
Hörhiläinen  minäkin  olen  joukos-j 

Sanne!    2627.    Kurria.    Kaulaimia    L.    n.    146. 

-nU30. 


—10. 
»Halmes-Heermanni.» 

V aapsahaisen  sanat. 
Pun-  puita  ja  kiviä, 
Mutta  älä  minua! 


Pesälle  mennessä  tuli  kiristää  luun 
paitansa  ja  sanoa: 

Rautalukko   luja,    mutta  luu- 
lukko  lujempi. 

2623.  Viljakkala.  Servo  n.  :.'.     -13. 

Hörhiäisen  sandt. 

Hörhiäinen,  pieni  lintu, 
älä  sinä  syntistä  vihaa, 
nokkas1  sun  verta  vuotakoon, 
j.i  häntää  paljon  painakoon, 
s  eikä1  niiniin  ole  hätää. 

2624.  Viljakkala.       Mattila    M.    E, 
n.  299.      31. 

Viljakkalan     kylä        Kallo     Paijala, 
76  v.    (Kuuli  Hopun  Manulta.) 


Suomijärvenkylä.    li<la  Majanmaa, 

;,;  v. 

Mettiäinen,  mettälintu, 

Ala   niin   syntistä  vihaa I 

Noukkas  paljo  painakoon 
Ja  takkas  verta  vuotakoon! 

Ki  sitten  pure. 

2628.    Karria.    Kaiil.amiui  L.   )(.   147. 
-"1,30. 
Sarankylä.      Santeri     Tuohiluoma. 

60  v 

Kun  keväsin  eiW\  kerran  inetiäisen 

näki,  si tiiliin: 

Metiäinen,  mettälintu, 
\lä  viluin  vierahan  lihaa! 


2623.     '   kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Ampiaisen  lumous.  262t 


f,'i:i 


.\nn;i  maata  matkamiehen, 
Anna  vieraan  levätä! 

2629.  Kurrin.  Kaukamaa  L,  n.  148. 

-"/«30. 
Sarankylä.  Severiina  Lautinen,  7s  s. 

Metiäinen,  mettälintu, 
Älä  vihaa  vierahan  lihaal 

2630.  Karvia.  Kaukamaa  /.,  n.  /.">/ 
-'1,30. 

Haavistonkulma.        Kalle    Korkea- 
salo,  65  v. 

Herhiäisen  sanat: 
Eräs    vanha    ukko    luki     herhiäis- 
I  isällä: 
Huuraii  mättähällä 

Mutinaa  ja  hörinää,  jota  en  kuullut. 


I  mpiaisen  pidätys. 
Kun  meni  ampiaispesälle  pirrasta- 
maan,  oli  pidettävä  suunsa  kiinni  ja 
sanottava: 

Pidä  suuh  kiinni. 
Niinko  minäki  pidän! 
Mii  täisi  Ile  sama  justiin. 

2634.  Parkano.     Valldemam     n.    37. 
—88. 
Edla  Peltoniemi,  2 1  v. 

Ampiaisen  sanat. 

Pistä  noukkas  meteen, 
Alkä    ihmisen    syntiseen    keteen! 

Sanat  lausutaan  ajatuksissa,  suu 
kiinni  niin,  ettei  hampaat  näy. 

Talla  keinolla  ei  ampiaisen  pitäisi 
pistämän. 


2635.  Parkano.    Saarimaa    n.    1060. 

—09. 

Metsävahti  Renfors.   Mp.  Yläneellä. 

Ampiaisen  virnat. 
Mettiäinen.  pistä   imkkas   me-  Puulnkkn.  rautalukku, 

teen,        puulukku    luja,    rautalukku    lu- 
jempi. 


2631.  Parkano.   Mikkola  J.  J,  n.  4. 
—87. 

Mettiäisen  sanat. 


Äläkä  syntisen  keteen! 
2632.  Parkano.  Alanen  Viljo   n.  163.   2636-  Parkano.    Lehto  n.  4.         —94. 


—31. 

Nerkoonkylä.  Hilta  Kivinen,  n.  8  lv. 

Ampiaisen  sanat: 

Elä  minua  ammu, 
ammu  puuta, 
ammu  muuta, 
ammu  kiven  kovvaa! 


Paloviita.  Maria  Kujala,  65  v. 
Hörhiäisen  sanat. 

Hörhiäinen,  metsälintu, 
Elä  ammu  syntiseen! 
Painat   nenäs  palavaan. 
Sulavaan,  suitsevaan. 
sPyliän  hengen  lämminlöyly. 


2633.   Varhimo.  Kaukamaa  L,  n.  152.  2637 .  Lempäälä.  Vihervaara,  n.  3804*. 

—  ™ls30.  K). 

Joosefiina   Suomijärvi,  78  v.       Mp.  \mantla    Hrrgluml,    54  v.     Kuullut 

Karvia,  Suomijärvenkylä.  Lempäälässä.  Muistiinp.  Pöytyällä. 


694 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


Ampiainen  ei  pure.  kun  sanoo: 
Yiipsiainen  vaapsiainen, 
Pure  maata,  ala1  kristityn  ihmisen 

verta. 

2638.  Kangasala.    Kallio    Väinö,    n. 

22*.  —Oi. 

Kalle  \  ilkman,  70  v.  Kuullut  nuo- 
rena. 

Kiinalaisen  sanat. 

Kimalainen  kiivas  lintu 
pistä  puuta,  pistä  maata 
ammu  suuhun  sammalehen 
mutt  älä  ihmisen  ihohon. 


Eampaattomia    mul^lampaani 
ennenkin  ollu  o, 
ja  pitää  suunsak  kiinni. 

2642.  Pirkkala.  Sankaa  n.  71*.     OS 
—09. 
H.  Sankila,  63   n 

Vapsahaisen  sanat. 

Vapsahainen  mettä  lintu 

pistä  puuta,  älä  minua  pistä 
et'  piru  pistäkkaän, 
pitele  maa  mätää 
s  pyhähenki  perkelettä. 


2639.   Tottijärvi  Rekoin  n.  767 
Sorva.  Väinö  Rekola. 


"•"'■   2643.   Ylöjärvi.  Palaani  n.  36.  —52. 


Loitsu. 
Vapsahainen  ei  purek   kun   sanoo: 

Vapsahaine^Vampim^poika, 

purep^puuta  puivm^  maata 
muttwälä  kristittyä  ihmistä. 

2640.  Tottijärvi.  Rekolan. 771*.  —05. 
Sorva.  K  m  ma  Lintanen,  43  v. 

Loitsu. 
Vapsahaiset   ei    purek   kun   sanoo: 

Te  olette  lammasliuma 
ja  minä1  ittes_susi  keskellä. 

2641.  Tottijärvi.  Rekola  n.  773*.  —05. 
Sorva.  Emma  Lintanen.  4:t  v. 

Loitsu 
\  apsahaiset  ei   purek   kun  sanoo: 


Hörhiäisen  (vapsahaisen)  sanat. 
Hörhiäinen  mettälintu, 
Miksis  syntistä  puret, 
Noukkas  palju  painakoon! 


2644.  Eräjärvi.    Tyyskä  (1384)  n.  4*. 
—03. 
Aleksanteri  Ahlgren,  70  v. 

Kimalaisin  luku. 

Kimalainen  hyvä  lintu 
Yihaah  puuta 
Vihaah   maata 

Äläkä  minua  vihaah. 

Muist.  Pitää  samalla  kiertää  terä- 
kalulla (ei  väliä  niillä,  mutta  vasta 
hijottu  paras)  kolmeen  kertaan  ym- 
pari  kimalaispesä  eli  parvi  ja  lukee 
luku,  niin  ci  kiinalain1  pistä. 


2637.     J   |Ä|1§  :  älä. 

2639.  l  Myn-:  Sampin.  Mp.  lis. 

2640.  •   Alk.  ollut  tämän  sanan  jälkeen  olen,  pyyhitty  pois. 

26'.'.      '   K. Taaja  käyttää  joskus eräjarveläisissäkin  muistiinpanoissaan  tallaisi;, 
muotoja  kotiseutunsa  (Anjalan)  murteen  mukaan 


Ampiaisen  lumous.  2644 — 1651. 


695 


2645.  Teisko.    Hankala  Jussi,   n.  3. 

-31/1205. 
Jalasjärvi.   Km.uuiel  Snäll,  u.  C,2  v. 

.  lm  /naisen  sanat. 

Älä  ammu  ampiaanen, 

Mesihiisi  himpiäänen, 
Koppelo  kotus  olkoon, 
Mesikenno  kartanos, 
5  T.iita  nuoles  kallioon. 

2646.  Orihvesi.  Jokinen  n.  11".   — 03. 
Amanda  Heinäjärvi,  30  v.   Kuullut 

äidiltään. 

Kimalaisen  loits u. 

Kiimalainen  kiivas  lintu 
Ammu  puuhun, 
Ammu  maahan 
Ammu  suuhun  sammalihin. 

2647.  Orihvesi.  Jokinen  n.  18*.  — 03. 

Juha  Mustalahti.  67  v.  Kuullut  van- 
halta paimenelta. 

Ampiaisen  loitsu. 

Lumo  nuoles, 
Kätke  myrkkys 
Pistä  piikkis  perseeseesi 

(Lausuttava  kolmekertaa  ennenkuin 
yhtään  ampiaista  tulee  ulos  pesästä.) 


Polta  aiipes,  peitä  aaavas. 
-  Seiso  niinkuin  Be  sielu  seisoo  hel- 
vetissä 
joka  väärän  valan  tekee  ja  katu- 
mat, i    kuulee, 
seisu  niinkuin  Jessus  seisoi  ristim- 

puussa 
seisu   näihin  sanoihin  sinä  hörhi- 

jäinen. 

(Sanat  ovat  lausuttavat  enne[n]kuin 
yhtään  ampiaista  tulee  pesästä  ulos). 

2649.  Kuru.  P6hjankamervoT,n.l53. 
—  *>/■,  31. 

Länsi-Aure.  Matilda  Järvensivu. 
60  v. 

.  I  mpiaisen  sanat 

.Maa.  maa,  tuki  ampiaisen  suu, 
jos  perkeles  puret,  niin  syö  omaa 
Iihaas'! 

2650.  Kuru.  Pohiankanervo  T,  n.  154. 

Länsi-Aure.  Taloll.  Matti  Ahven- 
lampi, 65  v. 

Ampiaisen  sanat. 

Pilätä  piru  hevoses, 
ettämäs  suittet  suuhus  saan!1 


2648.  Orihvesi.  Jokinen  n.  26*.  — 04.  2651.  Kuru.  PohjankanervoT,n.  155. 


V.  Taipale,  60  v.  Kuullut  vanhem- 
miltaan. 

Ampiaisen  sanat. 
Tähkä  vähkä  Suomen   kärpä- 
nen, 

Ala  pistä  piikilläsi, 
Pistä  piikkis  perseesees, 


*  ,  31. 

Länsi-Aure.      Hilma      Yalkeejärvi, 


65  v. 


Ampiaiselle  sanotaan: 

Ampiaisen  pitää  seisoman  kun 
lautamiehen  elessä  ja  pahanhen- 
gen  eikä  puroina  n. 


2650.    1  Yleensä    esiintyivät  käärmeen  pidätyssanoina.    Mutta  tässä  kertoja 
nimenomaan  sanoi  ampiaisen  sanoiksi. 


696 


Pistämät,  puremat  j.i  puskemiset. 


2652.  Kuru.Pohjcm1ametvoT,n.  156.  2657.  Kuru.  Pöhjankanervo  T,  n.  160. 


-22/,31. 
Il.i-Aure.  Konsta  Rikala,  55  v. 

Ampiaiselle: 

Maa,  maa,  maa, 
tuki  ampiaisen  suu! 

Eikä  saanut    näyttää  hampaitaan. 

2653.  Kuru.  Pöhjankanervo  T,  n.  157. 

%31. 

li  a  Aure.   Emäntä  Manta  Ahonen, 
64  v. 

Ampiaiselle: 

Maailman  piru  ja  perkele  tukki- 
koon ampiaisen  suun! 


%31. 

II a    \iin     Serafi ina  Sormunen.  60  v. 

.  Impiaisen  sanat. 

Ampiainen,   pila   varas,    minä 

olen  aina  valmis  ulin' 

2658.  K  nm.  Pöhjankanervo  T.  n.  159. 
-*l,31. 

[tä-Aure.    Taloll.    Juho  Hänninen, 
76  v. 

Ampiaiselle: 
Ampiainen,  ampiainen,  ole  val- 
mis, kyllä  minä  aina  valmis  olen! 


2659.  Ruovesi.  Paldani  n.  125*.  —52. 

Ammu  ampiainen  noukkas  alta, 
2654.  Kuru.  Pöhjankanervo  T.  n.  158.         että  sammakko  nauraa. 


—*l731. 

Itä- Aure.  Emäntä  Agda  Saksa.  44  v. 

.  ampiaiselle: 
Tuki,  piru,  ampiaisen  suu, 
syö  hänet  omana  lihanaan! 

2655.  Kuru.  Pöhjankanervo  T.  n.  162. 

-x  -.31. 
Itä   \urc.     Emäntä     Elina     Äijälä, 
62  v. 

Ampiaisen  sanoja. 
Suuli  kiini   kun  yks'  jyvä! 
Ei  pure. 

2656.  Kuru.  Pöhjankanervo T ',-n.  /'-'/. 

uh31. 

Itä-Aure.  Taloll.  Eemeli  Pusu.  59  v. 


Sanotaan  estämiseksi  ampiaisen  eli 
hörriäisen  puremista,  joka  usiasti,  eyl- 

jeskellen,  kerrotaan,  kun  liki  ampiai- 
sen pesäii  menniiän. 

2660.  \'imil.   Sinniirn    II.  20*.      -13. 

Maria  Viitanen,  60  v..  synt.  Ahtä- 
rissä.  Oppinut  Virroilla  Maija  Kuivi- 
kolta,  70  v. 

I  mpiaisen  sanot. 

Ampiainen  irvihammas 
älä  minua  pure; 
pure  puuta  ja   maata 
jonses  lahoo  kaikkia  syooa 
:.  älä   koski'. 

2661.  Virrat.  Sievänen  n.  21*.       13. 
Kaapo    Luhtanen,    70   v.    Kuullut 

isältään. 


I  mpiaisclle. 
ampiaisen  pesällä  sanotaan:  Impiaisen  sanat. 

Pila    varas    ampiainen,    kyllä  Ampiaisen  huuli  halki 

minä  olen  jo  aikaa  valmis  ollu.  ja  hammas  poikki. 


Ampiaisen  lumous.  2661—2668. 


697 


Ampiaisen  noukan  ei  piöä  minuun 
pystymän. 
Kun  nämä  sanat  sanoo  ei  ampiai- 
nen pistä  .  .  . 

2662.  Virrat.   Sievänen  n.  74*.  —14. 
Virtain  kylä.  Heikki  Ketven,  56  v. 

Kuullut     nuorempana     Aleksi     Har- 
julta. 

Ampiaisen  sanat. 

Ampiainen  ampiainen 
Älä  ammu  minua 
Koppelo  on  kotonasi 
Vesikannu  kartanollas. 

(Jotta  san. il  vaikuttavat  tulee  ne 
lausua  suu  kiinni,  i 

2663.  Ähtäri.    SS.    Mytol.    san. 
«  ,      29. 

J.  Osk.  Savola. 

Ampijainen. 

Jo  varhain  lapsena  kuulin  Ampiai- 
sesta, että  se  on  viholainen  eli  ihte  piru 
joka  lentäissään  pörrää  lapsia  keho- 
tettiin sitä  hyvin  varomaan  ettei  se 
saanut  ampua  kun  se  tuli  tupaan 
pelättiin  sitä  kovasti.  Kun  se  joskus 
teki  talvivaatteihen  sisään  pesänsä 
jotka  oli  aittain  orsilla  oli  se  varma 
kuoleman  ennustus  vaatteen  omista- 
jalle. Sen  ampumista  eli  pistoa  vas- 
t .i.i n  käytettiin  heti  kun  pesä  löyty 
loitsua: 

Huuli  halaki.  hammas  poikki. 

sitten  se  ei  ampunut  lenti  pois. 


kertani,    yheksän    leirin    vanteet     ja 
viimmesen  kerran  perrään  sannoo: 

ampijainen  ala  kumin  pure  sen 

verran    kuu    sammakko    nauraa, 

sitte  ei  ampijainen  ammu. 

2665.  K  in  m.     Vegelius    n.    I*.    —72. 

.  Impiaisen  san 
Elä  ammu,  ampiainen, 
Elä  pistä,  piikkiäinen. 
Ammu  muita,  ampiainen, 
Pistä  muita,  piikkiäinen. 
s  Tuohi  tötterö  tupasi, 
Laho  kanto  kartanosi; 
Sammal  mätäs  asuntosi. 
i tlkniiu  sulku  suus  e'essä, 
Kapu  kieles  kantumessa, 
io  Haitta  hampaies  väliss 

2666.  Kiuru.    Vegelius    n.  2*.  — 72. 

[Ampiaisen  sanoja:] 

Kussa  mun  kuusiset  kintaani, 
Maan  mantereiset   vaattuuni, 
jolla  mä  ampiaisen  pessää  kouhin. 

2667.  Keuru.    Alkula    n.  8*.       -90. 
Matti  Kankaanpää. 

.  Impijaisen  sanat. 
Ampijainen  armas  mies 
Auta  meitä  tässä  ties, 
Pistä  noukkas  kuivahaaseen  kan- 
kahaaseen1 
Silitä  ampijaisen  selkää 
s  Ei  se  pure  et[t]ä  häntä  pelkää. 


2664.  Keuru.    Vaissi    n.  379*.  —99.  2668.  Keuru.    Alkula    n.    21*.  —91. 

.   .  Niku  Mannila,  tmpanmies,  57  v. 

,  1  m pmisen  sanat. 

Jos  mennee  ampiaisen  pesälle,  kun  pijaisen  sanat. 

lukkee  ilman  henkimät  ä  hyheksään  [!]  Vie  hiis  härkä-   uuhtaan, 


2667.     ■  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


mi    kolme    kertaa    ja    sylkee 

joka  kerta  sanojassaan  ei  ammu. 

2669.  Keuru.    Alkula    n.    15*.  —91. 
Vesikeuru.    A.    Limperj:.    nahkuri, 

53  v. 

.  Impijaisen  sanat. 

Ampijainen  pieni  lintu 
ammu  puuta  ammu  maata 
ammu    kivija  ja   kantoja    kanka- 

halla 
Syö  kina    kanasijas 

.-.  kätke  hampaas  ikeniis. 

2670.  Keu.ru.    Alkula    n.    16*.  —91. 
Otto  Hulpijo.  52  v. 

[Ampijaisen  sanat.  \ 

Am] li.j.i iiicii  armaslintu 
puske  puuta,  puske  maata 
puskeke1  koskei)  kovija  kivija 
astuu  jalkani  ketohoou 
5  kantapääni  kallijohon 
teen  teräksestä  paitani 
pistä  jos  lystäät. 

2671.  Keuru.    Alkula   n.    17*.    -91. 
Otto  Leinonen.  37  v. 

[.  Impijaisen  sai 
Pure  pure  maata 
pure  kovaa  kosken  kivee 
pistä  piikkis  ketoon 
kannuksesi  kankanaaseen. 

2672.  Keuru,    Alkula    n,    18*.    -91. 
i  uin  Leinonen,  37  v. 

lAmpijaisen  sanat.  ] 

Siivi  siivi  siipilintu 
aoukkas  sivestä  uoukkaa  savesta 
kipus  hiijen  kirvehei 


2673.  Keuru.  Salokannel  n.  45*.  —11. 
Tiusala.   Nygren. 

.  Imputisen  sanat: 
Vie    Juutas   sun    mullis    meh- 

tään 
ja  liärkäs  korpeen, 
jostas  tuonu  olet. 
Ei  sinun  piikkis  eikä  mmles 

5  piä  pystymän  minun  inhoon. 

2674.  Keuru.  Salokannel  n.  46*.  —11. 
Haapamäki. 

[Ampiaisen  sanat:] 
Ampiainen,  kimpiäinen 
pistä  piikkis  persieen[l] 
kannukses  kantapäähän. 

2675.  Keuru.  Salokannel  n.  47*.  — 11. 
I  [aapamäki. 

1  mpiaisen  sanat:] 

Ampiainen  armas  mies 
älä  puske  minua. 
Puske  niitä,  puske  näitä, 
puske  kiviä,  kannonpäitä. 

2676.  Keuru.  Salokannel  n.  48*.  — 11. 
Haapamäki. 

[Ampiaisen  sanat:) 

Ampiainen  armas  lintu, 
pure  puuta,  pure  maata 
pure  kovvaa  kosken  kivvee 
pistä  piikkis  petäjään 

6  kannukses  kankahaseen. 


2677.  Keuru.  Salokannel  n.  49*. 
Tiusala.  Seppälä. 

[Ampiaisen  sai 

Ampiainen  armas  lintu 


-11. 


1    ECirjotusvirhe,  p.o.  puske. 


Ampiaisen  lumous.  2677 — 2685. 


.,Ti 


lennä  puuhun 
lyö  piikkis  ketohon. 
Minä  seison  keskellä 
b  kovalla  kivellä 
ja  tein  teräksestä  paijan. 
Pistä  jos  tykkäät. 

2678.  Kiuru.  Salokannel  n.  50*.  — 11. 

Haapamäki. 

[Ampiaisen  sanat:  | 

Pistä  maata,  pistä  puuta, 
mutta  älä  minua  pistä. 

2679.  Keuru.  Salokannel  n.  51*.  —11. 
Haapamäki. 

[Ampiaisen  sanat:] 

Ampiainen  annas  lintu 
puske  puuta,  puske  maata 
puske  kusken  kovia  kiviä 
mutta  älä  minua. 

2680.  Keuru.  Salokannel  n.  52*.  — 11. 
Haapamäki. 

[Ampiaisen  sanat:] 

Ampiainen  lemmon  lintu 
ammu  puita,  ammu  maata 
ammu  harmaita  kosken  kiviä 
vaan  älä  minua  ammu. 

2681.  Ken ni.  Salokannel  n.  53*.     -11. 
Haapamäki.    Koskela. 

[Ampiaisen  sanat:] 
Ampiainen,  kimpiäinen, 
pistä  piikki^  persiees, 
karahkas  kantapäähäs 
eläkä  minua  pistä. 


2682.  Keui  it.  Salokannel  n.  54*.  — 11. 
Haapamäki.    Koskela. 

|  Impiaisen  sanat:  | 

Ampiainen  piikkiperse 

älä  pistä  minua. 
Pistä  puuta,  pistä  maata 
ja  kovvaa  kosken  kivvee. 
5  Pistä  kannukses  kankaaseen, 
käpäläs  kovvaa  n  kettuun.1 

2683.  Keuru.  Salokannel  n.  55*.  — 11. 
Haapamäki.  Koskela. 

[Ampiaisen  sanat:] 

Ampiainen  armas  lintu 
pistä  maata,  pistä  puuta 
pistä  kiiltäviä  kiviä. 

2684.  Keuru.  Salokannel  n.  56*.  — 11. 
Haapamäki.  Haaramäki. 

[.  Impiaisen  sanat:] 
Ampiainen  annas  lintu, 
kiiliäinen  kitupiikki 
ammu  puuta,  ammu  maata 
ammu   tinakanasia    (kivikanasia) 
5  kätke  hampaas  ikeniis. 

2685.  Keuru.  Salokannel  n.  57*.  — 11. 
Haapamäki.  Haaramäki. 

[Ampiaisen  sanat:] 

Hörhiäisen  hienot  hipneet 
on  täällä  kärmetten  kähy. 

Maa  mustaa   mulierat. 
Elä  mua  pistä, 
f.  vaan  sitä  joka   väärin  vannoo  ja 
katumata   kuolee. 


2682.    *  kettuun  =  tarkoittaa  sitkeätä  maankamaraa    Mp.sel. 


Pistämät,  purema!  ja  puskemisel 


2686.  A",  »ru.  Salokannel  n.  58*.  —11. 
Haapamäki.    Laakkonen. 

[Ampiaisen  sanot.*] 

Ampiainen  piikkilintu 
ammu  puuta,  ammu  maata 
ammu  kosken  kovvaa  kivvee, 
pun-  hampaas  yhteen, 
s  ammu   muita,  mutta  ala,  minua. 

2687.  Keuru.  Salokannel  n.  Mi*.    -11. 

Haapamäki.   Laakkonen. 

[Ampiaisen  sanat;] 

Ampiainen,  pimjainen 
j.e.p. 

2688.  Keuru.  Salokannel  h.  60*.      11. 
Haapamäki.   Murtomäki. 

[Ampiaisen  sanot.*] 

Ammu  uinita  ampiainen 
pistä  muita,  piikMäinen 

mutta  elä  ammu  minua. 
En  puhu  umalla  suulla 
s  puhun  suulla   puhtahalla 

Herran  hengellä  hyvällä. 
lämpösellä  läyhöttelen. 
Tulkoon  sulku  sinis  etehen, 
kapula   kmlos  kantamiin 
io  perkeh'  kapulaan  kiinni. 

2689.  Keuru. Salokannel  n.  300*.  -12. 
Haapamäki.    Haaramäki. 

Ampiaisen  sanat. 

Paholaisen  piikMhäntä, 

pistä   piikkisi    maalian. 
kiviin  ja  kannun  päihin, 

mutta    ala   syntisoii   lihaan. 


Hampaat    BUUSSal 

tulee  sanoa  kolnu-  kertaa  j.i  syläisU 
joka  kerta. 

2691.  Keuru.  Heinonen  Ilmari,   h.  4. 

10. 

Soinin  pappa.  n.   I'.M."  kuollut  80:tä 
käydessään,  v. inhoja  keurulaisia. 

Herhiläinen: 

Herhiläinen,  hieno  lintu, 
jos  tulet  syömään, 
pilaa  sinun  syödä  kaikki, 
muuton  et  saa  koskea  ollenkaan. 

2692.  Keuru,  Heinonen  Ilmari,  n.  5. 

-10. 

Soinin  pappa.  n.   1915  kuollut  81 
käydessään.    Vanhoja  keurulaisia. 

Herhiläisen  pistoa  vastaan: 

Herhiläisen  bienol   hipenet, 
on  täällä  käärmetten  kähy. 

maa   mustaa   liiiiln-rata. 
Alä    mua    pistä,    vaan    sitä, 
5  joka  väärin  vaunuun  ja   katumata 

kllolir. 


