■

m*

\ . t .

i »

'

•

I

v

'

iK

■ . &'■

P

*

\

u

Mf

M

tn

; :■

7^

fej^jbro

Presented to the

LIBRARIESo/fte

UNIVERSITY OF TORONTO

from

the Library of

Elli Kaija Köngäs-Maranda

SUOMALAISEN KIIUAUJSITDKN SEURAN

TOIMITUKSIA.

147 OSA.

I.

Digitized by the Internet Archive

in 2010 with funding from

University of Toronto

http://www.archive.org/details/p1 suomenkansanval Oniem

SUOMEN KANSAN VANHAT RUNOT X.

SATAKUNNAN RUNOT.

JULKAISSUT

T. POHJANKANERVO.

HELSINKI 1933,

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEORA.

•

HELSINKI 1933, SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINON OY.

Alkulause.

Kun allekirjoittanut v. 1928 joutui prof. A. R. Niemen apulaisena »Suo- men kansan vanhojen runojen» toimitustyöhön aluksi Raja- ja Pohjois- Karjalan loitsuihin, teki prof. Niemi ehdotuksen, että ryhtyisin samalla läpikäymään Satakunnan vanhojen runojen ja loitsujen käsikirjoituksia, niiden julkaisemista varten. Tähän Suomalaisen Kirjallisuuden Seura suos- tui. Saatuani sitten vuoden 1931 alkupuolella mainitut runot ja loitsut painokuntoon, luovutti Seura, prof. Niemen esityksestä, niiden toimitus- työn kokonaisuudessaan allekirjoittaneelle. Edellämainittuna vuonna sain professorien E. N. Setälän ja A. R. Niemen ystävällisellä myötävaikutuk- sella Kalevalaseuralta stipendirahan kansatieteellistä matkaa varten Koillis- Satakuntaan. Noin kuukauden kestäneen matkani tuloksena oli lähes neljä- sataa toisintoa kansatietoutta, pääasiassa loitsuja ja runoja, jotka tässä ja seuraavassa Satakunnan vanhojen runojen osassa julkaistaan.

Toimitustyö on suoritettu samoja periaatteita noudattaen kuin aiem- missa »Suomen kansan vanhojen runojen» julkaisuissa. Milloin alkuperäi- sessä käsikirjoituksessa olevasta merkinnästä on poikettu esim. isojen ja pienien alkukirjainten suhteen, on siitä samoin kuin muistiinpanijan itsensä tekemistä korjauksista alahuomautuksissa mainittu. Kokoelmaan välimerkitys on julkaistaessa yhdenmukaistettu. Epävarmasti luettavissa kohdissa on käytetty puolihakasia ja hakasissa olevalla huutomerkillä on osoitettu virheelliseltä näyttävä kohta erikseen tarkistetuksi. Runot ja loitsut on julkaistu aineenmukaisessa ja maantieteellisessä järjestyksessä,,*

Ns. Tampereen seutujen vanhat runot ja loitsut, jotka Hämäläis-Osa- kunta aikoinaan julkaisi Hämeen muistomerkeissä 1 ja II (SKVR IX i, 2), on nyt tässä Satakunnan vanhoihin runoihin ja loitsuihin liitetty ja kokoel- n 1.1 numeroon liittyvällä tähdellä merkitty, sekä suurimmaksi osaksi, mikäli käsikirjoitukset ovat painatuksen aikana olleet käytettävissä, tarkistettu.

Satakunnan vanhojen runojen aineiston pääasiallisin osa on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Muista mainittakoon Satakuntalaisen Osakunnan keräykset, jotka oval osakunnan hallussa, Muinaismuistoyhdis- tyksen arkistosta. Suomen Valtionarkistosta ja Sanakirjasäätiön kokoel-

VI

mistä saadut. Lisaksi on eräistä painetuista julkaisuista otettuja, jolloin julkaisu un tarkoin mainittu. Eräästä »Kansan Kantele»-nimisestä kirjasta ei ole voitu ottaa siinä mahdollisesti olevia Satakunnan vanhoja runoja, kun kirjan julkaisija on pidättänyt »kaikki oikeudet», eikä ole lähemmin tiedusteltaessa runoista mitään ilmoittanut. Käsikirjoituksista on taas jä- tetty julkaisematta sellaiset, jotka ilmeisesti ovat, kuten J. E. Westerlun- din kokoelmassa v:lta 1889 useat kymmenet numerot, suorastaan Kale- valasta opittuja. Jos muistiinpano ei ole kokonaan osoittautunut kirjal- liseksi, on se erinäisin varauksin julkaistu.

Tunnen tässä erittäin suurta kiitollisuutta toimitustyön alkuvaiheista saakka saamastani opastuksesta manalle mennyttä opettajaani ja ystävääni prof. A. R. Niemeä kohtaan. Arvokasta apua ovat ystävällisesti antaneet myöskin professorit Kaarle Krohn, J. J. Mikkola, Väinö Salminen ja E. N. Setälä, joille parhaat kiitokseni.

Helsingissä maalisk. 18:ntena 1933.

T. Pohjankanervo.

Sisällysluettelo.

Sivut

Alkulause V

Sisällysluettelo VII— XX

Lyhennykset ja merkit 756

Oikaisuja 756

I. Kertovaisia runoja.

Elman surma n:ot l — 18 1 — 79

Enpä tiedä rikka raukka kuta tammea takonen n:o 19 79

Piispa Henrikin surmavirsi n:ot 20 — 27 79—81

Hameen ihmeet a:ot 28 —28 a 82

Kadonnul aeito a:o 29—30 82—84

Kivikirkko tehtäköön n:o 31 84

Kukko lauloi Kuurinmaalla n:ol 32—39 84—85

Kuu paistaa kuollut ajaa n:ot 40 — 44 85 — 86

Laiska .laa kko n:o 45 86

Lohikäärmeelle tuomittu aeito n:o 46 86 — 87

Lunastettava aeito n:ot 47—60 87—99

Metsään menijän löytö a:o 61 99 — 100

Miniän runo n:ot 62—78 100—105

Minä menin metsään nro 79 105 — 106

Mustempi sydän pahalla aro 80 L06

Myödyn aeidon runo arot 81—82 106—107

Nahko naimahan meni nro 83 107

Neljän neidon runo arot 84—103 10H — ] L6

Nälkä nähtiin tulevan arot 104—113 116—118

Rita riihen riski piika aro 114 118

Sukunsa kaipaaja n:o 115 118 — 119

Turku paloi tuppinensa nrot 116 118 119

VIII

Velisurmaaja n:o 119 120

Vesmanviikin laulu nrot 120—127 120—128

Vuohen surma nro 128 128

Paikallistarinoissa y.m. tavattavia, osittain kirjallisen vaikutuksen alaista osittain uudempaa runoutta.

Ei silloin hyvin eletty n:o 129 129

Hiisi n:o 130 129

Juutit n:o 130 a 129

Karkun kirkosta ja asutuksesta n:ot 131 — 133 129 — 131

Kirkonrakentajat Killi ja Nalli nrot 134—141 132—133

Klaus Kurki n:o 142 133—134

Oi oi Oravainen n:o 143 134

Pirun valitus n:o 144 134

Siikaisten asutuksesta nro 144 a 134 —135

Tee kirkko Karaattiin n:ot 145—146 135

Tänäpänä maltaani jauhetaan nrot 147 — 149 135 — 136

Vieri kieri kakkarani nro 150 136

Vitsari ja Kööpeli nro 151 136—137

II. Lyyrillisiä runoja.

Laulu.

Jos ma laululle rupean nro 152 137

Jos ma laulaja olisin nro 153 137

Kauan laulaa pitää nro 154 137 — 138

Minä laulan laukun suita nro 155 138

Erilaisia tunnelmia.

Ei tiedä emo poloinen nro 156 138

Eipä tunne poloinen piika nro 157 138

Ei < ile isää, ei ole äitiä nro 158 138

Isännälle iMälle nro 159 138—139

Kuin mie kasvaimen isoksi nro 160 139

Luulin aina annettavan nro 161 139

Miniän kohtalo nrot 162 — 163 139—140

Naidahan kylän neidot nro 164 140

IX

Naijan runo n:o1 itiö -166a 140

Onkos teillä niin kuin meillä n:ot 166— 170 140 -141

Suurus suustani putosi d:o 171 141

Juomalauluja.

Juomalaulu d:o i 72 141

Määrätyissä tiloissa laulettuja runoja.

Häälauluja.

Hyvä kaase kaunis kaase n:o 1 73 142

Härän tappo n:o 174 142—143

Lähteä minun pitääpi n:o 175 143

Mistä tunsit tuhina tulla n:o 176 143

Päänpeittäjäiset n»t 177 -177a 143

Vuotuisten juhlapäivien viettoon liittyviä runoja.

Tuomaan runo n:ot 178—188 144—145

Tule joulu koskas joulut n:o 189 145

Joulu tulee jonkkis konkkis n:ot 190—192 145—146

Tapanin virsi n:ot 193— 227a 146—162

Laskiainen lähenee n:o 228 162

Helatuorstai n:o 229 162

Helluntaina lauvantaina n:ot 230—232 162

Eeyri n:o 233 162

Pyhäinpäiväviikoilla n:ot 234—236 162—163

Paimenlauluja.

Hoi karja kutiin n:0t 237—246 163—165

Kirjas katos karjastain n:ot 247— 248 a 165

Kulu päivä, kulje päivä n:ot 249—258 165—168

Kutitin, kutitin kumppaniani n:ot 259—269 168—169

Lampurin laulu n:ot 270—271 169—170

Muut menee kirkkoon n:ot 272—282 170—172

Paimenen huolet n:ot 283—285 172

Paimenen soitto n:ot 286 172

Paimenen voi n:ot 287—291 173

Tyytyn. lyytyn pilkapaimen n:Ot 292— 318a 173—177

Älä mene niittuun n:ot 319 177

Työlauluja.

Jauhajan laulu n:o1 320—321 177—178

Hyvä on olla hympyrällä n:o 322 178

Kankaankutojan laulu nro 322 a 178

Kehrääjän laulu n :ot 323—326 178

Kehtolauluja.

Aa aa no :t 327— 342 a 178—180

Aa aa akkani kuoli n:ot 343 -375 a 180-186

Aa aa Akkerin Kaija n:ot 376 -416 187—192

Aa aa allin lasta n :o 416 a 192

Aa aa appelaan n:o 417 192

Aa aa makkaa kauan n:ot 418—419 192—193

Aa vauva vakusa n:ot 420 — 422 193

Aa vissaa kirjavaa kissaa n:ot 423 — 426 193

Aa vissaa älä sijaas pissaa n:ot 427 — 433 193—194

Aa lulla lasta kissa tuli vastaan n:o1 434—436 194—195

Aa tuuti nykyä n:ot 437—438 195

Aidan takana n:o 438a 195'

Biibnli baabuli simmutkii n :o 439 195

Heijaa heijaa ■ — n:o 440 195

Heijaa tuijaa n:o 441—442 195—196

Hoi hoi hoikkaan n:o 443 196

Huis kiss.i lullan takaa n:o 444—446 196

Huis sika satulaselkä n:ot 447—452 196—197

Huis sika Haverin läättiin n:ot 453—456 197

Huis sika huntilaan n:o 456 a 197

Huis sika kettuja pettää n:ot 457—474 197—200

Huis sika mettään nrot 475—540 200—210

Huru liuru hummalla kirkkoon Q:ot 541-629 210—226

Itse minä lapselleni univirren laulan nrot 630—644 226 — 228

Kaksin kaunis maata panna n:ot 645-647 228—229

Kamilasta lullaamaan n:ot 648-649 229

Karhun tie n:o 649 a 229

Kolli kirkkoja tekee ks. n:ot 134—141

Kissat juoksee nro 650 229

Kiss' kiss' kippurahäntä nro 650 a 229

Kukas sitten laulelee nro 651 229

XI

Kyllä mä tiedän minkä mä viädään d:o1 662—663 230

Käki kukku, kulta nukku n:ot 654— 654 a 230

Lennä [< nnä leppälintu ks. loitsuja.

Lintu mulle liinan tuopi n:ot 655 658a 230—231

Minä laulan lasten IrielelT Q:ot 659—661 231—232

Minäpä laulan lapselleni n:o 662 232

Minä sr liikun ahkerasti n:o 663 232

Minä vakusa liikutun ja univirren laulan n:o utf4 232—233

Missäs olel olle d:o 665 233

Miu mau Maskun kello n:ot 666—692 233—236

Muori "ii mustan mullan alla n:ot 693 — 695 236—237

Nuku nuku nurmilintu q:o1 «96—710 237—239

Nuku nuku aukeriainen u:ot 711— 729 a 239—242

Nukkuu toi u:o 730 2-12

Nuku nuku aulin Kalle n:0 731 242

Pakkanen oven takana n:ot 732—743 a 242—244

Piipoti.pol pol n:o743/S 245

Pikkanen piika n:o 744 245

Pikku i nm pui ka n:0 745 245

Piu pau kclitii heilahtaa n:o 746 245

Piu pau papinkello n:ot 747—751 245—246

Pimu paum paukkaa n:ot 752—752 a 246

Pii pii pinninaula a:ot 753—754 246

Pikku lintu n:ot 755—757 246

Tillin lallin Lassin K;ii.j;i n:Ol 7-">8— 758 a 246—247

Tikanpoika n:ot 759 — 764 247

Tule uni uunin päältä n:ot 765—786 248—250

Tuolla ompi mäki n:o 787 250

Tuonen tupa n:ot 788—886 250—266

Tupakkirulla n:ot 887—993 267—284

russa lulla tunsi n:o 994 284

Tuuti lasta turpeeseen n:o 995 285

Tuuti lasta turvakseni nmt 996--1002 285—286

Tuuti lasta nukkumaan, piikaa torkkumaan n:o1 1003— 1018« ... 286—289

Tuuti lullaa lasta muori tuli vastaan nmt 1019—1055 289— 295

Tuuti lasta tuomariksi, kirkkoherraksi n:o1 i <>">»; — 1059 295

Tuu tUU Turusta tullaan nmt 1060—1064 295—296

Tu tn pallukkani nmt L065- L066 296

Tuutuu- Mikä lapsella lienee n :ol 1067 1071 296—297

XII

Uni ulkona kyseleen:ot 1072 —1080a 297—299

Uu im uunilan ämmä n:o 1081 299

Vii vii virvunei), missä sulia pesä on n:ot 1082—1106 299 — 303

Voi pahaa paimenpoikaa n:ot 1107—1108 303

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja. A. Viihdytyksiä.

Hiire hiire tulkka sauna n:o 1109 303

Hiiren häälahjat n:ot 1110—1112 303—304

Hyppele, hyppele hyvvee poika n:o 1113 304

Hyppää tanssaa n:ot 1114—1115 304

Isäni istuu ikkunalla n:o 1116 304

Joulu tulee jonkkis konkkis ks. n:ot 190—192

Kettu itki poikiaan n:ot 1116 a— 1121 304—305

Kettu neuvo poikiaan n:ot 1122—1131 305—307

Kissa kuoli kiiruulla ajalla n:ot 1132—1151 307—309

Kisu kisu kaimaa n:ot 1152—1157 309—310-

Kissa nauku kirkon mäellä n :ot 1158—1166 310—311

Körö körö kirkkoon n:ot 1167—1175 311—313

Lasten laulu n:o 1176 313

Lato on alla nro 1177 313

Leivon leivon leipäsii n:ot 1177 a — 1181 313—314

Lömbö lapset herättää n:o 1182- 314

Noin koira mettään menee n:ot 1183—1194 314—315

Näiks' meijän Maijaa? n:ot 1195—1197 315

Sormien nimet n:ot 1198—1212 d 315—318

Soutaa joutaa n:ot 1213—1215 318

Soutaa soutaa n:o 1216 318

Suutari kraatari n:ot 1217—1223 318—320

Taipaleen ämmä n:ot 1224—1227 320—321

Tiiru liiru vettä kantaa n:o 1228 321

Tipu tipu taapota n:ot 1229—1230 321

Toukotamma n:ot 1231—1241 321—322

Toussuttaessa n:ot 1242—1244 322—323

Vaari pantiin uuniin n:ot 1245—1246 323

Älä itkekkee n:ot 1247—1248 323

XIII

B. Muita lastenrunoja.

Hämähäkki seinäsäkki n:o 1249 323

n vala nro 1250 323

Kuljin Turun takatietä Q:0l 1251—1252 324

Kuru kuru kuppiin d:0 1253 324

Kuulin korvessa kellojen Boivan d:o 1254 324

Kyyhkysen muna n:ot 1255—1258 325

Käki kukkuu aro 1259 325

Lastenlaulu n:o i2f;o 325

Lasten kujeita d:o 1261 325

Lasten lavenuksia q:o 1262 326

Lasten loru n:o 1263 326

Linnun pesän löytäjä n:0 1264 326

Löytäjä aro 1265 326

Minä menen mettään kettuja pettäännröt 1266—1277 326—328

Minä puhun juttua nrot 1278—1286 328—329

Mitäs tr.nki tekkee nro 1287 329

Uuni muni muikkaa nro 1288 329

i lletteko näh il imijän pukkia n:ot 1289—1295/3 329—331

Paimenen palkka n:ot 1296— 1296 a 331

Pieni lehmä n:ot 1297—1298 331—332

Pikkuinen t yttö n:ot 1299—1301 332

Punasel sukat ja aahkarukat nrot 1302—1311 332—334

Tallin hiilin laulettiin D:ot 1312—1317 334—335

Tukulmista tuhkapyssy n:o 1318 335

Tule huomena unille a:o 1319 336

Vaari tekee taulaa n:ot 1320—1323 336

Varpusen oluen teko n:ot 1324—1330 336—338

Yks' hullu mies maan pääll' n:ot 1331—1333 338

Yks' kaks' nro 1334 338

Yk<' meni marjaan nro 1335 338

Ketjurunoja.

Hiiri. ja voinrot 1336— 1358 338—347

Hiiri meni mettään nrot 1359—1405 347—369

Kallio kaukana mettäs nrol 1406—1408 369—371

Kuka laivaa noutamaan nro 1409 371—372

Kuka lypsää lehmän n:o 1410 372—373

XIV

Kukko ja kana meni saunaan n:ot 1411—1461 373 — 423

Kuulin kurjen kullertavan n:ot 1462—1480 423—433

Käykäämme käyrälle vävyksi n:o 1 481 433 —434

Lehden taittaja n:ot 1482—1489 434—436

Läskin kantaja n:ot 1490—1497 436—441

Mikä kirkko? — Ryssän kirkko n:ot 1498—1451 441—443

Mikä on yks' n:ot 1502— 1508a 443— 446

Mikä tuolla kaukaa näkyy n:o 1509 446—447

Onnimanni n:ot 1510—1538 447— 454

Pakeneva n:ot 1539—1584 455—475

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen n:ot 1585—1606(8 475 — 189

Pukki kaalimaassa n:ot 1607— 1621 « 489—508

Tuleks' sauna? n:o 1921 £ 508

Leikkirunoja.

Ensimäinen enkeli n:ot 1622—1632 508—511

Hiiri meni ressutteli n:ot 1633—1634(5 511—512

Himajapallo n:ot 1635—1636 512

Himolaan meno 1637—1639 512—514"

Hippaa n:ot 1640-1641 514

Hirvisillä n :ot 1642—1648 514—516

Karhusilla n:o 1649 517

Kauran leikkaaminen n:ot 1650 — 1653 517—518

Kehrään silkkilankaa n:o 1654 518

Kellu yks' n:ot 1655—1666 518—521

Kenen sormen päällä n:ot 1667—1678 521—523

Kirkon keskipi la ri n:0 1679 523

Kivirinki n:o 1680 523—524

Kukku istui portin päällä n:ot 1681 — 1684 a 524

Kätken kivee, sotken savee

(Kätken sormusta) n:ot 1685—1701 524—529

Kävin kerran tai vahassa n : o 1702 529

Leikari n:ot 1703—1705 529—530

Leipä loppu Limberiltä n:o 1706 530

Leiskoo n:o 1707 531

Mitäs kolkutat? u:o 1708 531

Nikkaa nakkaa n:ot 1709— 1710a 531

Nippis nappis naulastooliin n:o( 1711—1736 532 —537

Nykkää 0:0l 1737-1739 537-538

Sokkosilla n:o L740 539

Susisilla n:ot 1741 -1746)8 539-541

Tuosta käy poikain polku n:ot 1747—1751}' 541—542

Varis istu aitan päällä n:0 1752 542

V.nirisill.i u:o1 1753-1754 542-543

Västäräkki vääräsääri n:o1 1755—1756/3 543—544

äidin pieni sokerirotta u:o 1756 y 544

Tanssilauluja.

Bei hei heitukainen n:o 1757 544

Hyppään tanssaan Q:ot 1758— 1758a 544

K.irupiik.ini n:Ol 1757—1760» 544

Kenkäni rikki tallaan n:ot 1761—1766 545

Pilkkarunoja. A. Ristimänimiin liittyviä.

Aatu n:0 1767 546

Aina n:0 1768 546

Alle n:o 1768« 546

Anna n:ot 1769—1770 546

Antti n:Ot 1771-1775 546—547

Afve n:u 1776 547

Aukusti n:0 1777 547

Elli n:Ot 1778—1781 547— .".48

Eiuppu n:0 1782 548

Erkki, Eero n:n>t 1783—1784 548

Fivdrikki n:0t 1785 548

ll.ikki n:0 1786—1816 548—552

Hornia uni n:0 1817 552

Iisakki n:ot 1818—1819 552—553

Jooseppi n:o 1820 553

Jussi n:Ot 1821—1853 553—557

Kallr d:o< L854 -1857 557

Kirsti kB. n:ot 1858—9.

Kaija n:Ot 1858—1859 557

Kustaa n:0 L860 557

Leena n:.. 1861 557 -658

XVI

Liisa n:ot 1862—1865 558

Maija n:Ot 1866—1871 558—559

Matti n:ot 1872—1883 559_56o

Miina nro 1884 56q

Mikko n:Ot 1885—1891 560—561

Mooses n:o 1892 561

Pekka, Pietari n:ot 1893—1897 561—562

Santeri ks. Hermanni n:o 1817.

Taneli n:ot 1898—1910 562—563

Uoti n:o 1911 563—564

Vappu n:ot 1912—1913 564

Vikki n:o 1914 564

ViJle n:o 1915 564

B. Yleis- ja paikannimiin liittyviä.

Akka n:ot 1916—1918 564

Anoppi n:ot 1919—1920 564—565

Pranskala n:o 1921 565

Hoppu n:ot 1922—1923 565 '

Huittinen n:o 1924 5g5

Hunttila n:ot 1925—1927 565—566

Höytolän kylä n:o 1928 566

Isä n:ot 1929—1938 566—567

Juoppo n:o 1939 567

Kankaanpään taloja 11:0 1940 567

Kiialasta kyny ja kinnari n:o 1941 567

Kikkeli kakkeli n:o 1942 568.

Kokki n:o 1943 568

Korkki, Lipu n:o 1944 568

Kyröläinen nro 1945 568

Leipuri n:o 1946—1947 568

Paakari nro 1948 568

Parkanon kirkonkellot nro 1949 569

Puhki maiden punlasille nro 1949 a 569

Renkku nro 1950 569

Rapalassa riideltiin nro 1950« 569

Ryssä nrot 1951-1953 569—570

Suttila nrot 1954—1955 570,

XVII

Talala nro 1956 570

Tyrvaa Q:ot 1957—1958 570

Ylkä ja morsian n:ot 1959—1960 570—571

Sekalaisia loruja ja hokuja.

Emäntä hirressä nro 1961 571

Edellä kulkija n:o 1962 571

Isä hirres, äiti orres n:0 1963 571

Isänteitä n:ot 1964— 1976a 571—573

Joe minä korpun kiinni saisin n:o 1978 573

Jaa, jää. jäkevä n:o 1979 574

Kaksitoista poikalasta n:0 1980 574

Kirkost' lullaa n:o 1981 574

Kävin käräjissä nro 1982 574

Litta meni niemeen n:o 1982 a 574

Menin kerran Punin n:o 1983 575

Mikko kysy mitä koitetaan n:0 1983a — 1983/? 575

Minä Isu iloinen n:0 1984 575

Maitten muijalla nenäkin nro 1985 575

Muu muu matikan poika nro 1986 576

Maori ja vaari keskustelee n:o 1987 576

Niin minä ennen lauloin nro 1988 576

OHeks' kuulin juttuu nro 1989 576

Oletkos kuullut metsän koraa nro 1990 576

Paksu herra pamputettu nro 1990a 576

Pikku piimäenkeli nro 1990/? 576

Poika meni Onkimaan nro 1990 y 577

P' ika rupes häpeemään nro 1990 d 577

Pukki karaa nro 1991 577

Riihen ripsoja nro 1992 577 — 578

Suku muku mustalainen nrot 1993 — 1994 578

Sun kukkos käy mun peltoni poikki nrot 1995 — 1999 578 — 580

Supin Ioni nro 2000 580

Susi meni Sormusen tarhaan nro 2001 581

Tiiu talnn ämmä nrot 2002—2015 581—583

Tuomittu kissa nro 2015 a 583

Tuonelan sillalla nro 2015/? 583

Tuusa nro 2015/ 583

XVIII

Vares raakun n:o 2016 583—584

Vasikan juoma n:o 2016 a 584

Viikonpäivät n:ot 2017— 2023 d 584—585

Voi voi sentään n:o 2024 585—586

Yks' kaks' kolme nro 2024 a 586

Äidinneuvo n:o 2024/3 586

Miete- ja opetus-runoja sekä sananlaskuntapaisia katkelmia.

Ahven vaivanen valitti n:o 2025 586

Antaa sateen sataa n:0 2026 586

Ensin huutaa huijahuttaa n:o 2027 586

Isot istuvat tuvassa n:o 2028 587

Jäniksen sana n:o 2029 587

Kanan sana n:o 2029 a 587

Katti kaks',koira kolme n:o 2030 587

Kauran sana n:o 2031 587

Koskas laiska työtä tekis n:o 2031 587

Kukon sana n:o 2032 587

Kynttelinpäivä n:o 2033—2034 587—588

Lampaan rukous n:ot 2035—2036 ..." 588

Leipojalle n:o 2036 a 588

Liinapeippo sanoo n:o 2037 588

Maltaitten sana n:o 2037a 588—589

Mikä kyy kynnyksellä n:o 2038 589

Niin on lesken leuan alla n:o 2039 589

Ohhoh hoikkaa n:o 2040 589

Ohran sana n:o 2041 589

Oikeus on ovensuun n:o 2042 589

Pääskynen piiskunen n:o 2043 589

Papu sanoo n:o 2044 590

Pieni li utu liinapää n:o 2045 590

Sammakon sana n:o 2046 590

Suden laulu n:o 2047 590

Tanoka s ja t allukas n :o 2048 590

Turkki on tuulella hyvä n:o 2048a 590

Vareksen sana n:o 2049 590

Viikkojen laskeminen n:ot 2050— 2050 a 590—591

\l\ Satakunnan loitsut.

Tietäjä. Haltiat. Kateet. Tietäjä.

Tietäjäksi valmistautuminen n:o1 2061—2052 .. 596

Näkymättömäksi pääseminen n:ot 2053— 2064 .. 595 596

Syyn selville saaminen n :o 2055 596

Paholaisen Likin saaminen n:ot 2056 -2058 596 597

Tietäjän lentämiskeino n:ot 2059 2083 597 003

Noitien uhri n:o 2084 604

Hautausmaalla ja kirkossa käynti d:o1 2084a — 2089a ., . 604

Kerskaussanoja n:o 2090 606

Tietäjät suhteessa toisiinsa. Varaus toista loitsijaa vastaan n:ot 20yi — 2092 606

Haltiat.

Kirkonväen nosto n:o1 2093— 2lu0 607-609

Vainajan karkoittaminen n:ot 2101 — 2106 609 — oio

Ruumissaatto vapaasti kulkemaan n:o 2107 610

Kalma ks. Erinäiset taudit, kalma.

Kummitukset n:o1 2108—2109/? 610—612

Liekiö n:ot 2109y— 2111 612—613

Tonttu n:ot 2111a— 21110 613

Kuunteleminen yöllä n:ot 2112—2119 613—615

Kateet.

Kateen sanoja n:ot 2119 a — 2123 a 615—616

Pahansuovan luku 2124 616

Loukkaantumat ja viottumat.

Hien sanat n:o 2125 616

Kiven vihat n:ot 2126—2138 616—618

Kynnen vihat n:0 2139 618

Lasten loukkaantuma n:ot 2139a — 2143a 618 — 619

Nokkosen polttama n:o 2144 619

Pakkasen jälki n:ot 2145—2150 619—620

Puun vihat Q:Ot 2151— 2176 a 620—625

Raudan sanoja.

A. Raudan synty (Raudan vihat) n:o1 2177— 2243a 625—636

B. Raudan lumous tv.ot 2243—2275 636—641

C. Raudan nostatus n:ot 2276—2285 641—642

Siikasen sanat n:ot 2286—2288 642—643

Tulen vili.it n:ot 2289 — 232G 643—649

Turkin sattuneen sanat n:o 2327 649

Valkean vihat, ks. Tulen vihat.

Venähdys, ks. Niukahdus.

Veren sulku n:ot 2328—2517 650—679

Vihneen sanat, ks. Siikasen sanat.

Pistämät, puremat ja puskemiset. Ampiaisen sanoja.

A Ampiaisen lumous n:ot 2518—2697 679—701

B. Ampiaisen piston parantaminen. n:ot 2698 — 2699 701

C. Ampiaisen nostatus n:ot 2700— 2707 701—702

Hämähäkin sanat n:ot 2708— 2708 « 702—703

Härjän sanat n:o 2709 703

Koiran lumous n:ot 2709a— 2715 703—704

Koiran purema parannetaan n:o 2716 704

Kusiaisen sanat n:o 2717 705

Kärpän purema parannetaan nro 2718 705

Käärmeen sanoja.

A. Käärmeen puremaan n:ot 2719—2851/3 705—730

B. Käärme estetään puremasta n :ot 2852 — 2858 730—731

C. Käärmeen pidätys n:ot 2859—3045 « 731—753

D. Käärmeen nostatus n:ot 3046—3048 753

Sisiliskon purema n:o 3049 754

Sisiliskon pidätys n:ot 3050— 3062« 755

Käsialanäytteitä 758—760

I. KERTOVAISIA RUNOJA.

Elinan surma.

1. Noormarkku. Lindgren n. 233.

29/ Q9

Kaisa Lindgren, 34 v. Kuullut mummoltaan Anna Ilaalmannilta. [Kirjall. vaikutusta.]

Elinan surma.

Ei1 itku Laukasta lakkaa, Valitus Vesilahdesta.

Aittamäellä avaralla Seisoi2 Elina neitti Vaski vakka kainalossa,

Vaski avain vakkasissa, s Huulilla hymy iloinen, Katsantonsa aivan kaunis, Koko olento oivallinen. Tali fcuohoon[!] Kalaus[!] Kur- ki1, Astui taloon avaraan. io Huusi heti tullessansa, Pakisi paha sanoiksi: »Onko talossa tiloa. Tattu[I] talli hevfoiisille8?

Onko täällä emäntä,! is Tytärtä ottaa mukaani?» Vastasi tuohoon emäntä.

Puhui taitava talotar:

»Hev[o]isia mepjll1 on tallin täysi,

Piiat meiir on pikkuisia, äo Tyttäreet[l] vähän kasvuisia.» Vastasi tuohoon Kalaus[!] Kurki

Kenen keksi katala:

»Tuosapa on Elina neitti.

Kaunis kyllä ja sorea! ^ Kylläpä sekin avioksi auttaa

Minulle miehelle parhaalle.» Tuosta äiti tuumaeli,

Emäntä ijälle elänyt:

»Jos "n teille' tarpeheksi, 30 Suotte saada sulolla.

Sydämellä siunatulla

Tyttäreeni rekenne[!]

Oivan mielien ohella,

Kulta suitsiisien kupella

1. > kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Säkeissä 2, 9, 11—15, 17, 20, 22, 24, 26, 28, 30—33, 37, 38, 42, 44, 49, 55, 57, 58, 62, 66, 68, 72, 79, 80, 82, 86—90, 95 98— 100, 1U2— 105, lii. 113, 114, 116, 117, 122, 126, 136, 140, 143, 145, 150—153, 155, 156, 160, 161, 163, 164, 166, 167, 171, 172, 174, 178—180, 183, 184, 187, 188, 190, 192—195, 198, 199, 202, 212, 213, 230, 232. 234, 255, 262, 266, 275, 278, 279, 281, 287, 289, 291, 292, 299, 300, 312, 331, 333, 335 on pieni alkukirjain — 3 kk:sta voi myöskin lukea : hevisirplle.

Kertovaisia runoja.

35 Elina s n laa itke mällään,

Kääntyi äidin äänille

Rukoellen, ruikutellefn],

Imelästi itkien,

Sanoillensa sattaen: 40 »Äiti, älä mua Klanlle anna,

Klau minun tulelle polttaa,

Kovin päivin kuolettaa4.

Kuhun kuumalla kuolemalla

Tulen tuimalla tuhalla?» 45 — »Älä turhia turise,

Puhu parhain, tyttäreeni,

Pane sanat suloisemmat,

Te[o] kaikki kaunihisti,

Ole olla[!] alamainen, 50 Mielin kielin kärsivä[i]nen!»

— »Ellei osaa onnelleni,

Tule turmio tielleni

Millään muulla muutoksella5,

Tule se kautta Kirstin huoran, 55 Kurjan kurvan[!] kureilla.»

Ellei oli' hullu, niin on hempi6,

Ottaa kihlat, antaa kättä,

Käsi kaualla kävelee. Kehoitteli kunnon akka 60 Suomelan sulo emäntä:

»Mitä huolit hullusta,

Pidät piiasta pahasta!

Käännä kaikki parahaksi,

Mielin kielin kä[ä]ntele! 65 Olos onni seurassasi,

Toimi taito talossasi7,

Koko kotos kaunistukoon,

Elos olkoon ihana!» Suostui tyttö suru mielin, to Meni miehelle tuolle.

Tuli Kurjen1 kartanolle,

Kävi kaikki katsomahan. Käski Kirstiä kylylle, Vara vaatetten pesolle; 75 Py[y]si pesemään paraten, Varovasti vaatteina, Äidin kauni[i]ta kan[ka]hia.

Kirsti tuosta kohlimahaan, Huhtomahaan huimasti, 8o Avannolle ankarasti Rouvan liina vaattehia, Pito vaatteita parhaita.

Rouva tuosta tuhmuudesta Varoitteli vakasti: 85 »Älä kolki, Kirstin huora, Paitojani niin pahasti! Älä tuollef!] tuimuudella Vaatteita viruttele! Nehän ei ole täällä tehty, 90 Vaan jo äitini kodissa.»

Tuosta portto porahteli. Puri, polki pahemmin; Hullu huora huhtoeli, Kurikallan kuhmieli 95 Vaatte[e]t vallan vanukkeille, Liinan ripaloitsemaan.

Rouva, armas Elina1, Oli aivan äänetönnä, Tyytyi työhöön tuiman porton, ioo Pahan pirjön pieksennälle8.

Tuli tuosta tuvallensa. Aikoi käydä levolle, Käsi ristiin riistelekse, Siunausta sulolle, 105 Rukoellen levolle.

Kului tuosta aika annas, \ ii ii viikot vitkalle, Niin jo Kirsti1 kuoillansa

4 kuoletta : kuolettaa. — 5mutoksella : muutoksella. — 6 on ♦hempi* '■ l. n In seurassasi : t. *talossasi* — 8 piesennälle : pieA-sennälle.

o.h.

Elinan surma. I.

Herrallensa kuiskutti: no »Korkia Kalaus[l] herra9,

Armas urho apia,

Eipä enää Elina rouva

Ole sulle suloinen,

Eipä edes oskollin[en]. ns Ulevi, yli renki,

Ball' on aivan armahaana,

Kaikiissa kallis kuuella.» »Taosta tulen tuhanteen!»

Kurjen kurkku karkasi. 120 »Annan sulle, sulo piika,

Kirsti, kaunis kultaseni,

Kalleuutta yllin kyllin,

Näytä kue toeksi,

Kurja teko täydeksi!* 125 Neuvoi tuosta Kirsti kurja:

»Tekeyty, tenskentele

Matka pitkä tulevan,

Otettavana olevan

Hämeheestä hämärästä 130 Pohjan maille poloisille,

Keräjille kestäville,

Kokouksiille isoille.»

Tuli tuuma taitavasti

Kudotuksi kujeinen. 135 »Käyppä, Klauskin, laolle,

Viivytte[le] viikkoa kuusi.

Kujeen näytän toeksi,

Kurjan teon täyiksi.» Elina, armas äiti, 140 Tunsi tuskan tulevan,

Vaimofpn vaivan välillään,

Valitteli vari*keasti,

Itki immen unel

Pian pojan antavansa 145 Isälle anna[a]ksi iloksi,

Elämällensä suloksi;

Kirisi kauvan viipymästä

Kurjen kauko matkahan.

Klaus Kurki kuudella hevoi-

sella, iso Kuuni viikon viljalla

Ajoi Laukon lahdelmalla.

Hiipi hiljaa ladolle,

Toivoi onnea kujeile. Elina, armas rouva, 155 Sisälle sulki surunsa,

Tu[n]si jo äidiksi tulonsa.

Kovin kiivi alla mielin:

.Miehensä missä vi[i]pyvi. Pojan pienen synnytteli, i6o Sitä syli ja suuteli,

Isän tulon outeli.

Käski Kirstin1 kiirummiten

Laitta [a] sia lapselle,

Pienelle poika poloiselle. ies »Ohenna oma siani,

Laske kaksi lakanata,

Pane pari poistajia,

Kolme korva ty[y]nyä,

Laske peite pehmeä!» 170 Tuosta Kirsti kiirutteli,

Fani laajat lakanat,

Koko kuusi korva tyynyy,

Viellä viisi polstaria,

Peitteitä perin paljon. 175 Juoksi ylistapanaan

Ulevia tapakaan:

»Riennä ripesti, Ulevi,

Koitvan luokse tulevi,

Puheita on sanella, iso Tehtäviä anella!»

Ulevi uskoi akalla Huoran hurjan Supukan, Pahan porton porinan

kk:ssa iso alkukirjain.

Kertovaisia runoja.

Olevan toen tekoa, 185 Vailla vaarafa], vikoa.

Viipymättä joutteli

Pakinoille parhaan rouvan

Kiiruliteli kamarihin:

»Mit on pulleita sanella, 190 Tehtäviä anella?»

Kirsti kirottu kintereillä

Löi heti oven kiini,

Lukittu lukoilla viisiillä,

Varusteli vankanlailla , 195 Rauta kankella kapotti,

Kovin lujasti lukittuna,

Lukkuen taa teljet[t]ynä. Tuulen tuiman tavalla

Hiipi hurja Kirstin huora 200 Klauskin laolle lahatti[!],

Kutsui Kurjen1 kullaksensa,

Onnitteli omasen:

»Nyt mä laittelin toeksi

Mitä saattelin sanoiksi: 205 Ulevi ilman hävytä

Hyvin häijysti elävi

Kanssa kauniin Elin;)1 rouvan,

Puolison pahan tapaisen.» Tuosta Kalan kulkemahan, 210 Kohden kotoa rientämähän.

Kiukusta kamala

Sy[ty]tti talon palamaan. Liekkien sisällä sysätty

Elina rukka, hyljätty, 215 Haikiasti valittelee,

Armas apua rukoilee:

»Kuule, puolisoni»,

Näin hän armoa anovi,

Ky [y] neli-silmin sanovi, 220 »Jos mun poltat, puolisoni,

Teet mun tulella tuhaksi,

Ota armas poikasesi, Piltti pikkara pelasta, Poikas pieni palamasta,

225 Vallan vieton[!] vioista! Tuli tuima jo piirittelee, Riennä lapsen aAruksi, Pelasta pieni raukka!» Tuohoon Kurki1 kirkasi,

230 Tun[n]ottomasti parkasi: »Pala, portto, poikines, Tulen lautta lapsinesi!» Viellä rukoili Elina1, Rouva raukka ruikutteli:

235 »Ah, jos armas äitini. Suomelan emo armahin10, Hätähääni joutuisi Ka[ta]lata lähtöäni Katsomahan11 kosto kovaa,

240 Vallan vietonta vereä!» Viesti lensi vikkelästi Vinhan vauhdin viluissa Suomelan sulo kotihin, Kanssa kovin kurjan viestin.

245 Mustalla12 murha poltolla. »Äiti armahin olohos, Tyttös tahtoa kuulohos! Käyppä pian kulkemaan Ri[e]nne pian tilleinään!»

250 Tuosta tuimasti tujotti Emo arkain alotti: »Kuinka kulta Elinani Voinee siellä, annanani?» Viisti tuohoon virkkoeli:

255 »Ennen hyvin, nyt paremmin.) Tuosta muija pukemahan, Haalimahan hamettansa; Hame oli väärinpuolin. »Kuinka voinee tyttäreeni?»

10 arhin : armahin. — ll Katsoma|n| : Katsomahan. — 12 musta]nj mustana.

Elinan surma. I .

260 »Ennen hyvin, nyt paremmin», Virkkoi viesti vikkelästi, Sanoiksi saatti sukkelasti.

»Trö[i]jyn. tröijyn t röijyäni. Tröijyni on väärin puolin; 2G5 Pujen, pujen pukuani, Pukuni mi väärin puolin, Voi, kuinka voinee tyttäreni?»

- »Ennen hyvin, nyt paremmin.» jopa kaulin kamala,

- i\u suuri svnkiä. Suitti synk[k]änä taivalla Vesi lahden lakialta Laukan rinteeltä ripeni.

Tuosta tuiki tukalasta, 275 Näöstä kurjan kovasta

Emo itkeen imelästä,

Pahoin parkuen läheni.

Liitteli luokse tyttäreen,

Avuksi armaisens i. 280 Apu oli myöhäinen,

Tulut[!] turva heikko.

Katkerasti kiukutteli13,

Vainen vaivanen valitti,

Rukoillen ruikuttcli 285 Kurjan Kurjen1 edessä;

Emo ehti sanomahan,

Armoa anomahan:

»Tulen kidasta kirvoita

Syytönnä, sysättynä, geo Tutkimatta tuomittuna

Tyttäreni armahin,

Poika pieni, kallehin!» Kurki kurjasti kohotti,

Kannuksian kalautti: 295 »Tuo14 on helppo tuomio,

Palkka pieni portolle,

305

310

315

320

325

330

Ansaittuna annettu.»

I'' lastusta ]i"jalle Rukoili riitissä kiisin. Äiti armahin pyyteli, Poloiselle toivotteli.

Kirkui Kalausj!] kovasti, Kurki kuljetti kidastan: »Palakoon portto poikineJs', Paha huora läpsinen!»

Elina itkein aneli, Niiskuttaen nikotteli; »Ali. mun armas emoni, Kolkko on mun kohtaloni! Joutuu jo mun lähtöni, Liekit rumat Uittelee Kanssan kova kuolema.»

Hyvästit nyt hyviteltiin. Kaihosti kaikki katusi, Meni mieliin ijäksi, PapJ^nui muistoon sumeeksi. Lahosi jo rauniohoon, Hiiltyi hela hiiliiksi.

Kala[u)s Kurki1 kauhiasti Katseli tekonsa katalaa, Valitteli jo vaikeasti Onnetonta oloansa: »Voi, voi, unia onnetonta. Poltiin armaan Elinani, Viellä pienen poikaseni!» [S[t]ui aitan portahiilla, Kivi kannalla katseli Tekoansa tuimenpata. Mainittavampaa pahu[u]tta15.

Kulki kujaa kaunis kaappfshi. Elon16 enkeli ehätti, Kysyi heti hellästi, Saattoi vakasti sanoiksi:

13 Kuitteli : kuiÄntteli. — " tuo *on* helppo : t. o. h. — 15 kk:ssa seuraa kaksi tyhjää sivua, joilla on samalla käsialalla : »seuraavalla sivulla'). — 16 jEnkeli) elon : e.

Kertovaisia runoja.

Mitä mietit miesparka,

335 Kuta17 kurja valitat?» Vastaeli Kalaus Kurki, Itku silmin ilmoitti: »Sitä si[i]nä jo surenmista[!], Murhetta mulla raukalla,

340 Poltan arma[a]n Elinan Ka[n]ssa poikani poloisen.»

Vastasi tuohon tulia, Viittasi vallan visusti, Yletyllä ilolla,

346 Sanoilla sanken suloilla:

»Kyllä tiedän kussa on armas Elina rouva; Elina rouva taivaassa, Viimaisessa taivahaanssa . Ylimä[i]sen portin päällä,

350 Kulta käädyt käessä, Pieni poikanen sylissä. Kyllä tiedän tien toisen, Tolan kurjan Kalaus Kurjen: Kalaus Kurki helvetissä.

355 Alimaisessa helvetissä, Alimaisen portin alla. Hiukan kannukset näkyvät. Siellä suuri Kirstin huora, Hurja portto porajaa,

36o Kadotustan kavajaa9, Hiukan himesti helottaa, Hopia rihma kilottaa.» Tuohoon katosi tulia, Muuttui pian näkyvä.

365 Kurki kurja ajamaan Oman tunnon tuskissansa. Kurja hevoista hälytti, Suisti suorasti jokeheen, Vieri vauhdisti veteheen.

370 Rakki koira korea Kintereillä kirposi, Se18 oli hurja Kirstin huora, Painu paha perästä Lakkapäihiin lainehiin,

375 Kotihin kova onnisiiu. Loppu.

2. Vesilahti. Lönnrot S1561.*

1820-luvulta, aikaisintaan v. 1822.

Vieressä olevaan runoon tehdyt myö- hemmät korjaukset, muutokset ja lisäyk- set:

Elinainen neitsy nuori1.

Elina inen neitty nuori2

17 |Suret| kuta kurja : k. k. — 18 Se *oli* hurja : S. o. h.

2. 1 Otsikko otettu Lönnrotin käsikirjoitusniteen rekisteristä. Tässä julkaistava Elinan surmaruno ei voi olla Lönnrotin alkuperäinen kansanomainen muistiinpano, vaikka se onkin varhaisin meille säilyneistä Lönnrotin kappaleista tätä runoa. Hänellä on ilmeisesti täytynyt olla pohjana (1820-luvun alulta?) omia aikaisempia kirjaanpa- noja, yksi tai useampia, joihin nojautuu tämä ikänsäkin puolesta suhteellisesti myöhäi- nen puhtaaksi kirjoitettu kappale, jonka Niemi (Kalevalan kokoonpano I 65) katsoo olevan vasta vuoden 1827 tai 1828 paikkeilta. — 2 Runo julkaistaan vasemmalla siinä asussa, jossa sen on Lönnrot ensin kirjoittanut S-kokoelmassa säilyneille lehdille ja oikealla kaikki ne muutokset, korjaukset, muutosehdotukset ja välisäelisäykset, joita

Elinan surma. 2.

meni aittahan mäellä vaski vakka kainalossa, vaski avain vakkasessa

e Tuoltapa tulee Klaus Kurki. »Mistäs tunnet Klaus Kurjen?» »Tunnen tuiman käytännöstä, jalan jalon heitännöstä.» Klaus tuo mäelle tuli

10 sadat miehet saattamassa, sadat satula hevoset, miehillä kulta kannukset. hopia helat hevosilla. »Onko teillä neityttä myydä,

ib piikaa vasteeni pidettyy?»

»Hepo meillä mäellä myydän,

kartanolla luukaviat, vaan ej piikaa pihalla,

2. [m. a. mäellje

12. [mieh]et |k. kannuksjtssa

13. hevot hopia liehussa

14. [O. t.] neittä [m.] [piikaa j pidettyy minulle [piika vasteeni pidetty] [piika pidetty minulle] f Ile] voiset [mäellä myydäjän [1. k.] [v. e. p. p.] myydä3

15

16.

17. 18.

Lönnrot tapansa mukaan on mitä runsaimmin sirotellut tähänkin kappaleeseen. Muutoksissa ja lisäyksissä käytetyistä julkaisu tavoista huomautettakoon seuraavaa: l:o jos säettä on vain numeroimalla muutettu, osotetaan se hakasissa oikealla puolella numeroilla, milloin ei mitään epäselvyyttä synny; muuten julkaistaan säe uudelleen hakasissa kokonaan tai alkukirjaimin; 2:o kun säe on kokonaan uudelleen laadittu ja edellinen puistettu, julkaistaan se kursivoituna; ellei edellistä ole samalla poistettu, painetaan vaihtoehtoinen säe kursivoimatta; 3:o kun korjauksia ja muutoksia säkeissä on tehty päälle tai yläpuolelle, poistamalla aikaisempia muotoja, osotetaan se oikealla kädellä kursivoituna hakasten ulkopuolella; ellei aikaisempia kohtia ole poistettu, on muutosehdotukset kursivoimatta; kun säettä on useampaan erään muutettu, julkais- taan muutokset siinä järjestyksessä, kuin ne näyttävät alkuperin tehdyiltä; milloin selvyys ei välttämättä vaadi, ovat hakasiin otetut vain alkuperäisen säkeen sanojen alkukirjaimet; 4:0 alkuperäisten säkeitten väliin lisätyt säkeet on k uisi voitu ja merkitty kirjaimilla a, b, c jne. sekä sen säkeen nr:lla. jonka jälkeen ne ovat kirjoitetut; 5:0 jos säe on muutettu vain kirjaimia pois pyyhkimällä, julkaistaan säe uudelleen haka- sissa muutetussa asussa muutetut sanat kursivoituina \rt. 15. säettä); 6:o jos korjauk- set ja lisäykset ovat ly jy kynällä tehdyt ij"ik;i näyttävä) ikänsä puolesta myöhäisim- miltä), merkitään säkeen loppuun kursivoitu /...■ lyjykynäkorjaukset alkavat vasta 105. säkeestä; näihinkin muutoksiin nähden ks. myös edellisissä kohdissa mainittuja selityksiä; 7:o jus jotakin erikoista on ollut joihinkin korjauksiin nähden huomautet- tavaa, on se hakasiin pi aitillä paineltu tai alahuomautuksessa selitetty. — 3 Lisäys pyyhitty uudelli

Kertovaisia runoja.

eikä kaupita kartanolla; 20 kyll' on meillä tupiakin,

tupa meill' on yljän tulla, tupa tulla, toinen mennä,

talli meill' on hevoset panna,

vaja varsat valjastella, s» naula meill' on satulat panna,

laskea hevoisten helut.» Klaus tuo tupahan tuli,

miekallans' oven avasi,

tupellansa kiini tunki. 30 Elinan viisi veljestä

istuit kaikki pöydän päässä,

nousit kaikki seisohellen. »Onko teillä neityttä myydä,

piikaa vasteeni pidettyy?»

a »Olispa tuo vähä Elina, nuori nainen naitavalla.»

[v. e. piik]ao4 pienintäkään [v. e. p.] huonompa[a]k[an]. [v. e. piik]a [huonjoinkaan

19. [kartanolla kaupitajne5

20. löytyypä talossa tässä 20 a. tupiakin tultavia

21. yks' [on] tupa [yljän tulla]

22. [toinen tupa mennä] yljän 22 a. löytyypä talossa tässä

23. [t. m. o. hevo]^1 [p.]

26. [hei. 1. hev.]

27. [Klaus tuo tuli tupahan]

28. [o. m. a.]

30. [viisi v. E.]

32. 33. 34.

85 »Ej ole meissä neittyin myyjää 35. eikä naisten naittajata, 36.

astu toisehen tupahan, kysy ensin äidiltäni.»

Klaus tuo kävi käskettyä «o tuonne toisehen tupahan:

»Onko teillä neityttä myydä, piikaa vasteeni pidettyy?»

»Pijat meill' on pikkaisia, kaikki keskeen kasvavia.»

39. 40.

[n. k. seiso] alien [O. t. neit]tä [m.] [p.] pidettyy minulle [piika pidetty minulle] [E.o.m. neit]s[yin myyjä] [e. n. naittaj]ott [e. n.] naittelia

[KL kävi] kiiruhusti meni [toisehen tupahan]

42. [piika] pidetty minulle

44. [kaikki] vielä [kasvavia] [kasv. k.v.]

45. Ompa teili Elina nuori

46. neitsyt kaunis [naitavalla] 46 a. sepä myykäälte minulle

4 Epäselvä korjaus, p. o. [kaupit]([a]ne.

Korjattaessa säettä toinen t jäänyt merkitsemättä

Elinan surina 2

»Ej taida vähä Elina panna työhöön palkollista,

ruokkia isoo pereettä, bo katsoo isoo tarhakarjaa.»

»Kyll' on mulle Kirsti piika, joka panee työhöön palkollisen, ruokkii myös ison perehen, katsoo ison tarhakarjan.» es Tuopa vähä Elinainen,

vaka neittonen vastaapi: »Kyll7 on sulle Kirsti huora,

joka mun poltattaa tulella,

pahoin päiviin kaolettaapi.» 60 »Ej ole Kirsti kuvas piika

eikä huora huonessani,

vaan on töissä toimellinen,

saatta vainen saudissansa,

siksi kauan siellä ollut, 65 kauan karjani katsonut,

pannut työhöön palkollisin

laittanut ru'an pereelle.»

Kukas hullu, muu kuin piika.

jollej hullu, niin on himmi 70 otti kihlat, anto kättä,

käsi Klauksen povessa.

kävi Klaun kartanolla. Kirsti katseli klasista,

välkisteli västäröistä. ts »Oh jos sitäkin olisis,

joka tuon välin pahennais.

saatais asiani entiselle.» Vuosi vuodelle kuluupi

eikä kuulunut kylissä so eikä nähty naapureissa

tuon välin pahentajata.

menettäjää mielisuosion

• = valtaisesti? — ' kk.ssa pieni ta]isi. — * Molemmat sanat epäselviä.

56. [vaka] tse;;/ ? [vostaapt] Sanansa sano v'

57. [k. O. sull]a [K. h.]

58. [j. m. poltattjtst8 [t.]

59. [palloin päivin kliolettajist

61. [e. h. huones]s[ani]

63. [s.] ogJ:om[ssansa]

64. [s. siellä k. 0.]

65. [k. k. kats]eöul

67. [r. 1. pj

[71. ja 72 - numeroilla osoitettu päin- vastaiseen järjestykseen.]

73. [K. k. lasista]

76. [joka] joutuisi [väli]fttn

77. [sa]tsts [asia]* [e.]

78. [V. vuodel]ta [k.]

79. vaan ej [k. k.|

80. [e. n. naapurjissa

82. [m.] hyväin mielten9 [?]

alkukirjain. — ' Korjausvirhe, p.o. [poltat-

10

Kertovaisia runoja.

eikä toista tarvittukan Kirstin ollessa kotona, 85 huonehessa häijyn huoran Sala sano Klaukselle: »Uolevi emännän makasi!»

Tuopa tuohon vastahapi, puhu suusta kiivahasta:

90 »Jospa tuottelet todeksi mitäs saattelit sanoiksi, sinunpa mä silkissä käytän Elinan tulella poltan, viisi verkasta hameetta

95 annan kaikki käydäksisi ennen kuin Elina prouvan, kantaakses' avaimet annan ennen kuin Elina prouvan lukut lupaan lukitakses ioo ennen kuin Elina prouvan.» »Ohoh Klaus kultaseni mene Aumasten ladolle,

pikku niittusten nimille, ole kauas keräjille io5 menevänsä pohjanmaalle.» Klaus kävi10 kammarihin etelien Elina prouvan:

»Ohoh vähä Elinani käärä säkkihin evästä, no voita pikku vakkasehen.

käsky kävi keräjille, mennäkseni pohjanmaalle.» »Oh mun Klaus kultaseni

83. [e. t. tarvittuk] kaan

87 a. hyvän rouvaW renki häijy

88. [t. t. vasta]/[api]

89. sano [suusta k.]

[sano] varsin suutuksissa

92. vielä sun verassa käytän

AFi^ös.

Kirjoitusvirhe, p.o. kävi.

94. [v. v. hametta]

95. [k. a. käydäks]e[si]

96. [e. k. E. rouvan]

100. [e. k. E. rouvan]

102. astu [A. L] aja [A. 1.]

105. [meneväjsi [p.] L.

107. meni [Elina]?i etehen L. 'puhui [Elinan] edessä

108. [Oh] mun [v. E.]

109. [käär]i [s. e.]

110. viillä [voita v.]

[109. ja 110. s. numeroilla osoitettu päin vastaiseen järjestykseen.]

111. [k.] tuli11 [k.]

113. Älvös12 Klaus Kultaiseni L.

Ei piti kuten Hämeen muistom. II. — 12Äl|ös|:

Elinan sarina. 2.

11

älä tuolla kauvan viivy. 115 viikot on viimeiset käsissän, päivät viellä viimeisemmät, älä tuella paljOO puhu . puhu puolilta puhejas,

puhu toiste toinen puoli, uo älä tuolla joukoissa juo,

juo vaan puolilta janojas, juo sitte toiste puoli, älä uloos tieltä astu, astu puoli saappahissa. ias astu toiste toinen puoli.»

Klaus tuo16 kävi16 kammarista

ajo Aumasten ladolle, pikku niittusten nimille. Krsti tuo kotahan kävi

iso pienten vaattein pesolle, paitain Elina prouvan. Elina kodan kohella kuuli kovan kolkutuksen, paukkinan patLPjen luonna.

135 »Oh mun Kirsti piikaseni älä kolki niin kuvasti, minun pieniä naattejani,

ej net ole täällä saadut,

vaan on äitini kutonut.»

i*o Kirstipä tuohoon mutkan

muisti kolkei viellä ki n kovemmin prouvan pieniä vaatteeja,

114. [t. k.viivy]ttele L.

115. viimeiset on mulla viikot13

116. [p.l varsin \\]

117. [älä] paljolta14 puheile15 L.

118. [p. p. puhejsi L. fp. p.] sanasi L.

120. ]ä. t. j. j.l toisten

[ä. joukossa j.| miesten L.

121. [j. v. p. janojsi L.

122. [j. t.] toinen [p.] L.

123. [ä] pojes [t. a.] L.

126. [Kl.] (kävi k.| 126 a. otti •porahan sainiini b. heitti selkään hevoiselle

129. [K. t. k.] meni L.

132. [E. k. koh|a[lla) L.

137. pienoisia paitojani L. [pait. pien.]

138. [e. n. o. t.] tehdyt

141. [kolk]fe[i v. k.] L.

142. paitoja Elina rouvan 142 a. sekä muita vaattehia

13 Alkuperäisestä poistettu vain säkeen kaksi ensi sanaa. — l* Lyijykynäkir- joitus hyvin haalistunut, voinee lukea myös: paljosta. — 15 Voisi ehkä lukea puheele. Vrt. Lönnrot S 52, puheilla. — M yi. lyijyk. kirj. : m.

12

Kertovaisia runoja.

huora tuo huoppia virutti, polti puolilta poroksi. 145 »Huora häijy khikkuhinen älä kolki niin kovasti minun pieniä vaatteejani,

älä portto polta niitä.»

Huorat nuot hyvätkin piijat 150 vaan ej porto puolettakan.

Elina tuo kodasta kävi pahoin mieliin kammariinsa itteksensä siellä itki.

Tuon^epa tuo Kirstikin7 tuli 155 huora häijy hävitöinen.

»Oh mun prouva kultaseni pitäkäm pienet pitoiset, kansa kempit kesta pidot isäntämme pois ollessa iso niinkuin ennenkin on tehty, ottakamme orja työstä, häijy härkäjen perästä.»

»Oh mun Kirsti piikaseni tee sä itte mitäs tahdot, 165 iske ensin muut tynnyrit, iske kaiketkin tynnyrit, älä iske sitä tynnyrii, joka on pantu minua vasteen.» Kirstipä17 tuohoon mutkan muisti 170 iski ensin sen tynnyrin18 piti kempit kestapidot, juotti joukon, joi itekkin, iski ensin sen tynnyrin, joka oli pantu19 prouvaa vasteen.

144. [polt]/« [p. p.] L.

147. [m.] raukan [v.] paralta paitojani

148. [ä. p. niitä polta]

149. [Huoratjpa [h. piiat]

150. porttoja ej [puolet] kahan L.

151. [E.] [k. k.] L.

152. [p. mielin k.]

153. [itt] 'ellensäl [s. i.] [itki s. i.] L.

157. [pitäkäm pitoiset pienet] L.

159. [p. o.i.]

161. [ottaka]a[mme o. t.] L.

164. [tee]ppäs [itte] kuingas [t.] L.

165. [i.] muita [tynnyrit] ä L.

166 a. jätä ylsi iskemättä

167. [ä. i. tynnyri]ä L.

168. [j. o. pantuina [minu]Z7e L.

173. [e. i. s. t.] L.

174. [j. 0. p.] Elinialle L.

17 Kirjoitusvirhe, p.o. Kirstipä. — 18 Lönnrot (puhtaaksi kirjoittaessaan) kir- joittanut 170. säkeen liian aikaisin, jonka vuoksi pyyhkinyt sen pois useilla vino- viivoilla. — 19 pantu sanan yläpuolelle kirjoitettu ensin rouva lyijykynällä, mutta poistettu sitten.

Elinan surma. 2.

13

175 »Oh mun Kirsti piikaseni, toisin teit, toisia kaskin.»

Jopa aurinko aleni taivahalla tasasella laski läntehen levolle.

iso Kirsti kävi kammarihin etehen Elina prouvan:

»Mihees prouva maata menne, että sianne sioitan, Uotin uuteen tupahanko

isä ylimmäisen portin päälle?» »Raskas siell' on raskaan maata, raskas siell' on raskaan nosta Uotin uudessa majassa, tuvassa tuntemattomassa.

190 Tee vaan Kla uksen tupahan, paremmat on tutut paikat.

Miekat siell' on välkkäväiset, raudat siell' on hohtavaiset, pyssyt siell' on paukkuvaiset.

195 Miekat miehillä sodassa vaaroin veriset välkkyvät, siellä raudat raatelee vat, siellä pyssytkin paukkuu\at.

176. [toisin teit toisi]» [käskin] L.

181. meni [Elina]» [e.] L.

seinällä ovat sidotut.

soo väsynneenä väijymästä. Tee siis sinne yösianni, pane kaksin villavaipat, pane kaksin vuodiliinat[!] pane kaksin päänaluset.

205 pane kaksin lakanatkin.»

Kirstipä1' tuohoon mutkan muisti, pani viidet villavaipat.

187. nosta vielä vaikeampi L.

196. [vaaroin välkkyyvät veriset] L.

198. [s. p. paukkuvat]

[s. p.] paulia ja vat

[pijssyt ]pahat [paukkujife-

rat L. [p. p. pauhajavat.]

14

Kertovaisia runoja.

pani viidet vuodiliinat,

pani viidet päänaluset,

210 pani viidet lakanatkin.

»Oli mun Kirsti piikaseni, toisin teit, toisia käskin.»

Kirsti kävi kammarista, meni Uolevin majalle: 215 »Uolevi ylimmäinen trenki, prouva teitä sinne käski.»

»Mitasta mä tuolla teline, totta mä tuonne sentän käyne.»

Kirsti pikemmin perässä 220 yhdeksät lukut lukitsi, sadat teljet teljetteli.

Juoksi Aumasten ladolle, pikku niittusten nimille:

»Ohoh Klaus kultaseni, 225 ompa Uolevi nytkin siellä, lukrut' o vein lukittuna, telkeet päällä teljettynä.»

Tämä täältäpä tuleepi, kiivas20 kiirutti kotia 230 alla päin pahoissa mielin, tulen tuoheseen sytytti, pisti tervaksen tiilihin,

valo valkeen nurkan alle.

Sauvu suitseepi tulinen, 235 liekki tuima leimahtelee, polttaa huonen huonehelta.

Viell' on paikka palamata, viell' on Elina elossa.

Laski lapsensa pienuisen 240 itkeväisen ikkunalle.

»Ohoh kultan, Klaus kulta n, älä polta poika lastas,

-° Puhtaaksi kirjoittaessaan Lönnr jonk,i päälle korjannut. — 21 Sana on kk vähä\

215. [Uolev]' y. [renki.]

216. [rouva t. s. k.]

218. [t. m. t. sentä]ä[n k.] L.

225. [o[n [U. n. s.] L.

228. [Tämä]pä [tuleepi täältä] L.

231. [t. tuohe]hen [s.] L.

232. toisen[?]21 tulen tervak-

sehen L.

233. a. alle tiilien asetti L.

239. [L. 1.] vakaisen22 L.

ot alkanut ensin seuraavaa säettä: allap., :ssa hyvin epäselvä. — " Voi myös lukea :

Elinan surma. 2. 15

vaikkas poltat pojan tuojan, älä sormustas kaduta, 245 vaikkas kantajan kailotat!»

»Pala portto poikineskin. 246. [P. p. poikinesji L.

mailman lautta lapsineskin. 247. [m. 1. lapsines]t L.

• i se ole minun poikan, vaan on ison Uolevin poika!» 250 Kirsti tuo puodiin poikesi, sieltäpä tuo kruutia kanto, kanto Klauksen kätehen.

»Pane pänni pahoja jauhoj terra tynnyrin sekahan, 255 että paremmin palalsis.»

Tuopa tuolta Elina prouva varo Uoti reljetänsä.

»Ohoh Uoti oma veljen, mene käske aitioni tänne, 26o pyydä joudulla tulimaan. puhu paremmin kuin onka n.»

»Oh mun muuri kultaseni. tyttärenne teitä kutsu. pyysi joudulla tulemaan.» 265 Kuin tuo puki puukuansaf!] puki kaikki eestakaisin.

»Voi minua, vaivasta vaimoo, kuinka hameetin hameeni, hameetin23 kaikki eestakaisin. 270 kuinka liekän tyttäreni?»

»Hyvin kyllä, muori koita!» iVoi minua, vaivasta vaimoo, kuinka sukin sukkiani, sukin kaikki eestakaisin, 878 kuinka liekän tyttäreni?»

»Hyvin kyllä, muori kulta!» ►Voi minua, vaivasta vaimoo, kuinka kenkiini !| kenkiäni, kenkiin[!] kaikki eestakaisin, 28o kuinka liekän tyttäreni?»

-2 k ;imeetin : Aampi-tin.

16 Kertovaisia runoja.

»Hyvin kyllä, muori lailta!» Tuli tielle edemmäksi, sauvu Laukosta näkyypi,

tuli Klauksen kartanosta. 284. sauvu [KL k.]

285 »Voi minua, vaivasta vaimoo, sauvu Laukosta näkyypi, sauvu Klauksen kartanosta, mitäs tuolla tehtänekän, kuinka liekän tyttäreni?» 290 »Hyvin kyllä, muori kulta,

sikoja siellä lalidattihin, 291. lampaita [s. 1.]

sikoja siellä korvettihin, kukkoja siellä kuukattihin, kanoja siellä kaltattihin, 295 pienen prinsin ristiä isiksi,24 pienen poikasen poluksi, poika lapsen polkumiksi.» Kuin kävi Klauksen karta- nolle laski kohta polvillensa, 300 maaliaan vävynsä25 etelien.

»Ota pois tuo tuolta tulesta . vaka vaimo valkehesta!» »En ota tuota tulesta, porttoo pojes valkehesta, 305 siksi valkeen vintinkin, hyvän huonehen hävitin.»

»Anna mennä muille maille elkeänsä piilomahan, töitänsä häpelemään.» 3io »Olkon siellä, Uolen huora, 310. [01ko]o[ns. U. h.] palakohon poikain portto!»

»Ohoh vähä Elinani mahdois olla mielin kielin, 313. [m. o. mielijm [kieli]tn

mieliin kieliin porton kansa, 314. [mieli]m [k. p. k.] 315 kärsiä Kirstin7 kiukkuja.» »Ohoh oma muori kultan, ej ole syytä väliintäkän,

24 Kirjoitusvirhe, p.o. ristiäisiksi. — 26 Samoin, p.o. vävynsä.

Elinan surma 2.

17

neulaa silmätöintäkän, tein kaikki, mitä taisin,

320 tein päälläkin vähäsen.»

Sr oli meno porahan prouvan, nnoren Kiina emännän, kansa kauniin kasvoiltansa, että töissänsä taitavan

325 puhtaan aina puheissansa, siivun puoli sanoissakin.

Kauan kaipaa kansa kaikki,

itkee sinua alalliset, ikävöitsee ylemmätkin. 330 Olis ottanut hyvästi itkevältä äidiltänsä, vaan jup'-7 raukesi raukka, lenti liekkien sisähän

rinnalle poikainen pieni.

335 Se oli meno parahan prouvan. se "li hukka huomenenkin, kansa kaunihin tavaran, sekä kullan kiiltäväisen, että hopian hohtavaisen.

340 Klaus tuo asu Kirstinänsä7 [Jotin uudessa tuvassa. Kaikki kaikkinansa katovat: laille puuttuupi pellolta eikä kasva kauramaatkan,

345 kulo poltti parahat paikat, kuiva kukisti loputkin. Hevoisia talli täynnä, nautoja navetto täynnä30 kuulit kaikki kursi suuhuun,

350 kaaduit kaurajenf!] nojalle. Klaus itki kynnykselle. i itki. että itki.

233. sekä [kaun. kasv.|

324. [e. töissä] [taitava]wen

326. [s. p. Banois]s[sakin]

328. [i.] alhaisel sinua

329. [i.] ylhäisetin

330. [O.] jo-e- [o. li.]

33. a vajoi valkehen2* peräti 334. [r. pieni p.] povella39

339. [o. hohtava]n

340. [KL] [a. k.)

343. [1.] kuihtui vainioilla

344_ [Säe ylipyyhitty.]

345. [k.) im tsiä kukisti

346. [Säe ylipyyhitty.]

351. [Kl. \]stu [kynnukselljä

352. [sekä i]stu [e. i.|

56 Kirjoitettu yläpuolelle ja vedetty viiva yli, joten käynyt epäselväksi. •» jo|k|a : jopa. - -8 yi. [valk]r ian1. — 2» Säkeen jälkeen kirjoitettu ja poistettu jäl- leen.— 30 Kirjoitusvirhe, p.o. täynnä.

18

Kertovaisia runoja.

Jesus äijänä käveli: »Mitäs itket. Klaus Kurki?» 355 »Kyll on syytä itkemistä, siit' on sydämen' kipeä, ettän poltin puolisoni, sytytin syleni täyden, vaimon valkeella valotin,

3eo poltin pienen poikaseni. Hevoisia31 talli täynnä, nautoja navetto täynnä, kuolit kaikki korsi suuhuun, kaaduit kaura jen nojalle32.

365 »Kyllän tiedän Elina prouvan.» »Missäs on sitte Elina prouva?» »Ylimmäisesä taivaassa,

kuuden kynttilän edessä, Jesuksen jalkain juuressa

370 pikku poikainen sylissä, Uolevi oven edessä.

Kyllä myös tiedän Klaus Kurjen.» »Missäs on sitte Klaus Kurki33?» »Alammaises' helvetissä

3-5 kannukset vähän näkyyvät,

jalat alta kiilustaavat.

Kyllä viellä tiedän Kirsti huoran

alammaises helvetissä,

alammaisen portin alla 380 palmikoitta' vähän näkyypi

silkit päihin sidottuna33.»

357. [p.] paraan [puolisoni]

359. valoin [Kirjotettu säkeen yläpuo- lelle, muutos jäänyt kesken.]

364 a. Jesus [Sana jälleen ylipyyhitty.]

366. [M. o.] [E. rouva?]

367. [Y\]ähällä [taiva]/i[assa] Ylisessä [t.|

369. [J.] sul(o'n sylissä [Sanat ylipyy- hitty.]

[J. jalkain juuressa] jumalan

371 a. Missäs liene Klaus Kurki? 372. [K.] [t, Kl. K.]

374. [Al]isessa [li.]

[Al]ahalla [h.] [Molemmat kor- jaukset päälletysten.]

375. [k. v. näkyvät]

376. [j. a. kiilustavat] 37.. (k. vielä t. K. h.]

378. [al]isessa [h.]

379. [alimmaisen [p. a.]

380. [palmiko]/ [v. n.]

31 [hlevoisia : //evoisia. — 32 Säkeen loppu e epäselvä, myöhemmin korjailtu selvemmäksi c:ksi. — 33 Säe on pantu sulkuihin.

Elinan surina. 3.

19

Klaus tu>> ajohon lähti pisti pillit säkkihinsä. soitti suolla mennessänsä, 385 järäliytti järven päässä

karahutti kaukahalla.

Ajo päin sulaan merehen, aaltoihin upottikse.

Se "li meno nuoren miehen. 390 kansa nainehen urohon. Kirsti rakkina perässä.

381 a. kulht rihmat l;i Uuttaa pi

:;s,s. ali, [aaltn|yVii syvien8

Kirja on kirjoitettuna, löytty Laukosta mäeltä.

Traditionen säger att händelsen, som förefallit i Vesilax Socken och pä Laucko Säteri gärd derstädes. timat vid sl. af 1600 eller vid början af 1700 talet — Elina var hemma ifrän Suomela By i samma socken 2 Vi fjerdedels mii aflägset öfver en del35 af Vesilax sjön. Mera har jag icke bekant utaf traditionen — Aumas ladan och lilla ängen skola ännu kunna uppvisas. Byggningen skall hafva36 stätt närä den som nu är byggd rpä Laucko1.

3. [Vesilahti?] Lönnrot S 25*.

Tuntemattoman, käsialasta päät- täen oppineen henkilön, jonkun papin t.m.s. muistiinpano1.

Weisu.

V: 1:

Elinainen nejtsy2 nuori,

meni ajtahan- mäelle, vaski* vacka2 kainalossa, vaski avain vackaisessa2.

V:2:

5 Tuolla pa Klaus tule.

»

Tulennosta tunnen tujman, jalost jalan heitännöstä.»

I'.- .S.- Klaus ajo pihaan2, io sadan2 hevoisen2 mjehen2 kansa. Mjekallansa oven2 avais, tupellansa2 kinni tunki.

V: i:

»O minun muori2 kuldaiseni, ongo neijtsyttä2 myrä,

»Mistäs3 tunnet Klaus Kurjen-'» is pika2 minua varten piretty?»

34 upottikse jäänyt pyyhkimättä. — 35 yläp.:etAr, del ali. -viivattu. — 36 hava : ha/va.

3. ' Joutunut Lönnrotin haltuun jo varhain; hän lahjoittanut sen Suom. Kirj. Seuralle lokak. 25 p. 1872. — - kk:ssa iso alkukirjain. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.

20

Kertovaisia runoja.

V: 5:

»Ej ole nejtsyttä2 myrä, pijatt2 on vielä piskuisia, kansa kesken kasvavia. V: 6: Tupa on mejl yljän2 tulla, 20 toinen tulla, toinen mennä, talli2 on mejl hexvoiset2 panna, naula on mejl satulat2 laske, \vaja2 warsat2 valjutella.»

V: 7:

»Onpa tejllä vähä Elina.» 25 »Ej3 taida vähä Elina, panna työhön palkollista2, kaite iso karja2 tarha, ruockia iso perhettä2.» V: S:

»Kyllä mull on Kirsti pika, 30 joka pane työhon[!] palkolliset2, kaite iso karja tarha, ruocki myös iso perhettä2.» I": 9. »Kyllä suli on Kirsti pika, joka mun tulesa poltta. 35 kovin päivin kuollettapi4.»

V: 10. Elinan visi'2 velje2, istu kaicki pöydänpä sä2. »Elina minun sisaren2, ejko muta ylpiämpä, 40 kuin on Klaus Kurki?» V: 11. Ej ole hullu, mut kuin pika2, otti kihlat2, annoi kättä, käsi Klauxen kädessä. V: 12. »Kirsti jiika2 kiukuhinen, 45 mitäs kälkittet karassa2, paukotat patojen luox?»

»Huoran3 huopia virutan, pahan pärton vattehia.» V: 13. Kirsti katseli klasista, 50 västärästä2 välkytteli: »O jos sitä kin olis, joka ton välin pahendais!»

V: 11.

»Jos sen todexi tuotat.

jongas sanaxi saatatt, 55 Elinan visi2 verkasta2 hametta,

ne sinun pitäxex,

ennen kuin Elina fräfvan2.

avaimet2 sinun kantaxex.

ennen kuin Elina fräfvan2.» V: 15. eo Tuli käsky käräihin,

käräihin Pohjanmalle.

»Elinainen fräfva2 nuori,

säres säckihin ävästä2,

voita kisson vackasehen2.»

V: 16.

65 »O mun Klaus kuldaiseni, älä sjellä kauvan vivy, päivät vimmejsrt käsissä, vikot vielä vimmeisihiät, juo puoli sjemenyttäs,

70 juo toisten toinen puoli, astu puoli sapahahasta2[!j. astu toisten tojnen puoli.»

V: 17. »O mun Klaus kuldaiseni, olepas meneväs käräihin2, 75 joxe Aumasten larälle, pjenten2 niittysten nimelle.»

V: IS. »O mun fräfva2 kuldaiseni, pitäkämme pjenet pitoiset, uin kuin ennen kin on piretty

4 kuolettapi : kuoltettapi.

Elinan surma. 3

21

äännän1 pois ollesa, ottakas me orja työstä, häjyn härkäVn* perästä.»

I": 19.

M I uuni Kirsti pikaiseni, tehe itse mitäs tahdot, 5ke kaicki mut tynnyrit, mutta elä sitä iske, kuin "n minua varten pryätty.»

V: 20.

Kirsti tähän mutkan muisti, tän pä hän esixi iski. 9o »O3 mun Kirsti pikaiseni, toisa tehit, toisa käskin». V: >i. »O mun fräfva2 kuldaiseni, mingä mä Bianne tehen, tehen Olovin atehen tupahan, »s ylimmäisen häivin palle. sjel on pyssyt paukavaiset, sjel on mjekat2 välkyväiset, otan kahdet höyhen tynyt, otan Iina lakanat. ioo ja langa vaipan. I'.- 22. Ulovi viimainen trengi, fräfva2 teitä tupan käski.» »Mitäs3 minä sjellä tehen?» Meni3 hän sinne arvollansa, ioo Kirsti pikemmin perässä, yhdexätt liikut lukitti, sadat teijet teljetteli. r. 23. Juoxi sitt Aumasten ladolle, pjenten2 niittysten nimelle. no »O mun Klaus kuldaiseni, Ulovi emännän3 makaisi.» Tuli3 lian sjeldä

i '.iin pahoisa mjelin, sytytti tulen tuohen,

ns pisti valkian nurkan ale. V: 21.

Elina fräfva2 nuori, laski lapsen ackunalle.

»Älä3 paita poika2 lastas,

vaikas pältal pojan tuojan, 120 älä sormustas2 kaduta,

vaikas kandajan kadotat.» V: 25. »Ej ole se niiniin poikan, van • • 1 1 si' Olovin poika, pältan pärton poikinensa, tae kansa lauttan lapsinensa.» V: ■-'';. »Ulovi minun veickan, menes muoriani2 käsken.» »I I mun muori2 kuldaiseni, fräfva2 tejtä sinne kutsu.»

1": -V.

i3P »Väi, väi, minua vaivasta vai- mo, vatetin2 itseni edestakasin, kuinga Ijene tyttäreni?» »Hyvin3 kyllä muori2 kulda.» I': 28. »Vai. vai. minua vaivasta vai- mo, isä sauhu Laukusta näky. sanhu Klaun kartanosta2.» »Kanan pajat kaltatan. lampaita2 slahdatan.

pjenen prinsin2 ri>tijäixi5.2.»

V: 29.

140 Kuin hän sitten sinne tuli. la>ki itsensä polvillensa, oman vävynsä2 etelien.

"' risl i -iixi : risti/äixi.

22

Kertovaisia runoja.

»O3 mun Klaus kiimaiseni, ota pois poika2 tulesta, 14-, vaka vaimo2 valkiasta, a uiia mennä muille maille2 töitänsä häpeilemän, jälkiänsä pilomahan.»

V: 30.

»Älä van mun Klaus kuldan, iso ota pänni pahoia jauhoia, terva2 tynnyri lisä xi. heitä tonne tulehen, ehk se paremmin palane.»

V: 31.

»O mun Elina parka n.

kuren2 kyntilän edessä, ns Ulovi oven edessä.

V : 34 Kyllän tiedän Klaus Kurjen.» »Missä3 on sitt Klaus Kurjen[!]?» »Alimmaises helvetissä2, alimmaisen portin alla. iso kannuxet2 vähän näky. jalat alta kilusta.» V: 35. Kyllä tiedän tiedänf!] Kirsti huoran.» Missä[!] on sitt Kirsti huoran2[!]?» »Alimmaises3 helvetissä2,

155 mixex ollu mielin kielin porton iss alimmaisen portin alla,

kansa.» »O3 mun muori2 kuldaiseni, mitäs on tehty väryttä, vartti neulan silmättömän?» V: 32.

Klaus istu kartanolla2,

i6o sekä suri, että itki. Jesus äijänä2 käveli. »Mitäs3 itket, Klaus Kurki?» »Kyll3 on syta[!] itkemistä: sytytin syleni täyden.

165 vaimoni2 valkian vajotin. Talli täysi hevoisia2, navetfd1 täysi eläimiä kaicki kuoli korsi suhun, katu kauraien2 noialle.» V: 33.

no Kyllän tiedän Elina frofvan2.» »Missä3 on Elina frofva2?» »Ylimmäises Ymmärkissä, pieni poikainen2 sylissä,

pallmikot vähän näky, jalat alta kilusta.»

V: 36.

Klaus sitt lähti menehen, pisti pillit säckihinsä2, 190 soitti suolla mennessänsä, järähytti järvenpässä2, kaiahutti kangahalla2. Toi3 oli meno nuoren miehen, kansa nainen urohon; 195 Kirsti rackina2 perässä.

Slut.

4. [Vesilahti?] Lönnrot S 33*.

Tuntemattoman, jonkun oppineen henkilön muistiinpano1.

Elina neitty2 aittahan2 meni, Vaski vackanen2 kädes, Vaski avain2 vackases2. Clavus vastahan tuli: s C:3 »Oliskos teillä neittä2 myydä,

4. 1 Ollut Lönnrotin hallussa; hän lahjoittanut sen Suom. Kirj. Seuralle lokak. 25 p. 1872. — 2kk:ssa iso alkukirjain. — 3 n:b: [= notabene] t'.: Clavus — M: — Elinas Mor — E: Elina — K: — Kirsti — . Mp. selit.

Kiinan surina. 4.

23

Pik;i pidetty minua vasten?* M: "K,j aeittettä2 mäellä myydä, Eikä kaupita kartanolla2,

Kyll on miinil tupiakin2, 10 Toinen tulla, toinen mennä.* Clavua toj tupahan2 tuli.

Elinan vijsi- veljestä Istu kairki pöydän pääsä, Nousit kairki Beisovalle. 15 E: »o! mun muori2 kuldaiseni,

Älä minua Clavull anna!» M: »Miltäs sinä Clavun tunnet?» E: »Tulenosta tunnen tuiman Jalon jalan heitanosta.»

■-•'I Mirkallansa oven2 aukais, Tupellansa kijni Iyckäis. C: »O! mun muori2 kuldaiseni2 Ongoa teillä uritta2 mydä, Pijka pidetty minua vasten?»

25 M: »Pjenet on minulla pijat, Tyttäret kesken kasva urita.» C: »Omba teillä vaha4 Elina.» M: »Ej voj vähä4 Elina Pitä perhettä suurta,

30 Katso suurta karja tarha. Panna työhön pallkollista.» C: »Kyll on mulla Kirsti pijka Joka pitä peren2 suuren. Pane työhön palkollista

36 Katto suren karja2 tarhan.» E: »Kyll on sulia Kirsti pijka. Joka mun tulessa noidatta, Pahoin päivin kuoletta.»

Mutta kukas muut kuin flicka raucka

40 Otti kihlat, andoj kättä Käveli Clavuxen kartanolla2

Käsi Clavuxen kädes.

Kirsti pijka5 klasisa katteli Värkistrli västärillä.

is K: »< )! ho — mistäs sekin tulis, Joka tuon välin pahennais.» Meni oitis Clavuxen tygö. K: »( ) mun Clavus kultaiseni, Olovi frouvan8 kansa yhtä pitä.»

50 C: »O! mun Kirsti pijkaiseni, Josas tuottelel fcodexi, Mitäs saattelit sanoxi. Elinan tulessa poltan. Sinun sitt verasa käytän.»

55 K: »O mun Clavus kultaiseni Ole kauvas menevänänsä Pohjanmaalle karejahan2,7 Aj'a' Ammars'ten[!] ladolle, Pjenden nijttusten perällä,

6o Nijnbän tuottelen todexi, Mitan saattelin sanoxi.» C: »O! mun vähä Elinan Sääli säekihin evästä, Pane voita vackaseen2,

65 Lijkkiö sijan liha Ja karpio kanan munia Minun kauvas mennäxeni, Pohjanmaalle kärejihin.» E: »O! mun Clavus kultaiseni2

70 Puhu puolilla sanoilla, Anna toisest toinen pm di. Nijns kauvan elä saat Pohjan noittajjen2 sras.» clavus toj ajohon lähti,

75 Ajoi Ammasten ladolle2, Pjenden nijttusten perällä. Kirsti toi pykillä meni. Frouva sitt rainl.ili.111 tiili:

4 Kirjoitusvirhe, p.o. vähä. — 5 pika : pi/ka. virhe. p.o. Karejahan.

- ■ frovan: frouvan. — 7 Kirjoitus-

24

Kertovaisia runoja.

E: »O! mun Kirsti-pijkaiseni,

80 Älä klappa nijn kovasti, Minun finiä vaateitani, Ej ne ole täälä saatu, Vaan mun muorini2 kotona.» »O! mun Kirsti pijkajseni,

85 Älä klappa nijn kovasti, Minun finiä väteitani, Ej ne ole ole[!] täällä saatu, Vaan mun muorini2 kotona. Älä klappa, Kirsti huora2

90 Nijn kovin kovasti, Minun finiä väteitani Sill ej ne ole täällä tehdyt8, Vaan mun muorini2 kotona.» K: »Olispa mun lukua

95 Vaicka parka palkollinen, Olet sinäkin2 iso2 emändä2, Ollut Olevin ohesa, Pitkä parran parmahissa. O! mun frouva2 kultaiseni ioo Pitäkämme pjenet pitoiset, Nijn kuin ennengin on pidetty Isänän pois ollesa. Ottakat me orjat2 työstä Häijyen härkäin2 perästä.» 105 E: »O mun Kirsti pijkaiseni Tee itse, mitäs tahdot, Iske kaicki muut tynörit2, Mutta älä sitä iske Kuin on mua varten prykätty.»

no Kirsti tähän mutkan muisti Tomba hän ensin iski. E: »O! mun Kirsti pijkaiseni2 Tee mun sian portin päällä,

Kaunihin kamarihin2, ns Pane kaxi korva tyynyt,

Kaxi lijna lakanat2

Ja kaxi villa vaipat. O mun Kirsti pikaiseni2,

Eppäs tehnyt, nijn kuin käskin. 120 Yxin panit korva t.vnyt,

Yxin lijna lakanat2,

Yxin villa vaipat.»

K: »O mun frouva2 kultaiseni2,»

Olovi teitä tupahan kutsu.» 125 E: »Mitästäs minä sjelä teen?» Meni hän sinne arvollansa,

Kirsti kirusti peräsä,

Yhdexän lucku lukitsi.

Taka teljen2 kymm[e]nexi9. 130 Meni sitt Ammasten ladolle

Picku nijttusten perällä.

K: »O! mun Clavus kultaiseni

Jopan tuottelin todexi,

Mitan saattelin sanoxi, 135 Olovi frouvan kansa makas10.» Clavus kohta kotia tuli,

Pisti valken nurkan alle.

Elina klasist sormens pisti.

E: »O! mun2 Clavus kultaiseni 140 Älä kadota sormustas,

Josas kadotat sormuxen2 kanda- jan.»

Clavus mjekan tupestansa otti

Veti oitis sormen2 poicki.

Vähä Elina tuvassa2 rukoili: us »Kaicki nurkat11 palakon,

Tämä vettä12 vuotakon,

Sixi kuin mä muorini2 näen13

8 tehtyjä] : tehdy(. 9 kymmexi : kymmeraexi. — 10 Mustetta levinnyt niin,

että on vaikea sanoa, onko luettava makas, makasi vai maka (s. o. makaa). — u Lönn- rot (?) pyyhkinyt sanan lyijykynällä ja kirjoittanut yläpuolelle: paikat. — 12 Kirjoitus- virhe, p.o. vettä. — 13 nallin1! ■ näen.

Elinan surma. <

25

Meneppäf trengi2 muorini1 kotio, Käske häntä tänne tulla.* 150 Trengi toj Suomelan tuli:

■•< l! mun nnmri2 kultaiseni

Frouva teitä Lauckohon kutsu.»

M: »Voj, voj, minua vaimo2 valju

Kuingan suin suckiani,

Suin ain edestakaisin,

Kuinga ljene tyttäreni?» •Hyvin kyllä, muori2 knlda,

Kucko sjelä kuldatanf!]

Kana sjelä kaldatan, 160 Picku prinsin2 pitoon.»

M: »Voj, voj, minua vaimo valju,

Kuingan puin pukujani.

Puin ain edestakaisin.

Voj, voj, minua vaimo valju ie» Kuinga ljene tyttäreni2?»

»Hyvin kyllä, muori2 kulta.»

M: »Kuingan levin li juojani

Levin ain edestakaisin,

Kuinga ljene tyttäreni?» i7o »Hyvin kyllä, muori2 kulda.»

M: »Aij, aij, Laukosta saukin2 suit-> .

Savu Clavuxen kartanosta2.»

►Lambaita slandatan,

Sikoja korvetan2, 175 Picku prinsin2 pitoon.»

Muori toj laski kontillensa

i »min vavyns{!]2 eten.

M: »i ) mun Clavus kultaiseni2

Ota pois poika tulest i. iso Vaka vaimo valkiasta,

Anna mennä muille maille

Töitänsä häpemän,

Jälkijänsä piloman.»

K: »Älä vaan mun Clavus kultan.

tse i ita pänni pahoja jauhoja, Terva tynnöri lisäxi. Ehk seM paremmin palane Eleitä tänne tuleseen!»

M: »0 mun Elina kuldaiseni2,

190 .Mahduit olla mj elin kjelin Huoran porton kansa.» »Ej ole syytä pienindäkän Ej edes neulan teräkän. Tämä aurcka palak i.

195 Koskan muorini2 näin!»

Ej sitt enä niitän menestyn Laukosa: Kuoli tallillinen2 hevoisia, Navetollinen eläimiä, Kaieki kuolit korsi suhun,

200 Kaaduit kaurajen nojalle. Clavus Kurki, mjes kamala. Sekä istu, että itki. Jesus äjänä2 käveli: »Mitäs itket, Clavus Kurki?»

205 C: »Kyll on syytä itkemistä, Vaivasa valittamista: Poltin, poltin puolisoni2, Sytytin hyvän sylini2. Kuoli stallinen2 hevoisia

gio Navetollinen eläimiä2, Kaieki kuolit korsi suhun. Kaatuvat kaurajen2 linjalle.» Js: »Älä itke, Clavus Kurki, Kyllän tjedän Elina frouvan6;»

»is C: »Kusasl ombi Kiina Frouva?» Js: »Ylimäises taivahisa2 Kuuden kyntilän edes, Kulda kirjainen2 kädes, Pjeni poikainen sylis,

230 Olevi oveil edes.

Js: Kyllän tjedän < llavus Kurjen.»

" Eh kr;. : En* se.

26

Kertovaisia runoja.

C: »Kusast ombi Clavus Kurki. Js: »Alimaises helvetisä2, Vähän kannuxia2 näky,

225 Pickaraista kumotta.

Js: Kyllän tjedän Kirsti huoran.» C: »Kusast ombi Kirsti huora?» Js: »Alimaises helvetisä2. Vähän palmikoita näky.»

230 Clavus toj ajohon lähti. Pisti pillit säckihinsä, Soitti suolla2 mennesänsä. Ajoi päin sula merta. Kirsti rackina2 peräsä.

235 Toj oli meno nuoren2 mjehen2 Kansa nainen urohon.15

5. Vesilahti. Granlund, Gottlundin kok. n. 684*. 1836\

Claes Kurki. Koko asia on tapahtunut Vesilah- den pitäjässä. Claes Kurki2 oli Lau- kon-kartanon haltia. Suomela2 oli sen

talon nimi josta hän meni naimaan Elinaa.

Laukon kartano on soukalla maan- suonella. Järvi on kahden3 puolen, ja koivumettää4 edessä ja takana. Emä kirkkoon lujetaan puoli penikulma, järvimatkaa, jossa myös Laukon muuri5 hauta on. — Nytt6 on se muutettu kap- pelin.

Suomela on Lihmon joen rannalla Etelään päin laukosta.

Elinan isästä5 ej tietä mitään, ej myös hänen äitensä5, ejkä viiden5 vel- jensä nimestä.

Elina neitty5 nuori Meni aittahan mäelle. Vaski vakka kainalossa. Vaski avaan vakkasessa: 5 »Tolia tulee Klaus6 Kurki7.» Mistäs tunnet Klaus6 Kurjen, Jotes ennen ole nähnyt8?» »Tulennosta tunnen tuiman, Jalon jalaan heitännöstä9.» io Klaus Kurki ajo pihaan

15 Säkeet 235 ja 236 alkup. kk:ssa alleviivatut.

5. 1 Hämeen muistomerkeissä II 2 s. 25 sanotaan: »Lisäyksessä olevat huomau- tukset osottavat, ettei Granlund ole voinut tätä kirjoittaa ennen kuin vasta kenties 1840-luvun lopulla, vaikka hänellä on mahdollisesti ollut joitakuita omiakin aikaisem- pia muistiinpanoja, joista hän on tämän yhdistellyt ja kirjoittanut puhtaaksi. Siihen aikaan, jolloin tämä on kirjoitettu, ei Gr. näytä edes käyneen Vesilahdessa, jossa hän oli viettänyt lapsuutensa 1800-luvun 2. ja 3. vuosikymmenellä. Tämä kappale näyttää tehdyn painatusta varten ja on ollut luult. alustava käsikirjoitus Turussa v. 1847 paine- tulle arkkiveisulle Laulu Klaus Kurjen surmaamasta Elinasta. Ks. tarkemmin tästä toisinnosta KROHNin Kantelett. tutk. I 144 — 145.» Tästä Granlundin muistiinpanosta on Gottlund antanut tarkempiakin tietoja. Ks. Pohjankanervo, Kalevalaseuran vuo- sik. 10 (1930) s. 148 ja alahuomautus, jossa sanotaan: Finl. Allm. Tidning v. 1862 n:o 158. Nägra historiska notiser om den i Finland fordom sä celebra familjen Kurck

Forts. fr. föreg. n:o) Den legend, som jag 1836 erhöll däraf i Äbo underteck-

nad frän folkets mun af Hr. Granlund, som själf var en infödd Vesilaxbo. .

2 Sana kk:ssa alleviivattu. — 3 käden : ka/fden. — 4|tarkan| koivumettää : k. — 5 kk:ssa iso alkukirjain. — 6 kk:ssa pieni alkukirjain — 7* [Tähtösellä merkityt alahuomaut. orginaalin, muut toimituksen.] Sano Elina äidillensä. — B* |Kys vastasi äjtel: kysy äite. — 9* Elinan vastaus.

Elinan surma. 5.

27

Tuhansilla10.11 hevosilla;

Klaus Kurki tuli tupaan

Miekallansa oven6 avas.

Tupellansa kiinni tuikkaa, te »Onko teillä neittyttä myydä,

Piikaa mulle5 pidettynä12?»

»Piijat on5 kaikki pikkusia

Kanssa keskenkasvavia18.»

»Anna sr vähä Elina14! 20 Joka auttaa avioksi.»

»Ej taida vähä5 Elina

Ruokkia ismi karja tarhaa.

Pitää isoo perhettä,

Työhön panna palkollista15.» 25 »Kyllä mull' on Kirsti piika,

Joka taitaa talon toimen.

Ruukkia ison karja tarhan

Pitää ison perheen,

Työhön panna palkollisen16.» 30 »Kyllä suli' on Kirsti huorra,

Joka minun tulin polttaa,

Kovin päivän kuollettelee1'.

Tupa meillä on yljän5 tulla,

Toinen tulla, toinen mennä; 35 Naulat meillä on satulat panna

Vajat myöskin valjutella18.» Elinan viisi5 velje

Istu kaikki pöyrän päässä.

»Kukas on hullu, muu kun piVka

•to Vaikej hullu. mutt'al himmi, Otti kihlat, anto kättä

Käsi Klauksen8 povessa.» Klaus Kurki0 kulkeen lähti.

Meneen kahden kahtustansaf!]. \r, Kirsti huorra keikutteh19,

Västärältä välkytteli:

».inss sitäkin olis edes

Joka tuonkin välin pahentas.»

»O mun Kirsti6 piikaseni, 50 Josas sen todeksi tuotat,

Jonkas sanoksi nytt saatat.

Sulle viisi verka hametta

Ennen kuin Elina rouvan5,

Sinun yhdeksän5 avaanta, 55 Ennen kuin Elina rouvan5.» Kirsti huorra kiukkuhinen

Kolisteli korasansa.

»Mitäs kolkittet korassa,

Paukutat patajen luoksi?» 6o »Pesen huorran5 huopineita5

Puolen porton5 vaattehia.» Huorria on5 hyvätkin piijat,

Mutt ej portot5 puoletkaan.

Kirsti huorra kiukkuhinen. 65 Sano Klaus Kurjellensa:

»Oleppas meneväs käräiihin

Käräille pohjan nrialle20.

Juokse Aumasten ladolle

10 sadan| tuhansin! : tuhansi//a.—n Säkeissäll, 14, 16—18, 20, 22—24, 27—29, 32, 34, 38—41, 46, 48, 51—54, 65, 69, 71, 74, 81—82, 90, 92 — 95. 97. 99, loi. le:: — 108, 114,116,118,123,125,126—130,136—137, 139, 141, 149—150, 158—159. 161. l»',:t —166. 168—171, 173—176, 180—181, 183—184, 187—188, 191. 195—196, 197. ien —201, 203—204, 206, 209—210, 212, 216, 221, 229, 236, on pieni alkukirjain. — 12 'Kysy Klaus Kurki Elinan äidiltä. — 13 'Vastasi äite Kurjelle. — u 'Sanoi klaus Kurki. — 15 *vastas Elinan Äite Claes Kurjelle. — 16 * Klaus kurjen vastaus. - 17 'vastasi ElinaKurjelle. — 18 *ClaesKu[r]jen vastaus. — 19 'Katteli Kateilla sillmin Laukon kartanon klasista Klaus Kurjen tuloo, Elinan kansa. — 20 'Kirsti, (Kurjen jalka vaimmo) Oli kauvan aikaa sanonut Elinan yhtyyttä pitäviin trendin kansa jota ej Kurki uskonut; mutta Kirsti lupasi sen todeksi näyttää jos kurjen piti pois

28

Kertovaisia runoja.

Pienten niittysten5 nimille21.»

70 Klaus sano Elinalle: »Tuli käsky käräille Käräille pohjan maalle, Elina rouva5 nuori Sääli säkkiliin evästä.»

75 »O mun Klaus6 kultaseni Älä tuolla kauvan viivy, Päivät on viimmeset käsisäni, Viikot viellä viimmesemmät22. Astu puoli saappastas,

so Astu toisten toinen puoli. Syö puoli eväästäs, Syö toisten toinen puoli.» Klaus meni menoansa. Kirsti sano Elinalle:

sa »Ohoo rouva5 kultaseni Pitäkäsme pikku pitoset Niin kuin ennenkin on tehty Isännän pois ollesa; Ottakamme orja työstä,

90 Häijy härkäen perästä.» »O mun Kirsti6 piikaseni Tehe itte, kuinkas tahdot, Iske kaikki muut tynnyrit, Mutta älä sitä iske,

95 Joka minulle on pantu23.»

Kirsti tähän mutkan muisti Sen hän iski ensimmäksi. »Oohoo Kirsti6 piikaseni Toisa tehit, toisa käskin.

ioo Oohoo Kirsti6 piikaseni!

Tehe minulle nytt sia24.» »O mun rouva5 kultaseni! Mihinkäs sianne tehen?» »Tehe tupaan25 pöyrän päähän.

105 Pane kahdet liina rairit, Pane kahdet höyhen tyynyt, Pane kahdet liina vaipat, Pane kahdet nauha peitot.» Kirsti vei vallan toiset.

no »Ulovi ylinen5 trenki! Rouva teitä tupaan käski26.» »Mitäs minä tuolla lehen27? Menenpä tuonne arvollansa.» Kirsti pikemmin perässä,

ii5 Yhdeksät lukut lukitti. Sadat teljet teljetteli. Juoksi Aumasten6 ladolle. Pienten niittysten nimille: »O mun Klaus kultaseni!

iso Ulovi emännän makasi.»

Klaus lähti tulemahan

Alapäin, pallossa mielin.

Sytytti tulen tuoheen,

Pani tulen tervakseehen,

125 Laski va Ikeen nurkan ale. Elinainen rouva5 nuori Laski lapsen akkunalle28: *»0 mun Klaus kultaseni!* Älä polta poika lastas.

130 Vaikkas poltat pojaan tuojan!» »Poltan porton poikinensa, Mailman lauttan lapsinensa!»

menemän; jonka tähden hän lupasi mennä pohjan maalle, vaik ej mennytkän kuin niitty latoon, vähän matkaa laukosta. — 21 kk:ssa seuraa: |Elina Rouva nuori sääli sakkihin evästäl. — 22 *Elina oli raskaana; juri viimmesillä; — 23 *ristiäs Juominen, joka oli hälle pantu. — 24 *Elina tunsi ittensä jo kipeeksi. — 25 lYlimm| tehe:t. — 26 *kuin kirsti sai kipeen Elinan ma[a]ta lapsen vuoteesen, juoksi hän Ulovia sinne kaskeen, valehrellen Elinan häntä käskeneen. — 27 Kirjoitusvirhe, p.o. lehen. — 28 *Jonka hän siinnä samasa oli saanut.

Elinan surma. 5.

29

Klinninen nuiva0 nuori Kätensä hän pisti maalle: 135 »O mun Klaus kultaseni! Älä sormnstas karota,

Vaikkas kantajan karotat.»

Klaus katkaa miekallansa

Sormen poikki sormuksesta. 140 Elinainen rouva8 nuori Sano viimmen veikollensa:

»O mun veikko5 kultaseni! Menes kaskeen äiteheni.» Veikko meni menoansa:

145 »O mun äitt:5 kultaseni:

Rouva teitä Laukkoon kuttu.» »Voi minua vaivasta vaimmo! Kuinka suin Mikkiäni. Suin noin edestakasin,

iso Kuinka liei tyttäreni29?»

»Hyvin kyllä, äite kultan.» »Voi, minua vaivasta vaimmoo! Kuinka kengin kenkiäni. Kengin noin edestakasin.

155 Kuinka lienne tyttäreni?» »Hyvin kyllä, muori kulta.» »Voi, minua vaivasta vaimo! Koska liamehrin hameitani, Bamehrin noin edestakasin.

leo Kuinka liene tyttäreni'- ■ Hyvin kyllä, muori kulta ■• »Voi, minua vaivasta vaimo!» Koska t röijyn t röijyjäni. Tröijyn noin edestakasin

165 Kuinka lienne tyttäreni?» II \ mii kyllä, muori5 kulta.» »Voi, minua vaivasta vainimo'01!

Klinikan myssyn myssyäni. Myssyn noin edestakasin,

170 Kuinka liene tyttäreni?» Ily\ in kyllä, äite kultan.» »Voi, minua vaivasta vaimmo! Kunkan liitin liinastani. Liitin noin edestakasin

175 Kuinka liekän tyttäreni?» Hyvin kyllä, muori kulta.» »Voi, minua vaivasta vaimo! Saulin Laukosta näkyy. Sauhu Kurjen'1 kartanolta,

iso Kuinka liekän tyttäreni?» »Hyvin kylki, äite kultan.» »Voi, minua vaivasta vaimmoo! Tuima käry tulee täältä, Kuinka liekän tyttäreni:-'»

ies »Hyvin kyllä, muori kulta! Kukon poiaat kuitataan. Kanan pojaal kaltataan, Pienen pirtisten pitohin, Poika lasten polkusiksi80.»

190 Kun hän pääsi kartanolle Lankes polvellensa maahan Oman vävynsä eteen: »I >:il mun Kurki kultaseni Ota pois Kiina" tulesta32

195 Jälkiänsä piiloomaan Töitänsä häpeilemän88.» »Poltan porton poikinensa Mailman lauttan lapsinensa. »n mun Kiina kultasiin.

ano Mikses ollul mielinkielin, Mielin kielin portonkansa?» Kirsti vastaa kiukkusesti:

29 * vaikka >'j poika puhunut äidellensä asia, niin oli äite kuitenkin peloosansa tyttärestänsä, ja tyhmistyksisänsä veti suko t auriin jalkaansa niinkuu sitte kaikki muutkin riepunsa. — :,° *Hist iäisiksi. — 31 Ota Omun:Om. -:J- tuista tulesta : t. — 33 »sen hän sano kurjen mieliksi, saajaksensa elinan paremmin pois.

30

Kertovaisia runoja.

»Mitäs on tehty vääryyttä, Päälle neulan silmättömän?»

205 Kirsti huorra kiukusansa Sano Klaus Kurjellensa: »O mun Klaus kultaseni Otta pänni pahoja jauhoja, Terva tynnyri lisäksi34,

210 Ehkä hän paremmin syttyne.» Klaus istu tallin kynnyksellä, Sekä istu, että itki35. [esus harmaa takki tuli pihan: »Mitäs itket, Klaus6 Kurki6?»

215 »Kyllä on syyssä itkemistä, Vaivassa valittamista: Sytytin syleni täyden. Vaimmoni valkiaan vajotin. Tallin täysi hevosia,

220 Naveton täysi eläämmiä, Kaikki kuoli korsi suuhun Kaatu kaurajen nojalle.» »Kyllän tiedän Elina rouvan5,36.» »Missäs on5 Elina rouva5,37?»

225 »Ylimmäises' ymmärkisä, Ylimmäisen portin päällä, Iesuksen jalkaiin5 juuressa Kuuden kyntilän edessä, Pieni poikanen sylissä,

230 Ulovi oven5 edessä.

Kyllän tiedän Klaus Kurjen.» »Missästäs on Klaus Kurki?» »Alimmaisessa helvetissä,

Alimmaisen portin alla, 235 Vähän kannuksia näkyy, Jalaat alta kiiluttapi5. Kyllän tjedän Kirsti huoran.» »Missästäs on Kirsti huorra?» »Alimmaisessa helvetissä, 240 Alimmaisen portin5 alla. Palmikoita vähän näkyy, Jalaat alta kiiluttaavat.»

Klaus toi lähti ajamaahan38, Pisti pillit säkkihinsä, 245 Soitti suolla mennessänsä, Kajahuttu[!] kangahalla39, Järähytty järven päässä40. Se oli meno nuoren miehen, Ki[r)sti rakkina perässä.

Lisäys. loss kurki, niinkun sanootaan, aja vaunusansa parihevosilla Tuhnun vuorelta5 järveen5, niin5 oli Kirstil- länsä6 ruottin neljännes peräsä juok- settava. Ja hyvän hetkahdoksen sai he molemminkin alas hypätessänsä, — i 1 1 : i 5 vuori on jyrkkä, ja äkkinäinen kumminkin neljän taikka viiden sylen korkonen veden pinnasta, en sitten- kän ole korkeemmasta paikkafa] mi- tannut. Vuoren sisään käy järveltä isoo kolmiloppinen läpi /\ aluusta mahtus 41 mies hevosen selääsä sisään, mutta vähittäin tule läpi mutkalli- seksi ja pikkuseksi, että mjes tuskin mahtuu kontamalla. Vanhan 6 puheen

34 *kuin ej kurki ensimmäisellä viritöksellä saanut huonnetta viriämään, niin pani hän kirstin käskyllä jauhoja ja tervatynnyrin lisäksi, Josta sitten koko kartano palo. — 35 *Kuin koko Laukon kartano hevosinensa päivinensä oli palanut ettei Kurjella enää ollut päänsä pistettävä, niin hän katu työtänsä itkemällä. — 36 *Jesuksen vastaus. — 3; kk:ssa Ruova, p.o. tietysti Rouva. — 3S *Sanotaan kurjen istuneen vaunuinsa ja ajaneen parihevosilla Tuhnun Kalliolta alas järveen. — 39 *|Apu| ampu pys|s|vllä lähteisänsä. — 40 *ampu toisen kerran rannassa. — 41 |on sron1! mah- tus : m.

Elinan surma. 6.

31

jälkeen pitäs sen käymän Laukun kel- larin saakka; multa en niinä sjella ole kennonkaan kuulin pitkällä käyvän, muuta kuin lavolla. Korian olon itte- kin lapsena siellä ollut toisen, vähän mjehekkainman kansa kuin itte olin. Uutta kuin hän sano: »Joka0 sinne pidemmältä menee viedän iiaksi. niin ettei ikinä palaa. i ><■ pelootti minua etten ole sen oran perästä sinne men- ny 4- vaikka se oli kotoni' (Uukian) maalla, parin kivilieiton päässä, Sieri- mon45 lahdessa, paatti valkamalla. Sisäpuolelta on se pienillä kivillä las- kettu hyvin siloseksi. ja sanotaan van- haan aikan asuneen siinnä ihmisiä. Pirun pesäksi un sitä kuttuttu, ja kuu- luu vieläkin kuttuttavan.

6. Vesilahti. Borenius (1'istj) V.'1/

—79.

Hinsala. Juh. Taavetti Priijäri,

varakas talon omistaja, synt. 1824.

I 'ppinut virren parh[aastaan] äitiltään .

Elinainen neity nuari Meni hän .littahan mäjelle Vaski vakkanen käressä, | Vaski] vakka kainalossa, s •[Vaski] avain vakkasessa.* »Tuallapa Klavuskin tulee.» »Mistä tunnek Klavus kurjen?»

»Tnlennosta tunnen tuiman Jalon jalan heitännöstä.» io Klavus toi sisähän ajaa

Saran hevoismiehen kanssa. Kysyi, onko neityttä myyrä. »Ei ole neityttä myyrä,

vaastaa[l] aito. Piial oval piskuisia, 15 Kanssa kesken kasvusia.»

Kl[avus] vast[aa]:

»I Inhan teillä vähä Eliina.» »Ei taira vähä Eliina Panna tyähöm palkollista2, Kaitsee8 ismi karjatarhaa, 20 Ruokkia isoo perehtä.»

Kl[avusJ v[astaa:|

»Kyllä4 ui ii 11 on Kirsti4 piika, ♦Joka taitaja] talon toimet.* Joka panee tyähön palkolliset, Kaitsee4 ison karjatarhan, 25 Ruakkia ison perehen.»

Eliina5:

»Kyllä4 suli on Kirsti4 huara Joka minun tulella polttaa, Kuvin päivin kualettaapi.» Kusti hän tui kilkutteli,

so Rästähällä välkytteli: »Ah, jos sitäkin olis, Joka toin parin pahentaisi» Tuli käsky käräjihin, Käräjihin pohjain maalle6. Klfavus] kaski.'

35 »*Oo mun oma arma liani8!*» Eliina sanoi7: »Minä sanoilla sanelen:

" *mutta kuin nytt menisin kotomailleni niin en myös sitäkän kattomata jättäs. — 43 S j erimon : Sierimon.

6. ' Muistiinpantu kolme eri kertaa1/,, 8/7 ja 8/9 1879, jonka vuoksi alkup:ssä runsaasti lisä- ja täydennyssäkeitä sekä hiukan eroavia kohtia, jotka kaikki julkaistaan lopussa käyttäen samoja merkitsemistapoja kuin nr:ssa 2 (ks. sen alahuom. 2). — 2 palk 'ui llista : palkollista. — 3 -ee alleviivattu. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — ■ Kiina Prouva : E. — 6 pohjammalle : pohjam maalle. — ' Sanat kkssa ylipyy- hitty H r. Sisar: kyllä se niin on.

32

Kertovaisia runoja.

Astup puali saappahasta, A[s]tut toistet toinein puali9, Päivät on viimeiset käressä, 40 Viikot viälä viimeisimmät.»

»Nyt siinä ruppee pahhuus leviämään». K![avus:]

»Mitäs teet Kirstiseni?»

Kirsti:

»Peson hnaran10 vaatteina11.» Kl[avus] vastaten:

»Ömpa hnaria12 kaikki * Viälä parhaatkin piijat*. 45 Vaan4 ei porttoja pualekkaan.» (Kuin Kirsti oli portto)

»Joshan sen toreksi näytät,

Eliinan viisi13 verkaista hametta

Annan sulle palkkioksi.»

Kirsti: »Ehkä, kuin pian tahrot, 50 Ole menevinäs käräjihin,

Käräjihin Pohjani maalle.

Astu Aumasten laöolle,

Piänten Niittysten nimelle.»

Klaus hankki käräjihin. 55 Hankki päivän, hankki toisen.

»Pane14 eväs käräjihin,

Pane matkalle pitkälle

Likiö sijan lihoja,

Karpio kanan munia.»

(»Arvattavasti silloin viälä15 selkähevo-

sella ajettiinkin»)

60 Klaus16 matkaan lähteissänsä

Muisti hän noi Kirstin4 sanat. Astui Aumasten laöolle, Piänten niittysten nimelle.

Kirsti:

»Oi mun Eliina prouvaseni, 65 Pitäkäämme piänet piöot,

Niinkuin ennenkin olemme pitä- neet Isäntäjen pois ollessa.»

»Oi17 mun Kirsti piikaseni, Tee itte, mitäs tahrot, 70 Älä sitä iske,

Joka minua vasten on pryätty.» Kirsti hän toim mutkani muisti, Hämpä toin esistä18 iski. »O mun Kirsti p[iikase]ni, 75 Toisat teit toisak kiiskin.» »O mun prouva19 kultaseni Vliinkähäii20 sijanne telien, Teenkö21 Kalevin uutehen tu- paan?»

Se oli joku muu miäs siällä.

»Tee sijani sinne se Ylimmäiseen voovinkihin22, Klaus Kurjen kamarihin23, (Yl[inimäi]sen portin päälle), Siäl on pyssyt poukkavaiset, Sapelit myäs24 välkkyväiset, 85 Terävät terä asehet25.»

Eliina20 rouva mentyänsä Klavus Kurjen kamarihin.

4 Säejärjestys merkitty muutettavaksi: 39, 40, 37, 38.— 10 (»huara on ajatus- ten kautta turmeltu, mutta portto itte työssä, portto merkittee sitä vielä että ne on murhaajia kanssa, että hän on murhamies, lapsensa tappaja y.m. sekannusta»). Kert. sei. " h alleviivattu. — 12 r alleviivattu. — 13 verkaista : »viisi* v. — u Pane s; : P. — 15vi|e|lä : viälä. — " a alleviivattu. — 17 0|h| : Oi. —"es- alleviivattu. -19 kk:ssa iso alkukirjain. - so ii alleviivattu. — 21 Uolevin : »Teenkö* U. — 2S toinen v alle- viivattu - 23 m alleviivattu. — 24 Sapelit : S. *myäs*. — « Ss:n alkup. järjest.: 83—85, 79—82; num. muutettu.

Elinan surma. 6.

33

k. iski yhren kertaiset vaatteet pane- maan, Kirsti pani kahren kertaiset*)

Kirsti toin88 äkkäsi äkistä, Meni Ualevin luaksi 90 Sanoi sanan, sanoi kaksi: »Rouva teitä sinne kutsui.»

»Mitähän taalla tehen?» Meneehän8' sentään arvollansa, Kiisti perässä pikaa 95 Sarat liikut lukitti, Sarat teljel teljetteli.

(Telkes sinne molemmat)

Muisti tiän Aumasihin*,

Muisti Klavuu läsnä olon. iNyt hän sen toreksi näytän, ioo Josta sanelin sanat.

Tule Klavus katsomahan:

Ualevi emäntää makas!» siältä28 sinne tultuansa

Hirmuvalkian29 sytytti30 105 Kartanohon kaunihihin

Alle Eliina rouvan.

Lopussa veisataan Klavuksesta että hän tuli hajapääksi31.

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- nyssäkeet edelliseen:

l. [Eli]i[nainen Dei]ts[y n.]

[E. neit]i [n.] 3. [V. v. kä]ö[essä]

10. [K. t. s. ajjoi

11. [Sa]ö[an] tuhmnen [hevois]m [k.]

12. *Kysy: Onko teillä neitsyä myy- rä* [K. O. t. noi]ttyttä [m.]

lia. Ei mäjellä neitsyä myyrä

b. Tupa meilT on yljän tulla

c. [Tupa] tulla, toinm mennä

d. Naulat meilT on satulat panna [Naula] oinpi [s. p.|

e. Viälä vaja valjaillrkkin

14. [P. 0. pisklajsia32

15. [K. k. kas]vasia

23. [p. t. p.]

28a. Eliinan viisi veljee b. Istuivat pyörän päässä c Mistäs löyrät miähen jalomman

d. Tahi muuten kaunihimman

e. Kuin on tämä Klavus Kurki

f. INIikä hullu muu kuin piika

g. Jos ei hullu niin on tyhmä h. Otti kihlat antoi kättä

i Käsi K la viiksen käöes

[K. K.] povessa j. Klavus *(kulki)* kanssa kauni- liiti vaimon

[K. (k.) k. kaun]ii[nv.]

[K. (k.) k. k.] (emännän?)33 k. Yli Alhon ajeli

[Y. A.] ajoi

1. Laukon lahta kartanolle

[L. 1. kartanjohon m. (Tultiin Klavun kart?)88 n. Tuolla asfuluvat urhot uljaham-

mat

Tällä [u. u.] 'Siellä1 [u. u.] o. Viälä vanhai vaattehissa p. Tuolla Klavun kartanolla

Olit [K. k.] q. Orö1ottnin uutta emäntää

26 Kirsti : K. *toin*. — " Menehän : Meneehän. — 28 Sana kkissa ylipyyhitty, yi. lyjyk.: iKlaus?) — 29 | Karta Hirmuvalkian : H. — 30 viritti syty tytti | *sy- tytti*:s. — 3l Runon loppuun lyijyk. kirj. ja ylipyyhitty. Meressä päiv. 8/?- — 32 Nähtävästi epätäydellinen merkintä, lienee tarkotettu: [pi]k[k]a[sia]. — 33 yi. lyijyk. lisättv.

34

Kertovaisia runoja.

[Odo]tit [u. e.]

odottfain] emännän tuloo r. Suamen tyttöö kaunihinta

[S. t.] parahinta

[S.] (neittä?)84 [k.] s. Viäläpä isompi rahfas35

[V. i. rahMas]35 t. Lemmin35 virren visersi

[L. ] (virttä veisaeli?)33

(Kaikki olivat (muut) iloisia, yksi Kirsti oli pahalla miälellä)

u. Somemmat sanat saneli (Somat?) sanelmat saneli Sanat [s. s.] v. Tästä Klavun kaunihista x. Toivossa emosta35 Laukon [T. emKoiP^sta L.]

Saattaa puuttua siitä ehtimiseen välisanoja kanssa. — Virressä ylistel- lään sitte uutta emäntää ja Laukon onnellisuutta että jotkut viikot päivät elivät onnellisna. Siitä jää ny vissin, ennen kuin Kirstistä ruvetaan laula- maan36.

y. Viälä sitten majalaiset

(»m[i]t[ä] ne on») z. *Seurassa veljesten Klavun* ä. Olit ilon seurassa askareilla

[O.] ilon askareilla ä. Palvellen natoa37 uutta

dd.

ee. ff. gg-

ö. Kului viikot, päivät pualet aa. Elon aamun ohjaksilla bb. Koska pakko iskin pahaa cc. Klavus Kurjen kartanolle (veljet tai muu kotosensa:)38 Mistä tulee kurja Klavus Panet pääskin pahoille Koskas otat kuulla kaikki Piikaskin piänimmät sanat.

30. [Rastähä]ä[llä v.]

31. [A. j.] tuotakin [o.]

36. Sulle [s. s.]

37. [A. p. saappah]a[sta].

38. [A. toiste]n [t. p.]

40. [V. v. viimeis]e[mmat]39

45. [Va]i[n e. p. puale]t[kaan]

46. [J. s. to]ö[eksi n.] 52. [A. A. la]r[olle]

56. [P.e.] matkalle pitkälle.

[P. o.] käräjihin

[P. m. p.] 65. [P. p.pi]r[ot] 69. [T. i]ts[e m. t.] 71. [J.] mua [v. o. p.] 73. Tompa hän [e. i.] 75. [Toisaf [t. toisaf [k.] 81. [Kla]v[us k. k.] 92. [Mitä] ma [t. t.) 104. [H.] sytytti

34 r. lyijyk. lis. — 35 Rahvas ja lemmen sanojen merkitys laulajalle tuntematon samoin emo. Mp. huom. (»min en tiedä mitä se rahvas on»). — 36 kk:ssa on viittaus % tehtyyn lisäykseen: »joku veljensä taikka niitten Hänen kotoseuransa virressä valit- taa: Mistä |s| tule|t| kurja Klavu|s| Panet pääskin pahoille Koskas otat kuulla kaikki Piikaskin piänimmät sanat.» Tämä kaikki yliviivattu. Sitten seuraa säkeet, jotka ovat lisäyksissä: 28 y — gg. — 37 (nato sanan merkitys Iaulajallen tuntematoin ).Mp. huom. — 38 Korjattu lyijykynällä päälle [kotosejura. — 39 kk:ssa seuraa sitten yli- pyyhittynä: Kirsti neuvo, Kirsti pyykillen meni, kuului kolkkina kodasta. Astu Au- masten larolle, Piänten niittysten nimellen. Kl[avus] *Jospa* jahka sen todeksi näy- tät. Eliinan viisi verkaista hametta Annan sulle palkkioksi. Kirsti: Ehkä kuinka pian tahrot.

Elinan surma. 7.

35

7. V,siU,hti. Borenius (1986) 23}*

—79. Hinsala. Järvensivun Akaatta Kal- len tytär, 60 v., synt. Toivolan kylän Arolassa. Lapsuudesta laulanut: »minä olin vallan pikkunen silloin etten ma lukkeekan osannu».

Kliin.i iin ii iirit tv nuari Meni aittaham mäjelle Vaski vakka kainalossa, [Vaski]avain vakkasessa. s Tuallapa Klavu-kin tulee.

Äiti: »Mistäs tunnet Klavus2 Kur- jen2:-'» »Tulennosta tunnen tuiman Jalusta jalan heitännöstä.» Klavus ajoi pihaan: io »Onko teillä neityttä myyrä, Piikaa inulle pidettynä?» »Ei ole meillä n[eityttä] m[yyrä].

Piiat meiiron3 pikkusia,

Kaikki2 kesken kasvaneita.» 15 »Annas toi väliä Eliina,

Auttaahan toi avioksi.»

Elpina]: »Ei neittyttä mäellä myyrä

Hevosia m[äellä] myyrään,

Luukaviok kartanolla . 20 Tupa meill on yljän tulla,

[Tupa] tulla 1* toinen mennä.»

Klavus otti kihlat, anto kättä,

Klavus lähti ajohon. Kun se tuli vasta noutaan: 25 »O mun äite kultaiseni5, Älä minua Klavulle anna. Kyllä sill' n n Kirsti piika. Joka niiniin tulessa polttaa.

Kovin päivin kualettaa6.»

30 »Kylki iniiir on Kirsti2 piika. Joka taitaa talon toimen.» Klavus ajo Suomelan pihaan Saran hevoisiuiaheii kanssa.

Miakallansa oven avais7,

35 Tupellansa kiinni tuuppaa8. Eliinaisen viisi veljeä Istu kaikki pöyräm päässä Antoivak Klavulle2 kättä, Menivät Laukom mäelle.

40 Kirsti katteli ikkunasta: »O jos sitäkin olis, Joka toin välin pahentaisi O mun Klavus2 kultaiseni9 Ualevi emännän ma kas10.»

45 »O mun Kirsti piikaiseni, Jos sen tuattelet to[ö1eksiu, Jonka saattelit12 sanoiksi, Viisi verkaista hametta Annan sinun käyräkses.»

50 »O mun Kl[avus]2 k[ult)aiseni5 Sano kuivas13 meneväisi, Käräjihin Pohjan maalle, .Monet viikot viipyväisi, Niin mä tuattelen toöeksi,

55 Jonka saattelin sanoiksi14.»

7. ' Alkuperäisessä käsikirjoituksessa esiintyvät, nähtävästi uudestaan muis- tiinpantaessa saadut lisäsäkeet ja eroavat kohdat julkaistaan toisinnon lopussa käyt- täen samoja merkitsemistapoja kuin nr:ssa 2 (ks. sen alah. 2). — 2 kk:ssa pieni alku- kirjain.— 3 meill ä | : meill' on. — 4 yi. [tulla]t. — 6 edell. i alleviiv. — 6 ku|o|lettaa : kuolettaa. — ' avas : avais. — 8 tuppas : tuuppas. — ' kultaseni : kultaiseni. — 10 makas : makasi. — u to rjeksi : toöeksi, yi. toreksi. — I2 i alleviivattu. — 13 kavas: kauvas. — " Sak. itten alkup. järj.: 53, 53 a, b — 55, 52; num. muutettu.

36

Kertovaisia runoja.

»Säälis säkkihin evästä,

Viillä voita vakkasehen

Linkkiö sian lihoja15,

Karpin kanan munia16.»

Kirs[ti:]17 eo »Aja Aumasten larolle.

Pikkuniittysten nimelle18.»

Kirsti pyykilleni meneepi

Piänten vaatetten pesolle19.

Nuori vaimo20: Kuului kolkkina korasta: 65 »Äläk kolkik Kirsti lmara!»

»Huarari liuapia virutan,

Paha' vaimo' vaatteita.»

Rouva: »En oo huara ensinkään,

En oo ennen, enkä vasta.» 70 Kirsti siähem mutkani muisti,

Kolkki vialä kovemmin.

»Piretääm me pitoset piänet

Isännän pois ollessa.»

»Tee, niin kuin olet ennenki teh-

ny21 75 Isännän pois ollessa.

Iske ensim muut tynnyrit

Jätä yksi iskemätä.

(Se iski sen t[ynnyri]n jota kiellet- tiin)

»O mun Kirsti2 piikaiseni, Toisa teit22 toisa23 käskin.» so »Om mun prouva kultaiseni, Miinkän tien teillen24 sijan?» »Teek Klavun kamarihin,

Panek kahret korvatyynyt. [Panek kahret] villavaipat.» 85 »O mun Kifrsti2 pfiikaiseni], Toisat teit, t[oisak] k[äskin]: Panit viiret villav[aipa]t, [Panit viiret] korvat[yyny]t, Viiret liinaiset lakanat25.»

90 »Ualeri26 ylinen trenki, Prouva teitä sinne kutsu2'.» »Mitäsmähän28 tualla tehen?» Meni hän sentään arvollansa. Kirsti kiiruhti perässä 95 Viiret lukut lukitti29, [Viiret] teljet telkesi, Takateljet kymmenennet. Lähti Aumasten larolle, Pikkuniittysten nimelle:

ioo »O m[un] Kl[avus]2 k[ultaiseni] Jo nyt tuattelen30 [todeksi], Jonka saattjelin sanoiksi]: Ualeri26 emännän makara\» Kl[avus]2 Sekä juaksi, että joutui

105 Alla päin, pahoilla miälin, Otti tulta tervakseen, Pisti tulen nurkan alle, Valo alle valkian. El[iina] Pisti sormensa klasista

no Vihki sormus sormessansa: »Älä sormusta karota, Vaikka kantajan kurotat.»

15 lih|aa| : liho/a. — 16 mun|ii| : munia. — 17 Sana kk:ssa ylipyyhitty. — 18 Sä- keet 60 — 61 kk:ssa ylipyyhitty. Samallakertaa näyttävät 53 a jab lisätyn. — 19 o alle- viivattu. -- 20 |Prouva sanoo| *Nuori vaimo* : N. v. — 21 kk:ssa on 71 ja 72, 73 ja 74 säkeen viilissä tavallista isompi väli. — 22 yi. [Toisajt. — 23 yi. [toisa]k. — 21 nalle- viivattu; teillen : *tien* t. — 25 Säkeitten 89 ja 90 välissä tav. isompi väli. — 26 Uale- |v|i : Ualeri. — " ts alleviivattu. — 28 mitäs mä hän : mitäsmähän. — 29 luk!u|tti : lu- kitti. — 30 tuotten : tuatteten.

Elinan surma. 7.

37

Klfavus]2

Otti miakai) kiiltäväisen Laski sillä(n) sormen puikki, n.-, »0 mun Kl[avus]2 k[ultaiseni] Älä polta poikalasl . Vaikka81 poltat poijaan22 tuajan.» »Ei se ole minun poika, Vaan se on öalerm88 poika!»

Kun se tuli se muari Suomelasta, niin se laski maahan polville oman vävynsä eteen.

120 »Ota pois Eliina prouva, Vakaa34 vaimo valaasta.

Oh mul lapsi kultaiseni,

Mahroit kärsiä paremmin.»

»Oh mun äite kultaiseni] , 125 Ei ole syytä pienintäkään,

Vikaa vähäistäkään.

(Toinen17:

»Teliin kaikki, minkän taisin,

Viälä päällekkin vähäisen.»

Kulu tuskin puali kuuta

i3o Taikka kaksi viikkokautta,

Hevosia tallin täysi.

Nautoja navetan täysi

Kualivak35 kaikki korsi suuhun,

Kaatuivak kaurajen36 nojalle. 135 (Klavus) istu tallin kynnyksellä.

Jesus37 äjänä käveli:

»Mitäs itket, Klavus2 Kurki2?»

(Sekä istu)

»Kyll on syytä38 itkemistä: 140 Poltin oman pualisoni

Kanssa oman poikalapsen.»

'Kyllin39 tiärän Eliina prouvan.»

Riissasta40 on Eliina prouva.»

»Se on taivaan talossa 145 Ylimmäisen portin päällä.

Ylimmäisessä ymmärkissä

Kulta kirjanen käressä,

Pikkupoikanen sylissä41,

Ualeri2* oven eressä.» 150 »Missästä on Klavus Kurki2?»

»Alimmaisessa helvetissä

[Alimmaijsen portin alla,

Kannukset vähän näkyy,

Jalaat alta kaiuttaa. 155 Siäll42 om43 nivaskin Kirsti2 huara

Alimmaisessa44 h[elveti]ssa

[Alimmaijsen p[ortin] a[lla],

(Toinen:

Palmikot vähiin näkyy).»

Kl[avus] K[urki]2

Soitti sualla mennessänsä,

i6o Kajahutti kankalialla45 Järähytti järven päällä, Kirsti rakkina perässä.

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- nyssäkeet edelliseen:

5. Tytär:

Tualla tulee Klavus Kurki2,46

7. Tytär:47 [T. t, t.]

8. Tytär: Jalon jalaan46 [h.]

9. [K. a. pihajhfan]46 11. [P. m. pi]r[ettynä]

31 yi. [Vaikka]s. — 32 aa alleviivattu. — 33 Uale|v|in : Ualerin. — 34 Vaka : Va- kaa.— 35 Kuali k : KualieaÄ-. — *• toinen a alleviivattu. — " e alleviivattu. — 38yl. i (ta] — 39 n alleviivattu. — 40 stä alleviivattu. — 41 Säkeiden järjestys merkitty muutettavaksi: 148, 147, 145, L46. — « Tiärän Siall : S. — *» o|n : o/n. — 44 Alim- maiset : Alimmaisessa. — " Kank. kaj. : Kaj. kank., järjest. viivalla muutettu. — "■ Säe lyijykyn. lis. — 47 Sana lyijyk. kirj. ja ylipyyhitty.

38

Kertovaisia runoja.

16. Joka auttaa [avioksi]

21 a. (Toin[en]

(Vaja varsat valjastella) 27. [K.] sul [o. k. p.] 27. a. Joka taitaa 't^p.]48 33. [Sa]ö[an h. k.] 33 a. [Saran] satulaurohon 46. [J. s. t. to]r[eksi] 49 a. Ennen kun Eliina prouvan 52 a. Aja Aumasten laöolle

b. Pikkuniittysten nimelle 54. [N. m. t. to]r[eksi] 55 a. Klfavus] E[lina]lle 59 a. O mun Klavus2 kultaiseni

b. Älä siällä kauJVJan viivy [A. s. kauva]' [v.]

c. Syä puali eväästäs

d. [Syä] toistet toinem puali

e. Astu puali saappaastas

f. Astut toi[stet] t[oinem] p[uali]

g. Jua puali siämennystäs

h. [Jua] toistet toin[em] p[uali] i. Ettäs pikemmin pääset j. Pohjan noitajen49 sejasta50

60. [A. A. la]5[olle]

63. [P. v. peso] ho n

64 a. (Tytär:»

Paukkina patajen luana 65. [Älä]' [kolki]' [K. h.]

65 a. (Tytär51

Älä Kirsti2 piikaseni

b. Älä kolki paitojani niin ko-

vasti Paitojani niin pahasti

c. Ei ne oo täällä tehtyjä Ei ne ole täällä tehty

cl. Vaan ovat äiteni kotona)

Vaan ne on äiteni kotona. 69 a. Huaria hyvät ki pii j at

b. Vaan ei porttoja pualekkaan

c. Ittekkin isot emännät rl. Ovat Ualerin52 ohessa

e. Pitkäparran parmahissa 70. [K.] tähän [m. m.] 72. [Pi]5[etääm m. p. p.] 87. [P. vii]ö[et v.] 93. [M. h.] tonne [a.]

111. [Ä. s. ka]ö[ota]

112. [V. k. ka]ö[otat]

114 a. Tarjos poikaa Masista b. itkeväistä ikkunasta

121 a. (Toinen)

Om mun Klavus kultaiseni

b. Otap pänni pahoja jauhoja

c. Tervatynnyri lisäksi cl. Että paremmin pal'ais

122 a. Mikses tehny niin kuin käskin

b. Mahroit olla miälin kiälin

c. M[iälin] k[iälin] porton kanssa 135 a. Sekä istu että itki

141 a. Vasta kannetun karotin

Äijä: 143 Kussasta [o. E. p.] 143a. (Kyllä tiäränE[liina]pr[ouva]n) 144. Tualla [t. t.] 150. Kussasta [o. K. K.] 158 a. Kultarihmat kuumottaavat 162 a. litku ei Laukosta lakkaa b. Valitus VesUahresta. [V. Vesilah]5[esta]

(Mutta kyllä täällä jumalan kiitos on ollu rauhaa Vesilahressa, ettei mi- tään semmoista oo tapahtunut täällä minun muistaa ainakaan).

48 Säe ylipyyhitty. — 49 a alleviivattu. — 50 seasta : se/asta. — 51 |tytär| *Sama* : S. — "-- r alleviivattu.

Kiinan surma. 8 — 9.

(9

S.Vrsiluhh. Bon nius(1986)24}*—79. Saija. Hakalan Maija. Kiimainen n< it t > - nuari Suamelan emäntä3 Meni aittahan mäjehVe1 Vaski vakk;i k[ainalo]ssa, t [Vaski] avain v[akka]sessa. Xäki Klaavuksen tulevan: »Klaavus taalla tuleepi.»

Em[äntä:]

»Mistäs tunnet Kl[aavus]4 Kurjen?» »Tunnen tulon tuimannostä5[!],

io Ja la a n ja Ivo n heitä n nosta.» (Mies:

Tulennasta tunnon tuiman, Kelven jalaan heitännästä)6. Klaavus ajaa7 pihaan Saran hevoisen miähen kanssa.

ia »Tallit meiir on hevoset panna.» Klaavus toi tupahan tulee, Miakallansa ovet8 avaa, Tupellansa kiinit9 tunkee. »Onko teillä mitta10 myyrä,

20 Pidetty11 piikaa minua varten?» Em[äntä:]

»Ei ole meillä neittä myyrä, Pid[etty] p[iikaa] sinua v[arten]: Piijat meiir on piskusia, Neidot keskenkasvavia,

25 Piänet sormet piikasilla, Ei ne tairat talon tointa. Tyähön panna palkkaväkkee.» »Ompa tua vähä Eliina.»

»Ei se tairat talon t[ointa],

30 Työhön pann[a]p[alkka]v[äkkee].» »Kyllä meill' on Kirsti piika12,

Joka taitaa talon toimen

Tyähön pfanna] p[alkka]väjen.»

El[iina]

»Kyllä sinull13 on Kirsti huara ss Joka Tuimin tulessa polttaa. Pahoin päivin kualettaa.

Tämä (tai seur[aava]) laulaja [ks. nr. 9.] selitti: Se tuli sitten hulluksi Klfavus]1 K[urki]4 ja ajoi vaunuilla järveen.

Eroavia toisintomuotoja edelliseen:

21. [E. o. m. n. myy]ö[ä] 24. [N. keskenkasva]netia 26. [E. n. tai]ö[at t. t.]

36. äijän:

]P. p. kualettaa](pi l.

9.Vesilahti. Borenius (1986) 25}*— 79.

Ristilän Eeva 59-v. älykäs ämmä, synt. Karkusa. Tänne tullut 8:11a enonsa luo. Oppinut virren isältään, joka [oli] Hämeen Kyröstä, vaan oli täällä Laukossa taksvärkissä. Kävi (enon puolesta, joka [oli] varakas mies) 3 kertaa viikossa Laukossa taksvär- kissä. Eno Jojenpohjan kylässä.

Klaus2 meni Suamelaan: »Onko teillä neitsyttä8 myydä4?» Äite:

»Ei o'm meillä nfeitsyttä]

m[yydä].»

8. " Ks. nr. 7:n alah. 1. — ■ yi. [neit]|s|[y]. Säe pantu sulukk., jotka jälleen ylipyyhitty. — 3 Säe ylipyyhitty. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 5 tuimannja|sta : tuimannosta. — 8 Säkeen alle lisätty selitykseksi: 'huvi kehennästi). -T a|a jaa : a. — 8 ove|n| : ovet. — • t alleviivattu. l0 ttä alleviivattu. - "dalleviiv. — n Säkeiden alkup. järjest.: 31 2'J— 30; num. muutettu. — l3sinull|a| : sinull'.

9. l Ks. nr. 7:n alahuom. 1. Vrt. nr. 10:een. — 2 a alleviivattu. — 3 ts alleviiv. * d alleviiv.

40

Kertovaisia runoja.

Kl[avus:]5

»Ompa toi vähä Eliina.»

Äi[te:] s »Ei taida väliä Eliina talon tointa Hallita isoo tarhakarjaa.» Kl[avus:]5

»Kyll' om imilla Kirsti piika, Joka taitaa talon toimen, Panna tyähöm palkollisen.» Eliina:

10 »Kyll on sulia Kirsti huarra6, Joka minun tulessa polttaa, Pahoin päivin kualettaa.»

Kl[avus:] »Ei ok Kirsti5 ennekeän7 Ketän polttanut tulessa,

15 Pahoin päivin kualettanu.»

Sitte sanoo se Kirsti huara niin: »Om mun Klavus8 kultaseni Vähän kyllä sinä tiädät: Ualovi9 emännän makasi10.» »Om mun Kirsti piikaseni

20 Jos sen tuattelet todeksi, Jonka saattelit sanoksi9, Niin sinun veraassa11 käytän, Eliinan tulessa poltan. Viisi verkasta hametta

25 Annan sinun käydäksesi Ennen kun Eliina f rouva n, Annan kätees avaimet Ennen kun E[liina] f[rouva]n.» »Om mun Klavus k[ulta]seni

30 Sanok kauvas meneväsi, Monet viikot viipyväsi, Keräjisä12 Pohjammaalla .» »Om mu [n] vähä Eliinani

Säälis säkkiin evästä,

35 Viili [!] voita vakkasee Likiö sial lihoja, Karpio kanam munia, Minun kauvas mennessäni13 Keräjihim Pohjammaalle.»

40 »Voi mun Klavus k[ulta]seni Älä viivys14 siälä kauvan, Päivät viimeiset minulla, Viikot on viälä viimeisemmät. Astup puali saappahaastas11,

45 [Astu]t toisten toinen puali, Syä vaani15 puali eväästäs, [Syä]t toisten t[oinen] p[uali]18, Puhup pualilla17 sanoilla, [Puhujt t[oisten] tjoinen] p[uali],

50 Sinä pikemmin peäset Pohjan noitajen2 sejasta.»

(Klaus lähti sitten ajaan) (Kirsti meni kiireesti ylös)

»Om mun frouva k[ulta]seni

Pidet ääs pitoset piänet,

Otetaan orjat tyästä 55 Isäntäjen18 pois ollessa.»

»Om mun Kprsti] p[iika]seni

Tehe itte niin kus tahdot,

Älä sitä tynnyriä iske,

Jok om pantu minua vasten.» 60 Kirsti siähem mutkani muisti:

Siitä tynnyristä ensinnä19 laski. Kirsti pyykilleni meni

Paitajen2 Eliina frouvan.

Kuulu kolkkina kodassa, «s Kävi frouva katsomaan:

»Om mun K[irsti]5 p[iika]seni

5 kk:ssa pieni alkukirjain. — 6 rr alleviiv. — ' e alleviiv. — s av alleviiv. — 9 o alleviiv. — J0 i alleviiv. — u aa alleviiv. — ,2 e ja s alleviivatut. — 13 ssä alleviiv. — n viivy : viivys. — 15 vaa|n| : vaam.

49, 46, 4;

puali |n| : pualiMa.

>.. — 16 Säejärjestys merkitty muutettavaksi: 48, 18 ä alleviiv. — 19 nnä alleviiv. — 20 ni alleviiv.

Elinan surma c>

41

Ei o" niitä täälä tehty, Vaan on äiteni kutuna.»

70 »Haaran21 huapia virutan.» Vesissä-silminä Eliina M' ui ylös tapaan. Kirsti meni perässä: »Voi mun frouva kfultaseni]

n Miinkä tehen teille sian, Teenko9 Uulovin uuteen tuppaan?» »Tehe Havun kamariin-, Siälä kun on ennekin ollu.» Siä! "in pyssyt paukkuvaiset,

.-" [Siä! om] miakat välkkyväiset.»

Kl[iina]:

»Pyssyt on surmana sodassa, Miakat miähille käsisä23,

Tuttuna ovat tuvassa24.

Kamansa23 kauniina25, 85 Teli es26 sinne yäsiaatii10.

Pane yksin27 korvatyynyt,

Pane yfksin] villavaipat.

Yksin liinaiset10 lakanat.»

Kirsti siähem mutkaa1 muisti 90 Pani kaksin28 korvatyynyt],

[Pani kakoin] v[illa]v[aipat],

Kaksin [liinaiset] I[akanat], »Voi mun Kirsti piikaiseni Toisat tehit, toisak käsiin.»

95 Juaksi Ualovin tuppaan: »Ualovi ylinen t renki, Frouva teitä ylös kuttu.» »Mitä minä siälä tilien?» Meni hän sinne arvollansa,

ioo Kirsti kiiruusti29 perässä Yhdeksäl liikkua30 lukitti.

Takateljen kymmenennen.

Juaksi sitten Aumastel31 ladolle,

Pikkuniittysten niinille. 105 »Voi mun Kl[avus] k[ultaseni],

öalovi emännän makasi.»

Klavus miälissä painun

Lähti kotia ajaan,

Pisti tulen nurkan ale32, uo Eliina frouva nuari

KauppaS lasta klasista:

»Älä polta poikalastas, Vaikkas poltap pojaan tuajan. Älä sormustas kadota,

us Vaikkas kantajan kadotat!» »Poltam portom poikinensa, Mailtnan33 lautan lapsinensa!» Eliina Herraa Jesusta rukoili: »Palakoon kaikki paikat,

120 Tähä vettä vuatakoon siksi että äiteni näkisin. Oho Uati veikkoiseni10, Juakse, joudu Suamelaan Käske äiteni t annet tulla,

125 Puhu paremmin kun onkaan.» Otti Uati mennäksensä, Pian juaksi järven poikki: »Frouva teitä käski sinne34.» »Voi minua vaivaista vaimoa,

130 Kuinka suin sukkiani Kaikki edestakasin, Kuinka liänet tyttäreni?» »Hyvin kyllä, muari parka, [Hyvin] ennen, nyt paremmin.»

135 »Voi miia vfaivaista] v[aimoa], Kumka hamee hameitani,

21 r alleviiv. — " m alleviiv. — 23 s alleviiv. — 24 ss alleviiv. — 25 ii alleviiv. 26 hes alleviiv. — 2T ksin alleviiv. — 2S Sana kk:ssa alleviiv. — 29 uu alleviiv. — 30 u alleviiv. — 31 Aumaste|n| : Aumastel — 32 le alleviiv. — 33 il alleviiv. — 34 Säkeen alla: (se oli Eliinan veli).

I

1 >
1

^ n

140 1 'I

[S

»Il

145 N'

»K Ki Pii

l'ik

150 1

L

Omi

»01

Poik 155 Vak; »Polt Mai »Voi Mifc leoMliäJ »Voi Tein k Viiil Palan

165 KOSl.

Kov;

Sain näh' Kirsti »Panep no TervatN Että pa

36 es

ss poikaseni Misäs. — 43 :

W*'

'•M

Kiinan surma. la.

45

puo- oa = kylän)

s jirjen I aa6. i3 ii6.»

I irjen]?»

M II.

-I »

»Eikös muita ylpiöitä Kuin on Laukon Klfavus] K[ur-

ki]7?»

[Poika:] Klavus Kurki7 ajoi8 pihaan Poika

Sadan hevoismiähen kanssa.

ib Saran satulaurroon9. Äite:

Miahetp] kultamiakoissansa, Hevoiset hopiapäissä.

Eliinan viisi veljee10 Kaikki istui pöydäm päässä, 20 [Kakki] nousi seisovalle Menit vastaan Klavulle.

mies tuli perästä ja oli kymmenkunnan vuotta i taksvärkkimiehenä lankonsa puolesta, jonka olisi mies puolestaan kartanon työhön. Tytär ei vielä e uutti Muutti [!] Mäkipäähän vaimon äitin luo ja oli- i iin hän perunajääkäriä[!] asetettiin ja kävi kolmena I sui niin kauvan vielä anopen luona). Sotamiehenä \ :i sitä aina kuttui. Kuin se sotapalveluksesta pääsi, I nään Karkussa (Kosken rystollista otetulle) Eijerin ■ i asti. Siellä tytär syntyi, mutta eno sen otti tänne äreksi. Kotona virren oppi isältänsä, joka lap- uksiasekähyvempääettähuonompaajamuuuta, i rhempaa ja parempaa» niin opetti myös useampia Joa osasi niin kuin hän on ne myöhemmin kirjasta n: it eivät täällä enää asumassa olleet, sen jälkeen kuin : mitä joskus vieraissa kävivät vaimon äitin luona a puhunu koskaan sitä» että olisi Laukossa Lau- — i Kuin vanha isä oli kuollessaan, ei muista koska In hautaan pantiin, mutta täällä enonsa luona). Mp. Myt, mutta ei muistanut varmuudella oliko kuullut J-uttu seikka ei ole virren muotoon [yläp.: muutosta] iren El. surman perusmuoto. — Huom. Useissa oika ei sanonut muistavansa ollenkaan kuulleen J 301 . 302, 341 seurr. Viivattomat paikat ovat pojan on »viivattomien paikkojen» eteen lisätty: aluissa. — 5 siel 1 ä : s. — 6 Säe kk:ssa yli- Hrjaiii. — 8 a]i joi : * Kurki* a. — 9 Korjauksesta 3 on. sitten lisätty : [satula]uro[hon]. — 10 e alleviiv.

42

Kertovaisia runoja.

Kaikki eöes [takasin], Kuinka liat tyttäreni?» »Hyvin [kyllä, muari parka,

140 Hyvin ennen, nyt paremmin].» Tultiin Suamelan lahdelle, Sauvu Laukosta näkkyy, [Sauvu] Klavun kartanolta. »Mitä tuallat telitäneekkin

145 Noin sakkeen sauvun kanssa?» »Kukkoja siälä kultatataan[!]. Kananpoikia kaltataan Piänem prinssin pidoksi9. Pikku pojaan poikimiksi.»

iso Päästiin Klavun kartanolle, Laski maaliani polvillensa Oma5 vävynsä etteen: »Otap pois Klavus kulta Poikas tulesta,

155 Vaka2 vaimo valkeesta!» »Poltam portom poikinensa, Mailm[an] lfautan] l[apsinensa]! »Voi mun vähä Eliinani Mikses35 ollum miälin kiälin,

igo M[iälin] kfiälin] porton kanssa.» »Voi minun äite kultaiseni Tein kaikki, mitä taisin, Viälä päällekkin vähän. Palan nyt teakin36 paikka,

165 Koska ma2 viälä viimeisiksi Kovan kualoni edellä Sain nähdä äiteni silmät.» Kirsti Klavusta rukoili: »Panep pänni pahoja jauhoja

170 Tervatynnyri5 lisäksi, Että paremmin palaisi.» Jesus äijänä käveli,

190

195

Klavus istu tallin kynnyksellä. »Mitäs itkek Klavus Kurki?» »Ky 11 on syysä37 itkemistä. Vaivoisa valittamista: Poltin oman pualisoni, Poltin piänem38 poikaiseni39. Vasta kannetun kadotin. Talli täynnä hevosia, Navetto täynnä eläimiä. Kaikki kuali(vak) korsi suuhun, Kaatuvak kaurajen2 nojalle.»

Jesus = Vapahtaja: »Kyllä (minä) tiedän Eliina

f rouva n.» »Misäs on Eliina fr[ouva]?» »Eliina on frouva taivaan Ylimmäisessä ymmärkisä23 Kulta kirja kädesä. Pikku poikanen40 sylisä, TJulovi41 oven edessä. »Kyllä (minä) tiädän Klavus5

Kurjen.» »Misäs^on toi Kl[avus]5K[urki]5?» »Alimmaisesa helvetisä, [Alimmai]sen portin alla, Kannukset viälä vähän näkyy-

vät43, Jalaat alta kiilustaavat11. Kyllä (minä) t[iädän] Kirsti5 haa- ran.» »Misäs on toi K[irsti]5 huara?» »Alimmaisesa h [elveti]ssa , [Alimmaijsen p[orti]n alla, Palmikot vähän näkyyvät, Jalaat alta kiilustaavat.» Klavus sitte kiiruusti lähti,

35 es alleviiv. — 36 äkin alleviiv. — 37 sä alleviiv. — 38 piäne|n| : piänem. — 39 poikaseni : poikaiseni. — 40 poika : poikanen. — 41 U|a|lovi : Uulovi. — 42 Misä|n| : Misäs. — 43 vv alleviiv.

Elinan surma. 9

43

Soitti saalia mennessänsä, so5 Kajahutti kankaalla,

Järävytti järven pääsä4*.

Ajoi päin sulaa merta

Päireniämen kalliolta.

Kirsti rakkina perä(s)sä. 210 Se oli meno nnarem miähen45.

41. [A. v. s. k;i|v[van|

43. [Viikot viiil]' on [viimeisemmät]

50. Niin [sinä p. p.|

51. (Poika:

[P. n. | käsistä) 55 a. Niin kuin ennenkin on tehty 5G. [O. m. K.] kul[taseni]

(»Sen hän puhui vaan eikä laulanu 57 a. Niin kus teit minua ennen

että:) Kirja löytyi kirjoitettuna Lau- kon kiviseltä mäjeltä kiven päältä. (»Että se tiädosa on mistä tiäto on saatu; että hän itte sen kirjoitti ja jätti

61. Sen hän riisiksi iski 62a.Piänten vaatteitten pesolle9 68. [E. o. n. t]e[älä t.]

kalliolle ennen kuin meni mereen.») 70a. Pahan vaimon vaalli/ua

Eroavat kohdat sekä lisri- ja täyden- nyssäkeet edelliseen:

1. [Kla]v[us m. s.]

1 a. Sadan hevoismiähen kanssa b. Sadan sat ula ufoon46

2. [O. te]ö[lä n. m.] 5. Ei se tairat [t. t.]

5a. Pannat ty1ä1hön palkollista 8a. Hallita ison kirjat[ar]han 13. [E. o. K. enne]n[keän]47 15 a. Kukas kuitenki on hullu

b. [Kukas] muu kuin flikka

raukka

c. Otti kihlat ja anto kättä

d. Käsi oli Klavuksen kädessä

e. (Mentiin Klavun kartanolle)

f. Kirsti katteli ikkunasta

g. Oh jos sitäki olis

[or q.3.0.]

h. Joka to[in] välin pahentais 25. [A. s. käy]r[äksesi] 38. [M. k. mennjäkseni 40. Om [m. K. k.]

»Se oli ampuminen». Kert. sei.

71. [Vesi]s[ä-silmi]n [E.)

72. Tuli rannasta [t.|

73. [K.] kiiruusti [p.l

74. Om [m. f. k.]

75. Mihin [tehen] sian teille 76a. Älä tehe Ualovin tuppaan

77. [T. K. kamari] h in

78. Niin kus ennenkin olet tehnyt

81. [P. o. s. soda]s[a]

82. [M. miähill|ä [k.]

83. [T. o. tuva]s[a]

84. [K. kaun|ih|iina| .85. [T. s. yösi[a[ni]

88. [Yksi]l [1.1.1 100. [K. k. perä]s[ä]

104. [Pikkuniitt]it[8ten n.]

105. Om [m. K. k.|

in:, a. Jo nyt tuattelin todeksi

b. Jonkan saattelin sfanoksi] 1 108a. Otti tulen tervakseen 111 a. itkeväistä ikkunasta:

121. |S. e. a.] (silmät]48 [n.]

122. Om mun [Uati v.]

210, 209, 207,

15 Säkeitten alkup. järjest. 208; numer. muutettu. — u Nämä kaksi säettä taisi laulajalla olla tässä kohdassa alussa kuin hän sitä ensin kertoi ennen kirjaan panemisen alottamista. Mp. muist. — 47 n lyijyk. lisätty. — 4a Sana kk:ssa ylipyyhitty.

44

Kertovaisia runoja.

124. [K.] hänen [t. t.] 127 a. Sekä juaksi että joutu b. Tuli tonne Suamelaan49 128. [F. t.] sinnek kuttu

131. [K. e]r[estakasin]

132. [K. liä]kkään [t,] 135. [V.] minua [v. v.] 138. [K.] liäkkään [t.]

141. Tulivat (S. lah]r[elle]

142. [Sau]hu |L. n.]

143. [Sau[lm [K. k.]

143 a. Kuinka liäkkään tyttjäreni] 145. [N. s. sau]h[un k.]

149. [P.] poikaen [polk]w[miksi]

150. Tultiin [K. k.]

153-4. [Otap pois poikas tulesta] 155. [V. v. valk]ia[sta]

158. O' [mun v. E.] [0]m [m. v. E.]

159. Mahck/ ollam [m. k.] 162. Tehin [k. mitä]n [t.]

165. [Koska]n [v. viimeis] V [ksi] 171 a. Lensi sitten Häkin sisälle

b. Sytty ilmivalkiaan [S. ilm]e[valkiaanl50

c. Se oli meno nuaren frouvan 173 a. Sekä istu että itki

176. [Vaivjassa [v.]

177 a. Sytytin syleni täyden.

180. [Tall]in täysi [h.]

181. [Nave]ton [täy]nnä [e.]

182. [K. kuali k. s.]

183. Kaikki kaatui kaufrajen n.]

184. [Kyllä]n [tiädän E. f.]

185. [M. o.] toi [E. f.]

186. [E. frouva on t.]

Tuala on toi [Eliina frouva]

186 a. Tuala taivaan — talossa

Ylimmäisesä [y.]

187 a. [Ylimmäi]sen portim peälä

[K. k. kä]r[esä]

b. kuusi kynttilää edessä

190. [U. o. e]r[essä]

191. [Kyllä] n [tiädän K. K.] 192 a. [Tuala on toi] kl[avus]

k[urkil)

196. [J. a.] kumottaavat

197. [Kyllä]n [tiädän K. li.] 203. Kflavus] lähti ajohohon [!]

[K. ajoho]n [lähti] [K. sitte]rkl[k.l.] 203 a. Pisti pillit säkkiinsä [P. p. säkki]/u'[nsä]

205. [Kaja]v[utti kanka]h[alla] [J.j. p]e[äsä]

206. [Ajoi] aalloin syvihin [Ajoi aalloijhin [syvihin]

210. [Päir]ä[niämen k.]

10. Vesilahti. Borenius (1986) 261.* —79.

[Ristilän Eeva, 59 v.]2 ja hänen poi- kansa, niitunvahti Juhana Yilhelmi Silvaan, 35 v., oppinut virren lapsena

49 Säkeitten alkup. järjest: 126, 127 a, 127, 127 b; num. muutettu. — 50 e lyijyk. lisätty.

10. x Ks. nr. 7:n alahuom. 1. Vrt. nr. 9:ään. — 3 Minä olin 13, 14:n v[uoden] ijallä kuin isäni kuoli, en ollu viälä rippiskoulun iässä (nyt 59 vv; siis 1833 vn paikoilla). Isä, Matti, oli (Hämeen) Kyröstä Vesajärven Santalan torpasta ja oli nainut täältä. Mäkipään rystollista (Tuamaan talosta) Siitä sitä sanottiin välistä Santa-Matiks, vä- listä vaimon nimestä Kaisan Matiks. Se oli vähän hurja ja rupesi naituansa juomaan, niin että [yläp.: jonka tähden] vaimo tuli tänne veljensä luo (Tohka) Tohaalle Jojen

Kiinan surma. lo.

45

Siteitään8. Muistiinp. Lempäälän puo- lella rajaa Nurkkisen talon (= kyläni maalla.

[Poika:]

Bliinainen aeitty4 nuari Meni aittaan mäjille Vaski vakkanen kädessä, [Vaski] avain vakkasesa.

Aiti[!]:

b Näki hän sielä5 Klavus Kurjen Kuin Klavus tuli Suamelaa6. »Om mum muari kultaiseni6.»

Äite: »Mistäs tunmt Kl[a viis] K[urjen]?» »Tulostansa tuiman tunnen, 10 Jalon jallaan heitännöstä.»

»Eikös muita ylpiöitä

Kuin on Kaukon Kl[avus] K[ur-

ki]7-» [Poika:]

Klavus Kurki7 ajoi8 pihaan

Poika

Sadan aevoismiähen kanssa. 15 Saran satulaurroon9.

Äite:

Miahet[!] kultamiakoissansa, Hevoisel hopiapäissä. Eliinan viisi veljeeM Kaikki istui pöydän) päässä, ia [Kakki] nousi seisovalle Menit vastaan Klavulle.

pohjan kylään. Mutta vuoden päästä mies tuli perästä ja oli kymmenkunnan vuotta [yläp.: kymmeniä vuosia] Laukon taksvärkkimiehenä lankonsa puolesta, jonka olisi pitänyt Laukon tolpparina panna mies puolestaan kartanon työhön. Tytär ei vielä silloin syntynyt ollut. Sitten ne muutti .Muutti [!] Mäkipäähän vaimon iii t i n luo ja oli- vat siellä jonkun aika[a], siksi kuin hän perunajäakaria[!] asetettiin ja kävi kolmena vuanna jos ei enemmän Porissa iasui niin kauvan vielä anopen luona). Sotamiehenä se sai nimen Modig, jolla herrasväki sitä aina kuttui. Kuin se sotapalveluksesta pääsi, niin hän rupesi itte huanetta tekemään Karkussa (Kosken rystollista otetulle) Eijerin maalle. Siellä se asui kuolemaansa asti. Siellä tytär syntyi, mutta eno sen otti tänne kuin se oli 8-nnella tänne kasvatetyttäreksi. Kotona virren oppi isältänsä, joka lap- sillensa opetti kaikellaisia turhia arvootuksiasekä hyvempää että huonompaa ja muuuta, »ettette vallan tuhmia olette», »turhempaa ja parempaa» niin opetti myös useampia jumalisia virsiä että ne vallan ulkoa osasi niin kuin hän on ne myöhemmin kirjasta [yläp.: arkista] nähnyt. Vanhemmat eivät täällä enää asumassa olleet, sen jälkeen kuin isä sotamiehestä paasi muuta kuin mitä joskus vieraissa kävivät vaimon äitin luona ollen silloin yötä tai pari siellä. la hän puhunu koskaan sitä* että olisi Laukossa Lau- lanut Lönnrotille Törngrenin luona. — (Kuin vanha isä oli kuollessaan, '-i muista koska ei silloin kotona ollut eikä silloin kuin hautaan pantiin, mutta taalla enonsa luona). Mp. kirjottama. — 3 Kirjaa ei ole nähnyt, mutta ei muistanut varmuudella oliko kuullut toistenkin laulavan. Jos viime mainittu seikka ei ole virren muotoon [yläp.: muutosta] vaikuttanut, niin on tässä Kantelettaren El. surman perusmuoto. — Huom. Useissa kohden poikkeava. Erittiin tyttären poika ei sanonut muistavansa ollenkaan kuulleen Kant. 235 (Granl. 242), 265 ja 260, 301, 302, 341 seurr. Viivattomat paikat ovat pojan lisäämät. Mp. lis. Tähän painettaessa on »viivattomien paikkojen» eteen lisätty: [Poika:] ja niiden jälkeen: [Äiti:]. — 4 y suluissa. — ä sielllä : s. — 6 Säe kk:ssa yli- pyyhitty. — ' kk:ssa pieni alkukirjain. — 8 a|ijoi : *Kurki* a. — 9 Korjauksesta päättäen korj. ensin: [satulaurro]hon. sitten Iisat t >' : [satula]uro[hon]. — 10e alleviiv.

46

Kertovaisia runoja.

Klavus Kurki emännälle:

»Onko teillä nfeitsyttä] m[yyrä],

Piikaa mulle pidolla?» 25 »Ei neitsyitä mäjellä myydä,

Hevoiset meillä m[äjellä] myy- rään,

Lukuaviok kartanolla.

Ompa meillä tupiakin:

Tupa om meilT yljän tulla, 30 [Tupa on] tulla, toinen mennä

Talli on meillä hevoiset11 panna,

Nauloja laskee satulat12,

Vaja varsat valjutella.»

Klavus Kurki meni tuppaan 35 Miakallansa oven avais,

Tupellansa kiinit tukki13. [Poika:]

Eliinainen äirellensä:

»Älä minua Klavullen anna!» [Äiti:]

Kl[avus] K[urki]7 emännälle: 40 »Onko teillä nfeitsyttä] m[yyrä],

Piikaa m[ulle] pirolla?»

»Ei ole mulla n[eitsyttä] my[yiä],

Piikaa sullep pirolla:

Piiat on meillä pikkuisia, 45 Kaikki kesken kasvaneita.»

»Ompa tua14 vähä Eliina.»

»Ei taira vähä Eliina [Poika:]

Kajta15 suurta tarhakarjaa16.

Ruakkia17 isoo perhettä, 50 Pannat ty[ähöm] palkollista.» [Äiti:]

»Ei Eliina n tarvittekkaan

[Poika:]

Kaita18 [suurta tarhakarjaa,

[Ruakkia isoo perhe]tta, Pann[at tyähöm palkollista.

55 Ompa mulla Kirsti piika, Joka t[aitaa] t[alon] t[oimen[: Kaita suuren t[arha]karjan, R[uakkia] ison perheen, Pannat t[yähöm] p[alkolli]sen.» [Äiti:]

60 »Kyllä on sulia Kprsti] piika, [Poika:] Laukon entinen emäntä. Se mun tulessa19 polttaisi, Kovin päivin kuole(tt)aisi.»

[Äiti:]

»Ei ole K[irsti] ennenkeänä20

[Poika:] 65 KetäkVän20 tulella polttanut, Kovrinl21p[äivin] kuolettanut(tu),

[Äitii] Ei oo ennen eikä vasta.» Kukas kuitenkin on hullu? [Kukas] muu kuin piika raukka.

[Poika]: 70 Joll' ei oo hullu, niin on himmi

[Äiti:]

Otti kihlat, anto kättä, Käsi Klavun käressä Kävi Klavun7 kartanolle10. Kirsti katteli klasista, 75 Västäräänsä välkytteli:

(»Syöstäväänsä7», s. o. sukkulaa, »kan- gasta kutoi»)

»Oi jos sitäkin olis,

11 hevoset : hevoiset. — 12 Säkeitten alkup. järjest.: 32, 31; num. muutettu. — 13 kkalleviiv. — 14 uaalleviiv. — l5 ita alleviiv. — 10 r. vrt. kant. toisint. (Mp. huom.) — 17 Ru|o|kkia : Ruakkia. -18 ta alleviiv. — ls Se tulessa : S. *mun* t. — 20 eä alle- viiv. — 21 voisi hyvin lukea: Kovei.

Kiinan surma. 10.

47

[Poika:] Tuan valin pahentais,

[Äiti:]

Ennen kuin avaimet annan. Toisen käskyllä kävelen.» 8o Läksi hän Klavun7 puheelle22: »Oo mun Kl[avu]s kultaiseni28

Vähän kyllä sinä tiärät:

[Poika:] Uulovi24 emännän makasi!»

[Äiti:]

>>< i" mun Kirsti piikaiseni

es Jos sen t[uattelet] toreksi. Jonka (v) satt[elit] sanoiksi25, Niin s[inun] v[eraassa] k[äytän], Elfiinan] t[ulessa] p[oltan]. V[iisi] v[er]kaista h [n mettä]

9i Annan s|inun] ktäylräksesi25 Enn[en] k [un] E[liina] fr[ouva]n, An[anan] kätees(ki) avaimet Ennen k[un] E[liina] fr[ouvan].» »Oo mun Klavus kultaiseni

95 Aja Aumasten larolle, Pikku niittusten26 nimelle27, Sanok kauvas meneväsi, Monet viikot viipyväsi Keräjisä10 Pohja [n]niaalla,

ioo Niinpän28 tuattelen todeksi Jonka saa[tte]lin sanoksi.» »Oo mu(ii) vähä Eliinani Säälis sfäkkiin evästä |. Viili [voita vakkaseep.

105 Likiö [sial lihoja], Karp[io ka nam munia |

Minun k[auvas] mennessäni Keräjihin P[ohjanmaa]lle.» »Oo mun Klavus knlta[i]seni

[Poika:]

no Älä viivy kauvan rs^iäläT

[Äiti:]

Päivfät] viimeiset minulla,

[Poika:] Viikot vi.il un v[iimei]semmät10.

[Äiti:] A[stup puali saappahaastas], A[stut toisten toinen puali],

u5 P[uhup pualilla sanoilla], P[uhut toisten toinen puuali], Syä [vaani puali eväästäs], S[yät toisten toinen puali], Jua vaan puali siämenestäs30.

120 [Jua] tfoisten] toinen pufali]31. Niin [sinä pikemmin peäset] P[ohjan noita jen] sejästä|!|.»

Klavus lähti ajoon. Kirsti pyykilleni meneepi

125 Pfiänten vaatteitten pesolle], Pfaitajen Eliina frouvan]. Kuului knlkina [koila|sta32, Obs. (pojan)

Palkkina patajen lualasa.

[Äiti:] Kävi fr[ouva] katsomahan: i3o »Aki kolkik33 Kirsti piikaiseni Paitojani niin pahasti.»

Poika7:

Kirsti tähän mutkam34 muisti. Kolkki viälä kovemmin.

- ee alleviiv. — M kutaiseni : kultaiseni. — M Ujajlovi : Uulovi. — " i alle- viiv. — 26 u alleviiv. — " nimi Ile : nimelle, yi. nim|c Ile. — 28 n alleviiv. — "Po- jalla säkeiden järjestys: 104, 103. — 30nes alleviiv. — 31 Säkeitten alkup. järjest.: 119, 120, 117, 118: num. muutettu. — 32 sta alleviiv. — M Säkeen alkupuoli ylipyyh., mutta palautettu jälleen. — 34 m|a tkam : mutkam.

48

Kertovaisia runoja.

[Äiti:]

»Äläk35 kolkik36 Kirsti huarra37 135 Paitojani n[iin] p[ahasti], Ei oo niitä taala t[ehty]38, Vaan [on äiteni kotona].» »Mitäs on minun lukuva Vaikka parka palkollinen 140 Haukutaisiin39 lmarraksikin37. Itse isokkin emännät

[Poika:]

Ovat Uulovin ohesa, Pitkä parran parmahisa.»

[Poika:]

Itkusilmissä Eliina

[Äiti:]

145 Meni rannasta tuppaan. K[irsti] kiiruusti40 per [ässä]: »Oom mun frouva k[ulta]iseni41 Pidetääs pitoset piänet42 Isfäntäjen pois ollessa],

iso Otetaan [orjat tyästä], Häijyt härkäjen perästä.» »Oo mun K[irsti] pfiikajiseni43 Tehe itse44 niin kuis45 [tahdot], Niin [kus teit minua ennen].

155 Iskek kaikki muut tynnyrit, Yksi jätä iskemätä, Jok on pantu minua vasten46.» Kirsti siähen [mutkana muisti],

[Poika:]

Iski ensin sen tynnyrin.

[Äiti:]

j6o »Voi mun K[irsti] p[iikai]seni

[Poika:]

Toisat tehit, toisak käskin.»

[Äiti:]

»Voi mun frouva kultasen [i] ' Miinkä tehen tfeille] sian47. Teenkö Uulovin uu[teen] tuup- paan]?» ies »Älä tee Uu[lovin] uu[teen] teip- paan], Tehe [Klavun kamariin]. Niin lois ennenkin olet tehny. Siäl om pyssy[t] paukkuvfaiset], [Siäl om] m[iakat] välk[kyväi-

set],

[Poika:]

i7o [Siäl on] raurat kiiltäväiset.

[Äiti:]

Pyssyt [on surmana sodassa], Miakat mfiähilllä48 kfäsisä], Tuttuna1 [ovat tuvassa], Kamarissa k[auni]hiina.

175 Tees sinne yä siajani], Pane [yksin korva tyynyt J. P[ane yksin villavaipat], Yksin [liinaiset lakanat].»

Kirsti tähän m[utkan] m[uisti]:

iso P[ani] kaksin [korvatyynyt]. Kaksin49 pani vill[a]v[aipat]. Kaksin liinaiset l[akana]t. »Oo mun K[irsti] p[iik]aiseni Toiset10 tehi[t], toisek10 kfäskin].»

185 »Uulovi ylinen trenki,

Frouva [teitä] ylös [kuttu].»

36 Ala : Alä/c. — 36 kolki : kolkiA-. — 37 rr alleviiv. — 3S [s[aatu]| : ([ehty].— 39 t alleviiv. — 40 kiir : kiiruus/i. — 41 k[ulta]seni : k[ulta]iseni. — l- Huom. Poika ei sanonut muistavansa ollenkaan: kansa kempit kesti juhlat, samoin muutenkin seur. esim. Kant. 235 Granl. 242, Kant. 265, 6, 301, 2. — "3 p[iika]seni : p[iika]i'seni. — 44 s alleviiv. — 45 Sana kk:ssa alleviiv. — 46 Sakeisiin 155 — 7 on liitetty reunahuo- mautus: Obs äitin laulama. — 47 ia alleviiv. — 48 m[iähi]ll jre!| : m[iähi]llä. — 49 Kaks : Kaksin.

Elinan surma. 10.

49

»Mitä [minä siälä tehen].» Meni [hän sinne arvollansa], Kirsti [kiiruusti perässä] 190 Y[hdeksäl lukkoa tukitti], T[akateljen kymmenennen]. Astu* Aumasten larolle, Ppkku] u[iittysten] aimelleM

(Kävi Kl.ivun puheelle28): [Äiti:]

io mun Kl[avus] k[ultai]seini51 Jo nyt [tuottehn todeksi], Jonkan [saattelin sanoksi]:

äka:] Qulovi em[ännän makasi].

ti:

< In hän vielä nykki» siälä sooFrouvan kansa kamarisa.»

[Poika:]

Klavus kohta kotio52 riensi

[Äiti:]

Alas pää63 oli pahoissa64 miälin, Otti tulta tervaksehen, Tulen tilalleni \ imii55. 205 Pisti tulen mukan ale,

Valu ale" valkiata. [Poika:]

Eliinainen prouva auari

[Äiti:]

Herraa JesustaM rukoili: "Kaikki mualta palakoon, 210 Tähän vettä vuatakoon, Että viälä aitoni5* näkisin!

io Uati veikkoiseni25 Juaks[e] jour[u] Suomelahan, Käske häntä tännel i lulla].

ns Puhu [paremmin kun onkaan].* Otti Uati mennäksensä, Pian juaksi [järven puikki]. Sekä jua|ksi:,T että joutu]. Tuli tonne Suamelahan58: •<>i>59 mun muari kultaiseni. Fr[ouva] teitä sinnek käski.» »Voi [minua vaivaista vaimoa] Kuin [ka suin sukkiani]. Kaikki edes [takasin],

826 Kuinka [iäkkään [tyttäreni]?» »Hyviin kyllä, muari parka], Hfyvin] enfnen, nyi paremmin]. »Voi minua [vaivaista vaimoa] Kuin[ka] hameen [hameitani],

[Poika:]

230 Hameen aina erestakaisin,

[Äiti:]

Kuinka liäkkään [tyttäreni]?» »Hy[vin kyllä, muori parka], Hyvpn enn[en, nyt paremmin].

[Poika]:

»Voi [minua vaivaista vaimoa] [Äiti:] 235 Kuinka levil liinojan, Poil Liinaan6" aina erestakaisin,

iti:] Kuinka [liäkkään tyttäreni]?» »Hy|vin kyllä, muari parka], llyvjin riinru, nyt paremmin].»

[Poika:]

240 Tulit Suamelan iahrelle,

[Äiti:] Sauvu Laukusta näkyypi. [Sauvu] Klavun kartanolla.

50 As alleviiv. — '' k[ultai]seni : k[ultai]seini. — 5S e alleviiv. — M ää alleviiv., sanan yi. poika. — M ss alleviiv. — w virit alleviiv. — se-ät i ni : äitini. — oTjn o][k- si) : m 5u imelä .m : SuamelaAan. m i ' '" Liina i n : Liinaan.

50

Kertovaisia runoja.

[Poika:] »Mitä tuallä [!] tehtänekkän Noin sakian sauvun kans[a]?» 245 »Kukkoja sialla kultata]han.

[Äiti:] Kan [a npoikia kaltata] ha n ,

[Poika:]

Lampaita siälä61 lahrataan, Sianpäitä korvetaan

[Äiti:]

Piänem prinssin piroksi52,

[Poika:] 250 Poikalapsen polkusiksi.» Tulit Klavun kartanolle,

[Äiti:] Laski maahan polvillensa Oman vävynsä etehen:

[Poika:]

»Oo mun Klavus7 kultaiseni

[Äiti:]

255 Päästä poijes Klavus kulta Toi Eliina tulesta, Vaka vaimo valkiasta! Annam mennäm muillem maille Jälkiänsä kertomaan,

2 60 Töitänsä häpeilemään.» »Älä vaan mun Klavus kulta, Panep pänni pahoja jauhoja Tervatynnyri lisäksi, Että paremmin palaisi!»

265 Eliina(inen) frouva nuari Pisti sormensa klasista Vihkisormus62 sormesansa: »Oo mun Klavus kultaiseni Älä sormVstas karota, [Poika:]

270 Jossas kantajan karotat.» I Vili:]

Klavus Kurki' kurja miäsi25,

[Poika:]

Miäs kurja ja kamala, Veti miakan tupestansa

[Äiti:]

Laski sillä sormen poikki. 275 Eliina(inen) prouva nuari

Pisti lapsensa klasista,

Itkevästä ikkunasta:

»Oo mun Kl[avus] k[ultaiseni] [Poika:]

Älä poikaas karota, 280 Jossas kantajan karotat.»

[Äiti:]

»Ei se ole minun poikan, Vaan se on Uulovi[n] poika! Poltan porton p[oikinensa], Mailm[an lautan lapsinensa].»

285 »Palan nyt tääkin paikka, Koska" viälä [viimeiseksi] Kovan kua Iloni edesä Sain [nähdä äiteni silmät].» 01is(i) viälä sanonu pari san(n)aa

290 Itkevälle äirellensä. [Poika:] Raukka raukkesi tuleen,

[Äiti:]

Lensi liäkin sissään,

[Poika]: Uppois ilmevalkiaan10.

[Äiti:] Kului tuskin puali kuuta

[Poika:] 295 Taikka kaksi viikkokautta Tallin täysi hevosia. Navetan täysi nautoja Kuali kaikki korsi suuhun Kaatui25 kaurajen nojalle.

61 1 alleviiv.

''- Säk. alussa: |Itkeväs|.

Elinan surma. I".

51

300 Kl[;ivusj K|urki| kurja miä-r'.

Miäs k|urjj| ja kainala

Isni aittansa kynnyksellä

Sekä istu. että itki. Jesus miähenä käveli: 303 »Mitäs itkek Kl[avus] K[urki|?»

»KylT on syyssä itkemistä

Vaivassa88 valittamista:

Poltin oma[n puolisoni),

Sytytin syleni täyren, 310 Poltim pianem[!] poikaiseni,

Vasta kan[ni'tun kadotin]. »Kyllän tiäran Eliina frouvan.»

»Missäs on toi E(liina fr[ouva]?»

•Taala0 taivaan talossa 315 Yummäisess1 ymmärkissä

[Äiti:]

Kuusi kynttilää eressä, Kultakirja käressä,

[Poika:J

Pisku poikainen sylissä, Dulovi oven eressä.

320 Viälän tiäran Klfavus] K[ujrjen7.» »Missäs on toi K[lavus]7K[urki]7'?)> »Alimmfaisesa helvetisä] A[limmaisen portin] alla, Kann[uksi't| (viälä) vähän näkyy-

vät,

325 Jalaat alta [kiilustaavat]. Viälä tiätän Kirsti auaran64.» »Mi>s;i> on t"i K | iisti ] huarra37,65?» »Al[immais< äa] bel[vetisä] Al[immaisen portin alla],

330 Palmikot vähän näkyyvät, Kultarihmat kuumottaavat69.»

Klavus K[urki|7 kurja niiasi25, Miäs kurja ja k[;imala|

Pisti pillit sikkiinsä, -atu sualla mennessänsä, Kajah|utti| k[anka]haalla,

Jär[äytti] jäxv[en] p[äässä]; Ajoi päin sulaa67 merta63, [Ajoi] aalloin syviin. 340 Se oli meno nnaren miähen Kansa nuaren urohok^n. Kirsti rakkina perässä (Päireniämen kalliolta >.

(Liite ks. edell.) [= nr. 9.]

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- nyssäkeet edelliseen:

1 a. [E. neitt|o'n' [n.| [E. lleit|sy [n. |

2. [M. aitta|han [m.J

3. [Y. v. kä]r[essä]

[V. vakk|a kainalossa 5. Tuola68 tulee Klavus kurki

Äit[e] 7. Ah mun muari k|ultuiseni] 7 a. Älä[!] minua klavulle anna

14. [Sa]r[an li. k.]

15. [s. satula]urohon

19. |Istu|it [kaikki p. p.]

20. Nousi kaikki [s.|

21. Läksit [v. K.] 24. [P. m. pi]r[olla]

[P. ii i . | pidettynä l'.">. [Et neits]e[itä m. myy]r[ä] [Poika:J

25 a. Pannak kauppaa kartanolla

26. | Hevosia mäjellä myyrään]

28. KvPP on [m. i.|

29. [Tup]' «mi unilla (y. t.]

32. [Naul]aarl1 [laske]a [s.]

63 aalleviiv. — '■' t alleviiv., yi. poik[a]. — 65 vi. poik[a]. — 66 r. l'[oika]. — •' aa alleviiv. — «a Tuol I a : T.

52

Kertovaisia runoja.

[Nallia 1. s.]

[Naul]at 11. s.]

33. [Vaja]t [v. v.]

34. [K. K.] tuli [tu]pa'h'|an]

35. [M. o. av]oi

38. [Ä. m. Klavulle a.]

41. [P. m.] pidettynä [!]

42. [E. o.] meillä neitsettä [m.] [E. o.] minulla [n. m.]

43. Eikä piikaa pidettynä [!]

44. Meill' on neitset nuarukaisel 46. [O.] toi [v. E.]

46 a. Joka auttaisi avioksi 51. [Ei E. tarvittekk]an 55. [Äiti:]

Kyll oin mulla [K. p.]

62. Joka miuiin tulessa [p.]

63. [Äiti:]

Palioim [päivin kuole]t[aisi]

65. [Äiti:]

Ketäa'111 [!] polttanut tulessa

66. [Äiti:] Pahoin [p. k.]

67. [Ei] ole [e. e. v.]

70. Jos [e. o. h. n. o. li.|

74. [K. k. klasis]sa

77. [Tuaii[kiii |v. pahentais]i

80. [Läjhti [h. k. puh|ei[lle]

81. Oho [m. K. k.)

83. [U.] Eliinan makas

85. [Jos]sas [sen t. t.|

86. [Jonka s. s.] 92. [A. kätees a.]

94. |( )]>m' [m. K.k.l

95. [A. a. la]Ö[olle]

96. [P. n. nim]i[lle]

99. [Keräjijssä [P.l

[Keräji|hin [Pohjanmaall]e 102. Om [m. v. E.] 105. p[oika:]

Leki'51 [s. 1.] 110. [Ä. kauvan siälä viivy] 112. [V. viäl]a [!] viimeisimmät25

[V. viäl] un [viimeisimmät]

122. (p[oika:])

[P. ii. | käsistä

123. [K. 1. ajo]h[on]

123 a. Ajoi Aumast[en] ladolle b. Pikku niittusten [nimelle]

127. [K. k. koda]ssa

128. [P. p. lualajsta

130. [Poika:]

Oo mun [K. p.[ 130 a. Älä kolki niin kovasti . 132-3. (Äiti entisellä tavalla:)

Huarran3' huopia vi[rutan] Pahan vaiino[n] vaattehia 137 a. Huarria ovat hyvakkin [!] pa- jat b. Vaan ei porttoja pualeksikan69

138. p[oika:]

[M. o. m.] väliä

141. [Aili:]

| [tse]kin isot [emännät]

142. [O. U. ohe]ssa

143. [P. p. parmahi]ssa

144. [Äiti:]

Vesi[silmissä E.]

145. Tuli [ranna]lta [tupajhan

147. Voi [m. f. k.] un. [P. pito]i[se1 p.|

69 »Se on huarra joka pitää vaan yksinäistä, mutta se on portto joka pittää toisen vaimon

Elinan surma. 10.

53

149 a

154 a

158. 169.

160. 161.

161 a

i 163.

h;i a L65. 167. 169 a

L75. 176.

177. 178.

L84.

L84a b

185 a

186.

192. 193.

Niin kuin ennenkin on tehty 199.

(Ollessas Laukon entinen 200.

emäntä) 201. [K.] tähän [m. m.]

[Äiti:]

Sempä hän ensiksi iski 202.

Oo [m. K. p.]

[Äi»i:| 204.

21 17

Eppäs tfhnv niin k|um| käs-

k[in] 20a bkil ensin sen [tynnyrin] j Oo [m. f. k.] -'"

Millin [tehen sian teille] Ylimmäisen portin päälle [A. tlehe70 [U. u. t.| [N. kn|i|s e. 0. t.l

[Poka:]

Siäla [!| raur.it raatelevat Terävät teräisi I | ?] Tehes71 [s. y. s.] [P.l yhret [k.] [P.| yhre[t v.|

Ylnvi [1. l.| P[oika:J

[Ka]hret [p. v.|

[Tois]a[t t. tois]a[k k.]

[Poika?:]

Eppa[s tehny niin kuin käs-

211 a. b.

212. 213.

221.

224.

228 a.

b.

c.

tl. c.

kinl

Panit kahrel [korvatyynyt] IJ;m|it| kahr[et villavaipat]

[Poika:]

Tnlkaatte KJavun kamariin

[Poik

[E.] teitä sinne [k.]

Juoksi sitten [A. la]ö[olle] [P. n. nim]i[lle]

f. 230. 236.

240.

241. 242.

[i>n|han (v. n. s.| [F. kan]ssa [k.]

Äiti':

[K.] Kurki [k. r.|

[K.] kiireesti [k. r.)

[A.] päin [pahoi]ll[a m.] [T. i.| sytytti [Eliin]a fr[ouva n.] 1 11. Je]ss[susta r.] [K. m. palako]h[on] [T. v. vuatako]h[on] Siksi että [äiteni n.]

(Poik..

[Että] (viälä viimeiseksi)

[Poika:]

( Kovan kualeman eressä saisin nährä äiteni silmäl ) oo mun [Uati v.| |J. jou]ö[u S.]

[F. t. s.] kuttu Poika:

Sukkaan aina edestakaisin

(Poika:)

kuinka kenkin kenkiäni

kenkään aina erestakaisin

kuin[ka [iäkkään tyttäreni]

Byv[in kyllä muari parka]

Ilyvjin ennen nyt paremmin]

Voi [minua vaivaista vaimoa]

[II.] kaikki [e.]

[Äiti:]

kaikki edest[akaisin]

[Äiti:]

Tultiin [S. [.] [Sau]h[n L. n.] [S. Kl. kartanoilta [S. Kl. kartanoista

70 tee: Vene1 : *tehe*. — T1 Sana kk:ssa ylipyyhitty.

54

Kertovaisia runoja.

243.	[M. tual]a [telitänek]kin	280.
244.	[Äiti:]
	[N. s. sau]h[un] kanssa,	281.
245.	[Äiti:]	284 a
	kukon päitä kultatahan	b
	[Poika:]	c
247.	[S. s. lahrata]7iem	d
248.	[S. p. korvetahan
249.	[P. p. pi]doi[ksi]	e
250.	[Äiti:]	f
	Pikkupoikain [polkusiksi]	g
251.	[Äiti:]	h
	Tultiin [K. k.]	i
255.	Otap [p. K. k.]	285.
	Laske [p. K. k.]	288 a
259.	[J. kerto ma \han	289.
	[Poika:]	290.
	[J.] piirtäämähän	291.
	[Äiti:]
260.	[T. häpeilemätön	292.
261.	Kirsti (sanoo:)	293.
	[Ä.] päästä [Klavus kulta]n
265.	[Eliina] pr[ouva n.]	293 a
266.	[P.] hätiänsä [k.] [P.] kätensä [k.]	295.
269.	[Ä. s. ka]6[ota]	295 a
270. 273.	[Äiti:] Vaikkas [k. k;i]ö[otat] [Äiti:]
	Otti [m. t.]	297.
275.	[Poika]:	302.
	[Eliina] frfouva n.]	304.
	[Äiti:]	321a
276.	[P.] lasta [nsa k.]	324.
277.	[Itkevä]i[stä i.]	327.
279.	[Äiti]:	327 a
	[A.] polta poikalastas	334.

[Äiti:]

Vaikkas poltat pojaan tuajan [E. s. ole]m [m. poikanji Oo mun vähä Eliinani72 Oo mun lapsi parkaiseni Mahdo52 olla miälin kiälin M[iälin] kjiälin] p[orton] kfanssa] Oo mun äite k[ultaiseni] Teliin kaikki mitan taisin Viälä päällekkin vähäisen Ei os syytä piänintäkän Vertaa neulan sihnäisenkän [Pala]koon [n. t, p.] Eliinatnen frouva nauri [O. v. s. p. sanjaa [I. äi]di[llensä] [Äiti:]

Raukkesi raukka samassa [L. 1. si]sähän [U. ilmevalkia] han

Ä[iti]:

Syttyi [i.]

Se oli meno nuaren frouvan

[Äiti:]

Eli [k. v.]

Äi[ti:]

Jesus äijänä käveli

(ks. edell. tapa[an = nr. 9, 172:sta alkaen]

Nautoja71 [navetan täysi]

[I. aittans]' [k.]

[Je]ss[ns m. k.|

Tuala on toi kl[avns] k[urki]

[Kannukset vähän n.]

[Mi]s[äs o. t. K. h.|

Tuala on toi [Kirsti huarra]

[P. p. säkki]/i [insä]

'2 Eliinjaijni : Eliinani.

Kiinan surma, lt — 12.

55

339. [A. anoin syvi]/>[in] 341. [K. n. uroh]o[n]

11. Vesilahti. Borenius. (1986)30*. 79.

Yakkala. Kolme vaimoa. Ivl. i ;ms 1 1 1 Kurki kurja miäS M[iä<] k[urja] ja kamala.

Eliinainen neitty nuari

Meni attahan näjelle 5 Vaski vakka kainalossa, [Vaski] avain vakkasissa. »Viili voita vakkaseen1, Linkki" sian lihoja, Karpio ka'11'an moni [a].» io Sanoi kauvaa menevänsä Käräjihin2 Pohjanmaalle.

Älä3

»Kuinka tröijyn tröijyäni, Tröijyn aina erestakasin,

is Kuinka liäkkään tyttäreni

Laita Laukossa?!

»Hyvin kyllä, muari kulta.

Hyvin ennen, nyt paremmin.»

»Kuinka kengin kenkiäni, 20 Kengin a[ina] e[restakasin],

Kuink[a liäkkään tyttäreni]

Laita [Laukossa]?»

»Hyvin [kyllä, muari kulta],

Hyvin [ennen, nyt paremmin].»

bs »Kuinka myssyn myssyäni.

Myssyn aina erestakasin4,

Kuinka liekk[ään tyttäreni]

Laita [Laukossa]?»

»Hyvin [kyllä, muari kulta], bo Hyvin [ennen, nyt paremmin].»

12. Vesilahti. Borenius. (1986) 311.*

—79.

\ ikkala. Ryännän vaari, Juha Ju- han poika, 79 v. — Huom. Nuotti sama kuin Priijärillä.

Klaus ajoi Suomelan mäjelle

Eliina in2

»Onko teillä neitsyttä myyrä?» »Piiat on kaikki piskuisia, j Kansa kesken kasvaneita.»

»Ompa (teitillä) vähä Eliina.»

»Ei taida väliä El[iina]

Kaita3 isoo karjatarhaa,

Ruakkia isoo perettä*. io »Kyllä mull on K[irsti] piika,5

Joka kaittee ison tarhakn|rjan]8

Ruakkii is[on] perehen.»

Eliinainen7 neitsy nuari

Mani aittaan8 mäelle11 15 Piäni vakkanen kainalossa:

»Kyllä suli on Kirsti piika,

Joka10,11 mun tulella polttaa.»

Eliinan viisi veljestä,

Kukas un hullu, muu kun piika,

11. ' vakkasi' h i-n : v. — 2 Kärj ,i : KaröjtAin. — 3 Sana kk:ssa ylipyyhitty. — * erestakasin: *aina* e.

12. 1 Lisä- ja täydennyssäkeel sekä eri kertoja kirjaanpantaessa saadut eroavat kohdat julkaistuina, toisinnon lopussa. Julkaisemistavasta ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 1 Sana kk:ssa ylipyyhitty. — 3 t alleviivattu. — 4 r alleviiv. — 5 Säkeitten alkup. järjest.: 13 — 17. In — 12; num. muutettu. — 6 tahaka[rjan] : tarhakafrjan]. — ' Sanan yi. Sra1. — 8 attaan : aitta/ian. — * e alleviiv. — I0 kkrssa pieni alkukirjain. — " Säkeen alussa: piika

56

Kertovaisia runoja.

20 Otti kihlat, anto kättä.

Käsi Klavuksen povessa.

»Oleppas mänevänäs käräjifin'12,

Käräjiin Pohjammaalle13.»

Eliinainen neitsy n[uari] as Sääsi vakkahan evästä:

»Älä mun Klavus14 kultaseni

Siällä15 kauvan viivy

Päivät viimeset käsissä,

Viikot vialä [!] viimeisemmät.» Kirsti sanoi16: 30 »Menfe' Aumasten larolle17

Piänten18 n[iittysten] n[imille].

Oo19 mun prouva kultaseni,

Miinkäs minä sianne telien17,20?

Ottakaamme21 orjat tyästä 35 Pitäkämme piänet pitoset,

Niin k[un] ennenkin on piretty

[sännän pois ollessa.

Miinkäs minä sianne telien,

Ylimmäiseen ynmiäkkiin [!]?» 40 »Älä Kirsti piik[aseni],

Siäll om miäkät]!] välkkyväset,

[Siäll om] pyssyt poukkav[aiset].» (Kirsti juaksi sitten trenkituppaan) »Ooveli22 ylimmäinen trenki,

Prouva teitä sisälle kuttu.» 45 »Mitäs minä tualla tehen!»

.Meni hän tonne alla miälin,

Kirsti pikemmin perässä

Yhreksät4 lukut lukitti,

Sarat teljet teljetteli. 50 Juaksi Aum[asten] l[arolle],

Piänt[en niittysten nimille]:

»Nyt ma toreksi tuattelen, Mitä sanaksi saattelin.» Klavus toi tualta tuli

55 Pisti tulen tuaheen23,

[Pisti] valkeen nurkan ale9. Pykninki tulen paleli, Vaan se nurkka vettä24 valeli. Prouva pisti kätensä klasista:

eo »Älä sormustas karota, Vaikkas kantajan karoitat25.» Otti miakan välkkävaisen [!] Paiskas sormen poikki. Pisti lapsen ikkunaalle:

65 »Älä polta poikalasta,

Vaikkas poltat pojaan tuajan.» »Poltan porton poikinensa, Kansa lautan lapsinensa. Ei se oop portto minun poika n,

70 Se on ison Oovelin poika!» »Oo mun Uati veikkaseni, Joudu pian Suamelaan Äitiäni26 tänne kuttuun, Että saisin sanan sanoa,

75 Puhup parhain asiat kus tiärät4.» Uati kiiruusti S[uame]laan meni: »Eliina teittiä sinnek kuttu.» »Voi mua vaivasta27 vaimoro', Kuinkan28 sukin sukkiani,

80 Sukin noin19 erestakasiu Kuinka liäkän12 tyttäreni?» »Hyvin kyllä, muari kulta.» »Voi minua vaiv[asta vaimoo], Kuinkan hameen hameitani,

85 Hamehren29 noin erest[akasin],

12 ä alleviiv. — 13 Pohjam maf ale1 : Pohjammara/le'1. — 14 a alleviiv. — 15 11 alle- viiv. — 16 Sanat kk:.ssa ylipyyhityt. — 17 Säe ylipyyhitty. — 18 Piänt ylipyyhitty. — 19 Sana kk:ssa alleviiv. — 20 h alleviiv. — 21 mm alleviiv. — 22 Oo alleviiv. — 23tua|n| : luaheen. — 24 v|a|tta : vettä. — 25 oi alleviiv. — " Äitiini : Äitiäni. — 2T s alleviiv. — 28 n alleviiv. — 2° hr alleviiv.

Elinan surma. 1 2,

57

Kuinka [liäkkän tyttäreni]?»

»IIyv|iii kyllä, tnuari kulta]». - uhu Laukosta näkyypi

[Sauhu] fOavun kartanolta, bo Mitä siäUä tehtänekkän12?»

»Eukon päitä kuitataan,

Sian päitä kaltat[a]han

1'iäntrn poikasten tuloon.»

Tuli Klnvuu kartanolle,

l„i^ki maahan3" polvillensa

t bnan vävynsä eteen:

m >t,i peis tui tulesta,

Vaka vainio valkeasta!» Kirsti huarra:

»Älä vaam31 mun Klavus kulta- seni, 100 Panep pänni pahoja jauhoja

Tervatynnyri lisäksi,

Että paremmin syttyneekkin32.»

»Oo mun Eliina parkaseni,

s- uioo äite

Kun28 es" ollu(m) miälin kiälin, io5 M[iälin] kfiälin] huarran33 kansa.» »Tehin kaikki, mitä taisin, Viälä päälle paremminkin.» Klavus istu aittansa kynnyk- sellä Sekä istu, että irki. no Iesus31 äijänä käveh:

Kaikki kuali korsi suuhun, Kutu kaurajenM aojalle.»

120 Klavuspa tuasta tuli17.

»Kyllän28 tiärän Eliina prouvan.» »Missä ompri,8a Kl[iina| p[rouva]?» »Ylimmäisessä ymmäk[issä], Kuusi kynttilää eressä37,

i - i Piäni poikanen sylissä, ( loveU38 oven eressä. Kyllä12 tiärän Kl[avus] K[urje]n.» »Missäs omp[i] Kl[avus]10 K[ur-

ki|10?» »Ahmmaisessa heh [etissä]

no [AUmmaiJsen portin alla, Kannukset vähiin näkyypi,

.Talaat, alla kiiluttnapi.

Kyllä12 t[iärän] K[irsti] n[uar-

i m ] n.»

»Missä12 ompi K[irsti] b.[uarra]?» 136 »Alim[maisessa helvetissä]

Alim[maisen portin alla],

Palmikot vähän n[äkyypi].» Klavuspa tuasta tuli

Pisti pillit säkkiinsä, no Istu sitten vanuin

Ka.jahntti kankali.ill.i.

Järven paassä [!] järähytti, Ajo sulaa [n] veteen.

Se oli meno nunivii miälien39

»Mitäs itket, Klfavus] K[urki]?» i« Kansa naineen ur(r)oon

»Kvll on syyssä itkemistä, Vaivossa35 vahttamista: Sytytin syleni täyren, us Vaimooni valkeesen vaivutin; Tallin täysi hevosia, Naveton täysi eläimiä,

Kirsti takkina perässä.

Lisä- ja täydennyssäkeet sekä eroavat kohdat edelliseen:

1. [Kla]v[us a. Suomela]an

6. [Omp.i vähä Eliina |

30 maalia : maahan. — 31 vaa n] : vaam. — 32 eekki alleviiv. — 33 rr alleviiv. — 34 le alleviiv. — 35 os alleviiv. — 36 0|n| : ompi. — 3~ Säkeitten alkup. järjest.: 125, 124; luun. muutettu. — 3K < > a veli : Ooveli. — "Säkeitten alkup. järjest.: 146, 144 — 145: num. muutettu.

58

Kertovaisia runoja.

7. [Ei tai]r[a v. E.) 12. IR. i. pereen) 14. [M. aitta]fe[an mä]rj'[elle]

17 a. Kovin päivin kualettaapi

18 a. Istu kaikki pöyräm päässä

19 a. Joll ei oo hullu niin on himmi 21 a. Kirsti katteli klasista

b. Västärästä v[älkytteli]

c. Oo joska sitäkin olisi

il. Joka ton'k'i [!] välin pahentais

e. Jos sen toreksi tuatai [J. s. t. tua]ttelet

f. Jonka sanaksi saattelit

g. Saat ne avamet40 kantaakses h. Ennen kun El[iina] pr[ouva]n i. Saat ne lukut lukitakses

j. Ennen k[un] El[iina] p[rouvan]

22. [O. m]e[nevänäs käräji]fo[in]

23. [Käräji]/?[in P.]

23 a. Mene Aum[asten] larolle b. Piänten niittysten nimille [P. oiitt]«[sten n.] 27. Alä [sialla k. v.]

29. [V. v. viimesemmät]

30. Meni Auviasten larolle

31. Piänten n[iittysten] n[imille] 34. [Ottakamme o. t.]41

34 a, Häijy härkäjefm1 perästä [!]

36. [N. k. e. o.] tehty

37. [Isännän] (kotoo) [pois o.] 37 a. Oo mun pr[ouva] k[ultaseni] 39. [Y. ymmäkki]/i[in]|!]

41. [S.o.mi]a[k]a[t välkk]ä[vä]i[set]

48. [Yh]ö[eksät 1. l.|

49. [Sa]Ö[at t. t.|

51 a. Om mun Kl[avus] kfultaseni]

52. 56. 69.

72. 75.

[N. m.] (sen) [toreksi tua]tan

[P. v. n. al]a

[Ei se oo]c [p. m. p.]

[J. p. Suamela]/),[an]

[P. p. a. ku]i[s t.)

[P.] paremmin kuin on 87 a. (Mitä mi[n]ä tualla telien) 81. [K. liäk]/c[än t.] 85. (Hameen) [noin e.] 89 a. Kuinka [liäkkän tyttäreni]

b. Hyvin [kyllä muari kulta]

c. Voi [minua vaivasta vaimoo]

d. Sauhu [Laukosta näkyypi]

e. Kuinfka liäkkän tyttäreni] 91. [K. p. kultata]h[an]

93. [P. p. tulo]/i[on]

94. Pro[u]va [tuli K. k.] 96. [O. v. ete]/i[en]

96 a. Oo mun Kl[avus] k[ultaseni]. 98. [V. v. valk]e[asta] [V. v. valke[j'[asta] 98 a. (Poltan [porton poikinensa] b. kansa [lautan lapsinensa]) [K. e. ollu]c [m. k.] [V. päälle]p[p] [V. v.] vajotin [N. t. el]'[äimiä]

122 a. Jesuksen jalkain juuressa

I]esuksen j. j.]

123 a. Ylimmäisen portin paalflä] 127. [Kyll]än [t. K. k.]

131. K. v. nä]k[kyypi] 331. [Kylläjn [t. K. h.] 134. Missä]s [o. K. h.] 137 a. Jalaat alta [kiiluttaapi] 138. [Klavus] toi [tuosta t.]

104. 107. 115. 117.

J0 ava|i| : avamet, — a Säkeen alussa: |Y]limmäiseen ymmäkkihin] |? Ks. säe 33 ja vrt. säk. 38—9.

Kinan surma. 13 — 14.

59

139. [P. p. säkki[/i[insä|

140. [I. s. vaunu) i'/i[in]

i 13. siitä [ajo sula]han [vete]h[en]

l 16. [K. n. or(r)]Mon].

13. Vesilahti. Borenius (1986)32*. —

15/77<>.

Kouvon isäntä ja emäntä.

Ei ole Kirsti ennenkän Ketän polttann tulessa,

Pahoin päivin kualettanu, Ei ole ennen, eikä vasta.

Säkeiden yläp. kirjotetut eroavat kohdat (Ars. nr. 2:n alahuom. 2):

1. [E. o. K. i'iinriik]<[än| 3. Kovin [p. k.].

14. Vesilahti. Borenius (1986) 331*.

-1B/7 79.

Ania. Rekolan nmari. Maija Kaisa, 62 v.. Priiärin sisar (ks. nr. 6).

Eliinainen2 neitty nuari Meni aittahan mäjelle3 Vaski vakkanen käressä, [Vaski] avain vakkasessa.

e »Tilallapa Klauskin tulee.» »Mistäs tunnet Klaus Kurjen?» »Tunnen4 tuiman tulusta, Jalon jalaan heitännöstä.» Klaus toi sisään ajoi

io Sadan tuhannen hevosen kanssa. Kysyi, onki neittyttä myyrä.

»(Meillä) ei ole [nrittyttä myyrä]:

Piiat ompi piskusia.

Kansa kesken kasvavi[a|.» 15 »Onipa teillä väliä Eliina.»

»Ei taita väliä Eliina

Pannat tyähön palkollista,

Kaittee5 iso'o' tarhakarjaa.

Etuakkia isoo perehtäB.» äo »Kylki meilT on Kirsti piika,

.loka taitaa panna tyähön p[alkol-

li]sen,

Kaitte[e ison karjata]rhan,

Ruakkia [ison pajrehen.»

»Kyllä suli on Kirsti huarra, 25 Joka minun tulella polttaa.

Kovin päivin kualettaapi!» Eliinan viisi veljistä

Istuvat pöyrän päässä:

»Mistäs löydät miähen jalomman7 30 Kuin ön tämä Klavus Kurki.» Mikäs on hullu, muu kuin piika,

Jos ei hullu, niin himmi.

Otti kihlat, antoi kättä.

Käsi8

35 Kirsti hän toi kilkutteli.

Västäräkki välkytteli:

»Ah, jos sitäkin olis,

(Joka) tonkin parin pahentais9!»

Eliina:

»Älä kulki niin kovasti. io Paitojani niin1" pah[asti].

Ei ne oo täällä tehty.

Vaan ne on äiteni kotona.» Klavus:

r

1 Lisä- ja täydennyssäkeet sekä eroaVat kohdat julkaistuina toisinnon lopussa, .lulkaisemistavasta ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 2 Eliinanen : Eliinainen. — 8 mäelle: mä/elle. — 4 Tu innen : T. — 5 Kaitte|a| : Kaittee. — 6 t alleviiv. — 7 jalomma : jalomman. — » Sana ylipyyhitty. — 9 pah i ntais : pahentais. — 10 nin : niin.

60

Kertovaisia runoja.

»< >m imin Kirsti piika [iseni], Mitäs(täs) tualla tehet?» 45 »Pesen huarras paitoja.»

Klfavus:]

»Kyll on huarria kaikki,

Mutt ei porttoja pualekkaana11.

Oo mun Kirsti p[iikaiseni]

Laitelletkos sen todeksi, 50 Jonkas laittelit samiksi?»

Käräjihin12 Plolijan]maalle13.

»Päivät on viimeiset käsissä

V[iiko]t v[iälä] v[iimei]semmat.

Astup p[uali] saappahasta, 55 [Astu]1 toisten toinen p[uali|.»

»Sääli säkkiin evästä,

Viili voita vakkaseen,

Karpio kanan munia.

Lekiö[!] sian lihoja.»

Kirsti:

6o »Aja Aumasten larolle, Pikku niittysten nimelle. <>'ni' pun prouva kultaiseni Pitäkäsme kestäpirot, Kansa kesken kestapirot[!]

6 [säntäjen pois ollessa.» »Oo mun K[irsti] ppikaiseni] Tehe itte niin kuis tahrot! Älä sitä tynnyria [!] amrmu'ta, Joka14 minua vasten on pryätty.»

70 Kirsti kohta mutkan m[uisti|. Ammutti sen [tynnyrin], Joka prouvaa vasten oli pryätty. »Oo mun pr[ouva] k[ultaiseni] Miinkä mä sianne tehen,

75 Ualevin uuteen tuppaan?»

»Siäl om pyssyt poukkavaiset [Siäl on] sapelit välkkävaiset15[![, [Siäl on] raurat hohtavaiset.»

(Meni Ualevin tykö):

»Prouva teitä sinne käski.» 8o »Mitäs mä tualla telien.»

Sarat lukut lukitti,

[Sarat] teljet teljetteli.

Meni Aumasten larolle,

Pikk[u niittysten nimelle]: 85 »Nyt laitan toreksi,

Mitä saattelin16 sanoiksi17.» Hän pani palaan sen

»Kuinka18 liinan liinojani,

[Kuinka] hameen hameitani,

[ Kuinka | laita tyttäreni?» 90 »Hyvin kyllä niuari kulta19.»

»Laukusta sauhukin näkyypi.

Kuinka laita [tyttäreni]?»

»Hyvin [kyllä, niuari kulta].

Kukonpäitä kuitataan. 95 Kananpäitä kaltataan

Piänten poikasten poluuksi.

Poikalasten polkusiksi.»

La's'ki kontilleni1 [a]

Oman vävynsä etteen.

ioo »Antaa kualta portto20 poikinensa, Mailman lautta lapsinensa.» »Älä poikaa karota, Vaikkas tuajan k[arota]t, Älä sormustas k[arota],

105 Vaikkas kantajan k[arota]t. Palakoon tämäkin paikka.

11 pualekka|n| : pualekkaana, aa ja a alleviiv. — 12 Kärj|ä|hin : Käräjihin. —

13 kk:ss;i pieni alkukirjain. — !4 |Vas| Joka : J. — 15 ä alleviiv. — 16 aa alleviiv. — 17 oi alleviiv. — 18 Kuin : KuinA-o. — 19 Säkeitten alkup. järjest.: 91, 90; mun. muu- tettu. — «o tto alleviiv.

Elinan surma. 1 ■ IS

.,1

Koska ma viälä äitini näjin.» iPannep[!] pänni pahoja jau- hoja Toinen pänni tervaksia.»

110 Kl.ivus itki kartanolla, i Earmaatakki äijaa[!] kysyi)-: »Mitäs itket Kb vus K|urki|l:;'» »Vaivanen vainioni poltin8', Tallin täysi hevosia,

115 Navel fa'n t[äysi] eläimiä,

Kaikki on kualluk korsi suuhun, Kaatunu kaurajen nojalle.» »Kyllän tiaran [!| E [liina] pr[ou-

va]n.» »Missä ompi Efliina] p[rouva]?»

t»o »Ylimmäisessä voo^ inkissa [Ylimmäi]sen pöyrän päässa[!], Kuu n n kynttilän eressä, Jessuksen jalaan juuressa Pikku poikanen sylissä,

125 (Jalevi oven eressä.

Kyllän t[iärä]n K[lavui

6. 10.

12. 23. 28. 38.

K[ur- 44-

49.

je]nu.»

»Missäs ompi Kl[avus]u K[ur-

kij13y» »AUmmaisessa helv[eti]ssä [Ahmmaijsen p[orti]n alla, iso Pikkusen kannuksia näkyy. Kyll[än] t[iärä]n K[irsti] h[ua

KlavuM toi ajohon lähti. Kirsti rakkina perässä, Suitti sualla mennessänsä, i m Kajahutti kankahaalla, Järähytti järven päässä.

/ lennyssäkei i sekä erom at

kuhilm edellisi

5. [T. Kla]u[uskin t.| [M. t. KlaMus K.] [Sa]r[an t. h. k.| [Sa]ö[an t. h. k.] n a. Tupa^meill on yljän tulla28

b. Ei mäjellä neittyttä myyrä

c. Tupa meill' on yljän tulla-'7 il. Tupa tulla toinen mennä

e. Tupellansa oven avasi

f. M ia ka 11a nsa kiini sulki

[ei ole n. m.] [R. i. j>i n i n] |Ist|n [p. p.| Itmikin parin p.| | Mitäs tualla t.] [Lai]tatk[os sen to]r[eksi] 50a. (Eliinan viisi verkaista hametta b. Annan sulle p[alka]ksi)

Menee8 Sanoo menrva 72. |.l.| häntä [v. e. p.| 86. [M. s. san]oksi 114. |Kaikki| huoli [k. s.|

ra|n13.» L15. [Kaatu k. n.]

»Missäs [ompi Kirsti huara]?» »Alimm[aisessa helvi tissä] Apimmaisen portin alla], 135 Pikkusen silmiä kiiluttaapi, Pikkunen poikanen syliss

120. [Y. voovin]ff[issa].

15. Vesilahti. Borenius. (1986) 361*. 79. Hiusala. Karoliina Helanteri, nik- karin vaimo, ^t v., Järven sivun Akaa-

-1 ai .i : äijä. - n Säkeitten alkup. järjest.: 113 — 117. ui — 112: num. muu- tettu. — -' Säkeen alussa: Tallin. — 24 u alleviiv. — -'■ ei| Tupa:T. — ae Säe ylipyyhitty. — 2T Säe li-. aiv tähän nähtävästi samalla kuin li a mi pyyhitty.

15. ' Alkuperäinen muistiinpano kirjoitettu lyijykynällä. Siihen on tehty li- säyksiä ja merkit! kohtia, jotka julkaistaan toisinnon lopussa. Julkaisemis-

62

Kertovaisia runoja.

tan tytär. Oppinut äiten laulun mu- kaan. Muistiinp. Tampereella.

Eikös muita ylpiöitä2 Kuin3 on Laukon Klavus3 Kurki3. Klavus ajoi pihahan Sadan hevoismiähen kanssa,

5 [Sadan] satula urohon, Miähet kulta miakoissansa, He\ öiset hopia päissä Klavus Kurki emännälle: »Onkos teillä neittyttä myyrä,

10 Piika [a mulle pidettynä]?» Emäntä:

»Ei3 neittä mäjellä m[yyrä], Pannak kaupaks kartanolla.»

Eliinaisen viisi veljee Istuit kaikki pöyräm päässä4,

15 Nousit kaikki seisovalle Läksit vastahan Klavulle5: »Unhan meillä tupiakin: Tupa meill' on yljän t[ulla], [Tupa] tulla, toinen mennä,

20 Talli on meillä hevot6 panna, Vaja varsat valju telia, Naulaa!7 laskee satulat8

Miakallansa oven avais, Tupellansa kiinit tunki9.

H 1

as »Piiat meill' on pikkuisia, Kaikki kesken kasvaneita.» »Ompa toi vähä Eliina, Jospa tui vähä Eliina.» Eliinainen äirellensä:

30 »Älä minua Klavulle anna Se mun10 tulessa polttais, Kovin päivin kualettaisi.» »Ei taira vähä Eliina Kaita11 suurta tarhakarjaa,

35 Ruakkia isoo pereiltä.» »Onhan mulla Kirsti p[iika], Joka taitaa, talon toimen.» »Onhan sulia Kirsti pfiika], Laukon entinen emäntä.» | -_]

40 »Ei ole Kirsti ennenkään Kettään polttanut tulessa. Kovin päivin kualettanu.»

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- mjssäkeet edelliseen:

0 a. Jalon jalaan heitännöstä

5. [S]r[an s. urhon] 11. [ei nei]tty[ttä m. m.] 12 a. Hevoiset mäjellä myyrään,

h. Luukaviok kartanolla 22. [Naulaa]n [1. s.] 24. [T. k.] luuppais

26. [K. k. kasvajym

27. [O. t]ua [v. E.]

27 a. Joka auttaa avioksi

28. Armaspa [vähä E.]

29. Eliina:

31. [Se] minun [t. p.] 35. [R. i. perh]e«ä.

15 c. [Vesilahti?] Borenius, n.37. — 79. [Hinsala?] Nuorempi sisar1 Tilta Teemanni, 18 v.

tavasta ks. nr. 2, alahuom. 2. — 2 Säkeen lopussa: |Kuin|. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — 4 r. ks. seur. [siv.] — 5 a alleviiy. — 6 vot alleviiv. — ' aa alleviiv. — 8 Säkeiden 15 — 22 kohdalle reunaan kirjoitettu: järjestys epävarma. — 9 Säkeiden 23 — 4 kohdalle reunaan kirjoitettu: (samoin); ks. edellistä alali. — 10 mun |pol| : m. — u t alleviiv. 15 a. ' = n. 15 kertojan sisar.

Elinan surma. 15« — 16.

63

[Huolimatta mahd. kirjall. alkup.

on seuraava katkelma mukaan otettu, j Eliina 2:

»Tiialla tulee Havaskin.» »Mistä tunnet Kl[avus| K[urje]ns? »Tulennosta tuiman t|unnen]. Jalon jalaan hfeitännöstä].» ä »Eikö muita niin ylpiöitä, Kuin on L[auko]n K[lavus]8

K[urki]3?» EQ[aus K[urki]3 ajoi pihaan Saran bevoismiähen kanssa, [Saran] satula urhon* i" Mi.ihrt k[ulta]m[iakoissansa], B( voiset h[opia] p[äissä].

Eliinaisen 5 veljee Istuit kaikki pöydän päässä, Nousit kaikki seisoalle, is Läksit rastaan Klfavulle]. Kl|avns| K[ n iki ]3 emännälle: »4 Inko teillä neittyttä8 myyrä, Piikaa mullep pirettynä6?»

16. Vesilahti. Tappura ». 1*. — 95.

M.iijastiina, kirkonvartija Tallgrenin vaimo.

Klaus Kurjen laulu. Laukon virsi. Eliinan surma. Vesilahden pitäjän luoteisella reu- nalla on eräs maamme suurimpia maa kartanoita, nimeltä Laukku. Miiluin tämä k irtano on syntynyt, ei varmaan tiedetä. Arvellaan, että se olisi tapan

t ii ii »i t siihen aikaan, jolloin vielä lappa- laiset pitivät Hämeen maata hallus- sansa. Kiusan suussa tähän päivään saakka säilynyt taru kertoo, että eräs kieitava lappalainen tuli sattumalta sille kannakselle, joka yhdistää Hint- salan niemen mannermaahan. Näh tyään kannuksen sopivaksi talonpai- kaksi, laski hän linkkunsa maahan ja sanoi

»Tuohon minä laukkuni lasken, Tuohon minä Laukon rakennan» tahi toisten kertojien mukaan: »Tuohon laukku lasketahan, Tuohon Laukko tulkohon.»

Milloin tämä olisi tapahtunut, ei voida varmaan sanoa. Mutta jo lo- pulla 13:tta vuosisataa eli vähän jäl- keen Birger Jaarlin Hämeeseen teke- mää ristiretkeä joutui Laukon kar- tano Kurki nimiselle suomalaiselle aatelissuvulle. Kansantaru kertoo täs- täkin omituisella tavallaan. Kuin Ruotsalaiset olivat saaneet pysyväi- sen jalansijan Hämeessä, tahtoi vi- hollinen1 karkoittaa heidät täältä pois. \ ihollisen sotajoukossa oli eräs tavat- toman suuri ja noituudessa taitava mies, nimeltä Potko. Tämän avulla toivoi vihollinen helposti saavansa voi- ton Ruotsalaisista ja halusi sen tähden, että riita ratkaistaisiin kaksintaiste- lulla. Potko vaati ylpeästi parasta Ruotsalaista kanssansa kaksintaiste- luun. Ruotsalaisten sotilaiden jou- kossa ei ollut ketään, joka olisi uskal- tanut antautua niin vaaralliseen otte- luun moisin hirviön kanssa. Matti

ukista oppinut i. \lp. huom. — 3 kk:ss.i pieni alkukirjain. — 4 ur|ojhon : u. — ■ yi. [neit]s[yttä]. — 'Alkup. käsikirj. on lyijy k. (ks. n. lä alahuom. I), mutta säk. 12 — 18 musteella siv. alareun. kirj. Samat säk. esiintyvät myöskin lyijyk. kirjoitet- tuina pienelle paperilipulle ja on niissä muutamia eroavaisuuksia: . s. l2[E.]v[iisi v.i ia s. 11 [N. k seiso]v[alle], josta v on ylipyyhit t\

16, ' Arvattavasti Venäläisiä tai Laatokan Karjalaisia. Kirj. muist.

64

Kertovaisia runoja.

Kurki tarjoutui vapaaehtoisesti tähän hänen mielestään kunniakkaaseen tais- teluun. Ettei kummankaan taistelijan puoluelaiset pääsisi tappiolle joutuvaa auttamaan, valittiin taistelupaikaksi eräs pieni saari Sorvan selällä Anian kylän kohdalla Vesilahden pitäjän ja Tottijärven kappelin rajalla.2 Kaksin- taistelijat menivät kumpikin omalla veneellään saareen, Potko edellä ja Matti perässä. Potko veti veneensä rannalle, mutta Matti survasi omansa lakaisin järvelle. Kummastellen kysyi Potko, miksi Matti niin teki. Matti vastasi levollisena, etfeivät he mo- lemmin saarelta hengissä palaa; ei siis kahta venettäkään tarvita. Potko, jolla oli suurempi miekka ja joka piti itseään vastustajaansa parempana, sai ensin lyödä. Hän sivalsi kaikin voimin koettaen halkaista Matin päätä. Matti hyppäsi syrjään ja menetti ai- noastaan vasemman kätensä sormet. Potko sanoi: »Niinhän sinä hyppäät, kuin kurki.» — »Kurki minä olenkin», vastasi Matti ja lyödä naksahutti Pöt- költä pään poikki, ennenkuin tämä aavistikaan. Potkon veneellä lähti Matti saaresta, joka tämän kaksin- taistelun johdosta sai nimen Kurjen saari ja jota vielä tänäkin päivänä kutsutaan samalla nimellä. Kuin ran- nalla odottavat sotajoukot näkivät Potkon veneen tulevan järvellä, luuli- vat he Matin kaatuneen ja Ruotsa- laiset lähtivät pakoon, samalla kuin viholliset ryhtyivät heitä takaa aja- maan. Pian kuitenkin huomattiin, että se olikin Matti, joka Potkon ve- neellä tulla könötti rantaa kohden, ja

nyt tuli vihollisen vuoro pötkiä pa- koon. Tämän urotyönsä palkkioksi sai Matti Kurki Laukon perinnölli- seksi sukukartanoksi ja muutamat kertojat lisäävät, että hän sentähden korotettiin aatelissäätyynkin. Kurki suvun hallussa pysyi Laukon kartano yli 500 vuotta. Turun hovioikeuden asessori Klaus Arvid Kurki myi sen vasta vuonna 1817.

Keskimmäisten Kurkien viimeisen edellisen3 jäsenen, Klaus Kurjen ai- kana tapahtui Laukossa tuo surulli- sen kuuluisa tapaus, joka Elinan sur- man nimellä vielä tänäkin päivänä on himmeänä kaikuna Vesilahden rah- vaan muistissa.

Laukon herra Klaus Jaakonpoika Kurki oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa Kaarina Mau- nuntytär Fleming kuoli vuonna Arvellaan, että tuo raaka Klaus Kurki olisi hänet väkivaltaisesti hengiltä ottanut. Sitten meni Klaus Kurki toiseen avioliittoon Elina Stenbockin kanssa, jonka hän mustasukkaisuuden sokaisemana poltti, ei varmaan tiedetä minä vuonna. Luultavaa on, että se tapahtui 1480 ja 1490 vuosien välillä.

»Laukon virsi», kuten sitä yleensä vielä Vesilahdella nimitetään, seu- raa tässä sellaisena, kuin sitä 50 — 60 vuotta takaperin lauleskeli silloin vanha mummo Maijastiina, joka oli ollut kirkonvartija Tallgren'in vaimo.

Laukun virsi.

Eliina neitty nuori Meni aittojen mäelle

- Saaren keskellä on pieni ympyriäinen kenttä, jota ympäröi lehtipuukerros ja kiviset rannat. Kirj. uniisi. — 3 Viimeinen Kurki keskimmäisestä haarasta oli Arvid Klaunpoika Kurki joka oli Turun piispana 1510 — 1522. Viimeksi ma[ijnittuna vuonna hän aikoi perheineen paeta Ruotsiin. Mutta Öregrundin edustalla Pohjanmaalla hän joutui haaksirikkoon ja hukkui koko seurueensa kanssa Toukokuun 23 päivänä 1522. Kirj. muist.

Elinan surma. 16.

65

Vaskivakka kainalossa,

\ askiavain vakkasessa.

Eliina: 5 »Tuulta tulee Klaus Kurki.»

Äiti:

»Mistäs tunnet Klaus Kurjen?»

Eliina: »Tulennosta tuiman tunnen Jalon jalan heitännöstä.»

Äiti:

»Eikös muita ylpiöitä, io Kuin on Laukun Klaus Kurki?» Klaus Kurki ajoi pihaan Sadan hevosmiehen kanssa. Sadan satulaurohnn.

Miehet kultamiekoissansa,

15 Hevoset hopiapäissä. Eliinan viisi veljeä Istuit kaikki pöydän päässä, Nousit kaikki seisoalle, Läksit Klaulle vastahan.

20 Klaus Kurki emänälle: »Onkos teillä neittyttä myydä, Piikaa mulle pidettynä?»

Emäntä: »Ei ne[i|ttyttä mäellä myydä, Eikä panna kaupan kartanolla.

25 Hevoset ne mäellä myydään, Luukaviot kartanolla. Kyll' on meillä tupiakin: Tupa meillä on yljän tulla. Tupa tulla, toisen mennä.

30 Vielä kolmas kauppaa tehdä. Talli meill' on hevot panna, Vaja varsat valjastella. Naulat kalujen laskimiksi.» Klaus tuo tuli tupahan,

i i Miekallansa oven avaisi, Tupellansa kiini tunki,

sekä kysyi: »Onko teillä neittyttä myydä, Piikaa mulle pidettynä?» Äiti Quoren Eliinaisen 40 Klaus Kurjelle kumarsi ja sanoi:

»Ei ole meillä4 neittyttä myydä, Eikä piikaa pidettynä: Piiat meill' on pikkusia. Kaikki kesken kasvavia.»

Klaus Kurki: 45 »Ompa tuo väliä Eliina, Joka auttaa avioksi. Annappa vähä Eliina!»

Eliina äidillensä: »Oh mun äiti kultaiseni5, Älä mua Klaulle anna!» Äiti:

50 »Ei taida vähä Eliina Kaita suurta tarhakarjaa. Ruokkia isoa perettä, Panna työhön palkollista.»

Klaus Kurki: »Ei Eliinan tarvitsekkaan.

55 Ompa mulla Kirsti piika. Joka taitaa talon toimen. Minä annan Kirsti piian Kaita suuren tarhakarjan, Ruokkia ison perehen,

eo Panna työhön palkollisen.» Eliina: »Kyllä sulia on Kirsti piika, Laukon entinen emäntä. Se mun polttas tulessakin, Koviin päiviin kuolettaisi.»

4 mellä : meillä. — 5 kultaisen : kultaiseni.

66

Kertovaisia runoja.

Klaus Kurki:

65 »Ei ole Kirsti ennenkään Ketään polttanut tulessa, Koviin päiviin kuolettanut, Ei ole ennen, eikä vasta.» Kukas on kuitenkin hullu,

70 Kukas muu kuin piika raukka, Jos ei hullu, niin kuitenkin himmi, Otti kihlat, anto kättä, Käsi on Klaun kädessä, Ja meni Klaun kartanolle.

75 Kirsti katteli klasissa, Väärin häntä välkytteli

ja sanoi: »Oh, jos olis sitä ihmistä, Joka tuon välin pahentaisi, Ennenkuin avaimet annan,

80 Toisen käskyllä kävelen.» Lähti hän Klaun puheille

ja sanoi:

»Ohoh, Klaus Kultaseni, Vähän sinä kyllä tiedät, Uulovi emännän makasi.» Klaus sanoi:

85 »Oh, mun Kirsti piikaseni, Jos sen tuottelet todeksi, Minkä saattelit sanoksi, Niin sinun verassa käytän, Eliinan tulessa poltan,

90 Viisi verkasta hametta Annan sinun käydäksesi, Ennenkuin Eliina rouvan Annan avaimet kätehen.»

Kirsti: »Oh, mun Klaus kultaseni,

95 Aja nyt Aumasten ladolle, Pikku niittyisten nimelle. Sano kauvas meneväsi, Monet viikot viipyväsi

Käräjillä Pohjanmaalla,

ioo Niin mä tuottelen todeksi Sen kuin saattelin sanoiksi.» Klaus lähteä lupasi, Teki työtä käskettyä. Kaus rouvalleen: »Oh, mun vähä Eliinani,

105 Minun on matkahan lähtö, Vähän kauvas Pohjanmaalle, Käräjille, asioille. Viillä voita vakkasehen, Sääli säkkihin evästä,

no Liikkiö sian lihoa, Karpio kananmunia, Minun kauvas mennäkseni, Käräjille Pohjanmaalle.»

Eliina: »Oh, mun Klaus Kultaseni,

ns Älä siellä kauvan viivy, Viikot on viimeiset minulla, Päivät vielä viimesemmät. Astu puolin saappahassa, Astu toiste toinen puoli,

iso Puhu puolilla sanoilla, Puhu toisten toinen puoli, Syö puoli evästäsi, Syö toisten toinen puoli, Juo vaan puoli siemenystä,

125 Juo toisten toinen puoli, Niin sinä pikemmin pääset Pohjan noitien seasta.» Eliina vähä emäntä Säälei säkkihin evästä,

130 Viilsi voita vakkasehen, Liikkiön sian lihoa, Karpion kananmunia. Klaus lähti ajohon, Ajo Aumasten ladolle,

135 Pikku niittyisten nimelle.

Elinan surma. 16.

67

Kirsti teki talon töitä. Oli pyykille menevä, Pienten vaatetten pesolle, Paitojen Eliina rouvan. 140 Kolkkina kuulu kodasta, Rouva kävi katsomahan

ja sanoi: »Oh, mun Kirsti piikaseni, Mitäs kolkit niin kodassa, Paukuttelet paitojen tykönä?»

Kirsti:

145 »Huorran6 huopia virutan, Pahan vaimon vaattehia.»

Eliina: »Älä Kirsti piikaseni Kolki niitä niin kovasti.» Kirstipä tähän mutkan muisti,

150 Kolkkipa vielä kovemmin. Eliina: »Älä kolki Kirsti huorra7 Paitojani niin pahasti, Ei ne ole täällä tehty. Vaan on äitini kotona.» Kirsti:

155 »Huorria ovat hyvätkin piiat, Vaan ei portot puoletkaan. Eikä ole minun lukua, Vaikka parka palkollinen Haukuttaisiin huorraksikin,

i6o Koska itse isot emännät, Ovat Uulovin ohessa, Pitkä parran parmahissa.» Itku silmissä vähä Eliina Tuli rannasta tupahan.

165 Kirsti kiiruhti perässä ja sanoi: »Oh, mun rouva kultaseni, Ottakaas me orjat työstä,

Häjyt härkäjen8 perästä, Ja pidetääs me pienet pidot,

i?o Kanssa kempit, kesäjuhlat, Niinkuin ennenkin oli tehty, Kuin oli matkoilla isäntä.»

Eliina: »Ohoh, Kirsti piikaseni, Tehe itse kuinkas tahdot,

175 Niinkuin tehit minua ennen, Iske kaikki muut tynnyrit, Yksi jätä iskemä(t)tä, Joka on pantu minua vasten.» Kirstipä tähän mutkan muisti,

iso Iski ensin sen tynnyrin. Eliina: »Ohoh, Kirsti piikaseni, Toista tehit, toista käskin.»

Kirsti:

»Oh mun rouva kultaseni, Minkä tehen sijan teille,

185 Tehenkö uuteen tupaha'n\ Ylimmäisen portin päälle?»

Eliina: »Älä tehe uuteen tupaan, Ylimmäisen portin päälle, Tehe sija Klaun tupahan,

190 Niinkuin olet ennenkin tehnyt.» Kirsti: »SielT on pyssyt paukkuvaiset, Siellä miekat välkkyväiset, Siellä raudat raatelevaiset, Terävät teräasehet.» Eliina:

195 »Pyssyt on sodassa surmana, Miekat miehillä käsissä, Tuttuna ovat tavassa, Kamarissa kaunihina. Tehe sinne vaan sijani,

• Huoran : Huorran. — 7 huora : huorra. — 8 yi. [härk]ie[n].

68

Kertovaisia runoja.

200 Pane kahdet villavaipat, Pane kahdet korvatyynyt, Pane kahdet nauhapeitot, Kahdet liinaset lakanat.» Kirstipä tähän mutkan muisti,

205 Pani viidet villavaipat. Pani viidet korvatyynyt, Pani viidet nauhapeitot, Viidet liinaset lakanat. Eliina levolle lähti ja sanoi:

210 »Etpä tehnyt, niinkuin käskin, Panit viidet villavaipat, Panit viidet korvatyynyt, Panit viidet nauhapeitot, Panit viidet liinalakanat.»

215 Kirsti lähti kamarista, Meni Uulovin tupahan.

Kirsti: »Uulovi ylimmäinen renki, Tulkaa te Klaun tupahan. Rouva teitä sinne kutsu,

220 Siellä teitä tarvitahan, Kiiruhusti kaivatahan.»

Uulovi: »Mitäs mä siellä tehnen?» Meni sinne arvollansa. Kirsti kiiruusti perässä,

225 Lukitsi yhdeksät lukut, Takateljet kymmenennet. Juoksi sitte Aumasten ladolle, Pikku niittysten nimelle.

Kirsti: »Ohoh, Klas kultaseni,

230 Jo nyt tuottelen todeksi, Minkä saattelin sanoiksi: Uulovi emännän makasi, Ja hän on vielä nytkin siellä, Rouvan kanssa kamarissa.»

235 Klaus kohta kotio riensi Allapäin pahoilla mielin, Otti tulta tervaksehen, Tulta tuohehen viritti, Pisti tulen nurkan alle,

240 Valon alle valkiata. Eliina nuori rouva Pisti sormensa klasista Vihkisormus sormessansa.

Eliina: »Ohoh, Klaus kultaseni,

245 Älä sormusta kadotas[!], Vaikkas kantajan kadotat.» Klaus Kurki kurja mies, Mies kurja ja katala, Veti miekkansa tupesta,

250 Sieppas raudan kiiltäväisen, Laski sillä sormen poikki. Eliinainen nuori rouva Piti lastansa lasissa, Itkeväistä ikkunassa. Eliina:

255 »Ohoh, Klaus kultaseni Älä polta poikalastas, Vaikkas poltat pojan tuojan.»

Klaus Kurki:

»Pala portto poikinesi, Mailman lautta lapsinesi,

260 Ei se ole minun poikani, Vaan se ompi Uulovin poika.

Eliinainen nuori rouva Herraa Jesusta rukoili.

Eliina: »Ohoh, Herra Jesus kulta,

265 Anna armas Herra Jesus, Että vielä äitini näkisin. Palakohon kaikki paikat, Tämä vettä vuotakohon, Siks' että äitini näkisin.

Elinan surma. 16.

69

■vo Ohoh, Ouoti veikkoseni. Juokse joudu Suomelahan9 Käske häntä tänne tulla,

Kiinihusti joutumahan, Puhu paremmin, kuin täälT on- kaan.» 275 Otti Uoti mennäksensä. Sekä juoksi, että joutu10, Pian juoksi järven poikki, Tuli tuonne Suomelahan.

Uoti:

»Ohoh, muori kultaseni, 28o Eliina teitä sinne kutsu.» Nousi hän pian vuoteeltansa, Puki päällensä vaatteita.

Muori: »Voi minua vaivaista vaimoa, Kuinka barnehin hamettani, 285 Hame aina edestakaisin, Kuinka liene tyttäreni?» Uoti:

»Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin.»

Muori: »Voi minua vaivaista vaimoa, 290 Kuinka sukin sukkiani, Sukin aina edestakaisin, Kuinka liene tyttäreni?»

Uoti: »Hyvin kyllä, muuri kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin.»

Muori: 29ä »Voi minua vaivaista vaimoa, Kuinka kengin kenkiäni,

Kengin aina edestakaisin,

Kuinka liene tyttäreni?»

Uoti: »Hyvin kyllä, muori kulta, 300 Hyvin ennen, nyt paremmin.»

Muori: »Voi minua vaivaista vaimoa, Kuinka troijyn trrtijyäni. Tröijyn aina edestakaisin. Kuinka lienee tyttäreni?»

Uoti: 305 »Hyvin kylki, muuri kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin.»

Muori: »Voi minua vaivaista vaimoa, Kuinka myssyn myssyäni. Myssyn aina edestakaisin, 310 Kuinka liene tyttäreni?»

Uoti: »Hyvin kyllä, muori kulta. Hyvin ennen, nyt paremmin.»

Muori: »Voi minua vaivaista vaimoa, Kuinka levin liinojani, 3i5 Levin aina edestakaisin. Kuinka liene tyttäreni?»

Uoti:

»Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin.» Ehtivät Suomelan lahdelle. Muori: 320 »Voi minua vaivaista vaimoa, Sauhu Laukusta näkyypi, Sauhu Klaun kartanolta. Mitä tuolla tehtäneekin Noin sakian sauhun kanssa?»

9 Suomela, Eliina rouvan kotitalo, Stenbockien silloinen sukukartano, on noin puolen penikulman matkan päässä Laukosta kaakkoista ilman suuntaa kohti toisella puolella Aition selkää erään pitkän lahden perukassa. Kirj. muist. — 10 jout[ruP| : joutu. — u yi [valklfeTasta].

70

Kertovaisia runoja.

Uoti:

325 »Kukot siellä kultatahan, Kanan pojat kaltatahan, Lampaita lahdatahan, Sian päitä korvetahan, Pienen prinsin ristimiksi,

330 Pienen poikasen pidoksi.» Tulivat Klaun kartanolle, Laski maahan polvillensa Oman vävynsä etehen.

Muori: »Oh, mun Klaus kultaseni,

335 Ota pois tulesta poika, Vaka vaimo valkiasta»!» Klaus Kurki.

»Poltan porton poikinensa, Mailman lautan lapsinensa.»

Muori:

»Älä polta Klaus kulta,

340 Anna mennä muille maille Jälkiänsä piilemähän, Töitänsä häpeämähän.»

Kirsti: »Älä päästä Klaus kulta! Pane pänni pahoja jauhoja,

345 Terva tynnyri lisäksi, Ne heitä tulen sekahan, Että paremmin palaisi.»

Muori: »Oh, mun vähä Eliinani, Ohoh, lapsi parkaseni,

350 Mahdoit olla mielin kielin, Mielin kielin, porton kanssa?»

Eliina: »Oli, mun äiti kultaiseni, Ei o' syytä pienintäkään, Ei vikoa vähäistäkään,

355 Silmäneulan vertaistakaan.

Tehin kaikki, mitä taisin, Vielä päällekkin vähäisen. Pala nyt tämäkin paikka, Koskan vielä viimeseksi,

360 Kovan kuoloni edellä, Sain nähdä äitini silmät!»

Olis vielä ottanut hyvästi, Sanonut pari sanaa Itkevälle äidillensä,

365 Raukka raukesi samassa, Lensi liekkien sisähän, Vaipui ilmevalkiahan.

Se oli meno nuoren rouvan, Nuoren Eliina emännän,

370 Joka oli kaunis kasvoltansa, Kaunis kaikella tavalla, Kauvan sinua kaivatahan, Ijan kaiken itketähän. Itku ei Laukosta lakkaa,

375 Valitus Vesilahdesta.

Se oli loppu nuoren vaimon, Kanssa pienen poikalapsen. Kulu tuskin puoli kuuta, Taikka kaksi viikkokautta,

380 Hevosia tallin täysi, Nautoja naveton täysi, Kuoli kaikki korsi suuhun, Kaatu kaurojen nojalle. Klaus Kurki kurja miesi,

385 Mies kurja ja kamala Istui aitan kynnyksellä, Sekä istui, että itki. Jesus äijänä käveli Sekä Klaulta tiedusteli:

390 »Mitäs itket Klaus Kurki?» Klaus Kurki: »KylT on syytä itkemistä, Vaivoja valittamista: Poltin oman puolisoni,

Elinan surma. 16.

71

Sytytin Byleni täyden, 395 Poltin pienen poikaseni,

Vasta kannetun kadotin.» Jesus:

»Kyllä tiedän Eliina rouvan.» Klaus Kurki:

»Missäs on Eliina rouva?» Jesus:

»Tuoli' on Eliina rouva, 400 Tuolla taivahan talossa.

Ylisessä ta iva liassa,

Ylimmäisen portin päällä.

Jalkojen suuressa Jumalan,

Kuuden kynttilän edessä, 405 Kulta kirjanen kädessä.

Pikku poikainen12 sylissä,

Uulovi oven edessä.

Tiedän myöskin Klaus Kurjen.» Klaus Kurki:

»Kussasta on Klaus Kurki?» Jesus: 410 »Tuoli' on tuolla Klaus Kurki,

Alasessa helvetissä,

Alimmaisen portin alla,

Kannukset vähän näkyvät,

Jalan alta kuhistavat. 415 Vielä tiedän Kirsti huorran.

Tuoli' on tuolla Kirsti huorra,

Alisessa helvetissä,

Alimmaisen portin alla.

Palmikot väliä n näkyvät, 420 Kultarihmat kuumottavat.» Klaus tuo ajohon lähti,

Pisti pillit säkkiliinsä,

Soitti suolla mennessänsä,

Kajahutti kankahalla, 425 Järähytti järven päässä,

Ajoi päin sulaa merta

Alle aaltojen syvinten.

Se oli meno nuoren miehen,

Kanssa nainehen urohon, 430 Kirsti rakkina perässä.

Jo ensimmäisen puolisonsa, orpa- nansa13 Kaarina Flemingin kuoleman jälkeen joutui Klaus Kurki omantun- non vaivoihin. Toisen vaimonsa Elina Stenbockin ja tämän kanssa siittä- män poikansa poltettuaan, päätti Klaus Kurki itsemurhalla lopettaa tärkeillä rikoksilla tahratun elämänsä. Hän valjastutti kaksi hevosta vaunu- jen eteen, istui itse vaunuihin ja ajoi Päiräniemen jyrkältä kalliolta14 suo- raan järveen. Kirsti, jonka valta Lau- kossa Klaus Kurjen kuoleman jälkeen olisi ollut pieni, meni isäntänsä pe- rässä samaa tietä järveen, jonne he molemmat jäivät.

Kerrotaan koetetun pelastaa vau- nuja ylös järvestä, mutta veden pin- taan noustuaan, vaipuivat ne uudes- taan pohjaan, eivätkä sittemminkään tehdyt pelastamis-yritykset ole pa- remmin onnistuneet. Kun kalastajan nuotta takertuu Päiräniemen kallion alla olevaan vedenalaiseen kariin, sa- notaan Klaus Kurjen vaunujen nous- seen ylös muistuttamaan kalastajalle, että juuri siinä syvänteessä on hau- tansa saanut tuo Laukon mahtava Klaus Kurki.

12 poikanen : poikainen. — 13 Klaus Kurjen täti (isän sisar) Elina Niilontytär Kurki oli naimisissa Maunu Klaunpoika Fleming'in kanssa. He tulivat Fleming'ien nuoremman sukuhaaran esivanhemmiksi ja heidän vanhin tyttärensä Kaarina oli Klaus Kurjen ensimmäinen puoliso. Kirj. muist. — 14 Päiräniemen kallio on Laukon kannaksen pohjoisella puolella Vakkalan lahden rannalla lähellä kartanon rakennuk- sia. Kirj. muist.

Kertovaisia runoja.

17. Vesilahti. Kallio N, n. 290. —12.

Ida Heinonen. Kuullut Halikossa K. W. Förbomilta, joka runon oli oppi- pinut vaimonsa veljeltä Laukosta. Mp. Uskelassa.

Paha Klaus Kurki, ku frouvans polt.

Klaus Kurki kurja miesi,

miesi kurja ja kamala,

istui aitan kynnyksellä,

sekä istu, että itki. 5 »Mistäs1 tunnet Klaus Kurjen,

onko hän kummempi muita?»

»Tulennasta tuiman tunnen,

jalon jalan heitännästä.»

»Eikös muita ylpiöitä, io kun on Laukon Klaus Kurki?» Klaus lähtevi tupahan,

polki jalan portahalle,

miekalla oven avasi,

tupellansa kiini tunki. 15 Klaus tuo tuli tupahan

joukon kanssa kartanolle,

saran saatto miehen kanssa,

saran satulaurohon;

miehet kultamiekoissansa, 20 hevoset hopiapäissä.

»Onkos teillä neittiä myyrä,

piika mulle pirettynä?»

»Ei meillä neittiä myyrä,

ei piika piretty minulle[!].» 25 Klaus tuo rannalta tulevi,

ajoi kohti kartanoa,

viisi veljestä Elinan,

istut kaikki pöörän päässä,

nousit kaikki katsomahan, 30 kävit kartanolle vastahan. »Ei neittiä mäellä myyrä,

tehrä kauppa kartanolla;

hevoset mäellä myyrään, ka vja jalat kartanolla.

35 Onpa meillä tupakin, tupa tulla, toinen mennä, talli kans on hevoset panna, vaja varsat valjastella, naulat laskea satulat.»

40 Klaus Kurki vielä kysyi: »Onkos teillä neittiä myyrä?» Jopa äiti Elinan nuoren Klaus Kurjelle kumarsi: »Ei ole meillä neittiä myyrä,

45 piikat meillä pikkusia, kaikki keskenkasvavia.» »Onpa teillä Elina nuori, kyllä vahva varreltansa, avioksi auttavainen;

50 annappas mulle Elina!» »Oi mun kultaiseni! Älä mua Klaulle anna, eihän minä vielä taira panna työhön palkollista,

55 ruokkia suurta perhettä, lioitta suurta tarhakarja.» »Sitä ei sinun tarvittekka, kosk on siellä Kirsti piika; pankon työhön palkolliset,

60 ruokkikoon ison perheen ja kaitselkohon tarhakarjan!» »Kyll on siellä Kirstipiika, Laukon entinen emäntä. se mun tules polttaja,

05 kovin päivin kuolettaja.»

»Ei oi Kirsti ennenkä kettään polt-

tanu, kovin päivin kuolettanu, eikä ennen, eikä vasta.» Kukas kuitenkin oli hullu,

17. » Säkeissä 5, 7, 9, 117, 138, 174, 194, 312, 336, 347 pieni alkukirjain.

Elinan surma. 17.

73

io kukas muu kuin Kiina raukka!

Otti kililat. antoi kättä

kurjan Klaaus Kurjen.

Kävi Klaaulle emännäksi. Kirsti katseli klasista. 75 tuli silmistä välkkyeli:

»Voi millä tavalla

mä saisin ton välin pahenemaan,

ennenkuin valtani annan

ja toisen käskyjä kuu[n|telen?» 80 Eipä muita ta iv i t tukkaan,

itse Kirsti neuvon keksi,

läksi Klaaun pakinoille:

»Voi mun Klaaus kultaiseni,

vähäpä sinä tiiät! 85 Uolevi makasi emännän kanssa,

nuoren Elinan, renki roisto!»

»Voi mun Kirsti piikaiseni,

jos sä laitat toreksi,

minkä sait sä sanoiksi. »o sinun silkillä vaatetan

ja Elinan tulessa poltan2!

Viisi villaista hametta

annan sinun käyräksesi.

enkä Elina rouvan!» »a »Voi mun Klaaus kultaiseni,

aja pienelle niitylle.

aja Aumasten3 Lirolle,

sano kauvas meneväsi.

monet viikot viipyväsi ioo keräjissä Pohjanmaalla;

silloin tuottelen toreksi,

minkä saattelin sanoiksi!» Klaaus Kurki kurja miesi

totteli huoran houkutusta,

105 meni Elinan kamarihin:

»Voi mun pieni Elinani. laita voita vakkasehen,

suuri säkki evästä,

liikiö sianlihaa, no karpio kananmunia.

pitkät matkat mennäkseni

käräjille Pohjanmaalle!»

»Voi mun oma kultaiseni.

älä siellä kauvan viivy, us viikot on mulla viimeiset,

päivät vielä vumeisemmät!

Astu suurin askelin.

tai astu toisten loinen puoli;

puhu asia puolille. i2o mene toisten täyttämään;

syö puoli evästä,

s\ ö toisten toinen puoli;

juo puoli lasia s.

jätä toinen puoli Pohjan noitien juotavaksi» 125 Niinpä pani Elina rouva

suureen säkkihin evästä,

laitti voita vakkasehen.

liikkiön sianlihaa.

karpion kananmunia. i3o Klaus lähti matkahan,

ajoi pikku niitti lie.

ajoi Aumasten3 larolle.

Kirsti huora tupaan lähti

vaatteita pieniä pesemään 135 ja paitoja Elina rouvan4.

Kuului kolina tuvasta,

pankkina patatuvasta.

Rouva kävi katsoman6,

mitä siellä kolkatan": m» »Voi mun Kirsti piikaiseni,

* |vaa| poltan : p. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — * |p|rouvan : r. — 5katso- ' n : k. — 6 kolkataa n : k.

74

Kertovaisia runoja.

mitäs täällä niin kovasti kolhit ja patojani paukuttelet?» »Huoran huopia virutan, huonon vaimon vaattehia!»

145 »Äläpäs Kirsti piikaiseni, kolhi niitä niin kovasti!» »Kolliinpa mä kiusallakin, kolhin vielä kovemmin!» »Älä kolhi, Kirsti huora,

150 paitojani pahasti!

Ei niit ole täällä tehty, vaan on äitini kotona!» »Huoria on ne hyvätkin piiat, vaan ei portot puoletkaan!

155 Vähäpä minun väliä, vaikka parka palkollinen haukuttaisin huoraksi, kun isot emännätki, ovat renkien kai[na]lossa,

i6o pitkäpartojen parissa!» Itku silmissä Elina tuli rannalta tupahan. Kirsti kiiruhti perässä: »Kuulkas rouva kultaiseni,

165 otetas me renkit työstä, häijyt härkien perästä, piretän nyt pirot pienet sekä pienet juupelijuhlat; niin täällä ennenkin tehtiin,

170 kun oli reisulla isäntä!» »Kirsti kiltti piikaseni teeppäs itse, niinkuin tahrot, niinkuin teit sä ennen mua! Tyhjennä kaikki tynnörit,

175 se vaan yksin täynen jätä, kun on tehty minua varten!» Kirstipä tähän mutkan muisti: sen hän sitten ensin laski. »Voi mun Kirsti piikaiseni,

iso toisin teit, kun toisin käskin!» »Voi mun kulta rouvaseni, mihin teen mä yösijanne, teenkö uuteen tupahan, ylimäisen holvin päälle?»

185 »Tee niinkuin ennenkin teit sijani Klaavun tupahan, siellä miekat välkkyväiset, siellä pyssyt paukkuvaiset, siellä raurat raatelevaiset!

190 Pyssyt tarvitaan sorassa, miekat miehien käsissä, ei tuttuja ole tuvassa, kamarissa kaunihissa. Sinne tee vaan sijani,

195 pane kaksi villavaippa, kaksi korvatyyny, kaksi liinaista lakana!» Kirstipä meinasi kiusallakin: panen viisi villavaippa,

200 panen viisi korvatyyny; viisi liinaista lakanaa. Elina tästä levolle läksi. »Voi mun Kirsti piikaiseni, etpä tehnyt, niinkuin käskin,

205 panit viisi villavaippa, panit viisi korvatyyny, viisi liinaista lakanaa.»

Kirsti juoksi kamarista, meni Uolevin tupahan:

210 »Kuulkaas Uolevi, ylinen trenki, tulkaas Klaavun tupahan, siellä teitä tarvitahan, kiiruhusti käskettiin.» »Mitasta mä siellä tehnen?»

215 Meni sentään arvoltansa. Kirsti kiiruhti perässä, yhreksät ovet lukitsi, takateljet kymmenet:

Elinan surma. 17.

75

sitte juoksi pikkuniitulle, iso kiiruhti Aamasten kirolle: »No mun Klaavaa kaltaiseni, nytpä laittelen toreksi,

minkä saattelin sanoiksi:

on hän siellä nytkin vielä 225 f ro u van kanssa kamarissa!)

Klaavus kohta kotiin läksi

pahalla päällä, pahoilla mielin,

otti tulta tervaksehen,

tulta tuohon viritti, 230 pani tulen nurkan alle,

valoi alle valkiata.

Elinainen nuori rouva

pisti sormensa klasista,

vihki sormus sormessansa. 235 »Voi mun Klaaus kultaiseni,

älä sormusta karota,

vaikka kantajan karotat!»

Elinainen nuori rouva

piti lastansa lasissa [!], 240 itkeväistä ikkunassa.

»Voi mun Klaaus kultaiseni.

älä polta poikalastas,

jostas poltat pojan luojan[!]!»