2693 


18. 


2690.  Keuru.  Salokannel  n.  301*. 

Haa] äki.  Haaramäki. 

I  mpiaisen  -•nmt. 

Hyvää  päivää  iso  mehto 


—12.  i 


M  niini.      Karhumäki 
un     il) 

Taavetti    Karhumäki. 
,  I  m  pulisi  n  kiinat. 

Ampiaine  armas  lintu 
Siä   minua  ammu. 
Pistä  piikkis  pivoo, 
Kannukses  kankaasee, 
s  Vekaimes  \  eshakkoo. 
Tuohitoppelo  talosi 

Lahokanto   kartanosi. 

Nämä  s, m, ii   "v.ii   luettavat   kolme 
kerta. i  ilman  henkäsemät i 


Ampiaisen  piston  parantuminen.    2l>9'i  —27111. 


7(11 


2694.  Multia.  Karhumäki  n.  21*.  —10 

(-11). 

Taavetti  Saarinen. 

.  Impiaisen  sanat. 

Ampiainen  pahan  hengen  pör- 
riäinen 
Pistä  piikkis  pihlaasee, 
Kannukses  kankaasee 
Elä  inimia  pure. 

2695.  Mullin.      Karhumäki    n.  30*. 

-HK  -u). 

Sakarias  Mäkinen. 

Ampiainen  sanat. 

Siivi  siivi  siipilintu 
Nuukka  sivestä, 
Nulikka  savesta 
Kipu  liiijcn  kirvehestä. 

2696.  Mullia.      Karhumäki    n.  33*. 

-HK— U). 

Ville  Lappi. 

Ampiaisen  sanat. 

Ampiaine  armas  lintu. 
Pistä  piikkis  kettoo, 
Kannukses  kankaasee. 
Tuohituppi  on  sun  tupas 
s  Lahokanto  kartanos 
Pistä  muita  elä  minuva. 

2697.  Multia.  Sievänen  n.  19*.— 13. 
Hanna  Sievänen,  6(1  v.  Kuullut  nuo- 
rena Liisa  Koppelomäeltä.    Muistiinp. 

\  Hiilillä. 

.  impiaisen  sanat. 
Kitiäinen  kiripiikki 
ammu  puuta,  ammu  maata 
mutt^älä  minua  ammu. 
Vie  liiis  harkäs  mchtään. 


B.  Ampiaisen  piston 
parantaminen. 

2698.  Virrat.   Siren    T.   n.  8*.  —03. 

Kurjenkylä.  Juho  Ruohonen,  39  v. 
Sanat  ampiaisen  pistoon. 

Ampiainen  alla  kuonon, 

Pure  sen  verran, 

kun  sammakko  nauraa! 

Lausutaan  yhdeksiin  kertaa  perätys- 
ten  välillä  he[n]keä  vetämättä. 

2699.  Virrat.  Sievänen  n.  75*.  — 14. 
Vaskivesi.  Josefiina  Värmälä. 

.  I  mpiaisen  sanoina 
kertoi   Josefiina  Värmälä  .  .  .  seuraa- 
vat äidiltään  oppimansa  sanat: 

Pure  senverran  kun  sammakko 
nauraa. 

[Ks.  tähän  kuuluvia  numeroita 2659, 

2664.] 

C.  Ampiaisen  nostatus. 

2700.  Merikarvia.     Kotikoivu    n.    7. 
—23. 

Maria  Koskinen,  49  v. 

Vaapsiaisen  sanat. 
että  se  pistäisi  ihmistä 

Misä,  koira,  bampaas  on? 
Olipa   sun    isälläs    ennen    hyvä 

hampaat! 

2701.  Tyrvää.  Äijälä  H,  n.  250.— 95. 

Muurimestarin  Loviisa. 
Vapsiaisen   sanat    tulee   kumotuks, 
kun  vaan  joku  toinen  sanoo: 

Mis.i  sun  koirra   hampaas  on, 
kunnet  niitä  löyöäkkään!1 


2701.    l  |olipa  isälläskin  ennen  hampaat|  :  *kunnet  niitä  löyöäkkään* 


702 


Pistämät,  puiiiii.il  j,i  puskemiset. 


2702.  Mouhijärvi.    Laine    T.    n.   48.  \ 

—  <)•' 

■■ 

H  äijää.  Vihtori   Kivimäki.   0.    i."   V. 

.  Impiaisen  pistänlä  sanat: 
Pistä,  pistä,  jiistipä  s< >t .1  uiitskiii 

Vapahtajaa  puusal 

2703.  Hämeenkyrö.  Manila  M.  n.  28 
—05. 

I  rl  iäinen.    Martti    Piekkola,    15    v. 

Vapsaisen  yllylyssanat. 
Kun  tahtoo  vapsaista  toisen  päälle 
yllyttää,  niin  tarttee sanoa  vapsaiselle1. 
että: 

Missä2,  rautakoi,  hampaas  on? 

2704.  Virrat.    Harria   n.    180.    —07. 
Kirkonkylä.   Juho  Ruohonen,  49  v. 

Ampiaisen  pesä. 
Jos  menee  ampiaisen  pesälle  lumoo- 
malla,  niin  taika  ei  tepsi,  jos  toinen 
sanoo: 

Missä1  koira  hampaas  on? 

2705.  Virrat.  Sievänen  n.  22*.  —13. 

Kaapo    Luhtanen,    70    v.    Oppinut 
isältään. 

.  .  .   mutta  se  [ampiainen]  pistää  jos 
sanoo: 

Missä  koira  hampaat  on? 

2706.  Virrat.   Sievänen   n.  Hi*.    -14. 

Vaskivesi.  Josefiina  Värmälä. 

.  I  m /naisen  sanoina 
kertoi    Josefiina   Värmälä    .  .  .    myös 

1  vaps|i|iselle  :  vapsaiselle.  — 


seuraavat  äidiltään  oppimansa  sanat: 
Missä'  isäs  bampaal  on? 


2707.  Mullin.      Karhumäki    n. 
-10(-11). 
Taavetti  Karhumäki. 


20* 


A /liinaisen  noslosaiuil. 

Nouse  suosta,  nouse  moasta 
\'<>ust.'  korkeimman  kamarin  ka- 

tosta 
Pure  vanhan  vuarin  hampahilla. 

Hämähäkin  sanat. 

2708.  Parkano.  Palaani  n.  3.    —52. 

Hämähäkki.* 

Hämähäkki  huorran  poika. 

Jesuksen  keran  varaastit, 

Sun  nyljen  nyrkkysilläni, 

Piirrän  peukaloisillani2. 
5  Kannan  nahkas  kaupunkiin. 

Siellä  saan  satasin   niarknn. 

Kuusi  kulta  penninkiä, 

JoilT  ostan  ismi  nriiiin, 

Meren  jäätä  juoksemahan, 
io  Someroa  silottamahan, 

Johonk'ei  kävin  pysty, 

Eikä  huokonen*  kastu. 

Ajon'  viimein  kuntillahan. 

Kunnot  on  kodasta  lähteneet, 
is  Kesken  kullan  keittäinätä, 

Hopiankin  sulamatac, 

Voi  vatunen  kämmenellä, 

Kirjo-koirra  perässäni, 

8  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


2703. 

2704.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2708.  '  r.  Katso  Kanteletar  195  r.  kirja.  Tässä  näkyy  selvästi  että  ensimmäisel 
\l  mi  laulajan  muistista  unhottuneet.  M.p.  huom.  — a  peukalois|e|llani  :  peuka- 
loisillani. —  a  hof.  Mp.  huom.  —  *  Tässä  näyttäisi  niinkuu  tulisi  loista  runoa  eli  että 
olisi  jäänyt  muutamia  värsyjä  pois.  Pitkin  matkaa  ei  ole  mielestäni  oikeaa  järjestystä 
talla  runolla.    Mp.  huom. 


Hämähäkin  sanat,  Härjän  sanat.   2708 — 2709a. 


703 


Kapa  hauki  kainalossa. 
20  Pureeko  tui  knirra  minua? 

Ki  pun'  eikä  tottele, 

Tuli1'  turvissani  tupahan. 

Ale  kaaren  arvoiseni. 

Kiliän  tulin  siihen  tupahan, 
25  Mukko  ineif  siihen  tupahan, 

Jonka  kynnys  voilla  voittu, 

Sijiin  lihalla  sivelty. 

Kainaloilla  kaaputeltu, 

Oviseinä  onnen5  luista, 
30  Periseinä  peuran  luista, 

Lanttia  meren  vahaasta. 

Ikkun.it  kukon  takuista, 

Patsas  puista  pähkinöistä, 

Kiuvas  meri  kivistä; 
35  Onnen  kukku  partahalla, 

Laulo  kielin6  keikutteli, 

Kuulu  tunturin  vuorelle7, 

Jokei  kuollut  tappamata, 

Kovan  onnen  ottama  ta. 

2708a.  Kihniö.  Paldani  maikakert., 
Niemi  Runonker.  matk.  ss.  161 
—162.  1852. 

Juhtimäestä,  jossa  erousimme,  tavo- 
tin  ehtimiseen  Parkanolle,  Kihniön 
kulmalle,  kerääkseni  siellä  loihtu- 
runoja,  joita  olenkin  vähitellen  saa- 
nut. Ei  runot  täällä  olekkaan  aivan 
unhotuksiin  jääneet  ja  halullisesti 
kuulevat  runoja  lujettavan  ja  runo- 
kirjoja kyselevät.  Vanhat  sanovat 
täällä  ennen  Kanteleillakin  lauletun. 
Tämän  Parkanon,  erinomattain  Kih- 


niön kulman  kielimurre  oliskin  vallan 
sopivaa  runoille,  silla  täällä  sanotaan 
esim.:  juoksemahan,  tekemähän,  kau- 
punkikin, lähleln-lle.  kant  imelien;  mä- 
kiä, soria,  koria:  taloa,  maitoa,  sikoa 
j.n.e.  Runoista,  joita  olen  saanut, 
kertonen  tähän  tällaisen: 

Hämähäkistä.1 

[Runo  on  sama  kuin  edellä  ks.  n:o  2708 
ja  siihen  liittyviä  alahuom.] 

Härjän  sanat. 

2709.  Tyrvää.    Bäcki-Ruusu   n.    33. 
—91. 

Kirkonkylä.    Anna    Kaisa    Kinnula, 
82  v. 

Härjän  sana[l]. 
Härkä  kuokkei  k.irtiinolla, 
Meinas  puskee  Maariata.1 
Jumala  tuli  väli'iin, 
Torui  härkää  hirveästi, 
s  Karkkoeli  kauheasti, 
Otti  vallan  häijyltä. 

Jos  sä  härkä  unia  pusket. 
Niin  mä  sanon  Maarialle1, 
Maria  kaipaa  Jumalalle1, 
io  Jumala1  sua  rankaisee. 

Koiran  lumous. 

2709  a.  Pori.    Westerlund  J.  E,  n.  29. 

—90. 

Porin    maaseurak.      Juho    Brusin. 
Kuullut   Ikaalisissa. 

h  niran  sanat. 

Sulje  hiisi  haukun  suut.i 


5  Matkakert.  olevassa  runossa  huomautetaan:  Toinen  laulaja  sano:  orjan  luista. 
—  •  Samoin:  Kaiketi:  monin  kielin.  —  '  Ja  edell.  huomautetaan:  Tunturin  vuoren  sa- 
novat olevan  korkeimman  vuoren  maan  päällä,  »jonka  kukkulaa  pilvet  laahaavat». 

2708a.  '  Rinnoita  (jemför)  Kntltt:reen  1,  jako  n:o  195.  Laulaja  ei  muistanut- 
kaan niitä  10  alkuvärsyä.  Että  ne  tässä  kaivataan  nähdään  selvästi,  muuten  on  tämä 
paljon  pisee  kun  Kantelettaressa.   Mp.  huom. 

2709.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Pistämät,  puremat  j.i  puskemiset. 


Lempo  koiran  leukaluuta, 
Btt'ei  ennen  ääntä  päästä 
Miehen  mentyä  pihalle. 

2710.  Harjavalta.  Niemi  F.  V,  n.  2. 

-03. 

Torttila.  Kusija  Anttila,  62  v. 
Kuullut  Erland  Silvaanilta  Pirkkalan- 
kylästä. 

Kaira   lumotaan   olemaan    hiljaa. 

Ko  talloon  mennee  vaik.nl .  taik 
kulje  taa  muuton  semmosen  koiran 
sivut,  et  on  kiukkuiin'1  ja  haukkuu,  ni 

-i .i,i  lumotaa  ettei  se  hauku  sillai  ko 
sannoo  et: 

Sulje  hurtti   koiran   suut. 
Lempo  hallin  leukaluut. 
Ettei  äänt  suustans  pääs 
Ennen  ko  miähen  sivut  päästää. 

2711.  Ikaalinen.    Suluni   Anna-Kaa- 
rina, n.  33.  — 31. 

Jyllin  kylä.  Eeva  Hakala,  n.  70  v. 
koiran  sanat: 

sulje  liisi  haukun  suta, 
lempo  kuiraMeukaluta. 
pane  sul"ku  sun  etehen, 
haitta   haiiunastev^Yälihin. 
5  ettei  < ■  1 1 .•  entä  pfstä 
7iarämwmentuä  ohitte. 

2712.  Tampereen    seudut.      Gheilan 
Lönnrotin  kok.  Q.  n.  10. 

Koiran  synty. 
I;  n  m  m  m  julkaisin  Hämeen  inuistom. 
I    iSK\  1!  I  V.  1)   n:o   1075,  joten   sitä 
ei  ole  enää   tähän   oleilu   (ks,   u:o  74 
alahuone  l 


2713.  Orihvesi.  Jokinen  n.  10*. — 03. 

Heikki  Eklund,  52  v.  Kuullut  Kom- 
pale  Aulilla.  D.   To  v. 

Koiranloitau. 

Hiisi  siilo  haukun  suuta. 
Lemppei  koiran  leukaluuta. 
Ettei  ennen  ääntä  päästä 

Minun    mentyä  ohitse 

2714.  Keuru.    Vaissi  n.  234*.    —99 
—02. 

Koiran  taikominen. 

Kolli  koirra  lakkaa  haukkumasta, 
kun  saa  naaras  koiran  korvan  ja  sen 
läpi  sanoo: 

pane  lukko  suus  etteen 

haitta   hampaas  kolohon, 

ne  sanat  sannoo  kolmeen  kertaan  niin 
kyllä  koira  hauk[k]umasta  lakkaa. 

2715.  Keuru.  Salokannel  n.  68*.  — 11. 
Haapamäki.  Mustalainen. 

Koiran  lumoussanat. 
Sule  hiisi   hauku  sutta 
lempo  koira  leukaluuta 
laita  suluku  suu  etteen 
haitta   hainpaijes  valliin. 
5  ettet  enne  ääntä  päästä 
miehen  mentyä  sivuite. 

Koiran   purema    parannetaan. 

2716.  Virrat.    Harota   n.    162.      -07. 

Kirkonkylä.  Juho  Ruohonen,  49  v. 

A  oiran  pun  utu. 
Jos  koira  puree,   niin   Huoletetaan 

sillä  ja  sanoi, i. m; 

Nuole1  koira  haavasi 


jTlo.     '   kiukkuine        vili.men.    Mp.  liuoin. 
2716.     '   kkssa  pieni  alkukirjain. 


Kusiaisen  sanat,  Käärmeen  puremaan.   2717 — JTJi 


705 


Kusiaisen  sanat. 

2717.  Alastaro.  Vihervaara  n.  2510. 
-11. 

Sikilä.  N.  30-vuotias  mies  Vampu- 
lasta. 

Kusiaisen  sanat. 

Kusiainen,  kusiainen, 
Pure  puuta  ja  maata. 
Älä  minua  pure! 

[Vrt.  Ampiaisen  sanoihin.] 

Kärpän  purema  parannetaan. 

2718.  Kuru.  Pohjankanervo  T.  n.  2  78. 
-%31. 

Itä-Aure.  Manta  Ahonen,  64  v. 
Kärpän  puremaan  luetaan1 

Kurnii  kuri, 
pyhä  Pietari  kysy: 
tuliko  veri? 
Neitsyt  Maria  sano: 
a  jo  se  parani. 

Sanat  luetaan  maitoon,  jota  anne- 
taan sairaan  suuhun  ja  hierotaan  ajet- 
tunutta, purtua  paikkaa. 


Käärmeen  sanoja. 

A.    Käärmeen   puremaan. 

2719.  Eurajoki.  Isopere  n.  113.  —91. 
Kärmeen  puremaa  vastaan. 

Mato  puri  Mariaa, 
Pietari  tuli  ja  paransi, 
lausutaan  silloin,   kun  kärme  pistää. 


2720.  Pori.    Vesterhmd  n.  33.  —89. 
Kalle  Grönvall,  20  v. 

Diaaria  sanoi:  ormi  puri. 
Pietari  sanoi:  so  se  parani  jo! 

2721.  Pori.   Vesterhmd  n.  34.   —89. 
Kalle  Grönvall,  20  v. 

Ormi  puri, 
Pietari  sanoi:  veri  tuli; 
Neitsy  Maaria  sanoi: 
Oi  se  parani  jo. 

2722.  Pori.   Vesterhmd  n.  35.   —89. 
Kalle  Grönvall,  20  v. 

Käärmeen  sanoja. 

Mato  musta  maan  alunen, 
Kiemura  kiven  takunen, 
Aitan  alunen. 

2723.  Pori.   Vesterlund  n.  37.   —89. 
Kalle  Grönvall,  20  v. 

Konna  kuoli  kalliolle, 
Konnan  suusta  kuola  juoksee 
Iman  ilkeän  kidasta. 
Pietari  sanoi  se  puri, 
5  Neitsy  Maaria  juoksi  työ, 
Sanoi:  oi  se  paranee,  se  paranee! 

2724.  Noormarkku.  Nurmio  Fr,  n.  2. 
—04. 

Sanat  käärmeen  puremaa  vastaan. 
Mato  musta  maan  alainen, 
Kiekura  kiven  takainen, 
Kiukusas  kierrät,  kiemuroittet, 


2718.     »  Kertoja  huomautti  sanoja  käytettävän  kärpän  puremaan,  vaikka  ne 
ilmeisesti  muistuttavat  käärmeen  sanoja.   Mp.  huom. 

45 


706 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


Kivi  on  sua  vasten  kivettynyt, 
5  Kirvesvarsi  varattu. 
Neit8yrsi  Maria  kysyi:    Puritkos1 

jo? 

Purin,  unitta'2  Pyhä  Pietari  pa- 
ransi jo. 

Kun  loitsu  on  luettu,  asetetaan  haa- 
v.m  päälle  viinassa  tai  kahvissa3  kas- 
teltuja tupakan  lehtiä,  niiden  pa.ille 
suolaa  ja  kaikkein  puällimäiseksi  kar- 
hunsammalelta maapuoli  haavaan 
päin. 

2725.  Noormarkku.    OUinen    n.    211. 
—89. 

Oskari  Engholmi,  n.  50  v. 

Ko  kärme  o  saanu  pistää,  ni  sylje- 
tään kättee  ja  pannaan  haavan  pääll', 
jonka  jälkee  luetaan  koi  kertaa: 

Mato   musta    maan  alla, 
kiakura  kiven  ravosa, 
uiku  aitain  alipualla, 
pahasti   teit   cts'  panit. 
b  tee  paremmin  cts  parannat. 
Minkä1  muatonen: 
maani  muatonen, 
sinerväin  muatonen. 
Mato  <>ta   vihas  pois 
ja  anna  imin  terveyyten'! 

2726.  SoonimrkLu.    OUinen   n.    219. 
—89. 

Noormarkku.  Juho  Fabian  Palonen, 
39  v. 

Jos  kärme  om  pistäny  jot tai,  ni  se 
paranee  vissii  siittä,  ko  ottaa  voit' 
kolmen   etumaise  sormen    päähää  ja 


puhaltaa  sihhee  koi'  kertaa  siilon  ko 
sannoo: 

Jeesus  sano:  kärme  puri. 
Piatari3  sano:  tulleeko  veri? 

Neil  by  Maaria  sann:  jo  se  parani. 

.I.i-  sitt'   lukkee   Isä  meidäm   pääll' 

ja    voitelee    kippeetä  paikkaa    sillä 
voilla. 


2727.  Pomarkku.  Palonen  n.  7 '.      59. 

Madon  sannt. 

Mato  musta  maanalainen, 

Kiven  vierus  kiekuriaineii. 
Menit  inättääsen  kun  tuli, 
Tulit  sieltä   kun   lmpia. 
s  Luulit  puuta  purreesi, 
Paju-juurta   lianneesi; 
Keitä  mettä  kielelläs, 
Haavoin  kuin  hakaisitl 
Jos  sinä  olel  tuikin,  tulenmuotoi- 

nen, 
io  Elikkä    saikia.    savenkarvainen, 
Eli  muu  musta  maanmuotoinen. 

2728.  Pomarkku.   Elers  O.   A,  n.  1. 
-93. 

Pomarkun    kylä.    Rosenvall,    50 — 
60  v. 

harineen  sanat. 
Sinä   mato    musta,    maan    ala- 
tien, 
Kiemurainen   kiven  alainen, 
Keiku  aitain  alainen, 
Pako  pajun  karvarien, 
s  Hulikkosfl]  puuta  purres, 


2724.  •  kk:s>a   pieni   alkukirjain.  —  2  kk:ssa  iso  alkukirjain.  —  *  ,ka' hviissa| 
•kahvissa*  :  k. 

2725.  '  Säkeissä  6  ja  9  on  pieni  alkukirjain. 

2726.  '  Pi|e|tari  :  Piatari.  — 2  kkssa  pieni  alkukirjain. 


Käärmeen  puremaan.  2727-  2 


707 


Haapaa  hakannes, 
Niinen  juurta  pannes? 
Pahoin  teit,  ettäs  purit, 
VielS  parempi,  ettäs  parannat. 
■    Kanna  mettä  kielelläsi 
Haavaan  puremaasi! 
Nimen   Isän  j;i   pojan  ja   pyhän 
henken,  aamen. 

Kolmesti  lukee  nämät  sanat  haavan 
päälle,  että  vetää  myrkyn  ulos. 

Pitää  uskoman,  että  auttaa! 

Tämä  ottaa  poijes  kärmeen  puremi- 
sen. 

2729.  Merikarvia.  Romppanen  n.  11. 

—89. 

Maaria  sanoi:  Ormi1  puri.  Pie- 
tari sanoi:  So1,  se  parani  jo. 

2730.  Merikarvia.  Romppanen  n.  12. 

—89. 

Mato  musta   maan  alunen 
kiemura  kiven  taktinen 
aitan  alunen. 


2731 .  Merikarvia.  Kotikoivun.  9. 

Maria  Koskinen,  49  v. 


-23. 


Kärmeen  sanat. 
(että  purtu  ei  vihortt'elis). 

Miäs  näki  ko  kärmes  pisti. 
Petari  kysy:  »Tuliko  veri?» 
Neitsy-Maaria    sano:    »Kyllä    se 

paranee.» 

2732.  Siikainen.  Granqvist  n.  32. — 89. 
Siikaisten  kylä.  Kaisa  Fagerström. 

Madon  (käärmeen)  sanoja. 
Mato    musta,   maanalainen, 


Kiemurainen,  kivenalainen, 
Someron  karvainen,  paljuin  kar- 
vainen 


2733.  Siikainen.    Grangvisl    n.    36. 

—89. 

Samminmaja.  Frans  Hautala,  3t  v. 
Pietari  sano:  »nurmi  puri». 
Kristus  sano:  »terves  oli». 
Kolmannen  meren  sisäl  oli  saari, 
saares  oli  tupa.  tuvas  oli  neitsy. 
.-■  Mitäs   hän   sielä    tekemäs? 
Parannusta   tähän   haavaan. 
Parannukseks  .Maarian,  Kristuk- 
sen Jesuksen, 
Pyhän   Hengen  Lämmin  löyly. 
Eppäs  silloin  suuri  ollu', 
io  kuins  vannoit  Kristukselle,  ettes 

pahaa  tee. 

2734.  Siikainen.     Granqvist    n.    37. 
—89. 

Samminmaja.   Frans  Hautala,  31  v. 

Ma  to  mytty  mättähällä, 
Musta  mato,  maan  alainen, 
Kiekurainen,  kivenalainen, 
Suon  karva,  kanervan  karva, 
s  Pajun  karva,  pannahinen, 
Luuliks  puuta  purrehesi, 
Tahi  pajua  pannehesi, 
Haapaa  hakannehesi. 
Kultana  kulohon  menit, 
io  Hopiana  mättähäsen. 
Paha  oli,  ettäs  panit, 
Parempi  olis,  että  paranis. 
Kanna  mettä  kielelläsi 
Rikkirepimiin  haavoihisi 


.   29.     ■  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


708 


1'istam.it.  puremat  ja  puskemisel 


2735.  Siikainen.  Laiho  n.  322.       90. 

Vuorijärvi,    Nikoteemus    Aatamin- 

poika,  55  v. 

A  äärmeen  sanat. 

Main  musta  maakuriainen, 
Kiven  alla  kulkevainen, 
Sinä  pajun  karvanen, 
Hyvin  teit,  ettäs  purit, 
5  Kultana  kulohon  uunit. 
Hopiana  mättähäsen. 
Tule  aaavas  nuolemahan 
Päältä  aivan  terveheksi. 
Sisältä  tuntumattomaksi! 

Nämät  sanat  hietaan  maitoon  3  ker- 
taa. Knsin  juodaan  sitä  vähän  itse  ja 
sitten  vasta  sillä  voidellaan  haava 
päältä.  Tätä  menetystapaa  käytetään 
niin  ihmisille  kuin  eläimillekin. 


2736.  Siikainen.    Helomaa    Kyllikki. 
n.  37.  —30. 
Gromsten  n.  80  v. 

Mato  musta  maan  alanen 
kiekurainen  kiven  alanen 
kultana  kuloon  meneen, 
hopiana  mättääseen, 
5  luuliks  puuta  purrees, 
maata  panm 
Hyvä1  oli  ettäs  purit 
vielä  panet  ettäs  paranit. 

Kanna  mettä  kielellä-, 
io  tule  haava-  voitelemaan 
sisältä  terveeks, 
alta  vallan  terveeks, 

paalia    hui!  limat  Ii>lilak-, 

paremmaka  muinan 


2737.  Siikainen.    Helomaa    KyUtkki, 
n.  38.    -30. 

Bammin  kylä.  JuhoVimp«ri,55  v. 

Koonneen  sanat. 
Sinä    musta    niat"    maan   alai- 

ne(n), 
kiemurainen  kiven  alaine(n), 

niku  airain  alaine(n). 
liiä.no    heinäljarviaine(n). 
5  luulitkoe  puuta  purrees, 

haapaa   liakannees! 
[vanna  vettä  kiät.lelläs 

haavaan   purema  [a]s. 

2738.  Siikainen?    Raekallio   Vuokko. 
n.  66.  —27. 

Kopio  Kruunsteenin  isännän  v.  1899 
Porin  matkallaan  löytämästä  vihosta. 

Käärmeen  annat. 
Käärmeen    pistoksessa   auttoi    seu- 
raava loitsu: 

MatO   musta   maan 
alunen1  kiekurainen 
kiven  alanen,  kultana 
kuloon  meneen, 
s  hopiana  mättääseen. 
Luuliks2  puuta1  pun 
maata    pannees, 
hyvä  oli  ettäs  purit 
vielä  päreet  ettäs 
io  parannit. 
Kanna2  mettä 
kielelläs,  tule 
haava-  voitelemaa 
sisältä  terveeks, 
te  alta  vallan 

terveeks,    paalia 


2736.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2738.    '  kk:ssa  iso  alkukirjain  — *  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


Käärmeen  puremaan.  273a-  : 


709 


tuntamattomaks 
paremmaks 

lullinansa1. 


2739.  Siikainen.  Hämeenlinnan  ala- 
kansak.sem.  Marjamäki  Martta, 
n.  324.  —25. 

Juho  Marjamäki.  83  v. 
Katuineen  sanat. 

Mato   musta   maan  alainen. 
Kiekurainen  kiven  alasen, 
Kultana  kulmin  menee, 
Hopiana1  mäti  ääseen. 
s  Luuliks  puuta  purrees, 
Maata1  pannees? 

Hyvä,  ettäs  purit, 
Viä1  paret  ettäs  paranat. 

Kanna  mettä  kielelläs, 
io  Tule1  haavaas  voitelemaan, 
Sisältä  terveeks, 
Alta1  vallan  terveeks. 
Päältä1  tuntamattomaks, 
Paremmaks'  muinoansa. 

2739«.  Kokemäki.  Ahti  n.  1Q.—93. 
[Ks.  Nokkosen  polttama  n:0  2144] 

2740.  Kauvatsa.   Massa  n.  2.   — 92. 

Käärmeen  loitsuja. 

Mato  musta  maanalainen, 
Kiekuriainen  kivenalainen, 
Tule  paha, 

Paranna   tapas 
5  Makia  maitorieska  voiteeseen. 


2741.  Etikka.  Numminen  n.432.      /<". 
Fanny  1  lvio.  M|>.  Mynämäellä. 

Kaarineen  sanat: 

Ture  puuta,  puiv  maata, 
mutta  älä  vihaa  ihmisen  lihaa. 

2742.  Tyrvää.  Oukari,  {Laiho)  n     '/ 
-89. 

Oskari  Mäkelä,  20  v. 

Käärmeen  sanat. 
Mato  musta   maan-alainen, 
Kiekuriainen    kiveii-a lainen, 
Aikku  aitojen  alainen, 
Pure  puuta,  pane  pajua 
s  .Mitäs  tähän  tulit! 

2743.  Tyrvää.  Ainiin  II,  n.  93.  —95. 
Iso  Heikki. 

[Ks.     Karjan    suojeleminen     käär- 
meeltä, käärmeen  purema  n:o  4590.] 

2744.  Tyrvää.  Äijälä  H,  n.  242.  —95. 

Urpunisti     Salo.     Kuullut    Turussa 
eräältä  pohjalaiselta. 

Kärmeen  purema  paranee,  jos  lue- 
taan että: 

Kärme  musta,  havun  alainen, 
kärme  harmaja,  havun  alainen, 
kärme  kirjava,  havun  alainen, 
hyvin  teit  ettäs  pistit. 
s  paremmin  ettäs  parannat, 
ja  aina  kun  »kärme»  sana  mainitaan, 
nin  kiapautetaan  kahta  sormee  pure- 
man päällä. 

2745.  Tyrvää.  Äijälä  II,  n.  243.  -  95. 
Iso  Heikki. 

Oma  puri.  Piatari  kysy:  »Tu- 
liko1 veri?»  Neitsyt2  Maaria  sano: 

»Ei,  jo  se  parani.» 


2739.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2745.     »  |t|uliko  :  Tuliko.  — 2  Neit|t|yt  :  Neitsyt. 


710 


Pistämät,  purema!  ja  puskemiset. 


Ne  sanal  luetaan  sualoihin  j;i  niillä 
hivutetaan    kärmeen    puremaa,    niin 

kyllä  paranee. 

2746.  Tyrvää.  Äijälä  II.  n.  244.  —95. 

Muuri  mestarin  Loviisa. 

Maaria1  sano: 
'Mato  pisti'. 
Jeesus  sano: 
'Jo  se  parani'. 

Ne  sanat  sopii  lukee  leivän  pala" 
seenkin  ja  lähettää  kuinka  kavvas" 
hyvänsä  ja  antaa  semmosen  syäftäi 
jota  kärme  on  pistäny. 

2747.  Tyrvää.  Äijälä  //,  n.  245.  —95. 
Musteliini. 

Orma  tuli  ja  puri. 
Neitsyitf^Maaria  tuli  ja  sano: 
Hyvä  että  se  puri', 
mutta  Piatari  sano: 

'Viälä  paretnpi, 
että  se  parani.' 
Tphoo,  helvetin  karvaparta! 

2848.  Tyrvää.  Ahteen.  1.    -wln02. 
Siina  Saunaoja,  70  \..  kutuisin  Ky- 
röstä. 

Käärmeen  ~nnat. 

Mato  musta,  maan  alainen, 
Kiekuriainen1,  kiven  alainen, 
Kuola  suustas  laikahteli, 
Ruman  pedon  kidasta. 

Luetaan  3  keitaan  ja  sylkäistään 
joka  kerran  perästä  3  kertaa  thy,  thy, 

thv. 


2749.  Mouhijärvi.    Järvinen    n.    51. 
—53. 

Kärmeen  puremisen  sanot.* 
Mato   musta,   maan  alatien. 
Kiven  alanen,  kiekurainen, 
( »ikuaitaen  alainen2, 
Palloin  teit,  ettäs  pistit, 
s  Tee  paremmin,  ettäs  paranal ! 
Mene  tiun '.ja  tipolasta, 
Tapoja  fcapiolasta, 
Kanniskele  kieles  päällä, 
Tämän  haavan  voiteeksi! 

2750.  Mouhijärvi.  Hannus  n.  39.  -89. 

Oskari   Hannus,  25  v. 
Toiset  käärmeen  sanat. 

Musta   mato,   maan  alunen. 
Kiekuriainen1,  kiven  alunen. 
Hyvä  oli,  ettäs  pistit 
.la  vielä  parempi,  kun  paransit 

:,  Maa   pidä   maton! 

2751.  Sumutin i.     SS.     Mytol.    san. 

-7io^s. 

Hilja  Kuusi. 

Maron  lukuja,  käärmeen  puremaa 
vastaan  muistan  kuulleeni  m. m.  seu- 
raavan: 

Konna  istu  kalliolla 
kuula  vuoti  kunnan  suusta 
inon[l]  ilkiän  leukaluusta. 
-Mene.  mato  maan  rakoon, 
s  ino  ilkiä  kitones' 
\ta   kiri  is'   \  öljyssäsi 

Mene,  mato,  maan  rakooni 


2746.  •  Mari :  Maaria. — *  ka|u|vas  :  kaevas 

2747  '  kk:ssi  pieni  alkukirjain. 

2X'iH.  '  Säkeissä  2—  '>  pieni  alkukirjain. 

2749.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain.  — 'alanen  :  alainen. 

27äo.  '  Säkeissä  2     5  pieni  alkukirjain. 


Käärmeen  puremaan.  2  7  r>  i  a   -5 


:n 


2751  a.  Lavia    SS.  Mytol.  san.  n.  215 

s.  5.  -s  ,  29. 

Taavi  Laaksonen. 
[  Käärmeen  sy  ■ 

Siikaisissa  kuulin  ennen  erään  ukon 
jota  sanottiin  vanhaksi  luhdiksi 
(Vanha  =  Tuhtii  loitsuavan  seuraavaa: 

H^po  hyvä  nelpottele, 
Juuttaan  juonista  jumotu1, 
väipäreisen  vääntehistä.  (jumotui 

2752.  Lavia.     Kurun  n.  173. 

Laviankylä.  Uno  Rankonen,  9  v. 
Kuullut  Aino  Suojaselta. 

Käärmeen  sanat. 

Huiku  haiku  aitojen  alla 
kiven    kiertäjä,    kannan    karrut- 

taja. 
.Musta  mato  maan  alta  pahin  on 
Hyvin  teit.  ettäs  panit. 
5  Tee  vielä  paremmin, 
pane  mettä  kieles   päähän. 
paranna    pahat    tekosi. 
Ämmä  kysyi, 
Airi  sanoi:  »Jo1  se  parani.» 

Lavia,  ks.  n:o  2940. 

2753.  Hämeenkyrö.  Bergiusn.  1.  — 95. 
Jeremias  Ekholm. 

Madon  sanat. 
Mato  musta  maan  alta, 
Eiekuriainen  kiven  alta, 
Uiko  aidan  alta, 
Uiko  heinän  latviainen. 

2454.  Kankaanpää.  Palonen  n.9. — 59. 

\'ielä. 

Uiku,  aiku,  aittain  alainen, 


Kiekuriainen  kiven  alainen, 
Mato1  sininen,  main  punanen, 
Ma  tn  keltanen.  mato  viheliäinen, 
i  Mato  musta,  maan  karvanen. 
Kussas  silloin  olit  kun 
Jouluna  messu  ylittiin? 

2755.  Kankaan  pää.    Oukari    (Laiho) 
n.  28.    -89. 

Aleksandra  Kivijärvi,  20  v. 

Käärmeen  satun . 
Mato  musta  maanalainen. 
Kiekura   kiven  takainen 
Kultana   kulohon  meni. 
Sopiana  mättähäsen. 
5  Puuta  luuli  purevansa, 
Eaapaa  hakkaavansa. 
Kanna  mettä  kielelläs 
Haavaan  puremahan, 
Kivuttomaksi  sisältä  ja 
io  Päältä  tuntumattomaksi. 

2756.  Kankaanpää.    LaiJio    n.    326. 
—90. 

Miina  Hakola.  59  v. 

Käärmeen  sanat. 

Nurmi  puri. 
Pyhä  Pietari  sano: 
Tuliko  veri? 
Neitsy  Maria  sano: 

s  Jo  se  parani. 

2757.  Kankaanpää.  Laihon. 327.  —90. 

Kyynärjärvi,   Juho  Aataminpoika, 
63  v. 

Käärmeen  sanat. 

Kärmes  puri, 


2751  a.     l  jumot|a|  :  jumotu. 
2752.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
2454.     *  Säkeissä  3 — 5  pieni  alkukirj; 


712 


Pistämät.  puremat  ja  |iuskemiset. 


Neitse  Maaria  kysy: 
Tuliko  veri? 
Jesus  sanoi: 
6  Se  "n  paratta. 

2758.  Kankaanpää. Laihon. 329.  — 90. 
Rajasalo.    Iisakki  Linnamäki.  80  v. 

Käärmeen  sanat. 

Orvu  puri. 

Tuliko  veri?  Tuli. 

Jo  se  parani. 

Kannu  juoksi  selkätietä, 
5  Kuola  sen  suusta  valoi, 

Josta  meille  mato  sikis. 

Jos  sinot  tuikia  tulen  karvanen, 

Saiki.i  saven  karvanen, 

Pajun  karvanen, 
lo  Musta  eli  kirjava, 

Mato  musta   maanalainen, 

Luikku  aitain  alainen, 

Heiko  heinä  nenähinen, 

Lappo  heinän  lalvahinen, 
is  Kiemura   kiven   kiven [1]  vierehi- 

I|e||. 

Kyllä    minä    sun    syntiä   tieöän, 
Minkä   inualle   ku   villavakkaan, 
Kiviriuttaan  sun  rintapeltOS, 
Kanto  lahonen  kartanos. 
20  Pääsen  minä  Tuonelle, 
Sieltä  mä  tulukset1  tuon, 
Jolla  ma  sun  kieles  karistelen, 
Kärmes  parka! 

Vini.it  >.in;ii  luetaan  ulkoa  3  kertaa 
vatiin,  jossa  on  vettä  ja  suoloja.  Ensin 
ryypätään  >ita  lientä  vähän  itse  ja 
sitte  vasta  voidellaan  sillä  kipeä- 
paikka.  Tämä  neuvo  auttaa,  paitsi 
ihmisille,  myös  eläimille. 

2758.     '  tulukset  |ostan|  tuon  :  t.  t. 
2761.     l  kk:*'-.!  iso  alkukirjain. 


2759.  Kankaanpää.     Laiho    n.    330. 

—90. 

Vihtiläjärvi.    Mikko   Syrman,  62  v. 

Käärmeen  sanat. 
lv  irro  puri,  purri  ka  ne. 
Pietari  tuli  rastaan  ja  kysyi. 
Jesus  vastas:  jo  se  parani. 

Nämät    luetaan    3    kert.    hengittä- 
mättä käärmeen  puremaan. 

2760.  Kankaanpää.      Lailta     n.     331. 

-90. 
Miina  Hakola.  59  v. 

Käärmeen  sanat. 
Mato  musta  maanalinen, 
Ympäri  kiven  kiertäjä,  aidan-ali- 
nen, 
Panon  teit,  ettäs  purit. 
Mutta  via  paremmin,  ku  paransit. 

2761.  Kankaanpää.     Laiho    n.    332. 

90. 

Miina  Hakola,  59  v. 

A  äärmeen  sanat. 

Jos  Sinä  "i   pajunkarvanen. 
taikka    maan  karvanen. 
jos1  sinä  "i   veden  karvanen. 
taikka    minkäkarvanen, 
5  jos1  -ma  oi   pilven  karvanen, 
taikka  muun  karvanen, 
ota1  hampaas  .jälki  pois 
ja  paranna  haavasi 

v nii.it  luetaan  '■'>  kertaa 

2762.  Kankaanpää.    Ollinen   n.  765. 
-90. 

Niinisalo.  Leskivaimo  Kosiiall  Kuul- 
lut Niinisalon  M. a ti-faarilta. 


Käärmeen  puremaan.    2762 — 2768. 


713 


Mato  puri,  Pietari  sano, 
ja  lifitsy    Maaria    kysy, 
Jeesus  paranti. 

2763.  Ikaalinen.  Paldanin.  27. — 52. 

Madon  synty. 

Ennen  kaulin  tiellä  juoksi. 
Kauhun  suusta  kuola  juoksi, 
Siitä  meille  mato  synty. 
Kaulia  kiven  alanen, 
5  Tuikia  tnlipnnanen, 
Sakia  savenkarvanen, 
Monen  mustan  muotonen. 
Kyllä  konna  kotos  tiedän, 
Kiviriutta   rinta   päältä, 

10  Laho  kanto  kartanos, 

Jos  olet  konna  pahoin  tehnyt, 
Tehköön  Jesus  terveheksi, 
Sisältä  kivuttomaksi, 
Päältä  tuntumattomaksi, 

is  Paremmaksi  entistänsä. 

2764.  Ikaalinen.     Paldani    n.    28  a. 
—52. 

Madon  sanat. 
Mato  musta   maan  alanen, 
Kiekura  kiven  alanen, 
Pahoin  teit  ettäs  purit. 
Tee  paremmin,  ettäs  parannat, 
5  Suon  karva,  kanervan  karva, 
Pirjan  pitkät  silkki  rihmat. 
Olekkos  sinä,  konnan  kuula  kal- 
liolla, 
Olekkos  aattaran  (?)  aidan  vittois? 
Ei  mato  mahallansa  pane. 

2765.  Ikaalinen.  Paldani  ti. '.'S b.      ■'>:.'. 
Mato  musta    mnanalanen, 

Kiekura,  kiven  alanen, 


Kiiltävä  aidan  raossa, 
Ettäs  pahasti  teit,  kun  purit, 
s  Tee  paremmin,  ettäs  parannat. 

2766.  Ikaalinen.   Valkama  n.  S. — 21. 
Kiina  Friiberg.  68  v. 

Madon  sanat. 

MatO  musta  maan  alla  luikuaa. 

laikuaa   aitojen  alla. 

Maria     kysyi.     Kili     puri,     mene 

maalta  mättäälle, 

tii  maata  tialaan.  yhleksän  meren 

ylitte, 
5  kymmenen  meren  sivutte. 
Hikos  hirvi  juostessansa,  joi  vettä 
janoissansa. 
Herran  henki,  kurjen  kuona, 
perkeleen  pää  karvat. 
Teit  pahan  ettäs  pani, 
io  tee  paremmin  ja   paranna. 

2767.  Ikaalinen.  Kotiseutututk.kurss. 

s.  66,  -15. 

Käärmeen  sanoista  sanottakoon: 

MatO   musta    maan  alainen 
Kiemura   kiven  alla. 
Hyvin  teit'  että  pistit 
Paremmin  vielä  kun  paransit! 

2768.  Ikaalinen.      Korhonen    n.    51. 

-97. 
Riitiala.    Uudentalon  muori,  72  v. 
Kuullut    Salon     Kaapolta     Kankaan- 
päästä. 

Kiiärmrrn  pistän  piunnussanat. 

Pietari  sanoi: 
Kärmes  puri. 
Neitty    Maria   kysyi: 
Tuliko  veri? 


714 


Pistämät,  puremat  ja  puskemisel 


5  Jesus  s;im>i: 
Se  on  parattu. 

jos  pahasti  pääsee  jo  ajettumaan,  on 
luettava  useampia  kertoja  ja  kustava 
astiaan  ja  pantava  vähä  suoloja 
sekaan    ja    sillä    hierottava. 

2769.  Ikaalinen.   Laiho  n.  323.    -90. 

Isoröyhiö.  Maria  Hakala.  43  v. 
E  äärmeen  sanat. 

Mato  musta  maanalainen, 

Vyön  lappo  juon  takainen, 
Kiven  päällä  kiiltäväinen, 
Aiöan  raosta   välkistrlovainon, 
.-,  Hyvin  teit,  jossas  panit, 
Paremmin  teit,  ku  parannit. 

2770.  Ikaalinen.    Laiho  n.  324.  —90. 

Isoröyhiö.  Maria  Hakala,  43  v. 

Formu  puri, 
Neitsy  .Maaria  sano: 
Jo  so  parani. 

2771.  Ikaalinen.  Alanen  7iljo,n.  177. 

—31. 

\  aha  Röyhiö.  Eesteri   Heikkilä,   n 
82  v. 

Madon  sanat: 

Uurnia   puri, 
tulik<>  veri, 
.loostis  sanui:  »Jo  se  parani», 

2772.  Ikaalinen,    s,, Imu  Annu-Kaa- 
rina, n.  43.      31. 

Sipsiön  kylä.  Kari  Haima.  62  v. 

\hil,,n  sanat 

Mato  musta  maan  alla 


niku  aikn  nilan1  alla. 
Maria   kysy:  Elli  puri. 

2773.  Ikaalinen.    Salava  Anna-Kaa- 
rina, n.  44.  — 31. 

Mono  metsä  mätsähälle[l], 
tiimaa  tapialle 
yh-loksam^nifirn  ylitte, 
kymmenemwmeren  sivutte, 

S  EikOS  liirvi  jnastosansa. 
joi   vettä  janottuansa. 

Berran  henki,  kurjen  kuano 

perkeleem^peräkakara1. 
Teit  pahoin,  ettäs  panit. 
Lo  tee  paremmin  ja  parannat 

2774.  Ikaalinen.    Vähätalo  ii.  2.  —19. 
Saukonperä. 

Madon  sanat. 

Mato  musta  maan  alla, 

liuku  aikn  aidan  alla. 
Maria  kysy.  Elli  puri 
mono  mettä  mättähälle 

.,  tumaa   tapialahan. 
yhdeksän3  moron  ylitse, 
kymmenen  meren  sivutse, 
hikos  liirvi  juostessansa, 
joi  vettä  janottuansa. 

m  Berran  henki, 
kurjen  kuono, 
perkeleen  persekarvat, 
toit  palloin,  että  panit, 
tee  paremmin  ja  paranna. 

Pitää    luk. m    sanat    9  kertaa  esim. 
ihraan,  joka  pannaan  sitten  »madon» 
pureman  paikan  päälle,  jolloin  pui 
paranee. 


2772.  '  ai  d  an  :  ai/an. 

2773.  '  Perä  p  akara  :  peräfcakara 

2774.  '    kk  Bsa  iso  alkukirjain. 


Kä  ir n  puremaan.  2775—2779. 


715 


2775.  Uongonjoki.    Paldam   n.   74b. 

—52. 

Mato  musta  maanalanen, 
Kiemura  kiveD  juurtunen, 
Pajun  karva  pannahinen, 
Voi  paha,  ettäs  panit, 
s  Parempi  ettäs  parannat, 
Kanna  mettä  kielelläs, 
Reikihes  tekemihis, 
Haavohis  panemihis! 

2776.  Hongonjoki.    Paldani  n.  74c. 
—52. 

Mato  musta  maanalanen, 

Kiikku  heinän  juuivhinen, 
Muiku  aitan  alanen, 
Veden1  päällä  kulkevainen, 
ö  Jossa    vattalla   vaelsi. 
Nyrkistä  pahasta  parantava, 
Voi  paha  ettäs  panit, 
Parempi,  ettäs  parannat! 
Kanna    mettä  kielelläs, 
10  Haavohis  panemihis, 
Eteikihis  tekemihis! 

2777.  Hongonjoki.    Paldani  n.  74  d. 
—52. 

Mato  musta  maanalanen, 
Kiemura  kiven  takanen, 
Luulikkos  puuta  purrehes, 
Pajun  juurta  pannehes, 
s  Hemmfils  heinän  viertolahan, 
Otti  mettä  mettälästä, 
Simaa  tapiolasta. 
Mettä  kielelläs  kanna. 


ReiMhin  tekemihis, 
io  Haavohin  panemihis! 
Luulit  haapaa  hakannehes, 
Kultasen  kiven  juurella, 

Kiinalaisen  hunajalla. 
Väli  voitehella, 

ie  Tattarin  veren  jälkiä. 

2778.  Hongonjoki.     ralliani  n.  74  f. 
—52. 

Mistäs  mato  juoksenteli? 
Aitan  alla  asuskeli, 
Kannon  alla  juoksenteli, 
Josta    mieli   kuljeskella. 

5  Tammen  oksaan  ottavainen, 
Madon  henki  pahalainen, 
Joka  puuta  nauseskeli1, 
Kristuksen  päälle  asteli, 
Ristin  päälle  ripustettu, 
io  Ekkös  niitä  nähnytkään. 
Viu   paha.  rt tas  panit! 
Kanna   mettä  kielelläsi, 
Haavoin^  panemihis, 
Reikihis  tekemihis' 

2779.  Hongonjoki.    Paldani  n.  74  g. 

—52. 

Ormi  puri,  Pietari  kysy: 
Tulik"  verta0    Ei1,  jo  parani, 
Herran  eles  kuljettua. 
Maan  piirin  poljettua. 
5  Sinä  maan  matonen-, 
Ha  tupahan   vihat  ja   pahat, 
Synnin  myrkky  pyhii  pois! 


2776.  l  d  alleviivattu,  yi.  [Ve]r[enJ. 
■i::#.  >  niro^useskeli  :  nrakiseskeli. 
27T9.     '   kk:ssa  pieni  alkukirjain. — ä  nen  alleviivattu. 


716 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


2780.  Hongonjoki.    Paidan*  n.  74  h. 

—52. 

.Jesus  j;i   Pietari 
Kävi  pitkin  tietä  myöten. 
Xäki  hän  häjyn  tiellä. 
Herra,  luu'  henki  siehen! 
5  Herra  loi  hengen  siehen. 
Herra  sano  Pietarille: 
»Pistä  Bormes  suuhun», 
Se  pisti,  ja  mato  puri. 
Pietari  sano:  »Herra,  ota'  henki 

pois!» 
io  »Ei  saa  ottaa,  eikä  antaa.» 

2781.  Hongonjoki.  Paldani  n.  74i. 
—52. 

.Mato   musta   maanalinen, 
Luiku  aitan  alanen, 
Kiemura   kiven  takanen. 
Luulikkos  puuta  purrehes, 
e  Pajun  juurta  pannehes, 
Mettä  kielelläs  kanna. 
Keikihin  tekemihis, 
Haavohin  panemihis! 
Pahoin  teit,  ettäs  panit, 
m  Vielä  parempi,  ettäs  parannat. 

2781  <f.  Hongonjoki.  Paldani  matka- 
kert..  Xiemi  Runonker.  matkak. 
siv.  149.  -  '-  2. 


Pannahitteii  partakarva; 

5  Luulikkos  puuta  purrehes, 
Haavan  juurta   haukannees, 
Tulikkos  kino  kirojen, 
Ihmistä  puremahan? 
Hyvin  teit  ettäs  purit, 

io  Parempi  jottas  parannat. 
Kyllä  sinun  sukus  tiedän: 
Pirun  suusta  sivallettu. 
Pirun   kuolasta    koottu, 
Pahan   vannon  jKiltehista. 

15  Niin  minä  suusi  tukin, 
Eampahas  lakehen  lasken: 
TiY  sisältä  terveheksi, 
Päältä  tuntumattomaksi 
Neit^y   Maarian   makia   maito  ki- 
vun voiteeksi. 

2782.  lldiiiiinijoki.  Palonen  n.  8.  — 59. 

Madon1  purnuista  vastaan. 
Jesus  sanoi:    Käärme1  puri. 
Pietari  sanoi:  Tuliko1  verta'' 
Maaria  sanoi:  Ei1,  jo  se  parani! 

2783.  Honkajoki.     Ylikoski   n.    138. 
-89. 

Hongan  kylä.  Juho  Virta. 

Urmi  puri.    Pietari  kysyi. 
Maria  sanoi: 
»tuliko  veri?»  —  »ei,  se  parani  jo». 


Hongoioessa  viivyin  puoli  viikkoa,  n70.     ,,     ....      .....     ,  .  .,__ 

?  J.     .    ,....„».  .T.  ,      2784.  Honkajokt.     )hk<iski    n.    139. 