»Pala portto poikinesi, 245 ma ilma n lauta lapsinesi;

ei se ole minun poikani.

vaan se ompi Uolevin poika!» Elinainen nuori rouva

Herra Jesusta rukoili: 250 »Oohoh Herra Jesos kulta.

anna annos Jesus kulta,

että äitini näkisin;

palakohon7 kaikki paikat,

tämä vettä vuotakohon, 255 siks et äitini näkisin!

Voi mun Uoti veikkoseni.

juoksi- joutuin Suomelahan!

Kumi tänne äitiäni,

sano paremmin kuin onkaan!»

260 Uoti läksi juoksemahan, sekä juoksi, että joutui, pian juoksi järven poikki, tuli I! 1 tuonne Suomelahan: »Jo nyt muori kultaiseni,

265 rouva teitä sinne käski, siellä teitä tarvittaisiin, kiiruhusti käskettiinkin!» Nousi muori vuoteeltansa, alkoi päällensä pukea:

270 »Voi minua vaivaista vaimo, kun puin hamettani, puin aina edestakaisin; kuinka liekään tyttäreni?» »Hyvin kyllä, muori kulta,

275 hyvin ennen, nyt paremmin!» »Voin minua vaivaista vaimo, kun puin röijyjäni, puin aina erestakaisin; kuinka liekään tyttäreni?»

280 »Hyvin kyllä, muori kulta, hyvin ennen, nyt paremmin!» »Voi minua vaivaista vaimo, kun puin sukkiani, puin aina erestakasin;

285 kuinka liekään tyttäreni?» »Hyvin kyllä, muori kulta, hyvin ennen, nyt paremmin!» »Voi minua vaivaista vaimo, kun puin kenkiäni,

290 puin aina erestakasin; kuinka liekään tyttäreni?» »Hyvin kyllä, nuori kulta, hyvin ennen, nyt paremmin!» »Voi minua vaivaista vaimo.

Säkeet 253, 254 ja 255 ovat reunaan lisätyt.

76

Kertovaisia runoja.

295 kun levitin liinani,

levitin aina erestakaisin; kuinka liekään tyttäreni?» »Hyvin kyllä, muori kulta, hyvin ennen, nyt paremmin!»

300 »Voi minua vaivaista vaimo, kun puin myssyäni, puin aina erestakaisin; kuinka liekään tyttäreni?» »Hyvin kyllä, muori kulta, "

305 hyvin ennen, nyt paremmin!» Tuli muori pukeneksi, sitte lähtivät ajohon. Ajoivat Suomelan lahrelle: »Voi minua vaivaista vaimo,

310 Savu Laukosta näky vi, sauhu Laukon kartanosta. Mitäs tuolla tehräänkään noin sakian sauhun kanssa?» »Kukot siellä kuitataan,

315 kananpojat kaltataan, lampaita lahrataan, sianpäitä paistetaan, pienen prinssin ristimeksi, pikku poikasen piroksi.»

320 Tuli Laukon kartanolle, laski maahan polvillensa, etehen oman vävynsä: »Voi mun Klaavus kultaiseni, ota pois tulesta poika,

325 vaka vaimoa valkiasta!» »En ota porttoa tulesta, eikä porton poikakaan, palakoon portto8 poikinensa, mailman lauta lapsinensa!»

330 »Älä polta Klaavus kulta, anna mennä muilla maille jälkiänsä piileilemään,

töitänsä häpeilemään!» Kirsti tuli kiiruhusti:

335 »Älä vainen Klaavus kulta! Vaan pane jauhoja pahoja, tervatynnyri lisäksi, heitä tulen sekahan, että paremmin palaisi!»

340 »Voi mun pikku Elinani, voi mun lapsi par kani, mahros olla mielin kielin, mielin kielin Kirstin kanssa?» »Voi mun äiti kultaiseni,

345 ei ole syytä pienintäkään, vikaista vähäistäkään. Kaikki tein, minkä taisin, vielä päälle vähäisenkin. Ole kiitetty Jumala,

350 ylistetty Herra Jesus, kun torjut tuliset liekit, että vielä viimeiseksi, kovan kuoloni erellä, sain nährä äitini silmät.»

355 Olis ottanut hyvästi, puhallellut vähäsen vielä, itkevälle äitillensä; raukka raukesi samassa, lensi liekkien sisähän,

360 vaipui ilmivalkiahan.

Se oli meno nuoren rouvan, nuoren Elina emännän, jok oli kaunis kasvoiltansa, kaunis kaikilta tavoilta.

365 Kauvan häntä kaivatahan, ijän kaiken itketähän, itku ei ikän Laukosta lakkaa, ei valitus Vesilahdesta. Se oli meno nuoren rouvan,

370 kanssa, pienen poikalapsen.

pojika| : portto.

Elinan surma. 17 a.

77

Kului tuskin puoli vuotta.

vieri kaksi viikkokautta:

hevosia9 tallit täynnä.

lehmiä navetat täysi, 375 kuolit kaikki konsa[I] suuhun,

kaatuit kaurojen nojalla.

Klaus Kurki, kurja miesi,

miesi kurja ja kamala,

istui aitan kynnyksellä. 380 sekä istui, että itki. Jesus äijänä käveli:

»Mitäs itket Klaavus Kurki?»

»Kyl on syytä itkemistä,

vaivoja valittamista! 385 Uskoin huoran houkutukset,

valhet sekä vakutukset,

poltin oman puolisoni,

poltin pikku poikaseni,

vasta kannetun karotin.» 390 »Kyllä tiedän Elina rouvan!»

»Missäs on tuo Elina rouva?»

»Tuol on, tuol on Elina rouva,

ylisessä ymmärskissä,

tuolla taivallan talossa! 395 Kuusi kynttilä eressä,

kultakirjainen kädessä,

pikku poikanen sylissä,

Uolevi oven eressä.

Tieran myöskin Klaavus Kurjen: 400 tuol on toi Klaavus Kurki

alimmassa helvetissä.

alimmaisen portin alla,

kannukset vähän näkyvät.

kultakellot kuumottavat.

405 Vielä tierän Kirsti huoran:

tuolla on toi Kirsti rouva

alimmassa helvetissä,

alimmaisen portin alla.

palmikot vähän näkyvät, 410 kultarihmat kuumottavat.» Klaus Kurki, kurja miesi,

mies kurja ja kamala,

satuloitsi orihin

mustan vaunun etehen, 415 pisti pillit säkkiin,

soitti suolle mennessänsä,

ajoi päin sulaa merta;

ja Kirsti rakkina perässä. Siin oli meno nuoren miehen, 420 kanssa nainehen urohon.

17 «. Kangasala. Borenius n. 52. -ul,74.

Hakalan Taava, erään Kerppolan Torpparin vaimo.

fHuolimatta mahd. kirjallisesta al- kup. on seuraava katkelma mukaan otettu. |

Laus Kurjen arkki*. I

Eliinainen2 neitty nuari3 Meni aittahaam4 mäjelle5 Vaski vakka6 kainaloissa7. Vaski avv.ijii vakkasessa.

Äiti:

5 »Tu.ilta tullee Klaus8 Kurki8 (Eliina:) »Mistäs tunnet Klaus8 Kurjen8?» »Tulennosta tuiman tunnen,

* kk-.ssa iso alkukirjain.

\~ (c. ' Arkista oppinut, mull oli semmonen arkki. Mp. huom. — 2 Elinainen : Eliinainen. — 3 r. »Tapanin laulu» = [Tapanin] virsi. »Lasten virsiä». (Runon nimeä ei tunneta). — 4 aittanani : aittahaam. — 5 mäjell |ä| : mäjelle. — 6 vakkajnen| : v. — ' kainalossa : kainaloissa; yi. [kainal]ossa. — 8 kk:ssa pieni alkukirjain.

78

Kertovaisia runoja.

Jalon jallaan9 heitännöstä.» Klaus K [urki]8 ajoi pihhaan

10 Salan hevOjS miähen10 kanssa, Salan satula urohoon11: Miähet kulta miakoissansa, Hevoset hopia12 päissä. Kl[aus] K[urki] tuli pihaan13, Kysy:

15 »Onko teillä neityttä myylä, Piikaa mullen pilettynä?» »Ei neityttä mäjellä myylä14, Pannaan15 kauppa kartanolla, Hevoset mäjellä myylää16.

20 Kyllä meill' on tupiaki: Tupa meill' on yljän tulla, Tupa tulla, toinen mennä, Vaja varsat valjutella17, Naulat laskee18 satulat19.» Äiti:

25 »Ei meil om neityttä myylä: Piiat meil om20 pikkusia, Kaikki kesken kasvavia.»

K[l]aus K[urk]i:

»Ompa tua21 vähä Eliina, Joka auttaa avioksi 30 *Annappa vähä Eliina.*» Eliina:

»Älä anna minua Klaulle,

Se minun koviim päiviin kualettaa

Ja minun tulessa polttaa.»

(En minä muista kuin sitä välillä on).

18. Tottijärvi. Borenius (1986) 481*.

-28/874.

Pajulahti. »Porin Kaisa» (mies, Pori ennen ollut jääkärinä), kant- tori Stalmannin täti. Ennen arkkia oppinut.

»K[l]aus kurjen virsi»2.

(Alkua ei muista)

Äiti sanoo:

»Mahroit olla mielin kielin, Miel[in] k[ielin] porton kanssa.»

Eliina vastas sitten että: »Koitin3 olla miel[in] k[ielin], Kaikki tenin4 mitan5 taisin, 5 Viälä6 vähäm7 paalienkin8 Pala nyt tämäkin9 paikka, Koskan näin äitin10 silmät Kovan3 kualonF eöellä12.»

(Siin on pari 3 värsyä välillä kun en m[inä] muista) Jiesus äijänä käveli, io Klaus Kurki3 istu tallin kynnyk- sellä ja itki. Kysy:

»Mitäs itket Klaus3 Kurki3, 13?»

9 jalan : jal/aan. — 10mi|e|hen : miähen. — u uroh|o|n : urohoon. — 12 ia aJle- viiv. — 13 yi. [pi]hh[aan]. — 14 myylä : *mäjellä* m. — ls aan alleviiv. — 16 Säe ala- reunaan kirj . , mutta merkitty tähän kuuluvaksi. — 17 valj ]a|tella : valjutella. — 18 ee alleviiv. — 19 kk:ssa seuraa: | Äiti, Älä anna minua Klaullen (en muista nuu- kaan)!.— 20 o|n| : om. — ai ua alleviiv.

18. 1 Ks. nr. 2:n alahuom. 2. — 2 r. »Kaikki vaan yhrellä nuatilla mitä on sem- mottia». — Ei puoli-i11 jälkeäkään. Mp. huom. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — 4 h alleviivattu. — 5 mitä : mitan. ■ — 6 Vi|e|lä : Viälä. — 7 vähä : vähäm. — * Kumpikin nalleviiv. — 9 tämä : tämä/cm. — 10 ätin : äitin. — u ku|o|loni : kuoloni. — 12 e|r|ellä: edellä. — I3 Säkeitten alkup. järjest.: 17, 17 a — k, 11 — 16; num. muutettu. Säkeet f — k reunaan kirj.

Elinan surma. 18—20.

79

»Kyll «m syyssä itkemistä,

Vaivassa valittamista:

Poltin oman pnalisani14, 15 Sekä piänen15 poikaseni,

Äsken kannet un kadotin16.» Kysy:

Missä on Eliina" frouva?»

Klaaus18 Kurki3 pisti pillit säkki-

hinsä,

Soitti sualla mennessänsä, 20 Järven päässä19 järähytti.

Ajo äkkiä järveen

Tiina rakkina perässä.

Eroavat kohdat sekä lisä- ja täyden- nyssäkeet edelliseen:

[Otsikko:] [K]/aa[us k. v.] Oa. s. Älä polta poikalasta

b. Vaikkas poltat pojaan tuojan!

c. Poltan porton poikinensa

d. Mailman lautan lapsinensa

e. Ei se ole minun poikan

f. Vaan se on20 Pavelin21 poika22. 5. [V. v. p]eä[hVnkin]

10. [KlMaus k. i. t. k. j.i.]

11. [M.i. kla]a[us k.?]

17a. Eliina frouva istuu taivaassa [E. f. i. taiva[/i[assa]

b. Pikku poikanen sylissä

c. Uaveli oven edessä (Sitten kun sen sai kuulta kysy ■:

d. Missä on Klaaus3 K [urki]8

e. Kl[aaus] K[urki]8 on helvetissä

f. Alimmaisen portin alla

g. Kannuksia vähän näkyy. h. Missäs on Tiina huarra24,25?

i. Tiina h[uarra on| helvetissä]

j. Alimfaisen] p[ortin] a [11a]

k. Palmikoita vähän näkyy.

Enpä tiedä tikka raukka, kuta tammea takonen.

19. Tyrvää. Kullan n. 28. —10,l103.

Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v. Tikka sanoi käelle:

»Tyhjää kakut, kultainen käki.» »Enpä tiedä, tikka raukka, Kuta tammea takonen, Kuta kuusta kolkuttelen. 5 Moni on pinnalta sileä. Päältä hyvän näköinen, Vaan on sisältä lahoa, Sydämeltä mällännyttä; Toiset päältä köykäiset, io Melkeinpä lahon näköiset, Vaan on sisältä sielät, Sydämeltä ehykäiset.»

Piispa Henrikin surmavirsi.

20. Eonkilahti. Saarimaa n. 531.

—09.

tl. p. Yläneellä.

Mist Lalli laki sai? Hyvä miähe hytyst (= piispa Henrikin)

14 Jälkimm. a alleviiv.

pi|e|nen : piänen.

16 d alleviiv. — 17 ii alleviiv.

— 18 aa alleviiv. — '* pää|s|sä : päässä [I]. — 20 |oon : on. — 21 Onko se Uaveli |vai Ualovi] minä en muista. Mp. alahuom. — " Käsikirjoituksessa on tämän jälkeen seu- raava kertojan lisäys: (Ennen: Mitä siällä tehtäncAAään — sauAun »Mullakin ne on niin lap[s]uuden aikaset». — "Sana ylipyyhitty. — " kk:-^;i iso alkukirjain. — Mrr alleviiv

80

Kertovaisia runoja.

21. Pomarkku. Lindgren n. 234. -29/n 92.

Uusikylä. Ruotivanhus Heikki Kan- kasniemi, n. 79 v.

Kirjall. vaikutusta.]

Pispa Hendrikin surma1.

Lalli otti pispan lakin,

Pyhän miehen hytyrin,

Kulki kovin kiiruhtaen,

Pakeni pahan2 ilkinen. 5 Katsoi lapsi kehdostansa,

Kohensi kättä pientä,

Puolelta vuodelta puheli,

Ymmärtävästi saneli:

»Kaksi on lakki Lallin päässä io Eikä3 omat kumpikaan.

Mistä Lalli lakin sai,

Pyhän miehen hytyrin?

Lallilla on lakki pääsä

Katalassa kallossansansa[ ! | , 15 Pispan lakki lavea,

Huippu tottörö[!| komea.» Tuosta Lalli lapoaan,

Riensi raukka riivatusti.

Eipä ollut turvaa tuolla: 20 Ahdisteli hiiri lauma,

Raateleeksi rieteli.

Lalli rannalla |!] pakeni,

Hiiret hiipi perässä,

Kaapusi rannan raitiolla, 25 Nousi puuhun pidempään,

Hiiret puuta kalvatteli,

Juuresta poikki järsien.

Puu kaatui kamalasti,

Vieri virtaan vinhasti. 30 Lallin loppu rumalta,

Näytti kalman katalalta;

Veteen vaipui vimmaa pää[!], Suistui Henrikin surma mies.

Henrikin surmasta on muuten eri- tyinen tarina kansan keskellä.

22. Köyliö. Palonen maikakert.,

Niemi fi,unonker. matkak. siv. 309. —52.

Köyliössä ollessani kuulustelin, jos jonkunmoisia juttuja pispa Henrikistä olisi jälellä kansan seassa. Nämät täällä eivät enään tietäneet mitään muuta, kun että Lalli — Köyliön kar- tanon senaikuinen isäntä — olisi Sankt Henrikin tappanut järvellä, ja lyönyt sormen, jossa oli sormus, poikki, joka sormi sormuksenensa sitten jäälohka- resta löyttiin Mittomaarin aikana. Hen- rikin hautaamisesta, ja häristä, joilla ruumista kuljetettiin, oli alku eräästä runosta jälellä, näin kuuluva:

»Musta mulli Muntilasta, Toinen Polsun Jaakolasta», vaan tässä kaikki heidän tietonsa oli- kin.

23. Köyliö. Killinen K, Suom. Mui- naisin, yhd. aikakausk. II s. 98.

Keskiaika. Noin 1/i virstaa pohjoi- seen päin siitä saaresta, jolla Köyliön kartano on, on toinen V« virstaa pitui- nen saari, jonka nimi on Kauko, sa- notaan sitä myöskin Lallinluodoksi. Tämän luodon sivulla sanotaan Lallin murhanneen Henrikin, joka siis oli sillä kertaa Kokemäelle päin menossa koska tämä luoto on Kokemäelle päin siitä saaresta, jossa Lallin asunto oli.

21. » kk:ssa iso alkukirjain. — 2 |pahen| pahan : p. — 3 Säkeissä 10 ja 16 on pieni alkukirjain.

Piispa Henrikin surmavirsi. 23—27.

81

Vielä tiedetään Köyliössä kertoa, että] kun Henrikki oli murhattu, hankittiin

hänen ruumiistaan vetämään k.iksi mustaa härkää, ja saatiin

Musta mulli Mantilasta, toinen Polsun Jaakolasta.

24. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 105. —30.

Vanhantalon isäntä, n. 50 v. Kusta Lalli on lakin saanut mies paha hyvän hytyrän?

»Mistä Lalli lakin saanu, hyvä miähe hytyrä, paha miähe pahuus?»

Hiiret rupesivat kiusaamaan niin ettei Lalli saanu lepoo yäl eikä päiväl. Hän kiipes viiteen kuuseen järven ran- nal; hiiret nakersivat poikki ja Lalli kaatus kuusines päivines järveen. Siit sai järvi Hiiri järve nimen. St Hen- rikki pantiin vetämään

»musta mulli Muntilasta, toinen P »Ison Jaakolasta.» (Talojen nimiä Köyliössä).

25. Kurria. Kaukomaa L. n. 3. —

16/6 30.

Karviankylä. Joos. Kallioniemi, 93 v. Ihmisten puheista oppinut.

Mistäs Lalli lakin saisi, Hendrikki hyvän hytyrin?

Se on Hämehen maassa tapahtunut. Lalli tappoi miehen Köyliön järvellä.

26. Länsi-Suomi, Niemi A. R, n. 4.

—90.

Lallista. Lalli on Köyliön kartanon ensimäissi isäntti. Kon pispa Henrikki Koke- mäelt tuli tän ei Kirsti Lallin emäntä antanu ruakka vaan

»keitti kiältä kelvotonta.»

Pispa otti ja maksoi kaksinkertaisest ruan. Lalli, kon tul kotti lähti aja- ajamaan takaa ja tappoi Henrikin Kauko luaros Köyliönjärves1. Sit otti hän viäl piispa lakin. Vähänen laps sano laattialt:

27. Satakunta. Suom. Kirkkohist. Seur. toim. XXVIII s. 9, 1930. Kaksi 'pyhää Henrikkiä koske- vaa muistiinpanoa, Kirj. Aarno Maliniemi ja J. J. Mikkola.

Relation om S:t Hnnrichs dod.

Han tog och af honom hans myssa och satte den pä sit hufvvud. Sedän han sig med detta ringa bytet bepryt hade, skyndar han sig hemät, och när han skulle taga myssan af sig, och helsa pä sin hustru, blif\vo häären och härgälen fastsittande wed myssan, sä at sedän mössan \var aftagen, syntes blodiga hufvvudskälen. Det berättas och at da han skulle draga av sig rin- gen, har han ryckt af sig fingret. Til detta när\varande Gudz straff säges hustrun haf\va lagt detta försmädeliga löijet, säjandes

Custa Lalli lakin sai, häijy mies hyvän hytyrän.

26. l Henrikin : H. *Kauko luoaros Köyliönjärves*.

82

Kertovaisia runoja.

Hämeen ihmeet.

28. Parkano. Harvia n. 257. —07. Kiliniö. Iivari Mäntykoski, 47 v.

Olen minä kuullut kummem- mankin, Suomen maassa suuremmaiikin1 Hämehessä käyöessäni: Kun lampaat laisit laattiaa, 5 Ja piiat määjyt karsinas.

Olen minä kuullut kummem- maiikin, j.n.e. Kun härjät hakkas halkoja, ja rehkit luikkas parsissa. Olen minä kuullut [kumme- matkin], j.n.e. io Kun hevoset istui kamarissa, Ja isännät hirnuit tallissa. Olen minä [kuullut kumme- mai|kin], j.n.[e.] Sika tiellä, miekka vyöllä, kaksilla kannuksilla Ja2 sotamies läätis rohisi. 15 Olen minä [kuullut kumme- ma ukin], j.n.e. Lehmät leipo leipiä Ja2 emännät imivät navetassa.

28 a. Virrat. Hämeenlinnan alak. sentin. Sylvi Mäki-Kahila, n.

349.—12U25. Liisa Lampila, 73 v. Ätsäristä Virroille).

[Alkup. Tuutulaulua.] Tuu, tuu tupakkirulla mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä

(Muuttanut

28. • r. (t. summemmai|kin).

5 Mitä siellä tehtiin? Isännällä kynnettiin, emännällä karhittiin, piiat lakas tunkioita, siat vastas taikinoita, io herrat ryyppäs viinaa ja talonpojat piiinää.

Kadonnut neito.

29. Tyrvää. Kullaa n. 9. — 9/i 05. Tapiola. Antti Kalliomäki, 58 v. [Omatekemää ja kirjallista vaiku- tusta seassa.]

Surullisen valitus.

Viisi oli tyttöä emolla,

Viisi lasta vanhemmalla.

Läksi tyttö puolukkahan,

Toinen läksi mustikkahan, 5 Kolmas koitti pähkinähän,

Neljäs kesä kalahan,

Viides jänön poluille,

Koukkupolven polkumille.

Mi lähti jänön jälille, io Se sinne katoaapi;

Joka kesä kalahan,

Sepä joutui ahtolahan;

Mi koitti pähkinähän,

Se ei sieltä poijes pääse; 15 Joka mustikkaan menevi,

Sen on siellä kouko tappoi;

Yks on tyttö tylleröinen

Kotia kohti kohonneena.

Neiti mi läksi puolukkahan 20 Hän se polun kotiin polki,

Puolukoita toi kantamuksen. Siitä emo ihastuupi,

Kuin on neiti kotia saapui,

2 kk:ssa pieni alkukirjain.

Kadonnut neito. 29.

83

Sanoi näillä sanoilla,

25 Lausui tällä lausehella: »Viel on mulla millä eleä, Lapseni, kulta, kunniani, Saapui kuululliin kotihin.» Neiti maalle marjahaaseen

30 Lupas mennä uuden kerran. Emo kieltä, emo kielti, Iso isoin ihmetteli, Miksi neito marjahan, Puolukoita poimimahan?

35 Neito sanoi sanat nuo: »Minä marjahan menisin Tuiman talven varaksi.» Läksi neito marjahan, Puolukoita poimimahan1.

40 Poimi puoloja pussillisen, Kokeilipa kontillisen, Silloi[n| saavutti väsymys neion, Uni uuvutti unehen, Kaatoi nurin mättähälle.

45 Siinä neito nukkuaapi, Mättähällä makoaapi.

Tuli suuri tuulen puuska, Idästä iso vihuri, Heitti niskaan vaatteet neion,

50 Vatsan paljaaksi puhalti. Kulki poikanen polulla, Mies metsässä matkustaapi, Näki neien mättähällä Unen helmoin uupunehen.

55 Miespä tuota himoitseepi, Päälle neion heittäytyypi, Siinä neidon raiskoaapi, Tina rinnan riuuttelee[!]. Neito unesta heräsi.

6o Paikkojansa pakottelee, Vatsanansa vaivaileepi.

Neiti tuosta sanelemaan: »Palloin tein mä, tytti raukka, Tytti raukka, neito nuori,

65 Söin marjoja mättähältä, Ne nyt vaivaavat vatsallani. Unessa tuntui suloiselta, Herättyäni vaikialta.» Neito tuosta kotihin

-o Emollensa valittamaan.

Emo tuon sanoiksi virkki: »Kylläpä tuosta paranet, Pane maaten päivän, pari, Kunnes vaivasi vajoopi,

75 Tuskasi poies poistuupi.» Kävi tyttö makaamahan, Makas päivän, makas toisen, Saman verran viikkojakin. Vatsa tuost yhä paisuvi,

80 Vyö lyhyeksi lyheni, Siksi kunnes sukeutuupi, Imehno[!] ilmoille ilmaantuupi.

Tyttö tuota valitteli, Valitteli, vaikerteli,

85 Sanoi sanoilla noilla2, Lausui näillä lausehilla: »Mis onneni ehompi, Kun en kuollut kolmi öisnä, Kadonnut kapalolasna.

90 Miksi mua vaimo vaali, Miksi emo imetti? Parempi minun olisi Olla manalan majoilla, Tuonen tyttöjen keralla,

95 Kuin on kurjan kuljeskellaa[!l Näillä mailla matkustella, Tehdä työtä tyhjän päälle, Nähdä vaivaa vaivan päälle, Kokea monta kovoa

29. * poimihan : poimimahan. — 2 nolla : noilla.

84

Kertovaisia runoja.

100 Ollen ihmisten ihmehenä, Kärpästen naurettavana.»

30. Tyrvää. Kullaa n. 91. — 1SU03. Tapiola. Fanni Taipale, 26 v. Äidin laulu.

Neitoni minun katosi,

Nuorna saamani katosi.

Arvaa, aurinko, asiat,

Kuu, kummat haastattele, 5 Mihin joutui neitoseni,

Kunne kanani katosi!

Kuu se asiat arvoapi:

Tyttäresi orjuudessa,

Miehen mustan vankilassa, io Ku ei mieheen suostunut,

Vankilahan paiskattihin. Minä tyttöä hakemahan,

Rautaset ovet avajan,

Kiviseinät tieltä siirrän. 15 Mikään ei minua estä

Lastani pois päästämästä.

Kivikirkko tehtäköön.

31. Parkano. Paldani n. 4. —52. Kivikirkko tehtäköhön.

Annikainen, punnikainen,

Kuto kirjukankahia,

Kirjulinnassa, tuvissa,

Niidet nisku, kaitehet nasku, B Puola kultanen kulisi,

Katto ulos ikkunasta,

Näki kirkon palavan.

Anna' palaa puisen kirkon,

Kivikirkko tehtäköhön, io Rautaharja rakettakohon,

Paremmat papit tuotakohon,

Paremmat papin emännät, Kiiltävämmät kirkkoherrat, Mieluisemmat messumiehet.

Kukko lauloi Kuurinmaalla.

32. Oripää. Vihervaara n. 3154.

—11.

Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v. Noirat lensivät paaston aikana. Noita kulki niin nopeasti, että kun

päivä piirsi Pirkkalasa, koitti Kokemäellä, yleni Yläneellä.

33. Mouhijärvi. Hannus n. 175. —90.

Vestola. Eedla Hannus, 60 y. Pirun matkustus.

Kukko lauloi Kuurimmaalla , Kana kaakotti Viipurissa, Päivä piirsi Pirkkalassa, Koitti se Kokemäellä.

34. Ylöjärvi. Paldani n. 20*. —52. Kukko laulo Kuurin maassa, Kana kraakotti Kangasalla, Päivä piirsi Pirkkalassa, Koi koitti Kokemäellä.

35. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. i. —SQj731.

Kirkonkylä. Siina Martta, 80 v. Mp. Kunnalliskodissa.

Päivä piirsi Pirkkalassa, koitti Kokemäellä, valkeni Vanajanselällä.

Kuu paistaa, kuollut ajaa. 36—40.

85

36. Sahat ja Erä}. Hahnsson n. 221*.

—53.

Runo.

Kukko laulo Kuurinmaalla, Kana kaakotta Virossa, Varsa liilju Viipurissa. Pässi määkki Pälkäneellä2, 6 Päivä koitti koivistossa, Valkeni vatikivessä.

37. Kuhmalahti. Lindroos 15*. — 88.

Haapsaari. 40 v. nainen. Kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Mp. Totti- järvellä.

Kukko laulo' Kuurin maalla. Kana kaakotti Virossa; Sika vinku' Viipurissa, Hepo hilju' Helsingissä. 5 Varsa Vaasan kaupungissa.

mi. Ks. n. 36.

38. [Virrat.] Pahtani 73.* —52.

Kukko laulo Kuurin maassa, Kana Vaasassa valitti, Sika vinku Viipurissa, Porsas porasi Porvohossa, 5 Päivä koitti koivistossa.

39. Huittinen. Saarimaa n. 405. — 09

Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut Huittisissa. Mp. Paattisissa.

Kukko laulo Kuurimmaalla, kana kaakotti Virosa, sika vinku Viipurisa.

Kuu paistaa, kuollut ajaa.

40. Kankaanpää. Mikkola J. J. n.88. —87.

Kankaanpään kirkonkylä. Kustaa Varvari.

Se oli yksi kuollut kuin sano, että kuin sinä kuolet, niin sinun pitää tulla minulle sanoon kummonen sija sinulla on. Sittc se tuli sanoon kuin sen oli häät sen toisen miehen, tuli sanoon sit- te, että nyt minä tulin sanoon. Se sano että tuokaa nyt hänelle1 multaa taltri- killa ja se kulu hänen eestiinsä. Ja sittenkuin se sano sille, sille ylkäälle, että nyt on minun aikani mennä pois. Se ylkä sano sitte että nyt minä tulen kanssas kattoon kummonen paikka si- nullla siellä on. Sittenkuin se meni kattoon sen kuolleen kanssa, sano: minä tulen ja koitan kummonen sija sinulla on haudassa. Se meni koit- taan, mutta hauta painu kiinni ja siellä oli sitte niinkuin loinpuut ja ne kierti ympäri, ja siellä oli suuria ja pieniä, jotka oli ees mennyt, ja kuin ne kierti ympäri, niin se teki aina 1000 aastai- kaa kuin se ylkä mies pois. Niin oli vaan niinkuin haahmu,niin meni sinne samaan taloon, jossa häitä pidettiin ja siellä puhuttiin, että täältä katos frii- ari, että kuollut vei sen mennessänsä ja oli sitte niin jo kauan aikaa. Kuol- lut:

»Kuu2 paistaa heliästi, kuullut ajaa keviästi, eikös pelkää ihminen.»

Sano* se kuollut aina sitä ylkää kuin ne kattoon haudalle.

36. ' Vrt. Virittäjä X:o 8 v. 1929 T. Pohjankanervo, Lisiä Iläm. muistom. j.n.e siv. 383. — 2 Säe reun. kirj. ja säk. lopussa: (Sahalahdelta). Vrt. edell. m. kirj. siv 335.

40. » hänelle : h. *multaa*. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

86

Kertovaisia runoja.

41. Alastaro. Vihervaara n. 3123.

—11.

Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Kuuvalolla ajo joku matkamiäs hautausmaan ohitte. Joku olento kulki siinä peräsä ja sano:

»Kuu1 paistaa heliästi, kuallu ajaa keviästi, eks elävä pelkää?»

42. Alastaro. Vihervaara n. 3124.

—11.

Lauronen. Eevastiina Kivimäki, 50 v.

Toisen toisinnon mukaan se olento sanoi:

»Kuu paistaa kirkkaasti, Kuallu aijaa vilppaasti, Eks pelkää kultani?»

(Matkamiäs sanoi): »Kuin ma pelkään, kun oma kultani kans1 on.»

Näkö kulki matkamiehen rinnalla. Se oli matkamiehen kuolleen kullan näköinen. Sitt se katos (kun matka- mies vastannut oli).

43. Tyrvää. Kullaa n. 36. Tapiola. Kuu paistaa, Kuolleet ajaa, Mahtaa lapset pelätä, Pienokaiset piiloutua1, s Vahvemmatkin vapista.

n

7i 03.

44. Hämeenkyrö. Vihervaara n. 501.

—10.

Rauma. Emma Grönberg, 50 v. Kuullut H:kyrössä.

Kuu paistaa heleästi, Kuollut ajaa keveästi, Etkös elävä pelkää?

Laiska Jaakko.

45. Kiikka. Maijala n. 63. — 2/4 04.

Lähtee suvi, lähtee talvi, Lähtee jäätkin järvestä, Vaan ei lähre Laiska Jaakko Noukorotin linnasta.

Lohikäärmeelle tuomittu neito.

46. Eräjärvi. Järvinen N, n. 15. — 53. Sama Reinholmilla Fol. 12, n. 29.1

Tuutikas me kaksi lasta, Koskas2 kolmannen sa'amme? Jesus kaunis kolmanneksi3, Neitsy Maaria neljänneksi, s Isä viisas viidenneksi, Äiti kulta kuudenneksi. Jopa meitä joukko tulee; Käykääs me Käenmäelle Käen kieltä oppimahan, io Kiskokas me niini pitkä, Niini pitkä ja leviä, Jolla hirret hirttelemme Tien suuhun, veräjäpuuhun4,

41. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

42. 1 r. (= mukana).

43. 1 piloutua : piiloutua.

46. • Runon on G. J. Nyman kirj. H. A. Reinholm merk. R:n muistiinpanoksi v:lta 1848. — 2 Tekstissä seur.: (tois. mistäs) — 3 Reinholmilla : |kumppaliksi| kolman- neksi : k. — 4 Reinholmilla : v|i|räjäpuuhun : veräjäpuuhun.

Lunastettava neito. 46—48.

87

Josta kuninkaat kulkevat, is Valtaherrat vaeltavat.

Lunastettava neito.

47. Eura? (Heinonen) lieinholm, Fol.

12 n. 761. —52?

Tyttö istu kammioss'2, Itkee ja huokaa raskaast' Näki isänsä kulkevan Pitkin meren rantaa, s Hyvä isä', rakas isä'. Lunasta minua täältä!

Milläs minä sinun lunastan, Kun ei ole minull rahaa3. Ompi sulia 3 hevoista, io Pane paras pantiksi.

Ennen mä luovun tyttärestän, Kun parhaasta hevosestaan.

Tyttö

äitinsä menevän '

15 — mulla rahaa.

Ompa sulia kolme lehmää

veljensä,

Milläst

3 miekkaa

20 sisarestan.

Kun parhaasta miekastan.

Näki4 sisarensa

Hyvä sisar — — Ompa sulia 3 kruunua. 26 Näki ylkänsä

Hyvä ylkan, rakas ylkän,

-3 laivaa.

Ennen mä luovun laivasta,

Kun parhaasta ystävästän. 30 Isän hevoset kuolkoon,

Parhaana kyntöä ika n!

Äidin lehmät ehtyköön,

Parhaita lypsyaikanl

Veljen miekka menköön poikki, 35 Parhaana sota-aikan!

Sisaren kruunu pudotkon,

Vihille mennessänsä!

Ja yljän laivat seilatkoon,

Koko elämän aikaan! 40 Isän hevoiset kuolivat

Parhäna kyntöaikan,

Äidin lehmät ehtyivät

Parhaana lypsyä ika n,

Veljen miekka meni poikki 45 Parhaana sota[-jaikan,

Sisaren kruunu putoosi

Vihille mennessänsä,

Ja yljän laivat seilasiit

Koko elämän ajan.

48. Oripää. Viliervaaran.2371. — 11. Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Venäjäläinen, venäjäläinen Soutaa1 ja joutuu, Ja neitsy nuari, neitsy nuari Istuu1 ja itkee s Pää paatin pohjall ja Käret lairan pääll.

47. Suom. run. Näki.

1 Runon yi.: upptecknad af Heinonen: Eura eller Nystad. [Yrt. Y;irsin;iis- n. 1040]. — 2 |rannalla| kammioss' : k. — 3 ;v|a|r|aa : rahaa.. — * Njejki :

»8. • kk:ssa pieni alkukirjain.

88

Kertovaisia runoja.

49. Loimaa. Vihervaara n. 4467. —13.

Venäläinen veisaa ja soutaa, Neitto nuari istuu ja itkee Venäläisen venikossa[!]. Kappalaisen laivasa, 5 Kappa kären päällä, Karinkaukalo kainalosa: »Älä viä mua Venäjän maalle, Saata mua Karjanmaalle!!), Siälä on mulla faari elosa.» io »Hyvä faari, kaunis faari, Lunasta mua täältä pois!» »Ei ole millä mä sua lunastan.» »Onpa sinulla kolme orhia, Anna paras pantikseni.» is »Ennen luavun tyttäreestäni, Ennenkun parhaasta orhiistani.» Venäläinen veisaa ja soutaa.

»Älä viä mua Venäjän maalle, Saata mua Karjanmaalle,

20 Siälä on mulla muari elosa.» »Hyvä muari, kaunis muari, Lunasta mua täältä pois!» »Ei ole millä lunastan.» »Ompa sinulla kolme hametta,

25 Anna paras pantikseni.» »Ennen luavun tyttäreestäni Ennenkun parhaasta hameestani.» Venäläinen veisaa ja soutaa.

»Älä viä mua Venäjän maalle, 30 Saata mua Karjanmaalle,

Siälä on mulla veli elosa.»

*»Hyvä veli, kaunis veli,

Lunasta mua täältä!»*

»Ei ole millä mä sua lunastan.» 35 »Ompa sinulla kolme miakkaa,

Anna paras pantikseni.» »Ennen luavun sisareestani Ennenkun parhaasta miakastani.» Venäläinen veisaa ja soutaa.

40 »Älä viä mua Venäjän maalle, Saata mua Karjanmaalle, *Siälä on mulla sisar elosa.* Hyvä sisar, kaunis sisar, Lunasta mua täältä!» —

45 *»Ei ole millä mä sua lunastan.» »Ompa sinulla kolme krunuu, Anna paras pantikseni.» »Ennen luavun sisareestani, Ennenkun parhaasta kruunus- tani.»*

50 »Valkia kruunus polttakoon Parhaalla häitten ajalla! Miakkas poikkis taittukoon Kiihkeämmän soran ajall! Varas hammees viäköön

55 Parhaalla tarpeen ajalla! Susi orhiis syäköön Parhaalla kylvön ajalla!»

Sitt susi orhiita syämään, Varas hammeita viämään,

6o Miakat poikki taittumaan, Valkia kruunuja polttamaan.

50. Alastaro. Vihervaara n. 2493. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Venäläinen -verikoira Soutaa ja laulaa. Neitto nuari paatisa Itkee ja huakaa, s Pää on paatin pohjasa Ja käsi paatin kaulalla. Näki hän isänsä rannalla:

Lunastettava neito. 50.

89

»Isä kulta, isä kulta.

Lunasta unia täältä!» 10 »Milläs mä sun lunastan,

Kun vähän on uralla vanaa?»

»Ompa sulia kolme tammaa.

Pane paras pantiks!»

»Ennen luaviin tyttäreestänj 15 Ennenkon parhaasta tammas- tani.» Venäläinen verikoira

Soutaa ja laulaa.

Neitto nuari paatisa

Itkee ja huakaa. 20 Pää on paatin pohjasa

Ja käsi paatin kaulalla|!|

Näki hän äitinsä rannalla: »Äiti kulta, äiti kulta.

Lunasta mua täältä!» 25 »Milläs mä sun lunastan,

Kun vähän on molla vanaa?»

»Ompa sulia kolme lehmää,

Pane paras pantiks!»

»Ennen laavun tyttäreestänj 30 Ennenkon parhaasta lehmästäni.» Venäläinen verikoira

Soutaa ja laulaa.

Neitto nuari paatisa

Itkee ja huakaa, 35 Pää on paatin pohjasa

Ja käsi paatin kaulalla.

Näki hän veljensä rannalla:

»Veli kulta, veli kulta.

Lunasta mua täältä!» 40 »Milläs mä sun lunastan.

Kun vähän on unilla varraa?»

»Ompa sulia kolme miakkaa,

Pane paras pantiksi»

»Ennen mä luavun sisareestani

45 Ennenkon parhaasta miakastani.» Venäläinen verikoira

Soutaa ja laulaa.

Niitti» nuari paatisa

Itkee ja huakaa, 50 Pää on paatin pohjasa

Ja käsi paatin kaulalla.

Näki hän sisarees rannalla: »Sisar kulta, sisar kulta,

Lunasta mua täältä!» 55 »Milläs mä sun lunastan,

Kun vähän on mulla varraa?»

»Ompa sulia kolme kruunun,

Pane paras pantiks!»

»Ennen luavun sisareestani 60 Ennenkon parhaasta kruunus- tani.» Venäläinen verikoira

Soutaa ja laulaa.

Neitto nuari paatisa

Itkee ja huakaa. fis Pää on paatin pohjasa

Ja käsi paatin kaulalla.

Näki hän sulhoos rannalla: »Sulho kulta, sulho kulta,

Lunasta mua täältä!» 70 »Milläs mä sun lunastan.

Kun vähän on mulla varraa?»

»Ompa sulia kolme linnaa.

Pan»' paras pantiks!»

»Ennen luavun linnastani 76 Kun parhaasta kullastani.» Isän tammat laihtuivat

Parhaalla ajon aijaalla;

Äitin lehmät ehtyivät

Parhaalla lypsyn aijaalla; 80 Veljen miakat maatuivat

Parhaalla soran1 aijaalla;

50. J r. (= sodan).

90

Kertovaisia runoja.

Sisareen kruunut sulivat Parhaalla ilon aijaalla; Sulhon linnat enenivät 85 Koko elinaijaan.

51. Huittinen. Saarelainen, n. 54. —17.

Rustaava Alho, synt. Huittisissa 1834 ja kuoli 1916. Hän eli melkein syntymäseudullaan kaiken ikänsä ja vanhemmiltansa ja ehkä läheisemmil- tänsä naapureiltansa hän oli kerto- mansa tiedot kuullut. Mp. huom.

Sureva neito.

Venäläinen veisaa ja soutaa, Neitsy nuori itkee ja surree: »Vie minua Venäjän maalle, Venäjän maalta Karjan maalle, 5 Sielä1 on mun rakas isäni.» Venäläinen veisaa ja soutaa, Neitsy nuori itkee ja surree. Näki hän isänsä kävelevän Pitkin meren rantaa:

io »Hyvä isä, kaunis isä, Lunasta mua täältä!» »Milläs mää sun lunastan, Ei mull ole varraa.» »Onpa sulia kolme hevosta,

15 Pane niistä parhaan!»

*»Ennen luovun tytt'ä'restäni. Enne ko parhaasfta] hevosestani.»*

Venäläinen veisaa ja soutaa, Neitsy nuori itkee ja surree.

20 Näki hän äitinsä kävelevän Pitkin meren rantaa: »Hyvä äiti, kaunis äiti, Lunasta mua täältä!» »Milläs mää sun lunastan,

25 Ei mul ole varraa.»

»Onpa sulia kolme lehmää,

pane niistä parhaan.»

»Ennen luovun tyttärestäni,

Ennen ko parhaasta lehmästäni.» 30 Venäläinen veisaa ja soutaa,

Neitsy nuori itkee ja surree.

Näki hän veljensä kävelevän

Pitkin meren rantaa:

»Hyvä veli, kaunis veli, 35 Lunasta mua täältä!»

»Milläs mää sun lunastan,

Ei mull ole varraa.»

»Onpa sulia2 kolme miekkaa,

Pane niistä parhaan.» 40 »Ennen luovun sisarestani,

Ennen ko parhaasta miekastani.» Venäläinen veisaa ja soutaa,

Neitsy nuori itkee ja surree.

Näki hän sisarensa kävelevän 45 Pitkin meren rantaa:

»Hyvä sisar, kaunis sisar,

Lunasta mua täältä!»

»Milläs mää sun lunastan,

Ei mull ole \arraa.» 50 »Onpa sulia kolme kruunua,

Pane niistä parhaan.»

»Ennen luovun3 sisarestani,

Ennen ko parhaasta kruunus- tani.» Venäläinen veisaa ja soutaa4, 55 Neitsy nuori itkee ja surree.

Näki hän ylkänsä kävelevän,

Pitkin meren rantaa:

»Hyvä ylkä, kaunis ylkä,

Lunasta mua täältä.» 60 »Milläs mää sun lunastan.

51. * Säkeissä 9, 11, 13, 21, 23, 25, 33, 35, 37, 39, 41, 45, 47, 49, 51, 57, 59, 61, 63, 65, 67, 69, 71 ja 73 on kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 sull|e| : sulia. — 3 luov|a|n : luoviin. — 4 soutaa Ipitkin meren rantaa| : s.

Lunastettava neito. 51 — 53.

91

Ei nmll ole varraa.»

»Onpa sulia kolme talloo,

Pane niistä parilaan.»

»Ennen luovun talostani, 65 Ennen ko armaasta morsi[a]mes-

tani.» »Isäni hevosen jalaat5 taittukoot6

Parhaalla kylvön aijaall7;

Äitini lehmät ehtykööt

Parhaalla lypsyn aijaall; 70 Veljeni miekat ruostukoot,

Parhaalla sodan aijaall;

^wareni kruunut palakoot,

Parhaalla häitten aijaall;

Kultani talot pysykööt elimänsä

aijaan!»

52 a. Kokemäki. Reinholm, Fol. 11. n. 288 d.— 48.

Runo on sama kuin edellä julkaistu NYI n. 23, joten sitä ei ole tähän tois- tamiseen otettu . Yert. G. J. Nyma- nin kirj : II. A. Reinholm, s. 53 ja 57, (Helsinki 1906), missä se on merkitty originaaliksi.

52

Reinholm NVI n. 23

Kumo1

-48.

Venäläinen viukaparta, Soutaa ja joutaa, Neitsy nuori istuu ja itkee Venäläise venneess', 5 Käde(t) paatim partahall, Jallat [paatim] pohjass'.

»Sisar hyvä, s[isarj h[yvä]. Lunast minuu täält'!»

»Millä minä sinnuu lunastan?» io »Onpa sinuU' kolme silkkikläningiä Pane paras pantiks'!»

Veli hyvä —

Ompa sulia 3:me miekkaa, Isä hyvä, isä kaunis, is Ompa teille 3 kartanoo, Äiti

3 kult[a] kruunun.

53. Kiikka. Laurila K.O,n.l. — 90.

Gudmuntila. Maija Mäkelä, 81 v. Laulu Ison Vihan ajoilta.

Venäläinen, ■ venäläinen, veri

suu Soutaa1 ja joutaa. Neitsyt nuori itkee ja huutaa Pää paatin pohjassa, 5 Kädet paatin laidassa. Näki hän isänsä rannalla.

Neitsy sanoo: »Oo mun isäni, raks isäni, Lunasta minut täältä pois!»

io Isä sanoo:

»Milläs mä sinun lunastan?» Neitsy sanoo:

»Ompa sulia kolme hevosta, Pane niistä paras pantiksi!» 15 Isä sanoo:

»Ennen mä luovun tyttärestän Kun huonommastakan hevoses-

tan.» Venäläinen, venäläinen, veri

suu Soutaa ja joutaa. 20 Neitsyt nuori itkee ja huutaa Pää paatin pohjassa, Kädet paatin laidassa.

taittukoot. — ' ajaall : aijaall.

5 jala|l| : jalaat. — • taittukoo|n|

52. • = Kokemäki.

53. > Säkeissä 2, 5, 19, 22, 36, 39, 53, 56, 70, 73, pieni alkukirjain.

92

Kertovaisia runoja.

Näki hän äitinsä rannalla. Neitsy sanoo: 25 »Oo mun äitini, rakas äitini, Lunasta minut täältä pois!» Äiti sanoo:

»Milläs mä sinun lunastan?» Neitsy sanoo: 30 »Ompa sulia kolme lehmää, Pane niistä paras pantiksi!» Äiti sanoo:

»Ennen mä luovun tyttärestän, Kun huonommastakan lehmäs-

tän.» 35 Venäläinen, venäläinen, veri

suu, Soutaa ja joutaa. Neitsyt nuori itkee ja huutaa Pää paatin pohjassa, Kädet paatin laidassa. 40 Näki hän veljensä rannalla. Neitsy sanoo: »Oo mun veljeni, rakas veljeni, Lunasta minut täältä pois!» Veli sanoo: 45 »Milläs mä sinun lunastan?» Neitsy sanoo:

»Ompa sulia kolme miekkaa, Pane niistä paras pantiksi!» Veli sanoo: 50 »Ennen mä luovun sisarestan Kun huonommastakan miekas-

tan.» Venäläinen, venäläinen, veri

suu Soutaa ja joutaa. Neitsyt nuori itkee ja huutaa 55 Pää paatin pohjassa, Kädet paatin laidassa.

Näki hän sisarensa rannalla.

Neitsy sanoo:

»Oo mun sisareni, rakas sisareni, eo Lunasta minut täältä pois!» Sisar sanoo:

»Milläs mä sinun lunastan?» Neitsy sanoo:

»Ompa sulia kolme kultakruu- nua, 65 Pane niistä paras pantiksi!» Sisar sanoo:

»Ennen mä luovun sisarestan Kun huonommastakan kruunus-

tan.» Venäläinen, venäläinen, veri

suu to Soutaa ja joutaa.

Neitsyt nuori itkee ja huutaa. Pää paatin pohjassa, Kädet paatin laidassa. Näki hän ylkänsä rannalla. 75 Neitsy sanoo:

»Oo mun ylkäni, rakas ylkäni, Lunasta minut täältä pois!» Ylkä sanoo: »Milläs mä sinun lunastan?»

so Neitsy sanoo:

»Ompa sulia kolme kartanoa, Pane niistä paras pantiksi!» Ylkä sanoo:

»Ennen mä luovun kartanostan 85 Kun rakkaasta morsiamestan.»

Neitsy laulaa:

»Isäni hevoset kaatukoon Keskellä touvon aikaa; Äitini lehmät ehtyköön 90 Paraalla lypsyn aikaa; Veljeni miekat taittukoon

2 siv. alar.: vihki.

Lunastettava neito. 53—54.

93

Keskellä sodan aikaa; Sisareni kruunut sulakoon Keskellä tellan2 aikaa; 95 Ja kultani kartanot tallella olkoon Sata ajasta aikaa!»

54. Tynää. Ahlstedt n. BO. — U/4Ö3.

lllo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.

Venäläinen verikuono Soutaa ja huopaa Pää paatin pohjalla, Kädet Bivulaidoilla.

s Neito istui kokassa. Itkee ja huokaa.

Näki hän isänsä rannalla: ilsäkulta, lunasta minä täältä!» »Millä mä sun lunastan?» io »Ompa sulia kolme hevosta, Pane paras pantiksi Ja lunasta minä täältä!» »Ennen luovun pojastani. Ennenkuin parhaasta hevoses- tani.» 15 Näki hän äitensä rannalla: »Äitikulta, lunasta minä täältä!» »Millä mä sun lunastan?» »Ompa sulia kolme lehmää, Pane paras pantiksi. 20 Lunasta minä täältä!» »Ennen luovun pojastani. Ennenkuin parhaasta lehmäs- täni.» Taas näki hän veljensä ran- nalla: »Velikulta, lunasta minä täältä!» 25 »Millä mä sun Lunastan?»

»Ompa sulia kolme miekkaa, eo Kultani kartanot pysykööt Pane paras pantiksi Kaiken elinajan!»

54. l Säkeissä 36 ja 41 on kk:ssa pieni alkukirjain.

Ja lunast minä täältä!» »Ennen luovun lapsestani, 30 Ennenkuin parhaasta miekastani. Näki hän sisarensa rannalla Sanoi: »Sisareni, lunasta minä

täältä!» »Millä mä sun lunastan?» »Ompa sulia kolme kultakruu- nua, 35 Pane paras pantiksi Ja1 lunasta minä täältä!»

»Ennen luovun sisaristani. Ennenkuin parhaasta kruunus- tani.» Näki hän kultansa ran- nalla: 40 »Oma kultan. oma kultan, Lunasta minä täältä!» »Millä mä sun lunastan?» »Ompa sulia kolme kartanoa, Pane paras pantiksi 45 Ja lunasta minä täältä!»

»Linnat on kylmät kyljissäni, Morsian lämmin virressäni, Ennen luovun kartanoistani. Ennenkuin omasta kullastani.» su »Kaikille tahdon kostaa. Kun ei mua täältä osta. Isäni hevoset kaatukoot Keskellä kyntöaikaa, Äiteni lehmät verta lypsäkööt 55 Keskellä ly[p]syaikaa. Veljeni miekal taittukoot Keskellä soikin aikaa. Sisareni kruunut sulakoot Keskellä häitten aikaa.

94

Kertovaisia runoja.

55. Tyrvää. Pakula V. V, n. 71.

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut isävainaaltaan.

Pommerin piian laulu.

Neitsy.istu paatisa, pää paatin laidalla, käsi paatin pohjalla, venäläisen, venäläisen venheesä. 5 Näki hän isänsä rannalla. Sano: »Voi, mun rakas isäni, lunasta minä täältä pois!» »Milläs sun siältä lunastan?» »Ompa1 sulia kolme hevosta,

io pa niistä paras pantiksi!» »Ennen mä luavun2 tyttärestäni ennenku parhaasta hevosestani, kyllä minä toisen tyttären saan3, mutta en saa toista hevosta.»

15 Neitsy istu paatisa, pää paatin laidalla, käsi paatin pohjalla, venäläisen, venäläisen venheesä. Näki hän äitensä rannalla.

20 Sano: »Lunasta minä täältä pois!» »Milläs sun siältä lunastan?» »Ompa sulia kolme lehmää, pa niistä paras pantiksi» »Ennen mä luavun tyttärestäni

25 ennenku parhaasta lehmästäni, kyllä minä toisen tyttären saan, mutta en saa toista lehmää.»

Neitsy istu paatisa, pää patin laidalla,

30 *käsi paatin pohjalla*, venäläisen, venäläisen venheesä.

Näki hän veljensä rannalla. Sano: »Voi mun rakas veljeni, lunasta minä täältä pois!»

35 »Milläs sun siältä lunastan?» »Ompa sulia kolme miakkaa, pa niistä paras pantiks!» »Ennem4 mä lura1vun sisarestani ennenku parhaasta solakastani,

40 kyllä5 minä toisen sisaren saan, mutta en saa toista miakkaa.»

Neitsy istu paatisa, pää paatin laidalla, käsi paatin pohjalla,

Ab venäläisen, venäläisen venheesä. Näki hän sisarensa rannalla. Sano: »Voi mun rakas sisareni, lunasta minä täältä pois!» »Milläs sun siältä lunastan?»

50 »Ompa sulia kolme kruunua, pa niistä paras pantiks!» »Ennen luavun sisarestani ennenku parhaasta kruunustani, kyllä minä toisen sisaren saan,

55 mutta en saa toista kruunua6.» Neitsy istu paatisa, pää paatin laidalla, käsi paatin pohjalla, venäläisen, venäläisen venheesä.

60 Näki hän kultansa rannalla: »No, voi mun rakas lailtani, lunasta minä täältä pois!» »Milläs sun siältä lunastan?» »Ompa sulia kolme kartano ra',

65 pa niistä paras pantiks!»

»Ennen mä luavun kartanostani ennenku omasta morsiamestani,

55. 1 0|n|pa : 0>?rpa. — s lu|o|vun : luavun. — 3 saa : saan. — 4 Enne|n| : En- nem. — 6 Säkeissä 40, 72, 74, 76 ja 78 on kk:ssa iso alkukirjain. — 6 |miakka| ♦kruu- nua* : k.

Lunastettava neito. 55 — 56.

95

kyllä ma kartanon toisen saan,

mutta en saa toista morsianta.» to »Isäni hevoset kualkoon

keskellä kynnen aikaa,

äiteni lehmät ehtyköön

parhaalla lypsynaikaa ,

ja veljeni miakat taittukoon -5 keskellä sodan aikaa,

ja sisareni kruunut himmistyköön

keskellä hait t en aikaa.

ja kultani kartanot kasvakoon

tuomiopäivään7 asti!»

56. Lavia. Kievari n. 183.

-90.

Laviankylä. Laimi Rankonen 13 vuotta. Kuullut Liisa Hakalalta om. kyl.

Rannalla itkejä.

Tyttö istuu meren rannalla

Itkee ja huokaa.

Näki äitins kulkevan

Pitkin meren rantaa: 5 »Hyvä äiti, rakas äiti.

Lunasta mua täältä!»

»Milläs minä sun lunastan,

Kun on niin vähän varaa?»

»Olipa sulia ennenaikaan io Kolme lehmää.

Pane paras pantiksi

Ja lunasta mua täältä.» Tyttö istuu meren rannalla

Itkee ja huokaa. 15 Näki isäns kulkevan

Pitkin meren rantaa:

»Hyvä isä, rakas isä,

Lunasta mua täältä!»

»Millä minä sun lunastan,

20 Kun on niin vähän varaa?»

»Olipa sulia ennenaikaan

Kolme ruunaa.

Pani' paras pantiksi

Ja liinasia mua täällä!» 25 Tyttö istuu meren rannalla

Itkee ja huokaa.

Näki siskons kulkevan

Pitkin meren rantaa.

»Hyvä sisko, rakas sisko, 30 Lunasta mua täältä!»

»Milläs minä sun lunastan,

Kun on niin vähän varaa?»

»i llipa sulia onnenaikaan

Kolme liinaa, 35 Pane paras pantiksi

Ja lunasta mua täältä!»

Tyttö istuu meren rannalla

Itkee ja huokaa.

Xäki veljens' kulkevan 40 Pitkin meren rantaa:

»Hyvä veli. rakas veli,

Lunasta mua täältä!»

»Millä minä sun lunastan,

Kun on niin vähän varaa?» 45 »Olipa sulia ennenaikaan

Kolme miekkaa,

Pane paras pantiksi

Ja lunasta mua täältä!» Tyttö istuu meren rannalla 50 Itkee ja huokaa.

Xäki sulhons1 kulkevan

Pitkin meren rantaa:

»Hyvä sulho, rakas sulho,

Lunasta mua täältä!» 55 »Milläs minä sun lunastan,

Kun on niin vähän varaa?»

' tu|o|miopäivään : tuomiopäivään. 56. * Näki |veljens| : N. *sulhons*.

96

Kertovaisia runoja.

»Olipa sulia ennenaikaan Kolme laivaa, Pane paras pantiksi co Ja lunasta mua täältä!» Sulhokainen, ainokainen, Tytön paras turva, Pani paraans pantiksi Ja lunasti hänen sieltä.

57. Pirkkala. Starck n. 3*. —89.

Eva Kaisa Purra, ker. äiti, 69 v. Venäläinen, verikoira, soutaa ja joutaa. Neitty istuu paatissa itkee ja huokaa, s kädet paatin laidassa, polvet meren pohjassa; näki isäns' rannalla kävelevän sannalla1: »Hyvä isä, kaunis isä, io lunasta mua täältä pois!» »Millä mä sinun lunastan?» »Onpa sulia kolme hevosta, pane paras pantiksi, toinen hengen huomaksi.» 15 »Ennen mä luovun tyttärestäni ennen kun mun hevosistani.» Venäläinen verikoira j.n.e.

näki äitins rannalla. Hyvä äiti - 20 Onpa sulia kolme lehmää, — pane paras — — —

ennen kun mun lehmistäni.

Venäläinen

— veljens rannalla.

25 Hyvä veli,

kolme miekkaa,

pane paras

— ennen kun mun miekoistani.

Venäläinen

30 - - sisarens rannalla —

Hyvä sisar,

— kolme kruunua

ennen kun mun ikruu-

nustani.

»Isäni hevoset kaatukoot 35 paraana touko aikana,

äitini lehmät ehtykööt

paraana lypsy aikana,

veljeni miekat taittukoot

paraana sota-aikana 40 sisareni kruunut hukkukoot

paraana vihki-aikana.»

58. [Ylöjärvi] Paldani n. 13*. — 52. Lunastettava neiti.

Venhäläinen verikorva1

Soutaa ja joutaa,

Neitty istuu ka j Utissa

Itkee ja huokaa, 5 Kädet paatin laidalla,

Polvet meren pohjassa,

Näki isänsä2 kävelevän rantaa:

»Rakas isä, kulta isä,

Lunasta minua täältä!» io »Millä mä sinun lunastan?»

Ompa sulia kolme hevosta,

Pane' paras pantiksi.»

»Ennen luovun tyttärestä,

Ennenkun paraasta hevosestani.» 15 Venhäläinen verikorva

57. 58.

Säe lisätty myöhemmin ja säk. alussa iso alkukirj.

Säk. yi.: Kanteletar 26. 3. kirjassa. — - |äiten[sä]| isänsä : i.

Lunastettava neito. 58—59.

97

Soutaa ja joutaa,

Neitty istuu kajutissa

[tkee ja huokaa,

Kädet paatin laidalla, go Polvel meren pohjassa,

Näki äitinsä kävelevän rantaa:

»Rakas äite, kulta äite,

Lunasta minua täältä!»

»Millä mä sun lunastan?» se »I impa sulia kolme Lehmää

Pane paras pantiksi.»

»Ennen luovun tyttärestäni3, .

Ennenkun paraasta Lehmästäni.» Venhaläinen verikorva

Soutaa ja joutaa,

Neitty istuu kajutissa

Itkee ja huokaa,

Kädel paatin laidalla,

Polvet meren pohjassa, 35 Näki veljensä kävelevän rantaa:

»Rakas veli, kulta veli

Lunasta minua täältä!»

»Millä mä sinun lunastan?»

»Ompa sulia kolme miekkaa, 40 Pane paras pantiksi.»

»Ennen luovun sisarestani,

Ennenkun paraasta miekastani.» Venhaläinen verikorva.

Soutaa ja joutaa. a Neitty istuu kajutissa

Itkee ja huokaa,

Kädet paatin laidassa,

Polvet meren pohjassa,

Näki sisarensa kävelevän rantaa: 5o »Rakas sisar, kulta sisar.

Lunasta minua täältä.»

»Millä mä sinun lunastan?»

»( Impa sulia kolme kruunua.

Pane paras pantiksi.» 55 »Ennen luovun sisarestani

Ennenkun paraasta kruunustani.» Venhaläinen verikorva

Soutaa ja joutaa,

Neitty istuu kajutissa go [tkee ja huokaa,

Kädet paatin laidalla,

Polvel meren pohjassa,

Näld (hän) ylkänsä kävelevän

rantaa:

»Rakas ylkä. kulta vika. 65 Lunasta minua täältä.»

»Millä mä sun lunastan?»

»Ompa sulia kolme sormusta,

Pane paras pantiksi.»

»Ennen luovun sormuksestani

70 Ennenkun sinusta, morsiameni!»

»Isäni hevoset kaatukoon,

Paraana touko aikana;

Äiteni lehmät ehtyköön,

Paraana lypsyn aikana; 75 Veljeni miekat kätkeköön,

Paraana sota aikana:

Sisareni kruunut sulakoon.

Kihkeenä kirkon aikana;

Ylkäni sormukset liitäköön, bo Kaiken elinaikani.

59. Eräjärvi. Tyyskä (2209) 8*.— 07.

Hyvä isä.

Neito näki lin[n]asta isänsä ja

sanoi: »Hyvä isä, rakas isä Lunasta minua täältä!» »Milläs mä sinun lunastan?»

5 »Onhan sinulla kolme laivaa.

3 ni alleviivattu

98

Kertovaisia runoja.

Pane piiras pantiin.» »Ennen ma luovun lapsestani Ennenko paraasta laivastain.» »Hyvä isä, rakas isä

10 Lunasta minua täältä!» »Milläs mä sinurn' lunastan.» »Onhan isällä kolme oritta, Pannep] paras panttiin.» »Ennen luovun lapsestain

15 En[n]enko parhaasta orhistain.» »Hyvä isä, paras isä Lunasta minua täältä!» Neito katseli ikkunasta äitinsä ja sanoi: »Hyvä äiti, rakas äiti

20 Lunasta minua täältä!» »Milläs mä sun lunastan Kun ei ole panttii.» »Onhan äilillä kolme lehmää, Pane paras tänne.»

25 Äiti sanoi:

»Ennemmä luovun lapsestani Ennenko parhaasta lehmästäni.» Neito näki veljensä kävelevän Pitkin meren rantaa ja sanoi:

30 »Hyvä veli, rakas veli Lunasta minut täältä!» »Milläs mä sun lunastan Kun ei ole panttii.» »Onhan veljellä kolme miekkaa,

35 Pane paras panttiin.»

»Ennen ma luovun siskostani Ennen kun parhaasta miekasta- ni. Neito näki siskonsa kävelevän Pitkin meren rantaa ja sanoi: Hyvä sisko, rakas sisko.

Lunasta minua täältä!»

»Milläs mä sun lunastan

Kun ei minull ole panttii.»

»Onhan siskolla kolme silkkiä, 45 Pane paras tänne.»

»Ennen mä luovun siskostani

Ennenko parhaasta silkistäni.»

Neito katseli ikkunasta

Näki sulhonsa kävelevän pitkin 50 Meren rantaa ja sanoi:

»Hyvä sulho, rakas sulho . Lunasta minua täältä!»

»Milläs mä sun lunastan

Kun ei ole panttii.» 55 »Onhan sulholla kolme linnaa

Pane paras panttiin.

»Ennen mä luovun linnastani

Ennenko omasta kullastani.

Linnan minä saan toisen, eo Mutta en armast neitooni.»

Tytär toivotti:

»Isäni laiva upotkohon.

Äitini lehmät ehtyköhön,

Veljeni miekka katkeftkojhon1 65 Siskoni silkki revetköhön

Sulhoni linna rikastukoon!»

60. [Virrat]. Palaani n. 72*. —52. Venäläinen verikoira, Soutaa ja huopaa, Neitty istuu kajutissa. Itkee ja huokaa. 5 Näki isäns kävelevän, Pitkin meren rantaa: »Isä kulta lunasta minua täältä

pois.» »Ei oo millä sun lunastan.»

59. " katke[tko]ho : katke[tko]hon.

Metsään menijän löytö. 60—61.

99

■>< imp;i sulia kolme hevosta, lo Ann.'! unille niistä kolmas.»

»Ennen luovun tyttärestän,

Ennenkun paraasta hevosestan.» Venäläinen verikoira,

Soutaa ja huopaa, ie Neitty istuu kajutissa,

[tkee ja huokaa,

Näkee äitena kävelevän

Pitkin meren rantaa.

■ Äiti kulta lunasta minua täältä

pois.»

go »Ei ".I niillä sun lunastan.» »Ompa sulia kolme lehmää, Anna mulle niistä kolma »Ennen luovun tyttärestän, Ennenkun paraasta lehmästän.»

■a Venäläinen verikoira, Soutaa ja huopaa, Niitty istuu kajutissa. Itkee ja lillukaa.

Näkee veljenä kävelevan[!],

ia I 'n kin uirren rantaa:

»Veli kulta lunnasta minua täältä

pois.»

»Ei 00 millämä sen[!] lunastan.»

»i »mpa sulia kolme miekkaa,

Anna mulle niistä k"Inins.» 35 »Ennen luovun sisarestani

Ennenkun paraasta miekastan.» Venäläinen verikoira,

Soutaa ja huopaa,

Neitty istuu kajutiss

40 Itkee ja himkaa.

Näkee sisarens' kävelevän,

Pitkin meren rimaa: - sar kulta lunasta minua täältä

pois.»

»Ei oo millämä sun lunastan.» 45 »Ompa sulia kolme kruunua.

Anua mulli' niistä kolmas.»

»Ennen luovun sisaresta n

Ennenkun paraasta kruunusta n.» Venäläinen verikoira. 50 Soutaa ja huopaa,

Neitty istun kajutissa,

Itkee ja huokaa.

Näkee ylkäns1 kävelevän.

Pitkin nnren rantaa: ss »Ylkä kulta lunasta minua täältä

pois.»

»Ei oo2 millämä sun lunastan.»

»Ompa sulia kolme linnaa.

Anna mulle niistä kolmas.»

»Ennen luovun linnastan 6o Ennenkun morsiammestan.» »Isäni hevoset tapahtukoon,

Paraana kynnön aikana.

Äiteni lehmät ruvetkoon,

Paraana lypsyn aikana, 65 Veljeni miekat kätkeköön.

Paraana siulan3 aikana.

Sisareni kruunut rauvetkoon,

Paraana helon aikana, (keskellä kirkko mäkee)

Ylkäni linnat korootkoon (me- nestyköön)

to Paraana tarpeen aikana.

Metsään menijän löytö.

61. Pomarkku. Lindgren e. 237. -27n 92.

Uusikylä. Heikki Kankasmaa, 79 v. [Mahdoll. Kant. vaik.. vrt. esim. K. uit. III: 26.]

60. » |isäns| *ylkäns* : y. — - o \: oo. — 3 d alleviivattu; yi.: [so]r[anl.

100

Kertovaisia runoja.

Mnlicn löyttö.

Menin minä metsään

Halko puita hakemahan,

Rankoja raivaamahan.

Sain minä kuormaa kuusi1

puista. 5 Panin päälle petäjätä,

Levittiin[!] lepän laikkasia,

Korotiin kuorman kuivu puilla

Pidentelin pihlajilla.

Ajoin kohden kotoa, 10 Tulin Tuuna2 järvelle.

Järven jäällä nukutti.

Nyyti soma sinkotteli,

Näytti siististi silmille.

Minä mielellä hyvällä. 15 Haparoitsin halulla,

Luuliin pullon pussisa,

Lumppu rajussa aamu1 ryypyn

Olevan2 oivanlaisen.

Selällä lensi silmiini, 20 Suuni sului korville,

Koska kohtasin kossin

Avattuani pussin.

Pojan pienen pahasen.

Väärä suun vääntämässä. 25 Minä pussin puitten päälle,

Jäällä jätetyn jäkersiin,

Hiihdoin hevoista huimasti,

Ajoin kotiin kovasti.

Panin pojan uunin päällä, 30 Annoin2 pojalle aamiaista,

Hiiri härjän sarvella,

Kriinui lehmän rieskasta.

Kasvoi poika mieheksi.

Mitätön tuli mitaltaan: 3i Kaksi kyynärää korvaltan,

Kasvanut ei enempää Mit |a|ltansa minnekään. Maalarina meni ikänsä, Kraatari kanssa hyvä:

40 Teki housut papille. Maalasi kolun[!] komean, Siveli seinät pensselillä. Kuoli kurjan vanhana. Kuin kuoli ensin kerran,

45 Tuli aitasta tupahan; Toisen kerran ku[o]ltuans Kulki kummun turppeen

Miniän runo.

62. Eura. Järvinen n. 1.

■A ■dia.

-52.

61. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:

62. ' ja|u|hoi : jaohoi. — 2 va|j|pan

Olin lunnien tyttö talos.

Olin muinen tyttö talos', Kasvasin kon palko palos', Orjat survoi, orjat jaohoi1. Palkolliset riihen tapoi[!|. 5 Menin luhtiin lukun taan maat. Alla viiden villa-vaipan2, Päälle kuuden hööhän[!] tyynyn. Ei sinne kuulunut kukkoili ääntä, Eikä vartan kolkkinoita.

io Laskin olutt' juodukseni, Nisnka kkoo syödä kseni. Sitte kon m'nää myyttiin Myyrill3'

miniä ks', Myyrin pojan puolisoksi. Panttiin minä jaohamaan,

15 Karppio käden osalla. Isänt' tuli ovest' sisäll', Vitsa pieni pihlavainen kädes', Kysyi: misji sinua piru opetett' Konei oi' työhöön totutett".

ssa pieni alkukirjain.

: vatpan. — 3 |m|yyrill' : M.

Miniän runo. 63—67.

101

63. i h vpää. Tallgrt n n. 52. 13.

Piina Virtanen. Mp. Maariassa. Minä meni kellariin, otin Oltta juonikseni. nisuleipää syöräkseni.

Mniiii Myyrille miniäks,

s Myyrin pojan avioks. Myyri kysyi, miss mä olen kasva- tettu, kun ei ole työhön opetettu.

64. Alastaro. Vihervaara n. 2440,

—11.

Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä,

SI V.

t »Iin minä tyttö talos, Kasosin kun putki palos Luhtisa lukon takana, Viireii viiksen vaipan alla, 5 Kuuren höyhentyynyn päällä.

65. Hiiiiiini n. Vakkila n. 3. — 88.

Kokemäki. Leena Ekman, 76 v. Kuullut kertomansa Huittisissa.

( Uin minä tyttönä talossa, Kasosin kuin putki palossa, Makasin luntissa hikuntakana, Alla viilien villa vaipan, 5 Päällä kuuden korva tyynyn. Menin keikutin kellariin Otin olutta juodaksenin[!], Nisuleipää syödäkseninf!].

Menin minä Myydille1 miniäksi io Myydin pojalle avioksi, Kohta kohtaisin kovinman

Ja toista tulin tietämään: Pantiin kohta jauhamaan Karpin jyviä kainaloon. ia Yhdellä istun alalla Käsivarrella kiertämään.

66. Huittinen. Saarelainen n. 55. — 17. Rustaava Alho, 82 v.

Mtjrmi miniä.

Olin minä tytärnä talosa1, Kasosin2 kon putki palosa8, Viiren4 villa väipön alla, Kuuren5 korvatyynyn päälä. s Menin minä kellariin keikun elin. Otin minä oluita juorakseni, Nisukakkoo syöräkseni8. Jourun minä Myrrille miniäksi7, Myrrin pojalle puolisoksi.

io Pantiin minä jauhamaan Karpio8 kärellä valamaan. Isäntä tuli ovesta (>li2 halko haapanen käressä9, Pieni pitkä pihlavainen.

is Sano. kusa sinä roisto Kasonnutkin2 olet, Kasvatettu2 kun tervaskanto, Kon2 ei oos sna työhön pantu? Mahto mun äitini mahona maata,

20 Pidellä pieniä kiviä. Kapaloita kannon päitä, Ennen kon tämmöstä möllipäätä.

67. Kauvatsa. Massa n. 1.

Talon tytär. ( Uin minä tyttö talossa,

-92.

65. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

66. 1 talossa : t. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 palos|s|a : p. — * Vii- |d{en : Viiren. — 5 Kuu|d|en : Kuuren. — •syö|d|ä : syöräkseni. — 7 min|e|äksi : mi- niäksi. — ■ K|r|rpio : Karpio. — 9 kä|d|essä : käressä. -

102

Kertovaisia runoja.

Kasvoin kun putki palossa. Sorsan sulkiin sisällä, Vesilinnun höyhenissä. 5 Orjat survoi, orjat jauhoi, Palveliat riihet tappoi. Makasin minä luhtissa lukun takana,

Alla viilien villavaipan. Päällä kuuden korvatyynyn; 10 Kukosta kuulin kukon äänen, Alla vartan vaipan äären. Kun minä unesta kyliäni sain, Menin minä keikutin kellariin. Otin olutta juodukseni, 15 Nisukakkua syödäkseni.

Vietiin minä Myyrille miniäksi, Myyrin pojan puolisoksi; Pantiin niinä jauhamaan, Karpio käden osalle. 20 Isäntä1 tuli saunaan sisälle. Halko haapainen kädessä. Pieni, pitkä pihlajainen2, Löi ennen kun keritti. »Missä on sua piru pidetty, •25 Kasvatettu tervaskanto,

Kun ei sua ole työhön pantu!»

Menin mä kotioni koittelemaan, Mm ta lattia oli partta soukempi, Kynnys hirttä korkeampi. 30 »Voi, voi, minun onneni osaa, Ihanaista elämää! Kun ei äitini mahona mannut, Pidellyt pieniä kiviä, Kapaloinnut kannon päitä, 35 Ennen kuin tämmöstä tytärtä!»

68. Kauvatsa. Antero Vipunen sir. 19 -20. —08.

68. 1 lsäntä|tä| : I. — ' phlajainen

Runo on sama kuin edell. julkaistu n:o 67, Massa n. 1, joten sitä ei ole tähän toistamiseen otettu.

69. Kankaanpää. Palonen, matkdkert. Niemi Runonker. malkdk. siv. 310. —59.

Kankaanpäästä sain seuraavan »lo- run», josta en tiedä sanoa mitä hän on:

»Minä makasin luhdissa, Rauta Uikkujen takana, Viiden villa veipun alla, Kuuden korva tyynyn päällä, 5 Kuultelin kukon laulua; Iinestäni kyllä sain. Keikuttelin kellarissa. Leikkasin nisu kakkoa, Leikkasin sitä syödäkseni, io Päästin oltta juodakseni. orvot tappo, orvot jauhoi, Palkolliset riihtä tappo. Pantiin maltaita jauhomaan, Karpion kivee kantamaan; l5 Isäntä tuli katsomaan Haapanen halko kädessä, Pieni keppi pihlajainen. Missäs nyt olet ollut? Pureskelin pieniä luita, 20 Ennenkuin sitä tytärtä kasvatin.»

70. Parkano. Harma n. 2U. -07. Kihniä. Iivari Mäntykoski, 47 v. Miniän valitus.

Olin minä tytärrä talossa, Kasvun kun putki palossa. Makasin hitissä lukon takana, Viiren villa vaipan alla, 5 Kiiuren korvatyynyn päällä.

: pihlajainen.

Miniän runo. 70—71.

L03

Siellä mä kuuntelin kukun ääntä, Virlioin varhoin varstan ääntä, siiic kun unestani kyllän sain, Mennä keputtelin kellariin, 10 Laskin olutta juorakseni, Taiton nisusta pyöräkseni. Ei mu.i suutu survomahan Eikä rihtä riimomahan. i Irjat survo, orjal jauho.

15 Ja nuo paksut palkkapiiat.

Sitte minä myytiin Myrylään. Myryn poijan puolisoksi. Sain minä pahan anoppi aka\ Joka pani minun rihtä riimoma- han. sa .l.i karpion päivässä jauhamahan. Kylähän mentiin jauhamahan, Heitettiin karpio olaalle. Isäntä tuli mettästä kotio, ( »li baapanen1 halko kainalo--. 85 Kysy: »Kussa2 sna konna on kas- vatettu. Kun ei ole työhön opetettu?» S "li minun onneni, orjani,

osani. Kun minun äiteni olis kanan- päitä tehny, Eli pieniä kiviä piereskelly, :to Ennenku tällaista tytärtä kas- vatti.

71. Kumu. Paldanin. 1 — 52.

Runoja1. ■ M i »linrnä tyttö talossa Kasvon kun putki palossa, Ei mna suotu survomahan,

Eikä riihtä riimomahan, I Irjat survo, orjat riimo, | Irjal riimo, orjal jauho. Palkolliset riihet tappo. Makasin luhdis2 liikun takana, Viiden villa peiton alla.

io Laskin ol'tta juodakseni, Nisu-kakkoo syödäkseni, Siellä kuultelin kukon ääntä, Alla vaipan vartahaisen. Vietiin Nyrrin miniäksi,

ia Nyrrin poijalle puolisoksi, Pantiin siellä jauhamahan. Karpio käsivarren päälle; Isäntä tuli kattoinahan, Haapanen halko kädi

l>o Pieni vitta pihlajainen8: »Kussa on sna kasvatettu, Kun ei työhön opetettu. Kasvatettu kun tervas kanto, Eikä koskaan työhön pantu.»

25 Mahto äiteni mahona maata, Kapaloita kannonpäitä, Pestä pieniä kiviä, Ennenkun tällaista tytärtä.

(toisella kiillä Ruovedestä.)

6) Matalena aeitty nuori. Kasvo toi kotona kauvan. Viiden villa vaipan alla. Päällä kuuilen korvatyynyn, s Hienoin lakana in viilissä. Vietiin Myyrälle miniäksi. Myyrän pojaan puolisoksi, Pantiin maltaita jauhamahan, Karpio kädelle osaksi;

io Tuli isäntä kattoinahan.

70. l liapanen : haapanen. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

71. ■ r. (Katso Kanteletar J. kirja 163). — 2 r. d. äännellään näillä seuduin kuin I. paikoin niinkuin r. — 3 pihlajainen : pihlajainen.

104

Kertovaisia runoja.

Halko haapanen kädessä, Pitkä vitta pihlajainen: »Miss' on sinua pidetty, Tervas kanto kasvatettu, 15 Kun ei työhön opetettu?»

72. Karvia. Kaukomaa L, n. 7.

-nU30.

Ämmänkylä. Kaisa Harjukangas, 80 v. Oppinut seur. laulun Mäkelän Simppa vainaalta.

Orjat survo, orjat jauho,

Palkolliset riihet tappo,

Se vain makas lutis lukon takan,

Viiden villapeiton alla. 5 Sitten kuin uni loppuisi

Juoksi remputti kellarikin,

Peesti olutta juoraksensa,

Nisuleipää syöräksensä.

Sitten vietiin Jöörnille miniäksi, io Jöörnin poijalle puolisoksi.

Siellä pantihin jauhamahan,

Karpion vakka käsivarrelle.

Isäntä tuli katsomahan

Haapanen halko olalla, 15 Pieni ja pitkä pihlajavitta käressä

Ja •sano:

»Kusa sun on päntele kasvatettu,

Kun ei oo työhön opetettu? Kasvatettu kuin tervaskanto, 20 Ei koskaan työhön pantu!» »Mahroin minä olla mahassa, Tänäkkin päivänä salassa, Piereskellä pieniä luita, Kapaloita kannunf!] päitä.»

Ei se ollu arkkilaulu.

73. liuovesi. Paldani n. 1 b*. — 52.

Ks. n:o 71 b kohta.

74. Tampereen seudut. Cheilan, Lönn-

rotin kokoelmissa Q n. 19.

Koska runo on julkaistu Hämeen muistoni. II (SKVR IX,s) n:o 58, niin ei sitä ole tähän otettu, vaikka runo kuuluu lähemmin Satakunnan kuin Hämeen runoihin1.

75. Tampereen seudut. M<]iiläinen.

maalisk. 1836.

Runo on julkaistu Hämeen muis- toni. II n:o 591. (Ks. edell. n:oa.)

76. Tampereen seudut. Lönnrot S.

n. 561.

Runo on julk. Hämeen muistoni. II n:o 651. (Ks. edell. n:o 74.)

74. l Q-kokoelmassa Kanteleen V. vihon esipuheessa, joka on v:lta 1831, Lönn- rot sanoo runon saaneensa yliopp. Cheilanilta, joka todennäköisesti oli Keuruulta kotoisin ja nähtävästi tämän runon sieltä käsin Lönnrotille toimittanut. (Vrt. Poh- jankanervo, Kalevalaseur. vuosik. 10, s. 148.)

75. 1 Runon loppuun liittämässään »jälkimaineessa» Lönnrot sanoo »näitä» kuulleensa »tytöiltä Tamperin ja Hämeenlinnan kaupunkien välillä, paikoin vähän toiseen laatuun, niinkun usein onkin tavallinen.»

76. 1 Häm. muistom. II n. 67, alahuom.: »Tämä runo on (puhtaaksi) kirjo- tettu samoille arkeille, joille Lönnrotin helkavirsienkin vahimmat kappaleet, joten näyttää todennäköiseltä, että Lönnrot on sen saanut samalla matkalla v. 1831, mah- dollisesti juuri Sääksmäestä. Ainakin on Lönnrot itse (Meh.il. 1836 maalisk:n numero) maininnut kuulleensa »Tamperin ja Hämeenlinnan kaupunkien välillä.»

Minä menin metsään

105

77. Tamperei n n udut. . Isp < '. H: Topeliuksen. kok. XVII* ison luvun alusta1.

Runo on julk. Hämeen muistoni. II

78. Satakunta. Nuori Satakunta 1914 st». 108 109.

Myyrin miniä.

Olin niiaa tyttö talosa, kasosin kun putki palosa, makasin luhtisa lukun takana alla viiden villa vaipan, 5 päällä kuuden korvatyynyn. Ei sinne kuulu kukkon laulu eikä varttan kulina; orjal survo, orjat jauho, palkolliset riihet tappo.

to Sitten kun mä anesta kyllän sain menin keikotin kellariin laskin oltta juodakseni, oisukakkoo syödäkseni. Sitten kun minä kasusin

is vietiin minä .Myyrille miniäks, Myyrin pojaalle puolisoks. Pantiin minä Myyrillä jauhamaan karpin kahdella kämmenellä. Myyrin isäntä tuli ovesta sisälle

20 halko Haapanen kädessä,

kuppi pieni pililavainen pivosa löi ennenkoii hän hätisti: »Misä on sna piru pidetty kasvatettu kon tervaskanto

25 eikä oo sna työhön pantu!» — »< »Iin minä tyttönä talosa

kasusin kon puiki palosa, orjat survo, orjat jauho palkolliset riihet tappo.»

so Malito m 1 1 ii äiteni mahona maata. kapaloita kannonpäitä, pidellä pieniä kiviä, ennenkuin tämmöisiä tyttäreitä.

Minä menin metsään.

79. Tyrvää. Kullaa n. 88. —13U03.

Tapiola, \ntli Kalliomäki, 58 v. [Vanhan kansanrunon vaikutusta. J Minä menin metsään

Ajaan ammuja takaa.

Ammu juoksi edelläni.

Minä kynsillä kypäsin. 5 Silloin pääsin päälle vuoren.

Vuorelle teräksiselle.

Löysin kontin korean.

Kopoin kontin kainalooni.

Kuljin matkoa vähäisen, to Löysin laatikon laakean1,

Laitoin laatikon laukkuhiini.

Kuljin matkoa vähäisen,

Löysin tinaisen tikarin.

Menin vielä virstan verran'-. is Neito vastaani vaelti.

Kysyin neidolta näppärältä:

Kenen nämät tavarat?

Neiti taiten vastaeli:

Tavarat on Väinämöisen3, 20 Joka ilmoihin yleni,

Taivoalle tavottaavi.

Kontti putos kainalosta.

77. • Carl Henrik Asp synt. 1781 K, akussa, oli ensin asessorina ja sitte neu- voksena Vaasan hovioikeudessa, kuoli 1846. — ä Ks. Niemi, Suomi III 13] 48. 79. ' laaken : laakean. — 2 veran : verran. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain.

106

Kertovaisia runoja.

Laatikko IahiHehilta, Tikari taskusta tallahti.

Mustempi sydän pahalla.

80. Tyrvää. Kullaa n. 93. — 17/403.

Tapiola. Eemil Mäkelä, 54 v.

Mustat on saunan seinät. Mustempi sydän pahalla, Ryssällä ryvettynehellä, Rehutoinna kasvanehella. 5 Miekoin maahan samosi. Rikkoneet on lasten rauhan. [ 'lianneet elämää nuorten1, Vanhain vaivoista iloinneet. Väki on lyöty, miehet myöty, io Kaadettu kaski samottu. Mustat on saunan seinät, .Mustempi sydän pahalla, Ryssällä ryvettynehellä, Rehutoinna kasvanehella .

Myödyn neidon runo.

81 . Eräjärvi. Järvinen N, n. 25*.

—53.

Menin Viroon karjalaiseks', Akana nniaallo paimenaiseks' Tuli ylkä mun työni, Istuhan1 tyvellen puuta, 5 Minä laps latvemman puolell'. Rupesin häneltä kysyyn: »Tukkos kotonikin kautta?» »Tulinkin kotosikin kautta.» »Mitä meiltä annettihin?»

io »Sinä teiltä2 annettihin.»

»Mitäs isälleni annot?»

»Isälles3 isot hevoset.»

»Mitäs äitilleni annot?»

»Äitilleskin ison lehmän.» iö »Mitäs siukullenkin annot?»

»Siukulleskin sini-uukin4.»

»Mitäs veikollenkin annot?»

»Veikolleskin veto-härjät.»

»Mitäs miniälle annot?» äo »Miniälle ison soljen,

Paksun pauvan.» - Nousin mä kirokivellen,

Kirosin mä viisi kirroo:

»Isäni iso hevonen 25 Tallihinsa taatukohon,

Aseisiinsa kaatukohon.

Myymästähän minua,

Panemasta pikkuruista

Lasna leikisnä tekemän; 30 Äitinikin iso lehmä

Ehtyköön lypsyn-aijaalla5;

Veikkonikin veto-härjät

Tallihinsa taatukohon,

Aseisinsa[!] kaatukohon 35 Parraalla ajon-aijaalla;

Siukkunikin sini-uukki

Villohinsa viipyköhön .

Karitsoihinsa kaatukoon;

Miniänkin iso solki, 40 Paksu pauva,

Parraalla aikaa poikki menköön;

Myymästä he6 minua

Panemasta pikkuruista

Lasna leikistä tekemän.»

80. ' nuo|s|ten : nuorten.

81. l Istuh|o|n : Istunen. — 2 |m|eiltä : teiltä. — 3 Isälles|kin| paan). — G |parraalla| lypsyn-aijaalla : l.-a. — 6 irh^ej *he* : h.

1. — 4r. (lam-

Nahko naimahan m mi. s 2 83

107

82. Eräjärvi. Remholm Fol. I2n.23a\

—48.

Naitetun tytön kirot.

Minin minä Viroon karjalai- seksi, Akanan maalle paimeneksi2, Tuli niiniin ylkä työöni, Nnili.in tyvellen puuta,

:. Minä laps' latveman puolell'. Rupesin häneltä kyselemään: »Tukki is kutuni kalitta-» "Tulinkin kotuskin kautta.') »Mitä meiltä annettiin?»

i" »Sinä teiltä annettiin.» »Mitäs isollenikin annoit?» »Isolleskin isol hevoset.» »Mitäs äitillenikin annoit?» »Äitilleskin ison Lehmän.»

i6 »Mitäs Biukullenkin annoit?» »Siukullrskin sinimiukin.» »Mitäs veikollenikin annoit?» »Veikolleskin vetävät härjät.» »Mitäs miniällekin annoit?»

io»Miniällen ison soljen, paksun

pauvan.»

(Morsian kiroo:)

»Nousin mä sitten kirokivellen Ja kirosin 6 kiroo:

[8änikin iso hevonen TaDihinsa taatukohon, 25 Aseisiinsa kaatukohon*, M\ ymästähän minua. Panemasta pikkuruista, Lasua leikkisnä tekemään!

Äitinikin iso lehmä, so Ehtyköön paraalla, lypsyn

ajalla*!

Veikkonikin vretäväl härjät

Talliliinsa taatukohon,

Aseisiinsa kaatukohon.

Paraalla ajon ajalla' 35 siiikkiinikin siuiuukki

Villoihinsa viipyköhön

Karitsohinsa kaatukohon!

Miniänkin iso solki ja paksu pauva

Paraalla aikaa puikki menköön! m Myymästä minua,

Panemasta pikkuruista.

Lasna leikistä tekemään!

Nahko naimahan meni.

83. Teisko. Hankala /'. n. 7*. -03. Liisa Ala-Rantala, Tn v.

Häälaulu.

Nahko naimahan meni

pyysi Pahoita tytärtä.

Pahko istu pöydän päässä.

Agna tyttö uunin päällä, 5 puna sukka, solkikengä.

( inpa yljässä vähän vikoja.

syöpä ylkä Nimikin paljon.

Puolen luhta, puoim vohta.

Puolen kuollutta hevosta. m Puolen pannin pienet leivät,

puolen pannin nisusel leivät.

Saranat sa nkutettll

pihtipielet pinkotettu. —

82. ■ Vertaamalla nmoa edelläjulkaistuun (n:o 81, Järvinen 25) huomaa, että lama on k< >|>i< > siitä, joten se ii ole Reinholmin kesällä 1848 saamia kuten G. J. Ny- man kirjassaan: II. A. Reinholm (s. 28 ja 58) olettaa, vaan kopio Järvisen V. 1853 tekemistä muistiinpanoista. — 2 Kaksi ensimäistä säetta alleviivattu. — 3 jt|aatuko- hon : Aaatukohon. — * aikana »ajalla* : a.

108

Kertovaisia runoja.

Neljän neidon runo.

84. Nakkila. Lampola n. 8. — 89.

Emma Nygärd, 17 v.

Mikä tuolla kaukana näkyy? Meri siellä kaukana näkyy.

Mikä sen meren keskellä on? Kivi sen meren keskellä on. 5 Mikä sen kiven päällä on? Aitta sen kiven päällä on.

Mitä siellä aitassa on? Neljä nuorta neitsykäistä.

Mitä ne siellä tekee? m Yksi kutoo kulta sukkaa, Toinen kutoo kulta vyötä, Kolmas lakaisee laattiata, Neljäs itkee nuorinta1 ve[l]jeensä.

Älä itke, tuolla se näkyy, 15 Tuo sinulle semmoisen lampaan, Joka joka viikko villan antaa, Joka kuukaus' karitsan2 kantaa. Tuo isälles silkki vaatteet, Äitilles kultaisen lypsinkiulun.

85. Pori. Tuomi n. 119. —91. Maria Grönros.

Kehhlolaulu. Ptruu, ptruu, tupakkirullaa. Mistäs tiäsit1 tänne, tulla? Pitkin hopiaista tiätä. Mistäs sillä tiällä oli? 5 Siäl oli yksi lato. Mitäs siinä laros2 oli? Siäl oli neljä neityy. Mitä neljä neityy siäl teki?

Yks kuto kultakangast, io Toinen pualas mustaa3 silkkilan- kaa,

Kolmas lavasi laatet,

Neljäs istu kynnyksel,

Suri nuarta veljees.

Älä sure kyl se tullee, 1 6 Se tua semmos lampaa ,

Joka jokaviikko villa antaa Joka kuukausi karitta kantaa.

Kyllä sinä meidän portit tunnet:

Pukin sarvista saranat, 20 Ristirau'11'a rautarenkaat,

Piänet penikat penkin ai,

Kaalikuppi4 nokan ai.

86. Noormarkku. Lindgren n. — 92. Hilma Appelqvist. Kuullut Porissa. Osamisen ihmettely.

Tuu, tuu, tupakki rulla,

Mistäs tiesit tänne tulla?

Kujasta kuijaa, vajasta1 vaijaa,

Pitkin pientä pellon orjaa. a Mikä se on kuin siinä on?

Siinä on yksi talo.

Mitä sen tuvassa on?

Siell on neljä neitty.

Yksi kutoo kulta lanka sukka io Toinen kehrää kulta lankaa,

Kolmas lanttia lakaisee,

Neljäs ovella kynnyksellä porraa. Älä sillen enää porrra.

Olenpa sun veikko, 15 Annan sulle semosen la nipan,

Kuin vakoset villat kantaa.

84. ■ nuo|n|inta : nuorinta. — 2 ka|a|itsan : karitsan.

85. 1 ti|e|sit : tiäsit. — 2 laldloslsal : laros. — 3 puolas : p. *mustaa*. pieni alkukirjain.

1 kk:ssa

Neljän neidon runo «7—89.

109

87. Loimaa. Viherv. n. 14.61. /■">'.

Vestrikka vetsrikka Pikkunen lintu istu Ja itki aitan akkunalla Pääskynen kysy:

iits? sinä itket?» »Itken Quarta veljeäni Kun issoon sottaan viätiin.»

\l;i sitä itke, tualta Se tullee viheriäisellä kerolla. m Sr tua sinulle sinisen lampaan, Kun joka viikko villan antaa, Joka kuukausi karitan kantaa!»

88. Punkalaidun. Hahnsson n. 371.

53. [Sama Eeinh. SMMY:n kok. 35 42. s. 296.] Pikku aittanen mäellä,

Pikku lintu västäräkki,

l-i un aitan akkunalla-.

Siellä neljä8 neitsykäistä. s Mitä he siellä työksensä4?

Yksi kutoo kultavyötä,

Toinen sovitti solkim^ä,

Kolmas paino pulkkimia,

Neljäs5 itki veljeänsä6, io Kun DUOrna sotaan vietiin.

Pienen' pispan vartiaksi,

Lasna laivan haltiaksi. Tuollapa näkyy tulevan,

Pää ii. i kyy päältä mettää, 15 Jalat alta aivottaisin,

Parta päivän palmikoisa,

Hiukset kullan suortuvisa,

Tuo isällensä ison oriin.

Veljellensä vetävän härän, »o Sisarellen sinisen lampaan, .loka viikko7 villaa antaa. Joka kuukaus karittan kantaa.

88 a. Punkalaidun. Lännetär,siv55. 1860.

Laulu.

Tikku aittanen mäellä,

Tikku lintu västä-räkki

Istuu aitan akkunalla.

Siellä neljä neitsykäistä. s Mitä he siellä työksens

Vk>i kutoo kulta-vyötä.

Toinen sovitti solkimia,

Kolmas paino pulkkimia,

Neljäs itki veljeänsä, io Kun nuoraa sotaan vietiin.

Pienen' pispan vartiaksi.

Lasna laivan haltiaksi.

Tuollapa näkyy tulevan:

Tää näkyy päältä mettää, 15 Tilaat alta aivottaisin.

Taita päivän palmikoisa,

Hiukset kullan suortuvisa.

Tuo isällensä ison oriin,

Veljellensä vetävän härään, 20 Sisarelleen sinisen lampaan,

Joka viikko villaa antaa.

Joka kuukaus karittan kantaa.

89. Punkalaidun. Kotikoski n. 673. -»1*09.

Vpraham Koskenmäki, 7:t v. Kuul- lut äidiltään UUa Strömiltä.

86. ' kk:ss;i iso alkukirjain.

87. ' kk>>a pieni alkukirjain.

1 Puht. kirj. kokoelmassa n. 3. — - r. nuorta . — 3 neljä nuorta ttek — 6 neljä : neljäs. — «[nuorta veljeänsä : v. — \ oi viikko : v.

11(1

Kertovaisia runoja.

(Laulajan sanoilla.)

Mikä sr tuola kaukana näkkyy?

Kylä se tuola kaukana näkkyy.

Mikä sen kylän keskell' on?

Kivi sen kylän keskell' on. 5 Mikä sen kiven keskell' on?

Kirves sen kiven keskell' on.

Mikä sen kirveen lappehella?

Neula sen kirveen lappehella.

Mikä sen neulannupin pääsä? 10 Kirkko sen neulannupin pääsä.

Ketä sielä kirkosa on?

Neljä nuorta neitsykäistä.

Yksi kutoo kultavyötä,

Toinen harjaa hapsiansa, 15 Kolmas sovitteli solkiansa,

Xdjäs istui ja itki. Pikkulintu västäräkki

Kysy kirkon akkunalta:

»Mitä itket neito nuori?» 20 »Itken nuorta veikkoani,

Joka nuoraa sottaan vietiin,

Lasna laivan haltiaksi,

Pienenä mela pivoksi1.»

Västäräkki vastaeli: 35 »Tuolta hän näkkyy tulevan,

Pää näkkyy päältä mettän,

Jallaat alta aimottaa.»

»Mitä hän tupi tullessansa?»

»Isällensä ison orriin, 30 Iitillensä lypsävän lehmän,

Veljellensä vetävän härrään,

Sisarellensa sinisen lampaan,

Joka viikko villan niittää.

Joka kuukausi karitta n kaulaa.'»

90. Tijrvää. Ojansuu A. H, n. 35. — 00.

Anna Stiina lisakintytär, 66 v.

Mikä toi tuala kaukana näkyy?

Kylä toi tuala kaukana,

*Kylä toi tuala klaukanaj1.*

Mikä to ii kylän alittej juaksee? 5 Joki toi) kylän^alitte,

Joki toi] kylän alitte.

Mikä toj jojerj keskellä ompi?

Lastu jojev] kes kellii.

Mitä sei lastun lappeella ompi? io Aitta lastu1 lappeella.

Mitä sen^aitan sisäss^ompi?

Neljä nuorta neitsykäistä.

Mitä ne2 siälä tyäksensärt' tekee?

Kyllä on tyvä kaikilla: 15 Yksi kutoo kultavyätä,

Toinen solkia sovittaa,

Kolmas harjaa hapsujansa,

Neljäs itkee nuarta veljeensä.

Joka nuarena sotaan viätiin, m Lasna laval3 lastariks.

Tuala veljes pääkin näkyy

Pappila v vainijon perällä.

Hiukset kullan suartuvisa

Saksan saappaat jalasa.

91. Tyrvää. Ahlstedt n. 92. — 3/i 05.

Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli, 6» v.

Univirsi. a) ( )li mulla kolme poikasta

lasta, yks oli pitkä, toinen lyhyt,

89. : |ki|voksi : pivoksi.

90 1 Tekstissä seuraa : [Kylä toi tuala *k[aukana]* näkyy|. — 3 laiva|(a)n| : laivaa

Neljän neidon runo. 91—03.

iii

kolmas niist " oli valkoisempi.

I '.miu näinä pitkän karjaa kait-

teen, r. lyhven pitkän apuriksi,

valkkon1 merikaloille,

ei valkko ikinä mllu'.

Panin minä koiran korven kautta,

menin itte' mettän kautta, i» löysin karjan kankahalta,

karjan kiikuksi kiversin,

paimenel papiksi panin,

mustan koiran lukkariksi.

h) Mikä tuella kaukana näkyy? ls Meri2 tuolla kaukana näkyy.

Mikä sm meren tutkailuilla?

Saari sm meren tutkaimilla.

Mikä sen saarni tutkaimilla?

Nätti kaunis tupa uus', äo Nätti kaunis tupa uus'.

Ketä siinä tuvassa aSUU?

Neljä auorta neitsykäistä! Mitä ne kukin työksensä tekee? Yks" niistä kutoo kultasta vyötä, _ Toinen vaippaa vaatelee,

Kolmas hopeeta hohottaa.

Neljäs itkee veljestänsä.

Tuollapa veljes näkyy. Alla virran ai vo taisi, 30 Päällä virran virvota isi. Hiukset kullan suortuvissa, Soinut Ruotsin sormuksissa, Jalat saksan saappahissa.

92. Tyrvää. Ahl st,, li n. 2. %z02.

lllo. A.nna-Stiina Korkeemäki

Tuutulaulu.

Mikä toi tuolla kaukana näkyy?

Kylä tuolla kaukana.

Mika sen kylän alitse juoksee? Joki kylän alitse.

Mika sm joen keskellä ompi? Kaslll joen keskellä.

Mikä tuon lastun lappeella ompi? Aitta lastun lappeella.

Mitä sen aitan sisällä ompi? m Neljä nuorta neitsykäistä.

Mitä ne siellä työksensä teki

Kyllä on työ kaikilla: Yksi kutoo kultavyötä, Toinen solMa sovittaa,

15 Kolmas harjaa hapsiansa.

Neljäs itkee Ullorta Veljeänsä.

Joka nuoraa sotaan vietiin Lasna laivan haltiaksi. Tuoltapa veljen pääkin näkyy 20 Pappilan vainion perältä, Hiukset kullan suortuvissa. Saksan saappahat jalassa.

93. Tyrvää. Kullaan.lA. — n/103. Tapiola. Kalle Santatnaki.

Mikäs tuolla kaukana näkyy? Tupa tuolla kaukana.

Mikäs tuon tuvan takana? Taiiinii tuon tuvan takana. 5 Mikäs tammin latvasessa v Kätkyt tammin latvasessa.

Mikäs kätkyen sisässä? 1 'oika kätkyen sisässä. Mikäs pojan olkapäällä? 10 Kirves pojan olkapäällä. Mikä kirvelien kasassa? m kirvelien kasassa.

91 ' kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:s<,i pieni alkukirjain.

L12

Kertovaisia runoja.

Mihin lastu lankeaapi,

Siihen paja tehtäköhön; 15 Pajahan vaskinen alasin.

Hopeaiset huohottimet.

Kulta vartinen vasara.

Mies pieni, kähärä tukka.

Pajan päässä takomahan, 20 Noitakonetta valmistamaan.

94. Tyrvää. Kullaa n. 6. ~6/i03.

Kalle Harjunpää, 60 v. Kuullut isältään.

[Alku Pakenevan runoa, loppuosa Kuulin kurjen kullertavan.]

Minä menin muille maille Mustia villoja valiottaan. Koira toi korppi rotan. Rupes minua haukkumaan, s Minä menin aidan päälle, Aita sortui alleni. Minä lehtolion lehahdin. Lehto muuttui mereksi.

Mitä löytyi meressä? io Siellä löytyi saari.

Mitä löytyi saaressa? Saaressa oli lehto. Mitä löytyi lehossa?

Lehossa oli tupanen, is Ketä oli tuvassa? Tuvassa oli neljä neittä: Yksi suri isoansa, Joka nuorna merehen sortui, Toinen suri emoansa, ■-'o Joka suruistansa murtui, Kolmas itki siskoansa. Joka nuorena katosi. Neljäs itki sulhoansa,

Joka sodassa1 sotivi,

25 Armaitansa puolustavi.

Viivyin vähäisen tuvassa,

Viivyin päivän, viivyin toisen,

Jo päivänä kolmantena

Läksin matkaani jatkamahan. 30 Kuljin päivän, kuljin toisen,

Saman vetosen rannikoita.

Jo päivänä kolmantena

Saavuin lahen lahkehelle2

Niemen nimettömän nenälle, 35 Mäen puuttoman kupeille. Lahen päässä oli niitty.

Niityn keskellä oli lato,

Ladossa oli lautiainen3.

Kuulin kurjen ladossa kuhertava, m Menin lähemmäksi latoa,

Löin kurkea kupuhun.

Kurki meni kontillensa.

Minä päälle polvilleni.

Tapoin kurjen kokonansa, 45 Heitin säkkiin selkääni,

Kannoin kauniisti markkinoille;

Myin sen siellä ryssänkuoharille,

Sain häitä rahaa sarvellisen;

Ostin sillä mustan1 pukin, 50 Jolla ratsastin kotiin.

Että4 ilma humisi

Ja portit kaikki kumisi.

Kotona kumua kuullellahan,

Luullan ryssän ryöstään tulevan. 55 Karja4 kootaan kiireesti

Ja paetaan pois metsään.

Kun mä pääsen kotia

Lähden heitä hakemahan.

Löydän viimein metsästä 60 Vaimot, lapset lyykyllänsä.

94. ' kk:ssa iso alkukirjain. - 4 kk:ssa pieni alkukirjain.

r. (lahje, lieve). — 3 r. (lautiain lautakatto).

Neljän neidon runo. 95—96.

113

95. Tyrvää.Pakula V. V ,n.56. -17/323.

I. msaja. Sanni Lyöri, 30 v. Kuul- lut Pumpuli-Miinalta, 70 \\. Kallia- lasta.

Oli uralla kolme poikasta lasta,

yks oli pitkä1, toinen lyhyt,

kolmas niistä oli valkosempi.

Panin pitkiin karjaa kaitseen, s lyliyn pitkän apuriksi,

vaikkua merikaloille.

.Menin itte mettän kautta,

panin koiran korven kautta;

hiysin karjan kankahaalta. io Karjan kirkoks kiversin,

paimenen papiks2 panin.

mustan koiran lukkariksi. Mikä fuala kaukana näkyy?

Meri tuala3 kaukana näkyy. ib Mik;i sen meren tutkailuilla?

Saari sen meren tutkaimilla.

Riitä sm saaren tutkaimilla'?

Nätti, kaunis tupa uus.

Mitä siälä tuvasa asuu? 20 Neljä nuarta neitsykäistä.

Mitä ne kukin tyäksensä tekee?

Yks niistä kutoo kultaista vyätä,

Toinen vaippaa raatelee,

Kolmas bopiata hohottaa,

88 NeljäS itkee Veljestä Iisi.

Tuala Bun veljes ttäkyy, 31 ' "ii niin pitkäki, alla virran aivottaisin, päällä virran virvottaisin, 80 hiukset kullan suartuissa5, sormel Ruatsin sormuksisa, jalaat saksan saappahisa*.

96. Mouhijärvi. Järvinen, n. 24.

—53.

[Sama Reinholmilla SMMY:n kok. kaps. 33.]

Mikä tuolta kaukaa Däkyy? Kylä tuulta kaukaa näkyy. Mikä kylän alitte juoksee? Joki kylän alitte juoksee. 5 Mikä joen keskustalla? Kenttä joen keskustalla. Mikä kentän keskustalla? Lähde kentän keskustalla. Mikä sen lähteen silmässä? io Kivi sen lähteen silmässä.

Mikä kiven kihkaralla- Kirves kiven kihkaralla. Mikä sen kirven lavalla? Aitta sen kirven lavalla.

ie Mitä siellä aitassa? Viisi nuorta aeitsykäistä, Yksi kutoo kultavyötä, Toinen tulittaa kulta huita, Kolmas harjaa hapsukkoita,

20 Neljäs sitelee silkkiä, Viides istuu kynnyksellä. Itkee nuorta veljeänsä. Kuin ennen siulan aikana, Poijes tuli muilla mailla.

:s I tarakka hyppäs Ikkunalle,

Kysy aitan ikkunalta: »Mitä itket neitsy-eiii?» »Itken nuorta veljeäni. Kuin ennen sodan aikana. io I 'oijes tuli muilla mailla.» »Mitäs lupaat neitsyseni, Sanon sinun nuoren velji

95. ' |>i k k.i : pitkä. — '- \;i\>\k^ i : p. — * t|a|aia : tuala. — 4 s äkeissä 27, 30 ja 32 on kk:ssa iso alkukirjain. — s suortu vissa : suortuissa; yi. [suortu]v[issa]. — • saappa i

8

114

Kertovaisia runoja.

»Ison kirkon knltinensa1, Kappelin kirkon hopeinensa.» 3ö »Se on: yhdeksän meren takana. Laivan ison haltiana, Perämelan pitäjänä.»

96 a. Mguhijärvi. Reinholm Fol. 12. n. 21 a1.— 48.

Mikä kaukana näkyy? Mikä toi tuolla kaukana näkyy? Kylä toi t[uolla] k[aukana] n[ä-

kyy].

Mikä sen kylän alitte juoksee?

Joki sen kylän alitte juoksee, s Mikä sen joen keskustalla?

Kenttä sen joen keskustalla.

Mikä sen kentän keskustalla?

Lähde sen kentän keskustalla.

Mikä sen lähteen2 silmässä? io Kivi sen lähteen silmässä.

Mikä sen kiven kihkaralla?

Kirves sen kiven kihkaralla3.

Mikä sen kirveen lavalla?

Aitta sen kirveen4 lavalla. 15 Mikä siellä aitassa?

5 nuorta netsykäistä

Yksi kutoo kultavyötä,

Toinen5 haittaa kulta hnita,

Kolmas harjaa hapsukkeita6, 20 Neljäs sitelee silkkiä,

Viides istuu kynnyksellä

Itkee nuorta veljeänsä,

Kun5 ennen sodan aikana.

Poijes tuli muille maille. 25 Harakka hyppäs ikkunalle

Kysy aitan ikkunalta: »Mitäs itket, neitsyseni?» »Itken nuorta veljeäni, K[un] e[nnen] s[odan] apkana]

30 P[oijes]7 t[uli] m[uille] mfaille].» »Mitäs lupaat netsyseni, Sanon sinun nuorin(?) veljes?» »Ison kirkon knltinensa, Kappelin kirkon hopeinensa.»

35 »Se on 9 meren takana, Laevan ison haltiana, Perämelan pitäjänä.»

97. Mouhijärvi. Laine T, n. 157. —93.

Tuolla näkyy punaen kylä. Mikä kylän keskellä? Keto kylän keskellä. Mikä kedon keskellä? 5 Lähde kedon keskellä. Mikä lähteen sisässä? Kivi lähteen sisässä.

Mitä kiven kikkuralla? Kirves kiven kikkuralla. io Mitä kirveen lappeen alla? Lastu kirveen lappeen alla.

Mikä lastun latikall.i? Sormus lastun latikalla. Mikä sormuksen sisässä? 15 Tammi sormuksen sisässä.

Mikä tammen latvan päässä? Kamari tammen latvan päässä.

Mitä kamarin sisässä? Kolme nuorta neitsyettä: 20 Yksi kutoo kultavyötä,

96. ' kirkon |hopeinensa| : k. *kultinensa*.

96 a. ' Yert. edell. run. ks. n:o 82 alahuom. 1. — 2 läh|den| Aahteen. — 3 yi. kii hkaralla? — 4 yi. lyijykynällä : kentän kesk. — 5 r. |?|. — 6 hapsukk|ata| ata jälleen alleviivattu, yi.: [hapsakk]|a|ita|?| : [hapsukk]eita. — ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Neljän neidon runo ■•: t"i

115

Yk-i sovittaa soikea, Yksi itkee veljeänsä, Kun1 vietiin nuorena sotaan.

98. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 13.

—12.

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.

I'ikku lintu västäräkki istn aitan ikkunalla, itki nuorinta veljeänsä, joka nuorena -"taan vietiin, 5 kapaloisa kannettu.

99. Pirkkala. Starck 13*. —89.

Eva Kaisa Purra, '»:{ v. Västäräkki vaara >aari

hyppää aitan ikkunalle, kysy, keitä täällä on. Kolme nuorta neitsykäistä,

s yksi kiitoo kulta vyötä, tninen painaa palkeita,

kolmas suree veikkaansa. Veikka nuorena sotaan tueni, tuo uuliin tullessansa, io joka viikk" villan antaa, joka kuu uuhin kantaa.

100. K n in. I 'n hlmii n. ">. — 52.

Mtiii talin maasessa?

Mikä tuolta kaukaa näkyy? Kylä tuolta kaukaa näkyy. Mikä kylän keskellä on? Niitty kylän keskellä on. s Mikä niityn keskellä on? < >ja niityn keskellä on. Mikä ojan keskellä on?

1 kk:ssa pieni alkukirjain. 100. ' Sana alleviivattu, r. (puola?)

Lähde ojan keskellä on.

Mikä lähteen keskellä on? io Kivi lähteen keskellä on.

Mikä-; kiven keskellä on?

Risti kiven keskellä on.

Mikäs ristin kukulla on?

Aittatien ristin kukkulalla, is Mitä siellä aittasessa?

Neljä nuorta neitsykäistä:

Yksi kuto kulta vyötä,

Toinen huittaa kulta huita1,

Kolmas solkia sovittaa, äo Neljäs istuu kynnyksellä,

Itkee nuorta veikkoansa,

Kun nuorena sotaan vietiin,

Lassa laivan haltiaksi.

Mitä (hän) tuopi tullessansa?

Sisarelleen sinisen uuhen,

Joka viikkoin villan tekee,

Kuukausittain karin2 tekee.

101. liuovesi. Palaani n. 67*. —52. Mikä tuolta kaukaa näkyy? Kylä tuolta kaukaa näkyy. Mikä kylän alla on? Joki kylän alla on. 5 Mikä joen keskellä on? Kirves joen keskellä on. Mikä kirveen lapasessa? Lastu kirveen lapasessa. Mikä lastun keskellä on? io Aittanen lastun keskellä on. Mikä aittasen sisälT on? Neljä nuorta neitsykäistä: Yksi kuto kulta vyötä, Toinen solkee sovitti,

-ma alleviivattu, r. (karitta).

116

Kertovaisia runoja.

15 Kolmas paino paUrimita, Neljäs itki veljeänsä, Kun nuorra sotaan vietiin Kapalossa kannettihin, Sieltä hän toi, sieltä hän sai:

20 Sisarellen sinisen uuhen. Joka viikko villan teki .Inka kuukausi karittan teki.

102. Kankaanpää. Salokangas n. 50.

—10.

Kansanlaulu.

Käki tuon pitkiin kuusen lat-

vas, Käki tuon pitkän kuusen Iatvas, Käki tuon pitkän kuusen Iatvas, Näki hän sieltä merellekki

5 Näki hän sieltä merellekki, Näki hän sieltä merellekki Meren keskellä piänen1 saaren, Saaren keskellä piänen1 pensaan. Pensaan juurella neiron2 nuoren,

io Neidon sylissä sotilaspoian. Sotilaan käsi neiron2 kaulas.

103. Satakunta. Petelius n. 18. —15. Juho Malja, 43 v. Kuullut äidiltään.

Tuutulaulu. Mikä tuolla kaukana näkyy? Kylä tuolla kaukana näkyy. Mikä sen kylän alitse käy? Joki sen kylän alitse käy. 5 Mikä sen joen keskellä on? Saari sen joen keskellä on. Mikä sen saaren keskellä on?

Tupa sen saaren keskellä on. Mitä sen tuvan sisällä on?

io Siell on neljä neitsykäistä: Yksi kutoo kulta vyötä, Toinen solkia sovittaa, Kolmas harjaa1 hapsiansa. Neljäs itkee nuorinta veljeänsä,

15 Kun nuorena sotaan vietiin Vihollisen paimenille, Tykin suuren suun eteen.

Nälkä nähtiin tulevan.

104. Pori. Kaukamaa L, n. 4.

-17/8 59.

Kustaa Tirri, 76 v.

[Vrt. Pilkkarunoja.]

Nälkä nähtii1 tuleva2

Karhiniemen kankaalla

Pussi sellääsä, koppi käresä: ■

Tirri tirkisti, 5 Kastari katsahti,

Rautio rakasti.

Kenni keikisti,

Höyssy3 hönkähti,

Unto ulvahti, io Koulii koukulla veteli,

Kuukkinen kumarsi kujasa,

Paavola ajo papuja pattaa

Ja3 pelläätti nällää takasi.

105. Loimua. Kolistuin n. 2. siv. 26. 1916.

Nälän kulkemisesta kerrotaan Loi- maalla:

»Nälkä tuli Närpistä,

102. ' pi|e|nen : piänen. — 2 neijdo|n : neiz-on.

103. ' lyijykynällä korj attu : harjaa.

104. > nahtiiiui : n. — 2 tuleva|n| : t. — 3 |Unto|

Höyssy : H. — s Ja |ajo| : J.

N.ilka nähtiin tulevan. 105—111.

117

kysy tiätä Tilkasiin.

meni paha Pahikaisiin

ja istu litan piitan päähän,

istu kuku iikian ikäns.»

Närppi ja Tilkanen oval taloja Kari- naisissa, Pahikainen on kylä Loimaalla i i siellä on Iita niminen talo.

106. Alusin m. Vihervaara n. 2340.

11. Ylhäinen, Miina Paukkio, 55 v.

Nälkä tuli Närpistä, l-tu Iitan1 piitan päähän, Kysy tiätä Tilkasiin.

107. Alastaro. Vihervaara, n. 2341.

11. Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 8 1 v.

.\ älän kulkeminen.

Nälkä nähtiin tulevan Karppurattaat peräsä, Parkkikakku kainalosa, Meni Ronkan kankaalle.1

108. Alastaro. Vihcmitim n. />*.'/.

— 19.

Heikki Efraimiiipoika, ~'-\ v.

Nälkä tuli Närpistä, Kysy tiätä Tilkasiin, Poikkea Pahikaisiin, Istu [itan piitan päähän 5 Ja istuu elävän ikäns.

109. Huittinen. Vihervaara, n. 4720.

16. Nälän kulkemisesta kerrotaan Huit- tisissa:

Nälkä nähtiin tulevan Karhinniemen kankahalla. Kuukkinen kumarsi, Kenni keikisti, s Eiautio rakasti, Paavola pahaksu, Kasteri karas alas ahteesta.

Karhinniemen kylä Huittisissa oli tunettu muualla pitäjällä köyhyydes- tään ja kaiketi sentähden nälän kul- keminen sovitetuinkin juuri Karhi- niemin kylään. Kuukkinen j. n. e. ovat Karhiniemen taloja.

110. Huittinen. Vihervaara n. -~>137. —14.

Pöytyä. Kolkkinen. Vaitiopäivä- mies Kaarlo Värri.

Nälkä nähtiin Karhiniemen1 kankahalla. Kuukkinen kumarsi, Kenni keikisti, Rautio rakasti, 5 Paamla pahaksu, Kasteri katas alas ahtresta. (Kenni. Kuukkinen j.n.e. taloja.)

111. Kokemäki. Kotiseutu, o. 1911. n. 13. s. 282.

Nälän kulku Kokemäellä.

\uin puolisen vuosisataa oli Koko- mäellä käytännössä seuraava pilaruno nälän kulusta:

»Nälkä lähti Näähälästä, Meni Kiusalan kiukaalle. Kiusalan kiukaalta Aakulan ait- tan portaalle.

106. ' (Iita on talo Pahikaisten kylässä Loimaalla.)

107. ' (Hongan kangas on Kokemäellä.) 110. ' Karhinmen : Karhiniemen.

118

Kertovaisia runoja.

Aakulan aittan porttaalta sepän

piippuun, 5 Jossa hän ikänsä kiikkuu.»

112. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. — 00. Anna Stiina Iisakintytär, 66 v.

Nälkä nähtiin tulevan Karhiniämen kanka haalla. Oli pikku kelkka peräsä, ja vehkatukko kelkasa.

[Loppu Pakenevan runoa ks. n. 1516.]

113. Satakunta. Petelius n. 7. — 15.

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailta, ei muista keneltä

Nälkä.

Nälkä nähtiin tulevan. Jänisjärven jäätä myöten, Parkki taakka selässä, Lumppukelkka perässä . 5 Olki petkele olalla. Vehka vihko kainalossa

Rita riihen riski piika.

114. Parkano, rahiani n. 68. —52. [Sama Paldanin matkakert., Niemi

Runonker. matkakert. ss. 155—156, jossa sanotaan: Näillä tie- noilla peräsin vanhaa runo laulua, mul- ti jota kovaksi onnekseni kukaan ei enää taitanut kaikkia laulaa, se on tällainen:]

Rita riihen riski piika Keitti puuron puhtukaisen, Lämpömäisen läikähytti, Veipä visusti virtaan, 5 Ahvenille armahille.

Kanan Auni kaunis vainio

Äkkäsi puuron joessa:

Kääri kaati-liinohinsa .

Isketti etumihinsa: io Souti Ruonan soukkaa jokee,

Alla Ruonan rohkiasti.

Siellä tuoksu turveperse,

Kivikaari kilvotteli,

Laakakaari kallisteli. is Meni linnahan1 lujahan,

Kuulusahan karta nohon.

Onko syöttiläs kotona.

Tiius kalti kartanolla?

Onpa syöttiläs kotona, 20 Tiius kalti kartanolla.

Siitä kasvo iso silava.

Ison Simunan sivellä.

Vävyn vähäsin otella.

Kanan Heikki kauvan raaku: 25 Ei pidä puuron puuttuman.

Kenen kiitos, kun Jumalan!

Kirkkovärti[!] päätä väänti,

Leikko nyrkkiä nykerti2:

Kenen tämä3 kevetön pylsy, 30 Kenen mauton makkara.

Viikin visallani!) reessä?

Sukunsa kaipaaja.

115. Rauma. Rauvola n. 8.

Johan Chandelin, 29 v. [Kirjallistako vaikutusta.]

Missä mun suun sukuni.'

Miss on minun isäni. Mis isäni, mis emoni. Missä vietro veikkoseni, Missä siskoni soivat.

—91.

Hi, ] kk:ssa iso alkukirjain. — 2 nyke|e|ti : nyke/ti. — 3 "ii tämä : t.

Turku paloi tuppinensa. 115—118.

119

5 Kaikki kasvi kumppanini? Yks mi vietynä Virohon,1,2 Toinen saatettu Balohoon, Kolmas \ iety Karlajahan1, Neljäs Venäjän1 maalle, m Miesten syöjille siiiille. Kaunoisille kartanoille.

Suuri 'il suku miilulla; Vaan kuin syttyi suuri sota, Siellä isä surmattihin;

15 Kuin tul kova nälkä vnosi, Nälkään mun emoni kuoli; Tuli suurel surma vuodet, Surma vei veikkoni uenken; Tuli suuret suru vuodet,

ia Suni mun surmas sisareeni, Kaikki sukuni kantti. Jäin mie leito yksikseni Toisten surmaa suremahan, Katomista oottamahan.

Turku paloi tuppinensa.

116

Mouhijärvi. Järvinen n. 33. — 53. [Ketjurunon malliin.] Turku palo tuppinensa1. Iso kello keppinensä,

Palo Turrun n2 isn3 puoli,

Palo Turmiin hirsipuu. 5 Jossa monelle ilo tuli.

Palo Turruun linna.

Jäät vei sillan.

Kattila juoksee kuurin rantaan,

Oritpään myllyt jauhaa santaa, io Virttään paimenet kantaa.

Lakillansa santaa.

117. Mouhijärvi. Hahnsson n. 14. —53.

Hahmajärven kylä.

Lasia nukuttai

Pui, pui punaväki, Pai1, rai rikasta vaimon. Tuli sieltä Turkuun, Turku paloi tuppinensa, 5 Kirkon kello keppinensä, Turusta palo iso puoli. Josta monen sydän kuoli. Kattila juoksi Kuurin rantaan, Paimenet lakillansa santaa kan- taa.

118. Mouhijärvi. Laine 7'. //. 156. —93.

Liutlaut (meni) Mynämäkeen,

eli hyvin, kävi hyvin.

käytti lapseus' kauniisti.

Meni sitte Piikiin. 5 nai Piikistä rikkaan frouvan,

tuli sitte Turkuun.

vaan Turku palo tuppinensa,

kirkko kämppi kelloinensa

Palo Turuun Raastuvan torni, io josta monella suru oli,

paloi Turuun isn puodi,

josta monen sydän kuoli,

paloi Turuun hirsipuu,

josta monella iin oli. is Nuuttila juoksi Orippään ran- taan.

Orippään myllyt jauhoja antaa

ja Virttään paimenet kanto lakil- la ns' santaa.

11",. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — - vrohon : virohon.

116. ' Yert. Laurentius Petrin »Ajan Tiedoss; leviin säkeihin. — 2 Tur- ruun : Turruun. — 3 i 1" : iso.

117. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

120

Kertovaisia runoja.

Velisurmaaja.

119. Alastaro. Vihervaara n. 2494. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. [Kirjasta opittu.]

-Mistäs tulet, kustas tulet, Poikani iloinen?» »Meren rannalta, meren rannalta. Äitini kultainen.» 5 »Mitäs siälä tekemästä, Poikani iloinen?» »Hevostani juottamasta . Äitini kultainen.» »Mistäs olet miekkas vereen saarni, io Poikani polonen?»

»Pistin veljeni kualiaaksi, Muarini kultainen.» »Mihes sinä nyt itte jourut, Poikani polonen?» 15 »Jounin kauvas muille maille, Muarini kultainen.» »Koskas sinä siältä takasin tu- let, Poikani polonen?» »Sittenkun kivi veren1 päällä pys- tyy, 20 Muarini kultainen.»

»Koskas toi kivi veren päällä pyssyy, Poikani polonen?» »Sitten kon korppi valkenee, Muarini kultainen.» 25 »Koskas korppi valkenee, Poikani poloinen?» »Sittenkon hanhi mustenee, Muarini kultainen.»

»Koskas toi hanhi mustenee, 30 Poikani poloinen?»

»Sittenkon kaikki tuaniiolle tul- laan, Muarini kultainen.»

Vesmanviikin laulu.

120. Merikarvia. Roosblom n. 107. —04.

Arttur Viinamäki.

Vesmanviiki tietä myöden rat- sasti. Siellä neidon nuoren kohtasi. »Kuules, sä neitonen, mitä sanon

sul, Taidatkos sä kysymyksen vas- tata mul?» 5 »En ole oppinut vastailemaan,- Vaan viisaan järjen antoi uralle

Jumala. Kerroppa kysymys sä minkä, tie- dät mul! Taidankin mä kysymyksen vas- tata sul.» »Mikä sitä pyörää ympyriäisempi1

on? io Missä ne kirkkaimmat kynttilät

on? Missä on auringon huone? Kussa lepää kuolleiden jäljet? Mikä sitä joutsenta valkeampi on? Mikä sitä korppia mustempi on? ir, Kuka huutaa kovemmin kuin

kurki? Minkä se tie menee niin leveä,

119. ' r. (= veden).

120. 1 ympvr jjaisempi : ympyriäisempi.

Vesmanviikin laulu. 120—121.

121

Jota ihminen vaeltaa niin Bangen

keviää? M ik.i^ sen laveamman sillan ra- kentaa, Jonka alla kalaiset siel virras

[taa?» bo »Aurinko sitä pyörää ympyriäi-

sempi on, Taivaalla kirkkaimmal kynttilät

on, [däs mi auringon huone, Haudassa lepää kuolleiden jäljet. Enkelistä[!] joutsenta valkeampi

on,

ii Synti sitä korppia mustempi on,

Ukkonen huutaa kovemmin kuin

kurki, Helvettiin menee tie niin leviä, Jota ihminen vaeltaa niin sangen

keviää. Talvi sun laveamman sillan ra- kentaa, äo Jonka allakalaisetvirrasvaeltaa.» »Koskas tämän tiesit, Niin tiedät enemmän.» Vesmanviik otti kultasormusta

viis Ja antoi ne Bille tytölle merkiksi.

121. Loimaa. Hollo n. 331. —09. Vesmanviikj tietä pitkin rat- sasti, Ja nuorukaisen tiellä hän kohtasi, Sanoi: »Euuleppas1 nyi nuoru- kainen Mitä kysyn suit'! s Taidatko 3ä kysymyksel vastata

milli"?»

»En ole minä oppinut vastaile- maan, Ja eilen tapoin tämän maan Vii- kin kuninkaan.» -Kun sä tapoit tämän maan Viikin kuninkaan, Niin sä tapoit minun oman veljen. i» Vesmanviiki eteenpäin ratsasti, Ja nuorukaisen toisen hän koh- tasi. Sanni: »Kuuleppas1 nyi nuoru- kainen, Mitä kysyn suit! Taidatko sä kysymykset vastata

mull'?» is »En ole minä oppinut vastaile- maan, Vaikk' viisaan järjen antoi mull'

Junia la.

.Mun' jos tahdol kysymykses

kysyä,

Niin koitan, elikä voisin mä vas- tata.» »Mikä sr pyöreä ja ympyriäinen

on? ao Missä ne kirkkaimmal kynttilät

on? Missä ompi majansa aurinkoisen? Ja missäs onpi jäljet kuolleen

miehen? Mikä sen laviamman sillan ra- kentaa? Jonka alla kalaset ain' virras

vaeltaa?

25 Mikäs on se niin sangen lavia tie,

Jota myöden ihmisen ain vaeltaa

keviään?

121. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

122

Kertovaisia runoja.

Mikä sitä lintuakin vikkelampi

on? Mikäs on mustempi korpin pukua? Mitkä ovat valkeammat jout- senta? 30 Ja mikäs huutaa kovemmin kuin

kurki?» »Aurinko se pyöreä ja ympyriäi- nen on, Taivaass' ne kirkkaimmat kyntti- lät on, Idäss' ompi majansa aurinkoisen. Ja haudass' onpi jäljet kuolleen

miehen. 35 Talvi sen laviamman sillan

rakentaa, Jonka alla kalaiset ain virras vael- taa, Helvetin tie on se sangen lavea

tie. Jota myöten ihminen ain vaeltaa

keviään. Ajatus se lintuakin vikkelampi

on, 40 Synti on mustempi korpin pukua, Enkelit on valkeammat joutsenta, Ja ukkonen huutaa kovemmin kuin kurki.» »Kun sä tiedät tämän, niin sä tiedät enemmän.» Ja ilomielin toisistansa he erkani- vat. 45 Vesmaviiki sormestaan otti kulta- sormuksen. Ja antoi sille nuorukaiseH' muis- toksi sen.

122. Huittinen. Virittäjä n. 4 — 5. s. 57—. 1905.

Prof. J. J. Mikkolan tutkielmasta. Balladi Tesmanviikistä.

Vanhempi sukupolvi tuntee siellä täällä Satakunnassa kaunissävelisen balladintapaisen laulun, jossa pää- osana ovat arvoitukset vastauksineen. Ennenkuin laulun alkuperää käyn kä- sittelemään, painatan sen tähän koko- naisuudessaan seuraavassa muodossa, jollaisena se on peräisin Huittisista:

Vesmanviiki tietänsä matkusti,

Matkallansa nuorukaisen kohtaisi:

»Kuules sä, nuorukainen, mitä

kysyn suita,

Osaatkos sä kysymyksen vastata

mulle!» s »En ole minä oppinut vastaile- maan, Kun eilen tapoin tämän maan Viikin kuninkaan.» »Vai tapoit sinä tämän maan Viikin kuninkaan. Niin tapoit sinä minun veljen.» Vesmanviiki löi häntä nyrkeillään, io Niettä (niin että) veri tuli hänen

sisältään, Vesmanviiki löi hänen alttiiksi

maan, Niinkuin lehti puusta alas putoaa. Vesmanviiki etiäpäin matkusti

niin,

Matkallansa nuorukaisen kohtaisi,

15 Sanoi: »Kuule sinä, nuorukainen,

mitä kysyn suita,

Osaakkos sä kysymyksen vastata

mulle?» - »En ole minä oppinut vastaile- maan, Vaan viisaan järjen antoi mulle

Jumala.

\ esmanviikin laulu. 122.

128

\ an jos sinä kysymyksen taidat kysyä multa. 20 Niin ehkä taidan kysymykses vas- tata sulle.» »Mikäs Bitä pyörää ympyriäi- sempi on? Missä ne kirkkaimmat kynttilät

on? Missäs auringolla on huone? Missäs lepää kuolioon miehen jäl- jet?» »Aurinko pyörää ympyriäi- sempi on, Taivaassa kirkkaimmat kynttilät

on, Lännessä auringolla on huone, Tuonelassa on kuolleen miehen

jäljet.» •Mikäs sitä lintua vikkelämpi

on? bo Mikä- sitä korppia mustempi on? Mitkä ovat valkiammat kuin jout- sen? Mikä- huutaa lujemmin kuin

kurki? »Mieli sitä lintua vikkelämpi

on,

Synti sitä korppia mustempi on,

35 Enkelit ovat valkiammat kuin

joutsen, Ja ukkonen huutaa lujemmin

kuin kurki.» — »Mikäs sen laviainman sillan

rakentaa,

Jonka alla kalat virrassa vaeltaa?

Mihinkäs se tie käy niin sangen

lavia (leviä),

u Jota myöden ihmiset vaeltaa niin

keviään?»

»Talvi se laviainman sillan ra- kentaa, Jonka alla kalat virrassa vaeltaa. Ja helvettiin käy se tie niin sangen

leviä, Jota myöten ihmiset vaeltaa niin

keviään.»

45 - »Koskas nämät osasit, niin

osaal enemmän.»

Niin sankarit ne ilosta joivat

enemmän,

Ja Vesmanviiki otti kultasormusta

viis .la antoi nuorukaiselle muistoks.

Melkein yhtäpitävä tämän kanssa on Porista peräisin oleva toisinto, jonka ylioppilas K. Manner on jätl nyt käytettäväkseni. Arvoituks »Missä onpi auringolla huone. mi>sj lepää kuolleen miehen jäljet'' \ taan siinä:

hlas^' onpi auringolla huone. Länness lepää kuolleen miehen jäljet.

Edellisestä poikkeavat hiukan myös kin säkeet:

Helvettiin käy se tie niin lavia, Jonka päällä ihminen on vaaral-

laki viel. Niinikään on edellisen toisinnon mat- kusti-san&a sijalla ratsasti: Vesmanviiki tietä myöten rat- sasti, Matkallansa nuorukaisen kohtaisi,

ja seuraavasta ratsastuksesta sano- taan:

Matkallansa nuorukaisen toisen

kohtaisi, Dosentti H. Ojansuu on pannut pa- perille saman laulun Tyrväästä eräältä seitsenkymmen vuotiaalla vaimolta,

124

Kertovaisia runoja.

joka sanoi sen oppineensa Tampereella. 3i 11 ensimäinen värsy kuuluu:

Vesmanviiki tietämyödenratsasti, jossa hän yhden nuorukaisen koh- taisi. Sano(i): »Kuules, nuorukainen, mitä sanon suli, taidatkos sinä kysymyksen vas- tata mu 11?

Tärkein ero on toisessa värsyssä, jossa »Viikin kuningasta» vastaa »Vii- sin kuningas»:

»En ole minä oppinu' vastaamaan,

eilen tapoin tämän maan Viisin

kuninkaan,

- »Tapoikkos sinä tämän maan

Viisin kuninkaan, silloin sinä tapoit minun veljen!»

Kolmas värsy loppuu: Vesmanviiki löi hänen alttiiksi

juur,

niinkuin lehti puusta alas raukee.

Muuten puuttuu tästä toisinnosta

arvoitus: Missä auringolla on huone?

ynnä sen vastaus.

123. Alastaro. Vihervaara, n. 2435. —11. Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Vesmanviiki tiätääs myäten matkusti1, sialta hän nuarukaisen kohtasi. »Kuules nyt nuarukainen, Mitä sanon sullo, tairatko 5 Vastata kysymykseen mulle?»

- »En ole mä oppinu vastaamaan, Mutta eilen tapoin maan Viisin

kuninkaan.»

— »Jos eilen tapoit sä maan Viisin kuninkaan. Niin silloin tapoit minun veljeni.» io Vesmanviiki löi häntä nyrkillääs, Että veri törmäsi ulos hänen sisäl- tään. Vesmanviiki tiätääs myären matkusti, Nuarukaisen toisen sialta kohtasi. »Kuuleppas nyt nuarukainen. mitä sanon su lie, 15 Tairatkos vastata kysymykseen

mulle?»

- »En ole oppinu minä vastaa-

maan. Mutta viisaan järjen antoi mulle

Jumala. Sanoppas nyt kysymykses mulle. Ehkä taitaisin vastata sulle.» 20 — »Mikä sitä pyärää ympyriämpi

on? Misä ne kirkkaammat kynttilät

on? Mikä sen laviamman sillan raken-

T 13,3 .

Jonka alitte nua kalaiset vir- rasa vaeltaa? Mihinkä viä se tiä niin lavia, as Jota ihminen vaeltaa niin keviä?»

— »Aurinko pyärääki ympyriämpi

on, Taivaalla ne kirkkaammat kynt- tilät on, Talvi sen laviamman sillan raken-

tlKl ,

Jonka alitte nuo kalaset virrasa

vaeltaa, 30 Helvettiin mennee se tiä lavia.

123. : ISieltä hän marv| matkusti : m.

Vesmanviikin luulu. 123 124

125

Jota ihminen vaeltaa keviä.» Vesmanviiki otti kultasormuksen sormesta. Ja anto nuorukaiselle muistoksi.

124. Tyrvää. Ahlstedt n. l i .—a/l202. Uin. Anna-Stiina Korkeamäki, 69 \ Vesman Viikin luulu.

Vesman Viiki tietä myöten ratsasti, Jolla hän yhden nuorukaisen koh- taisi Ja sanoi: »Kuules, nuorukainen, mitä kysyn suita? Taidakkos sinä kysymykseen vas- tata mulT?» 5 »En ole minä oppinut vastaa- maan. Eilen tapoin tämän maan viisin kuninkaan.» »Tapoikkos sinä tämän maan vii- sin kuninkaan, Silloin sinä tapoit niiniin veljein.» Ja Vesman Viiki löi häntä nyr- keillään, io Niettä veri törmäs ulos hauen

sisältään; Vesman Viiki Iiii hänen alttiiks

juur Niinkuin lehti puusta alas raukee. Vesman Viiki edemmäksi vielä ratsasti, Jossa hän toisen nuorukaisen koh- taisi, is Sanoi: »Kuules. nuorukainen, mitä kysyn suita? Taidakkos sinä kysymykseen vas- tata mull'?»

»En ole minä oppinut vasl

maan. Mutta viisaan järjen antoi unille

Jumala, Ettän taidan kysymykseen vas- tata suli', ao Koska sinä ensiks sen ilmoitat

mull1.» »No mikäs sitä pyörää ympy- riäiseni])' on? Missäs ne kirkkaimmat kynttilät

on?

Kussas ovat kuolluitten jäljet?

Mikäs sen laviamman sillin

rakentan.

ss .lonka alla kalaset siellä virrassa

vaeltaa?

Mihinkäs menee se tie juur leviä,

Jota ihminen vaeltaa niin keviää?

Mikäs sitä lintua vikkelämp-

on? Mikäs sitä korppia mustempi on? 30 Kukas on valkoisempi kuin jout- sen? Kukas huutaa kovemmasti kun

kurki?»

»Aurinko sitä pyörää ympy-

riäisemp' on,

Taivaalla kirkkaammat kynttilät

on,

Eaudass' ovat kuolluitten jälji I ,

35 Talvi sen laviamman siliän

rakentaa, Jonka alla kalaset siellä virrass;i

Itaa.

Helvettiin menee se tie juur [eviä,

Jota ihminen vaeltaa niin keviää,

Aatos sitä lintua vikkelämpi on,

m Synti sitä korppia mustempi on,

126

Kertovaisia runoja.

Enkel' on valkoisempi kuin jout- sen, Ukkonen huutaa kovemmasti kun

kurki.» »Koskas tämän tiesit, niin tie- dät enemmän.» Ja sankarit ne joivat juuri ilois- saan. 45 Vesman Viiki otti kultasormusta

viis Ja antoi sille nuorukaiselle mer-

kiks'.

125. Parkano. Tyyskä n. 157. —88. Vensmanviiki.

Vensmanviiki se tietäns myö- 1 den ratsasti, ! Tapais yhden nuorukaisen mat- kallansa. »Kuuleppas nyt nuorukainen, mitä mä sanon sulle, Joss' sä taidat kysymykseen vas- tata mulle: 5 Mikä sitä pyörää ympyrjäisempi

on? Missäs ne kirkkaammat kynttilät

on? Mikäs sitä laviamman sillan ra- kentaa? Jonka alatse nuo kalat tuoli' vir- rass' vaeltaa? Mikäs sitä korppia mustempi on? io Mikäs sitä joutsenta valkosempi

on? Mihin menee tie sangen lavia, Jota myöden ihmiset vaeltaa san- gen keviää?»

Aurinko sitä pyörää ympyrjäi- sempi on, Taivaas sitä kirkkaammat kyntti- lät on, 15 Talvi sitä laviamman sillan ra- kentaa, jonka Alatse1 nuo kalat tuoli virrassa

vaeltaa. Synti sitä korppia mustempi on, Enkeli sitä joutsenta valkosempi

on, Helvettiin mene se tie sangen

lavia, •äo Jota myöden ihmiset vaeltaa juur

keviää. Koskas sen taidat — niin taidat

enempi. Vensmanviiki otti kultasormuk- sen sormestansa Ja1 antoi sen sille nuorukaiselle muistoksi.

126. Tampere. Ojansuu A. H, n. 30. —00. Anna-Stiina Iisakintytär, 66 v.

Vesmanviiki tiatä myären rat- sasti, Jossa hän yhren nuarukaiser) koh- taisi, Sano(i), kuules nuarukainen, mitä sanon suli, Taidatkos sinä kysymyksen vas- tata'11 mull? 5 En olem minä oppinuv vasta- maan, Eilen tapoin tämän maan viisi r\ kuninkaan.

I2.V 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Vesmanviikin laulu. 126—127.

127

Tapoikkos sinä tämän maan *Mikäs sitä Untoa vikkelämpi on?* viisi i) koni likaan? 30 Mikäs on valko(i)sempi kuin jout-

Silloin1 sinä tapoil niiniin veljen. Vesmanv[iikki] löi häntä nyr- keillään. 10 Niättä veri törmäsi hänen sisäl- tään, \'|<-in.inviikki| löi hänen alttiiksi

juur Niinkuin lehti puusta alas raukee. V[esmanviikki] eremmäks viälä

ratsasti. jossa hän teisen nuarukaisen koh- tasi. - qo kuules ouarukainen mitä sanon suli Tairakkos sinä kysymyksen vas-

ten

Ja kukas huutaa kovemmastik

kui n kurkia

Aurinko sitä pyärää ympyrijäi-

sempi on, Taivaalla kirkkaammat kynttilät

on, Haurasa* ovat kualluitten jäljet, as Talvi sen laviamman sillar raken- taa, Jonka alla kala(i)se1 siälä virroisa

vajeltaa,

♦Helvettiin menee sei i.i juur leviä .

Jota ihminen vajeltaa niinkeviä,*

Synti sitä kurppia mustempi on,

tatam^mull? w *Aatos sitälintua vikkelämpi on,*

Enwole minä oppinuy vastaamaan Enkeli on valkosempi kuin jout-

Mutta viisaan järjen antoi mullc ten.

Jumala Ukkonen huutaa kovemmasti Ettän tairan2 kysymyksen vastata kuivi kurki,

suli. Koskas tämän tiäsit uin tiärät

n Koska sinä ensin sen ilmoitat enemmän,

mull. Sankarit joivat juuri iloissaan No mikäs -itä pyärää ympyrijäi- 45 Vesmanviiki otti kultasormusta

sempi onr

Viis

Ja antoi sille nuarukaiselle mer-

kiks.

(Ja) misäs ne kirkkaammat kynt- tilät on? .Ia misäs3 ovat kuolluitten jäljet?

Mikä-4 sen laviamman sillan ra- *27. Tampere. Salokorpi ii.33.-ll.

kentaa . v< -minunkin laulu.

25 Jonka alla kala(i)sel siälä vir- Vesmanviiki tietä myöten rat-

roisa vajeltaa? sasti

Mihinkäs menee se tiäjuur(i) leviä, Ja nuorukaisen tiellänsä kohtasi.

johon ihminen vajeltaa oiirikeviä? »Kuuleppas sinä nuorukainen

Mikäs sitä5 korppia mustempi on? I mitä sanon suli:

126. ' kk:ssa pjpni alkukirjain. — - tai|d|an : tairan. — 'yi.: Kusas. — 4 yi.: Kukas. — s si|i|tä : s. — • Hauras. s| : Haurasa.

128

Kertovaisia runoja.

Taidatkos sä kysymyksiin vastata

mull?»

5 »En ole minä oppinut vastaile- maan, Vaan järjenjuoksun antoi mulle

Jumala. No, jos sinä tahdot kysymykses mulle ilmoittaa, Niin koetanhan, ehkä taidan vas- tata.» »Mikä tuota pyörää ympyriäi-

sempi on 10 Ja missä ne kirkkaammat kyntti- lät on Ja missä on huone aurinkoisin Ja mikä huutaa kovemmin kuin

kurki? Ja mikä sen laveamman sillan

rakentaa,

Jonk' alitse nuo kalaiset tuolla

virras' vaeltaa,

is Ja mikä tuota korppia mustempi

on Ja missä lepää kuolleen miehen

jäljet?»

»Aurinko sitä pyörää ympyriäi-

sempi on,

Ja taivaassa ne kirkkaammat

kynttilät on.

Ja idäss' on huone aurinkoisin,

20 Ja ukkonen huutaa kovemmin

kuin kurki, Talvi sen lavemman sillan raken- taa, Jonk' alitse nuo kalaiset tuoli' virras' vaeltaa.

Ja synti sitä korppia mustempi on Ja haudass' lepää kuolleen mie- hen jälki.»

Vuohen surma.

128. Merikarvia. Bompp. n. 2. — 89.

Vuohi tuli karjasta kotia,

Kei tuli kivikarista,

Sovitteli sorkkians1 seinään,

Makisteli maltaitansa, 5 Kukisteli kuivauksiansa.

Kaatui maahan mallasparvi.

Emäntä koukun loukosta.

Koppas vuohta päähän. Vuohi se kielellänsä liputti: io »Elä minua tapa, hyvä emäntä!

Minä olen hyvä isäntä,

Perheen piimässä pidän2,

Viraat voilla ravitsen.» Eipä kettu kelvoton, is Emäntä tästä huolinutkaan,

Koppas vuollen kuoliaaks'

Vei vainion perään

Piiskasi vesivakoa,

Vako juoksi ojaan, 20 Ojasta jokeen, täyteen mereen. Tulipa turulaiset nuotalle,

Tuli linnan aukko ahvenille.

Tuli vuohi nuottaan.

Tätä kaikki ihmetteli: 25 Silmät olivat suuret sijaiseksi,

Pää suuri3 valaskalaksi!

Te hullut, kun ette vuohta tunne!

Pö hö hö hö höö.

128. : sorkkias : sorkkians. — 2 pi|ie|än : pidän. — 3 |pieni| suuri : s.

Ei silloin hyvin eletty. 129—131.

129

PAIKALLiSTARINOISSA Y.M. TAVATTAVIA, OSITTAIN"

KIRJALLISEN VAIKUTUKSEN ALAISTA OSITTAIN

UUDKMPAA RUNOUTTA.

Ei silloin hyvin eletty.

129. Satakunta. Suom. VaU. ark.: Topogr. Raumo.

Ks. .1. U. Aspelin: Korsholman linna ja lääni, J. J. Mikkola: Kokemäen niinestä, Satakunta 1 siv. 130. 1907, K. Killinen: Kiinteitä muinaisjään- nöksiä I lvilan kihlakunnassa 1878.

Rovasti Frosterusen v. 1736 tekemä muistutus: gambla Finska Kunor fin- nas om ett gammalt Slott soin värit ved Raumo och Iata säledes:

Eij silloin hyvin eletty, ('uin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Kmnolan kedolla, silloin leipä lehmän inaxoi, 5 Murun muninen vasicka, Carpion härkä Calosarvi.

Hiisi.

130. Pomarkku. Lindgren, n. 238. -»/n 92.

Heikki Nyyman, 55 v.

Hiisi. Halli kauhia jättiläinen, Hiisi hirmun suuri, Asui ahon sydämessä, Konna korven ko 's' kelossa. s Jutteli julma akallen: Kuului kuusi penikulmaa, Selitti sanat seitsemälle: Kaiku kuului kaheksalle:

Vaikka bi[l]jaa kuhisi. io Kullallensa kuiskutteli.

Puhalsi puut kumohoon,

Koppas kättä kalliolle:

Kallio kaheksi meni.

Joi joesta kerran: is Joki1 kuivaksi2 joutteli.

Pisarat ei piisaja

Juoda jäykän jättiläisen,

Kaliin kuivan kurkun.

Juutit.

130 a. Luvia. Virittäjä v. 1926 s. 19. Eräitä vanhoja säkeitä juuteista.

Kysymyksessä olevin niuistotiedon aiheena olivat »juutit». Nämä olivat kertoman mukaan tehneet hävitysret- ken seudulle ja siten karkoittaneet väestön metsään. Paenneiden joukossa oli myös kaksi tyttöä. »Maisu» ja »Kaisu». Kun »juutit» sittemmin oli- vat poistuneet, lähdettiin kylästä huu- tamaan tyttöjä kotiin:

»Maisu, Kaisu!

jo Jumala juutit vei,

Pyhä henki pyssymiehet.»

Karkun kirkosta ja asutuksesta.

131. Satakunta. Suomi II*. s. liö. Skogman, keri. matk. Satak. Lempääläiset kävivät ensin kirkkoa K arkussa, sitte Pirkkalassa. Senj ai- keen rakensivat oman kirkkonsa Ai-

130. ' Kuivaksi joutteli : Joki k. j. — s kk:ssa iso alkukirjain.

130

Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.

mala kylään. Vesilahtelaiset närkäs- tyivät kun heille tuli niin pitkä kirkko- matka yli Toutosen. Kolme miestä, yksi Mustisista, toinen Hakimäestä, kolmas Menkalasta, tuumivat, mitä olisi tehtävä — palkkasivat puoli- hullun miehen Hollolasta polttamaan kirkon Aimalassa. Tästä runossa:

Mies musta Mustisista, Harmaa Hakimäestä, Pitkä Mikko Menkalasta, Hollolasta haukutteli, 5 Kiiski miestä mieletöntä Polttaan kirkon Aimalasta; Että siutuis vetten riidat, Vaikenis oma in väet.

Mies viritti valkean kirkon nurk- kaan, valkea pääsi vallalle, ei liki pai- koiltaankaan, Nurmen kylästä Haura- lasta ja Herralasta jouduttu apuun:

Baurala ei havainnut, Herrala ei herännyt, Nurmikunta nukkununna.

Ainoosti Priita-niminen piika Lem- posista sai valkean käsistä Pietarin, Paavalin, Priitan jaMatleenan kuvat. Kuvain alle tehtiin lauttoja, jotka lykättiin järvelle sanoen:

Kuhunka laivat kulkevat, sinne kirkko tehtäköhön.

132. Satakunta. Suomi Ih siv. 137. Skogman., kert. malk. Satak.

piru kirosi Karkun seu- raavilla sanoilla:

Olkoon aina rosvot varkaat koko Kurkun pitäjässä, Raipiolla hullut raukat, Heimosissa heittiöitä .

133. Karkku. Satakunta V 1925. ss. 348—450.

Athanasius Rosengren.: Muistotietoja Karkun muinaisuudesta.

Mitkä kylät Karkussa ovat ensiksi asuttuja, siitä kertoo kansantaru seu- raavaa: Kun Nohkuan kylän asukas kerran keväisen länsituulen puhal- taessa koki katiskaansa Toijalan sal- men suulla, näki hän laineilla valkoisen esineen, minkä lähemmin tarkastet- tuaan huomasi kirveen lastuksi, joka näytti olevankin hakattu oikein rauta- kirveellä, joita meren rannalla liikku- vat kaupparosvot kuljettivat. Tuos- tapa ukon mieli tuli apeaksi, muoto muuttui murheelliseksi. »Joko tänne- kin on tullut kanssa-asukas kalavesiäni anastamaan ja metsästysmaitani val- taamaan. Heli lähden häntä hakemaan, jotta näen, mikä hän on miehiään, ja samalla varotan, ettei tungeksi liian lähelle oikeuksiani omistelemaan.»

Kokosi konttihin evästä, souti rannat, kierti saaret, samoeli salmet kaikki.

Vaan Vammakosken alapuolelle ei mennyt, tietuen että siitä ei lastu ole mitenkään voinut ylös nousta. Toisen päivän iltaan oli jo ennättänyt kiertää Salon ja Kutalan saaretkin. Vaan kun ei missään huomannut asutusta ilmai- sevaa rannikkoa, niin toisen puivan illalla jätti veneensä Huittisen vuol- teelle siinä vakaassa aikomuksessa, että vielä tarkastaa Suoniemen selän rannikot, kun ensin käy kotona kalan- pyydyksiään kokemassa.

Kolmantena aamuna, kun oli pyy- dyksensä kokenut ja syönyt vahvan aamueineen, niin kokosi taaskin kontti- hin evästä siinä vakaassa aikomuk- sessa, että ei ennen tulla kotia kuin tulee tolkulle siitä, mistä lastu lähte-

Karkun asutuksesta. 132.

131

nvnna. Kun on kotvan soutanunna Kutalan ja Muuraissaaren salmia itää kohti ja päässyt kohdalle Kalmasaa-

ren avarammalle aukealle, niin jo liuoin. i.i Sarkolan laluien perästä nou- sevan sakean savun. Mitä lienee te- keillä"

Lieneekö sodan savua, vaiko vainovalkeata?

Mutta kun kerran on liikkeellä, niin on asia lähemmin tarkastetta\ a. Kään- tää veneensä lännen puolelle Kalma- kaarta ja niin tavuin Vanajan vuoren suojaamana soutelee lähemmäksi sitä kohtaa, josta oli nähnyt savun nouse- \an. Mutia veneellä ei hän uskaltanut aivan lähelle, vaan katki veneensä pa- jupehkoon Onniaisten lahdessa. Läh- tee maita myöten hiipimään savua kohti. Ei aikaakaan, kun jo joutuu Miemojoen suuhun, huomaa siinä tänä kevanni laskettuja kalapurnuja ja aivan äskettäin valmistuneet, joen yli johtavat portaat. Jopa jo löysi pai- kan, mistä lastu lähtenynna! Taan- noin käynyt käkönen tuuli sekä itäi- nen vihuri työnti lastun lainehille kohti KutaJan saarta,

siitä sitten myötävirrat veiväl lastua edemmä, länsi läikytti takaisin.

Niin oli lastun lähtöpaikka löydetty, mutta lastun löytäjästä ei vielä ollut tietoa. Miemojoen suusta lähti savua kohti poikki Talolan niemen. Ja kun pääsee niemen pohjoisrannalle, niin huomaa lahden vastaisella rannalla parikin ihmisasuntoa, joiden yläpuo- lella olevalla peratulla ja osaksi muo- katullakin mäkirinteellä häärii muu- tamia ihmisiä sakean savun seassa.

Se oli uljas Untamoinen, joka käänti Käärekosken,

kun siinä vakineen vuohi- ja lammas- laumansa ympäröimänä rauhallisesti vierti ohrahalmettaan keväistä kylvöä varten. Siinä Nohkuan asukas astuu arasti lähemmä ja tavallisen terveh- dyksen tehtyään alkaa heti kysellä, eikö tulokas ole asettanut asuntoaan liika lähelle ja riittääkö kalavesiä pur- nupaikoiksi monelle. Vielä verkotkin sekoopi, metsänkäynti tulee kahdelle ahtaaksi.

Sarkolan asukas kun huomaa, että tuntematon naapurinsa moittii hauta kuin äsken tullutta luisen etujen anas- tajaa, vastaa siihen karskisti:

»Ei ole eilen tultu,

äijä on aikoja kulunut,

kun me piennä poikasina.

kesäkontin korkosina, 5 tulimme isän perässä

vainomailta vierahilta.

Mitä olet miehiäsi,

missä miekkonen asunet.

kun en ole ennen nähnyt, io enkä tullut tuntemahan?» »Tuolla asun tuolla puolen

noitten virtasten vesien,

siniselkien takana.»

»Pysy sinä sillä puolen, 15 minä olen tällä puolen.

Täällä on kyllä Itä kaloja.

lahdet täynnä lahnasia,

korvet täynnä kontioita,

vielä näätiä näkeepi, 20 joka oksalla orava,

laitumet hyvin avarat,

hettehiset heinärannat,

otrahalmehet hyviä1.»

133. 1 muoto o t r a osoittaa, että runo ei liene kansanomainen.

132

Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.

Kirkonrakentajat Killi ja Nalli.

134. Oripää. Vihervaara n. 749. — 12. Makkarkoski. Juho Tuominen, 35 v.

Nalli nauloja nakkoo[!] Killi kirkkoa tekkee rahalises Raisios.

135. Alastaro. Vihervaara n. 748. —12.

Sikilä. Juha Sulander, 50 v.

Raision kirkkoa rakensivat Killi ja Nalli nimiset jättiläiset. He tekivät ilmaseksi, jos saatiin nimet tiatoon. Sitt vaarittiin tavaton makso, jos ei nimiä saatu tiätää. Jättiläisen ämmä kiikutti vuarenlohkareesa lastaas kal- liolla ja lauleskeli:

Killi kirkkoo tekkee, Nalli nauloja takkoo rahalises Raisios, eikä he tiärä hänen nimestään.

Pappi kuljeskeli mettäsä ja kuuli sen muijan laulun äänen ja tuli sillä lailla tiatoon. Sitt kun kikrko tuli valmiiks, niin pappi huusi:

»Pois1 Killi kirkosta, pois Nalli harjalta!» Silloin jättiläiset menivät ja Nalli pot- kasi päätyn mennesään. Siihen jäi avvoin, tukkimaton reikä, joka ei pysy kiini muulla, kun olliilla taikka lau- roilla. Sitä on kyllä koitettu peittää kivillä ja sementillä, mutta ei pysy kiini. Jos päivällä pannaan kiini, niin yällä mennee auki.

136. Kokemäki. Sallgen n. 6. — 90. Tuutilasta Tuorolasta, Tuoro kirkkoo tekkee, Nalli nauloja takkoo rahaisessa Raisiossa.

137. Tyrvää. Pakula V. F, o) 5. -™/312. Vihattula. Juha Myllyntausta, 48 v.

Jättiläinen oli tehnyt Karkun seura- kuntalaisten] kansa1 sellaisen sopi- muksen, että hän rakentaa Karkkuun kirkon, jos saa sen kirkollisen väkee ittellensä. Mutta hän ei saa mitää palkkaa, jos karkkulaiset saavat tiätää hänen poikansa nimen. Jättiläinen sai kirkon jo melkein valmiiksi, kattoa vaan puuttui. Mutta silloin erään kerran ihmiset2 kuulivat jättiläisen akan laulavan pojalleen:

Tuutin, tuutin Tuamopoikaa3. Killi kirkkoja tekee, Nalli nauloja takoo rahallisesa RaipiosaJ!]. 5 Tuutin, tuutin Tuamopoikaa. Joka4 mun poikani nimen tiätää5: ei Killi kirkkoo saa eikä Nalli nauloja tavo.

Seuraavana päivänä Karkkulaiset menivät kirkolle, ku jättiläinen juuri oli kirkon harjalla ja huusivat jätti- läisen pojaan nimee. Silloin jättiläinen suuttuneena potkas toisen päädyn pois kirkosta ja meni tiähensä. Karkku- laisten täyty tehdä toinen pääty sitte puusta.

135. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

137. * kans|s|a : k. — 2 *erään kerran* ihmiset : e.k.i. — 3 Tu|o|mopoikaa: Tua- mopoikaa. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — 6 ti|e|tää : tiätää.

Kirkonrakentajat Killi ja Nalli. 138~r.2

133

138. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 189.

—12.

Heinijärvi. F.liina Rappi, Gä v.

Killi kirkkoja trkee, Nalli nauloja takoo Elahaisessa raisosa, Nalli poika porstuoita.

139. Ikaalinen. SMMY : Eeinholmin

kok.lOl XIII.

En gammal legend hördes sa här:

Killi kirkkoa tekee Nalli nauloja takoo, Kiliin poika kirjoittaa. Pois killi kirkon päältä, 5 Ilman kuuta auringota Maasta palka maksetaan.

(Denna strorphen1 tillade Toivonen)

139 a. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 352. — *>!7 31.

Kirkonkylä. Eeva Saarinen, 95 v. Mp. Kunnalliskodissa.

Ennen kun Pirkkalan kirkkoa teh- tiin, niin sanottiin että sitä teki hiilen joukko. Ne olivat nimeltään Killi ja Nalli, joten sanottiin:

Killi kirkkoa tekee, Nalli nauloja takoo.

140. Länsi-Suomi. Rytkönen Antti, n. 1798. —96. Eräs kulkija.

Aa lulla, pienen kullan! Killi kirkon tekee, Nalli nauloja takoo Rahallises Roissiossa1.

141

.Satakunta. Suomi 1847 siv. 52 liiilnui tili Finlands kännedom

i rtlnioiinijihiskl hiinsn iiilc af

Anders Warelius.

Esto memor patriae, quae te ge- Dllitquc tulitque.

i tm Karkku kyrka sagcs at t »en rese vid namn Killi mcd sin hustru Nalli, som bodde i Pirunvuori, ett herg med djupa grottor, V« m'l ifrän kyrkan, byggde den med vilkor, att han för besväret skulle fä sä myeket menniskor som kyrkan inrymde, dock lofvade han, om man gissade hans namn, gä af för intet. l;ndertiden hände sig, att en herde hörde barnpigan, som i berget söfde Killis barn. sjunga:

Killi kirkkoo tekecpi, Nalli nauloja takopi, Lalli lasta liikuttapi (Killi gör kyrka. Nalli smider spik, Lalli vaggar barnet.)

Pä detta sätt blef namnhemligheten känd; och, när fräga blef om entrepre- neurens lön, upprepade mau:

Killi kirkkoo tekcepi etc.

hvarpa Killi förbittrad sparkade ned kyrkans vestra gafvel.

Klaus Kurki.

142. Länsi-Suomi. Niemi .1. Il, n. 5.

—90.

Klaus Kuria.

Oli yks niin mainio mias. lian kävi usiammat valtakunnat eikä kukka voittanu hänt. Ruatin kuningas ku- tutti hänen tykönsä. Kuningas pani myäs kuttumuksen Kurjen perään.

139 a. ' = hiiden.

140. ' Kun tehtiin Roission kirkkoa Turun tuona. [Pitää tietysti olla: luona.]

134

Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.

Kurki pyysi salaa nährä lukunlävestä ja näki 1 päätä ja yhren miähen. Kur- ki valmisti ittes toisella taval ja otti Herran ehtoollisen. Sit hän meni miak- kahuaneeseen ja löi jalkaas laattiaan. Sen miakan kun kelähti hänt vasta hän otti ja meni yhte luatto. Kumpiki meni eri paatil. Sitteku he pääsit luaro rantaan potkas Kurki paattis merelle. Voittamaton sano: »mitäs sitä potkasit. »Emme sunkas me mo- lemat paatti tarvit» sano Kurki. Sit ko he oliva mitanneet plassit, sano voittamaton: »Kumpis ensin koitta?» »Koit sinä vaan» sano Kurki. Se löi sit ja Kurki hyppäs takaperin. Voit- tamaton sano: »Sinä hyppäsit niin kuin kurki.» »Kurki minun nimenikki on.» Kurki löi halki tavallas Voitta- mattoman. Orava läksi sisältä ja Kur- ki huusi:

»Auta orava!» Orava vastas: »ei aut auttama, leipä eresä, leipä takana, pyhä leipä poltta.»

Ruatin kunongas anno Kurjelle kolme kartanoo Suamesa: Köyliön, Anolan ja Laukon Vesilahresa.

Oi, oi, Oravainen.

143. Luvia. Riikonen Anni s. 41. — 95.

Luvian luodot. Emäntä Vesterlund- Maanpää, 45 v.

Oi, oi, Oravainen, Kiidä, kiidä, kinnahainen! Neula löysi löydyn, Sai, sai saalihin!

Pirun valitus.

144. Satakunta. Suomi Ih s. 136 Skogman. Kert. matk. Satak.

Pirunvuorella, Teiskon kappelissa Näsijärven rannalla, oli piru hakannut itselleen 20 syltä pitkän ja 3 — 4 syltä leveän tien, joka vieläkin kutsutaan pirun tieksi. Ihmeellistä on ettei sillä radalla kasva pienintäkään puuta, vaikka molemmin puolin on vahvaa metsää. — Neivuorella samassa kappe- lissa huuteli piru kerran jouluaattona, kun Mustaniemen isäntä meni kylpöön :

Voi mua poloista poikaa! Mustaniemi kylpöön menee; Joulusika teurastettu, Joulupäreet katossa, 5 Joulupahnat lattialla Nauriit viidessä kopassa, Lahti kuudessa ammeessa, Valmiina jouluksi kaikki.

Siikaisten asutuksesta.

144 a. Siikainen. Killinen, K. Kiin- teitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa 1878. Siikaisten pitäjän synnystä ja asu- tuksesta on pitkä runo, joka yleensä siellä on kansan muistossa. Runon alkuperäiseksi tekijäksi arvellaan eräs- tä Isak Emanuel Sallgen -nimistä lai- vuria (synt. 1814), joka kesät kuljetti laivaa Uudestakaupungista, talvet oles- keli syntymäkylässään Otamolla, Sa- lon talossa, josta sekä Sallgen että Sa- lonius nimiä on sepitetty. Hän kuoli naimatonna tapaturmasta. Runo, joka siis itsestään ei ole vanha, perus- tuu vanhoihin kansantaruihin; säkeitä siinä tapaa Korhosen runoista. Runo- mitta, paikoin varsinkin, on aivan vir- heellinen, mutta virheellisimmät pai- kat ovat luultavasti siten syntyneet, että muut ovat lisäilleet alkuteokseen säkeitä, varsinkin runon loppupuolella. Runo kuuluu näin:

Tee kirkko Karsattiin. li". 1 17

135

Misi' on alkuasujamel . .Misi' iin suku Sorkkalaisten, Mistä Siikasten sikiöt? Mist' "n alku Anttilalle, .-, Mistä Mattilan talolle.

Niinpä kasvoi kansakunnat, K\ läkunnai kokoontuivat; Kutsuttihin Siikasiksi. Kun oli sikiöt Siikajoelta.

10 Siikasist' on siemen tullut Levennynnä Leväsjoelle1 Sama suku Saarikoskeen1 Petkeleehen* pemahtanut Toisel Kivijärvellenkin2

n Pyntäsihin2 pyrähtänyt Samminmajan saataville Leppäjärvelle2 leveni. Jopa joukko jumalisia,

( »tamolle" oivallisia 20 Siirsi isän siunauksella Alkoi työnsä auttavasti

Asui talon taitavasti.

Tee kirkko Karsattiin.

145. Port. Kaukomaa /.. n. 6.

~17/8 29.

Kuolaa Tirri, 76 v.

Hiidenkallion kohdalla oli määrä tehdä kirkko, mutta hiidet suuttuneina päättivät sen estää sanoen:

»Tehkää kirkko Karsattii. Karsatissa kirkko kaunis o1.»

ja lirittivät kipuvuoresta suuren kal- liolohkareen, josta syntyi lliidenkallio Paskantöyrylle. Kallio meni kuiten- kin kirkon paikan yli ja hiidet sanoi- vat että se nli lei to, letto köykänen. Sitten pantiin oppimattomat li n i i at kiven etteen ja ne vetivät sen2 Huittisten kirkon nyk. paikalle, johon sitten rakennettiin kirkko. Paikan nimi on Karsatti.

146. Satakunta. Suomi 18& siv. 52.

Om Tyrvää (Sv. Tyrvis) kyrkan (byggd mot slutet af katolska tiden) säges att den är ett verk af Munkit ja Nunnat.

Man ville enligt sägen, törsl hygga kyrkan i Karhiniemi (den äldsta by i

socknen), men alli hvad man arbetat oin dagen, blef nedrifvet om natten. Slutligen hörde man en röst:

Tee kirkko Karsattiin. Karaatissa kirkko kaunis on. (Gör kyrka i Karsatti i Karsatti är kyrkan vacker.) Och man började bygga i Karsatti.

Tänäpänä maltaani jauhetaan. 147. Ori piiii. Tallgren n. 51. —13.

M.p. Maariassa. Kiina Virtanen.

Tänäpän maltaani jauhotaan, huomena häisäui pauhataan: eikä minun nimestäni kukaan

tiera,

nimeni on Tit lilan Tuura.

laisiksifj

144 «. ■ S.o. Kirriläiset rupesivat kutsumaan Joenniemellä asuvaisia Sorkko-

Kylia Siikaisiss i

t i 5

o. — «sen »Huttisten* kirkon : s. II. k.

136

Paikallistarinoissa y.m. tavattavia jne.

148. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. a) 15 —12. Hertuala. Oustaava Pihlaja, 74 v.

— — Yks kerta sitte

kuninkaan poika oli menny mettään kävelemään niin se näki ku pieni ruma äijä kiersi kataja puuskaa ja laulo:

»Tänäpänä maltaani1 jauhetaan huomenna häissäni pauhataan.2 Neito istuu ja itkee, eikä tiera minulle nimee. 5 Nimeni on Tittilän Turre3, nimeni on Tittilän Turre.»

149. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 10. —31.

Juhtimäki. Iisakki Harju, n. 78 v. synt. Merikarvialla.

Eräs noita oli kosinut muuatta tyttöä ilmaisematta hänelle nimeään, vaikka tyttö oli tahtonut sitä tietää. Kun noita sitten lauloi katajapuskaa kiertäessään:

»Tänäpänä maltaani jauhetaan, huomenna häissäni lauletaan! Tyttö itkee ja suree eikä tiedä nimeäni ja minä olen Tittilän Tuure», kuuli tyttö hänen laulunsa ja sai siitä kuulla kosijan nimen. Kuultuaan, että häntä oli noita kosinut, purki tyttö kihlauksen.

Vieri, kieri kakkarani.

150. Tyrvää. Ax M, n. 25. —88. Värjärin vaimo M. K. Ax. Kuullut

Tvrvällä.

Kaksi sisarusta.

»Nyt saat sinä lähteä ulos maail- malle; enempää en jaksa mokomaa ruojaa elättääkkään.»

Siittä nuorempi tytär rupesi kovasti itkemään ja leipo niistä kyynelistään leivän, viskasi sen edelleen pyörimään ja sanoi:

Vieri1, kieri, kakkarani, Kyynel' leipä leipomani Kultamaihin kulkemaan. Minne vierit, kunne kierit, Polkuas käyn polkemaan.

Vitsari ja Kööpeli.

151. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 29. —31.

Juhtimäki. Eeva ja Iisakki Harju. Jälkimäinen n. 80-vuotias.

Vitsari ja Kööpeli.

Kaksi pirua, Vitsari ja Kööpeli, kä- vivät kerran maailman lapsia katso- massa. Erään miehen hevonen uupui suohon. Silloin tämä mies sanoi: »nyt hänen (= sen) piru vei.» Piru kuli sen ja sanoi, ettei hänen ollut syytä tähän tapaukseen enempää kuin vastasyn- tyneen lapsen.

Kööpeli kertoi, että eräs noita-akka oli syyttänyt häntä niinikään syy- tönnä. Noita-akka oli nimittäin lau- sunut sanat, joita Kööpeli ei kyllä kaik- kia kuullut eikä muistanutkaan, mutta osan hän muisti ja se kuului:

»Pidä paula palmikoita,

148. « maltani : maltaani. — 2 pauh|e|taan : pauhataan : — 3 |t|urre : Turre. - 4 se|meni| : s.

150. J kk:ssa pieni alkukirjain.

Jos ma laululle rupean 151 — 154.

137

kestä köysi kolmisäinen! älä päästä pirua pintehestä kahden kallion välistä.»

Pirut menivät sitlen Hautuvan pa- jaan pyytämään yösijaa pajan ahjoon.

Seppä ojensi pyssynpiipun ja kaski pirujen »kuutti. i» sen läpi. Pirut meni- vät pyssyn piippuun, mutta silloin seppä laukaisi sen. »Tuhat tulim- in. usta sun pajaasi» huusivat pirut il- mas' mennessään.

II. LYYRILLISIÄ RUNOJA.

LAULU.

Jos ma laululle rupean.

152. Kankaanpää. Laiho n. 302. —90.

Santra Hakkuri, 21 V. [Kirjallista vaikutusta, nähtävästi Kantelettaresta.]

Jos ma laululle rupean. Laulan pihlajan pihalle, Tammen kesku-tanhnalle, Tammeen tasaset oksat, s Joka nksalle omenan, i imenalle kultapyörän. Kultapyörälle käMsen. Kun käki kukahtelevi. Kulta suusta kuohahtavi. ia Vaski leuvoilta valuvi Kultasehen kuppisehen, Vaskisehen vakkasehen.

Jos ma laulaja olisin.

153. Tyrmä. Kultaa n. 17. — "A 03. Tapiola.

[Vanhan runon vaikutusta]

Jos minä laulja olisin. Niin kullalleni minä laulaisin,

154. ' vaten : vaiten.

kk:ssa iso

Laulaisin laulut laveat. Narraisin, jos taitaisin, 5 Narraisin neidot komeat. Laulaisin tytöt miehelään, Akat saunaan saapumaan, Miniät tupaan tulemaan. Laulaisin ryssät rymäkkään, io Virom[!] lapset viidakkoon, Lappalaiset lanipiloihin. Noidat noroihin syvihin.

Kauan laulaa pitää.

154. Mouhijärvi. Bauvoh n. 5. — 91.

Kirkonkylä. Susanna Eronen, 60 v. Kuullut Akatta Heposelta.

Lauloo pitee.

Kauon lauloo pitee Kuin on kiele kaikomassa. Kylien siilon vaiten1 olla Kuin on kiele kylmennynnä. s Silmä kylinä, katse2 jäykkä, Käsi, sormet, jäykennynnä.

Tuol on Tuonelan tuvilla Paljon tietoa tilillä, Paljon seppoja selolla, io Mont on kielen keittäjätä, Monta soiton soittajata3.

Kipä silloin laulu luista,

alkukirjain. — 3 sottajata : soittajata.

138

Erilaisia tunnelmia.

Eikä kieFe1 laului muista

Kuin on kieli kankistunut 15 Tuonen poikien pioissa,

Noissa4 hornan juominkeissa. Siis nyt2 laula, leito kiele,

Soita, soita, suu sorea,

Niinkauvan kuin saat1 re'loilla, 20 Laulaa ihmisten oloilla,

Kaiken kansan kuuluvilla!

Minä laulan laukun suita.

155. Sahalahti. Järvinen n. 20*. - Pakkalan kylä.

Minä laulan laukun suita, Vesilikoja vetelin. Joen suita ja järven päitä, Pitkin särjen selkäluita. 5 Laulaisimpa, taitaisimpa, Jos noi vuoret voiksi tulis', Väärät koivut makkaroiksi, Pienet oksat tupakiksi. Suuret oksat lukkariksi.

-52.

ERILAISIA TUNNELMIA.

Ei tiedä emo poloinen.

156. Tyrvää. Kallaa n. 8. — 12/i03. Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v. Lastenlaulu.

Tuki nuoresta tule vi. Vara vastakas vavasta. En tiedä, emo poloinen, En katala kasvattaja, 5 Mitä miksikin imetän, Kuta kuksi kostuttelen. Imetänkö itkukseni, Vaalin lasta vaivakseni, Vaiko iloksi ihmisten, io Kunniaksi koko kansan, Maineheksi maan lavean, Sotaurooksi sorjaksi, Vaiko neitseitten riemuksi, Ilman impyisten iloksi?

Eipä tunne poloinen piika.

157. Satakunta? Paavo-Kallio n. 2. —91.

Ei tuota tunne poloinen piika. Millinen minulla mieli, Hänen kultakuormastansa, Hänen vatsan vaivoistansa.

(Kuuluisi ehkä jo runojen ryhmään.)

Ei ole isää, ei ole äitiä.

158. Honkajoki. Hirsikoski Anna. n. 57. — 23/324.

Näinpä se lauleli Viipurin likka tuohitaakkoja tehdessään! Ei ole isää, ei ole äitiä, kuka taakan selkään nostas.

Isännälle ilkiälle . . .

159. Eurajoki. Mäkelä n. 132. —29. I. Isaksson.

3 liloissa : ./Voissa.

Kuin mie kasvaimen isoksi. 159 162

130

lenaikaisesta asustaan huoli- matta muka. m otettu.]

[sännällen ilkiälleo tarvittis unin laulella, kun sai koko pitkän talven köyhyyressä palvella.

Kuin mie Rasvannen isoksi.

160. Rauma. Rauvola n. 9. — -91. Johan Chandelin, 29 v.

Liisien lauluja.

Kuulin mie kuina laulun,

Lauloi annas äitiseni;

Kuulin mie pellolta laulun.

Lauloi hyvä isässeni; 6 Kuulin mie kujalta laulun.

Lauloi giiro siskoseni;

Kuulin mie salolta laulun.

L.iulni veilo veikkoseni. Mitä tekee äiti mullen? io Hiin mull laittaa mekkoani.

Mitä niulle ri'sä laittaa?

Laittaa mau makeaisen.

Mitä mulle sisko antaa?

Antaa korul monellaiset. is Mitä mulle veikko antaa?

Antaa ammutun oravan. Mitä minä äitilleni?

Vaatetan mie äitiäni,

Kuin mie kaavanneen isoksi. 20 Mitä annan isälleni?

Elätän mie isäääni.

Kuin mie kaavanneen isoksi.

Mitä annan Biskolleni?

Sulhon laitan siskolleni, -•s Kuin mie kasvanneen isoksi.

Mitä annan veiolleni?

Morsion mie veiolleni,

Kuin mie kasvanneen isoksi. Mii mie vaatetan äitiäni? so Aivan sulal silkkisellä.

Mill mie isäni elätän?

Aivan hienoll vehnasellä[!].

Mistä sulhon siskolleni?

Hienoimmista herrasista. 35 Mistä morsion veiolleni?

Herras mielien mamselleista. Hyvä, jos kasvaan isommaksi,

Ilyv itselle, hyv äidille,

llyv isälle, hyv siskolle. m Hyvä viellä veiollein.

Luulin aina annettavan.

161. Mouhijärvi. Järvinen, n. 34.

—.53.

Isäntä emäntinensä,

Istuit kaksin pöydän päässä1. Söivät voita pöydän päässä. Minä istun kiukahalla. ■-Listin leipäni palasia; Luulin aina annettavan. Kaksin käsin kannettavan; Mutt' ei oo aina antamista, Kaksin käsin kantamista.

Miniän kohtalo.

162. Tyrvää. Kullaan. 92.—a/103.

Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v. Kuullut isältään.

Valkea on kosken vahti. Valkeampi neidon elo. Pimiä syksyinen päivä, Pimiämpi miniän elo.

161.

paass i a - p.

140

Erilaisia tunnelmia.

5 Työt on paljon tehtävänä, Viljat kaiki käytettävänä, Vajat siivoeltavana, Lapsi lauma kaittavana. Valkea on kosken vahti, 10 Valkeampi neidon elo, Pimiä syksyinen päivä, Pimiämpi miniän elo.

163. Alastaro. Vihervaara, n. 1985. —11.

[Lyyrillistä.]

Niin on tyttö taalosa, kun on marja mättähäällä, niin on miniä miäheläsä, kun on koira kahlehiisa.

Naidahan kylän neidot.

164. Parkano? Alanen Viljo, n. — 30.

Jalasjärvi, Koskuen kylä. Kaappo Räisä. Syntynyt v. 1866 Parkanon Mus- taj arvella.

Vanhanpiian laulu:

Naidahan kylän neidot,

Naidahan neidot naapurista,

Minua ei milloinkana,

Kurjaa ei kulloinkana. 5 Käyvät kymmenet kysyjät,

Viidet, kuudet pitkävirsut

Kotiani kiertelevät,

Kartanota kaartelevat.

Tupa on täynnä tuppisuita, io Pöytä pönkkinä mahoja

Jakkuni on täynnä jarkiloita1,

Laattia latoneniä2

(ei muistanut enempää.)

Naijan runo.

165. Tampereen seudut. Cheilan, Lönn- rotin kok. Q 20. Ennen vuotta 1831.

Runo on julkaistu SKVR IX n. 70, joten sitä ei ole tähän painatettu, vaik- ka se kuuluu lähinnä Satak. alueelle.

Ks. n:o 74 alahuom. 1.

165 a. Tamp. seud. Mehiläinen. Maa- liskuu 1836. Ks. edell. n:oon liittyvää selit.

Onkos teillä niin kuin meillä?

166. Tyrvää. Ahlstedt n. 27. —03. Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.

Tuutulaulu.

Onkos teillä ninkon1 meillä? Meill on ninkon herroillakin, Heh, heh, herroillakin, Kahvipannu pöyöän päässä.

167. Tyrvää. Pakula V. V., n. 92.

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut Miina Jakkiselta, kotoisin Ruoksa- mosta.

Onkos teillä niinku meillä? Meill1 on niinku herroillaki, heh, heh herroillaki: viinapullo2 on rensselisä3 5 ja karhunnahka on portin päällä ja pop, pop, portin päällä,

täi. — 2 Latonenä kertojan arve-

164. 1 Jarlikka kertojan arvelun mukaan hm mukaan = russakka, torakka.

166. ' kk:ssa iso alkukirjain.

167. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — - kk:ssa iso alkukirjain. — 3 rensselis|s|ä : r.

Suurus suustani putosi. 168 — 172.

141

168. Kankaanpää. Salokangas n. 54.

—10.

Kansanlaulu.

Onkos teillä, niinkuin meillä,

niinkuin me-e-eillä

Musta kissa muurini päällä,

muuriin pä-ä-äällä?

169. Ikaalinen. Almun Viljo, n. 22.

—31.

Luhalahti. Taavetti Hällström, n. 65 v. Kertoja kuullut runon Kivi- mäen torpan vaarilta Saarijärvellä n. 4u vuotta sitten.

Ei tässä surulla syödä eikä elellä huolen kanssa. täss' on soitot seinillämme porokellot portin päällä. 5 rämppäkellot rästähillä, tanner täynnä tanssijoita, keskupiha keikku joita, kun voita on viisi leiviskäistä ja seitsemän sianlihaa.

170. Vesti. Hels. Suom. Normaalilys. honv.: Lindroos n. 11*. — 92.

Järvenranta. Kustaa Kalpela.

Onkos teillä? Onkos teillä ninkun meillä karhun nahka portin päällä? MeilT on yhtä, meilT on toista. meill' on vekkulin varikoista. s Onkos teillä ninkun meillä

porokello portin päällä? Onkos teillä ninkun meillä oltta ja viinaa rensselissä? lv okia on toi kommon porsi m vahteriainen viirin varsi.

Suurus suustani putosi.

171. Ruov. Pahin m n. 17*.

Suuruus suustani putosi. Hyvä leipä leu voistani, Jo on suussa suurus jauhot, Leipä männyssä mäellä.

Juomalauluja.

172. Tyrväa. Ahlstedt n. 45. —^1^03. Illo. Anna-Stiina Korkeemaki, 70 v. Palkka on maksettava.

Laulaisin ja taiöaisin, Jos palkkani makseta isiin; Enkä mä tyyris ulisi Ko mä viinaryypyn saisin. s Enkä mä yhdestä kostusikkan, Tarttisin minä kaksi. Eihän sekän olisi mulle Yhtään hullummaksi. Tarttisin minä kolmannenki, io Jospa vaan minä saisin,

Sittempä niinä vasta talon tyttöjä

naisin.

142

Häälauluja.

III. MÄÄRÄTYISSÄ TILOISSA LAULETTUJA RUNOJA

HÄÄLAULUJA.

Hyvä kaase, kaunis kaase.

173. Harjavalta. Ruusunen n. 196. —03.

Sopivasta piilopaikasta siis krykyn- tuoja katselee ja kun hän huomaa kaa- sen häärivän saunanlämmitys puu- hassa koettaa hän lähestyä salavih- kaa ja pyyhkäistä kaasen kasvoihin nokea kädessään olevasta noetusta vanttuusta tai muusta rievusta. Jos hän saa kaasen petetyksi niin on se merkkinä että morsian ei ole puhdas toisista miehistä, tai miehistä yleiseen, sillä ei yleensä katsota miestä ennen vihkimistä oikeutetuksi sekaantu- maan tulevaan vaimoonsa. Kaase siis nyt koettaa parhaansa mukaan suo- jella morsiamen mainetta ja oman sukupuolensa kunniaa, mutta jos hän petetään, niinkuin kekseliäätkin van- hatpojat usein tekevätkin, niin alenee kaasen arvo suuren asteen ja häntä häiden aikana sanovatkin kuokkarit eli kuokkavieraat, joiden johtajana tuo krykyntuoja on, olkoon sitte kut- suvieras tai kutsumaton, pilkkani- mellä:

Hyvä kaase, Kaunis kaase, Nokinokka kaase.» Kun kaase on saanut saunan uuniin tulen, menee hän sisään mitä kiireim- min ja ottaa hyvää päivää sanomatta

ämpärin tuvasta, menee kaivolle ja ottaa sieltä vettä ämpäriin ja kun mor- sianta sitte huudetaan kyökkiin saa hän asiaa tietämättömänä tullen koko ämpärillisen vettä päähänsä ja pääl- lensä ja kaase, joka on kaatajana sanoo

Nim puhrasta ko taa vesi

Nin non tua miari morseinkin.

Leski ihmisiä, joitten häitä vietetään ei ollenkaan käsitellä tällä tavalla eikä krykyntuojakaan kaasea maalaa.

Härän tappo. 174. Pomarkku. Lindgren n. 241.

Heikki Kankasmaa, n.

-27u 92. Uusikylä.

79 v. [Alkuaan häissä1 laulettu.] Tapoin harjan taitavasti,

Härjän suuren surmasiin,

Lahdiksi laitiin jouluksi2,

Paistiksi parhaan juhlan. 5 Kiilo sai sen korvat,

Kanalle annoin karvat,

Soinille sorkat,

Sipilälle silmät.

Kalliolle pääkallon2, io Lintulalle liha liuskan,

Lukkarille luut,

Papille paskat;

Loukon säästin loppiaseks,

Sorkka parin laskiaiseks,

174. ! Ks. Niemi — Sabaliauskas: »Lietuviu dainos ir giesmes siaurrytineje Lietuvoje.» — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

Lahteä minun pitääpi. 175— l'"a.

14 •

15 Pään p.niiii pääsiäseks*

Maksan Maariaksi;

Hiukan jäi vidin helluntaiksi2.

Lähteä minun pitääpi.

175. Luusi-Suomi, kolistuin n. 10. sir. 163. —12.

Nykyään saa aniharvoin Länsi-Suo- messa lauluja kerätessään vanhalla runomitalla sepitettyjä lauluja. Seu- raava katkelma on kuitenkin vanhaa runomittaa:

Morsian itki vuoteellansa. Orja viime viikollansa: Lähteä minun pitääpi

Tavan tietysti takista.

s Tavan tietämättömähän.

Ylläoleva katkelma tuntuu sisällyk- seltään kuuluvan »häävirsiin». — Mai- nittu katkelma on saatu 7 2 vuotiaalta Antti Vihervaaralta Tammelassa. Hän on sen kuullut pikkupoikana Äidin- äidiltään Humppilassa.

Mistä tunsit tuhma tulla?

176. Tyrvää. Kulina n. 29.—J*/103.

Tapiola. Kalle Koivuniemi, n. 23 v.

Ntitoset laulaavat sulhasistaan seuraa- vasti:

Mistä tunsit, tuhina, lulla.

Epä kelpo tien osata Tähän kuuluhun kotihin, Kauniisehen kartano non,

5 Jossa koirat haukkui haritteli, Lehmät ammui ammotteli, Neiot karkeloissa kaliisi. Jos kynnys oli hirttä korkeampi,

Kamaa kahta matalampi, 10 rkset uhkan ulvovaiset, Saranat rastaan sanovat?

Päänpeittä jäiset.

ITI. Pomarkku. Vallinheimo n. 1. '.*'>.

Kun oikein ollaan innostuneita, ope- tellaan sammakon hyppi/jä, ryssää y.m.

Lopuksi ansainnee mainitsemista »pään peittäjäiset». Telturipojal kan- tavat esiin viina-astian ja telia Hikat tuovat »prikalla» juustoa ja kakkoo. Morsian tarjoo juomaklasissa miehille viinaa, naisille joskus, »franski viinii». Silla valin panevat hyväntahtoiset, vii- nanhaluiset nuorenparin hyväksi ra- haa tarjottimelle ja laulaa loilottavat:

»tiiliä haavaa, tällä haavaa. tällä haavaa saadaan juustoa ja

kakkoo, tällä haavaa, tällä haavaa pan- naan musta myssy pää- päähän

»(morsian joutuu vaimoksi). Ikävä kyllä, ei ole vielä hetikään loppunut tämä runollinen viinanmyyntitapa.

177 «. Siikainen. Heloman Kyllikki, n. 86. —30.

Ison-Salon isännältä, n. 50 v. [Uudesta asustaan huolimatta otet- tu.]

Päänpeitläjäisissä laulettu laulu.

Muistakaa se vaan eti kaikill annetaan, jok ei ryyppää paloviinaa

hän ei saa.

144

Vuotuisten juhlapäivien viettoon liittyviä runoja.

VUOTUISTEN JUHLAPÄIVIEN VIETTOON LIITTYVIÄ RUNOJA.

Tuomaan runo.

178. Eura. Häyrinen, n. 40. — u/i2l4

Amanda Aaltonen, n. 50 v. M.p. Piikkiössä.

Tule meille, Tuomas kulta, tuoppa joulu tullesas, sian kinkku seljäsäs, oluttynnöri olalla, s nisukakku kainalossa, viinaputteli povessa!

179. Oripää. Vihervaara n. 3205 a —11.

Oripään kylä. Juha Marttila, 70 v Tuomaan päivänä laulettiin:

Tule meille, Tuamas kulta, Tua joulu tullesas, Viinapottu povesas, Ja nisulimppu käresas!

180. Oripää. Vihervaara n. 3205 h. —11. Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Tule meille, Tuamas kulta, Tua joulu tullesas; Olvitynnäri olallas, Lihakontti kainalosa! 5 Kylläs meijän portin tiärät: Tervaristi, rautarenkas, Harmaa koira portin päällä Purree sallaa, jos hän saa.

181. Loimaa. Vihervaara n. 4463. —13.

Tule meille Tuamas kulta Tua joulu tullesas, Olkikimppu olalla, Pikari pivosa, s Poteli povesa, Juustokakku kainalosa. Kylläs meiän portin tiärät: Tervaristi, rautarenkas Pukiusarvista säränät.

182. Alastaro. Vihervaara n. 3276. —11.

Hennijoki. Juha Rosten, 66 v.

Tule meille, Tuamas kulta, Tua joulu tullesas, Viinaplasku plakkarisas, Oluttynnyri olkapäilläs!

183. Alastaro. Vihervaara, n. 3277. —11.

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v. Tule meille, Tuamas kulta, Tua joulu tullesas, Nisokakko kainalosas, Viinapikari pivosas!

184. Alastaro. Vihervaara, n. 3267. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. Tuomas kulta, tule tänne, Tua joulu tullesas, Oluttynnyri olallas, Viinalekkeri seljäsäs,

Tule joulu koskas joulut. 184— 107.

145

5 Juustokakko kainalosas! — En minä uskalla tiille talla, Teillä OB vihasia koirin.

Kyllä minäkoirani kohta panen, Penikkani pönkin alle.

185. Alustani. Vihervaara, n. 3208. —11.

sikila. Eräs 40-vuotias vaimo. Kuullut Oripään Tanskilassa.

Tule meille. Tuamas kulta, Tua joulu tallesas, Liha. voi helmasas, Juustokakku povesas, s Olkikinippu seljäsäs, Joulntynnyri jollellans! Mistäs meiän portin tiärät? Trrvaristi. rautarenkas, Avv;i.i Siittä vaan!

186. Punkalaidun. Mäkitalo n. 244 a. —11.

Olutta valmistettiin myöskin jo ai- kaisin syksyllä.

Tuomas tulla tohisee, Olut kuurnassa kohisi e. [Jatk. ks. Loitsuja, oluenpano],

187. Ruovesi. Murjuuni n. 10*} — 13. E. Marjanen, 45 v.

Sanat joulua odotettaessa.

Tule meille Tuamas kulta Tuappa joulu tullessasi, Kehu kekri, jonvu joulu,

Jopa pääse pääsiäinen, 5 Kyll on kystä aitassamme, Paljo pantuna eloa: Sirkan reisi, paarman jalka Sammakon peräpakara.

188. Satak. Vihervaara n. 3285. —11. Yirtsanoja. Maijastiina Pellonperä,

81 v.

Tule meille, Tuamas kulta. Tua joulu tullesas! Kylläs meirän portin tunnet: Haka alla, pyärä päällä. s Terva tikku pyärän päällä, Harmaa koira portin piäles hauk- kuu.

Tule joulu koskas joulut.

189. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 199. —12.

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v.

Tule joulu koskas joulut, kyllä aitassa tomeroo: sirkar^reilet, parmam pyrstöt,

sisäliskon silmäpuali.

Joulu tulee jonkkis, konkkis.

190. Port. Tuomi n. IV,

-91.

Fanny Ekqvist, 16 v. Kuullut Rää- täli Halmiselta.

Joulu tullee.

Joulu tullee jonkkerin konkke-

rin

187. ' Paitsi tätä ainoata varsinaista Tampereen seuduilta kokoelmiin joutu- nutta Tuomaan runon toisintoa, joka päällepäätteeksi näyttää kirjasta (Maammekir- jasta?) opitulta, huomautettakoon tähän kuuluvista säkeistä seuraavissa nr:ssa: 240, 241, 344, 245, 529, 814, '.108. 857— 8.076.

10

146

Vuotuisten juhlapäivien jne.

Keskellä kerin nevvaa1, Olki lyhde selläässä, Valkosia paitoja kainalossa,

5 Kryynipuuropata2 kelkassa, • Voipytty kelkassa, Lehmällihaa3, larapaallihaa4, SijaUihaa5, kelkassa Karhullihaa6, sudellihaa,

10 Ketullihaa, kelkassa.

Ko joulu se huaneeseen astuu, Ni rauha ja ilo lapsille tullee.

191. Punkalaidun. —10.

Moisio n. 28.

Joulu tulee jonkkis konkkis, iso kakko kainalossa, viinapullo plakkarissa, olkilyhde selässä.

192. Punkalaidun Moisio n. 27. — 10. »Matin Kaisu», n. 80 v. Joulu tulee joukker koukker, minä leekker piikan kanssa; joulu tulee, joutaa kyllä, kyllä on kystä aitassamme, 5 sirkan reisi, parman jalka hyttysen hyvät mumiset.

TAPANIN VIRSI.

193. Porin puoli? Urhonen n. 10. 12l1—20. K. Urhonen, 60 v.

Vanha Nuutti laulu.

Saiskos luvan laulaan tulla Kun on meillä Joulu ollu, Nuutipäivän kunniaksi. Isännän minä ensin kiitän

s Kun on suojan suosta tuonut, Tehnyt talon tantereelle. Emännän minä sitte kiitän Kun on olutta ohrista tehnyt, Makovettä maltahista.

io Yks tie meni uuteen tupaan, Toinen meni uuteen kotaan, Kolmas keikkuu kellariin, Neljäs läikkyy lähtehelle, Kippuras on kissan häntä,

15 Koppuras on koiran häntä,

Solmussa sian saparo,

Kaikilla hyvä olla o.

Suokoon Jumala tähänkin taloon

Tyttäriä tylleröitä, 20 Piikoja paksu lantioita!

194. Eurajoki.

-4/io 10. Kuivalahti

Nurmi F, n. 28.

S. Wallenius. Tapanin kysyminen. Eurajoen Kuivalahden kylässä oli 20 — 30 vuotta sitten tapana käydä Tapania kysymässä1. Tapanin päivänä kokoontuivat kylän 10 — 14 vuoden ikäiset pojat yhteen ja kävivät läpi ky- län kussakin talossa ja pienemmässäkin asunnossa. Joukon johtaja kulki edellä ja kysyi ovesta: »Onkost Tapan2 koton3.»

190. 1 keri|m| mäkk|aa| : kerin |mäkkee| nevvaa : k.n. — 2 - puuropa : - puuropata. — 3 Lehmä|n|lihaa : Lehmänlihaa. — 4 lampaa|n|lihaa : lampaanlihaa. — 5 Sija|n|lihaa : Sijaflihaa. — * Karhu|n|lihaa : Karhunlihaa.

194. » kysymäsä : kysymässä. — 2 Tapan|i|: : T. — 3 koton|a| : k. — 4 kk:ssa pieni alkukirjain.

Tapanin virsi. 194—197.

147

Jos vastatliin kieltävästi, menivät ky- syjät toisen paikkaan, mutta jos vas- tattiin myöntävästi, tuli koko joukko iän. Siellä he lauloivat virsikirjasta: \vt lapset pienet laulakaa», j.n.e. Sitten tarjottiin heille »vaarin kaljaa» ja jästileipää, toisinaan myös viinaa. Senjälkeen joukko läksi liikkeelle ja huusi: »Hyvä* Tapani». Ellei ollut hyvin kestitetty, huudettiin »Paha* Tapani», ja joitain tuhmia sanoja vielä lisäksi.

\ i.l.i nykyisin käyvät jotkut lapset yksittäin Tapania kysymässä ja tulee heille antaa jouluvalmisteita. Tapa- nin kysyminen on tällöin peitettyä ker- jäämistä.

195. Merikarvia. Sortav. sein.: Vieno Kalevala n. 31. — 13.

Kuinka vietettiin joulua Merikarvian pitäjässä 40 vuotta sitten.

Tapaninpäiväaamuna oli pihalle kokoontunut suuri joukko tyttöjä ja poikia herättämään, »tapani laululla» talon väkeä. Laulun sisällön mukaan pyysivät he »koussaa» laulustaan, ja heille annettiinkin sahtia tai viinaa, juustoa, limppua y.m. Tapaninlaula- iuinen on ollut hyvin yleinen tapa, vaikka se nyt on niin unhottunut, että ainoastaan alkupuoli laulusta on säilynyt muistissa. Sen sanat ovat näin:

Nouskaa nyt ylös kävelemään. Ystäviänne tervehtelemään, Kuulemaan, kuinka Tapani tai- taa laulaa. Jos te meille koussaa tuotte, 5 Me kiitämme teitä tulevana vuonna Hopialla hohtavalla Taldrikalla. joka on viinan alla.

Nyt me olemme jo täsäki fcalos' Ja olemme virtemme veisanneet

jalost'.

Tämän jälkeen puhuttiin laulussa Stefanuksen kuolemasta. Lähtiessä lauloivat nämät vielä laulun, jossa kii- tettiin kestityksestä. Tietysti myös- kin mentiin kirkkoon ja iltapäivällä ajettiin hurjasti tapania. Välistä oli yhdessä pihassa 30:kin hevosta yhtä- aikaa. Sattui kyllä niinkin, että moni ajoi kuoliaaksikin itsensä tapanina. Joulun välipäivinä ei tehty mitään työtä. Uuden vuodenpäivä oli niin- kuin tavallinen sunnuntai, samoin lop- piainen, paitsi että parempaa ruokaa silloin laitettiin. Senjälkeen alkoivat »härkäviikot ja reikäleivät».

196. Alastaro. Vihervaara, n. 3232. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Tapanin päivänä laulettiin: Tapanii. Tapa n ii. Onkos koussa kotona? Tapani, Tapani. Onkos kupisa koussaa? b Tapani se kivitettiin, Kovin päivin kualetettiin. Kuka tiäs, kuka tiäs Ei hän maksanu koussaa.

197. Punkalaidun. Mäkitalon. 244c.

—11.

Tapania vietettiin jo paljon iloi- semmin. Hevoset valjastettiin1 ja läh- dettiin miehissä Tapaninajoon, ajaen talosta taloon. Jos Tapaninajajille talossa tarittiin olutta tai viinaa, lau- loivat nämät n. s. Tapanin laulun, josta yksi osa kuuluu näin:

197. 1 va|j|jastettiin : valjastettiin.

148

Vuotuisten juhlapäivien jne.

Tuottois' taitava Tapani Ruokkiloi Ruojuksen hevosii, Konkareita, kenkareita Kontioiden kaitsi. 5 Vei hevot lähteeltä juomaan, Konilauinan latkimahan. Kuopasi koni kaviollansa, Kilpisti kerran kielellänsä. Tuosta taitava Tapani 10 Tammansa talliin talutti, Osui otsa ortehesen, Pää pitkä partehesen.»

198. Punkalaidun. Mäkitalo n. 244 d. —11. Nuuttia1 vietettiin samoin kuin Ta- paniakin ajaen talosta taloon n. s. »Nuutinajoa». Illalla alkoi kulkea n. s. Tähtipojat, joita väliin oli parikym- mentäkin yhdessä joukossa ja jotka2 olivat puetut hyvin omituisiin pukui- hin. Joukon tultua taloon kysyi jou- kon johtaja:

Taittaanko talossa tässä,

Osataanko asutussa,

Antaa arvo vierahillc.

Kulkijoille kurkihirttä, 5 Oltta poikien povehen?»

Jos talossa oltiin suosiollisia, lausuttiin

heille vastineeksi:

Terve, terve, Tähtipojat

Kuulut kulkijat koreat!

Onhan talossa tässä

Oltta viljalti varattu s Poika portille povehen.

Vähäsen leikittyään3 talon väen

kanssa ja saatuaan olutta läksivät

»Tähtipojat» kiertämään4 toisia taloja. Näin oli joulu iloisesti vietetty. Vaikka6 kaksi päivää Nuutin j alesta vielä olivatkin pyhän tapaisia »Nuutin nuppi» ja »nupinkuuraus», katsottiin joulun kuitenkin loppuvan Nuuttiin.

199. Kauvatsa. Setälä E. N, —30.

Tuomo Siura laulanut n. 1878, sil- loin n. 60 v.

Knuutipukkien laulu: Kirjoitettu muistin mukaan 19301. Hyvä merkki miälesäni tähän taloon tullesani. Musta polku kotaan käy(pi) toinen keikku kellari(h)in. 5 kiparas on kriipin häntä solmusa sian saparo, (punaset isännän posket), leviät emännän lanteet. Isännän mä ensin kiitän, io kuin on suasta suajan tuonu, männyn pitkältä mäeltä. Emännän mä sitte kiitän, kuin on ohrista olutta pannu, makuvettä maltahista: 15 Kaunis on isäntä, kaunis on

emäntä, Kaunis on lukkari, kaunis on

pappi. Kaunis on tynnyri, kaunis on

tappi.

200. Kauvatsa. Järvinen n. 32. — 53.

[Sama Reinh. SMMY:n kok. 70—73 s. 11.]

198. l Nuut|in| : Nuuttia. — 2 j|oill|a : jotka. — 3 leikitty ly |än : leikittyään. — 4 kie|l|tämään : kiertämään. — 6 |v|aikka : Taikka.

199. ' Runon on prof. Setälä hyväntahtoisesti antanut julkaisijan käytettä- väksi.

Tapanin virsi. 200 202.

IM

Knuutipukkeja kuljettaessa. Isännän mä ensin kiitän. Kuin on raosta suojan tehnyt, Männyn pitkän mäioUle1 tuonut. Emännän mä Bitte kiitän 5 Knin on olirist' oliin tehnyt, Makuvettä maltahista. Musta polku kotahan käy, Toinen keikun kellariin Kolmas aittaan mäelle1, io Neljäs tallihiin. Viides riihirivihiin.

201. Kaiumtsa. Nyberg M, n. 312. — ? Vähtärin Gabriel.

Isännän mä ensin kiitän, kuin on suosta suojan tuonut, männyn pitkältä mäelt. Emännän mä sitten kiitän, g kuin on ohrista olutta tehnyt, makuvettä inaltahist.

202. Mouhijärvi. Mcmnern.l. — 11.

Kalle Sulanen (Schylander), n. 74 v.

»Hiiva-Nuutina» oli tapana ajella kuin Tapaninakin, mutta siihen va- rustauduttiin paljon juhlallisemmin. Joku miehistä puettiin »parooniksi». Hänelle tehtiin oljista takki ja korkea olkilakki. Kasvot peitettiin tuohinaa- niarilla, jottei kukaan häntä tuntenut. Vyöhön kiinnitettiin runsaasti tiukuja, pitkä puumiekka ja vyön alle pistet- tiin oljista väännetty pamppu. »Pa- rooni» istutettiin nyt reenperään, hei- tettiin nurin käännetyt turkit niskaan,

joku asettui hänen kuskikseen ja sitten lähdettiin ajamaan talosta taloon, ky- lästä kylään. Väkeä seurasi »paroonin» mukana mikä hevosella, mikä jalan tai muuten, ja saattojoukko kasvoi talo talolla suuremmaksi. Aina1 taloon tullessa laulettiin:

»Nuuti tulee nutkuttelee kaljatuoppi kainalossa. leipäkyrsä peukalossa.»

»Paroonin» kuski kysyi sitten: »Pää- seekö* parooni sisään». Kun lupa saa- tiin oli pirtissä tuossa tuokiossa käy- mässä huikea tanssi, jossa »parooni» itse liehui ylinnä. Kaikilla, mutta erittäinkin naisväellä, oli tapana tehdä kiusaa »paroonille». Hän saattoi pian menettää tukon takistaan tai lakis- taan ja vieläpä naamaristaankin noi- den veitikoiden käsiin. Sitä estääk- seen oli »paroonilla» tuo olkkipamppu, joka oli kastettu nesteeseen, minkä laadun selvästi tunsi se, joka sai [lam- pusta hujauksen naamaansa. Kun tanssia oli jonkun aikaa kestänyt ja talon sahtihaarikat useamman kerran tyhjennetty ja viinakulta saanut hy- vän verotuksen, lähdettiin toiseen taloon. Ensin kuitenkin kiitettiin isäntä ja emäntä laulaen:

»Isännän mä ensi' kiitän jok: on peltonsa reirannut3, siemenen maahan heittänyt, viljasta viinan keittänyt, 5 ilojuonian valmistanut. Emännän mä sitte' kiitän. jok' on ohrista olven tehnyt, makujuoman maltahista.»

Toisessa talossa uudistui sama peli.

200. > Reinholmilla : mäelle. 202. ' Anna: Aina. — 2 kk:ssa pieni alkukirj. korvesta pellon tehnyt.» Mp. huom.

1 Säe kuului myös: »jok' on

150

Vuotuisten juhlapäivien jne.

203. Lavia. Kallio Saima, n. 31.

- 10/! 20. Niemi. Johannes Kallio, 58 v. Suo- denniemellä oppinut.

Isännän minä ensin kiitän, fraUailaa1 ja ensin kiitän, joka on otrat kasvattanut ja joka on otrat kasvattanut. 5 Emännän minä sitten kiitän, frallai1 laa ja sitten kiitän, joka on otrist olven tehnyt ja joka on otrist olven tehnyt.»

(Kertoja ei muista tapanilaulua kokonaan.)

204. Suodenniemi. Hämeenlinnan al- kuk. sem. Setälä K, n.45. — 23.

Vilhelmiina Kiili, n. 82 v.

Jos taas pukkia kohdeltiin hyvin, oli seurauksena, että pukki toivotti par- hainta onnea ja menestystä koko ta- lolle, sekä sen asukkaille. Muun muassa hän lauloi näin:

»Lehmät maitoa antakoon, lampaat kaksosia kantakoon! Kissan häntä olkoon kipurassa, ja koiran häntä kopurassa! 5 Sian saparo solmussa!» Laulettuaan, läksi pukki taas seuraa- vaan taloon. Näin vietettiin tapanin- päiväilta. Pikkupyhinä käytiin ahke- rasti kylässä, ja sielläkös oli jokaisella kertomista Tapanipukista ja muista ajoretkistä.

205. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. IA —12. Herttuala. Kustaava Pihlaja, 74 v.

Tapanin laulun katkelma.

Nuuti tulee nulputtelee sekonen leipä selässä, kaljakappa kainalossa.

Emännän minä ensin kiitän, s joka on olven ohrista tehny, makujuoman maltahista. Isännän minä sitte kiitän, jok' on suosta suojan tehny, penkit perämaasta.

206. Hämeenkyrö. Mikkola J.J, n. 6.

—87.

Rikala. Kalle Saari. Kuullut Ylö- järvellä. [Ks. n:o 221.]

207. Kankaanpää. Lähteenmäki, n.l.

- »/, 06.

Vihtiläjärvi. Alppu Silli, 67 v.

Joulunpyhinä kuljetettiin kertojan unorempana ollessa hänen kotipitä- jässään Kankaanpäässä talosta taloon »pahnapoikaa» eli »joulupukkia» (olkiin käärittyä miestä). »Pahnapojan» ta- loon tullessa syntyi tavallisesti seu- raava keskustelu: Pahnapoika: Hyvee ehtoota! — Talonväki: Mistä pappa tulee.

— P: Oulusta, enkä tielä tämmoon

joulusta. T: Mitä asioittette?

— P: Nyt ensin tupakkoo piippuu, että sais huulekki Uikkuun.

Hyvän kestityksen jälkeen lauloi »joulupukki» seuraavan kiitoslaulun:

»Minä laulan tähän taloon Tammen keskelle pihoo,

203. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

Tapanin virsi. 207—210.

151

Oksat olutta jiioksemouu, Veeal vierettä valomoon.

5 Ei ole ohria halla pannu, Kapasta tuli kymmenen kannua. Eniännämwmä ensin, kiitän, Joka on ohrista oluen tthny, Makujuoman maltahista.

10 Isännäm^mä sittei] kiitän, Joka on suosta suojan tehny. Asettanu ankarasti, Pannup^paikalle hyvälle.»

Huonon kestityksen jälkeen lauloi »joulupukki» seuraavan pilkkalaulun:

»Teelä on ohrat halla pannu, Ei kapasta tullit kuin yksi kannu, Seki niinkö. kirnupimee. Josta ämmät tulee kiimeen.»

208. Ikaalinen. Vähätalon. 1. — 11.

\ ähän aikaa talossa oltua lähdettiin taas kulkemaan toista taloa kohti. Kuitenkin ne ennen lähtöänsä lauloi- vat laulun pirtin oven takana pors- tuassa. Jos olivat saaneet paljon ilo- lientä, niin silloin siinä laulussa kiitet- tiin ja ylistettiin koko talon väkeä. Tämän laulun alku on:

»Isännät mä ensin kiitän, joka on aitasta ohrat tuonut, emännät mä sitten kiitän, joka on ohrista oluen tehnyt, makujuoman maltahista »

Jos taas isäntä ei ollut oikein hyvin kestinnyt, juomalla, niin silloin kuului haukkumalaulu, jossa haukuttiin ja moitittiin koko talon väkeä, varsinkin isäntää ja emäntää. Eräskin tämän laulun säe kuuluu:

»Hevos. s täitä tippukoon, ja lehmäs kuolkoon korsi suu- hun »

209. ILiiiiHmii. Iltiincerdinnanall.iil, sem. Kohonen .1, n. 27. — 24.

Tevaniemi. Miina Kuusela.

Tapani pukki kyllä kulki talosta taloon kerjäten sahtia ja viinaa mu- kana olevaan leiliinsä. Hällä oli väl- lyt väärin päin päällä, samoin karva- lakki päässä. Vihta oli häntänä ja sar- vet päässä. Jos hän sai talosta jotain leiliinsä, oli hän hyvillään ja kiitteli oven takana; jos ei saanut, oli hän vihanen. Kiitosta hän lauloi vielä pihassakin seuraavin sanoin:

Isäntää ensin kiitän, joka on ohrat aitasta tuonut, emäntää sitten kiitän, joka on makujuomat maltaista

tehnyt, s Laulan tähän taloon tammen keskelle pihaa, oksat olutta juoksemaan, vitsat viinaa tihkumaan.

Kun hän oli laulanut, soitti hän kelloa ja meni.

210. Ikaalinen. Palaani n. 114. — 52.

Tapanti laulu. (Tämä on kai ennen runo ollut1, vaikkei sitä runon nuotilla2 enää lau- lettu.)

Tapani se takusta tehty, Tapani se talli poika.

210. ■ runo *ollut* : r.o. — 2 nuo|njilla : nuotilla.

152

Vuotuisten juhlapäivien jne.

Ajo hevoset juomaan

Lamposelle lähtehelle. 5 Näki tählen taivaalla,

Pienen pilkan pilven raos'.

Härkä rupesi möyrimään,

Joka oli viis vuotta maas' maan- nut,

Liha syöty, luut lusittu, 10 Kesi kengiksi tehty.

Laulanpa ma tähän taloon,

Talliin hyvät hevoset,

Hevosille hyvät varsat;

Laulanpa ma tähän3 taloon, 15 Tammen keskelle pihaa,

Oksat olutta juoksemaan,

Vittat viinaa tiukkumaan4».

Isäntää mä ensin kiitän,

Jok' on suosta suojan tehnyt, 20 Pannut penkit pensahille,

Alentanut ansahille;

Isäntää mä vielä kiitän,

Jok' on ohrat aitasta tuonut;

Emäntää mä sitten kiitän, 25 Jok' on ohrist oluen tehnyt,

Makujuoman maltahista,

Anna toopin totta tehlä,

Viis vanteisen vissist,

Isäntä eles kontillansa, 30 Emäntä takana polvillansa,

Tynnyri tyytin lyytin.

211. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 142. —31. Luhalahti. Kalle Sarkola, n. 84 v.

Tapanlipukin laulu. Talossa, jossa tapantipukkia kes- tittiin, laulettiin:

Minä laulan Tapanin tähän

taloon. Isännän mä ensin kiitän, jok' on ohrat aitasta tuonut. Emännän mä sitten kiitän, 5 jok' on ohrista olven tehnyt, makujuoman maltahista. Lehmäs sun lypsäköön, vasikkas' maitoo maistakoon, hevoses' sun hirnukoon, io varsas' sun karjukoon, ja häntänsä harjalle nostakoon ettei heitä talliin saatais!

Katkelma: »oviseinä orhin luista, peräseinä peuran luista, 15 sivuseinät sirkan luista, halkoparret halapajuista» kuului myös tähän lauluun. Talossa, jossa ei kestitty, laulettiin: Isäntä hirteen, emäntä orteen, verinen puukko pöytään, 20 lehmäs' verta lypsäköön, sudet varsas' syököön! Sipsiössä lisäsi joku vielä edelliseen: »Haiman vaikka potkikoon Eskelin valakkaa ottikkoon» kun Eskelillä ei oltu päästy sisään lau- lamaan. (Tapantipukkia ei joskus voitu päästää sisään senkään vuoksi, että lapset pelkäsivät sitä).

212. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 155. —31.

Sipsiönkylä. Taavetti Särkikoski, n. 71 v.

3 tä|rm"l|än : täMn. — 4 tu|l|kkumaan : tiukkumaan.

Tapanin virsi. 212—213.

153

Tapantipukin laulu.

Talossa, jossa tapantipukkia kes- tittiin laulettiin:

Minä laulan Tapanin tähän

taloon: tammen keskelle pihaa,

oksat olutta juoksemaan, vitsat viinaa tiukkumaan.

5 Isännän mä ensin kiitän, jok' on ohrat aitasta tuonut. Emännän mä sitten kiitän, jok' on oluista olven tehnyt, makujuoman maltahista,

io tytön takana tynnörit. [sannan mä vieki kiitän, jok' on suosta suojan tehnyt, oviseinän orhin luista, peräseinän peuran luista,

15 sivuseinän sirkan luista, liannut penkit pensahiin ja alentanut ansahiin. Talossa, missä ei kestitty laulettiin:

koninlapa pöytään veriveitti pystyyn j.n.e.,

(Yleensä kaikkea onnettomuutta talolle, kuten lehmät lypsämään verta ja vasikat kuolemaan. Kertoja ei muistanut enempää.)

213. Tottijärvi. Lönnrot. S 154*. nen v. 1829. Joulu joukossa tuleepi tantiSBa Tapanin päivä. Tanttai tuo taitava Tapani puoli yöstä puoli yöhöön. s Tapanilla tallitrenki vei hän juomalle hevoisen

En-

kaivolle karikka selän,

läpi säären lälitehelle.

Lähdet läikky, hevonen kuorsu. io Mitäs kuorsut korpin ruoka,

hirnut ihmisen hevonen?

Lähdin maaliaan rattahista

katsomahan maan vikoja.

Ej ollut maassa maan vikoja 15 eikä vedessä veen vikoja.

Iskin silmäni itähän,

katson päin luoteheseen.

Näin tähden taivahalla1,

pilkan pilvien ravossa. so Menin Ruotuksen tallihin

levittelin verkalointa.

Menin Ruotuksen tupahan

seisattelin oven suussa,

pysättelin parttein päässä. 25 Vasta is Ruotus maltansa,

timo tiskinsä nojalta:

Pese kättä, käy rualle,

ruoki Ruotuksen hevoista.

En sinä pitkässä ijässä äo ruoki Ruotuksen hevoista

kaitse kiivan kankarita.

Sitte mä sen todeksi uskon.

jos tuo härkä mylvineepi,

joka on luina laattialla. 35 liha syöty, luu jätetty,

kesi2 kenkinä pidetty.

Sitte mä sen todeksi uskon,

kuin tuo kukko laulaneepi,

joka on paistina vadissa, 40 höyhenillä höyhkenillä,

jäsenillä järkkäneillä,

luitansa lutistelee3

213. ' Ollut todennäköisesti ensin taivahilla, korjaus päälle, tai päinvastoin. — J Kirjoitettu ensin |rSittei|, korjattu päälle |Kesi| ja vihdoin yläpuolelle kesi.—3 Kirjoi- tettu ensin tutistelee, ( korjattu /:ksi päälle ja yläpuolelle.

15i

Vuotuisten juhlapäivien jne.

Isännän ilolliseksi, Emännän elolliseksi.

45 Sitte mä sen todeks4 uskon, kuin tuo veiten pää vesonne, jot' on vuosi vuoleskeltu, kaksi kannettu tupessa. vesonne kuusi5 vesoa,

50 lehti veson seittemänen. Isäntää mä ensin kiitän, joka on suosta suojan tehnyt asettanut ankaralle, pannut paikalle hyvälle,

55 pannut penkin pensahista. Emäntää mä sitte kiitän, joka on ohrista oluen pannut, maku juoman maltahista. Olut alla, vaksi päällä,

eo keskellä mesi punainen. Meneppas[!] kemppi kellarihin tuoppas olutta tupi täynen, anna tuopin totta tehdä, viisi vantehen vikoja.

65 Olut alla, vaksi päällä, keskellä mesi punanen.

214. [Tottijärvi.] Borenius (1986) 49*. —71. [Porin Kaisa, ks. nr. 18].

»Tapanin virsi».

Tanssas toi taitava Tapani Pualiyästä pualiyähön. Tapanill on tallitrenki Vei hän1 juamalle hevosta2, 5 Kaivolle karikka seärtä. Lährel3 läikky, hevonen kuarsu.

Mitäs kuarsut korpin ruaka, Hirnut Hingistön hevonen?

Sitä on iso joukko sitten välillä (ennen kun ne kiitokset tulee) kuljet- tiin Tapanin yänä kylistä kyliin. Yksi oli pujettu sitten Tapaniks4 ja se vei- sasi sitten se Tapani. Ne veisas oven takana. Ja sitten sisään laskettiin niin ne kiiteltiin. Vaan kun ei las- kettu niin laitettiin vaan en minä sitä muista6.

Isäntää6 mä ensin kiitän, io Joka on suajan suasta tuanut7 Tehnyp penkit pensahista, Pannup paikalle hyvälle. Emäntää6 mä sittek kiitän, Joka on olven ohrista tehnyt7, 15 Makujuaman maltahista.

215. Lempäälä. SMMY: Reinholmin kok. 69 205*.

Tapani. Man plägade och plägar stundom ännu Stefaniafton gä omkring och sjunga:

Isännän — emännän

osv. kiitosta. Tapani är klädd »olki- pantikoissa».

216. Sahalahti. Äijälä E, n. 169.

—96.

Isän mä ensin kiitän, jok' on suosta suojan tehnyt, pengit pannut pensahista.

1 s:n päällä i:n piste, kirjotusvirje, p.o. todeksi. — 6 uu alleviivattu, päälle kir- joitettu seittemän.

214. x ä alleviiv. — 2 vo alleviiv. — 3 r alleviiv. — 4 Millä tavoin ei tietänyt sa- noa. Ker. muist. — 6 Lause pyyhitty. — « ää alleviiv. — » t alleviiv.

Tapanin virsi. 216—217.

155

Emännän1 mä sitte* kiitän. 5 jok' on ohrist ' olvetf pannut, mako juoman maltahista.

216 a. Tampere. SMMY: Reinhol- min kok. 70—73 s. 361.

Stephanin veisu afskrifven efter en dalig handskrifven uppteckning i Tam- merfors.

[Kun »veisu» on uudempaa runoa, ei tähän ole otettu kuin muutamia kohtia siitä.]

(18) Isännälle kiitos olkoon,

Kmännälle kansa (sanom) sa- massa. Siunaus siaan tulkoon Nyt tämän kousan edestä:

uo Olkoon teille kiitos suuri.

Siunaus sill (? sitf) siaan juuri

Koska te

Kousaa annoitte meillen'.

(20) Tyttärin' kiitos olkoon Ja onni aina noutakoon, Pojan kansa liitto tulkoon

155 Xytt' täll joulun juhlalla. Toimellisii suull' ja taidolT Pojat teitä naimaan aikoo, Onnea Me toivotuin nyt teillen.

i6o Trengeille kiitos olkoon

Nyt ja aina (meijän) puolestani Kuin liyin vaarin on pitän Tääll heijän omast tallista us' Hyvät ovat hevoiset heilien,

165 Paremmaksi vielä tulkoon Vii T onnea

Me toivotam nyt teillen'.

Piikoja mc sitten kiitä iii Kuin ei olleet uneliaat, 170 On meitä sisäll' päästänn'. Ottanut kans valkian Teijan pitää saaman miehen, Paraimmista yksi.

217. Tampere. Vihervaara, Antero

Vipunen 09. siv 44 — 6*.

Fredrik Saxberg. 48 v. Ollut itse

mukana esittämässä Tapanin virttä

n. 35 v. sitten. Muistiinp. Pöytyän

Himaisten kylässä.

Tapanin virttä on E. Vihervaara lä- hettänyt 6 toisintoa. Näytteeksi muuan:

»Voi, voi tätä vaivalloista mat- kaa,

kun olemme eteemme ottaneet. Itaaliasta olemme illalla lähte- neitä. Ei suinkaan se vaivoja maksa, 5 vaan kulkea me tahromme. Ei ole meillä senkaltaista hätää, emme tee näljän tähren tätä, vaan julistamme, julistamme, tuon vanhan Stefaanin muistoo.

io Stefaanus vanhaan aikaan tuala Juutan kansan joukos, jossa häntä kivitettiin, armottomasti kualetettiin. jonka me, jonka me

15 julistamme tällä tavalla.

Tämmoset vaatteet ompi meillä takki ja paita on pöksymme

216. 1 Emännäjt; : Emännän. — 2 sit|n| : sitte. — 3 ol|u|en : oleen.

165

Vuotuisten juhlapäivien jne.

fral lai laa, fral lai laa. Jos ma tuasta ryypyn saisin, äo hopealta hohtavalta, kultaisesta kuppoisesta, niin heti kohta, heti kohta, se Tapanin terveeks tekee.»

Jos saatiin kestitystä niin laulettiin: »Isännälle olkoon kiitos, emännän kanssa hyvas liitos, piikaa muistamme tulevana

vuona, Fral lai laa, fral lai laa.» Jollei saatu mitään niin laulettiin: »Isäntä hirteen, emäntä orteen, veriveitti pöyrän päähän».

Ylläolevaa Tapanin virttä on lau- lettu Tampereella: Sitä esittivät siellä pojat ja monet miehet, noin 14 — 25 vuoden ikäiset. Tapaninpäivä illalla he alkoivat kulkunsa ja sen jälkeen jokaisena kirkkopyhänä kynttilänpäi- vään asti, jolloin viimeinen kerta ol- tiin laulamassa.

Tapanijoukossa oli yksi nimeltään »kupe» 1. joukon isä. Muut olivat muka [ hänen poikiaan. »Kupella» oli kas- voissa naamari, ja tekoparta pella- vista, vällyt nurinpäin selässä, vyö »uuman» ympärillä ja tyyny selässä, jotta hän näytti kyttyräselkäiseltä. »Kupe» tehtiin kyttyräselkäiseksi sen- tähden, että hän oli muka Alppien yli kulkiessaan taittanut selkänsä. Ku- pella oli myöskin matkasauva — muilla ei ollut — ■ jonka köyryssä päässä riippui kukkaro rahoja varten, ja porokello. Päässä oli kupella joku tasapohjainen vanhanaikuinen lakki. Muilla joukon jäsenillä oli paita hou- sujen päällä, sekä paidan päällä takki. Kupella yksinään ei ollut paita hou-

sujen päällä. Päässä oli heillä pape- rista tehdyt sokeritopan muotoiset lakit. Vyöllä oli jokaisella puumiekka. Yksi joukosta oli »murjaani». Hänellä oli mustatut kasvot. Kupen tehtävänä olikin »saippuarahan» pyytäminen poi- kansa »murjaanin» kasvojen pesemi- seksi.

Kun Tapanijoukko tuli jonkun ta- lon eteen, niin »kupe» kilisti poro- kelloaan merkiksi tapanipoikain saa- pumisesta. Sen jälkeen kupe meni sisään pyytämään lupaa sisälle tule- miseen. Jos se saatiin, niin mentiin sisälle. Siellä kaikki muut, paitsi kupe, lauloivat edelläolevan Tapani- runon. Toisten laulaessa kupe laulun tahdin mukaan löi sauvaansa lattiaan. Laulun loputtua muut seisoivat oven suussa ja kupe pyysi »saippuarahaa» ja viinaa. Jos saatiin niitä, niin kii- tettiin niinkuin jo edellä on mainittu. Jollei saatu, niin haukuttiin niinkuin siitä on edellä mainittu. Kun kestitys oli saatu, niin kupe pyysi talonväeltä lupaa partansa ajamiseen. Kun hän sai siihen luvan, niin hän otti jonkun »poikansa» miekan ja rupesi sillä aja- maan. Usein tarjottiin hänelle »peili», mutta kupe huomautti, että hän on vanha mies, niin ettei ole sellaiseen tottunut, sillä hän on saunan nurkassa ajanut partansa. Lisäksi hän huo- mautti, että pojillansa on terävät mie- kat, jotka vievät parran pois ilman kuvastimeen katsomistakin. Kun »isä» ajoi partaansa, niin rupesivat toiset kumartelemaan hyvästijätöksi, mutta silloin tapahtui kupelle se onnetto- muus, että hän muka leikkasi ajaes- saan kaulaansa sillä seurauksella, että hän tupertui lattialle muka suuren verenvuodon tähden. Pojille tuli kova kiire sitoa isänsä haava. Joku heistä otti nenäliinansa ja sitoi sen kupen kaulan ympäri. Silloin muka taukosi

T.ip.inin virsi 21

157

verenvuoto. Lopuksi koko joukko kumarteli hyvästijätöksi ja meni toi- seen taloon.

218. Tampere Kali*, mu n. 12. siv. 225. 1914.

Tampereella laulettiin kiitokseksi:

»Isännälle olkoon kiitos, emännän kanssa hyväs liitos, piikaa muistamme tulevana

vuonna. Fral lai laa, fral lai laa.»

— Jollei saatu kestitystä, niin lau- hat iin talonväelle haukkumalaulu. joka toisinaan oli sangen karkea. Mai- nitsen näytteenä seuraavan Tampe- reella käytetyn:

»Isäntä hirteen, emäntä orteen, veriveitti pöyrän päähän.»

219. Ylöjärvi. SMMY: Reinhobnm

kok. 70—73 s. 371. —? [Alkupuoli uudempaa runoa, joten ei ole tähän otettu.]

Isäntää mä ensin kiitän kun on suolta suojan tuonut.

35 ja männyn pitkästä mäeltä. Hyvä merkki tähän taloon! Emäntää mä toiseksi kiitän, kun on ohrista oluen pannut, ja malTahista makean juoman.

40 Hyvä merkki tähän taloon! Kipurass' on koiran häntä, solmuss' sian sapar'01. — Hyvä merkki tähän taloon! Toinen keikkuu kellarihin,

45 Toinen keikkuu kotahan.

Hyvä merkki tähän taloon! Jolles Tapani apuu anna, niin suden (pirun) päälle kannan. Paha merkki Tähän taloon! 50 Isänt'onhirres,emänt'onorress' isännän kullit (parta) on riihen

parress.

Paha merkki tähän taloon!

Lehmäs verta lypsäköön,

kirnuat' lulta[l] soittakoon.

55 paha merkki tähän taloon!

220. Ylöjärvi. SMMY: Reinholmin kok. 70—73 s. 360. —?

Tapaninlaulu. Pietilän Aatami oli Tapanin joh- dattajana ja laulajana, sokia mies. Muita saattajia kans. Tapani oli koko- naan olkiverhoon1 vaatetettu; oli kun olkilyhde aina jalkaniveleen asti, olki- lakki päässä, niin kuitenki, että itse vähä näki. Sokia ensin pyysi luvan sisälle tulla, meni2 pirtin penkkiin istu- maan. Molemat talutettiin istumaan. Kysyi luvan, olisko lupa nuorten kanssa huvitella. Hän rupesi laula- maan:

Tanssi sinä taitava Tapani etc. ja Tapani siinä rupesi letkumaan.

221 . Ylöjärvi. Mikkola J, n. 6*. —87.

Kalle Saari, kuullut lapsuudessaan Y:llä. Muistiinp. Hämeenkyrön Rika- lan kylässä.

Tapaninlaulu.

Joukossa meitille Suomalaisilli' joulu tulee. Tanssissa Tapanin päivä.

220. ' olkijhamel : o\k'werhoon. — 2 meni : m. *pirtin*.

158

Vuotuisten juhlapäivien jne.

Tanssaspa toi taitava Tapani Oven suusta pöylän päähän,

5 Pöylän päästä oven suuhun, Puoli yöstä puoli yöhön. —

Tapanill' on tallitrenki, Joka ruokkii Ruoloksen oriita, Kaitseepi Kilan kankareita.

10 Eipä toi hepo vettä juonut. — Miksis kuorsut konnan ruoka Ja valitset variksen palaa? Hepo kuorsu, lähde läikky - Mitäs kuorsut konnan ruoka?

15 Mutta sitte vasta minä sun iha- na isäntä Sun sanas todeksi uskon, Jos toi puukonpää vesoileepi Seittemän vesaa, lehtivesan kah- deksanneksi, Joll' on vuosi vuoleskeltu

20 Ja kaksi tupessa piletty.

Mutta sitte vasta minä ihana

isäntä Minä sun sanas todeksi uskon, Jos toi kukko laulaneepi, Höyhenillänsä höyhkäjääpi,

25 Jonka on liha paistina valisa, Höyhenet tulipalossa.

Meneppäs kemppi kellariin, Annappas tuopin totta tehlä Viisivanteisen vipata!

30 Kyllä on olutta kellarisa Tammisesa tynnyrisä Koivusen tapin takana, Vaski alla, vaski päällä, Mesi makonen keskellä.

35 Annappas viinakupin kuljeskella Ja leivän pytkyn pyörählellä.

222. 1 Käsikirjoituksessa on tässä laulu, joka jätetään julkaisematta.

Isännän minä ensin kiitä,

Joka on suosta suojat tehnyt.

Penkit pannut pensahista, 40 Pannut paikalle parahaalle

Ja asettanut ahkeralle.

Emännän minä sitte kiitä,

Joka on ohrista olvet tehnyt,

Makujuomat maltahista. - 45 Näin on käynyt lauluni laalul-

lensa,

Ilovirttä veisaten —

Tulevana vuonna ohrija kasvaa

Kun kumurikkiä

Ja hyvin siunatun pitkiä.

222. Ylöjärvi. Tamminen J, n. 12*. —11.

Tapaninpäivän vietossa oli erittäin huomattava tapaniajo. Siihen lähti- vät nuoret miehet, yksi puettuna Ta- paniksi. Tapanin housut, takki ja lakki olivat oljilla päällystetyt ja kas- voilla jonkinlainen naamari. Tapanin »kuljettaja» kysyi taloon saavuttua:

»saakos Tapani taloon tulla?» Jos isäntä vastasi: »olkoon terve tultuansa», astui seurue, Tapani etupäässä sisään. Tapani alkoi lattialla tanssia ja laulaa Tapanin laulua esim. näin:

Tanssas toi taitava Tapani Ovensuusta pöydän päähän, s pöydän päästä ovensuuhun, puoliyöstä puoliyöhön. Tapanil' on tallitrenki, ruokkii toi Ruotuksen oriit, kaitsee kylän konkarit

kohden uudemman aikainen Tapanipoikain

Tapanin virsi. 222—224.

159

Kun vieraita oli kestitetty, jatkoi

Tapani kiitellen: 10 Isännän mä ensin kiitän,

jok' on suosta suojan tehnyt,

pannut penkit pensahista,

paikalle parahalle,

ankaralle asettanut, is Emännän mä sitten kiitän,

jok' on ohrist olven tehnyt,

makujuoman maltahista. Onhan talos antamista

Tapanille maistamista, 20 viinaa sekä olutta.

Jos talossa ei kyllin kestitetty, hauk- kui Tapani esim.

»perkele peltos kyntäköön» y.m.

Sitten lähti seurue toiseen taloon. Joka talosta lahti miehiä matkaan, tavallisesti omalla hevosellaan. Jos- kus mentiin kaikki yhdessä reessä, jonka eteen kaksi tai kolme hevosta oli valjastettu. Kun kuorma tuli liian suureksi, täytyi niiden, jotka olivat kauimmin olleet reessä, jäädä pois. Nain ajeltiin talosta taloon.

223. Messulc. 8MMY: Reinkolmin koh: 69 225.

Tapani päivästä täällä kaikkina Joulupyhinä ajetaan Tapani ympäri. Siinä lauletaan:

Tansas tuo taitava Tapani, Oven suusta pöydän päähän, Pöydän päästä oven suuhun . . .

ja sitten:

Nannan mä ensin kiitän, 5 Joka on suosta suojan trhny, Pensahista penkin pannut,

Emännän mä sitten kiitän, Jok' on ohrist olven pannut, Maltahist' makosen juoman.

224. Knngasla. Meurman Agathan1 (SM MY: Reinholmin kok. 70 425). —52.

Tapanin laulu.

Tapani, jalo Tapani,

Tansas toi taitava Tapani

Ovensuusta pöyhin päähän.

Ruotospa toi kunnoton kuningas, 5 Ilon ilkiän isäntä.

Sitt' mä sanas todeks uskon,

Jos toi kukko laulanee,

Jok on paistina välissä,

Höyhenet tuli palossa. io Laulopa toi kuusi sanaa,

Sanan puoli seittemättä. Ruotospa toi kunnoton kunin- gas,

Ilon ilkiän isäntä.

Sitt mä sanas todeks uskon, 15 Jos toi härkä mylvinee,

Jonk' on liha syötynä,

Luu jäljelle jätetty,

Kesi kenkinä pidetty.

Mylvipa[!] toi kahdeksan sanaa, 20 Sanan puoli yhdeksättä.

224. 1 Agathon Meurmanin kirje H. A. Reinholmille, päiv. Liuksialassa24/6 1852 Siinä sanotaan m. m.: »Pä min frägan huruvida runosängaren icke ansäg nägonting pa sinä ställen i tidernas längd hafva smäningom bortfallit, svarade han, att han icke afviste sädant, och att han i fyratio ärs tid sjungit den sadan den nu blifvit upplecknad. Hvad säledes hari brister torde ätmisntone pä denna ort icke mera kunna ersättas.»

160

Vuotuisten juhlapäivien jne.

Ruotospa toi kunnoton kunin- 1 Vittat viina tiukkumaan.

&&°: Haukkusanat, jos ei mitään anneta talossa.

Ilon ilkiän isäntä.

Sitt' mä sanas todeks uskon.

Jos toi veittenpää vesone, 25 Joll' on vuosi vuoleskeltu,

Viisi tupessa kannettu.

Vesopa toi yhdeksän vesaa,

Vihdas vesan kymmenennen. Meneppä kempi kellariin 30 Tuoppan olta tuopposella,

Annappa tuopin totta tehdä,

Viisivantehen vipata,

Kaksikorvan kallistella,

Viinakupin kuljeskella. 35 Voi, voi muori kulta,

Jos mun nälkäni näkisit,

Juostenpa aittaan menisit,

Tepottelen kellariin.

Kiitos saadusta nautinnosta.

Isännän mä ensin kiitän, 40 Jok on suosta suojan tehnyt Pannut penkit pensahista, Asettanut ankarasti, Vetänyt hirret hirmulta mäeltä. Malaat vuorilta kovilta, 45 Tuohet vilj ala j tumilta.

Emännän mä sitten kiitän, Jok' on ohrist olven pannut, Maltahista makojuoman Jumala antakoon tulevanakin vuonna ohrat ja rukiit menestyvän, että sää- dän oltta ja viinaa. 50 Toivotan mä tähänkin taloon Tammen keskelle pihaa, Oksat olta juoksemaan,

Toivotan mä tähänkin taloon 55 Kuivan kuusen keskelle pihaa Oksat kusta juoksemahan, Laivat paskaa pruiskimahan Isäntä hirtehen, emäntä ortehen, Veriveitti pöylän päähän.

Loppu.

225. Kangasala. Borenius (1986) 46*.

13/8-74.

Kerppola. Juha Juntell, 70 v.

Joulun pyhinä sitä ennen aikaan laulettiin. Tapanin päivänä puetet- tiin joku mies Tapaniksi. Oljista teh- tiin semmoinen vaate ympäri ettei koko miestä näkynyt ollenkaan. Häntä sitten kuljetettiin pitkin kylää suu- rissa seuroissa talosta taloon ja ky- syttiin

»saako Tapani sisään tulla?» Jos silloin laskettiin sisään niin lau- lettiin tätä virttä, josta sitten tarjot- tiin juomista olutta ja viinaa. Laula- jat sitten kiittivät siitä isäntää ja emäntäfä]. (Oikeastaan yksi laulaja, ei kuitenkaan tapa).1 Minä olin silloin kymmenen vuotias ja nyt olen 70 vn vanha. Tapani oli itte täysi mies. Muuten oli huonompia ja parempia joukossa (pienempiä ja suurempia) (Tapani ei muuten mitään toimitta- nut häntä näytettiin vaan ja yksi jou- kosta lauloi virren). »Runoks sano- taan semmosta, joka siivotonta on.»

Tanssas toi taitava Tapani (»tämä ensimmäinen sana2») Oven suusta pöyläm päähän3 Pöyläm päästä oven suuhun3

225. 1 Se on pois heitetty koko tapa jo. Kert. huom. 3 n alleviiv. — 4 ohristlal : ohrist'.

2 Sana kk:ssa alleviiv.

Tapanin virsi. 225—227 a.

161

(Tuotiin sitten juamaa, joka mie- helle annettiin sitte. — Sitten ruvet- tiin kiitteän sitten, emänteä joka juo- misen tehnyt oli:)

Emännän mä ensin kiitän

= pannu

5 Jok on ohrist'4 olven tehny2 Makujuamam maltahista. [sännäm mä Bitten kiitän. Jok on tehny penkit pensahista.

226. Eräjärvi. Salon. 15*. —12. Tanssas toi taitava Tapani,

taiten teki toi Tapani, meni Kuatuksen tupaan. Kuatus vastasi nivaltaan s Tiva tiskins takaa: Meneppäs Kemppi kellariin Tuappas oltta fcuapposella, annappas viisivanteisen vipata, viinakiipin kuljeksella.

227. Satakunta. Petelius J,n.3. — 15.

.Inho Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailla, ei muista keneltä.

Hiiva-nuutti.

Nuutin syötin, nuutin juotin, Talosta taikinat sahtit tuotiin. [sännän minä ensin kiitän. Emännän kouraan lantin liitän, s Tyttären jätän tyhjin käsin. Pojalle annan vasten pläsii, Piijalle minä pirun näytän Ki sen talitpa millään tä\ tä

227 «. Satakunta. SMMY : EeinhoV

mm. kok. 70— 731 s. 442 ja seur. Reinholmin kokoelmissa olevassa

kahdeksannesarkin kokoisessa paine- tussa vihkosessa (painettu Porissa O. Palanderin kirjapainossa 1866) on kolme »Tapanin päivälaulua», joista vihkon alussa sanotaan: »Suloisia nuo- rukaisten Lauluja niin nivus Tapani- päivä Lauluja, joita nuorukaiset ovat tavaksensa ottaneet käydä veisaa- massa Tapanipäivä aamuna.» Näistä on tähän otettu vain kolmannen runon alkupuoli, koska runot ovat uudem- paa Tapanin laulua.

Kolmas huilu.

Isännäir olkoon kiitos, Ja emännäll. samaten myös, 10 Siunaus kanssanne liitoss' Ja menestys kaikissa tfäss' Kousaa te annoitte meille, Suur' siunaus olkoon teille. Nyt kaikk saatuin edestä.

Trenkeille olkoon ka ns' kiitos. Ja nytkin meidän puolestamni' Ett' hyvät on hevoise! taloss'

25 Kaikk' hirnuvat tallissann'. Juur hyvät ovat hevoiset teillä. Paremmaksi ne tulkoon vielä Sitäpä sydämesi' toivomme. Tyttärin" viel kiitos olkoon

go Ja aina onni noudattava. Poikain kanss' tulkoon liittoon, Nyt tänäkin Joulu- Juhlana Heidän pitää saamaan miehen Niistä parhaimmist, juur' yhden,

35 Sitäpä nyt sydämest' toivomin' Piikoja me siitä kiitämm'. Ett' eivät ole uneliaat.

227 a. l Samassa kotelossa siv. 360 on myöskin Raumalta 21 säetta pitkä »Tapaninvirsi», jota ei ole otettu, koska se on kokonaan uudempaa runoa.

1 1

162

Vuotuisten juhlapäivien jne.

He ovat meit' sisälle päästän' Ja valikian ylös ottaneet. 40 Toimeliaisuuden' saa aikoon Ett' Pojat teit raukkoja naikoon Ja tehköön teist emäntiä.

Laskiainen lähenee.

228. Alastaro. Vihervaara n. 2562.

—11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Laskiaisesta on Alastarolla käytän- nössä seuraava sananlasku:

»Laskiaisjuhla lähenee, lihat ja makkarat vähenee, sorkat on suuresa vaarasa kiahuvasa variparasa.»

Helatuorstai.

229. Eurajoki. Saarimaa n. 518. — 09 M.p. Uudenkirk. pit.

Hei hei helatuorsta, mitäs nai varhan^tuli? Jää1 meres ja lumi maas ja ohra aita loukkas

Helluntaina lau Vantaina.

230. Lempäälä. Leander n. 66*. — 13. Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp.

Hauholla.

Helluntaina, lavantaina, uusi vihta vihdotaan, lämmin löyly löyhitään. Orpanat katsoon kuttutaan, 5 voinen puuro keitetään.

231. Kokemäki. Sallgen n. 4. — 90.

Helluntaina, lauvantaina uusi vihta vihdotaan, voinen puuro keitetään; kaikki tyttäret kodolle tulevat, 5 tuovat juuston tullessansa, syövät kuus' ollessansa, vieväv viis' mennessänsä.

232. Yli-Satak, Järvinen N. {SMMY: Reinholmin kok. 72-3 22)*.

Helluntai.

Helluntai lauvantaina, Uusi vihta . . . vihdotaan. Koska tytöt kodolle tulevat, Tuovat juuston tullessansa, 5 Syövät kuusi ollessansa, Vievät viisi mennessänsä,

Keyri.

233. Tyrvää. Rullaa n. 97. — 10/405. Tapiola. Frans Haavisto, 56 v. Ei aina keyriä kestä.

Ei aina tupia pestä, Ei aina häitä juoda, Ei aina iloa suoda, ö Toisinaan on surun aika, Toisinaan on hauta paikka, Toisinaan on kaljan pano, Toisinaan on työ päivä.

Pyhäinpäivä viikoilla.

234. Pori. Kaukamaa L, n. — 30. E. Munter, 56 v.

229. 1 |Ku| Jää : J.

Pyhäinpäivä viikoilla.

163

Pyhämieste viiko] o hyvät päivät piikoil: tehrää lalitii, prykätää salitii.

235. Siikainen. Oksanen Katri, n. 11.

—30.

a vanhalta emännältä, 76 v.

Pj li;iinipaivavl_vikoilla. on hiivat päivät pikoilla prukätl sahtia, tehdä lahtia,

6 mutetämwmua0oria vahetetavwväria.

236. Ylöjärvi. Pohjankanervo T,

n. 36. -3,l7.;/.

Kirkonkylä. Kusi. Arv. Koivisto, 83 v. M.p. Kunnalliskodissa.

Kulus' toi aika. ja paistas1 toi päivä, ja tulis' toivottu pyhäin päivä, jos kultan sen kuulis' s ja armokin tulis', ja ottais' mun pois tästä orjuule

PAIMENLAULUJA.

Hoi karja kotiin!

237. Ulvila. Tuomi n. 61. —90. Amanta Kortelahti, 18 v.

Paimen laulu.

Huis karjani kaikki kottiin, liinan vittau vinkumati1, Hauta ruaskan roikumati! Kuallu koira makkaa portin alla, 5 Emäntä istun kamariss, Kirroilee, konnei vedestä voita

tule.

238. Noormarkku. Österlund n. 1.

—20. Leikki.

Kuis kuis kunnankarja

kotio päin, kotio päin kakarasten kapuloilla, lankosten lankapäillä, i sisarusten sisikoilla, mukulasten kapuloilla.

239. Kiikoinen. Hahnsson

n. 101. —53.

Paimen lauluja.

Hoi, kotio hongon karja! Kotona hongon emännäl ovat. Syövät piimää, juovat rieskaa, Panettelevat paimenians, 5 Laitteleval laitumians, Ei vedestä voita tule!

1 kk:ssa pieni alkukirjain. 237. ' vinkumat ta : vinkumat/.

1 Puh! kirj. kokoelmassa n. 23.

164

Paimenlauluja.

240. Mouhijärvi. Hahnsson n. 13}

—53.

Paimenlauluja.

Hoi kotio herran karja, ilman torven soittamata2, Ilman vittan vinkinätä, Ilman raipan roikinata!

5 Kylläs herran portin tunnet: Terva risti, rautarengas, Pukin sarvesta saranat2, Kaksi koiraa portin alla, Froua istuu kaivon kannel],

io Ämmä kyykkyy kynnyksellä, Kiroileepi kirnuansa. Panettelee paimentansa, Paimen parka laiduntansa.

240 a. Mouhijärvi. Lännetär, siv. 55.

1860. Paimenlaulu.

Hoi kotio herran karja Ilman torven soittamata, Ilman vittan vinkinätä, Ilman raipan roikinata! 5 Kylläs herran portin tunnet: Terva-risti, rauta-rengas, Pukin sarvesta saranat, Kaksi koiraa portin alla, Rouva istuu kaivon kannelT, io Ämmä kyykkyy kynnyksellä, Kiroileepi kirnuansa, Panettelee paimentansa, Paimen parka laiduntansa.

241. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi. n. 10.

—12. Heinijärvi Loviisa Hauska, 75 v.

Hoi kotio herran karja, kylläs herran portin1 tierät: Puu lukku, rauta risti, harmaa koira portin päällä.

242. Jämijärvi. Välisalo n. 14. — 02. Heta Pajulahti. 67 v.

Karjan kotiin-ajo.

Hoi kotia konnen[!] karja, ilman vitsan vinkumata rautaruoska raikeemata! Kotona on kova emäntä, s syö viiliä, voita, panettelee paimentansa, kiroileepi kirnujansa.

243. Sahalahti. Äijälä E, n. 140.

—96. Hoi kotio konnan karja, . siitäs tunnet meidän portin: haka alla, linkki päällä, tervaristi portin päällä.

244. Sahalahti. Äijälä E, n. 168.

—96. Hoi kotio konnan karja, ilman vittan vinkumata, rautaruoskan räikämätä, siitäs tunnet meilän portin; 5 haka alla, lenkki päällä, tervaristi portin päällä.

245. Pirkkala. Starck n. 8. —89. Hoi, kotio, kmnan karja

ilman vittan viukumata rauta-ruoskan roikumata!

240. 1 Puht. kirj. kokoelmassa n. I1.). — 2 Säe r. lisätty.

241. x porti|t|: porti/i.

Kirjas kaius karjastain, 245—249.

165

Kylläs herran punin tunnet: 5 kuu-liikku, ranta-rengas kirjava koira portin alla pukin sarvet sarannoUla.

246. J-tuovesi. 1'alditiu n. 15*. 52. Hoi kotio konnan karja.

Ilman vittan viukinata, Hauta ruoskan roikiuala. Kotona kova emäntä, g Viilin syöpi, maidon juopi, Kaato vettä Idrnnhnnsa, Kiroileepi kirnuansa, Ku' ei vedestä voita tullu.

Kirjas katos karjastain.

247. Loimaa? Tamminen n. 32. — 85.

Lehmä kadonnut.

Kirjas katos karjastani. Paras leluna laumastani, En ma QskalT kotiin mennä, [säntä lyö ikeellä, 5 Emäntä äkeellä, Veljeni veitsellä. Sisareni sirpillä, Orpanani oljella, Lankoni lastulla, ia Mukulatkin muilla puilla, Kakaratkin kalikoilla.

s Emäntä leipilapiolla,

Sisareni sirpillä. Veljeni vi ka teellä, Kakaratkin karikuilla. Mukulatkin muilla puilla, io Lapsetkin- lastuilla.