Silla  Olina  sain  taalla  loihto  runoja  ko- 


koon,  niinkuin   madon   sanoja,  joista 
yksi  laji  kuuluu  näin: 

Mato   musta    inaanaluinen. 

Kiekura  kiven  aluinen, 
llivehitten  hiuskarva, 

2782.     '   kk:ssa  pieni  ;ilkukirj,iin. 
2784.     *  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


-89. 

Hongan  kylä.    Juho  Virta. 

Jesus  sanoi:  »sinä  olit   kanne, 
sinä  asut  helvetis. 
minä  olen  Jesus1. 


Käärmeen  puremaan.  2784—2790. 


717 


Paha1  <>li  ettäs  panit, 

vielä  pahempi  ettäs  paransit. 

2785.  Honkajoki.     Ylikoski    n.    140. 
—89. 

Hongan  kylä.    Julio  Virta. 

Mato  musta  maan  alainen, 
kiemuriainen  kiven  alainen, 
pääs  on  neitsyttä  kauniinpi, 
Irieles  hunaja  maMampi; 
ö  paha  oli,  ettäs  panit, 
vielä  pahempi,  ettäs  paransit. 

2786.  Karria.  Paldani  n.  74  a. — 52. 

Madon  sanoja. 
Jokei  osaa  yhdeksällä1  lailla  madon 
sanoja  lukee,  ei  liijoin  voic  madon 
purtua  haavaa  parantaa.  Voide1  pa- 
rantamiseen pitää  oleman  suolatointa 
voita,  johon  sanat  lujetaan  ja  sillä 
,-itte  voidellaan  niin  »totta  paranee- 
kin».2 

Mato  musta  maanalainen, 

Kiekura  kivenaluinen. 

Hivehitten  hiuskarva. 

Pannahitten  partakarva. 
s  Luulikkos  puuta  purrehes, 

Haavan  juurta  haukunne  Ys. 

Tulikkos  kino  kirojen, 

Inhimistä  puremahan? 

Hyvin  teit,  ettäs  purit, 
io  Parempi  jottas  parannat, 

Kyllä  sinun  sukus  tielän: 

Pirun  suusta  sivallettu. 

Pirun  kuolasta   koottu, 

Pahan  vaimon  paltehista; 
ia  Niin  minä  suusi  tukin, 

Hampahas  lakehen  lasken, 

Te'e'  sisältä  terveheksi, 


2786.    >  yhdeksä|ä|  :  yhdeksällä. 


Päältä  tuntumattomaksi, 
Neitsyt  Maarian  makia  maito  ki- 
vun voiteeksi! 

2787.  Karvia.   Paldani  n.  74  e.  — 52. 

Onni  puri,  Jesus  kysy,  tuliko 

veri? 
Neitty  Maaria  sano,  jo  se  parani. 

2788.  Kurria..    Kaukomaa  L,  n.  98. 
-2*U30. 
Karviankylä.    Jaakko  Porrassalmi. 

72  v. 

Kärmeksen   pistämän   parannussanat. 
Ravalla  pesi  ja  luin: 

Jeesus  sano:  Normi  puri. 
Pietari  kysy:  Tuliko  veri? 
Neitsy  .Maria  Bano:  Se  parani  jo. 

Apua  on  siitäki. 

2789.  Karria.    Kuulumaa  Ij,  n.  105. 
-16/650. 

Karviankylä.  Jooseppi  Kallioniemi, 
93  v.  Menettänyt  muistinsa  toista 
vuotta  sitten  niin.  ettei  enää  kyennyt 
sanelemaan  kuin  palasia. 

Kärrnes. 

Luulikkos  puuta  purrees, 
Pajujuurta  pannehesi? 

2790.  Karria.    Kaakamaa  L,  n.  110. 
-M/,30. 

Karviankylä.  Papusen  muori,  85  v. 
Äitevainaalta  oppinut. 

Kärmeksen  sanat: 

Normi  puri. 
Peetari  kysy:  Tuliko  veri? 
Neitsy  Maria  sano:  Jo  se  parani. 

2  Selitys  on  kk:ssa  kaikki  r.  lisätty. 


718 


Pistämät,  puremat  ja  jmskemiset. 


279).  Karvia.    Kaukomaa  I..  ».  106. 

-"  6  30. 
Karviankylä.      Salomon     Teppala 
»Teppala  [aarit,  pitäjän  kuulu  taikuri, 

eläintenparantaja  ja  hää stari,    Nyi 

83  v.  vanha  ja  raihnainen.  Tietojaan 
lian  ei  suostu  maailmalle  levitte- 
lemään.  »Karvialaisten  epäjumalat 
erään  kertojan  mukaan  kaikkialla 
neuvottiin    Teppala  [aarini  puheille. 

Kärmeksen  purema. 

Puremaa  hierottihin  tupakkikuralla 
ja  ravalla  seka  luettihin: 

Nurmi  puri. 

Pietari  kysy:  Tuliko  veri? 
Ja  se  sano:   ES.    Jo  se  parani. 

2792.  Kuirin.     Kuuhulluni  L.   u .  100. 
-3U30. 

Ämmälänkylä.   Joosefiina  Jokinen, 
su  v. 

Kärmeksen  sanat. 
Ottaa   maata  ja  vettä  ja   painelee 
sillä  sekä  lukee: 
N  u  rmi  puri. 
Pyhä  Pietari  kysy:  Tulik"  verta? 
Neitsy  Maaria   sano:  Ei.    Se  pa- 
rani jo. 

2793.  Kurrin.    Kaukomaa  L,  n.  108. 
-WU30. 

Ämmälänkylä.  Seraiiina  Tienhaara, 
79  v. 

Muron  sanat: 

Kär hen  puremaan  on  syljettävä 

uiaatollohon  ja  sanottava: 

Mikä  puri? 
Hormi  puri. 
Jeesus  kysj : 
Tuliko  veri? 


:,  l'\ lia  Pietari  sano: 
Ei.    Se  jo  parani. 
Mika  paranti? 
Neitsy  Marian  lämmin  maito. 

Miesvainaani  teki  niin  ja  paransi 
vielä  viimeisellä  kymmenellä. 

2794.  Kurrin.    Kaukomaa  /..  r».  99. 

-u/,30. 
Suomi  järven  kylä.     Iida  Majanmaa, 

57  v. 

Kärmeksen  sanat: 

Kun  kärmes  on  purrut,  ottaa  ylem- 
mäs ajettuman  kouralla  kiinni  ja 
lukee: 

Nurmi  puri. 
Ja   Neitsy   Maria   kysy,  Tuleeko 

veri? 
Jesus  sano:  Se  parani  jo. 

Sitten  on  kaikki. 

2795.  Karvia.    Kaukomaa  L.  n.  104. 

-1B/*30. 
Sarunkylä.  Juho  Viitasaari.   V'»  v. 

Kärmeksen  sanat: 

Luuletko  puuta  purrein 
Pajua  paimenesi, 
Puun  juuria  syönehesi! 

Otettihin  kontoa1  ja  silla  paineli  iliin 
9  keri. ia.  joka  kerta  sanat  sanoen. 

2796.  Karvia.    Kaukomaa  /..  n,  102. 

-V.30. 

Koskiperä.  Anna  Kuusisto.  65  v. 
I {asti. m  Liisa  vainaa,  »pokeloittijat. 

Mika'  puri?    Karmea  pun. 
Pyhä  Pietari  sano;  Tekikö  kjpiää? 
Pyhä  Pietari  sano:  Ei.   Jo  se  pa- 
rani. 


2795.    '  =  märkaa  rahkaa 


K. i. uineen  puremaan.   2797 — 2803. 


719 


2797.  Kurrin.    Kaukomaa  /..  n.  103. 
~*L30. 

Koskipera.  .Inssi  Rapia.  70  V. 

Kärmeksen  sanat  (toisinto). 
Mikä  puri?    Narmi  puri. 
Jeesus  kysy:  Tuliko  veri? 
Pyhä  Pietari  sano:  Ei. 
Mikä    paranti. 
5  Neitsyt    Marian   [ämmin    maito. 

2798.  Kurrin.    Kaukomaa  L,  n.  109. 
-*U30. 

Koskipera.  Juha  Salonen,  92  v. 
Kärmeksen  sanat: 

Kina  juoksi  konnan  suusta, 

Kina  ilkian  kilasta1. 
Neitsyt  Maria  sano:  Jormi  piiri. 
Pietari  sano:  Teili'  on  avaimet. 
5  Ja  Jeesus  sano:  Se  jo  parani. 

Rasuvalla  oli  pyhittäväjasylettävä. 
»Tämäkin  tolen  tekee.» 

2799.  Kurria.    Kaukomaa  L,  n.  107. 
-3%30. 
Mustakoskenkylä.     Miina     Alanko, 

68  v. 

Muron  sanat: 

Onni  puri. 
Pietari  kysy:  Tuleeko  veri? 
Neitsyt  Maaria  tuli  vastaan. 
Sano:  Ei.    Palaat^takasi!    Jo  se 

parani. 

2800.  Kanin.    Kaukomaa  L,  n.  111. 

-V.30. 

Haavistonkulma.       Kalle    Korkea- 
salo,  65  v.  Ehtymätön  kertoja. 


Kärmehen  pirätäs. 
Laipähän,    kalahan,    juustohon   ja 
lihapalahan  luettiin  kärmehen  päättä- 
miseksi 

Viirun  puri. 
Pietari  kysy:  Tuliko  veri? 
Viis\    Maria  sano:  Ei. 
Se  parani  jo. 

Ja  lopuksi  sanot  tiliin: 

Sinä  kimttu  purit! 
Mutta  parempi  "li. 
Kun  paransit   sen! 

Pajunkarvasen  kärmehen  sanat  ovat 
erikseen  ja  harvinaiset.  Niitä  en 
taida. 

2801.  Karvia.    Kaukomaa  L,  n.  112. 

-6/«30. 

Haavistonkulma.  Kalle  Korkea- 
salo,  65  v. 

hanuriini  pirätös  (toisin): 

Hormi  puri. 
Pietari  kysy:  Tuliko  veri? 
Meriä  sano:  Ei! 

Siihen  se  loppu. 

2802.  Karvia.    Kaukomaa  L.  n.  113. 

~«U30. 
Tuulenkulma.    Kaisa  Moisio,  81  v. 

Pietari  sano.  ett'  onni  puri. 
Maria  sano,  ett'  jo  se  parani. 

Mutt'  ne  o  nii  kalliit  sanat.  Hyvät 
ne  oli. 

i 

2803.  Parkano.    Mikkola  J.  J.  n.  7. 
—87. 

Sumien1  sanat. 
Pietari  sano:  Nurmi  puri. 


2798.     '  1  alleviivattu. 

2803.     J  (Nurmi  selitettiin  =  käärme).    Mp.  huom. 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


Maria  kysy:  Tuliko2  veri? 
Jesu--  sano:  36"  parani  jo. 

Luettava  kolmasti. 

2804.  Parkano.      Valldeman    n.    31. 

—88. 

Isak  Koppila,  73  v. 

Käärmeen  sanat. 

Maaria  sanoi:  »Käärme1  puri!» 
Jeesus  vastasi:  »Se1  on  parattul» 

Naniät  sanat  tarvitsee  lukea  yhdek- 
sään kertaan  ja  lopuksi  sylkeä  haavan 
päälle.  Sitten  heti  paranee  haava. 

2805.  Parkano.     Kallioniemi  n.   33. 

07. 

Sanat  kärmeen  puremaa  vastaan. 

Kun  kärme  on  purrut,  painetaan 
kädellä  haavaa  sanoen  (oik.  mutisten): 

»Tormi  puri. 
Pyhä  Pietari  kysy: 
»Tuliko1  veri?» 
Jeesus  sano: 
5  »Se1  parani  jo.» 

2806.  Parkano.     Lehto   n.    11.    -94. 
Paloviita.  Maria  Kujala,  65  v. 

hnärmeen  sanat. 

Musta  mato,  maan  alanen, 
Meni  läpi  mättään, 

Puetti  puikko  puun  alatse, 
Läpi  lahon  kielekkeisen. 

2807.  Parkano.    Lehto   n.    14.  —94. 

Paloviita.  Maria  Kujala,  65  v. 
Käärmeen  sama. 

Kamin  jimksi  pitkin  tietä, 


Saunoo  suusta  kuola  juoksi, 

Josta  meille  matos  syntyi. 

Mato  musta,  maan  alanen, 
5  Kiekurainen  kiven  alanen, 

Maaturainen  maan  alanen, 

Joko  sinä  olet  ollut  tuiki  tulen 
kaivanen, 

Soikia  savun  karvanen, 

Vasken  karvainen, 
io  Kuloheinän  karvanen, 

Maan  karvanen, 

Nurmen  karvanen. 

Uiku  aitain  alanen, 

Ahkalaisten  ahdas  portti, 
is  Rikalaisten  riutaportti, 

Laho  latu  kartano, 

Kiviriutta,  riutaportti, 

Pahan  vaimon  paidan  pallet. 

Sillä  ei  purra,  jollei  kirota. 

2808.  Parkano.  Kaukomaa L, n.  101. 

-*U30. 

Joosefiina  Suomijärvi,  78  v.     Mp. 
Karvia.  Suomijärvenkylä. 

li  orina  puri. 
Jeesus  kysy:  Tuliko  veri? 
Neitsy  Maria  sano:  Ei.   Jo  se  pa- 
rani. 

Ihralla     pyhittävä     puremakohtaa. 

2808  a.  Parkano.  Alanen  Viljo  n.  81. 

—30. 

Sandra  Remsu,  kotoisin  Karjalasta. 
Asunut  pari  vuotta  Parkanon  Sydän- 
maan kylässä.  Sanat  kirjoittanut  muis- 
tiin eräs  Hakomäen  talon  tytär 


-  kk:ss;>  pieni  alkukirjain. 

2804.  '  kk:ss;i  pieni  alkukirjain. 

2805.  '   kk:^.i  pieni  alkukirjain. 


Käärmeen  puremaan.  2808a — 2808/9. 


721 


A  ääi  mei  n  sanat1 

Mullan  muikku, 
Maas  silakka, 
Mato  musta  maan  alaneu, 
Toukka  tuomen  karvallinen, 
■  Läpi  mattahan  menijä, 
Kulkija  kulon  alatse, 
Puun  juuren  pujottelija, 
Kannon  juurru  kaivelija, 
Kuka  sun  käski  kun  kehuttiin, 

id  Isäsi  vai  riimsi. 

vaiko  valtavanhempasi, 
Ristityitä  rikkomahan, 
Kastetuita  kaatamahan. 
i  »Iisi  ollut  puuta  purrakses', 

is  Hakua  haukatakses', 
Jopa  nyt  viinana  vihas', 
Oluena  omal  pahas', 
.Minne  on  mieli  murehes, 
Kupuhusko  kultaisehen, 

20  Vatsahasko  vaskisehen, 
llmsta  ihmisraukan, 
Karvasta  enin  kapehen2 
Emon  tuoman  ruumibista3 
Hyvin  tiesit,  kun  tulit. 

25  Teet  paremmin  kuin  palaat.4."' 

28C8 //'.  Parkano.  Ahmin  Viljo,  n.  64. 
—30. 

Sandra  Keinsu.  kutuisin  Karjalasta, 
Asunut  pari  vuotta  Parkanon  Sydän- 
maan kylässä.  Sanat  kirjoittanut  muis- 
tiin eräs  Hakomäen  talon  tytär  Sydän 
maan  kvlästä. 


Sanal     hai assäryn      parantami- 
seksi1: 

Lihasta  olet  tullut, 
luiihut  (pitäisi  kai  olla  luuhun!) 

lausutut. 
Main    musta    Iliaan    alainen. 

Toukko  tuomen  karvallinen. 

s  Läpi  mattahan  menijä, 
Puun  juuren  pujottelija, 

Kannun  juuren   kaivelija. 
Kuka  sun  käski  kuu  kelluttiin. 
Isäsiku.  vai  emosi 
to  Vaiko  valtavanhempasi 
Kiistityitä  rikkomahan, 
Kastetuita    kaatamahan, 
i  >ispa  ollut  puuta  purrakses', 
Hakoa   haukatakses'. 

i5  Herhiläinen  (on)  hiien  lintu, 
Mehiläinen  (on)  mei  jän  lintu, 
Lennä  tuonne  kunne  käsken, 
Ylitse  meren  yhdeksän. 
Meri  pimlen  kymmenettä. 

20  Tuo  sinä  mettä  siivessäs, 
Simoa  siipesi  nenässä, 
Lennä  mesikattilaan, 

Kipeille    voiteluksi. 

Vammoille  vari(a)vesiksi2. 

35  Ne  on  voitellet  vakaiset, 
Kastiet  ijän  ikuiset. 
Vian  päälle  vietä väs'. 
Lihan  syöjä  syöpyköhön, 
Luun  purija  juurtukohon. 


2808  a.  '  Karjalaisesta!'.')  alkuperästään  huolimatta  on  sanat  tähän  otettu. 
kuska  ne  nähtävästi  olisivat  jääneet  toistaiseksi  julkaisematta.  —  -  r.  (tai:  karvasta 
iso  kapenen,  jos  kysymyksessa  mies).  — 3  r.  (tai:  ison  tuuman  ruumihista).  —  *  r.  Kir- 
joituksessa: et  paremmin  kuin  palaat).  —  '  Hunni.!  oikokirjoitusta  jonkun  verran 
korjattu.  Mp.  huom. 

2808/9.    '  Ks.  edell.  n. un  alaliuum.  1.  --  -  Mp:n  korjaus  sulkumerkkien  välissä. 


Pistämät,  puremal  ja  pusken 


28C9.  Parkano.  Almin,  Viljo,  n.  114.  2813.  Parkano.      Pohjankanervo    T, 
31. 


Alaskylä.  Emanuel  Alanen.  Kuollut 
v.  1924  n.  km  vuotiaana.  Synt.  Ku- 
russa. 

Mml, m  sanat: 

Mato  musta  maan  alla, 
Kiemura  kiven  alla, 
Hyvin  teit,  ettäs'  pistit, 
Paremmin   vielä,  ettäs   paransit. 


„.   166.       -"-31. 

I  ansi-  \iiiv1.  Taloll.  Mikko  Mäkelä, 

A  äärmeen  sanat. 

i  iiku  aiku  ailan  alta, 
mato  musta  maanalta, 
nosta   pääsi  turpehesta, 

Ei  muistanut  enempää. 


2810.  Parkano.  Alanen  \'iljo,n.  171.  2SIA. Lempäälä. Eels. Suom. aVceisop 


31. 
Nerkoonkyla.     Anna     Kivinen,     n. 
58  V. 

Madon  sanat: 

Mato  musta  maanalainen, 
pirun  piiska,  hiiren  ruoska, 
paholaisen  partakarva, 
kuka  sinun  käski  jäytämähän 
5  syömähän,  kaluamahan 


2811.  Parkano.  Alanen  Viljo,n.l73. 

—31. 

Nerkoonkyla.  Anna  Kivinen,  n.  58  v. 

M  udun  sanat: 

Normi  pun 
Maria  kysy;  Pietari  sano: 
se  paranee 

2812.  Parkano.  SS.  Reponen  Astrid, 

1929. 

Kuivaskylä.   Katariina  (Sofia)  Tai- 
palus,  "9  v. 

Ka, m,  i  nsanat. 

orina  puri.  pihtari  kiisii 
tuliko  verta 
jeeus  sano,  sr  jo  parani. 

1  Kv  n:o  2475  alahuom.  l. 


l,,iii o.   LII:  A' urkkinen  n.  128*. 

—84. 

Esteri. 

harineen  vihat. 

Kianiura  kiven  alla. 
rjiku  aitojen  alla, 
Tahon  tehil 
Eftäs  pistit. 

j  Minä  lilanaan 
Ettäs  paranet. 

2815.  Lempäälä.  Hels.  Svom.alkeisop. 
konv.  LII:  Nurlckinenn.  132*. 

—84. 
Kreeta. 

Maron    luku    (=  Kari,,,,  n    uhat,. 
Mato    mU8ta    maan   alainni 

Mytty  mattahan  alainen, 
Kinto  kantojen  alainen 
Pisti  lasta  kantapäähän. 
5  Sinne  mä  sinun  manaan 
Pohjan  pensiön  perille. 

2816.  Kangasala?  Knulrn  n.  6*.- 02. 
Mikko  i  oti,  70  v.,  kot.  Kangasalta. 

i  ippinul      i  Laviassa. 


K.'i. iimeen  puremaan.  2816 


723 


Kärmeen  puremisia  vehtaan. 

M\  tn   mattahan  alainen. 
Kiemara[!]  aidan  alainen 
•  .    n  ira  kiven  alainen. 
Hyvä  oli,  että  pnrit, 
$  parempi,  että  paranit. 
Keitä  mesi  kieles  päässä, 
p  me  haavan  partaalle, 
että  vaiva  lakkoilisi1, 
kipu  tuima  taukoaisi. 

2817.  Kangasala.       Kuulen,    n.    8. 
-31/i202. 

Mikko  Uoti.  70  v.  Kuullut  Laviasta. 

Käärmeen  puremista  lastaan. 

Konna  makas  kalliolla, 
viiltävä  kiven  lovessa. 
Konnan  suusta  kuula  juoksi, 
kina  vihasen  kidasta. 
s  Sinä  olet  se  vanha  m;  to 
itseäsi  vetämään. 
Kyllä  minä  sinun  hampaasi  ko- 
listan, 
piikit  pahal  rouhaisen. 

2818.  Kangasala.  Kallio  Väinö  n.  24*. 
—04. 

Kalle  Vilkman,  70  v.  Kuullut  nuo- 
rena. 

Käärmeen  sanat. 

Mato  musta,  kivi  punanen 
kiemura  kiven  alanen 
läpi  heinän  hujeltaa 
uran  läpi  pujell 
5  Hyvin  teit  purressasi 
vielä  paremmin  paral 

H816.     •  o  kk:ssa  alleviivattu. 
2820.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


2819.  Sahalahti.  Järvim  n  n.  51b. 

Moltsia. 

rmeen-puri  ■    n<it.\ 

Mato  musta,  maan  alanen, 
Kiemura,  kiven  alani  a, 
Mykyrä,  mättään  alanen, 
riku.  aitain  alainen. 
5  Piti!  ettäs  pistit, 
Parempi  ettäs  paran[n]at. 
Mene  mettä  mettolasta, 
Hunajaa  humppilasta. 
Keitä  mesi  kieles  päällä; 
io  Pani'  haavan  partahalle. 

2820.  Sahalahti.     Annin    E,    n.   85. 

96. 
Fredrik  Rängvist.  70  v. 
Kun  kärme  pistää,  niin  pilaa  lukee: 
Parmapuri,  Pietari  kysyi:  »Tu- 
liko1 verta?  • 

Maria   sanoi:    »Se1  parani  jo!» 
Sitte  tarttee  sylkee  puremaa. 

2821.  Tottijärvi.  Rekola  n.  766*.  —05. 
Sorva.  F.  Lintanen,  55  v. 

Loitsu. 

>  K  armee-m   purema     paranee     kuu 
sanoo: 

Minä  olej^Jessuksen, 
sinä  olel  perkeleen, 
musta  mato,  maanalanen, 
kiakurainen,  kiven  alanen. 
ö  Hyvä  oli  ettäs  pistit, 
Viäläkim^parempi    ettäs    paran- 
nat. 
Luulip^puuta  purrees 
ja  purikkimwpuum^,punasia  sua- 

nia.» 


724 


Pistämät,  pureraal  ja  puskemiset. 


2822.  )  löjärvi.   Pohjankanervo   I .  n. 
lC,s.      %31. 

Kirkonkylä.    Kust.    Vrv.    Koivisto, 
G4  v.  Mp.  Kunnalliskodissa 

Käärmeen   sana)    luettiin    kolmeen 
leivänpalaan,  jokaiseen  kolme  kertaa: 

Mato  musta  maanalanen, 
kiemura  kiven  alanen, 
niku  aitojen  alenen, 
pahon  teit,  ettäs  panit. 
5  tee  paremmin,  ettäs  paranet. 
Mene,  metto,  mettolaan1, 
tiinain1  tatteriaan1, 
maan   karva,   kanervan   karva, 
perkeleen  partakarva. 

Sanat  sanoi  kertoja  kuulleena. i  \n 
gust  Possilalta,  joka  oli  varma  sano- 
jensa pystyväisyydestä.  Tämä  taas 
kuuli  isältään  Esaias  Possilalta,  synt. 
1801  ja  kuoli  1886.  Aug.  Possila  synt. 
1843  ja  kuoli  1921. 

2823.  Messukylä.  Hankala  /'.  n.  12*. 

-03. 
Mikko  Kajala.  .17  v.  Muistiin]).  .1.  A. 
Hankala. 

Kärmeen  puremasanal. 

I  Kiiri  puri. 
Pietari  pyyhkisi. 
Maaria  sano  ja  se  parani. 

2824.  Kuhmalahti.  Salminen  l\  rt.  4*. 

—82. 

Kaikellaisia  »vihoja tetaan  pois* 

seuraavalla  loi  hl  uluvulla: 

Ki  malon  purema  (raulan  viliat . 

tulen   vihat   jne.)  paha   o', 

Muin  so  on  niitiksi,  muin  se  on 

kuiksi. 


Muin  se  "ii  imisän  sian  ihraksi, 
Maholehmän   mailoksi, 
.  Sivuttomaks,  sisuttomaks, 
Päältä  näkymättömäks 
Ei  entist  enempää. 

Tämä  luetaan  kolmeen  kertaan  sa- 
malla kun  kipeetä  jäsentä  f!  krt. 
puhalletaan. 

2825.  Kuhmalahti.  Salminen  V,  n.  9*. 

82. 

Madon  lukuja. 
Mytty  mätty  mättähässä, 
Kiamura  kiven  lovessa, 
Piatari  sannoo:  jo  se  pisti. 
Marriia    saunoo:     jo    se    parani')'. 
.-.  Jessus  saunoo:  jo  se  parani. 

2826.  Kuhmalahti.    Salminen    V,    n. 
10*.     82. 

[Madon  lukuja.] 
Mato   musta    maan-alaneii. 
Mytty   mättään-alatien. 
Pujero  pnun-alanen. 

Pai tehil  ettäs  panit, 

s  Paremmin  ettäs  parannat. 

Mutia  mitäs  tulit  malmi  ma  jollen, 

Sisiliskojen  sijoille! 
Mahlo'  mennä  teitäs  myälen1. 
Tna  mettä  kiäles  päässä 
to  Baavois,  repimiis  reikiis. 