248 a. Kiikoinen. Lännetär, siv. 53.

1860. Paimenlaulu.

Kirjas kaius karjastani. Paras lehmä laumastani. En tohdi kotio mennä. Isäntä lyö ikeellä, 5 Emäntä leipilapiolla. Sisareni sirpillänsä. Veljeni vikatehella, Kakaratkin karikuilla. Mukulatkin muilla puilla.

[ 1

Kulu päivä, kulje päivä.

249. Pomarkku. Elers O. A, n.

20. —93. Abraham Söderlund,

Fnst.'i|tilt,i I U'].'sta-

248. Kiikoinen. Hahnsson n.

Kirjas katos karjastani. Paras lehmä laumastani. En tohdi kotio mennä: Nauta lyö ikeellä.

11\

-53.

248. ' Puht. kirj. kokoelmassa n.

249. ' lainka n : lainkarin.

Pomarkku. 39 v. Kuuli kylästä.

Orpolapsi. Oli kerran eräällä lapsella äitipuoli ja se oli hänelle hyvin ilkeä. Kerran pani hän sen, orvon, karjaan ja oli ha- kenut laakan kiven ja pannut sen ympäri vähän taikinaa, ja antoi sen orvolle kainalonn. et ta lian saisi siittä syödä. Lapsi meni ja rupesi syömään. mutta ei hän siittä saanut juuri lain- kaan ' nälkäänsä sammutetuksi, kuin siinä oli niin vähän taikinaa sen kiven ympärillä; ja sitte hän lauloi:

20. — * |Lapset| Lapsetkin: L.

166

Paimenlauluja.

»Oi, jos kliinis' päiväkulta, Oi, jos kuluis' päiväkulta, Kun ei kulu kivi kulta, Orpolapsen kainaloss', ja siihen hän kuoli:

250. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. 19 a. —90.

Orpolapsi. Kun yhrellä pariskunnalla oli yhren talon1 maalla huaneet ja niillä oli yks laps sitte2 kans. Mutta kun ne3 tytön vanhemmat kuali, nin ei orvolle4 jää- ny6 muuta kun ernomasen kaunis kir- java vasikka. Mutta sen talon teki kovin6 miäli sitä vasikkaa, kun se oli nin kaunis. No, ottivat sen sitte7 taloon8 ja panivat talon karjaan9 ja orvon10 paimeneksi, mutte antanee11 sille12 mitään13 ruokaa; aattelivat14: kyllä hän nälkään kualee, kun(n)ei16 mitään13 ruokaa saa, ja me saamme vasikan sitten16. No, plikka meni sitten1' karjaan ja oli siälä näliisänsä ja laulo:

Kulu, kulu, päiväkulta! Kyllä kuluu päiväkulta, Mutte(i) kulu kivinen kakko Orpolapsen kainalossa18. [Jatk. sadulla]

251. Tyrvää. Ahlstedt n. 4. —03. Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. Äitipuoli ja orooplikka.

Oli paha äitipuali orvolapsella. Sen piti aina kantaa kivee. Sen päälle si- valsi äitipuoli taikinaa. Kuivas sen väliä. Plikan piti sen viä<)ä joka aamu evääksensä, kun hän karjasa kiivi Plikka valitti:

»Kulu, kulu, päiväkulta! Kyllä kuluu päiväkulta, Muttei kulu kivinen kakko Orvo lapsen kainalosa.

Isä kuuli plikkansa valituksen. Sano kohta äitipuolta: »eks' sinä saa antaa oikeeta kakkoo mun lapselleni, sen syöciä.»

252. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. 32. —90.

Orpolaps ja äite puoli. Miäs nai ja sai hyvän akan. unilta se kuali ja miähelle1 jäi sitte2 tytär Mutta miäs meni uuren3 kerran naimi- seen4 ja plikka sai nin kovin6 pahan aitepuolen. Se pani plikalle, .kun6 plikka kävi karjassa, karjaan evaäks vähän7 taikinaa8 leivän9 päälle. Plikka oli sitte10 karjassa ja laulo surusansa siälä:

Kulu11, kulu12 päiväkulta, Heitä13 heitä heiniköyttä, Harppaa14 haravan15 vartta18, Hyvän17 miähen kirvesvartta! 5 Kyllä kuluu päiväkulta, Mutte kulu kivinen kakko Orvolapsen18 kainalos(s)a18.

[Jatk. sadulla.]

yi.

10

250. 1 |toisen| talon: t. — 2 yi. [sitte]n. — 3 |s|e: «e. — 4 yi. Lorvolle]j. [jäänyjm. — 6 yi. [kovi]m. — 7 yi. [sitte]t. — 8 yi. [taloo]i. — 9 yi. [karj [orvo]m. u yi. [antanee]s — la yi. [sille]m. — 13 yi. [mitää]r. — 14 yi. [aatteliva]k. - 16 [= kunnei.] — 16 yi. [sitte]n. — 17 yi. — sitte]k. — 18 1. alleviivattu.

252. "■ |heillel yl.| [heille]j| »miehelle*: m. yi [miehellejj. — 2 yi. [sitte]t. — 3 yi. [uu]d[en]. — 4 yi. [naimiseejj. — 5 yi [kovi]m. — 6 yi. [ku]m. — 7 yi [vähä]v. — 8 |voita taikinaat*: t. — 9 yi. [leiväjm. — 10 yi. [sitte]k. — " yi. [Kulu]k. — 12 yi. [kululp. 13 yi [Heitä]h. — 14 yi. [Harppaa]h, sana alleviivattu. — 15 yi [haravajv, sana allevii- vattu. — 16 Alkuaan kaiketi: Harppaja haravan vartta. Muuttunut: Harpaa haravan vartta. Mp. huom. — 17 yi. [Hyva]m — 18 1 alleviivattu.

kului päivä, k.ulj<- päivfl 253 — 256.

167

253. Punkalaidun. Hahnsson n. 23b1.

—53. Kulu päivä, kulje päivä, Heitä päivä beinikoita, Harppaa baravan vartta.

253 a. Punkalaidun. Lännetär, siv.

1860. Paimenlaulu.

Kulu päivä, kulje päivä, 1 1< i t ;i päivä beiniköitä, Barppaa baravan vartta! Kuluu päivä pilvesäkin, s Muu' ei kulu kivinen kokko[!] ( irpolapsen kainaloisa; Vieret söin, ääret söin, Keskustan kotio vein Emännälle leipojalle, io Miniälle antajalle.

254. Karvia. Kaukomaa 1.. n. i. — l/«

30.

Atum.iukyl.i Joosef iina Jokinen 80 v.

Erinomainen muistaja. Kun h. m istui vuoteensa reunalla ja lauloi van- hoja laulujaan ruumis huojuen ja oi- kealla kädellä sivellen vasemman sel- käpuolta, sai jonkinlaisen mielikuvan Kalevalan muinaisista laulajista. Tie- tonsa hiin kertoi hyvin auliisti ja mainitsi ne oppineensa pitäjän van- hoilta akoilta, varsinkin omalta äidil- lään. Tämä oli kuollut Joosefiinan

ollessa 22-vuotias. Kaikesta sydämes- tään Joosefiina oli kiintynyt entisajan tietoon ja omasi aivan harvinaisen ihanteellisen maailmankatsomuksen.

Kun äitipuoli oli pannut kiven1 kakon sijasta paimi nelle karjaan, lau- loi poika muinoin karjassa:

Kulu. kulu. päiväkulta! Ei kulu kivinen kakku ( Irpolapsen kainalossa.

Silloin purotettihin taivah kakko.

255. Kiinni. Minun Viljo, n. 31.

\ uimalan kylä. Maria .losefiina Jokinen n. 80 v. Orpolapsi, jolla oli ankara äitipuoli, lauloi:

»Kulu. kulu, päiväkulta! Ei kulu kivinen kakku < Irpolapsen kainalosi»

Kakun sisällä oli laakakivi. — Tai-

v liiasta pudotettiin suuri kakku1

256. Kulliini]. Lindroos n. 3*. 88. Il.iapsaari. Eräs 40-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiinp. Tottij arvella.

Kulu päivä, kulje päivä Heitä päivä heinäköyttä, Harppaaja baravan vartta, Viittä kuutta vikatevartta 5 Ei lopu kivinen kakku, ( Irpolapsen kainalosta.

253. ' Alkup. kk:ssa ovat säkeet runon 23 a:n vieressä ja merkityt Punkalaitu- mella saaduiksi, mutta puhtaaksikirj. kokoelmassa lisätty Eräjärveltä saadun alkuun (n. Jl

254 ' Toisen kerran laulaessaan Joosefiina selitti: laakasen kiven, vähän taikinaa paalia.

255 ' Epäilemättä kertojan oma tilapäislisäys —esittäessään asiaa — alle- kirjoittanut ainakin sai silloin sen h isityksen. Mp:n huom.

168

Paimenlauluja.

257 . Eräjärvi. Hahnsson n. 23 a1. 53.

[Kulu päivä, kulje päivä,

Heitä päivä heiniköitä,

Harppaa haravan vartta2.]

Kuluu päivä pilvissäkin, 5 Mutt' ei kulu kivinen kakko

Orpolapsen kainaloissa.

Vieret söin, ääret söin,

Keskustan kotio vein

Emännälle leipojalle, io Miniälle antajalle.

258. Ruovesi. Palolani n. 16*. 52.

Kulu päivä, kulje päivä, Heitä päivä heinikkoon, Viittä, kuutta vikate' vartta, Harppaa haravan vartta, (?) 5 Eipä kulu kivinen kakko, Orpolapsen kainalosta, Syrjät söi, sydämmen vei. Emännälle leipojalle, Pii'alle vanuttajalle.

Kutitin, kutitin kumppaniani.

259. Oripää. Vihervaara n. 2370.

—11. Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kutitin, kutitin kumppaniani, Kätkin suahon sammaliin.

260. Oripää. Tallgren n. 53. — 13. Fiina Virtanen. M. p. Maariassa. Kutitin, kutitin, kumppanii,

kätkin suohon sammaliin, viira [!] veräjän pieleen. Ikävä on yksin ollakseni, 5 ikävä karjaa kartakseni.

257. x = puht. kirj. kokoelmassa 253 ja alahuom.

Kirjas katoskarjastani, paras lehmä laumastani. Isäntäkin ikkeellä lyö, ementäkin sitteellä, io veljeni vikatteella orpana orjankuiruilla.

261. Oripää t. Pöytyä. Vihervaara n. 3733. —11.

Justiina Stenvall, 73 v.

Kutitin kutitin kumppaniini, kätkin suahon sammaliin kirjavan kiven viäreen. Ikävä yksin ollakseni, 5 paljon karjaa kaitakseni. Oi, voi, voi oikostani, Korjas katos karjastani, paras lehmä laumastani. En uskalln ennää kotio mennä: io isäni lyä ikkeellä, äitini äkkeellä, sisareeni sirpillä, veljeni veitellä.

Paimen poika kutitti kumppaninsa kuoliaaksi ja kätki suohon samma- liin ja sanoi sitten edellä olevan laulun: kutitin kutitin kumppaniini j.n.e.

262. Oripää? Vihervaara n. 5146.

—21. Turku, Kaarlo Lehto, 29 v. Kutitin kutitin kumppanii Kätkin suahon sammaliin, Pistin leivänpalan poveen.

Toinen paimen oli kutittanut toista, niin että se kuoli. Koetti saada vir- koomaan.

n:o 21. — 2 Säkeet 1—3 = n:o 23 b; ks n:o

Lampurin laulu. ^t>3 — 271.

169

263. Loimaa. Vihervaara n. 4475.

—13. K iroliina Puisto, 72 \. Toinen paimenpoika kutitti toisen kuoliaaksi ja lauleskeli:

»Kutitin kutitin Kumppaniani ett kuali, Kätkin suahon sammaliin Kotoni laronalli'. Panin leivän palanki povveen.»

264. Loimaa? Tamminen n.31. — 85.

Veljeni lyä veittellä, Sisareeni lyä sirpillä1,

Orpana ni lyä oljella2.

267. VuuLalaitlua. Antco Vipuuni,

n 2. s. 29. —09,

Punkalaitumella on ennen ollut

eräs pitkänlainen paimentytön valitus,

jossa muun muassa on säkeet:

»Kutitin, kutitin kumppaniani Peitin suohon sammalihin.»

Toverinsa surmaaja.

Kutitin (kutkutin) kutitin 268- RarjaM&a. Ruusunen n. 103.

/ID

kuinppanii. Kätkin suohon sammaliin. Ikävä on yksin ollaksen',

Isoa karjaa kaitakscn'.

265. Alastaro. Vihervaara u. 248*.

—11. Virtsanoja. Markulan emäntä, n. i"> v. Kuullut Yampulassa.

Kutitin, kutitin kumppaniani, Kätkin suahon sammaleihin.

Kuti kuti kumppanii Kätke suahoo sammallii.

Sanotaan1 lasta kutitellessa.

269. Virrat. Lm min- n. li*. 13. Maria Vilhelmina Spir. 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Kutitin, kutitin kumppalia, hautasin maalian (suohon) sam- maliin.

Lampurin laulu. 270. Honkajoki. Kallio V. •/, n. 838.

266. Alastaro. Vihervaara n. 2446.

—11. Ylhäinen. Miina Paukkio. Painien kutitti toisen kuoaliaaks ja sano:

Kutitin, kutitin kumppanianin. Kätkin suahoon suinmnleihin Kotoni [aron etteen. En minä nyt. uskalla kotiani

mennä: 271. Lucia. Rekola n. 205.

—09. .1. V. Kallio.

Lampurin tuutu. Limpun, lampun, lampaisiin, Lampaan papu hampaisiin!

-10.

5 Isäni lyä ikkeellä, Äitini lyä äkkeellä,

Tutu, tutu lampaitani, kili, kili kiliäni,

266. 1 *lyö* sirpillä: 1. s. — 2 *lyö* oljella: 1. o. 268. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

170

Paimenlauluja.

päkä. päkä päkäken pässiäin, päkä, päkä puskuri pässiäin. 5 Älä sinä kultain luule, että minä toisia kuulen, kyllä me tavataan huomenna, soittelen suurella aholla.

Muut menee kirkkoon.

272. Alastaro. Vihervaara n. 2487.

—11. Yirtsanoja. Fredrika Friman, 60 v. Kuullut loi maalla.

Paimenlaulu.

Muut mennee kirkkoon, Minä kurja karjaan; Muut kuulee kirkonkelloo, Minä kurja karjankelloo.

273. Alastaro. Vihervaara n. 2445.

—11.

Ylhäiuen. Miina Paukkio, 55 v. Paimenlaulu.

Muut saa kuulla kirkonkellot, Minä kurja karjankellot; Muut saa kuulla papin ääntä, Minä kurja sonnin ääntä.

274. Punkalaidun. Moisio n. 33.

—10. Paimenlaulu.

Muut menee kirkkoon, minä kurja karjaan; muut ne kuulee kirkonkellon, minä kurja karjankellon; s muut kumartaa pappia, minä kumarran kuusenjuurta.

Saatu »Matin Kaisulta», sanoi lap- sena paimenessa ollessaan sitä laula- neensa, eukko on yli 70 v.

275. Mouhijärvi. Järvinen n. 44.

—53.

Paimenen laulu.

Muut menee1 kirkkoon,

Minä kurja karjaan;

Muut kuulee kirkonkellot,

Minä kurja karjankellot: 5 Muut näkee kirkonharjan,

Minä kurja kuusen laivan;

Muut näkee papin parran.

Minä kurja pukin parran;

Muut kuulee huomenvirren, io Minä kurja pukin porun.

276. Tärvää. Kullaa n. 15. 10/i —03. Tapiola.

Paimenlaulu.

Muut menee kirkkoon, Minä kurja karjaan, Muut istuu kirkon penkkiin. Minä kurja kuusen juureen; 5 Muut kuulee kirkon kellut. Minä kurja karjan kellot.

277. Tijrvää. Kullaa n. 249.10/1—04. Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.

Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään kylästä.

Paimenlaulu. Muut menee kirkkoon, Minä kurja karjaan: Muut kuulee kirkon kellot, Minä kurja karjan kellot; 5 Muut kuulee lukkarin veisun,

275.

men|n|ee : m.

Muut ui snee kirkkoon. °.77 281

171

Minä kurjan karjareisun;

Muut näkee papin parran. Minä kurja pukin parran: .Muut kuulee papin lorun, io Miiiä kurja pukin porun.

278. Kylä-Karvia. Paldanin. .'. — 52.

Muut menee kirkkoon.1

Muut ne kirkkohoir menepi, Minäpä kurja karjahan; Muut kuulee kirkon kellon, Minä kurja karjan kollnn;

t Muut näkee kirkon harjan. Minä kurja kuusen laivan: Muut kuulee papin äänin. Minä kurja karjan äänen; Muut näkee papin parran.

i" Minä kurja pukin parran. Kivi un inulla kirkkonani, Pajupensas pappinani,

Lahopuu laulajanani. Käki kulia Inkkarina. 15 Kuku kulta käki lintu, Sauvanko käyn karjan kanssa, Tämä suvi, vaiko kaksi. Eli seitsemän su1 Eli '-i täytehen tätäkää?

279. hinrio. Kaukomaa L. n. 47. - 1C 6 30.

Karviankylä. Salomon Teppala,

83 v.

I':: mun polska. Miiui>_puko,, kirkkohoo, Minä kurja karjalla.

Ja inuiit kulon kirkonkellon, Minä kurja karjankellot, n Muut näköö papinparran,

Minä kurja kutinparran.

280. Parkano. Earvia n. :'17. —07. Kihniö. Iivari Mäntykoski, ',: v.

Kuullut Antilan l\ I täreltä Paimen / Muut menee kirkkoon.

Aluni kurja kaljaan;

Muut kuulee kirkon kellon, Minä kurja karjan kellon;

s Muut ne näkee papin. Minä kurja pukin; Muut ne kuulee papin äänen, Minä kurja pukin äänen; Muut ne kuulee lukkarin äänen,

i» Minä kurja härjän äänen

281. Sahalahti. Äijälä K. ».167.

—96.

Muut' no menee kirkkoon, minä kurja2 karjaan. muut no kuulee kirkonkellot, minä kurja karjan kellot. 5 Muut no näkee kirkon harjan. minä kurja kuusenlalvan, muut no näkee papin parran. minä kurja pukin parra[n].

Minä yksin jätöt t iin m ikkunoihin itkemään, portillen8 poraamaan

ja raitille raakkumaan.

•J7s ' o: Katso Kanteletar 1. Kirja 177. — - kirkko | on :kirkkooon.

i. ' Runon odossa: Hiiri meni mettään pikku kelkkanen perässä pikku . — 2 kurja nm : k. :i portille: portillen.

172

Paimenlauluja.

282. Vesilahti. Hels. Suom. Normaali- in*, konv.: Lindroos n. 1.2*. 92.

Järvenranta. Kustaa Kalpela. Paimen valitus.

Muut menee kirkkoon, minä kurja karjaan; muut kuulee kirkon kellon, minä kurja karjan kellon; 5 muut kuulee papin äänen, minä kurja kutun äänen; muut näkee papin parran, minä kurja, pukin parran; muut näkee papin pälsit, io minä kurja pukin pälsit.

Paimenen huolet.

283. Tijrvää. Kullaa n. 90. — 19/4 03. Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v.

Kuullut äidiltään.

Paimenen laulu.

Ketulla on käytävänsä, Saukolla salaovensa, Minne piilohon pujahtaa Vaaran suuren vaaniessa, 5 Rajun ilman uhatessa. Niin ei mulla raukalla; Kuusi mulla suojanani, Sora mäki polkunani. Voi, jos ilta jo tulisi, io Että kotiin kerkeäisin!

284. Parkano. Harvia n. 216. — 07. Kihniö. Iivari Mäntykoski, 47 v.

Kuullut Antilan tyttäreltä. Paimenlaulu.

Meni^ minä Ruottiin, Sain sieltä ruopit;

Meniw minä Saksaan, Sain sieltä saappaat. 5 Menin minä pahan Leppäkosken rannalle, Siellä tuli vastaani Puhiseva akka, Joka ajo aina io Paimenia takkaa, Repi minun vaatteeni Riisin rääsin.

285. Punkalaidun. Hahnsson n. 401.

—53.

Paimenlaulu.

Muretta on muilla ja minulla Juostesani karjan sivull. Jos vohlan poika pois tullee, Ehtoolla sen kurja (kohta) kuulen. 5 Isäntä sen kirjaan2 kroppaa, Palkkani päälle paneepi3.

Paimen soitto.

286. Tyrvää. Rullaan. 114. — 15/4Ö3. Näntölä. Juhanna Aittomäki, 32 v.

Paimenlaulu.

Paimen kun torvella toitotteli, Sudet ne kauas karkotteli, Karhut ne konttasi kankahalle, Sudet ne samosi saunan alle.

5 Vaan kun paimeen uneen vaipu, Silloi karhu lähes saapui, Susi hypähti laumallansa, K.i.ipsahti paha karjanansa. Paimen kun heräsi unestansa,

io Huomasi karhun karjassansa, Rupesi torvella toitottamaan.

285. J Puht. kirj. kokoelmassa n. 22. — 2 Pulit, kirj.: kirjan : kirjaan. — 3 alkup. kok.: panepi : paneepi.

P inn-nen voi. 287—295.

r ;

Paimenen voi.

287. Kurria. Kaukomaa /.. n. 48. -w/.30.

\ mni;i l.inkyla. Elina Halli, 70 v.

Juustoeväs a n in' t tiliin aina ensi päivänä paimenille. Muulloin he lau- loivat:

Paimenen "ii paha olla, Kun ei olo voita, Silakoita askissa Ja mätämurnakoita1.

288. Kurrin. Kaukomaa L, n. 49.

-nU30. Sarvelankylä. Maria Heinonen, 78v. Karjasta kotiintullessa laulettihin: Paimen parka on päivällistä. Paimenen voi on voimallista.

289. Karria. Kaukomaa L, n. 50.

~nU30. Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v. Paimen parka päivällistä, Paimenen voi on voimallista.

290. Kania. Kaukomaa L, n. 51.

- 21 6 30. Koskiperä. Kaisa Välimäki. 7'J v.

Paimen parka päivällistä, Paimenen voi on voimallista.

291. Ikaalinen. Alaani \'iljo, ». 8.

— 31.

Luhalahti. Kalle Sarkola, n. 84 v. Paimenta kiusoteltiin runolla:

Paimen parka päivällistä, paimenen voi on voimallista!

En loitsu sna kurakämmeneksi enkä paskapeukaloksi.

Tyytyn, lyytyn, piikapaimen.

292. Kura. Juniani n. 10. — 52. Tyy, tyy. tyv. Ivy, piika-pai.

raen,

Aja karjas' tälle puolelT, Tääll' on pimlat puolikypsät, Ompi mansikkaat makiat,

5 Sekä lintikkäät liidät.

293. Noormarkku. Koskilahti n. 45.

-2U04. Sofia Viik. 60 v.

Paimenen huilu. Tuurin luurin, piikapaimen, Aja karjas tällepuolen! Tääl" on heinät hempukaiset, Vili ta varvut viiriäiset, 5 Puolamet on punaisia. Mansikat on makuisia. Sinä olet Liisa Anna!

294. Oripää. Vihervaara n. 2372. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Paimenlaulu.

Tyytyn, tyytyn, poikapainini. Aja karjas tälle pualen! Tääll on pualat punasia Ja mansikat makkeimpia.

295. Alastaro. Vihervaara n. 2448. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

iso silakka. Kertoj. selit.

174

Paimenlauluja.

Paimenlaulu.

Tyyryn lyyryn, piikapaimen. Aja karjas tälle pualen! Täälä on marjat makkeempia. Pualat punasempia.

296. Alastaro. Vihervaara n. 2489. —11.

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.

Paimenlaulu.

Tyyryn lyyryn, piikapaimen, Aja karjas tälle pualen!

297. Punkalaidun. Vihervaaran. 269.

—09. Vanttila. Tiina Oivukkala, 67 v.

Kehtolaulu.

Tyytyn, tyytyn piikapaimen aja karjas tälle pualen! Tää! on mansikat makosia, pualat puppurijaisija.

298. Tyrvää. Ojansuu A. H,n. 24.-00. Anna Stiina lisakintytär, 66 v.

Tuutii luutip piika paimen. Ajak karjaa tällep pualen. Tulek ittek kivijä miiären. Täälä mansikat kim makosia Ja pualakkir) kansa puppurija on.

299. Tyrvää. Pakula V. V, n. 70.

■*U12.

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut isävainaaltaan.

Tyytyn, tyytyn, piikapaimen, aja karjas tälle pualen!

Tääl on marjat makosia ja pualat purppuriaisia.

300. Tyrvää. Pakula V. V, n. 59.

- 10/3 12.

Vihattula. Heikki Kustaa Mäenpää, 76 v. Kuullut isältään.

Pii, pii, pii, pii piikapaimen, aja karjas tälle pualen! Tääl1 on mansikat makeita ja pualat puppuriaisia.

301 . Turvaa. Ahlstedt n. 8. — 29/12 02. Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v. Tyytyllyytyn, piikapaimen,

Aja karjas tälle puolen, Tule itte kiviä myöten! Täair on mansikat makoisia, a Puolat tääll' on punaisia. Vihdan lehdet vihriäiset, Heinänkorret heikuriaiset.

302. Tyrvää. Kallaa n. 40. — 14/x 03. Tapiola.

Tyydyn lyydyn, plikka paimen. Aja karjas tälle puolen, Tule itse kiviä myöten! Tääl on mansikat makuisia, s Puolat puppuriaisia.

|303. Tyrvää. Ahlstedtn.32.—18/i03.

Peukalomäki. Anna-Liisa Nyman. 75 v.

Tuutulaulu.

Tyytyn, tyytyn, piikapaimen, Aja karjas tälle puolen, Tule itte' kiviä myööen!

300. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Tyytyn, lyytyn, piikapain 1—311.

175

Tääll' mi mansikal makoisia, a Puolal tääll' on punaisia. Vihöan lehöel vihriäiset, Heinän korrel heikuxiaiset.

304. Lavia. Kamppi n. 14.— u/8 03.

Paimenten laulu.

»Tyytyä lyytyn piikapaimen Aja karjaa tällepuolen,

Tääll' on mansikka makoinen Ja pimiä pumpukainen.»

305. Jämijärvi. Välisalo n. 13. — 02. Heta Pajulahti, >'<: v.

Tylyn lylyn piikapaimen.

Tvivn lytyn piikapaimen, tee! on toinen poikapainien. Aja karjaa tällepuolen, tee! "n heinä hempukainen

5 puolanmarja pumpukainen.

306. Honkajoki, llirsikoski Anna, n. 59.—*/324.

Pium, paum, pi[i]kapaimen, aja karjas tällenpnolen! Tääll' on heinät hempukkaiset, vitsan varvut vehreäiset, 5 puolametkin "n punasia, mansikatkin on makosia.

307. Kurrin. Kaukomaa L, n. 11.

- i! 6 30. Aumiankvlä. Joosefiina Jokinen, v.

Pii. pii. piikamainen,

A|ak_kaijas tällepuolen,

Tee] "n heinä hempukainen, Puolanmarja pumpukainen,

s Lapsella mansikka makoinen.

308. Sahalahti. Annia E, a. 139. —96

Tiimi Iiirul likkapaimen,

aja karjas tälle maalle,

t.ill'1 on puola punasempi, tääl' "n heinä hehkosempi, 5 tääl' on mansikka makonen, mustikka sitäkin muikerainen.

309. Satakunta. Petelius n. 19. — 15.

Julio Malja. 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamilla, f\ muista keneltä.

Piiluun laulu. Tyytun lyytun piika paimen, Aja karjas tälle puolen, Tääl on kedot Vehniäisiä. Tääl on mansikat1 makeoita, s Mustikat muita paremmat, Tääl "n pimlukat punaisia, Vadelmal vallan mainiot.

310. Lcinpnälti. Leander n. 73*. — 13. Maija Mäkinen, 64 v. Muisliinp.

Hauholla.

Tyyryn lyyryn piikapaimen. aja karjas tallen puolen. Tääll on heinä hentokainen, mansikkakin makosempi, 5 puolakin on punasempi, mustikkakin mustempi.

311. Virkkula. Siani: n. 21*. 89. Eva Kaisa Purra, 69 v.

1 kk:ssa iso alkukirjain. 309. ' kk:ssa iso alkukirjain.

176

Paimenlauluja.

Tyytyn, lyytyn piika paimen, aja karjas tälle puolen, täällä mansikka makonen, täällä puola pumpukainen 5 heinä myöskin hentukainen.

312. Pirkkala. Virtanen n. 18. — 05. Nokia. A. Virtanen.

Laulu. Tule tänne piikapaimen, Aja karjas tännepuolen, Tääll' on mansikka makoinen, Puola kans' myös on punainen!

313. Tampere. Kallialan. 47*. Tiru, liru, likkapaimen, Aja karjas tälle puolen, Tääll' on puolat punasia, Mansikatkin makosia.

-13.

52.

314. Ylöjärvi. Palaani n. 12*.

Tyytyn lyytyn piika paimen.

Tyytyn lyytyn piika paimen, Aja karjas tälle puolen, Tääl' on heinä hempukainen, Mansikoita mollillansa, 5 Mustikoita mustanansa, Juovukoita kallellansa, Muuramita siellä täällä, Viikunoita saksan maalla.

315. Kuhmalahti. Lindroosn. 8*. — 88. Haap'saari. Eräs 40 v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiinp. Tottijärvellä.

Tyytyn, lyytyn, paimenlikka, Aja karjas' tälle puolen.

Täällä heinä hienosempi, Mansikka makosempi, 5 Puolan kylki punasempi Mustikka mustempi, tahi viim. säe myös: Mustikka mustukainen.

316. Kuhmalahti. Hels. Suom. Nor- maalilys. konv.: Lindroosn. 13*. —92.

Judith Lindroos, 50 v., synt. Kuh- malahden Haapsaaren kylässä. Muis- tiinp. Vesilahdessa.

Paimentytölle.

Tyytyn lyytyn paimenlikka. aja karjas tälle puolen; täällä heinä hienosempi, mansikka makosempi, 5 puolan kylki punasempi, mustikka mustukainen.

317. Keuru. Valli n. 3*. 02.

Paimenlaulu.

Tyytyn lyytyn paimentyttö Aja karjas tälle maalle, Tääl' on puolakka punainen, Tääl' on mansikka makonen, 5 Heinän nenä hemposempi, Kivet kellon kaltaiset.

318. Keuru. Vegelius n. 14*. — 07.

Paimenen laulu.

Tyyty' lyyty' paimentyttö Aja karjas tälle' maalle! Tääll' on puolukka punanen, Tääll' on mansikka makonen, s Heinän nenä hemposempi, Kivet kellon karvaset.

U< mene niiltuun. 318a— 321.

177

318c Satakunta? ArhoA.O, n.7—89. Mp. Isojoella.

Paimenpoika ja -tyttö. [Paimenen laulua — Pakenevan ru- noa Hämeen ilmeet.]

»Aja] tälle1 puolen karjasi! täällä un puolallehdet punaisia, mansikat makoisia.»

Tyttö sanoi:

»En uskalla mennä kotiin, s silla pudotin kirjat metsään; isäni hakkaa ikeellä, äitini äkeellä, tyttäretkin tynnyreillä, kakaratkin kapuloilla. io ja mukulatkin muilla puilla3. Hoi. hoi, horjattii! kaikki piiat korjattiin, minä yksin jätettiin ja minä yksin metsään karkasin, is Metsä minulle kepin antoi, kepin minä vanhalle ämmälle an- noin; ämmä minulle kakon leipoi, kakon minä kalamiehelle annoin kalamies minulle kaloja antoi.

io kalat ininä jyvämiehelle annoin; jyvämies jyviä antoi, jyvät minä kotkalle annoin: kutka minulle siipensä antoi, yli meren mennäkseni

25 ja takaisin tullakseni.

Siellä minä paljon ihmeitä näin: Piika tunki tunkiossa, sika sotki taikinaa. hevonen leipoi leipiä,

30 härkä mylvi pöydän päässä, isäntä hirnui hinkalossa, ja emäntä nauroi kaukalossa.

Älä mene niittuun. 319. Tyrvää. Pahula T*. I". */. 76.

15/ -ii)

Miina Forsblom, 8i \ . Kirjakka, Railakka. hyvä1 lehmä Heimakka. älä mene niittuun! Niittumiäs tulee, s lyä sinua, lyö minua, nappaa kellon kaulastas ja kuuluvaisen kulkustas.

TYÖLAULUJA.

Jauhajan laulu. 320. Virrat. Leander n. 22*.

-13.

Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Minä jauhan Jaakolleni, pikku puuron poijalleni.

321. Punkalaidun. Moision. 9. — 10. Haviokoski. Suutari Hakenberg. n. 70 v.

Joulusahliksia jauhettaissa.

Minä jauhan jaarittelen. Yksin jyvin jyrkyttelen. Joulu tulee, jonkkis konkkis.

318 a. l kk:ssa pieni alkukirjain säkeissä: 1. '• ja 14. — 2 tä|nn|e : tälle. 3 pui pj: puitta.

319. ' Säkeissä 2 ja 3 on kk:ssa iso alkukirjain.

12

17S

Kehtolauluja.

Nisukakko1 kainalossa,

5 Viinapullo plakkarissa. Olkilyhde selässä, Vaskikynttilä kädessä . Tuomas kulta joulun tuo. Hiivanuutti hiirenruoka, 10 Joka joulun poijes vie.

Hyvä on olla hympyrällä.

322. Kankaanpää. Laiho 181. — 89. »Hyvä on olla hympyrällä1

kaunis kampura jalaalla2. ettei3 vaadita sotaan eikä tahdota tappeluhun.»

Kankaankutojan laulu.

322 «. Kiikha. Maijala n. 123.

-7* 04. Näin kurotaan kankast, Näin veretään lankast; Kuro kankast, verä lankast, An syöstävän kulkee!

Kehrääjän laulu.

323. Karvia. Kaukamaa L, n. .r)2.

Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v. Kehrätessä laulettiin.

Kehräpäätä keikutteli, Rullapäätä ruikutteli,

Ei muista loppua.

324. Lempäälä. Leander n. 62*. — 13. Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp.

Hauholla.

Antaa rulla i ruikutella, kehrävarren keikutella.

325. Ruovesi. Palaani n. 18*. — 52. Antaa rullan ruikutella,

Kehrä, varren keikutella, Villat karstaa kerkoseksi, Vedä' lanka pienemmäksi, s Kudo' niistä vaipat, ryijyt, Kirjavat röijyt, hamehet, Joita. nährhVkin kelpaa.

326. Virrat. Leander n. 7*. — 13. Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Antaa rullan ruikutella, Kehrävarren keikutella .

KEHTOLAULUJA.

Aa aa — — .

327. Luvut. Salo n. 306. —M.

M.p. Hattulassa. Aa aa Mollakka, Mahraks omani ollakka,

327 a. Ahlainen. Hämeenlinnan alak.

sem. Haapala Anni, n. 129.

—24—25. M:iria Ranta, 65 vuotias.

Aaa, aa lullaa, vauva tahtoo pullaa,

321. x Nisukakk|u| : Nisukakko.

322. : Yrl. Kant. 11, 209. — 2 jalalla: jalaalla.

kk:ssa iso alkukirjain.

A i aa —

327 a— 335.

179

i - ei vauva pullaa saa, Ei hau sitten nukukkaan.

328. Oripää. Vihervaara n. 2374. —11.

i Iripää. Eemeli Oksanen, 28 v. Vakulaulu1.

Aa vissan tussakkaa, Raitalan Maijan masurkkaa. Karjalan poijaat kyytillä aijaa, Mennääs kattoon Raitalan Maijaa

329. Alastaro. Vihervaara n. 2405. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Kehtolaulu.

Aa aa allersoo, Maahan pantiin pallersoo.

330. Harjavalta. Ruusunen n. 109. —03.

Aa vavva, makkaakkavvan, Konnei kirkosta kottiit tulli. Keitär riaskaa vellinkö, Panen sokeni sualaksi.

331. Punkalaidun. Moisio n. 30. 10

Aa lullaa lustil Kirjaa puski Mustikee, ei tätä laulua auta säästää, kun tätä lakataan. 5 niin ruvetaan päästä.

332. Kokemäki. Kujanpää n. 10.

*h*20. Mania Salonen, i4 v.

A.i aa Amalia, liikuta lullaa

Sofia.

333. Kokemäki. Kujanpää n. 2.

•li SI. KUla Haapanen, ">i v. A.i. aa, allii. kivi kuva kallii. isoaita edessäni, pienel pojal perässäni, s papupussi selässäni. Ei voi kulkee, ei voi kulkee.

334. Kauvalsa. Santavirta n. 82. — 05.

Amanda Kaakki, 45 v. Kektolsulu.

Aa aa Aapelipoika, Tosa cm Joulupäre1, Ei muista loppuun asti.)

335. Tyrvää. Ahlstedt n. 4. — 7/i 03. Illo". Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v.

Tuutulaulu. [Loppu pyrkimärunoa 1

Aa lullaa, avaas "\ i! Eikös se kyllä hyvin sovi? Vedä rautaa poikki1 lautaa!

Ei minun ilman mennä auta.

5 Siviä ii minä tulla tahdon,

Jos minä vielä joinkin mahdun. Vai onko siellä kyllä muita Vii nai Kiitä, tupakkisuita?

1 r. (= kehtolaulu).

1 ij|oulupäre : Joulupäre.

1 kk:ssa iso alkukirjain.

180

Kehtolauluja.

336. Honkajoki. Hirsi koski Anna, n. 22. -23/324.

Aa, aa, akkasta, ei se ollu mi- tään pakkasta, vaan se oli pientä pyryä, kun (vauva) piti itte jyryä.

337. Noormarkku. Österlund n. 6. —20.

Tuutulaulu.

Aa aa kakaraa ei saa kakaraa nukkumaa tarttis heittää muurin taa, muttei ilkee kumminkaa.

338. Lempäälä. Vihervaara n. 4392. —13.

Tuulilaulu.

Aa k lullaa, taas tullaan Pikku piikaa naimaan, Humputa heijaa, tussan lullaa, Pikku piikaa naimaan.

339. Eräjärvi. Tyyskä (2560) 3*. —08.

Aa lullaan taas tullaan Meitän1 tyttöjä naimaan Hopeeta päähän Kultaa kaulaan s Silkki-leeninki päälle.

340. Tyrvää. Pakula V. V, n. 90. -"Is 12.

Miina Forsblom, 84 v.

Aa lullaa lasta, tule, surina, vastaan, isot tallukat jalassa, leipäsäkki selässä 5 ja viä tuota meijän lasta!

341. Tampere. Kallio V. J, n. 819*. —09.

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen puolella.

Aalullaa äidin piika Noudetaanpas leipää. Jos ei äiti leipää saa Jääpi kehto seisomaan 5 Lapsi kulta itkee Lapsi kulta itkee.

341 a. Tampere. Lindström Olga, n.

18. —18.

Aa, tuuti lullaa , ei ole hyvä tulla meidän Matin lullaan.

342. Kangasala. Kallio Väinö n. 14*. —02.

Ida Pohjonen, 35 v. Kuullut mum- moltaan, kotoisin Kangasalta.

Aa aa alli lintu Pienen linnun poika Pienellä linnulla pitkät siivet Jolla se N. hoitaa.

342 a. Ruovesi. Luutonen Ahto. n. 47

—17.

Aa, aa, akana, Pysy poika kotona, Äitis selän takana.

Aa aa akkani kuoli.

343. Eura. Järvinen siv. 2. — 52. Kohtuus kuol' jo Kuokkalan

koskeen.

339. l t alleviivattu.

.tkk;mi kimli 343

181

Kuka sen näki? Kuokkalan väki. Kuka sen hautas? s Hallin Matti. Kuka sen veisas? Välikylän pappi.

344. Ulvila. Tuomi n. 58. —90. Vanhala. Fiia Lindgren, 51 v.

Kehtolauluin.

Aa aa akkani kuali. Kuhunka se kuali1? Kukkulan jokkeen. Kuka sen näki? s Kukkulan väki. Kuka sen hautas(i)? Kaliin Matti. Kuka sen veisas(i)? Kivikirkon pikkunen pappi.

345. Kull, m. Tuomi n. 1. Yiikka Lauren, 17 v.

89

Kehtolauluja.

Aa aa akkani kuoli, liisrin pukkini peijaisiin; ei ole varaa toista tuoda, eikä tätäkään hautaan saada, 5 annetaan olla uuttiseen asti. käsketään vieraita runsaammasti.

346. Noormarkku,. Koskilahti n 35. -' i 04.

liina Fors, 40 v. Lasten laulu.

Aa aa akkani kuoli! Kuhunka se kuoli? Merstalan jokkeen.

Kuka sen näki? 5 Härmälän väki. Kuka s. mi veisas? Hällin Matti. Kuka sen hautas? Kivikirkon pikku pappi.

347. Noormarkku. Lindgren n. 20. —92.

Hilma Appelqvist.

Aa aa1 akkani1 kuoli.

Kuhunka se kuoli? Kuokkalan koskeen.

Kuka sen näki? 5 Vakkakin väki.

Kuka sen hautas? Hallin Matti.

Kuka sen saarnas- sa kari n pappi.

348. Noormarkku. Olliani n. 602. —89.

Noormarkku. Julio Fabian Palonen, 39 v.

Aa aa akkani kuali.

.Minkä se kuali?

Kukkulain puadii.

Kuka sen näki? 5 Lukkariv väki.

Kuka sev veisas?

Vekkulin täti.

Kuka sen saarnas?

Sakari pappi. io Kuka sen hautas?

Hallini Maiti.

A.i. aa akkani kuali.

344. » *se* kuali : s. k. i" ' kk:ssa iso alkukirjain.

182

Kehtolauluja.

Eik" ole varraa tuista tuada. Antaa olla uuttiseen asti, 15 Käsketääv viaraita runsaammasti

349. Merikarvia. Romppanen n. 6.

—89.

Aa aa akkani kuoli. Kuinka se kuoli? Askulan jokeen. Kuka sen näki? 5 Askulan väki. Kuka sen hautas'? Hauturin Matti. Kuka sen veisas'? Veisurin pappi.

350. Alastaro. Vihervaara n. 2395. —11.

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. Kehtolaulu.

Aa aa aakkonen kuali. Kunka se kuoli? Aakkosen koskeen. Kuka sen näki0 5 Aakkosen väki.

351. Huittinen. Vakkila n. 6. — 88.

Ai ai akkanin kuoli. Kunka se kuoli0 Mekalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Vakkalan väki. Kuka sen1 hautasi? Hallin Matti. Kuka sen veisasi? Prunkkalan pappi.

352. Kokemäki. Lempainen n. 2.

-7i04.

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. Kuullut isältään.

Kehtolaulu.

Aa aa akkani kuoli. Kuinka se kuoli? Eskolan koskeen. Kuka sen näki? s Eskolan väki. Kuka sen hautas? Hallin Matti. Kuka sen veisas? Prunkkalan pappi.

353. Kokemäki. Kujanpää n. 12.

-16li21. Kalle Välimaa, 70 v.

Aa aa akkani kuoli. Kunka1 se kuoli? Eskolan koskeen. Kuka1 sen näki0 5 Eskolan väki. Kuka1 sen hautas? Hallin Matti. Kuka. sen veisas? Prunkkalan pappi.

354. Kokemäki. Kujanpää n. 6.

-26/1220. M. i nta Salonen, 44 v.

Aa aa akkani kuoli.

Kunne se kuoli? Eskolan koskeen. Kuka sen näki? 5 Eskolan väki.

351. 1 Kuka *sen* : K. s.

353. » kk:ssa pieni alkukirjain.

Aa aa akkani kuoli. 354— 35'.t.

183

Kuka1 sen hautas? Hallin Matti. Kuka sen siunasi?

Pruiikkalan pappi.

355. Riikka. Oksa n. 3. — 05.

Katariina Helenius, 74 v.

Kehtolaulu.

Aa, aa. akkani kaali. Minkä sr kaali? Meskalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Vakkakin väki. Kuka sm hautas? Hallin Matti. Kuka sen veisas? Prunkkalan pappi.

356. Tyrvää. Kataja-ranta n. 158.

15 e 04. Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v. Kuullut isältään.

Kehtolauluja. A a a a akkani kuoli. Kuhunka hiin kuoli? Kuokkalan kaskeen. Kuka sen näki' 6 Akkalan väki. Kuka sen hautasi? Hallin Matti. Kuka sen veisasi? Välikylän pappi.

357. Tyrvää. Vihervaara n. 351. — 09. Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny-

gärd, 45 v. Kuullut synt. pit. Tyr- väällä.

Kehtolaulu.

Aa aa akkani kuali. Kunka s,, kuali? Kiiakkalan koskeen. Kuka sen näki? i \ ikkalan väki. Kuka sm hautas? Hallin Matti. Kuka sen veisas? Veitten Mikko.

358. Tyrvää. Kulin, Väinö, n. 9.

" a 02.

Hanna Kaliin, jj v. M.p. Tampe- reella.

Aa aa akkani kuoli. Kuinka se kuuli:-' Kuokkalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Vakka la n väki. Kuka sen hautas? Hallin Matti. Kuka sen veisas? Kivikirkon pappi.

359. Tun-ää. Rullaan. 94. -17/403.

Aina Kallaa. 10 v. Lasten laulu.

Ai aa akkani kuoli. Minkä se kuuli'- — Vakkalan1 kos- keen. Kuka sen näki? —Vakkalan väki. Kuka sen hautas? —Sallin Matti. 6 Kuka sen saarnas? - Tämän ky- län pappi.

354. * kk:ssa pieni alkukirjain. 1 kkrssa pieni alkukirjain.

18'*

Kehtolauluja.

360. Tyrvää. Kullaan. 246. —1SU04. Tapiola. Eeva Haavisto, 51 v.

Kuullut isältään, kotoisin Soinilan kylästä.

Aa aa akkani kuoli. Minkä se kuoli? Vakkalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Vakkalan väki. Kukas sen veisas? Veslahden pappi1. Kukas sen siunas? Sillanpään Mikko. io Kukas sen hautas? Sallin Matti.

361. Tyrvää. Pakula V. V, n. 87. —12.

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v.

Aa aa akkani kuoli. Minkä1 se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Vakkalan väki. Kuka sen hautasi? Hallin Matti. Kuka sen siunasi? Prunkkalan pappi.

362. Tyrvää. Pakula V. V, n. 79.

-15lsl2.

Mauno Kuokkanen, 52 v., kotoisin Nurmeksesta.

Tuutulaulu.

Aa aa akkani kuali.

Kuhunka1 se kuali? Kuakkalan2 koskeen. Kuka sen näki? s (Matin, Liisan, Jaakon y.m.) väki.

363. Mouhijärvi. Laine T, n. 153. —93.

Aa aa akkani kuoli. Kuhunka se kuoli? Vakkalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Vakkalan väki. Kuka sen hautas'? Sallin Matti. Kuka sen veisas'? Kivikirkon pappi.

364. Suoniemi. Färm K, n. 16. — 22. Matilda Färm, 63 v.

Aa aa akkani kuoli. Minkä1 se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka1 sen näki? 5 Kuokkalan väki. Kuka sen siunas? Simpan pappi. Kuka1 sen hautas? Hallin Matti.

365. Lavia. Nurmi F, n. 70. — 10/e12. A. Maja.

Aa aa akkani kuoli. Kuhunka1 se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka sen näki?

360. 1 papi : pappi.

361. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

362. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Ku[o|kkalan : Kuokkalan.

364. a kk:ssa pieni alkukirjain.

365. ] Kuka sen| Kuhunka : K.

Aa ii ;ikk;tni kuuli. 365—371

185

5 Vakkalan väki. Kuka sen haut Hallin Matti. Kuka sen siun. Katajiston pappi.

366. Suodenniemi. Mattila M. G, n. 3. —13.

< i. Ritainäki, 48 v. M.p. Tammelan pit

Kehtolaulu.

Aa aa akkani kuoli. Kuka sen näki? Akka sten väki. Kuka sen hautasi? 5 Harmaatakki. Kuka sen veisasi? Piispan pappi.

367. Kankaanpää. Laiho n. 310. — 90 S intra Hakkuri, 21 v.

Aa aa akkani kuoli. .Minkä se kuoli? V es ka la n jokeen. Kuka sen näki? s Veskalan väki. Kuka sen saarn Katajan pappi. Kuka sen hautas? Sällin Matti.

368. Honkajoki. Hirsikoski Anna n. 34. — a/8S4.

Aa aa akkanin kuoli Kunka se kuoli? Kuoppalan kos- keen. Kuka sen näki? Kuoppalan väki Kuka >en hautaa? Hallin Matti.

5 Kuka sen siunas? Frankkikin

pappi.

369. Urjala. Jussila n. 41. -19,'l225. Ida Sundström, 85 v.

Kehtolaulu.

Aa aa akkani kuuli Ottasiu toisen, mut imi huoli. Kukas sen näki? Kuokkalan väki. 5 Kukas sen hautas? Hallin pappi, Kukas sen siunas? Siman Matti.

370. Pirkkala. Starck n. 17*. —89. Aa aa akkani kuoli.

Ku(hu)nka se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Kuokkalan väki. Kuka sen hautasi? Haasin Matti. Kuka sen veisasi? Prunkkalan pappi.

371. Pirkkala. Virtanen ». 3*. -05.

Nekia.

Kehtolaulu.

Aa aa akkani kuuli, minkä se kuoli? pakkalan puotiin. Kuka sen näki? 5 leikku väki, kuka sen hautas? Hallin Matti, kuka sen veisaa Prunkkalan pikku pappi.

186

Kehtolauluja.

372. Virkkala. Virtanen n. 12*. —05. Nokia. A. Virtanen.

Laulu.

Aa aa akkani kuoli. - Minkä se kuoli? - Pakkalan puoriin. — Kuka sen näki? — s Leikkuuväki. — Kukas sen hautas? Hallin Matti. — Kuka sen veisas? - Prunkkalan pikku pappi.

372 a. Lempäälä. Helin Olga. n. 17. —21—22.

Aa aa akkan kuoli. Saisin toisenkin, mutt' en huoli. Minkä se kuoli? Kuokkalan koskeen, s Kuka sen näki? Hollon väki. Kuka sen siunas? Simunan Matti. Kuka sen hautas? io Hautaan pappi.

373. Kangasala. Kallio Väinön. 11*.

—02.

Manda Forsblom, 28 v.

Aa aa akkani kuoli, minkä se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Hallin väki. Kuka sen siunas? Siukolan pappi. Kuka sen hautas? Hallin Matti.

374. Kuhmalahti. Lindroos n. 28*. —83.

Haap'ssari. Eräs 40 v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiinp. Tottij arvella.

Ai ai ai ai akkani kuoli. Mihinkä se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka sen näki? 5 Kuokkalan väki. Kuka sen hautas'? Hallin Matti. Kuka sen veisas'? Vehmaan pappi.

375. Orihvesi. Jokineun. 25*. — 03 — 4.

Nikolai Nieminen, 25 v. Lastenloru.

Aa aa akkani kuoli, kuinka se kuoli, kuokkalan koskeen, kuka sen näki, 5 vakkakin väki. kuka sen hautas, hallin matti, kuka sen siunas, kivikirkon pappi.

375 «. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Mäki Helmi, n. 342. — 25. Josef iina Mäki, 59- v.

Aa aa akkani kuoli. Minkä se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka se näki? 5 Valkalan väki. Kuka sen hautasi? Kissan pappi.

a Akkerin Kaij i. 376 381

187

Aa aa Akkerin Kaija.

376. Eurajoki, llaiiiiinrmi.il. — 12. Aa aa akkan kaija,

Torasta tuodaan joka laija: Sininen silkki, syrjästä rikki. Keltainen1 silkki, keskeltä halki.

377. Ulvila. Tuomi n. 3. — 89. Vanhakylä. Viiton Lindgren, L3 v.

Aa aa akan kaija. Turusta tuodaan kaikkeelaija1: mustaa >ilkkii. syrjästä rikki, valkonen liinanen, keskeltä halki.

377 ir. Ahlainen. Hämeenlinnan alak.

sini. Huilimin Anni. n. 126.

—24—25. Haria R mta, 65 vuotias.

Aa aa akkan kaijaa. Turusta tuntiin kaikkia laija. Punancn silkki syrjänä rikki, Valkonen1 saali keskeltä halki.

378. Noormarkku. Koskilahti n. 29.

-2/i04. Piina Fors, 10 v.

Lasten laulu.

Aa aa Akkurin Kaija1 Porista tuotiin kaikkia laija: \ alkonen saali keskeltä halki, Punainen silkki syrjästä rikki.

378 a. Siikainen. Hämeenlinnan alak. sem. Marjamäki Martta, n. 321. —25.

i iina Lind, 72-v. (Muuttanul Sii- kaisiin Pomarkusta).

A a Akkakin Kaija Turusta tuotiin kaikkia laija. Silkit ja sametit ne kaulalla liehuu.

5 Saksan viina sr pullossa kiehuu.

379. Ori/pää. Vihervaara n. 2376. —11.

i iripää. Eräs 1 ', \ uot ias vaimo. Kehtolaulu.

Aa aa Aakkunan Kaija. Tumiusta tuaraan kaikkea laija: Punanen silkki syrjästä rikki, Kellanen liinanen keskeltä halki.

380. Oripää. Talhtrru n. 55. — 13. M.p. Maariassa. Fiina Virtanen. Aa akuna kaija(a),

Turusta tuodaan joka laija(a): kultanen silkki syrjä on rikki. 5 silkkien saali keskeltä halki.

381. Loimaa. Vihervaara n. —13.

itulaulu.

Vaa vaa Vakkaan Maija.

376. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

877. ' kaiki laija : kaikkAeelaija.

377 a. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. pieni alkukirjain.

188

Kehtolauluja.

Turmista tuaraan kaikkea laija. Vakkerin Maijalla oli kullattu

silkki, Mutt oli kulunut kulmat rikki.

382. Loimaa. Vihervaara n. 273. —09.

Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul- lut lapsena Loimaalla.

Kehtolaulu.

Aa aa Akkalan Kaija, Turmista tuaraan satta laija: sininen1 silkki, syrjästä rikki, valkonen nestuuki, keskeltä halki.

383. Alastaro. Vihervaara n. 2413. —11.

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v. Kehtolaulu.

Aa aa Akkasten Kaija, Turust tuaraan joka laija: Musta silkki syrjät rikki. Ja punane liina keskeltä halki.

384. Alastaro. Vihervaara n. 2408. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. Kehtolaulu.

Aa aa Akkaan Kaija, Turruusta tuaraan joka laija: Silkkiä, tärkkiä, myssynvärkkiä.

385. Alastaro. Vihervaara n. 2466.

—11. Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.

Kehtolaulu.

Aa vaa Vakkarin Kaija,

Turruusta tuaraan kaikkea laija. Silkkipumpuli arkusa liahuu, Saksan viinaa pilliosa kiahuu.

386. Alastaro. Vihervaara n. 2433.

—11.

Virtsanoja. Markulan emäntä, n. 45 v. Kuullut Loimaalla.

Aa aa Akkan Kaija. Turruusta tuatiin kaikkea laija: Punanen silkki syrjästä rikki, Valkonen liinanen keskeltä halki.

386 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak. sem. Mäkiö Eeva, n. 356. —24—25. Amanda Kajala, 64-v. Aa tuuti Akkalan Kaija Turrruusta tuaraan kaikkia laija.

387. Huittinen. Maanvilj. lyseon to- verik. n. 48. — 10.

Aa aa Akkerin Maija, Turruusta tuodaan kaikkia laija: Sametit ja silkit ne ilmassa liehuu, Saksan viinit ne pulloissa Mehun.

388. Huittinen. Maanvilj. lyseon to- verik. n. 47. — 10.

Kehtolaulu. Aa aa Akkaan Kaija, Turruusta tuodaan kaikkia laija: Punan [en] liina, keskeltä halki. Sininen silkki, vipsuista rikki.

389. Punkalaidun. Vihervaaran. 274 —09.

Vanttila. Kalle Nygärd, 45 v.

382. : kk:ssa iso alkukirjain.

A i aa Akkerin Kaija. 38y— 3%.

189

A . htolaulu.

Aa aa akkarin Kaija, Torasta tuaraan kaikkea laija: Silkit ja pumpulit portilla liahuu, Saksan terva pytysä kiahuu.

390. Harjavalta. Ruusunen n. 97. —03.

Akkankajja.

Aa aa akkatikajja1

Tunnista tuaraan Kaikkii lajja: Sinine silkki s Syrjistä rikki. Valkonel liinanen Keskeltä halki.

391. Kokemäki. Paasikivi n. 16.

-Vi04.

Kuoppala. Amanda Stenberg, 50 v.

Aa aa akkan1 kaija, Turruusta tuodaan kaikkia laija: Vf-ljelleni verkahousut. - arelleni silkkihuivi2.

392. Tyrvää. Rullaan. 98. — 18/403. Tapiola. Aina Kullaa. 16 v.

Lasten laulu.

Aa aa akaan Kaija. Turusta tuodaan kaikkia laija: Punanen silkki, keskeltä rikki. Valkonen liinainen, syrjästä rikki.

393. Tyrvää. Kutina n. 103. —17/703. Tapiola Anna Kullaa, 28 v.

Aa aa ankerin .Maija1, Turusta tuoraan jokalaija: Punanen silkki, Keskeltä rikki. 5 Valkonen huivi. Keskeltä halki.

394. Tyrvää. Kullaa n. 216. — *U0i. Tapiola. Eevastiina Haavisto, 52 v.

Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään kylästä

Aa aa ankerin Maija1. Turusta tuoraan jokalaija: Silkit ja pumpulit päässä liehuu. Saksan viini potusa kiehuu.

395. Tyrvää. Xieminen n. 7. — 22. Amanda Virtanen, "0 v.

Aa aa akkerin Kaija, Turuusta tuodaan joka laija: sinisiä1, punasia liinasia, kaikenlaisia namusia. 5 Sininen liinanen syrjästä rikki, punanen liinanen keskeltä halki.

396. Tyrvää. Pohtia V. V, n. 85.

312. Kallialu. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut isävainaaltaan.

Aa aa Allerin Kaija, Turusta tuadaan jork'alaija: kangassilkkiä, pumpuliliinaa, poikien raholla rommia, viinaa.

390. l akka|nlkajja : akkankajja.

1 A|kkan : akkan. — * silkkihuivi

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

394. ' kk:sa pieni alkukirjain.

395. ' kk:ssa iso alkukirjain.

L90

Kehtolauluja.

397. Mouhijärvi. Luitte 7', n. 160. \ 401. Hämeenkyrö. Hallila K, n. 2.

-93.

Vaa vaa vaa vaa Vakkerin

Maija (Kaija), Turusta tuodaan viittakin laija, silkit ja pumpulit tuulessa liehuu, Saksan viina se pullossa kiehun.

398. Suoniemi. Nyberg Vi n. n. 7. —12.

Pakkala. Aina Parkkinen, 47 v.

Aa aa Akkerin Maija, Turusta tuoraan joka laija, Silkit ja pumpulit ilmassa liehun, a Saksan viini se pullossa kiehun.

399. Lavia. Kallio Soihtu, n. 1.

-27i2m

M. uida Grönfors, 54 v. Tuutilaulu.

Aa aa Akkerin Maija, Turusta tuoraan joka laija: silkit, pumpulit ilmassa liehun. Saksan viinit pullossa kiehuu.

400. Hämeenkyrö. Kuilua n. 362. -"I12IO. Vesajärvi. Juho Vähämuotia.

Lasten loru.

Aa aa Akkerin Maija, Turusta tuodaan joka laija: Silkit, pumpulit piiassa liehuu. Saksan viini potussa kiehuu.

—03.

Lunten laulu. Aa aa akkerin ma i ja a. Turusta tuodaan jokalaija: Silkit, pumpulit ilmassa Huhuu, Saksan viina se pullossa kiehuu.

402. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 197. —12.

Heininärvi. Loviisa Hauska, 77 v

Aa Akkeria, Turusta tuolaa vakkeria, silkit ja pumpulit ilmasa liehuu, kaffeepannut lielellä kiehuu.

403. Kankaanpää. Laiho A, n. 315. —90.

Niinisalo. Juhana Salo, 27 v.

Aa, aa, Appelan Maija, . Turuusta tuotiin jokalaija: Tikkiä, täkkiä, myssyvärkkiä.

404. Ikaalinen. Räyslölän. 48. — 21. Alma Räystölä.

Aaa aa aa akkerimaijaaa Aaa, aaaa akkerimaijaaa tuu- dusta1 tuodaan joka laija. Silkit, tärkit, myssyvärkit, kai- kenlaista kra; niiaa.

405. Honkajoki. Hirsikoski Anna, n. 35. -23/324.

Aa aa Akkaan Maija, Turruusta tuodaan tuhatta laija, Sinistä silkkiä, syrjästä rikki, Valkonen1 esiliina, keskeltä halki.

404. ' tuu|r|usta : tuut/usta.

405. 1 kk:ssa pioni alkukirjain.

Aa, aa Akkerin Kaija. 106—412/?.

191

406. Parkano, Alanen Viljo,n.l4. Ikaalinen, Lentola. Elli Vähätalo.

Kehtolauluin:

Aa aa Akkerin Maija Turusta tuotiin jokalaija Silkit, uivit ilmassa liehui

- ksan viinit pulloss;i kiehui.

407. Parkano. Alanen Viljo,». 17.

Parkanon kylä. Olga 1 rho. Kehtolauluin :

Aa aa akkerin Maija Turusta tuotiin kaikkia laija: Silkkiä, tärkkiä, myssyvärkkiä

Haliiunia, tuttan. leijaa.

408. Parkano, Alanen Viljo,n.l8. -

Parkanon kylä. Olga Urho.

Aa aa akkerin Maija

Turusta tuotiin kaikkia laija Silkkiä, tärkkiä, myssyvärkkiä Kaikenlaista toonaa.

410 a, Lempäälä. Helin Olga, n. 19. —21

Aa aa Akkerin Kaija. Turuusta tuotiin joka laija AkkeriU' "li musia silkki Ja se "li joka kulmasta rikki.

410 ii. Lempäälä. Helin Olga, n. 18. —21—22. Aa aa Akkerin Kaija

Kuppari Kirsti ja ILlssan Maija. AkkerilT "li paikattu takki, ja kupparilT "li kullattu lakki.

411. Tampere. Loukola, n. 42*. — 14. Maria Serenius, l«-sk i . 65 v.. kutoisin Mäntyharjusta.

Aa aa Akkerin Maija Turusta tuoraan joka laija, Silkit ja sametit neilmassa liehuu, Saksan punssi se pullossa kiehuu.

409. Parkano. Alanen Viljo, ». 19. — Alaskylä. Maria Alanen, n. 59 v.

Aa aa akkerin Maija Savuämmän pirttiin.

- Häpä poikia puetaan

- mettiin ja silkkiin.

410. Vesilahti. Kullin Väinö, n. 2*.

—02.

Laina Jaakkola. 21 v., synt. Vesi- lahdessa. Kuullut mummoltaan, joka •:.. myöskin Vesilahdesta. Muis- tiini'. Kangasalla.

Aa aa kakkerin kai ja Akkerilla on monta marjaa Akkerilla on kultanen silkki Vaikk' on kaikki kulmat rikki.

412. Tantin m n seudut. Niemi, n. 642. —91.

Aa aa AkkeU™ Maijja, Turuusta tualaa1 joka laijja.

412 i'. Tampere. Lindström olan. n. 1. —18.

Aa aa akkerin maijaa Turusta tuodaan joka laija. silkit pumpulit ilmassa liehuu. Turun viina pullossa kiehuu.

412 fi. Tampt re. Jussila K . V., n. 14

.':: 26.

Aa aa akkelin Kaisa,

Tuu tmi tupakkirulla.

192

Kehtolauluja.

Turruusta tuuraan joka laija: tupakkia, kuparia, paperia, pank- korahhaa (suurta) 5 kissanvaatteet ja karhun nahhaat.

413. Kangasala. Kallio Väinö, n. 1*. —02.

Tilda Gustafson, 20 v.

Aa aa akkerin Kaija Turusta tuodaan joka laija silkit pumpulit ilmassa liehuu punasta viiniä pullossa kiehuu.

414. Iiuovesi. Marjanen, n. 39*. — 13.

Aa aa akkankaija Turusta tuotiin kaikkia laija. Sininen silkki syrjä rikki, Valkonen saali keskeltä halki.

414 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.

sem. Kajala Anna, n. 393.

—24—25.

Heikki Lehtonen, 72-v.

Aa aa Akkerin Maija Turusta tuodaan joka laija: Tuotiin taaskin silkki uusi, Joka maksoi ruplia kuusi.

414 fi, Iiuovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Mali Helmi, n. 343. — 25. Josefiina Mäki, 59-v.

Aa aa Akkerin Kaija, Akkerilla on monta laija, Akkerilla on kullattu silkki, jonka on kaikki kulmat rikki.

415. Virrat. Leander, n. 5*. — 13. Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis-

tiinp. Hauholla.

Aa, aa Akkerin Kaijaa, Turusta tuotiin joka laija: piperia paperia pankkorahhaa, sänkyvaatteet ja pässinahhaat.

416. Virrat. Räisä K, n. 19. — 30. A a agerin maija,

Turuusta1 tuoraan joka laija, silkki täkkijä plyyssi Näkijä, piipun tuhkaa, pino markija, 5 kaikkija turuusta tuoraan.

Aa aa allin lasta.

416 a. Tampere. Lindström Olga, n. 16. —18.

Aa aa allin lasta, pientä lnnun poikaa, ei ole äitiä, ei ole isää, joka sinua hoitaa.

Aa aa appelaan.

417. Kuru. Pohjankanervo T, n. 20.

— *l,31.

Itä-Aure. Emäntä Agda Saksa, 44 v.

Aa aa appelaan. savuäijän pirttiin, siellä sinut puetaan samettiin ja silkkiin.

Aa aa m akkaa kauan.

418. Alastaro. Vihervaara n. 2396. —11.

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. Kehtolauluja.

Aa aa makkaa kauvan. Turruusta tuaraan uusi vauva.

416. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Aa vauva vaku-..!. 418—427.

193

419. ilastaro. Vihervaara n. 2397. -11.

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. A.i aa, makkaa kauvan, Muttei makkaa meijän vauva.

Aa vauva vakusa.

420. Oripää. Vihervaara /». 2365. —11.

Oripä.i. Ilmari oksanen, 17 V.

Kehtolaulu. .Vi. vauva, vakusa, Koriat napit jakusa.

421. Oripää. Vihervaara n. 2378. —11.

Oripää. Eemeli Oksanen, 28 v.

Kehtolaulu. A.i. vauva vakusa. Eikä äitiä kuulu missään. Äiti on menny lakituppaan hakemaan lapselle issää.

422. Alastaro. Vihervaara n. 2398.

—11.

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.

Kehtolaulu.

Aa vauva vakusa. Koriat napit jakusa.

Aa vissaa kirjavaa kissaa.

423. Oripää. Vihervaara n. 2392.

—11. Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu.

Aa vissaa, kirjava kissa, Harmaa katti ja Kraatari .Matti.

425. > Aala; : A.

424. Alastaro. Vihervaara n. 2471. —11.

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v.

Kehtolaulu.

A.-i vissaa, kirjava kissa, Musta katti kiilaa.

425. Kokemäki. Sallgen n. 11. — 90. A.i vissaa kirjava kissa,

mell'[!] on itsellä musta kissa. Aa1 vawa makkaa kauvan. meiir on itsellä pikkutien vavva. 5 Aa Matti, harmaa katti, Lietoon vietiin Meskulan Matti. Kuka-' nyt ennään riihiä tappaa, kun kissa pellolla kuolPuhina

makkaa?

426. Lempäälä. Vihervaara n. 4395. —13.

Tuutilaulu.

Aa aa vissaa harmaa kissa, Kirjava koira pellolla loiraa; Aa aa vissaa tule pikkukissa Tuamaan unta lapselle.

Aa vissaa, älä sijaas pissaa.

427. Noormarkku. Koskilahti n. 33. -Vi 04.

Tilda Branfield.

Ien laulu.

Aa, aa vissaa, Älä vaan sijaas piss

Mamma heittää nurkan taa, Mistäs pappa toisen saa?

13

194

Kehtolauluja.

428. Kokemäki. Santavirta n. 6. — 03 Säpilä. Manda Sillanpää, 50 v.

Kuullut Miina Hakanpäältä Kiettaren kylästä.

Kehtolaulu.

Aa aa aa vissaa, Älä vaan sijaas pissaa.

(Tätä kerrataan aina uudelleen, kunnes lapsi on nukkunut.)

429. Kauvalsa. Santavirta n. 76. —05. Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.

Kehtolaulu.

Aa tuutia akkaa1, Älä vaan siijaa kakkaa, Aa tuutia vissaa, Ala vaan siijaas pissaa.

430. Tyrvää. Katajaranta n. 25. —04. Aa tuti vissaa,

älä vaan enää siaas pissaa!

Aa tuti heiakkaan, kaadan koko peiakkaan.

431 . Tampere. Siren T, n. 45. — 04.

Kehtolaulu.

Aa, aa vissaa, Älä sijaas' pissaa, Vaikkas kakan laskisitkin, Kakan minä ruokkoisinkin.

432. Tampere. Kallio V. J, n. 808. —09. Aalullaa missä kirjava kissaa?

Älä sinä (nimi) sijaas pissaa. Kuultu n. 40 vuotta sitten.

433. Ylöjärvi. Mikkola E, n. 724*. —12.

Muistiinp. Kalvolassa. Aa, aa vissaa älä sijjaas pissaa

Aa lullaa lasta, kissa tuli vastaan.

434. Oripää. Tallgren n. 45. — 14. M.p. Maariassa. Fiina Virtanen. Aa lulla lasta

kissa tuli vastaan kissa istui kiikun päälle kiikutteli lasta.

435. Punkalaidun. Moision. 3. — 10.

Haviokoski. Suutari Hakenberg, 70 v.

Aa tuuti lasta, Kissa tuli vastaan, Kissa hyppäs kiikun päälle Ja1 kiikutteli lasta.

435 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. soin. Mäki Helmi, n. 339. — 25. Josetiina Mäki, 59-v.

Aa lulla lasta, vaari tuli vastaan! Kissa istu kiikun päällä, kiikutteli lasta.

435 p. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Rajala Anna, n. 390. —24—25. Heikki Lehtonen, 72-v.

Aaa, aa Astan

429. 1 |A|kkaa : akkaa.

435. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

A.i tuuti nykyä. 135— 441.

i'.:.

kissa1 tuli vastaan.

Kissa hyppäs kiikun päälle

Kiikutteli lasta.

436. Honkajoki. Kallio V. J, n. 823.

—09.

Tuutilullaa lasta, Kissa tuli vastaan Piika istuu kistun päällä Ja liikuttelee lasta.

Aa tuuti nykyä.

437. Alastaro. Vihervaara n. 2421. —11.

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. Kehtolaulu.

Aa tuuti nysyä, Ekkös tahro pysyä? Aa tuuti heijakkaa, Tapan koko peijakkaan.

438. Alastaro. Vihervaara n. 2455.

—n.

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- lut Huittisissa.

Kehtolaulu.

Aa tuuti nykyä, Ekkös tahro pysyä! Aa tuuti vissaa, Älä vaan sijaas pissaa! \a tuuti heijakkaa, Minä kaaran sun koko peijakkaan.

Aidan takana.

438 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. s, ,,i. Piilanen Rauha, n. 380. 24 25.

Kusia. i \ inha, 65 v.

Aidan lakana väärässä puussa, Lauloi kirjava tikka. Joka ei tottele isää ja äitiä

Se saa maistaa vittasia.

Biibuli baabuli sini nmt kii.

439. Merikarvia. Roslin M, n. 8.

—88.

Biibuli, baabuli simmut kii Aa, aa. biibuli bau.

Heijaa heijaa — — .

440. Sahalahti. Hahnsson n. 31*. —53.

Pakkala.

Heijaa, heijaa, Kistinkannun koijaa. Lätin sormus, Piipun herra, 5 Ristinkirja. Lessoo1.

Heijaa tuijaa.

441 . Oripää. Vihervaara n. 2483.

—11.

Makkarkoski. Maria Kuusisto, 50 v.

Vakulaulu1.

Heijaa tuijaa

435 a. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

440. • Kirjoitettu ensin edellisen säkeen loppuun lessoo. Se poistettu ja kirjoi- tettu 6. säe.

441. • r. (= kehtolaulu).

196

Kehtolauluja.

Savipäänuijaa,

Kun Taalikan äiti kuali.

442. Loimaa. Vihervaara n. 321. —09.

Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul- lut lapsena Loimaalla.

Kehtolaulu.

Heijaa tuijaa, savipäänuijaa, Kun1 Kaalin äiti kuali, Lukkari meni seljällens Ja1 pappi väärin pualin.

Hoi hoi hoikkaan.

443. Pori, Riikonen siv. n. 46. — 95. Katriina Sjövall, 75 v.

Hoi, hoi, hoikkaan, Kun ei kukaan naikkaan! Tussaa lullaa, Joko kirkost' tullaan? 5 Kilttii piikaa kiikutan, Muitten läpsii liikutan. Hoi, hoi, hoikkaan, Kun ei kukaan naikkaan!

Huis, kissa, lullan takaa.

444. Tampere. Kallio V. J. n. 810. —09.

Huis kissa lullan takaa, Itsepä (nimi) lullassa makaa.

445. Kuhmalahti. Hels. Suom. Nor- maalilys. konv.: Lindroos n. 18*. —92.

Judith Lindroos, 50 v.. synt. Kuh- malahden Haapsaaren kylässä. Muis- tiinp. Vesilahdessa.

Mene sinä musta kissa meilän Liisan (nimi yleensä) lullan

takaa, itte meilän pikku liisa lullassansa makaa.

446. Tampere. Jussila n. 8. — 23, K. A. Palonheimo (Brenius), 70 v Pois kaikki mustat kissat,

(lapsen nimi) lullan takaa! Itte hän pikkunen (nimi) lullassansa makaa.

Huis sika satulaselkä.

447. Punkalaidun, Kotikoski n. 672.

-22/809. Ulla Ström. .

Kehtolauluja Punkalaitumella.

Huis sika satulaselkä, Kitis kuttu kello ka ula, Niin meidän lapset laulaa, Kuin Turun kellot pauhaa.

448. Tyrvää. Kullaan.2U.—B/104. Tapiola. Eevastiina Haavisto, 52 v. Huis, sika, satulaselkä,

Huttis, kuttu, kellokaula! Näin nyt meijän lapset laulaa, Kuinkas Turuusa urvut pauhaa?

449. Kankaanpää. Laiho n. 307.

—90.

Santra Hakkuri, 21 v.

Huis, sika satula selkä, Kukis, kukko kellokaula! Tule, uni, uunimpäältä Ja nappaa lasta silmän päälle!

442. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Huis >ik.i Haverin läättiin. 450

iv:

450. Lempäälä. Leander n. 68*.— 13. 454. Oripää. Tallgren n. 4S. —14.

Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- Mp. Maariassa. Fiina Virtanen.

sena. Muistiini.. Hauholla. llni, sik;| Quijarin läättiin

Huis sika satulaselkä, siellä ne muutkin hännästä krääk-

kiitis kuttu kellokaula. kii.

451. Sahalahti Eelin n. 22*. —03. Uula. Kustaan Annastiina, 66 v Katkelma.

Kuukis kukku kellokaula Huis sika satula s, •ikä Kiitti-1 kunne* kellokaula

ei maista

452. Salia luhti. Hahnsson a. 30*. — 53.

Pakkala.

Hui sika satulaselkä, Kitiskurme, kellokaula, Mullin mullin, keitonkieli, - tpassäkki, lippaMeli, 5 Kollu, kollu.

Huis sika Haverin läättiin.

453. Oripää. Vihervaara n. 2383. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu. Huis. sika, I kiverin läättiin. I niit muitaki sikoja hännästä vaattiin1.

455. Loimua. HoUo n. 573. — 09.

Kehtolauluja.

Buis sika Haverin läättiin, Sinne niitä muitakin hännästä

väännttiin.

456. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n.

194. —1 2.

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v.

Huis sikoja Haverin läättiin, siellä niitä muitakin hännästä

käättiin.

Huis sika huntilaan.

456 a. Kuhmalahti. Hahnsson n. 31.

—53.

Hui sika huntilaan. Jätä kassis kaukaloon, Mene itte monikkalaan,

Kierrä sieltä Ki''lielään.

Huis sika kettuja pettää.

457. Port. Kiikonen siv. n. 47. — 95. Katriina Sjövall, 75 v.

Hui, sika, mettään

451. l Kun kurmee ajettiin jostain pois (varsinkin pahanteosta) sanottiin kiittis samalla tavalla kun nytkin vielä sialle sanotaan huis. Ker. sei. — 2 kurme = kuttu. Mielestäni nuo nimitykset ovat niiltä ajoilta, jolloin rautaa ei vielä tunnettu, ja sen- tahden rappu (kello) kurmen (kutun) kaulaan tehtiin hyvin kaikuvasta kuivasta leppä- puusta. Ker. sei.

453. * r. (= väännettiin).

456. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

19X

Kehtolauluja.

Oravia ottaan, Jäneksiä jättään!

458. Ahlainen. Nurmela n. 3. — 20. Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v. Huis sika mettää

Kettuja1 pettää, Jäniksiä ottaa, Oravia jättää.

459. Siikainen. Laiho n. 313. —90. Leväsjoki. Kaisa Nauriskoski, 70 v. Huis, sika, mettään

Kettuja pettään, Jäneksiä jättään, Oravia ottaan!

460. Alastaro. Vihervaara n. 2465. —11.

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v.

Kehtolaulu.

Huis, sika, mettään Kettua pettään, Oravaa ottaan, Janesta jättään!

461 . Kokemäki. Kujanpää n. 8. — . Vi 21.

Manta Erkkilä, 60 v.

Huis sika mettään, kettua pettään, jänistä jättään, oravaa ottaan!

462. Tyrvää. Nieminen n. 6. — 22. Amanda Virtanen, 70 v.

Hus sika Hirttään,

kettuja pettään. oravia ottaan, jäniksiä jättään, 5 susia surmaan, karhuja kaataan, pikkuselle1 poikaselle marjoja tuo- maan, sinisellä pussisella, karvaisella kassisella.

463. Tyrvää. Pakula V. F, n. M.

—07. Vihattu. Heikki Äijälä, 70 v. Huis. sika, metsääfn1 kettua pettään. oraAraa ottaan, jänestä jättään, s sutta syömään, karhua tuomaan!

464. Tyrvää. Pakula V. V, n. 68. -

26/322.

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut isävainaaltaan.

Huis, sika, mettään kettua pettään, oravaa ottaan, jänestä jättään. 5 sutta syämään, karhua juamaan, suurta hirvee kotio tuamaan!

465. Mouhijärvi. Laine T, n. 151. —93.

Huis. sika. mettään kettuja pettään. jäneksiä jättään ja oravia ottaan!

462. ' kk:ssa iso alkukirjain.

Huis sika kettuja pettää. 266— 474.

199

466. Lavia. Nurmi F. n. 68.

10 , 12. \ Maja.

Kehtolauluia.

Buis sika mettää, Kettuja pettää, Jäniksiä jättää, Onnia ottaa. 5 Marjoja tuomaa, Punasella pussilla, Sinisellä silkillä. Karvasella kassilla.

467. Kankaanpää. Luihu n. 306. —90.

Saulia Hakkuri, '21 v. Hus. sika. Hirttään. Kettuja pettään, Jäneksiä jättään,

( »ravia utraan!

468. Honkajoki. KallioV.J,n.l481.

16 s 13. Juliana Itävaara, 55 v. Mp. Iso- joen Koresjarvellä.

Huis sika mettään kettuja pettään, jäniksiä jättähän, oravia ottahan!

469. Ku,ri,i. Kaukomaa L. n. 27. — 3Je30.

Äjnraälänkylä. Serafiina Otava, 61 v.

Lastenlaulu.

Huis sika mettään Kettuja pettään, Jäneksiä jättään, < »ravia ottaan!

470. Karvia. Kaukomaa L. n. 28. —

»U30.

Ainin. il.uikvla. Kaisa Harjukangas, 80 v.

Huis sika Hirttään Kettuja pettään. Jäniksiä jättähän, Oravia ottahan!

471. Karvia. Kanin, miu L. ,,. 29. — 3 6 30.

Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, s. 1952.

Huis sika mettään Kettuja pettähän, Jäneksiä jättähän. < »ravia ottamahan.

472. Kanin. Kaulan, aa L, n. 30. — 27e 30.

Koskiperä. Kaisa Välimäki, 79 v.

Huis sika mettähän Kettuja pettähän, Oravia ottahan. Jäniksiä jättähän!

473. Karria. Kaukomaa L, n. 31. — 11 e 30.

Sarvelankylä. Maria Otava, 64 v.

Huis sika mettään, Kettuja pettään Oravia ottahan. Jäniksiä jättähän!

474. Ruovesi, rahiani n. 117. —52.

Lasta tuutiessa. Huis sij.it mettään. Kettuja peilaan. • »ravia nilaan.

200

Kehtolauluja.

Jäniksiä jäitään^ 5 Minä monen mettään, Tuon lapselle marjoja, Punasella pussisella , sinisellä Säkkisellä, Valkosella vakkasella, 10 Kultasella kelkkasella.

Huis sika mettään.

475. Rauma. Sjöros. n. 28? —90.

Huis sika mettään lapsel marjoi tuomaan, oravia ottaan, jäneksiä jättään, 5 kettuja pettään, huis sika mettään.

476. Luvia. Salon. 320. —14. M.p. Hattulassa.

Hyys sika mettään menee, Kallelle marjoi tuomaan, Punaisessa pussissa1, Valkoisessa kassissa.

477. Ulvila. Tuomin. 59. — 90. Amanta Kortelahti, 18 v.

Kehto-lauluia. Huis sika mettään Tuamaan lapselle marjoja, Punasella pusilla, Karvasella kassilla, 5 Sinisellä sissillä, *Häntas alla laukussa, Sokereita joukossa*.

478. Ahlainen. Nurmela n. 4. — 20.

Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v.

Huis sika mettää tuomaan lapselle marjoja, punaisella1 pussilla, karvaisella1 kassilla, 5 liäntäs1 alla varjossa, ettei kylän pojat saa.

479. Noormarkku. Österlund n. 7. 19. —20.

Maria Vahlman, 81 v.

Tuutulaulu.

Huis sika mettää Tuomaa lapselle marjoja Punasella pussilla, Sinisellä kassilla, 5 Karva selin säkillä.

480. Noormarkku. Ollinen n. 605.

—89.

Noormarkku. Miina Limperi, 29 v. Kuullut Karoliina Simulalta.

Huis sika mettää Tuamaa lapsella marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla! s Pannaa ämpäri kaulaa, Kuusen hako häntää.

481 . Merikarvia. Romppanen n. 7. —89.

Hui, sika, metsään Tuomaan lapselle marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla!

476. x pussi|a| : pussissa. 478. l kk:ssa iso alkukirjain.

lluis sika mettään. 482—489.

201

482. Merikarvia. Roslin M, n. S. —88.

Hyis, sika. mettään Tuomaan Maijulle marjoja Punasella pussisella, ♦Karvasella kassisella*, 5 Sinisellä Säkkisellä, Tuohisella tokkosellal

Ilyis. sika. mettään j.n.e.

483. Oripää. Vihervaara n. 2359. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Äe/i/o/(7i//i/.

Huis, sika, mettän perrään Ennenkon laps ylös herrää.

484. Oripää. Vihervaara n. 2360. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu.

Huis, sika, mettään Lapsell marjoi tilamaan Punasella pussilla. Karvasella kassilla, 5 Hännän alla roppasella.

485. Oripää. Vihervaara n. 2377. —11.

Oripää. Maistiina Anttila, 78 v.

Kehtolaulu.

Huis, sika. mettään Tilamaan lapselle marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla, 5 Hännän alla kassilla!

486. Oripää. Tallgren n. 48. — 14. Fiina Virtanen. M.p. Maariassa. Huis sika mettään

tuomaan lapsille marjoja, punasella pussilla. hännän alla kassilla.

487. Loimaa. Vihervaara n. 4464.

—13.

Tuutulaulu.

Huis kissa mettään

Tilamaan lapselle marjoja

Punasella pussilla, sinisellä kassilla!

488. Loimaa. Vihcrraam n. 4821. —19. Emilia Niemi, 43 v.

Kehtolaulu.

Huis sika mettään Tuomaan (lapsen niini, esim.) Villelle marjoja, Punaisella pussilla, Karvaisella kassilla. 5 Äiti kullan nukuttaa Ja univirren laulaa. Paina pikku silmä kii'(nni) Ja nuku Herran rauhaan.

489. Loimaa. Vihervaara n. 240. —09.

Pöytyä. Kullina. Vappu Uusitalo, 36 v. Kuullut kotipit. Loimaalla.

Kehtolaulu. Huis sika mettään lapsille marjoja tilamaan punasell pussill, karvaseU kassin. s sinisell sakill.

202

Kehtolauluja.

490. Loimaa. Hollo E, n. 574. —09. Huis sika mettään

Tuomaan Vilholle1 marjoja, Punasella pussilla . Sinisellä kassilla.

491 . Alastaro. Vihervaara n. 2464. —11.

Virtsanoja. Markulan emäntä, n. 45 v. Kuullut Vampulassa.

Huis, sika, mettään Tuamaan lapselle marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla!

492. Alastaro. Vihervaara n. 2470. —11.

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. Kehtolaulu.

Huis, sika, mettään Tuamaan lapselle marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla, 5 Ropposella hännän alla!

493. Alastaro. Vihervaara n. 2416. —11.

Sikilä. N. 40 vuotias vainio.

Kehtolaulu .

Huis, sika, mettään Tuamaan lapselle marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla, .i I länläs alla kukkarosa. Katto vaan, ettes pissaa!

494. Alastaro. Vihervaara n. 2418. —11.

Sikilä. Vihtori Ääri, 34 v.

Kehtolaulu. Huis, sika, mettään Tuamaan lapselle marjoja Punasella pussilla, Kellasella kassilla!

494 «. Alastaro. Hämeenlinnan alak.

sem. Mäkiö Eeva, n. 354.

—24—25.

Amanda Kajala, 64-v.

Huis sika mettän perrään Vauvalle marjoja tuomaan, Punasella pussilla , Karvasella kassilla, 5 Keltasella kessillä, Leuan alla lekkerillä, Hännän alla rappasilla. Tule sitten takasin, Kun vauva unesta herää.

495. Huittinen. Hirsikoski Anna, n. 5.-^24.

Huis sika, huis sika mettän per- rään tuomaan lapselle1 marjoja puna- sella pussilla, sinisellä kassilla, näntas alla hie-

putellen, vattas alla varjossa.

496. Huittinen. Saarimaa n. 400. —09.

Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut Huittisissa. M.p. Paattisissa.

490. x sana kk:ssa alleviivattu.

495. ' r. selitetty »Tuuditettavan nimi

Hui- sika mettään. 496—503.

203

Iluis. sika, Hirttään tuomaa lapselle1 marjoi punasella pussilla ja karvasella kassilla b häntänsä alla kukkarosa, vattansa alla kaukalosa.

497. Punkalaidun. Vihervaaran. 241. —09.

\ anttila. Kalle Nygard, 45 v. Kuul- lut synt. pit. Tyrväällä.

Kehtolaulu.

Huis sika Hirttään tuamaan lapsille marjoja sinisellä säkkiBellä, punasella pussisella 5 kaara sitten kaukaloon että lapsel syärä saa.

498. Punkalaidun. Moision. 6. — 10.

Il.iviokoski. Suutari Hakenberg. n. 7o v.

Iluis sika, huis sika, Mettän perään, Tule sitten takasin Kun lapseni herää. 5 Iluis sika uiettän päälle 'ruiuiiaan lapselle marjat tänne. Punasella pussisella, Sinisellä Säkkisellä, Leukas alla t[u]okkosella, io Häntää alla kukkarolla; Tuo suussas' lisää, Kaada kaikki kaukaloon, Että lajisi syödä saa.

499. Punkalaidun. Moisio n. 26. —10.

Hui< sika mettään. tuo lapeille marjoja,

sinisellä Säkkisellä. punasella pussisella, s roikota, voikota, kaada kaikki kaukaloon, että lapsel syödä saa.

500. Harjavalta. Ruusunen n. 90. —03.

Iluis sika mettään.

Huis sika mettään Tuomaan lapselle marjoja

Punasella linssillä, Karvasella kassilla, 5 Hännän alla hepsuttaa.

501. Kokemäki. Sallgen n. 7. —90. Huis koira mettään

tuomaan lapsella marjoja, punaisella pussilla, karvaisella kassilla. s hännän alla laukulla, sokerin paloja joukossa

502. Kokemäki. Ahti n. 4. —93. Kiettare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul- lut Johanna Ojalalta.

Huis. sika. mettään, Tuamaan lapselle marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla.

503. Kokemäki. Kujanpää n. 1. —

' »/U20.

Manta Salonen, 44 v.

Huis sika mettään tuumaan lapsille marjoja, punasella pussilla,

'■'". ' tuomaa m piika! : t. *lapselle*.

204

Kehtolauluja.

karvasella kassilla 5 hännän alla laukussa, sokereita joukossa.

504. Kokemäki. Lenvpainen n. 5. -

5/i 04.

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.

Kehtolaulu.

Huis sika metsään menee Tuomaan (Martalle) marjoja Punasella pussilla, Karvaisella kassilla 5 Hännän alla laukussa, Sokeritoppi joukossa.

505. Kokemäki. Paasikivi n. 19. - w/1203.

Kuoppala. Verner Palmu. Huis, sika, mettään, Lapselle marjoja tuomaan Pn naisella pussilla, Karvaisella kassilla, 5 Hännän alla laukussa, Sokereita joukossa!

506. Kokemäki. Santavirta n. 4. — 03. Sapilä. Manta Sillanpää, 50 v. Kuul- lut Miina Hakanpäältä Kiettaren kylästä.

Kehtolaulu.

Huis sika metsään, Tuomaan lapselle marjoja, Punasella pussilla, Karvasella kassilla.

507. Kauvatsa. Santavirta n. 74.

—05.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.

Kehtolaulu.

Huis sika metsään,

tuomaan lapselle marjoja, punasella pussilla, karvasella kassilla, b häntäns alla lieputtellee, paskan liepukkeita.

508. Tyrvää. Katajaranta n. 284. —07.

Tyrvään kylä. Katariina Palmgren, 62 v.

Lastenloru.

Huis sika metsään! Mene mäen ottaan, Lapselle marjoja ottaan, Punaselle pussisella , 5 Sinisellä Säkkisellä!

509. -Tyrvää. Kullaa n. 218. —

9/i 04.

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään kylästä.

Huis, sika, mettään! Tuo sieltä lapselle marjoja Punasella pussilla, Sinisellä säkillä, 5 Karvasella kassilla, Tuohisella toosalla, Korialla kompsulla, Häntäs alla hieputtele, Tuo sielä ja kieputtele!

510. Tyrvää. Pakula V. F, n. 67. —

Kalliala. Miina Isokäki. 5" v. Kuul- lut Vappu Silvanderilta.

Huis, sika, mettästä marjoja tuamaan

Huis sika mettään. 510—517.

205

punasella pussisella, karvasella kassisella, sinisellä' säkkiflellä, 5 tuahisella ropposella!

511. Mouhijärvi. Laine T, n. 152. —93.

Huis. Bika, mettään tuomaan sieltä marjoja punasella pussisella, karvasella kassisella, s leukas' alla lessuttele, häntäs' alla hessuttele!

512. Kankaanpää. Laiho n. 303. —90.

Niinisalo. Maija Mattila, 64 v.

Hus, sika, mettään,

Tuo lapselle marjoja

Punasella pussusella,

Sinisellä säkkysellä,

5 Karvasella kassusella!

513. Kankaanpää. Laiho n. 308. —90.

Santra Hakkuri, 21 v.

Huis, sika, mettään Tuomaan lapsille marjoja Punasella pussusella, Sinisellä säkkysellä, 5 Karvasella kassusella, Häntäs alla roppisella!

514. Jämijärvi. Välisalo n. 10. — 02. Hilda Viitahalme, 31 v.

Huis sika metsään.

Huis gika mettään.

tuomaan lapselle marjoja, punasella pussisella, sinisellä säkkysellä,

5 karvasella kassilla

hännän alla tuokkosella.

514 a. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa- ri no. n. 17. — 31. Iso-Röyhiö. Liina Keskinen.

Huis1 sika mettfn, menen^mäen imkkän, m -ukis si;ilt ;i marjat kaikki hihna n^koppän, 65 pualukoita, juamukoita j. n. e.

515. Honkajoki. Kallio V. -f.n.822. —09.

Huis. kissa, metsään

Tiia maanlapselle marjoja Punasella pussusella,

Sinisellä säkkysellä, 5 Karvasella kassusella!

516. [{onko joki. Kallio I". J, n. 1 IS2.

-16U13.

Juliana Itavaara, 55 v. M.p. Iso- joen Koresj arvella.

Huis sika mettähän timmaan lapselle marjoja punasella pussusella, sinisellä säkkysellä,

karvasella kassisella.

517. Karvia. Kaukamaa L, n. 32. — lI»30.

Koskiperä. Emelia Mäkinen, 53 v. Huis sika mettään!

514 a. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

206

Kehtolauluja.

Tuo lapselle marjoja Punasella pussilla, Karvasella kassilla!

518. Karvia. Rauhamaa L, n. 33. -

3A 30-

Ammälänkylä. Joosef iina Jokinen, 80 v.

Huis sika mettään! Tuo lapselle marjoja Punasella pussosella, Karvasella kassosella!

519. Karvia. Kaukamaa L, n. 34.

- 6/o 30.

Tuulenkulma. Kaisa Moisio, 81 v.

Huis sika mettään, Tuo lapselle marjoja Pikkuisella pussusella, Vanhan ämmän kassusella.

520. Karvia. Kaukamaa L, n. 35.

- 3% 30. Mustakoskenkylä. Emilia Alanko,

28 v.

Näin sika mettähän menee, Kipin, kapin, kotiot^tulee. Tuo marjoja Punasella pussosella, s Karvasella Säkkisellä, Pistää pikku suuhun.

521. Parkano. Alanen Viljo, n. 21*. —30.

Alaskylä. Maria Alanen n. 59 v.

Huis' sika mettään Mene mäen ottaan! Tuo lapselle marjoja Sinisellä Säkkisellä,

5 Vaskisella vakkasella, Karvasella kassusella

Kertoja kuullut laulun iso-isänsä sisarelta Vappu Hirvimäeltä.

522. Vesilahti. Hels.Suom. Normaali* lys. konv. : Lindroos n. 15*. — 92. Kirkonkylä. Judith Lindroos, 50 v.

synt. Kuhmalahden Haapsaaren ky- lässä.

Kehtolaulu.

Huis sika mettään, mene mäjen ottaan. tua siältä Liisalle (nimi yleensä)

marjoja, punasella pussosella , 5 sinisellä Säkkisellä, leukas alla lekkerissä, vattas alla vakkasessa.

522 a. Lempäälä. Helin Olga, n.- 12.

—21—22.

Kalle Helin, 60-v.

Huis sika mettään, Tuo lapselle marjoja, Punaisella pussilla, Sinisellä Säkkisellä, s Valkoisella vakkasella, Mene mäest' ottaan, Häntäs alla keikuttele.

523. Pirkkala. Starck n. 10*. —89. Huis sika mettään,

mene mä'en ottaan noukkiin marjoja lapsen koppaan, punasella pussisella, 5 sinisellä Säkkisellä, Valkosella vakkasella, toisin

Huis sika mettään. 523 530

207

lapsen koppaan Lapsi ne itte tu'ee ottaan ei sika saa kulkeen lapsen kop- paa

524. Tampere. Ennegren n. 2d*. —86. Tilda ESnnegren.

Minä laulan lapselleni pitkän

virren Nin kun yhden seinä hirren: Huis sika mettään, Yli mäjen ottaan i Tiianiaan lapselle marjoja sinisessä Säkkisessä, Ja punasessa pnssisessa.

525. Tampere. Kallio V. ./, n. 815*. —09.

Kuultu unin .n v. sitten Tampereen puolella.

Huis sika metsään Tuomaan lapselle marjoja Punaisella pussisella Sinisellä Säkkisellä.

525 a. Tampere. Lindström Olga. n.

17. —18.

Huis sika metsään, mene mäen nukkaan, in niki sieltä marjoja, pikku matin koppaan.

526. Tampereen seudut. Niemin. 643*. —91.

Kittis, kultu kelkkailla, Huis, sika satulaselkä, Mene'" mäen ottaan*, Tua sialta lapselle'" marjoja i Sinisellä Säkkisellä,

Punasella pussisella Valkosella vakkasella!

527. Ylöjärvi. Pohjankanervo /'. n.

30. M 7.7/.

Kirkonkylä. Kust. Aiv. Koivisto, 64 v. M.p. Kunnalliskodissa.

Huis sika mettään tiin sieltä lapselle marjoja sinisellä sissisellä, punasella pussisella.

528. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 34 w731.

Kirkonkylä. Eeva s, uninen, 95 v. M.|>. Kunnalliskodissa.

Huis sika mettään lapselle marjoja noukkii pienellä tanokoppasella.

529. Kangasala. Lilius n. 128*. —88.

Hjalmar Pinne, 13 v.

Huis sika metsään, Mene Ainolle marjoja tuomaan Punaisella pussisella, sinisellä Säkkisellä, 5 Valkoisella vakkasella Kyllä sinä meidän portin tie jät Haka alla, pyörä päällä Tervaristi pyörän päällä.

530. Sahalahti. Helin n. 12*. —03.

Sika marjaan.

i Yhdistetty useammista toisinnoista)

Huis sika mettään Mene mäen ottaan Tua lapselle marjoja Sinisellä Säkkisellä,

208

Kehtolauluja.

5 Punasella pussosella, Häntäs alla häkkisellä (ssä), Vattas alla vakkasella (ssa), Leukas alla lekkerillä (ssä), Kuanos alla koppasella (ssa), 10 Älä itte noppaa, noppaa lapsen koppaan.

531. Kuhmalahti. Lindroos n. 17*. —88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, Kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta.

Muistiinp. Tottij arvella.

Huis sika mettään, Mene mäen ottaan. Tuo sieltä lapselle marjoja, Punasella pussisella, 5 Sinisellä silkkisellä, Kurkkus' alla kuppisessa, Leukas' alla lekkusessa, Vattas' alla vakkasessa, Häntäs alla häkkisessä.

532. Eräjärvi. Järvinen N, n.

Sika juoksi sinne tänne, Kaukalo sian suussa. Pikku poika kaukalossa. Huis sika mettään, s Tuo lapselle marjoja, Punasella pussisella, Sinisellä Säkkisellä, Keltasella kukkarolla, Häntäs alla häkkisessä. io Leukas alla lekkusessa, Vattas alla vakkusessa, Korvas alla koppasessa.

Roikota, roikuta.

23*. -53.

Hae, hae Lassin Kaijaa, 15 Kupparin Kirsti. Jämsän Maija, Rimppapirjo, Rampsun Anna, Längelmäellä tansaa, Hakohäntänsä kanssa.

47'

533. Eräjärvi. TyysM (2209) n.

—07.

II iii* si lm mettään.

Huis sika mettään! Mitäs sika mettäs? Marjoja tuomaan Punaisella pussilla, 5 Sinisellä säkillä, Kori j alla konttisella, Vaskisella vakkasella, Kultasella kuppisella , Maalatulla maljasella.

534. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 25*.

—08.

Huis sika mettä mene mäen ottaa, marjoja noppaa lapsen koppaan.

535. Orihvesi. Kesälä n. 43. — 09. Huis sika metsään

Mene metsän perrään! Älä tul ennen takasiin Ennen^kun lapsi herrää.

536. Orihvesi. Jokinen, n. 2*. — 03.

Lasten laulu.

Huis sika metsää mene mäen nokkaan, Tuo sieltä marjoja Matti pojan1 koppaan.

536. 1 myöskin Maijalikan koppaan ja nimeä voi muutta[al miksi tahtoo. Ker.sel.

Huis sika mettään. 53>

209

537. Orihv. Jokinen, n. 3*. —03. Leena Tervala, 64 v.

Lasten laulu. Buis sik.i metsään mene mäjen nokkaan. Tuo sieltä marjoja sinisellä Säkkisellä 5 punasella pussisella pikku vauvan koppaan.

537 <;. Kuru. Pohjankanervo T, n.

13. 21 ;.'.'/.

Länsi-Aura. Hilma Valkeejärvi, 65 v.

Huis sika mettään marjoja liakeen punasella pussilla. valkealla vakalla, 5 sinisillä säkillä tuomaan pojulle (tytölle) marjoja

538. [Ruov.?\ Paldani n. 117*. —52.

Lasta tuutiessa.

Huis sijat mettään, Kettuja pettään,

Oravia ottaan, Jäniksiä jättään; 5 Minä menen mettään. Tuon lapselle marjoja. Punasella pussisella, Sinisellä Säkkisellä,

Valkosella vakkasella, io Kultasella kelkkasella.

538 <'.. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sein. Mäki Helmi, n. 3i6 — 25.

Josef iina Mäki, 59 v.

Huis sika mettään,

mene mäen nokkaan, noukis sieltä marjoja pikku Ainon koppaan.

538 /?. Ruovesi. Hameenlinnan alak. sem. Mäki Helmi, n, 347. — 25. Josefiina Mäki, 59-v.

Huis sika mettään marjoja tuomaan, punasella pussilla, sinisellä säkillä. 5 Valkosella vakalla, keltasella kelkalla, tule jouluksi kotiin.

538 y. Ruovesi. Luulonen Ahto, n. 23. —13—15. \ isuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.

Tuutilaulu.

Huis sika mettään, Mene mäen nokkaan, Tuo sieltä marjoja, Helmin koppaan. 5 Punasella pussilla . Keltasella kelkalla, Tuo niitä oikeen paljo.

539. Virmt. Leander n. 9*. — 13.

Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Huis sika mettään, pikku tytölle marjoja tuomaan punasella pussilla, sinisellä säkillä. 5 vattanalla vakkasissa.

14

210

Kehtolauluja.

54C. Satakunta. Petelius n. 14. — 15. Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailla, ei muista keneltä.

Leikki-laulu.

Huis sika mettään Tuumaan lapselle marjoja, Mansikoita mustikoita1, Kypsiä ja makeoita, Punasella pussilla, Karvasella kassilla.

Huru huru hummalla kirkkoon.

541 . Luvia. Riikonen, siv. 40. — 95. Luvian luodot. Emäntä Vesterlund-

Maanpää, 45 v.

Hu 's1, hurs\ Humullaan, Ta kuperin Tannulaan, Eurassa ehtoolla, Kokemäell' puhteella, 5 Siell' kuko puuroo keitt' Ja kana kastett' lämmitt'.

542. Nakkila. Lampola n. 6. — 89. Huis, humma, Huittisiin,

Euraan ehtoolle, Kokemäelle puhteelle! Siellä kukko puuron keittää, s Kana kasteen lämmittää. Pikku lintu lusikat pesi1, Y;ires marja tallin loi, Harakka herrain hevoset juotti. Korppi ruuhen kansi.

543. Pori. Grönholm n. 147. —89. Marjaana Grönholm, 72 v. Kuullut

I hilassa.

540. ' kk:ssa iso alkukirjain. 542. 1 pes ee : pesi.

544. ' ka[n[ : kakol. — 2 yi. [kastee]l. [lallijl.

545. J |toijpesi : p.

Lapsille. Siellä kukko puuron keitti, kana kasteen lämmitti, pikku lintu voin sulatti, harakat hevoset juotti, s vares-Maija tallin loi.

544. Pori. Tuomi n. 118. —91. Fanny Ekqvist, 16 v.

Tätilä.

Huis lmnnu tätilään, Täti kakol1 leipo, Pani paljo voita päälle, kanam nmnav verta. s Se sulas suuhun. Se meni luuhun, Kukko puuron keitti. Kana kasteen2 lämmitti. Harakka hiärimen nuali, io Pikku lintu lusikat3 pesi, Tallimaija4 tallin5 loi, Korppi hevoset juotti.

545. Porinseutu. Suom. Kuval. toim. Vuollekoski n. 5. — 23.

Huru, huru Huittisiin. takatietä Takkulaan, Eurajoell' ehtool, Kokeinäel' puhteel, s kukko puuron keitti, kana kasteen lämmitti, pikkulintu lusikat pesi1. varesmaija tallin loi. harakka hevoset juotti, io ja korppi antoi hevoselle heiniä.

— - 3 yi. [lusikajk. — 4 yi. Varesmaija].

lluru huru hummalla kirkkoon. 545 o

211

545 a. Ahlainen. Hämeenlinnan äldk. sem. Haapala Anni, n. 130.

24 25. Maria Ranta, 65 vuo t ii humma tätilään, täti leipoo suuren kakon, panee paljoa voita päälle.

546. Noormarkku. (Uinun n. 609. —89. Fimpyy. Juha Salomoonin poika,

j7 v.

Iluis. lniis Hunnulaa, Takatiätä Tannulaa, Euralla ehtoolla, Kokemäellä puhteella!

5 Kukko siälä puuron keitti, Kana kasteel Lämmitti, Pikkulintu lusikap pesi, Harakka Maija talli! loi.

Harakka krikkas tallim pääll': io Kriks kraks kreijaa, Tul huamem meill'. - il sylttyy syädä ,j;i Tamitalvaa juada.

547. Noormarkku. Ollint n n. 608.

—89.

llui-<. huis Hunnulaa, Takatiätä Tannulaa, Euralla ehtoolla, Kokemäellä puhteella.

6 Kukko siälä puuron keitti, Kana kasteel lämmitti, Pikkulintu lusikap pesi, Harakka-Maija talli] loi.

Kriis, kraas kreijjaa io Tul' huamem meill', Meill' leivotaa:

Saat voitakakkoo syädä Ja riaskahäppyy juada.

548. Noormarkku. Lindgren n. 22.

—92.

Hilma Vppelqvist.

I anha runo. Iluis, huis, Huittisii, Takatietä Takkusii, Euraan ehtoolla, Kokemäellä puhteella! s Kukko siellä puuron kiitti. Kana kasteen lämmitti, Harakka hevoisel kotia toi, Varen Maija tullin loi. Tannullan emon kellot soi io Eurassa ehtoolla, Kokemäellä puhteella.

549. Siikainen. Lindqvist Terttu,n.4.

-30. i itamo.

Iluis hummalla tätilään,

täti kukon leipoo,

panee paljon voitu päälle,

päskysen munan verran.

550. Siikainen. Oksanen Kuiri. n. ■">. —30.

[son-Salon vanhalta emännältä, 76 v.

Iluis sika lluiskilunn, takatietä Takkilaan, Euralle ehtooks, Kokemäelle puhteeks, 5 kukko siälä puuron keittää, kana kasteen lämmittää, pikku lintu lusikat pesee,

212

Kehtolauluja.

sitte mennää käskee viaeraita syö- mää.

551 . Siikainen. Oksanen Katri, n. 6.

—30.

Viinamäen isännältä, n. 50 v. Huis sika Hunnillaan. Takatietä Tannulaan

552. Siikainen. Oksanen Katri, n. 9.

—30.

Sitomaniemen isännältä, 50 v.

Huis sika Humalan, takatietä Takkulan, tua0män lapselle marjoja punasella pussusella, 5 karvasella kassusella , keltasella kelkkusella.

553. Siikainen. Oksanen Katri, n. 10. —30.

Lammin nuorelta isännältä, n. 50 v. Huis sika Huiskilaan, takatietä Takkilaan, Euralle ehtooks, Kokemäelle puhteeks, 5 kukko siellä puuron keittää, kana hierimeiiwkraappii, pikkulinnut lusikat pesee, varpunen voita sulatti vares-maija tallin luo ja kellot

soitteli.

554. Oripää. Tallgren n. 43. — 14. Fiina Virtanen.

Huis humina Huittisiin, Palojoelle1 pappisiin,

tatin tykö vieraisiin. Tätiläs on paha koira 5 puri humman jalan poikki. Täti leipoo ison kakun panee paljon voita päälle, silittelee sianlihalla, kaunistelee kananmunalla. io Harakka heitti hummalle heinä.

555. Örinää. Vihervaara n. 2364. —11.

Oripää. Maistiina Anttila, 78 v. Kehtolaulu.

Huis, humma, Huittisiin, Palojoelle Pappisiin, Tatin tyjö viara isiin! Täti leipoo ison kakon, 5 Pannee paljon voita päälle, silittellee siallihalla, Kaunistellee kanammunilla. ■

556. Loimaa. Hollo n. 570. —09. Huis humma Huittisiin,

Tatin tykö vieraisiin, Täti leipoo ison kakon, Pannee paljo voita päälle, 5 Liikkiön sian linnaa, Karpion kanan munia. Kukko puuron keittää, Kana riaskan lämmittää, Västäräkki voin sulattaa, io Pikkulintu lusikat hakkee, Harakka katon päällä nauraa.

557. Loimaa. Tallgren n. 59. — 13. Maria Tuominen. M.p. Maariassa.

Huis humma Huittisiin

554. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Huru liuru hummalla kirkkoon. 557 — 563.

213

tatin tykö vieraisiin. Täti1 leipoo ison limpun tällää paljon voita päälle, 5 kiiskiseii kiven verran, pääskysen munan verran, sinkun sianlihaa, karpion kananmunia, lehmän juustoa lisää.

558. Loimaa. Tallgren n. 18. — 14. ttf.p. Maariassa. Maria Tuominen,

:.; v.

Buru, huru, hummalla kirk- koon ajaa, vaari1, vaari1, varsalla perässä

ravaa. Poikkee Bieltä tätilään; täti kakun leipoo, b kukko puuron keittää, kana rieskan lämmittää, varpu suolan heittää, pikku lintu lusikat pesee, pääsky vieraat käskee.

559. Alastaro. Vihervaara ».. 3315. —11.

\ Ihaiiicn. Manta Lindström, 12 v. Kuiultaja hiki silP aikaa, kun toiset pakkoon menivät:

»Huru, huru, Huittisiin, Takatiätä Tammelaani»

560. Alastaro. Vihervaara n. 3311. Sikilä. \ ilho Vieno, 45 v. Huruttaja luki:

Huru, huru. Huittisiin, Takatiätä Tammelaan!

Kukku sialä puuron keitti, Kana riaskan lämmitti, ■ \ ästräkki lusikat pesi, Pikku lintu voin sulautti. Hors tallaa, lapsel porraa, Kyll nyi jo lyniysä nilaan.

561. Alastaro. Vihervaara n. 2490. —11.

^ Ihäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Kehtolaulu.

Iluis hummalla Huittisiin Tatin tykö viaraisiin! Täti leipoo suuren kakon, Tällää paljon voita päälle.

562. Alastaro. Vihervaara n. 2457. —11.

Sikilä. Julia Sulander, 52 v. Kuul- lut Huittisissa.

Kehtolaulu.

Iluis. humma, Huittisiin, Tatin tykö viaraisiin! Täti leipo ison kakon, Pani päälle paljun voita. 5 Humma puri lasta jalkaan.

563. Alastaro. Vihervaara n. 2431. —11.

Yirtsanoja. Maijastiina Pellonperä,

81 v.

Iluis. humma, Huittisiin. Takatiätä Tammelaan! Siälä kukko puun m keitti, Kana riaskan lämmitti, 5 Västräkki voin sulautti. Pikku lintu lusikan pesi ja haki.

1 kkssa pieni alkukirjain. 558. ' Sana kk:ssa alleviivattu ja yi. väri.

21',

Kehtolauluja

564. Alastaro. Vihervaara n. 2424.

—11.

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. Kehtolaulu.

Huis hummalla kirkkoon,

Pala järven pappilaan! Pappilasa oli pureva koira, Puri lasta jalkaan. 5 Laps karas tärin1 tykö, Täti leipo suuren kakun, Pani paljon voita päälle, Karvasen nokan verran.

565. Huittinen. Hirsikoski Anna. n. 4. Huis hummalla kirkkoon,

Humma poikkes Pukkalaan1,

palas sieltä pappilaan.

Pappilas oli hihanen|!| koira, puri

lasta2 jalkaan,

Laps vietiin tatin tykö.

Täti kohta kakkoo teki,

5 Pani1 paljon voita päälle — pääs-

kysenmunan verran.

566. Huittinen. Hirsikoski Anna, n. 16.—23/324. Kukkoo keitti puuron,

Kana1 lämmitti kasteen, Pikkulintu lusikan pesi, Maija maiston suolan, 5 Liisa tuli ja lippas kaikki.

567. Punkalaidun. Moision. 25. —10.

Huis hummalla kirkkoon, Palojärven pappilaan!

Pappilass'1 oli paha koira, puri lasta jalkaan. 5 Lapsi vietiin tätilään; täti leipo ison kakon, pani paljon voita päälle, silkiön sian lihoja, karpion kanan munia.

568. Punkalaidun. Vihervaaran. 227. —09.

Vanttila. Kalle Nygärd, 45 v. Kuul- lut synt. pit. Tyrväällä.

Kehtolaulu.

Ptruu humma kirkkoon, siältä sitte tätilään: täti kakon leipoo, ja pani paljo voita päälle, 5 pääskysen munan verta, kirvesvarren mittaselta.

569. Harjmalla. —03.

Ruusunen n. 89.

564. l r. ( = tädin).

565. » kk:ssa pieni alkukirjain.

566. ! kk:ssa pieni alkukirjain.

567. J kk:ssa pieni alkukirjain.

Huishumma.

Huis humma Huittisiin, Takatietä Taitt isiin, Palatessa pappilaan. Pappilas oli iso koira,

5 Puri lasta jalkaan. Laps karas tädin tyä, Täti leevoi ison kakon, Pani paljon voita päälle. Piikulintu pesi lusikat,

io Harakka hakkas liavot, Varesmajja tallil loi.

■ 2r. selitetty »Tuuditettavan nimi.»

II uni luun liumm;ill;i kirkk i 570—576.

215

570. Kokemäki. Suihin, „. 2. —90. Minä menen kyllään.

tädin työ vieraisille. Täti leipoo ison kakun. pannee paljo voita päälle, s p;i.isk\ sen munan verta.

571. Kokemäki. Lerrvpainen n. II.

Kuurnia. Hilja Rintanen, 13 v. Kuullut isältään.

Huittisiin. Huru. laini Huittisiin, Takatietä Takkulaan, Palatessa pappilaan! Kukku siellä puuron kiitti. 5 Kana kasteen lämmitti. Pikkulinnut lusikal pesi, Varesmaija tallin loi.

572. Kokemäki. Santavirta «. 57. —03.

Bäpilä. Amamia Sillanpää, 40 v.

Kehtolaulu. Buru, liuni Huittisiin, Takatietä Takkulaan, Palas sieltä pappilaan, Pappilassa "li pureva koira, s Puri lasta jalkaan. Laps vietiin tädin tykö, Täti hipoi ison kakon, Pani paljon voita päälle, Pääskysen munan verran.

573. Kokemäki. Sallgen u. 12. —90. Buru, huru Huittisiin,

takatietä Takkulaan. palatessa pappilaan. Kukko siellä puuron keitti,

.-, kana kasteen lämmitti,

VOi liakkini'11 voin sullaatti. pikku lintu lusikal pesi,

vares Maija tallin loi, harakka hevosille heiniä heitti.

574. Kauvatsa. Santavirta n. 78. — 05. Kaakinmaa. Amanda Kaaki, '<'> v.

Krlit, ilmiln.

Huru huru Huittisiin. Takatietä Takkulaan. Täti siellä vellun keitti.

Pikku lintu lusikat pesi, 5 Harakka kauhan nuoli

575. Tyrvää. Pakula I". I'. n. m.

-*/z12. Kalliala. Miina [sokäki, .">: v. Kuul- lut isävainaaltaan.

Ptruu hummalla kirkkoon, poiketaan siälä tätilään. Täti kakon leipoo ja kukko puuron keittää,

5 kana riaskan lämmittää ja katti kauhat kanniskelee, pikku lintu lusikat pesee ja harakka tallin laisee ja rästäräkki[!| voin sualaa

uija panee paljo voita kakon päälle.

576. Tyrvää. Nieminen n. 5. —22.

Amanda Virtanen, 70 v.

Pruus hummalla kirkkoon, poike sieltä tätilään, täti kakon leipoo, kukko puuron keittää, 5 kana rieskan lämmittää, pikkulintu lusikat p<

216

Kehtolauluja.

Tallimaija tallin ruokkoo, Heikki hevost juottaa.

577. Tyrvää. Kullaa n. 35. — 14/i 03. Tapiola.

Ptruu, humma, Huittisiin1, Takatietä Takulle!

578. Tyrvää. Kullaa n. 22. — 13U 03. Tapiola.

Lasien lauluja.

Huis, humma, kirkkoon, Poikkee sieltä tätilään! Täti kakon leipoo, Kukko puuron keittää, 5 Kana rieskan lämmittää, Harakka paran kaappi, Vares voin laappii, Pikkulintu lusikat pesee.

579. Tyrvää. Kullaa n. 221.— 13/i Oi. Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.

Kuullut äidiltää, kotoisin Tyrvään kylästä.

Lastenlaulu.

Huru, huru Huittisiin1, Takatietä Takkulaan, Takkulasta pappilaan! Pappilasa on vihanen koira, 5 Puri vauvaa jalkaan. Vietiin lapsi tätilään. Täti leipoo suuren kakon, Pani paljon voita päälle, Pääskysen munan verta.

580. Tyrvää. Kallio Väinö, n. 13.

20/ no

/12 "■*■

Hanna Kallio, 22 v. Kuullut Kaisa Selin'iltä Tyrväältä.

Tpr hummalla kirkkoon men- nään, poikkee sieltä tätilään, täti suuren kakon leipoo, pani paljo voita päälle, 5 olis pannut enemmänkin, mufei ollu kirnuttua. Kukko puuron keittää, kana. rieskan lämmittää, pikku lintu lusikat pesee, io harakka kauhan kaappii, Antti tallin laasee, N. itse hevoselle heiniä heittää.

581. Tyrvää. Katajaranta n. 285. —07.

Tyrväänkylä. Katariina Palmgren, 62 v. Kuullut Riikka Ojansuulta Hei- nolan pit. Onaliston kylästä.

Lastenloru.

Huis humma kirkkoon, Poikkee sieltä tätilään! Täti kakon leipoo, Kukko puuron keittää, 5 Kana rieskan lämmittää, Pikku lintu lusikat pesee, Varesmaija tallin laasee ja Harakka hevost ruokkii.

577. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. 579. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

H uru liuru hummalla kirkkoon. 582—587.

217

582. Tyrvää. Aukee n. 3. — 1/803.

Lasien loruja.

Trpuus, humma kirkkoon, poikkee sialta tätilään,

täti kakon leipoo, kukku puuron koitta.!. s kana naskan lämmittää, pikkulintu lusikat pesee.

(Lauletaan lasta ruikuttaessa.)

583. Tyrvää. AhlsU dt n. 30. — 13/603. Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.

Kehtolaulu.

Tpruus hummalla kirkkoon! Poikkee siältä tatin tyköl Täti kakon leipoo, Panee voita päälle 5 Jnnffnran verran. Vares viaraal vastaan ottaa,

Harakka tallin kaappii. Pikku lintu lusikat nualee.

584. Kiikoinen. Hahnsson n. 9 a} —53.

Hut humma kirkkoon, Poikkee8 siritä tätilään;

Täti kakon leipoo, Kukko puuron keittää, 5 Kana rieskan lämmittää, Tiiainen lusikat pessee, Harakka kauhan kaappii, Hiiri hierimen nuolee3, Västäräkki voin sulauttaa.

5S4a. K i ihoin, n. Virittäjä siv. 2. 1912. Hut humina kirkkoon,

Poikkee sieltä tätilään, Täti kakon leipoo, Kukko puuron keittää, 5 Kana rieskan Lämmittää,

Tiiainen lusikat pesee, Västäräkki voin sulattaa,

(Harakka kauhan kaapii.

Hiiri hierimen nuolee).

585. Mouhijärvi. Laine T. n. 150. -93.

1'tru humma, kirkkoon, poikkee sieltä Tätilään, täti kakon leipoo, harakka puuron keittää, g kana rieskan lämmittää, västäräkki tallin laasee ja pikkulintu lusikat pesee.

586. Suoniemi. Färm K, n. 18. — 22. Johan Färm, 64 v.

Iluru. hurii, hummalla kirk- koon, poikkee sieltä tätilään. Täti kakon leipoo ohrasista veh-

aäsistä,

klimppiä sianlihaa. 5 Voita puolen leiviskä;:.

587. Suoniemi. Färm I\.n.l7. — 22. Hilma Sillanpää, 60 v.

Uuni liuru liuru liuru hummalla kirkkoon, poikkee sieltä tätilään; täti kakon leipoo ohrasista, veh- näsistä,

■'.. " Pnht. kirj. kokoelmassa n. 15. — *ATkup. kk:ssa toinen k. suluissa ja alleviivattu. — 3 Säkeet: 7 — S alkup. kk:ssa p. lisätty.

218

Kehtolauluja.

5 kukko puuron keittää, kana rieskan lämmittää, pikkulintu lusikat pesee, harakka tallin ajelee, varis sen vasta laasee.

588. Laria. Nurmi F, n. 73. — 10/6 12. A. Maja.

Täti kakon leipoo1, Kukko puuron lämmittää, tai

keittää, Kana rieskan lämmittää, Hiiri hierimen nuolee, 5 Pikkulintu lusikat pesee, Harakka-Maija tallin lakasee, Harakka hevoset ruokkii.

589. Lavia. Nurmi F, n. 72. — 10/6 12. A. Maja.

Huis sika Hunnulaa1. Takatietä2 Tannulaa, Poikkee sieltä tätilää! Täti kakun leipoo, 5 Panee paljon voita päälle, Pääskysen munan verran. Antaa sen sitte Paavolle.

5.

590. Lavia. Kallio Saima. - 10l1 20. Niemi. Ester Koivisto, 69 v. Trnus, truus1, hummalla kirk- koon, | 593. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n. 9.

5 kana rieskan lämmittää, harakka hierimen nualeskelee, pikkulintu lusikat pesee ja kaikkein parempana pidetään siälä meidän pikkuvauva.

591 . Suodenniemi Lahtinen n. 1. — 17.

Kehtolaulu.

Ptruus humma Huittilaan, poikkee siältä Tätilään! Täti ison kakon leipoo, panee paljon voita päälle, 5 pääskysen munan verran. Kukko puuron keitti, kana kasteen lämmitti. Harakka hiärimen nuoli, varis tallin loi, io korppi hevoselle heiniä toi.

592. Hämeenkyrö. Pahula V, n. 9. —03.

Kuullut äidiltään, kotoisin Ikaali- sista.

Tpruus hummalla kirkkoon! Poikkee sieltä tätilään! Täti kakon leipoo, Kukko puuron keittää, 5 Lintu lusikat pesee, Harakka tallin laisee.

poikkeen siältä tätilään,

täti kakon leipoo, kukko puuron keittää,

—12.

Heinijärvi. Miina Lähteenmäki, 59 v.

588. 1 l|o[ipoo : leipoo.

589. » Hunnulaa a : 11. — 2 Takatiet|u| : Takatietä.

590. ' truus lliirl truus : t.t.

Hihii Iniru hummalla kirkkoon. '.■•:< — 598.

219

Tpruus hummalla kirkkoon,

poikkee sieltä tätilään;

täti kakon lei]

kukko puuron keittää, 5 pikku lintu lusikal pesee,

barakka hierimel kaappii,

tallin Maija tallittelee,

hevoset juottaa,

ja kellot soittaa. io Hoi hittin, tittin!

594. Hämeenkyrö. Valkama n. 9.

21. Kyröskoski. Amanda Valkama,

M v.

Tuutulaulu.

Ptruus hummalla kirkkoon, poikkee sieltä tätilään, täti kakon leipoo, kukku puuron kiittää. 5 kana rieskan lämmittää, harakka tallin lakasee. Kurki tänne kutsuttiin. käki tänne käskettiin, kukkii ni.i ki.illi' ruvaalle.

595. I\iiiil:nii)i jiiiii. Laiho n. 314.

90. Niinisalo. Juhanna Salo, 2" v.

(»n hummalla kirkkoon, Poikkee sieltä Tätilään! Täti kakon leipoo, Kukko puuron keittää, 5 Harakka hierimen nuolee1, Pikku lintu voin suolaa ja lusikat

pesee, Varpuset värin kantaa,

Korppi hevosel ruokkii. Vares tallin luo.

596. Jämijärvi. Välisalo n. 15. 02. Pietari Välisalo, 70 v.

Kirkkaan

Hoi hummalla kirkkoon. poikkee sieltä tätileen!

Täti kakon lei]

kukko puuron keittee, b harakka hiärimen1 kaappii pikkulintu lusikal pesee, ja varis tallin laattian laisee.

597. Kurrin. Kaukomaa L. n. 36. -ml,30. Mustakoskenkylä. Emilia Alanko,

28 v.

Körön, körön, kirkkoon. Papin muorin penkkiin, H iiski.i ll.i ruunalla, Valkosella valkalla, -> Hopiaisella helmellä, Kukko siellä puuron keitti, Kana mairon lämmitti, Pikkulintu lusikat pesi, Västäräkki voita sulaa.

io Harakka kauhan kaappii,

Varis vieraat vastaan ottaa.

598. Kanin. Kaukomaa L. n. 37. 30 6 30.

Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen,

80 V.

Konin, körön, kirkolle, Pappilan mummun penkille! Kukko siel puuron keittää,

1 Ss:n alkup. järj. = 6,5; numeroilla muutettu. 596. ' hilelrimen : hiärimen.

220

Kehtolauluja.

Kana mairon lämmittää, 5 Pikkulintu lusikan tuo Varis paran kaappii.

599. Vesil. Heh. Suom. Normaalilys. Uonv.: Lindroos n. 20*. — 92. [Kirkokylä]. Helmi Lindroos, 13v.

Leikkiloruja.

Hop hop hummalla kirkkoon, poikkee siältä tätilään, täti kakon leipoo, kukko puuron keittää, 5 kana mailon lämmittää, pikku lintu lusikat pesee, harakka tallin laasee, kotka elellä tiätä tallaa, huutaa raitta rallaa!

60C. Tottijärvi. Rekola n. 62*. —04. Sorva.

Tuutulaulu. 1 [uru huru huru huru hummalla kirkkoon Poikkee sieltä Tätilään! Täti kakon leipoo, Panee paljo voita päälle. 5 Kukko puuron keittää, Kana mairon lämmittää, Västäräkki voin sulaa, Pikkulintu lusikapwpesee, Katti kauhak^kanniskelee, io Hiiri hiärimen kaappii, Varis tallil^laasee, Harakka hevoset juattaa. Virsi loppu, Lapsi nukku.

601. Lempäälä. Vihervaara n. 4391.

—13.

Tuulilaulu.

Huru huru hummalla kirkkoon, Pahalla varsalla pappilaan. Pappilas oli paha koira, Puri lasta jalkaan. 5 Lapsi vietiin tädin tykö: Täti kakon leipo, Pani paljon voita päälle, Pääskysen munan verran.

602. Lempäälä. Leander n. 69* . — 13.

Maija Mäkinen. 64 v. Muistiinp. Hauholla.

Huis hummalla kirkkoon, poikkee sieltä pappilaan, pappilas1 on vihanen koira, puri lasta jalkaan, s laps vietiin tätilään, täti leipo suuren kaakun, pani paljon voita päälle, pääskysen munan verran.

603. Lempäälä. Helin Olga, n. 13. —21—22.

Kalle Helin, 60 v.

Huis hummalla kirkkoon, Pahalla varsalla pappilaan! Pappilass' oli paha koira: Puri1 lasta jalkaan. 5 Lapsi vietiin tätilään. Täti leipo suuren kakun. Pani paljon voita päälle. pääskysen munan verran, liikkiön sianlihoja, io karpion kananmunia2.

602. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

i 03. ' kk:ssi pieni alkukirj. — 2 Vrt. säk.

9 — 10 Eliinin surmarunoon.

Huru h nrn hummalla kirkkoon. 603— 608a

Tl\

Kukko puuron keitti, Kana rieskan lämmitti. Pikkulintu lusikat pesi Hiistakka voin sulaa 15 Harakka hierimen kraappi. Varis tallin lakiisi.

6C4. Pirkkala. Starck n.!)*. —89. Iluis hummalla kirkkoon, poikkee tieltä tätilään. Täti k.i k" n leipoo kukk" puuron keittää, 5 kana rieskan lämmittää, västäräkki voin sulaa, pikku lintu lusikat pesee. Varis tallin Ia(k)asee, harakka humman juottaa. io Korppi kotio konkottelee, kettu kellot kilistelee.

605. Tampere. Ennegren ti. 5*. — 86. Tilda Ennegren.

Lasten laulu. Huis humma tätilään Poikkes tiältä pappilaan. Pappilass' oli paha koira Puri humman jalkaan. 5 Täti leipo suuren kakun Pani voita päälle, Sian lihalla silitteli. Kanan munalla kaunisteli.

606. Tampere, s, rh, T, n. 28*. —04.

Laulu lanta polvella hyssytläissä.

Huru hummalla kirkkoon Pahalla varsalla pappilaan,

Pappilassa oli paha koira,

Puri lasia jalkaan.

607. Tampere. Kallio V. J, n. 814*.

09.

Kuulin n 'ei v. sitten Tampereen

puolella.

Huis hummalla kirkkoon Poikkee sieltä Tätilään. Täti leipoo suuren kakon, Panee paljon voita päälle. 5 Kukko puuron keittää, Kana rieskan lämmittää, Pikku lintu lusikat pesee, Lehmä maidon antaa. Varis hevoset juottaa.

608. Tampere. Loukolan. 47*. — 14.

Herman Mäkinen. -JS v.

Huru huru hummalla kirkkoiin poikkee tätilään täti kakon leipoo, kukko puuron keittää, s pikku lintu lusikat pesee, harakka tallin lakasee.

Hoetaan pikkulasta polvella töys- syttä*".'

608 a. Tampere. Lindström "If/a, n.

19. —18.

Huru huru hummalla kirkkoon. poikkee sieltä tätilään. Täti kakun leipoo, kukko puuron keittää, s kana maidon lämmittää, pikku lintu lusikat pesee, harakka1 haudan kaivaa.

608 a. ■ Sakeissa 7. 9— 10 iso alkukirjain.

222

Kehtolauluja.

Matti maahan pannaan, kissa kellot soittaa 10 koira kotia koittaa.

6C8 /3. Tampere. Jussila K. V, n. 6. —23—26.

K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.

Huisku hummalla kirkolle, poikkee sieltä tätilään. Täti kakon leipoo. Tikku lintu lusikat pesee, 5 keittää (lapsen nimi) puuroo.

6C8 y. Tampere. Jussila K. V, n. 11. —23—26. K. A. Elonheimo (Etrenius), 70 v.

Huis hummalla mettään Palojärven pappilaan. Pappilas1 oli paha koira puri (lapsen nimi) jalkaan. 5 (lapsen nimi) vietiin tätilään; täti leipo suuren (kakun) leivän pani paljon voita päälle liikkiön sian lihhaa karpion kanan munia.2

609. Tampereen seudut. Niemi n.647* —91. Huru, huru hummalla kirkkoo"1,

Poikkees siältä setälää', Setälästä tätilää'., Täti kako1 leipoo, 5 Kukko puuro"g keittää, Kana riaska1 lämmittää, Pikku lintu lusika" pesee, Hännällänsä' laattia1 laasee,

6(18 /S. l kk:ssa pieni alkukirj. — 2 608 y. l kk:ssa pieni alkukirjain. —

Varis pataa kaappii, 10 Harakka hevosia junttaa, Tarhapöllö pöyhin tuukaa.

610. Messukylä. Tamminen V,n. 4*. —13.

Vilhelmiina Fonsell, synt. 1850. Kuullut n. 50 v. sitten. Muistiinp. Salossa.

Huuru hummalla kirkko Poikke sieltä tätilä. Täti kaku leipo, Kukko puuron keittä, 5 Kana rieskan lämmittä. Hiiri hierimen nuole, Katti kauhan kaappi, Pikku lintu lusikan pesse. Harakka hevosen juotta.

611. Messukylä. Vihervaara, n. 24*.

—09.

Himainen. Fredrik Saxberg, 48 v. Oppinut Messukylästä kotoisin ole- valta äidiltään Tampereella. Muistiinp Pöytyällä.

Kehtolaulu. Huru lumi hummalla kirk- koon, poikkee siältä tätilään. Täti leipoo suuren kakon, panee paljon voita päälle, 5 pääskysen munan verran.

612. Kangasala. Kallio Väinö n. 15*.

—02. Tilda Gustafson, 20 v.

Huru huru hummalla kirkkoon mennään

Vrt. säk. 8— 9 Eliinan surmarunoon. 2 Vrt. säk. 8 — 9 Eliinan surmarunoon.

1 1 viru limu hummalla kirkkoon. r,i2- 616

223

pahalla varsalla pappilaan, pappilan paha koira puree N.

jalkaan.

613. Sahalahti. Eelin n. H*. 03

Vieraana tätilä (Yhdistetty useammista toisinnoista]

Uuni, lumi hummalla kirkkoon Biirikolla hevosella, Muri. muri mustalla tammalla, Väri, väri varsalla perässä.

5 Pnikkee sialta tätilään, Täti kakun leipoo

( Ihraaista, vehnäsistä

Karpio kanan munista,

Voita pualen Leiviskää, io Pääskysen munan viiran.

Eukko puuron keittää,

K.ma mailon (rieskan) lämmittää,

Hiiri hiärimen kaappii,

Piänet lintusel lusikat pessee, 15 Västäräkki voita snllaaa,

Punalintu puita kantaa.

Keltalinti] keikuttellee.

614. Kuhmalahti. Lindroos n. 11*. —888.

Haap'saari. Kräs 40-v. nainen, kuullut äidiltänsä i lrika Eskolalta. Muistiinp. Tottijärveltä.

Tpru hummalla kirkkoon, Poikkee siritä tätilään, Täti kakon leipoo, Kukku puuron keittää,

6 Harakka liiirinnii kaappii.

Kana maidon lämmittää,

Västäräkki voita sulaan panee,

Pikku lintu lusikat pesee, Harakka tallin laasee.

614 a. Eräjärvi. Hahnsson n. 9b.1 53.

Toismto.)

Hm humma kirkkoon,

Validilla varsalla.

Papin muorin penkiin,

Päivän i leen, päivän puoleen!

615. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 138*.

Körön körön h irkkoon.

Konin, körön kirkkoon Pappilan muorin pönkkiin. Mennään sieltä tätilään, Täti kakmi leipoo, s Kukko puuron keittää, Harakka lusikat pesee.

Yllä oleva on lasten viihdysloru: i likea j aika nostetaan vasemman pol- velle niin. että jalal ovat ristissä. Lapsi asetetaan hajareisin oikealle polvelle, on olevinansa hevosen se- lässä. Vasemmalla jalalla sätkyte- i.i.ni polvia: lapsi ratsastaa i — Blan- gan kuva): runo luetaan.

616. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. '17*.

-07.

Pappilaa oli paha koira, Puri lapsen sormen päähän. l.apsi vietiin tätilään,

Täti lei] suuren kakun.

s Pani paljon voita paalien, Levitteli leipäselle, Pääskylinnun munan verran.

614 a. ' Pulit. kirj. kokoelmassa n. 15 b.

224

Kehtolauluja.

Pääskysen munan kokosen Pani voita leivällen,

617. Orihvesi. Kesälä n. 44. — 09. Huru liuru huru huru

Hummalla kirkkoon, Takasin tullessa tätilään. Täti kakun leipoo a Harakka suolan maistaa, Pikkulintu lusikat pessee Kodan takana koskessa.

618. Orihvesi. Aronsson n. 4*. — 04.

Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö.

Kehtolaulu.

Hop, hop hummalla kirkkolle[!], Poikkee1 sieltä tädille. Täti kakon leipoo, Panee paljo voita päälle. 5 Kukko puuron keittää. Kana mailon lämmittää, Pikku lintu lusikat pesee, Harakka tallin lakasee, Jänis viepi kauroja eteen, io Että se jaksaa kotio juosta.

619. Karu. Pohja rikanervo T, n. 10.

Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi, 65 v.

Huru, huru, huru, huru hummalla kirkkoon, poikkee sieltä tätilään. Täti ison kakon leipoo, 5 panee paljon voita päälle enemmän kun leiviskän. Kukko puuron keittää,

kana mailon (rieskan) lämmittää, pikkulintu io lusikat pesee, västäräkki voita sulaa,

harakka kauhan kaappii, varis hierimen nuolee.

620. Kuru. Pohjarikanervo T, n. 15.

-%31.

\ ;ihäriuttanen. Rustaava Haukijärvi, 82 v.

Huru, huru, hummalla kirkkoon, poikkee sieltä tätilään, täti kakon leipoo, panee paljon voita päälle, 5 pääskysen munan verran, kyllä se piisaa kerran; kukko puuron keittää, kana mailon lämmittää, pikku lintu lusikat pesee. •

621. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 17.

Itä-Aure. Emäntä Melta Rikala, 51 v.

Huru, huru, hummalla kirk- koon, papin muorin penkkiin; minä menen tätilään, täti kakon leipoo, 5 kukko puuron keittää, kana mailon lämmittää, pikkulinnut lusikat pesee.

622. Kuoresi. Marjanen n. 18*. — 13. V. Marjanen.

Körö, körö kirkkoon.

618. ' Säkeissä 2, 4 ja 10 pieni alkukirj.

Huru huru hummalla kirkkoon. 622 — 626.

225

tatin tykö viaraisiin, täti kakun leipoo, kukko puuron keittää, 5 pikkulintu lusikat pesee, harakka haudan kaivaa, Matti maalian pannaan, kissa kellot soittaa, koira virren veisaa. io hau. hau, hau!

622 a. Ruovesi. Luutunen Ahto, n. 22. —13—15. Visuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.

Tuutilaulu. Huu, huu, hummalla kirkkoon, Paraltaan paikkaan, Poikkee tätilään, Täti kakon leipoo, 5 Kukko puuron keittää, Kana maidon lämmittää, Pikkulintu lusikat pesee, Sinilintu siat tekee, Punalintu puita tekee, io Kissa kellot soittaa. Koira virret veisaa, Kun Matti maahan pannaan.

623. Kcuru. Aulanko A, n. 1*. — 14. Körö körö kirkkoon papinmuorin penkkiin liuskeella ruunalla, Valkealla1 varsalla, 5 Poikkee sieltä Tätilään. Täti kakon leipoo Kukko puuron keittää, Kana maijon lämmittää, Pienet linnut lusikat pesee,

lo Harakka kauhan kaappii, Varis vieraita vastaanottaa,

Haukka tuli vastaan Ja haukotteli hau hau I

624. K, uni. Aulanko A, n. '?*. [Körö koni kirkkoon papinmuorin penkkiin ruskeella ruunalla, valkealla varsalla]. 5 Sieltä mennään tätilään, täti kakon leipoo, kukko puuron keittää, kana maion lämmittää, hiiri hierimen kaappii, io pikku linnut lusikat pesee.

—14.

13.

625. Virrat. Leander n. 8*.

Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Huis humma kirkkoon, täti kakun leipoo, kukko puuron keittää, kana maidon lämmittää 5 pikkulintu lusikat pesee, kumma suolan puuroon heittää pikku pallero suolan maistaa.

626. Satak? Kotiseudun toim.: Jal- mari Matislo n. 2. — 15.

Kehtolaulu Humppilasta.

Huis hummalla Humppilasta Palojärven pappilaan, pappilassa paha koira, puri lasia jalkaan. 5 Lapsi juoksi tätilään, täti leipoi suuren kakun.

623. ' Sakeissa ',, 7— 9 on pieni alaukirj.

15

226

Kehtolauluja.

pani paljon voita päälle, pääskysen munan verran.

627. Satak? Vihervaara n. 233. —09.

Tammelan Linikkala. Hilma Ki- vistö, 48 v. Kuullut lapsena Hump- pilassa.

Kehtolaulu. Ruis hummalla Huittisiin, Palojärven pappilaan, pappilas on paha koira, puri lasta jalkaan. 5 Laps meni tätilään: täti leipo suuren kakun, pani paljo voita päälle, liikkiön siallihaa karpion kanammunia, pualen tynnyriä oltta.

628. Satak? Jussila n. 11. —23. K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.

M.p. Tampereella.

Huis hummalla mettään, Palojärven pappilaan;

pa'p'pilas oli paha koira, puri (lapsen nimi) jalkaan; 5 (lapsen nimi) vietiin tätilään, täti leipo suuren (kakun) leivän, pani paljon voita päälle, liikkiön sianlihaa. karpion kanan munia.

629. Satak? Jussilan. 6. —23. K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v. M.p. Tampereella.

Huisku hummalla kirkolle, poikkee sieltä tätilään. Täti kakon leipoo.

Pikku lintu lusikat pesee, 5 keittää (lapsen nimi) puuroo.

Itse minä lapselleni univirren laulan.

630. Ahlainen. Nurmela n. 1. — 20. Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v. Itse mä nuppuni nukutan,

ja univirttä laulan, ja univirttä laulaissani nukkuu Herran rauhaan.

631 . Noormarkku. Ollinen n. 600. —89.

Karoliina Simula, 63 v. Kuullut Maija Kleemolalta.

Itte mä lapseni nukutaj

Ja univirrel laulan, Silmät kiinivaipuvaiset Nukkuu Herrar rauhaa.

632. Oripää. Vihervaara n. 2386. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu.

Minä lapsen nukutan Ja univirren laulan. Paina pikku silmä kii'1 Ja nuku Herran rauhaan!

633. Alastaro. ViJiervaara n. 2409. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. Kehtolaulu.

Itte minä kiikutan Ja univirttä laulan.

632. ' r. (= kiinni).

öinä lapselleni univirren laulan. 633 640

227

Ala itke, pane maata,

Nuku Herran rauhaan!

634. Alastaro. Vihervaara n. 2427. —11.

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.

Kehtolaulu. Itte minä lapseni nukutan Ja univirren laulan. Taina pikku silmäs kiin Ja nuku Herran rauhaan!

635. Kokemäki. Lempainen n. 4.

— 5/i04.

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.

[tse mä kultani nukutan Ja univirren laulan. Sittekö saan sm nukkumaan, Xi1 lasken käteni kaulaan. 5 Itse mä kultani nukutan, Ja Aniiamaiiima leipoo, Jos ei mamma tee pientä leipää, Ni annan lulliin seisoo.

636. Kokemäki. Paasikivi n. 42.

—05.

Adolf Stenberg. 50 v.

Itte1 mä kultani nukutan Ja univirren laulan. Paina pikku silmäs kii Ja nuku Herran rauhaan!

637. Kauniisti. Santavirta n. 79. —05.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.

Kehtolaulu.

Ehtoo tullee,

ehtoo1 tulle, Ilolintu laulaa, Pane pieni silmäs kii, 5 Ja nuku herran rauhaan.

638. Punkalaidun. Maisin n. 31. —10.

Aili itse lapsellensa

univirren laulaa,

paina pikku silmä kiini,

ja nuku Herran rauhaan.

639. Lempäälä. Yilarraara n. 1399. —13.

Tuutilaulu.

Nuku nuku pikkukuita,

Nuku hyvin kaiivan.

Paina pikkusinkku1 kyynyyn2

Ja nuku rauhan unta.

640. Teisko. Jussila K. !'. n. 20. —

Rustaava Grönroos, n. 57 v. Tuutulaulu.

Spä lapsen nukuttaa. joka univirren taitaa. Silmä kiinni, suuppo kiinni, kädet pitkin laitaa

641. Sahalahti. Hahnsson n. 32. — 53.

Minä lasta liikutan, Unen virttä laulan. Naurusuulla kattelen, Nuku herran rauhaan!

635. ' Säkeissä '» ja 8 on pieni alkukirjain.

' H sie : Itte. 037. ' kk:ssa pieni alkukirj. 639. l r. (= silmä). — 2 r. (= kiinni).

228

Kehtolauluja.

642. Tampere. Kallio V. J, n. 816*. —09.

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen puolella.

Äiti se itse kullallensa Univirren laulaa Pane pikku silmä kii Nuku herran rauhaan.

643. Tampere. Jussila K. V, n. 10. —23—26.

K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.

Itte mä pikku (lapsen nimi) univirren1 veisaan. paina pikkunen mimmä kiinni ja nuku Herran rauhaan.

643 a. Kuru. Pohjankanervo T, n. 12 -21li31.

Länsi-Aure. Hilma Yalkeejärvi, 65 v.

Minäpä itte pojalle (tytölle) univirren laulan, pane pieni silmä kiinni ja nuku Herran rauhaan.

644. Virrat. Leander n. 33*. —13.

Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Minä lapsen lulluttelen ja univirttä laulan; älä itke, pane maata, nuku Herran rauhaan.

Kaksin kaunis maata panna.

645. Ikaalinen. Valkaman. 6. — z\\21. Riina Friberg, 68 v.

Lapsen tuutulaulu.

Yksin on niin hyvä olla, kahlen kaunis maata panna, mutta kun tulee tuutilullaa, sitten on jo paha olla. 5 Vakku se sanoo, liikun, liikun, lapsi se sanoo, rääkyn, rääkyn. Mamma sanoi: »Voi, voi, voi. mikä ton möllikän tohon toi!»

646. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 20.

—30.

Lautola. Elli Vähätalo.

]'anha kehtolaulu.

Yksin on niin hyvä olla, Kahden on kaunis maata mennä. Mutta kun tulee »tuutilulla», Sitten on jo paha olla. 5 Vakku se sanoo: liikun, liikun, lapsi se sanoo: rääkyn, rääkyn, Mamma se sanoo: »voi, voi voi, Mikä tuon möllikän tuohon toi!»

647. Tampere. Kallio V. J, n. 807. —09.

Hanna Kallio.

Tuutulauluja.

Yksin on niin ikävä olla, Kaksin kaunis maata panna. Vaan kun tulee tuutilullaa, Sitten on niin paha olla, 5 Tuuti sanoo liihu, liilat , Lapsi sanoo vääky, vääky,

643. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

Kami lasta lullaamaan. 648—651.

229

Äiti sanoo voi, voi.

Mikä ton mäkärän tohon toi.

Kami lasta lullaamaan.

648. Huittinen. Hirsikoski, An un. n. 2. —*U24.

Kami. kami. kami tulee lastasi

lullailemmaan,

että mä pääsisin peppamaalle

sunnista laittelemaan.

649. Tyrvää. Horila n. 50. — w/6 22.

Signe Salmela, n. 30 v. Kehtolaulu.

Nouse nyt jo kami, kami katui minunkin lastani lullaamaan. Hakkaan puut ja kannan veet ja sinä vain sängyssä loikoilet.

Karhun tie.

«649 a. Mouhijärvi. Laine. T.n.116. —93.

Häijää. Anna Metsämaa, n. 60 v. [Uudenaikainen kehtolaulu.]

Karhu se metsässä Mätänsä käy Karhun retket ei tänne näy. Kettu se metsässä krepsuttaa, Piiloon puikkii pensaan taa.

5 Orava se oksalla hyppelee, Pöllö se ympäri tähyilee. Kyyhkynen pihalla kuhertaa, Kerääpi suuhunsa mitä vaan saa. Varsa se tallisa hirnahtaa:

io Leipää hiukkasen antakaa! Vasikat ne vaipuu vuoteellen, Olkiin, heiniin pehmoisiin.

Killi kirkkoja tekee.

Ks. Paikallistarinoissa esiintyviä ru- noja, n:ot 134—141.

Kissat juoksee.

650. Suodenniemi? Mulliin M. S, n. 5. —13.

Matti Lähteenmäki, 45 v. M.p. Tammelan pit.

Kehtolaulu.

Kissat juoksee kilvassa, hännät keikkuu ilmassa. Voi noita kissa parkuja, kuinka ne olivat arkoja, 5 kunneivät rottia voittaneet, vaikka ne olivat koittaneet.

Kiss' kiss' kippurahäntä.

650 «. Mänttä. Muniini kansakoulu, Pättiniemi [Purola). Jatkola Maiju, n. 5. — 31. Kiss' kiss' kippurahäntä, laske lasta lappeen rantaan. Mitä sinne tekemään kissan poikia pesemään.

Kukas sitten laulelee

651. Tampere. Jussila n. 5. —23. K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.

Kehtolaulu.

Kukas sitten laulelee, kun meirän (lapsen nimi) kuolee? Tytöt ne itkee ruikuttaa, kun viärää kirkon pualeen.

•i:;n

Kehtolauluja.

Kyllä mä tiedän, minkä mä viedään.

652. Tyrvää. Ahlstedt n. 22. — 18/7— . Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.

Tuutulaulu.

Kyllä minä tiäöän, Minkä minä viäöään: Kirkon pualeen, Kon mä kualen. 5 Kellot soivat, Jos ne voivat; Jolle he voi, Nin ei he soi.

653. Tampere. Ennegren n. 4*. — 86. Tilda Ennegren.

«Kyllä minä tiädän».

Kyllä minä tiädän, Minkä minä viädän, Kirkon pualeen Sitten kun ma kualen; 5 Lukkari laulaa, Kellot ne pauhaa, Pappi se lukee, Ja siunaa haudan.

Käki kukku, kulta nukku.

654. Eräjärvi. Hansson n. 10*. — 53.

Käki kukku kuusistossa, Linnut laulo haavistossa, Käki kukku, kulta nukku. Pikkulinnut laulelivat.

654 a. Orihvesi. Lännetär siv 53. —60.

Lasta liikuttaessa.

Käki kukku kuusistossa,

Linnut laulo haavistossa, Käki kukku, kulta nukku. Pikkulinnut laulelivat.

Lennä lennä leppälintu.

Ks. Loitsuja.

Lintu mulle liinan tuopi.

655. Kangasala. Borenius (1986) n. 6*. —74.

Hakalan Taava.

Itte liiku1(=n)1 lintustani Muitten lintusten lisäksi, Lintu mulle1 liinan tuapi, Koppeloinen korvatyynyn, 5 Pääskynen pään alusen, Harakka se hyvän hammeen.

656. Pirkkala. Srtack n. 15*. —89. Eva Kaisa Purra, 69 v.

Minä liikun lintustani muitten lintujen lisäksi. Lintu mulle liinan tuopi, pääskyläinen pään alusen, 5 kokkolintu korvatyynyn, harakka hyvän hamehen, varis vanhan takkirääsyn korppi nalikasäkkisensä.

657. Ylöjärvi — Ruovesi. Paldatii n. 10*. —52.

Liiku, liiku linnustani1.

Liiku, liiku linnustani.

655. » Yläp.: = Itte1 tuulin.

657. x Muistiinpanon pohjana näkyy olleen kaksi kirjaanpanoa, joista P. on seurannut puhtaaksi kirjoittaessaan ensin Ylöjärvellä muistiinpanemaansa, ja täyden- tänyt sitä Ruoveden kappaleella, jolloin säkeet 5 ja 11 ovat lisätyt oikealle ja 10 säkeen

Mm i laulan lasten kielell'. 657 — 660.

231

Muitten linnusten lisäksi; Tauti lasta turvakseni. Vanhaa päiväni varaksi, s Ikä loppuni iloksi. Tuuti lasta tuomariksi, Lehmän korvan leikkaajaksi. Laulan lapselle lahjoja: Pikku lintu liinan tuopi, io Kostulainen8 korvatyynyn, Pääskyläinen pään alusen, Harakka hyvän hamehen, Varis vanhan takki rääsyn.

658. Orihvesi. Hahnsson n. 12*. — 53.

Minä liikun lintuani Muiden lintujen lisäksi: Minulle lintu liinan tuopi. Pääskyinen pääaluksen, 5 Koskeloinen korvatyynyn. Harakka hyvän hamehen, Varis vanhan takkisensa, Korppi mustal rukkasensa.

Ruov. /•>■. n:o 6*57.

Minä laulan lasten kielell'.

659. [Noormarkku]

—89.

Ollinen n. 612.

658 a. Orthvi n. —60.

1. ii n in lii r sir. 53.

Lasta liikuttaessa.

Minä liikun lintuani Muiden lintujen lisäksi. Minulle lintu liinan tuopi, Pääskyinen päänaluksen, s Koskeloinen korvatyynyn, Harakka hyvän hamehen, Vai i- vanhan takkisensa, Korppi mustat rukkasensa.

Karoliina Simula, 63 v. Kuullut Juurtaanilta.

Minä laulan lasten ki;i 1.-11" ' Keinu kiälell' keikuttelen, Veräjät on viivuja täynä, Aiiai loukot loukkahia.

660. Tyrvää. Ojansuu II A. n. 28— 00. \nn.i Stiina lisakintytär, 66 v. Minä laulan lapset) kiälen, ketut) kiälen keikuttelen.

Kettu neuvo puikijansa

kiven päällä kykyihinsä: 5 »Älkäät airoilla asuko.

veräjisä viapahrelko.

Veräjät ov1 vipuja täynnä,

airal loukot loukkahia.

Jounin sitte hiire häihi'-. io Kon hiiri naitti poikiansa.

kivellä koran takana.

Sinne kaikki kuttuttiihin;

minä pojjes jätettiin:

orava ota käresä, is jänessavva3 kainalosa,

mettiäisellä siniset sukat .

pärinällä oli paremmat pöksyt ,

sontiaisella sormel pitkät. Vapsiainen kirjava lintu 20 tuli viimeks häätaloo

ja mottas kaikkia ottaa4.

sivulle vasemmalle merkitty Koskeloinen Ftuo[vesi . joka siis R:llä huilittu kostu- laisen sijalla. - ks. ed. alahuom.

659. « ki e lell' : kialell'.

660. > o|n| : oe. — 2 häihi|n| : h. — 3 sa|u|va : saova. — * r. (= otsaan).

232

Kehtolauluja.

661. Eräjärvi. Hahnssonn.il*. — 53. Minäpä laulan lapsen laulun,

Ketun kielellä keikuttelen, Minäpä soudan suojan rannan, Tyynet rannat tylkyttelen.

Minäpä laulan lapselleni.

662. Tyrvää. Rullaa n. 7. — u/i 03.

Tapiola. Taavetti Koivuniemi, 58 v. Kuullut äidiltään. [Kirjallista vaikutusta.] Kehtolaulu.

Minä laulan lapselleni, Minäpä laulan lapselleni, Kieltä pieksen pienelleni, Kieltäpä pieksen pienelleni;

s Minä laulan lammen lummen, Minäpä laulan lammen lummen, Meren lummen luikahutan, Merenpä lummen luikahutan, Taivaan kaaren taivuttelen,

io Taivaanpa kaaren taivuttelen, Ahdin asunnon avajan, Ahdinpa asunnon avajan, Katselen veden neitosia, Katselempa veden neitosia

15 Laulan heistä laulun laihan, Laulanpa heistä laulun laihan Lapselleni pienoiselle, Lapsellenipa pienoiselle, Kultahelmellen heläytän, 20 Kulta helmellenipä heläytän. Venäläinen, verikoira, Venäläinenpä, verikoira, Tappoi isän, tappoi äidin, Tappoipa isän, tappoipa äidin,

25 Eipä säästänyt veikkoakaan,

664. 1 kauni|h|isti : k. — - Puht. 3 aamun : aamuun.

Eipä säästänyt veikkoakaan, Ei surkeillut surkeuttamme, Eipä surkeillut surkeuttamme. Miehet nuo pinkka pöksyt,

30 Miehetpä nuo pinkka pöksyt Raastivat vaan kodin rauhan, Raastivatpa vaan kodin rauhan, Lapset unesta peloitit, Lapsetpa unesta pelotit,

35 Tasoi tavarat kaikki tyyni, Tasoitpa tavarat kaikki tyyni, Rikoit rikoiksi rumemmat, Rikoitpa rikoiksi rumemmat.

Minä se liikun ahkerasti.

663. Kuhmalahti. Lindroos n. 19*.

—88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muistiinp. Tottijärvelläi

Minä se liikutan ahkerasti, Lapsi se itkee katkerasti. Ai, voi makaa toi, Ei toi enää valvoo voi.

Minä vakusa liikutan ja univirren laulan.

664. Punkalaidun. Hahnsson n. 44. —53.

[Sama runo on julkaistu Lännettä- ressä v. 1860 siv. 54.]

Minun vähä piikaiseni, Pane kauniisti1 maata, Minun aviokukkaiseni, Uni ruumiis kaataa 5 Kehtoon pehmiään makkaamaan2 Älä itke, pane vaan,

|nukkumaan| makkaamaan : m. —

kirj.

Missäs olel olle. 665—669.

233

Silmäs kiini herran nimeen. Minä vakusa liikutan. Unen virttä laulan, m Naurusuulla liputan. Nuku herran rauhaan, Suloisesti makiasti,

Aina hamaan aamuun3 asti,

Eerran varjeluksen alla! isLaps ei tiedä murehesta,

Luoja murheen pitää.

Eikä muusta puuttehesta,

Luoja antaa niitä.

Mitä lapsi tarvitsei . äo Luoja kaikki ravii -

Kans kaarneen pojat pienet;

Ki Sitä ' i taida antaa

Yhtään leivän muruu.

Luoja suuri lapsestansa, 25 Pitää suuren surun.

Missäs olet olle.

665. Uusikirkko. Saarimaa n. 514.

—09.

Herman Itänen 1. Sokea Herman 67 v.

Aa.i aa alb'.

misäs olett olle? En vnik^kulkke, i>" poika eöelan. 5 piänep„pojap_peräsäii. papusäkki seljäsän.

Miu mau Maskun kello.

666. Honkiiahti. Saarimaa n. 523. —09.

Hellan emäntä, n. 50 v. M.p. Kar- jalan pit.

Miu mau Maskun_ kello, Kimalaisten ki konkello, Eämäläiste härjänwke]lo, Pöyttyäm^puukello, 5 Lemu lukkari lehmän^kello, Vasaraiste varsan^kelJo, Latokartano lamppan^kello, pikku flikan^krappakello!

667. Eura. Häyrinen n. 65. 12.

Maria Rinne, n. 54 v. Mp. Piik- kiössä.

Pium, paum, papinkello, Kivijärven kirkon kello, Pöyttyn1 iso puukello,

Särkisten2 sonnin kello, 5 Pappilan pässin kello.

668. Luvia. Kiikonen, sir. 41. — 95.

Luvian luodot. Emäntä Yesterlund- Maanpää, 45 v.

Mau, mau, Maskun kellot, Kivilahden kirkonkellot, Pöytyään puukello, Luvialahden kuparikellot!

669. Noormarkku. Lindgren n. 23.

—92.

Kolmet kirkon kellot1.

Pium pau Maskun kellot, Kivilahden kirkon kellot, Pöytyön puu1 kellot! Piu pau Maskun kellot soimaan! 5 Kaikki2 muut kuolemaan, Minä yksin jäämää.

667. 1 Suluissa Pöytyän? — 2 Suluissa Talo Euralla.

669. 1 kk:ssa iso alkukirjain — * Säkeissä 5 — 8 on pieni alkukirjain.

23^

Kehtolauluja.

Voita, kakkoo syömää, Lämmintä vierettä juomaa!

670. Merikarvia. Roslin M, n. 9. —88.

Bium baum, Baskiin1 kellot, Kivilahden kirkonkellot, Taatani valkosen valakan kellot!

671. Oripää. Vihervaara n. 2380. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Kehtolaulu.

Miu, mau, Maskun kello, Kimalaisen kirkon kello, Hämäläisen härjänkello, Linnaa, leipää Liaron1 kello, s Piimää, puuroo Prunkkalan kello, Oltta, viinaa Oripään kello.

672. Oripää. Vihervaara n. 2379. —11.

Oripää. Maijastiina Anttila, 78 v. Kehtolaulu.

Miu mau, Maskun kello, Kimalaisen kirkonkello, Hämäläisen härjänkello.

673. Loimaa. Vihervaara n. 304. —09.

Pöytyä. Frans Vuori, 36 v. Kuul- lut lapsena Loimaalla.

Kehtolaulu.

Piu pau piskiin kello. hämäläisen härjän kello,

Pöytyän puukello,

Vesilahden

(Loppu on unhoittunut kertojalta.)

674. Alastaro. Vihervaara n. 2406.

—11. Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Kehtolaulu.

Miu mau, Maskun kello, Hämäläisen härjänkello, Piimää, puuroo Prunkkalan kello. Linnaa, leipää Liaron kello.

675. Alastaro. Vihervaara n. 2477. —11.

Virtsanoja. Maijastiina Pellon- perä, 81 v.

Miu mau, Maskun kello, Hämäläisen härjänkello, Suamalaisen sonninkello.

676. Alastaro. Vihervaara n. 2459. —11.

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- lut Huittisissa.

Kehtolaulu.

Miu mau, Maskun kellu. Hämäläisen härj änkello , Kivirannan ruakakello.

677. Huittinen. Hirsikoaki Anna, n.

3. — 23/3 24.

Miu mau Maskun kellot, Vesilahden lehmänkellot. Kaikki lapset kuolkoon1, (vau- valle)2 ruokaa jääköön!

670. 1 Maskun.

671.

Liedon)

677. 1 kuolkoo|t| : k. — 2 r. selitetty »Tuuditettavan nimi».

Mia mau Maskun kello. 678—685.

-

678. II muutut. Saarimaa n. 402. —09.

Torppari Ekman, yli Tn v. Kuullut Huittisissa. Mp. Paattisissa.

Miu iii.iu Maskun^kello, Pöyttyäm^puukello, Kiukaisteo tdrkon^kello! K.iikk lapset kualkoo, s meijäl^lapset jääköö lusikkai lukijaksi, viinipikarim^pitäjäks1, olukkannun^kantajaks, taltrikkein imaliaks io ja sahalautain^kantajaks!

679. Harjavalta. Ruusunen n. 99. —03.

Piu pau.

Pium paum Paskan kello. Miu mau Maskun kello,

Karhukorven karjan kello, BämäläiseD härrään kello, s Ruokolahden ruakakello, Rauman rautakello, Turruun tuamio kirkonkello, Pöytyyn puukellon klomo.

68C. Kokemäki. Sallgen n. 10. — 90 Miu mau Maskun kello, Vesilahden lehmän kello, Pöytyän puukello, Bämäläisen hevosen kello.

\ asikkahakassa vasikan kellot, I*l.iin. lilani lehmänkellot, Lehmäin hakassa lehmäin kellot. s Plom, plom kirkmi kellot, Isollakirkolla kirkuu kellot.

682. Kokemäki. Santavirta n. 59. —03.

Säpilä. Amanda Sillanpää, 10 \.

Kehtolaulu.

Piu. pau, piskun kello. Kivijärven kirkonkello, Karhiniemen karjankello, Vesilahden lehmänkello, s Pöytyän puunuija.

(Pisku= pieni lehmän vasikka, jota tässä ehkä tarkotetaan. Myös talon nimi Kokemäellä. Kivijärvi ja Pöy- tyä Seurak. uimia. Karhiniemi kylä Kauvatsan seurakunnassa, Vesilahti samoin Tyrväällä.)

683. Suoniemi. Fiinit K. n. 15. — 22. Matilda Färm. 63 v.

Piu. pan. papin kello. kirkon kellu huutaa.

684. Honkajoki. Kulin, V. J, n. 821. —09.

Kivijärven kirkonkellot . Saarijärven saunakellot

681. Kokemäki. Lempainen n. 10. 685. Honkajoki. Hirsikoski Annu, -Vi 04. n. 58. *U2d.

Kuullut äidiltään. 45 v.. Ulvilasta. I riimi, panin, papinkello,

Pium, paum, piskun kellot, lukkarin lesken lehmänkello,

078. l pitäjäks i : p.

i

2 16

Kehtolauluja.

Ki\ ijärvei) kirkonkellot, kaiken mailman karjankellot!

686. Kihniö. Pohjankanervo T, n. 28. -™l,31.

Kihniön kylä. Laimi Lepistö, 33 v.

Min mau Maskun kello, Kivijärven kirkon kello, Savulahden saunan kello. Kellot ne soivat, kellot temppelin. Nyt ompi Herran pyhäpäivä, Päivä parahin1.

687. Pirkkala. Starckn.l*. —89. Miu, mau, Maskun kello

Sotavallan sonnin kello Lempäälän lehmän kello Hämeenlinnan härän kello 5 Vesilahden kirkon kello.

688. Tampere. Kallialan. 17*. — 13.

Mau, mau, Maskun kello, Kivikosken kirkon kello, Suomalaisen sonnin kello Hämäläisen härjänkello.

689. Sahalahti. Helin n. 16*. —03.

[Vrt. Pilkkarunoja nimistä].

Mikon kellot. Miu, mau Mikon kellot Sora Matin lehmän kellot Miu, mau Mikko kuali Mikille kellot soitettiin 5 Harakka liaulan kaivo Musia kissa maalian laulo.

Lukkarin lesken lehmän kelloa. Lehmän kelloa, papinkelloa Lukkarin lesken lehmänkelloa.

691. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 24*. —08.

Piu pau papinkelloo Lukkarin lesken lehmän Kelloo.

692. Satakunta. Peti Uus u. 6. —15. Kuullut Satakunnan rajamailta, ei

muista keneltä.

Tuutu-lnulu.

Miu mau Maskun kello Uotilan ison orriin kelli. Vesilahden lehmän kello Kivirannan kisaan kello.

Muori on mustan mullan alla.

693. Tyrvää. Kullaa n. 248. — 10li04.

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul- lut siskoltaan.

Tiri, tiri. tiri. tiri, kon, kon kon-

gon,

Jaskate jäärä pöm, pöm, pöm,

Näin minun muorini muinen

lauloi, Muorini mustan mullan alla, 5 Saksan sannan alla, Sisareni on sielä ja täälä. Veljeni on Venejän maalla, Itte olen näillä mailla.

694. Sahalahti. Helin n. 14*. —03.

690. Eräjärvi. Tyyskä (2209). n. 70*. —07. Piu pau papinkelloa

646. ' Huuru kirjallisuudesta liitetty loppu.

Äidin omaiset.

Tuuti lullaa lasta,

Äiti tuutii lasta.

Muari m

Vaati Sato (Sinltai

ggll

l I"

695.

Haap'saai!

kaulin' II

Mi to lori ' .'

lori on mustan un* Vaari Sakan aoiai a

saata • Veljeä ' Minä in : !1

Nuku, nuku nurmiin Mu. i

696.- . Jhlntun. Höundoi

■

-a

Vilhelmiina Yetabdn

Naku, nuku i Uni tulee ng

-■-.■

*■ Linäiar

'■'MmiMm^

n:, m

«kk*

•^>

■ -at> li

1 :•» ai

:

ÄT

■M *

.

-'

■ ta

a*.

i. -15. ii m Mun kilo

n .jo mustan mullan alla.

Hm i

ii v, Kuul-

m

, pöm, nuinen

\f. -*

Nuku. nuku nurmilintu. 695—700.

237

Muari on mustan mullan alla, Vaari Saksan sannan alla, 5 Siukkuni on sialla ja täällä, Veljeni on Venäjän maalla, Minä itte tällä maalla.

695. Kuhmalahti. Lindroos n. 5*.

— 88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muistiinp. Tottijärvell a.

Tunti hillaa lasta. Muori tulee vasta. Muori on mustan mullan alla. Vaari Saksan sannan alla, 5 Siukkun' siellä ja täällä. Veljen Venäjän maalla Minä itte tällä maalla.

Nuku, nuku nurmilintu.

696. Luvia. Salo n. 5631. —U. Nuku, nuku, nurja lintu,

Väsy, väsy, vastarahien.

696 «. Ahlainen. Hämeenlinnan alak. sem. Haapala Anni, n. 121. —24-25. Vilhelmiina Vesterbacka, 68 vuotias. Nuku, nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki. Uni tulee uunin päältä knoppaa. lapsen silmäin päälle.

697. Noormarkku. Lindgren n. 8. —92.

Anna Kaisa.

Linnun kehtolaulu.

Nuku, nuku nurmi1 lintu,

Väsy, väsy västäräkkä1! Kussa sinun pcsäs1 on, Kuusessa vai männyssä? 5 Harvoin hän sen haapaan1 tekee, Koivuun ei koskaan.

695. Noormarkku. Ollinen n. 601.

—89.

Noormarkku. Julio Fabian Palonen, 39 v. Kuullut Maija Luvisa Saloniuk- selta.

Nuku, nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki! Uni tullee unem [!] päällä, Kuoppaa lidun silmäin päällä.

699. Noormarkku. Ollinen n. 603. —89.

Noormarkku. Agda Maria Ollinen, 9v. Kuullut Maija Luvisa Ollilalta.

Nuku, nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki! Kusa sinun pesäs' on? Kuivasa kuusessa, 5 Märässä männysä, Katavapuskaj juuresa.

7C0. Merikarvia. Bosliii M, n. 3. —88.

Kehtorunoja.

Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki! Uni tulee uunin päältä, Kuoppaa lasta silmän päälle, 5 Nukkumatti muurin takaa.

696. ' Runo on kk:ssa kerääjän numeroimana, arvoit, joukossa, lyijyk. yli- viivattu.

697. ' kk:ssa iso alkukirjain.

Kehtolauluja.

Ki\ ijärven kirkonkellot,

kaiken niailman karjankellot!

686. Kihniö. Pohjankcmervo T, n. 28. — a/,31.

Kihniön kylä. Laimi Lepistö, 33 v.

Miu mau Maskun kello, Kivijärven kirkon kello, Savolahden saunan kello. Kellol ne soivat, kellot temppelin, Nyt ompi Herran pyhäpäivä, Päivä parahin1.

687. Pirkkala. Starckn.1*. —89.

Miu. mau. Maskun kello Sotavallan sonnin kello Lempäälän lehmän kello Hämeenlinnan härän kello s Vesilahden kirkon kello.

688. Tam/pere. Kallialan. 17*. — 13.

Mau, mau, Maskun kello, Kivikosken kirkon kello, Suomalaisen sonnin kello 1 1 ä n i älä isen härjänkello .

689. Sahalahti. Eelin n. 16*. —03. [Vrt. Pilkkarunoja nimista].

Mikon kellot.

Miu. mau Mikon kellot Sora Matin lehmän kellot Miu, mau Mikko kaali Mikolle kellot soitettiin 5 Harakka naulan kaivo Musta kissa maahan laulo.

Lukkarin lesken Lehmän kelloa.

Lehmän kellon, papinkelloa Lukkarin lesken lehmänkelloa.

691. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 24*.

—08.

Piu pan papinkelloo Lukkarin lesken lehmän Kelloo.

692. Satakunta. Petelius n. 6. — 15.

Kuullut Satakunnan rajamailta, ei muista keneltä.

Tuutu-laulu.

Min mau Maskun kello Uotilan ison orriin kelli. Vesilahden lehmiin kello Kivirannan kissan kello.

Muori on mustan mullan alla.

693. Tyrvää. Kallaa n. 248. — 10U04.

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul- lut siskoltaan.

Tiri, tiri. tiri. tiri, kon, kon kon-

gon,

Jaskate jäärä pöm, pöm, pöm,

Näin minun muorini muinen

lauloi, Muorini mustan mullan alla, 5 Saksan sannan alla, Sisareni on sielä ja täälä, Veljeni on Venejän maalla, Itte olen näillä mailla.

694. Sahalahti. Eelin n. U*. —03.

690. Eräjärvi. Tyyskä (2209). n. 70*. —07. Piu pau papinkelloa

646. ' liuoin, kirjallisuudesta liitetty

. vidin om

Tuuti lullaa lasta, Äiti tuutii lasta.

loppu.

Nuku. nuku nurmilintu. 695—700.

237

Muari on mustan mullan alla, Vaari Saksan sannan alla, 5 Siukkuni on sialla ja täällä, Veljeni on Venäjän maalla,

Minä itte tällä maalla.

695. Kuhmalahti. Lindroos n. 5*.

—88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muistiini'. Tottij arvella.

Tuuti lullaa lasta. Muori tulee vasta. Muori on mustan mullan alla. Vaari Saksan sannan alla, 5 Sinkkiin' siellä ja täällä, Veljen Venäjän maalla Minä itte tällä maalla.

Nuku, nuku nurmilintu.

696. Lueta. Salo n. 5631. -14. Nuku, nuku, nurja lintu,

Väsy. väsy, vastarahien.

696 a. Alilainen. Hämeenlinnan alalc. sem. Haapala Anni, n. 12 i. —24-25. Vilhelmiina Yesterbacka, 68 vuotias. Nuku, nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki. Uni tulee uunin päältä kuoppaa lapsen silmäin päälle.

697. Noormarkku. Lindgren n. 8. —92.

Anna Kaisa.

Linnun kehtolaulu.

Nuku, nuku nurmi1 lintu.

\ äsy, väsy västäräkkä1! Kussa sinun pesäs1 on, Kuusessa vai männyssä?

5 Harvoin hän sen haapaan1 tekee, Koivuun ei kuskaan.

695. Noormarkku. Ollinen n. 601.

—89.

Noormarkku. .Inho Fabian Palonen, 39 v. Kuullut Maija l.uvisa Saloniuk- selta.

Nuku. nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki! Uni tullee uneni [!] päällä. Kuoppaa Muu silmäin päällä.

699. Noormarkku. Ollinen n. 603. —89.

Noormarkku. Agda Maria Ollinen, 9v. Kuullut Maija Luvisa Ollilalta.

Nuku, nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki! Kusa sinun pesäs' on? Kuivasa kuusessa, 5 Märässä männysä . Katavapuskaj juuresa.

7C0. Merikarvia. Boslin M, n. 3. —88.

Kehtorunoja.

Kuku, nuku, nurmilintu. Väsy, väsy, västäräkki! Uni tulee uunin päältä, Kuoppaa lasta silmän päälle, s Nukkumatti muurin takaa.

696. ' Runo on kk:ssa kerääjän numeroimana. arvoit, joukossa, lyi.jyk. yli- viivattu.

697. ' kk:ssa iso alkukirjain.

Kehtolauluja.

701. Merikarvia. Romppanen n. 3.

39.

Nuku, nuku, uunilintu, Väsy, väsy, västäräkki! Uni tulee uunin päältä, Noppaa lasta silmän päälle, s Lapsi rupee nukkumaan.

702. Siikainen. Oksanen Katri, n. 13.

—30.

Kammin nuorelta em muilta.

Tuutulullin .

Nuku, nuku nurmilintu, väsy, säsy västäräkki, peitä silmäs liinasella. Uni tulee uunin päältä, nappaa lasta silmän päälle.

Tunnetaan yleisesti. |>ailsi kulmatta säkeistöä.

703. II n niinin. Hirsikoski .luun. n.

15. M ;,'■'/.

Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki. Tee pesäs pellolle, kartanoa kalliolle!

704. Kauvatsa. Santavirta n. 77.

05. Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.

A ehtolaulu.

Nuku. nuku nurmilintu, Väsy. väsy västäräkki, Kusa sun pesäe. Kuivasa kuusesa, i Vakkäräniemesä, Pitkäsä niemesä,

Veräjäpielesä, Piimätitin aitan alla.

704 a. Ikaalinen. Almini Viljo, n. 190. —31.

Vähä-Röyhiö Severiina Friberg- Kivelä.

Kehtolaulu.

Nuku, nuku, nupperoinen, väsy, väsy, västäräkki; pain- pikku silmä kiinni, nuku Eerran rauhaan. 5 Kyllä Herra Ihrat tää, kun pikku lintu laulaa.

705. Honkajoki. Kallio V.-J.u. 1184.

-16/8/-

Juliana Itävaara, ">5 v. Mp. Iso- joen Koresjarvell.i.

Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki, kääri kehtoa kukkasilla. peitä siimäs liinasella.

706. Kuliin. Kaukamaa /.. n. 40.

' , 30. Koskiperä. Emelia Mäkinen. 53 v.

Nukunwnukun^nunnilintu,

Väsy v_ väsy Ylvästä rakki. Täi i kerrattiin.

706 a. Kihniö. Pohjankanervo '/'. n.

:■>.

■■-

h 31.

Kihniönk] lä. l .aitni Lepistö, 33 v.

Nuku. nuku. nunnilintii. väs) . väsy västäräkki,

. pieni alkukirjain.

Nuku. nuku nukeriainen. 706a -711

Ei muistanut enerup lä

706 ji. Satakunta? Arho n. 18. —89.

Tuutimalullallaulu.

Nuku, nuku, uunilintu. Nuku1 Herran rauhaan! . Väsy, väsy västäräkki! Uni, tule uunin takaa i Ja1 noppaa lasta silmän päälle!

707. Lempäälä. Lindqvist n. 125*. —87.

Hulaus. Matin Leena, 80 v. Nuku nuku nurmi lintu, Väsy väsy västräkkd, Tee pellolle pesäsi, Kalliolle kartanosi, s Tuvan taka tupakki maasi. Tuutin lasta tuonelaan, Kirkon kellon kammioon. Siellä on tupa turve katto, Hieno hiekka permantona.

708. Tampere. Kallio V. J, n. 809*. —09.

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen puolella.

Nuku, nuku nurmenlintu

Väsy, väsy västäräkki.

708 u. Tampere. Lindström Olga, n. 11. —18.

Nuku nuku nurmi lintu, väsy väsy västäräkki.

708 f). Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Piilanen Rauha, n. 383. —M— 25.

Kustaa Vinha. f>r, v.

Nuku nuku nurmilintu väsy väsy västäräkki.

Pane maata maidonsyöjä pikku Matti nätti.

709. Keuru. Vegelius n. 12*. — 07.

Nuku. nuku nurmilintu. Väsy, väsy västäräkki. Tee pelleilen pesäsi, Kalliollen karta uusi. 5 Tule uni uunin päältä Lyöppä lasta -ilman päälle, Että ittrkkin maata saisin Pettääjisen penkin päässä, Rautasen rahin nenällä, io Kultavuoren kukkulalla.

710. Virmt. Leander n. 6*. —13.

Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis-

tiinp. Hauholla.

Nukku [!], nuku nurmenlintu väsy, väsy västäräkki. Nukku ennen nurmenlintu.

väsy ennen västäräkki, s teki pellollen pesää.

Nuku, nuku, nukeriainen.

711. Oripää. Vihervaara n. 2384. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu.

Nuku. nuku. nunsukainen, Pane maata, mansukainen, Suvi pian tullee!

712. Säkylä. Saarimaa n. 535. — 09. Nuku nuku nunkeriaine.

pane maate mansukainel

Kehtolauluja.

Kyllä Berra herättää, koivunoksa virvottaa.

713. Loimaa. Vihervaara n. 4472. —13.

Karoliina Puisto, 72 v.

Tuutulaulu. Nuku nuku mipulainen Pane maate mansukainen pyhäpellon pyärtämelle;

korppi on tunnu korvatyynyn, b vares vanhan nahkaröijyn.

714. Alastaro. Vihervaara n. 2426. —11.

Sikila. Vilho Vieno, 45 v.

Kehtolaulu.

Nuku. nuku, nukkerainen, Makkaa makkaa, mantukainen! lw 11 mä joskus tykös tulen, Sitt kun kuiva kuusi kukkuu, s Lahonnut kanto laulaa, Kärvänenki märehtii.

715. Alastaro. Vihervaara n. 2475. —11.

Ylhäinen. Mania Heikola, 29 v.

Kehtolaulu.

Nuku. nuku. Duukeriainen, Pane maate mankeiiainen!

716. Alasiani. Vihervaara n. .'411. —11.

Vihainen. Miina PaukkiO, 55 v.

Kehtolaulu.

Nuku, nuku, nukeriainen, Pane maate, mansukainen!

717. Alastaro. Vihervaara n. 2417. —11.

Sikilä. Eräs 40- v. vaimo. Kehtolaulu.

Nuku, nuku. nukkerainen, Pane maata, mansukainen, Kyllä herra herättää,

Koivunoksa virvottaa!

718. Punkalaidun. Moision.

-10.

;18. * manni n ainen mansuAainen

Haviokoski. Suutari Hakenberg,

n. 70 v.

Nuku, nuku, nukeriainen Pane maata mansukainen1, Nuku, nuku, nurmilintu. Väsy, väsy. västäräkki, s Paina pikku silmä kiinni Ja nuku juuri äkkii! [tse minä lasta liikutan. Ja unenvirttä laulan. Paina pikku silmä kiinni-, io Ja nuku Herran rauhaan!

719. Harjavalta. Ruusunen n. 100. —03.

Nuku nuku nuppuriainen.

Nuku nuku nuppuriainen Pyhän pellon pyärtyneelle. K\ lii -ii herra herättää, Koivun oksa virvoittaa.

720. Tyrvää. Kataja/ranta n. '.'/ a.

—04.

I asten nukutus eli kehtolauluja.

Nuku, nuku. niiniini piika, makaa, makaa. maidon juojal

. — s kiini : kiinni.

Nuku, nuku, nukeriainen. 720 — 729.

241

721. Ikaalinen. 1'ahlani n. 11. — 52

Nuku, nuku nupperoisen. Nuku, nuku nupperoisen, Pane maata maidon juoja! Tule uni minin päältä, Unen sulka suppilosla, 5 Lyö lunta luntin päälle, . Ettei ruuti rassailtaisi. Pahat jauhot paukahtaisi.

722. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 15. Leutola. Elli Vähätalo.

Nuku, nuku nukkeroinen. Pane maata maidon juoja Kyll' on unikin suloista, jos on maitokin maltoista.

723. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 21. —31.

Luhalahti. Amanda Huvila, n. 75 v.

Kehtolaulu:

Nuku, nuku, nukkeroinen, pane maata maidonjuoja, kyllä sun Herra herättää!

724. Kangasala. Borenius (1986) n. 53*. — 74.

Kerppolan emäntä.

Nuku nuku nukkeroinen Pane maata mailonjuaja. (Isäntä: kun ne lapsia tuuti).

725. Kangasala. Borenius (1986) n. 56*. —74.

Hakalan Kustaan vaimo Taava.

Lasta tuulittaessa.

nukki-rciincii

Nuku nuku nurmen nukke Panem maatam mailon juaja.

726. Virkkala. Virtanen n. 15*. — 05 Nokia. Matilda Virtanen, 50 v.

Tuutulaulu.

Nuku, nuku nurmilintu! Lepäele maidonjuoja! Suus mä peitän suukkosilla, Pienen ruumiis peittosella.

727. Pirkkala. Rekola n. 63*. —04.

Villilän yksinäistila. Kaarlo Vil- lilä, 37 v.

Tuutulaulu.

Nuku, muku [!], nukkeroinen makaa mairon juaja! Kyllä Herra herättää kun pikku lintu visertää.

728. Orihvesi. Aronsson n. 2*. — 04. Lylynkylä. Muuan 11-v. tyttö.

Kehtolaulu.

Nuku, nuku nurmi lintu. Väsy, väsy västäräkki. Kyllä Herra herättääpi. Vitsan varpu virvoittaapi.

729. Kuru. Pohjankanervo T, n. 21.

-*/T'M.

Itä-Aure. Jenny Saksa, 22 v.

Nuku, nuku, nupperoinen. Pane maata mailon juoja, Kyllä Herra herättää, Vitsan varpu virvoittaa.

16

242

Kehtolauluja.

729 a. littorcsi. Hameenlinnan alak. sem. Piilonen Bauha, n. 381. —24—25.

Kustaa Vinha, 65 v.

Tuutulullin.

Paina pikku silmä kiinni. Nuku Herran rauhaan. Kyllä Herra herättää, jahka linnut puussa berää.

Nukkuu toi.

730. Tyrvää. Katajarantan.23. — 04. Nukkuu toi, nukkuu toi,

ei toi vaivanen valvoo voi, nukkuu vaan. nukkuu vaan, kun kaks miestä liikuttaa.

Nuku, nuku äidin Kalle.

731. Tampere. Kallio V. J, 818*.

—09.

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen puolella.

Nuku, nuku äiilin Kalle, Isän vene tulee lalilel Täynnä pikku kaluja: Kiiskisiä muikkuja.

Pakkanen oven takana.

732. limuna. Ojala K. N, n. 0.

-M/708. Johanna Kallio, 38 v.

Kehtolaulu.

Aa lullaa laikuttaa,

älkää tulko tuppaanka,

pappa makaa sänkyssä,

pila kirves kämpässä,

s porin porstuan loukkaassa. Hypätkäämme hyllyn lyllyn, tansaatkaamme talliin Jallun; josko kengäl rikki menee, kyllä suutari loiset tekee,

to kyllä mainina palkan makssa, ilman pappan tietämättä.

120.

91.

733. Pori. Tuomi n. Maria Grönros.

Tuu, tmi tuutimateijaa, Vaikka mä unhotin tuppini seinää.

Oleks sinä hullu, ko sisälle pak- kaat? Äijä mu viäressäni sänkyssä naak- kaa,

734. Pori. Tuomi n. 133. —91. Petti Hyteen, s v.

Aaa aa liirputtaa. Kova ilma kolkuttaa, Parta makkaa sänkysä. Kirves kiiltää seinäsä, s Pori1 postoon takana, Vellu pitki porstoo laatet. Hypätkäämme, hyllyillämme, Tansakkaamme talluillamme, Jos kenkät rikki mennee, io Kyllä suutari toiset tekkee, Kyllä mamma palka maksaa. Kivisestä kellarista, Tammisesta tynnäristä, Koivuse tapi takkaa,

i . >■ 1 1 lok< > pappa parhaallas makkaa.

735. Porin maaseurdk. Tuomin. 87.

—90.

Amanta Rantala, ir. \ .

Tui, tui tuikuttaa.

734. ' Mn ti.i uiit.i tarkoittaa, P:n kaupunkia ei Be ainakaan merkitse. Mp:n

llllnm.

Pakkanen oven takana. 735 — 739.

243

Paha ilma paukuttaa. Älkää tappako tulkokkaa. Tuvassa makkaa parta. .-. Tuvan seinäss piilikirves, Porstoon loukoss pohdin, Aitan avvain kynnyksen alla, Ladon ovi auki, Naveton ovi kiini.

io Kaivun kansi auki, Minä putosin prunniin. Hypäkkäämme, hyllyillämme, Tanssakkaamme taimillamme, Jos kengät rikki mennee,

is Kyllä suutari toiset tekkee, Kyllä mamma palkan maksaa.

Kivisestä kellarista, Tammisesta fcyiinöristä. Koivusen tapin takkaa. 20 Siilonko pappa parhaallas mak- kaa.

736. Ulvila. Tuomi n. 125. —91. Fiija Lin[d]gren, 53 v.

Kuka ovvee kolkuttaa,

Aaa kiikalullaa,

Paha ilma paukuttaa.

Äaa kiikalullaa. s Pitkäparta, röhörinta

Istuu piitan päässä,

Aaa kiikalullaa.

Kellarin avvai kynnysalla.

Aaa kiikalullaa. io Sijan kinkku pohtimesa,

Aaa kiikalullaa.

Pitkä puukko viäresä,

Aaa kiikalullaa.

Nisulimppu leipomesa, is Aaakiikalullaa. Viinapottu pualikosa.

Aaa kiikalullaa. (Lauletaan myös kehtolauluna.)

737. Noormarkku,. Lindgren n. 15. —92.

Olininniaki. Kristina Sjöman.

Lasten tansi laulu.

Hypäkkämme hyllyllyllyn1, Tanssakkamme tallunlallun!1 Mut jos kenkät rikki mene? Kyllä suutari toiset tekee, :i Mamma palkan maksaa, Emän2 taatan1 tietämätä Kivisestä kellarista. Tammisesta tynnäristä, Koivusen tapin takkaa.

738. Noormarkku. Lindgren n. 16. —92.

Olininmäki. Kristina Sjöman, 57 v.

Varoitus runo. Hypäkkäämme hyllyn lyllyn, Tanssakkamme tallullallun1! Älkää tupaan tulkokkaa: Parta makaa sänkyssä 5 Kiitävä kirves kämpässä. Pohdin poston loukossa, Puuro kset2 pohtimessa.

739. Merikarvia. Roslin M, n. 7. —88.

Lihaa, leipää aitasta, Aa tussa lullaa.

737. * kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

738. > ai. [tallu]n[lallun]. — 2 |Pohdin| Puurokset : P.

244

Kehtolauluja.

( imenoita arkusta, Aa tussa lullaa.

keriä skaapista, Aa tussa lullaa.

740. Loimaa. Vihervaara n. 4462.

-13.

Karoliina Puisto, 72 v. Kellarin avain kynnyksen alla. K i i1 kiiku lullaa, Juustokakku pohtimesa Kii kiiku lullaa. 5 Viinapullo pualikosa Kii kiiku lullaa, Pikku itkee kehron pohjasa Kii kiiku lullaa, ls;i istuu pirtin piitalla io Kii kiiku lullaa, Röhörinta räkäparta Kii kiiku lullaa.

741. Alastaro. Vihcrraara ti. :.'}<>!). —11.

Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v,

V hrellä vaimolla oli jiaitsi miästä

sulhanen, lian oli laulavannaas lasta,

mutta antoikin tiaron sulhaselleen

(kun lauloi):

»Varjo kattoo akkunasta, Aa kiiku lullaa! Vaari naakkaa sänkysä, Aa kiiku lullaa! s Avvjiin on palkin alla, Aa kiiku lullaa] Juustokakkuu pualikosa, Aa kiiku lullaa! Pannukakkua pohtimi io Aa kiiku Lullaa]

742. Honkajoki. Hirsikoski Anna, n. 46.—als24.

Pois panippä oventakaa pojn yksin lulluss' makaa,

743. Karvia. Kaukomaa L, n. 46.

-3/«30.

Immalänkylä. .loost-fiina Jokinen, 80 v.

Alä pakkane tupaan tule,

Tuutimalullaa Lista.

Vihamies on uunin päällä,

Tuutimalullaa lasta, & Aitan avain poriahan alla,

Tuutimalullaa lasta,

Aitas o juustoo, lihaa, leipää,

tuutimalullaa lasta,

Pane avain poriahan alle, io Tuutimalullaa lasta,

Vihamies on uunin päällä,

Tuutimalullaa lasta,

Tule ensi perjantaina,

Tuutimalullaa Lista. is Vihamies on markkinoilla

Tuutimalullaa Lista.

Kuulillaan emännän laulun, isant.i lähti markkinoille. Mutta kun isäntä palah markkinareisusta, oli emännällä toinen sulhanen.

743 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.- sem. Mäki Helmi, n. 338. — 25. Josefiina Mäki, 59 v. Aa kiikun lulla, avaimel on portaan alla, musta kissa lasissa, rieska kakku puhki 6 aa kiikun lulla.

740. ' Kii kii

Piipoti pot pot

-. 743 0—750.

245

Piipoti, pot pot — .

743 /?) Tampere Jussila K V. n 7 —23—26

K. A. Kliinheimo (Erenius). 70-v.

Piipoti, piipoti, pot, pot, pot, tipa, tipa. tipa, tipa, trallallaa talo oli järven rannalla

Pikkanen piika.

744. Alastaro. Vihervaara n. 2401. —11.

Lauroinen. Maria Kivimäki, 22 v. Kehtolaulu.

Pikkanen piika ja paskanen

paita. Mistäs tiäsit tännet tulla? Tiäsin täälä tarvittavan, Pemnia karvittavan, 5 Voitakakkuii saavani. Mitäs sialta palkkaa sait? Viis, kuus piäntä poikaa. Mikäs niitten nimet oli? Kiveris, kaveris, io Uiirenlinnan untesmanni.

Pikkuinen poika.

745. Oripää. Vihervaara n. 2389. —11. Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu. Pikkunen poika inyllymäesä, Punanen jakku ja musta hattu, Tuli minua friiaamaan.

Piu pau kehto helähtää.

746. Karvia. Kaukamaa L. n. 41.

-16!«30. \iiiiii,il;inkylä. Elina Halli, 70 v.

Piu, pau. kehto heilahtaa, Lapsi siellä sitten nukahtaa.

Lapsiammat laulaneet. Piu pau papinkello.

747. Karria. Kaukamaa L, n. 42.

-™U30.

Mustakoskenkylä. Emilia Alanko, 28 v.

Piu, pau, papinkellot, Lukkarin lesken lehmän kellot. Piu, pau, Heikin kellot, Hevosen paska oli Heikin kello!

748. Siikainen. H elomaa Kyllikki, n. 81. —30.

Ison-Salon isäntä, 51 v. Pium paum piskunkellot, Lempaäläisten lehmän kellot, Karkkulaisten karjankellot, Euralle ehtooks, 5 Ja Kokemäelle puhteeks.

749. Siikainen. Helo-maa Kyllikki, n. 82. —30.

Pium paum piskunkellot, Karkkulaisten karjan kellot, Lempaäläisten lehmän kellot, Kivijärven kirkonkellot,

750. Siikainen. Oksanen Katri, n. 22. —30.

Ison-Salon vanhalta emännältä, 76 v. Pium paum Pirskun kellot,

246

Kehtolauluja.

Kivijärven kirkonkellot, lempääläisten Lehmänkellot, karkkulaisten karjankellot.

751. Siikainen. Oksanen Katri, n. 23. —30.

Lammin nuori emäntä, 30 v.

riimi paum Pirsknn kellot, Ki\ ijärven kirkonkellot, Saarijärven saunankellot, isäni vanhat valakankellot.

Pium paum paukkaan.

752. Tampere. Jussila n. 18. — 23. K. A. Elonheimo (Erenius), "0 v.

Pium, panin, paukkaa, jänis mettässä laukkaa, kili. kili, kellot kaulassa, punaisessa nauha— .i.

752 «. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. 24. —13—15.

Yisuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.

Tuutilaulu.. Pium, panin paukkaa, Haarapussi laukkaa, Ylitse maan, alitse kuun, Vie mua kotio vaan!

Pii, pii, pinninaula.

753. Oripää. Vihervaara n. 2366. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu Pii pii. pinninaula, Minä lasta koriasti laulan.

754. Alastaro. Vihervaara n. 2410. —11.

Ylhäinen. Miina Paukio, ä"> v. Kehtolaulu.

Pii pii, pinnannaiila. [tte mä lastani koriasti laulan Bön tönttö lööröö.

Pikku lintu.

755. Oripää. Vihervaara n. 2381. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 7» v.

Kehtolaulu. Pikku lintu lakki pääsä Istun pajun kannon pääsä,

Huutaa: hutkii teijaa!

756. Oripää. rihcrraara n. 2388. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Kehtolaulu.

Pikku lintu, palokärki, Kukkuu, laulaa korves. iiarvmi aährään kultasormus Palkkapiikaa1 sormes.

757. Alastaro. Vihervaara n. 2400. —11.

Lauroinen. Maria Kivimäki, 23 v.

Kehtolaulu. Pikku lintu lakki pääsä Istuu pajun kannon pääsä.

Tallin lullin Lassin Kaija.

758. Kauvatsa. Santavirta n. 81. — 05.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. S ehtolaulu.

Tallin, lallin. Lassin Kaija,

756. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Tikanpoika. 758 a — 764.

247

Kupparin Kirsti ja Jämsän Maija, Lohi Liisa, ja limppu Vappu.

758 a. Uurjdla. Jussila n. 40. 191255. Ida Sundström, 85 v.

Kehtolaulu. Tuu. tmi, tussiin Kaijaa, Kupparin Kirsti ja Helssan Maija, Lierun Piete ja Laariin Anna. Hoasikan Kaija ja meiän Maija, a Linterin Liisa ja Lautakerttu, Heröjärsä on äyrä ja Räkä-

piohttu. Ne on kaikki ylitä, yhtä, lajia.

Tikanpoika.

759. Tyrvää. Katajaranta n, 1.

-10l*03. Tyrvään kylä. Katariina Palm- gren, 55 v.

Kehtolaulu.

Tii. tii. tikanpoika Teki tielle naurista; Tuli paha talonpoika. Noukki joka mukulan.

760. Honkajoki. Hirsikoski Ainia, n. 42 a. -™h'24.

Tii, tii, tikanpoika, teki tielle nauriin. Tuli tuhma talonpoika, vei tikan nauriin. 5 Tikka se itkeä pillitti ja talonpoika nauro.

Tuli paha paimenpoika, Tallas Tikan oaurikoita.

— ei muista.

761. Sahalahti. Helin n. 8*.

Tii. tii Tikanpoikaa, Kvlvi tiälle naurikoita,

-03.

762. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 36*. —06.

Tii tii tikanpoikaa Kylvi tielle naurikoita, Tuli se paha kerjuupoika, Söi sen tikan naurikoita.

763. Eräjärvi. Tyyskä (:?r,60) n. 26*. —08.

Tii tii tikan poika Teki tielle naurismaansa, Tuli tuhma paimenpoika, Söi tikan nauriin.

763 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Rajala Anna, n. 391. — 24-25 Heikki Lehtonen, 72 v.

Tii tii tikan poika Kylvi tielle naurikoita. Tuli tuhma talonpoika., Söi sen tikan naurikoita.

764. Virrat, Leander n. 28*. — 13.

Maria Vilhelmina Spir, G9 v. Muis- tiini). Hauholla.

Tii, tii tikan poika, kylvi tielle naurikoita; tuli paha kerjupoika, repi tikan naurikoita.

248

Kehtolauluja.

Tule uni uunin päältä.

765. Hauiini. Vaahtoranta n. 35. — 28. Nukka-Matti tule uunin päältä.

Sivelee Paavoa silmille ja Pikku-Paavo nukkuu siitä-ää.

Tässäkin kehtolaulussa Paavon si- jalle saatetaan asettaa vaikka Jussi. kaikki uunit, paitsi toinen ovat varsinaisia kehtolauluja, joilla lasta uneen tuuditetaan, toisella vain lapsen itkua vaimennetaan.

766. Kura. Häyrinen n. 60. — M/i2^5

Amanda Aaltonen, n. 50 v Mp. Piikkiössä.

Uni tulee uuni päältä, sivaltaa lasta silmän pääle, uni tulee uunin päältä, tuo unisarvel fcullessasa, lapsen silmää kiini painamaa.

767. Eura. Häyrinen n. 61.— ulnl2

Maria Rinne, n. 54 v. M.p. Piik- kiössä.

Uu, un uurlan äiti,

tulee tuolta uunin päältä, pottus kansa, siilkas kansa. sivelemää silmiä.

768. Eurajoki. Sam imun n. 517. —09.

Uni, uni, tules alas minin pääll .

käy vaka alat tr. lapse sil-

mäm^pääl.

769. Luvia. Riikonen, siv. 35. — 95. Luvian luodot. Aina Josefini Ves- terlund-Maanpää. 17 v.

1 kk ssa pieni alkukirjain.

773. • r. (= vedi

Uni, tule umiin pääält', Sivaise siiman päälle'.

770. Port. Riikonen sio. 46. — 95. Katriina Sjövall, 75 v. Tule, uni, uunin päält'

Ja uappaa silmäin päälle!

771. Oripää. Vihervaara n. 2382. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Kehtolaulu.

Uni, tule uunin päältä rjnensuppilo1 känsä Sivelemmään lapsen silmiä!

772. Oripää. Tallgren n. 47. -14.

Fiina Virtanen. Mp. Maariassa.

Uunilan tuo äijä tuo unta tull-

lrssas punasella pussilla. karvasella kassilla, sivalla lapsen silmiin.

773. Alastaro. Vihervaara n. 2425. ■11.

Sikila. Eräs 40-V. vaimo. Kehtolaulu.

Tulo. uni, uunin päältä, (Jnipoika porstualta Lapsen silmäl sivelemmään Oniveren1 kara

774. Alastaro. Vihervaara n. 2461.

—n.

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- lut Huittisissa.

Tule uni uunin päältä. 774 — 783 a.

249

Kehtolaulu.

Tule, uni, uunin päältä. Sivalla lasta silmän päältä, Ett laps Bais levollisen unen.

775. Alastaro. Vihervaara n. 2414. —11.

Männistö. Mikko Sulonen. 23 V.

Kehtolaulu.

Tule. uni. uunin päältä sivaltaminaan vauvaa silmän

Unisulkas ka ns!

776. Punkalaidun. Moisio n. 32. —10.

Uni tuli uunin päältä, veti lasta silmän päältä.

777. Harjavalta. Ruusunen n. 101 —03.

Unikukka. Unikukko uunim päältä Tules alas muurin päältä. Tuas unta tuuttisessa, sinisessä vakkasessa, 5 Punasessa pohtimessa. Sivele lapsen silmäin päälle!

778. Kauvatsa. Santavirta n. 75. —05.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.

Kehtolaulu.

Uni tulee uunin päältä,

Nappaa lasta silmän päältä.

779. Tyrvää. Katajaranta n. 21 b. —04.

Uni tulee uunin päältä, nappaa lasta silmän päältä.

780. Karvia. Kinikamaa L, n. 39.

18 6 30.

Sarankylä. Severiina Lautinen, 78 v.

Tule uni uunin päältä Paina lasta silmän päältä! Nukun^nukun^ nurmilintu, Väsy v__ väsy v_\ästä rakki!

781. Tampere. Kallio V. J, n. 811*.

—09.

Kuultu n. 40 v. sitten Tampereen puolella.

Uni tulee uunin päältä Nakkaa lasta silmän päältä.

782. Orihvesi. Aronsson n. 3*. — 04.

Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö.

Kehtolaulu.

Tule uni tyynyyn, Paina lapsen silmä kyynyyn, Tule uni uunin päältä, Hyppää lapsen silmän päällä, s Minä laulan linnun kielen, Keikuttelen ketun mielen.

783. Ruovesi. Marjanen n. 12 a*. —13.

E. Marjanen, 45 v.

Unen sanat.

Uni tule uunin päältä Nappaa lapsen silmän päälle.

783 a. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Mäki Helmi, n. 340. — 25.

Josefiina Mäki. 59-v.

Uni tulee uunin päältä uni suppilo kädessä. uni suka suppilossa, sukii pienet silmät kiinni.

250

Kehtolauluja.

784. Im m n. Vegelius n. 10*. —07.

Kehtolauluja. Uni, fcule uimin päältä, Torkka toisesta talosta. Laske lapsen silmän päälle, Kopsahuta korvan päälle, 5 Että anneensa uupuu, Kehtohonsa keikahtaa. Katrit, ks. n:o 709.

785. Virrat. Leander n. SO*. —13. (Aaria \ ilhelmina Spir, 69 v. Muis-

tiinp. Hauholla.

Tule uni uunin päältä, tuo turva tullessasi. Virrat, ks. n:o 1018.

786. Satakunta. Peteliusn. 11. —15.

Juho Malja, 45 v.

Kuullut Satakunna rajamailla, ei muista keneltä.

ruutu laulu.

Tule uni uunin päältä, Sivele silmäin päältä,

Tua unta tuokkosella.

Vetele vene Lusalla, 5 Poliotti le pohtimella1, Kannas kaipiO9 vakalla.

Tuolla ompi mäki.

787. K n n haanpää. Laiha n. 300

—90.

Tiina Rämäkäs, 68 v.

Tuolla ompi mäki, Jossa istuu käki Ivirkialla puU8, Kultaomena suus.

5 Sitte ku käki kukahtaa, Lapsi Sitte nukahtaa.

Tuonen tupa.

788. Nakkaa. Lampola, n. 5. — 89.

Kehtolauluja.

Tuuti lasta tuonelaan! Tuonelass1 on uusi tupa, Sivuseinät sirkanluista, Peräseinät peuran [luista],

5 Penkit pienistä penninkeistä, Kiuas kullan kirpilöistä, Laate meren vahasta. Ovi omenapuusta,

Katto katajan kuorista.

789. Noormarkku. Koskilahti n. 30.

-Vi 04. F. Fors.

Lasten laulu. Tuuti lasta tuonelahan! Tuanelas' on uusi tupa, Sivuseinät sirkan luisia. Peräseinät peuran luista, 5 Santa oli pantu sammaliksi, Pientä hietaa permannoksi, Klasit kullan kirpilöistä.

790. Noormarkku. Lindgren n. '.'/. —92.

Kehto laulu. Tilli, tUU. tuonela.i h.

Tuonelaa on tupa uus':

Sini seinä, savi seinä, Hieta laate, turve katto.

s Ei sinne kuulu kukoin ääntä, Kikä pienten lintuin laulun.

785,

pulliin

i|i|lla : pohtimella, kfcssa iso alkukirjain, -»kapio :karpio.

Tuonen tupa. 790—797.

251

791. Noormarkku. Lindgren n. l —92.

Olininmäki. Kristina Sjöman. hehto laulu.

Tuuti lasta tuonelaan! Tuonelaa on tupa uusi: ' Turve katto tuvan päälle, Santa pioni permannolla, 5 Perä seinä peuran luista. Ovi seinä omena puista. Sivu seinä sirkan luista. Tuuti lasta tuonelaan! Tuonelas on tupa uusi.

792. Merikarvia. Romppanen n. 5. —89.

Tuu, tuu, Tuonelaan, Takatietä Taimillaan!

Siellä kukko puuron keittää, Kana kasteen lämmittää, 5 Pikku lintu lusikat pesee, Varis padan raaputtaa.

793. Merikarvia. Romppanen n. 4. —89.

Tuu, tuu, Tuonelaan! Tuonelas' oli uusi tupa, Peräseinä peuranluusta, Sivuseinät sirkanluista, s Pengit pienistä pinningeistä, Laate kullan kipinöistä. Ovi rauta-pellingeistä.

794. Siikainen. Oksanen Katri, n. 14. —30.

Ison-Salon vanhalta emännältä, 76 v.

Tuutulaulu,

a) Tuuti lasta Tuonelaan, Tuonelas on uusi tupa, turvekatto, kivikiuvas, rautaovi, santapieni permanto,

5 peräseinä peuralluista, sivuseinä sirkalluista, oviseinä omenapuista.

b) - - kynnyshirsi kyyne-

listä, hirsi sammalmättähistä

795. Siikainen. Oksatie» Kuiri. n. 15.

—30.

Lammin nuorelta emännältä.

Tuuti lasta Tuonelaan, alle nurmen nukkumaan, Tuonelas on uusi tupa. siel' oli ovi omenapuista, s kädensija kärpäsenluista, kynnyshirsi kyynelistä, siel' oli hyvä maata, ilman kyljen kääntämätä, olkapäätä ojentamata.

796. Siikainen. Oksanen Katri, n. 16.

—30. Sitomaniemen isäntä, n. 50 v.

Tuuti lasta Tuonelahan, Tuonen tupa turveskatto, oviseinä on omenapuista, peräseinä peuralluista, 5 sivuseinät sirkalluista.

797. Oripää. Tallgren n. 60. —13. Maxia Tuominen. Mp. Maariassa.

Aa lasta Tuonelaan1

797. ' kk:ssa ollut pieni kirjain, mutta lyijyk. korjattu isoksi. —

252

Kehtolauluja.

h latf piikain pideskellä,

Tuonelan1 lasten lauleskella.

Tuonelassa tupa uusi: 5 hieta pieta permanto,

sannast seinät.

turpeista katto päällä,

m\ ii seinä* sirkan luista.

peräseinä peuranluista, 10 ovi seinä omenapuista

kuivas kullanMpinöistä.

798. Oripää. \'ihrrraara n. 2481. —11.

Oripää. Julia Marttiin.

Tuuti lasta Tuanelaan! Tuanelasa uusi tupa, Peräseinä peura Unista, ( iviseinä omenapuista, 5 Sivuseinä sirkalluista, Turvekatto paali.

799. Oripää. Vihervaara n. 2361.

—11.

Oripää. Kaisa Pellonperä, 71 v.

Kehtolaulu. Tuuti lasta Tuanelaan! Tuanelasa on uusi tupa, ( iviseinä omenapuista, Sivuseinä sirkalluista. s Peräseinä peuraUuista, lliata ]iiäni ]>n i totia.

800. Oripää. \'ilnii(iara n. 2356. -IL

Tanskila. Maija Välilä, 74 v

A i htolaulu.

Tuuti lasta Tuanelaan! Tuanelasa uusi tupa,

- on sein

( iviseinä omenapuista, Peräseinä peuraUuista,

:> Muuri vallan penninkeistä, Katto kullalla silattu.

801. Oripää. Tallgren n. 46. —14. liina Virtanen. Mp. Maariassa.

Tuuti lasta Tuonelaan, Tuonelas on tupa uus: Santa pieni permannolla, si[v]useinä sirkan luista, s oviseinä omenapuista. peräseinä peuranluista, kiuvas kissan kullasta, turvekatto katon päällä, ei sinne kuulu linnun laulu io eikä kanan kraakatus, eikä sara vesipisaraa.

802. Säkylä. Vainuni matlakerl., Xiemi liuumihrr. matkdkerl. siv. 309—310. —59.

Tähän vielä liitän erään tuuvitus laulun, joka oli joka paikassa tuttu. ihka pienillä erinäisyyksillä kussakin paikassa. Se kuuluu näin:

»Tuuti lasta Tuonelaan Tuonen lasten lauleskelle, Tuonen piikojen pidellä:

Tuonelassa uusi tupa,

s Peräseinä peuran luista.

Sivusein;! sirkan luista, Katto muista luista: Pöydäl kullalla silattu, Penkit liopialla niilattu, io Lattia tinalla valettu, Santa pieni permantona.»

Tuonen tupa. 803—809.

253

803. Säkylä. Saarimaa n. 532. — 09. Mp. Yläneellä.

Tuuti lulla Tuanelaan! Tuanelas on uusi tupa; oviseinä omenapuista, katto tammen lautasista, 5 peräseinä peura luista, laatti piänest hiatasta.

804. Loimaa. Vihervaara n. 4471 —13.

Karoliina Puisto, 72 v.

Tuutulaulu. Tuuti lasta Tuanelaahan. Tuanel1 lasten lauleskella.

805. Loimaa. Vihervaara n. 4470.

—13.

Karoliina Puisto, 72 v.

Tuutulaulu. Tuuti lasta Tuanelaahan, Tuanelasa1 tupa uusi: Siälä santa sammaleena, Hiata piäni permantona, s Oviseinä omenapuusta. Sivuseinä sirkalluusta, Kiuas kullasta kurottu. Ovi vaskesta valettu, Ovempiälet penninkeistä,

806. Loimaa. Vihervaara n. 4845. —19.

Pöytyä. Ortenoja, 60 v. vaimo.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta Tuanelaan. Tuanelasa tupa uus,

Pantu santa sammaliksi, Hiata piäni permonnoksi. ■ i iviseinä omenapuista1 Sivuseinä sirkalluista, Peräseinä peuralluista, Kiuas kullasta kuurattu, Pesä piänistä penninkeistä, io Pukinsarvista säränät.

807. Loimaa. Ikola n. 30. —10. Oviseinä imenapuista,

peräseinä peuranluista, sivuseinä sirkanluista, (Polkan tahtiin rallatettu.)

808. Alastarot Vihervaara n. 4844. —19.

Eräs vaimo, 45 v. Pöytyän Orten- ojalta.

Tuuti lasta Tuanelaan. Tuanelas tupa uus, Sivuseinä sirkanluista, Peräseinä peuralluista. 5 Oviseinä omenapuista. Hieta piäni permanto, Kiuas kullan kipinöistä, Turvekatto pääll.

809. Alastaro. Vihervaara n. 2412. —11.

Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.

Kehtolaulu.

Tuanelasa on tupa uus. Peräseinä peuralluist, Sivuseinä sirkalluist, Oviseinä omenapuist,

804. » Tuonejn| : Tuonei.

805. » ITupa] Tuonelasa : T.

806. 1 |oj| omenapuista : o.

■J'.'.

Kehtolauluja.

.-. Katto k;ilan Buamuksist, Laattia piänisl penninkeist,

Muuri kullan kipinöist.

810. Alastaro. Vihervaara n. 2404. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta Tuanelaan! Tuanelasa on uusi tupa, Sivuseinä sirkalluista, Peräseinä peuralluista, 5 Oviseinä omenapuista, Katto tammenlastuista,

Kiuas kullasta kurottu.

811. Alustan). Vihervaara n. 2434. —11.

\ irtsanoja. Fredrika Friman, 60 v. Kuullut Loimaalla.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta Tuanrlaan!

Tuanelasa mi uusi tupa, Peräseinä peuralluista, Sh aseinäl sirkalluista, s Oviseinä omenapuista, Kiuvas kullan murusista.

812. Alastaro. Vihrrranra n. '.'/'.W. —11.

\ irtsanoja. Maijasliina IVllonpeiM. Kl v.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta Tuanelaan! Tuanelasa on tupa uusi, Sivuseinä sirkalluista. i rviseinä omenapuista, :. Peräseinä peuralluista,

I »vi oli vahvasta vaskista. Kiuas oli kullasta kurottu.

813. Huittinen. Vakkaa n. 2. —88. Leena Ekman, 76 v.

Tuuti lasta tuonelaan, Tunnen piikojen pidellä, Tuonen lasten lauleskella. Tuonelassa tupe tehty, s Maja saatu tuantialassa, Tupa uusi, turve katto. Oviseinä omenapuista, Peräseinä peuranluista, Sivuseinä sirkanluista,

m Kiuvas kullasta kudottu.

Santa simn sammaleena, Hieta pieni permantona.

814. Huittinen. Saarimaa n. 398. —09.

Tuuti lasta Tuonelahan, Tuonelassa tupa uusi. Tuuti lasta vastapäätä, Siäl on santa piäni permanosa,

5 katto On vaskesta valettu.

musta koera portimwpiäles hampaal nirvisä,

tervaristi portim^pääl

ja pukin sarvista saranat.

815. Punkalaidun. Jannun n. 16 c. —53.

Tuuti lasta tuonelahan. Tuonen piikaen pidellä,

Tuonen lasten liikutella1

Tuon. las' on tupa uusi,

s Lasta vasten valmistettu:

815 ' r. (tois. laulatella).

Tuonen tupa. 815—821.

255

Turve-katto tuvan paalia. Siellä santa sammalina, Bieta pieni permantona, Sivuseinäl sirkan luista. 10 Peräseinät peuran luista, Oviseinä omenapuista, Ovi orjan sääriluista, l.aattia pienistä kivistä.

816. Punkalaidun. Moision. 8. — 10.

Haviokoski. Suutari Hakenberg, n. "0 v.

Tuuti lasta Tuonelaan1

Tuonen piikain pidellä.

Tuonelass on tupa suuri,

Lasta vasten valmistettu: 5 Santa suuri sammalina,

Hieta pieni permantona,

Peräseinä peuranluista,

Sivuseinä sirkanluista,

OA"iseinä omenapuista, io Katto kullasta kuurattu,

Ja muuri nurkkaan muurattu.

817. Harjavalta. Ruusunen n. 94. —03.

Tuuti lasta tuonelaan.

Tuuti lasta tuonelaan Tuonelas on uusi tupa, Turvek katto, santaseinä, Piäni hiata permanto.

818. Harjavalta. Ruusunen n. 93. —03.

Tuuti lasta tuonelaan. Tuuti lasta tuanelaan,

Tuanelas on uusi tupa: Sirkalluist on sivuseinä, Peuralluist on peräseinä, s Omenapuista oviseinä. Kivvas kullan kirpilöistä, Laate laudan kappaleista.

819. Kokemäki. Ahti n. 3. —93. Kiottare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul- lut Johanna Ojalalta.

Tuuti lasta Tuonelaan, Tuonelass' on uusi tupa. Täti leipoo ison kakon, Panee paljon voita päälle, 5 Pääskysen munan verran.

820. Kokemäki. Kujanpää n. 5. -Vi 21.

Edla Haapanen, 51 v.

Tuuti lullaa Tuonelaan1, Tuonelassa1 on uusi tupa. Sivuseinät on sirkanluista, peräseinä on peuranluista, s oviseinä omenapuista. Penkit pienistä penninkeistä, pöytä saksantaltereista, laate merenvahaisesta, kiuas kullankirpiloista.

821. Kokemäki. Lempainen n. 1.

-5/i04. Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. Kehtolaulu.

Aa tuuti Tuonelaan! Tuonelass on uusi tupa. Peräseinä peuran luista,

81.6 ' kk:ssa pieni alkukirjain. 820. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

256

Kehtolauluja.

-.iii.it sirkan luista, 5 Oviseinä omenapuista, Penkit pienistä penninkeistä, Laate laudan palasista, Katto meren vahasta.

822. Kiikka. Laurila K. O, n. 3. —90.

Gudmuntila. Maija Mäkelä, 81 v

'luuti laulu.

Tunti lasta tuonelaan, Tuonen lasten lauleskella. Tuonen piikasten pidellä. Tuonelas' on tupa uusi, 5 Sivu seinä syltää pitkä Ja perä seinä kyynerää; Meren vaha permantona, Santa pieni saininalena; Katto pienistä kivistä.

823. Tyrvää. Suomi 1854, siv. 128.

Kert. Tyrvään pit. kirj. A.YVarelius.

Ihanuus on vähessä arvossa. Soitto- koneita en tiedä muita kuin viulun, jota muutamat nuoret miehet vingut- tavat, ja huuliharpu n. Virsiä veisataan eniuimiten huonosti, ja muuta laulua kuullaan harvoin (sil- loinkin jotakin ruokotonta), paitsi lasta liikuttaessa. Viimeksi maini- tusta lihota oivat olo nekään laulua karkottaneet, jotka muutoin pitävät sitä synnillisenä; siinä OD vanlia runon muotokin pysynyt, esimerkiksi:

»Tuuti lasta tuanelaan,

Tiianen piikasten pidellä',

Tuanen lasten lauleskella';

Tuanelas' on tupa uusi, ■ iliata piäni permantona Santa suuri sammaleena,

Sivuseinä sirkan luista. Peräseinä peuran luista, Oviseinä orjan luista,

io EattO vaskesta valettu.»

Runolla: »Hiirulainen meni mettään, Pikku kelkanen peräsä j.n.e. niinmyös kertomalaululla: Venäläinen verisuu soutaa ja joutaa, Neitty» parka, neitty" parka itkee ja istuu» j.n.e. nukutetaan lapsia, muttei niitä muissa tiloissa kuulu. —

824. Tyrvää, Ahls(edtn.91.—a/105.

Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli, 68 v.

Univirsi.

Tuutin lastani Tuonelaan, Tuonen lasten lauleskella. Manan piikasten pidellä. Tuonelass' on uusi tupa, 5 Sivuseinä sirkan luusta. Oviseinä oravan luusta. Hartiat lattian lavasee, Nokka katon pyyhkiää.

825. Tyrvää. Ahlstedt n. 5.—* u02. Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v.

Tuutulaulu.

Tuuti lasta Tuonelahan Tuulien lasten lauleskella, Tuolien piikasten pidellä! Tuonelass' on uusi lupa. r, Turvekatto kammiossa, Sivuseinä syltä pitkä, Peräseinä kyynärätä,

Hartiat, lattian lava8ee, Nilkka katon pyhkiää. io sieir on lapsen hyvä olla, Ei oo mitään vaivaa tällä.

Tuonen tupa. 826—831.

257

826. Tyroää. Kultaan. 349.— ,/104. 829. Tyrvää, Pahtla V. V. n. 74.

12. Miina Forsblom, 84 v. Kuullut Loh- jan Yendelässa, inisi a kotoisin.

Tuuti lasta tuanelaan1, tuanen kirkko kamariin! Siäl2 on tupa turvekatto,

liiakka liiano permanto.

Tapiola. Antti Kallionlaki, 62 v. Liikutuslaulu.

Tuuti lasta Tuonelahan1, Tuonen piikain pidellä, Tuonen lasten laulatella! Tuonelassa tupa uusi, s Manalassa makuupaikka, Peuran luista peräseinät, Sian suolista sivuseinät, Katto koivun kuorisista, Syömärit2 synnyistä syvistä, io Kiuas kullan kipenistä, Otta oiva kessukoista8, Saranat saatanan sonnasta.

827. Tyrvää. Rullaa ,>. 202. — 17/703.

Kuullut äidiltään, ä2 v. (Liikutuslaulu).

Tuuti lasta tuonelahan, Tuonen tyttöin parihin!

Tuonelass on tupa uusi, Sirkan luista sivu seinät, s Vareksen luista pora seinä, Permannot pienistä penninkeistä.

828. Tyrvää. Sieniini')) n. ".'. Amanda Virtanen, 70 v. Tuutulaulu.

Tuuti lulla tuuti, Tuonelass*1 on tupa uusi: Peräseinä on peuranluista, Sivuseinät viikunapuista, s Oviseinä omenapuista, Kiuvas kullan kipenistä.

—22.

(Ei muistanut enempää, vaikka se onkin pidempi).

830 Tyrvää. Pakula V. V, n. 65.

-»1*12.

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut äidiltään.

Tuuti lasta tuanelaan, tuanelas on tupa uusi tuanen lasten lauleskella ja tuanen piikasten pidellä! 5 Lattia on lahopuusta, oviseinät orjanluista, sivuseinät sirkanluista ja peräseinä peuranluista, penkit piänistä penninkeistä1 io ja katto kullan kappaleista.

831. Tyrvää. Pakula V. V, n. 64.

-"/•«■

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut äidiltään.

Tuuti lasta tuanelaan, tuanelas on tupa uusi, turvekatto, santaseinä ja liiata piäni permanto.

826. * kk:ssa pieni alkukirjain. — : r. Syömäri on kattoa kannattava vuoli eli orsi, joka on pirtin sisäpuolella. — 3 r. Kessukka on kori, tav. olutkori.

828. * Säkeissä 2 ja 4 pieni alkukirjain.

829. ' tuonela1 h an : t. — 2 kk:ssa on pieni alkukirjain.

830. » ]kivistä|: »penninkeistä*. 17

258

Kehtolauluja.

832. Mouhijärvi. Laini /. n. 149.

i nuti lasta Tuonelaan! Tuonelass' on tupa uus'. sivuseinä1 sirkan luista peräseinä peuran luista, :■ <'\ i seinä omena puista, lattia on hietaa, katto on kullalla klaseerattu ja klasin alla on kaivo.

833. Suodenniemi. Mulliin M. E, n. 2 —13.

O. Ritamäki, 48 \. M.p. Tammelan pii.

Kehtolaulu.

Tuu, tuu Tuppelaan,

Tuppelassa on tupa uusi: sivuseinät1 sirkan lui ita peräseinäl peuranluiset,

5 lattia1 kullan kipinöistä, katto variksen InA hönistä.

834. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 10. —03.

.-' i.iIhm;i Nurmikoski, 67 v. kotoisin Ikaalisista. Kuullut äidiltään

Tuuli lasta tuonelahan, Tuonelassa on tupa tehtu, Turvekatto päälle panin. Pallia kullalla maalattu,

6 Oviseinä on orvonluista, Peräseinä peuran luisin. Sivuseinä sirkan luista, Muuri pienistä kivistä.

835. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 8.

—12.

Heinijärvi. Miina Lähteenmäki,

59 v.

Tuuti lasta tuonelaan, Tuonelan plikkojen pilellä. Tuonelass' on uusi tupa

jOSSa lapset laulaa: 5 peräseinä on peuran luista, sivu seinä sirkan1 luista, oviseinä omena puusta. pöytä kullasta kulutin, penkit on penninMstä, io ovi hopeista hohtavista, lattia vaskista valettu8, kiuas kullan kirpilöistä.

836. Jämijärvi. Valtsuin n. 18. — 02. Hilda Viitasalo, :il v.

/ at ta tuonelaan.

Tuuli lullaa lasta, tuonelan nutein tupaan! Tuonelassa on tupa uusi: oviseinä omenapuista, 5 sivuseinä peuranluis ta, katin kamelinluista,

pöytä "ii kullalla milliin. penkit hopealla silattu.

lattia tinasta valettu.

837. Ikaalinen. Ttöystölä n. 49. Vilhelmiina Räystölä. Tuuti lasta tuonelaan,

Tuonelass1 on uusi tupa: Sivuseinä- sirkan luusta,

-21.

832. ' kk:ssa on iso alkukirjain.

833. ' kk:ssa iso alkukirjain.

1 im peurani 'sirkan* :s. — * valettu|a . v.

1 Tuonelass|a : T. — 2 |Perä|seina, *Sivu*seinä : S.

Tuonen tupa. 837—843.

259

Peräseinä peuran luusta. 5 Oviseinä orhin luusta, Peräparret halapajusta.

838. Honkajoki. Kallio V. J, n. U79.

-"Is 13.

Juliana Itävaara, 55 v. M.p. Iso- joen Koresj arvella.

Tuuti lasta Tuonelahan, Tuonelas on uusi tupa, pieni santa permantona, sivuseinä sirkanluista, 5 peräseinä peuranluista, oviseinä omenapuista, pöytä kullalla silattu, laattia hopialla minattu; ei siellä knkko laula io eikä siellä koira hauku, kyllä siellä lapsi nukkua saa.

839. Karvia. Kaukomaa L, n. 18.

-"7,30.

Koskiperä. Amanda Alkkiomäki, 60 v.

Tuuti lasta tuonelahan, Tuonelass' on tupa uusi: i iviseinä omenapuista. Peräseinä peuranluista, j sivuseinä sirkanluista, Katto kaikista kalanluista, Laattia hietamusta permanto.

840. Karvia. Kaukomaa L, n. 19.

-4/e 30.

Koskiperä, Emilia Mäkinen, 53 v

Tuuti lasta tuonelahan, Tuonelan uutehen tupahan. siili' on sija sirkanluista,

Peräseinä peuranluista,

-i Kärensijat kärpäsenluista.

841. Karmi. Kaukamaa L, n. 20.

-*%30.

Äinmälänkylä. Serafiina Otava, 61 v.

Kehtolaulu.

Tuui lasta tuonelahan, Tuonne kirkon kammiohon! Siel' oli tupa turveskatto, Ovi oli tehty oravanluista,

s Peräseinä peuranluista, Laattia hopialla silattu, Pöyt' oli kullalla minattu Ja lavittat vaskesta valettu. Tmi, tuu, aa, aa. oi Mikähän tuulla lapsella lienee, Lieneekö mörkö säiky ttäny Illalla saunatiellä? Tuu, tuu, aa, aa.

842. Kama. Kaukamaa L, n. 21.

- M/e 30.

Ammalankylä. Kaisa Harjukangas, 80 v. Joosefiina Jokisen kanssa pitä- jän parhain vanhantaitaja ja muistaja

Sivuseinä on sirkanluista, Peräseinä on peuranluista, Oviseinä on orjanluista,

Takkaseinä on kaikista kalan- luista.

843. Karria. Kaukamaa L, n. 22.

-27,30.

Koskiperä. Amanda Alkkiomäki, 60 v.

Kehtolauluja.

Tuuti lasta Tuonelahan, Tuonen piikasten pirellä

844. Kihniö. PohjcmkcmervoT,n.27. -ml,31. Kihniönkylä. Laimi Lepistö, 33 v. Aa, aa, allin lasta,

tuuti lasta tuonelahan, tuonelass' on tupa uusi,

(Ei muistanut enempää.)

845. Vesilahti. Borenius (1986), n. 34*. —79.

[Ania.] Kraatarin vaimo Miina.

Tuutii lasta Tuanelalian Tuanel lasten liikutella [Tuanejn piikajen pirellä T[uane|lass on tupa uusi

u

5 Peräseinä peurnllmsta u

sivuseinät sirkalluista Oviseinä omenapuusta Katto kullan kiiltäväinen Santa hiano pennannoinen.

846. Vesilahti. Borenius (1986), n. 27*. —79.

Hinsala. Juh. Taavetti Priijarvi, synt. 1824, ks. nr. e.

Tuuti lasta Tuanelahan

r

Tuanen piikasten pidellä,

Tuanen lasten laulatella.

Tupa on uusi Tuanelassa,

e si.iii mi santa sammalena,

1 liata pianeiiä pennantona, Sivuseinät sirkallnista. Peräseinä peuralluista, Oviseinä omenapuista.

Kyllä sitä piisaa vial.i. nmtl sm miiu vaan taira.

847. Tottijärvi. Rekola n. 61*. —Oi. Sorva. Karoliina Rekola, 64 v.

Tuutulaulu.

Tuuti lasta tuonelaan, Tuanen lasten tuuritella, Tuanen piikasten pirellä. Tuanelass'won uusi tupa, turve-

ka ttO

5 Peräseinwon peuraluista,

sivuseinä siukuLluista1 Oviseinä orjalluista, Hiata piäni permantona, Santa suuri sammalena, io Laattia meren vahasta,

Pöytä kullalla silattu. Totlij. ks. n:o 1079.

848. Lempäälä. Kingelin n. 1*. — 97. Tuuti lasta Tuonelaan

Tuonen piiasten pidellä, Tunnen lasten lauleskella. Tuonelassa on tupainen tehty: s 1 'antu santaa sammaleiksi, Hieta peni permannoiksi, < »vei sielT on omenapuista, Peräseinä peuranluista, Kädensial kärpänluista, m sivusein;i sirkanluista. Lempäälä, ks. n: o 707 ja 960

>'," i siukun luisia = sairaan 1. Ker. BeL Säkeen alussi pieni alkukirj.

Tuonen tupa. 849 — 855.

261

849. Lempäälä. Vihervaara rt. 4478.

—13.

Saimi Vuori, 14 v.

Tuutilaulu.

Tuuti lasta Tuanelaan Tuanelan turpeiden rakoon. Santa kylmä sammalena, Hiakka piäni permantona.

850. Pirkkala. Starck n. 19*. —89. Tuuti lasta tuonelaan,

Tuonen piikain pidellä. Tuonelass' on tupa uusi, pieni hieta-permanto, 5 santa seinä, turvekatto. Ei siellä vaivaa vattan tauti eikä pun' puru-tauti. Siellä lapset levätä saavat ilman kyljen kääntämätä io olkapään ojentamata. Ei sinne kuulu kukon laulu eikä pienen linnun ääni. Tuuti lasta tuonelaan Kivikirkon1 kammioon.

851 . Tampere. Ennegren n. 2 a*. — 86. Tilda Ennegren.

Tuudin lasta Tuanelaan, Tuamlan uuteen tupahan. Siäll on santa sammaleina, Hiata hiano permantona, 5 Perä-seinä on peuran luista, Sivu-seinät sirkan luista. Ovi seinä omena puista, Karen sia kärpän luista. Katto karhun kämmenistä.

852. Tampere. Ennegren n. 2b*. — 86. Tilda Ennegren.

Tuudin lasta turpeiseen, Kirkon juureen karkeeseen, Siällä lapset laulelevat Kirkon kelloja kuultelevat.

853. Tampere. Kalliola n. 1* . — 13. Tuuti lasta tuonelahan, Lapsentyttö torkkuinahan, Tuonelass' on tupa uusi: < lviseinä omenapuusta, s Peräseinä petäjästä, Kädensija karjan luusta Sivu seinä sirkan luusta.

854. Tampere. Jussila K. !'. n. 12. —23—26.

K. A. Elonheimo (Erenius), 70-v.

Tuuti lasta Tuonelahan1, Tuonelas1 on uusi tupa: santa2 pantu sammuliksi, hieta pieni permannoksi.

855. Tampereen seudut. Niemi n. 640*. —91.

Tuuti lasta Tuanelaan Tuanem piikaim pilellä; Tuanelassa tupa kaunis: Sirka'luista sivuseinät, 5 Peura!luista peräseinä, Omenapuista OA-iseinä: Tupa kaunis, kansa kaunis!

850. ' Kivikirkko = Messukylä. 854. a. * kk:ssa pieni alkukirj.

Ker. sei. - ■ kk:ssa iso alkukirjain.

262

Kehtolauluja.

856. Ylöjärvi. Valaani n. ■'"'1*. —52.

Lasta liikultaissa.

Tuuti lasta Tuonelahan,

Kivikirkon kelin-iirin. Tuonelaa' on uusi tupa, Uusi tupa, turves kuti". B Hieta pieni permantona, Pöytä vaskesta valettu. Ovi seinä omena puusta, Periseinä penningistä. Katto kaikesta kalanluista.

857. Ylöjärvi. Paldani n. 9*. —52.

Tuuti lasta Tuonelahan. Tuonen piikojen pidellä, SielV on snlle tupa tehty. Savella seinät silattu. 5 Sinn' ei kuulu kukon laulu, Eikä paista päivän valo.

858. Ylöjärvi. Palaamin. 9 c*. —52. Tuuti lasta Tuonelahan,

Tuonen lasten liikutella. Tuonen piikasten pidellä. Tuonelassa on uusi tupa, s Uusi tupa turve'katto, Santa seinä Bammalena, SinuVi pääse päivä paiste, Eikä sade Baavuttele, Eikä kuukaan kumota.

859. Messukylä. Tamminen V, n. 3*. —13.

Vilhelmiina Fonsell, synt. 1850. Kuullut n. 50 vuotta sitten. Uuistiinp. salossa.

Tuuti lasta Tuonela Tuonelan piikain pitellä Tuonelaa on uusi tupa Santa seinät, turve katto, 5 uuta pieni permanto.

860. Kangasala. Borenius (1986). n. 57*. —74

Hakalan Taava.

Tuulin lasta Tuanelaana1 Tuanen piikasten pilellä, Tuanelass' on tupa uusi: Turve/z-katto, santa-seinä, b Pienestä kivestä permannot

861. Kangasla. Borenius (1986), n. 58*. —74. [Kerppola.] Palvelijatar.

Tuurin lasta Tuanelaan Tuanelassa on tupa uusi: Sivuseinä sirka1 luista. Perä seinä peura1 luista. 5 Ovi B[einä] orja1 luista. Katto kullan kuminoista.

862. Kangasla. Borenius (1986), n. 59 a* —74. [ Kerppola.] Karoliina. Tuuli1 lasta Tuanelaan, |Tuane|lass OD kaunis tupa: Sivuseinä sirkan luista, Ovi s[ein]ä omena-puista, s Perä-s[einä] peuran Luista, Katto kullan kupilOistä1.

856. » = SMMY: Reinholmin kok. 69, vihossa Peijaiset. i »Kualema, hauta se on». Kert sei. i iEn mini tiälä mitä se on». Kert. sei.

Tuonen tupa 863—868.

263

863. Kangasta. Borenius (lUsii). n. 59 b*, —74.

[Kerppola.] Karoliina.

[Tuuli1 lasta Tuanelaan, Tuanelass on kaunis tupa], Joss' on seinät aopiasta, Katto kullan kirpilöistä.

864. Kangasala. Lilius n. 127*. — 88. Hjalmar Finne, 13 v.

Tuudin lasta turpehesen, Kirkon suuren korkuisehen, Siell' on tupa turvekatto, Hieta pieni permanto, 5 Peräseinä peurankuista, Sivuseinä sirkanluista, Oviseinä omenapuista.

865. Kangasala. Kallio Väinö, n. 6*. —02.

Manda Forsblom, 28 v.

Tuuti lasta tuonelahan, Tuonelan uuteen tupahan, Tuonelassa on tupa uusi, Perä seinä peuran luista, 5 Sivu seinä sirkan luista, Ovi seinä omenapuista, Lattia pienistä penningistä, Muuri kullan kirpilöistä.

866. Sahalahti. Janina) X, n. 16b*. —53.

Moltsia.

Tuuti lasta tuonelahan, Tuonelan uutehen tupaan. Tupa on tehty turpehista, Katto panto karkehista,

5 Sivuseinä syltä pitkä, Peräseinä kyynäröä, Jossa lapset lepäelee Ilman kylkeens' kääntämätä. Jonk' ei kuulu kukun laulu, io Eikä satu saunan löyly, Eikä linnun lentäminen. Eik' pahan ämmän toruminen.

867. Sahalahti. Helin n. 2*. —03. Ilola. Koiviston Vendiä, 59 v.

[ Tuonelan '»/»».]

Tuuli lasta Tuanelaan, Tuanelan uuteen tupahan. Tuanelas on tupa uusi: Sivuseinä sirkan luista, 5 Peräseinä peuran luista Oviseinä omenapuista. Katto kullan kuminoista. Ei sinin:' kuulu kukon laulu Eikä piänen piian nauru io Eikä vaikean valitus.

868. Sahalahti. Helin n. 1*. —03.

Ilola. Kustaan Annastiina, 66 v. [Tuonelan tupa.]

Tuuli lasta Tuanelaan, Tuanelan tuvan porstuvaan. Tuanelas on tupa uusi, Jossa saapi poika maata, 5 Piika pitkälle levätä, Jonk ei kuulu kukon laulu Eikä lintusten viserrys, Jonk on syltä sivuseinä. Kyynärää pitkä peräseinä, io Sant on pantu sammaliksi, Hiata piänin permannoksi Turpehist on tuvan katto.

Kehtolauluja.

869. Sahalahti. Eelin n. 1*. —03. Pakkala. Ruuniakin Jahanna, 44 v.

Tuonelan tupa.

Tuuli lasta Tuanelaan, Tuanelan uuteen tupahan. Tupa on tehty turpehista, ■ Sanl on pantu sammaliksi Piäni hiata permannoksi. Ei sinne kuulu kukon laulu Eikä kose saunan löyly. Siellähän uelapsel jouten makkaa io Ilman kyljen kääntämättä, Olkapään ojentamatta.

870. Sahalahti. Eelin n. 3*. —03. Tursola.

| Tuonelan tupa.]

Tuuli lasta Tuanelaan. Tuanelan uuteen tupahan. Tuanelas on tupa turpehista Katto kullan barkehista (kiaku-

loista i s Sivuseinä sirkan luista, Peräseinä peuran luista, Rouvvi santa sammalina, Piäni hiata permantona. Ei sinne kuulu kukon laulu io Eikä paista pän än lämmin.

871. Kuhmalahti. Lindroos n. 1*. —88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä I luki Eskolalta. Muis- tiinp. Tottij arvella.

Tuulin lasta tuonelaan. Tuonelan uuteen tupahaan. Siellä sivuseinä syltä pitkä.

Peräseinä kyynärätä; 5 Turpehista katto pantu.

Santa pieni sammalena,

Hieta pieni permantona.

Siellä saapi poika maata.

Likka pitkälle levätä. io Ilman kyljen kääntämätä,

Olkapään ojentamata

Pitkä paitasten parissa.

Talin Jalkasten talossa,

Homesuitten huonehessa 15 Ei sinne kuulu kukon laulu

Eikä pienen linnun ääni.

872. Eräjärvi. Järvinen .V, 16a*. —53.

Tuuti lasta tuonelahan, Tuonen kirkon kammiohon, Tuonen piikasten pidellä, Tuonen lasten laulatella.

s Tuonelassa tupa uusi,

Jossa kelpaa lasten maata.

Ilman kyljen kääntämätä.

Olkapäätä vääntämätä.

Kussa kuuluu kulta-ovi, io Katto kullan kiekuroista,

Pöytä kullan suortuvoista,

Peräseinät peuran luista,

Si\ useinäi sirkan luista.

< lviseinäl oravan luista, 15 Laattaa veden vahdosta.

873. Eräjärvi. Tyyskä (1596) n. 31*. —04.

(liina Ahlgren, '27 v.

Tuuti lasta tuonelaan, Alle nurmen nukkumaan, Ki\ [kirkon kammiohon. Siel on tuvas turvehkatto, - Hiet.i pieni permantona, Ovet ovat omenapuuta,

Tuonen tupa. 874—881.

265

CäZensijal kärpäsen luusta. siel on lapsen hyvä olla, Kaunis maata kalmistossa

10 Ilman kyljen kääntämä!. i.

874. Eräjärvi. Tyyskä (1977 ) n. 136*.

—06.

luu luu turpeeseen.

Tuu. tuu turpehesen, Kirkon viereen karkehesen. Siell' on santa sammalina, Pioni hieta permantona, s Siell' on ovet omenapuusta, Kalensijat kärpäsen luusta, Siell' on lapsen hyvä olla. Tuonen tytön vainiolla: Leikitellä lehvikossa loPajatella pajukossa.

875. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 69*. — 07.

Tuu, tuu turpeesehen, Kirkon viereen karkeesehen, Siell' on santa sammalina, Pieni heita[!] permantona, 5 Siell' on ovet omenapuusta, Kälen sija kärpäsen luusta. Siell' on lapsen hyvä olla, Lämmin nukkuu nurmen alla Tuonen viljan vainiolla.

876. Eräjärvi. Tyyskä (2560) n. 20*. —08.

Tuuti lasta turpeheseen, Kivikirkon kainalo hon, Siel on lapsen hyvä olla, Maata kyljen kääntämätä.

877. Teisko. Vihervaara n. 4830. —19.

Kehtolaulu. Tunti lasta Tnanelaan, Tuanelass on tupa uusi: Sivuseinä sirkalluista. Periseinä peuralluista, s Katto kallan kirpilöistä.

878. Teisko. Jaloin n. 3*. —11. Tuuti lasta tuonelahan,

Tuonelassa tupa uusi : Oviseinä omenapuista, Peräseinä peuranluista , 5 Sivuseinä sirkanluista, Katto kullan kipinöistä, Penkit pienistä penningistä.

879. Orihvesi. Hahnsson n. 19. — 53. Tuuti lasta Tuonelaan,

Tuonelass' on tupa tehty, Pantu santaa sammaleksi, Iso kivi oven päälle.

880. Ruovesi. Palaani n. 118*. —52. Tuuti lasta tuonelahan,

Kivikirkon kellarihin, Tuonelassa on uusi tupa, Uusi tupa, turves katto, 5 Hieta pieni permannoinen.

881. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Mäki Helmi, n. 337. — 25. Josefiina Mäki, 59 v.

Tuuti lasta tuonelahan, tuonen kirkon kellarihin, tuonen piikain pidellä, tuonen lasten liikutella. 5 Siel' on tupa turvekatto,

266

Kehtolauluja.

hieno hiekka permantona, eikä sinne tuuli tuule, eikä sinne päivä paista.

882. K, ui ii. Valli n. 4*. o;j.

Lasiin loruja.

Tuuli lasta Tuonelaan, Kivikirkon kammioon, Pitkäpartaisten pihaan,

Homesuisten huoneeseen. s siell' on tupa turvekatto,

Pieni hiekka permantona Eikä sinne päivä paista

Eikä sinne tuuli käy.

Seinät silkillä silattu, io Penkit hopealla meluttu,

Kaiio karhun kämmenistä,

Pöytä Saksan talterista,

Lattia tinalla valettu,

Kaiiu siell' on karhunluista, io Sivuseinät sirkanluista.

Peräseinät peura n luista,

i iviseinät oravanluista.

883. Keinu. Vegeliusn.il*. — 07.

Tuuti lasia Tuonelaan Tuonen kirkon kammioon, Pitkäpartaisten pihkaan, Homesuisten huoneeseen. b Siell' "n tupa, turve katto, Eieno hiekka permantona, Oviseinä oravan luisia. Sivuseinä sirkan luisia. Peräseinä peuran luista. io Pöytä Saksan taalterista, Penkit pienistä penningistä, Tuvan katto turpehista,

Saunan kallo suininulista. Kartano karhun kämmenistä.

884. Virrat. Leander ». 32*. —13.

Maria Yilhelmina Spir, 69 v. Muis- tiinji. Hauholla.

Tuudin lasta turpeeseen, siell' on uusi tupa, turves katto, hieta pieni permantona.

885. Satakunta. Petelius n. 8. — 15.

Juho Malja, 43 v. Kuullul kunnan rajamailla, ei muista keneltä.

Tuutu huilu. Tuuli lasta tuonelaan Tuonelas on tupa uusi, Santakankaalle silottu, Eietapieni permannoksi, s Peräseinä Peuran luista, Sivuseinät sirkan luista. Oviseinä omenpuista, Ku ilo kullan kirpilöistä.

886. Satah Kivisalo n.l. —-\b 15.

Lieto. Fredrik Toivonen, synt. liiallisissa 1854,

E ehtolaulu.

Tuuti lasia Tuonelahan Tuonen piikasten pidellä, Tuonen lasten lauleskella. Tuonelass' on uusi tupa: s Sivuseinät sirkanluista, Peräseinäl peuranluista, i »viseinät omenapuista, K m is kuilun kipinöistä; Hieta pieni permantona, io Lautakatto päällä.

Tupakkirulla. 887 — 892 a

267

Tupakkirulla.

887. Rauma. Vaahtoranta n. 34. — 28

Aa, rulla, tuppakkirulla. Mistäs tiesit tänne tulla? Kierittelin pitkin maantietä, Kukas lasta liikuttaa? 5 Kissa lasta liikuttaa. Kukas kissan palkan maksaa':' Ivyllä yksi Turun herra1 Kissan palkan maksaa.

888. Eurajoki. Hänninen n. 10. — 12. Tuu, tuu, tupakkirulla.

mistäs tiesit tänne tulla? Pitkin tiätä kiarotellen, viearo-

telien. Kukas lasta liikuttaapi? 5 Kyllä kissa kiikuttaapi. Kukas kissalle palkan maksaa? — Piispan iso oinas ja Hämeenlinnan

harjat.

889. Liiviä. Kiikonen sir. 40. — 95. Luvian luodot. Emäntä Yesterlund-

Maanpää, 45 v.

Tuu, tuu. tupakkirulla Mistäs tiesit tänne tulla? Kultaista kujaa, Vaskista vajaa, 5 Hopeaista tietä myöten.

890. Pori. Kaukamaa L. n. Tekla Tammela, 76 v. Tuu tuu tupakkirullia. Mistäs tiesit tänne tulla? Kujasta kujjaa.

—30.

Vapasta vajjaa

5 Pitkin hopeista tietä. Mitäs sielä sitten näit? Kukko siellä puuron keitti, Kana kastellen Lämmitti, Pikku linnut lusikat pesi.

io Vares-Majja tallin loi, .Ia kissi kellot soitti.

891. Ulvila. Vihervaaran. 260.— 09.

Turku. Augusta Renfors, 40 v. Kuullut Maria Renforsilta. joka oppi sen Ulvilasta.

Kehtolaulu.

Tuu tuu tupakkirullaa, kuka sun käski tänne tulla kuraista kuija a. vaksista[!] vaijaa, pitkin Turun siltaa. 5 silkkisukat säärissä, hopeakenkät jalassa, kranssi ja kruunu päässä.

892. Ahlainen. Nurmela n. 2. — 20.

Kellahti. Vihtori Lehtinen, 46 v-

Tuu, tuu, tupakka rulla. mistät tiesit tänne tulla? Kujasta kujaa, ja vajasta vajaa. 5 pitkin pientä pellon ojaa.

892 «. Ahalinen. Hämeenlinnan ala- k.sem. Haapala Anni, n. 125 —24—25. Maria Ranta, 65 vuotias.

Tpruu, tpruu tupakki rullaa, mistäs tiesit tänne tulla?

887. ' herra n : h.

268

Kehtolauluja.

Pitkin Turun siltaa. hopiat1 kengät jaloissa, silkkisukat irissä, kultakruunu pässäft.

893. Noormarkku. Saarimaa n. 515. —09.

M.p. Undenkirk. pit.

Tuu. tUU, tupakkirulla, mistäs tiäMt tä unetetulla? Pisin_kultast,i kuja suuta, pisi Valtasta vaja suuta.

894. Noormarkku. Ollinen n. 611. —89.

Tuu. tuu. tupakkirulla. Mistäs tiäsit ranne tulla? Kujasta kujjaa. vajasta vajjaa, Pitkim piäntä pellon ojjaa.

895. Noormarkku. Österlund n. 13. —20.

Tuutulaulu. Tuu tuu tupakki rulla, Mistäs tiesit tänne tulla? Pitkin Tutu kivist siltaa HopiakenkruH jalasa, 6 Silkkisukat säärissä1, Polvirihmat polvisa, Kultakruunu pääsä.

896. Merikarvia, Koslin M. n. 1. —88.

Tuu. tuu. tupakkirullaa,

fiiistäa tiesil tä tulla?

Pitkin pientä pellonojaa, Silkkisukat säärisäni, s Bopiakengäl jalaasani,

Kultakruunu päässä, Päsäpäsä, päsäpäsä pääsä.

896 a. Siikainen. Hämeenlinnan alak.

sem. Marjamäki Marila, n.

322. —25.

Juho Marjamäki, 83-v.

Truu, Truu, tupakkirulla. Mistäs tiesit tänne tulla? Tietä pitkin tiesin tulla, Raittia pitkin rapsutella.

897. Oripää. Vihervaara n. 2391. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 V.

Kehtolaulu.

Tuuti lullaa tupakkirullaa, Koskas kirkosta kotia tullaan Lapselle vellua keittämään. Sokeria sualaks heittämään?

898. Oripää. Tdttgren m. 14. —14.

Fiina Virtanen. M.p. Maariassa.

Aa lulla pienen kullan, mistäs tiesit meille tulla? Tiesin1 tien ja tunsin portin, tiesin tiiliä tarvittavan, 5 naureitakin karvittavan. voita kakkuu annettavan.

899. Oripää. Vihervaara n. 2363.

—11.

Oripää. Ilmari Oksanen, 17 v.

Kehtolaulu. Tuuti tuuti tupakkirullaa. Mistäs tiä-it tännel tulla? Tulin pitkin turkutiäta. Hämäläisten härkätiätä.

892 a. ' kk-^^i i~'> alkukirjain.

898. ' kk>s,i pieni alkukirjain.

Tupakkirulla. 900—907.

269

900. Köyliö. M uhria n. 86. —25. F. M. Laine.

Kehtolaulu.

Antini tilnlla. tupakkirulla . Mistäs tiesit tänne tulla?

Ojasta ojaan, kujasta kujaan, Pitkin pientä pellon ojaa. 5 Luulin täällä tarvittavan, Piipun koppia tarvittavan. Mistäs tunsit meidän portin? Rautaristi, pyörä päällä, Pukin sarvista saranat.

Tiäsin tiän, tunsin jäljet, Näin sauhun suittevan.

904. Alasiani. Vihervaara n. 2456. —11.

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul- lut Huittisissa.

Kehtolaulu. Tuu tuutii tupakkirullaa.

Mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin tiätä pitkin Tulin Turruun tullin. 5 Hei juu tuuti lullaa, tupakkirullaa!

901. Loimaa. Vihervaara n. 4469. 905. Alastaro. Vihervaara n. 2474.

—11.

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v.

Kehtolaulu.

Tuu tuu tupakkirullaa. Mistäs tiäsit tännet tulla? Tiäsin tiän, osasin polun. Vaikken täälä ennen ollu.

—13. Mustanoja. Karoliina Puisto, 72 v.

Tuutulaulu.