Luvut  lujetaan  sualoin,  jokk'anne- 
laan  purrun  Buuhu'. 

2827.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2209)  n.  17*. 

07. 
Mäki  Santeri     (Santeri     Makin. -n  , 
6  s 


2822      '  Sanojen  merkitystä  ei  kertoja  osannut  selittää,  sanoi  ne  vain  nain  ole- 
vansa varmaan   kuullut. 

2826     '  kk:ssa  I  alleviivattu. 


Käärmeen  puremaan.  282'     2829. 


725 


harineen  sanat. 

Mato  musta  maan  alainen, 
Tonkka  tuonen  karvallinen, 
Alta  ailan  meneevi 
Puilen  juurta  pujoitteli, 
5  Kulon  korsis  koukulteli. 
Tunnen  sinun  sukusi: 
Syäjätäx  sinun  mereen  heitti, 
Sm  aalto  kivelle  ajoi, 
Josta  käännyit   kärmeheksi. 
io  Pää  on  pantu  papusesta, 
Silmät  liinan  siämenestä, 
Hampahal  hakikin  terästä, 

i pahan) 

Ki.ili  kehnon  keihäistä. 
Tule  työsi  tuntemahan, 

15  Pahasi  paha  parantamaan, 
Ennen  kuin  sanon  emolles, 
Valittelen  vanhemmilles. 
Enemmän  on  emolla  työtä 
Vaiva  suuri  vanhemmilla, 

20  Kuin  poika  pahan  tekeevi 
Lapsi  tuhmasti  asuvi, 
Hyvin  teit  kun  purasit, 
Paremmin    teet     kun    parannat. 
Voi  sulalla  voitelet. 

2828.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2547)  n.  47*. 
-08. 
Järvenpää.    Hakalan    vaari,    73    v. 

Mnlonluvut. 

Mato  unista  maan^nalainen 
Tuukka  tunnen   karvainen 
Puhki  puun  pujottelee 
Läpi  ailan  ajelee, 
5  Heinän  korsis  heittelehee[!] 
.Mato  maan  karvainen 


Kanervan  karvainen 
Ja  kukin  karvainen. 

2829.  Länsi-Teisko.  SS.   Mytol.  san. 

ii.  i79  s.  1     :.'.       nia29. 

Kalle  \  isa 

Ensinnäkin  kerron  miten  tämän 
paikkakunnan  entiset  ihmiset  ovat 
hake I  parannusta  tietäjiltä. 

lt->'  olen  nähnyt,  miten  eräs  Kan- 
gasalla syntynyt  eukko  Länsi-Teis- 
kossa paransi  käärmeen  puremia  ja 
liikoja.  Nimeltänsä  hän  oli  Liisa 
Rautala.  Hau  otti  potilasta  ajettu- 
neista paikasta  kiinni  ja  lausui  seuraa- 
vat sanat: 

Maa,  mikä  ensimmäinen? 
Malm1  maa  ensimmäinen. 
Mikä.  malliisi. i   maassa, 
Mätäs  mahossa  maassa, 

5  Mikä    mättään    nenässä? 

.Main   mättään   nenässä. 

Kiemura   kiven  alanen, 

Uiku1  aitain  alanen. 

Kanervan   karvainen, 
io  Kaste1  kurren  karvainen, 

Helleheinän1  muotohinen. 

Mene  mehto  mehtolaan, 

Apin  siniölään 

Yli  kuuden  kihlakunnan. 
ts  yli1  yhdeksän  pitäjän. 

Hyvä  ettäs  purit. 

Parempi1  ettäs  paranet, 

Kuninkaan  kultaruunu, 

Perkeleen  parta  karva. 

Näin  hän  puheli  ja  monet  ihmiset 
kertovat  häneltä  parannuksen  saa- 
neensa. Hän  siveli  kyllä  vanhalla 
ihralla  ja  kärpän2  lihalla  ajettunutta 
paikkaa. 


2829.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. — 2  kk>-~a  iso  alkukirjain. 


726 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


2830.  Teisko.  Hankala  P,  n. 10*.  -03. 
Liisa  Ala-Rantala,  70  v. 

Madon  sanat. 

M.i.i  mikS  ensimäinen? 
Mahomaa  ensimäinen. 

Mika   mahOSSa    maa--.!. 

Mitäs1  mahossa  maas 

:.  Mikä   mättään   nenässä. 

Mato  unista  maan  alinen, 

Kiemura  kiven  alainen, 

Uiku  aitain  alainen. 

Mullan    karva,    muodan8   karva, 
io  Helleheinän  muotoinen. 

Baavain  puremiseen, 

Reikäin  repimisiin. 

Hyvin  tehil  ettäs  panit. 

Paremmin  vielä  ettäs  paranet. 
is  Mene  metto  metsolaan, 

Siniä  a  pii  II 

Yli  kuuden  kihlakunnan, 

Yli  yhdeksän  pitäjän. 

Kuninkaan   kultasolki, 
äo  Perkuleen  partakarva. 

2831.  Teisko.    Sievänen  e.  23*.  -13. 
Emil    Kytölä,   kelloseppä.   Oppinut 

sanat    Ala-Rantalan    mummolta,    n. 
90  v.  Muistiinp.  Virroilla. 

Käärmein  loitsit. 

Sanat  luetaan  vanhaan  ihraan,  jolla 
voidellaan  käärmeen  puremaa.) 

Maa  mikä  ensimäinen? 

Maho   maa   ensimäinen. 

Mika  mahossa  maasi 
Mätäs  mahossa  maassa? 
Mikä    mättään   nenässä' 
Mato  Miattaan  nenässä. 


Mato   musta   maanalainen. 

Kiemura  kivenalainen. 

Hyvin  teit   ettäs  panit 
io  Parempi  ettäs  parannat. 

Mene  metto  metto] 

siniä  apialaas 

Yli  yhdeksän  pitäjän, 

Yli  kuuden  kihlakunnan. 
is  Kuninkaan  kultasolki 

Perkeleen  partakarva. 

2832.  Orihvesi.    Kuulen  ».  S*.  — 02. 

Maria    Virtanen,    75    V.    Muistiini  . 
Kangasalla. 

Käärmeen  puretuista  vastaan. 

MatO   musta   maan  alla. 
kiven  alla  kiemurassa . 
sammalissa  sakeltava, 

aidan  alla   luikerteleva. 

s  Tiedän  sukus.  tiedän  Byntys. 

Hampaat  inulla  vahvennu  at  kuin 

sulia 
Herrapa  sinunkin  henkesi  antoi. 
Perkeleen  kuulla  kirotta  minulta. 
kirottu  sinulta 
io  ja  minun  sanani  mukaan  sinun 
hampaasi  siakin 
on  kirouksen  kautta  parattu. 

2833.  Orihvesi.  Jokinen  n,  12*.  -03. 

Saatu   eräältä    70-V.  muijalta  kirjo- 
tettuna  pieneen  paperiin. 

Käärmeen  pureman  parannus. 

Mato  musta  kivipunainen, 
Kiemura   kiven  alainen 
Läpi  mätästen, 
Mene  puun  juurten 


2830.     '   Kirjotuavirhe,  p.o.  Mätäs. — *  Voi  lukea  myös:  muodon. 
virhe,  p.o.  apialaas,  vrt.  nr.  256,  säe  12. 


•3  Kirjot  us- 


Kiirineen  puremaan.    2833—2839. 


727 


5  Pujettele  kannon 
[stu  kalliolla, 

Kuola  juoksi  konnan  suusta, 
Kieli  ilkiän  kidasta. 
Harmaa   puri  puri  3  kertaa 
10  Pyh,  Pietari  puhdista  puhdista 

3  kertaa. 
Neitsyt  Maria  sano  ja   paranna 
paranna  3  keri  ia 

2834.  Orihvesi.  Jokinen  n.  13*.    -03. 
Heikki  Eklund.  52  v. 
Käärmeen  pureman  parannus. 
Mato  musta  maan  ale 
Kiven  ale  kiemuriainen 
Läpi  heinän  hujeltaa, 
Aidan  läpi  pujeltaa, 
5  Hyvin  tehit  ettäs  purit 
Vieläkin  paremmin  ettäs  paranet. 


Maa  pidä  mattoo 
pyhä  pelto  perkelettä 
Jeesus  Natsareenus 
sido  se  siihen  kiinni. 

Tämän  jälkeen  00  silla  käärmeen 
rasvalla,  joka  on  sillä  tavalla  valmis- 
tettu, kuin  tulella  on  kerrottu,  voi- 
deltava  siiri  haavaa  ja  annettava  vähä 
syödä  -''n  henkilön  sitä  rasvaa. 

2837.  Kuru.  Pohjankanervo  T.  n.  164. 

%31. 

Länsi- Aure.  Emäntä  Olga  Seitsemi- 
nen.  Kuullut  vanhalta  maalarilta, 
juka  oli  kotoisin  Alavudelta. 

Malon  sanat. 
.Alat"   maan  alla, 
kiemurassa  kiven  alla 
hyvä  että  pistit, 
paree  että  paranit. 


2835.  Orihvesi.   Jokinen  n.  29*. — 04. 
Sandra  Uskali,  55  v.  Kuullut  vaa- 
riltaan. 

Käärmeen  pureman  parannus. 

Mato  musta  kivipnnainen 
kiemura  kiven  ala 
läpi  mätästen  menneepi, 
imun  juurel  pujotteleepi 
5  konna  istui  kalliolla 
kuula  juoksi   kunnan  suusta. 

(Luetaan  3  kertaa  suolattomaan  voi- 
hin tai  ihraan.) 


2838.  Kuru.  Pohjankanervo  T,n.  165. 
-%31. 
Länsi   Vure.  Xikolai  Siili,  71  v. 

Käärmeen  purema. 
Jos  jotakin  on  käärme  purrut,  niin 
sille  samalle  itikalle  ja  myöskin  ihmi- 
selle annetaan  käärmeen  lihaa  kolme 
jäsenen  väliä.  Ennen  antamista  lue- 
taan »Herra  hyvästi  siunakkoon», 
mutta  ei  sanota  »amenta».  Mutta  sit- 
ten kun  satsi  on  annettu  luetaan  taas 
ja  sanotaan  molemmat 

»amenet». 


2836.  Orihvesi.  Honkasalo  n.  5*.— 12.  2839.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  16? 

Kun  käärme  on  purrut  on  kierret- 
iavä  sen  henkilön  ympäri,  jota  se 
on  purrut  3  kertaa  ja  joka  kerralla 
laskettava  sen  henkilön  eteen  pol- 
villee  ja  joka  kerralla  luettava  seu- 
raavat, sanat: 


—  22/73L 

\  ahäriuttanen,   Luode.   Aatu  Poh- 
jasmäki,  50  v. 

Mulun  sanat. 
Mato   niusta   maan  alla, 


Pistämäl .  puremat  ja  puskemiset. 


kiven  alla  kiemuralla, 

hyvä  "li  ettäs  pistit, 

vielä  parempi,  että  paranit. 

2839<(.  Ruovesi.  Skogman  n.  40.     10. 
[Ks.   Käärme  estetään  puremasta 
nro  2858.] 

2840.  Keuru.  Heinonen  Ilmari,  n.  6. 

-10. 

Soinin  pappa,  n.  1915  kuollut  80:tä 
käydessään,  vanhoja  keurulaisia. 

Isiänne  jos  puri,  sanottiin: 

Mato  musta  maanalainen, 
kiiluvainen  kiven  kolossa 
ota  punta  purra  ksesi, 
pajunkuorta  pannaksesi. 
s  Pahoin  teit,  ettäs  puril . 
tee  paremmin,  jottas  paranet. 

2841.  Keuru.    Heinonen  1  Imuri.  n.  3. 
—10. 

Soinin  pappa,  n.  1915  kuollut  80:tä 
käydessään,  vanhoja  keurulaisia. 

Käärmeen  saa  puremattomaksi  ho- 
kemalla: 

—  Pure  puuta,  pure  maata, 
älä  minua  äläkä  Jumalaa. 

2842.  Keuru.    Alkula  n.  6*.     —90. 
siim.  Kankaanpää. 

hunniin  aniini . 

Konna  nukku  kallijollen 
Kuola  juoksi  konnan  Buusta 
Kino  ilkijän  kitasta. 

2843.  Keuru.    Vaissi  n.  75*. -99-02. 

Kännein  sanat. 

Mato  musta  maan  alainen, 


kirjavainen  kiven  kolossa 
pahasti  tejil  ettäs  purit 
tee  paremmin  ettäs  parannat. 
5  sillä  sinulla  on  punta  purr.n 
pajun  juuria  pannakses. 
luetaan  kolmeen  kertaan. 

2844.  Keuru.  Vaissi  n.  286*.     99-02. 

Haron  sanat. 
Mato   musta    maan  alanen 

kirjavainen  kiven  kulussa 
pahasti,  teijil  ettäs  purit 
tee  paremmin  ettäs  parannat 
5  lirit ;i  mettä  kieleltäs 
liunajata    huuleltas. 

2845.  Keuru.  Salokannel  n.  63*.    -11. 
Haapamäki. 

[Kärmeen  sanat.] 

Mato  musta  maanalainen 
kirjavainen  kiven  alla 
ota  puuta  purrakses 
pajun  kinuta  pannakses. 
a  Painuu  teit  ettäs  puril 
tie  paremmin  ettäs  parannat, 
heitä  mettä  kielestäs, 

liunajata    huulestas. 

2846.  Keuru.  Salokannel  n.  61*.   -11. 
Tiusala.  Nygren,  ukko. 

Kärmeen  sanot. 
Mato   musta,   mytty   mättäällä 
kiiltäväinen  kiven  alla 
kyllä  mi  puuta  purrakses 
pajun  kuorta  pannakses. 
t  Pahon1  t ti i  ettäs  pum 
tee  paremmin  että  paranee 
heitä  liunajata  huulestas 
mettä  kielestäs. 


2846.     '  Voi  lukea  myös:  Pahan. 


Käärmeen  puremaan.   2817—: 


729 


2847.  Keuru.  Salokannel  n.  62*.      11. 
Tiusala.  Nygr6n,  ukko. 

|  A  ärmeen  sanat:} 

Kiiltäväinen  kiven  lovessa, 
mytty  mättähällä. 
lliniles  mi  kuin  hunaja 
hampaasi  kuin  mesi. 
Mutta  pahasti  teil  kun  purit. 

2848.  Multia.   Uegnell  n.  3c*.      :,i. 
Vilhulan  isäntä.1 

Mato  musta,  maan  alainen, 
Läpi  mättäisten  meniä, 
Paju  pensain  pujottelia. 

2849.  Mullin.  Karhumäki  n.  9*.      I<> 

{-H). 

Taavetti  Karhumäki. 

hurmeen  sanat. 

Juudas   juoks,  Juudas   lankes 
juostessaan 
Juuttaan  siiust;i  kuola  juoks. 

.Mmi  moaha  manteresee 
.M uuttu  siinä  murkinaksi, 
s  Yäänty  sitte  värttinäksi 
Käänty  viime  kärmeheksi. 
Villa  suus,  villa  peäs, 
Villa   viis  haimnastas 
Pure  puuta,  pure  moata 
io  Pure  pahoa  pajun  juurta. 
Villa  suus.  villa  peäs, 
Villa  viis  hammastas 
Pure  luuta,  pure  kunta. 

2850.  Multia.     Karhumäki     n.    7*. 
—10{-11). 

Sahrajärvi.     Juho     Ilaukilammin- 
mäki. 

2848.     '  Kertoja  ilmotettu    muste 
alahuom. 

2851a.    *  kk:ssa iso  alkukirjain. — ■ 


h  ärmeen  sanat. 

Karval   kalan  suomuksista 

Silimät  liinan  siemenistä. 


2851.   Virrat.    Sirin    T.    n.  7*.      o:;. 
Kurjenkylä.  .tulin  Ruuhonen,  :;','  v 
Sanat  käärineen  pistoon. 

Mato  luusta  maanalainen, 
Hyvin  teit,  ettäs  pistil 
Vielä  paremmin,  ettäs  parannat. 

Lausutaan  kolme  kertaa  ja  sylje- 
tään joka  kerran  perästä. 

2851.     Satak.    Iiii  isä   K.   n.  39.      ? 

Kun  käärme1  puri,  niin  lue  3  ker- 
taa: 

Jorma  puri.  Pietari  kysyi1: 
tuliko  verta?  Neitsyn  Mariija 
sanoi:  sr  parani  jo! 

Sylje8 ::  kertaal 

2851  fl.  Satakunta?  Tyyskä  n.  Dl.    -88. 

Käärmeen  pureman  pai  antaminen. 

Se  tapahtuu  seuraavasti,  pitää  pan- 
taman  viinaa  poteliin  vähintään  kort- 
telin verta,  mihinkä  (viinaan)  luetaan 
käärmeen  sanat  Lukeminen  tapahtuu 
siten,  että  loihtia  panee  suunsa  eteen 
pnti-lin  suun  ja  lukee  sinne  seuraa- 
vasti: 

Musta   mato  maan  ai, 
Kirjavainen   kivrl  ai. 

Luulikkos  puuta  purrehes, 
Pajun  juurta  pannehes. 

Kaarineen  sanat  pitää  lukea  poteliin 
kolme  kertaa.  Sitte  pitää  annettaman 

2:11a;    ks.    1'ohjois-IIaineen    loitsut    n:o  G69 
Ulos,,  pieni  alkukirjain. 


Pistämät,  puremat  ja  puskemisel 


luettua  viinaa  ihmisen  tahi  eläimen 
[kumpaata  on  käärme  purrut)  sisään 
ja  lopulla  pitää  kipeä  paikka  pestä- 

1 11  iin  - 

B.   Käärme  estetään  puremasta. 

2852.  Port.    Elers,  0.  .1.  n.  8.  —93. 

Tciivo  Salonen,    14   v.   Kuuli   Hugo 
i  ■  i  ■  .nv.il lii t :i . 

Kännien  sanat. 

Minä  olen  Jesuksen  vesa, 
smä  olet  perkeleen  vesa, 
Ala1  kajoo  Jumalan  luomaan! 

Kun    lukee    nämät    sanat,    niin   ei 
kärme  pure. 

2853.  Kokemäki.  SoMgeti  n.  li.— 90. 

Käärmeen  sanoja. 

Sinä  maassa  matelin, 
pidätä  ayl  puremises, 
niin  myös  kuolettava   myrkky-'. 
että  saan  sun  hengelt'  ottaa 
ikuisesti1  kuollettaa. 

2854.  Tyrvää.    Bäclci-Ruusu  n.   27. 
—91. 

Kirkonkylä.   Anna   Kaisa  Kinnula, 
82  v. 

Kärmei  n  sanat. 

Sinä  mato  maan  alainen, 
Paha  mattahan  puria, 
Luoja  sun  luusi  luiskatkohon, 
Qampahaasi  lyötäköhönl 
5  Jotta  ei  koske  häiyn  hammas, 
Pure  pahan  pannahaisen. 


2855.  Tyrvää.  Kullaa  n,  254.    ViOi. 
Tapiola.  Eevs  Haavisto  ":  v  Kuul- 
lut ivalta. ui.  kol.iisin  Soinilan  kylästl 

A  ärmet  n  sanat.) 

Sinä  piru,  musta,  julma, 
Paha,  iiäijy,  minua1  väijy) . 
Nousel  5  lös  kohdastansa, 
Pures  nytkin,  perkelel 

2856.  1. urin.    Kiuiijipi   Väinö, 

03. 

Käärme  estetään  puremasta  sano- 
malla kolme  kertaa  sanat: 

Sinä    kirottu,   minä  siunattu. 

2857.  Uongonjoki.    Palaani    n.   Tik. 

—52. 

Tämä  kai  luetaan  madon  puremista 
estämiseksi,  eikä  haavan  paranemi- 
seksi.1 

Koska  mato  maassa  käveli, 
Vattallansa  vaelsi, 
Ruohon  juurta  ja'eli, 
Kylmän    talven   maassa    makaili, 
6  Lählit  ]"'is  komustas, 
Kristityn  kastetun, 
Lapsia  hakeKeh-en; 
Katto  kanto  kaunihiksi, 
Katto  kan toisiksi, 
io  Ettes  hyöriväistä  pitele! 

2858.  Ruovesi.  Skogman  n.  40*. — 61. 

Käärmeen  sanat. 

Mato  musta,  maan  alainen, 
Kieppa  kannon  varjahinen,  — 


2852.  '  klessa  pieni  alkukirjain. 

2853.  '  ikuise|l|ti  :  ikuis 
2855.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 
285".  '  Selitys  r.  kirjoitettu. 


Käärmeen  pidätys.    2858 


731 


Sinä  puun  juurel  puettel  i, 
Menet  läpi  mätästen, 
Suon  karva,  kanervan  karva, 
Pajun  karva  pannahinen.  — 
Älä  pistä  pistimellä, 
Myrkkysellä  aeulasella, 
Pistä  kantohon  petäjän, 
i"  Jätä  myrkkys  kiven  rakoon. 

C.    Käärmeen  pidätys. 

2859.  Rauma.      Tervaskanto    n.    94. 
-98. 

Huugo  Korkeakoski,  10  v. 

Käärmeen  sanoja: 

Mato  mas's'  matelee, 
Piru  seljäss'  ajelee'. 
seis'  pyhä  Perkel  siks'  ett'  mnää 
saa  assen  kätten'! 

2860.  Eurajoki.    Isopere  n.  14.  —91. 

Käärmen  sanat. 

Maa  pysättäköön  madot, 
Piru,  perkele, 
i  »Iljaksensa  ulottukoon  tänne! 

2861.  Eurajoki.    Kuhan'  n.  91.  — 92. 

Käärmeen  sanat. 

Maa,  pidät'  matoo, 
Pyhä  peto,  perkel' 
Niinkauvan,  ett  mä  aseen  saan! 

2862.  Eurajoki.         Kahmi    n.    124. 
-%92. 

Kärmeen  sanat. 

Maa,  pidät',  matoo, 
Pyhä  henk',  perklett'! 


Otan  sauvan  käteen, 
Menen  matoo  tappamaan. 

2863.  Eurajoki.     Kai  n. 

a  ■'-• 
Maa,  pidät'  matoi 
Pyhä  henk',  perklett'! 
Mist'  Pietar'  aseen  saa, 
Kit  sais  matoo  tappaa? 

2864.  Eurajoki.     Nurmi    F.    n.    66. 
-09. 

A.  Mäkipere. 

Käärmeen  sanat. 

Maa  pidät  matto, 
Pyhä  henki  perkelettä! 

Piirretään  ympyrä  sen  paikan  ym- 
päri, jossa  käärme  on  ollut  ja  käärme 

tulee   siilien   ennen   auringon   laskua. 

2865.  Nakkila.    Rauvola  n.  1.  —91. 

Tattara.  I.  Keskimäki.  Kuullut  sisa- 
rellaan  Kiukaisista. 

Kannen  m  sanat. 

Maa,  pirät  mattoo,  Pyhähenki 

perkeleet! 

Mist1  Piatar  sauvan  sais,  et  sais 

maron  tappaa? 

2866.  Pori.    Peslerlund  n.  32.  —89. 
K. ai,-  Grönvall,  20  v. 

Kääi  m'  i  n  -"noja. 

[so,  suuri,  musta  mato, 
Anna  lanka  kera, 
Aatami  panee  Eevan  suuhun  suit- 

t  imet. 


2865.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


lvi.mi.it.  puremat  )a  puskemisel 


2867.  Pon.     Veslerlund  n.  36.  —89.  2873.  Pori.    Leppänen,  rt.  38.       89. 
Kalle  Grönvall,  20  v. 
Maa  pitäköön  päälläs'   madol 
Ja  Pyhä  lunki  perkeleel . 


2868.  Pori.     Vesterhmä  n.  iO.  —89. 

Julio  Unisin.  40  V. 

Käärrm  ■  n  sanoja. 

Maa  pidätä  mato, 
Ja  pyhä  pelto  perkelett, 
Pietari  tuo  köppis! 

2869.  Vori    Vesierlund  n.  41.  —89. 
Juho  Brusin,  10  v. 

Maa  pidätä  mato, 
Pyhä  Pietari,  saatana! 
.Mistä  Pietari  sauvan  saa, 
Pääsee  matoa  tappamaan. 

2870.  Pori.    Oukari,  {Laiho)   n.  35. 

—89. 

F.  T.  Tuomi.  16  V. 

Käärmeen  pidätyssanat. 

Maa  pidätä  matoas, 
Pyhä  pelto  perkelettä, 
Niinkauvan  kuin  p.  Pietari 
Hakee  keppiänsä! 


2871.  Pori.   Järsiä,  n.  34. 


su. 


Sanat  kärmettä  vaataan: 
Jos  näkee  kaarineen  ja  lausuu  sanat 

»Maa  pidä  matoa  niin  kuin  pyhä 
henki  perkelettä», 

niin  kiirine  pysähtyy. 


A  äärmeen  sanoja. 
Kun  näkee  kärmeen  ja  kärme  pää- 

pois   näkyvistä,   niin   vetäö  siihen 

paikkaan  ristin,  jossa  kärmeen  on  näh- 
nyt, ja  lausuu  seuraava!  sanat: 

M.i.i.    pidä    mattoo,    niinkuin 

pyhä  henki  perkelettä] 

2874.  Pori.     /.«</m.    r,    n.  41. 
Kaarlo  \  irtanen,  n.  40  v.    Kuullut 

Laviassa. 

Tahi: 

Maa,  pidätä  matos!   Metsä,  Lai- 
naa puus! 

2875.  Pori.     Laine   T.   n.  42.       92. 
Kaarlo  Virtanen,  n.  'm  v.    Kuullut 

1. a  viassa. 
Tahi: 

Maa,  pidä  matoo,   minä   haen 
o  taa! 

2876.  Pori.    EUrs  0.  A.  a.  1 

Toivo  Salonen,  11  v.    Kuuli  Serafia 

Kiiiulilta. 

Käärmeen  sanat. 

Maa,  matoja  pidätä, 
Pyhä  henki  perkeleitä! 

Kun  san lamat  sanat,  niin  kärme 

pysähtyy  ja  saa  tehdä  kiirineelle,  mitä 
tahtoo. 


287») 


2872.  Pori.    Hagner  n    I 


—89. 


Käärnu  en  sanat. 

Mu.  pidätä  mattoo,  pyhä  pel- 
to, perkelettä,  tuo  Pietari  köppii! 


a,  Pori.   Kaukomaa  1-.   n.   /■"''. 
30. 

Palin,  n.  50  v. 
Käärmeen  sanat: 

Maa  ei  pidätä  mattoo, 


2876  a.    l  Ks.  n:o  2530  alahuom.  1. 


Käärmeen  pidätys.    2876  «-   28  9 


ja  pyhähenki  ei  perkelett, 

•■ii  i*i<t  i ii  s.ivv.ni  sais 
ett  sais  sun  tappaa. 

2876  (8.  Pori.    Kaukomaa    L,  n.  171 
—30. 

E.  Munter,  56  v. 
Mato  käypi  maata 
ja  pyhä  pelto  perkele. 

2877.  Noormarkku.    Ollinen   n.    212. 
—£9. 

i  iskari  Engholmi,  n.  50  v. 

Seuraavat  kiirineen  sanat  ovat  lau- 
suttavat kolme  kertaa  vaikuttaak 
sensa: 

Maa  i>iil.it;i  mattoo, 
pyhä  pelto  perkelettä! 

2878.  Noormarkku.  Lindgren  n.  219. 
-"/n  92. 

Kanteen  sanoja. 
Taitaa  moni  täällä  tänäpänä  yhtä 
hyvin  kun  200  vuotta  sitten  he  ottaa 
kolmen  korttelin  ja  isommankin  kär- 
meen  ja  pistää  sen  poveensa  ihan  pal- 
jasta ihoa  vastaan.  Jos  he  näkee  kär- 
meen  maassa,  niin  he  saa  sen  olemaan 
paikallansa  koko  päivän,  he  loitsii  sa- 
laisia sanojansa,  joista  en  muuta 
muista    kuin: 

Maa1,  pysätä  mattoo, 
pyhä  pelto,  perkelettä, 
sata  sarvista  saatanaa! 
Kiinitä1  kirottu  vietteliä, 
5  sido  saatanan  sanan  tuoja, 


pimeyyden  pirtti  kissa2, 
kanne  kauhia  kadotuksen, 
tuli  järven  myrkky  kieli! 
j.n.e. 

Loitsu1  luetaan  kni stija  astutaan 

aina  kolme  askelta  eteenpäin,  kunnes 

lumous  voittaa  niin  kärmeen,  että  s< 
ei  liiku.  Välistä  ottaa  lumoja  sen  hän- 
tään kiini  ja  paiskaa  sen  kiveen,  vaan 

harva  syö  sen  lihaa.    Eräs4  loitsia  söi 

sen  kuitenkin,  kuin  s. n  toopin'  viina 
21  kappaletta4  tuuman  millaista  puik- 
kua   nieleskeli   mies. 


2878  a.  Noormarkku.   Nurmio  Fr,  n 
26.      04. 

Jos  näkee  käärmeen  ja  haluaa  saada 
sen  tapetuksi,  mutia  se  pääsee  pakoon, 
voi  sen  palauttaa  takaisin  seuraavalla 
tavalla.  Tehdään  risti  kahdesta  puun 
esim.  päreen  kappaleesta.  Asetetaan 
se  siihen,  missä  käärme  nähtiin.  Sa- 
malla kun  se  risti  asetetaan  tähän 
paikkaan,  luetaan  siinä 

»Isä meidän»  ja  »Herransiunaus». 

Käärine1  ei  tulee  takaisin  siihen  en- 
nen auringon  laskua,  eikä  pääse  siitä 
pois  ennen  auringon  laskua1,  aurin- 
gon laskettua  se  lähtee  ristin  luota, 
ellei  sitä  ennen  ole  lapettu. 

2879.  Noormarkku.    Österlund  n.  li. 
20. 

Käärmeen  sanat. 

Maa  pirätä  matoa, 

pyhähenki  perkelettä! 


2876  /S.  l  Ks.  edell.  lilluin. 

2878.    '  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  —  *  k|a|ssa   kissa     - 3 Sana  kk:ssa  alleviivattu. 
4  21  'kappaletta*  tuuman  :  21  k.  t. 

2x78  a.     4  laskua    pois   :  1. 


Pistämä!    pui  emal  ja  puskemisel 


2880.  Noormarkku.    Ollinen   n.    214. 

Noormarkku.  Juho]  abian Palonen, 
39  v.  Kuuli  Freedriika  Fimperiltä 

kummi,),  sanat. 

Maa  pidätä  mattoo, 
ninko  pyhä  maa  perkelel  tä! 

2881.  XininiiarLI.K.    Ollilien    n.    217. 

—89. 

Söörmarkku.    Helli,  29  v. 

Käärinee  sanat. 

Maa  pidätä  mattoo, 

Ktt'ei  ^e  edestäni  kattoo! 


Niinkauvan    ]<  < i  i  1 1    oliran    jyvän 

löydän. 

Purraan  kolmesta   lepästä  &en\ 
tinen  kasvo  ja  pannaan  ristiin1  siilien 
paikkaan,  josta  käärn madellut, 

sanoen: 

Nimeen  Isän  ja  Pojan  ja  Pyhän 

hengen 
ja  luetaan  ylläkirjoitetul  sanat. 

2885.   Merikarvia.   Romppanen  n.  10. 

89. 

Käärmeen  sanoja. 
[so,  suuri,  musta  mato, 
anna  lankakerä! 

2882.  Noormarkku.    Olhnm  n.  218.        A"l;l,nl     Panee     Bevan    sm,lm11 

on  suitset. 

Söörmarkku.    Hulhi  Linti,  n.  60  v. 

Kauriini   sanat. 
Maa   jiidätä   mattoo   il  ii  kauva. 
ko  mettä  puuta  lainaa! 

—  Sit ti-  ko  nain  o  sanonu,  ni  täy- 
tyy kattoo  yhtä  painoo  karmeem  pääll' 
taikka  muuto  m-  lähtee  liasuu. 

2883.  Noormarkku.    Ollinen   n.    223. 

89. 
Noormarkku.  Juho  Freedrikki  i'lli- 

11.  II.     ",ll   V. 

Käärinee  sanat. 
Maa   pidätä   mattoo, 

pyhä  pelto  perkelettä! 

2884.  Pomarkku.      Palonen     n.    16. 

59. 

Käärmeen  pysättämisen  sanat. 
Maa    pidätä    mäti 

Minä  haen  otaa, 


2886.  Merikarvia.    Kotikoivu   n.   17. 

23. 
Maria  Koskinen,  19  v. 

Käärmeen  sanat. 

Et  t'-i    karun-   paas    karkuun.) 

Maa.  pidätä  matoo,  Pyhä  Piltti 

perkelettä 

että  Piatari  kerkec  saamaa  kepin 

kätees 
ja  pääsee  matoo  tappamaan! 

2887.  Siikainen.  Granqvist  «.  ■'''■'>'.  59. 
Siikaisten  kj  lä.  K.n\ ari  Tarkkanen. 
Mato,  paina  maata, 

l'\  ha  henki  matoo! 

2888.  Siikainen. Granqvistn. 34. 
Maa  paina  matoo  paluin. 

niinko  pirua,  min  kauran, 
k"  Jesuksen  nimiä  mainitaan. 


jks',.     '  ri  i  tiin  :  ristiin. 


Käärmeen  pidätys.    2889 — 2898.  735 


2889.  Siikainen.  Granqvist  n.  35.  — 89.  ]  Maa  pidä  matoo, 
Ptruu,  ptruu!  pidätä  paha  hevo-        minä  pidän  otaa. 

nen,  niin  kauvan,  kun  noina  s: 

vaskisel  suitteel  suuhus.  2894-  Oripää.     Vihervaara   n.   2502. 

11. 

2890.  Siikainen.      Hannus    n.    176.  Makkarkoski.  Juha  Tuominen,  30  v. 

90.  anot. 

Kirkonkylä.    A.  K.   Lindroos,   15  v.  Maa,   pirätä    matosi, 

Kuullut  Jussi  Myllymäeltä,  lOv.,  iiii-        Pyhähenki,  perkele. 

velan  kylässä. 

Käärmeen  sanat.  2895.  Köyliö.      Niemi    A.    11.    n.    3. 

sinä  pitkä  myrkky-hammas,  qq 

pidätä  nyt  puremises1,  Kepoian    kartano,    seppä   Elden, 

kuollettava  myrkkys  myös.  n.  60  v. 

että  saan  sun  hengelt'    Ottaa,  Käärmeen  sanat. 

ikuisti  kuollettaa.  Maa,  pir  matto, 

l'\ li.i  henki,  perkelettä! 

2891.  Siikainen.     Hannus    n.    177. 

90.  2896.  Köyliö.     Niemi     I.    B,    n.   4. 

Kirkonkylä.    A.   K.   Lindroos,  15  v.  — 90. 

c     ,  r,  ..  ,  „       ,  Karhia.    Esaias  Sundholm,  n.  To  v. 

2:set  [karmee/i]  sanat.  ' 

Kuullut  Vampulassa   Mana  Viskiltä. 


Käärmeen  sanat. 


Älä  juokse     piru,    että   saan 

sulle  vaskiset  ohjakset  päähän! 

Maa,  pirä  niattoo, 

2892.  s,//,,,,,,,,     BaekaUio   Vuokko,  F?hä  henM'  Pielettä, 

gy  07  Ete  mato  matkaas  pääs! 

1      u--  „         •  x- n          ••■  2897.  Loimaa?  Tamminen  n.  34. — 85. 

Jos   kaarme  osui   tielle,   saatiin   se 

pysähtymään  sanoilla:  Käärmeen  manaussanat. 

'  Maa  pirä  omas,  Pi,1;i-  mato,  maas; 

mato  pirä  paikkas  pidä,  maa,  matos! 
niinkauan  kuin  rna  oran  saan. 

Jos  käärme  pääsi  karkuun,  tehtiin  2898-  Alastaro.    Vihervaara  n.  2495. 

risti  tielle:  Käärme  palasi  siihen.  — 11. 

Sikilä.    Juha  Sulander,  52  v.    Kuul- 

2893.  Siikainen.    Helamaa  Kyllikki,  lut  ""iui>issa- 

n.   39.  — 30.  Käärmeen  pidätyssanat. 

Lammin  isäntä.  Gl  v.  Maa,   pirätä   niattOO, 

2890.     l  puremise  :  puremises. 


ri-.i.mi.it.  puremat  ja  puskemisel 


Pyhähenki,  perkelettä!  2903.  Kokemäki.  SaUgen  n.  16.      90. 

Kun  ne  sanat  sanoo,  niin  käärme  Mato  pyBj    maassa, 

seisattmi  ja  saa  hakea  asetta.joUa  voi         pyhii  ,„.„;,  perkeiees8ä 

Pietari  tuo  miekkaa! 


2899.  Vampula.    Ojala  K.  N,  n.  ( 
■■  ,  08 
Sallila.    Kristiina  Saalberg    55  v 
Käärmeen  pidätys  simat. 

Maa  pidätä  matoa, 
Pyhä  henki  perkelettä! 


29C4.  Kokemäki.  SaUgen  n.  17.      90. 
Maa  ei  pidätä  mattoo, 
eikä  pyhä  pelto  perkelettä, 
ennenko  Pietari  saa  sauvan  kät- 

tees' 
ja  pääsee  mattoo  tappamaan. 


29C0.  Huittinen.   Palonenn.17.      59. 
Toisin. 

Maa  pidätä  matoo, 

Metsä    lainaa   puuta. 

P]  liä  pelto  perkelettä! 

2901.  Harjavalta.  Niemi  F.  V,  n.  130 

03. 
Pirilä.    Juho  Virtanen,  35  v. 

Käärmeen  lumonla. 

Ko  käärmeen  näkkee  ni  sannoo: 

Maa  pidä  mattoo, 
Pyhä   pelto   perkelettä! 
Saan   ma  sauvan  Pietarilta. 
Jolla  sun  hampaasi  hajotan. 
\i\nsi  ajan  aholle 
Kielesi  kiven  keräksi; 
Ettes  koske  kristittyä 
Pure  ihmisen  ihoa! 

Ni  sit  ei  pääse  kärme  puis  paikasta 
mihinkään. 

2902.  Kokemäki.  SaUgen  n.  15.      90. 
Varas  vie  varkaalta, 

pirU    peilaa    perkeleellä. 

neitsyt    Maria    kantaa   keppiä. 


2905.  Kokemäki 
12. 


Kullin   K.   n.   50. 


Käärmeen  sanoja. 
Käärmeen  saa  pysähtymään  semi.. 

villa  sanoilla: 

Maa   ei   pidätä    maina. 

Kikä  pyhä  pelto  perkelettä 

Näinäi  sanat  lausuttua  käärme  py- 
sähtyy siksi  aikaa  kunnes  ehtii  hake- 
maan aseen,  jolla  voi  sen  tappaa.  Jos 
niin  kävisi,  ettei  se  noilla  sanoilla  pj 
sähtyisikään,  niin  silloin  pitää  seuraa- 
vana1 pai  vana  täsmälleen  samalla  nii- 
nutilla  saapua  paikalle,  niin  käärmeen 
löytää  siitä  paikasta,  ja  silloin  voi  sen 
tappaa 

2906.  Kokemäki.     Kujanpää   n.    16 

■**lv>  ■■'<>■ 
Kustaa    ltarholm.   7(1  \ . 

Käärmeen  pysäyttämisen  sumu. 

Maa   pysäl    mattiin. 

pun  pysäl  hevosta; 

pyssää.  pyssaa. 

ett'  mää  sun  tappaakin  saan. 


2905       '    kklSSa  alkaa  alleviivaus  sanasta    -niiaavana,  jatkuen  sanaan    paikasta 


K  i  irmeen  pid  Ltys.    2907-  291 . 


737 


2907.  Kokemäki.      Kujanpää  n.   17. 

Kalle  Välimaa,  To  y. 

Maa  piii.it  mattoo, 
p\  h,i  pelto  perkelettä 
ett'  pyhä  Pietari1  sauvan  saa, 

2908.  Kokemäki.    Le  m puinen    n.    63. 

-sl/304. 

Kuurola.  Axel  Nuikkinen,  25  v. 
Kuullut  Rika  Annalalta,  80  v.,  joka 
on  kuullut  isältään. 

Käärmeen  sanat. 

Miten  käärme  pysäytetään. 

Pidä,  maa,  mattoo, 
Pyhä  pelto,  perkelettä. 
Niin  kuivan  ko  sauva  sinun  saa- 
vuttaa! 

2909.  Kokemäki.    Lempainen  n.   64. 
-31l301. 

Kuurola.  Axel  Nuikkiuen.  25  V. 
Kuullut  Riika  Annalalta,  80  v. 

Käärmeen  sanat. 
Miten  käärme  saadaan  liikkeelle. 
Ei  pidä  maa  mattoo, 
Eikä  pyhä  pelto  perkelettä 
Nin  kauvaa,  ko  sauva  hänen  saa- 
vuttaa. 

2910.  Kokemäki.   Lempainen  n.  210. 
-%09. 

Korkeaoja.    Otto  Ojala,  n.  45  v. 

Käärmeen  sanat: 

Maa,  pirätä  matos 
Ja  pyhä  perkeleesi 

Kun  nämät  sanat  lausuu,  niin  käär- 
meen ei  pitäisi  paikaltaan  liikahta- 
maan. 


2907.     *  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 
2912.     »  pi|d|ätä:  pidätä. 


2911.  Knki-miiki.    Lempainen  n.  211. 

-*lz09. 

Korkeaoja.    Otto  Ojala,  n.  45  v. 

Käärmeen  sanat: 
Maa.  pirätä  uiattOO, 
Ja  mato  pirätä  maata! 
Eikä  sinun   pirä   pääsemän  pai- 
kastas  kuukaan! 

Nämät  pitäisi  olla  erittäin  voimalli- 
set käärmeen  pysäyttämis-sanat. 

2912.  Kokemäki.     Paasikivi    n.    33. 
.  —  29/i2Ö3. 

Villiö.    Verner  Krunni,  26  v. 

Käärmeen  sanat. 

Maa,  piöätä1  mattoo, 
Pyhä  maa.  perkelettä! 
Mistä   Mooses  sauvan  saa. 
Jolla  hän  maöon  tappaa? 

2913.  Kokemäki.    Santavirta  n.   14. 
—03. 

Säpilä.  K.  Alanen,  40  v.  Kuullu- 
Agota  Naistamolta  Harjavallan  Nää- 
hälästä. 

Loitsu. 

Käärmeenkulku  pysäytetään  seu- 
raavilla sanoilla: 

Maa  pidätä  mattoo, 
Piru  pidätä  hevostas, 
Niinkaunko  ohjakset  tuodaan, 
Pyhäpelto  perkelettä! 

2914.  Kauvatsa.     Järvinen     n.    49. 
—53. 

Madon  sanat. 

Maa  pidätä  mattoo, 
Pyhä  henki  perkelettä! 


47 


738 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


2915.  Kauvatsa.    Massa  n.  -V. 

Maa  pidätä  matoo, 

Pyhä  pelto  perkelettä. 


.-'?. 


2916.  Kauvatsa.    Mikola  n.  42.  -    93. 
Valvatunmaa.      Kustaa    Perämaa, 

73  v. 

Kiinne  saadaan  puremattomaksi 
siten,  että  sanotaan: 

MaaJ  pidätäm  mattoo, 
pyhä  pelto  perkelettä. 
siihen  astik  kp  Pietari  tulee. 

2916  a.  Kauvatsa.  Mikola  n.  i3.  — 93. 

Valvatunmaa.  Kiistaa  Perämaa, 
73  v. 

liuoin!  Näitä  kahta  viime  mainit- 
tua taikaa  ei  saa  sanoa  itseänsä  van- 
hemmalle. [Ks.  edell.  ja  n:oa  2572.] 

2917.  Kauvatsa.    Santavirta  n.   105. 

05. 
Kaakinmaa.    Amanda  Kaakki,  45  v. 

Loit  s  u . 

Ptru  perkele,  pyssäytä  hevoses, 
että  mä  saan  kriimun  päähän. 
Ei  maa  pidätä  mattoo, 
eikä  pyhä  poika  perkelettä. 

(Käytetään  silloin,  kun  nähdään 
käärme.  Viili. i  sanoilla  saadaan  n.it-l 
se  pysä3 1  tämään  kulkunsa.) 

2918.  Kiikka.    Oksa  n.  36.  07. 

Kiikannja.      Kalle    Leppänen,  25  v. 

Pirätä,  piru,  että  mä  saan  suit- 
tel    suuhus  ja    kriimun   päähäsi 

Vni.i  sanoja  ei  Baa  lausua  koskaan 
nuorempi   vanhemman    kuullen,   sillä 


silloin  ne  kadottavat  voimansa  siihen 
nuorempaan   henkilöön  nähden,  joka 

ne  vanhemman   kuullen  lausui,  i 

2919.  Mouhijärvi.     Järvinen  n.  i'j]>. 

53. 
Piru  pysätä  perkele, 
Pyhä  henki  hevoses, 
Että  mä  saan  suittel  suuhun, 
Ohjat  oikian-kätehen! 

2920.  Tyrvää.  Järvinen  n.  49c. — 53. 
Maa  pidätä   mattiin. 

Piru  pientä  kannetta1! 

2921.  Tyrvää.    Seppälä  n.  7.       91. 
Kun     kärmeen    näkee   uin    kärme1 

pysyy  paikallansa  kun  sanoo: 

Karin»'2  pitele  matoo! 

2922.  Tyrvää.     Äijälä    U.    n.    149. 

—95. 

Muurimestarin  Loviisa. 

Kuv^vaan  sanoo: 

Maa  pidätä  matos, 
pyhä  pelto  perkeleesi 

niin  kyllä  kärme  pidättää,  mutta  se 
täytyy  sitte  tappaa  kans,  ku  sen  ker- 
ran päättääkin,  muuton  ei  saa  yällä 
lepoo. 

2923.  Tyrvää.   Äijälä  H,  n.  246.     95 

Kelloseppä  Sivula,  -.\ntynyt  Kii- 
kassa,  lähes  50  v. 

Kärmeen  sas  pidättämään,  kun  sen 
vaan  näkee  ja  sanoo: 

Maa    pidätä   liiat. iv 


2916.     •   kk»a  pieni  alkukirjain. 

2920  '    Vedetään  sormella  piiri  maahan.    Mp.  huom. 

2921  '  kanne  '.näkee  :  k. — *  kk:ss,i  pieni  alkukirjain. 


Käärmeen  pidätys.    2923—2931. 


739 


niin    kuin    pyhä    pelto    pidättää 

ix-rkclfcii. 

siihen  asti  että  minä  korian  suit- 

set  suuhus  saan 
Nimeen  Isän  ja  Pojaan  ja  Pyhän- 

bengen  Aamen. 

2924.  Tyrvää.      Tervaskanto    n.    93. 

—98. 

\iir.iino,  'Jo  v. 

Käärmeen  sanoja: 

Maa  pidä  matos', 
pyhä  pelto  Perkelettä! 

2925.  Tyn  ää.  Eorila  n.  85.  — 16/8  22. 

Käärmeen  sanat. 

Pidät  .i  maa  matoa, 

pysä  pelto  perkelettä! 

2926.  Tyrvää.  Bäcki-Ruusu28.—91. 

Kirkonkylä.    Anna   Kaisa  Kinnula, 
82  v. 

Man  ei  matoa  pi'etä, 

Pyhä  heng'  ei  perkelettä. 

Enkel  ei  pa'a  pahaista. 

Täyetä  kärmeen  hammas, 

.-.Pahan1  hammas  halvauta! 

2927.  Tyrvää.    Kuilua  n.  70.  — 7i  03. 

Tapiola.    Aleksi  Viitamäki.  16  v. 
Käärmeen    sanoiksi    luullaan    seu- 
raava: 

Maa,  älä  matoja  venytä, 

Pyhähenki  siitä  perkelettä! 


2928.  Tyrvää.  Ahlstedt  46.      "9A203. 
Illo.  Anna-Stiina  Korkeemäki,  70  v. 

Kärmeen  luihtu. 
Kun  näkee  kärmeen,  sanoo: 
Piöä  maa  matoo, 
Minä  meen  bakeen  otaa. 

Silloin  maanhaltija  pitää  karmeita, 
niättä  se  ei  pääse  pakoon.  Saa  hakee 
aseen  ja  tappaa. 

2929.  Mouhijärvi.     Hannus    n.    38. 

—89. 

<  iskari   Hannus,  25  v. 

Käärmeen  sanat. 

Odota,  odota  otaa, 
maa  pidä  matoo, 
Pyhähenki1  perkelettä! 

2930.  Mouhijärvi.    Laine   T,  n.   39. 
—92. 

Häijää.  Kaarlo  Skogström,  n.  55  v. 
Käärmeen  sanat. 

Pidätä,  piru,  hevoses, 
Pyhähenki  perkelees, 
Että  mä  saan  suitteet  suuhun 
Ja1  ohjat  oikiaan  käteen! 

2931 .  Mouhijärvi.    Laine  T,  n.  224. 
—93. 

Juha  Saikka,  n.  60  v.  Kuullut  isäl- 
tään. 

Kun  käärme  pakenee  eikä  saada 
tapetuksi,  niin  se  tulee  samaan  paik- 
kaan seuraavalla  tavalla:  Vitsataan  se 
paikka,  jossa  käärme  on  ennen  ollut, 
leppävitsoilla.  Pannaan  sitten  vitsat 
ristiin  rastiin  ja  sanotaan  joko  nain: 


2926.     '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2929.  '  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 

2930.  •  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


740 


Pistämät,  purema)  ja  puskemiset. 


Sinun,     Eevan    pettäjä,     pitää 
oleman  tässä  paikassa,  kun  minä 

tulen 

tahi   nain: 

Mato,   seiso   paikallas, 
kyllä  maa  paikkans'  pitää. 
Seiso  alallas'! 

2932.  Mouhijärvi.    Laine   T.    n.  40. 
—92. 

Häijää.    Kaarlo  Skogstrom,  n.  55  v. 
Tahi: 

Pisätä,  pisätä,  pirun  hevonen, 
että  mä  saan  suitteet  suuhusi 

2933.  Mouhijärvi.     Viitanen   n.    96. 
—  97. 

Tupurla.   Juusefiina  (Viinu)  Levola, 
43  v. 

Käärmeen  sanat. 

1 'is.it  ä  piru  hevostas, 
paina  Pyhä  henki  matoo  maalian, 
ininä  incen  kotoo  suittia  perään! 


sanottiin  olija  liikkumatta  paikallani 
vaikka  kuinka  k.iuvan  jos  sanoi) 

Maa    pirä   matOO   päällä-'. 

Pyhä  Henki  perkelettä  allas'. 
Niin  kauvan,  kun  saan  sille 
suuhun  suittet. 


2936.  Lavia.   Sammalisto  n.  2.    -02. 
Mikk».  Uoti,  70  V.   M.p.  Kangasalla. 

Käärmeen  pysäyssanat. 
.Maa   pidä  matOO, 

pyiiä  pelto  perkelettä, 
pistä  hevoses  suittiin, 
ettei  pääse  menemään! 


2937.  Lavia  88.  Mytol.  .mu.     12/,  29. 
Taavi  Laaksonen. 

Käärmeen  pidätyssanat. 
Maa    musta,   maa   viimainen, 
maa   pidätä   matOS. 


2934.  Mouhijärvi.   Uohrll  >,.  2. —04.  2938.  Lavia.  SS.  Mytol  san.     */,29. 


Mustianoja.      F.     Ruutana,     69  v., 
muuttanut  Tyrväältä. 

Käärmeen  sanat. 

Pisätä.  piiu.  hevosesi, 
Pyhä  Henki,  perkeleesi, 
että  suitset  päähän  saisin, 
marhaminnan  kaulan  päälle! 

2935.  Suo-niemi.    SS.  Mytol.  san.   n. 

299  s.  5.  —  15/io  28. 
Hilja    Kuusi. 

Käärmeen  pidättämis  sanat: 
Jos  näki  käärmeen,  eikä  ollut  asetta, 
millä  olisi  sen  tappanut  »pisätti  m'..,  niin 


Taavi  Laaksonen. 

Käärmeen  pidätys  suriril: 

Pidätä  maa    main,.. 

minä  hajen  "taa, 
pyhä  pelto  perkelettä. 


>■. 


2939.   Lavia.       Kullin    Suihki,     ii 

.  19. 

N i . •  1 1 1 i .     Taavetti    Seppälä,    n.    60  l 

Käärmeen  sanat. 
Maa    pirala1    matOO, 
nr.ita-  et. ia. 
että  mä  Buittel  suuhun  saan. 