Tuu tuu tupakkirulla,

Mistäs ti;isit tännen tulla?

Tiäsin tiän, tunsin tuvan,

Luulin taalan tarvittavan.

902. Alastaro. Vihervaara n. 2429. —11.

Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 81 v.

Kehtolaulu.

Tuu tuu tupakkirullaa, Mistäs tiäsit tänne tulla? Tiäsin tiän, tunsin portin, Tulin oiki oijestaas s Kyytävän harjan seljäsä.

903. Alasiam. I" iliervaara n. 2432. —11.

Virtsanoja. N. 12-vuotias tyttö.

Kehtolaulu.

Aa lullaa tupakkirullaa. Mistäs tiäsit tännet tulla?

906. Alastaro. Vihervaara n. 2394. —11.

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. Kehtolaulu.

Aa lullaa tupakkirullaa, Mistäs tiäsit tännet tulla? Tulin pitkin turkutiätä, Hämeenlinnan härkätiätä.

907. Alastaro. Vihervaara n. 2402. Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Kehtolaulu.

Tuuti lullaa tupakkirullaa, Mistäs tiäsil tännet tulla? Tiäsin tiän, tiäsin lairan, Tiäsin täälä tarvittavan, 5 Nauriita karvittavan,

270

Kehtolauluja.

Tiäsin l iii ii ja tunsin portin: Haka alla. pyärä päällä, T( rvaristi pyärän päällä.

908. Alusiani. Vihervaara n. .'115. —11.

Sikil;i. Vilho \ ieno, 45 v. Kehtolaulu.

Tuu nm tupakkirullaa, Mistäs tiäsit tännel tulla?

Tiäsin lian. tunsin portin: Tervaristi portin päällä, 5 Pukinsarvista saranat.

Luulin täälä tarvittavan. Perunoita karvittavan, Voitakakkuu annettavan Ja lusikoit,! luettavan.

908 k. Alastaro. Hämeenlinnan alak. sem. Makiö Eeva, n. 355. —24—25. Vmanda Kajala. 64-v. Tuu luu tupakkirulla Mistäs tiäsit tänne tulla':' Tulin pitkin Tunnun tiätä, Pappilan vainion takkaa. b Pappilassa oli vihanen koira,

Puri lasta jalkaan.

Lapsi meni tatin tykö, Täti leipoo Buuren pullan Pani paljon voita päälle. io Lapsi söi suuren pullan jalka tuli tervei ksi.

909. // iiillini ii . Sunini, mi n. 101.

09. i oi ppari Ekman, yli 70 v, Kuullut Huittisissa, tö.p. Paattisissa.

Tuu. tuu, tupakkirulla, mistäs3 tiäsil tännet^tulla? Pisin tiätä telkuttelin.talkuttelin. Mistäs tunsh meijämwporti? 5 Tervaristi portim^pääl, pukin sarvesta saranat.

910. Punkalaidun. Moisio n. 1.— 10.

Haviokoski, Suutari llakonberg, n. 70 v.

Tuutilullaa tupakkirulla, Mistäs tiesil tänne tulla?

Tiesin tien, tunsin portin: Tervaristi, rautarengas, 5 Pukin sarvesta saranat. Tiesin täällä tarvittavan,

Lusikoita karvittavan. Kukko siellä puuron keitti, Kana rieskan Lämmitti, io Västäräkki lusikat pesi. Harakka liieriineii nuoli, Varvunen vai in kaappi, (Puup?) toi oluita ja viinaa.

911. Punkalaidun. Moisio n. '-'/'. —10.

Tupakkirulla. Tuu. tuu, tupakkirulla. mistä! tiesii tänne tulla? Tulin1 pitkin turkuteitä, hämäläisten härkätietä, s kauppamiesten kuormanpäällä, tiesin täällä tarvittavan, luulin täällä leivottavan, luulin saavani VOitakakkOO.

909 . ' kk:ssa iso alkukirjain. 111 , ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Tupakkirulla. 912—918.

271

912. Punkalaidun. Kotikoski n. 465.

17 , 09. Ptruu, ptruu, tupakkarulla1. Mistäs fciesil tänne tulla? Tulin pitkin Turrutin2 tietä, Tammelaisten takatietä.

912 «. Punkalaidun. Kotikoski. J.W Etnogr. n. 70 s. 2. —09. (Äiti sanoo unelle:) Tuu, tuu, tuutilulla(n)1 (Äiti kysyy unelta:) Mistäs tiesit tänne tulla? 5 (Uni vastaa:) »Tulin pitkin Turun tietä, Tammelaisten takatietä2, 1 limeenlinnan härkätietä.»(?)

913. Harjavalta. Ruusunen n. 95. —03.

Mistäs tiesit tänne, tulla? Tuuti lullaa, tupakkirullaa, Mistäs tiäsit tännet tulla? Tiäsin täälä tarvittavan. Klasi piipuja karsittavan, 5 Voi kakkoo annettavan, Pipparkakkoo syätettävän.

Pitkin kullasta kujjaa,

Vaskisia vajjaa. s Hup]irisia (iätä niyären.

915. Kokemäki. Sälliini n. 13. — 90. Aa tUUti lullaa.

tupakki rullaa.

mistäs tiesil täi tulla?

Pitkin1 pientä pellon oijaa. ojasta oijaa, vajas ta vaijaan.

916. Kokemäki. Sallgen n. 5. — 90. Aa rullaa, tuppakka rullaa,

mistäs tiesil tänne tulla?

Kultaista1 tuijaa2, olkista oijaa3 vaskista vaijaa, varsin hopiaista

tietä.

917. Kokemäki. Santavirta n. 5.

—03.

Manta Sillanpää, 50 v. Kuullut Miina Hakanpäältä Kiettaren kylästä.

Kehtolaulu. Tuu, tuu, tupakkirulla. Mistäs' tiesit tänne tulla? Pitkin tietä tiesin tulla, Niputella naputella.

914. Harjavalta. Ruusunen n. 96. 918. Kokemäki. Paasikivi n. 20.

—03.

Mistäs tiesit tänne tulla.

Aa lullaa piänen kullan, Mistäs tiäsit tännet tulla?

-30/1203. Kuoppala.

Tuu, tuu. tuu. tuu, tupakki- rulla.

912. > kk:ssa iso alkukirjain. — 2 Turmin : Turruun.

912 a. ' Länsisuomessa n tässä tapauksessa lausutaan melkein henkäsemällä (kuulumattomasti). Mp. huom. — 2 Tämä säe on Punkalaitumella yleinen. Mp. huora.

915. l kk:ssa pieni alkukirjain.

916. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kujaa : kuijaa. — 3 ojaa : oijaa.

272

lvhtolauluja.

Mistäs tiesil tänne tulla?

Sinistä siltaa1,

Kuparista* kuijaa, s Vaskista vaijaa

Turruusta tuomaan kaikkia laija3:

Sininen silkki, syrjästä rikki.

Punanen saali, keskeltä halki.

Veljelleni verkahousut, lo Sisarelleni silkkihuivin.

919. Kokemäki. Lempainen n. 6. ■*U04. Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. Kehtolaulu.

Aa lullaa tupakkirullaa. Mistäs liisit tänne tulla? Kujasta kujaan, majasta majaan. Pitkin pientä pellon ojaa. s Luulin täällä tarvittavan. Voita ja leipää annettavan, Kananpäitä karsittavan. Klasipiippuja karvittavan.

921. Kokemäki. Kujanpää n. 3 —

7i5L

M. uita Erkkilä, 60 v.

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, mistäs tiesil tänne mli

Tiesin täällä tarvittavan, lusikoita karvittavan. Tulin vaskista vaijaa.

hoppeista hulinaa, tinasta tietä.

922. Kauvatsa. Santavirta n. 80. —05.

Kaakinmaa, Amanda Kaakki, 45 v. A htolaulu.

Aa tuutia tupakkarullaa, Mistäs tiesit tänne tulla? Pitkin tietä tiesin tulla, Niputella, naputella.

5 Kissan nahhaasia saranat Ja koiran nahhaasta klinkkuhih-

nat.

920. Kokemäki. Kujanpää, n.

Lovisa Välimaa, 68 v. Aa lullaa t upakkirullaa . mistäs tiesit tänne tulla? Tiesin1 tien. tunsin portin: portin oli haka alla. s pukinsaivi saranalla, pitkin kultasta kuijaa. vaskista vaijaa. Tiesin täällä tarvittavan pientä lasta.

33. 923. Kauvatsa. Hahnssonn.2.J -53

I osta nukuttaessa.

Tuuti rulla, tupakki rulla, Mistäs2 tiesil tänne tulla? Tiesin tien, tunsin portin, Kuin oli rautaivnkaat pääll'. 5 Pukin sarvesta saranat.

924. Kiikka. Oksa n. 2. —05.

Katariina Helenius, 74 v.

Kehtolaulu.

Tiiu. tuu tupakkirullaa.

•.• 18. ' kk:ssaseur. : Vaskista vaij.| — 'kk ilkuldrjain. — -3laija|a| :L

920. ' kk ^-a pieni alkukirjain

923. • Puht. kirj. kokoelmassa n. 18 — 'Säkeissä 2 -S pieni alkukirjain.

Tupakkirulla. 924—928.

273

Mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin pitkin Turun tiätä, Porin tiätä pötköttelin.

925. Tyrvää. Pakula V. V, n. 86.

—12.

Kalliola. Miina Isokäki, 57 v. Ttiu, tuu, tupakkarullaa, mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin pitkin Turku-tiätä, Hämeenlinnan härkätiätä. 5 Mistäs tunsit herran portin? Tunsin rautarenkahista, tervaristi1 portinpäällä, pukin sarvi sarannoista2.

926. Tyrvää? Pakula V. F, n. 72.

-15lsl2. Mp. Tyrväällä.

Tuutulaulu.

Tuu, tuu, tupakkarullaa, mistäs tiäsit tänne tulla? Tualta tulin Turun tiätä, pappilan pihoja pitkin. 5 Siäl oli äkänen koira, puri (Matin, Mikon, Liisan j.n.e.) jalan poikki1. (Matti, Mikko, Liisa j.n.e.) juaksi

tätilään. Täti leipo suuren kakon, pani paljon voita, io sianlihalla silitteli, kananmunalla kaunisteli ja antoi (Matin, Mikon, Liisan j.n.e.) syädä.

925. > |T[ervaristi : (ervaristi. — 2y

926. l Ijalkaanj : *jalan poikki*.

927. l kk:ssa pieni alkukirjain.

927. Tyrvää. Rullaan. 96. — 19/403. Roismala. Kalle Heikkilä, 14 v.

Kuullut isältään.

I.mstenliiulu.

Mistä tiesil kotiin tulla? Tulin pitkin Turun1 tietä, Hämeen maitten härkäteitä. Mistä tunsit kotosi? 5 Koirasta hallavasta, Portin alla haukkuvasta. Papin pahan hevosista Heinäladossa ollehista, Ontelosta olut tynnyristä

io Olkiladossa ollehesta. Mistäs tunsit äitis armaan, Mistä tunsit isäsi rakkaan? Äiti vierettä ammenteli Loimottavan liekin luona,

15 Hän se lauloi ja ammenteli Kaulassa liina niin kuin lumi, Kaunis niinkuin taivaan kaari. Mistäpä tunsin isäni? Veisteli hän kirvesvartta

20 Kulta akkunan edessä. Näi[n] löysin tien. Näin tunsin tuvan, Tunnen myös isän ja äidin.

928. Tyrvää. Kullaan.222. — 16/i04 Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.

Kuullut isältään, kotoisin Soinilan kylästä.

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, Mistäs tiesit tänne tulla? Tietäni myören tiesin tulla, Kuulin sinun äänes täältä,

18

274

Kehtolauluja.

5 Näin sauhun kykin päältä. Mikä toi tuala kaukana näkyy:-' Kylä tuala kaukana näkyy.

Mitä Ben kykin keskellä on? Joki sen kylän keskellä on. 10 Mikä sen joen keskellä on? Luutia sen joen keskellä on. Mikä sen lautan paalia on? Aitta sen lautan päällä on. Mitäs sen aitan sisällä on? is Viisi neitsyttä sielä veisaa.

929. Tyrvää. K ui hm n. 280. — M/i 0-L Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul

lut isältään, kotoisin Soinilan kylästä.

Lastenlaulu.

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä. 5 Herrat misteli liattujansa. Talonpoikasel takkejansa. Mistäs tunsit ineijän portin? Teijan portisa tervaristi, Rautarenkas ja pukinsarvesta

samat .

930. Tyrvää. Kullaa n. 57. — u/i 03. Tapiola.

Tuuti lullaa, tupakki rullaa. Mistä tiesit no ille tulla? Tietä myöden, tietä myöden. Mistä tunsit meidän portin? 5 Siitä kun "li rauta veräjä.

931. Tyrvää. Kulini Väinö, n. 10 Hanna Kallio, 22 v. M.p. Tampe- reella

'ruuti lullaa, tupakka rullaa. Mistäs tiesit tänne tulla? Vaskista vajaa, kultasta kujaa.

Kyllä kai meidän portin tunnet? s Terva risti, rauta rengas, Pukin sarvesta saranat,

Haka alla, pyörä parilla. Ilirvee koira portin pielessä Haukkuu1, haukkuu, m Sampaat1 irvissä Ja1 on muuten paha.

932. Tyrvää. Katajaranta n. 160.

ilbU04. Järvenpää. Abraham Satimus, <>8 v. Kuullut isältään.

Aa, lulla, tupakkanilla.

Mistäs tiesit tänne tulla? Pitkin Turun tullitietä, Hämeenlinnan härkätietä. 5 Porin polkua,

Tampereen takaa.

933. Tyrvää. Vihervaaran. 261.— -09 Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny-

f;ard. ',:> v. Kuullut kotipit. T\ rva. Ula.

Kehtolaulu.

Tuu ttiu tupakkirullaa,

mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin pitkin Tuikut i/itä. Hämeenlinnan bärkätiätä.

s Mi>tas tunsit meijän portin? Tervaristi, rautarenkas.

pukinsarvista saranat.

934. Tyrvää. Ahtee n 6.

A i htoUtuluja. Aa tuuti lullaa.

oi.

931. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Tupakkirulla. 934—939.

275

Tupakkirullaa,

Mistäs tiesit tänne1 tulla?

— Tulin pitkin Turkutietä, 5 Hämeenlinnan härkätietä.

— Mistäs nuijiin portin tunsit?

- Näin tervaristin, rauta(lauta)

portin. Pukinsarvesta saranat.

935. Tyrvää. Ahlstedt n. 89. — ii04. Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 V.

Kehtolaulu.

Tuu. tuu, tupakkirulla,

Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä,

Hämeenlinnan härkätietä, s Porin tietä pötköttelin.

- Mistäs meidän portin tiesit?

— Rautarengas, tervaristi. Teiöän portisa oli, Pukinsarvesta saranakkin.

io Näkkin nakkin saranakkin. Muari juaksi peräsämme, Toi sukat ja kengät. Ja hoppee nuöritf!] alla. Ja kultanyörit päällä.

is Piika istu kastun päällä. Ja keri lankaa lastun päälle, Tekkee siittä kellaset kengät, Punaset sukat niettä hohtaa.

936. Tyrmä. Ahlstedt n. 28. 16h03.

Peukalomäki. Anna Nyman, 75 V.

Tuutulaulu. Tuu, tuu, tupakkirulla, Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin turkutietä,

Hämäläisen härkitietä.

5 Mistäs ineijän portin tiäsit? Tervaristi pyäräpäällä.

936 a. Ti/rvää. Suom. Kansanru.n. seinin, siv. 4. 1909. Kirj. Jaakko Suomalainen.

Mainittakoon ensin muutamia tä- män kehtolaulun toisintoja.

Tuu tuu tupakkirulla. Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämälläisten härkätietä, 5 Mistäs meiän portin tiesit? Terva listi, pyörä päällä.

937. Mouhijärvi. Laine T, n. 154a. —93.

Aa tuuti, Tupakkirulla, mistäs tiesit meille tulla? Pitkin tietä tiesi tulla. Mistäs tiesit meidän portin? 5 Tervaristi. rautarengas, pukin sarviset sarannat.

938. Mouhijärvi. Laine T, n. 154b. —93.

Aa tuuti, Tupakki rulla. mistäs tiesit Turkuun tulla? Tulin pitkin Turku tietä, Hämeenlinnan härkä tietä; 5 hevoselleni heiniä annon ja varsalleni kauroja.

939. Suoniemi. Färm K, n. 13. —22. Matilda Färm, 63 v.

Tuu, tuu, tupakkirullaa, mistäs tiesit tänne tulla?

934. ' kk:ssa iso alkukirjain.

276

Kehtolauluja.

Tulin1 pitkin Turku tietä, Hämeenlinnan härkätietä.

5 Tulin tännr sauvua pakoon, \ekkuli-pirjon kainalon rakoon.

940. Lavia. Nurmi F, n. 71. —

10/ , p

\. Maja.

Tmi tuu tupakkamllaa, Mistä tiesil tänne tulla?

Ojasta ojaan, Vajasta vajaan. 5 Pitkin Turun kivisiltaa. Pilkin Turun karjatietä.

941. Suodeniemi. Lahtinen n. 3. — ?

Kehtolaulu.

Aa tuutilullaa, tupakkirullaa; mistäs tiäsit tänne tulla? Tiäsin täällä tarvittavan, 5 kaukaloita karvittavan. -Haka alla1, pyörä päällä. tervaristi pyörän päällä, pukinsarvesta sarannot.

942. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 12.

19

i . .

Heinijärvi. Miina Lähteenmäki, 59v.

Tuuti lulla tupakkirullaa,

kuka sun käski Turkuun tulla? Tietä myäten tiesin tulla.

kuulin kukon laulun täältä, .-. näin savun kylän päältä.

943. Hämeenkyrö. Vihervaara n.

5228.— 11.

Pöytyä. Emma Grönberg, 50 v. Kuullut synt. pii. Hämeenkyrössä.

Kehtolaulu.

Tuu tuu tupakkirulla. Kuka sun käski Turkuun tulla'-' Itse tulin Turkutiätä. Hämeenlinnan karjat iätä.

944. Hämeenkyrö. Valkama n. 27. —21.

Kyröskoski. Armas Valkama, 12 v.

Aa lullaa tupakki rullaa,

mistäs tiesit tänne tulla? Tiesin1 tien, tunsin portin, portin oli haka alla. s pukinsarvi sarannalla, pitkin kultasta kujaa, vaskista vajaa.

Tiesin täällä tarvittavan, pientä

lasta.

945. Kankaanpää. Luihu n. 304. —90.

Niinisalo. Maija Mattila. 64 v.

Tuuti lullaa, tupakki rullaa. Kuka sun käski Turkuun tulla? Itte tulin torkuttelin, Pitkin tietä keikuttelin.

946. Jämijärvi. Välisalo ». 9. — 02. Matilda \ alisalo, 68 \

I uutilaulu. Tuuti lullaa tupakkirullaa. Kuka sun kaski Turkuun tulla? Itte tulin tuikuttelin, takateita I arkut telin

s Itte käveim teitäni myöde,

1 kk. ss i pieni alkukirjain. 941. ' alla risti pyörä i p 944 ' kk:: ja pieni alkukirjain.

Tupakkirulla. 946—953.

277

sotaraiäs souti vettä myöde nisuleivän leipojaksi, varilrivaii vanuttajaksi.

947. Ikaalinen. Pohjankanervo T, n. 7. -»1,31.

Juhtimäki. Helmi Kajala. Mp. Kurussa.

Tuutulaulu.

Tuu, tmi tupakkirulla, Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turun tietä, Hämeenlinnan härkätietä.

Tuutilulla tupakkirulla. mistäs tiesit tänne tulla? Tiesin1 tien, näin portin, vaka alla. pyörä piialla. s terva risti portin päällä.

950. Honkajoki. Kallio V. J, n. 820. —09.

Tuutilullaa. tupakkirulla.

Mistäs tiesit tänne tulla? Tiesin tien, näin portin. Tervaristi pyärän päällä, 5 Pukinsarvesta sarana.

947 a. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 16. 951. Honkajoki. HirsikoskiAnna,n. Leutola. Elli Vähätalo. Tuli pitkin Turuntietä Hämeenlinnan härkätietä. Herrat nosti lakkiansa, Talonpojat takkiansa.

948. 1'avkano. Alanen Viljo, n. 13. Alaskylä. Olga Urho. Kehtolaulu.

Tuu, tuu tupakkirullaa,

Kuka sinun käski Turkuun tulla!

Itse tiesin tietäni myöden i

Löysin tieltä tipsuttimet, Kankahalta kapsuttimet, Joilla mä tänne kävelin, Kaunista lasta katselin.

36. — 23l324.

Aatuli lullaa, tupakkirullaa! Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin kurasta kuijaa, näin sauhun nousevan, 5 kuulin kukkon laulavan, luulin näitä tarvittavan, piipun koppia karvittavan.

952. Karvia. Kaukomaa L, n. 23, -3I*30.

Ämmälänkylä. Serafiina Otava, 61 v.

Tuu. tuu. tupakkirullaa. Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin tietä turkuttelin

Ei muista loppua.

949. Honkajoki. Kallio V.J, n. 1480. 953. Karvia. Kaukamaa L, n. 24.

— uiil3. — 3%30.

Juliana Itävaara, 55 v. M.p. Iso- Mustakoskenkylä. Emilia Alanko,

joen Koresjärvellä. 28 v.

948. 1 Paikkaan kuulunee säe: »Sotamies souteli vettä myöden», — vaikkei ker- toja sitä muistanut.

949. • kk:ssa pieni alkukirjain.

278

Kehtolauluja.

Tuutimalullaa, Tupakkirullaa,

Kuka sun käski taimetutulla? Ittetwtulin turkuttelin, . Pitkin tietä torkuttelin. Tiesin tien, tiesin lalon, Tiesin täällä tarvittavan.

954. Karvia. Kaukomaa /.. n. 25. -

27e 30.

Vmmälänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

Tmi. Tiiu. tupakkirullaa,

Kuka sun käski taimetutulla? Tulin itte Turuntietä, Hämäläisen härkätietä.

955. Kanin. Kaukomaa L. n. 26.

-n!*30. Sarvelankylä. Maria (Hava. 64 v. Tuuti, tuuti, tullaa. Tupakkirullaa' Tim, tuu, tullaa. Tupakkirullaa' s Mistäs tiesit tännet tulla? Tulin tietä turkuttelin

955 u. [Parkano?] Räisä K, n. 15. -30. lu ruu ruumisin kun ruumis käski mun tänne tulla, itse tiesin tieni tietä myöre, sotamies souteli vettä myöre :. pohjan maille mantereille, tunturien takatantereille, peura lauman Laitumille, niin oi-

k'r'11.

956. Kihniö. Pohjankanervo '/'. n. 26. — 27/731.

Kihniönkylä, Laimi Lepistö, 83 v-

Tuu. tuu tupakkirulla, mistäs tiesit tänne tulla? Itte tulin turkuttelin, tietä myöten nulkuttelin.

957. Vesilahti. Kullin Väinö, n. 7*. —02.

Laina Jaakkola, 21 v. Muistiinp. Kangasalla.

Tuu tuu tupakki rulla Mistäs tiesit tänne tulla Tulin pitkin Turku tietä Hämäläisen härkä tietä e Mistäs meidän portin löysit? Kulta kiulu portin päällä Kaivo keskellä pihaa.

958. Vesilahti. Iit Is. Suom. Normaa- lilys. konv.: Lindroos »'. 16*. —92.

Kirkonkylä. Johanna Ojanperä, 44 v.

Kehtolaulut Tuuti lullaa, tupakkirulla, mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin pitkin Tunnin tiätä, Hämeenlinnan härkätietä. 5 kultakuppi kaivun päällä, kaivo keskellä kartanoo.

959. Lempäälä. Vihervaara n. 4393. —13.

Tuutilaulu,

Tuu tuu tupakkirullaa, Mistäs tiäsit lanne tulla? Tulin pitkin Turkuliätä.

Tupakkirulla. 959—964.

279

Hämäläisen härkätiätä, Sauhua pakoon aidan rakoon Aidan rakoon mustalaisen Kaarinan päällä.

960. Lempäälä. Leander n. 58*. — 13.

Maija Mäkinen, 64 V. Muistiinp. Hauholla.

Tuu. tuu tupakkirulla,

mist;N tiesil tänne tulla':' Tulin pitkin Turkuteitä, Hämeenlinnan härkäteitä. s Puikkosin tuonelan uuteen tu- paan. Siell oli lasten hyvä olla, ilman kyljen kääntämätä, olkapään ojentamata.

961. Lempäälä. Linrfqiist n. 127*. —87.

Hulaus. Matin Leena, 8o v.

Tuu, tuu. tupakki rulla Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turku tietä, Hämeenlinnan härki tietä. 5 A. A. vissa älä sias pissaa, Tuu. Tuu, tupakki rulla.

961 a. Lempäälä. Helin Olga. n. 8. —21—22. Miina Helin, 59 v.

Tui. tui tupakkirulla Mistäs tänne tiesit talla? Tulin sauhua pakoon. Mistäs nieirän portin löysit? 5 Haka alla, pyörä päällä, Harmaa koira portin alla. Kaivo keskellä pihaa.

961 /?. Lempäälä. Helin Olga, n. li.

21 2 3

Kalle Helin, 60-v.

Tuu tuu tupakkirulla, Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä, 5 Sauhua pakoon Aidan1 rakoon, Kauppa mielien1 kainalon rakoon.

962. Pirkkala. Starck n. 11*. —89. Ptruu, ptruu, tupakki rulla,

mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turku-tietä, pompottelin Porin tietä, 5 Hämeenlinnan härki tietä. Herrat ryyppäs viinaa, talonpojat piimää, herrat nosti lakkiansa, talonpojat takkiansa.

963. Pirkkala. Virtanen n. 1*. — 05.

Nokia.

Kehtolaulu.

Tuu, tmi. tupakkirullaa, niistä tiesit Turkuun tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä, 5 härkä nosti sarviaan, talonpoika lakkiaan.

964. Pirkkala. Virtanen n. 16*. —05. Nokia. Matilda Virtanen, 50 v.

Tuutulaulu. Tuu. tuu tupakkirullaa, Mistäs tiesit Turkuun tulla? Tulin pitkin turkutietä,

961a. 1 kk:ssa pieni alkukirj.

280

Kehtolauluja.

Bämeenlinnan härkätietä. 6 Härkä nosti sarviansa. Talonpoika lakkiansa.

965. Pirkkala. \'irlane>in.l7*.—05. Nokia. A Virtanen.

Tuutulaulu.

Tuu. tmi. tupakkirulla. Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä 5 Herrat nosti liattuansa, Mustalaiset myssyänsä. Kerjäläiset koppiansa.

966. Tampere. Ennegren n. 3c*. — 86. Tilda Ennegren.

Tuu tmi tupakki rulla. Mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin pitkin Turku tiätä, Hämeenlinnan härkä tiätä, 5 Hevosen reessä heinä tukoss'.

967. Tampere. Siren T, n. 27*. —04. Tuu tUU tupakkirulla.

Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä.

968. Tampere. Kallio V. J, n. 813*. —09.

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen puolella.

Tuutilullaa tupakkirulla Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä.

969. Tampere. Kalliola n. 2*. —13. Tmi tuu tupakkirulla

Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutn m Hämeenlinna n härkitietä s Omenoita myymään, Sipulia syömään. Herrat nosti liattuansa. Talonpojat lakkisansa; Herrat meni helvettiin, 10 Talonpojat taivaaseen takkurivarsallansa.

97C. Tampere. Jussila K. V, n. 13. —23—86.

K. A. Elonheimo (Erenius). 70 v.

Tuu tuu tupakkirulla. Mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutiätä1, hämäläisen bärkätiätä. b Mistäs tunsit meirän portin? Haka alla. pyörii päällä, kaivo keskellä pinnaa, kultakuppi kaivon päällä. Koira haukku kuistilla, 10 emäntä konna porstuassa, söi viilin kirnustansa, ettei voita tullut2.

971. Tampere. Lindström Olga, n. 12.

—18.

Tuu tUU tupakki rulla, mistäs tiesit tänne tulla? Tulin1 pitkin Turun tietä, Hämelinnan härkätietä.

970 ' Turkuti|e|ta : Turkutiätä. — »tullunkaan; : t. 971. ' kk:ss;i pieni alkukirjain.

Tupakkirulla. 972—976.

281

972. Tampereen seudut. Niemi n. 641*. —91.

»Tuuti lullaa, tupakkirullaa, Mist ;is fciäsil tänne* tulla?» »Tulim pitkin Turkutiätä, Häme1 linna' härkätiätä.» 5 Tupakinsavua pakoon, Valkosi'"8 kiver rakoon.

973. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n.

29.—30li31.

Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto, 64 v. M.p. Kunnalliskodissa.

Tuu, tuu, tupakkirulla. Kuka sinun käski Turkuun tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä.

974. Kangasala. Lilius n. 129*.— 88. Hjalmar Finne, 13 v.

Pruu, pruu tupakkarulla,

Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä Hämeenlinnan härkä tietä. 5 Herrat ne ryyppää viinaa. Talonpojat piimää. Herrat ne nosti lakkiansa, Talonpojat takkiansa.

975. Sahalahti. Helin n. G*. Tupakkirulla.

Tuu, tuu tupakkirullaa. Mistäs tiäsit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutiätä Hämäläistä (en) härkätiätä 5 Poikkesin pohjan polulle,

ei muista

-03.

Näin siällä saunan sauhut. Pukin sarviset sarannat. ei muista

976. Sahalahti. Helin n 7*. —30. (Yhdistetty ll:sta toisinnosta) Tuu, tuu tupakkirullaa, Tuuti lullaa tupakkirullaa, Mistäs tiäsit Turkuun tulla? Kuka sun kä.ski Turkuun tulla? s Tulin minä pitkin Turkutiätä, Hämeenlinnan härkätiätä, Lenkuttelin Porintiätä, Vaeltelin Vaasantiätä, Heisinkin hevostiätä,

io Liukasta jäätä Upottelin, Kaposta tiätä kapottelin, Lipottelin liukasta jäätä, Kapottelin kaunista tiätä, Liruttelin linnan tiätä,

15 Marssin pitkin markkinateitä Sauhua pakkoon kiven rakkoon, Bevosen reessä heinitukossa, Martin Kallun kainalossa. Pussin heitti heikertuuta,

20 Keppin laulo kirnau. Näin teilän uulen portin, Näin siällä uulen portin: Haka alla pyärrä päällä, Karhunnahka portin päällä,

25 Haka alla pyärrä päällä, Tervaristi pyärrän päällä, Haka alla pyärrä päällä, Kirjava koirra portin piialla, Haka alla pyärrä päällä,

30 Tervaristi portin päällä. Turpehista tupa tehty, Kankahista katto tehty,

282

Kehtolauluja.

Kaivo keskellä pihaa, Kaivo kaivon juurakolla.

977. Sahalahti. Järvinen X. n. 21*. —53.

Pakkala

Tuuti lullaa, tupakkirullaa, Mistäs tiesil tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Sirottelin linnantietä, 5 Hevoisen reessä be[i]nätukossa, Martin Kaarlen kainalossa.

978. Kuhmalahti. Lindroos n. 9*.

88. Haapasaari. Eräs 40-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiinp. Tottijärvellä.

Tuuti lullaa, tupakki rullaa, Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turmin tietä, Hämeenlinnan härkä tietä. s llrrr.it istu' kistun päällä, Taloiipoja.it lastun päällä. Herral ryyppäs viinaa, Talonpojaal piimää. Herrat nosti lakkiansa, io Talonpojaat takkiansa.

979. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 137*.

06. I uu tuu tupakkarullaa.

Tuu, tuu tupakkarullaa Mistäs tiesil tänne tulla? Pitkin tietä tiputtelin,

Tiputtelin, taputtelin. .'. Tietämyöten tiesin tulla Maata myölen mut kastella.

Koroahan koivikkohon, Sinisalmi siimokselien.

980. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 66*.

07. Tuuta lullaa, tupakkirullaa Mistäs tiesit Turkuun tulla? Tulin pitkin Turun tietä, Lipsuttelin linnuntietä.

981. Orihvesi. Jokinen n. 1*. — 03. Antti Lepola, 60 v.

luutima lullaa Tupakkirullaa,

Mistäs tiesit Turkuun tulla Tupakkia ostaan? & Tulin pitkin Turkutietä, Iläniiän linnan härkätietä Turusta tupakkia ostaan.

982. Teisko. Auloin n. 2*. —11. Aa. tuuti lullaa,

kuka sinun käski Turkuun tulla' Tietä tulla turkuttelin, Jäätä myöten järkyttelin.

983. Orihvesi. Aronsson n. 1*. — 04. Lylynkylä. Muuan 12-v. tyttö.

Kehtolaulu.

Tuu. tuu tupakki rulla, Mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turku tietä, lirune.n Läänin härkä tietä. 5 Herrat ne QOSti lakkiaan. talonpojat takkiaan. Heinit ne ryyppää viinaa, talon pojat piimää.

Tupakkirulla. 984—990/}.

283

984. Kuru. Pohjankanervo T. n. 5.

Karjula. Yrjö Karjula, :i7 v.

Tuutulaulu.

Tuu, tuu tupakkirullan Kuka sinun kaski Turkuun tulla? Itte tulin turkuttelin, Jäätä myöten järkyttelin

s Pieni kelkkailen perässä. Pieni pytty kelkkasessa.

985. Kuru. Pohjankanervo T, n. 6.

-Ul,31. Olkitaipale. Riikka Hilden, 82 v.

Tuutulaulu.

Tuutilullaa tupakkirullaa Kuka sinun käski Turkuun tulla? Itte tulin tuikuttelin. Jäätä myöten järkyttelin.

986. Kuru. Pohjankanervo T, n. 14.

«■1,31.

Länsi-Aure. Hilma Valkee järvi, 65 v.

Tuu, tuu. tupakkirulla kuka sun käski Turkuun tulla? Itte tulin turkuttelin. tietä myöten järkyttelin.

987. Kuru. Pohjankanervo T, n. 16.

— »1,31.

Itä-Aure. Emäntä Melta Rikala, 51 v.

Tuutilullaa. tupakkirullaa, mistäs tiesit Turkuun tulla? Itte tiesin tietäni myölen, isä souti vettä myölen,

5 sisareni siellä täällä, veljeni on Venäjän maalla.

988. Kuru. Pohjankanervo V. n. 18.

»1,31.

Il.i \iiiv. Marjatta Kivijärvi. 7 v.

Tuu. tuu, tupakkirulla. Mistä- tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä.

989. Kuru. Pohjankanervo T, n. 19.

-"1,31. Itä-Aure. Emäntä Agda Saksa, 44v.

Tuu. tuu. tupakkirulla

mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turun tietä, hämäläisten härkätietä.

990. Kuru. Pohjankanervo T. n. 23.

™/731.

Itä-Aure. Serafiina Sormunen, 60 v.

Tuuti lullaa tupakkirulla, kuka sun käski Turkuun tulla? Itse tulin tietäni myölen, sotamies souteli vettä myölen.

990 «. Ruovesi. Hämeenlinnan alak.

sem. Mäki Helmi, n. 341. — 25.

Josef iina Mäki, 59 v.

Tuu tuu tupakkirukka mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turun tietä, Hämeen härkätietä.

990 [3. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem. Piilanen Rauha, n. 377. —24—25. Kustaa Vinha, 65-v.

Tuu, tuu tupakkirullaa, kuka sun käski Turkuun tulla?

284

Kehtolauluja.

Tulin it sr- turkutti'lin, jäitä myöten järköttelin. 6 keppi1 kädessä käpöttelin, pitkin Hämeen härkätietä.

991. Virrat. Leander n. 3*. -13.

Maria Yilhelmina S|iir. 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Tnu. tuu tupakkirulla

mistäs tiesit Turkuun tulla? Tulin1 pitkin Turku tietä, Hämeenlinnan härkätietä.

992. Virrat. Sievänen n. 62*. —14. Ahlqvist, suutari. 50 v. Kuullut

Reeta Ristaselta, n. 70-80 v.

Tuu tuu tupakkirulla Mistäs tiesit tänne tulla?

Täälläpä sua tarvitaan Piipun kanssa kärlietään.

992 a. Virrat. Hämeenlinnan alak. sem. Mäki-Kahila Sylvi. n. 349a -12/425.

Liisa Lampola, 73 v. Muuttanut Ätsäristä Virroille.

Tuu, tuu Tupakkirulla, mistäs tiesit tänne tulla? Tulin pitkin Turkutietä, Hämeenlinnan härkätietä. .•i Mitä siellä tehtiin? Isännällä kynnettiin. emännällä karliittiin, piiat lakas tunkioita, siat vastas taikinoita,

io herrat ryyppää viinaa ja talonpojat piimää.

993. Satakunta. Petelius n. 10. —15.

Juho Malja. 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailta, ei muista keneltä.

Tuutu laulu.

Tuu tuu tupakki rullaa.

Mistäs tiesit tänne tulla?

Kyllähän minä tien tiesin,

Tulinpitkin Turku1 tietä, 5 Hämeen linnan härkätietä.

Mistäs meiän portin tunsit?

Merkeistä minä portin tunsin.

Näin portisä1 terva n>tin,

Rautarenkaan, 10 Ja pukin sarvesta saranat.

Kuinkas tiesit tänne tulla?

Tiekin täällä tarvittavan.

Lusikoita kanit tavan,

Kukko täällä puuron keittää, is Kana kasteen lämmittää.

Pikkulintu lusikat pesee.

Kukas kupit viruttaa?

Pikku palleroinen kai.

Tussa lulla tuusi.

994. Port. Riikonen sir. n. 47. —95. Katriina Sjövall, 75 v.

Tussa lulla tunsi! Tulee monta tusinaa < ittajia oven taa. Joka päivä uusi: Sunnuntaina suutari.

'J9n/}. ' kk:s-.i iso alkukirjain.

1 kk ~-.i pieni alkukirjain. 993. ■ t urku : T. — • porti.s -., p.

Tuuti lasta turpeeseen. 995 — 100(1.

285

Maanantaina maalari. Tiistaina tiilari1 Keskiviikkona keisari, Perjantaina ptTinanni. 10 Lauvantain laamanni.

Tuuti lasta turpeeseen.

995. Satak.? Inkilä n. 1. —04.

Tuutilaulu.

Tuudin lasta turpeeseen, Kirkon viereen karkeseen. Ovi siell' on omenapuusta. Peräseinä peuranluusta , 5 Sivuseinä sirkanluusta, Katto karhun kämmenistä.

Tuuti lasta turvakseni.

996. Tyrvää. Ahlstedt n. 10.—2i\ 03. Peukalomäki. Anna Nyman, 74 v.

Tuutulaulu.

Tuuti lasta turvakseni, Yanhanpäivän varakseni, Ijäiseksi ilokseni. Lapsipa vakusta vastasi: 5 Senverran on sinun minusta Kun on vuohen vohlastansa, Lampaan karittastansa, Hevon vanhan varsastansa.

997. Tyrvää. Pakula V. V, n. 60.

-wlzl2.

Viliattula. Heikki Kustaa Mäenpää, 76 v. Kuullut Kuuttilan Leena- muorilta.

Tuuti lasta turvakseni,

99'i. 1 kk:ssa iso alkukirjain. 998. l v alleviivattu — 2 Säkeen alleviivattu.

vanhan päiväni varaksi, ikäloppuni iloksi.

Sen verran minun sinusta 5 kun vuahen vohlastansa. hepon vanhan varsastansa.

(Ei muistanut enempää, vaikka se on pitempi).

998. Vesilahti. Borenius (1986) n*.

28.-79.

Ristilän Eeva, 59 v.

Tuudil lasta turvakseni, Liikul lasta linnakseni Vanhan päiväni varaksi. Lapsi vastaa vavusta1, 2: s Sen verran on sinun minusta Kuin on vuohen vohlastansa, Lampaan3 karittastansa, Hevon vanhan varsastansa.

Totlrj. ks. n:o 1079. Ylöj. ks. n:o 657.

999. Kitiiijasala. Borenius (1986) n. 60*.— 74.

Hakalan Taava.

»Lasten virsi» »kun lasta tuulitaan» »lasta tuulittaessa»:

Tuulin lasta turvakseni Vanhan päiväni varaksi.

1CC0. Sahalahti. Helin n. 13*. —03. Äidin rakkaus.

Tuulin lasta turvakseni Vanhan päiväni varaksi,

ylip.: Vastasi lapsi [va]ft[usta]. — 3 aa

1!SC.

Krhtolauluja.

[kipäiväni ilokBi, Kualinpäiväni kunniaksi. t Vähän on vävyBtä varma. Tyhjä turva tyttärestä, Minijästä niiälihurmit, Poijaasta [jäiset ilkut.

1001. Sahalahti, ■lunnini .V. n. 19*. —53.

Pakkala.

Tuulin lasta turvakseni, Vanhan-päiväni varaksi. Ikäloppuni iloksi, Kuolinpäiväni kunniaksi. 5 Vastasi lapsi va'usta: Sen on sinun minusta Kuin on vuohen vohlastansa Lammasten ka riitastansa, Tamman vanhan varsastansa.

Buov. les. n:o 657.

1002. Virrat. 1 .rumin- n. 31*. —13.

Maria Yilhehnina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Tuudin lasta turvakseni, vanhain päiväin varaksi. tuudin vaikka turpeeseenki.

1002 a. Eräj. Järvinen A . >i. 15. — 53. Ks. Kert. runoja n:o 46.

Tuuti lasta nukkumaan, piikaa torkkumaan.

1003. Ori/pää. Vihervaara n. 2375. —11.

Oripää M.iMmi.i Anttila, 7s v.

Vakulaulu.

Tuuti lasta nukkuniaan, Lapsenpiika torkkumaan. Kukas sitten laikuttaa? Kyllä kisu kiikuttaa. 3 Mikäs kissan palkka? Hämmeenlinnan härkä, Turruunlinnan Lehmä, Pispan paras paistinlammai Iso riikin kukku.

1004. Oripää. Vihervaara n. 2367. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta nukkuniaan. Lapsenpiika torkkumaan. Kukas sitten kiikuttaa? Kyllä kissa kiikuttaa. 5 Mikäs kissan palkka? Kolme markkaa. Turruunlinnan lehmä. Hämmeenlinnan härkä, Pispan paras paistinlamm&c io ja äijän suuri torohammas.

1005. Oripää. Tallgren n. 42. —14.

Kiina Virtanen. M.p. Maariassa. Aa lasta nukkuniaan, lapsen piika torkkumaan; kukas sitte kiikuttaa? Kyllä1 kissa kiikuttaa. 5 Kuka kissan palkan maksaa- Hämeen härkä. Turun lehmä.

yksi paras paistin lammas, porsaan2 torahammas.

1005. ■ kk:ssa pieni alkukirjain. — ■ porsa|aj : porsaan

Tuuti lasta nukkumaan, piikaa torkkuinaan. 1006 — loin

287

1006. Loimun. Vihervaara n. 4468.

—13.

Mustanoja. Karoliina Puisto. 72 V.

Tuutulaulu.

Aa lasta nukkumaan, Lapsenpiika tiukkumaan. Kuka sitten lullaa? Kyllä kissa lullaa, s Mikä kissan palkka? Hämmeenlinnan härkä, TuiTuunlinnan lehmä, Pappilan paras lammas, Ja sikatorohammas.

1007. Loimaa. \'iherraara n. />'.''/.

—19.

Heikki Kajala. 55 v.

Kehtolaulu.

Tintti vauvaa nukkumaan. Lapsen piika torkkumaan. Kuka sitten kiikuttaa? Kyllä kissa kiikuttaa. 5 Kuka kissan palkan maksaa? Hämeenlinnan härkä, Turun linnan lehmä, Piispan paras paitsi lammas. Sian torahammas.

1008. Alastaro. Vihervaara n. 2428. —11.

Ylhäinen. N. 25-vuotias mies.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta nukkumaan. Lapsenpiika torkkumaan. Kukas sitte kiikuttaa? Kyll kissakin kiikuttaa, o Mikäs kissan palkan maksaa?

TuiTuunlinnan lehmä. Hämmeenlinnan härkä. Pispan paras paistinlammas Ja ämmän iso torohammas.

1009. Alastaro. Vihervaara n. 2399.

— 11.

Ylhäinen. Miina 1'aukkio, 55 v.

Tuuti lasta nukkumaan, Läpsenpiikaa torkkumaan. Kukas lasta kiikuttaa? Kyllä kissa kiikuttaa 5 Mikäs kissan palkka? Hämeenlinnan1 härkä, Turuunlinnan lehmä, Pispan paras paistinlammas, Vanhan ukkon torohammas.

1009 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak. sem. Mäkiä Eeva. n. .353. —24—25. Amanda Kajala, 64-v.

Aa tuuti lasta nukkumaan Lapsenpiika torkkumaan. Kukas sitten kiikuttaa? Kyllä kissa kiikuttaa. ä Mikäs kissan palkka? Hämeenlinnan härkä, Turun herran lehmä. Piispan paras paistilammas, Isosika, torahammas.

1010. Punkalaidun. Vihervaara n.

255.— 09.

Yanttila. Matti Oivukka, 70 v.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta nukkumaan,

1009. ' vi.: Turunlinnan;.

288

Kehtolauluja.

lapsenpiika torkkumaan.

Kukas sittc kiikuttaa'' Kyllä kissa kiikuttaa. Mi kas kissan palkka? Turruunlinnan lehmä, lläinmeenlinnan härkä. pispan paras paistinlammas, vanhan ämmän torahammas.

1011. Tyrvää. Ahlstedt n. 9. M t02.

IVukalomäki. Anna Nyman. 7i v.

Tuutulaulu.

Tuuti lasta nukkumaan. Lapsenpiika torkkumaan. Uni pihalla puheli. Unen poik' dli porstuassa, s Unen oli suppilo kädessä. Unenpojan sulka suppilossa, Siveli lapsen silmäripset. Siitä sr [apsi nukkui sitte.

1012. Mouhijärvi. -Iän- imu n. 22. —53.

Tuuti lasta nukkumahan. Lapsenlikkaa torkkuinahan. Kuka lasta liikuttaa? Kyllä Jesus liikuttaa. 6 Kyllähän hänen kiikuttaa. Mitä Jesukselle palkkaa? Hämeen härkä, Turuun lehmä. Pispan paras lammas.

Kukas lasta liikuttaa1? Kyllä kisu liikuttaa, s Mikäs kisun- palkka on? Hämmeenlinnan härkä, Turmiin lehmä, pispan paras paistinlammas, vanhan ämmän torahammas.

1014. Kuru. Jussila n. 23. — 3/325.

Miina Honkanen, 78 v. M.p. Teis- kossa.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta nukkumaan, lapsenpiika torkkuinaan. Kukas lasta liikuttaa? Kyllä piika liikuttaa, s Mitäs piian palkkaa? Pari kolme markkaa.

1015. Tottijärvi. Rekola n. 64*.— Oi. Sorva, Karoliina Rekola. 64 v.

Tuutulaulu.

Tuuti lasta nukkumaan, lapsenpiika torkkumaan. Kukas sitte liikuttaa? Kyllä kissa kiikuttaa, s Mitäs kissalle palkkaa? Tunnin sonni, Hämeen härkä. Piispan paras lahtilammas. Rovastin huanompP hammas.

1013. Honkajoki. Hirsikoski Anna, 1016. Tampereen seudut. Niemi 644*.

n. 37. -23!324. A.niiti lasta nukkumaan, lapsenpiika torkkumaan.

—91.

Tuuli1 lasta nukkumaan, Lapse"1 piikaa torkkumaan.

= 5—9, 3—4; numeroilla muutettu. —

1013. ' Säkeiden alkuperäinen järjestys - M i k .is- pukan p.ilkk.i : \1. *kisun* p.

1015. ' Korjattu epäselvästi, vei lukea y litaliv vin: huonompi.

Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. L016— 1020.

289

Kukas sitir1 liikuttaa? Kyllä kissa kiikuttaa.

o Kukas kissa"' palkam maksaa;

Toruun suuni, Bämee' härkä,

Lispa"1 paras pässi.

1017. Kuhmalahti. Lindroos n. 2*. — 88. Haap'saari. Eräs -'»o-v. nainen, kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muistiinp. Tottijätvellä.

Tuulin lasta nukkumaan Lapsenlikka torkkumaan. Kuka sitten liikuttaa? Kylki äite liikuttaa, s Mikä äilen palkka? Tunnin linnan sunni, Hämeenlinnan härkä, Pispan paras Lammas, Voolin1 iso vuohi.

1017 «. Teisko. Jusila K. V, n. 23. —25.

Miina Honkanen, 78 v. Kuullut Kurussa.

Kehtolaulu.

Tuuti lasta nukkumaan, lapsenpiika torkkumaan. Kukas lasta liikuttaa? Kyllä piika liikuttaa. 5 Mitäs piian palkkaa? Pari kolme markkaa.

1018. Virrat. Sievänen n. 56*. — 14. Toisvesi. Riikka Hautamäki, 75 v. Oppinut äidiltään.

Tuuti lasta nukkumaan. LapseMikkaa torkkumaan. Tule uni uunim^päältä

mi:, i = Vouti. Ker. sei. 1019. 1 kans|a| : kanssa.

kapsoi likkaa torkkumaan :> Nappaa lasta sil'mäm^päällä.

1018 a. Snluk? Jussila n. 42. — 19/l225. lila Sundström, 85 v. Kehtolaulu.

Tuuti lasta nukkumaan, lapsenpiika torkkumaan. Kuka lasta liikuttaa? Kyllä Liisa liikuttaa. s Missäs Liisan palkka? Bämeenlinnan härkä. Turunlinnan sonni. piispan paras paistinlammas.

Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan.

1019. Eura. Järvinen n. 7 . — 52. Aa lullaa lasta.

Tuuti lullaa lasta. Muori istuu kistun päällä, Liikuttaa lasta. 5 Isä menee äitin kanssa1 niitulla, Lupas tuoda pikku lillui!', Punaset sukat ja keltasel kengät', Hoppii nöörit päälT.

1020. Eura. Järvinen n. 8. — 52. tahi:

Tuuti lullaa lasta, Moron kommer fasta. Muori istuu kistun päälT Liikuttaa lasta. 5 Faari menee Saksaan, Tuo sielt' punaset sukat. Kultaset nöörit päälT.

19

290

Kehtolauluja.

1C21. Luvia. Kiikimni sir. n. 35. —95.

Luvian Luodot. Aina Josefina Ves- terlund-Maanpää, 17 v.

Faari istuu kirstun pääll'. Kerii lankaa Lastan pääll1, Liikuttaa lasta. Kukas lasta liikuttaa? 5 Kissa sitä kiikuttaa. Kukas kissan palkan maksaa? Pappilan paras pässi.

1022. Kullaa. Tuomi n. 60. —90. Amanda Kortelahti, 18 v.

Aa tuuti lasta. Moron kommer fasta. Piika istuu kistun pääll, Liikuttaa lasta, 5 Muari meni Turkuun, Faari kaunis kaupunkiin. Ostaa lapselle punasukat, Korkko kemiat, tina tiskit, Hoppeet priiskit, kulta kruunun, io Parhaan linnun siivet.

1023. Noormarkku. Koskilahti n. 31. -2/i04.

Kiina Fors, 40 v.

Lasien luuhi.

Aa lullaa Lista. Moran kommer vastaa. Paari istuu kistun päällä Ja liikuttelee lasia.

1024. Merikarvia. Roslin M, n. 6. —88.

Tuuti lullaa lasta,

Muuri komber3 vasta. [SS istuu kistun päällä, kerii lankaa lastun päälle, s Täti kävelee pitkin siltaa, KutOO linjalle punaisia sukkia.

1025. Siikainen. Laiho n. 312. —90. Leväsjoki. Kaisa Nauriskoski, 70 v. Tuuti lullaa lasta,

Murun kommet vasta. Muuri istuu kistun päällä, Kerii siinä lankaa; 5 Vaari nimi isolle sillalle, pitkälle

sillalle Tuomaan sieltä koriat kengut, Kultaa uöörit päällä.

1026. Siikainen. Helomaa Kyllikki, „. 73.-30.

Ison-Salon emäntä 76 v.

Tuuti lullaa lasta

moron kommer vasta, muori liikuttaa lasta, muuri istuu1 kirstun päällä s kerii siinä lankaa; faari menee pitkälle sillalle tua sieltä punasel sukat, keltasel kengäl kultahopea snööril päällä.

1027. Oripää Vihervaara n. 32. — 09.

Pöytva. Eräs LS V. tyttö. Kuullut äidiltään, joka oli sen oppinut Bynt. pit. i iripäässä,

Kehtolaulu.

Muari istuu kistun pääl, kenii lankaa lastun pääl.

1024. • tulee.

liiji;. ' istuu *kirstun*:

i. k.

Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. 1027—1033.

291

Vaari mennee Saksaa, tUO sialta kullalleni s punaset sukat ja kellaset kcnkät kultakoljet[!] kaulaan.

1028. Oripää. Vihervaara n. 2485. —11.

Oripää. Maijastiina Anttila, 78 v.

Kehtolaulu. Tuuti lullaa lasta, Muari kommer vastaan. Muari istuu kistun pääll, Kerrii lankaa lastun pääll.

1029. Oripää. Vihervaara n. 2393. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu.

Tuuti lullaa lasta, Muari kommer vasta. Muari istuu kistun pääll, Kerrii lankaa lastun pääll, 5 Eijaa lasta kansa. Muari meni Saksaau, Tuamaan lapselle Punaset sukat, Kellaset kenkät io Ja kultanyärit päällä.

1030. Oripää. Tallgren n. 41. — 14. Fiina Virtanen. M.p. Maariassa.

Aa lulla lasta, mummu1 laulaa lasta, mummu istuu kirstun pääll(ä), kerii lankaa lastun pääll(ä)2. 5 Vaari meni Ruottiin,

toi sieltä mummulle kultaiset kengät, hopea nyörit päällä.

1031. Oripää. Vihervaaran. 33. — 09.

Pöytyä. Maria Ylijoki, 62 v. Kuul- lut Oripäässä.

Kehtolaulu. Tuuti lullaa lasta muari kommer vasta, muari istuu kistun pääl, kerrii lankaa lastun pääl 5 kiikuttellee lasta.

1032. Loimaa. Vihervaara n. 4458. —13.

Tuutulaulu.

Aa lullaa lasta Paari tulee vasta Pitkänsillan päästä Nisuja kylvämästä, s Ja muari istuu kistun pääl Kerrii lankaa lastun pääl.

1033. Alastaro. Vihervaara n. 2403. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Kehtolaulu.

Tuuti lullaa lasta, Muari kommer vasta. Muari istuu kistun pääll, Kiikuttellee lasta. 5 Muari istuu kistun pääll, Kerrii lankaa lastun pääll, Kuttoo lapselle punaset sukat, Kellaset kenkät, kultanyärit

päälle.

1030. ' mumm;a| - mummu. — 2 paall|e| : päälle.

292

Kehtolauluja.

1034. Punkalaidun. Vihi rvaara n. 336. —09.

Vaattila. Tiina Oivukka, 67 \. Kehtolaulu.

Tunti tallaa lasta, muari kommer vastaan, tuli Turruun sillan pääsä, voitakakkua käresä.

1035. Punkalaidun. Moision.2. —10 Haviokoski. Suutari Hakenberg.

n. 70 v.

A;i tuuti lasta, Muori kommer vastuun. Muuri istui kistun päälle. ja1 keri lankaa lastun puulle.

1036. Kokemäki. Lempainen n. 3.

-5/i04. Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. Kehtolaulu.

Aa lullaa lasta, Moronkommervasta,

Piika istui kistun päällä, Liikutteli lasta.

1037. Tyrväa. Kalajaranta n. 162.

Järvenpää. Mirahan) Satimus, 68 v. Kuullut isältään.

Tuuti lullaa lasta, Vaari kommer vasta, Piika liikutti lasta. Vaari meni pitkälle sillalle B Tuo lapselle sukat, kengät, Kultanyöril päällä.

1038. Tyrväa. Ahlstedt n. 6, "/m 02. Peukalomäki. Ann,. \> man, 74 v. Tuutulaulu.

Tuutilullua lasta. Piika liikutti lasta. Minua tulee vasta. Minua istuu kistun päällä, 5 Keri lankaa lastun päälle.

Muori meni pitkälle sillalle, Toi sieltä punaisel sukat. Kellasel kengät,

K uit a nyörit päällä. io Iso oli jalka. Pikkunen oli kenkä. Lapsi itki. Vuku paukkui, Kuka näitä kuulla voi?

1039. Tyrväa. Ahlstedt n. 26. —03.

Peukaloin. iki. Anna Nyman, 75 v.

Tuutulaulu.

Tunti lullaa lasta. Piika liikutti lasta.

Muari tulee vasta.

Muari istuu kistun päällä i Kerii lankaa lastun päälle.

Muun menee pitkälle Billalle, Tu.a sieltä Annalle punasel sukat, Kellasel kengät. iso oli jalka, lo Pikkunen oli kenkä. Lapsi itki. vaku paukku Kuku näitä kuulla voi? Hoi, luu. hoi!

[035 ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Tuuli lullaa lasta, muori tuli vastaan. 1040- 1046

293

1040. Tyrvää. Auket n. 1. — 5/803.

Lasten loruja. Tuuti lullaa lasta. Muari1 kammen vastaa. Muari se meni pitkälle sillalle, Toi lapselle sukat, kenkät, s Kultasel nyärrit päälle.

1041. Tyrvää. Katajaranta n. 161. — B/,04.

Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v. Kuullut isältään.

Kehtolaulu.

Tuuti lulla lasta. Muori kommer vasta. Piika liikutti lasta. Vaari istuu kisuin päälle, .-> Kerii lankaa lastun päälle.

1042. Tyrvää. Rullaa n. 106. — 17 ,03

I.iikutuslaulu.) Tuuti lullaa lasta. Muori komnier vasta. Muori istuu kistun päällä. Kerii lankaa lastun päälle.

1043. T>irraö. Valuin V. V. n. 88. —12.

KaJliala. Miina Isokäki, 57 v.

Tuuti lullaa lasta, piika liikutti lasta; ja muari tulee vasta; muari istu kistun päällä, s kerii lankaa lastun päällä; ja vaari menee pitkälle sillalle, ja tua sialta lapselle punaset sukat

ja keltasel kengät1,

ja kultasel nyäril päällä.

1044. Hämeenkyrö. Vihervaaran. 490

—10.

Kainu. i Emma Grönberg, 50 v. kuullut Hrkyrössä.

Kehtolaulu.

Tuuti lulla lasta, finkerporia vasta, tyhjää parkumasta.

1045. Hämeenkyrö. NybergVivi,n.3.

—12.

Kyröskoski. Eliina Happi. 63 v.

Faari kammer hoot. muori istu kistun päällä ja keri pientä lankaa, punaset sukat, s keltaset kengät, ja hopia snyörit päällä.

1046. Karria. KaiiLamaa L. n. 38. -Vt 30.

Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

Tuuti lullaa lasta, Muori teki vasta Viisi, kuusi lasta. Muori käveli pitkin siltaa, s Meni siitä Turkuun Toi lapselle punaset sukat. Kullatut kukkaret, Paikatut plakkarit. Kultarahaa täynnä.

1040. 1 kk:ssa säkeissä 2, 4 — 5 pieni alkukirjain. 1043. • ken kai: kengät.

294

Kehtolauluja.

1047. Lempäälä. Vihervaaran. 4397. —13.

Tuutilaulu. Tuuti lulla lasta, Muari kommer vasta, Muari hyppää kiikim päälle, Kiikutteli lasia.

1048. Toi li järvi. Rekola n. 65*. —04. Sorva. Karoliina Rekola, 64 v.

Tuutulaulu. (alku puuttuu)

Muari istu kistun päällä Keri lankaa lastun päälle, Niinkin1 piäntä kun hiuskarvan. Vaari käveli pitkin siltaa 5 Pikkunen1 poika sylissä, Poikkes siältä Pommeriin Osti sitte punaset sukat, Keltaset1 kenkät, Silkki (kulta-) nauhat niihin.

1049. Tölli järvi. Rekola n .437*.— 04. Sorva. Iivari Lintanen, 22 v.

Lasten loru.

Muari istu kistuni^päällä kerii lankaa lastumwpäälle,

vaari sf käveli laati ialla piippu suus>a, koppi käressä, santaa Aaro llep^, punaset sukat koltasek^ kenkäl . silkkiset nyäripwpääUe.

1050. Pirkkala. Starck n. 28*. —89.

Tuuti lullaa lasta

Mummu tulee vasta.

Mummu istuu kistun päällä, kehrää pientä lankaa.

5 Vaari ajaa vaunuilla Valkosilla hevosilla pitkän sillan päähän, tuo sieltä lapsellensa

punasit sukat, keltasct kengät, 10 kultarihmat päällä.

1051 . Tampere. Kallio V. J, n. 812*. —09.

Kuultu noin 40 v. sitten Tampereen puolella.

Tuutilullaa lasta Muari tuli vastaan, Muari istuu kirstun päällä Kerii lankaa lastun päälle,

6 Niinkuin hiuksen karvaa, Niinkuin hiuksen karvaa.

1052. Tampereen seudut. Niemi n. 645*. —91.

Muari se istuu kistu"1 päällä, Kerii lankaa lastu"1 päälle', Niim piäntä. niim piäntä, niinku' hiuksenkarva. Vaari se puetti lapset sukkaang

kenkää'. 5 Talutti sillep pitkään siltaan; Sukka se kuluu ja kenkä* sr kaa- tuu.

1053. Tampere. Mäkelä A. E. n —13.

I luuna Apilas. Muistiinp. Kuoreh- veden Lahdenkylässä.

Kehtolaulu. Tuuti lullaa lasta,

1017. • kk:ss;i pieni alkukirjain.

Tuuli lasta tuomariksi, kirkkoherraksi. 1022—1026.

295

Vaari tullee vastaan Keppi käless, pussi seläss, Tallukat ne tassaa.

Se lapsesta tulee, kun alvotaau, Se lapsesta tulee, kun aivotaau,

vastasi mustalaisakka.

1054. Kuhmalahti. Lindroos n. 6*.

—88.

II. i ip\saari. Elräs 4ii-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä I liika Eskolalta. Muis- tiinp. Totti järvellä.

Muori meni pitkään siltaan, Pani kaikki lapset sukkaan ken- kään. Sukka hukku' kenkä kaatu', Muori piiskas' kaikki lapset.

1055. Orihvesi. Kesälä n. 42. — 09. Aa lullaa lasta

Faari tuli vastaan. Fasteri istuswkistun päälä Kerei sukki lankaa. 5 Faari käveli pitkin siltaa Tuo punaset sukat, kellaset ken- gät, Silkki rihmat siula Kulta nyörit päälä.

Tuuti lasta tuomariksi, kirkkoherraksi.

1056. Rauma. Siren T, n. 18. —04. Siren, 64 v.

Suomalaisia tarinoita. Mustalaisakka soudatti lastansa ja lauloi samassa:

Tuuti lasta kirkkoherraksi, Tuutti lasta kirkkoherraksi.

Ole vaiti, ei sinun lapsestasi kirkko- herraa tule, sanoivat muut ihmiset.

1057. Noormarkku. Ollilien n. 613. —89.

Tuuti lasta tuomariksi,

Liikuta linnan kriivariksi, Olukaiinun1 kantajaksi, Viinapikarim pitelijäksi.

1058. Noormarkku. Koskilahti n. 28.

—04. F. Fors.

Lasten laulu.

Tuuti lasta tuomariksi. Tuomarin apulaiseksi. Liikun linnan lukkariksi, Papin paiöan neulojaksi.

1059. Ti/rriiii. Ahlstedt n. 11. -2°l 12 02.

IIlo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v. Tuutulaulu.

Tuuti lasta tuomariksi, Turun linnan kriivariksi, Ison pitäjän papiksi. Hiippakunnan lukkariksi. 5 Kulmakunnan kuppariksi.

Tuu, tuu Turusta tullaan.

1060. Kiikka. Oksa n. 1. —05.

Katariina Helenius, 74 v. Kehtolaulu.

Tuu, tuu Turruusta tullaan! Kuka siältä tullee?

1057. » Olutkannun : O.

296

Kehtolauluja.

Talo, Rauko, Tormilan Hailo,

Kukan Kontti ja Jauhoparta.

1061. Kiikka. Loukola. n. 69.

Sylvi Enqvist, li v. M.p. Tam|" reellä.

Aa tuuti lullaa. Turusta tullaan. Ketä siritä tullenee?

Ranko, Tala. TormUa,

5 Meskalan Heikkilä ja Horila,

Kiikan kuutti Jauhoparta, Kaisti, Paavi ja Pakila.

Keitäs muita olikan?

Nimet ovat talojen niinin Riikassa.

1062. Tyrvää. Ojala K. N, n. 8.

-»1,08.

D. Ojala, 60 v.

Kehtolaulu.

Aa tuuti lullaa. Tunisia tullaa. Kukas sieltä tullenee? Paavi. Kaisti ja Pakila, 5 Meskala, linkki Horila, Kiikan kontti. Jauhoparta, Ketäs muita olikaan?

1063. Kankaanpää. Laiho n. 318.

90. Santra Hakkuri, i!l v. Kuullut Kaisa Anderssonilta.

Tuuti lullaa,

Tunnista tullaa.

Keitä sieltä tullee? Talaraukko Tonnila, s Meakola, Heikkilä, Horila, Hutikka. Runtu, < Iskura,

Vinska, Pukki, Pakila, Näppi, Kokki. Katila. Teuku, Topi, Ketola, io Kanki. Seppä, Rekola,

Kiikan kontti ja jauhoparta.

1064. Satakunta. Peteliusn. IS. 15

.Inli.i Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailta, ii muista keneltä.

Tuutulaulu.

Aa lullaa. Turusta tullaan. Kuka sieltä tullenee? Kapi, Soini ja Ruutikka, Meskalau Heikkilä, Horila, 5 Kiikan Kontti ja Jauhoparta.

Tu tu pallukkani.

1065. Tyrvää. Kultaan. 101.— * 1,03 Tapiola.

/ iikutuslaulu).

Tu tu tu tu tikkurilakki. Että mä saan sua halatakki.

1066. Tyrvää. Kulina n. 105. "!703. Tapiola.

Liikut uslaulu). Tu tu tu tu pallukkani. Että m.i saan sua oalatani.

Tuu, tuu — — — . Mikä lapsella lienee.

1067. Tyrvää. Ahlstedtn.21. -"U03 Henriika Ponsi, 34 v.. kotoisin P&l

k aneelta

/ uutulaulu.

Tuu. tuu, tuutukainen, Tupa uuöen uutukainen,

Uni ulkona kyselee. 1067—1075.

297

Tuvassa on katto kaikuvainen, Pikkunen lintu on laulavainen. 5 Sinne kuuluu linnun laulu. Mutfei koiran haukkuminen.

1068. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 11. —12.

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.

Tuuti tätä lasta tänä vuonna, toista toisena kesänä, kolmatta suven tultua, neljättä Lenlen lanketessa, a viilettä kuuletta peläk'kanasin.

1069. Eräjärvi. Järvinen n. £5. — 53.

[Uutta.]

Tuuta. hunttuu, Kastura, muuttuu, Impaurun lilla piia, Lilla piia! s Sdkeri ja sovinto, Sill liilaa fcyyvää.

1070. Ikaalinen. Räystölän. 50. — 21

Janne Grönroos. [Uutta.]

Tuuti lullaa1 nuppuraa, äidin pientä lasta.

Tuuti lullaa1 nuppuraa. lana jaa ta iva liasta.

1071. Kiuru. Valli n. 5*. Tuuti lulla lasta Mikä lap[s]ella lienee? Lieneekö äiti säikäyttänyt

Illalla saunantiellä.

0:'.

Uni ulkona kyselee.

1072. Eura. Järvinen n. 6. — 52.

Uni ulkona kyseli. Unen poika porstuassa,

Uni-tuut tinen kädessä. Uni-sulka tuuttisessa. .-> Tulet tänne ylkä raukka. Itse pieren piinpustani. Lasken lintin läntisiäni. Torahutan torvestani.

1073. Noormarkku. Koskilahti n. 32.

-2li04. Fiina Fors, 40 v.

Lasten huilu.

Uni unta huutele.'. Unenpoika porstuassa kuuntelee: Puoli unta kehoon alla, Koko uni kehöossa.

1074. Siikainen. Litidqviat Terttu, n. 3. —30.

Otamo. Haanpään emäntä, 45 v. Lasten tuutulaulu.

Uni se pihalla puheli, läpi sammalten saneli: onko piäntä pirtissä, vähästä vakun sisässä?

1075. Tyrvää. KuRaa n. 50. — 17/i 03 Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v.

Uni ulkona seisovi, Unen poika porstuassa. Uni sulka suppilossa, Uni luutunen kädessä.

1070. ! Itlullaa : /ullaa.a

298

Kehtolauluja.

1076. Lavia, Kallio Saima, n. 2.

12 i,V-

M. unia Grönfors, 54 v. Tuutilaulu.

Uni ulkona kyselee, unen poika porstuassa1: »Onko lapsi laattialla,

pieni sormi permannolla:-"

5 Kukas lasta liikuttaa? Kissa häntä kiikuttaa. Mikäs kissan palkka on? Hameenlinnan musta härkä

10 ja piispan paras lammas.

1077. Hämeenkyrö. NybergVivi,n.5

—12.

Herttuala. Kustaava Pihlaja, 74 v. Unen poika porstuassa uinu kattila käessä, unen kaulia kattilassa. unen suppilo sivussa.

6 unen sulka suppilossa. jolla hän untansa sivelee, pikku poijan silmän päälle.

1078. Vesil. Heh. Suom. X<irm<udilys. konv.'. Lindroos n. 17*. — 92.

Kirkonkylä. Judith Lindroos, 50 v. synt. Kuhmalahden Haapsaaren ky- lässä.

Kehtolaulu.

Uni ulkona kysyvi. unen poika porstuassa,

onko Liisa (nimi yleensä) kätkyessä, piika (poika) patjojen parissa.

1079. [Tottij.] Borenius 1986 n. 50*. —74. [Porin Kaisa, ks. nr. 18.]

»Kun lasta nukutetaan:» (kehto kyll' sitä yhressä virressä kät- kyeksi mainittiin.)

Uni ulkona kyseli Uneni poika porstuassa: • (lisko lasta kätkyessä1,

Vähästä va'un sisällä.

5 Uni suppelo2 käressä3, Uni sulka suppelossa, Jolla sivun lapsen silmät. Lapsi nukkuu kum metelien. Tuuti4 lasta turvakseni,

io Vanhan päiväni varaksi, Ikäloppuni iloksi Kuallin-päiväni kunniaksi. Lapsi vastaapi5 vakusta6: Sen verran on sinun7 minusta

is Kuin8 on vuahen vohlastansa, Hevon vanhan varsastansa, Lampahan karit tast ansa9 Tuuti lasta Tuanelahan Tuanen piikasten pirellä10,

20 Tuanen lasten liikutella, Tuanelassa on tupa uusi, (Jusi tupa nirvrkkatto11, Santa pantu sammaliksi12, lliata pieni permannoksi

25 Savella silatut seinät — .

1076. ' poika |permannolla| porstuassa : p.p.

1079. ' Ylap. [kätky]p[easä] (2[:sella] k[erralla)). — J (Mitä se on) En niinä tiädä. Ker. alahuom. — 3 r alleviiv. yi.: [kä]*[essä]. — « i alleviivattu. - 5 aa alleviiv.ittu. — • k alleviivattu. — " n alleviivattu. — " i alleviivattu. — • tl alleviivattu.—10 yläp.: [pi]t)[eUä]. — u edell. k alleviivattu. — u a alleviiv.

Uu uu uunikin ämmä. 1881—1886.

299

1080. Sahalahti. Helin n. 15*. -03

Uni ;a keinolapsi.

Uni se ulkona kyselee Unen poika poistuvassa: Onko lasta kätkyessä, Piäntä pehkojen seassa, 6 Unituakkonen kälessä, Unisulka tuakkosessa, Jolla hän silmiä siveleepi Kasvoja kaunisteleepi.

1080 a. Sahalahti. Suom. kansan- run. sem. s. 39. 1909. Kirj. Jaakko Suomalainen.

Länsisuomalaisissa kirjaanpanoissa on kuvaus unen tulosta uunin päältä sangen usein liittynyt edellä tutkit- tuun »Nurmilintuun», varsinkin Etelä- Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Muita lauluja ei Länsi-Suomessa tavatakaan tähän kuvaukseen yhtyneinä.

Uni se ulkona kyselee Unen poika porstuassa: Onko lasta kätkyessä, Pientä pehkujen seassa? 5 Unituokkonen kälessä, Unisulka tuokkosessa, Jolla silmiä siveleepi, Kasvoja kaunisteleepi.

Uu, uu, uunilan ämmä.

1081. Säkylä. Saarimaan. 533. — 09. M.p. Yläneellä. Uu, uu, uunilan ämmä, tua unta tullessas punasella pussilla, karvasella kassilla!

Vii vii virvunen, missä sulia pesä on?

1082. Eura. Järvinen, n. 5. — 52.

Lasia nukuttaissa.

Tii, tii, tirvunen, Vaa, vaa. varvunen, M isä sinun pesäs' on? Kuusesa pienes', 5 Väkkärän niemes', Kuivasa kuuses', Vääräsä männys', Pappilan porssaan p — ees'.

1083. Nakkila. Niemi F. V, n. 15.

—03.

Kukonharja Juho Lind, 33 v.

Tiainen.

Tii, tii, tiainen, vatikuti var- punen, onkos miähellä vilu.

1084. Port. Porin suom. lytök. opp. n. 31. —16.

Tii tii tiainen vatikuti varpunen

1085. Pori. Porin suom. tyttök. opp. n. 49. —16.

Tii, tii, ti iäinen, vati kuti var- punen, pane oksa olkahasen, pää aseta pälkähäsen.

1086. Noormarkku. Österlund n. 9.

—20.

Maria Vahlman, 81 v.

Vii, vii virvusta vaa, vaa varvusta, Kusa sinu pesäs?

800

Kehtolauluja.

Kuusesa kuivasa,

[ännysä väääsä

köppärä niemellä.

1C87. Siikainen. Helamaa Kyllikki, n. 83. —30. Silt.iMMi isäntä a. 60 v. Tii tii tiainen, vati kuti varpunen, kuivas niemes, vääräs männys, s Väkkäräniemen päässä.

1088. Loimaa. I' Hurraani n. 4-i.~>U. —13.

Tuutulaulu. Pii pii pikkulintu K usa sinun pesäs un? Kuusesa katajasa, Koivupuusa matalasa.

1089. Loimaa. Vihervaara n. i i6U —13.

Tuutulaulu.

Tii tii tiainen

Vakalintu varpunen

t nti uksan ulalleen,

[stUS puun laivaan.

1090. Oripää. Tallgren n. 54. —13. Fiina Virtanen. M.p. Maariassa.

Tii tii tiainen pikkulintu varpunen, kuin sinä kehtaan kylään mennä kun kmittis mi niin karvasi r-

1091. Alastaro. Vihervaara u. .'158.

il. Sikila. Juha Sulander, 52 v. Kuul- lut Huittisissa.

A . htolaulu.

Vii vii virvunen, Vaa vaa, varvunen, Kusa sun pesäs on? Kuu kuu. kuivasa kuusesa, r. Riärrääsä männysä, Ruahosesa matta

1092. Punkalaidun. Vilu naara n. 325. 09. Vanttila. Tiina Oivukka. G7 v.

Kehtolaulu.

Vii vii virvunen,

vaa vaa van hihii. kusa sinun pesäs mi? Kuivasa kuusesa,

s märjäsä männysä, Mäkkäräniämesä, veräjä piälesä, ison kiven viäresä.

1093. Tyrvää. Ahlstedt n. 3. ' , 03. lllo. Anna-Stiina Korkeamäki, 69 v. Tuutulaulu.

Viivii virpunen, Vaavaa varpunen,

Missä sinun pesäs on?

Klll\ass;i kllllsrssa.

. Märässä männyssä, Väärässä väkkärässä, Väkkärän niemessä, Veräjä pielessä, Piimätinkin aitan alla. m Pikku Liisan pirtissä, Kehdon tolpassa, Makkarasarvessa.

Vii vii virvunen, missä sulia pesä on. 1093—1099.

301

1094. Tyrvää. Pahda I". I". n. ■',; . -27s>-'. Vihattula. Heikki Kustaa Mäenpää, 76 v. Kuullut isältään.

Vii vii viirunen, vaa vaa varvunen, kusa sinun pesäs on? Kuivasa kunsesa, b väkkärä männysä, Kivlladon korvesa, tervas kannosa, kalakaijan kaulasa, meren pohjasa.

1095. Tyrvää. Katajaranta n. 159. 15 6 04. Järvenpää. Abraham Satimus, 68 v. Kuullut isältään.

Vii, vii. virvunen, Vaa1, vaa, varviinen, hiissä, kussa pesäs on? Väärässä männyssä,

a Väkkäräniemessä, -Veräjäpielessä2.

1096. Tyrvää. Katajaranta n. 24. —04.

Vii, vii, virpunen, vaa, vaa, varpunen, kussa1 on sun pesäs? Vääräsä2 männysä, 5 kuiva kuusesa, väkkärä niemesä, veräjä pielesä.

1097. Tyrvää. Rullaa n. 24. — 13/i 03.

Tapiola. Vii vii vii vii virvunen. Vaa vaa vaa vaa varvunen, Missä sun pesäs on? Kuivasa kuusesa, 5 Märäsä männyssä, Väkkäränniemessä, Ison kiven vieresä, \ erejä pielesä, Aitan alla, aitan alla. io Tuomiokuusesa.

1098. Tyrvää. Rullaan. 215.— */i04.

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuullut äidiltään, kotoisin Tyrvään kylästä.

Vii vii virvunen, Vaa vaa varvunen, Missä sun pesäs on? Kuivasa kuusesa. s Märäsä männysä, Väkkärän niemesä, Verejä pielesä, Pinon ravosa, Pappilan kaivosa, io Koppaliisan korvesa, Pikkuliisan pirtin alla.

1099. Tyrvää. Lönnbohm n. 3337. —22.

L. Marjanen.

Lastenlaulu.

Vii vii virvunen, Vaa vaa varvunen, Misä sinun pesäs on?

1095. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 Veräjäpiel|l|ssä : Veräjäpielessä.

1096. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — - kk:ssa pieni alkukirjain.

302

Kehtolauluja.

Kuivasa kuusesa,

läräsä lnännysä, Yakkäräniämesä1, 2, Veräjäpiälesä1, 3.

1099 a. Tyrvää. Lönnbohm n. 3386.

—22.

L. Marjanen.

Lasien runo.

Vii vii virvunen, Vaa vaa varvunen, Misä sinun pesää on? Kuivasa kuusesa, s Vääräsä männysä1, Väkkäxäniämesä, \ eräjänpiälesä.

1100. Riikonen, llnlmssonn. 8.1 Ti ti tiianen, Va va varvunen', .Misä sinun pesäs on? Väkkärän niemesä, 5 Veräjän pielesä, Kuivasa kuusesa, tiärääsä männysä, Mäki Kaijan3 kamirisa* Olkilvhteen sisällä.

-53

1101.

Mouhijärvi. -93.

Laine T. n. 148.

Lasten univirsiä.

I un illa nuotilla.) Vii vii virpiini ii. \ .m vaa varpunen,

Kus'a sinun pesäs1 on? Kuivas'a kuuses'a,

.-. Maräas'ä niamiys'ä. Kuivan kuusen lalvas'a, Väkkärä niemes'ä, Pahas'a paulas'a, Veräjä pieles'ä.

1102. Suoniemi. Nyberg Mii. n. 6. —12.

Pakkala. Aina Parkkinen, 47 v.

Vii vii virpunen, vaa vaa varpunen, kussa on sinun pesäsi? Kuivassa kuusessa, ■> väkkärä niemessä, ison kiven vieressä.

1103. Jämijärvi. Välisalon. 11. — 02

Matilda Välisalo, 68 v.

Pesän etsintä. Pii pii piikkistä. Vaa vaa vaakkusta. Kusa pesä lirnee? Väkkäränieme, s Kuivas kuuses, MärjäS lnännys.

1104. Tampere. Kallialan. 6*. —13. Tii tii tianen,

Pikkunen lintu viluinen Istuu pajun kannon pääs-ä. Tirttilakki pään päällä.

1099. ' Sanan ensiosan loppu ä ali. viivattu. — * ni|e|messä : nidmesä. — 3 pi;e|lesä : pidlesä.

1099 a ' | männysä *niämesä*| : männysä.

1100. x Puht. kirj. kokoelmassa n i: — 2 Puht. kirj. : Tii, tii. tiianen, Vaa, vaa, varvunen. — 3 kk:ssa pieni alkukirjain. — * Puht. kirj.: kamarissa.

Voi pahaa paimenpoikaa. 1105 IIII.

303

1105. Kangasala. Kallio Väinö, n. 4*.

—02.

Ida Pohjonen, 35 v.

Vii vii virpunen Vaa vaa varpunen Mi^sä sinun pesäsi on? Kuivassa kuusessa, 5 Märässä männyssä, Väkkärä niemessä, Vainion suussa.

11C6. Satakunta. Petelius n. 9. — 15. Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamilta, ei muista Keneltä. Tuuti laulu.

Tii tii tijanen, Taa taa tali nokka. Kussa sun pesäs on? Kuivasa kuusesa, 5 Märrääsä männysä, Käkkärä niemesä, Mättärän vieresä,

Kiven kolos, Katajan holos, io Kivi kirkon räystään alla.

Voi pahaa paimenpoikaa.

1107. Alastaro. Vihervaara n. 2422. —11.

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v. Kehtolaulu.

Voi sitä pahhaa paimenpoikaa Kun jätti sen portin auki! Kualema tuli sisälle Ja nappas sen nuarukaisen.

1 108. Huittinen. Hirsikoski Anna, n. 21. —^24.

Voi tota pahhaa paimenpoikaa, ko jätti sen portin auki. Kuolema tuli sisälle ja nappas nuorukaisen

VIIHDYTYSLAULUJA JA MUITA LASTEN RUNOJA.

A. Viihdytyksiä. Hiire hiire tulkka sauna.

1109. Rauma. Vaahtoranta n. 33. —28.

Hiire, hiire, tulkka sauna, Meijä Paavo lämmittä vett.

Paavon sijalle lisätään tavallisesti sen lapsen nimi, jolle se lauletaan.

Hiiren häälahjat.

1110. Tyrvää. Ahlstedt n. 7.-^/^02. Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v.

Tuutulaulu. Hiiri naitti poikiansa

Kivellä kodan takana. Sinne kaikki käskettihin, Minä poijes jätettihin. 5 Sinne meni orava ota kädessä, Jänes sauva kainalossa, Paarmalla oli paremmat pöksyt, Mettiäisellä siniset sukat.

1111. Sahalahti. Helin n. 18*. -03.

Hiirien lahjat.

Missä ne hiiret häitä pittää? Kolassa kiven takana, Kukot sinne kuttuttiin, Kanat sinne kattottiin.

304

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

:. Lahjal sialla jaettiin: Kukolle kultalakki.

Kanalle kaunis kaulavaate.

Hiirelle hissu, myyrälle myssy, Sammakolle samettilakki, i" Sirkalle pitkät silkkirihmat.

1112. Sahalahti. Hahnsson n. 7*. —53.

Korpiniemi.

Hiiri naitteli poikiaan Kodassa kiven takana. Kukut sinne kuttuttiin, Kanat kaikki kat lottiin. > Siellä lahjat jaettiin: Hiiiell' hissu, myyrälT myssy. Kärpälle samettilakki. Sirkalle silkkili|i|na. Kukolle kultakannukset, io Kana kauniin kaulakaapun.

Hyppele, hyppele, hyvvee poika.

1113. Karvia. Kaukomaa L, n. 43.

-3 6 30.

Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, s.1852 Lastenlaulu.

Hyppele, hyppele, hyvvee poika, Sonsari1 suuri on sukkas' suus',

Ammoin kuollut rampa Sammalis- ton vanha muori nain laulanut.

Hyppää tanssaa.

1114. Ori/pää. Vihervaara n. 2368.

11. Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Hyppää, tanssaa. nii.iri Hikka.

Nyt on aika iloita!

Vanhuus tullee kun varas yällä,

Eip;i jalkas nuusekka.

1115. Alusiini). Vihervaara n. 2420.

II. Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.

Kehtolaulu. Hyppää, tanssaa. nuari flikka. Nyt on aika iloita! Vanhuus tullee kun varas yalä Ei sun jalkas nousekka.

Isäni istuu ikkunalla.

1116. Karvia. Kaukomaa L, n. 45.

1 , 30. immälänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

Aite vainaa laulo, kun lasta souteli: Nani istuu ikkunalla. Ailini saksan saunan alla.

Veljeni Venäjän maalla. Sisareni sielä ja taala.

Joulu tulee jonkkis konkkis.

Ks. Vuotuisten juhlapäivien viettoon liittyviä runoja (n:ot 190—192).

Kettu itki poikiaan.

1116«. Punkalaidun. Järvinen n. 18. —53.

Kettu itki poikiansa, Kiven päällä kyykyllänsä:

1113. ' = kirppu. Mp. huom.

Kettu itki poikiaan. 1 116 «—1122.

305

Kws;i poikani poloiset?

Pispan pitkinä trioina, s Valtaherran vaattehina

Kettu aeuvo poikiansa:

Älkäät aidoilla1 asuko,

Veräjisä viepahdelko;

Veräjät on vipuja täynnä, io Aidan loukot loukkahia.

1117. Punkalaidun. Antero Vipunen \

1908 s. 42 ja ss. 52—53.

Runoa ei ole tähän otettu, koska se on kuminassakin Antero Vipusessa sama kuin edellä julkaistu n. 1119 Järvinen n. 18.

1118. Jämijärvi. Välisalo n. 12.— 02 Hilda Viitahalme, 31 v.

Keinu valitus. Kettu istui kyykyllänsä, kiven peellä lyykyllänsä. Itki poikiansa: voi minun poikani poloiset s ovat pispan pitkinä hioina valtamiesten vaattehina.

1119. Vesilahti. Hahnsson n. 34.

—53.

Kettu itki poikiaan. Kiven päällä kyykyllään, Missä mun poikani poloset, Pispan pitkinä hioina, 5 Valtamiesten vaattehina.

1120. [Tottij.] Borenius(1986)n.51*.

—74.

[Porin Kaisa, ks. n. 18.]

sei.

1116 a. l aidoilla |ja| asuko : a. a. 1120. > em alleviiv. — 2o alleviiv. - 5 tt alleviiv. — 6 toinen e alleviiv

Kettu itki poikiansa

eii

Kivoin1 päällä kyykyllänsä, Missäs niiniini poikani poloset - Pispan pitkinä hiona2, r, Valta-miästen vaattehina8, Pikinyskyn4 kauluksina. Kettu neuvo poikiansa : Älkäätte5 aidalle asuko, Verejillä8 viakastelko, io Verejät vipuja täynnä, Aida1 loukot loukahia, Nuaria niiähiä tnettät täynnä Seisoovat7 pyssynsä nojalla.

1121. Pirkkala. Starck n. 23*. —89.

Susi survoo, häntä keikkaa, jänis jauhaa, pää järisee, kettu itki poikiansa kiven päällä kyykyllänsä: 5 »kussa mun poikani poloiset ovat. ovatko joutuneet pispan pitkille

hijoille, valtamiesten vaattehille?»

Kettu neuvo poikiaan.

1122. Siikainen. Hämeenlinnan alak. sem. Marjamäki Marita, n. 327. —25.

Eliina Niemi, 45 v. [Loppuosa Paimenen runoa.] Kettu se lauleli lapsillensa , Kiven päällä lyykyllänsä: Älkää te airoilla asustelko, veräjillä viakahdelko.

— 3 li alleviiv. — 4 »Se on suutari». Kert — ' oo alleviiv.

20

306

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

s Veräjät on vipuja täynnä, aidan ravol lonkkaluita.

Pois kirjava karjastaan, paras lehmä laumastaan. En tohdi kotio mennä, 10 isäntä hakkaa kuolaamilla, emäntä1 leipilapioDa, muu1 väki muilla puilla, kakaratkin karikoilla.

1123. Alastani. Vihervaara n. 2476. —11.

Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä, 81 v.

Seuraava katkelma on nähtävästi ''Kettu istu kiven päällä kyykyllänsä;" laulua:

Kettu oli kiven päällälyykyl-

länsä.

1124. Punkalaidun. Moisio n. 18.

—10.

Haviokoski. Suutari Hakenberg, n. 70 v.

Kettu neuvoi poikiansa, Kiven päällä lyykyllänsä: Älkää aidoilla asuko, Veräjillä viivytelkä, s Veräjät on vipuja täynnä Aidan raot loukkahia.

1125. Kauniisti. Santavirta n. 73.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki. i.'i\. Kehtolaulu.

Kettu -e neuvoo poikiansa: älkää aidoilla asuko, veräjillä viepahdelko.

Veräjäpielel on viekkahaita,

saidan loukut loukkahaita.

1126. Tiinaa. I\ ala m ra ula n. 22. —04.

Minä laulan lapsen kielen, ketun kielen keikuttelen. Kettu neuvo poikiansa kiven päällä kyykyllänsä:

5 »Älkäii a ii lulla asuko,

veleillä viepahdelko!

Verejät on vipuja täynnä, aidan lonkkot loukkahia, metsät miehiä jaloja.»

1127. Tyrvää. KuUaan.37.—uJt03. Tapiola.

Ketut neuvo poikiai Kiven takana lyykyllänsä: »Alkäätte aidoilla asuko, Veräjillä liepahdelko!

5 Veräjät un vipuna kaikki. Aidan raot loukkahina.»

1 128. Tyrvää. Kullaan. 213. —17li04.

Tapiola. Antti Kalliomäki, 62 v. Kuullut isältään

Kettu neuvo poikiansa Kiven päällä lyykyllänsä: Älkäät äimillä asuko, Verejillä vievahrelko!

5 Verejät on vipuja täynnä, Airan loukot loukkahia. Metrit miehiä jaloja, Kulkeval kaaret kainalosa, Sotkeval suun reunasia,

im Taka teitä tallustavat.

1122. ' kk — i i-" alkukirjain.

Kissa kuoli kiiruulla ajalla. 1129—1135.

307

1129. Tyrvää. Nieminen n. 3 — 4. —22. Amanda \ irtanen, 70 v.

^linä se laulan lapsen kielen, ketun kielen keikutellen. Kettu se neuvo poikiansa, kiven takan kyykyllänsä: 5 »Älkäät te airoilla asuskelko, veräjilä liepahdelko, veräjät on vipoja täynnä, aidan1 loukot loukkahia2, metsät miehiä jaloja.»

1130. Lavia. Kamppi n. 32. I2,W.

Lasten laulu.

Kettu sanoi poijillensa: »Älkää aidoilla asuko, veräjillä vavahtako; aidat ansoja täynnä, veräjät vipusimia.»

1131. Satakunta. Petelius n. 22. —15.

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailta, ei muista keneltä.

Leikki laulu.

Kettu neuvo poikiansa Kiven takana kyykyllänsä: Älkää te aidoilla asuko, Veräjillä viekotelko, 5 Veräjät1 on vipuja täynnä Aidan loukot loukkahia, Metsät miähiä jaloja.

Kissa kuoli kiiruulla ajalla.

1132. Pori. Grönholm n. 224. —89.

A. Aronen, 16 v. Kuullut Kaarlo Grönqvistin ä.

ll;in kuoli kiiruuir ajalT, Jyvät oli viiT pellolT hajalT; Tuoss' häu nyt kylmäin paarten pääl'makraia, Kuka piru jyvät oljist' pois hak- kaa.

1133. Kullaa. Tumnt n. 2. —89. Viikka Laureen, 17 v.

Kissa kindi kiimul ajall, elot oli kaikki pellolla hajaall; kukas jyvät oljista1 hakkaa, ko kissa kuollunna pellolla mak-

kaa?

1134. Oripää. Vihervaara n. 2387. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu.

Kissa kuali kiiruulla ajalla, Elot oli pellolla hajalla. Kukas kissan elot tappaa, Kun kissa itte kualleena makkaa?

1135. Säkylä. Saarimaan. 534. — 09. M.p. Yläneellä.

Kissa kuali kiirul ajal, elot oli pellol hajal. Kuka häne elos tappaa? Tosa hän ny vieläkim^makkaa.

1129. : kk:ssa iso alkukirjain. -

1131. ' Veräjäin! : Veräjä*.

1133. J ;hyvää solistaj *jyvät oljista* : j.o

k oukkahia : foukkahia.

308

YiihdytyslaulujH ja muita lasten runoja.

1136. Huittinen. Hirsikoski Anun. Ei oo kuk;i riihtä tappaapi,

a. 9. '* :i ' i sr mullassa kuollunna makkaapi. Kukas sitten, kukas sitten hii- riä tappaa, 1141. Kanin. Kaukomaa L. n. 12.

kuu kissat pellolla kim leena naak- kaa? Kissa kuoli kiiruulla aijaalla, ko elot oli pellolla haijaalla.

— Vi 30.

Ammalänkyla. .Itmscfiina Jokinen, Hu v.

Kissa kuuli kiitit lm 1 ujjalla.

Eloi jäi pellolle hajalle. Kukas nyt riihet tappaa, Kun kissa kuolluuna makkaa?

Kais siinä vähän lisää "ii, mutten mu ta

1137. Tyrvää. Ahlstedt n. 29. --" 403. , Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. Tuutulaulu.

Kissa kuali kiiruulla ajaalla, Elot oli pellolla hajaalla.

Kukas nyt hiiriä tappaapi, 1142- Kihniö.PohjankanervoT,n.24.

Kon kissa kuallunna makaapi? —ah31.

Kihniönkylä. Laimi Lepistö, 33 v.

1138. Suodenniemi. Lahtinen n. :.'. —17.

»Kissa kimii kiiruulla ajaalla.

BlOl Oli pellolla hajaalla.

Kukas nyt hiiriä tappaa?»

Vanhoilla joks. yleinen tuutilaulu.

1139. Hämeenkyrö. Valkama n. 7.

—21.

Kyröskoski. Amanda Valkama, r,l v.

Tuutulaulu.

Kissa kimii kiiruulla ajaallansa, kissan elot oli hajaallansa, kuka oe kissan elol tappaa, kun kissa itte kuolluunna makkaa.

Kissa kuoli kiiruulla ajalla, elot oli pellolla hajalla.

kukapa ae hiiretkin tappaa, kun katinpojal kuolleena mak- kaa.

1143. Sahalahti. Helin n. 17*. -03. Kissan kuolema. Kissa kuali kiirulla ajalla. Kissan viljat on pellolla hajalla.

Kukas kissan viljat lappaa.

Kun itte kissa kuallunna makkaa? 5 Kukas1 niitti kun toiset kissat.

1144. Pirkkala. Starck n. S. *.*<* Kissa kuoli kiiruulla ajalla. 1140. Honkajoki. Hirsikoski Anna, elol oli pellolla hajalla:

n. 23. —23l324.

Kissa kuoli kiiruhulla aijaalla, k0 elol Oli pellolla haijaalla.

kukas kissan elol korjaa, kun kissa itte kuollunna makaa i elopellollansa,

1 I '•:; i kk ss i pieni alkukirjain.

Kisu, kisu kaimaa. 1145—1152.

309

1145. Ylöjärvi. Pohjankanervo T. n. 32. — M/731.

Kirkonkylä. Kusi Aiv. Koivisto,

64 v. kiuillul Kuopion Kelivon ky- lässä. Mp. Kunnalliskodissa.

Kissa kuuli kiinnilla ajalla, heinät oli niityllä hajalla, leukapa se hiiriä tappaa,

kun kissa kuolleena makaa.

1146. Kuhmalahti. Lindroos n. 21*. —88.

Ilaapsaari. Eräs 40-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiinp. Tottij arvella.

Kiss;i kuoli kiinnilla ajalla, Kissan elol kaikki hajalla. Kuka kissan elol tappaa. Kuka jyvät oljista hakkaa?

1147. Kuru. Pohjankanervo T. n. 9. -»1,31.

Länsi Aure. Olga Järvelä, 23 v. Kissa kuoli kiinihulla ajalla, elot oli pellolla hajalla, kuka ne hiiret tappaa,

kun kissan poika kuolleena ma- kaa.

1148. Kuru. Pohjankanervo T, n. 11.

Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi,

65 v.

Kissa kuoli kiinnilla ajalla elol oli pellolla hajalla

1149. Kuru. Pohjankanervo T, n. 22.

Itä- Aure. Serafiina Sormunen, 60 v. Kissa kimli kiinnilla ajalla, olut oli pellolla hajalla.

Kuka sitä sitten hiiriä tappaa, kun kissanpoika kuolluna penkin alla makaa.

1150. Virrat. Leander n. 13*. —13.

Maria Vilhelmiina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Kissa kuoli kiinnilla ajalla, elot pellolla hajalla, kukas1 kissan viljat tappaa, kun kissa itte kuollunna makaa?

1151. Satakunta. Peteliusn. 13. — 15.

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailta, ei muista keneltä. Tuutulaulu. Kissa kuoli kiinnilla aijaalla, Elot oli pellolla haijaalla, Kuka nyt ennää hiiriä tappaa Kun kissakin kuolleena, 5 Pellolla makkaa.

Kisu kisu kaimaa.

1152. Hauina. Vaahtoranta n. 32. —28.

Kehtolauluja.

Kisu, kisu kaima, Mennänk yhdes naima, Panna pikkuhunnu ette. Mennä ite yhte rekke.

1119. * kk:ssa iso alkukirjain.

310

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1153. Eura. Häyrinen n. 45. — **ln12.

Maria Rinne, n. 5i v. M.p. Piik- kiö

Kisu, Kisu kaima, mennä yhres naima, pistetä pikku hunnu ette, istuta taka rekke!

1154. Luvia. Salo n. 311. —14. M.p. Hattulassa.

Kisu kisu kaimaa, Mennäs yhres naimaa1,

Naapurista .

1155. Noormarkku. Lindgren n. ■'■'. —92.

Hilma Appelqvist.

Kehto laulu.

Kisu kisu kaimaa1, Mennääs yhdes1 aaimaa, Pannaan pukki ettee1. Panna rukki rekkee, 5 Mennää naula mäkke! Mennää koti i kysymää1, Kuinka sielä pittää pys[y]mään.

1156. Noormarkku. Österlund n. 8. —20.

Maria Vahlman, si v. Tuutulauluja

Kisu, kisu kaimaa Mennää1 yhres aaimaa Piimä 1 1 1 . 1 1 « > 1 1 tyttäriä Kankasalta kaukoa.

1157. Tyrvää. Kuilua n. 33. — " , 03.

Tapiola.

Kisu, kisu kaimaa, Kärpän raato, Mennääs yhdessä naimaan!

Kissa nauku kirkon mäellä.

1158. Oripää. Vihrrraara u. '.'.'IHO.

II. Tanskila. Maija Välilä. 74 v.

Kehtolaulu.

Kissa nauku kirkonmäellä, Toinen toraisa tohisi; Pappi luuli pampul Boivan, Lukkari papin lukevan.

1159. Ahtsimi). Vihervaara n. 2486. —11.

\ irtsanoja. Sakariaa Pikinen, 60 v.

Kehtolaulu.

Kissa nauku kirkonmäellä, Toinen tohisi toraisa; Pappi luuli pamput soivan. Lukkari papin lukevan.

1160. Alastaro. Vih* rvaara n. —11.

Sikila. V ihtori S.äri, ::'i \ .

h ehtolaulu. Kissa naukuu kirkon päällä, Toinen toraisa tohisee; Pappi luuli pampun soivan, Lukkari papin lukevan.

L154. ' naima : naimaa.

1155. • kk:ssa N<> alkukirjain.

1156. * kk ssa pieni alkuko

Körö körö kirkkoon. 1161—1168.

311

1161. Huittinen. Vakkaa n. 5. —88. Kassa mauku kirkon päällä,

Toinen tornissa tohisi. Pappi luuli pamput soivan, Lukkari papin lukevan, s Teini kellot du ha a van.

1162. Huilittiin. Saarimaa n. 403. —09.

Torppari Ekman, yli 70 v. Kuullut Huittisissa. M. p. Paattisissa.

Kissa meni kirkkoon, toinen toraisa tuhisi. Pappi luuli urkuin soiva, lukkari papi lukevan. 5 kun^kissam_persep_pauku.

1163. Kokemäki. Santavirta n. 58 —03.

Säpilä. Amanda Sillanpää, 40 v. Kehtolaulu.

Kissa nauku kirkon päällä, Toinen tornissa tohisi, Pappi luuli kellot soivan, Lukkari papin lukkevan.

1164. Kokemäki. Kujanpää n. 7

— 26/i2 20.

Manta Salonen, 44 v.

Kissa se maukui kirkon päällä, toinen tornissa tohisi. Pappi se luuli pamppuin soivan, lukkarin1 papin veisaavan.

1165. Tyrväa. Kuilun n. 100. — UU03.

Tapiola. Eevastiina Haavisto.

Ki-^sa mauku kirkuu päällä,

Toinen tornisa torisi. Pappi luuli kell"t soivan,

Lukkari papin lukevan.

1166. Tyrvää. Pakuh V. V, n. 62.

",12. Kalliola. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut isävainaaltaan.

Kissa mauku kirkon päällä ja toinen tornisa tuhisi.

Pappi luuli pamput soivan ja lukkari papin lukevan 5 ja pappi lukkariini veisaavan.

Körö körö kirkkoon.

1167. Noormarkku. Koskilahti n. 27.

Maria Viik.

Lasien laulu.

Koron, körön kirkkoon Papin muorin penkkiin Ruskealla ruunalla, Valkealla varsalla, 5 Takkupualla tammalla.

1168. Siila itien. Helo>naa Kyllikki, n. 72.— 30.

Ison-Salon emäntä, 76 v. Körön körön kirkkoon pappilan muorin penkkiin, hunnulla hiirikalla, haukikalan karvasella, 5 lohen mustan muotosella, körön körön kirkkoon pappilan muorin penkkiin.

1164. J kk:ssa iso alkukirj.

112

Viihdytys!. uiluja ja muita lasten runoja.

1169. Loimaa. Hollo n. :>71. 09 Körö, körö kirkkoon,

Ruskealla ruunalla, Valkealla varsalla, aitojen alati, b Peltojen peräl i,

1170. Lavia. Kallio S, uinu. n. i. — «7,20.

Niemi. Ester Koivisto, 69 v. Körö, körö, kirkkoon,

papin muorin penkkiin. ruskealla ruunalla, valkeella varsalla, .-, kirjavalla1 kissalla, koni päisellä koiralla. laukkipäällä lampaalla. Se, joka ennen ennättää, sille velli keitetään.

1171. Ikaalinen. Pohjankanervo T, n.8.- »/,«.

.1 uhtimaki. Helmi Rajala. Mp. Kurussa.

Koni, körö kirkkoon, papin muorin penkkiin, siellä sitten puetaan

-.Hinttiin ja silkkiin.

1172. Honkajoki. Hirsikoski Anna, n. 25. n\z24,

Körön, körön kirkkoon, papin- muorin penkkiin,

ruskiaUa ruunalla, valkiaJla var- salla,

hopialla helmellä, puolikan pol- vella.

1 Luiki tuli vastaan haukotellen, sverihiiri haaraa, viskatu kaaraa,

kiukkua kuttaa. vaskea nielee,

kuka. tuka, nalikalakki pääs,

pääs, pääsi

1173. Vesil. Iiris. Suom. Normaali- lys. konv.: Lindroos rt. 22*. 92. | kirkonkylä]. Helmi Lindroos, 13 v.

Bop hop hummalla kirkkoon. mustalla ruunalla, Valkosella varsalla,

pappilan muarin penkkiini Sahalahti, ks. >t:o 613.

1173 a. Tampere. Hämeenlinnan alak. sem. Farvela Eine. n. 375. —24—25. Kerttu Kokkonen. 19 v.

Körö, körö. kirkkoon pappilan muorin penkkiin ruskealla ruunalla, valkealla varsalla. 5 laukkipäällä lampaalla, kirjavalla kissalla, köli päällä koiralla.

1174. Ylöjärvi. Pohjankanervo T,n.

33.—* Vt 31.

Kirkonkylä Eeva Saarinen, <>5 v. M.p. Kunnalliskodissa.

Körö, koro, kirkkoon, papin n rin penkkiin.

Kertoja ei muistanut enempää

1 170. ' kirjalla : kirjatulla.

Lasten laulu. 1175 1181.

:(13

1175. Eräjärvi. Hdhnssonn. 15 b*. —53.

Hut! humma kirkkoon, Valkialla varsalla Papin muorin penkkiin, Päivän puoleen, päivän puoleen

Erdj. ks. n :i> <>1~>.

Keuru. fes. n:o 623 — 4.

Lasten laulu.

1176. Kinikucuipäu. Laiho n. 301. —90.

Eppu Seppälä, 55 v.

Lasten laulu.

Lasten tähden1 lauletaan, Vaikka näillä2 nauretaan, Sillan sellu, Taatan tallu.

s Musterin muru Ja mamman mallu.

Lato on alla.

1177. Harjavalta. Ruusunen n. 110. —03.

Päällä.

Lato on alla, Mylly päällä, Myllyn päällä haistimet, Eaistimen päällä kiikarit, 5 Kiikarein päällä tihumettä, Tihus mettäs piänii linnui.

Tätä laulattaessa osoitetaan latona lapsen vattaa, Myllynä lapsen suuta, Haistimina nenää, Kiikareina silmiä, Tihuna mettänä nivuksia.

Leivon leivon leipäsii.

1177 a. Ahlainen. Hämeenlinnan alak.sem. Haapala Anni. n. 131. —24—25. Maria Ranta, 65 vuotias.

Leivon, leivon leipää, silitän, silitän, puskon, puskon, tuikkaan uuniin.

1178. Kankaanpää. Laiha n. 316. —90.

Niinisalo. Juhanna Salo, 27v. Lapsen käsiä taputtaessa lauletaan:

Leivon, leivon kakkosia. Pikkusia, makosia, Pist' uuniin!

ja samalla pistetään lapsen käsiä suu- hun päin.

1179. Kankaanpää. La/im n. 317. —90.

Niinisalo. Juhanna Salo, 27 v. Taka. paka pulloo, Mes meri melloo!

1180. Honkajoki. Hirsikoski Anna, n.31.— ^U 24.

Leivon, leivon leipäsiä pikku- sia, makosia hellan päälle kypsyyn, pannun alle paistuun, sili-vili pistä pikkus suukkuun

1181. Lempäälä. Leander n. 17*. — 13.

Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- sena. Muistiinp. Hauholla.

1176. ' yi. (kanssa). — 2 yi. (sillä).

314

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Leivon, leivon kankkusia,

kukas kaakun BYÖ?

Isä ja äiti, sinkku ja veikko,

kukko ja pikkukalia

Lömbö lapset herättää.

1182. Pori. Riikonen n. 188.

Katariina Sjövall, 75 v.

Lömbö, lömbö, lömböttää, Lömbö lapset herättää?

Noin koira mettään menee.

1183. Noormarkku. Koskilahti n. 36. -2/i04.

Fiina Fors, 40 v.

Lasten laulu.

Noin koira kirkkoon menee Juosten, käyden lompotellen; Noin sieltä kutia tulee Nälkä, vilu. jalka kans palelee.

Tätä laulaessa pidetään lapsi sylissä ja molempia jalkoja vuoroin hääly- tetään.

1184. Alastani. Vihervaara n. 2472. —11.

Ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. Lasta tonssutetaan ja sanotaan:

pun, sapun, Sika mettään mennee, Konkkis. knnkkis. Koira kotia tullee.»

1185. Harjavalta. Ruusunen n. 105. —03.

Sipu sapu sipil sapU

Koera mettääm mennee,

Lomppis, lomppis, Koera kottiil tullee.

1186. Kokemäki. Kujanpää n. 26.

-M/i31.

Lovisa Välimaa, 6K v.

Lomppis lomppis koirat met- tään menee Sipu sapu m|iu sapu kottii tullee.

1187. Kokemäki. Kujan/pää n. 4.

-10/u-'/. Erland Hakanpää, 70 v.

Lomppus, lomppis, koiral mettään mennee. Sipu, sapu, Bipn, sapu,

5 kottii tullee.

1188. Kokemäki. Paasikivi n. 15.

Kuoppala. Amanda Stenberg, 50 v. Tuuti laulu.

Lomppis, lomppis, koira met- tään mennee- Sipu sapu, sipu Bapu, kottii tul- lee.

1189. Kokemäki. Sallgen n. 3. —90. Loms". loms', kura me1

mennee, sipu, sapu, sipu, sapu Icottiin tul- lee.

1190. Kiikka. Oksa n, 24. —05.

Miina Hannu, 2"> v.

Lapsen hyoäilylaulu.

Konkkis, koukki-, koira met- tään liiennee.

N.iiks' meijän Maijaa. 1190—1198.

315

Sipu sapu, sipu Bapu, takasin tul- lee. Selitys: Laulaja pitää sängyssä istu- van lapsen jaloista kiini ja nostelee niitä vuorotellen. Ensin harvaan, mutt.i Mttrn taajempaan.

1191. Hämeenkyrö. Valkama n. 25 a.

—21.

Kyröskoski. Armas Valkama, 12 v.

Lomppis lomppis koirat met- tään menee. sipu sopu sipu sopu kotiin tulee.

1192. Honkajoki. Kolho V. J, n.

796. —09.

Kun lapsen jalkojen kanssa leiki- tellään, niin sanotaan, ensiksi hitaasti.

»Lomppis koira mettään me- nee.» Sitten nopeasti:

»Kipin kapin kotia tulee.»

1193. Honkajoki. Hirsikoski Anna, n. 30. -a/3ä

Lompsis, kompsis koira met- tään menee, sitten kun jalaat paleleen rupee: kipi. kapi, kipi, kapi kotia tulee.

1194. Lempäälä. Vihervaaran. 4313. —13.

Kun kierretään pikkulasten käsiä ulospäin, sanotaan harvaan:

Lonkin1 lonkin

koira mettään mennee.

n päin kierrettäissä sanotaan nopeasti:

Sipin1 säpin

sialta takasin tullee.

Näiks' meijän Maijaa?

1195. Alastaro. Vihervaara n. 2460. —11.

Männistö. Maria Renholm, 56 v. Kehtolaulu.

Tipu tipu teijaa. Näiks meijän Maijaa1? Hame oli sammalsaijaa, Tröijy oli sammaa laija.

1196. Harjavalta. Ruusunen n. 98. —03.

Sipu sapu.

Sipu sapu saijjaa, Näiks meem Maijjaa? Hame oli saijjaa, Tröijjy sammaa laijja.

1197. K okrm Hki. Sallgen n. 8. — 90. Sipu saijaa, näiks' meeif Maijaa, hame oli saijaa ja tröijy sammaa

laija?

Sormien nimet.

1198. Hunnia. Vaahtoranta n. 50.

—28.

Sormien nimet opetetaan lapsille seuraavalla lorulla:

Tomitutt1, rikiputt, longermann. järttahan2, pikku vi-

kuriviiri.

1194. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

1195. l kk:ssa pieni alkukirjain.

1198. ' Tomi p|utl : Tomi/utt. — - |J|ärttahan : järttahan.

31C,

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1199. Oripää Solo n. 327. 14.

M.p. Hattulassa. Peukalopukki, Suomen lukki, Kultaralli, Sokarvalli, 1'ikkulilli.

1203. Alastaro. Vihervaara n. 2299. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, .">5 v. Sormien nimet:

Peukalo: Tummentukki, laalmanni, keikkasormi, kultakranni, n pikkanen pikilintu.

12CC. Laini. I' ihrrriuiiii n. :':>:><> a. il. Latva. Manda sillanpää, 35 v. 1204. Alastaro. Vihervaara n. J298.

Sormien nimet:

Peukalo = tumentukki, liiskapotti, laalmanni. kultakranni, piäni pikilintu.

1201. Ori/pää. Vihervaara n. .'341 a.

■11.

Kalle oksanen, 61 v. Sonniin nimet:

Peukalo: tummentukki, liiskaplotti, laalmanni, kultakranni, pikkunen pikilintu.

1202. Lomitin. Vihervaaran. 1324a.

13.

.s, .iiiinii nimet: (lapset lukivat.)

Peukalo peukalopukki1 Qummentukki, laalmanni, kultakranni, pikku1 tipulintu.

-11. Sikilä. Eräs ll-vuotias poika.

Sormien nimet:

Peukalo: Peukaloplotti, Suamen >-* > t r i . laakmanni, kultakranni, 5 pikkanen pikilintu1.

1205. Alastaro. Vihervaara n. 2297

11.

Sikilä. Vilho Vieno, i Sormien nimet:

Peukalo: Tummentukki,

leikkipuin. lonkkamanni, petrinanni, 5 pikkanen pikilintu.

1206. Alastaro. Vilu i vaara n. 2296

II. \ Ihäinen. Hilma Ala Pouta, 82 v.

Suniin n imiiel:

Peukalo: Tummantukki, Liiskaplotl i, laalmanni,

1202. ' yi. |Peukalo = nummentukki|. — 2 |Pi| : pikkutipulintu. 1204. ' Alla ylipyyhittj : Peukalo-tummentukki, liiskapotti, \aalmanni, kulta- kranni piäni pilvilintu|.

S »rmi -ii nimet. L206 1212a

kultakranni, 5 pikkunen pikilintu.

1207. Kokemäki. Paasikivi n. 21.

30/ no

— /12 uö-

Kuoppala. Kuullut äidintään Amanda Stenbergiltä, n. 50 v.

Peukalo-pukki, Tuomen tukki. Lonkamanni,

Kultaränni. b Pikkuliru.

1208. Tyrvää. Vihervaara n. 392. —09.

Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny- gärd. i". v. Kuullut Tyrväällä.

Tyrväällä on lapsille opetettu sor- mien niinet seuraavasti:

Peukalo Peukalopuntti, paakermanni, isosi i mii. kultaralli. pikku tiriliri.

1209. Hämeenkyrö. Vihervaaran. &1Ö

—10.

Rauma. Emma Grönberg, 50 v. Kuullut H:kyrössä.

Hämeenkyrössä ovat lapset sor- mille antaneet seuraavat nimet:

Peu ka lopu ntti Suonien suntti Valtermanni

Knltarulla Pikkurilli.

1210. Honkajoki. Kulin, ]'..[, n. 213. —09.

Sunin m niinet:

Peukaloputti = peukalo. Suomensutti 1 etusormi]. Langermanni [ keskisormi]. Kultapränni [= nimetön],

5 Pikkulilli = pikkusoimi.

1211. Parkano. Tyyskä n. i. -88.

Sormien nimet:

Peukalo puttis

Suonien suttis, Ottermanni, Kultakranni. s Pikkn-lilli.

1212. Kurrin. Kaukamaa L. n. 768.

aU30. Kirkonkylä. Maria Nikola, 82 v.

Arvotus. Peukaloputti. Suomen sutti, Lonkermanni, Kulta pänni, 5 Ja pikku lintu liina häntä. Joka läpi seinän lentää.

1212 a. Kurria. Satakuntalaisen osa- kunnan kotiseuduntutkimuksia: Blom Kaisu, Karvian naisten käsityöt, siv. 108. — 30.

Sormikkaita on tehty kaikenväri- sistä langoista ja myöskin villalan- goista.

Arvoitus:

Peukaloputti. Suonien sutti. Lonkermanni, kultapänni, ja pikkulintu, liinahäntä. joka läpi seinän lentää.

318

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1212 [i. nuoresi. Luulonen Ahto, n.

33. —17. niien niinet:

Peukalo putti, Suamen sotti, Lekkermanni, Eultaralli, Pikke-

rille.

1212 y. Buovesi. Luuionen Ahto, n.

34. —17. 3ormien nimet: Täintappaja, Voinlappaja,

Piki-Pietari, Nimetön-Matti, Pik-

kulilli.

1212 6. Buovesi. Luulonen Ahto, n.

35. —17. Sormien nimet: Peukaloputti, Suamen tutti,

Longermanni, Kultaralli, Hopea-

piiukka.

Soutaa joutaa.

1213. Lavia. Nurmi F, n. 69. —10Ul2 \ Maja.

Soutaa, joutaa, Suomesta saaree, Omenia noutaa. Pähkinöitä pähkimää.

1214. Tain [n ii. Kullin V. J, n. 817. —09.

Soutaa, soutaa Mamsellille piimää noutaa.

1215. K maalahti. Lindroos n. 12*. —88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Kskolalta. Muis- tiini'. Tottijärvellä.

Soutaa, soutaa, Kylli maarin joutaa. Lukkari perää pitää

l'appi soutaa. 5 Soutaa, soutaa. Suo meille kalasia. Apa jällen ahvenia. Paalien kosken kuoreina, Kiiskit kiven rakoon.

Soutaa, soutaa.

1216. Siikainen. Helomaa Kyllikki,

n. 78. 30.

Ison-Salon emäntä 76 v.

Rysää laskettaessa laulettiin1:

Soutaa, soutaa Suomesta saareen,

omenoita ottamaan, pähkinöitä poimimaan,

solutta ja viinaa laskemaan, tammisesta tynnyristä, koivusen tapin takaa.

Suutari Kraatari.

1217. Eura. Järvinen, n. 9. — 52.

Suutari, kraatari. Papin poika Pietari. Tee minull' nippu-kengät, nappa- kengät, Minä menen kauas naimaan. s Pino-pirjan tytärt ja KankasalaD

Kaijaa.

1218. Port. hiilmiin >n. 16. — 95. Katriina Sjövall, 75 v. Suutari, kraatari,

1216. 1 Runon loits. viittaavasta otsikosta huolimatta on se tähän otetta, koska samanlaista toista ei ole loitsuna esiintynyt, mutta kyllä lasten viihdy tyBlukuina.

Suutari Kraatari. 12 1 s L221.

319

Papinpoika, Pietari, Tee lnpsill'1, tee lapsill'1 nipunapu

kengäti

Älä pane nirkkoi, 5 Älä pane korkoi. Tee lapsill'1, tee lapsill'1 nipunapu

kengät! Älä pane nahkaa, Pane vähän rahkaa. Tee lapsill'1, tee lapsill'1 nipunapu

kengät! 10 Älä pane nauhoi, Pane vähä jauhoi, Tee lapsill'1, tee lapsill'1 nipunapu

kengät!

1219. Oripää. Vihervaara n. 2385. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 7i v. Kehtolaulu.

Suutari, raatari, Papinpoika Piatari, Tees mulle nippukenkä, nappu-

kenkä, Minä menen naimaan 5 Kankastalon Kaisaa.

1220. Loimaa. Tallgren n. 17. —14.

Maria Tuominen, 57 v. Mp. Maa- riassa.

Suutari kraatari tulee meille1, tekee minulle nippu kengät, nappu kenget[!] minä mene kauvaks naimaan 5 kankaan korpeen.

Siellä tehdään nisukakoo, kiltti kakkoo,

kihlat paunaan kiven rakkooV; kivet ruppe kukkumaan. 10 kodan ovet kolkkumaan, kattilan sankat kolkkumaan2.

1221. Loimaa. Vihervaara n. 4474. —13.

Karoliina Puisto, 72 v. Lasten laulu.

Suutari räätäli Tee mulle nippu kenkät, nappu-

kenkät, Minä menen naimaan Kankassalon Kaisaa. 5 Siälä tehrään nisukakkoo ylkälle, Ylkä antaa kaaselle, Kaase pannee kiven päälle, Kivi ruppee kiikkumaan, Koran (= kodan) ovi kolkku- maan, 10 Pappilan paransankat helisemää-

hän Ison hevosen heinii Vähän varsan kauroi. Kokit tuasa (= tuvassa) nauroi, Kokin pojat porstuasa, 15 Kukko laulo muurin päällä: Heis kukko leijaa, Kukkon kinnas, Kanavvarvas1, Taas travari huijaa. 20 Ei nyt muuta kun Tirkun teijaa.

1218. > lapsje|ir : lapstir.

1220. » tulee »meille* : t.m. — * yi. lyijyk.:?

1221. * Kanavvar|r)as : Kanavvarcas.

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja,

1222. Alastaro. Vihervaara n. 2407. Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Kehtolaulu.

Suutari, kraatari, papinpoika

Piatari,

Tee mulle nippukenkät, nappu-

kenkät!

Minä menen naimaan

Kankasalta Kaisaa,

Pino-Pirjen tytärtä kattomaan.

1223. Tyrvää. Ahlstedt n. 90. ' \05. Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli,

68 v.

Univirsi.

Suutari kraatari,

Pyhä poika Pietari,

Tee mulle nippakengät, nappa- kengät,

Minä menen naimaan, 5 Kauas kankahille,

Pinopilven tyttäriä;

Siellä nisul leivottiin,

Morsiamelle annettiin,

Morsian anto pietille, io Pieti anto yljälle,

Ylkä pani kiven päälle,

Kivi rupes kiikkuun.

Kodan ovel kolkkuun.

Kissa mauku kirkon päällä, 15 Toinen tornissa torasi,

Pappi luuli pampul soivan,

Lukkari papin lukevan.

Taipaleen ämmä.

1224. Loimaa. Vihervaara n. 1466.

13.

Tuutulaulu.

Taa taa Taipaleen ämmä

Katkasi valkosen Vasikan äännän, Teki siitä kirnun koitan1 s Kirnua silla paljon voita.

1225. Alastaro. Vihervaara n. 2350

—1 1 .

ylhäinen. Manta Lindström, 12 v. Lasten laulu.

Tui tui, Tuittulan ämmä, Taitit sen viattoman

vasikan hännän.

1226. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.

213. —12.

Heinijärvi. Aliina Happi, 65 v. Tuittuil luittuit Tuittulan ani- mat tahtovat Villilän vasikan hännän,

tekivät siitä sitten kirnun männän

tekivät silla palju voita.

1227. [Parkano.] Räisä K. n. 16. —30.

[Loppuosa ketjurunoa.]

Ait1 täit täit täit taipalen äm-

[m]ä,

katkasi Katilan vasikan hännän,

teki siitä kinum männän ja kir-

nus sillä voita ;

Hiilinä se voi on. kettu sen söi,

Hiilillä se kettu, aittall

5 alla. miliuä se aitta, valkija Ben

poltti-, niilinä sr valkija, vesi sen sam- mutti, niilinä se vesi, härkä Ben joi, inilina se härkä, susi sen tappaa,

1 224 ' r. ( männän).

1227. > kkrssa pieni alkukirj. — - pol|l|tti : p

Tiiru liiru vettii kantaa. 1227—1235.

321

mihnä se susi, kirves sen tappaa, m mihnä se kirves, kaukana kan-

nonnenäs,

mihnä se kanto, tonkat sen söi,

inihnä ne tonkat, linnut ne söi,

mihnä ne linnut, yhdeksän meren

takana vehrijäisen kiven alla.

Tiiru liiru vettä kantaa.

1228. Eura. Eäyriru n n. 48. —1AUl2. Maiia Rinne, n. 54 v. P.p. Piik- kiössä.

Tiiru liiru vettä kantaa, taaru laaru lähteestä.

Tipu, tipu, taapota.

1229. Oripää. Vihervaara n. 2462.

—11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Lasten laulu.

Kananpoika piipotti:

Pot pot pot, Minun pitää munia Ja kenkätä käyrä.

1230. Alastaro. Vihervaara n. 5467.

—11.

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.

Tipu, tipu, taapota. Pot pot pot! Minun pittää munia Ja kenkätä käymän.

Toukotamma.

1231. Noormarkku. Koskilahti n. 37. -8/,04.

Sofia Fors.

Lasten laulu.

Toussun, toussun, toukotamma,

1234. 1 r. (= rintaa).

Ei se kynnä, ei se kanna. Pieni[ä] lapsia kirkkoon vie.

Tätä laulaessa pidetään lapsi pol- vella istumassa ja siinä keinutetaan.

1232. Siikainen. Lindqvist Terttu, v. 5. —30.

Otamo.

Taii, tau taukarihununa laiska Laurin konkarilla, ci se kynnä eikä kylvä, eikä se jouluna piäniä poikia perä-

säs verä.

1233. Oripää Vihervaara n. 2358. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

Kehtolaulu. Tou tou, Tourun tamma. Ei se kynnä, eikä kanna, Eikä lapsia vetele. Pramin ori se kyntää, se kantaa, 5 Se lapset vetele.

1234. Alastaro. Vihervaara n. 2473. —11.

Männistö. Mikko Sulonen, 23 v. Lasta toussuttaessa sanotaan: »Touru. touru, touru tamma, Ei se kynnä, eikä kanna, Eikä varsall mammaa1 anna.»

1235. Harjavalta. Ruusunen n. 108 a.

—03.

Tuoturi humina. Toussuttaja ottaa lapsen polvelleen, ja tuota siinä sitte hytkyttää laulaen:

Tou, tou, touturi humma

21

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Ei hän kynnä eikä kanna Eikä varsaansa imetä.

1235 (.'. Harjavalta. Ruusunen n.

108 b. —03.

'Jimi tmi tonturi humma, Ei se kynnä, eikä kanna, Eikä sitä aisoin panna.

1236. Harjavalta Huusmicn h. 108c

—03.

Toti tmi tunturi humma Ei se kynnä, eikä kanna, Eikä m' lapsia vetele.

1237. Kokemäki. Paasikivi n. 5.

15 7 03. Kuoppala.

Tou, tmi, tmi, tmi, tmikuiiu

tamma,

Ei -'• kynnä, eikä sp kanna,

Eikä se kaikkein lyädäkkä^anna.

1238. Kokemäki. Lenvpainen n. ~< .

12li04. Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.

Kuullut isältään.

Lapsi n laulu.

Tou, tou, toukarihumma, Ei hän kynnä. Ei hän kanna,

Eikä pieniä lapsia perässänsä ve- tele.

1239. Kiikku. Oksa rt. 26. —07.

Juho Turma. 6« v.

Lapsi n hyi iiih/liiulu.

Tourun, tourun,

to ukku tamma! E2i ->' kynnä, eikä kanna, 5 eikä1 lapsia vetele

(Touruttaminen on sellaista, kun joku istuupi tuolilla tai sängyn reu- nalla, hänen jalkojensa päällä seisoopi lapsi, jota touruttaja pitää k

kiinni. Touruttaja heiluttaa jalkojaan ylös ja taas alas.)

1240. Parkano. Almin: \~iljo, n. 12. Alaskj lä. Helmi Naskali.

Kehtolaulu.

Toussun, toussun taukotamma,

ei se kylvä. ei se kynnä. ei se varsoja vetele.

1241. Virrat. Leander n. 29*. 13. Maria Vilhelmina Spii-, 69 v. Muis-

tiinp. Hauholla.

Tiui— un toussun Tourun

tamma, ei se kynnä, ei se kann ei se imetä varsojansa.

Toussuttaissa.

1242. Loimaa. Hollo n. 572. —09.

Buisaa, li"\ lää, Hiukset pääsä löyhää.

1243. Loimaa, HoUo n. 569. 09.

I apsi polvella. Hummalla aijaa hössöttää, Pappilan vaijaan tössöttaä,

1236. ' h ö|6äkkän : lyöoäkkän. 1238. ' kk --.I isu alkukirjain.

Vaaxi paaliin uuniin. 1243 — 1250.

323

1244. Lempäälä. Vihervaaran. 4396. —13.

Tuutilaulu.

Huisaa haisaa nähikkös

meirän Kaisaa Kuinka se hyppäs kruunu pääsä Ja patiinakenkät jalassa?

Vaari pantiin uuniin.

1245. Rauma. Siren T. n. 49. —04. Vaari pantiin uuniin,

Vaari pantiin uuniin, Vaarilla oli tarkat korvat

Hän uunissakin kuuli.

1246. Tampere. Vihervaara n. 119. —09.

[limainen. F. Saxberg. Kuullut Tampereella.

Tallin lallin laulettiin, kettu pantiin uuniin. Ketul oli tarkat korvat, uunissaki kuuli.

Älä itkekkee.

1247. Kokemäki. Lempainen n. 48.

-5!i04. Lempainen.

Lohdutus. Ala itkekkee, Pappa tulleelee, Tuo uudet ruojut Jällelle Pikisaumaiset, 5 Pukinnahkaiset, Juuri kahden markan arvoiset.

1 248.. s' Uh aint n. Oksanen Kutri. n. 30. -30.

Ison-Salon vanhalta emännältä, ;6 v.

Lastenloru.

Faari menee pitkälle sillalle, tuo siritä punaset sukat, keltaset kengät, kultahopeasnöörit päällä.

B. Muita lasten runoja.

Hämähäkki seinäsäkki.

1249. Kankaanpää. Luihu. n. 94.

-™*90. Miina Hakola, 5lJ v.

Hämähäkki. »Härnniähäkki, seinäsäkki, Kuninkaan kulta-kerän rahan va- ra a s.»

Kissan vala.

125C. Kankaanpää. Laiho n. 102. -WU90. Kaarle Oukari, 22 v.

Kissan vala.

»Minä, kissa katimpoika, lupaan ja vannon, . kivet ja kannot, hiiret ja rotat, 5 hengeltä pois otan, enkä varaasta!»

324

Yiilidytyslauluja ja muita lasten runoja.

Kuljin Turun takatietä.

1251. Kiukainen. Ilen n. 1. — 90. Kuljin Turun takatietä,

Hämeenlinnan härkä tietä, llrir.it uosti hattuansa,

Talon pojat lakkiansa, 5 Kerjäläisel keppiänsä, Ja mua uaurettiin niin.

1252. Kokemäki. Lenvpainen n. 166. — ul?09.

Kustaa Johansson, n. 60 v. Kuul- lut Ulvilassa.

Jokin katkelma.

• II' rrat niisti hattujansa, Talonpojat lakkejansa, Kerjäläiset koppejansa.»

Kuru, kuru kuppiin.

1253. laivia. Sulo n. 213. —14. M.p. Hattulassa.

Kuru kuri kuppiin, Vaivasen rattiin.

Kuulin korvessa kellojen soivan.

1254. Noormarkku. Lindgren n. 236.

-2°lu92.

Kaisa Kreeta Lönberg, synt. 1810 Noormarkussa.

[Kirjall. vaikutusta.]

Kettojen soitto. Kuuliin korvessa Kellun soivan. Kävin mä kummaa katsoman:

Kello kiikku oksalla. 5 Kulta kielin läpätti, Orava1 oivasti soitteli,

Pihka pivo pimputteli,

Käytteli käpyniiles.

Kuulemaan oh* kutsumina, m Kaikki kokon katsonunna

Metsolan mirrit,

Tapion turrut,

Jänes .Inssi jntteli,

Suden suku veisasi 15 Vienoa virttä,

Aamun arinasta ääntä

Tapiolan kirkossa

Metsolan kirjasta.

Linnut ue lauleli, bo Yaivkset \ iritteli,

Korppi ääntä korkonteli, Kakkuri kaakotteli,

I Iulik.ij.it huuteli Humeasti huikutteli,

25 Rastaskin ratkutteli.

Kiekko rinnallaa ripotti,

Pikku linnut piipitteli.

Karhu oli kappalainen,

Ilves imelä veisaja, 30 Jänes juttuin julistaja

Kertoi kuulut kunnolla.

Kurki koirat karkotteli.

riiinui uni lukkarina,

Kakkuri viimein kapat kanto, 35 Susi survasi mittaan.

Tämmönen oli Metsolan3 meno,

Tapion talon komento

Kirkon menot Uw ik<>

Korven kolkossa koverassa.

1254. • Sak. ii ja 25 pieni alkukirjain. — 2 riniia : rinna//a. — ' kkssa pieni alkukirj

Kyyhkysen muna. 1255—1261.

325

Kyyhkysen muna.

1255. Säkylä. Ääri n. '.'. — 86.

.joki.

Kyyhkynen.

liuu, huu, hulluuttani, Annoin kannalle kymmenen mu-

aaa,

Sain kanalta kaks' munaa, liuu. huu hulluuttani.

1256. Alastaro. Vihervaara n. 260. —11.

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v.

Kyy, kyy kyy kymmenen mun-

naa,

Vahetin kauan kans, sain kaks

munnaa.»

1257. Noormarkku. Ollinen n. 547.

— 89

Noormarkku. Asda Maria Ollinen 10 v. Kuullut Maija Luvisa Ollilalta

Kyyhkysellä oli ennen ollut kym menen munaa, mutta kana sai houku telluksi sen vahettamaan kanssansa^ vaikk*ei hänellä ollut kuin ainoastaan kaksi munaa ja sen vuoksi sanookin kansa kyyhkysen valittavan vielä:

Kyyn, kyyn, kymmenem man- naa, Vahetin kanan kans' kahteen munnaan.

1258. Kankaanpää. Laiho n. 93.

— "U90.

Santra Hakkuri, 21 v.

Kyyhkysen sana. »Kyh, kyh. kyhkynen,

kymmenen munaa,

Vahetin kahteen kanan munaan.

Kaihiin pääni harmaaksi.

Niin sanoi kyyhkynen, kun oli va- hettanut munalukua kanan kanssa.

Käki kukkuu.

1259. Säkylä. Iisakki Ääri >i. 1.

Pyhäjoki.

Käki.

Käki kukkuu: Lyö lato lukkuun, Ann' Antill' avain, Ann'(a) flikoilT(e) vita-kakkoo 5 ja pojuT(e) koivu juustoo.

Lasten laulu.

1260. Noormarkku. Koskilahti n. 34.

"/i 04.

Maria Viik.

Lasten laulu:

Paimen Luiru ja lampurin rotta. KylTkai paimenen Lampurin1 krottaa.

Lasten kujeita.

1261. Kokemäki. Santavirta n. 53. —03.

Säpilä. Manda Sillanpää, 50 v.

Lasten kuieita. Toinen lapsista sanoo toiselle kun se, jolle sanotaan, on ensin määräyk- sen mukaan sulkenut silmänsä:

Kalle, Kalle, paa -un- alle, niin herra antaa rohtoo.

1260. * Lampuri : Lampurin.

826

Viihdyt yslauluj a ja muita lasien runoja.

Kun sitten toinen avaa suunsa, syl- käsee toinen sinne.

Lasten laverruksia.

1262. Kiikku. Esko n. 5. —03-4

Lasten laverruksia. Pääni -yhyy päivällistä, ottani orjan murkinaa, vattani varitaikinaa, perseeni pieniä vittoja.

Lasten loru.

1263. Alastaro. Vihervaara n. 2304 ja 2305. —11.

Manta Heikola. 29 v. Lasten loru.

a) Kissa kusi kellariin, Ämmä pani tynnäriin, Maisti olikos sualaa.

Toisella kielellä edellä oleva on:

b) Saakus sii. Laarin kel, Tikkos maa,

Liko laasna.

Linnun pesän löytöjä.

1264. Merikarvia. Roslin M. n. 27.

—88.

Löysin, löysin linnunpesän, Mutt' en sano sulle.

Löytäjä.

1265. Tyrväa. ÄMstedi n. il. -03. lllo. Anna Stiina Korkeamäki, 70 v.

Kuullut isältään.

Kehtolaulu.

Menin minä kerran kappaleen matkaa,

Näin ketun juaksevan,

Luulin orhiin olevan; Sitä minä karkasin, -. Sitä minä parkasin Koko sen pitkiin talvisen yän. Menin minä taas kappaleen matkaa, Jouduin lukkarin porstuaan; Löysin sieltä kirnun männän, io Luulin sen kirkuu avaimeks. Sitä minä kääntelin, Sitä minä vääntelin, Kuku sen pitkän talvisen yän. Menin minä taas kappaleen matkaa, 15 Jouduin Sipin kellariin. Löysin sieltä piimäpytyn. Luulin sen kirkonkelloksi: Sitä minä koittelin, Sitä minä soittelin, äo Koko sen pitkän talvisen yän. Menin minä taas kappaleen matkaa. Jouduin papin kamariin. Löysin sieltä höyhentyynyn, Luulin aeittyen "levän, 25 Sitä minä trussasin, Sitä minä pussasin Koki» sen pitkän talvisen yän,

Minä menen mettään kettuja pettään.

| Ks. Tuutulauluja: lluis sika j.n.e.]

1266. Tyrväa. Kullan „. l:'7. \n:; i apiola.

/ asten laulu. Minä nieen mettään

Minä menen mettään kettuja pettään. 1266—1275.

327

Kettuja pettään, Jäniksiä jättään, ( »ravia ottaan.

1267. Hämeenkyrö. Mattila K. n. I.

— 03.

Lasten laulu.

Isä moni metsään Kettuja pettään, Jäniksiä jättään, Karhuja kaataan.

1268. Vi silahti. HeJs. Suom. Normaar lilys.konv.: Lindroos n. 21*. —92.

[ Kirkonkylä]. Helmi Lindroos, 13 v.

Minä monen mettään kettuja pettään,

oravia ottaan. jäniksiä jättään,

5 susia suistaan karhuja kaataan.

1269. Lempäälä. Leander «74*. — 13.

Maiju Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- sena. Muistiinp. Hauholla.

Isä meni mettään, kettuja pettään, oravia ottaan,

jänistä jättään.

1270. Pirkkala. Starck n. 25*. Mennään mettään kettua pettä(mä)än jänistä jättä(mä (än oravaa otta(ma |an.

-89.

1271. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 31. —Mli31. Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto.

64 v. M.p. Kunnalliskodissa.

Minä menen mettään kettuja pettään, oravia ottaan ja jäniksiä jättään.

1272. Eräjärvi. Tyyskä 1595 n. 72*. —04.

Aleks. Ahlgren. 71 v. Minä menen mettään.

Minä menen mettää Kettuja pettää Jäniksiä jättää

Oravia ottaa.

1273. Eräjärvi. Tyyskä 1977 n. IM* .

—06.

Mies meni mettään.

Mies meni mettään Kettuja pettää Oravia ottaa Jäniksiä jättää.

1274. Orihvesi. Jokinen n. 4*. — 03.

Eräs vanha mummu. Lasien laulu.

Isä meni mettään

Kettua pettään

Jänistä jättään

Oravaa ottaan.

Ruov. ks. n:o 538.

1275. Keuru. Vegelius n. 13*. —07.

Varsin tavallinen muoto Keuruulla.

Huis sika mettään,

328

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Kettuja pettään, Jäniksiä jättään, i »ravia ottaan Susia sulkeen Karhuja kaihteen.

1276. Virrat. Leander n. 20*. —13. Maria \ aihelmina Spir, 69 v. Muis-

tiinp. Hauholla.

Minä menes mettään, Jäniksiä jättään,

oravia ottaan.

1277. Satakunta. Peteliusn.5. — 15.

Juho Malja, 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailta, ei muista keneltä.

Metsä-miehen laulu.

Minä menin mettään Kettuja pettään,

(»ravia ottaan. Jäniksiä jättään.

Minä puhun juttua.

1278. Kiikka. Esko n. 6. Minä puluin juttua. susi vei kuttua. veti yli aidasta. piti kiinni paidasta; 5 paita repes, susi häpes, ja meni pois.

Kun susi vei kuttua parrasta Ja piru haki mettäsä varrasta. 5 Tien minä vieläkin uudempia: Kasvaa sielä vielä suurempia,

Kasvaa myÖS sielä kiljuva piru: Ajaa takaa. lupaa tappaa.

Näntä juoksee pitkin seivästä io Piha kourasa.

Emäntä juoksee pitkin kiulua Navetta kourasa.

1280. Tyrvää. Kaihta n. 224.—9lt04. Tapiola. Al-ksi Viitamäki, 18 v. Kuullut Matti Apiaiselta, kotoisin Hauholan kylästä.

Minä puhun juttua. Että susi pani kuttua. Heitti yli aidasta, Piti kiini palloBta[I], 5 Rapsahutti paidasta. Kuttu pääsi karkuun. Susi rupes parkuun:

Juu 1111 1111 uu.

03-04. 1281. Tyrvää. Äuke* rt. 2.

Lasten loruja.

Minä puhun juttua. Su-q1 vei kuttua pai Seitti yli aidasta. Kuttu rupes parkuun s Ja suvi- vippaa karkuun.

' > m.

1279. Tyrvää. Katajaranta n. 81. Vi 04. Tyrvään kylä. läkki Vahl, 20 v. i lottekoa kuulleet uusia: Mettäsä kasvaa kuusia;

1282. Tyrvää. Kollin Väin», n 5. — 13,'i 03. Hilja Kallio, 15 v.

Kuulkaas juttua.

Susi vei kuttua.

1281. ' kk:ssa säkeist. 2, 3 ja 5 pieni alkukirjain. — 2 *Misi* vippas B.V.

Mitäs Irenki tekkee. 1282—1289.

329

Seitti yli aidasta, Piti kiinni paidasta, 5 Paita repes, Susi häpes, Kuttu pääsi karkuun. Susi rupes parkuun.

1283. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi,

n. 198. -12.

Heinijäivi. Loviisa Hauska, 77 v.

Minä puhun juttuu,

susi vei kutiini.

M'i sen sankarin korpeen. heitti sen hännästä orteen.

1284. Lempäälä. Eelsing. Alh. opist. konv. NurTchinen A. S, n. 10.

—84.

Puhu juttua.

Minä puluin juttua, susi vei kuttua. heitti yli aivasta. piti kii parrasta, 5 paita repes, susi häpes, kuttu pääsi karkuun, susi rupes parkuun, viäläkö nyt!

1285. Sahalaliti. Hahnsson n. 331. —53.

Juttelin juttua. Susi vei kuttua, liritti yli aidasta, Piti kiini parrasta, s Vei sitten korpeen, Pani naahaan orteen.

1286. Satula Järsiä F, n. 36. —91.

Kuulkaas uy tätä juttuu, ku susi kaniini kut tmi, pitkin aidan vierun aika kieruu, oiefrl häntä lieriin.

Mitäs trenki tekkee.

1287. Pori. Riihonen s. 46. —95.

Katriina Sjövall, 75 v. Mitäs trenki tek'kee? Trenki reiraa rekkee. Kuka lähtee ajelemaan- Kissa lähtee ajelemaan. 5 Kukas jaksaa1 Kissan reisnt maksa? Yhden ryssän ruplan, Takaisin tulless' »tuplan».

Muni, muni, muikkaa.

1288. Alastaro. Vihervaara n. 2316.

11.

Hilma Ala-Pouta, 32 \ .

Lapset sanoivat pyytäessään jotain

(silmät olivat silloin kiinni):

Muni, muni muikkaa. Kerjäläiskeikkaa, Hyväst talost jottain, Pahast ei mittaan.

Joka antaa, niin istuu taivaasa kultatoolisa, mutta joka ei anna, istuu huusisa pussi pääsä.

Oletteko nähneet meiän pukkia.

1289. 1'ori. Tuomi n. 92. —90. Oleks nähny meitin pukkii

1285. * Pulit. kirj. kokoelmassa.

330

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

mettä-niitun airalla?

siilon pitkät harmaat karvat

ja kikikellot kaulalla.

1290. Pon. Roosbhm n. 70. —04. Ruosniemi. K. Riihiko-ki

Laulu.

( lotteko nähneet meijän pukkia Tuonelan aidan vieressä?

Sil »ui pitkät ja valko- s sei sääret, j.i kilikilikello kaulassa

1291. Noormarkku. Mäkelä n. 134.

29 ( iletteko poijaat pukkeja näli-

nyt Tämän kylän pellon aidalla? Sil' on pitkät sarvet päässä ja kilikilikellot kaullalla.

1292. Siikainen. Lindqvist Terttu,

n. 6. 30.

Otamo. Koivumäen mummulta, 76 v.

Lastenloru.

Iluuriskutti, kello kanin . oletteko nähny meirän kuttia teirän niityn airalla? Siir oli siliät sarvet pääs, s kilikilikellol kaulalla.

Meirän kuttua

Teirän niitun airalla?

Sillä on suuret, pitkät sarvet.

Kili kili kello kaulalla.

1294. Kauvatsa. Santavirta n. 92. —05.

Kaakinmaa. Fanny Kaakki, 15 v.

Ootteko nähnyt imijän kettuu, meijän niitun aidasa, Sill' oli suuret sarvet pä" ja kili kili kellot kaulasa.

1295. Ikaalinen. Alanen Viljo. n. :i7 —31.

Laulu Kallionkielen kyläsi *

Oletteko aähny meidän puk- kia Kallionkielen kiilalla Sill' oli suuret sarvet pääs'

ja kili-kili-kellot kaulalla.

1295 a. Ikaalinen. SS. My toi. san. 7i. 343.— w/n 27. Riitiala. Kalle 1 usitalo. Tuutulaulu.

Oletteko aähäneet meilän puk- kia kallion-kielen nilalla, sill' oli pitkät sarvet pei ja kili-kili-kelloja kaulalla.

1293. Alastaro. Vihervaara n. 2355. 1295 * lkaaUnen- SS- MxJio1 "

n. 343. — wlu27.

.lulliini. iki. Kalle i usitalo.

//.

Ylhäinen. Hilma Ma- Pouta Kuuli n i Oripää

t iletteks nähnee

Tuutulaulu.

Oletteko, velikullat, kuttuja

kuulin

Paimenen palkka. 1295/3- I

331

heinäniitun ailalla,

niillä on saaria Barvia päässä

ja kdlikilikelloja kaulalla.

Paimenen palkka.

1296. Tampere. Kalliola n. 3*. — 13.

Missäs tämän kesän olit? Titilässä, tätilässä. Mitä siellä tekemäss Metsän karjaa kaitsemassa 5 Mitäs sail palkkaa'^ Viis kuu- koiraa. Mitkä niiden nimet ovat? Yksi Nikki, oäveräkki, Uudenkirkon ongennanni, io Käkisalmen käräpallo.

1296 «. Ruovesi. Luutonen Ahto. n. 53. —17.

Riu rau reporukka. Missäs tämän kevvään olit? Itilässä, tätilässä. Mitä siällä tekemässä? 5 Jumalan karjaa kaitsemassa. Mitäs sait palkkaa? Viis kuus koirraa. Mitkä niitten nimet oli? Ensin Nikki, toinen Näkki, io Kolomas Näveräkki. Uuden kirkon audelmass Keräpallo!

Pieni lehmä.

[Yert. Ketjurunoihin.]

1297. Lempäälä. Helsing. AU;, opis- ton lconv. Nurkkinen A. S, n. 9.

—84.

Ilyyvin piäni lehmä.

Yhrellä ämmällä oh" niin pikkuruku- rukurukurukuruikkunen lehmä j.i se pikkurukurukru1rukunikuiuikkunrn lehmä lypsi niin pikkurukurukuruku- ruikkusen maitoo ja sillä oli myöskin niin pikkuruknrnkurukuruikkunen kissa, joka söi kaikki sen pikkuruku- rukurukuruikkusen lehmän pikkuru- kurukurukruikkusen mairon ja se äm- mä sano, että hauhl

(Hyvin kovalla äänellä, että kuul- telijä säikähtyy .

1298. Lempäälä. 13.

Vihervaara n

Pöytya. Amanda Berglund, 50 v.

Pikkurukuruikkunen satu. Oli kerran eräs pikkurukuruikkunen muija. Ja sillä pikkurukuruikusella muijalla oli niin pikkurukuruikkunen pirtti. Ja siellä pikkurukuruikkusessa1 pirtissä oli niin pikkurukuruikkunen kissa. Ja2 sillä pikkuruku ruikkusella kissalla oli niin pikkurukuruikkunen maitokuppi. Ja siinä pikkurukuruik- kusessa maitokupissa oli niin pikku- rukuruikkunen maitotilkka. Ja sillä pikkurukuruikkusella muijalla oli niin pikkurukuruikkunen3 navetta. Ja siellä pikkurukuruikkusessa navetassa oli niin pikkurukuruikkunen lehmä. Ja sillä pikkurukuruikkusella lehmällä oli niin pikkurukuruikkunen juomakiulu. Ja siellä pikkurukuruikkusessa nave- tassa oli niin pikkurukuruikkunen palli. Ja siinä pikkurukuruikkusella pallilla

1297. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 1 2<8. ' pikkurukuruikkuse lla: : pikkurukuruikkus ku rukuruikkusessan : pikkurukuruikkunen.

' - a : Ja. — 3 pik-

332

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

istui pikkurukuruikkunen muija. Ja lypsi sitä pikkurukuruikkusta lehmää

Bemmoseen pikkurukuruikkuseen kiu- luun. Ja se pikkurukuruikkunen muija meni sisälle siihen pikkurukuruikku- seen tupaansa. Ja laski sen pikkuruku- ruikkusen kiulun siihen pikkuruku- ruikkuselle muurille. Ja pikkuruku- ruikkunen kissa joi sen pikkurukuruik- kusen maitotilkan. Ja se pikkuruku- ruikkunen muija sano sitä pikkuruku- ruikkusta kissaa: »hui mene pois kissa!»

Pikkuinen tyttö.

1299. Siikainen. Oksanen Katri. n. 8.

—30.

Hieroja- Kristiinalta.

Pika pikkunen, paita paskanen, misäs viruit ninw kauvan? >it ;i tekemäs, paita pesemäs, 5 sielä mä vivuin nii|^ kauvan.

1300. Oripää. Tallgren n. 50. —14. Fiina Virtanen. M. p. Maariassa. Pikkunen tyttö,

likainen paita,

missä olel pitänyt maita?

I '. — iti pyykkii. 5 liikutin maltai,

keritsin lampai,

panin juustoni juoksemaan;

karasin kylään kysymään:

missä Be piti syötämään? io M\ lh n portaan alla.

1301. Loimaa. Tallgren n. 16. — 14.

Maria Tuominen. .'.7 v. M.p. Maa-

1301 ' kauan : kaman, - - a-li

1 ol|i| :o.

Pikkanen piika, likainen paita, missä vii\ \ | kauvan1 maita? Pesin astiat8, 5 liikutin maltai. Hiljan lampea sauna. Panin juuston juoksemaan, menin kyläsi kysymään: missä se piti syötämään.

Punaset sakat ja nahkarukat.

1302. Port? Nordlund n. 78. —90. Punaset sukat ja nahkarukat,

joka niihin nyppäs, niin ne hyppäs joka niihin kajos, niin ne hajoa.

1303. Luvia. Kiikonen n. 6. — 95.

Luvian luodot. Aina Josefina \Yes- terlund-Maanpää, 17 v.

Ennen oi' yks' äinnf ja BlU äiiiin.iir oi' Hikka. sill flikall' oi' punasel sukat,

Sill' ämmäU' Oi'1 vanhat nahk'-

rukat. Kun niihin rup niin ne

repes'. Kun niihin kajos, niin ne hajos'. Kun niit' nyppäs, — niin ne liyp-

päs'.

1304. Mi rikarvia. Roslin M, n. 19. —88.

Loruja, runopätkiä tahi sakeita j. n. e

Ennen oli yks' ämmä Ja sillä ämmällä oli poika ja sillä pojalla "li punasel sukat

Ja inust.it nahka rukat astiat, yi. [asti]oilta].

Punaset sukat ja nahkarukat. 1304 1310

333

s Ja k" niihin kajos'

Niin ne tajos',

Ja ko niihin rupes',

Xi' ne repes'.

Ja ko niitä nyppäs', ... \r ae nyppäs'.

Pis, pis, ko mä päästä rupeen:

Ennen oli yks' ämmä

Ja sillä ämmällä "ii poika

Ja sillä pojalla oli punaset sukat

j.n.e.

1305. Merikarvia. Roslin M. n. 20.

—88.

Ennen oli äijä ja ämmä ja niillä oli poika. Puhunko mä sen päähän asti'- - 1309. Tyrvää. Rullaa n. 247. —ul104

1308. Punkalaidun. Kotikoski J. W, Etnogr. n. 70. s. 25. —09.

4

Loppumatoin satu:

YhdelTakalT oli kaks' poikaa, toiselT oli

punaset sukat, toisella vauli.it

kenkä rukat, —

kun niitä nyppäs, niin ne byp-

päs, kun niihin kajos, niin ne hajos, — kun niihin rupes, niin ne repes. Kun yhdelTakalT oli kaks1 poi- kaa j.n.e.

Puhu vaan! - Ennen oli äijä ja ämmä ja niillä

oli poika - puhunko . . . j.n.e.

1306. Huittinen. Hirsikoski, A n un n. 6. »/, 24.

MeilT oli kerran akka, akalla

oli poika.

Poijaalla oli punaset rasat, kun

niitä nyppäs. niin ne hyppäs. Kun niitä nipas, nin ne kippi-.

1307. Huittinen. Hirsikoski, Anna n. 7. -&lz24.

Oli kerran ämmä, ämmällä oli

punaset sukat, poijaalla vanhat nahka- rukat, Kun niitä nyppäs. niin ne hyppäs.

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kuul- lut Kaija Korpelalta, kotoisin Mai- t uksen kylästä.

Ämmällä oli poika.

Poijaalla oli sukat

Ja vanhat nahka rukat.

Joita hän pesi ja paikkas, s Pani uunin suulle kuivuun.

Pis, pis, minä päästä rupeen:

Ämmällä oli poika,

Poijaalla oli sukat

Ja vanhat nahka rukat; io Poika kasto ne veteen,

Löi sitten ne kiveen,

Pani taas uunin suulle kuivuun.

Pis, pis, minä päästä rupeen: j.n.e.

1310. Lavia. Laine T. n. 5.

Lavia. Hilda Roikka, 21 v. Kuul- lut Ulvilan Tonkarilla.

Ämmällä oli poika, pojalla oli puna-

Kuu niitä nippas. niin ne kippas. set sukat ja vanhat nahkarukat. Niitä

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

hän kusi. pesi1, kurikoitti. kuivas' ja kaulas' ja piti niitä porstuan naulas'. Kun niihin rupes', niin ne repes', kun n.ippis'. niin ne kläppäs'. Kun nyp- päs', niin ne hyppas', kun kajos', niin ne hajOS' ja haisi. Ooks sitä ennen kuulin'.'» »Kn, (Gon)» »la se ollut en (oon), vaan se oli: »Ämmällä oli poika j.n.e. . . .»

1311. Parkano. Earvian.258. —07.

Kihniä. Iivari Mäntykoski. \~. V.

Ennen "li akka ja akalla poika. ja poijalla oli punanen piippa

lakki.

ja harmaa haara takki,

jota hän aina pesi ja klappas,

ja joka kiveliön nappas. Sanonkoma vielä: Ei so niin olin.

Ja sitte sama aina uudestaan.

Tallin hiilin laulettiin.

1312. Alastaro. Vihervaara n. .'/".'•'.'. —11.

Sikilä. Eräs 10-V. vainio. Kehtolaulu.

Toliin lullin laulettiin, Tallin ovi avattiin, Poika heiniin paiskattiin .ia plikal ulos ajettiin.

1313. Huittinen. VakUlan. li.— 88.

Naisten laulu.

Tallinlallin lauleltiin.

1'ojat talliin kaskettiin. Tuhka jiiiiiiPooi koiteltiin, Vanha tamma Lypsettiin, .-. Poikain puudon kasteeksi.

Misä poikain kunnia makaa?

Sikaläätissä sikkain keskellä.

Mitäs poikain myötä pannaan?

Vehkilhnppu ja varsan kinttu 10 Salin lalin laulettiin.

Plikal saliin käskettiin.

Nisu puudoo koitettiin.

.Ia voita silmään heitettiin,

\uaii lehmä lypsettiin. io Plikkain puudan kasteeksi.

Misäs plikkain kunnia makaa?

Se on salissa pöydän päässä.

Mitäs plikkain myötä pannaan?

Nisiilimppu ja sian kinttu. io Tuhauneii rahaa ja tauta rattaat.

1314. Punkalaidun. Hahnsson n. il. 53. S. ukkikin kylä.

Poikia meillä satiin1, Talliin kohta juostiin2. Bevosen loimet rikottiin. Poikain vakuvaatteiksi3.

b Ruokaa holtille keitettiin.

Tervaa sekaan heitettiliin4.

Puufatiin ajettiin5,

Puulusikoilla syötiin'. Flikkoja meillä saatiin', io Luhtiin8 kohta juostiin*

Arkun kannet avattiin9

Silkkipakal särjettiin1".

1310. ' pesi *kurikoitti* kuivas : p.k.k.

1314. i saati |h|in : s. — 2 juesti|h|in : j. — 3 vaat te hiiksi : -v. — ' heitätti h in :

h. — 5 aj .i iti h im : ajettiin. — • syöti|h in i s. ' saati h, in : s. — " lnht|t|iln : 1.

— «availi li in : a. — I0sai |.-l » 1 li in : s.

Tukulmista tuhkapyssy. 1314- 1318

335

Flikkain vakuvaat teiksi12. Ruokaa heitille keitettiin, is Sokeria sekaan heitettiin, Tinafatiin33 ajettiin", Hopeelusikoilla syntiin.

1315. Tyrvää. Pakula V. I'.

s-i.

K aJ li ala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut isävainaaltaan. (Kiusotusruno.) Allin lallin laulettiin, tallin ovet avattiin1, poikia sinne hmnlettiin, kryynipuuro keitettiin2, s vanha tamma lypsettiin3 piikeille (poijille) puuron4 kaseksi.

1316. Tyrvää. Ahtee n. 7} —^Od.

Tallillallin2 laulettiin. Tallin ovi avattiin. Poikia ulos potkittiin. Tyttöjä sisään kutsut[t]iin, 5 Olkipuuroo3 keitettiin. Sontaa suolaksi heitettiin.

Tallinlallin lau[le]ttiin, Salin ovet avattiin; Tyttöjä ulos potkittiin, io Poikia sisään kutsuttiin, Nisupuuoroo[!] keitettiin. Sokeria suolaks' heitettiin.

1317. Tärvää. Ahlstedt n. 31. —03. Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.

Kehtolaulu.

Tallin lallil laulettiin, Tallin ovet avattiin. Poikia sinne kutsuttiin; Santapuuroo keitettiin, s Multaa sualaks heitettiin. Vanhat sonnit lypsettiin Poikain puuron kaseksi.

Talli] lallil laulettiin, Salin ovet avattiin, io Prikkoja sinne kutsuttiin, Riiskryyni puuroo keitettiin. Sokeria sualaks heitettiin, Nuaret lehmät lypsettiin Plikkain puuron1 kaseksi.

Tukulmista tuhkapyssy. 1318. Tyrvää. Kullin Väinö, n.

8.

12 lu- ihuina Kallio, 22 v. Kuullut Ku- rusta vaimo Lindqvistiltä. Mp. Tam- pereella.

Huomenna tulee paljo vieraita Ruotsista rukumeettari, Tukuhulmista tuhka pyssy, kuuron nolli, langon Lassi1, r» ma 1 iikka ja rillan Matti1, sikomunni ja munnun Matti1, Anterios1 konkka kolmikesä ja kopra Matti1, Agaatta1 piettasallita ja titula tuulin pohjan äiti.

v- vak|a[vaatte|h|iksi : vakuvaatteiksi. — " Tinala;a|tiin : T. — u ajetti|h|in : a.

1315. 1 |u[vattiin : avattiin. — * keitettii : keitettiin. — 3 lypsettii : lypsettiin. — 4 ]>uu rjron : p.

1316. ' Tytöt laulaa päinvastoin. M.p. huom. — a alap. : [Talli]n[lallin]. — 3 toisin: tuhkapuuroo. M.p. huom.

1317. ' kk:ssa iso alkukirjain.

1318. i kk:ssa pieni alkukirjain.

336

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Tule huomena meille.

1319. Tyrvää. Kuihin n. 104. — 17/t03. Tapioin. Anna Kullaa, 28 v.

Tu tu tuimaan, Tu meille huomana naimaan! Saal sylttyä syöräkses, Rapakaljaa juorakses.

Vaari tekee taulaa.

1320. Pon. Grönholm n. 132. —89. Marjaana Grönholm, 72 v. Kuul- lut l lvilassa.

Äijä tekee {n ulaa.

Äijä tekee taulaa, ämmä vieress' nauraa: voi luun kulta äijätän', kun tekee liyvää taulaa.

5 Äijä tekee lusikoit, ämmä lukee tusinoit'; voi mun kultu äijätän' , kun tekee liyvii lusikoit'. Äijä tekee kirnun.

m ämmä vieress' hirnuu: voi mun kulta äijätän', kun tekee hyvää kirnun.

1321. Loimaa. Ikola n. 29. —10. Taata tekkee taulaa,

mamma viäres1 laulaa. Taata tekkee kirnun, mamma viäres1 hirnuu. .-, Taata tekkee tankoo, mamma viäres hankoo. Taata tekkee lusikat, mamma lukkee tusinat. Taata tekkee kiulun.

n. mamma viäres1 viulun- Taata tekkee tankaa, mamma viäres kankaa' Taata tekkee paulaa,

Manuna viäres1 kaulaa.

ie Taata tekkee ryyppii, mamma viäres1 hyppii.

1322. Alastaro. Vihervaara n. 2468. —11.

\ Lhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Vaari tekkee taulaa.

Muari viäresä laulaa: Oo, mun kulta taatasen, Kun teet niin hyvvää taulaa!

1323. Alastaro. Vihervaara n. 2320. —11.

\ ii Nanoja. Fredrika Friman, 60 v. Kuullut Loimaalla.

Taata tekkee taulaa. Mamma viäresä laulaa. Taata tekkee lusikoita. Mamma lukkee tusinoita.

Varpusen oluen teko.

1324. Luvia. HoUmen n. 3. —93.

Menin minä, menin ininä, RäStäälle maata. Nain siellä unta. Ett' varpunen prykäfli olutta, 6 Ja munankuor' oli kuurnana,

,i,i tuohes'a poltti valkeaa.

1325. Pori. Kiilaani siv. 47. —95. Katriina Sjövall, 75 v.

Yhtenä yönä mä unta näin,

i ,:i i vi|e|res riöres, — »r, (rukilla). — 3 r. (kankut;,

Varpusen oluen teko. 1325—1330.

337

Ett' varpunen prykäsi oltta.

Muii[!l kuori häh" kuurnana oi' Ja tuohta hän pruukasi polttaa. 5 Sitte kun hän oluens' vahniiks'

sai.

Niin hän ittens' juovuksiin joi

Ja meni katonrästäall maata. Ja kissa se tuli sen töminän kanss' Ja herätti varpusen unestans'. io Ja varpunen - hyppäs tuuleen!

1326.

Kokemäki. Kujanpää n. 34.

-'M 21. Lovisa Välimaa, 68 v. Tissa se tasteli rastaalta, kusa varpunen lepäsi.

1327

Tyrvää. Kninjurnnia n. ;.'. 13 5 03. Tyrvään kylä. Katariina Palmgren, 55 v.

Kehtolaulu.

Varpunen prykäsi oltta, Tuohia pruukas hän polttaa. Kananmunan kuorista hällä kuur- na. Joi siitä itsensä juovuksiin. s Meni sitte rastaalle istumaan, Putos sieltä maahan kuolluksiin Senkaltasella jyryllä ja pauhi- nalla.

1328. Tyrvää. Kullaa n. 44. — 6/i 03. Mielaaniemi. Kalle Koivuniemi, 26 v.

Tähän tapaan kuulee useasti sanot- tavan:

Minä näin unta unisani:

oli kultainen sormus sorinesani, \ askinen kynttilä kädessäni. Kauhu kun mä heräsin: 5 Sammakko oli kädessäni, Sormi housun reijässäni. Nain loppu hauska uneni Ja kauhu siaan siirtyvi.

1329. Tyrvää. Kullaa n. 219. —^^04. Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v.

Kuullut Kaija Korpelalta, kotosin M. ii t uksen kylästä.

Kun minä makasin ja unta

näin, Että varpunen prykäsi oltta; Tuohia pruukas hän polttaa. Kun hän sai olvensa valmiiksi, 5 Joi hän ittensä juovuksiin, Meni hän sitten rastaalle maate. Kissa häntä sielä hätyytti. Varvunen sano sitten: Ti1, ti, tiit, ti. ti. tiit.

1330. Tyrvää. Pakula V. V, n. 66.

-M/s 13.

Kalliala. \ ille Lindfors, 65 v. Kuul- lut äidiltään Kaisa Kellarilta.

Koska minä makasin ja unta

näin, ku varpunen prykäsi olutta. Munan1 kaarista hänellä kuurna

oli, ja tuahii hän pruukasi polttaa. 5 Ja kun hän olvensa valmiiksi sai. ni hän ittensä2 juavuksiin joi. Meni hän rastaalle maata. Kissa kiipes nurkkia'a ylös,

1329. 1330.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

1 Mulilan : Munan. — 2 itlslensä :

ittensä.

22

838

Yiihdytyslauluja ju muita lasten runoja.

ja vaipunen puikahti tuuleen 10 ja Banoi, kas niin ininäkin luulen.

Yks' hullu mies maan pääll'.

1331. Huuma. Kotiseudun toim.: ll)iin Kallio a. 3. 16.

Eräs Raumalainen loru. Yks liull niiäs maa pääl rakens talos jaa pääl.

Mni sitl kyläsi kysyin;!: »Pitäk se siin pysynin.- t

b Miäs istus kuistil, talo läk luistil.

1332. Rauma. Roosblomn.ll7.—04. Ilul miäs maan pääl

Rakens tupas jää pääl. Mm kylää kysymä Pitäk se siiil pysymä. 5 Am istus kuistill ja Tupa läks luistil.

1333. Eurajoki. Ummun n n. 18. —12.

Yk8 tuli' miäs maan pääll'

rakens' tupa ns' jään pääll'; men kyläst kysymä1, pitääks' Ben siin pysymä. 5 Äinnf istus kuistill'. talo läks' luistill!

Yks' kaks' .

1334. Siikainen. Oksanen Katri, n. 31. -30.

Ison-Salon vanhalta emänniltä.

Lastenloru. Yks. kaks. kolme, neljää,

anna iloscn olla, hiiri hyppää myss] pääs sontiainen miekkavyöllä, 5 kissa lyöpi trumpun päälle. Eikä anna sinullckaa rauhaa.

Yks' meni marjaan.

1335. Siikainen. Lindqvist Tultu. n. 7. 30. Otamo.

Loru. jonka Lintusin Maijavainaa oli laulanut Luoman nuorelle emän- nälle.

Yks meni marjaan,

kaks meni karjaan, kaks meni maltaita jauhamaan seittämän sannalle, s kahreksen rannalle kakstoista korkealle vuorelle.

Nämä' olival kaikki erään perheen lapsia ja kuinka monta niitä sitten olikaan yhteensä, kysyttiin lopuksi.

KETJURUNOJA.

Hiiri ja voi.

1336. Rauma. Rauvola n. 10. — 91. Johan l handelin, 29 v.

Lasten tuutu.

Mis.i nyi "n isä? ]sä on pellolla.

Mitäs isä pellolla?

[sä kylvää nisuja. s Mis;i n\ t on nisut?

1333. ' kysymä ä k

Hiiri ja voi. 1336—1338.

339

Linnut noukei nisut.

Misä nyt on linnut?

Baukka tapoi linnut.

Misä nyt on haukka? 10 Kirves tapoi haukan.

Misä nyt on kirves?

Käskee kaataa kirves.

Misä nyt on kaski?

Tuli poltti kasken. is Misä nyt on tuli?

Vesi sammutti tulen.

Misä nyt on vesi?

Härkä ryyppää veden.

Misä nyt on härkä? 20 Karhu tapoi härrään.

Misä nyt on karhu?

1-ä tapoi karhun.

Misä nyt on isä?

Isä on pellolla. 25 Mitä isä pellolla?

Isa kylvää nisuja. j.n.e. aina loppumattomiin.

1337. Honkilahti. Vihervaaran. 4843 —19. Ida Vind. 30 v.

»Mikä toin päästä voin vei?» —

»Hiiri.» »Misä se hiiri on?» — »Aitan ali.» »Misä se aitta on?» — »Valu poltti.» »Misä se valu on?» — »Vesi sam- mutti.» 5 »Misä se vesi on?» — »Härkä ryyp-

päs.»

»Misä se härkä on?» — »Vähän

miähen puukko tapoi.»

»Misä se viiliä miäs on?» - »Nisni

kylvämäs.»

»Misä ne nisu1 ova?» - »Linnut

söiv.i.» »Misä ne linnu ova?» — »Tuult viil- tämäs. maat2 polkemas. io Joka tämänki sanan3 peräst yh- renkin sanan puhuu Pittä nykit- tämän, näkittämän kuus kuppii korvast verta.»

(Jos joku puhui revittiin korvast.)

1338. Eura. Järvinen n. 4.

Mikä voin lävest' vei-

Mikä voin lävest' vei?

Hiiri.

Misä se hiiri?

Kissa söi. 5 Misä se kissa?

Aitan ali'.

Misä se aitta?

Tuli sen poltti.

Misä se tuli? io Vesi sen sammutti.

Misä se vesi?

Härkä ryyppäs'.

Misä se härkä?

Niitull' viiltämäs'. 15 Misä se niittä?

Vikatte vilhkas',

Kovasin kolkkas'.

Misä se kovasin?

Äijän vyön ali'. 20 Misä se äijä?

Men' eiävält' taevaasseen.

Joka tämän erän peräst',

-52.

1306.

|s|isu : nisu. — * kk:ssa iso alkukirjain. — 3 sana : sana/t.

340

Yiihdylyslauluja ja muita lasten runoja.

Puluni1 punottaa, Naoraa aopottaa, 25 Pitää elävält' nyljeltämäii, Pää-luuhuUD saakka.

1339. Luvia. x<il<> n. 313. \i i>. Hattulassa.

-14.

Aitan alla. M is se ait on? Valu poltt'. Mis se valu On? s Vesi saiiiinutt. Mis se vesi On?

Härkäs ryyppää. Mis se härkä on?

Vähän miehen puukko tappoi. io Mis se vähä mies on? Xisui kylväinäs.

Nisut kasvoi tavattomast.

1340. Alastaro. Vihervaara n. 2454. —11. Sikilä. L4-vuotias tyttö.

Mikä toi? - N ykä. Mikä toi? - Nippu. Mikä 1 1 i ] > 1 1 n päästä voin vei?

Hiiri. Misä hiiri? Aitan alla. :, Misä aitta? Valkia poltti.

Misa valkia? - Vesi sammutti.

Misä vesi? Härkä n \ ppäs.

Misä härkä? Niityllä syämäsä. Misä niitty? Vikahre vilkkas. to Misä vikahre? Kovasin kulutti. Misä kovasin'' Äijän vyän alla.

Misä äijä? Kannon pääsä. Misä kanto'' Kukkuu QOkasa,

M isä kukko? Tuulta viiltä-

inäsä.

Maata polkemasa —

Ja joka tämän sanan perästä yh- renkin sanan puhhuu Pitää kuus kuppia Korvista verta kiskottaman.

1340 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak. sem. Mäkiö Eeva, n. 363 a. —24—25.

Sofia Suvitie, 72-v.

Tai. tai. taipalan ämmä Katkasi viisaalta vasikan hännän, Teki siitä kirnun männän, Kirnusi sillä voita. 5 Missä se voi? Susi sen söi. Missä se susi? Kirves sen tappoi. Missä se kirves? io Kannon päässä. Missä se kanto? Mätäni pois!

1341. Hui iimn,. Vakkaa n. 8. —88. Mikä sen voi vei? Kissa voin

vei. Missä kissa? Aitan alla. Missä aitta? Tuli poltti. Missä tuli? Vesi sammutti. 5 Missä vesi? Härkäs ryyppäs.

Missä härkä? Kirves tappoi. Missä kirves? Kovasin kulutti. Missä kovasin? Äijän vyön alla.

Missä äijä?

io Tuulia viiltämässä, maata poltta- massa.

1 Puhun kuu punottaa : P.p.

Hiiri ja voi. 1341 — 1344.

341

Yhdeksän meren takana. Joka tämän sanan päälle, Puhun taikka pukahtaa, Nauraa taikka nakalitaa. 15 Se pitää nykiiritainän. nakitetta-

man. Niskapii humista haaU-Uimiin

asti.

1342. Punkalaidun. Meisto n. 12.

—10.

Haviokoski. Suutari Ilakenberg, n. 70 v.

Mikä toi on? Naka.1 Mikä toi on? - - Nykä.1

Mikä toi on? -- Piippa.1 Mikä sen piipan päästä voin vei? 5 Hiiri. Missä se hiiri? Aitan alla. Missä se aitta? valkee poltti. Missä se valkee? Vesi sammutti. Missä se vesi? Härkä ryyppäs. Missä se härkä? io Niitolla juoksemassa. Missä se

niittu? Vikahde vilkkaa. Missä se vi—

kahde? Kovasin kolkkas. Missä se kova- sin? Pikku miehen vyön alla . Missä se pikku mies? Tuulta viiltämässä, maata polke- massa. 15 Joka tämän sanan perästä puhuu

pukahtaa, nauraa nukahtaa, pitää kortteli

korvasta verta otettaman.

1343. Kokemäki. Lenvpainen n. 8.

,5A 04. Kuullut Ulvilassa. Kukas mun sormeni päästä voin söi? Kissa.

Missä se kissa on? Aittan alla. s Missä se aitta on? Tuli sen poltti.

Missäs se tuli on? Vesi sen sammutti.

MiSSäS1 se vesi 011?

Härkä sen joi

io Missä se härkä on?

Miehet sen tappoi.

Missä ne miehet on? Kauraa niittämässä. 15 Missä ne kaurat ovat? Linnut ne söi.

Missä ne linnut ovat'J Ne lenteli ympäri muitten maitten, ja joka tämän sanan perästä pu- huu pukahtaa, nauraa nakahtaa, se pitää verilihalle nypittämän.

1344. K iikka. Oksa n. 25. —05. Elma Rosenqvist. 7 v.

Lasten leikkilaulu.

Toi, toi, Toikolan ämmä katkasi Viitalan vasikan hännän, teki siitä kirnunmännän; kirnusi kahreksan leiviskää voita. 5 Missä se voi? Kettu sen söi. Missä se kettu?

1311. * kk:ssa pieni alkukirjain.

1312. ' Mis ä : Missäs.

342

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Aittasen alla.

Missä se aitta? io Tuli sen poltti.

Missä se tuli?

Vesi sen sammutti. Missä se vesi?

Härkä sen ryyppäs. 15 Missä se härkä?

Kirves sen tappoi.

Missä se kirves?

Kannon juurella.

Missä se kanto? 20 Madot sen söi.

Missä ne marot?

He kulkivat yhreksän meren,

kahreksan maan. He huusivat:

kuri lui, oth kii jos saat!

Toinen lukee kysymykset, ja toinen vastaukset. Kun luku on loppuun luettu, niin vastaaja lähtee viimeisiä sanoja lukiessaan juoksemaan ja toi- nen koittaa häntä kiini.

1345. Lavia. Kamppi n. 33. — 15/60-i. Laulu, jota lapset usein laulavat.

Nykä näkä, nykä1 Häkä! Mikä sen nykänpäästä voin vei? Hiiri katti aitan alle! Mikä sen aitan? Valkee poltti!

i Mikä sen valkee»? Vesisam lii

Mikä sen veden? Härkä ryyppäs! Mikä sen harjan? Piikki pisti! Mikä sen piikin? Seppä tako! Mökä sen sepän? Jumalan tauti

tappo,

io ja keiteltiin ikkunasta alas. että

kuutit kelisi.

1345. * kk:ssa iso alkukirjain. 1347. ' kk:ssa pieni alkukirjain. mustetta ja toista käsialaa.

1346. Honkajoki, llirsikoski Juna, n. 53 -**k2i.

Tai, tai taipalen ämmä Katkasin Katilan vasikan hännän Tein siittä kirnunmännän, Kirnusin sillä paljon voita. s Mihnäs se voi on? aidan alla. Milinäs se aita on? valkia sm

poltti.

Mihnäs se valkia on? vesi sen

sammutti.

Milinäs se vesi on? härkä sen joi.

Mihnäs se härkä on? kirves sen

lappo, io Mihnäs se kirves on? kaukana

metsäs, kannon nenäs. Kotkat lensivät kahdeksan kau- pungin yli ja huusivat: Kulluik. kulluik. tuu perähän, jos saavu- tat!

1347. Karvia. Paldani n. 95. — 52.

Voi minun voitani.

Voi minun voitani, Kettu sen söi? Missä kettu on? Aitan alla. Missä aitta? Valkia poltti, 5 Missä valkia? Vesi1 sm sammutti.

Missä vesi On? Härkä1 sen joi.

Missä härkä on? Kirves1 sm

tappo. Missä kirves? Kannen1 juures. Missä kanto? Toukat1 söi. io Missä toukat, on? Kotkat1 ne

noukki. Missä kotkat2 On?

1 |toukat| : 'kotkat*. Korjaus on erilaista

Hiiri ja voi. 1347—1350.

343

Lensivät yhreksän meren ylitte, Kymmenen punasen kaupungin

Läpitte'.

1348. Kania. Raakamaa L, n. 13. »1,30. Ämmänkylä. Serafiina Otava, 61 v.

Ketjuru.no.

Tai, tai, Taipalusämmä,

Katkasi Valkosen vasikan hännän.

Teki siitä kirnun männän,

Kirnus sillä paljon voita. 5 Misä se voi on? -

Aitan alla.

Misä se aitta on?

Valkia sen poltti.

Misäse valkia on? io Vesi sen sammutti.

Misä se vesi on?

Härkä sen ryyppäs'.

Misä se härkä on?

Kirves sen tappo, is Misä se kirves on?

Kannon nenäsi

Misä se kanto on?

Mätäni maroiksi.

Misä ne marot on? 20 Kotka ne söi.

Misä se kotka on?

Lenti kahreksan kaupungin

ja meren taa ja sanoi:

Luikkis piki tuikkia !

1349. Vesilahti. Hels. Suom. Normaa- lilys. konv.: Lindroos n. 4*. — 92. Järvenranta. Eeva Kalpela, 12 v. Mikä tää on?

Mikä tää on? — Nykä.

Mikä tää on?

— Näkä.

a Mikä tää on?

— Hiippa.

Mikä sen hiipan päästä voin vei?

- Sen vei hiiri. Minkä hän sen vei?

io — Aitan ale. Missä aitta?

- Tuli poltti. Missä tuli?

— Vesi sammutti. 15 Missä vesi?

— Härkä ryyppäs. Missä härkä?

- Nutulla juaksee. Missä niittu?

20 — Vikahte niitti. Missä vikahte?

- Kovasin kulutti. Missä kovasin?

- Äijän vyän alla. 26 Missä äijä?

— Pajan akkunasta kattelee.

1350. Tottijärvi.Lindroosn. 25*. — 88. Huhtaa. Ida Runkka, 15 v., kuul- lut sisareltansa Elsalta samassa ky- lässä.

Mikä toss' on? Nika.

Mikä toss' on?

Xaka. 5 Mikä toss' on?

Nika.

Mikä toss' on?

Nika, j.n.e.

Mikä toss on? io Piippa.

344

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Mikä Ben piipau päästä voin vei? Hiiri vei pappilan uitan alle. Missä se aitta? Tuli poltti.

16 Missä se tuli';'

Vesi sammutti.

Missä sr vesi?

Härkä ryyppäs.

Missä se härkä? bo I 'ii ukko tappo.

Missä sr punkko?

Seppä tako.

Missä se seppä?

Ilvppäs ikkunasta pihalle 25 ja meni aika kyytiä mäkeen.

1351. Lempäälä. Vihervaaran. 4309.

-13.

Näytetään sormia ja kysytään: Mikä tää On? Nykä. Mikä tää on? Näkä. Mikä tää on? Piippa. s Mikä sen piipan päästä voin vei?

Hiiri.

Minkä hän sen vei? Leppäsin

aitan alle.

Mikä sen aitan oli? Tuli pultti.

Mikä sen tulen oli? Vesi sammut h

Mikä sen veden oli? Härkä ryyp- päs.

to Mikä sen härän oli? Puukko

tappo.

Mikä sen puukon <>li? Seppä tako.

Mikä sen sepän oli? Seppä hyp- päs akkunasi ulos, että kontit krojahti.

1352. Lempäälä Kvngelin n. 3*. —97.

Mika toi?

— Nykä. Mikä toi?

— Näkä. s Mikä toi?

— Piippu.

Mikä sen piipun piiasta voin vei?

Hiiri. Missä se hiiri? 10 — Leppäsen aitan alla. Missä se aitta''

Valkee sen poltti.

Missä se valkee?

- Vesi sen samutti. 15 Missä se vesi?

- Härkä sen ryyppäs. Missä se härkä?

Niityllä se juoksi. Missä se niitty? 20 — Vikate sen vilkkas Missä se vikate?

Kuvasin sen kolkkas. Missä se kovasin?

äijän vyön alla.

2r, Missä si' äijä?

Kannonpääss' istu. Missä se kanto?

- Karhu sen raappi Missä se karhu?

20 - Tuulta viiltämässä maata polkemassa. .inka ensin puhuu pukahtaa,

nauraa nakahtaa. se nypitään selkäruorosta kanta- päihin asti.

1353. Lempäälä. Perhon. 18* a. -07. Äiti hoi, Missä vc ui

Kl— a Söi.

Hiiri ja voi. 1353— 1354 a.

345

Missä kissa?

5 Aitan alla.

Missä aitta?

Tuli poltti.

Missä tuli?

Vesi s.miimitti. io Missä vesi?

Härkä joi.

Missä härkä?

Kirves tappoi.

Missä kirves? is Kannon nenässä.

Missä kanto?

Metsän perässä.

1354. Lempäälä. Lindqvist n. 118*. —87.

Ahtiala. Suutarin tytär Lovisa, 71 v. vanha piika.

Keskustelu Leikki. On kun ensin panee kaksi ihmistä kumpikin toisen kätensä nyrkkiin toinen toisensa päälle pitäin peuka- losta kiini, joka jää niin toisen nyr- kiin sisälle ja sitte toinen rupee kyse- leen joka sormee järjestään aikain alimmaisesta, jokaon pikku sormi näin sanoin, kuin seuraa ia toinen vastaa kysymyksiin, alkaa siis näin:

Kysymys: »Mikä toi on? Vastaus: »Nykä» Kys. Mikä toi on? Vas, Näkä. 5 Kys. Mikä toi on? Vas, Nykä. Kys, Mikä toi on? Vas, Xäkä. Kys, Mikä toi on? io Vas, Nykä.

Kys, Mikä toi on?

Vas, Näkä. Kys, Mikä toi on? Vas, Nykä. 15 Kys, Mikä toi on? Vas, Näkä.

Nyt viimein tulee päälimmäinen sormi, joka on peukalo.

Kys. Mikä toi on?

Vas, Ämmän piippu.

Kys, Mikä siitä voin vei? 20 Vas, »Hiiri kylän aitan alle.

Kys, Missä se aitta?

Vas, Valkee sen poltti.

Kys, Missä se valkee?

Vas, Vesi sen sammutti. 25 Kys, Missä se vesi?

Vas, Härkä sen ryyppäs.

Kys, Missä se Härkä?

Vas, Pyssy sen ampus.

Kys. Missä se Pyssy? 30 Vas, Seppä sen tako.

Kys. Missä se Seppä?

Vas, Yhdeksän meren takana,

Kilpi järvi kymmenes,

ja niin loppu se leikki, joka on hyvin hauska.

1354 «. Tampere. Jussila K. V, n. 1. —23. K. A. Elonheimo (Erenius), 70 v.

Tai, tai, Taipalen ämmä katkasi Katilan vasikan hännän, teki siitä kirnun männän. Kirnusi kilon voita. 5 Missä se voi? Kettu sen söi.

f

Missä se kettu? Kirves sen tappoi.

346

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

kirves? 10 Kannon päässä.

Missä se kanto?

Tuli sen poltti.

.Missä se tuli?

Vesi Ben sammutti. is Missä se vesi?

Malani maroiks.

Missä no marot?

Kurjet ne söi.

Missä ne kurjet? 20 Ne lensi kahdeksan virran

ja yhdeksän maan halki

ja laulu mennessänsä:

»kur luikkis, kur luikkis.

Ota kii, jos saat!»

1355. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n.71* —04. Aleks. Ah]gr6n, 71 v.

Entä voi. Entäs voi?

Hiiri söi.

Kntäs hiiri?

Aitan alle liyppäs. .-. Entäs aitta?

Tuli poltti.

Kntäs tuli?

Ves sammutti.

Entäs vesi? io Härkä hörppäs.

Entäs härkä?

Karlin lappo.

Entäs karhu?

Mies ampu. is Entäs mies?

Niitvl makaa.

Entäs niitty? Viikate vipsas. Entäs viikate?

20 Kannon päässä.

Kntäs kanto?

Toukka Söi.

Entäs toukka?

Kukko Qokkas. •jr. Kntäs kukko?

Orrell makaa.

1356. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. U5.* —06.

Entä voi.

Missä voi?

Kissa söi.

Entä kissa-

Aitan alla. 5 Entä aitta?

Tuli poltti.

Entä tuli?

Vesi sammutti.

Entä vesi? io Härkä harppasi.

Missä härkä?

Niitulla.

Entä niittu?

Vikate viilsi. te Missä vikate?

Kannon päässä.

Entä kanto?

Karhu repi.

Entä karhu? 20 Mies tappo.

Entä mies?

Haulas makaa.

1357. Eräjärvi. Tyyskä (3309) n. 13*

07.

Entä \oi?

Entä voi? Hiiri söi. Entäs hiiri?

Hiiri meni mettään. 135"— 1359.

347

Kissa tappoi.

6 Entäs kissa?

Aitan alla.

Entäs aitta?

Tuli poltti.

Entäs tuli? lo Vesi sammutti.

Entäs vesi?

Härkä joi.

Entäs härkä?

NiitulT käy. is Entäs niittu?

Vi kate vipsas.

Entäs vikate?

Kovasin koppas.

Entäs kovasin? 20 Kannon pääs.

Entäs kanto?

Karhu repi.

Entäs karhu?

Miäs tappo. 25 Entäs miä-'r

Hau las makaa.

1358. [ Parkano JRäisä K, n. 16.

M.p. Jalasjärvellä.

[Runon alkup. on tuutulaulua

-30.

■]

s Mihnä1 se voi on? Kettu sen söi. Mihnä se kettu? Aittan alla. Mihnä se aitta? io Valkija sen poltti. Mihnä se valkija?

\ esi sen sammutti.

Mihnä se vesi?

Härkä sen joi. is Mihnä sr härkä?

Susi sen tappaa.

Mihnä se susi?

Kirves sen tappaa.

Mihnä sr kirves? 20 Kaukana kannonnenäs.

M ilma se kanto?

Toukat sen söi.

Mihnä ne toukat?

Linnut ne söi. 26 Mihnä ne linnut?

Yhdeksän meren takana.

Vehrijäisen kiven alla.

Hiiri meni mettään.

1359. Eura. Saarimaa n. 493. — 09. M.p. Laitilassa.

Hiir men meMäni^ pikku kelkka hännäs. Tuli kissa vasta. kysy: mihes mene? 5 - Menem^puita poikkima ja isso tammi tappama.

- Jos tule susi vasta?

- Kyll mnää mene maa ali.

— (Tavalliseen tapaan.)

— Mist se valkone lehm sitä saa1? io — Syä ruaho.

— Mist se sitä ruaho saa?

- Kirkkaast mättäst, makkiasl mättäst, taivaan^köökin^tyttärelt.

1358. ' Säkeissä 5—27 on kk:ssa pieni alkukirjain.

1359.

(voita).

348

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1360. Port. Sandholm n. 1. —90.

lltiri ja Kulti.

Hiiri meni metsäin pieni kirves kelkassa. Katti tuli rastaan

Ja1 kysyi minkäs menet? . Menen puitani puimiinaan

Halkojani hakkaamaan.

Muutt' jos puu kaatuu päälles?

Menen puun juurelle.

Mitäs syöt jos nälkä tuleepi? io Minä syön puun kuorii.

Mutt' jos vattas paisuu?

PuskOn neulasella.

Mutt' jos veri tullee.

Voitelen voikosella. is Mistäs sitä saat?

Vanhan ämmän vakkasesta,

Mistä vanha ämmä sitä saa?

Nuoren lehmän mämmistä.

Mistä nuori lehmä sitä saa? 20 Metsästä, mättään juuresta.

Missä on se mätäs?

Valkea sen poltti.

Missä se valkea on?

Vesi sen sammutti. B5 Missä se vesi on?

Härkä sen ryyppäs*.

Missä se härkä on?

Puukko sen tappoi.

Missä se puukko on? so Vanhan äijän tupessa.

Missä se äijä on?

Turun linnaan se vietiin pois.

1361. Noormarkku. Ollinon n. 607.

89.

Hiiri meni mettää

1 kk:ssa pieni alkukirjain. I 361 ' ka i t.i.ni : kannan.

Pikkunen kelkka peräsä,

Pikkunen kirves kelkasa. Katti istu kannoin pääsä, 5 Kysy. minkäs menet Pikkune hiiri parka? Puitani purkamaa. Aidaksiani särkemää. Entä jos puu kaatuu päälläs? io Kyllä mä karraan1 aidar rakkoo.

Kntä jos tullee nälkä?

Kyllä mä pureskelen) puujjuuria Entä jos vattas paisuu? Kyllä mä piiskoin puskomella.

15 Entä jos tullee veri? Kyllä mä voitelev voilla. Mistäs sitä voita saat? Vanhan ämmäv vakkasesta. Mistäs vanha ämmä saa?

so Nuarel lehmän ounnusista.

Mistä nuari lehmä saa? Vihriäisestä mättäästä. M isä se mätäs o? Vikahde sen niitti. _•:, Misä se vikahde o? Kovasi se kulutti. M isä se kovasin o? Jokkee se putos.

Misä se joki o? so Härraat sej joivat. Misä ne harräät o? Miähel ae tappo. Misä ne miähel o? Kauraa kylvämäs'.

16 Misä se kaura 0? Korpit ne söivät. Misä ne korpit?

rypp&s : ryyppäs.

Hiiri meni mettään. 1361 — 1362.

349

Viiden kymmenenä meren takana:

Of kii. jos saat!

1362. Merikarvia. Romppanen n. 1.

—89.

A. htorunoja.

[Loppupuoli — Kuulin kurjen kul- lertavan — Neljän neidon runoa.]

Hiiri meni metsään Pikkunen kelkka perästä, rikkunen kirves kelkas'. Katti istui kannon pääs'.

5 Kysyi: »Minkäs1 menet?» ».Menm tänne puitani puimaan Ja kataviani hakkaamaan.» »Entä jos puu kaatuu päällesi?» »Kylki mä mainin n maan rakoon.»

io »Entä jos sun tulee nälkä?» »Kyllä mä kuihin katavan juuria.» »Entä jos vatsaa' paisuu? »Kyllä mä puskon naskalilla.» »Entä jos veri juoksee?»

is »Kyllä mä voitelen voikkusella.» »Mistä sitä voikkusta saat?» »Vanhan ämmän vakkasesta, Nuoren lehmän nunnusesta, Viherijäisestä metsästä.»

20 Menin minä metsään,

Kuulin siellä kurjen kullertavan. Heinäsirkan kellertävän. Panin minä kultaset suitset kur- jen suuhun. Ajoin pitkin vaskista vajaa,

25 Kultasta kujaa;

Ajoin kurjen vajan alle, Panin silppuja eteen, Eipä tämä näitä syönyt. Panin kauroja eteen.

30 Eipä tämä näitäkään syönyt.

Panin sniuja eleen,

Näitäpä tämä oissuttel ja Hassut- teli.

Viiden, kuuden viikon päästä

Panin minä Maisan, Kaisan lyp- sämään, 35 Eipä tämä nisiä löytänytkään.

Menin minä itse viiden, kuuden viikon päästä,

Löysin tämän nisät.

Lypsin kiuluuni.

Kaadoin sitten pyttyyni. 40 Täyttipä kiulu pyttyni,

Kaadoin sitten saaviini,

Täyttipä pytty saavini. Juotin pikkusen vasikan,

Panin lopun lautaselle. 45 Hiiri tuli ja maistoi vähän.

Rotta tuli ja maistoi paljon,

Katti tuli ja kahmas' kaikki. Emäntä koukun loukosta,

Väärän puun pesän edestä, su Kaappas' kattia päähän.

Katti sanoi: »Älä1 vaan minua

lyö,

Taikka minä huudan niin, Että huutoni kuuluu ympärin maailmaa Ja poruni Pohjan Tornioon.» 55 Sielläpä leipiä leivottiin Ja voita sekaan seulottiin. Mikä tuolia kaukana merellä

näkyy? Yksi koria luoto. Mikä sen luodon keskellä nä- kyy? 6o Yksi koria tupa.

1362. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

350

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja

Mikä sen tuvan keskellä n;i ky \ v Neljä neitsykäistä. Yksi kutoo kultavyötä. Toinen lavasee lattiaa,

Gi Kolmas lullaa lasta.

Neljäs istuu aitan ikkunalla Ja murehtii vanhinta vel|j|eänsä. Joka on nuoraa joutunut laivan haltijaks'. lluus kuus torvea 70 Puhaltaa ylös ilmaan.

Kaikki kutut menee metsään. Isäntä käveli keppinsä kanssa, Löi minun parhaan kuttuni kuo-

liaaks".

Löysin minä tuohiskäivärän,

75 Pistin valkeen isännän ladon nurk

kaan.

Lato se rupes' palamaan.

Minä se Lähdin karaamaan.

Karasin Bitten Lullukalliolle,

Lullasin siellä tarpeekseni. - so Yksi kello-lehmä tuli hukkaan.

Jonka nimi oli Kukka-.

Kuusi käski kuulustella.

Haapa kä-ki hakee.

Keto kiiski leikitellä, 85 Koivu lupas' ehtoolla selkään.

1363. Siikainen. Lindqvist Terttu,

n. 1.S0.

Otamo. Fiina Koivumiiki. 76 v.

Lastenloru.

Hiiri meni mettään pikku kelkka peräs, pikku kirves kelkas. Kisu tuli vastaa

- k ukk;i : A.

1 Säkeissä 5, -, ■>, r. ■::. '.m;.

5 Kysy1: »minkäs menet?» »Menen puitani punomaan, Halkojani hakkaamaan.» »Entäs jos pnn kaatuu päälles, Minkäs sitte menet?»

io »Menen maarrakoo.» »Kntäs jos tulee nälkä?» ■■M ön sitte santaa.» »Entäs jos vattas paisuu?» »Pistelen nirpin parpin neula- silla.»

lb -Kntäs jos tulee veri?» »Voitelen voi voikkusella.» »Mistäs sitä voikkusta saa?» »Nuaren lehmän nunnusista.» »Mistäs sitä sinne tulee?»

■io »Viimaisesta mät8äästä[l]»

»Missä se vihriäineii mätäs on?» »Vikates sen niitti.» »Misäs se vikates on?» »Tallin aitan alla.»

25 »Misäs se aitta on?» »Valkee Ben poltti.» »Misäs se valakee on?» »Vesi sen sammutti.» »Misä se vesi on?»

30 Pikku härkä sen ryyppää.» Misäs se pikku härkä on?» »Pikku miäs sen tappo.» »Misäs se pikku miäs on?» ►Se on nipposten napposten

nisumaata kylväma-

1364. Siikaim n. Lindqvist Terttu, n. 2. -30.

Otamo. Vanhatalon emännältä, n. 35 v.

28, 30, 32 on pieni alkukirjain.

Hiiri meni mettään. 1364—1366.

351

Lastenloru.

Pikku miäs meni mettään

katti istu kannon pääs, kysy: »minkäs menet?» »Menen puitani purkamaan, 5 airaksiani karsimaan.»

»Jos puu kaatuu päälles?»

»Menen puun juurelle».

»Jos tulee1 nälkä?»

»Syän santaa.» io »Jos paisun vattas?»

»Puhkon neulalla.»

»Jos2 tulee veri?»

»Voitelen voikkosella.»

»Mistäs sitä voita saat?» 15 »Vanhan lehmän tunnusista»

»Mistä vanha lehmä saa?»

»Vihreästä mättähästä.»

»Misäs se vihriäinen mätäs on?»

»Vika 1 rs sen niitti.» 20 Misäs se vikates?»

»Kovasin sen kulutti.»

»Misäs se kovasin on?»

»Se putos jokee.»

»M isä se joki on?» aa »Härkä sen ryyppäs.»

»Misä se härkä on?»

»Veitti sen tappo.»

»Misä se veitti on?»

»Se on pikkumiähen vyällä, 30 taivaan nummerolla

nisumaita kylvämäs.»

1365. Oripää. Vihervaara n. 2362. —11. Tanskila. Maija Välilä, 74 v.

h i Iltalaulu. »Hiirulainen, haarulainen, mi- lics menet?» »Menen mettään puitani puke- maan, halvojani hakkaamaan.» »Mutt jos kaattuu puu päälles?» .-. »Kyll mä kairaan katavan alle.» »Mutt jos tullee nälkä?» »Kyll mä karrutan katavanjuur-

ta.» »Mutt jos vattas paisuu?» »Kyll mä trohin neulasella.» io »Mutt jos tullee veri?»

»Kyll mä voitelen voikkusella.» »Mistäs sitä voiretta saat?» »Vanhan ämmän vakkasesta.» »Mistäs vanha ämmä sitä saa?» is »Nuaren lehmän tisuista.» »Mistäs nuari lehmä sitä saa?» »Tuareesta mättäästä.» »Misäs se mätäs on?» »Äijä sen niitti.» 20 »Misäs se äijä on?»

»Se on kauroja kylvämäsä.» »Misäs kaurat?» »Linnut söivät.» »Misäs linnut?» 86 »Alonen kymmenen virstan pääsä

lentämäsä.»

1366. Loimaa. Tallgren n. 19. — 14. Maria Tuominen, 57 v. M.p. Maa- riassa.

Hiiri meni mettään, Oli kirves kelkass.

3133. « |puu|tulee : t. — 2 Säkeissä 12—13, 15, 19, 23, 25, 27—29 on pieni alku-

kirjain.

352

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Kirs'sa istui kannon päässä,

Kulta plari1 suun edessä. i Kissa kysyi:

Kunk.is2 menet hiiri rakka?

Menen puita poimimaan,

[ssoo tammee tappamaan.

Kissa sanoi: 10 Jos sun kaatuu puu päälles?

lluri sanoi:

K\ l mä menes maan alle.

Kissa sanoi:

Jos sun tulee nälkä? 15 Hiiri sanoi:

Kyl mä karruta n katajan3 (ja puun) juurii.

Kissa kysyi:

Jos sun tulee jano?

Hiiri sanoi: 20 Kyl mä mene meren rantaan

Kissa kysyi:

Jos sun paisuu1 vattas?

Hiiri sanoi:

Ky] mä pistän tikkuneulal. 25 Kissa sanoi:

Jos sun tulee veri?

Hiiri sanoi:

Kyl mä voitelen voikkosella.

1367. Loimaa. 1'ihrrraara n. 4477. —13.

Karoliina 1'uisto. 72 v. Hiiri meni mettään Pikku kelkka peräsä Piku kirves kelkasa. Kissa istu kiven päällä 5 Kysy: »Mihes1 menet hiiri rukka?»

i 166 ' yi. lyijyk.? — • Säki pieni alkukirjain. —* kataja|a| : katajan 136 ' kk:ssa pieni alkukirjain. -

»Menen lantani pinnoomaan. Lastujani latomaan.»

»Häntää jos kaatuu pun päälles?»

»Kyll mä malirun maan rakkoon.» io ».Mutia jos tulee nälkä?»

»Kyll mä kumitan kuusen juurta. Kairuttclen katuvan juurta.» »HäntäS ko' paisuu vattas?» »K\ 11- ma tikon neulasilla.» ie »Mutta jos tulee veri?» »Minä voitelen voikkosella.» »Mistäs sen voikkosen saat?» »Vanhan muarin vakkasesta.» »Mistäs vanha muari sen saa?» so »Nuaren lehmän nisästä.» »Mistäs nuari lehmä sen saa?» »Ihanasta mättäästä.»

1368. Alastaro. Vihervaara n. 2463. —11.

Vritsanoja. Fredrika Friman, 60 v. Kuullut Loimaalla.

Hiiri meni linttaan.

Pikkanen kelkka peräsä. Katti istu kannon pääsä, Kysy: »mihes menet'» b »Menen puitani poimimaan. Halvojani hakkaamaan.»

»Entäs, jos nälkä tulee-» »Kyllä mä karrutan katavan-

juurta.» »Entäs, jo- vattas paisuu?» lo -Kyllä mii pistän neulasella.» »Kntäs. jos veri tullee?» »Kyllä mä voitelen \ oikkosella .»

s. 10, L2, 14, 16, I», 20, 22, 24, 26, 28 on — * pasuu : paisuu. »Kylliä K

Hiiri meni mettään. 1360 — 1371.

353

1369. Alastaro. Vihervaara n. 2451.

il.

Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.

Pikku hiiri meni mettään, Pikku kolkka peräsä Ja pikku kirves kelkasa. Kitti istu kannon pääs. e Kysy: »kunkas menet?» »Menen puitani pukemaan, Kaunojani nalkkimaan.» »Häntäs kon kaatuu puu pääl-

les?» »Ivy 11 mä menen maan rakkoon.» io »Eikös siäla vattas paisu?» »Kyll mä pistelen neulasella.»

»Eikös sitten veri tule?» »Kyll niinä voitelen voikkosella.» »Mistäs sen voikkosen saat?» 15 »Xuaren lehmän tisseistä. Vanhan ämmän vakkasesta.»

1370. Alastaro. Vihervaara n. 2442. —11.

Sikilä. Vilho Vieno, 'i5 v.

Pikku hiiri mettään meni, Pikkuset rattaat peräsä. Pikku kirves rattaliiilla. Katti istu kannon pääsä. s Mihes menet, pikkuhiiri? Halvojani hakkaamaan. Puitani punnittemmaan,

Eikös puu päälles kaaru? Kyll mä mahrun maan alle. io Eikös siälä nälkä tule?

Kyll mä kaivan katavanjuurta.

Eikös siitä vattas paisu? Kyll mä tikon neulasilla.

1370. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Eikös sitten veri tule? is Kyll mä voitelen voikkosella.

Mistä> sitä voikkosta saat? Vanhan ämmiin vakkasesta, Nuaren Lehmän 1\ ps} ksestä. Mistäs nuari lehmä saa? 20 Kirkkaan mättään päästä. Mistäs mätäs sitä saa? Taivaan ilopiikalta.

Mistäs ilopiika sitä saa? Se. kon un kaikki luanu, 25 Tuliosansa1 tähän mailmaan

tuanu.

1371. Ahistaro. Vihervaara n. 2441. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v. Hiiri meni mettään, Piani kelkka peräsä, Piäni kirves kelkasa. Kissa tuli vastaan. s Kysy: »mihes menet?» »Menen puitani puinimaan, Havojani hakkaamaan.» »Häntäs kon puu kaatuu pääl- les?» »Kyll mä menen airan alle.» io »Häntäs kon aita kaatuu?» »Kyll mä mahrun maan alle.»

»Häntäs kon vattas paisuu?» »Kyll mä pistän neulasilla.» »Entäs kon tullee veriv» 15 »Kyll mä voitelen voikkosella.» »Mistäs sitä voiretta saat'^» »Vanhan ämmän vakkasesta.» »Mistäs vanha ämmä saa?» »Xuaren lehmän ni>i>tä.»

23

354

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

20 »Mistäs nuari lehmä saapi?» »Heleästä heinän päästä, Kukan keltavan1 nenästä, Kaunihin kanervan päästä.*

1372. Huittinen. Saarelainen n. 53.

—17. Rustaava Alho.

Pikku kuri.

Pikku hiiri meni mettään,

Pikku kirves kelkkasessa.

Katti istu kannon pääsä,

Sano, kunkas menel hiiri? s Menen puitani poimimaan,

I lavojani1 hakkaamaan.

Mutta jos pun päällesi kaatuu?

Kyllä mä työnnän maan rakoon.

Mutta jos tulee nälkä? io Kyllä mä syäna santaa.

.Mutta jos vattas paisuu?

Kyllä mä puskun neulasilla.

Mutta jos veri tullee?

K > 11. i mä voitelen voikkosella.

15 Mistäs sitä voita saat'.-'

Vanhan ämmän vakkasesta. Mistä vanha ämmän Baa? Nuoren lehmän naimisista. Mistä nuori lehmä saa? Bo Viheliäisen mättään päästä. Misä on se mätäs? Vikahde sen niitti, Misä "n se vikahre? Kovasin sen kuluin.

Misä on se kovasin?

•Aitan alla.

Missä on sr aitta?* Tuli sen poltti. Misä on sr tuli? bo Wsi sen sammutti. Misä on se vesi? Il.ii kä sen ryyppäs.

Misä on se härkä? Miäs3 sen ampui.

ss Misä on so niiäs? Kauroja kylvää.

Misä on ne kaurat? Kurjet ne noukki4. Misä on no kurjet?

oi Kolmen meren takana.

1373. Punkalaidun. Kotikoskin. 464.

17 , 09.

Pikku hiiri.

( Kertojan sanoilla.)

Pikku hiiri mettään meni, Tikku kelkkailen peräsä. Pikku kirves kelkkasesa. Katti istu kannon pääsä. s Kysy: »Mihin1 menet pikku hiiri?» »Menen puitani pylkistelleen', Halkojani halkistelleen8.»

»Mutta jos pUU päälles kaatuu-» •K\ ll.iiu.i joudun4 maan rakkoon.»

Mutta jos nälkä tulleepi?»

»K\ Iki ma kalvan kalavati juurta.»

»Häntäs Bitte, joa vattas paisuu?* • Kvlläina trohin neulasella.» »Häntäs sitte, jos veri tullei i.-. »Kyiiäiuä voitelen voikkosella.» »Mistäs sitä voikkosta Baapi?»

l. » ai. (keltava keltainen). 13T^. ' kk:ssa pieni alkukirjain. ' sy|ö|n : syön. -*Mi|i - Miös. — * kk:ssa euraa : \li>;i on kaurat

i:i::t. ' kk>>.i pieni alkukirjain. — * pylkistel|een : pylkistelfeen. — • halki |leen| : halkistelleen. — *yl. [jou](r)[unj.

lliiii meni mettään 13 3

::,:,

»Nuoren »Kirjasen» nunnusesta.» »Mistäs nuori »Kirjanen» saapi?» »Ketunleivän kengän6 alta.» »o »Mistäs Ketunleipä saapi?» ••Karhun mättähästä8.»

1374. Harjavalta, Ruusunen n. 91. —03.

Uurru mettään meno.

Hiiri meni mettään Pikku kelkka perässä. Pieni kirves kelkassa. Katti istui kannon pääs b Kysyi: »Mihes1 menet?» »Menen puitani poimimaan, Issoo taminee tappamaan.» »Mut jos puu päälles puttoo?» »Kyl mää mahrum maar rakkoo.»

io »Mut jos tullee nälkä?» »Kyllä mä syän santaa.» »Mut jos paisuu vattas?» »Kyl mää puskon neulasella.» »Mut jos tullee veri?»

ia »Kyllä mä voitelen voilla.» »Mistäs hiiri vei! a saa?» »Vanhan ämmän vakasta.» »Mistän vanha ämmä saa?» »Nuoren lehmiin nuunusesta.»

20 »Mistäs nuori lehmä saa?» »Niitun kauniisi mättähästä.»

1375. Harjavalta. Ruusunen n. 92. —03.

toisinto.

Hiiri mennee mettään Piäni kelkka perässä.

1'iäui kirves kelkasessa. Kissa istui kannun pääsä 5 Kysyi: »Mihes menet?» »Meneen puitani kaatamaan,

Nsuo tammee tappamaan.» »Häntäs1 pun pääläs puttoo?» »Kyl mää menen juuren alle.»

io »Häntäs tulle nälkä?» »Karrutan koivun kuarusia.» »Häntäs paisuu vattas?» »Kylki mä pistän neulasella.» »Häntäs tulle veri?»

15 »Voitelen tuareella voitusella.» Mistäs sinä voita saat?» »Vanhan ämmän roppisesta.» »Mistä sitää vanha ämmä saa?» »Nuarel lehmän nunnusesta.»

20 »Mistäs nuari lehmä saa?» »Vihrijäisestä mättähäästä.»

1376. Kokemäki. Santavirta n. 60. —03. Säpila. Amanda Sillanpää, 40 v.

II iiri ja Kulti. Hiiri meni mettään. Pieni kelkka perässä. Katti istui kannun päässä. »Kunkas menet hiirulainen?» s »Menen puitani poimimaan, Halvojani hakkaamaan.» »Mutta jos puu päälles kaatuu?» »Kyllä mä mahdun maan rak- koon.» »Mutta jos tullee nälkä?» io »Kyllä mä karrutan kalajan juur- ta.»

•yi. [ken, k [än]. — 6 yi (sammal)[mättähästä.] 1374. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 1375 ' Entäs jos. Mp.huom.

356

\ iihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

»Mutta jos paisuu vatia- ■Kyllä mä puakon neulaisella.» »Mutta jos tullee veri?» »Kyllä mä voitelen voikkoisella.» is »Mistäs^ sitä voita saat0'*

»Nuoren lehmän mammasta.»

»Mistä nuori lehmä sitä saa?»

»Viheliäisistä mättämistä.»

»Misä se mätäs on?» 20 »Vikahde sen niitti.»

»Misä se vikahde on?»

»Kovasin sen kulutti.»

»Misä se kovasin on?»

»Vetteen se heitettiin.» 25 »Misä se vesi on?»

»llärräät sen joi.»

»Misä ne härräät on?»

»Miehet ne tappo.»

»Misä ne miehet on?» 30 »Kauraa leikkaamassa.»

»Misä ne kaurat on?»

»Kurjet ne söi.»

»Misä ne kurjet on?»

»Yhdeksänkymmenen meren ta- kana.»

1377. Kokemäki. Lempainen n. 9.

-Vi 04. Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v.

Kissa ja hiiri. Pikku hiiri metsään meni Tinakirves kelkassa.

Kissa kysyi kannon päästä: Minne menet, hiiri? 5 Lähden puitani poimimahan

Haikujani hakkaamaan. Mutta jos puu päällesi kaatuu? Minä mahdun maan rakoon. Mutta jos nälkä tulisi?

io Kyllä mä karrutan katajan kuo- ria. Mutta jos vatsaa paisuu? Kyllä mä pistän neulasella.

Muita jospa >al luu- Kyliä mä voitelen voikkoseUa, 16 Sivelen sianlihalla.

Mistä sitä VOita saat?

Vanhan ämmän vakkasesta,

Nuoren lehmän männeistä.

Mistä nuori lehmä saapi- so Heleästä mättähästä, Kaunihilta kankahalta.

Missä se mätäs on? Vikahte sen niitti.

Missä se vikahte on? 25 Kovasin sen kulutti.

Missä se kovasin on? Veteen se putosi.

Missä se vesi on? Härät sen joi. 30 Missä ne härät on? Miehet ne tappoi.

Missä ne miehet on? Kauroja niittämässä.

Missä ne kaurat on? 35 Kurjet ne söi.

Mis[s]ä ne kurjet on? Ne lenteli ympäri mailmaa. Of kiin' jos saat!

1378. Kokemäki. Kujanpää n. 21.

-7i 21.

lauma llakanpää, 45 v.

Hiiri meni mettään pieni kirves kelkassa. Katti kysy aidan päältä:

»Mihin1 Mnä menet?»

13T8. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — - Kymm|ä|nen : Kymmenen.

Hiiri meni mettään. 1378—1380.

357

5 Menen puitani poimimaan,

halkojani hakkaa maan».

»Mutt' jos kaatuu puu päälles?»

»Kyllä mä menen maan rakoon.»

»Mutt' jos tulee nälkä?» io »Kyllä mä kraaputan katajan

juurta.»

»Mutt' jos paisuu vattas?»

»Kyllä mä puskon neulasilla.»

»Mutt' jos tullee verta?»

»Kyllä mä voitelen voipusella.» 15 »Mistäs sitä voipusta saat?»

»Vanhan ämmän vakkasrsta.»

»Mistä vanha ämmä sitä saa?»

»Nuoren1 lehmän nisistä.»

»Mistä nuori lehmä saa?» 20 »Kirkkaasta mättäästä.»

»Missä se mätäs on?»

»Viikate sen niitti.»

»Missä se viikate on?»

»Kovasin sen kulutti.» _ , -Missä se kovasin on?»

»Vetteen se pitos.»

»Missä se vesi on?»

»Härjät sen ryyppäs.»

»Missä ne härjät on?» 30 »Kaurakylvöllä.»

»Missä ne kaurat on?»

»Kurjet ne söi.»

»Missä ne kurjet on?»

»Kymmenen2 virstan päässä len- tää ja laulaa, 35 eikk' ole päätä eikä kaulaa,

ota kii jos saat!»

1379. K iikka. Numminen n. 429. —17.

Hiiri meni metsään pieni kelkka perässä,

pieni kirves kelkkasessa.

Kissa kysyy kannon päästä: s Minne sinä hiiri parka, menet?

Menen puita purkamaan,

aidaksia särkemään.

Entä jos puu päälles kaatuu.

Minä juoksen juuren alle. io Vaan jos nälkä näppäsevi.

Syönpä koivun kuorusia.

Vaan jos turpuu mahasi.

Minä pistän neulasella.

Mutta jos verta vuotaapi. 15 Minä voitelen voinsulalla.

Viistä pieni hiiri voita saa?

Vanhan ämmän vakkasesta.

Mistä vanha ämmä saa?

Nuoren lehmän nännäsistä.

»o Mistä nuori lehmä saa? Helevästä heinänpäästä, keltakukan nenästä, kauniin kanervan päästä.

1380. Tyrvää. Pakula V. V, n. 58.

-27/325-

Kalliala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut Vappu Silvanderilta.

Pikku hiiri meni mettään pikku kelkkanen peräsä ja pikku kirves kelkkasesa. Katti istu kannon pääsä 5 ja kysy: »Minkäs menet, hiiri

rukka?» »Menen mettään puitani pinoo-

mahan ja halkojani hakkaamahan.» »Mutta jos tulee nälkä?»

3".S

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

»Kyllä karskutan katajan juur- ta.»

10 »Mutta jos vnttas turpoo?» »Kyllä pistän neulasella.» ».Mutta jos tulee veri?»

»Kyllä voidao voikkosella.» »Mistäs hiiri voita saa?» 15 »Nuaren lehmän aännisestä.» »Mistäs nuari lehmä saa?» »Heleästä heinän päästä.»

1381. Tyrvää. Pakula I'. 1". n. 77.

-"/s 12.

Miina Forsblom, 84 v. Kotoisin Lohjan Vendelästä.

Hiiri meni mekään1 pikkuset rattaat nannaa ja kirves kainlosa.

»Millin menet, hiiri raukka?» 5 »Tänne menen, katti raukka. Sundion kirkon seinäpuita, Maaiian kirkon malkapuita.»

»Mul jos sul tul* aälkä?» »Kruaputan kuivun juurta,

10 kr'a'aputan katavan juurta.» »Mut jos sul tul jano?» »Juan mä karjan askeleist.»

»Mu! jos sun va##as4 paisuu?»

»lw 1 mä pistelen neulaisten kans5.»

15 ».lus veri rupee juaksemaan?»

»Kyl mä voitelen voitein kans.»

»Mistäs gaal voiteit?» »Vanhan muijan pytöist.»

»Mistäs vanha muija saap?» 20 »Kuarest lehmäst.»

»Mistäs niiar lehmä saap?»

»Ihanaisesi mättääst.»

»Missä On m' ihanainen mäti »Vikate Ben kulutti.» 25 «MiN.ist on se vi ka t> »Kovasin sen kulutti.»

»Misäs on m- kovasin?» »Pahnalatoon paiskattiin.»

»Misäs on se pahnalato?» 30 »Hiiivt sen tuiskais.»

»Misäs on ne hiiret?» »Kiss;i ne naukkas.»

1382. Tyrvää. AKUtedl /e 25. ^ ,03. Peukalomäki. Anna Nyman, 75

Tuutulaulu.

Pikku hiiri meni mettään Tikku kelkknuen perässä, Pikku kirves kelkkasessa.

Katti istu kannon päässä, d Rupes kohta kyselemään:

»Minkäs menet . hiiriparka?» »Käyn puitani pinoilemaan,

Halkojani hakkailemaan.» »Entäs kon puu päälles' kaa- tuu?» m »Kyllä mä inahJun maan rak- koon.» »Mutta jos aälkä näppäsevi?» »Kyllä mä karskilta n katajan

juurta.» »Mutta jos vattas paisuu?» »Kyllä mä närpin neulasella.» 15 »Mutta jos verta vuotaa?» »Kyllä mä voitelen voikkosella.» »Mistäs sen voikkosenkin saat?» »Vanhan ämmän vakkasesta.» »Mistä vanha ämmä saapi?» m »Nuaren lehmän uunillisesta.»

1381. ' yi. (messään (vassas). — •" k;i .> s : kans.

— * Ikainalcis : kai"los. — n svil I tul II: s. t.

vi.

lliiii meni mettään. 1382—1385.

359

»Mistä nuari lehmä saapi?» »Viimaisesta mättäästä.»

»Mistä vilinä mätäs saa?» »Pitkän pilven tyttäreltä.»

1383. Tyrvää. Vihervaara n. 303. —09. Punkalaidun. Vanttila. Kalle Ny-

gärd, 45 V.

Kehtolaulu. Pikku hiiri meni mettään, Piäni1 kelkkailen peräsä, Kani1 kirves kelkkasesa.

Katti istu kannun pääsä, kysy: 5 »Minkäs1 menet hiirulainen?» »Menen mettään puitani hak- kailemaan, pinoilemaan.» »Mutta jos puu päälles kaatuu?» »Kyllä mä juaksen juuren alle.» »Mutta jos nälkä tulee?»

io »Kyllä mä kurrutan kuusen juur- ta, karrutan katajan juurta.» »Mutta jos vattas paisuu?» »Kyllä mä pistän neulasella.» »Mutta jos veri tulee?» »Kyllä mä voiran voikkosella.»

is »Mistäs hiiri voita saapi?» »Vanhan mummun vakkasesta.» »Mistäs vanha mummu saapi?» »Nuaren lehmän naimisesta.» »Mistäs nuari lehmä saapi?»

20 »Heleästä heinän päästä, Keltasen1 kukan nenästä, Kaunihin1 kanervan päästä.»

1384. Iliinimil, ■iin">. Nyberg Vivi, n. 16. —12.

Kyröskoski. Kustaava Pihlaja, 74v. Hiiri meni mettään

pikku kelkkailen perässä,

pikku kirves kelkkasessa.

Kaiu tuli vastaan, kysyi: s Milikäs kuliani menet?

Menen puitani kokoon, hakojani

hakkaan.

Mutta kun puu päälles kaatuu?

Kiekahdan kiven juureen.

Mutta kun nälkä tulee? io Karrutan kalajan juurta.

Mutta kun vattas paisuu?

Pistän silloin neulasella.

Mutta kun kipeetä tekee?

Voitelen voikkusella. 15 Mistäs1 sitä saat?

Nuoren lehmän ninnisestä,

ja vanhan ämmän vakkasesta.

Mistäs sitä sinne tulee?

Vihriäisestä mättäästä, 20 kehästä heinän päästä.

1385. Jämijärvi. Välisalo n. 19. — "/12 02. Maria Välisalo, 23 v.

Hiiri meni metsään.

Hiiri meni metteen, pieni kelkka

peräs. Katti istui kannon nenäs ja kysyi: Minne menet hiiri raukka? Tänne menen, tuomiokirkon tukkipuita, 5 Maariakirkon malkapuita. Mutta jos kaatuu puu peelles? Pakenen maan alle. Entä jos tulee nälkä? Kaivelen katajan juuria. io Entä jos vattas paisuu?

1383. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

1384. l M|u|tas : Mistäs.

360

Viihdytyslauhlja ja muita lasten runoja.

Pisteleil tilkin t Tukin neulasilla.

Mutt;i jos tulee veri?

Voitelen voikkusella.

Mistä sitä voikkusta saat? ie Vanhan ämmän vakkasesta.

Mistä sitä vanhan ämmän vakka- seen on t ullut?

Nuoren lehmän nunnuscsta.

Mistä sitä nuoren lehmän nunnu- seen on tullut?

Ihanasta mättähästä. 20 Misä se ihana matas[!] nyt on?

Vikates sen vei.

Misä se vikates on?

Haisti sen söi.

Misä se haisti on?

Valkee sen poltti.

Misä se valkee on?

Vesi sen sammutti.

Misä se vesi nyt on?

Yksi musta miäs sen ryyppäs. 8o Misä se miäs on?

Yhdeksän kahdeksan meren

takana.

Mitä se siellä tekee?

Ohria ottaa, nisuja niittee,

kauroja kattaa.

1385 a. Ikaalinen. Salava Anna- Kaarina, n. 18. — 31. Iso-Röyhiö.

I Iin' meni metf&n, pikkukelekkane(n) perän, meni pun alle, sev^vatta paisu, se sai lehcmältä voita 5 ja voiteli sitä voikkosella.

1386. Honkajoki. Hirsikoski Anna,

n. 38.— * U 24. Pikku hiiri meni mettään Pikku1 kelkka peräsä, pikku kir- ves kelkasa, Katti istu kannon pääsä. kysy: Kunkas1 menet hiiri rankka? s Menen puitani poimimaan, halvo- jani hakkaamaan. Mutta jos puu päälles kaatun? Kyllä mä mahdun maan rakkoon Mutta jos tullee nälkä? Kyllä mä karskutan katavan juurta, syön koivun pintaa. io Mutta jos vattas paisuu? Kyllä mä trohon neulasella. Mutta jos tullee veri? Kylki mä voitelen voikkosella, sivelen sianlihalla

Mistä sinä voikkosta saat?

is Vanlian ämmän vakkasesta.

Mistä vanha ämmä sitä saa?

Nuoren kirjaksen vattasta.

Mistä nuori kirjas sitä saa?

Vihriäisestä mättäästä, to Misä se vihriäinen mätäs on?

Vikahde sen niitti.

Misä se vikalnl f-

Kovasin sen kulutti. Misä se kovasin on? 26 Vettccn se putos. Misä se vesi on? ii.M ka Ben i> yppas.

Misä se härkä on? Mies sen ampu. 80 Misä se mies on?

1385a. * kk:ssa pieni alkukirj. L388. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Hiiri meni mettään. 1386 — 1388.

361

Kauroja kylvämäsä. Misä ne kaurat on? Punasenmeren takana.

1387. Kuriin. Paldani n. 94. — 52.

Hiiri meni mettään.

Hiiri meni mettään,

Katti istu kannolla1,

Minkäs hiiri menee?

Tänne menen mettään, s Mitä hiiri mettäs'?

Hakkaan Maarian kirkon malka- puita.

Tuomio kirkon tukkipuita.

Muttakun kaatuu päälles puu?

Niin menen maan rakoon. io Milläs siellä elät?

Järsin puun juuria.

Matta kun vattas paisuu?

>\ ön silkkisen, salkkisen neula- sia,

Mutta kun tulee verta? is Voikkosella voitelen.

Mistä sitä voikkosta saat?

Vanhan ämmän pyttysestä.

Mistä sitä ämmän pyttyseen on

tullut?

Nuoren lehmän nunnusesta. 20 Mistä sitä lehmän nunnuseen on

tullut?

Metisestä mättähästä.

Missä mätäs on?

Viikate' niitti.

Missä viikates2? 25 Harsti sen söi.

Missä harsti on?

Vanhan ämmän aitan portaiF.

Missä aitta?

Yalkia poltti. 30 Missä valki.i -

\ esi sen sammutti.

Missä vesi?

Härkä sen joi.

Missä härkä? 35 Kirves sen tappo.

Missä kirves?

Pikku miehen vyötärön alla,

joka lentää ilmas' pilviä piirten.

1388. Kiirnn. Kaukamaa L, n. lö.

-19U30.

Xmmänkylä. Kaisa Harjukangas, 80 v.

Hiiri meni mettähän

Pikku klkkanen perässä,

Pikku kirveli kelkkasella.

Mihkäh nyt hiiri parka meet? 5 Puitani käy muhimahan.

Halkojani halkelemahan.

Mutta kun puu päälleh kaatuu?

Luikahran puun juuren ala.

Mutta kun vattah paisuu? io Pistelen neulasella.

Mutta kun veri tulee?

Voitelen voikkusella.

Mistäs^sitä voikkusta saat?

Nuoren lehmän nunnisista. 15 Mistä sitä sinnet^tulee?

Vihriäisestä mättähästä .

Misä se vihriäine mätäs on?

Vikate sen niitti.

Misä se vikates on? 20 Suuren laron kynnyksellä.

Misä se uusi lato?

1387. • kannjallla : kannolla. — 2 viijt|ates : viiÄates.

362

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

i Iisi lato on palana. Millä se sammutettii? Verellä se sammutettii, Misä se vesi on? Mustankyytiä1 härkä sen ryyppää. Misä se mustankyytiä härkä on? Mustan meren takana. Mitä se sie tekee? no Nisua niittää, Kauroja katkoo.

1389. Kuirin. Kaukamaa L, n. 16.

:i , 30. Kirkonkylä. Liisa K y t ■ '■ viita, s. 1852

Hiiri meni mettähän Pieni kelkka perä li. Kissa kysy hiireltä: Minkäs menet? 5 Puitani puituiin. I takojani hakkaahan, Entäs sitten, jos pun päälles

kaatuu? Byppään puun rakohon.

Kyllä se siinä on kaikki se taru.

1390. Kurrin. Kaill.u maa L, n. 14.

:i , 30. Ämraänkylä. Joosefina Jokinen, su V.

Biiri meni mettähän Kissa tuli vastahan.

Kissa kysy: Milikäli nyt meet? s Biiri sano: Puitani purkkiin, Halkoja hakkaahan.

Mutta kuu tulee nälkä?

S\ ön katajaa pulmusia.

lo Mutta kun pullistun vatta? Voitele voikkusella.

Mistäs stää voikknsta tulee? Nuoren leimuin aunnusista. Mistäs sitä uuunusiin tulee: i:. Vikate Ben niitti. Misäs se vikate on? Kannon nenään minä sen panin. Misä se kanto on?

Yalkia sen poltti. 20 Misä se valkia on? Vesi sen sammutti.

Misä se Vesi On?

Härkä sen ryyppäs. Misä se härkä on?

lt, Maa sen nieli.

1391. Parkano. Almien Viljo. n. 26. —30.

Alaskvla. Maria Alanen n. 59 v. Ilmi meni mettään Pikku kelkkailen perässä. Pieni kirves kelkkasessa. Kissa istu kannon nenä-, .-. Kysyi: »milikäs menet?» »Menen puitani pii oaan,

Halkojani hakkaamahan.» »Mutta kuu pun päälles' kaatuu'-» »Kyllä mahdun maan rakoon.» io »Mutta kun nälkä tulee?» »Kalavan katajan juurii.» »Mutta kun vattas paisuu?» »Pistän neulasella.»

»Mutia kuu veri tule . \ oitelen voikkusella.» »Mistä sitä voikknsta saa?»

1388, ' mustankyyssä mustankirjava

Hiiri meni mettään. 1391 L39 l

363

»Nuoren Lehmän uunnunesta.» »Mistä 3itä auori lehmä saa?» »Viheriäisestä mättähästä.» 20 »Mistä se mätäs saa?» »Pikkusesta pilven rippusesta.»

1392. Vesilahti. Eels.Suom.Normaa- lilys. konv.: Lindroosn.3*. — 92. Järvenranta. Kustaa Kalpela. Katti ja pikku hiiri.

Pikku hiiri meni mettään pikku kelkkailen peräsä1 pikku kirves kelkkasesa2.

Katti istui kannun pääsä3 5 kysy: »minkäs menel biirylämen?» »Menen puitani pinoilemaan halkojani hakkailemaan.»

»Häntäs kun puu päälles kaa- tuu?»

— »Kyllä mä mahrun maan ra-

koon.» io »Häntäs kun nälkä tulee?»

- »Kyllä mä kalvan katajan

juurta.» -»Häntäs kun vattas paisuu?»

- »Kyllä mä tärpin neulasella.»

- »Häntäs kun veri tulee?»

15 - »Kyllä mä voitelen veikko- sella.»

- »Mistäs sitä voikkosta saat?»

— »Nuoren lehmän nunnusesta.»

- »Mistäs nuori lehmä saa?»

— »Vihannasta mättähästä.

1392 «. Lempäälä. Helin Olga, n. 11. —21—22. Kalle Helin, 60-v.

Pieni hiirulainen meni mettään

Pikkunen keikkunen perässä, pikkunen kirves kelkkasessa-. Katti kysyi1 kannon päästä:

s Minkäs menet, hiiriraukka? Menen puitani pinoilemaan, halkojani hakkailemaan. Mutta jos puu päälles kaaliin? Kyllä mä mahdun maan rakoon.

m Mutia jos i ui'1'' nälkä?

Kyllä mä kalvan katajaiijuuria, kuopsuttelen koivunkuottia.

Mutta JOS vattas paisuu?

Kyllä mä tärpin neulasilla.

15 Mutta jos tulee veri?

Kylki mä voitelen voikkosella.

Mistäs hiiri vita saapi?

Vanhan ämmän vakkasesta.

Mistäs vanha ämmä saa? ao Nuoren lehmän nunnusista.

Mistäs nuori lehmä saa':'

Vihannasta mättähästä.

Mistäs vihanta mätäs saa?

Pilvispoukan tyttäriltä.

1393

—Oi.

Tottij. Rekola n. UI* Sorva.

Lasten laulu.

Hiiri mettääm^menee Piäni keikkunen perässä Kissa hiireltä kysyvi: Minkäs menet hiiryläinen?

Menem^mettään puitani poi- mii n, halkojani hakkaan.

Mutta jos puu päälles kaatuu? Kyllämä mahrum_maarwra-

koon.

I 192. * peräs|s|ä : p. — 2 kelkkases|sja : k. 1392 a. x listui| : »kysyi*.

pääs|s|ä : p.

364

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Uutta jos nälk/i tulee? 10 — Kylläinä kalvan katajajw

juurta. Mutta jos vattas paisuu?

- Kyllämä tärpin^ipistelen)^

oeulasilla

— Mutta jos veri vuataa?

— Kyllämä voirav^voikkosella. 15- Mistäs^sitä voikkosta saat?

Vanhan ämmän pyttysestä.

— Mistäs vanha ämmä saa? NuareMehinän^nunnusosta. Mistäs mi. i ri lehmä saa?

20 — Vihannasta mättähästä.

1394. J.i mpäälä. J. niinin- n. 67*. — 13. Maija Mäkinen, 64 v. Muistiinp. Hauholla.

Hiiri mettään tnenevi,

pieni kelkkailen perässä. Kissa istui kannon päässä. kysyi minkäs menet? 5 — Halojani hakkaan, puitani ko- koon.

- Mutta jos puu päälles kaatuu?

- Kyllä mä luikahran lumen

alle.

- Jos vilu tulee?

Kyllä mä mahlun maan alle. io— Mutta joa nälkäs tulee?

Kyllä kalvan katajiin juurta.

- Jos vattas paisuu?

Kyllä mä ronkin oeulasilla. Mutta jos veri tulee? 15 - Kyllä voitelen voikkosella. Mistäs sitä voita saat?

Vanhan ämmän vakkasesta.

Mistä se vanha ämmä saa?

— Nuorru lehmän ounnusista.

so — Mistäs nuori lehmä saa:-'

- - Vihannasta mättaliästä.

Mistäs vihanta mätäs saa? -Pilvipoukon tyttäriltä.

1395

— 89.

Pirkkala. Starck n. 4*. Hiiri mettään meneepi, pieni kelkkanen perässä, pieni kirves kelkkasessa; katti istu aidan päällä s kysy: mi(hi)nkäS nyt menet? Menen puitani pinoilemaan1 halkojani hakkailemaan. Mutta JOS puu päälles kaatuu? Millä juoksen juuren alle. m Multa jos tulee nälkä?

Minä kalvan katajan juurta. Mutta jos vattas paisuu? Minä pistelen neulasella.

Mutia jos tulee verta?

is Minä voitelen voin sulalla.

Mistä hiiri voita saapi?

Vanhan ämmän vakkasesta.

Mistä vanha ämmä saapi? Nuoren lehmän nunnusesta. io Mistä nuori Lehmä saapi. Viheriaisesta[l] mättähästä.

1396

Pirkkala. Virlanenn. 11*. — 05.

Nokia. K. Forsblom. 7o v. Laulu.

Hiiri metsähän menevi, pikku kelkkanen perässä. Kissa istu kannon päässä,

kysy, minkä menet hiiri parka. — Menen puitani pinoileen,

I :;•'.". ' Sana on kirjoitettu perästapain lyijykynällä.

Hiiri meni mettään. 1396—1397.

365

halkojani hakkailemaan. Entä joa puu päälles kaatuu? Minä voitelen voikkosella. Mistä hiiri voita saapi?

10 Vanhan akan vakkasesta. Mistäs Sitä vanha akka?

Nuoren lehmän Hännisistä.

Mistäs sitä nuori Lehmä? Vihannaisesta mättähästä.

15 Missäs se vihanta mätäs on?

Viikate sen niitti.

Mistäs se viikate?

Seppä sen takoi

Missäs se seppä? ao Tauti sen tappoi.

Missäs se tauti?

Hyppäs ikkunasta pihalle,

että kontit kolisivat.

1397. Ylöjärvi. Paldanil4(-=SMMY: Reinholmvn kok. 99 33).— 52.

Hiiri ja Katti. Hiiriläinen menee mettään. Pikku kclkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa, Katti kannolla istuupi s Kannon päässä katseleepi: »Minkäs menet hiiriläinen?» Tänne menen mettään Puitani noiltaan, halkojani hak- kaan, Muttakun puu päälles kaatuu? 10 Puikahdan maan rakoon, Muttakun nälkä tuleepi? Kyllä kalvan katajan juurta, Muttakun jano tuleepi? Kyllä käyn järven rannalle,

is Muttakun vattas paisuuvi? Kyllä tärpin1 neulasilla Muttakun verta tuleepi?

Kyllä voitelen voikkosella, Mistä sitä voikkosta saat?

20 Vanhan ämmän vakkasesta, Mistäs vanha ämmä saapi? Nuoren lehmän nunnusesta, Mistäs nuori lehmä saapi? Vihannasta ponsahasta,

25 Missä pensas on?

- Vikate' niitti. Missä vikate'?

— Kovasin2 kulutti. Missä kovasin?

30 — Akanoihin kätkettynä. Missä akanat?

— Hiiri ne tuiski. Missä hiiri?

— Katti sen murti. 35 Missä Katti?

— Kannon2 takana. Missä kanto?

- Valkee poltti. Missä valkee?

40 — Vesi sammutti. Missä vesi?

— Härkä ryyppäs. Missä härkä?

— Keihäällä pistettiin, ■is Missä keihäs?

— Nuoren miehen vyön alla. Missä nuori mies on?

- Nisuja kylvämässä. Missä nisut on?

50 — Häkkisten perseessä. Missä häkkiset?

1397. * Sana alleviiv. ; r. Tärpin = knacka. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

366

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Taivas ,ill;i lentelee. Missä taivas on?

Pääs päällä veli kulta.

1398. Kangasala. Borenius (1986) n. 62*. - 7i.

Hakalan Taava. synt. \ ääksyn kar- tanoa aloossa (= »maalla»).

»Hiiren virsi1*.

Hiiri mennee mettääm1 Pikku kelkka nm perässä

= Katti

Kissa istuu3 kannoin päässä Kysyi hiireltä miinkäs4 menet? 5 Tänne puitani pinnoilemmaa(n)s Halkojani bakkailemmaaoo

Intä6 kuin pun päälles kaatuu?

Kyllä mä mahlum maar rae- koon'

Intä kun sinun nälkä tul(l)ee? io Kyllä8 mä kalvan katajan .juuret,

Kojettelen8 koivun ktutret,

Hajekselen haavan lehlet8

Intä kun sinun vattas paisuu?

Kyllä mä1" tärpinu neulasilla. 15 Intä kun veri tul(l)ee?

Kyllä mä1" voitelen voikkosella.

Mistäs sitä voikosta fcul(l)ee?

Vanhan ämmäm pyttysestä.

Mistäs sitä vanhan ämmän pyt- tyyn tuli li- -

so Nuaren lehmän nunnusesta.

Mistäs n|uai-e]u l|ehmä]n nun- nuun tul(l)ee? Vihannasta mättähästä.

Mistäs vihanta mätäs tul(l)ec? Jumalan kälen tallokaa.

1399. Sahal. Helin n. 25*. —03.

H iiri ja />

Hiiri meni mettään Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa. Kissa istu kannon päässä. 5 Kysy »minkäs menet, biiriraukka-

im n?» Tänne menen puitani punoile-

maan, Halkojani hakkailemaan »Mutta jos sinun puu päällesi

kaatuu?» Kyllä mä puikahlan puun rak- koon. m »Mutta jos nälkä tulee?*

Kyllä mä kalvan katajan juurta.

»Mutta joa vattas paisuu?» Kyllä mä tärpin neulasilla. »Mutia jos veri tulei ie Kylki mä voitelen voikkosella. Mistäs sitä voikkosta saat?» Vanhan ämmän pyttysestä.

i ;'is i i ; « t f r i . ■ — . i selitys: Tätä lauletaan lasta tuudittaessa ja myös lapsel keskenään. - * Ensin ollut: Hiiri mettääm mennee; korjaukset yläp. j-i päällä. — 3 uu alleviivattu. — l ii a lie vi iv.it tn. ■■ im toin. i j;i m m alleviiv — »Panna pino arveli laulaja. Se on nyt siinä vaan että puitani pinno[i]lemmaa. Mp. huom. — • = Mutta »Tääll sanotaan: intä I Mp. huom.] s in issa on I j.i .> alleviiv. — " laulaessa kuu- luu yleensä yksinkert. kmi-. Mp. lm ■ kk:ssa pieni alkukirj. — * Näitä 3 Banaa

[tark. säkeitä 10 12] laulaessaan laulaja käytti sävelen jälkimmäistä osaa i.- sama kokoelmassa olevaa sävelmää). Mp. huom. - '" ä alleviivattu. " »Niin kun pisti niin kun pistelemiseks sanotaan sitä». Ei Bitä nyi muullosti sanota muuta kun siinä Mp. sei.

Hiiri meni mettään. 1399— r."l

367

»Mistäs sitä vanhan ämmän pytty- seen tulee?» Nuaren lehmän ounnusesta. 20 »Mistäs sitä nuaren lehmän nun- nuseen tulee?» Vihannasta mättään päästä. »Mistäs sitä vihannan mättään päähän tulee?» Pilviponkan tyttäreltä, Länkipohjan lääkäriltä, 25 Pohjannutien tuamarilta.

1400. Kuhmalahti. Salo .1. 34 n. 975*. —13.

Anna Perkki, 36 v. Muistiinp. Hat- tulan Sattulassa.

Hiiri meni mettään Pikku kirves kelkkasessa.

Katti istu kannon päässä

Kysy: minkäs menet hiiriraukka? s Tänne menen puitani hakkaile- maan.

Entäs jos puu päälles kaatuu?

Pujahlan puun rakkoon.

Entäs jos nälkäs tullee?

Kyllä mä kalvan katajan juurta. 10 Mutta jos vattas turpoo?

Kyllä mä tärpin neulasilla.

Mutta jos veri tullee?

Kyllä mä voitelen voikkosella.

Mistä sitä voikkosta saat? is Vanhan muijan vakkasesta.

Mistä sitä vanhan muijan vakka- seen tulee?

Nuaren lehmän nunuusesta.

Mistä - i t ; i nuaren lehmän nunnu- seen tulee?

Vihannan mättään päästä.

1401. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n. 69*.

—04.

Aleksanderi Ahlgren, 71 v. Hiiri meni mettään.

Hiiri meni mettään

Pieni kelkka perässä. Katti istui kannon päässä, Katti kys"s i hiireltä:

5 »Mihinkäs siä menet?» Hiiri sanoi katille: »Tänne menen mettään Puitani pujoilemaan Haikujani hakkailemaan.»

io Katti sanoi hiirelle:

»Entäs jos puu päälles kaatuu?» Mahlumpa miä maan rakohon Kiven alle kipaisen.» »Entäs jos siäl tulee nälkä?»

is »Kyllä kaluun katajan juurta, Purekselen kuusen juurta.» »Entäs jos vattäS paisuu pahasti Turpoopi turmiolle?» »Kyllä tärpin neulasella

so Pistelen piikkisellä.» »Entäs jos tekee kipeitä »Kyllä voitelen voikkosella.» »Mistäs siä voikkoist saat?» »Vanhan ämmän vakkasesta»

25 »Mistäs sit vanha ämmä saa?» »Nuoren lehmän nunuusesta.» »Mistäs nuori lehmä saa?» »Vihannasta mättähästä.» »Mistäs sil mätäs saa?»

30 »Taivaan köyhän tyttäreltä.» »Mistäs köyhän tytär saa?» »Yli-ukon uumenilta, Chanista satehista, Taivaan lakeesta laesta.»

368

Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja.

1402. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 37*.

-09.

Järvenpää. Anton Tuomala, 15 v. Kuullut äidiltänsä. Poika on sotkenut, mutta äiti osaa paremmin tämän runon.

Hiiri meni metsään

Pikkunen kirves kelkassa.

Katti istui kannon päässä

Ja kysyi: »minkäs menet?» s »Puutani pnjoileen

Ja hakujani hakkaan.»

»Jos puu kaatuu päälles?»

»Menen maan rakoilun.

»Jos vatsaa paisun?» io »Pistä havun neulasella»

Jos veri tulee?

Voitele vanhan ämmän vakka- sesta.

Mistäs vanha ämmä saa?

Nuoren lehmän nunnusesta. 15 Mistäs nuori lehmä saa?

Viliä nnasta mättähästä.

Mistäs vihanta mätäs?

Pilven patikan [?] tyttäreltä.

1403. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 38*.

—06.

Järvenpää. Anton Tuomala, 15 v. Kuullut äidiltään Karoliina Tuoma- lalta, 50 v.

Hiiri meni mettään Pikkunen kelkka perässä Pikkunen kirves kelkassa. Katti istui kannon päässä 5 Ja kysyi: mihinkäs menel Hiiri rukka?

Hiiri vastasi: mettään mene. Mitäs siellä tekemään

Puutani pujoilemaan

io Hakojani hakkaamahan.

Entäs jos puu päälles kaatuu?

1'istäyn maan rakohon.

Entäs jos nälkä tulevi?

Syön puun kuona. ib Puren puun hakoja.

\ aan jos vattas turpoopi?

Pistän havun neulasella.

Vaan jos verta virtaapi?

Veren tulla pitääkin. 20 Jos sitä kovin kivistääpi?

Sitte voila voitelen.

Mistäs sinä voita saat?

Vannan ämmän vakkasesta.

Mistäs vanha ämmä saapi? 25 Nuoren lehmän nunnusesta.

Mistäs nuori lehmä saapi?

Koivesta korttehesta,

Vihannasta mättähästä.

Mistäs nuori mätäs saapi? 30 Pilven poukan tyttäreltä.

1404. }'irmt. Leander n. 12*. —13. Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis- tiinp. Hauholla.

Hiiri mettään menevi, pieni kelkkanen perässä.

Kissa istui kannon päässä, kysyi minkäs menet? s »Hakojani hakkaan (kasaan) puitani kokkoon.»

Multa jos puu päälles kaatUU?

— Kassahran maan rakoon. Mutta jos nälkää tulee? io — Kalvan katajan juurta.

Mutta jos vatsaa paisuu? Tärpin neulasella. - Mutta jos verta tulee?

Kallio kaukana mettäs. 1404 1406.

369

Voitelen voikkosella. is — Mistäs sitä voikkosta tulee? Vanhan ämmän pyttysestä. Mistäs sitä sinne tulee? — Nuorru Lehmän ounnusesta.

1405. Virrat. Sievänen n. 51*. — 15. Vaskivesi. Josefiin. i Majamäki, G0 v.

Oppinut uidilt.i.m. Tuutilaul

Hiirulainem^mettääm^mennee

Pikku kelekkanen perässä

I'ikku kirves kelekkasessa.

Katti istu kannon nenässä a Kysy. mihkäs hiirulainem^men-

Qee?

Menen puitani puinnin.

Ja halakojani hakkaili ■on.

Mutta jos puu päälleh kaatuu?

Kyllä mahaöun maan rakkoon. io Mutta jos vattas paisuu?

Kyllä pistän neulasella.

Mutta jos verta tullee?

Voitelen voikkusella.

Mistäs hiiri voita saa? 15 Nuoren lehemän nunnusesta.

Mistäs nuori lehemä voita saa?

Tuoreesta turppeesta,

vihannasta mättäästä.

Kallio kaukana mettäs.

1406. Eura. Järvinen n. 3. — 52.

Kallio oV kaukana mettäs.

Kallio ol' kaukan' mettäs' Puu ol' kallion päälT Ja kaliin ol' kaukana mettäs' ( Iksa ol' puun pääll' s Puu ol' kallion pääll' Kallio ol' kaukana mettäs'

Pesä ol' oksan ( »ksa ol' puun pääll', Puu ol' kallion pääll'; io Kallio ol' kaukana mettäs' Muna ol' pesän pääll', Pesä ol' oksan pääll'. Oksa ol' puun pääll', Puu ol' kallion pääll', 15 Kallio ol' kaukana mettä Lintu ol' minanf!] pääll', Muna ol' pesän pääll', Pesä ol' oksan pääll', Oksa ol' puun pääll, 20 Puu ol' kallion pääll'. Kallio ol' kaukana mettäs' Hööhän ol' linnun pääll. Lintu ol' munan pääll, Muna ol' pesän pääll'. 25 Pesä ol' oksan pääll', Oksa ol' puun pääll', Puu ol' kallion pääll', Kallio ol' kaukana mettäs'. Polstar' ol' hööhämen pääll' 30 Hööhän ol' linnun pääll', Lintu ol' munan pääll, Muna ol' pesän pääll, Pesä ol' oksan pääll', Oksa ol' puun pääll', 35 Puu ol' kallion pääll", Kallio ol' kaukana mettäs' Neitty ol' poistavin pääll', Polstar ol' hööhämen pääll, Hööhän ol' linnun pääll', io Lintu ol' munan pääll', Muna ol' pesän pääll', Pesä ol' oksan pääll, Oksa ol' puun pääll, Puu ol' kallion pääll', i.-, Kallio ol' kaukana mettäs' j.n.e.

24

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1407. Port. Tuomi. n. 57. —90. Fannj Ekqvist, 15 v.

i 'li viheliäinen laakso, Laaksoss oli vuari, Vuari oli laaksoss, Vuarell oli puu,

5 PUU "li VUUlvll,

Vuari "li viheriäisessä laaksoss.

— Puuss "li oksa, ( iksa oli puuss, 1'uh oli vuarell,

i» Vuari "li viheriäisessä laaksoss. ( Iksall istu lintu Lintu oli oksalla1

< Iksa "li puuss. Puu oli vuarell,

ii Vuari "li viheriäisessä laaksoss. Linnusta lähti höyhen,

— Höyhen lähti linnust, Lintu "li oksall,

Oksa "li puuss, so Puu oli vuarell, Vuari "li viheriäisessä laaksoss. Höyhenestä tuli polstari,

— Polstari tuli höyhenestä, Höyhen lähti linnusta, Lintu istu oksall,

( Iksa "li puus, Puu "li vuarell. Vuari "li vihereäisessä laaksoss. ['"lstarill makas neitty, 80 Niin ihana niitty.

Niin kaunis neitty Vitt\ makas poli tarilla, Polstari tuli böyhenestä, Böyhen lähti linnusta, 35 Lintu istu oksall,

< >k-a oli puus,

Puu "li vuarell,

Vuari "li viheriäisessä laak — .

1408. Alastaro. Viherv. n. ■-'<■',<>. -11. Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v. Mettäsä kassini niin kaunis puu, Niin kaunis puu, Enkä ole elämäni päivinä Niin kaunista punta nähnykka. j Siina puusa "li niin kaunis nk-;i. Niin kaunis oksa, Enkä "le elämäni päivinä Niin kaunista oksaa nähnykka. Siinä oksasa "li niin kaunis pesä, io Niin kaunis pesä, Enkä "h' elämäni päivinä Niin kaunista pessää nähnykka. Siinä pesäsä1 "li niin kaunis lintu. Niin kaunis lintu. 15 Enkä ole elämäni päivinä Niin kaunista lintua nähnykka. Sillä linnulla oli niin kaunis höy- hen, Niin kaunis höyhen, Enkä "le elämäni päivinä so Nnn kaunista höyhentä näh- nykka. Siitä höyhemestä[l] tehtiin min kaunis polstari, Niin kaunis polstari, Enkä "le elämäni päivinä Niin kaunista polstaria nähnykka. 25 Sillä polstarilla makas niin kau- nis fhkka, Niin kaunis Hikka. Enkä ole elämäni päivinä Niin kaunista liikkaa nähnykka. Silla kauniilla Hikalla "li niin kan- in- sulhanen,

1407. 1408.

1 dk .Ui .i

1 i »ksasa . *pesäsä*.

Kuka laiva; itämaan, lins 1409.

371

30 "Niin kaunis sulhanen, Enkä ole elämäni päivinä Niin kaunista sulhasta nähnykkä. Siitä kauniista parista pirettiin

niin kauniit häät, Niin kauniit häät, 35 Enkä ole elämäni päivinä Niin kauniit;! häitä nähnykkä.

Kuka laivaa noutamaan. 1409. Harjavalta. Bäclci-Rwusu 17. 91.

Torttila. MaJakias Ojala. Ketjurunon mukailua.]

Kuka noutaa laivan.

Kuka1 noutaa laivan? Kuusi laivaa noutamaan. Ei kuusi noutamaan: Kirves kiikkuu juurellansa. 5 Kuka noutaa laivan? Mänty noutaa laivan. Ei mänty noutamaan: Kirves juuret katkoo, Salia puikki ratkoo. 10 Kuka noutaa laivan? Leppä noutaa laivan. Ei leppä noutamaa n: Y. Finnilä (!] kulrk'utaan.

Kuka laivan noutamaan? is Tammi laivan noutamaan. Ei tammi noutamaan: Sika syö terhoja.

Kuka laivan noutaa? Koivu noutaa laivan. 20 Ei koivu noutamaan: Vihdotaisiin lehviään.

Kuka laivan noutamaan? Tuomi laivaa'2 noutamaan. Ei tuomi noutamaan:

n.

»s Tuomen lehvät' tuoksuu.