2939.    >  pi|d|äta  :  pirätä. — *  o|d|ota  :  <>n>ia. 


Käärmeen  pidätys     2940—2948. 


741 


2940.  Lavia.     Kullin    Suniin,    n.    9. 

ti  on 
Il  «w. 

Niemi.   Josefina  Peltomäki,  70  < 
Mmlun  sanat. 

Mato  musta  maan-alainen, 
läpi  mättään  kulkevainen, 
luuli  puuta  purreheensa, 
paijun  kuorta  panneheensa, 
6  vaan  pisti  Pietarin  paljasta  ihoa1. 

2941.  Luvia.     Kallio   Saima,    n.    12. 
—15. 

Niemi.    Serafiina  Seppälä,  68  v. 

Käärmeen  sanat. 

Pisätäks  pirun  hevonen, 
että  mä  suittet  suuhus  saan! 

Sanat   lausuttiin    kolmeen    kertaan 
sylkien  aina   kerran   välillä. 

2942.  Lavia.    Laine  M.  n.  31.  —92. 

Mustajoki.    Taavi  Mansikka. 
Kärme  pysyy  paikallansa,  jos  sille 
sanotaan: 

Maa  pidä  mato,    pyhä  Pietari 
tuo  puun! 

2943.  Lavia.     Kallio   Saima.    n.   11. 

-*l*u. 

Aluskylä.    Ester  Härkälä,  85  v. 
Käärmeen  sanat. 

Maa  pidätä  matoo, 

pyhä  pelto  perkelettä! 
Madon  suu  tukkoon, 
ettei  ihmistä  pistää  saa! 

2944.  J.avia.    Kamppi  n.  19.       — 03. 
Eräs   matkustava    poika    Kankaan- 
päästä. 


Taika,  miten  käärme  pidätetään. 

Jos  käärme  aikoo  mennä  piiloon, 
niin  saa  sen  helposti  pysättymään,  kun 
lukee  kolmeen  kertaan  sanat: 

Pidätä,  pidätä  pirun  hevonen, 
että  minä  saan  suitset  suuhusi! 

2945.  Suodeniemi.  Nurmio  M.  n.  331. 

—88. 

Keino  käärmeen  seisattamiseen. 

Käärme  seisattaa,  kuin  sille  huutaa: 
Seiso,    saatana,    Evan  ja  Ada- 
min vietteliä! 

2946.  Hämeenkyrö.   Mattila  K.  n.  13. 
—02. 

Toivo  Kalmala,  22  v. 

Käärmeen   sm, ui: 

Maa   pidä  mato'"1,  niinkaiivan 
kun  minä  haen  otaal 

2947.  Hämeenkyrö.    Mattila  M.  n.  1. 
-15ln03. 

Mannala.    Väinö  Ilomäki,  1?  v. 

Kärmeen  pidätyssanat. 
.Maa,  pidä  matosi, 
Pyhähenki,  perkele! 

2948.  Hämeenkyrö.   Mattiin  M.  n.  27. 
—05. 

I  rtiainen.   Martti  Piekkola,  15  v. 

Kärmeen  pidätyssanat. 
Kun    näkee    kärmeen,  niin  tarttee 
vetää  kepillä  ristin  kuvan  maahan  sen 
kärmeen  likelle  ja  sanoo,  että: 

Tule1  ristis  juureen,  ristimato, 
ennen  aurinkon  laskemista! 


2940.     l  Kuuluisi  oik.  n:on  2752  jälkeen. 
2948.     :  tu|t|e  :  tute;  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


742 


Pistamat,  puremat  ja  puskemiset. 


2949.  Hämeenkyrö.      Vihervaara    n. 
503.      10. 

Kimma.      Emma    Grönberg,    50  v. 
Kuullut  Hrkyrössä. 

Käärmeen  pidätys  sanat: 

Maa  pirätä  mattoo, 
pyhähenki  perkelettä! 

2950.  Kankaanpää     Oukari   \  Laiho) 

n.  29.  —89. 

Vihtori  Toivonen.  18  v. 

K  a  a  r  n  ui  ii  pidätys-sanat. 
Pane  maa  matOOS, 
Odota  sun  otaas! 
Pyhä  pelto  perkele. 

2951.  Kankaanpää.    Laiho    n.    325. 
—90. 

Juho  Viitanen,  :i5  v. 

Käärmeen  sanat. 
Mato,  pyhä  pelto, 
Pidätä  perkeles 
Niinkaiivan  ku  ma 
OÖan  käteeni  saa. 

2952.  Kankaanpää.    Laiho    n.    328. 
-90. 

Manta  Ruusila,  43  v. 

Käärmeen  sanat. 

.Maa  piöä  matoos, 
Pyhä  Henki  perkeleesi 

2953.  Kankaanpää,    Luihu    n.    334. 
-90. 

Miina    Hakola.   59  v. 

Käärmeen  pidätys  sanat. 

Piöätä,  pidätä  pirun  hevonen, 


Niinkaiivan  ku    ma   SUittet  ja  oli- 
jat suu  hus  saan, 

Että    mä   saan   sulia   ajaa! 

2954.  Kankaanpää.    Kankaanpään 

kansanopisto.      I  'alokangas 
Fanny,  n.  288.  —16. 

Myöskin  lujelliin   kaarineen  sanoja, 
joilla  piti  käärmeen  pidättymän,  esim. 

Pirätä1  maa  matOO, 
ja  pyhä  pelto  perkelettä! 

2955.  Kankaanpää.  Kankaanpään 
kansanopisto.  Husari,  n.  494. 
—16. 

Mauritsi   Husari. 

Kärmeen  sanat. 

Maa  pirätä  matoo 

Pyhähenki  perkelettä. 
siksi1  kun  mä  puun  haen 
että  mä  saan  kärmeen  tappaa. 

2956.  Kankaan  intit.       Kankaanpään 

kanstDiojtislo.  n.    ~>HU.       16. 

nuriniin    siiimt. 

Maa,  pirä  mattoo, 
Pyhä  peli"  perkelettä, 
nin  kauvvan  ku  kopin  saan! 

2957.  Kauhaan  pää.       Kankaanpään 

kniisanojiisla.   n.   ~i  iO.        Ui. 

Pyhä  maa  ja  perkele I 
Pysy  perkele  paikassas, 
nm    kauvanko   Taavetti   sauvan 

saa! 


2954.  '   kk:ssa  pieni  alkukirjain, 

2955.  '  kk:ssa  iso  alkukirjain. 


Käärmeen  pidätys.    J'i.">8 — 2967. 


743 


2958.  Kankaanpää.    Ollim  n   n. 
-90. 

Niinisalo.  Leskivaimo  RosnäU.  Kuul- 
lut Niinisalon  Matti! aarilta. 

Maa   pidä   matos,   minä   haen 

o  taa! 

2959.  Kankaanpää.     Laiho    n.    333. 
—90. 

Rajasalo.    Iisakki  Linnamäki,  80  v. 

Käärmeen  pidätyssanat 

Maa  pidätä  matos, 
Seisahda  perkeleen  lievonen, 
Että  mä  suittet  suuhus  saan! 

Näitä  lukiessa  piUiä  olla  vasen 
kantapää  maassa  ja  hampaat  purtuna 
viiteen. 

2960.  Ikaalinen.     Servo    n.    5.  — 13. 

Kyykäärmeen  sanat. 

Ptrs,  pisätä  piru,  että  ma  suit- 
tet suuhus  saan. 

2961.  Ikaalinen.    Valkama  n.  4. — 21. 
Riina  Friiberg.  68  v. 

Käärmeen  pidätys  sanat. 

Maa  pilätä  matos,  pyhä  henki 
perkelees. 


2962.  Ikaalinen.    Soulia  n.  64. 
Hövtölä.    Heikki  Haikara. 


-97. 


Käärmeen  pidätys  sanat. 

Pidätä,  pidätä,  piru  hevonen, 
että  mä  suitset  suuhus  saan! 

Risti  on  tehtävä  maahan. 

2963.   Ikaalinen.    Soutio  n.  67.  — 97. 
Höytölä.    T.  Soutio,  40  v. 


Madon  sunni. 

Maa   piil.it    matoja,   pyhämies 
perkelettä! 

Luetaan  9  kertaan. 

2964.  Ikaalinen,  Alanen  Viljo, n.  185. 
—31. 

Röyhiö.   Siina  Keskinen,  n.  75  v. 

Pilätä,  pilätä,  pirun  hevonen, 
että  mä  suittet  suuhus'  saan! 

2965.  II. imlnii  n.    Laurila    n.   17.    — 

\  ähäröyhiö. 

Käärmeen  saa  lumottua  ja  pidätet- 
ty I.  jos  kiertää  maahan  piirin  kolmeen 
kertaan  sen  paikan  ympäri,  jossa 
käärme  ensin  nähtiin,  ja  sanoo  ham- 
paitaan  näyttämättä: 

Pidätä1,  pidätä  pirun  hevonen, 
että  mä  suitsel  suuhus  saan! 

Käärme  tulee  piirin  sisään,  josta  se 
ei  lähde  ennen  pois,  ennenkuin  se  kuo- 
lee. 

Sama  vaikutus  on,  jos  tekee  ristin 
siihen,  mistä  se  lähti,  ja  lukee  edellä 
mainitut  luvut. 

2966.  Ikaalinen.    Alunen     Viljo,     n. 
82.  — 

Leppäsjärvi.  Eufrosyne  Järvenpää. 
Synt.   Parkanossa. 

Käärmeen  sanat: 

Pidätä,  pidätä,  pirun  hevonen, 
Että  mä  suittet  suuhus'  saan. 

2967.  Ikaalinen.  Alanen  Viljo,  n. 139. 
—31. 

Juhtimäki.    Eeva  Harju,  n.  59  V. 


1  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


744 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


Käärmeen  sanat: 

o)     Maa  pidä  matoo, 

minä  haen  otaa! 
b)  Piru,  piru  aukase  hevoses'  suu, 

että  mä  suittet  suuhun  saan! 

2968.  Viljakkala.    Mattila  M.  E.  n. 
300.  —31. 

Viljakkalan  kylä.  Kalle  Paijala, 
76  v.      (Kuuli     Hopun     Manulta.) 

Käärmeen  pidätyssanat. 

Maa  pidätä  matos, 
pyhä  henki  perkele! 

2969.  Viljakkala.      Mattila     M.    E, 
n.  386.  —31. 

Viljakkalan  kylä.  Emil  Enberg,  68  v. 

Käärmeen  saa  tulemaan  siihen  paik- 
kaan, jossa  sen  näki,  kun  tekee  leppä- 
tikuista  ristin  siihen  kohtaan  ja  lausuu: 

Tule  huomenna  ennen  puolta- 
päivää! 

2970.  Honkajoki.    Kallio    Niilo,    n. 
64  a.  —10. 

Iisakki  Kallioniemi. 

Käärmeen  pidätyssanat. 

Pirä.  maa,  matosi 
Piräty.  piräty,  pirun  hevonen, 
Niinkauvan  että  minä  suittet  suu- 
husi saan! 

Näin  sanoen  ei  käärme  päässyt  pa- 
koon. 

2971.  Honkajoki.  Kallio  Niilo,  n.  64b. 

—10. 

Jaakko  Kallio  Kuullut  Honkajoella. 
M.p.  Uskelassa. 


Maa,  pirä  matosi 
Piru,  pirätä  hevoses, 
Että'  niinä  suittel   suuhusi  Baanl 

2972.  Honkajoki.  Kallio  }'.  J.  „.  825. 

—09. 

Käärmeen  sanat. 
Kun  käärmeen  näki,  niin  piti  yhteen 
henkäykseen  kolme  kertaa  sanoa  seu- 
raavat] sanat: 

Maa,   pidä   matos, 
Piru.  pidätä  hevoses, 
Että  mä  suiiirr  suu  hus  Baanl 

Silloin  käärme  seisahtui  ja  sen  saat- 
toi tappaa. 

2973.  Honkajoki.  Kallio  V.  J.  n.  1524. 

Juliana  Itävaara,  55  v.  Kuullut 
Maija  Honkarannalta.  M.p.  Isojoen 
K  oresj  arvella. 

/  oitsuja  Satakunnasta. 

Maa  pidä  matos, 
piru  pidä  hevoses, 
että  mä  suittel  suuhus  kerkiän 

saa  maan. 
(Käärmeen  sanat.   Käärme  estetii.tn 
pakenemasta  näillä  sanoilla.) 

2974.  Honkajoki.     Ylikoski    n.    137. 

-89. 

Hongan  kylä.    Juho  Virta,  70  v. 

K  anneen  sanat. 
Maa    pidä    inainc,    minä    haen 
Otaa.    Pidätä    piru    hevoista    niin 
kauvankuin  Pietari1  suittel  suu- 
hus saa. 


1   kkssa  pieni  alkukirjain. 


Käärmeen  pidätys.    2975—2982. 


745 


2975.  Honkajoki.     Ylikoski    n.    141. 

—89. 

Hongan   kylä.    .Inho   Virta. 
Maa  pidätä  matos, 
pyhä  pelto  perkeleesi 

2976.  Kunia.   Kaukomaa  L,    n.  85. 
->U30. 

Kirkonkylä.  Liisa  Kytöviita,  »Kytö- 
viiran  mamma»  s.  1852  Suomijärven 
kylässä. 

Kärmeksen  pirätys: 

Pirätä.  pirätä,  pirunhevonen, 
Kita   mä  SUittet  suuhus  saan! 

Kertoja  itse  nähnyt  Riitanevalla, 
kun  kiirmes  tuli  vömpelönä  vastaan. 
Heikkilän  isäntä  sano  sanat  ja  kärmes 
pirätti. 

2977.  Kurrin.   Kaukomaa  L,    n.  83. 

-M/,30. 

Änimänkylä.  Serafiina  Otava,  61  v. 

Kärmehen  sanat: 

Pirätä,  pirätä.  pirun  hevonen, 
Että  mä  suittet  suuhus  saan! 
Pirätä  maa  matos', 
Pyhä  henki  perkelehes! 

2978.  Karvia.   Kaukamaa  L,    n.   90. 

-M/,30. 

Suomijärvenkylä.  Justiina  Kujala, 
81  v. 

Pidätä,  pidätä,  pirunhevone, 
Että  mä  suittet  suuhus  saan! 

2979.  Karvia.   Kaukamaa  L.    n.   95. 
-*U30. 

Suomijärvenkylä.  Joonas  Mäkelä. 
80  v.  Oppinut  isältään  Simppa  Mäke- 
lältä, joka  kuoli  jo  kolmattakymmentä 
vuotta  sitten.    »Poikakloppina  se  oli 


käynyt  »leivät  tömässä  Lapissa»  ja  ollut 
siellä  2  Va  vuotta,  josta  matkalla  vuo- 
den.  Se  oli  siellä  saanut  korpinkiven, 

OSmansolmun  ja  paljun  arvokkaita  tie- 
toja.. Hänen  muita  aoitakalujaan  oli- 
vat  umpi- 1.  kasuntipuu,  ukkosenvaaja 

puunliiat,   koiruohot,   pihlajan  ja   luo. 

menkuoret  y. m.,  joita  Joonaallakin  oli 
vielä  tallessa.  »Isä  oli  maakalainen 
lääkäri,  vaikka  ihmiset  haukkuivat 
häntä  noidaksi.  Varastettua  tavaraa 
hiin  toiniini  takaisin  katsomalla  arpaa 
viinasta   ja    käymällä    kirkoninaassa.» 

Kärmeksen  pirätys. 
Kun   kärmes  pääsee   kantoon  eikä 
satu  olemaan  (■taa.  sanotaan: 

Pilat  ä,  pilat ä.  pirunhevone 
Että  mä  suittet  suuhus  saan! 
Koskas  pois  menet,  pitää  sun  huo- 
menna  samalla  tunnilla  tällä  pai- 
kalla oleman! 

2980.  Kurrin.    K  liukumaa  L,  n.   75. 
~2°U30. 

Karviankylä.    Jaakko   Porrassalmi, 
72  v. 

Kärmehen  pirätyssanal: 

Kolme  kyynärää  eremmä  ei  mene, 
kun  todesta  kiertää  ja  sanoo: 

Maa  pirätä  matoa 

Ja  pyhähenki  perkeleesi 

298 1 .  Karvia.   Kaukamaa  L,  n.  78. 
-llU30. 

Karviankylä.   Malakias  Majahalme, 
79  v. 

Maa  pirätä  matoa 
Ja  pyhähenki  perkelestä! 

2982.  Karvia.   Kuu  Lauma  L,    n.   79. 
~™U30. 

Karviankylä.    Papusen  muori,  85  V. 


746 


uii.it.  puremat  j.i  puskemiset. 


Kärmeksen  pirättäminen.  2987.   Kumu.    Kantamaa    L.    u.    92. 

Kun  kärmeksen  näkee  ja  koi ker-  4/   on 

Koskiperä.     \ntti  Alanen,  71  v. 

Maa  pirätä  matoa, 

Pyhähenki  perkelettä! 


taa  kiertää  sanoen: 

Pirätä,  pirätä,  pirnhevonen, 
Että   mä  suittet  suuhus  saan! 

niin  siinä  pysyy. 


2983.  Kanin.    Kaukomaa  I-.   n.   76.  2988.  Karvia.   Kaukomaa  L,  n.  96. 


Korpikylä.     Vanha   emäntä    Lyly- 

l.iiiimi.   X6  v. 

Kärmeksen  pirätyssanat: 

Älä  ny  piru  mene, 

Että  mä  sn  kiinni  saa! 

2984.  Karrin.    K  a  n  kamaa    L.    n.    88. 

Koskiperä.      Kaisa   Välimäki.  79  V. 
Kärmeksen  pirätys. 

Pirätä.  pirätä,  pirunhevonen, 

KT I ä   mä  paulan   kaulahas  saan! 
Sitten   pirättää  ja  saa  ruveta  mö- 

kyyttam.i.in 

2985.  Karria.    Kaukomaa  I..   n.  89. 

-a/,30. 
Koskiperä.    Amanada  Älkkiomäki, 

60  v. 

Pitää     kiertää     käärmeen     ympäri. 
jottasaisi  sen  tapetuksi,  ja  sanoa: 

Pirätä  pirunhevonen, 
Että  mä  suittet  suuhus  saan! 

2986.  Karria.    Kaukomaa  L,   n.  91. 

-«/.30. 

Koskiperä,    Jussi  Räpiä,  70v. 

A  ärmeksen  sanat: 

Seisos  seisos  saatana  korih[!], 
Nunkauva  ki>  mä  sun  tel  suuhus 

saa! 


4/e  30. 
Koskiperä.    Kmelia   Mäkinen,  53  v. 

Maa   pirätä    matOS, 

l'\  1 1 .- 1 1 1 < ■  1 1 k i  perkeleesi 

Apua    un   ollut. 

2989.  Karria.    K Hui. a  mau.    1..    n.    74. 
~nU30. 

Sarvelankylä.  Pietari  Soutaja,  86  v. 

Kärmeksen  pirätys. 

Kun  kunnes  kulkee  j;i  katoaa,  niin 
tekee  3-loppisen  ristin1  ja  sanoo: 

Pirätä,  pirätä,  pirunhevonen, 
Että  mä  snittel  suuhus  saan! 

Kusee  lopuksi  ja  punien  tunnin  ku- 
luttua on  kärmes  siinä,  niin  että  toi 
Sen  tapp  ■ 

Oon  minä  semmonen  miehkin, 

2990.  Kania.     KuiiLninau    /..    //.    84. 

7.  30. 
Saxvelankylä.   Kaisa  Järvinen,  68  v 
Pirätä.  piruhevone, 
Että  mä  suittet  suuhus  saan! 

2991.  Karna.   Kaukomaa   L,   n.  93. 

"le  30. 
Sarvelan  kylä.    Bmäntä  Mäkiotava, 

70  v 

M.i.i  pirä  matoa, 
Pyhähenki  perkeleetä! 


2989.    '  Kert.  piirsi  lattiaan  kepillä:  fff 


Käärmeen  pidätys      J  <  ij      mun 


747 


2992.  Kurria.    Kaukamaa  /..   n.   94. 
-V,30. 

Sarvelankylä.    Kaisa  Virveli,  sn  v. 

Pirätä,  pirätä,  piruhenki, 
Että  mä  sinun  suuhus  saan! 

Entiset  ihmiset  piiskasivat  kärmestä, 
ja  se  näytti  silloin  jalkansa  ja  var- 
paansa, [sävainaa  teki  niin. 
Kranni  oli  nostanut  kärmeksen  äiti- 
vainaani kimppuun  hänen  käydessään 
tiellä.  Se  tuli  ko  lokarina  hänen  peilis- 
sään kunnes  isä  pääsi  Väliin.  Seuraa- 
vana yönä  se  meni  krannin  navettahan 
ja  hakkasi  yhren  lehmän  pään.  Sanoja 
ei  tunne. 

2993.  Karvia.    K  mi  Linnaa  L,  n.  86. 

Kantinkylä.    Tilta  Alkava,  tl.  60  v. 

Käärmeen  pidätys. 

Kun  kannes  tulee  vastahan  ja  ruve- 
ta.oi   Lippaan,  niin  kirotaan: 

Tyry.  pirätä  piru. 
Että    mä   suittet    suulnis  sa;m! 


2996.  Kuirin.   Kaukomaa  L.  n.  81. 

7e30. 
Sarankylä.      Matilda     Marjaniemi, 
n.  70  \ 

1'iräiä  piruhevone, 
Että   mä  siiittoi   suuhus  saan! 

Kyllä  pirättyy. 

2997.  Kuirin.    K uiil.uiuau    L.    n.    82. 

-«1*30. 

ll.iavislonkulma.    Kalle  Korkeasalo, 
65  v. 

Kannellen  pirätös  (toisinto): 

Pirätä.  pirätä,  piruhevone, 
Että    mä  Suittet  suulnis  saan. 

2998.  Kurrin.   Kaukamaa  L,   n.  87. 
-™U30. 

Kauhaluomankylä.    Liisa  Ala- Kau- 
haluoma, 71  v. 

Pidätä  piru. 
Että  mä  paan  suittet  suuhus 
Ja  kriimun  päähäsi 


2994.  Kurria.    Kaukamaa  L.  n.  77. 
-WU30. 

Sarankylä.    Juho  Panula,  88  v. 
Kärmeksen  saa  pirättään,  kun  kier- 
tää mattahan  vastapäivään  ja  sanoo: 

Pidätä,  pidätä,  piruhevone, 

Kyllä    mä   suittet1  suuhus   saan! 
Kyllä  se  pirättää. 


2999.  Knnia.  Kaukamaa  L,  n.  114. 
-6/630. 
Tuulenkulma.     Kaisa  Moisio,  81  v. 

Kärmeksen  puremaan: 
Pirätä,  pirätä,  piruhevone, 
Että  mä  suittet  suuhus  saa! 

Sanat  sanottiin  maahan  ja  sillä  pyy- 
hittiin. 


2995.  Kurrin.    Kaukamaa  1..   n.  *0.   3000.  tarknno.    Kallioniemi   n.    29. 


-18/630. 
Sarankylä.  Severiina  Lautinen.  TK  v. 

Pirätä  piru  hevoses, 
Että   mä  suittet  suuhus  saan! 


—07. 

h  Hiirineen    pidätys-sanat. 

Kun  kannetta  hätyyttää1,  pistäytyy 
se  usein  piiloon  esim.  pehmeään  niat- 


2994.     '  suitet  :  suit/et. 
3000.     '   hatyttää  :  hätyyttää. 


748  Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 

i 
,11.   Tämän  saa  kuitenkin  esille,  1 3006.  Kihniö.    Pohjankanervo    T.   n. 

jos  kiertää  kolmeen  kertaan  mättään  y~g     _27/    dj 

myötä-  ia  vastapäivään1,  lukien  joka  ,-•>  "...  ,    ,..      .    ,  •  ,      ._.„    .. 

,    J„  K  '  Kilmionkvla.     Antti    Lepistö.    .  Iv 

kierroksella: 

Kdä   maa    matOO,  Käärmeen  sanat. 

Pyhä  Henki  perkelettä!  Maa  ')ir;it;i  mat0B 

Pyhähenki  perkelehtä! 

onni      n     i  r  -l.  -<r>  „x  Ei    mene    minnekkään,    vaan    tuos 

3001.  Parkano.    Lehto   n.    12.    — 94.         .   ... 

keikkuu. 

Paloviita.    Maria  Kujala,  65  v. 

Käärmeen  sanat.  3007.  Kihniö.    1'uhjankanervo    T.    n. 

Maa,  pidätä  matos,  173.  —  &/731. 

Peltop,   pidätä   perkeleesi  Nerkoo.    Emäntä  Sandra  Kovanen, 

60  v. 

3002.  Parkano.    Lehto   n.    13.    -94.  _  , ..  A'""7""  ''^   .       . 

rentun  ristinmerkki  mannan  ja  sa- 

Paloviita.    Maria  Kujala,  65  v.  nottiin: 

Käärmeen  sanat.  Pifätä   piltti]    heVODeH 

Pidätä,  piru,  hevosos,  ettämä  suittet  suuhun  saan. 

Ett;i  mä  suitset  sutihus  saan! 

3008.  Kiinni).    Pohjankanervo   T,  n. 

3003.  Parkano.    Lehto   n.    17.    —94.  174.  —%  31. 

Paloviita.    Maria  Kujala,  65  v.  Nerkoo.    Metsänvart.  emäntä  Aino 

Kuusela,  53  v. 
Madon  sanat. 

Maa,   pidä   matOO,  Käärmeen  sanoja. 

Minä  haen  olaa!  Maa  Pilätä  mato°- 

Pyhähenki  perkelettä! 

3004.  Parkano.    Lehto   n.    18.    —94. 

D  ,    ...      ,,.,...  3009.  Lenvpäälä.      Hels.    Suom.    al- 

PaJOVllta.    Maria   Kujala,  65  v.  r 

keisop.    kone.    LII:    Xurkkinen 
Madon  sanat.  _«_^ 

133*.      84. 
Maa,  pidä  matoo 

,T..      ,  T  ...  ,,....  Käärmeen   pidätysluku. 

Niin  kuu  Jesus  inteli  perkelettä. 

Maa  pirä  matoo 

inns   di         .,        ttt       **a  py,i;i  I"'1'"  perkelettä. 