Kukas laivaa noutamaan? Jänes laivaa noutamaan. Jänes pelkää havuja. 30 Kukas laivan noutamaan? Kettu laivaa noutamaan. Ei kettu noutamaan: Kettu s\ ö kanoja.

Kuka laivan noutamaan? 35 Orava laivaa Huutamaan. Ei orava noutamaan: < irava syö käpyjä.

Kukas laivaa Huutamaan? Lammas laivaa noutamaan. 40 Ei lammas noutamaan: Lammas pelkää sutta.

Kuka laivaa noutamaan? Sika laivaa noutamaan. Ei sika noutamaan: 45 Sika syö taikinaa.

Kuka laivaa noutamaan? Kana laivaa noutamaan. Ei kana noutamaan: Kettu söisi kanan, so Kuka laivaa noutamaan? Pukki laivaa noutamaan. Ei pukki noutamaan: Pukki hyppää arit'aa.

Kuka laivaa Huutamaan? 55 Susi laivaa noutamaan. Ei susi nouta maan: Susi söisi lampaan.

Kuka laivaa noutamaan? Karhu laivaa Huutamaan. 60 Ei karhu2 noutamaan: Karhu kaataa lehmän.

Kuka laivaa noutamaan?

Koira laivaa noutamaan. Ei koira noutamaan:

1409. ' Kuka|a| : K. — ■ kk:ssa iso alkukirjain.

372

Viihdyt yslaulu ja ja muita lasten runoja.

es Koira haukkuu portilla.

Kuku laivaa iiuin.iin.ian?

Hepo laivaa noutamaan.

Ei hepo* noutamaan:

Urpu vetää auraa. 70 Kuka laivaa noutamaan?

Hiiri laivaa noutamaan

Ei hiiri2 noutamaan:

Kissa söisi hiiren. Kuka laivaa näkemään? 75 Saukko laivaa noutamaan.

Ei saukko noutamaan:

Saukko lähtee uimaan. Kuka laivaa hakemaan?

Tuli laivaa Huutamaan. 80 Ei tuli2 noutamaan:

Tuli poltaa laivan.

Kuka laivan noutamaan?

Vesi3 laivan Huutamaan.

Ei vesi noutamaan: 85 Vesi laivan hukuttaa.

Kuka laivaa noutamaan?

Tuuli laivaa noutamaan.

Tuuli laivan noutaa,

Purjeisihiin puhaltaa. 90 Huovarille huojennusta.

Soutajalle helpotusta,

M ■ 1 1 kamiehen huvitusta.

Tuuli laivan rantaan toi,

Laulu nalle tästä soi!

Kuka lypsää lehmän. 1410. Tyrvääi Bäeki-Ruusu n. 19.

—9 1 .

[Kirjall. vaikutusta.]

turran maksoin.

Krn.iii maksuin niaataliaisni,

Kuittailin kaunokaisen,

Millähäs tuon kuittahaisit, Milläs maksoil maatabaisen? e Saalia saksan markkasella, Tuhannella tuloksella, Kymmenellä kyntäjällä.

Väellä veto härällä, Kahdella kanan munalla. lo Mitäs sait sä vastaseksi, Saasta saksan markkasesta, Tuhannesta tuloksesta, Kymmenestä kyntäjästä, \ iiestä vetohärästä,

15 Kahcsla kanan munasta?

Sain mä tuosta lehmän hyvän.

Lehmän hyvän ja byötyisen.

Milläs lehmän lypsänehet?

.Muurilla mä lypsänehen. äo Entä jos ei muori lypsä?

Mummolla mä lypsänehen.

Entä jos ei mummo Lypsä?

Nadolla mä lypsänehen.

Entä jos ei nato h psä? 25 Miniällä Lypsänehen.

Entä jos ei minjä1 lypsä?

Tyttärellä lypsänehen.

Entä jos ei tytär lypsä?

Neiollani lypsänehen. bo Mistä saat sä neitosen?

liikkaan vaimon tyttäristä,

Tyttäristä hius sorean,

Puna posken sini1 silmän,

Joi on ääni kun linnun laulu, :i., Se mun Lypsää lehmäseni.

Milläs ruukit neitosesi?

Suvet hilalla medellä,

Talvet kaiket talkkunoilla.

Missäs piäl neitostasi, to Kasvata! siä kanaasi?

3 kk:s-..i pieni alkukirjain. t 'i lo. ' k:ss i i-" alkukirjain.

Kukku ja kana meni saunaan. 1210—1411.

373

Suvet suolla suukoimissa, Talvet maalla mansikkoissa,

Kallioilla kankahilla.

Kukko ja kana meni saunaan. 1411. Bauma. Sjöros n. 11. —90.

Knna ja kuko saunassa.

Koko ja kana meni muina

sauna.

Kana kippas kaivu.

Hyvä kaivo kaunis kaivo, annas

mmuil vett.

Km mnää snuul enne vett ann

5 ko mnää saan prykärilta ämpri.

Hyvä prykär kaunis prykärannas

mnuul ämpri.

Km mnää snuul enne ämpri ann

ko snää mnuul myllärilt malttai

tua.

Hyvä myllär kaunis myllär annas

mnuul malttai.

io Em mnää snuul enne malttai ann

ko snää mnuul riihest jyvi tua.

Hyvä riihi kaunis riihi annas

mnuul jyvi.

Em mnää snuul enne jyvi ann

ko snää mnuul pellolt eloi tua

(em mnää muistakka, mnää sekko jo).

15 Hyvä - eloi — ko

sontta tua —

(mutt nyy tlee semnem paikk, etem muistakka ene. Siin oi sitt viäl ett ko hä sitt men nii lehmä leivosivas siäl kaunis viheriäises iiii tus ja siäl oi sitt kaunei puit. »Ko lian käve sitt kaikk paika ja tul niin kuko oi kuallus sinä aikan meiavittum penki ala»).

1411. Eurajoki. Keikari n. 81. —

1 , 92.

Kehtolaulu.

Kukko ja kana meni löylyyn, Eik' lioilla olin' vettä. Kukko sc hyppäs' kaivolle:

»Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 5 Annas1 mulli' vettä!» »Eli anna. en anna.

Ennenkuin tuol muir ämpärin.» Kukko se hyppäs piian i\ kö: »Hyvä piika, kaunis piika, io Annas' mulle ämpäri!» »En anna. en anna. Ennenkuin tuot mulT kengät.» Kukko se hyppäs suutarin luo: »Hyvä suutari, kaunis suutari, 15 Annas' mu Ilo kengät!» »En anna, en anna. Ennenkuin tuot mulT harjaksii.»

Kukko se hyppäs sian Luo: »Hyvä sika. kaunis sika, ao Annas' mulle harjaksii!» »En anna, en anna. Ennenkuin tuot milli' jyvii.»

Kukko se hyppäs pellolle: »Hyvä pelto, kaunis pelto, 25 Annas' mulle jyvii!» [»En anna. en anna], Ennenkuin tuot mulT sontaa.»

Kukko se hyppäs metsään: »Hyvä metsä, kaunis metsä, 30 Annas mulle hakkoo!» »En anna. en anna. Ennenkuin tuot mulT kirveen.» Kukko se hyppäs sepän luo: »Hyvä seppä, kaunis seppä, 35 Annas' minulle kirves!»

1411. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

»En anna, en anna, Ennenkuins tuol mull' takku.» Kukko se hyppäs kalliolle:

»Hyvä kallio, kaunis kallio.

m Aunas niullc takkii'"

Kallm hänelT takkia antoi, Takin hän sitt' sepäll kantoi, Seppä se hänelT kirveen ausoi, Kirveen hän sitt' metsään kantoi.

•15 Metsä -'■ hänelT hakkua antoi, llavot hän sitt pellolT kantoi, Pelto sr hänell' jy vii antoi, Jyvät hän sitt sialT kantoi, sika hänell' harjaksii antoi.

sn Harjakset hän sitt suutarill'

kantoi,

Suutari hänell' kengät antoi.

Kengäl hän sitl piiall' kantoi.

Piika se hänell' ämpärin antoi.

Ämpärin hän sitt kaivolT kan- toi. 55 Kaivo sr hänell' vettä antoi.

\ i ii, ii hän sitt saunaan kantoi -

Ja kana sr oli kuollut.

1413. huvia. Hollmen n. 1. — 93.

Kuko ja kana.

Kuko ja kana meni vihtomaan, Kik ollu kylmää vettä. Kana kippas' kaivoll': »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, annas niiniiir vettä!» 5 »En anna. en anna. ennenks' tuol inuir rihmoi1!» Kana kippaa oeitsyn ty'ö: »Hyvä neitsy, kaunis neitsy, annas niiniiir rihmoi!»

»En anna, en anna, ennenks1 tuot

muir kenkä!»

Kana kippas' suutarill'.:

io »Hyvä suutar". kaunis suutar'.

annas minull' kenkä!»

»En anna. en anna. ennenks' tuol

inuir harjaksii.»

Kana kippas' Man työ:

»Hyvä sika. kaunis sika. annas

minull' harjaksi!»

»En anna. en anna. ennenks' tuo'

luuli' mäski.»

15 Kana kippas prykärill':

»Hyvä prykär', kaunis prykär',

annas inimiU' mäski.»

»En anna. en anna. ennenks' tuo'

muir jauhoi!»

Kana kippas' mylläriU'2:

»Hyvä myllär, kaunis myllär,

annas lninull' jauhoi.» 20 »En anna. m anna. ennenks' tuo'

mull' jyvi!» Kana kippas' pellon työ':

»Hyvä prlt'. kaiuin pelt', annas

minull' jyvi!»

»En anna. en anna. ennenks tuo'

mull' sontta.»

Kana kippas tarh'an:

bs »Hyvä tarh". kaunis tailT. annas

minull' sontta!»

»En anna. m anna. enneks' tuo'

mull' hakko.» Kana kippas' metsä: »Hyvä mett', kaunis mett', annas minull' hakko!»

»En anna. en anna. rnnrnks' tuo

muir kirve'!»

1413. ' mull' |harjaks : m. r. — * Kippaa |pryk|ärilT : k. myttäriir.

Kukko ja kana meni saunaan. L413 r. li.

375

30 Kana kippas sepän työ: »Hyvä sepp', kaunis sepp, annas

niinnir kir\ »En anna. en anna. ennenks' tuo' | inuir lautta.» Kana kippas Ruotti': »Hyvä ruott', kaunis niott', annas niinnir ratitta.- 35 Ruott' hänell' raodan annoi, raoda' hän sitt' sepäll' kannoi.

pä QänelT kirve' annoi, kirve' hän sitt mettä' kannoi. Mett' hänell' hakku annoi, m ha'o' lian sitt' tarha' kannoi. Tarh' hänell' suutta annoi, suuna hän sitt' pellolT kannoi. Pelt' hänell' jyvi' annoi, jyvä' hän sitt' niylly'n kannoi. 45 MyUär hänell' jaolioi' annoi, jaoin ' hän sill[!] prykarill" kan- noi. Prykär' hänell' mäski annoi. mäski hän sitt siall' kannoi. sik.i hänell' harjaksi' annoi, 50 harjakse hän sitt' suutarill' kan- noi. Suutar' hänell' kenkä' annoi, kenkä hän sitt' neitsyll' kannoi. Neitsy hänell' rihmoi annoi, rihma' hän sitt' kaevoll' kannoi. .-..-, Kaevo hänell' vett' annoi, vede hän sitt sauna' kannoi. Kuko oi' kuoli' sauna häkkä. Kana lioitt" vett' niska ninko

nääkkä. Kuko virkos ja sanoi: se on nii'

märkkä.

1383. Nakkila. Lampola n. 7. — 89.

Aminia Nissiin. 30 V. Kukku ja kana1.

Kukku ja kana meni lö[yl]yyn, ei ollut vettä eikä höyryy. Kykko hyppäs kaivun työ: »Hyvä2 kaivu, kaunis kaivo, 5 annas mulle \ että!» »En:t anna. en3 anna.

ennenko tuol mulle ämpärin.»

Kukki» hyppäs neitsyn työ: »Hyvä neitsy, kaunis neitsy, 10 anna mulle ämpäri!»

»En anna. en anna. ennenko tuol mulle kengät.»

Kukko hyppäs suutarin työ: »Hyvä suutari, kaunis suutari, 15 anna mulle kengät!»

»En4 anna. en anna, ennenkö tuot mulle harjaksii.»

Kukko hyppäs sian työ: »Hyvä sika. kaunis sika. 20 annas mulle harjaksii!»

»En anna, en anna. ennenko tuot mulle juomaa.»

Kukko hyppäs prykärin työ: »Hyvä prykäri, kaunis prykäri, 25 annas mulle juomaa!»

»En anna. en anna. ennenko tuot mulle jauhoja.»

Kukko hyppäs myllyn työ: »Hyvä mylly, kaunis mylly, 30 annas mulle jauhoja!»

»En anna. en anna, ennenko tuot mulle jyviä.»

Kukko hyppäs pellon työ: »Hyvä pelto, kaunis pelto,

Iiii. » kk:ssaiso alkukirjain. — "- Sakeissa i, 9, 11, li. 16, 19, 21, 24, 26, 29, 31, 34, 36, 39, 41, 44, 46 ja 49 on pieni alkukirjain. — 3 E e n : E. — 4 en |en[ anna : e. a.

376

Viihdytyslauluja ja muit;i lasten runoja.

oas unille jyviä!» 1-: ii anna, en anna, riineiiko fcnol unille hakuja.» Kukku hyppäs metsän työ:

il\ \;i metsä, kaunis metsä,

to annas unille laulaa:» »Ed anna. en anna.

ennenko fcuol mulle kirveen.» Kukko hyppäs sepän työ:

-ih \.;i Beppä, kaunis seppä, i., annas mulle ku ves!» »En anna. en anna.

ennenko tuol molle rainaa.» Kukku hyppäs tehtaan työ:

»Hyvä tehdas, kaunis tehdas, 50 annas mulle rautaa!»

Tehdas hälle raudan antoi,

raudan hän sepäll' kantoi;

seppä4 hälle kirveen antoi,

kirveen hän metsälT kantoi; se metsä hälle lannan antoi,

lannan hän pelloll' kantoi;

pelto luille jyvät antoi.

jyvät hän myllyyn kantoi;

mylly hälle jauhoja antoi, 60 jauhot hän prykärill' kantoi;

prykäri hälle juoman antoi,

juoman hän siall' kantoi;

sika hälle harjaksia antoi,

harjakset hän BUutarilT kantoi 66 suutari hälle kengäl antoi,

kengäl hän aeitsyll' kantoi;

neitsy hälle ämpärin antoi,

ämpärin hän kaivolT kantoi;

kaivu hälle veden antui, 70 veden hän Baunaan kantoi. Kana oli jo kuollut.

1415. Pon. Tuomi n. 54. —90. Juliana Forssel, 40 v. Kanan kuolema.

Kukku ja kana meni vihto- maan. Ei Olin vettä, kanan tuli jano. Kukku se hyppäsi kaivolle:

»Hyvä kaivu, kaunis kaivu, anna

mulle vettä.»

5 »En anna, en anna. ennenko tuot

mulle ämpärin.»

Kukko sr h\ ppäsi nikkarin tyä:

»Hyvä nikkari, kaunis nikkari.

anna unille ämpäri.»

»En anna. en anna. ennenko tuot

mulle lauta Kukko s.- hyppäsi mettän tyä: m »ii\ \.i mettä, kaunis mettä, annan

mulle lautaa.»

»En anna. en anna ennenko tuol

mulle rautaa.*

Kukku se hyppäsi sepän tyä:

»Hyvä seppä, kaunis Beppä, anna

mulle rautaa.»

»En anna. en anna, ennenkö tilat

mulle takkii.»

16 Kukku sr hyppäsi pruukin tyä:

»Hyvä pruuki. kaunis pruuki,

annan mulle takkti1.»

»En anna. en anna. ennenko lual

rahhaa.»

Kukko se hyppäsi Turkuun (Ruat-

tiiui:

Hyvä Turku (Ruatti). kaunis

Turku (Ruatti) anna unille

rahhaa.»

20 Turusta hän rahan sai,

* Säkeissä 53, 55, 57, 59, 61, 63, 65, 67 ja 69 on iso alkukirjain. 1415. ' takklaa : takku*.

Kukko ja kana meni saunaan. 1415 1416.

377

Rahan pruukkiin vei, PruuMsta hän takkii sai, Takin2 hän sepälle vei, Sepältä hän rautaa sai,

25 Raudan hän mettään vei, Mettästä hän lautaa sai, Laudan hän uikkarille vei, Nikkarilta hän ämpärin sai. Ämpärin hän kaivolle vei,

30 Kaivulta hän vettä sai. Veden hän kanalle vei, Mutt kana oli kuallu.

1385. Pori. Tuomi n. 55.-90.

Anuilta Kantala. Toisinto.

Kukkuja kana meni vihtomaan Ei ollu vettä, kanan tuli jano. Kukko se hyppäsi kaivolle:

»Hyvä kaivo, rakas1 kaivo, anna mu He vettä.» s »En anna, en anna, ennenko tuat

ämpärin». Kukko se hyppäsi trengin tyä: »Hyvä trenki, rakas1 trenki2, an- anan mulle ämpäri». »En anna, en anna. ennenko tuat mulle kengät». Kukko se hyppäsi suutari tyä: io »Hyvä suutari, rakas suutari, anna mulle kengät.» »Een anna, een anna, ennenko tuat mulle harjaksii.» Kukko se hyppäsi sijan tyä: »Hyvä sika, rakas sika. anna mulle harjaksii.»

»Een anna. een anna. ennenkö

!ll. il Ullille lll.iskii.»

15 Kukko se hyppäsi prykärin tyä:

"Hyvä prykäri, rakas prykäri,

anna mulle mäskii.»

»Een anna. een anna, ennenko

niat miiiir jauhoi.»

Kukko se hyppäsi myllärin t\.i:

»Hyvä mylläri, rakas mylläri.

anna mulle jahoi.»

20 »Een anna, een anna, enneko

tuat mulle viljaa.»

Kukko se hyppäsi pellon tyä:

»Hyvä pelto, rakas pelto! anna

mulle viljaa»,

»Een anna. een anna. enneko

tuat mulle sontaa.»

Kukko se hyppäsi tunkion tyä:

25 »Hyvä tunkio, rakas tunkio, anna

mulle sontaa.»

»Een, anna, een anna. ennenko

tuat mulle hakoi.»

Kukko se hyppäsi mettään:

»Hyvä mettä, rakas mettä, anna

mulle hakoi.»

»Een anna, een anna, enneko tuat

mulle kirveen.»

30 Kukko se hyppäsi sepän tyä:

»Hyvä seppä, rakas seppä, anna

mulle kirves.»

»Een anna, een anna, enneko tuat

mulle rautaa.»

Kukko se hyppäsi Riiattiin:

»Hyvä Ruatti, rakas Ruatti, anna

mulle rautaa.»

35 Ruatti hälle rautaa anto,

Raudan hän sepälle kanto,

2 taki|sta| : takin.

1416. 1 [kaunis *rakas*

-2 trenkjai : trenki.

Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja.

Seppä tälle kirveen anto, Kirven lian mettään kanto, Mettä hälle hakoja anto,

ii. H.ivot hän tunkiolle kanto, Tunkio hälle sontaa anto, Sonnan hän pellolle kanto, Pelto hälle viljaa anto, Viljan hän myllyyn kanto,

■ia Mylly hälle jauhoi anto, Jauhoi hän prykkiin kanto, Prykäri hälle mäskii anto, Mäskin hän sialle kanto, sika hälle harjaksii anto,

so Earjaksel hän suutarille kanto. Suutari hälle kengät anto. Kengät hän trengille kanto. Trenki hälle ämpärin anto, Ämpärin hän kaivolle kanto,

55 Kaivu hälle vettä anto, Veden hän kanalle kanto, Mutta kana oli kuallu.

1417. Värin. Portin n.

3.-89.

Pikku Immin kuolemasta. Kukko j.! kana pieni menivät mui- noin yhdessä pähkinä vuorelle ja päät (ivat keskenänsä, että kumpi vain ensiksi pähkinän löytäisi1 hän siis' kumppanillensa jakoi toisen puolen. Kana pian löysikin oikein tavatto- man' suurenpähkinan, muutta eipä tuosta mitään hiiskunutkaan, vaan tahtoi yksinään syödä kaiken. Mutta i uop i oli niin suuri, etfei hän saan-

niii sitä nieltyksi', vaan se kurkkuun istui, ja tästäpä nj i kana pelkäämään ei tä ehkä I ukehl uisi 11. äl äänty- neenä huusi Kukko1 rakas, juokse. minkä suinkin jaksat, minulle vettä noutamaan, silla muuten varmaanki tukehdun. Kukko lähti pötkin kaivolle ja sanoi sinne ennätetty änsä: »Kaivo4* kulta, anna minulle vettä, kanaseni pähkinävuorella makaa, hän

On saanut suin >n ■ pähkinän kurk- kuunsa ja ompi tukehtumaisillansa. Kaivo vastasi: »Juokse4 ensin mur- si.immen luoksi, sek.i luo sieltä pu- naista silkki laukaa. Kukk[oJ morsia- men* tykö juoksi ja sanoi sitten hä- nelle: 'Anna4 kiltti morsian minulle punaista silkki lankaa, lankan annan

kaivolle, kaivo minulle vettä antaa ja veden minä kannan kanaselleni, joka

pähkinävuorella maakaa. Hän on

suuren pähkinän kurkkimiisi7 s.,. mut Sekä on nyt8 tukehtumaisillaan9. Mor- sian vastasi: ».luokse1 ensin multa- in,e m minun pikku kiekkurani. joka jäi paju-pensahasen riippumaan. Nyt kukko1" pensaalle juoksi otti oksalta11 kiekkuran ja toisen morsia II''1-.

rsian antoi kukolle13 silkkilankan,

langan vei kukko kaivolle11 ja kaivo hänelle vettä antoi. Kukko nyt veden kantoi kanallensa, multa tuopa oli JO tui k elitumaan1'' ehtinyt ennen kuin kukko perille paasi, j.i makasi

nyt siinä liikahtamatta1*, ihan henge-

tönnä17. Talapa1" kukko niin ko- vasti suri, ett ,i se ääneensä il kemään rupesi, ja kaikki elävä) tulivat kanan kovaa1' onnea surkuttelemaan. Kuusi1

1417. ■ kk:ssa töyläisi. — * tavatto|vlan : tavattoman. — * |m|eltyksi : niel- tyksi, 4 kk:ssa pieni alkukirjain. — * suu s en : suu/en. » mursiani n en : mOr-

imen. ; kurkkunsa : kurkkuunsa. — 8 n n i : nyt. ' tukehtumaasi s aan : tu- kehtumaisillaan. — I0 kukka : kukko. — u o|c|ksalta :o. - u mor|i|iaraelle : mor-

lelle. " kukole : kukolte. " l|aivolle : kaivolle. u turkie|k|tumaan : tn' k .-// - tumaan. — " liikahtamata : liikahtamatta. " hen k etönnä : hengetönnä. —

p äpä tätäpä, '•' k ■• vaa k"\ aa

Kukko ja k. ina meni saunaan, iii: 1418.

379

pieniä hiirtä rakensivat vähäiset vau- nut. joissa*0 Unia-1 oli haudalle vie- ia\ ä . ja kun v. uinui oli valmiiksi saatu hiiret valjaihin menivät ja itse" kukko istui ajajaksi. Mutta tiellä hei! ä ket tu

knhta<i. • M 1 1 1 1 1 ■ liiat k isi, kukki' li\ V a '

»Minä kanani menen hautaama »Suvaitsetko*4 minun tulla mukanasi?*

»Tule. mutta taakse istu. täällä sinä liioin painat.* Kettu meni istumaan vaunujen-' taa ja sille sinne viella tuli susi. karhu, hirvi, jalopeura ja kaikkia metsän eläviä. Näin nyt kelpo vauhtia mentiin eteenpäin, kunnes tul- tiin erään puron rannalle.-'5 •Milenka tästä ulitse[!] pääsemme» huudahti kukko. Silla puron reunalla makasi ol- jenkorsi, joka sanoi: -Minä1 sillaksilas- keun puron poikki, jotta saatte saat ttte ylitse ajaa> Mutta kun nuo kuusi hiirtä27 tuli sillalle, luikahti nitteen alta korsi, vaipuen vetelien, ja hiiret myös- kin putosivat sinne sekä hukkuivat kaikki. (Uliinpa nyi taaskin*8 pahassa pulassa, mutta nytpä hiili (!) tuli apuansa tarjoamaan sanoen: »Minä- hän4 laskeun virran poikki, että pää- sette ulitse[!] toiselle29 puolelle. Sen hii- li!'1 nyt tekikin, mutta kovaksi onneksi vesi siihen30 koski hiukkasen, josta se kihisten sammui ja kuoli. Kun kivi tämän havaitsi tuon tuli kukko rauk- kaa sääli, ja se nyt laskeutui veden poikki. Silloin kukko itse meni vau- nuja vetämään, mutta kun hän toi- sille rannalle piankin päästyänsä31 oli kedolle laskenut kanavainajan ja sitten kojetti hinata myöskin noita toisia, jotka vaunujen takana istui- vat, tiima hänelle32 Uijan raskaaksi kävi. kovin monta kun siinä oli pai-

namassa, vaunut nyt takaisin vyöryi- vät ja niissä olivat toinen toisensa päällitse putosivat vetehen. sekä hukkuivat kaikin. Kukko siis jäi yk- sin kuollein kanssa, ja tälle hau nyt haudan kaivoi laski vainajan sinne, laittoi haudalle kummun seka islui siihen suremaan, kunnes itsekin kuuli; ja nytpä siis viimeinenki oli manan33 maihin muuttanut.

1418. Kullan. JäkiUä. n. M. — 92.

Kukko ja kai: Uu, maa.

Kukku ja kana meni vihtomaa, eikä saunas ollu vett. Kukko hyppäs brunnin tyä: »Hyvä brunni, kaunis brunni, s anna mulle vettä!» »En anna. en anna. ennenks tuat mull rihmaa.» Kukko hyppäs piian tyä: »Hyvä piika, kaunis piika, io anna mulle rihmaa!» »En anna. en anna. ennenks tuat mull kengät.»

Kukku hyppäs suutari tyä: »Hyvä suutari, kaunis suutari, 15 anna mulle kengät!» »En anna, en anna, ennenks tuat mull harjaksii.»

Kukku hyppäs sian tyä: »Hyvä sika. kaunis sika. 20 anna mulle harjaksii!» »En anna. en anna. ennenks tuat mull raakaa.»

c0 jois|t|a: joissa. — 21 h>na : Äana. — 22 jj [tse : itse. — a hautamaan : hautaa- maan. — -1 Suvaitse k ki> : Suvaitsetko. — 25 vaunu e n : vaunu/en. — 26 |n|rannalle : r. — -' hirttä yi. [h]i[irttä]| hiiltä : hiirtä. — 28 taskin : taeskin. — 29 r öiselle : loiselle. — - 30 sii|rtt';en : siiften. — 31 päästyänsä : päästyänsä. - - 32 äjänelle : Äänelle. — 33 kk:ssaiso alkukirjain.

380

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Kukko hyppäs emännä tyä: "li\ ,i i mäntä, kaunis emäntä, 25 anna unille raakaa!» »Ku anna, en anna, enneks tuat inull puita.»

Kukku hyppäs mettän tyä: »Hyvä mettä, kaunis mettä,

BO anna mulle puita!»

»En anna. en anna.

enneks tuat mu 11 kirvee.» Kukku hyppäs sepän tyä:

»Hyvä seppä, kaunis seppä. BG anna unille kirves!»

»En anna. en anna.

enneks tuat tuuli rautaa.» Kukko hyppäs Ruattii:

»Hyvä Ruatti, kaunis Ruatti, 40 Anna mulle rautaa!»

Ruatti luille raudan antoi,

Kattila n kukku sepäU kantoi.

Seppä luille kirveen antoi.

Kirveen kukko mettä] kantoi. is Mel tä lialle puita antoi.

Puut kukko emännäll kantoi.

Kmäntä lialle makaa antoi,

Ruau kukko sialle kantoi.

sika lialle harjaksii antoi. Bo Earjakset kukko suutarill kantoi.

Suutari hälle kengät antoi,

Kengäl kukko piiall kantoi.

Piika hälle rihman antoi,

Rihman kukko prannil] kantoi. 55 Prunni hälle vettä antoi

Veden kukko saunaan kantoi. —

K'o kukko tuli saunaa, ni kana

oli kaalin.

1419. Normarkku. Lindgren n. 19. —92. Harjakangas. Liina < Irönlund, 36 v.

Runo hinasin ja kukosta. Kukko ja kana meni vihtomaa eikä1 ollut vettä. Kana2 karas prunnulla: »Hyvä prunni, kaunis prunni. 5 anna mulle vettä!» »En anna. [en anna], ennenkos tuot mulle rihmat.» Kana karas neitsyn työ: »Hyvä mitty. kaunis neitty, 10 anna mulle rihmat!» »En anna. en anna. ennenkö^ tuol mulle kenkä). » Kana karas suutari työ: »Hyvä suutari, kaunis suutari, LE anna mulle keiikät!»

»Kn anna, en anna. ennenkos tuot mulle harjaksii » Kana karas siian[!] t\ ö: »Hyvä sika. kaunis sika,

20 anna mulle harjaksii!» »En anna. en anna, ennenkos tuol mulle mäski.* Kana karas prvkkärin työ: »Hyvä prykkäri, kaunis prykkari,

25 anna unille mäski!» »Kn anna, [en anna], ennenkos tuot mullejauho Kana karas mylly y: »Hyvä mylly, kaunis mylly,

8o anna mulle jauhoja!* Imi anna, [en anna], ennenkos tuot mulla jyviä.»

\;\:t ' Säkeissä 2 ja "0 on iso alkukirjain. — ■ Sakeissa :i. 8, 11, 13, 14, 18. 19, 21, 23, 28, 34, 36. '.1. 43, 46, 51, 53, 54 ja 56 on pieni alkukirjain.

Kukko ja kana meni saunaan 1419 1 120.

381

Kana karas riihee.8 »Hyvä riihi, kaunis riihi,

ii,i mulle jyriä!» »En anna, en anna, ennenkos fcuoi mulle eloja.» Kana karas pellolla: »Hyvä pelto, kaunis pelto, jo anna mulle eloja!»

»En anna, en anna,

enne[n]kos tuot mulle sontaa.»

Kana karas tarhaa:

»Hyvä tarha, kaunis tarha, 45 anna mulle sontaa!» »En anna, en anna.

enne[n]kos tuot mulle hakoja.»

Kana karas mettään:

»Hyvä mettä, kaunis mettä. 5o anna mulle hakoja!» »En anna, en anna.

ennenkos tuot mulle kirveen.»

Kana karas sepän työ:

»Hyvä seppä, kaunis seppä, es anna mulle kirves!»

»En anna. en anna,

ennenkos tuot mulle raudan3,4.»

Kana karas ruukii:3

»Hyvä muki, kaunis muki, go anna mulle rautaa!»

Ruuki nalle rautaa3 antoi;

hän raudan sepälle kanto,

seppä lialle kirveen antoi;

hän kirveen metsään kantoi, 65 metsä hälle hako[ja]3 antoi;

hän havut tarhaan kantoi,

tarha hälle sontaa antoi; hän -ennän pellolle kantoi, pelto hälle eloja antoi;

3 kk:ssa iso alkukirjain. — 4 mulle rille kantoi, suutari prunnille : r. p.

to hän elot ri[i|heen kantoi, ri[i]hi hälle jyviä antoi; hän jyvät mylly[y]n kanto [i], mylly hälle jauhoja8 antoi; hän .jauhot prykkärille kantoi,

75 prykkäri hälle mäskii antoi; hän mäskin siialle kantoi, sika hälle harjaksia antoi; hän harjaksrt suutarille kantoi, suutari hälle kenkät antoi;

8o hän kenkät neitsyelle kantoi, neitsy hälle rihmat antoi; hän rihmat1 prunnille kantoi, prunni hälle vettä antoi; hän veden saunaan kantoi.

85 Kukko oli sill aikaa kuolin.

1420. Noormarkku. Ollinen, n. 610.

—89

Kukko ja kana meni vihtomaa Eikä heili' ollu löylyy. Kukko hyppäs' kaivolla; Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 5 Anna mulla vettä!

Een anna, een anna Ennekos tuat mulla ämpäri.

Kukko hyppäs' trenki tyä; Hyvä trenki, kaunis trenki, io Anna mulla ämpäri!

Een anna, een anna Ennekos tuat mulla kenkät.

Kukko hyppäs' suutari tyä; Hyvä suutari, kaunis suutari, 15 Anna mulla kenkät!

Een anna. een anna Ennenkos tuat mulla harjaksii.

Kukko hyppäs sijjäan tyä:

I kirveen! Haudan : m. R. — 5 rihmat |suuta-

382

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Hyvä sika. kaunis sika, rna unilla harjaksiil

Km anna, mi anna Ennenkos tual unilla mäskii.

Kukko hyppää \>v\ karin tyä: Hyvä prykäri, j.n.e. \uii;i luulla mäskii!

Een j.n.e. Ennenkos tuat mulla jauhoja.

Kukku hyppäs myllyy: Hyvä mylly, j.n.e. 30 Anna niulla jauhoja! Een j.n.e. Ennenkos tuat mulla jyviä.

Kukku hyppäs riihee: Hyvä j.n.e. i6 Anua j.n.e. Een j.n.e. Ennenkos tuat mulla eloja.

Kukko hyppäs' peltoo: Hyvä j.n.e. 40 Anna j.n.e. Een j.n.e. Ennenkos tuat unilla sontaa. Hyvä j.n.e. Anna j.n.e. *i Een j.n.e.

Ennenkos tuat mulla hakoja.

Kukko hyppäs mettää: Hyvä j.n.e. Anna j.n.e. 50 Een j.n.e.

Ennenkos tual mulla kirvei

Kukko hyppäs si pän tyä: Hyvä j.n.e. Anna j.n.e. 55 Een j.n.e.

Ennenkos tual mulla rautaa.

Kukko hyppäs Uuattii: Hyvä j.n.e. Anua j.n.e.

6o liuatti luilla raudan anto;

Haudan hau sepällä kanto.

Seppä luilla kirveen anto,

Kirveen hau mettään kanto.

Mettä luilla havol anto. 86 Havol hän tarhaan kanto.

Tarha halla sonnan anto.

Sonnan lian peltoon kanto.

Pelto halla elol anto.

Elol här riiheen kanto. to Riihi halla jyvät anto.

Jyväl hain myllyyn kanto,

Mylly halla jauhoi anto.

Jauhot h.iin prykärillä kanto,

Prykäri luilla mäskin anto, t-. Mäskin hän >ijjualla kanto.

Sika hällä harjukset anto.

Harjakset luin suutarilla kanto.

Suutari hällä kenkät anto.

Kenkä! hän trenkillä kanto. 8o Trrnki hulla ämpärin anto,

Ämpärin hiin kaivolla kanto.

Kaivo hällä veden anto.

Veden hän saunaan kanto, Sauna hällä löylyn anto. — >.-. Kana oli jo kuallu saunan kiu- kaalla.

1421. Merikarvia. Tommila n. 1.

—.s.''.

Kehtolaulu.

Kuko ja kana meni vihtomaan, Ei ollut veden märkää. Kukko hyppäsi kaivolla,

Kukko ja kana meni saunaan, [421.

:;s::

Sanoi1: »Hyvä2 kaivo, kauniskaivo s Amia'- mulle vettä.» »En anna, m anna, ennen kun tuot ämpärin.» Kukko hypäsi rengin8 tykö, Saimi: »Hyv a- renki, kaunis renki, anna mulle ämpäri.» 10 »En anna, en anna, enne kun tuol

rihmat.» Kukko hyppäs piian tykö, Sanoi: »Hyvä2 piika, kaunis piika, Anna2 muule rihmat.» »En anna, ennanna, ennekun tuot

kengät.» ib Kukko hyppäs suutarin tykö, Sanoi: »Hyvä2 suutari, kaunis suu- tari, Anna2 mulle kengät.» »En anna. en anna, ennen kun tuot harjaksia.» Kukko hyppäsi sian tykö,

Kukko h\ ppäsi peltoon,

Sanoi: »Hyvä2 pelto, kaunis pelto,

Anna2 mulle juviä.»

»En anna. en anna, ennenkun

tuol sontaa.» i:, Kukko h\ ppäsi t u nkiolla ,

Sanoi: »Hyvä2 tunkio, kaunis

tukio. Anna2 mulle sontaa.» »En anna. on anna. enne kun tuot

hakoja.» Kukko hyppäsi metsään, 40 Sanoi: »Hyvä2 metsä, kaunis

mct>ä, Anna2 mulle hakoja.» »En anna, en anna, ennenkun tuot kirveen.» Kukko hyppäsi sopan tykö, Sanoi4: »Hyvä2 soppa, kaunis

srppä, 45 Anna2 mulle kirves.»

j» Sanoi- »Hyvä2 sika, kaunis sika, | »En anna, en anna, enenkun tuot Anna2 mulle harjaksia.» rautaa.»

»En anna, en anna, ennen kun Kukko hyppäsi ruukkiin,

tuot mäskin.» Kukko hyppäsi mäskärin tykö.

Sanoi: »Hyvä2 ruukki, kaunis

ruukki.

Sanoi: »Hyvä2 mäskäri, kaunis Anna2 mulle rautaa.»

mäskäri, so »En anna, en anna, ennenkun tuot

25 Anna2 mulle mäskiä.» rahaa.»

»En anna, en anna, ennenkun Kukko hyppäsi mynttärin tykö5,

tuot jauhoja.» Sanoi: »Hyvä2 mynttäri, kaunis

Kukko hyppäsi myllärin tykö, mynttäri,

Sanoi: »Hyvä1 mylläri, kaunis Anna2 mulle rahaa.»

mylläri Mynttäri hälle rahan antoi,

Anna2 mulle mäskiä.» 55 Hän rahan ruukkiin kantoi,

30 »En anna, en anna, ennen kun Ruukki hälle raudan antoi,

tuot jyviä.» lian raudan sopalle kantoi,

1421. ' Sano : Sano/. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — s ren]k|in : rengin, aoi : .Saimi. — fi mynttärin *tykö* : m. t.

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Seppä bälle kirven antoi, ll.iii kirveen metsään kantoi,

. o Metsä hälle bakoja antoi, Hau havot6 tunkiolle kantoi, Tunkio hälle sonnan antoi, Hän -niinä pellolle kanini. Pelto bälle jyviä antoi,

m Hän jyvät myllyyn kantoi,

.Mylläri hälle jauhot antoi, Hän jauhoi mäskärille kantoi, Mäskäri hälle mäskin antoi, Hän inäskin sialle kantoi.

70 sika bälle harjaksia antoi, Hän harjaksel suutarille kantoi. Suutari hälle kengät anoit, Hän kengät piialle kantoi, Piika1 hälle rihmat antoi.

75 Hän rihmat rengille kantoi, Renki hälle ämpärin antoi1, Hän ämpärin kaivolle kantoi, Kaivu hälle vettä antoi, lian veden -annaan kantoi,

80 Siten oli kana kuollut.

1422. Siikainen. Granqvist H. n. 28. —90. Sammi. Elvira Sammi, 13 v.

Kukku ja Kana, Kukko ja kana uuni vihtoon, nka nllu' vettä. Kukko hyppää prunnin työ: -hyvä prunni, kaunis prunni, 5 anna mulli' vettä - »En anna, en anna. ennenkuin tuol ämpärin.»

Kukku byppäs trengin1 työ: »hyvä nvnki. kaunis trmki, m anna mulle ämpäri.»

»Imi anna. en anna.

ennenkuin tuol rihmat.»

Kukku byppäs piian työ: »hyvä piika, kaunis piika, !.-, anna mulli' lihiii.it >> »Imi anna. m anna.

ennenkuin tuot kengut*.»

Kukko hyppää suutarin työ:

»hyvä suutari, kaunis suutari. •_>o anna mulle kengut1

»En anna. en anna.

ennenkun tuot harjaksia.» -Kukko byppäs siaan työ:

»hyvä sika. kaunis sika. 25 anna mulle harjaksia.*

En anna. en anna.

ennenkuin tuol mäskii.»

— Kukko hyppäs pruukin työ: »hyvä pruuki. kaunis pruuki.

30 anna mulli' mäskii.»

— No pruuki anto mäskii. Mäskin vei kukku Biaalle, sika anto harjaksia. Harjakset vei kukko suutarille,

35 suutari anto kengut'-. Kengin- vei kukko piialle,

piika anto rihmat. —

Rihmat vei kukko trengille1, 1 1 auki anto ämpärin.

h Ämpärin vei kukko prunnille, prunni anto vettä*. Veden kanto kukko -annaan, mutta pikku kana oli jo kUOllu'.

•■ ha i "i : havot. 7 p iika : /'iika. — 8 h uijin i n : ämpärin. 1 yi. [tren]k[in]. — * yi. [ken]k[utj. — » ve|den : ve«Ä.

Kukko ja kana meni saunaan. 1423—1425.

385

1423. Oripää. Vihervaara n. 2357. —11.

Tanskila. Maija Välilä, 74 v. Kehtolaulu.

Eukkoja kana meni vihtomaan

Eikä olin kuirmiallaka vettä. Kana klippas kaivolle Ja kukko kuali kiukaalle.

1424. Alasiani. Vilinraant n. .'.' t i 4 .

—11.

Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.

Kukko ja kana meni vihtomaan Ja eikä ollu vettä. Kana karas vettä tuaniaan: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 5 Annas mulle vettä!» »En minä ennen vettä anna Ennenkos menet hakemaan koi- vusta lehren.» - »Hyvä koivu, kaunis koivu, Annas mulle lehti!» io »En minä ennen lehteä anna Ennenkos tuat mettästä hakkoo.»

— »Hyvä mettä, kaunis mettä, Annas mulle hakkoo!»

»En minä ennen hakkoo anna 15 Ennenkos tuat sepältä kirveen.»

— »Hyvä seppä, kaunis seppä. Annas mulle kirves!»

»En minä ennen kirvestä anna Ennenkos menet tuaniaan neit- syitä rihmaa.» 20 — »Hyvä neitsyt, kaunis neitsyt Annas mulle rihmaa!» »En minä ennen rihmaa anna Ennenkos menet tuamaan suuta- rilta kenkät.»

1424. * lanotl: anto.

— »HyArä suutari, kaunis suutari 25 Annas mulle kenkät!»

»En ininä ennen kenkiä anna

Ennenkos menet tuaniaan pos- sulla harjaksia.»

— »Hyvä possu, kaunis possu

Annas mulle harjaksia!» ao »En minä ennen harjaksia anna

Ennenkos menet tuamaan pellolta

jyviä.»

Pelto anto jyviä;

Vei sialle.

Sika anto1 harjaksia; 35 Vei suutarille.

Suutari anto kenkät;

Vei neittylle.

Neitty anto rihmaa.

Vei sepälle. 40 Seppä anto kirveen;

Vei mettälle.

Mettä anto hakkoo;

Vei komille.

Koivu anto lehren; 45 Vei kaivolle.

Kaivo anto vettä.

Kana karas saunasta

Astiatas hakemaan

Ja kukko putos lavolta alas 50 Ja huusi tullesaas: »kukkokeekoo!»

1425. Alastaro. Vihervaara n. 2453. —11.

Sikilä. Vilho Meno, 45 v. Kukko ja kana meni vihtomaan Ja eikä ollu saunasa vettä. Kana karas lähteelle.

»Hyvä lähre, kaunis lähre, sAnnas mulle vettä!»

25

386

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

»Ku minä sullo vettä anna Ennenkos minulle kuivalta leliren

fcuat.» Kana karas koivulle. »Hyvä kuivu, kaunis koivu, 10 Annas mulle lehti!»

En niinä Billie lehteä anna Ennenkos minulle sepältä kirveen

tuat.» Kana karas sepälle. »Hyvä seppä, kaunis seppä, 15 Annas muUe kirves!»

»Eu niinä sullo kirvestä anna Ennenkos minulle Turruusta rau- taa tuat.» Kana karas Turkuun. »Hyvä Turku, kaunis Turku, 20 Annas mulli' rautaa!»

»En niinä sullo rautaa anna Ennenkos minulle suutarilta ken- kät tuat.» Kana karas suutarille.

»Hyvä suutari, kaunis suutari, 25 Annas mulle kenkät!»

»En niinä BUlle kenkiä anna Ennenkos minulle possulta har- jaksia tuat.» Kana karas possulle. »Hyvä DOSSU, kaunis possu, so Annas mulle harjaksia!» »En minä sulle harjaksia anna Ennenkos minulle myllystä jau- hoja tuat.» Kana karas myllyyn. »Hyvä mylly, kaunis mylly, 36 Annas mulli' jauhoja!»

•Ku minä sulle jauhoja anna Ennenkos minulle riihestä jyviä

tuat.»

Kana karas riiheen. »Hyvä riihi, kaunis riihi, 40 Annas mulle jyviä!»

»En minä sulle jyviä anna

Ennenkos minulle pellolta eloja

tuat.»

Kana karas pellolle. »Hyvä pelto kaunis pelto, 45 Annas mulle eloja I»

»En minä sulle eloja anna

Ennenkos minulle mettästä hak- koo tuat.» Kana nimi mettään,

Mettä anto liakkoo, 50 Kana vei pellolle,

Pelto anto eloja,

Kana vei riiheen,

Riihi anto jyviä,

Kana vei myllyyn, 55 Mylly ani o jauhoja,

Kana vei possulle,

Possu anto harjaksia,

Kana voi suutarille,

Suutari anto kenkät, eo Kana vei Turkuun,

Turku anto rautaa,

Kana vei sepälle,

Seppä teki kirveen,

Kana voi koivulle, be Koivu anto leliren,

Kana voi Kiilteelle,

Lähro anto vettä,

Kana vei saunaan.

»Kukko kirkon», sano kukko ja

kaali.

1426. Huittinen, Hilden A,n. 56— 98.

\1|. Marttilassa. Kalle Santtinen, n. 30 v.

Kukko ja kana meni saunaan. 1426.

387

Kukko ja kana.

Kukko ja kana söi sakkoo, Kukon meni luu kurkkuun1. Kana pani saunan lämmitä, Kana meni lähteel':

5 »Hyvä lälire, kaunis lähre Anna minulle vettä!» »En minä ennen vettä anna, Ennenkös mu lie ämpärin tuot.» Kana meni piikan tykö:

io »Hyvä piika, kaunis piika, Anna molle ämpäri!» »En minä ennen ämpärii anna, Ennenkös mulle pjaksut tuot.» Kana meni suutaril':

15 »Hyvä suutari, kaunis suutari. Anna mulle pjaksut!» »En minä ennen pjaksui anna, Ennenkös harjaksia tuot.» Kana meni sian tykö:

20 »Hyvä sika, kaunis sika, Anna mulle harjaksia!» »En minä ennen harjaksia anna Ennenkös mulle mäskiä tuot.» Kana meni prykäril':

25 »Hyvä prykäri, kaunis prykäri, Anna mulle mäskii!» »En minä ennen mäskii anna, Ennenkös mulle jauhoi tuot.» Kana meni mylläril':

30 »Hyvä mylläri, kaunis mylläri, Annan mulle jauhoi!» »En minä ennen jauhoi anna, Ennenkös mulle jyvii tuot. Kana meni pellol':

35 »Hyvä pelto, kaunis pelto Anna mulle jyvii!» »En minä ennen jyvii anna,

1426. ' Ikirkkoonl »kurkkuun* : k.

Ennenkös mulle sontaa tuot.» Kana meni tarhaan:

40 »Hyvä tarha, kaunis tarha, Anna mulle sontaa!» »En minä ennen sontaa anna, Ennenkös mulle hakkoo tuot. Kana meni mettään:

4a »Hyvä mettä, kaunis mettä, Anna mulle hakkoo!» »En minä ennen hakkoo anna,

Ennenkös mulle kirveen tuot. Kana meni sepäl':

50 »Hyvä seppä, kaunis seppä, Anna mulle kirves!» »En minä ennen kirvest' anna, Ennenkös mulle rautaa tuot.» Kana meni Ruottiin:

55 »Hyvä Ruotti, kaunis Ruotti, Anna mulle rautaa!» Ruotti hänel' rauran anto, Hän rauran sepäl' kauno, Seppä hänel' kirveen anno,

60 Hän kirveen mettään kanno, Mettä hänel' hakkoo anno, Hän havon tarhaan kanno, Tarha hänel' sontaa anno, Han sonnan pellol' kanno,

65 Pelto hänel' jyvät anno, Hän jyvät myllärill' kanno, Mylläri hänel' jauhoi anno, Hän jauhot prykäril' kanno, Prykäri hänel' mäskii anno,

70 Hän mäskin sial' kanno, Sika hänel' harjakset anno, Hän harjakset suutaril' kanno, Suutari hänel' pjaksut anno, Hän pjaksut piikal' kanno,

?5 Piika hänel' ämpärin anno,

388

Viilid.vtyslauluja ja muita lasten runoja.

ll.iii ämpäriä lähteel' kauno, Lähre hand' vettä armo, 11,111 veren saunaan kauno. Huh, huh, In ia bo Kukko uii kuollul

1427. Huittinen. Hirsikoski Anna,

n.l.-nji324.

Kukon ja kanan saunamatka:

[Huittislainen:]

Knkkn ja kana meni viiltoon, Ei1 ollut beitillä vettä. Kana kippas kaivon tykö: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 5 Anna1 mulle vettäl» »En anna, en anna, ennenkös tuot mulle kiulun.» Kana hyppäs t puikin tykö: »Hyvä trenki, kaunis trenki, anna mulli' kiulu» »Imi anna. en anna, ennenkos tuat mulle rihmat.» io Kana kippas piian tykö:

»Hyvä piika, kaunis piika, anna

mulle rihmat!»

»En anna, en anna, ennenkos I nai

mulle kengät.»

Kana kippas suutarin tykö:

»llyv.i suutari, kaunis suutari,

anna mulle kengäti»

ie »Imi anna. en anna. ennenkos tuäl

mulle harjaksia.»

Kana kippaa sian tykö:

»Hyvä Sika, kaunis sika, anna

mulle harjaksia!»

»Imi anna. en anna, ennenkos tuot

mulle jyviä.»

Kana kippas pellon tykö:

" »Hyvä pelto, kaunis pelto, anna

mulle jyviä!»

»En annan, en anna, ennenkos

tuat mulle ha\< Kana kippas mettän tykö: »Hyvä mettä, kaunis mettä, anna mulle havoja!» »En anna, en anna, ennenkos liiat mulle kirveen.» 85 Kana kippaa sepän tykö:

»Hyvä seppä, kaunis seppä, anna mulle kirves!,. »En anna. en anna, ennenkos tuat mulle rautaa.» Kana kippas rautapuadiin: Rautapuadista hau raudan sai, :in Raudan hän sitten sepälle vei. Sepältä hän kirveen sai. Kirveen hän sitten mettälle vei, Mettältä hän havot sai. llavot hän sitten pellolle vei. 35 Pellolta hän jyvät sai. Jyvät hän sitten sialle vei, sialta hiin harjaksel sai, Harjakset luin siltin suutarille

Vei,

Suutarilta hän kengät sai.

40 Kengät hän sitten piialle vei,

Piialta hiin rihmat sai. Rihmat hiin sitten (rengille vei, Trengiltä hiin kiulun sai. Kiulun hiin sitten kaivolle vei, e, Kaivolta hiin sitten vettä sai, Veden hän sitten saunaan vei ja heitti niin kovan löylyn, että kana palo ja kukko kropsahti alas.

1427. ' Säk. 2 ja 5 kk:ssa pieni alkukirjain.

Kukko ja kana meni saunaan. 1428.

389

1428. Huittinen. Kukko ja

Vakkila n. 7. — 88. kana meni vihto- maan.

Eikä ollu heitillä vettä.

Kana kippasi kaivon tykö,

Kana lähteelle lähti: 5 Hyvä lähde, kaunis lähde,

Anna mulle vettä.

Lähde vainen vastaeli:

En enne sulle vettä anna,

Kos tuot mulle kiulun. io Kana kippasi renkin tykö:

Hyvä renki, kaunis renki,

Anna mulle kiulu.

En ennen sulle kiulua anna.

Kos tuat mulle rihmat. 15 Saatat sukan sitehct.

Kana kippasi neitton tykö:

Hyvä neitto, kaunis neitto,

Anna mulle rihmat.

En ennen sulle rihmoja, 20 Kos tuot mulle kenkät.

Kana samosi suutarille:

Hyvä suutari, kaunis suutari,

Anna mulle kenkät.

En ennen sulle kenkiä anna, 25 Kos tuot mulle harjaksia.

Kana kippasi sian tykö:

Hyvä sika, kaunis sika,

Anna mulle harjaksia.

En ennen sulle harjaksia anna. 30 Kos tuot mulle jyviä.

Kana kippasi pellon tykö;

Hyvä pelto, kaunis pelto,

Anna mulle jyviä.

En ennen sulle jyviä anna 35 Kos tuot mulle sontaa.

Kana kippasi tarhan tykö:

Hyvä tarha, kaunis tarha,

Anna mulle sontaa.

En ennen sulle sonta anna,

40 Kos tuot mulle hakoa. Kana kippasi kuusen tykö: Hyvä kuusi, kaunis Icuum. Anna mulle hakoa. En ennen sulle hakoa anna,

45 Kos tuot mulle kirveen. Kana kippasi sepän tykö; Hyvä seppä, kaunis seppä, Anna mulle kirves. En ennen sulle kirvestä anna,

50 Kos tuot mulle rautaa. Kana Ruottille nukutteli; Hyvä Ruotti. kaunis Ruotti, Anna mulle rautaa. Ruotti hänelle rauran antoi,

55 Hiin rauran sepälle kantoi, Seppä hänelle kirveen antoi, Hän kirveen kuuselle kantoi, Kuusi hänelle hakoa antoi, Hän havot tarhalle kantoi,

60 Tarha hänelle sonnan antoi, Hän sonnan pellolle kantoi, Pelto hänelle jyviä antoi, Hän jyvät sialle kantoi. Sika hänelle harjaksia antoi,

65 Hän harjakset suutarille kantoi, Suutari hänelle kenkät antoi, Hän kenkät neittolle kantoi, Neitto hänelle rihmat antoi, Hän rihmat renkille kantoi,

70 Renki hänelle kiulun ani' n. Hän kiulun lähteelle kantoi, Lähde hänelle vettä antoi. Hän veden saunaan kantoi, Vaan kukko oli opi oikeenansa,

75 Valitellen vaivojansa, Saunan lavon alla,

390

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1429. Punkalaidun. Maisia ti. 29. —10. »Matin Kaisu-.

Kukko ja kana.

Kukko ja kana moni viiltoon, olia vihtonut muttei ollut vettä. Kana kippaa lähteelle: »Hyvä1 lähde, kaunis Lähde, s anna mulle vettä.» »En anna, en anna, ennen kun rengiltä kiulun tuot.» Kana kippas rengin tykö: »Hyvä1 renki, kaunis renki,

io anna mulle kiulu.» — »En anna, en anna. ennen kun piikiltä sukkarihmat

tuot.» Kana kippas piikan tykö: »Hyvä1 piika, kaunis piika,

15 anna mulle sukkarihmat.» »En anna, en anna, ennen kun suutarilta kengät tuot.» Kana kippas suutarin tykö: »Hyvä1 suutari, kaunis suutari,

20 anna mulle kengät.» »En anna, en anna. ennen kun sialta harjaksia taot.» Kana kippas sian tykö: »Hyvä1 sika, kaunis sika.

25 anna mulle harjaksia.» »En anna, en anna, ennen kun myllystä jauhoja tuot.» Kana kippas myllyn tykö: »Hyvä1 mylly, kaunis mylly,

8o anna mulle jauhoja.» »En anna. en anna, ennen kun pellolta jyviä tuot.» Kana kippas pellon tykö:

»Hyvä1 pelto, kaunis pelto, 36 anna mulle jyviä.»

»En anna, en anna.

ennen kun tunkiolta sontaa tuot.»

Kina kippas tunkion tykö:

»Hyvä1 tunkio, kaunis tunkin, 40 anna mulle sontaa.»

»En anna, en anna.

ennen kun mettästS hakuja tuot.»

Kana kippas mettän tykö:

»Hyvä1 mettä, kaunis mettä, 45 anna mulle hakoja.»

»En anna, en anna.

ennen kun sepältä kirveen tuot.»

Kana kippas sepän tykö:

»Hyvä1 seppä, kaunis seppä, 50 anna mulle kirves.»

»En anna, en anna,

ennen kun Ruottista rautaa tuot.» Sai Ruottista rautaa.

vei sen raudan sepälle, 55 sai sepältä kirveen,

vei sen kirveen mettälle,

sai mettältä hakuja.

vei havot tunkiolle,

sai tunkiolta sontaa, bo vei sonnan pellolle,

sai pellolta jyviä,

vei jyvät myllylle,

sai myllyt ;i jauhoja,

vei ne jauhot sialle. 65 sai Sialta harjaksia.

vei harjakset suutarille,

s.-ii suutarilta kengät,

vei kengät piikille.

sai piikalta sukkarihmat, to vei sukkarihmat rengille,

sai rengiltä kiulun,

1429. l kk:ssa pieni alkukirjain.

Kukku ja kana meni saunaan. 1429—1430.

391

vei kiulun lähteelle, sai lähteeltä vettä, vei veden saunaan. 76 Kukko oli puolipyörryksissä lavon

alla. - Kluittis kukku kuoli En niinä enää inistään huoli.

1430. Harjavalta. Ruusunen n. 102. —03.

Kukko ja kana.

Kukko ja kana meni löylyyn, Kanan tuli jano. Kukko karas kaivon tyä: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo 5 Annas mnlle vettä.» »En anna, en anna Ennei]ks tuat mulle kiulun.» Kukko karas piikan tyä: »Hyvä piika, kaunis piika,

io Annas mulle kiulu.» »En anna, en anna Enneiiks tuat mulle kengät.» Kukko karas suutarin tyä: »Hyvä suutari, kaunis suutari,

15 Annas mulle kenkät.» »En anna, en annan Enneiiks tuat mul harjaksii.» Kukko karas sian tyä: »Hyvä sika, kaunis sika.

20 Annas mulle harjaksii.» — »En anna, en anna, Enneiiks tuat mulle mäskii.» Kukko karas mäskärin1 tyä: »Hyvä mäskäri, kaunis mäskäri,

25 Annas mulle mäskii.» »En anna, en anna,

Ennei|ks tuat mulle jauhoi.» Kukko karas myllyn tyä: »Hyvä mylly, kaunis mylly.

äo Annas mulle jauhoi.» — »En anna. en anna, Ennei|ks tuat mulle jyvvii.» Kukko karas pellon tyä: »Hyvä pelto, kaunis pelto.

35 Annas mulle jyvvii.» »En anna, en anna, Enneiiks tuat mulle sontaa.» Kukko karas tarhan tyä: »Hyvä tarha, kaunis tarha,

40 Annas mulle sontaa.» »En anna, en anna Enneiiks tuat mulle hakkoo.» Kuko karas mettän tyä: »Hyvä mettä, kaunis mettä.

45 Annas mulle hakkoo.» »En anna, en anna, Enneiiks tuat mulle kirven.» Kukko karas sepän tyä: »Hyvä seppä kaunis seppä,

50 Annas mulle kirves.» »En anna, en anna. Enneiiks tuat mulle rautaa.» Kukko karas pruukin tyä: Hyvä pruuki, kaunis pruuki,

55 Annas mulle rautaa.» »En anna, en anna. Enneiiks tuat mulle hiilii.» Kukko karas valun2 tyä: »Hyvä valu, kaunis valu.

60 Annas mulle hiilii.» Sitte:

Valu hänelle hiilii annoi, Hän hiilet pruukille3 kannoi.

1430. 1 Mäskäri on kaljan eli oluen tekiä. polttaa puista hiiliä. — 3 pruuki on rautatehdas.

Mp. huom. — 2 Valu, se on tuli, joka

392

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Pruuki hänelle rautaa annoi, ll.in raudan sepälle kannoi, 65 Seppä äänelle kirveen annoi,

Hiin kirveen mettälle kannoi, Mettä hänelle hakkoo annoi,

ll.in liavon laihalle kannoi. Tarha hauelle sonnan aniini,

to Hän sonnan pellolle kannoi, Pelto hänelle jyvvii annoi, Hän ,jy\a1 myllylle kannoi, Mylly hänelle jauhoi annoi. Hän jauhoi mäskärille kannoi,

75 Mäskäri hänelle mäskij annoi, Eän mäskin sialle kannoi, Sika hänelle harjaksii annoi, Hän harjakset suutarille kannoi, Suutari hänelle kenkäl annoi,

so Hän keijkät piialle kannoi, Piika hänelle kiulun annoi. Hän kiulun kaivolle kannoi, Kaivo hänelle vet annoi. Hän veren saunalle kannoi,

85 Saunan loukos oh kana henketöin.

1431. Kokemäki. Paasikivi n. 1.

-15!703. Kuoppala.

Kukko ja kana meni löylyyn. Ei ollu veti eikä loylyy. Kukko hyppäs kaivon tyä. Sano; ,>H\ va1 kaivo, kaunis kaivo. 5 Annas mulle vettä!»

»En anna. en anna. Ennenkos t u.it mulle kiulun.» Kukko hyppäs trenkin tyä. Sano: »Hyvä1 trenki, kaunis

t renki, io Annas mulle kiulu!»

»En anna. en anna. Ennen kos tuat mulle rihmat.»

Kukko hyppää neitoyn tyä. Sano: »Hyvä1 neitsy, ka[u]nis

neitsy, is Anna mulle rihmat!» »En anna, en anna. Ennen kos tuat mulle kenkät.» Kukko hyppäfi suutarin tyä. Sano: »Hyvä1 suutari, kaunis suu- tari, äo Anna mulle kenkät!» »En anna, en anna, Ennen kos tuat mulle harjaksia.»

Kukko hyppäs sian tyä, Sano: »Hyvä1 sika, kaunis sika. 25 Anna mulle harjaksia!» »En anna, en anna. Ennen kos tuat mulle mäskiä.» Kukko hyppäs mäskärin tyä. Sano: »Hyvä1 mäskäri, kaunis

mäskäri, ao Anna mulle mäskiä!» »En anna, en anna. Ennen kos tuat mulle jauhoja.» Kukko hyppäs myllärin tya. Sano: »Hyvä1 mylläri, kaunis myl- läri. 35 Anna mulle jauhoja!» »Ku anna. en anna. Ennen kos tuat mulle jyviä.» Kukko hi ppäs pellon tyä.

Sano: »llyva1 pello, kaunis pelto, 40 Anna mulle jy\

»Ku anna, en anna, Ennen kos tuat mulle sontaa.» Kukko hyppäs tarhan tya. Sano: »Hyvä1 laiha, kaunis tarha,

1431. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Kukko ja kana meni saunaan. 1431 — 1432.

393

45 Anna mulle soutaa!» »En anna, en anna. Ennen kos tuat unille hakkoo.» Kukko hyppäs mettän iyä. Sano: »Hyvä1 mettä, kaunis mettä,

50 Anna mulle liakkoo!» »En anna, en anna. Ennen kos tuat mulle kirveen.»

Kukko hyppäS sepän lyä. Sano: »Hyvä1seppä, kaunis seppä,

55 Anna mulle kirves!» »En anna. en anna. Ennen kos tuat mulle rautaa.» Kukko hyppäs Helsinkiin. Helsinki hänelle rauöan a nuo,

eo Hän sen rauöan sepälle kauno; Seppä hänelle kirveen anno, Hän sen kirveen mettälle kauno, Mettä hänelle hakkoo anno, Hän ne havot tarhalle kanno;

es Tarha hänelle sontaa anno; Hän sen sonnan pellolle kanno; Pelto hänelle jyviä anno. Hän ne jyvät myllärille kanno; Mylläri hänelle jauhoja anno,

vo Hän ne jauhot mäskärille kanno; Mäskäri hänelle mäskiä anno, Hän sen mäskin sialle kanno; sika hänelle harjakset anno, Hän ne harjakset suutarille kanno;

75 Suutari hänelle kenkät anno, Hän ne kenkät neitsylle kanno; Neitsy hänelle rihmat anno, Hän ne rihmat trenkille kanno, Trenki hänelle kiulun anno,

80 Hän sen kiulun kaivolle kanno; Kaivo hänelle vettä anno,

1432. * vettä [eikä ollu vettä[ eikä |en annaj ennenkos : a. e.

Hän sen veöen saunaan kauno. - Kana oli kaalin saunan kiu- kaalle.

1432. Kokemäki. Kujanpää n. 9.

-Vt 81. Emma Hakanpää, iö v.

Kukko ja kana meni Löylyyn,

eikk' ollu vettä1 eikä aöylyy[!].

Kana hyppäs kaivulle, sano:

»Hyvä2 kaivo, kaunis kaivo, anna

mulle vettä.»

5 »En anna, en anna, ennenkos tuot

mulle kiulun.»

Kana karas nikkarille, sano:

»Hyvä2 nikkari, kaunis nikkari,

anna mulle kiulu.»

»En anna, en anna. ennen kos

tuot rihmat.»

Kana karas neitsylle, sano:

io »Hyvä2 neitsy. kaunis neitsy, anna

mulle rihmat!»

»Ku anna, en anna. ennenkos tnot

mulle krnuiit.»

Kana karas suutarille sano:

»Hyvä2 suutari, kaunis suutari,

anna mulle kengät!»

»En anna, en anna. ennenkos tuot

unille harjaksia!»

15 Kana karas sian tykö, sano:

»Hyvä2 sika. kaunis sika, anna

luulle harjaksia!»

»En anna. en anna3, ennenkos tuot

luulle mäskiä.»

Kana karas mäskyrille, sano:

»Hyvä2 mäskyri. kaunis mäskyri,

anna mulle mäskiä!»

v. e. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 anna

394

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

bo »En anna. on anna, ennenkos tuot mulle jauhoja.»1 Kana karas myllyyn, sano:

►Hyvä1 mylly, kaunis mylly, anna

mulle jauhoja!»

»En anna. en anna. ennenkos tuot

mulle jyviä.»

Kana karas pellolle, sano:

•25 »Hyvä2 pelto, kaunis pelto, anna

mulle jyviä!»

»En anna, en anna. ennenkos tuot

mulle sontaa.»

Kana karas tunkiolle, sano:

»Hyvä2 tunkio, kaunis tunkio,

anna. mulle sontaa!»

»En anna, en anna, ennenkos tuot

liakkoo.» 30 Kana karas mettään, sano: »Hyvä2 mettä, kaunis mettä, anna mulle liakkoo!» »En anna, en anna, ennenkos tuot mulle kirveen.» Kana karas sepän työ, sano: »Hyvä2 seppä, kaunis seppä, anna oralle kirves!» 35 »En anna. en anna. ennenkos tuot mulle rautaa. Kana karas pruukiin. sano: »Hyvä2 pruuki, kaunis pruuki, anna mulli' rautaa!» Pruuki hänelle raudan anno, raudan hän sepälle kauno, jo seppä hänelle kirveen anno. Kirveen hau mettään kauno. mettä hänelle havot anno. havot hän tunkiolle kauno, tunkio hänelle sonnan anno. ib Sonnan hän pellolle kanno pelto hänelle jyvät anno.

jyvät hän myllyyn kauno. Mylly hänelle jauhot anno. jauhot hän mäskyrille kauno.

50 mäskyri hänelle mäskin anno, mäskin hän sialle kanno, sika hänelle harjakset anno, Harjakset lian suutarille kanno, suutari hänelle kengät anno,

55 kengät hän neitsylle kanno, neitsy hänelle rihmat anno. Rihmat hän nikkarille kauno, nikkari hänelle kiulun anno, kiulun hän kaivolle kanno.

60 Kaivo hänelle veden anno, veden hän saunaan kauno. Sis soo kukko oli kuollut. kun kana pääsi saunaan.

1433. Kokemäki. Ahti n. 1. — 93.

Kiettare. Liisa Sandell, 49 v. Kuul- lut Johanna Ojalalta.

Lapsen Tiukuttajan satu.

Kukko ja kana meni löylyyn, mutt' ei ollu vettä. Kana karas kaivolle: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 5 anna mulle vettä!»

— »En anna, en anna

ennen ko tuat mulle rihmat.» Kana karas neitseen tykö: »Hyvä neitsy, kaunis neitsy.

10 anna mulle rihmat!» — »En anna, en anna ennen ko tuat mulle kukat.» Kana karas suutarille: »Hyvä suutari, kaunis suutari,

15 anna mulle kenkätl»

— »En anna. en anna

ennen ko tuat mulle harjata

Kukko ja kana meni saunaan. 1433—1434.

395

Kana karaa sian tykö: »Hyvä sika, kaunis sika. so anna uralle harjaksia!»

-»En anna. on anna ennen ko tuat mulle mäskiä.» Kana karas prykärin tykö: »Hyvä prykäri, kaunis prykäri.

•25 anna mulle mäskiä!» — »En anna, en anna ennen ko tuat mulle jaohoja.» Kana karas myllyn tykö: »Hyvä mylly, kaunis mylly,

30 anna mulle jaohoja!» — »En anna, en anna ennen ko tuat mulle jyviä.» Kana karas pellolle: »Hyvä pelto, kaunis pelto,

35 anna mulle jyviä1!»

Pelto hänelle jyvät anno; jyvät hän myllylle vei, mylly hänelle jaohot anno. jaohot hän prykärille vei,

40 prykäri hänelle mäskin anno, mäskin hän sialle vei, sika hänelle harjakset anno, harjakset hän suutarille vei, suutari hänelle kenkät anno,

45 kenkät hän neitseelle vei, neitsy hänelle rihmat anno, rihmat hän kaivolle vei, kaivo hänelle vettä anno. Kana meni saunaan

so ja kuko oli jo henketönnä saunan

parvesa.

1434. Etikka Esko, n. 1. —03 —4. Kukko ja kana meni vihtoon, Ei ollut heillä vettä. Kukko kippas kaivon tykö,

1433. * Tekstissä seuraa: lEn anna

hyvä kaivo, kaunis kaivo, s anna mulle vettä.

En en anna, ennen kos tuat kiulun.

Kukko kippas renkin tykö,

hyvä renki, kaunis renki,

anna mulle kiulu. io Een anna, een anna,

ennen kos tuat nauhat.

Kukko kippas piian tykö,

hyvä piika, kaunis piika

anna mulle nauhat, is Een anna, een anna,

ennenkos tuot kenkät.

Kukko kippas suutarin tykö.

hyvä suutari, kaunis suutari,

anna mulle kenkät. 20 Een anna, een anna,

ennen kos tuat harjaksia.

Kukko kippas sian tykö,

hyvä sika, kaunis sika,

anna mulle harjaksia. 25 Een anna, een anna,

ennen kos tuat jauhoja.

Kukko kippas myllyyn.

hyvä mylly, kaunis mylly,

anna mulle jauhoja. 30 Een anna, een anna,

ennen kos tuat jyviä.

Kukko kippas pellon tykö,

hyvä pelto, kaunis pelto

anna mulle jyviä. 35 Een anna, een anna,

ennen kos tuat sontaa.

Kukko kippas tarhaan,

hyvä tarha, kaunis tarha,

anna mulle sontaa. 40 Een anna, een anna.

ennen kos tuot hakoja.

en anna ennen ko|.

396

Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja.

Kukku kippas metsän tykö, hyvä metsä, kaunis metsä,

anna unille hakoja. 45 Een anna, een anna,

i'i n kos liiat kirveen.

Kukko kippas Bepän tykö, hyvä seppä, kaunis seppä, anna mulle kirves.

50 Een anna. een anna.

ennen kos tuol rautaa.

Kukko kippas pruukiin,

hyvä pruuki, kaunis pruuki,

anna luulle rautaa. 55 Sai priiukista rautaa.

vei rauran sepälle.

Sai sepältä kirveen,

vei kirveen metsälle.

Sai metsältä hakoja,

r.o vei havot tarhaan.

Sai tarhalta sontaa.

vei sonnan pellolle.

Sai pellolta jyviä,

vei jyvät myllyyn. 65 Sai myllystä jauhoja,

vei jauhot sijalle.

Sai sijalta harjaksia.

vei harjakset suutarille.

Sai suutarilta kenkät, to vei kenkät piialle.

Sai piialta nauhat,

vei nauhat renkille.

Sai renkiltä kiulun.

vei kiulun kaivolle.

75 Sai kaivolta vettä. vei veden saunaan.

Siellä kukko heitti veden kiukaalle, josta tuli niin kova löyly, että he mo- lemmat kuolivat kuumuuteen.

1485. ' S.ikeissa 7, 9, 12, 14, 19, pieni alkukirj.

1435. Tjirriiä. ojansuu II. A, n. 23. —00.

Aihio Stiina lisakiiitylar. (16 V.

Kukko ja kana meni vihtoo Ei ollus saunasa vettä,

Kana kippas avennolle

Ei ollu avennolla kiulua, s Kana kippas trei)kin tykö:

»Hyvä trenki, kaunis treiiki,

Anna1 niulle kiulu.

»En minä sulle* kiuluva anna.

Joltes neittyltä rihmoja kanna.» io Kana kippas neittyn tykö:

»Hyvä neiti y. kaunis neitty.

Anna unille rihmaa!»

»Em niinä suller rihmoja anna,

Joltes suutarilta kenkiä kanna. i5 Kana kippas suutarin tykö:

»Hyvä suutari, kaunis suutari,

Anna"' mullek kenkätl» —

»En min;i sullek kenkiä anna.

Joltes Minniltä nahkoja kanna.» äo Kana kippas sonnin tykö:

»Hyvä sonni, kaunis sonni,

Anna"1 mulle nahkaa.»

»En minä sttlle" nahkaa anna,

Joltes pellolta jyviä kanna.» 25 Kana kippas pellolle:

»Hyvä pelto, kaunis pelto,

Anna mulle jyvät!»

»Imi niinä sulle jyviä anna.

Joltes kartanosta sontaa kanna.» so Kana kippas kartanoon:

»Hyvä kartano, kaunis kartano,

Annani mulli' sontaa!»

»Ku minä sulles sontaa anna,

Joltes mettästä hakoja kanna.»

22, 24, 29, 32, 34, 37, 39, 42, 44 ja 47 on

Kukko ja kana meni saunaan. 1435—1436.

397

35 Kana Irippas mottaan: »Hyvä mettä, kaunis mettä, Anna"1 mulle hakoja!» —

»Em minä sullo hakuja anna.

Joitta sepältä kirvestä kanna.» ■jo Kana kippaa sopalle:

»Hyvä soppa, kaunis soppa.

Annas mulle* kirves!»

»Em minä sullek kirvestä anna,

Joltes Ruattista rautaa kanna.» ■»5 Kana kippas Riiattiin:

»TTyvä Huntti, kaunis Hn.it t i.

Anna muller rautaa.»

Sai Ruattista rautaa.

Kana rainan sepälle, 50 Seppä luille kirveen,

Kana kirveeni mettään.

Mettä hällo havot,

Kana havot kartanoon.

Kartano hälle sontaa, 55 Kana sonnan pellolle,

Pelto hälle jyvät.

Kana jyvät sonnille,

Sonni hälle nahkaa,

Kana nahaaii suutarille, 60 Suutari hälle kenkät,

Kana kenkät neittylle,

Neitty lialle rihmat,

Kina rihmat trenkille,

Trenki hällek kiulun, *?5 Kana kiulun avennolle,

Avento hälle vettä,

Kana veren saunaan.

Kukko istu solkkisella.

Sauna oli jähtynyJ jo2.

1436. Tyrvää. Pahila F. F, n. 78.

Miina Forsblom, 84 v. Kotoisin Lohjan Vendelästä.

Kukku meni kylpemään ja kana kaakut ii vettä: »Hyvä lähde, kaunis lähde, anna mulle vettä!» 5 »Em mä Mille vettä anna enku1 tuat mulle vihdan.» »HyA-ä koivu2, kaunis koivu2, anna mulle vihta!» »Em mä sulle vihtaa anna

io enku1 tuat mulle rihman3.» »Hyvä neito, kaunis neito, anna mulle rihma!» »Em mä --iille rihmaa anna enku1 tuat mulle kengät.»

15 »Hyvä suutari, kaunis suutari, anna mulle kengät!» »Em mä sulle kenkiä anna enku tuat mulle lihaa.» »Hyvä sika. kaunis sika,

20 anna mulle lihaa!» Sika lihan kanalle, kana4 lihan suutarille, suutari kanalle kengät; kana kengät neidolle,

25 neito kanalle rihman5: kana rihman koivulle, koivu kanalle vihdan, kana vihdan koivulle, koivu kanalle vettä.

30 Ku kana meni saunaan, niin löysi knkon kualleena.

2 Runoa julkaistaessa on noudatettu alkuper. konsept. ja puhtaaksi kirj. käsi- kirjoitusta.

1436. ' ennenku : e. — 2 koivje| : koivu. — 3 rijnlman : ri/?man. — 4 Säkeissä 22 — 29 on kk:ssaiso alkukirjain. — 5 rihma 1 : rihman.

398

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1437. Tyrvää. Pakilla V. F, n. 81. '*/« 12

Kalliola. Ville Lindfors, 65 v. Kuul- lut äidiltään Kaisu Kellarilta.

Kukko ja kana meni viiltoon, ei ollu saunasa vettä. Kana kippas kaivolle: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, s anna mulle vettä!» »Em mä sulle vettä anna ennen kus trenkiltä kiulun kan- nat.» Kana kippas trenkille: »Hyvä trenki, kaunis trenki. io anna mulle kiulu!»

»Em mä sulle kiulua anna ennen kus neitseeltä rihmat kan- nat.» Kana kippas aeitseelle: »Hyvä neitsyt, kaunis neitsyt. 15 anna mulle rihmat!*

»Em mä sulle rihmoja anna ennen kus suutarilta kenkät kan- nat.» Kana kippas suutarille1: »Hyvä suutari, kaunis suutari. 20 anna mulle kenkät!» »Em mä sulle kenkiä anna ennen kus possulta harjaksia kan- nat.» Kana kippas possulle2: »Hyvä possu, kaunis possu. 25 anna mulle harjakset!» »Em mä Bulle harjaksia anna3 ennen kus mylläriltä jauhoja kan- nat.»

1437. ' suu d.arille : suutarille. — * tästä : mettästä. — * |r|uottiin : Pilottiin 60 — 81 ja 83 on kk:ssa iso alkukirjain.

♦Kana kippas myllärille*: »Hyvä mylläri, kaunis mylläri.

30 anna mu 11*- jauhoja!»

»Em mä sulle jauhoja anna ennen kus pellolta jyviä kannat.» Kana kippas pellolle: »Hyvä pelto, kaunis pelto,

35 anna mulle jyviä!»

»Em mä sulle jyviä anna ennen kus tarhasta BrOD1taa kan- nat.» Kana kippas tarhaan: »Hyvä tarha, kaunis tarha,

40 anna mulle sontaa!» »Em mä sulle sontaa anna ennen kus mettästä4 hakoja kan- nat.» Kana kippas mettään: »Hyvä mettä, kaunis mettä,

is anna mulle hakoja!» »Em mä sulle hakoja anna ennen kus sepältä kirveen kannat.» Kana kippas sepälle: »Hyvä seppä, kaunis seppä,

50 anna mulle kirves!»

»Em mä sulle kirvestä anna ennen kus liuattista rautaa kan- nat.» Kana kippas Riiattiin6: »Hyvä Huatti, kaunis Huatti,

55 anna mulle rautaa!» »Em mä SUlle rautaa anna ennen kus kanan munan munit.»

Kana muni munan. Sai liuattista6 rautaa,

co vei7 raudan sepälle,

su possulle : p. — ' a|a|na : anna. — * |n|et- — • |r|uottista: Äuottista. — ' Säkeisä

Kukko ja kana meni saunaan. 1437—1438.

399

sai sepältä kirveen,

vei kirveen mettään.

sai mettästä hakuja.

vei havot tarhaan, 65 sai tarhasta sontaa,

vei sonnan pellolle,

sai pellolta jyviä,

vei jyvät myllärille,

sai mylläriltä jauhoja, to vei jauhot possulle,

sai possulta harjakset,

vei harjakset suutarille,

sai suutarilta kenkät,

vei kenkät neitseelle, rs sai neitseeltä rihmat8,

vei rihmat trenkille,

sai trenkiltä kiulun,

vei kiulun kaivolle,

sai kaivolta vettä, äo vei veden saunaan,

sai saunasta löylyä:

Mutta kukko oli kuallu kumminki

saunanakkunalle niskaluut suu- hun.

1438. Tyrvää. Katajaranta n. 282. b*07.

Tyrvaankylä. Anna Palmgren, 53 v. Kuullut Kaisa Tolpolta.

Ballarimainen lastenloru.

Kukko ja kana meni vihtoon. Ei ollut heillä vettä eikä löylyy.

- Kana kippas kaivolle - Sano: »Hyvä1 kaivo, kaunis kaivo, 5 Anna1 mulle vettä!»

»En sulle ennen vettä anna,

Ennenkun trenkiltä kiulun kan- nat.»

- Kana kippas trenkin luokse. Sano: »Hyvä1 l renki, kaunis

trenki, io Anna1 muule kiulu!»

»En sulle ennen kiulua anna, Ennenkun neitsyitä rihmat kan- nat.» Kana kippas neitsyen luokse. — Sano: »Hyvä1 neitsyt, kaunis neit- syt, 15 Anna1 mulle rihmat!» -

»En anna, en anna, ennenkun Suutarilta kenkät kaunat.» -

- Kana kippas suutarin luokse. Sano: »Hyvä1 suutari, kaunis suu- tari,

20 Anna1 mulle kenkät!» -

»En sulle ennen kenkiä anna, Ennenkun sialta harjakset kan- nat.» -

- Kana kippas sian luokse — Sano: »Hyvä1 sika, kaunis sika,

25 Anna1 mulle harjakset!»

»En sulle ennen harjaksia anna, Ennenkun myllystä jauhot kan- nat.»

- Kana kippas myllylle - Sano: »Hyvä1 mylly, kaunis mylly,

30 Anna1 mulle jauhot!»

— »En anna, en anna, Ennenkun pellolta viljan kan- nat.»

- Kana kippas pellolle - Sano: »Hyvä1 pelto, kaunis pelto,

8 ln|ihmat : rihmat.

1438. ! kk:ssa pieni alkukirjain.

400

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

as Anna1 mnlle vilja!»

— »En sulle ennen viljaa anna. Ennenkun tarhasta sonnan kan- nat.»

- Kana kippas tarhaan,

Sano: »Hv\ä' laiha, kaunis tarha, •«o Anna1 mulli' sonta!»

— »En sulle sontaa anna. Kuiiriikuii metsästä harot kan- nat.»

- Kana kippas metsään,

Sano: »Hyvä1 metsä, kaunis met- sä,

19 Anna1 niullr havut!»

— »En sulle ennen hakoja anna. Ennenkun sepältä kirveen kan- nat.»

Kana kippas sepälle Sano: »Hyvä1 seppä, kaunis seppä, 50 Anna1 niulle kirves!»

— »Eli anna. en anna. Ennenkun Tunnista raudan kan- nat.» Knia kippas Turkuun. Sano: »Hyvä1 Turku, kaunis Tur- ku. 58 Anna1 mnlle rauta!»

— »En anna, en anna. Ennenkun EtuOttista rahan kan- nat.»

Kana kippas Kuuttiin Sano: »Hyvä1 liuotti, kaunis

Kuutti, BO Anna1 niulle raha'»

»Ruottista» hän rahan sai ja vei sen Turkuun.

»Turuusta» hau raudan sai ja vei sen sepälle.

65 Sepältä hän kirveen sai ja vei sen metsään.

Metsästä hän havot sai

ja vei ne tarhaan.

Tarhasta hän sonnan sai to ja vei sen pellolle.

Pelleltä h, in viljan sai

ja vei sen myllyyn.

Myllystä hän jauhot sai

ja vei ne sialle. 75 Sialta hän harjakset sai

ja vei ne suutarille

Suutarilta hän »kenkät» sai

ja vei ne neitsylle.

Neitsyitä hän rihmat sai 80 ja vei ne »trenkille». Trenkiltä hau kiulun sai ja vii kaivolle. Kaivusta, hän veten sai ja vei Ben saunaan.

Multa siitä, kun kana oli lähtenyt vettä hakemaan, oli kulunut niin piika aika, että sauna oli perin kyl- in, iksi jäähtynyt ja kukon parta oli jäätynyt. Tästä suuttuneena pot- k[a]si kanan kukko kuoliaaksi, ja

siten päättyi tuo kummallinen ja

monivaiheinen kukon ja kanan vihto- mishis toria.

1439. Mouhijärvi. Järvinen n. 26.

—53.

Kukku1 ja kana tuli oikomaalta, Meiiiväl saunaan vihtomaan. Kana liyppäs kiukaalle: -Kulta kmvas, kaunis kiuvas. 5 Anna niulle löylyy.» »En anna. en anna. jos et vettä

tuo.»

Ii3'.i. ' Uunon alussa ss: | Kukko ja kana menit vihtomaan, El ollukkan vettä Kukku sano kanalle: »Lähde kana lähteestä vettä tuomaan!»|

Kukko ja kana meni saunaan. 1439.

401

Kana liyppäs kaivolle: -Kulta kaivo, kaunis kaivo. Anna mulle vettä.» 10 »En anna, en anna. ennenkos vintan2 tuot.» Kana liyppäs trengin3 työn: »Kulta trenki. kaunis trenki, Anna mulle vintta.» »En anna, en anna, ennenkos rih- mat tuot.» 15 Kana hyppäs piikaa työ: »Kulta piika, kaunis piika, Anna mulle rihmat4.» »En anna, en anna, ennenkos ken- gät tuot.» Kana hyppäs suutarin työ: 20 »Kulta suutar, kaunis suutar, Anna mulle kengät.» »En anna, en anna, ennenkos har- jaksia tuot.» Kana hyppäs sian työn: »Kulta sika, kaunis sika. 25 Anna mulle harjaksia.»

»En anna, en anna, ennenkos ruo- kaa tuot.» Kana hyppäs emänän työn: »Kulta emäntä, kaunis emäntä, Anna mulle ruokaa.» 30 »En anna, en anna, ennenkos jau- hoja tuot.» Kana hyppäs myllyyn: »Kulta mylly, kaunis mylly, Anna mulle jauhoja.» »En anna, en anna, ennenkos jyviä

tuot.»

Kana liyppäs pellolle: ■ Kulta pelto, kaunis pelto, Anua mulle jyviä.» »En anna, en anna, ennenkos son- taa tuot.» Kana hyppäs tarhaan: 40 »Kulta tarha, kaunis tarha, Anna mulle sontaa.» »En anna, en anna, ennenkos ha- koja tuot.» Kana liyppäs mettään: • Kulta mettä, kaunis mettä, is Anna mulle hakoja.» »En anna, en anna, ennenkos kir- veen tuot.» Kana hyppäs sepän työn: »Kulta seppä, kaunis seppä. Anna mulle kirves.» 50 »En anna, en anna, ennenkos rau- taa tuot.» Kana hyppäs pruukiin: »Kulta pruuki, kaunis pruuki, Anna mulle rautaa.» »En anna. en anna, ennenkos kivee

tuot.» 55 Kana liyppäs suureen vuoreen: »Kulta vuori, kaunis vuori, Anna mulle kivee.» »En anna, en anna, ennenkos kan- kee tuot.» Kana hyppäs suureen korpeen: eo »Kulta korpi, kaunis korpi, Anna mulle kankee.»

Sai korvesta kankee, Vei sen kangen vuoreen,

vinta t| : vintan. — 3 tren|k|in : trengin. — 4 rihma|a|t : r.

402

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Sai vuoresta kivee, es \ ei sen kiven pruukiin,

Sai prunkista raataa,

\ ei sen raudan sepälle,

v.u sepältä kirveen,

\ ei sen kirveen mettään, Tn Sai mettältä hakoja,

\ ei ne liaot tarhaan,

Sai tarhalta sontaa,

Vei sen sonnan pellolle,

Sai pellolta jyviä, 75 Vei ne jyvät mylly\ d,

Sai myllyltä jauhoja,

Vei ne jauhot emännälle,

Sai emännältä ruokaa,

Vei sen ruan sialle, 80 Sai sialta harjaksia,

\ ei ne harjakset suutarille,

S;u suutarilta kengät,

Vei ne kengät piikalle,

Sai piikalta rihmat, «s Vei ne rihmat trengille5,

Sai trengiltä vintan,

Vei sen vintan kaivon työn,

Sai kaivolta vettä,

Vei sen veden kiukaalle, 90 Sai kiukaalta löylyy.

Sitte mentiin saunaan,

Kana kukolle vihdan,

»Kiiks». sano kukko kon virkos.

1440. Larin. Nurmi F. n. 74. ■

WU 12- A. Maja.

Lasten l»ru.

Kukko ja kana meni vihto

maan,

Ki ollut veilen märkää. Kukko hyppää kaivolle: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo

5 Anna minulle vettä.» »En anna. en anna. Ennen kun tuol ämpärin.» Kukko hyppäs rengin tykö: »ll\ \.i renki, kaunis renki,

to Anna minulle ämpäri.» Renki vaatii kenkiä. Suutari vaatii harjaksia. Sika vaatii sakkaa, P'1'y'ykkäri1 vaatii jauhoja,

m Mylläri vaatii jyviä,

Pelto vaatii lantaa. Tunkio vaatii hakoja, .Metsä vaatii kirvestä,

Seppä vaatii taulaa. Rautaruukki' vaatii rahaa. 20 Kukko myö munia ja saa rahaa, ja siten purkautuu koko juttu, kunnes kukko palaa vesiämpärilleen saunaan.

missä kana makaa pyörtyneenä.

1441. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.

1. —12.

Kyröskoski. Eliina Kuppi. •',:( v.

Kukko ja kana luli Kuurin- maalta, tälle maalle viiltoon. Hyvä sauna, kaunis sauna, anna mulle löylyä.

Ken' anna. een anna, enneiikus tuot vettä. 5 Kukko se hyppäsi kaivoo:

* tren|kjillt' : trengille.

1440. ' |rM|v\vkari : PTrylykäri. — ;

1441. ' E|e ti : E.

Rautajhjuukki : Rautaruukki.

Kukko ja kana meni saunaan. 1441.

403

Hyvä2 kaivo, kaunis kaivo, anna mulle vettä.

— Een anna, een anna, ennenkus

fcUOl vinlan.

Kukko se hyppäsi trenMn luo:

Hyvä8 trenki, kaunis trenki. anna

mulle vintta.

10 — Een anna. een anna. ennenkus

tuot mulle sukkarihmat.

Kukko se hyppäsi piian luo:

Hyvä2 piika, kaunis piika, anna

mulle sukkarihmat.

- Een1 anna, een anna, ennenkus

tuot kenkät.»

Kukko se hyppäsi suutarin tykö:

ie Hyvä2 suutari, kaunis suutari,

anna mulle kenkät.

— Een anna. een anna, ennenkus

tuot harjaksia3. Kukko se hyppäsi sian tykö: Hyvä2 sika, kaunis sika, anna

mulle harjaksia

— Een anna, een anna. ennenkus

tuot ruokaa4.

20 Kukko se hyppäsi emännän luo:

Hyvä2 emäntä, kaunis emäntä.

anna mulle ruokaa.

— Een anna. een anna. ennenkus

tuot jauhoja.

Kukko se hyppäsi myllyyn:

Hyvä2 mylly, kaunis mylly, annan

mulle jauhoja.

25 — Een anna, een anna, ennenkus

tuot jyviä. Kukko se hyppäsi pellolle: Hyvä2 pelto, kaunis pelto, anna mulle jyviä.

-Een anna. en anna. ennenkus tuot sontaa. Kukko s(. hyppäsi navettaan: 30 Hyvä2 aavetta, kaunis navetta, anna niulle sontaa. - Een anna. een anna. ennenkus tuot hakuja. Kukko hyppäsi mettään: Hyvä2 mettä, kaunis mettä, anna mulle hakuja. -Een anna, en anna, ennenkus tuot kirveen. :•>•> Kukkos se hyppäsi sepän tykö: Hyvä2 seppä, kaunis seppä, anna mulle kirves. — Een anna. en anna. ennenkus tuot rautaa. Kukko se hyppäsi Turkuun: Hyvä2 Turku, kaunis Turku, anna mulle rautaa. io Sai Turusta rautaa, "Vei rauran sepälle, Sai sepältä kirveen, Vei kirveen mettään, Sai mettältä hakoja, 45 Vei haot navettaan, Sai navetalta sontaa, Vei sonnan pellolle, Sai pellolta jyviä. Vei jyvät Myllyyn," 50 Sai myllyltä jauhoja, Vei jauhot emännälle, Sai emännältä ruokaa, Vei ruan -iälle, Sai sialta harjaksia, 55 Vei harjakset suutarille, Sai suutarilta kenkät.

2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 |ruokaa) harjaksia : h. — * rukaa : ruokaa.

404

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Vei keiik.it piialle, Sai piialta sukkarihmat, Vei sukkarihmat renkUle, 60 Sai renkiltä vintan.

Vei vintan kaivolle. Sai kaivolta vettä, Vei velen sannalle. Sai sannalta löylyä, se Mutta ku kukko meni vihtoon, nii kana oli jo kuollut.

1442. Hämeenkyrö. Valkama n. 10.

21.

K\ röskoski. Amanda \ alkama, 51 v.

Tuutulaulu.

Kukko ja kana meni saunaan,

Ei ollut saunassa vettä.

Kukku hyppää kaivolle,

Ei1 Ollul kaivulla vinttaa. 5 Kukko hyppäs rengin tykö.

Hyvä renki, kaunis renki,

Anna mulle viatta,

En anna, en anna.

Ennenkus tuot mulle sukkarih- mat. 10 Kukko hyppäs piian tykö,

11\ v.i piika, kaunis piika,

Anna mulle sukka rihmat.

En anna. en anna,

Ennenkus tuot mulle kengät, is Kukko hyppää suutarin tykö,

Hyvä suutari, kaunis suutari.

Anna mulle kengät.

En anna, en anna,

Ennenkus tuot mulle harjaksia. 20 Kukku hyppäs sian tykö,

Hyvä sika, kaunis Bika,

1442. ' Säkeissä ',. 6, 7. 9, 11, 12, 37, 39, 42, 44, '.7, 49, 52, 54, 57, 59, 62 on

Anna mulle harjaksia.

Ku anna, en anna,

Ennenkus tuot mulle ruokaa. •-'5 Kukko hyppäs emännän luo,

Hyvä emäntä, kaunis emäntä.

Anna mulle ruokaa.

En anna, en anna,

Ennekus fcuol mulle jauhoja, no Kukko hyppäs myllyyn,

Hyvä mylläri, kaunis mylläri.

Anna mulle jauhoja.

En anna. en anna.

Ennenkus tuot mulle jyviä. ti Kukko hyppäs riiheen,

Hyvä riihi, kaunis riihi,

Anna mulle jyviä.

En anna, en anna,

Ennenkus tuot mulle eloja. 40 Kukko hyppäs pellolle,

Hyvä pelto, kaunis pelto,

Anna mulle eloja.

En anna, en anna,

Ennenkus tuot mulle sontaa, is Kukko hyppäs tunkiolle,

I ly v.i tunkio, kaunis tunkio.

Anna mulle sontaa.

Kn anna, eu anna.

Ennenkus tuot mulle hakoja. 50 Kukko hyppäs mettään.

Hyvä mettä, kaunis mettä.

Anna mulle (hakoja].

En anna, en anna,

Ennenkus tuot mulle kirveen. 55 Kukko h\ ppäs sepälle, Byvä seppä, kaunis seppä, Anna mulle kirves, En anna. en anna,

14,16,17, 19, 21, 22,24,26—29, 32, B4, pieni alkukirjain.

Kukko ja kana meni saunaan. 1442 — 1443.

405

Enneiikus tuot mulle kiven. 60 Kukko hyppäs mäkeen,

HyvS mäki, kaunis mäki,

Anna mulle kivi.

Sam mäestä kiven.

Vein kiven pruukiin, bi Sain pruukista rautaa.

Vein raudan sepälle,

Sain sepältä kirveen,

Vein kirveen mettään,

Sain mettästä hakoja. 70 Vein havot tunkiolle,

Sain tunkiolta sontaa.

Vein sonnan pellolle,

Sain pellolta eloja.

Vein elot riiheen, 75 Sain riihestä rukiita.

Vein rukiit myllyyn.

Sain myllystä jauhoja,

Vein jauhot emännälle,

Sain emännältä ruokaa, »o Vein riivaan sialle,

Sain sialt harjaksia,

Vein harjakset suutarille,

Sain suutarilta kengät,

Vein kengät piialle, 85 Sain piialta sukkarihmat,

Vein sukkarihmat rengille,

Sain rengiltä vinta,

Vein vintan kaivolle,

Sain kaivolta vettä, 90 Vein veden saunaa.

Ja sitten vihtovat kukko ja

Kana niin. että molemmat polt- tivat säärensä.

1443. Eämeenk. Viitanen n. 60. — 01.

Kukkon ja kanan taruni.

Kukko ja kana meni viiltoon,

Kik' olin saunasa löytyy. Kuku meni kiukaan tykö: »Hyvä kiuv(v)as, kaunis kiuvas, 5 Anna mulle löylyy.» »En anna, en anna. Ennenkus tual vettä.» Kukko meni kaivon tykö: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo,

io Anna mulle vei la.» »En anna, en anna, Ennenkus tuat kiulun.» Kukko meni piikan tykö: »Hyvä piika, kaunis piika,

15 Anna mulle kiulu.» »En anna, en anna, Ennenkus tuat kengät.» Kukko meni suutarin tykö: »Hyvä suutari, kaunis suutari,

20 Anna mulle kengät.» »En anna, en anna. Ennenkus tuat harjaksii.» Kukko meni sian tykö: »Hyvä sika, kaunis sika,

25 Anna mulle harjaksii.» »En anna, en anna, Ennenkus tuat mäskii.» Kukko meni malturin tykö: »Hyvä malturi, kaunis malturi,

30 Anna mulle mäskii.» »En anna, en anna, Ennenkus tuat viljaa.» Kukko meni pellon tykö: »Hyvä pelto kaunis pelto.

35 Anna mulle viljaa.» »En anna, en anna, Ennenkus tuat sontaa.» Kukko meni tunkion tykö: »Hyvä tunkio, kaunis tunkio,

■io Anna mulle sontaa.»

406

Yiihdytysluuluja ja muita lasten runoja.

»En anna. en anna. Kimriikus tuat hakoja.» Kukko meni nuti an tykö: »Hyvä mettä, kaunis mettä,

is Anna mulle hakoja.» »En anna. en anna. Ennenkua tnai kirveen.» Kukko meni sepän tykö: »Hyvä seppä, kaunis seppä,

50 Anna tuulle kirves.» »En anna, en anna. Ennenkus tuat rantaa.» Kukku meni Iina Uin tykö: »Hyvä limitti. Kaunis Ruatti,

65 Anna unille rautaa.»

Riiat ti lialle rantaa antoi, kauran hän sitte sepälle kantoi, Seppä lialle kirveen antoi, Kirveen hän sitte mettälle kan- toi,

60 Mettä lialle hakoja antoi,

Haut hän sitte tunkiolle kantoi, Tunkio hälle sontaa antoi, Sonnan hän sitte pellolle kantoi, IVItii hälle viljaa antoi,

65 Viljan hän sitte inultiirille kan- toi,

Malturi hälle mäskiä antoi, Mäskin hän sitte sialle kantoi, Sika hälle harjaksia antoi, Harjakset hän sitte suutarille

kantoi, 70 Suutari hälle keiiir.it antoi, Kengäl hän sitte pilkalle kantoi.

Piika hiille kiulun antoi. Kiulun hän sitte kaivolle kantoi, Kaivo hiille vettä antoi,

75 Veren hän sitte kiukaalle kantoi. Kiiivas hälle löylyä antoi. Mutta saunasa oli häkää Olhl, Kana oli häkään kuallu. Kukko häntä kauvan suri,

mi Itte myöski peräsä kuali.

Tällaista laulua kuulee vanhain akkain silloin talloin laulavan lasta nukuttaessaan.

1444. Kankaanpää. Laiho n. 83.

— 19/4.90.

Santra Hakkuri, 21 v.

Kukku vihtomassa. Kukko tahtoi kylpeä ja hyppäsi sentähden saunan

parvelle ja sanoi;

»Hyvä1 kiuas, kaunis kiuas, anna

luulle' löylyä!»

Kiuas vastasi: »En3 anna. en anna,

ennenkos tuot vettä.»

Kukko hyppäsi kaivolle:

s »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna

mulle vettä!'»

»En anna. en anna, ennenkos tuot

kiulun.»

Kukko hyppäsi rengin tykö:

»Hyvä renki, kaunis renki, anna

niullc kiulu!»

»Eli anna. en anna. ennenkos tuot

rihmat.»

io Kukko hyppäsi piian t\ kö: »Hyvä piika, kaunis piika, anna mulle rihma 1 1» •Imi anna. en anna. ennenkos tuot

kengät.» Kukko hyppäsi suutarille:

1444. ' kks>a pieni alkukirjain.

Kukko ja kana meni saunaan. 1444 — 1445.

4u :

»Hyvä suutari, kaunis suutari, »En anna, en anna. ennenkos tuot

anna mulle kengät!»

kiviä.»

15 »En anna. en anna. emniikos tuot Kukku hyppäsi kalliolle:

harjaksia.» »Hyvä kaliin, kaunis kallio, anna

Kukko hyppäsi sian tykö:

mulli' kiviä!»

»Hyvä sika, kaunis sika, anna Kallio armahti kukkoa ja antoi

mulle harjaksia!»

kiviä.

»En anna, en anna, ennenkos tuot 40 Kukko vei kivet takkipruukiin.

lauhoja.» Kukko hyppäsi myllyyn: 20 »Hyvä mylly, kaunis mylly, anna

sai sieltä takkia. Vei takin rautapruukiin, sai sieltä

rautaa, mulle jauhoja!» Vei raudan sepälle, sai sieltä kir-

»En anna, en anna, ennenkos tuot

jyviä.» Kukko hyppäsi pellolle:

veen.

Vei kirveen metsään2, sai sieltä

hakoja.

»Hyvä pelto, kaunis pelto, anna Vei haot pellolle, sai sieltä jyviä. mulle jyviä!» 45 Vei jyvät myllyyn, sai sieltä jau- hoja.

»En anna, en anna, ennenkos tuot

hakoja.» 25 Kukko hyppäsi metsään:

»Hyvä metsä, kaunis metsä, anna

mulle hakoja!»

»En anna, en anna, ennenkos tuot

kirveen.» Kukko hyppäsi sepälle: »Hyvä seppä, kaunis seppä, anna

Vei jauhot sialle, sai siltä har- jaksia, Vei harjakset suutarille, sai siltä

kengät. Vei kengät piialle, sai siltä rih- mat. Vei rihmat rengille, sai siltä kiu- lun.

mulle kirves!» 50 Vei kiulun kaivolle, sai sieltä3

vettä. Vei veden kiukalle, sai siltä löy- lyä.

30 »En anna, en anna, ennenkos tuot

rautaa.» Kukko hyppäsi pruukiin: «Hyvä pruuki. kaunis pruuki, Ja sitten kukko vihtoi.

anna mulle rautaa!» »En anna, en anna, ennenkos tuot 1445. Honkajoki. Hirsikoski Anna,

takkia.» Kukko hyppäsi takkipruukiin: 35 »Hyvä pruuki, kaunis pruuki, anna mulle takkia!»

n. 24. — 23/3J/.

Kukon ja kanan saunamatka.

Kukko ja kana meni saunaan, rupesivat siä taulaan.

metsä|lle| : metsään. — 3 siltä : sieltä.

408

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Muita kanan tuli jano. Kukko hyppäs kaivolle »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna mulle vettä!» 5 »En anna, en anna, ennenkun tuot

vintan.» Kukko hyppäs emännän luo: "Hyvä emäntä, kaunis emäntä anna mulle viatta!» »En anna, en anna. ennenkun tuot mulle kengät.» Kukko hyppäs suutarin luo: 10 »Hyvä suutari, kaunis suutari.

anna mulle kengät!» »En anna, en anna, ennenkun tuot harjaksia.» Kukko hyppäs sian luo: »Hyvä sika, kaunis sika. anna mulle harjaksia.» 15 »En anna, en anna. ennenkun tuot mulle jyviä.» Kukko hyppäs isännän luo: »Hyvä isäntä, kaunis isäntä, anna mulle jyviä.» En anna, en anna, ennenkun tuot mulle eloja. Kukko hyppäs riihen luo: 20 »Hyvä riihi, kaunis riihi, anna mulle eloja!» Riihi kukolle elot antoi, Kukko vei ne isännälle. I-antä kukolle jyvät antoi. Kukko vei ne sialle, 3ika kukolle harjakset antoi. Kukko vei ue suutarille, Suutari kukolle kengäl antoi, Kukko vei ne emännälle, Emäntä kukolle vintan antoi.

30 Kukko vei sen kaivolle, Kaivo knkolle vettä anto, Kukko veden saunaan kanto. .Mutta sillaikaa oli kana kuolin janoon.

1446. Parkano. Kallioniemi n. 8. —07. Linnankylä. Hilma Kaksinen, 32 v.

Kukon ja kanan saunamatka.

Kukkoja kana meni viiltoon, Ei ollu vettä. Kukko sano kanalle: »Mee1 sinä hakeen vettä.»

5 Kana nimi kaivolle: »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, anna niulle vettä.» — »Een anna, een anna. ennenku

tuot vintan.

»Kana meni trengin työ:

»Hyvä1 trenki. kaunis trenki. anna

mulle viatta.»

10 — »Een anna. een anna, ennenku

tuot kengän paulat.»

Kana meni piian työ:

»Hyvä1 piika, kaunis piika, anna

niulle vintta.»

»Ken anna. een anna. ennenku

tuot kengät.» Kana meni suutarille:

»Hyvä1 suutari, kaunis suutari, anna mulle kengät.»

lEen anna. een anna. ennenku tuot harjaksia.»

Kana meni sian työ:

»Hyvä1 sika. kaunis sika. anna mulle harjaksia.»

1446. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Kukko ja kana meni saunaan. 1446 — L447.

409

— »Een anna, oen anna, ennenku

tuot mulle ruokaa.» 20 Kana meni emännän työ: »Hyvä1 emäntä, kaunis emäntä, anna mulle ruokaa.»

— »Een anna. een anna, ennenku

tuot mulle jauhoja.»

Kana meni myllyyn:

»Hyvä1 mylly, kaunis mylly, anna

mulle jauhoja.»

25 — »Een anna, een anna, ennenku

tuot mulle jyviä2.»

Kana meni riiheen:

»Hyvä1 riihi, kaunis riihi, anna

mulle jyviä.»

— »Eeen anna, een anna, enneku

tuot eloja. Kana meni pellolle: 30 »Hyvä1 pelto, kaunis pelto, anna mulle eloja.» — »Een anna, een anna, ennenku tuot sontaa.» Kana meni tunkiolle: »Hyvä1 tunkio, kaunis tunkio, anna mulle sontaa.» -»Een anna, een anna, ennenku tuot hakoja.» 35 Kana meni mettään:

»Hyvä1 mettä, kaunis mettä, anna mulle hakoja.»

— »Een anna, een anna, ennenku

tuot kirveen.»

Kana meni pajaan:

»Hyvä1 paja, kaunis paja, anna

mulle kirves.»

40 — »Een anna, een anna, ennenku

tuot rautaa.»

Kana meni pruukiin:

»Hyvä] pnmki, kaunis pruuki

anna mulle rautaa.»

»Ken anna. een anna. ennenku

tuot kiven.»

Kana meni kalliolle:

45 »Hyvä1 kallio, kaunis kallio, anna

mulle kivi.» Sai kiven,

Vei pruukiin, sai rautaa, Vei pajaan, sai kirveen, Vei mettään, sai hakoja, Vei tunkiolle, sai sontaa,

5o Vei pellolle, sai eloja, Vei riiheen, sai jyviä, Vei myllyyn, sai jauhoja, Vei emännälle, sai ruokaa,

55 Vei sialle sai harjaksia, Vei suutarille, sai kengät, Vei piialle, sai kenkipaulat, Vei trengille, sai vintan, Vei kaivolle, sai vettä,

60 Kukko oli kuollu kuumuuteen.

1 447 . T res ilahti Heh . Suom . Normaali- lys. konv.: Lindroos n. 5*. — 92.

Kirkonkylä. Helmi Lindroos, 13 v. Kukko ja kana.

Kukko ja kana meni saunaan, rupesivat sialla laulaan.

Kukko meni vettä hakeen, mutt ei ollukkan vinttaa. 5 Kukko meni rengin tykö: »hyvä renki, kaunis renki, anna mulle vintl.i !■> — »En minä sulle vinttaa anna, josses tua mulle sukkanauhoja. io Kukko meni piian tykö:

2 tuot |eloja| jyviä : t. j.

410

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

»hyvä piika, kaunis piika, anna mulle sukkanauhat!»

— »En minä sullo sukkanauhoj'

anna,

josses tua inullc kenkiä.» is Kukko meni suutarin tykö:

»hyvä suutari, kaunis suutari.

anna unille kengät!»

»Ku ininä sulle kenkiä anna,

jiism's tua unille harjaksia.» so Kukku meni sian tykö:

»hyvä sika, kaunis sika,

anna mulle harjaksia!»

— »En minä sulle harjaksia anna. josses tua mulle raakaa.»

25 Kukko meni emännän tykö:

»hyvä emäntä, kaunis emäntä, anna mulle makaa!»

— »En minä sulle makaa anna, josses tua mulle jauhoja.»

:»i Kukku meni myllyn tykö: »hyvä mylly, kaunis mylly, anna mulle jauhoja!»

- »En minä SUlle jauhoja anna josses tua mulle jyviä.»

35 Kukko meni pellon tykö;

»hyvä pelto, kaunis pelto, anna Tiiulle jyviä!»

»En minä sulle jyviä anna, josses tua mulle sontaa.» 40 Kukko meni kuusen tykö: »hyvä kuusi, kaunis kuusi. anna mulle sontaa'»

»Imi minä sulle sontaa anna,

josses tua mulle kirvestä.» 45 Kukku meni sepän tykö:

»hyvä seppä, kaunis seppä. anna mulle kirves!»

»En niinä sulle kirvestä anna, josses tua mulle rautaa.» so Kukku meni vuaren tykö: »hyvä vuari. kaunis vuari. anna mulle rautaa!»

Sai vuarelta rautaa,

sai sepältä kirveen, 55 sai kuuselta sontaa.

sai pellolta jyv;ä,

sai myllyltä jauhoja,

sai emännältä makaa,

sai sialta harjaksia.

60 sai suutarlta kengät,

sai piialta sukkanauhat.

sai rengiltä1 vintan. —

Mutta kun meni saunaan. niin kana olikin jo kuallu.

1448. Tottijärvi. Lindroos n. 24*.

—88.

Huhtaa. Ida Kiinkka. 15 v., kuul- lut sisareltansa Kisalta samassa ky- lässä.

Kukko ja kana meni kylpöön, Eik' olin' löylyä. Kana sano kiukaalle: Hyvä kiuas, kaunis kiuas .. anna mulle löylyä. — En anna. en anna jollet tuo mulle vettä Kana kippas kaivulle: Hyvä kaivu, kaunis kaivu, 10 anna mulle vettä. — En anna. en anna eniienkus" mut mulle piialta äm- pärin. Kana kippaa piian tykö: Hyvä piika, kaunis piika

L447. ' Alkuansa ollut: treng Utö; t pyyhitty.

Kukko ja kana meni saunaan. 1448—1449.

.11

15 anna mulle ämpäri. —

En anna, 'ii anna

ennenkus' tuot emännältä sukka- rihmat.

Kana kippas emännän tykö:

llyv.i emäntä, kaunis emäntä 20 anna mulle sukkarihmat. —

En anna, en anna

ennenku>' nmt unille suutarilta kengät. -

Kana kippas suutarin tykö:

Hyvä suutari, kaunis suutari 2i anna mulle kengät. —

En anna, en anna,

ennenkus tuot mulle sialta har- jaksia.

Kana kippas sian tykö:

Hyvä sika, kaunis sika 30 anna mulle harjaksia. —

En anna. en anna,

ennenkus' tuot mulle pellosta

jyviä.

Kana kippas pellon tykö:

Hyvä pelto, kaunis pelto 35 anna mulle jyviä.

En anna, en anna

ennenkus' tuot mettästä hakoja.

Kana kippas mettän tykö:

Hyvä uutta, kaunis mettä io anna mulle hakoja. —

En anna, en anna

ennenkus tuot sepältä kirveen.

Kana kippas sepän tykö:

Hyvä seppä, kaunis seppä is anna mulle kirves. —

En anna, en anna,

ennenkus tuot Ruottista rautaa.

Kana kippaa Ruottiin:

1449. 1 |vel : ollenkaan. — * kk:saa pieni alkukirjain

!1\ vä Ruotti. kaunis Ruotii 5o anna mulle rautaa

ElUOtti antO rautaa.

Seppä anto kirveen,

Mettä anto hakoja,

Pelto anto jyviä, s i Sika auto harjaksia,

Suutari anto kengät,

Emäntä anto sukkarihmat.

Piika anto ämpärin

ja kaivo anto vettä, eo Mutta kun kana pääsi saunaan.

niin kukko olikin jo kuollut.

1449. Lenvpäalä. Vihervaaran. 4390.

—13.

Kana ja kukko meni saunaan

Ja löivät takkinsa naulaan.

Mutta kana huamas ettei ollu

ollenkaan1 vettä

Niin kana kippas kana kippas

kaivolle: s »Hyvä kaivo, kaunis kaivo, Anna mulle vettä.» — »En anna. en anna, Ennenkös2 tuat kiulun.» Kana kippas kana kippas puuse- pän tykö: io »Hyvä seppä, kaunis seppä, Anna mu lie kiulu.» - »En anna, en anna, Ennenkös tuat puun.» Kana kippas kana kippas puun

tykö: 15 »Hyvä puu, kaunis puu, Anna mulle puuta.» - »En anna, en anna, Ennenkös tuat kirveen.»

412

Viihtlytyslauluja ja muita lasten runoja.

Kana kippaa kana kippas sepän

tykö: »o »Hyvä Beppä. kaunis seppä,

Anna unille kirves.» —

»En anna, en anna.

Ennenköa tuat rautaa.»

Kana kippas kana kippas rauran

tykö: 25 Hyvä rauta, kaunis rauta,

Anna mulle rautaa.»

»En anna. en anna.

Ennenköa tuat mookarin.»

Kana kippas, kana kippas sepän

tykö. 30 »Hyvä seppä, kaunis seppä,

Anna mulle mookari.» —

Seppä anto mookarin,

Kana vei rauralle,

Kauta anto rautaa, 85 Kana vei rauran sepälle,

Seppä anto kirveen.

Kana vei kirveen puulle.

Puu anto puuta.

Kana vei puun puusepälle, 40 Puuseppä anto kiulun,

Kana vei kiulun kaivolle,

KaivO antoi vettä.

Kana vei Vettä saunaan.

Sitten kukko ja kana rupea Hau- raan.

1450. L&nvpäälä. Vihervaaran. 4327. —13.

Saimi Vuori, 14 v.

Kana ja kukko meni saunaan

Ja loiv.it takkinsa naulaan.

Mutta kana liuainas

Ettei ollut ollenkaan vettä.

1450. * yi. |pas|. — ' kipas : kippas.

5 Niin kana kana|!| kippas. kana kippas kaivolle: »11\ va kaivo, kaunis kaivo. Anna mulle vettä.» »En anna, en anna. Bnnenkos tuat kiulun.»

LO Kana kippas kana kippas puu- sepän tykö1:

»Hyvä seppä, kaunis seppä

Anna mulle kiulu.»

»En anna, en anna.

Ennenkos tuat puun.» 15 Kana kippas kana kippas2 puun

tykö:

»Hyvä puu, kaunis puu,

Anna mulle puuta.»

»Ed anna, en anna,

Ennenkos tuat kirveen.» 20 Kana kippas kana kippas sepän

tykö:

»Hyvä seppä, kaunis' Beppä,

Anna mulle kirves.»

»En anna, en anna,

Ennenkos tuat rautaa.» »6 Kana kippas kana kippas rauran

tykö1:

»Hyvä rauta, kaunis rauta, Amia mulle rautaa.» »En anna. en anna, Ennenkos tuat moukarin.» 30 Kana kippas kana kippaa sepän

tykö: "II\ vä seppä, kaunis seppä, Anna mulle mookari.» Seppä anto moukarin Kana \ei rauralle.

ss Rauta anto rautaa.

Kana vei rainan sepälle, 3 k.mni is : k.

Kukko ja kana meni saunaan. 1450 — 1451.

413

Seppä anto kirveen, Kana vei kirveen puulle, Puu antoi punta,

40 Kana vei puun puusepälle, Puuseppä anto kiulun, Kana vei kiulun kaivolle, Kaivo anto vettä, Kana vei vettä saunaan,

45 Sitten kukko ja kana rupes nau-

raan.

1451. Lempäälä. Lindqvist n. 122*. —87. Ahtiala. Suutarin tytär Lovisa, 71 v.

Huis kukko kylpömään, Kana vettä noutamaan. Kana meni lähteelle, Lähde annas vettä.

s En minä ennen vettä anna, Ennenkös mulle vihran annat.

Kana meni koivulle1, Koivu annas vihta. En minä ennen vihtaa anna

io Ennenkös mulle rihman annat. Kana meni neitolle1, Neito annas rihma, En minä ennen rihmaa anna, Ennenkös mulle kenkät annat.

15 Kana meni suutarille1. Suutari annas kenkät, En minä ennen kenkiä anna, Ennenkös mulle harjakset annat. Kana meni sialle1.

20 Sika annas harjaksia.

En minä ennen harjaksia anna, Ennenkös mulle kaakun annat -

Kana meni pakarille1. Pakari annas kakku.

25 En ininä ennen kakkua anna. Ennenkös mulle maitoo annat.

Kana meni lehmälle1.

Lehmä annas maitoo.

En minä ennen maitoo anna 30 Ennenkös mulle heiniä annat. Kana meni niitulle,

Niittä annas heiniä.

En minä ennen heiniä anna.

Ennenkös mulle viikatteen1 annat 35 Kana meni sepälle1,

Seppä annas viikate.

En minä ennen viikatetta anna

Ennenkös mulle rauran1 annat

Kana löysi rauran1, 40 Kana rauran1 sepälle1,

Seppä kanalle viikatteen,

Kana viikatteen niitulle1,

Niittu heinät kanalle,

Kana heinät lehmälle1, 45 Lehmä mairon kanalle,

Kana mairon pakarille1.

Pakari kaakun kanalle,

Kana kaakun sialle1,

Sika harjakset kanalle, 50 Kana harjakset suutarille1.

Suutari kenkät kanalle,

Kana kenkät neitolle1,

Neito rihman kanalle,

Kana rihman koivulle,1 55 Koivu vihran kanalle,

Kana vihran lähteelle1,

Lähde vettä kanalle

Kana vettä kukolle

Ja kukko oli kuulin kuumaan 6o ja kana vallittaan suu auki

Ka, Ka, Ka, jota valitusta

se viellä tänäänkin pitää Ka,

Ka. Ka,

1451. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

414

Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.

1452. Lempäälä. Kingelin n.5*. — 97. Kukko ja kana uuni kylpöön ei ollutkaan vettä. Kana kippas kaivon työ:

- »Hyvä kaivo, kaunis kaivo. ma mulle vettä!*

- »En minä onnen vettä anna, ennenkus tuol mulle kiulun». Kana kippas nikkarin työ.

»Hyvä nikkari, kaunis nikkari. io anna niullo kiulu!»

»En minä onnen kiulua anna ennenkus tuot mulle kirveen. Kana kippas sepän työ

»Hyvä seppä, kaunis seppä, 15 anna mulle kirves!»

- »En minä omien kirvestä anna. ennenkus tuot mulle rautaa. Kana kippas vn[o]ren työ

- »Hyvä vuori, kaunis vuori. 20 anna mulli' rautaa!»

Vuori anto rautaa.

Kana vei raudan sepän työ.

Seppä anto' kirveen. Kana vei kirveen nikkarin työ, 25 nikkari anto kiulun

Kana vei kiulun kaivon työ kaivo anto Mitä. Kana meni saunaan.

kukko makaa lavolla. 30 koivet pystyssä [!], oli kuollut.

1452 «. Lempäälä, liriin Olga, n. 16.

—21—22. Kiille Helin, 60 v.

Kukko ja kana meni vihtoon

eikä heili' ollut vettä.

Kana kippas kaivolle: Nätti kaivo, kaunis kaivo, 5 Anna1 mulle vettä. En minä BuUe vettä anna. Ennenkös rengiltä kiulun kannat. Kana kippas rengille: Nätti renki, kaunis renki,

io Anna mulle kinlu. En minä sulle kiulua anna, Ennenkös piialta rihmat kannat. Kana kippas piialle: Nätti piika, kaunis piika.

is Anna mulle rihmat.

En minä sulle rihmoja anna Ennenkös suutarilta kengät kan- nat. Kana kippas suutarille: Nätti suutari, kaunis suutari,

20 Anna mulle kengät.

En minä sullo kenkiä anna. Ennenkös possulta harjakset kan- nat. Kana kippas possulle: Niitti possu, kaunis possu,

25 Anna mulle harjakset.

En minä sulle harjaksia anna. Ennenkös myllystä jauhot kannat, Kana kippas myllyyn: Nätti mylly, kaunis mylly,

80 Anna mulle jauhot.

En minä sulle jauhoja anna. Ennenkös pellolta jyvät kaunat. Kana kippas pellolle: Nätti pelto, kaunis pelto,

85 Anna mulle jyvät .

En minä sulle jyviä anna, Ennenkös tarhasta sonnan kannat

52

1452a. 'Säkeissä 5. 7. 10, 12, 15, 17, 20, 22, 25, 30, 35, 37, 40,41,45,47,50, 55, 57, 59, 61, 63, 65, 67, 69, 71. 73, 75, 77, on pieni .ilkukirj.

Kukko ja kana meni saunaan. 1452 a — 1453.

415

Kana kippas tarhaan:

Nätti tarha, kaunis tarha. to Anna mulle sontaa.

En niinä sulle SQIltaa anna.

Ennenkös metsästä haut kannat

Kana kippas metsään:

Nätti metsä, kaunis metsä, 45 Anna mulle hakoja.

En minä sulle hakuja anna,

Ennenkös sepältä kirveen kannat.

Kana kippas sepälle:

Nätti seppä, kaunis seppä, 50 Anna mnlle kirves.

En niinä sulle kirvestä anna,

Ennenkös Ruotsista raudan kan- nat.

Kana kippas Ruotsiin:

Nätti Ruotsi, kaunis Ruotsi, 55 Anna mulle rautaa.

En minä sulle rautaa anna,

Ennenkös munas mulle annat.

Kana antoi munansa,

Sai Ruotsista raudan, 60 Vei raudan sepälle,

Sai sepältä kirveen,

Vei kirveen metsään,

Sai metsästä haot,

Vei haot tarhaan, 65 Sai tarhasta sontaa,

Vei sonnan pellolle,

Sai pellolta jyvät,

Vei jyvät myllyyn,

Sai myllystä jauhot, to Vei jauhot possulle,

Sai possulta harjakset,

Vei harjakset suutarille,

Sai suutarilta kengät,

Vei kengät piialle, 75 Sai piialta rihmat,

Vei rihmat rengille, Sai rengiltä kiulun, Vei kiulun kaivolle, Sai kaivolta velen, 80 Vei veten saunaan.

Mutta silTaikaa kun hän kävi, Oli kukkokiikuu jo kuullut.

1453. Tampere. Ennegren n l*.—86. Kannu Vesi-matka.

Kuts kukkii kylpömään, Kana vettä kantamaan.

Kana:

Hyvä lähde kaunis lähde,

Anna mulle vettä.

Lähde: s En minä ennen vettä anna,

Ennen kun mulle vihdan tuat.

Kana:

Hyvä koivu kaunis koivu,

Anna mulle vihta.

Koivu:

Emminä ennen vihtaa anna, io Ennen kun mulle rihman tuat.

Kana:

Hyvä neitty kaunis noitty,

Anna mulle rihma.

Neitty:

Emminä ennen rihmaa anna,

Ennen kun mulle kenkät tuat.

Kana: 15 Hyvä suutari kaunis suutari,

Anna mulle kenkät.

Suutari:

Emminä ennen kenkää anna,

Ennen kun mulle harjakset tuat.

Kana:

Hyvä Possu kaunis possu, 20 Anna mulle harjakset.

Possu:

416

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Im iä niiicii harjaksi,-! anna,

Ennen kun unille jyviä tuat.

Kana:

Hyvä 1'iihiiniäs kaunis riihimiäs,

Anna mulle jyvät.

Riihimiäs:

25 Emminä ennen jyviä anna, Ennen kun mulle kaloja tuat.

Kana:

Hyvä kala-niiäs. kaunis kalamiäs Anna mulle kalat. Kalamiäs:

Emminä ennen kaloja anna, so Ennen kun mulle kakon tuat.

Kana:

Hyvä Paakari kaunis paakari,

Anna mulle kakku.

Paakari:

Emminä ennen kakkua anna,

Ennen kun mulle maitoo tuat.

Kana:

35 Hyvä lehmä kaunis lehmä, Anna mulle maitoo. Lehmä:

Emminä ennen maitoo anna. Ennen kun mulle heiniä tuat.

Kana

Hyvä niitty-niiäs. kaunis niitty-

linäs, 40 Anna mulle heinät. Niittyni.:

Emminä ennen heiniä anna. Ennen kun mulle viikatteen tuat

Kana:

llvva seppä kaunis seppä, Anna mulle viikate. Seppä: 45 Emminä ennen viikatetta anna. Ennenkun mulle sysiä tuat,

Kana:

Hyvä kolari kaunis kolari, Anna mulle sysiä.

Kolari:

Emminä ennen sysiä anna, 50 Ennen kun mulle tervaksia tuat.

Kana:

Hyvä kanto kaunis kanto Anna mulle tervaksia. K .i nto Tervaksia kanalle, Kana tervakset kolarille,

55 Kolari kanalle sydet, Kana sydet sepälle, Seppä kanalle viikatteen, Kana viikatteen niittumiähelle, Niittumiäa kanalle heinät,

60 Kana heinät lehmälle, Lehmä kannalle maidon, Kana maidon paakarille, Paakari kanalle kakun. Kana kakun kalamiähelle

ii Kalamiäs kanalle kalat, Kana kalat riihimiähelle Riihimiäs kanalle jyvät. Kana jyvät possulle, POSSU kanalle harjakset,

70 Kana harjakset suutarille, Suutari kanalle kenkät, Kana kenkät neittyclle, Niitty kanalle rihmat. Kana rihmat koivulle,

75 Koivu kanalle vihdan, Kana vihdan lähteelle, Lähde kanalle vettä.

Kana veden kukolle. Kukko "likin jo kuollut.

1454. Tni>ii>rm'i\ siiliini. Siemi n. 650*. —91. Kukku ja kana meni koipiin'.

kukko ja kana meni saunaan. 1454 — l'i55.

417

enw anna , k kengät.»

Kana meni kaivosta vettä aou-

Ei olluk kaivussa vinttaa;

Kana meni sit te1 trengin tykö': b »Hyvä trenki, kaunis tronki.

Tehem mulle' vintta!»

»Em minä tehe', em minä tehe',

Ennenkus annat sukkarihmat.»

Kana se tiyppäa piian tykö': to »Hyvä piika, kaunis piika,

Anna mulle1 rihmat!»

»En^nanna'

Ennenkns anna

Kana se hyppäs suutarin tykö': 15 »Hyvä suutari, kaunis suutari.

Anna1" mulle* kengät!»

»En^nanna', en_"anna,

Ennenkns tuat mulle' oltta.»

Kana se hyppäs pry karin tykö': äo »Hyvä prykäri, kaunis prykäri,

Anna"1 mulle' oltta!»

»Enwnanna, enw"anna,

Ennenkus annat jyviä.»

Kana se hyppäs riihee', 25 Riihi anto jyviä,

Prykäri anto oltta,

Suutari anto kengät,

Piika anto rihmat,

Trenki teki vinta', 30 Kana vei vettä saunaa'.

Kukko oli partaalla kuollunna.

Muist. Kanan retkeä voidaan jat- kaa niin pitkälle kuin kukin haluaa.

1455. Ylöjärvi. Pohjankanervo T, n. 1

— "li 31.

Kirkonkylä. Kust. Arv. Koivisto, 64 v. Mp. Kunnalliskodissa.

Kun kukku ja kana meni kylpö- mään, niin saunassa ei ollu vettä:

Kana li\ ppäs kaivoon (!), hyvä kaivu, kaunis kaivo, anna mulle vettä. En anna. en anna, ennenkös

5 tuat vintan.

Kana hyppäs rengin tyhö1,

hyvä renki, kaunis renki,

anna mulle vintta.

En anna, en anna, ennenkös m tuat sukkarihmat.

Kana hyppäs piijan tyhö,

hyvä piika, kaunis piika

anna mulle sukkarihmat.

En anna, en anna, ennenkns 15 tuat kengät.

Kana hyppäs suutarin tyhö,

hyvä suutari, kaunis suutari.

anna mulle kengät.

En anna, en anna, ennenkös 20 tuat harjaksia.

Kana hyppäs sian tyhö,

hyvä sika, kaunis sika,

anna mulle harjaksia.

En anna, en anna, ennenkös 25 tuat jauhoja.

Kana hyppäs myllyyn,

hyvä mylly, kaunis mylly,

anna mulle jauhoja.

En anna, m anna. ennenkös 30 tuat jyviä.

Kana hyppäs pellolle,

hyvä pelto, kaunis pelto,

anna mulli' jyviä.

En anna, en anna, ennenkös 35 tuat sontaa.

Kana hyppäs tarhaan

1455. ' Näin sanovat vanhat ylöjärveläiset, huomautti kertoja.

27

(18

Viihdytyalauluja ja muita lasten runoja.

hyvä tarha, kaunis tarha, anna mulle sontaa.

! h;ist,i hän sonnan Bai, 40 sonnan hän pellolle vei,

pellolta hän jyviä sai,

jyvät hän myllyyn voi.

myllystä hän jauhoja Bai,

jauhoi hän Bialle vei, is sialta hän harjaksel sai,

harjakset hän suutarille vei,

suutarilta hän kengät sai,

kengäl hän piijalle vei,

piijalta hän Bukkarihmal sai, so rihmat hän trengille (!) vei,

(jengiltä hän vintan sai,

vintan hän kaivoon vei,

kaivusta hän veren2 sai.

velen hän saunaan vei 55 ja kukko oli lavolla

kuolleena.

1456. Salmi Eelin n. 9*. —03. Kukko ja kana meni kylpöö,

Ei ollu vettä.

Kana kippas kaivon tykö.

»Hyvä kaivo, kaunis kaivo s Anna mulle vettä.»

»En anna. en anna

paitti kus tuat vinti»

Kana kippas rengin t\ kö

»Hyvä renki, kaunis renki io Anna unille vintti.»

»En anna. en anna

paitti kus tuat lehlent

Kana kippaa koivun tykö.

»11\ vä koivu, kaunis koivu is Anna unille lehti.»

»En anna. en anna

paitti kus tuat rihmat»

Kana kippas moisiaminen tykö

»Hyvä morsian, kaunis morsian

2o Anna mulle rihmat.» »En anna. en anna paitti kus tuat kenkät.» Kana kippas suutarin tykö Hyvä suutari, kaunis suutari

25 Anna mulle kenkät» »En anna, en anna paitti kus tnat harjaksia» Kana kippaa posson tykö »Hyvä posso kaunis posso

io Anna mulle harjaksia» »En anna. en anna paitti kus tuat jyviä» Kana kippas pellon tykö »Hyvä pelto kaunis pelto

35 Anna mulle jyviä» »En anna. en anna paitti kus tuat sontaa» Kana kippas kuusen tykö »Hyvä kuusi, kaunis kuusi

40 Anna mulle sontaa» »En anna, en anna paitti kus tuat kirveen» Kana kippaa sepän tykö »Hyvä seppä, kaunis seppä

45 Anna mulle kirves» »En anna. en anna paitti kus tuat rautaa» Kana kippas li nättiin Ruattista hän raakun sai,

," Sepälle hän raulan vei. Sepältä hän kirveen -ai. Kuuselle hän kirveen vei, Kuuselta hän sontaa sai. Poliolle hän sonnan vei.

'Vanhemmat Bano: velen, huomautti kertoja.

Kukko ja kana meni saunaan. 145fi — 1457.

419

55 Pellolta hän jyviä sai, Possolle hän jyvät vei, [Vssolta hän harjaksia sai, suutarille hän harjakset vei, Suutarilta hän kenkät sai,

aa tforsiammelle hän kenkät vei, Morsiammelta hän rihmat sai, Koivulle hän rihmat vei, Koivulta hän lehlen sai, Renkille hän lehlen vei,

65 Penkiltä hän vintin sai, Kaivolle hän vintin vei, Kaivolta hän vettä sai, Vei velen saunaan Ja kukko oli jo kuallu.

1457. Erä}. Tyyskä (2209) n. 1*. —07. Metsäkulma. Katri Kuivanen, 13 v. kuullut Loviisa Lehtiseltä, 40 v., kotoi- sin Kuhmoisista.

Kukko ja kana kylpömässä. Kukko meni kylpemään

Kana sanoi: »minä kanssa».

Kukko sanoi kanalle:

»Eihän tääh" ou vettä» 5 Kana kippas kaivon luo:

»Hyvä kaivo, kaunis kaivo

Anna mulle vettä.»

Kaivo sanoi kanalle:

En minä ennen vettä anna io Ennenkos mulle lehlen tuot.

Kana kippas koivun luo:

»Hyvä koivu, kaunis koivu.

Anna mulle lehti.»

Kohu sanoi kanalle: is Emma ennen lehtee anna,

Ennenko tuot mulle rihman.

Kana kippas piian luo:

»Hyvä piika, kaunis piika

Anna mulle rihma.»

20 Piika sanoi kanalle,

»Knmä ennen rihmaa anna, Ennenko tuot mulle kenkät.» Kana kippas suutarin luo, »Hyvä suutari, kaunis suutari

25 Anna mulle kenkät.» Suutari sanoi kanalle: »Emma ennen kenkiä anna, Ennenkö tuol mulle harjaksia.» Kana kippa-i pesson luo:

30 »Hyvä posso, kaunis posso Anna mulle harjaksii.» Posso sano kanalle: »Emma ennen harjaksii anna, Ennenko tuat mulle jauhoi»

3a Kana kippas myllärin luo: »Hyvä mylläri, kaunis mylläri Anna mulle jauhoi.» Mylläri sanoi kanalle Emma ennen jauhoi anna

40 Ennenkö annat jyvä.» Kana hyppäsi pellon luo: »Hyvä pelto, kaunis pelto, Anna mulle jyvii.» Pelto sanoi kanalle

45 »Enmä ennen jyvii anna Ennenko tuot mulle sontaa.» Kana kippas tarhan luo: »Hyvä tarha, kaunis tarha Anna mulle sontaa.»

50 Tarha sanoi kanalle

»Emma ennen sontaa anna En[n]enko tuot hakoi.» Kana kippas kuusen luo: »Hyvä kuusi kaunis kuusi

55 Anna mulle hakoi.» Kuusi antoi hakoi.» Tarha antoi sontaa,

Yiiluiytyslauluja ja muita lasten runoja.

Pelto antoi jyvii. Mylly antoi jauhoi, so Poaso antoi harjaksii, Suutari antoi kenkät. Piika antoi rihmaa. Koivu antoi lehtoi,

Kaivo antoi vettä 65 Kukko ja kana kylpövät.

1458. Orihv. Aronsson n. 5*. — 04.

Lyly. Muuan 10-v. tyttö. Kehtolaulu.

Kukko ja kana meni kylpöön.

Saunassa ei ollut vettä.

Kukko se kippaa kaivolle.

Hyvä kaivo, kaunis kaivo, 5 anna niulle vettä.

En anna. en anna.

ennenkun tuol ämpärin.

Kukko se kippaa renkin luo.

Hyvä renki, kaunis renki io anna mulle ämpäri.

En anna. en anna.

onnenkun tuot sukkarihmat.

Kukko se kippaa piijan luo.

Hyvä piika, kaunis piika, is anna mulle sukkarihmat.

En anna. en anna

ennenkun tuol kengät.

Kukko sr kippaa suutarin luo.

Hyvä suutari, kaunis suutari, 20 anna mulle kengät.

En anna, en anna.

ennenkun tuot harjakset.

Kukko se kippaa sian luo. Ilyva sika kaunis sika 25 anna mulle harjakset.

Sika harjakset kukolle.

1459 ' kk:^.i pieni alkukirjain.

Kukko harjakset suutarille, Suutari kengäl kukolle, Kukko kengäl piialle,

30 Piika rihmat kukolle.

Kukko rihmai rengille,

Henki ämpärin kukolle.

Kukko ämpärin kaivolle,

Kaivo vettä kukolle. :o Mutta sillä ajalla oh kana kuollut

saunaan.

1459. Ruotusi. Pctidcmi n. 10. — 52.

Kukko ja Kana. Kukko ja kana meni kylpöön. Kukko nääntyy lavolla tahto vettä juolakseen. Kana juoksi lähteelle ja sano:

»Hyvä1 lähle. anna mulle vettä, vettä minä vien kukolle, kukko istuu lavolla ja kuivaa.» »En minä anna ennenkun minä saan lehtiä.» 5 Kana juoksi koivun työ ja s. nm: »Hyvä1 koivu, anna mulle lehtiä, lehtiä minä vien lähteelle, lähle antaa mulle vettä, vettä minä vien kukolle, m kukko muu lavolla ja kuivaa.» - »En minä anna ennenkun

kulta rihman.» Kana juoksi neittyven työ ja

sano: -ll\ va1 neitty. anna mulle kulta- rihmani!]. minä vien koivulle,

us koivu antaa tuulle lehtiä.

lehtiä im i i .- i vien lähteelle,

lähle antaa mulle vettä,

Kukko ja kana meni saunaan. 1459.

421

vettä minä vien kukolle, kukko istuu lavolla ja kuivaa.»

20 — »En1 niinä ennenkun saan kul- ta kengät.» Kana juoksee suutarin työ ja

pyytää: »Hyvä1 suutari, anna mulle kulia

kengät, niinä vien neittyvelle, nritty antaa mulle kulta rihman,

25 kulta rihman minä vien koivulle koivu antaa mulle lehtiä, lehtiä niinä vien lähteelle, lähle antaa mulle vettä, vettä minä vien kukolle,

30 kukko istuu lavolla ja kuivaa.»

- »En1 minä aima< ennenkun

minä saan harjaksia.» Kana juoksi sijan työ ja sano: »Hyvä1 sika, anna1 mulle harjak- sia.» minä vien suutarille, 35 suutari antaa' mulle kultakengät, kultakengät minä vien neitty- velle jne. »En1 minä anna', ennenkun minä saan mäskiä.» Kana juoksee prykärin työ, ja

pyytää: 40 Hyvä1 prykäri, anna' mulle mäs- kiä, mäskiä minä vien sijalle, sika antaa mulle harjaksia, harjaksia minä vien suutarille

jne.

— »En minä ennen annac ennen-

kun minä saan maltaita.» 45 Kana juoksee malturin työ ja

sanoopi:

»Hyvä malturi, anna' minulle

maltaita, maltaita minä vien prykärille, prykäri jne.

»En1 minä anna* ennen, ennenkun

sinä annat mulle puita.»

50 Kana juoksi puilen liakkaajan

työ ja sanoo:

»Hyvä1 liakkaaja, anna mulle

puita, puita minä vien malt urille, mal- turi, jne. »En1 minä anna' ennenkun saan

kirveen.» Kana juoksi sepän työ ja sano: 55 »Hyvä1 seppä, anna' mulle kir- ves, kirveen minä vien puilen hakkaa-

jalle. puilen hakkaaja mulle antaa jne. »En1 minä anna' ennenkun saan

sysiä.»

Kana juoksi sysien polttajan työ

ja pyytää:

eo »Hyvä1 sysien polttaja, anna mulle

sysiä, sysiä minä jne.

Sysien polttaja anto sitte sysiä, sysiä vei sepälle, seppä anto kirveen, 86 kirveen vei puilen hakkaajalle puilen hakkaaja anto puita, puita vei malturille, malturi anto maltaita, maltaita vei prykärille, 70 prykäri anto mäskiä, mäskiä vei sijalle, sika anto harjaksia, harjaksia vei suutarille,

422

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

suutari anto kulta kengät, 76 kulta kengäl vei neittyvelle,

neitty anto kulta rihman, kulta rihman kulta rihmau|!| vei

koivulle, koivu anto lehtiä. Lehtiä vei lähteelle, «o lähle anto vettä. vettä vei kukolle, kukko oli lavolla kuollu. Kana itki sitte. -

1460. Ruovesi. Siren n. 175. — 92. Väärinmaja. Kiimala. Jussi Suka- nen, G vuotta.

Kukko ja kana menivät saunaan, ja vesi loppui. Kana meni hakemaan vettä ja sanoi:

»Hyvä1 kaivo, kaunis kaivo,

anna mulle vettä.»

s Kaivo sanoi: »En1 anna, en anna

ennenkuin mulle lehtiä tuot.»

Se meni koivulle: »Hyvä1 koivu,

kaunis koivu, anna

mulle lehtiä.»

»En anna. en anna, ennenkuin

mulle sukkarihmat tuot.»

Kana meni piian tykö ja pyysi

Bukkarihmoja.

Piika sauoi: »En1 anna, es anna, ennenkuin mulle kengät tuot.» io Kana meni suutarin tykö ja pyysi kenkiä ja suutari sanoi: »En1 anna, ennekuin mulle har- jaksia tuot.» Sitte se meni sialta hakemaan har- jaksia ja sika sanoi:

»Imi1 anna. ennekuin tuot rapaa.* Kana meni emännän tykö ja pyysi rapaa. 15 Sitte emäntä antoi ja kana vei ravan sialle ja sai sialta harjaksia. Vei harjakset suutarille ja sai suutarilta kengät, vei kengät piialle, ja sai piialta sukkarihmat, vei ne sukkarihmat koivulle 20 ja sai koivulta lehtiä,

vei ne lehdet kaivolle ja sai kai- volta vettä ja vei veden saunaan. Ja kukko oli jo kuivanut ja kuol- lut ja kana porasi.

1461. Pirrat. Sievänen >i. M*. — 15.

Kukko ja kana.

Kukko meni ja kana meni

kansaa

Mutt^ei olluv^veliä.

Kana kiipas kaivolle

Hyvä kaivo, kaunis kaivo 5 Annamwmulle vettä.

Kn^anna, en_anna

Ennenkum_mulle lehtiä tuot.

Kana kiipas koivuun

Hyvä koivu kaunis koivu io Annam^mulle lehtiä.

En^anna en^anna

Knnenkum mulle rihmat tuot.

Kana kiipas piijan työ

ll|yv,i| p[iika] k[aunis| p[ii]ka 15 Annani^ mulle rihmat

En anna en anna

1460. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Kuulin kurjen kullertuvn. 1461 — 1462.

423

Ennenkum^mulle kengät tuot. Kana kiipas suutarin työ H|yvä] s[uutari] k[aunis]s[uutar'| >o annani, mulle kengät

En^anna en^anna

Bnnenkum^mulle harjaksia tuot.

Kana kiipas sian työ

Hfyvä] s[ika] k[annis] s[ika] is annamwmulle harjaksia

En^anna, en^anna.

ennenkum^mulle jauhoja tuot.

Kana kiipas myllyyn

Hyvä mylläri, kaunis mylläri 30 Annam^mulle jauhoja.

Enwanna en^anna

Ennenkum^mulle jyviä tuot.

Kana kiipas pellolle

H[yvä] p[elto] k[aunis] [pelto] 35 annam^mulle jyviä

En_anna, en^anna

Ennenkum^mulle sontaa tuot.

Kana kiipas pihhaan

H[yvä] p[iha] k[aunia] p[iha] 40 annam^mulle sontaa.

En^anna en^anna

Ennenkum^mulle hakoja tuot.

Kana kiipas kuuseen

H[yvä] k[uusi] kfaunis] k[uusi] 45 annam^mulle hakoja.

En^anna, en^anna

Ennenkum^mulle kirveen tuot.

Kana kiipas seppään

H[yvä] s[eppä] kfaunis] s[eppä] 50 annam^mulle kirves.

Seppä anto kirveen kuuselle,

Kuusi hakoja tunkiolle

Tunkio sontaa pellolle,

Pelto jyviä myllärille, 58 Mylläri jauhoja sijalle,

sika harjaksia suutarille,

Suutari kengät piijalle,

Piika rihmat koivulle,

Kuivu lehtiä kaivolle, 60 Kaivo vettä kanalle

Ja kukko oli kuollu kuivuuteen.

Kuulin kurjen kullertavan.

1462. Pori. Tuomi n. 122. —91. Urho Nordlund.

Kuulin minä kurjen.

Kuulin minä kurjen kujertavan, Heinäsuassa hepertävän1, Otin ojasta kokkareen, Pyörtänöltä piänen2 kiven, 5 Heitin kurkea kupeisin. Kurki kohta kompillensa, Minä päälle polvillensa, Panin suitset suuhuun, Päitsymet päällään,

io Ajoin pitkin oijaa3, Kuskista kuijaa, Vaskista vaijjaa, Panin kurjen karsinaan; Kurki sai valkosen4 vasikan.

is Panin hänen etteens kauroi, Mitä tämä näitä söi, Panin hänen etteensä ohrii. Mitä tämä näitä söi, Panin hänen etteens rukki it a

80 Mitä tämä näitä söi, Panin hänen etteens pavui, Mitä tämä näitä söi Panin hänen etteensä nisui5,

1462. * he|ll|ertävän : hepertävän. — 2 pi|e|nen : piänen. — 3 ojaa : ojjaa. — Va|s|k|i|sen : vaZkosen. — 5 Tekstissä seuraa : |Mitä tämä näitä söi.j

4.''.

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Näitä li.ni sitten oiskutteli, aas-

kutteli, 25 Kapan täyden hassutteli. Panin Maisiin lypsämää,

Ki Maisu maitoo tuanu,

Panin Liisiin lypsämää,

Ki Liisi nisiä Löytäny; 30 Monin it te koohottelin,

Kaahottelin,

Lypsin lukkarin lusikan täyden.

Pappilan pienen padan täyden.

Lasten vähän saavin täyden, 35 Omankiulun täyden,

Panin saavin ja kiulun kiukaal. Hiiri tuli hissutteli,

Kanampoika kaasutteli.

Mutta ko tuli taa häijy katti, 40 Kaasi kiulun kinipin kämpin,

Saavi ylön alaisin.

Kili kohta itkemään;

Lapset kaikki latkiniaa.

Poru kuului torniin, 45 Valitus hirsiinaahaa.

1463. Noormarkku. Ollinen n. 606. —89.

Noormarkku. Iida Heleena Ollinen. 16 v.

Menini minä Lyttylää, Lyttylän koirat haukkamaa, Hyppäsiin minä aidam pääll',

Aita kaatu;

. 1 1\ ppäsim minä männistöö, Männistö muutin mereks'; Eyppäsim minä oiittuu, Löysin) minä kurje; \'ein kurjen kottii, i" Pani heiniä ettee. Parin kolmem päiväm päästä

Panini minä Maija] lypsämää, Maija ei Löytäny nisiä; Larin kolmem päiväm päästä is Maisa-Kaisa Lypsämää, Kaisa veteli hännäst'; Menin) minä itte viiden. Lcuudem päiväm päästä lypsämää.

Löysiin imua aisat. Annoin kraatarilla kannullise,

20 Suutarilla sukalh-i .

Papilla padallise, Kirjalaisella keukällise, Lukkarilla lusikallise, Kissalla kipallise, 25 Koiralla kopallise.

1464. Loimaa. Tallgren n. 61. — 13. Maria Tuominen. Mp. Maariassa.

Kuulin mä kurjen kuhertavan. heinäsuossa ellertävän[!], paiskasi(n) kurkia kupuhuun. kurki meni vatsallens, i minä piialle polvillens.

1465. Linnuin. Vihervaara n. 1*19. —19.

Turku. Heikki Kajala, 55 v. Kuul- lut kotipitäjässään Loimaalla,

A ■ ■liliilinilii.

Kuulin kärjen kuUertavan, Beinäsuolla hellertävän.

Menin kurkee kattomaan, ( »tiu kurjen kiini. 5 Panin suitteet suuhun. 1'äitteet päähän, AjOD kärjellä kotiin. Kanin kurjen karsinaan,

AnnOlD heilua eteell.

Kuulin kurjen kullertavan. 1465—1467.

425

i" Mitä tämä näitä söi; Annoin nisuja eteen, Niitä se hiukan Hissutteli, plas-

slltteli, EokO päivän Hassutteli.

Sikkon menin kattomaan,

15 Oli poikinut kirjavan vasikan.

Lypsin sitten kohottelin

Pappilan paran,

Lukkarin lusikan.

Oman kiuluni täyteen, 20 Panin saunaan piitalle happane- maan.

Hiiri tuli ja inaisti vähän,

Katti tuli ja kaasi kaikki.

Minä karasin piäksemään.

Katti rupes itkemään, as Itku kuulu Ilmolasta,

Pori Pohjan Tornioista.

1466. Loimaa. Vihervaara n. 4473. —13. Karoliina Puisto, 72 v.

Kuulin minä kurjen kuller- tavan , Heinäsualla hellertävän, Papin niitusa paapottavan. Paiskasin minä kurkia kuppuun. s Kurki kohta kontillensa, Minä päälle polvillensa; Minä panin kurjelle suitteet suu- hun, Päätteet päähän, Tulin kurjella kotia m Kultasta kurjaa, Vaskiseen vajaan, Tinahaista tiätä myäten.

Laskin kuljen karsinaan. Heitin heiniä eteen. ii Mitä tämä niitä söi; Heitin kauroja eteen. Mitä tämä näitäkä söi;

Heitin nisuja etteetl.

Niitä hän sitl Hissutteli, nassut- teli, 20 Pnaleti kappasta kaahmotteli.

Sitten lypsi toohotteli

Lukkarille lusikan täyren,

Papille paran täyren,

Turun uuren torven täyren1. 25 Minull itte kiulun täyren.

Laskin kiulun kiukaalle.

Hiiri siittä hiukan inaisti.

Laskin lopun lauralle.

Katti meni ja kaasi kaikki. 30 Minä koukun loukkaasta,

Väärän puun pesän erestä

Kattia hakatakseni.

Poru kuulus Pohjan-Tornioon,

Valitus Venäjän maalle, 35 Uivina Uuteen kylään.

1467. Punkalaidun. Hahnsson n. 36. —53.

Kuulin ma kurjen kullertavan, Heinisuolla hellertävän, Papin niitulla panevan, Otin kiven kätteheni, 5 Heitin kurjen kupuhun. Onnetonta olkapäähän, Vaivasta vasen kätehen1; Kurki2 ojaan polvillensa, Minä päälle kontillensa; io Panin kurkeni suittimet8 suuhun,

1466. * tlöiyren : täyren.

1467. > katehen : kaUehen. — 2 Kuki : Kurki.

SVlittletl : suittimet.

426

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Päittimet päähän, renkaat kor- viin4. Ajoin kurjellani kutiin. Kultasta kujaa, vaskista vajaa4, Hopeista maantietä. 15 Panin5 kurkeni navettaan.

Kanto hän siellä Valkosen6. Kirjavaisen vasikan7. Panin minä Kaisun Maisuil katto- inahan. Eipä tämä8 täältä bo Mitään sen* enämpätä löytänyt.

Menin itte kattoinahan:

Kurki lypsi troohotteli10 loohot-

t iii.

Lukkarill lusikan täyden,

Papin vanhan kengän täyden, as Kappalaisell kauhan täyden,

Kirkko herrall'11 padan täyden,

Minä oman kiulun täyden.

Panin kiulun laatt iälle12.

Tuli kana katto sinne, 30 Tuli hiiri hiukka maisto,

Tuli katti kaato kaikki.

Otin nurkasta konkarin,

Kylki katin köykyttelin röykyt-

telin,

Itku kulu llinolalian, 35 Poru pohjan Torniohon,

Valitus venäjän maalle.

1468. Kauvatsa. Mikola n. 3. -

Yttila. Esteri Jaakkola. TS v. Kuulin kurjen kullertavan.

93.

Heinäsuosa hellertävän,

Hyppäsin kurjen selkään,

Ajoin kurjella kotio, s Panin kurjen navettaan.

Kurki kanno vasikan.

Minä lypsin Udiottelin,

Papin vanhan saappaan täyteen,

Venäläisen venheen täyteen, m Viis suurta tiskin täyttä. Hiiri tuli ja maisto hiukka,

Katti tuli ja kaasi kaikki.

Minä otin nappulan

.la hakkasin katin niättä: 15 Itku kuului Ilmolaan.

Poru Pohjan Tornioon,

Väliin- Venäjän maalle.

Ja kitinä kiven rakkoon.

1469.

Kauvatsa. —53.

Hahnsson n. i o1.

Kurjen laulu.

Kuulin minä kurjen

kuller- tavan,

Heinisuolla hellertävän,

Papin niitulla2 panevan3.

Otin minä kurjen kiini, s Panin kurjen karsinahan4.

Suittet5 suuhuun, päittimet* pää-

hään7.

Panin heiniä etteen,

Mitä tämä näitä sui;

Panin kauroja etteen, m Mitä tämä näitä söi;

Panin nisuja etteen,

|me| *sen*

4 kaksi viimeistä

: P. — • Säe alleviivattu. -

on kk:ssa viivalla osotettu eri säkeeksi. — * Panin- - T kk:ssa vasik'kahan. — • tämä tämä : t. — »|enem!

: s. — 10 lypsi "troohotteli* : 1. 1. — " herra|n| : herra//. — >2 lattialle : laottiaUe.

1469. ' Puht. kirj. kokoelmassa n. 2 b. — 8 niit|y|llä : niitulla. — J r. |(ait- tan)|. — * k;usin. i. ui : kareinaAan. '- Suitel : Suittet. — • päit|t|et : p.; yi. päittimet, joka mi puhtaaksikirj. vihossakin.- ' Tekstissä seunii Päittimel päähäni.

Kuulin kurjen kullertavan. 1469 — 1470.

427

täysi,

Niitä hän väliän nissutteli8,

*Nassutteli*,

Puolon kappaa kassotteli.

15 Lukkarin lusikan täysi. Papin plakkarin täysi, Kerjäläisen kengän täysi, Viikarin vanhan vonneen' Ison kirkon tornin täysi.

so Se kanno valkian vasikan; Minä panin Maijan ja Kaijan lypsämään. Ei Maija mammoja löydä. Eikä Kaija rieskaa saa. Minä menin itte,

25 Löysin mammat, sain rieskan10. Lypsin11 minä lehottelin12, Lukkarin lusikan täyden, Papin paatin13 täyden, Venäläisen venneen täyden,

30 Savolaisen saappaan täyden; Isä kattoi ikkunasta, Äiti kattoi akkunasta, Poika porstuan1* pielestä, Hiiri meni ja maisti hiukan,

35 Katti meni ja kaasi kaikki; Minä hakkasin kattia, Poru kuului Pohjanmaalle, Kitinä kiven rakkoon.

1470. Tyrvää. Ojansuu H. A, n. 27. —00. Anna Stiina Iisakintytär, 66 v.

Olim mä muinem mustalaille

Päätäni panettelin,

Silkillä sirottelin. Tuli yksi paha musta koira :, Haukku uiinuva airan päällä. (= alleni) Aita aleni kaatu. Minä lensin lepistöön,

Lepistö muuttu mereksi.

Minä karsin kahiloita 10 Kahilat ne kahisivat.

Minä lährin juakseen

Kultasta kujaa

Hopeista ojaa1,

Vaskista2 vajaa. 15 Kuulin kurjen kuhertavan,

Heinämitalla kellertävän,

Ja menin sitten kattoon.

Kurki oli kantanunna

Punasilmä lehtokorva vasikka alla 20 Ja2 veim minä kurjelle kauroja.

Mitä kurki näitä söi.

Veim minä kurjelle nisuja,

Niitä hän väliän nissiin nassutteli:

Pualen kappaa vatsaseensa. 25 Minä lypsin tohottelin

Ja2 sain sittem maitoo.

Kirkkoherra n kirnullisen,

Papir rouvan plakkarillisen,

Kappalaisen kauhallisen, 30 Lukkarin lusikallisen.

Laskin kirnuni kiukaan ottaan

(otsaan)

Hiiri meni maisto pikkusen,

8 kk:ssa seuraa: |nassutteli|. — 9 veneen : venneen. — 10 r. sain rieskan; myö- hemmin lisätty. Seuraava säe |Sain rieskan|. — u Lypin : Lypsin. — ,2 Säkeet: 26 — 28, 31 — 33 on atkuper. kk:ssa reunaan lisätty ja merkitty numeroksi 4 b; päälle kirjoitettu: Variant. — 13 r. lisätyssä toisinnossa: padan. — 14 |Porstuan| Poika : P. (porstuan)? Sana on kk:ssa. alleviivattu

1470. ' jolojan : o. — 2 kk:ssa pieni kirjain. — ' P o|ru : Parfcu. — 4 Ks. n:o 1435 alahuom. 2.

128

Viihdy tyslauluj a ja muita lasten runoja.

Katti meni kaato kaikki. Mika siitä koniin, laapin. . i 'orasij ja nualeskelin, Että kuulu poru Pohjan Tornio-

llOIl.

Kitinä 'Kivikirkolle. Valitus Venäjän maalle Parku3 pappila'* vainijolle*.

1471. Tyrvää. Pakula V. V, n. 55.

Lausaja. Sanni I.yöri, 30 v. Kuul- lut Pumpuli-Miinalta. 70 v.. Kai- lialasta.

Kuulin kurjin kullertavan, heinäsualla hellertävän, papin niitolla menevän. Menin kurkee kiini ottaan. s Sain kurjen kiini. Aj'o~'n kurjen kotio kultaista kujaa ja vaskista vajaa.

bopiaista tiätä myäden.

10 Panin kurjen karsinaan.

Annon heiniä eteen.

Ei tämä näitä syänyt,

Annon nisuja eteen.

Niitä se vähän nissutteli, nas-

sutteli, is puaieii kappaa kaasutteli.

Kaskin Maisaa, Kaisaa kattoon,

Ei tämä totellut.

Menin ttte viikon päästä.

Kurki oli poikunu: bo punalehtosilmä vasikka lauvan

alla.

1472. Tyrvää. Kvllaa n. 233. — »U04.

Tapiola. Antti Kalliomäki, f>4 v. Kuullni Herman Santilta, kotoisin Vehmaan kylästä.

Kuulin kurjen kullertavan, Heinäsiioila hellertävän, Papin niityllä pakinoivan, Tanhuan päässä tanssaavan.

., Menin minä ja otin kurjen kiini,

Minä vein kurjen navettaan.

Vein heiniä taas eteen

Mitäs kurki niitä söi,

Vein ininä olkia eteen m Mitäs tämä niitä BÖi,

Vein minä jauhoja eteen

Mitä> tämä niitä siä,

Vein minä rukiita eteen

Mitäs tämä niitä söi,

Vein minä rukiita eteen

Mitäs tämä niitä söi, is Vein minä ohria eteen

Mitäs tämä niitä söi,

Vein kauroja eteen

Mitäs tämä niitä söi.

Vein nisuja eteen, 80 Niitä se vähän nissutteli, Hassut- teli.

Kapan verran kaasutteli.

Käskin mennä Maisun, Kaisun katsomaan,

Mitäs nämä sinne meni.

Menin sitte itte katsomaan.

25 Siälä oli valkonen vasikka. Punaposki, lehtosilmä1. Menin kurkee lypsämään, Kurki lypsi toohotteli Pappilan paran täyden,

1471 ' kk:ssa iso alkukirjain.

Kuulin kurjen kuhertavan. 1472—1874.

,,._. ,,

so Isonkirkon kelloa täyden. Panin maidon pattaan päähän,

Hiiri tuli ja maisto siitä vähän Katti tuli ja kaato kaikki.

Multa minä kattia luiinin,

35 Haasuttelin ja kaasuttelin. Että poru kuulu pohjan Tornioon, Valituskin Venäjän maalle.

1473. Ztyrvää. KuOaan.26.— ™jx03. Tapiola. Antti Ilalniee, 89 v. Kuul- lut Jaakko Maitukselta.

Kuulin kurjen kuhertavan,

Heinä suolla kellertävän,

Papin meneviin maalle.

Lukkarin olevan luhdalla. s Koppasin kurjen kiini,

Panin suitset suuhun,

Päitset päähän,

Vein kurjelle kauroja,

Mitäs kurki niitä söi, io Vein kurjelle ohria

Mitäs kurki niitä söi,

Vein kurjelle rukiita

Mitäs kurki niitä söi,

Vein kurjelle nisuja ib Mitäs kurki niitä söi,

Muuta kun vähän nassutteli,

Hiukkasen tissin tassitteli

Puoli kappaa vatsallansa.

Lähetin Maijan1 lypsämähän, 20 Kanssa Kaijan katsomahan,

Ei kumpikaan nisiä löyä.

Menin katsoon viikon päästä.

Kurki on kantanut valkian voh- lan.

Minä lypsin lyydyttelin, 25 Kurjen maidon kehloon kaasin.

Sitä tuli Turun uusi sarvellinen, Papin uusi vakallinen. Muorin uusi mukillinen. Kanan kaunis kupillinen,

30 Jäi vielä luulle Hissillinen. Paimenen pieni pussillinen. Hyttysen hyppysellinen, Kärpäsen kärsällinen, Taimi pojan taskullinen.

56 Maidon asetin akkunalle. Hiiri hiukkasen hipasi. Katti kaikki klotkahutti. Minä kattia kolhimahan, Aikalailla loikomahan.

40 Katti ilmahan kahahti. Siellä kakko leivottihin, Siellä kansa juustoa painettiin, Sulhaselle annettiin. Sulho antoi morsiamelle,

45 Morsian antoi kaasollensa, Kaase antoi pokallensa. Piika kivelle pudotti. Siitä maa kiertämähän, Paikat kaikki vaappumahan.

50 Aitat allikkoon vajosi, Tuvat uudet maan sisälle. Piikat virkut torkkuinahan, Laiskat piikat kukkoinahan Manalan mennäksensä,

55 Jossa äijät joi ämpäristä, Ämmät miehein takoa, Piikat pitkien pillien päistä, Pojat alta nurkkakiven.

1474. Tyrvää. Aukeen. 4. — "V, 03. Anna Myllymäki 81 v. Oppinut äidiltään Kiikassa.

Kuulin kurjen kuhertavan,

1473. • kk:ssa pieni alkukirjain.

430

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Beinäsualla hellertävän,

Tapin niitulle menevän,

Lukkarin oliolla olevan, s Otin kurjen kiinni.

Panin kurjen suittet suuhun,

Päittimet päähän.

Ajon kullaista kujaa myöden,

Vaskista vajaa myöden, 10 Hopeaista tietä myöden,

Vein kurjen karsinaan,

Panin kauroja etehen

Mitäs kurki näitä söi,

Panin ohria etehen ib Mitäs kurki näitä söi,

Panin rukiita etelien

Mitäs kurki näitä söi,

Panin nisuja etelien

Näitä kurki Hassutteli, ■2» Puolen kappaa kaasutteli. Panin Maisun lypsämään,

Kaisun kansa katsomaan,

Ei kumpikaan nisiä Löydä.

Menin itte viikkosen päästä, 25 Löysin kurjen kantanunna,

Valkonen vasikka alla,

Punakorva lehtosilmä.

Menin sitte lypsämään.

Kurki lypsi tohotteli. 30 Turun uuden torven täyden,

Sakka marja n saavin täyden,

Papin uuden vakan täyden,

Lukkarille lusikallisen.

Vielä nipun niskiseeni, 35 Vielä napnn [läskiseeni. Laskin lopun akkunalle.

Hiiri tuli, maisto vähän.

Katti tuli. kaappas kaikki.

Minä" katin röykytteiin,

e. Palmu päivin pöykyttelin.

Katu karas Dmalaan,

Siellä ka kko leivottiin1,

Siellä juusto painettiin,

Yljän käteen annettiin.

is Ylkä anto morsiamelle,

Morsian anto kaasellensa.

Kaase anto piikallensa.

Piika laski kiven päälle.

Kivi rupes kiappumaan, 6o Paran polijat paukkumaan,

Viriät piikat torkkumaan,

Laiskal piikat luikkimaan. Aitta kaatu ammikkoon[I],

Uusi tupa ullakkoon. 55 Siniset maat. puut punaset,

Viimaiset vittan juuret,

Kellaset katajan juuret,

Kirjavat kiven juuret.

Kulta kukko kannuksisa, 6o Vanhat ämmät vaskivöisä,

Tyttäret tinasiloissa.

Äijät juovat ämpäristä.

Ämmät äijien takaa,

Piikat juovat pikarista, es Koirat juovat nikarista,

Nuoret miehet nurkan alta.

1475. Hämeenkyrö. Nyberg Viri n. 15. -12. Kyröskoski. Eliina Happi, 63 v.

Minä kuulin kurjen kuhertavan, heinisuolla hellertävän, papin niityllä pallertavan.

Minä kurjen suittet suulle. .. päihtimet päähän.

Ajoin kurjella koi ia, kultasta kujaa. vaskista vajaa. hopiaista tietä myöten.

1 leivot|aa|n : leivottiin.

Kuulin kurjen kullertav;»n. 1475— 1477a.

431

10 Nostin kurjen karsinaan;

käskin Maisaa, käskin Kaisaa, ei kumpiakaan totelln. Menin itse lypsytteleen, i6 lypsin kirkk'herrallc kirnun täy- ren, kappalaiselle kapan täyren, lukkarille1 lusikan täyren, ja ittelleni kiulun täyren.

1476. Hämeenkyrö. Polilla V, n. 17. —04.

Kuullut äidiltään, kotoisin Ikaali- sista.

Kuulin kurjen kaikertavan, Papin niitulla parkuvan. Panin kultaset suittet suuhun Ja vein sen kurjen kotia, 5 Panin kauroja eteen, Ei se syönyt niitäkään, Panin rukiita eteen, Ei se syönyt niitäkään, Panin nisuja eteen, io Niitä se söi vähän Nissutteli, nassutteli. Kapan verran kassutteli.

1477. Karvia. Kaukamaa L, n. 8. -3I*30.

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v. Vanha mummu kertoi, kun olin 8 — 9-vuotias.

Kirsti karstaa Kangasalla Ison kiven päällä. Kuulin kurjen kuukuttavana, Toin kurjen kotio. 5 Panin kurjen karsinahan,

Pani heiniä etehen, Ei syönykkää,

Pani rukiina etelien.

Ei syönykkää, io Pani nisusia etehen,

Rnpespa kohta syömähän.

Panin Kaisun lypsähän,

Ei nisiä löydäkkään.

Itse lypsin lypähytin, is Tiskihini tipahutin,

Pappilan tinasen toopin täyren.

Papin messupa ira n täyren,

Lukkarin lusikan täyren.

Panin mairon pattahan nenähän. 20 Hiiri tuli ja joi vähihin,

Katti tuli ja kaato lopun.

Ajoin kattia salohon takaa,

Sain saloh katin kiinni.

Nylin, nylin, nyrkkyselläni, 25 Peitin, peitin peukaloisellani,

Vein veren Viipurihan,

Sain monen tuhannen maksavan kultapenninkin.

Ostin sillä aika orhin,

Joka puut punassa loisti, 30 Mäkipellon karvasena.

Oviseinä orjanluista,

Sivuseinä sirkanluista,

Peräseinä peurankuista.

Pöytä kullalla kurottu, 35 Lavitta hopealla valettu,

Penkki äyrin penningistä,

Patah pähkinäpuista.

1477 a. Karria. Kaukomaa L, n. 8 b. —30.

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

1475. » |ja| lukkarille : 1.

, -

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

["öisen k. •nau laulaessaan33 , JOO tiina Jokinen teki seuraavat lisäykset ja muutokset:

Heitin kurkia kupuhun, Kurki kohta kontillensa. Toin kurjin kotio, Heitin kurjen karsinahan, 5 Heitin heiniä etehen

Panin maisiin Kaisun lypsähän, Piirrin, piiriin, peukaloisellani,

Ostin sillä aika orhin. Minin sinne sisälle, 10 Jossa puut luinansa loisti,

Pöytä kullalla silattu. Penkki äyrin penningistä, Lavitta vaskella valettu, l.aattia veren vaahtosena, 15 Patah pähkinäpuista.

1477 b. Karvia. Alanen Viljo, n. 28.

—30.

Ämmälän kylä. .losefiina Jokinen

n. 80 v.

Kirsti karstaa Kangasalla

Non kiven päällä.

Kuulin kurjen kiukuttavan.

Heitin kurkea kupuhun. s Kurki kohta kontillensa.

Kirsti päälle kontillensa.

Toin kurjen karsinahan

llntin heiniä etehen.

Bi syönykkää m Heitin rukihia etelien.

Ei syönykkää

Heitin nisiisia etehen

Rupespa kohta syömähän.

Panin maisiin Kaisun lypsään, i . Ki nisiä löynnytkään. iise lypsin Lypeähytin, Tiskihini tipahutin Pappilan tinasen toopin täyden, Lukkarin lusikan täyden. eo Panin maidon pattahan nenähän. Hiiri tuli ja joi vähihin, Katti tuli ja kaato lopun. Ajoin kattia salohon takaa. Sain katin saloh" kiinni. 25 Nylin, nylin ny rkky seliäni. Piiriin, piirrin peukalollani. Vein veren Yiipurihin. Sain sieltä monen tuhannen mar- kan kultapenningin. Ostin sillä aika orhin. 30 Menin sinne sisälle.

Jossa puut punassa loisti. Mäki pellon karvasena. Ovisenä orjan luista. Sivuseinä sirkanluiflta, :is Peräseinä peura nluista, Pöytä kullalla silattu. Penkki äyrin penningistä, Lavitta vaskella valettu, l.aattia veden vaahtosena.

.m Patah' pähkinäpuista. 1478. Parkano. Alanen VHjo,n. 22.-80.

Bydänmaa. \ ille Kuusjärvi n. 25 v. Lapsen loru.

Tuu, buu tupakkirullaa, Kuka miu käski Turkuun tulla? ■rillin, tulin tietäni myöden,

Mustan kissan jälkiä myöden, s Löysin tieltä kiputtimet,

K.i|iuttiniet kankahalta. Kuului kurjen kuhertavan.

Käykäämme käyrälle vävyksi. 1478—1481.

433

Heinäsirkan hellertävän. Otin kurjen kiinni 10 Vein kurjen karsinahan. Vanha Eeva ei tullut lypsään,

Maija tuli ja lypsi.

Sain inkkarin lusikallisen,

Papin juhlallisen 15 Hiiri meni. hiukan maistoi.

Katti meni, kaikki kaato,

( >tin koukun loukosta.

Löin kattia selkään.

Vein katin Turun linnaan, 20 Sain siitä hyvän hinnan.

Sidlä katti tuomittuiin

Ja lirun silmään laskettihin.

Vesil.ks.n:o 1567.

1479. Pirkkala. Starck n. 16*. —89. Eva Kaisa Purra, 43 v.

Kuulin kurjen kuikertavan

niityn alla naikertavan;

Otin kakkaran pellosta

Initin kurkee kupuhun. 5 Panin kurjen suittet suuhun

päittimet päähän,

ajon kurjella kotio.

Nostin kurjen karsinaan,

panin kauroja etelien, io ei tämä näitä syönyt.

Panin ohria etehen,

ei tämä näitä syönyt.

Panin rukiita etehen;

ei tämä näitä syönyt. is Panin papuja etehen.

ei tämä näitäkään syönyt.

Panin nisuja etehen,

näitä tämä söi nassutteli

koko kapan kaasutteli.

20 Panin Maijan lypsään, ei tämä nisiä lyönnj t;

menin itte, löysin nisät

pitkät niin kun niityn putket.

Lypsin oman kiuluni täyteen, 25 Turun torven täyteen,

pappilan paatin täyteen,

lukkarin lusikan täyteen,

vein saunan solkkiselle.

Hiiri tuli maisto vähän. 30 tuli katti, kaato kaikki.

Itku kuului Ilmolaan,

poru Pohjan Tornioon,

valitus Venäjän maalle. Sahal.ks. n:ol574.

1480. Virrat. Sievänen n. 61*. — 13. Pirttiniemi. Fia Etelä-Niemi, 83 v. »Kuulin kurjen kuhertavan Heinäsuolla hellertävän — »

Enempää ei muistanut kertoja. Tiesi laulun olleen pitemmän, sanoi äitinsä sitä lasta tuutiessa laulaneen. [Ks. numeroita: 1540, 1551, 1557—8, 1560, 1567.]

Käykäämme käyrälle vävyksi. 1481. Karvia. Kaukamaa L, n. 6.

r19/« 30.

Ämmänkylä. Kaisa Harjukangas, 80 v. Pitäjässä kuulu lauluntaidos- taan, mikä ei sitten aiheettomaksi osoittautunutkaan.

Pimpuset, pampuset Sotahan meni. Minä köyhä kantoja karsin Mettäiii punaisten partahilla. 5 Tulipa tammi vastallamme. Taittakaamme tammenoksat,

28

434

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Taittakaamme hirvenoksat,

Käykäämme Käyrälle vävyksi!

Käyrä vie Väkkärälle, 10 Väkkärä vesivavoille

Vesivavot bylkehille,

Hylkehet mustille kanoille,

Mustat kanat muille maille,

Sinisille maille, 15 Punaisille Iliaille.

Jos on kukot kultakannaksissa.

Tyttäret tinasiloissa

Ja vanhat miehet vaskivöissä.

Mukulana opin vanhemmilta. Ei arkeissa mitään ollut.

Lehden taittaja.

1482. Huittinen. Hirsikosli Anna, n. 17. to/3 24.

Seppä takoo viikatetta, Mitä sillä viikatteella? Heiniä niitetään. Mitä niillä heinillä? Lampaitten

syödä. Mitä niillä lampailla? Villoja

keritä. 5 Mitä niillä villoilla? Lankaa keh- rätä. Mitä sillä laiiLrall.!- Sarkaa kutoa, Mitä sillä saralla? Lapsillen tak- kia. Mitä Lapsilla takkia? Lastuja poi-

mimaan.

1483. Huittinen. HirsikoskiAnna,n.

18. — 12/8 24.

Kukko hyppää koivuun tans- inarulei

Mitä siellä koivussa? [tansmarolei]

Lehtiä noukkimaan »

Mitä niillä lehdillä? »>

6 Kurtuin B] ödä »

Mitä niillä kutuilla? »

Lypsetään maitoo. »

Mitä sillä maidolla? »

Lasten juoda. »

io Mitä niillä lapsilla? »

Lastuja noukkimassa. i

Mitä niillä lastuilla? »

Keitetään kaffetta. »

1484. Tyrvää. Kallio Väinö n. 3.

20 ,2 05. Hanna Kallio, 2:! v Mp. Tampe- reella.

Lasten lauluja. 1'iuin, paum, papin kello.

Lukkarin muorin Lumikin1 kello,

Viikatteita hiotaan.

Mitä niillä viikatteilla? 5 Heiniä niitetään.

Mitä niillä heinillä?

Lampaiden Byödä.

Mitä niillä lampailla?

Lapsille takkia. io Mitä niillä lapsilla?

Lastuja kantaa.

Mitä niillä lantuilla?

Kukkoja paistaa.

Mitä niillä kukoilla? ib Herrojen syödä.

Mitä niillä herroilla? Käräjiä käymään. Mitä niillä käräjillä? Oikeutta vaaditaan.

1484. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Lehden taittaja. 1485—1489.

435

1485. Tyrvää. Vahala I". V, n. 83. -*U12.

Vammala. K. Salo, 4G v.

Pukki hyppäs pmilnin.

Mitä siä puusa?

Lehtiä taittaa.

Mitä niillä lehdillä? 5 Lehmien syädä.

Mitä niillä lehmillä?

Maitoo lypsää.

Mitä sillä maidolla?

Lasten syädä. io Mitä niillä lapsilla?

Lastuja noukkia.

Mitä niillä lastuilla?

Padan alle pistää.

Mitä sillä padalla? x5 Puuroa keittää.

Mitä sillä puurolla?

Pöydälle viädä1.

Tulkaa kaikki syämään!

1486. Sahalahti. Helin n. 19*. —03.

Kysymyksiä.

Pukki meni puuhun lehtiä taittaan. Mitä niillä lehlillä? Kutun1 syälä. 5 Mitä sillä kutulla? Maitoo lypsää. Mitä sillä mailolla? Lapsen juala. Mitä sillä lapsella? io Kaukoitä noukkia. Mitä niillä kalikoilla? Oltta panna. Mitä sillä olvella? Vaarin juala.

1485. 1 vi e|dä : viedä.

1486. » Säkeissä 4, 6, 8, 10, 12 ja

1487. Sahat. Järvinen N, n. 30*.

-53.

Moltsia.

Pukki meni puuhun lehtiä taittaan, Mitä niillä lehdillä? Kutunkin Byödä. i Mitä sillä kutulla? Maitoa lypsää. Mitä sillä maidolla? Lapsen syöd.i

1488. Kuhmal. Lindroos n. 4*. — 88. Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiinp. Tottijärvellä.

Pukki meni puuhun

lehtiä taittaan.

Mitä niillä lehlillä?

Kutun syölä. 5 Mitä sillä kutulla?

Maitoo lypsään.

Mitä sillä mailolla?

Lapsen juola.

Mitä sillä lapsella? io Kalikoita noukkiin.

Mitä niillä kalikoilla?

Oltta tehlään.

Mitä sillä olvella?

Papin juola. ls Mitä sillä papilla?

Kirkossa kaymään[!]

Mitä sillä kirkossa?

Lukeen ja laillaan.

1489. Kuhmal. Hcls. Suom. Normaali- lys. lconv.: Lindroos n. 14*. — 92. Judith Lindroos, 50 v., synt. Kuh-

14 on pieni alkukirjain.

436

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

malahden Haapsaaren kylässä. Muis- tiinp. \ esilahdessa.

Kehtolaulu.

Pukki meni paulani lehtiä taittaa ii. Mitä niillä lehdillä? Kutun syillä.

s Mitä sillä kutulla?

Maitoo l\ psää.

Mitä sillä mailolla?

Liisan (yleensä) juola.

Mitä sillä Liisalla? 10 Kalikoita noukkii.

Mitä niillä kalikoilla?

Oltta tehlääu.

Mitä sillä olvella?

Papin juola. ie Mitä sillä papilla?

Kirkossa käylä?

Mitä sillä kirkossa?

Lukee ja laulaa.

Läskin kantaja.

1490. Luiki. Riikonen n. 13. —

Luvian luodot. Emäntä Vesterlund- Maanpää, 45 v.

Tiedän mä sen miehen, joka fläskiä kannoi. Tiedän mä sen koeran, joka puri sitä niiest. joka fläskiä kan- noi. Tiedän mä sen suden, joka söi s sen koeran, joka puri sitä miest', joka fläskiä kannoi. Tiedän mä sen tangon, joka löi Ben sini. 'ii. joka s<">i sm koeran. joka puri sitä miest' j.n.e.

1491. ' Tässä laulussa esiintyvät sanoissa niinkuin »r» (Mp. huöm.).

Tiedän mä sen valun, joka

io poltt sen tangon, joka löi sen

suden, joka söi sen koeran j.n.e.

Tiedän mä sen veden, joka

Bammutt' sen valun, joka poltt'

sen tangon, joka löi sen suden

j.n.e.

is Tiedän mä sen harjan, joka

ryyppas Ben veden, joka sammutt'

sen tulen, joka poltt" sen tangon

j.n.e.

Tiedän mä sen karhun, joka

murskas sen harjan, joka ryyp-

•M päs sen veden, joka sammutt'

sen tulen j.n.e.

Tiedän mä sen piikin, joka pist'

sen karhun, joka murskas sen

harjan, joka ryyppas sen veden

j.n.e.

Tiedän mä sm sepän, joka teki

25 sen piikin, joka pist' sen karhun,

joka murskas sen härjän j.n.e.

Tiedän mä sen nuoran, joka

hirtt' sen sepän, joka teki sen

piikin, joka pist sen karhun j.n.e.

so Tiedän mä sen huoran joka

punoi sen nuoran, joka hirtt' Ben

sepän, joka tek' sen piikin, joka

pist' sen karhun, joka murskas

sen härjän. joka ryyppas' sen

35 veden, joka sammutt' sen valun,

joka poltt' sen tangon, joka löi

sen suden, joka söi sen koeran.

joka puri sitä miest. joka fläskiä

kannoi.

1491. Kulina. Jäkälä n. 45. —92.

Tiädä1 mää se miähe,

»d»-kirjaimet lausutaan jotenkin kaikuu

Läskin kantaja. 1491.

437

Ko fläskin kannoi. » » »

Tiädän mää se koira, ko puri stä miästä. 5 ko fläskin kannoi. » » »

Tiädä mää se sude, ko2 söi sen koiran, ko puri stä miästä, ko fläskin kannoi. » » »

io Tiädä mää se tangon, ko löi sen suden, ko söi sen koiran, ko puri stä miästä, ko fläskin kannoi. » » »

15 Tiädä mää se valun, ko poltt sen tangon, ko löi sen suden, ko söi sen koiran, ko puri stä miästä, 20 ko fläskin kannoi. » » »

Tiädä mää se vede, ko sammutt se valu, ko poltt sen tangon, ko löi sen suden, 25 ko söi sen koiran, ko puri stä miästä, ko fläskin kannoi. » » »

Tiädä mää se härjä, ko joi sen veden, 30 ko sammutt se valu, ko poltt sen tangon, ko löi sen suden, ko söi sen koiran,

ko puri stä miästä, 35 ko fläskin kannoi. » » »

Tiädä mää se keihää, ko pist se härä, ko joi sen vede, ko sammutt se valu, 40 ko poltt sen tangon, ko löi sen suden, ko söi sen koiran, ko puri stä miästä, ko fläskin kannoi. » » »

45 Tiädä mää se sepä, ko terott se keihää, ko pist se härä, ko joi se vede, ko sammutt se valu,

50 ko poltt sen tangon, ko löi sen suden, ko söi sen koiran, ko puri stä miästä, ko fläskin kannoi, » » »

55 Tiädä mää se papi, ko hautas se sepä, ko terott se keihää, ko pist se härä, ko joi sen veden,

60 ko sammutt se valu, ko poltt sen tangon, ko löi sen suden, ko söi sen koiran, ko puri stä miästä,

65 ko fläskin kannoi, ko fläskin kannoi, ko fläskin kannoi.

2 kk:ssa iso alkukirjain.

438

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

1492. Noormarkku. Koskilahti n. 26.

-10/.04. Näin mä sen miähen, ko fläskii kanto.

Näin mä sen miähen, ko fläskii

kunto.

Näin mä sen koiran, ko puri sitä

miästä. ko fläskii kanto.

Näin mä [sen] suöen, ko söi

sen koiran, ko puri sitä miästä, ko fläskii kanto. 6 Näin mä sen tangon, ko löi sitä sutta, ko söi sen koiran, [ko] puri sitä miästä, ko fläskii kanto. Näin mä sen valkeen, ko poltti sen tangon, ko löi sitä sutta, ko j io soisen koiran, ko puri sitä miästä, ko fläskii kanto. Näin mä sen veöen, ko sammutti sen valkeen, ko poltti sen tangon, [ko] löi sitä sutta, ko söi sen koiran, ko puri sitä miästä, ko fläskii kanto. 15 Näin mä sen härrään, ko joi sen veöen, ko sammutti sen val- keen, ko poltti sen tangon, ko löi sitä sutta, ko söi sen koiran. ko puri1 sitä miästä. ko fläskii

kanto. 20 Näin mä sen pyssyn, ko ammut- tiin se härkä, ko joi sen veöen, ko sammutti sen valkeen, ko poltti sen tangon ko löi sitä sutta, ko söi sen koiran, ko puri sitä miästä, ko fläskii kanto. as Näin mä sen sepän, ko tako sen pyssyn, ko ammuttiin se härkä, ko joi sen veöen, ko sammutti n valkeen, ko poltti sen tangon'

ko löi sitä sutta, k<> soisen koiran, m ko puri sitä miästä, ko fläskii

kanto. Näin mä sen naaran, ko hirtet- tiin se seppä, ko tako sen pyssyn. ko ammuttiin se härkä, ko joi sen veöen, ko sammutti sen val- 35 keen, ko poltti sen tangon, ko löi sitä sutta, ko söi sen koiran. ko puri sitä miästä, ko fläskii

kanto.

Näin mä sen hiiren, ko söi sen

nuaran, ko hirtettiin se seppä.

40 ko tako sen pyssyn, ko ammuttiin

se härkä, ko joi sen veöen, ko

sammutti sen valkeen, ko poltti

sen tangon, ko löi sitä sutta, ko

Böi sen koiran, ko puri sitä miästä,

ko fläskii kanto.

45 Ja minä tapoin sen hiiren, ko

söi sen nuaran. ko hirtettiin se

seppä, ko tako sen pyssyn, ko

ammuttiin se härkä, ko joi sen

veöen. ko sammutti sen valkeen,

m ko poltti sen tangon, ko löi sitä

sutta, ko söi sen koiran, ko puri

sitä miästä ko fläskii kanto, ko

fläskii kanto.

1493. Huittinen. Hirsikoski Annu.

n. 19. -183/3 24.

Tiäininä sen miähen ko pläskin

kannon.

Tiämmä sen koiran, ko puri sitä

miästä. ko pläskin kannon.

Tiämmä sen suden, ko söi Ben

koiran, ko puri sitä miästä, ko

pläskin k. mnon

1492. ' koiran *ko* puri : k. k. |>.

Läskin kantaja. 1493 — 1495.

439

5 Tiämmä sm tangon, ko löi sen

suden, ko söi j.n.e.

Tiämmä sen valkeen, ko poltti

sen tangon, ko löi sen suden j.n.e.

Tiämmä sen veden, ko sammutti

sen valkeen, ko poltti j.n.e.

Tiämmä sen harjan, ko ryyppäs

io sen veden, ko sammutti j.n.e.

Tiämmä sen karhun1, ko tappo

sen harjan j.n.e.

Tiämmä sen keihään, ko pisti

sen karhun, ko tappo j.n.e.

Tiämmä sen sepän, ko terotti sen

keihään, ko pisti j.n.e.

Tiämmä sen papin, ko siunas sen

15 sepän, ko terotti sen keihään j.n.e.

1494. Tyrräii. Ojansuu H. A, n. 33. —00.

Anna Stiina Iisakintytär, 66 v.

Näjim minä sem miähei) ku

fläskin. kanno,

Ja näjim minä sei) koira i] kun puri

sitä miästä kun fläskin kannoi.

Ja näjim minä sen suren kun söi

s st'i| koiran kun puri sitä m[iestä]

k[un] f[läskin] k[annoi],

Ja näjim minä sen tanko n kul1

löi sitä sutta kuu söi sen. koirran

j.n.e.

Näjim minä sev valkeen kun2

poltti sen. taiikou kul löi sitä sutta

j.n.e. io Ja näjim minä sev veren kun

sammutti sev valkeen. kun poltti

sen tankon j.n.e.

Ja näjim minä se härjäi] ku

ryyppäs sev veren etc.

Ja näjim minä sei] keihään

kum pisti se harjan ku etc.

Ja näjim minä sen sepän, kun

tako sen. keihään kum etc.

15 Ja näjim minä sem pirun kur

ripitti sen sepän.

Näjim minä sei| kukon kun niäli3 sem pirun etc. Loppu.

1495. Mouhijärvi. Järvinen n. 27. —53.

Minä tielän sen koeran. Kon puri sitä miestä', (kon pläskin kanto). Minä tielän sen sulen, 5 Kon söi sen koeran, Kon puri sitä miestä, kon pläskin

kanto. Minä tielän sen tangon1, Kon löi sitä sutta, Kon söi sen koeran. io Kon puri sitä miestä, kon pläskin

kanto. Minä tielän sen valkeen, Kon poltti sen tangon, Kon löi sitä sutta j.n.e. Minä tielän sen velen, 15 Kon sammutti sen valkeen, Kon poltti sen tangon, j.n.e. Minä tielän sen harjan,

1493. » imiehenl ko : k. k.

1494. » ku|n| : ku/. — - ku|

1495. l tanikion : tan»on.

kun. — 3 ni|e|li : uiöli.

440

\ iih<iy tyslauluja ja muita lasten runoja.

Kun ryyppää Ben velen, Kon sammutti sen valkeen j.n.e. 20 Minä tielän sen karhun,

Kon mursi sen härjän,

Kmi ryyppää sen velen j.n.e.

Minä tielän sen kriliän, Kon pi-,ti sen karhiin. 25 Kon mursi sen liärjän j.n.e.

Minä tielän sen sepän. Kon terotti sen keihän. Kon pisti sen karhun j.n.e.

Minä tielän se pirun. 30 Kon vei sen sepän.

Kon terotti sen keihän j.n.e.

Minä tielän sen vuoren. Kusa asuu se piru.

Ken vei sen sepän,

35 Kon terotti sen keihän,

Kon pisti sen karhun.

Kon mursi sen harjan,

Kon ryyppää sen velen,

Kon sammutti sen va Ikeen,

40 Kon poltti sen tangon,

Kon löi sitä suita.

Kon söi sen koeran,

Kon puri sitä miestä.

Kmi pläskin kanto.

1496. Hämeenkyrö. Nyberg \'ni. n. 185. —12. Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 v.

Minä tunsin sen miehen, kun

]i!askin kanto.

Minä tunsin sen koiran, kun puri

sitä miestä, kun pläskin kanto.

1496. ' joka *SÖi* : j.

-6 1 1 ti 1 1 valkeeu : v. — '

s. — » |v|en

Minä tunsin sen BUren, joka söi 5 sen koiran, joka puri sitä miestä, ku pläskin kanto. Minä tunsin sen tankon. joka löi sen suren, joka soi1 sen koiran. joka j.n.e. Minä nain sen valkeen, joka poltti sen lankun, joka löi sen suren. joka j.n.e. io Minä näin sen2 velen, joka Bam- nmtti sen valkeen, joka poltti Ben tankon J.n.e. Minä näin sen härän, joka ryyp- pää sen velen, joka sammutti sen valkeen. joka j.n.e. Minä näin sen puukon, joka tappo is sen härän*, joka ryyppää sen

Velell. j.n.e.

Minä tunsin Ben sepän, joka tako sen puukon, joka tappo sen Ila- riin4, joka ryyppäs sen velen, joka sammutti sen valkeen5. joka 20 poltti sen tankon, joka löi Ben suren, joka söi* Ben kmran. joka puri sitä, miestä, ku pläskin

kanto.

Jumalan tauti tappo sen BCpän,

ja heitti ikkunasta ulos. että

kontit roikahti.

1497. Ruovesi. PcAdcmi (BMMY:

l!i iiiholmin kolc. 35 —42l — sama: 99 siv. 49*.)

Läskin kantaja.

Minä tiedän Ben miehen

sen. — ' Im m1. m : haran. — * hara i i hft-

1497. • Kirjoiteltu vanhalle kuluneelle paperille niteeseen Seuraleikkejä», sivunumero puuttuu. — * |miehen| : *veden*. — * |tappo| : *pisti*.

Mikä kirkko? — Ryssän kirkko. 1497—1 198.

441

kun kUkiä kanto.

Minä tiedän sen koiran

kun puri sitä miestä, 5 kun läskiä kanto.

Minä tiedän sen suden,

kun söi sen koiran.

kun puri Bitä miestä

kun läskiä kanto. 10 Minä tied[än] sen tangon

kun tappo sen suden,

kun söi sen koiran.

kun puri sila miestä,

kun läskiä kanto, is Minä tiedän tiedän[!| sen valkeen,

kun polti sen tangon,

kun tappo sen suden,

kun söi sen koiran.

kun puri sitä miestä 20 kun läskiä kanto.

Minä tiedän sen veden2

kun sammutti sen valkeen,

kun polti sen tangon,

kun tappoi sen suden, 25 kun söi sen koiran

kun puri sitä miestä

joka läskiä kanto.

Minä tiedän härän

kun ryyppäs sen veden

30 Minä tiedän sen karhun kun mursi sen harjan

Minä tiedän sen keihään kun pisti3 sen karhun

Sepän, kun tako sen keihään

35 vuoren, kussa asu se seppä, kun tako sen kejhään

hiiren, kun kaaputti sen vuoren, kuss ;isu se seppä

kissan kun söi sen hiiren, 40 kum [!] kaaputti sen vuoren

Leikiteltiin sillä tapaa, että, jokuu joukosta henkensä vetämättä, laski tämän pitkän lorun.

Mikä kirkko? — Ryssän kirkko.

1498. Alastaro. Vihervaara n. 2294. —11. Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.

Lasten loru.

Mennääs kirkkoon.

Mihen kirk[kloon? — Ryssän

kirkkoon.

Minkä ryssän? — Papuryssän.

Mikä papu? - - Härkipapu. 5 Mikä härkä? - - Puhvelihärkä.

Mikä puhveli? - Vaunun puh- veli.

Mikä vaunu? - - Väkivaunu.

Mikä väki? — Ruakaväki.

Mikä ruaka? - - Kaaliruaka. io Mikä kaali? - - Keräkaali.

Mikä kerä? - - Lankakerä.

Mikä lanka? - - Suutarin lanka.

Mikä suutari? - - Rajasuutari.

Mikä raja? - - Kenkäraja. ii Mikä kenkä':' - Hevosenkenkä.

Mikä hevonen? — Sontahevonen.

Mikä sonta? - - Karjansonta.

Mikä karja? - Siipikarja.

Mikä siipi? Linnunsiipi. 20 Mikä lintu? — Harakka.

Mikä harakka? — Paskaharakka.

Yiihdytyslauluja ja rauita lasten runoja.

Mikä paska? Onnisen paska. Mikä ihminen? - Vaimoihminen. .Mikä vaimo? — Ole vai!

1499. Huittinen. Vihervaara n. 420. —09.

Jokioisten Latovainio, Martti Luiki Kuullut eräältä huittislaiselta.

Lasten loru.

Mikä kuivu? Asekoivu.

Mikä ase? Sota-ase.

Mikä sota? Nuijasota.

Mikä nuija? Kukkanmija. 5 Mikä kokkar? Savenkokkar.

Mikä savi? Tinasavi.

Mikä tina? Nappitina.

Mikä nappi? Räätälinnappi.

Mikä räätäli? Vällyräätäli. io Mikä välly? Reki välly.

Mika reki? Kirkkorcki.

Mikä kirkko? Ryssänkirkko.

Mikä ryssä? Papuryssä.

Mikä papu? Härkipapu. n Mikä härkä? Pufielihärkä.

Mikä puffeli? Vaiinnnpuffeli.

Mika raunu? Sika vaunu.

Mikä sika? Mettäsika.

Mikä mettä? Koivumettä.

1500. PunLnliiiilioi. Moisio n. 4. —10.

Haviokoski. Suutari Hakcnberg, n. 70 v.

Mies, mikä mies':' Rajamies1. Mikä raja? Kenkäraja. Mikä kenkä?

Hevoskenkä. Mikä hevos?

5 Sotahevos. Mika sota? Nuijasota. Mikä nuija? Kokkarnuija. Mikä kokkar? Peltokokkar. Mikä pelto?

Heinäpelto. Mikä heinä? io Kastelleina. Mikä kaste?

Vesikaste Mikä vesi?

Lämmin vesi. Mikä lämmin?

Saunan lämmin. Mikä sauna?

Kylpysauna. Mikä kylpy? i i Mieskylpy. Mikä mies?

Sotamies. Mikä sota?

Nuijasota, j.n.e.

1501. Lempäälä. Vihervaaran. 4308. —13.

Minä menen kirkkoon. Minkä kirkkoon? Kyssäänkirk-

koon. Mikä ryssä? Papuryssä. Mikä papu? Härkäpapu, 5 Mikä härkä? Pulivelihärkä. Mikä puhveli? Vaunun puhveli. Mikä vaunu? Tavaravaunu. Mikä tavara? Ruoka tavata. Mikä ruoka? Sianrnoka. m Mikä Sika? Metsäsika. Mikä metsä0 Koivumettä. Mikä koivu? Asekoivu. Mikä ase? Sota-ase.

Mikä BOta? Nuijasota. i5 Mikä nuija? Kokkarenuija1.

Mikä kokkare? Savikokkare,

Mikä Bavi? Tinasavi.

Mikä tina0 Nappitina.

Mikä oappi? Ryijynnappi. i>n Mika ryijy0 Kekirym .

1500. i |r|ajamiea : Rajamies.

1501. J Kokarenuija : Kok/tarenuija. — 2 J. n. e. |p.| : J. n. e.

Mika on yks? 1501—1503.

443

Mikä reki? Kirkkoreki.

Mikä kirkko? Ryssänkirkko j.n.e.2

90.

hevosenkengäss.

Mikä on yks?

1502. Pori. Tuomi n. 56. Mikko Ekqvist, 49 v. Mikä yks?

Yks Jumala.

Mikä kaks?

Kaks silmää pääs. e Mikä koi?

Koi jalkaa padall.

Mikä neljä?

Neljä nänniä lehmäll.

Mikä viis? io Viis sormee kädess.

Mikä kuus?

Kuus naulaa

Miika seittemän?

Seittemän tähtee seulasess. 15 Mikä kahdeksan?

Kahdeksan äyrii markass.

Mikä yhdeksän?

Yhdeksän kertaa kläpätään.

Mikä kymmenen? äo Kymmenen käskyy laiss?

1503. Merikarvia. Roslin il/, n. 2 a. —88. Karoliina Ahlroth, '.:> v.

Yuorolaulua.

Sano sinä minulle, Minä1 kysyn sinulta: Mikä on yksy Yks' Herra Kristus, joka 5 Hallitsee taivaan,

Meren ja maan.

Sano sinä minulle,

Minä kysyn sinulta:

Mikä on kaks'? io Kaks' Mooseksen laulua,

Yks' Herra Kristus, joka

Hallitse» taivaan.

Meren ja maan.

Sano sinä minulle, 15 Minä kysyn -multa:

Mikä on kolm'?

Kolm' patriarkkaa.

Kaks' Mooseksen taulua,

Yks' m. m. 20 Sano sinä minulle,

Minä kysyn sinulta:

Mikä on neljä?

Neljä evankelistaata.

Kolm' patriarkkaa, 25 Kaks' m. m.

Sano sinä minulle,

Minä kysyn sinulta:

Mikä on viis'?

Viis pyhää2 kirjaa, 30 Neljä evankelistaa,

Kolm' m. m.

Sano sinä minuulle,

Minä kysyn sinulta:

Mikä on kuus? 35 Kuus' kivikruusia

Vedellä täytetty,

Viinaksi muutettu,

Kanelian3 Kaanaa.-^'

Kaanaan häiss', m Viis pyhää kirjaa,

Neljä ni.iii.

Sano sinä minulle,

I50:i. Mp. huom.

Sinä Minä : M. — 2 Viisi Mooseksen kirjaa. Mp. huom. — * Galilean.

4'.4

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Minä kysyn sinulta:

Mikä on Beitsemän? 45 Seitsemän armoa4,

Kuus kivikrnusia.

Vedellä täytetty, mm.

Sano sinä minulle,

Minä kysyn sinulla: 60 Mikä on kahdeksan?

Kahdeksan armolahjaa5,

Seitsemän armoa,

Kuus' m.m.

Sano sinä minulle,

55 Minä kysyn sinulta:

Mikä mi yhdeksän?

Yhdeksän enkeliä6.

Taivaan kuoriSB*'

Kahdeksan armolahjaa, 6o Seitsemän m.m.

Sano sinä minulle,

Minä kysyn sinulta:

Mikä on kymmenen?

Kymmenen käskyä, es Jumalan laiss',

Yhdeksän enkeliä,

Taivaan m.m.

Sano sinä minulle,

Minä kysyn sinulta: to Mikä on yks'toista?

Yks'toista yhteenpantu,

Kymmenen käskyä.

Jumalan laiss1 m. m.

Sano sinä minulle, 75 Minä kysyn sinulla:

Mikä On kastoista?

Kaks'toista apostolia,

Yks'toista yhteenpantu,

K\ mmenen käskyä, 80 Jumalan laiss'8 Yhdeksän enkeliä,

Taivaan kuoriss'

Kahdeksan armolahjaa,

Seitsemän armoa, 85 Kuus kivikrnusia.

Vedellä täytetty

Viinaksi muutettu,

Kanelia n Kaanaass".

Kaanaan häis', 90 Viis' pyhää kirjaa,

Neljä evankelista, i.

Kolm' patriarkkaa,

Kaks' Mooseksen taulua,

Yks' Herra Kristus, joka 95 Hallitsee taivaan,

Meren ja maan.

1504. Alastaro. Vihervaara n. 1324. —11.

Mikä on ensimmäinen tosi? —

Saulii pisti silmään.

Mikä on toinen tosi. — Kaks

silmää pääsä.

Mikä on kolmas tosi. - Kolme

konttia paininsa.

Mikä on neljäs tosi. Neljä

mammaa (utaretta) lehmällä.

5 Mikä on viires tosi. — Viis sormia

kari Mikä on kuures tosi. — Kuus läpeä hevosen kenkäsä. Mikä on seittemäa tosi. — Seitte-

uiau lähtee ( Ma vasa.

* Seitst-man henkeä. Uni K Mp. Imom. — * Kahdeksan autuutta P. mieat, sun. Bv. Mp.h. — * [lm. k. Mp. huom. — ' Kuoria : kuoris.?. — 8 lais : laiss.

Mikä on yks? 1505—1508.

445

1505. Alastaro. Vihervaara n. 1193. —11.

Mikä on ensimmäinen tosi?

Sauhu pisti silmään.

Mikä on toinen tosi? Kaks

silmää pääsä.

Mikä on kolmas tosi? — Kolme

säätä köyresä.

Mikä on neljäs tosi? Neljä

mammaa lehmällä.

(mammaa. = utaretta).

s Mikä on viires tosi? — Viis sormee

käresä. Mikä on kuures tosi? — Kuus läpiä hevosen kenkäsä. Mikä on seittemäs tosi? — Seitte- män tähtee seulasessa. Mikä on kahreksas tosi- - Kah- reksan äyriä markasa. Mikä on yhreksen tosi? — Yhrek- sän kertaa kläpätään. io Mikä on kymmenes tosi. — Kym- menen kappaa karpiosa.

1506. Huittinen. Numminen n. 435. —17.

Fanny Ulvio.

Mikä ensimäinen tosi on? Sauhu pisti silmään. Toinen: kaksi silmää päässä, Kolmas: kolme säätä köydessä, 5 Neljäs1: neljä mammaa lehmällä, Viides: viisi sormea kädessä, Kuudes: kuus naulaa hevosen

kengässä, Seitsemäs: Seitsemän tähteä seu- lasessa2,

Kahdeksas: ,s äyriä markassa, io Yhdeksäs: '.) kertaa kläpätään, Kymmenes: 10 kappaa karpiossa.

1507. Tyrvää. Ojansuu n. 1 a. — 89. Mikäon yks? Yks silmä kirveesä.

Mitä on kaks? Kaks silmää pääsä. [Mitä on] kolme?1 Kolme jalkaa

rukilla. [Mitä on] neljä? Neljä mammaa

lehmällä, s [Mitä on] viis? Viis sormee kä- dessä. [Mitä on] kuus? Kuus läpee hevo- sen kengäsä. [Mitä on] seittemän? Seitteinä n tähtee Otavassa [Mitä on] kahdeksan? Kahdeksan yötä jakoaikaa [Mitä on] yhdeksän? Yhdeksän äyriä markasa. io [Mitä on] kymmenen? Kymmenen kappaa karpiosa.

1508. Mouhijärvi. Järvinen n. 29. —53.

»Kalilean häälaulu*.

Yks on ainoa Herra, Jumal, Joka hallittee yli maan ja tai- vaan. Kaks Kaneleaa, Yks on ainoa Herra, Jumal. 5 Joka hallittee yli maan ja tai- vaan. Kolmi Patriarkkaa, Kaks Kanelaa,

1506. * Säkeissä 5 — 11 pieni alkukirjain. — 2 seulase [e |sa : seulasessa.

1507. 1 kol|ol|me: k.

446

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Yks ainoa j.n.e. Neljä Evankelistaa, 10 Kolm Patriarkkaa.

Kaks Kaneleaa j.n.e. Viis Mosrksen-kirjaa,

Neljä Evankelistaa,

Kolin j.n.e. i5 Kuusi kivikruusii

vedellä täytetty

viinaksi muutettu1

Viis Moseksen-kirjaa,

Neljä j.n.e. io Seitsemiin hengen lahjani

Kuusi kivikruusii.

Viis j.n.e.

Kahleksan autuutta2,

Seittemän hengen lahjat, 25 Kuus j.n.e.

Yhleksän Enkelitten-kuoria .

Kahleksen autuutta.

Seittemän j.n.e.

Kymmänen taevaan kauneus, ao Yhleksän Enkelittcn kuoria,

Kahleksan autuutta,

Seittemän hengen lahjat,

Kuusi kivikruusii.

Vedellä* täytetty. 35 Viinaksi muutettu,

Viis Moseksen-kirjaa,

Neljä Evankelistaa.

Kolin' Patriarkkaa,

Kaks' Kaneleaa, 40 Yks on ainoa Herra, Jumal,

Joka hallitsee yli maan ja tai- vaan.

1508 a. Lempäälä. Helin Olga, n. 15. —21 —22. Kalle Helin, 6o v. Mikä yks?

Y"ks' silmä tontulla.

Mikä kaks?

Kaks' silmää päässäs. s Mikä kolme?

Kolme ristintähteä.

Mikä neljä?

Neljä nunnua lehmällä.

Mikä viis? io Viis' sormea kädessäs.

Mikä kuus?

Kuus läpee hevosenkengässä.

Mikä seitsemän?

Seitsemän tähteä Otavassa, is Mikä kahdeksan?

Kahdeksan äyriä markassa.

Mikä yhdeksän?

Yhdeksän tuumaa vaaksan mitta.

Mikä kymmenen? 20 Kymmenen kappaa karpiossa.

Mikä ykstoista?

Ykstoista yötä jakoaikaa.

Mikä kakstoista?

Kakstoista lajin lautamiestä 25 eikä yhtään laitamiestä.

Mikä tuolla kaukaa näkyy

1509. Virrat. Palaani n. 70*. —52.

Mikä tuolta kaukaa näkyy? Kirkko tuolta kaukaa näkyy.

1508. " s-ikeet 16 ja V, Vedellä : \ .

r. kirjoitettu. — * autuutt|u : autuutta. —* |VUm|

Onnimanni. 15oy — 1513.

447

Mikä kirkon sisällä on? Arkku kirkon sisällä on, b Mikä arkun sisällä on? Jesus arkun sisällä on. Mikä Jesuksen kädessä? Toosa Jesuksen kädessä, Mikä toosan sisällä on? 10 Puna non makaa mansikka.

Onnimanni.

1510. Siikainen. Oksanen Katri, n. 32. —30.

Salon vanhalta emännältä 76 v.

/ astenloru. Olim^minä ennen enttamanni

enttamannista matias

matiaksesta mätapullö

mätapöllöstä pöperö 5 pöperöstö pöutäiii]ki

pöutärii)Gistä ripakka

ripaksata rintasolki

rintasoljesta sorijas

sorijaksesta s< irmuskimppu io sormuskimpusta kipenä

kipenästä kirjainmerkki

kirjammerkistä meteli

metelistä meidän herra

meiöän herrasta hevone io hevosesta heinärroki

heinäfrestä tuäörreki

tiiäörrestä takareki

takarestä vanha ämmä.

1511. Oripää. Vihervaara n. 3322. —11.

Oripään kylä. Miina Heikint ytär, 56 v.

Lynn/luku.

Hiiri, hiiri, hinkaan rakkoon

Katti, katti, kankaan rakkoon! Katista kassoo kauramanni, Kauramannista majuri, a Majurista mantapöllö,

Mantapöllöstä pöytärinki,

Pöytärinkistä ituri. Kurista rintasi. Iki. Rintasoljesta kipinä, io Kipinästä kirkontorni.

Kirkontornista toukon loukon.

1512. Satakunta? Tamminen n. 12. —85.

Hiiri, hiiri, hiukan rakoon.

Katti, katti, kankaan rakoon.

Katista kasvaa kauramanni,

Kauramannista maturi, 5 Maturista maitopyörä,

Maitopyörästa' pötyri,

Pötyristä pöytärinki,

Pöytäringistä rituri,

Riturista rintasolki, io Rintasoljesta soturi.

Soturista sormuskimppu,

Sormuskimpusta kipinä,

Kipinästä kirkontorni.

Kirkontornista mustakatti kolia, is Joko ollaan?

Pois edestä ja takaa!

joka takana makaa,

saa kymmenen silmää peittää.

1513. Alastaro. Vihervaara n. 2343. —11.

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v.

Olin minä Onnimanni, Onnimannista matikka. Matikasta maitopyärä, Maitopyärästä pöperö,

it48

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

5 Pöperöstä pöytärinki,

l'-\ tarinkistä rimake,

linnakkeesta rintasolki,

Rintasoljesta sorike,

Sorikkeesta m im ms kimppu, 10 Sormuskimpusta kipin;i,

Kipinästä kirjanmerkki,

Kirjan merkistä meteli,

Metelistä miäliherra,

Miäliherrasta lievonen, is Hevosesta heinäsirkka,

Heinäsirkasta sinikello,

Sinikellosta kekäle,

Kekäleestä kenkäraaja1.

Kenkä ia ajasta rapakko, 20 Rapakosta rairanhaara,

Hairanliaarasta harakka,

Harakasta hankonvarsi.

Hankonvarresta vai iikka,

Vanikasta vaimononni, 26 Vaimononnesta omena.

Omenasta Onnimanni.

(Siitä hi, is Likasin.)

1514. . 1 laslnro. Vihervaara n. 2342. —11.

Hennijoki. .hiha HosU-n, G6 v. < Hin ennen ollernianni, Kasoa minusta kanramanni, Kauramannista matike, Matikkeesta matapöllö, s Matapöllöstä pöpyri, Pöpyristä pöytärinki, IViytäri ukista ripake, Ripakkeesta rintasolki, Rintasoljesta sorike, m Smikesta suriniiskimppn,

Sormuskimpusta ki]>inä. Kipinästä kirkontorni, Kirkontornista tosike, Tosikkeesta toorlottis.

1515. Alastaro. \'ihrrraara n. 2344. —11.

^ lh. liuon. Manta Heikola, 29 v.

Lasten loru.

Aa aa allersoo, Maahan pantiin mallersoo, Maasta kasvo matara. Matarasta maatapöllö, 5 Maatapollostä pöytärinki, Pöytärinkistä sorike, Sorikesta huipun luipnn.

1516. Alastaro. Vihervaara n. 2345. —11.

Ylhäinen. Miina 1'aukio, 55 n . Ota katu, ka^ta katti,

Yiä katti kaupunkiini Katista kassoo karvamanm. Karvamanuista manike, 5 Mamkkeesta matopöllö, Matopdlldstä pötike, Pötikkeestä pöytärinki,

1 ' < > \ laimklsta n\ ike.

Rivikkeestä rintasolki, io Rintasoljesta sorike.

Sorikkeesta sormuskimppu, Sormuskimpusta kipinä.

Kipinästä kirkonkello. Kirkonkellosta kehike, i5 Kehikkeestä kenkänrihmat,

Keiikänrihmoista nvike.

1513. l ai. (= kenkäraja).

Onnimanni. 1516 — 1520.

449

1517. Punkalaidun. Antero Vipunen

n:o 2 siv. 25. 1909.

Olin minä ennen Östermanni,

Kasusin siitä kauramanni,

Kniiramannista matike,

Matikesta maitopulin, s Maitopöllöstä pötike,

Pötikcstä pöytärinki,

Pöytäringistä ritike,

Ritikestä rintasolki,

Rintasoljesta sorike, io Sorikesta sormuskimppu,

Sormuskimpusta kipinä,

Kipinästä kirkonkello.

Kirkonkellosta kerike,

Kerikestä kengännahka, is Kentrännahasta natike.

Natikesta oaitapöllö,

Naitapöllöstä pötike j.n.e.

1518. Kokemäki. Santavirta n. 56. —03.

Säpilä. Fredrinad Pihlava.

Kehtolaulu.

Olin minä ennen ollermanni, Kasos minusta kauramanni, Kauramannista kerike, Kerikestä kenkännaulaan, s Kenkännaulasta natikeen, Xatikesta natapöllöön, Natapöllöstä pöpörään, Pöpörästä pöytärinkiin. Pöytärinkistä rimukeen,

io Rimuksesta rintasolkeen, Rintasoljesta sorikeen, Sorikesta sormuskimppuun, Sormuskimpusta kipinään, Kipinästä kirkonkelloon,

15 Kirkonkellosta kerikeen,

Kerikestä kenkännaulaan, Kenkännaulasta natikkeen

j.n.e. (Laulua voidaan kerrata tar- peen mukaan.)

1519. Tyrvää. Kuilua n. 212.

12/i Oi.

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 V.

Olin minä Onnimanni, Onnimannista matikka, Matikasta maitopyörä, Maitopyörästä pyperö, s Pyperöstä pöytäristi, Pöytärististä rimuke, Rimukesta rintasolki, Rintasoljesta sorike, Sorikesta sormuskimppu, io Sormuskimpusta kipinä, Kipinästä kirkon kellot, Kirkon kellosta kerike. Kerikestä kenkännauhat, Kenkän nauhasta narike, 15 Narikesta nattapöllö, Nattapöllöstä pöperö - (sitten jatkuu samalla tavalla).

1520. Tyrvää. Kallio Väinö, n. 12.

-»U 02.

Hanna Kallio, 22 v. Mp. Tampe- reella.

Oli ennen Onnimanni, onnimannista matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pöpelö, 5 pöpelöstä pöytäristi, pöytärististä rimanko, rimangosta rintasoki, rintasoljesta sodanko, sodangosta sormikinnas, io sormikintaasta kipuna, kipunasta kirjanmerkki,

29

450

Viihdy tyslauluj a ja muita lasten runoja.

kirjan merkistä meteli, metelistä meijän herra, meijän herrasta hepukka,

is hepukasta heinäkenkä, heinäkengästä kekäle, kekäleestä kenkärauta, kengänraudasta ramina, räminästä raippakääry,

so raippakäärystä käkönen, käkösestä kärryn pyörä, kärrynpyörästä pöpelö, pöpelöstä pöytäristi, pöytärististä rimanko j.n.e.

1521. Lnriii. Kievari n. 182. -

Laviankylä. I no Hankonen, '.i v. Kuullut Aino Suojaselta.

Kirkonkellosta kerikeen, Kerikestä kengän nauhaan. Kengän nauhasta natikeen, Nätikesta natapöllöön, .-. Natapöllöstä pöpöröön, I 'öpöröstä pöytärinkiin, I'iiyt;ii'inirist;i ripakkaan, Ripakasta rintasolkeen, Rintasoljesta sormuskimppuun, io Sormuskimpusta kipinään. Kipinästä kirkonkelloon, Kirkonkellosta kerikeen, Kerikestä kengän oauhaan, j.n.e. (vaikka loppumal tomaan i,

1522. Hämeenkyrö. Kuihin n. 360.

17 „ 10. Vesajärvi. Katri Vähämuotia, 14 v.

Kuullut '• ■ i li ti.tr li. n

Lasten loru.

Kipinästä kirjan merkki.

Kirjanmerkistä meidän herra, Meidän herrasta hepukka1, Herukasta heinäkuorma, :. Heinäkuormasta helvke

1523. Hämeenkyrö. Kuilun n. 361. 17 * to.

\ esajärvi. Juho \ ähäinuotia, / asten loru.

Kipinältä kirkonkello, Kirkonkellosta kerike, Kerikestä kengännauha, Kengännauhasta oatike,

.-. Nätikesta aatarapöllö, Natarapöllöstä pöperö, Pöperöstä pöytärinki, Pöytäringistä ritike, Ritikestä rintasolki,

io Rintasoljesta sorike, Sorikesta sormuskimppu

1524. Jämijärvi. Välisalon.17. — 02. Maria \ älisalo, 'j:s v. ) mpyi i. a m n lnulii.

Kirkonkellosta kerinkiin, keringistä kengännauhaan, kengännauhasta natikeen, nätikesta nattapöllöön, .. oattapöllöstö pöpöröön, pöpöröstä pöi tärinkiin, pöytäringistä ripakkaan, ripakasta rintasolkeen,

]■■::

ai. (tai hevukka = hevonen |.

Onnimanni. 1524—1528.

45 1

rintasoljesta sorakeen, m. sorakesta sormuskimppuun, sormuskimpusta kipineen, kipinästä kirkonkelloon, kirkonkellosta kerinkiin. j.n.e.

1525. Kurrin. K niil.n maa L. n. 10. -\30.

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen 80 v.

Olin minä ennen entamanni Bntamannista matike, Maituvellistä pöpörö, Pöpöröstä sormikinnas, j Sonnikinnasta kipuli, Sipulista kirjanmerkki. Kirjanmerkistä meteli, Metelistä nieirnn herra, Meirän herrasta heinireki, io Työreki, takareki,

Valkolaukku kaikki voitti.

Siinä se on sitten loppu.

1526 a. Karvia. Kaukamaa L, n.

10 b. —30.

Ämmänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

Toisen kerran laulaessaan 30 ', Joose- fiina Jokinen teki seuraavat lisäykset ja korjaukset:

Matikesta maitovelli, Maitovellistä pöpörö, Pöpöröstä pöytäxisti, Pöytärististä rimanne, 5 Rimannista rintasolki, Rintasoljesta somuri.

Somurista sormikinnas, Sormikinnasta kipuli

1527. Ikaalinen. Valaani siv. 41. n. 2 52.

Kipenestä kirkonkello, Kirkonkellosta keilinki, Keilingistä kengän naulia. Kengän nauhasta oaatinki, s Naatingista naattapöllö, Naattapöllöstä pöpörö, Pöpöröstä pö\ tärinki. Pöytäringistä riitinki. Riitingistä riitasolki1, io Riitasoljesta sorikko, Sorikosta sormus, Sormuksesta kipinä, Kipenestä kirkon kello (aina loppumattomaan).

1528. Lempäälä. Vihervaaran. 5139. —13.

Eedit Nuotio, 15 v. Oli1 ennen Onnimanni, Onnimannista matikka, Matikasta maitopj ärä, Maitopyörästä pytikkä s Pytikästä pöytäristi, Pöytärististä, ripukka, Ripukasta rintasolki, Rintasoljesta sopukka, Sopukasta Suomenkirja, io Suomenkirjasta meteli, Metelistä meidän herra, Meidän herrasta herukka, lillukasta heinäkelkka,

1527. ' ri ii tasolki : riitasolki.

1528. » Lyijyk.: [Olil(n).

452

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Heinäkelkasta kekäle, le Kekäleestä kenkiraja,

kenkirajasta rapukka,

Rapukasta raidanhaara,

Raidanhaarasta hanikka.

Havukasta hangonvarsi*, bo Hangonvarresta8 vatikka,

Vatikasta vallesmanni,

Vallesmannista matikka.

1529. Lempäälä. Hels. Suom. ai keisop. konv. LII: Nurkkinen n. 7*. -84. Johanna Kurkkinen.

Juttu.

töin' olin ennen enamanni, Minusta kasvo kauramaani Kauramannista masike, töasikesta maatapöllö,

s .Maatapöllöstä pöpörä,

Pöpörästä pöytärinki,

lTiyl ;iri ukista ritike,

Ritikcstä rintasolki,

Rintasoljesta sorike, io Sorikesta sormuskimppu,

Sormuskimpusta kiperä,

Kiperästä kinlnnkorva,

Kinlnnkorvasta kovelo,

Kovelosta koukunvarsi, is Koukunvarresta vasara,

Vasarasta vaakelpuu,

\ aakelpuusta läjä paskaa.

1530. Lempäälä. Hels. Siwm. alkeisop. konv. LII: Nurkkinen n. 8*. — 84.

Aksel Nurkkinen.

Toisin [ks.ed.].

Sormuskimpusta kipinä,

i hang|o nvarsi, hang|a|nvarsi : hangonvarsi, korj. lyijyk. — » Hang|a|nvarresta:

II. mi; mvarresta, korj. lyijyk.

Kipinästä kirkonkello, Kirkonkellosta oakeli, Nakelista nahkapöUÖ,

a Nahkapöllöstä pöpörä, Pöpörästä pöytärinki, Pöytärinkistä ripakka, Kipakasta rintasolje, Rintasoljeesta sorinki,

io Sorinkista sormuskimppu, Sormuskimpusta kipinä, Kipinästä j.n.e.

1531. Pirkkala. Stack n. 2*. —89. Kipakasta rintasolki,

rintasoljesta Bolakka, solakasta sormuskimppu, sormuskimpusta kipenä,

skipenästä kirkonkello, kirkonkellosta kiulun varsi, kiulun varresta vatike, vatikesta vatapöllö, vatapöllöstä pöpörä,

m pöpörästä pöytäristi, pöytärististä ripakka, ripakasta rintasolki j.n.e.

1532. Tampere. Rekola n. 439* . —04. Niilo Räikkä, 12 v.

Lasten loru.

Solikesta sorkkamanni, sorkkamannista matike, matikesta matapöllö, matapöllöstä pöpörää, s pöpörästä pöytärenki, pöytärenkistä rinikce,

Onnimanni. 1532—1535.

453

rinikestä rintasorkee, rintasorkesta solike, golikesta sorkkamanni, j.n.e.

1533. Eräjärvi. Tyyskä (1595) n. 70*. —04.

Aleks. Ahlgren. 7 1 v.

Olin enmn natapyörä.

Olin ennen natapyörä,

Natapyörästä pöperö,

Pöperöstä pöytäristi,

Pöytäristisl rinunki, 5 Rinunkista rintasolki,

Rintasoljest sorinki,

Sorinkista sormikinnas,

Sormikintaast kinunki,

Kinunkista kirjammerkki, io Kirjanmerkist meteli,

Metelistä meihin herra,

Meilän herrast herukka,

Herukasta heinäkänkä [!]

Heinäkengäst kekäle, 15 Kekäleestä kenkän raja,

Kenkän rajast rapukka,

Rapukasta railanhaara,

Railanhaarast hankon varsi,

Hankon varrest vatukka, 20 Vatukasta vallesmanni,

Vallesmannit natikka,

Natikasta natapyörä.

1534. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n. 134*. —06.

Kustaa Mäkelä, 13 v.

Onnimanni.

Olin ennen Onnimanni Onnimannist matikka Matikasta maitoristi,

Maitoristisl ripukka, s Ripukasta rintasolki,

Kintasoljrst sopukka, Sopukasta sontarenki, Sontarcnkist sorakka, Surakasta sutalierra,

m Sotaherrasi bevnkka, Eeyukasta beinähanka, 1 Ifinäli.i nii-.ist" haarukka, flaarukasta hangonvarsi, Hangonvanvst vasikka,

15 Vasikasta vallesmanni, Vailesmannist matikka , Matikasta maitoristi j.n.e.

1535. Eräjärvi. Tyyskä (1977) n.

135*. —06.

Juho Virtanen, kuullu äidiltänsä, joka on 45 v.

Olin ennen Onnimanni.

Olin ennen Onnimanni

Onnimannist' matikka,

Matikasta maitopyärä,

Maitopyäräst pötikkä , 5 Pötikästä pöytäristi,

Pöytäristist' ripukka,

Ripukasta rintasolki,

Rintasoljest sopukka,

Sopukasta sontarenki, io Sontarengist repukka,

Repukasta reikäleipä,

Reikäleiväst' lepikkö,

Lepiköstä lehmänhäntä,

Lehmän liännäst lievukka, 15 Hevukasta heinähanka,

Heinähangast haarukka,

Haarukasta hangonvaisi ,

Hangonvarrest vatikka.

454

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Vatikasta vallesmanni, 20 Vallesmannist1 matikka, Matikasta maitopyörä j.n.e.

1536. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n.

63*. -07.

\iilnn Tuomala. L5 V.

Ota katti.

Ota katti, kanna katti.

Via katti kuninkaalle,

I Ma sialta < Innimatti

< »imin matista matikka. 5 Matikasta maata pöllö,

Maatapöllöstä pöpörä,

Pöpörästä pöytärinki,

Pöytärinkistä rimuri,

K imurista rintasolki, io Rintasoljesta sotikka,

Sotikasta sormikinnas,

Sonnikiiitaasia kiinuri.

K 1 1 1 1 ii iist;i keränen,

Keräsestä keikuttimet, 15 Eeikuttimista kekäle.

1536 a. Mäntiä. Savosenniemen kansa- koulu, Salo Lahja, n. 69. — 31. Loppumaton luku.

Oli kerran Onnimanni, Onnimaimista matikka, matikasta mailnps (Jrä, niaitnpyurästä pöpykkä, 5 pöpykästä ["'At aristi, pöytärististä ripnkka, ripukasta rintasolki, rintasolesta supukka, sopukasta snomenkrrja. io suomenkirjasta kipinä, kipinästä kirjan merkki,

kirjan merkistä metelli,

iii't eilistä meidän herra, meidän herrasta hevonen, io hevosesta heinäsirkka.

heinäsirkasta sipukka. J.n.e.

1537. Pirrat. Siren 7'. //. <;/*. "/.

Kurjenkylä. Juho Ruohonen, kuul- lut ,n. Iin, i^lill. un

Kehtolaulu.

Olin minä ennen ennaniamu Knnaniannista matike.

Matikesta maatapyörä, Maatapyörästä pyrike, s Pyrikestä pöytärikki, 1 ' ■ ' \ tankista ritari, Ritarista rintasolki, 1,'intasoljesta sorike Sorikesta solkiket)kä.

1538. SaAakunta. Peteliusn.21. — 15.

Juho Malja. 43 v. Kuullut Sata- kunnan rajamailla, ei muista keneltä.

Lemmen synty.

Oli ennen Onni .Manni,

Tuli siitä kaulamanni,

Kaulamannista matake,

MLatakesta matapöllö, 5 Matapöllöstä pöperö,

Pöperöstä pöytärinki,

Pöytärinkistä ritike,

Ritikestä rintasolki,

Rintasotjesta1 solike, m Solikesta sormuskimppu,

Soi maskimpusta kipinä.

Kipinästä1 sytty lempi.

1538. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Pakeneva 1539 L540

455

Pakeneva.

1539. Eura. Järvinen n. 2. 52.

Mustila.

M'nä menin muinen Mustikan,

.Mustii villoi vahettamaan,

Mnstilan kurni1 haukkumaan,

Minä niinin aitan alla, s Aitta minun paalien kaadui,

Minä menin mettään,

Mettä iimll korjan kopin annoi,

Minä sen kupin kalamiehell an- noin,

Kalamies minull' kaloi annoi. io Minä' no kalat jyvämiehell' an- noin,

Jyvämies m'null' jyvii annoi,

Minä jyvät linmiill' annoin.

Lintu in'imir puolen siivistäs an- noi,

Yli meren mennäkseni, 15 Takaperin tullakseni.

Siel' miiää vast' ihmeit kuulin:

Piikat söi pikarisi".

Aiuni.ii joi ämpärist',

Pojat söi purttaan aitta. 20 Herrat söi mitä he -ai.

Silakan silmii ja leevän läppii.

1539 a. Eura. Suom. Kcmsanrun. sem.

siv. :.?—58. 1909.

Kirj. S. J. Pentti.

Ennenkuin ryhdymme säe säkeeltä tarkastelemaan Pakenevan runoa, ase- tamme siitä näytteeksi seuraavan kahdesta länsisuomalaisesta toisin- nosta (at ja b 1) yhdistetyn kappa- leen:1

* Minä menin muinen Mustilaan Mustia villoja vaihtamaan.

* Mnstilan koira haukkumaan, Minä juoksin aidan päälle,

s Aita kaatui minun päälleni, Minä menin metsään, Löysin sieltä kauniin kepin, Minä sm kepin isoäidille, isoäiti minulle kakun, io Minä sm kakun kalamiehelle, Kalamies minulle kalan.

* Minä ne kalat j\ vämiehelT an-

noin,

* Jyvämies minull' jyvii annoi,

* Minä jyvät linnulT annoin, is Lintu minulle siivut

* Yli meren mennäkseni.

* Takaperin tullakseni.

154C. Eurajoki. Hilden n. 1. —10. Kanttori Nordlund-vainaja. [Alku Paimen laulua.]

Menin minä muinen mustalle

maalle Päätäni pälittämään. Silkillä sirottamaan, Kullalla karistamaan. 5 Putosi torveni maan rakoon. En uskaltanut kutia mennä: Isäni ulisi lyönyt ikeenpuulla, Äitini äkeenpuulla, Sisareni sirpin varrella, m Veljeni veistinkirveellä, Mukulat muilla puilla, Kakarat kaikilla kalikoilla. Kuulin minä kurjen kullerta-

van.

1539. ' koera rupes'] haukkumaan : k. h. 1539 a. ' Tähdellä merkityt kuuluvat b l:een.

456

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Heinäsirkan hellertävän,

15 Laskevan Papinojalla.

Otin kokkare n ojasta,

Pienen kiven pyurtänultä,

Heitin kurkea kupuun.

Kurki siitä silmillensä. 20 M ma päälle polvillensa,

Panin suitsimet suuhun,

Päitsimet päähän,

Ajoin pitkin kulkusta kujaa.

Vaskista vajaa, 25 Panin kurjen karsinahan.

Kurki kantoi valkosen vasikan.

Käskin Kaijaa, käskin1 Maijaa

Lypsämähän,

Ei kukaan ehtinyt tulla. 30 Menin minä itse lööhöttelin,

Tööhöttelin

Vähä viikkosen takaa.

Lypsin pappilan1 ison padan täy- den,

Lukkarin ison lusikan täyden, 35 Laskin kiulun laudall'. Hiiri tuli hissutteli,

Kissanpoika tassutteli,

Kaasi rieskan maahan.

Tästä Elli itkemähän, «o Lapsel kaikki latkimahan.

Pietar' kissaa tappamahan.

Kissa hyppäs puuhun.

1541. Noormarkku. Lindgren n. 17. —92. f »lininm.tki. Kristina Sjöman.

Naima laulu.

Matti meille naitettiin, Kaali velliä keitettiin.

Tervaa sikaan heitettiin.

Minä aiilan alle pakusiin, 5 Aita mun palloni jakosi. Menin minä metsään. Metsä niulle kipin lainakfl anto, Minä kupin kala miehelle, Kala mies mulli- kaloja antoi.

10 Minä1 kalat pusun suiiliuun, Posu unilla puolen kylkees, Minä kyljen koiran sauhuun, Koira mulle oravas haukku, Minä ora viillä pienet linnut ko

kusiin

15 Yli meren mennäkseni. Tänne taas tullakseni. Ihmeitä nähdäkseni: Lehmät leipo ja siiaat sotki.

1542. Loimaa. Hollo n. 568. —09. Musta koira, korppiruoka. Tuli mua haukkumaan.

Minä hyppäsin airan päälle, Aita rupes vaipumaan.

5 Minä airasta seipään sain,

Annuin sen vanhalle ämmälle, Ämmä mulle kakun leipo, Minä kakun kalamiälielle, Kalamiäs mulle kalan anto.

io Minä kalan jyvämieheDe, Jyvämiäs mulle jyvän anto, Minä jyvän possulle, Possu mulle liikin leikk.i>. Minä liikin linnulle,

i-. Lintu minulle siivet ani" Yli meren mennäkseni. Pappilan rantaan tullakseni. Siellä vasta ihmeitä naimikseni.

1540. ' kk::ssa iso alkukirjain.

1541. ' Säkeissä le j;i 16 on pieni alkukirjain.

Pakeneva. 1542—154'..

457

Lampaat noukke lastuja, 20 Ja vasikat sotke taikinaa. Emäntä mää karsinasa1 Isäntä ptruu piltoosa.

1543. Loimaa. Vihervaara n. 4476. —13.

Menin minä ennen muinoin Mnstialaan Päätäni panettamaan. Musta koira korpinruaka Rupes minua haukkumaan. 5 Minä lensin lepistöön, Lepistö mereksi muuttu, Minä kahlasin kankaalle, Kankas kahreksi jakos, Minä airasta seipään sain,

io Seipään minä vanhalle mummulle, Vanha mummu mulle kakon leipo, Kakun annoin kalamiähelle, Kalamiäs kaloja aimo, Minä kalat possun suuhun,

15 Possu minulle liikkiön anno, Minä liikkiön linnulle annon, Lintu minulle siipees anno, Yli meren mennäkseni Papilan mäkkeen tullakseni.

20 Siälä mä vasta ihmeen näin: Porsaat sotkus taikinaa, Lampaat kokos lastuja, Kanat käväs (= lakaisivat) pcr- montoo[l] Piikat möyre tunkiolla,

25 Isäntä hirnu pilttoosa,

Emäntä määki lammaskarsinasa,

Sonni hakkas puita

niin että häntä takana heilu.

1544. Altistun). Vihervaara n. 2491. —11. Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

[Lopussa Lehden taittajan laulua.]

Menin minä muinen Musteelaan

Mustia viiluja valicl la maan

Musta koira, korpinruaka

Rupes minua haukkumaan. 5 Minä airan päälle pakosille,

Aita alle rakosille.

Siältä minä korian kopin löysin,

Annoin kopin vanhalle muarille,

Vanha muari mulle kakon leipo, io Minä annon kakon kalamiähelle,

Kalamiäs minulle kaloja anno,

Minä kalat jyvämiähelle,

Jyvämiäs minulle jyviä anno,

Minä jyvät possun suuhun, is Possu minulle oravia kanno,

Minä oravat kotkan suuhun,

Kotka minulle siipees anno

Yli meren mennäkseni.

Tälle pualen tullakseni. 20 Siälä minä vasta ihmeet näin:

Hevoset puita hakkasivat,

Lampaat lastuja noukeivat,

Siat taikinaa sotkeivat,

Vuahet uuniin panivat, 25 Pukki meni puuhun.

Mitä pukki puusa?

Lehtiä ottaan.

Mitä lehrillä?

Kutun syärä. äo Mitä kutulla?

Maitoo lypsää.

Mitä mairolla?

Lapsen juara.

Mitä lapsella?

1542. * karsinas|s|a : k.

458

Viihdy tyslaulu ja ja muita lasten runoja.

35 Lastuja noukkia.

Siitä lastuilla?

Olutta prykätä.

Mitä oluella?

Eärjän juara. 10 Mitä harjalla?

Kuninkaan häihiin tapetaan.

1545. Huittinen. Vakkila n. 4. — 88. Leena Ekman, 76 v.

Menin muinen mustalaan, Päätänin panettelemaan,

Silkillä sidott f lini.i.i n. Tuli häijy häntä rakki. .-. Koira paha koukun ruoka. Haukku minun hallatteli, Mäen päällä mällätteli, Vahto valkoinen suusa. Lensin minä lepistöhön, io Lepistö inrrrksi muuttui. Menin minä aidan päälle,

Aita allmi lahosi. Menin niinä sauvoon, Savo niiniin tielle vei, 15 Tie minun kylään vei; Kysyin kyytiä kylästä, Löysin ämmän leipomassa.

Tyttösen vanut lamassa.

Ämmä minulle kakon leipoi,

Iinä kakon kalamieliille. Kalamiehet minulle kaloja antoi. Minä kalat riihiväelle. Riihiväki minulle jyviä antoi. Minä jyvät possun suuhun, 25 Possu minulle reitensä antoi.

Minä reiilen kolkan suuhun. Kotka minulle siipensä antoi.

Yli meren mennäkseni,

Takaisinkin tullaksenin. Sieläkös näin ihmeet suuret:

1'uut punaiset, maat siniset. Viherijäisel vitsan juuret, Ämmät hinku in hinkaloif

Siat sotkit taikinoita. sr> Sonnit mylvei pyörän päässä,

Karja kävi kauhtanoissa, Orhit sielä salit in teki, Pässil sielä vettä kanto Jotka iiiinunkiin juoda anto.

1546. Punkalaidun. Hahnsson n. 43. —53.

Sarkkilan kylä.

Menin muinon mustillani1, Päätäni kaunistamahan. Silkillä silittäniähän. Kullalla kultamailan2.

5 Hopialla hohtamahan.

Musti istu pöydän pääsä,

Musiin lapsel laattialla,

Mustin emäntä lavolla.

Musti koiralla8 taltutti, io Minä aidalle pakOSin,

Aita mun allani miirtn.

Minä lensin lepistöhön,

Lepistö nureksi uinuttu.

Minä karsin kankahille. 15 Kangas kahdeksi jakosi,

Minä vi|i]tahan'' pakosin,

Viita mulle sauvan laitto,

Sauva minun tielle vei,

Tie minun kyllään vei. eo Löysin ämmän5 leipomasta,

Tyttären vanuttamasta:

1546. ' a alleviivattu; yi. [mustill]e[ni]. — ■ yi. [kul]litt[amahan], puht. kirj.

kok. : kutittamahan. — 3;mii'Sli koirall.i : k. — ' Puht. kirj. kok. viitahan.- . mi- ni, i m ämmän.

Pakeneva. 1540—1548.

",:.'.i

Ämmä mulle kakon leipo, Minä kakun kalamiehen", Kalamies mulT kaloja* anto, i Minä kalat riihimiehelT, Riihimies mull' jyriä anto, Minä jyvät porsaan suuhun. Porsas puolen kylkiänsä, Parahia paikkojansa7; äo ^[inä kyljen koiran suuhun. Koira mulle oravan haukku, Minä oravan kotkan suuhun,

Kutka puolen Hipiänsä.

Toisen puolen sulkiansa, 86 Yli meren mennäkseni,

Tälh' punien tullakseni: siellä kukut kultavyösi, Kanat vaskivarpahisa,

Piikat tinasiloisa, 40 Pojat poimupaitosisa8,

Piikat joivat pikarista, Vanhat ämmät ämpäristä,

Nuoret9 miehet nurkan alta.

1547. Kokemäki. Sallgen n. 1. — 90.

Lasten kehtolauluja.

Minä menin Mustalaan,

mustia villoja valiottaan. Mustalan koira tuli minua vas- taan. minä aitan alli' pakosin, 5 aina pääni Jakosin. Siellä minä paljon ihmeitä näin: siat1 sotki taikinaa, ämmät möyri tunkiossa, tnnkit hirnu hinkalossa, io piikat roinas navetossa,

kuppari helisteli Barviansa,

kysy, onko teillä lämmintä vettä,

että saisin tuon kippiän imijän

puukottaa.

1548. Tyrvää. Ojansuu H. A, n. 29. —00.

Viiii.» Stiina [isakintytär, 66 v. Nälkä Qähtiin tulevan Karhiniämeii kankahaalla Oli pikku kelkka peräsä Ja veh ka tukko kelkasa, s Minä mettään pakooni meni, Mettä mulle marjat anto, Minä marjat riihimiähelle annon, Riihimiäs mulle jyvät anto. Minä jyvät possun suulle,

io Posso pualet kyljistänsä, Paraammista paikoistansa. Minä kyljet koirrnlle annon, Koirra mulle oravan haukku, Minä oravan kotkalinnulle annon,

is Kotka lintu minut, otti Siipihinsä sulkihinsa, vei mun yli yhreksän meren viälä siältä takasin traksi, Minä mar siälä ihmeitä näjin,

20 Paroilla siälä veistettii, Ja kirveillä siälä keitettii, oravilla siälä kynnet tii, Oriit kuusesa makais, Vasikat leipo,

25 Siat sotki taikinoita, Piiat tuhri tunkioita, SiäMili hevoset hopiapäisä, T\ fctärel tinasiloisa, 1'ojaat parhaat paperisa,

8 loja alleviivattu. — 7 palkojansa : paikftoj l »Pulit, kirj. kok. : Vanhat.

1547. : kk:ssa iso alkukirjain.

poim|a|p. : poimup. —

'•60

Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja.

bo Ja lehmät leivät kypsenteli, Lampaat uuniin anniskeli, Piänel karitsal kantoi vettä, .1.1 kukkol muni penkin alla, Kanat kaakot ti taivahalla.

1549. Tyrvää. Ojansuu II. A, n. 1. —89.

Runo.

Minä menin mettään, MettäStä niinä kepin sain; Minä kepin ämmälle, Ämmä mulle kakon leipo; .-. Minä kakon kalamiehelle, Kalamies mulle kaloja anto; Minä kalat riiliimichelle, Rallimies mulle jyviä anto; Minä jyvät possun (sian) suuhun,

io Sika mulle sivuns anto; Minä sivun koiralle, Koira mulle oravan anto; Minä oravan kokkolinnulle, Kokkolintu siipens anto

15 Yli meren mennäkseni, Tälle puolen tullakseni. Siell' oli pieni pirtti ( >\ iseinä oravan luista, Sivuseinä sirkan luista,

20 Peräseinä peuran luista, Lavanalusta omenapuusta, Muurikin kullasta kudottu. Ikkunat raudasta rakettu,

ivnkit messingistä valettu.

1550. Tyrvää. Pakula V. V, n. 73.

'•"' :, 12. Miina 1'orsblom, 8'i v. Kotoisin Loh jan Vendelästä.

alkukirjain.

1 |s|uomalainen : .Suomalainen

Minä Mikko Suomalainen1, kenokaula kerjäläinen, minä kepin t iältä löysin, keppi minun kylään vei.

s Minä kyläsi muijan löysin, joka minul kakun leivoi. Minä kakun kalauiiähel, kalamiäs mul kalat annoi; minä kalat riihimiähel,

m riiliimiäs mul jyvät annoi; minä2 jyvät porsaan suuhun, porsas mulle liha annoi; minä lihan koiran suuhun, koira mulle siipilinnun haukku

15 yli vetten mennäkseen ja takaperin tullakseen. Siäl mä näin nenä fcyätä tehtävän, kurjet joivat kulda. varekset tina valoivat.

20 sijat sotki taikina ja härjät hakkas puita. piiat makai tunkios ja miähet makais ningalos.

1551. Tyrvää. Ahlstedt n. 2. — 8/i03.

Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 69 v. Tuutulaulu.

Olin minä muhien mustalainen, Päätäni panettelin. Silkillä sidottelin. Tuli yks' paha musta koira. 6 Haukkui minua aidan päällä. Aita mun alleni kaatui. Minä lähdin jaokseen Kultaista kujaa.

Hopeista ojaa,

io Vaskista vajaa.

8 Sakeissa in— n ja 2<> on kk:ssa iso

Pakeneva. 1651—1553.

461

Sitten lensin lepikköön,

Lepikko muuttui mereksi.

Minä karsin kahiloita,

Kahilat ne kahisivat. 15 Kuulin kuren kuhertavan,

Heinäniitulla hellertävän,

Abuin sitä katsomaan.

Kurki oli kantanunna

Punasilmän, lehti 'kurva n vasikan. äo Minä vein kurjelle heiniä.

Mitä kurki niitä söi!

Vein kurjelle leipää.

Minä vein kurjelle nisuja.

Niitä sr vähän nissunnassutteli, 25 Puolen kappaa vatsaseensa. Sitten lypsin tohottelin,

Sain sitten maitoo

Kirkkoherran kirnullisen,

Lukkarin lusikallisen, 30 Kappalaisen kauhallisen,

Papin rouvan plakkarillisen. Panin sen sitten kiukaan ottalle lämpiään.

Hiiri meni, maisto1 vähän,

Katti meni, kaato1 kaikki. 35 Minä sitä kolliin, laapin,

Porasin ja nuoleskelin,

Niettä kuului poru Pohjan2 Tor-

niohon,

Valitus Venäjänmaalle.

Kitinä Kivikirkolle2. 40 Parkuna pappilan vainiolle.

1552. Turviin. Ahlstedt n. 24. —10/103. Peukalomäki. Anna Nyman, 75 v.

Tuutulaulu. Musta koira, korpirruaka,

Tuli minun kiinppuhuni,

Minä aidalle pakosin,

Aita mun alleni lahosi; .-. Minä mettään pakosin,

Mettä mulle sauvan lainas,

Minä sauvan vanhalle ämmälle;

Vanlia ämmä mulle kakun leipo,

Minä kakon kalamiehelle; io Kalamies mulle kaloja anto,

Minä kalat riihimiehelle,

Riihimies mulle jyviä anto,

Minä jyvät pussiin suuhun,

Possu mulle oravan haukku, 15 Minä oravan kokkolinnulle,

Kokkolintu mulle siipensä anto

Yli meren mennäkseni.

Tälle pualen tullakseni.

Sielläkös minä ihmeitä nä'in: 20 Siat sotki ja lehmät leipo

Ja lampaat prykäsi oltta;

Ämmät potki karsinasa,

Äijät tuhni tunkiosa.

1553. Tyrvää. Ahlstedtn.88. — 2U04. Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. Ihmeitä.

Nälkä nähtihin tulevan. Karhiniemen kankahalla, Pieni kelkka perässä, Vehkatukko kelkkasessa. s Minä mettään pakisin. Mettä mulle marjoja anto; Minä marjat riihimiähelle, Riihimies mulle jyviä anto; Minä jyvät posson suuhun, ioPosso mulle kylkensä anto, Paraammista paikoistansa;

1551. ' kk:ssa iso alkukirjain. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

162

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Minä k\ Ijel koiralle annon, Koira luulle oravan haukku. Minä oravan kokkolinnulle. ii. Kokko minin otti, Vei ininui yli yheksän meren, \ ielä sieltä takasinkin toi.

Minä mar siellä ihmeitä näin: Vasikat leipo, 20 Lainpa.it uuniin anniskeli, Leiväl kypsenteli lehmät. siat sotki taikinoita, 1'iiat tuhri tunkioita; Siell' "H hevosel hopiapäissä, se Tyttäret tinasiloissa.

Kirveillä siellä keiteltiin. Padoilla siellä veistettiin. I n\i\ illa k\ onetl iin, i iriil kuusesa makasi. bo Kukkot muni penkin alla,

Kanat kaakotti laattiall.i.

1554. Tyroää. Ahlstedtn.93.—solli04 PeukaJomäki. Anna Nyman, 68 v. Kuullut äidiltään.

Kehtovirsi.

Musta koira korpinruoka, Tuli minun kimppuhuni, Minä aidalle pakosin,

Aita mun alleni lahosi, s Minä mettään pakosin. Mettä miille sauvan laina:-. Minä saman vanhalle ämmälle.

Vanha ämmä mulli' kakon leipo,

Minä kakun kalamiehelle, io Kalamies mulle kaluja anto,

Minä kalat riihimiehelle,

Riihimies iniille jyviä anto,

Minä jyväl possun suuhun. Possu mulle oravan haukku,

is Minä oravan kokkolinnulle.

Kokkolintu mulle siipensä anto.

Yli meren mennäkseni, Taas takasin tullakseni. Sielläkös minä ihmeitä näin.

80 Siat sotki ja lehmät leipO,

Lampaat prykäsi oltta, Ämmät potki karsinassa, Aijat tuhri tunkiolla.

1555. Tyrvää. Ahlstedt n. M. — 3/i05.

Ritalan Pajuoja. Miina Pumpuli,

68 v. Kuullut lapsena kotiseudullaan.

Kehtovirsi.

Menin minä muinen Mus talaan, Taatani panettaan, silkillä sirottaan, Hopealla hohtamaan. 5 Kuhalta1 kiiltämään, Minä poijes pyntättiin. Kahden kolmen koukun kanssa, Minä kurasin kankahalle. Kangas kahtia jakosi, m Mmä lensin lepikköön, Lepikkö muuttui mer°ksi, Minä mettään pakosin. Mettä mulli' kepin anto.

Minä kopin vanhalla ämmälle.

is Ämmä mulli' kakon leipo,

Minä kakon kalamiehelle.

Kalamies mulli' kaloja auto.

Mmä kalat riihimiehelle.

Riihimies mulli' jyviä anto. •-■n Minä j\ \ at p0SSan[l] suuhun,

Possa puolet kylkiänsä.

Minä kyljet koiralle,

Koira minulle oravan haukku.

Minä oravan kokkolinnulle, ■:. Kokkolintu mulle Biipensä anto.

1555. l Kultal la : KultaJUa.

Pakeneva. 1555—1556.

463

Yli meren mennäkseni, Tällepuolen tullakseni.

1555 1 . Tyrvää. Kullaa /-.'. n. 6 « , 03. [Ks. Kertovaisia runoja n:o 94.]

1555 (J. Tyrvää. Sm, iii. Kansanrun.

sem. sir. 75. 1909.

Kirj. S. J. Pentti.

Yksi tämäntapainen runo on Länsi- Suomessa muistiin merkitty fb 8).

►Venäläinen verikoira

(Venäläinen verikoira i

Tappoi isän, tappoi äidin,

Eipä säästänyt veikkoakaan,

5 Ei surkeillut surkeuttamme. Miehet nuo pinkkapöksyt Raastivat vaan kodin rauhan. Lapset unesta peloitit. Tasoi tavarat kaikkityyni. io Rikoit rikoiksi rumemmat.

1556. Mouhijärvi. Hahnsson n. 131. —53.

Hahmajärven kylä. (Toisinto.) Minä menin mettään: Mettä uralle sauvan anto, Minä sauvan vanhall muorill, Muori uralle kakon anto, 5 Minä kakon kala miehell, Kalamies mull kaloja anto2, Minä kalat riihi miehell, Riihi mies mull' jyvii anto. Minä jyvät porsahalle,

m Porsas mulle reitens anto, Minä reilen kotkan suuhun, Kotka mulle siipeus anto, Vii meren mennäkseni, Takaperin tullakseni,

ia Siellä ihmeil nähläkseni3: Siat SOtki taikinaa.

ja lampaal pr\ käsil oltta, Lehmät leipo, Hevosel liakkas nurkkaa. 20 Ämmät tuhri tunkiolla. 1'iikat surisi karsinoisa, Pojat potki porstuisa, Isänät kilju vainiolla.

1557. Lavia. Kallio Soima n. 22. -sli20. Niemi. Matilda Kallio, 4'J v. Kuul- lut Maija Koivistolta Suodenniemeltä.

Kehruu luritit*.

Minä menin metsään, metsämies mulli- kepin anto.

Minä kepin ämmälle,

ämmä mulle kakon leipo. :. Minä kakm kalamiehelle,

kalamies mulle kaloja anto.

Minä kalan riihimiehelle,

riihimies mulle jyviä anto.

Minä jyvät possolle, io posso mulle toisen kylkensä anto.

Minä kyljen koiralle,

koira mulle oravan haukkui.

Minä oravan kitkalle.

kotka mulle toisen siipensä anto is yli meren mennäkseni,

takaperin tullakseni.

Siellä minä ihmeitä näin:

1556. nähdäkseni.

1 Puht. kirj. kok. n. 1 c. — 2 kalo|i|anto : kalo/a anto. — 3 näh >1 ikseni :

264

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Pojaat näin poimupairasa,

tytöl kultakenkisä, >a mustan laivan merellä;

kaniin kurjen koheltavan,

heinäsirkan heheltävän.

Menin kurkee kiinni ottaan,

sain kurjen kiinni. as Panin kurjen navettoon.

Panin Maijan Lypsämään;

ei Maija saanut inaitoo.

Panin Kaijan lypsämään,

ei Kaija löytänyt nisiäkään. 30 Menin sitte itte.

Lypsyttelin, lipsuttelin,

paiMllc parallisen,

lukkarille lusikallisen.

Panin sitte akkunalle. 35 Kissa moni1 haistaan.

koira meni maistaan.

Löin koukulla puahon,

putOS kiviin että kolisi.

Kerin kovalle kerälle, 40 pistin plakkarin perälle,

vein Turuun linnaan

sain hyviin hinnan.

Ostin sillä hinnalla hyvän mus- ia n oriin,

ajoin sillä oriilla2pitkin Turun b aia 45 ja perse hoki: lori, hori, hori.

1558. Suiifiriuiiniii. Mattila M. E, n. 1. —13. O. Ritamäki, 48 v. Mp. Tammelassa

Kehtolaulu.

Ptruu humma kiikkuun.

Poikkeen1 sieltä tätilään,

Täti kakon leipoo.

Annan kakon kalamiehelle,

5 Kalamies2 mulle jyviä antoi, Vein jyvät possun suuhun, Possu mulle liikkiön anto, \ ein liikkiön koiralle, Koira mulle oravan haukkui,

m Vein oravan kotkalle, Kotka mulle siivet anto, Lensin, lensin letkuttelin, Etuperin mennessäni, Takaprin tullessani.

15 Kuulin kurjen kuhertavan. Heinäsirkan bedeltävän. Menin kurkee kiinni koittaan. Sain kurjen kiinni. Vein kurjen karsinaan.

20 Kauran kahuja eteen. Menin aamulla katsomaan. Siellä oli valkonen vasikka. Panin Maijan lypsämään, Maija ei löytänyt tissiä;

25 Panin Kaijan lypsämään,

Kaija kaato kaikki.

Menin itte lypsämään,

Lypsyttelin, lapsuttelin

Kiuluseni täyteen. 30 Annan papille padallisen,

Lukkarille lusikallisen.

Koira tuli ja ryyppäs,

Katti tuli ja kaato kaikki.

Minä katin kangaspuihin,

35 Nyljin, nyljin nyrkilläni, Piirsin peukalollani.

1557. ' meni | n : m. — s orilla : oriiila.

1558. l |Pl°>kkeeu : Poikkeen, — «Säkeissä: 5, 3, 9, ti, 18, 14, 16,20,22,28,29,

12 , ,, ',:, on pieni alkukirjain.

Pakeneva. 1558—1560.

465

Wiii nahan Turkuun, Sain sata Saksan talteria, Kuusi kaltaista vyötä, 40 Joilla ostin sellaisen hevosen,

Jolla oli lammi lautasilla.

Meri keskellä selkää, Kuono pilviä piteli, Harja taivasta jakeli,

45 Kaviot kiviä rauskutteli.

1559. Kankaanpää. Laiho n. 292. —90. Hilma Hakkuri. 13 v.

Talliin lallun laulettiin, sian sorkat keitettiin, Minulleki annettiin. Minä mettään pakenin, ;> Mettä mulle sauvan antoi, Sauvan minä ämmälle annoin. Ämmä minulle kakon leipoi, Kakon minä kalamiehelle annoin, Kalamies minulle kaloja antoi,

io Kalat minä riihimiehelle annoin, Riihimies mulle jyviä antoi. Jyvät minä kosselle annoin, Kosse mulle puolet reisistänsä, Reidet minä koiralle annoin,

is Koira mulle oravan haukkui, Oravan minä kotkalle annoin, Kotka mulle siivet antoi Yli meren mennäkseni. Takaperin tullakseni.

20 Sielä minä vasta ihmeitä näin: Kirveellä keitettiin, Kattilalla veistettiin, Si.it SOtkui taikinaa. Äijät mähkyi karsinas,

1560. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

as Lehmäl leipoi taikinaa. Emännät ammui pilttuulla.

1560. Honkajoki. Hirsikoski Aimo. n. 32. —23/3 ■-'/'. Mustolaan.

Menin muinen Mustalaan1 päätänin panettelemaan,

silkillä silottelemaan

Musta koira, korpin ruoka, s minua, vastaan tuli.

Minä hyppäsin aidan päälle,

aita mun alleni kaatu.

Minä lensin lepistöön,

Lepistö mereksi muuttu. io Minä karvin kankaan,

kankaalta ma hyppäsin kultaselle pyörtänölle, Löysin kurjen kantanunna,

ajoin kurjen kotio,

annoin kauroja etteen. 15 Mitä1 tämä näitä söi!

Annoin rukkiita etteen,

Mitä tämä näitä söi!

Annoin nisuja etteen,

Niitä se pikkusen nissutteli, 20 puolen kappaa nassutteli.

Minä käskin Kaisa- Maisan mennä lypsämään.

Ei Kaisa-Maisa nisiäkän löytänyt

Menin itte lypsämään.

Lypsin niättä kohottelin, 25 lukkarin lusikan täyteen,

papin saappaan täyteen.

Vein sen riaskan saunanparveen.

Hiiri tuli ja muisti hiukan,

katti tuli ja kaasi kaikki.

30

466

Yiihdytvslauluja ja muita lasten runoja.

30 Minä otin katin kii. Itku kuulu Ilmolaan, poni Pohjan-Tornioon,

valitus Venäjänmaalle,

kitiumis kdvenrakkoon, 35 Sinne hän sitten meni pakkoon.

1561. Honkajoki. Hirsikoski Anun. n. 52. — ö/8 24.

Kun minä menin Murrilahan mustia villoja vaihtamahan, koira tuli Korpelasta mun perä- lläni haukkumahan, Minä hyppäsin aidalle, aita kaatui molemmin puolin, 5 Minä lennin lepikkoon, lepikko millien sauvan antoi, .Minä sauvan riihimiehelle. ralli- mies mullen jyviä antoi, Minä jyvät myllärille, mylläri mullen jauhoja antoi, Minä jauhot vaimolle, vaimo mul- len kyrsän leipo, Minä k\rsän linnulle, lintu minut kotia viisas.

1562. Honkajoki. Hirsikoski Anna, n. 61. ~23!324.

Aita kaatui kahden puolen. Minä lennin lepikkoon, Lepikko1 muuttui mereksi, Minä kaikki kalat merestä,

.-. Minä kalat l i i 1 1 i i i i < h . lie,

Riihimies minulle jyväpakan, Minä jyväpakan suutarille. Suutari mulle mustat kengät, Minä mustat kengät papille, m Pappi mulle paitaliinan

Minä paitaliinan vaivaisille. Vaivaiset mullen sata kiitosta.

1563. Kurrin. 1 'uhin ui n. 96. — 52. Muori kuoli, toinen muori tuli,

Minä pääsin päistäriin, Päistäristä siemeniin, Siemenistä mettään. s Mettä mulle sauvan anto. Sauva Ullille tien QeUVO, Tie mun kylään vei, Kylä mulle kakon anto, Kakon minä kalamiehille,

io Kalamiehet mulle kaloja1,

Minä kalal riihimiehille,

Riihimieliet mulle jyviä, Minä jyvät possolle, Possu mulle puoli kylkiään.

te Minä kyljen koiralle,

Koira mulle oravan haukku. Minä oravan kotkalle, Kotka mulle puoli siipiään, Jolla minä yli meren lensin.

20 Siellä juovat pojat vattan pom-

posta.

1564. Kurrin. Kaukamaa L, n 9. -»1,30.

Äiumankyla. Kaisa Harjukangas.

Venäläinen verikoira

Tappoi Kani ja äitini, Olispa miniinki tappanu! Peestinpä minäki päistärläjähä, 5 Päistärläjä rupes palana,

[Vesinpä minä inettähänki. Mettä unille sauan anto,

Ja minä sauan akalle, Akka mulle kakon leipo,

1562. ' Säk. :i — 7 pieni alkukirjain. 1 k o loja : kaloja.

Pakeneva. 1564—1566.

467

l» Minä kakon kalamiehelle, Kalamies mulle kaloja anto, Minä kalat riihimiehelle, Rallimies mulle jyviä anto Minä jyvät possun suuhun,

15 Possu puolen liikkiönsä, Minä liikkiön koiran suuhun. Koira mulle oravan haukku, Minä oravan papille, Pappi mulle pairan anto,

20 Minä pairan suutarille, Suutari mulle kengät neulo, Että mä pääsen naimaa Kaukaa Kangasalta Piimäpirjon tyttäriä.

1565. [Satak?] Alanen Viljo, n. 23. —30.

Kaappo Räisä, 64 v. Lapsen loru •

Un, uu ruumiinkuu Ruumis käski mun tänne tulla, Minä kaahin aidan päälle, Aita kaatu kankahalle,

5 Kangas mulle sauvan anto, Sauva mun tielle vei, Tie mun kylähän vei, Siellä löysin akan leipomasta. Tyttäret vanuttamasta.

io Tyttö mulle kakon vanutti, Minä kakon kalamiehelle, Kalamies mulle kaloja anto, Minä kalat jyvämiehelle, Jyvämies mulle jyviä antoi,

is Minä jyvät possun suuhun, Possu mulle puolen kylkeänsä

antoi, Minä kyljen koiralle, Koira mulle oravan haukkui,

Minä oravan linnulle, 20 Lintu inulle siipensä antoi

Ylimeren mennäkseni,

Sieltä jälleen tullakseni.

Siellä oli kaivo keskellä pihaa,

Jossa poiat joivat pikarista, 25 Piiat pika-nikarista,

ämmät joivat ämpäristä. Äijät kämpäristä.

1566. [Satdk.?] Räisä K, n. 13.

—30.

Venäläinen verikoira tappoi isän, tappoi äirin, meinas vielä munkin tappaa, minä kauhiin airan päälle, 5 aita kaatui kankahalle. minä lennin lepikkoon, lepikko muuttui mereksi, minä karsiin kankahalle, kaukas mulle sauvan antaa,

m sauva mun tielle vei. tie mru'n kylähän vei, sielä löyrin akan leipomasta, tyttären vanuttamasta , tyttö mullen kakon vanutti,

15 akka mulle kakon leipoo, minä kakon kalamiehelle, kalamies mulla kaloja antaa, minä kalat jyvä miehelle, jyvä mies mulle jyviä antaa,

äo minä jyvät possun suuhun, possu mulle puolen kylkijänsä

antaa, minä kyljen koiralle, koira mulle oravan haukkuu. minä oravan linnulle,

25 lintu mulle siipensä antaa yli meren mennäkseni

168

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Itä jällen tullakseni, siellä oli kaivo keskellä pihaa. Poijat joivat pikarista 30 piijat pika nikarista, äijät joivat ämpäristä, ämmäl äijänsä perseen kämpäristä aäin se on oikeen.

1567. Vesti. Hels. Sinun. Normaali- lys. konv.: Lindroos n. 1*. — 92. Järvenranta. Kustaa Kalpela. Menin minä Erkon Kerkko- han

päätäni panettamaan,

silkillä silottamaan

hopialla helottamaan. 5 Erkki kesken kenkimästä

koirria hosottaniaan.

minä airalle pakoon;

aita mun allani lakoon,

minä lensin lepistöhön, m lepistö mereksi muuttu,

minä menin suurell' vuorell',

korkialle kukkulalle.

Kuulin kurjen kiukuttavan.

heinäsuolla heikuttavan, 15 papin niityllä panevan.

Minä kurjen heinipuulla,

sain ma kurjen sapilaalla;

minä kurjen kiinni otin,

panin kurjen suittel suuhun, so Buittet suuhun, päittel päähän;

ajon kurjella kotio,

pitkäsäärellä pihahan.

Panin kurjen kytkyehen,

kultaisehen kytkyehen; .•.-. panin kurjen karsinahan,

rantaiselien karsinalla n.

vaskiseen vajaseheli.

Panin Maijan lypsämähän, Maija ci nisiä lyönny; 80 panin Kaijan lypsämähän,

Kaija kaikki maahan kaato.

Menin itte lypsämähän,

h |i .m itte l\ rpyttelin,

pikarihin pirpottelin, B6 Inkkarin lusikan täyren,

kirkkoherran kirnun täyren.

Panin lopun pattahalle,

tuli hiiri, siittä maistu.

tuli katti, aappas kaikki. •io Minä koukun kolkkahasta,

väärän puun pesän erestä

löin mä hiiren kuolluksihin,

katin puohpyörryksihin.

Lihat linnahan vetelin, 45 nahaat traksin kaupunkihin,

jolla sain hirmusen hevosen;

luokka paukku taivasalla,

längel pilviä piteli,

harja taivasta lakasi, 50 kaviot kiviä löi, häntä maata lorusi.

1568. Vesil. Heh. Suom. Normaali- lys. konv.: Lindroos n. 2*. — 92.

Kirkonkylä. Juditfa Lindroos, 50 v. synt. Kulnnal ilidin Ilaapsaaren ky- lässä.

Soppo soteli.

Suppu soteli meni sulaan viilin kuulen koiran kans, tappo ämmän, tappo äijän, tahto sr minunkin tappaa. 5 Pääsin ailalle pakoon, aita mun allani lakos, minä mem[n] pensaan juureen, pensas inullo kepin lainaa,

Pakeneva. 1598—15:1.

169

keppi minun tuille vei, 10 tiä minun taloon1 vei,

löysin emännän leipomassa,

tyttären taikinaa taputtamassa.

Tytär luulle kakon leipo,

emäntä rupes torumaan. id Minä k; i k< > 1 1 kalamiähelle,

kalamiäs tuulle kaloja;

minä kalat riihimiäheUe,

riihimiäs mulle jyviä;

minä jyväl posson suuhun, 20 posso pualet kylkiänsä;

minä kyljet kokkolinnulle,

kokkolintu mulle siipensä lainas

yli meren mennäksen

takasikkin tullaksen.

1569. Lempäälä. Vihervaara n. 4341. —13.

Saimi Vuori, 14 v.

Lampaat ne lattian lakasi, Ämmät ne vääräsä makasi. Akat ammui kytkyeesä, Siat pani olutta. s Katillalla veistettiin. Kirveellä keitettiin.

(on vaan katkelma.)

1570. Pirkkala. Skogman n. 34*. —61.

Sukkelat mutkat.

Menin minä lepistöön,

Lepistöltä kepin löysin. Keppi minun tielle vei, Tie minun kylään toi, 5 Kylass'[!] ämmät leipomassa, Ämmät mulle kakon leipo, Kalamiehelle sen annoin, Kalamies mulle kaloja,

1568. ' tiell]ä| : tiälle. — 2 Ensin oli

Etiihimiehelle ae1 annoin, Lo Riihimies mulle jyviä,

Jyvät annoin sialle.

sika mulle' kyljistänsä,

Kyljen annein kuralle,

Koira mulle kutkan toi, is Kutka mulle Biivestänsä.

Niillä lensin lei kiittelin.

Kymmenen meren ylitse,

Kahden kaupungin läpitse;

Jo siellä ihmeitä näin, äo Padalla siellä viistettiin.

Kirveellä siellä keitettiin,

Kanat keitti päivällistä,

Lampaat laittoi karsinata,

Siat sotki taikina ta. 25 Tunkioa ämmät tuhri,

Äijät väänsi kehrävartta.

1571. Pirklcdla. Starck n. 7*. —89. Eva Kaisa Purra, 69 v.

Sokko meni sotaan

viiden kuuden koiran kanssa,

tappo isännän, tappo emännän.

tahto vielä minunkin tappaa. 5 Minä hyppäsin aidan päälle.

aita kaatu kahden puolen,

minä menin lepistöön,

lepistöstä kepin löysin.

Keppi minun tielle toi, io tie minun kylään vei.

Löysin ämmän leipomasta.

tyttären kyrsää vanuttamasta.

Ämmä mulle kakon leipo,

tytär kyrsän vanutti, is minä kakon kalamiehelle,

kalamies anto kaloja,

ut: kylään: korj. ylap.

470

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

minä kalat riihimiehelle, riihimies anto jy\ iä,

minä jyvät si'alle,

aika puolet kyljistänsä,

minä kyljen koiralle,

koira kuku lihansa,

annon lihat kotkalle,

kotka puolet suvistansa, 25 joilla lentää let kiittelin pitäjän

yhdeksän meren ylitte,

kahdeksan kaupungin läpitte.

Siellä minä vasta ihmeitä näin:

padalla siellä veistettiin, 30 kirveellä siellä keitettiin;

si:at puita hakkaeli,

miehet tuhri tunkioita,

vainmt katteli klasista.

1572. Kangasala. Lilius n. 134*. —88. Hjalmar Pinne, 13 v.

Minä menin Melkkolan Kelk- kolaan,

Melkkolan Kelkkolan koirat rupes h. liikkumaan. Minä menin aidan päälle, Aita kaatui alleni, e Minä menin lepistöön, Taitoin sieltä kepin, Keppi neuvoi tielle.

Tie neuvoi saunalle

Sauna neuvoi kylään; io Minä pääsin kylään.

Tapasin isännän istumassa, Pojan köyttä vääntämässä',

T\ II.iivii taikinaa vanuttamassa,

Emännän leipomassa. 15 Emäntä leipoi mulli ■ kakun.

Minä kakun kalamiehelle,

Kalamies mulle kaloja. Minä kalat jyvämiehelle, Jyvämies antoi mulle jyviä. bo Minä jyvät possun suuhun,

Possu antoi mulle puolet rei- siänsä. Minä reidet koiran suuhun, Koira haukkui mulle oravan, Minä oravan kotkan suuhun. 25 Kotka antoi mulle puolet sii-

piänsä.

Niillä lentää letkut telin, K\ nimenen meren ylitse. Sicll' oli isännät hopeavöissä, Tyttäret tinasohiissa. 30 Pojat raiitakanniiksissa. Hevoset rautakavioissa.

1572 a. I\ a iifinsula. Suom. Kansan-

run. sem. siv. n. 84. 1909.

Kirj. S. J. Pentti.

Mutta h 15 (kuultu Kangasalla,

kirjoitettu Helsingissä) ei poikkea

länsisuomalaisesta muodosta muualla

paitsi sakeissa:

»Eeppi neuvoi tielle, Tie neuvoi saunalle. Sauna neuvoi kylään. Tapasin isännän pojan s Tyttären vanut ia massa. Emäntä leipoi» j.n.e.

1573. Sahalahti. Äijittä E, n. 141.

—96.

Sopia meni sotaan viiden kuulen korian[I] kanssa. Tappo ämmän, tappo äijän, rupea minunkin teippaan.

Pakeneva. 1573—1"."',

471

5 Minä pääsin ailalle1, aita k.uitii kanien puolin. aidan päältä päistärille. Päistäret ponpahti palaan, päistäriltä Lepistöön,

10 lepistöstä kepin löysin keppi minun tielle toi, tie minun kylään vei. Löysin ämmän leipomasta ja tyttären vanuttamasta.

15 Tytär oralle kaakun leipo, minä kaakun kalamiehelle, kalamies mulle puolet kalojaan, minä kalat riihimiehelle, riihimies mulle puolet jyviään.

20 minä jyvät possolle,

] n isso mulle kylkensä anto,

minä luut koiralle,

koira mulle kotkan haukku

25 yli meren mennäkseni, tälle puolen tullakseni.

1574. Sahalahti. Helin n. 5*. — 03.

Ilola. Koiviston Vendiä, 59 v., kuullut mies-vainajaltansa. joka synt. Töykänän kylässä.

Elkkolan laulu.

Menin minä Elkkolan Kelkko-

laan

Päätäni panettamaan (panetta- mahan) Silkillä silittämään Kamaralla kaunistettamahan. 5 Elkko kesken kenkimästä Koirrat päälleni hukutteli. Menin minä ailalle pakkoon, Aita mun allensa kaato. Lensin tästä lepikköön,

1573. l ai|h|alle : ai/alle. — 2 Säkeissä 16

10 Lepikkö mereksi muuttu. Karsin tästä kankahille,

Kaukas kahtia meni (menevi) Puut punaset. maat siniset,

Kanervan juuret viheriäiset.

ir, Mika toi taalla kaukana näkkyy?

Kylä toi tualla kaukana näk-

kyy.

Mitä ton kylän koskei on?

Kirkko ton kylän keskel on.

Mitä ton kirkon sisä] on? 20 Aitta ton kirkon sisäl on.

Mitä ton aitan sisäl on?

Neljä nuarta neitsykäistä,

Yksi sittoo silkMvöitä,

Toinen vallaa vaskivöitä, 25 Kolmas suvittellee solkia,

Neljäs itkee veljeänsä

Kun viätiin nuarena sottaan.

Kapalossa kannettiin,

Seimessä vö] jättiin. 30 Tappo ämmän, tappo äijiin.

Tahtoi munkin tappaa.

Pääsin mä tästä päistäriin

Paistavista siämeniin

Siämenistä mettään. 35 Mettä mullen saiivvan anto

Sauvva minun tiälle vei

Tiä minun kyllään vei.

Löysin minä ämmän leipomasta.

Tyttären kyrsää vanuttamasta 40 Ämmä mullen ka k' in leipo.

Minä kakon kalamiähelle

Kalamiäs mulle kaloja.

Minä kalat riihimiähelle

Riihimiäs mulle jyviä, is Minä jyvät pussin suuhun

Pussin suusta pussini suuhun

18, 20, 23 iso alkukirjain.

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Posso inullcn kylkensä Minä kyljen koirrallen, Koirra mullen oravan haukku iina oravan siipilinnulle Siipilintu mulle pualel siipijänsä Ja häntä böyhenijänsä, Jolla ma lensin letkuttelin Yhleksän meren ylitte,

55 Kahleksan tammen tahitte SiäJ "ii kokoi kultakannuksissa, Kanat, vaskivarpahissa Hevonen tuatu Helsinkistä, Rantakarin kaupunkia ta,

6o Umpikenkä ulkomailta. Panin minä Maijan Lypsämään Maija ei saanu maitoo maalle. Menin itte lypsämään Sain minä itte mailon maalle.

65 Nuaret miähel Durkkahista,

Vanhat äijät ämpäristä MaitOO saivat jualaksensa.

1575. Kuhmalahti. Lindroos n. 13*.

—88.

l!;ia]i'saari. 40- v. nainen, kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. >luistiinp. Tottijärvellä.

Soppo soteli meni sotaan, Viilen, kuulen koiran kai Tappo' äijän, tappo' ämmän. Tahto' se minunkin tappaa. i Minä nilalle pakoon, Aita minun allani lakos', Minä pensaan juurelle, Pensas minulle kepin lainas', Keppi minun tielle vei, io Tie minun kylään vei, Löysin emännän leipomasta, Tyttären taikinaa vanuttamasta.

Emäntä minulle kakon leipo, T\ tär rupes' torumaan.

i . Minä kakon kalamiehelle. Kalamies mulle kaloja, Minä kalat riihimiehelle,

Riihiinies mulle jyviä,

Minä jyvät posson suuhun, 20 POS80 puolet kylkiänsä.

Minä kyljet kokkolinnulle,

Kokkolintu mulle siipensä lainas'

Yli meren mennäkseni,

Takasikkin tullakseni, 25 Siellä oli pojaal poimupaitasissa,

Tyttäret kulta siioissa.

1576. Eräjärvi. Tyyskä (i'.)T7) n. 131*. 07.

Kustaa Maki-la. i:s v., kuullut isäl- tään, joka on jo lähes To v.

Sotilas mani sotaan.

Sotilas meni sotaan Viilen kuulen koiran kanss' Tappoi äijän, tappoi ämmän Meinas' vielä minunkin tappaa, :> Minä hyppäsin ailam päälle Aita kaatui kahlein pualen. Minä hyppäsiin päistärläijään Päistärläijä rupes palamaan. Minä hyppäsin Lepistöön, io Lepistö iniille sauvan antoi, Sauva minut (jäälle saattoi Tiä minut kylään vei. sialla löysin akan leipomasta, Tyttären leipiä vanuttamasta. \kka mulle kakon leipoi. Minä kakon kalamiähellen.

Kalamiäs mulle kaloja antoi, Minä kalal riihimiähelle, Riihimiäs mulli' j\ \ ijä antoi

1'ikcneva. 1576—1878.

473

20 Minä. jyv.it posson suuhan Posso pualet kyljistänsä. Minä kyljen koiran suuhun, Koira mulle oravan haukkui, Minä oravan kotkan noukkaan,

a Kotka mulli' siivet antoi. Niillä lentelin lekuttelin Yli yhleksän meren sinisen. SielT oli kukut kultakannuksissa, Kanat hopee höyhenissä,

30 Pikkupojat pullosissa, Pikkupirjal pikareissa, Vanhat ämmät ämpärissä, Vanhat äijät nurkan alta.

1577. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 62*. —07.

Anton Tuomala, 15 v.. kuullut ta- lonväeltä.

Venäläinen verikoira.

Venäläinen verikoira Tappoi isän Tappoi äilen Meinas häijy

s Minunkin tappaa Mutta pääsin Aitan harjalle. Aita kaatui kahlen puolen Minä siitä päistäriin,

io Päistäreet syttyi tuleen Minä lehtoon lepsählin Lehto mulle sauvan antoi, Sauva mulle tien neuvo Minä tie[l]tä taimi löysin

io Emännän leipomasta, Tyttären taputtamasta , Äijän köyttä vääntämästä

Isännän ilman istumasta, Emäntä mulle kakun leipoi,

äo Minä kakun kalamiehelle Kalamies unille kaloja, Minä kalut Hullun suuhun. Hollo mulle oravan haukkui. Minä oravan sepällen,

25 Seppä mullen sakset takoi Minä saksel raatarillen, Raatali mullen jakun neuloi, E1 tä mä pääsin naimaan Pillipiiparin tyttären.

1578. Eräjärvi. Hansson n. 30 a. —53.

Sopia se sutaan meni Viiden kuuden koiran kanssa. Tappo äijän, tappo ämmän, Rupes m(in)unkin tappamahan, s Minä hyppäsin aidan päälle, Aita kaatu kahden puolen, Minä hyppäsin päistärille, Päistäret rupes palamahan. Minä hyppäsin kultakoukkuun.

io Lauta koukulta lepistöön. Lepistö mull'1 kepin anto, Keppi minun tiellen saatto, Tie minun kylään vei. Löysin ämmän leipomasta,

15 Tyttären vanuttamasta. Ämmä mullen2 kukon leipo, Minä kakun kalamiehelT, Kalamies mull" kaloj(a)8 anto, Minä kalat riihi miehell',

20 Riihimies mull' jyvi(ä) anto, Minä jyvät posson suuhun, Posso puolen4 kylkiänsä,

1578. 1 |minullen| *mull* : m. * |(minull|| puolen : p.

2 m|(in)|ullen : m.

loja alleviivattu. —

471

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Muki kyljen koiran suuhun. Koira minullen oravan haukku. i Minä oravan kotkan suuhun, K<>t k . i puolet6 siipiänsä, Joilla Inisin lipsuttelin, Yhdeksän* meren ylitte, Kahdeksan' talon tahitte8,

3o Jos oli pojat poimupaidois, Vanhal äijät vaskivöissä. Sieltä löysin pienet piiat pika- rista, Nuoret pojat potelist.i. Vanhal aijat ämpäristä,

35 Vanliat ämmät nurkan alta.

1579. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 2. -mlf81.

[tä-Aure. Emäntä Melta Rikala, "il v., kuullut pienenä tyttönä.

Venäläinen verikoira

Tappi i isän, tappu äiten,

Tahto tappaa itteniMn,

Mutta pääsin päistärihin, 5 Päistäristä raumenihin,

Ruumenet mun mettään saatto,

Mettä unille sauvan anto,

Minä sauvan akalle.

Akka niulle kakun leipo, m Minä kakon koiralle,

Koira minulle oravan haukku,

Minä oravan pajulle.

Pappi unille paitaliinan,

Minä paitaliinan lukkarille, 15 Lukkari niulle puolel jyvistään.

1581. Kuru. Pohjcmkanervo T, n. 3.

»1,31

Itä- \uiv Emi nila Uulila Ruoho- nen, 55 v. Pienenä kuullut.

Toinini meni soutaan viilen kuulen koiran kanssa, tappo rouvansa, vielä meinas minunki tappaa. 5 Minä menin ailan päälle, aita kaatU kahlen puolen,

minä menin lepistöön, lepistöstä kepin sain,

keppi minun kylään vei.

1580. Ruovesi. Marjanenn.58*.—13.

Aita kaatu kahdenpuolen minä nousin pensaan päälle pensas mulle kepin anto, keppi minun tielle vei, 5 tie minun kylään vei. Löysin ämmän Leipomasta t\ iiären typyttämästä. Ämmä mulle kakon leipo, minä kakon kainalooni io läksin siitä toiseen taloon. SielläköS minä ihmeitä näin: siat sotki taikinaa ja ämmät tuhri tunkioo.

1582. Virrat. Paldani n. 71*. —52. Minä menin Lättilään,

Päätäni panettaan,

Silkillä1 sirottaan. Lättilän koirat rupes haukkuun s Minä h\ ppäsin airalle,

Aita kaatu kaatu2 kahren puolen;

6 1 < mi n ii 1 1 • • 1 1 , | Iit : p. — 8|punasen| meren : m. — ' kk:ssa pieni alkukirjain.

ikeet 29 — 31 on alkup. kk:ssa reunaan lisätty ja merkitty numeroksi 30 b. 1582 ' Kirjotusvirhe, p.o. Silkillä. — 'Sanan toistaminen kirjotusvirhe.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1582 — 1585.

475

Minä hyppäsin airalle, Aita kaatu kainon puolen, Minä hyppäsin Lepikköön, i» Lepikkö muuttu mereksi, Papin nuiva soutamaan, Nm Ti aeitty itkemään.

1583. Virrat. Siren T. n. 60*. —Oi. Kurjenkylä. Hilma Jokinen, 50 v.

Verikoira venäläine,

Tappo isän tappo äiöen, Tahtopa > ielä niiniinkin tappaa. Minä pääsin paistärihin, s Päistäristä ruumeniin, Ruumenista mettään, Mettä mulle^sauvan^anto Minä sauvan kalamiehelle, Kalamies mulle kaloja anto,

io Minä kalat riih imi> helle, Riihimies mulle jyviä anto, Minä jyvät possun suuhun, Possu mulle puolen kylkiänsä

anto, Minä kyljen koiran suuhun,

15 Koira mulle oravan haukku, Minä oravan kaakkolinnulle, Kaakki mulle siipensä sulki Yli meren mennäkseni Ja sieltä jällen takasin tullakseni.

1584. Virrat. Sievänen n. 52* . — 15. Vaskivesi. Josefiina Majamäki, 60 v., oppinut äidiltään.

La, la, la, la laulettiin Sian sorkkia keitettiin, Annettiim_mullekkimwpa la , Minä palan vanahalle muorille, s Muori mulle kakoMeipo, Minä kak"ii kalamiehille,

Kalamiehel mulle kaluja anto, Minä kalat riihimiehille, Riihimiehel mulli' jyviä anto,

m Minä jyväl possun suuhun, Possu mulle pimlen kyljestään, Minä kyljen kuran suuhun, Koira mulli' oravan hankki, Minä oravan kotkan suuhun,

ia Kotka mulle siipmsä lainasi Yli merem_ mennäkseni, Sieltä takasit^ tullakseni. Sielläpä minä vasta ih'mcitä näin: Isännällä kynnettiin, Emännällä kartuttiin, Siat sotki taikinaa, Piiat tuhllri tunkijoo1.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen.

1585. Pori. Friman J, n. 22. —89. Juho Aalto, 20 v. Palkkani.

Palvelin minä talonpoikaa

sen vuoden ja päivän pääll'.

sain minä kanan palkastani.

Kanan nimi oli Katin-oja s hei jei jei jei jei.

Kanan nimi oli Katin-oja

pvm pvm pym. Palvelin minä talonpoikaa

sen vuoden ja päivän pääll", io sain minä kukon palkastani.

Kukon nimi oli Tiruliru

hei jei jei joi jei.

Kanan nimi oli Katin-oja

pym pym pym. is Palvelin minä talonpoikaa

sen vuoden ja päivän pääll'.

1584

tunkioo : tunki/oo.

476

Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.

sain minä hevon palkastani.

Eevon nimi "li Besten,

Knk«'ii nimi oli Tiniliru. äo Kaiuin nimi "li Catin-oja

hei jei jei jei jei.

Kanan nimi "li Catin-oja

pvm pvm pyin.

Palvelin minä talonpoikaa 25 Ben vuoden ja päivän päälT,

sain minä akan palkastaan.

Akan nimi "li K-ten.

luvun nimi "li Besten,

kukon nimi "li Tiniliru, 30 kanan nimi "li Katin-oja

hei jei jei jei jei.

Kanan nimi "li Katin-oja

pvm pvm pyin.

1586. Mi riharrui. Ilosin* M. n. 1. —88.

Karoliina Ahlroth, 75 v. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni täyteen, Sain minä1 koiran palkastani. Koira "li Himan hau hau hau. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni täyteen, 5 Sain minä kissan palkastani. Kissa "li Krikseli, Koira "li Kirnau hau hau hau. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni täyteen, Sain minä kutun palkastani. io Kuttu "li .M"". Kissa "li Knkseli, Koira m. m. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni täyteen,

Sain minä pukin palkastani.

15 Pukki oli I'"". Kuttu oli Möö, lviss;i m. m.

Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni täyteen, Sain ininä lehmän palkastani. 20 Lehmä oli Longeri, Pukki "li Pöö, Kuttu "li Möö, m. m. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni täyteen,

Sain ininä härän palkastani.

16 ll.nkä "li Manu-eli.

Lehmä "h Longeri, Tukki m.m. Palvelin ininä talonpoikaa vuo- teni täyteen, Sain minä tyttären palkastani. :i« Tytär oli Marketa, Härkä "li- Mangeli, Lehmä m. in. Palvelin minä talonpoikaa vuo- tiiii täyteen, Sain minä talon palkastani. tb Tai" "li Kartano, Tytär oli Marketa, Bärkä "li Mangeli, Lehmä "li Longeri, Pukki "h Pöö ei Kuttu "li Möö, Kissa "li Krikseli,

Koira "li Kirnau hau hau hau.

1587. Oripää. Vihervaara n. 2373. —11.

Taaskila. Maija Välilä, 7'. \ . Palvelin talonpoikaa

1586. l Sain : S. »minä*. — * Mm oli : o.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1587—1589.

477

vuateni ta\ teen,

Sain pässin palkastani. Pässi oli P;ik;irä. 5 Koira lliu hau, Kissa oli Kirnamau, Kukku oli Kunakokki, Kana oli Kaakrniakki. Muna oli tiu vou vou.

1588. Loimun. Hollo n. 326. —09. Palvelin talonpoika vuoteni täyteen, Sain minä munan palkastani, Ja se muna oli tiuvauvoo, Ja se muna oli tiuvauvoo. a Palvelin talonpoika vuoteni

täyteen , Suu minä kanan palkastani. Ja se kana oli kaakernokka, Ja se muna oli tiuvauvoo, Ja se muna oli tiuvauvoo, 10 P. tp. v. t., sain minä kukun

palkastani, Se kukko oli kuukernokka, Kana oli kaakernokka j.n.e. P. tp. v. t., sain minä kissan palkastani Se kissa oli miu mau j.n.e. 15 P. tp. v. t., sain minä koiran

palkastani, Se koira oli hiu Inu j.n.e. P. tp. v. t.. sain minä lampaan1 palkastani, Se lammas oli mää mää j.n.e. P. tp. v. t. sain minä pässin pal- kastani 20 Se pässi oli päkäkää j.n.e.

P. tp. v. t., sain minä lehmän palkastani

Se lehmä oli ammuu j.n.e.

P. tp. v. t., sain ininä sonnin pal- kaltani.

Se sonni oli pöy vöy j.n.e. 25 Palvelin talonpoika vuoteni

täyteen,

Sain minä hevon palkastani,

Se hepo oli hirnai.

Sonni oli pöy vöy,

Lehmä oli ammuu. 30 Pässi oli päkäkää,

Lammas oli mää mää,

Koira oli hiu hau,

Kissa oli miu mau.

Kukko oli kukernokka, 35 Kana oli kaakernokka,

.la so muna oli tiuvauvoo,

Ja se muna oli tiuvauvoo.

1589. Alastaro. Vihervaara n. 2437.

—11.

Sikilä. Eräs 13-vuotias tyttö.

Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, Sain minä munan palkastani. Munan nimi oli Tiu tau tau. Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, 5 Sain minä kukkon palkastani. Kukkon nimi oli Kuunakuppi Ja munan nimi oli Tiu tau tau. Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, Sain minä kanan palkastani. 10 Kanan nimi oli Kaakelituppi,

1588. ' minä |pässin| : m.l.

Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.

Kukkuu nimi oli Kuunakuppi Ja munan nimi oli Tiu tau tau. Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, Sain minä kissan palkastani, ie Kissan niini oli Niu nau nau. Kanan nimi oli Kaakeltuppi, Kukkuu nimi < >li Kuunakujijii Ja munan niini oli Tiu tau tau. Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen,

20 Sain minä koiran palkastani.

Koiran nimi oli Hau hau hau.

Kissan nimi oli Niu nau nau.

Kanan nimi oli Kaakeli uppi,

Kukkmi nimi oli Kuunakuppi 25 Ja munan nimi oli Tiu tau tau.

1590. Alastaro. Vihervaara n. 3438.

11. Siirilä. Vilho Vieno, 45 v.

Eevosen nimi lihaa. Sian nimi Viivi. Lehmän niini Muu muu, Koiran nimi Huntu n muutu, :. Katin nimi Nahka-maunus. Kukkon nimi Kulta nuppi. Kanan nimi Prätspeli pöm pöm

pöm.

1591. Alusiani. Vihervaaran. 2443. —11.

Ylhäinen. Miina Paukkio, 55 v.

Palvelin lniii.i talonpoikaa vua-

telli täyteen.

Sain minä kukkon palkastani.

Kukku sano: kukkulunruu.

Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, 6 Säin minä kanan palkastani. Kana sano: Kai. Kai minun kanani. Kukko sano: kukkulunruu. Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, m Sain minä ahneen1 palkastani. Uhhee sano: Mää, Mää minun uneni, Kai minun kanani, Kukko sano: Kukkuluuruu. 15 Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, Sain minä sian palkastani, Sika sano: Röh, Röh minun sikani, Mää niiniin uhoni. 20 Kai minun kanani.

Kukko sano: Kukkulunruu. Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, Sain minä lehmän palkastani. Lehmä sano: Myy, bg Myy minun lehmäni. Röh minun sikani. Mää minun uheni. Kai minun kanani, Kukko sano: Kukkuluuruu. no Palvelin minä talonpoikaa vua- teni täyteen, Sain minä härjän palkastani. Härkä sano: Muu. Muu niiniin härkäni. Myy minun lelunani. Röh linnun sikani.

1 r. (= lampaan).

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1591—1592.

Maa minun oheni, Kai minun kanani. Kukko sano: Kukkoluuruu. Palvelin minä talonpoikaa vua-

tiiu täyteen. 40 Sain minä hevosen palkastani.

Eevonen sano: Ih ha.

In ha minun hevoseni,

Muu minun härkäni.

Myy minun lrlnnäni. 45 Röh minun sikani.

Mää minun uneni,

Kai minun kanani,

Kukko sano: Kukkuluuruu.

1592. Kokentäki. Lempainen n. 25. — 5/i04.

Kuurola. Hilja Rintanen, 13 v. Kuullut isältään.

} hdeksän vuoden palkka.

Palvelin talossa vuoteni, Sain niinä kissan palkastani, Kissa oli kirmau ohhohhoo.

Palvelin talossa vuoteni, 5 Sain minä koiran palkastani, Koira oli krikseli, Kissa oli kirmau ohhohhoo.

Palvelin talossa vuoteni, Sain minä lampaan palkastani, io Lammas oli mää, Koira oh krikseli, Kissa oli kirmau ohhohhoo.

Palvelin talossa vuoteni, Sain minä kutun palkastani, is Kuttu oli pöö, Lammas oli mää, Koira oli krikseli, Kissa oli kirmau ohhohhoo.

Palvelin talossa vuoteni,

20 Sain minä harjan palkastani,

Härkä oli uu,

Kulin oli pöö,

Lammas oli mää.

Koira oli krikseli, 2.) Kissa oli kirmau ohhohhoo. Palvelin talossa vuoteni,

Sain minä lehmiin palkastani,

Lehmä oli muu.

Härkä oli uu. 30 Kuttu oli pöö,

Lammas oli mää.

Koira oli krikseli,

Kissa oli kirmau ohhohhoo. Palvelin talossa vuoteni, 35 Sain minä hevosen palkastani,

Hevonen oli hääsi

Lehmä oli muu.

Härkä oli uu.

Kuttu oli pöö, 40 Lammas oli mää.

Koira oli krikseli,

Kissa oli kirmau ohhohhoo. Palvelin talossa vuoteni,

Sain minä tyttären palkastani, ts Tytär oli Marketta,

Hevonen oli hääst,

Lehmä oli muu,

Härkä oli uu.

Kuttu oli pöö, 50 Lammas oli mää,

Koira oli krikseli,

Kissa oli kirmau ohhohhoo. Palvelin talossa vuoteni.

Sain minä talon palkastani, 55 Talo oli kartano,

Tytär oli Marketta,

Hevonen oli hääst,

Lehmä oli muu,

180

Viihdyt yslauluja ja muita lasten runoja.

Härkä "li uu, eo Kuilu oli pöö, Lammas oli mää, K tira "li krikseli,

Kissa oli kirinau ohhohhoo.

1593. Tyrvää. Horilan.21.—wlt22. Kukko oli kurnappi, ja kana "li karnappi,

ja sr1 muna oli tiu vou vou.

(Sanotaan, että Lepistö, Mylly- maassa asuva 6(1 — 70 v. ikäinen mies,

opetti tämän hullunkurisen viisun po- ,o k;im (||i kaakgmuppj jälleen. Sitä on ruvennut muutkin ihmiset sitten käyttämään

sain minä kukon palkisiani; ja >'■ kukko "li kunakoppi, kana "li kaakernuppi, ja se muna "li liv von vou vou

vou,

ls ja se muna "li tiv VOU VOU vou

vou. Palvelin talonpoikaa vuateni täyteen, sain minä kissan palkastani; ja sr kissa "li kirnainau, kukk" "li kunakoppi,

1594. Tyrvää. 1 'akuin V. I\ n. 80. \

Kalliala. Ville Lindfors, 65 v. Kuul- lut äidiltään Kaisa Kellarilta.

Palvelin talonpoikaa vuateni1 täyteen, sain minä munan palkastani; ja2 se muna oli tiv von vou vou

vou, ja se muna oli tiv vou vou vou

vou. 5 Palvelin talonpoikaa vuateni

täyteen, sain minä kanan palkastani; ja se kina "li kaakernuppi, ja sr muna "li tiv vou vou vou

Voll.

ja se muna oli tiv von vou vou

VOU.

io Palvelin talonpoikaa vuatnii

täyteen,

ja se muna oli tiv vou von VOB

vou. ja se muna oli tiv vou vou vou

Voll.

I'. il velin talonpoikaa vuateni täyteen. sain niinä koiran palkastani; 26 ja se koira "li hiuhan. kissa oli kirnainau. kukko oli kunakoppi, kana oli kaakernuppi, ja se muna oli tiv VÖH vou vou

VOU.

30 ja se muna oli tiv vou vou von

vou.

Palvelin talonpoikaa vuateni

täyteen,

sain minä pässin palkistani; ja sr pässi "li päkäpä.i. koira oli biuhau, 98 kissa oli kirnainau. kukko oli kunakoppi, kana oli kaakernuppi.

159H l seini : se.

i , i vu|o|teni : vuateni. ' Säkeissä 3— 4, 7— 8, 12, 14, 18, 21, 25, 29, 82,

:ix, ,2, '»s, 52, v on iso alkukirjain.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteni. I.Vi', I.ViH.

481

ja se muna oli tn vou vmi von 1596. Tyrvää. Kullaa n. 225 a.

vu ii. -8/i04.

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. Kulliini äidiltään, kotoisin Tyrvään k\ tästä.

ja se muna « > 1 i tiv vou vou von

von. 40 Palvelin talonpoikaa vuateni

täyteen,

sain minä Lehmän palkastani;

ja sr lehmä oli ammunmöö,

pässi oli päkäpää,

koira oli liinhaii, 45 kissa oli kiroaman,

kukko oli kiina koppi,

kana oli kaakernuppi,

ja se muna oli tiv vou vou von

VOU,

ja sr muna oli tiv vou vou vou

vou.

50 Palvelin talonpoikaa vuateni io Kana oli prätsperi

täyteen, | Koira oli prikseli, sain niinä hevosen palkastani; ja se hevonen hirnahii. lehmä oli ammunmöö, pässi oli päkäpää, 55 koira oli hiuhau, kissa oli ktroamau, kukko oli kunakoppi, kana oli kaakernuppi, ja se muna oli tiv vou vou vou

von. 60 ja se muna oli tiv vou vou vou

vou.

Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni ja sain minä kissan palkastani. Kissa oli kirnou höh hoh hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni 5 ja sain minä koitan palkastani. Koira oli prikseli. Kissa oli kirnau hoh huh hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni ja sain minä kanan palkastani.

Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni ja sain minä kukkon palkastani. 15 Kukko oli konnermooki, Kana oli prätsperi. Koira oli prikseli, Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni 20 ja sain minä lampaan palkakseni. Lammas oli mää Kukko oli konnermooki,

Kina oli prätsperi, 1595. Tyrvää. Kullaa n. 56. — 13/i03 Koira oli prikseli,

Tapiola.

Talon pojan palveliani, Sain minä kukkuu polkastani.

25 Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni ja soin minä kutun palkakseni.

Kukkon nimi oli väy väy väy. Kuttu oli pöö,

31

482

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

l.niiin.is oli mää, 30 Kukko oli konncrmooki.

Kana oli prätsperi,

Koira oli prikseli,

Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. I '.il velin minä talonpoikaa vuo- teni Bsja sain minä Lehmän palkastani,

Lehmä oli liuu,

Kuttu oli pöö,

Lammas oli mää,

Kukko oli konnermooki, m Kana nli prätsperi,

Koira oli prikseli,

Kissa oli kirnau hoh hoh hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni

ja sain minä härrään palkastani, 45 Härrään nimi oli hukseli,

Lehmä oli huu,

Kuttu oli pöö,

Lammas oli mää.

Kukko oli konnesmooki, 50 Kana oli prätsperi,

Koira oli prikseli,

Kissa oli kirnau hoh, hoh. hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- toni

ja sain minä hevosen palkastani 55 Hevonen oli hesteli,

Märkä oli hukseli,

Lehmä oli huu,

Kuttu oli pöö,

Lammas oli mää, 6o Kukko oli konnermooki.

Kana oli prätsperi,

Koira oh prikseli.

Kiv>;i oli kirnau Imli hoh hoo.

Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni es ja sain minä talon palkastani.

Talo oh kartano,

Hevonen oh hesteli,

Härkä oh hukseli.

Lehmä oli huu, ?o Kuttu oli pöö,

Lammas oli mää.

Kukko oli konnermooki,

Kana oli prätsperi,

Koira oli prikseli, 76 Kissa oli kirnau hoh li"h hoo. Palvelin minä talonpoikaa vuo- teni

ja sain piika n palkastani

Piika oli Markreetta,

Talo oli kartano, so Hevonen oli hesteli,

Härkä oli hukseli,

Lehmä oli huu.

Kuttu oli pöö,

Lammas oli mää, 86 Kukko oli konnermooki.

Kana oli prätsperi,

Kissa oli kirnau hoh hoh hoo.

1597. Mouhijärvi. Laine T, n. 159.

—93.

Palvelin minä talonpojan vuoteni täyteen, sain minä munankin palkastau'. .Muna1 oli t iu-vau-vaii-vau-vaa.

s Palvelin minä talonpojan

vuoteni ta\ tei n.

Baifl minä kanankin palkastan'.

Kana oli kaker nappi,

muna oli tiu-vau-vau-vau-vaa.

1597. " Säkeissä 4, 8, 13, 18, 23, 33, 37, 42, i7 jm 52 on pieni alkukirjain.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 159" — 1598.

483

10 Palvelin minä2 [talonpojan

vuoteni täyteen]

hain minä] kukonkin palkastan'.

Kukko oli knkernuppi3.

kana kakernappi j.n.e. 15 Palvelin2 [ininä talonpojan

vuoteni täyteen]

[sain minä] kissankin palkastan'.

Kissa oli kirnamau,

kukko knkernuppi j.n.e. 20 Palvelin8 [minä talonpojan

vuoteni täyteeni

[sain minä] koirankin palkastan'.

Koiira oli hau hau,

kissa kirnamau j.n.e. 25 Palvelin2 [minä talonpojan

vuoteni täyteen],

[sain minä] pässinkin palkastan'.

Pässi oli pää pää, *

koirra hau hau j.n.e. 30 Palvelin2 [minä talonpojan

vuoteni täyteen],

[sain minä] siankin palkastan'.

Sika oli röhröh j.n.e. Palvelin2 [minä talonpojan 35 vuoteni täyteen],

[sain minä] lehmänkin palkastan'.

Lehmä oli myy myy,

sika röhröh j.n.e.

Palvelin2 [minä talonpojan

vuoteni täyteen],

[sain minä] hevosenkin palkas- tan'.

Hevonen oli iha haa,

lehmä myy myy j.n.e. Palvelin2 [minä talonpojan 45 vuoteni täyteen].

[sain minä] talonkin palkastan'.

Talo oli taataa,

hevonen iha haa, j.n.e. Palvelin minä talonpojan 50 vuoteni täyt ien,

sain minä tytönkin palkastan.

Tyttö oli tyytyy,

talo taataa,

hevonen iha haa. 55 lehmä myy myy,

sika röhröh,

pässi pääpää,

koirra hauhau,

kissa kirnamau. 60 kukko knkernuppi,

kana kakernappi,

mutta muna oli tiu-vau-vau-vau-

vaa.

1598. Mouhijärvi. Järvinen n. 28. —53.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen, Sain sian palkastani, Sian nimi hinkkisvinkkis, hynty-

kynty1.

Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen,

5 Sain minä kanan palkastani,

Kanan nimi prätspeli,

Sian nimi hinkkisvinkkis, hynty-

kynty. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen, Sain minä kukon palkastani, io Kukon nimi oli konnaknuti, Kanan nimi prätspeli j.n.e.

2 2 kk:ssa seuraa : j. n. e. — 3 kukern|a|ppi : kukern«ppi. 1598. ' Seur. säe : Hynty kynty , ylipyyhitty.

'.■>.

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteni, i minä katin palkastani, Katin nimi karnamau, 15 Kukon nimi j.n.e.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen Sain minä lehmän palkastani, Lehmän nimi juomakroma, Katin nimi j.n.e. 20 Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen. Sain ininä härjän palkastani, Ilärjän nimi huskispuskis, Lehmän nimi j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen. 25 Sain minä pukin palkastani, Pukin nimi pökökökö, Härjän nimi j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. Sain minä neitsyen- palkastani, 30 Neitsyn nimi junfru, Pukin nimi j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni

1a\ te,.]!.

Sam minä hevosen palkastani, Hevosen nimi häst. :... Neitsyn nimi j.n.e.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. Sam minä papin p iikastani, Papin nimi präst,

Hevosen nimi häst, io Neitsyn8 nimi junfru, Pukin nimi pökökökö,

Harjan nimi huskispuskis.

Lehmän nimi juomakroma.

Kilin nimi karnamau. is Kukon nimi konnaknuti.

Kanan nimi prätspeli,

Sian nimi hinkkisvinkkis. liynty-

kynty.

— Suola on sait.

mallas on tnalt. 50 Kylmä o a kalit.

.Ia kaikki on alit.

1599. Tottijärvi. Lindroos n. 28*. —88.

Huhtaa. Antti Yli-Kunkka, 18 v. kuullut äidiltänsä Miina Hunkalta.

Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen

Sain sian palkastani.

Sian nimi sinkivinki syntykynty.

Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen

i Sain pukin palkastani. Pukin nimi mökökökö, Sian nimi sinkivinki syntykynty. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen Sain kanan palkastani. lo Kanan nimi prätspeli, Pukin nimi mökökökö, Sian nimi sinkivinki syntykynty1.

1 neitsj m : neitsyen. — 3 Ne|e|tsyn : Neitsyn; t:n alap. kirj. a.

1599. ' Ukup. kasikirj otuksessa runo ei päät] tähän, vaan jatkuu uudelta sivulta seuraavalla molla (Lindroos 29). Kokoelmaa numeroitaessa su. un. Kirj. Seuran arkistossa on runo epähuomiossa jaettu kahdeksi en n. uksi.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen 1600 1602.

485

1600. Tottijärvi. Lindroos n. '.'O*}]

—88.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen Sain minä kukun palkastani. Kukon niini konnaksnuuke, Kanan nimi prätspeli, j.n.e. 5 Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen Sain minä katin palkastani. Katin nimi karnamaukus, Kukon nimi konnaksnuuke, j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen io Sain minä lehmän palkastani. Lehmän nimi jamakrama, Katin nimi karnamaukus. j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen Sain minä härään palkastani. 15 Härään nimi busMpuski,

Lehmän nimi jamakrama. j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. Sain minä hevosen palkastani Hevosen nimi häst, 2o Härään nimi huskipuski. Lehmän nimi jamakrama, Katin nimi karnamaukus, Kukun nimi konnaksnuuke. Kanan nimi prätspeli, 25 Pukin nimi mökökökö,

Sian nimi sinkivinki syntykynty.

1601. Pirkkala. Virtanen n. 13*.— 05. Nokia. Matilda Virtanen, 50 v.

Laulu.

Palvelin talonpoika vuoteni täyteen

1 600. ' Ks. ed. n:on alahuom.

Sain minä munan palkastan.

Munan nimi Iin ja tiu von vou.

Palvelin talonpoika vuoteni täy- teen ■ Sain minä sian palkastan.

Sian nimi hinkvits'.

Palvelin talonpoika vuoteni täy- teen

Sain minä kanan palkastan.

Kanan nimi präsperi. io Palvelin talonpoika vuoteni täy- teen

Sain minä kukun palkastan

Kukun nimi konakuti.

palvelin talonpoika vuoteni täy- teen

Sain minä pukin palkastan. 15 Pukin nimi pökökökö.

Palvelin talonpoika vuoteni täy- teen.

Sain minä lehmän palkastan.

Lehmän nimi natinuti.

1602. Pirkkala. Starck n. 14*. —89.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen, sain minä munan palkastan'; muna oli piti vou vou. Palvelin etc. 5 - - kanan palkastan';

kana oli kaakernuppi, muna oli piu vou vou. Palvelin etc.

- kukun palkastan'; io kukko oli kuukernuppi, kana oli etc. Palvelin etc.

486

Yiihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

kissan palkastani

kissa oli kirnamau, 15 kukko oli etc.

Palvelin etc.

— koiran palkastan';

koi oli hau hau hau,

kissa oli etc. 20 Palvelin etc.

lehmän palkastan';

lehmä ammou, mou,

koira oli etc.

Palvelin etc. 25 hevon palkastan';

hepo oli hirnamau,

lehmä oli ammou, mou,

koira oli hau hau hau,

kissa oli kirnamau. 30 kukko oli kuukernuppi,

kana oli kaakernuppi,

muna oli piu voit, vou.

1603. Tampere. Sir e"n T. n. 25*. —04.

Kehtolaulun katkelma.

Kukon nimi Kullekruuti, Kanan nimi Kreisperi, Munan nimi Tivo Tivo töy töy

töy.

1604. Sahal. Helin n. 10*. —03.

1'akkala. Matin Jahanna, 52 v. Kuullut 4 v. vanhana Korpiniemon kylässä 80-vuotiaalta Kontti Kertun Tiinalta.

Talonpojan palkka.

Minä talonpoika vuateni täy- teen palvelin Sain minä munan palkastani.

Ja so luuna oli viii van

Ja se kissa oli kirman. 5 Minä talonpoika vuateni täyteen

palvelin Sain minä kissan palkastani. Ja se kissa oli kirmau Ja se koira oli hiu hau.

Minä talonpoika vuateni täy- teen palvelin io Sain minä kukon palkastani. Ja se kukko oli kukernuppi Ja se kana oli kakemuppi Ja se muna oli viu vau vauv vauv van. Minä talonpoika vuateni täy- teen palvelin 15 Sain minä lehmän palkastani. Ja se lehmä oli ammukka Ja se hevonen oli iha haha ha.

ei miiista.

1605. Kuhmal. Lindroos n. 27*. — 88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuullut äidiltänsä. Ulrika Eskolalta. Muistiinp. Tottijärvellä.

Palvelin talonpoikaa vuotoni

täyteen

Sain minä munan palkastani.

Ja se muna oli tiuvoUVOUVOU-

VOUVOUVOU.

[Ja se muna oli tiuvouvouvou-

VOUVollVoll.]

5 Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen Sain minä kanan palkastani. Kana oli kakernoppj

Ja se niiniä oli ÖUVOUVDUVOU-

vouvouvou,

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen. 1605 — 1606.

487

[Ja se uuma oli tiuvouvouvou-

VOUVOUVOU.J

io Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen

Sain niinä kukon pilkastani. Kukko oli kuna kuppi1. Kana oli kakernoppi, j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen 15 Sain nunä kissan palkastani. Kissa oli kirnau, Kukko oli kunakoppi, j.n.e. Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen Sain minä koiran palkastani. 20 Koira oli hiuhau, Kissa oli kirnau, j.n.e. Palvelin talonpoikaa Aiioteni täyteen Sain minä pässin palkastani. Pässi oli päkäkää, 25 Koira oli hiuhau, j.n.e.

Palvelin talonpoikaa vuoteni täyteen Sain minä lehmän palkastani. Lehmä oli ammomoo, Pässi oli päkäkää, j.n.e. 30 Palvelin talonpoikaa vuoteni

täyteen Sain minä hevosen palkastani. Hevonen oli ihahaa, Lehmä oli ammomoo, Pässi oli päkäkää, 35 Koira oli hiuhau. Kissa oli kirnau, Kukko oli kunakoppi, Kana oli kakernoppi ja Se muna oli tiuvouvouvouvou-

vouvou.

40 .ia sr muna oli tiuvouvouvouvou-

vouvou.

1606. Virrat. Sievänen n. 63*. — 15.

l. PalSvlin talonpoikaa vuoteni päähän Saimwminä kissan palkistani, Kissa oli kirmaus oh^hoh^hoh.

5 Palavelin talonpoikaa vuoteni

päähän Saimwminä koiran palikastani, Koira oli rinkseli, kissa oli kirmaus oh hoh^hoh.

3.

io PaPvelin talonpoikaa vuoteni

päähän

Saim^minä sian pahkastani,

Sika oli röhkoli,

Koira oli rinkseli,

Kissa oli kirmaus 15 oh^,hoh_hoh.

4.

Palavelin talonpoikaa vuoteni

päällä n Saim^minä pukin pahkastani, Pukki oli pökkeli, Sika oli rökkeli, 20 koira oli rinkseli Kissa oli kirmaus oh hoh^hoh.

5.

Palavelin talonpoikaa vuoteni päähän Saim^minä kuitun pahkastani, 25 Kuittu oli möö, Pukki oli pökkeli,

1605. 1 |(kukernoppi)| kunakoppi : k.

',SS

Viihdyt yslauluj a ja muita lasten runoja.

Sika "li rökkeli, Koira "li rinkseli, Kissa oli kinuan-; B« oh huh Jioh.

6. PaPvelin talonpoikaa vuoteni

päähän Saimwminä pässin palakastani Pässi "li pää, Kuitta "li möö, 35 Pukki "li pökkeli, Sika oli rökkeli j.n.e. oh hoh^hoh.

Palavelin talonpoikaa vuoteni

päähän Saim^minä lampaan pahkastani, 40 Lammas "li mää. Pässi "li pää, Kuittti "li möö, Pukki oli pökkeli j.n.e. "li Ji"li Ji"h.

8.

45 PaPvelin talonpoikaa vuoteni

päähän Saimwminähärräänpal(a)kastani,

Härkä "li mOO,

lammas "li mää,

1'ä-sj oij pää j.n.e. 50 oh hoh^hoh.

9.

PaPvclin talonpoikaa vuoteni

päähän Saim^minä lehmän palakastani, Lehemä "li muu,

Härkä "li moo, I ammas "li mää, • i "h pää j.n.e.

"h h"li Ji"h.

160fxf. 4 yi. [pässi]m.

yi. [kissa |m.

krikseli

LO. Pal*velin talonpoikaa vuoteni

päähän

Saim^minS hevosen paPkastani, Levonen "li hii. Leluna "li muu , Härkä "li moo j.n.e. oh^hoh^hoh.

ii. PaPvclin talonpoikaa vuoteni

päähän

66 Saim^minä poijan pahkastani,

P"ika "li vii,

Hevonen "li hii.

Lehminä "li muu,

Härkä "li moo, to Lammas "li mää,

Pässi "li pää,

Pukki "li pökkeli,

Sika "li rökkeli,

Koira "li rinkseli, 76 Kissa "li kirmaus,

Ohjiohjioh.

1606 r. Satak. Tuomi ». 130. —91. i ii to Halkinainen, '•• • » \ Palvelin ininä.

Palvelin minä rikasta miästä,

Hikasta miästä ja viisasta:

s.iiin minä kissan1 palkistani. Kis oh kirnau2. ohhohh Palvelim minä rikasta miästä Rikasta miästä ja \ iisasta: Sami minä koiran) palkastani, K"ir "li rikseli3, Kis oli kirniau. ohhohhoo. io Palvelim minä rikasta miästä, Etikasta miästä ja viisasta: - uni minä passin4 palkastani.

»kinuan*. — s |kirmau| : »rikseli*. —

Pukki kaalimaassa I6uf. a 160

489

Pässi tili poffeli, Koir "li krikseli,

15 Kis oli kinuan, oh oho hoo.

Palvelim minä rikasta miastä,

Etikasta ja viisasta:

Saim ininä lehmän palkastani. ao Lelun oli anmiiin.

passi oli pöffeli,

Koir oli krikseli,

Kis "li kinuan, oh QOh Q00.

Palvelim minä rikasta miastä,

Kikasta ja viisasta: 85 Saini ininä humman palkastani.

Humina <>li hirnuu,

Lehm oli ammuu.

Pässi "li pöffeli,

Koir oli krikseli, to Kis oli kirmau.

Oh hoh li"".

1606/3. Satak. Krohn I, ja Nyberg M, n. 264.—

Palvelin minä talonpoikaa Vuoden ja päivän päälT; Sain minä kanan palkastani. Kanan palkastani. 5 Kanan1 nimi "li tirulirun liruliru Kasimaija1 hymppympyn.

-kukon- —akan- — .

Pukki kaalimaassa.

1607. Luvia. Hollmen n. 2. — 93. Pukk' ja vesi.

En minä menin minä mettä. Pukki oli kaalimaass'. En minä menin minä mettä,

Tuli uniin' vastaa' koira: s »Hyvä koira, kaunis koira, Pure tuota pukki!

Ei pukki mene pois kaalimaast'.» Kn minä menin minä mettä,

'Puli niinif vastaa susi: in »Hyvä susi, kaunis susi,

Sviis tim koira!

Ei koira pure pukki'.

Ei1 pukki mene pois kaalimaast.» En minä menin minä mettä, 15 Tuli minu' vastaa mies:

»Hyvä mies, kaunis mies,

Ammu tim susi!

Ei susi syö koira',

Ei koira pure pukki', 20 Ei pukki mene pois kaalimaast'.» En minä menin minä mettä.

Tuli minu vastaa honka2,:

»Hyvä honka2 kaunis honka2,

Kaada tuo mies! 25 Ei mies ammu sutta.

Ei susi syö koiraa,

Ei koira pure pukki',

Ei pukki mene puis kaalimaast'.» En minä menin minä mettä, 30 Tuli minu' vastaa' valu:

»Hyvä valu, kaunis valu.

Polta tuo honka!

Ei honka kaada miestä.

Ei mies ammu sutta, 35 Ei susi syö koiraa,

Ei koira pure pukki',

Ei pukki mene pois kaalimaast.» En minä menin minä meitä.

Tuli minu' vastaa' vesi, 40 »Hyvä vesi, kaunis vesi,

1606 /?. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

1607. " kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 |mies| : honka.

190

Viihdytyslauluja ja muita lasien runoja.

Sammuta tuo valu!

Ei valu polta honkaa,

Ei honka kaada miestä,

Ei mies ammu sutta. is Ei susi syö koiraa,

Ei koira pure pukki'.

Ei pukki mene pois kaalimaast.» En minä menin minä mettä,

Tulis niiiuf vastaa härkä: so »Hyvä härkä, kaunis härkä,

Ryyppä' tuo vesi!

Ei vesi sammut' valu'.

Ei valu polta honkaa,

Ei honka kaada miestä, 55 Ei mies ammu sutta,

Ei susi syö koira".

Ei koira pure pukkia,

Ei pukki mene pois kaalimaast'.» En minä menin minä mettä, eo Tuli minu' vastaa' karhu3:

»Hyvä karhu8, kaunis karhu8,

Syös tuo härkä!

Ei härkä ryyppää vettä,

Ei vesi sammuta valu', 65 Ei valu polta honkaa.

Ei honka kaada miestä,

Ei mies ammu sutta.

Ei susi syo4 koiraa,

Ei koira pure pukki', 70 Ei pukki mene pois kaalimaast'.» Karhu söi härän.

Härkä ryyppäs verle',

Vesi sammuit' valun.

Valu poltt' houkan,

:.'. ifonk' kaas' miehen, Mies ammui BUden, Susi söi koeran,

3 |härkä| : »karhu*. — 4 |pure| : *syö*. 10(18. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Koer'5 puri pukki'.

Pukki men' poiss kaalimaast'.

1608. Kulina. Korpi n. 3. —90. Palus. Josefiina Korvensivu, 40 v. Akka ja hänen pukkinsa.

Oli kerran akka, joka vei pukkinsa aamulla met- sään ja käski sen tulla illalla kotiin. Ei pukki tullutkaan kotiin, 5 jonkatähden akka lähti sitä ha- kemaan. Häntä vastaan tukki, jolle hän

sanoi: »Tukki1 lyö pukkia, ei pukki tule

kotiin». Ei tukki lyönytkään pukkia, eikä pukki tullut kotiin. io Hän meni taas ehtoolla hakemaan

pukkia ja tuli häntä tuli vastaan. Hän sanoi tulelle: »Tuli1, polta tukki, ei tukki lyö pukkia, 15 eikä pukki tule kotiin.» Ei tuli polttanutkaan tukkia, eikä tukki lyönyt pukkia, eikä pukki tullut kotiin. Taas kolmantena ehtoona meni

akka hakemaan pukkia 20 ja tuli vesi vastaan.

Hän sanoi vedelle:

»Sammuta1 sinä 7681 tilli,

ei tuli polta tukkia,

eikä tukki lyö pukkia, 25 eikä pukki tule kotiin.»

Kolilr : Koer.

Pukki kaalimaassa. 1608.

191

Ei vesi sammuttanutkaan tulta, eikä tuli polttanut tukkia, iikä tukki lyönyl pukkia, eikä pukki tullut kotiin.

30 Taas neljäntenä ehtoona meni akka hakemaan pukkiansa ja tuli härkä vastaan. Hän sanoi haralle: »Ryyppää1 sinä härkä vesi, ei ve>i sammuta tulta,

35 eikä tuli polta tukkia. eikä tukki lyö pukkia, eikä pukki tule kotiin.» Ei härkä ryypännytkään vettä, eikä vesi sammuttanut tulta.

40 eikä tuli polttanut tukkia, eikä tukki lyönyt pukkia, eikä pukki tullut kotiin. Taas viidentenä ehtoona meni hän hakemaan pukkia ja tuli nuora vastaan.

45 Hän sanoi nuoralle: Lyö1 sinä nuora härkää, ei härkä ryyppää vettä, eikä vesi sammuta tulta, eikä tuli polta tukkia,

äo [eikä tukki lyö pukkia,] eikä pukki tule kotiin.» Ei nuora lyönytkään härkää, eikä härkä ryypännyt vettä, eikä vesi sammuttanut tulta,

55 eikä tuli polttanut tukkia. eikä tukki lyönyt pukkia, eikä pukki tullut kotiin. Hän meni taas kuudentena eh- toona hekemaan pukkia ja tuli hiiri vastaan.

bo lian sanoi hiirelle: »Pure1 sinä hiiri nuoraa, ei auora lyö härkää8, eikä härkä juo vettä, eikä vesi sammuta tulta.

65 eikä tuli polta i ukkia, eikä tukki lyö pukkia, eikä pukki tule kutiin.» Ei hiiri purrutkaan nuoraa, eikä nuora lyönyt härkää,

70 eikä härkä juonut vettä, eikä vesi sammuttanut tulta, eikä tuli polttanut lukkia, eikä tukki lyönyt, pukkia, eikä pukki tullut kotiin.

75 Hän meni taas seitsemäntenä3 ehtoona hakemaan ja tuli kissa vastaan. Hän sanoi kissalle: »Syö sinä kissa hiiri, ei hiiri pure nuor, m.

so eikä nuora lyö härkää, eikä härkä juo vettä, eikä vesi sammuta tulta, eikä tuli polta tukkia, eikä tukki lyö pukkia,

85 eikä pukkia tule kotiin.» Ei kissa syönytkään hiirtä, eikä hiiri purrut nuoraa. eikä nuora lyönyt härkää, eikä härkä juonut vettä,

90 eikä vesi sammuttanut tulta, eikä tuli polttanut tukkia, eikä tukki lyönyt pukkia, eikä pukki tullut kotiin. Akka meni taas kahdeksantena

95 ehtoona hakemaan pukkiaan

2 nuora jtule kotiini : n. *lyö härkää*. — 3 sit|t|emäntenä : seitsemäntenä.

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

ja tuli koira vastaan.

Hän satini koiralle:

»S\ ö sinä koira kissa.

ei kissa syii hiirtä, 100 eikä hiiri pure nuoraa,

eikä nuora lyö härkää,

eikä härkä juo vettä,

eikä vesi sallimilta tulta,

eikä tuli puita tukkia. loa eikä tukki [yö pukkia.

eikä pukki tule kutiin.»

Ei koira syönytkään kissaa.

eikä kissa synnyt hiirtä,

eikä hiiri purrut nuoraa . im eikä nuora lyönyt härkää,

eikä härkä juonut vettä.

eikä vesi sammuttanut tulta.

eikä tuli polttanut tukkia,

eikä tukki lyönyt pukkia, i lg eikä pukki tullut kotiin.

Akka meni taas yhdeksäntenä eh- toona hakoinaan pukkia

ja tuli susi vastaan.

Akka sanoi sudelle:

»Syö1 sinä susi koira. 120 ei koira syö kissaa.

eikä kissa syö hiirtä,

eikä hiiri pure nuoraa,

eikä nuora lyö härkää,

eikä härkä juo vettä, 185 eikä vesi sammuta tulta.

oikä tuli polta tukkia.

eikä tukki lyö pukkia.

eikä pukki tulo kotiin.»

•Ei susi syönytkään koiraa, id 'ikä koira syönvt kissaa j.n.e.*

Hän moni taas kymmenentenä ehtoona hakoinaan

ja tuli karhu vastaan.

Hän sanoi karhulle: »Syö1 sinä. karhu, susi.

L8G oi susi syö koiraa.

iikä koira syö hiirtä.

eikä hiiri pure nuoraa,

oikä nuora [yö härkää,

oikä härkä juo vettä, mo eikä vesi sammuta tulta

eikä tuli polta tukkia,

eikä tukki [yö tuikkia.

eikä pukki tule kotiin.»

Ei karhu syönytkään sutta. us eikä susi s\ i*ii \ t koiraa.

eikä koira syönyt kissaa.

eikä kissa syönyt hiirtä,

eikä hiiri purrut nuoraa.

eikä nimra lyönyt härkää. 15" eikä härkä juonut vettä.

eikä vesi sammuttanut tulta.

eikä tuli polttanut tukkia,

eikä tukki lyönyt pukkia,

eikä pukki tullut kotiin. 155 Akka meni taas yhdentenätoista ehtoona hakemaan pukkiaan

ja tuli pyssymies vastaan.

Hän sanoi pyssymiehelle:

»Ammu1 sinä. pyssymies, karhu.

n karhu syö. sutta, iso eikä susi syö koiraa.

eikä koira syö kissaa,

eikä kissa syö hiirtä.

eikä hiiri pure nuoraa,

eikä nuora lyö härkää.

puitta a : polt Uimaan.

Pukki kaalimaassa. 1608 — 1609.

493

ikä härkä juo vettä, eikä vesi sammuta tulta, eikä tuli polta tukkia, eikä tukki lyö pukkia, eikä pukki tule kotiin.»

170 SUloin pyssymies alkoi ampua

karhua, karhu alk<>i syödä sutta, susi alkoi syödä koiraa ja koira alkoi syödä kissaa, kissa alkoi syödä hiirtä,

175 hiiri alkoi purra nuoraa, nuora alkoi lyödä härkää, ja härkä alkoi juoda vettä, vesi alkoi sammuttaa tulta ja tuli alkoi polttamaan4 tukkia

iso ja tukki alkoi lyödä pukkia ja pukki tuli kotiin. Siinä se

1609. Noormarkku. Koskilahti n. 25.

-Vi 04.

Saini meni mettään.

Saini meni mettään, Kili1 kippas perässä Kili istui kiven päällä, Saini söi marjoja. b Tuli koira vastaan. »Hyvä koira, kaunis koira, Hauku tuta kiliä!» Ei koira kiliä haukkunu, Eikä kili kottii tullu io Ilman Sainin kantamatta. Saini meni mettään, Kili kippas perässä. Kili istui kiven päällä, Saini söi marjoja.

ie Tuli susi vastaan. »Hyvä susi, kaunis susi,

Syä lua koira!»

Ei susi koiraa syönyt .

Eikä koira kiliä haukkunu. ao Eikä kili kottii tullu

Ilman Sainin kantamatta. Saini mnii mettään,

Kili kippas perässä.

Kili istui kiven päällä,

Saini söi marjoja.

Tuli tanko vastaan.

»Hyvä tanko, kaunis tanko,

Lyä tota sutta!»

Ei tanko sutta lyäny, 30 Eikä susi koiraa syäny,

Eikä koira kilii haukkunu,

Eikä kili kottii tullu

Ilman Sainin kantamatta. Saini meni mettään, 35 Kili kippas perässä.

Kili istui kiven päällä,

Saini söi marjoja.

Tuli valkee vastaan.

»Hyvä valkee, kaunis valkee, 40 Polta tua ta n!

Ei valkee tankoo polttanu, Eikä tanko sutta lyäny, Eikä susi koiraa syäny, Eikä koira kilii haukkunu.

45 Eikä kili kottii tullu Ilman Sainin kantamatta.

Saini meni mettään. Kili kippas perässä, Kili istui kiven päällä,

bo Saini soi marjoja. Tuli vesi vastaan.

1609. ' Säkeissä 2, 7, 10, 12, 17, 21, 23, 28, 33, 35, 40, 46, 48, 53, 60, 62, 67, 75, 82, 91, 93, 98, 108, 110, 1 15 ja 126 on pieni alkukin. iin

494

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

-Hyvä vesi, kaunis vesi,

Sammuta tu;i valki

Ei vesi valkeet' sammuttanu, 55 Eikä valkee tankoa1 polttanu,

Kikä tanko sutta lyäny,

Eikä susi koiraa syäny,

Eikä koira kilii baukkunu,

Eikä kili kottii tulin BO Ilman Sainin kantamatta. Saini meni mettään,

Kili kippaa perässä.

Kili istui kiven päällä,

Saini söi marjoja, 65 Tuli härkä vastaan.

»Hyvä härkä, kaunis härkä.

Jua tua vesi!»

Ei härkä vettä juanu.

Eikä vesi valkeet' sammuttanu, 7" Kikä valkee tanko'!»1 polttanu,

Eikä tanko sutta lyäny.

Eikä susi k"iraa syäuy.

Eikä koira kilii haukkuun.

Eikä kili kottii tulin 75 Ilman Sainin kantamatta. Saini meni mettään,

Kili kippas peräs-ä.

Kili istui kiven jäällä.

Saini söi marjoja. Bo Tuli miäs vastaan.

»Hyvä miäs. kaunis miäs,

Tapa tua härkä!»

Ei miäs härkää tappanu,

Eikä härkä vettä juanu, 85 Eikä vesi valkeet' Bammuttanu,

Eikä valkee tankoo polttanu,

Eikä tanko sutta lyäny.

Eikä susi koiraa syäny,

Kikä koira kilii haukkuun,

90 Eikä kili kot ui tulin Ilman Sainin kantamatta.

Saini meni mettää, Kili kippas perässä. Kili istui kiven päällä, Saini söi marjoja,

Tuli köysi vastaan. »Hyvä köysi, kaunis köysi, Hirtä taa miäs!» Ei köysi miästä1 hirttäny,

ioo Eikä mies härkää tappanu.

Eikä härkä vettä juanu,

Kikä vesi valkeet' sammuttanu.

Kikä valkee tanko'01 polttanu.

Eikä tanko sutta lyäny. 105 Kikä susi koiraa syäny.

Kikä koira kilii haukkunut.

Eikä kili kottii tullu

Ilman Sainin kantamatta. Saini meni mettään. no Kili kippas perässä.

Kili istui kiven päällä.

Saini söi marjoja.

Tuli hiiri vastaan.

»Hyvä hiiri, kaunis hiiri. us Pure tota köyttä!»

Hiiri köyttä puremaan.

Köysi miästä hirttämään,

Miäs härkää tappamaan.

Härkä vettä juninaan.

iso Vesi valkeet1 sammuttamaan,

Valkee tankoio1 polttamaan, Tanko sutta hämään. Susi koiraa syämaan. Koira kilii haukkumaan, 125 Kili kottii kerran meni Ilman Sainin kantamatta. Tämä liikkuu \ teisesti kansan suussa

2 mi;e]sta : miästä.

Tukki kaalimaassa. 1610 — 1611.

495

Äidit varsinkin laulavat tätä lapsil- leen.

1610. Alustani. Vihervaara n. 2492. —11.

Ylliainen. Miina Paukkio, 55 v.

Meni akka mettään,

Tuli pukki1 vastaan.

»Mene mene pukki kottiin!»

Eipä pukki mennykkä. 5 Meni akka mettään.

Tuli tukki vastaan.

»Lyä tukki pukkia.

Pukki ei mene kottiin!»

Eipä tukki lyänykkä. io Meni akka mettään,

Tuli tuli vastaan.

»Puita tuli tukkia,

Tukki ei lyä pukkia,

Pukki ei mene kottiin!» 15 Eipä tuli polttannkka. Meni akka mettään,

Tuli vesi vastaan.

»Sammuta vesi tuli,

Tuli ei polta tukkia, 20 Tukki ei lyä pukkia,

Pukki ei mene kottiin!»

Eipä vesi sammutta nukka. Meni akka mettään.

Tuli härkä vastaan. 25 »Jua härkä vesi,

Vesi ei sammuta tulta,

Tuli ei polta tukkia,

Tukki ei lyä pukkia,

Rikki ei mene kottiin!» 30 Eipä härkä juanukka. Meni akka mettään,

Tuli nuara vastaan.

»Hirtä nuara härkä,

Härkä ei jua vettä, bs Vesi ei sammuta tulta,

Tuli ei polta tukkia.

Tukki ei lyä pukkia,

Pukki ei mene kottiin!»

Eipä nuara liirttanykkä. 40 Meni akka mettään,

Tuli hiiri vastaan.

»Pure hiiri nuara,

Nuara ei hirtä härkää.

Härkä ei jua vettä, 45 Vesi ei sammuta tulta.

Tuli ei polta tukkia.

Tukki ei lyä pukkia.

Pukki ei meni- kottiin!» Hiiri puremaan nuaraa, 50 Nuara hirttämään härkää,

Härkä juamaan vettä,

Vesi sammuttamaan tulta,

Tuli polttamaan tukkia,

Tukki lyämään pukkia. 65 Pukki juaksemaan kottiin.

1611. Alastaro. Vihervaara n. 2452.

—11.

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v. Kuulkrt isoisältään.

Tiän minä sen pispan, Kon teki sen papin, Kun hautas sen sepän, Kun tako sen pyssyn, 55 Kun anipus sen karhun, Kun tappo sen härjän, Kun ryyppäs sen veren1, Kun sammutti sen valkeen, Kun poltti sen tankon,

1610. 1611.

1 r. (akan pukki). 1 r. (= veden).

496

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja

10 Kun löi sitä sutta,

Kun Böi sen koiran,

Kun puri sitä miästä,

Kun plä.-kin kanto.

1612. Alttstiiru. Vihervaara n. 2436. 11. Männistö. Mikko Sulonen, 23 v.

Killi meni mettään

ja Suini1 meni kans.

Killi istu kiven pää!

Ja Soini söi marjoi. 5 Tuli koira vastaan.

»Hyvä koira, kaunis kura.

Puit tota Killiä!»

Ei koira Killiä pure,

Ei Killi kotia tule io Ilman Soinin kantaniata. Killi meni mettään

Ja Soini moni kans.

Killi istu kiven pääll

.Ia Soini söi marjoi. 15 Tilli 8USJ Vastaan.

»Hyvä susi. kaunis susi.

Syä loi koira!»

Ei susi koiraa syäny. • Ei koira Killiä2 pure 20 Ei Killi kotia tule

Ilman Soinin kantaniata. Killi meni mettään

.ia Soini meni kans,

Killi istu kiven pääll 25 Ja Soini söi marjoi.

Tuli tanko vastaan.

»Hyvä tanko, kaunis tanko.

|.\a tota SUtta!»

Ei lanko sutta lyä. 30 Ei susi koiraa s\ a.

Ei koira Killiä pure,

Ei Killi kotia tule

Ilman Somin kantaniata. Killi meni mettään 85 Ja Soini meni kans.

Killi istu kiven pääll

.la Smiii söi marjoi.

Tuli valkia vastaan.

»Hyvä valkia, kaunis valkia 40 Poltas toi tanko!»

Ei valkia tankoo polta,

Ei tanko sutta lyä.

Ei susi koiraa syä.

Ei koira Killiä pure, i .-. Ei Killi kotia tule

Ilman Soinin kantaniata. Killi meni mettään

.la Soini meni kans.

Killi istu kiven pääll 50 Ja Soini söi marjoi.

Tuli vesi vastaan.

»Hyvä vesi. kaunis vesi,

Sammuta toi valkia!»

Vesi valkiaa sammut ta maa n. se Valkia tankoo polttamaan,

Tanko sutta lyätnään,

Susi koiraa syämään,

Koira Killiä puremaan,

Killi kotia tulemaan «o Ilman Soinin kantaniata.

1613. Huittinen. Saarimaa n. 399.

—0.9.

Soini meni mettään, Kiliä meni kans. Killi istu kivemwpääl.i. Soini soi marjoi. .-. Tuli koera vastaa:

1612. ' |s|oini : .Soini. — 2 Kil)i|i| : Killiä.

Pukki kaalimaassa. 1612 — 1613.

497

•Hyvä koera, kaunis koera, puret^tota Killii!» Ei koera Killiä parru, '■ikä1 Killi kotiot^ tulin io ilma Soinin^kantamata, Soini meni mettään j.n.e.

Tuli susi vastaa.

»Hyvä susi, kaunis susi,

syätw toi koera!» is Ei susi koeraa syäny,

eikä ko^ra Killiä purru j.n.e.

Soini meni mettään, j.n.e.

Tuli tanko vastaan.

»ll[yvä] tanko, kfaunis] tanko, 20 lyät^tota sutta!»

Ei tanko sutta lyäny,

eikä susi koeraa syäny. j.n.e.

Soini meni mettään, j.n.e.

Tuli valkee vastaan. 25 »H[yvä] valkee, k[aunis] v[alkee],

poltat^, toi tanko!»

Ei valkee tankoo polttanu, j.n.e.

Soini meni mettään, j.n.e.

Tuli karhu vastaan. ao»H[yvä] karhu, k[aunis] k[arhu],

sammutatwtoi valkee!»

Karhu valkeeta sammuttamaa,

valkee tankoo polttamaan.

tanko sutta lyämää, :i5 susi koeraa syämään,

koera Killiä puremaa2.

Killi kotiot^tulemaa

ilma Soinin^kantamata.

1614. Tyrvää. Pakula V. V, n. 63.

-»1*12-

KalJiala. Miina Isokäki, 57 v. Kuul- lut isävainaaltaan.

s- mi meni mettään,

Killi kippas peräsä,

Soini siii marjoja,

Killi istu kiven päällä. 5 Tuli koira vastaan:

»Hyvä koira, kaunis koira,

pure tuata Killiä!»

Ei koira Killiä purru.

eikä Killi kotio tullu1 io ilman Soinin kantamata. Soini meni mettään

ja Killi kippas peräsä.

Soini söi marjoja,

Killi istu kiven päällä. 15 Tuli susi vastaan:

»Hyvä susi. kaunis susi,

syä toi koira!»

Ei susi koiraa syäny,

eikä koira Killiä purru, 20 eikä Killi kotio tullu

ilman Soinin kantamata. Soini meni mettään

ja Killi kippas peräsä.

Soini söi marjoja as ja Killi istu kiven päällä.

Tuli tanko vastaan:

»Hyvä tanko, kaunis tanko

lyä tota sutta!»

Ei tanko sutta lyäny, 30 eikä susi koiraa syäny2,

eikä koira Killiä purru,

eikä Killi kotio tullu

ilman Soinin kantamata.

Soini meni mettään .).=> ja Killi kippas peräsä3,

Soini söi marjoja,

ja Killi istu kiven päällä.

1613. 1614.

1 ei: eiArd'. — 2 puremaa : puremaan.

1 tul le j : tul/u. — 2 |purru| : *syäny*. — 3 pe|s|äsä : peräsä.

32

498

Viihdy tyslauluja ja muita lasten runoja.

Tuli valkee vastaan:

»Hyvä valkee, kaunis valkee,

40 polta toi tanko!»

Ei valkee tankoo puita.

eikä tanko sutta lyä. eikä susi koiraa4 syä, eikä koira Kölliä pure,

45 eikä Killi kotio tule

ilman Soinin kantamata. Soini meni mettään

ja Killi kippas peräsä,

Soini soi marjoja, 50 ja Killi istu kiven päällä.

Tuli vesi vastaan:

»Hyvä vesi, kaunis vesi,

sammuta toi valkee!»

Ei vesi valkeeta sammuta, 55 eikä valkee tankoo polta,

eikä tanko sutta lyä,

eikä susi koiraa syä,

eikä koira Killiä pure,

eikä Killi kotio tule 6o ilman Soinin kantamata. Soini meni mettään

ja Killi kippas peräsä,

Soini söi marjoja.

ja Killi istu kiven päällä. 65 Tuli härkä vastaan:

»Hyvä härkä, kaunis härkä,

jua toi vesi!»

Ei liärkä vettä juanu.

eikä vesi valkeeta sammuta,

to eikä valkee tankoo polta,

eikä tanko sutta lyä,

eikä susi koiraa syä,

eikä koira Killiä5 purru,

eikä Killi kotio tulin 75 ilman Soinin kantamata. Soini meni mettään

ja Killi kippas peräsä.

Soini söi marjoja,

ja Killi istu kiven päällä, so Tuli pyssy vastaan:

»Hyvä pyssy, kaunis pys^y.

ammu toi liärkä!»

Ei pyssy6 härkää ammu,

eikä liärkä vettä jua, 85 eikä vesi valkeeta sammuta.

eikä valkee7 tankoo polta.

eikä tanko sutta lyä,

eikä susi koiraa lyä,

eikä koira Killiä pure, 90 eikä Killi kotio tule

ilman Soinin kantamata. Soini meni mettään

ja Killi kippas peräsä,

Soini söi marjoja, 95 ja Killi istu kiven päällä.

Tuli seppä vastaan:

»Hyvä seppä, kaunis seppä,

tao toi pyssy8!» Seppä pyssyä takomaan. ioo ja pyssy härkää ampumaan.

ja liärkä vettä juomaan.

ja vesi valkeeta sammuttaan,

ja valkee tankoo polttaa n.

ja tanko sutta lyämään. 105 ja susi koiraa syämään.

ja koira Killiä puremaan,

ja Killi kotio tulemaa n,

ilman Soinin kantamata.

«koi|s|aa : koiraa. — '" |k|illia : Äifflä. — • pys|y|y : pywy.— Tva|r|kee : vaikea.

' pysy:: pyssy.

Pukki kaalimaassa. 1615.

499

1615. Ti/nää. Heikkilä n. 1. —XU04. Tapiola.

Teini ja hiili. Teini meni metsään Killi kippas kans'1. Tuli koira vastan: »Hyvä koira, kaunis koira, 5 Pun tuota Killiä!» Ei koira Killiä purrut, Eikä Killi kotia tullut, Ilman Teinin kantamatta. Teini meni metsään. io Killi kippas kaus. Tuli susi vastaan: »Hyvä susi. kaunis susi, Syö tuo koira!» Ei susi koiraa syönyt. 15 Eikä koira Killiä purrut, Eikä Killi kotia tullut, Ilman Teinin kantamatta.

Teini meni metsään, Killi kippas kans. 20 Tuli tanko vastaan:

»Hyvä tanko, kaunis tanko, Lyö tuota sutta!» Ei tanko sutta lyönyt, Eikä susi koiraa synnyt. 25 Eikä koira Killiä purrut, Eikä Killi kotia tullut. Ilman Teinin kanta ma ta2.

Teini meni metsään, Killi kippas kans. 30 Tuli valkee vastaan:

»Hyvä valkee, kaunis valkee, Polta tuo tanko!» Ei valkee tankoo polttanut, Eikä tanko sutta lyönyt,

... taka susi koiraa syönyt, Eikä koira Killiä purrut. Eikä Killi kotia tullut, Ilman Toinin kantamaia. Teini meni metsään,

40 Killi kippas kans. Tuli vesi vastaan: »Hyvä vesi, kaunis vesi, Sammuta tuo valkee!» Ei vesi valkeeta sammuttanut,

45 Eikä valkee tankoo polttanut, Eikä tanko sutta lyönyt, Eikä susi koiraa syönyt, Eikä koira Killiä purrut, Eikä Killi kotia tullut,

30 Hman Teinin kantamata. Teini meni metsään, Killi kippas kans. Tuli härkä vastaan: »Hyvä härkä, kaunis härkä,

55 Juo tuo vesi!»

Ei härkä vettä juonut. Eikä vesi valkeeta sammuttanut, Eikä valkee tankoo polttanut, Eikä tanko sutta lyönyt.

eo Eikä susi koiraa syönyt, Eikä koira Killiä purrut, Eikä Killi kotia tullut, Ilman Teinin kantamatta. Teini meni metsään,

65 Killi kippas kans. Tuli puukko vastaan: »Hyvä puukko, kaunis puukko, Tapa tuo härkä!» Ei puukko härkää tappanut,

70 Eikä härkä vettä juonut.

Eikä vesi valkeeta sammuttanut,

1615. * kans|a| : k. ■ — 2 kantama|t|ta : k.

500

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Kika valkee tankoo puit tanut, Eikä tauko sutta lyönyt, Eikä susi koiraa syönyt,

76 Eikä koira Ballia purrut, Eikä Kiiti kotia tullut, Ilman Toinin kantamata.

Toini moni metsään. Killi kippas kans.

80 Tuli seppä vastaan:

»Hyvä soppa, kaunis seppä. Tao tuota puukkoo!» Seppä takomaan ]>uukkoo,

Puukko tappamaan härkää,

85 Härkä juomaan vettä,

Vesi saiiunuttainaan valkeeta. Valkee polttamaan tankoo, Tanko lyömään sutta, Susi syömään koiraa,

90 Koira puremaan Rilliä. Silloin Killi tuli kotia, Ilman Toinin kantamatta.

1616. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n.

186. —12.

Herttuala. Rustaava Pihlaja 76 v.

Sonni moni mettään, Kiila meni kans. Kiila istu kiven päällä. sonni noukki marjoja.

5 Tuli koira vastaan: Hyvä koira, kaunis koira, hauku tätä kiilaa. Ei koira Kiilaa hauku. ei Kiila kotiin mene io ilman sonnin kantamatta. Tuli susi vastaa: Hyvä susi. kaunis >usi.

syö tämä koira. Ei susi koiraa syö.

15 Ei koira Kiilaa1 hauku, ei Kiila kotiin mene ilman sonnin kantamatta, Tuli tanko vastaan: Hyvä tanko, kaunis tanko.

20 lyö tätä sutta. Ei tanko sutta lyö, ei susi koiraa syö* j.n.e. Tuli valkee vastaa: Ilyva valkee, kaunis valkee,

25 polta tämä tanko. Ei valkee tankoa polta, ei tanko sutta lyö. j.n.e. Tuli vesi vastaa: Hyvä vesi. kaunis vesi,

■m sammuta tää valkee. Ei vesi valkeeta sammuta, ei valkee. j.n.e. Tuli härkä vastaan: Hyvä härkä, kaunis härkä,

ss ryyppää ta ma vesi. Ei härkä vettä ryyppää, ei vesi valkeeta sammuta, j.n.e. Tuli puukko vastaa: Hyvä puukko, kaunis puukko,

40 tapa tää härkä.

Ei puukko härkä tapa,

oi härkä vettä ryyppä. j.n.e.

Tuli seppä vastaa:

Hyvä seppä, kaunis seppä,

45 tao tämä puukko.

Seppä aitte puukon tako, puukko sitte harjan tappo, härkä sitte velen ryyppäs, vesi sitte valkeen sammutti,

1616. • |k|illaa : Äillaa. — * |l|yö : syö.

Pukki kaalimaassa. 1616— 1617

501

50 valkee sitte 'ta'nkon poltti,

tanko sitte sulen löi

arasi sitte koiran söi,

koira sitte Kiilaa haukku.

Killan piti sitte kotia menemä 65 ilman SOimili kantamatta.

1617. Teisko. Aatola n. 1*. —11.

Amanda Koivunen. 62 V., synt. Ruovedellä.

Pukki kaalimaassa.

Pukki meni kaalimaahan eikä lähtenyt sieltä pois. Minä menin vähän matkaa tietä

myöten. Tuli koira vastaan. 5 Minä sanoin koiralle: aja toi pukki pois kaalimaasta! En niinä, sanoi koira. — Minä menin vähän matkaa tietä

myöten. Tuli susi vastaan. io Minä sanein sudelle: susi syö toi koira! Kun ei se pure pukkia eikä pukki lähde puis kaalimaasta. En minä, sanoi susi. — is Minä menin vähän matkaa tietä | so eikä pukki lähde kaalimaasta pois.

*En minä. sanoi lammikko*.

25 minä sanoin petäjälle:

kaadu fcon miehen päälle.

k i se ammu sutta.

eikä susi syö koiraa,

eikä koira pure pukkia; 30 petäjä sanoi2: En minä.

Minä menin vähän matkaa tietä

myöten,

tuli valkee vastaan;

minä sanoin valkeelle:

polta toi petäjä, 35 kun ei se kaadu miehen päälle,

eikä mies ammu sutta,

eikä susi syö koiraa.

eikä koira pure pukkia.

eikä pukki lähde kaalimaasta pois. 40 En minä, sanoi valkea.

Minä menin vähän matkaa tietä

myöten,

tuli lammikko vastaan.

Minä sanoin lammikolle:

sammuta toi valkee, ta kun ei se polta petäjää,

eikä petäjä kaadu miehen päälle,

eikä mies ammu sutta,

eikä susi syö koiraa,

eikä koira pure pukkia.

myöten, tuli mies vastaan. Minä sanoin miehelle1: ammu toi susi, kun ei se syö koiraa. 20 eikä koira pure pukkia.

eikä pukki lähde kaalimaasta pois.

Mies sanoi: »en minä». -

Minä menin vähän matkaa tietä

myöten, tuli petäjä vastaan.

Minä menin vähän matkaa tietä

myöten,

tuli härkä vastaan.

Minä sanoin haralle: 55 juo toi lammikko,

kun ei se sammuta tulta.

eikä tuli polta petäjää,

eikä petäjä kaadu miehen päälle,

eikä mies ammu sutta. 6o eikä susi syö koiraa.

1617. l Säe kk:ssa kahdesti, edellinen ylipyyhitty. — 2 |Mies sanoi| : »petäjä

sanoi*.

502

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

eikä koira pure pukkia,

eikä pukki lähde kaalimaasta

pois;

en minä, sanoi härkä3.

Minä menin vähän matkaa tietä

myöten, es tuli kytkyin vastaan,

minä sanoin kytkyelle:

kurista toi härkä,

kun ei se juo lammikkoa,

eikä lammikko sammuta tulta, 70 eikä tuli polta petäjää,

eikä petäjä kaadu miehen päälle.

eikä mies ammu sutta,

eikä susi syö koiraa.

eikä koira pure pukkia, 75 eikä pukki lähde kaalimaasta pois,

en minä, sanoi4 kytkyin.

Minä menin vähän matkaa tietä

myöten,

tuli hiiri vastaan.

minä sanoin hiirelle: so kalva toi kytkyin poikki,

kun ei se kurista härkää,

eikä härkä juo lammikkoa.

eikä lammikko sammuta tulta.

eikä tuli polta petäjää, 86 eikä petäjä kaadu miehen päälle,

eikä mies ammu sutta,

eikä susi syö koiraa.

eikä koira pure pukkia.

eikä pukki lähde kaalimaasta pois. 90 En minä. sanoi hiiri.

Menin vähän matkaa tietä myö- ten,

tuli kissa vastaan.

Minä sanoin kissalle:

syö toi hiiri. 95 kun ci se kalva kytkyintä,

eikä kytkyin kurista härkää.

eikä härkä juo lammikkoa.

eikä lammikko sammuta tulta.

eikä tuli polta petäjää, ioo eikä petäjä kaadu miehen päälle,

eikä mies ammu sutta,

eikä susi syö koiraa.

eikä koira pure pukkia,

eikä pukki lähde kaalimaasta pois. 105 Ja heti kissa rupesi syömään

hiirtä,

hiiri kalvamaan kytkyintä,

ja kytkyin kuristamaan härkää,

ja härkä rupesi juomaan lammik- koa.

Ja lammikko rupesi sammutta- maan tulta, uo ja tuli polttamaan petäjää,

ja petäjä kaatumaan miehen

päälle,

ja mies ampumaan sutta

ja susi syömään koiraa,

koira puremaan pukkia ns ja pukki juoksi kaalimaasta pois. (Loppu).

1618. Tottijärvi. Lindroos n. 26*.

—88.

Huhtaa. Alitti Rankka, 18 v., kuul- lut sisareltansa Ainalta samassa kylässä.

Sonni meni marjaan, Killi meni kans', Killi istu kivenpäällä, sonni noukki marjoja. 6 Tuli koira vastaan. — Hyvä koira, kaunis koira, hauku tota killia. — Ei koira kiilaa hauku, eikalll killi kotio me'

3 Säe on sivun alareun. kirj., mutta osoitettu tähän kuuluvaksi kahdesti, edell. ylipyyhitty.

4 Sana kk:ssa

Pukki kaalimaassa. 1618—1619.

503

10 ilman soimin kantanutta. Tuli susi vastaan. -

Hyvä susi, kaunis snsi

syö tää koira.

Ei susi koiraa syö. 15 eikä koira kiilaa hanku.

eikä killi kotio me',

ilman sunnin kantamata. Tuli tanko vastaan.

Hyvä tanko, kaunis tanko. «o lyö tätä sutta. — • Ei tanko sutta lyö.

ei susi koiraa syö,

ei koira kiilaa hauku,

eikä killi kotio me', 25 ilman sonnin kantamata. Tuli valkee vastaan.

Hyvä valkee, kaunis valkee,

polta tää tanko. —

Ei valkee tankoo polta, 30 ei tanko sutta lyö,

ei susi koiraa syö, j.n.e. Tuli vesi vastaan. -

Hyvä vesi, kaunis A'esi

sammuta tää valkee. — 35 Ei vesi valkeeta sammuta.

ei valkee tankoo polta.

ei tanko sutta lyö, j.n.e. Tuli härkä vastaan. -

Hyvä härkä, kaunis härkä 40 ryyppää tää vesi. —

Ei härkä vettä ryyppää,

ei vesi valkeeta sammuta.

ei valkee tankoo polta, j.n.e. Tuli karhu vastaan. 45 Hyvä karhu, kaunis karhu

tapa tämä härkä.

Ei karhu härkää tapaa [!].

ei härkä vettä ryyppää,

ei vesi valkeeta sammuta, j.n.e. 50 Tuli keihäs vastaan. —

Hyvä keihäs, kaunis keihäs

pistä tämä karhu. -

Ei keihäs karhua pistä.

ei1 karhu härkää f!] tapa, 65 ei härkä vettä ryyppää.

ei vesi valkeeta sammuta,

ei valkee tankoo polta

ei tanko sutta lyö,

ei susi koiraa syö, go ei koira kiilaa hauku.

eikä killi kotio me',

ilman sonnin kantamata. Tuli seppä vastaan.

Hyvä seppä, kaunis seppä 65 terota tämä keihäs. — Seppä terotti keihään,

Keihäs pisti karhua.

Karhu tappo närään,

Härkä ryyppäs veden, to Vesi sammutti valkeen,

Valkee poltti tangon,

Tanko löi sutta.

Susi söi koiran,

Koira haukku kiilaa ja 75 Killi meni kotio kimpin kämpin.

1619. Virkkala. Starck n. 6*. Soini meni mettään. kili meni kanssa. Kili istu kiven päällä, Soini noukki marjoja. 5 Tuli koira vastaan. Hyvä koira, kaunis koira, hauku tota kiliä. Ei koira kiliä hauku, eikä kili kotio mene io ilman Soinin kantamata.

sn.

1618. a ei|kä| : e.

504

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

Soini un ui mettään,

kili meni kanssa.

Kili istu kives päällä,

Soini noukki marjoja. 15 Tuli susi vastaan.

Hyvä susi. kaunis susi,

syö tOta koiraa.

Ei susi koiraa syö,

ei koira kiliä hauku, 20 eikä kili kotio mene

ilman Soinin kantamata.

Soini meni mettään j.n.e.

Tuli tanko vastaan. Hyvä tanko, kaunis tanko. 25 lyö tota sutta. Ei tanko sutta lyö, ei susi koiraa syö, ei koira j.n.e.

Soini meni mettään j.n.e.

30 Tuli valkee vastaan.

Hyvä valkee, kaunis valkee,

polta tota tankoo.

Ei valkee tankoo polta,

ei tanko sutta lyö j.n.e. 35 Soini meni mettään j.n.e.

Tuli vesi vastaan. Hyvä vesi. kaunis vesi, sammuta tota valkeeta. Ei vesi valkeeta sammuta, m ei valkee laukoo polta j.n.e.

Soini meni mettään j.n.e.

Tuli leuka vastaan.

1620. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

Hyvä härkä, kaunis härkä. juo tota vettä. 45 Ei härkä vettä juo,

ei vesi valkeeta polta j.n.e.

Soini meni mettään j.n.e.

Tuli puukko vastaan: Hyvä [puukko, kaunis puukko] 50 tapa tota härkää.

Ei puukko [härkää tapa]

Soini meni [mettään]

[Tuli] seppä vastaan.

ta'o tota puukkoo. 55 Seppä takoi puukkoo,

puukko tappoi härkää,

härkä joi vettä

vesi sammutti valkeeta,

valkee poltti tankoo. 60 tanko löi sutta.

susi söi koiraa

koira haukku kiliä

kili meni kotio

ja Soini moni kanssa.

1620. Ruovesi. Siren S, n. 172. —04. Väärimaja. .Inssi Sukanen, 6 vuotta.

Kun emäntä käski tytön aja- maan pukki kaalimaasta pois.

eikä1 pukki mennytkään.

Tyttö [ähti hakoinaan vitsaa luot- sasi a. ja sitte tuli koira vastaan s ja tyttö sanoi: »Pure2 sinä pukkia,

kk:ss;i pieni alkukirjain

Pukki kaalimaassa 1620.

505

että pukki menee pois kaali- maasta.» Koira sanoi: »En2 minä», eikä mennytkään. Sitte tuli susi vastaan, ja tyttö

sanoi: »Pure sinä koiraa, että koira pu- ree pukkia. 10 että pukki mene'' pois kaalimaasta

pois». Sitte tuli pyssymies vastaan. tyttö salmi sille pyssymiehelle: »Ammu1 sinä susi. että susi puree

koiraa. että koira puree pukkia, is että pukki menisi pois kaali- maasta. Pyssymies sanoi: »En2 minä.» Sitte tuli honka vastaan, ja tyttö sanoi: »Surmaa2 sinä tuo

mies, että mies ampuu suden, 20 että susi purre koiraa . että koira puree pukkia, että pukki menee kaalimaasta

pois.» Sitte tuli valkea vastaan, tyttö sanoi: »Polta2sinä tuo honka, ss että honka surmaa miehen, että mies ampuu suden, että susi puree koiraa, että koira puree pukkia, että pukki menee kaalimaasta

pois.» so Valkea sanoi: »En2 minä.»

Sitte tuli vesi vastaan, ja tyttö

sanoi: .Sammuta2 sinä valkea,

että valkea polttaa hongan,

että honka surmaa miehen, 36 että mies ampuu suden,

että susi puree koiraa,

että koira puree pukkia.

että pukki menee kaalimaasta

pois.»

Sitte tuli härkä vastaan, ja tyttö

-anoi: 40 »Juo2 sinä vesi, että vesi sammut- taa tulen,

että tuli polttaa hongan,

että honka surinaa miehen,

että mies ampuu suden,

että susi puree koiraa. tö että koira puree pukkia.

että pukki menee kaalimaasta

pois.»

Härkä sanoi: »En2 minä.»

Sitte tuli kytkyt.

Tyttö sanoi: »Kytke2 sinä tuo

härkä, 50 että härkä ryyppäisi3 veden,

että vesi sammuttaa valkean,

että valkea polttaa hongan,

että honka surmaa miehen,

että mies ampuu suden, 55 että susi puree koiraa.

että koira puree pukkia.

että pukki menee kaalimaasta

pois.»

Kytkyt sanoi: »En2 minä.»

Sitte tuli hiiri vastaan. 60 ja tyttö -anoi: »Kalva2 sinä tuo

kytkyt,

että kytkyt kytkisi härän.

että härkä ryyppäisi veden.

että vesi sammuttaa valkean,

|juo| ryyppäisi : r.

506

Viihdytyslauluja ja muita lasten runoja.

i ttä valkea polttaa hongan,

65 että honka surinaa miehen,

että mies ampuu suden,

että susi puree koiraa.

että koira puree pukkia.

että pukki menee kaalimaasta

pois.» 70 Sitte tuli kissa vastaan ja tyttö

sanoi:

»Syö2 sinä hiiren4.

että hiiri kalvaa

kytkymen,

että kytkyt kytkee härän, 75 että härkä ryyppää veden,

että vesi sammuttaa valkeen,

että valkea polttaa hongan,

että honka surmaa miehen,

että mies ampuu suden, 80 että susi puree koiraa.

että koira puree pukkia.

että pukki menee kaalimaasta

pois.»

Kissa sanoi: »Kyllä2 minä.»

Sitte kissa söi hiiren. 85 hiiri kalvoi kytkymen. kytkyt kytki härän,

härkä joi \eden,

vesi sammutti valkean,

valkea poltti hongan.

honka surmasi mielien, 90 mies ampui suden.

susi puri koiraa.

koira puri pukkia,

ja pukki meni kaalimaasta pois.

1621. Ruovesi. PaMani n. 93*. —, 52. Soini jn Killi.

v"ini meni mettään.

Killi meni kanssa. Killi istu kiven päälle, Tuli koira vastaan. 6 Hyvä koira, kaunis koira Pure' tuota Killiä! Ei koira killiä pure, Eikä Killi kotio mene, Ilman Soinin kantamata', io Nuoren miehen nostamata'. Soini meni mettään. Killi meni kanssa. Killi isin kiven päälle,

Tuli susi vastaan. i5 »Hyvä susi. kaunis susi.

Syö* tuota koiraa!»

Ei susi koiraa Byö,

Eikä koira Killiä pure,

Eikä Killi kotio mene', 20 Ilman Soinin kantamata'

Nuoren miehen nostamata'. Soini meni mettään.

Killi meni kanssa,

Killi istu kiven päälle, 25 Tuli tanko, vastaan.

»Hyvä tanko, kaunis tanko.

Lyö' tuota sutta!»

Ei tanko sutta lyö,

Eikä susi koiraa syö, 30 Eikä Killi kotio* mene

Ilman Soinin kantamata'

Nuoren miehen nostamata'. Soini meni tm ttään,

Killi meni kanssa, :i5 Killi istu kiven päälle,

Tuli valkia vastaan.

Hyvä valkia. kaunis valkia,

»Polta< tuo tanko»!

Ei valkia tankoo polta.

4 Hiiri ' : hiiren.

Pukki kaalimaassa. 1621 — 1621a.

507

*o Eikä tanko sutta lyö, Eikä susi koira[a] syö,

Eikä koira Killiä pure,

Eikä Killi kotio mene,

Ilman Soinin kantamata*.

45 Nuoren miehen nostamata'.

Soini meni mettään.

Killi meni kanssa,

Killi istu kiven päälle,

Tuli vesi vastaan. 50 »Hyvä vesi, kaunis vesi,

Sammuta' tuo valkea!»

Ei vesi valkeeta sammuta,

Eikä valkia tankoa polta,

Eikä tanko sutta lyö, 55 Eikä susi koiraa syö,

Eikä koira Killiä pure,

Ilman Soinin kantamata',

Nuoren mielien nostamata'. Soini meni mettään, 60 Killi meni kanssa,

Killi istu kiven päälle,

Tuli härkä vastaan,

»Hyvä härkä, kaunis härkä,

Juo' tuo vesi!» 65 Ei härkä vettä juo,

Eikä vesi valkeeta sammuta.

Eikä valkia tankoo polta,

Eikä tanko sutta lyö,

Eikä susi koiraa syö. 70 Eikä koira Killiä pure,

Eikä Killi kotio mene,

Ilman Soinin kantamata1.

Nuoren miehen nostamata'. Soini meni mettään, 75 Killi meni kanssa,

Killi istu kiven päälle,

Tuli pyssy vastaan

1621 a. * emännlta : emännältä.

►Hyvä pyssy, kaunis pyssy,

Ammu' tuo härkä!» 80 Pyssy härkää ampumaan,

Härkä vettä juomaan.

Vesi valkeeta sammuttaan,

Valkee tankoo polt[t]amaan,

Tanko sutta lyömään, 85 Susi koira [a] syömään,

Koira Killiä pun maan,

Killi kotio menemään,

Ilman Soinin kantamata'

Nuoren miehen nostamata*.

1621 a. Satak.? Arho A. 0, n. 10. —89. P. Sarviluoma, 23 v.

Pukki kaalimaassa. Eräs mies meni pyytämään ruo- kaa herrastalon emännältä1, mutta emäntä pani ehdoksi pukin ajamisen pois kaalimaasta. 5 Tämän ehdon ottikin mies teh- däksensä. Mutta hän ei saanut pukkia pois. Hän läksi edemmäksi, mutta häntä vastaan 10 tuli susi.

Tätä pyysi hän syömään pukin, mutta susi ei tehnyt sitä. Karhu tuli vastaan. 15 sitä pyysi hän sutta tappamaan, mutta karhu ei tehnyt sitä. Mies pyssy olalla tuli häntä vastaan.

508

Leikkirunoja.

häntä hän pyysi ampumaan kar- hua. 80 unitta mies ei tehnyt sitä.

Puu tuli häntä vastaan,

Bitä pyysi hän kaatumaan

miehen päälle,

mutta se ei tehnyt sitä. 25 Valkea tuli vastaan.

sitä pyysi hän polttamaan puun.

mutta valkoa ei sitä tehnyt.

Viimeisiksi tuli vesi häntä vas- taan.

Sitä pyysi hän sammuttamaan

valkean. 30 Tämä sammutti valkean,

valkea poltti puun,

puu kaatui miehen päälle,

mies ampui karhua.

karhu hyökkäsi suden päälle, 35 susi pukin,

ja näin mies teki emännän ehdon.

Hän sai emännältä ruokaa

mielin määrin,

mitä tahtoi.

Tuleks sauna?

1921 /?. Rauma. Salminen E , Sauna- rak. ja saunassakäynii Rauman maalaiskunn. 1800-luvun lop.

1900-luvun alussa, ss. 46 — 47. 1931.

En tiedä, onko seuraava hokema kirjaklisuudesta tai kansanomaista,

mutta kuulin sen lapsena usein ja on se vieläkin muistissani, se kuuluu näin:

Tuleks sauna, mini sauna?

Kiulu1 sauna.

Mikä kiulu? — Vesi kiulu.

Mikä vesi? — Merivesi. o Mikä meri? — Pohja meri.

Mikä pohja? — Perä pohja.

Mikä perä? — Kellonperä.

Mikä keho? — Taskukello.

Mikä tasku? — Liivintasku. io Mikä liivi? — Silkkiliivi.

Mikä silkki? — Perhosilkki.

Mikä perho? — Kaaliperho.

Mikä kaali? — Rtiakakaali.

Mikä ruaka? -Sikaruoaka. is Mikä sika? — Metsäsika.

Mikä metsä? — Koivumetsä.

Mikä koivu? — Asekoivu.

Mikä ase? — Sota-ase.

Mikä sota? — Nuijasota. 20 Mikä nuija? - Perun nuija.

Mikä perun? — Maaperiin.

Mikä maa? — Isämaa.

Mikä isä? — Oma isä.

LKIKKIKUNOJA.

Ensimäinen enkeli. 1622. Luoto. Salo n. 310. M p. Hattulassa.

-14.

Ensimäinen enkeli, Teinen tonkeli, Kolmas konkeli.

1621/?. ' kk:ssa pioni alkukirj. joka säkeen kysyin ja vastauksessa runon loppuun saakka.

Ensimäinen enkeli. 1923^1927.

509

1623. Merikarvia. Roslin M, n. 24.

—88.

Kilvalla yli aidan mennessä, huutaa jokainen numeronsa ja siilien kuulu- van nimityksen, aidalta hypätessään

Ensimäinen enkeli,

Toinen torakka,

Kolmas konttipää,

Neljäs ueitsykäinen, ö Viides villahäntä,

Kuudes kultaknuppi,

Srittcmas seiväspari.

(tahi) sepän vasara.

Kahdeksas kanki väärä, io Yhdeksäs ylkämies,

Kymmenes Kyrön pappi.

1624. Alastaro. Vihervaara n. 2312. —11.

Sikilä. Eräs 13-vuotias tyttö.

Ensimmäinen enkeli, Toinen tonkeli, Kolmas konttipuali, Neljäs nrittykäinen, 5 Viires villahattu, Kuures kultanuppu, Seittemäs sepänemäntä, Kahreksas kanan äiti, Yhreksäs ylönantaja, io Kymmenes kylänkantaja.

1625. Alastaro. Vihervaara n. 2300. —11.

Ylhäinen. Yrjö Heikola, 13 v.

Ensimmäinen enkeli, Toinen tonkeli, Kolmas konttipuali, Neljäs neittykäinen,

s Viires villahattu,

Kuures kultanuppu,

Seitsemäs sepänemäntä,

Kahreksas karvainkarttaaja1,

Yhreksäs jyrrääjä, io Kymmenes kyntäjä,

Eakstoistas kullankantaja.

1626. Huittinen. Hirvikoski Anna n. 11. — a/a >.\. Ensimmäinen enkeli,

toinen tonkeli, kolmas konttipuoli, neljäs ueitsykäinen.

5 viides villahattu, kuudes kultanuppi, seitsemäs sepän emäntä, kahdeksas Kalatin isäntä, yhdeksäs ympäri mäkkee,

io kymmenes kyllä jo on.

1627. Kokemäki. Santavirta n. 72. —03.

Säpillä. Kaarlo Sainio, 25 v.

Lastenleikissä, kun koetettiin juosta kilpaa, usein aitainkin ylitse, laskettiin ennätykset seuraavasti.

Ensimmäinen Esa taivaassa, Toinen tollnkas marke, Kolmas konttipuoli, Neljäs neulansilmä, 5 Viides villahattu. Kuudes kultanuppi. Seitsemäs sepän emäntä, Kahdeksas kananpaska, Yhdeksäs ylkä, io Kymmenes kyrpä.

1625. x Toisin: Kahreksas kylläänkarraaja.

510

Leikki runoja.

1628. Loimaa. Vihervaara n. 5300. —13.

Pöytyä. Eräs 61 vuotias vaimo.

Ensimmäinen enkeli, Toinen t< »nkcli. Kolmas konttipuali, Neljäs aeitsykäinen1,

a Viires villahattu, Kuures kultannppi, Seittemäs sepänemäntä, Kahreksas karvalakki, Yhreksäs ylönannettu. io Kymmenes kylläänkannettu.

Edelläoleva sanottiin »yli airan hypätesä». Myös sanottiin.

Ensimmäinen eskopaska . Toinen kollokuano.

Loppu edellaolevaa.

1629. Tyrvää. K nilaan. 350. — u/i04. Tapiola. Herman Kullaa, 64 v. Ensimmäinen ehdontähti,

Toinen, toinen toikka jalka, Kolmas, kolmas konttipuoli, Neljäs, neljäs neittykäinen, s Viides, viides villahattu. Kuudes, kuudes kultanuppi, Seitsemäs, seitsemäs sepänemäntä Kahdeksas, kahdeksas kanttuurin

prouva, Yhdeksäs, yhdeksäs ympyriäinen

läpi. io Kymmenes, kymmenes kyhkysen

muna.

1629 a. Karlin. Luutunen Ahto n. 31. —17.

Mp. Ruovedellä.

Ensimmäinen enkeli. Toinen tonkeli, Kolmas konkeli, Nelijäs iirit sykäinen, 6 Viides villahäntä. Kuudes kupariseppä, Seittemäs sepän emäntä. Kaheksas Kalajoelta, Yheksäs Ylöjärveltä, io Kymmenes Kyrön pappilasta.

1630. Umiii, ,ilnm. Nyberg Vivi, n. 191. —12. Heinijärvi. Eliina Rappi, 65 v.

Ensimmäinen enkeli

Kura1 Iinasta lenteli. Toinen tohtori Paranna1 mun loukkoni, s Kolmas kloponokka. Neljäs neitsy. Viires villahäntä. Kuures kupparin kulli, Seitsemäs sepänemäntä, io Kahleksas2 kalaveleltä, Yhleksäsä8 Yliskylästä. Kymmenes Kyrön pappilasta.

1631. Parkano. Tyyskä n. 3. E n simainen esoen keli .

Ensimäinen esoenkeli, Toinen tohtori, Kolmas konkka,

Neljäs neitsy. 5 Viides villahattn, Kuudes kultanuppi.

— 88.

1629. ' |net| : aeitsykäinen.

1630. » kk:ssa pieni alkukirjain. — l kah|r|eksas : kah/eksas. — ' Yhih|leksav V.

Hiiri meni ressutteli. I,s:si— I83'i /?.

511

Seitsemä sepän emäntä, Kahdeksas yliskylästä Kymmenes kyrön pappilasta.

1632. Tampere. Kallio V.J,n.839. —10.

Lastenloru.

Ensimmäinen enkeli. Toinen tonkeli. Kolmas konkeli, Neljäs neitsykäinen, 5 Viides villahattu, Kuudes kultanuppu. Seitsemäs selkähevonen, Kahdeksas karvalammi, Yhdeksäs ympärileikkaa io Kymmenes

Kun mentiin esim. aidan yli, niin kutsuttiin yliennättäneitä yllämaini- tulla nimillä, riippuen siitä, missä jär- jestyksessä kukin ehti yli.

Hiiri meni ressutteli.

1633. Noormarkku. Österlund n. 5. —20.

Hiiri meni ressutteli tämä tuva alla. Mitä hän siellä teki? Kairon lehmiä paimentaa, ä Mitkä niiden nimet oli? Timperi, Tamperi, Pitkätukka, Tuohennokka, Venun nokka, puh, pah pois.

1634. Kokemäki. Kallio K, n. 245. -22/i256. Hiiri meni retusteli,

Tuonne tuvan alle. Mitä sinne tekemään? Kurjia lehmiä paimentamaan. s Mitkä niiden nimet ovat? Pimpuli, pampuli, pitkätukka, tuohinokka, Pyh, pah, tästä joukosta puis1!

1634 a. Mäntiä. Mäntän kansakoulu, Niemelä Hellä n. 18. — 31. Hiiri mennä hissutteli tämän tuvan alle. Mitä sinne tekemään? Kurron1 lehmiä paimentaan. 5 Mitkä niiden nimet oli? Vimperi, Vamperi, Tuohinokka, Venekokka Mene tästä portista poi.

1634/9. Mänttä. Mäntän kansakoulu, Siltanen Laila n. 44. — 31. Hiiri mennä hissutteli

tämän tuvan alle.

Mitä sinne tekemään?

Kuron lehmiä paimentaan. 6 Mitkä niiden nimet ovat

Vimper vamperi

Tuohinokka venekokka

Mene tästä portista pois.

1634. ' Sana kk:ssa alleviivattu.

1634a. 1 Säkeissä 4 — 5 on pieni alkukiij.

1634/9. ' Säkeissä 3 — 5 ja 8 on pieni alkukirj.

512

Leikkirunoja.

1634 ; . Mänttä. Savosenmäen kansa- koulu, Lahja Salo n. 59. — 31. iinri mennä hissutteli tämän tuvan alle. Mitä1 sinne tekemään? Kurran lehmiä paimentaa. 5 Mitkä niitten nimet oli? Vimperi vamperi Tu[o]hinokka venekokka Mono iästä portista pois.

1634 i). Mänttä. Savosenmäen kansa- koulu, Xiivinen Sirkka n. 82. —31.

Hiiri mennä hissutteli tämän tuvan alle? Mitä1 siellä tekemässä? Kurran lehmiä paimentaan. 5 Mitkä niitten niinet ovat? Vimperi, vamperi, Tuohinokka, venekokka Mene tästä portista pois.

Himajapallo.

1635. Mcssuk. ja Kmii/nsala.

(SMMY: Iiri nh<,l m m kok. 35— 421*.) 105 a.

Hunaja pallosilla.

Istutaan niink H lirisillä. Pallo polvein a[l]itse. Yhden, joka keskellä oleskelee, on työ etsiä sitä »koperoita[»| jokaisen tykönä, joka pallon (usei- niasti kiven) »raksaa toisen kourasta». Siina lauletaan:

Iiii. Iiii liimaja pallo,

Kulje pallo maita myöden, Kerkiele ke tosille!

Kai sila leikkiä tehdään talvellakin

tuvassa, unitta enempi ulkona suvisia aikaa, kun on paljo väkeä.

1636. Eräj. Järviin n N. {SMMY:

Iin nimim in kok. 35— 421*.) 105b.

H imajapalloo. Istutaan ringissä kedolla, kivi lii - majapallona. Yks juoksee ympäri ringin liakein kenen huostassa pallo on. .lonka alla lian sen löytää, se taas vuoronsa hakemaan, toiset kuljetta- vat pallon mies mieheltä ja laulavat:

Iiii. haa himajapallo, Kulje pallo iiiaita myöden, Kerkiä ketoja myöden. Keväällä kettu kuoli, 5 Joulunpyhinä haudattiin.

Himolaan meno.

1637. Oripää. Vihervaara n. 3300.

11. Oripään kylä. Eemeli Oksanen,

■JS v.

■'Uunillaan nirrin».

Kun arvotettiin arvotuksia ja jos tuli kolme arvotusta, joista ei tietänyt, niin joutui Himolaan menemään. Kun se lähti (joka ei ollut arvannut) oli silla hiiri hevosena, lusikka rekenä, sammakko sai ulana, onkiniato piis- kana ja kaarnie ohjaksina.

Yksi oli llimolan mammana. Il ui sanoi:

1634 y. 1 Säkeissä 3—8 on pieni alkukirjain. 1634 5. ' Säkeissä on pieni alkukirjain.

1 Sivunumero puuttuu.

Himolaan meno. 1637—1638.

513

»Mens kattoon1, piikaseni, kun koirat haukkuu ja portit paukkuu, kuka sialta tullee!»

ll.in sanoi sen kolme kertaa.

Piika sanoi, että sieltä tulee (esim.) Oksasen Ilmari kolmen arvotuksen tähren.

Himotan mamma kysy: >Mitä2 ne arvotukset oval Se, joka moni kysy- mään, sanoi ne. Himotan mamma se- litti ne. Sen (joka Himolassa kiivi) piti tehdä Himolan mammalle palve- luksia selitysten edestä. Ile (Himo- kin mamma ja selitysten hakija) käve- livät vajan orsilla. (He tietysti eivät missään vajan orsilla kävelleet, sanot- tiin vaan. että he kävelivät.)

1638. Tyrvää. Kultaa n. 129. ,7 103.

Tapiola. Lempi Laurila, 19 v.

Himolaan vieminen. Ensin kyselee se, joka on kunin- gaaksi määrätty, arvotuksia, joita kaikki toiset arvaavat. Sitten kuin on jollekin saatu arvaamattomia ar- voituksia, kolme tahi kuusi ennen so- vitun määrän mukaan, viedään1 se, joka ei ole kaikkia arvannut, Himo- laan, joka tapahtuu seuraavasti:

Kuningas sanoo: 'Minä vien -itt,- seuraa sen henkilön nimi, S.S. Himo- laan.

Lusikka rekenä, sammakko1 äa-

tulana, sisilisko1 piiskana, käänne ohjak- sina. Hän menee niin, että koirat hauk- kuu

ja portil paukkuu.

Himolan ämmä sanoo vanhempaa

plikkaansa: Menes katsoon, kuka si

tulee,

kun kairat haukkuu ja portil paukkuu.

Vanhempi likka sanoo: Ei2 sielä ketään tule. Himolan ämmä sanoo vanhemmalle plikalle:

Ei koira valetta hauku,

Musti turhia murise.

Amnia sanoi nuor. ■uimalle plikallensa: Mene2 katsoon, kuka siellä tulee,

kun koirat haukkuu ja portil

pa ukkuu.

Nuorempi likka sanoo: Siellä2 tulee se ja se kolmen arvo- tuksen kanssa.

Ja saapuu vieras tupaan; emäntä ky- syy kuulumista, jolloin vieras vastaa tulleensa hakemaan seliitystä[!] arvo- tuksille, joita ei itse tietänyt. Emäntä9 sanoo näiden selityksen. Si[t]ten ämmä sano: Kai2 sinun jo nälkäkin on, kun olet tullut niin pilkan matkan Sitten laski hän toisen jalkansa ras- taalle ja toisen jalkansa portin päälle ja päästi vieraan käteen aika kura- läjän. Siitä vieras rupesi poraamaan. Uutta 'm aita sanoi: Mene pesemään, kyllä se lähtee. Vieras meni ja ly[k]käs kätensä terva tiinuun ja rupes valitta- maan sanoen: »Tämä2 on tervaa Ämmä sanoi: Mene9 kuivaan. Vieras meni ja ly[k]käs päänsä höyhen pus- siin. Sitten hänelle annettiin voinen hattu, paperinen hame ja klasiset ken- kat. Nain lahti vieras Himolasta.2 Mat- kalla ollessaan tuli kova pouta ja suli

1637. x r. (= katsomaan). — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

1638. * kk:ssa iso alkukirjain. — "- kk:ssa pieni alkukirjain.

33

514

Leikkirunoja.

hänen voinen hattunsa. Tuli kova sadi ■ i i inen paperinen hameensa Tuli- kova ki\i kallio ja rikku hänen klasiset kenkänsä.i Sitten ruvetaan kyselemään siltä, joka on käynyt Himolassa-, ja lian vastaa nähneensä

siellä pai; jon; semmoista, mistä ei

täällä tiedel itään. Sitten alkaa

leikki uudestaan.

1639. Ruovesi. Paldanin. 136*. 52.

Himolassa käynyt.

Kolmelta arvaamattomalta arvoi- tukselta pannaan Himolaan ineneen. Sieltä tullut loruttelee jotakin, niin I mullosenkin:

Kun minä menin Himolaan, niin oli molla nauriista hevonen, sokerista hevosen kengät,

VOiSta satula ja paluusta suittet.

5 sitte tuli vesi sade, suli sokeriset kengät, tuli päivä paiste, suli voinen satula, tuli kriivari io otti Buittel .

tuli sika

ja söi nauriisen hevosen.

Hippaa.

1640. Noormarkku.

-u/3'<-- l ,as

Lume n. 6.

Hippasen leikkiminen. Hippasta leikitään suvella ja tal- vella, laisin valitaan hippa. Hippa valitaan luvuilla. Esim:

Kerin, kerin, kerttustani, kahden, puolen karttustani, ille sukkalankaa,

koiralle kankaan kuretta

Sitten lapset juoksivat j.i liippa pe- rässä. Lapset ottaval johonkin rau- taan kiinni ja hippa sanoo ■•

Pois paikastas, paikk is palaa.

.in- toinen lähtee siitä, ottaa hän taas johonkin rautaan kiinni. Jos hm pää- see siitä niin, ettei hippa saa häntä

kiinni, menee hippa jonku toisen luO

ja sanoo sain. illa lailla. Niin kanan

hippa koettaa, että hän yhden saa

Siila, jonka hippa saa kiinni, tulee hippa.

1641. Toni j. Rekola n. M5" 04.

Sorva.

Lasten viihdylysloru.

»Korun, korun tammastani surelle sukkavilloja, karhuili' kankaankuteita Huntti se viiluja.»

Selitys. Ensimäisen lauseen aikana p\ öritetään kättä toisen inkassa. Toi- sen lauseen aikana ikäänkuin viska- taan »villoja».

Hirvisillä.

1642. Kangasala. SMMY: Reinhol-

iii m kok. 35 I '.' s. 181 a [Sama merkitty Huittisista ja Mou-

hijarvella.]

Hirvisillä.

Tääll' on yksi kamala elävä

Meikin herran haassa.

Hamppuni haaskasi. Kaurani katkasi, e Toki niin paljo pahaa: Tupakki juuret imekseli, Kaalirontil pureskeli,

Teki uiin paljo italiaa.

Hirvisillä 1642 I

515

Onko hirvei salossa? ■ i in hyväkin liinaharja. Mitä h[irvi] maksaa? Viis Viipfurin] r[ahaa]. Kuus kulta penn[inkiä] Sata Saks[an] fcaaleria. is Ulos hirvi salosta!

1643. Kivikirkko1. SMMY: Reinhol- iii in kok. 35 12 siv. i~4.

Kaikki seisova! rinkiä. Yks jää

Lämättä riimin -a-, iän hirveksi ja

loinen, kyttä on takanapäin piilossa.

ra[a]vata virttä laulaen mennään

ympäri. Siite kun hirvi menee ulos

ovat ja laulu la[k]kaa.

Meilän herran haassa "li Yksi kamala elävä, Joka on ollut tänä vuolen Tehnyt paljon pahaa: Baaskannut kylän kauramaat, Repinyt kaalin rontit2 Minun pippuskryynit, pappas-

kryynit Ja minun parraat yrtit.

Kyttä se oli piilossa ja kuulteli kyllä tarkka in

Jos toi kyttä hirven saisi io Tuomarin herrat sen nannaan

veisi.

Kyttä hyppää piilosta ja kysyy:

( inko hirveä salossa? Vast. On hyvä liinaharja, lippa- korva. Kyttä: Mitä hirvi maksaa? Vast. Tuhannen tuhatta tukaat-

tia.

. Viis Viipurin rahaa, Kuus kulta penninkiä Viis Viipurista hametta, Turun tuomiokirkko päälle.

Ulos hin i salosi i sanotaan oitis sitten.

1644. Kuru. SMMY: Reinholmin kok. 35 i2 n. 27.

Hirvisillä.

Tääll' "n yks kainala eläin Meijän herran haassa, Tekee paljun pahaa, Syö1 pippurit, tonkii tupakit, Kaivelee kaniin taimet.

Koira viskaa hirveä pallolla, pois hirvi salosta.

Kiertävät piiriä, hirvi saa kolmasti juosta ringin läpi, koira ei.

1645. Ruovesi. SMMY: Reinholmin kok. 35—42 n. 28.

Hirveä Peuraa. Sisällä hirvi liina silmillä. Laule- taan tavallisesti sanat. Ulkopuolella kävelevä kysyy:

»< Inko peura

alossa, mitä se maksaa?»

joku vastaa:

100 taaleria, 5 viipurin rahaa, 5, 6 pärekhnppua. hirvi salosta irti!

Kaikki ympäri huonetta ja nakki on

kuin sokkosilla olo. Hirvi ajaa.

1643. • = Messukylä.

1644. ' Islyö : Syö.

n tatit rontit: r.

5 1 G

Leikkirunoja.

1646. Ruo ■• 8MMY: Reinholmin koi:. 35—42. llokas n. 198 d.

mi 35—42 n. 488a.]

Hirvisillä taikka Peurasilla.

on usein talvihuvitus in\.^vi Yksi • >i i liina silmillä piirin keskellä, toinen avoimin silmin ulkopuolella. Piirissä kierretään j mpäri ja lauletaan huilu, jota emme ole käsittäneet. Sen laulettua, kysyy ulkopuolella käve- Ur\ ä:

Onko peura (hirvi) salossa,

mitä se maksaa?

Joku vasl

Sata taaleria, Vii-; Viipurin rahaa, Viis kuus päre' kimppuu Hirvi salosta irti!

Ja sam tssa hajoo piiri, k.iikki juok seval ympäri huonetta ja leikki käy aivan niinkuin ollaan sokkosilla. Joka ensin hirven (peuran) kasiin sattuu. hänestä tulee hirvi peura) toiseksi kerraksi.

1647. Virkkala. SMMY: Reinholmin

kok. 35 42 n. 550 b.

Karhusilla laikka Hirvisillä. Pihalle piirustetaan kuus piiriä taik

ka taloja. Niitä kierilaan[!] huutaen:

Hm i hirvi iiiiss,is: olet!

1648. Satakunta. Paldam n 128

—52.

[Sama SMMY: Reinh. 35—42 n. 22 ja 35—42 s. i72.]

Leikkejä. Hirvisillä.1

Tl hdään rinki ja hirvi un sisällä ja

tappaja on ulkopuolella rinkiä, tanssi- taan \ mpäri ja lauletaan nain:

Tässä on yksi kamala eläin. Meidän herran tarhas, ( Hlu t tässä tämän vuoden, Tehnyt paljon pahaa, s Syönyl kaikki piparuutit, papa-

ruutit, Tupakin juuret, kaalin kontit, K.iikki para.it kryylit. Eaaskas hyvän hamppumaan, Söi kauniin kauramaan.

sitte pisättyypi rinki, ja tappaja kysyy:

( >nki hirvi salossa? \ astataan:

( In hyväkin liinaharja2 eli

On hyväkin seppele kaula3.

Hirven tappaja kysyy taas Mitä hirvi maksaa Rinki vastaa siihen:

Tuhat tukaatia, Sala saksan taalteria, Viis Viipurin4 rahaa. Kuus kulta penninkiä, o Turuun tuomio kirkon ja Rauta lapion.

\ vt tappaja s u Minä ammun

hauen ilman puoleta ayrita. meidän herra tahtOO hyvaa rekiviltli. nakkaa hirveä siinä samassa millä ta- hansa, muka sila animntaksensa. Siitä lähtee hirvi ulos |>iiiista eli rinkistä ja tappaja koittaa kiinni, mutta nukissa ei saa kiinni tavottaa. Muttakun hirvi kolme kertaa on rinkissä käynyt, niin ei saa enää mennä sisään, eikä päästetäkki in vaan nyi pitää ulko- puolella tavotettaman. Sen kohdalla,

1648. ' \ alissa; I Katso runo Ktlttn r. — * |v iipurin : V.

kirj. 15

• *r. (likasta] ■■' r. (poja

Karhusilla. ltT.s I

517

kun5 hirvi kiinni saadaan, se jaa hir- veksi ja entinen hirvi [•annaan aja- jak-i

Karhusilla.

1649. Yli-Satahunta. SMMY: Eein- holmin koik. 35 12 n. 550 a.

Karhua. Karhusilla. Maahan piirutetaan \ mpyriäinen tila. Sen ulkopuolella on karhu »maal- n ja höpisee tätä lorua

Maa-mylläriä, Kivi-kellaria, survi humalia, Papu-petkeliä

5 lvi ns kukku ja leija Kuks maahan!

Viimeisen sanottua juokseva) kaikki lilasta ulkopuolelle karhun maalle

Kenen karini mailtaan saavuttaa, tulee karhuksi.

[Sama leikki merkitty myöskin Ha- meenkyröstä 35 — 4J n. 550 c. Leikin lopussa huudetaan: »Pois karhu ma- jalta!»]

Kauran leikkaaminen.

1650. Noormarkku. IAndgren n. '.'/'.

-6U92.

Kauran Uikku /rikkiä. Siina asettui nuoriso rinkiin parit- taisin, vaan yksi oli aina inaara olla liikaa, ja so oli sattuma, kuka jäi hi- kaksi eli parittomaksi. Kaikki aset- tui rinkiin ja alettiin laulaa:

Leikatkaamme kauraa! Kuka tämän sitoman sittoo, Kuka tämän lyhteen loikkaa0

Kukas muu kuin oma kulia' s Ehtoo tähti, kirkas tähti, Anna länsin kiertää, Kukin omas saa, yksi ilman jää.

\ n isen sanan peräsi i karkasi1

kukin kiini keneen saa ja yksi jäi ilman. Tanssi alkoi taas samalla ohjel- malla kasi kädessä suuressa ympyriäi- sessä iini

1651. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 219. 12

Heinjärvi. Maria Hillu, G5 v. Leikataan nyt kauraa, Otetaan nvl ohraa, Joka tästä sitomen sitoo, Se mun oman olkoon, 5 Huamenakin tulkoo! Ostin yhlen laarin. Leivon yhlen leivän. Kasvatin paljo neitsykäisiä, Kaikki oval valkoisia. 10 Uulen muorin muotoisin.

Yksi, joka linkin keskellä seisoo, Katse yhtä, katso toista. Katso kaikkein kauneinta.

1652. Kankaanpää. Salokangas n. 32 —10.

Leikkilaulu.

Leikakkaamme kauraa! Kukas1 kauran sitoo? Kukas muu kun uoma kulta. Mistäs mää soi löydän':' 5 Viimeksi näin hänet tillalla Kirkkaan lampuv2 valolla.

5 jkun kun : k.

1650. 1 karka|a| : karkasi.

1652. ' Sakeissa I : ja 5 -8 pieni

il kukirjain. — 2 lampu|n| : lampuc.

518

Leikki runoja.

Tuos son minun, tuos son sinun, Joku Baa jäädä yksin.

1652..'. Kangasala. SMMY: Rein- hoi»",, L„l,. 35- 42 n. 241.

Kännin leikkaamista

Leikatasme kauraa,

Kuk.i sitomen sitoo?

Se joka armon rtekemän1] (pitää).

( istui yhlen laarin, 5 Leivon yhlen leivän,

Kasvatin paljo neittj viä

Kaikki oli valkosia

( Mun n muorin muotosia.

Nuori mies seisoo ringin keskell2 io Anna tanssin käydä

Ulos- ja sisään.

1653. Sahalahti. SMM1 : Reinhol- mim kok. 35—42 n. 242.

Jännien huurun leikkaamista.

fr. Sahalax trakten. Leikatäs me kauraa, Kuki tämän sitomen sitoo? Minnit oma kultani. Illalla hänen hiljan aäin, s Aamulla lupasi tulla, [loisella mielellä, Suruisella sydämellä ( Istin yhden jauhomaton, Leivon siitä yhden kakon, m Kasvatin nuoria neitsykäisiä, ( »man muorins' muotosia Kaikki oval valkosia. Anna tansin käydä

l rios ja sialle. id Neitty seisoo ringin keskell1 Joka tahtoo kumppanin etsii, Katsoo yhtä, katsoo toista, Katsoo kaikkia n parasta.

Kehrään silkkilankaa.

1654. Hunnin. SMMY: Reinholmim kok. 35 12 n. 269.

h el riitä silkki-lankaa1. Kaikki o\ ai j hdessä piirissä parit- tain ja kiertävä) ympäri toinen toi- sensa käsistä kuuni pitäen i i laulaen

Kehrään kehrään silkki-lankaa Niin hienoo kuin hiuskarva Yhdeksän kerta[a| ympäri.

Silloin kukin pari kiertää ympäri \ ksi yhtääpäin, toinen toisinpäin, poika tytöltänsä kysyen:

Oletkos mun äisaren'? Etkös ole sisaren?1 El oi1 oikein etees katton1, takapuol on edessäs' s Etupuo] on takanas Kään ittes ympäri.

Taas kii i rel ään \ mpäri ja lauletaai

ini.i. mutta ^illa erotuksella, että

tyttö pojalta kysj j

i lletkos mun veljen1, E1 kös oi1 mun velji

Kello yks.

1655. Alastaro. Vihervaara n. 2313

II

Sikil.i. \ illni \ i 'im. 15 v.

Kello j k munat k\ ps

1652a. l yi [tek]ee. * Viittaus siv. alar.: eller äfven häreftei Katso yhtä, katso toista. 8e ofvar Verte [Tarkoittaa seur. n:oa 1653.] 1654. ' Vrt. SK\ R XIII n:o 1095.

K. Ilo yks. 1655- i

519

[Kello] -i - rakas laps,

[Kello] 3 plikanpolvi,

[Kello] 4 plikan velje,

& [Kello] 5 ■- plikka siis.

[Kello] 6 - korjaa taus,

[Kello] 7 — mini.it keittämään,

[Kello] 8 - munat lahresa, [Kello] 9 - munat yhresä.

1656. Alastaro. Vihervaara n. 2311.

il. Sikilä Eräs 1 l-vuotias poika.

Kello yks muna kyps, Kello kaks - hyvä laps, Kello kolme anna olla,

Keli., neljä - hyvä velli, s Kello viis — prisii-. Kello kuus - korjaa taus, Kello seittemän -pistä1 \ -it teliä, Kello kahreksan kala lahresa.

1657. Alastaro. Vihervaara n. 2295.

11. Hai toinen. .1 uin. Lähde, 23 v.

Kello yks - muna kyps, Kelin kaks tapa laps, Kello kolme — polkemaan. Kellu neljä - neulomaan, Kello viis — villoi kehräämään, Kello kuus — korjaa luus, Kelin seittemän — munia keit- tämään.

1657 a. Alastaro. Hämeenlinnan alak. sem. Mäkiä Eeva, n. 364 a. 24. —25. Sofia Suvitie 72 v.

Kello yks', muna kyps',

Keli" kaks1 ota laps', Kellu kolme kissa maan. Kellu neljä neuloinaan. 8 Kello viis', presiis. Kellu kuu>' kurjaa hius', Kello seitsemän velliä keittämän, Kello kahdeksan kauha katteen. Kello yhdeksän ympäri mäkkee, io Kello kymmenen linkkuinaan, Kellu yksitoista ylistett\ , Kello kakstoista kaikki loppu.

1658. Huittinen. Hirsikoski Ainin n. 10. —23U2d.

Kello yks unina k\ ps, Kello kaks hyvä laps, Kello koi - holol, Kellu neljä - hyvä veli. 5 Kello viis - prisiis, Kello kuus -- korjaa luu-. Kellu seittämän munia keit- tämään, Kello kahdeksan kalat un lah- dessa, Kello yhdeksän ympäri mäk- kee, io Kellu kymmenen kyllä jo un.

1659. Koli miili. Kujanpää n. 32.

-9U21. Erland Hakanpää, 70 v.

Kellu yks muna kyps, Kello kaks karjalaps, Kello kolme koilimaan, Kello neljä neulomaan, 5 Kello viis sitomaan, Kello kuus kutuinaan. Kellu seitsemän sepän emäntä,

1656. ' pistä |i : p.

520

Leikkirunoja.

Kello kahdeksan1 karttamaan, Kello yhdeksän ympäri mäkkee, ie Kello kymmenen kynä katteen.

1660. Tyrvää. Kulin,, n. 217.

16/,04.

Tapiola I lemmi Sant. 19 v.

Yks, muna on kyps, Kaks, hyvä laps, Kolme, mennään kolomaan, Neljä, ruvetaan neulomaan,

5 Viis, mennään viihtomaan, Kuus, korjaa kohta luus, Seittemän, pistänkö sua veittellä, Kahdeksan, munat on lahdesa, Yhdeksän, ympäri vääntää,

to Kymmenen, kylkee kääntää, Yksitoista, ympäri mäkee, Kaksitoista, kartal käteen!

1661. Kiikka. Numminen n. 430.

17.

Kello yks muna kyps,

[Kello| kaks pese laps, [Kello| kulin an sen oi,

| Kello] aeljä neulomaan,

5 [Kello] viis viiltoinaan.

[Kello] kuus km-ja luus. [Kello| seitsemän - pistä veit-

Sellä

[Kello] kahdeksan kalat lah-

dessa.

[Kello] yhdeksän ämmät yh- dessä, m [Kello] kymmenen - mi-

hinkä minä uv menen'"

1662. Hämeenkyrö. Valkama n —21.

Kyröskoski. Armas Valkama, 12 Kello yks. muna kyps, Kello kaks. karja laps. Kello kolme koilimaan, Kello neljä neulomaan. 5 Kello viis sitomaan. Kello kuus kutomaan. Kello seitsemän sepän emäntä. Kellu kahdeksan kari laamaan.

Kello yhdeksän ympäri mäkeen, io Kello kymmenen kynä käteen.

1663. Honkajoki. Hirsikoski Anna,

n. 54 — nlz 24. Kello yks — ylhä nostiin, Kello kaks kalaan mentiin, » kolme kutia tultiin, » neljä -nelikkaa, 5 » viis — virutettiin, » kuus — kuivattiin, » seitsemän emäntä keit- tämään, » kahdeksan - kaikki val- mis, » yhdeksän ylisänky. io » kymmenen — kylkeä kään- nä, » ykstoista ylhä nostiin,

» kaksitoista kaffia kei- lan.

1664. Vesilahti. Vihervaara n. 5138

30. Antti Mäkinen.

Kellu ykg muna kyps.

U ig i Kello »kahdeksan* karttaamaan i K k k.

Kenen sormen päällä? 1667—1669.

521

[Keli"] kaks pikipaks. [Kello] kolme verä solme, [Kello] aeljä annani mennä, s [Kello] viis menes siis, [Kello] kuus korjaa! luus, [Kello] seittemän pistäv veit-

tellä, [Kellu] kahreksan kalal lah-

resa, [Kello] yhreksän - lanka vyh-

resä, 10 [Kello] kymmenen — ? (Ei kertoja

muistanut).

1665. Kuru. Juslin n. 33 — 3[i25. Maria Mattila. 7:: v. M |>. Teiskossa.

Kello yks muna kyj s. kello kaks kana laps, kello kolme konin polvet, kello neljä neulansilmä, 5 kello viis Vtipuris, kello kuus korjaa luus, kello seittemän pistä veittellä, kello kahdeksan1 kalat lahressa, kello yhreksän lanka vyhressä, 10 kello kymmenen syömään, kello ykstoista saunaan, kello kaksioista maata.

1666. Il n ovesi. Luulonen Ahto, n. 30. —17.

Kello yks ympyräinen, Kello kaks kananlaps, Kello kolome konin polovi, Kello neljä neulan silimä,

5 Kello viis Viipurissa, Kellu kuus muna uus, Kello seittemän emännät keittä- mään, Kello kaheksan kaikki syämään, Kello yheksän ympäri mäkkee.

Kenen sormen päällä?

1667. Noormarkku,. Muhin,,! n. 3.

1 1 1 • Yksi leikkijä panee päänsä polvil- leen. Toiset asettuvat hänen ympä- rilleen ja panevat sor nsa hänen

päänsä päälle. Yksi liikuttaa sor- meaan (hänen) toisten sormiensa ' sormien päällä hokien

Iivrri ääveri äffänkääveri, arvaas, kenenkä sormen päälle painetaan.

Hän kysyy nain siltä, jonka pään päällä toisten leikkijäin sormel ovat. Jollei tämä arvaa, lyödään häntä. Jos hän arvaa, joutuu se. jonka sormen päälle painettiin, hänen tilalleen.

1668. Noormarkku. Koskilahti n. 24.

7 , 03. »Iiveri» leikkin luk u

Iiver, ääver, äffän kääveri, arvaas kenen sormen päällä?

1669. Alastaro. Vihervaara n. 3222. —11.

Ylhäinen. Hihna Ala-Pouta 32 v. Joulupahnoilla oli yks pää1 jonkun

1665. ■ yi. [kahjr[eksan) 1667. ' somiensa : sormiensa. 1669. ' Sana kk:ssa kahdesti.

Leikkirunoja.

sylisä, ettei nähny ketään. Toisel panivat kukin sormensa sen selän päälli ia yks luki:

»Niiver nääver Äffän kääver. Arvaas kenen' Sormen päälle?»

Jos arvasi, kenen sormen päälle lu- kija painui, pääsi pois; mutta jollei arvannut, niin lyötiin ja .-•■ii olla niin kauan arvaamassa kun arvas.

1670. Alastaro. Vihervaara n. 5052.

—12.

Yli-Ämmäister kylä. Miina 1 ,<uik- kio, 61 v.

Yksi leikkijöistä "li kumarruksissa. Toisel panivat kukin sormensa hänen selkänsä päälle. Yksi laski sormensa jonkun sormen päälle ja luki:

Niiver nääver, äffän kääver, arvaas kenen1 sormen päälle?

Jos ei arvannut, niin lyötiin. Se joutui kumarruksiin, jonka sormen päälle "li painettu silloin, kun arvaaja arvasi. Jiis "li vaan kaksi leikkijää, niin toini n sano

Niiver nääver, äffän kääver, arvaas minkä sormen2 p;i;ille2?

1671. Kokemäki. Sallgen n. 32. 90. Niiver, nääver,

äffär kääver,

arvaa kenen sormen päällä!

1672. Kokemäki. Kulin, K, „. 252.

»1*26. [veri ääveri äffän kääveri, Arvaas kenen sormen päälle pai- netaan!1

1673. J.ni ia. Kamppi n. 13 !

/ 1 ikki.

»Iveri, äviii äffän kääveri, Arvaas kenenkä sormen päällä!*

N ksi asettuu sänkyyn siimat tyy- nyä vasten, toisel asettava! sormensa hänen selkänsä päälle. »Arvottajaa

lukee näitä si ja muutellen sor-

meensaa[l] sormelta sormelle, kunnes arvaa, kenen »sormen päälle» pj tettiin.)

1674. Suoden» i< mi. Lahtinen n. i. —17.

I iveri-, ääverili ikki. Lapset asettuva! piiriin polvillensa lattialle, vksi asettuu keskelle, nelin- kontin», jolloin toisel läpsit laskevat oikean käden etusormen hänen sel- känsä päälle. Yksi alkaa kuljettaa sormeansa jokaisen sormen päälle ja lukee:

»Iiveri1, ääveri, ähvänkääveri. Arvaas kenenkä sormen päällä!»

Jos lian arvaa, joutuu arvattu hänen sijaansa ai \ aajaksi. Jos taas hau ei

arvaa, ametaan hauelle kunnon lyönti.

Lukemista jatkuu, kunnes arvaja osuu oikeaan.

- |sorm| : Sormen.

1670 ' k un : kenen. ■ kk:ssa lyijvk. mustekirj. päälle korjattu.

II 2 ' Sana kk.s-.i .1 lle\ n \ ai 1 11. 1674. ' kk-s.i pieni alkukirjain.

Kirkon keskipilari. 167'.»— 168o.

1675. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 200. 1 2.

Heinijärvi Miina Malmi. 67 v.

[iveri ääveri äffän kääveri, arvaas kenenkä sormen i>.;i;iv

1676. Kankaanpää. Päivih n. 60.

4 04.

ll.ikki i.ilj.i, 60 v.

[iveri, ääveri, äffän kääveri, arvaas kenenkä sormen päällä?

1677. Kankaanpää. Laiho n. 299.

90. ra Hakkuri, 21 v.

Iiveri ääveri, äffän käffän, Arvaas kenenkä sormen päällä?

Näitä lukuja käytetään sormipelissä n päällä.

1678. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 89. —10.

Mp. Isojoella.

laveri, ääveri, äffänkääveri, Arvaas1 kenenkä sormenpäällä?

Painettiin sormella jonkun selkään j.i piti arvata, kuka painoi. Jos ei arvannut oikein, sai antaa pantin.

Kirkon keskipilari.

1679. Alastaro. Vihi rvaara n. 2303 a. —11.

Männistö. Mikko Sulonen, 2:1 v.

Tai:

Kirkon keskipilari, kissa istuu keskellä puuta, keskellä kesku-

oksaa. ■

Kivirinki.

1680. Harjavalta. Ruusunen n. 26.

03.

hi. itinki. < >n istumaleikkejä, j > > 1 1 k : < osaan- "I tajal istuvat pöj dän ääressä ja sit ti leikkivä! siinä leikkiänsä. ( Ikoa on koottu parikymmentä pientä kiveä ja m asetetaan sit ten sekasin el tä kenel läkään ei saa olla erinäköisiä kivi;i, vaan pitää oli. 1 kullakin jokaista kiven väriä, si 1 t.-ii latoo kukin kaksikym- mentä kiveänsä pöydälle niin että ne muodostavat siinä pyöreän j > iiri n.

> Usi joukosta ottaa sitten hatun tai muun esineen jonka panee silmillensä niin että ei sen läpi sovi ollenkaan nähdä ja peittaa silla kasvonsa. Kun toiset ovat varmistuneet, että ei ole näkemisestä pelkoa, ottavat he kukin kiven silmiään peittäneen piiristä |a panevat omaan piiriinsä, josta ensin o\ at kiven pois ottanee!

Sitten kun on kivet saatu paikoil- leen saa silmiänsä peittänyt ottaa lii- nan tai peitteen silmiltään ja katsoa sila hävitystä niinka toiset hauen hui- massansa ovat tehneet. Jos kaikilla olisi niin erilaiset kivet, että ei toisen piirin kivet värinsä puolesta sopisi toi- seen piiriin, min olisi helppokin tuntea sen missä on tuo poistettu kivi silmiänsä peittäneen laumasta mutta kun ovat kaikki sekaisin täytyj ruveta arvaa- maan Jo an iolta muistaa vahaisen, että minkälainen kivi on poissa jou- kosta, niin osoittaa hän sormellaan

sen näköista, mutta jos se ei ole se, niin lausuu osoitetun piirin omistaja kutakin kiveä näytettäessä sanan seu- raavasta runosanelmasta, jolla antaa tietää, et tä ei se kivi, jota osoitettiin, ollut oikea. Hän sanelee:

1678. ' At m a is

■:.

Leikki runoja.

Pist: Polttaa,

kee, Sortaa, $ Mullaks Murtaa,

Astu kuli i härkä Navettoon.

Koska ei omistaja ollul tuntenut nyi omaansa joukosta, niin menetti lian nyt kivensä, joka pauliin toisten kivien keskelle rinkiin voiton merkiksi. Mutta jos hän omaa kiveä osoitti sano- taan hänelle:

( ir oruas pois.

jolloin lian saa viedä omansa |>ois ja asettaa paikallensa rinkiin. Nain sitä sitte lian arvaa kunkin piiristä ja saa

takaisin tai menettää härkänsä.

Kukko istui portin päällä.

Ks. Nikkaa uakk

1681. Pon. Laine T. n. Kili. n.l. Kukko istu portin päällä, räknäs noita puukkon päitä, niitä pitää oleman kaksitoista- kymmentä.

1683. Kokemäki, kulin, K. „

Earakka istui aidan päällä, Luki siellä niitä näitä, Ohran päitä, joita tuli Kaksisataa kymmentä!1

1684. Hämeenkyrö. Nybt m Fivi,

,,. Iin. 12.

Varis istui aitan katolla, luki. laski niitä näitä, jollei usko. tulo katsoon, täss' "ii varmaan viisitoista.

1684 «. Tampere. Lindström Olga, n. 20. —18. Varis istui aidan päällä

huusi yhtä. huusi toistu. huusi viimoin kahtatoista:

12 3 4 5 0 7 8 9 ltl 11 12.

Kätken kivee, sotken savee. (Kätken sormusta.)

1685. Eurajoki. Hänninen n. 52.

12.

Kätkön kivii. sotkun savii, vasi- kan tr,i\ ii. ti i ii liilii. poltan hiilii. hajen seppää, en löj i ' kottn ket-

KenelT kivi on?

1682. Pon. Roosblom n. 122. —04 ll. Roosblom

Okko istui portin päällä, l!;iknäs niitä puukon päitä. 1686. Luvia. Salo n. 319

Montako niitä oli? M P Hattulassa.

Luvun saa sanoa1 ainoasi, mii 12.] Kätken kivii .

1682. ' u anoa : -ano.i.

1688. ' Sana kk:ssa alleviivattu. 1686 ' ki i vii : k.

li

K itken kivee, Botken savee. ir.sr, icss

Sotken2 savii, Vasikan travii, Teen tiilii8, 5 Poltan liiilii. Haen seppää, En löör kettää, T\ Iiii pioo, Tyhii pioo.

1687. Noormarkku. Mäkinen n. 6. —27.

Kätkinkiveä. Leikkijät asettuvat piiriin. Piirin sisäpuolelle jää \ksi, jolla on kivi kä- dessä, sitii kiveä sanotaan kööväksi.

Hän pistää kätensä leikkijäin1 tas- kuun tai helmaan. Leikkijä! pitävät kätensä edessä, etteivät toiset näe, antaako sotkia heille köövän. Sitte. kun hän on antanut sen köövän jolle- kin, kyysyy hän: »Kellä köövä on?» Hän kysyy näin kaikilta leikkijöiltä. Joka arvaa kellä se on, hän menee kätkijän kanssa salaa puhumaan. He määräävät kaksi esinettä, joista se saa valita, jolla köövä oli. He määrää- vä! esim. vaikka tuolin ja pöydän. Jos hän ottaa pöydän saa hän kultaa. Kun he tulevat sen luo. jolla köövä oli, sanovat he: »Päivää.» Sitten kysyy se, jolla köövä oli: »Mistä kaukaa vieraat on?» He vastaavat

»Rikkaasta rakkaasta rahalli- sesta paikasta, jossa on niin paljo kultaa niin paljon hoppeeta ja prunni keskellä pinnaa 5 ja ja syörään voita ja linnaa.»

Sitte he kysyvät, kumman hän ennen ottaa, pöydän vai tuolin. Sille.

kun hau on niistä jommankumman ottanut, kysyvä! he: »Kelle toisen annat.» Hän antaa sen kelle vaan tahtoo. Sitte he sanovat sen. mitä he kumpikin saavat. Se joutuu kätkiäksi jolla köövä oli.

1688. Noormarkku. Laine n. :'3. —

1 .assila.

Kiven kätkeminen Kun kiveä kätketään, niin ensin yksi valitaan »kätkijäksi» jollakin lo- rulla. Sellaisia loruja on:

»Kille, Kalle, Jakkarasta,

teki housut makkarasta, meni ojaan onkelle, sai kolme simpukkaa. 5 ensimmäisen söi, toisen joi, kolmannen äidille kotia toi!»

Toiset istuvat johonkin. Kätkijä ottaa kiven käteensä ja pistää jokaisen helmaan ja sanoo:

»Kätken kivee, sei ken savee, pistän sen muorin punaseen suk- kaan, älä sitä sitten ikänä linkkaa, vaan haukkaa sen päästä!»

Kun hau on sen kätkenyt, kysyy hän keltä tahansa: »Kellä kivi on?» Se, jolta kysytän, vastaa, kellä luu- lee sen olevan. Jos hän arvaa, niin hän menee sitten kätkijän kanssa poispäin. He panevat vaikka nauriille ja peru- nalle nimet. Jos tytöt leikkivät, niin pannaan poikain nimet. Mutta jos po- jat leikkivät, pannaan tyttöin nimet. Kun he tulevat, kysyy se, jolla kivi oli: »Mistä te tulette?» He vastaaval

2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 tii t ii : t ii/i i - 1687. ' leikkijä|u|n : leikkijäin.

I ■eikkiru

»Rikkaasta, rakkaasta, rahallisesta

paikasta, taloa laittamasta, joson unin paljo

kultaa.

mau paljo hopeeta, kaivo keskellä

pihaa. syörään voita ja lihaa. Kumman ennen otat, nauriin vai perunan.'»

Hän vastaa, kumman tahtoo ottaa. Kätkijä kysyy: »Kelle sen toisen an- nat?» siitrn li, m vastaa, kelle sen tahtoo antaa.

1689. Loimaa? Tamminen n. 13.

—85.

Sormusta kätkiessä eli kätkinkivisiUä.

Kätken sormusta, Älä tiukkaa, Pistä pinaiseen sukkaan.

1690. Loimaa? Tamminen n. li. — 85. Kai km sormusta,

Pidä visuun,

Älä pudota risuun!

1691. Loimaa? Tamminen n. 15.

85. Kätken kivii pitkin rivii, Sotkun savii vasikan travii. Se on nisust', syö sitä visusi'. Älä sitä sääsf. haukkaa Ben

pääst '. »Naimasta» tullun kysytään): (Iistä tullaan. (»Naittajat vastaa:

Naimasta, naittamasta, rikkaasta, rakkaasta,

rahallisesta paikasta, tuollapäin ryjä, tuollapäin raja. tuoltapäin kaikki täynnä.

1692. Alastaro. Vihervaara n. 3306 il. Manta Heikola, Ja v.

Kiven kätkemii Kiveä kätkettiin helmaan Se, joka

katki, luki:

»Kätkin kn iä pitkin riviä; pirä visusti, >r on nisusta,

haukkaa päästä, äläkä säästä!'»

Sitten kysyttiin kaikilta kahteen kertaan1 (kätkijä kysyi): »Kenellä kivi. Manta?» Se vastasi: »Hilmalla», jne. Kuu kolmannella kerralla kysyttiin, niin täytyi sen omistaa, kenellä se kivi oli. Kiven kätkijä otti jonkun loisen ja he menivät arvaajalle äijää | muijaa, tilamaan. Vrvaaja oli se jonka ''iisik-i oli sanonut kenellä kivi oli Sittenkun he tulivat, niin tulijoilla olival kädel ristissä toistensa päällä nyrkissä. Kivi oli kätkettynä nyrkkiin. Se kivi oli äijä muija), jota tuatiin. Ai \ aa ja sai kädellään koskettaa sitä kaita, jns-a kivi oli. Jollei ensimäisellä kerralla arvannut, missä kädessä oli. niin ne panivat kätensä selkänsä taakse ja muuttivat kiven toiseen käteen. Koi

mas kerta samilla lailla. Niin muni i

kertaa käskettiin arvaamaan, kun vih- doin aiv. ivi. Sitten kun arvasi, sanoi arvaaja:

»Mistä tullaan?»

Tuojat vastasivat:

»Naimasta».

1692. ' Tekstissä -»•uraa: | Kenellä kivi/'.

K. iiken kivee, solken savee. 1692 -169';

525

\rv.i.ij.i kysyi: »Mistä kauka

Tuojat kiersivät itseään ympäri ja näyttivät kädellään sanoessaan:

»Rikkaalta, rakkaalta, rahalliselta paikalta kaatua tonnepäin.

(ja nayttiv.it simalla sormellaan).

1693. Alastaro. Vihervaara n. 3307. —11.

Vihainen. Hilma Ala-Pouta, 32 v. Kuullut i Iripäässä

Kiven kätkeminen.

Kiveä kätkiessä sanottiin in

»Katkon kiviä pitkin riviä. sotken savia, vasikan t ravia. s Pirä visusti. älä kissallekka näytä!»

1694. Punkalaidun. Moisio n. 11. —10.

Sormusta kätkettäissä.

Katkon kiveä. Sotken savia. Pidä visusta. Se on nisusta, s Haukkaa sen päästä, Älä sitä säästä, Annan sullekkin, l Isan knllekkin.

Sitten kun kätkijä on arvauttanut kenellä sormus on, lähtee hän yhdessä arvaajan kanssa määräämään ystävää sille, jolla sormus oli. Sieltä palattua kysyy sormuksen saaja: »mistä tul-

laan'' i johon kai kijä \ asta i »nai masta». »Mistä kaukaa '■• —

»Rikkaasta, rakkaasta rahallisesta

paikasta. Pilvi 1. puu kaatuu tuonnepäin».

1695. Harjavalta. Ruusunen n. 5. 03.

kin kivi.

Vksi ottaa -kiven'1 ja alkaa 'sotke- maan.»1

Kivenä on toisinaan korkki toisi naan nappi, mutta usein on myös kos- ken sorvaama litteän pyöreä ikorpit)- kivi )' . joka onkin antanut leikille nimen.

Kätkiä pistää kätensä kunki piilo- paikkaan lukien:

Sotken savvee, Kätkeii kivvee, Jos sul on nisust, Piras so visust, 5 Haukkaap pääst, Älä stää sääst, Mut syäk koht!

1696. Kokemäki. Sallgenn. 31. — 90. Kätken kivvee,

sotken savvee, pidä visusti, se on nisusti. 5 Kenellä kivi1 on!

1697. Tyrvää. Rullaan. 38. —u x03.

Tapiola.

Kätken kivee, sotken savee, Syö nisusta aivan visusta,

1695. > Sana alleviivattu.

1696. ' ki i|vi : k.

Leikki runoja.

Haukkaa sen päästä, Äläkä -itä säästä, b Pistä -'■ muorin mustaan sukkaau, Äläkä -itä koskaan hukkaa!

Pistä se äitis punasccn suk- kaan, .1"- vaan hukkaat, saat sinä suk- kaa j.n.e.

1698. Honkajoki. Hirsikoski A mm. 1 n. 29. -:l 3 34.

Teen tiiliä, paikkaan muuria, kudon sukkaa, unitta älä -itä luikkaa. (Kätkin laulu).

1699. Honkajoki. Hirsikoski Anun.

n. 48. -:V-'.

Kätken kivvee, sotken savvee,

Pidä visusti, se "ti nisusi, i.

Älä Sitä -aäslä. haukkaa -m

päästä!

1700. Ikoni nm, s M MY: Reinholm Fol. 35— 42 Aamulehti 1911 n. 14.

A tii/.,-ill<i

Kuten edellisissäkin leikeissä niin tässäkin tulee il" sitä suuremmaksi mitä suurempi on joukkokin. - Kaikki asettuvat istumaan ympäri pirttiä. Mieluisensa tytön pojat etsivät vierus-

toverikseen, sillä aikaa riittää kyllä keskinäiseen supattamiseen.

Valitaan sitten yksi joukosta kätki- jäksi. Taina ottaa sormuksen tai jon- kun muun sopivan pikku esineen ja alkaa kätkeä. Kätkijä kulkee henkilö henkilöltä, pistän kätensä jokaisen kämmenten \ aliin ja sanoo:

Kätkin kivcc sotken savee, teen tiiliä poltan hiiliä.

I 'ätä Ionia on paljon piteininal I ikin -i n |.il ko.i OD m ui.

701 . Kangasala. Lilius n. 337*. — 88.

Hjalmar Finne, 13 v. Sormusta kätketään. siten, että se jolla on sormus kulkee jokaisen luona ja sanoo:

»kätken sormusta, sotken kannetta,

älä luikkaa.

pistä punaiseen sukkaan .»

Sitten annetaan sormus jollekulle. Sitte kyselee kätkijä joltakulta:

s »kellä sormus?»

Se sanoo jonkun, jolla hän luulee sen olevan, siltä taas kysytään. Tätä jatketaan, kunnes joku arvaa, kellä sormus on. Kätkijä ja se joka on ar- vannut lalitev.it yhdessä sulhasia ha- kemaan sille, jolla sormus on. He ajattelevat henkilöitä ja vertaavat niitä, vaikka mihin esineeseen, \ailika kenkärajaan. Sitte tulevat he käsi- kädessä sen eteen, jolla sormus on. lama lyö heidän kätensä irti ja kysj j

mistä tullaan?

naimasta.

Mistä kaukaa? Kaukaa.

(Längelmäeltä sanotaan:

10 kaukaa, kaukaa Kangasalta.)

Toiset sanovat:

rikkailta, rakkailta

rahallisilta,

joita ei voi hepo vetää, liinaharja liikutella, 15 Rautahankia kannatella.

Kävin kerran tai vahassa. I 702- 1 7i

leppäluokka lennätellä; tuonne ja tuonin' päin kaatuu.

Ja näyttävät käsillään, missä päin sulhaset tahi morsiamet asuvat. Sit- ten kysyvät:

minkäs enemmin oi

ja sanovat ne vertaukset, Sanoo sitte, kummanko hän ottaa ja antaa toisen jollekulle muulle. S,' joka sai toisen, seuraavalla kerralla k;i tkeä.

Kävin kerran taivahassa.

1702. Kokemäki. Kallio K, n. 244. -*/n26.

Kävin kerran taivahassa, Mitä siiliä tekemässä? Kissan poikia pesemässä. Mitä sait palkaksesi? s Viis', kuus', kissanpoikaa. Mitkä niiden nimet ovat? Suutari kraatari, pikipöksy, Pietari, kengänkoputtaja, Naskalinnaputtaja, puh1, '-. päh'-

pois!2

Leikari. [Vrt. Voutisilla.]

1703. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 30.— 12.

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.

Leikitellen leikari tulee nuoren prouvan kartanoon. Anna nuorin tyttäristäs, taikka vanhin junkkaristas. s Kiitos vaan hyvä prouva,

junkkarin sain, junkkarin sain, junkkarin tanssin tanssaan vaan.

t d junkkari sanan asemesta pröo- kynä

1704. Eräj. (SMMY: Eeinholmin kok. 35—421*.)n.79.

1 1 ikari.

Saako Leikari leikkiä Lyödä

Hyviin rouvan kartanolla5 joka kieltää tahtoo, vastaa:

»Ei oo millä maksan leikarin pal- kan. Ei oo kultaa eikä hopeeta s Eikä raskasta rahaa

Eikä pientä penninkiä: Jo on kuollut kullan tuoja, Vaipunut vaskiin vetäjä Hiipunut maani riiteliä.

(ei tullut tästä sen paremin kysyn- neeksi mitenkä siinä minetellään

1705. lluor. Paldani(SMMY:Rein- holmin kok. 35—421.) n. 74*.

Leikaria, Leikarin trikki (Lekarens lek). On Rouva pöydän päässä, piiritetty suurelta joukolta nuoria poikia ja neitosia. — Yksi parikunta tulepi oven äärestä laulaen:

Täältäpäs leikarit tulevat hyvän nuivan kartanoon,

niin Rouva vastaa:

Mitäpäs leikarit tahtelevat hyvän Rouvan kartanosta.

■2Sana kk:ssa alleviivattu.

1702. ' kk^sa iso alkukirjain. 17o'i. ' Sivunumero puuttuu. 170.', ' Kirjoitettu vanhalle kuluneelle paperille.

530

Leikkirunoja.

pariskunta sanopi vastaukseksi: 5 Leikitäppä leikarit tahtovat hyvän rouvan kartanossa,

johon rouva sanoo:

Bj '»' millämä maksan Leikarin

palkan.

ci oo kulta eikä hopiata, eikä pientä penninkiä

to eikä raskasta rahaa, jo on kuolin kullan tuoja, vaipunut vaskien vetäjä, olen niinkuin kolottu koivu,

maahan karsittu kataja.

15 tänä viimessä kesänä Pariskunta vastaa: En minä kysy sun kultias,

kyll' on kultaa kutuna, hopiata isän maassa, pcltohoonkin peitt\ mään, 20 maahankin mätänemaän, anna nuori nejtysistas taikka vanhin jiiukaristas,

taikka lähde itte hyvä nuiva. Kouva taas \ asta| a Ei Rouva kotoo jouda, .:, tästä pienistä pihasta rantalaisesta majasta, tekee teinille metua, panee papille olutta, hieroo herran maltusia

Sitten, jottei ihte tarvittis mennä, . nila. i rouva yhen neitosistansa eli junkaristansa, josta ne kolme ilosta

I-il I ><-;i | i | h\ |i|>; lamaan ja laulainaaii:

30 Suuri kiitos, rauri kiitos

hyviin lahjan antamasi

paremman vielä lupaamasi —

Senjälkeen menevä! he j allensa oven etelien, josta he lähtevät jällensä maila tavalla leikitselemään, niin- kauvan kuin rouvan seurassa kestää

nuoria. \ 'iiinein taytv\ rouvan ilite lähtemän kun on muut kaikki men- neet leikarille. Sitten laulavat:

Murehdi, murehdi hyvä nuori

morsian,

jopa sinun isäskin on kuollut

86 [jopa sinun] äitis [on kuollut]

[jopa sinun] veljes [on kuollut]

[jopa sinuiil sisares [on kuullut]

ja viimein [jopa sinun] ylkäs on kuollut

(jonka alla rouva suuresti kumut. - leksen maahan asti ja murhentelek- sen). Näin laulettua rupeeval viimein laulamaan —

iloitse, iloitse hyvä nuori morsian 4ii vieläpä sinun isäskin elää [vieläpä sinuiil altiskin [elää] [vieläpä sinun] veljeskin [elää] [vieläpä [sinuiil sisareskin [elää] [vieläpä sinunl ylkäskin elää

ilosta rupee morsian tansiin ai k i lailla, johon leikki lopetetaan.

Leipä loppu Limberiltä.

1706. Merikarvia. Ilosiin M. n, 28. —88.

Leipä Loppu Limberiltä, Viina loppu Tampereita Limberi lamberi lambaisii, Limppu Limberin hambaisiin.

Leiskoo. 1707

531

Leiskoo.

1707. Ulvila. SMMY: Reinholm 35

12. llokas s. 169. [Sama Reinh. kok. 35—42 s. 455 mer- kitty Huittisista ja Mouhij.]

Leiskoo laikka perskeinu. Kaks miestä <-l i k k;t poikaa laskeivat istumaan joulupahnojen päälle vasta- itä jalal rinnatusten luinen toisensa pers' puolen pitäin toisensa

käsivarresta lujasti kiini. Siinä kei- kutteleival edes takaisin k. m van aikaa, niin kauvan kun haluttaa Ulvilassa laulavat keikkuen:

Tunti lulla tupakka tulla

Kuka sun ka-ki Turkuun tulla?» Itte Tulla tuikuttelin s Jäätä myöten järköttelin, Muniini mustan mullan alla, Vaarini Saksan -annan alla, Sisareni siellä taalla. Veljeni Venäjän maassa.»

Mitäs kolkutat.

1708. Noormarkku. Österlund n. 12.

Maria \ ahlman, 81 v. Leikki.

Kolkuta, kolkuta. Mitäs mu kulttaporttini pääl kolkutat?

Kultakipinät ilmas 5 lentelee. Mikäs olekkaa?

Vanha sokkee halvattu ämmä. Mitäs haet?

1709. l I. »lyödyksi*.

1710. J j. »aseella*.

Kruusiilaa.

m .\sin vks trapu ylemmäks.

Nikkaa nakkaa. K- Kukko istu portin paalia. 1

1709. Oripää. Vihervaara k. 3301.

II. Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v.

i n. ia. m veitsi lään sillä läpiä

johonkin, ja tulee 16 läpeä lyödyksi1, kun luetaan

»Nikkaa, nakkaa. Naulas takkaa Satulaselkä, Saapasjalka, s Viik vaak viistoista, Näitä pittää tulla kuustoisl

1710. Alastaro. Vihervaara n. 3330.

II. Sikilä. Vilho vieno, 45 v.

Nikkaa, nakkaa Naula lika ntaa n.

Satula selkään, Saapas jalkaan. 5 Näistä pittää Karttuman \ iist.usta. Edellä olevaa luki.->-a lyötiin jollain aseella1 johonkin ja piti tuleman 15 läpeä.

1710 a. Ruovesi. I/uutonen Ahto. n. 57. 17.

Nilikin nalakiu.initä inänilikin, Kirveen silimän nurkan rakkoon, Jonsei usko, tule kattoon, Lövräl vii-T. >i^t;i rakkoo.

532

Li-ikkirunoja.

Nippis nappis naulastooliin.

1711. Honkilahti. Vihervaaran. 4883

19.

[da \ ind, 30 v.

Pantiin sormel pöydälle, kukin' (leikkijöistä yhden, jos1 oli vähän, niin kummastakin kädestä yks sonni. \ k- Joukosi laski.

Vippaa, vappaa, kellastakkaa, Meidän piänel kananpoijaat' Menivä herran laro alle, Tekiväl siäl kaikenmailmanpaha: s Söivä kaikki piparuuti.paparuuti, Kaalinkonti, tupakin tronti. Harma lievonen astui ovest sisäll Saapas jalas, satula seljäs, Qus koira ovelloira.

Se, joka sai sanan »ovelloira», joutui ovensuuhun. Kukin (leikkijöistä) otti jonkun rinkan nimen. Kysj itiin oven suussa olijalta, millä hän tulee. Se sanoi millä hän tulee. Se, jolla oli sen elukan (minkä ovensuussa olija sanoi) niini, otti sen selkään ja toi sen toisten joukkoon.

1712. Eura. Häyrinen n. 16. uul2. Maria Rinne, n. 54 v. M.p. Piik- kiössä

Nippis, oappis uaulastooli, meirän pienel kanapojal niriiii meirä herra latt'01; teil siell' paljo paha, 5 söit k;iikki jyvä. Harma hevone astui ovest, satu! seljäs, saappa jalas, sano: teirä pitä ovesi käymä.

1713. Lavia. Salo n. 326. U M.p. Hattulassa Nippis nappis naulastuoli.

1714. Luvia. Kiikom n n. 9. 95.

Luvian I I"t. \ina .losefina \

terlund-Maanpää

(Kukin leikkijä asettaa oikein kä- tensä pöydälle1, siten että kaikki sor- met muodostaval rivin. Yksi leikkijä lukee hitaasti, osottaen vuor i kula- kin sormea

Meidän herran pienet kanal meni yhteen lattoon, Teki siell' paljon pahaa: Söi kaikki piparuutit, paparuutit,

Kaikki parhaat Bydämmen kryy-

rn.

:, Nuoleskeli sakkasaavit, Pureskeli tupakintrontit. Hannaa hevonen tallist' poukkoo, ll.nit' seläss', saappaal .jalas-". Kiis käsi koukkoo!

io Kettu peräss' poukkoo! Konna itte loukkoon!

iSe. jonka sormelle sana »loukkOOl

lankee, menee loukkoon. Muul otta- vat silTaikaa eläinten nimiä, n. k. koira, kissa, karini j.n.e Kysytään

loilkoss.i olijalta, kenen lian taliin,

itseänsä auttamaan koiran, kissan vaiko karhun j.n.e. Man mainitsee jonkun eläimen. Se joka omistaa mai

nitun el, nm. ai nimen, mei autta-

1M ian joutuu ii-' vuorostaan louk- koon, määrää taas toisen eläimen aul lamaan j.n.e. Niin jatketaan leikkiä |

III 'kk 5Sa iso alkukirjain.

[714. i pöj |r|älle : pöydälle.

Nippis aappis naulastooliin. L715 — 1718

533

1715. Porin puoli. SMM V : Reinholm 35 42. [Suom. kans. ajan- viettoja n. 113.)

Nippis-Napp

K.iikki laskevat yhden sormen kumppalinsa sormi n viereen niin että ne ovat ympyrässä jollakulla siliällä

paikalla, esim. polvella, pöydällä, tuo- lilla j.n.e. Yks' joukosta alkaa leikin sillä että hän nappaa jokaisen sormen ille ympäri koko sormiympyrän, sanoen:

Nippis aäppis Naulas-tuoli. Meijän herra kanapojat menit herran latoon,

s teit siellä paljo pahaa: Söit pipamutit, paparuutit, Kaikki maailman sydämen kryy-

dit, Harmaa hevonen, Satula seljassa, io Saappaat jalass' Kiis käsi koukkuun, Huuti koira li uikkuun!

1716. Pori. Tuomi n. 128. —91. Mikko Ekqvist, 50 v.

Nippi, nappis.

Nippis, aappis, naulastooli, Meirän herran kanampojat meni

lattoo, Teit sialla paljon pahnaa: Söivät pipamutit, paparuutit, 5 Kaikenmaailman syräme kryyrit. Kiis käsi koukku u1,

Huuti koira loukkoo, Kissa peräs p<»ukkoo.

Käj tetään arpomisessa, tai mj ös eräässä muussa leikissä, mutta kun ei leikkijä ole mainittu niissä neuvoissa runojen kokoojille, jätän sen pois.

1716 a. Ahlainen. Hämeenlinn. alak. sem., Haapala Anni, n. 114. —24—25.

Maria Ranta, n. 05 v.

Meidän Herran pienet kananpojat moni tallin latoon. Teki siellä paljun pahaa, söi piparuutil paparuutit. s Hiis käsi koukkuun, huut km ra t Imikkuun.

1717. Noormarkku. Sunni F, n. 20.

Nippis nappis naulastooli, Meidän herran pienet kananpojat Menivät tallin lattoo. Tekivät siellä paljon pahaa: 5 Söivät piparuutit, paparuutit, Kaiki kalliit kryyöit1. Kiis käsi koukkua, Huuti koira loukkoo!

1718. Noormarkku. Österlund n. 4. —20.

Nippis nappis naulastoolii Harmaa hevone satula selköa[!], Saapas jalkaa. Meirän herran pienet 5 kana pojat, meni talli lattoro', söivät siellä piparuutit

1716. 1 t. seur.: [huutil.

1717. ' krvv r it : k]

Leikkirunoja.

paparuutit. kaike mailraa 10 syräme kryyrit. Kiis käsi koukkuu li m 1 1 i herra loukkuu Pukki peräs poukkuu!

1719. Noormarkku. Mäkinen n. I . -27. Lassila.

Leili Nippelisnappelis. Kukin leikkiä asettaa yhtaikaa yh den sormensa yhden leikkiän polvelle. Toinen laskee painaen kunkin sormen päälle, il. m sanoo:

Aiiikkc tanikko triot äks,

Kotia fyyrä fämsäks,

Piilipuin ruusentam,

Minä makaan pränninkakaa knäps ulspulstuu. 5 Nippelis1, Qappelis2 oappelii,

m\ Ilarin ämmät tapeli.

Pninnnn kannella hassattiin,

myssyl päässä krassattiin.

K i i- käsi koukkoo, io huuti koira loukkoon,

pukki peräs poukkoo.

Se. junka sormen päälle viimeiseksi

»Mitä sun sellääsääs on».

Hän sanoo sen nimen Sill toi- set sanoval

»Purista pian seUäästäs pois.

1720

Merikarvia. Roslin M. n. 12.

—88. I a i n l lisiä» y.m.

Nippis, aappis oaulastooliin Yksi pieni kananpoika oleili meidän herran latoon, Teki siellä paljo pahaa, s Sainia selääs', saappaal jal Kiis käsi koukkuun, Huut koira loukkoon!

1721

Tamminen rt. 16.

Loimaa?

—85. Kuninkaan hutia ollessa.

Nippu, oappu, kellastappu. Meidän herran kananpojat Menit meidän herran ladon alle, Teit siellä paljo pahaa. 5 l [arinaa hevonen, sainiat seljäss', saappaal jalss\ Ki>s. käsi koukkuun, Mei ven loukkoon'.

painetaan, juutun nurkkaan. Kukin

leikkijä antaa itselleen nimen. Ile m2 ,.„„/.„,„■,„„. antaval myös sille nimen, joka on nur- kassa, mut la min. el tei hän sitä kuule.

Sitte lie kysyväl nurkassa olijalta, millä li. in tahtOO menua kotia. lu- llan sanoo sen mikä hänellä un nimenä, saa hän kävellä kutiin, mutta jos hän i iltaisen, joka un jonkun leikki- jän nimi. esim. vaikka hcMimu, saa h. oi mennä kutiin sillä. Sit ten I' ikki jät kj sj \ .n silta, junka selässä on se.

juka oli nurkassa:

Maisin ,,, 5.

Suutari Hakenberg,

—10. Haviokoski

n. Td V

Meidän Innan kryydimaassa,

l\.i\ i niin kainala elävä.

Eaaskas' kaikki kaalinlehdet, Soi kaikki piparuutit, paparuutit r, Ja tupakin juurel . ja kaikkia kalliit kryydit.

1719. i Nippe|s|is : Nippelis. —* nappeliji : nappeli».

Nippis nappis naulastooliin. 1723 1725

535

1723. Hunni -ulin. Ruusunen n. 13. 03.

\ 'lolastooli. Leikkiin osaaottav.il ottivat kes- keensä pöydän, jolle laskivat kukin sormensa ja yksi alkoi lukea siirtäen aina kaksitavuisen sanarj tmin jälkeen sormensa seuraavan sormelle:

Nippis nappis Naölastoolii1, Harmaa hevone

Satula seilaa-'.

5 Saapas jallaas,

Flei|kka tuppi,

Nuuskii kuono,

Kii'is käsi io Koukkoon

Huuti konna

Loukkoon!

eli myös toisin.

Nippis nappis

Naölastoolii, 15 Meirän herran

Kanani pojat

Menit meirän

Herra! lattoon.

Teki sial.i 20 Paljom pa lihaa:

Söiväi sielä

Piparuutit,

Papäruutit,

Kaikkeini parhaat 25 Syraiini| kryyrit;

Kiis käsi koukkoon

Huuli koöra loukkoon! i

Kenen sormen päällä se viimeinen »-koon» sanottiin sen piti mennä louk- koon.

Ml ten jääneet antoivat niiniä jokai- selle osaa ottavalle ja sillekin, joka

loukossa eli nurkassa oli ja sille kysyi-

väl esimerkiksi:

■Milläs tulet kottii. hevoset vai lell- in.a irai ijäl vai lampaal j.n.e. sanoen kaikille annetut nimet. Nyt sanoo nurkassa olia, jonku mainituista ni- mistä ja sitte menee se ken käsketään tai kenen niinen nurkassa olia sanoo, ja tmi nurkassa olleen seljassaan toisten luo. Äskeinen lukia sanoo: Mikä su sellääsäs o?» Nyt sanoo noutaja sen niinen, jota kantaa. »Pu- rot |piani puis., käskee kysyjä ja nyt pudottaa noutaja kannettavan pois selästään ja leikki alkaa s. uunin kun ennenkin uudelleen.

1724. Kolciinilri. Paasikivi n. 6. — 15l,03.

Kuoppala.

Nippis, nappis, naulastooli, meiöän herran pienet kananpojat menivät teidän herran lattoon: Söivät siellä piparuutit, papäruu- tit. 5 kaikella i^et syrämen kryyrit. Huis koira loukkoon, pukki peräsä poukkoo!

1725. Kokemäki. Sallgenn. 23. —90.

Lasten leikki sanoja.

Nippis, nappis naulas toonin. Satula selkään saappaat jalkaan. Meni meidän herran lattoon, Teki siellä paljun pahaa: s Söi piparuutit, papäruutit1, Kaikkein parhaimmat sydämen

ryytit.

1723. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

1724. ' pairiaruutit : papäruutit.

536

Leikkirunoja.

Huuli konna loukkoon, Jänis perässä loukkoon.

1726. Kiikku. Oksa n. 21. —05.

Midiiiii Rosenqvist, 14 v.

Nipin napin, piäni kanin poika

meni1 kerran latoon2. Söi siellä

piparuutit8 paparnutit, kaikista

parhaimmat Saksan mintut. Euis

5 loukkoon, käsi koukkoon!

Selitys: Lapset oval piirissä j;i yksi on keskellä, joka lukee luvun osottaen sormellaan eri henkilöä4 joka sanalle. Jolle tulee viimeinen sana, hän joutuu .ilk;ijaksi.

1727. Riikka. Numminen n. 424. —17.

Leikkilukuja y.m.s.

Nippis aappis naulatoosa, meni kaikki pienet kanapojat, heirän herrans Iatohon, söi kaikki piparuutit paparuutit, 5 kaikki parhaat ryytit vaan, vaikka mies oli vahtina. Pyssy sano pois.

1728. Lavia. Kull m Sm ma, n. 20.

-*lnl9.

Manda I Grönfors, 54 v.

Kippis, nappis naulastooliin,

saappaat jalkaan, satula selkään!

Meirän1 herran piänel kanan-

pojaat menivät

yhteen latoon.

5 Tekivät si.ii.i paljon pahaa. Soivat siälä'- piparuutti, papa- ruutit, vanhan ämmän sisäkryy-

ril.

1729. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n.

201.— 12.

H sinijärvi. Miina Malmi, 67 v.

Kippis nappis naulas stooh, satulat selkään, saappaat jal- kaan. Meilän pienel kanan poijal meni- vät herran latoo, söivät1 sielä pipe- ruutit, paperuutit. 5 Huis kukko laukkoo, jänis peräs

poukkoo.

Mies mettään meni. kello kilahti.

ja koukut kolahti.

1730. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n.

139. —12.

Nippas nappas naulat toosaan.

satulat selkään, kenkät1 jalkaan,

jollet usko, tule katso, täss'2 on

viisitoista!

1731. Jämijärvi. Välisalo n. 16. — 12. Maria Välisalo, 23 v.

Huis koira ovcnloukkoon. Nippis nappis naulastooliin, .Meidän herralla oli ennen paljo pieniä kananpoikia. Ne menivät meidän

1726. ' tne|e|ni : m. — "- l|o|toon : 1'itoon. — nelle| *eri henkilöä* : e.h.

1728. ' Mei|d|än : Meirän. — *si|e|lä : siölä.

1729 ' kk:ssa iso alkukirjain.

1730 ' kenkäjät : k. — * täs : t i

1 pipajsjuutit : piparuutit. — 4 ]ke-

Nippis nappis naulastooliin. I7::i r :~

a herran latoon ja tekiväl sielä paljon pahaa. Tuli harmaa hevonen satula selees, saappaat jalaas. Kiis käsi koukkuan, 10 huis koira oven loukkoon!

1732. Kankaanpää. Laiho n. 297.

90. Santra Hakkuri, 21 v.

Leikki: >IIini salossa*. Susilampais-loru). Yksi ilMä elävä Tuli minu herrani hakaan. Oli sielä koko suven. Teki paljo pahaa:

- i piparuutit, Paparuutit, Kaalin kontit, Tupalan juuret. Pois hirvi salosta io Jokahitten talosta!

1733. Kanl:ninipää. Päivike n. 62. -*U04.

Heikki Lilja, 60 v.

Nippis nappis naulastooliin, herran pienet kananpoiat meni- vät yhteen pieneen latoon, tekivät siellä paljon pahaa, kiis käsi loukkoon, koira huusi

koukoon!

1734. Honkajoki. Kallio Niilo. n. 88. —10.

M.p. Isojoella.

Nippis, nappis. naulastooli.

Meidän herran pienet kananpojat Mmivät lahden latoon, Tekiväl siellä paljon pahaa: s Söiväl siellä piparuurit1, pap i-

1'UUl'll.

Kaiken mailman sydämenkryy-

rr'it.

Kas käsi koukkuun. Huusi koira loukkuun!

1735. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 93 —10.

Nippis. nappi-, nappeliin, Myllärin ämmät tappelii, Myssyl päässä hassatti, Prunnin1 kannella tanssatti. s Kiis käsi koukkuun! Huuti koira loukkuun!

1736. Parin ii<>. Tyyskä n. 5. — 88.

Xippisnappi.

Nippis. nappis. naulastoolii, Satula selkään, saapas jalka m. Kiis käsi koukkuun, Huuti koiran loukkuun!

Nykkää.

[Vrt. Ketjurunoja.]

1737. Honkilahti. Vihervaaran. i882

—19.

Ida Vind, 30 v.

Kädet pantiin päällekkäin. Lasket- tiin sormista. Toinen kysyi:

Mik tämä on? Nykä. näkä.

Sitten kun loppuivat muut sormet1, niin pantiin peukalo pystyyn ja kysyt- tiin:

[Ks. jatk. n. 1337.]

1734. ■ piparuu|t|it : piparuurit.

1735. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 1737. ' sa sormet : s.

Leikkirunoja.

1738. Luvia. Kiihmen n. 8. — 95.

Luvian luodot. Aina Josefina Ves- terlund-Maanpää, it v.

\ ykkää. kulin,' osan ottajaa, enemmänkin voi olla. Leikkijät taivuttava! kukin oikean kätensä oypfekiin, asettaval niin nyrkkinsä päällekkäin. Peukaloi ojennetaan suoraksi. Päällimmäinen nyrkki tarttuu aina alimmaisen peuka- loon. Päällimmäisen1 nyrkin peukalo taitetaan sisään, s.o. »päätön nykkä».)

Yksi leikkijä kysyy, osottaen alini- maista nyrkkiä:

Mikä tUO On? (Vastaus.) Se "ii

nykkä. Kysyjä osottaa toista nyrkkiä: Mikä tuo on? — Se on akka.

Kysyjä osott[aa] kolmatta: Entä tuo? -Se on päätön nykkä. Mikä nykänpään vei? Hiiri vei. s Mihins hiir' nykän pään vei?

\i i sen aitan ali'. Missäs se aitt on? - Valu sen

poltt'.

Missäs sr \.iir, on? Vesi sen

sammutt.

Missäs 5e ves' on? Härk' sen

ryyppäs',

Missäs s>' härk' on? - Vähän

miehen puukk' sm tappoi.

io Missäs se vähä mies on?» — On

oisui' kylväämäss'.

Miss/is ne nisut ovat? Lin-

n ti t söi. Missäs ne linnut ovat? - Ne

lens' yli yheeksän meren ja kali- deksan kaupungin.

[Nyrkil erotetaan

Joka tämän sanan pääll1 yh-

denki sanan puhuu, se pitää

[lykittämän ja nakittaman veri-

lihaan ast'.

[Nyi ei saa yksikään leikkijä hiis- kua sanaakaan ennen sitä, joka OB alottanul leikin. Jos joku rikkoo I itä vastaan, saa häntä mykkiä ja nakkia verilihaan ast'.)

1739. Mouhijärvi. SMMY: Reinhol- mtn frofc. 35—42 n. 414 g.

1 Mouhijärvi och afven i \ esilaks säliär:

Knj tnäfvarne knytas salunda at t de yttre fingersidorna komma mot hvara- nan och tummarna parallelt med hvarandra ofvanpä. Frägaren frägar p ekan de först pä en tummen, mikä tuo?

\\ ka,

derefter pekande pä samina persons andra luunne:

Mikä tuo? Näkä O.8.V.

Missä härkä keihäs tappo. 5 Missä keihäs? Seppä lako. Missä Beppä?

J[um]alan ilma vei ikkunan kaulia pihalle että koulit roikan ti. Sitten:

Kuka tämän perästä? Kuka ensin tyrskii n\ kitaan kaikilta niin että hau on vallan hukassa.

1738 i n 1 1 m m. m Päällimmäisen P.

Sokkosilla. 1739 i .1

539

Sokkosilla.

1740. Oripää. Vihervaara n. 3305. II. Maijastiina Anttila, Ts v.

Sokkosilla olo. Yhden silmille pantiin raasu (= vaate) ja se oli sokko. Sokolle sanottiin:

Saatan sokkoo, saatan sokkoo.

Sokko kysyy: »Mika1 tosa (Sokko oli viety muurin eteen.) Hänelle sanottiin: musta pata. Sokko kysyy: mitä siili sisäll un? Vastataan: munia mustan liämon

ka ns. Sokko: Kuka sitä syö? Vastataan: Isäntä ja emäntä. sokko: Mikäs mun osani on? Vastataan: Paska tikun no kas.

Susisilla.

1741. Harjavalta. Ruusunen n. 27. —03.

Lampuri ja susi. Kaksi leikissä oliaa erkanee toinen lampuriksi ja toinen sudeksi ja muut leikkiin osaaottavat asettuvat lam- paiksi keskelle lattiaa. Lampuri tekee sitte aitaa ympäri, puskoen kädel- länsä, sanoen:

Puskuni, puskun. Aitaa, ettei Susi pääse ylitte, Eikä mato alitte, 5 Eikä lintu airan ravost.

Lopuksi sanoo hän ympäri käydes- sään »lampaitten > o tila pidellen:

Keritten, karitten,

Kaikki mun ommiini. Poistuu sitte sivuun ikäänkuin asel

tumaan iiukkniiia.nl. Sitten tulee susi

piilopaikastaan ja vie j hden lampaan jonnekin piiloon, kuten loukkoon tai muualle senlaiseen paikka, m.

Kun paimen herää ja tulee hake- maan lampaita, huomaa hän el tä j ksi on joukosta poissa. Hän lähtee etsi- mään ja etsii ja huutaa Karu piikani Karu piikani.

mutta ei ollenkaan kuulu muualla vastausta, kun aitauksessa, Ny) hau tekee aidan uudelleen lammasaitauk- seen ja menee taas pois. Tätä leikkiä uudistetaan niin kaavan kunnes lam- paat ovat yksi kerrallaan pois viedyi Silloin vasta on paimenella aikaa lam- paitaan hakea, ja rupeaakin toden- teolla niitä hakemaan. Löytää suden metsästä ja kysyy silta:

Oleks sää mul lampaitani nähny? En ui nähny! sanoo susi. Tämppäi niittej jäljet käy, int- tää paimen. Tääl ei niit sunkan vaan näy.

Paimen alkaa katsella tarkemmin sutta ja sanoo:

Mistäs su suus ommustaks fcullu? Söim mettäs mustikkoit.

Mistäs o suus punäseks tulin:- Söim mettäs mansikkoit. Mistäs oj jalkas savveen fcullu?

Hyppäsiin pappilan kai päält.

Tämä vastaus kait sekoitti suden puheissaan koska hänen hallussaan oleviksi keksittiin lampaal

»Huuti ryäkäle!» Imusi paimen,

»siiiläpä mul lampaan o!»

ja läksi \ temään lampaitaan pois.

1740. ' kk:ssa pieni alkukirjain

Leikkirunoja.

*-usi tuli nyi lampaaksi ja lampuri sudeksi seka se lammas, jonka susi ensinnä vei, t »)!•■•■ lampuriksi.

1742. Noormarkku. Laine ja Maki-

m n n. '.'. Lassila.

":;V;.

Sudin leikkiminen. Kun sutta ruvetaan leikkimä. in, ase- tutaan ensin piiriin. Sitten valitaan yksi sudeksi ja yksi paimeneksi. Ne valitaan luvuilla, jollaisia on. esim.:

Kiikeri-Ville se kissan tappoi, kätki Ben ruumiin huoneen alle, sunnuntaiaamuna otti sm pois. Kiikeri-Ville se vinkui, vankui 5 ju oli ihan villi.

Kaikki toiset ovat lampaita. Susi seisoo ulkopuolella piiriä ja paimen sisäpuolella. Paimen nukkuu ja susi vie vlulen lampaan, sitten susi sanoo:

Ämmä, ämmä, tuttis palaa ja taikina maahan kuuluni, susi suita parhaan lampaan vei.

P unien herää ja laskee lampaansa. Söiks saa susi mun lampaani'.' sanoo paimen. En, sanoo susi. Mutta sun suus on musta, sanoo paimen. Sitten susi sanoo:

Suin mustikoita mussuttelin, mansikoita massuttelin ja yksi musta kivi un takanani.

Niin k. mau kun lampaita on va- rastaa, niin kauan sila aina leikitään. Sitten aletaan leikki alusta.

1743. Ori piiii. Tnllijrcn n. 56. -13.

I Iina \ irtanen. M.p. Maariassa.

Tein tein aitaa

tinasella tikulla.

vaskisella vartaalla.

ettei lintu raosta lennä, 5 eikä mato alta mahdu.

1744. Loimaa. SMMY:Reinholm35* 12. llokas -" 207 a,

'Loimaalla nain:

Tikun tikon aitaa, Ettei lintu päältä Ininä, Eikä susi alta mahdu, Rauta-katto päälle')

(Loimaalla:

Korin kerin ut t u.ix( ! | . korin korin piikaa.)

1745. Kokemäki. Kallio K. n. 311.

— 22/1226\

Osanottajat: Haukka, kana ja po- jat.

Leikin kulku: Valitaan haukka j a kana. Kana seisoo haukan edessä, ja

kanan pesässä toisistaan kiinni pitäen kananpojat. Haukka ja kana keskus- televat keskenään seuraava. m lapaan:

lliun, hion kynsiäni. Minkätähden sitä teet? Sinun pahan poikaa tähden. Mitäs pahaa poikani teki? 5 Se söi tuon minun kauramaani.

Haukka koettaa nyt ottaa jonkun kananpojan kiinni. Tällöin kana sn

soo haukan edessä koettaen kädet levi- tettyinä puolustaa poikiaan Kanan- pojat pysyttelevät kanan lakana suo-

1744. ' Bässe [Iyijyk. r.] takka. Lammasta huutaisi sanotaan Rauman puo- lella: karu piika e M p. huom.)

ruosta käj poikain polku, i 1 I i9

541

jassa. Lopuksi joku kananpoikasista

joutuu kiinni, jolloin h. m seuraavassa leikissä on haukka, ja entinen haukka on kana, joka s. ia suojata poikasiaan haukan kasiin joutumasta.

1746. J, m m. Kullin Sainin, ii. .')'. 6 , 20. Niemi. Matilda Kallio, 19 v.

Susisilla ollessa. Korin kerin nuttii. muurin mustii sukkii, vaarin vanhoi vanttumii. Teen aitaa, teen aitaa, 5 ettei pappilan iso susi ylitte

pääse eikä j ;ines lapit le eikä mato alitte.

1 746 «f. Kankaanpää. Laiho n. 294. 90. Kaarle [lautasalo, 20 v.

Kuu. nm viskar Bee Monker viskar vorvingree Krakken kuu. Jäärnes suu. 5 Hupputi jakkaa, Kassini pakkaa, Hemputa ylennä vois.

(Naita käytetään »susilampaista» leikitessä, ja jolle viimenen sana tulee, se sudeksi i

1746 //'. Kankaanpää. Laiho n. 296. —90.

Santra Hakkuri. 21 V. Susilampaisiin sudeksi.

Vikkoo, vakkoo, Vaiseri maiseri, Mettoo pyytää,

Venneella vääntää, 5 Tint, tont, Tori, lori, Lottis loukkoon!

Tuosta käy poikain polku.

1747. Mouhijärvi. Laine T. n. 158. -93.

Tostapa käy toi poikajen polku puikki pellon naapuriin; naapuriss' on nätti tyttö,

sinisilmä, punaposki. 5 Jos ei tähde tiiliä laittaa, menköön maata kylmään aittaan: puurokuppi, leipäsäkki, vanuteetsä lusikka.

1748. Suoniemi. Finni K, n. 19.

22.

Kalle Heikkilä, 59 v.

Timlta kävi poikien polku, läpi pellon naapuriin. Naapuris' on komea tyttö, sinisilmä, punaposki. s Ellet tahdo tiiliä laittaa, mene maate kylmään aittaan, leipäsäkki, puurokuppi, jos ei ole lusikkaa.

1749. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. li::. 12

Tuultapa ka\ toi poikain polku, yli pellon naapurin; naapurissa on nätti plikka, sinisilmä, punaposki, s Menkää pojal plikkoja naittaa, siel' saa syörä mitä vaa maittaa.

Leikkirunoja.

175C. Tanvpi re. Vihervaara n. ' '".'.

09. Himainen. F. Saxberg. Kuullut Tampereella.

/ eikkiluku.

Tostapa käy toi poikajen poika poikki pellon naapuriin. Naapurissa on koria tyttö, punaposki, sinisilmä, valkotuk- kainen. 5 Jolles tahro tiiliä laittaa, niin mene maata kylmään aittaan. Puurokuppi, leipäsäkki, muttei ole lusikkaa.

1751. Tampere. Jussila n. '.'.

K V Elonheimo Erenius 70 v. M.p. Tampereella.

Leikkihopu.

Tuostapa käy se poikain polku yli pellon naapuriin. Naapuris on sievä tyttö: sinisilmä, punaposki. :, Jollei tahdo hiiliä laittaa, mene maata kylmään aittaan. Leipäsäkki, puuropussi, jollei ''i "I1' lusikkaa.

1751 «. Ruovesi, Luutonen -1/''". n. ii. 17.

Tuoltase käypi poikien poloku1, Yli pellon naapuriin. Naapurissa sievä tyttö, Sinisilimä, punaposki. , Ellei tahalo liiliä|!| laittaa, Mene maata kyh mään aittaan. Leipäsäkki, puurokuppi. Jolla ci ole lusikkaa, Menköön pois.

1751 a ' polku : poloku.

1751 /.;. Tampere. Lindström '"'/</, ii- ii. 18. Tästäpä käypi paikan polku

yli pellon naapurin;

naapurissa kaunis tyttö,

sinisilmä, punaposki, 5 joll.i, tahdo tiiliä kani

mene maata k\ Imään aittaan,

leipä säkki, puuro kuppi,

joi ei ole lusikkaa.

1751 ;•. Mänttä. Savosenmäen kansa- koulu, Niininen Sirkka, n. 83. —31.

Tuosta se kulkee poikaen polku naapurista naapuriin, naapuris on nätti likka, jos ei tahdo tilä[!] tehdä .-, leipäsäkki. puurokuppi, lusikk;i.

Varis istu aitan päällä.

1752. s,,!,,,!. Helin n. 20*

—03.

Variksen puku.

Varis istu aitan päällä Kammaltyinen kamppa paä-~s;i (Kammal tyyki kamppa päässä). Siien tyyttä myssy pääs :, Sammaa laija (sorttia) röijy päällä Silkki kenkut jalassa Bopia soljet kenkäin päällä.

Voutisilla.

[\ rt. Leikari.]

1753. Karvia. Kaukomaa /.. n. l>. . 30. Sarvelenkylä. Opetl i >lga Sarvela, :;■, v Oppinut vanhemmiltaan.

Voutisilla. 1753 1755.

543

Vanha leikkilaulu.

Minä seolen rikas vouti, Köyhä vouti, ämmän tappanut, Talon juonut, :. Näin mun kerjätä täytyy.

Ota nuorin neitosista! Neitosen sain, Neitosen sain, Mennään Turkuun kestiin. io Saksan leikkuriksi.

1754. Ylöj. Paldani n. 129*. —52. [Sama SMMY: Eeinh. 35—42 n. 395.]

Voutisilla. Köyhällä voudilla on yksi henki tykönään joko | >< >i k^i eli plikka, mutta rikkaalla voudilla on monia henkeä. Köyhä vouti huilaa näin rikkaalle \ nudille:

Minä olen si vaivanen vouti, Ration vouti. Taloni hävitin, Emäntäni tapon, 5 Jo nyt loppu riikin ristat, Syötävästä, juotavasta , Näin nyt kerjätä täytyy; Jos sinä olet rikas rikkaudes, Auta' köyhää köyhyydes!

Kun on yhden hengen saanut, niin rupee tanssiin ilosta ja laulaa nain:

Nyt ininä olen rikas vouti, Äveriäs vouti, Maan ostin. Talon ostin. Emännän ostin;

16 K\ 11' on rallaa tavarata. Yltä kyllä hopiata: Joka pitäjän pohjas.

Näin tehdään niinkauvan, kun rikas vouti jää vaivaiseksi voudiksi elikkä kaikki paitsi yksi henki jää hänelle joka sitte taas saa ruveta kerjäeleen

Taina leikki kestää silla lailla niin

kauvan kun tahdotaan.

Muistutus: Köyhä vouti näyttäik sen olennossaan hyvin huonona ja viheliäisenä, ontuvana ja keppi kädessä kävellen.

Västäräkki vääräsääri.

1755. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 8.

-02.

Seka myöskin sanoilla:

Västäräkki, väärä sääri, hyppäs saunan ikkunalta, kysyi saunan ä uunilla: onko saunas lämmintä?

1756. Lempäälä. Vihervaara n. 4314. —13.

Saimi Vuori, 14 v.

Västäräkki vääräsääri Kysyi saunan1 ämmiltä: Onko2 saunasa lämmintä.

1756 o:. Mänttä. Savosenmäen kansa- koulu, Salo Lahja, n. 53. — 31. Västä rakki vääräsääri istui aidan nenässä, kysyi kylän ämmiltä, onko sauna lämmintä.

1756. ' sa|in : saunan. — * kk:ssa pieni alkukirjian

Tanssilauluja.

1756/.'. Mänttä. Mäntän kansa kuulu, Siltanen Laila, n. 39. —31. Västäräkki vääräsääri

istui saunan kynnj ksellä, kyseli kylään ämmiltä, oliku sauna lämmintä.

Äidin pieni sokeri rotta.

1756r. Tampere. Lindström Olga, /<■ 3. -18.

Aiilin pieni sokeri rotta, arvaas onko se oikeen totta, laskee ama kymmeneen: 12 3 4 5 6 7 B 9 1".

TANSSILAULUJA.

Hei, hei Heitukainen.

1757. Pesti. Hahnsson n. 8*. —53. Hei. hei heitukainen, Tupa uuden uutukainen.

Tupa tahtoo tanssia.

Permanto pelaria,

b Tuvan katto kaikkuniia.

Hyppään tanssaan.

1758. Tyrvää. Kullan n. 39. 14 , 03. Tapiola.

Hyppään, tansaan näkin

maalla.

Set ken näkin hyvän aidan.

1758 «f. Musiini). Hämeenlinnan alak. sini.. Mäkiä Eeva, n. 360. -24- :.'■',. Maria Santala, •'>■"> \ , Hyppään tanssaan tavallisen taajaan Jestaspas ku mi lystiä. Hyppään tanssaan kultani kanssa Kultani kenkät on kallellansa.

Karupiikani.

1759. Köyliö. Mäkelä n. 89. —25. s. Isotalo.

I \ rt. Susisilla.]

Karupiikani, karupiikani, Kanaa Rantalan niittyyn.

Karraa takasin, karraa takasin Taikka Rantala ampuu.

1760. Kauvatsa. Hämeenlinnan alak. sentin. Haapamäki M. n. 750.

-10/r-;.

\iiin»i Heinola, 75 \.

Karupiikani, karupiikani. meni Rantalan niittuun. Tule poijes, tule poijes,

taikka Kantala suuttuu.

Kierrettiin myös j hitaalle päin, niin että kerä "li^ pään päällä pysynyt.

1560 k. Ahlainen. Hämeenlinn. alak.

sini.. U un jiulit A u m. a. /.','

U 25. \ ilhelmiina \ esterbagha[l], 68 vuo- tias.

Karu piikani, liru taatani meni Hautalan hakkaan.

Tllle poiS, Iille puis enilellk' Kall-

lala tappaa

Kenkäni rikki tallaan. 1761 i ', 66

Kenkäni rikki tallaan.

1761. Pori Tuomi n. i. —89. Vilhelmiina Ekgvist, 18 v.

Hyppy laulu.

Hyppään tanssaan kultani kans(s)a, Kult, un kengäl on kallellansa. Kyllä suutari surun pittää, Kultani kengät kiini vettää. s Ja kyllä mammani palkan maksaa, Kivisestä1 kellarista, Koivusen tapin takkaa, Siilon k" pappani makkaa.

1762. Tynää. Pahila V. V. n. 89.

12. Kalliala. Miina I sok.i ki . 57 v.

Heipparuutia rullaa, kenkäni rikki tallaan, vanhan Taapelin naurismaalla. Kyllä suutari surun pitää, s kultani kenkät kiinni vetää, ja muarini palkan maksaa. ilman vaarini tiätämätä.

1763. Hämeenkyrö. Nyberg Vivx n. 187. 12 Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 v.

Tuuti lullaa Kalle poikaa, ostaaks muori silakoita? Pentele huulin rnä1rristänsä, mut1 kaak. kaak. katajaa. 5 mistäs kultani kenkät saa? Hyppäsin, tanssassin kultani

kanssa, ja kultani kenkä ob' kallellansa.

1761. ' Kiviset:i : Kivisesi i 1763. ' kk:ssa iso ;ilkukirjain.

Kyllä kai suutari huolen pitää, ja kultani kenkän kinni vetää.

1764. Tampere. Kalliala n. II*. —13.

Suutari herraa sutkastiin, Pääluu tutisi, b.uule1 käydä nu- pisi; Hyppäänpäs minä hyllyn, lyllyn, Tanssaanpas minä tallun, lallun, s Vaikkapa kengäl paljon kuluu. Kylläpä suutari uusia tekee, Äiti parka palkan maksaa Kivisestä kellarista, Tammisesta tynnyristä xo Koivusen tulpan takoa.

1765. Kuhmalahti. Lindroos n. 14*. —88.

Haap'saari. Eräs 10-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis-

tiinp. Tottijarvell. i

Taittariariarallaa. Kenkäni rikki tallaan Paikki isuutarin naurismaalla . Suutari panee paikan. s Muori maksaa palkan. Ilman vaarin tietämätä.

1766. Stilmlahii. Äijälä E. n. 171. —96.

Heipparuutia rallaa,

kenkäni rikki tallaan. vanhan Tulppakin naurismaas Suutari paikkaa pistää, s muori se palkkaa maksaa, ilman vaarin tietämätä.

35

Pilkkarunoja.

PILKKARUNOJA.

A. Ristimänimiin liittyviä. 1770. Ptrfcfcolo. Rekola n. 760 05.

Kansanlaulu.

Aatu.

1767. Rauma. Siren 7. rt. 29. 04.

Pilkkaruno Vatusta.

Aatu, Aatu, Kuormasi kaatuu. Aina.

1768. Kina joki. Sunni /•'. n. 3.

W. Aina. laina, paljon paina, Lymysloukkon, lulkon[!] joukkon Yks on joukosta puis.

Alle.

1768 a. I! Kolisi. I. Hilluin II Allin. II.

40. 17.

Alle uiallc makkarasta Housut tehty pikkarasta Meni "jaan onkimaan Sai kolome simpukkaa 5 Yhylen söi, toisen joi Kolomannen mammalle kotio toi.

Anna.

1769. Kokemäki. Kallio K, n. 240.

12 -''■

Anna panna palleroinen, Puolen markan pulleroinen, i,\ psi lehmät, taittoi sarvel Kaatui kiven kalliolle. '., Siitä portti pois!1

Tiru taru tannaa piru pani Annaa mustassa sankyssa

vällyjen alla. 5 Kuka sen näki? Koki' talon v;iki. että pirull "li punanen perseläpi.

Antti.

1771. Hunnin. Siren T. n. 30. 04.

Pilkkalaulu . \nlisla.

Antti, kantti karvakontti, Puupää pikarisilmä.

1772. Pomarkku. Lindgren n. 6. 92. Kustaa Mahlamäki.

Autti Sapeli1 Tahdoks tapell' Tyhjäll tupell1 Vääräll veittell', s Vastaan olell'?

1773. Merikarvia Nordlund n. 92. —90.

Antti kantti musikantti, kolmen markan komidantti.

1774. Alastaro. Vihervaara n. 2308.

-11.

Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. Anttia haukutaan

Antti kuutti karvakontti.

1769 ' Sana kk:ssa allevii\ ättu

ittj. ' k U:-;^.i iso alkukirjain,

Antti. Aiv.'. 1774 1776.

54 7

Kupariktilli, nahkapalli, Haukkas tampun makkarasta, Vahtas salin akkunasta.

Antoi Matin maistaa; Matti kaato lattiaan, Kili nipes itkemään.

1775. 1.i mpäälä. Lm mi, r n. 63*. -13. M.iij.i Mäkinen. 64 v. Kuullut lapsena. Muistiinp. Hauholla.

Antti kantti karvajalka, meni sonnilla sotaan, mullikalla muille mailien.

Arve.

1776. Tyrvää. Ojansuun .1. //. 2. — 89.

. 1 rv e.

Arve meni parveen, Paskansi sarveen, Tuli alas1 parvesta, Söi paskan sarvesta.

Aukusti.

1777. Huittinen. Katajaranian. 283.

-%07.

Lastenloruja.

Aukusti tussaa, Kirjava kis>a. Ruskea koira, sm peräsä loiraa.

Elli.

1778. Eurajoki. Nurmi F, n. li

3%20.

Lymysluku.

Elli keitti velliä,

1779. Pori. 7/uomi n —90.

Juhanna Forssel, »0 v

l lvilan pitäjässä olevassa Paluksen kylässä oli muinoin 6 taloa, joista seu raava laulu:

Elli3 kiitti vellii, Kiilu kiahtitti. K"pn kualmtti. Jämsä jähdytti, .-. Narva sano, Qälkä minun on, Valli sano, vanhastas se sinun on.

1780. Kuilun. Kulonen n. 172. - vnna-Maija Malkasuo, 55 vuotias. Kili keitti vellii,

Kiil" sen kiehutti,

Kopo sen kuohutti,

Närvä sanoi: »Nälkä1 mun on».

(Talo nimeltä Elli. jätti perinnön, joka lankesi kahdelle muulle talolle, Kopolle ja Kiilolle.9 Närvän talo j.ii ilman.)

1781 . Eräj. Tyyskä 1977 n.U7*. —07.

ElU Kelli.

Elli kelli Keitä velli. Elli keitti vellii t tinalla kauhallans, 5 Omista ohrajauhoistans. Velli kaatui lattialle. Siitä Elli itkemähän,

1776. ' |p|alas : a.

1779. ' Talojen nimet; pm..huom.

1780. ' kk:ssa hieni alkukirjain. — - Kiilo I" Ile : K.

Pilkkarunoja.

Ellin Iap8e1 Litkunahan. Muu väki murajamahan Koko perhe päräjämähan.

Emppu.

1782. Tyrvää. Katajaranta n. 79. -04.

Emppu, Emppu, emputteli, Katajan oksilla kannettiin. Pihlajan oksilla punnittiin, Yli kirkon heitettiin, B Mustalla mulla[lla] peitettiin, Kenkiraja veisas sen.

Erkki. Eero.

1783. Rauma. Siren T. n. 31. 04.

Pilkkalaulu lukisin.

Erkki. Erkki, perseessäsi1 on merkki.

1784. Satakunta? Paavo-Kallio n. 3. —91.

Esa Eeroo komenteeroo, Pani kissan kyntämähän, Varpuisen vakoamahan, [tse istui pyhän pellon

pianterelle, i Kattoi itään, kattoi länteen, Kattoi poikki Pohjan malta.

Fredrikki.

1785. Rauma. Siren T. n. 32. 04. Pilkkaruno Fredrikistä

Fredrikki, puitu rikki, Paidan alla kaikki rikki.

[783 ' kk ssa iso alkukirjain. i ss 'II einää heinää

Heikki.

1786. Hauiini. Roosblom n. IN. Pihka Heikin laiva lähti

varttia vailla kuu-. onkapannu buus: tollukoita kuus; s yks. kaks, kolm, neli. viis, kuu-'

1787. Pon. Tuomi n. 8. Vilhelmiina Ekgvist, is \ Heikki heiluri, kivikellari,

maamylläri, paskatynnäri.

1788. Pori. Tuomi n. 9.

Heikki meni heinää1. löi paskan seinää; Ihukki tuli heinäst, söi paskan seinäst.

1789. Pon. Tuomi n. 69. Miina Ekgvist, 50 v. Heikki hellari, Kivikellari, Maanmylläri, Paska fcynnäri, 5 Pani kissun kyntämään, Varpusen vakkoo vetämää. Istu itte pyärtänölle, Nappi täitä aahvoistansa, Suuremmat pisti suuhun-. i<> Piänemmäl pello siämeniks.

1790. Pon. Roosblom n. 126. 04 Haukkuma /<"•». Heikki meni heinää. Paskansi lado seinää;

Heikki. 1790 1798

549

Pappi tuli vastaa, Löi nokkas paskaa.

1791. Pon". RoosMom n. 132. —04.

Haukkuma toruja.

Heikki hellari, Kivi kellari, Maamylläri1, Paskatynnäri.

1791 a. Ahlainen. lituun nlinnan alak.

-iiii. Huilimin Anni. n. 132.

.'/ 25. Maria Ranta, 65 vuotias. 1'ikku Heikin laiva lähti v.uiti.i vailla kuus, Onkapannu huus' Uuninpäällä tollukoita kuivu- massa kuus". 5 Yks" kaks' kolme neljä viis kuus".

1792. Olijiini. Vihervaara n. 2321. —11.

Makkarkoski. Juha Tuominen, 30v.

Heikkiä haukuttiin:

Heikki hellari, Kivikellari, Maamylläri, Paskatynnäri.

1793. Alnstnin. Vihervaara n. 2310.

11.

Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Heikkiä haukutaan:

Heikki hellari, Kivikellari, maamylläri, paskatynnyri.

1794. Kokemäki. Paasikivi n. i.

15 ; 03.

Kuoppala.

llrikki meni heinään, Heitti piimäns seinään. llrikki tuli heinästä, Nuoli piimän seinästä.

1795. Kokemäki. Lempainen n. 121.

,r> , 04. Kuorola. Vniti Kujanen, 25 v.

Heikki meni heinää, Piäri pitkin seinää. Sittäkö tuli heinästä. Ni otti piarus seinästä.

1796. Kokemäki. Kallio K. n. 246

-22/l2'-'".

Pappilan Heikin laiva lähti, varttia vailla kuus' Onkapannu hinis: Tallukoita kuus', puh, päh, pois!1

1 797. Tiimin. < )jansu u A . H, n. 3.-89.

Heikki.

Heikki meni heinään, Löi paskan seinään, I Likki tuli heinästä. Soi paskan seinästä.

1 798. Tiimiä. Ojansuu A. H, n. 9.-89. Heikki. Heikki. Henterikki,

Vääräsääri vänterikki Pani kiikkuu kyntämähän. Varpusen vakoo ajamahan, 5 Istu itte pyärtänölle1, Noukki täitä housuistansa,

1791. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 1796. ' Sana kk:ssa alleviivattu. 17'.>8. 1 py|ö|rtänölle : pyärtänölle.

Pilkkarunoja.

Suuremmat pisteli suuhunsa, Pienemmät pellon siemeneksi*.

1799. Kauvatsa. Santavirta n. 12.

05.

Sanantapoja.

Heikki meni heinään, heitti paskan seinään.

1800. Kauvatsa. Santavirta n. ''/'. —05.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 15 \.

Heikki hellari,

Kivi kellari,

Maan mylläri,

Pa8katynnöri. s Heikki pani kissan kyntämään,

Varpusen vakkoo ajamaan,

I-tu itte pyörtänöllä,

Noukki nahoistansa1 kirppuja,

Pisteli suuremmat suuhunsa, io Pienemmät siemeniksi.

1801. Silmin, m. Färm l\ . n. .'/

22. Mimmi Viitanen. 22 v.

Vehka-Heikin laiva lähti varttia vaille 6. Onka pannu uus. tallukoita 6, 5 yks', kaks', kolme, neljä, viis'.

kuus'.

[stu pyhällä pyärtänöllä, Noukki täitä pairastansa, [sommal syä, ja piänemmät jät- tää.

1803. Tampere. Loukola n. £9*. — 14. Herman Mäkinen, 2x v.

Lasten haukkumaloru.

11'ikki meni heinään löi päänsä seinään. Heikki tuli heinästä otti päänsä seinästä.

1803 a. Tampere. Hämeenlinnan ala) sm., Parvela Eine, n. 371.

—24—25.

i 'li ,i Kerola, i:; v. Pihka lirikin laiva läliti varttia vaille kuus onka pannu tms tallukoita uunin päällä 5 kuivamassa kuus. Yks kaks kolm oel viis kuus.

1803/)'. Tampere. Lindström Olga, n. .'.'. -18.

Pihka Heikin laiva lähti varttia vailla kuus. onka pannu uus Tallukoita kuus. 5 12 3 4 6 6

1802. Tottijärvi. Rekolan. 123. 05. 1803;-. Tiimini:. Lindström Olga, n. .1. I . Lautanen, 55 \ 8. — 18.

Meirän herra Hentrikki Heikki heikki helisevä

Vääräsääri väntrikki kontissa koliseva,

'siemen ■ k-i siemeniksi.

1 n. iho im tansa : nao/stansa

Heikki 1803y— 1810.

551

kuinka monia hoikkia kontissa kolisee. 6123466789 10.

1804. V/w. Paldani n. 19*. 52. [Sama SM MY: Reinholm35— 42 n. 12.]

Heikki Heikki henterikki. (lujetaan pilkalla Heikki nimisille) Heikki, heikki henterikki, Väärä sääri väntrikki, Kommo tiira, taara jalka, Pani kissan kyntämään, 5 Vuohon vakoo vetämään, Itte istu' pyörtänöllä, Kylki kurki toista nappas, Kyllä kurki hakataan, Hakkurin kanssa pakataan.

1805. Sahal Hahnsson n. 32*. —53. Pakk.il.i

Hiikki meni heinään, Vappu tuli vastaan. lirikin leipä povessa, Vapun voita tuohisessa; 5 Heikki juoksi hepsutteli Pitkin pappilan papua, Taut perässä putisi, Lukkari luuli lukut soivan, Pappi lukkarin lukevan.

1806. Erä}. Tyyskä (1977) n. 141*.

07.

Heikki Hellan.

Heikki Hellari, kivikellari

Maan mylläri, tamppusäkki söi ripaa, Söi rapaa, söi vanhan akan napaa.

1807. Eräj. Tyyskä (1977) n. 146*.

Heikki meni luu, mu,

Heikki meni heinään Helapäällä hevosella, Tanapäällä tammalla. 5 i Hkisella oriilla,

Valkosella valakalla.

1808. <)nn*,. Kesälä n. 53. —09. Alma Kölli Kesälä

Heikki meni heinään, P i'i pitkin seinään.

Vappu tuli vastaan. Sai sata lasia, s Sanoi mikäs oimes on: Lukkari, lakkari Papinpoika plakkari, Tee mi mi 1 nippu kengät, nappu-

kengät. Minä menen naimaan io Kankaantaka Kaisaa, Pino-Pirjon tyttärii Kana-Kaijan kakarii.

1809. Ruovesi. I.n uh, uni Ahto, n. 28. —13—15.

Visuvesi. Sandra Hanhonen, 18 v.

Pihka Hoikin onkapannu lähti Varttia vailla kuus Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus.

1810. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. 43. —17.

Pihka-Heikin laiva lähti Vaartia vailla kuus. Onkapannu uus, Tallukoita muurin päällä , Kuivamassa kuus.

Pilkkarunoja

Yk<. kaks. kolome, nelijä, viis.

kuiis.

1811. Mänttä. Mäntän kansakoulu, 1'iiUiiiirnii {Purola). Maiju Jat- kola, n. 6. 31. Hippaheikin laiva lähti

varttia vajaa kuus.

höyrylaiva huus,

yks. kaks, kolme, neljä, viisi,

kuusi.

1812. Mänttä. Muutun kansakoulu, Siltanen Laila, n. 29. —31. Hippa Heikin laiva lähti

varttia vaille kuus. onko pannu uus. tillukoita tallukoita, s muurin päälä kuivamassa. 12 3 t 5 6.

1813. Miiiillii. Mäntiin kansakoulu. Siltanen Luilu. n. 38. — 31. Heikki meni teinään laitto leivän seinään, Heikki pal(a]s heinästä, otti leivän seinästä.

1814. Millillä. Sunisi uunini Lnnsn-

l.niilii. s,iln Lahja, n. 67. — 31. Hippa Heikin laiva lähti

varttia vaille kuus.

onka pannu huus, tillukoita tallukoita s uunin päällä kuivamassa kuu-,

l 2 3 i 6 6

1815. Mänttä. Savosennuum kansa- koulu, Niininen Sirkka, n. 75.

— />' / .

Pihka Heikin laiva lahti vaartia vaille kuus

onkapannu uus, tillukoita tallukoita, s uunin päällä kuivamassa kuus 1, 2. :i. i. :». 6.

1816. Manila. Surisi limuni kansa- koulu. Tenngren Aili, n. 98.

Pahkaheikin laiva lähti varttia vailla kuus, onka pannu uus, tallukoita muurin päällä

.-> kuivamassa kuus. yks, kaks. kolme, neljä, vii-,

kuus.

Hermanni.

1817. Ahlainen. Hämeenlinnan aldk. sem.. Haapala Anni. n. /'.'/.

U 25. Julio Viljanen, 63 v. Hermanni ja Santeri "li mo- leinmat sepän pojat.

Läksival metsästä puita tiloinaan ja kaatoivat kuormansa ojaan.

Iisakki.

1818. Port. Tuomi n- 126. Miina Ekqvist. Iisakki Simoliini Otti piarun kiini; Keri kerälle,

.'*/.

Jooseppi . 1818 182

Pisti plakkarin perälle; s Vei Tunnu linnaa, hyvä hinna, i teti musta ori, Ajo ]iitki Pori torrii, Niäl pers |i mi horihorrii.

1819. Tyrvää. 04.

Katajaranla n.

Haukku unirunoja.

En ininä sinua iisu piru kiroo, mutta liikutan, niin. että sininen sauhu kehdon kantapäästä nousee.

Jooseppi .

1820. Eurajoki. Kähärin. 190.— 93.

Jooseppii Jaakoppia Efraimii ja Enkkelii. Ehtoolla mennään, jos vaan voi- llaan. Seeyerin mummua katso- maan.

Jussi.

1821. Rauma. Siren T. n. 33. —04.

Pilkkaru.no Jussista. Jussi pussi punnittiin; Katajan oksilla kannettiin, Kirkon kelloja soitettiin. Mustalla mullalla peitettiin.

1822. Kiukainen. S u neli n. 24. —03. Panelia. Vihtori Malm, 21 v.

Juhapoj m rakkaus. Jussi Jussi jumalan luoja joka pitä aina pii j an puolta pitelee hän kourallansa

el onko piija häpykarva! kohöal-

lansa. Pilvistä putosi punane pulkka siihen karvaseen maan paikkaan missä satiaisel ilman harppujen ja huilujen helinää elivät. Kiven alta litkutteli laö 'ii alta latkutteli. io Lukkari luuli papin lukevan ja pappi luuli harpun soivan, mutta naapuri talosta kuului se lapsen synnyttämisen kitinä, minä vaivanen menin juuri kuin toinen parallensa lastansa

synnytti.

1823. Luvia. Salo n. 308. 14.

M.p. Hattulassa.

Jussi pussi Jukolan Jussi, Porsan pahnan pöllyttäjä, Sikolätin lämmittäjä.

1824. Luvia. Salo n. 309. li

M.p. Ilattula--i.

Jussi pussi punnittiin. Katajan oksalT kannettiin, Yli airan heitettiin, MustalT mullair peitettiin, 5 Sian virsilT veisattiin.

1825. Pori. Nordlund n. 84. —90. Jussi pussi puita nussi,

pisteli pinon rakoon, pino rupes palamaan ja Jussi paasi pakoon.

1826. Pori. Nordlund n. 85. —90. Jussi pussi punnittiin,

katavan oksilla kannettiin.

I

Pilkkarunoja.

yli kukun heitettiin, mustalla mullalla peitettiin, .•> kissan virsillä veisattiin.

Teki tikan tiineeks, Varpusen varkaaks,

1'ikkuliiiiiuii leivättömäks.

1827. Port. Nordlund n. 86. —90. Yks' Jussi pannaan yhteen pus- siin

ja annetaan ryssän1 nussii, niin siittä tulee kuus Jussii.

1828. Pon. Roosblom n. 127. —04. Jussi pussi punnittii,

Katava oksa! kannettii, Yli kirko heitettä, Mustalla mullal peitettii, :. Lehmä1 kello! soitettii, Piaruvirsil veisattu.

1829. Pori. Roosblom n. 129. —04.

Haukkuma loruja.

Jussi pussi puita nussi, Pisti pino rakkoo; Pino rupes palamaa Ja Jussi lykkäs pakkoo.

1830. Pori. Roosblom n. 131. -04.

Haukkuma loruja.

Jussi pussi pakanaa, Paskansi papi lakaanaa; Pappi1 käski korjaamaa Jussi rupes porraamaa.

1831. Merikarvia. Roslin M. n. 21. —88.

Jussi julma jurves, Kovasiipi korves

1832. Oripää. Vihervaara n. 2328.

11. Oripää. Kaarle Karlström. 70 v. Jussia haukutaan Jussin imssit punnittiin. Katavanoksilla kannettiin, Yli kirkon heitettiin, Mustalla mullalla peitettiin.

1833. Alosiani. Vihervaara n. 2306. —11.

M. muisto. Mikko Sulonen, 23 v.

Jussia haukutaan

Ju-si pussi punnittiin.

tCatavanoksalla kannettiin.

Yli kirkon heitettiin.

Mustalla mullalla peitettiin, 5 Härjänkellot suitettiin

Ja harakanvirsi veisattiin.

1834. Alastaro. Vihervaara n. 2309. —11.

Ylhäinen. Manta Heikola, -J'.» v.

Jussia haukutaan:

Jussi pussi punnittiin,

Katavanoksalla kannettiin. Yli kirkon heitettiin. Mustalla taulalla peitettiin, . Harakan virrellä veisattiin,

Varsan kontti keitettiin Jussin peijaisiks.

IH'J7. ' kk:>s.i iso alkukirjain

ts-js. i Le ui ä : lefcmä.

1830. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Jussi 1834 1842

1835. Kokemäki. Lempainen ». 165.

— " , 09

Akseli Kuusinen, n. is v.

Jakson Jussi ja Eeva, Paimen Erkki ja Leena, Taas pari pari piäniä herroja

koossa. Rinki ja Kilikin Maija Koveni ja Kaija. Taas pari pari piäniä herroja

koossa.

1836. Kokemäki. Paasikivi n. 29.

21 »03. Kuoppala.

Jussi pussi puita nussi Pisteli pinon rakkoon; Pino rupes palamaan, Jussi liyppas pakkoon.

1837. Kokemäki. Kujanpää n. 13.

-V, 21. Manta Erkkilä, 60 v.

Jussin herjausssnnat.

Jussi, pussi, punnittiin, katajan oksilla kannettiin. Yli kirkon heitettiin, mustaan multaan peitettiin1. 5 Porokelloill' soitettiin. pieruni irsilT veisattiin.

1838. Kokemäki. Kujanpää n. 14.

-'Un-

Manta Erkkilä, 60 v.

Jussi, pussi, puita kuksi, pisteli pinon rakkoon pino rupes palamaan ja Jussi1 liyppas pakkoon.

1837. 1 peitettiin |yli kirkon heit;

1838. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

1839. ' ;r|oitettiin : soitettiin.

1839. Kokemäki. Tuomi n. 5. —89. Emil Forsell, 12 \

Haukkumarunoja.

Jussi pussi punnittiin, katavan oksalla kanneltiin. yli kirkon heitettiin, mustalla mullalla peitettiin, 5 pierun virrellä veisattiin, härrään kellolla soitettiin1.

1840. Kokemäki. Tuomi n. 6. —89. Emil Forsell, 12 v.

Jussi pussi puita missi.

Pisti pinon rakk ;

Pino rupes palamaan, Ja Jussi juoksi pakkoon.

1841. Kauvatsa. Peteliusn. 23. — 15. Juho Malja. 13 v. kuullut Tuomas

Kempillä.

/ • ikkilaulu.

Jussi pussi punnittiin,

Katajanoksalla kannettiin.

Yli kirkon heitettiin,

Mustalla mullalla peitettiin.

1842. Tyrvää. Ojansuu .1.11. n.5. —89.

Jussi.

Jussi pussi, Puita missi

Pisteli pinon ra k i,

Teki tikan tiineeks, 5 Varpusen varattomaks, Musta nlinnun munattomaks, Pikkulinnun pesättömäks.

Porokelloill" : p.P.

Pilkkarunoja.

1843. Tyrvää.OjansuuA.H,n. 6 a. -89. 1848. Honkajoki. Hirsikosh Inna,

./ uss i .

Jussi pussi Puita nussi, Pisteli pinon rakoon, Pino rapes palamaan, s .);i Jussi hyppää pakoon.

1844. Iin , ää. ( )jansuv . I . //, n.6b.-89. .inssin pussh punnittiin, Katajan oksilla kannettiin, Kiven1 noloon heitettiin, Mustalla mullalla peitettiin, i Harakan virsi veisattiin, Sonnin kellolla soitettiin.

n, 12 b. '-',, U.

Puli. puli Jukka Salmonen uudella myllyllä! Jyvät oli kaikki, kaikki oli kaikki, s viimenen leipä "li hyllyllä.

1849. Tampereen seudut. Niemi n. 648*.— 91.

Jussi pussi punnittu', Katajilla kannettii', Yli kirko' heitettä', Mustaa multaa peitettii'. Tampereen seudut, ks. n:o 1865.

1845. Tyrvää. Katajaranta n. -04.

.lussi. Jussi, puita luissi.

Pisteli pinon rak

Pino rapes palamaan Ja Jussi hyppää pak i.

Yq 1850. Kuhmal. s,, h, .1. /(. 976*. 13.

Anna Perkkl, 36 v. Muistiinp. Hat

tulan Sattulassa.

Jussi pussi punnittiin Katajan oksalla kannettiin Yli kirkmi heitel nm Paskapalassa keitettiin.

1846. Hämeenkyrö. Mattila A", n. 3.

03.

Lastin tuilla.

Jussi pussi punnittiin,

Katajan oksalla kai 1 1 iin.

Yli kirkmi heitettiin, Mustalla mullalla peitettiin.

1851. Eräj. Tyyskä {1977) n. 142*.

-07.

Jussi Julma.

Jussi julinn, tuupin kuluin. Söi herran hevosen lili.it . leppäsellä veittellä, tammisella lautasella.

1847. Kankaanpää. Loiko n. 305. 1852. Orikv. Jokinen n. 7*

Niinisalo Maija Mattila, 64 v

Jussi pussi punnittiin, Katajan oksilla kannettiin, Kiven kuluun heitettiin, Mustalla mullalla peitettiin.

is-,'.. ' Kive e n K

03.

Mauri .loki. 30 v.

Lommausi »m».

Jussi pussi punnittiin Katajan oksalla kannettiin Yli kirkuu heitettiin Mustalla mullalla peitettiin

Jussi. Kalle. 1853 1861.

1853. Orihv. Jokinen n. 8*. — 03.

Matu i Joki, 30 \ Kuuli pikkupoi- kana.

Lommausruno.

Jussi juro jän i Korosilmä korvessa Söi ruuhellisen ruttaa Paatillisen paskaa Söi puolen lohta sd puolen vohta Söi puolen kolmatta koninraatoo eikä vielläkään maha täyteen tul- lut.

Kalle.

1854. Port. Nordlund n. 83. —90. Kalle, palle pakanaa,

paskansi papin lakanaan, pappi käski korjaamaan, Kalle rupes poraamaan.

1855. Alastaro. Vihervaara n. 2314.

II. Hilma Ua-Pouta, 32 v. Kallea haukuttiin:

Kalle Ui lii kolloo, Piäri pitkin holloo.

Tai: Kallee, mes maan alle!

1856. Alastaro. Vihervaara n. 2315.

11. Mani i Heikola 29 v.

Tai:

Kalle killi kolloo, Paskansi kiven holloon, Kusi lukkarin lusikkaan Ja papin porokelloon.

1857. Tanvpere. Loukola n. '><>''. — 14. Herman Mäkinen, js \

/ asten haukkuntaloru

Kalle palle pakanaa V si papin lakanaa(n) pappi kaski korjaamaa(n) Kalle rupes poraamaa(n).

Kirsti.

K s. n:ot L858

Kaija.

1858. Pirkkala. Slard n. 79 Aulini, laalun Lassin Kaija.

Kuppari-Kirsti ja meijän .Maija, Lohi-Liisu ja Limpun Pirkku Eepsuhei ja Sapara-Matti.

1859. Kuhmal. Lindroos n. 20*. —88.

Haap'saari. Eräs 10-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä l Irika Iiskolalta. Muis tiinp. Tottij arvella.

Lai. lai Lassin Kaija. Kuppari Kirsti ja Helsan Maija. Turmista tuodaan jokalaija.

Kustaa.

1860

130.

04.

Pori. Roosblom n Haukkuma loruja.

Kustaa Kurveliin Otti sian korvii kii;

Sika huusi! ii.

Älä ota mu ktuviini kii!

Leena.

1861. Kuru. Jussila n. 32. 3 , 25. Maria Mattila, 73 v. M.p. Teiskossa Leena leteri,

Pilkkarunoja.

velliä veteli, Tunnun takana santapakalla, kahdenkymmenen1 kauhan kanssa

Liisa.

1862. Rauma. Vaahtoranta n. i.~>.

28. Minä ja sinä ja Sirka-liis.

1863. Merikarvia. Roslin M. n. 22. —88.

Sinä ja minä Ja Sirkan Liisa Vasikka-Matti Ja-truuttilakki.

M< •hiiiiii.il on nätit. Sitä mä olen katunu, Kon mä Sauna-Maijan jätin.

1867. Pori. Tuomi n. 11. —89. \ ilhelmiina Ekg\ ist, 18 v. Maija, Maija, mallas piika.

makkaa pitkin penkkii, toinen jalka loikollas, ja toinen vedetty lenkkii1.

1868. Alastaro. Vihervaara rt. 2348.

—11.

Vihainen. Hilma Ala-Pouta. :::! v

Vihtori .ja .Maija. Mihes sinä pikku Maija Vihtoria traijaat?

1864. Kankaanpää. Tuomi n. 123. 1869. Kokemäki_ Paasikitn n.

91. Venesjärvi. Sapina Anttila, 'j'« \

Liisa keri uukkoo, Vaaki puristi puukkoo, Leipäloppu koriisi Eik ollu oriist.

1865. Tampereen seudut. Sn un u. 649*. 91.

Minä ja sinä ja sirka1 Liisa Kurikka-Jussi ja nahkapussi.

Maija.

1866. Alusi, tm. Vihervaara n. 2330.

11. \ Ihäinen Manta Heikola, 29 v.

1 1 uikkuni. uunoihin kuuluvana otettu.]

Sauna-Maija. Muarin-Tiiiia,

1861. ' VI. I k . 1 1 1 1 r | . • 1 1 k > iii Muiifii |. ' kk -s.i pieni alkukirjain. 186T. ' lenkkii n : I.

J1 ,2 03. Kuoppala. Tipu. tipu, taijaa.

Näiks meen Merjaa? Eame "li sai jaa, Tröijy samaa laija.

1870. Mouhijärvi. Hannus n. 15.

39 Iiskola. Taavetti Kekkonen, 30 v.

.lammi .!/.///</// huilu.

A-kus pintaa

piri piri pinteri Jaaran Maijasta boikun sai

9 Kuppai Kaijaa hieputa Maijaa

tutipiti rutkuu

ja toppos tui.

Yl.it li is I 18 9

559

1871. Mouhijärvi. Limu '/'. n. 165. —93.

Ali hah haa ja dree vaa paa ai Maija-liisa pelluta trappuna.

Matti.

1872. Port. Tuomi n. 127. —91.

M ii n Ekgvist, 50 v.

Matti mytty mättähällä Aiiijmi sutta sualen päähän Saastasta sarven nenähän, Pentelettä pcrscluuluni.

1873. Noormarkku. Lindgren n. 282a.

-18/io93.

Kaikellaiset kaalit oli vanhan ajan ravinto. Perunan1, juurikkaan ja kaa- lin varret keitettiin velliksi, josta ru- nokin laulaa:

Matti meille naitettiin, Kaali velliä keitettiin, Tervaa sekaan heitettiin, Minä aidan alle pakosiin, Aita päälleni jakosi.

1875. Kokemäki. Kallio l\ . n. 241

22 -w 12 -'<•

Matti, jolle jakkarasta, Bousul tehtiin makkarasta. Meni ojaan onkimaan, Sai kolme simpukkaa, \ hden söi, toisen joi, Kolmannen kotia toi!1

1876. Tyrvää. Ojansuu A. H, n. i. —89.

Matti. Matti maali. Kylmä kaali. Pohjatuuli, Porsaanhuuli, 5 Sikoläätin lämmittäjä, Lammaskarsinan pesijä.

1877. Tyrvää.0jansuuA.H,n.7. 89

Matti, .Inssi

Matit on miesten parhaita, Jusseja "ii mettäkkin tavuna1.

1878. Tyrvää.OjansuuA.H,n.8.—89. Matti meteli,

Kuka sua seipäällä selkääs ve- teli?

1874. Kokemäki. Lempainen n. 147. 1879. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. *l304. 190. 12.

Lempainen. Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 \

Matti meni mettään Matti niitti mättähällä,

Kettuja pettään, Jäneksiä jättään, Oravia ottaan.

Ampu sutta suolen päähän. Perkelettä perä suoleen. Saatanata sarven juureen.

1875. ' Sana kk:ssa alleviivattu.

is 77. ' kk:ssa seuraa: Ammattilaisten huolimattomuus, Kraatari suksii (yi. p.m.) sukillansa. Suutari paljailla munillansa iyl. suksii suk.)

Pilkkarunoja

1880. Honkajoki. Hirsikoski Anna.

n. 56. -;; ;,.'/.

Mi i ii m\ tiy mättäällä, istui 1 uvan räystäällä, ampui sutta suolenpäähän, kettua kantapäähän.

Mikko.

1885. Tyrvää. Rullaa n. 55, alx03. i apiola.

hasu n laulu

Tui tui tui, tuppeni putos, Kaikki kaluni katos. 1881. Eräj. Tyyskä (1977) n. 78*. Mikko se leikkasi vasikan bfin- 06. Lyydi Laurila, li v.

Matti se meni naimaan Eikä se mennyl tyhmänlailla Niinkuin moni tähän aikaan: Lainalakia, lainatakki ;. Lainakihlat kintahissa.

ii.in.

Tekipä siitä kirnun männän.

1882. Teisko. Vihervaara n. W92.

19. Maitia haukuttiin:

Matti maali, Kyliini kaali, Pohjatuuli, Porsaan buuli.

1883. Ruov. Marjanen n. 55*. 13. Pomp pomp pokaraa,

sieir "n kaksi kararaa toinen Matti, toinen Maija s molemmal on mustapäitä.

Miina.

1886. Punkalaidun. Vihervaara n. 335. 09. \ anttila. Matti i livukka, 70 v

Kehtolaulu.

Miu, mau, Mikko kuali, älä itke ämmä parka, kyllä kello inisen kläppää

1887. Kangasala. Lilius n. 135* —88.

Hjalmar l'i , [3 \

|\ 1 1. Kehtolauluja \ a aa akkani kuoli.]

Miu. ni.iu Mikkn kuoli, Mihinkä se kuoli? Kuokkalan koskeen. Kuka sen nautasi? b Ballin Matti. Kuka sm siunasi? Sillinpappi.

Kuka sille kellol soitti? Kissa itse kellol soitti.

1884. Rauma. Siren T. n. 34. 04. Pilkka runo Miinasta.

Miina, Miina, älä minua aina 1888. Pirkkala. Starck n. 12*. 39

piinaa, Miu, mau, Mikkn kuoli.

Anna minulle kerrankin ryyppy Älä sure Elli parka,

\ iinaa. kylin kello toisen l\ öpi.

Mikko. Mooses. 1889 189 1

561

1889. Sdhdl. Helin n. 21*. —03.

Ilola. Kustaan Annastiina, 66 v.

Pilkkalaulu. Miu. mau Mikko kuali Älä itku ämmä raukka Kyllä kello toisen lyäpi i Iksalan orriin kello b Vasikkalan varsan kello Lemmittylän lehmän kello Pokka Matin vuahen rappu1.

1890. Kuhmal. Lindroos n. 16*. —88. Haapasaari. Eräs 40-v. nainen,

kuullut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muistiinp. Tot Iijärvellä.

Mm. mau Mikko kuoli, Mikon kellot soitettiin. Harakka haulan kaivajaksi Musta kissa laulajaksi.

1891. Erä/. TyysM (2209) n. 68*. —07.

[ Kehtolaulua.]

Miu mau Mikko kuoli Mikko kuoli, suru. huoli, Tuli siitä tupasehen Tupasehen pienoisehen, 5 Kissa kellot soitteli, Harakka haulan kaiveli, Varis maahan lauleli, Korppi virren veisaeli, Kukko puuron putkahutti, io Kana rieskan lämmitteli. Läm[m]itteli lehmän mailon Harakka suolan heitti,

Puoln unilla puuron peitti. Västäräkki lusikat pesi, i-. Musta katti kauhan kaapi.

Mooses.

1892. Ruijiisi. Hämeenlinnan alal. sem., Rajala Anna, n. 395. —24 -25.

Heikki Lehtonen, 72 v.

Mooses, Mooses mokkulahuuli Osasi hyvin laulaa. Pantiin kulmakunnan kuppariksi Sarvipussit kaulaan.

Pekka, Pietari.

1893. Tyrvää. Kullaa n. 115. — ™U03.

Tapiola. Oskar Haavisto, 16 v.

Pietarin tattarin höyryn löy-

ryn. Näin minun muijani lauloi ennen Pirttiä lämmitä pannessaan, Lavitsan reunoja laastessaan.

1894. Tampere, Loulcola n. 51*. —14.

Alma Mäkinen, 27 v.

Lasien haukkumaloru.

Pekka Pietarin poika varasti Vallilta voita, meni naapurin -annaan pani hattunsa naulaan, s lensi akkansa kaulaan.

1889. 1 Leppäpuusta tehty kello, jossa oli kielinä pihlajaisia haravan piikin kokoisia nappuloita noin 8x15x9 cm. Käytettiin vanhaan aikaan kuttujen kaulassa nykyis. metallikellojen asemasta. Mp. huom.