3005.  Parkano.  Alanen  Viljo,  n.  114a. 

31 

-..,'         ,,.,,    ,r      _.       3010.  Lempäälä.  Vihervaara  n.  4535. 

sydänmaa,    \ille  Kuusiiarvi.  25  v.  e 

-13. 
Kadon  sanat:  Saimi  VuQri    ,.  y 

.Maa  pidä  matoo,  Kun  on  nähty  käärme,  niin  pannaan 

niinä   harii   ulaa.  kaksi    puuta    ristiin    siihen,  miss 


mättään,  lukien  :  m,  'myötä-  ja  vastapäivään*  I. 


Käärmeen  pidätys.    3010     101 


749 


käärme  on  nähty.     Ensimäistä  puuta 

pannessa  sanellaan: 

Ei  maa  pirä  matos. 

Kun  pannaan  toinen  puu,  sanotaan: 

Eikä  pyhähenki  perkelettä. 

käärme  tulee  siihen  samaan  paik- 
kaan seuraavana  päivänä  samaan  ai- 
kaan ja  sen  voi  tappia 

301 1 .  Lempäälä.  Vihervaara  n.  4657. 
—16. 

Eräs  nainen,  51  v. 

Kun  on  nähty  käärme,  niin  pannaan 
kaksi  puuta  ristiin,  siihen,  missä  se 
käärme  on  nähty.  Ensimmäistä  puuta 
pannessa  sanotaa: 

Ei1   maa   pirä   matos. 

Kun  toinen  puu  pannaan,  sanotaa: 
Eikä1  pyhähenki  perkelettä. 

Käärme  tulee  siihen  seuraavan  päi- 
vänä samaan  aikaan2,  kun  edellisenä- 
kin päivänä  on  se  näty  siinä  ja  sen  voi 
tappaa. 

3012.  Kangasala.   Kallio    Väinö,    n. 
23*.  —04. 

Kalle  Vilkman,  70  v.  Kuullut  nuo- 
rena. 

Kun  käärmeen  näkee  niin  sanotaan: 

.Maa  pirä  mattoos 
piru  pirä  hevostas 
niin    kauan    kun   suittet   suuhun 

saan. 

3013.  Kangasala.  Hankala  E,  n.  66*. 
—06. 

K.  Nyman.    M.p.  Tampereella. 

Kun  käärmeen  nähtyä  tekee  kapu- 
loista ristin  maahan  ja  sanoo: 

Toss^on    sun    kualinpaikkas, 
niin  käärme  kuolee  kohta  sen  jälkeen. 

3011.     1  kk:ssa  pieni  alkukirjain.  - 
3014.     l  kk:ssa  pieni  alkukirjain. 


3014.  Sahalahti.    Äijälä    E,    n.    89. 
—96. 

Vehkajärvi.  Henriikka  Erikintytär, 
71  v. 

Kun  mato  tuppaa  karkuun  tap- 
paessa niin  sitte  sanotaan: 

Maa1  pilätä  malmi,  pyhähenki 
perkelettä. 
Samat1  sana)    kolmeen  kertaan. 

3015.  Tottijärvi.     Rekola    n.    768*. 
—05. 

Sorva.    Väinö  Rekola. 

Loitsu. 

Kärmej  jää  paikallensaj^jos  vetää 
kopilla  piirin  kärmeen  ympärij  ja  sa- 
noo: 

Maa  pitelemwmatoo 
Pyhä  Henki  perkelettä. 

3016.  Pirkkala.  Starck  n.  73*.  —89. 

Kärmeen  pidätys-sanat: 

Ptruu,  maa,  pidätä  matoo 
pyhä  henki  perkelettä, 
että  mä  suittet  suuhun  saan. 

(Sanoja  hoettaessa  piirretään  jolla- 
kin aseella  maahan  kehys,  josta  kärme 
ei  sitte  pääse  pois.) 

3017.  Satak.  Kallio  V.  J,  n.  1525.  - 

16/s  13. 

Juliana  Itävaara,  55  v.  Kuullut 
Maija  Honkarannalta.  Mp.  Isojoen 
Koresj  arvella. 

Tuohon  sun  pitää  tuleman, 
ja  tuohon  sun  pitää  tapettaman! 

Käärmeen  sanat.  Risti  tehdään  maa- 
han. Käärme  tulee  jonkun  ajan  kulut- 
tua siihen  ja  sen  voi  silloin  tappaa.) 

•  |paikkaan|  »aikaan*  :  a. 


750 


Pistämät,  purema!  ja  puskemiset. 


3018.  Tampere.  lAndqvistn.218*.-87'. 
Joha[n]  Forsplom,  seppä,  42  v. 

Käärmeen  luku. 
Kun    tätä   eläväfa]   tahto[o]   i >;» i k- 
kanssa1  pitämään  ja  tappaa  sanotaan: 

Maa  pirS  matoo 
pyhä  pelto  perkelettä 
niin  kauvvan  kun  ma  riimun  pää- 

häs  saan, 

ja  Kanne  ei  pääse  nämä  sanat  sanot- 
in;!   mihinkään,  siinä  saa  sen   lappaa. 

3019.  Tatnvpereen    seudut.    Siren    T. 
n.  23*.  -04. 

Käärmeen  pisätyssanal : 
Pidä  maa   niatna. 
Pyhä  henki  perkelettä. 

3020.  Yliijiirri.    i'ohjaulanervo  T,  n. 
177.  —  30/731. 

Kirkonkylä.    Eeva  Saarinen,  95  v. 
Mp.    Kunnalliskodissa. 

Käärmeen  pidätys. 

Maa  pirätä  matoo, 
Pyhähenki  perkelettä. 

3021.  Ylöjärvi.  Mattila  M.  K.  n.  303. 

3 1 

Viljakkalan   kylä.     Kalle    Koskinen, 
70  v.     Kuullut    Ylöjärveltä.    Mp.  Vil- 

jakkalassa. 

Käärmeen  pidätyssanat. 

Maa  pidätä  matos, 
pyhä  pelto  perkeleesi 

3022.  Ylöjärvi.  Mmi, tn  M.  E,  n.  W2. 

31. 
Kalle   Koskinen,  To  v.    Mp.  \  iljak- 
kalassa 


iPynnän  vaarit  sai  karateen  tule- 
ni.!.m  heti  siilien  paikkaan  jossa  oli 
nalit  y.  vaikkapa  olisi  jo  ehtinyt  pitem- 
mällekin. Vaari  teki  siihen  paikkaan 
lepän  paloista  ristin,  johon  halusi  kär- 
meen  tulevan  ja  leki  muutamia  epä- 
ina. naisia  eleitä  ja  lausui: 

Tulo  heti  täliän  paikkaani 

Kuului  vaan  kaanneen  vihellys 
sieltä,  jonne  se  oli  ehtinyt,  ja  pian  se 
oli  ristin   luuna 

3023.  M  essu  Luin.  Hankala  /'.  n.  8*. 

m. 

Mikko  Rajala  57  v.  Mp.  J.  A.  Han- 
kala. 

Kärme  seisaudetaan*  paikalleen; 

Maa  pidä  matoa 
Pyhä  henki  perkelettä. 

3024.  Eräjärvi.  Tyyskä  (2547)n.  143*. 
—08. 

Kun  näkee  k.irmeeii  eikä  vi  sila 
lappaa,  mutta  saapi  kuitenkin  kepillä 
~ita  koskettaa  tahi  jollakin  muulla 
aseella,  niin  pitää  lyömän  silla  kepillä 
siihen  paikkaan  maahan  jossa  kanne 
oli  ja  lyödessä  sanoman: 

maa  peri  matos. 
pyhä  henki  perkele [e]s, 

ja  jättämän  kopin  siihen,  niin  kanne 
täytyy  tulla  siihen  maata  ja  -aapi  kar- 
illeen toisteli  tapetuksi  jos  tahtoo. 

3025.  Teisko.  Hankala  P,n.7*.      08. 

Liisa    Ala   Kantala,    u.    Tn  \. 

Kärme  seisautetaan. 
Kierretään  kärmeen  ympäri  piiri  ja 

lausutaan: 

Maa  pidä  matoo, 
Pyhä  Henki  perkelettä. 


lolK.      '    Kirjoitusvirhe,  p.o.  paikkansa. 
3023.     '   Kirjoitusvirhe,  p.o.  seisautetaan. 


Käärmeen  pidätys.    3026—3035. 


::,i 


3026.  Teisko.  Hankala  E,  n.60*.  —05. 

Pengonpohja.  YrjöPiuhari,  tietäjä. 

Kuollut  n.  20  v.  sitten  80-vuotiaana. 

Madon  sanat: 

»Maa  pilätä  tnatoo 
pyhä  pelto  perkelettä.» 

N  nila  sanat  oli  lausuttava  kolmeen 
kertaan. 

3027.  Orohvesi.  Jokinen  n.  17*.  —03. 
Mikkn  Moisin,  42  V.    Kuullut   Pata 

laita  Orihvedellä. 

Käärmeen   pidätyssanat. 

Pyhä  maa  pidä  matoo, 
pelto  pidä  perkelettä 
ti  iiii  kauvan  kuina  suitset  suuhun 

saan. 

Orihvesi  ks.  n:o  2836. 

3028.  Kuru.  Pohjnnkanervo  T,n.  169. 

-"h  31. 

Länsi-Aure.    Nikolai  Still,  71  v. 

Jos  tahtoo  käärmeen  pidättää,  niin 
sanotaan: 

Pilätä  piru  hevoses' 
että  mä  suittet  suuhus'  saan! 

3029.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  171. 

-19/731. 

Länsi-Aure.  Kalle  Ahvenharju, 
n.  65  v.  Kuullut  äidiltään  Vilhelmiina 
Ahvenharjulta. 

Käärmeen  pidätys. 

Karmea  pilätettiin  siten,  että  teh- 
tiin ristinmerkki  tielle,  sitte  luettiin 
-iinä: 

Pilätä  piru  hevonen 
ettämä  suittet  suuhun  saan. 

3030.  Kuru.  Pohjankanervo  T.  n.  172. 

-*h31. 

Länsi-Aure.  Taloll.  Iivari  Paavola, 
60  v.    Kuullut   aitevainaaltaan. 


Käärmeen  pidätys. 
Lepästä   tehtiin   keppi,  joka   latva- 
päästä  veistettiin  teräväksi  ja  painet- 
tiin maahan  ja  sanottiin: 

.Maa  pila  matoos 
Pyhähenki  perkelettä! 

3031.  Kuru.  Pohjankanervo  T,  n.  170. 

-uh81. 
Karjula.    Miina  Leppä,  64  v. 

Käärinet  n  pidätyssanat: 

Pidätä  piru  hevoses, 
että  mä  suittel  sauhu  saan. 

3032.  Ruovesi  Paldani  n.  126*.  —53. 

Maa   pidä'   matoo, 
piru  pidä'  suittia. 

Pistetään  keppi  maahan  kärmeen 
viereen  pystöön  ja  sanotaan  namat 
sanat,  niin  ei  käärme  kajoo  ihmiseen. 

3033.  Kuorisi.  Jokinen  n.  15*.  — 03. 
Tiina  Orihlahti,  64  v.,  kotoisin  Ruo- 
vedeltä.   Mp.  Orihvedellä. 

Kourineen   pidätyssanat. 

Maa  pidä  matoaa 
Piru  pidä  hevostas, 
Niin  kauvan  vaan 
Kun  ma  suitsel  suuhun  saan. 

3034.  Virrat.   Sievänen  n.  24*.  — 13. 
Heikki  Syvälä,  talon  vanha  isäntä, 

69  v.  Kuullut  jo  nuorena  entiseltä 
sotamieheltä  Erkki  Tyymiltä.  40 — 
50  v. 

Madon  sanat. 

M  aa  pidätä  mattoo 
Pyhä  henki  perkelettä. 


3035.   Virrat.  Sievänen  n.  25*. 
Kaapo  Luhtanen,  70  v. 


-13. 


Pistämät,  puremat  ja  puskemiset. 


Madon  sanat. 

Maa  pioätä  mattoo. 

Sanat  sanoessaan  pitää  kiertää  ma- 
toa. Kun  kiertää  madon  3  kertaan 
seisoo  se  vuorokauden  paikallaan. 

3036.  Virrat.   Siren  T.  n.  6*.    -03. 
Kurjenkylä.    Juho  Ruohonen,  39  v. 

Käärmeen  seisottamissanat. 
Kun  nähtiin  käärmeen  piiloutuvan 
ruohikkoon,  niin  tehtiin  piiri,  jonka 
sisässä  sen  varmaan  tiedettiin  olevan. 
Sen  jälkeen  tehtiin  lepästä  risti  j ;» 
sanottiin 

Käärme,    tule    ristiäsi    katso- 
maani 

3037.  Ähtäri.    SS.    Mytail.    san.    n. 

— *lx29. 

J.  Osk.  Savola. 

Käärmeen  pijätäminen. 

Kun  käärme  löyty  ja  sitä  meinattiin 
tappaa,  mutta  pääsi  karkuun,  tehtiin 
seuraava: 

Sille1  paikalle  missä  se  oli  tehtiin 
lepän  puusta  risti  kustiin  päälle,  ja 
sanottiin: 

tule    ristimätön    kantoon    ris- 

tiäs 
jonkun  ajan  kuluttua  oli  kärme  ristin 
vieressä  johon  sen  voi  tappaa.  Toinen 
uskomus  oli,  henkilö  joka  käärmeen 
näki  huuti  suurella  äänellä: 

»Pijätäppäs  piru  hevoses 
että  panen  suihtet  suuhus 

sitten  sen  sai  tappaa 

3038.  Keuru.  Peltonen  n.   14:*.  —15. 
Kerääjiin  isä,  65  v. 

Käärme  kun  menee  paju  pensaaseen, 
saa  sen  jäämään  sinne  kun  kolmeker- 
taa  kieriä. i  vastapäivään  ja  sanoo: 


ole  sidlä  niinkaiivan  kun  ininä 
päästän. 

3039.  Keuru.     Vaissi   n.   337*.  —99 
—02. 

Käärmeen  taikominen. 

Jos  kärme  tullee  kartanolle  niin  pit- 
tää  ottaa  rapun  päästä  turpeen  ja  viijä 
se  kolmen  tien  haaraan  ja  sannoo: 

tulkaa  tänne  maan  matoset 
puis  ihmisten  jalusta 
tänne  kankaan  kanervikoille, 
minä  vien  ravan  sinne. 

Sitte  ei  tule  kärmeet  kartanolle. 

3040.  Kiuru.  Salokannel  n.  64*.  — 11. 
Haapamäki.    H.  Yinsten. 

[Kärmeen  sanat:] 

Seisota  piru  hevosta  s 
että  mä  suittet  suuhun  saan. 

3041.  Keuru.  Salokannel  n.  66*.    —11. 

Haapamäki.    Peräjoki. 
[Kärmeen  sanat:] 

Kiekerjäinen,  lonkerjainen 
aijan  alla   pihisee,  kihisee 
minut  säikäyti.ia 
pahan  pelottaa. 
5  Hyppäsin  häässä 
housuta,  ttammeeta 
sukita.  saappaita. 


3042.  Mullin.  Karhumäki  n.  3*. 

I      U). 

Sakarias  \lakincn. 

Kärmeen  seisolussanat. 

Ruhtinas  perkelel 


-10 


3037.     '   kk:ss.i  pieni  alkukirjain. 


Käärmeen  pidätys.  Käärmeen  nostatus.  3042 — 3048. 


753 


Seisot,!  perkele  hevoses, 
että  1 1 1 ; i  Boan  suitel  suuhun. 

3043.  Multia.  Salokannel  n.  67*.      1 I 

[Sormeen  sanat:] 

Kyymato,  matelija 

paluin  kivun  saattelija 
ei  ole  asia  tähän  käydä 
surma  sulle  koituvi 
s  kirous  sun  kantavi. 

3044.  Multia.      Karhumäki    n.    II*. 
—10(   -11). 

Sahrajärvi.  Taavetti  Pihkanen  (kuol- 
lut). 

Kainuin  seisotussanat. 

Vie  saatana  hevoses  koin! 

3045.  Satakunta.  PeteUus  n.  17.      15. 
Juho  Malja,  43  v.  Kuullut  Satakun 

nau   rajaseudulla,   ei    muista   keneltä. 

Käärmeen  loitsu. 
Mato  julma   maatiainen, 
Kulkia  korven  takainen, 
Miksi  täällä  lonkertelet1? 
Maahan  sinut  Luoja   manas. 
5  Kirosi  kiven  rakohon. 
Maa   pilätä    maina. 
Pelto  pyhä  perkelettä! 

3045  a.    Satakunta.     Ollinen  n.  230. 
—89. 

Käärinein   simat. 

Maa,  pidätä  matto,. 
Mato,  pidätä    maata! 


D.   Käärmeen  nostatus. 

3046.  Kokemäki.  Kallio  K,  n.  51.  — 12. 

Käärmeen  voi  saada  toista  pure- 
maan seuraavilla  sanoilla: 

Missä  helvetissä  on  sinun  ham- 

paas? 
Oleks'  jättänyt  ne  emäs  persee- 
seen? 

Tällöin  käärme  pistää,  vaikkapa  toi- 
sella olisi  käärmeen  piston  vastasanat- 
kin. 


3047.  Tyrvää.  Äijälä  H,  n.  247.  -95. 

Muuri  mestarin  Loviisa. 

Kun  joku  lumoo  kärmeen  niin  ettei 
se  pure,  vaikka  lumooja  sen  pistää 
poveensa,  niin  sen  saa  puremaan,  jos 
vaan  sanoo: 

Olipa  isälläski1  ennen  hampaat, 
mihinkä  sinun   on  joutu nu? 


3048.  Virrat.  Siren  T,  n.  69*.   -04. 
Kurjenkylä.    Juho  Ruohonen,  40  v. 

Käärme   pannaan   toisen   tykö 
menemään. 

Kärmes  otetaan  kiinni  ja  isketään 
tulusraudalla  tulta  sen  suuhun.  Sano- 
taan: 

Menes^sinne,  joka  sunwon  lä- 
hettänytkin. 

(usein  on  kärme  muka  toisten  lähet- 
tämä) Sitte  kärmes  päästetään  irti. 
Se  tulee  siilon  kiakkona,  kun  se  on 
jonkun  lähettämä. 


3045. 
3047. 


lyijykynällä  korjattu:  longertelet. 
isälläski|n|  :  i. 


48 


Pistämät.  puremat  ja  puskemiset. 


Sisiliskon  purema. 

3049.  Keuru.    Valssi   n.  411*.      99 
-02. 

Sikaliskon  purema. 
Otetaan  valkosen   tamman   maitoo 
ja  luetaan 

Sikalisko  sijan  sisar 
sinä  raskas  kun  rauta  kanki 
sinä  kevyt  kun  vihtan  lehti, 
jollen  niinä  valkosen  tamman  mai- 

too  saa 
s  ei  niiniin  haavani  parane. 

maidolla  voidellaan  haavaa. 

Sisiliskon  pidätys. 

3050.  Pori.    Oukari.    (Laiho)  n.  94. 
-89. 

Sisiliskon  sanat. 

Sisilisko,  silmän  pisto, 
Painavampi  kuin  rautakanki. 

3051.  Noormarkku.     Ollinen  n.  552. 

-89. 
Kuullut  Noormarkun  kylässä  Freed- 

riika  Fimperiltä. 

Sikalisku,  rautalasku, 

sinä  raskas  ko  maa, 
minä  kevvee  ko  lehti! 

3052»  Siikainen.  Hannus  n.  178.     90. 

Kirkonkylä.    A.   K.  Lindroos,   L5  v. 
Kuullut    Katri  Lindroosilta. 

Sisiliskon  sanat. 

Sinä  sisko,  -  i  - 1 1 1  s  k <  ■ . 
Siliä  keveä  kun  lehti. 

3053.  Siikainen.     Helomaa    Kyllikki, 

n.  40.  —30. 

Lammin  isäntä,  Gl  v. 

Kun  näki  keväällä  ensimmäisen  ker- 


ran Bisiliskon,  niin  piti  sylkeä  :^  kertaa 

-anoa: 

S.i   raskas   rauta, 
mä  keviä  ko  lehti! 

Silloin  ei  sisilisko  purrut  sinä  vuonna. 

3054.  Kokemäki.     Lem/pavnen   n.  97. 

"k  04. 
Kustaa   Johansson,   ■">*  v..  kotoisin 
t  lvilan  Friidalasta. 

Sisiliskon  sanat. 

Sikalisko,  kengän  kisk". 
Sinä  olet  niu  painava   ku  rauta. 
Minä  uin  kevvee  ko  lehti. 

Ko  näin  ylistää  sikaliskoa,  ei  pidäis 

sit  puremaa. 

3055.  Kankaanpää,   tiukun,    (l.niho) 
n.  .70.  -89. 

Vihtori  Toivonen,   18  v. 
Sisiliskon  sanat. 

Sisilisko,  rautakisko, 
Kaskas  kuin  rautakanki, 
Keveä  kuin  lepänlehtil 

3056.  Kankaanpää.     Laiho    n.    359. 

90. 
Aleksanteri  Välimäki    i5  \ 

Sisiliskon  sunni. 
Sikalisko.  rautakisko, 
Minä  notkee,  ku  lepän  lehti, 
sinä  kankee,  ku  rautakanki. 

3057.  Jämijärvi.   Välisalo  n.  5.     02. 

Maria   Välisalo.  28  v. 

Sisiliskon  tanut, 

Sikalisko  raskas  ku  rautakanki, 
minä  kelven   ku  lepän  lehti 


Sisiliskon  pidätys.    3058 — 3062  a. 


755 


3058.  Honkajoki.  Kallio  Niilo,  n.  67  a  3061.  Karvia.    Kaukamaa  L,  n.  154. 

-U/.3Ö. 

Kirkonkylä-         Auni       Länsimäki, 
-    1876. 

Sisälisku,  sihnätkisko, 
Raskas  kuin  rautakanki, 
Minä  olen  kelven  kuin  lepänlehti 


—10. 

»Halmeen  mamma.* 

.s  is  ilis  ho  n  p  idätys*  • 

Sisilisko,  rautakisko, 
Painavempi1  kuin  rautakanki, 
Minä  kelvempi  kuin  lepänlehti! 

3059.  Honkajoki.  Kullin  Niilo,  n.  07  b 
-10. 
J.  Y.  Kallio.    Kuulin t  Honkajoella. 
\lp.  Uskelass.i 

Sisilisko,  rautakisko, 
Sinä  raskas  kuin  rautakanki, 
Minä  kevyl  kuin  lepänlehti! 


3062.  Keuru.  Sievänen  n.  73*.    -14. 

Haapamäki.      Judith    Vääriskoski, 

To  v.   Oppinut  lapsena.  Mp.  Virroilla. 

Sisiliskon  sanat. 

Sisilisko  silventisko 
Raskas  kuin  rautakanki 
Minäkö  nyt  kun  lepänlehti. 


3060.  Kun  m.    Kaukamaa  /..  n.  155.  3062  a.  Orihvesi.  Antero  Vipunen stv. 


%30. 
Kun  ensi  kerran  keväällä  sisäliskon 
näki.  sanoi: 

Sisälisko,  silmänkisko, 
sinä  raskas  kuin  rautakanki, 
Minä  kelvon   kuin  lepänlehri. 


41.  —08. 

si>iiiskon  pidätyssanoihin  on  yliop. 
Erkkilä  lähettänyt  seuraavan  Orih- 
veden  (Kuorehveden)  toisinnon: 

Sisilisko,  silmänkisko, 
raskaampi  kur  rautakanki. 


1  painav|a|mpi  :  painavempi;  kU:->;i  pieni  alkukirjain. 


Tärkeimmät  lyhennykset  ja  merkit 
joita  Suomen  kansiin  vanhoja  runoja  julkaistaessa  on  yleensä  käytettj 

[]=  hakasten   välissä  olevai julkaisija   lisännyl 

r  l  =  puolihakasiin  painettu  on  käsikirjoituksessa  epäselvä. 
|  |  =  pystyviivojen  välissä  oleva  on  käsikirjoituksessa  ylipyyhitty. 
:     =  kaksoispisteen  jälkeen  seuraa  käsikirjoituksessa  korjailu   muoto 
ai.  =  käsikirjoituksessa  sanan  alapuolelle  kirjoitettu, 
yi.  =  sanan  yläpuolelle  kirjoitettu 
r.  =  reunaan  lisätty. 
kk:ssa  =  käsikirjoituksessa 

\lp.  tai  rap.  =  muistiinpantu  tai  myöskin  muistiinpanija 
>\1\IY  =  Suomen  Muinaismuistoyhdistyksen  arkisto. 
SS  =  Sanakirjasäätiön  kokoelmat. 

*  *  Tähtien  välissä  olevalla  tarkoitetaan  rivien  välistä  lisäystä  käsikirjoiluk 

sessa. 


Oikaisuja. 


Siv.   129  n:o  12'.) 


levä  tinnes. 


172   Otsikko 

» 

» 

Paimenen   s. 

231 

■> 

» 

\l    1.  1    kielell. 

245           » 

» 

» 

P.  p.  k.  heilahtaa 

;ls 

0 

• 

S.  kraatari. 

» 

■ 

L.  p.  löytä 

332           > 

» 

» 

P.  sukat  j.  n. 

395  n:o   1434 

i 

• 

A  1 1 ,', 

540     »     1744(alahuom. 

» 

• 

1   ii  ka. 

544     •     1560  a 

» 

» 

1760  k. 

574  Otsikko 

» 

Kirkosi    i 

»     589  n:o  2o'»:t  kuuluisi  otsikkonsa  lakia  n:on  204ä  jälkeen. 


KÄSIALANÄYTTEITÄ 


Elinan  surmaruno  q:o  i,  Bäkeel  i — 2U. 


<"•*  '    au.i  .1»   "  V  K   » 


■  nm*   u 


Ei  silloin  1 1 %  viii  eletty  n:o  129. 


1 

M" 
st 


il  1 

i  H 


^? 


1  f 

vJ      l 


Y 


..»  -Tv TSK  3 


1 4  \"  ^  ^4^  1  ^  yli  ^  \n|  h 


^  v    H  J\tf    i   \'  » 

iKt    -tftrh 


v 


44.kiM  li 


.   ^t    V     \. 

S  N! 


Ni 


*  *  ^säa.sjn; 


r 


ä^^ 


'S; 


4x4  >jU4  «CJ  N  H"  **  s 


$ 


/"  ' 


|* 


r. 


y>>< 


* 


;-3 


-«. 


V* 


■JW 


V** 


V* 


I  *f.\ 


■  f 


pfi                                   f/V-                                    ">>:                                   ^r?                                   '-V^J 

H                              f! .