36

Filkkirunoja.

1895. Länsi-Suomi. Inkilä n. 2. 04

Tuulilaulu.

Piu, pau, Pietari kuoli, Kissanpojat kiitokset tuopi, Barakanpojal haudan kaivoi. Ketunpojat kelloja soitti.

1896. Miinliä. Mäntän kansakoulu, Siltanen Laila, n. 25. — 31. Pekka Pietarinpoika

varasti vangilasta voita, meni Saksaan saunaan, pani lakkinsa naulaan.

1897. Mänttä. Savosenmäen kansa- koulu, Salo Lahja, n. 55. — 31.

Pekka Pietarin poika varasti vankilasta voita, meni saksan saunaan, pani lakkinsa naulaan.

Santeri. [Ks. Hermanni 1817.]

Taneli.

1898. Rauma. Siren T. n. 35. —04. Pilkkaruno Tanelisi t. Tai tai Taneli. Tanelin inun.it

paleli. Taneli pantiin karsinaan, Muniansa parsimaan.

Tai tai Taneli, Tanelin munat

paleli, 5 Tanelista ei kukaan huoli, Taneli un munapuoli.

1899. Port. Roosblom n. 133

Tint tant Taneli. Tanelin munat paleli, Taneli hyppäs karsinaa Muniansa parsim

i>i.

1900. Port. Tuomi n. 64. -90. Miina Bkgvist, i9 v.

Tint tant Taneli. Tanelin munat paleili, Taneli hyppäs karsinaan. Muniansa hautumaan.

1901. Noormarkku. OUinen n. '•■ —89.

Iida Heleena Ollinen, 16 N

Tint tant Taneli, Tanelin munat paleli. Ei flik.Jt Tanelista hunli. Taneli mi munapuali, 6 Taneli hyppäs karsinaa Jaaram munia parsimaa.

Huom! Tämä on kirjoitettu sanasta sanaan lausumisen mukaan.

1902. Oripää. Vihervaara n. 5145. —21.

Tanelia haukuttiin.

Tint tant Taneli, Tanelin pussit paleli. Taneli hyppäs karsinaan, pussejansa pa rsi maa n.

1903. Alastaro. Vihervaara n. 2307. —11.

Vihainen. Manta Lindström, 12 \ Taneli. i haukutaan:

Tint tant Taneli, Tanelin varpaat paleli, Taneli hyppäs karsinaan Sukkiansa parsimaan.

1904. Huittinen. Saarimaa n. 406.

—09.

Torppari Ekman, vii To v. Kuullut Huittisissa. M.p. Paattisisss

Taneli, lyui 1911.

16 ;

Tint t.uit Taneli, Tanelim^pussip^paleli, ku hän naimasa ajeli. Taneli hyppäs karsinaa 5 Pässim^pusseja parsimaa.

1905. Kokemäki. Paasikivi n. 28.

aU03.

Kuoppala.

Tint. tan, tan, tan, Taneli, Tanelin munat paleli; Taneli hyppäs karsinaan ({uniansa parsimaan.

1906. Kokemäki. Santavirta n. 11.

03. Kiettare. Miina llakanpää, 80 v.

Leikki runo.

Tint. tant Taneli1. Tanelin munat paleli. Taneli hyppäs karsinaan, Muniansa parsimaan.

1907. Kaakinmaa. Santavirta n. 91.

—05.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.

Tint. tant, Taneli, Tanelin munat paleli', Tandi hyppäs karsinaan, Muniansa parsimaan. 5 Taneli olis muuten miehen malli Mutt' ei ole toista pallii.

1908. Tyrvää. KuUaan.54:.—v'l103.

Tapiola.

Lasten kuulee täalä Tyrvääsä usein laulavan seuraavaa:

Tint tant taut tant Taneli1.

I anelin kontit paleli. Taneli on tonttipuoli, Tanelist ei kukaan huoli. s Taneli hyppäs karsinaan Pässin pusseja parsimaan.

1909. Mouhijärvi. Hannus n. 7. —89. Mustianoja. Eeva Kujansuu, 66 v.

Tanelin laulu.

Täit täit Taneli. Tanelin munat

paleli; Taneliss' olis mielien niallii, mutt' ei ole muutako toinen palli. Tint. tant tant tant Taneli. 5 Täit täit Taneli, Tanelin munat

paleli; Taneli hyppäsi karsinaan pässin munia parsimaan. Tint, tant tant tant Taneli.

1910. Kankaanpää. Päivike n. 7.

-31l304. Vihtori Santaharju, 57 v.

Tint tant Tanelii1, Tanelin1 munat paleli; Taneli1 hyppäs karsinaan, muniansa parsimaan.

Uoti.

1911. Tyrvää. Kullaa n. 99. — 10/8 03.

Tapiola. Lydia Tuominen, 22 v.

Kuullut enoltaan.

Uoti koukkujaan kokevi,

Törö töitä toimitteli, Ahdisteli ahmatusti,

1906. " [t aneli : Taneli.

1008. l kk:ssa pieni alkukirjain.

1910. ' kk:ssa pieni alknkirjian.

564

Pilkkarunoja.

Likentelee Upeasti, 5 Talon taakse ajelee Pitkin paikkoja pitelee, Sieltä tupaa tutkiaa, Ennen kun pois palajaa.

Vappu.

1912. Virrat. Leander n. 19*. 13. Maria \ ilhelmina Spir, 69 v. Muis

tiinp. Hauholla.

Mmi Vappu mettään, tuli piikki vastaan. Pukilla "ii punasel housut, olipa silla pikkunen kelkka, 5 pikku pyttynen kelkkasessa, pässin munat pyttysessä.

1913. Virrat. Leander n. 35*. —13. Maria Vilhelmina Spir, 69 v. Muis

tiinp. Hauholla.

Vippn Vappu villahäntä.

juoksi pitkin rantatietä, pikku kelkkanen perässä, pikku p\ ttynen kelkkasessa, s siell' "li tietoo, siili" oli taitoo, siell' "li vähän maitoo.

Vikki.

1914. Rauma. Siren T. n. 36. 04.

PUkkai uno l ikk t*iä. Vikki, Vikki. tuuma ja tikki, .(ns ci pidä, niin menköön rikki.

Ville.

1915. Kokemäki. Tuomi n. '• . 89. Rakkulainen. Emil Forssell, u v.

Ville kille kiikuilla. Katinpoika kaakarilla, Katu hyppäs puuhun,

Paskansi Villi' suuhun.

1 Paikannimien pilkkaa isältäväl n kehtolaulun toisinnot. Ks. n:oja

B. Yleis- ja paikannimiin' liittyviä.

Akka.

[Vrt. Kehtolauluja.]

1916. Alastaro. Vihervaara n. 24

—11.

Virtsanoja. Maijastiina Pellonperä,

81 v.

A ehtolaulu. Aa aa akkani kuali.

Turuusta tuntiin toinen muari.

19\T . Lempäälä. Leander n. 59*. 13. Maija Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- sena Muistiinp. Hauholla.

Aa aa akkani kuoli, saisin ("ison. niuttmi huuli.

1918. Tampere. Jussila n. 1~>. 23. k. \. Elonheimo (Erenius), 70 v

M.p. Tampereella.

Aa. aa, muijan kuali saisin uurenkin, mutl en huali.

Anoppi.

1919. Noormarkku. Ollinen n 664

—89.

Iida Heleena Ollinen, 16 \ llv\ vää huamenta anoppi muk- ka'

kin erääl 'Min. mau. Maskun kellot i 666- -6

Franskala. L919— 1926

MulT "n morsei k" Taavetin

tokka, Silkis' ja kullas' o talloo tullu, Eik' oi' kenenkää huarana ollu.

Huoml Taina on kirjoitettu sanasta sanaan lausumisen muka. m.

1920. Tyrvää. Rullaa n. 108. — 1T , 03. Tapiola. Karoliina Kutiaa. Hippas tokkaa,

Anoppi mokkaa, En ininä mamma sun miniäs

okkaan, Minä ""ii plikka kun Taavetin

tokka, Sinun on poikas räkä nukka.

Franskala.

1921. Pon. Turnni n. 10. —89. Franskalan valakka,

Suolanen silakka. Kirppuin kiristäjä, Täitten täristäjä, 6 Luteitten lutistaja.

Hoppu.

1922. Tyrvää. Vihervaara n. 417. —09.

Punkalaidun. Vanttila. Kalle \> görd, 45 v. Kuullut Tyrväällä.

Tyrväällä on ennen käytetty seu- raavaa sanantapaa:

Hoppu hosu housujaan Vammaskosken sillan pääsä, ettei Marttilan maata saatu, Hopun housujen kuhinalta.

1923. Tyrvää. Loukola ». 70.

28 1S 12 -t*.

Sylvi Engvist, 14 v. M.p. Tampe- reella.

I [oppu se pesi housujansa \ ammaskosken -illan alla -i tei Marttila maata saanut housujen kohinalta.

Huittinen. 1924. Alastaro. Vihervaara ,<.

Sikilä. Hamberg, 60 v.

Huittisten hullut. Vampulan varkaat,

Pöytyän parhaat, Marttilan pitäjän piänet poijaat 5 Nylkyrin viiraan päällees joi1.

Hunttila.

1925. Salmi. Helin n. 23*. —03. h ehtolaulu.

Huis sika Huntilaan Jata kassis Kaukolaan Mene itte Monikkalaan Monikkalan Mikkolaan.

1926. Kuluuni. Hahnsson n. 9*.

Hui sika huntilaan.

Jätä kassis kaukolaan,

Mene i t t . ■ monikkalaan,

Kierrä sieltä kiehelään.

-53.

1924. ' k k : s -• . i seuraa: Pöytyän varkaat, Loimaan parhaat, Huittisten hullut, Pöytyän pullot. Laron parmat, Paattisten varekset|.

566

Pilkkani;

1927. Kvhmal. Lindroos, n. 18*. —88. | Il.iap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul

lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiin)). Tottijärvellä.

Huis sik;i hiilitilaan. Iata kassis' kaukolaan:

Mene itte monikkalaan, Kierrä sieltä kiehelään.

Höytölän kylä.

1928. Ikaalinen. Salani Anna-Kaa- rina, n. 10. — 31. Iso-Röyhiö.

höiitoläii^kulan taloista hoetan näin,

että:

liniituläii^kiilä hiiva kiila,

kalavesi kahalem^,pualen

näläkä keskellä kvile,

kinruse(n) saunamwparveh

v;uiliali krutisarveh.

Isä.

1929. Luvia. Sah n. 307. M.p. Hattulassa.

lsii i-i u puussa, Lampaan lapa suussa.

1930. Pori. Roosbhm n. 119. H. Roosblom.

Ukko istui puussa Lampaan lapa suussa, Leikkasi1 lapsille lihaa; Lapset karas pilki pihaa.

1931. Koh Paasikivi n. 17.

-Vi04. Kuoppala.

Isä räsä istuu tasa Pöööän pääsä1, aokka räi Parta jääsä, silmät1 tillillänsä

pä

1932. Kokemäki. Paasikivi n. 18.

8 r04. Kuoppala. l-.i istun ]illlts;i

Lampaanlapa suusa, Leikkaa lapsille lihhaa; Lapsel karma ympäri pihhaa.

1933. Kauvatsa. Santavirta n. 6.'.'. —05.

Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v. Ua. rysä, rasa,

Istu tasa. Pöydän pääsä, Nokka rääsä, 5 Parta jääsä, Lapsel karas pitkin pihhaa Ja1 isä leikkas niille lihhaa.

04. 1934. Kiikku. Numminen, n. 427 17. Isä i-tu puussa lampaanlapa suussa leikkaa lapsille lihaa lap-ct juoksi pitkin pihaa

—14.

1 Lei i kasi : Leikkasi. [931. ' pä äsä p. — * |ja| silmäl - 1933 ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Juoppo. 1

567

1935. Tyrmä. Petelius n. 24. —15.

S. i l,i k unn.in rajaseuduilta. Leikkilaulu.

Isa istu puusa1 Lampaanlapa suusa, Verinen veitti käresä,

Leikkeli kipsille lihhaa. 5 Heitteli pitkin pinnaa.

1936. Lempäälä. Vihervaaran. 4310. —13.

Isä räsä istu t ;is;i .

Pane partas roikkuun.

1937. Lem jiuiilii. Leander n. 70*. — 13.

Maiju Mäkinen, 64 v. Kuullut lap- sena. Muisliinp. Hauholla.

Isä istu puussa, lampaan lapa unissa.

1938. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. 60. —17.

Isä istu puussa, Lampaanlapa suussa. Räknää yhtä, räknää kahta, Räknää viimmein kahtatoista.

Juoppo.

1939. Teisko. Vihervaara n. 4993.

—19.

Juappo sano: juaraan, Keltä, sano Ketara, Minulta, sano Mikkola, Nattar naurahti.

(Juappo, Ketara, Mikkola ja Nattari ovat Messukylän Utolahden taloja.)

Kankaanpään taloja.

1940. Kankaanpää. Päivike n. lii. -or>.

Julio Ilelkamäki 36 v.

Loru Kankaanpäästä.

Hinkkasin Hietikolle1,

kunttasiu Kopalaiselle,

myötämaata* Myllymäkeen,

takatietä Tapalaan, 5 Ihanamäki ilmestyy,

Kaivola kaukana kallion kielellä,

närissäni hyppäsin3 Päivikelle.

Imusi4 jätin Honkolle,

lakkini Oukarille, iu karkasin5 Kujansuuhun,

käskettiin Kärjelle,

kerkesin Kersantille.

Kiialasta kyny ja kinnari.

1941. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa- rina, n. 11. -31. Iso-Röyhiö.

ja ste on tämmönei)ki loru, että: kialasta kunii ja kinnari, karhosista jouti ja vinnari, luhalahalesta köntti ja roijkka, isosta-röii hiosta itu ja pentti, 5 sammiij kiilasta räkänenä änkö kil'vakkalasta kerupe kanko.

on nitä nimiä ja kiillä nill^on ollu merkituksensäkki, mutta kuka sem- mottia muista.

1935 1840 — * yi. lyijykynältä

1 puu|s|sa : p.

1 |h|ietikolle : H. — 2 myötämata : myötämaata.

hj |>asin : hyppäsin.

'housuni. — 5 k|i|rkasin : karkasin.

568

Pilkkarunoja.

Kikkeli, kakkeli.

1942. Kokemäki. Paasikivi n. 2.

''■ 7 03. Kuoppala.

Kikkeli, kakkeli, kananpesän varraas, Sai kaks kallaa, Söi nekin sallaa. Kissa karas kiikkuun, s Paskansi kikkelin piippuun; Kikkeli luuli rusinaks, Oikin| !| kissan paskalirtti.

Kokki. 1943. Teisko. Vihervaara n. 4994.

19.

Kokki kottaan, Kovapää pattaan, Ketaral paran alle.

(Aitolahden hiluja.)

Korkki, Lipu .

1944. Tyrvää. Kuilun n. 48. 7i 03. Tapiola. Eevastiina Haavisto, 63 v.

Tupalaa piippuun, sano Korkki, Pani häntä pakana, sano Lipu, Mu] on hyvä hevonen, sano Nurk-

ki.

Käyilääs v, 1 1 n • 1 1 , i . 1 1 1 . s.i n<» Uolppi,

5 M 1 1 . i tneijän matani, sanoo [ivari,

Senverran tänä vuonna saa puhua

Korkki.

Kyröläinen.

1945. Honkajoki. Hirsikoski Annu. n. 60. --',.'/

Kyröläinen, kyröläinen kyt- tyräselkä,

maksa mullen kruunun velka! Jollet maksa sovinnolla, niin minä koljaan korennolla!

Leipuri.

1946. Mänttä. M ii nimi kansakoulu, Hellä Niemelä, n. 24. — 31. Leipuri katsoi uuniin.

oliko pullat ruunii, jos ei ne olleet ruunii. viskeli pii kin uunii.

1947. Mänttä. Mäntän kansakoulu, Laila s tiimien, n. 35. — 31. Leipuri katsoi uuniin.

oliko pullat ruuniit, viskeli pitkin uunii.

Paakarin laulu.

1948. Rauma. Siren '/', n. 37. — 04.

Haukkumaruno »paakat (leipurista.)

Paaka paala pullia. Onkos pullat pruuniar

i', i.i karia pas kattaa, Viekää häntä nurkan taa. i i 'aakari vietiin nurkan I rullat paloi annissa.

1 lepurista : leipurista.

P.nk.uion kirkonkellot. 1949 L953.

569

Parkanon kirkonkellot.

1949. Parkano. Tyyskä n. 166.

36 Parkanon ja Ikaalisten kirkonkellot. Parkanon:

kuka köyhän nai, kuka köyhän

nai.

Ikaalisten:

toinen köyhä toisen köyhän, toi- nen köyhä toisen köyhän.

Puhki maiden Punlasille.

1949 a. Virrat. Hämeenlinnan alak.

sem.. Mäki-Kahila Sylvi, n. 348.

—24—25.

Puhki maiden Punlasille halki maiden Haukkasille. Sipilähän silmät tinkku - vilahteen saappaat paukkui >. Koroon korvat loukku. Oltiin <itä Ollilassa, tarjettiin sitä Tallilassa ja elettihin sitä EUilässä.

Renkku.

1950. Alastaro. Vihervaaran. 2335. —11.

Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Renkulla kis^i tapettiin Ja lihat hiittä syätiin. Piäni pala takapäästä Vilkillf kki viätiin.

(Ovat taloja Vampulan kylässä Vampulassa.)

Ripalassa riideltiin.

1950 c Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem., Piilanen Ravha, n. 378.

25. Kustaa \ inh i

Kun Ripalassa riideltiin, niin ääni kuului Alvariin. Siel oli Pusu puu kädessä, Jorkka kanki kainalossa. 5 Visuveden viisas Jussi, Person taitava Tapani.

Ryssä.

1951. Alastaro. Vihervaara n. 2324

11. Ylhäinen. Yrjö Heikola, 13 v.

Ryssän värkit punnittiin, Pantiin pyttyyn ja sualattiin, Yli kirkon liritettiin. Mustalla mullalla peitettiin 5 Ja kissa n viiliä veisattiin.

1952. Alastaro. Vihervaara n. 2325.

II.

Ylhäinen. Laini Kännö, 23 v. Kuullut Vampulassa.

Ryssän pussi! punnittiin, Katavanoksalla kannettiin. Yli kirkuu heitettiin, Mustalla mullalla peitettiin.

1953. Ki -7,7,,/ Loukolan.72. -ffl a14.

Sylvi Engvist. I'i v. M.p. Tampe- reella.

Ryssällä rysiä kudotaan, Kaistilla kaloja pyydetään, Vinskalla villoja keritään, Pakilassa pannuja kraapitaan.

Pilkkarunoja.

Ii\ SSä K.usli. y. m. ,i\.i| (ilojen nimiii K ii kassa

Suttila.

1954. Alastaro. Vihervaara n. 2334.

11.

Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Suttilasa susi saatiin, Bakulille sana viätiin. Hekali sai hepsnt,

Viknri sai vipsut. 5 Hannula sai hampaal ,

Naapila sai nahat. Tapala sai talit. Kuko sai kullin.

Sut lilan kyliin I aloja Huittisissa.)

1955. II Hillun a. Lyden n. .'<. Kalle Vianonen, 26 v.

Sunilan suti. Sllt lilassa -Iisi saatiin,

Hakimille sana vietiin. Hannula sai hampaat, Uinu huulet,

6 Naatilla nalihaan. Toikko toisen punien, Kalinen karvat. Kokkn korvat, Tiukku tiiran. io Vikun vipsut . llrkuli hepsut, Ta [>a la talin, Sakari särvit. Vallila vattan.

i5 Keskitalo keuhkot,

lsohirvi luki hinnan

Ison pöyrin pöyrän päässä.

-90.

Talala.

1956. Alastaro. Vihervaara n

il. \ Ihainen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Talala-1 on kolme talloo: Kupari. Rasia8, Kelkka. Kupari mahtuu Rasiaan ja Rasia mahtuu Kilkkaan.

Tyrvää.

1957. Kokemäki. Kotiseutu n. 10. siv. IM). /•.'.

Tyrväällä kolme makaamia: Yksi on Parkkikankaalla, Toinen Vehkakorvessa, Kulina- mi kutmia Tyhjänä.

1958. Tyrvää. Loukola n. 73. —

12 i4-

Sylvi Bngvist, r> v. M.p. Tampe- reella. Talojen nimiä Tyrväällä.

Topi toppaa. Tenkku tippaa. Vareri vahtaa, Innilä inisee,

\ ahkärä vääntää

Ylkä ja morsian.

1959. Tyrvää. hulina n. 52. --17(1Ö3.

Tapiola. Kovastiina Haavisto, 63 v.

Vika mies ja morsian Käveli pukin orsia, Söi heinän km-sia. Trki1 kirves varsia

1 Talalan kylä mi Punkalaitumella. — * r. ( = Rasi 1959. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Emäntä hirressä. L960 1965

571

1960. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n. 100. 12. Kyröskoski. Eliina Rappi, 6'i v.

Ylkämies ja morsian

käveli pitkin orsia, veisteli \ iikatevarsia, ja söi talon korsia.

SEKALAISIA LORUJA JA HOKUJA.

Emäntä hirressä.

1961. Pomarkku. Lindgren n. 242.

Uusikylä. Heikki Kaukasmaa, n. 79 v.

H irti huu n.

Äjät, ämmät,

[lenkit, piikat,

Istui1 kirkossa

Kirjat kädessä; e Veisattiin virsiä.

Laulettiin lauluja.

Puu säkissä puheli,

Tapani teini tavotteli,

Liukkolan poika painii. 10 Kirkon seinät kajahteli.

Kirkossa kaiken ajan

Muun kansan istuessa

Vieri vene kotirantaan.

Kotona kova kohtaus: is Emä[n]tä hirressä,

Rippui talotar

Nuoran nenässä.

Edellä kulkija.

1962. Hämeenkyrö. Nyberg Viiri, n. 192. —12.

liehujani. Kliina Rappi, 65 v.

Joka erellä travaa,

1961. ' Säk. 3, 12, L6 ja 17 pieni 1 olit ee| : olkoon.

se veräjät avaa. joka keskellä kulkee, ei tärtte avat' eikä sulkee, 5 joka peräs kulkee, se veräjän sulkee.

Isä hirres, äiti orres.

1963. Stil.aiitni. lilluman Kyllikki, n. 104. 30.

Vanhantalon isäntä n. 50 v.

N.i hirres, .iii i orres pojat puodis, kultavyöl suolis tyttäret kirkos, virsikirjat kou-

ras, mielnt korves kontit seljäs 5 pirun pojat kontis korvat pystys.

Isämeitä.

1964. Eura. Häyrinen n. 30. —ujnU. Maria Rinne, 54 v. M.p. Piikkiössä.

Isä meirän iltin, kiltin. Aabrahamini aliin, kaltin, laupias Jumala ja laut' katto.

1965. Tyrvää. Pakula V. V, n. 94.

—12.

Miina Forsblom, M v.

Is meil olkoon1.

dkukirjain.

572

Sekalaisia loruja ja hokuj i

salin nimen tulkoon, antaa nikkoo, taivaan rikkoo, 5 retta po amen.

(Luettiin silloin, kun ruvettiin hip- pasille.)

1966. Tyrvää. Kuilua n. 228. — 3U04. Ketola. Aleksi Viitamäki, 17 v. Isämeidän, peräseinän, Uskontunnustus, vattan pullis-

iiis. 1970. Mouhijärvi. Laine T. n. 164. -

1969. Mouhijärvi. Laine T, n. 163a. Häijää. K. Lund, IS v. Ryssän isämeidä.

»Is mei, kutei, kallis kivi kin- keri. Ankkuri, pankkiiri. Pyhä savu temppeli. Katuni

makkara, ja taas temppeli. Isotisu, Vähät isu. Plaassaa ja

ploos

Lautakatto, Jumalan matto. Kiipesin puuhun, 5 Putosin maahan, Läpi meni päähäni1, Lääkäri paransi, Tohtori troppasi, Pappi praakasi.

io Jalka rupes turj n.

Leikkasin pois.

1967. Tyrvää. kiillon „. 269. 4/,04. Ketola. Aleksi Viitamäki, 17 v. [smeipyy, kati nimes olkoon,

Anna meille ukkoa, Taivahan tukkoa, Väkeä ja voimaa s Pyhähenki soimaa.

1968. Moiilu/iiiril Luun '/'. u. 155.

93. Isä meidän, iltten kiltten. Aapraliaini kulttni kaltten. Pj li.it luut. ]iyli.it jäsenet; pyhäl kirkon pihtipielet, t potkasi portin, kaato kaalin tietehen, helmen nappiseen.

■.. ' pahani : päähäni.

Häijää. K. Lund, 15 v.

»Is mei, pyntee, Satiniemen Bol- koo. Antaa ukkoo Taivaan rikkoo. Valakata touv- vee, valakata kaanaa. Ritta i ammen.»

1971. Mouhijärvi. Laine '/'. n. 165. —

Häijää. K. Lund, 15 v.

»Is mei, kutoi. Anna meille

ukkoo, Taivahan rikkoo Tuki tuimaa. Väki roimaa. Ritta poo ammen.»

1972. Muulillani. Laine T, rt. 166. - Häijää. K. Lund, 15 v. >Ia mei, kutei, kallis kivi kin- keri.

Haista mun viis, kuus, vilapula

virteen, prinkua prinkeen. tsotisu, Vähä-

tisn Pliisaa, ploosaa. Kirnaukki

[sameita. L973 1978

573

1973. Hämeenkyrö. Heikkiin n. 46.

Vesajärvi. Juho Muniin, 60 v. Kuullut lapsena.

Isänteitä.

[sämeidä ilttenkatten, Aaprahami kulttenkaltten1, Pyhät Imit. pyhäl jäsenet, Pyhät kirkon pihtipiälet, i Potkasi porttiin, Kaatu kaalin lioteellc. Helmen nappis.

1976. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 203. 12. Heinijärvi. Mun;! Malmi, 67 v.

[sä meri pinkkiin taaskin temp- peli, katumaton makkara, kura puosta hirteen, haista mun viis kuu- kuuleman lenken, pili pili 5 lenken prinkkua, prinken iso tisu ja vähä tisu, kana meni troput- teli pliisaa ploosaa totter kapper kirnaukkis. Ammen.

1974. Hämeenkyrö. Heikkilä n. 47. 1976,;. Ruovesi. Luutonen Ahto, n.

» , 04. \ esajärvi. Juho Muotia. 60-v. Kuul- lut lapsena.

Isänteitä. Kuiri inkeri, Kariskivi kinkeri, Pyhä sana pamp, Pamp, pamp, pamp, 55 Praasaa, proosa, Viis hengen pritkua.

29. —li.

►Isämeitä». Isä meilän, iirin kiltin, Aaprahamin altin kultin. Pyhät luvut, pyhäl sanat, Pyhät kirkon pihtipiälet. s Saunaan salpa, Navetan \ isainen pyörä. — sisään kvörää.

1975. Hämeenkyrö. Koli, o Niilo, n. Jos minä kirpun kiinni saisin.

95. —10.

Mustalaisen uskontunnustus .

1- meku tai, Kavis kivis. kinkeri, Kavis meni ankkuri, Taas temppelin, paap pamppurin, s Syö sympperin, juo jumppurin. Vera pusa hirteen, Haista mun viis kuus, Vili viii vingen prittua pringen, Ruottin kippi t kapper kirnau kis.

1978. Virrat. Paldani „.t>9*.—52. Jos mä kirpun kiirii saisin. Niin mä häntä keittelisin, Pään syltyksi tekisin Jalat paistiksi panisin; 5 Kuttusin hongan hovinensa, Haavan kuku lahkoinensa, Tuli korppi vei silmän, Tuli toinen vi toisen, Älä huuli mitäs teit!

1973. * kulttenkairelen : k.

Sekalaisia loruja ja hokuja.

Jää, jää, jäkevä.

1979. Pomarkku. Lindgren n. 240. -»U92.

i usikylä. Heikki Kaukasraaa, 79 v. Jää. jää.

Jää, jää jäkevä,

Joen yli yllät teli.

Sujui mieleeni

Luistin halu. a Hiihiin hiljaa hihtimiillä1,

Luikuttelin luistimilla.

Kaaduin kumoon kovasti,

Sa>n s'prauksen silmälleni,

Eopsanksen korvalleni. io Jäa halki järähti,

Pohjan perä kajahti,

Kaiku kuului Karvialle,

Turnaus Toornioohoon,

Väre vieri Venäjälle. 15 Kirposi kaikkein

Kivein rakoon.

Kaksitoista poikalasta.

1980. Punkalaidun. Hahnsson n. 42.

53.

Sarkkilan kylä.

Kakstoista poikasta lasta, Istu1 räkä(sen)a männyn oksall', Tuli kylmä pohjatuuli, Puhalsi heit(ä) Uukkaalle jäälle. Tuli kotka poikinensa, Söi luit' kaikki nahkonensa. Ykstoista piikasta lasta, Istu ihanan koivun oksall' , Tuli lämmin länsituuh,

io Puhalsi heit(in) koreell' kedolT; Tuli enkeli taivaasta, Vei heitin taivaasen.

Kirkost tullaa.

1981. Luvia. Riikonen siv. 40. — 95. Luvian luodot. Emäntä Vesterluiul

Maanpää, 45 v.

Kirkost' tullaan. Kivellä' nilaan. Koirat haukkuu, Portit paukkuu.

5 Vierait' tulee,

Praasut palaa. Tyniini karaa.

Kävin käräjissä.

1982. Ruovesi. Paidan n. 66. — 52. Kävin käräjillä Kauhavalla,

Seison siellä Lain alla, Luoman salin lattialla. Tulin siellä vähäseen tappoon, s Kahdenkymmenen Lootun sak- koon, Vieläpä sitten tuomari kaipaa, Yhdeksän talaria jalka vaivaa.

Litta meni niemeen.

1982 a. Mäntiä. Mäntän kansakoulu. Siltanen Laila. n. 46. —32. Litta meni Niemeen, minä Nientä kiertämään, i,in,i palas Niemestä, minä Nientä kiertämästä

1979 i kk— ..i iso alkukirjain.

1980. ' 1 Mu Mu. -- - ras|räkä(sen) : r.

Menin kerran Poriin. 1983 1985

575

Menin kerran Poriin.

1983. Port. Tuomi n —90.

Kerin kerin kerrään1, Pistän plakkrin perrään3, Vian Turruun linnaan3, Saan hyvän hinnan*, b Ostan mustan orin, Mun päre kurriin, Ajan pitkin Purin torrii, Niäl perse pannee, Hori liorrii.

Mikko kysy mitä keitetään. 1983 a. Lavia. SS. Mytol. san. n. 215

s.5.—2*l229. Taavi Laaksonen. Lapsille lorutaan esim.

Mikko kysy, mitänyt keitetään?

Matti sano, makkara velliä, Jussi sano, juutasko sitä syö, Heikki sano, heitetään pois, Antti sano, annetaan sen olla.

Huonosti kasvatettuja poikia sano- taan kyllä niistä juutaista on opetta- jallakin vastusta.

1983/3. Mäntiä. Savosenmäen kansa- koulu. Salo Lahja, n. 68. — 31 . Mikko sanoi: »Mitä tässä syö- dään?» Hanna sanoi: »Hapanta ja kaalii!» Jussi sanoi: »Juutas sitä syököön!» Matti sanoi: »Maukastapa se un- kin!» 5 Heikki sanoi: »Heitäppä sitä mul-

lekkin!»

1983. 1 kerrää : kerrään. — 2 perää hinnan,

1 muija]] cni : m.

Minä Isu iloinen.

1984. Parkano, rahiani n. 119. —52.

M uni Isu (Israel) iloinen.

Minä Isu iloinen, [tte juosta jumputtelen, Laturin la\ iaa tietä, Veipäs lempo leilin vittan lepo- kiven niäes', 5 Siinäpä, krannin kavalat miehet edelle pääsi. Jopa järvenpääs jätettiin, Puuron keitti pussahutti, Uutta senki uukahutti, Ei puiren puuttehes, io Sielläpä kirves kirisi, Siellä ränget rätisi, Viisi syltä villa köyttä, Suitti ohjat oivalliset.

(Tämä lienee palanen pisemmästä runosta, joka on unohtunut laulajan muistosta.)

Muitten muijalla nenäkin. 1985. Huittinen. Hirsikoski Anna n. 13. — 23/324. Muiden muijalla nenäkin, mutt' ei mun muijallani. Löysin vanhan lankakerän, tein siitä muijalleni uuden nenän. Muiden muijalla peilikin, mutt' ei mun muijallani. Löysin vanhan tervaleilin, tein siitä maijall1 uuden peilin. 5 Uusi peili, tervaleili, oli mun mui- jallani. Loppu uudempaa runoa.

: perrään. — 3 linnaa : liinnaan. — 4 hinna :

tiaisia loruja ja hokuja.

Muu, muu mutikan poika.

1986. Pirkkala. Starck 26*. —89. Muu. muu, mutikan poika,

tapa toi valkonen vasikan poika että ruohol rauhan saa.

Muori ja vaari keskustelee.

1987. Eräjärvi. Hahnsson n. 25. — 53.

Muori ja vaari keskutelee, Miinkä pojal maata panee:

Mustaan sakkiin, sikaläättiin, Siell on poikani kunnia sänky. s Muuri ja vaari keskustelee, Miinkä likat1 maata panee: luteen2 tupaan, silkki sänkyyn, Siell3 on likkain kunnia sänky.

Pojat taas kääntävät sen ensimäisen värsyn likoille, toisen ittellensä.

Niin minä ennen lauloin.

1988. Kurrin. Kaukamaa I..

"1,30. Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

Tiri, t iii. kun. kun. kon, Niin minä ennen lapsena lauloin.

Forsmanni' pojal tuli aika kieruu, mentii' hakemaa' [isak1 P.nnppuu [isak Pamppuu tuli aika bamppuu löi Qokkae kivvee', meni Jumala'

oimmee

Oletkos kuullut metsän koraa.

1990. Huittinen. Vakkila n. 13. —88.

Oletkos kuullut metsän koraa1, Kuinka se keväällä pahasti pc: Oletkos kulkenut järven jäätä. Kuinka se pitää rytin&atä? 5 Oletkos nähnyt Turuun herraa. Kuinka se tekee korreeksi varaan?

Paksu herra pamputettu.

1990 a. Ruor, n. Luutonen Ahto

45. —17.

Paksu herra pamputettu Ruatsin maalla rumputettu, Venäläisten velhkuppi, Suamalaisten sualakuppi.

Pikku piimäenkeli.

Oleks kuulin juttuu.

1989. Pori. Valldeman n. 45. —89.

Oleks kuulin juttuu ko susi

kanto' km luu tmi ki ' Forsmanni'

aira veiruu?

1990/?. Ruovesi. Luutonen Ahto. ».

48. —17.

Pikku piimäenkeli, Navetassa lenteli. Kärpäsiä oyppeli, Härkäin päälle hyppeli.

- Uus Uuteen: L". — ' SieU|ä| '.'n*

1087. ' pojal »likat* : 1. 1789 ' i isak : /is;ik.

1990. ' Tikka, j > >k; i nokallansa kuivaa puuta vastaan saa suuden kumisen kon- nan. Mp. hunni

Poika meni onkimaan. 1990 y -1992.

577

Poika meni onkimaan.

1990 y. Ruovesi. Luutonen Alilo. n. 49.— 17. Poika meni onkimaan,

Sai kolome simpukkaa, Yhlylen söi, toisen joi, Kolomannen mammalle kotio toi.

Poika rupes häpeemään.

1990 <5. Mänttä. Savosenmäen kansa- koulu, Salo Lahja, n. 52. — 31. Poika meni kapakkaan,

osti sieltä tupakkaa,

isä sattui näkemään,

poika nipes häpemään.

Pukki karas.

1991. Noormarkku. Ollinen n. 630. —89. Oskari Engholm. 50 v.

Pukk' karas,

Pukk' travas,

Pukk' neljästi niin,

Ämm' istui 5 Siäl' kelkas'

Piti karikast' kii;

Pukk' karas'

Pukk' travas

Pukk' neljästi niin, io Ämmä istui

Siäl' kelkas,

Piti saparost, kiin'.

Ämmä istui

Siäl kelkas'. is Oli karikka kädes',

1992. 1 kk:ssa iso alkukirjain.

Löi pukkii niät.

Kylkiluut varis';

Pukk' karas'.

Pukk' travas. 20 Pukk' uel j asti niin;

Ämm' istui

Siäl kelkas',

Piti saparost, kiin'.

Yks' pytty, 25 Yks' jeppu,

.Ja se kelkkainen siin

Ja so pyttyinen

Köytettiin,

Kelkkahan kiin"; 30 Pukk' karas'

Pukk' travas'

Pukk' neljästi niin.

Ämm' istui

Siel kelkas. 35 Pit saparost kiin.

Riihen ripsoja.

1992. Kangasala. Kallio Väinö n. SO. '* n 02. Kalle Vilkman, 58 v. Kun ininä piika pikkarainen menin riihtä ripsomaan perä parsia pyyhkimään, meni1 siellä vihne vittuun, 5 akana takalaukkuun. Tästä kös hätä tuli. Onko miehiä kotona? Viisi miestä tarvitaan. Yksi haaroja hajottaan, io toinen karvoja jaottaan, kolmas kieltä keikuttaan,

37

Sekalaisia loruja j.i hokuja.

neljäs vettä seisottaan, viides vihnettä vetämäaaään.

Suku muku mustalainen.

1993. Siikainen. Oksanen Katri, n. 2. —30.

Viinamäen isännältä, n. 50 v.

Suku muku mustalainen, musta kansa kiertolainen,

leivän syö ko lemmon poika, palap pitää paremmak^kn talon

koi m.

1994. Siikainen. Oksanen Katri,n.3. —30.

Vähän-Salon isännältä, 71 v.

Suku musta mustalainen, laiska kansa kiertolainen, leivän syö ko lemmon koira, palap paremmak ko joku vanha vaivannähny. 5 Sitte he tekevät ittensä jonkullai- siks lääkäreiks, muutamat mustalaiset tekee it- tens salvureiks, toiset taas huuslaakareiks.

(t. sutia b-äne1 alvari maantiäns

"liki) s vastasi niiäs toi nuari. Kyllä mä hakkaan^kon-

tipwpoikki. sanoi vanha muari, Kiistä sä semmoten^kirveenkä

saat, vastasi niiäs toi nuari. m Kyllä mä pajasta kirveen saan, sanoi vanha muari. Ei sinun^kirvesäs vartaakan ole,

vastasi miäS toi nuari.

Kyllä mä pirän silmästä kiinni'-. 15 sanoi vanha muari.

Silmä on^kuuma kunwtulinen

uuni,

vastasi niiäs toi nuari.

Kyllä8 mä panen hanskat katteen,

sanoi vanha muari. 20 Hanska4 on rikki ja peukalo poikki,

vastasi miäs toi nuari.

Kyllä mä hanskani paikata ossaan

sanoi vanha muari.

Silmättömäl neulalla ja palaneella

lankalla, 25 vastasi miäs toi nuari.

Sun kukkos käy mun peltoni poikki.

1995. Huittinen. Suuriman n. 390. —09. Sun^kukkos onjväyny

mum_peltoni poikki, sanoi vanha muari. Siittä sen oikia polkukin^käy,

1996. Turrun. Kullan n. 116. —03.

Tapiola. Hermanni Kulia, i, 56 v. Kuullut äidiltään, kotoisin Vehmaan kylästä.

Suu kauas käy mun peltoni1

poikki, Sano ämmä vanha. Siitäpä poikain maani ie käy, Vastais mies ja nuori.

1 bäne|n| : h. — * kiini : kiinni. — * |Kyllä| : Kyllä: K. — *|h|auska : H.

1 petoni : pe/toni.

miu kuUk.i- käy mun peltoni puikki. 1 1998

579

5 Kyllä mä lyön .jalan poikki. - <• ämmä vanha. Ei ole kirveesäs vartta vaan, Vastais mies ja anori. Kyllämä hanskoini paikan saa n. io Sano ämmä vanha. Silmittömällä neulalla, palanei ii

lankalla. Vastais mies ja anori.

Hirtettävänkin -mun -nisin. Sano ämmä vanha. 15 sinun omaan sänkys tolppaan, Vastais mies ja rraori.

Suorin tekevän sinun -nisin. Sano ämmä vanha. sinun ('iiian tyttäres kanssa, »o Vastais mies ja nuori.

1997. Hämeenkyrö. Nyberg l'ivi, n. 2. —12. Heinijärvi. Loviisa Hauska, 75 v.

Sun kukkos ja kanas käy muu

peltoni poikki, sano mies ja nuori.

Siit häne oikea polkunsa käy. sano

ämmä vanha.

Mutta minä lyön kirveellä jalat

poikki, sano mies ja nuori.

Eipä sun kirveessäs vartta ole,

-anoi ämmä vanha.

5 Pilan sitten silmästä kiini, sano

mies ja nuori.

Mutta kun silmä on kuuma kuin

tulinen uuni. vastas ämmä vanha.

Tailan minä hanskatkin käteeni

panna, sano mies ja nuori.

Hanskat on rikki ja peukalo

poikki, sano ämmä vanha.

Tailan minä hanskaani paikankin panna, sanoi mies ja nuori. io Silmättömällä neulalla ja pala- neella laukalla1, vastasi ämmä

vanha. Sinä olel vikapää pahaan paik- kaan, sanoi mies ja nuori. Miehel sinne edellä tietäkin tekee, oi ämmä vanha.

1998. Orihvesi. Hahsson A.J,n. 18. —53.

Sun kukko- käy mun peltoni

poikki. Sano ämmä vanha. Siitä sen oiMa polkukin käy. Vastas mies ja nuori. s Minä lyön sinut jalaal poikki,

Sano

Eipä se puu vielä kasvanut ole,

Vastas

Mutta minä otan kirveen kä- teen,

io Sano

Eipä sun kirveessä varttakaan ole,

Vastas

Mutta minä pidän silmästä

kiini,

Sano ■ —

15 Silmä on kuuma kun tulinen hiile,

Vastas

Mutta minä panen hanskat kä- teen

Sano

Hanskat on rikki ja peukalo poik- ki äo Vastas

lw;. ' lankalliel : lankalla.

580

Sekalaisia loruja j;i hokuja.

Mutta minä parsin hanskani, Supin loru.

Sano Silmättömällä neulalla, palaneella 2000. Kankaanpää. Laiho n. 309.

langalla,

Vastas

25 Mutta minä hirtän sinun hirsi

puuhun,

Sano

Niin oman tyttäres sängyn tolp- paan,

Vastas —

Minä1 ajan sinun helvettiin, bo Sano ämmä vanha

Ämmä se edellä peijakas2 pei

kekäle kädessä, Vastas mies ja nuori.

1999. Virrat. Sievänen n. 65*. -15. Sun kukkos kulukee mumwpel- toni poikki Sanoo akka vanaha.

90. Eppu Seppälä, 55 v.

Supin loru.

Jos katoo puukko taikka tuppi.

Niin sanotaan: ei suinkaan Bitä

muut vieny k" Suppi.

Jos niiss' on puumerkki,

Kyllä sen pois ottaa Eonkakosken

Krevun Erkki.

5 Jos sen vie Pomarkkuun Nissille.

miehelle vissille

Taikka K ra a lie.

Tulee yhtäkaikki avosilmin

maalle. Keltteri kylään kelpaa. Keltterin on kylään velkaa. io Sui>pi. se vanha everisti,

Siittäpä sen oikee tiekin kulttkee K;iikki villat poveensa pisti.

Vastais mies tuo nuori Aatu, vanha hätähoppa,

s Kyllä mä kukkosi kaulan katka- Ei se huomannut villakoppaa.

s, n Suppi ämmäin kans krupaa.

Vastais akka vanaha.

Kirves on kuuma kun tulinen

le Kapan (viina)korttelista lupaa. Suppi soittaa taajaa ja harvaa.

uuni ' Että Tapalan äiti arvaa ajaa kar-

Vastais mies tuo nuori. i;l;i

Kyllä mä hanskan kädessäni pi- Nouse n1"^ äiti klohju ja Leen.,

Aan

rohju,

Taikka ma kepilläni ruimaan

io Vastais akka vanaha

Banskas on rikki ja peukalos pai- 20 J;| oostan raatoa kuivaan;

laa Eiuksista linnun pauloja, Vastais mies tuo nuori. Sampaista kengän nauloja

Sääriluista luistimia

Ei imii- 1 ;i loppua.)

Leukaluista uistimia.

1998. ' yi. (Mutta?) — * pejakas : peijakas.

- i meni Sormusen tarhaan, 2001 2007.

581

Susi meni Sormusen tarhaan.

2001. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n. 188. - 1 2.

Herttuala. Kustaava Pihlaja, 76 \.

Susi meni Sormusen tarhaan, Vei sieltä porsaan parhaan; Vei salkkuiin korpee, Heitti bännäsl ortee, s Pisti puukon kylkee, Ja rupes siitä n\ Ikee.

Tiiu (alun ämmä.

2002. Eura. Häyrinen u. 12. —ujn12. Maria Rinne, n. 54 v. M.p. Piik- kiössä.

Tiiu talu tappeli ämmäs kans; meni minä joukkoo keppin kans. löin minä .'miniää nmkkaasluuhii, iiii et se poukkas oven suuhu; 5 ja oli siellä viikon kaks. tuli siellä kahta pahemaks.

2003. Pori. Tuomi n. 65. —90. Miina Ekqvist, i'.) v.

Tiiu talu tappeli ämmäns

kan^a. Minä menin joukkoon köppini

kanssa, Löin ämmää lonkka huilimin. Ämmä sr hyppäsi "vensuuhuun, 5 Oli siälä1 päivän, kaks2. Tuli taas tappelemaan.

2004. Pomarkku. Lindgrenn.5. 92 Kustaa Mahlamäki.

Tili tali tappeli

ämmäs kans. Minä menin joukk.ni köppini kans. .-> Heitän äinmaa Lonkka1 luuhun. Ämmä Inisi oven suuhun.

2005. Alastaro. Vihervaara n. 2347.

il. Ylhäinen. Manta Heikola, 29 v. Tipu tapu tappeli ämmänsä kanssa, Minä menin joukkoon koukkuni

kanssa; Minä löin ämmää lonkasluuhun Ja ämmä se poukkosi oven suu- luin.

2006. Alastaro. Vihervaara n. 2327.

11.

Viallinen. Yrjö Heikola, 13 v. Tulitikku tappeli ämmäänsä

kans. Isä meni joukkoon sauvaansa

kans.

2007. Alastaro. Vihervaara n. 2326. —11.

Ylhäinen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Tiiu talu tappeli ämmänsä kans,

Minä menin joukkoon köppini

kans, Löin ämmää lohkkoluuhun, Ämmä se poukkos oven suuhun, 5 Oli siin tunnin kaks Ja tuli vähän paremmaks.

2003. ' siel I ä : s. — 2 päivän tai kaks, m.p. huom.

2004. ■ kk>s;i iso alkukirjain.

582

Sekalaisia loruja j.i hokuja.

2008. Huittinen. Hirsikoski Anna n. S. —nlt24. Tilutalu tappeli ämmänsä

kanssa .

Tiputapu tappeli ämmänsä

kansa, Minä menin joukkoon koppiin

kansa.

Minä menin joukkoon köppinin Löin ämmää lonkkaluuhun,

kanssa, Ämmä poukahti ovensuuhun. Löin ämmää lonkkoluuhun.

Ämmä se poukahti ovensuuhun. 2012- Tyrmä. Kullaa n.

5 Olihan siellä viikon kaksi. Tulihan vähiin paremmaksi. Tilutalu tappeli taas ämmänsä

kanssa Minä Hirnin joukk j.n.e. (lop- pumattomiin).

2009. Punkalaidun. Kotikoskin. 467.

-17/40.9.

»Tuppeli» tappeli akkansa kana'. Minä menin joukkoon köppini

kans. Löin minä akkaa Lonkkaluuhun, Akka se poukkosi oven suuhun.

nU 03. Tapiola.

Tiln. tilu. tappeli akkansa

kans[s]a, Minä menin sekaan koukkuni

kai Löin akkaa lankkoluuhun, Akka poukkas ovensuuhun, Oli siellä vuoden, kaksi, Tuli vähän paremmaksi.

2013. Kiikka. Oksa n. 28. 07

Kiikanojankylä. Alma 'lorina, 2^ v.

Kiusotus laulu. Tiku Taku tappeli ämmänsä 2010. Kokemäki. Santavirta n. 101. kanf

— 05. Minä menin joukkoon köppini

Säpilä. Amanda Sillanpää, 50 v. kanssa,

Tiiu. talu tappeli ämmänsä Löin ämmää lonkkaluuhun,

kansa. Amina se ]iuiikkasi ovensuuhun,

Minä menin joukkoon köppini a Oli hän siellä viikon kaksi.

kansa. Tuli hän paljon paremmaksi.

Löin ämmää lonkkaluuhun,

(Jos joku leikissä turlinstaa suuttuu,

Ämmä1 se poukkosi oven suuhun. "iin l'">1'1 öusotetaan tällä laululla.) 2011. Kokemäki Lempainen n. 146. 2014- Kiikka. Numminen n. 426.

»1,04.

Lempainen. Kustaa Johansson, 60 v. Kuullut I lvilan I riidalasta.

Tilutalu tappeli ämmänsä kan>. minä menin joukkon keppini kans,

2010. ' M, Amini \

Tuomittu kissa. 2014—2016

583

loin1 minä ämmää sääriluuhun sääriluu poukkasi ovensuuhun,

5 oli se siellä viikon, kaks, tuli se vähän paremmaks*.

2014«. Hämeenkyrö. Nyberg Vivi, n 196. —12.

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v Tilutalu tappeli ämmänsä

kansa, minä menin sekaan keppini kansa; löin1 minä ämmää lonkkoluuhun. niin että pötkähti ovensuuhun; löin1 minä äijää kantapäähän, niin että se hyppäsi pöyrän pää- hän.

2015. Kankaanpää. Päivike n. 8. —04.

Vihtori Santaharju, 51 v. Kansanlaulu.

Tulitikku tappeli ämmänsä kanssa, minä menin joukkoon keppini

kanssa, löin ämmää lonkkaluuhun, niin että se lensi oven suuhun.

Tuomittu kissa.

2015 a. Ruovesi. Hämeenlinnan aldk. sein., Rajala Anna, n. 389 —24—25. Maija Lehtonen, 52 v. Tuomittu kissa etpäs tiedä minkä löysin, Löysin pienen lintusen,

2014. 1 kk:ssa iso alkukirjain. — z 2014 a. ' kk:ssa iso alkukirjain.

josta keitin vellinkisen.

Tuli katti kaupungista s Latki vellin lapsineen, söi veliin perheineen. Minä kattia ajoin kaupunkiin. Siellä katti tuomittiin viirnsilmä vieteltiin io lynkkaan leppään, koveroon koukkuun, märkään mäntyyn, lakkapää petäjään.

Tuonelan sillalla.

2015 /S. Hämeenkyrö. Nyberg Viii, n 4. —12.

Herttuala. Rustaava Pihlaja, 74 v. Ehtoolla illalla. Tuonelan sillalla, ämmät ne tappeli tavallansa, koukut ne kolisi, s kaukalot kalisi, hierimet hilisi hiljalleen.

Tuu sa .

2015 y. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. 30. —17.

Tuu sa vitsun laasevit, Lipassonnin niska. Laak vook, laarin laa, Saksan maalarilla.

Vares raakuu.

2016. Luvia. Riikonen siv. 35. — 95.

Luvian luodot. Aina Joselina Ves- terlund-Maanpää, 17 v.

parem;ni:;iUs : paremmaks

584

Sekalaisia loruja ja hokuja.

Vares raakun. Kuusi kaatuu, Paari yskii, Niukat jyskii, b Koirat haukkuu. Pakkanen paukkuu!

Vasikan juoma kaatu.

2016 c Oripää. Vihervaara n. 3728. —11.

Eemeli Oksanen, 28 v.

Plitin platin vanha täti, vasikanjuama ka.it us. eikä ikinä ylös saatu. Vasikka meni mettään, 5 eikä ikinä löytty.

Viikonpäivät.

2017. Alastaro. Vihervaara n. 304.

11.

Lauronen. Maria Kivimäki, 22 v.

Miäs muistutteli, mikä päivä käsillä oli. Muistuttelemalla viikon Ivat, sai selville, että pyhä oli.

.Maanantaina myllyyn mentiin, tiistaina kutia tultiin. keskiviikkona taikina tehtiin, tuarstain leivottiin,

5 perjantai koira kuali ja lauvantaina liauruttiin.

2018. 1'arkano. Tyyskä n. 2. —88.

Maanantaina Maalari. Maanantaina maalari.

Tiistaina tiiliherra,

Keskiviikkona keisari, Tuorstaina tuomari, :. Perjantaina pelimanni, Lau'antaina lautamies,

Sunnuntaina suutari.

2019. Rauma. Kotiseudun Toim. Ilmo Kallio n. 39. —16.

I n Ilonpäivät.

»Ny o tuarsta, kyll tämä viikk jo pia juasta.i

Verrattain myöhäsyntyinen jo sii täkin päättäen, että on »juasta» eikä »karata».

2020. Alastaro. Vihervaaran. 3262a.

11.

Ylhäinen. Miina l'aukkio, 55 v.

»Makkaramaananta, Pukitustiista,

Tuhkakeskiviikkn. Kiristuarsta, 5 Pitkäperjantai.»

2021. Noormarkku. Koskilahti n. 44.

-15/.Ö4.

Laiskan Jaakon työjärjestys.

Maanantai mei maates' ja

Tiistaipäivä sen sivus', Keskiviikko ei ole työpäivä ja Torstaipäivän palkal' ei elä, 5 Perjantai on lauvantain aatto .ia1 joka pyhän oikein pyhittää,

m so tee Lauvantainakaan yhtää mittää.

2021. ' kk:ss;i pioni alkukirjain.

Viikonpäivät. 2022 2024.

585

2022. Hämeenkyrö Kuihin n. 363.

12 -10-

Vesajärvi. Juho Vähämuotia. Lasten loru.

Maanantaina m\ lly> n mentiin,

Tiistainn takasin tultiin. Keskiviikkona taikina tehtiin. Torstaina se leivottiin,

5 Perjantaina koira kuoli, Lauvantama se kuopattiin.

2023. Kokemäki. Paasikivi, n. 25.

Kuoppala.

Laiska-Jaakon lause.

Maa nauta mennee maatesa, tiis- taa1 siinä sivusa, keskiviikko1 ei ole kenenkään tyäpäivä, tuorstaa1 päivän palkalla ei ihrainen elä, perjanta1 on lauvantan autto. Joka tahtoo pyhhää pittää, ei se tee lanvantaina yhtäkän mittaan.

2023 a. Patovcsi. Luutonen Ahto, n. c) 1. —17.

Frii maanantai. Liippaus tiistai. Hemppaus keskiviikko, Torstai mennee niin ja näin. s Perjantaina ei tu palijo mittaan, Lanvantaina lankee pyhä sisään, Ja nyt on pyhä.

Keskiviikko ei o kenenkään työ- päivä, Torstain palkalla ei elä, 5 Perjantai on lauvantain aatto. Ja joka pyhän oikein pittää, Se ei tee lanvantaina yhtään mit- taa.

2023 ■/. Ruovesi. Saariluoma Vilho, n. 4866. —22. Pohjankylä.

Riimaanantai, liippaus tiistai, hemppaus keskiviikko, tuorustaina teen vähän työtä, 5 perjantaina en paljo jaksakkaan ja lauantaina lankee pyhä sisään -auo renki.

2023 d. Ruovesi. Saariluoma Vilho. n. 44M. —22. Pohjankylä.

Maanantaina myllyyn mentiin, Tiistaina kotja tultiin, Keskiviikkona taikina tehtiin, Tuorustaina se leivotiin, s Perjantaina koira kuoli, Lauantaina se nyljettiin. Kyllä nyt pyhä on mennään pois kirkkoon vaan.

Voi voi sentään.

2023/^. Ruovesi. Luutonen Ahto, n. e) 2024. Tampere. I. "monen Aido. 2. —17. 56. —17.

Maanantai mennee maatessa Mp. Ruovedellä.

Tiistai siinnä sivussa, Voi voi sentään,

2023. ■ kk:ssa iso alkukirjain.

: a. 1 Säkeissä: 4 — 5 iso alkukirjain.

586

Miete- j;i opetusrunoja ->k.i sananlaskuntapaisia katkelmia.

Kuinka monta kertaa, Ihmisten lapset ilmassa Lentää, Tnnlissa pilvissä, 5 Hampaat irvissä,

Karvalakit korvissa, I Imisut polvissa.

Yks kaks kolme.

2024 a. Tampere. Lindström Olpa. n. 13. —18. Yks kaks kolme istu isän polveen, äiti sain ii, ettes saa, isä sanoi, istu vaan. 5 vks kaks kahdeksan,

kolme neljä yhdeksän viis kuns kymmenen.

Äidin neuvo.

2024 fi. Pori. Tuomi v. 13. —89.

Vilhelmiina Ekqvist, 48 v.

Enttin ämmä neuvo tytärtään:

Nous ylös ja siunaa, pes silmäs ja kampaa pää-, 01 nöyrä ja notkee, .la1 älä kenenkään tottel2 käskyy! & Tee sijas päiväs aikaa. Ja1 vartoo ehtoos, 01 vakaa, älä varast, Ot1,3 siilonko saat!

MIETE- JA OPETUSRUNOJA SEKÄ SANANLASKUN- TAPAISIA KATKELMIA.

Ahven vaivanen valitti.

2025. Kuhmal. Lindroos 10*. —88.

Haap'saari. Eräs 40-v. nainen, kuul- lut äidiltänsä Ulrika Eskolalta. Muis- tiinp. Totti järvellä.

Kala itki aikojansa. Ahven vaivanen valitti. Talonpoika tallujalka

Virittää VerkOD panee paulan.

Antaa sateen sataa.

2026. Tyrvää. Kutiaa n. 42. ^03.

Kalle Mustalahti, 22 V. Sade ilmalla sanotaan:

Antaa sateen sataa. Pannaan pavut pataan. Syödään mitä maittaa, Viedään loput aittaan. s Pidetään Tyrvään vanhaa tapaa.

Ensin huutaa huijahuttaa.

2027. Satakunta. Paavo-Kallio n. 36.

-91.

Ensin huutaa huijahuttaa, kun

mi kurkku kovimmillaan, sitten

laulun langetessa kähistää kuni

katala.

2024 /?. ' kk>*-;i pieni idkukirjain. — ■ tottel|t| : t. kk S88 I. k : k.l. jarj. lyijyk muutettu. — » ot|t| : o.

[soi istuval luv issa. 2028

587

Isot istuvat tuvassa.

2028. Karvia. Kaukomaa L, n. 5.

-«1,30.

Karviankvlu. Joos. Kallioniemi, 93

Isot istuval tuvissa, Pöyhkiaiiiin.it pöyrän päässä.

Jäniksen sana.

2029. Kankaanpää. Laiho n. 98.

- UU 90. Kaarle Oukari, -11 v.

Jäniksen sana.

»Kylki sulki, poikani, niin suu- ret silmät on, ko mullaki» ja jättää io vuorokauden vanhana.

Kanan sana.

2029 c. Ruovesi. Hämeenlinnan alak. sem.. Mäki Helmi. n. a) 1. — 25. Josefiina Mäki, 59 v. Kana:

Piipota, piiputa pot, pot, po1 . Minä tässä munia kengitä käyn. Kukko:

Mistä minä haukanruoka sulle tässä kengät otan. ei ole sopivaa lestiäkään ko, ko, ki><>!

Katti kaks, koira kolme.

2030. Noormarkku. Ollinen n. 109.

89.

Noormarkku. Julio Fredrikki Olli- nen, öo v. Kuullut Haampään Juhalta Muistovärsy siitä kuinka kauan koti- eläimet kantavat sikiöitänsä:

Katti kaksi, koira kolme, Viittä, kuutta vinkuvaine, Seittemää mököttäväine.

Kauran sana.

2031. Kankaanpää. Laiho n. 101.

"' , 90. Kaarle l lukari, 22 v.

Kounni suun.

»Lapsiki mun tappaa, Mut ei mieskään pudista.»

Koskas laiska työtä tekis.

2031 a. Ruovesi. I. »nimien Ahto. n. c) 3. —17.

Koskas laiska työtä tekis.

Kesällä ei kerkiä, Talavella <ji tarkene, Syksyllä käy suurel tuulet, Ja keväällä on vettä palijo.

Kukon sana.

2032. Kankaanpää. Laiho n. 97.

- 19 4 90. Heleena Oukari, 58 v.

Kukun suun.

»Ruoki minua Sifferin päivään. Heitä sitte hännästä hangelle!»

Kynttelinpäivä.

2033. Tyrvää. Kullaan.46. *A03. Tapiola Eevastiina Haavisto. 63 v. Talvitöistä kerrotaan seuraavasti:

Kynttilä kovin kysyvi, Paavali pajattelevi:

20:t2. : kk:ssa pieni alkukirjain.

Miete- j.i opetusrunoja ^k,i sananlaskun tapaisia katkelmia.

t >nko tehty talvi töitä: ( mk" pitkiä pinoja, i »nko paljon aidaksia? Ruovitko jo rohtimesi, Peroitko jo pellavasi, Joko villasi virutit''

2034. Alastaro. Vihervaara n. 1126. —11.

\\\ nti iki kylki kyseli, Paavali paljon pakinoitti: »l »nko1 t''ln\ t ; f I % itöitä, onko pitkiä pinoja, 5 ouku kankaita korettu, i km k 'itu) alotettu äivinoita.»

Lampaan rukous.

3035. Ruot?. Hankala E, n. 55*. 04.

Eriika Vastamäki. 78 v. Kuullut vanhemmiltaan. Muistiinp. Kurussa Poikelusini kylässä.

/ ampaan luku.

Päivän elän, knn pääni kerittel . en päivääkään kun rintani kerittet.

2036. Keuru. Faissin. 305*. 99—02.

Lammastaika. kampaat rin-tii-st \ \ li\ viti kun ei ke- ritte niijen päätä, eikä jalkoja polvijen ala puolelta, keväällä ei laske ulos ikertaa lauvantaina, • -i k ;< ota syk- Byllä ensikertaa navettaan Sunnun- taina. Sanotaan

elä ruunuvani keritte elä alta polven jalkojani,

laske lauvantaina, eläkä lukitta Sunnuntaina.

Leipojalle.

2036 <:. Siikainen. Oksanen K, S

kaisten tuultiin kolitalouskuU- ituiftti. siv. 68. 1932.

Toisaalla taas lohdutettiin |eip,>

jos hän ei saanut kaunista i ilkeä: leivo leipä lipin lapin. köliä uni kaunista.1

Liinapeippo sanoo.

2037. Tyrvää. Ojansuu A. II. n

—00.

Anna Stiina Iisaki nl\ tär, 66 V. Liinapeippo, (= västäräkki) kun se keväällä tulee, laulaa:

Yän j hreksäm perästä soi kej jääj järvem pohjaa, Paremmat minum piänet var- paani,

kuu tullannen tuuraa.

Maltaitten sana.

2037 a. Siikainen. Oksanen K. - kuisten vanhaa kotitalouskult- luuria,siv. 90. 19 Imeltymisen aikana maltaita täytyi

käydä pöOhimäs1 usein, varsinkin kahden ensimmäisen vuorokauden

aikana, etten ät ne saai i happamev1

vika i tai homehtuneet, Sellaisista maltaista tehtj juoma ai juossul kuur- Dassa. Malia.it sanoivat:

B, L Säkeet alleviivatul 2037 a ' Sana alleviivattu.

Mika kyy kynnyksellä. 2038 2043

589

»katto mu.i kaks iiätä. kolmantena ma olej jo kontillani!»

Mikä kyy kynnyksellä

2038. Punkalaidun. Järvinen n. 17. —53.

Mika kyykky kynnyksellä?

Mikä laatii laattialla?

Mikä tuuteri tnvasa?

Mikä kenkätä mailla? 5 Mikä suossa sääryksitä?

Kissa kyykky kynnyksellä;

Lapsi laatu laattialla;

Keht«> tuuteri tnvasa;

Kettu kenkätä mäellä; io Kurki suosa säärvksitä.

Niin on lesken leuan alla.

2039. Karvia. Kaukomaa L, n. 70.

-" 6 30.

Ammälänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

Niin on lesken leuan alla, Kuin on riihen röyrän alla.

Oh hoh hoikkaa.

2040. Tyrväa, K nilaa n. 43. — 6/i03.

Useasti kuulee kasvavain ihmisten sanovan tähän tapaan:

Oh, hoh. hoikkaa, En minä paljun voikkaan, Vaan1 sen vähän, mitä voin. En sitäkän viitsi.

Ohran sana.

2041. Kankaanpää. Laiho n. 100.

'" , 90. Heleena ( »tikari. 58 v.

Ohran sana.

»Kiven kierrän, Kannun kartan, Mutl en pahan ämmän kattamaa

Oikeus on ovensuuh.

2042. Kumu. Kaukamaa /.. n. 72.

25 , 30.

Suomij ärvenkylä. Joonas Mäkelä, 20 v.

Joonas Mäkelä sai sakkoo kun oli sanonut oikeudelle.

Oikeus mi ovensuuh Riisyissä, rääsyissä, Vääryys perässä

Silkissä, sametissa'.

»UU^kaa kuin Mäkelä sinattihin» tuli sananparreksi.

Pääskynen piiskunen.

2043. Ruovesi. Hämeenlinnan alak- seni., Rajala Annu. n. 392.

24 -25. Heikki Lehtonen, 72 v.

Pääskynen, piiskunen, Sinisiipi, valkorinta Liiteli ja laateli, Teki sitten pesän, s Alusta kesän. Muni sinne munat. Hautui niistä pojat. Pojat lensi ilmaan.

2O'i0. ' kkrssa pieni alkukirjain.

opetusrunoja sekä sananlaskuntapaisia katkelmia.

Papu sanoo.

2044. Viljakkala. Servo n. 1. -13. Papu sanoo kylväjää:

Jollen ole vappuna vaossa, niin en pauka padassa, enkä pouka pohtimessa.

Pieni lintu liinapää.

2045. Harjavalta. Ruusunen n. 104. —03.

Piäni lintu liinapää Istui paju kannon pääs, J;i pisti paitaas kiin.

Sammakon sana.

2046. kankaanpää. Laiho n. 99.

-U/«S0.

Kaarle Oukari, 22 v.

»Sammakon* sana.

»Syö, poikani, säästäin savee, Pitk;i "ii mailman sivu!»

Suden laulu.

2047. Pirkkala. Starck n. 24*. -89. Tanotorvi ja pukin sarvi

mun sydämeni ilahuttaa mut' tui häijy harjan sarvi mun maastakin pois peloittaa.

(Susi laulaa). Tanokas ja tallukas.

2048. Tyrvää. Kullan n. 41. -14/i03. Tapiola.

Tanokas ja tallukas, Se on köyhän kenkä,

Aina jalkaan pistettävä, Vaikka menis minkä.

Turkki on tuulella hyvä.

2048 u. lluoi-fsi. Hiilin '« iiliiimu' iilnl..

soh.. Villanen Rauha, a. 379. 24 -25.

Kustaa Vinha, 05 v.

Turkki on tuulella hyvä, pälsit päiväpaistcholla. Renkimiehet rehellisesti, kirkkomäellä komiat. Pitkät piipui hampahissa outo luulis olevan no omia.

Vareksen sana.

2049. KiiiiLiinnpää. Laiho n. 9<i.

Heleena Oukari, 58 v. larekscn sana.

»Vaa, vaa, Tuu tänne nurkan taa, saai , Baa1 saappaat, Kun pillit ja punaset nöörit.»

Viikkojen laskeminen.

2050. Kankaanpää. Laiho n. 386. —90.

Tiina R&mäkäs, 68 v.

Almanakka.

]\ uäämpäivästfi seittemän viikkoo Tuomaaseen,

Tuomaasta kuus Kvut tilämpai-

vään. Kynltiläiiipaix astä knlnir Maitiin (== kevätMatiiin) Malista neljä 1 ilkkuu Maariaan.

Viikkojen laskeminen. 2050— 2050 a.

:,•!

& Maarialta viis Vappuun. Vapusta kahdeksan Mettumaariin, M< ttumaarista viisJaakonpäivää, Jaakosta neljä Perttuun1, Pertusta \ iis Mikkoon, io Mikosta taas viis Pyhäämpäivään.

2050 c Virrat. Hämeenlinnan alak. sem.. Mäki-Kahila Sylvi, n. c)5. —24—25. Kaisa Kokkinen Viitasaarelta, 17 v.

Vanhanajan almanakka.

Heikki neljännellä.

paavali viiennellä, kyntteli kuuennella. Siitä kolome mattiin. 5 matista neljä maanaan maaliasta viis vappuun ^litä pitol kulumatta crkkiin. Erkistä viikko urpoon, urvusta viis juhannukseen, io siitä viis Jaakkoon Jaakosta neljä perttuun siitä viis mikkoon. Elikosta viis köyriin, köyristä seitsemän jouluun.

2050. ' Pettuun : Perttuun.

SATAKUNNAN

LOITSUT

38

TIETÄJÄ. HALTIAT. KATKUT.

TIETÄJÄ.

Tietäjäksi valmistautuminen.

2051. Tyrmä. Anoin II. n. 133. -95.

Iso Heikki.

Kun saa niin mustan kissan, ettei siinä ole ollenkaan valkosta karvaa, leuvvan aliakaan, ja tappaa sen sitte ja panee pavun kasvamaan kummasa- kin silmäkura p isaja panee sen pääkal- lon semmoseen paikkaan, ettei aurinko vaan saa nähoä niitä papuja, ja panee sitte siittä valmistuneita papuja taas 2 kappaletta kasvamaan niihin silmi- kuappiin, ja sittek kun ne taas on valmistuneet, niin pannaan siittä sa- Sosta sitte taas 2 papua samalla lailla kasvamaan. Siittä tulee sitte seinmo- sia papuja, että kun niitä panee suu- hunsa ja puhaltaa ihmisten päälle ja1 sanoo:

Tulkoon2 karmeita! taikka mitä vaan tahtoo tulemaan, niin kyllä tulee.

m

2052. Tyrvää. Rullaa n. 158. — 15/;

02.

Tapiola. Eevastiina Haavisto, 54 v.

[Yert. Hautausmaalla ja kirkossa- käynti].

Jos tahtoo ruveta ennustamaan tule- vaisia asioita, tulee mennä jonakin pyhä-yönä kirkkopihaan. Sinne men- nessään tulee sanoa verejälla:

Kaikki vanhurskaat levätkää levossa, vaan jumalattomat nous- kaat.

Sitten on kierrettävä kirkko kol- meen kertaan ja joka kerta otettava multaa kirkon oven edestä ja jos joku tulee ja kysyy jotakin, ei saa vastata mitään.

Näkymättömäksi pääseminen.

2053. Virrat. Siren T, n. 88*. —04. Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 40 v.

Kuinka ihminen saa. ittensä näkymättömäksi.

Otetaan poikabanan ensimmäinen muna. Katotaan sellainen paikka, jossa ei koskaan ole kukaan käynyt jostakin erakosta. Tärkeemmin joku vuoren louhu. Sillä kanan munalla piirretään kolmeen kertaan vasta päin rinki. Sitte pannaan vasempaan kai- naloon se muna ja ollaan siellä nu- kin sisällä yhdeksän vuorokautta (»mitä tarvitsee, on följyssä»). Sitten avataan se muna yhdeksän vuorokau- den päästä, niin siellä on elävä poi- kanen, kun se on vasemmassa kainalo- kuopassa hautunu. Sitten päästetään se poika meneen ja sanotaan:

minun pitää olla jokaiselle

2051. * |niin kyllä| ja: j. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

5 96

Tietäjä.

tahtojalle^?) näkymätön niinkuu sinä olel minulle.

Sitten kun menee ensi kertaa Herran ehtoollispöytään niin ei saa niillä öölettiä. Salaa sen följyynsä. Sila pitää aina säilyttää muassaan, kun haluaa ettei kukaan hänt ä näe.

2054. Ähtäri SS, Mytol.sm.

J. Osk. Savola.

Näkymättömäksi tuleminen1.

Entisaikoihin oli suuria »rosvoja» eli varkaita. Kuulin kerrottavan että he voi tekeytyä näkymättömäksi olijoiksi kuten vain halusivat kuulin sitten tarun, että mies joka halus ruveta ammattilaiseksi teki seuraavan ko- keen: Syksyllä pimeenä yönä mentiin kirkkomaalle Otettiin ruumisarkku mies laskettiin siilien ja arkku kaivel- tuun hautaan, joku joukosta otti sa- man lapion jolla pappi ruumiin päälle multaa siunatessaan heittää. Samoin teki mies. Hän sanoi:

Maasta olel sinä tullul ja maaksi pitää sinun jälleen tule-,

mau.

Herramme* Ristus2 Jessus8 on sinun ennen auringon nousua he- rättävä.

Seuraavaksi yöksi piti mennä kirk- koon alttarille seisomaan sinne tuli mies, joka sanoi: Jeesuksen muisto ihana, sille sai antaa kättä, ja tulla sen mukana pois pimeestä kirkosta. Mies oli varmasti sellainen että voi lumota näkymättömäksi vaikka päivä sydännä kuinka vain itse halusi kun varkauksia teki.

Syyn selville saaminen.

2055. Satak. Oukari (Laiho) n. 103.

-89.

Silmäin kääntäjän oppi. Haetaan kirkkomaasta ruumiin pää- luu. Pyydetään, että sitä saa pilaa

:;. 6 eli 9 vuolta. Sitte pannaan kylvö- aikana pääluu peltoon ja pannaan ohria silmän roijästä kasvamaan. Kun ohrat1 ovat tulleet jyvälle, niin otetaan ne tarkasti tallelle. Kun aiotaan sil- miä kääntää, niin pannaan niitä jyviä suuhunsa ja katsotaan kaikkien läsnä olijain päälle. Silloin sanotaan:

Niinkuin2 sen ihmisen haamu on salattu, josta oämäl jyvä! ovat minun suuhuni tulleet, niin olkoon minä ja minun tekoni Ben kantta valatin, josta näinät jyvät otetut i ovat.

Pääluun saa viedä lakaisin niin pian kuin sopii . mutta ei pidä maksaa, ennenkuin jyvät loppuu. Sitte saa viedä uhriksi' lantin samaan paikkaan ja sanoa:

Tässä1 on maksu siitä, jonka Otin sinä vinoina ja sinä päivänä

Paholaisen lakin saaminen.

2056. Kuru1. Äijälä II. n. 137*. 95. Iso Heikki, yli 80 v. Kuullut Santa- lalla, joka kuollut n. 22 V. sitte. Muis- liinp. Tyrväässa.

» Perkeleeltä saa semmosen

lakinkin että aulaa järkee. Kun niinä

menen trahtooriin kirkon aikana ja sanon:

2053. ' Voi lukea myös: tahtajallr.

2054. l Alkuper. käsikirj. ei ollut painatuksen okana käytetläi issä, joten kor- rehtuuria ei ole voitu siihen tarkistaa. — - kk:ssa pieni alkukirjain.

2055. ' ohjd|at: ohrat. — s kk:ssa pieni alkukirjain. — * uh|d[ilcsi: uhrikNJ.

2056. ' Mp:n kertojien luettelon mukaan •Saul ala oli mainio noita Ruovedellä.!

Paholaisen Uikin saaminen. 2056 — 205lJ.

597

Antakaas urulle kortteli viinaa

ja huudan 3 kertaa:

tule nyi kumppanini ryyppään

viinaa,

niin sitte se tulee, itte perkele, ja sitte täytyy siapata sen pääsä lakki1 ja juasta kolmen oven läpitte ennen kun se saa kii, muuton se vääntää niskat n uriin. Se l.ikki sitte antaa järkee.

2057. Jalasjärvi. Alanen Viljo, n. 96.

Koskiini kylä. Kaappo Kaisa, 64 v. »Friimurarivalai -liitto »Pelsepuu- pin» kanssa.

Jos tahtoi tulla oikein rikkaaksi eikä keinoista välittänyt, voi siksi päästä tekemällä liiton »Pelsepuupin» kanssa. »Välikirja» tehtiin seuraavalla tavalla. Piti käydä ripillä kolme ker- taa yhtenä pyhänä ja ottaa joka kerta rippileipä tallelle nautittuaan sen kera ensin viiniä. Näihin leipiin piti sitten kirjoittaa nimensä verellä, joka saatiin vasemman käden nimettömän» sor- menpäähän ristiin vedetystä haavasta ja sanoa:

niinkuin tämä' veri ei ruumii- seen takaisin tule. ei myöskään sieluni pidä tulla taivaan valta- kuntaan.

Sitten piti ottaa nämä leivät ja mennä sellaiseen hotelliin, missä kaikki pahuus on vallalla. Täällä sai tavata »Pelsepuupin», jonka tunsi siitä, että sillä oli punainen lakki. Mukaan ote- tuilla leivillä piti vaihtaa sitten häneltä tuo lakki. Tällä lakilla oli se ominai- suus, että se teki kantajansa näky- mättömäksi. Ei tarvinnut siis muuta

kuin mennä sellaiseen paikkaan, missä tiesi rahaa olevan saatavissa ja ottaa sitä, kun kukaan ei voinut nähdä ha nen tekoansa.

2058. Jalasjärvi. Ainiini Viljo, n. 97 Koskuen kylä. Kaappo Räisä, n.

64 v.

[Vrt. Hautausmaalla ja kirkossa käynti.] Viinasia katsominen — syyn selville saaminen.

Kun tahdottiin päästä selville, mistä tauti on tarttunut, kuka sen aiheut- tanut, kuka varastanut, tai tehnyt muuta vääryyttä salaa, ryhdyttiin seuraavaan keinoon syyn tai syyllisen selville saamiseksi. Mentiin hautaus- maalle ja »ostettiin»1 sieltä pääkallo- luu ja ruumiin multaa s. o. sitä mul- taa, jota pappi oli heittänyt arkun kannelle siunatessaan ruumista ja sanottiin:

tämä ei pidä takaisin tuleman ennemmin kuin Jeesuksen Kris- tuksen ruumis taivahasta.

Sitten piti haudata tuon luun maa- han, asettaa kolme ohrajyvää kasva- maan kummastakin silmänreijästä. Kun korret tulivat jyvälle otettiin tä- llistä viisi jyvää ja asetettiin ne multa- hiukkasten2 kera viinakuppiin ja sitten katsottiin. Tällöin nähtiin salatut asiat, syyt ja syylliset.

Tietäjän lentämiskeino.

2059. Eura. Porin tyttölys. Tähtinen Irja, n. 11 -',7. -26.

Eeva Tähtinen.

Laskiaisyönä meni eräs eukko myl- lyyn, ja luki loitsun:

2056. » |t|akki : fakki.

2058. ' Ostaminen tapahtui siten, että pistettiin raha arkun kannen raosta sisään ja sanottiin: »minä ostan tämän luun sinulta». Mp. huom. — 2 Kysymyksessä nähtävästi se multa, mitä oli arkun kannelta otettu. (Tiedot Kaappo Raisan muistiin- panoista. Mp. huom.)

598

Tietäjä.

Nurkkaan ja pieliin,

erehdyksessä hän jätti pois.

unitta ei mihinkään kiinni.

Myllyssä häntä sitten heiteltiin nurkkiin ja pieliin.

2060. Kiukainen. Porin tyttölys.

Simula Hanna, n. 1094. 26.

Amanda Thunström.

Männynoksä, joka oli ollut lammas ten ruokana, vietiin kolmen tien ns teykseen jä istuttiin sen päällä. Ei muuta tarvinnut kuin huutaa:

Huis liais ilmaan, ei kiviin eikä kantoihin!

Niin1 sitten lähti lentämään ilmaan noidan kanssa tekemään muille ihmi- sille pahaa.

2061. Pori.

—87.

Mikkola J. •/. n. 60.

Emäntä otti sitä [voidetta] pulloon ja pani plakkariinsa ja sitte vyöhönsä tuikkas tikulla ja sano:

Tästä1 ilmaan, ei ylös eikä ales, eikä minnekkään kiinni sinnen, minun2 eileset3 villani jäi.

Suutari känssä tuikkas vyhöönsä eikkä ottanut sitä sitte mukaansa sitä

voiletta san itä tasia ilmaan ei

ylös eikä äläs. eikä minnekkään kiinni sinnen tämän talon emäntäkin. Sitte joutu yhteen myllyyn, jossa oli sen talonemäntä. Emäntä sano että millä sinä tänne pääsit. Suutari sano. sillä kuin sinäkin. Emäntä sitte lähti siitä pois jä äiilcii suutarillekin voiletta, että suutarikin pääsi kotio. .Ia suutari neuvo kotona trendille ja antoi sitä voi-

letta. Trenki kanssa taas tuikkas vyö-

höönsa jä sano:

Tästä1 ilmaan, ylös ja ales ja joka paikkaan kiinni.

ja sitte sen löi joka paikkani kiinni, ja sitte se kuoli.

2062. Pon. Porin tyttölys. Astala Kerttu, n. 760. -26.

Tekla Halminen,

Männynoksä, jok.i oli ollut lammas- ten ruokana, vietiin kolmen tien haa raan. sitten istuttiin sen päälle ja

huudettiin:

lltiis', hais' ilmaan

ei kiviin eikä kantoihin!

Silloin lähti oksa lentämään, ja ihmi- nen, joka sillä istui, pääsi noidan kanssa tekemään pahaa vihamieliil- leen.

2063. Noormarkku. Österlund n. 19. -20.

Sofia Koskinen, 66 v

joi. o ' kkss.i pieni alkukirjain. 2061. ' kk:ssä pieni alkukirjain.

lian alkoi seurata emäntää ja näki lainan .T.iässa yksinäisessä huoneessa riisuutuvan ja voitelevan ruumiinsa eräällä rasvalla, jota Otti pytystä jä voiiiellessaan emäntä sanoi:

Yli yhreksä kirko, vls ja als, eikä minkää kii otta- maa.

.la äkkiä emäntä muuksi muuttu- neena lähti lentämään »yli yhrekss' kirkon., eikä »mihinkään ottanut

kiinni.''

Henki teki nyt samaisen tempun kun emullakin, mutta lausui voidelles- s.iäii:

• miilulta : mlulta : minun. -"Ikuinleile

-•■\ B.

Tietäjän lentamiskeino. 2063 — 2068.

599

Yli yhreksä kirko yls ja als,

joka paikkaa kii ottamaa

\'yt mi. 's oli aivan kuolla, kun otti joka paikkaan kiinni ja varsinkin kir- koissa heittelehti nurkasta toiseen.

2064. Merikarvia. Nordlund n. 3. —90.

V. Nordlund, 54 v.

Ylös ja alas.

Yksi noita neuvo poikaansa ilmassa matkustaan seuraavalla tavalla: »Mene korsteinin päähän viili ii seisoon ja sano

ylös ja kauvas».

Poika teki työtä käskettyä ja meni, mutta ei muistanukkaan oikeen. vaan sano: ylös ja alas. ylös ja alas. Kohta poika meni alas kursteinia ja taas ylös ja teki sitä koko yön.

2065. s, il, iniiiii. Helomaa Kyllikki,

n. 67. —30.

Viinamäen isäntä n. 50.

Trulli: Irullittaa. Ottaa lammasonnea. Kerittiin lam- paista villa jostakin paikasta.

Menemää ja mahtumaa, eikä minkää paikkaa sattumaa,

sanottiin ja mentiin korsteenista ulos lampaita kerittemään. Tuulimyllyyn mentiin sitten punnitsemaan villoja.

Ylös, ;il;is ja ympäri inailniaa1 eikä mihinkään nurkkaan eikä pieleen kiinni ota,

ja lentänyt luudalla savutorvesta ulos. Renki oli nähnyt emännän hommat ja voidellut hänkin emännän lähdet- tyä samasta pullosia itseään. Mutta

sanat lian oli lausunut:

Ylös. alas eikä mihinkään,

eikä niin ollen päässyt mihinkään.

2067. Ori/pää. Vihervaara n. 2932 11. Makkarkoski. Juha Tuominen.

Sitt kon emäntä oli lähteny. trenki otti sen pullon ja rupes kans voitele- maan itteääs. Ja kun hän oli kuullel- lut, mii] lailla emäntä sano.1 Emäntä

oli sanonut:

Menemään2 ja mahtumaan ja eikä yhteenkä piäleen sattumaan.

Tunki sano huamaamata väärin päin ne sanat. Trenki sano:

Menemään2 ja mahtumaan ja joka piäleen sattumaan.

Mitäs sitt, kon trenki oli voirellut, niin hän satutti ittees joka piäleen ja oli aivan hukasa kun meni tavattomasti ja mätki (itseänsä). Sitt hän siunas ittees, mutt oli jo kolmannes pitäjäs. kun alas putos.

2066. Siikainen. Kaekallio Vuokko. 2068. Alastaro. Vihervaara n. 3140.

n. 26. —27.

Trulleista. Eräs emäntä oli lähtenyt laskiaisena trulliksi. Hän oli sivellyt jostain pul- losta salaa takaruumiisa ja sanonut sitten:

11.

Vihainen. Hilma Ala-Pouta, 32 v.

Yks emäntä ja tytär olivat kahta reisin uuninluudan seljäsä ja sanoivat:

ylös ja alas. ei nurkkiin eikä piäliin.

2066. * ma|a|ilmaa : m.

2067. ' oli sanonut | : sano.

■2kk:ssa pieni alkukirjain.

600

Tietäjä

Olivat sillä lailla elukan onnea otta- masa toisien piahtoisa

2069. Harjavalta Ruusunen d. 332. -03. Näyhälä. \ äinö Vastamäki.

Noitain ilmassakulvot.

Siilon ko on paaston aika ni tullee noitain men pirun tyä kontrahtii uuristammaan ja ne lentää sin uunil- luuran sellääs ko ensin voitelee ittees pirult saarul voiteel ja stää voiret ne pittää saunankiukkaan lakan suures pässisarves ja m1 voitein- sit ittes ni sit mennee uuniluuran selkään ja sannoo:

Ei nurkkiin <-ika piäliin, mut k>> -iuk ko oinionkin. vi. t sin ko piru on.

2070. Harjtiraliu. Iluusuncn n. 333. -03. Merstola. Kustaa kiunismäki.

Noidan matka. Yks noitäemäntä kävi ain paaston- .iikan saunasa ja ei piika nähny hänen

tulevan ulos ^ialt. ni piika meni sit uls ko emäntäkin lähti ja meni emän- nän peräs saunanporstooseen ja sit katteli oven ravost ko emäntä otti uunintakkkaa sarven ui sil sit voiteli ittees ja istui sit tuuran selkään ja Oi et:

VI- ja uls, ei nurkkiin >>ika piä- liin,

ja sit se lensi akkunasi uls. mut piika meinas et i-iks lian mahra pääsi sil sink ko emäntäkin ja voiteli ittes samallai] j.i sit lensi luur.ui p.i.il helvettiin kans.

2071. Kokemäki. Kankaanpään kan- sanopisto n. 374. 16 Laskiaisena ajna käytin kylpemäsä,

niin ei emäntä tul[l]ut koskan saunan. Siten' sano denki[! |: Vyten1 minäpirän vahtia emänästä, ja hän näki kojo emäntä täläsi uru1niJ Intän jalkain vä- lin ja sanoi:

Ylös1 ja ulos eikä nurkin oikä

pielin!

Niin1 hän meni nieli yksi kohausoli; denkj myös tahto menä, hän täläsi lutan jalkainsa valin ja sanoi:

YlÖS1 ja alas. nurkin ja pielin!

Niin1 hau meni ylös, alas, nurkin ja pielin. Siten1 hän päsi ison tamanfj] seikan. Siten1 kuin he tuli kotia, olj hän emänän seläsä. Siten emäntä antoi lafhjjro^a kaiken möisi, etei van denki olitts">i[l] mitan puhunu.

2072. Kauvatsa. Massa n. 17. 92. Vilhelm liassa 50 v.

\ tila ja rrnki.

Vähän aijaam päästi tuli muari pirttiin, eikä luullus siälä olevan kenen - kun. Hau otti sängym päänalusen alta piänen potuj ja ryyppäs siitt,, j.i sano:

Ylös1 ja ulos, muttei nurkkiin

eikä pieliij.

Ja1 kohta lensi muari pitkin korsi. i- nia pihalle. Nym meni tr.-nki kans ja otti samasta potusta ryyppyj ja oli määrä sani b samallailla ko muari-

kim. mutta sanokin hilamaa mäti:

Ylös1 ja alas, nurkkiij .ja piäliij

Ja1 kohta rupes t renkiä hakkaa-

m. i. m katosta laattiaan, toisesta nur-

2071. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — : |lu| uruini : u.. korjaus epäselvä.

2072. ' kk ss.i pieni alkukirjain. — * toisee|n| : toisee/'. — * piälii|n| : piälii/.

Tietäjän lentämiskeino. 2072—2075.

601

kasta toiseej-, ja vasta trykin aijaam päästä sai hän oltua alallansa. Hän otti toisen kerrar ryypyn siiltä potusta ja sano nyv vasta:

Ylös1 ja ulos, lnuttVi nurkkiin eikii jiialiij.3

2072«. Kauvatsa. Mikolan. 21.— 93. Valvatunmaa. Kustaa Perämaa, 73 v.

Joilla voi estää toisen menestyksen,

ja hyödyttää itseänsä. Kun laskijaisyönä rasvaa uuniluu- dan ja istuu sen päälle sanoen:

Hei1, ylös ja alas, i>i nurkkiin oikä pieliin.

Niin' silloin menee ulos korsteenista ja käy joka onnellisen ihmisen luona ja saa ne kaikki onnet itsellensä.

2073. Suodenniemi. Porin tyttölys.

Latva Kerttu, n. 958. — 26.

Amanda Tobiasson.

Seuraavaa taikajuttua kerrotaan: Illalla kun jo oli pantu nukkumaan ja renki nukkui pakarissa, tuli emäntä lehtikerpo kainalossa, semmoinen, josta lampaat jo olivat lehdet syöneet, pisti kervon uuniin ja pani sen pala- maan, otti kaapista rasvapöntön ja voiteli itsensä ja sitten uuniluudan sillä ja istui uuniluudan päälle ja sanoi:

Huis hepo, ylös ja alas, ei mihinkään nurkkaan eikä pie- leen, vaan sinne missä kaikki noidat koossa ovat.

Ja sitten lensi emäntä ulos ovesta. Renki nousi ylös ja teki samallalailla

kuin einänlakin. teki uuniluudan itsel- leen, voiteli sen ja itsensä sekä istui sen päälle ja sanoi:

Huis hepo, ylös ja alas. joka nurkkaan ja pieleen, sinne missä kaikki noidat kuulla

oval .

2074. Hämeenkyrö. Ku uinun/pään kansanopisto n. 200. -16. Temppujen tekoon kuljettiin hyvin

mutkasia teitä, tavallisesti korsteinin

kautta. Niinpä erään talon emäntä meni paran1, elikkä noidan puheille, niin otti pakarin nurkasta uuni luudan ja istui kahden reisin sen päälle ja sano: Ylös2 aalasf!], eikä mihinkää

kiinni! Ja renki oli tällännyt itsensä nurk- kaan piiloon j;i koitti samaa temppua sanoen:

Ylös2 alas ja jokapaikkaan

kiini! Mutta2 kyllä olikin kolkuttanut ren- kin päätä joka paikkaan kiini, ja renki tuli takasin ja sanoi, niinkun emäntä- kin, ja pääsi samaan paikkaan, missä emäntä oli salaisuuksia tutkimassa.

2075. Kankaanpää. Porin tyttölys. Vuori Bertta, n. 1231.

Maria Helin.

»Trullien» huutona laskiaisena oli:

Ylös ja alas. muttei millinkään nurkkiin, eikä pieliin!

JiiT^a. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2074. 1 Sana kk:ssa alleviivattu. — 2 kfcssa pieni alkukirjain.

602

Tietäjä.

2076. Ikaalinen. Laurila V, n. 9.

a.

\ ähäröyhiö.

Erään talon renki näki yhtenä yönä, kun emäntä hiipi uuniin, voiteli itseään taikavoiteilla ja s. moi:

Ylös1 ja alas, mutta ei mihin- kään kiinni!

Heti kohosi emäntä savupiipusta ylös. Henki päätti koettaa, vaikut- taako taikavoiteet häneen ja voiteli itseään niillä. Mutta hän oli kuullut väärin emännän sanan ja sanoi:

VI' »s1 ja alas. unitta jokapaik- kaan kiinni!

Hän kohosi savupiippuun ja kolhi itseään siellä, kunnes viimein pääsi alas. Hän arvasi kuulleensa väärin emännän sanat ja päätti toisena yönä olla tarkempi.

Toisena yönä, heti emännän mentyä. voiteli renki itseään taikavoiteilla ja -.moi:

Ylös1 ja alas. ninita ci mihin- kään kiinni!

Nyt vaikutti taikavoima hänellekin. Hirn2 kohosi savupiipusta ja lensi ilmassa emännän perässä. Aamulla tuli hän jälleen alas samaa tietä.

2077. Ikaalinen. Alanen Viljo. n.

205. —31.

Luhalahti. Aleksander Siren, n. 45 v

Trulli.

Trulli pani vihdan seipään päähän ja lenti sen nojalla sanoen:

ylös ja alas eikä inilikää kiinni Eräs renki muutti sanat :

ylös ja alas ja jokapaikkaan kiinni.

Tällöin renki sai kolahutella itseään kaikkeen.

2078. Hongonjoki. Mikkola •/. -/. /<.

73. 87.

Emäntä ja isäntä meni maata, emäntä lähti isännän vierestä pois ja pani uunin luulan isännän viereen. No emäntä voiteli ittensä yheksästä potista ja meni toornista ulos, ja trenki oli sitte sängyssä ja emäntä luuli että sr nukkuu, ja trenki näki kaikki ne voite potut ja mihinkä emäntä ne pani. .la trenki meni ja voiteli samoista1 potuista ja vyötti amuieu vyöllensä2 kuin emäntä pani kiulun .la emäntä sano:

Yheksän8 kitkun sivutte ja ci

saa ottaa pnnn laivaan1, multa kaski ottaa kaikkiin kuin ei tie- tänyt sanoo ja sautto '■männän.

2079. Karrin. Kaukomaa L. n. 665.

-»1,30.

Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen, 80 v.

Trullit.

Eräs emäntä oli pannut pölkyn tilal- leen vuoteeseen ja käskenyt isännän halata sitä. Itse hau riisuutui, voiteli ruumiinsa, puki taas päälleen, veli uuniluuran puohonsa ja nousi toor- nin1 läpi, et li» humahti sanoen:

Lennä, lennä yhdeksän entä kiikun ylitte ennen auringon nousua!

2076. ' kkssa pieni alkukirjain. — * Hän »kohosi savupiipusta ja* lensi : H.

k s. j.l.

2078. ' s enn|oista : samoista. — « vyölle|e|nsä : v. — 3 kkssa pieni alkukirjain.

ju7'.t. ' toorni = savutorvi. Mp. huom.

Tietäjän lentämiskeino. 2080—208:).

6n:;

2080. Ylöjärvi. Mattila M. E, n.

o) 20. 31.

Viljakkalan kylä. Kalle Koskinen, 70 v. Mp. Viljakkalassa.

Erään talon emäntä oli trulli. Ker- ran hän lähti taas ja meni takkamuu- rin eteen ja hoki:

Ylös ja ulos1 eikä mihinkään kiinni! Ylösja ulos2 eikä mihinkään kiinni!

Sitten vaan kuvasti kohahti ja ••mäntä lensi savitorvesta ulos.

Talnn renkin uli kuitenkin salaa katsellut ja hänkin nyt meni takan eteen ja erehdyksessä hoki:

Ylös ja alas2 ja joka paikkaan

kiinni! Ylös ja alas2 ja jnkapaikkaan

kiinni! Sitten renki alkoi kulkea kovalla vauh- dilla lattiasta kattoon ja katosta lat- tiaan. Renki korjasi sanansa ja ryöp- sähti hänkin ulos savutorvesta ja jou- tui samaan navettaan kuin emäntäkin.

2081. Virrat. SS. Mytol. san. n. 377. Frans Viitanen.

Pääsiäis-aattona kätkeytyi talon renki siihen vanhaan tupaan, nähdäk- seen miten emäntä teki temppujaan. Emäntä saapuikin myöhemmällä tu- paan, kädessä suuri härjänsarvi. Sar- vessa oli rasvansekaista voidetta. Emäntä riisuutui ja voiteli itsensä sar- vessa olevalla voiteella, meni sitten tulisijaan, takkaan, seisomaan ja sanoi:

Tästä ylös, auringonnousuun

asti, ja tästä alas.

Sitten emäntä meni ylös savupii- pusta, että tuhka tuoksahti. »Minäkin

yritän luota temppua», ajatteli renki. vini i samasta sarvesta. Meni

sitten takkaan seisomaan ja sanoi:

Tästä ylös .ja alas auringonnou-

suun asu.

Silmänräpäyksessä hän nousi savu- piipun päähän, mutta siitä putosi

takaisin ja taas ylös.

2082. Virrat. 88. Mytol. san n. 377. « 12 28.

Frans Viitanen.

Erään talon noitaemäntä oli hyvissä väleissä rengin kanssa niin, että otti rengin mukaansa noituusretkelle. Il<- voitelivat itsensä jollakin rasvalla, sitten emäntä varoitti, ettei nyi saa puhua mitään kun lähdetään. Sitlm emäntä sanoi:

Nyt ylös me melemmat[!] aurin- gon nousuun asti.

He menivät savupiipusta ylös ja lähtivät kiitämään ilmassa hirmuista vauhtia kierien ympäri kuin vyhdinpuu.

2083. Ijittsi-Siiiitiii. Niemi A. II.

n. 7. —90.

Laskiais-ehtona kun emäntä jäi sisälle toisten saunaan mennes, jäi trenki muurin taa piiloon että näkis mitä emäntä teki. Emäntä voiteli yhden haon ja ittes ja sano:

Sinne ja sinne ei nurkkiin eikä piäliin eikä tiän viäriin

ja läksi ulos

Kon emäntä oli menny teki trenki -nilalla tavalla, mutta sano vaan:

Sinne ja sinne, nurkkiin ja piäliin ja tiän \ i.iriin.

Hänt kolhitti tiäl aika lavalla.

2080. ' ulos *eikä mihinkään kiinni*. — - alas *ja jokapaikkaan kiinni*.

6n4

Tietäjä.

Noitien uhri.

2084. Tyrvää. Kalajaranta (Palm- gren) n. 218. -™!704. Herman Alanen, 60 v. Kuullut eräältä tyrvääläiseltä noidalta.

Ne karvat, kun noidat paaston- aikana kokooval ihmisten elukoista, tarvitsee polttaa pitkäperjantaits vasten yöllä jossakin myllyssä, johon kaikkien paikkakunnan noitajen[l] tar- vitsee1 kokontua hyvitysuhdia perke- leelle tekemään. Kaikkikkienf!] noita- jen pilaa yhdestä suusta huutaa:

Pa2 sainista, kulta perkele! Tämän jälkeen sytytetään karvat

palamaan.

Hautausmaalla ja kirkossa käynti.

[Ks. loitsuja Eri tiloissa: Hautausmaan ja kirkon ohi kulkiessa.)

2084 o. Satak.Oukari(Laiho)n.l01.

-89.

Lulun avaaminen. Tee ruumiin sääriluusta avaimen- muotoinen esine. Rupea sillä avaa- maan lukkoa. Avatessa sano nain:

Litkut1 lujal auvetkoot, raudal kovat rauetkoot ja valukoot vahvat salvat, niinkuin valui helvetin portissa, 5 josta Jeesus sisälle meni. Käsillä1 tehdyt teljot vallattomiksi vaipukoot, niinkuin v.i.nt i.it |!| Vapahtajan3

haudalla.

Puut1 lahot lautaiset, io ruosteen syömät rautaiset mullan varaksi muuttukoot

ja puulta valta puuttukoon, että minä sisälle kävisin, aina pimeyden avulla io vallan tuimana tunkisin.

2085. Noormarkku. OUinen n. 507b.

—89.

Juho Fabian Palonen, 39 v.

Kun uuden vuoden yönä panee he- vosen suitset päähänsä ja kulkee kolme kertaa vastapäivää kirkon ym- päri ja potkasee joka kerralla kirkon ovea ja samalla

huutaa sen nimeä, joka ensim- mäisenä «m haudattu gen kirkon

juureen, niin kolmannella kertaa tulee se avaa- maan kirkon oven ja silloin tarvitsee

ottaa suitset päästänsä ja katsella läpi kuolainten, niin näkee sen henkilön i lie voi puhua asiansa ja jolta saa tietää mitä vaan tahtoo. Takaisin tullessa ei saa katsoa taaksensa, silla silloin väännetään niskat nurin.

2086. Noormarkku. Lindgren n. 35

—36.—ujn92-

[Hautausmaalla käyntiä ja pirun karkoittamista.]

Totta olette kuulleet, kuin Koiviston ai lasta vaatteet varrastettiHni1, kuinka »noita neitti» Koiviston isännän k tuli hautaus maallani- Ensin2 mentiin Rumarkkuun, vaan kuin siellä oli pieni lapsi, ensin haudattu, meni matka tyhjin syssyyn3.1. mutta sitten he ajoi-

2084. • tavitsee : tarvitsee. — • kk:ssa pieni alkukirjain 2084 a. ■ kk:ssa pieni alkukirjain.

2086. " Sana kk:ssa alleviivattu — 2 kk:ssa pieni alkukirjain. — 3 tyhjin «sys- syyn* mutta i s. m.

Hautausmaalla ja kirkossa käynti. 2086— 2088

605

vai Noormarkkuun, jossa »noita neittii harakkana I>'Iim hautaus maan aidalle, ja kuolleita tuli sadoin ja tuhansin, ja kuin sitten ajoiv.it kotia kohden, seurasi kuolleista noi 3004 heitä »Kirk- kokallion2 ahteelta», toiset päätönnä, toiset pään kanssa, toisia istu kranan sankan päällä, toisia aisain päällä, ja noin sata istui pitkin hevoisen selkaa. joista ei Koiviston- Juhankustaa mui- ta tuntenut, ko Siipakan Kössi vai- naan ja Elijaksen tröökynän. Vasta Kirkkokalliou2 ahteli a palasi kalman kartanon perhe pois ja tulivat kukin k"t lansa.

Muistan viellä, kuinka meidän pas- toorikin pirun kansa taisteli, joka oli erä[ä]n miehen sisällä, jota jo yhdeksän pappia oli koettanut ajaa pois, vaan turhaan, ei piru lähtenytkään, vaan tuli kovempaan kiukkuun. Niin tuo- liin pirulta riivattu pastoori vainaja .1. F. Johansonnin luokse, joka jo en- nen oli perkeleitä ajanut ulos, ja nyt al- koi piru miestä revellä1, pisti kaulan pit- käksi ja rupesi pap[p]ia haukkumaa.' Mitä sinä musta Jussi musta1 tahdot, vielläkös muista[t] kuinkas koulupoi- kana ollessansa varastiit oppikirjan >2 ■Sen olen katunut ja anteeksi saanut», vastasi pappi. »Vielläkös muistat, kuinka ylioppilaana ollessas teit kau- hian synnin ja kortteerinsa1 palvelus- tytön kanssa teit huorin, muistakkos?» 'Muistan kyllä, sen olen haikialla mie- lellä katunut ja anteeksi saanut, mitä sinun siiheen tulee, kyllä sinun nyt täytyy jättää tämä ihminen rauhaan!» sanoi pappi, avasi ikkunan ja sanoi:

Meidän Herran Jesuksen Kris-

Kxistuksen nimessä

.ja5 hänen palvelijanansa' sanon

minä sinulle:

mene pois, sinä saastainen henki, ja anna Pyhän henken siaa saada!

Silloin1 repeli piru ihmistä kovin ja läksi ulos suudella huudolla ja kiukulla Niin2 niin!

2087. Alastaro. Vihervaara n 3119. —11.

Sikila. Hamberg, 60 v.

Kun menee yöllä 9 kertaa tamman ränget kaulassa ympäri kirkon vas- taanpäivään ja lukee isämeidän niin harvaan, että viimeisellä kerralla sanoo oven kohdalla

aamen,

niin aukenee kirkon ovi ja pääsee kirkkoon. Siellä saa tietää kaikki asiat, mitä kysyy.

2088. lltttihiif.ii. Kotiseutu s. 70. —29.

Kun hän tuli kirkon kellarin luo, otti Pitkä Piena häntä kädestä kiinni ja sanoi:

Tässä sinun täytyy mädäntyä

niinkuin minäkin.

ellet <aa minulle anteeksi antoa

imilta kolmelta neidolta,

jotka tuolla alttarilla veisaavat:

Palvelustyttö katsoi alituille ja näki siellä Pitkän Pienan kolme mor- sianta veisaamassa. Tyttö pyysi nei- doilta anteeksi, mutta he vastasivat kieltävästi. Toisenkin kerran hau pyysi, inulla neidot eivät nytkään antanee! anteeksi. Silloin hän sanoi: Jollette minun ja Pitkän Pienan täh- den anna anteeksi, niin antakaa Her- ramme Jeesuksen Kristuksen tähden.

* kk:ssa 300 sattaa. — 5 ja *hänen* palvelijanansa : j. h. p. ■ Telijanansa.

• 8 palvelijana : pai-

606

Tietäjä! suhteessa toisiinsa.

Silloin morsiamet antoivatkin an- teeksi, minkä jälkeen katosivat, ja Pitkä Piena meni itse haillaan.

2089. Lavia, Laine M. n. 21. -a/995. Maria Nfirkkola, 71 v. Kuullut

»Vanlialta \ änkiltä» Riikosista.

Taina noita vei lumen kanssansa yöllä kirkkoon. Kirkkoon pääshat he siten, että noita kolmasti löi nyr- killään oven päälle aina sanoen:

Mikkeli avaa ovi!1

(kirkon nimeksi vihitessä oli annettu Mikkeli). Silloin ovet aukeni, että helisi vaan. Kirkon »kontrilla* tuli heitä vastaan mies, jonka suusta kävi semmoinen tuli. »kun pärekerpo olis palanu».

2089 «. Kankaanpää. Kankaanpään kansanopisto n. ■'!'.'!). 10. \ oidat.

Noin 50 vuolta sitlen kuollut suntio Main Österlund oli kertonut, että lian nuoruudessaan kerran meni Valleruu- sille takuumieheksi, kun se meni kir[k]-

koon tietoja keräämään. Oli pimeä syys yö, kirkon ovi aukeni heti, kun V. puhalsi avaimenreikään. V. meni sitten sisään, multa hänen oli määrä seista liikkumata ulkopuolella, rasta sitten vastata, kun kirkosta kysytään Kirkosta kuului taaja puheen holina, jossa V. äänikin joskus joukkoon yhtyi, mutta selvää mitä puhuttiin ei hän saanut. \ ihroin alkoi häntä kam- mottaa ja hän poistui paikoiltaan, mutta ei kuitenkaa aivan kauvas kir- kosta. Hetken kuluttua ärjästiin kovalla äänellä:

Onko1 siellä takuumies?

Hän1 huusi:

On.

Heti tuli Yalleruusi ulos kirkosta ja oli hänelle hirmusesti vihanen siitä, kun oli poistunut paikaltaan.

Kerskaussanoja.

2090. Kuru. Pohjankanervo T, n. 355. —wl731. Pappila. Lehtori Paavo Nummin* n

Kerskatessa sanotaan:

Saal tuola sukus' noukkahiiriä mvälen.

TIETÄJÄT SUHTEESSA TOISIINSA.

Varaus toista loitsijaa vastaan. 2092. Karria. Kuukamaa L, n. '»'.'; i.

--20/ Qf)

2091. Eurajoki. Kahari n. K/:;. '„ l«*u-

„p Ämmälänkylä. Serafiina Otava,

61 v Jos noitaa Ivo jollakin ionilla tämän

noituessa, niiin ei pysty noituminen, Kun tahtoo tehdä taian voimatto

vaan noita huutaa: maksi- sanotaan:

Näeks'1 perklett', kon ties! Pidä koiraa kotonal

2089. ' s. m, ii: »Mikkeli .ivaa ovi» kk:ssa alleviivattu 2089 «. ' kkssa pieni alkukirjain. 2091, ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Kirkonväen nosto. 2093 -2096

607

HALTIAT.

Kirkonväen nosto. 2093. nnpää. Vihervaara n. 2939. —11.

Kalle Oksanen, 61 v.

Uuresakaupunkisa yks maalari maa- las kirkkoo. Hän oli ottanu kirkon urakalla maalattavaks. Aika tuli tärkiks i= taperälle). Toiset meni ja kyseli:

»Millä1 laillas s;' nyt tullee ree-

raan?»

\1 i.ilari rähähti:

Tulkoot1 nyt kikki kualleet hauroistas auttamaan!

Sitt tuli niitä äärettömästi ja rym- pyttivät äijän (maalarini pualikual- leeks. Veivät äijän kirkosta hautaus- maalle. Sai monta aikaa sairastaa ja maata kippeenä.

2093«. Punkalaidun. Kotiseutu s. 72.

—29.

Kun muutamat Oriniemen miehet — -kerrotaan Punkalaitumella — pa- lasivat kerran Porista markkinoilta, huusivat he niinikään hautausmaan kohdalla:

Kuolleet nouskaa ylös tuo- miolle!

Silloinpa kohosikin eräästä avonai- sesta haudasta partainen ukko paita- sillaan ja huokasi:

Joko kaikki toiset ovat nous-

2094. Tyrväa. Äijälä II. n. 259. —35 Iso Heikki. Kun kirkon kiärtää kolmeen kertaan

ja kolistaa joka kerta oven päälle ja sanoo:

Nouskaa ylös. jos teitin per- kele olis, aina Aatamista asti!

nin kaikki nousee.

2095. Tyrväa. Äijälä 11. n. 260. —95.

Iso Heikki. Kuullut Lilykin Sepän Heikiltä Ketolan kylässä.

Ruumiin voi herättää ylös sillä- tavalla: Kun te nyt. kattokaas, otatte jonkun yksinäisen huaneen, eikä se tartte olla se huane, josa ruumis on. ku se vaan on yksinäinen huane, ja kiärrätte sen kolmeen kertaan ja sa- notte joka kerralla, että:

'Sun pitää N.N. nouseman ylös,

jos sun perkele olis!'

2095 a. Tyrväa. Rutuna n 22. — 90. O. Mäkelä, '-'l v. Mp. Porissa. [Ks. Varastetun tavaran takaisin

saaminen n:o 5202.]

2096. Viljakkala. Mattila E. n. a) 51 .

—31.

Viljakkalan kylä. Emma Kallioi- nen, 65 v.

Hämeenkyrön kunnan Uskelan ky- lässä asui ennen eräs talon isäntä, joka vahingon sattuessa pyysi paholaisia tai »väkiä» avukseen. Tavallisesti hän lausui silloin:

Tullannen tuhatta laivan lastia kaikki niin pieniä kuin neulan

silmiä.

2093. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

608

Haltiat.

Kerran s. un i isäntä :»joi h.-\ < .-.■u.i.u: joen jäätä myöten kivikuorina. i kotiin. Jaa petti ja hevonen kuormineen vai- pui jokeen. Isäntä ei kerinnyt nyi luettelemaan avuntarvitsijoiden luku- määrää, vaan huusi:

Tulkaa kaikki ja pian!

2097. Hongonjoki. Paldani n. 87. —52.

Kansan herättämiseksi kirkon maasta.

Josta nioillc uouskenteli,

Haudat meille aukenivat,

Herran hengen kiillosta.

Kenet, suuret, nuoret, vanhat, 5 Uskon elestä soisi iva isot.

Vittan anniin armosta,

Jonka päälle uskallan,

Istun .Maarian etelien,

Josta haudat1 aukenivat, io Kuolluet maasta horaili,

Asuc siellä tilallas,

Jossa olet kulkenut.

Anua rauha asioissa.

Mielen oksa. rauhan tila.

2098. Kurria. Rauhamaa L, n. 704

-lo/«30. Sarankylä. Juha Panula, ss v.

Kiikmunaan väki.

Varkaan niskahan nOStettihin kir- konmaan väkeä. Kun ikinä oli pimiä, niin ne höpisi aina sen korvissa:

Viedä takasi! Viedä takasi!

Muuten ne alkoivat pöyhihin, ellei vienyl takaisin. Mäkelän Simppa vainaa meni yöllä kirkonmaahan. — Jos piirin sisällä olija olisi antanut

kättä, olisi hänet heti viety. Kirkon- vaki on aivan nostattajan näköistä.

2099. Kuru. Pohjankanervo T, n. 327.

-m/tÄ1.

Karjula. Ananias Järvinen, 77 v.

Karjulan talon vaarivainaa oli mat- kalla ja kirkon kellotapulin kohdalla sanoi:

Nouse sinäkin seppä Tuomas rekeen!

Niin olikin riisuttu hevosensa val- jaista ja käännelty luiselle suunnalle eikä päässyt enää jatkamaan mat- kaansa.

2100. Virrat, fiftrA» T. n. 9*. -03. Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.

Kuolleitten esiin manaaminen.

Kirkkoa kierretään takaperin kul- kien ensin kerta vastapäivää ja sitten kerta myötä päivää. Sitten mennään selin kiikun ovelle, levitetään kädet ristiin poikki oven, ensin vasen käsi alempana ollen (käsijärj estys hiukan epävarma) sitten oikea; sen jälkeen vielä vasen kasi alempana ollen.

Tainan jälkeen käalinylaan pain ovea,

jolloin ovi aukee. Siellä on haltia vas- tassa ja kysyy:

Mitä sinä tahdot? l'\ ydän lupaa päästä alttarille.

Mitä sieltä tahtoisit?

Tuonelan väkeä

Silloin saa loihti ja luvan mennä

alttarille, \lllarilla hau polvistuu J8 lausuu:

& Tulo tulinen nurmi, Nouse saatana sarvipäinen! Tuo vakosi manalasta

2097. * «1. alleviivattu, yi. (hau]l[at].

Vainajan (tarkoittaminen, 2101 — 2106

609

Mainitsemani miehen pää Tekeen tahtoni mukaan!

Kun pyydetty henki tulee, 1. nisun loihtija kenen päälle hän tätä tahtoisi yllyttää.

Vainajan karkoittaminen.

2101. Loimaa. Kotiseutu s. 69. -29.

Kerran talonväen koolla ollessa tuli vainaja kummittelemaan. Talonväki kysyi:

Mitä etsit?

Kummitus vastasi:

( ituk.i.i pois se lauta kapan pohjalta, jolla eläissäni petin ihmisiä viljaa myydessäni. Niin tehtiinkin, ja senjälkeen vai- naja lakkasi kummittelemasta.

2102. Alastaro. Vihervaara n. :''>24. —11.

Sikilä. Vihtori Ääri, 34 v.

Muutamat ruumiit ovat karailleet, siilon kun ovat viälä pois arkuista, niin että sukat on rikki. Sen, joka sen huomaa, pitää panna käret ristiin

ja siunata.

Se kuollut ei pääse mihinkään.

2103. Hämeenkyrö. Vihervaara n. 1835. - 10.

Pöytyä. Emma Grönberg, 51 v. Kuullut H:kyrössä.

Kun kuollutta käytiin katsomassa, niin tehtiin ristinmerkki rintaan ja sanottiin:

Nimeen1 isän, pojan ja pyhän- hengen.

Jos niin teki, ei pelännyt kuollun i, eikä kuolleen h.-n ki tullut vaivaamaan.

2104. Kurein. Kaukomaa /.. n. 702.

30. Karviankylä. Malakias Majahalme,

:y v.

I Oi najai n ii riihet. Kun vainajain henget ahdistivat uni- emeä, niin tämä kirosi:

Mitä tekemistä sulia mun kans- sani on? Mees^sen vaiva!

ja ne kalusivat. Sen täti oli kuollut istualleen sänkyyn ja siksi se liikkui.

2105. Kuru. Pohjankanervo T.n.332. -%31.

Länsi- Aure. Nikolai Still, 71 v.

Jos vainajat kummittelevat, niin ne saadaan takaisin siten, että otetaan kirkonkelloista kielen juuresta (ikeestä) hikeä ja se pannaan elävän hopeen sekaan ja sitten koirasteeren siipiky- näan ja tappi päälle ja sanotaan:

Näin tulisesti kuin tällä kynällä on lennetty, niin sinunkin täytyy kotios len- tää!

Miehelle otetaan isosta kellosta ensin ja naiselle pienestä, mutta molemmista kummallekkin. Tämä pitää tapahtu- man yhteensoiton ja huomenkellon välillä.

2106. Keuru. Salokannel n. 37i*. —12. II lapamäki.

Kummiaisen taika. Kun on sellaisessa paikassa jossa on sanottu kuulevan kummiaisia, ja tahtoo niitä kuulla, niin on olta> hiljaa j:i tarkastaa kuinka se rupee

:in : i kk s.,, on pieni alkukirjain.

610

Haltiat.

kuulumaan jos nähdään sen ihmisen muotoiseksi niin kysj tään: mitä vasten sinä olet liikku- massa jos se sanoo jotain hakevansa niin tuodaan se sille ja käsketään lähte- n se siihen paikkaan, jossa sillä on olenta paikka. Jos se ei vielä lak- kaa kuulumasta, niin sitten tehdään n, että a\ ataan ovi aivan auki ja tehdään risti viiva kirveellä kynnyk- seen ja manaten sanotaan: Mahukkos nyi tuosta 3aatana makuu peh] Sinähän el enää kuulu maan päällä matetijain1 olentaan ollenkaan, Eikä siimii sinun2 tartte Hä\ ien olennoin matkoilla liikkua. sitten se lakkaa kuuluma

Ruumissaatto vapaasti kulkemaan.

2107. Keuru. Salokannel n. 399*.

-12. Haapamäki.

Ruumistaika. Kun ruumiin saatossa matkalla sat- tuu sellainen tapaus että ei jaksa hevonen vetää, niin mennään hevosen eteen ja nostetaan lankia vasemman olkapään uhalta, ja kalliotaan niien läpitte takapuoleen niin nähdään; min- kälainen este on hi vosen edessä, elikkä reessä Kun se selvästi nähdään niin mennään sen kohdalle ja manaten

-anotaan:

Marssipas matkaas ja annal

meiän saalia rauha miehen saat- telussa iäiseen makuupaikkaansa1.

ja niin päästään siitla pahasta rau- hassa malkaan.

Kalma.

[Ks. Erinäiset taudit, Kalma.]

Kummitukset.

2108. Kankaanpää. Ollinen n. 7S0. 90. Niinisalo. Leskivaimo Rosnäll. Maj arven kirkkoa rakennettaissa meni mies maata IcLrkonporstuaan höy- sitten tnli pientä kirkko- väkeä ja olivat tanssinee! ja hypelleet ja sanoneet:

Bypätkäämme, hyllätkäämme, Tanssatkaamme, tallatkaamme! Iso inn.i Mahnalasta Maahan tuodaan ensi sunnun-

ina. Kuulija oli ollut jumalinen mies.

2108 k. Lempäälä. SS. Mytol. san. n. 501 s. 3. - u 37.

Elsa Honkasalo.

Haamuja1 ilmestyi myös usein esim. hautausmaan läheisyydessä, tai riihen nurkan takaa. Yksi pahassa maineessa oleva paikka oli Hirsikangas Lempää- län ja Akaan. tarkennuin s; -.n \ iia-

lan ja Toijalan kylien välillä oleva piika metsäkangas Siellä usein hevo- sella kulkija näki. tai kuuli jotain. Ilaamn saattoi hypätä kärryille, tai seisauttaa hevosen niin. ettei päässyt

2106. ' Kirjoitusvirhe, p. o. matelijain. — -'loinen sinun liikaa, kirjoittaja erehtynyt rivien vaihteessa.

2107. ' Kirjoitusvirhe, p. o. makuupaikkaansa. 2108 a ' Sana kk ss;, alleviivattu.

Kummituksi t. 2108a -2109.

611

minkään. .lo~ silloin tiesi »manuu- sanat . "li asia autel lu, mutta joskus s. ii hevonen seistä tuntikaupalla, pää semättä paikaltaan. Manuusanoja sai opettaa vain itseään nuoremmalle ja muistan mummoni kertoneen joiuin

tämänlaisia s; ja käytetyn juuri

Hirsikankaan matkalla:

poistu poikkes rienaa jäinen, Kiesus kulkevi kuormassan, j.n.e.

21C8/?. Teisko. SS. Mylol. n. i6? s. 6 7. 27a 29

K. II. laim.

Tämän kirjoittaja oli kerran talvi- puhteella matkalla Toikolle Kurun ja Teiskon käräjille Torppari Kaarle Moision kanssa. Tultua Mäenpään tienhaaran kohdalla olevan vanhan metsittyneen santakuopan kohdalle hevoinen1 kuorsui ja lykkäsi rekeä taaksepäin ja kuopi maata ja hevoisen ohjaaja K. tili' Moisin sanoi nähneensä poikkitien menevän mataloita ruskeita miehiä ja eikä saanut hevoista eteen- päin menemään. Minä kirkaisin:

pois keropääl bevoisen kim- pusta

ja hevoinen lähti laukkaamaan lujaa

juok<ua sivulleen vilku jen j . i kuoltu- jen. Kalle Moisio oli siinä u^k"-

että hänen hevoistaan Malin pikku- miehei säikäyttivät, mutta kun . Matin sanoilla komennettiin, niin hevoinen riemastui juoksuun.

21C8 :-. Teisko. SS. Mylol. san.

n. 167 ss. 1 3. a 2 29.

K. 1'. Färm.

Kääpiö1 tunnetaan Teiskossa1 ni- menä li.nkioi.-nii.Hii, |<it ka ilmaan- tuvat ihmisia kiusaamaan kuu siihen ovat aiheen saaneet . Talollinen Autti Vanha Piuhari ajoi yksin Jouluyönä IVi kon kirkolle ja meni t kkosen[kan]-

kaalla- vanhan sotamiehen Malin ohi

käskemättä tätä rekeensä niin ehdit m Leppäsillan ahteelta notkel

ii niin tiheän metsän kohdalla

ennenki hi i \ alkaman torpan vai- nion aukeamalle tuli häntä vastaan maantien täydeltä pieniä ihmisiä ja liäm n I ryöstäytyi tieltä

pois suuren mi j n juurelle ja ue

pienel ihmiset alkoivat kiskoa hevosta mäntyyn. Mii i i \ anha Piuhari huu- taa Jumalan uine sä apua. Siihen i ipui \ iimein Viat ja muita kirkko- miehiä. Alat huusi sotaäänellä

kii kkomiehen kimpusta

meni ja talutli hevonen tielle seka

tarjosi Vanha Piuharille ohjat, mutia tämä pyysi Alat in ohjaamaan hevoista ja istumaan rekeen hänen linnallensa, joka myös tapahtui. — -

2109. Orihvesi. Kotikoski n. 17. — 17/4

09.

Ediskummallinen tarinani 2 Liikkuu näillä tienoin todellisena huuhuna[!], että Parkannon kappelilla

Ikaalisten pitäjää Xerkoil kylässä Hemmilän töllissäliikkuii henkellinen3 olento, joka olis sanotun töllin vaarin2

pois keropa

-'losp!. l hevoin ; hevoinen.

2108 y. 1 Sana kk:ssa alleviivattu. — -meni *Ukkosen[kan]kaalla* : m. I . iMny. ' \i p. saanut tarinan vanhana käsikirjoituksena Orivedeltä. — * kk:ssa iso alkukirjain.

612

Haltiat.

henki kuolleena ollul yh- deksän vuotta, jonka sanotaan j hden maalarin ylös ajanneen haudastansa mainitun töllin asukkaikaita[l kiusaa- maan "-'-k. i vahinkoittamaan', ja olis rikkonnut töllin huoneellista kalu kiusannut heidän karjaansa, niin että mainittu tölli on läytynnyl jäi tää a u mattomaksi ja sitte henki "li-, muul ■ tannul loiseen, puolen virstan8 mat- kalla olevaan asumukseen, joss i

näkj mättömänä puhunnul milloin ka- t mi rajassa milloin permannon alta hiljaisesti kuuluvalla äänellä, ja lainan

viimeksi' mainitun as uksen nimi

on Vaiviolahti, samaa ennen mainit- tua kylää henki ulis puhunnul ihmeeli- siä asijoita ennen I apahl unneista sekä tulevaisia ennustaen, ja tätä ihmeel Iistä henkeä ulis ollul paljon ihmisiä kuulemassa sekä likitienoolta että etäämmältä pohjoispuolelta. Myöskin sanotaan, että henki on pyytännyl .■i ta \ eisal taaisiin1 henkellisiä \ irsiä : ja ~illnin sanoo paremman ollaksensa, töllin isäntä oli sanonnut henkellen kovia sanoja:

.ins3 olet taivaasta8, niin mene sinne, tahi jos helvetistä2, niin

mene sinne.

josta henki antoi aika tölmäyksen hä- nelle4 niskaan.

/

haa. Kun isä tuli, niin se meni k i pihan laa ja pani uuden testamentin polviensa päälle ja sanoi:

Männinkäiset1, tulkaat kor- vista ja lokeroista!

2109 ,;. Virrat. Haroia «. 153.

Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 10 \

\nihlaii vani meni Koukkuluo- iii m sillan kohdalla, i >li pari I olin reessä naisia ja "li (vaari nimi! •

täin ' i m iv uksissa i iii s.monu:

Taikaa1 ny koko Koukkuluo- in.in perkeL kyllä mli ny menee! (sanoi täh, kun oli huonopuheinen).

Ei ollu puolta kilometria päässy, km hevonen pidätti. Oli nienny ja kai- tonu takaperin ja sanonu:

Kvllä1 ny taah menee.

Liekiö.

05.

21C9<(. Virrat. Karvia n.

Eetu Koivumäki. 30 V.

Asia piti tapahtuneen Kos l\w<>- yhdes torpas. Siellä oli piru nähty koko kesän. Kerran oli akka ja äijä kirkolla, piru oli tehnyt lapsille pa-

2109-. Merikarvia.

3366. -u.

Vihervaara «.

Liekkiä. Merikarvialla oli Liekkiöin 1. I.iek- kiö niminen olento. Se puhui kaikk perässä. Jos nauroi, niin se nauroi Se sanoi aina samat sanat. Se kuul- tiin yöllä ulkona, mutta sila ei nfiht] Ne jotka öillä kulkivat, kuulivat sen Sitten se lakkasi, kun kysyttiin:

Missä1 sinä siilon olit. kuri Kristus oli ristin päällä?

3 kk:ssa pieni alkukirjain. ' tölmäyksen "hänelle* niskaan : t.h.n. 2109 '(. ' kk>s,i pieni alkukirjain. 2109/?. ■ kk:ssa pieni alkukirjain.

!109y. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Liekiö, Tonttu. 2110 2112.

613

2110. Viljakkala. Mmi, h,. M. E, n. 320. 31. Viljakkalan kylä. Kalle Paijala,

V.

Kun kertoja "li nuorena toverinsa II. i metsätyössä, lenteli Liekiö hei- dän lähellään ja lauloi:

i ihhoh! i ihhoh!

silloin kertojan toveri tiuskasi:

Muutaks' kieles!

Liekin rupesi sitten pitämään »mo- lotosta

Liekiö oli ollut harmaan linnun nä- köinen.

kirkko :: kertaan myätäpäivää ' Siälä silte tulee kirkon haltia vastaan ja

k\ sj \

Mitäs i i hiiuf.'

Sille pitää sitten sanoman:

I '\ \ täsin2 o i\ us-isäntää».

Taikka2, jos tahtoo naistonttua taloonsa, niin pitää sitte pyyt. un. m »avus-emäntää Sen saa sitte mu- kaansa viimesellä kerralla. Mutta kun pyytää avus-isäntää, niin pitää kiär- Läesä olem, m valakan ränkel kaulasa nurinpäin, kun taas Lahootaan avu-.. emäntää, pitää olla tamman ränket

kaulassa.

2111. Honkajoki. SS. Mytol. san. n. H JUU. -7/,29. Peuralahti, F.

Liekkiö. Tunnetaan Merikarvian ja Siide- pyyn paikoilla linnun muotosena silti näkymättömänä matkivana olentona. Kun tämä olio kovasti ahdisti ja matki ei tarvinnut muuta kun kysyä siltä että:

Misä sinä silloin olit, kun Vapahtaja1 ristiin naulittiin.

\iin ei ollut peniä että se enää matki. Kyllä oli antanut menevän mennä rauhas.

2111 fi. Sahalahti. Äijälä /■:. n. il. 96 Vehkajärvi. Riika Simontytär, 15 v.

Kun p.u tammahevosen länget

Jouluyönä kaulaansa ja menee kirk- koon ki. ulaan ja kun sitte kolmeen kertaan myötäpäivään on kiärtänyt,

tule.' tontl il vastaan ja ky-yy:

Mitäs1 tahlot?

Niin1 tartee sai silte mitä tahtoo

ja millä tahtoo rikastua, niin tonttu sille loisena yönä lua sitä liuaiieen tykö oikeen aikalailla

Tonttu.

2111 k. Tyrvää. Äijälä II. n. 159. 95.

Iso Heikki.

Kun tahdotaan miästonttua t. iloon, niin mennään kolmeiia torstaina taikka oikeastaan torstaita vastaan yöllä kir-

Kuunteleminen yöllä.

2112. Pori. rmiii lyttölys. Alander Eeli, n. 737. :J<i.

Sofia Alanen.

Jos tahtoi nähdä laskiaisnoitia, täytyi illalla mennä peräkkäin kol- mesta ovesta ja lausua taakseen kat-

kolle ja kiärretään kunakin yönä somatta:

-lii. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

.111 «. * my |ö|täpäivää: myötäpäivää.

2111 ft. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

- kk:ssa pieni alkukirjain.

Haltiat.

Tahdon nähdä ja kuulla!

Sitten täytj i puhumatta mennä istu- maan sellaisen rakennuksen katolle, jota "li kolme kertaa siirretty.

2113. Ahlairu n. Inberg V, n. 3 a.

-V.95.

Pienet lapset olivat laskiaisena teli- neet kivistit pyörän kaivon ympäri -•'k.i pitivät loinen toisensa k kiinni sekä sanoivat:

Me tahdomme kuulla ja nähdä!

He olivat silloin nähnee) saunan.

i oli pieni lapsi, joka itki hyvin katkerasti, ja pieni musia rakki hehku suussaan juoksi heidän käsiensä yli.

2114. Ahlainen. Inberg I". n. 5 a.

lU95. Kaksi naista meni kaivon kannelle

ja pyysi kuulla ja nähdä!

He näkivät silloin vaimoihmi valkoinen paita päällä, joka tuli ylös kaivosta. He pyörtyivät, ja toinen

Jilltnsi kaiv l.

2115. Ahlainen. Inberg V, n. 19.

Kun laskiais noo:

Minä tahdon kuulla ja nähdä!

niin saa kuuli. i j i nähdä.

2116. Ahlai Inberg I". n.

V- '■'■'■

i iskiaisehl ia otetaan kapp

punl nakin jotakin leimattua

käteen ja mennään tiehaaraan, kohu.' tietä yhtyj Täällä kappa ja puntari kl. 12 asetetaan maahan ja istutaan niil ten päälle, Nj i s motaan:

Minä tahdon kuulla ja nähdä] Täten saadaan kuulla ja nähdä.

2116 a. Noormarkku. Österlund n. 19 20.

• Koskinen, <",g v. Laskiaisnäkyjen eli »Trullin» k il

imuni

l iaskiai i i utaan kello 12

yöllä tielle, joka haarautuu kolmelle laholle, sitten sanotaan:

■ I"- saisim nähdä

ja kuulla.

[Ks. Tietäjän Ientämiskeinon:o20

2117. Siikainen. Raekallio Vuokko, n. 31. 27.

Kitiinii lemim n lash ilolla.

Laskiaisena ja koko paastonkin ai- kana mentiin klo 12 yöllä kolmesti- muutetun huoneen katolle ja kuun- neltiin ääniä. Lähdettäessä sanottiin:

Xvi pitää kuulla ja nähdä!

Sen jälkeen piti olla aisan hilj

puhuma) ta.

2118. Siikainen. Raekallio Vuokko.

n. 87.

Kertoi vanh 1 liri.

Laskiaisena otettiin »ahterina alla kapan mitta ja mentiin lantak päälle navetan ulkopuolelle kuuntele- maan. Sanottiin:

Minä tahdon kuulla ja nähdä, mitä tapahtuu!

Minä tahdon kuulla, nähdä ja koskea!

jolloin piti koskea kaikkea mitä näki. — Kertojan äiti oli nähnyl päättö- miä ihmisiä jäällä. Kesällä hukkui joku.

Kateen sanoja. 2119a— 2123

61c

2119. Karvia. Kaukamaa /.. n. 573. *U30 Suomijärvenkylä, Joon is Mikola, SO v.

Kuulteleminen Kolmen kruunatun kapan eli pun- tarin päällä kuullellaan vapun- ja laskiaisyönä. Ei oikein tärkein an olla niiren päällä, vaan lykätään pois. Juhlaa vastaan lykättiin minut pois nanparven lavittalta. Siellä oli tehty aikanaan murha. Juhlapäivää vasten yöllä yhleksästä kahteen on rauhaton aika. jolloin ei saa lepoa huoneissa, joissa on murha tapahtu-

nut. Eräs oli sellaisessa kuullut ääntä ja kysynyt:

.1"- "ti asia, niin fcule sisälle! En peese, konnes siunannu ovea saranan puolta, vaan avaimen puolta, vastattiin.

Rauli. m saa, kun tekee kolme ristiä kädellä lukun puolelle ja lukee isä- meidän ja Herran hyvästi siunakkoon.

I 'm en ii kun moo:

Menep^pois saatana, sillä kir-

joitetl i. että Herraa sinun

Jumalaasi pitää sinun kumarta- man ja häntä ainoaa palveleman

KATEET.

Kateen sanoja.

2119 a. T>on\ Ruusunen n.377. -04.

[Ks. Kirnun suojeleminen panen ta- jall 1332 ]

2120. Tyrvää. Ojansuu n. 18. —90. Vammala.

Hyvä onni kylä, ui lähtevälle tulee jos ennen1 lähtöänsä se(k)ottaa pesää anoo:

Päin isännät, päin emännät, Si Iin kaikki peijakkaat, Tikku kahteen silmään, (Ja)2 kyrpä noiran3 kurkkuun.

2121. Tarraa. Ahlstedt n. 35. —03.

Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v. Kun joku pelkää noitumisia ja va- hinkoa senkautta, sanoo:

2120. " yi. [enne]l.— s (|j|a) : (Ja). 2122. l kk:ssa pieni alkukirjain.

Tikku kateen silmään ja kyrpä noiöan kurkkuun!

2122. Kankaanpää. Ollinen n. 790. —90.

Niinisalo. Leskivaimo Rosnäll. Kateelle sanota m:

KielestäsMisää, pahasta miele ei mitään.

2123. [Keuru.] Sa n. 299*. —12.

Haapamäki. Katriina, 35-VU0t. kul- jeksiva mustalaisnainen.

Kalein luku.

Tule tauti jumalasta apu hyvästä ihmisestä taikka hyvästä Katriinasta. Vien pahan ihmisen sanal

-3yl. [noi]d[anj.

il6

Loukkaantumat ja vioti timal ,

iss' ei kuulu kukon laulu kieron koval osal pahal päivä! jot' rauhaa elämä' ja onnelliseks jotk' kukaan ei kadehtais jotk' pahan, kieron ihmisen sa-

ii.it.

2123 c. Tampereen seudut, ('luihin. Lönnrotin kokoelmissa Q, n. 17.

Kun runo on julkaisin Hän □

muistoni. I (SKVR IX,i) n. 39, niin sitä ei ole tähän otettu.

Pahansuovan luku.

2124. Tyrmä. Kulliin n. 95. "; , 03. Tapiola < >skar Haavisto, 16 v.

[Kirjall. \aik.]

Ken suulla Buurentelee, [Iältä mahti murtukoon, Maan madoksi maatukoon! Yksi on ylijumala, s Yksi valtias väkevä, Juku ohjaapi ososel . Rangaiseepi pahansuovat.

LOlkkAANTTMAT JA VIOTTUMAT.

Hien sanat.

2125. Hämeeni, n/rö. Syherg I'"'. n. 138. —12.

Heinijärvi. Loviisa Hauska, 77 v. Hien sanat.

Hyi hikihellettä, k;iks hametta yllä, kolmas orrella!

Kivenvihat.

2127. Siikainen. Helomaa Kyllikki. n. 65. -30. Rööperin mummu f>7 v.

A 1989 vihat parannetaan seuraavasti: painetaan kivellä 3 keri, ui haavaan ja luetaan:

Kivi kultu kukkuraine(n) su viinitilus kasva nu vakkuraine(n) Nimeen bän, Pojan ja Pyhän

hengen

vihas pois ota!

2126. Siikainen. Granqvist n, 27. 2128- Mouhijärvi. Hahnsson J. .!.

89. Petkele. Mauri Pakkala, 31 v. Kiven loukkaamisissa: Kivi nimes, pidä kipua, anna ihmisellä olla terveytensä!

n. 3. 53.

Jos lankee ja sattuu kiviä laikka puuta vastaan, niin1 Be särkee, niin menee samaan paikkaan ja painaa

kolme keilaa siihen samaan, kun vit- tuuni <>n ja sanoo:

2128. ' ja| : •niin*.

Kivnviii.ii. 2128-

61

Pidä2 ki]'ii>

siunaa ittensä ja tulee |">i^ takansa kattoni, it.i. Niin kipu menee pois.

2129. Ikaalinen. Lunnin \' . n. ii.

Vähäröyhiö.

A . r» vi hat.

Kivi kirkas, kivi kova, m vihas pois! Luetaan kuin edellinenkin. |

2129 e. Ikaalinen. Alanen Viljo,

n. 336. 31

Riitiala. Vilhelmiin Sipiniemi, n.

82 v.

i im kivi vihas kyll/i iiiiiiun jalkani pitää!

Sanottiin kolme koriaa ja painet- tiin kivellä ja tämä tehtiin kolmasti siis yht. 9 kertaa, lopuksi syljettiin.

2130. Karria. Kaukomaa L, n. 207. — 14/ tn

Sarvelankylä. Joonas Lahti, 75 v. Kun varpahansa löi kivelien. tuli

sanoa:

Suuri kiitosta Koira kova, Pellon kakkara!

2131 . Parkano. Kaukomaa /., n. 206.

"1,30. tlp. Karvia. Suomijärvenkylä Joo- sefiina Suo mi järvi, 78 v. Kiven *ihat.

Kivitikka. veljenpoika, Maanmuna, pellonkakkara, Teepwpäältä terveheksi, Alta tnntnmattomaksi!

Sylki-. i |. liilat. i. in. ■ Pieni konsti,

mutta auttaa.

2132. Ruovesi. Skogman n. 35*. -61.

Kiven sanat.

Maa äites, kivi nimes, Byvin teil ettäs satut, Vielä paremmin ettäs paranet.

2133. Keuru. Minin n. 4*. -90.

Kiven sanat.

Kivi kiljas veljen poika Maan muna pellon mansikka.

2134. Keuru. Alkula n. li-. 91.

Yesikenru. A. Limberg, nahkuri, 53 v.

Kiven sanat.

Tii" kirstus[!] kiven avain! kivi rikki lyyväkseni paasi halki pannakseni villa suus villa pääs o villapa iti'kkiu olel tule kipus ottamaan1 kivet kipuva huutaa vuoren reunat voivottaa.

2135. Keuru. Vaissi n. 319*. —99-22.

h iven sanat.

Sinä maan muna pellon kakkara, kakkara kaivon poika vihanen vihasen jälki.

Luetaan suolattommaan voihin ja voijellaan kiven loukkaamaan paik- kaa.

1 kfcssa pieni alkukirjain. IVA*. 1 ottaman: Ottamaan.

61f

Loukkaantuma! ja viottumat.

2136. Virrat. Sievänen n. 16*. 13. Id.i Kujala, 60 v.

A i< i n sa ■ Kivi kii"ii äijän poika tiemun tisu. taimon tasu villa alla, villa päällä villanen sinun vihaskin olkoon.

2137. Virrat. Sievänen n.77*.—li. Vaskivesi. Josefiina Värmälä, r,6 v.

Kuullut äitinsä veljeltä Heikki Ky- döltä, n. 90 v.

A teen sanat.

Kipatos kiveen, pakotos puu- hun. (Sana! luetaan voiteeseen, jolla kiveen loukattua paikkaa voidellaan.)

2138. Mullin. Karhumäki n. 23*. -lOirll).

Taavetti Saarinen.

Kuin \'ih<isanat.

Kivi kakkara, kakkaran poika, Tien kakkara, moan kakkara, Kakkara kaiken kakkara, Kakkara kaivon kakkara.

i »ta koiras pois! (3 kertaa). Sitten piti hakon m ja sinne viedä lopul tuhasta sekä peittää hyvin.

Kynnen vihat.

2139. Karvia. Kaukomaa L, n. 21 i. -10l630. Sarankylä. Juha Panula, 88 v.

Kynnen vihat. Kun kynnen vih.il tuli, oli leikat- tava kynsiä, poltettava ne tuhaksi ja sillä voideltava -an. ien:

Lasten loukkaantuma.

2139 a. Siikainen. Helomaa Kyllikki,

i 30. Lammin isäntä, 61 v. Pukama.

I'. liuetaan niinet I n millä pukam ja luetaan:

Sian sipuli, koiran kopuli lampaan latikka tämän lapsen haavan päällä, kyllä tämä tästä paranee.

2140. Siikainen. Helomaa Kyllil n. i9. -30.

Siiaan sipuli, koiran kopuli. lehmä! litikka, I nn|> i.iMat ikka, tänäpänä ku kirkko, 5 huomenna ku kirppu, kyllä se paska siitä pian paranee. Luetaan haava. m ja syljetään päälle.

2141. Tyrvää. Ojansuu, n. 12. —90. \ ammala.

Kun tuista SattUU, niin sanota, m:

ptshoo1, sian- paska siteeks .i.i lampaan8 latukka paska. [son4 vuahen8 vualupaskal

Senverran* sullekin' help] ,

. 5 Kun mullekin8 palkkaa.

2141. i syljetään 'yl.[sii , -*yl. [lampaa]l. »yI.[Iso]v. -yl.[vua.

he]v.— *yl |<e';vi verran). —'yi. [sulleMki]h. — « yi. [mullelkjk

Lasten loukkaantuma Nokkosen polttama. 2142 — 2144

6 1 9

2142. Lempäälä. Kimuli,, ,,.4*. — 97. Tpo, lampaan lotikka,

Tpo, sian Sitikka,

Tpo, Kotilon koiranpaska,

Tpo, sisältä tervi

rp<>. päältä tuntomattomaks,

Tpo, kyllä se jo paranee.

2143. Keuru. Salokannel n. 26. —11. Haapamäki. A. Utter.

Kuun sanat. Ks. Pakotussanoja n:o 3687 «].

2143 c. Satak.? Paavo-Kallio n. -i.

91.

Hyi. sian sipuri, koiran kopuri,

lampaan lapuri,

kissan kiinni. lehmän leveä p ka

voiteeksi, tavallinen lapsen loukkautuneen sorni'Mi voide; kuuluisi tavallaan loih- tulukujen ryhmään.]

Nokkosen polttama.

2144. Kokemäki. Ahti n. 10. —93. Vallila. Matti Kappärämäki, 65 v.

Nokkosen sanat. [Vrt. Käärmeen sanoja.

Nokkonen musta, maan alanen, Kiakura, kaakura, kiven alanen, J ly vin teit. ettäs poltit, Mntt' pikemmins paranet.

Pakkasen jälki.

2145. Hongonjoki. Paldani n. S5.

—52.

Kylmän simat.

Kenginköhän kylän k. n Kuumat hiilet sukkibini, sinä pakkainen pyhryn* poika, Pane soita pane1 maita, Mutta älä' ihmisen ruumista.

2145<?. Honkajoki. Kullin V. •/.

■.■;. 09.

/' '. kasen -'in at. Jos aamulla kenkiessä lausui seu- raavat | sanat, niin .'i\ äl jala.1 paleltu- nee! :

Kesän k< ngin kenkihini, Kuumal hiilet1 sukkibini. Pakkanen, pyryn poika Pane soita, p un' noita, 5 Pane karheita kallioita, Mul älä ihmisten vasikoita!

2145/?. Honkajoki. Kull io V. ■/.

n. 1530. 'S 13.

Juliana Itävaara, 55 v. Kuullut Maija Honkarannalta. Mp. Isojoen Koresjärvellä.

(Pakkasen sanal

Kesän kenkin kenkihini. kuumal hiilel sukkihini. Pakkasen Pyyryn poika pane soita, pane maita, i pane karkeita1 kallioita, imu älä ihmisen varpaita.

2145. ' Sana alleviivattu, r. (pyrjrn). 21 ." ".- * Kiilut : hiilet. 2145 /?. » k|o|rkeita : karkeita.

Loukkaantumat ja viottumat.

2146. Eräjärvi. Tyyskä (1384) n. 9*.

03. \\*k<. Ahlgren, 70 \

Kylmän luku. Pakkanen puhurin' poika Älä kylmää kynsiäni \lak.i polvin palella Kylmää soita, kylmää maita, s Kylmää kiviä ja kantoja Tunkeh tulta kourihini Kekäleitä kenkihiini.

2147. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 19*.

-07. Mäki-Santeri [Santeri Mäkinen), kuoli. ui j.i ihmisten ja eläinten pa- ranlelija, 76 v.

Pakkasen sanat. Pakkanen puhurin poika Älä kylmää kynsiäni, Älä päätäni palella, Älä polta poskiani 5 Älä jäälä jalkojani. Kylmää soita, Kylmää maita, Kylmää kiviä ja kantoja.

2148. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 20*.

07. Mäki-Santeri (Santeri Mäkinen), 76 v., Toisin edellinen [Pakkasen sanat].

Pakkanen Puinnin poika Älä kylmää kynsiäni. Al.i päätäni palella Tunki' tulta kintahaBen s Kekälettä kenkänäni Kylmää soita,

Kylmää maita,

Kylmää kiviä ja kantoja.

2149. Virrat. Siren T. ti. 3*. «::. Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.

Sanat kylmän vihoihin.

Pakkanen puhurin poika Niin itähän rinnoin. Kääntyi kourin pohjosehen, Kuinka kuu kehälle imusi s Jäitä kaarelle kavahti. Muru kuuta, muru voita Pakkasen panemille, Kovan ilman koskemille.

Lausutaan kolme kertaa j;i syljetään jok;i kerralla.

2150. Kev.ru. Vegelius n. 7*. 72.

Pakkaseen mennessä.

Ki "le kylmän kylmettäniistä Kikä lämpösen lämmittämistä, Rauan kaava mi jalassan'.

| Vrt. Löylyn sanoja. |

Puun vihat.

2151. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 66. 30.

Rööperin mummu 67 v.

Puuo vihat.

i ttetaan tikku siitä puusta, joh n

loukannut itsensä j;i painetaan sillä haavaan kun ensin on sitä purtt kertaa painetaan ja luetaan:

Puu kulta kukkuraine(n) -.i\ i mullas kasvanu vakkuraine(n) Dimeen Isän, Pojan ja Pyhän

Hengen \ ih.is1 puis ota.

2151. ' kk>s.i imi alkukirjain.

Puun \ih it. 2151 -2157.

621

2152. Ikaalinen. Laiho n. 370. -90.

Isoröyhiö. Maria Hakala, 13 v. Puun sanat.

Puu puhlas, Jumalan luoma, Vesi mantereen vetämä, Lahokannen kasvattama. Mikä pun pahan teki? Mäntypuu pahan teki. Mikä puu pahan teki? Kuusipuu pahan teki. Mikä puu pahan teki? Koivupuu pahan teki.

Nämät san. ii luetaan 9 kori. puun loukkaamaan paikkaan ja johon myös karvitaan samasta puusta nöhtää, jota rasvan kanssa pannaan kipeän paikan päälle.

2152 a. Honkajoki. Kuilu, Niilo n.

-1.-.. -JO.

[Ks. Raudan sanoja nro 2203.]

2153

Kaukomaa L. n. 179.

I V.

Km i m.

-•1,30.

Tuulenkulma. Kaisa Moisio, i Puun sanat:

Saapa, koivu, Pihkapuu, Kaikki puut, Menköön juuresta syrämeen

5 Ja syrämest' yliiuäisil' oksii' Sinne minä kivu heitän! Ja korkein Herra Jeesus Alta terveeks' tehköön, Päältä kivuttomaksi

io Sinne niinä kivu heitän'. Ni- o kalliit sanat.

2154. Kun in. Kaukamaa L, n. 180.

Ämmälänkylä. Kisa Mautyjoki. Oppinut äidinäidiltään, kuululta tie-

täjäakalta Norpakan mummulta, joka kuoli, kun kertoja oli 21 v. vanha Kertoja nyi 15 v. vanha

l'uiui vihat:

L'ini^-.i piskuttaa, Massu maskuttaa, ( >tap^,pois omas!

2155. hiiriin. Kaukamaa L.n.181. -19l*30.

\mmälänkyl. Serafiina Tienhaara, 79 v.

Puun sanat:

T\ vestä tyyrehempi, Keskeltä kr\ iämpi, Larvasta laviampi, Puu nimes, < itap^pois vihas!

Jotakin siitä on. Mutta kun mieheni salut li säärensä, niin ei omat sanat tul- leet lukuun. Oli otettava kolme lastua ja niillä paineltava kipupaikkahan ja syljettävä. Saari parani kohta.

2156. Kurrin. Ku n kamaa L, n. 182.

Karviankylä. Malakias Majahalme,

79 v.

1'uun vihat:

Kun puulla loukkasi, oli otettava kolme lastua samaa puuta ja painel- tava sekä sanottava:

Tyvestä tyyrehempi, Larvasta lahiahempi, Keskeltä keviämpi, Puu nimes, < >takwkipus!

2157. Knrrm. Kaukamaa /.. n. i*.V. -26/63Ö.

Karviankylä. Papusen muori, 85 v.

Loukkaantumat ja \ iottum ii

m vihat. i >t i ■ i tava siitä puusta, jolla on satut- t .nm t . paini Itava ja luettava:

T\ vestä i yyrehemp Keskeltä keviämpi, Ja larvasta sitäkin laviampi!

2158. Karvia. Kaukamaa 1.. n. 187. 1,1 , 30. mkylä. Kaisa Panula, 75 v.

Puun , i/mi. Kun puusta k.nkiis. oli otettava las- tuja siitä puusta seka suoloja ja pyy- hittävä niillä. Lopuksi ne oli heitet- tävä maalian sanoen:

Pirä koiras kotonah! !!-.■ tehnyt niin.

2159. Parkano. Kallioniemi A, n. 07.

Puun vihasanat. Kun puu jollain lavalla sai i uu kaarnaan, heittää se vihansa, s.o kattila alkaa kuvin polttamaan, vastaan on tehoisat sanat:

Puu puhulas, Jumalan lu< ota vihas i

34.

ouk- lou- fätä

lii:

i i-

2159'(. Parkano. Alanen Viljo, n 175.

—31.

Nerkoonkylä. Vnna Kivinen, n. 58 v. Kuullut Korven Riinalta Lin- nankylässä

Sanat tikun poisottamisen jälkeen:

Puu puhdas Jumalan luoma, \ saa Jeesuksen vetämä;

ei se ole tel stä telit} .

vaan Herran Hengestä pyhästä

Kun sanat lausui ei .jälki muka

polttanut.

2160. Lempäälä. Hels. Suom. alkeis- op. konv. III: Nurkkinen n. 126*. 84.

Esteri.

ii vihat.

Puu ota vihas pois, Tim vettä tun mettä, Yhreksältä laitumelta Kuuresta kukkasen taivasta. Pahon tehil Ettäs loukkasit, Minä manaan Ettäs paranet.

2161. Orihvesi. Kanien n. 3*. —0:2. Maria \ irlanen, 75 \ Muistiinp.

Kangasala.

Puu vastaan.

Puun linkuni, maan äkämä, veden kilpi, maan kilpi. Jopa vanha Väinämöinen veisteli venettänsä 5 kalliolla kalkutteli.

2162. Orihvesi. Jokinen n. 31*. -04.

\ Taipale, 60 v. Kuullut vanhem- miltaan.

Puun sanat.

Puu puhdas Jumalan luoma Jessuksen oksasta vetämä. sillä sinä olet pääsevä kun yks on puussa kärsinyt.

(Luotaan :i kertaan suolait. voihin tai ihraani.

2163. Orihvesi. Jokinen n. 32*. -04. Sandra I skali 55 v. Kuullut vae

nilaan.

Puun vihat. 2163—2171.

ritiin sanat.

Puu puhdas Jumalan Luoma

s i Jessuksen vetämä kanto Herran kasvattama.

(Luetaan 3 kertaa suolattomaan voihin tai ihraan .

2164. Rv - man n. 38*. - 61.

Puun sanat.

Puu puhdas puhtaasti tehty, Kanto kauniisti kasvatettu, Vesana vedetty, i irasna otettu, s Hyvin teit, ettäs satut, Vielä paremmin ettäs paranet.

2165. Keuru. Aikido n. 5*. —90.

Puun sanat.

Puu puhlas[!] Jumalan lunnia Maan mantereen vetämä, Oksan solmun kasvattama Jessuksen veri puhtas.

2166. Keuru. Vaissi n. 318*. —99

02.

Puun vihojen ottaminen.

i Hetaan ihraa ja luetaan.

puu puhdas Jumalan Luoma maan mantereen makonen, maan sinä maan minä maan me molemmat.

liiralla voijallaan puun loukk[a jama palkka.

2167. Kiuru.

Valli n. 2*. —02.

Loitsisanat /■un puu on loukannut.

Puu puhdas Jumalan luoma Kant- Herran kasvattama, Vesa Jesuksen vetämä.

Mikä puu pahan teki? s Hakopuu pahan teki, Lehtipuu ihmetteli. Mikä puu pahan teki? Lehtipuu pahan teki, Hakopuu ihmetti li.

2168. I\i nm. Suli, Liuun:! u. 29 ■-. tl. i [aapamäki Saarinen.

Puun sunni.

Puu puhas, Jumalan luoma Vesa manteren \ \ tämä, Kanto Herran kasvattama. Mikä puu pahan tek(i)? 5 Hako-puu pahan tek(i), Lehtipuu imehtel(i).

2169. Keuru. Salokannel n. 30*. 11. Haapamäki. Ilmarinen.

Pu m sanat.]

Puu puhtonen, maan makonen Jumalan luoma niinkuu ininäkin. Sinä puu ja minäkin puu ja puu ollaan molemmat.

217C. Kiuru. Salokannel n. 304*. —12. II. i; lp. un, iki. Ristaniemi. Vuorela.

Puun sunni.

Jos koivunen puu satuttaa jotakin, niin kolmasti syletään sen paikan yli ja sanotaan:

kuivu puu pahan teki, mänty puu katseli.

2171. Virrat. Sievänen n. 18*. 13. Ida Kujala, 60 v.

Puun sanat.

Puu puhdas Jumalan luoma

Loukkaantuma) ja viottumat.

Jeesuksen vesoma hyvä ettäs^satutil sitä parempi ettäs parannat.

2172. Virrat. Siren 1 . n. ::':. 03. Kurjenkylä. Juho Ruolu n, 39 \

Sanat puun »ihoihin.

puu puhdas Jumalan luoma Vesa Jeesuksen vesoma, ll\ vin teit, ettäs pistit, Vielä paremmin, ettäs parannat.

Lausutaan kolme kertaa ja sylje tään joka kerralla.

2173. Virrat. Sievänen n. 17*. 13.

Moi isi> Rannanjärvi, soppa, 72 v. Kuullut muoriltaan Leena Punta- seita, '.'U V.

Puun sanat.

Puu Jumalan luoma vesa Jeesuksen vesoma. Missäs "Iit kun vehmas vihotti?

Hyvin teil ettäs satutit

s 3itä pikemmin ettäs parannat.

2174. Mullia. K niinimäki n. 1*. —10.

( ID-

Sakarias Mäkinen.

Puun vihasanat.

I >u i i puhas Jumalan luoma Vesa Jeesuksen vetämä Kasvatti punta punasta Jalan juuressa Jumalan, s Kani alla Antilahan. Mehiäinen pieni lintu Tuo mettä mettolasta Tivoa tapiolasta.

Kuka puu pahan teki?

m n. imi- tai lehti] pahan tek

Lehti tai havupuu ihmetteli.

2175. Mullin. Karhumäkin.25*.—10 i 11).

•| aavetti Saarinen.

Puun vihasanat.

Puu puhas Jumalan luoma. Moan sinä, ruoan minä Moan me molemmat.

2176. Multia. Karhumäki n. .s*. -10

i 11).

Sahra järvi. Taavetti Pihkanen

1'itun vihasanat. Puu puhas Juiiialan Imuna Vesa Jeesuksen vetämä

Kasvatti puuta puhasta

Jalan juuressa Jumalan, & Käen alla autuahan.

Mehiäinen pieni lintu

Tuo mettä mettolasta

Tivoa tapiolasta.

Kuka puu pahan teki? io Havu- tai lehtipuu pahan teki

Lehti- tai havupuu ihmetteli.

Voija yltä, voija alta, Kerran keekeä sivalla Naiiä paha ei vikkoa1.

2176e. Jalasjärvi. Alainen Viljo,*

Koskuen kylä. Kaapi»' Raisa, 64 « Puun sanat:

Pun puhdas Jumalan Imuna.

1 Voi liiko.i myös: vikkoo.

Raudan synty (Raud in vihat). 2177 -2181.

Kanto Herran kasvattama, \ ■ -i Jeesuksen vetämä, Ota omas' pois!

Syljettiin.)

Näillä sanoilla parannettiin »puun vihat*, pyyhkäisemällä kipeätä paik- kaa samalla kolme kertaa puunpala- sella. (Sanat tuettiin j"ka kerta, kun pyyhkäistiin.).

Raudan sanoja.

A. Raudan synty (Raudan vihat).

2177. Siikainen Granqvist n. -89.

Petkele. Mauri Pakkala, 31 v.

Raudan loukkaamisissa.

Rauta raiska, eppäs silloin suuri

ollut.

Kun ^ii'i suosta sullottihin, Vakkasessa kannettihin, Pohtimessa pohdettihin .-> Pajan ahjossa liehdottihin.

Jesus, tule haava terveeks te-

keen, Keskeltä kivuttomaksi, Päältä tuntumattomaksi, Alta aivan terveheksi.

2178. Siikainen. Raekallio Vuokko, n. 70. 37.

Kertoi Nymaniin isäntä.

Rautaesineen tekemän haavan pa- rannussanat:

Rauta nimes, pirä1 vihas.

Kanna kipus,

Ami.i haavalle haavan terve} s.

2179. Siikainen. Raekallio Vuokko, n. 71. '.V.

Kun sormeen on tullut haava sj l- jetään sirpin terään ja purraan sirppiä.

Silla sirpillä painellaan haavaa ja manataan:

Voi sinua rauta raukka, kun minua vihaisit e1 silloin suuri <»llut kuin suos sullottii(n) s ja veteläs vellottii(n).

2180. Siikainen. I h Immin Kyllikki,

n. 60. 30.

Vihat: vihoja. Rauöav vihat otettiin pois haa- vasta. Terällä, jolla oli loukannut paineltiin haavaa ja sanottiin:

Rautu nimes, piöä vihas, kanna kipus, anna tuulle mun terveyteni.

2181. Siikainen. Helomaa Kyllikki,

n. 61. 30.

Rööperin mummu 67 v. kotoisin Vuorijärven kylästä.

Raudan sanat

Et sä rauta raukka raskas ollu, suosta pajaan kannettiin, [sä lietto, Poika lietto, s kulina pyhää miestä liet to nimeen isän ja Pojan ja l'\ hän Hengen aamen Kalini sanat

2178. ' pi 'I ä : pirä.

iO

626

Loukkaantumat ja viottumat.

2182. Siikainen. Helomaa Kyllikki,

62. 30. Rauta oimes pidä vihas kanna kipus anna ihmiselle ihmiseii terveys.

2183. SiiLiiimii. I hlm, mu l\ tfllil.Li.

n. 63. 30.

Petkele. Pakkalan isäntä n. 7ä v.

Raudun suurit.

Kun raudalla tehty haava tulee kijieeks niin painetaan siilien 3 ker- i .ia sillä raudalla ja luetaan:

Rauta oime(h) piöä viha(h)

anna ihmisellä olla hänen tervey-

tos.

2184. Siikainen. Laiho n. 357. — 90. 1

Vuorijärvi. Nikoleeinu!- \atamin- poika, 55 v.

Raulin,, sanat.

Rauta oimes, Piöä vihas, Kanna kipus, \mi.i ihmiselle ihmisen terveys.

VjmihI sanat Luetaan 3 kertaan sii- hen teräkaluun, jolla haava on men- nyt. Jokaisen luvun päätyttyä syl- jetään terään.

2185. Kauvatsa. Järvinen n. 18. — 53.

Raudan-vihan sanat.

Mikä tuo tuolla kaukana näk-

kyy?

Pilvi tuo tuolla kaukana näkkyy. Mikä imi pilven rattahilla on? Piika Inu pilven raltahilla on. s Mikä ton piikasen kädes1 on? Kulta sarvi sarkkunen1, Kulta Sulkanen kädesä. Jesuksen veri punanen, Johanneksen kapalusvyö sitteeksi lo Revenyttä reikkään,

1 [apannutta haavaan.

Rauta ota kipus1

Suurel suonel suutasuksen,

Pienet suonel päätäppäin.

2186. Tyrvää. Rullaa n. 261. — 2/i04.

Tapiola. Eeva Haavisto, '52 v. Kuullut Konrad Kuukalta, kotoisin Ilauholan kylästä.

Kun kirveellä tahi jollain muulla teräkalulla on mennyt haava, niin1 ei se tunnu kipeältä, jos se, jonka jal- kaan tahi käteen on haava mennyt, ni taa het i kirveen terän ja kouraa sit 5

ja sai

Kipu sinun,

Haava niiniin!

2187. Mouhijärvi. Laine T. n. 33.

92.

Häijaä. K. Osk. Nyberg, n. -jo v. Kuullut »Soukon Antilta», n. 60 v., Suonieinestä.

Kainlan jälki (purema) katoo näillä sanoilla:

Rauta, pieni, raukkahainen, Suusta sinä sotkettihin, Vetelästä vetkottihin.

2185. ' sarkunen : sarkfrunen. — 2r. Kolme viimeistä värsyä sanotaan kolme kertaa, purraan ja painetaan raudalla, jolla haava tehty on, kolme kertaa samaan haa- va.m.

2186. ' kk:ssa iso alkukirj

Raudan synty (Raudan vihat). 2187—2194

627

Pidä sinä kipus. minä pidän haa- vani b .1. -us siunatkoon! Nimeen [sän, Pojan ja Pyhänhengen.

2188. Hämeenkyrö. Mulliin M. E,

n. 151. -13.

Uskelan kylä. Miina Kolmiloppi, 62 v.

I eren pidätyssanat.

Kyllä tiedän raudan synnyn, raudan synnyn ruostehesta, kun noin rumille töille rupesit.

(Ei muistanut enempää.)

2189. Kankaanpää. Palonen n. 15. —59.

Raudan vihat.

Älä rauta raukka minua vihaa, Sinä suasta sullattu. Vetelästä vettattu [!] Tehty teräkseksi kovaksi.

2190. Jämijärvi. Räystölä n. 33. —21. Tiina Hietikko.

Rauta raukka, suasta sullottu,

koskesta koottu, Jiasuksen veri,

maito1 makonen.

Tee haava sisältä terveeks,

peeltä emistä paremmaksi!

2191. Ikaalinen. Paldani n. 32 a. —52.

Raudasta.1

Voi sinuas rauta räiski, Et sä siilon suuri ollut,

Kun sä maitona makasit, Neljän neitosen nisissä, 5 Vinkumoisen kainalossa.2 Etkä siilon suuri ollut. Kun sä suosta BOtkettihin, Vetelästä vellottihin.

2192. Ikaalinen. Paldani n. 32 b. —52.

eli: [ks. edell.] Oho sna rauta räiski, Etpä- siilon suuri ollut, Kun sua suosta sotkettihin, Vetelästä vaivattihin1; 5 Susi sinun- suosta sotki, Karhu kanto kankahasta, Äijä sinun pajaan kanto, Ja seppä raudaksi tako.

2193. 1 haalinen. Laiho n. 355. — 90. Isoröyhiö. Maria Hakala, 43 v.

Raudan sanal.

Neitsy nousi lähtehestä, Vaski vakkanen sylis, Kolme tuakkusta vakkases, Yhlellä hän haavan paransi, 5 Toisella haavan puhdisti, Kolmannella päältä silitti. Pyhän Hengen lämmin leipä, Marian makia maito.

Nämät sanat luetaan kolmeen ker- taan ihraan, jolla voidellaan raudan loukkaama paikka.

2194. Ikaalinen. Laiho n. 356. —90. Isonröyhiön kylä. Maria Hakala,

43 v.

2190. > mait|a| : maito.

2191. * Runon yi. (Katso Kalevala 9 runo 277). — 2 Säkeiden välissä: (ja 301 samassa run.).

2192. * vaivattiin : vaivatti/tin. — 2 |sun| *sinun*:s.

I. nukka. liituni. il ja vinUiiin.il

Raudan sanat.

Voipa siinne rauta rankka. Eppäs silloin suuri ollu, Ku sinua suasa sullottiin, Ja vetelässä vellottiin. Mikä tualta näkyy? Pilvi tualta näkj 5 . Mitä tuala on pilven päällä? Sarvi tual on pilven päällä. Siitä sarves on? 10 Kipeisiin paranteita, Haavoihin voiteita, Pyhän Hengen lämmin leipä, Marian niakia maito.

Viinat sanat luetaan 3 kert. ihraan. jolla voidellaan raudan loukkaama paikka.

2195. Ikaalinen. Soulia n. 63. 97.

Miettisten kylä. J. Nygärd, 60 V.

Raudan sanat.

< lo, Sinä rauta raiska! Ethän silloin kuva ollut, kuu sinä suosta sullotihin, vetelästä vellattihin. -. Poika kangasta mittas, otti timlta salpiraudan, kalliosta kalpiraudan, jolla luut rikko, ja suonel yhdestä erotti.

Luetaan 9 kertaan.

2196. Ikaalinen. Lunnin V, n. 13.

■/,m.

\ . 1 1 l . 1 1 . ■ > hiö

Raudan vihat.

Hauta kirkas, rauta kova, ota vihas poisl Luetaan j hdeksään turtaan ia joka ta sj Ijetään kipuun.)

2197. Ikaalinen. Kotiseulututk.kurss. s. 65 6. 15. Rauta-esineellä tehtyyn haavaan

asetettiin kovasimen hikeä ja sitte siveltiin haavaa kirveen terällä ja -.Hinttiin:

Pidä rauta vihas ittr.

2198. Ikaalinen. Alunen Viljo n. 62.

30 Särkilammin mummo

Sirpin sanat. Pidä sirppi vihas' Kyllä sormeni pitää.

Lopuksi syljettiin kivun päälle.

2198». Ikaalinen. Almun Viljo, n.

337. 3 1 .

Riitiala. Vilhelmiina Sipiniemi, n.

SJ V.

Sirpille.

( ita sirppi vihas pois, Kyllä sormeni pitää!

Sitten sirpiUä painettiin 3 kertaa ja joka kerta sanottiin kolmasti nämät

sanat.

2198//. Ikaalinen. Alanen VQjo,n. 334. 31.

Riitiala. V ilhelmiina sipiniemi. n. 82 v. Vihaa minua sen verran kun minä sinua ja kolmasti nuolastiin terää.

2199. Ikaalinen. Alanen Viljo n. 75.

30.

Leutola Isota! imäntä Muis-

tiinmerkinnj i EUi \ ähätalo,

Raudan sanat: Voi sinuas rauta raiska

Raudan synty [Raudan vihat). 2199 -2204.

.Mitäs silloin aattelit, Kun susi sua suosta nosti, Karhu kaivoi kankahasta, 5 Ehtoolla seppä syntyi Sepän poika puoliyöstä Hiilet suus' ja väkivasara kädes1.

2200. Ikaalinen. Alanen Viljo,n. 178.

31 \ ähä-Röyhiö. Esteri Vähä-Heik- kilä, n. 82 v.

limuliiti sanut:

< i sua, rauta raukka. olikkos' silloin suuri, kuu suusta sulattiin, vetelänä vellattiin, 5 kolme pyhää miestä lietto.

2200 «. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 212. —SI.

Helteen kylä. Siina Kivimäki, n. 68 v.

Sirpin, puukon ja kirveen sa- lmiksi luettiin isämeidän rukous kolmeen kertaan ja suudeltiin te- rää.

2201. Hongonjoki. Paldam n. 86 a.

52.

Hm, m sanat. Sinä rauta luun ja lihan syöjä, Sinä valiinjxun varaastaja, Ihmisen lihan himooja, Sinä veren kiskooja, o Kynnen alta pusertava, siunatut sinun sias.

2202. Hongonjoki. Paldam n. 86b.

KO

Voipa Sinuas rauta raiska. Eppäs silloin suuri ollut, Koska vetelästä velka ttihin; Voijm sinuas. etpä silloin kaukana

ollut

.-. Kun istut kistun kulmas, silmäs

vettä vuosi.

2203. Honkajoki, kullin Niilo. n. t5.

10. Juha Pihlajaviita I. Fili-Jussi» isojoen Kodesj arvella. Kuullut Ma- nuel Hautaojalta I. Hoorion-faari- >. ainaalta n 70 v. ukolta, Honkajoella.

Puun ja raudan vihat. Jos oli sattunut ja haava ruvennut pahenemaan, haettiin samaa lajia

puuta ja rautaa. JOS raudalla oli -ai -

tunut. Piti purra sitte 3 kei taa I ätä puuta tai rautaa ja painella puulla tai laudalla sattuneeseen paikkaan. Pure- misen välissä syljetään ja saneitaan:

Ota puu (tois. rauta) kulta1 (tois. paska) vihaisel koiras |

2203 a. Honkajoki. Kallio Niilo n. 43. 10. [Ks. Raudan lumous n:o -202.]

22C4. Kurini. Kaukamaa /.. «. 189.

2* a 30. Karvialankylä. Jaakko Porrassalmi, 72 v.

Huuliini i-ihnt.

Jos on raudan vihat, on purtava yhdeksän kertaa teräasetta, syljettävä

ja ma, nai I ävä "I t. imaan vihansa pois:

2199. ' Liekö viittaus Seppo Ilmarisen syntyyni \l|

2203. ' kulta vihaiset : k. »(toi-, paska,» v.

630

Loukk.iMiilimi.il ja vintlnm.it.

I ItaV, villU- puis.

Niink<> ininäkin otan vihiini pois!

2205. Karvia. Kaukomaa L. n. 191.

30.

Koskiperä. \ntti M. huh. 71 v. Veren seisattajaksi ja raudan jäljen

ninjaksi mainittu.

Raudun sanat:

Jeesus Kristus siunakkoon

Pirä koirah kotonah! 2209. Karvia. Kaukomaa L. n. 197.

Ei muuta tarvitakkah. Pois ottanut

2208. Karvia. Kaukomaa /.. n. 196.

- u/, 30.

\nmi.ilaiikyl.i. Serafiina Tienhaara,

79 v.

Voi sua rauta raukka,

Kun BUa SUOSa snllnlliliin,

Vetelässä vellottihin! Rauta nimes, 5 Otap pois \ ihas!

monasti. Puulle samanmoiset.

2206. Kuilut. Kaukomaa /.. ». 193.

' „ 30.

Koskiperä. Juha Salonen 92 v. »Salosev vaari., varsin tietorikas van- han kansan mies, entinen kuulu ter- vanpolttaja ja kalamies. Vielä ukko oli ketterä liikkeissään, vaikka näkö ja kuulo jo huonontuneet. Eräs retki- kunnan aarteista.

Kun telatahan raulalla1,onluettava:

Pehmiär^rauta, Kovener^rauta, Pehmesippäs siilo, Kon piru rautoihin pantiin.

2207. Karvia. Kaukomaa 1.. n. 195.

Sarankylä. Kaisa Panula, 7."' v.

Juku kulkumies opetti.

Raudan i ihot, Purtihin satuttanutta terää kiilun kerua ja pyyhittiin haavaa sanoen: 22ll. Karvia. Kaukomaa L, n. 199

-%30.

Karviankylä. Malakias Majahalme, 79 v. Erinomainen kertoja. Huudan vihat: Silla paineltihin, mikä ase oli vian tehnyt ja sanoltiliin:

Et sinä rauta raukka Silloin suuri ollut, Kun suosa siilluttiliin. Veteläsä vellottihin. & Rauta niine-. < Itak^kipus!

2210. Karvia. Kaukomaa L. n. 198.

-*U80. Ämmälänkylä. Elsa \lantyjoki, 45 v.

Raudan vihat:

Voi sua rauta raukka, El sinä silloin suuri ollu, Kun su.i vetelästä vellattiinl Kettu sun lierelle toi.

Pehmene rauta. Kovene r.iut.i Niinkö sinä pehmenit ko piru Inl-

velis!

K n \ as n sille un i kina loukkaisi jall.

j-joe, ' kk:ssa ensim. I. alleviivattu,

ämmälänkylä. Serafiina Otava, 01 v.

Raudan vihat. Jos rautaes - ottaa ja t ulee verta

R mdan synty (Raudan vihat). 221 1 -2217.

631

ja vihottelee, niin on purtava rauta- esinestä, sylettävä maahan ja painel- tava ^'ka -anot l.iva:

Piräk koira omas!

Samoin puunvihat. Paineltava on niin. el i i \ ähän koskee.

2212- Kuirin. Kaukamaa /.. n. 201.

Sarankylä. Santeri Tuohiluoma,

SO v.

Raudan vihat.

Painellahau kiimalla aseella kilin nn

lyönyt, kolme kertaa ja sanoo:

Viev viha- pois! Kipu sun, Haava mun!

Samahan sorttiin kivenvihat.

2213. Kurrin. K n nl.ii imin L. n. 202

'" . 30.

Sarankylä. Bertta Isoniemi, 25 v.

Kun eräs akka uli saanut haavan käteensä loisen ihmisen lammassak- silla. niin Tilta Kulmala yritti paran- taa sen silla, et la otti suoloja, pienensi pihan kivellä ne, käski ottaa lammas- sakset suuhun ja samalla kun hän ripotti suoloja haavaan ja höpisi itsek- seen omia lukujaan sairaan sanoa hil- jaa itsekseen;

Kovempi mun lihani kuin rauta ja teräs!

2214. Kumu. K niil.n mini L. n. 205. -»/•S0.

Koskiperä. Kaisa Välimäki, 79 v.

Raudan, puun ja kiven vihat.

Jos tuli raudan vihat, oteltiin siitä loukkaavasta laudasta olemista haa- van paalle. Puun villojen I ullessa otet- tiin siitä puusta, joka loukkasi, las-

luja, joilla tehtihin risli kipeän p

sylkästihin ja

siunattihin.

Kivestä taas kaaputettihin murua ja

pantihin päälle.

2215. Parkano. Mikkola -f. J, n. 3.

87.

Raulan sanat.

Voi sinuas, rauta raiska, Susi sinun suosta "iti. Karhu kanto kankaaseen, Kettu sinun raulaksi tako .-> Leppäsellä Heteellä, Pajusella palkeella.

2216. Parkano. ValMemxm n. 34.

88. Isak Koppila, 73 v.

Rnudansanal.

Voi sinuas rauta raiska,

Et sinä silloin suuri ollul . Kun sinä suosta sotkettihin, Ja vetelästä vellottihin!

5 Susi sinun suusta sotki. Karlin sinun kankaliasla kaivu, la pp.u-illä lieteillä. Pajusilla palkehilla, Sydel suussa syntyessä, Kiillossa väki-vasara.

10 Jesuksen veri punainen, Rieska .Marian makeinen, Tämän 1 1 . i . i \ . i i i voitehel

Kun namät sanat luetaan sellaiselle haavalle, joka on tullut raudalla, ja vihneiksi syljetään haavaan, niin var- masti sanotaan paranevan.

2217. Parkano. Alanen Viljo n. 76. Sydänmaa. Hilda Lähteenmäki,

n. 50 v.

Loukkaan! umal ja \ ioltumat.

Raudan sanat:

Tyly. tydy, Tydyt sinä silloinkin, Kun sinua Vellamossa1 seulottiin ja sullottiin.

— -i 1 1 ;» t luettiin kolmeen kertaan ja puhallettiin väliss

2218. Lempäälä. Hels. Suom. al- keisop. Jconv. LII: Nurkkinen 127*. -/ lysteri.

Huurun vihat.

Voi sinuas rauta raukka Missä sinä siilon olit Knli.is suahon sotkettiin Vetelään vetkottiin? s Mahro maitona maata Nuaren neitosen aisassa. Panon tehil Ettäs loukkasit, Minä manaan 10 Että< paranet.

2220. Sahalahti. Järvinen N, n. 18b*. 53. Moltsia.

[Raudan-vihan Sanat. \

\'"i sinuas rauta raukka, Ruma ruosteen alainen. Etpä silloin suuri ollut, Ktkä kovin koriakaan . . .

:. Neito linkku inättäliällä. Kusta maito maahan juoksi, Hesi iiiittiiiin narahti. Toini oousi taivahasta; Im lietto1, länsi li et to,

i" Kuvin pohjanen porotti. .i.i m- vanha Äijäröinen, Survo tuin raudan suuremmaksi, Seulo ton raudan siemeniä. Mistä voile tehtäi ?

is Beinän s[e]ittemän seläästä, [misen sian ihrajasta, Maho-jäniksen maidosta. Sukuns tuttavia, Heimos ystäviä.

2219. Kangasala. Kallio Väinö, /<. . -04. Kalle Vilkutan. 7n v Kuullut isäl- t.l.lll. '.m v.

lan sanat.

Voi -im rauta parka el sinä siilo' suuri "Iin' el suuri rkkä pieni kun sua suassa sullottiin . vetelässä vellottiin.

(Nämä luetaan kolmeen kertaan kolmesti poikineen lehmän rasvaan ja .sila tulee potilaan nauti

2221. Sahalahti. Äijälä E, /-. 87.

Kun kirveellä "ti lyöty jalkaan, niin tarttee lukee sitte:

Oi sinä rauta raukka, et sinä siilon suuri ollu, kun sua suasta kaivettiin. Susi sinun suasta kaivoi, -., karhu sinun kankaasta repi; viat iin sepän pajaan, hanki huavi huaneeseen. Jesuksen veri punanen, Neitsy Maarian maito makial

2217. ' Sana kk>>a alleviivattu.

1 Ensin ollul Hehto, korjaus tehty päälle.

Raudan synty (Raudan vihat). 2222—222".

633

2222. Sahalahti. SMAIY: Reinholmin

koi:. 25* II.

Jän isen muistiinpanema1. Raudun (Kaikkein) vihain sanat.

Voi sinuas, rauta raukka,

Ktuua ruosteen alainen!

Etpäs silloin suuri ollut,

Etkä kuvin koriakaan . . . 5 Neito nukku mättähällä,

Josta maito maahan juoksi,

Nesi iiiiiiuun nirahti.

Tohu imusi taivahasta.

Itä lietto, länsi lietto, io Kovin pohjanen porotti

Ja se vanha Äijäröinen

Survo toin raudan suuremaksi,

Sciilu ton raudan siemeniä.

Mistä voile teinin

15 Heinän seittemän selästä.

lniisen sijan ihrajasta,

Uahojäniksen mailosta,

Sukus' tui ta \ ia.

Eeimos' ystävii.

2223. Eräjärvi. Tyyskä (2547) 142*.

os. Jos veitsellä, kirveellä tahi muulla terä-aseella tekee haavan niin pitää ottaman haavasta raudan vihat pois siten eitä puree hampaillansa kolme kertaa terää ja painaa sillä haavan päälle sekä >anoo:

ota terä vihas,

\ ie se kipumäki''!.1. yhdeksän sylen syvää,

ettei pääs sieltä pois ikänänsä,

niin haava ei rupee vihottelemaan, vaan paranee pian.

2224. Orihvesi. Jokinen n. 34*. 04.

S i skali, 55 v. Kuullut vaariltaan.

Raudan sanat. Voi sinua rauta raukka el ollul silloin suuri etkä pieni kun suossa sullottiin vetelässä vellottiin.

(Luetaan :i kertaa suolat! aan voi- hin tai ihraan).

2225. Orihvesi. Jokinen n. 33*. 04.

V. Taipale, 60 v. Kuullut vanhem- miltaan.

Raudan sanat.

N, m isku. raudan lastu. savikossa sotkettiin, rapakossa runneltiin, maahan mahtis poljettiin s vuinias sillä sorretl iin ja paraneen koitettiin.

2226. Kaiu. Pohjankanervo T , n. 58.

Länsi-Aure. Taloll. Matti Ahven- lampi, 65 v.

/; mlan vihat.

Hauta Jumalan luoma vie kipus Kristuksen kuolemaan asu! J.i niinkuu maitona a makasit neitseen nuoren nisissä.

2227. Kihu. I 'nli imiluin m> T. n. 59.

,31.

Länsi \inv, llilin. i Valkeejärvi, 65 v.

2222. ' n:o 2220 (Järvinen X, '.s I.

634

Loukkaantumat ja viotl amal

Raulan sanat. Oletkos rauta raukka Suolta, suolta sulkettu, Vetelästä veikattu. Maito maku makuinen, 5 Jiesuksen veri punainen Tehe työtä, hakkaa hakoja, Tee ihmisen liha terveeksi, Päältä näkymättömäksi.

2228. Kuru. Pohjankanervo T, n. 61. -&l,31.

Itä-Aure. Konsta Rikala, 55 v.

Raulan sanat.

Rauta Jumalan Luoma, \ ie kipu Kristuksen kuolemaan asti.

Et sinä suuri ollu, a kun su.i simsta sullatiin ja vetelästä vellattiin, kun maitona makasil neitseen Marian nisissä.

2229. Virrat. Sievänen 6*. 13.

Mooses Rannanjärvi, seppä, 72 v.

Kuullut muoriltaan Leena Punta- seita, 90 v.

Raudan sanat.

lly\ m teil rauta ettäs poltit sitä paremmin ettäs paransit isältä aivan terveheksi päältä tuntumattomaksi.

2230. Virrat. Sievänen 7*. —13. [da Kujala, 60 v.

limuin,, sanat.

Voi sinua rauta raukka iuulikkos ollees siilon suuri

kun suosta sullottiin vedestä vellottiin » kuusen alta kärnäkkeestä.

2231. Virrat. Sievänen S*. -13. Ilrikki Syvälä, talon vanha isäntä,

69 v. Kuullut j<> nuorena entiseltä sotamiehellä Brkki Tyymiltä, 'tO 50 v.

Raudan sanat.

Rauta raukka. Et sinä silloin suuri ollut kuin sinä suosta sullottiin vetelästä vellottiin.

2232. Virrat. Siren T, n. i*. —03. Kurjenkylä, Juho Ruohonen, 89 v.

Sanat ra, uinu pihoihin.

Rauta kaikki raateleva, Suosta sinä sullottihin, Vetelästä vellottihin, Kun (sa) kankahassa kasvoit, 5 Vehmaassa viitana vihoitit. Ilyviu teit, ettäs purit. Vielä paremmin, ettäs parannat.

Lausutaan kolme kertaa ja sylje- tään joka kerralla.

2233. rUihijticrsi. Salokannel n. 31*.

11. Kaijanaho.

Raudan sanat:

Rauta raukka ota vihaa pois kyllä mä sun syntys tiiän. Siirryppäs sirpin kuoliomeks' pääs pataluhaks'. e Muista kuu suossa sullottihin vetelässä vellottihin nuoren neitosen nisi

Raudan synty [Raudan vihal 22 1 1

635

2234. Keuru. Alkula n. 7*. —90. - auel Hyötylä.

Ram on nnat.

Tyrttypä ennen tyrmän1 koski rt. min kureessa. Voi8 9inuas rauta raukka Kun trii tekijälles pahaa. a Minäpä sun ruukin ruosteheesta Ahjosta ylös ajelin Etsii silli ui suuri olin Kun sä rieskana ripesit, Maitona makasit io Nuoren neitosen helmassa.

2235. Keuru. Alkula n. 13*. —91. Vesikeuru. A. Limperg, nahkuri,

Rainan sanat.

Kirppu puri, sara vihlas ää pieni rauta raiska -illmi kun suossa sullottiin i vellotteli1. 5 Mettijäinen2 pieni lintu Kanna mettä mettisestä Yheksän suuren meren ylitte puolen merta kymmenettä.

korvesta koulittiin, 3inäpä martona makasil sujen sorkkojen jälissä

io karhun kannan kaivamissa.

Luetaan rasvaan ja (annaan haavan i lie.

2237. Keuru. Vegelius >*. 1*. —72.

Raudan sanat:

Kirppu pm', sara viilas', ei rauta mitta yt.

Voi sua rauta raiska. Kun teil tekiälles pauhaa! b Etpäs silloin suuri ollut Kun rieskana repesit, Maitosuuna makasit. Nuoren neihtyen helmassa.

2238. Keuru mneln. 89*. —10 —11.

Haapamäki.

Raudan vihat poistetaan siten, että taan terä hampaisiin ja sanoo sitä ennen:

minä puren sinua koska sinä purit minua.

2236. Keuru. l'aissi n. 314*. -02.

la- as su-vuot. ukki..

Rauvan sanat. I I, SUa rauta raukka

etpäs ole suuri etkä- aivan pieni suosta sullottiin, g kankahasta kaivettiin, rämäköstä räävittiin.

ECirjotusvirhe, p. o. 1 Ensin ollut vellottiin

-gg 2239. Keuru. Salokannel n. 32*. — 11. Tiusala. Nygren.

[Raudan sanat:] Oss' sinä rauta rukka ethän silloin suuri ollut kun suolissa sullottiin ja vetelänä vellottiin 6 ja maitona mainittiin nuorten aeitein nisissä.

Haavaan luettava ihran kanssa).

tyrmän. — - kk:ssa pieni alkukirjain.

, korjaus tehty päälle. — ■' kk:ssa pieni alkukirjain.

Loukkaantuma! ja viotl umal

2240. Keuru. Salokannel n. 34*. -11. Vetelästä vellottihin

Haapamäki. Haapamäki. Maitona moahan keitin.

[ Raudan sanat;] Tys, tys tyniyn kuski 2242 a. Satakunta? Peteltus n. 16.

kuski j< ■• > rt . 1 1 1 i 1 1 kuressa1 15.

Voi Bua rata raiska Raudanloitsu.

kun teil tekiälles pahhaa. Raudan synty, syväsynty,

Minäpä sinun ruosteella ruokin' tuikea tuHo1 teräksen,

j.-i ahjosta ylös ajelin. Maasta sinua kaivettihin, suosta Eppäs siilo [n] suuri olin sinua löydettihin.

kun rieskana8 rypesil Tielä valta löytäjäsi, tunnusta ja maitona makasit taito takojasi!

io nuoren aeittyen helemassa. .Miksi purit ihmislihaa, miksei

ennen puuta vihaa,

2241* Multia. Karhumäki n. 27*. i<> 5 Sinä musta maan nousu veren

(—7/). sait sä vuotamahan,

Sakarias Mäkinen. Hun n huppelehtimahan pojan

Rauvan vihasanat. poloisen polvesta.

Meitä on kolome kovoa veljestä Minä sinut sitoon maan rakohon Ves, valakea ja rauta manaan,

[lauta on viks vaks. Tyyly veri juoksemasta, miehen

On purtava kolo kertoa sitä voima vuotamasta,

asetta, joka hoavan on tetanyi ja joka ,.,,,.,,, gulle hl|.,., hlkll,

kerran perästä on -\ lästä\ ä hoavaan , . . . ,

io Etehesi puiset tukut. ja sanoi lava nama sanat.

o9,i9 i/ /, ; ; / i .,-■■ <r\ B- Raudan lumous.

ll<\l. Mullin, tiarhumakin. 12*. IO

1 "l 2243. 1'ori. Loppöneti n. 37.

Sahrajärvi. Taavetti Pihkanen,

|(iin)]i]| Mitenkä viikateen päättä kävellään

,. vahingoittamatta, neljän silmän1 kesken.

Rauvan sanat: ,. . . ,.,... Otetaan vnkaate' ja purraan kol-

\ os v.inlun veljeksistä. ,, v , ,

J masti son päälle Kun ensi kerta pur-

Tul tuimin tyttäristä ,, sen Päi lausutaan

Rauta raukka nuorimmainen Älä piru purel

Etpä siilon suuri u]|ut roisen kerran purressaan lausutaan:

■ Kun sä suosta -ulkotuliin. Al;i vaan piru puri'!

ii'<*\. ' Kahden ensi maisen säkeen viereen kerääjä on merk yi veretauikui-

sanat. • Tämän säkeen vsemmalle puolelle sivuu i kerääji Tkinnyl kysymys- merkin. 'Voi luko.i myös: rieskona.

2243, ' kk:s>.;i on: silmmän. • viikate : viika

Raudan lumous. 2243 2249

637

Kolmanneen kerran purressaan lau- sutaan:

Älä vaan piru pure, tiedä se! Mutta jos joku pahantahtoinen.3 on

näkemässä ja' lausuu Iisaksi nauiat

sanat:

Missäs koiran hampaat on, "ii koiralle ennen hampaat ollut?»

Silloin viikate voi vahingoittaa.

2244. Port. Järsiä n. 35 a.

Mitenkä saattaa kävellä vikateen päällä ilman vahinkoittumatta.

Puree 3 kertaa \ ik.it teen päälle lau- suin ensi kerralla:

Älä piru pure,

2:11a:

Älä vaan piru pure,

3:11a:

Älä vaan piru pure, tiedä se.

niin ei viikate vahinkoita.

2246. Noarmarkku. Koskilahti n. 16 .

■ , 03. Kuullut eräältä kulkevalta ukolla'.

Taika te > ilman.

Kun jotakin teräkalua nivotaan, tulee heti hivomisen jälkeen tarttua n hampaillaan ja lukea

Berrasiunaus.

Sitte pitää pyyhkiä terä kuivaksi oikean puoliseen saappaan varteen tai housun lahkeimeen.

2247. Pomarkku. Palonen n. 14. — 59.

RauTcHan sanat.

Vikahde, rauta pehmene1, .Minun jalkani kovene2 Karkene ja kovene, Rauta kanki ennen puikki men- köön, 5 Ennenkuin minun jalkani!

2245. Pon. Elers 0. .1. n. 6. 93.

Toimi Salonen, li v. Kuuli Le ler

Tuomassonnilta.

Raudun sunni.

Panee kuinka monta terävää viika- tetta ja* panee varret ylös ilmaan, min että terävä puoli tulee ylöspäin

ja lausuu itseksensä seuraavat sanat;

Jalka kovenee, Rauta karkenee

Ja terä muuttuu hamaraksi,

niin voi ilman mitään vaivaa kulkea avojalvoin terävien vikahdetten päällä.

2248. Siikainen. Laiho n. 357 b. —90. Vuorijärvi. Nikoteemus Aatamin

poika, 55 v.

Näitä sanoja käytetään myös kun vikatteen terän päällä kävellään, jalan vahingoittumatta.

I [Ks n:o 2184.]

2249. Lm mini. Vihervaara n. 1549. —13.

Raudan sanat.

Serän erä Kirkas terä,

* pahatahtoinen pahantahtoinen. — 4 niin : *ja*.

2245. ' ne

2246. ' r. Mp. oli juuri silloin lyönyt kirveellä jalkaansa, jonka tainten ukko tämän kertoi. — - kk:ssa iso alkukirjain.

::\~. ' r. vedetä. m peukal sormella jätkin terää: v. s. ].. t. — - r. kaarella ttu jokaiseen seur. säk. kuuluvaksi = vedetään ete.

63X

Loukkaantumat ja viottumat.

ei1 siiran pirä ihmisen ihoon s pureman ennenkan helvetin portti avataan.

Kun edellä "lcv.it sanat luettiin, ei mennyt haavaa kun otti jonkun terä- aseeseen esim. sirppiin t.iikk.i viikat- teeseen kiinni

Kun mentiin metsäpinolle, niin luettiin mainitut »raudan sanat» te- rään, katsottiin pain terää, sitten ei se haavottanut -

2250. Tyrmä. Anoin H. n. 151. 95.

Iso ll.ikki.

Kun sylkee käteensä ja vetää pitkin

vikatteen terää 3 kertaa eSestakasin ja sanoo joka kerralla:

Pehmene1 rauta, kovene jalka! niin voi kävellä vikatteen terän paalia,

niin eltei yhtään me haavaa jatkoin.

2251. Tyrvää. Äijälä II. n. 152. 95. Pakolan renki. Oskari.

Kun sylkee 3 kertaa teräkaluun tai hivuttaa sitä sylkee hypj sanoo:

Rauta3 pehmee kun maa, ja

jalka kova kuti luu!

niin kyllä voi paljain jaloin kävellä

vikatteen terän paaliakin. Kyllä mi-

näki n hivottua sirppiä kanniskellu

kiäleni päällä.

Ja perkeleen saatana jalan kove- tuttakoon!

Kun näin sanoo ja pitää silloin kiirii vikatteen terästä, niin saa kyllä paljain jaloin mennä sen terää myöden k&ve- leen. — Mutta1 jos on juku semmonen,

joka tietää nämät sanat ja vanun ne toiseppäin niin.:

Rautakanki terän kovetutta- koon Ja perkeleen saatana jalan peh-

inittak

silloin2 menee jalka halki luuhun

2253. Mouhijärvi. Hannus n. 35.

—89.

i tskari Hannus, 25 v.

litnnlaiisanat.

Vitsa viu, kahlekoira, I

muutu hamaraksi!

2254. Mouhijärvi. Laine T, n. 34.

rl äijää. Juho Skogström. Raudan sanat, ette pure:

Puu puhjetkoon ja raudat ruos- tukoot! Tule iso saatana varjeluinaan jal- kojani, ette rauta purra saa!

2252. Tyrvää. Rullaa n. 259. v\»l. 2255. Mouhijärvi. Laine T. n. 35.

Tapiola. Antti Kalliomäki, 64 \ Rauran sanat.

Rautakanki terän pehmittä- köön

—92.

Häijaa. .Inha Skogström.

Rauta kuu puu ja iho kun luu.

h.

2249. ' ei| ei : e. — haavottanut

2250. ' kk:ssa pieni alkukirjain. ; kk ssa pieni alkukirjain.

2252 ' kk:ssa pieni alkukirjain. —* kfcssa iso alkukirjain.

Raudan lumous. 2256—2262.

639

2256. Mouhijärvi. Laine T. n. 36.

92. Häijää. Juha Sjkogström.

Karkene rauta j;i kovene sormi ja tylsty hammas! Ja vaikka kuka saatana sinua kiroilis, td ei pystj ja ei pysty!

2257. Larin. Sammalisto n. 1. — 02. Mikko Uoti, 7o vuoti, is. Mp. Kan-

gasall.i.

Raudan sanat.

Rauta karkene, terä pehmene, terä muutu hamaraksi!

2258. Lavia. SS. Mytol. san. n. « , 29.

Taavi Laaksonen.

Raudan sanat.

Olen kuullut vanhoja loitsuja vielä entisten Iisaksi seuraavanlaisia: Rau- dan sanat jolla teraa i lehtiin tehotto- maksi

Jalka kovene, rauta pehmene, terä muutu hamaraksi

2259. Hämeenkyrö. Kallaa a. 372.

% 10.

\ esajärvi. Vihtori Vähämuotia, St5 v.

Neulan voi kipua tuntematta pistää poskensa lävitse siten, että puree kol- me kertaa neulaan ja sanoo joka ker- ralla:

pehmeä neula, pehmeä neula.

2260. Kankaanpää, Laiho n. 354. —90.

Fransi Oukari, 50 v.

Raudan sanat.

Pehmennä rauta.

Kovenna ranta. Pidä \ ilia.

Koskas silloinki pehmennit, 5 Kun pim kalileis oli.

Nämät sanat luetaan purressa ham- paillaan jonkin teräkalun terään es- tääkseen haavaa tulemasta.

v un. ii sanat estävät myös jalkain vahingoittumasta vikatteen terän päällä kävellessä

2261. Jämijärvi. Välisalo n. 2. 03. Venla Vuorenpää, 32 v.

Raudan pehmitös sanat.

Peliini ranta, pehmisitpä sil- loinkin, kun piru kahleensa poikki puri.

2262. Honkajoki. Kalla, Siilo, n. 43.

to.

Juha Pihlajaviita I. »Fili-Jussi» Isojoen Kodesj arvella. Kuullut Ma- nuel Hautaojalta 1. »Hoorion-faarivai- naalta», n. 70 v. ukolta, Honkajoella.

Paljain jaloin viikatteen terällä

käyminen. Piti sanoa:

Et sinä rauta raukka silloin häävi ollut, Kun sinä neitseen seimes1 mai- tona makasit. Ei täs Kristus ristinpuussa, Ei las maito maalian jouda, s Kirottu olet, jossas puret.

Jos joku toinen »noita» tulee pai- kalle ja sanoo:

Misäs, koira, hampahas ou,

tunkee terä heti luihin asti.

2262. > neitseen ]maidos| maitona : n. *seimes* m.

640

Loukkaantumat ja viottumal

2263. Karvia. Kaukomaa L, n. 192. 2267. Orihvesi. Jokinen n. 27*. 04.

Suomijärvenkylä. Joonaa Mäkelä 80 v.

Rajakorpi vainaa kuljetti kolme kertaa suunsa läpitte vikattehen. Sit- ten se käveli paljaan terän päällä, vanteet jai vain jalkoihin, muttei verinaarmua. Se höpisi ittekseen:

Kovetu rauta, Pehmiä rauta, Pehmiä, pehmiä, Pehmisippäs siilo, ko Kristus hel- vettiin astu! M it ;i lie lisää höpissyt, en tiedä. Kyllä sillä pehmisi terä.

2264. Kumu. Kaukamaa 1.. n. 194.

■■ , 30.

Haavistonkulma. Kalle korkea- salo, 65 v.

Pehmiär^rauta, Kovener^rauta! Pehmisippäs siilo, Ko piru kahlehista i si!

2265. Parkano. Saarimaa n. 1061.

-09. Metsävahti Renfors, Mp. Yläneellä.

Teräaseen simat.

Kovener_rauta, pehmenerw

rautal

Pehmenippäs silloinkin, kun piru

kahleis oli.

2266. Tottijärvi. Rekolan.770*. 05. Sorva l i lintanen 55 \ .

/ oitsu.

Teräkalu ei lehe haavaa kun sai :

Terä pehmene, rauta triänene, terä tt m 1 1 f ii aamaraks.

Nikolai Nieminen, 25 v. Kuullut lapsena.

Kirveen lumous.

Kuu kirves pajotetaan niin lyödään sillä kolme kertaa pajankynnj Itseen ja sanotaan:

\ ihaa maata ja puuta mutta älä lihaa eikä luuta.

2268. Orihvesi. Jokinen n. 35*. 04. V. Taipale, 60 v. Kuullut vanhem- miltaan.

/. räase laitetaan niin ettei se pytty ihoon. Kuu kirves tai muu teräase tuodaan pajasta ja hijotaan niin ennenkuin sitä satutetaan puuhun pannaan se suuhun ja sanotaan:

rauta älä vihaa luuta eikä li- haa.

2269. Kuru. Hankala /'. n. ff*. 03. Manu Vastamäki. Hän sanoi n. nn.it

sanat lainatuksi »mustasta raamatusta.

■mi sanoi.

Kaula puhdas .Tuinalan lunnia. viaton Kristuksen vereen asti.

2270. Kuru. Pohjankanervo 7. n. 62.

»1,31.

it.i \uiv. Juho Mustarjärvi, 30 v.

Teräasetta lorotettaessa pyhetään terää vasempaan jalkaan kolme ker- taa ja sanotaan:

Vihaa puuta ekkä minua!

2271. Virrat. Sievänen n. '■'*■ —13. In., Mäkinen, Tn v.

dan sanat. Kolota puuta ja maata.

tt^älä ihmisel^luuta.

Kaudan nostatus. 22 6 2280 a

641

2272. K»uru. Salokcmneln.33*. II. Haapamäki

[Raudan sanat:]

Uunin in teräs ja rauta vieköön puuta ja maata muu' ei -\ litisen lihhaa.

2273. K: uni. Salokannel n. 35*. 11. Haapamäki Moisio.

Raudan sanat:]

Ruotsin teräs ja rauta \ ieköön puuta ja maata mutta ei syntisen kantapäätä.

2274. Keuru. Salokannel n.36*. II. I [aapamäki.

[Raudan sanot:]

Rauta malmi Ruotsin ranta vuole puuta, vuole maata vaan älä >\ni iscn lihoa.

(Luettua pyyhästään terä suun yli).

2275. Keuru. Salokannel n.307*. —12. Haapamäki. Haaramäki.

lunnin sanat.

Ruotsin teräs, Suomen rauta Vir puuta, vie maata. Mutta ala syntisen lihaa.

C. Raudan nostatus.

2276. Pori. Järstä n. 35b. —89. Multa jos joku toinen taas sanoo:

Missäs1 koiran hampaat mi. nti koiralla ennen hampaat olleet,

niin silloin vi kate vahinkoittaa.

2276«. Pori. Leppänen n. 37. 89.

\ Ks. K. m. I,m lumous n:o 2243.]

2277. Pomarkku. Elers <>. .1. n. W.

93 I usikylä. Serafiia Saari, s'i v. Kuuli isältään, Kynäksen kylästä

l/;', n taa < ikatteen terällä astujan

astumiset tyhjiksi. Jos joku poppamies rupeaa näj i te l. mii.i, ui viikatteen terällä astumisen taitoaan, niin ei tarvitse muuta kuin sanoa

Misä helvetis' >uu isävainaas vanhat hampaat on? niin poppamies ei arvaa astua viikat- teen terälle.

2278. Tyrvää. Äijälä II. n. 153. 95. Ruudun lumoussanojen kumoussanat:

Tuupal-Kaini, misä suu teräs

on?

2279. Tyrvää. Äijälä II. n. 154. 9:>.

[Ramhin lumoussanojen kumoussanat:] Tuupal-Kaini, karasi' rauta!

228C. Tyrvää. Kuilun n. 352. "\04.

Tapiola. Herman Kullaa, 64 v.

Kun juku mi noitunut vikatteen,

uin että sen päällä voi kävellä, saa sen

uin. että kyllä vir jalan halki, jos

sanoo:

Misä perkeleessä suu teräs on?

2280 k. Tyrvää. Kulliin n. :':>9. —04. [Ks. Kauilan lumous n:<> 2252.]

_'J.s. i kk:ssa pieni alkukirjain.

il

C42

Loukkaantuma) ja vioti umal

2280 {}. Honkajoki. Kulin, Niilo n. 43. 10. 1 Ks Raudan lumous n:o 2262.]

2281. Kuriin. Kuulumiin ].. ii. 200. -"U30.

Suomijärvenkylä. Akseli Suomi- järvi, 53 v.

Ennen vanhaan oli miehiä, jotka kulkivat teräaseiden päällä. Ijäskin käveli kahdentoista vikattehen terän yli satuttamatta jalkaansa, vain uur- keel jäivät. Uutta eräs kun vierestä- katsoja sanoi:

Pruukaapa tuommonen koira

purra! nii heti leikkasi jalan luuta myöten poikki. Se mies tunsi taian.

2282. Tottijärvi. Rekola n. 769*. 05.

a. I'. Lintanen, 55 v.

Loitsu. Kuj joku tekee konstia teräkaluilla ni ku sanoo:

Ompa sun isälläskin hampaal

ollu,

ni tulee haava.

2283. \'irnil. Ilnrriu n. 15. —05. Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 4o v. Miten toisen saa ittensä telotta- maan kirveellä tai. millä hyvään terä- aseella, jos on pahaa tehnyt.

Otetaan kolme kertaa hampain puu- ta toisen kirveen jälesl

kirotaan

mitä törkeemmästi vaan ja hypätään ylös tasajalkaa kulme kertaa

2284. Virrat. Humu n. 197. -07. Kirkonkylä. Julio Ruohonen, iO v.

Pallini taottaa aikaan teräaseella.

Jos pahaa tekis teräaseella, niin ottaa niitä ripeitä, joita se (jolle paha saatetaan) on hakannu. Niitä heittää pohjaseen päin menevään koskeen vasemman olkansa yli ja sanoo:

Vie koiras kotiosl Sesitte omalla aseellaan telaa ittensä.

2285. Virrat. Eäisä K. n. 20. —30. Jos to[i]nen puhui jotain loukkaa-

\ aa tuli kiroten1 samia et tä:

rauta sua \ ihakkoon! Kyllä telas itsensä pahoin, jos kulki

tietä nivoi-i yöllä, ei saanut koskaan

mennä veräjästä keski tietä, jottei häjy kohrannut1, jos rupes pelkää- mään kovin, niin tuli vei, ia risti tiehen

ja siunata ja sitten lasapakkä[l] hy- pätä sen yli kyllä1 pelko jäi.

Siikasen sanat.

2286. Virrat. Harvia n. 222. —07. Kirkonkylä. J. E. Vierimaa.

Siikasen loihtu taliin.

Talia hyppysissä käännellään koko

aika ja luetaan sanat. Talia pan sitten kurkkuun tai mihin siikanen on tarttunut.

Siikanen sinun nimes, Piharjrikka, pello i|^ kukka. Maar^rikka, manerer^rikka, ptyi (syljetään)! s Eppä sinä silloin viriä suuri ollu, Kun maitona makasit, Nuoren neitosen aisassa" \ uoren vaskisen raossa,

2285. ' kk:ssa iso alkukirjain.

Siikasen sanat. Tulen vihat. 2286—2292.

643

ptyil

Meri on eessä mennäksesi,

Salini takana soutaaksesi,

Ptyi!

2287. Mullin. Karhumäki n. 28*. —10 (—11).

Taavetti Saarinen.

Siikasen sanat. Siikanen sinun nimesi Akana alinomainen, Moan rikka, mannun rikka, 1'iirin rikka, s Kujan kultainen kuning Keännä kelekkas toisapäin Verinen liha eessäs, Sininen taivas jälessäs.

2288. Muhin. Karhumäki n. 19*.

—10(—11).

Sahrajärvi. Juho Haukilammin- mäki.

Siikasen sanat.

Pihan rikka, pellon rikka Moan rikka, mannun rikka Akana alinomani n Alla orren asuva, s Peällä orren pysyvä - ikanen sinun nimes.

Tulen vihat.

2289. Siikainen. Granqvist n. 30.

—89.

Polttohaavojen ja valkeasta tarttumisen sanat

Neitsyt Maaria nemoinen, Ota jätä vähäinen, Jolla tulen tukahutat, Valkeankin vapahutat.

2290. Siikainen. Raekallio Vuokko, n. 10. —27.

I ulen sammutus ja valkean sanat.

Tulipalo saatiin sammumaan kier- tämällä palava huone kolmasti. Kier- ii i täessä luettiin valkean sanal :

Vaino kaukaa tuli heitellen helmojansa, heitellen takkiansa, jäinen hytty, jäinen hattu, 5 jäinen kattila selässä, jäinen kauha kattilassa, jäinen - povessa.

(enempää ei muistettu.)

2291. Siikainen. Raekallio Vuokko, n. 41.

Emäntä Jaakko-Mikkola saanut 1 enkoolin tohtorin» äidiltä.

Valkean sanat (kopio).

Vaimo kaukaa tilli heitellen helmojans, heitellen takkijans ijäinen hytty. ijäinen liattu, s ijäinen kattila seljäs, ijäinen kauha kattilasa, jolla hyytä hyyt\ tti, lämminyttä häädytti tästä tulen vijasta io ja valkijaisten vainVstaM sisältä kivuttomaksi, päältä tuntemattomaks. Jeesus siuuakkoou,

sanotaan kolme kertaa ja tämä lue- taan kolme kertaa.

2292. Siikainen. Raekallio Vuokko,

n. 78. —27.

Palohaava. Kun värillä tai valkeella polttaa jäsenensä, niin poltet lakkaa, jos pitää

Loukkaantuma) ja \ iottumal

kipeätä paikkaa »lehmänkuses* Kun

ipsi "h poll tanut sormens koton, i ollut lehmää, juoksutti äiti lapsen naapurin navettaan, otti nave- tan »laatepuun» ylös j;i pani lapsen • ■iin. n lattian alla olevaan lehmän

virtsaan Navetan lakana oleva-*. i

.laksos» johon virtsaa oli keräytynyt

inyos pidettiin palanutia -onnea jota särki, silla kusi otti pois poltti Lapsillekin aina neuvottiin:

Piräs siellä laksos sormees niin kauan k" lakkaa.

2292 a. Siikainen. Raekallio Vuokko, n .64. :: Ks Veren sulku n:o 131,8.]

2293. Punkalaidun. Järvinen n. 55 b.

53. Vaimo valkonen tuleepi, Sinihelma b.emmaa, Sinitokkonen kädesä, Sinisulka fcokkosessa, . Jolla hän tuultaa tuiskasee, Valkehita vaivuttaapi, sisältä kivuttomaksi, 1'äältä tuntumattomaksi.

2294. I Luultuni. Koliseulututk. kurss. n. 65. 15.

Loitsuja oli myÖS tulen, veden, rau- dan y. m. vihoihin. Tulen sanat oli- \ at

Vaimo liepotteli ja laapotteli ja poikkea porstuaan.

2295. Ikaalinen. Kotiseutututk. Kurss. n. 65. 15.

I . , 1 olivat st uraat m

Pilvi D0U8i pohjosesta, Piika istu pilven päällä,

Jäinen kattila kädessä, Jäinen kauha kattilassa, i Jolla ään tulen tukahutti Valkean vihan vähenti.

2296. Hongonjoki. Paldani n.

52. Netty Maaria emonen,

( ui', jätä pikkuinen,

Jollas tulta tiik.ihnt.it.

Valkianki vapahutat; . \ apahutal vahingon päälle,

Ettes kastetun verta polta,

Polta* sinisillä tulillas,

Ekkäs vaivollas lasketa*,

Kenenkä1 syntisten päälle; m Sinä murtamaton, muuttumaton,

Puuttumaton, taitamaton,

Tammen vieres kulkenut.

Sinä yksin maata polkenut,

Pohjan tähden alla ollut; 15 Sinä syntymätön, tukahtamaton,

Vapahra valkia vihas',

Niinkuu Kristus vapahti,

Kansaansa synnistä.

Meikin pitää olla vapahlettu, o Kaikista vaaroista,

Peikoista peitä,

.Meille makia lepo suo!

2297. Parkano. Mikkola J.J, n. 1.-87.

Valkian sanat.

Pilvi nousi pohjaselta, Piika istu pilven päällä Kattila kälessä, .iäinen kauha kattilaa, o Jolla hän meni tulta tukahutta-

in.i. n Ja valkiaa sammuttahan.

Tulen viha) .

2304

645

2298. Parkano. SS. Reponen Astrid, 1929.

Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai palus, 79 v

Valkianvihanvoide. voire

vil'mas tuli vilkutteli, välinäs tuli välkytteli keskellä merikiviä kirjavasta käärmeestä s kipinä lähti, terra iesus ottakohovw v;il:'ki[;uis,i\wvili.it pois minusta.

Nämä sanat luetaan suolattomaan voihin, joiuni mi ]>, miu hiilennölil il

Sitten voidellaan valkeanvihat.

2299. Parka/no. SS Reponen Astrid, 1929.

Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai- palus, 79 v.

Valkianvihanvoide.

vilmas tuli vilkutteli, välmäs tuli vaikutteli keskellä merikiviä kirjavasta kärmehestä 5 kipinä lähti.

silla sittev__valakiiavwvihat parane.

val;'ki]av vihav voiletta.

2300. Parkano. Alanen Viljo, n. 188.

31.

Nerkoonkylä. Anna Kivinen n. 58 v.

Nouse pilvi pohjasesta, istu piika pilven päällä hyinen kattila käessä, hyinen kauha kattilassa,

:. .jullii tulen «.ammuttaisit.

valkean vihon1 vihottaisit!

2301. Parkano. Alanen Viljo n. //.">

■30.

Nerkoon kylä. Sanat kuultu .lulio Uin imäeltä (kuollut 1905 n. 70 vuo- tns

I 'oikean sanat:

Pilvi nousi pohjosesta, Piika istui pilven päällä, Jäinen kattila käessä, .lainen kauha kattilassa, s Jolla hän tulen takahutti, Valkean vihan vähenti.

2302. Kurria. KiniLiiiiiiui /.. a. 174.

3 „ 30.

Ainiualankyla. SriMl nn.i (Hava,

61 v.

Valkian vihat.

.los iho paloi höyryllä, niin liöpö-

tettihin kankaanpalaan, johon oli ras- vaa voideltu:

Tuli tuli taivaasta, Tuli tuli maasta, Menköhön kiukaan kiviin, Saunan sankkoihin savuihin!

2303. Knrrm. K iiiiLiniiiiii /,. n. 176.

, 30.

Karviankylä. Jaakko Porrassalmi.

72 v.

Valkian vihat.

•Jos valkiasta tarttuu, niin on otet- tava suoloja kourahan, pyyhkeiltävä ja heitettävä vasemman olkapään yli takkaan sanoen:

i ita koiras pois! Taakseen ei saa katsoa

2304. Kangasala. Kulho Väinö, n. 25*. 04.

Kalle Nilkutan, 70 v. Kuullut isäl- lään. 90 V.

2300. ' kkrssa o alleviivattu.

646

Loukkaantumat ja viottumal

Palaneen parantaminen.

Pilvi tuli pohjasta, Toinen kulki lännestä, piika istu pilven päällä jäinen kattila käres b jäinen kauha kattilassa, jolla hän tulensa tukehrutti valkeansa sammutteli.

.;iiii;i anat luetaan kolmeen ker- taan kolmesti poikineen lehmän ras- vaan ja sillä voidellaan palanut).

2305. Sahalahti. Järvinen N, n. 55a*. -53.

Moltsia.

Valheen sanat.

Ämmä musta, pää keritty, Souteli jäisessä kolassa, Jäähyppynen sylissä, Jääjähmä kainaloissa, s Jolla tulta tuikahutti, Valkeita vaikahutti.

2306. Sahalahti. Äijälä E, n. 90. —96.

Kun joku paikka palaa ihossa, niin tarttee vetää rasvaa päälle ja lukee kolmeen kertaan sanat:

Vaimo* kaukaa tulee, väliä vekkanni kainalossa, vaskisiipi vekkasessa, jolla hän valkrrii p.,i> sivelee.

Cuparikattila sylissä

Vaskinen kauha kattilassa, 5 Jolla hän tuli tuultansa tyvi

mähän, Valkiaansa vähentämähän.

2308. Orihvcsi. Jokinen n. 30*. —04.

Vilho Taipale, 60 v. Kuullut van- hemmiltaan.

Palaneen parannus.

Pilvi nousi pohjasesta,

toinen vastaan läheni lännestä. Piika istui pilven päällä jäinen kattila sylissä, 5 jäinen kauha kattilassa, jolla hän tulens' tukahutti ja valkeansa sammutti.

Luetaan kolmeen kertaan suolatto- maan voihin tai ihraan, jota potilaan on maistettava.)

2309. Kuru. Pohjankanervo T, n. 81.

-%31.

Ita-Aure. Konsta Rikala, 55 v. Kuullut craalta vanhalta mieheltä.

V aikeen sanat. Pilvi nousi pohjosesta. piika istu pilven päällä jäinen kauha kattilassa, jolla ma tulen tuikaliutan.

a vn Ikeen vihat vähentäisin.

2307. Teisko. Hankala Jussi, n. 2. 2310. Kuru. Pohjankanervo T, n. 82.

-3lln02. Jalasjärvi. Bmanuel Snäll, n. 62 v.

Tulen sanal.

Pilvi näkyy pohjaaselta, Piika istun pilven päällä

%31. ltä-Aure. Bmänti Kiina Äijälä, 62 v. K 1 1 til 1 ii t isän äileltä.

I aikeen sanat. Vaimo kaukaa tulee

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Tulen \ ili.il 2310 2 11 "

647

Pohjiin perkiön perästä, Joka voiletta puhahuttaa Haavaa palaneesee.

2311. Ruovesi. Skogman n. 36*. -61.

I 'aikeen sanat.

Hyvin teil ettäs palot Vielä paremmin ettäs paranet; l-ut guonel suuta -unten Vähät suonel päätä pääten.

2312. Keuru. Alkula n. 1*. —90.

I aikeen sanat. Hyinen poika, jäinen poika, Valknien sepän osen[!] poika Pahoin teit ettäs poltit, Paremmin ettäs parannaisit. .-. Kirstinen kivellä istu Musta kulma kuutimolla, Vaimo valkea vavolla sini helma hiehutuinen Kulta kuppinen käjessä, io Kulta sulka koppisessa, Jolla voiteli voihkavija, Paransi parisevija.

2313. Keuru. Vaissi n. 147*. — 99 —02.

\ aikeen sanat.

Herran tiet tuli työttömäksi, valkeen väettömäksi, niinkun kolmelle miehelle täit tulisessa uunissa.

Luetaan maitoon kolmeen kertaan ja sillä voijellaan palanutta paikkaa.

jonka "li hyviä hyppysessä, jäätä jänkäles käjessä, veti sitä lumista rrkee ;. tulisen linnan läpi

Luetaan kolmeen kertaan maitoon jolla voijellaan palanutta paikkaa.

2315. Keuru. Valssi n. 313*. —99 02.

\ alku n sanat.

Pilvi m 'iisj pohjosesta piikanen istu pilven paalia jäinen kattila käjessä jäinen kauha kattilassa, 5 jolla hän tulta tyvensi valkeeta vähensi.

lantaan ihraan ja sillä voijellaan palanutta paikkaa.

2316. Keuru. Vaissi n. 325' —02.

Valkeen sn nai.

Pahon teit ettäs poltit

paremmin tekisit ettäs

-99

paran- taisit,

kirstinä kivellä istuu musta kulma kuutijolla, s vaimo valkonen vavolla

sini helma hiehuttellee kulta kupponen käjessä, kulta sulka kupposessa, jolla hän voitelee voihkavija io parantaa parisevija.

Luetaan ihraan ja voijellaan palo- haavaa.

2314. Keuru. Faissi n. 248*. —99 2317. -02.

Valkeen sanat.

Yksi mies nousi merestä

Keuru. Vaissi n. 378*. —99 —02.

Valkean sanat: Tyttö istu pilven päällä

Loukkaantumat ja \ ioU uuial .

jäinen kattila käjessä jäinen kauha kattilassa, hm minun tulisel rurkkini . valkeisel valittuuni jolla mä tulta hellytän valkeeta vähennän.

s.ukiI luetaan maitoon yheksään kertaan ja silla maijolla voijellaan palanu paikka.

2318. Keuru. Vegelius n. 9*. - 72. Valkea, hyvä sanoma!

Am m saunan salvan päälle,

Kiukaan kiville kippua.

Tullee siiliinkin tuska, i Panee sinunkin pakko

i imiasi ottaessa,

Pahojasi lappaessa.

Mehiäinen pieni lintu,

Tuo mettä Mettolasta, m Ampialasta voietta

Voia yltä, voia alta,

Vieriltä viattomaksi

Keskeä auurumattomaksi,

Alta aivan terveheksi ii Ilyt. hyvä, hyt!

Ei oo kippeä yhtään.

2319. Keuru. Salokannel n. 20*. -11. Tiusala. Nygrfen, ukku.

V aikeen sanat:

Mei1 on kolme kovaa veljestä vesi, valkee, tuli, viks, vaks'.

Luettava ihraan 3 kertaa [si lakka kelpaa paremman puutteessa) silla sitte voitelee.

2320. Keuru. Salokannel n. 21*. -11. Tiusala. Nygren, ukko.

i alkaen sanot

M\ inen poika, jäinen poika

valkonen sr panosen poika, pahon teit, kun poltH tee paremmin, että parannat. 5 Vaimo valkonen vaolla sinihihna (liehuttelee kultakuppinen käessä, kultasulka kuppisessa. jolla voitelee voihkavia ia parantaa päriseviä.

2321. Keuru. Salokannel n. 22*.— 11. Haapamäki. Etelä-ahon i »tto.

| V aikeen sanat:

Hyinen poika, jäinen poika valakonen se parosen (pano

poika. Pahasti teil kun poltit paremmin kun parannat. :, Kirstinen kivellä istuu musta kulma kuutiolla. Vaimo valakonen vavolla sini helema (liehuttelee kulta kupponen käjessä 1» kulta sulka kupposessa, jolla hän voitelee voipajia parantelee päriseviä. I [arvoin tavattavissa |.

2322. Keuru. Salokannel n. 23* Haapamäki

[ Valkeensanat:]

Pilivi nousi pohjosesta piika piliven päällä jäinen kauha sylissä, jäinen kauha kattilassa, . jolla tulen tukahuttaa ja vihansa poies ottaa.

//.

Tulen vihal. Turkin sattuneen sanat. 2323 232"

i-.V.l

2323. Mullin. Karhumäki n. 15*.

m ny

Sahrajärvi. Taavetti Tikkanen. Juhii sanat.

Verkko veljesten tekemä,

Suoverusten solmiama

Ape aiiiolle panema.

Potkettii se myötävirtaa,

3ii Itä soatii lohi punanen,

Halaistiin se lohi punanen,

Sieltä1 tul tul punanen

Johonka ei taittu kasin koskea,

Kunei ollul rautasia vanttuita io Ja vaskisia kintaita.

Mutta nouspa jäästä jäine vaimo,

Hyymästä hyvä kyläue.

Vana vilikki Väinämöine

Tuoppa virrasta vilua, 15 Jaata jännä kammarista

Sillä kyyllä kyyvytellä,

Sillä jeällä jeävytellä.

2324. Multia. Karhumäki n.32*. 10

K ID.

Sahrajärvi. Maria Pienriihimäki.

Valakean sunni.

Kolome kovoa veljestä, [lauta ves ja valakea Ves vyök, ranta voaks.

Luvettava yheksään kertaan ja sy- lästävä aina välillä.

2325. Virrat. Sievänen n. 1*. — 13.

Mooses Rannanjärvi, seppä, 72 v.

Kuullut muoriltaan 90-vuotiaalta Leena Puntaselta.

Valkean sanat.

Hyvin teit ettäs palot

sitä paremmin ettäs parannat;

isol - i't suutaksuin

pienet suonel päätäpäin, 5 alta aivan terveheksi päältä tuntumattomaksi.

2326. Virrat. Sievänen n. 3*. —13. Heikki Nevala, talon isäntä, 59 v. ( tppinul 1 jisa Bomanilta.

Valkean sanat.

Vesi valvokoon, valkee maakkoon.

Turkinsattuneen sanat.

2327. Tyrvää. Ahtee V. n. 3. — 14/i 03. Siina Saunanoja, 70 v.,

Turkin sattuneen sanat: Mikä tnj tnala1 kaukana näkyy? Pilvi toi tuala1 kaukana näkyy. Mikä sen pilven penkaralla on? Poika pieni puhtukainen. 5 Mitä sen pojan koppasess' on? Maarian maito inakia. Mitä se sillä tekeepi? Voitelee sisältä sileäksi, Päältä2 näkymättömäksi.

rämä luetaan 7:n kertaan ja joka kerran perästä syljetään 3:me kertaa.

Valkean vihat. Ks. Tulen vihat.

Venähdys. K< Niukahdus.

2323. x kk:s>.i pieni alkukirjain.

2327. ' tu|ol|la : tuola. — s kfcssa pieni alkukirjain.

6r.o

Loukkaantumat ja \ i<a tumal

Veren sulku.

2328. Eurajoki, Isopere n. 57. — 91. Sydänmaa. Isak Carlsson, 48 v.

I eren sanat: Seis sinä veri, ja makaa sinä veri, koskas silloinkin seisoi, kos Kristuksen ristin päälT oli.

2329. Eurajoki. Nurmi F, n. 67. —09.

Kuivalahti. A. Mäkipere. Kuullut eräältä kulku-ukolta.

Veren sanat.

Ilvvty veri, seiso veri! Niinkuin kivi kosken pohjas, Niinkuin naula laivan syrjäs, Niinkuin helvetis kattila, s jolla verta keittä.

Jollei vielä pysähdy, tulee painaa

samalla teräkalulla kolme kertaa haa- van piialla ja silloin varmasti lakkaa.1

2330. Nakkila. Rauvola n. 3. — 91. Tattara. I. Keskimäki. Kuullut

sisareltaan Kiukaisista.

Vere sanat.

Seis veri, tyre(n)1 veri, niinko

se tn i as helvetis2, joka väärin valas teki!

2331. Pori. llagtier n. 2. -89.

Veren sanat. Siisty veri, Ivysi y mii. i\ ystyi ennen Punanen meri!

2332. Pori. Hagner n. 3. 89. Seiso, veri, paikallas, niinkuin

se mies seisoo helvetissä joka saappaansa pyhänä rasuvoitsee.

2333. Pori. Vesierlund n. 16. —89. Juho Brusin, 40 v.

I 'eren pidätyssanat,

Kaahu honka huovinensa,

Knihn kolme poikinensa. Etfei maito maahan kaadu, Punainen putoaisi, b Isän tulinen turkki. Aiilin pajunen paita. Et sinä silloin suuri ollut . Kuin sinä suohon sullattihin Veteläsi.i \,ill,itiihin. io Vuoressa veren keittäjä,

Vuoressa kattilan hakee Lukko tuimaan haavaan.

Paikka pahaan läpeen.

2334. I'ori. Vesierlund n. 17. -89. Juho Brusin, 40 v.

Veren pidätyssanat.

Tyynny veri niinkuin Tyynin- koski, Seiso niinkuin seinä! Nimeen Isän ja pojan ja Pyhän hengen. Aamen.

2335. Pori tai I hila. Langen n. 1. -90.

Veren juoksun lakkauttamis-eanat.

Kuinkas silloin lauletaan, kuin rauta pahan tekkee,

•j:t2'.l. ' Tiakkaa : /akkaa.

1 n] alleviivattu, yi. [tyre]v.

kk;s>a iso alkukirjain.

\ eren sulku. 2

651

elikä myös terä hieno hilpa

Veri hyyksi hyytyköön 6 ja jeiäkM jäätyköön!

Veri seisoi kuin seinä1

ja miekka meressä

ja saraheinä sammalessa.

Lennä, lennä, Laiha kurki. io tuomaan hiestä patoja

ja helvetistä kattiloita,

jolla hurmetta turrutetaan,

ettei1 maito maahan juokse!

Tysty veri. seiso veri, 15 niinkuin miekka meressä

ja saraheinä sammalessa!

Sitten syljetään haavan päälle.) 2336. Pori. Friman J. n. 13. —89.

Kustaa Friman. 62 v.

Veren sanat. (Luettava 9 kertaa perätysten, niin kyllä, veri lakkaa.)

Kuinka silloin lauletaan, Kun rauta pahan tekee, Eli himon hilpasee: Veri ny yksi hyytyköön, .. Veri jääksi jäätyköön, Veri seiso, niinkuin seinä, Niinkuin sara heinä sammalissa! Lennä, lennä, laiha kurki, Tuo hi[i]estä patoja, io Ja helvetistä kattiloita, Joilla verta keitetään, Ja hurmetta hurutetaan. Ettei maito maahan juokse, Eikä hurmi peltoon putoa.

2337. Noormarkku. Nurmio Fr, n. 1. —04.

Veren pidälyssanat.

Seis veri, seiso1 veri! Seisopa Punainenmerikin silloin, kun Mooses siit kuivin ylitte meni.

2338. Merikarvia. Romppanen n. 8. —89.

I ei en pidätys sanoja.

Kaadu honka huovinensa, koivu kolme poikinensa, ettei maito maahan kaadu, punanen putoisi! 5 Isän tulinen turkki, äidin pajunen paita! Et1 sinä silloin suuri ollut, kun sinä suohon suikattiin, vetelästä vellattiin. io Vuoressa1 veren keittäjä, vuoressa kattilaa hakee. Tukko tuimaan haava, m paikka pahaan läpeen.

2339. Merikarvia. Romppanen n. 9.

—89.

Tyynny, veri. niinkuin Tyrus

koski, seiso niinkuin seinä! Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen!

2340. Merikarvia. Kotikoivu n. 24. —23.

Kaisa Lähteenmäki, 84 v.

I erensulku sanat. Että veren vuoto haavasta taukoaisi

233.".. « kuin *seinä* : k. s. — * kk:ssa iso alkukirjain. 2337. ' kk:ssa iso alkukirjain. 2 138. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

I oukkaantumal i i \ iottumat.

Tyräytä tyynni, pidätä piäni, 2344. Siikainen. Granqvist n. '<1. niinkuin 9 L2 väärän lautanne- 89.

hen vala helvetissä. Siikaisten kylä. Mikon i.

Jesuksen veri punainen, 2341 . Siikainen. Hannus n. 179. 90. paranna tämä haava,

K irkonkj lä \. E. Lindroos, 15 v. Kuullut Katri Lindroosilta.

Veren sanat.

Pidäty nyt, punainen, Ainaiseksi kulussas Kautta Luojan, kaikkivallan, Että beikko ihminen . Elämähän jäisi, Li viisaammiksi opettaisi Jälkeen tulevaiset.

2342. Siikainen. Hannus n. 180. —90.

Kirkonkylä. A. E. I /indroos, i"> v. Kuullul Katri Lindroosilta.

2:$et | veren | sanat.

Seiso veri, tyysty veri! Seiso niinkuin seinä, Asu niinkuin aita, Kristuksen veri punainen!

sisältä paranemaan, päältä näkymättömäksi!

2345. Siikainen. Granqvist n. 52.

89. Siikaisten kylä. Mikon mui

Tyysty veri, tyysty veri! Ty\st\ pä: Tyyringin meri2. Istu1 ko kivi, seiso ko seinä, asu

ko aitta!

2346. Siikainen. Granqvist n. 53.

89. Siikaisten kyin. Erkki Kallio.

Tyysty veri, seiso veri, tyysty veri, seiso veri, tyysty veri, seiso veri, niinko kaksitoista lauta- miestä Helvetin portilla]

2343. Siikainen. Granqvist n. 50. 2347. Siikainen. Granqvist n. 54

89. Siikaisten kylä. Kaisa Fagerström.

Veren sunni.

l't yrsty veri, seiso veri, niinkuin

seinä! Ptyrsty veri, seiso veri, niinkuin

aita!

Ptyrsty veri, seiso veri, niinkuin

Kyröskoski!

Ptyrsty veri, seiso veri, niinkuin

Jesus ristin päällä!

— 89.

Siikaisten kylä. Juha Korkeamäki.

Seiso veri. tyysty veri, niinkuu tyysty Tyrjän kuski. jo(s)sa Jesus ristittiin. kaikki kansa kiistettiin; niinkuin se mies. joka oikein tiesi, mutta väärin vanno, seisoo Hel- vetissä! Parane1 päältä näkymättömäksi, sisältä tuntumattomaksi!

1 kk --.i pieni alkukirjain. •' v eri : meri, 2347. ' kk:ssa pieni alkukirjain

Veren sulku. 2

2348. Siikainen. Raekallio Vuokko, n. 64.

Kertoi Erkki Kahri.

l eren pidätys. \ erenvuoto haa\ asta saal iin tumaan, kun kipeätä paikkaa siveltiin sydämeen pain ja samalla luettiin verensulkusanat:

T\ w\ veri, seiso veri Niinkuin se Jordanin vesi. Musta mies merestä nousi Hyystä hyppysissä, -. Jäätä jänkärä käd Iski tulta tullessansa Kirjavasta kärmehestä [ikkerällä merikivellä, Tyystypäs tuohon paikkahan.

2349. Siikainen. Raekallio Vuokko, n. 65. 27.

Kertoi emäntä Jaakko-Mikkola.

I i ren pidätys. Haavaa tutkittaessa puhuttiin:

Älä sinäkään juokse,

kun ei Neitsy Mariankaan juossut, kun Vapahtajan synnytti.

2350. Siikainen. Helomaa K

n. 2. -30.

Haat at. Eräs mies pysähdytti veren vuodon sanoilla:

Veri seiso niinko se vaimo seiso heilvetin porstuas.

2351. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 3. —30.

Veren sanat:

Älä sinäkään jua0kse kun ei

Neitsyt Maariakaan jua0ssu kn hän Vapahtajan synin fcti.

2352. pS Ih Immin Kyllikki, n. i. 30.

n .-< " mi.

suksen Kristuksen puhdas

veri ja Maarian makonen maito, seiso veri niinkuin Jordanin virta silloin kun Jumala sen seisatti 5 ja Pyhä Poika ristiinnaulittiin. \ imä sanal lueti iin 3 kertaa peräk- käin niin veren juoksu seisahti.

2353. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 5. 30.

Veren sanat. Tystä veri, seiso veri seisopa sekin mies helvetissä, joka pyhänä kenkiäns tervaa.

2354. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 6. —30.

Julin Vimperi 55 v. Sammin ky- lästä.

Veren sanat.

Tystyv^veri, tyre veri, niinkn Kyröskoski. Tysty veri, tyre veri niinkn Jortaniv1^ virta, 5 josa Kristus kastettiin. T\ m\ veri, tyre veri niinkn kahdentoista lautamie- hen veri. Tystj veri, tyre veri niinkn väärän tua0marivw veri hel-

vetis.

2354. • Jortani n : Jortanic.

Loukkaantumat ja viottumat.

2355. Siikainen. Helomaa Kyllikki,

30. Kuusela, 75 v. Kirkonkylän kun- nantalolta.

Veren sanat.

Kristuksen puhdas veri ja Maarian makuuni maito, seiso veri niinkuin Jordanin virta

silloin kun Jeesus kastettiin •o ja se Pyhä Poika ristiinnaulittiin. Painetaan sormella haavaan 3 ker- taa näitä sanoja luettaessa.

2356. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 8. —30.

Lammin nuoriemäntä noin 32 v.

Veren sanat.

Seiso veri. tyrry veri, seiso oiinko ^'inä, asu niinko aita pidätä veri,

5 pidätti Vapahtajan MTiki ristin

päällä, seiso aiinko sen ämmän sielu, joka helvetin tules lauantaista lankaa kehräs, seiso niinko Jordanin virta.

Vasemmalla nimettömällä kierre- tään vastapäivää haavan ympäri niin kauan kuin nämä sanat luetaan.

2357. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 9. —30.

Lammin isäntä 61 v.

1 i un sanat.

Seiso veri, seiso niinko seinä

asetu niinkn ,-iita

seiso niinkö t <- 1 1 lis ori hevoinen seiso niinko Kristuksen veri pu- nainen.

Ei lujat sanat .

2358. Oripää. Vihervaara n. 2511.

n. Oripää. Kaarle Karlström, 70 v.

I ii en pidätyssanat.

Tysty veri. seiso veri Niinkuu lantamiäs belvetisä!

2359. Köyliö. Niemi A. B, n.5. -90. Karhia. Esaias Sundholm, n. 70 v.

Kuullut Vampulassa Maria Viskiltä.

Veren seisahdus sanat.

Veri pyssäy, Veri seisau

Niinkuin Kristuksen viirestä haa- \ astal

2360. Loimaa. Lindqvist n. 495. - 92, \ päjä. Liisa Härkönen, 7 1 v.

Taikoja ta Veren pysäytys saadaan sillä, kun manuttaa veren, puhuu hyvin hiljaa itseksensä jonkuunsanan Raamatusta

ja ottaa pienen puhtaan kepin kuusi puusta ja antaa nyi muutaman tipan verta juoksusta tippua1 sen kepin päälle; kietoo sitte puhdasta liinavaa- tetta sen kepin ympäri, pi sitte

sen pj styyn sellaiseen paikkaan

on tavallinen lämmin, multa -ili'h' n ei

saa paistaa päivä eikä kun. No* nyt kuin 36 veri on kuivanut siilien keppiin, niin ii iiu.i veri ikänä rupeaa liaaksi juoksemaan,

2360. ' tippa : tippua. — 2 kk:ssa pieni alkukirjain.

Veren sulku. 2361—2366.

655

2361. Loimaa. Vihervaara n. 4548. —13.

Karoliina Puisto, 72 v.

I > f n tyrytyssanat.

Seiso veiri, tyry veri, niinkuu se miäs seisoo helvetin

portisa, kun Jeesuksen veren jalvoillas til- inä! Se luettiin kolmeen kertaan. Sitt veri seisahtu.

2362. Vampula. Puno n. 2. — 3li03.

Punola. Maria Puiki. 54 v. Kuul- lut äidiltään.

Vi rt n loitsu.

Voi voi sinuas, muta raukka, Kun' et silloin paksu ollut, Kun sä suosta nostettiin, Vetelästä vetkottiin. s Neitseen Marian makia maito, Kristuksen veri punainen Tällä haavalla voiteeks'!

2363. Huittinen. Vihervaara n. 034. —10.

Somerniemi. Miina Heikkilä, 50 v. Kuulllut huittislaiselta.

Veren tyrytys. Otettiin sirppi, jolla oli sormiin haavan lyönyt, hampaisiin. Koske- tettiin kolme kertaa hamaraa. Sitten pantiin se sirppi haavan päälle ja sanottiin:

Tyry. tyry veri, niinkun tää sirppiki seisoo!

Nähnyt Huittisista kotoisin olevan naisen niin tekevän.

2364. Kokemäki. Ahti n. 8. -93. Kiettare. Maija Rintala, 63 v.

Veren sanat.

Seiso veri, pyssää veri niin ko vesi seiso Joortanin virrasa, ko Vapahtaja ylitte kulki

2365. Kauvatsa. Järvinen n. 47. — 53.

Veren sanat.

■ Seiso veri, tyysty veri, Niinkuin Joortanin virta seiso sil- loin, Kon1 Kristus kastettiin.

Seiso veri, tyysty veri. s Niinkuin kaksitoista lautamiestä seisoo helvetissä, Oikein tietää, väärin tuomittee.

Seiso veri, tyysty veri, Niinkuin se ämmä seisoo, Kon perjantain,! pääs pessee, io Sunnuntaina vast sukkii tiedoll'.

2366. Kiikku. SS. Mytol san. n. 206.

— •k 29.

Santeri Seppälä. Kert. opett. K. F. Helisevä.

Huu.1 Tästä henkiolennosta, sen esiintymisestä tai puremisesta ei ker- toja sanonut mitään kuulleensa. Se esiintyy kuitenkin hänen sanelemas- saan ja kansalta kuulemassaan loit- sussa (veren pidätyssanoissa):

Huudan huuta1, huudan hyytä, Huudan pataa tuonelasta, Helvetistä kattilaa, Jolla verta keitetään.

2365. * kk:ssa pieni alkukirjain.

2366. 1 Sana kkrssa alleviivattu.

Loukkaantumat ja viol Lumal

2367. Tyrvää. Äijälä II. n. 239. 95.

Vunastuuna.

Kim haavaa painetaan raudalla ja sanotaan:

[stu veri, seiso veri niin kun

seinä, isin veri, seiso veri niin kuin kivi kiahuvasa koskesa, istu veri, seiso veri niin kuin sen sialu helvetisä seisoo joka pyhänä kenkiänsä tervaa! niin verenjuoksu1 lakkaa.

2368. Tyrvää. Äijälä ff,». 240. -95.

Iso lli-ikki

Kuu tahdotaan pidättää veri haa- vasta juoksemasta, niin otetaan hyp- pysellä sylkee suusta ja sanotaan:

Veri piöä paikkas, veri piöä paikkas, veri piöä paikkas, ja kiärretään niitä hyppysiä 3 kertaan vasemman korvan ympäri ja sitte pannaan se sylki haavan paali.- i notaan kulun- kertaa:

Piöä veri paikkas! Sitte pidättää vissiin

2369. Tyrvää. Äijälä ff, n. 241. -95^

Afuurimestarin Loviisa.

Miu1 "i,n vaan pannu Naavan päälle sormeni ja lukenu:

Nimeen [sän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen.

silla min oon saanu veren pidättä- mään.

2370. Tyrvää. Kullaa n. 141. ' »03. Tapiola. \.nna Jokinen, 56 \ Kuul- lut isältään Verta pidätetään seuraavalla Unisuita:

Veri punanen, pirahtele, Luojan lupsahan lujua! Älä ämmän älhpäähän, Kovan kopsahan kola ja! .-. s.- sinun kihauttaisi, Tunkiolle tokauttaisi.

2371. Tyrvää. Ahlstedt n. 17. " a03.

111,, \nna -Stiina Korkciuiiaki. 70 v. \ < n npidälyssanat.

[stu veri, seiso1 veri, Ninkon kivi kiahuvasa koskesa. [stu veri, seiso1 veri, Ninkon sm sialu kaöotuksesa, .-, joka pyhänä tervaa kenkiänsä.

2372. Mouhijärvi. Hannus n. 36

-89. i iskari Hannus, 25 v.

Veren sunni.

Tyysty veri, seiso veri! Seisoo1 seinäkin, tyystyy kosket- kin, niinkuin joki Jordanissa, jossa Kristus ristittiin, b Pyhähenki1 kastettiin, kaksitoista lautamiestä helvetissä, väärä tuomari pöydän päässä.

2367. ' yi. [vere]j[juok

i \ eri pidättää Min M

2371. ' kk:ssa iso alkukirjain

2372. ' kfcssa pieni alkukirjain.

Veren sulku. l::::i -2380

65:

2373. Mouhijärvi. Laine T. n. 230.

93. \1 i Irönfors, 19 v. Kuullut Koke- mäellä.

I eri seisahtuu seuraavilla sanoilla:

Tysl veri, seiso veri. seiso veri punanen, niinkuin sr [autamies seisoo helve- tissä, joka väärin vannoo. Tysl veri, seiso veri, seiso veri

punanen, niinkuin sr tuomari seisoo helve- tissä, joka väärin tuomitsee!

Molemmal osal luetaan taikoessa :: m. mmi kertaan).

2374. Mouhijärvi. Hannus n. 37. —89.

< tekari Hannus, 25 v.

Toist i veren sanat. S< iso ja pw paikallas, niinkuin Jordanin virta, silloin kun Jesus Johannekselta kastettiin!

2375. Mouhijärvi. Vähätykki n. 18.

04. Iivari \ ätti, 49 v.

Veren pidätys sanat.

Hyydy veri juoksemasta, hyydy yhdeksän lautamiehen sie- lun kautta helvetissä.

2376. Mouhijärvi. Kankaanpään kan-

*n n »pisto, Husari n. 485. Ui. Hilma Husari,

Veren sanat.

Seiso veri, tyydy veri,

seisoo koski kuohuvainen Joora-

niss.i .

jossa Kristus ristittiin kastetun kakstoista1 lautamiestä helvetissä1 ja väärätuomari pöydän päässä.

2377. Mouhijärvi. Laine '/'. n. 54

92. Häijää. Sakari Lehtimäki, 40 v.

Veren sanat.

Veri seiso, niinku se seisoo hel- vetisä, joka väärin vannoo!

2378. Muuli/ nirri. Lninr T. n. 55.

9 '.'. H äijää Sakari Lehtimäki, 40 v.

Tahi:

Veri seiso, niinkuu vesi seisoi Jordanissa, ku Jesus kastettuni

2379. Mouhijärvi. Vähätykki n. 17.

01. Tyrvää

Veren sanat. i Hetaan sellainen saapas, joka on pyhäaamuna tervattu ja lyödään sillä koliif kertaa vertavuotavaan kasvoon ja joka kerta lausutaan:

Seiso veri. niinkuin s:1 seisoo

helvetisä, juku on pyhäaamuna

saappaansa tervannut.

2380. Lavia. Kamppi Väinö, n.. 4. -03.

I eren sanat.

Tyrehdy, tyrehdy! Tyrehty Jordanin virtaki siilon kun Kristus kastettiin.

2376. ' kk:ssa iso alkukirjain.

42

658

Loukkaantumat ja viottumat.

2381. Lavia. Kamppi n. 17. —03. Eräs ruotimummo.

Veren sanat.

Tyrehdy, tyrehdy! Tyrehty1 Juortanin virtakin,

si]]> .In kun Kristus kiistettiin! Tule haava terveheksi, 5 katoa1 kipu kivehen, kipuvuoren kukkulalle, vuoren rautaisen sisähän!

2382. Lavia. Kievari n. 172. -90. Laviankylä. Uno Rankonen. 9 v.

Kuullut Aino Suojaselt a.

Veren sanat.

Lakkaa punanen putoomasta, Mii viekas vieriämästä. Lakkasi Jordankin juoksemasta, jossa Herra Jeesus ristittiin 5 ja kaikki kansat kastettiin.

2383. Lovia. SS. Mytol. san. n. 213. s. 1—2. -nU29.

Taavi Laaksonen.

Seiso veri, seiso veri, niin ko se mies helvetisä, joka oikein tiesi, ja väärin vannoi! Vielä veren sanoja. 5 Seiso veri, seiso veri, tyrehdy tyystin vuotamasta, harmiksi hiiden hillittömän!

Seiso veri, seiso veri, hurme punanen hurtan juoma,

io pysähdy paikalla kohta, harmiksi hiiden hillittömäni

2384. Lavia. SS. Mytol. san. n. 208 s. 3. -wln28.

Taavi Laaksonen.

Rahka sana on miltei jäänyt pois käytännöstä.

Äitini kertoi erään emännän ennen muinoin pitävän tapanaan kirota että huuharahka, Eräässä veren sanoissa esiintyy rahka.

Seiso veri, seiso veri,

ihmislapsen ihmeheksi,

rahkan raakan (raa'an) raateluksi, sekä vanhassa tarussa seuraava lause:

Rahka ratsulla ajavi. verehinen vettä myöten.

2385. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 1.

—03.

Taavetti Sahramäki, 67 v. Kuullut Iisakki Vuorenmaalta.

Veren pidätyssanat.

Tyrsty veri. seiso veri, seiso

niinkuin seinä! Seisoipa Jortanin

virtakin silloin, kun .lesus Kristus

kastettiin.

Viimeinen lause1 lausutaan kol- masti.)

2385 a. Hämeenkyrö. Pakula I'. n. 2. —03.

Taavetti Sahramäki, 67 v. Kuullut Iisakki Vuorenmaalta.

Tyrsty veri, seiso veri, seiso aiinkuin sen miehen sielu helve- tissa, joka lähimmäisensä rajan

siirsi.

2381. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — * kk:ssa iso alkukirjain. 2385. • |s|ause : iause.

Veren sulku. 2385b— 2391.

659

2385 b. Hämeenkyrö. Pakula V, n. 3. —03.

Taavetti Sahramäki, 67 v. Kuullut Iisakki Vuorenmaalta.

Tyrsty veri, seiso veri, seiso niinkuin sen miehen sielu helve- tissä, joka jouluaamuna kenkänsä

rasvaa.

2386. Hämeenkyrö. Mallita M, n. 29. —05.

Uskela. Ville Kairisto, 58 v.

Veren pidätyssanat.

Seiso veri, tyry veri niinkun sen ihmisen veri helvetisä, joka pyhä aamuna saappaansa

rasvaa1.

2387. Hämeenkyrö. Heikkilä n. 4. -uli04.

Vesajärvi. Tilda Muotia, 27 v. Kuullut iso isältään.

Verenpidätyssanat.

Seiso veri! Tyrsky veri! Ninkun1 tyrsky tyyrin koski, Joki Joordanissa pidätti. Seiso kuin seinä! Asu kuin aita! 6 Niinkun1 12 lautamiehen sielu hel- vetissä Ja2 sen vaimon, joka torstaina parret täytti, Ja2 perjantaina voita kirnus.

2388. Hämeenkyrö. Kamppi n. 15.

-"/s 03.'

Vesajärvi. Tilda Vähämuotia. Kuul- lut iso isältään. Mp. Laviassa.

2386. » rasvaa|a| : r.

2387. 1 kk:ssa sana alleviivattu. —

2388. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Veren sanat.

Seiso veri, tyrsky veri, niin ko tyrsky Tyyrin1 koski, joki Juortanin pidätti! Seiso niin ko seinä, s asu niin ko aita, niinko kahdentoista lautamiehen sielu helvetissä ja sen vaimon, joka torstaina parret täytti ja per- jantaina voita kirnui.

2389. Hämeenkyrö. Mattila M. E,

n. 420. —31.

Kustaa Lehtiniemi, 68 v. Kuullut Matti Brax'ilta. Mp. Viljakkalassa.

Verensanat. (Katkelma) Seiso veri! Seiso niinkuin väri- pä ta! Seiso niinkuin yhdeksän lautamie- hen veri helvetissä, jotka oikein tietävät ja väärin tuomitsevat!

239C. Kankaanpää. Palonen n. 19. —59.

Toisin.

Seiso niinkuin seinä, Asu niinkuin aita, Ole niinkuin kivi keskellä koskee!

Painetaan nimettömällä sormella.

2391 . Kankaanpää. Oukari (Laiho) n. 93. —89.

Veren sanat.

Tyysty - - jo tyysty,

Niinkuin Tyrnän koski!

•2kk:ssa pieni alkukirjain.

Loukkaantumat ja vio Uumat.

TY3rsty niinkuin kaksitoista lauta- Nämät sanat auttavat, vaikka ei

miestä sanain lukij;i näkisikään naavaa.

Jotka helvetissä oikeaa asiaa vää- räksi vääntävät. 2395' Kankaanpää. Laiho n. 393

uo.

2392. Kankaanpää. Oukari {Laiho) n. 95. -89.

Verenpidätys-sanal.

Pidäty veri! Seiso1 veri! Seiso1 niinkuin aita! Seiso1 niinkuin sen ihmisen sielu helvetissä, joka väärin vannoo ja inisin tietää

2393. Kankaanpää. Laiho n. 335. -90.

Eppu Seppälä, 55 v. Kuuli Kaappo Kaappolalta

I inu sanoi.

Nouse honka huovinensa, Kuivu kolmen poikinensa, Ettei maito maahan kaaöu, Eikä punanen putoo; & Tukku tuimaan reikään. Paikka pahaan Iäinen.

Miina Hakola. .">'.! v.

Haavan vihat paranee, jos ^ill.i teräkalulla, jolla

haava tilli, painaa ristiin venhaavan päälle kolme kertaa ja sanoo jokaisilla kerralla:

l,\iul;i. Ota vill.is' pois!

2396. Kankaanpää. Laiho n. 339. —90.

Juho Viitanen. 32 V. Kuuli Mauri Perkiöltä samasta kylästä.

Veren sanat.

Tyyhtyvä veri! Pitää seisoman, niinku yheksän lautamiehen sielu helvetis.

Luetaan yhdeksään kertaan, jonka kestäessä pidetään nimetön sormi haa \,ni päällää.

Nämät luetaan 3 kertaan, ja pidät- tävät veren haavaa näkemättäkin. 2397. Kankaanpää. Kankaan/pään

kunsttnopixlo. ['alokaiujas Fanny

n. 287. 16.

Kun \,i]|i.i.i\ i.i -hiottiin, niin lujet- t un sanat, että veri lakkaa juokse

mast a.

Seiso1 veri, seiso veri,

seiso ininknn kivi kiehuvaa koski - aiinkun \ hdeksän lautamiestä hel- ve!

2394. Kankaanpää. Laiho n. 340. —90.

Muna Hakola. .",'.i v. Kuuli äidiltään. Veren sanat.

Piöätä, veri punanen, Seiso kun seinä. Työehöy, niinkuin Kyröskoski, Piöätä, niinkuin kakstoista lauta-

miestä helvetin portilla!

1 klessa pieni alkukirjain. 23*J7. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

Veren sulku. 2:!'.',S 2'.n',

661

2398. Kankaanpää. Ollinen n —90.

Niinisalo. Leskivaimo Rosnäll.

Veren sanat.

Seiso veri, niinkuin seinä, ja seitsemän lautamiestä, niinkuin helvetin peräseinä!

2399. Kankaanpää. Laiho n. 336. —90.

Vihtiläjärvi. Mikko Syrman, 62 v.

Veren sanat. T\ ysty, niinkuin tyyni, Seiso, niinkuin seinä, Niinkuin kivi kuva koskessa, Ja yhdeksän lautamiehen veri hel-

vetis!

2400. Kankaanpää Laiho n. 337.

-90.

Kyynärjärvi. Juha Aataminpoika, 63 v.

Veren sanat.

Seiso veri, seiso veri, Tyysty veri. tyysty veri, Niinkuin Kyröskoski!

Lukiessa supistetaan haavan reunat yhteen.

Nimeen isän ja Pojan ja Pyhän

Eengen!

siilin ripotetaan vähän riivottua salmiakkia päälle, non haava paranee

pian vaikka isompikin olisi.

2402. Kankaanpää. SS. Heponen Astrid, 1929.

Veneskoski. Aina Mansukoski. 64 V. Mp. Parkanossa.

Verensanat.

(Poika i »liai|kki kuollav^vercntuln. em minä muistanukkän että mä ve- rensanat taira'»:

seisov^veri, tustuv^veri, seison niiiko1 seinä seiso. seisonwiiii|ko aita seiso,

seison in i|ko uhreksäl^lautamie-

hevw .'. veri- nelvetim^pohias.

2403. Jämijärvi. Välisalo n. 4. — 03. Venla Vuorenpa;», 32 v.

Veren pysäytys sanat.

Seiso veri niinku ne kolme tuomaria helvetinporstuas.

2401. Kankaanpää. Laiho n. 409. 2404. Ikaalinen. Paldani n. 75 e.

—90.

Rajasalo. Iisakki Linnamäki. 80 v.

Verihaavan parannus.

Jos sormella painetaan haavan päälle ja luetaan sanat:

.V.'.

Tys seiso, tys seiso, SeiSO', niinkuu seinä, Asu', niinkuu aita, Niinkuu kivi kovas' koskes',

Herra .li'sii> Kristus siunak- :. Tyysty, niinkun yhleksän laula- koon, mielien veri helvetissä.

24o2. J nvnk|uin| : ninko. — - kk:ssa seur.: |uhr|.

662

Loukkaantumat ja viottumat.

2450. Ikaalinen. Pokiani n. 75 f- —52.

Seiso', niinkuu seinä, Asu, niiukun aita, Niinkuu kivi kova koskes, Hyydy1 niinkuu Kyröskoski2, 5 Pitää seisomaa1 niinkuin kaksi* toista lautamiestä helvetissä.

2405 a. Ikaalinen. Paldani n. 122. -52.

[Ks. Ihmisten taudit, Manaussanoja n:o 3052a. Vrt. Verensulku n:o 2446a.]

2406. Ikaalinen. Korhonen n. 53. —97.

Riitiala. Uudentalon muori, 72 v.

Veren seisotus sanat.

Seiso veri! seiso niinkuin yh- deksän lautamiehen veri helve- tissä. Isäni verinen miekka, äitini pajunen paita s vuoressa verta keitti tukoksi tuiman reiän, paikaksi pahaan läpeen.

Kertoja itse on seisottanut veren näillä sanoilla.

2407. Ikaalinen. Kotiseutututk. kurss. s. 65. -15.

Veren sulkusanoina luettiin:

Seisi) veri, seiso veri, seiso niinkuin seinä, Seiso niinkuin 9 lautamiehen veri helvetissä1.

2408. Ikaalinen. Räystölän.23. —21. Ida Grönroos.

Seiso niinku seinä, asu niinku aita, seiso niinku kivi kova koskes, pahain niinku pahkunu veri, 5 seiso niinku pöytä alttarin eles!

2409. Ikaalinen. Räystölä n. 24. — 21.

Johan Räystölä.

Peukalonsa laskee suonen päälle ja sanoo:

Seiso1 veri. seiso veri, seiso veri! Seiso niinku kivi kiahuvas k<>skes. -<'i»'> niinku yhyleksän [antamiest

helevetisl

2410. Ikaalinen. Räystölä n. 25. — 21.

Eva Rajamäki.

Peukalonsa laski-.- suonen peelle ja sanoo kolome kertaa:

Seiso1 veri, seiso2 niinku kivi kinliux as koskes, seiso niinku yhy- leksän lautamiestä lielevetis.

2411. Ikaalinen. Laiho n. 338. -90. Isoröyhiö. Maria Hakala, 43 v.

Veren sanat.

Seiso veri, seiso veri,

Seisu niinkuin seinä! Seisu veri. seiso veri, Seiso niinkuin kivi kiehuvaa kos- kesi s Seiso veri, seiso veri, Seisu niinkuin \ luVksän lautamie- hen sielu helvetis!

2405. ' d alleviivattu, yi. [Hyy]l[y]. — 2 kk:ssa pieni alkukirj. iin.

240". ' Haavan lääkkeenä käytettiin lautaa ja suolaa. Kirjoittajan liuoin.

2409. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

'.'itu. ■ kk:ssa pieni alkukirjain. — - kk:s»a iso alkukirjain.

Veren sulku 2412—2419.

663

2412. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa- rina, "■ 6. — 31. Iso-Röyhiö.

Verempilätöhsanat:

seisov^veri, -''iso niijku seinä, seiso nii|ku Ghaleksäl^lautamiästä

her"vctih istu. oikeiniwpuhu ja \.im tuamitte.

söli iso hava kerrai|ki. olivat jo ko- valle niarannft se m mettäh. kolona rupeh veri purskahtelen, haettiv^vl- ria. sano, että kiillä hain pilat t£ vaikka härf i| kurkut, noi verempilätöhsanat se sitte sano. papusen nestorilta kehu oppinensa. hikkiösta kai sl- kuilu oli.

2413. Ikaalinen. Alanen Viljo n. 195. —31.

Iso-Röyhiö. Malakias Papunen, n. 68 v.

Veren sanat:

Seiso veri, seiso niinkuin seinä! Seiso niinkuin yhdeksän lauta- miestä helvetissä istuu, jotka oikein puhuu ja väärin tuo-

mittee.

2414. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 187. —31.

Röyhiö. Malakias Papunen. Katkelma

— Seiso niinkuin Tyrön koski,

niinkuin sen miehen sydän, joka

pyhäaamuna kenkiänsä tervaa.

asu niinkuin aita

ja niinkuin kivi koskes'

ja niinkuin ylnicksän lautamiehen

sielu s helvetin tules'

2416. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 193.

—31.

Juhtiin. iki. Taavetti Penttilä, n. 63 v.

Veren sanat:

Seiso veri. seiso veri niinkuin yhdeksän lautamiestä helvetin portilla! Sanat piti lukea kolmeen kertaan.

2417. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 130. —31.

Juhtimäki. Iisakki Harju, n. 78 v.

Veren sanat: Seiso niinkuin seittemän lauta- miestä helvetissä jotka väärin tuominneet on. Seiso niinkuin Jordan virta, jossa Kristus kastettiin!

2418. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa- rina, n. 34. — 31.

Jyllin kylä. Eeva Hakala, n. 70 v. verempilätöhsanat: seiso vw veri, seiso v^veri ninku kivi kiahuvas hePvetin^

koskeh.

2415. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 179. 34,9. IkaaUnen. AXanm Viljo, n. 11.

-31.

Vähä-Röyhiö. Esteri Vähä-Heik- kilä, n. 82 v.

Veren sanat:

Seiso niinkuin seinä.

—31.

Sipsiönkylä. Hilma Seppä, n. 61 v. Kertoja kuullut sanat Kurusta kotoi- sin olleelta Vastamäki-nimiseltä mie- heltä.

I ,oukkaanl umal ja viottumat,

i ""' sanoi.- ja m- ämmä, joka perjantaina1

Seiso veri, seiso veri TOita kirnuaa.

seiso muikuin Punainen meri

silloin kun israelinlapsel ohitse 2421 a- Ikaalinen. Alanen Viljo,

kävi! " ■'''■"'• -31-

Riitiala, Bmma Järvinen, n, 51 v.

I eri n sanat,

Pysty veri, seiso veri, Seisi niinkuin Töörnin kuski Taikka niinkuin lautamiehen sielu helvetissä

2422. Hongonjoki. Paldam n. 75 b.

— K2

Seiso kuin seinä, ■ .i-u kuin aita

niinkuin yhdeksän lautamiestä helvetin tulessa! Lakkaa punainen pulisemasta, sininen sirisemästä, ettei maito maahan juokse, io punanen peltoon putoo!

TyySty Veri. seiso veri.

2420. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 77. Kun se mies aelvetis' seisoo, Leotola. Isotalon emäntä. Muis- rk;1 sunnuntaina1 kenkänsä ter-

tiinmerkinnyl Elli \ ähätalo

Veren sanat:

Jeesuksen veri punanen 2423. Hongonjoki. Paldani n. 75 c.

Maarian maito makonen —52.

haavojen paranteeksi. Tyysty' veri, sois,,' veri,

Ei ollut niin kovaa verenvuotoa, Ami', niinkuu aita .ismi.

etteivät nämä olisi vaikuttaneet. Seiso, niinkun virta Jortanin joes'.

2421. Ikaalinen. Ahmin Viljo, «. 2424. Hongonjoki. Paldani n. .'•""/. 78. -

Leutola. Isotalon emäntä. Muis- TvystV veri. tyysty veri

tiinmerkinnyl Kili Vähätalo. E>Uätä< veri, seiso veri,

i eren sanat: Niinkun seinä s,. iso,,.

Tyysty tyysty verivieriämästä, Asn mil!knn aita asuu, Punainen putoamasta! Tyysty. niinkuin tyrjän meri

Seiso, seisopa Siionin jokikin.

Jossa Jeesus ristittiin. 2425. Hongonjoki. Palonen n. 16 ö Kaikki kansa kasteltiin. ."/.''.

Seiso, niinkuin kivi kiehuvassa Verenpidätys-sanat.

koskessa T\ ysty veri, seiso veri.

2421 ' Perjantai muuten kades päivä. Silloin eivät työt menesty. Kylvämistä, kirnuamista j. n. >■. eli paras välttää. Mp. huom. 2422. ' -muu a niaina : sunnuntaina

n sulku. 2425 — 2430.

Seiso1 siinä niinkuin soina, Asu siinä niinkuin piha aita, Seiso niinkuin vesi Jordaams

virrassa, 5 Silloinkuin- Kristus kastettiin, Seiso niinkuin se ämmä helve- tissä, Joka sunnuntaina kenkänsä ter- vasi, Seiso niinkuin 9 lautamiestä hel- vetissä, Seiso niinkuin pilven patsas, io Bkyptin ja Israelin lasten välillä! Syljetään peukalo sormeen j.i pai- netaan sillä sanoja lukeissa.

2426. Honkajoki. KaUio Niilo, n. 68.

-10. »Halmes-Heermanni».

Verenpibätyssanat '

Tyysty veri8, seiso veri2, niinkuu vesi Tyyrian koskes, sillonkun Kristus ristiinnaulittiin!

Kertoja oli viimeksi pari viikkoa sitten parantanut suuren, jalkaansa saaman haavan.

2427. Honkajoki. Kallio V. -f, n. 1534. —^Ia12.

Seiso veri, niinkuin seinä, asu, niinkuin aita, seiso veri. niinkuin seinä, seiso, niinkuin vesi Jordanin

joessa!

[Veren sanat. Veri haavasta sei- sahtuu näillä sanoilla. Tästä luvusta lienee osa jätetty sanomatta).

2428. Honkajoki. Kallio V. J. n. 1528. —ul»13.

Juliana llavaara. 55 v Kuullul

Maija Honkarannalta. Mp. Isojoen Koresjärvellä

3i 30 veri, niinkuin seinä. asu, niinkuin aita, seiso, niinkuin s.- ämmä he]\etis>.i

seisoo joka pyhänä kenkänsä tervas.

[Veren sanat. Veri seisahtuu Ii, i.i vassa, kun sanat lausutaan.)

2429. Karvia. Paldam a. 38. —52.

Tukittu on suuremmatki1,

Jaksettu on jalommat ki. Joet suista, järvel päistä, Kariksel nienten nenistä.

2430. Karvia. Palaani n. 75 a. —52.

Vi ren sanat.

Tyysty' veri, tyysty1 veri, Seis" veri, seiso veri, Lakkaa' pian juoksemasta, Punanen purisemasta, s Leppää' lorisemasta, Asuc, niinkuu aita asuu, Seiso', niinkuu seinä seisoo, S'iso'. niinkuu kivi koskes'. Seisie. niinkuu yhleksän lauta- io miehen veri uelv< tissä, joka oikein tietää ja väärin vannoo, amen1 ijankaikkisest'.

2425. * Säkeissä 2, 4 — 0. s. 9, on pieni alkukirjain. — 2 Silloinkun : Silloinkuin.

2426. ' Verenpi|r|ätyssanal VerenpiBätyssanat. —*ve|s|i : veri. 2429 > Runon yi. (Kalevala s: 275).

2430. ■ kk:ssa iso alkukirjain.

f»66

Loukkaantumat ja viottumat.

2431. Karvia. Kaukamaa L, n. 233. Seiso viii!

— ^/e 30. Tyysty vw veri !

Karviankylä. Jaakko Porrassalmi,! SeiSOOpa sekin mieli helvetin,

72 v- joka sunnuntaiaamuna kenkänsä

Veren seisatus: tervasi

Pidätä veri, Seiso veri, Seiso veri niinkö seinä,

Asetu veri niinkö aita! 6 Seisahtipa meidä Vapahtajamme veri muinoin helvetilakituva pors- tuassa!

Kyllä pienet haavat seisahtuu, kun vaan uskos sanoihin.

2432. Karvia. Kaukamaa L, n. 234.

™U 30. Karviankylä. Nikolai Välimäki, 70 v.

I eren seisatus. 1'irätä veri, Seiso v^ veri! Seisok^kuin seinä, Asu kuin aita! 5 Pirätti Jeesukse Kristukse veri helveti la kituva porstuan eres.

2433. Karvia. Kaukamaa L, n. 232.

-*l,30.

Ämmälankylä. Elsa Mäntyjoki, 45 v.

Veren pidätys sanat:

Tyysty v^veri! Sisov^veril

Seiso niinkö yhdeksän lautamie- hen veri!

2435. Karria. Kaukamaa L. n. 235.

-3%30. Koskiperä. Juha Salonen, 92 v.

Seiso veri! Seiso kuin seinä, Asu kuin aita,

Seiso Jeesilksenki veli helveti tll-

leski!

2436. Karvia. Kaukamaa L, n. 237. — 4/630.

Koskiperä. Jussi Räpiä, 70 v.

Veren seisatus.

Seiso kuin seimi. Asu kuin aita!

Helvetin tulehenko sulia kiiruson. Jonka Jeesus verellänsä lunastanu

on!

Siitä on apuaki.

2437. Karvia. Kaukamaa L, n. 238.

-ll*30. Koskiperä. Antti Alanen, 71 v.

Veren sanat:

Seiso veri, tyysty veri, Seiso niinkö seinä, Tyysty niinko aita! Seisopa Jeesuksenki veri

5 Helveti lakituva porstuassa!

2438. Kurria. Kaukamaa L. u. 239.

2434. Kan m. Kaukamaa L, n. 236.

ämmälänkylä. Kaisa Harjukangas, /• JU-

80 v. Koskiperä. Antti Alanen, 71 v.

Veren sulku. 2438—2444.

667

Veren sanat (toisin):

Suuran hyytä. huuran jäätä. Kuuran pataa Tuonelasta. Kattilata Helvetistä, Jolla verta keitetähän.

2439. Parkano. Valldemam n. 33.

—88.

Isak Koppila. 73 v.

Veren sanat.

Tyrsty tyyris juoksemasta, Veri Veteläinen vierielemästä, Tyrsty. tyrsty Jesuksen nimeen! Seiso, kuin seinä,

5 Asu, kuin aita. Seiso, kuin kaksitoista lauta- miestä Kristuksen tuomion edessä, Seiso niinkuin se vainio1, Joka pitkä perjantaina

io Voita kirnus2!

Kun nämät sanat luetaan lujaa tai ajatuksissa, veri pidättyy heti juokse- masta.

2440. Parkano. Saarimaa n. 1059. -09.

Metsävahti Renfors. Mp. Yläneellä.

Yerensulkusanat.

Tyytyv^veri, pirätyv^veri! Tyystypä ennen Tyrän koski, joki1 Joortanin kunehtu,

missä Kristus ristittihiu. ö kaikkivaltias kastettihin. Seisok^kun seinä, asuk kun aita.

2441. Parkano. Lehto n. 25.-94. Paloviita. Maria Kujala. 65 v.

Veren sanat.

Seiso veri, hyydy veri, Niin kuin yhdeksän lautamiehen

sielu Helvetin portilla,

Niin kuin ki\i kosken pohjass,

s Niin kuin naula laivan kyljes, Niin kuin se kattila, jolla Helve- illä verta keitetään!

2442. Parkano. Lehto n. 26.-94. Paloviita. Maria Kujala, 65 v.

Veren sanat.

Pidätä veri! Pidät tipä Jorta-

niki1.

2443. Parkano. Lehto n. 27. -94. Paloviita. Maria Kujala, 65 v.

Veren sama.

Nouse, honka, huovinensa, Koivu, kulmin poikinensa,

Ettei maito maahan kaadu! Isän tulinen turkki, s Äidin punanen paita. Ett sinä sillain suuri ollut, Kun sinä suosta sullottiin. Vetelästä vellattiin. Tukko tuimaan läpeen, io Paikka pahaan haavaani

2444. Parkano SS. Reponen Astrid, 1929.

Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai- palus, 79 v.

2439. > valre"i|mo : vaimo. — 2 kirnu : kirnus.

2440. » |J| joki : j.

2442. ' Jor|d[aniki : Jortaniki.

668

Loukkaan! am ii \< \ iottumat.

Verenpidälyssanat.

31 isov^veri tfistuv^veri, se ison wni rikun seittemäl^lauta- miestä Lokka helvetim^portilla

seiso.

2445. Parkano. Ahmin Viljo, n. 89a.

30.

Sydänmaan kylä. Justiina Pohjas- pää, n. 56 v.

Veren .«mat:

Seiso veri, Tyysty veri,

Veren pisätys.

Vasemmalla nimettömällä painaa ja sanoo

Tyysty veri, pirätä veri niinkuu yhreksän lautamiehen veri helvetissa!].

Lukee hyvin hampaitten raosta, niin kyllä pisättyy.

2448. Kihuin. Pohjankanervo T, n.

;/. *li31.

Kihniönkylä. Elina Moisio, 76 v. Kuullut Korhoskylässä Möisi nuori

Seiso kuin seitsemän lautamiestä vainaalta.

Veren sanat.

Pirätä veri, seisata mii.

helvetissä! Jollet seiso,

.-. Niin seiso »'ii tuhannen tervan ja ole niinkuu seinä!

keskellä Kiehuvassa kattilassa.

2446. Parkano. Ahmin Viljo, n. 79b. —30.

Sydänmaan kylä. Srveriina Sarvi kallio, n. 74 v.

Veren sanat: Sn-,,, veri niinkuin yhdeksän lautamiehen veri helvetin perä- seinässä.

2446 c Parkano. Pohjankanervo T.

„. 56. *It31.

Paroni Wrede. Kuullut Kullber- gilta, Kurun Aineesta.

Pahahengen paikkatakki, saatanan savinen lakki, ja perkeleen persekarval

;i;ili!

2447. Kihniö. Pohjankanervo T. n. 73. 27/7 .v / .

Kihniönkylä. Antti Lepistö, 71 v.

2449. Lempäälä. Hels. Suom. alkeis- op. konv. LII. Nurkkinen n. 130*. 84.

Veren tyrytysluku. Srisu veri, ryhry veri Niinkuu sen vaimmon veri Siällä helvetissä Joka lakita lastansa kantaa.

2450. Lempäälä. Hels. Suom. alkt nii. konv. /.//. Nurkkinen n. 131*. 84

im [veren tyrytysluku] toisin.

Tyry veri, seiso \'Ti Niinkuu sen vaimmon veri Siällä helvetin portilla Joka avopäin lastansa kantaa.

2451. Lempäälä. Hankala /'. »■ 9*.

03 M i k k< > Rajala, 57 \ Kuullut eräältä

Martti-nimiseltä miehellä Lempoisten

\ eren sulku. 2451

,,.,<,

kanavalla. Muistiinp. .r \ Hankala.

Siessukj tässä

Veren seisahdussanat.

Seiso veri niinkuin seiväs suossa Rautakanki kalliossa Ja sen ihmisen sieln helvetissä

joka pyhänä kenkiään rasvaa.

seiso niinkuin yhdeksän lautamie- hen .-. veri helvetissä!

Seisahtipa Jordanin virtakin.

kuu neitseen Marian pojan veri

vuodatettiin! Nimeen isän, pojan

ja pyhän hengen. Amen.

2452. Pirkkala. Sankila n J 2 -09. 3. Salli. 56 v.

06

Veren tyreennyssanat

Tytrriin\ veri, seiso \ ri, niinkuu se mies seisoo Belvel iss i joka vaarin vannoo ja oikeen tie- tää

2455. Kangasala. Sammalisto n. 3. 02.

Kustaa Snelman. 30 v. Kuullut Sandra rlelmanilta.

saussanat.

Loiku veri. juokse veri, niinkuin sen veri juoksee, joka vielä maanpäällä kävelee.

2453. Ylöjärvi. Sirriincn ti. 15*. —1:1.

K. K. Kuutiainen, 35 v., kot. Kuore- vedeltä. Kuiilliii 60-vuot. Savipalsi nimiseltä mieheltä Ylöjärvellä, dtuis

tiinp. Virroilla.

Veren sanat.

Seiso veri, seiso veri, seiso niinkuin seinä niinkuin sen sielu seisoo helve- tissä, joka pyhänä kenkiään rasvaa.

2454. Ylöjärvi. Mmi, h, M. E, n. 302.

31.

Viljakkalan kylä. Kalle Koskinen, 70 v. (Kuuli Kalle Tiiliseltä Yläjär- ven kunnan Kyöstilän kylästä | Mp Viljakkala-- a

Verenpidätyssanat. Lakkaa sininen sirisemästä, punainen purisemasta, ■ niinkuin aitta,

2456. Kangasala. Kaulin n. 1*. — 02.

Viikko I oti 70 v Kuullut äidil- lään.

Vert n s< isaussanat.

Seisatu veri

niinkuin sen sielu helvetissä, joka kirkon aikana kenkiään ter- vaa.

2457. Kangasala. Kullin Väinö n.

19*. 03.

Kustaa Forsblom, 4i v.

seisatussanat.

Luteel lateel . kirput katoit . kaikki pahat pois poista. Seiso veri

niin kuin s,. n veri helvetissä sei- soo, s joka pyhäaamuna kenkänsä ras- vaa ja perjantaina voinsa suolaa.

670

Loukkaantumat ja vinl tumat.

2458. Kangasla. Kallio Väinö, n. 27*. —04.

Kalle Vilkman, 70 v. Kuullut isäl- tään, 90 v.

Veren seisatussanat. Luteet lateet kirput ka teet kaikki pahat pois pakene. Seiso veri

niinkuin sen veri helvetissä seison 5 joka pyhäaamuna kenkänsä ras- vaa. Seiso veri

niin kun sen veri helvetissä äeisoo joka perjantaina myydäkseen

voita kirnuaa ja panee vältä suolaa. 10 Seiso veri niin kun seu veri helvetissä seisoo joka väärin vanuun ja oikein tie- tää.

(Koko ajan kun tätä luetaan pide- tään keskimäinen ja nimetön sormi haavan päällä ja painetaan lujemp ta silloin kun sanotaan »seiso»).

2459. Sahalahti. Äijälä E, n. 88.

—96.

Kim haavasta järki paljon verta juaksee, sitte sanotaan:

Seiso1 veri. tyrty veri, niinkuin väärän lautamiehen sialu helvetissä Beisool Seiso veri, tyrty veri, .-. niin kuin sen sielu'- helvel issä. joka lakita lasta kantaa. Seiso veri, 1 5 rl y veri. niin kun sen

sielu, joka pyhänä kenkiään rasvaa ja

tervaa.

2460. Kuhmalahti.

6*. - 82.

Salminen V, n.

Veren lyrtytys. Otetaan semmonen ihran kirpale, jolla on pyhänä kenkiä rasvattu, ja sillä painellaan haavaa ja sanotaan:

Seiso veri, tyrty veri, niiikun sen Nimisen veri helvetissä

seisoo» joka kirkk'aikana kenkiään ras- vaa.

2461 . Eräjärvi. Ekman E. A, n. 453*. —91.

Keskisen Jooseppi, n. 40 v. Kuullut Muurahais-Jussilta Eräjärveltä. Muis- tiinp. Längelmäen Vinkiän kylässä.

[Raulav ^vihoin] erittäin verenseisätyssanoina käytetty samalla kun kirveellä painallettiin haavaa:

Tyrtyvwveri, seisoT^veri, seiso^ninkun seinä!

2462. Länsi-Teisko. Pohjankanervo T.

n. — 75. *le31.

Vanhaemäntä Maria Mattila, 79 v.

Veren sanat.

Seiso, seiso veri, niinkuu sen ihmisen veri, joka on helvetissä.

2463. Teisko? Hankala Jussi, n. 1.

31ln02. Jalasjärvi. Emanuel Snäll, n. 62 v.

Seiso veri niinkuin seinä Ja asu niinkuin aita. T\ ysty veri, tyysty veri,

Niinkuin Typerian meri, 5 Älkä juokse niinkuin Kyröskoski.

2459. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — s |lu|lu : »itflu.

Veren sulku. 2464—2466 a.

671

2464. Teisko. Hankala K. n. 57*.

—05.

Pengonpohja. Yrjö Piuhan, tietäjä. Kuollut n. 20 v. sitten 80-vuotiaana. Kerääjän itse kuulema.

Veren sanat: Loitsija pusertaa haavaa kokoon ja lausuu hiljaa kolmeen kertaan, sylkäis- ten joka kerran perästä, seuraavat sanat:

Seiso kun seinä, asu kun aita,

niinkuu kivi kova koskessa on; tylsty niinkuu yhleksän lnutamiä- hen veri helvetissä; 5 lakkia sininen sirisemästä, punanen pulisemasta, ettei maito maahan juokse, punanen peltoon putoo.

2465. Teisko. Hankala E. n. 58*. —05. Pengonpohja. Yrjö Piuhari, tietäjä,

ks. edell. n:oa.

Veren sanat: Lausuja luki kolmeen kertaan, syl- käisten aina välillä ja pusertaen haa- vaa kokoon, sanat:

Hei, seisahla veri, niinkuin Kristuksen veri silloin kun Hän ristin puussa oli ja niinkun myös sen veri, 5 joka mittumaarina paraatia kir- kon aikana paraa teki.

2466. Orihvesi. Hahnsson J. A, n. 6. —53.

Veren sanat.

Tyrty veri, seiso veri, Seiso niinkuin seinä.

Asu niinkuin aita.

Tyrtypä ennen Tyryn kuski. 5 Seisopa Jortanin virta.

Niinkun sen sielu seisoo,

Joka lakita lapsen synnyttää.

Herran sapatti arkeeks tekee

Tyrty veri, seiso veri. io Seiso niinkuin seinä,

Asu niinkuin aita.

Tyrtypä ennen Tyryn koski

Seisopa Jortanin1 virta

Niinkuin sen miehen sielu helve- tissä, 15 Joka "ikein tietää2.

Väärin tuomittu.

2466 a. Orihvesi. JärvinenN, n. 61*. —53.

Veren Tyrtytyssanat.

Tyrty veri, seiso veri.

Seiso niinkuin seinä,

Asu niinkuin aita.

Tyrtypä ennen Tyryn kuski, 5 Seisopa Joortaanin virta,

Niinkuin sen sielu seisoo,

Joka lakita lapsen synnyttää,

Herran sapatin arkeeks tekee.

Tyrty veri, seiso veri, io Seiso niinkuin seinä,

Asu niinkuin aita.

Tyrtypä ennen Tyryn kuski,

Seisopa Joortanin virta.

Niinkuin sen miehen sielu helve- tissä, 15 Joka oikein tietää, väärin tuomit-

tee.

2466. * kk:ssa pieni alkukirjain. — - Joka |väärin tuomittu| o. : J. o.

672

Loukkaantumat ja viottumat.

2467. Orihvesi. Kaulen n. 2*. —02. Jeesus sano, että sr seisoo nii[n]-

M.ui.t Virtanen, 75 v. Muistiinp. Kangasalla.

I en n seisaussanat. Tyrty mii. seiso veri, niinkuin aita. \ i iin pitää seisoman niinkuin virstan tolppa, i joka on maantien vieressä.

2468. Orihvesi. Kanien n. i*. -03. Kustaa Snellman, 30 v. Muistiinp. Kangasalla.

I nm seisaussanat.

Seiso veri, tyrty veri. niinkuin sen sioin helvetissä sei- soo, joka veren uskon kautta sinne

tuomittu mi.

kun scin.i. niinkuu senkin sielu helvetissä, joka väärän valan tekee ja katu-

ui.it.i kuulet'. Näitten sanojen jälkeen on syljet - t . i \ . i haavaan.

2471. Orihvesi. Honkasalo n. 2*.

-12.

.Iitsus sano, että veri juoksee. Neitsyl Marin s.uiu. että se seisoo, niinkuu soina. niinkuu soukin veri helvetissä, joka väärän valan tekee ja katu- nutta kuolee. Näitten sanojen jälkien taas syljet- tävä haavaan.

2469. Orihvesi. Jokiani ,i. HU*. -04.

Yllin- Taipale. 60 v. Kuullut van- hemmilla.m

i'trrn srisotussnniit.

Seiso veri, tyrty veri niinkuin ennen punanen meri kun istraelinkansa ylitte meni seiso niinkiin aurinko seisoi alal-

ja kuMi1 seiso näihin sanoihin sinä konnan kuski.

2470. Orihvesi. Honkasalo n. /*. — 12.

2472. Orihrcsi. Ilmtkusalo n. •'<*. -12.

Neitsyt Maria sano, että veri

juoksee.

Jeesus sano, että se Beisoo niinkuu

seinä,

niinkun senkin sielu helvetissä,

joka väärän valan tekee ja katu-

m.it.i kuolee.

I;i an i Jeesus Natsarenus sido se siihen

kiini.

Tämän jälkeen on syljettävä haa- vaan ja pyhittävä sitä haavaa sormella

2473. Kuru. Pohjankanervo 7. n. 63. i ilkitaipale. Riikka Hilden. 82 v.

I ,1,11 s, II, ,11.

Nntsyt Maria Bano, että veri Seiso veri niinkuin vesi.

juoksee. veri Beisoo niinkuin vesi.

Veren seisaussanat. On puristettava haava kiini 3mella sormella, sitten on sanottava seuraa- \ at sanat:

Veren sulku. 2474—2479

673

2474. Kuru. Pohjankanervo T. n. 64.

-"A 32.

Länsi-Aure. Kalle Ahvenharju, n. 65 v. Kuullut äidiltäni.

Sillä teräaseella, jolla haava on tul- lut, painetaan haavan päälle ja pur- raan asetta, joka pitää tehdä kolmasti. Tavallisesti ensin purraan ja sitten pai- nellaan ja sanotaan:

Veri seiso kun seinä, ;isu kun aita, seiso niinkuu yhleksän lautamiehen veri s helvetin ja taivaan välil.

2475. Parkano. Pohjankanervo T. n. 65.— »h 31.

Länsi-Aure1. Emäntä Tilda Mäkelä.

56 v.

Veren sanat.

On tukittu tulvat suuremmakki, suusta jojet, päästä niemet ja selät niemien nenästä (t. nenään, kert. lis.). 5 Seiso veri, seiso niinkun seinä seiso niinkun yhleksän lautamie- hen sialu helvetis!

2476. Parkano. Pohjankanervo T. n. 66. — mf,31.

Länsi-Aure1. Frans Petäjäjärvi, n. 35 v.

Veren sanat.

Tyst, tyst Tyyrinkoski, Seiso niinkun yhreksän miehen lautamiehen veri helvetis

Kertoja s, moi sitä olevan enempi, mutta ei muistanut enää.

2477. Kuru. Pohjankanervo T, n. 67. -»1,31.

Länsi-Aure. Hilda Järvensivu, 29 v.

Veren seisatussanat. Seis" veri, seiso niinkun seinä, seiso niinkun kivi kuohuvassa kos- kessa, ja seiso niinkun yhleksän lautamiehen veri helvetin tulessa!

2478. Kuru. Pohjniikunnrvo T,n. 68. -»(,31.

Länsi-Aure. Efraim Järvensivu, 64 v.

Veren seisatus.

Seiso kun seinä, asu kun aita, kun kaksioista apostolia helvetin portilla!

2479. Kuru. Pohjankanervo T, n. 69.

-«7,31.

Länsi-Aure. Taloll. Matti Ahven- lampi, 65 v.

Veren pilätys.

Seiso veri, niinkun seinä. Asu niinkun aita, Lihan lämpöisen sisässä. Seiso niinkun Tyynnän virta. 5 Seiso niinkun Joortanin virta, Tyysty veri vuotamasta, Maito maahan kaatumasta! Jollet muuten tyysty, Niin haetaan hiiestä kattila

2475. 2476.

1 Vanhaa Kurua, myöhemmin liitetty Parkanoon. 1 Ks. edellistä.

43

Loukkaantumat ja viottumat.

10 Helvestistä keitinneuvo, Jolla ilmisen veri Yhleksään kertaan keitetään.

2480. Kuru. Pohjankcmervo T, n. 70.

-"A M. Länsi-Aure. Hilma Valkeejärvi,

65 v.

Veren pidätys.

Seiso niinkuu vuori, Seiso niinkuu Joortain virta, Seiso niinkuu Jeesuksen Kristuksen ristinpuu.

2481. Kuru. 1'ohjankanervo T,n. 71. -*[,31.

Itä-Aure. Manta Ahonen, 64 v. Veren sanat.

Sinun pitää seisoman kun yhleksän lautamiestä helvetin portilla.

Kertoja sanoi, ennen kun oli vielä täylet hampaat, saaneensa veren pisät- tymään.

2482. Kuru. Pohjankcmervo T, n. 72. %31.

Itä-Aure. Emäntä Elina Äijälä, 62 v. Kuullut Raaholmin[l] Joosu vai- naalta.

Veren sanat.

Seiso veri, seiso veri, seiso niinkuu seinä. seiso niinkuu yhleksän lautamiehen veri helvetiss'!

2483. Kuru. . 1 hmm Viljo n. 117. 31. EUuttaskorven kylä. Sanat kuultu

Juho Lammilta (kuollut yli 10 vuotta sitten noin 65 vuoden .

I t r,n sanat:

Seiso veri niinkuin seinä, Asu niinkuin aita. Lihan lämpöisen sisällä. Tyrsty veri vuotamasta, :< Maito Diaahan kaatumasta. Tyrsty niinkuin Tyrmän joki. Seiso niinkuin Joonian virta. Jos el muuten tyrsty,

Haetaan liiiestä kattila, m Helvetistä keitinneuvot, Joilla yhdeksän lautamiehen veri helvetissä Yhdeksään kertaan keitetään.

2484. Ruovesi. Skogman n. 39*. —61.

Veren sanat.

Tyrty veri, seiso veri, Tyrtyipä ennenkin Kyröskoski, .Tortanin virtakin jorahti. Katso miestä helvetissä 5 Verta siellä keittämässä. Älä veri sinne juokse, Tyrty veri. seiso veri, Tyrtypä ennenkin Kyröskoski, Jortanin virtakin jorahti.

2485. Ruovesi. Hankala E, n. 56*. —04. Griika Vastamäki, 78 v. Kuullut

muoriltaan. Mustiinp. Kurussa, Poi- kelusten kylässä.

Veren sanat. Tartutaan kiinni nimettömään sor- meen ja sanotaan:

Lakkaa sininen sirisemästä, punanen pulisemasta,

ettei maito maahan juoksi punanen peltohon putoo.

Veren sulku. 2486—2492.

675

2486. Virrat. Sievänen n. 11*.— 13. Idi Kujala, 60 v.

Veren sanat.

TyJy Tyrnäkoski,

seiso veri niinkuin seinä, seiso niinkuin Jortanin virrassa vesi silloin seiso, kun Johannes Jeesuksen kasto.

2487. Virrat. Sievänen n. 12*. — 13.

Heikki Xevala, talon isäntä, 59 v. Kuullut isältään Herman Nevalalta, 94 v.

Veren sanat.

Seiso veri! — Seiso Punanen

meri, kun Israelin lapset läpi meni. Seiso veri! — Seisopa Jortanin

virta, kun Israelin lapset yli meni.

2488. Virrat. Sievänen n. 13*. — 13.

Heikki SyväJä. talon vanha isäntä, 69 v. Kuullut ent. sotamieheltä Erkki Tyyrailtä, 40—50 v.

Veren sanoja.

a) Lakkaa sininen sirisemästä punanen purisemasta,

ettei maito maahan kaaöu puna peltoon puttois.

b) sanojen käyttäjällä pitää olla täy- det hampaat, jos tahtoo veren saada seisattumaan.

2489. Virrat. Sievänen n. 14*. — 13.

Heikki Syvälä, talon vanha isäntä, 69 v., ks. edell. n:oa.

Tyrty veri, seiso veri, seiso niinkuin seinä taikka niinkuin Joortanin virta, jossa Jeesus ennen kastettiin.

2490. Virrat. Siren T, n. 1*. -03. Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.

Verenseisahdussanat.

T\ ysty veri, fcyysty veri, tyysty

veri! Seiso veri, seiso veri, seiso veri! Seiso niinkuin seinä! Kuiva niinkuin aidas! r Seiso niinkuin Jordanin virta sei- soo! Seiso niinkuin kaksitoista paria Lautamiehiä helvetissä seisoo! Lopuksi syljetään.

2491 . Virrat. Siren T. n. 67*. —04. Kurjenkylä. Koivumäki.

Katkelma verenseisatussanoista. Älä niin juokse kun Joortanin

virta, jossa Kristus ennen kastettiin.

2492. Keuru. Vaissi n. 249*. — 99 —02.

Lehtimäki.1

Veren sanat.

Seiso niinkuu seinä asu niin kun aita, pyhässä maassa pyhän pellon pientareella, 5 seiso niinkun se seisoo helvetissä joka pyhänä nahkaa voitelee.

2492. • Käsikirjoituksesta ei käy tarkemmin selville, onko mahdollisesti kysy- myksessä oleva L. Etelä-Pohjanmaan kappeli, vai joku K:n paikan tai henkilön nimi.

676

Loukkaantuma) j.i viottumat

2493. Keuru. Peltonen n. 20*. t5. Kerääjän isa, 65 v. Eräällä miehellä oli kerran hevonen loukkaantunut, ja haavasta juoksi kovisti verta Sattui tulemaan joku puoskari äijä ja pyysi saada saap- paan sen miehen jalasta jonka hevo- nen se oli. Sillä saappaalla hän löi sii- hen haavaan ja sanoi: seiso veri, niinkuin sen veri soi- siin helvetissä, jok;i pyhä aamuna kenkiään ras- vaa

ja veri seisoi.

2494. Keuru. Alkula n. 9*.

90.

Veren eh käsi/sanat.

Seiso veri niin kun seinä. Seiso veri niin kun aita, Seisopa vesi Joortanin kureessa Juutasten juostessa ylite.

2495. Keuru. Alkula n. 10*. —90.

Veren ehkäsykonsli. Pitää olla semmonen kenkä, jota on pyhä aamuna rasvattu, sillä Lyyraan kolme kertaa juoksevaan haavaan ja sanotaa lyyvessä:

Seiso veri niinkuu sen sielu seisoo helvetin torilla joka pyhä aamuna kenkijään ras- vaa.

2496. Keuru. Alkula n. 19*.

Otto Leinonen. \i~ v.

I eren ehkäsysanat.

Tysty veri, tysty veri i ystypä vesi joortanissa

jossa Ristus kastettiin,

91.

tuo helvetin tulostu -e verinen

kattila, s jolla saa sen veren kokon keittää.

2497. Keuru Vaissi n. 44*. —99—02.

\'cren sunni.

Neitsy Marin1 sanoi: veri vuotaa. Jeesus sanoi: veri seisokoon

5 niin kun sen veri kuin helvetissä on, joka väärän valun teki.

2498. Keuru. Vaissi n. 284*. 99 -02

Veren sanat.

Tyry tyry tyrmän koski seiso niin kun seinä asu niin kun aita, seiso niinkuu se mies seisoo helve- tissä s joka oikeen tietää ja väärin puh- huti.

2499. Keuru. Vaissi n. 385*. -99 -02

Veren sanat. T\ ry tyry tyrmän koski elä juokse joortanin virta, jossa Jeesus kastettiin nimeen Isän Pojan ja Pyhänhen-

gen.

Kuumen[n]etun käyttämättömän kuparirahan päällen pannaan verta, raha pannaan viinaan, johon sanat luetaan ja annetaan haavot tiineen ryypätä sitte lakkaa vuotamasta veri.

2497. ' kk s-.i pieni alkukirjain.

Veren sulku. 2500—2507

677

2500. Kouru. Vegelius n. 5*. — 72.

Veren sanat. Vihly Mario sano Jesukselle:

Veri juoksee. Jesns sano:

Veri seisoo, niinkuin sen veri 5 joka helvetissa on, joka väärän valan teki.

2501. Keuru. Salokannel n. 37*. — 11.

Haapamäki.

Verensulkusanat.

Seiso veri, seiso veri seiso niinkuin seinä. Seiso niinkuin sm sielu helvetissä

seisoo joka pääsiäisaamuna 5 kenkänsä1 rasvaa.

2502. Keuru. Salokannel n. 38*. — 11. Haapamäki.

[Verensulkusanat.]

Seiso veri, seiso veri seiso niinkuin tyyni meri. Seiso niinkuin Jeesuksen totinen

sana.

2503. Keuru. Salokannel n. 40*. — 11. Haapamäki. Ilmarinen.

f Verensulkusanat .)

Tyyry, tyyry tyrinen koski älä juokse niinkuu Jortanin virta. Jossa Jeesus ennen kastettiin. Mutta(?) luolan lukko 5 ja onnen ohjat. Seiso niinkuin kiviseinä.

2504. Keuru. Salokannel n. 41*. —11.

Haapamäki. 1'ihlajaoja. I i rensidhusanat. I

T\ y\ y tyyris tippumasta veri putoomasta tyytyi se ennen fcj rjän koski joki musta tyrehtyi. Meni kuivi, taivaat kuivi sinä suurena poutavuonna tulivuonna voimatonna!

2505. Keuru. Salokannel n. 42*. 11.

Haapamäki. Moisio.

[Verensulkusanat.] Xeitsy .Maaria sano Jeesukselle: veri seisoo.

Jeesus sano: niinkuu sen veri joka helvetissä on vääränvalan

tekijä.

2506. Kiuru. Salokannel n. 43*. 11. Haapamäki. K. Linden.

[ I erensulkusanat.]

Tyys, tyys, tyystä virta seiso niinkuin seinä ja asu niinkuin aita. Seiso niinkuin se mies, a joka helvetissä seiso.

2507. Keuru. Salokanneln. 305*. — 12.

Haapamäki. Haapamäki. Veren seisotussanat.

Seiso veri, tyysty veri, seiso niinkuin seinä, seiso niinkuin aita. seiso niinkuin Vapahtajan1 sana,

2501. 1 kenkäsä. Mp. liuoin 2507. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

678

Loukkaantumat ja viot tumat.

5 seiso niinkuin sen sielu seisoo hei- Seiso veri niinkuu Kristuksen veri

vetissä, seisoo tuomio portit

joka pääsiäis aamuna kenkiään

rasvaa. 2511. A' euru. Salokannel n. 34. -11. [Ks. Raudansanoja, Raudan vihat 2508. Keveni.. Salokannel n. 306*. n:o 2240.]

-12.

2512. Keuru. Heinonen limun, n. 2.

Haapamäki. Haaramäki. Veren seisolussanal.

Seiso veri, niinkuin sen ihmisen sielu seisoo helvetissä, joka pyhä-aamuna kenkiään ras- vaa.

2509. Keuru. Salokannel n. 39*. tl. Kolho.

[ \'erensulkusanat.]

Seiso veri niinkun seinä, seiso niinkun sen sielu seisoo hel- vetin torilla joka on pyhäaamuna kenkiään rasvan[n]ut.

2510. Keuru. Salokannel n. 44*. — 11 Tiusala. »Kipee-Pietari».

[ Verensulkusanat.\

Asu veri niinkun aita seiso veri niinkun seinä! Tuokoot virrasta1 pattaa. jolla verta keitetään. Ami veri niinkun sen veri seisoo helvetissa. joka lakita lastaan kantaa.

-10. Soinin pappa, n. 1915 kuollut 8<J:tä käydessään, vanhoja keurulaisia.

Verenvuodon sanat:

Seiso veri niinkuin seinä, seiso niinkuin sen sielu helvetissä seisoo, joka pyhänä kenkänsä ras- vaa.

2513. Multia. Karhumäki n. 3*. — 10

(-11).

Sakarias Mäkinen.

Veren seisolussanat.

Seiso kun seiväs suossa. Asu kun aita aholla. Seiso kun Jordanin virta, Jossa Jeessus kastettii.

2514. Mullia. Karhumäki n. 29*. —10

(-11).

Taavetti Saarinen.

Veren seisotussani!.

Seiso veri punanen Seisojia virta Jordaninki Siilon kun .Jeesus Kristus Päin jalavoin kastettii.

:'. in i \ oisi lukea: cirrosta.

Vihneen sanat. J.",15— 2519.

679

2515. Ylä-Satak. Ylä-Satakimnan tuomiokirja vuodelta 1707. 1558 (Suom. Valtioark.), ks. J ai mun Finnen poiminnot 1. Suom. Kirj

Seuran arkistossa.1*

Verenpysähdyssa tmi.

Tynä tyris iuoxeroasl Punanen puttomast O Srin'uas Rauta Rauka. Ett silloin Vihanen ollu s Kuin sinä Maitoina makaisit Suosta Raudan Syndi Lienä, Suo mullasta hyivästä Parfphnasta pehmoisest.

2516. Länsi-Suomi. Rytkönen Antti, n. 1870. —95.

Eräs ukko.

Veren seisalus.

Niinkuu seiso vesi, Niin seiso myös veri!

Ja myös se pitää niinki seisoman,

Niinkuu kattilassa helvetissä verta

keitettiin.

2517. Jalasjärvi. Alanen Viljo, n. SO.—. Koskuen kylä. Kaappo Räisä 64 v.

Veren sanat: (Puoskari katsoi jäykkänä vuota- vaan haavaan ja sanoi:)

Istu veri, seiso veri, Seiso niinkuin seinä, Asu niinkuin aita. Seiso niinkuin yhdeksän lauta- miestä 5 Helvetin portilla. (Syljettiin.)

Vihneen sanat.

Ks. Siikasen sanat.

PISTÄMÄT, PUREMAT JA PUSKEMISET.

AMPIAISEN SANOJA.

A. Ampiaisen lumous.

2518. Eurajoki, hopere n. 56. — 91. Sydänmaa. Isak Karlsson, 48 v. Vaapsiaisen asetus sanat, ettei pistä.

Rauta lukku. vaski hammas. pidä p — kele su us kiini!

2519. Eurajoki. Kahari n. 90. —

% 92.

laapsiaisen sanat.

Vaapsiainen, viipsiäinen, pomppaa puuta, pompaa maata, vaan älä kristittyy ihmistä!

Tätä lukiessa ei saa näyttää ham- paitansa.

2515. ' Vit. Hämeen muistom. 1. (SKVR IX„) n:o 319 a alahuom. 1.

680

Pistämät, puremat ja puskemuet.

252C. Eurajoki. Kahari n. 122. — I

4A> 92.

Ampiaisen sanat. I, linnun kuol' isäs', Lillanin kuol' äiti-'. Lumoin kuulet sä itse, Lumoin myös piikkis" pilaan, i Lumoin kar pinnis' päin kallioo.

2521. Nakkila. Bauvola n, 2. 91. Tattara. 1. Keskimäki. Kuullut

sisareltaan Kiukaisista.

Vaapsiaise sanot.

I lypsi/iine' (n)1, vaapsiaine' (n)1, pompi puut2 ja maat8, älä kris- tittyy ihmist!

2522. Nakkila. Niemi F. V. n. 135. —03.

Lammainen. Nikolai Bäck, 54 v.

Ampiaisen lumonta. Ko sannoo et:

Vapsiainen, vapsiainen, bdakuriainen, kaikuriainen, hyä- riainen, pyäriäinen,

pistä piikki--1 tuppeen, 5 äläkä minua fommi, fomnii maata ja puuta, vaan älä ihmisen ihoa!

Xi- ei vapsiaiset tee mittaan. Mut jos joku kirroo siili viäres. ni sit ne pis- tää, taik jos it näyttää hampaas niil, ni sit ne kans pistää.

Puske puuta ja maata, Mutta ala kristittyjä ihmisiä]

2524. Port. Löppönen n.. 40. -—89.

Saimi ampiaisen pistoa vastaan. Kun lähestyy ampiaispesää, lausuu seuraavat sanat:

Vapsiainen. vipsiäinen, pistä

puuta tahi1 maata, mutta älä kristittyä sielua!

2525. Vuri. ljppiiurii n. 41. -89. Älkäät te vapsiaiset minua

purko. koskei jalopeuratkaan Da- nielia purreet:

2526. 1'uri. Järstä n. 32. -89.

Sanot ampiaisen pistoa vastaan. Kun lähesty ampiaispesää ja lausuu nämät sanat:

Vapsiainen, vipsiäinen, pistä

puita tai maata, mutta älä kris- tittyä ihmistä.

2527. Pori. Järstä n. 33. -89. Tai nämät:

Älkää vapsiaiset minua purko, koska ei Jalopeuratkaan Danielia purreet.

2523. 1'ori. Vesterlund t>. 28. Juho Brusin. 10 v.

I aapsiaisen sanat.

Vaapsiainen. vaapsiainen.

2528. Pori loi Ulvila. Langin n. 3.

-90.

V aapsiaisen sanat.

su. Vaapsiainen. vaapsiainen,

puske puuta, puske maata, mutt älä tätä syntistä ihmistä

puske!

2521. ' (n) alleviivattu

2522. ' pikkis : |ii,kkiv 2524. > ta i : ta/,,

- - puilta; : i>. — 3 maat a| : m. - klcssa pieni alkukirjain.

Ampiaisen lumous. 2529 — 2537.

681

2529. Pori. Fager n. 10. -91.

Jos tahtoo1 saada ampiaisen sem- moiseksi, eltei se pistä, niin täytyy sanoa:

Kräässä p.i ik.issa istui J2 tuo- maria ja tuomitsi 1 1 väärin ja kahdestoista tuomitsi oikein. ja jos sinä pistät minua, s niin minä tapan sinut.

2530. Pori. Kaukamaa n. 16\ —30. Veera Palin, n. 50 v.

Vapsiaisen sanat:

Vipsiäine. vapsiaine, pure puuta ja maata tiiutt' älä kristittyy ihmistä.

2531. Ulvila. Langen n. 3. —90. [Ks. n:o 2528.[

2532. Noormarkku, österlimd n. 15.

—20.

Ampiaisen sanat.

Älä minua puske, Kun et ennen neitsyt Maariakaan puskenut.

2533. Noormarkku. Ollinen n. 234. —89.

Noormarkku. Juho Fabian Palonen, 39 v. Kuullut Freedriika Fimperiltä.

Vaapsiaise sanat. Pidä suus' kii ninko minäki!

2534. Merikarvia. Romppanen n. 15. —89.

. Impiaisen simat. Isäsi lumottu, äitisi lumottu. sinä itse lumottu. Pistä piikkisi, karase seipääsi, pistä piikkisi kallioon!

2535. Merikarvia. Kotikoivu n. 6.

Maria Koskinen, 49 v.

\'napsiaisen sanat (ettei vaapsianen (ampiainen) pistä ihmistä.)

Ampu, pumpu, puita pusko, suus sulje, silmäs sokiat olkoot!

2536. Siikainen. Granqvist n. 62.

—89.

Siikaisten kylä. Mikon muori.

M ett iäisen sanat.

Lumottu on suu isäs, lumottu on sun äitis, lumottu olet sinä itte. Pistä1 piikkis ketoon, karauta hampaas kallioon! Hörhiäinen1 minäki olen!

2537. Siikainen. (Iranqrisl n. 63.

—89.

Siikaisten kylä. Karvari Tarkkanen.

Ampiaisen sanat.

Ampiainen, ämmin lintu, Amini puita, aromi maita, Anuni kina-kanasia! Kätke bampaas ikeniin!

2529. ' tatoo : taMoo.

2530. • Ei kuulu Osak. keräyksiin 2536. : kk:ssa pieni alkukirjain.

682

Pistämä! , puremat ja puskemiset.

2538. Siikainen. Granqvist n. 64. —89.

Hirvijärvi. Vendiä Filander.

Rautatakki, vaskisel hampaat pidä kirottu suus kiinni!

2539. Siikainen. Raekallio Vuokko. n. 68. —27.

Kertoi Erkki Karhi.

Ampiaisin torjuntasanat.

Suu, suu villahammas, K.nv.i lukko suuseteli[!]. Älä pistä

(jatkoa ei muisteta.)

2540. Siikainen. Raekallio Vuokko, a. 69. —27.

Krunstenin emäntä.

Ampiaisen eli vaapsahnisen sanat. Kun näki vaapsahaispesän, piti välttyäkseen ampiaisten pistolta, sa- noa:

Lumottu isäs,

lumottu äiti>. lumottu olet sinä, pistä piikkis ketoon s karauta hampaas kallioon, mÖrhiäinen[!] ininäkin olen.

Kun pitää suunsa niin tivisti kiinni ettei hampaat näy, niin »ei vaapsainen ammu».

2541. Siikainen. liehuuni Kyllikki, n. 41. -30.

Ilrjrhiäinen.

Hörhiäisen sanat:

Te kärmeet, te kyykärmeitten sikiöt, milläs luulette pistävänne kristityn ihmisen lihaa.

2542. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 42. —30.

Yaapsiaisen sanat.

Lumottu olen minä, lumottu olet sinä, lumottu on sun isäs, lumottu on sun äitis, 5 pistä piikkis ketoon, karahuta hampaas kallioon hörhiäimen[!] ininäkin olen.

2543. Siikainen. Helomaa Kyllikki, n. 43. -30.

Gromsten n. 80 v.

Lumottu isäs. lumottu äitis, lumottu sinä, pistä piikkis ketoon, s karahuta hampaas kallioon, hörhiäinen minäkin olen.

2544. Oripää. Vihervaara n. 2505.

-11. Oripää. Eemeli Oksanen, 28 v.

Vapsiaisen sanat.

Pure puuta, syä1 maata, Mutta älä kristittyä1 ihmistä!

2545. Oripää. Vihervaara n. 2503.

—11.

Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v.

Vaapsiaisen sanat.

Vapsalainen, korian kirjava

eläin, Pure puuta ja maata, Mut t älä Jeesuksen Kristuksen nimineen kastettua ihmistä!

2544. ' kkssa iso alkukirjain.

Ampiaisen lumous. 2546 — 2554.

r,s:;

2546. Köyliö. Niemi . I. S, n. 2. — 90. Kepolan kartano. Seppä Elden,

n. 60 v.

\ aapsiaisen sanat.

Viipsiäine. vaapsiaine mät-

tääs, Pur kivi ja kautto, Mut älä kristity thmise last!

2547. Loimaa. Hilden A. n. 82. —98.

Juho Löfstet. n. 30 v. Mp. Martti- lassa.

Kiiliäisen sanat.

Kiiliäinen kiiltäväinen, Pure puuta, pure maata, Mut' älä kristittyä Jaakoppia!

2548. Alastaro. Vihervaara n. 2496. —11.

Sikilä. Juha Sulander. 52 v. Kuullut Huittisissa.

Vaapsiaisen sanat.

Viiplaine, vaaplaine, Pompi puuta ja maata, Mutta älä kristittyä ihmistä!

2549. Alastaro. Vihervaara n. 2499. —11.

Sikilä. Hilma Vieno, 42 v.

Vaapsiaisen sanat.

Vapsiainen, vipsiainen, Pure puuta ja maata, Älä kristittyä ihmistä!

2550. Alastaro. Vihervaara n. 2507.

—11.

Sikilä. Vilho Vieno, 45 v.

Vaapsiaisen sanat. Pure puuta ja maata,

Kiviä ja kantoja, Älä minua pure!

2551. Alastaro. Vihervaara n. 2497.

11.

Hennijoki. Juha Rosien. 66 v. I aaps iäisen sanat.

Kaikki joukko lampaaks,

Minä yksin sureks!

Kun ne sanoi, eivät vaapsiaiset p stäneet.

2552. Alusiin*). Vihervaara n. 2500.

—11.

Ylhäinen. Julin Paukio, 61 v.

Vaapsiaisen sanat.

Pure puuta, pure maata, Älä ristittyä ihmistä!

2553. Vampula. Ojala K. N, n. 7.

-l5/708. Sallila. Kristiina Saalberg, 55 v.

Sanat ampiaisen pistoa vastaan.

Ruma on sun esi-isäs, Ruma on sun esiäitis, Ruma olet sinä itsekin vapsiainen!

2554. Huittinen. Toivonen n. 20.

—10.

Pöyriälä. Juoho Liuhonen, 50 v.

Ampiaisen pistoa torjuttiin siten1, että ampiaispesän ympäri kierrettiin kolmeen kertaan ja sitten kädellä hää- lytettiin pesään päin ja sanottiin:

Hiipulainen. haapulainen, pikkulintu kultanuppu, älä mi- nuun kajoo!

2554. » si|e|ten : s.

Pistämät, puremat ja puskrmisi-t

2555. Punkalaidun. Moisio n. 22.. vanhempi veljeni ja sisareni,

pikku lintuni!

Pure puuta ja maata,

mutta älä kristittyä ihmistä!

2560. Kokemäki. Aini n. 11. -93.

Vallila. Matti Kappärämäki, 65 v. Vapsiaisen sanat.

Lumottu sun esi-isäs, lumottu suu esiäitis, lumottu sinä vapsiai- nen. Vapsiaiiirn minäkin olen.

2561 . Kokemäki. Paasikivi n. 32. -03.

Kuoppala. Kustaa Vuormaa. n. 70 v.

Vapsiaisen piston vastana. Vipsiäinen, vapsiainen ammu punta ja maata, mutta älä. minua kristittyä ih- mistä! Tätä lukiessa ei saa nayttaa hampai- taan.

(puikaa - tiaista tai miestä), aina tietysti lausujan mukaan viimei- 2562. Kokemäki. J.cmpauicn n. 66. set sanat. - 2/4 04.

Lempainen. Oskar Mäntylä 26 \.

—10.

llaviokoski. Suutari Hallenberg, ii 70 V.

. Impiaisen sanat.

Viipsiäinen, vaapsiainen

Puit puuta ja maata,

Älä kristittyä ihmistä!

2556. Kokemäki. SaUgen n. 18. -90.

Vapsiaisen sanat.

Vipsiäinen, vapsiainen,

puske puuta, puske maata, unitta älä kristittyä ihmistä!

2557. Kokemäki. Kallio Kaarlo, n. 52.

10

Vaapsiaisen — Ampiaisen sanat, jolla sen pisto estetään.

Viipsiäinen, vaapsiainen. Pure puuta ja maata. .Mutta älä mitä pikkusta liikkaa

2558. Kokemäki. Kujanpää n. 15. Kuullut isältään

-»A 21.

Manta Salonen, U v.

. impiaisen sanat.

Puske puuta ja maata, Mutt' älä kristittvy ihmist'1

Vapsiaisen sanat. Vapsiainen, vapsiainen. pure

puuta ja maata. 2563. Kokemäki. Lempainen n. 68. mutta älä kristittyä ihmistä. 3l/304.

Kuurola. Axel Nuikkinen, 25 \ 2559. Kokemäki, \hii n. 9. —93.

Paistila. Nikolai Stenman, 30 v. Vapsiaisen sanat.

Vipsiäinen, vapsiainen,

I mpiaisen sanat,

Pomppaa puuta

Ja pomppaa maata

.la älä kiistit Ivy ihmist!

Ampiaisen lumous. 2564 -2570

685

2564. Kokemäki. Tuomi n. 38. —89. Kakkulainen. Johanna Forssel, 47 v.

Taikoja. Vaapsiaisen sanat:

Lumotta isäs, lumottu äitis, ja lumotta sinä itse, karase kyrpäs ja pistä piikkiä kal- lioon!

2565. Kokemäki. Sauinrirla n. 13.

—03.

Säpilä. K. Alanen, 40 v. Kuullut Agata Naistamolta Harjavallan Nää- hölästä.

Mettiäisen puremisen estämiseksi:

Maan mehiläinen. Pirun sikiäinen, Pure puuta ja maata. Älä minua kristittyä ihmistä!

2566. K un m l.sa. Järvinen n. 46. — 52.

Yapsiaisen sanat.

a. Poikulainen, pikku-lintu. Kulta-lintu1

Älä minua pure. Minä sinun ystäväs1, 5 Sinä minun tuttuni1, Minä sinun veljes poika.

b. Kaitse2 lammas lampaitas. Minä itse susi keskellä.2

2567. Kamvatsa. SMMY:

33—34 n. Yapsiaisen sanat1. Geting.

Reinholm

Poikulainen2 pikku lintu. Pikku lintu, kulta lintu'.

(Tässä syljetään, inutt' ei saa ham- paitansa näyttää.)

Älä minua pure! Minä sinun yatäväs (syljetään) s Sinä minun tuttuni (samoin) Minä sinun veljes poika.

2568. Kauvatsa. Massa n. 4. — 92.

Vapsiaisen loitsusanat.

Vipsiäinen, vapsiainen, Pimppaa, pamppaa Päin puuta ja maata, Mutta älä minua. 5 Sillä minä olen kristitty ihminen.

2569. Kauvatsa. Laine M. n. 48. -92.

Mariana Erikintytär.

Vaapsiainen ei pure, jos lausutaan:

Pure isääs, älä minua pure! Pidä1 hampaas kiinni, kun minäkin pidän!

Sanoja puree silloin lujasti hammas- taan.

2570. Kauvatsa. Luiiie M, n. 131.

—92.

Johan Kouhi, "8 v.

Ampiaisen lumonta.

Pikkulintu poikuriainen, mitä sinä minua puret!

2566. * r. Tässä syljetään, mutta ei saa hampaitansa näyttää. — 2 kk:ssa merkitty a Kauvatsalta ja b Mouhijärveltä. — ' Näitä sanoessa pitää suu kiini pidettä- män, jotta hampaat ei näy.

2567. > Nähtävästi kopio edellisestä. — 2 Sana kk:ssa alleviivattu. 2569. * kk:ssa pieni alkukirjain.

«86

Pistimät, puremal ja puskemiset.

Minä1 sinun ystävää, sinä minun veljeni, minä sinun veljespoika, ja sitte syljetään kolmasti.

2571. Kauvatsa. Laine M. n. 132. —92.

Johan Kouhi, 78 v.

\iii]iiainrii n |.ure, jos sanotaan seu- raavasti:

Vapsiainen, vapsiainen, pure puuta ja maata, älä kristittyä ihmistä!

2572. Kauniisti. Mikola n. 41. — 93.

\ alvatuninaa. Kustaa Perämaa, 73 v.

Purevia eläimiä koskevia. Elävät saadaan puremattomiksi.

Vapsijainen saadaan purematto- maksi siten, että sanotaan:

Yipsi jäinen1, vapsijainen, purep puuta, puivin maata, mutta älä kristittyä ihmistä.

2573. Riikka. Numminen n. 231. —17.

Fanny Ulvio. M.p. Mynämäellä. Pure puuta, pun' maata, mutta älä vihaa ihmisen lihaa.

2574. Kiikka. Oksa n. 37. —07.

Kikkerlä. Janne Maijala, 21 v.

Viipsahainen, vaapsahainen, pure puuta ja maata ja kivvee, mutt'1 älä ihmisen siunattua lih- haa vihhaa!

2575. Tyrvää. Äijälä H, n. 248. -95. Rautajoen Kalle, 16 v., kuullut

rengeiltä.

\'apsiaisen sanat.

.Minä olen teiöän sutenne, te mun lampaitani, minä teitä raa- telen enkä näytä hampaitani.

2576. Tyrvää. Äijälä II. ti. 249. —95.

Vipsiäinen, vapsiainen, Syä sinä puuta ja maata, älä kristittyä ja kastettua!

2577. Tyrvää. Ahtee n. 2. — »/n 02. Herman Ahtee, 68 v.

Vapsiaisen sanat.

Pure puuta, pure maata, mutta älä ihmisen siunattuun lihaan kajoo. (Syljetään1 3 kertaa.)

2578. Tyrniä. Bäclci-Ruusu n. 29. —91.

Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula, 82 v.

\~apsahaisen1 sana[t].

Viipsiainen, vaapsihainen2. Pure puuta, pure maata, Älä kristittyä ihmistä!

2579. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 30.

—91.

Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula, 82 v.

| I 'a {sanaisen sanat. |

Älä pure kristittyä, knskes purin Klrlistustakan!1

2570. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2572. ' kkssa pieni alkukirjain.

2574. ' kk:ssa iso alkukirjain.

2577. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2578. ' r. ampiaisen. — 2 kk:ssa iso alkukirjain.

2579. ' kk:ssa pieni alkukirjain

Ampiaisen lumous. 2580 — 2587

687

2580. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 31. 2584. Tyrvää. K ulinan. 257. — s/i<M.

— 91.

Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula, 82 v.

[iapsahaisen sanat.]

Älä puro ihmisiä, taik mä kai- paan vanhemmilles.

2581. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 32. —91.

Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula, 82 v.

[Yapsahaisen sanat.]

Vapsiainen puri Maariata. Maaria kaipas Jumalalle.1 Jomala1 löi vapsiaisen poikki. — Älä1 pure minua, taik mä varaan Maarialle!

2582. Tyrvää. Katajaranta n. 94.

-*kOA.

Tyrvään kylä. Daavid Palmgren, 51 v. Kuullut Apraham Pulkkiselta.

Loitsu. Vapsiainen, kerholainen, et sinä minusta huoli, ei Jumalakan huoli katumatto- man ihmisen si[e]lusta.

2583. Tyrvää. Kullaan. 69. — 4/i 03. Tapiola. Antti Kalliomäki, 58 v. Vapsiaisen ampumista luullaan väl- tettävän seuraavilla sanoilla:

inen, vapsiainen, pure1 puuta, äläkä kristityn ihmisen verta!

Tapiola. Eeva Haavisto, 52 v. ( Vapsiaisen sanat.)

Vipsiäinen, vapsiainen,

Mettusmuori, mettiäinen, Tule nyt ja mottaa Minua ottaan!

2585. Tyrvää. Vihervaara n. 161.

13.

Punkalaidun. Yanttila. Kalle Ny- gärd, 45 v. Kuullut synt. pit. Tyr- väällä.

Ampiaisen l. paapsiaisen sanat.

Pikkunen lintu viipuliainen,

vääpyliäinen, vanhemman veljeni poika, pure puuta ja maata. mutta älä kristittyä ihmistä!

Jos luki mainitut sanat, niin ei vaapsiainen purrut.

2586. Mouhijärvi. Hahnsson J. A, n. 2. —53.

V apsiaisen sanat.

Älä sinä mettä1 lintu, Pikku lintu, syntistä viha.2 . Nokkas paljo painakoon, Taikka verta vnotakoon.

(Ei siinä saa nauraa.)

2587. Mouhijärvi. -Hirvinen n. 60. —53.

Y apsiaisen sanat.1

Älä sinä mettälintu,

2581. * kk.ssa pieni alkukirjain.

2583. • kk:ssa iso alkukirjain.

2586. » lpikku| 1 : «mettä* 1. — 2 kk:ssa seuraa säe: |Syntistä viha|.

2587. * kk:ssa iso alkukirjain.

688

Pistämät, puremat ja pnskemiset.

Kultalintu, syntistä vihaa! Nokkaa paljon painakoon, Taikka verta vuotakoonl

2588. Mouhijärvi. Hannus n. 11.

—89.

Oskari Hannus, 25 v.

Vapsaisen sanat.

Metsä lintu, hörhiäinen,

Älä1 syntistä vihaa! Noukkaa paljon painakoon

Taikka1 verta vuotakoon!

2589. Mouhijärvi. Hannus n. 42. -^89.

Oskari Hannus, 25 v.

Toiset vapsaisen sanat.

Vipsiäinen1 vapsiainen. älä viinimaa minua! Vommaa2 maan matoa ja pitkää piikkiäistä!

2590. Mouhijärvi. Vähätykki n. 20. —04.

Vapsaisen sanat.

Vapsainen, vapsainen, poin-

masi' puuta ja maata, mutta älä

minua kristittyä ihmistä!

Xämät luetaan mainittujen pesän lumia kolmeen kertaan.

2591. Mouhijärvi. Vahälykki n. 21. —04.

Suodenniemi. 1. Haapanen, 44 v.

I ansaiten sanat.

Hyrrää hyrrää mitäfl hyrräät,

2588. • kk:ssa pieni alkukirjain.

j.".s'.i. ' Vipiäinen : Yip>'iainen. — 2

mutta minä huhdon vaan kuin susi lammaslaumassa.

Näitä lausuessa ei saa näyttää vapsiaisille hampaitaan ja luetaan nämät kolmeen kertaan.

2592. Mouhijärvi. Kankaanpään kan- sanopisto. Ilusari n. 495. — 16. M.mritsi Husari.

Fapsaisen sanat.

Vipsiäinen, vapsiainen, pure puuta ja maata, mutta älä kristittyyn ihmiseen

kajoo!

2593. Mouhijärvi. Hannus n. 47.

—89.

Murto. Mikko Pohjanen, 60 v.

Vapsaisen sanat.

Vipsiäinen, vapsiainen, älä pure ihmisen verta! Pure sinä maan matoo, vipsiäinen, piikki-kuono!

2594. Mouhijärvi. Hannus n. 48.

—89.

Selkee. Taavetti Vastamäki, 23 v.

Toiset vapsaisen sanat.

Vipsiäinen, vapsiainen, pistä puuta ja maata, mutta älä kristittyä ihmistä!

2595. Mouhijärvi. Hannus n. 49.

-89. Vestola. Oskari Fagerlund, 20 v.

huimannet vapsaisen sanat.

Pikku-lintu, poimulainen,

älä minua ammu!

Ucssa pieni alkukirjain.

Ampiaisen lumous. 2596 — 2605.

689

2596. Mouhijärvi. Laine T. n. 13. 2601. Mouhijärvi. Mohell n. 1. — 04.

—92.

H äijää, Vihtori kiviin, iki. n. '».". v. Vapsiäisen l. ampiaisen sanat:

Minä susi, siu.i lammas.

Häjää. K. Schylander, 65 v. Vapsaisen sanat.

\ Lpsiäinen, vapsianen, älä sinä pure ihmisen verti. vaan pure sinä Pidä sinä saatana hampaas kii! maan matoa, sinä vipsiäisen1

piikki-pää!

2597. Mouhijärvi. Laine V. n. 44, —92.

Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v.

Tahi:

Metsä lintu, harmaa lintu, älä

minua pure!

Pun1 pieniä kiviä! Kuonos merta

piirtäköön!

2598. Mouhijärvi. Laine T, n. 45. -92.

Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v. Tahi:

Lauma kaikki lampaiksi! Minä itte susi keskellä!

2599. Mouhijärvi. Laine T, n. 46. —92.

Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v. Tahi:

Mitäs mtia puret, kosk' ei jalo- peurakaan Danielia purrut.

2600. Mouhijärvi. Laine T, n. 47. —92.

Häijää. Vihtori Kivimäki, n. 45 v. Tahi:

Mitäs muo pistät, eipä kärmek-

2602. Mouhijärvi. Mohell n. 25. -04. Mustianoja. K. Ruutana, 69 v.

muuttanut Tyrväältä. Kuullut van- hemmiltaan.

Vapsiäisen sanat.

Kokn lauma lampaiksi, minä itse sudeksi!

Sanoja lausuessa ei saa hampaat näkyä. — Jos tai'an ilmoittaa vanhem- malle henkilölle, menettää se voi- mansa.

2603. Lavia. Kievari n. 168.

Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v. Kuullut Aino Suojaselta.

I apsaisen sanat. Vapsaisen piikki pehmitköön, ei pure eikä pistä.

2604. Lavia. Kievari n. 169.

Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v. Kuullut Aino Suojaselta.

I 'apsaisen sanat.

Vapsaisen piikki pehmitköön, ja minun lihani kurjekkoon.

2605. Lavia. Kievari n. 174. — Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v.

kään pistäny Vapahtajaa puusa1. Kuullut Aino Suojaselta.

2600. 1 puus|s|a : p.

2601. * [p|ipsiäisen : pipsiäisen.

44

690

Pistämät, puremat ja puskemiset.

Itiirhiiiisen sanat.

Eörhiäinen, ilman lintu,

älä sin;i syniistä vihaa! Noukkas maahan painukohoD veres vuotakoon!

2606. Lavia. Kievarin. 177. —90. Laviankylä. Uno Hankonen, 9v.

Kuullui Aino Suojaselta.

Hörhiäisen sanat.

Eörhiäinen ilman lintu,

korven kuuluisa kuningas,

jos sinä syniistä ihmistä ammut

nokkas paljun painakoon.

2607. Lavia. Kievari n. 178. —90.

Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v. Kuullut Aino Suojaselta.

Hörhiäisen sanat.

Hörhiäiiien, pikkulintu. älä sinä syntistä vihaa.

nokkas paljon painak

ja veres maahan vuotak i.

2608. Hämeenkyrö. Mainin K, n. 4.

—03.

Kalle Surtikko, 24 v.

. impia[i \sen sanat.

Ampiainen, hörhiäinen, metsän karvainen korento,

pistä nokkaa1 kiveen tai kantoon,

ennenkuin minuun syntiseen ihmi- seen'

veii kunnissa1 mättäässä, jos3 sinä minua puret, niin QOUkkais

pitää halkeaman ja verta vuota- man.

2610. Hämeenkyrö. Mattila M. n. 11.

—03.

Mahnala. \ äinö Ilomäki, 17 v.

Vapsaisen sanat.

Vapsahainen, vapsahainen,

korven karva lintu, noukkas verta vuotakoon, kun pistät syntistä ihmistä!

2611. Hämeenkyrö. Manila M. E, n.

384. 31.

Kyröskoski. Väinö Koskinen, 30 v. Mp. \ iljakkalassa.

Vapsaisen sama.

Vapsahainen vaapukka, älä ammu minua! Ammu kiviä ja kantoja,

älä ammu minua!

2612. Hämeenkyrö. NybergVivitn.22

-12. Herttuala. Rustaava Pihlaja, 74 v.

Hörhiäisen sanat.

Eörhiäinen metsälintu,

Älä syntistä vihaa, Nokkas poikki taittukoon, Taikka verta VUOtak il

2609. Hämeenkyrö. Mainia K. n. 11. 2613. Hämeenkyrö. Heikkilä n. 3.

-02. 13/i -<«■

Kalle Käenmäki, r»3 v. Vesajärvi. Tilda Muotia, 27 v. Kuul-

Eörhiäinen ilman lintu kor- lul Paavo Koskisella.

2608. l no|ujkkas : n.

' kuurusa : kuurus.-a.

1 kk:ssa iso alkukirjain

Ampiaisen lumous. 2613 — 2620.

691

.Impiaisi n pistosanat.

Kirottu on sinun isäs, Kirottu on sinun litis, Kirottu olel sinä itse! Pistä sun piikkis ketoon. 5 Ja lyö karvahäntäs kallioon!

2614. Hämeenkyrö. Takula V, n. 18.

—04.

Kyröskoski. Paavali Koskinen, 32 v. Kuullut isältään.

Vapsainen estetään pistämästä seu- raavilla sanoilla:

Lumottu on sun isäs, lumottu on sun äites, lumottu olet sinä itse. Pistä sun piikkis kotoon ja lyö karahkakäntäs kallioon!

(Tämä luetaan kolme kertaa.)

2615. Kankaanpää, Laiho n. 383.

—90.

Maria Uusi-Oukari, 49 v.

Hörluäisen sanat.

Hörhiäinen, mettä lintu, Älä ammn minua syntistä ih- mistä. Paina noukkas palavaan, Sulavaan suitsevaan, 5 Pyhä lämmin löyly.

Namät sanat luetaan yhteen kertaan hörhiäisten1 (= vaapsalaisten1) päälle pakatessa.

]'aapsaisen sarmt.

Mitä sinä pikku lintu minusta tahdot?

Tukittiin jalopeurankin suu. Pääpelin toornis.

Kun nämät sanat luetaan vaapsais- pesän nähtyä, ja syljeskellään sinne- päin, niin jää niiltä rauhaan.

2617. Jämijärvi. Välisalo n. 6. — 03. Venla Vuorenpää, 32 v.

Mettiäisen sanat.

Mettiäinen mettälintu, Älä syntistä vihaa, Noukkas paljon painakoon, takkas verta vuotakoon!

2618. Ikaalinen. Vesterlund n. 27. —89.

Pori. Juho Brusin, 40 v.

Ampiaisen sanat.

Isäs' lumottu, Äitis' lumottu, Sinä itse lumottu, Pistä piikkis', 5 Karase kyrpäs', Pistä piikkis' valkiaan!

2619. Ikaalinen. Räystäitä n. 47. — 21.

Johanna Salminen.

Hörhiäinen maan möyriäinen, älä ammu syntistä ihmistä, sun nokkas rupee painaa n!

2616. Kankaanpää. Lailio n. 382. 2620. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa- — 90. rtim. n. 32. — 31.

Kyynärjärvi. Julia Aataminpoika, Jyllinkylä. Eeva Hakala, n. ?0v.

63 v.

hörhiäisen sanat:

2615. * kk:ssa iso alkukirjain.

Pistämät, purema) ja puskemisel

raiitalukku, pulukku. pulukku korempi.

2621. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 136. 31. Juhtimäki. Eeva Harju, n. 59 v.

Ampiaisen suiint:

Maa, maa, tuki ampiaisen suu! .i"< sinä perkeleh' purel niin svö omana lihanas'.

Vapsaisen saihit. V.ips.i h.iiricn varma lintu, korven korvessa eränen. Jos sinä syntistä ihmistä puret, niin nokkas paljon painakoonl

2625. Honkajoki. Kulin* Siilo. n. 68. id.

»Il.lllllc ■- I li .1111,111111 ■

Mettiäisen sannt.

M\ rkkys vähetköön,

Voimas paetk !

2622. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 84. —

Leutnl.i Muistiinmerkinnyl Elli 2626. Honkajoki. Kallio Xiilo, n. 80. \ ähätalo.

Hörk täisi n sanoi.'

Hörhiläinen ilman lintu, Pistä piikkis' ketoon, Täxähytä uäntäs' kallioon. Hörhiläinen minäkin olen joukos-j

Sanne! 2627. Kurria. Kaulaimia L. n. 146.

-nU30.

—10. »Halmes-Heermanni.»

V aapsahaisen sanat. Pun- puita ja kiviä, Mutta älä minua!

Pesälle mennessä tuli kiristää luun paitansa ja sanoa:

Rautalukko luja, mutta luu- lukko lujempi.

2623. Viljakkala. Servo n. :.'. -13.

Hörhiäisen sandt.

Hörhiäinen, pieni lintu, älä sinä syntistä vihaa, nokkas1 sun verta vuotakoon, j.i häntää paljon painakoon, s eikä1 niiniin ole hätää.

2624. Viljakkala. Mattila M. E, n. 299. 31.

Viljakkalan kylä Kallo Paijala, 76 v. (Kuuli Hopun Manulta.)

Suomijärvenkylä. li<la Majanmaa,

;,; v.

Mettiäinen, mettälintu,

Ala niin syntistä vihaa I

Noukkas paljo painakoon Ja takkas verta vuotakoon!

Ki sitten pure.

2628. Karria. Kaiil.amiui L. )(. 147. -"1,30. Sarankylä. Santeri Tuohiluoma.

60 v

Kun keväsin eiW\ kerran inetiäisen

näki, si tiiliin:

Metiäinen, mettälintu, \lä viluin vierahan lihaa!

2623. ' kk:ssa iso alkukirjain.

Ampiaisen lumous. 262t

f,'i:i

.\nn;i maata matkamiehen, Anna vieraan levätä!

2629. Kurrin. Kaukamaa L, n. 148.

-"/«30. Sarankylä. Severiina Lautinen, 7s s.

Metiäinen, mettälintu, Älä vihaa vierahan lihaal

2630. Karvia. Kaukamaa /., n. /.">/ -'1,30.

Haavistonkulma. Kalle Korkea- salo, 65 v.

Herhiäisen sanat: Eräs vanha ukko luki herhiäis- I isällä: Huuraii mättähällä

Mutinaa ja hörinää, jota en kuullut.

I mpiaisen pidätys. Kun meni ampiaispesälle pirrasta- maan, oli pidettävä suunsa kiinni ja sanottava:

Pidä suuh kiinni. Niinko minäki pidän! Mii täisi Ile sama justiin.

2634. Parkano. Valldemam n. 37. —88. Edla Peltoniemi, 2 1 v.

Ampiaisen sanat.

Pistä noukkas meteen, Alkä ihmisen syntiseen keteen!

Sanat lausutaan ajatuksissa, suu kiinni niin, ettei hampaat näy.

Talla keinolla ei ampiaisen pitäisi pistämän.

2635. Parkano. Saarimaa n. 1060.

—09.

Metsävahti Renfors. Mp. Yläneellä.

Ampiaisen virnat. Mettiäinen. pistä imkkas me- Puulnkkn. rautalukku,

teen, puulukku luja, rautalukku lu- jempi.

2631. Parkano. Mikkola J. J, n. 4. —87.

Mettiäisen sanat.

Äläkä syntisen keteen! 2632. Parkano. Alanen Viljo n. 163. 2636- Parkano. Lehto n. 4. —94.

—31.

Nerkoonkylä. Hilta Kivinen, n. 8 lv.

Ampiaisen sanat:

Elä minua ammu, ammu puuta, ammu muuta, ammu kiven kovvaa!

Paloviita. Maria Kujala, 65 v. Hörhiäisen sanat.

Hörhiäinen, metsälintu, Elä ammu syntiseen! Painat nenäs palavaan. Sulavaan, suitsevaan. sPyliän hengen lämminlöyly.

2633. Varhimo. Kaukamaa L, n. 152. 2637 . Lempäälä. Vihervaara, n. 3804*.

— ™ls30. K).

Joosefiina Suomijärvi, 78 v. Mp. \mantla Hrrgluml, 54 v. Kuullut

Karvia, Suomijärvenkylä. Lempäälässä. Muistiinp. Pöytyällä.

694

Pistämät, puremat ja puskemiset.

Ampiainen ei pure. kun sanoo: Yiipsiainen vaapsiainen, Pure maata, ala1 kristityn ihmisen

verta.

2638. Kangasala. Kallio Väinö, n.

22*. —Oi.

Kalle \ ilkman, 70 v. Kuullut nuo- rena.

Kiinalaisen sanat.

Kimalainen kiivas lintu pistä puuta, pistä maata ammu suuhun sammalehen mutt älä ihmisen ihohon.

Eampaattomia mul^lampaani ennenkin ollu o, ja pitää suunsak kiinni.

2642. Pirkkala. Sankaa n. 71*. OS —09. H. Sankila, 63 n

Vapsahaisen sanat.

Vapsahainen mettä lintu

pistä puuta, älä minua pistä et' piru pistäkkaän, pitele maa mätää s pyhähenki perkelettä.

2639. Tottijärvi Rekoin n. 767 Sorva. Väinö Rekola.

"•"'■ 2643. Ylöjärvi. Palaani n. 36. —52.

Loitsu. Vapsahainen ei purek kun sanoo:

Vapsahaine^Vampim^poika,

purep^puuta puivm^ maata muttwälä kristittyä ihmistä.

2640. Tottijärvi. Rekolan. 771*. —05. Sorva. K m ma Lintanen, 43 v.

Loitsu. Vapsahaiset ei purek kun sanoo:

Te olette lammasliuma ja minä1 ittes_susi keskellä.

2641. Tottijärvi. Rekola n. 773*. —05. Sorva. Emma Lintanen. 4:t v.

Loitsu \ apsahaiset ei purek kun sanoo:

Hörhiäisen (vapsahaisen) sanat. Hörhiäinen mettälintu, Miksis syntistä puret, Noukkas palju painakoon!

2644. Eräjärvi. Tyyskä (1384) n. 4*. —03. Aleksanteri Ahlgren, 70 v.

Kimalaisin luku.

Kimalainen hyvä lintu Yihaah puuta Vihaah maata

Äläkä minua vihaah.

Muist. Pitää samalla kiertää terä- kalulla (ei väliä niillä, mutta vasta hijottu paras) kolmeen kertaan ym- pari kimalaispesä eli parvi ja lukee luku, niin ci kiinalain1 pistä.

2637. J |Ä|1§ : älä.

2639. l Myn-: Sampin. Mp. lis.

2640. • Alk. ollut tämän sanan jälkeen olen, pyyhitty pois.

26'.'. ' K. Taaja käyttää joskus eräjarveläisissäkin muistiinpanoissaan tallaisi;, muotoja kotiseutunsa (Anjalan) murteen mukaan

Ampiaisen lumous. 2644 — 1651.

695

2645. Teisko. Hankala Jussi, n. 3.

-31/1205. Jalasjärvi. Km.uuiel Snäll, u. C,2 v.

. lm /naisen sanat.

Älä ammu ampiaanen,

Mesihiisi himpiäänen, Koppelo kotus olkoon, Mesikenno kartanos, 5 T.iita nuoles kallioon.

2646. Orihvesi. Jokinen n. 11". — 03. Amanda Heinäjärvi, 30 v. Kuullut

äidiltään.

Kimalaisen loits u.

Kiimalainen kiivas lintu Ammu puuhun, Ammu maahan Ammu suuhun sammalihin.

2647. Orihvesi. Jokinen n. 18*. — 03.

Juha Mustalahti. 67 v. Kuullut van- halta paimenelta.

Ampiaisen loitsu.

Lumo nuoles, Kätke myrkkys Pistä piikkis perseeseesi

(Lausuttava kolmekertaa ennenkuin yhtään ampiaista tulee ulos pesästä.)

Polta aiipes, peitä aaavas. - Seiso niinkuin Be sielu seisoo hel- vetissä joka väärän valan tekee ja katu- mat, i kuulee, seisu niinkuin Jessus seisoi ristim-

puussa seisu näihin sanoihin sinä hörhi-

jäinen.

(Sanat ovat lausuttavat enne[n]kuin yhtään ampiaista tulee pesästä ulos).

2649. Kuru. P6hjankamervoT,n.l53. — *>/■, 31.

Länsi-Aure. Matilda Järvensivu. 60 v.

. I mpiaisen sanat

.Maa. maa, tuki ampiaisen suu, jos perkeles puret, niin syö omaa Iihaas'!

2650. Kuru. Pohiankanervo T, n. 154.

Länsi-Aure. Taloll. Matti Ahven- lampi, 65 v.

Ampiaisen sanat.

Pilätä piru hevoses, ettämäs suittet suuhus saan!1

2648. Orihvesi. Jokinen n. 26*. — 04. 2651. Kuru. PohjankanervoT,n. 155.

V. Taipale, 60 v. Kuullut vanhem- miltaan.

Ampiaisen sanat. Tähkä vähkä Suomen kärpä- nen,

Ala pistä piikilläsi, Pistä piikkis perseesees,

* , 31.

Länsi-Aure. Hilma Yalkeejärvi,

65 v.

Ampiaiselle sanotaan:

Ampiaisen pitää seisoman kun lautamiehen elessä ja pahanhen- gen eikä puroina n.

2650. 1 Yleensä esiintyivät käärmeen pidätyssanoina. Mutta tässä kertoja nimenomaan sanoi ampiaisen sanoiksi.

696

Pistämät, puremat j.i puskemiset.

2652. Kuru.Pohjcm1ametvoT,n. 156. 2657. Kuru. Pöhjankanervo T, n. 160.

-22/,31. Il.i-Aure. Konsta Rikala, 55 v.

Ampiaiselle:

Maa, maa, maa, tuki ampiaisen suu!

Eikä saanut näyttää hampaitaan.

2653. Kuru. Pöhjankanervo T, n. 157.

%31.

li a Aure. Emäntä Manta Ahonen, 64 v.

Ampiaiselle:

Maailman piru ja perkele tukki- koon ampiaisen suun!

%31.

II a \iin Serafi ina Sormunen. 60 v.

. Impiaisen sanat.

Ampiainen, pila varas, minä

olen aina valmis ulin'

2658. K nm. Pöhjankanervo T. n. 159. -*l,31.

[tä-Aure. Taloll. Juho Hänninen, 76 v.

Ampiaiselle: Ampiainen, ampiainen, ole val- mis, kyllä minä aina valmis olen!

2659. Ruovesi. Paldani n. 125*. —52.

Ammu ampiainen noukkas alta, 2654. Kuru. Pöhjankanervo T. n. 158. että sammakko nauraa.

—*l731.

Itä- Aure. Emäntä Agda Saksa. 44 v.

. ampiaiselle: Tuki, piru, ampiaisen suu, syö hänet omana lihanaan!

2655. Kuru. Pöhjankanervo T. n. 162.

-x -.31. Itä \urc. Emäntä Elina Äijälä, 62 v.

Ampiaisen sanoja. Suuli kiini kun yks' jyvä! Ei pure.

2656. Kuru. Pöhjankanervo T ',-n. /'-'/.

uh31.

Itä-Aure. Taloll. Eemeli Pusu. 59 v.

Sanotaan estämiseksi ampiaisen eli hörriäisen puremista, joka usiasti, eyl-

jeskellen, kerrotaan, kun liki ampiai- sen pesäii menniiän.

2660. \'imil. Sinniirn II. 20*. -13.

Maria Viitanen, 60 v.. synt. Ahtä- rissä. Oppinut Virroilla Maija Kuivi- kolta, 70 v.

I mpiaisen sanot.

Ampiainen irvihammas älä minua pure; pure puuta ja maata jonses lahoo kaikkia syooa :. älä koski'.

2661. Virrat. Sievänen n. 21*. 13. Kaapo Luhtanen, 70 v. Kuullut

isältään.

I mpiaisclle. ampiaisen pesällä sanotaan: Impiaisen sanat.

Pila varas ampiainen, kyllä Ampiaisen huuli halki

minä olen jo aikaa valmis ollu. ja hammas poikki.

Ampiaisen lumous. 2661—2668.

697

Ampiaisen noukan ei piöä minuun pystymän. Kun nämä sanat sanoo ei ampiai- nen pistä . . .

2662. Virrat. Sievänen n. 74*. —14. Virtain kylä. Heikki Ketven, 56 v.

Kuullut nuorempana Aleksi Har- julta.

Ampiaisen sanat.

Ampiainen ampiainen Älä ammu minua Koppelo on kotonasi Vesikannu kartanollas.

(Jotta san. il vaikuttavat tulee ne lausua suu kiinni, i

2663. Ähtäri. SS. Mytol. san. « , 29.

J. Osk. Savola.

Ampijainen.

Jo varhain lapsena kuulin Ampiai- sesta, että se on viholainen eli ihte piru joka lentäissään pörrää lapsia keho- tettiin sitä hyvin varomaan ettei se saanut ampua kun se tuli tupaan pelättiin sitä kovasti. Kun se joskus teki talvivaatteihen sisään pesänsä jotka oli aittain orsilla oli se varma kuoleman ennustus vaatteen omista- jalle. Sen ampumista eli pistoa vas- t .i.i n käytettiin heti kun pesä löyty loitsua:

Huuli halaki. hammas poikki.

sitten se ei ampunut lenti pois.

kertani, yheksän leirin vanteet ja viimmesen kerran perrään sannoo:

ampijainen ala kumin pure sen

verran kuu sammakko nauraa,

sitte ei ampijainen ammu.

2665. K in m. Vegelius n. I*. —72.

. Impiaisen san Elä ammu, ampiainen, Elä pistä, piikkiäinen. Ammu muita, ampiainen, Pistä muita, piikkiäinen. s Tuohi tötterö tupasi, Laho kanto kartanosi; Sammal mätäs asuntosi. i tlkniiu sulku suus e'essä, Kapu kieles kantumessa, io Haitta hampaies väliss

2666. Kiuru. Vegelius n. 2*. — 72.

[Ampiaisen sanoja:]

Kussa mun kuusiset kintaani, Maan mantereiset vaattuuni, jolla mä ampiaisen pessää kouhin.

2667. Keuru. Alkula n. 8*. -90. Matti Kankaanpää.

. Impijaisen sanat. Ampijainen armas mies Auta meitä tässä ties, Pistä noukkas kuivahaaseen kan- kahaaseen1 Silitä ampijaisen selkää s Ei se pure et[t]ä häntä pelkää.

2664. Keuru. Vaissi n. 379*. —99. 2668. Keuru. Alkula n. 21*. —91.

. . Niku Mannila, tmpanmies, 57 v.

, 1 m pmisen sanat.

Jos mennee ampiaisen pesälle, kun pijaisen sanat.

lukkee ilman henkimät ä hyheksään [!] Vie hiis härkä- uuhtaan,

2667. ■ kk:ssa iso alkukirjain.

Pistämät, puremat ja puskemiset.

mi kolme kertaa ja sylkee

joka kerta sanojassaan ei ammu.

2669. Keuru. Alkula n. 15*. —91. Vesikeuru. A. Limperj:. nahkuri,

53 v.

. Impijaisen sanat.

Ampijainen pieni lintu ammu puuta ammu maata ammu kivija ja kantoja kanka-

halla Syö kina kanasijas

.-. kätke hampaas ikeniis.

2670. Keu.ru. Alkula n. 16*. —91. Otto Hulpijo. 52 v.

[Ampijaisen sanat. \

Am] li.j.i iiicii armaslintu puske puuta, puske maata puskeke1 koskei) kovija kivija astuu jalkani ketohoou 5 kantapääni kallijohon teen teräksestä paitani pistä jos lystäät.

2671. Keuru. Alkula n. 17*. -91. Otto Leinonen. 37 v.

[. Impijaisen sai Pure pure maata pure kovaa kosken kivee pistä piikkis ketoon kannuksesi kankanaaseen.

2672. Keuru, Alkula n, 18*. -91. i uin Leinonen, 37 v.

lAmpijaisen sanat. ]

Siivi siivi siipilintu aoukkas sivestä uoukkaa savesta kipus hiijen kirvehei

2673. Keuru. Salokannel n. 45*. —11. Tiusala. Nygren.

. Imputisen sanat: Vie Juutas sun mullis meh-

tään ja liärkäs korpeen, jostas tuonu olet. Ei sinun piikkis eikä mmles

5 piä pystymän minun inhoon.

2674. Keuru. Salokannel n. 46*. —11. Haapamäki.

[Ampiaisen sanat:] Ampiainen, kimpiäinen pistä piikkis persieen[l] kannukses kantapäähän.

2675. Keuru. Salokannel n. 47*. — 11. I [aapamäki.

1 mpiaisen sanat:]

Ampiainen armas mies älä puske minua. Puske niitä, puske näitä, puske kiviä, kannonpäitä.

2676. Keuru. Salokannel n. 48*. — 11. Haapamäki.

[Ampiaisen sanat:)

Ampiainen armas lintu, pure puuta, pure maata pure kovvaa kosken kivvee pistä piikkis petäjään

6 kannukses kankahaseen.

2677. Keuru. Salokannel n. 49*. Tiusala. Seppälä.

[Ampiaisen sai

Ampiainen armas lintu

-11.

1 ECirjotusvirhe, p.o. puske.

Ampiaisen lumous. 2677 — 2685.

.,Ti

lennä puuhun lyö piikkis ketohon. Minä seison keskellä b kovalla kivellä ja tein teräksestä paijan. Pistä jos tykkäät.

2678. Kiuru. Salokannel n. 50*. — 11.

Haapamäki.

[Ampiaisen sanat: |

Pistä maata, pistä puuta, mutta älä minua pistä.

2679. Keuru. Salokannel n. 51*. —11. Haapamäki.

[Ampiaisen sanat:]

Ampiainen annas lintu puske puuta, puske maata puske kusken kovia kiviä mutta älä minua.

2680. Keuru. Salokannel n. 52*. — 11. Haapamäki.

[Ampiaisen sanat:]

Ampiainen lemmon lintu ammu puita, ammu maata ammu harmaita kosken kiviä vaan älä minua ammu.

2681. Ken ni. Salokannel n. 53*. -11. Haapamäki. Koskela.

[Ampiaisen sanat:] Ampiainen, kimpiäinen, pistä piikki^ persiees, karahkas kantapäähäs eläkä minua pistä.

2682. Keui it. Salokannel n. 54*. — 11. Haapamäki. Koskela.

| Impiaisen sanat: |

Ampiainen piikkiperse

älä pistä minua. Pistä puuta, pistä maata ja kovvaa kosken kivvee. 5 Pistä kannukses kankaaseen, käpäläs kovvaa n kettuun.1

2683. Keuru. Salokannel n. 55*. — 11. Haapamäki. Koskela.

[Ampiaisen sanat:]

Ampiainen armas lintu pistä maata, pistä puuta pistä kiiltäviä kiviä.

2684. Keuru. Salokannel n. 56*. — 11. Haapamäki. Haaramäki.

[. Impiaisen sanat:] Ampiainen annas lintu, kiiliäinen kitupiikki ammu puuta, ammu maata ammu tinakanasia (kivikanasia) 5 kätke hampaas ikeniis.

2685. Keuru. Salokannel n. 57*. — 11. Haapamäki. Haaramäki.

[Ampiaisen sanat:]

Hörhiäisen hienot hipneet on täällä kärmetten kähy.

Maa mustaa mulierat. Elä mua pistä, f. vaan sitä joka väärin vannoo ja katumata kuolee.

2682. * kettuun = tarkoittaa sitkeätä maankamaraa Mp.sel.

Pistämät, purema! ja puskemisel

2686. A", »ru. Salokannel n. 58*. —11. Haapamäki. Laakkonen.

[Ampiaisen sanot.*]

Ampiainen piikkilintu ammu puuta, ammu maata ammu kosken kovvaa kivvee, pun- hampaas yhteen, s ammu muita, mutta ala, minua.

2687. Keuru. Salokannel n. Mi*. -11.

Haapamäki. Laakkonen.

[Ampiaisen sanat;]

Ampiainen, pimjainen j.e.p.

2688. Keuru. Salokannel h. 60*. 11. Haapamäki. Murtomäki.

[Ampiaisen sanot.*]

Ammu uinita ampiainen pistä muita, piikMäinen

mutta elä ammu minua. En puhu umalla suulla s puhun suulla puhtahalla

Herran hengellä hyvällä. lämpösellä läyhöttelen. Tulkoon sulku sinis etehen, kapula kmlos kantamiin io perkeh' kapulaan kiinni.

2689. Keuru. Salokannel n. 300*. -12. Haapamäki. Haaramäki.

Ampiaisen sanat.

Paholaisen piikMhäntä,

pistä piikkisi maalian. kiviin ja kannun päihin,

mutta ala syntisoii lihaan.

Hampaat BUUSSal

tulee sanoa kolnu- kertaa j.i syläisU joka kerta.

2691. Keuru. Heinonen Ilmari, h. 4.

10.

Soinin pappa. n. I'.M." kuollut 80:tä käydessään, v. inhoja keurulaisia.

Herhiläinen:

Herhiläinen, hieno lintu, jos tulet syömään, pilaa sinun syödä kaikki, muuton et saa koskea ollenkaan.

2692. Keuru, Heinonen Ilmari, n. 5.

-10.

Soinin pappa. n. 1915 kuollut 81 käydessään. Vanhoja keurulaisia.

Herhiläisen pistoa vastaan:

Herhiläisen bienol hipenet, on täällä käärmetten kähy.

maa mustaa liiiiln-rata. Alä mua pistä, vaan sitä, 5 joka väärin vaunuun ja katumata

kllolir.

2693

18.

2690. Keuru. Salokannel n. 301*.

Haa] äki. Haaramäki.

I mpiaisen -•nmt.

Hyvää päivää iso mehto

—12. i

M niini. Karhumäki un il)

Taavetti Karhumäki. , I m pulisi n kiinat.

Ampiaine armas lintu Siä minua ammu. Pistä piikkis pivoo, Kannukses kankaasee, s Vekaimes \ eshakkoo. Tuohitoppelo talosi

Lahokanto kartanosi.

Nämä s, m, ii "v.ii luettavat kolme kerta. i ilman henkäsemät i

Ampiaisen piston parantuminen. 2l>9'i —27111.

7(11

2694. Multia. Karhumäki n. 21*. —10

(-11).

Taavetti Saarinen.

. Impiaisen sanat.

Ampiainen pahan hengen pör- riäinen Pistä piikkis pihlaasee, Kannukses kankaasee Elä inimia pure.

2695. Mullin. Karhumäki n. 30*.

-HK -u).

Sakarias Mäkinen.

Ampiainen sanat.

Siivi siivi siipilintu Nuukka sivestä, Nulikka savesta Kipu liiijcn kirvehestä.

2696. Mullia. Karhumäki n. 33*.

-HK— U).

Ville Lappi.

Ampiaisen sanat.

Ampiaine armas lintu. Pistä piikkis kettoo, Kannukses kankaasee. Tuohituppi on sun tupas s Lahokanto kartanos Pistä muita elä minuva.

2697. Multia. Sievänen n. 19*.— 13. Hanna Sievänen, 6(1 v. Kuullut nuo- rena Liisa Koppelomäeltä. Muistiinp.

\ Hiilillä.

. impiaisen sanat. Kitiäinen kiripiikki ammu puuta, ammu maata mutt^älä minua ammu. Vie liiis harkäs mchtään.

B. Ampiaisen piston parantaminen.

2698. Virrat. Siren T. n. 8*. —03.

Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v. Sanat ampiaisen pistoon.

Ampiainen alla kuonon,

Pure sen verran,

kun sammakko nauraa!

Lausutaan yhdeksiin kertaa perätys- ten välillä he[n]keä vetämättä.

2699. Virrat. Sievänen n. 75*. — 14. Vaskivesi. Josefiina Värmälä.

. I mpiaisen sanoina kertoi Josefiina Värmälä . . . seuraa- vat äidiltään oppimansa sanat:

Pure senverran kun sammakko nauraa.

[Ks. tähän kuuluvia numeroita 2659,

2664.]

C. Ampiaisen nostatus.

2700. Merikarvia. Kotikoivu n. 7. —23.

Maria Koskinen, 49 v.

Vaapsiaisen sanat. että se pistäisi ihmistä

Misä, koira, bampaas on? Olipa sun isälläs ennen hyvä

hampaat!

2701. Tyrvää. Äijälä H, n. 250.— 95.

Muurimestarin Loviisa. Vapsiaisen sanat tulee kumotuks, kun vaan joku toinen sanoo:

Mis.i sun koirra hampaas on, kunnet niitä löyöäkkään!1

2701. l |olipa isälläskin ennen hampaat| : *kunnet niitä löyöäkkään*

702

Pistämät, puiiiii.il j,i puskemiset.

2702. Mouhijärvi. Laine T. n. 48. \

— <)•'

■■

H äijää. Vihtori Kivimäki. 0. i." V.

. Impiaisen pistänlä sanat: Pistä, pistä, jiistipä s< >t .1 uiitskiii

Vapahtajaa puusal

2703. Hämeenkyrö. Manila M. n. 28 —05.

I rl iäinen. Martti Piekkola, 15 v.

Vapsaisen yllylyssanat. Kun tahtoo vapsaista toisen päälle yllyttää, niin tarttee sanoa vapsaiselle1. että:

Missä2, rautakoi, hampaas on?

2704. Virrat. Harria n. 180. —07. Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 49 v.

Ampiaisen pesä. Jos menee ampiaisen pesälle lumoo- malla, niin taika ei tepsi, jos toinen sanoo:

Missä1 koira hampaas on?

2705. Virrat. Sievänen n. 22*. —13.

Kaapo Luhtanen, 70 v. Oppinut isältään.

. . . mutta se [ampiainen] pistää jos sanoo:

Missä koira hampaat on?

2706. Virrat. Sievänen n. Hi*. -14.

Vaskivesi. Josefiina Värmälä.

. I m /naisen sanoina kertoi Josefiina Värmälä . . . myös

1 vaps|i|iselle : vapsaiselle. —

seuraavat äidiltään oppimansa sanat: Missä' isäs bampaal on?

2707. Mullin. Karhumäki n. -10(-11). Taavetti Karhumäki.

20*

A /liinaisen noslosaiuil.

Nouse suosta, nouse moasta \'<>ust.' korkeimman kamarin ka-

tosta Pure vanhan vuarin hampahilla.

Hämähäkin sanat.

2708. Parkano. Palaani n. 3. —52.

Hämähäkki.*

Hämähäkki huorran poika.

Jesuksen keran varaastit,

Sun nyljen nyrkkysilläni,

Piirrän peukaloisillani2. 5 Kannan nahkas kaupunkiin.

Siellä saan satasin niarknn.

Kuusi kulta penninkiä,

JoilT ostan ismi nriiiin,

Meren jäätä juoksemahan, io Someroa silottamahan,

Johonk'ei kävin pysty,

Eikä huokonen* kastu.

Ajon' viimein kuntillahan.

Kunnot on kodasta lähteneet, is Kesken kullan keittäinätä,

Hopiankin sulamatac,

Voi vatunen kämmenellä,

Kirjo-koirra perässäni,

8 kk:ssa pieni alkukirjain.

2703.

2704. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2708. ' r. Katso Kanteletar 195 r. kirja. Tässä näkyy selvästi että ensimmäisel \l mi laulajan muistista unhottuneet. M.p. huom. — a peukalois|e|llani : peuka- loisillani. — a hof. Mp. huom. — * Tässä näyttäisi niinkuu tulisi loista runoa eli että olisi jäänyt muutamia värsyjä pois. Pitkin matkaa ei ole mielestäni oikeaa järjestystä talla runolla. Mp. huom.

Hämähäkin sanat, Härjän sanat. 2708 — 2709a.

703

Kapa hauki kainalossa. 20 Pureeko tui knirra minua?

Ki pun' eikä tottele,

Tuli1' turvissani tupahan.

Ale kaaren arvoiseni.

Kiliän tulin siihen tupahan, 25 Mukko ineif siihen tupahan,

Jonka kynnys voilla voittu,

Sijiin lihalla sivelty.

Kainaloilla kaaputeltu,

Oviseinä onnen5 luista, 30 Periseinä peuran luista,

Lanttia meren vahaasta.

Ikkun.it kukon takuista,

Patsas puista pähkinöistä,

Kiuvas meri kivistä; 35 Onnen kukku partahalla,

Laulo kielin6 keikutteli,

Kuulu tunturin vuorelle7,

Jokei kuollut tappamata,

Kovan onnen ottama ta.

2708a. Kihniö. Paldani maikakert., Niemi Runonker. matk. ss. 161 —162. 1852.

Juhtimäestä, jossa erousimme, tavo- tin ehtimiseen Parkanolle, Kihniön kulmalle, kerääkseni siellä loihtu- runoja, joita olenkin vähitellen saa- nut. Ei runot täällä olekkaan aivan unhotuksiin jääneet ja halullisesti kuulevat runoja lujettavan ja runo- kirjoja kyselevät. Vanhat sanovat täällä ennen Kanteleillakin lauletun. Tämän Parkanon, erinomattain Kih-

niön kulman kielimurre oliskin vallan sopivaa runoille, silla täällä sanotaan esim.: juoksemahan, tekemähän, kau- punkikin, lähleln-lle. kant imelien; mä- kiä, soria, koria: taloa, maitoa, sikoa j.n.e. Runoista, joita olen saanut, kertonen tähän tällaisen:

Hämähäkistä.1

[Runo on sama kuin edellä ks. n:o 2708 ja siihen liittyviä alahuom.]

Härjän sanat.

2709. Tyrvää. Bäcki-Ruusu n. 33. —91.

Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula, 82 v.

Härjän sana[l]. Härkä kuokkei k.irtiinolla, Meinas puskee Maariata.1 Jumala tuli väli'iin, Torui härkää hirveästi, s Karkkoeli kauheasti, Otti vallan häijyltä.

Jos sä härkä unia pusket. Niin mä sanon Maarialle1, Maria kaipaa Jumalalle1, io Jumala1 sua rankaisee.

Koiran lumous.

2709 a. Pori. Westerlund J. E, n. 29.

—90.

Porin maaseurak. Juho Brusin. Kuullut Ikaalisissa.

h niran sanat.

Sulje hiisi haukun suut.i

5 Matkakert. olevassa runossa huomautetaan: Toinen laulaja sano: orjan luista. — • Samoin: Kaiketi: monin kielin. — ' Ja edell. huomautetaan: Tunturin vuoren sa- novat olevan korkeimman vuoren maan päällä, »jonka kukkulaa pilvet laahaavat».

2708a. ' Rinnoita (jemför) Kntltt:reen 1, jako n:o 195. Laulaja ei muistanut- kaan niitä 10 alkuvärsyä. Että ne tässä kaivataan nähdään selvästi, muuten on tämä paljon pisee kun Kantelettaressa. Mp. huom.

2709. 1 kk:ssa pieni alkukirjain.

Pistämät, puremat j.i puskemiset.

Lempo koiran leukaluuta, Btt'ei ennen ääntä päästä Miehen mentyä pihalle.

2710. Harjavalta. Niemi F. V, n. 2.

-03.

Torttila. Kusija Anttila, 62 v. Kuullut Erland Silvaanilta Pirkkalan- kylästä.

Kaira lumotaan olemaan hiljaa.

Ko talloon mennee vaik.nl . taik kulje taa muuton semmosen koiran sivut, et on kiukkuiin'1 ja haukkuu, ni

-i .i,i lumotaa ettei se hauku sillai ko sannoo et:

Sulje hurtti koiran suut. Lempo hallin leukaluut. Ettei äänt suustans pääs Ennen ko miähen sivut päästää.

2711. Ikaalinen. Suluni Anna-Kaa- rina, n. 33. — 31.

Jyllin kylä. Eeva Hakala, n. 70 v. koiran sanat:

sulje liisi haukun suta, lempo kuiraMeukaluta. pane sul"ku sun etehen, haitta haiiunastev^Yälihin. 5 ettei < ■ 1 1 .• entä pfstä 7iarämwmentuä ohitte.

2712. Tampereen seudut. Gheilan Lönnrotin kok. Q. n. 10.

Koiran synty. I; n m m m julkaisin Hämeen inuistom. I iSK\ 1! I V. 1) n:o 1075, joten sitä ei ole enää tähän oleilu (ks, u:o 74 alahuone l

2713. Orihvesi. Jokinen n. 10*. — 03.

Heikki Eklund, 52 v. Kuullut Kom- pale Aulilla. D. To v.

Koiranloitau.

Hiisi siilo haukun suuta. Lemppei koiran leukaluuta. Ettei ennen ääntä päästä

Minun mentyä ohitse

2714. Keuru. Vaissi n. 234*. —99 —02.

Koiran taikominen.

Kolli koirra lakkaa haukkumasta, kun saa naaras koiran korvan ja sen läpi sanoo:

pane lukko suus etteen

haitta hampaas kolohon,

ne sanat sannoo kolmeen kertaan niin kyllä koira hauk[k]umasta lakkaa.

2715. Keuru. Salokannel n. 68*. — 11. Haapamäki. Mustalainen.

Koiran lumoussanat. Sule hiisi hauku sutta lempo koira leukaluuta laita suluku suu etteen haitta hainpaijes valliin. 5 ettet enne ääntä päästä miehen mentyä sivuite.

Koiran purema parannetaan.

2716. Virrat. Harota n. 162. -07.

Kirkonkylä. Juho Ruohonen, 49 v.

A oiran pun utu. Jos koira puree, niin Huoletetaan

sillä ja sanoi, i. m;

Nuole1 koira haavasi

jTlo. ' kiukkuine vili.men. Mp. liuoin. 2716. ' kkssa pieni alkukirjain.

Kusiaisen sanat, Käärmeen puremaan. 2717 — JTJi

705

Kusiaisen sanat.

2717. Alastaro. Vihervaara n. 2510. -11.

Sikilä. N. 30-vuotias mies Vampu- lasta.

Kusiaisen sanat.

Kusiainen, kusiainen, Pure puuta ja maata. Älä minua pure!

[Vrt. Ampiaisen sanoihin.]

Kärpän purema parannetaan.

2718. Kuru. Pohjankanervo T. n. 2 78. -%31.

Itä-Aure. Manta Ahonen, 64 v. Kärpän puremaan luetaan1

Kurnii kuri, pyhä Pietari kysy: tuliko veri? Neitsyt Maria sano: a jo se parani.

Sanat luetaan maitoon, jota anne- taan sairaan suuhun ja hierotaan ajet- tunutta, purtua paikkaa.

Käärmeen sanoja.

A. Käärmeen puremaan.

2719. Eurajoki. Isopere n. 113. —91. Kärmeen puremaa vastaan.

Mato puri Mariaa, Pietari tuli ja paransi, lausutaan silloin, kun kärme pistää.

2720. Pori. Vesterhmd n. 33. —89. Kalle Grönvall, 20 v.

Diaaria sanoi: ormi puri. Pietari sanoi: so se parani jo!

2721. Pori. Vesterhmd n. 34. —89. Kalle Grönvall, 20 v.

Ormi puri, Pietari sanoi: veri tuli; Neitsy Maaria sanoi: Oi se parani jo.

2722. Pori. Vesterhmd n. 35. —89. Kalle Grönvall, 20 v.

Käärmeen sanoja.

Mato musta maan alunen, Kiemura kiven takunen, Aitan alunen.

2723. Pori. Vesterlund n. 37. —89. Kalle Grönvall, 20 v.

Konna kuoli kalliolle, Konnan suusta kuola juoksee Iman ilkeän kidasta. Pietari sanoi se puri, 5 Neitsy Maaria juoksi työ, Sanoi: oi se paranee, se paranee!

2724. Noormarkku. Nurmio Fr, n. 2. —04.

Sanat käärmeen puremaa vastaan. Mato musta maan alainen, Kiekura kiven takainen, Kiukusas kierrät, kiemuroittet,

2718. » Kertoja huomautti sanoja käytettävän kärpän puremaan, vaikka ne ilmeisesti muistuttavat käärmeen sanoja. Mp. huom.

45

706

Pistämät, puremat ja puskemiset.

Kivi on sua vasten kivettynyt, 5 Kirvesvarsi varattu. Neit8yrsi Maria kysyi: Puritkos1

jo?

Purin, unitta'2 Pyhä Pietari pa- ransi jo.

Kun loitsu on luettu, asetetaan haa- v.m päälle viinassa tai kahvissa3 kas- teltuja tupakan lehtiä, niiden pa.ille suolaa ja kaikkein puällimäiseksi kar- hunsammalelta maapuoli haavaan päin.

2725. Noormarkku. OUinen n. 211. —89.

Oskari Engholmi, n. 50 v.

Ko kärme o saanu pistää, ni sylje- tään kättee ja pannaan haavan pääll', jonka jälkee luetaan koi kertaa:

Mato musta maan alla, kiakura kiven ravosa, uiku aitain alipualla, pahasti teit cts' panit. b tee paremmin cts parannat. Minkä1 muatonen: maani muatonen, sinerväin muatonen. Mato <>ta vihas pois ja anna imin terveyyten'!

2726. SoonimrkLu. OUinen n. 219. —89.

Noormarkku. Juho Fabian Palonen, 39 v.

Jos kärme om pistäny jot tai, ni se paranee vissii siittä, ko ottaa voit' kolmen etumaise sormen päähää ja

puhaltaa sihhee koi' kertaa siilon ko sannoo:

Jeesus sano: kärme puri. Piatari3 sano: tulleeko veri?

Neil by Maaria sann: jo se parani.

.I.i- sitt' lukkee Isä meidäm pääll'

ja voitelee kippeetä paikkaa sillä voilla.

2727. Pomarkku. Palonen n. 7 '. 59.

Madon sannt.

Mato musta maanalainen,

Kiven vierus kiekuriaineii. Menit inättääsen kun tuli, Tulit sieltä kun lmpia. s Luulit puuta purreesi, Paju-juurta lianneesi; Keitä mettä kielelläs, Haavoin kuin hakaisitl Jos sinä olel tuikin, tulenmuotoi-

nen, io Elikkä saikia. savenkarvainen, Eli muu musta maanmuotoinen.

2728. Pomarkku. Elers O. A, n. 1. -93.

Pomarkun kylä. Rosenvall, 50 — 60 v.

harineen sanat. Sinä mato musta, maan ala- tien, Kiemurainen kiven alainen, Keiku aitain alainen, Pako pajun karvarien, s Hulikkosfl] puuta purres,

2724. • kk:s>a pieni alkukirjain. — 2 kk:ssa iso alkukirjain. — * ,ka' hviissa| •kahvissa* : k.

2725. ' Säkeissä 6 ja 9 on pieni alkukirjain.

2726. ' Pi|e|tari : Piatari. — 2 kkssa pieni alkukirjain.

Käärmeen puremaan. 2727- 2

707

Haapaa hakannes, Niinen juurta pannes? Pahoin teit, ettäs purit, VielS parempi, ettäs parannat. ■ Kanna mettä kielelläsi Haavaan puremaasi! Nimen Isän j;i pojan ja pyhän henken, aamen.

Kolmesti lukee nämät sanat haavan päälle, että vetää myrkyn ulos.

Pitää uskoman, että auttaa!

Tämä ottaa poijes kärmeen puremi- sen.

2729. Merikarvia. Romppanen n. 11.

—89.

Maaria sanoi: Ormi1 puri. Pie- tari sanoi: So1, se parani jo.

2730. Merikarvia. Romppanen n. 12.

—89.

Mato musta maan alunen kiemura kiven taktinen aitan alunen.

2731 . Merikarvia. Kotikoivun. 9.

Maria Koskinen, 49 v.

-23.

Kärmeen sanat. (että purtu ei vihortt'elis).

Miäs näki ko kärmes pisti. Petari kysy: »Tuliko veri?» Neitsy-Maaria sano: »Kyllä se

paranee.»

2732. Siikainen. Granqvist n. 32. — 89. Siikaisten kylä. Kaisa Fagerström.

Madon (käärmeen) sanoja. Mato musta, maanalainen,

Kiemurainen, kivenalainen, Someron karvainen, paljuin kar- vainen

2733. Siikainen. Grangvisl n. 36.

—89.

Samminmaja. Frans Hautala, 3t v. Pietari sano: »nurmi puri». Kristus sano: »terves oli». Kolmannen meren sisäl oli saari, saares oli tupa. tuvas oli neitsy. .-■ Mitäs hän sielä tekemäs? Parannusta tähän haavaan. Parannukseks .Maarian, Kristuk- sen Jesuksen, Pyhän Hengen Lämmin löyly. Eppäs silloin suuri ollu', io kuins vannoit Kristukselle, ettes

pahaa tee.

2734. Siikainen. Granqvist n. 37. —89.

Samminmaja. Frans Hautala, 31 v.

Ma to mytty mättähällä, Musta mato, maan alainen, Kiekurainen, kivenalainen, Suon karva, kanervan karva, s Pajun karva, pannahinen, Luuliks puuta purrehesi, Tahi pajua pannehesi, Haapaa hakannehesi. Kultana kulohon menit, io Hopiana mättähäsen. Paha oli, ettäs panit, Parempi olis, että paranis. Kanna mettä kielelläsi Rikkirepimiin haavoihisi

. 29. ■ kk:ssa pieni alkukirjain.

708

1'istam.it. puremat ja puskemisel

2735. Siikainen. Laiho n. 322. 90.

Vuorijärvi, Nikoteemus Aatamin-

poika, 55 v.

A äärmeen sanat.

Main musta maakuriainen, Kiven alla kulkevainen, Sinä pajun karvanen, Hyvin teit, ettäs purit, 5 Kultana kulohon uunit. Hopiana mättähäsen. Tule aaavas nuolemahan Päältä aivan terveheksi. Sisältä tuntumattomaksi!

Nämät sanat hietaan maitoon 3 ker- taa. Knsin juodaan sitä vähän itse ja sitten vasta sillä voidellaan haava päältä. Tätä menetystapaa käytetään niin ihmisille kuin eläimillekin.

2736. Siikainen. Helomaa Kyllikki. n. 37. —30. Gromsten n. 80 v.

Mato musta maan alanen kiekurainen kiven alanen kultana kuloon meneen, hopiana mättääseen, 5 luuliks puuta purrees, maata panm Hyvä1 oli ettäs purit vielä panet ettäs paranit.

Kanna mettä kielellä-, io tule haava- voitelemaan sisältä terveeks, alta vallan terveeks,

paalia hui! limat Ii>lilak-,

paremmaka muinan

2737. Siikainen. Helomaa KyUtkki, n. 38. -30.

Bammin kylä. JuhoVimp«ri,55 v.

Koonneen sanat. Sinä musta niat" maan alai-

ne(n), kiemurainen kiven alaine(n),

niku airain alaine(n). liiä.no heinäljarviaine(n). 5 luulitkoe puuta purrees,

haapaa liakannees! [vanna vettä kiät.lelläs

haavaan purema [a]s.

2738. Siikainen? Raekallio Vuokko. n. 66. —27.

Kopio Kruunsteenin isännän v. 1899 Porin matkallaan löytämästä vihosta.

Käärmeen annat. Käärmeen pistoksessa auttoi seu- raava loitsu:

MatO musta maan alunen1 kiekurainen kiven alanen, kultana kuloon meneen, s hopiana mättääseen. Luuliks2 puuta1 pun maata pannees, hyvä oli ettäs purit vielä päreet ettäs io parannit. Kanna2 mettä kielelläs, tule haava- voitelemaa sisältä terveeks, te alta vallan

terveeks, paalia

2736. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2738. ' kk:ssa iso alkukirjain — * kk:ssa pieni alkukirjain.

Käärmeen puremaan. 273a- :

709

tuntamattomaks paremmaks

lullinansa1.

2739. Siikainen. Hämeenlinnan ala- kansak.sem. Marjamäki Martta, n. 324. —25.

Juho Marjamäki. 83 v. Katuineen sanat.

Mato musta maan alainen. Kiekurainen kiven alasen, Kultana kulmin menee, Hopiana1 mäti ääseen. s Luuliks puuta purrees, Maata1 pannees?

Hyvä, ettäs purit, Viä1 paret ettäs paranat.

Kanna mettä kielelläs, io Tule1 haavaas voitelemaan, Sisältä terveeks, Alta1 vallan terveeks. Päältä1 tuntamattomaks, Paremmaks' muinoansa.

2739«. Kokemäki. Ahti n. 1Q.—93. [Ks. Nokkosen polttama n:0 2144]

2740. Kauvatsa. Massa n. 2. — 92.

Käärmeen loitsuja.

Mato musta maanalainen, Kiekuriainen kivenalainen, Tule paha,

Paranna tapas 5 Makia maitorieska voiteeseen.

2741. Etikka. Numminen n.432. /<". Fanny 1 lvio. M|>. Mynämäellä.

Kaarineen sanat:

Ture puuta, puiv maata, mutta älä vihaa ihmisen lihaa.

2742. Tyrvää. Oukari, {Laiho) n '/ -89.

Oskari Mäkelä, 20 v.

Käärmeen sanat. Mato musta maan-alainen, Kiekuriainen kiveii-a lainen, Aikku aitojen alainen, Pure puuta, pane pajua s .Mitäs tähän tulit!

2743. Tyrvää. Ainiin II, n. 93. —95. Iso Heikki.

[Ks. Karjan suojeleminen käär- meeltä, käärmeen purema n:o 4590.]

2744. Tyrvää. Äijälä H, n. 242. —95.

Urpunisti Salo. Kuullut Turussa eräältä pohjalaiselta.

Kärmeen purema paranee, jos lue- taan että:

Kärme musta, havun alainen, kärme harmaja, havun alainen, kärme kirjava, havun alainen, hyvin teit ettäs pistit. s paremmin ettäs parannat, ja aina kun »kärme» sana mainitaan, nin kiapautetaan kahta sormee pure- man päällä.

2745. Tyrvää. Äijälä II, n. 243. - 95. Iso Heikki.

Oma puri. Piatari kysy: »Tu- liko1 veri?» Neitsyt2 Maaria sano:

»Ei, jo se parani.»

2739. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2745. » |t|uliko : Tuliko. — 2 Neit|t|yt : Neitsyt.

710

Pistämät, purema! ja puskemiset.

Ne sanal luetaan sualoihin j;i niillä hivutetaan kärmeen puremaa, niin

kyllä paranee.

2746. Tyrvää. Äijälä II. n. 244. —95.

Muuri mestarin Loviisa.

Maaria1 sano: 'Mato pisti'. Jeesus sano: 'Jo se parani'.

Ne sanat sopii lukee leivän pala" seenkin ja lähettää kuinka kavvas" hyvänsä ja antaa semmosen syäftäi jota kärme on pistäny.

2747. Tyrvää. Äijälä //, n. 245. —95. Musteliini.

Orma tuli ja puri. Neitsyitf^Maaria tuli ja sano: Hyvä että se puri', mutta Piatari sano:

'Viälä paretnpi, että se parani.' Tphoo, helvetin karvaparta!

2848. Tyrvää. Ahteen. 1. -wln02. Siina Saunaoja, 70 \.. kutuisin Ky- röstä.

Käärmeen ~nnat.

Mato musta, maan alainen, Kiekuriainen1, kiven alainen, Kuola suustas laikahteli, Ruman pedon kidasta.

Luetaan 3 keitaan ja sylkäistään joka kerran perästä 3 kertaa thy, thy,

thv.

2749. Mouhijärvi. Järvinen n. 51. —53.

Kärmeen puremisen sanot.* Mato musta, maan alatien. Kiven alanen, kiekurainen, ( »ikuaitaen alainen2, Palloin teit, ettäs pistit, s Tee paremmin, ettäs paranal ! Mene tiun '.ja tipolasta, Tapoja fcapiolasta, Kanniskele kieles päällä, Tämän haavan voiteeksi!

2750. Mouhijärvi. Hannus n. 39. -89.

Oskari Hannus, 25 v. Toiset käärmeen sanat.

Musta mato, maan alunen. Kiekuriainen1, kiven alunen. Hyvä oli, ettäs pistit .la vielä parempi, kun paransit

:, Maa pidä maton!

2751. Sumutin i. SS. Mytol. san.

-7io^s.

Hilja Kuusi.

Maron lukuja, käärmeen puremaa vastaan muistan kuulleeni m. m. seu- raavan:

Konna istu kalliolla kuula vuoti kunnan suusta inon[l] ilkiän leukaluusta. -Mene. mato maan rakoon, s ino ilkiä kitones' \ta kiri is' \ öljyssäsi

Mene, mato, maan rakooni

2746. • Mari : Maaria. — * ka|u|vas : kaevas

2747 ' kk:ssi pieni alkukirjain.

2X'iH. ' Säkeissä 2— '> pieni alkukirjain.

2749. ' kk:ssa iso alkukirjain. — 'alanen : alainen.

27äo. ' Säkeissä 2 5 pieni alkukirjain.

Käärmeen puremaan. 2 7 r> i a -5

:n

2751 a. Lavia SS. Mytol. san. n. 215

s. 5. -s , 29.

Taavi Laaksonen. [ Käärmeen sy ■

Siikaisissa kuulin ennen erään ukon jota sanottiin vanhaksi luhdiksi (Vanha = Tuhtii loitsuavan seuraavaa:

H^po hyvä nelpottele, Juuttaan juonista jumotu1, väipäreisen vääntehistä. (jumotui

2752. Lavia. Kurun n. 173.

Laviankylä. Uno Rankonen, 9 v. Kuullut Aino Suojaselta.

Käärmeen sanat.

Huiku haiku aitojen alla kiven kiertäjä, kannan karrut-

taja. .Musta mato maan alta pahin on Hyvin teit. ettäs panit. 5 Tee vielä paremmin, pane mettä kieles päähän. paranna pahat tekosi. Ämmä kysyi, Airi sanoi: »Jo1 se parani.»

Lavia, ks. n:o 2940.

2753. Hämeenkyrö. Bergiusn. 1. — 95. Jeremias Ekholm.

Madon sanat. Mato musta maan alta, Eiekuriainen kiven alta, Uiko aidan alta, Uiko heinän latviainen.

2454. Kankaanpää. Palonen n.9. — 59.

\'ielä.

Uiku, aiku, aittain alainen,

Kiekuriainen kiven alainen, Mato1 sininen, main punanen, Ma tn keltanen. mato viheliäinen, i Mato musta, maan karvanen. Kussas silloin olit kun Jouluna messu ylittiin?

2755. Kankaan pää. Oukari (Laiho) n. 28. -89.

Aleksandra Kivijärvi, 20 v.

Käärmeen satun . Mato musta maanalainen. Kiekura kiven takainen Kultana kulohon meni. Sopiana mättähäsen. 5 Puuta luuli purevansa, Eaapaa hakkaavansa. Kanna mettä kielelläs Haavaan puremahan, Kivuttomaksi sisältä ja io Päältä tuntumattomaksi.

2756. Kankaanpää. LaiJio n. 326. —90.

Miina Hakola. 59 v.

Käärmeen sanat.

Nurmi puri. Pyhä Pietari sano: Tuliko veri? Neitsy Maria sano:

s Jo se parani.

2757. Kankaanpää. Laihon. 327. —90.

Kyynärjärvi, Juho Aataminpoika, 63 v.

Käärmeen sanat.

Kärmes puri,

2751 a. l jumot|a| : jumotu. 2752. ' kk:ssa pieni alkukirjain. 2454. * Säkeissä 3 — 5 pieni alkukirj;

712

Pistämät. puremat ja |iuskemiset.

Neitse Maaria kysy: Tuliko veri? Jesus sanoi: 6 Se "n paratta.

2758. Kankaanpää. Laihon. 329. — 90. Rajasalo. Iisakki Linnamäki. 80 v.

Käärmeen sanat.

Orvu puri.

Tuliko veri? Tuli.

Jo se parani.

Kannu juoksi selkätietä, 5 Kuola sen suusta valoi,

Josta meille mato sikis.

Jos sinot tuikia tulen karvanen,

Saiki.i saven karvanen,

Pajun karvanen, lo Musta eli kirjava,

Mato musta maanalainen,

Luikku aitain alainen,

Heiko heinä nenähinen,

Lappo heinän lalvahinen, is Kiemura kiven kiven [1] vierehi-

I|e||.

Kyllä minä sun syntiä tieöän, Minkä inualle ku villavakkaan, Kiviriuttaan sun rintapeltOS, Kanto lahonen kartanos. 20 Pääsen minä Tuonelle, Sieltä mä tulukset1 tuon, Jolla ma sun kieles karistelen, Kärmes parka!

Vini.it >.in;ii luetaan ulkoa 3 kertaa vatiin, jossa on vettä ja suoloja. Ensin ryypätään >ita lientä vähän itse ja sitte vasta voidellaan sillä kipeä- paikka. Tämä neuvo auttaa, paitsi ihmisille, myös eläimille.

2758. ' tulukset |ostan| tuon : t. t. 2761. l kk:*'-.! iso alkukirjain.

2759. Kankaanpää. Laiho n. 330.

—90.

Vihtiläjärvi. Mikko Syrman, 62 v.

Käärmeen sanat. lv irro puri, purri ka ne. Pietari tuli rastaan ja kysyi. Jesus vastas: jo se parani.

Nämät luetaan 3 kert. hengittä- mättä käärmeen puremaan.

2760. Kankaanpää. Lailta n. 331.

-90. Miina Hakola. 59 v.

Käärmeen sanat. Mato musta maanalinen, Ympäri kiven kiertäjä, aidan-ali- nen, Panon teit, ettäs purit. Mutta via paremmin, ku paransit.

2761. Kankaanpää. Laiho n. 332.

90.

Miina Hakola, 59 v.

A äärmeen sanat.

Jos Sinä "i pajunkarvanen. taikka maan karvanen. jos1 sinä "i veden karvanen. taikka minkäkarvanen, 5 jos1 -ma oi pilven karvanen, taikka muun karvanen, ota1 hampaas .jälki pois ja paranna haavasi

v nii.it luetaan '■'> kertaa

2762. Kankaanpää. Ollinen n. 765. -90.

Niinisalo. Leskivaimo Kosiiall Kuul- lut Niinisalon M. a ti-faarilta.

Käärmeen puremaan. 2762 — 2768.

713

Mato puri, Pietari sano, ja lifitsy Maaria kysy, Jeesus paranti.

2763. Ikaalinen. Paldanin. 27. — 52.

Madon synty.

Ennen kaulin tiellä juoksi. Kauhun suusta kuola juoksi, Siitä meille mato synty. Kaulia kiven alanen, 5 Tuikia tnlipnnanen, Sakia savenkarvanen, Monen mustan muotonen. Kyllä konna kotos tiedän, Kiviriutta rinta päältä,

10 Laho kanto kartanos,

Jos olet konna pahoin tehnyt, Tehköön Jesus terveheksi, Sisältä kivuttomaksi, Päältä tuntumattomaksi,

is Paremmaksi entistänsä.

2764. Ikaalinen. Paldani n. 28 a. —52.

Madon sanat. Mato musta maan alanen, Kiekura kiven alanen, Pahoin teit ettäs purit. Tee paremmin, ettäs parannat, 5 Suon karva, kanervan karva, Pirjan pitkät silkki rihmat. Olekkos sinä, konnan kuula kal- liolla, Olekkos aattaran (?) aidan vittois? Ei mato mahallansa pane.

2765. Ikaalinen. Paldani ti. '.'S b. ■'>:.'. Mato musta mnanalanen,

Kiekura, kiven alanen,

Kiiltävä aidan raossa, Ettäs pahasti teit, kun purit, s Tee paremmin, ettäs parannat.

2766. Ikaalinen. Valkama n. S. — 21. Kiina Friiberg. 68 v.

Madon sanat.

MatO musta maan alla luikuaa.

laikuaa aitojen alla.

Maria kysyi. Kili puri, mene

maalta mättäälle,

tii maata tialaan. yhleksän meren

ylitte, 5 kymmenen meren sivutte. Hikos hirvi juostessansa, joi vettä janoissansa. Herran henki, kurjen kuona, perkeleen pää karvat. Teit pahan ettäs pani, io tee paremmin ja paranna.

2767. Ikaalinen. Kotiseutututk.kurss.

s. 66, -15.

Käärmeen sanoista sanottakoon:

MatO musta maan alainen Kiemura kiven alla. Hyvin teit' että pistit Paremmin vielä kun paransit!

2768. Ikaalinen. Korhonen n. 51.

-97. Riitiala. Uudentalon muori, 72 v. Kuullut Salon Kaapolta Kankaan- päästä.

Kiiärmrrn pistän piunnussanat.

Pietari sanoi: Kärmes puri. Neitty Maria kysyi: Tuliko veri?

714

Pistämät, puremat ja puskemisel

5 Jesus s;im>i: Se on parattu.

jos pahasti pääsee jo ajettumaan, on luettava useampia kertoja ja kustava astiaan ja pantava vähä suoloja sekaan ja sillä hierottava.

2769. Ikaalinen. Laiho n. 323. -90.

Isoröyhiö. Maria Hakala. 43 v. E äärmeen sanat.

Mato musta maanalainen,

Vyön lappo juon takainen, Kiven päällä kiiltäväinen, Aiöan raosta välkistrlovainon, .-, Hyvin teit, jossas panit, Paremmin teit, ku parannit.

2770. Ikaalinen. Laiho n. 324. —90.

Isoröyhiö. Maria Hakala, 43 v.

Formu puri, Neitsy .Maaria sano: Jo so parani.

2771. Ikaalinen. Alanen 7iljo,n. 177.

—31.

\ aha Röyhiö. Eesteri Heikkilä, n 82 v.

Madon sanat:

Uurnia puri, tulik<> veri, .loostis sanui: »Jo se parani»,

2772. Ikaalinen, s,, Imu Annu-Kaa- rina, n. 43. 31.

Sipsiön kylä. Kari Haima. 62 v.

\hil,,n sanat

Mato musta maan alla

niku aikn nilan1 alla. Maria kysy: Elli puri.

2773. Ikaalinen. Salava Anna-Kaa- rina, n. 44. — 31.

Mono metsä mätsähälle[l], tiimaa tapialle yh-loksam^nifirn ylitte, kymmenemwmeren sivutte,

S EikOS liirvi jnastosansa. joi vettä janottuansa.

Berran henki, kurjen kuano

perkeleem^peräkakara1. Teit pahoin, ettäs panit. Lo tee paremmin ja parannat

2774. Ikaalinen. Vähätalo ii. 2. —19. Saukonperä.

Madon sanat.

Mato musta maan alla,

liuku aikn aidan alla. Maria kysy. Elli puri mono mettä mättähälle

., tumaa tapialahan. yhdeksän3 moron ylitse, kymmenen meren sivutse, hikos liirvi juostessansa, joi vettä janottuansa.

m Berran henki, kurjen kuono, perkeleen persekarvat, toit palloin, että panit, tee paremmin ja paranna.

Pitää luk. m sanat 9 kertaa esim. ihraan, joka pannaan sitten »madon» pureman paikan päälle, jolloin pui paranee.

2772. ' ai d an : ai/an.

2773. ' Perä p akara : peräfcakara

2774. ' kk Bsa iso alkukirjain.

Kä ir n puremaan. 2775—2779.

715

2775. Uongonjoki. Paldam n. 74b.

—52.

Mato musta maanalanen, Kiemura kiveD juurtunen, Pajun karva pannahinen, Voi paha, ettäs panit, s Parempi ettäs parannat, Kanna mettä kielelläs, Reikihes tekemihis, Haavohis panemihis!

2776. Hongonjoki. Paldani n. 74c. —52.

Mato musta maanalanen,

Kiikku heinän juuivhinen, Muiku aitan alanen, Veden1 päällä kulkevainen, ö Jossa vattalla vaelsi. Nyrkistä pahasta parantava, Voi paha ettäs panit, Parempi, ettäs parannat! Kanna mettä kielelläs, 10 Haavohis panemihis, Eteikihis tekemihis!

2777. Hongonjoki. Paldani n. 74 d. —52.

Mato musta maanalanen, Kiemura kiven takanen, Luulikkos puuta purrehes, Pajun juurta pannehes, s Hemmfils heinän viertolahan, Otti mettä mettälästä, Simaa tapiolasta. Mettä kielelläs kanna.

ReiMhin tekemihis, io Haavohin panemihis! Luulit haapaa hakannehes, Kultasen kiven juurella,

Kiinalaisen hunajalla. Väli voitehella,

ie Tattarin veren jälkiä.

2778. Hongonjoki. ralliani n. 74 f. —52.

Mistäs mato juoksenteli? Aitan alla asuskeli, Kannon alla juoksenteli, Josta mieli kuljeskella.

5 Tammen oksaan ottavainen, Madon henki pahalainen, Joka puuta nauseskeli1, Kristuksen päälle asteli, Ristin päälle ripustettu, io Ekkös niitä nähnytkään. Viu paha. rt tas panit! Kanna mettä kielelläsi, Haavoin^ panemihis, Reikihis tekemihis'

2779. Hongonjoki. Paldani n. 74 g.

—52.

Ormi puri, Pietari kysy: Tulik" verta0 Ei1, jo parani, Herran eles kuljettua. Maan piirin poljettua. 5 Sinä maan matonen-, Ha tupahan vihat ja pahat, Synnin myrkky pyhii pois!

2776. l d alleviivattu, yi. [Ve]r[enJ. ■i::#. > niro^useskeli : nrakiseskeli. 27T9. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — ä nen alleviivattu.

716

Pistämät, puremat ja puskemiset.

2780. Hongonjoki. Paidan* n. 74 h.

—52.

.Jesus j;i Pietari Kävi pitkin tietä myöten. Xäki hän häjyn tiellä. Herra, luu' henki siehen! 5 Herra loi hengen siehen. Herra sano Pietarille: »Pistä Bormes suuhun», Se pisti, ja mato puri. Pietari sano: »Herra, ota' henki

pois!» io »Ei saa ottaa, eikä antaa.»

2781. Hongonjoki. Paldani n. 74i. —52.

.Mato musta maanalinen, Luiku aitan alanen, Kiemura kiven takanen. Luulikkos puuta purrehes, e Pajun juurta pannehes, Mettä kielelläs kanna. Keikihin tekemihis, Haavohin panemihis! Pahoin teit, ettäs panit, m Vielä parempi, ettäs parannat.

2781 <f. Hongonjoki. Paldani matka- kert.. Xiemi Runonker. matkak. siv. 149. - '- 2.

Pannahitteii partakarva;

5 Luulikkos puuta purrehes, Haavan juurta haukannees, Tulikkos kino kirojen, Ihmistä puremahan? Hyvin teit ettäs purit,

io Parempi jottas parannat. Kyllä sinun sukus tiedän: Pirun suusta sivallettu. Pirun kuolasta koottu, Pahan vannon jKiltehista.

15 Niin minä suusi tukin, Eampahas lakehen lasken: TiY sisältä terveheksi, Päältä tuntumattomaksi Neit^y Maarian makia maito ki- vun voiteeksi.

2782. lldiiiiinijoki. Palonen n. 8. — 59.

Madon1 purnuista vastaan. Jesus sanoi: Käärme1 puri. Pietari sanoi: Tuliko1 verta'' Maaria sanoi: Ei1, jo se parani!

2783. Honkajoki. Ylikoski n. 138. -89.

Hongan kylä. Juho Virta.

Urmi puri. Pietari kysyi. Maria sanoi: »tuliko veri?» — »ei, se parani jo».

Hongoioessa viivyin puoli viikkoa, n70. ,, .... ..... , . .,__

? J. . ,....„». .T. , 2784. Honkajokt. )hk<iski n. 139.

Silla Olina sain taalla loihto runoja ko-

koon, niinkuin madon sanoja, joista yksi laji kuuluu näin:

Mato musta inaanaluinen.

Kiekura kiven aluinen, llivehitten hiuskarva,

2782. ' kk:ssa pieni ;ilkukirj,iin. 2784. * kk:ssa pieni alkukirjain.

-89.

Hongan kylä. Juho Virta.

Jesus sanoi: »sinä olit kanne, sinä asut helvetis. minä olen Jesus1.

Käärmeen puremaan. 2784—2790.

717

Paha1 <>li ettäs panit,

vielä pahempi ettäs paransit.

2785. Honkajoki. Ylikoski n. 140. —89.

Hongan kylä. Julio Virta.

Mato musta maan alainen, kiemuriainen kiven alainen, pääs on neitsyttä kauniinpi, Irieles hunaja maMampi; ö paha oli, ettäs panit, vielä pahempi, ettäs paransit.

2786. Karria. Paldani n. 74 a. — 52.

Madon sanoja. Jokei osaa yhdeksällä1 lailla madon sanoja lukee, ei liijoin voic madon purtua haavaa parantaa. Voide1 pa- rantamiseen pitää oleman suolatointa voita, johon sanat lujetaan ja sillä ,-itte voidellaan niin »totta paranee- kin».2

Mato musta maanalainen,

Kiekura kivenaluinen.

Hivehitten hiuskarva.

Pannahitten partakarva. s Luulikkos puuta purrehes,

Haavan juurta haukunne Ys.

Tulikkos kino kirojen,

Inhimistä puremahan?

Hyvin teit, ettäs purit, io Parempi jottas parannat,

Kyllä sinun sukus tielän:

Pirun suusta sivallettu.

Pirun kuolasta koottu,

Pahan vaimon paltehista; ia Niin minä suusi tukin,

Hampahas lakehen lasken,

Te'e' sisältä terveheksi,

2786. > yhdeksä|ä| : yhdeksällä.

Päältä tuntumattomaksi, Neitsyt Maarian makia maito ki- vun voiteeksi!

2787. Karvia. Paldani n. 74 e. — 52.

Onni puri, Jesus kysy, tuliko

veri? Neitty Maaria sano, jo se parani.

2788. Kurria.. Kaukomaa L, n. 98. -2*U30. Karviankylä. Jaakko Porrassalmi.

72 v.

Kärmeksen pistämän parannussanat. Ravalla pesi ja luin:

Jeesus sano: Normi puri. Pietari kysy: Tuliko veri? Neitsy .Maria Bano: Se parani jo.

Apua on siitäki.

2789. Karria. Kuulumaa Ij, n. 105. -16/650.

Karviankylä. Jooseppi Kallioniemi, 93 v. Menettänyt muistinsa toista vuotta sitten niin. ettei enää kyennyt sanelemaan kuin palasia.

Kärrnes.

Luulikkos puuta purrees, Pajujuurta pannehesi?

2790. Karria. Kaakamaa L, n. 110. -M/,30.

Karviankylä. Papusen muori, 85 v. Äitevainaalta oppinut.

Kärmeksen sanat:

Normi puri. Peetari kysy: Tuliko veri? Neitsy Maria sano: Jo se parani.

2 Selitys on kk:ssa kaikki r. lisätty.

718

Pistämät, puremat ja jmskemiset.

279). Karvia. Kaukomaa I.. ». 106.

-" 6 30. Karviankylä. Salomon Teppala »Teppala [aarit, pitäjän kuulu taikuri,

eläintenparantaja ja hää stari, Nyi

83 v. vanha ja raihnainen. Tietojaan lian ei suostu maailmalle levitte- lemään. »Karvialaisten epäjumalat erään kertojan mukaan kaikkialla neuvottiin Teppala [aarini puheille.

Kärmeksen purema.

Puremaa hierottihin tupakkikuralla ja ravalla seka luettihin:

Nurmi puri.

Pietari kysy: Tuliko veri? Ja se sano: ES. Jo se parani.

2792. Kuirin. Kuuhulluni L. u . 100. -3U30.

Ämmälänkylä. Joosefiina Jokinen, su v.

Kärmeksen sanat. Ottaa maata ja vettä ja painelee sillä sekä lukee: N u rmi puri. Pyhä Pietari kysy: Tulik" verta? Neitsy Maaria sano: Ei. Se pa- rani jo.

2793. Kurrin. Kaukomaa L, n. 108. -WU30.

Ämmälänkylä. Seraiiina Tienhaara, 79 v.

Muron sanat:

Kär hen puremaan on syljettävä

uiaatollohon ja sanottava:

Mikä puri? Hormi puri. Jeesus kysj : Tuliko veri?

:, l'\ lia Pietari sano: Ei. Se jo parani. Mika paranti? Neitsy Marian lämmin maito.

Miesvainaani teki niin ja paransi vielä viimeisellä kymmenellä.

2794. Kurrin. Kaukomaa /.. r». 99.

-u/,30. Suomi järven kylä. Iida Majanmaa,

57 v.

Kärmeksen sanat:

Kun kärmes on purrut, ottaa ylem- mäs ajettuman kouralla kiinni ja lukee:

Nurmi puri. Ja Neitsy Maria kysy, Tuleeko

veri? Jesus sano: Se parani jo.

Sitten on kaikki.

2795. Karvia. Kaukomaa L. n. 104.

-1B/*30. Sarunkylä. Juho Viitasaari. V'» v.

Kärmeksen sanat:

Luuletko puuta purrein Pajua paimenesi, Puun juuria syönehesi!

Otettihin kontoa1 ja silla paineli iliin 9 keri. ia. joka kerta sanat sanoen.

2796. Karvia. Kaukomaa /.. n, 102.

-V.30.

Koskiperä. Anna Kuusisto. 65 v. I {asti. m Liisa vainaa, »pokeloittijat.

Mika' puri? Karmea pun. Pyhä Pietari sano; Tekikö kjpiää? Pyhä Pietari sano: Ei. Jo se pa- rani.

2795. ' = märkaa rahkaa

K. i. uineen puremaan. 2797 — 2803.

719

2797. Kurrin. Kaukomaa /.. n. 103. ~*L30.

Koskipera. .Inssi Rapia. 70 V.

Kärmeksen sanat (toisinto). Mikä puri? Narmi puri. Jeesus kysy: Tuliko veri? Pyhä Pietari sano: Ei. Mikä paranti. 5 Neitsyt Marian [ämmin maito.

2798. Kurrin. Kaukomaa L, n. 109. -*U30.

Koskipera. Juha Salonen, 92 v. Kärmeksen sanat:

Kina juoksi konnan suusta,

Kina ilkian kilasta1. Neitsyt Maria sano: Jormi piiri. Pietari sano: Teili' on avaimet. 5 Ja Jeesus sano: Se jo parani.

Rasuvalla oli pyhittäväjasylettävä. »Tämäkin tolen tekee.»

2799. Kurria. Kaukomaa L, n. 107. -3%30. Mustakoskenkylä. Miina Alanko,

68 v.

Muron sanat:

Onni puri. Pietari kysy: Tuleeko veri? Neitsyt Maaria tuli vastaan. Sano: Ei. Palaat^takasi! Jo se

parani.

2800. Kanin. Kaukomaa L, n. 111.

-V.30.

Haavistonkulma. Kalle Korkea- salo, 65 v. Ehtymätön kertoja.

Kärmehen pirätäs. Laipähän, kalahan, juustohon ja lihapalahan luettiin kärmehen päättä- miseksi

Viirun puri. Pietari kysy: Tuliko veri? Viis\ Maria sano: Ei. Se parani jo.

Ja lopuksi sanot tiliin:

Sinä kimttu purit! Mutta parempi "li. Kun paransit sen!

Pajunkarvasen kärmehen sanat ovat erikseen ja harvinaiset. Niitä en taida.

2801. Karvia. Kaukomaa L, n. 112.

-6/«30.

Haavistonkulma. Kalle Korkea- salo, 65 v.

hanuriini pirätös (toisin):

Hormi puri. Pietari kysy: Tuliko veri? Meriä sano: Ei!

Siihen se loppu.

2802. Karvia. Kaukomaa L. n. 113.

~«U30. Tuulenkulma. Kaisa Moisio, 81 v.

Pietari sano. ett' onni puri. Maria sano, ett' jo se parani.

Mutt' ne o nii kalliit sanat. Hyvät ne oli.

i

2803. Parkano. Mikkola J. J. n. 7. —87.

Sumien1 sanat. Pietari sano: Nurmi puri.

2798. ' 1 alleviivattu.

2803. J (Nurmi selitettiin = käärme). Mp. huom.

Pistämät, puremat ja puskemiset.

Maria kysy: Tuliko2 veri? Jesu-- sano: 36" parani jo.

Luettava kolmasti.

2804. Parkano. Valldeman n. 31.

—88.

Isak Koppila, 73 v.

Käärmeen sanat.

Maaria sanoi: »Käärme1 puri!» Jeesus vastasi: »Se1 on parattul»

Naniät sanat tarvitsee lukea yhdek- sään kertaan ja lopuksi sylkeä haavan päälle. Sitten heti paranee haava.

2805. Parkano. Kallioniemi n. 33.

07.

Sanat kärmeen puremaa vastaan.

Kun kärme on purrut, painetaan kädellä haavaa sanoen (oik. mutisten):

»Tormi puri. Pyhä Pietari kysy: »Tuliko1 veri?» Jeesus sano: 5 »Se1 parani jo.»

2806. Parkano. Lehto n. 11. -94. Paloviita. Maria Kujala, 65 v.

hnärmeen sanat.

Musta mato, maan alanen, Meni läpi mättään,

Puetti puikko puun alatse, Läpi lahon kielekkeisen.

2807. Parkano. Lehto n. 14. —94.

Paloviita. Maria Kujala, 65 v. Käärmeen sama.

Kamin jimksi pitkin tietä,

Saunoo suusta kuola juoksi,

Josta meille matos syntyi.

Mato musta, maan alanen, 5 Kiekurainen kiven alanen,

Maaturainen maan alanen,

Joko sinä olet ollut tuiki tulen kaivanen,

Soikia savun karvanen,

Vasken karvainen, io Kuloheinän karvanen,

Maan karvanen,

Nurmen karvanen.

Uiku aitain alanen,

Ahkalaisten ahdas portti, is Rikalaisten riutaportti,

Laho latu kartano,

Kiviriutta, riutaportti,

Pahan vaimon paidan pallet.

Sillä ei purra, jollei kirota.

2808. Parkano. Kaukomaa L, n. 101.

-*U30.

Joosefiina Suomijärvi, 78 v. Mp. Karvia. Suomijärvenkylä.

li orina puri. Jeesus kysy: Tuliko veri? Neitsy Maria sano: Ei. Jo se pa- rani.

Ihralla pyhittävä puremakohtaa.

2808 a. Parkano. Alanen Viljo n. 81.

—30.

Sandra Remsu, kotoisin Karjalasta. Asunut pari vuotta Parkanon Sydän- maan kylässä. Sanat kirjoittanut muis- tiin eräs Hakomäen talon tytär

- kk:ss;> pieni alkukirjain.

2804. ' kk:ss;i pieni alkukirjain.

2805. ' kk:^.i pieni alkukirjain.

Käärmeen puremaan. 2808a — 2808/9.

721

A ääi mei n sanat1

Mullan muikku, Maas silakka, Mato musta maan alaneu, Toukka tuomen karvallinen, ■ Läpi mattahan menijä, Kulkija kulon alatse, Puun juuren pujottelija, Kannon juurru kaivelija, Kuka sun käski kun kehuttiin,

id Isäsi vai riimsi.

vaiko valtavanhempasi, Ristityitä rikkomahan, Kastetuita kaatamahan. i »Iisi ollut puuta purrakses',

is Hakua haukatakses', Jopa nyt viinana vihas', Oluena omal pahas', .Minne on mieli murehes, Kupuhusko kultaisehen,

20 Vatsahasko vaskisehen, llmsta ihmisraukan, Karvasta enin kapehen2 Emon tuoman ruumibista3 Hyvin tiesit, kun tulit.

25 Teet paremmin kuin palaat.4."'

28C8 //'. Parkano. Ahmin Viljo, n. 64. —30.

Sandra Keinsu. kutuisin Karjalasta, Asunut pari vuotta Parkanon Sydän- maan kylässä. Sanat kirjoittanut muis- tiin eräs Hakomäen talon tytär Sydän maan kvlästä.

Sanal hai assäryn parantami- seksi1:

Lihasta olet tullut, luiihut (pitäisi kai olla luuhun!)

lausutut. Main musta Iliaan alainen.

Toukko tuomen karvallinen.

s Läpi mattahan menijä, Puun juuren pujottelija,

Kannun juuren kaivelija. Kuka sun käski kuu kelluttiin. Isäsiku. vai emosi to Vaiko valtavanhempasi Kiistityitä rikkomahan, Kastetuita kaatamahan, i >ispa ollut puuta purrakses', Hakoa haukatakses'.

i5 Herhiläinen (on) hiien lintu, Mehiläinen (on) mei jän lintu, Lennä tuonne kunne käsken, Ylitse meren yhdeksän. Meri pimlen kymmenettä.

20 Tuo sinä mettä siivessäs, Simoa siipesi nenässä, Lennä mesikattilaan,

Kipeille voiteluksi.

Vammoille vari(a)vesiksi2.

35 Ne on voitellet vakaiset, Kastiet ijän ikuiset. Vian päälle vietä väs'. Lihan syöjä syöpyköhön, Luun purija juurtukohon.

2808 a. ' Karjalaisesta!'.') alkuperästään huolimatta on sanat tähän otettu. kuska ne nähtävästi olisivat jääneet toistaiseksi julkaisematta. — - r. (tai: karvasta iso kapenen, jos kysymyksessa mies). — 3 r. (tai: ison tuuman ruumihista). — * r. Kir- joituksessa: et paremmin kuin palaat). — ' Hunni.! oikokirjoitusta jonkun verran korjattu. Mp. huom.

2808/9. ' Ks. edell. n. un alaliuum. 1. -- - Mp:n korjaus sulkumerkkien välissä.

Pistämät, puremal ja pusken

28C9. Parkano. Almin, Viljo, n. 114. 2813. Parkano. Pohjankanervo T, 31.

Alaskylä. Emanuel Alanen. Kuollut v. 1924 n. km vuotiaana. Synt. Ku- russa.

Mml, m sanat:

Mato musta maan alla, Kiemura kiven alla, Hyvin teit, ettäs' pistit, Paremmin vielä, ettäs paransit.

„. 166. -"-31.

I ansi- \iiiv1. Taloll. Mikko Mäkelä,

A äärmeen sanat.

i iiku aiku ailan alta, mato musta maanalta, nosta pääsi turpehesta,

Ei muistanut enempää.

2810. Parkano. Alanen \'iljo,n. 171. 2SIA. Lempäälä. Eels. Suom. aVceisop

31. Nerkoonkyla. Anna Kivinen, n. 58 V.

Madon sanat:

Mato musta maanalainen, pirun piiska, hiiren ruoska, paholaisen partakarva, kuka sinun käski jäytämähän 5 syömähän, kaluamahan

2811. Parkano. Alanen Viljo,n.l73.

—31.

Nerkoonkyla. Anna Kivinen, n. 58 v.

M udun sanat:

Normi pun Maria kysy; Pietari sano: se paranee

2812. Parkano. SS. Reponen Astrid,

1929.

Kuivaskylä. Katariina (Sofia) Tai- palus, "9 v.

Ka, m, i nsanat.

orina puri. pihtari kiisii tuliko verta jeeus sano, sr jo parani.

1 Kv n:o 2475 alahuom. l.

l,,iii o. LII: A' urkkinen n. 128*.

—84.

Esteri.

harineen vihat.

Kianiura kiven alla. rjiku aitojen alla, Tahon tehil Eftäs pistit.

j Minä lilanaan Ettäs paranet.

2815. Lempäälä. Hels. Svom.alkeisop. konv. LII: Nurlckinenn. 132*.

—84. Kreeta.

Maron luku (= Kari,,,, n uhat,. Mato mU8ta maan alainni

Mytty mattahan alainen, Kinto kantojen alainen Pisti lasta kantapäähän. 5 Sinne mä sinun manaan Pohjan pensiön perille.

2816. Kangasala? Knulrn n. 6*.- 02. Mikko i oti, 70 v., kot. Kangasalta.

i ippinul i Laviassa.

K.'i. iimeen puremaan. 2816

723

Kärmeen puremisia vehtaan.

M\ tn mattahan alainen. Kiemara[!] aidan alainen • . n ira kiven alainen. Hyvä oli, että pnrit, $ parempi, että paranit. Keitä mesi kieles päässä, p me haavan partaalle, että vaiva lakkoilisi1, kipu tuima taukoaisi.

2817. Kangasala. Kuulen, n. 8. -31/i202.

Mikko Uoti. 70 v. Kuullut Laviasta.

Käärmeen puremista lastaan.

Konna makas kalliolla, viiltävä kiven lovessa. Konnan suusta kuula juoksi, kina vihasen kidasta. s Sinä olet se vanha m; to itseäsi vetämään. Kyllä minä sinun hampaasi ko- listan, piikit pahal rouhaisen.

2818. Kangasala. Kallio Väinö n. 24*. —04.

Kalle Vilkman, 70 v. Kuullut nuo- rena.

Käärmeen sanat.

Mato musta, kivi punanen kiemura kiven alanen läpi heinän hujeltaa uran läpi pujell 5 Hyvin teit purressasi vielä paremmin paral

H816. • o kk:ssa alleviivattu. 2820. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2819. Sahalahti. Järvim n n. 51b.

Moltsia.

rmeen-puri ■ n<it.\

Mato musta, maan alanen, Kiemura, kiven alani a, Mykyrä, mättään alanen, riku. aitain alainen. 5 Piti! ettäs pistit, Parempi ettäs paran[n]at. Mene mettä mettolasta, Hunajaa humppilasta. Keitä mesi kieles päällä; io Pani' haavan partahalle.

2820. Sahalahti. Annin E, n. 85.

96. Fredrik Rängvist. 70 v. Kun kärme pistää, niin pilaa lukee: Parmapuri, Pietari kysyi: »Tu- liko1 verta? •

Maria sanoi: »Se1 parani jo!» Sitte tarttee sylkee puremaa.

2821. Tottijärvi. Rekola n. 766*. —05. Sorva. F. Lintanen, 55 v.

Loitsu.

> K armee-m purema paranee kuu sanoo:

Minä olej^Jessuksen, sinä olel perkeleen, musta mato, maanalanen, kiakurainen, kiven alanen. ö Hyvä oli ettäs pistit, Viäläkim^parempi ettäs paran- nat. Luulip^puuta purrees ja purikkimwpuum^,punasia sua-

nia.»

724

Pistämät, pureraal ja puskemiset.

2822. ) löjärvi. Pohjankanervo I . n. lC,s. %31.

Kirkonkylä. Kust. Vrv. Koivisto, G4 v. Mp. Kunnalliskodissa

Käärmeen sana) luettiin kolmeen leivänpalaan, jokaiseen kolme kertaa:

Mato musta maanalanen, kiemura kiven alanen, niku aitojen alenen, pahon teit, ettäs panit. 5 tee paremmin, ettäs paranet. Mene, metto, mettolaan1, tiinain1 tatteriaan1, maan karva, kanervan karva, perkeleen partakarva.

Sanat sanoi kertoja kuulleena. i \n gust Possilalta, joka oli varma sano- jensa pystyväisyydestä. Tämä taas kuuli isältään Esaias Possilalta, synt. 1801 ja kuoli 1886. Aug. Possila synt. 1843 ja kuoli 1921.

2823. Messukylä. Hankala /'. n. 12*.

-03. Mikko Kajala. .17 v. Muistiin]). .1. A. Hankala.

Kärmeen puremasanal.

I Kiiri puri. Pietari pyyhkisi. Maaria sano ja se parani.

2824. Kuhmalahti. Salminen l\ rt. 4*.

—82.

Kaikellaisia »vihoja tetaan pois*

seuraavalla loi hl uluvulla:

Ki malon purema (raulan viliat .

tulen vihat jne.) paha o',

Muin so on niitiksi, muin se on

kuiksi.

Muin se "ii imisän sian ihraksi, Maholehmän mailoksi, . Sivuttomaks, sisuttomaks, Päältä näkymättömäks Ei entist enempää.

Tämä luetaan kolmeen kertaan sa- malla kun kipeetä jäsentä f! krt. puhalletaan.

2825. Kuhmalahti. Salminen V, n. 9*.

82.

Madon lukuja. Mytty mätty mättähässä, Kiamura kiven lovessa, Piatari sannoo: jo se pisti. Marriia saunoo: jo se parani')'. .-. Jessus saunoo: jo se parani.

2826. Kuhmalahti. Salminen V, n. 10*. 82.

[Madon lukuja.] Mato musta maan-alaneii. Mytty mättään-alatien. Pujero pnun-alanen.

Pai tehil ettäs panit,

s Paremmin ettäs parannat.

Mutia mitäs tulit malmi ma jollen,

Sisiliskojen sijoille! Mahlo' mennä teitäs myälen1. Tna mettä kiäles päässä to Baavois, repimiis reikiis.

Luvut lujetaan sualoin, jokk'anne- laan purrun Buuhu'.

2827. Eräjärvi. Tyyskä (2209) n. 17*.

07. Mäki Santeri (Santeri Makin. -n , 6 s

2822 ' Sanojen merkitystä ei kertoja osannut selittää, sanoi ne vain nain ole- vansa varmaan kuullut.

2826 ' kk:ssa I alleviivattu.

Käärmeen puremaan. 282' 2829.

725

harineen sanat.

Mato musta maan alainen, Tonkka tuonen karvallinen, Alta ailan meneevi Puilen juurta pujoitteli, 5 Kulon korsis koukulteli. Tunnen sinun sukusi: Syäjätäx sinun mereen heitti, Sm aalto kivelle ajoi, Josta käännyit kärmeheksi. io Pää on pantu papusesta, Silmät liinan siämenestä, Hampahal hakikin terästä,

i pahan)

Ki.ili kehnon keihäistä. Tule työsi tuntemahan,

15 Pahasi paha parantamaan, Ennen kuin sanon emolles, Valittelen vanhemmilles. Enemmän on emolla työtä Vaiva suuri vanhemmilla,

20 Kuin poika pahan tekeevi Lapsi tuhmasti asuvi, Hyvin teit kun purasit, Paremmin teet kun parannat. Voi sulalla voitelet.

2828. Eräjärvi. Tyyskä (2547) n. 47*. -08. Järvenpää. Hakalan vaari, 73 v.

Mnlonluvut.

Mato unista maan^nalainen Tuukka tunnen karvainen Puhki puun pujottelee Läpi ailan ajelee, 5 Heinän korsis heittelehee[!] .Mato maan karvainen

Kanervan karvainen Ja kukin karvainen.

2829. Länsi-Teisko. SS. Mytol. san.

ii. i79 s. 1 :.'. nia29.

Kalle \ isa

Ensinnäkin kerron miten tämän paikkakunnan entiset ihmiset ovat hake I parannusta tietäjiltä.

lt->' olen nähnyt, miten eräs Kan- gasalla syntynyt eukko Länsi-Teis- kossa paransi käärmeen puremia ja liikoja. Nimeltänsä hän oli Liisa Rautala. Hau otti potilasta ajettu- neista paikasta kiinni ja lausui seuraa- vat sanat:

Maa, mikä ensimmäinen? Malm1 maa ensimmäinen. Mikä. malliisi. i maassa, Mätäs mahossa maassa,

5 Mikä mättään nenässä?

.Main mättään nenässä.

Kiemura kiven alanen,

Uiku1 aitain alanen.

Kanervan karvainen, io Kaste1 kurren karvainen,

Helleheinän1 muotohinen.

Mene mehto mehtolaan,

Apin siniölään

Yli kuuden kihlakunnan. ts yli1 yhdeksän pitäjän.

Hyvä ettäs purit.

Parempi1 ettäs paranet,

Kuninkaan kultaruunu,

Perkeleen parta karva.

Näin hän puheli ja monet ihmiset kertovat häneltä parannuksen saa- neensa. Hän siveli kyllä vanhalla ihralla ja kärpän2 lihalla ajettunutta paikkaa.

2829. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. — 2 kk>-~a iso alkukirjain.

726

Pistämät, puremat ja puskemiset.

2830. Teisko. Hankala P, n. 10*. -03. Liisa Ala-Rantala, 70 v.

Madon sanat.

M.i.i mikS ensimäinen? Mahomaa ensimäinen.

Mika mahOSSa maa--.!.

Mitäs1 mahossa maas

:. Mikä mättään nenässä.

Mato unista maan alinen,

Kiemura kiven alainen,

Uiku aitain alainen.

Mullan karva, muodan8 karva, io Helleheinän muotoinen.

Baavain puremiseen,

Reikäin repimisiin.

Hyvin tehil ettäs panit.

Paremmin vielä ettäs paranet. is Mene metto metsolaan,

Siniä a pii II

Yli kuuden kihlakunnan,

Yli yhdeksän pitäjän.

Kuninkaan kultasolki, äo Perkuleen partakarva.

2831. Teisko. Sievänen e. 23*. -13. Emil Kytölä, kelloseppä. Oppinut

sanat Ala-Rantalan mummolta, n. 90 v. Muistiinp. Virroilla.

Käärmein loitsit.

Sanat luetaan vanhaan ihraan, jolla voidellaan käärmeen puremaa.)

Maa mikä ensimäinen?

Maho maa ensimäinen.

Mika mahossa maasi Mätäs mahossa maassa? Mikä mättään nenässä' Mato Miattaan nenässä.

Mato musta maanalainen.

Kiemura kivenalainen.

Hyvin teit ettäs panit io Parempi ettäs parannat.

Mene metto metto]

siniä apialaas

Yli yhdeksän pitäjän,

Yli kuuden kihlakunnan. is Kuninkaan kultasolki

Perkeleen partakarva.

2832. Orihvesi. Kuulen ». S*. — 02.

Maria Virtanen, 75 V. Muistiini . Kangasalla.

Käärmeen puretuista vastaan.

MatO musta maan alla. kiven alla kiemurassa . sammalissa sakeltava,

aidan alla luikerteleva.

s Tiedän sukus. tiedän Byntys.

Hampaat inulla vahvennu at kuin

sulia Herrapa sinunkin henkesi antoi. Perkeleen kuulla kirotta minulta. kirottu sinulta io ja minun sanani mukaan sinun hampaasi siakin on kirouksen kautta parattu.

2833. Orihvesi. Jokinen n, 12*. -03.

Saatu eräältä 70-V. muijalta kirjo- tettuna pieneen paperiin.

Käärmeen pureman parannus.

Mato musta kivipunainen, Kiemura kiven alainen Läpi mätästen, Mene puun juurten

2830. ' Kirjotuavirhe, p.o. Mätäs. — * Voi lukea myös: muodon. virhe, p.o. apialaas, vrt. nr. 256, säe 12.

•3 Kirjot us-

Kiirineen puremaan. 2833—2839.

727

5 Pujettele kannon [stu kalliolla,

Kuola juoksi konnan suusta, Kieli ilkiän kidasta. Harmaa puri puri 3 kertaa 10 Pyh, Pietari puhdista puhdista

3 kertaa. Neitsyt Maria sano ja paranna paranna 3 keri ia

2834. Orihvesi. Jokinen n. 13*. -03. Heikki Eklund. 52 v. Käärmeen pureman parannus. Mato musta maan ale Kiven ale kiemuriainen Läpi heinän hujeltaa, Aidan läpi pujeltaa, 5 Hyvin tehit ettäs purit Vieläkin paremmin ettäs paranet.

Maa pidä mattoo pyhä pelto perkelettä Jeesus Natsareenus sido se siihen kiinni.

Tämän jälkeen 00 silla käärmeen rasvalla, joka on sillä tavalla valmis- tettu, kuin tulella on kerrottu, voi- deltava siiri haavaa ja annettava vähä syödä -''n henkilön sitä rasvaa.

2837. Kuru. Pohjankanervo T. n. 164.

%31.

Länsi- Aure. Emäntä Olga Seitsemi- nen. Kuullut vanhalta maalarilta, juka oli kotoisin Alavudelta.

Malon sanat. .Alat" maan alla, kiemurassa kiven alla hyvä että pistit, paree että paranit.

2835. Orihvesi. Jokinen n. 29*. — 04. Sandra Uskali, 55 v. Kuullut vaa- riltaan.

Käärmeen pureman parannus.

Mato musta kivipnnainen kiemura kiven ala läpi mätästen menneepi, imun juurel pujotteleepi 5 konna istui kalliolla kuula juoksi kunnan suusta.

(Luetaan 3 kertaa suolattomaan voi- hin tai ihraan.)

2838. Kuru. Pohjankanervo T,n. 165. -%31. Länsi Vure. Xikolai Siili, 71 v.

Käärmeen purema. Jos jotakin on käärme purrut, niin sille samalle itikalle ja myöskin ihmi- selle annetaan käärmeen lihaa kolme jäsenen väliä. Ennen antamista lue- taan »Herra hyvästi siunakkoon», mutta ei sanota »amenta». Mutta sit- ten kun satsi on annettu luetaan taas ja sanotaan molemmat

»amenet».

2836. Orihvesi. Honkasalo n. 5*.— 12. 2839. Kuru. Pohjankanervo T, n. 16?

Kun käärme on purrut on kierret- iavä sen henkilön ympäri, jota se on purrut 3 kertaa ja joka kerralla laskettava sen henkilön eteen pol- villee ja joka kerralla luettava seu- raavat, sanat:

— 22/73L

\ ahäriuttanen, Luode. Aatu Poh- jasmäki, 50 v.

Mulun sanat. Mato niusta maan alla,

Pistämäl . puremat ja puskemiset.

kiven alla kiemuralla,

hyvä "li ettäs pistit,

vielä parempi, että paranit.

2839<(. Ruovesi. Skogman n. 40. 10. [Ks. Käärme estetään puremasta nro 2858.]

2840. Keuru. Heinonen Ilmari, n. 6.

-10.

Soinin pappa, n. 1915 kuollut 80:tä käydessään, vanhoja keurulaisia.

Isiänne jos puri, sanottiin:

Mato musta maanalainen, kiiluvainen kiven kolossa ota punta purra ksesi, pajunkuorta pannaksesi. s Pahoin teit, ettäs puril . tee paremmin, jottas paranet.

2841. Keuru. Heinonen 1 Imuri. n. 3. —10.

Soinin pappa, n. 1915 kuollut 80:tä käydessään, vanhoja keurulaisia.

Käärmeen saa puremattomaksi ho- kemalla:

— Pure puuta, pure maata, älä minua äläkä Jumalaa.

2842. Keuru. Alkula n. 6*. —90. siim. Kankaanpää.

hunniin aniini .

Konna nukku kallijollen Kuola juoksi konnan Buusta Kino ilkijän kitasta.

2843. Keuru. Vaissi n. 75*. -99-02.

Kännein sanat.

Mato musta maan alainen,

kirjavainen kiven kolossa pahasti tejil ettäs purit tee paremmin ettäs parannat. 5 sillä sinulla on punta purr.n pajun juuria pannakses. luetaan kolmeen kertaan.

2844. Keuru. Vaissi n. 286*. 99-02.

Haron sanat. Mato musta maan alanen

kirjavainen kiven kulussa pahasti, teijil ettäs purit tee paremmin ettäs parannat 5 lirit ;i mettä kieleltäs liunajata huuleltas.

2845. Keuru. Salokannel n. 63*. -11. Haapamäki.

[Kärmeen sanat.]

Mato musta maanalainen kirjavainen kiven alla ota puuta purrakses pajun kinuta pannakses. a Painuu teit ettäs puril tie paremmin ettäs parannat, heitä mettä kielestäs,

liunajata huulestas.

2846. Keuru. Salokannel n. 61*. -11. Tiusala. Nygren, ukko.

Kärmeen sanot. Mato musta, mytty mättäällä kiiltäväinen kiven alla kyllä mi puuta purrakses pajun kuorta pannakses. t Pahon1 t ti i ettäs pum tee paremmin että paranee heitä liunajata huulestas mettä kielestäs.

2846. ' Voi lukea myös: Pahan.

Käärmeen puremaan. 2817—:

729

2847. Keuru. Salokannel n. 62*. 11. Tiusala. Nygr6n, ukko.

| A ärmeen sanat:}

Kiiltäväinen kiven lovessa, mytty mättähällä. lliniles mi kuin hunaja hampaasi kuin mesi. Mutta pahasti teil kun purit.

2848. Multia. Uegnell n. 3c*. :,i. Vilhulan isäntä.1

Mato musta, maan alainen, Läpi mättäisten meniä, Paju pensain pujottelia.

2849. Mullin. Karhumäki n. 9*. I<>

{-H).

Taavetti Karhumäki.

hurmeen sanat.

Juudas juoks, Juudas lankes juostessaan Juuttaan siiust;i kuola juoks.

.Mmi moaha manteresee .M uuttu siinä murkinaksi, s Yäänty sitte värttinäksi Käänty viime kärmeheksi. Villa suus, villa peäs, Villa viis haimnastas Pure puuta, pure moata io Pure pahoa pajun juurta. Villa suus. villa peäs, Villa viis hammastas Pure luuta, pure kunta.

2850. Multia. Karhumäki n. 7*. —10{-11).

Sahrajärvi. Juho Ilaukilammin- mäki.

2848. ' Kertoja ilmotettu muste alahuom.

2851a. * kk:ssa iso alkukirjain. — ■

h ärmeen sanat.

Karval kalan suomuksista

Silimät liinan siemenistä.

2851. Virrat. Sirin T. n. 7*. o:;. Kurjenkylä. .tulin Ruuhonen, :;',' v Sanat käärineen pistoon.

Mato luusta maanalainen, Hyvin teit, ettäs pistil Vielä paremmin, ettäs parannat.

Lausutaan kolme kertaa ja sylje- tään joka kerran perästä.

2851. Satak. Iiii isä K. n. 39. ?

Kun käärme1 puri, niin lue 3 ker- taa:

Jorma puri. Pietari kysyi1: tuliko verta? Neitsyn Mariija sanoi: sr parani jo!

Sylje8 :: kertaal

2851 fl. Satakunta? Tyyskä n. Dl. -88.

Käärmeen pureman pai antaminen.

Se tapahtuu seuraavasti, pitää pan- taman viinaa poteliin vähintään kort- telin verta, mihinkä (viinaan) luetaan käärmeen sanat Lukeminen tapahtuu siten, että loihtia panee suunsa eteen pnti-lin suun ja lukee sinne seuraa- vasti:

Musta mato maan ai, Kirjavainen kivrl ai.

Luulikkos puuta purrehes, Pajun juurta pannehes.

Kaarineen sanat pitää lukea poteliin kolme kertaa. Sitte pitää annettaman

2:11a; ks. 1'ohjois-IIaineen loitsut n:o G69 Ulos,, pieni alkukirjain.

Pistämät, puremat ja puskemisel

luettua viinaa ihmisen tahi eläimen [kumpaata on käärme purrut) sisään ja lopulla pitää kipeä paikka pestä-

1 11 iin -

B. Käärme estetään puremasta.

2852. Port. Elers, 0. .1. n. 8. —93.

Tciivo Salonen, 14 v. Kuuli Hugo i ■ i ■ .nv.il lii t :i .

Kännien sanat.

Minä olen Jesuksen vesa, smä olet perkeleen vesa, Ala1 kajoo Jumalan luomaan!

Kun lukee nämät sanat, niin ei kärme pure.

2853. Kokemäki. SoMgeti n. li.— 90.

Käärmeen sanoja.

Sinä maassa matelin, pidätä ayl puremises, niin myös kuolettava myrkky-'. että saan sun hengelt' ottaa ikuisesti1 kuollettaa.

2854. Tyrvää. Bäclci-Ruusu n. 27. —91.

Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula, 82 v.

Kärmei n sanat.

Sinä mato maan alainen, Paha mattahan puria, Luoja sun luusi luiskatkohon, Qampahaasi lyötäköhönl 5 Jotta ei koske häiyn hammas, Pure pahan pannahaisen.

2855. Tyrvää. Kullaa n, 254. ViOi. Tapiola. Eevs Haavisto ": v Kuul- lut ivalta. ui. kol.iisin Soinilan kylästl

A ärmet n sanat.)

Sinä piru, musta, julma, Paha, iiäijy, minua1 väijy) . Nousel 5 lös kohdastansa, Pures nytkin, perkelel

2856. 1. urin. Kiuiijipi Väinö,

03.

Käärme estetään puremasta sano- malla kolme kertaa sanat:

Sinä kirottu, minä siunattu.

2857. Uongonjoki. Palaani n. Tik.

—52.

Tämä kai luetaan madon puremista estämiseksi, eikä haavan paranemi- seksi.1

Koska mato maassa käveli, Vattallansa vaelsi, Ruohon juurta ja'eli, Kylmän talven maassa makaili, 6 Lählit ]"'is komustas, Kristityn kastetun, Lapsia hakeKeh-en; Katto kanto kaunihiksi, Katto kan toisiksi, io Ettes hyöriväistä pitele!

2858. Ruovesi. Skogman n. 40*. — 61.

Käärmeen sanat.

Mato musta, maan alainen, Kieppa kannon varjahinen, —

2852. ' klessa pieni alkukirjain.

2853. ' ikuise|l|ti : ikuis 2855. ' kk:ssa iso alkukirjain. 285". ' Selitys r. kirjoitettu.

Käärmeen pidätys. 2858

731

Sinä puun juurel puettel i, Menet läpi mätästen, Suon karva, kanervan karva, Pajun karva pannahinen. — Älä pistä pistimellä, Myrkkysellä aeulasella, Pistä kantohon petäjän, i" Jätä myrkkys kiven rakoon.

C. Käärmeen pidätys.

2859. Rauma. Tervaskanto n. 94. -98.

Huugo Korkeakoski, 10 v.

Käärmeen sanoja:

Mato mas's' matelee, Piru seljäss' ajelee'. seis' pyhä Perkel siks' ett' mnää saa assen kätten'!

2860. Eurajoki. Isopere n. 14. —91.

Käärmen sanat.

Maa pysättäköön madot, Piru, perkele, i »Iljaksensa ulottukoon tänne!

2861. Eurajoki. Kuhan' n. 91. — 92.

Käärmeen sanat.

Maa, pidät' matoo, Pyhä peto, perkel' Niinkauvan, ett mä aseen saan!

2862. Eurajoki. Kahmi n. 124. -%92.

Kärmeen sanat.

Maa, pidät', matoo, Pyhä henk', perklett'!

Otan sauvan käteen, Menen matoo tappamaan.

2863. Eurajoki. Kai n.

a ■'-• Maa, pidät' matoi Pyhä henk', perklett'! Mist' Pietar' aseen saa, Kit sais matoo tappaa?

2864. Eurajoki. Nurmi F. n. 66. -09.

A. Mäkipere.

Käärmeen sanat.

Maa pidät matto, Pyhä henki perkelettä!

Piirretään ympyrä sen paikan ym- päri, jossa käärme on ollut ja käärme

tulee siilien ennen auringon laskua.

2865. Nakkila. Rauvola n. 1. —91.

Tattara. I. Keskimäki. Kuullut sisa- rellaan Kiukaisista.

Kannen m sanat.

Maa, pirät mattoo, Pyhähenki

perkeleet!

Mist1 Piatar sauvan sais, et sais

maron tappaa?

2866. Pori. Peslerlund n. 32. —89. K. ai,- Grönvall, 20 v.

Kääi m' i n -"noja.

[so, suuri, musta mato, Anna lanka kera, Aatami panee Eevan suuhun suit-

t imet.

2865. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

lvi.mi.it. puremat )a puskemisel

2867. Pon. Veslerlund n. 36. —89. 2873. Pori. Leppänen, rt. 38. 89. Kalle Grönvall, 20 v. Maa pitäköön päälläs' madol Ja Pyhä lunki perkeleel .

2868. Pori. Vesterhmä n. iO. —89.

Julio Unisin. 40 V.

Käärrm ■ n sanoja.

Maa pidätä mato, Ja pyhä pelto perkelett, Pietari tuo köppis!

2869. Vori Vesierlund n. 41. —89. Juho Brusin, 10 v.

Maa pidätä mato, Pyhä Pietari, saatana! .Mistä Pietari sauvan saa, Pääsee matoa tappamaan.

2870. Pori. Oukari, {Laiho) n. 35.

—89.

F. T. Tuomi. 16 V.

Käärmeen pidätyssanat.

Maa pidätä matoas, Pyhä pelto perkelettä, Niinkauvan kuin p. Pietari Hakee keppiänsä!

2871. Pori. Järsiä, n. 34.

su.

Sanat kärmettä vaataan: Jos näkee kaarineen ja lausuu sanat

»Maa pidä matoa niin kuin pyhä henki perkelettä»,

niin kiirine pysähtyy.

A äärmeen sanoja. Kun näkee kärmeen ja kärme pää-

pois näkyvistä, niin vetäö siihen

paikkaan ristin, jossa kärmeen on näh- nyt, ja lausuu seuraava! sanat:

M.i.i. pidä mattoo, niinkuin

pyhä henki perkelettä]

2874. Pori. /.«</m. r, n. 41. Kaarlo \ irtanen, n. 40 v. Kuullut

Laviassa.

Tahi:

Maa, pidätä matos! Metsä, Lai- naa puus!

2875. Pori. Laine T. n. 42. 92. Kaarlo Virtanen, n. 'm v. Kuullut

1. a viassa. Tahi:

Maa, pidä matoo, minä haen o taa!

2876. Pori. EUrs 0. A. a. 1

Toivo Salonen, 11 v. Kuuli Serafia

Kiiiulilta.

Käärmeen sanat.

Maa, matoja pidätä, Pyhä henki perkeleitä!

Kun san lamat sanat, niin kärme

pysähtyy ja saa tehdä kiirineelle, mitä tahtoo.

287»)

2872. Pori. Hagner n I

—89.

Käärnu en sanat.

Mu. pidätä mattoo, pyhä pel- to, perkelettä, tuo Pietari köppii!

a, Pori. Kaukomaa 1-. n. /■"''. 30.

Palin, n. 50 v. Käärmeen sanat:

Maa ei pidätä mattoo,

2876 a. l Ks. n:o 2530 alahuom. 1.

Käärmeen pidätys. 2876 «- 28 9

ja pyhähenki ei perkelett,

•■ii i*i<t i ii s.ivv.ni sais ett sais sun tappaa.

2876 (8. Pori. Kaukomaa L, n. 171 —30.

E. Munter, 56 v. Mato käypi maata ja pyhä pelto perkele.

2877. Noormarkku. Ollinen n. 212. —£9.

i iskari Engholmi, n. 50 v.

Seuraavat kiirineen sanat ovat lau- suttavat kolme kertaa vaikuttaak sensa:

Maa i>iil.it;i mattoo, pyhä pelto perkelettä!

2878. Noormarkku. Lindgren n. 219. -"/n 92.

Kanteen sanoja. Taitaa moni täällä tänäpänä yhtä hyvin kun 200 vuotta sitten he ottaa kolmen korttelin ja isommankin kär- meen ja pistää sen poveensa ihan pal- jasta ihoa vastaan. Jos he näkee kär- meen maassa, niin he saa sen olemaan paikallansa koko päivän, he loitsii sa- laisia sanojansa, joista en muuta muista kuin:

Maa1, pysätä mattoo, pyhä pelto, perkelettä, sata sarvista saatanaa! Kiinitä1 kirottu vietteliä, 5 sido saatanan sanan tuoja,

pimeyyden pirtti kissa2, kanne kauhia kadotuksen, tuli järven myrkky kieli! j.n.e.

Loitsu1 luetaan kni stija astutaan

aina kolme askelta eteenpäin, kunnes

lumous voittaa niin kärmeen, että s< ei liiku. Välistä ottaa lumoja sen hän- tään kiini ja paiskaa sen kiveen, vaan

harva syö sen lihaa. Eräs4 loitsia söi

sen kuitenkin, kuin s. n toopin' viina 21 kappaletta4 tuuman millaista puik- kua nieleskeli mies.

2878 a. Noormarkku. Nurmio Fr, n 26. 04.

Jos näkee käärmeen ja haluaa saada sen tapetuksi, mutia se pääsee pakoon, voi sen palauttaa takaisin seuraavalla tavalla. Tehdään risti kahdesta puun esim. päreen kappaleesta. Asetetaan se siihen, missä käärme nähtiin. Sa- malla kun se risti asetetaan tähän paikkaan, luetaan siinä

»Isä meidän» ja »Herransiunaus».

Käärine1 ei tulee takaisin siihen en- nen auringon laskua, eikä pääse siitä pois ennen auringon laskua1, aurin- gon laskettua se lähtee ristin luota, ellei sitä ennen ole lapettu.

2879. Noormarkku. Österlund n. li. 20.

Käärmeen sanat.

Maa pirätä matoa,

pyhähenki perkelettä!

2876 /S. l Ks. edell. lilluin.

2878. ' kk:ssa pieni alkukirjain. — * k|a|ssa kissa - 3 Sana kk:ssa alleviivattu. 4 21 'kappaletta* tuuman : 21 k. t.

2x78 a. 4 laskua pois : 1.

Pistämä! pui emal ja puskemisel

2880. Noormarkku. Ollinen n. 214.

Noormarkku. Juho] abian Palonen, 39 v. Kuuli Freedriika Fimperiltä

kummi,), sanat.

Maa pidätä mattoo, ninko pyhä maa perkelel tä!

2881. XininiiarLI.K. Ollilien n. 217.

—89.

Söörmarkku. Helli, 29 v.

Käärinee sanat.

Maa pidätä mattoo,

Ktt'ei ^e edestäni kattoo!

Niinkauvan ]< < i i 1 1 oliran jyvän

löydän.

Purraan kolmesta lepästä &en\ tinen kasvo ja pannaan ristiin1 siilien paikkaan, josta käärn madellut,

sanoen:

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän

hengen ja luetaan ylläkirjoitetul sanat.

2885. Merikarvia. Romppanen n. 10.

89.

Käärmeen sanoja. [so, suuri, musta mato, anna lankakerä!

2882. Noormarkku. Olhnm n. 218. A"l;l,nl Panee Bevan sm,lm11

on suitset.

Söörmarkku. Hulhi Linti, n. 60 v.

Kauriini sanat. Maa jiidätä mattoo il ii kauva. ko mettä puuta lainaa!

— Sit ti- ko nain o sanonu, ni täy- tyy kattoo yhtä painoo karmeem pääll' taikka muuto m- lähtee liasuu.

2883. Noormarkku. Ollinen n. 223.

89. Noormarkku. Juho Freedrikki i'lli-

11. II. ",ll V.

Käärinee sanat. Maa pidätä mattoo,

pyhä pelto perkelettä!

2884. Pomarkku. Palonen n. 16.

59.

Käärmeen pysättämisen sanat. Maa pidätä mäti

Minä haen otaa,

2886. Merikarvia. Kotikoivu n. 17.

23. Maria Koskinen, 19 v.

Käärmeen sanat.

Et t'-i karun- paas karkuun.)

Maa. pidätä matoo, Pyhä Piltti

perkelettä

että Piatari kerkec saamaa kepin

kätees ja pääsee matoo tappamaan!

2887. Siikainen. Granqvist «. ■'''■'>'. 59. Siikaisten kj lä. K.n\ ari Tarkkanen. Mato, paina maata,

l'\ ha henki matoo!

2888. Siikainen. Granqvistn. 34. Maa paina matoo paluin.

niinko pirua, min kauran, k" Jesuksen nimiä mainitaan.

jks',. ' ri i tiin : ristiin.

Käärmeen pidätys. 2889 — 2898. 735

2889. Siikainen. Granqvist n. 35. — 89. ] Maa pidä matoo, Ptruu, ptruu! pidätä paha hevo- minä pidän otaa.

nen, niin kauvan, kun noina s:

vaskisel suitteel suuhus. 2894- Oripää. Vihervaara n. 2502.

11.

2890. Siikainen. Hannus n. 176. Makkarkoski. Juha Tuominen, 30 v.

90. anot.

Kirkonkylä. A. K. Lindroos, 15 v. Maa, pirätä matosi,

Kuullut Jussi Myllymäeltä, lOv., iiii- Pyhähenki, perkele.

velan kylässä.

Käärmeen sanat. 2895. Köyliö. Niemi A. 11. n. 3.

sinä pitkä myrkky-hammas, qq

pidätä nyt puremises1, Kepoian kartano, seppä Elden,

kuollettava myrkkys myös. n. 60 v.

että saan sun hengelt' Ottaa, Käärmeen sanat.

ikuisti kuollettaa. Maa, pir matto,

l'\ li.i henki, perkelettä!

2891. Siikainen. Hannus n. 177.

90. 2896. Köyliö. Niemi I. B, n. 4.

Kirkonkylä. A. K. Lindroos, 15 v. — 90.

c , r, .. , „ , Karhia. Esaias Sundholm, n. To v.

2:set [karmee/i] sanat. '

Kuullut Vampulassa Mana Viskiltä.

Käärmeen sanat.

Älä juokse piru, että saan

sulle vaskiset ohjakset päähän!

Maa, pirä niattoo,

2892. s,//,,,,,,,, BaekaUio Vuokko, F?hä henM' Pielettä,

gy 07 Ete mato matkaas pääs!

1 u-- „ • x- n ••■ 2897. Loimaa? Tamminen n. 34. — 85.

Jos kaarme osui tielle, saatiin se

pysähtymään sanoilla: Käärmeen manaussanat.

' Maa pirä omas, Pi,1;i- mato, maas;

mato pirä paikkas pidä, maa, matos! niinkauan kuin rna oran saan.

Jos käärme pääsi karkuun, tehtiin 2898- Alastaro. Vihervaara n. 2495.

risti tielle: Käärme palasi siihen. — 11.

Sikilä. Juha Sulander, 52 v. Kuul-

2893. Siikainen. Helamaa Kyllikki, lut ""iui>issa-

n. 39. — 30. Käärmeen pidätyssanat.

Lammin isäntä. Gl v. Maa, pirätä niattOO,

2890. l puremise : puremises.

ri-.i.mi.it. puremat ja puskemisel

Pyhähenki, perkelettä! 2903. Kokemäki. SaUgen n. 16. 90.

Kun ne sanat sanoo, niin käärme Mato pyBj maassa,

seisattmi ja saa hakea asetta.joUa voi pyhii ,„.„;, perkeiees8ä

Pietari tuo miekkaa!

2899. Vampula. Ojala K. N, n. ( ■■ , 08 Sallila. Kristiina Saalberg 55 v Käärmeen pidätys simat.

Maa pidätä matoa, Pyhä henki perkelettä!

29C4. Kokemäki. SaUgen n. 17. 90. Maa ei pidätä mattoo, eikä pyhä pelto perkelettä, ennenko Pietari saa sauvan kät-

tees' ja pääsee mattoo tappamaan.

29C0. Huittinen. Palonenn.17. 59. Toisin.

Maa pidätä matoo,

Metsä lainaa puuta.

P] liä pelto perkelettä!

2901. Harjavalta. Niemi F. V, n. 130

03. Pirilä. Juho Virtanen, 35 v.

Käärmeen lumonla.

Ko käärmeen näkkee ni sannoo:

Maa pidä mattoo, Pyhä pelto perkelettä! Saan ma sauvan Pietarilta. Jolla sun hampaasi hajotan. \i\nsi ajan aholle Kielesi kiven keräksi; Ettes koske kristittyä Pure ihmisen ihoa!

Ni sit ei pääse kärme puis paikasta mihinkään.

2902. Kokemäki. SaUgen n. 15. 90. Varas vie varkaalta,

pirU peilaa perkeleellä.

neitsyt Maria kantaa keppiä.

2905. Kokemäki 12.

Kullin K. n. 50.

Käärmeen sanoja. Käärmeen saa pysähtymään semi..

villa sanoilla:

Maa ei pidätä maina.

Kikä pyhä pelto perkelettä

Näinäi sanat lausuttua käärme py- sähtyy siksi aikaa kunnes ehtii hake- maan aseen, jolla voi sen tappaa. Jos niin kävisi, ettei se noilla sanoilla pj sähtyisikään, niin silloin pitää seuraa- vana1 pai vana täsmälleen samalla nii- nutilla saapua paikalle, niin käärmeen löytää siitä paikasta, ja silloin voi sen tappaa

2906. Kokemäki. Kujanpää n. 16

■**lv> ■■'<>■ Kustaa ltarholm. 7(1 \ .

Käärmeen pysäyttämisen sumu.

Maa pysäl mattiin.

pun pysäl hevosta;

pyssää. pyssaa.

ett' mää sun tappaakin saan.

2905 ' kklSSa alkaa alleviivaus sanasta -niiaavana, jatkuen sanaan paikasta

K i irmeen pid Ltys. 2907- 291 .

737

2907. Kokemäki. Kujanpää n. 17.

Kalle Välimaa, To y.

Maa piii.it mattoo, p\ h,i pelto perkelettä ett' pyhä Pietari1 sauvan saa,

2908. Kokemäki. Le m puinen n. 63.

-sl/304.

Kuurola. Axel Nuikkinen, 25 v. Kuullut Rika Annalalta, 80 v., joka on kuullut isältään.

Käärmeen sanat.

Miten käärme pysäytetään.

Pidä, maa, mattoo, Pyhä pelto, perkelettä. Niin kuivan ko sauva sinun saa- vuttaa!

2909. Kokemäki. Lempainen n. 64. -31l301.

Kuurola. Axel Nuikkiuen. 25 V. Kuullut Riika Annalalta, 80 v.

Käärmeen sanat. Miten käärme saadaan liikkeelle. Ei pidä maa mattoo, Eikä pyhä pelto perkelettä Nin kauvaa, ko sauva hänen saa- vuttaa.

2910. Kokemäki. Lempainen n. 210. -%09.

Korkeaoja. Otto Ojala, n. 45 v.

Käärmeen sanat:

Maa, pirätä matos Ja pyhä perkeleesi

Kun nämät sanat lausuu, niin käär- meen ei pitäisi paikaltaan liikahta- maan.

2907. * kk:ssa pieni alkukirjain. 2912. » pi|d|ätä: pidätä.

2911. Knki-miiki. Lempainen n. 211.

-*lz09.

Korkeaoja. Otto Ojala, n. 45 v.

Käärmeen sanat: Maa. pirätä uiattOO, Ja mato pirätä maata! Eikä sinun pirä pääsemän pai- kastas kuukaan!

Nämät pitäisi olla erittäin voimalli- set käärmeen pysäyttämis-sanat.

2912. Kokemäki. Paasikivi n. 33. . — 29/i2Ö3.

Villiö. Verner Krunni, 26 v.

Käärmeen sanat.

Maa, piöätä1 mattoo, Pyhä maa. perkelettä! Mistä Mooses sauvan saa. Jolla hän maöon tappaa?

2913. Kokemäki. Santavirta n. 14. —03.

Säpilä. K. Alanen, 40 v. Kuullu- Agota Naistamolta Harjavallan Nää- hälästä.

Loitsu.

Käärmeenkulku pysäytetään seu- raavilla sanoilla:

Maa pidätä mattoo, Piru pidätä hevostas, Niinkaunko ohjakset tuodaan, Pyhäpelto perkelettä!

2914. Kauvatsa. Järvinen n. 49. —53.

Madon sanat.

Maa pidätä mattoo, Pyhä henki perkelettä!

47

738

Pistämät, puremat ja puskemiset.

2915. Kauvatsa. Massa n. -V.

Maa pidätä matoo,

Pyhä pelto perkelettä.

.-'?.

2916. Kauvatsa. Mikola n. 42. - 93. Valvatunmaa. Kustaa Perämaa,

73 v.

Kiinne saadaan puremattomaksi siten, että sanotaan:

MaaJ pidätäm mattoo, pyhä pelto perkelettä. siihen astik kp Pietari tulee.

2916 a. Kauvatsa. Mikola n. i3. — 93.

Valvatunmaa. Kiistaa Perämaa, 73 v.

liuoin! Näitä kahta viime mainit- tua taikaa ei saa sanoa itseänsä van- hemmalle. [Ks. edell. ja n:oa 2572.]

2917. Kauvatsa. Santavirta n. 105.

05. Kaakinmaa. Amanda Kaakki, 45 v.

Loit s u .

Ptru perkele, pyssäytä hevoses, että mä saan kriimun päähän. Ei maa pidätä mattoo, eikä pyhä poika perkelettä.

(Käytetään silloin, kun nähdään käärme. Viili. i sanoilla saadaan n.it-l se pysä3 1 tämään kulkunsa.)

2918. Kiikka. Oksa n. 36. 07.

Kiikannja. Kalle Leppänen, 25 v.

Pirätä, piru, että mä saan suit- tel suuhus ja kriimun päähäsi

Vni.i sanoja ei Baa lausua koskaan nuorempi vanhemman kuullen, sillä

silloin ne kadottavat voimansa siihen nuorempaan henkilöön nähden, joka

ne vanhemman kuullen lausui, i

2919. Mouhijärvi. Järvinen n. i'j]>.

53. Piru pysätä perkele, Pyhä henki hevoses, Että mä saan suittel suuhun, Ohjat oikian-kätehen!

2920. Tyrvää. Järvinen n. 49c. — 53. Maa pidätä mattiin.

Piru pientä kannetta1!

2921. Tyrvää. Seppälä n. 7. 91. Kun kärmeen näkee uin kärme1

pysyy paikallansa kun sanoo:

Karin»'2 pitele matoo!

2922. Tyrvää. Äijälä U. n. 149.

—95.

Muurimestarin Loviisa.

Kuv^vaan sanoo:

Maa pidätä matos, pyhä pelto perkeleesi

niin kyllä kärme pidättää, mutta se täytyy sitte tappaa kans, ku sen ker- ran päättääkin, muuton ei saa yällä lepoo.

2923. Tyrvää. Äijälä H, n. 246. 95

Kelloseppä Sivula, -.\ntynyt Kii- kassa, lähes 50 v.

Kärmeen sas pidättämään, kun sen vaan näkee ja sanoo:

Maa pidätä liiat. iv

2916. • kk»a pieni alkukirjain.

2920 ' Vedetään sormella piiri maahan. Mp. huom.

2921 ' kanne '.näkee : k. — * kk:ss,i pieni alkukirjain.

Käärmeen pidätys. 2923—2931.

739

niin kuin pyhä pelto pidättää

ix-rkclfcii.

siihen asti että minä korian suit-

set suuhus saan Nimeen Isän ja Pojaan ja Pyhän-

bengen Aamen.

2924. Tyrvää. Tervaskanto n. 93.

—98.

\iir.iino, 'Jo v.

Käärmeen sanoja:

Maa pidä matos', pyhä pelto Perkelettä!

2925. Tyn ää. Eorila n. 85. — 16/8 22.

Käärmeen sanat.

Pidät .i maa matoa,

pysä pelto perkelettä!

2926. Tyrvää. Bäcki-Ruusu28.—91.

Kirkonkylä. Anna Kaisa Kinnula, 82 v.

Man ei matoa pi'etä,

Pyhä heng' ei perkelettä.

Enkel ei pa'a pahaista.

Täyetä kärmeen hammas,

.-.Pahan1 hammas halvauta!

2927. Tyrvää. Kuilua n. 70. — 7i 03.

Tapiola. Aleksi Viitamäki. 16 v. Käärmeen sanoiksi luullaan seu- raava:

Maa, älä matoja venytä,

Pyhähenki siitä perkelettä!

2928. Tyrvää. Ahlstedt 46. "9A203. Illo. Anna-Stiina Korkeemäki, 70 v.

Kärmeen luihtu. Kun näkee kärmeen, sanoo: Piöä maa matoo, Minä meen bakeen otaa.

Silloin maanhaltija pitää karmeita, niättä se ei pääse pakoon. Saa hakee aseen ja tappaa.

2929. Mouhijärvi. Hannus n. 38.

—89.

< iskari Hannus, 25 v.

Käärmeen sanat.

Odota, odota otaa, maa pidä matoo, Pyhähenki1 perkelettä!

2930. Mouhijärvi. Laine T, n. 39. —92.

Häijää. Kaarlo Skogström, n. 55 v. Käärmeen sanat.

Pidätä, piru, hevoses, Pyhähenki perkelees, Että mä saan suitteet suuhun Ja1 ohjat oikiaan käteen!

2931 . Mouhijärvi. Laine T, n. 224. —93.

Juha Saikka, n. 60 v. Kuullut isäl- tään.

Kun käärme pakenee eikä saada tapetuksi, niin se tulee samaan paik- kaan seuraavalla tavalla: Vitsataan se paikka, jossa käärme on ennen ollut, leppävitsoilla. Pannaan sitten vitsat ristiin rastiin ja sanotaan joko nain:

2926. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2929. ' kk:ssa pieni alkukirjain.

2930. • kk:ssa pieni alkukirjain.

740

Pistämät, purema) ja puskemiset.

Sinun, Eevan pettäjä, pitää oleman tässä paikassa, kun minä

tulen

tahi nain:

Mato, seiso paikallas, kyllä maa paikkans' pitää. Seiso alallas'!

2932. Mouhijärvi. Laine T. n. 40. —92.

Häijää. Kaarlo Skogstrom, n. 55 v. Tahi:

Pisätä, pisätä, pirun hevonen, että mä saan suitteet suuhusi

2933. Mouhijärvi. Viitanen n. 96. — 97.

Tupurla. Juusefiina (Viinu) Levola, 43 v.

Käärmeen sanat.

1 'is.it ä piru hevostas, paina Pyhä henki matoo maalian, ininä incen kotoo suittia perään!

sanottiin olija liikkumatta paikallani vaikka kuinka k.iuvan jos sanoi)

Maa pirä matOO päällä-'.

Pyhä Henki perkelettä allas'. Niin kauvan, kun saan sille suuhun suittet.

2936. Lavia. Sammalisto n. 2. -02. Mikk». Uoti, 70 V. M.p. Kangasalla.

Käärmeen pysäyssanat. .Maa pidä matOO,

pyiiä pelto perkelettä, pistä hevoses suittiin, ettei pääse menemään!

2937. Lavia 88. Mytol. .mu. 12/, 29. Taavi Laaksonen.

Käärmeen pidätyssanat. Maa musta, maa viimainen, maa pidätä matOS.

2934. Mouhijärvi. Uohrll >,. 2. —04. 2938. Lavia. SS. Mytol san. */,29.

Mustianoja. F. Ruutana, 69 v., muuttanut Tyrväältä.

Käärmeen sanat.

Pisätä. piiu. hevosesi, Pyhä Henki, perkeleesi, että suitset päähän saisin, marhaminnan kaulan päälle!

2935. Suo-niemi. SS. Mytol. san. n.

299 s. 5. — 15/io 28. Hilja Kuusi.

Käärmeen pidättämis sanat: Jos näki käärmeen, eikä ollut asetta, millä olisi sen tappanut »pisätti m'.., niin

Taavi Laaksonen.

Käärmeen pidätys suriril:

Pidätä maa main,..

minä hajen "taa, pyhä pelto perkelettä.

>■.

2939. Lavia. Kullin Suihki, ii

. 19.

N i . • 1 1 1 i . Taavetti Seppälä, n. 60 l

Käärmeen sanat. Maa pirala1 matOO, nr.ita- et. ia. että mä Buittel suuhun saan.

2939. > pi|d|äta : pirätä. — * o|d|ota : <>n>ia.

Käärmeen pidätys 2940—2948.

741

2940. Lavia. Kullin Suniin, n. 9.

ti on Il «w.

Niemi. Josefina Peltomäki, 70 < Mmlun sanat.

Mato musta maan-alainen, läpi mättään kulkevainen, luuli puuta purreheensa, paijun kuorta panneheensa, 6 vaan pisti Pietarin paljasta ihoa1.

2941. Luvia. Kallio Saima, n. 12. —15.

Niemi. Serafiina Seppälä, 68 v.

Käärmeen sanat.

Pisätäks pirun hevonen, että mä suittet suuhus saan!

Sanat lausuttiin kolmeen kertaan sylkien aina kerran välillä.

2942. Lavia. Laine M. n. 31. —92.

Mustajoki. Taavi Mansikka. Kärme pysyy paikallansa, jos sille sanotaan:

Maa pidä mato, pyhä Pietari tuo puun!

2943. Lavia. Kallio Saima. n. 11.

-*l*u.

Aluskylä. Ester Härkälä, 85 v. Käärmeen sanat.

Maa pidätä matoo,

pyhä pelto perkelettä! Madon suu tukkoon, ettei ihmistä pistää saa!

2944. J.avia. Kamppi n. 19. — 03. Eräs matkustava poika Kankaan- päästä.

Taika, miten käärme pidätetään.

Jos käärme aikoo mennä piiloon, niin saa sen helposti pysättymään, kun lukee kolmeen kertaan sanat:

Pidätä, pidätä pirun hevonen, että minä saan suitset suuhusi!

2945. Suodeniemi. Nurmio M. n. 331.

—88.

Keino käärmeen seisattamiseen.

Käärme seisattaa, kuin sille huutaa: Seiso, saatana, Evan ja Ada- min vietteliä!

2946. Hämeenkyrö. Mattila K. n. 13. —02.

Toivo Kalmala, 22 v.

Käärmeen sm, ui:

Maa pidä mato'"1, niinkaiivan kun minä haen otaal

2947. Hämeenkyrö. Mattila M. n. 1. -15ln03.

Mannala. Väinö Ilomäki, 1? v.

Kärmeen pidätyssanat. .Maa, pidä matosi, Pyhähenki, perkele!

2948. Hämeenkyrö. Mattiin M. n. 27. —05.

I rtiainen. Martti Piekkola, 15 v.

Kärmeen pidätyssanat. Kun näkee kärmeen, niin tarttee vetää kepillä ristin kuvan maahan sen kärmeen likelle ja sanoo, että:

Tule1 ristis juureen, ristimato, ennen aurinkon laskemista!

2940. l Kuuluisi oik. n:on 2752 jälkeen. 2948. : tu|t|e : tute; kk:ssa pieni alkukirjain.

742

Pistamat, puremat ja puskemiset.

2949. Hämeenkyrö. Vihervaara n. 503. 10.

Kimma. Emma Grönberg, 50 v. Kuullut Hrkyrössä.

Käärmeen pidätys sanat:

Maa pirätä mattoo, pyhähenki perkelettä!

2950. Kankaanpää Oukari \ Laiho)

n. 29. —89.

Vihtori Toivonen. 18 v.

K a a r n ui ii pidätys-sanat. Pane maa matOOS, Odota sun otaas! Pyhä pelto perkele.

2951. Kankaanpää. Laiho n. 325. —90.

Juho Viitanen, :i5 v.

Käärmeen sanat. Mato, pyhä pelto, Pidätä perkeles Niinkaiivan ku ma OÖan käteeni saa.

2952. Kankaanpää. Laiho n. 328. -90.

Manta Ruusila, 43 v.

Käärmeen sanat.

.Maa piöä matoos, Pyhä Henki perkeleesi

2953. Kankaanpää, Luihu n. 334. -90.

Miina Hakola. 59 v.

Käärmeen pidätys sanat.

Piöätä, pidätä pirun hevonen,

Niinkaiivan ku ma SUittet ja oli- jat suu hus saan,

Että mä saan sulia ajaa!

2954. Kankaanpää. Kankaanpään

kansanopisto. I 'alokangas Fanny, n. 288. —16.

Myöskin lujelliin kaarineen sanoja, joilla piti käärmeen pidättymän, esim.

Pirätä1 maa matOO, ja pyhä pelto perkelettä!

2955. Kankaanpää. Kankaanpään kansanopisto. Husari, n. 494. —16.

Mauritsi Husari.

Kärmeen sanat.

Maa pirätä matoo

Pyhähenki perkelettä. siksi1 kun mä puun haen että mä saan kärmeen tappaa.

2956. Kankaan intit. Kankaanpään

kanstDiojtislo. n. ~>HU. 16.

nuriniin siiimt.

Maa, pirä mattoo, Pyhä peli" perkelettä, nin kauvvan ku kopin saan!

2957. Kauhaan pää. Kankaanpään

kniisanojiisla. n. ~i iO. Ui.

Pyhä maa ja perkele I Pysy perkele paikassas, nm kauvanko Taavetti sauvan

saa!

2954. ' kk:ssa pieni alkukirjain,

2955. ' kk:ssa iso alkukirjain.

Käärmeen pidätys. J'i.">8 — 2967.

743

2958. Kankaanpää. Ollim n n. -90.

Niinisalo. Leskivaimo RosnäU. Kuul- lut Niinisalon Matti! aarilta.

Maa pidä matos, minä haen

o taa!

2959. Kankaanpää. Laiho n. 333. —90.

Rajasalo. Iisakki Linnamäki, 80 v.

Käärmeen pidätyssanat

Maa pidätä matos, Seisahda perkeleen lievonen, Että mä suittet suuhus saan!

Näitä lukiessa piUiä olla vasen kantapää maassa ja hampaat purtuna viiteen.

2960. Ikaalinen. Servo n. 5. — 13.

Kyykäärmeen sanat.

Ptrs, pisätä piru, että ma suit- tet suuhus saan.

2961. Ikaalinen. Valkama n. 4. — 21. Riina Friiberg. 68 v.

Käärmeen pidätys sanat.

Maa pilätä matos, pyhä henki perkelees.

2962. Ikaalinen. Soulia n. 64. Hövtölä. Heikki Haikara.

-97.

Käärmeen pidätys sanat.

Pidätä, pidätä, piru hevonen, että mä suitset suuhus saan!

Risti on tehtävä maahan.

2963. Ikaalinen. Soutio n. 67. — 97. Höytölä. T. Soutio, 40 v.

Madon sunni.

Maa piil.it matoja, pyhämies perkelettä!

Luetaan 9 kertaan.

2964. Ikaalinen, Alanen Viljo, n. 185. —31.

Röyhiö. Siina Keskinen, n. 75 v.

Pilätä, pilätä, pirun hevonen, että mä suittet suuhus' saan!

2965. II. imlnii n. Laurila n. 17. —

\ ähäröyhiö.

Käärmeen saa lumottua ja pidätet- ty I. jos kiertää maahan piirin kolmeen kertaan sen paikan ympäri, jossa käärme ensin nähtiin, ja sanoo ham- paitaan näyttämättä:

Pidätä1, pidätä pirun hevonen, että mä suitsel suuhus saan!

Käärme tulee piirin sisään, josta se ei lähde ennen pois, ennenkuin se kuo- lee.

Sama vaikutus on, jos tekee ristin siihen, mistä se lähti, ja lukee edellä mainitut luvut.

2966. Ikaalinen. Alunen Viljo, n. 82. —

Leppäsjärvi. Eufrosyne Järvenpää. Synt. Parkanossa.

Käärmeen sanat:

Pidätä, pidätä, pirun hevonen, Että mä suittet suuhus' saan.

2967. Ikaalinen. Alanen Viljo, n. 139. —31.

Juhtimäki. Eeva Harju, n. 59 V.

1 kk:ssa pieni alkukirjain.

744

Pistämät, puremat ja puskemiset.

Käärmeen sanat:

o) Maa pidä matoo,

minä haen otaa! b) Piru, piru aukase hevoses' suu,

että mä suittet suuhun saan!

2968. Viljakkala. Mattila M. E. n. 300. —31.

Viljakkalan kylä. Kalle Paijala, 76 v. (Kuuli Hopun Manulta.)

Käärmeen pidätyssanat.

Maa pidätä matos, pyhä henki perkele!

2969. Viljakkala. Mattila M. E, n. 386. —31.

Viljakkalan kylä. Emil Enberg, 68 v.

Käärmeen saa tulemaan siihen paik- kaan, jossa sen näki, kun tekee leppä- tikuista ristin siihen kohtaan ja lausuu:

Tule huomenna ennen puolta- päivää!

2970. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 64 a. —10.

Iisakki Kallioniemi.

Käärmeen pidätyssanat.

Pirä. maa, matosi Piräty. piräty, pirun hevonen, Niinkauvan että minä suittet suu- husi saan!

Näin sanoen ei käärme päässyt pa- koon.

2971. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 64b.

—10.

Jaakko Kallio Kuullut Honkajoella. M.p. Uskelassa.

Maa, pirä matosi Piru, pirätä hevoses, Että' niinä suittel suuhusi Baanl

2972. Honkajoki. Kallio }'. J. „. 825.

—09.

Käärmeen sanat. Kun käärmeen näki, niin piti yhteen henkäykseen kolme kertaa sanoa seu- raavat] sanat:

Maa, pidä matos, Piru. pidätä hevoses, Että mä suiiirr suu hus Baanl

Silloin käärme seisahtui ja sen saat- toi tappaa.

2973. Honkajoki. Kallio V. J. n. 1524.

Juliana Itävaara, 55 v. Kuullut Maija Honkarannalta. M.p. Isojoen K oresj arvella.

/ oitsuja Satakunnasta.

Maa pidä matos, piru pidä hevoses, että mä suittel suuhus kerkiän

saa maan. (Käärmeen sanat. Käärme estetii.tn pakenemasta näillä sanoilla.)

2974. Honkajoki. Ylikoski n. 137.

-89.

Hongan kylä. Juho Virta, 70 v.

K anneen sanat. Maa pidä inainc, minä haen Otaa. Pidätä piru hevoista niin kauvankuin Pietari1 suittel suu- hus saa.

1 kkssa pieni alkukirjain.

Käärmeen pidätys. 2975—2982.

745

2975. Honkajoki. Ylikoski n. 141.

—89.

Hongan kylä. .Inho Virta. Maa pidätä matos, pyhä pelto perkeleesi

2976. Kunia. Kaukomaa L, n. 85. ->U30.

Kirkonkylä. Liisa Kytöviita, »Kytö- viiran mamma» s. 1852 Suomijärven kylässä.

Kärmeksen pirätys:

Pirätä. pirätä, pirunhevonen, Kita mä SUittet suuhus saan!

Kertoja itse nähnyt Riitanevalla, kun kiirmes tuli vömpelönä vastaan. Heikkilän isäntä sano sanat ja kärmes pirätti.

2977. Kurrin. Kaukomaa L, n. 83.

-M/,30.

Änimänkylä. Serafiina Otava, 61 v.

Kärmehen sanat:

Pirätä, pirätä. pirun hevonen, Että mä suittet suuhus saan! Pirätä maa matos', Pyhä henki perkelehes!

2978. Karvia. Kaukamaa L, n. 90.

-M/,30.

Suomijärvenkylä. Justiina Kujala, 81 v.

Pidätä, pidätä, pirunhevone, Että mä suittet suuhus saan!

2979. Karvia. Kaukamaa L. n. 95. -*U30.

Suomijärvenkylä. Joonas Mäkelä. 80 v. Oppinut isältään Simppa Mäke- lältä, joka kuoli jo kolmattakymmentä vuotta sitten. »Poikakloppina se oli

käynyt »leivät tömässä Lapissa» ja ollut siellä 2 Va vuotta, josta matkalla vuo- den. Se oli siellä saanut korpinkiven,

OSmansolmun ja paljun arvokkaita tie- toja.. Hänen muita aoitakalujaan oli- vat umpi- 1. kasuntipuu, ukkosenvaaja

puunliiat, koiruohot, pihlajan ja luo.

menkuoret y. m., joita Joonaallakin oli vielä tallessa. »Isä oli maakalainen lääkäri, vaikka ihmiset haukkuivat häntä noidaksi. Varastettua tavaraa hiin toiniini takaisin katsomalla arpaa viinasta ja käymällä kirkoninaassa.»

Kärmeksen pirätys. Kun kärmes pääsee kantoon eikä satu olemaan (■taa. sanotaan:

Pilat ä, pilat ä. pirunhevone Että mä suittet suuhus saan! Koskas pois menet, pitää sun huo- menna samalla tunnilla tällä pai- kalla oleman!

2980. Kurrin. K liukumaa L, n. 75. ~2°U30.

Karviankylä. Jaakko Porrassalmi, 72 v.

Kärmehen pirätyssanal:

Kolme kyynärää eremmä ei mene, kun todesta kiertää ja sanoo:

Maa pirätä matoa

Ja pyhähenki perkeleesi

298 1 . Karvia. Kaukamaa L, n. 78. -llU30.

Karviankylä. Malakias Majahalme, 79 v.

Maa pirätä matoa Ja pyhähenki perkelestä!

2982. Karvia. Kuu Lauma L, n. 79. ~™U30.

Karviankylä. Papusen muori, 85 V.

746

uii.it. puremat j.i puskemiset.

Kärmeksen pirättäminen. 2987. Kumu. Kantamaa L. u. 92.

Kun kärmeksen näkee ja koi ker- 4/ on

Koskiperä. \ntti Alanen, 71 v.

Maa pirätä matoa,

Pyhähenki perkelettä!

taa kiertää sanoen:

Pirätä, pirätä, pirnhevonen, Että mä suittet suuhus saan!

niin siinä pysyy.

2983. Kanin. Kaukomaa I-. n. 76. 2988. Karvia. Kaukomaa L, n. 96.

Korpikylä. Vanha emäntä Lyly-

l.iiiimi. X6 v.

Kärmeksen pirätyssanat:

Älä ny piru mene,

Että mä sn kiinni saa!

2984. Karrin. K a n kamaa L. n. 88.

Koskiperä. Kaisa Välimäki. 79 V. Kärmeksen pirätys.

Pirätä. pirätä, pirunhevonen,

KT I ä mä paulan kaulahas saan! Sitten pirättää ja saa ruveta mö-

kyyttam.i.in

2985. Karria. Kaukomaa I.. n. 89.

-a/,30. Koskiperä. Amanada Älkkiomäki,

60 v.

Pitää kiertää käärmeen ympäri. jottasaisi sen tapetuksi, ja sanoa:

Pirätä pirunhevonen, Että mä suittet suuhus saan!

2986. Karria. Kaukomaa L, n. 91.

-«/.30.

Koskiperä, Jussi Räpiä, 70v.

A ärmeksen sanat:

Seisos seisos saatana korih[!], Nunkauva ki> mä sun tel suuhus

saa!

4/e 30. Koskiperä. Kmelia Mäkinen, 53 v.

Maa pirätä matOS,

l'\ 1 1 .- 1 1 1 < ■ 1 1 k i perkeleesi

Apua un ollut.

2989. Karria. K Hui. a mau. 1.. n. 74. ~nU30.

Sarvelankylä. Pietari Soutaja, 86 v.

Kärmeksen pirätys.

Kun kunnes kulkee j;i katoaa, niin tekee 3-loppisen ristin1 ja sanoo:

Pirätä, pirätä, pirunhevonen, Että mä snittel suuhus saan!

Kusee lopuksi ja punien tunnin ku- luttua on kärmes siinä, niin että toi Sen tapp ■

Oon minä semmonen miehkin,

2990. Kania. KuiiLninau /.. //. 84.

7. 30. Saxvelankylä. Kaisa Järvinen, 68 v Pirätä. piruhevone, Että mä suittet suuhus saan!

2991. Karna. Kaukomaa L, n. 93.

"le 30. Sarvelan kylä. Bmäntä Mäkiotava,

70 v

M.i.i pirä matoa, Pyhähenki perkeleetä!

2989. ' Kert. piirsi lattiaan kepillä: fff

Käärmeen pidätys J < ij mun

747

2992. Kurria. Kaukamaa /.. n. 94. -V,30.

Sarvelankylä. Kaisa Virveli, sn v.

Pirätä, pirätä, piruhenki, Että mä sinun suuhus saan!

Entiset ihmiset piiskasivat kärmestä, ja se näytti silloin jalkansa ja var- paansa, [sävainaa teki niin. Kranni oli nostanut kärmeksen äiti- vainaani kimppuun hänen käydessään tiellä. Se tuli ko lokarina hänen peilis- sään kunnes isä pääsi Väliin. Seuraa- vana yönä se meni krannin navettahan ja hakkasi yhren lehmän pään. Sanoja ei tunne.

2993. Karvia. K mi Linnaa L, n. 86.

Kantinkylä. Tilta Alkava, tl. 60 v.

Käärmeen pidätys.

Kun kannes tulee vastahan ja ruve- ta.oi Lippaan, niin kirotaan:

Tyry. pirätä piru. Että mä suittet suulnis sa;m!

2996. Kuirin. Kaukomaa L. n. 81.

7e30. Sarankylä. Matilda Marjaniemi, n. 70 \

1'iräiä piruhevone, Että mä siiittoi suuhus saan!

Kyllä pirättyy.

2997. Kuirin. K uiil.uiuau L. n. 82.

-«1*30.

ll.iavislonkulma. Kalle Korkeasalo, 65 v.

Kannellen pirätös (toisinto):

Pirätä. pirätä, piruhevone, Että mä Suittet suulnis saan.

2998. Kurrin. Kaukamaa L, n. 87. -™U30.

Kauhaluomankylä. Liisa Ala- Kau- haluoma, 71 v.

Pidätä piru. Että mä paan suittet suuhus Ja kriimun päähäsi

2994. Kurria. Kaukamaa L. n. 77. -WU30.

Sarankylä. Juho Panula, 88 v. Kärmeksen saa pirättään, kun kier- tää mattahan vastapäivään ja sanoo:

Pidätä, pidätä, piruhevone,

Kyllä mä suittet1 suuhus saan! Kyllä se pirättää.

2999. Knnia. Kaukamaa L, n. 114. -6/630. Tuulenkulma. Kaisa Moisio, 81 v.

Kärmeksen puremaan: Pirätä, pirätä, piruhevone, Että mä suittet suuhus saa!

Sanat sanottiin maahan ja sillä pyy- hittiin.

2995. Kurrin. Kaukamaa 1.. n. *0. 3000. tarknno. Kallioniemi n. 29.

-18/630. Sarankylä. Severiina Lautinen. TK v.

Pirätä piru hevoses, Että mä suittet suuhus saan!

—07.

h Hiirineen pidätys-sanat.

Kun kannetta hätyyttää1, pistäytyy se usein piiloon esim. pehmeään niat-

2994. ' suitet : suit/et. 3000. ' hatyttää : hätyyttää.

748 Pistämät, puremat ja puskemiset.

i ,11. Tämän saa kuitenkin esille, 1 3006. Kihniö. Pohjankanervo T. n.

jos kiertää kolmeen kertaan mättään y~g _27/ dj

myötä- ia vastapäivään1, lukien joka ,-•> "... , ,.. . , • , ._.„ ..

, J„ K ' Kilmionkvla. Antti Lepistö. . Iv

kierroksella:

Kdä maa matOO, Käärmeen sanat.

Pyhä Henki perkelettä! Maa ')ir;it;i mat0B

Pyhähenki perkelehtä!

onni n i r -l. -<r> „x Ei mene minnekkään, vaan tuos

3001. Parkano. Lehto n. 12. — 94. . ...

keikkuu.

Paloviita. Maria Kujala, 65 v.

Käärmeen sanat. 3007. Kihniö. 1'uhjankanervo T. n.

Maa, pidätä matos, 173. — &/731.

Peltop, pidätä perkeleesi Nerkoo. Emäntä Sandra Kovanen,

60 v.

3002. Parkano. Lehto n. 13. -94. _ , .. A'""7"" ''^ . .

rentun ristinmerkki mannan ja sa-

Paloviita. Maria Kujala, 65 v. nottiin:

Käärmeen sanat. Pifätä piltti] heVODeH

Pidätä, piru, hevosos, ettämä suittet suuhun saan.

Ett;i mä suitset sutihus saan!

3008. Kiinni). Pohjankanervo T, n.

3003. Parkano. Lehto n. 17. —94. 174. —% 31.

Paloviita. Maria Kujala, 65 v. Nerkoo. Metsänvart. emäntä Aino

Kuusela, 53 v. Madon sanat.

Maa, pidä matOO, Käärmeen sanoja.

Minä haen olaa! Maa Pilätä mato°-

Pyhähenki perkelettä!

3004. Parkano. Lehto n. 18. —94.

D , ... ,,.,... 3009. Lenvpäälä. Hels. Suom. al-

PaJOVllta. Maria Kujala, 65 v. r

keisop. kone. LII: Xurkkinen Madon sanat. _«_^

133*. 84. Maa, pidä matoo

,T.. , T ... ,,.... Käärmeen pidätysluku.

Niin kuu Jesus inteli perkelettä.

Maa pirä matoo

inns di ., ttt **a py,i;i I"'1'" perkelettä.

3005. Parkano. Alanen Viljo, n. 114a.

31

-..,' ,,.,, ,r _. 3010. Lempäälä. Vihervaara n. 4535.

sydänmaa, \ille Kuusiiarvi. 25 v. e

-13. Kadon sanat: Saimi VuQri ,. y

.Maa pidä matoo, Kun on nähty käärme, niin pannaan

niinä harii ulaa. kaksi puuta ristiin siihen, miss

mättään, lukien : m, 'myötä- ja vastapäivään* I.

Käärmeen pidätys. 3010 101

749

käärme on nähty. Ensimäistä puuta

pannessa sanellaan:

Ei maa pirä matos.

Kun pannaan toinen puu, sanotaan:

Eikä pyhähenki perkelettä.

käärme tulee siihen samaan paik- kaan seuraavana päivänä samaan ai- kaan ja sen voi tappia

301 1 . Lempäälä. Vihervaara n. 4657. —16.

Eräs nainen, 51 v.

Kun on nähty käärme, niin pannaan kaksi puuta ristiin, siihen, missä se käärme on nähty. Ensimmäistä puuta pannessa sanotaa:

Ei1 maa pirä matos.

Kun toinen puu pannaan, sanotaa: Eikä1 pyhähenki perkelettä.

Käärme tulee siihen seuraavan päi- vänä samaan aikaan2, kun edellisenä- kin päivänä on se näty siinä ja sen voi tappaa.

3012. Kangasala. Kallio Väinö, n. 23*. —04.

Kalle Vilkman, 70 v. Kuullut nuo- rena.

Kun käärmeen näkee niin sanotaan:

.Maa pirä mattoos piru pirä hevostas niin kauan kun suittet suuhun

saan.

3013. Kangasala. Hankala E, n. 66*. —06.

K. Nyman. M.p. Tampereella.

Kun käärmeen nähtyä tekee kapu- loista ristin maahan ja sanoo:

Toss^on sun kualinpaikkas, niin käärme kuolee kohta sen jälkeen.

3011. 1 kk:ssa pieni alkukirjain. - 3014. l kk:ssa pieni alkukirjain.

3014. Sahalahti. Äijälä E, n. 89. —96.

Vehkajärvi. Henriikka Erikintytär, 71 v.

Kun mato tuppaa karkuun tap- paessa niin sitte sanotaan:

Maa1 pilätä malmi, pyhähenki perkelettä. Samat1 sana) kolmeen kertaan.

3015. Tottijärvi. Rekola n. 768*. —05.

Sorva. Väinö Rekola.

Loitsu.

Kärmej jää paikallensaj^jos vetää kopilla piirin kärmeen ympärij ja sa- noo:

Maa pitelemwmatoo Pyhä Henki perkelettä.

3016. Pirkkala. Starck n. 73*. —89.

Kärmeen pidätys-sanat:

Ptruu, maa, pidätä matoo pyhä henki perkelettä, että mä suittet suuhun saan.

(Sanoja hoettaessa piirretään jolla- kin aseella maahan kehys, josta kärme ei sitte pääse pois.)

3017. Satak. Kallio V. J, n. 1525. -

16/s 13.

Juliana Itävaara, 55 v. Kuullut Maija Honkarannalta. Mp. Isojoen Koresj arvella.

Tuohon sun pitää tuleman, ja tuohon sun pitää tapettaman!

Käärmeen sanat. Risti tehdään maa- han. Käärme tulee jonkun ajan kulut- tua siihen ja sen voi silloin tappaa.)

• |paikkaan| »aikaan* : a.

750

Pistämät, purema! ja puskemiset.

3018. Tampere. lAndqvistn.218*.-87'. Joha[n] Forsplom, seppä, 42 v.

Käärmeen luku. Kun tätä eläväfa] tahto[o] i >;» i k- kanssa1 pitämään ja tappaa sanotaan:

Maa pirS matoo pyhä pelto perkelettä niin kauvvan kun ma riimun pää-

häs saan,

ja Kanne ei pääse nämä sanat sanot- in;! mihinkään, siinä saa sen lappaa.

3019. Tatnvpereen seudut. Siren T. n. 23*. -04.

Käärmeen pisätyssanal : Pidä maa niatna. Pyhä henki perkelettä.

3020. Yliijiirri. i'ohjaulanervo T, n. 177. — 30/731.

Kirkonkylä. Eeva Saarinen, 95 v. Mp. Kunnalliskodissa.

Käärmeen pidätys.

Maa pirätä matoo, Pyhähenki perkelettä.

3021. Ylöjärvi. Mattila M. K. n. 303.

3 1

Viljakkalan kylä. Kalle Koskinen, 70 v. Kuullut Ylöjärveltä. Mp. Vil-

jakkalassa.

Käärmeen pidätyssanat.

Maa pidätä matos, pyhä pelto perkeleesi

3022. Ylöjärvi. Mmi, tn M. E, n. W2.

31. Kalle Koskinen, To v. Mp. \ iljak- kalassa

iPynnän vaarit sai karateen tule- ni.!.m heti siilien paikkaan jossa oli nalit y. vaikkapa olisi jo ehtinyt pitem- mällekin. Vaari teki siihen paikkaan lepän paloista ristin, johon halusi kär- meen tulevan ja leki muutamia epä- ina. naisia eleitä ja lausui:

Tulo heti täliän paikkaani

Kuului vaan kaanneen vihellys sieltä, jonne se oli ehtinyt, ja pian se oli ristin luuna

3023. M essu Luin. Hankala /'. n. 8*.

m.

Mikko Rajala 57 v. Mp. J. A. Han- kala.

Kärme seisaudetaan* paikalleen;

Maa pidä matoa Pyhä henki perkelettä.

3024. Eräjärvi. Tyyskä (2547)n. 143*. —08.

Kun näkee k.irmeeii eikä vi sila lappaa, mutta saapi kuitenkin kepillä ~ita koskettaa tahi jollakin muulla aseella, niin pitää lyömän silla kepillä siihen paikkaan maahan jossa kanne oli ja lyödessä sanoman:

maa peri matos. pyhä henki perkele [e]s,

ja jättämän kopin siihen, niin kanne täytyy tulla siihen maata ja -aapi kar- illeen toisteli tapetuksi jos tahtoo.

3025. Teisko. Hankala P,n.7*. 08.

Liisa Ala Kantala, u. Tn \.

Kärme seisautetaan. Kierretään kärmeen ympäri piiri ja

lausutaan:

Maa pidä matoo, Pyhä Henki perkelettä.

lolK. ' Kirjoitusvirhe, p.o. paikkansa. 3023. ' Kirjoitusvirhe, p.o. seisautetaan.

Käärmeen pidätys. 3026—3035.

::,i

3026. Teisko. Hankala E, n.60*. —05.

Pengonpohja. YrjöPiuhari, tietäjä.

Kuollut n. 20 v. sitten 80-vuotiaana.

Madon sanat:

»Maa pilätä tnatoo pyhä pelto perkelettä.»

N nila sanat oli lausuttava kolmeen kertaan.

3027. Orohvesi. Jokinen n. 17*. —03. Mikkn Moisin, 42 V. Kuullut Pata

laita Orihvedellä.

Käärmeen pidätyssanat.

Pyhä maa pidä matoo, pelto pidä perkelettä ti iiii kauvan kuina suitset suuhun

saan.

Orihvesi ks. n:o 2836.

3028. Kuru. Pohjnnkanervo T,n. 169.

-"h 31.

Länsi-Aure. Nikolai Still, 71 v.

Jos tahtoo käärmeen pidättää, niin sanotaan:

Pilätä piru hevoses' että mä suittet suuhus' saan!

3029. Kuru. Pohjankanervo T, n. 171.

-19/731.

Länsi-Aure. Kalle Ahvenharju, n. 65 v. Kuullut äidiltään Vilhelmiina Ahvenharjulta.

Käärmeen pidätys.

Karmea pilätettiin siten, että teh- tiin ristinmerkki tielle, sitte luettiin -iinä:

Pilätä piru hevonen ettämä suittet suuhun saan.

3030. Kuru. Pohjankanervo T. n. 172.

-*h31.

Länsi-Aure. Taloll. Iivari Paavola, 60 v. Kuullut aitevainaaltaan.

Käärmeen pidätys. Lepästä tehtiin keppi, joka latva- päästä veistettiin teräväksi ja painet- tiin maahan ja sanottiin:

.Maa pila matoos Pyhähenki perkelettä!

3031. Kuru. Pohjankanervo T, n. 170.

-uh81. Karjula. Miina Leppä, 64 v.

Käärinet n pidätyssanat:

Pidätä piru hevoses, että mä suittel sauhu saan.

3032. Ruovesi Paldani n. 126*. —53.

Maa pidä' matoo, piru pidä' suittia.

Pistetään keppi maahan kärmeen viereen pystöön ja sanotaan namat sanat, niin ei käärme kajoo ihmiseen.

3033. Kuorisi. Jokinen n. 15*. — 03. Tiina Orihlahti, 64 v., kotoisin Ruo- vedeltä. Mp. Orihvedellä.

Kourineen pidätyssanat.

Maa pidä matoaa Piru pidä hevostas, Niin kauvan vaan Kun ma suitsel suuhun saan.

3034. Virrat. Sievänen n. 24*. — 13. Heikki Syvälä, talon vanha isäntä,

69 v. Kuullut jo nuorena entiseltä sotamieheltä Erkki Tyymiltä. 40 — 50 v.

Madon sanat.

M aa pidätä mattoo Pyhä henki perkelettä.

3035. Virrat. Sievänen n. 25*. Kaapo Luhtanen, 70 v.

-13.

Pistämät, puremat ja puskemiset.

Madon sanat.

Maa pioätä mattoo.

Sanat sanoessaan pitää kiertää ma- toa. Kun kiertää madon 3 kertaan seisoo se vuorokauden paikallaan.

3036. Virrat. Siren T. n. 6*. -03. Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 39 v.

Käärmeen seisottamissanat. Kun nähtiin käärmeen piiloutuvan ruohikkoon, niin tehtiin piiri, jonka sisässä sen varmaan tiedettiin olevan. Sen jälkeen tehtiin lepästä risti j ;» sanottiin

Käärme, tule ristiäsi katso- maani

3037. Ähtäri. SS. Mytail. san. n.

— *lx29.

J. Osk. Savola.

Käärmeen pijätäminen.

Kun käärme löyty ja sitä meinattiin tappaa, mutta pääsi karkuun, tehtiin seuraava:

Sille1 paikalle missä se oli tehtiin lepän puusta risti kustiin päälle, ja sanottiin:

tule ristimätön kantoon ris-

tiäs jonkun ajan kuluttua oli kärme ristin vieressä johon sen voi tappaa. Toinen uskomus oli, henkilö joka käärmeen näki huuti suurella äänellä:

»Pijätäppäs piru hevoses että panen suihtet suuhus

sitten sen sai tappaa

3038. Keuru. Peltonen n. 14:*. —15. Kerääjiin isä, 65 v.

Käärme kun menee paju pensaaseen, saa sen jäämään sinne kun kolmeker- taa kieriä. i vastapäivään ja sanoo:

ole sidlä niinkaiivan kun ininä päästän.

3039. Keuru. Vaissi n. 337*. —99 —02.

Käärmeen taikominen.

Jos kärme tullee kartanolle niin pit- tää ottaa rapun päästä turpeen ja viijä se kolmen tien haaraan ja sannoo:

tulkaa tänne maan matoset puis ihmisten jalusta tänne kankaan kanervikoille, minä vien ravan sinne.

Sitte ei tule kärmeet kartanolle.

3040. Kiuru. Salokannel n. 64*. — 11. Haapamäki. H. Yinsten.

[Kärmeen sanat:]

Seisota piru hevosta s että mä suittet suuhun saan.

3041. Keuru. Salokannel n. 66*. —11.

Haapamäki. Peräjoki. [Kärmeen sanat:]

Kiekerjäinen, lonkerjainen aijan alla pihisee, kihisee minut säikäyti.ia pahan pelottaa. 5 Hyppäsin häässä housuta, ttammeeta sukita. saappaita.

3042. Mullin. Karhumäki n. 3*.

I U).

Sakarias \lakincn.

Kärmeen seisolussanat.

Ruhtinas perkelel

-10

3037. ' kk:ss.i pieni alkukirjain.

Käärmeen pidätys. Käärmeen nostatus. 3042 — 3048.

753

Seisot,! perkele hevoses, että 1 1 1 ; i Boan suitel suuhun.

3043. Multia. Salokannel n. 67*. 1 I

[Sormeen sanat:]

Kyymato, matelija

paluin kivun saattelija ei ole asia tähän käydä surma sulle koituvi s kirous sun kantavi.

3044. Multia. Karhumäki n. II*. —10( -11).

Sahrajärvi. Taavetti Pihkanen (kuol- lut).

Kainuin seisotussanat.

Vie saatana hevoses koin!

3045. Satakunta. PeteUus n. 17. 15. Juho Malja, 43 v. Kuullut Satakun

nau rajaseudulla, ei muista keneltä.

Käärmeen loitsu. Mato julma maatiainen, Kulkia korven takainen, Miksi täällä lonkertelet1? Maahan sinut Luoja manas. 5 Kirosi kiven rakohon. Maa pilätä maina. Pelto pyhä perkelettä!

3045 a. Satakunta. Ollinen n. 230. —89.

Käärinein simat.

Maa, pidätä matto,. Mato, pidätä maata!

D. Käärmeen nostatus.

3046. Kokemäki. Kallio K, n. 51. — 12.

Käärmeen voi saada toista pure- maan seuraavilla sanoilla:

Missä helvetissä on sinun ham-

paas? Oleks' jättänyt ne emäs persee- seen?

Tällöin käärme pistää, vaikkapa toi- sella olisi käärmeen piston vastasanat- kin.

3047. Tyrvää. Äijälä H, n. 247. -95.

Muuri mestarin Loviisa.

Kun joku lumoo kärmeen niin ettei se pure, vaikka lumooja sen pistää poveensa, niin sen saa puremaan, jos vaan sanoo:

Olipa isälläski1 ennen hampaat, mihinkä sinun on joutu nu?

3048. Virrat. Siren T, n. 69*. -04. Kurjenkylä. Juho Ruohonen, 40 v.

Käärme pannaan toisen tykö menemään.

Kärmes otetaan kiinni ja isketään tulusraudalla tulta sen suuhun. Sano- taan:

Menes^sinne, joka sunwon lä- hettänytkin.

(usein on kärme muka toisten lähet- tämä) Sitte kärmes päästetään irti. Se tulee siilon kiakkona, kun se on jonkun lähettämä.

3045. 3047.

lyijykynällä korjattu: longertelet. isälläski|n| : i.

48

Pistämät. puremat ja puskemiset.

Sisiliskon purema.

3049. Keuru. Valssi n. 411*. 99 -02.

Sikaliskon purema. Otetaan valkosen tamman maitoo ja luetaan

Sikalisko sijan sisar sinä raskas kun rauta kanki sinä kevyt kun vihtan lehti, jollen niinä valkosen tamman mai-

too saa s ei niiniin haavani parane.

maidolla voidellaan haavaa.

Sisiliskon pidätys.

3050. Pori. Oukari. (Laiho) n. 94. -89.

Sisiliskon sanat.

Sisilisko, silmän pisto, Painavampi kuin rautakanki.

3051. Noormarkku. Ollinen n. 552.

-89. Kuullut Noormarkun kylässä Freed-

riika Fimperiltä.

Sikalisku, rautalasku,

sinä raskas ko maa, minä kevvee ko lehti!

3052» Siikainen. Hannus n. 178. 90.

Kirkonkylä. A. K. Lindroos, L5 v. Kuullut Katri Lindroosilta.

Sisiliskon sanat.

Sinä sisko, - i - 1 1 1 s k < ■ . Siliä keveä kun lehti.

3053. Siikainen. Helomaa Kyllikki,

n. 40. —30.

Lammin isäntä, Gl v.

Kun näki keväällä ensimmäisen ker-

ran Bisiliskon, niin piti sylkeä :^ kertaa

-anoa:

S.i raskas rauta, mä keviä ko lehti!

Silloin ei sisilisko purrut sinä vuonna.

3054. Kokemäki. Lem/pavnen n. 97.

"k 04. Kustaa Johansson, ■">* v.. kotoisin t lvilan Friidalasta.

Sisiliskon sanat.

Sikalisko, kengän kisk". Sinä olet niu painava ku rauta. Minä uin kevvee ko lehti.

Ko näin ylistää sikaliskoa, ei pidäis

sit puremaa.

3055. Kankaanpää, tiukun, (l.niho) n. .70. -89.

Vihtori Toivonen, 18 v. Sisiliskon sanat.

Sisilisko, rautakisko, Kaskas kuin rautakanki, Keveä kuin lepänlehtil

3056. Kankaanpää. Laiho n. 359.

90. Aleksanteri Välimäki i5 \

Sisiliskon sunni. Sikalisko. rautakisko, Minä notkee, ku lepän lehti, sinä kankee, ku rautakanki.

3057. Jämijärvi. Välisalo n. 5. 02.

Maria Välisalo. 28 v.

Sisiliskon tanut,

Sikalisko raskas ku rautakanki, minä kelven ku lepän lehti

Sisiliskon pidätys. 3058 — 3062 a.

755

3058. Honkajoki. Kallio Niilo, n. 67 a 3061. Karvia. Kaukamaa L, n. 154.

-U/.3Ö.

Kirkonkylä- Auni Länsimäki, - 1876.

Sisälisku, sihnätkisko, Raskas kuin rautakanki, Minä olen kelven kuin lepänlehti

—10.

»Halmeen mamma.*

.s is ilis ho n p idätys* •

Sisilisko, rautakisko, Painavempi1 kuin rautakanki, Minä kelvempi kuin lepänlehti!

3059. Honkajoki. Kullin Niilo, n. 07 b -10. J. Y. Kallio. Kuulin t Honkajoella. \lp. Uskelass.i

Sisilisko, rautakisko, Sinä raskas kuin rautakanki, Minä kevyl kuin lepänlehti!

3062. Keuru. Sievänen n. 73*. -14.

Haapamäki. Judith Vääriskoski,

To v. Oppinut lapsena. Mp. Virroilla.

Sisiliskon sanat.

Sisilisko silventisko Raskas kuin rautakanki Minäkö nyt kun lepänlehti.

3060. Kun m. Kaukamaa /.. n. 155. 3062 a. Orihvesi. Antero Vipunen stv.

%30. Kun ensi kerran keväällä sisäliskon näki. sanoi:

Sisälisko, silmänkisko, sinä raskas kuin rautakanki, Minä kelvon kuin lepänlehri.

41. —08.

si>iiiskon pidätyssanoihin on yliop. Erkkilä lähettänyt seuraavan Orih- veden (Kuorehveden) toisinnon:

Sisilisko, silmänkisko, raskaampi kur rautakanki.

1 painav|a|mpi : painavempi; kU:->;i pieni alkukirjain.

Tärkeimmät lyhennykset ja merkit joita Suomen kansiin vanhoja runoja julkaistaessa on yleensä käytettj

[]= hakasten välissä olevai julkaisija lisännyl

r l = puolihakasiin painettu on käsikirjoituksessa epäselvä. | | = pystyviivojen välissä oleva on käsikirjoituksessa ylipyyhitty. : = kaksoispisteen jälkeen seuraa käsikirjoituksessa korjailu muoto ai. = käsikirjoituksessa sanan alapuolelle kirjoitettu, yi. = sanan yläpuolelle kirjoitettu r. = reunaan lisätty. kk:ssa = käsikirjoituksessa

\lp. tai rap. = muistiinpantu tai myöskin muistiinpanija >\1\IY = Suomen Muinaismuistoyhdistyksen arkisto. SS = Sanakirjasäätiön kokoelmat.

* * Tähtien välissä olevalla tarkoitetaan rivien välistä lisäystä käsikirjoiluk

sessa.

Oikaisuja.

Siv. 129 n:o 12'.)

levä tinnes.

172 Otsikko		»	»	Paimenen s.
231		■>	»	\l 1. 1 kielell.
245 »		»	»	P. p. k. heilahtaa
;ls		0	•	S. kraatari.
»			■	L. p. löytä
332 >		»	»	P. sukat j. n.
395 n:o 1434		i	•	A 1 1 ,',
540 » 1744(alahuom.	»	•	1 ii ka.
544 • 1560 a		»	»	1760 k.
574 Otsikko			»	Kirkosi i

» 589 n:o 2o'»:t kuuluisi otsikkonsa lakia n:on 204ä jälkeen.

KÄSIALANÄYTTEITÄ

Elinan surmaruno q:o i, Bäkeel i — 2U.

<"•* ' au.i .1» " V K »

■ nm* u

Ei silloin 1 1 % viii eletty n:o 129.

1

M" st

il 1

i H

^?

1 f

vJ l

Y

..» -Tv TSK 3

1 4 \" ^ ^4^ 1 ^ yli ^ \n| h

^ v H J\tf i \' »

iKt -tftrh

v

44.kiM li

. ^t V \.

S N!

Ni

* * ^säa.sjn;

r

ä^^

'S;

4x4 >jU4 «CJ N H" ** s

$

/" '

|*

r.

y>><

*

;-3

-«.

V*

■JW

V**

V*

I *f.\

■ f

pfi f/V- ">>: ^r? '-V^J H f! .

h . i *

■

■ ; .,,

i » i

t

J . '

i ;

-tr*.

/

*:#.

Ä

ra .M ** r

-

\

/

1

-

*&*■

		CvJ
1= O
p co
p 0)	<
h cm	z
	i
\~ —	o		■
EE CO =7 cj	o m	1 —
	ie>
■— —	o
EE N	t		1
EE Cl	CC		— J
	o
^—	z
EE CD	UI
\B Cvi	2
	<	o
El m		r~
EE CvJ	^
jT ^
b CJ			" 1
p CO			-^1
EE CM		®-	— |
El C\J			~|
EE Cvi			~|
p T-			-^1
P Cvi			1
0 llllil		co-	1
El ^			— — 1
i G)			^H
Iee "r~
ee oo			1
JEE ^		N	J
1*— —			1
E N			^1
1^— ^—
|t=			1
t"
"^1
			" 1
1----		iTl-	]

.

c

M

eoiNCH

,

6

8

iw

< *

1^

■ o > I

Pt

g*«

M

■

ET

SE3SBB

■

iaV

■fKZONE

^ ■■■■

HL

v*a

*S'

*U

■

:*-7

■

1

■

QMCk9

m

m

■ ■■

WB

■

91

HR

MW

■B

■

M

CO

CO — SI

01-

0)-

00-

co-

va

«S9

ifl

■Oi

00

m

S

lO

12

13